Wikiaineisto http://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.7alpha first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Kuva Keskustelu kuvasta MediaWiki MediaWiki talk Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta 1 move=sysop 1014 2006-06-30T14:57:37Z Nysalor 5 Artikkelin määrästä linkki tilastotietoihin __NOTOC__ __NOEDITSECTION__ <table border="0" cellpadding="8" cellspacing="0"> <tr><td colspan="2"> <table border="0" cellpadding="0" cellspacing="0" style="border-width: 1px; border-color: #888888; border-style: solid" width="93%"> <tr><td align="left" valign="top" style="background: #f3f4f4; padding: 8px"> Tervetuloa! Tämä on '''Wikiaineisto''' (engl. Wikisource): arkisto teksteille, jotka eivät ole [[w:Tekijänoikeus|tekijänoikeuksien]] suojaamia tai jotka on julkaistu GFDL-lisenssin mukaisesti. Wikiaineisto on osa [[w:Wikimedia|Wikimedia-säätiötä]] ja siten sisarprojekti [[w:|Wikipedialle]], joka on [[w:Wikipedia ja tekijänoikeudet|sisällöltään vapaan]] tietosanakirjan luomiseksi käynnistetty hanke. Wikiaineistossa on tällä hetkellä '''[[Toiminnot:Statistics|{{NUMBEROFARTICLES}}]]''' artikkelia. Sinäkin voit auttaa projektissa. Kokeile [[Wikiaineisto:Hiekkalaatikko|hiekkalaatikossa]], miten sivuja muokataan. Halutessasi voit ottaa itsellesi [[Special:Userlogin|käyttäjätunnuksen]]. </table> <!-- sininen laatikko --> <tr><td height="100%" width="48%" valign="top"> <table border="0" cellpadding="0" cellspacing="0" style="border-width: 1px; border-color: #9866FF; border-style: solid"><tr> <td align="center" valign="middle" style="background: #ddddff; padding: 2px; border-bottom-style: solid; border-width: 1px; border-color: #C9AFFF">'''Aihealueet ''' <tr><td align="left" valign="top" style="background: #f3f3ff; padding: 8px"> == Wikimedia == *[[Wikiaineisto:Mikä on Wikiaineisto?|Mikä on Wikiaineisto?]] == Historiallisia dokumentteja == *[[Historiallisia dokumentteja]] == Lakitekstejä == *[[Lakitekstejä]] == Muu aineisto == *[[Muu aineisto]] </table> <!-- sininen loota loppuu tähän --> <!-- vihreä laatikko --> <td height="100%" width="48%" valign="top"> <table border="0" cellpadding="0" cellspacing=";0" style="border-width: 1px; border-color: #7AB67F; border-style: solid"><tr><td align="center" valign="middle" style="background: #ddffdd; padding: 2px; border-bottom-style: solid; border-width: 1px; border-color: #99E49F">'''Sisällys'''</td></tr><tr> <td align="left" valign="top" style="background: #f3fff3; padding: 8px"> == Kaunokirjallisuus ja runous == *[[Kaunokirjallisuus]] *[[Laulut]] *[[Runous]] == Asiatekstit ja viiteaineisto == *[[Asiatekstit]] *[[Luettelot]] *[[Viiteaineisto]] </table> <!-- vihreä laatikko loppuu tähän --> </table> <center>Wikiaineistot muilla kielillä:</center> <center><small>(ks. vasen sivupalkki)</small></center> [[aa:]] [[af:]] [[als:]] [[ar:]] [[de:]] [[en:]] [[as:]] [[ast:]] [[ay:]] [[az:]] [[be:]] [[bg:]] [[bn:]] [[bo:]] [[bs:]] [[cs:]] [[co:]] [[cs:]] [[cy:]] [[da:]] [[el:]] [[eo:]] [[es:]] [[et:]] [[eu:]] [[fa:]] [[fr:]] [[fy:]] [[ga:]] [[gl:]] [[gn:]] [[gu:]] [[he:]] [[hi:]] [[hr:]] [[hy:]] [[ia:]] [[id:]] [[is:]] [[it:]] [[ja:]] [[ka:]] [[kk:]] [[km:]] [[kn:]] [[ko:]] [[ks:]] [[ku:]] [[ky:]] [[la:]] [[ln:]] [[lo:]] [[lt:]] [[lv:]] [[hu:]] [[mi:]] [[mk:]] [[ml:]] [[mn:]] [[mr:]] [[ms:]] [[mt:]] [[my:]] [[na:]] [[nah:]] [[nds:]] [[ne:]] [[nl:]] [[no:]] [[oc:]] [[om:]] [[pa:]] [[pl:]] [[ps:]] [[pt:]] [[qu:]] [[ro:]] [[ru:]] [[sa:]] [[si:]] [[sk:]] [[sl:]] [[sq:]] [[sr:]] [[sv:]] [[sw:]] [[ta:]] [[te:]] [[tg:]] [[th:]] [[tk:]] [[tl:]] [[tr:]] [[tt:]] [[ug:]] [[uk:]] [[ur:]] [[uz:]] [[vi:]] [[vo:]] [[xh:]] [[yo:]] [[za:]] [[zh:]] [[zu:]] 2 3 2006-06-04T12:48:31Z Dilaudid 3 siirsi sivun ”Main Page” uudelle nimelle ”Etusivu” #REDIRECT [[Etusivu]] 4 6 2006-06-09T20:57:44Z Mzlla 6 käännetty en -> fi Käyttäjä on jo byrokraatti 5 7 2006-06-09T20:59:22Z Mzlla 6 käännetty Wikimedian johtokunnan valtuutettujen vaalit 6 8 2006-06-09T21:04:15Z Mzlla 6 sivu luotu {| |- | width="50%" valign="top" style="border: 1px solid gray; padding: 0.5em; padding-left: 1em; padding-top: 0.5em; padding-bottom: 0.5em;" | ==Ajankohtaista Wikiaineistossa== * 2. kesäkuuta 2006 - Suomenkielinen Wikiaineisto perustettiin osoitteeseen http://fi.wikisource.org/ |width="50%" valign="top" style="border: 1px solid gray; padding-left: 1em;" | Tänään '''{{CURRENTDAYNAME}}na, {{CURRENTMONTHNAME}}n {{CURRENTDAY}}. päivänä''' suomenkielisessä Wikisitaateissa on '''{{NUMBEROFARTICLES}}''' artikkelia. ==Artikkelit== * [[:Luokka:Tyngät|Tyngät]] * [[:Luokka:Poistettavat|Poistettavat]] * [[:Luokka:Roskaa|Roskat]] <br \> |} __NOTOC__ __NOEDITSECTION__ 7 425 2006-06-10T13:45:13Z Kouluhai 9 linkin korjaus Wikiaineisto on vapaiden tekstien kokoelma. Seuraavilla sivuilla on ohjeita ja vinkkejä Wikisitaattien käyttäjille. Wikiaineisto on yksi Wikipedian sisarprojekteista. Tutustu Wikipedian [[w:Ohje:Tyyliopas|tyylioppaaseen]]. <div style="width:60%; margin-left:20%; margin-right:20%; border: 1px solid #ffff40"> <h2 style="text-align:center; border:0px; margin-bottom:0px; padding:0.1em; background: #ffff40">Uusi tulokas?</h2> </div> <div style="width:60%; margin-left:20%; margin-right:20%; border: 1px solid #ffff40"> <div style="padding:0.3em; background:#fffff4"> Käy katsomassa [[w:Wikipedia:Tervetuloa Wikipediaan|Wikipedian tervetuliais]]sivua niin pääset alkuun, tai lue [[w:Wikipedia:Tietoja|Wikipedia lisätietoa]] hankkeesta. Muokkauskokeiluja voit tehdä [[Wikiaineisto:Hiekkalaatikko|hiekkalaatikossa]]. <p> '''Apua uusille käyttäjille ja keskustelua täällä, [[Wikiaineisto:Kahvihuone|Kahvihuoneessa]]'''<br/ > </div> </div> 8 10 2006-06-09T21:07:24Z Mzlla 6 sivu luotu {{Ole hyvä ja tee muokkauksesi tämän rivin alapuolelle}} 9 11 2006-06-09T21:08:22Z Mzlla 6 malline luotu {| align=center border=0 cellpadding=4 cellspacing=4 style="border: 1px solid #CC9; background-color: #F1F1DE" | Tämä on '''hiekkalaatikko''', jossa voit kokeilla sivun muokkaamista vapaasti. Paina sivun ylälaidassa olevaa ''muokkaa''-linkkiä ja muokkaa tätä sivua. |} 10 12 2006-06-09T21:09:22Z Mzlla 6 käännetty Nimeä käyttäjä uudelleen 11 13 2006-06-09T21:11:30Z Mzlla 6 käännetty Lista Wikimedian wikijärjestelmistä 12 14 2006-06-09T21:13:00Z Mzlla 6 käännetty Uudet käyttäjät 13 600 2006-06-15T16:23:01Z Mzlla 6 parempi käännös Nimiavaruuden ylittävät linkit 14 509 2006-06-12T23:04:58Z Nysalor 5 /* Kielestä ja tekijänoikeuksista */ [[Kuva:Kahvihuone.jpg|thumb|right|200px|Kahvin nauttimista palestiinalaisessa kahvilassa]] '''Tällä sivulla keskustellaan Wikiaineistosta.''' Lisää kysymyksesi '''alimmaiseksi''' ja '''anna''' aiheelle '''otsikko''', niin saamme sivun pysymään järjestyksessä ja tulevaisuudessa uudet kysymykset on helppo havaita.'' <br> <br> <br> <br> <br> <br /> <div align="center"> <big>[{{fullurl:{{NAMESPACE}}:{{PAGENAME}}|action=edit&section=new}} Lisää uusi aihe]</big> </div> <!---------------------------- Tämän viivan alle, kiitos -----------------------------------> ==Tyngistä== Ajankohtaista-sivulla on linkki luokkaan tyngät, jota ei vielä ole. Miten Wikiaineistossa määritellään, mikä on tynkä? --[[Käyttäjä:Alfred Dengan|Alfred Dengan]] 11. kesäkuuta 2006 kello 06.23 (UTC) :Ajatuksenani tuota Ajankohtaista-sivua kirjoittaessani oli, että tynkä on sellainen sivu, jossa on osa teoksesta - tai siis teos ei ole kokonaisuudessaan Wikiaineistossa. Esim. [http://fi.wikisource.org/w/index.php?title=Maamme&oldid=381 Maamme-laulun edellinen versio] olisi ollut tynkä, siihen olisi voinut mallineen lätkäistä. Muiden mielipiteitä? -- [[Käyttäjä:Mzlla|Mzlla]] 11. kesäkuuta 2006 kello 07.33 (UTC) ::Olen samaa mieltä kanssasi. --[[Käyttäjä:Kouluhai|Kouluhai]] 11. kesäkuuta 2006 kello 08.11 (UTC) ::Tyngistä kertovalle ohjesivulle pitää sitten selventää, että millainen tynkä tarkalleen on. --[[Käyttäjä:Alfred Dengan|Alfred Dengan]] 11. kesäkuuta 2006 kello 10.33 (UTC) == Kielestä ja tekijänoikeuksista == Tänne näyttää lisätyn ei-suomenkielisten laulujen sanoja. Eikö niiden paikka olisi kuitenkin muunkielisissä Wikiaineistoissa? Ellei sitten tarkoitus ole kääntää lauluja suomeksi. Ainakin minä olen ymmärtänyt, että erikielisten aladomainien ideana olisi nimenomaan koota tietylle kielellä kirjoitettua tai tietylle kielelle käännettyä materiaalia. Wikiaineistossa näyttää olevan tällä hetkellä materiaalia, joka ei ole ainakaan Suomen tekijänoikeuslain mukaan vapaata, koska sen mukaan teokset vapautuvat vasta 70 vuoden kuluttua tekijän kuolemasta. Esimerkiksi [[Finlandia]]n ja [[Lippulaulu]]n kirjoittajaksi on mainittu V. A. Koskenniemi, joka kuoli vasta 1962, ja [[Kansainvälinen|Kansainvälisen]] suomentajien joukossa ovat Otto Wille Kuusinen (k. 1964) ja Sulo Wuolijoki (k. 1957), joiden tuotanto ei ole vapautunut vielä. Onko näillä siis jotakin perusteita olla täällä? Ellei, niin minusta ne olisi syytä poistaa. – [[Käyttäjä:Nysalor|Nysalor]] 11. kesäkuuta 2006 kello 15.07 (UTC) :Voin minä ne suomeksikin kääntää, etsin Wikipediasta nämä laulut ja siellä ne kyllä ovat suomeksikin. Tosin esimerkiksi [[God Save the Queen|tämän]] sivun Wikipediassa olevasta versiosta ei löydy suomennosta kokonaan, joten se jäisi [[Käyttäjä:Mzlla|Mzllan]] tynkämääritelmän perusteella tyngäksi, toisin kuin [[The Star-Spangled Banner|tämä]], jonka Wikipedia-versiossa on suomennos kokonaan. --[[Käyttäjä:Kouluhai|Kouluhai]] 12. kesäkuuta 2006 kello 07.36 (UTC) :: Suomennokset olisivat hienoja, erityisesti jos itse suomennat. Muiden suomennoksissa on sitten aina muistettava tekijänoikeudet, jotka pitää huomioida myös vieraskielisen käännöksen kautta suomennettaessa. Wikipediassa oleva Yhdysvaltain kansallislaulu suomennos on kai vielä tekijänoikeuksien suojaama, jos kääntäjä A. Simojoki on Aili tai Aukusti Simojoki. – [[Käyttäjä:Nysalor|Nysalor]] 12. kesäkuuta 2006 kello 23.04 (UTC) 15 581 2006-06-13T14:30:57Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Aallon kehtolaulu |alaotsikko= |tekijä=Isa Asp |huomiot= }} : Nuku, nuku aaltonen, : nuku jo! : Tuolla laulaa humisten : kuusisto! : Kehtolaulusi se on – : nuku aalto rauhaton, : nuku jo! : Miksi tahdot katsella : kuinka jo : loukannut on luontoa : turmio! : Kuinka kukat surkastuu, : kuinka tuuless’ paljastuu : lahdikko? : Nuku aalto, vahtopää! : Nuku jo! : Kerran sinun herättää : aurinko. : Senpä sulle, rauhaton, : hellä silloin suotu on : suutelo. : Herätessäis heloittaa : kukat jo, : suloisesti tuoksuaa : tuomisto. : Liverrykset lintuisten : silloin soi kuin Väinösen : kantelo! : Sydän! nuku sinäkin, : nuku jo! : Uni sull’ on suloisin : nautinto. : Toivo aikaa armaampaa, : nuku, kunnes lopun saa : taistelo. '''Lähde:''' Varpio, Yrjö & Liisi Huhtala (toim.) 1999: ''Hurskaista lauluista ilostelevaan romaaniin''. Suomen kirjallisuushistoria 1. SKS:n Toimituksia 724 : 1. SKS, Helsinki. [[Luokka:Isa Asp]] [[Luokka:Runot]] 16 631 2006-06-16T14:30:00Z Nysalor 5 Turhat yläluokat pois '''Aleksis Kivi''' (1834–1872) (katso [[w:Aleksis Kivi|Wikipedia]]) == Runous == * ''[[Kanervala]]'' [[Luokka:Aleksis Kivi]] 17 615 2006-06-16T13:48:35Z Nysalor 5 Turha yläluokka pois '''Anakreon''' (n. 570–500 eaa.) (katso [[w:Anakreon|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Laulu Neitosille Anakreonilta]]'' * ''[[Tettinks]]'' [[Luokka:Anakreon]] 18 30 2006-01-09T21:34:04Z TheoClarke Category:Suomi == Automobiililiikenteen järjestyssäännöt == * [[Automobiililiikenteen järjestyssäännöt, Suomi]] * [[Automobiililiikenteen järjestyssäännöt, Helsinki 1907]] * [[Automobiililiikenteen järjestyssäännöt, Helsinki 1911]] * [[Ammattimaisen automobiililiikenteen järjestyssäännöt, Helsinki 1911]] * [[Taksa, Helsinki 1911]] [[Category:Suomi]] 19 586 2006-06-13T14:34:16Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Elias ja Anna *). |alaotsikko=(Suunnitelma.) |osa= |tekijä=Erik Alexander Ingman |huomiot= }} : Ilmapa jähtyi taas; laskein muka aurinko armas : Alko jo kullallaan peittää kuhilaat sekä laihon, : Virvoittain sitojoita ja leikkaajoitaki varsin, : Kun Elias, elomies, sitomasta jo Annia huusi, : Mennäkseen lopetettua työn pois lehdikon syrjään. : Luoks lähteen ihanan. Tähän tultua istuvat kohta : Ruohollen; ilosestipa sirkat laulelivatten. : Tässä he nyt, he jo kihloja toisilleen olivatki : Lahjanneet, tuumaa pitivät miten vietteä häitä? : Niinpähän Annalleen Elias Pyhän Raamatun kalliin : Antanut ol’ sekä myös uuden Virs’kirjanki vielä, : Annapa hällen taas komian hatun ynnä ja paidan. : Onnellisna he näin istuivat suojassa puitten; : Mutta jo pojat muut sekä tyttäret alkoivat ottaa : Vaatteitaan, toiset ilotellen leikkiä löivät, : Muut taas lauloivat, eli juoksit sänkiä pitkin. : Mut Elias lausui: ”Kah, kuinka nyt aurinko kirkas : Tuolla jo vaipuu pois, luvaten huomennaki poutaa. : Niin se jo meillenki pian tuo ihanan ilopäivän, : Ah, jona vaimoni oot! Minä huolet kanssasi sitten : Kannan yhteiset! Kun vaan kumoss’ on elo ensin, : Kun myöskin omenat kypsyvät oksilla puitten, : Silloin, Anni, jo on hääpäivämme outtava meitä! : Aina jo maatessain joka yö mua muotosi kohtaa, : Milloin vilkkuilet komiasti hääpukemissas, : Milloin pellolla taas, päässäs sinikukkia kantain, : Kohtaat naurussa suin mua silmälläs sulosella. : Riemu se vaan heti vie unosen, kuvahas pyrin kiinni, : Yksinp’ on polonen, kuullen vaan laulua sirkan; : Silloin luoksesi, voi, huokaus sydämestäni nousee!” : Annapa näin: ”Elias, tosin oot sinä kultani kalliin!” : Lausu ja vaikeni taas, silmässäpä kyynele kirkas : Loisteli vilkkuilen – ”niin – ei isäkään sua rakkaamp’ : Oo, ei äitinikään. Sinuhun minä luottelen aina. : Kaikkia kalliin myös tuo Raamattu on, jota mullen : Annoit. Siinäpä maar tiedot käsitän parahimmat, : Jotk’ iloseks’ saavat sydämen sekä toivoa tuovat”. : Mutta jo taivaallen kuu kirkas nousi, ja laihon : Kullan karvaset päät muuntuit hopion näkösiksi. : Pojat nyt sekä tyttäret myös kukin sirppinsa ottain : Alkoivat astua pois; mut mennessänsäpä kuiten : Pois parikuntoakin, joka viipyi, huusivat naurain. : Nää heräten yles hyppäsivät sekä tuuminehensa : Pojes riensivät taas toisten parihin ilomielin. : IGN. [= Erik Alexander Ingman (1810–1858)] : *) Otettu Mehiläisestä 1837. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=70947&conversationId=4&action=entryPage Oulun Wiikko-Sanomia 20.6.1840]. [[Luokka:Erik Alexander Ingman]] [[Luokka:Runot]] 20 2421 2006-07-01T19:45:34Z Nysalor 5 Luokka ja wikitys oikeiksi [Aikakauslehdestä Suomen Museo n:o 6-7 vuonna 1894 s. 104-107. Kirjoittanut A. V. Forsman eli [[A. V. Koskimies|Aukusti Valdemar Koskimies]] (1856-1929).] Ison-Kyrön kirkonarkistosta saatu pöytäkirja, jonka julkaisi A. V. Forsman. ''Tuomio julistettu Liisa Laurintyttärelle Ison-Kyrön Tuuralasta muutamista hänen tekemistään taioista, vuodelta 1719. Vahvistanut kuvernööri Douglas.'' Vuonna 1719 Kesäkuun 30 p:nä pidettiin ylimääräiset kihlakunnan käräjät Waasan kaupungissa. Saapuvilla olivat nimismies, hyvin uskottu Juhana Rein ja nimismies, kunnioitettava herra Henrikki Haqverin sekä allamainitut kunnialliset Ison-kyrön miehet. Lautakunta: Matti Reini, Matti Turppa, Juha Arkkolainen. Nimismies Haqverin antoi taianteosta ilmi Liisa Laurintyttären Ison-Kyrön pitäjän Tuuralan kylän Haikon talosta, näyttäen useita esineitä, joita tämä siihen oli käyttänyt, nim. ensiksi: Kahdella päreellä olevaa lantaa. Liisa tuotteli, että talon edelliset asukkaat olivat käyttäneet sitä eläimistä poistaakseen kasvannaisia ja ajoksia. Vielä näytettiin eräs pihlajainen puuristi, jonka toinen puu oli keskeltä halaistu ja toinen pistetty sen läpi. Liisa sanoi panneensa sen lehmän päälle, jota painajainen oli ajanut, ja tunnusti oppineensa sen Kaisa Heikintyttäreltä Minnilästä. Kaisa myönsi Liisalle sanoneensa, että hän oli sen muilta kuullut, mutta ei voinut sanoa keltä. Edelleen nauhankappale, johon oli pujotettu vanha vuotakenkä ja kolme kuusenlastua, joissa oli oksanreikiä nuoran pujottamiseksi, ja tätä Liisa sanoi käytetyn, kun sonni liiaksi ajoi lehmiä; Sekä vielä kaksi keppiä, toinen pajusta, toinen tuomesta. Liisa sanoi näitä pannun lehmän päälle painajaisen poistamiseksi. Sitäpaitse kerrotaan Liisalla navetassa olleen aatra, jolla peltoa kynnetään. Liisa sanoi sitä pitäneensä navetassa painajaisen estämiseksi. Pertteli Eljaksenpoika Klamppu tunnusti valan vannottuansa, että hänen kaksi vuotta takaperin Esivallan toimesta autiomaalla heinää tehdessään, Liisa oli häntä kauheasti seuraavin sanoin noitunut: Perkele vieköön sinut elukkoinesi! karjasi ei ole saapa sitä heinää, jotas korjaat; muista minun sanoneeni. Sitten seuraavana talvena oli Perttelin toinen lehmä puskenut toisen kuoliaaksi. Liisa sanoi että hän, kun olisi tarvinnut tuon heinäsaaliin, oli pikaistuneena mainitun kirouksen lausunut, mutta lehmää hän ei ollut noituudella pilannut. Matti Eeronpoika kertoi vannottuaan valan, että hän, ollessaan varapastorin, kunnia-arvoisan ja korkeasti oppineen Hra Israel Alfthanin, renkinä, kerran kävi asialla navetassa, jolloin Liisa oli tullut sinne sanoen tulleensa lainaamaan rahaa, ja kun hän oli vastannut olevansa ilman rahaa, oli Liisa mennyt pois. Sillä tavalla sanoi Matti kertoneensa Susannalle, joka on Liisan tytärpuoli, jolloin tämä oli vastannut: Itse piru kai hänelle kertoi lehmän juuri kantaneen. Susanna myönsi todeksi minkä Matti Eeronpoika oli kertonut, siihen vielä lisäten, että Liisa elää perin jumalattomasti: kiroo ja noituu; enempää hän ei tiennyt kertoa. Olli Yrjänänpoika oltuaan valalla kertoi, että Liisa itkusilmin oli sadatellut niitä, jotka olivat varastaneet hänen heinänsä, toivoen, ettei heidän koskaan hyvin kävisi. - Sen lisäksi kertoi hän Liisan Renkolassa parantaneen Sohvia Matintyttären sinelmäiset kasvot ja kädet. Vielä sanoi Olli, että Liisa oli hänen vaimoltaan pyytänyt hopeasormusta, jonka hän aikoi Helluntaina ripustaa lehmän kaulaan, mutta ei ollut sitä saanut. Vappu Antintytärtä, Liisan tytärpuola, kehoitettiin puhumaan totuutta, sillä tavalla kuin hän valallaankin saattaisi vahvistaa, jos niin vaadittaisiin. Silloin hän valan nojalla kertoi äitipuolensa harjoitelleen yllämainittuja taikatemppuja ja noitumista ja viime Kiristuorstai-aamuna vieneen navettaan päreille kuivuneen lannan; jota Liisa ei enää voinutkaan kieltää, vaikka hän ennen oli sanonut päreillä olevan lannan vanhastaan olleen navetassa. Vappu kertoi lisäksi, että Liisan lehmä lypsää kolme kannua maitoa päivässä ja ettei mikään painajainen sitä vaivaa. Ennen mainittu Sohvia Matintytär Renkolasta tiesi, että Liisa v. 1718 Marraskuussa tultuaan Renkolaan oli ottanut maata saunasta ja sillä hieronut hänen sinelmäisiä kasvojaan ja käsiään ja sitten heittänyt maan jälleen samaan paikkaan. Muutamia päiviä senjälkeen eräänä lauantaina noin klo 4:n aikaan iltapuolella oli hän ottanut puunoksia yhdeksää lajia, jotka hän oli keittänyt vedessä, ja pessyt haavan. Sitten hän (todistaja) oli vähitellen parantunut, joka voi olla luonnollisten keinojen vaikuttamaa ilman taikatemppujakin. Vielä muisteli Olli Yrjänänpoika valansa mukaan, että kun Liisa ensi kerran keväällä laski lehmänsä laitumelle, niin oli paimenpoika kuullut Liisan käskevän nuorta poikaansa lähtemään mukaan ja tarkasti katsomaan, puskisiko lehmä jotakin puuta tai pensasta, jossa tapauksessa hänen piti ottaa oksa siitä ja tuoda se kotiin. Mutta olisiko sellaista tapahtunut, sitä hän ei tiennyt. Heikki Martinpojalta, joka on sen talon isäntä, missä Liisa oleksii, kysyttiin tiesikö hän mitään tämän asian selvittämiseksi. Hän sanoi, että tullessaan muun talonväen kanssa kotiin oli kuullut Liisan kovalla äänellä talon aitassa juttelevan toisen henkilön kanssa, niinkuin luuli, jostakin lääkityskeinosta. Toinen kysyi: onko se vedestä? toinen oli vastannut: ei; onko se tulesta? toinen oli vastannut: ei; onko se maasta? toinen oli vastannut: ei. - Liisa sanoi, ettei ollut puhetta mistään lääkityskeinosta, vaan että hän Mustalaisilta oli oppinut semmoisen varkaiden tiedustustaian, että pannaan keritsimet, virsikirja, kehräspää ( t. kehrävarrenlumpio, "spinntens snåld") ja harja seulaan, jota kaksi henkeä pitelee: silloin mainitaan ne henkilöt, joita varkaudesta epäillään, ja kun varkauteen syyllinen arvataan, niin seula liikkuu. [Alaviite: Vrt Suomen Kansan Loitsurunot, Esipuhe s. VIII, jossa tämäntapainen arpomiskeino on esitettynä; lumpion asemesta siinä mainitaan ''vihkisormus''. Liisa asiasta kuulusteltuna sanoi sen, joka hänen kanssaan piteli seulaa, olleen erään Maria-nimisen kerjäläisvaimon Kauhavalta, ja että hänen tytärpuolensa Vappu Antintytär oli käyttänyt samaa keinoa, kun häntä, Liisaa, epäiltiin varkaudesta. Vappu kielsi tämän, eikä Liisa voinut saada häntä sitä tunnustamaan. Kuitenkin tunnusti hän kerran äitipuolensa käskystä pidelleensä seulaa. Vielä kertoi Heikki Martinpoika, että Liisa harjoittaa kirousta ja sadattelua. Erittäin tapahtui kerran kun viinaa poltettiin vasten Liisan tahtoa, niin hän (todistaja) Liisan pahoista toivomuksista oli saanut sellaisen vaivan ruumiisensa, ikään kuin olisi hän ollut tulessa. Liisa vastasi, Heikin ja hänen väkensä vihaavan ja kadehtivan häntä siinä määrässä, että hänen sentähden täytyy kärsiä paljon vastusta, ja ettei hänen viinaa poltettaissa annettu lämmitteleidä takan äärellä, vaan täytyi hänen viluissaan mennä levolle. Heikki väitti takan olleen uunin kohdalta tarpeeksi leveän hänenkin lämmitelläkseen, kunhan vaan olisi tahtonut. Mitä tulee siihen oksaan, jonka Liisa oli käskenyt tuoda kotiin laitumelta, niin siihen sanoi Liisa, että se oli ollut vanhan kansan tapa, mutta miksikä hyödyksi niin oli tehty, hän ei tietänyt, eikä poika myöskään ollut tuonut oksaa, ja vielä kielsi hän lukemalla, laulamalla tai muulla taikomisella taikausta harjoitelleensa taikka myöskään ketään ihmistä tai eläintä vahingoittaneensa. Vappu Antintyttäreltä, hänen tytärpuoleltansa, joka lapsesta asti oli ollut talossa, kysyttiin noista oksista. Hän ei sanonut niistä mitään sen varmempaa tietävänsä, mainitsi vaan että väki metsästä kotiin tullessaan oli tuonut oksia mukanaan, mutta miten ne oli otettu ja mitä varten, sitä hän ei tiennyt. Sen enempää selvyyttä ei asiasta tällä kertaa voitu saada; jonka vuoksi julistettiin seuraava :::''Päätös.'' Niistä monista taikauksista, jotka tutkinnossa ovat tulleet ilmi, tuomitaan Liisa Laurintytär 9:nnen kohdan mukaan asetuksessa kirouksista ja sapatinrikkomisesta maksamaan sakkoa 20 talaria hopeaa ja kahtena pyhänä kärsimään julkista kirkonrangaistusta sekä 3:nnen kohdan mukaan kirouksesta ja sadatuksesta vetämään sakkoa 5 talaria hopeaa taikka istumaan kahtena sunnuntaina jalkapuussa kirkonoven edustalla. Liisa ei sanonut itsellään olevan mitään rahoja sakkojen maksamiseen, sen vuoksi pitää hänen ruumiillansa sakkonsa suorittaman, ja samalla sijalla, missä rangaistus toimeenpannaan, pitää taikakapineetkin, jotka yllä mainitaan, poltettaman. Kaisa Heikintyttären Minnilästä, jolta Liisa oli kuullut ristin käyttämiskeinon painajaisen poistamiseksi lehmästä, on ainoastaan yhtenä sunnuntaina istuminen jalkapuussa kirkonoven edessä, koska hänen tekonsa ei ole ollut mitään alituista opettamista, sen kuin vaan muilta kuulemiensa kertomista. Samoin Mariankin, Kauhavalaisen, joka taikamaisessa tiedustelutempussa oli apuna seulaa pitelemässä, on istuminen yhtenä sunnuntaina jalkapuussa kirkonoven edessä. Vappu Antintyttären, joka arpomisessa auttoi äitipuoltansa seulaa pitelemään, on niinikään istuminen yhtenä sunnuntaina jalkapuussa kirkonoven edessä. Kaikki tämä alistetaan alamaisessa nöyryydessä Hänen Korkeakreivillisen Ylhäisyytensä, Hra Kenraali-Kuvernöörin, Korkeasukuisen Kreivin Kustavi Douglaksen lievennysoikeuden alaiseksi. Käytelty kuin yllä. Kihlakunnan-oikeuden puolesta: ::''Jaakko Ross,'' ::kihlakunnan-tuomari. :::''Vahvistus.'' Se tuomio, joka ylläolevassa oikeuden tutkinnossa huomioon otetuista henkilöistä on julistettu, vahvistetaan kaikin puolin ja määrätään täytäntöön pantavaksi. Turusta, Kenraali-Kuvernöörin kansselista 5:nä p:nä Lokakuuta v:nna 1719. :::''Kustavi Douglas.'' Että ylläoleva Korkean Esivallan tuomio on asianomaisesti täytäntöön pantu, todistetaan, Ison-Kyrön käräjäpaikassa 15 p. Lokakuuta v. 1719: :::J. H. Rein. [[Luokka:Asiatekstit]] [[Luokka:A. V. Koskimies]] 21 625 2006-06-16T14:24:40Z Nysalor 5 Turhat yläluokat pois '''Erik Alexander Ingman''' (1810–1858) (katso [[w:Erik Alexander Ingman|Wikipedia]]) == Runot == === Omat runot === * ''[[Elias ja Anna]]'' * ''[[Ojan Paavo]]'' === Suomennokset === * Anakreon: ''[[Laulu Neitosille Anakreonilta]]'' * Anakreon: ''[[Tettinks]]'' [[Luokka:Erik Alexander Ingman]] 22 43 2006-05-12T15:00:22Z Mzlla 6 composed by Jean Sibelius writer V. A. Koskenniemi :Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa, :yön uhka karkoitettu on jo pois, :ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa :kuin itse taivahan kansi sois. :Yön vallat aamun valkeus jo voittaa :sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa. :Oi nouse, Suomi, nosta korkealle :pääs seppelöimä suurten muistojen, :oi nouse, Suomi, näytit maailmalle :sa että karkoitit orjuuden :ja ettet taipunut sa sorron alle, :on aamus alkanut, synnyinmaa. 23 45 2005-08-02T06:37:13Z 217.71.151.208 == Järjestysohjeita Kasarmintorin kauppahallille. == [Helsingin] Rahatoimikamarin vahvistamat 29 p:nä toukokuuta 1908. 1) Kauppahalli pidetään avoinna joka arkipäivä k:lo 7:stä e. p. p. k:lo 8:aan j. p. p. 2) Hallin sulkeminen ilmoitetaan joka päivä kellonsoitolla neljännestunti ennen määrättyä aikaa ja täytyy sekä yleisön että kauppiaiden viimeksi mainittuun aikaan olla hallista poissa. 3)Hallimyymälöissä saa tarjota kaupaksi ainoastaan semmoista tavaraa, joka vuokrattaessa on jokaista eri myymälää varten määrätty, tullen kunkin myyjän noudattaa niitä määräyksiä, joita rahatoimikamari sekä tässä kohden että järjestyksen ja puhtauden ylläpitämiseksi antaa. 4) Myymälöiden seiniin saa hyllyjä, koukkuja y. m. asettaa ainoastaan katsantomiehen osotuksen mukaan, ja tulee myyjien ylipäänsä hyvin hoitaa sisustusta sekä erittäinkin tarkoin varjella tiskilautaa iskuilta ja kolauksilta, ollen myymälöiden omistajat vastuunalaiset kaikesta vahingosta, jonka he sisustukselle matkaansaattavat tai joka heidän huolimattomuutensa johdosta voi sille koitua. 5) Myyjien tulee noudattaa hallin katsantomiehen heille antamia ohjeita sillä uhalla että muutoin menettävät käyttöoikeuden hallimyymälöihinsä. 6) Tupakanpoltto on hallissa kielletty. 7) Koiria ei saa tuoda mukanaan halliin. == Järjestysohjeita Rantatorin, Läntisen Rantakadun ja Hietalahdentorin kauppahalleille == [Helsingin] Rahatoimikamarin vahvistamat 29 p:nä toukokuuta 1908. 1) Kauppahallit pidetään yleisölle avoinna toukokuun 1:stä p:stä lokakuun 1:een p:ään joka arkipäivä k:lo 6:sta e. p. p. k:lo 8:aan j. p. p. ja pyhäpäivinä k:lo 9:ään e. p. p. sekä lokakuun 1:stä p:stä toukokuun 1:een p:ään arkipäivinä k:lo 7:stä e. p. p. k:lo 8:aan j. p. p. ja pyhäpäivinä k:lo 9:ään e. p. p. paitsi Hietalahdentorin kauppahalli, jolle muuten on voimassa samat ajat, mutta joka suljetaan arkipäivinä k:lo 7 j. p. p. - Siivontaa varten pidetään Rantatorin kauppahalli suljettuna joka arkipäivä k:lo 1-2 päivällä. 2) Hallin sulkeminen ilmoitetaan joka päivä kellonsoitolla neljännestunti ennen määrättyä aikaa ja täytyy sekä yleisön että myyjien viimeksi mainittuun aikaan olla hallista poissa. 3) Hallimyymälöissä saa tarjota kaupaksi ainoastaan semmoista tavaraa, joka vuokrattaessa on jokaista eri myymälää varten määrätty, tullen kunkin myyjän noudattaa niitä määräyksiä, joita rahatoimikamari sekä tässä kohden että järjestyksen ja puhtauden ylläpitämiseksi antaa. 4) Myymälöiden seiniin saa hyllyjä, koukkuja y. m. asettaa ainoastaan katsantomiehen osotuksen mukaan, ja tulee myyjien ylipäänsä hyvin hoitaa sisustusta sekä erittäinkin tarkoin varjella tiskilautaa iskuilta ja kolauksilta, ollen myymälöiden omistajat vastuunalaiset kaikesta vahingosta, jonka he sisustukselle matkaansaattavat tai joka heidän huolimattomuuttensa johdosta voi sille koitua. 5) Myyjien tulee noudattaa hallin katsantomiehen heille antamia ohjeita sillä uhalla että muutoin menettävät käyttöoikeuden hallimyymälöihinsä. 6) Tupakanpoltto on hallissa kielletty. 7) Koiria ei saa tuoda mukanaan halliin. == Järjestysohjeita hallikauppiaille. == [Helsingin] Rahatoimikamarin vahvistamat 29 p:nä toukokuuta 1908. Myymälöiden omistajien tulee pitää huolta siitä, että heidän vuokraamissaan myymälöissä järjestys ja puhtaus vallitsee, sekä sitä tarkoitusta varten ottaa vaari, ettei likaisia pakkalaatikkoja, koreja y. m. säilytetä myymälöissä eikä myöskään panna talteen näiden katolle. Jätteitä, niinkuin paperia y. m., ei saa heittää käytävälle tai myymälän lattialle vaan pitää panna sitä tarkoitusta varten määrättyihin laatikkoihin tai säiliöihin. Ruokatavaroiden kääreiksi käytettäköön ainoastaan siistejä, tarkoituksenmukaisia pusseja tai puhdasta käärepaperia (ei sanomalehtipaperia). Kaikkien ruokatavarakauppiaiden täytyy olla puettuna puhtaisiin, valkosiin, pestäviin esiliinoihin ja puseroihin tai valehihoihin. Sillä aikaa, kun halli lakaistaan ja puhdistetaan, tulee kaikkien myymälöiden olla suljettuna. Yksityisiä myymälöitä lakaistessa ja puhdistettaessa on siinä löytyvä tavara hyvin peitettävä. Myyjä älköön kaupatko tavaroitaan muualla kuin hallimyymälässä eikä myöskään huudoilla tai muulla tavoin häiritkö kauppaa toisessa myymälässä. Tupakanpoltto on myymälässä kielletty. == Järjestysohjeita hallien palveluskunnalle. == [Helsingin] Rahatoimikamarin vahvistamat 29 p:nä toukokuuta 1908. Hallien katsantomiesten tulee tarkoin valvoa myyjiä ja yleisöä koskevien määräyksien noudattamista. Yleisön hallien käytäville heittämiä kaikellaisia jätteitä, niinkuin paperia, appelsiininkuoria y. m. s., on hallien palveluskunnan poistettava. Kaikkia kauppahalliin kuuluvia konttoreja ja huoneita on pidettävä puhtaina eikä niihin saa panna eikä niissä säilyttää muuta kuin sitä, jota varten ne on tarkoitettu. Myöskään ei kaappien ja konttorien katolle pantako muita kuin semmoisia esineitä, joita kauppahallin jokapäiväinen tarve vaatii. Kun halli lakaistaan on, sen lattia tomun kiinnittämiseksi sopivalla tavalla kostutettava sekä, jos puhtaanapito niin vaatii, myöskin pestävä. Lakaisu on toimitettava kovalla harjalla eikä luudalla. Katsantomiehen tulee antaa rahatoimikamarin toimittamia todistuksia siitä, että hallimyymälä, jota halutaan vuokrata, on vapaa vuokrata. 24 49 2005-09-08T08:33:49Z 128.214.198.80 jatkoa ==Vuoden 1686 kirkkolain 18. luku== [Paimion rovasti Henrik Floriuksen suomennos kirkkolaista, ns. karoliinisesta kirkkolaista, ilmestyi vuonna 1688 nimellä Kircko-Laki Ja Ordningi. Alkuperäisen Ruotsin valtakunnan kirkkolain 'Kyrkio-Lag och Ordning' vahvisti Kaarle XI vuonna 1686.] '''XVIII. Lucu.''' '''Christilisest Hautamisest.''' '''§. I.''' Ne jotca Christilisesti elänet owat / pitä / cosca he tästä Mailmast poiscuolewat / cunniallisest ja cohtulisel tawalla Hautaan toimitettaman. Heidän Cuolemans ilmoitetan Sarnastuolil lähin seurawaisna Sarnapäiwänä / eli Rucous hetkenä / Kijtoxella Jumalan tygö / joca sen edesmennen armollisesti pelastanut on / nijn myös Rucouxella nijden Murhellisten lohdutuxen edestä. Cuolluitten jälken pitä soitettaman yhdel eli usiammal Kellolla / cuin cungin Sädylle meidän Ordningitten woimalla myöden annettu on / ei jongun taickauxen tähden / waan sillä ilmoitta sen Cuollen ero / eli tääldä poislähdendötä / ja ylöskehoitta Christilisiä Ajatuxia Cuolewaisest monosta / nijden tykönä cuin elämään jälken jäänet owat. '''§. II.''' Cansa pitä myös manattaman / että he ojendadawat itzens Maahanpaniaisis ja Peijaisis Meidän Asetustem ja Sätyim jälken / ja laittawat itzens Tilans ja Säätyns jälken / andain poisolla callit Ruumin Arcut ja Käärimiset; Joiden tykönä tästedes / ainoastans muutamat harwat lähimmäisest Sugusta / ja ei yhtäkän muita / pidettämän ja cutzuttaman pidä. '''§. III.''' Walwintuwat pitä peräti poispandaman / ja ainoastans jocu harwa wuorottain walwoman / ja waarin ottaman Ruumista / ettei mitän sopimatoinda sille tapahduis. Ruumin Arckuin kijnnipanemises pitä wisu waari ja carte pidettämän / cosca ei juuri wahwaa ja täydellistä Cuoleman merckejä ole. '''§. IV.''' Cosca Ruumit wiedän Kirckoon / siellä oleman sijhenasti cuin Maahan paniaiset pidetän / nijn se pitä tapahtuman hiljaisudes / ilman caiketa Processit / (saattamista) ja custannusta / eikä yhtän muuta pidä saattaman / cuin ne jotca candawat / ja muutoin täyty siellä olla toimittamas. Jos jocu tätä wastan ricko / se tehkön sacko Kirkoon 500. dalarit Hopia Raha / ja Waiwaisille juuri niin paljo. Ei yhtäkän Ruumista pidä ylitze puolen Ajastaica hautamat pidettämän / jos ei sitä suuremmat ja corkiamat Syyt ole pidembäm ylöslyckämiseen. Se wäärinkäyttämys tule myös tällä peräti poiskieltyxi / omast tahdosta laske Rumita Hautoin / ja anda ne aina edespäin olla Hautamata; samalla muoto anda ne / sijttecuin ne yhdes paicas owat haudatut / jällens toisen paickaan Processillä Hautaan maahan laske; caicki yhtäläisel Rangaistuxella / cuin täsä ylömmä mainitan. '''§. V.''' Papeilda pitä myös tällä totisest ja Rangaistuxel kieltty oleman / menemäst cotia Cartanoihijn / joista Ruumit uloscannetan / nijtä ulosweisamast / eli myös josacusa jotain Cotosaarna pitämäst. Sentähden pitä nijden / jotca Cuolleitans tahtowat anda haudata / elickä nijn warhain samana Päivänä / eli jos tie nijn pitkä ja työlläs on / Päivä ennen / tuoman Ruumit Kircon tygö / nijn ettei määrätty Jumalan Palwelus / ja Catechismuxen tutkimus / estetyxi / eli ylitzen totutun Ajan ylöslykätyxi tulis. '''§. VI.''' Jos Ruumis haudatan Kirckoaitaan / nijn ei pidä sitä ensin Kirckoon cannettaman / sijnä seisoman / sijhen asti että Sarna pidetty on / ja sitte jällens uloscannettaman Hautan / waan cohta maahan laskettaman ja haudattaman; Ja sen jälken mennän Kirckoon Sarna cuuleman. Jos Ruumis haudatan Kirckoon / nijn seisocan Sarnastuolin cohdalla / nijncauwan cuin Sarna pidetty on / ja sijtte hautaan maahan laskettacan. '''§. VII.''' Personaliat (Elämäkerran kirjoituxet) pitä coconpandaman ja sowitettaman itzecungin Elämäkerran jälken / ilman pitkätä puheta / ja turha ylistystä ylitzen ansion. '''§. VIII.''' Haudat Kircosa pitä oleman Colme Kynärätä sywät / ja ei ylömä Permandota corotetut / Wäen wapan käymisen estexi. Ne pitä myös Mullalla jällens täytettämän / eli muutoin hywin kiinnisuljettaman ja pääldä peitettämän. Kirckoaidat pitä ymbärins ratettaman / ja hywin warjellut cunniallisest pidettämän / nijden tähden / jotca nijsä lepäwät; Sentähden owat Seuracunnan Jäsenet welwoliset / cukin edestäns ulostekemän / mitä Kirckoaidan rakennuxeen tarwitan / jos he tahtowat Rangaistusta wältä / cuin Pitäjän cocouxes wastahacoisten päälle pandaman pitä. '''§. IX.''' Äsken syndynet Lapset / jotca ei ole Castetta saanet / heidän picaisen cuolemans tähden / pitä saaman nautita Wanhimbains Hautasian / ja Papin oleman sijnä läsnä / heittämäs Mulda nijden päällä / ja lukeman Rucouxen. '''§. X.''' Ne Lapset jotca Äpäränä syndywät ja murhatan / pitä pandaman taemba Kirckoaitaan. '''§. XI.''' Ne jotca owat wierast Religionist / eli Uscosta / ja cuolewat täsä Waldacunnas / nautitzewat kyllä Kirckoaidan ja Hautasian / Waan ei Schoulua / weisamista eli Ruuminsarna. '''§. XII:''' Nijden Hautamisen cansza / cuin owat edesäns pitänet Jumalatoind Elämäkerta / ja cuolewat suuris Syneisä / ei pidä Papin kijruhtaman / waan sen Mailmallisen Oikeuden eten andaman / että sitä tutkistellaisin / ja Duomitaisin / cuinga nijden hautaminen pidettämän pitä. Samalla tawalla tutkistellan ja duomitan Mailmallises Oikeudes nijden ylitze jotca Hengens huckawat. ==Ruotsin Valtakunnan Laki 1734== [Suomentanut rovasti Gustaf Cannelin (1815-1885), suomennoksen tarkastanut kanslianeuvos Elias Lönnrot (1802-1884). Fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella.] '''Rangaistuskaaren 2 Luku. Vankeudessa kuolleista.''' '''1 §.''' Jos pahantekiä kuolee vankeudessa, niinkuin Jumalan ja hänen pyhän sanansa pilkkaaja, isänmaan pettäjä, murhaaja, eläimiin sekaantunut, taikka joka muusta sellaisesta suuresta hengenasiasta on vankina ollut, ja jos hän on rikoksen tunnustanut taikka Alaoikeus on hänet siitä tuominnut kuolemaan, niin antakoon kuninkaan käskynhaltia mestaajan kohta ottaa ruumis vankihuoneesta, ja hän kaivakoon sen maahan mestauspaikalla taikka syrjään metsässä. Jos surmaaja, varas taikka muun sellaisen hengenrikoksen tehnyt kuolee, niin saakoot muut korjata hänen ruumiinsa, ja se pantakoon syrjään hautausmaalla. Sitten antakoon kuninkaan käskynhaltia siitä tiedon ylituomarille. '''Rangaistuskaaren 3 Luku. Tuomion täyttämisestä hengenasioissa.''' '''7 §.''' Jos pahantekiä ei tule hirtetyksi, poltetuksi tahi teilatuksi, taikka jos tässä laissa ei ole rangaistuksen ohessa määrätty, miten hänen ruumiinsa kanssa on meneteltävä, niin käyköön sen niinkuin tämän Kaaren 2:ssa Luvussa sanotaan. '''Rikoskaaren 13 Luku. Itsensä-surmaajasta.''' '''1 §.''' Jos joku surmaa tahi menettää itsensä, saapi se, joka ruumiin tapaa, syyttämättä sen korjata ja panna syrjään. Jos tuomari sitten katsoo hänen tahallansa menettäneen itsensä, niin vieköön mestaaja sellaisen itsensä-surmaajan metsään ja kaivakoon maahan. Jos se havaitaan tapahtuneen heikkopäisyydestä, vimmasta tahi muusta sellaisesta tuskasta, niin saavat muut häntä pidellä ja haudata. '''2 §.''' Jos joku voi pelastaa henkiin sen, joka on ripustanut itsensä hirteen taikka muulla tavalla aikoo menettää itsensä, ja häntä ei pelasta, rangaistakoon asianhaarain mukaa. '''3 §.''' Jos joku tavataan kuollunna, ja ei kukaan tiedä miten hän kuollut on, niin hän haudattakoon kunniallisesti. Jos hän on viettänyt jumalatonta elämää, pantakoon syrjään hautausmaassa. '''4 §.''' Joka koettaa itsensä menettää, vaan ei kuole siitä, rangaistakoon vesi- ja leipä-vankeudella, raipoilla tahi witsoilla, asianhaarain mukaan. '''5 §.''' Sama laki olkoon, jos joku väärin tunnustaa tehneensä sellaisen rikoksen, joka ansaitsee hengen rangaistuksen. '''Rikoskaaren 24 Luku. Muusta surmaamisesta.''' '''10 §.''' Jos kaksi pikaisuudessa surmaavat toisensa, taikka jos kaksi heittävät toisensa virtaan tahi järveen, alas telineiltä, katolta tahi muualta, ja molemmat siitä kuolevat, niin jääkööt kostamatta ja heidän ruumiinsa haudattakoot syrjään hautausmaalla. ==Kirkkolaki 1869== Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 30/1869. [Fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella.] '''Yhdestoista luku. Hautaamisesta ja haudan-siunaamisesta.''' '''80 §.''' Kun kuolema on tapahtunut, niin pitää, viipymättä siitä seurakunnan kirkkoherralle tehdyn ilmoituksen jälkeen, ruumis viimeistäänkin puolen vuoden kuluttua kuolinpäivästä haudattaman joko yhteiseen hautausmaahan taikka erityiseen hautasiaan, jonka vainaja itse ennen kuolemaansa taikka hänen omaisensa sen jälkeen asianomaisella luvalla hänelle valinneet ovat. '''81 §.''' Ruumis haudattakoon joko siinä seurakunnassa, missä kuolema on tapahtunut tahi missä vainajalla on kuolinhetkellä ollut kotonsa tahi mihin hän kiinteää omaisuutta on jälkeensä jättänyt, taikka mihin hän ennen kuolemaansa on haudan itsellensä määrännyt, taikka hänen omaisensa sen hänelle valita tahtovat. '''82 §.''' Haudan-siunaaminen on toimitettava jommallakummalla niistä kahdesta muodosta, jotka käsikirjassa ovat säättyinä. '''83 §.''' Haudan-siunaamista käsikirjaan otetulla täydellisemmällä muodolla, eli niin kutsuttua juhlallista haudan-siunaamista, älköön keneltäkään kiellettäkö, paitsi niissä tapauksissa, jotka jälempänä mainitaan. Tällaisessa haudan-siunaamisen tilassa on lupa pitää seurakunnassa tavallisia hautausmenoja saattoseuralla, kelloin soittamisella y. m., asianomaisten tahdon mukaan. '''84 §.''' Tässä mainittu haudan-siunaaminen toimitettakoon joko haudalla, taikka kirkossa, taikka erinäisessä huoneessa, jota seurakunta tähän käyttää, taikka myös vainajan kotona, jos asianhaarat sitä vaativat. '''85 §.''' Jos vainajan ruumis on haudattava toisessa seurakunnassa kuin missä kuolema on tapahtunut, toimitettakoon haudan-siunaaminen kumpaisessa näistä seurakunnista asianomaiset mieluisimmasti tahtovat. Jos tämä siunaaminen on tapahtunut toisessa seurakunnassa kuin missä ruumis haudataan, älköön sitä hautaan laskettaissa mitään kirkollista toimitusta enään pidettäkö. '''86 §.''' Jos vainajan puoliso tahi likinäisimmät omaiset haluavat ruumissaarnaa, niin saa siihen myöntyvä pappi sen pitää haudan-siunaamisen ohessa. '''87 §.''' Kun haudan-siunaamisen tilassa vainajan elämäkerta luetaan, tehtäköön se ilman liikanaista laveutta ja turhaa kehumista. '''88 §.''' Sillä lyhykäisemmällä siunausmuodolla, joka käsikirjassa on säättynä, pitää haudattaman: kuolleena syntynyt lapsi; lapsi, joka kastamatonna on kuollut; se jossakin seurakunnassa kuollut, josta ei tiedetä kuka hän on taikka missä hänen oikea kotonsa on ollut; se, joka on kuollut väkeviä juomia ylellisesti nauttiessansa; ne, jotka ovat äkkipikaisuudessa tappaneet toinen toisensa taikka muutoin rikoksen teossa saaneet surmansa, ja se, joka tahallaan on itsensä surmannut. Tällaisen hiljaisen haudan-siunaamisen toimittaa pappi, mutta ilman minkäänlaisia menoja, puheita, saarnaa ja kellojen soittamista, ainoastansa likinäisimpäin omaisten läsnä ollessa, jos niitä on ja he tahtovat ruumista saattaa, sekä hautaamiseen välttämättömästi tarpeellisten henkien saapuvilla ollessa. '''Seitsemästoista luku. Kirkon omaisuudesta.''' '''297 §.''' Kun kirkko on vihitty ja siksikuin se jälleen laillisessa järjestyksessä kelpaamattomaksi tuomitaan ja autioksi jätetään, pidettäköön se Jumalalle pyhitettynä huoneena ja älköön sitä sellaisiin tarkoituksiin käytettäväksi annettako, jotka sen pyhyydelle sopimattomia ovat. '''298 §.''' Hautausmaa pitää myöskin, ennenkuin sitä tarkoitukseensa käytetään, vihittämän käsikirjan säätämällä tavalla. ==Merilaki Suomen Suuriruhtinanmaalle 1873== '''76 §.''' Jos merimies kuolee matkalla, olkoon päällysmies velvollinen pitämään tointa hänen hautaamisestansa sekä isännistön varoilla kustantamaan sen, jollei vainajan saatavana oleva palkka siihen riitä. Päällysmies kirjoituttakoon myös hänen jälelle jääneen omaisuutensa ja myyttäköön huutokaupalla sen osan siitä, jota ei käy säilyttää, sekä tehköön siitä perillisiä varten merimieshuoneelle tilin, niin pian kuin mahdollista on. '''77 §.''' Jos laivaväki kuolemantapauksesta, karkauksesta taikka muusta syystä vähenee ja jälelle jääneet kuitenkin täyttävät palveluksen laivassa, nauttikoot he siltä ajalta, jos semmoinen palvelus on heille erinomaisen rasittava, ja jakakoot keskenänsä sen palkan, jota laivaväen vähenemisellä on säästynyt. ==Terveydenhoitoasetus 1879== Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 31/1879. [Fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella.] Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus terveydenhoidosta Suomenmaassa. '''VI Luku. Hautausmaista ja ruumisten hautaamisesta.''' '''40 §.''' 1. Hautausmaata älköön tästä lähtien tehtäkö rakennettuun osaan kaupungissa tahi kylässä, vaan soveliaan välimatkan päähän siitä. Jos semmoinen tätä nykyä on rakennetussa paikkakunnassa tahi suorastaan sen vieressä, pitää sitä lakattaman käyttämästä viimeistään kymmenen vuotta sen jälkeen, kuin tämä terveydenhoito-sääntö on astunut lailliseen voimaan. 2. Hautausmaan tekemiseksi on mieluisimmin valittava semmoinen paikka, jossa maa on hietainen. Semmoista paikkaa valittaissa ja sitä järjestettäissä, on myöskin tarkasti huomioon otettava, ettei siitä juokse vettä lähteisiin, kaivoihin tahi rakennettuihin paikkakuntiin. 3. Syvään-ojittamalla tahi muulla soveliaalla tavalla pitää, missä niin tarvitaan, maa kuivaksi saatettaman; ja tulee hautausmaan olla hyvin aidattuna ja, missä asianhaarat sen sallivat, tarkoituksenmukaisella istutuksella varustettuna. '''41 §.''' 1. Ruumis pitää, ennenkuin se on ruvennut niin mätänemään, että siitä on vaara yleiselle terveydelle, haudattaman vähintänsä kuuden jalan syvyiseen hautaan, hautakumpu lukuun ottamatta, jonka jälkeen hauta viipymättä on täytettävä. Jos erinäiset asianhaarat vaativat ruumiin säilyttämistä maan päällä kauemman aikaa, on se pidettävä ruumiinhuoneessa taikka muussa semmoisessa paikassa, ettei siitä haittaa synny. Sattuvissa tapauksissa ja tarttuvan kulkutaudin aikana voipi terveyshoito- tahi kunnallis-lautakunta antaa erinäisen määräyksen hautain kaivamisesta ja ruumisten hautaamisesta. 2. Ruumista älköön pantako muurattuun tahi porattuun hautaan hautausmaalla, jos ei sitä peitetä mullalla vähintään kuuden jalan korkealle. Muussa tapauksessa on asianomaiselle kirkko-neuvostolle tahi kirkkoherralle esiin tuotava todistus lääkäriltä siitä, että on ryhdytty semmoiseen toimenpitoon mätänemisen ehkäisemiseksi tahi vahingoittamattomaksi-tekemiseksi, joka estää siitä syntyvää terveydelle haitallista vaikutusta. 3. Hautaa yleisessä hautausmaassa älköön uudestaan käytettäkö, ennenkuin niin pitkä aika ruumiin hautaamisesta siihen on kulunut, että mätänemystä voidaan katsoa täydellisesti tapahtuneeksi, älköönkä missään tapauksessa aikaisemmin kuin kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Semmoisiin hautoihin, jotka ovat annetut yksityisille omistus- tahi hallinto-oikeudella, pantakoon ruumiita lyhyempien väliaikain perästä, noudattamalla kuitenkin siinä tarpeellisia varokeinoja. '''42 §.''' Ruumista älköön vietäkö yhdestä paikkakunnasta toiseen muulla tavoin kuin hengenpitoisesti (hermetillisesti) suljetussa metalli-arkussa taikka myöskin tavallisessa ruumiinarkussa, joka on pantu vedenpitävään, tervalla voideltuun puulaatikkoon. ==Rikoslaki 1889== Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 39/1889. [Fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella.] Suomen Suuriruhtinaanmaan Rikoslaki. '''24 Luku. Rauhan rikkomisesta.''' '''4 §.''' Joka luvattomasti haudasta ottaa ruumiin tahi osan siitä, taikka luvatta hävittää, kätkee tahi silpoo hautaamattoman ruumiin, taikka pitelee ruumista ilkivaltaisesti, taikka laittomasti turmelee tai vahingoittaa hautaa, taikka haudalla harjottaa ilkivaltaa, rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka sakolla. '''35 Luku. Omaisuuden vahingoittamisesta.''' '''2 §.''' Jos joku tahallansa, ilman laillista oikeutta, hävittää tahi vahingoittaa kiinteän muinaisjäännöksen, julkisen muistopatsaan tahi julkisen muistomerkin, taikka sellaisen kirjan, käsikirjoituksen, tieteellisen esineen taikka taideteoksen tahi teollisuuden tuotteen, joka säilytetään tahi pidetään näytteillä julkisessa kokoelmassa taikka vahingoittaa tahi hävittää julkisen istutuksen, taikka jotakin, joka yhteiseksi hyödyksi tahi kaunistukseksi on julkiseen paikkaan tahi yleiseen rakennukseen asetettu, taikka hautapatsaan, rangaistakoon vankeudella korkeintaan yhdeksi vuodeksi taikka sakolla. '''44 Luku. Hengen, terveyden tahi omaisuuden suojelemiseksi annettujen määräysten rikkomisesta.''' '''3 §.''' Joka hautaa jonkun ennen kuin varmaan tietää hänet kuolleeksi, rangaistakoon enintään kolmensadan markan sakolla taikka vankeudella korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi. Sama olkoon laki, jos ruumis haudataan ennen kuin asianmukainen ilmoitus kuolemasta on tehty. ==Määräyksiä ruumiinavauksista 1891== Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-kokoelma 46/1891 sivu 23. Siviili-toimituskunnan kirje kaikille Kuvernööreille, sisältävä eräitä määräyksiä lääkintölaillisista ruumiin-avauksista. Annettu Helsingissä, 15 p:nä Joulukuuta 1891. Kirjelmässä viimekuluneen Huhtikuun 28 (16) p:ltä on maan Kenraalikuvernööri ilmoittanut, mitenkä papisto muutamissa seurakunnissa, jotka ovat Suomessa olevan kreikkalais-venäläisen hengellisen Hallituksen alaisia, on valittanut siitä, että asianomainen siviilivirasto ei ole antanut lupaa äkisti kuolleitten henkilöin hautaamiseen heti lääkintölaillisen katsastuksen jälkeen, vaan vasta sittekuin siihen kuuluvat asiat on loppuun käsitelty oikeudellisessa tahi hallinnollisessa järjestyksessä, mikä toisinaan vaatii vuoden tahi vielä pitemmänkin ajan; jonka johdosta hengellinen Hallitus, jonka mielestä tämä järjestys on ihan sopimaton uskonnon kannalta katsoen, on pyytänyt toimenpidettä sellaisen muutoksen aikaan saamiseksi sanottuun järjestykseen, että kirjallinen lupa hautaamiseen vastedes, mikäli mahdollista, annettaisiin heti lääkintölaillisen katsastuksen tapahduttua ynnä kuolemansyyn ilmoittamisen kanssa. Tätä asiaa tänäpänä käsiteltyään Keisarillinen Senaatti on tahtonut käskeä Teitä antamaan Teidän alaisille poliisiviranomaisille ja kruununpalvelijoille tiedoksi, että, lääkintölaillisen ruumiin-avauksen tapahduttua, he eivät, ellei ole välttämätöntä lykätä kuolleen hautaamista toistaiseksi, saa asettaa mitään estettä hautaamisen toimittamiselle heti mainitun katsastuksen jälkeen; jonka ohessa Senaatti on pyytänyt Keisarillisen Aleksanderin Yliopiston Konsistoria ja Lääkintöhallitusta saattamaan lääkärejä, jotka toimittavat lääkintölaillisia ruumiin-avauksia, asianomaiselle poliisiviranomaiselle paikkakunnalla viipymättä ilman korvausta antamaan sellaisen kuolemantodistuksen ruumiin-avauksen johdosta kuin mainitaan 22 p:nä Joulukuuta 1879 terveydenhoidosta Suomessa annetun armollisen asetuksen 44 §:ssä, sanotulta poliisiviranomaiselta asianomaiselle papistolle ilman ajanviivytystä jätettäväksi; jonka Siviili-toimituskunta, Keisarillisen Senaatin päätöksen mukaan, saapi Teille tiedoksi ja noudatettavaksi täten ilmoittaa. S. p. lähetettiin kirje asiasta Keisarillisen Aleksanderin Yliopiston Konsistorille sekä Lääkintöhallitukselle ja kaikille Tuomiokapitulille. ==Muutos vuoden 1869 kirkkolakiin== Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelma 51/1910. Armollinen Asetus erinäisistä muutoksista Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle 6 päivänä joulukuuta 1869 annettuun Kirkkolakiin. Annettu Baltischportissa "Standart"-laivalla, 1 p:nä heinäkuuta (18 p:nä kesäkuuta) 1910. '''82 §.''' Ruumiinsiunaaminen on toimitettava käsikirjassa säädetyllä tavalla. '''83 §.''' Ruumiinsiunaamisessa on lupa pitää seurakunnassa tavallisia hautausmenoja surusaattoineen, kellonsoittoineen j. n. e. asianomaisten tahdon mukaan. '''84 §.''' Ruumiinsiunaaminen toimitetaan joko haudalla tahi kirkossa tahi erityisessä huoneessa, jota seurakunta siihen käyttää, tahi vainajan kotona, jos asianhaarat vaativat. ==Muutos vuoden 1869 kirkkolakiin== Suomen Asetuskokoelma 21/1925. Laki erinäisistä muutoksista Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle 6 päivänä joulukuuta 1869 annettuun Kirkkolakiin. Annettu Helsingissä, 23 päivänä tammikuuta 1925. '''298 §.''' Hautausmaa on myöskin, ennenkuin sitä tarkoitukseensa käytetään, vihittävä käsikirjan määräämällä tavalla. Kirkkoon kuulumattomillekin annettakoon, kun pyyntö tehdään asianomaiselle kirkkoherralle, hautasija seurakunnan hautausmaalta, jos ruumiille muuta hautasijaa ei ole saatavissa. Seurakunnan hallussa olevasta hautausmaasta, jota ei enää käytetä, olkoon voimassa, mitä edellisessä pykälässä on säädetty paikasta, jossa on ollut kirkko. 25 713 2006-06-19T13:49:40Z Nysalor 5 [[Luokka:Viiteaineisto]] * Kaarlo Airas: Kirkollista elämää ja hengellisiä liikkeitä Tornionjokilaakson alaosilla 1675-1809. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 29. Helsinki 1931, sivut 273-276. * Enne vanhaa koton. Antrean ja Vuoksenrannan perinnekirja, 1999 ISBN 952-91-1632-2, sivut 371-375. * V. Erkamo: Suomen hautausmaiden historiasta ja niiden ensimmäisistä koristekasveista. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 1978-1979, ISBN 951-9021-30-2, sivut 86-99. * O. A. Forsström [=Oskar Aadolf Hainari]: Kuvaelmia Itä-Karjalasta. Valvoja 1886, sivut 400-402. * Aimo Halila: Iitin historia. Varhaisimmista ajoista 1860-luvulle, Helsinki 1939, sivut 836-838. * Hirvensalmen kirja, 1979 ISBN 951-99229-2-X, sivut 213-215. * Maija Juvas ja Astrid Reponen: Kuolemaan liittyviä tapoja ja uskomuksia. Kansatieteellinen arkisto III, Forssa 1939. * Karjala 1. Portti itään ja länteen, 1981 ISBN 951-23-1553-X, sivut 249-251. * Kyösti Kiiskinen ja Leena Aaltonen: Hautauskulttuuri Suomessa. Suomen Hautaustoimistojen Liiton 50-vuotisjuhlakirja, 1992 ISBN 952-90-4089-X. * Jyrki Knuutila: Suomalaiset hautamuistomerkit hautauskäsitysten valossa. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 1992-1993, ISBN 951-9021-96-5, sivut 71-102. * Pentti Laasonen: Pohjois-Karjalan luterilainen kirkollinen kansankulttuuri Ruotsin vallan aikana. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 72. Helsinki 1967, sivut 184-187 ja 281-294. * Tuomo Lahtinen: Polttohautaus Suomessa. Aatehistoria ja kehitys, 1989 ISBN 951-649-571-0. * Leivonmäen kirja, 1981 ISBN 951-99356-3-0, sivut 218-220. * Pentti Lempiäinen: Piispan- ja rovastintarkastukset Suomessa ennen isoavihaa. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 73. Helsinki 1967, sivut 187-191 ja 360-363. * Pentti Lempiäinen: Pyhät toimitukset, 1986 ISBN 951-621-613-7, sivut 193-220. Uusi laitos: 2004 ISBN 951-607-054-X, sivut 213-249. * Otavan Suuri Ensyklopedia, 1979 ISBN 951-1-05063-X, sivut 1634-1637. * A. Rahkonen: Muinaista ja Nykyistä Antrean pitäjästä. Suomen Kuvalehti 1874, sivut 89-92. * Astrid Reponen: Tammelaista muistitietoa naimatavoista, syntymästä ja kuolemasta 1800-luvun loppupuoliskolla. Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja VI, Forssa 1930, sivut 68-76. * Olavi Rimpiläinen: Läntisen perinteen mukainen hautauskäytäntö Suomessa ennen isoavihaa. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 84. Helsinki 1971. * Sirkka Similä: Somerniemen vanhoista naimatavoista sekä kuolemaan liittyvistä menoista ja uskomuksista. Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja XI, Forssa 1938, sivut 72-83. * Alli Suhonen: Avioliitto ja perhejuhlat. Suomen kulttuurihistoria III, Jyväskylä 1935, sivut 264-272. * Sukupolvien perintö I-III, 1984 ISBN 951-26-2613-6. * Suur-Jämsän historia III, Hämeenlinna 1963, sivut 167-182. * Ilmar Talve: Talonpoikaiskulttuuri 1870-luvulle asti. Suomen kulttuurihistoria I, 1979 ISBN 951-0-09097-2, sivut 378-381. * Matti Waronen: Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla, väitöskirja Helsinki 1895. * Toivo Vuorela: Suomalainen kansankulttuuri, 1975 ISBN 951-0-07190-0, sivut 621-627. * Aulikki Ylönen: Kirvun kirja, Helsinki 1954, sivut 647-650. [[Luokka:Viiteaineisto]] 26 52 2005-08-06T09:02:08Z 128.214.198.80 [Teoksesta Tilastollinen ja biografillinen Suomen Evankelis-Lutherilaisten Seurakuntain ja Papiston Matrikkeli. Piispa A. J. Hornborg vainajan v. 1873 kirjoittaman Matrikkelin mukaan toimittanut Ludvig Wennerström (1849-1909). Porvoo 1885, sivut 209-213.] '''Helsingin provastikunnassa,''' Uudenmaan läänissä, on seuraavat kirkkoherrakunnat: 1) ''Helsingin kaupungin suomalais-ruotsalainen seurakunta;'' 2) ''Helsingin saksalainen seurak.;'' 3) ''Helsingin pitäjä;'' 4) ''Nurmijärvi;'' 5) ''Tuusula;'' 6) ''Mäntsälä,'' ja 7) ''Sipoo.'' Kontrahtiprovasti: ''Johan Efraim Ahlgren'', Helsingin pit:n kirkkoh. ==1. Helsingin kaup. suomalais-ruotsalainen seurak. (Helsingfors).== :::Osoite: ''Helsinki''. Keisarill. 1 l. [=ensimmäinen luokka]; kappalaisten ja komministerien virat luokitsem[attomat]. Joka sunnuntai ja juhlapäivä pidetään sekä suomeksi että ruotsiksi kaksi puolipäiväsaarnaa ja ehtoosaarna; raamatunselitys joka keskiviikko iltäpäivällä vuorottain suomeksi ja ruotsiksi. Koska on nostettu kysymys kirkkoherrakunnan jakamisesta kahteen osaan, ruotsalaiseen ja suomalaiseen, on keis:ssa käskykirj. 18/4 1867 määrätty, että kirkkoherra silloin avoinna olevaan virkaan asetettaisiin niillä ehdoin, että hänen tulisi tyytyä muutoksiin ja oloihin, jotka sellainen jako vaikuttaa. Paitsi v.[virka]-taloa, johon hänellä sittekin on oleva yhtäläinen oikeus, ei hänen palkkansa ole vähentyvä 400 viljatriä [=tynnyriä] pienemmäksi vuodessa, sillä sen verran on katsottu pitävän tulla kumpaisenkin seurakunnan kirkkoherralle. Samanlaisilla ehdoilla oli myöskin seurak:n kappalaiset ja komministerit asetettava silloin tai vast'edes avonaisiksi tuleviin virkoihin, ennenkuin puheena oleva jako ehditään toimeen panna (vrt. tuomiokap. kiertokirj. n:o 308). Kirkonkokouksessa 7 p. Joulukuuta 1881 päätti seurak. asettaa ja palkata virallisen apulaisen, jonka tulee auttaa kirkkoherraa kansliatöissä ja myös ottaa osaa papillisiin toimiin. ''Pinta-ala:'' yhdessä Viaporin kanssa 14,8 neliövirst. ''Väkiluku:'' suomal ja ruotsal. sekä ent. Viaporin luterilaisessa seurak. yht. 44,462, kaartin seurak. 1,205, yht. 45,667 luterilaista. (Tähän ei ole luettuna saksalainen seurak.). ''Kirkot: Nikolainkirkko,'' tiilistä tehty 1840, vihitty ja käytettäväksi annettu 1852, sisältää noin 1,800 istuinsijaa ja on täydellisen hyvässä kunnossa; erittäin hyvät urut; palovakuuttamaton. ''Vanha kirkko,'' tehty 1827 puusta, sisältää noin 1,500 istuinsijaa; uudet, erittäin hyvät urut; palovak. 101,400 m:sta. Molemmissa kirkoissa on lämmityslaitos. ''Kirkkoherran v.-talo,'' lähellä vanhaa kirkkoa, päärakenn. 11 huonetta, tampuuri ja kyökki. Pienemmässä rakenn. on leivintupa ja huone kirkonvahtimestarille. Tarpeelliset ulkohuoneet on. Palovak. 29,850 m:sta. ''Ensimäisen kappalaisen v.-talo,'' myöskin lähellä vanhaa kirkkoa, päärakenn. 5 huonetta, tampuuri ja kyökki; sitä paitsi on leivintupa eri rakennuksessa ja tarpeelliset ulkohuoneet. Palovak. 20,200 m:sta. Muilla papeilla ei ole v.-taloa. ''Pappien palkat:'' samoin kuin kirkonpalvelijoidenkin maksaa kirkon taloudenhoitaja neljänneksittäin edellisen vuoden keskiverohinnan mukaan. a) ''kirkkoherran:'' seurak:lta 360 triä ja kruunulta 144 triä viljaa sekä joka avioliittoon-kuulutuksesta 4 m. Kirkkoherran tulee palkata pappi, joka on apuna pastorinkansliassa. b) c) d) e) ''ensimäinen'' ja ''toinen kappalainen'' sekä ''ensimäinen'' ja ''toinen komministeri'' saavat kukin 150 triä viljaa. Toinen kappalainen saa sitä paitsi 2,000 m. hyyryrahoja. f) ''Kirkkoh:n virallisen apulaisen'' palkka on 3,000 m. g) ''lääninvankilan saarnaajan:'' 1,356 m. (vanh. ilmoit.). h) ''rangaistusvankilan saarnaajan'' (Sörnäsissä) ei ole ilmoitettu. ''Kirkonpalvelijain palkat:'' urkunistien: Nikolainkirkossa ja vanhassa kirkossa 120 triä viljaa kumpaisessakin; lukkarien kumpaisessakin 75 triä viljaa. Sitä paitsi on heillä sivutuloja. Kirkkoherra: ''Alexander Vilhelm Lyra,'' provasti, asessori tuomiokapitulissa. J. Annan rit. 3 l. V. t. ''Johan Jakob Sihvonen,'' kappalainen. Kirkkoherran virallinen apulainen: ''Ludvig Enkvist:'' Kirkkoherran apulainen (erityinen): ''Aleksander Auvinen.'' 1:nen kappalainen: '' Johan Jakob Sihvonen,'' varapastori, J. Stanisl. rit. 3 l. Hänen apulaisensa:'' Johannes Bäck,'' varapastori. 2:nen kappalainen: ''Frans Ludvig Bengelsdorff.'' 1:nen komministeri: ''Karl Teodor Broberg.'' 2:nen komministeri: ''Karl August Hildén.'' Lääninvankilan saarnaaja: ''Karl David Axel Hirn,'' varapastori, opettaja lähetyskoulussa. Rangaistusvankilan saarnaaja Helsingin luona (Sörnäsissä): ''Johannes Hänninen.'' Nikolainkirkon urkunisti: ''Fredrik Richard Faltin,'' synt 5/1 1835, virk. tullut 1/5 1871. Vanhan kirkon urkunisti: ''Lars Hämäläinen,'' synt 1832, virk. tullut 1/5 1871. Nikolainkirkon lukkari: ''Johan August Gottlieb Hymander,'' synt. 19/10 1831, virk. tullut 1/10 1861. Vanhan kirkon lukkari: ''Lorents Nikolai Achté. Helsinkiin luetaan myöskin vaikka itsenäisinä '''A) Henkivartijaväen tarkk'ampuja-pataljoonan seurakunta''' (väkilukua katso edeltä). Jumalanp. pid. 2 sunnuntaina peräkkäin suomeksi ja 3:na ruotsiksi. Kirkossa on tilaa 400 hengelle; veisuuta säestää torvisoitto. ''Kirkkoherran palkka:'' on 3,000 m. ja hyyryrahaa 900 m. Lukkari otetaan nyt asevelvollisten joukosta, ja vuoden kuluttua saa hän alaupseerin arvon ja edut. Palkka on (paitsi vapaata asuntoa, valoa ja lämpöä) 90 m. sekä osuusrahoja 200 m. (Vaatteet saa hän kruunulta). Kirkkoherra: ''Karl Axel Hyrkstedt.'' Lukkari: nykyään asevelvollinen ''Henrik Tanner,'' synt. 15/4 1865, virk. tullut 20/2 1884. '''B) Virolais-lättiläinen sotilasseurakunta,''' perustettu 1856. Tähän kuuluvat kaikki Suomeen siirretyssä Venäjän sotaväessä palvelevat luterilaiset ja tätä hoitaa sotilassaarnaaja, jonka Porvoon tuomiokapituli kenraalikuvernöörin ehdotuksesta virkaan määrää. Jumalanpalvelukset pidetään Helsingissä säännöllisesti Viron ja Lätin, tarpeen mukaan myöskin Saksan ja Suomen kielellä sitä varten vuokratussa huoneessa, sekä kerran vuodessa muissa paikoissa, joissa Venäjän sotaväkeä on. Urut ja muu kirkonomaisuus on seurakunnan omat. ''Väkiluku:'' vaihtelevainen; nykyään varsinaisessa seurakunnassa 200 ja asevelvollisia sotamiehiä 1,369. ''Saarnaajan palkka:'' Venäjän sota- ja meriministeriön varoista yht. 918 hopearuplaa eli 3,672 m. sekä hyyryrahat (ent. matrikkelissa 1,200 m.). Sotilassaarnaaja: ''Alfons Johan Alexander Lönnroth.'' Urkunisti: ''Johan Dreijman,'' synt. 17/2 1843. Viaporin linnan luterilainen seurak. lakkautettiin Keisarikunnan sotaministerin käskystä 21/12 1882 ja sen jäsenet kuuluvat nyt Helsingin seurakuntaan. ==2. Helsingin kaupungin saksalainen seurakunta.== Osoite: ''Helsinki.'' Seurak.saa itse valita kirkkoherran, jonka Porvoon tuomiokapituli virkaan valtuuttaa, tutkittuaan ensin hänen taitonsa. Julkinen jumalanp. pidet. joka sunnuntai- ja juhlapäivä kl. 11 ja sitä paitsi iltasaarna joka torstai paastonaikana. ''Väkiluku:'' 496. ''Kirkko,'' tehty vv. 1863-1865 tiilistä, 350 istuinsijaa; hyvässä kunnossa, urut. Palovak. 80,000 m:sta. ''Kirkkoh. v-taloa,'' ei ole. ''Palkka:''4,000 m. Kirkkoherra: ''Gustaf Henrik von Rohden,'' filos. toht. ==3. Helsingin pitäjä (Helsinge).== Osoite: ''Helsinki, Helsingin pitäjä.'' Keisarill. 2 l., ruotsalainen. Kappalaisp. 1 l. Suomal. jumalanp. joka 3:s sunnuntai sekä jouluna ja uutena vuonna. ''Östersundomin rukoushuoneessa,'' Sipoossa meren rannalla, 15 virst. päässä Helsingin pitäjän kirkosta, pidet. jumalanp. joka 3:s sunnuntai, 2:sti Helsingin pitäjän ja 3:nen kerran Sipoon papit. ''Pinta-ala:'' 327,1 neliövirst. ''Väkiluku:'' 8,101. ''Manttaaleja:'' 146 5/8 tasaam., 116 5/36 tasatt. ''Kinkerikuntia:'' 23. ''Talonsavuja:'' 290; ''torpansavuja:'' 93. ''Kirkko,'' 50 virst. päässä Porvoosta, 15:ltä vuosisadalta, harmaastakivestä, kyllin tilava ja asianmukaisessa kunnossa; urut vuodesta 1853; kellotapuli tiilistä, tehty 1850. ''Kirkkoh. v.-talo,'' 1 mtl., lehtimetsän keskellä eräällä kukkulalla kirkon luona, hyvin rakennettu. Kylvö: syks. 7 triä (kaksivuorossa), sato 56 triä; kev. 14 triä, sato 100 triä, paitsi perunoita. Heinänsato 3,600 leiv., pidetään 7 tai 8 hevosta, 20 lehmää, 8 lammasta. Torppia 1, maksaa vuos. 172 m. Puhdas tulo 2,000 m. ''Kappal. v.-talo, Nilsas,'' 1/4 mtl., lähellä kirkkoa; 8 trinal. peltoa sekä heinämaita, jotka tuottavat 20 talvikuormaa. Metsä ei riitä kotitarpeiksi, laidun huono. Puhdas tulo 15 triä rukiita. ''Pappien palkat:'' a) ''kirkkoherran:'' kun nyt monet teollisuuslaitokset ottavat osaa kirkkoherran palkan maksuun ja Skattmansbyn talo myöskin on ruvennut sopimukseen, on viljatulo 193 triä 17 1/2 kp. (ainoastaan muutama tri ohria); pääsiäisr. 1,000 m.; maahanlask. ja pieniä saatavia 900 m., kalakymm. 4 tai 5 triä suolaisia silakoita. b) ''kappalaisen:'' 85 triä rukiita; lasten maahanlask. noin 50 m., pitäjän päivätöistä 450 tai 500 m. ''Lukkarin ja urkunistin palkka:'' 50 triä rukiita. V.-taloa ei ole, mutta talonpaikka on katsottu. Kirkkoherra: ''Johan Efraim Ahlgren,'' kontrahiprovasti, J. Annan rit. 3 l. Kappalainen: ''Alexander Hultin,'' filos. maist., varapastori. Lukkari: ''Robert Reinhold Rehell'' synt. 21/11 1822. 27 53 2005-07-21T14:17:02Z 128.214.198.80 == Kånala ja Tali 1922 == Suomen asetuskokoelma 94/1922 '''Valtioneuvoston päätös''' '''Helsingin kunnassa olevien Kånalan ja Talin kylien siirtämisestä kirkollisessa, kunnallisessa ja kameraalisessa suhteessa Huopalahden kuntaan kuuluviksi.''' Annettu Helsingissä, 5 päivänä huhtikuuta 1922. Siitä tehdystä anomuksesta on Valtioneuvosto nähnyt hyväksi määrätä: että Kånala ja Tali nimiset kylät ovat kirkollisessa suhteessa siirrettävät Helsingin seurakunnasta Huopalahden seurakuntaan, ehdolla ettei Helsingin seurakunnan nykyisen papiston, sen oikeudenomistajain ja eräässä tapauksessa kirkollisviraston leski- ja orpokassan oikeutta palkansaantiin tämän siirron kautta loukata, ettei jo tehtyjä päätöksiä Huopalahden seurakunnan kirkon ja kirkkoherran asunnon sijoittamisesta muuteta sekä ettei mikään Helsingin seurakunnan kirkollisen omaisuuden jako siirron johdosta tule kysymykseen, kuin myös että sanotut kylät ovat kameraalisessa suhteessa siirrettävät Helsingin kunnasta Huopalahden kuntaan kuuluviksi, mutta että siirtäminen kameraalisessa suhteessa on toteutettava vasta sen jälkeen kun siirto kirkollisessa suhteessa on tapahtunut; ja on Valtioneuvosto sen ohessa määrännyt, että Uudenmaan läänin maaherran tulee, sittenkun siirto kirkollisessa suhteessa on toimeenpantu, siitä ilmoittaa Valtioneuvostolle sen ajankohdan määräämistä varten, jolloin kunnallinen ja kameraalinen siirto on tapahtuva. Helsingissä, 5 päivänä huhtikuuta 1922. Valtiovarainministeri Risto Ryti. Oskar Silén. == Löfö ja Lill-Mejlans 1922 == Suomen asetuskokoelma 345/1922 '''Valtioneuvoston päätös''' '''Löfö-nimisen saaren siirtämisestä kirkollisessa ja kameraalisessa suhteessa ja Lill-Mejlans-nimisen yksinäisen tilan R. N:o 1:1 siirtämisestä kirkollisessa, hallinnollisessa ja kameraalisessaa suhteessa Helsingin pitäjästä Huopalahden pitäjään kuuluviksi.''' Annettu Helsingissä, 22 päivänä joulukuuta 1922. Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin esityksestä on Valtioneuvosto määrännyt, että Löfö-niminen saari ja Lill-Mejlans-niminen 0.0222 manttaalinen perintötila R. N:o 1:1, vastaava 0.0444 osaa Mejlansin yksinäistä taloa N:o 1, siirretään kirkollisessa suhteessa Helsingin seurakunnasta Huopalahden seurakuntaan, kuitenkin ehdolla, ettei Helsingin seurakunnan nykyisen papiston, sen oikeudenomistajain sekä eräissä tapauksissa kirkollisviraston leski- ja orpokassan oikeuksia palkansaantiin tämän siirron kautta loukata sekä ettei mikään Helsingin seurakunnan kirkollisen omaisuuden jako tule siirron johdosta kysymykseen, kameraalisessa suhteessa Helsingin kunnasta Huopalahden kuntaan, sekä hallinnollisessa suhteessa, mitä Lill-Mejlansin tilaan tulee, Helsingin nimismiespiiristä Huopalahden nimismiespiiriin, jota vastoin Löfön saaren siirtäminen hallinnollisessa suhteessa ei ollut tarpeen, koska sanottu saari Senaatin päätöksen perusteella helmikuun 14 päivältä 1912 jo kuuluu Huopalahden nimismiespiiriin, kuin myös että kyseessäoleva siirtäminen hallinnollisessa ja kameraalisessa suhteessa on tapahtuva vasta sen jälkeen, kun siirto kirkollisessa suhteessa on toimeenpantu; ja on Valtioneuvosto sen ohessa määrännyt, että Uudenmaan läänin maaherran tulee, sittenkun siirto kirkollisessa suhteessa on toimitettu, siitä ilmoittaa Valtioneuvostolle sen ajankohdan määräämistä varten, jolloin siirto hallinnollisessa ja kameraalisessa suhteessa on toteutettava. Helsingissä, 22 päivänä joulukuuta 1922. Valtiovarainministeri Risto Ryti. Oskar Silén. == Lehtisaari ja Vähä-Meilahti 1937 == Suomen asetuskokoelma 184/1936 '''Valtioneuvoston päätös''' '''ajasta, jolloin eräät alueet ovat siirrettävät Helsingin maalaiskunnasta Huopalahden kuntaan.''' Annettu Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1936. Sitten kuin valtioneuvosto 22 päivänä joulukuuta 1922 oli päättänyt, että Helsingin maalaiskuntaan kuuluvat Lehtisaari niminen saari ja Vähä-Meilahti niminen yksinäinen tila RN:o 1:1 olivat siirrettävät kirkollisessa ja kameraalisessa suhteessa sekä Vähä-Meilahden tila lisäksi hallinnollisessa suhteessa Helsingin maalaiskunnasta Huopalahden kuntaan niin pian kuin kirkollinen siirto on voinut tapahtua, on valtioneuvosto, kirkollisen siirron tultua 1 päivänä tammikuuta 1936 toteutetuksi, sisäasiainministeriön esittelystä määrännyt, että Lehtisaaren ja Vähä-Meilahden tilan siirto Helsingin maalaiskunnasta Huopalahden kuntaan on kunnallisessa ja kameraalisessa sekä Vähä-Meilahden tilan kohdalta myös hallinnollisessa suhteessa toimeenpantava 1 päivästä tammikuuta 1937 lukien ja että nämä siirrot eivät aiheuta muutosta kuntien kielelliseen jaoitukseen. Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1936. Sisäasiainministeri ''Y. W. Puhakka.'' Esittelijäneuvos Esko Heilimo. 28 55 2005-08-02T12:52:25Z 128.214.198.86 == Helsingin sähköraitioteiden liikenteessä noudatettavat järjestyssäännöt. == Elinkeinolaista 31 päivänä maaliskuuta 1879 annetun asetuksen 19 §:n nojalla on maistraatti '''marraskuun 26 päivänä 1900''' vahvistanut raitioteiden omistajan ja palveluskunnan noudatettaviksi seuraavat sähköraitioteiden liikenteen harjoittamisessa seurattavat järjestyssäännöt. '''1 luku. Liikennepalvelijastosta.''' '''1 §.''' Raitiovaunun konduktööriksi, kuljettajaksi tahi jarrumieheksi otettakoon ainoastaan hyvämaineinen, luotettava, raitis ja muuten tarkoitukseen sopiva, 18 vuotta täyttänyt henkilö. Vaununkuljettajain ja jarrumiesten pitää myös olla täysin perehtyneet ja harjaantuneet sekä raitiovaunun käyntiinpano- ja ohjauskoneiston että myös vaunuun kuuluvain jarru- ja merkinantolaitteitten käyttämiseen, älköönkä kenenkään sallittako toimia vaununkuljettajana eikä jarruttajana, ennenkuin pätevän henkilön tästä seikasta hänelle antama todistus on poliisiviranomaiselle näytetty. '''2 §.''' Konduktöörien, vaununkuljettajain ja jarrumiesten virantoimituksesta on pidettävä sellaista kirjaa, että siitä saa varman tiedon, kutka heistä kulloinkin ovat olleet itsekussakin raitiovaunussa virantoimituksessa. Tämä virantoimituslista on vaadittaessa pidettävä poliisiviranomaisen saatavana. '''3 §.''' Raitiotiepalvelijaston on virantoimituksessa käytettävä maistraatin hyväksymää, siroa ja siistiä virkapukua, ja pitää konduktööreillä, kuljettajilla ja jarrumiehillä päähineessä, kauluksessa tahi muussa näkyvässä paikassa olla heille annettu numero. '''4 §.''' Vaunupalvelijaston pitää virantoimituksessa noudattaa hyvää käytöstö sekä kohdelle yleisöä kohteliaasti ja sävyisästi. Tupakoiminen virantoimituksessa on heiltä kielletty. '''5 §.''' Vaununkuljettajat ja jarrumiehet ovat velvolliset kohdistamaan kaiken huomionsa yksinomaan vaunun ohjaukseen, ja on heitä tähän nähden ankarasti kielletty antautumasta tarpeettomaan keskusteluun kenenkään kanssa. '''6 §.''' Vaununkuljettaja ei ole vastuunalainen ainoastaan siitä, että alempana mainittua kulkunopeutta ei ylitetä, vaan myös siitä että vaunun ohjaus, johon nähden hänen pitää noudattaa asianmukaista varovaisuutta, toimitetaan tarkasti tässä alempana annettujen määräysten mukaisesti; ja on kuljettajan sentähden kielletty tällöin sallimasta sivullisten koskettaa tahi hoitaa vaunun ohjauslaitteita; minkään syyn varjolla virantoimitusaikana poistumasta paikaltaan tahi vaunun seistessä konduktöörin luvatta poistumasta vaunusta, jossa tapauksessa konduktööri on velvollinen itse jäämään vaunuun katsoakseen ettei kukaan sivullinen saa tilaisuutta kosketella vaunun ohjauslaitteita. Jarrumiehestä, joka saa palvella ainoastaan kytketyssä vaunussa, on soveltuvilta kohdin voimassa mitä edellä on sanottu. '''7 §.''' Hälyytyskellolla on kuljettajan aina annettava merkki: 1) vaunua käyntiin pannessa; 2) ennenkuin vaunu sivuuttaa kadunkulmauksen tahi poikkikadun, jolloin merkinannon pitää alkaa vähintää kymmenen metrin päässä kulmauksesta tahi kadunristeyksestä; niin myös 3) kun henkilöjä, eläimiä tahi esineitä on vaunun tiellä sekä muissa tiloissa, kun sitä on tarpeen tapaturman, yhteentörmäyksen tahi muun haitan ehkäisemiseksi. Huonosti valaistuilla paikoilla kulkiessa sekä sakean sumun tahi lumituiskun vallitessa pitää merkkikellon soida alinomaa. '''8 §.''' Pysäytettyä vaunua ei saa uudelleen panna liikkeeseen, ennenkuin konduktööri on antanut säädetyn lähtömerkin. '''9 §.''' Kulkunopeus ei saa missään tapauksessa olla kahtasataa viittäkymmentä (250) metriä suurempi minuutissa, ja on vähennettävä siihen määrää, että vaunu on käsijarrulla pysähdytettävissä yhden vaununmitan matkalla seuraavissa tapauksissa: 1) rataosilla, joilla vallitsee vilkas liikenne; 2) kadunkulmauksissa kääntyessä; 3) kadunristeyksistä kulkiessa; 4) raiteelta toiselle siirtyessä; sekä 5) kun raiteella on ihmisiä, eläimiä tahi jokin muu liikenne-este. '''10 §.''' Raitiovaunu on ehdottomasti seisautettava: 1) kun avuton henkilö tahi lapsi, joka ei kykene itseään hoitamaan, on sen tiellä; 2) kun yhteentörmäys tahi muu onnettomuus olisi välttämätön; 3) liikkeellä olevan palomiehistön lähestyessä; sekä 4) kun pysähdysmerkki on annettu. '''11 §.''' Konduktöörin asiana on järjestyksen pito ja päällikkyyden hoitaminen vaunussa, johon nähden hänen on tarpeellista tarkkaavaisuutta noudattaen sovellettava tämän ohjesäännön määräyksiä liikenteeseen. Konduktöörin on sen ohessa velvollisuus erittäin katsoa: 1) että vaunun palveluskunta asianmukaisesti täyttää velvollisuutensa; 2) ettei matkustajia saa asettua vaunuun vahvistettua lukumäärää enempää; 3) etteivät yksityiset matkustajat tavalla tai toisella saa estämättä loukata matkatoveriensa oikeutta; 4) että niin taulu, joka osottaa että vaunun kaikki paikat ovat täynnä, kuin vaunun kulkusuuntaa osottava nimikilpikin kunnollisesti ja ajoissa pannaan paikalleen ja poistetaan; sekä 5) että matkustajat eivät nouse vaunuun ja poistu vaunusta muulla tavoin kuin mitä tästä on säädetty, ja pitää konduktöörin, kun se haitatta voi käydä päinsä, siinä olla erittäinkin naisille, lapsille ja vanhoille tahi voimattomille henkilöille avullisena. Konduktöörin on annettava kuljettajalle merkki, milloin vaunun saa panna liikkeeseen, mikä matkustajain vaunuun noustessa ja siitä poistuessa pääteasemalla, vaihteessa ja pysäkillä ei saa tapahtua, ennenkuin tuleva matkustaja on vaunuun astunut tahi poistuva molemmin jaloin koskettanut maahan. Kohta pääteasemalle tultua pitää konduktöörin tarkastaa, ovatko matkustajat unohtaneet vaunuun joitakin kapineita, ja on tavatut kapineet kohta palautettava omistajalle tahi, ellei se siinä tilaisuudessa voi käydä päinsä, jätettävä lähimmälle poliisiasemalle tahi raitiotieyhtiön konttoriin, mistä ne on viimeistään seuraavana päivänä toimitettava poliisille. Jos matkustaja rikkoo tämän ohjesäännön määräystä eikä ota konduktöörin siitä antamasta huomautuksesta ojentuaksensa, tai jos hän muuten käyttäytyy sopimattomasti, pitää konduktöörin käskeä sellaisen matkustajan poistua vaunusta; ellei käskyä totella, tulee konduktöörin virka-apua saadakseen ilmoittaa asiasta tavattavalle poliisimiehelle. '''2 luku. Liikkuvasta kalustosta.''' '''12 §.''' Raitiovaunu pitää, ennenkuin sitä saa liikenteeseen käyttää, lujuuteen ja rakenteeseen sekä ohjauskoneistoon nähden olla kaupungin sähköteknikon katsastama; sama koskee vaunua, johon on tehty muutoksia tai joka on perinpohjin korjattu. Maistraatin antama todistus että vaunu on liikennettä varten hyväksytty, pitää olla näkyvällä paikalla julkipantuna kussakin vaunussa. '''13 §.''' Raitiovaunu on aina pidettävä siistinä ja puhtaana sekä muuten kunnossa. Paitsi vaunun käyttöä ja ohjausta varten tarpeellisia laitteita pitää kussakin vaunussa olla: 1) hälyytyskello kuljettajaa varten; 2) merkinantokello, jolla konduktööri sekä paikaltaan että vaunun sisästä voi antaa tarpeellisia merkkejä vaununkuljettajalle tahi jarrumiehelle; 3) vaunun etupäässä valkea lyhyty, jonka valo on niin voimakas, että se pimeässä kirkkaasti valaisee raiteen vähintään 10 metrin pituudelta vaunun edestä; 4) vaunun takapäässä, päivällä punaiseksi maalattu laatta, vähintään 25 sm läpimitaten, sekä pimeän tultua punaisella valolla palava lyhty osottamassa vaunun kulkusuuntaa tahi, kun useampia vaunuja on yhteen kytkettyinä, junan loppupäätä; 5) taulu, jossa selvin, vähintään 10 sm korkuisin kirjaimin luetaan "Täynnä" ja joka taulu kohta, kun vaunun kaikki sijat ovat täynnä, on pantava helposti näkyvään paikkaan; 6) vaunun ulkokylkiin asetetut, helposti ja selvästi nähtävät nimikilvet, joissa vähintään 15 sm korkuisin kirjaimin mainitaan vaunun liikennelinja ja numero: 7) näkyvillä paikoilla vaunun sisässä tiedonannot sekä vaunun kulkulinjasta että sen varrella olevista pysäkeistä, niin myös ilmoitus vahvistetusta matkustajamaksusta ja sen suoritustavasta sekä montako matkustajaa vaunu saa kuljettaa ja miten näiden pitää jakautua vaunun eri osien kesken; sekä 8) julkipano, joka sisältää otteita tästä ohjesäännöstö niiltä kohdin, mitkä maistraatti on sitä varten määrännyt. Kaikki edellä mainitut julkipanot ovat laadittavat sekä ruotsin että suomen kielellä. '''3 luku. Liikenteestä.''' '''14 §.''' Pimeän tultua on raitiovaunun sisus pidettävä riittävästi valaistuna. Niinikään on tällöin kaikki säädetyt lyhdyt pidettävä sytytettyinä. Ovien ja ikkunain pitää sulkeutua hyvin eikä niihin saa käyttää himmeäksi tahkottua eikä värjättyä lasia. '''15 §.''' Sitä vuorokaudenaikaa, jona raitiotieliikenne pitää maistraatin vahvistaman vuorolistan mukaan olla käynnissä, ei saa supistaa eikä myöskään samassa vuorolistassa määrättyjä lähtöaikoja muuttaa, ellei luonnoneste tahi muut pakottavat asianhaarat sitä aiheuta. Kustakin tuntia pitemmästä liikenteen keskeytyksestä annetaan tieto poliisiviranomaiselle. Liikenteessä noudatettavaksi vahvistettua taksaa ei myöskään saa ylittää. '''16 §.''' Poliisiviranomaisen raitiovaunua tahi jotakin sen osaa varten vahvistamaa matkustajalukua ei saa ylittää. Virka-asioilla liikkuvaa poliisimiestä ja postiljoonia älköön kuitenkaan kiellettäkö vaunuun nousemasta, siinäkään tapauksessa että matkustajaluku ennestään on täysi. '''17 §.''' Kussakin moottorivaunussa pitää olla virantoimituksessa vaununkuljettaja ja konduktööri, kytkyvaunussa jarrumies ja konduktööri. Jos kytkyvaunuun on asetettu sen laatuinen jarrulaitos, että käy jarruttaminen kumpaiselta vaununsillalta tahansa, tarvitaan vaunua liikenteessä käyttäessä ainoastaan konduktööri. Sama on myös laita yhtäjaksoisesti tehoavalla, itsetoimivalla jarrulla varustetun kytkyvaunun. '''18 §.''' Vaunua älköön pantako liikkeelle peräytyvään suuntaan (peräytettäkö), niin että vaununkuljettaja tulee olemaan takimaisella vaununsillalla, ellei etumaisella vaununsillalla ole konduktööriä johtamassa vaunun ohjausta, joka silloin on toimitettava erittäin hiljaisella vauhdilla. Vaununoven ja toisen vaununsillanoven välinen paikka on varattu konduktöörille. Vaununsillan toinen ovi on pidettävä suljettuna, niin että matkustajat nousevat vaunuun ja poistuvat siitä ainoastaan ensinmainitusta ovesta. Etumaiselle vaununsillalle noustaan ainoastaan suoraan kadulta. '''19 §.''' Matkustajain päästämiseksi vaunuun ja siitä pois on raitiovaunu pysähdytettävä pääteasemalla, vaihteessa ja pysäkillä. '''20 §.''' Kahden peräkkäin kulkevan vaunun tahi vaunujunan välille on aina jätettävä niin pitkä välimatka, että viimeisen vaunun tahi junan kuljettaja joka tapauksessa aivan varmasti voi pysähdyttää vaununsa törmäämättä edellä kulkevaan vaunuun tahi junaan. '''21 §.''' Kuhunkin vaunuun on aivan pyöräin eteen sijoitettava suojusverho, jonka ja kiskojen välimatka ei saa olla 10 sm suurempi, ellei se ole välttämätöntä lumen tahi jään tähden, jossa tapauksessa verho ei saa olla 5 sm enempää ajotiestä koholla. Suojusverhon ja vaunun päitten välille ei vaunun kuormittamattomana ollessa saa mitään esinettä riippua alempana kuin 36 sm:n päässä kiskoista. '''22 §.''' Näiden määräysten noudattamisen valvomiseksi voi poliisiviranomainen niin usein kuin tarpeelliseksi näkee katsastuttaa yhtiön sekä liikkuvan että muun kaluston; teknillisessä suhteessa valvoo raitiovaunuliikennettä etusijassa kaupungin sähköteknikko, jonka myös tulee tarpeen vaatiessa antaa poliisille apuaan viimeksi mainitussa kohdassa. '''4 luku. Edesvastauksesta näiden järjestyssääntöjen rikkomisesta.''' '''23 §.''' Jos jotakin näiden järjestyssääntöjen määräyksiä rikotaan tahi jätetään täyttämättä, tuomitkoon maistraatti hairahtuneen enintään viidenkymmenen markan sakkoon, ellei hairahduksesta ole säädetty rangaistusta yleisessä laissa. Valituksen raitiovaunun omistajaa tahi sen palvelijastoa vastaan saa tehdä joko poliisiasemalla tahi virantoimituksessa olevalle poliisimiehelle; ja ryhtyy poliisiviranomainen sen johdosta asianmukaiseen toimenpiteeseen ilman että valittajaa sittemmin vaivataan tulemaan saapuville, paitsi kun se havaitaan välttämättömän tarpeelliseksi. == Helsingin sähköraitioteiden käyttämisessä noudatettavia määräyksiä. == Kaupunginviranomaisten esityksestä Uudenmaan läänin kuvernöörin vahvistamat maaliskuun 11 päivänä 1901. '''1 §.''' Raitiovaunuun ei päästetä henkilöjä, jotka ovat nähtävästi päihtyneitä tahi jotka epäsiistillä puvullaan, ilkeällä löyhkällä taikka muusta semmoisesta syystä voivat tuottaa ikävyyksiä tahi haittaa matkustajille. Raitiovaunuun ei saa ottaa mukaan koiria, ei myöskään tavaraa, josta tilavuutensa tahi laatunsa vuoksi voi olla hankaluutta. Tupakoiminen tahi sylkeminen umpinaisessa vaunussa ei ole sallittu. '''2 §.''' Vastoin konduktöörin kieltoa älköön kukaan astuko raitiovaunuun älköönkä siihen asettuko; ja pitää matkustajan hänen käskystään heti poistua vaunusta tahi jostakin sen osasta, ollen kuitenkin se, joka arvelee konduktöörin menneen toimivaltansa ulkopuolelle, oikeutettu ilmoittamaan asianlaidan raitiotien omistajalle tahi poliisiviranomaiselle tutkimuksen toimittamista tahi syytteen tekemistä varten. '''3 §.''' Matkustaja on velvollinen suorittamaan matkasta määrätyn maksun sillä tavoin kuin vaunussa olevassa julkipanossa on siitä ilmoitettu. '''4 §.''' Matkustaja ei saa puhutella virantoimituksessa olevaa vaununkuljettajaa. Matkustajan on niinikään kielletty antamasta lähtö- tahi pysähdysmerkkiä tahi koskemasta vaunun ohjauslaitteisiin. '''5 §.''' Raitiovaunun lähestyessä, annettiinpa siitä merkki tahi ei, pitää yleisön heti poistua raiteelta, ja on erittäinkin ajaen ja ratsain kulkevien väistyttävä niin paljon, että raitiovaunu voi esteettömästi päästä kulkemaan. Tavaraa tahi muita estäviä esineitä ei saa sijoittaa raiteelle eikä lähemmäksi kuin metrin päähän siitä. '''6 §.''' Jos jotakin mitä tässä edellä on säädetty rikotaan tahi laiminlyödään, tuomitkoon maistraatti hairahtuneen enintään viidenkymmenen markan sakkoon, ellei hairahduksesta yleisen lain mukaan seuraa rangaistusta. Valitus raitiotienomistajaa tahi sen palveluskuntaa vastaan tehtäköön joko poliisiasemalla tahi virantoimituksessa olevalle poliisimiehelle; ja ryhtyy poliisiviranomainen tämän johdosta asianmukaiseen toimenpiteeseen ilman että valittajaa sittemmin vaivataan saapuville tulemaan, paitsi kun se katsotaan välttämättömän tarpeelliseksi. 29 63 2005-07-21T13:34:59Z 128.214.198.80 /* Vuosaari ja osa Länsisalmea 1966 */ Stormvik == Forsbyn talo 1899 == '''Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokoelma 27/1899 sivut 11-12.''' '''Kamaritoimituskunnan kirje''' Uudenmaan läänin Kuvernöörille maakirjaan merkittävästä oikaisusta, joka koskee Helsingin kaupungille lahjoitettua, yhden taloluvun ja puolen manttaalin suuruista Forsbyn taloa Forsbyn kylässä Helsingin pitäjää. Annettu Helsingissä, 15 p:nä Toukokuuta 1899. Keisarilliselle Majesteetille asetetussa, Teille tuodussa ja alamaisen kirjeen ohessa Joulukuun 13 päivältä 1898 Keisarillisen Senaatin lähempää määräystä varten lähettämässänne kirjoituksessa ovat Helsingin kaupungin Valtuusmiehet mainitsemistaan syistä alamaisesti anoneet että Forsbyn talo, joka on yhden taloluvun ja puolen manttaalin suuruinen, Helsingin pitäjän Forsbyn kylässä joko kokonaan, sanotulle kaupungille karjalaitumeksi ja tilan laajentamiseksi lahjoitettuna, julistettaisiin kaupunkiin yhdistetyksi ja siis sen tuomiopiiriin kuuluvaksi tahi ainakin että joka tapauksessa mainitun talon alueeseen kuuluvat huvilat n:o 3 Anneberg ja n:o 4 Arabia ynnä Kanaansland niminen niitty, jotka vanhoista ajoista ovat olleet kaupunkiin yhdistetyt, saataisiin palauttaa kaupungin tuomiopiiriin kuuluviksi. Kamaritoimituskunnan Kamreerikonttorin annettua vaaditun alamaisen lausunnon, on Keisarillinen Senaatti tänä päivänä esillä olevan asian Itsellensä esittelyttänyt ja koska Helsingin kaupungin voimassa olevain erioikeuskirjain kautta Elokuun 3 päivältä 1569 ja Lokakuun 2 päivältä 1639 neljä taloa yllämainitussa Forsbyn kylässä, joihin edellämainittu Forsbyn yksinäinen talo myöskin kuului, ovat kaupungille karjalaitumeksi ja tilan laajentamiseksi lahjoitetut, sekä koska näiden tilojen verot ovat siitä syystä eikä autioksi joutumisen takia ovat entisinä aikoina lyhennetyt, sentähden ja kun tuo viimeisessä sekä muutamissa aikaisemmissa maakirjoissa oleva merkintä että puheenalainen talo on kruunulle pysytetty tahi yllämainitusta, yhdytetystä alueesta erotettu nähtävästi on riippunut väärästä menettelystä eikä erioikeuskirjain määräysten kumoamisesta, katsoi Keisarillinen Senaatti hyväksi säätää että mainittu virhe on maakirjassa oikaistava ja vielämainittu talo siis siihen merkittävä Helsingin kaupungin alle yhdytetyksi sekä, kaupunkien valituksiin annetun 1757 vuoden Kuninkaallisen päätöksen 58 §:n mukaan kaupungille siitä pantava karjaveroa kruunulle suoritettavaksi yksi markka yhdeksänkymmentäkaksi penniä, ja on Teidän siis ryhdyttävä tarpeelliseen toimenpiteeseen jotta edellämainittu oikaisu maakirjoihin asianmukaisesti tehdään; jonka Kamaritoimituskunta, Keisarillisen Senaatin päätöksen mukaan, saa Teille tiedoksi ja noudatettavaksi sekä Helsingin Kaupunginvaltuusmiesten tietoon täten ilmoittaa. Samana päivänä meni kirje asiasta Maanmittauksen ylihallitukselle. == Wiksberg, Kottby, Meilans, Grejus 1906 == '''Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelma 27/1905 sivut 5-8''' '''Keisarillisen Suomen Senaatin päätös,''' koskeva Gumtähden ynnä eräiden muiden Helsingin pitäjän Vähän-Huopalahden kylää olevain tilain liittämistä hallinnollisessa, kirkollisessa ja oikeudellisessa suhteessa Helsingin kaupunkiin. Keisarilliselle Suomen Senaatille Armossa annetun vallan nojalla Keisarillinen Senaatti on käsitellyt Helsingin kaupungin Valtuusmiesten kirjelmää 22 p:ltä Huhtikuuta 1902, jossa Valtuusmiehet ovat alamaisuudessa esittäneet että Gumtähden maatila, johon kuuluu Wiksbergin allodisäteri Gumtähden kylässä ja sen kanssa yhdysviljelyksessä oleva Kottbyn puolikas verotaloa Kottbyn kylässä, Hindernäsin eli Meilansin yksinäinen verotalo sekä Grejuksen kruununtalo siihen kuuluvine kruununtakalikkomaineen Vähän-Huopalahden kylässä Helsingin pitäjässä, ja joka käsittää myöskin sen kruunun pakkoluovutuksella hankkiman alueen, johon Sörnääsin rangaistusvankila on rakennettu, ja erään Kottbyn talon rajain piirissä sijaitsevan, valtionrautateille kuuluvan alueen, joko kokonaisenaan tahi lukuunottamatta niitä mainittuihin tiloihin kuuluvia seitsemää tiluspalstaa, joita täydellisesti ympäröitsee kaupungille kuulumaton Helsingin pitäjää oleva maa, kaupungin alueeseen yhdistettäisiin. Sittenkuin Helsingin kuntaa oli asiasta kuultu sekä Helsingin kaupungin Maistraatti ja Uudenmaan läänin Kuvernööri olivat siitä lausuntonsa antaneet, on Keisarillinen Senaatti 27 p:nä Huhtikuuta 1903 määrännyt, että ei ainoastaan puheenalaiset Helsingin kaupungin omistamat maakirjatilat, lukuunottamatta edellämainituita kaupungille kuulumattoman maan rajain piirissä sijaitsevia tiluspalstoja, vaan myöskin Sörnäsin vankila-alue ja valtionrautateiden Kottbyn talon maalla oleva alue ovat kaupungin alusmaaksi pantavat ja siihen hallinnollisessa suhteessa yhdistettävät, jonka ohessa Helsingin kunnan puolesta esitetty vaatimus tämän siirron johdosta saada korvausta Helsingin kaupungilta on perusteettomana jätetty huomioon ottamatta, ja Helsingin kunnan esitys että esikaupungeissa asuvat henkilöt, joilla on kotipaikkaoikeus Helsingin kunnassa, siinä suhteessa siirrettäisiin kaupunkiin kuuluviksi, joka kysymys kussakin eri tapauksessa on ratkaistava voimassa olevan vaivaishoitolainsäädännön mukaan, niin ollen ei tässä yhteydessä ole antanut aihetta sen enempään lausuntoon. Tämän jälkeen Keisarillinen Senaatti 23 p:nä Marraskuuta 1903 on päättänyt että puheena oleva siirto myöskin kameraalisessa suhteessa on toimeenpantava seuraavilla lähemmillä määräyksillä: että Wiksbergin rälssisäteri N:o 1 Gumtähden kylässä poistetaan maakirjatilojen luvusta ja maakirjaan merkitään Helsingin kaupunkiin yhdistetyksi; että koska kaupunkien, 58 §:n mukaan Kuninkaallisessa resolutsionissa kaupunkien valituksiin vuodelta 1757, on maksettava karjaveroa niistä tiloista, jotka ovat kaupungeille tonttipaikoiksi ja karjalaitumiksi annetut ja lahjoitetut, mutta Helsingin kaupunki on oston kautta hankkinut Wiksbergin säteritilan, kaupunkia ei ole velvoitettava siitä tilasta kruunulle maksamaan karjaveroa; sekä että, koska muut edellämainitut maakirjatilat ainoastaan osaksi ovat kaupungin alueeseen yhdistetyt ja tietoa ei vielä ole siitä, kuinka suuri osa itsekustakin kantatilastaan edellämainitut seitsemän kaupunkiin yhdistettäväksi määräämättä jätettyä tiluspalstaa ovat, eikä siitä syystä tätä nykyä voida asianmukaisella tarkkuudelle määrätä maakirjaan merkitsemistä varten kuinka suuri osa mainituista maakirjatiloista on kaupunkiin yhdistetty ja kuinka suuri osa edelleen on maalaistilana pysytettävä tilan suuruuteen suhteutuvalla verolla, eikä myöskään tiedetä sen karjaveron suuruutta, joka on suoritettava jonkun viimeksimainitun maakirjatilan yhdistetystä osasta, Helsingin kaupungin tulee ei ainoastaan ryhtyä tarpeellisiin toimiin edelläsanottujen tiluspalstain erottamiseksi ja muodostamiseksi laillisen tilusjaon kautta eri tiloiksi, kuuluen jokainen asianomaiseen maakirjatilaan, vaan myöskin, sittenkuin sanottu jako on tapahtunut ja saanut lain voiman, Keisarilliseen Senaattiin lähettää asiaan kuuluvat kirjat tarkemman määräyksen antamista varten muistiinpanojen tekemistä maakirjaan viimeksi mainittuin maakirjatilain yhdistämisen johdosta kuin myöskin sen karjaveron suuruuden määräämistä varten, jota jonkin näiden tilain puolesta vastaisuudessa ehkä tulee suoritettavaksi. Sittenkuin asianomaisia seurakuntalaisia ja papistoa oli anomuksen johdosta kuultu sekä Porvoon hiippakunnan Tuomiokapituli oli asiasta lausunnon antanut, on Keisarillinen Senaatti 4 p:nä Lokakuuta 1904 määrännyt että puheenalainen siirto on tapahtuva myöskin kirkollisessa suhteessa, sillä ehdolla että nykyisten kirkollisten palkansaajain oikeutta ei loukata ja että Helsingin suomalais-ruotsalaisen seurakunnan jaossa asianmukaista huomiota omistetaan näiden alueiden asukasten tarpeisiin henkiseen ja siveelliseen hoitoon nähden, jonka ohessa Helsingin maalaisseurakunnan asiassa tekemät korvausvaatimukset perusteettomina hyljättiin. Mitä lopuksi tulee siirtoon oikeudellisessa suhteessa, niin Keisarilinen Senaatti, saatuaan lausunnon asiasta Turun Hovioikeudelta, Helsingin tuomiokunnan Tuomarilta sekä asianomaisilta käräjäkuntalaisilta, katsoo hyväksi määrätä puheena olevat tilat erotettaviksi Helsingin pitäjän käräjäkunnasta ja liitettäviksi Helsingin kaupungin oikeuspiiriin. Edellämainittujen tilain siirto on sekä hallinnollisessa, kirkollisessa että oikeudellisessa suhteessa astuva voimaan 1 p:nä Tammikuuta 1906, ollen kuitenkin Helsingin pitäjän nykyiset kirkolliset palkansaajat kuin myöskin Helsingin tuomiokunnan Tuomari, niin kauvan kuin he nykyisissä viroissaan pysyvät, oikeutetut Helsingin kaupungilta saamaan niin suurta vuotuista vastiketta tulojen vähenemisestä kuin heille siinä suhteessa lain mukaan tulee; ja on Helsingin kaupungin asianomaisten viranomaisten, jos tämä siirto vaatii kaupungin Raastuvanoikeuden työvoimain lisäämistä, siitä erittäin tehtävä esitys. Tämä päätös annetaan Uudenmaan läänin Kuvernöörille tiedoksi ja noudatettavaksi sekä Helsingin kaupungin Valtuusmiesten kuin myöskin asianomaisten käräjäkuntalaisten ja kruununpalvelijain tietoon saatettavaksi, Turun Hovioikeudelle tiedoksi ja Helsingin tuomiokunnan Tuomarille ilmoitettavaksi, Porvoon hiippakunnan Tuomiokapitulille tiedoksi sekä asianomaisen papiston ja seurakuntalaisten tietoon saatettavaksi kuin myöskin Rautatiehallitukselle tiedoksi. Helsingissä, 29 p:nä Toukokuuta 1905. Oikeustoimituskunnan väliaikainen Päällikkö, Senaattori E. Andersin. G. E. Winter. == Böhle 1912 == '''Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelma 9/1912 sivut 10-11''' '''Keisarillisen Suomen Senaatin päätös''' Helsingin pitäjän Wähän-Huopalahden kylässä olevan Böhlen maistraatintilan päälohon liittämisestä kirkollisessa, hallinnollisessa ja oikeudellisessa suhteessa Helsingin kaupunkiin. Annettu Helsingissä, 11 p:nä tammikuuta 1912. Keisarilliselle Suomen Senaatille Armossa annetun vallan nojalla on Keisarillinen Senaatti käsitellyt Helsingin kaupungin Valtuusmiesten anomusta että Helsingin pitäjän Wähän-Huopalahden kylässä oleva Böhlen maistraatintila, paitsi kuutta pienehköä tiluspalstaa, joita joko täydellisesti tai osaksi ympäröitsee kaupungille kuulumaton, Helsingin pitäjässä sijaitseva maa, yhdistettäisiin Helsingin kaupungin alueeseen. Sittenkuin anomuksen johdosta oli kuulusteltu asianomaisia seurakuntalaisia ja papistoa sekä Porvoon hiippakunnan Tuomiokapituli oli antanut asiasta lausuntonsa, on Keisarillinen Senaatti 17 p:nä marraskuuta 1910, Kirkollisasiaintoimituskunnan esittelyssä, määrännyt että puheenalainen tiluspalsta on kirkollisessa suhteessa siirrettävä Helsingin kaupunkiin sekä sen pohjoiseen suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan kuuluvaksi, sillä ehdolla kuitenkin että Helsingin pitäjän nykyisten kirkollisten palkansaajain oikeutta ei loukata. Sittemmin on Keisarillinen Senaatti 18 p:nä toukokuuta 1911, asiata sen hallinnolliselta osalta esiteltäessä, josta Uudenmaan läänin Kuvernööri, Helsingin maalaiskunta sekä Helsingin piirin kruununpalvelija olivat alamaiset lausuntonsa antaneet, päättänyt että puheenalainen tilusalue on hallinnollisessa suhteessa Helsingin kaupungin alueeseen siirrettävä. Mitä lopuksi tulee oikeudelliseen siirtoon, on Keisarillinen Senaatti, saatuaan asiasta lausunnot Keisarillisen Senaatin Kamarikonttorilta, Turun Hovioikeudelta, Helsingin tuomiokunnan Tuomarilta ja Helsingin Raastuvanoikeudelta, tänä päivänä nähnyt hyväksi määrätä että mainittu alue on erotettava Helsingin pitäjän käräjäkunnasta ja liitettävä Helsingin kaupungin oikeuspiiriin. Edelläkerrottu siirto on kirkollisessa, hallinnollisessa ja oikeudellisessa suhteessa astuva voimaan 1 p:nä toukokuuta 1912, ollen kuitenkin Helsingin pitäjän nykyiset kirkolliset palkansaajat sekä Helsingin tuomiokunnan Tuomari, niin kauvan kuin he viroissaan pysyvät, oikeutetut Helsingin kaupungilta saamaan niin suurta vuotuista vastiketta tulojen vähenemisestä kuin heille lain mukaan on tuleva. Sitä paitsi tulee Helsingin kaupungin ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin edellämainittujen takamaanpalstojen muodostamiseksi yhdeksi tahi useammaksi eri tilaksi, joille on määrättävä emätilaan suhtautuvat manttaali- ja veromäärät, sekä sitten Keisarilliseen Senaattiin lähettää asiaan kuuluvat kirjat, jonka jälkeen tarkempi määräys tulee annettavaksi asianmukaisten merkintöjen tekemistä maakirjaan puheenalaisen talon edellämainitulla tavalla kaupungin alueeseen osittain tapahtuneen liittämisen johdosta. Tämä päätös annetaan Uudenmaan läänin Kuvernöörille tiedoksi ja noudatettavaksi sekä Helsingin kaupungin Valtuusmiesten kuin myöskin asianomaisten käräjäkuntalaisten ja kruununpalvelijain tietoon saatettavaksi, Turun Hovioikeudelle tiedoksi ja Helsingin tuomiokunnan Tuomarille ilmoitettavaksi kuin myöskin Porvoon hiippakunnan Tuomiokapitulille tiedoksi ja asianomaisen papiston ja seurakuntalaisten tietoon saatettavaksi. Helsingissä 11 p:nä tammikuuta 1912. Oikeustoimituskunnan v. t. päällikkö, Senaattori Felix Saarikoski. G. E. Winter. == Övergård ja Nedergård 1924 == '''Suomen asetuskokoelma 351/1924''' '''Valtioneuvoston päätös''' Helsingin pitäjän Santahaminan kylässä olevien talojen N:o 1 ja 2 siirtämisestä kirkollisessa, hallinnollisessa, oikeudellisessa ja kameraalisessa suhteessa Helsingin kaupunkiin. Annettu Helsingissä, 22 päivänä joulukuuta 1924. Valtioneuvosto on määrännyt, että valtion omistamat talot Övergård N:o 1 ja Nedergård N:o 2 Helsingin pitäjän Santahaminan kylässä, siirretään kirkollisessa suhteessa Helsingin pitäjästä Helsingin kaupungin eteläisen suomalaisen ja eteläisen ruotsalaisen seurakunnan yhteyteen, niin pian kuin se voi tapahtua Helsingin pitäjässä toukokuun 17 päivänä 1923 palvelleen vakinaisen papiston, heidän oikeudenomistajainsa ja eräissä tapauksissa kirkollisviraston leski- ja orpokassan oikeuksia palkan saantiin loukkaamatta ja ehdolla ettei siirron johdosta mikään kirkollisen omaisuuden jako tule kysymykseen, hallinnollisessa suhteessa Helsingin kaupunkiin kuuluviksi, oikeudellisessa suhteessa Helsingin kaupungin tuomiovallan alaisiksi, ja kameraalisessa suhteessa Helsingin pitäjästä Helsingin kaupunkiin, mutta että siirto hallinnollisessa, oikeudellisessa ja kameraalisessa suhteessa on toimeenpantava vasta sen jälkeen, kuin kirkollinen siirto on tapahtunut. Samalla on valtioneuvosto määrännyt, että Uudenmaan läänin maaherran on, sittenkun siirto kirkollisessa suhteessa on tapahtunut, siitä ilmoitettava valtioneuvostolle sen ajankohdan määräämistä varten, jolloin siirtäminen hallinnollisessa, oikeudellisessa ja kameraalisessa suhteessa on toteutettava. Helsingissä, 22 päivänä joulukuuta 1924. Valtiovarainministeri Yrjö Pulkkinen. Esittelijäneuvos Oskar Silen. == Ruskeasuo ja Nyåker 1925 == '''Suomen asetuskokoelma 343/1925''' '''Valtioneuvoston päätös''' Ruskeasuo ja Nyåker nimisten alueiden siirtämisestä kirkollisessa, hallinnollisessa, oikeudellisessa ja kameraalisessa suhteessa Hagan kauppalakunnasta Helsingin kaupunkiin kuuluviksi. Annettu Helsingissä, 21 päivänä marraskuuta 1925. Valtioneuvosto on siitä tehdystä anomuksesta päättänyt, että Korpas nimisestä talosta N:o 1 Vähähuopalahden kylässä Helsingin kaupungille pakkolunastetut Ruskeasuo ja Nyåker nimiset, maarekisterinumerolla 1:16 merkityt alueet siirretään kirkollisessa suhteessa Huopalahden seurakunnasta Helsingin kaupungin pohjoiseen suomalaiseen ja pohjoiseen ruotsalaiseen seurakuntiin ehdolla, ettei mikään kirkollisen omaisuuden jako tule siirron johdosta kysymykseen, hallinnollisessa suhteessa Huopalahden piirin nimismiespiiristä Helsingin kaupunkiin, oikeudellisessa suhteessa Helsingin pitäjän käräjäkunnasta Helsingin tuomiokuntaa Helsingin kaupungin tuomiopiiriin ja kameraalisessa suhteessa Hagan kauppalakunnasta Helsingin kaupunkiin kuuluviksi. Samalla on valtioneuvosto määrännyt, että siirto kirkollisessa, hallinnollisessa ja kameraalisessa suhteessa on toteutettava 31 päivänä joulukuuta 1925 sekä ettei edellämainittujen virka- ja itsehallinto-alueiden kielellinen luokitus siirron johdosta ole muuttuva. Helsingissä, 21 päivänä marraskuuta 1925. Valtiovarainministeri H. M. J. Relander. Esittelijäneuvos Oskar Silén. == Märäholm 1927 == '''Suomen asetuskokoelma 41/1926''' '''Valtioneuvoston päätös''' Huopalahden kunnan Drumsön kylään kuuluvan Märäholm nimisen tilan R. N:o 1:175 siirtämisestä kirkollisessa, hallinnollisessa, oikeudellisessa ja kameraalisessa suhteessa Helsingin kaupunkiin kuuluvaksi. Annettu Helsingissä, 28 päivänä tammikuuta 1926. Valtioneuvosto on siitä tehdystä anomuksesta päättänyt, että Märäholm niminen Helsingin kaupungin omistama tila R. N:o 1:175 Huopalahden kunnan Drumsön kylässä kalavesineen siirretään kirkollisessa suhteessa Huopalahden seurakunnasta Helsingin kaupungin pohjoiseen suomalaiseen ja pohjoiseen ruotsalaiseen seurakuntiin, hallinnollisessa suhteessa Huopalahden piirin nimismiespiiristä Helsingin kaupunkiin, oikeudellisessa suhteessa Helsingin pitäjän käräjäkunnasta Helsingin tuomiokuntaa Helsingin kaupungin tuomiopiiriin ja kameraalisessa suhteessa Huopalahden kunnasta, Helsingin kaupunkiin. Samalla on valtioneuvosto määrännyt, että siirto kirkollisessa, kunnallisessa, hallinnollisessa, oikeudellisessa ja kameraalisessa suhteessa on toteutettava 1927 vuoden alusta lukien sekä ettei asianomaisten virka- ja itsehallintoalueiden kielellinen luokitus ole siirron johdosta muuttuva. Helsingissä, 28 päivänä tammikuuta 1926. Valtiovarainministeri Kyösti Järvinen. Esittelijäneuvos Oskar Silén. == Melkö 1931 == '''Suomen asetuskokoelma 189/1930''' '''Valtioneuvoston päätös''' Melkön tilan RN:o 2:2 siirtämisestä Huopalahden kunnasta Helsingin kaupunkiin. Annettu Helsingissä, 15 päivänä toukokuuta 1930. Valtioneuvosto on siitä tehdystä anomuksesta päättänyt, että Huopalahden kunnan Drumsön kylässä oleva Melkön tila RN:o 2:2 on, 1 päivästä tammikuuta 1931 lukien, siirrettävä: kirkollisessa suhteessa Huopalahden seurakunnasta Helsingin kaupungin seurakuntiin siten, että suomenkielinen väestö tulee Helsingin eteläiseen suomalaiseen seurakuntaan ja ruotsinkielinen väestö Helsingin eteläiseen ruotsalaiseen seurakuntaan ja ehdolla, ettei siirron johdosta mikään kirkollisen omaisuuden jako tullut kysymykseen; hallinnollisessa suhteessa Helsingin kaupunkiin, kuitenkin siten, että se mainitun tilan osa, joka Suomenlinnan poliisipiirin muodostamisesta 14 päivänä maaliskuuta 1929 annetun valtioneuvoston päätöksen mukaan kuuluu Suomenlinnan poliisipiiriin, poliisihoidollisessa suhteessa edelleenkin on luettava Suomenlinnan poliisipiiriin; oikeudellisessa suhteessa Helsingin kunnan, Haagan kauppalan, Brändön huvilakaupungin sekä Oulunkylän ja Huopalahden kuntien käräjäkunnasta Helsingin tuomiokuntaa Helsingin kaupungin raastuvanoikeuden tuomiopiiriin; kameraalisessa suhteessa Huopalahden kunnasta Helsingin kaupunkiin. Samalla valtioneuvosto on määrännyt, että asianomaisten virka- ja itsehallintoalueitten kielellinen luokitus puheenaolevan siirron kautta jää muuttamatta. Sen johdosta, että valtioneuvosto 3 päivänä toukokuuta 1928 tapahtuneessa esittelyssä on määrännyt, että asiassa ei ollut noudatettava kunnallisen jaoituksen muuttamisesta 19 päivänä toukokuuta 1925 annetun lain säännöksiä, on Melkön tila RN:o 2:2 kunnallisessa suhteessa siirtyvä Helsingin kaupunkiin samanaikaisesti kirkollisen siirron kanssa. Helsingissä, 15 päivänä toukokuuta 1930. Sisäasiainministeri Arvo Linturi. Nuorempi hallitussihteeri P. K. J. Passinen. == Suuri alueliitos 1946 == '''Suomen asetuskokoelma 707/1944''' '''Valtioneuvoston päätös''' Huopalahden, Kulosaaren ja Oulunkylän kuntien sekä Haagan kauppalan alueiden kokonaisuudessaan ynnä eräiden Helsingin maalaiskuntaan kuuluvien kylien, tilojen ja muiden alueiden siirtämisestä Helsingin kaupunkiin. Annettu Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 1944. Valtioneuvosto on sisäasiainministeriön esittelystä määrännyt, että Helsingin kaupunkiin on kunnallisessa ja hallinnollisessa suhteessa 1 päivästä tammikuuta 1946 siirrettävä Huopalahden, Kulosaaren ja Oulunkylän kuntien ja Haagan kauppalan alueet kokonaisuudessaan, minkä jälkeen nämä kunnat lakkaavat olemasta, sekä Helsingin maalaiskunnasta seuraavat alueet: 1) Brändön, Båtvikin, Mjölön, Nackbölen, Tomtbackan ja Turholman yksinäistalot sekä Botbyn, Degerön, Domarbyn, Härtonäsin, Kånalan, Malmin, Mellungsbyn, Pakinkylän, Santahaminan, Staffansbyn, Talin ja Viikin kylät kokonaisuudessaan, ja Kårbölen kylästä seuraavat tilat: Mariedal RN:o 2:1, Gamlas RN:o 3:1, Gamlas RN:o 3:3, Rutan RN:o 3:4, Haga RN:o 3:5, Högmossan RN:o 3:6, Gamlas RN:o 3:7, Stenbacka RN:o 3:8, Tomtbacka RN:o 3:9, Malmgård RN:o 4:6, Tolfmans RN:o 5:2, Helleberg RN:o 5:3, Kveltas RN:o 5:4, Stenbrottet RN:o 5:5, Löfkulla RN:o 5:6, Grankulla RN:o 5:7, Håkansdal RN:o 5:8, Fridkulla RN:o 5:9, Stenkulla RN:o 5:10, Storkens RN:o 7:1, Nydal RN:o 7:2, Magnuskärr RN:o 7:4, Sommarbo RN:o 7:6, Pilslätt RN:o 7:7, Solkulla RN:o 7:8, Björkebo RN:o 7:9, Skogshyddan RN:o 7:10 ja Alkärr RN:o 7:11; sekä 2) siirrettävällä alueella olevat osat Kårbölen kylälle tai mainittuun kylään kuuluville tiloille kuuluvista yhteisistä vesi- ja maatiluksista. Edellä kokonaisuudessaan siirrettäviksi määrätyt kuntien alueet, kylät ja tilat ovat myös kameraalisessa suhteessa siirrettävät Helsingin kaupunkiin 1 päivästä tammikuuta 1946 lukien. Edellä määrätyn kunnallisen jaoituksen muuttamisen voimaantullessa lakkaavat Helsingin kaupunkiin siirrettävällä alueella olevat taajaväkiset yhdyskunnat. Valtioneuvosto on lisäksi määrännyt, että nämä siirrot eivät aiheuta muutosta kuntien kielelliseen jaoitukseen. Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 1944. Sisäasiainministeri Kaarle Hillilä. Hallitusneuvos Erkki O. Mantere. == Lisäys suureen alueliitokseen 1947 == '''Suomen asetuskokoelma 512/1946''' '''Valtioneuvoston päätös''' eräiden tilojen siirtämisestä Helsingin maalaiskunnasta Helsingin kaupunkiin. Annettu Helsingissa 20 päivänä kesäkuuta 1946. Valtioneuvosto on sisäasiainministeriön esittelystä määrännyt, että 1 päivästä tammikuuta 1947 lukien on Helsingin maalaiskunnasta siirrettävä Helsingin kaupunkiin kunnallisessa, hallinnollisessa ja oikeudellisessa suhteessa jäljempänä mainitut tilat ja alueet, nimittäin: 1. Kokonaan: Tikkurilan kylästä: Skogsskiftet RN:o 2:47, Vesterkyan RN:o 11:73, Österkyan RN:o 11:74 ja valtionrautateille pakkolunastetut RN:lla 3:1 ja 3:2 merkityt rautatiealueet; 2. Keravanjoen etelä- ja itäpuolelle jäävät osat valtionrautateille pakkolunastetuista RN:lla 2:1 ja 11:1 merkityistä rautatiealueista. Edellä 1 kohdassa mainitut tilat on myös kameraalisessa suhteessa 1 päivästä tammikuuta 1947 lukien siirrettävä Helsingin kaupunkiin. Lisäksi valtioneuvosto on määrännyt, että nämä siirrot eivät aiheuta muutosta kuntien kielelliseen jaoitukseen. Helsingissä 20 päivänä kesäkuuta 1946. Sisäasiainministeri Yrjö Leino. Nuorempi hallitussihteeri Esko Katajarinne. == Vuosaari ja osa Länsisalmea 1966 == '''Suomen asetuskokoelma 366/1965''' '''Valtioneuvoston päätös''' eräiden tilojen, tilanosien ja alueiden siirtämisestä Helsingin maalaiskunnasta Helsingin kaupunkiin. Annettu Helsingissä 23 päivänä kesäkuuta 1965. Valtioneuvosto on kunnallisen jaoituksen muuttamisesta 19 päivänä toukokuuta 1925 annetun lain (180/25) nojalla sisäasiainministeriön esittelystä määrännyt, että alempana mainittu kylä, tilat, tilanosat ja alueet siirretään 1 päivästä tammikuuta 1966 lukien Helsingin maalaiskunnasta Helsingin kaupunkiin seuraavasti: Helsingin kaupungin uusi raja alkaa Helsingin kaupungin sekä Helsingin maalaiskunnan Länsisalmen ja Vuosaaren kylien yhteisestä pyykistä N:o 51 ja kulkee sanottujen kylien välistä rajaa pohjoiseen pyykkiin N:o 50, jossa raja kääntyy itään pyykkiin N:o 49:a ja edelleen kaakkoon pyykkiin N:o 48:a. Tästä raja jatkuu koilliseen seuraten Länsisalmen kylän yhteisen rauhoitusalueen ja Labbaksen tilan RN:o 5:8 vesialueen välistä rajaa ensin pyykkiin N:o 1 ja sitten pohjoiseen vesirajapisteeseen a. Tästä raja jatkuu itäkaakkoon sanotun Labbaksen tilan RN:o 5:8 ja Länsisalmen kylän yhteisen lastauspaikan välistä rajaa vesirajapisteeseen b, josta se jatkuu edelleen kaakkoon sanotun tilan RN:o 5:8 ja tilojen RN:o 5:19, 5:21, 5:24 ja 5:25 yhteisen vesialueen välistä rajaa vesirajapisteeseen c, josta se jatkuu viimeksi sanotun yhteisen alueen ja Nikuksen tilan RN:o 2:20 välistä rajaa vesirajapisteeseen f ja edelleen saman suuntaisena Heikaksen tilan RN:o 1:11 ja tilojen RN:o 5:19, 5:21, 5:24 ja 5:25 yhteisen vesialueen välistä rajaa vesirajapisteeseen i, jossa raja kääntyy koilliseen Sipoon kunnan rajalla olevaan vesirajapisteeseen j. Tämän jälkeen uusi kaupungin raja kulkee vuonna 1913 vahvistettua Sipoon ja Helsingin maalaiskuntien välistä vesirajaa ensin itään ja sitten etelään vesirajapisteiden N:o 73, 72 ja 71 kautta Pikku Niinisaaren itäpuolella olevaan saman rajan vesirajapisteeseen N:o 70, joka on Helsingin kaupungin nykyisellä rajalla. Tämän mukaisesti siirretään Helsingin kaupunkiin seuraava kylä, tilat, tilanosat ja alueet: 1. Seuraava kylä ja tilat kokonaan: Vuosaaren kylä. Länsisalmen kylästä: A. Behrends RN:o 1:4, Kesämaa RN:o 1:5, 1:2 A RN:o 1:6, 1:2 B RN:o 1:7, 1:2 C RN:o 1:8, 1:2 F RN:o 1:9, 1:2 G RN:o 1:10, Vattentomta RN:o 1:29, Wattentomta I RN:o 1:31, Tryvik RN:o 2:4, 2:1 A RN:o 2:7, 2:1 B RN:o 2:8, Kalliola RN:o 2:17, Boxberg RN:o 2:18, Tryvik I RN:o 2:19, 4:1 A RN:o 4:4, 4:1 B RN:o 4:5, 4:1 C RN:o 4:6, 4:1 D RN:o 4:7, 4:1 E RN:o 4:8, 4:1 F RN:o 4:9, 4:1 G RN:o 4:10, Mulltaget RN:o 4:12, Behrends II RN:o 4:14, Fridhem RN:o 4:15, 5:2 A RN:o 5:3, 5:2 B RN:o 5:4, 5:2 C RN:o 5:5, 5:2 D RN:o 5:6, 5:2 E RN:o 5:7, 5:1 A RN:o 5:9, 5:1 B RN:o 5:10, 5:1 C RN:o 5:11, 5:1 D RN:o 5:12, 5:1 E RN:o 5:13, Vesterudd RN:o 6:6, Stora Löfholmen RN:o 7:2, 7 A RN:o 7:3, 7 B RN:o 7:4, 7 C RN:o 7:5, 7 D RN:o 7:6, 7 E RN:o 7:7, 7 F RN:o 7:8, 7 G RN:o 7:9, 7 H RN:o 7:10, 7 K RN:o 7:11, 7 L RN:o 7:12, 7 M RN:o 7:13, 7 N RN:o 7:14, 7 R RN:o 7:16, 7 S RN:o 7:17, Skällviken RN:o 7:19, Kurre-Bo RN:o 7:22, Rosenholm RN:o 7:24, Stormvik RN:o 7:331, 7 P RN:o 7:332, Kurre-Bo II RN:o 7:337, Lilla Löfholmen RN:o 7:338, Vårbacka RN:o 8:1, Solhem RN:o 8:2, Solkulla RN:o 8:3, Solhälla RN:o 8:4, Solhem I RN:o 8:5. 2. Edellä selostetun rajan sisäpuolella olevat osat seuraavista tiloista: Länsisalmen kylästä: Heikas RN:o 1:11, Nikus RN:o 2:20, Kärras RN:o 4:13, Litt C:b RN:o 4:26, Labbas RN:o 5:8, Labbas RN:o 5:19, 1/2 Harpas RN:o 6:30, Westerkulla RN:o 7:357. 3. Edellä selostetun rajan sisäpuolella olevat yhteiset ja yleiset alueet. Nämä siirrot eivät aiheuta muutosta kuntien kielelliseen jaoitukseen. Helsingissä 23 päivänä kesäkuuta 1965. Sisäasiainministeri Niilo Ryhtä. Vanhempi hallitussihteeri Kaarlo Tetri. == Rajan määrääminen Espooseen ja Sipooseen 1992 == '''Suomen säädöskokoelma 784/1991 pykälät 3, 4, 6 ja 7''' '''Valtioneuvoston päätös''' rajan määräämisestä eräiltä osin Espoon kaupungin, Helsingin kaupungin, Inkoon kunnan, Kirkkonummen kunnan, Porvoon maalaiskunnan ja Sipoon kunnan välillä Annettu Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 1991 Valtioneuvosto on kuntajaosta 21 päivänä tammikuuta 1977 annetun lain (73/77) 14 §:n 1 momentin nojalla sisäasiainministeriön esittelystä päättänyt: '''3 §''' Espoon ja Helsingin kaupunkien välisen rajan sijainti määrätään eräiltä osin seuraavasti: Espoon ja Helsingin kaupunkien välistä rajaa jatketaan Helsingin kaupungin Lauttasaaren ym. kylissä suoritetussa toimituksessa n:o 76843 määrätystä rajapisteestä C sen ja Espoon kaupungin Suvisaariston yksinäistalolla suoritetussa toimituksessa n:o 64498 määrätyn rajapisteen 1 määräämää linjaa aluemeren ulkorajalle. '''4 §''' Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan välisen rajan sijainti määrätään eräiltä osin seuraavasti: Helsingin kaupungin ja Sipoon kunnan välistä rajaa jatketaan nykyisen Vantaan kaupungin Vestersundomin kylässä suoritetussa vesialueen jakotoimituksessa n:o 4996 määrätystä rajapisteestä n:o 70 alkavan Sipoon kunnan Östersundomin kylässä suoritetun vesipiirirajankäyntitoimituksen n:o 6317/6384a kartalle merkityn rajalinjan eteläisestä päätepisteestä Helsingin kaupungin Lauttasaaren ym. kylissä suoritetussa toimituksessa n:o 76843 määrätyn pisteen B kautta kartoitustoimituksen n:o 21694 yhteydessä määritettyyn taitepisteeseen ja siitä edelleen kyseisen toimituksen kartalle merkittyä rajalinjaa ja sen jatketta etelään sisäisten aluevesien ulkorajalle karttapisteeseen B 1. Karttapisteestä B 1 kuntien välinen raja jatkuu etelään lähimpään aluemeren ulkorajan taitepisteeseen, karttapisteeseen A.34. '''6 §''' Tämä päätös ei aiheuta muutosta kuntien kielelliseen jaotukseen. '''7 §''' Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992. Helsingissä 25 päivänä huhtikuuta 1991. Sisäasiainministeri Jarmo Rantanen Vt. nuorempi hallitussihteeri Tuula Aantaa == Määräala Vantaalle 1993 == '''Suomen säädöskokoelma 200/1992''' '''Sisäasiainministeriön päätös''' erään tilanosan ja eräiden alueiden siirtämisestä Helsingin kaupungista Vantaan kaupunkiin Annettu Helsingissä 30 päivänä tammikuuta 1992 Sisäasiainministeriö on kuntajaosta 21 päivänä tammikuuta 1977 annetun lain (73/77) 14 § 2 momentin nojalla päättänyt: '''1 §''' Helsingin kaupungista siirretään Vantaan kaupunkiin Etelä-Kaarelan kylästä Vantaan kaupungin valtiolta 1 päivänä kesäkuuta 1988 allekirjoitetulla vaihtokirjalla omistukseensa saama määräala tilasta Malmgård 4:13 ja kyseisen tilanosan alueella olevat yleiset ja yhteiset alueet. '''2 §''' Siirrot eivät aiheuta muutosta kuntien kielelliseen jaotukseen. '''3 §''' Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Helsingissä 30 päivänä tammikuuta 1992 Sisäasiainministeri Mauri Pekkarinen Vt. nuorempi hallitussihteeri Pekka Järviö 30 68 2005-07-25T07:56:21Z 128.214.198.80 jatkoa == Rahatoimikamarin selvitys == Helsingin kaupunginvaltuuston painetut asiakirjat n:o 33 vuodelta 1911. '''Selvitys Helsingin kaupungin vesialueitten, kaupunkia ympäröivien saarien sekä erinäisten Katajanokan tonttien ja alueitten omistus- ja käyttöoikeudesta.''' Helsingin Rahatoimikamari Syysk. 7 p:nä 1911. N:o 502. Helsingin Kaupunginvaltuustolle. Seuraten laatimaansa työohjelmaa on erinäisten Helsingin kaupungissa olevien tonttien ja alueitten omistusoikeutta tutkimaan asetettu komitea valmistanut ja Rahatoimikamariin antanut sisällysrikkaan mietinnön N:o 2 heinäkuun 11 päivältä 1911, jossa mietinnössä komitea on selviteltäväksi ottanut Helsingin kaupungin vesialueen, kaupunkia ympäröivien saarien sekä erinäisten Katajanokan tonttien ja alueitten omistusoikeudelliset olot. Osan tässä puheena olevien tutkimusten tuloksista, nimittäin selvityksen Katajanokan itäosassa olevan kasarmialueen sekä siihen kuuluvien ranta- ja vesialueitten omistus- ja käyttöoikeudesta, samoinkuin Katajanokalla olevaa kreikkalais-venäläistä kirkkoa ympäröivän maan omistusoikeudesta on Rahatoimikamari [Alaviite: Rahatoimikamarin kirj. N:o 242 huhtik. 20 p:ltä 1911 (Kaup. valt. pain. asiakirj. N:o 19 s. v.) sekä Rahatoimikamarin kirjelmä N:o 150 helmik. 16 p:ltä 1911 (ennen painamaton).] jo aikaisemmin, erinäisten päiväjärjestyksessä olleiden kysymysten johdosta saattanut Herrain Kaupunginvaltuusmiesten tietoon, ja ovat nämä tulokset aiheuttaneet asiain laadun vaatimia toimenpiteitä kaupunginhallinnon taholta, minkätähden Kamari, huomauttaen että vastamainitut selvitykset on tähän otettu ainoastaa komitean tämänlaatuisista asioista toimittamain tutkimusten kokoelman täydentämiseksi, sivuuttaa ne tässä. Komitean tutkittavakseen ottamain kysymysten joukossa ovat etusijassa ne, jotka koskevat Helsingin kaupungin vesialuetta sekä kaupunkia ympäröiviä saaria, jotka tutkimukset likinnä ovat aiheutuneet niistä selkkauksista, joita kaupunginhallinnon sekä venäläisen maa- ja merisotaväen viranomaisten kesken tuon tuostakin on syntynyt Viaporin linnoitusta ja Katajanokkaa ympäröivän vesialueen sekä erinäisten saarten käyttämiseen nähden, sen johdosta että niiden omistus- tai hallintaoikeus on näyttänyt epäselvältä. Samalla kun komitea mietinnössään on antanut erittäin perinpohjaisen selvityksen tähän kuuluvista seikoista, jonka selvityksen tuloksiin Kamari pyytää viitata, lausuu komitea, että kaupunginviranomaisten näyttää olevan syytä ottaa harkittavaksi, eikö kaupungin olisi Drumsön lohkokuntaan kuuluvan kalaveden osakkaana vaadittava tuon kalaveden laillista jakoa kaupungin osuuden erilleen murtamiseksi ja, ehdollisesti, sen yhdistämiseksi kaupungin muuhun vesialueseen. Mitä komitean lausuntoihin Skanssinmaan ja Lonnan saarten omistusoikeudesta tulee, eivät ne nykyään voine johtaa käytännöllisiin tuloksiin, minkätähden kaupunginviranomaisten niihin nähden ainoastaan on pidettävä kiinni oikeuskäsityksestään. Erinäisistä Katajanokalla sijaitsevista tonteista ja alueista käsittelee komitea, paitsi sikäläistä kreikkalais-venäläistä kirkkoa ympäröivää aluetta, josta jo edellä oli puhe, Rahapajan tonttia, Luotsilaitoksen korttelissa N:o 143 olevaa makasiinialuetta, Luotsilaitoksen käytettävänä olevan, korttelissa N:o 145 sijaitsevan väliaikaisen makasiinin tonttipaikkaa sekä Lääninvankilan tilusaluetta, ja selvittää miten Suomen Valtiovarasto ne on saanut haltuunsa osin täydellä omistusoikeudella ja osin käyttöoikeudella niin kauaksi kuin alueita käytetään ilmoitettuihin tarkoituksiinsa. Ainoastaan korttelissa N:o 145 sijaitsevaan makasiiniin nähden on komitea selvittänyt että kaupunginviranomaisilla on oikeus vaatia sen poistamista, milloin kaupunki sitä pitää tarpeellisena. Samalla kun Rahatoimikamari Herroille Kaupunginvaltuusmiehille kunnioittaen lähettää komitean mietinnön, saa Kamari, joka puolestaan on kaikissa kohdin yhtynyt komitean esittämiin lausuntoihin puheenalaisista kysymyksistä, ehdottaa että Kaupunginvaltuusmiehet, samalla kun ilmoittavat hyväksyvänsä komitean lausunnot, valtuuttaisivat Rahatoimikamarin :''siinä tapauksessa että olojen katsotaan sitä vaativan, ryhtymään toimiin kaupungin osuuden erilleen murtamiseksi Drumsön lohkokuntaan kuuluvasta kalavedestä ja sen yhdistämisestä kaupungin muuhun vesialueeseen;'' sekä :''ryhtymään Luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallituksen kanssa neuvotteluihin edellä mainitun, korttelissa N:o 145 sijaitsevan väliaikaisen makasiinin poistamisesta taikka ehdoista sen edelleen pysyttämisestä paikallaan.'' Rahatoimikamarin puolesta: Alexis Gripenberg. ''K. Rein.'' == Mietintö N:o 2, == '''sisältävä selvityksen: a) Helsingin kaupungin vesialueesta, b) kaupunkia ympäröivistä saarista sekä c) erinäisistä Katajanokan tonteista ja alueista''' ''Helsingin Rahatoimikamarille'' komitealta, joka on asetettu tutkimaan erinäisten Helsingin kaupungissa olevain tonttien ja alueitten omistusoikeutta. Sittenkun komitea mietinnössään N:o 1 (Kaupunginvaltuuston pain. asiakirj. N:o 41 vuodelta 1910) on antanut selvityksen Ulriikkaporin vuorten ja Kaivopuiston alueen omistusoikeudesta, käy komitea seuraavassa tutkimaan Helsingin kaupungin vesialuetta ja sen rajoja sekä kaupungin viereisten saarten omistusoikeutta koskevia kysymyksiä, kiinnittäen huomionsa etusijassa niihin näistä saarista, joiden omistusoikeudelliset olot voivat näyttää taikka aikaisemmin ovat näyttäneet epäilyksen alaisilta kruunun ja kaupungin keskinäistä oikeutta silmällä pitäen. Sitten käy komitea selvittelemään erinäisiä Katajanokan tontteja ja alueita. == I Helsingin kaupungin vesialue. == Kauounkiin yhdistetyn alueen itäisen rajalinjan suunnasta on varhaisempina aikoina ollut riitaa kaupungin ja sen rajanaapurien välillä. Nämä riitaisuudet koskivat etusijassa kaupungin osuutta Vanhankaupunginselkään, joka kuningas Juhana III:n elokuun 3 päivänä 1569 Helsingin kaupungille antamalla lahjoituskirjalla oli ikuisiksi ajoiksi lahjoitettu kaupungin omaksi, sekä omistusoikeutta Vasikkasaareen, jota muinoin olivat nauttineet hyväkseen eräin ajoin kaupunki ja eräin ajoin Santahaminan kyläläiset. Vuosina 1781 ja 1816 toimitetuissa rajankäynneissä nämä riitakysymykset jätettiin avonaisiksi ja lykättiin sittemmin tuomioistuimen tutkittaviksi. Sittenkun Helsingin pitäjän maanjako-oikeus oli noita juttuja käsitellyt ja Oikeusosasto päätöksellä huhtikuun 5 päivältä 1821 maanjako-oikeuden päätöksen kumonnut, sillä perusteella että maanjako-oikeuden ei olisi tullut ryhtyä tähän rajariitaan, käsiteltiin asia Helsingin ja osan Tuusulan pitäjää kihlakunnanoikeudessa, joka lokakuun 12 päivänä 1827 antamallaan päätöksellä määräsi ei ainoastaan Helsingin kaupungin ja sen itäpuolisten rajanaapurien vaan myös kaupungin ja Kumtähden säterin välisen rajan. Jälkimmäisessä kohden kihlakunnanoikeuden päätös sai laillisen voiman, mutta muutoin asia vedettiin Kymin lakikunnan laamanninoikeuteen, joka huhtikuun 30 päivänä 1829 antamallaan tuomiolla vahvisti puheenalaisen rajasuunnan. Tällä tuomiolla, joka sai laillisen voiman, määrättiin Helsingin kaupungin osuus Vanhankaupunginselkään ja vanha riita Vasikkasaaren omistusoikeudesta ratkaistiin siten, että kaupungin vaatimukset tuohon saareen hyljättiin. Kaupungin läntiset tilusrajatkin viitoitettiin vuosina 1781 ja 1816 toimitetuissa rajankäynneissa. Drumsön kylän ja Helsingin kaupungin välinen raja on määrätty Oikeusosaston tuomiolla helmikuun 15 päivältä 1816. Vuonna 1859 toimitti varamaanmittari Carl Edvard Sibelius kaupungin ja sen alaisten tilusten kalavesien ympärysrajan käynnin, jolloin toimituksen perustukseksi pantiin edellä mainittu kihlakunnanoikeuden päätös lokakuun 12 päivältä 1827, laamanninoikeuden tuomio huhtikuun 30 päivältä 1829 sekä Oikeusosaston päätös helmikuun 15 päivältä 1816. Tämä toimitus sai laillisen voiman, paitsi mikäli koskee meressä kulkevaa välirajaa Kumtähden säteriä vastaan, joka asia saatettiin oikeuden tutkittavaksi ja vihdoin ratkaistiin Oikeusosaston päätöksellä toukokuun 19 päivältä 1863. Mitä kaupungin vesialueen etelärajaan tulee, ei se viime aikoihin asti ole ollut tarkemmin määrätty. Nyttemmin kuitenkin on vesialueen rajat tälläkin taholla vahvistettu asianmukaisessa järjestyksessä aikaansaadulla rajankäyntitoimituksella. Sen voimaanpanemiseksi mitä välirajasta vedessä on säädettynä 23 päivänä heinäkuuta 1902 asiasta annetussa laissa, määräsi nimittäin Uudenmaan läänin kuvernööri marraskuun 30 päivänä 1903 komissioonimaanmittari F. O. Immellin, muun muassa, Helsingin pitäjässä käymään kalavesien ympärysrajat, mikäli pyykitettyä rajaa ei ollut ennestään olemassa. Tuon määräyksen nojalla komissioonimaanmittari Immell piti vesistöjen erinäisten jakokuntain, niiden joukossa myös Helsingin kaupungin kanssa kokouksen vesistöjen välirajan käyntiä ja pyykitystä varten maaliskuun 18 päivänä 1907, ja olivat siinä, paitsi muita asianosaisia, saapuvilla asianmukaisesti määrätyt asiamiehet Suomen kruunun, Viaporin linnoituksen, luotsi- ja majakkalaitoksen, kirkollisviraston sekä Helsingin kaupungin puolesta. Kokouksessa päätettiin että rantain kartallepano ja vesirajain paalutus alkaisi Sipoon pitäjänrajasta. Puheenalaisten vesirajain paalutus ja pyykitys toimitettiin sitten vuosien 1907, 1908 ja 1909 kuluessa. Maaliskuun 29 päivänä viimeksi mainittua vuotta pidettiin lopullinen kokous, jossa rajankäyntitoimituksen tulos ilmoitettiin, minkä jälkeen toimitus päätettiin ja asianomaisille annettiin todistus, osottamalla toimitukseen tyytymätön kuuden viikon kuluessa siitä antamaan kirjallisen valituksensa Uudenmaan läänin kuvernöörille. Määrätyn ajan kuluessa ilmoittivat kuvernöörille tyytymättömyytensä talonomistaja J. A. Bergholm y. m. Östersundomin kyläläiset, ja osotettiin heidät 8 §:n säännöksen mukaisesti 23 päivänä heinäkuuta 1902 annetussa laissa välirajasta ja vesialueen jaosta kolmen vuoden kuluessa valituksenalaisten rajankäyntitoimituksen päättymisestä panemaan asiansa vireille laillisessa tuomioistuimessa. Edellä mainituista julkisista asiamiehistä ei sitä vastoin kukaan ole puheenalaisesta rajankäyntitoimituksesta valittanut. Se on niinmuodoin saanut laillisen voiman m. m. kruunua, Viaporin linnoitusta, luotsi- ja majakkalaitosta, kirkollisvirastoa sekä Helsingin kaupunkia vastaan ja on siis noudatettava kaupungin vesialueen etelärajaan nähden. Niinkuin komissioonimaanmittari Immellin laatima vesirajankartta näyttää, kulkee kaupungin vesialueen läntinen rajalinja jonkun matkan päässä Melkön saaren itäpuolitse sekä ulottuu etelässä aivan Enskärin länsipuolella olevaan kohtaan. Itäinen rajalinja taas kulkee Bäckholman (Kuggenin) ja Kungssundshällin (Lekhällin) luotojen välitse sekä päättyy etelässä miltei mainittujen luotojen ja Mjölön saarien keskivälille, mistä Mjölön yksinäistalon vesialue alkaa. Enskärin saaren ja Mjölön talon vesistöjen välillä ei kaupungin vesialuetta etelässä rajoita viitoitettu ja kartalle merkitty rajalinja, syystä että avomeri ulottuu tänne ja 1902 vuoden välirajalain 2 ja 3 §:ssä vahvistetut periaatteet tiluksenvallintaan nähden vedessä niinmuodoin ovat tässä kohden välittömästi sovellettavia. Helsingin kaupunki ei niinmuodoin täällä vallitse kauemmas avomerta päin olevaa vettä kuin viidensadan metrin päähän siitä rannan kohdasta, missä tavallisen vedenkorkeuden aikana kahden metrin syvyys alkaa. Niistä periaatteista, jotka 1734 vuoden lain Maakaaren 12 luvun 4 §:n ja 1902 vuoden välirajalain 2 §:n mukaisesti ovat voimassa pienempäin, kylän vesialueen piirissä sijaitsevain saarien omistusoikeuteen nähden, seuraa että kaikki Helsingin kaupungin siten rajoitetulla vesialueella sijaitsevat pienemmät saaret ja luodot myös kuuluvat kaupungille, ellei jollakin erityisellä perusteella muun asianlaidan näytetä olevan voimassa. Tähän nähden mainittakoon, että vanhemmissa asiakirjoissa tapaa muistoonpanoja, jotka osottavat että Rönnskärin saarien ja Viaporin eteläpuolella avomeren partaalla sijaitsevat saaret ja luodot on katsottu kruunulle kuuluviksi. [Alaviite: Vuoden 1781 rajankäyntikartassa on itäisen rajalinjan päätekohdassa Kuninkaansalmen kohdalla näin kuuluva merkintä: "Tästä ulompana avomeren partaalla ovat ulkosaaret Båkholmen ja Mjölö ynnä muut noin penikulman päähän Vargskäristä eli Viaporista, jotka ulkosaaret kuuluvat Kunink. Majesteetille ja kruunulle."] Minkäänlaisia vaatimuksia näihin saariin ja luotoihin nähden ei kruunu kuitenkaan ole esittänyt aikaisemmin, mikäli on tunnettua, enempää kuin nyt viimeksi komissioonimaanmittari Immellin maaliskuun 29 päivänä 1909 päättämässä rajankäyntitoimituksessakaan. [Alaviite: Kuitenkin on huomattava että Gråharan saari vanhastaan on ollut luotsilaitoksen käytettävänä sekä että linjaloisto on sijoitettuna Tirgrundiin. Koko tämä vesialue on muutoin Viaporin linnoitusesplanaadin rajain sisällä ja sen käyttöoikeus on toukokuun 24 päivänä 1899 annetussa armollisessa julistuksessa tarkemmin määrättyjen rajoitusten alainen. Kaupunki ei ole esittänyt minkäänlaisia korvausvaatimuksia noita rajoituksia määrättäessä, mikä seikka johtuu siitä että vesialueen ja sikäläisten alastomain luotojen ja kallioitten käyttöoikeuden arvon ei katsottu noiden rajoitusten johdosta vähentyneen.] Näin ollen täytyy sen oikeuden, mikä kruunulla mahdollisesti aikaisemmin on ollut näihin saariin ja luotoihin, katsoa rauenneen, joten siis nämä saaret ja luodot kuuluvat Helsingin kaupungille. Tämän oheelliseen luetteloon on komitea virallisten karttain ja asiakirjain johdolla merkityttänyt kaikki tässä puheena olleet ulkosaaret ja luodot sekä niiden pinta-alan ja laadun (vrt. liitettä A). Komissioonimaanmittari Immellin toimittamassa vesirajankäynnissä eivät kaupungin vesialueen aikaisemmilla toimituksilla ja oikeuden päätöksillä vahvistetut itä- ja länsirajat muuttuneet muissa kohdin paitsi että, kun kaupunki oli hankkinut itselleen omistusoikeuden Kumtähden säteriin, Kumtähden ja kaupungin välinen vesiraja jätettiin rajankäyntikartasta pois. Lännessä on kaupunkiin yhdistetty alue laajentunut Meilahden verotalolla, joka toimituksessa muodosti erillisen jakokunnan ja jonka ulkorajat kulkevat Porsassaaresta Brudhälliin ja sitten Huopalahden poikki. Lisäksi on kaupungilla maanomistajana Vähähuopalahden kylässä osa tuon kylän kalaveteen, joka toistaiseksi on jakamatta. MIkäli komitealle on ilmoitettu, tulee tämäkin vesialue jaettavaksi kohta kun edellä mainittu kolmen vuoden odotusaika on mennyt umpeen ja Immellin toimittama vesirajankäynti asianmukaisessa järjestyksessä saanut tuomioistuimen vahvistuksen. Tarkemman selvityksen kaupungin ja sen rajanaapurien välirajasta sisältävät alempana luetellut maanmittauskartat, joita osin alkuperäisinä ja osin oikeiksi vahvistettuina jäljennöksinä säilytetään Rakennuskonttorin arkistossa: 1) Geografisch Delineation öfver Helsingfors stadens skoug fijske vaten och tillhörige holmar, aftagen A:o 1696 af Sal. Lars Forssell och sedan renoverad och beskrif:n af Niels Avander. Tämä kartta mainitaan edellä kerrotuissa 1781 ja 1816 vuosien rajankäyntipöytäkirjoissa sekä huhtikuun 30 päivänä 1829 ja helmikuun 15 päivänä 1816 annetuissa oikeuden päätöksissä; 2) ja 3) Mainituissa toimituksissa syntyneet rajakartat; 4) Karta öfver Helsingfors stads ego rågångar i Helsinge socken, Borgå härad och Nylands län, upprättad år 1816 af J. J. Petesche. Tähän karttaan viitataan huhtikuun 30 päivänä 1829 ja toukokuun 19 päivänä 1863 annetuissa oikeuden päätöksissä; 5) Karta i afseende å, i grund af högvederbörligt förordnande, omkring Helsingfors stads och därunder donerade Gumtäckt och Forsby hemmans fiskevatten verkställd rågång emot därtill angränsande Gumtäckt säteri, Wiks Ladugård, Brändö och Degerö med Sandhamns lägenheters fiskevatten i Helsinge socken och Härad af Nylands län; emot Gumtäckt säteri, i enlighet med Loflige Häradsrättens utslag af den 12 oktober 1827, och emot de öfrige berörde angränsande lägenheter i enlighet med Wälloflige Lagmans Rättens dom af den 30 April 1829, laatinut vuonna 1859 Carl Edvard Sibelius; 6) Karta upprättad i afseende å, i grund af Högvederbörligt förordnande verkställd rågång emellan Helsingfors stads fiskevatten å ena samt dertill angränsande Lill Hoplax och Drumsö byars, i Helsinge socken och Härad af Nylands län, fiskevatten å andra sidan, laatinut vuonna 1859 Carl Edvard Sibelius; 7) Helsingin pitäjän vesirajain kartta. Rannat kartalle pannut ja vesirajat käynyt ja pyykittänyt vuosina 1907 ja 1909 F. Oskar Immell. Tarkoin yhtäpitävästi käsillä olevain oikeaperäisten asiakirjain ja karttain kanssa on komitea vanhemmalla komissioonimaanmittarilla Alb. Hannikaisella teettänyt tähän liitetyn yleiskartan (kartta N:o 1), joka osottaa kaupunkiin yhdistetyn vesialueen rajat idässä ja lännessä sekä kaikki tuolla alueella olevat saaret, luodot ja karit. Asian tarkemmaksi valaisemiseksi on komitea sen lisäksi erityiseen mietinnön oheelliseen liitteeseen (B) yhdistellyt edellä mainitut oikeuden päätökset ja rajankäyntiasiakirjat, viimeksi mainitut tarpeellisilta kohdin lyhennettyinä. Paitsi varsinaista kaupunkiin yhdistettyä vesialuettansa omistaa Helsingin kaupunki myös sen kalaveden, joka aikaisemmin kuului Melkö nimiseen kolmasosaan Bertaksen taloa N:o 2 Drumsön kylässä Helsingin pitäjää. Armollisella käskykirjeellä elokuun 13 päivältä 1890 nimittäin määrättiin että, sittenkun Melkön saari, joka muodostaa pääosan tuota siihen aikaan Suomen sotalaitokselle kuuluvaa verotaloa, oli luovutettu sotilastarkoituksiin, oli tilan kalavedet ynnä erinäiset siihen kuuluvat saaret ja luodot luovutettava Helsingin kaupungin omiksi, kaupungille tuolta tilalta lahjoitetun maaveron vastikkeeksi; ja sai kaupunki lokakuun 11 päivänä mainittua vuotta Helsingin kihlakunnan kruununvoudin välityksellä puheenalaisen alueen haltuunsa. Samalla ryhdyttiin toimiin tilan lakkauttamiseksi ja maakirjasta poistamiseksi. Komitean hankkiman selvityksen mukaan on kalavesi Drumsön lohkokunnassa, joka käsittää Heikaksen talon N:o 1 ja Bertaksen talon n:o 2, edelleen jakamatta.''Näin ollen näyttää kaupunginviranomaisten olevan otettava harkittavaksi, eikö kaupungin olisi tämän kaupunkiin yhdistetyn alueen rajalla olevan yhteisen kalaveden osakkaana vaadittava sen laillista jakoa kaupungin osuuden erilleen murtamiseksi ja , ehdollisesti, sen yhdistämiseksi kaupungin muuhun vesialueeseen. Kysymyksen Katajanokkaa ja Viaporin linnoitukseen kuuluvia saaria ympäröivän vesialueen omistus- ja käyttöoikeudesta on komitea tuonnempana toisessa yhteydessä ottava käsiteltäväksi. == II Kaupungin saaret. == Komitea käy nyt esittämään ''kaupunkiin yhdistetyllä vasialueella sijaitsevia saaria'' koskevien tutkimustensa tulosta. Helsingin kaupungin vanhimmassa erioikeuskirjassa, joka on kuningas Juhana III:nnen antama elokuun 3 päivänä 1569 läänitettiin kaupungille "laidunmaata, kalastusta ja muita tarpeita varten" Kumtähden ja Forsbyn kylät sekä Mustikkamaan saari, Korkeasaari, Sumppusaari, Helsinginselkä ynnä lähinnä kaupunkia oleva osa koskea myllyn rakennuttamiseksi siihen kaupungin tarpeita varten. Tämän läänityksen Juhana kuninkaan seuraajat sitten erinäisiä kertoja vahvistivat, m. m. Kristiina kuningattaren holhoojahallituksen uudelle Helsingin kaupungille lokakuun 2 päivänä 1639 antamassa erioikeuskirjassa. Samaan aikaan kun kaupunki Vantaanjoen suulta muutettiin nykyiselle paikalleen, lahjoitettiin sille armollisella päätöksellä marraskuun 20 päivältä 1643 lisäksi Töölön maatila, jonka alue muodostaa nykyisen kaupunginmaan pääosan. Edellä mainitut erioikeuskirjat (joita säilytetään kaupungin arkistossa "privilegier och resolutioner för Helsingfors stad" nimisessä kokoelmassa) ovat moittimattoman ylimuistoisen nautinnan yhteydessä todisteina ja oikeusperusteena kaupungin omistus- ja käyttöoikeudelle kaikkiin sen vesialueella sijaitseviin saariin, mikäli niitä ei ole laillisessa järjestyksessä kaupungilta pois otettu. Erioikeuskirjoissa erikseen luettelemattomat saaret niinikään sisältyvät lahjoituksiin, osin kaupungille lahjoitettuihin kyliin kuuluvina ja osin erioikeuskirjoissa mainitulla Helsinginselällä sijaitsevina, jolla vesialueella nähtävästi tarkoitettiin sekä Vanhankaupungin- että Kruunuvuorenselkää. Niihin saariin, jotka sitten kuninkaallisen lahjoituksen nojalla kuuluivat Helsingin kaupungille, on myös luettava ne kuusi saarta (Vargskär, Vargö, Stora ja Lilla Öster Svartö, Väster Svartö sekä Långörn), joille Viaporin linnoitus 1700-luvun keskivaiheilla rakennettiin. Tässä edellä kaupungin vesialueen itärajasta annettu selvitys nimittäin täysin selvästi osottaa, että nuo saaret sijaitsivat kaupungin rajapyykkien sisällä, ja tätä myös vahvistavat arkistoissa säilytetyt vanhemmat kartat, jotka näyttävät että nämä saaret on luettu ''Töölön kylän tilusalueeseen.'' Minkälaisissa oloissa nämä saaret on otettu kaupungilta ja joutuneet kruunun haltuun, siitä on komitea mietinnössään N:o 1 (siv. 19-22) antanut tarkemman selvityksen, joten tämä kysymys tässä voidaan sivuuttaa. Komitea on tässä ainoastaan tahtonut tuohon selvitykseen perustuvana käsityksenään lausua, ''että Ruotsin kruunu pakkotoimin anastamalla nämä saaret ei ole saavuttanut omistusoikeutta niihin, vaan ainoastaan hallintaoikeuden määräämättömäksi ajaksi ja määrättyä, ilmoitettua valtiotarkoitusta varten. Vuodesta 1809 lähtien on Viaporin linnoitusaluetta tuntuvasti laajennettu sekä kaupunginrajain sisä- että ulkopuolella, m. m. linnoitusalueeseen liittämällä sen viereiset ''Vasikkasaari, Skanssinmaa eli Majakkasaari'' (nyttemmin Aleksanterinsaari) ''Lonna'' ja ''Harakka'' (aikaisempi nimi Räntan). Seuraavassa on komitea etusijassa selvittävä, miten ja millä ehdoilla viimeksi mainitut saaret ovat joutuneet linnoituksen haltuun. == Vasikkasaari. == Vasikkasaari kuuluu niihin saariin, jotka Ruotsin linnoitushallitus otti käytettäväksi linnanrakennuksen tarpeisiin, mutta näyttää ainoastaan lyhyen aikaa käytetyn tuohon tarkoitukseen. Tämä kaupungin ja Santahaminan kahden kruununluotsitalon välirajalla sijaitseva saari, joka monet ajat oli ollut kaupungin ja tuon kyläkunnan välisenä riidanaiheena, on 1700-luvun keskivaiheilta lähtien ajoittain ollut kaupungin ja ajoittain Santahaminan kyläläisten vuokralle antama sekä vielä 1817 vuoden jälkeen, jona vuonna Santahamina siihen kuuluvine saarineen liitettiin Viaporiin, ollut linnoituksen ja kaupungin yhteisesti käytettävänä. Vuonna 1854 Keisarillinen Majesteetti käski muuttaa Katajanokan viereisellä Sipulisaarella olevat ruutimakasiinit Vasikkasaarelle, jota tuosta ajasta lähtien on kokonaan käytetty Venäjän kruunun tarpeisiin. Vielä 1850-luvun keskivaiheilla mainitsi maistraatti eräässä lausunnossaan [Maistraatin kirjelmä kuvernöörille helmikuun 8 p:ltä 1854, N:o 179.] olevan epätietoista, kuuluuko Vasikkasaari kaupungille, linnoitukselle vaiko puolekkain kumpaisellekin. Omituista kyllä oli maistraatilta tässä jäänyt huomaamatta, että vanha riitakysymys Vasikkasaaren omistusoikeudesta jo aikaisemmin oli ollut laillisen tuomioistuimen tutkittavana sekä ratkaistu kaupungille epäedulliseen suuntaan. Niinkuin jo edellä huomautettiin, oli vuonna 1816, jolloin kaupungin raja Santahaminaa vastaan käytiin, riita syntynyt siitä, pitäisikö rajalinjan käydä Vasikkasaaren itä- vaiko länsipuolitse, ja rajanaapurit olivat sitten, toimitusmaanmittarin osotuksen mukaisesti, ensin alioikeudessa ja sittemmin Kymin lakikunnan laamanninoikeudessa ajaneet vaatimuksiaan perille. Tässä rajankäyntiasiassa, jossa Venäjän Insinöörihallituksen laillinen asiamies valvoi Santahaminan talojen oikeutta, julisti laamanninoikeus huhtikuun 30 päivänä 1829 tuomion, joka sittemmin saavutti laillisen voiman. Tässä tuomiossa (joka liitteenä seuraa mietintöä) laamanninoikeus julisti, että kaupunki ei ole voinut näyttää oikeuttansa puheenalaiseen saareen, jota ei ole mainittu erinäisten Kruununvuorenselällä sijaitsevain, kaupungille läänitettyjen saarien joukossa, minkätähden ja muista mainituista syistä kaupungin ja Santahaminan välinen raja määrättiin käymään suorassa viivassa Vasikkasaaren länsipuolitse Kuninkaansalmeen. Täten siis kaupungin vaatimus mainittuun saareen nähden lopullisesti hylättiin ja saari julistettiin Santahaminan taloihin kuuluvaksi. == Skanssinmaa eli Majakkasaari (Aleksanterinsaari) == Tämä iso, Vargskärin ja Kuninkaansaaren välinen saari sijaitsee kaupungin tilusrajain sisällä ja on, niinkuin mietinnössä n:o 1 siv 22 osotettiin, muinoin kuulunut Helsingin kaupungille täydellä omistusoikeudella. Forssellin edellämainitun vuonna 1696 tehdyn kartan mukaan, johon puheenalainen saari on merkitty kaupungille kuuluvaksi, oli jo tuohon aikaan saaren pohjoisosassa vanha rintavarustus. Viaporin linnoitusta rakennettaessa linnoitushallitus joksikin ajaksi otti saaren haltuunsa, mutta sittemmin sitä ei käytetty varsinaisiin linnoitustarpeisiin. Vuoden 1750 linnoitussuunnitelman mukaan oli Skanssinmaalle aikomus rakentaa ulkovarustus eli "raveliini". Tätä ulkovarustusta oli ryhdyttykin vuonna 1756 rakentamaan, mutta valmiiksi sitä ei milloinkaan tehty. Skanssinmaan sekä sen viereisen Bäckholman (Kuggenin) ei Ruotsin vallan aikana katsottu kuuluvan Viaporin linnoitusalueeseen, vaan mainitaan ne näiltä ajoilta olevissa kartoissa ja selitelmissä kaupungille kuuluviksi. Se seikka että kaupungilla 1700-luvun loppupuolella todella oli vapaa käyttöoikeus Skanssinmaahan näkyy siitä, että maistraatti toukokuun 26 päivänä 1787 luovutti saaren ynnä sen viereisen kalastuksen saarella asuville luotseille sillä ehdolla, että luotsit panevat paikalleen ja pitävät kunnossa kaupungin kulkuväylillä tarpeelliset reimarit ja rastit. Tämä välipuhe, joka tehtiin linnoituksen komentajan tieten ja jonka asianomainen, siihen aikaan Viaporiin majoitettu luotsipäällytö vahvisti, on sittemmin ollut voimassa viime aikoihin asti. [Vuodesta 1870 lähtien on kruunu ottanut huolekseen reimarien asettamisen ja voimassapidon yleisessä kulkuväylässä.] Sotavuosina 1808-1809 otti venäläinen piiritysväki haltuunsa Skanssinmaan, rakentaen sinne useita pattereja. Rauhanteon jälkeenkin piti linnoituksen päällystö osia saaresta hallussaan teettäen sinne erinäisiä rakennuksia, kuitenkaan tekemättä asiasta mitään sopimusta kaupungin kanssa. Tämä aiheutti vuonna 1815 kaupungin vanhimpia ''maistraatilta anomaan toimenpidettä kaupungin oikeuden valvomiseksi vastikkeen saamiseen tuosta saaresta''; ja maaliskuun 6 päivänä mainittua vuotta maistraatti päättikin maaherranvirastolta hankkia sitä tarkoittavan alamaisen esityksen tehtäväksi Keisarilliselle Majesteetille. Tässä kirjelmässä olisi myös kosketeltava samaan aikaan tapahtunutta Lonnan saaren anastusta. Saman kuukauden 15 päivänä Porvariston vanhimmat kuitenkin anoivat, että ''asiassa päätetty kirjelmä toistaiseksi jätettäisiin lähettämättä, siihen erinomaiseen armoon katsoen, jota Keisarillinen Majesteetti oli osottanut Helsingin kaupungille''; ja tämän mukaisesti maistraatti päätti, ettei Skanssinmaata ja Lonnan saarta koskevaa kirjelmää lähetettäisi. Tätä ei komitean mielestä kuitenkaan käy käsittäminen siten, että kaupunki olisi tunnustanut linnoituksen maanomistusoikeuden, vaan ainoastaan niin, että kaupunki toistaiseksi oli luopunut vastiketta vaatimasta. Kun kohdakkoin sen jälkeen, vuonna 1817, korkeimmassa paikassa tehtiin päätös linnoitusalueen laajentamisesta yhdistämällä siihen Santahaminan kruununluotsitalot niihin kuuluvine saarineen sekä Helsingin kaupungille kuuluva Lonnan saari, ei tähän luettu Skanssinmaata, vaikka linnoituksen viranomaiset, niinkuin edellä huomautettiin, jo tähän aikaan katsoivat itsellään olevan jonkunlaisen käyttöoikeuden tuohon saareen. Osa Skanssinmaata oli sentähden edelleen luotsien käytettävänä sekä tullivartiopaikkana. Edellä mainitussa kaupungin itärajaa koskevassa oikeudenkäynnissä kosketeltiin Skanssinmaan omistusoikeuskysymystä kihlakunnanoikeuden antamassa päätöksessä, jossa saari nimenomaan julistettiin kaupungille kuuluvaksi. Tarkempaa selvitystä siitä, miten Venäjän sotalaitos on 1800-luvun alkupuoliskolla Skanssinmaata käyttänyt, ei ole ollut saatavissa. Varsinaisesti eivät linnoituksen viranomaiset kuitenkaan liene saarta ottaneet haltuunsa ennenkuin Kriminsodan puhkeamisaikaan. Niihin toimenpiteisiin, joihin silloin ryhdyttiin linnoituksen saattamiseksi puolustuskelpoiseen kuntoon, kuului myös Skanssinmaan linnoittaminen, ja sinne rakennettiinkin erinäisiä varustuksia, tällöinkään tekemättä kaupunginviranomaisten kanssa sopimusta saaren käyttöoikeudesta. Maistraatti, joka vuosien kuluessa ei näy tarkemmin ryhtyneen Skanssinmaan omistusoikeutta koskevaan asiaan, sen johdosta että sitä, niinkuin edellä mainittiin, käytettiin luotsilaitoksen tarpeisiin, ei kuitenkaan katsonut voivansa vaijeten tyytyä saaren anastukseen, vaan teki kirjelmässä helmikuun 8 päivältä 1854 läänin kuvernöörille anomuksen, että ''kaupungille hankittaisiin kohtuullinen korvaus siitä Skanssinmaan osasta, mikä siten oli yhdistetty linnoitukseen.'' Tämän vaatimuksen tueksi maistraatti vetosi siihen että saari on lahjoitetun kaupunginmaan luontoista sekä huomautti, että kaupungille kuningas Aadolf Freedrikin päätöksellä marraskuun 20 päivältä 1756 (vrt. komitean mietintöä N:o 1 siv. 14) oli vakuutettu korvaus kaikesta siitä maasta, mikä siihen asti taikka vastedes linnanrakennusta varten tarvittaisiin. Tätä esitystä ei kuitenkaan otettu huomioon. Nähtävästi katsoi linnanpäällystö, sen johdosta että Skanssinmaa sijaitsi itse linnoituksen läheisyydessä ja keskellä sen Santahaminasta saamaa laajennettua aluetta, tämänkin saaren kuuluvan linnoitukseen, - joka oletus osittain näyttää olevan selitettävissä siten, että maamme luotsipäällystö ja Viaporin päällystö pitemmän aikaa olivat olleet yhdistettyinä samaan johtoon, mutta jonka, niinkuin edellä on esitetty, kumoo kaupungin kiistämätön oikeus tähän saareen. Sodan päätyyttyä Skanssinmaan linnoitukset jäivät ennalleen ja linnoitus piti osaa saaresta hallussaan, samalla kun luotseilla edelleen oli hallussaan muu osa siitä. Kaupunginviranomaiset eivät tästäkään lähtien näy suoranaisesti ryhtyneen asiaan; ja kun kenraalikuvernööri vuonna 1856 ilmoitutti niiden saarten ja rantapaikkain asukkaille, mihin pattereja oli rakennettu, että niiden vierelle tulee teetettäväksi vartijain asuntoja, ilmoitti maistraatti että kenraalikuvernöörin käskyä ei ole voitu noudattaa Majakkasaaren (Skanssinmaan) pattereihin nähden, syystä että saari, ''vaikka kuuluikin kaupungille'', oli luotsihallituksen käytettävänä, jonka hallituksen tiedoksi puheenalainen määräys niinikään oli saatettu. Kirjelmässä kuvernöörille lokakuun 2 päivältä 1856 maistraatti sattuneesta syystä edelleen huomautti kaupungin omistusoikeutta saareen. Vuonna 1869 Viaporin linnoituksen komentaja vaati että erinäiset sotilassäätyyn taikka luotsipalvelijastoon kuulumattomat henkilöt oli poistettava Skanssinmaalta, jonka vaatimuksen kuvernöörikin hyväksyi. Asiasta kesäkuun 28 päivänä mainittua vuotta antamassaan lausunnossa maistraatti esitti sen hämmästyttävän väitteen, että "Skanssinmaata, joka tosin oikeudellisessa suhteessa kuuluu tähän kaupunkiin, on Viaporin linnoituksen perustamisesta lähtien käytetty linnoituksen tarpeisiin olematta suurempi taikka pienempi osa siitä kaupungin hallussa, sekä ettei maistraatti sentähden tiedä millä oikeudella edellä mainitut henkilöt ovat asettuneet sinne asumaan." Ilmoitus että Skanssinmaa Viaporin perustamisesta lähtien olisi kuulunut linnoitukseen tavataan myös eräässä maistraatin samaan aikaan antamassa päätöksessä, jossa sakon uhalla kielletään harjoittamasta kalastusta linnoitusta ympäröivissä vesissä, jota asiaa komitea on tuonnempana kosketteleva. Tässä päätöksessä maistraatti, vastoin historiallisia tosiasioita ja sitä täydellistä selvitystä, minkä se itse viisitoista vuotta aikaisemmin oli asiasta antanut, m. m. on sitä mieltä että kaupunki oli ''luovuttanut'' Skanssinmaan Viaporin linnanrakennuksen ja sen yhteydessä olevien varustusten tarpeisiin. Aivan käsittämätön - ellei sitä ole katsottava suorastaan huolimattomuudeksi - on niinikään maistraatin menettely sen vastatessa kuvernöörin lähetteeseen heinäkuun 1 päivältä 1870, jossa pyydetään selvitystä siitä, onko Skanssinmaa Helsingin kaupungin omaisuutta vaiko Viaporin linnoitukseen kuuluva. Tähän maistraatti kirjelmässä heinäkuun 6 päivältä samaa vuotta vastasi, "että Viaporin linnoituksen viereinen Skanssinmaan saari ei ole kaupungin omaisuutta, vaan on kaupunki sen luovuttanut hallustaan samalla kuin ne muutkin saaret, joille Viaporin linnoitus on rakennettu." Sittenkun Skanssinmaa siten todellisesti oli linnoitusalueeseen yhdistetty ja linnoitusryhmään kuuluvana saarena saanut nimekseen "Aleksanterinsaari", huomautti sotilaspäällystö 1870-luvun alussa välttämättömäksi, että saarelta muutetaan pois sinne rakennetut, luotseille yksityisesti kuuluvat talot ja rakennukset, joitten, sen johdosta että sijaitsevat likellä saarelle rakennettua ruutikellaria, katsottiin voivan aiheuttaa onnettomuuksia. Tämän johdosta ryhdyttiin hankkimaan toista asuinpaikkaa luotsipalvelijastolle, mutta huomattiin olevan mahdotonta muuttaa luotseja pois Skanssinmaalta tuottamatta suurta haittaa merenkululle. Asia sai tämän johdosta raueta, mutta sotilaspäällystön taholta pantiin kuitenkin ehdoksi, että luotsit oli sijoitettava kivestä tehtyihin rakennuksiin; sittenkun Keisarillinen Majesteetti käskykirjeessä kesäkuun 1 (toukokuun 20) päivältä 1876 armollisesti oli tähän suostunut, teetettiinkin tuollainen rakennus Skanssinmaalle Suomen valtion kustannuksella. Luotsit vaativat sittemmin korvausta rakennustensa purkamisesta ja poistamisesta. Tämän johdosta Senaatti alamaisessa kirjelmässä marraskuun 27 päivältä 1878 huomautti, että puheenalaisen korvausvaatimuksen tueksi ei tosin oltu voitu esittää mitään oikeusperustetta, mutta kun mainituilla vähävaraisilla henkilöillä oli se käsitys, ettei heitä laillisesti voida pakottaa huoneuksiaan poistamaan, ellei heille anneta täyttä korvausta, puolsi Senaatti tuollaisen korvauksen maksamista, ja ehdotus hyväksyttiinkin korkeimmassa paikassa. - Luotsilaitoksen käytettävänä on nykyään ainoastaan vähäinen alue Skanssinmaan pohjoisrannalla, missä luotsien asuin- ja ulkohuoneet sijaitsevat. Osa luotsihenkilökuntaa on nyttemmin täältä muutettu Vrakholman saarelle teetettyyn uuteen luotsikasarmiin. 1870-luvulta olevissa virallisissa asiakirjoissa, m. m. edellä mainitussa Keisarillisen Senaatin alamaisessa kirjelmässä marraskuun 27 päivältä 1878 ja Valtiosihteerinviraston vastaukseksi siihen antamassa kirjeessä tammikuun 31 päivältä 1879, Skanssinmaa mainitaan Viaporin linnoitusalueeseen yhdistettynä. Sen verran kuitenkin on varma, että saaren yhdistäminen linnoitusalueeseen ei ole tapahtunut pakkoluovutuksen eikä kaupungin asianomaisten viranomaisten kanssa tehdyn sopimuksen nojalla - sillä tuollaisena sopimuksena ei edellä mainittua, todellisesta asianlaidasta poikkeavaa maistraatin myönnytystä käyne pitäminen. Tähän nähden ja kun ei sotalaitoksen saannolle näy olevan esitettävissä muutakaan oikeusperustetta, on komitea sitä mieltä, että kaupungilla edelleen on valta vaatia korvausta tuosta menettämästään saaresta. == Lonna. == Kruunuvuorenselällä oleva Lonnan saari niinikään kuuluu Helsingin kaupungille lahjoitettuun maa-alueeseen ja on vuoteen 1808 asti riidattomasti ollut kaupungin käytettävänä. Vuonna 1786 maistraatti yksissä neuvoin kaupunginvanhimpain kanssa vuokrasi saaren kauppias Österbergille ja hänen lapsilleen määrättyä vuosivuokraa vastaan ja muutoin sillä ehdolla, että Österbergin taikka hänen lastensa on luovutettava saari hallustaan "niin pian kuin kaupunki sitä tarvitsee joihinkin yleisiin tarkoituksiin." Viaporin piirityksen aikana venäläinen sotaväki miehitti saaren, ja siellä pidettiin se Cronstedtin ja van Suchtelenin välinen muistettava kokous, jonka tuloksena oli linnoituksen antautuminen. Kohta sodan päätyttyä heräsi kysymys Viaporin linnoitusalueen laajentamisesta. Kirjelmässä maaliskuun 12 päivältä 1813 Hämeen läänin maaherra ehdotti silloiselle v. t. kenraalikuvernöörille kreivi G. M. Armfeltille, että Keisarillinen Majesteetti armossa osottaisi m. m. Santahaminan molemmat kruununluotsitalot käytettäviksi Viaporin linnoituksen sekä komentajan ja varusväen tarpeisiin ja että Lonnan saari, joka - niinkuin maaherra huomautti - kuului Helsingin kaupungille ja oli vuokrattuna Österbergin leskelle, niinikään yhdistettäisiin linnoitukseen ja mainitulle leskelle korvaukseksi sekä kärsimistään vahingoista että käyttöoikeutensa luovuttamisesta annettaisiin linnoituksen kassasta kerta kaikkiaan 4,000 pankkoruplaa. Kreivi Armfelt kannatti ehdotusta Suomen asiain komitean jäsenelle vapaaherra J. F. Aminoffille lähettämässään kirjelmässä, jossa m. m. ehdotettiin, että Lonna Österbergin leskelle maksettavaa korvausta vastaan ainiaaksi luovutettaisiin linnoituksen käytettäväksi. Asiasta hankittiin lausunto Hallituskonseljilta, joka alamaisessa kirjelmässä helmikuun 21 päivältä 1816 esitti eräitä arveluja Santahaminan luovuttamiseen nähden sekä, mikäli Lonnaa koski, ilmoitti tuon saaren kuuluvan Helsingin kaupungille ja että maistraatin ja kaupunginvanhimpain kanssa vaikeudetta pitäisi voitaman aikaansaada sopimus "tuon alastoman ja hyödyttömän luodon luovuttamisesta linnoitukselle", kun Österbergin leski on saanut korvauksen rakennuksistaan ja jälellä olevasta vuokrakaudestaan. Kirjelmässä toukokuun 9 päivältä 1817 ilmoitti sittemmin Suomen asiain komitean puheenjohtaja, vapaaherra K. von Troil kenraalikuvernöörille, että Keisarillinen Majesteetti oli suostunut siihen,että mainitut kruununtalot ikuisiksi ajoiksi yhdistetään Viaporin linnoitukseen, sekä sen ohella käskenyt meriministerin ryhtyä sen suuntaiseen toimenpiteeseen, että kauppias Österbergin lesken kanssa tehdään asianmukainen sopimus "hänelle Lonnan saareen kuuluvan vuokraoikeuden ja hänen siellä omistamainsa huoneuksien ja rakennusten luovuttamisesta linnoitukselle hänen pyytämäänsä, linnoituksen säästökassasta suoritettavaa 4,000 pankkoruplan suuruista korvausta vastaan." Maanomistajan, Helsingin kaupungin kanssa tehtävästä sopimuksesta ja kaupungin mahdollisista korvausvaatimuksista ei kirjelmässä mainita mitään, ja asiaa Talousosastossa esiteltäessä, jolloin Senaatti päätti niihin täytäntöönpanotoimiin ryhtymisestä, joita armollinen määräys aiheutti, ei Lonnan yhdistämiseen nähden tehty mitään muuta kuin että päätettiin Viaporin sotakuvernöörille antaa tieto armollisesta määräyksestä, niinkuin käy selville osaston kokouksessa heinäkuun 23 päivänä 1817 tehdystä pöytäkirjasta. Niinkuin edellä mainittiin, oli maistraatti vuonna 1815 aikonut asianomaiseen paikkaan tehdä esityksen korvauksen hankkimisesta kaupungille Lonnan anastamisen johdosta, vaikka päätöksen täytäntöönpano kaupunginvanhimpain pyynnöstä saman vuoden maaliskuun 15 päivänä jätettiin toistaiseksi. Muutamaa päivää aikaisemmin maistraatti kuitenkin oli kutsuttanut eteensä Österbergin lesken pojat sekä pöytäkirjaan merkitsemällä kieltänyt perillisiä kenellekään, kuka tahansa olikin, luovuttamasta hallintaoikeutta Lonnaan, jonka saaren maistraatti ilmoitti kohdakkoin tarvittavan kaupungin tarpeisiin. Asia päättyi kuitenkin niin, että vuokraoikeus luovutettiin kruunulle Keisarillisen Majesteetin vastamainitun armollisen määräyksen mukaan, ja merkille pantava on, että, mikäli komitea maistraatin pöytä- ja asiakirjoja tarkastellessaan on havainnut, kaupunginviranomaisille ei sen koommin annettu tilaisuutta lausua mieltään asiasta eikä valvoa kaupungin oikeutta. [Kahdessa maistraatin kuvernöörille antamassa kirjelmässä helmikuun 8 päivältä 1854 ja helmikuun 21 päivältä 1855 huomautetaan, omituista kyllä, että kruunu oli Lonnasta maksanut lunastuksen kaupungille, mikä kuitenkin nähtävästi tarkoittaa Österbergin leskelle maksettua lunastusta. Paremmaksi varmuudeksi on komitea tutkituttanut kaupungin tilit vuosilta 1816-1856 löytämättä jälkeäkään tuollaisesta tuloerästä.] Edellä olevasta käy selville, että kruunu on saanut Lonnan haltuunsa samalla tavalla kuin Skanssinmaan ja muut linnoitukseen kuuluvat saaret, nimittäin yksipuolisesti anastamalla ja ilman että kaupungin maanomistusoikeutta ja siihen perustuvaa oikeudenmukaista vastikevaatimusta on otettu huomioon. Edellyttäen että Venäjän kruunun, joka jo edellisen vuosisadan alusta on pitänyt Lonnan saarta hallussaan ja siihen nähden käyttänyt omistusoikeuden tuottamaa toimivaltaa, ei jo ole katsottava saavuttaneen omistusoikeutta saareen ylimuistoisen nautinnan perustuksella - mikä seikka tuntuu epäilyttävältä - näyttää kaupunki vielä olevan laillisesti esteetön saattamaan voimaan vaatimuksensa Lonnan luovuttamisesta tulevaan korvaukseen nähden. == Harakka (Stora Räntan). == Vuoden 1854 sodan aikana otti asianomainen sotapäällystö haltuunsa kaupungille lahjoitettuun alueeseen kuuluvan Harakan saaren, joka tuohon aikaan oli vuokrattuna yksityishenkilöille, ja teetti sinne pattereja linnoituksen puolustuskuntoisuuden lisäämiseksi. Sodan päätyttyä piti sotalaitos saarta yhä hallussaan, katsoen sen edelleenkin olevan kuuluva Viaporin linnoitukseen. Aluksi kruunu oli vuokramiehenä, mutta vuonna 1868 Suomenmaalaisen sotilaspiirin sotapiirikonselji päätti saaren lunastettavaksi kruunulle maistraatin ja kaupunginvanhimpain, toimitetun arvion perustuksella, määräämästä 4,350 mkan hinnasta. Sittenkun asiaa olivat lopullisesti harkinneet sekä keisarikunnan sotilasviranomaiset että kaupunginviranomaiset, anoi maistraatti alamaisuudessa lupaa saada edellä mainituilla ehdoilla luovuttaa kaupungin hallusta puheenalaisen saaren, johon anomukseen korkeimmassa paikassa suostuttiinkin. Elokuun 11 päivänä 1869 asiaa esiteltäessä Keisarillinen Senaatti käski Uudenmaan läänin kuvernöörin silloin voimassa olevan pakkoluovutusasetuksen 6 §:n nojalla luovuttaa Harakan saaren asianomaisten haltuun tuota määrättyä korvaussummaa vastaan. Sopimuksen Harakan luovuttamisesta sotalaitokselle teki maistraatti sittemmin kaupungin puolesta marraskuun 6 päivänä 1869. Harakan saari (johon niinikään lienee luettava sen kaakkoispuolella oleva Harakkaluoto) on niinmuodoin kaikkia muodollisuuksia noudattaen siirtynyt Venäjän kruunun omaksi ja hallittavaksi. == Busholma == on niinikään kaupungin lahjoitettuun alueeseen kuuluvia saaria ja semmoisena merkitty m .m. Forssellin Helsingin kaupungin metsästä, kalavedestä ja saarista laatimaan karttaan vuodelta 1696 sekä Carl P. Hagströmin vuonna 1776 laatimaan Helsingin kaupungin karttaan siihen kuuluvine selitelmineen. Saaren, jonka maistraatti 1842 luovutti vuokralle yksityishenkilölle 1876 vuoden loppuun asti, miehitti venäläinen sotaväki Kriminsodan aikana rakentaakseen siihen varustuksia kaupungin puolustukseksi. Tämän yhteydessä herätti silloinen kenraalikuvernööri Rokasoffsky kysymyksen kaupungin omistusoikeudesta m. m. tähän ja erinäisiin Viaporin ulkosatamassa sijaitseviin muihin saariin, ja käskettiin maistraatin antaa selvitys tästä. Kirjelmässä helmikuun 21 päivältä 1855 maistraatti ilmoitti, miten nämä saaret olivat tulleet kaupungin haltuun sekä mihin kaupungin oikeus niihin perustui, minkä jälkeen kenraalikuvernööri kreivi Berg kirjelmässä Uudenmaan läänin v. t. kuvernöörille heinäkuun 1 päivältä samaa vuotta Busholmaan nähden ilmoitti että, "koska Insinöörilaitos ei katso tätä saarta sille kuuluvaksi ja kaupunki ylimuistoisista ajoista on sitä omistanut ja käyttänyt, saari tämän johdosta jää kaupungin haltuun, kunnes kaupungin omistusoikeus laillisessa järjestyksessä osotetaan perusteettomaksi." Sodan päätyyttyä Venäjän kruunu vuokrasi Busholman, ja asianomaiset näkyivät alussa aikoneen pitää saarta linnoitettuna. Tästä aikeesta kuitenkin sittemmin luovuttiin ja saari, jota Venäjän kruunu vielä vuokrakauden päätyttyäkin vuonna 1876 jonkun aikaa käytti tarpeisiinsa, annettiin lähtökatselmuksen tapahduttua tammikuun 1 päivästä 1879 jälleen vuokralle yksityishenkilöille. == jatkuu sivulla: Helsingin rajat, saaret osa kaksi == 31 73 2005-07-28T08:29:15Z 128.214.198.82 Helsingin kaupunginvaltuuston painetut asiakirjat N:o 33 vuodelta 1911. Sivuja 17-36 ja 40-60(Katajanokka) ja 66-92 ei ole kopioitu. == Korkeasaari ja Mustikkamaa. == Näitä kahta kaupungille kuuluvaa saarta on ajoittain käytetty sotilastarkoituksiin. Niinpä käy komitean mietinnöstä N:o 1 selville, että Ruotsin sotalaitos Viaporin linnoituksen rakennusaikana vuosien 1748 ja 1774 välillä käytti Korkeasaarta, mutta että saari viimeksi mainittuna vuonna palautettiin kaupungille. Tällöin kaupungin maanomistusoikeus tähän saareen tunnustettiin ja kaupunki sai korvauksen siltä ajalta, jona saarta oli käytetty linnoituksen rakennustarkoituksiin. Viime vuosisadan keskivaiheilla oli Mustikkamaa vuokrattuna yksityishenkilölle, jota vastoin Korkeasaari oli välittömästi kaupungin käytettävänä ja luovutettu kaupungin asukasten virkistyspaikaksi sekä kaikenlaisten taloustehtäväin suorittamista varten, jommoiseen tarkoitukseen saari hyvän asemansa ja runsaan lähdevedensaantinsa johdosta hyvin soveltui. Vuonna 1855 länsivaltoja vastaan käydyn sodan aikana kenraalikuvernööri Berg ehdotti, että Korkeasaarta ja Mustikkamaata käytettäisiin sotaväen ruutivarastopaikoiksi. Ehdotusta maistraatti ja porvaristo vastustivat, pitäen arveluttavana suuren ruutivaraston säilyttämistä aivan kaupungin naapuristossa, sekä seikkaperäisesti osottaen mitä hankaluuksia seuraisi, jos Korkeasaari otettaisiin pois kaupungilta. Kenraalikuvernööri kuitenkin käski teettää suunnitellut ruutikellarit Korkeasaarelle ja Mustikkamaalle; sopimus tehtiin viimeksi mainitun saaren vuokramiehen kanssa ja saarille teetetyt rakennukset lunastettiin kruunun omiksi. Sodan päätyttyä heräsi kysymys Helsingin varustamisesta tärkeäksi sotasatamaksi. Tätä suunnitelmaa toteuttaakseen kruunu halusi saada haltuunsa paitsi Korkeasaarta ja Mustikkamaata myös Vrakholman, Paloholman, Sumpparin ja Knihdin. Näiden saarten arvioiminen niinikään määrättiin toimitettavaksi ja porvaristo valitsi asiamiehet valvomaan arvioimisesta riippuvaa kaupungin oikeutta. Koko hanke sai kuitenkin sittemmin raueta. Kirjelmässä kuvernöörille kesäkuun 1 päivältä 1859 sekä alamaisessa kirjelmässä toukokuun 13 päivältä 1862 maistraatti kaupungin puolesta pani jyrkän vastalauseen Korkeasaaren ja Mustikkamaan oikeudenvastaista pakkoanastusta vastaan. Se peruutettiinkin sittemmin vuonna 1863, jolloin keisari Aleksanteri II Helsingissä käydessään, asiasta tehdyn alamaisen ilmoituksen johdosta, määräsi nuo saaret korvauksetta palautettaviksi kaupungille. Saarille rakennetut ruutikellarit muutettiin sittemmin Vasikkasaarelle. == Skatakubb (Skatuddskubben). == Kirjelmässä toukokuun 6 päivältä 1873 luotsi- js majakkalaitoksen päällikkö tiedusteli läänin kuvernööriltä, voitaisiinko ja millä ehdoilla kaupungille kuuluva Kruunuvuorenselällä sijaitseva Skatakubbin saari luovuttaa kruunulle ja luotsilaitokselle luotsivartouksen järjestämiseksi sinne. Maistraatti ja kaupunginvanhimmat olivat elokuun 13 päivänä 1873 asiaa käsitellessään sitä mieltä, ettei saaren luovuttaminen luotsilaitoksen käytettäväksi mainittuun tarkoitukseen kohdannut estettä. Lopullinen sopimus saaren luovuttamisesta tehtiin vuonna 1875, jolloin maistraatti, kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti, näki hyväksi luotsilaitokselle maksutta luovuttaa saaren luotsivartouksen järjestämiseksi sinne, kuitenkin sillä ehdolla että, ellei saarta käytetä puheenalaiseen tarkoitukseen, se palautuu kaupungin käytettäväksi. Tästä maistraatti kirjelmässä joulukuun 18 päivältä samaa vuotta ilmoitti luotsi- ja majakkalaitoksen päällikölle. == Rysskär, Hundör, Hundörsbådan, Ormholmen, Tallholmen, Ormholmskubb, Rönnbusken, Långgrund. == Niinkuin edellä on mainittu, määräsi Keisarillinen Majesteetti Uudenmaan läänin kuvernöörille annetussa armollisessa käskykirjeessä elokuun 13 päivältä 1890 että, sittenkun Drumsön kylän Bertaksen verotaloon kuuluva Melkön saari oli luovutettu sotilastarkoituksiin, oli tilan muut saaret, luodot ja kalavesi, lukuunottamatta Grönviksgrundia, Notgrundia ja talon osuutta Drumsö hatten nimiseen saareen, luovutettava Helsingin kaupungin omiksi mainitulta tilalta tulevan, kaupungille lahjoitetun maaveron vastikkeeksi; ja lokakuun 11 päivänä 1890 kaupunki sai Helsingin kihlakunnan kruununvoudin välityksellä haltuunsa kaupungille siten luovutetun alueen, johon kuuluivat seuraavat saaret ja luodot, nimittäin Rysskär, Hundör ja Hundörsbådan, Ormholmen, Tallholmen, (osittain) Ormholmskubb, Rönnbusken ja Långgrund. ____________________ Kysymys muiden kaupungille kuuluvain saarien, luotojen ja karien omistusoikeudesta näyttää olevan aivan selvä ja riidaton eikä kaivanne tarkempaa valaisua komitean puolelta. Nämä saaret, jotka kaikki sijaitsevat kaupungin vesialueelle vahvistettujen piirirajain sisällä taikka myös kuuluvat kaupunkiin yhdistettyihin Meilahden taloon ja Kumtähden säteriin, ovat kaupungin kiinteistökirjan mukaan lueteltuina seuraavat: ''Blekholmat,'' pohjoinen ja eteläinen, ''Blekholmankari, Pukkisaaret'' (isoin osittain), ''Sulhanen, Morsian, Brudhälla, Pormestarinluodot, Pormestarinhepo, Kyläsaari,'' pieni ja iso ''Pässisaari, Pässinkari, Taivalluodot, Taivalsaari, Sirpalekari, Sirpalesaari, Seurasaari, Lasinleikkaajansaari, Granholma, Porsas'' (osittain), ''Puolimatkansaari, Humalluodot, Hanaholma, Kana, Korkeasaari, Knihti, Likgrund, Liussaari, Mer-'' eli ''Sundholma'' (osittain), ''Norssi, Iso Verkkosaari, Pikku Verkkosaari, Paloholma, Ryssänsaari, Rajasaari, Rönnskäri'' (läntinen ja itäinen), ''Santaholma, Hietaniemen luodot, Liuskaluodot, Liuskasaari, Skellari, Sumppari, Tervasaari, Uunisaaret, Utteri, Utterinluoto, Vrakholma, Hernesaari, Hernesaarenluoto'' sekä ''Ourat,'' itäinen ja läntinen. [Katajanokkaa käsittelevää osaa III eli sivuja 17-36 ei ole kopitoitu.] == IV. Selvitys kaupungin rajain sisällä olevan, Viaporin linnoitusta ympäröivän vesialueen omistus- ja käyttöoikeudesta. == Ne näkökohdat, joita komitea tässä edellä on esiintuonut Katajanokkaa ympäröivän vesialueen omistus- ja käyttöoikeuteen nähden, pitävät pääasiassa myös paikkansa Viaporin linnoituksen ja siihen kuuluvain saarten viereiseen vesialueeseen nähden, mikäli se on kaupunkiin yhdistetyn alueen rajain sisällä. Niitten saarien anastus, joille Viaporin linnoitus aikanaan rakennettiin, ei ole mitenkään rajoittanut kaupungin oikeutta näihin vesiin, mikä m. m. käy selville siitä, että Majakkasaarella eli Skanssinmaalla asuva luotsipalvelijasto linnoituksen perustamisen jälkeen sai kaupunginviranomaisilta luvan käyttää saaren pohjoisrannalla olevia nuotta-apajia. Oikeutta linnoitusta ympäröivään veteen ei kaupunki ole milloinkaan luovuttanut kruunulle, vaan ovat kaupunginviranomaiset päin vastoin eri tilaisuuksissa puolustaneet kaupungille tämän alueen omistajana kuuluvaa oikeutta. Mitään muutakaan toimenpidettä, jonka kautta kaupungilta olisi otettu pois joku osa puheenalaista vesialuetta, esimerkiksi pakkoluovutusta taikka kalavedenjakoa, ei ole ollut. ''Helsingin kaupunki on tämän johdosta edelleen katsottava kaupungin vesialueeseen luetun, Viaporin linnoitussaaria ympäröivän veden omistajaksi sekä on oikeutettu tähän veteen nähden käyttämään kaikkea vedenomistusoikeuden tuottamaa toimivaltaa, mikäli rajoituksia tähän ei ole erityisellä perusteella laillisessa järjestyksessä tehty, niinkuin esimerkiksi on tapahtunut toukokuun 24 päivänä 1899 annetun, Viaporin linnoitusesplanaadia koskevan julistuksen kautta.'' Venäjän sotalaitoksen taholta on erinäisissä tilaisuuksissa väitetty, että Viaporin linnoitusta ympäröivä vesi ei kuulu kaupungille vaan linnoitukselle. Kriminsodan aikana silloinen kenraalikuvernööri Rokasoffsky maistraatilta tiedusteli kaupungin ja linnoituksen tilusten välistä rajaa, mutta uutterista arkistotutkimuksista huolimatta maistraatti ei voinut tästä antaa mitään tietoa - siitä luonnollisesta syystä että rajankäyntiä linnoituksen ja kaupungin välillä ei ole milloinkaan toimitettu. Vuonna 1868 Uudenmaan läänin kuvernööri vaati Viaporin kalavesien erottamista kaupungin vesialueesta, jommoista vaatimusta kuitenkin maistraatti mitä jyrkimmin vastusti, katsoen ettei tuollaista jakoa käy toimittaminen ennenkuin on saatu selville, onko ja minkälainen oikeus linnoituksella on kalaveteen. Seuraavana vuonna anoi suomenmaalainen sotilaspiirin insinöörihallitus valitsemansa asiamiehen kautta maistraatilta uhkakieltoa luvattomalle kalastukselle erityisiä Viaporin linnoitukseen kuuluvia saaria ympäröivässä vedessä. Maistraatti havaitsi ainoastaan muutamien näistä saarista sijaitsevan kaupungin alueella sekä katsoi että, vaikka kaupunki oli nämä saaret luovuttanut Viaporin linnoituksen rakentamista varten, ei niihin rajoittuvaa vettä eikä oikeutta kalastukseen siinä kuitenkaan tiettävästi ollut kaupungilta luovutettu pois sekä ettei sentähden myöskään vedenjakoa ole voitu toimittaa, minkätähden anottua kieltoa ei voitu myöntää. Kuvernöörikin jätti asian tämän päätöksen varaan, koska insinöörihallitus ei ollut voinut näyttää oikeuttaan kalastukseen puheenalaisessa vedessä. Keisarillinen Turun hovioikeus, jonka tutkittavaksi asia vihdoin lykättiin, lausui huhtikuun 27 päivänä 1870 antamassaan päätöksessä että, koska osa puheenalaisista saarista sijaitsee kaupungin alueen ulkopuolella ja luvattomasta kalastuksesta on laissa säädetty rangaistus, niin jätti hovioikeus asian kuvernöörin valituksenalaisen päätöksen varaan. Joulukuun 5 päivänä 1869 sotakonselji kuitenkin päätti että kalastusta ei saa harjoittaa kahdensadan sylen päässä kaikista Viaporin linnoitukseen kuuluvista saarista sekä että linnoitusta ympäröivä vesialue on, siinä tapauksessa että kaupungin oikeus siihen on tuomioistuimen vahvistama, peräytettävä kruunun haltuun sovittua korvausta vastaan. Kenraalikuvernööri jätti asian Senaatille toimenpidettä varten. Senaatti vaati sitten maistraatin ja kaupunginvanhimpain lausunnot, jotka lähetettiin perille kirjelmässä kesäkuun 3 päivältä 1870. Siinä kaupunginviranomaiset lausuivat, että puheenalaiset vedet ovat kaupungin omaisuutta, sekä vastustivat niiden luovuttamista kruunulle. Siltä varalta että pakkoluovutus tulisi toimeen, huomautti maistraatti lausunnossaan, että kun sotakonselji on linnoituksen tarpeisiin vaatinut kahdensadan sylen levyistä vesialuetta, niistä rannan paikoista lukien, missä pysyväinen sylen vesisyvyys alkaa, tämä vaatimus tietää sen soveltamista mitä joulukuun 4 päivänä 1865 annetussa armollisessa kalastussäännössä säädetään rannanomistajan veden ja kruunun yhteismaan kalastuksen välisestä rajasta. Maistraatin mielestä olisi kuitenkin puheenalaisessa tapauksessa linnoituksen ja kaupungin vesien välinen raja vedettävä kumpaisenkin omistamain maa-alueitten keskiväliltä, varsinkin kun erinäisten linnoitukseen kuuluvien saarien, kuten Långörnin ja Harakan, sekä kaupungin maan välimatkaa ei ollut kahtakaansataa syltä. Senaatti ryhtyi tämän jälkeen valmisteluihin laillisen pakkoluovutuksen varalta sekä määräsi paikalla toimitettavaksi tutkimuksen siinä järjestyksessä kuin silloin voimassa olevan pakkoluovutusasetuksen 6 § määräsi. Katselmustoimituksessa, joka suoritettiin 1871 vuoden kuluessa, koetti venäläisen insinöörihallituksen tilaisuudessa saapuvilla oleva asiamies väittää, että Harakan ja Lonnan saaria ympäröivä kalavesi kuuluu linnoitukselle. Tueksi tälle vaatimukselle, jota kuitenkin kaupungin edustajat vastustivat, ei sotilas-asiamies voinut esittää muuta selvitystä kuin Harakan saaren saannon ja sen seikan, että Lonna oli vuonna 1817 julistettu yhdistetyksi linnoitusalueeseen. Sitä vastoin sotilasasiamies myönsi, että muut Viaporia ympäröivät vedet kuuluvat kaupungille ja saadaan linnoituksen tarpeisiin pakkoluovuttaa, minkä ohella asianomistajat yksituumaisesti määräsivät linnoitusta varten lunastettavan vesialueen rajan kulkevaksi 200 sylen päässä avomerelle ja Kruunuvuoren selälle päin, mutta välirajan ahtaammissa vesissä kaupunkiin rajoittuvia saaria ja maata vastaan vedettäväksi veden keskikohdasta. Insinöörihallituksen puolesta ilmoitettiin toimitustilaisuudessa, että hallitus pakkoluovutuksesta huolimatta ei aikonut estää taikka sulkea vapaata kulkua Helsinkiin ja sieltä pois vievillä kulkuväylillä. Sittenkun Keisarillisen Senaatin määräämä toimitus oli päätetty ja kuvernööri oli siinä tehdyn pöytäkirjan lähettänyt Senaattiin, päätti Keisarillinen Senaatti, asiaa uudelleen esiteltäessä maaliskuun 12 päivänä 1872, siihen nähden että oli syntynyt riitaa Lonnan ja Harakan viereisen veden omistusoikeudesta ja koska oli selvittämättä, kuuluivatko nämä vedet kaupungille vai olivatko ne jo, niinkuin insinöörihallitus oli arvellut, Viaporin linnoituksen omaisuutta, että kaikki pakkoluovutustoimenpiteet keskeytetään, kunnes sanottu riitakohta on poistettu taikka asianomainen tuomioistuin sen on tutkinut ja ratkaissut, joka päätös kirjelmässä vastamainitulta päivältä ilmoitettiin kuvernöörin tiedoksi käskyllä saattaa sen insinöörihallituksen tietoon. Senaatti, joka tietenkään ei voinut välittömästi ja ensi kädessä ryhtyä tutkimaan edellä mainittua omistusoikeuskysymystä, jätti siis täten insinöörihallituksen tehtäväksi tässä asiassa ryhtyä siihen toimenpiteeseen, johon hallitus katsoi olevan aihetta. Sotalaitoksen taholta ei kuulunut toimenpiteitä omistusoikeuskysymyksen selvittämiseksi, mutta kirjelmässä kesäkuun 9/21 päivältä 1877 kenraalikuvernööri ilmoitti Senaatille että sotakonselji, siihen nähden että oli välttämätöntä pysyttää vihollisen tähystäjät 200 sylen päässä linnoituslaitoksista, siitä paikasta lukien missä pysyväinen sylen vesisyvyys alkaa, uudelleen oli päättänyt kieltää sivullisia henkilöjä siellä harjoittamasta kalastusta, ja oli konselji nojannut päätöksensä siihen että kukaan ei ollut tunnustanut Helsingin kaupungin oikeutta linnoitusta ympäröivään veteen sekä että, jos kaupungin oikeus mainittuihin vesiin on tuomioistuimen vahvistama, se viimeksi mainitussa tapauksessa olisi lunastettava kruunulle, suorittamalla kaupungille sopimuksen mukainen korvaus. Tämän johdosta kenraalikuvernööri pyysi tietoa, mitä asiassa oli tehty siviilihallinnon puolelta. Vastauskirjelmässä heinäkuun 11 päivältä 1877 Senaatti teki selkoa asian aikaisemmasta kulusta ja ilmoitti, että Senaatti ei ollut voinut ryhtyä enempään toimenpiteeseen vesialueen hankkimiseksi linnoitukselle, ennenkuin puheenalainen riita oli sopimuksella poistettu taikka tuomioistuimessa ratkaistu, sekä että asia oli sen varassa, päättäisikö sotalaitos joko nostaa oikeudenkäynnin kaupunkia vastaan voittaakseen siltä pois Harakkaa ja Lonnaa ympäröivän vesialueen, edellyttäen että sotalaitos edelleen asiamiehensä myönnytyksen mukaisesti tunnustaa muun vesialueen kuuluvan kaupungille, taikka myös myöntää kaupungin omistusoikeuden myöskin näitä kahta saarta ympäröivään veteen sekä sitten ryhtyy toimiin koko linnoitusta ympäröivän vesialueen lunastamiseksi kruunulle sopimuksen taikka pakkoluovutuksen nojalla. Tähän päättyi kirjelmäin vaihto tässä asiassa. Neuvotteluja taikka sopimuksia kaupunginviranomaisten kanssa Viaporia ympäröiväin vesien omistus- taikka käyttöoikeuden luovuttamisesta ei sen koommin enempää kuin sitä ennenkään ole tapahtunut eikä Venäjän sotalaitoksen taholta toistaiseksi ryhtytty toimenpiteisiin sen vaatimusten saattamiseksi tuomioistuimen tutkittaviksi. Viaporin komentajan vuonna 1910 tekemän anomuksen että kiellettäisiin yksityishenkilöitä metsästämästä ja kalastamasta Viaporin linnoitusesplanaadin alueella kuvernööri epäsi, ilmoittaen kirjelmässä kesäkuun 20 päivältä sanottua vuotta häneltä puuttuvan laillista valtaa suostua komentajan vastamainittuun anomukseen. Komentajan kuitenkin selvennettyä pyyntöään siten, että kielto koskisi ainoastaan erinäisiä linnoitukselle kuuluvia, kaupungin vesialueen ulkopuolella sijaitsevia saaria, kuvernöörinvirasto katsoi kuulutuksessa elokuun 25 päivältä sanottua vuotta voivansa antaa kiellon siinä muodossa että metsästys linnoitukseen kuuluvilla saarilla ja kalastus näihin saariin kuuluvalla vesialueella on linnoituksen komentajan luvatta yksityishenkilöiltä kielletty laissa säädetyn rangaistuksen uhalla. Tämä kielto siis tarkoittaa linnankomentajan välittömästi käytettävinä olevia alueita, mutta ai kaupunkiin kuuluvaa vesialuetta, joten tuon kiellon laillisuutta vastaan ei näy kaupungin oikeuden kannalta olevan mitään muistuttamista. [Katajanokkaa käsitteleviä sivuja 40-60 ei ole kopioitu.] == Liite A. Helsingin kaupungin rajain sisällä, Viaporin ja Rönnskärin edustalla sijaitsevain saarien, luotojen ja karien luettelo. == [Hakasuluissa olevat suomenkieliset nimet on lisätty tekstiä kopioitaessa 2005.] Kaksi pientä luotoa Tirgrundetin [Tiirakari] ja Tafvelgrundetin [Taulukari] pohjoispuolella 0,100 hehtaaria Tirgrundet [Tiirakari] 0,910 " Hundskär, läntinen [Koirakari] 0,137 " Hundskär, itäinen 0,520 " Söderholmsgubben [Söderholminkupu] 0,770 " Brännvinskubben [Viinakupu] 0,950 " Djupgrundet [Syväkari] 0,645 " Skogsholmen [Tallskär, Mäntykari] 2,805 " Tafvelgrundet [Taulukari] 0,920 " Långören [Pitkäouri] 1,417 " Abrahamsholmen [Abrahaminluoto] 0,840 " Räntan [Räntty] 0,820 " Skogskär [Märaskär, Tammakari] 4,347 " Hamngrundet [Satamakari] 2,406 " Enskär (Stora Enskär) [Katajaluoto] 9,476 " Låghara [Matalahara] 2,760 " Gråhara [Harmaja] 1,715 " Helsingissä, heinäkuun 5 päivänä 1911. A. Hannikainen Vanhempi komissioonimaanmittari. == Liite B. == Vuonna 1781 huhtikuun 2 päivänä ryhtyi allekirjoittanut, Helsingin pitäjän mittausta ja isojakoa asianmukaisesti toimittamaan määrätty maanmittari käymään Helsingin kaupungin tilusten merenpuolista ympärysrajaa, asiasta laillisessa ajassa kuulutettua, jolloin Helsingin kaupungin oikeutta valvomaan viimeksi kuluneella maaliskuulla annetun määräyksen mukaan saapuivat neuvosmies, korkeasti kunnioitettava herra Anders Pålviander sekä porvari Hindrich Karberg, ja toimitettiin rajankäynti ja kartallepano ensin Vähä-Huopalahtea ja Drumsötä vastaan, jolloin meneteltiin seuraavasti: Vähä-Huopalahdesta saapuivat niinsanotun Porsassaaren luo, missä tämä rajankäyntitoimitus alotettiin, Korpaksen talon puolesta lautamies Eric Ekholm ja Hindric Hindricsson, Matts Samuelsson Backas ja Anders Johansson Böles, Meilahdesta ja Munkkiniemestä, joiden tilukset niinikään käyvät tähän, kauppias herra Carl Mateitzen ja Helsingin pitäjän Löfön puolesta, joka saari kuuluu Helsingin pitäjän kirkolle, mutta on rovastin, korkea-arvoisen ja korkeastioppineen tohtorin, herra Zacharias Cajanderin hallussa, Löfön vuokramies, Kunink. tykistön luutnantti, vapaasukuinen herra David Adam Gyllenbögel; Drumsön puolesta olivat verotalolliset Eric Arvidsson ja Jacob Johansson saapuvilla. N:oon 1 Porsassaaren tunnustivat kaikki rajanaapurit tilustensa väliseksi oikeaksi pääksi ja pääterajaksi; mutta koska siellä ei ollut kivipyykkiä eikä muuta rajamerkkiä, vaati herra neuvosmies Pålviander rajakohdan pantavaksi, niin kuin se oli maanmittari Lars Forssell-vainajan vuonna 1696 laatimassa kartassa, keskelle saarta, mutta tähän väittivät herra Mateitzen ja Vähä-Huopalahtelaiset, että rajakohta aina oli vanhastaan katsottu olevan saaren eteläisellä niemekkeellä, mistä he riitelivät sekä kaupungin valtuutettujen että Drumsöläisten kanssa; ja ilmoittivat asianosaiset vihdoin, asiaa tiedusteltua, että he eivät voineet tästä sopia, minkätähden tämä merkitään riitaiseksi; Helsingin kaupungin ja Vähä-Huopalahden välinen raja tulee tähän Porsassaareen suorassa viivassa Rajasaaresta. Kysyttäessä väitti herra luutnantti Gyllenbögel, että raja Porsassaaresta kulkee Munkkiniemen ja Löfön välitse Brudhälliin ja sieltä Löfön salmeen, mutta herra kauppias Mateitzen vastusti tätä väitettä joka kohdassa ja vaati rajajohtoa suunnattavaksi Porsassaaresta suoraan Löfön salmeen, huomioon ottamatta Brudhälliä, jonka herra Mateitzen sanoi olevan ainoastaan Munkkiniemen ja Meilahden välinen raja, johon Löfö ei voi ulottua; mutta kun tämä seikka ei ollut toimituksen esineenä, jona ainoastaan ovat kaupunkia koskevat rajat, ei sitä tällä kertaa voitu ottaa edelleen käsiteltäväksi. Porsassaaresta väitti herra neuvosmies Pålviander Drumsön ja kaupungin välisen rajan käyvän suoraan Drumsön Norlandsuddenin poikki keskelle Melkön saarta ja lisäksi että, vaikkei hänellä nyt ollut asiakirjoja eikä todisteita näytettävänä, hänellä oli kuitenkin tiedossaan, että kaupungin arkiston asiakirjojen joukossa on tästä rajankäynnistä todisteita, joita nyt ei ollut voitu löytää. Drumsöläiset, jotka ilmoittivat ettei heillä ollut minkäänlaisia tiluksiaan koskevia asiakirjoja, pyysivät että se vanha kartta, jonka he näkivät olevan kaupunkilaisilla, annettaisiin nähtäväksi jotta he voisivat saada jotakin tietoa, koska heidän mielestään herra neuvosmies Pålvianderin väitteen mukainen rajasuunta riistäisi heiltä suuren osan heidän kiistämättömistä tiluksistaan ja kalavesistään. Maanmittari Lars Forssell-vainajan vuonna 1696 laatima kaupungin tiluskartta näytettiin ja siitä kävi selville, että Porsassaaren keskikohdasta, johon silloinen molemminpuolinen nautinta oli johtanut, vaikkei siellä ollut pyykkiä, Helsingin kaupungin ja Drumsön välinen raja kulkisi suorassa suunnassa pieneen pyykkiin, joka oli sijainnut ja myönnetty olevan keskellä Merholmaa. Tämän Drumsöläisetkin myönsivät, eikä herra neuvosmies Pålviander sanonut tosin tällä kertaa voivansa kiistellä kartan sisällyksestä, mutta varasi kuitenkin itselleen puhevallan, mitä hänen väitteensä mukaiseen Norrlandsuddenin ja Melkön kautta käyvään rajaan tulee niiden asiakirjain nojalla, joita hän luuli olevan kaupungin arkistossa. Porsassaaresta siis jatkettiin mittausta Merholmaan, joka on karttaan merkitty N:olla 2, ja sittenkun koko saari oli mitattu, etsittiin sen keskikohta, mutta sieltä ei nyt voitu löytää pyykkiä eikä myöskään kukaan läsnäolijoista voinut näyttää sen paikkaa, vaan etsittiin rajakohta 1696 vuoden kartan johdolla ja sijoitettiin saaren halki vuorien lomitse kulkevaan syvään notkoon, johon se nyt merkittiin pienellä kiviröykkiöllä: Tässä Merholman rajalla mitattiin sama kulma Porsassaaren rajaan päin kuin Forssellin kartta vuodelta 1696 näyttää ja suunnattiin viiva sitten meren puolelle, jolloin se osui Rönnskärin ja Melkön väliin sillä tavoin kuin viiva a kartalla osottaa ja siten, että se tuli 777 kyynärän päähän Melkön itäpäästä eli sivulta ja 476 kyynärän päähän Rönnskärin länsilaidasta. Tämän rajankäynnin kaupungin kartalla vahvistettuna Drumsöläiset kaikin puolin hyväksyivät ja väittivät sitä paitsi kaikkina aikoina sen mukaan viljelleensä, minkä herra neuvosmies Pålviander kielsi. Herra Neuvosmies Pålvianderin väittämä rajasuunta, joka kulkee Porsassaaresta Norrlandsuddeniin sekä sieltä Melköhön, on karttaan merkitty kirjaimella b. :Huhtikuun 4 päivänä. S; P: ryhdyttiin käymään Santahaminan ja Helsingin kaupungin välistä rajaa, jolloin saapuville tulivat edellä mainitut kaupungin valtuutetut sekä Santahaminan talonomistajat Eric Ericsson Södergård ja Matts Mattsson Norrgård. Degeröstö, joka niinikään käy tähän välirajaan, saapui säterin puolesta kapteeni, korkeanvapaasukuinen vapaaherra Carl Adam Armfelt ja augmenttitalon puolesta sen haltija, talollinen Johan Degerholm. Kysyttäessä väitti herra neuvosmies Pålviander, että Helsingin kaupungin ja Santahaminan väliraja meren puolella käy keskeltä Kubbsundin salmea, joka on Skanssinmaan ja nykyään niin sanotun Kuninkaansaaren välillä, jolla viimeksi mainitulla muinoin kuuluu olleen nimenä Hamnslandet, ja sieltä suorassa viivassa Vasikkasaaren itäiselle niemekkeelle N:oon 4, joten Vasikkasaari tulisi kuulumaan kaupungille; Vasikkasaaresta taas raja kulkisi luotoon, joka on karttaan merkitty numerolla 3 ja jota sanotaan Nimismieheksi. Vasikkasaaren kuulumista kaupungille arveli herra neuvosmies sen seikan todistavan, että kaupunki toisinaan oli antanut tämän saaren vuokralle, mutta muutoin herra neuvosmiehellä ei nyt ollut näytettävänä todisteita väittämänsä rajasuunnan osottamiseksi; luuli kuitenkin niitä vastedes löydettävän kaupungin asiakirjain joukosta. Santahaminalaiset taas olivat sitä mieltä, että herra neuvosmies Pålvianderin väittämä rajasuunta oli kohtuuton, ja väittivät että Kugglandetista tulevan rajan, jonka he tunnustivat välirajaksi, ei pitäisi käydä Vasikkasaaren itäpuolitse, vaan suorassa suunnassa Nimismieheen N:o 3, joten Vasikkasaari kiistämättömästi kuuluisi Santahaminaan ja jonka rajan he arvelivat aivan samaksi, mikä on merkittynä Forssellin karttaa, jonka mukaan Vasikkasaari ei ole kaupungin omaisuutta. Todistaakseen että Vasikkasaari kiistämättä on kuulunut Santahaminaan ja että sen haltijat sitä olivat vapaasti ja estämättä nauttineet hyväkseen, näyttivät Santahaminalaiset kesäkuun 9 päivänä 1755 tehdyn vuokravälikirjan, jolla he vuotuista 45 kuparitaalarin vuokraa vastaan olivat saman saaren luovuttaneet vääpeleille Jonas Nordqvistille ja Petter Granbomille sekä kersantti Johan Daniel Österbackille, jotka vuokramiehet sinne olivat itselleen rakentaneet kolme asuntoa sekä niitä moittimatta hallinneet ja saarta nauttineet hyväkseen 13-14 vuotta kaupungin milloinkaan tekemättä siihen nähden vähintäkään vaatimusta. Herra neuvosmies Pålviander arveli, että laiton nautinta, silloin kun ei kukaan valvonut kaupungin oikeutta ja etuja, ei voinut tuottaa omistusoikeutta ja toisti äskeisen lausuntonsa. Vapaaherra ja kapteeni Armfelt ja Johan Degerholm, joiden edustaman Degerön säterin tilukset Hästnäsin salmen keskikohdalla yhtyvät Santahaminaan kaupungin tilusten rajalla, kannattivat Santahaminalaisia ja väittivät rajan kulkevan suorassa suunnassa Kuggsundista Nimismieheen, tunnustaen sen oikeaksi Helsingin kaupungin Degerön ja Brändön väliseksi päärajaksi, ja kun ei viimeksi mainitun tilan puolesta vielä ollut ketään saapunut, lähetettiin sinne sana, jolloin Brändön säterin omistaja, överstiluutnantti ja Kunink. Miekkatähdistön ritari, vapaasukuinen herra Jakob Gerdes tuli saapuville ja niinikään myönsi Nimismiehen edellälueteltujen tilain väliseksi oikeaksi päärajaksi. Kun, kehotuksesta huolimatta, Helsingin kaupungin valtuutetut eivät voineet Santahaminalaisten kanssa sopia oikeasta rajasuunnasta ja Vasikkasaaresta, niin on molempain asianosaisten väitteet pantu kirjaan ja tämä asia jätetään asianomaiselle tuomarille toimenpidettä varten. Rajan Brändötä vastaan myönsivät sekä kaupungin valtuutetut että herra överstiluutnantti ja ritari Gerdes käyvän Nimismiehestä pitkin viivaa C keskelle Mustikkamaan ja Degerön saaren välistä salmea karttaan N:olla 5 merkittyyn kohtaan sekä sieltä pitkin viivaa d Kumtähden selällä olevalle luodolle, jolla nyt on nimenä Norssi ja joka on karttaan merkittynä numerolla 6, mikä niinikään molemmin puolin tunnustettiin; mutta täältä väitti herra neuvosmies Pålviander kaupungin puolesta rajan kulkevan jonkun matkaa veteen itäpuolitse niin sanottua Granholmaa, niinkuin karttaan merkitty viiva e näyttää, sekä sitten pitkin viivaa f Granholman ja Fårholman välisestä salmesta Vanhankaupungin koskeen. Herra överstiluutnantti ja ritari Gerdes väitti tähän, että raja Norssista N:o 6 kulkee Liussaareen N:o 7 pitkin viivaa g sekä sieltä pitkin viivaa h Vanhankaupungin koskeen, ja näytti tämän väitteensä vahvistamiseksi maanmittari Lars Forssellin vuonna 1687 Viikin karjakartanon tiluksista laatiman kartan, johon Liussaari on merkitty Viikin kartanon rajaksi, mutta jossa ei selitellä paikkaa eikä mainita mitkä tilukset siinä yhtyvät. Herra neuvosmies Pålviander lausui että, kun kaupungilla ikivanhoista ajoista on ollut kiistämätön ja milloinkaan moittimaton nautinta- ja hallintaoikeus Granholmaan ynnä kalastukseen sen ympärillä, mihin Brändön haltija ei ole milloinkaan ennen koettanut tulla, ei herra neuvosmies voinut edellyttää muuta kuin että kaupungille turvataan oikeutensa, jota paitsi herra neuvosmies katsoi Liussaaren sijaitsevan niin kaukana Vanhankaupungin puolella syrjässä Brändön väylästä, että tuon maatilan tilukset eivät voi sinne ulottua, vaan arveli hän kaupungin ja Brändön tilusten kohtaavan toisensa keskempänä vettä kuin missä Liussaari sijaitsee; jota paitsi 1687 vuoden kartta herra neuvosmiehen mielestä sitä vähemmän voi valaista tätä asiaa, kun siihen ei ole merkitty että Brändö ulottuisi Liussaareen eikä myöskään mitkä maatilat tämä karttaan merkitty rajakohta eroittaisi toisistaan; ja kun asianomaiset eivät sanoneet voivansa tästä suosiolla sopia, niin alistetaan tämäkin riita asianomaisen tuomarin ratkaistavaksi. Merkityt rajakohdat sijaitsevat niinkuin kartta osottaa, ja ovat Nimismies N:o 3, Norssi N:o 6, ja Liussaari N:o 7 20-30 kyynärän läpimittaisia kallioita, jotka eivät ole sanottavan korkeita ja veden korkeuden mukaan ovat toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän (epäselvä) näkyvissä. Enempää ei ollut muistuttamista eivätkä kaupungin tilukset ulotu meren puolelle kauemmaksi kuin nyt on kerrottu. Vuosi, aika ja paikka edellä mainitut. Viran puolesta: Carl P. Hagstöm. [Sivuja 66-92 ja liitekarttoja ei ole kopioitu] 32 78 2005-07-20T08:05:43Z 128.214.198.80 jatkoa '''Helsingin kaupunginvaltuuston painetut asiakirjat n:o 15 vuodelta 1915''' == Valiokunnan mietintö == '''kaupungin oikeudesta myydä kaupunginaseman ulkopuolella olevaa maata.''' Kaupunginvaltuuston kokouksessa viime helmikuun 16 päivänä käsiteltäessä Rahatoimikamarin esitystä erinäisten kaupungin omistamain maa-alueiden myymisestä Suomen valtiolle (''Pain. asiakirj. N:o 6 vuodelta 1915'') huomautti herra Schybergson, että Valmisteluvaliokunta oli asiasta antamassaan lausunnossa sanonut epäilevänsä, onko kaupungilla ylipäätään oikeutta myydä Rahatoimikamarin esityksessä mainittuja, kaupunkiin yhdistettyyn maahan kuuluvia Tilkan ja Gumtähden sairaala-alueita, ennenkuin ne oli kaupunginasemakaavaan otettu. Kun tätä kysymystä ei ollut asiantuntevalta taholta selvitetty, ehdotti puhuja, että Kaupunginvaltuusto ennen näitä sairaala-alueita koskevan asian ratkaisemista erikoisesti valmisteluttaisi kysymyksen kaupungin oikeudesta myydä sille kuuluvaa, vahvistetun kaupunginasemakaavan ulkopuolella sijaitsevaa maata. Tähän myöntyen Valtuusto, jättäen asian mainitulta kohden toistaiseksi, päätti antaa herra Schybergsonin esittämän periaatteellisen kysymyksen allekirjoittaneista muodostetun erikoisvaliokunnan selvitettäväksi. Mainittua tehtävää täyttääkseen saa Valiokunta kunnian Valtuustolle antaa tässä seuraavan lausunnon asiasta, samalla ilmoittaen, että Valiokunta on, jottei hankittavan selvityksen varassa oleva kysymys viivästyisi, tyytynyt antamaan ainoastaan yleispiirteisen selvityksen asiasta. == Erilaatuinen kaupungin maa == Lahjoituksen ja lahjoitusmaan käsitteeseen nähden on huomattava, että lahjoitusten esineinä eivät olleet ainoastaan maa-alueet, vaan myös tehtaat ja laitokset ( niinkuin myllyt), vesiputoukset ja kalastus. Lahjoituksen olennaisina tunnusmerkkeinä pidetään, että luovutus on tarkoittanut ainakin lahjoitetun maan pysyväistä hallintaoikeutta ja että luovutus on tapahtunut lahjan muodossa, niin ettei kaupungin ole tarvinnut maasta antaa vastiketta. Lahjoituksiin luetaan myös vero- tahi rälssimaa, jonka kruunu on muun maan vastikkeena saanut omakseen ja siten luovuttanut jollekin kaupungille. Sitä vastoin ei veron luovutuksen ole käsitteellisesti katsottu tuottavan maallelahjoituksen luontoisuutta, ei myöskään esivallan määräyksen maatilan siirtämisestä kaupungin tuomiovallan alaiseksi, ellei kaupungille samalla ole myönnetty itse maan käyttöoikeutta Historiallisen kehityksen ja kaupungin edelleen laajenemisen johdosta käsittää Helsingin kaupungin, samoinkuin useimpain Ruotsin ja Suomen kaupunkien, maa-alue useita hallinto-oikeudellisessa suhteessa erilaatuisia osia. Kaupungin maa-alue käsittää: a) ''vahvistettuun kaupunginasemakaavaan otetun alueen;'' b) ''kaupunginaseman ulkopuolella olevat lahjoitusmaat,'' joista suurin osa kuuluu kaupunkiin yhdistettyyn alueeseen; c) ''ostamalla hankittua, kaupunkiin yhdistettyä kaupunginmaata;'' sekä d) ''kaupunkiin yhdistetyn alueen rajain ulkopuolella sijaitsevaa maata, jonka kaupunki on ostanut vastaisia laajenemistarpeitaan varten.'' Näiden ryhmäin ulkopuolelle jäävät ne kaupungin ympäristössä sijaitsevat tilat, joista ainoastaan vero on lahjoitettu kaupungille luovuttamatta sille itse maata. Nämä tilat, joiden kanssa kaupungilla on ollut tekemistä ainoastaan veronsaajana, eivät kuulu esillä olevan tutkimuksen alaan, lukuun ottamatta niitä kahta maistraatintaloa, jotka lunastamalla asukasoikeus on saatettu kaupungin omiksi ja hallittaviksi ja jotka sentähden nyttemmin on luettava osin c) ja osin d) kohdassa mainittuihin alueisiin. == Kaupungin lahjoitusmaa. == '''Lahjoitussäännöstön synty ja tarkoitus.''' Kaupunkilaitosta ja kauppaa kehittääkseen osotti valtio 1500- ja 1600-luvulla varsin runsain määrin maatiloja kaupunkien paikaksi ja niiden edistämiseksi. Näitä ''lahjoitusmaita'' kaupungeille luovutettaessa asetettiin tavallisesti vaatimus, että omaisuus on oleva luovuttamaton. Tämä lahjoitusmaan luovuttamattomuus ja sen pysyttäminen porvariston hallussa ovat huomattavimmat piirteet tällä alalla annetuissa monilukuisissa määräyksissä. Myöhempi kehitys on laajentanut lahjoitusmaiden tarkoitusta ja useinkin vaatinut säätämään muita lahjoitusmaan käyttömuotoja kuin lahjoituksissa on mainittu niiden erikoistarkoituksiksi, mutta tämä seikka ei ole muuttanut vanhastaan voimassa olevaa periaatetta lahjoitetun maan luovuttamattomuudesta, joka periaate edelleen on hallinto-oikeudessamme voimassa sääntönä, vaikkakaan ei poikkeuksettomana. [Alaviite: Seuraavan, lahjoitussäännöstön syntyä ja kehitystä käsittelevän esityksen pohjana on aiasta julkaistu kirjallisuus, etusijassa Ruotsin Kamarikollegin mietintö vuodelta 1897 kaupungeille lahjoitetusta maasta, jossa mietinnössä on laaja selvitys tähän kuuluvista kysymyksistä.] '''Lahjoitusmaan käsite.''' Lahjoituksen ja lahjoitusmaan käsitteeseen nähden on huomattava, että lahjoitusten esineinä eivät olleet ainoastaan maa-alueet, vaan myös tehtaat ja laitokset (niinkuin myllyt), vesiputoukset ja kalastus. Lahjoitusten olennaisina tunnusmerkkeinä pidetään, että luovutus on tarkoittanut ainakin lahjoitetun maan pysyväistä hallintaoikeutta ja että luovutus on tapahtunut lahjan muodossa, niin ettei kaupungin ole tarvinnut maasta antaa vastiketta. Lahjoituksiin luetaan myös vero- tahi rälssimaa, jonka kruunu on muun maan vastikkeena saanut omakseen ja sitten luovuttanut jollekin kaupungille. Sitä vastoin ei veron luovutuksen ole käsitteellisesti katsottu tuottavan maalle lahjoituksen luontoisuutta, ei myöskään esivallan määräyksen maatilan siirtämisestä kaupungin tuomiovallan alaiseksi, ellei kaupungille samalla ole myönnetty itse maan käyttöoikeutta [Kamarikollegin mietintö siv. 15.]. Monessa tapauksessa kuitenkin osottautuu vaikeaksi saada varmaa tietoa lahjoitetun maan rajoista ja useinkin on kaupungille kuuluva ikivanha omintakeinen maa vähitellen sekottunut lahjoitusmaahan tahi saanut lahjoitusmaan luontoisuuden. '''Lahjoituksiin liitetyt ehdot.''' Vain harvalukuiset lahjoitukset käy lukeminen siihen ryhmään, joka on annettu nimenomaan suomalla vastaanottajalle oikeus luovuttaa maa hallustaan. Lukuisampia ovat ne lahjoitukset, joiden mukaan maa julistetaan kaupungille luovutetuksi ''ikiomaksi'', mutta oikeuttamatta kaupunkia myymään sitä. Kolmantena ryhmänä ovat ne varsin lukuisat lahjoitukset, jotka luovuttavat maan ainoastaan ''nautintaoikeuksin''. == Helsingin kaupungin lahjoitusmaa-asiakirjat ja niiden sisällys. == Helsingin kaupungin lahjoitusmaa-asiakirjoihin ja niiden sisällykseen nähden pyytää Valiokunta viitata seuraavaan sihteerinsä laatimaan selvitykseen. Vanhempina aikoina Helsingin kaupungin osaksi tulleet maanluovutukset ovat pääasiallisimmin nautintaoikeuslahjoituksia. Kuningas Juhana III:nnen antamassa Helsingin kaupungin vanhimmassa erioikeuskirjassa (alkuperäinen kappale on kaupungin arkistossa), lausutaan, että K. M. on suosiosta ja armosta ''suonut ja luovuttanut (unnat och efterlåtit)'' [Nautintaoikeuslahjoituksissa tavallinen sanontatapa; omistusoikeutta tarkoitettaessa käytettiin tavallisesti sanaa "ikiomaksi" tahi jotakin sen tapaista.] " till stadens innebyggares mulebethe Fiskerij och andre nödtorffter Twå Byer som näst Stadhenn ligge Nempligen Gomthecht, ther vdi Sex gårder, och Forsbyn Ther vdhi Fyre gårdher, Item Blåbersholmen, Högeholmen, Sompeholmen, Helsingeforsfjerden, Szå och then deel af Fårssen, som ligger näst till Stadenn till att oprätthe och opbygge ther eenn Qwern till Stadzens behoff." ["Kaupungin asukkaiden karjanlaitumeksi, kalastuspaikaksi ja muihin tarpeisiin kaksi lähinnä kaupunkia sijaitsevaa kylää, nimittäin Gumtähden kuusi taloa ja Forsbyn neljä taloa, samaten Mustikkasaaren, Korkeasaaren, Sumppusaaren, Helsinginselän, niin myös lähinnä kaupunkia sijaitsevan osan koskea myllyn perustamiseksi ja rakentamiseksi siihen kaupungin tarpeita varten."] Tämän lahjoituksen kuningas Sigismund lisäksi vakuuttaa kesäkuun 30 päivänä 1594 antamassaan kaupungin erioikeuksien vahvistuksessa, lisäten kuitenkin Forsbyn kylään "sen Ågelbyssä olevat tilukset " (sittemmin Nybondaksen kruununtalo). Kun kaupunki Kristiina kuningattaren holhoojahallituksen aikana muutettiin nykyiselle paikalleen, vahvistettiin mainittu lahjoitus edelleen lokakuun 2 päivänä 1639 annetussa uuden Helsingin erioikeuskirjassa. Muuton tapahduttua Helsingin porvaristo valtiopäivillä tekemässään anomuksessa huomautta, että uusi kaupunki oli perustettu Töölön kylään ja siihen kuuluville, pormestari Antti Laurinpojalle elinajaksi luovutetuille tiluksille, ja anoi kaupunki sentähden vastikkeen myöntämistä hänelle. Niinikään ilmoitti porvaristo aikovansa rakennuttaa kaupunkiin kivikirkon sekä anoi, että Töölön tila suotaisiin ja luovutettaisiin sille tiililadon paikaksi. Marraskuun 20 päivänä 1643 annetulla armollisella päätöksellä K. M. määräsi, että Töölön tila (joka käsitti 2 veroa ja 5 taloa) oli luovutettava kaupungille, jotta tämä saisi "sen tiluksille teettää tiililadon kirkonrakennuksen jatkamiseksi sekä kaupungin eduksi ja hyödyksi". Jonkin aikaa myöhemmin muistettiin kaupunkia uudella lahjoituksella. Sittenkun nimittäin kruunu oli ratsumestari Gert Skytten leskeltä, rouva Christina Fredagilta vaihtanut itselleen erinäisiä tiloja, jotka kuningas Kustaa II Adolf oli maaliskuun 27 päivänä 1629 Norrköpingin päätöksessä säädetyin ehdoin antanut mainitulle Skyttelle, lahjoitettiin osa niistä Helsingin kaupungin pormestarin, raadin sekä yhteisen porvariston alamaisten anomusten johdosta Tukholmassa marraskuun 8 päivänä 1650 annetun Kunink. Selityksen kautta , jossa puheena olevasta asiasta lausutaan: "3:o På dhed ock staden någorlunda må hafwa sine Commoditeter till uthrymme och muulebeth, då hafr Kongl. Maij:te welat här medh unna och efterlåta honom efterskrefne hemman uthi Helsing sockn, som ähre lille Håplax, hemman fyra medh en Uthbys jordh, giörande tillsamman fyra och ett fierdedels mantahl, Hindernääs Bengt Jakobsson skatt en, mantahl ett halfft, Tali Tree hemman, skattar Två mantahl Trefiärdedehls, Drömsöö Tu hemman, skatt ett halfft mantahl ett halfft, dem att niuta, bruuka och behålla, qwitte och frije för alle däraf gående wisse och owisse uthlagor, till evärdeligh Egendomb, Dock Kyrkiotijonden och alle Extra ordinarie Contributioner undantagne och Chronan förbehåldne." ["3:o Jotta kaupungilla myös olisi kutakuinkin riittävästi tilaa ja karjalaidunta, on Kunink. Maj. täten tahtonut sille suoda ja luovuttaa jälempänä mainitut Helsingin pitäjässä sijaitsevat talot, nimittäin Pikku Huopalahden, neljä taloa ja takalikon, yhteensä neljä ja neljännes manttaalia, Hindernääsin Bengt Jakobssonin, veroa yksi, manttaalia puolikas, Talin kolme taloa, kaksi veroa, kolmeneljännes manttaalia, Drumsön kaksi taloa, puoli veroa, puoli manttaalia, kaupungin ikiomina nautittaviksi, viljeltäviksi ja omistettaviksi vapaina kaikista niiltä menevistä vakinaisista ja epämääräisistä veroista, kuitenkin pois erottamalla ja kruunulle varaamalla kirkon kymmenykset ja kaikki ylimääräiset apuverot."] 1650 vuoden lahjoituskirjassa tarkoitetut tilat ovat maakirjain mukaan seuraavat: Heikaksen ja Bertaksen verotalot niihin kuuluvine Pikku Huopalahden kylässä sijaitsevine kruunun takalikkoineen; Lassaksen ja Markuksen verotalot sekä Reimarsin kruununtalo Talin kylässä ynnä Hindersnäsin eli Meilansin yksinäinen verotalo. Mainituista tiloista on kaupungilla täysin omistusoikeuksin käytettävänä ainoastaan Greijus ynnä Huopalahden takalikko sekä Reimars. Näitä samoinkuin Bölen ja Nybondaksen talojakin viljelivät monet ajat asukkaat perinnöllisellä hallintaoikeudella imissionin nojalla; kaupunki sai ainoastaan kantaa veron, mutta sillä ei ollut valtaa ottaa eikä erottaa asukkaita. Mainittu asianlaita muuttui sittemmin niin, että puheena olevien talojen hallintaoikeus muunnettiin määräaikaiseksi vuokraoikeudeksi. Lokakuun 10 päivänä 1812 antamallaan päätöksellä julisti Uudenmaan ja Hämeen läänin Maaherranvirasto Greijuksen kruununtalon silloisen haltijan, sotaneuvos Carl Axel Björnbergin, joka haki imissionia, oikeutetuksi viljelemään tilaa ainoastaan 50 vuotta, tammikuun 1 päivästä 1813 lukien, mistä lähtien kaupunki saisi "lahjoituksen nojalla menetellä Greijuksen taloon nähden lain ja silloisten asianhaarain mukaan". Reimarsin talon taas Maistraatti yksissä neuvoin kaupunginvanhimpain kanssa, maanviljelysneuvos Axel Evert Rotkirchin ja hänen vaimonsa kirjallisesti luovuttua omasta ja oikeudenomistajainsa imissioniin perustuvasta hallintaoikeudesta taloon, huhtikuun 6 päivänä 1870 tehdyllä välikirjalla vuokrasi kaupungille lahjoitettuna maa-alueena yksityishenkilölle 50 vuodeksi marraskuun 1 päivään 1919, mistä lähtien tila palautuu kaupungin käytettäväksi. Kaikki muut 1650 vuoden lahjoituskirjassa mainitut tilat (samoinkuin myös Oulunkylän Nybondas) pysyivät yksityisten hallussa, verotalot omistusoikeuksin ja kruununtalot perinnöllisin hallintaoikeuksin. Kaupungin vaatimukset näihin tiloihin, jotka sananmukaisesti oli luovutettu "tilaksi ja laidunmaaksi" sekä "ikiomiksi", olivat 1700-luvulta lähtien olleet alituisena kaupungin ja tilainhaltijain välisenä riidanaiheena ja kunnallishallinnon uudistuksen tapahduttua otettiin puheeksi tilain omistusoikeuden hankkiminen kaupungille oikeudenkäyntitietä. Kun Kaupunginvaltuuston asettama valiokunta kuitenkin oli asiaa tutkittuaan tullut siihen tulokseen, että 1650 vuoden lahjoituskirjassa mainitut tilat oli ainoastaan veron puolesta kaupungille lahjoitettu, päätti Kaupunginvaltuusto syyskuun 18 päivänä 1888 pitämässään kokouksessa, että puheena ollutta takaisinsaantikannetta ei ollut pantava vireille. [Ks. lähemmin pain. asiakirj. N:o 1 vuodelta 1876, N:o 15 vuodelta 1885 ja N:o 4 vuodelta 1888 sekä Kaupunginvaltuuston pöytäkirjaa syyskuun 18 päivältä 1888, 14 §.] Kolme näistä taloista, joihin nähden lahjoituksen sisällys oli ollut riitainen, on myöhemmin vapaaehtoisesti sopimalla haltijain kanssa joutunut kaupungin omiksi, nimittäin Meilansin verotalo, joka ostettiin vuonna 1871, sekä Bölen ja Nybondaksen maistraatintalot, joiden hallintaoikeuden kaupunki lunasti, toisen 1908 ja toisen 1910. == Helsingin kaupungin lahjoitusmaan laajuus. == Kaupungille lahjoitettuun maahan ei käy lukeminen niitä alueita (Meilansia, Böleä, Nybondasta), mitkä kaupunki on saanut, ei lahjoituksen nojalla, vaan antamalla vastikkeen tilain haltijoille. Sitä vastoin lienee niiden Drumsön Bertaksen tilaan kuuluvien saarien ja kalaveden, mitkä kaupunki elokuun 13 päivänä 1890 annetun käskykirjeen kautta on saanut vastikkeeksi menettämästään sille lahjoitetusta mainitun tilan pohjaverosta käsitteen mukaisesti katsottava muuttuneen lahjoitusmaan luontoisiksi, minkä käsityksen Kaupunginvaltuustokin on hyväksynyt hiljattain käsitellessään kysymystä mainittuun vesialueeseen kuuluvan Rysskärin saaren luovuttamisesta Venäjän sotalaitokselle. Vuonna 1905, kun Gumtähti, Meilans sekä Greijus siihen kuuluvine Stenbacka nimisine kruunun takalikkoineen yhdistettiin kaupunkiin, määräsi K. Senaatti erinäiset mainittuihin tiloihin kuuluvat tiluspalstat, joita ympäröi kaupungille kuulumaton maa, erotettaviksi kaupunkiin yhdistetystä alueesta ja muodostettaviksi eri tiloiksi. Sittemmin toimitetulla, Kuvernöörin heinäkuun 10 päivänä 1909 vahvistamalla tiluslohkomisella murrettiin tämän johdosta m. m. Greijuksen talosta ja takalikosta erilleen kaksi itsenäistä tilaa, Skogbacka ja Ut-Grejus. Nämä samoinkuin kantatilatkin ovat lahjoitetun kaupunginmaan luontoisia. Vuonna 1910 teki Rahatoimikamari ehdotuksen että muutamat kaupungin omistamat maapalstat, m. m. eräs vastamainittuihin kahteen erilleen murrettuun tilaan kuuluva maakappale (n. s. Greijuksen isoniitty) luovutettaisiin Osakeyhtiö M. G. Steniukselle, joka antaisi sijaan eräät Pikku Huopalahdessa omistamansa alueet. Huhtikuun 4 päivänä 1911 lisätty Kaupunginvaltuusto hyväksyi ehdotetun tilusvaihdon, mutta julisti samalla, että päätös, mikäli koski kaupungin lahjoitettua maata, oli voimassa olevan kunnallisasetuksen mukaan alistettava Senaatin tutkittavaksi, mikä tehtiinkin. Päätöksen vahvisti Senaatti sittemmin toukokuun 18 päivänä 1911. Edellä mainitulla tavalla luovutetun lahjoitusmaan vastikkeeksi saadun maan rajat on nyttemmin loppuunsuoritetussa maanmittaustoimituksessa määrätty ja täytyy tämänkin maan katsoa muuttuneen lahjoitusmaan luontoiseksi. Muutoin koski edellä mainittu tilusvaihto Meilansin ja Bölen tiloista erilleen murrettuja maapalstoja, joita tiloja, sen mukaan kuin edellä on huomautettu, ei käy pitäminen varsinaisena lahjoitusmaana. [Tilusvaihtoa koskevassa Kaupunginvaltuuston alamaisessa kirjelmässä mainitaan Bölekin lahjoitusmaana, mikä ei käy yhteen edellä julkilausutun käsityksen kanssa.] Lisätä sopii, että Helsingin kaupunkiin yhdistetyllä alueella sijaitsee koko sen lahjoitusmaa ryhmä, lukuun ottamatta Reimarsin taloa, Skogbackan ja Ut-Greijuksen tiloja sekä edellä mainittuja Bertaksen talosta erilleen murrettuja saaria ja vesialuetta. [Sihteerin selvitys loppuu; jatkuu valiokunnan mietintönä.] == Vuoden 1789 vakuutus. == 1789 vuoden vakuutuksen kautta on lahjoitusten järkkymätön pysyväisyys erioikeuden pyhyydellä taattu. Niinkuin lahjoitusasiakirjoista näkyy, on kaupunki, lukuun ottamatta 1650 vuoden lahjoituskirjaa, jossa käytetään sanontatapaa "ikiomaksi", saanut lahjoitusmaansa nautintaoikeuden ehdolla, olematta Kruunu nimellisesti luopunut maan omistusoikeudesta. Omistus- ja nautintaoikeuslahjoitusten välisellä erolla ei kuitenkaan nyttemmin enää ole käytännöllistä merkitystä, sittenkun nautintaoikeuslahjoitukset helmikuun 23 päivänä 1789 annetun Arm. vakuutuksen kautta on asetettu yhdenvertaisiksi omistusoikeuksin annetun lahjoitusryhmän kanssa. Tämän vakuutuksen 4 §:n säännös, jossa sanotaan että kaupungeille lahjoitetut, annetut ja kaupunginmaan nimellä merkityt tilukset säilytetään ja jäävät kaupungeille koskematta, on nimittäin erioikeuden pyhyydellä taannut nautintaoikeuslahjoitustenkin järkkymättömän pysyväisyyden. [Vrt. Kamarikollegin mietintöä siv. 15 ja 24.] == Kaupungin käyttöoikeus sille kuuluvaan maahan. == Valiokunta käy nyt lähemmältä tarkastelemaan niiden tuon tuostakin annettujen ja jo edellä mainittujen säännösten sisällystä, jotka kieltävät hukkaamasta ja luovuttamasta kaupunginmaata. Tätä kysymystä on tutkittava ensin kaupunginaseman alueella sijaitsevaa ja sitten kaupunginaseman ulkopuolella sijaitsevaa lahjoitusmaata silmällä pitäen. == a) Vahvistetun kaupunginasemakaavan alueella olevan maan luovutus. == Lahjoitusten yleisenä tarkoituksena on ollut osin ja etusijassa hankkia kaupungin asukkaille tarpeellista tilaa asuinpaikoiksi ja osin hankkia yhteiskunnalle taloudellista hyötyä [Kamarikollegin mietintö siv. 25 ja seur.] asuntoalueeksi käyttämättömän maan viljelyksestä. Tähän niinikään viittaavat edellä mainitut lahjoitusasiakirjoissa käytetyt sanat tila ja laidunmaa, joista edellinen lähinnä tarkoittanee rakennustonttien luovuttamista kaupunginaseman alueelta. Tätä käyttömuotoa täytyy epäilemättä pitää sopivana ja luonnollisena keinona kaupungin yhteisen parhaan edistämiseksi ja lahjoituksen tarkoituksen saavuttamiseksi. Lahjoitusasiakirjoissa ja myöhemmin annetuissa asetuksissa kaupunkitonttien käyttämisestä olevat määräykset eivät yleensä estä luovuttamasta tonttia omistusoikeuksin, onpa useissa lahjoituskirjoissa annettu nimenomainen lupa siihen. Ruotsissa on kuitenkin kehittynyt käytännöksi, että tuollaiseen luovutukseen on hankittava K. M:n nimenomainen valtuutus, ja lupa onkin useimmissa tapauksissa myönnetty uusimpaan aikaan asti (Vrt. kohtaan "kunnallisasetuksen 74 §:n tulkinta"). Suomessa on oikeuskehitys tässä kohden käynyt toiseen suuntaan, täällä kun on sovellettu sitä Ruotsista erottamisen jälkeen vakiintunutta periaatetta, että kaupunginaseman alueella oleva lahjoitusmaa ilman muuta tulee käytetyksi lahjoituksen tarkoituksen mukaisesti, siinäkin tapauksessa että se täysin omistusoikeuksin luovutetaan yksityisille, minkätähden erikoista valtuutusta tuollaisiin luovutuksiin ei ole pidetty tarpeellisena. Kotimaisessa tieteisopissa, joka kuitenkin vain ohimennen käsittelee tätä kysymystä, lausutaankin kauttaaltaan se käsitys, että voimassa olevat maanluovutuskiellot eivät tarkoita tonteiksi jaettua maata. [Ks. ''Liljestrand'', Finlands jordnaturer siv. 364; ''Hermanson'' Inhemsk förvaltningsrätt siv. 354; ''Bonsdorff'' Kamerallagfarenhet I siv. 153.] Mitä Helsinkiin tulee, näkyy 1600-luvun jälkipuoliskolta olevista raastuvanpöytäkirjoista, että kaupunki jo tuohon aikaan luovutti ainakin eräät rakennuspaikat "vapaatontteina, ikuiseksi kiinteäksi omaisuudeksi". Kaupungin uudestirakentamisen ja uudestijärjestämisen jälkee 1800-luvun alussa luovutti Uutisrakennuskomitea marraskuun 2 päivänä 1812 annetun johtosääntönsä nojalla kaupungintontteja yksityisten omiksi ja samoin luovuttivat niitä komitean hajaannuttua kaupunginviranomaiset voimassa olevain rakennusjärjestysten nojalla, eikä sen koommin ole käytetty muuta kaupunginmaan luovutusmuotoa kuin omistusoikeuden käsittävää luovutusta ja vuokraamista. [Poikkeustapauksissa luovutettiin alueita määräämättömäksi ajaksi (esim Vanhankaupungin värjäämötontti, Töölön sokeritehdas, työväenasuntohuvila Lugnet, Lenngrenin myllytontti, veitämötontti, Laivatokka), joita vuokra-alueita ei käy asettaminen varsinaisten apävapaiden tonttien vartaisiksi.] Sääntö että kaupunki on esteetön luovuttamaan lahjoitusmaalla sijaitsevaakin, vahvistettuun kaupunginasemakaavaan kuuluvaa tonttimaata on siten vanhemmista ajoista lähtien ollut täällä tunnustettu ja käytännössä. == Kaupunginasemakaavan ulottaminen kaupunginalueella erillisinä oleviin maakappaleisiin.== Tavallisesti otetaan kaupunginasemakaavaan ainoastaan maata, joka välittömästi liittyy alkuperäiseen kaupunginasemakaavaan ja joka kaupunkimuodostuksen jatkuessa luovutetaan rakennettavaksi. Oikeudelliselta kannalta ei tosin mikään estä kaupunginasemakaavaan ottamasta kaupunginmaalla sijaitsevia erillisiä maa-alueita. Mutta tässä on kuitenkin huomattava, että kaupunginasemakaava-käsite aina edellyttää jonkin alueen järjestelmällistä jaoitusta sen säännöllistä rakentamista varten. Siltä kannalta katsoen ei mikään estäisi ulottamasta kaupunginasemakaavaa milloin minkin kokoisiin erillisiin kaupunginosiin, mikä tietysti kuitenkin olisi tehtävä sangen varovasti ja harkiten, jottei siitä vastaisuudessa koituisi vakavia epäkohtia ja estettä kaupungin suunnitelmanmukaiselle kehitykselle. Sitä vastoin on asian luonnossa, että kaupunginasemakaavaa ei käy vahvistaminen yksityisen tontin taikka vastaavan maakappaleen osalta erillään muusta kaupunginasemakaavasta, varsinkin kun eräitä kaupunginaseman alueella voimassa olevia hallintosäännöksiä tuskin kävisi tuollaiseen maakappaleeseen soveltaminen. == b) Vahvistetun kaupunginasemakaavan ulkopuolella olevan lahjoitusmaan käyttäminen. == Lahjoitusmaan käyttämisestä annetut, osin lahjoitusasiakirjoissa ja osin myöhemmin annetuissa asetuksissa olevat määräykset tarkoittivat taata lahjoituksen käyttämisen koko yhdyskunnan hyväksi. Vahvistetun kaupunginasemakaavan ulkopuolella oleva lahjoitusmaa käytettiin siten, että sen hallintaoikeus jaettiin porvariston jäsenten kesken, taikka siten että maa annettiin vuokralle yhteiseksi hyväksi. Eräissä kaupungeissa osotettiin lahjoitusmaan osia kaupungin virkamiesten palkkauksen parantamiseksi. Kaupunginmaan käyttämisessä varsinkin usein ilmenneiden väärinkäytösten ja säännöttömyyksien johdosta antoi Hallitus tuon tuostakin erinäisiä säännöksiä ehkäistäkseen kaupunginmaan hukkaamista taikka epäoikeutettua käyttämistä. Tästä asiasta annetuissa ja edelleen voimassa olevissa yleisissä asetuksista mainittakoon seuraavat: 1) Joulukuun 10 päivänä 1672 annettu kunink. päätös kaupunkien valituksiin, 27:s kohta. Tässä kielletään kaupungeista erilleen murtamasta maata ja erottamasta sitä siltä menevän veron alaisuudesta. 2) Heinäkuun 13 päivänä 1719 annettu kunink. päätös kaupunkien valituksiin, 21:s kohta. Tässä säädetään: "että kaikki mitä entiset Kuninkaat ovat kaupungeille niitä ensin perustetaessa ja sittemmin lahjoittaneet ja antaneet, on erioikeuksien ja lahjoituskirjain sisällyksen mukaan niissä mainittuihin tarkoituksiinsa käytettävä eikä kellekään, paitsi suurimmassa hädässä, pantattava, jolloin se ensin on porvariston lunastettavaksi tarjottava ja, ellei porvaristo kykene lunastamaan, kaupungin varoilla lunastettava, mutta ''ei milloinkaan ainiaaksi luovutettava, ei porvareille eikä vieraille (aldrig ewärdeligen abalieneras, hwarken till Borgare eller främmande)'', vaan on kaupungeilla yleensä aina valta lunastaa nämä tilukset omikseen, kuitenkin niin että asianomaiset, jotka laillisesti ovat ne itselleen hankkineet, saavat täyden korvauksen kaikesta tarpeellisesta ja hyödyllisestä parannuksesta". 3) Kunink. kirje syyskuun 25 päivältä 1745 ynnä siinä mainittu marraskuun 4 päivänä 1734 annettu Maaherrain Johtosääntö, 18 §. Tässä kirjeessä sanotaan: että, koska huhtikuun 6 päivänä 1664 annetussa Kunink. Päätöksessä Upsalan kaupungin porvariston valituksiin on määrätty, että niitä peltoja, mitkä edesmenneet Kuninkaat kaupungille sen yleiseksi hyödyksi lahjoittivat ja sen porvariston viljeltäviksi ja käytettäviksi antoivat, ei käy alistaminen sellaisiin ehtoihin, että jokainen, joka niitä on saanut haltuunsa, saisi niitä hallita niinkuin omaa maatansa ja omaisuuttansa, vaan on tarkoitus ollut, että kaupunki yhteisesti, kirjeiden sanamuodon mukaan, nauttisi hyväkseen tuoton ja porvaristo sekä asukkaat, erittäinkin ne, jotka eivät kykene itseään kaupalla tahi käsitöillä elättämään, tuollaisia kaupungille suotuja peltoja veron ja kohtuullisen maksun suorittamalla viljelisivät ja hallitsisivat, kuitenkin niin ''ettei kenenkään sallita sen johdosta ja nautinnan perustuksella ottaa niitä omaisuudekseen ja omistusoikeutta niihin, vielä vähemmän niitä myydä, vaihtaa tahi pantata (ingen tillstädjes därigenom och af åkommen häfd, tillvälla sig någon egendom och ägande rätt deraf, mindre sådane försälja, bortbyta eller förpanta);'' vaan kun joku joka kuolee tahi muutoin luopuu maanviljelyksestä taikka kun katsotaan kohtuulliseksi ottaa se häneltä pois, on Maaherralla Maistraatin avustamana oleva valta jollekin toiselle luovuttaa sama pelto määrätystä maksusta ja edeltäpäin tehdyn sopimuksen mukaan; ja Kunink. Maj. myös on marraskuun 4 päivänä 1734 annetun Maaherrain Johtosäännön 18 §:ssä määrännyt, että mitä porvariston yhteisesti käytettäväksi ja hyödyksi on annettu, sitä älköön siltä riistettäkö älköönkä yksityisten henkilöjen omaksi annettako, varsinkaan peltoa ja niittypalstoja ja muuta kaupungin yleistä tarvetta ja etua, joita muutamin paikoin on myyty ja jotka ovat joutuneet muiden haltuun kuin niiden, jotka porvarirasituksen ja taakan kantavat, taikka on porvariston kesken eri tavoin jaettu, mikä kaikki Maaherran ja Maistraatin on oikaistava; sentähden tulee itse lahjakirjan kaikessa olla tarkkana sääntönä. Ja jos jokin maa tahi omaisuus on kaupungille annettu siihen kuuluvana käytettäväksi ja viljeltäväksi eikä ole säädetty, että määrättyjä henkilöjä tahi jotakin määrättyä virkakuntaa sillä on avustettava, on sellaista kaupungin yleiseksi hyödyksi lahjoitettua maata katsottava niinkuin edellä mainitussa Maaherrain Johtosäännön pykälässä sanotaan. 4) Kunink. vakuutus kaupungeille helmikuun 23 päivältä 1789, 1 ja 4 §, jotka ovat seuraavat: 1 §: "Kunink. Maj:ti lupaa ja vakuuttaa tämän kautta Valtakunnan Porvaristolle ja Kaupungeille yleisesti, että heillä olevat, varhaisempina ja myöhäisempinä aikoina saadut erioikeudet, vapaudet ja oikeudet, jotka perustuvat kuninkaallisiin päätöksiin, ''lahjoituksiin'', lahjakirjoihin tahi muihin yhtäläisessä eli laillisessa voimassa oleviin kirjoituksiin ja säännöksiin, heille semmoisina kuin ne vanhuudesta ovat olleet tahi nyt ovat, loukkaamatta ja järkähtämättä nyt ja ijän ikuisina aikoina, säilytetään ja varjellaan, niin ettei kukaan heille heidän maittensa, huoneittensa, talon-asemainsa, tilainsa, metsäinsä, takamaittensa, virtainsa, vuorainsa, kalastuspaikkainsa, myllyinsä, sahainsa tahi muiden laitostensa, eikä heidän kauppansa ja merenkulkunsa, elinkeinoinsa ja liikenteensä suhteen vähintäkään estettä tahi haittaa saa tehdä." 4 §: "''Kaupungeille lahjoitetut, annetut ja kaupunginmaan nimellä merkityt tilukset säilytetään ja jäävät kaupungeille koskematta,'' eivätkä muuta luontoansa, joutukoot kenenkä käteen hyvänsä." 5) Kunnallishallituksesta kaupungissa joulukuun 8 päivänä 1873 annetun asetuksen 73 §, joka on seuraava: "Jos jollakulla kaupungissa on sellaista maata tai muuta tilusta, jonka kruunu tai yksityiset ovat kaupungille lahjoittaneet, noudatettakoon sen hoidossa mitä lahjoituskirjassa on säädetty." Kaupunginmaanluovuttamattomuutta koskevia yleisiä asetuksia valaisee lähemmin elokuun 31 päivänä 1784 annettu Helsingin kaupungin lahjoitettua maata koskeva K. M. päätös. Kielloista huolimatta oli 1700-luvulla yksityisten nautittaviksi annettuja kaupungin lahjoitusmaan osia perinnön ja oston kautta siirtynyt mieheltä miehelle. Tämän johdosta Maaherra ja Maistraatti vuonna 1788 ryhtyivät toimenpiteisiin luovutetun maan palauttamiseksi kaupungin käytettäväksi, osin määrätystä korvauksesta, osin korvauksetta, minkä jälkeen K. M. tästä tehtyjen alamaisten valitusten johdosta julisti m. m.: että silloin puheena oleva maa oli kaupungille annettu läänitys, joka ei voi saada muuta kuin kruununluontoisuuden, joten sitä siis ei ''voi erilleen murtaa eikä omistusoikeuksin kellekään yksityiselle luovuttaa. Edellä lausutusta käy selvästi ilmi, että kaupunkeja on nimenomaan kielletty luovuttamasta hallustaan lahjoitusmaata, ellei luovutus ole lahjoitusasiakirjoissa olevan erityisen määräyksen taikka lahjoitusten yleisen tarkoituksen mukainen, niinkuin kaupunginaseman alueella olevain rakennustonttien luovutuksen on laita. Tältä kannalta katsottuna ei kielto myöskään näy voivan estää kaupunkia tilusvaihdolla luovuttamasta lahjoitusmaan osia, edellyttäen että järjestelystä on kaupungille hyötyä ja että annetaan täysiarvoinen vastike muuta maata. 1789 vuoden vakuutuksen kautta, joka meillä on voimassa erioikeuden pyhyydellä, on kaikille sitä ennen tehdyille lahjoituksille taattu niiden järkkymätön pysyväisyys. Tämän johdosta täytyy kaupunginmaan luovutuskieltoa, vaikka se oikeushistoriallisen sisällyksensä puolesta lähinnä tarkoittaa estää maata joutumasta yksityisen omaksi, mainitun hallitusasiakirjan ilmestyttyä pitää soveltuvana myöskin maan myyntiin kruunulle (tai sotalaitokselle), ollen kruunulla valta, kun yleinen tarve vaatii, saada haluamansa alue pakkoluovutustietä. Tämän käsityksen ovat kaupunginviranomaisetkin esiintuoneet eri tilaisuuksissa [Niin, esim ilmoittivat Kaupunginvanhimmat ja Maistraatti vuonna 1821, kun oli kysymys Hesperian tehdastontin luovuttamisesta kruunulle, ettei kaupunki voimassa olevan kiellon johdosta voinut luovuttaa minkään kokoista osaa sille lahjoitetusta omaisuudesta.] kun on ollut kysymys kaupunginaseman ulkopuolella olevain lahjoitetun kaupunginmaan osain luovuttamisesta valtiolle, ja on kaupungin puolelta tällöin huomautettu, että tuollaisen maan vapaaehtoinen luovutus johonkin valtiotarkoitukseen ei voi laillisesti käydä päinsä. == Kunnallisasetuksen 74 §:n tulkinta. == Kaupunkien kunnallishallituksesta voimassa olevan 1873 vuoden asetuksen 74 §:n a) momentissa on miltei samansanaisena Ruotsin 1862 vuoden kunnallislaista otettu sitä sisällystä oleva säännös että kaupunginvaltuusmiesten päätökset ovat lailliseen voimaan tullaksensa alistettavat Hallituksen tutkittaviksi ja vahvistettaviksi, jos ne koskevat " semmoisen kaupungille kuuluvan kiinteän omaisuuden myymistä, pantiksi-kirjoitusta tai vaihtoa, joka lahjan tai testamentin kautta on joutunut sen omaksi ja määrätty erinäiseen, kaupungin yhteistä hyötyä tarkoittavaan tarpeeseen, kuin myös suostumusta tai sovinnon tekoa, joka vaikuttaa sen oikeuden muuttamiseen tai vähentämiseen, joka kunnalla tämmöisen kiinteän omaisuuden suhteen on". Vastaavan säännöksen on Ruotsin hallintokäytännössä katsottu soveltuvan kaupunkien lahjoitusmaahankin ja K. M. on tämän mukaisesti moniaissa tapauksissa ottanut tutkittavakseen eri kaupunkien esitykset niiden oikeuttamisesta myymään kaupunginasemalla ja sen ulkopuolella sijaitsevaa lahjoitusmaata sekä myöntynytkin näihin. Useita vaihtoja niinikään on vahvistettu sillä ehdolla, että kaupungin saama vastikemaa katsotaan lahjoitusmaan luontoiseksi. Tuollaista tulkintaa ei kuitenkaan mikäli ''suomalaista'' oikeutta koskee näy voivan sovittaa mainittuun säännökseen. Käytetty sanontatapa "lahjan kautta joutunut kaupungin omaksi" jo näyttää viittaavan siihen, että tässä ei tarkoiteta lahjoitusmaita, vaan kaupungin muulla tavoin hankkimaa maata [Ks. ''Liljenstrand'', Finlands jordnaturer siv. 364, 365; Kamarikollegin mietintö siv. 43.] niinkuin on laita kunnallishallituksesta maalla kesäkuun 15 päivänä 1898 annetun asetuksen vastaavassa säännöksessä, 97 §:ssä (samansanainen kuin kunnallishallituksesta maalla 1865 annetun asetuksen 70 §). Vieläkin tärkeämpi merkitys asiaa arvostellessa on kuitenkin sillä seikalla, että 74 §, jos sillä tarkoitettaisiin lahjoitusmaidenkin luovutusta, ei pitäisi yhtä edellä mainitun helmikuun 23 päivänä 1789 annetun armollisen vakuutuksen 4 §:n kanssa, joka on voimassa erioikeuden pyhyydellä ja jota yleisen lain luontoinen säännös ei ole voinut kumota eikä muuttaa. Eikä lainsäätäjä ole tätä tarkoittanutkaan, niinkuin näkyy siitä, että eräs toinen 1789 vuoden vakuutuksen osa, nimittäin sen 3 §, jossa puhutaan pormestarin ja raatimiesten y. m. vaalista, muutettiin kunnallisuudistuksen yhteydessä perustuslain mukaisella tavalla erityisen, joulukuun 8 päivänä 1873 annetun armollisen asetuksen kautta edellä mainittujen erioikeuksien ja kunnallishallituksesta annettujen määräysten saattamiseksi keskenään yhtäpitäviksi, jota vastoin saman vakuutuksen 4 § jätettiin ennalleen: Käytäntöä, johon päinvastainen käsitys voisi nojata, ei Suomessa myöskään ole syntynyt. == c) Kaupunkiin yhdistetyn, ostamalla hankitun maan käyttäminen. == Vastattavaksi esiintyy nyt kysymys, ovatko edellä mainitut jaoittamattoman lahjoitusmaan myyntikiellot myös sovitettavissa sellaiseen kaupunkiin yhdistettyyn maahan, minkä kaupunki on itselleen hankkinut muuta oikeussaantotapaa, esimerkiksi ostoa käyttämällä. Gumtähden y. m. tilain kaupunkiin yhdistämistä koskevassa valiokunnan mietinnössä (Kvston pain asiakirj. N:o 12 vuodelta 1902) lausutaan se käsitys että kaupunkiin yhdistetty alue, minkä luontoista lieneekin, kokonaan sulautuu muuhun kaupunginmaahan ja semmoisena siis on kaupungin hallusta luovuttamaton. [Samantapaisen mielipiteen on lausunut professori Hermanson (Inhemsk förvaltningsrätt siv. 344-355), kuitenkin edellyttäen kaupunkien alueen olevan sama kuin lahjoitusmaa ja ottamatta lukuun muulla tavoin hankittua kaupunginmaata.] Tätä käsitystä kaupunginmaan luovuttamattomuudesta on kuitenkin eräässä toisessa yhteydessä Kaupunginvaltuustossa vastustettu (Vrt. valiokunnan mietintöä kaupungin politiikasta sen viereisiä huvilayhdyskuntia kohtaan, Pain asiakirj. N:o 76 vuodelta 1912, siv. 10 ja 11), jolloin huomautettiin, että edellä mainitut määräykset kaupunginmaan käyttämisestä ja sen luovutuskiellot kohdistuvat ainoastaan ''lahjoitettuun maahan'', mutta eivät kaupunginmaahan yleensä. Viimeksi mainittu mielipide näyttääkin oikeammalta. Tähän kuuluvain asetusten tarkastelu todella osottaa, että niissä mainitaan ainoastaan ''lahjoitettu'' kaupunginmaa, mutta ei muulla tavoin hankittua maata. Tämän laajempaa merkitystä ei myöskään käy paneminen 1789 vuoden vakuutuksen 4 §:ssä käytettyyn sanontatapaan ("kaupungeille lahjoitetut, annetut ja kaupungin maan nimellä merkityt tilukset"), sillä tämä arm. vakuutus vahvisti ja kehitti asiasta aikaisemmin annettuja asetuksia, mihin vielä tulee lisäksi, että kaupunginmaa-käsitettä vanhemmissa asetuksissa käytetään saman merkintöisenä kuin lahjoitettua maata. [Ks ''Bonsdorff'', Kamerallagfarenhet, siv. 153.] Kun puheena olevat kaksi Helsingin kaupunginalueen ryhmää ovat virallisten tiluskarttain ja asiakirjain avulla rajojensa puolesta erotettavissa, on siis luovuttamattomuuskieltojen sovelluttamisala täten alueellisesti tarkoin määrätty. Ja kun lunastetun maan yhdistämisellä kaupunkiin ei meidän lainsäädäntömme mukaan voi katsoa olevan sellaista oikeusvaikutusta, että sen johdosta maa, joka ei ole ollut lahjoitusmaan luontoinen, saisi tämän luontoisuuden, [Vrt. ''Malmgren'', Stadsbildningen från rättslig synpunkt, siv. 179 ja seur.] pitää säännöksi voida katsoa, että ''oikeudellista'' estettä myydä ostettua ja kaupunkiin yhdistettyä, mutta kaupunginasemakaavaan ottamatonta maa-aluetta ei ole olemassa. Tuollainen toimivalta käy myös yhteen voimassa olevan kunnallisasetuksen kanssa, joka nimenomaan edellyttää "kaupungin kiinteän omaisuuden myyntiä tahi vaihtoa, paitsi mitä rakennustontteihin tulee", joka toimenpide saman asetuksen 25 §:n a) momentin mukaan on lisättyjen Kaupunginvaltuusmiesten asia. On kuitenkin asian luonnossa, että tuollainen maan käyttäminen voi ainoastaan harvalukuisissa poikkeustapauksissa tulla kysymykseen. Kaupunkiin yhdistetyn kaupunginmaan luovuttaminen omistusoikeuksin säännöllisesti rakennettavaksi yhtäjaksoisen ja järjestelmällisen jaoituksen mukaan edellyttää nimittäin välttämättä paikan ottamista vahvistettuun kaupunginasemakaavaan; ja taas kaupunginalueen laitaosain lohkominen suunnitelmaa noudattamatta voisi tuottaa vakavia haittoja ja vaikuttaa ehkäisevästi kaupungin vastaiseen kehitykseen. Kaupungin oikeudesta myydä vahvistetun asemakaavan ulkopuolella olevaa kaupunkiin yhdistettyä maata on Valiokunnassa lausunut eriävän mielipiteen jäsen, herra Heimbürger, jonka mielestä ''kaupunki voi myydä tuollaista maata, siinäkin tapauksessa että se on lahjoitusmaan luontoista, kuitenkin ainoastaan tontiksi'', jonka ei välttämättä tarvitse vielä myynnin tapahtuessa olla kaupunginasemakaavaan otettu. Tämän käsityksensä tueksi on herra Heinbürger esittänyt pääasiassa seuraavia näkökohtia: Kaupunkiin yhdistetyn alueen osia käy omistusoikeuksin luovuttaminen ainoastaan siinä tapauksessa, että ne ovat itsenäisiä kaupunkitontteja. Muuta yksityisen maanomistusoikeuden muotoa kaupungin alueella ei kameraalinen järjestelmämme tunne, ja laki edellyttää M. K:n 4 luvun 2 §:ssä nimenomaan, että lainhuuto myönnetään yksinomaan tonttipaikalle, samoinkuin voimassa oleva kiinnitysasetuskin, että kiinnityksen saa myöntää ainoastaan kaupungissa olevaan taloon ja tonttiin. On tosin edellytettävä, että kaupunginmaata ei myydä, ellei alue ole otettu korkeain asianomaisten vahvistamaan kaupunginasemakaavaan, mutta lain kannalta ei mikään estä myymästä tonttipaikkoja kaupunginaseman ulkopuoleltakin. Päinvastaisen käsityksen tueksi ei syyllä käy vetoominen luovutuskieltoihin, koska, niinkuin Valiokunta on osottanut, tonttimaan luovutus vastaa lahjoituksen tarkoitusta ja on katsottava luvalliseksi; ja mitään syytä rajoittaa poikkeusta kaupunginaseman alueella olevaan maahan ei tähän kuuluvista säännöksistä myöskään käy johtaminen. Mitä muulla tavoin hankittuun kaupunginmaahan tulee, on Valiokunta osottanut sen luovuttamattomuuden, mutta täytyy tässäkin edellä esiintuodun kameraalisen periaatteen mukaisesti panna se rajoitus, että maata saa myydä ainoastaan tonttipaikkana. Tätä eriävää mielipidettä vastaan katsoo Valiokunnan enemmistö olevan lausuminen seuraavaa: Kaupunkien järjestäminen Ruotsissa ja Suomessa on jo neljättäsataa vuotta ollut hallitusvallan huolenpidon esineenä. Erittäinkin Kustaa II Aadolfin ja Kristiina kuningattaren ajoilta on olemassa lukuisia käskyjä kaupunkien perustamisesta ja järjestämisestä, ja tähän nähden kehittyi vähitellen sellainen käytäntö, että uudet kaupungit perustettiin edeltäpäin hyväksytyn, K. M. vahvistettavaksi alistetun asemakaavan mukaan. 1734 vuoden laissa ei, lukuun ottamatta Rak. K:n 29 luvussa olevaa niukkasanaista säännöstä, ole minkäänlaisia määräyksiä kaupunkien rakentamisesta, vaan oli tarkoitus tästä antaa erityinen sääntö. [Tämä kuitenkin annettiin Ruotsissa vasta vuonna 1874 ja Suomessa vuonna 1856, jolloin nyttemmin aivan puutteellinen ja vanhettunut asetus kaupunkien järjestelyn ja rakentamisen yleisistä perusteista ilmestyi.] Tuollaista sääntöä ei kuitenkaan annettu, vaan koottiin sen sijaan tähän kuuluvat määräykset kaupunkien rakennusjärjestyksiin, joissa tavallisesti on määräys kaupunginasemakaavain laatimisesta ja vahvistamisesta. Kun Helsingin kaupunki 1600-luvun keskivaiheilla muutettiin uuteen paikkaansa, sai eräs insinööri toimekseen "viivoittaa ja pistellä kaupungin säännölliseen muotoon levein kaduin ja mukavin toripaikoin", ja K. M. vahvisti asemakaavan. Uudet asemakaavat laadittiin isonvihan hävitysten jälkeen ja paikkakunnalla 1700-luvulla teetettyjen laajain linnoitustöiden yhteydessä. Viimeksi mainittu asemakaava oli Augustin Ehrensvärdin laatima ja sai kuninkaallisen vahvistuksen. Kaikissa 1800-luvulla annetuissa Helsingin kaupungin rakennusjärjestyksissä vahvistetaan se vanhastaan noudatettu sääntö, että kaupunki on rakennettava edeltäpäin laaditun ja asianmukaisesti vahvistetun kaupunginasemakaavan mukaan. Lahjoitusmaan käyttämisestä annetut määräykset ovat olennaisesti eri sisällystä, mikäli koskee vahvistetun kaupunginasemakaavan mukaan rakennettua, kaupungin "aitauksen" ympäröimää kaupunginaseman aluetta tai aitauksen ulkopuolella sijaitsevaa, porvariston yhteiseksi hyödyksi osotettua maata [Vrt. Kamarikollegin mietintöä siv. 28 ja seur.]. Kaupunginasemalla sijaitsevaan maahan, varsinaisiin rakennustontteihin nähden, vei kehitys yksityiseen omistusoikeussuhteeseen, niinkuin edellä on osotettu. Kaupunginaseman ulkopuolella sijaitsevaan lahjoitusmaahan nähden taas tähän kuuluvat määräykset tarkoittavat maan pysyttämistä yhdyskunnan yhteisiin tarpeisiin käytettävänä ja kieltävät sitä hukkaamasta ja luovuttamasta yksityisten omaksi. Tämän laatuiseen maahan nähden on siis järkähtämättömänä sääntönä, että sitä ei saa omana omistettavaksi luovuttaa, ja tämä koskee tonttimaankin luovutusta. Erinäisten 1700-luvulla annettujen määräysten mukaan sai tosin kaupunginaseman ulkopuolella sijaitsevan yksityisen paikan luovuttaa sille, joka sinne tahtoi rakentaa tehtaita. Näitä paikkoja saivat tehtailijat ja heidän jälkeläisensä käyttää ja pitää, niin kauan kuin sikäläisiä laitoksia pidettiin voimassa. Tässä siis ei ollut olemassa luovutusta omistusoikeuksin, vaan ainoastaan nautintaoikeuksin määräämättömäksi ajaksi. Jos tontinluovutus täysin omistusoikeuksin olisi luvallinen ei ainoastaan kaupunginasemakaavan alueella, vaan sen rajojen ulkopuolellakin, olisivat kiellot että lahjoitusmaata ei saa luovuttaa yksityisen omaksi todellisuudessa vailla sovellettavaa sisällystä ja miltei tarkoituksettomat. Tähän käsitykseen asianomaisten asetusten sisällyksestä on tietoisoppikin erimielisyydettä yhtynyt [1)] ja käytäntö Helsingissä on jo varhaisempina aikoina asettunut samalle kannalle [2)]. Kaupungin uudestijärjestämisestä lähtien 1800-luvun alulta on tiettävästi aina noudatettu sitä sääntöä, että kaupunginaseman ulkopuolella sijaitsevalta lahjoitusmaalta ei ole maa-alueita luovutettu muulla tavoin kuin nautintaoikeuden ehdolla. [1) Kaikki kotimaiset tutkijat, jotka tähän asti ovat lausuneet ajatuksensa asiasta, ovat sitä mieltä, että vahvistetun kaupunginasemakaavan ulkopuolella olevaa lahjoitettua maata ei saa, ellei siitä ole lahjoituksessa nimenomaista määräystä, millään ehdolla luovuttaa yksityisen omaksi. Vrt. ''Bonsdorff'', Kamerallagfarenhet I siv. 153 ja seur.; ''Hermanson'', Inhemsk förvaltningsrätt siv. 354; ''Liljenstrand'', Finlands jordnaturer siv. 364; ''Willgren'', Finlands finansrätt siv. 442 y. m. Poikkeustapauksissa ovat eräät uudemmat kaupungit (Hanko, Kotka, Iisalmi y. m.) lahjoituskirjoissaan saaneet oikeuden luovuttaa kaupunginaseman ulkopuolella olevaa maata teollisuuslaitosten, makasiinien ja varastojen paikoiksi täysin omistusoikeuksin.] [2) Kaupungin tuomiokirjassa vuodelta 1649 on merkintä, että maistraatti oli evännyt anomuksen erään rantapaikan saamisesta tonttipaikaksi sillä perusteella että "edellä mainittua rantapaikkaa ei ole K. M:n vahvistamassa kaupunginasemakaavassa tontiksi merkitty". Paikkaa ei saisi rakentaa, ellei K. M. vastedes " tärkeistä syistä katso asemakaavaa olevan korjattava ja jaoitusta muutettava". - Aiemmin mainitun, K. M. päätöksellä elokuun 31 päivänä 1784 ratkaistun, luovutettua lahjoitusmaata koskevan riidan asiakirjoista näkyy, että luovutukset, joita K. M. ei hyväksynyt, tarkoittivat kaupunginaseman ulkopuolella olevia maakappaleita, mutta nämä näyttävät olleen viljelyspalstoja.] Mitä sitten tulee ostetun kaupunginmaan luovutukseen, on huomattava, että kameraaliselta kannalta ei ole olemassa laillista estettä yhdistää kaupunkiin yksityisen omistamaa maa-aluetta, ja yhtä vähän käy väittäminen, että kaupunginmaan kameraaliluontoisuudesta voimassa olevat säännökset estäisivät luovuttamasta rakennustonttia tai muuta maa-aluetta kaupunkiin yhdistetyltä mutta lahjoittamattomalta kaupunginmaalta, sikäli kuin tuollainen luovutus yleensä on kaupungin vallassa. M. K:n säännökset ja muut kaupunginmaan lainhuudatuksesta voimassa olevat määräykset koskevat tosin etusijassa varsinaisia kaupunkitontteja, s.o. vahvistetun kaupunginaseman alueella olevia tontteja, mutta eivät kiellä hankkimasta lainhuutoa muille kaupunginmaan alueille, ja käytännössä onkin lainhuutoa myönnetty kaupunginmaan luovutuksille, joiden ei voi sanoa koskeneen varsinaisia rakennustontteja. Valiokunnan enemmistö on näistä syistä pysynyt käsityksessään, että mahdollisuus kaupunginmaan myymiseen kaupunkiin yhdistetyltä ostetulta maa-alueelta ei ole rajoitettu rakennustontteihin, [Vrt. ''Moring'', "Kan jord, som tillhör enskilda, förenas med stad?" Juridiska Föreningens tidskrift 1911, siv. 183, 184.] erittäinkin kun nämäkin kaupunginaseman ulkopuolella ovat vailla varmoja rajoja ja voidaan kussakin eri tapauksessa vapaasti järjestää sekä muotoon että kokoon nähden. == d) Kaupungin ostaman ja siihen yhdistetyn alueen rajain ulkopuolella sijaitsevan maan käyttäminen. == Mitä tulee kaupunkiin yhdistetyn maan rajain ulkopuolella olevain ostettujen maiden käyttöoikeuteen, on kaupunki tietenkin kaikin puolin verrattavissa yksityiseen maanomistajaan ja voi siis, samoinkuin hänkin, vapaasti myydä näitä tiluksia tai niiden osia, viimeksi mainitussa tapauksessa noudattaen maanomistuksesta maalla voimassa olevia yleisiä säännöksiä. ___________________ Edellä olevasta selvityksestä käy ilmi: ''että kaupunginaseman ulkopuolella sijaitsevaa lahjoitusmaata ei, sen luovuttamisesta voimassa olevain kieltojen johdosta, saa omistusoikeuksin luovuttaa kaupungin hallusta, mikä ei kuitenkaan koske tilusvaihtoa, jos kaupunki luovuttamansa lahjoitusmaan sijaan saa täysiarvoisen vastikkeen, eikä myöskään pakkoluovutusta yleiseen tarpeeseen''; sekä ''että sitä vastoin mainitun laatuista estettä ei ole olemassa sellaisen, kaupunginaseman ulkopuolella sijaitsevan maa-alueen myymiseen nähden, joka ei kuulu lahjoitusmaahan, vaan jonka kaupunki on hankkinut ostamalla tai muulla oikeussaannolla.'' Asiaa valaiseva Helsingin kaupungin tilusten kartta seuraa mukana, osottaen m. m., että Tilkan ja Gumtähden sairaala-alueet sijaitsevat sen laatuisella kaupunginmaalla, kuin Valiokunnan viimeisessä ponnessa on mainittu. Helsingissä, maaliskuun 15 päivänä 1915. K. J. Ståhlberg. Leo Ehrnrooth. W. F. Heimbürger. John Uggla. 33 79 2005-07-08T07:12:22Z 217.71.151.208 '''Suomen asetuskokoelma 30/1903 sivut 15-18.''' '''Keisarillisen Suomen Senaatin päätös,''' '''sisältävä järjestyssäännön Helsingin satamaradalla olevain valtionrautateiden kääntösiltain käyttämisestä.''' Keisarillisen Suomen Senaatille Armossa annetun vallan nojalla Keisarillinen Senaatti on, Rautatiehallituksen alamaisessa kirjeessä 1 p:ltä Huhtikuuta 1902 tekemästä esityksestä, nähnyt hyväksi noudatettavaksi vahvistaa seuraavan '''Järjestyssäännön''' '''Helsingin satamaradalla olevain valtionrautateiden kääntösiltain käyttämisestä.''' '''I. Määräykset, joita on noudatettava kääntösillan kautta kulkiessa.''' 1 §. Kääntösillan luo saavuttuaan on alus, ellei pätevää estettä ole, viivyttelemättä läpi laskettava. Kuitenkaan älköön kukaan siltavahdin poissa ollessa omin valloin avatko siltaa. Jos se kuitenkin avataan, vetäköön syyllinen sakkoa viisikymmentä markkaa ja korvatkoon vahingon, jos sitä on tapahtunut. 2 §. Päällikkö on velvollinen hyvissä ajoin ennen kääntösillan luo tuloa hiljentämään vauhtia, niin ettei sillan kautta kulkiessa tapahdu sille vahinkoa, ja noudattakoon muuten voimassa olevaa satamajärjestystä ja satamapäällystön määräyksiä. '''II Siltavahdin velvollisuudet.''' 3 §. Siltavahdin tulee alttiisti ja kohteliaasti auttaa yleisöä kaikessa, mikä hänen virkatoimeensa kuuluu, sekä muuten tarkoin ja ehdottomasti noudattaa esimiestensä viran puolesta antamia käskyjä ja määräyksiä. 4 §. Siltavahdin on katsottava, että hänen silmälläpitonsa alaisena oleva kääntösilta yleensä pidetään auki sekä suljetaan ja salvataan sopivaan aikaan ennen odotetun junan tuloa sekä jälleen avataan niin pian kuin mahdollista on, jotta liikenne sillan kautta ei estyisi kauvemmin kuin on tarpeellista. Siltavahti älköön ilman asianomaista lupaa tahi asianomaisen esimiehen käskyä poistuko paikaltaan etemmäksi kuin että hän ilman viivytystä voipi palvella saapuvia junia. 5 §. Siltavahti pitäköön tarkkaa huolta sillasta ja älköön salliko kenenkään kiinnittää siihen alusta; katsokoon myös ettei sillalle eikä siihen kuuluville esineille tapahdu vahinkoa laivain kautta tahi niiden miehistöjen syystä. Jos vahinkoa tehdään tahi tätä ohjesääntöä muuten rikotaan niin että siitä saattaa aiheutua sakkoja tahi korvaamisen velvollisuutta, tulee siltavahdin viipymättä ilmoittaa se asianomaiselle satamapäällystölle, joka sen johdosta ryhtyköön toimiin vahingon arvioimiseksi ja korvaamiseksi niinkuin 9 § määrää. 6 §. Siltavahti ei saa millään ehdolla uskoa sillan hoitoa syrjäiselle henkilölle. '''III. Yleisiä määräyksiä.''' 7 §. Kääntösilta on, milloin rautatieliikenne tai käymässä oleva korjaustyö ei estä, purjehdusaikana pidettävä auki alusten läpilaskemista varten koko vuorokausi umpeensa. 8 §. Jokainen, joka tahallaan rikkoo kääntösillan tahi tekee sille vahinkoa, rangaistakoon voimassa olevan rikoslain mukaan ja korvatkoon vahingon. Huolimattomuudella aikaansaatetusta vahingosta vetäköön syyllinen sakkoa viisikymmentä markkaa ja korvatkoon myös vahingon. 9 §. Kun vahinkoa on tehty, on se heti asianomaisen ratainsinöörin arvioitava siltavahdin ja kahden saapuville kutsutun jäävittömän miehen läsnä ollessa. Ne korvaukset, joihin marenkulkijat tämän järjestyssäännön mukaan saattavat itsensä vikapääksi, ovat, mikäli mahdollista, Satamakonttorin toimesta kannettavat ennenkuin laivan sallitaan lähteä satamasta sekä valtionrautateiden pääkassöörille jätettävät niin pian kuin on mahdollista. 10 §. Jokainen, joka kääntösiltaa käyttää, olkoon velvollinen noudattamaan niitä tarkempia määräyksiä, joita Rautatiehallitus ehkä vastedes asiasta antaa. 11 §. Merenkulkijalla, joka katsoo vahingonkorvausta itseltään perusteettomasti otetuksi, on valta, oikaisun saamiseksi siihen, kahden kuukauden kuluessa sen jälkeen haastattaa Rautatiehallitus asianomaiseen oikeuteen. 12 §. Kanne näiden järjestyssääntöjen rikkomusten johdosta tehdään asianomaisessa järjestysasioita käsittelevässä oikeudessa. 13 §. Tätä järjestyssääntöä pitää tarpeellinen määrä suomen-, ruotsin- ja venäjänkielisiä kappaleita aina olla siltavahtien huostassa ja Satamakonttorissa liikkeenkäyttäjille pyynnöstä maksuttomasti annettavaksi. Tämä päätös on ilmoitettava Rautatiehallitukselle tiedoksi ja noudatettavaksi sekä asianomaisten tietoon saatettavaksi. Helsingissä, 27 p:nä Kesäkuuta 1903. Kulkulaitostoimituskunnan Päällikkö, Senaattori ''O. Bergbom.'' A. von Collan. 34 80 2005-08-13T08:41:55Z 128.214.198.82 ==Kaupunginvaltuuston päätös, jolla "Aktiebolaget Brändö Villastad" nimiselle osakeyhtiölle on myönnetty oikeus rakentaa sähköraitiotie Itäiseltä viertotieltä Sörnäsin niemekkeelle y. m., annettu maaliskuun 16 p:nä 1910.== Sittenkun "Aktiebolaget Brändö Villastad" niminen osakeyhtiö oli kaupunginvaltuustolta anonut lupaa saada: Sörnäsin niemekkeen koillisrantaan rakentaa maihinnousulaiturin ynnä vahtituvan; käyttää anomuksen oheen pantuun karttaan punaisella merkittyä aluetta ajotien paikaksi; sekä tälle aiotulle tielle ja niinikään Hörneperin-, Sibyllan- ja Pääskylänkadulle rakentaa sähköraitiotien, joka yhdistäisi nykyisen Itäisellä viertotiellä olevan raitiotien päätekohdan edellä mainittuun maihinnousulaituriin; on kaupunginvaltuusto hyväksynyt edellä mainitun anomuksen sekä samalla näin myönnettyjen oikeuksien nauttimiseen nähden vahvistanut seuraavat ehdot ja määräykset, nimittäin: että maihinnousulaituri yhtiön kustannuksella poistetaan kohta, kun yhtiö on lakannut laituria tarvitsemasta; että laituri poistetaan myöskin siinä tapauksessa, että kaupunki ryhtyy sinne rakennuttamaan rantasiltoja; että laiturin läheisyyteen suunniteltu vahtitupa rakennetaan vähintään 90 metrin päähän siitä alueesta, minkä toiminimi A. Parviainen & C:o on vuoteen 1917 saakka vuokrannut öljyvarastopaikaksi; että yhtiö suorittaa kaikki kustannukset, joita puheenalaisen tien sekä sillä olevan raiteen uudestaan suunnittelusta ehkä aiheutuu kaupungin vastaisuudessa järjestäessä katu-, tie- ja raide- y. m. rakennuksiaan; että yhtiön on ennen tientekoon ryhtymistään annettava rahatoimikamariin selvitys siitä, että Sörnäsin haararadan pohjoispuolisten alueiden, joita pitkin ehdotettu tie osittain tulisi kulkemaan, vuokraajat ovat myöntyneet tien rakentamiseen vaatimatta siitä kaupungilta korvausta; että yhtiö pitää tien, jonka tulee olla yleisen liikenteen käytettävänä, tyydyttävässä kunnossa sekä myös hoitaa sen puhtaanapidon, kunnes se on yhdistetty kaupungin rakentamaan katuun, jossa tapauksessa yhtiö ei ole oikeutettu saamaan korvausta tientekokustannuksistaan; että raitiotien ja sen valtaaman katu- tahi tiealueen kunnossapitoon nähden ovat vahvistettavat samat ehdot kuin Raitiotie- ja Omnibus-osakeyhtiön on noudatettava; sekä vihdoin että, jos kaupunginviranomaiset pitävät tarpeellisena raitiotien muuttamista jollekin toiselle kadulle tahi tielle, muutto on toimitettava yhtiön kustannuksella: Samalla on kaupunginvaltuusto kaupungin ja Raitiotie- ja Omnibus-osakeyhtiön välillä tehdyn toimilupakirjan 4 §:n määräyksen johdosta päättänyt, että sanotulle yhtiölle olisi ensi sijassa tarjottava oikeus liikenteen ylläpitämiseen edellä mainitulla raitiotielinjalla ja että toimilupakausi samoinkuin muutkin raitiotien rakentamista koskevat ehdot olisivat asetettavat yhtäpitäviksi nyt voimassa olevan toimilupakirjan kanssa, jotta kaupungin lunastusoikeus kaikkiin olemassa oleviin raitiotielinjoihin olisi yhtaikaa voimaan saatettavissa. Vihdoin on kaupunginvaltuusto nähnyt hyväksi myöntää hakijalle viisi vuotta valmistusaikaa, 1910 vuoden alusta lukien, jonka ajan kuluessa raitiotie olisi avattava liikenteelle, minkä ohessa toimilupakirja olisi katsottava rikotuksi, jollei liikennettä sitten pidettäisi yhteen vuoteen voimassa. ==Helsingin kaupungin ja Aktiebolaget Brändö Villastad nimisen osakeyhtiön välinen toimilupakirja kaupungin ja Helsingin pitäjässä olevan Brändön huvilakaupungin välisen raitiotielinjan rakennuttamisesta ja liikennöitsemisestä.== Kaupunginvaltuuston vahvistama tammikuun 17 p:nä 1911 ja sopimuskumppanien allekirjoittama helmikuun 10 p:nä samaa vuotta. '''Toimilupakirja.''' Helsingin kaupunginvaltuusto myöntää Aktiebolaget Brändö Villastad osakeyhtiölle luvan, raitiotieyhteyden aikaansaamiseksi Helsingin kaupungin ja Helsingin pitäjässä olevan Brändön huvilakaupungin välillä, rakentaa ja liikennöidä raitiotielinjaa, joka alkaa Helsingin Raitiotie- ja Omnibus-osakeyhtiön raitiotielinjan päätekohdasta Itäisellä viertotiellä ja kulkee pitkin Pääskylänkatua itään Sörnäsin haararadan alimenokohtaan sekä sieltä kohta mainitun radan pohjoispuolelle ja sen suuntaisesti Aktiebolaget Brändö Villastad osakeyhtiön, kaupunginvaltuuston maaliskuun 16 päivänä 1909 myöntämällä luvalla, teettää tietä pitkin Vanhankaupunginlahden rantaa. Raitiotiehen ja sen liikennöitsemiseen nähden ovat muutoin voimassa seuraavat ehdot: '''1 §.''' Osakeyhtiölle myönnetään lupa edellä mainittuun raitiotielinjaan sillä harjoitettavaa liikennöitsemistä varten 1945 vuoden loppuun. Toimilupakauden päättyessä pitää, ellei osakeyhtiölle myönnetä luvan pitennystä, raiteet ja niihin kuuluvat patsaat, johdot y. m. poistettaman sekä niitä varten käytetyt katu- ja tiealat pantaman kuntoon, sen uhalla että tuo muutoin teetetään kaupungin toimesta osakeyhtiön kustannuksella. '''2 §.''' Kaupungilla on oikeus, 1932 vuoden umpeen mentyä lunastaa osakeyhtiölle kuuluva, edellä mainittu raitiotielaitos siitä arvosta, minkä uskotut miehet silloin, laitoksen liikearvoon katsomatta, sille ynnä siihen kuuluville tonteille, rakennuksille, liikuvalle kalustolle, työpajoille ja koneille panevat. Näistä uskotuista miehistä valitsevat kaupunginvaltuusto ja osakeyhtiö kumpainenkin kaksi sekä nämä yhteisesti viidennen. Jos osakeyhtiö laiminlyö uskottujen miesten valitsemisen taikka jolleivät siten valitut voi viidennen vaalista sopia, määrää ne Helsingin raastuvanoikeuden ensimäinen osasto. '''3 §.''' Raitiotielaitoksen tarkoituksena on etusijassa henkilöjen kuljetus, ollen osakeyhtiöllä kuitenkin valta raitiotiellä kuljettaa tavaraakin, ellei siitä ole haittaa henkilöliikenteelle. '''4 §.''' Raitiotien rakentamiseen nähden on vaarinotettava: 1) että raitiotiekiskojen yläpinta pitää olla kadun taikka tien tasossa; 2) että raideleveys on 1,000 mm; 3) että osakeyhtiö saa sijoittaa tarpeelliset sivuutus- ja pistoraiteet rahatoimikamarin sitä varten hyväksymille paikoille; 4) että raitiovaunujen käyttövoimana käytetään sähkövoimaa; 5) että sähköjohtojen kannatuspatsaita saa asettaa ainoastaan sitä varten hyväksytyille paikoille; 6) että kontaktijohdot saa tehdä paljaasta langasta, mutta syöttöjohdot pitää olla tehokkaasti eristetyt; 7) että osakeyhtiö sekä patsaiden tekoaineeseen, rakenteeseen ja sijoitukseen että johtojen laatuun, laittamiseen ja käyttöön nähden on niiden määräysten alainen, mitkä rahatoimikamari harkitsee tarpeellisiksi antaa, jota paitsi osakeyhtiö on velvollinen noudattamaan niitä ohjeita, joita julkinen viranomainen saattaa turvallisuuden kannalta katsoa kohtuulliseksi määrätä. '''5 §.''' Kaupunki on oikeutettu yhdistämään mahdollisesti rakennuttamansa raitiotielinjat puheenalaiseen raitiotiehen sekä liikennöitsemään sitä suorittamatta korvausta muusta kuin sähkövoimasta kaupungissa siihen aikaan käyvän hinnan mukaan. Jos kaupunginvaltuusto harkitsee tarpeelliseksi, on osakeyhtiö velvollinen kohtuullista korvausta vastaan luovuttamaan osakeyhtiön rakentamat raiteet toisen raitiotieyrityksen käytettäviksi, ollen tuo yritys velvollinen kustantamaan tulo- ja lähtövaihteiden sijoituksen sekä niiden hoidon. Raideristeyksissä, joita osakeyhtiö ei saa estää tekemästä,kustantaa uutislaitteen teon ja kunnossapidon se, joka sellaista laitetta tarvitsee. Jos kaupungin liikenneolot vaativat puheenalaisen raitiotien rakennuttamista kaksiraiteiseksi, on kaupunki oikeutettu, siinä tapauksessa että osakeyhtiö ei tahdo tuollaiseen muutosrakennukseen ryhtyä, sen teettämään taikka vaihtoehtoisesti lunastamaan raitiotien myöskin ennen vuotta 1932 sillä tavoin, kuin 2 §:ssä tarkemmin määrätään. Jos kaupunki lunastaa puheena olevat raiteet ennen 1932 vuoden umpeen kulumista, on osakeyhtiö kuitenkin oikeutettu mainittuun ajankohtaan asti liikennöitsemään linjaa uskottujen miesten määräämän korvauksen suorittamalla. '''6 §.''' Osakeyhtiö on velvollinen kuukauden kuluessa siitä, kun tämä sopimuskirja on kaupungin puolesta allekirjoitettu, rahatoimikamarin tarkastettavaksi esittämään ei ainoastaan täydellisen asemapiirroksen, josta näkyy raiteen asema kadulla ja tiellä sekä mahdollisten sivuutusraiteiden luku ja pituus, vaan myös täydelliset piirustukset ja tarkan selitelmän kaikista raitiotielaitokseen ja johtoverkkoon kuuluvista rakenteellisista osista ja laitoksista, ollen muun mussa ilmoitettava, miten virta laitokseen johdetaan ja johdon katketessa vaarattomaksi tehdään, raitiotiellä käytettävien moottori- ja muiden vaunujen luku ja laatu, jarrutuslaitteet ja ukkosjohdot sekä miten raitiotien läheisyydessä olevat lennätin-, puhelin-, voima- ja valaistusjohdot sekä kaasu ja vesijohtoputket suojellaan n. s. harhailevain virtain vaikutukselta. Edellä mainitun tarkastuksen toimittamiseen saa rahatoimikamari käyttää korkeintaan kahden kuukauden ajan. Raitiotietyöt on, rahatoimikamarin siihen määräämän henkilön tahi viranomaisen tarkastuksen alaisena, suoritettava mahdollisimman joutuisesti ja yleistä liikennettä vähimmin häiritsevällä tavalla. Muutoin varaa kaupunginvaltuusto itselleen oikeuden vahvistaa ne tarkemmat määräykset, mitkä osakeyhtiö saattaa katsoa tarpeen vaatimiksi raitiotielaitoksen taikka raitiotien käytön laajaan muutokseen nähden. '''7 §.''' Raitiotien liikennöitsemiseen nähden ovat voimassa seuraavat ehdot: a) Raitiotietä älköön avattako yleiselle liikenteelle, ennenkuin rahatoimikamarin siihen määräämä henkilö tahi viranomainen on tien asianmukaisesti katsastanut ja hyväksynyt. b) Liikennettä pitää osakeyhtiö sitten herkeämättä voimassa yhtiön ehdottamain ja kaupungin maistraatin puolivuosittain vahvistamain kulkuvuoroluettelojen mukaisesti, käsittäen edellinen vuosipuolisko ajan huhtikuun alusta syyskuun loppuun ja toinen vuosipuolisko vuoden muut kuukaudet, älköönkä noihin luetteloihin muutosta tehtäkö maistraatin lupaa siihen hankkimatta. Osakeyhtiötä ei saa velvoittaa alottamaan liikennettä aamusin ennen klo 7 eikä jatkamaan sitä iltasin klo 10 jälkeen eikä myöskään ylläpitämään taajempia kulkuvuoroja kumpaiseenkin suuntaan kuin kahdesti tunnissa kesällä ja kerran tunnissa talvella; ollen kuitenkin kaupunki oikeutettu, jos tarpeelliseksi katsoo, järjestämään taajempia kulkuvuoroja raitiotiellä. c) Osakeyhtiö on velvollinen pitämään raitiotien kaikkine siihen kuuluvine kalustoineen hyvässä, siistissä ja ajanmukaisessa kunnossa. Vaunujen pitää kulkea tasaisesti ja töyttäilemättä sekä kylmänä vuodenaikana olla lämmitetyt. Muutoin on osakeyhtiö kaikkien niiden sen liikenteeseen soveltuvain määräysten alainen, joita on nykyään voimassa olevassa taikka vastedes annettavassa poliisijärjestyksessä. d) Maksu raitiovaunun käyttämisestä Vanhankaupunginlahden rannalla olevaan päätekohtaan asti taikka sieltä takaisin suoritetaan osakeyhtiön laatiman taksan mukaan, kuitenkin vaarinottaen että keskeytymättömästä matkasta kannetaan enintään 15 penniä siinäkin tapauksessa, että matkan lähtö- tai tulopaikkana on jokin kohta jollakin toisella Helsingin kaupunkiin yhdistetylle alueelle sijoitetulla raitiotielinjalla. e) Osakeyhtiön ilmoituksen johdosta tulee maistraatin, kaupunginvaltuustoa kuultuaan, laatia ehdotus raitiotieohjesäännöksi, jossa on määräyksiä sekä liikennehenkilökunnasta, vaunuista ja kalustosta että myös siitä, mitä yleisön puolestaan tulee raitiotieliikenteessä vaarinottaa; ja on läänin kuvernöörin asia vahvistaa tuollainen ehdotus noudatettavaksi. f) Siinä tapauksessa että maistraatti katsoo tarpeelliseksi, että tapaturmain estämiseksi raitiotieliikenteessä on vartijoita asetettava, on osakeyhtiö velvollinen vartijat asettamaan ja kustantamaan. '''8 §.''' Osakeyhtiö suorittaa kustannukset kaikista ajoteiden ja jalkakäytäväin, viemärikanavain, vesi-, kaasu- ja sähköjohtojen y. m. muutos- tai uudistustöistä, joita aiheutuu raitiotien rakentamisen taikka raitiotieliikenteen voimassapidon johdosta suoritetuista töistä. Niinikään suorittaa osakeyhtiö kustannukset sellaisista raitiotien muutostöistä, joita kaupungin vastaiset katu-, raide- y. m. laitokset voivat aiheuttaa. Raitiotie ei saa olla esteenä yleisen paikan, kadun, viertotien, tien, sähkö-, kaasu-, lokaviemäri- tai vesijohdon muutos-, uudistus- tahi korjaustyön teettämiselle eivätkä sen johdosta yhtiölle koituvat kustannukset sekä niistä johtuva raitiotieliikenteen keskeyttäminen taikka estyminen oikeuta vaatimaan korvausta. Jos tuollaisen työn johdosta käy tarpeelliseksi joksikin ajaksi poistaa raitiotie taikka liikenteen keskeytymättömän jatkamisen vuoksi tehdä muutos raitiotiehen taikka muuttaa se toiselle kadulle taikka paikalle, on osakeyhtiö velvollinen, rahatoimikamarilta käskyn saatuaan, omalla kustannuksellaan viipymättä suorittamaan siten tarpeelliseksi käyneen työn. Osakeyhtiö on niinikään velvollinen, jos kaupunginvaltuusto sitä vaatii, korvauksetta lopullisesti muuttamaan raitiotien toiselle kadulle taikka paikalle, kun se muutetun kadunjärjestelyn taikka muun kunnallisen toimenpiteen johdosta havaitaan tarpeelliseksi. Osakeyhtiö on velvollinen kunnossapitämään kadun tahi tien päällystyksen kiskojen välissä ja 30 senttimetriä leveältä niiden kumpaisellakin puolella, ollen osakeyhtiö sen ohessa velvollinen omalla kustannuksellaan korjaamaan vian, joka raitiotien johdosta saattaa syntyä kadun taikka tien muuhun osaan. Jos katu taikka tie on päällystettävä uudella, kalliimmalla aineella, kustantaa raiteitten väliin ja vierelle tarvittavan aineen se, jonka velvollisuutena kadun kunnossapito on. Osakeyhtiö on velvollinen pitämään raiteeseen sijoitetut kiskot puhtaina, eikä koottua likaa saa panna varastoon kadulle eikä tielle, vaan on se osakeyhtiön toimesta paikalla poistettava. Poistettaessa lunta kadulta, viertotieltä taikka tieltä raitioliikenteen voimassa pitämiseksi on poistaminen toimitettava niin leveältä ja suoritettava siten, ettei muulle keskuusliikenteelle synny vaaraa eikä estettä. Jos kuitenkin raitiotiet lumen kasaantumisen johdosta ovat esteenä muulle keskuusliikenteelle, on raitiotieliikenne poliisin käskystä keskeytettävä siksi, kunnes este on lakannut. Osakeyhtiön Sörnäsin haararadan pohjoispuolelle teettämän tien kunnossa ja puhtaana pitoon ovat voimassa kaupunginvaltuuston 16 päivänä 1909 vahvistamat määräykset. '''9 §.''' Jokaiselta vuorokaudelta, minkä liikenne raitiotiellä taikka jollakin sen osalla on keskeytyneenä eikä yhtiö voi näyttää sen johtuneen luonnonesteestä, lakosta taikka tapaturmasta, jota kohtuudella ei käy lukeminen yhtiön viaksi, maksaa osakeyhtiö kaupunginkassaan sakkoa korkeintaan 100 markkaa, rahatoimikamarin harkinnan mukaan kussakin eri tapauksessa. Jollei liikennettä pidetä voimassa yhteen vuoteen, on toimilupa menetetty. Vakuudeksi kaupunginkassaan mahdollisesti erääntyneistä sakoista ja niistä kustannuksia, jotka, siinä tapauksessa että osakeyhtiö ei noudata tässä välikirjassa olevia määräyksiä taikka että raitiotien rakennuslupa menetetään taikka yritys lakkautetaan eikä toinen ota sitä haltuunsa kaupungin myönnytyksellä, voivat olla tarpeellisia katujen ja muiden paikkain kuntoonpanemiseksi, pitää osakeyhtiön viimeistään kolmenkymmenen päivän kuluessa sopimuskirjan allekirjoittamisesta, sen uhalla että toimilupa muussa tapauksessa menetetään, rahatoimikamarin hyväksyminä, korkoa kasvavina arvopapereina kamariin pantiksi tallettaa tuhatta Suomen markkaa vastaava rahamäärä. Tämä pantti, jonka kaupunki saa laissa säädettyä arvioimista ja myytäväksi tarjoomista toimittamatta muuttaa rahaksi, pitää pysytettämän arvoltaan muuttumattomana, ja tulee, siinä tapauksessa että kaupungin on täytynyt siitä käyttää jokin määrä sakkojen suoritukseen taikka töitten tettämiseen taikka että sen arvo on vähentynyt, osakeyhtiön kohta rahatoimikamarin käskystä täyttää vajaus; ja saa kaupunki, siinä tapauksessa että osakeyhtiö ei sitä täytä, pitäytyä osakeyhtiön muuhun omaisuuteen summan saattamiseksi täyteen määräänsä. Sittenkun kaikki korvausvaatimukset osakeyhtiötä vastaan ovat lakanneet, on pantti osakeyhtiölle palautettava, mutta osakeyhtiö saa sillä välin nauttia hyväkseen pantille kertyvän koron. '''10 §.''' Jos osakeyhtiö laiminlyö raitiotielaitokseen tahi sen kalustoon nähden toimeenpanna muutoksia tahi parannuksia taikka raiteiden sijoituksessa taikka katujen puhtaanapidossa taikka muutoin suorittaa töitä, jotka tämän sopimuskirjan mukaan ovat osakeyhtiön velvollisuutena, saa kaupunki teettää ne osakeyhtiön kustannuksella sekä ottaa kustannusten korvauksen kaupungin haltuun jätetystä pantista. '''11 §.''' Yhdysliikenteestä johtuvat riitaisuudet on lopullista ratkaisua varten lykättävä kolmijäseniseen sovintolautakuntaan, johon kumpikin asianomainen valitsee yhden jäsenen ja nämä yhteisesti kolmannen. Jos asianosainen kieltäytyy sovintomiesten valitsemasta taikka jollei kolmannen sovintomiehen vaalissa päästä yksimielisyyteen, menetellään 2 §:ssä säädetyllä tavalla. '''12 §.''' Kaupungin palveluksessa oleva poliisimies on virkatoimessa ollessaan oikeutettu maksutta käyttämään joutilasta siltapaikkaa linjalla kulkevissa raitiovaunuissa, etusijassa etumaisella vaununsillalla; ja on osakeyhtiö velvollinen rahatoimikamarille antamaan enintään 40 maksuttomaan matkaan osakeyhtiön raitiotielinjalla oikeuttavaa lippua kaupungin taikka poliisin palveluksessa olevien henkilöjen käytettäväksi. '''13 §.''' Osakeyhtiölle edellämainitussa laajuudessa myönnetyn oikeuden raitioteitten rakentamiseen ja liikennöitsemiseen saa luovuttaa toiselle, kaupunginvaltuuston hyväksymälle omistajalle. '''14 §.''' Tämän toimiluvan tulkitsemista taikka käyttämistä koskevaa riitaa ei saa vetää oikeuteen, vaan ratkaisevat sen sovintomiehet, jotka valitaan 2 §:ssä mainitulla tavalla. 35 81 2005-09-03T08:14:57Z 128.214.198.81 '''Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelma 36/1912''' '''Keisarillisen Suomen Senaatin päätös''' '''Oulunkylän ja Kottbyn kylien ynnä useiden kylien, yhdyskuntain ja talojen erottamisesta Helsingin pitäjän nimismiehenpiiristä uudeksi Huopalahti-nimiseksi nimismiehenpiiriksi.''' Annettu Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 1912. Keisarilliselle Suomen Senaatille Armossa annetun vallan nojalla on Keisarillinen Senaatti tänään tapahtuneessa esittelyssä Uudenmaan läänin Kuvernöörin esityksestä nähnyt hyväksi määrätä että Oulunkylän ja Kottbyn kylät, Oulunkylän huvilayhdyskunta, Pakinkylä, Tuomarinkylä, Nackbölen kylä, Tomtbackan yksinäistalo, Kårbölen kylä, Kånalan kylä, Talin kylä, Pitäjänmäen rautatiealue, Munksnäsin säteri ynnä Löfönsaari, Vähä-Huopalahden kylä, Fredriksbergin huvilayhdyskunta ja Drumsön kylä ovat erotettavat Helsinginpitäjän nimismiehenpiiristä uudeksi Huopalahti-nimiseksi nimismiehenpiiriksi, jota vastoin jälellä olevat osat Helsingin pitäjää niinkuin tähänkin saakka muodostavat Helsingin nimismiehenpiirin; ja on tämän johdosta Uudenmaan läänin vuosirahansääntöön otettava yksi nimismies lisäksi, joka saa sellaisille virkamieheille säädetyt palkkaedut, sekä sanotun läänin Kuvernöörin ryhdyttävä toimenpiteisiin Keisarillisen Senaatin edellämainitun päätöksen täytäntöön saattamiseksi. :Helsingissä, 14 päivänä helmikuuta 1912. :Siviilitoimituskunnan v. t. Päällikkö, ::Senaattori, Kenraaliluutnantti ''W. Markoff.'' :::Albin Rimppi. 36 82 2005-06-20T20:20:14Z 84.231.165.239 HYÖKKÄÄMÄTTÖMYYSSOPIMUKSEN JATKO 1934 HYÖKKÄÄMÄTTÖMYYDESTÄ JA RIITOJEN RAUHANOMAISESTA RATKAISUSTA SUOMEN JA NEUVOSTOLIITON KESKEN TEHDYN SOPIMUKSEN VOIMASSAOLOAJAN PIDENTÄMISTÄ KOSKEVA, MOSKOVASSA 7 PÄIVÄNÄ HUHTIKUUTA 1934 TEHTY PÖYTÄKIRJA. Suomennos. Suomen Tasavallan Presidentti ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Toimeenpaneva Keskuskomitea, pyrkien luomaan mahdollisimman kestävän perustan maittensa suhteiden kehittymiselle, tahtoen antaa toisilleen uuden todisteen niiden kesken onnellisesti muodostuneiden rauhallisten ja ystävällisten suhteiden muuttumattomuudesta ja kestävyydestä, haluten edistää yleisen rauhantilan ylläpitämistä sekä valtioiden välisten suhteiden vakavuutta ja rauhallista kehitystä Itä-Euroopassa ja todeten, että Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 1932 tehdyllä sopimuksella on ollut suotuisa vaikutus niiden välisiin suhteisiin sekä ylempänä mainittujen tehtävien ratkaisemiseen, ovat päättäneet allekirjoittaa tämän pöytäkirjan ja sitä varten valtuutetuikseen määränneet, Suomen Tasavallan Presidentti: Suomen Tasavallan erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin Moskovassa, vapaaherra Aarno Yrjö-Koskisen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Toimeenpaneva Keskuskomitea: Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Toimeenpanevan Keskuskomitean jäsenen, ulkoasiainkansankomissaarin Maksim Maksimovitsch Litvinoffin, jotka, vaihdettuaan oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavista määräyksistä: 1 artikla. Hyökkäämättömyydestä ja riitojen rauhanomaisesta ratkaisusta Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton kesken Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 1932 tehdyn sopimuksen 8 artiklassa olevat määräykset sopimuksen voimassaoloajasta ja sen lakkaamisesta muutetaan siten, että sanottu sopimus on pysyvä voimassa 31 päivään joulukuuta 1945. 2 artikla. Tämä pöytäkirja on tehty kahtena ranskankielisenä kappaleena. Tämä pöytäkirja on mahdollisimman pian ratifioitava ja ovat ratifioimiskirjat korkeiden sopimuspuolten kesken vaihdettavat Helsingissä. Tämä pöytäkirja tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihdon tapahtuessa. Tämän vakuudeksi valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan ja varustaneet sen sineteillään. Moskovassa, 7 päivänä huhtikuuta 1934. A. S. Yrjö-Koskinen (L. S.) M. Litvinoff (L. S.) Ratifiointiasiakirjat vaihdettiin Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 1934. 37 83 2005-06-20T20:17:25Z 84.231.165.239 HYÖKKÄÄMÄTTÖMYYSSOPIMUS 1932 HYÖKKÄÄMÄTTÖMYYDESTÄ JA RIITOJEN RAUHANOMAISESTA RATKAISUSTA SUOMEN JA NEUVOSTOLIITON KESKEN HELSINGISSÄ 21 PÄIVÄNÄ TAMMIKUUTA 1932 TEHTY SOPIMUS. (Suomen Asetuskokoelma 249/1932, Ulkoasianministeriön Sopimussarja 13/1932) Suomennos. Suomen Tasavallan Presidentti toiselta ja Sosialistisen Neuvostotasavaltain Liiton Toimeenpaneva Keskuskomitea toiselta puolen, tahtoen edistää yleisen rauhantilan säilymistä, siinä vakaumuksessa, että alla olevien velvoitusten asettaminen ja kaikkien Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä ehkä sattuvien riitojen rauhanomainen ratkaisu on molempien korkeiden sopimuspuolten etujen mukaista ja on edistävä hyvän naapuruuden ja ystävällisten suhteiden kehitystä molempien maiden kesken, selittäen, ettei mikään sopimuspuolten aikaisemmista kansainvälisistä sitoumuksista ole esteenä niiden keskinäisten suhteiden rauhalliselle kehitykselle eikä ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa, haluten vahvistaa ja täydentää 27 päivänä elokuuta 1928 tehtyä sodan hylkäämistä tarkoittavaa yleissopimusta, ovat päättäneet tehdä seuraavan sopimuksen ja valtuutetuikseen nimittäneet, Suomen Tasavallan Presidentti: Ulkoasiainministerin, vapaaherra A. S. Yrjö-Koskisen, ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Toimeenpaneva Keskuskomitea: Erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin Jean Maiskyn, jotka valtuutetut, vaihdettuaan hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavista määräyksistä: 1 artikla. 1. Korkeat sopimuspuolet takaavat molemminpuolisesti loukkaamattomiksi Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton väliset nykyiset rajat sellaisina, joiksi ne on vahvistettu Tartossa 14 päivänä lokakuuta 1920 tehdyssä rauhansopimuksessa, joka pysyy niiden välisten suhteiden järkkymättömänä perustana, ja sitoutuvat kumpikin puolestaan pidättymään kaikesta hyökkäyksestä toista sopimuspuolta vastaan. 2. Hyökkäyksenä on pidettävä jokaista väkivaltaista tekoa, joka loukkaa toisen korkean sopimuspuolen maa-alueellista eheyttä ja koskemattomuutta tai valtiollista riippumattomuutta, vaikka se olisi suoritettu sotaa julistamattakin ja välttämällä sodan tunnusmerkkejä. Pöytäkirja ensimmäisen artiklan johdosta. Tämän sopimuksen 4 artiklan määräysten mukaan eivät tämän sopimuksen määräykset koske rajarauhan turvaamistoimenpiteistä 1 päivänä kesäkuuta 1922 tehtyä sopimusta, vaan se pysyy edelleen täydessä voimassa. 2 artikla. 1. Jos toinen korkeista sopimuspuolista joutuu yhden tai useamman kolmannen valtion taholta hyökkäyksen kohteeksi, sitoutuu toinen korkea sopimuspuoli noudattamaan puolueettomuutta koko selkkauksen ajan. 2. Jos toinen korkeista sopimuspuolista ryhtyy hyökkäykseen kolmatta valtiota vastaan, voi toinen korkea sopimuspuoli sanoa irti tämän sopimuksen ilman ennakkoilmoitusta. 3 artikla. Kumpikin korkea sopimuspuoli sitoutuu olemaan osallistumatta sopimuksiin tai välipuheisiin, jotka ovat avoimesti vihamielisiä toista sopimuspuolta vastaan sekä muodollisesti taikka asiallisesti ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa. 4 artikla. Tämän sopimuksen edellisissä artikloissa mainitut velvoitukset eivät voi missään tapauksessa järkyttää eivätkä muuttaa niitä kansainvälisiä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka korkeille sopimuspuolille johtuvat ennen tämän sopimuksen voimaantuloa tehdyistä sopimuksista tai ottamistaan velvoituksista, sikäli kuin ne eivät ole hyökkäysluontoisia tämän sopimuksen tarkoittamassa merkityksessä. 5 artikla. Korkeat sopimuspuolet ilmoittavat aina pyrkivänsä ratkaisemaan kaikki välillänsä ehkä syntyvät riidat, olivatpa ne mitä laatua tai alkuperää tahansa, oikeudenmukaisuuden hengessä ja tahtovansa käyttää niiden ratkaisuun yksinomaan rauhallisia keinoja. Sitä varten korkeat sopimuspuolet sitoutuvat alistamaan kaikki riidat, joita tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen niiden välillä ehkä syntyy ja joita ei kohtuullisessa ajassa ole saatu tavallista diplomaattista tietä selvitetyiksi, sovittelumenettelyyn sovittelulautakunnassa, minkä oikeudet, kokoonpano ja toiminta määrätään erityisessä Iisäsopimuksessa, joka on oleva tämän sopimuksen oleellisena osana ja jonka korkeat sopimuspuolet sitoutuvat solmimaan lyhimmän mahdollisen ajan kuluessa sekä joka tapauksessa ennen tämän sopimuksen ratifiointia. Sovittelumenettelyä on käytettävä niissäkin tapauksissa, joissa riita koskee jonkin korkeiden sopimuspuolten välisen sopimuksen soveltamista tahi tulkintaa ja erikoisesti kysymyksen ollessa siitä, onko molemminpuolista hyökkäämättömyysvelvoitusta loukattu vai ei. 6 artikla. Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat vaihdettava Moskovassa. 7 artikla. Tämä sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihdon tapahtuessa. 8 artikla. Tämä sopimus on oleva voimassa kolme vuotta. Ellei kumpikaan korkeista sopimuspuolista ole sitä vähintään kuusi kuukautta ennen tämän ajan umpeen kulumista sanonut irti, niin sen on katsottava tulleen itsestään pitennetyksi uudeksi kaksivuotiskaudeksi. 9 artikla. Tämä sopimus on tehty kahtena alkuperäisenä ranskankielisenä kappaleena Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 1932. Tämän vakuudeksi valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja kiinnittäneet siihen sinettinsä. A. S. Yrjö-Koskinen. (L. S.) J. Maisky. (L. S.) Ratifiontiasiakirjat vaihdettiin Moskovassa 9 päivänä elokuuta 1932. Pöytäkirja hyökkäämättömyyssopimuksen jatkamisesta 31.12.1945 saakka. 38 85 2005-07-14T11:51:55Z 217.71.151.208 == Iisalmen kauppalan perustaminen == '''Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 23/1860 sivut 1-3.''' '''Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus''' '''kauppalan perustamisesta Haukiniemen niemelle Iisalmen pitäjässä.''' Annettu Helsingissä, 24 päiv. Lokakuuta 1860. '''Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.,''' teemme tiettäväksi: että Syyskuun 18 päivänä 1856 annetun Armollisen Asetuksemme toimeen panemisesta, sikäli kuin se koskee kaupungin perustamista Kuopion läänissä olevaan Iisalmen pitäjään, siitä tehdyn alamaisen esityksen johdosta ja miettiessämme, yhdeltä puolen, että ei kaupunki tässä syrjäisessä ja harvaan asutussa paikkakunnassa taitaisi mitenkään päästä hyvästi menestymään ja äkkiä hyötymään, niin kauvan kuin vastassa olevat kosket katkaisevat ja työlästyttävät vesimatkan Iisalmen pitäjän ja eteläisten paikkakuntain välillä, joka kaupungin kuntoon-pääsemistä haittaava este vielä ehkä pitemmän aikaa voipi kestää, ja että jos kaupunki perustettaisiin sille tehdyn asema-kaavan mukaan, nyt jo kuitenkin tultaisiin käyttämään paljoa suurempata aluutta, kuin kaupunki ensi aluksi tarvitseisi, jonka aluuden lunastaminen Kruunulle tuottaisi suuria kulunkia, sekä toiselta puolen, että tällä uudella kaupungilla tarkoitettu asia, nimittäin Iisalmen pitäjälle ja sen ympäristölle hankkia maa-tavarain myöntipaikka ja tilaisuus varustaa itsensä tarpeellisilla osto-kaluilla, silläkin tavalla ennätetään, että varsinaisitta kaupungin oikeuksitta oleva kauppala perustetaan sanottuun pitäjään, Armossa hyväksi olemme katsoneet säätää, että se osa kirkkoherran-puustelliin kuuluvasta Haukiniemen niemestä, joka on etelästä käsin Iisalmen kirkolle menevän valta-maantien länsi-puolella, pitää, siitä vaan toistaiseksi pois eroittamalla muutamia pienempiä maapalstoja, jotka puustellinhaltia on antanut yksityisten nautittaviksi, Kruunua varten ja Paloisten kruunun-tilasta vasta saatavata korvausta vastaan, ulosmurrettaman kauppalan perustamiseksi, joka oikeus-asiainsa suhteen on kuuluva seudun Kihlakunnan-oikeuden alaan ja hallitus-hoitonsa puolesta läänin Kuvernöörin ja paikkakunnan kruununpalveliain haltuun. Tähän Iisalmeksi nimitettävään uuteen kauppalaan, joka Iisalmen piirikunnassa on oleva Piirilääkärin asuntopaikkana ja johon apteekki myöskin on laitettava, saa Kuvernöörin kirjallisesti annettavalla luvalla asettautua neljä eli viisi hyvämaineista henkeä, jotka todistuksilla saattavat näyttää taitavansa tyydyttävästi kirjoittaa, lukua laskea ja kauppias-kirjoja hoitaa, jos vaan Kruunulle vuotuisesti maksavat mitä Suomeen asetettu Senaattimme Kuvernöörin esityksestä määrää; ollen heillä oikeus ostaa paikkakunnan tuotteita, sekä avonaisesta puodista kaupaksi pitää kotomaisia ja omassa maassa ostamiansa ulkomaan tavaroita. Myöskin on jokaisella hyvämaineisella ja ammatissaan oppineella käsityöläisellä valta sinne asumaan muuttaaja, nyt voimassa olevien ammatti-asetusten estämättä, joko avuksensa otetuilla kisälleillä ja oppipojilla eli niitä paitsi käsityötänsä harjoittaa, kuin vaan Kruunulle maksaa sen erinäisen elatuskeinoilia-veron, jonka Kuvernööri elatuskeinon ja liikkeen suuruuden mukaan summallensa määrää.Samate saa jokainen, asianomaisella luvalla kauppalaan asettautuva, tätä kauppalata varten määrätystä maasta itsellensä ostaa tarpeellisen tonttipaikan, Kuvernööriltä, maan jakoa myöten tontteihin, toreihin ja katuihin y. m., määrättäviä ehtoja vastaan; jota paitsi maanpaikan asianomaisessa järjestyksessä otetuilla ammattimiehillä on oikeus kauppalaan asettautua ja ammattiansa siellä samalla oikeudella ja ehdoilla kuin maallakin harjoittaa, ja saavat maalaisetkin siellä myödä ja kaupaksi tarjota kaikkia semmoisia tavaroita ja tuotteita, joilla asetusten mukaan maalla saadaan kauppaa käydä. Sielun-hoidon ja kirkkokurin suhteen tulee kauppala kuulumaan Iisalmen pitäjään, oikeudella viljellä sen emäkirkkoa ja kohtuullista palkintoa vastaan saada siellä olevalta papistolta papillista palvelusta: ja luetaan kauppala myöskin Iisalmen pitäjän vaivaishoitokuntaan. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 24 päiv. Lokakuuta 1860. '''Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaattinsa: C. CRONSTEDT. FAB. LANGENSKIÖLD. A. L. BORN. ROBERT TRAPP. B. FEDERLEY. M. W. NORDENHEIM. V. FURUHJELM. F. EDELHEIM. Carl Björkman. == Iisalmen kaupungin perustaminen == '''Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokoelma 35/1891 sivu 1.''' (Julkiluettava saarnastuolista). '''Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus''' '''Iisalmen pitäjäässä Kuopion lääniä olevan Iisalmen kauppalan toisinmuodostuksesta kaupungiksi.''' Annettu Helsingissä, 20 p:nä Lokakuuta 1891. '''Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.''' Teemme tiettävksi: Suomen Senaattimme Talous-osaston alamaisesta esityksestä ja katsoen myöskin maan Kenraalikuvernöörin kehotukseen, olemme Me nähneet hyväksi Armossa määrätä, että Iisalmen kauppala Iisalmen pitäjäässä Kuopion lääniä on toisinmuodostettava kaupungiksi ja saava nimen "Iisalmi"; jonka yhteydessä Me Armossa olemme tahtoneet sille uudelle kaupungille vahvistaa erinäisen perustuskirjan. Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 20 p:nä Lokakuuta 1891. '''Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaattinsa: S. W. von TROIL. H. MOLANDER. C. O. MELAN. Z. YRJÖ-KOSKINEN. Js GRIPENBERG. G. v. ALFTHAN. C. TUDEER. A. E. ARPPE. K. F. IGNATIUS. WALD. ENEBERG. A. W. Lindström. 39 86 2005-07-13T13:44:17Z 128.214.198.88 == Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus == '''pienemmän kauppalan perustamisesta Turun ja Porin läänissä olevaa Ikaalisten kirkonkylään.''' Annettu Helsingissä, 21 päiw. Huhtikuuta 1858. '''ME ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y.m., y. m.''' Teemme tiettäväksi: Syyskuun 18 päivänä 1856 annetun Armollisen Asetuksemme toimeen panemisesta, sikäli kuin se koskee kaupungin perustamista Turun ja Porin läänissä olevaan Ikaalisten pitäjään, olemme Me, siitä tehdyn alamaisen esityksen johdosta ja miettiessämme kaupungin tässä luonnostaan osaksi kurjassa ja harvaan asutussa paikkakunnassa vasta pitemmän ajan perästä saattavan päästä mihinkään kuntoon, sekä kuin mitä kysymyksessä olevalla uudella kaupungilla on tarkoitettu, nimittäin että Ikaalisten pitäjälle ja sen ympäristölle valmistettaisiin maatavaroiden myöntipaikka ja tilaisuutta saada välttämättömiä tarpeitansa, sillä tavalla myöskin ennätetään, että varsinaisitta kaupungin oikeuksitta oleva kauppala perustetaan sanottuun pitäjään, Armossa hyväksi katsoneet säätää että sopivaan paikkaan Ikaalisten kirkonkylässä pitää Ruunulle ostettaman tarpeellinen maan-ala pienemmän kauppalan perustamiseksi, joka oikeusasiainsa suhteen kuulukoon seudun Kihlakunnanoikeuden alaan ja hallitus-hoitonsa puolesta läänin Kuvernöörin ja paikkakunnan Ruununpalvelijain huomaan. Tähän tulevaan kauppalaan, joka Ikaalisten aluudessa on Lääninlääkärin asuntopaikkana oleva, ja johon apteekki myöskin on laitettava, asettautukoon Kuvernöörin kirjallisesti annettavalla luvalla neljä eli viisi hyvämaineista henkeä, jotka todistuksilla saattavat näyttää taitavansa tyydyttävästi kirjoittaa, lukua laskea ja kauppias-kirjoja hoitaa, jos vaan Ruunulle vuotuisesti maksavat mitä Suomeen asetettu Senaattimme Kuvernöörin esityksestä määrää, ollen heillä oikeus ostaa paikkakunnan tuotteita, sekä avonaisessa puodissa kaupaksi pitää kotomaisia ja omassa maassa ostamiansa ulkomaan tavaroita. Myöskin on jokaisella hyvämaineisella ja ammatissaan oppineella käsityöläisellä valta sinne asumaan muuttaa ja, nyt voimassa olevien ammatti-asetusten estämättä, joko avuksensa otetuilla kisälleillä ja oppipojilla eli niitä paitsi käsityötänsä harjoittaa, kuin vaan Ruunulle maksaa sen erinäisen elatuskeinoilija-veron, jonka paljous elatuskeinon ja liikkeen suuruuden mukaan Kuvernööriltä määrätään. Jokainen asianomaisella luvalla kauppalaan asettautuva saakoon myöskin kauppalata varten ostetusta maasta määrä-vuosiksi itsellensä arennille hankkia tarpeellisen tonttipaikan, Kuvernööriltä, aluuden jakoa myöten tontteihin, toreihin y. m. määrättäviä ehtoja vastaan; jota paitsi maanpaikan asianomaisessa järjestyksessä otetuilla ammattimiehillä on oikeus kauppalaan asettautua ja ammattiansa siellä samalla oikeudella ja ehdoilla kuin maallakin harjoittaa, niinkuin myös maalaisetkin siellä saavat myödä ja kaupaksi tarjota kaikkia semmoisia tavaroita ja tuotteita, joilla asetusten mukaan maalla saadaan kauppaa käydä. Sielun hoidon ja kirkko-kurin suhteen tuleepi kauppala kuulumaan Ikaalisten pitäjään, oikeudella sen emäkirkkoa viljellä, sekä siellä olevalta papiskunnalta kohtuullista palkintoa vastaan saada papillista palvelusta: Ja luetaan kauppala myöskin Ikaalisten pitäjän vaivaishoitokuntaan. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 21 päiv. Huhtikuuta 1858. '''Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään,''' '''Suomeen asetettu Senaattinsa:''' L. G. v. HAARTMAN. A. L. BORN. ROBERT TRAPP. B. FEDERLEY. V. FURUHJÉLM. Carl Björkman. == Asetus == Suomen asetuskokoelma 370/1971. '''Ikaalisten kauppalan perustamisesta.''' Annettu Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 1971. Sisäasiainministerin esittelystä määrätään, että Ikaalisten kunnan alueesta, josta osa ennestään on ollut kauppalana, perustetaan 1 päivästä tammikuuta 1972 lukien kauppala, jonka nimenä on Ikaalinen. Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 1971. Tasavallan Presidentti URHO KEKKONEN Sisäasiainministeri Artturi Jämsén 40 87 2005-07-22T08:47:50Z 128.214.198.11 == Keisarillisen Suomen Senaatin päätös ilmailusta Suomessa. == Suomen asetuskokoelma 20/1914 sivut 2-4. Annettu Helsingissä, 26 p:nä toukokuuta 1914. Keisarilliselle Suomen Senaatille Armossa annetun vallan nojalla on Keisarillinen Senaatti nähnyt hyväksi antaa seuraavat määräykset ilmailusta Suomessa. '''1 §.''' Lentolaitteella lentää tahi ilmaan nousta saa Suomessa ainoastaan semmoinen henkilö, joka on asianomaisesti vahvistettujen sääntöjen perusteella toimivan ilmailuklubin kirjoissa, ja jolle asianomainen kuvernööri on ilmailuklubin esityksestä ja vastuulla antanut lentämis- tai ilmaannousuoikeuden. '''2 §.''' Jokainen lentolaite, joka ei ole maa- ja merisotalaitoksen oma, pitää olla rekisteröitynä semmoiseen ilmailuklubiin, kuin 1 §:ssä mainitaan, ja varustettuna asianomaisen ilmailuklubin nimikirjoituksella sekä erityisellä numerolla. '''3 §.''' Kaikkien ilmailuklubien on pidettävä tarkkaa rekisteriä niihin kirjoitetuista ilmailijoista, lentolaitteista sekä viimemainittujen ohjaamistaitoa opettelevista henkilöistä, ja on jokaisesta uudesta ilmailijasta ja lentolaitteesta heti annettava tieto kuvernöörille. ''' 4 §.''' Tullihenkilökunnan tulee viipymättä antaa kaikista maahan tuoduista lentolaitteista tai niiden osista tieto paikkakunnan kuvernöörille sekä sen läänin kuvernöörille, johon tavara on määrätty meneväksi, tarkasti ilmoittaen tavaran laadun ynnä lähettäjän ja vastaanottajan osotteet. Tämä määräys ei koske lentolaitteita, jotka maa- tai merisotalaitos tuo maahan. '''5 §.''' Lentää tahi ilmaannousta ei saa: 1) sen paikkakunnan yli, missä Keisarilliset Majesteetit olskelevat; 2) linnoituksen, sotaväenleirin ja paikan yli, jossa sotajoukkoja on kasarmiin majoitettuna; 3) paikan yli, missä sotalaivoja on ankkurissa, eikä 4) niiden paikkain yli ja niissä tapauksissa, joihin nähden erityinen kielto annetaan. Sitä paitsi tulee ilmailijain mahdollisuutta myöten välttää lentämistä tai ilmaannousemista kaupunkien ja muiden taajaväkisten paikkakuntain yli. '''6 §.''' Sen silmälläpito, että ilmailuklubit ja ilmailijat tarkoin noudattavat tässä edellä olevia määräyksiä, on kuvernöörin ja hänen alaisensa kaupunki- ja maapoliisin asia. '''7 §.''' Kuvernööri sekä kaupunki- ja maapoliisin päällikkö ovat velvolliset pitämään tarkkaa rekisteriä läänissä, kihlakunnassa ja kaupungissa olevista ilmailuklubeista sekä näiden kirjoihin merkityistä ilmailijoista ja lentolaitteista kuin myös henkilöistä, jotka opettelevat noiden laitteiden ohjaamistaitoa. Helsingissä, 26 p:nä toukokuuta 1914. Kulkulaitostoimituskunnan v. t. Päällikkö, Senaattori ''Kreivi Berg.'' R. Lindberg. == Asetus ilmailuliikenteestä Suomessa. == Suomen asetuskokoelma 118/1918. Annettu Helsingissä, 13 päivänä syyskuuta 1918. Suomen Senaatti on Sota-asiaintoimituskunnan esityksestä, Kulkulaitosten ja yleisten töiden toimituskunnan esittelyssä, hyväksynyt ja vahvistanut seuraavan asetuksen ilmailuliikenteestä Suomessa. '''1 §.''' Jokainen ilmailuliikenne, lukuunottamatta maan sotavoiman harjoittamaa, on tämän asetuksen määräysten alainen. '''2 §.''' Lentovälineitä rakennettakoon ainoastaan Suomen armeijan Yleisesikunnan antaman lupatodistuksen ja Yleisesikunnan vahvistamain piirustusten perusteella. Samoin on lentovälineiden käytäntöön ottaminen, maahan tuominen ja maasta vieminen sallittu yksinomaan Yleisesikunnan suostumuksella ja sen määräämillä ehdoilla. '''3 §.''' Lentovälineiden myyminen tahi muu luovuttaminen samoin kuin niiden hankinta olkoon sallittu ainoastaan Yleisesikunnan luvallla. '''4 §.''' Siinä tapauksessa että maan sotavoima asetetaan sotakannalle, on jokainen lentovälineen omistaja velvollinen Yleisesikunnan käskystä heti luovuttamaan lentovälineensä armeijan käytettäväksi. '''5 §.''' Lentovälineet, jotka eivät täytä tekniikan vatimuksia, ovat Yleisesikunnan määräyksestä liikenteestä poistettavat. '''6 §.''' Lentovälineen miehistön tulee omata pätevyystodistus, jonka antaa sotaväen lentokoulun päällikkö lentokoulussa tapahtuneen tutkinnon perusteella. Tämän todistuksen voi Yleisesikunta peruuttaa, jos liikenteen tahi maan turvallisuus sitä vaatii. '''7 §.''' Erityisiä lentopaikkoja saadaan ainoastaan Yleisesikunnan luvalla perustaa. Liikenteen tahi maan turvallisuuden sitä vaatiessa voi Yleisesikunta peruuttaa tällaisen luvan. '''8 §.''' Varmuus- ja kilpalentoja saadaan lentovälineillä toimeenpanna yksinomaan Yleisesikunnan luvalla. '''9 §.''' Ammattimainen henkilöiden ja tavarain kuljetus lentovälineillä tapahtukoon niinikään ainoastaan armeijan Yleisesikunnan suostumuksella. '''10 §.''' Tämä asetus astuu heti voimaan. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Helsingissä, 13 päivänä syyskuuta 1918. Suomen Senaatti: E. N. SETÄLÄ. HEIKKI RENVALL. SAMULI SARIO. JALMAR CASTRÉN. JUHANI ARAJÄRVI. G. E. F. Albrecht. 41 2431 2006-07-01T20:08:37Z Nysalor 5 Jäähyväislaulu '''Isa Asp''' (1853–1872) == Runot == * ''[[Aallon kehtolaulu]]'' * ''[[Jäähyväislaulu]]'' * ''[[Ken on Amor?]]'' [[Luokka:Isa Asp]] 42 90 2005-01-06T20:51:39Z Jannex Vastaukseksi Suomen Hallituksen pyyntöön, että Suomen Tasavalta tunnustettaisiin riippumattomaksi, on Kansankomissaarien Neuvosto, täysin yhdenmukaisesti kansain itsemääräämisoikeuden periaatteen kanssa, päättänyt: Toimeenpanevalle komitealle ehdottaa: :a/ että Suomen Tasavallan valtiollinen itsenäisyys tunnustetaan, sekä b/ että asetetaan Suomen hallituksen kanssa sopien erityinen Komitea kummankin puolen edustajista valmistelemaan niitä käytännöllisiä toimenpiteitä, jotka ovat seurausta Suomen eroamisesta Venäjästä. Kansankomissaarien Neuvoston<br/> Puheenjohtaja Vl. Uljanov (Lenin) Kansankomissaarit: L. Trotski<br/> G. Petrovski<br/> J. Stalin<br/> I. Steinberg<br/> V. Karelin A. Schlichter. Kansankomissaarien Neuvoston<br/> toimituspäällikkö Vlad. Bontsh-Brujevitsh Neuvoston sihteeri N. Gorbunov. 43 91 2004-04-16T05:21:06Z Jniemenmaa ==Suomen Kansalle.== Suomen Eduskunnan istunnossa tänä päivänä on Suomen Senaatti puheenjohtajansa kautta antanut Eduskunnan käsiteltäväksi m.m. ehdotuksen uudeksi hallitusmuodoksi Suomelle. Antaessaan tämän esityksen Eduskunnalle on Senaatin puheenjohtaja Senaatin puolesta lausunut: Suomen Eduskunta on 15 päivänä viime marraskuuta, nojaten maan Hallitusmuodon 38 §:ään, julistautunut korkeimman valtiovallan haltijaksi sekä sittemmin asettanut maalle hallituksen, joka tärkeimmäksi tehtäväkseen on ottanut Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Tämän kautta on Suomen kansa ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, ja nykyiset olot sekä oikeuttavat että velvoittavat sen siihen. Suomen kansa tuntee syvästi, ettei se voi täyttää kansallista ja yleisinhimillistä tehtäväänsä muuten kuin täysin vapaana. Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava; Suomen kansan on astuttava muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana. Tämän päämäärän saavuttamiseksi tarvitaan lähinnä eräitä toimenpiteitä Eduskunnan puolelta. Suomen voimassaoleva Hallitusmuoto, joka on nykyisiin oloihin soveltumaton, vaatii täydellistä uusimista, ja siitä syystä hallitus nyt on Eduskunnan käsiteltäväksi antanut ehdotuksen Suomen hallitusmuodoksi, ehdotuksen, joka on rakennettu sille perusteelle, että Suomi on oleva riippumaton tasavalta. Katsoen siihen, että uuden hallitusmuodon pääperusteet on saatava viipymättä voimaan, on Hallitus samalla antanut esityksen perustuslain säännöksiksi tästä asiasta sekä eräitä muitakin lakiehdotuksia, jotka tarkoittavat tyydyttää kipeimmät uudistustarpeet ennen uuden hallitusmuodon aikaansaamista. Sama päämäärä vaatii myös toimenpiteitä Hallituksen puolelta. Hallitus on kääntyvä toisten valtojen puoleen saadakseen maamme valtiollisen itsenäisyyden kansainvälisesti tunnustetuksi. Tämä on erityisesti nykyhetkellä sitä välttämättömämpää, kun maan täydellisestä eristäytymisestä aiheutunut vakava asema, nälänhätä ja työttömyys pakottavat Hallitusta asettumaan suoranaisiin väleihin ulkovaltojen kanssa, joiden kiireellinen apu elintarpeiden ja teollisuutta varten välttämättömien tavarain maahantuomiseksi on meidän ainoa pelastuksemme uhkaavasta nälänhädästä ja teollisuuden pysähtymisestä. Venäjän kansa on, kukistettuansa tsaarinvallan, useampia kertoja ilmoittanut aikovansa suoda Suomen kansalle sen vuosisataiseen sivistyskehitykseen perustuvan oikeuden omien kohtaloittensa määräämiseen. Ja laajalti yli sodan kaikkien kauhujen on kaikunut ääni, että yhtenä nykyisen maailmansodan tärkeimmistä päämääristä on oleva, ettei yhtäkään kansaa ole vastoin tahtoansa pakotettava olemaan toisesta riippuvaisena. Suomen kansa uskoo, että vapaa Venäjän kansa ja sen perustava kansalliskokous eivät tahdo estää Suomen pyrkimystä astua vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon. Ja Suomen kansa rohkenee samalla toivoa maailman muiden kansojen tunnustavan, että Suomen kansa riippumattomana ja vapaana paraiten voi työskennellä sen tehtävän toteuttamiseksi, jonka suorittamiselle se toivoo ansaitsevansa itsenäisen sijan maailman sivistyskansojen joukossa. Samalla kuin Hallitus on tahtonut saattaa nämä sanat kaikkien Suomen kansalaisten tietoon, kääntyy Hallitus kansalaisten, sekä yksityisten että viranomaisten puoleen, hartaasti kehoittaen kutakin kohdastansa, järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tänä ajankohtana, jota tärkeämpää ja ratkaisevampaa ei tähän asti ole Suomen kansan elämässä ollut. Helsingissä, 4 päivänä joulukuuta 1917. ===Suomen Senaatti=== :P. E. SVINHUFVUD. :E. N. SETÄLÄ. :KYÖSTI KALLIO. :JALMAR CASTRÉN. :ONNI TALAS. :ARTHUR CASTRÉN. :HEIKKI RENVALL. :JUHANI ARAJÄRVI. :ALEXANDER FREY. :E. Y. PEHKONEN. :O. W. LOUHIVUORI. == Katso myös == * [[Finlands självständighetsförklaring]] (Ruotsiksi) 45 93 2005-09-13T12:29:36Z 128.214.198.84 [Fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella.] '''Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus''' '''Jalkapuun rangaistuksen lakkauttamisesta Suomenmaassa.''' Annettu Helsinginkaupungissa 15 p. Toukokuuta 1848. '''ME NIKOLAI Ensimäinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias kaiken Venajänmaan, Suomen Isoruhtinas . . .''' Teemme tiettäväksi: että koska ME olemme löytäneet, että Suomen Isoruhtinanmaan Lakisäännössä, erinäisille pienemmille vioille, harhailuksille ja laiminlyönnöille, määrätty jalkapuun rangaistus, sen vuoksi että se yhteiseltä kannalta nyt pidetään paljoa häpiällisempänä kuin ennen, ei ole kohtuullinen rikokselle, jonka tähden se päällenpannaan, eikä muutoin sovelias tarkotukseensa; niin olemme ME, sittenkuin Suomeen asetettu Senaattimme myös on anotun alamaisen lauseensa siitä aineesta Meille saattanut, hyväksi löytäneet Armossa julistaa jalkapuun rangaistuksen lakkautetuksi kaikissa niissä tapauksissa, joissa se vielä Isoruhtinanmaan Lakisäännössä löytyy, ja sitä vasten asettaa, ei ainoasti että asianomaisten Kirkkoherrain ja Kirkko-raatien, harjoittaissansa Kirkon ja Seurakunnan kuritus-oikeutta, pitää, sanotun rangaistuksen asemesta, pruukkaaman ynnä sakon kanssa, missä sitä löytyy säättynä, yksivakaisia varoituksia Kirkko-raadin edessä, ja vaikeimmissa tiloissa, koska rikos on soimattavampi ja saattaa olla muille pahaksi esimerkiksi, myöskin kirkon kuulutusta, mainitsevaa lyhykäisesti vikapään nimen ja harhailuksen ja että hän sentähden on tullut säätyssä järjestyksessä varoitetuksi; mutta myöskin että maailmalliselta Tuomarilta tutkittavissa asioissa, joissa jalkapuun rangaistus, yhteisen Lain eli eri sääntöin jälkeen, tähän asti on kysymykseen tullut, vaariin otettakoon: jotta jos lapsi-ikäinen kiroo, myöskin usiammin, niinkuin 2:sessa momentissa, 2:sessa §:sa, Pahanteon kaaren 3:nessa Luvussa on sanottu, niin rangaistakoon, niinkuin saman §:in 1:mäisessä momentissa ja ylipään lapsi-ikäisten rikoksista on säätty, kurituksella vanhemmiltansa eli holhoojalta, vikapään ikää ja pahatapaisuutta myöten; että sakko näpistelemisestä kalastuspaikassa, johon on tuomittu seuraten 24:nä p. Tammikuussa 1771 annettua Satama-sääntöä, pitää, ellei sakotetulla ulosmitattaissa löydy varaa sen maksuksi, muutettaman vankiudeksi, näpistämisen sakolle yhteisessä Laissa määrättyin perustusten jälkeen; ja että Tuomio näissä molemmissa tapauksissa, ja kaikissa muissa tiloissa, joissa jalkapuun rangaistukseen muutoin olis pitänyt tuomittaa, joko ynnä muun edesvastauksen kanssa taikka vieraan uskon seuralaisia kirkon rangaistuksen asemesta, pitää, sitten kuin Päätös on voittanut laillisen voiman ja rangaistus muutoin käynyt täytäntöön, julistettaman yhteiseksi tiedoksi asianomaisen seurakunnan kirkossa. Jonka jälkeen kaikki asianomaiset itsensä alamaisuudessa ojentakoot. Helsinginkaupungissa 15 p. Toukokuuta 1848. '''Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen jälkeen ja Korkiassa Nimessä,''' '''Hänen Suomeen asetettu Senaattinsa:''' L. G. v. HAARTMAN.<br/> LARS SACKLEEN.<br/> OTTO af SCHULTÉN<br/> W. FORSMAN.<br/> FREDR. WILH. PIPPING.<br/> G. M. ARMFELT.<br/> C. CRONSTEDT.<br/> B. U. BJÖRKSTEN.<br/> AUGUST LOHMAN.<br/> O. R. REHBINDER.<br/> :Carl S. Forssman. 46 94 2005-07-28T13:11:09Z 128.214.198.11 == Helsingin Kaupunginvaltuusmiesten päätös puhtaanapitolaitoksen järjestämisestä == '''8 p:ltä marraskuuta 1910.''' Rahatoimikamarin siitä tekemästä esityksestä ovat Kaupunginvaltuusmiehet puhtaanapitolaitoksen järjestämisestä tässä kaupungissa päättäneet: 1) että Helsingin kaupunki edelleen pitää voimassa puhtaanapitolaitosta, joka ottaa huolekseen talonomistajain velvollisuudet lian poistamiseen nähden; 2) että kaupungin puhtaanapito järjestetään n.s. kaksijakojärjestelmän mukaan; 3) että siis kaupungin puhtaanapitolaitokseen liittyneissä taloissa makkilanta kootaan ja käytellään samoinkuin tähänkin asti on ollut laita, mutta että sitä vastoin lantajätteet erotetaan rikkajätteistä sekä kootaan vartavasten hankittuihin astioihin ja poistetaan kaupungin puhtaanapitolaitoksen toimesta; 4) että sen lisäksi jokaiseen taloon on laitettava rikkalaatikko "roskain" kokoomista varten, sekä, kun tarpeelliseksi havaitaan, laatikko hevoslannan talteen ottamista varten; 5) hyväksyä rahatoimikamarin ehdottamat ja edellämainittuun esitykseen liitetyt määräykset jätteiden erottelusta ja talteenottamisesta niissä taloissa, joista kaupungin puhtaanapitolaitos välikirjan mukaisesti poistaa makkilannan ja rikat; 6) että rahatoimikamari saa toimekseen määrätä, mistä ajankohdasta lähtien mainittuja määräyksiä on sovellettava, sekä vahvistaa talonomistajain kanssa tehtävän välikirjankaavakkeen; 7) että talonomistajan on edellä mainitusta tehtävästä kaupungin puhtaanapitolaitokselle vuosittain suoritettava maksu, joka lasketaan 2 markaksi 40 penniksi jokaiselta talossa asuvalta henkilöltä; 8) että niihin taloihin nähden, missä useita liikkeitä, hotelleja, tehtaita, kouluja, virastoja, y.m. sijaitsee, ei kuitenkaan panna edellä mainittuja yksikköhintoja puhtaanapitomaksun laskemisen perustukseksi, vaan on tämä maksu sellaisissa tapauksissa suoritettava erityisen arvion pohjalla tehdyn sopimuksen mukaan; 9) että tehtäessä sopimusta jätteiden poistamisesta puhtaanapitolaitoksen toimesta niistä taloista, jotka tähän asti ovat liittyneet puhtaanapitolaitokseen, pannaan m.m. ehdoksi, että talonomistaja sitoutuu sekä ryhtymään niihin toimiin jätteiden erottelemiseksi ja talteen ottamiseksi, mitkä tässä edellä on määrätty, että myös lupautuu kustantamaan ja puhtaanapitolaitoksen välityksellä hankkimaan tarpeellisen määrän lantajätteiden säilytysastioita, mutta että, jollei puhtaanapito aikaisemmin ole ollut puhtaanapitolaitoksen toimena, talon omistajan tämän lisäksi pitää myös kustantaa tarpeellinen määrä vahvistetun mallin mukaisia makkiastioita; 10) että makkilannan ja muitten jätteiden kuljetus saa sitä tarkoitusta varten hankituilla ajoneuvoilla tapahtua pitkin päivää; 11) että vuosirahansääntöön otetaan tarpeellinen rahamäärä kaupungin omissa taloissa ja laitoksissa koottujen jätteiden poistamisen kustantamiseksi; 12) että rahatoimikamari saa tehtäväkseen vastedes ryhtyä toimiin kaupungille tarpeellisen alueen hankkimiseksi uusien kaatopaikkain laittamista varten; sekä lopuksi 13) että varastopaikoille koottuja jätteitä ei toistaiseksi käytellä tehdasmaisesti ennen niiden myyntiä. Tämän lisäksi on Kaupunginvaltuusto katsonut tarpeelliseksi kehoittaa rahatoimikamaria asianomaisten talonomistajain kanssa tehtäväin, puhtaanapitohoidon ottamista koskeviin sopimuksiin ottamaan määräyksen siitä, että nämä välikirjat tulisivat olemaan voimassa määrätyllä lähemmin mainitulla ylössanomisajalla, jonka kamari saisi vahvistaa. 47 789 2006-06-21T05:49:51Z Alfred Dengan 7 l {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Jo Karjalan kunnailla lehtii puu |alaotsikko= |tekijä=Valter Juva |huomiot= }} : Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, : Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, : Käki kukkuu siellä ja kevät on – : Vie sinne mun kaiho ponneton. : Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös : Ja kaskies sauhut ja uinuvat yös : Ja synkkäin metsies aarniopuut, : Ja siintävät salmes ja vuonojes suut. : Siell' usein matkani määrätöin : Läpi metsäin kulki ja jylhäkköin, : Ja vuorilla seisoin paljain päin, : Mist' uljaan Karjalan eessäni näin. : Tai läksin kyliin urhojen luo, : Miss' ylhillä vaaroilla asui nuo; : Näin miehet kunnon ja hilpeän työn : Ja näin, miss' sykkii Karjalan syän. : Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, : Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, : Käki kukkuu siellä ja kevät on – : Vie sinne mun kaiho ponneton! '''Lähde:''' Juva, Valter 1902: ''Runoja: uusi sarja''. Boman & Karlsson, Hämeenlinna. [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] [[Luokka:Laulut]] 48 2413 2006-07-01T19:01:45Z Nysalor 5 Jouhten '''Johan Ludvig Runeberg''' (1804–1877) (katso [[w:Johan Ludvig Runeberg|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Ainoa hetki]]'' * ''Högt bland Saarijärvis moar'' -runon sumennokset ** ''[[Ojan Paavo]]'' (mukaelma) ** ''[[Ojan-Paavo]]'' ** ''[[Paavo]]'' ** ''[[Saarijärven Paavo]]'' * ''[[Jouhten]]'' * ''[[Joutsen]]'' * ''[[Maamme (Kiljander)|Maamme]]'' (suom. [[K. Kiljander]]) * ''[[Maamme (Schröder)|Maamme‎]]'' (suom. [[Konstantin Schröder]]) * ''[[Maamme]]'' (suom. [[Paavo Cajander]]) * ''[[Sotilaspoika]]'' * ''[[Viapori]]'' == Runoteokset == * ''[[Vänrikki Stoolin tarinat]]'' [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[sv:Författare:Johan Ludvig Runeberg]] 49 778 2006-06-19T14:56:02Z Nysalor 5 Luokat Julkaistu aiemmin nimellä J. Siljo. Runoja. Porvoo 1910. ==Matkalta.== ::1. Eessä ranta vieras, karu, <br/> retki takaa merten käy.<br/> Taakse vaipui kevään taru,<br/> päivä hämärtäy.<br/> Taakse valtaväylät jäivät,<br/> suvituulet viileät.<br/> Saapui syksyn raskaat päivät,<br/> viimat jäätävät.<br/> Näyt aurinkoiset, ylhät<br/> matkaan vaati kulkijan;<br/> uhanneet ei rannat jylhät<br/> tiellä unelman.<br/> Yö jo yltyy - syömen saartaa<br/> pelko; uskon ehkä vie -<br/> Houkutellen mieleen kaartaa<br/> tottumusten tie.<br/> Yö jo yltyy - katse kääntyy<br/> suuntaa valtaväylien.<br/> - Viime vaali tee, tai nääntyy<br/> usko sydämen!<br/> Polta rantaan varmat laivat,<br/> unhoon peitä mennehet:<br/> säästät paluun häpeet, vaivat,<br/> heikot askelet!<br/> ::2. Mitä auttaa kirous:<br/> kaiku kallioihin kuolee<br/> - se on siitä lohdutus.<br/> Elon silmä outo, tyly<br/> kohtaa katsees vaipuvan.<br/> Sana auta ei, ei tahto,<br/> kun jää käsihin vain vahto<br/> haihduttua unelman.<br/> Tie on eessä ainoa:<br/> ylle kiron, valituksen<br/> määrä kirkas aseta!<br/> Juhlasointuun ilmanäärten<br/> liitä sävel sydämes!<br/> Kesken vuorten iki-lunta<br/> loistaa unten valtakunta<br/> - sinne kiinnä katsehes!<br/> ::3. Se tappio vielä ei murra:<br/> meni liian heikot haavehes.<br/> Sitä ei ole oikeus surra,<br/> sen kautta sa saavutit vapautes.<br/> Sen kautta sa löysit vasta<br/> oman sielusi, voimasi tunnet nyt.<br/> Taas taivalta alkamasta<br/> sua estä ei tappiot kestetyt.<br/> ==Pa'ossa.== On turha pa'on kolkko tie,<br/> mi pois sun luotas, elo, vie.<br/> Se raskahasti tuta saa<br/> sun kostoas, ken noudattaa<br/> vain suuntaa omain tähtien,<br/> sun valtatiesi hyljäten;<br/> ken mielehensä särkyvään<br/> käy viime lohdun etsimään<br/> tuolt' ihmemaasta unelmain,<br/> vain hetken unhon tuottavain.<br/> Sun tuomarisi ankarin<br/> hänt' aina seuraa syytöksin:<br/> hänt' oma sydän tuomitsee,<br/> yö tuomar'-ilmein uhkailee.<br/> Hänt' aina tyhjyys ympäröi,<br/> hän turhaan rauhaa ikävöi.<br/> Hän näkee näyt kolkoimmat<br/> ja kuulee äänet uhkaavat,<br/> ne mieleen oudon pelon soi,<br/> niit' sana sitoa ei voi.<br/> ==In memoriam.== ::1. Ah turhaan, menneet, nousette<br/> taas muistoon unhon alta;<br/> ei uuteen eloon nostaa voi<br/> teit' enään laulun valta.<br/> Taas yöhönne siis painukaa:<br/> viel' jälkeen sävel jääpi,<br/> - kuin pilviin kohde auringon,<br/> kun ilta hämärtääpi -,<br/> jää sävel tuskan, taistelun<br/> ja toivon, kevätmielen,<br/> ne vielä hetkin hiljaisin<br/> saa soimaan sydänkielen.<br/> Viel' ehkä virsi laajempi<br/> saa soinnut unhon yöstä:<br/> se sato runsain, puhtahin<br/> ois menneen päivän työstä.<br/> ::2. Jos kukkaan puhkeaa<br/> uus elo, kauneus,<br/> min heikko, aavistus<br/> jo syömess' orastaa,<br/> niin turhat ollehet<br/> ei uhrit vaikeat,<br/> ne, joita vaativat<br/> taa jääneet taipalet;<br/> täys onnen mitta ois,<br/> ois elo juhlaa vaan,<br/> mi tuloon kuolonkaan<br/> viel' loppua ei vois.<br/> ==Kalkki.== Pisar pisaralta<br/> juo sa karvas kalkki<br/> tyynnä pohjaan asti.<br/> Lupaus, min kerran<br/> annoit itsellesi<br/> - oma itses olla -<br/> täytä ankarasti.<br/> Kalkin katkeruuteen<br/> älä pienintäkään<br/> pyydä lievitystä.<br/> Uusi voima versoo<br/> joka pisarasta,<br/> minkä tyynnä juot sa<br/> kalkin sisllystä.<br/> ==Autio templi.== Toin sydämeni templiin kerran<br/> kuvan nuoren, säihkyvän;<br/> sitä kaunein uskoin ma palvoin<br/> kevätaikani herkimmän.<br/> Ilo siit' oli liian pieni,<br/> - ma vieläkin pienempään<br/> siks' ylpeenä tyytyä tahdoin.<br/> Ja ma kielsin lempeni tään.<br/> Ja ma templin ääneti suljin<br/> ja harhasin maailmaan.<br/> Kuvan unhotin, riemusta luovuin,<br/> - en rauhaa ma saanut vaan.<br/> Yhä korviini templistä hiipi<br/> suven kuolevan nyyhkytys.<br/> - Kovin paljon se lempeni maksoi,<br/> kovin paljon se ylpeys.<br/> Nyt autius templissä asuu<br/> ja raskas hiljaisuus.<br/> Ovet suljetut kiinni pysyy.<br/> Ne aukiko lyö suvi uus - ?<br/> Suvi vieläkö alttarin ylle<br/> kuvan uuden, kirkkahan tois - ?<br/> Sävelriemuun autio templi<br/> jo puhjeta silloin vois.<br/> ==Incognito.== Sinut uneksin onnehen kalleimpaan,<br/> min ansainnut on sydän puhtahin.<br/> Ma aatoksissani korotin<br/> sinut taivaan pyhien kunniaan.<br/> Monet harmaat hetket sä ylensit,<br/> soit voiman syömen uskohon,<br/> kun uhkas nääntymys toivoton:<br/> mua kirkkaudellasi kirkastit.<br/> Niin väikkyös eelläni ainiaan<br/> ja ohjaa katsehin tenhovin<br/> mun tieni kautta tuskankin<br/> yhä ylle itseni, loistoon maan.<br/> mi siintävi takaa unelmain,<br/> mi aavistukselle avautuu,<br/> min ihanuutta uneksuu<br/> sydän alla hetkien ankarain.<br/> ==Excelsior.== Kuin jännitetty jousi on tahtoni mun.<br/> Sain auringolta käskyn ja määrän<br/> ma kukkuloille nousta elon kirkastetun<br/> ja käydä ohi tien monen väärän.<br/> Sen käskynsä ainiaaksi polttanut on<br/> laintauluun mun tahtoni kerran<br/> kuin taikakuvin kirkkaus auringon,<br/> yön voittajan, kuoleman herran.<br/> Sen käskyn myös kuulla moni ystävä sai,<br/> mut eronneeks' ma heistä näen tieni.<br/> Moni korpisoihin kohta on sammunut kai,<br/> monen tyydytti maan ilo pieni.<br/> Nyt äänetön on päivä ja lohduton yö<br/> ja Tuonen lepo autuus jo oisi,<br/> mut ylemmäksi kutsuvi auringon työ,<br/> kuin käskynä se veressäni soisi.<br/> Ma tunnen: mun sitoa ja päästää voi<br/> vain auringon ylhäinen mahti;<br/> näyt korkeat se nähdä mun sieluni soi,<br/> sen antama on syömeni tahti.<br/> Kuin kaikuna valkeuden kentiltä oon<br/> välin kuullut ma riemun ja soiton.<br/> Muu houkutus kuin hauta jo vaietkoon,<br/> olen lapsi sen valkeuden loiton!<br/> Sen luokse tahdon löytää mä suorimman tien,<br/> kuin maalihinsa kiitävä nuoli.<br/> Jos väsyn kesken, turhaan ma tuhlannut lien<br/> kevät-aikani, mi aavikoille kuoli.<br/> ==Odotus.== Pitkä vaiva, heikko työ,<br/> sydän rauhatonna lyö.<br/> Milloin hetki jumalainen<br/> saavut, kirkas, laulavainen<br/> syntylaulut elon uuden,<br/> pyhän, ylhän ikuisuuden?<br/> Syvyydestä sydämen<br/> nouse soiden, kukkien,<br/> luo kuin kevät talven alta<br/> sieluun uuden valon valta!<br/> ==Ja konsa lähden -== Ja konsa lähden kerran<br/> ma täältä ijäks pois<br/> ja luokse elon Herran<br/> jos tieni käyvä ois,<br/> niin Hänen kuulla selon<br/> ma tehdä tahtoisin,<br/> mit' nähnyt mailla elon<br/> oon kipein sydämin:<br/> "Sun luomakuntas siellä<br/> se harhaa yössä vaan.<br/> Ei moni ilomiellä<br/> voi nostaa katsettaan<br/> Sun luomaas ihanuuteen,<br/> ei moni luottaa voi<br/> Sun armos avaruuteen<br/> - se harvoin avun toi.<br/> Miks kaipuun annoit heille,<br/> kun voimaa suonut et?<br/> Ken lankee, tuskan teille<br/> miks hänet tuomitset?<br/> Sull' eikö ilo oisi<br/> jos valoon, onnehen<br/> Sun kauttas nousta voisi<br/> yön lapsi jokainen?"<br/> ==Elämä.== Hetken leikki haaveen leluin,<br/> kirjokuvin, kuherteluin<br/> alla suven taivahan.<br/> Riemun remu - tuskan huuma,<br/> hädän parku raskas, kuuma<br/> yössä syksyn surmaavan.<br/> Melu, touhu ilmein tärkein.<br/> - Tulee kuolo kaikki särkein.<br/> ==Viel' kerran -== Viel' kerran ehkä hetki se keskiyön<br/> sun yllättävä on, joka riistävi<br/> pois naamion, min taakse kätkit<br/> itsesi oman katsees eestä.<br/> Jos silloin sielus vieraana itselles<br/> ja outona sa tapaat, ja tyhjyyden,<br/> mi hätäs äänehen ei vastaa,<br/> löydät sa sijalla sydämesi;<br/> jos rakkain ystäväs, johon luottaen<br/> ties liitit ilopäivinä kevähän,<br/> vain sanan köyhän lohdun tarjoo,<br/> - hetken sen luuletko kestäväsi?<br/> ==Valtateillä.== Liian helppo taisto,<br/> voitto liian halpa.<br/> Työttä ruostumahan jää<br/> tahdon kirkas kalpa.<br/> Väärän suunnan ottaa<br/> syytöksien nuoli,<br/> omaan poveen painu ei,<br/> - lähint' ei koske huoli.<br/> Vaara valtateillä<br/> ompi ystävästä:<br/> silmäs lumoin sokasee<br/> itseäs näkemästä.<br/> ==Aatteet.== "Aatteet jalot, ylevät"<br/> monta julistajaa moukkaa<br/> hellin käsin hoivaa, kantaa<br/> pyhäin juhlapöytähän,<br/> hurskaan sielunrauhan antaa.<br/> Ei ne jalkaa kiveen loukkaa<br/> tiellä karun elämän,<br/> joita siivet kerkeät<br/> ylle synninalhon kurjan <br/> nostaa tieltä katseen nurjan<br/> kärsiväisen syntisen.<br/> Aate-kaavaan kahliten<br/> syömen herkän vaatimukset<br/> eessä elon kurjuuden<br/> kiinni lyö ne tunnon ukset,<br/> ettei horjua vaan voi<br/> ryhti varma, jonka soi<br/> usko, luoma isien.<br/> Estyy katse tutkivainen<br/> omaan sieluun painumasta:<br/> siinä palkka parhaanlainen<br/> unen rakkaan antavasta<br/> hartaast' aate-kieunnasta.<br/> ==Pietarille.== Seuraten käskyä Mestarin<br/> heitä verkkosi syvemmälle.<br/> Saalis vartovi viljavin<br/> kätköissä ihmissydämen,<br/> sielulle nälkää kärsivälle<br/> kalliin ravinnon tarjoten.<br/> Kätköistä syömen jos kohoaa<br/> hirviö moni, min päivänvaloon<br/> ennen sa kartoit kohottaa,<br/> kuitenkin, itseäs alentain,<br/> työhön ryhdy, mi voittoon jaloon<br/> johtaa mielen nöyrtyvän vain.<br/> Ihme ehkä täyttyä voi;<br/> laske siis pohjamutiin asti<br/> verkkosi, ennen mi tuskin toi<br/> palkan vaivasi vertaisen.<br/> Saada voisit sa runsahasti<br/> saalihin kymmenkertaisen.<br/> ==Syyslaulu.== Se taikasormus suo,<br/> ma jolla itseni<br/> nyt hetkeks peittää voin<br/> eest' oman katsehen',<br/> ja vartijani tuo,<br/> - syysraskas aatoksen' -<br/> mi tylyin tuomioin<br/> ain' riemun riistäen<br/> mua seuraa varjonain<br/> - pois kuolkoon muistostain.<br/> Nyt tahtiin aaltojen<br/> lyö sydän huoleton!<br/> Jo lentoon vapaasen<br/> keveenä nouskohon<br/> miel' alta varjojen!<br/> Ei ijäks vangita<br/> voi syksy sielua;<br/> viel' ilo kukkaan saa,<br/> jos saartaa syksykin,<br/> ja voimin nuortuvin<br/> käy kulku talven taa.<br/> ==Syys-sunnuntai.== Niin outo paino mieltä ahdistaa,<br/> se elon autiutta kammoaa.<br/> Jo aurinkokin painuu laskuun päin,<br/> pois poistuu elo, nuoruus kiirehtäin.<br/> Kuin takaa valtamerten aavojen<br/> soi sieluun viestit ilojuhlien.<br/> On juhliin kokoontuneet jumalat<br/> ja autuaitten saarten asujat:<br/> Siell' soitto kaikuu, tanssi harras käy<br/> ja uhrisauhu taivoon ylentäy.<br/> Siell' eessä ylhän marmor'-alttarin<br/> soi juhlivaisten kiitos korkehin.<br/> Sä myös siell' oot, niin sydän aavistaa,<br/> sä, jonka luo ain' aatos palajaa,<br/> sä tuntematon, tuttu unen vain,<br/> sä tähtikajastus mun polullain.<br/> :::.. Mut' aurinko jo vaipui vetten taa.<br/> Niin lohduttoman nä'ön elo saa.<br/> ==Takaa taivaanrannan.== Takaa taivaanrannan<br/> saapuvan näen sun,<br/> tuoden lohdun mannan,<br/> kauvan jo kaivatun.<br/> Ylitse meren harmaan<br/> tanssivi askeles,<br/> kasvosi nään jo armaan,<br/> kirkkaan katsehes.<br/> Käsin jo viilein kosket<br/> otsahan kuumeiseen,<br/> tyyntyy hehkuvat posket,<br/> rauha jo käy sydämeen.<br/> Äänen räikeän kuulen<br/> ulkoa kaikuvan.<br/> Sointu lempeän huulen<br/> häipyvi ilmahan.<br/> Toteen unelma vaihtui,<br/> - päivä harmaa on.<br/> Näky mereen haihtui<br/> teitä auringon.<br/> ==Sumussa.== Turhaan silmä tuijottaa<br/> illan sankkaan sumumereen,<br/> lämpöä ei sieltä saa<br/> vilunvärisevään vereen.<br/> Kirkonkellot kutsuen<br/> kaikuu sumun raskaan takaa.<br/> - Vieras sointu kellojen,<br/> sielt' ei lähde lohtu vakaa.<br/> Käännä katse väsynyt<br/> oman rintas maailmahan;<br/> soinnut sinne kätketyt<br/> laulaa mieles unholahan.<br/> ==Marraskuu.== Taas taivaanranta viluisna rusottaa<br/> ja hämy harmaa vesille leviää<br/> ja saater loitot sumuun peittyy,<br/> onnelat kevät-unelmaini.<br/> Kuin varjot hiljaa hiipivät ihmiset,<br/> - ne paljon näyttää hetkessä kuihtuneen.<br/> Kuin paljaat, luiset käsivarret<br/> tuulessa vääntyvät puitten oksat.<br/> Käy ilme kova kasvoille Elämän<br/> ja rypyt syvät otsahan uurtuvat,<br/> se uniin ilottomiin vaipuu.<br/> Sammuvi auringon viime rusko.<br/> Ja väre kylmä sydäntä kouristaa,<br/> kuin eessä oisi päivät jo tuomion<br/> ja muodot uudet elo saisi,<br/> muodot varjojen valtakunnan.<br/> ==Yö.== ::'''1.''' On laannut elon humu, lyö<br/> jo kello keskiöinen.<br/> Niin uhkaavaisna katsoo yö<br/> ja taivas tähtivöinen.<br/> Kuin uhkahuuto etäinen<br/> soi ääni hiljaisuuden,<br/> niin salaisesti saapuen<br/> rajoilta avaruuden.<br/> Se tuomarko jo saapunee<br/> näin tavoin varkaan, salaa,<br/> mi sammumahan tuomitsee<br/> sen liekin, joka palaa<br/> tääll' alla öisten varjojen<br/> ja luona kuolon-nielun,<br/> min hehku hiljaa tuhoten<br/> luo tuhkaks' ihmissielun - ?<br/> Niin uhkaavaisna katsoo yö<br/> ja taivas tähtivöinen,<br/> ja pelokkaana sydän lyö,<br/> min kietoi kauhu öinen.<br/> ::'''2.''' Tuuli ulvoo ikkunassa,<br/> sanat yöstä saattamassa.<br/> "Moni kurja vaivaan hukkuu.<br/> - Ken nyt rauhan unta nukkuu!<br/> Liika monen tuskan-taakka.<br/> Kuka auttaa aamuun saakka?<br/> Kuka syönten polton lientää?"<br/> Eespäin murheviesti rientää.<br/> Ulvo, tuuli, talviyössä,<br/> tyly rauha rikki lyö sä!<br/> ==Ohi ikkunan.== Ohi ikkunan lumia lentää,<br/> ne tuuli kauvas vie.<br/> Ohi ikkunan ihmiset entää,<br/> ei jälkeä säilytä tie.<br/> Lumet, ihmiset illan helmaan<br/> pian silmistä häipyy pois.<br/> - Elon kummaan kuvitelmaan<br/> syvin onniko kätketty ois - ?<br/> ==Pakkaspäivä.== Kaukaa, päältä harmaan pilven<br/> katsovi aurinko pakkaspäivän<br/> kelmeä, kuumeinen,<br/> näkevi keskeltä nietosten,<br/> takaa hienon sumuhäivän<br/> vastaansa apua pyytävien<br/> käsiä kohoovan,<br/> kuulevi kuolonhädän soivan<br/> keskeltä jäisen maailman.<br/> Aurinko pilveen laskeutuu.<br/> Saapuvi äänetön talvi-ilta.<br/> Kohta ei enään valitus<br/> nouse kuolon-tanterilta.<br/> [[Luokka:Juhani Siljo]] [[Luokka:Runoteokset]] 50 102 2005-08-02T11:38:24Z 128.214.198.86 == 28. (16.) toukokuuta 1808 == [Kreivi Buxhoevdenin julistus, että yhteisen kansan hengenrangaistuksen uhalla tulee jättää luotansa kaikki sota-aseet.] == Julistus. == Koska '''Keisarin Majestätin''' Armeja otti sisälle tämän maan, maxettin sen elatuxen tarpeet furasi, transportit eli wetämiset, ja kowimman rangaistuxen haastolla tuli yhteinen Kansa hengen ja omaisuden puolesta täydellisesti suojelluxi, että Kansa, niinkuin walistetut Maan wiljeljät, ei ottanet osaa sodasa. Siinä uskosa, että Kansa, tundein omaa totista parastansa, aina edespäin olis ainoastansa työtä tehnyt peldonsa pälle ja mitä siihen tulee, ei käsketty myöskän, niinkuin Sodasa tawallinen on, pois ottamaan Sota-aseita, waan yhteinen Kansa sai pitää Gewarinsa, Pistolinsa ja muita sota aseita. Mutta sitte kuin usiammat pahanilkiset, ymmärtämättömästi joutilat pahantekiät, wastoin kaikkea toiwoa, owat tainet wjetellä Talonpoikia, aseilla warustettuna ryöwämään niitä, jotka jauhoja wetiwät, karkamaan niiden päälle, ja myöskin murhamaan niitä, jotka heille warjelluxexi annetut olit, ja niinkuin metzäryöwärit karkamaan Hänen '''Keisarillisen Majestätinsä''' Officerein, Kurirein ja Maan-Asuwitten päälle, jotka laillisilla matkoillansa olit, niin owat nämät onnettomasti wietellyt wialliset tullet osittain kuoliaxi ammutuxi osittain hirtetyxi, ja senkaldaisten julmain tapausten estämisexi, waatii yhteinen rauha ja wakuus, että kaikki yhteisen Kansan tykönä löytywäiset Gewärit, Pistolit ja muut Sota-aset Kohdastansa kootan Pitäjäin Kirkkoin tykönä, '''Keisarin''' Sota-Päämjehildä wastan-otettaa ja kätkettää. Pitäjän mjehet walitzewat siis wissit miehet, joidenga läsnä ollesa Nimismjes kirjoittaa ylös kaikki Pitäjän mjesten Gewärit, Pistolit ja muut Sota-aseet, josta kirjoituxesta kopia annetan Pitäjän mjehille, ja toinen Maanherrain kautta lähetetän Minulle. Nimismjes panee myös merkin, jonga kautta nämät Sota-aset muiden Pitäjäin Sota-aseista eroitetan, sitte kuin jokainen omistaja pomerkillänsä eli muulla tawalla on merkinnyt omansa, että itzekukin, koska yhteinen rauhallisus ja tywendö saldii niitä takaisin annettaa, sais omansa, kuin hän nyt tyköänsä ulos andanut on. Ne jotka ei kahdexan päiwän sisälle, sitte kuin tämä Asetus Saarnastuoleilla julistettu on, ole tyköänsä poisandanet Gewärinsä, Pistolinsa eli muita Sotaaseitansa, ei ainoastansa wedä sakkoa Wiisikymmendä Rikintalaria Waldakunnan Welkasedeleisä, jokaitzen Gewärin, Pistoli-parin eli muun sotaasen edestä, jonga he owat tykönänsä pitänet, (josta puoli osa tygölangee hänelle, joka asian edesandaa ja bewisaa, ja jonga nimi ei ilmoitetta) mutta ne tulewat myöskin pidetyxi kapinan nostajina, jotka ilman säästämistä, Sota-Lakein jälken, rangaistan pois hengeldä, ja tulewat asianhaarain jälken, taikka hirtetyxi, taikka kuoliaxi ammutuxi. Ne wiallisten Waimot, lailliseen ikään tullet Lapset, Sukulaiset ja Kylänmjehet, joilla on ollut tjeto senkaldaisesta wiasta eli rikoxesta, wetäwät ylitzensä edellämainitun rangaistuxen. Jos usiammat yhteisestä Kansasta soweisit keskenänsä ej edesanda Sota-aseita, yhden eli toisen syyn tähden, niillä itzensä warustaisit, eli eteensä ottaisit jotakin, kuin johdataisi yhteisen rauhallisuden ja wakuuden kukistamisexi, niin pois otetan heildä kaikki heidän omaisudensa, heidän kotonsa poldetan ylös, ja heidän Waimonsa ja Lapsensa syöstän wiheliäisyteen, jonga edestä he ainoastans syyttäkön niitä, jotka turhaan ja peränajattelemattomasti owat ollet syy tainkaldaiseen kauhiaan onnettomuteen. Erinomattain on Kruunun Palweljoille, yhdenkaldaisella edeswastauxella, kowimmasti päällepandu, että, kaikella murhenpidolla kuin mahdollinen on, peräänkysyä ja etziä niitä, jotka yhteistä tywendötä wastan jotakin eteensä ottawat, niinkuin heitä myöskin käsketän wiallisten kiiniotamisen kautta estämään heitä pahuttansa harjottamasta, ja kohta Maanherroille sitä ilmoittamaan, ja siinä siwusa likimäiselle Sotapäämjehelle tjetä andamaan, joka andaa Sotawäkee tarpellisexi awuxi, ja parhan jälken edesautaa, että tywendö, rauhallisus ja yhteinen wakuus tulis tallelle pidetyxi. Turusa s. 16/28 p. Touko-Kuusa 1808. :::Greiwi BUXHOEVDEN. [Teoksesta Kustavi Grotenfelt [1861-1928]: Suomenkielisiä historiallisia asiakirjoja Ruotsin vallan ajalta (vuosilta 1548-1809), Helsinki 1912.] 51 103 2005-07-29T14:04:58Z 128.214.198.81 == 4. huhtikuuta (23. maaliskuuta) 1809 == [Keisari ja Suuriruhtinas Aleksanteri I:n julistus Suomen asujamille maan entisen uskonnon ja perustuslakien vahvistamisesta.] Me '''ALEXANDER I''',Kejsari ja Itzewaldias yli koko Ryssänmaan etc. etc. etc. Suuri Ruhtinas Suomen Maasa etc. etc. Teemme tiettäwäxi: Koska '''Me''' olemma koonneet Suomen Maan Säädyt yhteisille Herran päiwille ja wastaan ottaneet heidän Uskollisuudensa Walan, olemma Me, täsä tilasa, tahtonneet, juhlallisen heidän läsnäollesansa ulos annetun ja Sen Korkeimman Pyhydesä julistetun Säändö-Kirjan kautta wahwistaa ja wakuuttaa heitä siitä, että heidän Christillinen Oppinsa ja perustuslait niin myös ne wapaudet ja oikeudet, kuin itzekukin Sääty erinommattain ja kaikki Suomen Maan Asujamet yhteisesti läsnäolewaiseen aikaan saakka owat nautinneet, pitää woimasa pidettämän. Niinkuin '''Me''' myös tämän kautta annamme '''Meidän''' uskollisille Alammaisillemme Suomen Maasa nimitetyn Säändö-Kirjan, niin tahdomma '''Me''' siinä ohesa heille tiettäwäxi tehdä: että koska '''Me''' olemma woimasa pitäneet tämän maan Wanhudesta otetun tawan ja niiden jälkeen '''Meitämme''' sowittaneet; niin '''Me''' sen Uskollisuuden-Walan, kuin Säädyt yhteisesti, ja Talonpojan säädyn uloslähetetyt erinommattain, niin itze kuin heidän kotona olewaisten kanssa-weljeinsä puolesta, wapatahtoisesti ja waatimata owat tehneet, pidämme hywänä ja sitowana jokaista Suomen Maan Asujata ilman wähindäkään eroitusta. Täydellisesti wakutettuna, että tämä hywä ja rehellinen Kansa aina on '''Meille''' ja '''Meidän''' Jälkeentulewaisille osottawa saman uskollisuden ja järkähtämättömän kuuliaisuden, jonga kautta ne aina owat itzensä ulosmerkinneet, en '''Me''' myöskään tahdo laiminlyödä, että Sen Korkeimman awulla edespäin jättää todistuxia '''Meidän''' jokaaikaisesta Isällisestä murhenpidostamme heidän onnellisudestansa ja menestyxestänsä. Borgåsta sinä 23 päiwänä Maalis-Kuusa 1809. Pääkirja on korkiammasti omalla kädellä alakirjoitettu ALEXANDER. Että tämä on meidän kieleemme oikein käätty wahwistaa Armollisimman käskyn jälkeen Rob. H. Rehbinder, Palwelusta tekewä H. M. Kejsarin tykönä Suomen Asioisa. [Teoksesta Kustavi Grotenfelt [1861-1928]: Suomenkielisiä historiallisia asiakirjoja Ruotsin vallan ajalta (vuosilta 1548-1809), Helsinki 1912.] 52 105 2005-08-02T11:41:23Z 128.214.198.86 == 31. (19.) maaliskuuta 1808 == [Kreivi Buxhoevdenin julistus siitä, ett'ei sotaväenottoa tule Suomessa tapahtumaan ja että Suomen sotaväki tulee säilytettäväksi ennallaan.] == Julistus == Hänen '''Majestätin Keisarin''' Armollisimman Käskyn jälken tjetäannetaan, että täsä sisälleotettusa Suomen-Maassa ej, niinkuin Wenäellä tawallinen on, Recryteringi tapahdu, ja että, sen jälken kuin Suomenmaan Asujat owat käynneet hejdän Uskollisuden ja Kuuliaisuden Walan, Suomen Armeja tulee, ilman mutosta, ylöspidettäwäxi samalla tawalla tästäperän, kuin tähänasti Ruotzin Hallituxen alla. Annettu Helsingforssissa, sinä 19/31 päjwänä Maalis Kuusa 1808. :::Generali Jalkawäestä, en Chef commenderawainen Hänen '''Keisarillisen Maj:tins''' Armeja Suomesa, Sota Guwernöri Lif- Est- ja Kurlandisa, Riddari kaikeista Ryssän Kejsarillisista ja Preussin Kuningallisista Ordeneista, ja Commendöri Pyhän Jerusalemin Ordenista. :::Greiwi BUXHOEVDEN. [Teoksesta Kustavi Grotenfelt [1861-1928]: Suomenkielisiä historiallisia asiakirjoja Ruotsin vallan ajalta (vuosilta 1548-1809), Helsinki 1912.] 53 107 2005-08-02T14:09:23Z 128.214.198.86 jatkoa ==28. (16.) maaliskuuta 1808== [Aleksanteri I:n julistus Euroopan hallituksille Suomenmaan yhdistämisestä Venäjän valtakuntaan.] ==Julistus.== '''Keisari''' on kaikillen Europan Cabinetteillen tjetyxi andanut, ja Hänen Alamaisillensa ilmoitanut, että seisowaisudella Hän on Tractatein jälken pytänyt Ruotzin Kuningan yhteisesti olla Englandia wastan awullinen. Tämän, enemmän kuin kukauden ajalla, edesottamisen jälkeen, '''Keisari''' on pahalla mielellä tietä saanut, että silloin kuin Hän koetteli warjella ystäwyttä Wenäjään ja Ruotzin wälillä, niin Kuningas etzi, ja suuresa arwiosa piti '''Keisarin''' wihollisen, Englandin ystäwyttä. Hänen '''Majestetinsa''' ei ole Ruotzin Kuningallen, eli Europallen salannut että niillä toimilla kuin Hänen Kansansa myötäkäyminen waati, ja jotka Jumala on ainoastansa andanut, että juurittaa Hänen waldakundansa onnellisutta. '''Keisarillinen Majesteti''' on Hänen siweydensa seuramisexi ilmoittanut, että Hän on walmis waran-aseexi muutta edesottamisensa, jos Ruotzin Kuningas kohta täyttäis Hänen lupauxet, ja yhdesä neuwosa Danmarckin Kuningan kanssa, estäisi Englandin Laiwat tulemaan Itä-Meren. Ruotzin Kuningan waiti olemus, tiedot annetut yhteisesä Papereisa, yhdestä Tractatista, joka andais Hänen halduunsa Sota-apurahoja, Laiwoja, ja yxi osa Englandin Sotawäestä; kaikki osotta tämän Hallitzian ajatuxet Wenäjätä wastaan, kaikki todista että '''Keisari''' ei enemmin taitanut odottaa ystäwällistä muutosta Kuningaan ajatuxisa, ja että aika oli, että Hänen '''Majestetinsä''' warjeleis Hänen Alimaisiansa wahingoista kuin äänettimästi heillen walmistettiin. Hänen '''Keisarillinen Majestetinsä''' löytäpi nytt tarpellisexi, muutta luonnon Hänen edesottamiseensa. '''Keisari''' on tietä saanut, että Hänen Ministerinsa Stockholmisa Kuningaan käskyn jälkeen 20 Febr./3 Mart. warjon alle otettu, ja kaikki venäjän Ministeriä seurawaiset Herrat owat yhdesä Huoneesa saman warjon alla, että Kuningas on andanut seilattaa Ministerin Archivit ja Kirjan waihetuxet, ja kaikki Ministerin seura on Sotawäen wahdin alla. Seurawaisesti '''Keisari''' yhden teon ylitze walittaa, joka on Hänen Krununsa, oikeudensa ja korkeudensa wastaan, ja tämä on, ei yxinänsä Hänen '''Keisarillinen Majestetinsä''', mutta kaikkein Hallisioitten yhteinen assja. Stockholmissa olewaiset Diplomatit owat sen niin hywin hawainneet, että He kohta tätä käytöstä wastaan oliwat, joka ainoastansa on ennen Turckin Maasa tapahtunut. Hänen '''Keisarillinen Majestetinsa''' taidais osotta Palkindo-oikeutta. Hän walitzi asettaa, että Ministerin tulee huolda pitää Ruotzin Ambassadörista, joka on Peterburin Kaupungisa, niin että Ambassadöri saapi oman suosionsa jälkeen, Petarborista ja tiellä waeldaa, estämätä. '''Keisari''' Kaikillen Europan Hallitzioillen julista, että Hän tästä hetkestä lukee Ruotzin endisen osan Suomen-Maasta, jonga Hänen Sotawäkensä ej muutoin kuin Sodalla saanut, niinkuin yxi Sota-aseilla ylitzenwoitettu Maa, jonga '''Keisari''' Waldakundansa kanssa kaikixi ajoixi yhdistää. Hänen '''Keisarillinen Majestetinsä''' toiwopi, että Jumala täsä päällenseisowaisesa sodasa, wielä siunapi Hänen Sota-aseitansa, ja Hänen Waldakundansa Rajoilda estäpi kaikki wahingot, kuin Wenäjän wihamjehet soisiwat. Petarborin Kaupungissa 16 Martii 1808. == 17. (5.) kesäkuuta 1808 == [Aleksanteri I:n julistus Suomen asujamille Suomenmaan yhdistämisestä Venäjän valtakuntaan.] '''Me ALEXANDER I''':nen. Jumalan Armosta Kejsari ja Itzehallitzia kaikkein Wenäläisten ylitze &c. &c. &c. Meidän rakastetuille, uskollisille, Asujillemme kaikista Säädyistä, siinä nyt sisälleotetusa Suomenmaasa. Sen Korkeimman päätöxen jälken, joka on siunannut meidän Sota-asemme, olemme '''Me''' ijäxi Wenäjän Waldakunnan kanssa, yhdistäneet Suomenmaan. '''Me''' olemme hyvällä mielisuosiolla hawainneet, että tämän maan Asujat heidän uskollisudensa ja ijäisen rakkaudensa pantixi, Wenäjän Krunua kohtan owat tehnet juhlallisen Walan - Sitä wastan olemme '''Me''' päällemme ottaneet pyhimmän siteen, että järkähtämäti, ja muuttumattomasti, pitää ja suojella tämän maan, joka on Kaikkiwaldian suostumuxesta annettu, meillän ijäisesä yhteydesä Wenäjän Waldakunnan kanssa. Sen nyt woitetun Suomen Asujat, owat tästä ajasta, saaneet sian niiden kansakundien seasa, jotka Wenäjän waldikan alle kuuluwat, ja niiden kanssa Waldakunnan ulostekewät. Tästä suuresta kokonaisudesta, taita sen Kaikkiwaldian tahto ja päätös, ainoastansa eroitta heidän. - '''Me''' toiwomme että se Jumalan edeskatzomus, joka on lainannut Meidän urhollisille Sotamjehillemme warjelluxen ja awun tämän maan sisälleottaisa, myöskin edespäin on lainawa heille woimaa sen järkähtämättömään pitämiseen ja suojelemiseen. Suomenmaan Asujat! Andakat tämän perustus totuden pysywäinen olla Teidän sydämisänne. Monda kansakundaa elää tywennösä, ja onnellisudessa '''Meidän''' Hallituxemme suojasa. Jokaitzen onnellisuus ja menestys on '''Meidän''' Sydämmellemme yhtä kallis. - Myöskin Te ulosteette nyt yhden osan '''Meidän''' Waldakunnastamme. Te olette sen kautta ansaineet itzellenne saman oikeuden '''Meidän''' murhenpitoomme, ja hyvänsuosiomme, kuin hekin. - Teidän maanne wanhat asetuxet ja privilegiumit pitä pyhästi woimasapidettämän. Sen ohesa awataan Teidän ahkerudellenne ja wireydellenne uusi lakeus. Wenäjän woimallisen suojelluxen alla tulewat Teidän Pellonwiljelemisenne, Teidän kaupantekonne, Teidän elatuskeinonne, uusixi äwerjäisyden ja menestyxen lähteixi, jotka sen kautta ylöskehoitetaan ja uloslewitetään. Pian '''Me''' saame tiedon Teidän tarpeistanne, ja tahdomme auttaa Teitä. '''Meidän''' Sota-asemme pitä warjeleman Teidän rajanne ja suojeleman Teitä, jos joku wihollinen rohkenis tulla hääritzemään Teidän rauhannee. Se ainoa palkio kuin '''Me''' sen edestä waadimme, ja täydellä wakudella odotamme, on yximielisys, uskollisuus ja muuttumatoin rakkaus. Suomen Asujat! Älkäät turwatko niihin sanomein ja sisälleandamisein, kuin '''Meidän''' ja Teidän wihollisenne, ehkä Teidän seasanne etzii uloslewittää. Teidän maanne tila on järkähtämättömästi päätetty. Jokainen turha lulo sen endisen Ruotzin Wallan jällens ylösrakendamisen mahdollisudesta, olis siis ei ainoastansa sula warjo, waan myös irwiästi ylösajateldu wälikappale walmistamaan Teidän uuwutustanne. Jokainen osanottaminen senkaldaisiin sisälleandamisiin myötänstois wältämättömästi niiden onnettomuden, jotka niihin itzensä wietellä andawat. Me tiedämme että muutamat Teidän Maanmjehistänne wielä palwelewat Ruotzin Sotajoukoisa, ja niin muodon käändäwät Sota-aseita Teidän wastan. Hywydellä odotimme '''Me''' tähän asti heildä katumusta ja nöyryyttä. Heidän wiwyttelemisensä olis jo suututtanut Meidän kärsiwällisydemme, jollem '''Me''' heidän awuttomasti jälkenjänytten Sukulaistensa kanssakärsiwällisydeldä liikutetut wielä olisi mieldyneet ylösottamaan heitä uskollisixi Alamaisixemme, ja ijäisesti poispyhkimään '''Meidän''' muistosta heidän sokeudensa, jos he kuuden wiikon sisällä, lukein siitä päiwästä, kuin tämä '''Meidän''' Julistuxemme kuulutetaan riendäwät itziänsä takaisintulemaan. Joska he siis poisluopuisit kuulemasta ja palwelemasta wierasta walda. Joska he jällens tulisit Isänmaan helmoin; mutta mahtawat he riendä sen säättyn ajan sisällä itziänsä kotomaille löydyttämään; sillä kaikki katumus sen jälken tule myöhäxi ja turhaxi. Suomen Uskolliset Asujat! Edespyrkikäät Teidän lujasa ja järkähtämättömäsä suosiosanne ja rakkaudesanne Wenäjänmaan kohtan. '''Me''' olemme andanut Teille lupauxemme että pitä Teitä jakamattomasa yhteydesä. '''Meidän''' lupauxemme on muttumatoin, ja tämän kanssa olette Te kaikki aina '''Meidän Keisarillisesta''' Armeljaisudestamme ja lemmestämme wakutetut. St. Pietarborisa sinä 5 päiwä Kesä-Kuusa 1808. ::ALEXANDER. :::Ministeri Greiwi<br/> :::Nicolai Rumänzow. [teoksesta Kustavi Grotenfelt [1861-1928]: Suomenkielisiä historiallisia asiakirjoja Ruotsin vallan ajalta (vuosilta 1548-1809), Helsinki 1912.] 54 108 2005-08-01T14:23:55Z 128.214.198.81 == 20. (8.) huhtikuuta 1808 == [Venäjän hallituksen julistus eri toimenpiteistä Suomenmaan hyväksi sen yhdistämisen johdosta Venäjän valtakuntaan.] ==Julistus.== Hänen '''Keissarillinen Majestätinsä''', Itzewaldias kaikkein Wenäläisten ylitze, on Kirjoituxen kautta Ministereille, annettu S. Petarborisa s. 16 p. Maalis-Kuusa sisälleolewaisena Wuonna, kaikille Europan Waldakunnille tietä andanut, että Hänen '''Majestetinsä''' pitää sen, Hänen Sotawäeldänsä, usiambain tappelusten jälken, sisälle otetun Ruotzalaisen Suomen-maan, Hänen Waldakundansa kanssa ijäisexi ajaxi yhdistettynä. Tämän tähden on Hänen '''Keissarillinen Majestätinsä''' päällensä ottanut Isällisen murhen pidon näiden alamaistensa parahasta, niin että he ja heidän jälkentulewaisensa siunawat sitä ajan-määrää, jona he owat osan saaneet siitä onnellisudesta, jota kaikki Hänen '''Keissarillisen Majestätinsä''' Waldikkan alla yhdistetyt Kansat nautitzewat. Tämän perustuxen johdatuxesta on Hänen '''Keisarillinen Majestätinsä''', niiden ulostekoin huojendamisexi, joilla Suomenmaan Asujat ennen owat ollet rasitetut, armosa käskenyt, että Ruotzin Waldakunnan welan maxoxi päällepandu suostumus-wero pitä seisahtaman. Tämä armo on Wenäjän Waldakunnan kanssa nyt yhdistetyille alamaisille Suomenmaasa se ensimäinen todistus Hänen Majestetinsä armollisesta mielisuosiosta. Koska Hallituxen muutos on Kansan seasa matkaan saattanut epäilyxen ja pelwon, ja Hänen '''Majestätinsä''' tietää syyn siihen, niin laitetan ja toimitetan, että tämä pelko wastansanomattomasti katoo. Se on Hänen '''Keissarilliselle Majestätillensä''' tietty, että yxi osa Adelista ja Herras-miehistä owat, rahaa lainaxi ottaisa Ruotzista, pantixi pannet Maankartanoitansa. Se pelko, kuin tästä on tullut, ei pidä kauwan seisowainen oleman. Officerit, Under-Officerit, ynnä Corporalein kanssa, owat ylön korotettuun hindaan myyneet ja ostaneet wirkoja; koska Hänen '''Keissarillinen Majestätinsä''' andaa laillisen järjestyxen sisälle wietää Suomenmaahan, niin on Hänen korkia Tahtonsa, että Armeja pidetän niinkuin se tähänasti on ollut säätty, ja ettei kukan tämän nyt tapahtunen muutoxen kautta pidä wahingota kärsimän. Maallisten Wirkamiesten ja Pappein wiran toimituxet jääwät ilman muutosta; heidän palkkansa, ynnä kaikkein niitä seurawaisten sisälletuloin kanssa, maxetan niiden Asetusten jälken, kuin Ruotzin Hallituxen aikana owat ulosannetut. Ruotzalaisen Suomenmaan yhdistys Wenäjän Waldakunnan kanssa anda Kauppamiehille, Borgareille ja kaikellaiselle Elatuxen keinolle tilan woittaa sitä rahaa ja rikkautta, kuin seuraa uloslewitettyä kaupantekoa woimallisesa Waldakunnasa, josa, monenkaldaisen ja erinäisen maanpaikan ja ilman suhten, kasvaa moninaista, josta kaupanteko myöskin saa kaswannon ja enätyxen. Ja koska jokainen Lakia tottelewainen alamainen on Maakunnan Lakein jälken wakuutettu sekä oman personansa että myös omaisudensa puolesta, niin on kewiästi nähtäwä, kuinga paljon onnellisemmaxi Suomenmaan Asujat tästälähin tulewat, sen suhten, kuin he Ruotzin Hallituxen aikana ollet owat. Pahanilkisten uloslewitetyt huudot owat tarkoittanet haukutellaxensa Talonpoikia siihen luuloon, että he ijanaikaisixi orjoixi tuleman pidäis. Mutta Hänen '''Majestetinsä''' ylönkatzoo senkaldaisen alhaisen kawaluden, koska Hänen ajatuxensa täsä asiasa owat kaikille tietyt. Hänen '''Majestätinsä''' pitää Suomen Sotawäen, niinkuin se tähänasti on ollut säätty: Niin muodon ei tule Recruteringi Suomesa koskan tapahtuman Wenäjän maan tawallisuden jälken. Niin pian kuin Rauha Ruotzin kanssa on päätetty, tulee Hänen '''Keissarillinen Majestätinsä''' Käskyn jälken, awetuxi yxi Laina-Banki Omaisutten Haldioille hywäxi, ja Diskonti asetetuxi Kauppa-keinoin awuxi rahan tarpeesa. Yhtä armollisesti on Hänen '''Keissarillinen Majestätinsä''' wielä wakuuttanut, että Talonpoikain wapaus Suomenmaasa ei pidä wähenettämän, koska Hänen korkia tahtonsa on, että ei ainoastansa parandaa heidän, mutta myöskin kaikkein Hänen '''Keissarillisen Majestätinsä''' alamaisten tilan täsä osasa Suomenmaasta. Täsä päällekatzannosa on Hänen '''Keissarillisen Majestätinsä''' tarkoitus walmistaa Suomen Kansalle senkaldaisen wakuuden, kuin matkaan saattaa yhteisen onnellisuden, jonga kautta sama Kansa tulee sidotuxi siihen Hallituxeen, kuin Jumala Hänen kaikki wiisan päätöxensä jälken säättänyt on. Welwollisus ja kiitollisus Hänen '''Majestätinsä''' hywätekoja kohtan, wakuuttaa Händä alamaistensa uskollisudesta, arwosta ja kuuliaisudesta. Hänen '''Keissarillinen Majestätinsä''', joka aina armollisella suosiolla wastanottaa alamaistensa halauxia, saldii, että kaikki walistetut Asujat Suomenmaasa, siellä olewaiselle Ylimmäiselle Generalille kirjallisesti sisälleandawat ajatuxensa Kansan parahasta. Hänen '''Majestätinsä''', joka pitää Isällistä murhetta alamaisistansa on wakuutettu siitä, että Kokous Turusa, tästä asiasta Walittuiden kautta keskustella, ei wielä täytäis tarkoitusta, sen suhten että työläs olis määrätä niitä aineita, joista keskusteldaman pidäis, että moninaisten asianhaarain kautta ovat monet toimituxet ylöstullet, jotka waatiwat jokaitzen täydellistä paränajatusta, että Wuoden aika nyt andaa Peldo- ja Maamiehelle jokaitzesta Säädystä tekemistä, ja että tämän Kokouxen kautta kustanuxet, jotka Sodasta jo tullet owat, wielä enämmäxi tulisit: Kaikki nämät nyt waatiwat tätä asiata ylöslykkämän. Annettu S. Petarborisa s. 8 p. Huhti-Kuusa 1808. Hänen '''Keissarillisen Majestätinsä''' kaikkein armollisimman Käskyn jälken. Greiwi NICLAS RUMANZOVILDA. Ministeri Ulkomaan asioisa. [Teoksesta Kustavi Grotenfelt [1861-1928]: Suomenkielisiä historiallisia asiakirjoja Ruotsin vallan ajalta (vuosilta 1548-1809), Helsinki 1912.] 55 110 2005-07-29T13:19:33Z 128.214.198.81 p == 22. (10.) elokuuta 1808 == [Kreivi Buxhoevdenin julistus Venäjän rahan käytäntöön ottamisesta Suomessa] == Julistus. == Koska Hänen '''Keisarillinen Majestätinsä''' on wahwasti yhdistänyt Wenäjänmaan Suomenmaan kanssa, niin että tämä nyt on yxi osa Kejsarinmaasta, ja kaikisa Waldakunnisa käypä mynti pitä oleman, mahdollisuden jälken, yhteinen, ja ei aiwan monesta laista, waan niin perustettu, ettei sen muuttamisesta kaikisa Maallisen menon muutoxisa, yhteisesti eli erinäisesti ole mitän waaraa peljättäwää, niinkuin myös siitä ei pidä oleman niin wähää, että sen puutoxesta kaupan teko ja rahan liikundo seisahtuis, eikä myöskän niin paljo, että se paljouden tähden pidetäis halwembana: Ja koska Waldakunnan Welka-Sedelit ei ole senkaldaiset, että ne taidaisit käydä niinkuin yhteinen Mynti Wenäjänmaasa, ehkä ne käwit niinkauwan kuin Suomenmaa oli Ruotzin alla, ja ne piti maxettaman sen Bewillningin kautta, kuin nyt on sisällewedetty ja peräänannettu: Ja koska ilman sitä, ei näitä Sedeleitä ole niin paljo, että ne olisit ulottuwaiset kaikkeen rahaliikundoon Suomenmaasa: josta kaikesta seuraa se, että nämät Welka-Sedelit pitä wähittäisin käymästä peräti katoman joidenga pois waihettamisesta siis edespäin tulee säätetäwäxi: Mutta että kaikki äkilliset myntin muutoxet owat wahingolliset; niin tehdän se tämän kautta yhteisesti tjettäwäxi, että yhteinen rahan liikundo taittaisi senjälken sowittaa. Koska sen kautta, kuin Kejsarillisen Armejan tarpexi Suomesa on ostettu, paljo Kejsarillisia Bankosedeleitä jo on Maakundaan tullut, ja jokapäiwä enämbi tulee, niin tulewat kaikki Kruunun ulosteot tästälähin näillä Kejsarillisilla Banko-Sedeleillä maxettawaxi, ja nämät Banco-Sedelit, ynnä pienen kuparirahan kanssa, owat se Mynti, joka tästälähin kaupanteosa Maasa käymän tulee. Hopia-Rublat owat senkaltainen Mynti, jonga Hänen '''Kejsarillinen Majestätinsä''' Armosa andaa yhdelle osalle Officereistänsä, ja ei taita siis niitä, muiden ulossulkemisella, rahan liikunnosa waatia. Turusa s. 10/22 p. Elo-Kuusa 1808. Greiwi BUXHOEVDEN. [Teoksesta Kustavi Grotenfelt [1861-1928]: Suomenkielisiä historiallisia asiakirjoja Ruotsin vallan ajalta (vuosilta 1548-1809), Helsinki 1912.] 56 589 2006-06-13T14:41:44Z Nysalor 5 Luokat {{kirjallinen teos|nimi=Kalevala|kirjoittaja=[[Elias Lönnrot]]|julkaisuvuosi=1849|kotimaa=Suomi|alkupkieli=suomi|}} {{wikipedia}} __NOEDITSECTION__ Kalevala on Suomen kansalliseepos, joka pohjautuu vanhaan itäsuomalaiseen runonlauluperinteeseen. Lisää tietoa Kalevalasta on suomenkielisessä [[fi:Kalevala|Wikipediassa]]. ==Sisällysluettelo== # [[Kalevala - Ensimmäinen runo|Ensimmäinen runo]] # [[Kalevala - Toinen runo|Toinen runo]] # [[Kalevala - Kolmas runo|Kolmas runo]] # [[Kalevala - Neljäs runo|Neljäs runo]] # [[Kalevala - Viides runo|Viides runo]] # [[Kalevala - Kuudes runo|Kuudes runo]] # [[Kalevala - Seitsemäs runo|Seitsemäs runo]] # [[Kalevala - Kahdeksas runo|Kahdeksas runo]] # [[Kalevala - Yhdeksäs runo|Yhdeksäs runo]] # [[Kalevala - Kymmenes runo|Kymmenes runo]] # [[Kalevala - Yhdestoista runo|Yhdestoista runo]] # [[Kalevala - Kahdestoista runo|Kahdestoista runo]] # [[Kalevala - Kolmastoista runo|Kolmastoista runo]] # [[Kalevala - Neljästoista runo|Neljästoista runo]] # [[Kalevala - Viidestoista runo|Viidestoista runo]] # [[Kalevala - Kuudestoista runo|Kuudestoista runo]] # [[Kalevala - Seitsemästoista runo|Seitsemästoista runo]] # [[Kalevala - Kahdeksastoista runo|Kahdeksastoista runo]] # [[Kalevala - Yhdeksästoista runo|Yhdeksästoista runo]] # [[Kalevala - Kahdeskymmenes runo|Kahdeskymmenes runo]] # [[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|Yhdeskolmatta runo]] # [[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|Kahdeskolmatta runo]] # [[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|Kolmaskolmatta runo]] # [[Kalevala - Neljäskolmatta runo|Neljäskolmatta runo]] # [[Kalevala - Viideskolmatta runo|Viideskolmatta runo]] # [[Kalevala - Kuudeskolmatta runo|Kuudeskolmatta runo]] # [[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|Seitsemäskolmatta runo]] # [[Kalevala - Kahdeksaskolmatta runo|Kahdeksaskolmatta runo]] # [[Kalevala - Yhdeksäskolmatta runo|Yhdeksäskolmatta runo]] # [[Kalevala - Kolmaskymmenes runo|Kolmaskymmenes runo]] # [[Kalevala - Yhdesneljättä runo|Yhdesneljättä runo]] # [[Kalevala - Kahdesneljättä runo|Kahdesneljättä runo]] # [[Kalevala - Kolmasneljättä runo|Kolmasneljättä runo]] # [[Kalevala - Neljäsneljättä runo|Neljäsneljättä runo]] # [[Kalevala - Viidesneljättä runo|Viidesneljättä runo]] # [[Kalevala - Kuudesneljättä runo|Kuudesneljättä runo]] # [[Kalevala - Seitsemäsneljättä runo|Seitsemäsneljättä runo]] # [[Kalevala - Kahdeksasneljättä runo|Kahdeksasneljättä runo]] # [[Kalevala - Yhdeksäsneljättä runo|Yhdeksäsneljättä runo]] # [[Kalevala - Neljäskymmenes runo|Neljäskymmenes runo]] # [[Kalevala - Yhdesviidettä runo|Yhdesviidettä runo]] # [[Kalevala - Kahdesviidettä runo|Kahdesviidettä runo]] # [[Kalevala - Kolmasviidettä runo|Kolmasviidettä runo]] # [[Kalevala - Neljäsviidettä runo|Neljäsviidettä runo]] # [[Kalevala - Viidesviidettä runo|Viidesviidettä runo]] # [[Kalevala - Kuudesviidettä runo|Kuudesviidettä runo]] # [[Kalevala - Seitsemäsviidettä runo|Seitsemäsviidettä runo]] # [[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|Kahdeksasviidettä runo]] # [[Kalevala - Yhdeksäsviidettä runo|Yhdeksäsviidettä runo]] # [[Kalevala - Viideskymmenes runo|Viideskymmenes runo]] [[Luokka:Elias Lönnrot]] [[Luokka:Kansanrunous]] [[Luokka:Runoteokset]] 57 725 2006-06-19T14:30:37Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi<br/> lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan,<br/> sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.<br/> Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat,<br/> kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.<br/> Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini!<br/> Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan<br/> yhtehen yhyttyämme, kahta'alta käytyämme!<br/> Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme<br/> näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.<br/> Lyökämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan,<br/> lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme,<br/> kuulla noien kultaisien, tietä mielitehtoisien,<br/> nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa:<br/> noita saamia sanoja, virsiä virittämiä<br/> vyöltä vanhan Väinämöisen, alta ahjon Ilmarisen,<br/> päästä kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiestä,<br/> Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kankahilta.<br/> Niit' ennen isoni lauloi kirvesvartta vuollessansa;<br/> niitä äitini opetti väätessänsä värttinätä,<br/> minun lasna lattialla eessä polven pyöriessä,<br/> maitopartana pahaisna, piimäsuuna pikkaraisna.<br/> Sampo ei puuttunut sanoja eikä Louhi luottehia:<br/> vanheni sanoihin sampo, katoi Louhi luottehisin,<br/> virsihin Vipunen kuoli, Lemminkäinen leikkilöihin.<br/> Viel' on muitaki sanoja, ongelmoita oppimia:<br/> tieohesta tempomia, kanervoista katkomia,<br/> risukoista riipomia, vesoista vetelemiä,<br/> päästä heinän hieromia, raitiolta ratkomia,<br/> paimenessa käyessäni, lasna karjanlaitumilla,<br/> metisillä mättähillä, kultaisilla kunnahilla,<br/> mustan Muurikin jälessä, Kimmon kirjavan keralla.<br/> Vilu mulle virttä virkkoi, sae saatteli runoja.<br/> Virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat.<br/> Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia.<br/> Ne minä kerälle käärin, sovittelin sommelolle.<br/> Kerän pistin kelkkahani, sommelon rekoseheni;<br/> ve'in kelkalla kotihin, rekosella riihen luoksi;<br/> panin aitan parven päähän vaskisehen vakkasehen.<br/> Viikon on virteni vilussa, kauan kaihossa sijaisnut.<br/> Veänkö vilusta virret, lapan laulut pakkasesta,<br/> tuon tupahan vakkaseni, rasian rahin nenähän,<br/> alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen,<br/> aukaisen sanaisen arkun, virsilippahan viritän,<br/> kerittelen pään kerältä, suorin solmun sommelolta?<br/> Niin laulan hyvänki virren, kaunihinki kalkuttelen<br/> ruoalta rukihiselta, oluelta ohraiselta.<br/> Kun ei tuotane olutta, tarittane taarivettä,<br/> laulan suulta laihemmalta, vetoselta vierettelen<br/> tämän iltamme iloksi, päivän kuulun kunniaksi,<br/> vaiko huomenen huviksi, uuen aamun alkeheksi.<br/> Noin kuulin saneltavaksi, tiesin virttä tehtäväksi:<br/> yksin meillä yöt tulevat, yksin päivät valkeavat;<br/> yksin syntyi Väinämöinen, ilmestyi ikirunoja<br/> kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta.<br/> Olipa impi, ilman tyttö, kave luonnotar korea.<br/> Piti viikoista pyhyyttä, iän kaiken impeyttä<br/> ilman pitkillä pihoilla, tasaisilla tanterilla.<br/> Ikävystyi aikojansa, ouostui elämätänsä,<br/> aina yksin ollessansa, impenä eläessänsä<br/> ilman pitkillä pihoilla, avaroilla autioilla.<br/> Jop' on astuiksen alemma, laskeusi lainehille,<br/> meren selvälle selälle, ulapalle aukealle.<br/> Tuli suuri tuulen puuska, iästä vihainen ilma;<br/> meren kuohuille kohotti, lainehille laikahutti.<br/> Tuuli neittä tuuitteli, aalto impeä ajeli<br/> ympäri selän sinisen, lakkipäien lainehien:<br/> tuuli tuuli kohtuiseksi, meri paksuksi panevi.<br/> Kantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata<br/> vuotta seitsemän satoa, yheksän yrön ikeä;<br/> eikä synny syntyminen, luovu luomatoin sikiö.<br/> Vieri impi veen emona. Uipi iät, uipi lännet,<br/> uipi luotehet, etelät, uipi kaikki ilman rannat<br/> tuskissa tulisen synnyn, vatsanvaivoissa kovissa;<br/> eikä synny syntyminen, luovu luomatoin sikiö.<br/> Itkeä hyryttelevi; sanan virkkoi, noin nimesi:<br/> "Voi poloinen, päiviäni, lapsi kurja, kulkuani!<br/> Jo olen joutunut johonki: iäkseni ilman alle,<br/> tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi<br/> näillä väljillä vesillä, lake'illa lainehilla!<br/> "Parempi olisi ollut ilman impenä eleä,<br/> kuin on nyt tätä nykyä vierähellä veen emona:<br/> vilu tääll' on ollakseni, vaiva värjätelläkseni,<br/> aalloissa asuakseni, veessä vierielläkseni.<br/> "Oi Ukko, ylijumala, ilman kaiken kannattaja!<br/> Tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa!<br/> Päästä piika pintehestä, vaimo vatsanvääntehestä!<br/> Käy pian, välehen jou'u, välehemmin tarvitahan!"<br/> Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen.<br/> Tuli sotka, suora lintu; lenteä lekuttelevi<br/> etsien pesän sijoa, asuinmaata arvaellen.<br/> Lenti iät, lenti lännet, lenti luotehet, etelät.<br/> Ei löyä tiloa tuota, paikkoa pahintakana,<br/> kuhun laatisi pesänsä, ottaisi olosijansa.<br/> Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi:<br/> "Teenkö tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani?<br/> Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani."<br/> Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi,<br/> nosti polvea merestä, lapaluuta lainehesta<br/> sotkalle pesän sijaksi, asuinmaaksi armahaksi.<br/> Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse.<br/> Keksi polven veen emosen sinerväisellä selällä;<br/> luuli heinämättähäksi, tuoreheksi turpeheksi.<br/> Lentelevi, liitelevi, päähän polven laskeuvi.<br/> Siihen laativi pesänsä, muni kultaiset munansa:<br/> kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsemännen.<br/> Alkoi hautoa munia, päätä polven lämmitellä.<br/> Hautoi päivän, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki.<br/> Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi,<br/> tuntevi tulistuvaksi, hipiänsä hiiltyväksi;<br/> luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan.<br/> Vavahutti polveansa, järkytti jäseniänsä:<br/> munat vierähti vetehen, meren aaltohon ajaikse;<br/> karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi.<br/> Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan.<br/> Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi:<br/> munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi,<br/> munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi;<br/> yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan,<br/> yläpuoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan;<br/> mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahalle,<br/> mi munassa mustukaista, nepä ilman pilvilöiksi.<br/> Ajat eellehen menevät, vuoet tuota tuonnemmaksi<br/> uuen päivän paistaessa, uuen kuun kumottaessa.<br/> Aina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi,<br/> noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla,<br/> eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä.<br/> Jo vuonna yheksäntenä, kymmenentenä kesänä<br/> nosti päätänsä merestä, kohottavi kokkoansa.<br/> Alkoi luoa luomiansa, saautella saamiansa<br/> selvällä meren selällä, ulapalla aukealla.<br/> Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli;<br/> kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli;<br/> kussa ilman kuplistihe, siihen syöverit syventi.<br/> Kylin maahan kääntelihe: siihen sai sileät rannat;<br/> jaloin maahan kääntelihe: siihen loi lohiapajat;<br/> pä'in päätyi maata vasten: siihen laitteli lahelmat.<br/> Ui siitä ulomma maasta, seisattelihe selälle:<br/> luopi luotoja merehen, kasvatti salakaria<br/> laivan laskemasijaksi, merimiesten pään menoksi.<br/> Jo oli saaret siivottuna, luotu luotoset merehen,<br/> ilman pielet pistettynä, maat ja manteret sanottu,<br/> kirjattu kivihin kirjat, veetty viivat kallioihin.<br/> Viel' ei synny Väinämöinen, ilmau ikirunoja.<br/> Vaka vanha Väinämöinen kulki äitinsä kohussa<br/> kolmekymmentä keseä, yhen verran talviaki,<br/> noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla.<br/> Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin eleä<br/> pimeässä piilossansa, asunnossa ahtahassa,<br/> kuss' ei konsa kuuta nähnyt eikä päiveä havainnut.<br/> Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:<br/> "Kuu, keritä, päivyt, päästä, otava, yhä opeta<br/> miestä ouoilta ovilta, veräjiltä vierahilta,<br/> näiltä pieniltä pesiltä, asunnoilta ahtahilta!<br/> Saata maalle matkamiestä, ilmoillen inehmon lasta,<br/> kuuta taivon katsomahan, päiveä ihoamahan,<br/> otavaista oppimahan, tähtiä tähyämähän!"<br/> Kun ei kuu kerittänynnä eikä päivyt päästänynnä,<br/> ouosteli aikojansa, tuskastui elämätänsä:<br/> liikahutti linnan portin sormella nimettömällä,<br/> lukon luisen luikahutti vasemmalla varpahalla;<br/> tuli kynsin kynnykseltä, polvin porstuan ovelta.<br/> Siitä suistui suin merehen, käsin kääntyi lainehesen;<br/> jääpi mies meren varahan, uros aaltojen sekahan.<br/> Virui siellä viisi vuotta, sekä viisi jotta kuusi,<br/> vuotta seitsemän, kaheksan. Seisottui selälle viimein,<br/> niemelle nimettömälle, manterelle puuttomalle.<br/> Polvin maasta ponnistihe, käsivarsin käännältihe.<br/> Nousi kuuta katsomahan, päiveä ihoamahan,<br/> otavaista oppimahan, tähtiä tähyämähän.<br/> Se oli synty Väinämöisen, rotu rohkean runojan<br/> kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta {{runo|edellinen=-|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Toinen runo|Toinen runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 58 732 2006-06-19T14:30:51Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve'en valio. <br /> :Istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti <br /> :pukehissa puhta'issa, valke'issa vaattehissa; <br /> :kultakangasta kutovi, hope'ista huolittavi <br /> :kultaisesta sukkulasta, pirralla hope'isella. :Suihki sukkula piossa, käämi käessä kääperöitsi, <br /> :niiet vaskiset vatisi, hope'inen pirta piukki <br /> :neien kangasta kutoissa, hope'ista huolittaissa. :Vaka vanha Väinämöinen ajoa karittelevi <br /> :pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta. <br /> :Ajoi matkoa palasen, pikkaraisen piirrätteli: <br /> :kuuli sukkulan surinan ylähältä päänsä päältä. :Tuossa päätänsä kohotti, katsahtavi taivahalle: <br /> :kaari on kaunis taivahalla, neiti kaaren kannikalla, <br /> :kultakangasta kutovi, hope'ista helkyttävi. :Vaka vanha Väinämöinen heti seisatti hevosen. <br /> :Tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni!" :Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja kysyvi: <br /> :"Miksi neittä korjahasi, tyttöä rekosehesi?" :Vaka vanha Väinämöinen tuop' on tuohon vastaeli: <br /> :"Siksi neittä korjahani, tyttöä rekoseheni: <br /> :mesileivän leipojaksi, oluen osoajaksi, <br /> :joka lautsan laulajaksi, ikkunan iloitsijaksi <br /> :noilla Väinölän tiloilla, Kalevalan kartanoilla." :Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Kun kävin mataramaalla, keikuin keltakankahalla <br /> :eilen iltamyöhäsellä, aletessa aurinkoisen, <br /> :lintu lauleli lehossa, kyntörastas raksutteli: <br /> :lauleli tytärten mielen ja lauloi miniän mielen. :"Mie tuota sanelemahan, linnulta kyselemähän: <br /> :'Oi sie kyntörastahainen! Laula korvin kuullakseni: <br /> :kumman on parempi olla, kumman olla kuuluisampi, <br /> :tyttärenkö taattolassa vai miniän miehelässä?' :"Tiainenpa tieon antoi, kyntörastas raksahutti: <br /> :'Valkea kesäinen päivä, neitivalta valkeampi; <br /> :vilu on rauta pakkasessa, vilumpi miniävalta. <br /> :Niin on neiti taattolassa, kuin marja hyvällä maalla, <br /> :niin miniä miehelässä, kuin on koira kahlehissa. <br /> :Harvoin saapi orja lemmen, ei miniä milloinkana.'" :Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Tyhjiä tiaisen virret, rastahaisen raksutukset! <br /> :Lapsi on tytär kotona, vasta on neiti naituansa. <br /> :Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni! <br /> :En ole mitätön miesi, uros muita untelompi." :Neiti taiten vastaeli, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Sitte sun mieheksi sanoisin, urohoksi arveleisin, <br /> :jospa jouhen halkaiseisit veitsellä kärettömällä, <br /> :munan solmuhun vetäisit solmun tuntumattomaksi." :Vaka vanha Väinämöinen jouhen halki halkaisevi <br /> :veitsellä kärettömällä, aivan tutkaimettomalla; <br /> :munan solmuhun vetävi solmun tuntumattomaksi. <br /> :Käski neittä korjahansa, tyttöä rekosehensa. :Neiti taiten vastaeli: "Ehkäpä tulen sinulle, <br /> :kun kiskot kivestä tuohta, säret jäästä aiaksia <br /> :ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta." :Vaka vanha Väinämöinen ei tuosta kovin hätäile: <br /> :kiskoipa kivestä tuohta, särki jäästä aiaksia <br /> :ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta. <br /> :Kutsui neittä korjahansa, tyttöä rekosehensa. :Neiti taiten vastoavi, sanovi sanalla tuolla: <br /> :"Sillenpä minä menisin, kenp' on veistäisi venosen <br /> :kehrävarteni muruista, kalpimeni kappaleista, <br /> :työntäisi venon vesille, uuen laivan lainehille <br /> :ilman polven polkematta, ilman kouran koskematta, <br /> :käsivarren kääntämättä, olkapään ojentamatta." :Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Liene ei maassa, maailmassa, koko ilman kannen alla <br /> :mointa laivan laatijata, vertoani veistäjätä." :Otti värttinän muruja, kehrävarren kiertimiä; <br /> :läksi veistohon venosen, satalauan laittelohon <br /> :vuorelle teräksiselle, rautaiselle kalliolle. :Veikaten venettä veisti, purtta puista uhkaellen. <br /> :Veisti päivän, veisti toisen, veisti kohta kolmannenki: <br /> :ei kirves kivehen koske, kasa ei kalka kalliohon. :Niin päivällä kolmannella Hiisi pontta pyörähytti, <br /> :Lempo tempasi tereä, Paha vartta vaapahutti. <br /> :Kävipä kivehen kirves, kasa kalkkoi kalliohon; <br /> :kirves kilpistyi kivestä, terä liuskahti liha'an, <br /> :polvehen pojan pätöisen, varpahasen Väinämöisen. <br /> :Sen Lempo lihoille liitti, Hiisi suonille sovitti: <br /> :veri pääsi vuotamahan, hurme huppelehtamahan. :Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :tuossa tuon sanoiksi virkki, noin on lausui ja pakisi: <br /> :"Oi sie kirves kikkanokka, tasaterä tapparainen! <br /> :Luulitko puuta purrehesi, honkoa hotaisnehesi, <br /> :petäjätä pannehesi, koivua kohannehesi, <br /> :kun sa lipsahit liha'an, solahutit suonilleni?" :Loihe siitä loitsimahan, sai itse sanelemahan. <br /> :Luki synnyt syitä myöten, luottehet lomia myöten, <br /> :mutt' ei muista muutamia rauan suuria sanoja, <br /> :joista salpa saataisihin, luja lukko tuotaisihin <br /> :noille rauan ratkomille, suu sinervän silpomille. :Jo veri jokena juoksi, hurme koskena kohisi: <br /> :peitti maassa marjan varret, kanervaiset kankahalla. <br /> :Eik' ollut sitä mätästä, jok' ei tullut tulvillehen <br /> :noita liikoja veriä, hurmehia huurovia <br /> :polvesta pojan totisen, varpahasta Väinämöisen. :Vaka vanha Väinämöinen ketti villoja kiveltä, <br /> :otti suolta sammalia, maasta mättähän repäisi <br /> :tukkeheksi tuiman reiän, paikaksi pahan veräjän; <br /> :ei vääjä vähäistäkänä, pikkuistakana piätä. :Jopa tuskaksi tulevi, läylemmäksi lankeavi. <br /> :Vaka vanha Väinämöinen itse itkuhun hyräytyi; <br /> :pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, <br /> :siitä reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa. :Laski virkkua vitsalla, helähytti helmisvyöllä; <br /> :virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni. <br /> :Jo kohta kylä tulevi: kolme tietä kohtoavi. :Vaka vanha Väinämöinen ajavi alinta tietä <br /> :alimaisehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi: <br /> :"Oisiko talossa tässä rauan raannan katsojata, <br /> :uron tuskan tuntijata, vammojen vakittajata?" :Olipa lapsi lattialla, poika pieni pankon päässä. <br /> :Tuop' on tuohon vastoavi: "Ei ole talossa tässä <br /> :rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, <br /> :kivun kiinniottajata, vammojen vakittajata; <br /> :onpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!" :Vaka vanha Väinämöinen laski virkkua vitsalla, <br /> :ajoa suhuttelevi. Ajoi matkoa palasen, <br /> :keskimäistä tietä myöten keskimäisehen talohon. <br /> :Kysyi kynnyksen takoa, anoi alta ikkunaisen: <br /> :"Oisiko talossa tässä rauan raannan katsojata, <br /> :salpoa verisatehen, suonikosken sortajata?" :Akka oli vanha vaipan alla, kielipalku pankon päässä. <br /> :Akka varsin vastaeli, hammas kolmi kolkkaeli: <br /> :"Ei ole talossa tässä rauan raannan katsojata, <br /> :verisynnyn tietäjätä, kivun kiinniottajata; <br /> :onpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!" :Vaka vanha Väinämöinen laski virkkua vitsalla, <br /> :ajoa suhuttelevi. Ajoi matkoa palasen, <br /> :ylimäistä tietä myöten ylimäisehen talohon. <br /> :Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: <br /> :"Oisiko talossa tässä rauan raannan katsojata, <br /> :tämän tulvan tukkijata, veren summan sulkijata?" :Ukko oli uunilla asuva, halliparta harjun alla. <br /> :Ukko uunilta urahti, halliparta paukutteli: <br /> :"On sulettu suuremmatki, jalommatki jaksettuna <br /> :Luojan kolmella sanalla, syvän synnyn säätämällä; <br /> :joet suista, järvet päistä, virrat niskalta vihaiset, <br /> :lahet niemien nenistä, kannakset kape'immilta." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Seitsemäs runo|Seitsemäs runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Yhdeksäs runo|Yhdeksäs runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 59 753 2006-06-19T14:38:03Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Jo nyt Ahti Saarelainen, itse lieto Lemminkäinen, <br /> :pistäiksen on piilemähän, painaikse pakenemahan <br /> :pimeästä Pohjolasta, sangasta Saran talosta. :Läksi tuiskuna tuvasta, savuna pihalle saapi <br /> :pakohon pahoja töitä, pillojansa piilemähän. :Niin pihalle tultuansa katseleikse, käänteleikse, <br /> :etsi entistä oritta. Näe ei entistä oroa: <br /> :näki paaen pellon päässä, pajupehkon pientarella. :Mikäs neuvoksi tulevi, mikä neuvon antajaksi, <br /> :ettei pää pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi, <br /> :hivus hieno lankeaisi näillä Pohjolan pihoilla? <br /> :Jo kumu kylästä kuului, tomu toisista taloista, <br /> :välkytys kylän väliltä, silmän isku ikkunoilta. :Tuossa lieto Lemminkäisen, tuon on Ahti Saarelaisen, <br /> :täytyi toisiksi ruveta, piti muuksi muutellaita. <br /> :Kokkona ylös kohosi, tahtoi nousta taivahalle: <br /> :päivä poltti poskipäitä, kuuhut kulmia valaisi. :Siinä lieto Lemminkäinen Ukkoa rukoelevi: <br /> :"Oi Ukko, hyvä Jumala, mies on tarkka taivahinen, <br /> :jymypilvien pitäjä, hattarojen hallitsija! <br /> :Laaipa utuinen ilma, luopa pilvi pikkarainen, <br /> :jonka suojassa menisin, kotihini koitteleisin <br /> :luoksi ehtoisen emoni, tykö valtavanhempani!" :Lenteä lekuttelevi, katsoi kerran jälkehensä: <br /> :keksi harmoan havukan sen silmät paloi tulena <br /> :kuni pojan pohjolaisen, Pohjan entisen isännän. :Sanoi harmoa havukka: "Ohoh Ahti veikkoseni! <br /> :Muistatko muinaista sotoa, tasapäätä tappeloa?" :Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Havukkani, lintuseni! Käännäite kohin kotia! <br /> :Sano tuonne tultuasi pimeähän Pohjolahan: <br /> :'Kova on kokko kourin saa'a, kynälintu kynsin syöä.'" :Jo kohta kotihin joutui luoksi ehtoisen emonsa <br /> :suulla surkeannäöllä, syämellä synkeällä. :Emo vastahan tulevi kulkiessansa kujoa, <br /> :aitoviertä astuessa. Ennätti emo kysyä: <br /> :"Poikueni, nuorempani, lapseni, vakavampani! <br /> :Mit' olet pahoilla mielin Pohjolasta tullessasi? <br /> :Onko sarkoin vaarrettuna noissa Pohjolan pioissa? <br /> :Jos on sarkoin vaarrettuna, saat sinä paremman sarkan, <br /> :taattosi soasta saaman, tavoittaman tappelosta." :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! <br /> :Ken mun sarkoin vaarteleisi! Itse vaartaisin isännät, <br /> :vaartaisin sata urosta, tuhat miestä tunnustaisin." :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Mit' olet pahoilla mielin? <br /> :Oletko voitettu orihin, herjattu hevosen varsoin? <br /> :Jos olet voitettu orihin, ostaos ori parempi <br /> :ison saamilla eloilla, vanhemman varustamilla!" :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! <br /> :Ken mun herjaisi hevosin eli varsoin voitteleisi! <br /> :Itse herjaisin isännät, voittaisin oron ajajat, <br /> :miehet vankat varsoinensa, urohot orihinensa." :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Mit' olet pahoilla mielin, <br /> :kuta synke'in syämin Pohjolasta tultuasi? <br /> :Oletko naisin naurettuna eli piioin pilkattuna? <br /> :Jos olet naisin naurettuna eli piioin pilkattuna, <br /> :toiset toiste pilkatahan, naiset vasta nauretahan." :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! <br /> :Ken mun naisin naurattaisi eli piioin pilkkoaisi! <br /> :Itse nauraisin isännät, kaikki piiat pilkkoaisin, <br /> :nauraisin sataki naista, tuhat muuta morsianta." :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Mi sinulla, poikueni? <br /> :On sulle satunen saanut Pohjolassa käyessäsi, <br /> :vainko liioin syötyäsi, syötyäsi, juotuasi <br /> :olet öisillä sijoilla nähnyt outoja unia?" :Silloin lieto Lemminkäinen sai tuossa sanoneheksi; <br /> :"Akat noita arvelkohot öisiä unennäköjä! <br /> :Muistan yölliset uneni, sen paremmin päivälliset. <br /> :Oi emoni, vanha vaimo! Sääli säkkihin evästä, <br /> :pane jauhot palttinahan, suolat riepuhun sovita! <br /> :Pois tuli pojalle lähtö, matka maasta ottaminen, <br /> :tästä kullasta ko'ista, kaunihista kartanosta: <br /> :miehet miekkoja hiovat, kärestävät keihä'itä." :Emo ennätti kysyä, vaivan nähnyt vaaitella: <br /> :"Miksi miekkoja hiovat, kärestävät keihä'itä?" :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Siksi miekkoja hiovat, kärestävät keihä'itä: <br /> :mun poloisen pään varalle, vasten kauloa katalan. <br /> :Tuli työ, tapahtui seikka noilla Pohjolan pihoilla: <br /> :tapoin pojan pohjolaisen, itsen Pohjolan isännän. <br /> :Nousi Pohjola sotahan, takaturma tappelohon <br /> :vasten vaivaista minua, yksinäisen ympärille." :Emo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa: <br /> :"Jo sanoin minä sinulle, jo vainen varoittelinki, <br /> :yhä kielteä käkesin lähtemästä Pohjolahan. <br /> :Mahoit olla oikeassa, eleä emon tuvilla, <br /> :oman vanhemman varassa, kantajasi kartanossa, <br /> :ei oisi sotoa saanut, tapahtunut tappeloa. :"Kunne nyt, poikani poloinen, kunne, kannettu katala, <br /> :lähet pillan piilentähän, työn pahan pakenentahan, <br /> :ettei pää pahoin menisi, kaula kaunis katkeaisi, <br /> :tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi?" :Sanoi lieto Lemminkäinen: "En tieä sitä sijoa, <br /> :kunne painuisin pakohon pillojani piilemähän. <br /> :Oi emoni, kantajani! Kunne käsket piilemähän?" :Sanoi äiti Lemminkäisen, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"En mä tieä, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan. <br /> :Menet männyksi mäelle, katajaksi kankahalle, <br /> :tuho sielläki tulevi, kova onni kohtoavi: <br /> :use'in mäkinen mänty pärepuiksi leikatahan, <br /> :usei'in kataja kangas seipähiksi karsitahan. :"Nouset koivuksi norolle tahikka lehtohon lepäksi, <br /> :tuho sielläki tulisi, kova onni kohti saisi: <br /> :use'in noroinen koivu pinopuiksi pilkotahan, <br /> :use'in lepikkölehto hakatahan halmeheksi. :"Menet marjaksi mäelle, puolukaksi kankahalle, <br /> :näille maille mansikoiksi, mustikoiksi muille maille, <br /> :tuho sielläki tulisi, kova onni kohtoaisi: <br /> :noppisivat nuoret neiet, tinarinnat riipisivät. :"Mene hauiksi merehen, siiaksi silajokehen, <br /> :tuho sielläki tulisi, kova loppu loukahtaisi: <br /> :mies nuori, noentolainen, veisi verkkonsa vesille, <br /> :nuoret nuotalla vetäisi, vanhat saisi verkollansa. :"Menet metsähän sueksi, korpimaille kontioksi, <br /> :tuho sielläki tulisi, kova onni kohtoaisi: <br /> :mies nuori, noen näköinen, kärestäisi keihä'änsä <br /> :surmataksensa sutoset, metsän karhut kaataksensa." :Silloin lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Itse tieän ilke'immät, paikat arvoan pahimmat, <br /> :kussa surma suin pitäisi, kova loppu loukahtaisi. <br /> :Oi emo, elättäjäni, maammo, maion-antajani! <br /> :Kunne käsket piilemähän, kunne käsket ja kehoitat? <br /> :Aivan on surma suun e'essä, paha päivä parran päällä, <br /> :yksi päivä miehen päätä, tuskin täytehen sitänä." :Silloin äiti Lemminkäisen itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Sanon ma hyvänki paikan, ani armahan nimitän, <br /> :missä piillä pillomuksen, paeta pahan-alaisen: <br /> :muistan maata pikkuruisen, tieän paikkoa palasen, <br /> :syömätöintä, lyömätöintä, miekan miehen käymätöintä. <br /> :Sie vanno valat ikuiset, valehettomat, vakaiset, <br /> :kuunna, kymmennä kesänä et sotia käyäksesi <br /> :hopeankana halulla tahi kullan tarpehella!" :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Vannon mie valat vakaiset, <br /> :en kesänä ensimäisnä, tok' en vielä toisnakana <br /> :saa'a suurihin sotihin, noihin miekan melskehisin. <br /> :Viel' on haavat hartioissa, syvät reiät ryntähissä <br /> :entisistäkin iloista, mennehistä melskehistä <br /> :suurilla sotamä'illä, miesten tappotanterilla." :Silloin äiti Lemminkäisen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Otapa isosi pursi, lähe tuonne piilemähän <br /> :ylitse meren yheksän, meri-puolen kymmenettä, <br /> :saarehen selällisehen, luotohon merellisehen! <br /> :Siell' ennen isosi piili, sekä piili jotta säilyi <br /> :suurina sotakesinä, vainovuosina kovina; <br /> :hyvä oli siellä ollaksensa, armas aikaellaksensa. <br /> :Siellä piile vuosi, toinen, käy kotihin kolmannella <br /> :tutuille ison tuville, vanhempasi valkamoille!" {{runo|edellinen=[[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|Seitsemäskolmatta runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Yhdeksäskolmatta runo|Yhdeksäskolmatta runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 60 763 2006-06-19T14:38:18Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Tuop' on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :heitti kultaisen kuvansa, hope'isen neitosensa. <br /> :Pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, <br /> :itse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa. <br /> :Lähteäksensä lupasi sekä mietti mennäksensä <br /> :pyytämähän Pohjolasta toista Pohjolan tytärtä. :Sai päivän ajaneheksi, tuosta toisen vierneheksi; <br /> :päivälläpä kolmannella tuli Pohjolan pihalle. :Louhi, Pohjolan emäntä, itse päätyvi pihalle. <br /> :Sai tuossa sanelemahan, kääntihe kyselemähän <br /> :oman lapsensa oloa, asuntoa armahansa <br /> :miniänä miehelässä, naisena anoppelassa. :Se on seppo Ilmarinen alla päin, pahoilla mielin, <br /> :kaiken kallella kypärin sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ellös nyt, anoppiseni, ellös sie kyselkö tuota, <br /> :elämiä tyttäresi, asuntoa armahasi! <br /> :Jo sen on surma suin pi'ellyt, kova loppu loukahtanut. <br /> :Maassa on jo marjaseni, kankahassa kaunoiseni, <br /> :mustakulmani kulossa, hopeani heinikossa. <br /> :Läksin toista tyttöäsi, nuorempata neitoasi. <br /> :Annapa, anoppiseni, työnnä toinen tyttäresi <br /> :naisen entisen eloille, sijalle sisaruensa!" :Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Pahoin tein minä poloinen, pahoinpa, polon-alainen, <br /> :kun ma lapseni lupasin, työnsin sulle toisenkana <br /> :nuorena nukahtamahan, verevänä vieremähän: <br /> :annoin kuin sutosen suuhun, karhun kiljuvan kitahan. :"En nyt toista annakana, en mä työnnä tyttöäni <br /> :nokiesi nuohojaksi, karstojesi kaapijaksi. <br /> :Ennen työnnän tyttäreni, laitan lapseni vakavan <br /> :koskehen kohisevahan, palavahan pyörtehesen, <br /> :Manalan matikan suuhun, Tuonen hauin hampahisin." :Siitä seppo Ilmarinen murti suuta, väänti päätä, <br /> :murti mustoa haventa, käänti päätä käiväräistä. <br /> :Itse tunkihe tupahan, alle kattojen ajoihe. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tulepa minulle, tyttö, <br /> :sijalle sisaruesi, naisen entisen eloille <br /> :mesileivän leipojaksi, oluen osoajaksi!" :Lauloi lapsi lattialta, sekä lauloi jotta lausui: <br /> :"Pois on, liika, linnastamme, mies outo, ovilta näiltä! <br /> :Tukon linnoa tuhosit, palan linnoa pahensit <br /> :kerran ennen käytyäsi, ovillen osattuasi. :"Neitonen, sinä sisari! Elä sulho'on ihastu, <br /> :elä sulhon suun pitohon eläkä jalkoihin jaloihin! <br /> :Sulholl' on suen ikenet, revon koukut kormanossa, <br /> :karhun kynnet kainalossa, veren juojan veitsi vyöllä, <br /> :jolla päätä piirtelevi, selkeä sirettelevi." :Neiti itse noin saneli Ilmariselle sepolle: <br /> :"En lähe minä sinulle enkä huoli huitukoille! <br /> :Tapoit naisen ennen naiun, surmasit sisarueni: <br /> :vielä tappaisit minunki, surmoaisit itseniki. <br /> :Onpa tässä neitosessa paremmanki miehen verta, <br /> :kaunihimman varren kauppa, koreamman korjan täysi, <br /> :paikoille paremmillenki, isommille istuimille, <br /> :ei sepon sysisijoille, miehen tuhmaisen tulille." :Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa. <br /> :Saautti tytön samassa, käärälti käpälihinsä, <br /> :läksi tuiskuna tuvasta, riepsahti rekensä luoksi; <br /> :työnnälti tytön rekehen, koksahutti korjahansa. <br /> :Läksi kohta kulkemahan, valmistui vaeltamahan, <br /> :käsi ohjassa orosen, toinen neien nännisillä. :Neiti itki ja urisi, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Sain nyt suolle karpalohon, vehkahan vesiperille; <br /> :tuonne ma kana katoan, kuolen, lintu, liian surman! :"Kuule, seppo Ilmarinen! Kun et laskene minua, <br /> :potkin korjasi paloiksi, sären reen repalehiksi, <br /> :potkin poikki polvillani, sären säärivarsillani." :Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Sentähen sepon rekosen laiat rautahan rakettu, <br /> :jotta potkia pitävi, hyvän immen heiskaroia." :Neitonen kujertelevi, vyö vaski valittelevi, <br /> :sormiansa murtelevi, katkovi kätösiänsä. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et laskene minua, <br /> :laulaime meren kalaksi, syvän aallon siikaseksi." :Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Etpä sinä sinne pääse: minä haukina jälessä." :Neitonen kujertelevi, vyö vaski valittelevi, <br /> :sormiansa murtelevi, katkovi kätösiänsä. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et laskene minua, <br /> :metsähän menetteleime, kärpäksi kiven kolohon." :Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Etpä sinä sinne pääse: minä saukkona jälessä." :Neitonen kujertelevi, vyö vaski valittelevi, <br /> :sormiansa murtelevi, katkovi kätösiänsä. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et laskene minua, <br /> :kiuruna kiverteleime taaksi pilven piilemähän." :Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Etpä sinä sinne pääse: minä kokkona jälessä." :Kulki matkoa palasen, ajoi tietä pikkuruisen. <br /> :Jo hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. :Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa. <br /> :Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?" <br /> :Sanoi seppo Ilmarinen: "Jänö on juosnut siitä poikki." :Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! :Parempi minun olisi, parempi oletteleisi <br /> :jänön juoksevan jälillä, koukkupolven polkemilla, <br /> :kuin tämän kosijan reessä, viirunaaman viltin alla. <br /> :Jänön on karvat kaunihimmat, jänön suumalo somempi." :Se on seppo Ilmarinen puri huulta, väänti päätä; <br /> :ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: <br /> :taas hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. :Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa. <br /> :Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?" <br /> :Sanoi seppo Ilmarinen: "Repo on juosnut siitä poikki." :Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! <br /> :Parempi minun olisi, parempi oletteleisi <br /> :revon reyhkävän re'essä, aina käyvän ahkiossa, <br /> :kuin tämän kosijan reessä, viirunaaman viltin alla. <br /> :Revon on karvat kaunihimmat, revon suumalo <br /> :somempi." :Se on seppo Ilmarinen puri huulta, väänti päätä; <br /> :ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: <br /> :taas hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. :Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa. <br /> :Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?" <br /> :Sanoi seppo Ilmarinen: "Hukka on juosnut siitä poikki." :Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! <br /> :Parempi minun olisi, parempi oletteleisi <br /> :hukan hurskavan jälillä, alakärsän askelilla, <br /> :kuin tämän kosijan reessä, viirunaaman viltin alla. <br /> :Hukan on karva kaunihimpi, hukan suumalo somempi." :Se on seppo Ilmarinen puri huulta, väänti päätä. <br /> :Ajoa kahattelevi yöksi uutehen kylähän. :Matkalta väsynehenä seppo nukkuvi sike'in <br /> :toinen naista naurattavi mieheltä unekkahalta. :Siitä seppo Ilmarinen aamulla havattuansa <br /> :murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa. <br /> :Sanoi seppo Ilmarinen, itse mietti, noin nimesi: <br /> :"Joko luome laulamahan, laulan moisen morsiamen <br /> :metsähän metsän omaksi vai vetehen veen omaksi? :"En laula metsän omaksi: metsä kaikki kaihostuisi; <br /> :enkäpä ve'en omaksi: vieroaisi veen kalaset. <br /> :Ennen kaa'an kalvallani, menettelen miekallani." :Miekka mietti miehen kielen, arvasi uron pakinan. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei liene minua luotu <br /> :naisia menettämähän, kataloita kaatamahan." :Se on seppo Ilmarinen jopa loihe laulamahan, <br /> :syäntyi sanelemahan. Lauloi naisensa lokiksi <br /> :luo'olle lokottamahan, veen karille kaikkumahan, <br /> :nenät nienten niukumahan, vastatuulet vaapumahan. :Siitä seppo Ilmarinen rekehensä reutoaikse. <br /> :Ajoa kahattelevi alla päin, pahoilla mielin; <br /> :matkasi omille maille, tuli maille tuttaville. :Vaka vanha Väinämöinen tiellä vastahan tulevi. <br /> :Sai tuosta sanelemahan: "Veli, seppo Ilmarinen! <br /> :Mit' olet pahoilla mielin, kahta kallella kypärin <br /> :Pohjolasta tullessasi? Miten Pohjola elävi?" :Sanoi seppo Ilmarinen: "Mi on Pohjolan eleä! <br /> :Siell' on sampo jauhamassa, kirjokansi kallumassa: <br /> :päivän jauhoi syötäviä, päivän toisen myötäviä, <br /> :kolmannen kotipitoja. :"Jotta sanon kuin sanonki, vielä kerran kertaelen: <br /> :mi on Pohjolan eleä, kun on sampo Pohjolassa! <br /> :Siin' on kyntö, siinä kylvö, siinä kasvo kaikenlainen, <br /> :siinäpä ikuinen onni." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Veli, seppo Ilmarinen! <br /> :Minne heitit naisen nuoren, kunne kuulun morsiamen, <br /> :kun sa tyhjänä tuletki, aina naisetta ajelet?" :Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Lauloin ma mokoman naisen meren luo'olle lokiksi. <br /> :Nyt se lokkina lojuvi, kajavana kaakahtavi, <br /> :Y kiljuvi vesikivillä, kariloilla kaljahuvi." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Seitsemäsneljättä runo|Seitsemäsneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Yhdeksäsneljättä runo|Yhdeksäsneljättä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 61 742 2006-06-19T14:31:06Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen arveli, ajattelihe <br /> :mennä neittä kosjomahan, päätä kassa katsomahan <br /> :pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta, <br /> :Pohjan kuulua tytärtä, Pohjan mointa morsianta. :Pani haahen haljakkahan, punaisehen pursipuolen, <br /> :kokat kullalla kuvasi, hopealla holvaeli. <br /> :Niin huomenna muutamana, aamulla ani varahin <br /> :lykkäsi venon vesille, satalauan lainehille <br /> :kuorikiskoilta teloilta, mäntyisiltä järkälöiltä. :Nosti päälle purjepuunsa, veti puuhun purjehia: <br /> :veti purjehen punaisen, toisen purjehen sinisen; <br /> :itse laivahan laseikse, aluksehen asteleikse. <br /> :Läksi merta laskemahan, sinistä sirottamahan. :Siinä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Tule nyt purtehen, Jumala, aluksehen, armollinen, <br /> :väeksi vähän urohon, miehen pienen miehuueksi <br /> :noilla väljillä vesillä, lake'illa lainehilla! :"Tuuittele, tuuli, purtta, aalto, laivoa ajele <br /> :ilman sormin soutamatta, ve'en kieron rikkomatta, <br /> :väljille meren selille, ulapalle aukealle!" :Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neiti, <br /> :pitkän puhtehen pitäjä, aamun valvoja varainen, <br /> :joutui sotkut sotkemassa, vaattehet viruttamassa <br /> :päässä portahan punaisen, laajan laiturin laella, <br /> :nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen. :Katselevi, kääntelevi ympäri ihalat ilmat, <br /> :päänsä päälle taivahalle, rannatse meriä myöten: <br /> :ylähällä päivä paistoi, alahalla aallot välkkyi. :Loip' on silmänsä selälle, käänti päätä päivän alle <br /> :suitse Suomelan joesta, päitse Väinölän vesistä: <br /> :keksi mustasen merellä, sinervöisen lainehilla. :Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Mi olet merellä musta, ku sinervä lainehilla? <br /> :Kun sa ollet hanhikarja tahi armas alliparvi, <br /> :niin sä lentohon lemaha ylähäksi taivahalle! :"Kun ollet lohinen luoto tahi muu kalainen karja, <br /> :niin sä uimahan pulaha, veäite ve'en sisähän! :"Olisit kivinen luoto tahikka vesihakonen, <br /> :aalto päällesi ajaisi, vesi päälle vierähtäisi." :Vene vierivi lähemmä, uusi pursi purjehtivi <br /> :nenätse utuisen niemen, päitse saaren terhenisen. :Annikki hyväniminen jo tunsi venon tulevan, <br /> :satalauan laiehtivan. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Lienet veikkoni venonen elikkä isoni pursi, <br /> :niin koe kohin kotia, käänny päin omille maille, <br /> :nenin näihin valkamoihin, perin muille valkamoille! <br /> :Lienet pursi ventovieras, ulommaksi uiksennellos, <br /> :vastoin muita valkamoita, perin näihin valkamoihin!" :Ei ollut veno kotoinen eikä pursi ventovieras: <br /> :olipa pursi Väinämöisen, laiva laulajan ikuisen. <br /> :Jo luoksi lähentelihe, pakinoille painatteli, <br /> :sanan vieä, toisen tuoa, kolmannen kovin puhua. :Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neiti, <br /> :purrelta kyselemähän: "Kunne läksit, Väinämöinen, <br /> :suorihit, suvannon sulho, maan valio, valmistihit?" :Tuop' on vanha Väinämöinen puhelevi purrestansa: <br /> :"Läksin lohta pyytämähän, kuujoa kuettamahan <br /> :Tuonen mustasta joesta, syvästä saraojasta." :Annikki hyväniminen, hänpä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Elä tyhjiä valehi, tunnen mie kalanku'unki! <br /> :Toisinpa isoni ennen, toisin valtavanhempani <br /> :läksi lohta pyytämähän, taimenta tavottamahan: <br /> :oli verkkoja venonen, laivan täysi laskimia, <br /> :siinä nuotat, siinä nuorat, siinä tarpoimet sivulla, <br /> :atra'imet alla teljon, pitkät sauvoimet perässä. <br /> :Kunne läksit, Väinämöinen, ulkosit, uvantolainen?" :Sanoi vanha Väinämöinen: "Läksin hanhien hakuhun, <br /> :kirjasiipien kisahan, kuolasuien korjelohon <br /> :Saksan salmilta syviltä, ulapoilta auke'ilta." :Annikki hyväniminen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Tunnen mie toen puhujan sekä keksin kielastajan! <br /> :Toisinpa isoni ennen, toisin valtavanhempani <br /> :läksi hanhien ajohon, punasuien puujelohon: <br /> :jousi oli suuri jäntehessä, vetehessä kaari kaunis, <br /> :koira musta kahlehissa, kahle kaarehen siottu; <br /> :rakki juoksi rannan teitä, pennut kiiteli kiviä. <br /> :Sano totta, Väinämöinen: kunne kuitenki käkesit?" :Sanoi vanha Väinämöinen: "Entä jos minä menisin <br /> :noihin suurihin sotihin, tasapäihin tappeloihin, <br /> :joss' on verta säärivarsi, polven korkeus punaista?" :Aina Annikki sanovi, tinarinta riukuttavi: <br /> :"Tunnen mie soanki käynnin! Kun ennen isoni läksi <br /> :noihin suurihin sotihin, tasapäihin tappeloihin, <br /> :sata miest' oli soutamassa, tuhat ilman istumassa, <br /> :nenin jousia nenässä, terin miekat teljopuilla. <br /> :Sano jo toet totiset, valehettomat, vakaiset: <br /> :kunne läksit, Väinämöinen, suorihit, suvantolainen?" :Silloin vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Tule, tytti, purteheni, neitonen, venoseheni, <br /> :niin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!" :Annikki sanan sanovi, tinarinta riuvahutti: <br /> :"Tuuli sulle purtehesi, ahava venosehesi! <br /> :Käännän purtesi kumohon, alas keulan keikahutan, <br /> :jos en saa tosia kuulla, kunne lähteä käkesit, <br /> :kuulla tarkkoja tosia, valehia viimeisiä." :Silloin vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Toki ma sanon toetki, jos vähän valehtelinki: <br /> :läksin neittä kosjomahan, impeä anelemahan <br /> :pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta, <br /> :miehen syöjästä sijasta, urohon upottajasta." :Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neito, <br /> :kun tunsi toet totiset, valehettomat, vakaiset, <br /> :heitti hunnut huuhtomatta, vaattehet viruttamatta <br /> :laajan laiturin laelle, päähän portahan punaisen. <br /> :Käsin vaali vaattehensa, kourin helmansa kokosi, <br /> :siitä sai samoamahan, heti joutui juoksemahan; <br /> :tulevi sepon kotihin, itse astuvi pajahan. :Tuo oli seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :takoi rautaista rahia, hope'ista huolitteli, <br /> :kyynärä kyventä päässä, syli syttä hartioilla. :Astui Annikki ovelle, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Veli, seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen! <br /> :Taos mulle sukkulainen, tao sormukset soreat, <br /> :kahet, kolmet korvakullat, viiet, kuuet vyöllisvitjat, <br /> :niin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!" :Sanoi seppo Ilmarinen: "Kun sanot hyvät sanomat, <br /> :taon sulle sukkulaisen, taon sormukset soreat, <br /> :taon ristin rinnoillesi, päällispankasi parannan; <br /> :sanonet pahat sanomat, rikki murran muinaisetki, <br /> :tungen päältäsi tulehen, alle ahjoni ajelen." :Annikki hyvänimikkö, hänpä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ohoh seppo Ilmarinen! Muistat sa mokomin naia, <br /> :jonka muinen kihlaelit, varoittelit vaimoksesi! :"Takoa yhä taputat, ajan kaiken kalkuttelet; <br /> :kesän kengität hevoista, talven rautoja rakennat, <br /> :yön kohennat korjiasi, päivän laait laitioita <br /> :kulkeaksesi kosihin, päästäksesi Pohjolahan: <br /> :jo nyt vievät viekkahammat, etevämmät ennättävät, <br /> :ottavat sinun omasi, anastavat armahasi, <br /> :vuosin kaksin katsomasi, kolmin vuosin kosjomasi. :Jo menevi Väinämöinen selässä meren sinisen <br /> :kokan kultaisen kuvussa, melan vaskisen varassa <br /> :pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan." :Tunkihe sepolle tuska, rautiolle raskas tunti: <br /> :kirposi pihet piosta, vasara käestä vaipui. :Sanoi seppo Ilmarinen: "Annikki sisarueni! <br /> :Taon sulle sukkulaisen, taon sormukset soreat, <br /> :kahet, kolmet korvaskullat, viiet, kuuet vyöllisvitjat: <br /> :lämmitä kyly metinen, saustuta simainen sauna <br /> :hienoisilla halkosilla, pienillä pirastehilla! <br /> :Laai pikkuisen poroa, lipeäistä liuvahuta, <br /> :millä päätäni pesisin, varruttani valkoaisin <br /> :sykysyisistä sysistä, taonnoista talvisista!" :Annikki hyvänimikkö lämmitti saloa saunan <br /> :puilla tuulen taittamilla, Ukon ilman iskemillä. <br /> :Kivet koskesta kokosi, saattoi löylyn lyötäviksi, <br /> :ve'et lemmen lähtehestä, heraisesta hettehestä. <br /> :Taittoi vastan varvikosta, lempivastasen lehosta, <br /> :hauteli metisen vastan metisen kiven nenässä. <br /> :Laati piimäistä poroa, ytelmäistä saipuata, <br /> :saipuata säihkyväistä, säihkyväistä, suihkuvaista, <br /> :sulhon pään pesettimeksi, vartalon valattimeksi. :Itse seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :takoi neien tarpehia, päällispankoja paranti <br /> :yhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa; <br /> :ne työnti tytön kätehen. Tyttö tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Jo nyt saunan saustuttelin, lämmitin kylyn utuisen, <br /> :hauoin vastat valmihiksi, lempivastat liehautin. <br /> :Kylve, veikko, kyllältäsi, vala vettä vallaltasi, <br /> :pese pääsi pellaviksi, silmäsi lumisiruiksi!" :Siitä seppo Ilmarinen kävi itse kylpemähän <br /> :sekä kylpi kylläksensä, valelihe valkeaksi; <br /> :pesi silmät sirkeäksi, silmäkulmat kukkeaksi, <br /> :kaulansa kananmuniksi, koko varren valkeaksi. <br /> :Tuli saunasta tupahan, tuli tuntemattomana, <br /> :kasvot vallan kaunihina, poskipäät punertavina. :Siitä tuon sanoiksi virkki: "Annikki sisarueni! <br /> :Tuo nyt paita palttinainen, kanna vaattehet vakaiset, <br /> :millä vartta valmistelen sulhoseksi suoritessa!" :Annikki hyväniminen toip' on paian palttinaisen <br /> :hipiälle hiettömälle, iholle alastomalle; <br /> :siitä kaatiot kapoiset, nuo emosen ompelemat, <br /> :sivuille syettömille, luien tuntumattomille. :Toi siitä sukat sulavat, emon impenä kutomat, <br /> :säärille säsyttömille, luuttomille pohke'ille; <br /> :siitä kengät kelvolliset, Saksan saappahat parahat <br /> :päälle sukkien sulien, emon neinnä neulomien. <br /> :Haki haljakan sinisen, alta maksankarvallisen, <br /> :päälle paian palttinaisen, tuon on aivan aivinaisen; <br /> :siihen sarkakauhtanaisen, veroin neljin vieritetyn, <br /> :päälle haljakan sinisen, tuon on uuen uutukaisen; <br /> :tuhatnyplän uuen turkin, saoin kaunoin kaunistetun, <br /> :päälle sarkakauhtanaisen, tuon veralla vierittämän; <br /> :vielä vyön on vyöhyställe, kultakirjan kussakkaisen, <br /> :emon impenä kutoman, kassapäänä kaikuttaman; <br /> :siitä kirjakintahaiset, kultasuiset sormikkahat, <br /> :Lapin lapsien latomat, kätösille kaunihille; <br /> :siitä pystyisen kypärin kultaisille kutrisille, <br /> :tuon isonsa ostamaisen, sulhaismiesnä suorittaman. :Siitä seppo Ilmarinen vaatettihe, valmistihe, <br /> :pukihe, somistelihe. Sanoi sitte orjallensa: <br /> :"Valjasta nyt viljo varsa kirjokorjasen etehen <br /> :lähteäkseni ajohon, mennäkseni Pohjolahan!" :Orja tuon sanoiksi virkki: "On meillä oroista kuusi, <br /> :kauran syöpeä hepoa. Minkä noista valjastaisin?" :Sanoi seppo Ilmarinen: "Sie ota paras oronen: <br /> :pistä varsa valjahisin, ruskea re'en etehen! <br /> :Pane kuusi kukkulaista, seitsemän siniotusta <br /> :vempelille viekumahan, rahkehille raukumahan, <br /> :jotta kaunot katsahtaisi, impyet ihasteleisi! <br /> :Kanna tuohon karhun talja päällä istuellakseni, <br /> :tuopa toinen, turskan talja kirjokorjan katteheksi!" :Tuo orja alinomainen, rahan pantu palkkalainen <br /> :pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen. <br /> :Pani kuusi kukkulaista, seitsemän siniotusta <br /> :vempelille viekumahan, rahkehille raukumahan. <br /> :Kantoi tuohon karhun taljan istuaksensa isännän, <br /> :toip' on toisen, turskan taljan kirjokorjan katteheksi. :Itse seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :Ukkoa rukoelevi, Pauannetta palvoavi: <br /> :"Laske, Ukko, uutta lunta, visko hienoa vitiä, <br /> :lunta korjan luikutella, vitiä re'en vilata!" :Laskip' Ukko uutta lunta, viskoi hienoista vitiä; <br /> :se katti kanervan varret, peitti maalta marjan varret. :Siitä seppo Ilmarinen istuikse teräsrekehen; <br /> :sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Lähe nyt, onni, ohjilleni, Jumala rekoseheni! <br /> :Onni ei taita ohjaksia, Jumala ei riko rekeä." :Otti ohjakset kätehen, siiman toisehen sivalti, <br /> :heitti siimalla hevoista, itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Lähe nyt, laukki, laskemahan, liinaharja, liikkumahan!" :Ajavi hypittelevi meren hietaharjuloita, <br /> :simasalmien sivutse, leppäharjun hartioitse. <br /> :Ajoi rannat raksutellen, rannan hiekat helskytellen: <br /> :somer silmille sirisi, meri parskui parmahille. :Ajoi päivän, ajoi toisen, kohta kolmannen ajavi; <br /> :jo päivänä kolmantena yllättävi Väinämöisen. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Oi on vanha Väinämöinen! Tehkämme sula sovinto, <br /> :jos on kiistoin kihlonemme, kiistoin käynemme kosissa: <br /> :ei neittä väellä vieä, vastoin mieltä miehelähän." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Teen minä sulan sovinnon: <br /> :ei neittä väellä vieä, vastoin mieltä miehelähän. <br /> :Sille neiti antaminen, kelle mielensä tekevi, <br /> :pitämättä pitkän kaihon, vihan viikon kantamatta." :Ajoivat e'elle siitä matkoansa kumpainenki: <br /> :pursi juoksi, ranta roikki, oro juoksi, maa jämäsi. :Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen. <br /> :Jopa haukkui hallikoira, linnan lukki luskutteli <br /> :pimeässä Pohjolassa, sangassa Sariolassa; <br /> :hiisti ensin hiljemmältä, harviammalta murahti <br /> :perän lyöen pientarehen, hännän maahan torkutellen. :Sanoi Pohjolan isäntä: "Käyös, tyttö, katsomahan, <br /> :mitä haukkui hallikoira, luppakorva luikutteli!" :Tytti taiten vastaeli: "En joua, isäni kulta: <br /> :suur' on läävä läänittävä, karja suuri katsottava, <br /> :paasi paksu jauhettava, jauhot hienot seulottavat; <br /> :paasi paksu, jauhot hienot, jauhaja vähäväkinen." :Hiljan haukkui linnan hiisi, harvoin harmio mureksi. <br /> :Sanoi Pohjolan isäntä: "Käyös, akka, katsomahan, <br /> :mitä haukkuvi halikka, linnan luppa luikuttavi!" :Akka tuon sanoiksi virkki: "En joua, käkeäkänä: <br /> :pere on suuri syötettävä, murkinainen suorittava, <br /> :leipä paksu leivottava, taikina taputettava; <br /> :leipä paksu, jauhot pienet, leipoja vähäväkinen." :Sanoi Pohjolan isäntä: "Ainap' on akoilla kiire, <br /> :aina työtä tyttärillä, pankollaki paistuessa, <br /> :vuotehellaki venyissä. Mene, poika, katsomahan!" :Poika tuon sanoiksi virkki: "Min' en joua katsomahan: <br /> :kirves on tylsä tahkottava, pölkky paksu leikattava, <br /> :pino suuri pilkottava, halko hieno latjattava; <br /> :pino suuri, halko hieno, pilkkoja vähäväkinen." :Aina haukkui linnan hakki, linnan lukki luksutteli, <br /> :peni julma juhmutteli, saaren vartio valitti <br /> :perän peltohon sysäten, hännän kääten käppyrähän. :Sanoi Pohjolan isäntä: "Ei halli valetta hauku, <br /> :ikipuol' ei ilman virka, ei se honkihin horise." :Kävi itse katsomahan. Astuvi pihalta poikki <br /> :pellolle perimäiselle, ta'immalle tanhualle. :Katsoi koiran suuta myöten, nenävartta valvatteli <br /> :tuulikunnahan kukutse, leppäharjun hartioitse. <br /> :Jo näki toen totisen, mitä haukkui hallikoira, <br /> :maan valio vaikutteli, villahäntä vieretteli: <br /> :purjehti veno punainen selän puolen Lemmenlahta, <br /> :kirjokorja kiitelevi maapuolen Simasaloa. :Itse Pohjolan isäntä pian pirttihin menevi, <br /> :alle kattojen ajaikse; sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Jo tulevi vierahia selällä meren sinisen: <br /> :ajetahan kirjokorjin tuon puolen Simasaloa, <br /> :lasketahan laivoin suurin tämän puolen Lemmenlahta." :Sanoi Pohjolan emäntä: "Mistä arpa saatanehe <br /> :tulevista vierahista? Oi on pieni piikaseni! <br /> :Pane pihlajat tulehen, puu valio valkeahan! <br /> :Kun on verta vuotanevi, niin silloin sota tulevi; <br /> :kunp' on vettä vuotanevi, aina rauhassa elämme." :Pohjan piika pikkarainen, neiti nöyrä, käskyläinen, <br /> :pisti pihlajat tulehen, puun valion valkeahan; <br /> :eip' on verta vuoakana, eip' on verta eikä vettä: <br /> :läksi mettä vuotamahan, simoa sirettämähän. :Virkkoi Suovakko sopesta, akka vanha vaipan alta: <br /> :"Puu kun mettä vuotanevi, simoa sirettänevi, <br /> :niin mi saapi vierahia, se on suuri sulhaiskansa." :Siitä Pohjolan emäntä, Pohjan akka, Pohjan tyttö <br /> :pian pistihe pihalle, kaapsahtihe kartanolle <br /> :luoen silmänsä selälle, kääten päätä päivän alle. <br /> :Näki tuolta tuon tulevan, uuen purren purjehtivan, <br /> :satalauan laiehtivan selän puolen Lemmenlahta; <br /> :haaksi paistoi haljakalle, punaiselle pursipuoli; <br /> :mies puhas perässä purren melan vaskisen varassa. <br /> :Näki juoksevan orosen, vierevän reki punaisen, <br /> :kirjokorjan kiiättävän maapuolen Simasaloa, <br /> :kuusin kultaisin käkösin vempelellä kukkumassa, <br /> :seitsemin siniotuksin rahkehella laulamassa; <br /> :mies rehevä reen perässä, uros selvä ohjaksissa. :Sanoi Pohjolan emäntä, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Kummallenp' on mielit mennä, kun tulevat tahtomahan <br /> :ikuiseksi ystäväksi, kainaloiseksi kanaksi? :"Ken se haahella tulevi, laskevi veno punaisin <br /> :selän puolen Lemmenlahta, se on vanha Väinämöinen: <br /> :tuopi laivalla eloa, aluksella aartehia. :"Ken se korjalla ajavi, kirjavalla kiiättävi <br /> :maapuolen Simasaloa, se on seppo Ilmarinen: <br /> :tuopi tyhjeä valetta, korjan täyen luottehia. :"Kunpa tullahan tupahan, tuop' on tuopilla simoa, <br /> :kanna kaksikorvaisella; työnnä tuoppi sen kätehen, <br /> :kellen on mieli mennäksesi! Anna Väinölän ukolle, <br /> :ku tuo haahella hyvyyttä, aluksella aartehia!" :Tuop' on kaunis Pohjan tyttö, tuo osasi noin sanoa: <br /> :"Oi on maammo, kantajani, oi emo, ylentäjäni! <br /> :En mene osan hyvyylle enkä miehen mielevyylle, <br /> :menenp' on otsan hyvyylle, varren kaiken kauneuulle. <br /> :Eikä neittä ennenkänä ei ole myötynä eloihin; <br /> :neiti on ilman antaminen Ilmariselle sepolle, <br /> :ku on sampuen takonut, kirjokannen kalkutellut." :Sanoi Pohjolan emäntä: "Ohoh lasta lampahutta! <br /> :Menet seppo Ilmarille, vaahtiotsalle varaksi, <br /> :sepon hurstin huuhtojaksi, sepon pään pesettimeksi!" :Tyttö tuohon vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Mene en Väinölän ukolle, ikivanhalle varaksi: <br /> :vaiva vanhasta tulisi, ikävä iällisestä." :Silloin vanha Väinämöinen oli eellä ennättäjä. <br /> :Ajoi purtensa punaisen, laski haahen haljakkaisen <br /> :teloille teräksisille, vaskisille valkamoille; <br /> :itse tungeikse tupahan, alle kattojen ajaikse. :Siinä lausui lattialta, oven suusta, alta orren, <br /> :sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Tuletko minulle, neiti, ikuiseksi ystäväksi, <br /> :polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi?" :Tuopa kaunis Pohjan tytti itse ennätti sanoa: <br /> :"Joko sie venosen veistit, joko laait laivan suuren <br /> :kehrävarteni muruista, kalpimeni kappaleista?" :Sanoi vanha Väinämöinen, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Jo laain hyvänki laivan, veistin ankaran venosen, <br /> :jok' on tuulessa tukeva ja varava vastasäällä <br /> :halki aaltojen ajella, selät vetten seurustella: <br /> :kuplina kohotteleikse, lumpehina luikahaikse <br /> :poikki Pohjolan vesien, lakkipäien lainehien." :Tuopa kaunis Pohjan tytti sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"En kiitä meristä miestä, aallonlaskija-urosta: <br /> :tuuli vie merellä mielen, aivot särkevi ahava. <br /> :Enkä taia tullakana, en tulla minä sinulle <br /> :ikuiseksi ystäväksi, kainaloiseksi kanaksi, <br /> :sun sijan levittäjäksi, päänalaisen laskijaksi." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Seitsemästoista runo|Seitsemästoista runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Yhdeksästoista runo|Yhdeksästoista runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 62 773 2006-06-19T14:38:32Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :tuosta tuumille tulevi, ajeleiksen arveloille <br /> :nuotan liinaisen kutoa, satahisen saautella. :Jopa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Onko liinan kylväjätä, kylväjätä, kyntäjätä, <br /> :verkko valmistellakseni, satasilmä saa'akseni <br /> :kalan kurjan tappajaksi, katalan kaottajaksi?" :Löytähän vähäisen maata, paikkoa palamatointa <br /> :suurimmalla suon selällä, kahen kantosen lomassa. :Kannon juuri kaivetahan: sieltä löytyi liinan siemen <br /> :Tuonen toukan kätköksestä, maan maon varustamista. :Olipa tuhkia läjänen, koko kuivia poroja <br /> :purren puisen polttamilta, venehen kyettämiltä. <br /> :Siihen liina kylvettihin, kypenihin kynnettihin, <br /> :rannallen Aluen järven, peltohon saviperähän. :Siitä silloin taimi nousi, pensi pellavas peritöin, <br /> :liina liitotoin yleni yhtenä kesäisnä yönä. :Yöllä liina kylvettihin, kuutamella kynnettihin, <br /> :perattihin, koirittihin, nyhettihin, riivittihin, <br /> :terävästi temmottihin, rotevasti rohkittihin. :Vietihin likohon liina; sai pian lionneheksi. <br /> :Nopeasti nostettihin, kiirehesti kuivattihin. :Kohta tuotihin kotihin, pian luista luistettihin, <br /> :loteasti loukuttihin, lipeästi lipsuttihin. :Hapeasti harjattihin, hämysillä häpsittihin, <br /> :joutui kohta kuontalolle, välehemmin värttinälle, <br /> :yhtenä kesäisnä yönä, kahen päivyen kesellä. :Sen sisaret kehreävät, kälykset kävylle lyövät, <br /> :veljet verkoiksi kutovat, apet ainoille panevat. :Siinäkö käpynen kääntyi, palautui painopalko, <br /> :kun sai nuotta valmihiksi, lankapaula laaituksi <br /> :yhtenä kesäisnä yönä, vielä puolessa sitäki! :Saipa nuotta valmihiksi, lankapaula laaituksi, <br /> :perältä satoa syltä, siulat seitsentä satoa. <br /> :Sen kivestivät somasti, lau'ustivat laatuisasti. :Nuoret nuotalle menevät, vanhat koissa arvelevat: <br /> :tokko tuota saatanehe, mitä mielin pyyetähän? :Ve'etähän, vennotahan, pyyetähän, pynnetähän: <br /> :ve'etähän pitkin vettä, pohetahan poiken vettä. <br /> :Saa'ahan vähän kaloja: kiiskiä kirokaloja, <br /> :ahvenia ruotaisia, särkiä sapikkahia; <br /> :ei saatu sitä kaloa, kuta vasten nuotta tehty. :Sanoi vanha Väinämöinen: "Oi on seppo Ilmarinen! <br /> :Lähtekämme itse tuonne, kera verkkojen vesille!" :Läksivät urosta kaksi, veivät verkkonsa vesille. <br /> :Yksi siula heitettihin saarehen selällisehen, <br /> :siula toinen heitettihin niittykannan niemeksehen; <br /> :nostin tuonne laaitahan vanhan Väinön valkamahan. :Pohetahan, potketahan, ve'etähän, vennätähän. <br /> :Saa'ahan kaloja kyllin: ihveniä, ahvenia, <br /> :tuimenia, taimenia, lahnoja, lohikaloja, <br /> :kaikkia ve'en kaloja: ei saa'a kaloa tuota, <br /> :kuta vasten nuotta tehty, lankapaula laaittuna. :Silloin vanha Väinämöinen vielä verkkoja lisäsi; <br /> :jatkoi siuloja sivulta viiellä sylisa'alla, <br /> :köyttä saalla seitsemällä. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Viekämme syville verkot, etemmä ehättäkämme, <br /> :vetäkämme vettä vielä toki toinenkin apajas!" :Verkot vietihin syville, ennätettihin etemmä; <br /> :ve'ettihin vettä vielä toki toinenkin apajas. :Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Vellamo, ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta! <br /> :Tules paian muuttelohon, vaattehen vajehtelohon! <br /> :Sinull' on rytinen paita, merenvaahtivaippa päällä, <br /> :tuulen tyttären tekemä, Aallottaren antelema: <br /> :minä annan liinapaian, panen aivan aivinaisen; <br /> :se on Kuuttaren kutoma, Päivättären kehreämä. :"Ahto, aaltojen isäntä, satahauan hallitsija! <br /> :Ota virpi viittä syltä, salko seitsentä tapoa, <br /> :jolla selät seuruelet, meren pohjat meuruelet, <br /> :nostat ruotaisen romuen, kaiotat kalaisen karjan <br /> :tämän nuotan nostimille, satalauan laskimille, <br /> :kalaisista kaartehista, lohisista loukeroista, <br /> :suurilta selän navoilta, synkiltä syväntehiltä, <br /> :päivän paistamattomilta, hiekan hieromattomilta!" :Pikku mies merestä nousi, uros aalloista yleni; <br /> :seisovi meren selällä. Siitä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Onko tarve tarpojata, puun pitkän pitelijätä?" :Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Onpa tarve tarpojata, puun pitkän pitelijätä." :Mies pieni, uros vähäinen, hongan rannalta hotaisi, <br /> :puun pitkän petäjiköstä, paaen painoi tarpoimeksi. <br /> :Kyselevi, lauselevi: "Tarvonko väen mukahan, <br /> :oike'in olan takoa, vai tarvon asun mukahan?" :Vanha viisas Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Jos tarvot asun mukahan, äijä on siinä tarpomista." :Mies pieni, uros vähäinen, jo nyt tuossa tarpaisevi, <br /> :tarpovi asun mukahan; kaiotti kaloja paljon <br /> :tuon on nuotan nostimille, satalauan laskimille. :Seppo airoilla asuvi; vaka vanha Väinämöinen <br /> :itse on nuotan nostajana, lankapaulan lappajana. :Sanoi vanha Väinämöinen: "Jo nyt on kalainen karja <br /> :tämän nuotan nostimilla, satalauan laskimilla." :Siitä nuotta nostetahan, puretahan, puistetahan <br /> :venehesen Väinämöisen: saa'ahan kalainen karhi, <br /> :kut' oli vasten nuotta tehty, lankapaula laaittuna. :Vaka vanha Väinämöinen viiletti venehen maalle <br /> :sivuhun sinisen sillan, päähän portahan punaisen. <br /> :Siivosi kalaisen karhin, purki ruotaisen romuen: <br /> :sai sieltä halean hauin, kut' oli viikon pyyettynä. :Silloin vanha Väinämöinen itse tuossa arvelevi: <br /> :"Ruohinko käsin ruveta ilman rautarukkasitta, <br /> :kivisittä kintahitta, vaskisitta vanttuhitta?" :Senpä kuuli Päivän poika. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Minä hauin halkoaisin, tohtisin käsiksi käyä, <br /> :kun oisi isoni puukko, veitsi valtavanhempani." :Vieri veitsi taivosesta, puukko pilvistä putosi, <br /> :pää kulta, terä hopea, vieri vyölle Päivän poian. :Niin pätevä Päivän poika tuon veitsen käsin tavoitti; <br /> :sillä hauin halkaisevi, suu levän levittelevi. <br /> :Vatsassa halean hauin löytähän kulea kuuja; <br /> :vatsassa kulean kuujan, siell' oli sileä siika. :Halkaisi sileän siian: sai sieltä sinikeräsen <br /> :siian suolen soukerosta, kolmannesta koukerosta. :Kehitti sinikeräsen: sisältä sinikeräsen <br /> :putosi punakeränen. Purki tuon punakeräsen: <br /> :keskeltä punakeräsen tapasi tulisorosen, <br /> :jok' oli tullut taivosesta, puhki pilvien pu'onnut, <br /> :päältä taivosen kaheksan, ilmalta yheksänneltä. :Väinämöisen arvellessa, millä tuota vietänehe <br /> :tupihin tulettomihin, pime'ihin pirttilöihin, <br /> :jopa tuikahti tulonen, pääsi käestä Päivän poian. :Poltti parran Väinämöisen: sepolta sitäi pahemmin <br /> :tuli poltti poskipäitä, käsiänsä kärventeli. :Meni siinä mennessänsä aalloitse Aluen järven. <br /> :Karkasi katajikolle, niin paloi katajakangas; <br /> :kohautti kuusikkohon: poltti kuusikon komean. <br /> :Vieri vieläkin etemmä, poltti puolen Pohjan maata, <br /> :sakaran Savon rajoa, kahen puolen Karjalata. :Vaka vanha Väinämöinen itse läksi astumahan, <br /> :ylös korpehen kohosi tuon tuiman tulen jälille. <br /> :Tapasi tulosen tuolta kahen kannon juuren alta, <br /> :leppäpökkelön sisästä, lahokannon kainalosta. :Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Tulonen, Jumalan luoma, luoma Luojan, valkeainen! <br /> :Syyttäpä menit syville, asiatta aivan kauas! <br /> :Teet paremmin, kun paloat kivisehen kiukahasen, <br /> :kytkeihet kypenihisi, himmennäihet hiilihisi, <br /> :päivällä pi'eltäväksi kotapuissa koivuisissa, <br /> :yöllä piileteltäväksi kehän kultaisen kuvussa." :Tempasi tulikipunan palavoihin pakkuloihin, <br /> :koivun kääpihin kovihin, vaskisehen kattilahan. <br /> :Kantoi tulta kattilassa, koivun kuorella kuletti <br /> :nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen: <br /> :sai tuvat tulelliseksi, pirtit valkealliseksi. :Itse seppo Ilmarinen syrjin syöstihe merehen, <br /> :veäikse vesikivelle, rantapaaelle paneikse <br /> :tuskissa tulen palavan, vaike'issa valkeaisen. :Siinä tulta tummenteli, valkeaista varventeli. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Tulonen, Jumalan luoma, panu, poika Aurinkoisen! <br /> :Mikä sun pani pahaksi, jotta poltit poskiani, <br /> :kuumotit kupehiani, ääriäni ärjöttelit? :"Millä nyt tulta tummentelen, valkeaista varventelen, <br /> :teen tulen tehottomaksi, valkean varattomaksi, <br /> :ettei viikkoa vihoisi, kovin kauan karvastaisi? :"Tule, tytti, Turjan maalta, neiti, laskeite Lapista <br /> :hyyssä sukka, jäässä kenkä, hallassa hamehen helmat, <br /> :hyinen kattila käessä, jäinen kauha kattilassa! <br /> :Viskoa vilua vettä, riittehistä ripsuttele <br /> :paikoille palanehille, tulen tuhmille vihoille! :"Kun ei tuosta kyllin liene, tule, poika, Pohjolasta, <br /> :lapsi, täyestä Lapista, mies pitkä, Pimentolasta, <br /> :korpikuusien kokoinen, suopetäjän suuruhinen, <br /> :hyiset kintahat käessä, hyiset saappahat jalassa, <br /> :hyinen lakki päälaella, hyinen vyöhyt vyölle vyötty! :"Tuo'os hyytä Pohjolasta, jäätä kylmästä kylästä! <br /> :Paljo on hyytä Pohjolassa, jäätä kylmässä kylässä: <br /> :hyyss' on virrat, jäässä järvet, ilmat kaikki iljenessä; <br /> :hyiset hyppivät jänikset, jäiset karhut karkelevat <br /> :keskellä lumimäkeä, lumivaaran liepehellä; <br /> :hyiset joutsenet joluvat, jäiset sorsat soutelevat <br /> :keskellä lumijokea, jäisen kosken korvaksella. :"Hyytä kelkalla vetäös, jäätä reellä reutoellos <br /> :tuiman tunturin laelta, vaaran vankan liepeheltä! <br /> :Sillä hyyllä hyy'yttele, jäävilulla jäähyttele <br /> :tulen viemiä vikoja, panun tuiki paahtamia! :"Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko ylijumala, <br /> :Ukko, pilvien pitäjä, hattarojen hallitsija, <br /> :iätä iästä pilvi, jänkä lännestä lähetä, <br /> :syrjin yhtehen syseä, lomatusten loukahuta! <br /> :Sa'a hyytä, sa'a jäätä, sa'a voietta hyveä <br /> :paikoille palanehille, vian tuiki tullehille!" :Sillä seppo Ilmarinen tuota tulta tummenteli, <br /> :valkeata vaimenteli. Sai seppo paranneheksi, <br /> :entisellehen ehoksi tuimista tulen vioista. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Seitsemäsviidettä runo|Seitsemäsviidettä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Yhdeksäsviidettä runo|Yhdeksäsviidettä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 63 746 2006-06-19T14:31:11Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Kun oli kyllin häitä juotu, pi'etty pitoja noita, <br /> :häitä Pohjolan tuvilla, pitoja Pimentolassa, <br /> :sanoi Pohjolan emäntä Ilmariselle, vävylle: <br /> :"Mit' istut, isosukuinen, maan valio, valvattelet? <br /> :Istutko ison hyvyyttä vai emonko armautta <br /> :vaiko pirtin valkeutta, naimakansan kauneutta? :"Et istu ison hyvyyttä, et emosen armautta <br /> :etkä pirtin puhtautta, naimakansan kauneutta: <br /> :istut impesi hyvyyttä, neien nuoren armautta, <br /> :valvattisi valkeutta, kassapääsi kauneutta. :"Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota vielä! <br /> :Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: <br /> :puol' on päätä palmikolla, puoli palmikoitsematta. :"Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota vielä! <br /> :Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: <br /> :yks' on hiema hiemoitettu, toinen hiemoiteltavana. :"Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota vielä! <br /> :Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: <br /> :vast' on jalka kengitetty, toinen kengiteltävänä. :"Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota vielä! <br /> :Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: <br /> :käsi on toinen kinnastettu, toinen kinnasteltavana. :"Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, et väsynyt: <br /> :valmis on nyt valvattisi, suoriunut sorsasesi. :"Mene jo myöten, myöty neiti, kanssa, kaupattu kananen! <br /> :Jo nyt on liittosi likellä, kovin läsnä lähtöaika, <br /> :kun on viejä vieressäsi, ottajaisesi ovilla: <br /> :oro suitsia purevi, reki neittä vuottelevi. :"Oltua rakas rahoihin, käpäs kättä antamahan, <br /> :kiivas kihlan ottelohon, sormuksen sovittelohon, <br /> :ole nyt rakas rekehen, kiivas kirjokorjasehen, <br /> :käpäs käymähän kylähän sekä sievä lähtemähän! :"Etpä äijän, nuori neiti, kahen puolesi katsellut, <br /> :yli pääsi ymmärrellyt, jos te'it ka'utun kaupan, <br /> :iän kaiken itkemisen, vuoet voikerrehtamisen, <br /> :kun läksit isosi koista, siirryit syntymäsijoilta, <br /> :luota ehtoisen emosi, kantajasi kartanoilta. :"Mi oli sinun eleä näillä taattosi tiloilla! <br /> :Kasvoit kukkana kujilla, ahomailla mansikkana. <br /> :Nousit voille vuotehelta, maioille makoamasta, <br /> :venymästä vehnäsille, pettäjäisille pehusta. <br /> :Kun et voinut voita syöä, silpaisit sianlihoa. :"Ei ollut huolta ollenkana, ajatusta aioinkana: <br /> :annoit huolla honkasien, ajatella aiaksien, <br /> :surra suolla suopetäjän, kangaskoivun kankahalla. <br /> :Itse liehuit lehtyisenä, perhosena pyörähtelit, <br /> :marjana emosi mailla, vaapukkana vainiolla. :"Lähet nyt talosta tästä, menet toisehen talohon, <br /> :toisehen emon alahan, perehesen vierahasen. <br /> :Toisin siellä, toisin täällä, toisin toisessa talossa! <br /> :Toisin siellä torvet soivat, toisin ukset ulvaisevat, <br /> :toisin vierevät veräjät, sanovat saranarauat. :"Et osaa ovissa käyä, veräjissä vieretellä <br /> :talon tyttären tavalla; et tunne puhua tulta <br /> :etkä liettä lämmitteä talon miehen mieltä myöten. :"Niinkö luulit, neito nuori, niinkö tiesit jotta luulit, <br /> :luulit yöksi lähteväsi, päivällä paloavasi? <br /> :Etpä yöksi lähtenynnä, etkä yöksi, et kaheksi: <br /> :jopa jou'uit viikommaksi, kuuksi päiväksi katosit, <br /> :iäksi ison majoilta, elinajaksi emosi. <br /> :Askelt' on piha pitempi, kynnys hirttä korkeampi <br /> :sinun toiste tullessasi, kerran kertaellessasi." :Neito parka huokaeli, huokaeli, henkäeli; <br /> :suru syämelle panihe, vesi silmille vetihe. <br /> :Itse tuon sanoiksi saatti: "Noinpa tiesin, noinpa luulin, <br /> :noinpa arvelin ikäni, sanoin kaiken kasvinaian: <br /> :et sä, neiti, neiti olle oman vanhemman varassa, <br /> :oman taaton tanterilla, vanhan maammosi majoilla. <br /> :Äskenpä olisit neiti miehelähän mennessäsi, <br /> :kuin oisi jalka kynnyksellä, toinen korjassa kosijan: <br /> :oisit päätäsi pitempi, korvallista korkeampi. :"Tuota toivoin tuon ikäni, katsoin kaiken kasvinaian <br /> :vuotin kuin hyveä vuotta, katsoin kuin kesän tuloa. <br /> :Jo nyt on toivoni toeksi, lähtöni lähemmä saanut; <br /> :jop' on jalka kynnyksellä, toinen korjassa kosijan. <br /> :Enkä tuota tunnekana, mikä muutti multa mielen: <br /> :en lähe ilolla mielin enkä riemulla eriä <br /> :tästä kullasta ko'ista, iän nuoren istumasta, <br /> :näiltä kasvinkartanoilta, ison saamilta eloilta; <br /> :lähen, hoikka, huolissani, ikävissäni eriän, <br /> :kuin syksyisen yön sylihin, kevä'isen kierän päälle, <br /> :jälen jäällä tuntumatta, jalan iskun iljangolla. :"Miten lieki mieli muien, mieli muien morsianten? <br /> :Tok' ei muut muretta tunne, kanna kaihoista syäntä, <br /> :kuin kannan minä katala, kannan mustoa muretta, <br /> :syäntä syen näköistä, huolta hiilenkarvallista. :"Niin on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus, <br /> :kuin keväinen päivännousu, kevätaamun aurinkoinen. <br /> :Mitenpä minunki mieli, minun synkeä sisuni? <br /> :On kuin laaka lammin ranta, kuin pimeä pilven ranta, <br /> :kuin syksyinen yö pimeä, talvinen on päivä musta; <br /> :viel' on mustempi sitäki, synkeämpi syksy-yötä." :Olipa akka, askarvaimo, talon ainoinen asuja. <br /> :Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Kutti, kutti, neiti nuori! <br /> :Etkö muista, kuin sanelin, sanelin saoinki kerroin: <br /> :elä sulho'on ihastu, elä sulhon suumalohon, <br /> :luota silmänluontehesen, katso jalkoihin jaloihin! <br /> :Sulovasti suun pitävi, silmät luopi luopuisasti, <br /> :vaikka lempo leukaluissa, surma suussansa asuisi. :"Noinpa aina neittä neuvoin, orpanaistani opastin: <br /> :kun tulevi suuret sulhot, suuret sulhot, maan kosijat, <br /> :sinä vastahan sanele ja puhele puoleltasi, <br /> :sanele sanalla tuolla, lausu tuolla lausehella: <br /> :'Ei minusta ollekana, ollekana, lienekänä <br /> :miniäksi vietävätä, orjaksi otettavata. <br /> :Ei neiti minun näköinen osaa orjana eleä, <br /> :muista ei mukihin mennä, olla aina alla kynsin. <br /> :Toinen kun sanan sanoisi, minä kaksin vastoaisin; <br /> :kun tulisi tukkahani, hairahtaisi hapsihini, <br /> :tukastani tuivertaisin, hapsistani haivertaisin.' :"Et sinä sitä totellut, et kuullut minun sanoa. <br /> :Käeten kävit tulehen, tieten tervan keittehesen; <br /> :riensihit revon rekehen, läksit karhun kantasille, <br /> :revon reessänsä veteä, karhun kauas kannatella, <br /> :ikiorjaksi isännän, aikaorjaksi anopin. :"Läksit kouluhun kotoa, piinahan ison pihoilta. <br /> :Kova on koulu käyäksesi, piina pitkä ollaksesi: <br /> :siell' on ohjat ostettuna, varustettu vankirauat, <br /> :ei ketänä muuta vasten, vasten on vaivaista sinua. :"Kohta saat kokea, koito, kokea, kovaosainen, <br /> :apen luista leukaluuta, anopin kivistä kieltä, <br /> :ky'yn kylmiä sanoja, naon niskan-nakkeloita. :"Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen! <br /> :Olit kukkana kotona, ilona ison pihoilla: <br /> :iso kutsui kuutamaksi, emo päivänpaisteheksi, <br /> :veikkosi vesivaloksi, siskosi siniveraksi. <br /> :Menet toisehen talohon, vierahan emän alahan: <br /> :ei vieras emosen verta, vaimo toinen tuojan verta! <br /> :Harvoin vieras siivoin sinkui, harvoin oike'in opetti: <br /> :appi haukkuvi havuiksi, anoppisi ahkioksi, <br /> :kyty kynnysportahiksi, nato naisien pahoiksi. :"Äsken sie hyvä olisit, äsken kerta kelpoaisit: <br /> :utuna ulos menisit, savuna pihalle saisit, <br /> :lehtisenä lenteleisit, kipunoina kiiättäisit. :"Et ole lintu lentäjäksi etkä lehti liehujaksi, <br /> :et kipuna kiitäjäksi, savu saajaksi pihalle. :"Voi neiti, sisarueni! Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit! <br /> :Vaihoit armahan isosi appehen ani paha'an, <br /> :vaihoit ehtoisen emosi anoppihin ankarahan! <br /> :Vaihoit viljon veljyesi kyyttäniskahan kytyhyn, <br /> :vaihoit siskosi siveän naljasilmähän natohon! <br /> :Vaihoit liinavuotehesi nokisihin nuotioihin, <br /> :vaihoit valkeat vetesi likaisihin lietehisin, <br /> :vaihoit hiekkarantasesi mustihin muraperihin! <br /> :Vaihoit armahat ahosi kanervikkokankahisin, <br /> :vaihoit marjaiset mäkesi kaskikantoihin kovihin! :"Niinkö luulit, neito nuori, niinkö, kasvava kananen: <br /> :huolet loppui, työt väheni tämän illan istumilla, <br /> :maata sinne vietäväsi, unille otettavasi? :"Eip' on maata vieäkänä, unille otetakana: <br /> :vasta valvoa pitävi, vasta huolta hoivatahan, <br /> :ajatusta annetahan, pannahan pahoa mieltä. :"Kunis huiskit hunnutoinna, sinis huiskit huoletoinna: <br /> :kunis liikuit liinatoinna, liikuit liioitta suruitta. <br /> :Äsken huntu huolta tuopi, palttina pahoa mieltä, <br /> :liina liikoja suruja, pellava perättömiä. :"Mikäs neitosen kotona! Niin neito ison kotona, <br /> :kuin kuningas linnassansa, yhtä miekkoa vajoa. <br /> :Toisin tuon miniä raukan! Niin miniä miehelässä, <br /> :kuin vanki Venäehellä, yhtä vahtia vajoa. :"Teki työtä työn ajalla, väänti hartian väellä, <br /> :hipiä hi'en väessä, otsa vaahen valkeassa. <br /> :Kun tulevi toinen aika, niin tulehen tuomitahan, <br /> :ajetahan ahjoksehen, sen kätehen käsketähän. :"Piteä hänen pitäisi, piteä, piloisen piian, <br /> :lohen mieli, kiiskin kieli, lammin ahvenen ajatus, <br /> :suu sären, salakan vatsa, meriteiren tieto saa'a. :"Eipä tieä yksikänä, ymmärrä yheksänkänä <br /> :emon tuomista tytöistä, vanhempansa vaalimista, <br /> :mistä syöjä syntynevi, kaluaja kasvanevi, <br /> :lihan syöjä, luun purija, tukan tuulelle jakaja, <br /> :hapsien hajottelija, ahavalle anneksija. :"Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! <br /> :Itke kourin kyynelesi, kahmaloin haluvetesi, <br /> :pisaret ison pihoille, lammit taaton lattioille, <br /> :itke tulville tupanen, siltalauat lainehille! <br /> :Kun et itke itkettäissä, itket toiste tullessasi, <br /> :kun tulet ison kotihin, kun löyät isosi vanhan <br /> :saunahan savuttunehen kuiva vasta kainalossa. :"Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! <br /> :Kun et itke itkettäissä, itket toiste tullessasi, <br /> :kun tulet emon kotihin, kun löyät emosi vanhan <br /> :läävähän läkähtynehen, kuollehen kupo sylihin. :"Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! <br /> :Kun et itke itkettäissä, itket toiste tullessasi, <br /> :kun tulet tähän kotihin, löyät veikkosi verevän <br /> :kujahan kukistunehen, kartanolle kaatunehen. :"Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! <br /> :Kun et itke itkettäissä, itket toiste tullessasi, <br /> :kun tulet tähän talohon, löyät siskosi siveän <br /> :sotkutielle sortunehen vanha karttu kainalossa." :Neito parka huokaeli, huokaeli, henkäeli. <br /> :Itse loihen itkemähän, vierähti vetistämähän. :Itki kourin kyyneleitä, kahmaloin haluvesiä <br /> :ison pestyille pihoille, lammit taaton lattialle. <br /> :Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Hoi sisaret, sirkkuseni, entiset ikätoverit, <br /> :kaikki kasvinkumppalini! Kuulkottenpa, kuin sanelen! <br /> :En nyt tuota tunnekana, mikä lienehe minulle <br /> :iskennä tämän ikävän, tämän huolen hoivannunna, <br /> :tämän kaihon kantanunna, murehen mukaellunna. :"Toisin tiesin, toisin luulin, toisin toivotin ikäni: <br /> :käkesin käkenä käyä, kukahella kukkuroilla <br /> :näille päivin päästyäni, näille tuumin tultuani. <br /> :Enpä nyt käkenä käyne, kukahelle kukkuroilla: <br /> :olen kuin alli aallokossa, tavi laajalla lahella <br /> :uiessa vilua vettä, vettä jäistä järkyttäissä. :"Voi isoni, voi emoni, voi on valtavanhempani! <br /> :Minnekä minua loitte, kunne kannoitte katalan <br /> :nämät itkut itkemähän, nämät kaihot kantamahan, <br /> :nämät huolet huolimahan ja surut sureksimahan? :"Mahoit ennen, maammo rukka, mahoit, kaunis <br /> :kantajani, <br /> :armas maion-antajani, ihana imettäjäni, <br /> :kapaloia kantosia, pestä pieniä kiviä, <br /> :kuin pesit tätä tytärtä, kapalojit kaunoistasi <br /> :näille suurille suruille, ape'ille miel'aloille! :"Moni muualla sanovi, usea ajattelevi: <br /> :ei ole huolta hurnakolla, ajatusta aioinkana. <br /> :Elkätte, hyvät imeiset, elkätte sitä sanoko! <br /> :Enemp' on minulla huolta, kuin on koskessa kiviä, <br /> :pajuja pahalla maalla, kanervia kankahalla. <br /> :Hepo ei jaksaisi veteä, rautakisko kingotella <br /> :ilman luokin lekkumatta, vempelen värisemättä <br /> :noita, hoikan, huoliani, mustia mure'itani." :Lauloi lapsi lattialta, kasvavainen karsinasta: <br /> :"Mitä neien itkemistä, suuresti sureksimista! <br /> :Anna huolia hevosen, murehtia mustan ruunan, <br /> :rautasuisen surkutella, suuripäisen päivitellä! <br /> :Hevosell' on pää parempi, pää parempi, luu lujempi, <br /> :kaulan kaari kantavampi, koko ruumis runsahampi. :"Ei ole itettäviä, suuresti surettavia. <br /> :Ei sinua suolle vieä, ojavarrellen oteta: <br /> :vievät viljamättähältä, vievät vielä viljemmälle; <br /> :ottavat oluttuvilta, ottavat oluemmille. :"Kun katsot kupehellesi, oikealle puolellesi, <br /> :onpa sulho suojassasi, mies verevä vieressäsi! <br /> :Hyvä mies, hyvä hevonen, talon kanta kaikenlainen; <br /> :pyyhyet pyräjämässä, vempelellä vieremässä, <br /> :rastahat iloitsemassa, rahkehilla laulamassa; <br /> :kuusi kullaista käkeä länkilöillä lekkumassa, <br /> :seitsemän siniotusta reen kokalla kukkumassa. :"Ellös olko milläkänä, emon tuoma, tuollakana! <br /> :Et panna pahenemahan, pannahan paranemahan, <br /> :miehen kyntäjän kylelle, vakoajan vaipan alle, <br /> :leivän saajan leuan alle, kalan saajan kainalohon, <br /> :hirven hiihtäjän hikehen, karhun saajan saunasehen. :"Miehen sait mitä jaloimman, urohia uhke'imman: <br /> :ei sen jouset jouten olle, viinet vaarnoilla venyne; <br /> :koirat ei ne koissa maanne, pennut pehkuilla levänne. :"Kolmasti tänä keväinä aivan aika-huomenessa <br /> :nousi nuotiotulelta, havasi havusijalta; <br /> :kolmasti tänä keväinä kaste on silmille karisnut, <br /> :havut päänsä harjaellut, varvat vartalon sukinut. :"Mies on joukon jou'uttaja, uros karjan kasvattaja. <br /> :Onpa tällä sulhollamme korvet koivin kulkevia, <br /> :särkät säärin juoksevia, noropohjan noutavia: <br /> :sata on sarven kantajata, tuhat tuojoa utaren; <br /> :aumoja joka aholla, purnuja joka purolla, <br /> :lepikköiset leipämaina, ojavieret ohramaina, <br /> :karivieret kauramaina, vesivieret vehnämaina, <br /> :kaikki rauniot rahoina, kivet pienet penninkinä." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|Yhdeskolmatta runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|Kolmaskolmatta runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 64 744 2006-06-19T14:31:09Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Mitä nyt laulamme lajia, kuta virttä vieretämme? <br /> :Tuota laulamme lajia, tuota virttä vieretämme: <br /> :noita Pohjolan pitoja, jumalisten juominkia. :Viikon häitä hankittihin, valmistettihin varoja <br /> :noilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla. :Mitä tuohon tuotettihin ja kuta veätettihin, <br /> :Pohjan pitkihin pitoihin, suuren joukon juominkihin <br /> :rahvahan ravitsemiksi, joukon suuren syöttämiksi? :Kasvoi härkä Karjalassa, sonni Suomessa lihosi; <br /> :ei ollut suuri eikä pieni, olihan oikea vasikka! <br /> :Hämehessä häntä häilyi, pää keikkui Kemijoella; <br /> :sata syltä sarvet pitkät, puoltatoista turpa paksu. <br /> :Viikon kärppä kääntelihe yhen kytkyen sijalla; <br /> :päivän lenti pääskyläinen härän sarvien väliä, <br /> :hätäisesti päähän pääsi keskenä levähtämättä. <br /> :Kuun juoksi kesäorava häpähältä hännän päähän <br /> :eikä päähän pääsnytkänä, ensi kuussa ennättänyt. :Sepä vallatoin vasikka, sonni suuri suomalainen, <br /> :Karjalasta kaimattihin Pohjan pellon pientarelle. <br /> :Sata miestä sarviloista, tuhat turvasta piteli <br /> :härkeä taluttaessa, Pohjolahan tuotaessa. :Härkä käyä källeröitti Sariolan salmen suussa, <br /> :syöpi heinät hettehestä, selkä pilviä siveli. <br /> :Eikä ollut iskijätä, maan kamalan kaatajata <br /> :Pohjan poikien lu'ussa, koko suuressa su'ussa, <br /> :nuorisossa nousevassa eikä varsin vanhastossa. :Tulipa ukko ulkomainen, Virokannas karjalainen. <br /> :Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Malta, malta, härkä parka, <br /> :kun tulen kurikan kanssa, kamahutan kangellani <br /> :sun, katala, kallohosi: tok' et toisena kesänä <br /> :kovin käännä kärseäsi, tölläytä turpoasi <br /> :tämän pellon pientarella, Sariolan salmen suussa!" :Läksi ukko iskemähän, Virokannas koskemahan, <br /> :Palvoinen pitelemähän. Härkä päätä häiläytti, <br /> :mustat silmänsä mulisti: ukko kuusehen kavahti, <br /> :Virokannas vitsikkohon, Palvoinen pajun sekahan! :Etsittihin iskijätä, sonnin suuren sortajata <br /> :kaunihista Karjalasta, Suomen suurilta tiloilta, <br /> :vienosta Venäjän maasta, Ruotsin maasta rohkeasta, <br /> :Lapin laajoilta periltä, Turjan maasta mahtavasta; <br /> :etsittihin Tuonelasta, Manalasta, maanki alta. <br /> :Etsittihin, eipä löytty, haettihin, ei havaittu. :Etsittihin iskijätä, katsottihin kaatajata <br /> :selvältä meren selältä, lake'ilta lainehilta. :Mies musta merestä nousi, uros umpilainehista, <br /> :aivan selvältä selältä, ulapalta aukealta. <br /> :Ei tuo ollut suurimpia eikä aivan pienimpiä: <br /> :alle maljan maata mahtui, alle seulan seisomahan. :Se oli ukko rautakoura, rauankarva katsannolta; <br /> :päässä paatinen kypärä, jaloissa kiviset kengät, <br /> :veitsi kultainen käessä, varsi vasken-kirjavainen. :Saip' on siitä iskijänsä, tapasipa tappajansa, <br /> :Suomen sonni sortajansa, maan kamala kaatajansa. :Heti kun näki eränsä, ruhtoi niskahan rutosti: <br /> :sorti sonnin polvillensa, kylen maahan kyykähytti. :Saiko paljo saalihiksi? Saanut ei paljo saalihiksi: <br /> :sata saavia lihoa, sata syltä makkarata, <br /> :verta seitsemän venettä, kuuta kuusi tynnyriä <br /> :noihin Pohjolan pitoihin, Sariolan syöminkihin. :Tupa oli tehty Pohjolassa, tupa laitto, pirtti suuri, <br /> :sivulta yheksän syltä, päästä seitsentä leveä. :Kukko kun laessa lauloi, ei sen ääni maahan kuulu; <br /> :penin haukunta perässä ei kuulu ovehen asti. :Tuop' on Pohjolan emäntä liikkui sillan liitoksella, <br /> :laahoi keskilattialla. Arvelee, ajattelevi: <br /> :"Mistäpä olutta saamme, taarit taiten laittelemme <br /> :näille häille hankkimille, pioille pi'ettäville? <br /> :En tieä tekoa taarin enkä syntyä olosen." :Olipa ukko uunin päällä. Lausui ukko uunin päältä: <br /> :"Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman, <br /> :vaikk' ei tuo ve'että synny eikä tuimatta tuletta. :"Humala, Remusen poika, piennä maahan pistettihin, <br /> :kyynä maahan kynnettihin, viholaisna viskottihin <br /> :vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen. <br /> :Siitä nousi nuori taimi, yleni vihanta virpi; <br /> :nousi puuhun pienoisehen, kohen latvoa kohosi. :"Onnen ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon päähän. <br /> :Ohra kasvoi kaunihisti, yleni ylen hyvästi <br /> :Osmon uuen pellon päässä, kaskessa pojan Kalevan. :"Oli aikoa vähäisen, jo huuhui humala puusta, <br /> :ohra lausui pellon päästä, vesi kaivosta Kalevan: <br /> :'Milloin yhtehen yhymme, konsa toinen toisihimme? <br /> :Yksin on elo ikävä, kahen, kolmen kaunoisampi.' :"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, <br /> :otti ohrasen jyviä, kuusi ohrasen jyveä, <br /> :seitsemän humalan päätä, vettä kauhoa kaheksan; <br /> :niin pani pa'an tulelle, laittoi keiton kiehumahan. <br /> :Keitti ohraista olutta kerkeän kesäisen päivän <br /> :nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen, <br /> :puisen uuen uurtehesen, korvon koivuisen sisähän. :"Sai oluen panneheksi, ei saanut hapanneheksi. <br /> :Arvelee, ajattelevi, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :'Mitä tuohon tuotanehe ja kuta katsottanehe <br /> :oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?' :"Kalevalatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea, <br /> :aina liukas liikunnolta, aina kengältä kepeä, <br /> :liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla <br /> :yhtä, toista toimitellen kahen kattilan kesellä. <br /> :Näki puikon lattialla: poimi puikon lattialta. :"Katselevi, kääntelevi: 'Mitä tuostaki tulisi <br /> :Kavon kaunihin käsissä, hyvän immen hyppysissä, <br /> :jos kannan Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin?' :"Kantoipa Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin. <br /> :Kapo kaksin kämmeninsä, hykerti käsin molemmin <br /> :molempihin reisihinsä: syntyi valkea orava. :"Noin se neuvoi poikoansa, oravaistansa opasti: <br /> :'Oravainen, kummun kulta, kummun kukka, maan ihana! <br /> :Juokse tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan: <br /> :mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan! <br /> :Nouse puuhun pienoisehen, taiten tarhalatvaisehen, <br /> :jottei kokko kouraiseisi eikä iskis' ilman lintu! <br /> :Tuo'os kuusesta käpyjä, petäjästä helpehiä, <br /> :ne kanna Kavon kätehen, oluehen Osmottaren!' :"Osasi orava juosta, pöyhtöhäntä pyörähellä, <br /> :pian juosta matkan pitkän, välehen välit samota, <br /> :salon poikki, toisen pitkin, kolmannen vähän vitahan <br /> :mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan. :"Näki kolme korpikuusta, neljä pienoista petäätä; <br /> :nousi kuusehen norolla, petäjähän kankahalla. <br /> :Eikä kokko kouraisnunna, iskenynnä ilman lintu. :"Katkoi kuusesta käpyjä, petäjästä päitä lehvän. <br /> :Kävyt kätki kynsihinsä, kääräisi käpälihinsä; <br /> :ne kantoi Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin. :"Kapo pisti kaljahansa, Osmotar oluehensa: <br /> :eip' ota olut hapata, juoma nuori noustaksensa. :"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, <br /> :ainakin ajattelevi: 'Mitä tuohon tuotanehe <br /> :oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?' :"Kalevatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea, <br /> :aina liukas liikunnolta, aina kengältä kepeä, <br /> :liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla <br /> :yhtä, toista toimitellen kahen kattilan kesellä. <br /> :Näki lastun lattialla: poimi lastun lattialta. :"Katselevi, kääntelevi: 'Mitä tuostaki tulisi <br /> :Kavon kaunihin käsissä, hyvän immen hyppysissä, <br /> :jos kannan Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin?' :"Kantoipa Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin. <br /> :Kapo kaksin kämmeninsä, hykerti käsin molemmin <br /> :molempihin reisihinsä: syntyi näätä kultarinta. :"Niin se neuvoi nääteänsä, orpolastansa opasti: <br /> :'Näätäseni, lintuseni, rahankarva kaunoiseni! <br /> :Mene tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan: <br /> :kontion kivikololle, metsän karhun kartanolle, <br /> :jossa karhut tappelevat, kontiot kovin elävät! <br /> :Kourin hiivoa kokoa, käsin vaahtea valuta, <br /> :se kanna Kavon kätehen, tuo olallen Osmottaren!' :"Jopa taisi näätä juosta, rinta kulta riehätellä. <br /> :Pian juoksi matkan pitkän, välehen välit samosi, <br /> :joen poikki, toisen pitkin, kolmannen vähän vitahan <br /> :kontion kivikololle, karhun louhikammiolle. <br /> :Siellä karhut tappelevat, kontiot kovin elävät <br /> :rautaisella kalliolla, vuorella teräksisellä. :"Valui vaahti karhun suusta, hiiva hirveän kiasta: <br /> :käsin vaahtea valutti, kourin hiivoa kokosi; <br /> :sen kantoi Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin. :"Osmotar oluehensa, Kapo kaatoi kaljahansa: <br /> :ei ota olut hapata, mehu miesten puurakoia. :"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, <br /> :ainakin ajattelevi: 'Mitä tuohon tuotanehe <br /> :oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?' :"Kalevatar, kaunis neiti, tyttö sormilta sorea, <br /> :aina liukas liikunnolta, aina kengältä kepeä, <br /> :liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla <br /> :yhtä, toista toimitellen kahen kattilan välillä. <br /> :Näki maassa palkoheinän: poimi maasta palkoheinän. :"Katselevi, kääntelevi: 'Mitä tuostaki tulisi <br /> :Kavon kaunihin käsissä, hyvän immen hyppysissä, <br /> :jos kannan Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin?' :"Kantoipa Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin. <br /> :Kapo kaksin kämmeninsä, hykerti käsin molemmin <br /> :molempihin reisihinsä: mehiläinen siitä syntyi. :"Niin se neuvoi lintuansa, mehiläistänsä opasti: <br /> :'Mehiläinen, lintu liukas, nurmen kukkien kuningas! <br /> :Lennä tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan: <br /> :saarelle selälliselle, luo'olle merelliselle! <br /> :Siell' on neiti nukkununna, vyö vaski valahtanunna, <br /> :sivulla simainen heinä, mesiheinä helmassansa. <br /> :Tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kaavussasi <br /> :heleästä heinän päästä, kukan kultaisen kuvusta; <br /> :se kanna Kavon kätehen, tuo olallen Osmottaren!' :"Mehiläinen, lintu liukas, jopa lenti jotta joutui. <br /> :Pian lenti matkan pitkän, välehen välit lyhenti, <br /> :meren poikki, toisen pitkin, kolmannen vähän vitahan <br /> :saarehen selällisehen, luotohon merellisehen. <br /> :Näki neien nukkunehen, tinarinnan riutunehen <br /> :nurmelle nimettömälle, mesipellon pientarelle, <br /> :kupehella kultaheinä, vyöllänsä hopeaheinä. :"Kasti siipensä simahan, sulkansa mesi sulahan <br /> :helevässä heinän päässä, kukan kultaisen nenässä; <br /> :sen kantoi Kavon kätehen, hyvän immen hyppysihin. :"Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa: <br /> :siit' otti olut hapata, siitä nousi nuori juoma <br /> :puisen uuen uurtehessa, korvon koivuisen sisässä; <br /> :kuohui korvien tasalle, ärjyi päällen äyrähien, <br /> :tahtoi maahan tyyräellä, lattialle lasketella. :"Oli aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen. <br /> :Joutui juomahan urohot, Lemminkäinen liiatenki: <br /> :juopui Ahti, juopui Kauko, juopui veitikkä verevä <br /> :oluelta Osmottaren, kaljalta Kalevattaren. :"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, <br /> :hän tuossa sanoiksi virkki: 'Voi, poloinen, päiviäni, <br /> :kun panin pahan oluen, tavattoman taarin laitoin: <br /> :ulos korvosta kohosi, lattialle lainehtivi!' :"Punalintu puusta lauloi, rastas räystähän rajalta: <br /> :'Ei ole pahaoloinen, on juoma hyväoloinen, <br /> :tynnyrihin tyhjettävä, kellarihin käytettävä <br /> :tynnyrissä tammisessa, vaskivannetten sisässä.' :"Se oli oluen synty, kalevaisten kaljan alku; <br /> :siitä sai hyvän nimensä, siitä kuulun kunniansa, <br /> :kun oli hyväoloinen, hyvä juoma hurskahille: <br /> :pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, <br /> :hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan." :Siitä Pohjolan emäntä, kun kuuli oluen synnyn, <br /> :koki vettä suuren korvon, uuen puisen puolellensa, <br /> :siihen ohria oloksi ja paljo humalan päitä. <br /> :Alkoi keitteä olutta, väkivettä väännätellä <br /> :uuen puisen uurtehessa, korvon koivuisen sisässä. :Kuut kiviä kuumettihin, kesät vettä keitettihin, <br /> :salot puita poltettihin, kaivot vettä kannettihin: <br /> :jo salot saristui puista, veet väheni lähtehistä <br /> :olosia pantaessa, kaljoja kyhättäessä <br /> :Pohjan pitkiksi pioiksi, hyvän joukon juomingiksi. :Savu saarella palavi, tuli niemen tutkaimella. <br /> :Nousipa savu sakea, auer ilmahan ajoihe <br /> :tuimilta tulisijoilta, varavilta valke'ilta: <br /> :täytti puolen Pohjan maata, kaiken Karjalan sokisti. :Kansa kaikki katsahtavi, katsahtavi, kaivahtavi: <br /> :"Mistäpä savunen saapi, auer ilmahan ajaikse? <br /> :Pienikö soan savuksi, suuri paimosen paloksi." :Tuop' on äiti Lemminkäisen aivan aamulla varahin <br /> :läksi vettä lähteheltä; näkevi savun sakean <br /> :pohjoisilla maailmoilla. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Nuo onpi soan savuja, varsin vainovalke'ita!" :Itse Ahti Saarelainen, tuo on kaunis Kaukomieli, <br /> :katseleikse, käänteleikse. Arvelee, ajattelevi: <br /> :"Josp' on kaalan katsomahan, likeltä tähystämähän, <br /> :mistä tuo savunen saapi, auer ilman täyttelevi, <br /> :oisiko soan savuja, noita vainovalke'ita." :Kaaloi Kauko katsomahan savun syntymäsijoa: <br /> :ei ollut soan tulia eikä vainovalke'ita; <br /> :olipa oluttulia, kaljankeitto-valke'ita <br /> :Sariolan salmen suulla, niemen kaiskun kainalossa. :Siinä Kauko katselevi ... silmä karsas Kaukon päässä, <br /> :silmä karsas, toinen kiero, suu vähiten väärällänsä. <br /> :Virkki viimein katsellessa, poikki salmesta sanovi: <br /> :"Oi armas anoppiseni, Pohjan ehtoisa emäntä! <br /> :Laitapa oluet oivat, keitä kaljat kelvolliset <br /> :juotavaksi joukon suuren, Lemminkäisen liiatenki <br /> :noissa häissänsä omissa kera nuoren tyttäresi!" :Sai olonen valmihiksi, mehu miesten juotavaksi. <br /> :Pantihin olut punainen, kalja kaunis käytettihin <br /> :maan alle makoamahan kivisessä kellarissa, <br /> :tammisessa tynnyrissä, tapin vaskisen takana. :Siitä Pohjolan emäntä laittoi keitot kiehumahan, <br /> :kattilat kamuamahan, riehtilät remuamahan. <br /> :Leipoi siitä leivät suuret, suuret talkkunat taputti <br /> :hyvän rahvahan varaksi, joukon suuren syötäviksi <br /> :Pohjan pitkissä pioissa, Sariolan juomingissa. :Saipa leivät leivotuksi, talkkunat taputetuksi. <br /> :Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen: <br /> :olut tykki tynnyrissä, kalja keikkui kellarissa: <br /> :"Kun nyt juojani tulisi, lakkijani laittauisi, <br /> :kunnollinen kukkujani, laaullinen laulajani!" :Etsittihin laulajata, laaullista laulajata, <br /> :kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata: <br /> :lohi on tuotu laulajaksi, hauki kunnon kukkujaksi. <br /> :Ei lohessa laulajata, hauissa karehtijata: <br /> :lohen on leuat longallahan, hauin hampahat hajalla. :Etsittihin laulajata, laaullista laulajata, <br /> :kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata: <br /> :lapsi on tuotu laulajaksi, poika kunnon kukkujaksi. <br /> :Ei lapsessa laulajata, kuolasuussa kukkujata: <br /> :lapsen kiel' on kimmeltynnä, kielen kanta kammeltunna. :Uhkasi olut punainen, noitueli nuori juoma <br /> :nassakassa tammisessa, tapin vaskisen takana: <br /> :"Kun et laita laulajata, laaullista laulajata, <br /> :kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata, <br /> :potkin poikki vanteheni, ulos pohjani porotan!" :Silloin Pohjolan emäntä pani kutsut kulkemahan, <br /> :airuhut vaeltamahan. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen! <br /> :Kutsu rahvasta kokohon, miesten joukko juominkihin! <br /> :Kutsu kurjat, kutsu köyhät, sokeatki, vaivaisetki, <br /> :rammatki, rekirujotki! Sokeat venehin soua, <br /> :rammat ratsahin ajele, rujot re'in remmätellös! :"Kutsu kaikki Pohjan kansa ja kaikki Kalevan kansa, <br /> :kutsu vanha Väinämöinen lailliseksi laulajaksi! <br /> :Elä kutsu Kaukomieltä, tuota Ahti Saarelaista!" :Tuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Miks' en kutsu Kaukomieltä, yhtä Ahti Saarelaista?" :Tuop' on Pohjolan emäntä sanan vastaten sanovi: <br /> :"Siks' et kutsu Kaukomieltä, tuota lieto Lemminkäistä, <br /> :kun on kaikitse toraisa, aivan tarkka tappelija; <br /> :tehnyt on häissäki häpeät, pitoloissa pillat suuret, <br /> :nauranut pyhäiset piiat pyhäisissä vaattehissa." :Tuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Mistä tieän Kaukomielen, jotta heitän kutsumatta? <br /> :En tunne Ahin kotia, Kaukomielen kartanoa." :Sanoi Pohjolan emäntä, itse lausui ja nimesi: <br /> :"Hyvin tunnet Kaukomielen, tuon on Ahti Saarelaisen: <br /> :Ahti saarella asuvi, veitikkä vesien luona, <br /> :laajimman lahen sivulla, Kaukoniemen kainalossa." :Tuop' on piika pikkarainen, raataja rahan-alainen, <br /> :kantoi kutsut kuusialle, keruhut kaheksialle. <br /> :Kutsui kaiken Pohjan kansan ja kaiken Kalevan kansan, <br /> :nuotki hoikat huonemiehet, kaitakauhtanat kasakat. <br /> :Yks' on aino Ahti poika, senp' on heitti kutsumatta. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Yhdeksästoista runo|Yhdeksästoista runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Yhdeskolmatta runo|Yhdeskolmatta runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 65 757 2006-06-19T14:38:09Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön poika, <br /> :hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, <br /> :jo kohta sepon ko'issa kysyi työtä iltasella <br /> :isännältä iltaseksi, emännältä aamuseksi: <br /> :"Työt tässä nimettäköhön, nimi työlle pantakohon, <br /> :kulle työlle työntyminen, raaolle rakentuminen!" :Seppo Ilmarin emäntä, tuopa tuossa arvelevi, <br /> :kulle työlle uusi orja, raaolle rahan-alainen. <br /> :Pani orjan paimeneksi, karjan suuren kaitsijaksi. :Tuopa ilkoinen emäntä, sepän akka irvihammas, <br /> :leipoi leivän paimenelle, kakun paksun paistelevi: <br /> :kauran alle, vehnän päälle, keskelle kiven kutovi. :Kakun voiti voiheralla, kuoren rasvalla rakenti, <br /> :pani orjalle osaksi, palaseksi paimenelle. <br /> :Itse orjoa opasti, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ellös tätä ennen syökö karjan mentyä metsälle!" :Siitä Ilmarin emäntä laittoi karjan laitumelle. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Lasken lehmäni leholle, maion antajat aholle, <br /> :hatasarvet haavikolle, kourusarvet koivikolle; <br /> :työnnän kuuta ottamahan, talia tavottamahan <br /> :ahomailta auke'ilta, leve'iltä lehtomailta, <br /> :korke'ilta koivikoilta, mataloilta haavikoilta, <br /> :kultaisilta kuusikoilta, hope'isilta saloilta. :"Katso, kaunoinen Jumala, varjele, vakainen Luoja, <br /> :varjele vahingon tieltä, kaitse kaikista pahoista, <br /> :ettei tuskihin tulisi, häpe'ihin hämmentyisi! :"Kuin katsoit katollisessa, alla varjon vartioitsit, <br /> :niin katso katottomassa, vaali vartijattomassa, <br /> :jotta karja kaunistuisi, eistyisi emännän vilja <br /> :hyvänsuovan mieltä myöten, pahansuovan paitsi mieltä! :"Kun lie kurjat paimeneni, ylen kainut karjapiiat, <br /> :paju pannos paimeneksi, leppä lehmän katsojaksi, <br /> :pihlaja pitelijäksi, tuomi tuojaksi kotihin <br /> :emännäisen etsimättä, muun väen murehtimatta! :"Kun ei paju paimentane, pihlaja hyvin pi'elle, <br /> :leppä ei lehmiä ajane, tuomi ei kotihin tuone, <br /> :niin pane parempiasi, työnnä luonnon tyttäriä <br /> :minun viljan viitsijäksi, katsojaksi karjan kaiken! <br /> :Paljo on piikoja sinulla, saoin käskyn kuulijoita, <br /> :eläjiä ilman alla, luonnottaria hyviä. :"Suvetar, valio vaimo, Etelätär, luonnon eukko, <br /> :Hongatar, hyvä emäntä, Katajatar, kaunis neiti, <br /> :Pihlajatar, piika pieni, Tuometar, tytär Tapion, <br /> :Mielikki, metsän miniä, Tellervo, Tapion neiti! <br /> :Katso'ote karjoani, viitsiöte viljoani <br /> :kesä kaikki kaunihisti, lehen aika leppeästi, <br /> :lehen puussa liehuessa, ruohon maassa roikatessa! :"Suvetar, valio vaimo, Etelätär, luonnon eukko! <br /> :Heitä hienot helmuksesi, esiliinasi levitä <br /> :karjalleni katteheksi, pienilleni peitteheksi, <br /> :vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen! :"Kaitse karjani pahoista, varjele vahingon teiltä, <br /> :noista soista soiluvista, lähtehistä läilyvistä, <br /> :heiluvista hettehistä, pyöre'istä pyötiköistä, <br /> :ettei tuskihin tulisi, häpe'ihin hämmentyisi, <br /> :sorkka suohon sorkahtaisi, hettehesen herkähtäisi <br /> :ylitse Jumalan tunnin, päitse aivon autuahan! :"Tuo'os torvi tuonnempata, tuolta taivahan navalta, <br /> :mesitorvi taivosesta, simatorvi maaemästä! <br /> :Puhu tuohon torvehesi, kumahuta kuuluhusi: <br /> :puhu kummut kukkahaksi, kangasvieret kaunihiksi, <br /> :ahovieret armahaksi, lehtovieret leppeäksi, <br /> :suovieret sulaksi meeksi, hetevieret vierteheksi! :"Siitä syötä karjoani, raavahiani ravitse, <br /> :syöttele metisin syömin, juottele metisin juomin! <br /> :Syötä kullaista kuloa, hope'ista heinän päätä <br /> :heraisista hettehistä, läikkyvistä lähtehistä, <br /> :koskilta kohisevilta, jokiloilta juoksevilta, <br /> :kultaisilta kunnahilta, hope'isilta ahoilta! :"Kaivo kultainen kuvoa kahen puolen karjan maata, <br /> :josta karja vettä joisi, simoa siretteleisi <br /> :utarihin uhkuvihin, nisihin pakottavihin: <br /> :saisi suonet soutamahan, maitojoet juoksemahan, <br /> :maitopurot purkemahan, maitokosket kuohumahan, <br /> :puhumahan maitoputket, maitohormit huokumahan, <br /> :joka aika antamahan, joka vuoro vuotamahan <br /> :ylitse vihanki suovan, pahansuovan sormiloitse, <br /> :maion saamatta manalle, katehesen karjanannin! :"Paljo on niitä ja pahoja, kut maion manalle vievät, <br /> :katehesen karjanannin, lehmän tuoman toisialle; <br /> :vähä on niitä ja hyviä, kut maion manalta saavat, <br /> :piimänsä kylän piolta, tuorehensa toisialta. :"Ei ennen minun emoni kysynyt kylästä mieltä, <br /> :tointa toisesta talosta; sai se maitonsa manalta, <br /> :piimänsä pitelijältä, tuorehensa toisialta. <br /> :Antoi tulla tuonnempata, ehtiä etempätäki: <br /> :tulla maion Tuonelasta, Manalasta, maankin alta, <br /> :tulla yöllä yksinänsä, pimeällä piilokkali, <br /> :kuulematta kunnottoman, kelvottoman keksimättä, <br /> :vihansuovan sortamatta, katehen kaehtimatta. :"Noin sanoi minun emoni, noin sanon minä itseki: <br /> :minne viipyi lehmän vilja, kunne maitoni katosi? <br /> :Onko viety vierahalle, kytketty kylän pihoille, <br /> :mieron porttojen povehen, katehien kainalohon, <br /> :vai on puihin puuttununna, metsihin menehtynynnä, <br /> :levennynnä lehtomaille, kaonnunna kankahille? :"Ei maito manalle joua, lehmän vilja vierahalle, <br /> :mieron porttojen povehen, katehien kainalohon <br /> :eikä puihin puuttumahan, metsihin menehtymähän, <br /> :lehtoihin levenemähän, kaatumahan kankahalle. <br /> :Maito koissa tarvitahan, ajan kaiken kaivatahan: <br /> :koissa vuottavi emäntä katajainen rainta käessä. :"Suvetar, valio vaimo, Etelätär, luonnon eukko! <br /> :Käy nyt, syötä Syötikkini sekä juota Juotikkini, <br /> :herustele Hermikkiä, tuorustele Tuorikkia, <br /> :anna maito Mairikille, Omenalle uuet piimät <br /> :hele'istä heinänpäistä, kaunihista kastikoista, <br /> :mairehista maaemistä, metisistä mättähistä, <br /> :nurmelta mesinukalta, maalta marjanvartiselta, <br /> :kanervan-kukattarilta, heinän-helpehettäriltä, <br /> :pilven piimätyttäriltä, taivahan-navattarilta, <br /> :tuoa maitoiset maruet, aina uhkuvat utaret <br /> :lypseä lyhyen vaimon, pienen piian piukutella! :"Nouse, neitonen, norosta, hienohelma, hettehestä, <br /> :neiti lämmin, lähtehestä, puhasmuotoinen, muasta! <br /> :Ota vettä lähtehestä, jolla kastat karjoani, <br /> :jotta karja kaunistuisi, eistyisi emännän vilja <br /> :ennen käymistä emännän, katsomista karjapiian, <br /> :emännän epäpätöisen, ylen kainun karjapiian. :"Mielikki, metsän emäntä, lavekämmen karjan eukko! <br /> :Työnnä pisin piikojasi, paras palkkalaisiasi, <br /> :viitsimähän viljoani, katsomahan karjoani <br /> :tänä suurena suvena, Luojan lämminnä kesänä, <br /> :Jumalan suaitsemana, antamana armollisen! :"Tellervo, Tapion neiti, metsän tyttö tylleröinen, <br /> :utupaita, hienohelma, hivus keltainen, korea, <br /> :jok' olet karjan kaitselija, viitsijä emännän viljan <br /> :mieluisassa Metsolassa, tarkassa Tapiolassa! <br /> :Kaitse karja kaunihisti, viitsi vilja virkeästi! :"Kaitse kaunoisin kätösin, somin sormin suorittele, <br /> :su'i ilveksen iholle, kampua kalan evälle, <br /> :karvalle meren kapehen, metsän uuhen untuvalle! <br /> :Illan tullen, yön pimeten, hämärien hämmetessä <br /> :saata karjani kotihin, etehen hyvän emännän, <br /> :hete heiluva selällä, maitolampi lautasilla! :"Päivän mennessä majoille, iltalinnun laulellessa <br /> :itse virki viljalleni, sano sarvijuonelleni: <br /> :'Kotihinne, kourusarvet, maion antajat, majalle! <br /> :Koissa on hyvä ollaksenne, maa imara maataksenne; <br /> :korpi on kolkko käyäksenne, ranta raikutellaksenne. <br /> :Kotihinne tullaksenne vaimot valkean tekevät <br /> :nurmelle mesinukalle, maalle marjanvartiselle.' :"Nyyrikki, Tapion poika, siniviitta viian poika! <br /> :Tyvin pistä pitkät kuuset, latvoin lakkapäät petäjät <br /> :sillaksi likasijoille, paikaksi pahoille maille, <br /> :suosulihin, maasulihin, lätäkköihin läilyvihin! <br /> :Anna käyä käyräsarven, haarasorkan sorkutella, <br /> :joutua joka savulle viatoinna, vilpitöinnä, <br /> :ilman suohon sortumatta, likahan litistymättä! :"Kun ei karja tuosta huoli, yöksi ei kulkene kotihin, <br /> :Pihlajatar, piika pieni, Katajatar, kaunis neiti, <br /> :leikkoa lehosta koivu, ota vitsa viiakosta, <br /> :käyös piiska pihlajainen, katajainen karjanruoska <br /> :takoa Tapion linnan, tuolta puolen Tuomivaaran! <br /> :Aja karja kartanolle, saunan lämmitä-panolle, <br /> :kotihin kotoinen karja, metsän karja Metsolahan! :"Otsonen, metsän omena, mesikämmen käyretyinen! <br /> :Tehkämme sulat sovinnot, rajarauhat rapsakamme <br /> :iäksemme, ilmaksemme, polveksemme, päiviksemme, <br /> :ettet sorra sorkkasäärtä, kaa'a maion kantajata <br /> :tänä suurena suvena, Luojan lämminnä kesänä! :"Kun sa kuulet kellon äänen tahi torven toitotuksen, <br /> :lyöte maata mättähälle, nurmelle nukahtamahan, <br /> :tunge korvasi kulohon, paina pääsi mättähäsen! <br /> :Tahi korpehen kokeos, saaos sammalhuonehesen, <br /> :mene toisille mä'ille, muille kummuille kuvahu, <br /> :jottei kuulu karjan kello eikä paimenen pakina! :"Otsoseni, ainoiseni, mesikämmen, kaunoiseni! <br /> :En sua kiellä kiertämästä enkä käymästä epeä; <br /> :kiellän kielen koskemasta, suun ruman rupeamasta, <br /> :hampahin hajottamasta, kämmenin käpyämästä. :"Käyös kaarten karjamaita, piilten piimäkankahia, <br /> :kierten kellojen remua, ääntä paimenen paeten! <br /> :Konsa on karja kankahalla, sinä suolle soiverraite; <br /> :kun karja solahti suolle, silloin korpehen kokeos! <br /> :Karjan käyessä mäkeä astu sie mäen alatse; <br /> :karjan käyessä alatse mene sie mäkeä myöten! <br /> :Astuessansa aholla sinä viere viiakkoa; <br /> :viiakkoa vierressänsä sinä astuos ahoa! <br /> :Kule kullaisna käkenä, hope'isna kyyhkyläisnä, <br /> :siirry siikana sivutse, veteleite veen kalana, <br /> :viere villakuontalona, kule pellavaskupona, <br /> :kätke kynnet karvoihisi, hampahat ikenihisi, <br /> :jottei karja kammastuisi, pieni vilja pillastuisi! :"Anna rauha raavahille, sorkkasäärille sovinto, <br /> :käyä karjan kaunihisti, soreasti sorkutella <br /> :poikki soista, poikki maista, halki korven kankahista, <br /> :ettet koske konsakana, rupea rumanakana! :"Muista muinainen valasi tuolla Tuonelan joella, <br /> :kynsikoskella kovalla, Luojan polvien e'essä! <br /> :Lupa sulle annettihin kolme kertoa kesässä <br /> :käyä kellon kuuluvilla, tiukujen tirinämailla, <br /> :vaan eipä sitä suattu eikä annettu lupoa <br /> :ruveta rumille töille, häpeähän hämmentyä. :"Jos sulle viha tulisi, hampahat halutteleisi, <br /> :visko viitahan vihasi, honkihin pahat halusi! <br /> :Hakkoa lahoa puuta, kaa'a koivunpökkelöitä, <br /> :vääntele vesihakoja, määhki marjamättähiä! :"Kun tulevi ruoan tarvis, syöä mielesi tekevi, <br /> :syö'ös sieniä metsästä, murra muurahaiskekoja, <br /> :juuria punaisen putken, Metsolan mesipaloja <br /> :ilman ruokaruohoittani, minun henkiheinittäni! :"Metsolan metinen amme hapata hihittelevi <br /> :kultaisella kunnahalla, hope'isella mäellä: <br /> :siin' on syöä syölähänki, juoa miehen juolahanki, <br /> :eikä syöen syömät puutu, juoen juomiset vähene. :"Niin teemme ikisovinnot, ikirauhat ratkoamme <br /> :eleäksemme ehosti, kesän kaiken kaunihisti: <br /> :maat on meillä yhtehiset, evähät erinomaiset. :"Vaan jos tahtonet tapella, eleä soan tavalla, <br /> :tapelkamme talvikauet, lumiajat luskailkamme! <br /> :Suven tullen, suon sulaen, lätäkköjen lämmitessä <br /> :ellös tänne tulkokana karjan kullan kuuluville! :"Josp' on tullet näille maille, sattunet saloille näille, <br /> :täällä aina ammutahan. Kun ei ampujat kotona, <br /> :on meillä osaavat vaimot, emännät alinomaiset, <br /> :jotka tiesi turmelevi, matkasi pahoin panevi, <br /> :ettet koske konsakana, rupea rumanakana <br /> :ylitse tahon Jumalan, päitse auvon autuahan. :"Oi Ukko, ylijumala! Kun kuulet toen tulevan, <br /> :muuta muiksi lehmäseni, kamahuta karjaseni, <br /> :kiviksi minun omani, kantoloiksi kaunoiseni, <br /> :kumman maata kulkiessa, vantturan vaeltaessa! :"Kun ma otsona olisin, mesikämmennä kävisin, <br /> :en mä noissa noin asuisi aina akkojen jaloissa. <br /> :Onpa maata muuallaki, tarhoa taempanaki <br /> :juosta miehen joutilahan, virattoman viiletellä, <br /> :käyä halki kämmenpääsi, poikki pohkealihasi, <br /> :sinisen salon sisässä, korven kuulun kainalossa. :"Käpy- on kangas käyäksesi, hiekka helkytelläksesi, <br /> :tie on tehty mennäksesi, meren ranta juostaksesi <br /> :Pohjan pitkähän perähän, Lapin maahan laakeahan. <br /> :Siell' on onni ollaksesi, armas aikaellaksesi, <br /> :käyä kengättä kesällä, sykysyllä syylingittä <br /> :suurimmilla suon selillä, leve'illä liettehillä. :"Kun et tuonne mennekänä etkä oike'in osanne, <br /> :ota juoni juostaksesi, polku poimetellaksesi <br /> :tuonne Tuonelan salolle tahi Kalman kankahalle! <br /> :Siell' on suohut sorkutella, kanervikko kaalaella, <br /> :siellä Kirjos, siellä Karjos, siellä muita mullukoita <br /> :rautaisissa rahkehissa, kymmenissä kytky'issä. <br /> :Siellä laihatki lihovat, lihaviksi luutki saavat. :"Lepy, lehto, kostu, korpi, lempeä, salo sininen! <br /> :Anna rauha raavahille, sorkkasäärille sovinto <br /> :tänä suurena suvena, Herran hellennä kesänä! :"Kuippana, metsän kuningas, metsän hippa halliparta! <br /> :Korjaele koiriasi, raivaele rakkiasi! <br /> :Pistä sieni sieramehen, toisehen omenamarja, <br /> :jottei henki haisahtele, tuuhahtele karjan tuuhku! <br /> :Silmät silkillä sitele, korvat kääri käärehellä, <br /> :jottei kuule kulkevia, ei näe käveleviä! :"Kun ei tuosta kyllin liene, ei vielä kovin varone, <br /> :kiellä poies poikoasi, epeä äpärettäsi! <br /> :Saattele saloilta näiltä, näiltä rannoilta rapoa, <br /> :kape'ilta karjan mailta, leve'iltä liepehiltä! <br /> :Kätke koirasi kolohon, rakkisi rapoa kiinni <br /> :kultaisihin kytky'ihin, hihnoihin hope'isihin, <br /> :jottei pilloa pitäisi, häpehiä hämmentäisi! :"Kun ei tuosta kyllin liene, ei vielä sitä varone, <br /> :Ukko, kultainen kuningas, hope'inen hallitsija, <br /> :kuule kultaiset sanani, armahaiset lauseheni! <br /> :Paina panta pihlajainen ympäri nenän nykerän! <br /> :Kun ei pihlaja pitäne, niin sä vaskesta valata, <br /> :jos ei vaski vahva liene, panta rautainen rakenna! <br /> :Vaan jos rauan ratkaisnehe, vielä mennehe vioille, <br /> :syökse kultainen korento leukaluusta leukaluuhun, <br /> :päät on päättele lujasti, kotkoa kovasti kiinni, <br /> :ettei liiku liiat leuat, harvat hampahat hajoa, <br /> :kun ei rauoin ratkottane, teräksillä temmottane, <br /> :veitsillä veristettäne, kirvehellä kiskottane!" :Siitä Ilmarin emäntä, tuo takojan tarkka vaimo, <br /> :lehmät läävästä lähetti, laski karjan laitumelle, <br /> :pani paimenen perähän, orjan lehmien ajohon. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Yhdesneljättä runo|Yhdesneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kolmasneljättä runo|Kolmasneljättä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 66 736 2006-06-19T14:30:58Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Siitä Ahti Lemminkäinen, tuo on kaunis kaukolainen, <br /> :aina aikoja eleli nuoren neitosen keralla; <br /> :ei itse sotia käynyt eikä Kyllikki kyleä. :Niin päivänä muutamana, huomenna moniahana <br /> :itse Ahti Lemminkäinen lähtevi kalankutuhun; <br /> :tullut ei illaksi kotihin, ensi yöksi ennättänyt. <br /> :Jo meni Kyllikki kylähän, noien neitojen kisahan. :Kenpä saattavi sanoman, kenpä kielen kantelevi? <br /> :Ainikki sisar Ahilla; sep' on saattavi sanoman, <br /> :sepä kielen kantelevi: "Armas Ahti veikkoseni! <br /> :Jo kävi Kyllikki kylässä, veräjillä vierahilla, <br /> :kylän neitojen kisassa, kassapäien karkelossa." :Ahti poika, aino poika, itse lieto Lemminkäinen <br /> :tuosta suuttui, tuosta syäntyi, tuosta viikoksi vihastui. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi emoni, vaimo vanha! <br /> :Jospa paitani pesisit mustan käärmehen mujuissa, <br /> :kiirehesti kuivoaisit, mun sotahan mennäkseni <br /> :Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille: <br /> :jo kävi Kyllikki kylässä, veräjillä vierahilla, <br /> :noien neitojen kisassa, kassapäien karkelossa." :Kyllä Kyllikki sanovi, nainen ensin ennättävi: <br /> :"Ohoh armas Ahtiseni! Ellös lähtekö sotahan! <br /> :Näin mä unta maatessani, sike'in levätessäni: <br /> :tuli ahjona ajeli, valkea välähtelihe <br /> :aivan ikkunan alatse, periseinän penkeretse; <br /> :siitä tuiskahti tupahan, koskena kohahtelihe <br /> :siltalauoista lakehen, ikkunasta akkunahan." :Siitä lieto Lemminkäinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"En usko unia naisten enkä vaimojen valoja. <br /> :Oi emoni, kantajani! Tuo tänne sotisopani, <br /> :kanna vainovaatteheni! Mieleni minun tekevi <br /> :juomahan soan olutta, soan mettä maistamahan." :Tuon emo sanoiksi virkki: "Oi on Ahti poikaseni! <br /> :Ellös lähtekö sotahan! On meillä oloista koissa <br /> :leppäisessä lekkerissä tapin tammisen takana; <br /> :tuon sinulle juoaksesi, josp' on joisit kaiken päivän." :Sanoi lieto Lemminkäinen: "En huoli koto-oloista! <br /> :Ennen juon joesta vettä melan tervaisen terältä: <br /> :makeamp' on juoakseni, kuin kaikki kotoiset kaljat. <br /> :Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni! <br /> :Lähen Pohjolan tuville, Lapin lasten tanterille <br /> :kultia kyselemähän, hope'ita haastamahan." :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh Ahti poikaseni! <br /> :Onp' on kultia ko'issa, hope'ita aitassamme. <br /> :Vasta päänä eilisenä, aamulla ani varahin <br /> :kynti orja kyisen pellon, käärmehisen käännätteli; <br /> :nosti aura arkun kannen, perä penningin ylenti: <br /> :siihen on salvattu satoja, tuhansia tukkueltu. <br /> :Arkun aittahan ehätin, panin aitan parven päähän." :Sanoi lieto Lemminkäinen: "En huoli kotieloista! <br /> :Jos markan soasta saanen, parempana tuon pitelen, <br /> :kuin kaikki kotoiset kullat, auran nostamat hopeat. <br /> :Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni! <br /> :Lähen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon. :"Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi <br /> :itse korvin kuullakseni, nähä näillä silmilläni, <br /> :onko neittä Pohjolassa, piikoa Pimentolassa, <br /> :jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin." :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh Ahti poikaseni! <br /> :Sull' on Kyllikki ko'issa, kotinainen korkeampi! <br /> :Kamala on kaksi naista yhen miehen vuotehella." :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Kyllikki on kylänkävijä; <br /> :juoskohon joka kisassa, maatkohon joka majassa, <br /> :kylän impien iloissa, kassapäien karkeloissa!" :Emo kielteä käkesi, varoitteli vaimo vanha: <br /> :"Ellös vainen, poikueni, menkö Pohjolan tuville <br /> :ilman tieon tietämättä, ilman taion taitamatta, <br /> :Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille! <br /> :Siellä lappi laulanevi, tunkenevi turjalainen <br /> :suin sytehen, päin savehen, kypenihin kyynäsvarsin, <br /> :kourin kuumihin poroihin, palavihin paateroihin." :Niin sanovi Lemminkäinen: "Jo minua noiat noitui, <br /> :noiat noitui, kyyt kiroili; koki kolme lappalaista <br /> :yhtenä kesäisnä yönä, alasti alakivellä, <br /> :ilman vyöttä, vaattehitta, rikorihman kiertämättä: <br /> :senpä hyötyivät minusta, sen verran, katalat, saivat, <br /> :min kirves kivestä saapi, napakaira kalliosta, <br /> :järky jäästä iljanesta, tuoni tyhjästä tuvasta. :"Toisinpa oli uhattu, toisinpa kävi kätehen. <br /> :Mielivät minua panna, uhkasivat uuvutella <br /> :soille sotkuportahiksi, silloiksi likasijoille, <br /> :panna leuan liettehesen, parran paikkahan paha'an. <br /> :Vaan minäpä, mies mokoma, en tuossa kovin hätäillyt; <br /> :itse loime loitsijaksi, sain itse sanelijaksi: <br /> :lauloin noiat nuolinensa, ampujat asehinensa, <br /> :velhot veitsirautoinensa, tietäjät teräksinensä <br /> :Tuonen koskehen kovahan, kinahmehen kauheahan, <br /> :alle koprun korke'imman, alle pyörtehen pahimman. <br /> :Siellä noiat nukkukohot, siellä maatkohot katehet, <br /> :kunnes heinä kasvanevi läpi pään, läpi kypärin, <br /> :läpi noian olkapäien, halki hartialihojen <br /> :noialta makoavalta, katehelta nukkuvalta!" :Ainapa emo epäsi lähtemästä Lemminkäistä; <br /> :emo kielti poikoansa, nainen miestänsä epäsi: <br /> :"Ellös vainen menkökänä tuonne kylmähän kylähän, <br /> :pimeähän Pohjolahan! Tuho ainaki tulevi, <br /> :tuho poikoa pätöistä, hukka lieto Lemminkäistä. <br /> :Jos sanot sa'alla suulla, enp' on tuota uskokana: <br /> :ei sinussa laulajata Pohjan poikien sekahan, <br /> :etkä tunne kieltä Turjan, maha et lausua lapiksi." :Silloin lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> :oli päätänsä sukiva, hapsiansa harjoava. <br /> :Suan seinähän sivalti, harjan paiskoi patsahasen, <br /> :sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Silloin on hukka Lemminkäistä, tuho poikoa pätöistä, <br /> :kun suka verin valuvi, harja hurmehin loruvi." :Läksi lieto Lemminkäinen pimeähän Pohjolahan <br /> :vastoin kieltoa emonsa, varoitusta vanhempansa. :Hyöteleikse, vyöteleikse, rautapaitoihin paneikse, <br /> :teräsvöihin telkitäikse. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Mies on luustossa lujempi, rautapaiassa parempi, <br /> :teräsvyössä tenhoisampi noien noitien sekahan, <br /> :jottei huoli huonommista, hätäile hyviäkänä." :Otti miekkansa omansa, tempasi tuliteränsä, <br /> :jok' oli Hiiessä hiottu, jumaloissa kuuraeltu; <br /> :tuon sivullehen sitovi, tunki tuppihuotrasehen. :Missä mies varaeleikse, uros tuima turveleikse? <br /> :Jo vähin varaeleikse, tuossa tuima turveleikse: <br /> :oven suussa orren alla, pirtin pihtipuolisessa, <br /> :pihalla kujasen suussa, veräjissä viimeisissä. :Siinä mies varaelihe vaimollisesta väestä; <br /> :ei ole ne varat väkevät eikä turvat luotettavat, <br /> :niin vielä varoitteleikse urohoisesta väestä <br /> :tien kahen jaka'imessa, sinisen kiven selässä, <br /> :hettehillä heiluvilla, läikkyvillä lähtehillä, <br /> :kosken kopruilla kovilla, ve'en vankan vääntehessä. :Tuossa lieto Lemminkäinen itse lausui ja saneli: <br /> :"Ylös maasta, miekkamiehet, mannun-aikaiset urohot, <br /> :kaivoloista, kalpamiehet, jokiloista, jousimiehet! <br /> :Nouse, metsä, miehinesi, korpi kaikki, kansoinesi, <br /> :vuoren ukko, voiminesi, vesihiisi, hirmuinesi, <br /> :väkinesi, veen emäntä, ve'en vanhin, valtoinesi, <br /> :neitoset, joka norosta, hienohelmat, hettehistä <br /> :miehen ainoan avuksi, pojan kuulun kumppaliksi, <br /> :jottei pysty noian nuolet eikä tietäjän teräkset <br /> :eikä velhon veitsirauat, ei asehet ampumiehen! :"Kun ei tuosta kyllä liene, vielä muistan muunki keinon: <br /> :ylemmäksi huokoaime tuolle taivahan Ukolle, <br /> :joka pilviä pitävi, hattaroita hallitsevi. :"Oi Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen, <br /> :puhki pilvien puhuja, halki ilman haastelija! <br /> :Tuo mulle tulinen miekka tulisen tupen sisässä, <br /> :jolla haittoja hajotan, jolla riitsin rikkehiä, <br /> :kaa'an maalliset katehet, ve'elliset velhot voitan <br /> :etiseltä ilmaltani, takaiselta puoleltani, <br /> :päältä pääni, viereltäni, kupehelta kummaltani, <br /> :kaa'an noiat nuolihinsa, velhot veitsirautoihinsa, <br /> :tietäjät teräksihinsä, pahat miehet miekkoihinsa!" :Siitä lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli, <br /> :varsan viiasta vihelti, kulokosta kultaharjan; <br /> :pisti varsan valjahisin, puikkoihin tulipunaisen. <br /> :Itse istuikse rekehen, kohautti korjahansa, <br /> :laski virkkua vitsalla, karkutti kariperällä. <br /> :Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni, <br /> :hope'inen hiekka helkki, kangas kultainen kumisi. :Kulki päivän, kulki toisen, kulki kohta kolmannenki. <br /> :Päivänäpä kolmantena kylä vastahan tulevi. :Siitä lieto Lemminkäinen ajavi karittelevi <br /> :vierimäistä tietä myöten vierimäisehen talohon. <br /> :Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: <br /> :"Oisiko talossa tässä rinnukseni riisujata, <br /> :aisani alentajata, luokin lonkahuttajata?" :Lausui lapsi lattialta, poika portahan nenältä: <br /> :"Ei ole talossa tässä rinnuksesi riisujata, <br /> :aisasi alentajata, luokin lonkahuttajata." :Mitä huoli Lemminkäinen! Laski virkkua vitsalla, <br /> :helähytti helmisvyöllä; ajavi karittelevi <br /> :keskimäistä tietä myöten keskimäisehen talohon. <br /> :Yli kynnyksen kysyvi, lausuvi lakan takoa: <br /> :"Oisiko talossa tässä ottajata ohjaksien, <br /> :rinnuksien riistojata, rahkehien raastajata?" :Kiisti akka kiukahalta, kielipalko pankon päästä: <br /> :"Kyllä saat talosta tästä ottajia ohjaksesi, <br /> :rinnuksesi riisujia, aisasi alentajia: <br /> :onp' on kyllä kymmeniä, saat jos tahtonet satoja, <br /> :jotka sulle kyyin saavat, antavat ajohevosen, <br /> :kotihisi, konnan, mennä, maahasi, pahan, paeta, <br /> :isäntäsi istumille, emäntäsi astumille, <br /> :veljesi veräjän suulle, sisaresi sillan päähän <br /> :ennen päivän päätymistä, auringon alenemista." :Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Oisi akka ammuttava, koukkuleuka kolkattava." <br /> :Laski virkun vieremähän; ajavi suhuttelevi <br /> :ylimäistä tietä myöten ylimäisehen talohon. :Siinä lieto Lemminkäinen lähetessänsä taloa <br /> :sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Sule, Hiisi, haukun suuta, Lempo, koiran leukaluuta, <br /> :laita sulku suun etehen, haitta hammasten välihin, <br /> :ettei ennen ääntä päästä miehen mentyä sivutse!" :Niin pihalle tultuansa lyöpi maata ruoskallansa: <br /> :utu nousi ruoskan tiestä, mies pieni u'un seassa; <br /> :sepä riisui rinnuksia, sepä aisoja alenti. :Siitä lieto Lemminkäinen itse korvin kuuntelevi <br /> :kenenkänä keksimättä, kunkana havaitsematta: <br /> :kuuli ulkoa runoja, läpi sammalen sanoja, <br /> :läpi seinän soittajoita, läpi lauan laulajoita. :Katsahti tupahan tuosta, pilkisteli piilokkali: <br /> :tupa oli täynnä tuntijoita, lautsat täynnä laulajoita, <br /> :sivuseinät soittajoita, ovensuu osoavia, <br /> :peripenkki tietäjiä, karsina karehtijoita... <br /> :lauloivat Lapin runoja, Hiien virttä vinguttivat. :Siitä lieto Lemminkäinen tohti toisiksi ruveta, <br /> :ruohti muuksi muutellaita; meni nurkasta tupahan, <br /> :sai sisähän salvoimesta. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Hyvä on laulu loppuvasta, lyhyestä virsi kaunis; <br /> :miel' on jäämähän parempi kuin on kesken katkemahan." :Itse Pohjolan emäntä liikkui sillan liitoksella, <br /> :laahoi keskilattialla. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Olipa tässä ennen koira, rakki rauankarvallinen, <br /> :lihan syöjä, luun purija, veren uuelta vetäjä. <br /> :Mi lienetki miehiäsi, ku ollet urohiasi, <br /> :kun tulit tähän tupahan, sait sisähän salvoksehen <br /> :ilman koiran kuulematta, haukkujan havaitsematta?" :Sanoi lieto Lemminkäinen: "En mä tänne tullutkana <br /> :taioittani, tieoittani, mahittani, maltittani, <br /> :ilman innotta isoni, varuksitta vanhempani, <br /> :koiriesi syötäväksi, haukkujen hakattavaksi. :"Pesipä emo minua, pesi piennä hutjukkana, <br /> :kolmasti kesäisnä yönä, yheksästi syksy-yönä, <br /> :joka tielle tietäjäksi, joka maalle malttajaksi, <br /> :kotonani laulajaksi, ulkona osoajaksi." :Siitä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> :jop' on loihe loitsijaksi, laikahtihe laulajaksi: <br /> :tulta iski turkin helmat, valoi silmät valkeata <br /> :Lemminkäisen laulaessa, laulaessa, lausiessa. :Lauloi laulajat parahat pahimmiksi laulajiksi; <br /> :kivet suuhun syrjin syösti, paaet lappehin lateli <br /> :parahille laulajille, taitavimmille runoille. :Niin lauloi mokomat miehet minkä minne, kunka kunne: <br /> :ahoille vesattomille, maille kyntämättömille, <br /> :lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin, <br /> :Rutjan koskehen kovahan, palavahan pyörtehesen, <br /> :virran alle vaahtipäiksi, kosken keskelle kiviksi, <br /> :tulena palelemahan, säkehinä säykkymähän. :Sinne lieto Lemminkäinen lauloi miehet miekkoinensa, <br /> :urohot asehinensa; lauloi nuoret, lauloi vanhat, <br /> :lauloi kerran keskilaaun; yhen heitti laulamatta: <br /> :karjapaimenen pahaisen, ukko vanhan umpisilmän. :Märkähattu karjanpaimen, hänpä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Oi sie lieto Lemmin poika! Lauloit nuoret, lauloit vanhat, <br /> :lauloit kerran keskilaaun: niin miks' et minua laula?" :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Siksi en sinuhun koske, <br /> :kun olet katsoa katala, kurja koskemaisittani. <br /> :Vielä miesnä nuorempana, karjanpaimenna pahaisna <br /> :turmelit emosi tuoman, sisaresi siuvahutit; <br /> :kaikki herjasit hevoset, tamman varsat vaivuttelit <br /> :suon selillä, maan navoilla, ve'en liivan liikkumilla." :Märkähattu karjanpaimen tuosta suuttui ja vihastui. <br /> :Meni ulos usta myöten, pellolle pihoa myöten; <br /> :juoksi Tuonelan joelle, pyhän virran pyörtehelle. <br /> :Sieltä katsoi Kaukomieltä, vuottelevi Lemminkäistä <br /> :Pohjasta paloavaksi, kotihinsa kulkevaksi.? {{runo|edellinen=[[Kalevala - Yhdestoista runo|Yhdestoista runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kolmastoista runo|Kolmastoista runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 67 767 2006-06-19T14:38:24Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen, <br /> :kolmas lieto Lemmin poika, tuo on kaunis Kaukomieli, <br /> :läksi selvälle merelle, lake'ille lainehille <br /> :tuonne kylmähän kylähän, pimeähän Pohjolahan, <br /> :miehen syöjähän sijahan, urohon upottajahan. :Kenpä tuossa soutajaksi? Yks' on seppo Ilmarinen: <br /> :sepä tuossa soutajaksi airoillen ylimäisille; <br /> :toinen lieto Lemminkäinen airoillen alimaisille. :Vaka vanha Väinämöinen itse istuihe perähän. <br /> :Laskea karehtelevi; laski halki lainehien, <br /> :noien kuohujen kovien, lakkipäien lainehien, <br /> :vasten Pohjan valkamoita, ennen tiettyjä teloja. :Jopa tuonne tultuansa, matkan päähän päästyänsä <br /> :vetivät venosen maalle, tempasivat tervarinnan <br /> :teloille teräksisille, valkamoille vaskisille. :Tulivat tuville tuosta, pian pistihe sisälle. <br /> :Kysyi Pohjolan emäntä, tutkaeli tullehilta: <br /> :"Mipä miehillä sanoma, urohilla uusi tieto?" :Vaka vanha Väinämöinen, tuopa tuohon vastoavi: <br /> :"Sammosta sanomat miesten, kirjokannesta urosten: <br /> :saimme sampuen jaolle, kirjokannen katselulle." :Itse Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ei pyyssä kahen jakoa, oravassa miehen kolmen. <br /> :Hyvä on sampuen hyrätä, kirjokannen kahnatella <br /> :Pohjolan kivimäessä, vaaran vaskisen sisässä. <br /> :Hyvä olla itseniki sammon suuren haltijana." :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Kun et antane osoa, tuota sammon toista puolta, <br /> :niin on kaiken kantanemme, vienemme venehesemme." :Louhi, Pohjolan emäntä, tuo tuosta pahoin pahastui. <br /> :Kutsui Pohjolan kokohon, nuoret miehet miekkoinensa, <br /> :urohot asehinensa pään varalle Väinämöisen. :Vaka vanha Väinämöinen kävi kanteloisehensa, <br /> :itse istui soittamahan, alkoi soittoa somasti. <br /> :Tuota kaikki kuulemahan, iloa imehtimähän, <br /> :miehet mielellä hyvällä, naiset suulla nauravalla, <br /> :urohot vesissä silmin, pojat maassa polvillansa. :Väkeä väsyttelevi, rahvahaista raukaisevi: <br /> :kaikki nukkui kuuntelijat sekä vaipui katselijat; <br /> :nukkui nuoret, nukkui vanhat Väinämöisen soitantohon. :Siitä viisas Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :tapasi on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa. <br /> :Ottavi uniset neulat, voiteli unella silmät, <br /> :ripset ristihin panevi, painoi luomet lukkosehen <br /> :väeltä väsyneheltä, urohilta uinuvilta: <br /> :pani pitkähän unehen, viikommaksi nukkumahan <br /> :koko Pohjolan perehen ja kaiken kyläisen kansan. :Meni sammon saa'antahan, kirjokannen katsontahan <br /> :Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä, <br /> :yheksän lukon takoa, takasalvan kymmenennen. :Tuossa vanha Väinämöinen lauloa hyrähtelevi <br /> :vaaran vaskisen ovilla, kivilinnan liepehillä: <br /> :jopa liikkui linnan portit, järkkyi rautaiset saranat. :Itse seppo Ilmarinen, tuopa tuossa toisna miesnä. <br /> :Voilla voiti lukkoloita, saranoita rasvasilla, <br /> :jottei ukset ulvahuisi, eikä naukuisi saranat. <br /> :Lukot sormin luksutteli, salvat kuokalla kohotti: <br /> :jo lukot lusuna vieri, ovet vahvat aukieli. :Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Oi sie lieto Lemmin poika, ylimäinen ystäväni! <br /> :Mene sampo ottamahan, kirjokansi kiskomahan!" :Tuopa lieto Lemminkäinen tahi kaunis Kaukomieli, <br /> :kyllä kärkäs käskemättä, kehumattaki kepeä, <br /> :meni sammon saa'antahan, kirjokannen kiskontahan. <br /> :Sanoi tuonne mennessänsä, kerskaeli käyessänsä: <br /> :"Mi lienee minussa miestä, urosta Ukon pojassa, <br /> :senpä sampo siirtyköhön, kirjokansi kääntyköhön <br /> :jalan oikean avulla, takakannan koskemalla!" :Siirrytteli Lemminkäinen, siirrytteli, käännytteli, <br /> :sylin sampoa syleili, polvin maassa puuhaeli: <br /> :eipä sampo liikukana, kirjokansi kallukana; <br /> :sen oli juuret juurruteltu yheksän sylen syvähän. :Hyvä on härkä Pohjolassa, jok' on vahva vartalolta, <br /> :ylen sitkeä sivulta, suonilta kovin sorea; <br /> :sen on syltä sarvet pitkät, puolentoista turpa paksu. :Otti härän heinikosta, auran pellon pientarelta; <br /> :sillä kynti sammon juuret, kirjokannen kiinnittimet: <br /> :saipa sampo liikkumahan, kirjokansi kallumahan. :Siitä vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen, <br /> :kolmas lieto Lemminkäinen saattelivat sammon suuren <br /> :Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä. <br /> :Veivät sen venosehensa, latjasivat laivahansa. :Saivat sammon purtehensa, kirjokannen kaarillensa; <br /> :työntivät venon vesille, satalauan lainehille. <br /> :Tyrskähti veno vetehen, läksi laioin lainehesen. :Kysyi seppo Ilmarinen, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Minne sampo saatetahan, kunnepa kuletetahan <br /> :näiltä paikoilta pahoilta, poloisesta Pohjolasta?" :Vaka vanha Väinämöinen itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Tuonne sampo saatetahan, kirjokansi kaimatahan <br /> :nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen, <br /> :siellä onnen ollaksensa, ainian asuaksensa. <br /> :On siellä vähän sijoa, toki paikkoa palanen, <br /> :syömätöintä, lyömätöintä, miekan miehen käymätöintä." :Siitä vanha Väinämöinen läksi poies Pohjolasta, <br /> :läksi mielellä hyvällä, iloten omille maille. <br /> :Itse tuossa noin saneli: "Käänny, pursi, Pohjolasta, <br /> :käännäite kohen kotia, perin maille vierahille! :"Tuuittele, tuuli, purtta, soutele, vesi, venettä, <br /> :anna airoillen apua, huoparille huoitusta <br /> :noilla väljillä vesillä, ulapoilla auke'illa! :"Oisiko airot pikkaraiset, soutajat vähäväkiset, <br /> :pienoiset peränpitäjät, lapset laivan hallitsijat, <br /> :anna, Ahto, airojasi, venettäsi, veen isäntä, <br /> :airot uuet ja paremmat, mela toinen ja lujempi, <br /> :itse airoillen asetu, sovitaite soutamahan! <br /> :Anna juosta puisen purren, rautahangan hakkaella <br /> :halki kuohujen kovien, lakkipäien lainehien!" :Siitä vanha Väinämöinen laskea karehtelevi. <br /> :Itse seppo Ilmarinen, toinen lieto Lemminkäinen, <br /> :nepä tuossa soutelevat, soutelevat, joutelevat <br /> :selviä selän vesiä, lake'ita lainehia. :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Olipa ennen aikoinani, <br /> :oli vettä soutajalla sekä virttä laulajalla. <br /> :Vaan ei nyt, nykyisin aioin tuota kuulla kulloinkana <br /> :venehessä vierentätä, lainehilla laulantata." :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ei vesillä vieremistä, lainehilla laulamista! <br /> :Laulu laiskana pitävi, virret sou'un viivyttävi. <br /> :Päivä kultainen kuluisi, yöhyt kesken yllättäisi <br /> :näillä väljillä vesillä, lake'illa lainehilla." :Se on lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Aika kuitenki kuluvi, päivä kaunis karkelevi, <br /> :yö tulla tuhuttelevi, hämärä häkyttelevi, <br /> :jos et laula polvenasi, hyrehi sinä ikänä." :Laski vanha Väinämöinen selkeä meren sinisen, <br /> :laski päivän, laski toisen. Päivänäpä kolmantena <br /> :tuo on lieto Lemminkäinen kerran toisen kertaeli: <br /> :"Miks' et laula, Väinämöinen, hyrehi, hyväntöläinen, <br /> :hyvän sammon saatuasi, tien oikein osattuasi?" :Vaka vanha Väinämöinen, hänpä varman vastoavi: <br /> :"Varahainen laulannaksi, aikainen ilonpioksi. <br /> :Äsken laulanta sopisi, ilon teentä kelpoaisi, <br /> :kun omat ovet näkyisi, omat ukset ulvahtaisi." :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oisinko itse perässä, <br /> :lauleleisin voiessani, kukkuisin kyetessäni; <br /> :ehk' ei toiste voiakana, ei kyllin kyetäkänä. <br /> :Kun et lauloa luvanne, itse laululle rupean." :Siinä lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli, <br /> :suutansa sovittelevi, säveltänsä säätelevi. <br /> :Sai itse hyräilemähän, loihe, kurja, kukkumahan <br /> :äreällä äänellänsä, käreällä kulkullansa. :Lauloi lieto Lemminkäinen, karjahteli Kaukomieli; <br /> :suu liikkui, järisi parta, leukapielet lonkaeli. <br /> :Laulu kuului loitommalle, vierähys vesien poikki, <br /> :kuului kuutehen kylähän, seitsemän selän ylitse. :Kurki istui kannon päässä, märän mättähän nenässä, <br /> :sormiluitansa lukevi, jalkojansa nostelevi. <br /> :Sepä säikähti kovasti Lemminkäisen laulantata. :Päästi kurki kumman kulkun, säikähti pahan sävelen; <br /> :heti loihe lentämähän, lenti poikki Pohjolahan. <br /> :Sitte tuonne tultuansa, Pohjan suolle saatuansa <br /> :vielä parkaisi pahasti, äkeästi ärjähteli: <br /> :sillä Pohjolan herätti, pahan vallan valveutti. :Nousi Pohjolan emäntä unen pitkän maattuansa. <br /> :Kävi karjakartanohon, juoksi riistariihen luoksi; <br /> :katselevi karjoansa, elojansa arvelevi: <br /> :ei ollut karjoa kaonnut, riistettynä riistojansa. :Jo kävi kivimäelle, vaaran vaskisen ovelle. <br /> :Sanoi tuonne tultuansa: "Voi, poloinen, päiviäni! <br /> :Jop' on täällä vieras käynyt, kaikki lukot lonkaellut, <br /> :liikutellut linnan portit, särkenyt saranarauat! <br /> :Oisko täältä sampo saatu, otettu omin lupinsa?" :Jo oli sieltä sampo saatu, anastettu kirjokansi <br /> :Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä, <br /> :yheksän lukon takoa, takasalvan kymmenennen. :Louhi, Pohjolan emäntä, tuo tuosta pahoin pahastui, <br /> :katsoi valtansa vajuvan, alenevan arvionsa. <br /> :Uutarta rukoelevi: "Ututyttö, terhenneiti! <br /> :Seulo seulalla utua, terhenistä tepsuttele, <br /> :laske talma taivahalta, auer ilmasta alenna <br /> :selvälle meren selälle, ulapalle aukealle, <br /> :jottei päästä Väinämöisen, osata uvantolaisen! :"Kun ei tuosta kyllin tulle, Iku-Turso, Äijön poika, <br /> :nosta päätäsi merestä, lakkoasi lainehesta! <br /> :Kaataos Kalevan miehet, upota uvantolaiset, <br /> :hävitä häjyt urohot alle aaltojen syvien! <br /> :Saata sampo Pohjolahan venehestä vierimättä! :"Kun ei tuosta kyllin tulle, oi Ukko, ylijumala, <br /> :ilman kultainen kuningas, hope'inen hallitsija, <br /> :rakenna rajuinen ilma, nosta suuri säien voima! <br /> :Luo tuuli, lähetä aalto aivan vastahan venettä, <br /> :jottei päästä Väinämöisen, kulkea uvantolaisen!" :Ututyttö, neiti terhen, u'un huokuvi merelle, <br /> :sumun ilmahan sukesi; piti vanhan Väinämöisen <br /> :kokonaista kolme yötä sisässä meren sinisen <br /> :pääsemättänsä perille, kulkematta kunnekana. :Yön kolmen levättyänsä sisässä meren sinisen <br /> :virkki vanha Väinämöinen, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Ei ole mies pahempikana, uros untelompikana <br /> :u'ulla upottaminen, terhenellä voittaminen." :Veti vettä kalvallansa, merta miekalla sivalti. <br /> :Sima siukui kalvan tiestä, mesi miekan roiskehesta: <br /> :nousi talma taivahalle, utu ilmoillen yleni. <br /> :Selvisi meri sumusta, meren aalto auteresta; <br /> :meri suureksi sukeutui, maailma isoksi täytyi. :Oli aikoa vähäinen, pirahteli pikkarainen. <br /> :Jo kuului kova kohina viereltä veno punaisen; <br /> :nousi kuohu korkeaksi vasten purtta Väinämöisen. :Siinä seppo Ilmarinen toki säikähti kovasti: <br /> :veret vieri kasvoiltansa, puna poskilta putosi. <br /> :Veti viltin päänsä päälle, yli korvien kohenti, <br /> :peitti kasvot kaunihisti, silmänsä sitäi paremmin. :Itse vanha Väinämöinen katsoi vierellä vesiä, <br /> :loi silmät sivulle purren. Näki kummoa vähäisen: <br /> :Iku-Turso, Äijön poika, vieressä veno punaisen <br /> :nosti päätänsä merestä, lakkoansa lainehesta. :Vaka vanha Väinämöinen saipa korvat kourihinsa. <br /> :Korvista kohottelevi, kysytteli, lausutteli, <br /> :sanan virkkoi, noin nimesi: "Iku-Turso, Äijön poika! <br /> :Miksi sie merestä nousit, kuksi aallosta ylenit <br /> :etehen imehnisille, saanikka Kalevan poian?" :Iku-Turso, Äijön poika, eikä tuo ihastu tuosta <br /> :eikä tuo kovin pelästy eikä varsin vastaele. :Vaka vanha Väinämöinen tarkoin toiste tutkaeli, <br /> :kolmasti kovin kysyvi: "Iku-Turso, Äijön poika! <br /> :Miksi sie merestä nousit, kuksi aallosta ylenit?" :Iku-Turso, Äijön poika, jo kerralla kolmannella <br /> :sanan vastaten sanovi: "Siksi mie merestä nousin, <br /> :siksi aallosta ylenin: oli mielessä minulla <br /> :surmata suku Kalevan, saa'a sampo Pohjolahan. <br /> :Kun nyt lasket lainehisin, heität vielä herjan hengen, <br /> :enpä toiste tullekana etehen imehnisille." :Silloin vanha Väinämöinen heitti herjan lainehisin. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Iku-Turso, Äijön poika! <br /> :Ellös sie merestä nousko, ellös aallosta yletkö <br /> :etehen imehnisille tämän päivyen perästä!" :Senpä päivyen perästä ei Turso merestä nouse <br /> :etehen imehnisille, kuni kuuta, aurinkoa, <br /> :kuni päiveä hyveä, ilmoa ihailtavata. :Siitä vanha Väinämöinen laski eelle laivoansa. <br /> :Oli aikoa vähäinen, pirahteli pikkarainen. <br /> :Jo Ukko, ylijumala, itse ilmojen isäntä, <br /> :virkki tuulet tuulemahan, säät rajut rajuamahan. :Nousi tuulet tuulemahan, säät rajut rajuamahan. <br /> :Kovin läikkyi länsituuli, luoetuuli tuikutteli; <br /> :enemmän etelä tuuli, itä inkui ilkeästi; <br /> :kauheasti kaakko karjui, pohjonen kovin porasi. :Tuuli puut lehettömäksi, havupuut havuttomaksi, <br /> :kanervat kukattomaksi, heinät helpehettömäksi. <br /> :Nosti mustia muria päälle selvien vesien. :Kovin silloin tuulet tuuli, aallot hakkasi alusta. <br /> :Veivät harpun hauinluisen, kantelon kalaneväisen <br /> :väen Vellamon hyväksi, Ahtolan iki-iloksi. <br /> :Ahto aalloilta havainnut, Ahon lapset lainehilta; <br /> :ottivat sorean soiton, kotihinsa korjasivat. :Siinä vanhan Väinämöisen ve'et silmihin vetihe. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Sinne sattui saalahani, <br /> :meni mielisoittimeni, katosi iki-iloni! <br /> :En tuota enämpi saane sinä ilmoisna ikänä <br /> :hauin hampahan iloa, kalanluista luikutusta." :Itse seppo Ilmarinen, tuopa tuiki tuskautui. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi, poloinen, päiviäni, <br /> :kun läksin selille näille, ulapoille auke'ille, <br /> :polin puulle pyörivälle, varvalle vapisevalle! <br /> :Jo on tukka tuulta nähnyt, hivus säätä hirveätä, <br /> :parta päiviä pahoja, nähnyt näilläki vesillä; <br /> :harvoin on havaita tainnut tuulta ennen tuon näöistä, <br /> :noita kuohuja kovia, lakkipäitä lainehia. <br /> :Jo nyt on tuuli turvanani, meren aalto armonani!" :Vaka vanha Väinämöinen, tuopa tuossa arvelevi: <br /> :"Ei venossa vieremistä, purressa parahtamista! <br /> :Itku ei hä'ästä päästä, parku päivistä pahoista." :Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Vesi, kiellä poikoasi, laine, lastasi epeä, <br /> :Ahto, aaltoja aseta, Vellamo, veen väkeä, <br /> :ettei parsku parraspuille, pääse päälle kaarieni! :"Nouse, tuuli, taivahalle, ylös pilvihin ajaite, <br /> :sukuhusi, syntyhysi, heimohon, perehesesi! <br /> :Elä kaa'a puista purtta, vierrä hongaista venettä! <br /> :Ennen kaa'a puut palolla, kuuset kummuilla kumoa!" :Se on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> :sanan virkkoi, noin nimesi: "Tule, kokko turjalainen! <br /> :Tuopa kolme sulkoasi, kokko, kolme, kaarne, kaksi <br /> :varaksi vähän venehen, pahan purren parraspuuksi!" :Itse laitoa lisäsi, varppehia valmisteli; <br /> :liitti tuohon liikalaiat, koko sylen korkeuiset, <br /> :aallon käymättä ylitse, partahille parskumatta. :Jo oli kyllin laitoaki, venehessä varppehia <br /> :tuulen tuiman tuikutella, aallon ankaran lykätä, <br /> :kuohuja kulettaessa, mäkipäitä mentäessä. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Yhdesviidettä runo|Yhdesviidettä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kolmasviidettä runo|Kolmasviidettä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 68 727 2006-06-19T14:30:40Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] Vaka vanha Väinämöinen elelevi aikojansa<br/> noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla.<br/> Laulelevi virsiänsä, laulelevi, taitelevi. Lauloi päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli<br/> muinaisia muisteloita, noita syntyjä syviä, <br/>joit' ei laula kaikki lapset, ymmärrä yhet urohot<br/> tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla. Kauas kuuluvi sanoma, ulos viestit vierähtävät<br/> Väinämöisen laulannasta, urohon osoannasta.<br/> Viestit vierähti suvehen, sai sanomat Pohjolahan. Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen.<br/> Se kävi kylässä kerran; kuuli kummia sanoja,<br/> lauluja laeltavaksi, parempia pantavaksi<br/> noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla,<br/> kuin mitä itseki tiesi, oli oppinut isolta. Tuo tuosta kovin pahastui, kaiken aikansa kaehti<br/> Väinämöistä laulajaksi paremmaksi itseänsä. <br/>Jo tuli emonsa luoksi, luoksi valtavanhempansa.<br/> Lähteäksensä käkesi, tullaksensa toivotteli<br/> noille Väinölän tuville kera Väinön voitteloille. Iso kielti poikoansa, iso kielti, emo epäsi<br/> lähtemästä Väinölähän kera Väinön voitteloille:<br/> "Siellä silma lauletahan, lauletahan, lausitahan<br/> suin lumehen, päin vitihin, kourin ilmahan kovahan,<br/> käsin kääntymättömäksi, jaloin liikkumattomaksi." Sanoi nuori Joukahainen: "Hyväpä isoni tieto,<br/> emoni sitäi parempi, oma tietoni ylinnä. <br/>Jos tahon tasalle panna, miesten verroille vetäitä, <br/>itse laulan laulajani, sanelen sanelijani:<br/> laulan laulajan parahan pahimmaksi laulajaksi,<br/> jalkahan kiviset kengät, puksut puiset lantehille,<br/> kiviriipan rinnan päälle, kiviharkon hartioille,<br/> kivihintahat kätehen, päähän paatisen kypärän." Siitä läksi, ei totellut. Otti ruunansa omansa,<br/> jonka turpa tulta iski, säkeniä säärivarret;<br/> valjasti tulisen ruunan korjan kultaisen etehen.<br/> Itse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa,<br/> iski virkkua vitsalla, heitti helmiruoskasella.<br/> Läksi virkku vieremähän, hevonen helettämähän. Ajoa suhuttelevi. Ajoi päivän, ajoi toisen,<br/> ajoi kohta kolmannenki. Jo päivänä kolmantena<br/> päätyi Väinölän ahoille, Kalevalan kankahille. Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen,<br/> oli teittensä ajaja, matkojensa mittelijä <br/>noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. Tuli nuori Joukahainen, ajoi tiellä vastatusten:<br/> tarttui aisa aisan päähän, rahe rahkehen takistui,<br/> länget puuttui länkilöihin, vemmel vempelen nenähän. Siitä siinä seisotahan, seisotahan, mietitähän...<br/> vesi vuoti vempelestä, usva aisoista usisi. Kysyi vanha Väinämöinen: "Kuit' olet sinä sukua,<br/> kun tulit tuhmasti etehen, vastahan varattomasti?<br/> Säret länget länkäpuiset, vesapuiset vempelehet,<br/> korjani pilastehiksi, rämäksi re'en retukan!" Silloin nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi:<br/> "Mie olen nuori Joukahainen. Vaan sano oma sukusi:<br/> kuit' olet sinä sukua, kuta, kurja, joukkioa?" Vaka vanha Väinämöinen jo tuossa nimittelihe.<br/> Sai siitä sanoneheksi: "Kun liet nuori Joukahainen,<br/> veäite syrjähän vähäisen! Sie olet nuorempi minua." Silloin nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi:<br/> "Vähä on miehen nuoruuesta, nuoruuesta, vanhuuesta! Kumpi on tieolta parempi, muistannalta mahtavampi,<br/> sep' on tiellä seisokahan, toinen tieltä siirtykähän.<br/> Lienet vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen,<br/> ruvetkamme laulamahan, saakamme sanelemahan,<br/> mies on miestä oppimahan, toinen toista voittamahan!" Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi:<br/> "Mitäpä minusta onpi laulajaksi, taitajaksi!<br/> Ain' olen aikani elellyt näillä yksillä ahoilla,<br/> kotipellon pientarilla kuunnellut kotikäkeä. <br/>Vaan kuitenki kaikitenki sano korvin kuullakseni:<br/> mitä sie enintä tieät, yli muien ymmärtelet?" Sanoi nuori Joukahainen: "Tieänpä minä jotaki!<br/> Sen on tieän selvällehen, tajuelen tarkoillehen:<br/> reppänä on liki lakea, liki lieska kiukoata. "Hyvä on hylkehen eleä, ve'en koiran viehkuroia:<br/> luotansa lohia syöpi, sivultansa siikasia. "Siiall' on sileät pellot, lohella laki tasainen.<br/> Hauki hallalla kutevi, kuolasuu kovalla säällä. <br/>Ahven arka, kyrmyniska sykysyt syvillä uipi,<br/> kesät kuivilla kutevi, rantasilla rapsehtivi. "Kun ei tuosta kyllin liene, vielä tieän muunki tieon,<br/> arvoan yhen asian: pohjola porolla kynti,<br/> etelä emähevolla, takalappi tarvahalla.<br/> Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla:<br/> pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla. "Kolme on koskea kovoa, kolme järveä jaloa,<br/> kolme vuorta korkeata tämän ilman kannen alla:<br/> Hämehess' on Hälläpyörä, Kaatrakoski Karjalassa;<br/> ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran." Sanoi vanha Väinämöinen: "Lapsen tieto, naisen muisti,<br/> ei ole partasuun urohon eikä miehen naisekkahan!<br/> Sano syntyjä syviä, asioita ainoisia!" Se on nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi:<br/> "Tieän mä tiaisen synnyn, tieän linnuksi tiaisen,<br/> kyyn viherän käärmeheksi, kiiskisen ve'en kalaksi.<br/> Rauan tieän raukeaksi, mustan mullan muikeaksi,<br/> varin veen on vaikeaksi, tulen polttaman pahaksi. "Vesi on vanhin voitehista, kosken kuohu katsehista,<br/> itse Luoja loitsijoista, Jumala parantajista. "Vuoresta on vetosen synty, tulen synty taivosesta,<br/> alku rauan ruostehesta, vasken kanta kalliosta. "Mätäs on märkä maita vanhin, paju puita ensimmäinen,<br/> hongan juuri huonehia, paatonen patarania." Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:<br/> "Muistatko mitä enemmin, vain jo loppuivat lorusi?" Sanoi nuori Joukahainen: "Muistan vieläki vähäisen!<br/> Muistanpa ajan mokoman, kun olin merta kyntämässä, <br/>meren kolkot kuokkimassa, kalahauat kaivamassa,<br/> syänveet syventämässä, lampiveet on laskemassa,<br/> mäet mylleröittämässä, louhet luomassa kokohon. "Viel' olin miesnä kuuentena, seitsemäntenä urosna<br/> tätä maata saataessa, ilmoa suettaessa,<br/> ilman pieltä pistämässä, taivon kaarta kantamassa,<br/> kuuhutta kulettamassa, aurinkoa auttamassa,<br/> otavaa ojentamassa, taivoa tähittämässä." Sanoi vanha Väinämöinen: "Sen varsin valehtelitki!<br/> Ei sinua silloin nähty, kun on merta kynnettihin,<br/> meren kolkot kuokittihin, kalahauat kaivettihin,<br/> syänveet syvennettihin, lampiveet on laskettihin,<br/> mäet mylleröitettihin, louhet luotihin kokohon. "Eikä lie sinua nähty, ei lie nähty eikä kuultu<br/> tätä maata saataessa, ilmoa suettaessa,<br/> ilman pieltä pistettäissä, taivon kaarta kannettaissa,<br/> kuuhutta kuletettaissa, aurinkoa autettaissa,<br/> otavaa ojennettaissa, taivoa tähitettäissä." Se on nuori Joukahainen tuosta tuon sanoiksi virkki:<br/> "Kun ei lie minulla mieltä, kysyn mieltä miekaltani.<br/> Oi on vanha Väinämöinen, laulaja laveasuinen!<br/> Lähe miekan mittelöhön, käypä kalvan katselohon!" Sanoi vanha Väinämöinen: "En noita pahoin pelänne<br/> miekkojasi, mieliäsi, tuuriasi, tuumiasi.<br/> Vaan kuitenki kaikitenki lähe en miekan mittelöhön<br/> sinun kanssasi, katala, kerallasi, kehno raukka." Siinä nuori Joukahainen murti suuta, väänti päätä, <br/>murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki:<br/> "Ken ei käy miekan mittelöhön, lähe ei kalvan katselohon,<br/> sen minä siaksi laulan, alakärsäksi asetan.<br/> Panen semmoiset urohot sen sikäli, tuon täkäli,<br/> sorran sontatunkiohon, läävän nurkkahan nutistan." Siitä suuttui Väinämöinen, siitä suuttui ja häpesi.<br/> Itse loihe laulamahan, sai itse sanelemahan:<br/> ei ole laulut lasten laulut, lasten laulut, naisten naurut,<br/> ne on partasuun urohon, joit' ei laula kaikki lapset<br/> eikä pojat puoletkana, kolmannetkana kosijat<br/> tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla. Lauloi vanha Väinämöinen: järvet läikkyi, maa järisi,<br/> vuoret vaskiset vapisi, paaet vahvat paukahteli,<br/> kalliot kaheksi lenti, kivet rannoilla rakoili. Lauloi nuoren Joukahaisen: vesat lauloi vempelehen,<br/> pajupehkon länkilöihin, raiat rahkehen nenähän.<br/> Lauloi korjan kultalaian: lauloi lampihin haoiksi;<br/> lauloi ruoskan helmiletkun meren rantaruokosiksi;<br/> lauloi laukkipään hevosen kosken rannalle kiviksi. Lauloi miekan kultakahvan salamoiksi taivahalle,<br/> siitä jousen kirjavarren kaariksi vesien päälle,<br/> siitä nuolensa sulitut havukoiksi kiitäviksi,<br/> siitä koiran koukkuleuan, sen on maahan maakiviksi. Lakin lauloi miehen päästä pilven pystypää kokaksi;<br/> lauloi kintahat käestä umpilammin lumpehiksi,<br/> siitä haljakan sinisen hattaroiksi taivahalle,<br/> vyöltä ussakan utuisen halki taivahan tähiksi. Itsen lauloi Joukahaisen: lauloi suohon suonivöistä,<br/> niittyhyn nivuslihoista, kankahasen kainaloista. Jo nyt nuori Joukahainen jopa tiesi jotta tunsi:<br/> tiesi tielle tullehensa, matkallen osannehensa<br/> voittelohon, laulelohon kera vanhan Väinämöisen. Jaksoitteli jalkoansa: eipä jaksa jalka nousta;<br/> toki toistakin yritti: siin' oli kivinen kenkä. Siitä nuoren Joukahaisen jopa tuskaksi tulevi,<br/> läylemmäksi lankeavi. Sanan virkkoi, noin nimesi:<br/> "Oi on viisas Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen!<br/> Pyörrytä pyhät sanasi, peräytä lausehesi!<br/> Päästä tästä pälkähästä, tästä seikasta selitä! <br/>Panenpa parahan makson, annan lunnahat lujimmat." Sanoi vanha Väinämöinen: "Niin mitä minullen annat,<br/> jos pyörrän pyhät sanani, peräytän lauseheni,<br/> päästän siitä pälkähästä, siitä seikasta selitän?" Sanoi nuori Joukahainen: "Onp' on mulla kaarta kaksi,<br/> jousta kaksi kaunokaista; yks' on lyömähän riveä, <br/>toinen tarkka ammunnalle. Ota niistä jompikumpi!" Sanoi vanha Väinämöinen: "Huoli en, hurja, jousistasi,<br/> en, katala, kaaristasi! On noita itselläniki<br/> joka seinä seisoteltu, joka vaarnanen varottu:<br/> miehittä metsässä käyvät, urohitta ulkotöillä." <br/>Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siitäki syvemmä. Sanoi nuori Joukahainen: "Onp' on mulla purtta kaksi,<br/> kaksi kaunoista venoa; yks' on kiistassa kepeä,<br/> toinen paljo kannattava. Ota niistä jompikumpi!" Sanoi vanha Väinämöinen: "Enp' on huoli pursistasi,<br/> venehistäsi valita! On noita itselläniki<br/> joka tela tempaeltu, joka lahtema laottu,<br/> mikä tuulella tukeva, mikä vastasään menijä." <br/>Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siitäki syvemmä. Sanoi nuori Joukahainen: "On mulla oritta kaksi,<br/> kaksi kaunoista hepoa; yks' on juoksulle jalompi,<br/> toinen raisu rahkehille. Ota niistä jompikumpi!" Sanoi vanha Väinämöinen: "En huoli hevosiasi,<br/> sure en sukkajalkojasi! On noita itselläniki<br/> joka soimi solmieltu, joka tanhua taluttu:<br/> vesi selvä selkäluilla, rasvalampi lautasilla."<br/> Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siitäki syvemmä. Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on vanha Väinämöinen!<br/> Pyörrytä pyhät sanasi, peräytä lausehesi!<br/> Annan kultia kypärin, hope'ita huovan täyen,<br/> isoni soasta saamat, taluttamat tappelosta." Sanoi vanha Väinämöinen: "En huoli hope'itasi,<br/> kysy en, kurja, kultiasi! On noita itselläniki<br/> joka aitta ahtaeltu, joka vakkanen varottu:<br/> ne on kullat kuun-ikuiset, päivän-polviset hopeat."<br/> Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siitäki syvemmä. Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on vanha Väinämöinen!<br/> Päästä tästä pälkähästä, tästä seikasta selitä! <br/>Annan aumani kotoiset, heitän hietapeltoseni<br/> oman pääni päästimeksi, itseni lunastimeksi." Sanoi vanha Väinämöinen: "En halaja aumojasi,<br/> herjä, hietapeltojasi! On noita itselläniki,<br/> peltoja joka perällä, aumoja joka aholla.<br/> Omat on paremmat pellot, omat aumat armahammat."<br/> Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi ainakin alemma. Siitä nuori Joukahainen toki viimein tuskastui,<br/> kun oli leuan liettehessä, parran paikassa pahassa,<br/> suun on suossa, sammalissa, hampahin haon perässä. Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on viisas Väinämöinen,<br/> tietäjä iän-ikuinen! Laula jo laulusi takaisin,<br/> heitä vielä heikko henki, laske täältä pois minua!<br/> Virta jo jalkoa vetävi, hiekka silmiä hiovi. "Kun pyörrät pyhät sanasi, luovuttelet luottehesi,<br/> annan Aino siskoseni, lainoan emoni lapsen<br/> sulle pirtin pyyhkijäksi, lattian lakaisijaksi,<br/> hulikkojen huuhtojaksi, vaippojen viruttajaksi,<br/> kutojaksi kultavaipan, mesileivän leipojaksi." Siitä vanha Väinämöinen ihastui ikihyväksi,<br/> kun sai neion Joukahaisen vanhan päivänsä varaksi. Istuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse.<br/> Lauloi kotvan, lauloi toisen, lauloi kotvan kolmannenki:<br/> pyörti pois pyhät sanansa, perin laski lausehensa. Pääsi nuori Joukahainen, pääsi leuan liettehestä, <br/>parran paikasta pahasta, hevonen kosken kivestä, <br/>reki rannalta haosta, ruoska rannan ruokosesta. Kohoeli korjahansa, reutoihe rekosehensa;<br/> läksi mielellä pahalla, syämellä synkeällä <br/>luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa. Ajoa karittelevi. Ajoi kummasti kotihin:<br/> rikki riihe'en rekensä, aisat poikki portahasen. Alkoi äiti arvaella, isonen sanan sanovi:<br/> "Suottapa rikoit rekesi, tahallasi aisan taitoit!<br/> Mitäpä kummasti kuletki, tulet tuhmasti kotihin?" Tuossa nuori Joukahainen itkeä vetistelevi<br/> alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin<br/> sekä huulin hyypynyisin, nenän suulle langennuisen. Emo ennätti kysyä, vaivan nähnyt vaaitella:<br/> "Mitä itket, poikueni, nuorna saamani, nureksit,<br/> olet huulin hyypynyisin, nenän suulle langennuisen?" Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on maammo, kantajani!<br/> Jo on syytä syntynynnä, taikoja tapahtununna,<br/> syytä kyllin itkeäni, taikoja nureksiani!<br/> Tuot' itken tämän ikäni, puhki polveni murehin:<br/> annoin Aino siskoseni, lupasin emoni lapsen<br/> Väinämöiselle varaksi, laulajalle puolisoksi,<br/> turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle." Emo kahta kämmentänsä hykersi molempiansa;<br/> sanan virkkoi, noin nimesi: "Elä itke, poikueni!<br/> Ei ole itkettäviä, suuresti surettavia:<br/> tuota toivoin tuon ikäni, puhki polveni halasin<br/> sukuhuni suurta miestä, rotuhuni rohkeata,<br/> vävykseni Väinämöistä, laulajata langokseni." Sisar nuoren Joukahaisen itse itkullen apeutui.<br/> Itki päivän, itki toisen poikkipuolin portahalla;<br/> itki suuresta surusta, apeasta miel'alasta. Sai emo sanelemahan: "Mitä itket, Ainoseni,<br/> kun olet saava suuren sulhon, miehen korkean kotihin<br/> ikkunoillen istujaksi, lautsoille lavertajaksi?" Tuon tytär sanoiksi virkki: "Oi emoni, kantajani!<br/> Itkenpä minä jotaki: itken kassan kauneutta,<br/> tukan nuoren tuuheutta, hivuksien hienoutta,<br/> jos ne piennä peitetähän, katetahan kasvavana. "Tuotapa ikäni itken, tuota päivän armautta,<br/> suloutta kuun komean, ihanuutta ilman kaiken,<br/> jos oisi nuorna jättäminen, lapsena unohtaminen<br/> veikon veistotanterille, ison ikkunan aloille." Sanovi emo tytölle, lausui vanhin lapsellensa:<br/> "Mene, huima, huolinesi, epäkelpo, itkuinesi!<br/> Ei ole syytä synkistyä, aihetta apeutua.<br/> Paistavi Jumalan päivä muuallaki maailmassa,<br/> ei isosi ikkunoilla, veikkosi veräjän suulla.<br/> Myös on marjoja mäellä, ahomailla mansikoita<br/> poimia sinun poloisen ilmassa etempänäki,<br/> ei aina ison ahoilla, veikon viertokankahilla." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Toinen runo|Toinen runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Neljäs runo|Neljäs runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 69 747 2006-06-19T14:31:13Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Nyt on neiti neuvominen, morsian opastaminen. <br /> :Kenpä neien neuvojaksi, impyen opastajaksi? :Osmotar, oleva vaimo, Kalevatar, kaunis impi, <br /> :hänpä neittä neuvomahan, orpoa opastamahan, <br /> :miten olla mielevänä, kuten kuuluna asua, <br /> :mielevänä miehelässä, kuuluna anoppelassa. :Saneli sanoilla noilla, lausui noilla lausehilla: <br /> :"Morsian, sisarueni, kapulehti, lempyeni! <br /> :Kuules, kuin minä sanelen, kielin toisin kertoelen! :"Lähet jo, kukka, kulkemahan, mansikka, matelemahan, <br /> :verannukka, vieremähän, sametti, samoamahan <br /> :tästä kuulusta ko'ista, kaunihista kartanosta; <br /> :tulet toisehen talohon, perehesen vierahasen. <br /> :Toisin toisessa talossa, muiten muissa vierahissa: <br /> :ajatellen astuminen, tuumitellen toimiminen; <br /> :ei kuin taaton tanterella, oman maammon manterella, <br /> :laksoloissa laulaminen, kujilla kukahtaminen. :"Kun lähet talosta tästä, muista kaikki muut kalusi, <br /> :ne kolme kotihin heitä: päivän-päälliset unoset, <br /> :emon armahan sanaset, joka kirnun pettäjäiset! :"Kaikki muista muuttelosi unikonttisi unoha <br /> :kotoisille tyttärille, kotiuunin korvaselle! <br /> :Laulut heitä lautsan päähän, ilovirret ikkunoille, <br /> :tyttöys tyvelle vastan, huimuus hurstin hulpiloille, <br /> :pankolle pahat tapasi, laiskuutesi lattialle! <br /> :Tahikka kaasolle taritse, työnnä kaason kainalohon, <br /> :kaason vieä vitsikkohon, kantoa kanervikkohon! :"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: <br /> :taattoarmo heittäminen, appiarmo ottaminen, <br /> :alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen. :"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: <br /> :maammoarmo heittäminen, anopp'armo ottaminen, <br /> :alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen. :"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: <br /> :veliarmo heittäminen, kytyarmo ottaminen, <br /> :alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen. :"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: <br /> :sisararmo heittäminen, natoarmo ottaminen, <br /> :alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen. :"Ellöspä sinä ikänä, kuuna kullan valkeana <br /> :tavatoin talohon menkö, miehuetoin miehelähän! <br /> :Tapoja talo kysyvi, tapoja talo hyväki, <br /> :mies on mieltä koittelevi, mies mieltä ani paraski; <br /> :äsken tarkka tarvitahan, jos talo epätapainen, <br /> :ja vakainen vaaitahan, jos on mies epäpätöinen. :"Jos ukko susi supussa, akka karhu karsinassa, <br /> :kyty kyinä kynnyksellä, nato nauloina pihalla, <br /> :sama on arvo antaminen: alemma kumartaminen, <br /> :kuin ennen emosi luona, oman taattosi tuvilla <br /> :taattoa kumartaminen, maammoasi arvominen. :"Piteä sinun pitävi pää tarkka, tanea mieli, <br /> :aina ankara ajatus, ymmärrys yhentasainen, <br /> :iltasella silmät virkut valkeata vaalimahan, <br /> :aamusella korvat tarkat kukon ääntä kuulemahan. <br /> :Konsa kukko kerran lauloi, viel' ei toista virkkanunna, <br /> :silloin nuorten nousuaika, vanhojen lepu'uaika. :"Kun ei kukko laulakana, ei äännä isännän lintu, <br /> :piä kuuta kukkonasi, otavaista oppinasi! <br /> :Käyös ulkona use'in, käyös kuuta katsomassa, <br /> :otavaista oppimassa, tähtiä tähyämässä! :"Konsa oike'in otava, sarvet suorahan suvehen, <br /> :pursto perin pohjasehen, silloin aikasi sinulla <br /> :nousta luota nuoren sulhon, saa'a viereltä verevän, <br /> :saa'a tulta tuhkasista, valkeata vakkasesta, <br /> :tuli puikkohon puhua lienosti levittämättä. :"Kun ei tulta tuhkasissa, valkeata vakkasessa, <br /> :kutkuttele kullaltasi, katkuttele kaunoltasi: <br /> :'Anna tulta, armaiseni, valkeata, marjaseni!' :"Saat sa piitä pikkaraisen, tauloa taki vähäisen: <br /> :iske tuli tuikahuta, päre pihtihin viritä, <br /> :lähe läävä läänimähän, raavahat ravitsemahan! <br /> :Ammovi anopin lehmä, hirnuvi apen hevonen, <br /> :ky'yn lehmä kytkäisevi, naukuvi naon vasikka <br /> :heinän hienon heittäjäistä, apilan ojentajaista. :"Käy kujaset kuurullasi, läävät länkämöisilläsi, <br /> :syötä lehmät leyhkeästi, lammaskarja lauhkeasti! <br /> :Olet lehmille ojenna, juomat vaivaisten vasoille, <br /> :varsoille valitut korret, karitsoille hienot heinät! <br /> :Eläkä sioille singu, elä potki porsahia: <br /> :kanna kaukalo sioille, purtilonsa porsahille! :"Elä läävässä lepeä, lamo lammaskarsinassa! <br /> :Kun olet läävän lääninynnä, katsonunna karjan kaiken, <br /> :jo jou'u takaisin tuolta, tule tuiskuna tupahan! <br /> :Siell' on lapsi itkemässä, pieni peitetten sisässä, <br /> :eikä lausu lapsi rukka, saata kieletöin sanoa, <br /> :onko vilu taikka nälkä tahi muu tapahtumainen, <br /> :ennenkuin tulevi tuttu, kuulevi emonsa äänen. :"Vaan tupahan tullessasi tule neljänä tupahan: <br /> :vesikappanen käessä, lehtiluuta kainalossa, <br /> :tulitikku hampahissa itse ollet neljäntenä. :"Ala sillat siivoella, lautalattiat la'aista: <br /> :visko vettä lattialle, elä visko lapsen päälle! <br /> :Nähnet lapsen lattialla, jos kohta kälynki lapsi: <br /> :nosta lapsi lautsaselle, pese silmät, pää silitä, <br /> :anna leipeä kätehen, vuole voita leivän päälle! <br /> :Kun ei leipeä talossa, anna lastunen kätehen! :"Kun saat pöytien pesohon viikon päästä viimeistäki, <br /> :pese pöyät, laiat muista, jalkoja elä unoha! <br /> :Lautsaset vesin valele, seinät siivin siivoele, <br /> :lautsat kaikki laitoinensa, seinät pitkin juomuinensa! :"Mi on pöyällä pölyä, mi tomua ikkunoilla, <br /> :nepä siivellä sipaise, vetäise vesitukolla, <br /> :etteipä tomu tomaha, pöly kattohon pölähä! :"Karista katosta karstat, noet nuoho kiukahasta, <br /> :piä patsas muistossasi eläkä orsia unoha, <br /> :että tuntuisi tuvaksi, asunnoksi arvattaisi! :"Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen! <br /> :Elä suihki sutsunatta eläkä räämi rätsinättä, <br /> :elä liiku liinasetta, elä kengättä kehaja! <br /> :Tuosta sulho suuttuneisi, mies nuori nuristuneisi. :"Noita sie kovin varaja pihlajaisia pihalla! <br /> :Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa, <br /> :pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät, <br /> :joilla neittä neuvotahan, orpoa opetetahan <br /> :nuoren miehen mieltä myöten, sulhosen syäntä myöten. :"Piä herkät hiiren korvat, terävät jalat jäniksen! <br /> :Niska nuori notkuttele, kaula kaunis kaarruttele <br /> :kuni kasvava kataja tahi tuore tuomen latva! :"Valvoa sinun pitävi, aina valvoa, varoa, <br /> :ettet pyri pyllyllesi, pankon päähän pitkällesi <br /> :etkä vaivu vaattehille, veteleite vuotehelle! :"Kyty kynnöltä tulevi, appi aitojen panolta, <br /> :urohosi ulkotöiltä, kaunosi kasen ajolta: <br /> :vieminen vesiropehut, käsipyyhe kantaminen, <br /> :alaha kumartaminen, mielilause lausuminen. :"Anopp' aitasta tulevi jauhovakka kainalossa: <br /> :juokse vastahan pihalle, alaha kumarteleite, <br /> :pyyä vakka kainalosta tuo tupahan vieäksesi! :"Kun et arvata osanne, itsestäsi ymmärrellä, <br /> :kulle työlle työntyminen, toimelle rupeaminen, <br /> :niin taho akalta tietä: 'Oi armas anoppiseni! <br /> :Kuinka tässä työt tehä'än, askarehet arvatahan?' :"Akka varsin vastoavi, anoppi sanan sanovi: <br /> :'Noinpa tässä työt tehä'än, askarehet arvatahan: <br /> :survotahan, jauhetahan, kivenpuussa kiikutahan, <br /> :vielä vettä kannetahan, taikinat alustetahan, <br /> :halot tuoahan tupahan pätsin lämmitä-panoksi; <br /> :siitä leivät leivotahan, kakut paksut paistetahan, <br /> :astiat virutetahan, hulikkaiset huuhotahan.' :"Kun kuulit akalta työsi, anopilta askarehet, <br /> :ota kuivehet kiveltä, kiirehi kivitupahan! <br /> :Sitte sinne saatuasi, tultua kivitupahan <br /> :elä kuku kulkullasi, kalju kaulavarrellasi: <br /> :kukkuos kiven kamulla, lapattaisen laulamalla! <br /> :Eläkä ähkeä isosti, kivenpuussa puhkaele, <br /> :ettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi <br /> :ä'issäsi ähkeävän, syämissäsi sysivän! :"Seulo jauhot siepottele, kanna kannella tupahan! <br /> :Leivo leivät leppeästi, vastoa ani visusti, <br /> :jottei paikoin jauhot jäisi, toisin selkeät seokset! :"Näet korvon kallellansa: ota korvonen olalle, <br /> :vesikappa kainalohon, ala astua ve'elle; <br /> :kanna korvo kaunihisti, kuleta korennon päässä! <br /> :Tule tuulena takaisin, astuos ahavan lailla, <br /> :viikon veellä viipymättä, kaivolle katoamatta, <br /> :ettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi <br /> :kuvoasi katselevan, itseäs' ihastelevan, <br /> :verevyyttäsi vetehen, kauneutta kaivosehen! :"Menet pitkälle pinolle, halkosien suollantahan: <br /> :elä halkoa hyleksi, ota halko haapainenki! <br /> :Heitä halko hiljallensa, kovasti kolajamatta, <br /> :taikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi <br /> :vihoissasi viskelevän, kiukuissa kolistelevan. :"Kun sa astut aittasehen, lähet jauhon nouantahan, <br /> :elä aittahan asetu, viivy viikon aittatiellä, <br /> :taikka appi arvelevi, anoppi ajattelevi <br /> :jauhoja jakelevasi, antavan kylän akoille. :"Lähet astian pesohon, hulikkojen huuhtelohon: <br /> :pese kannut korvinensa, tuopit uurtehuisinensa! <br /> :Maljat huuho muista laiat, lusikkaiset muista varret! :"Lusikat piä lu'ussa, astiasi arvelussa, <br /> :ettei koirat kollottele, kasit noita kannattele, <br /> :linnut liioin liikuttele, lapset laittele levälle! <br /> :Kyll' on lapsia kylässä, paljo näitä pienoisia, <br /> :jotka kannut kanteleisi, lusikat levitteleisi. :"Iltasaunan saapuessa veet vetele, vastat kanna, <br /> :hauo vastat valmihiksi saunahan savuttomahan <br /> :ilman viikon viipymättä, saunahan katoamatta, <br /> :taikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi <br /> :saunan lauoilla lamovan, penkin päässä piehtaroivan. :"Kun tulet tupahan tuolta, käske appi kylpemähän: <br /> :'Oi on armas appiseni! Jo on sauna joutununna, <br /> :veet ve'etty, vastat saatu, kaikki lautaset la'aistu; <br /> :mene, kylve kyllältäsi, valeleite vallaltasi! <br /> :Itse lienen löylyn lyöjä, alla lautojen asunen.' :"Kun tulevi kehruuaika, kankahan ku'onta-aika, <br /> :käy elä kynsiä kylästä, oppia ojan takoa, <br /> :tointa toisesta talosta, pirran piitä vierahalta! :"Itse langat kehräele, omin hyppysin kutehet, <br /> :langat laita lievempäiset, rihmat aina kierempäiset! <br /> :Keri kiinteä keränen, viipsinpuulle viskaele, <br /> :suvakolle suorittele, kani siitä kangaspuille! <br /> :Iske pirta piukkeasti, nosta niiet notkeasti, <br /> :ku'o sarkakauhtanaiset, hanki villaiset hamoset <br /> :yhen villan kylkyestä, talvilampahan takuista, <br /> :karvoista kevätkaritsan, kesäuuhen untuvista! : <br /> :"Kuules siitä, kuin sanelen, vielä kerran kertoelen! <br /> :Keitä ohraiset oluet, makujuomat maltahiset <br /> :yhen ohrasen jyvästä, puolen puun on poltakselta! :"Kun sa ohria imellät, ma'ustelet maltahia, <br /> :elä koukulla kohenna, kärryksellä käännyttele: <br /> :aina kourilla kohenna, kämmenillä käännyttele! <br /> :Käypä saunassa use'in, elä anna iun paheta, <br /> :kissan istua ituja, kasin maata maltahia! <br /> :Eläkä sure susia, pelkeä metsän petoja <br /> :saunahan samotessasi, kesken yötä käyessäsi! :"Kun konsa tulevi vieras, ellös vierasta vihatko! <br /> :Ainapa hyvä talonen piti vierahan varoja, <br /> :liikoja lihamuruja, kaunihia kakkaroita. :"Käske vieras istumahan, lausuttele laaskavasti: <br /> :syötä vierasta sanoilla, kunnes keitto kerkeävi! :"Taas kun lähtevi talosta, jäähyväiset jättelevi, <br /> :ellös viekö vierastasi ulkopuolelle ovea: <br /> :tuosta sulho suuttuneisi, kaunosi kamaltuneisi. :"Kun kerran halu tulevi käyä itsesi kylässä, <br /> :kysytellen käy kylässä, lausutellen vierahissa! <br /> :Sitte siellä ollessasi piä taitavat tarinat; <br /> :elä sie kotia moiti, alenna anoppiasi! :"Kysyvät kylän miniät tahi muut kyläiset naiset: <br /> :'Antoiko anoppi voita kuin ennen emo kotona?' <br /> :Ellös konsana sanoko: 'Ei anna anoppi voita.' <br /> :Sano aina annettavan, kapustalla kannettavan, <br /> :jos kerran kesässä saanet, senki toisentalvellista! :"Kuules vielä, kuin sanelen, kerran toisen kertoelen! <br /> :Kun menet talosta tästä, tulet toisehen talohon, <br /> :emoa elä unoha, masentele maammoasi! <br /> :Emopa sinun elätti, imetti ihanat rinnat <br /> :ihanasta itsestänsä, valkeasta varrestansa; <br /> :monet yöt unetta vietti, monet atriat unohti <br /> :tuuitellessa sinua, vaaliessa pienoistansa. :"Ken emon unohtanevi, maammonsa masentanevi, <br /> :elköhön Manalle menkö, hyvän tunnon Tuonelahan! <br /> :Manalassa on makso tuhma, kova kosto Tuonelassa <br /> :emonsa unohtajalle, maammonsa masentajalle. <br /> :Tuonen tyttäret toruvat, Manan neiet riitelevät: <br /> :'Kuinka sie emon unohit, oman maammosi masensit? <br /> :Emo on nähnyt suuren vaivan, kantaja kovan kokenut <br /> :saunamaassa maatessansa, olkiloilla ollessansa, <br /> :synnytellessä sinua, katalaista kantaessa.'" :Olipa akka lattialla, akka vanha, vaippa päällä, <br /> :kylän kynnysten kävijä, mieron teien tietelijä. <br /> :Hänpä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja lateli: <br /> :"Kukko lauloi kullallensa, kanan lapsi kaunollensa, <br /> :varis lauloi vaahtokuulla, kevätkuulla keikutteli. <br /> :Minun lauloa pitäisi, heiän olla laulamatta: <br /> :heill' on kultansa kotona, aina luona armahansa; <br /> :minä kullatoin, ko'itoin, ajan kaiken armahatoin. :"Kuules, sisko, kuin sanelen! Kun menetki miehelähän, <br /> :elä noua miehen mieltä, kuin minä poloinen nouin <br /> :miehen mieltä, kiurun kieltä, suuren sulhoni syäntä! :"Olin kukka ollessani, kasvaessani kanerva, <br /> :vesa nuori noustessani, ympynen yletessäni, <br /> :mesimarja mainittaissa, kulta kuiskuteltaessa, <br /> :tavi taattoni pihoilla, lakla maammon lattioilla, <br /> :vesilintu veikon luona, sirkkunen sisaren luona. <br /> :Kävin kukkana kujilla, vaapukkana vainiolla, <br /> :hersuin hiekkarantasilla, keikuin kukkakunnahilla; <br /> :laulelin jokaisen lakson, joka kummun kukkuelin, <br /> :lehot leikkiä pitelin, ahot ainoista iloa. :"Suu veti revon ritahan, kieli kärpän lautasehen, <br /> :mieli neien miehelähän, tapa toisehen talohon. <br /> :Niinpä neiti luotunaki, tytär tuuiteltunaki <br /> :miniäksi miehelähän, orjaksi anoppelahan. :"Jou'uin, marja, muille maille, tuomi, toisille vesille, <br /> :jou'uin, puola, purtavaksi, mansikka, manattavaksi. <br /> :Joka puu puri minua, joka leppä leikkaeli, <br /> :joka koivu koiskaeli, joka haapa haukkaeli. :"Naitihin ma miehelähän, vietihin anoppelahan. <br /> :Sanottihin siell' olevan, neittä sinne naitaessa, <br /> :kuusi kuusista tupoa, kaksin kerroin kammaria, <br /> :ahovieret aittamaina, kujavieret kukkamaina, <br /> :ojavieret ohramaina, kangasvieret kauramaina, <br /> :purnut puitua eloa, toiset purnut puitavia, <br /> :sata saatuja rahoja, sata toinen saatavia. :"Sainpa, tuhma, tulleheksi, kälkö, kättä lyöneheksi: <br /> :tupa oli kuuella tuella, seitsemällä seipähällä, <br /> :ahot täynnä armotuutta, lehot täynnä lemmetyyttä, <br /> :kujat, kurjan, huoliani, metsät mieliä pahoja, <br /> :purnut puitua vihoa, toiset purnut puimatointa, <br /> :sata saatuja sanoja, sata toinen saatavia. :"En mä tuostana totellut, ko'in kuuluna asua. <br /> :Tuolla toivoin kunniata, tuolla lempeä tavoitin, <br /> :tulen tuomalla tupahan, pään päretten poimennalla <br /> :pieksin otsani ovehen, pääni pihtipuolisehen: <br /> :oven suuss' on ouot silmät, kaihat silmät karsinassa, <br /> :kierot keskilattialla, perässä perivihaiset; <br /> :tuli suusta tuikahuvi, kekälehet kielen alta, <br /> :ilkeän isännän suusta, alta kielen armottoman. :"En mä tuostana totellut, ko'in kuitenkin eleä, <br /> :olla aina alla armon sekä nöyrä neuvottava; <br /> :hyppäsin jänön jaloilla, kävin kärpän kämmenillä, <br /> :panin turkan myöhän maata, nousin vaivaisen varahin. <br /> :Saanut en, kurja, kunniata, leino, lempeä tavannut, <br /> :vaikka vuoret vierettäisin, kalliot kaha panisin. :"Suotta survoin suuret jauhot, kiusan karkeat karistin <br /> :syöä ankaran anopin, tulikulkun kuiskaella <br /> :päässä pitkän pintapöyän kultalaiasta kupista. <br /> :Itse söin, miniä raukka, apoin jauhoja kiveltä, <br /> :liesipankko pöytänäni, kapusta lusikkanani. :"Use'in minä utuinen miniänä miehelässä <br /> :kannoin suolta sammalia, noita leivoin leiväkseni, <br /> :vettä kaivosta kapalla, tuota ryypin ryypykseni. <br /> :Sini söin kaloja, kalki, sini, koito, kuorehia, <br /> :kuni notkuin nuottapuilla, keikuin keskellä venettä; <br /> :en saanut sitä kaloa anoppini antamasta, <br /> :joka päiväksi päteisi, kerraksensa kelpoaisi. :"Kesät kontuja keräsin, talvet väännin taikon vartta, <br /> :niinkuin muinenki kasakka eli orja, palkkalainen. <br /> :Ainapa anoppelassa tuo minulle työnnettihin <br /> :riihestä rive'in riusa, saunasta jyke'in loukku, <br /> :rannalta rave'in karttu, suurin taikko tanhuasta. <br /> :Ei uskottu uupuvani, ei varattu vaipuvani, <br /> :vaikka uupuivat urohot, vaipuivat hevosen varsat. :"Niin minä, piloinen piika, te'in työtä työn ajalla, <br /> :väännin hartion väellä. Annas tulla toisen aian: <br /> :jo tulehen tuomittihin, sen kätehen käskettihin. :"Suotta soimat nostettihin, kiusan kielet kannettihin <br /> :päälle mun hyvän tapani, päälle kuulun kunniani; <br /> :sanat päälleni satoivat, puhe'et putoelivat <br /> :kuin tuimat tulikipunat tahi rautaiset rakehet. :"En mä tuostana epäillyt, oisin eeskipäin elellyt <br /> :akan ankaran apuna, tulikulkun kumppalina; <br /> :vaan sepä paha panihe, sepä suurenti suruni, <br /> :kun sulho sueksi muuttui, kauno karhuksi rupesi, <br /> :kylin söi, selin makasi, selin työnsä toimitteli. :"Tuota itkin itsekseni, ajattelin aitassani. <br /> :Muistin muita päiviäni, entistä elantoani <br /> :ison pitkillä pihoilla, emon kaunon kartanolla. :"Sain tuosta sanelemahan, itse virkin, vierettelin: <br /> :'Osasi minun emoni, osasi omenan saa'a, <br /> :taisi taimen kasvatella, ei osannut istutella: <br /> :istutti ihanan taimen ilke'ille istumille, <br /> :pani paikoille pahoille, koivun juurille koville, <br /> :iäksensä itkemähän, kuuksensa kujertamahan. :'Oisipa minussa ollut paikoille paremmillenki, <br /> :pitemmillenki pihoille, laajemmille lattioille, <br /> :paremmanki varren vasta, verevämmän miehen verta. <br /> :Puutuin tuohon pulluksehen, tartuin tuohon talluksehen: <br /> :varikselt' on varren saanut, korpilta nenän kopannut, <br /> :suunsa syövältä suelta, koko muo'on kontiolta. :'Oisinpa mokoman saanut mäellenki mentyäni: <br /> :saanut tieltä tervaskannon, leppäpökkelön lehosta, <br /> :pannut turvan turpehesta, parran naavoista pahoista, <br /> :suun kivestä, pään savesta, silmät kuumista sysistä, <br /> :koivun pahkat korviksensa, raian haarukan jaloiksi.' :"Senpä lauloin laitoissani, huokaelin huolissani. <br /> :Sattui kauno kuulemahan, seinuksella seisomahan! <br /> :Niin kun tuo tulevi tuolta, astui aitan portahalle, <br /> :jo ma tuon tulosta tunsin, astunnasta arvaelin: <br /> :tukka tuiski tuulettaki, hivus viskoi viimattaki; <br /> :ikenet oli irvellänsä, silmät kiljan kaljallansa, <br /> :väätty pihlaja piossa, käätty karttu kainalossa, <br /> :jolla lyöä lykkeävi, kohti päätä kolkkoavi. :"Annas siitä illan tulla! Kun meni makoamahan, <br /> :otti vitsan vierehensä, nahkaruoskan naulaltansa, <br /> :ei ketänä muuta vasten, vasten vaivaista minua. :"Meninpä minäki itse illalla makoamahan, <br /> :sulhon vierehen venähyin; laski sulho vierehensä <br /> :antoi kyllin kyynäspäätä, viljalta vihaista kättä, <br /> :paljo paksuja pajuja, mursunluista ruoskan vartta. :"Nousin kylmältä kyleltä, viluiselta vuotehelta. <br /> :Sulho suorihe jälestä, ulos uksesta uhitti! <br /> :Käsi käypi tukkahani, haparoivi hapsihini, <br /> :tukat tuulelle jakeli, ahavalle anneksivi... :"Mikäs neuvoksi minulle, mikä neuvon antajaksi? <br /> :Teräksestä kengät teetin, paulat vaskesta panetin, <br /> :joilla seisoin seinävieret, kuuntelin kujan perukset, <br /> :kunnes viihtyisi vihainen, asettuisi ankarainen. <br /> :Eikä viihy viimeinkänä, ei asetu aioinkana! :"Vilu viimeinki tulevi vihattuna vierressäni, <br /> :seinävieret seistessäni, ollessa oven takana. <br /> :Arvelin, ajattelime: ei minusta lienekänä <br /> :viikoista vihanpitoa, kaukaista ylenkatsetta <br /> :tässä lemmon leisiossa, pirujen pesäsijassa. :"Heitin hempeät tupaset, armahat asuinmajani, <br /> :läksin, vieno, vieremähän. Vierin soita, vierin maita, <br /> :vierin ventoja vesiä; vierin veikon pellon päähän. <br /> :Siinä kukkui kuivat kuuset, lauloi lakkapäät petäjät, <br /> :kaikki vaakkuivat varikset, harakat hakahtelivat: <br /> :'Ei täällä sinun kotisi eikä synnyntäsijasi!' :"En mä tuotana totellut, vierin veikkoni piha'an. <br /> :Jo mulle veräjät virkki, kaikki vainiot valitti: <br /> :'Mitäpä tulet kotihin, kuta, kurja, kuulemahan? <br /> :Jo ammoin isosi kuoli, kaatui kaunis kantajasi; <br /> :veikko sull' on ventovieras, veikon nainen kuin venakko.' :"En mä tuotana totellut, menin mie toki tupahan. <br /> :Annoin kättä kääkäselle: kylmä kääkä kättä vasten. :"Tultua tupahan tuosta oven suuhun seisotaime. <br /> :Korea kotoinen nainen: ei tule likistämähän, <br /> :käy ei kättä antamahan; korea minä itseki: <br /> :en mene likistämähän, käy en kättä antamahan. <br /> :Pistän kättä kiukahalle: kivet kylmät kiukahassa; <br /> :käännän kättä hiilokselle: hiilet kylmät hiiloksessa. :"Veikko lautsalla lamovi, päässä pankon pöllöttävi, <br /> :syli syttä hartioilla, vaaksa muulla vartalolla, <br /> :kyynärä kyventä päässä, kortteli kovaa nokea. :"Kysyi veikko vierahalta, tutkaeli tullehelta: <br /> :'Mistä vieras veen takoa?' Minä vainen vastaelin: <br /> :'Etkö tunne siskoasi, entistä emosi lasta? <br /> :Me yhen emosen lapset, yhen linnun liekuttamat, <br /> :yhen hanhen hautelemat, yhen pyyn pesästä saamat!' <br /> :Tuosta veikko itkemähän, silmät vettä vieremähän... :"Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa: <br /> :'Hanki syöä siskolleni!' Veikon nainen naljasilmä <br /> :kantoi kaalia koasta, jost' oli rakki rasvan syönyt, <br /> :koira suolan koitellunna, Musti murkinan pitännä. :"Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa: <br /> :'Tuo olutta vierahalle!' Veikon nainen naljasilmä <br /> :toip' on vettä vierahalle, ei sitänä siivon vettä: <br /> :sisaresten silmivettä, kälysten käenpesintä. :"Vierin jälle veikon luota, siirryin synnyntäsijalta. <br /> :Jou'uin, kurja, kulkemahan, sain, kurja, samoamahan, <br /> :raukka, rannat kiertämähän, vaivainen, vaeltamahan <br /> :aina ouoillen oville, veräjille vierahille, <br /> :lapset raukan rannikolle, vaivaiset kylän varahan... :"Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi <br /> :virkkaja vihaisen äänen, äänen tuiman tuikuttaja; <br /> :ei ole minulla monta sanan armon antajata, <br /> :suin sulin puhelijata, kiukahalle käskijätä <br /> :satehesta saatuani, kylmästä kyhättyäni <br /> :hallassa hamehen helmat, turkin helmat tuppurissa. :"Enpä ennen nuorempana, en mä uskonut olisi, <br /> :jos oisi sata sanonut, tuhat kieltä kertaellut <br /> :näille juonin joutuvani, näille päivin pääseväni, <br /> :jotk' on päivät päälle pääsnyt, juonet joutunna kätehen." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|Kahdeskolmatta runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Neljäskolmatta runo|Neljäskolmatta runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 70 755 2006-06-19T14:38:06Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Ahti poika, aino poika, lieto poika Lemminkäinen <br /> :aamulla ani varahin, aivan aika-huomenessa <br /> :astuihen alusmajoille, läksi laivavalkamoille. :Siinä itki puinen pursi, hanka rauta haikeroitsi: <br /> :"Mi minusta laatimasta, kurjasta kuvoamasta! <br /> :Ei Ahti sotia soua kuunna, kymmennä kesänä <br /> :hopeankana halulla, kullankana tarpehella." :Se on lieto Lemminkäinen iski purtta vanttuhulla, <br /> :kirjasuulla kintahalla. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Elä huoli, hongan pinta, varpelaitainen, valita! <br /> :Vielä saat sotia käyä, tappeloita tallustella: <br /> :lienet täynnä soutajia päivän huomenen perästä." :Astuvi emonsa luoksi, itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Et nyt itkene, emoni, valittane, vanhempani, <br /> :jos menen johonkuhunki, suorime sotatiloille. <br /> :Juohtui juoni mieleheni, tuuma aivohon osasi <br /> :kaatakseni Pohjan kansa, kostoakseni katalat." :Emo estellä käkesi, varoitteli vaimo vanha: <br /> :"Ellös menkö, poikaseni, noihin Pohjolan sotihin! <br /> :Siellä surmasi tulevi, kuolemasi kohtoavi." :Mitä huoli Lemminkäinen! Toki mietti mennäksensä, <br /> :lähteäksensä lupasi. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Mistä saisin miehen toisen, sekä miehen jotta miekan <br /> :Ahille soan avuksi, liioin voivalle lisäksi? :"Onpa Tiera tieossani, Kuura kuulemaisissani! <br /> :Siitä saanen miehen toisen, sekä miehen jotta miekan <br /> :Ahille soan avuksi, liioin voivalle lisäksi." :Kulkevi kylitse tuonne, teitse Tieran kartanohon. <br /> :Sanoi sinne saatuansa, toimitteli tultuansa: :"Tieraseni, tiettyiseni, armaiseni, ainoiseni! <br /> :Tokko muistat muinaistamme, entistä elämätämme, <br /> :kun ennen kahen kävimme suurilla sotatiloilla? <br /> :Ei ollut sitä kyleä, kuss' ei kymmenen taloa; <br /> :ei ollut sitä taloa, kuss' ei kymmenen urosta; <br /> :ei ollut sitä urosta eikä miestä melkeätä, <br /> :kuta emme kaatanehet ja kahen kapistanehet." :Iso päätyi ikkunassa keihäsvartta vuolemassa, <br /> :emo aitan kynnyksellä kirnua kolistamassa, <br /> :veljekset veräjän suussa laitioita laatimassa, <br /> :sisarekset sillan päässä vaippoja vanuttamassa. :Virkkoi iso ikkunasta, emo aitan kynnykseltä, <br /> :veljekset veräjän suusta, sisarekset sillan päästä: <br /> :"Ei Tiera sotahan joua, Tieran tuura tappelohon! <br /> :Tiera on tehnyt kuulun kaupan, ikikaupan iskenynnä: <br /> :vast' on nainut naisen nuoren, ottanut oman emännän; <br /> :viel' on nännit näppimättä, rinnat riuahuttamatta." :Tiera päätyi kiukahalla, Kuura uunin korvasella: <br /> :jalan kenki kiukahalla, toisen pankon partahalla, <br /> :veräjällä vyöteleikse, ulkona kävysteleikse. <br /> :Tempoi Tiera keihä'änsä; ei ole keiho suuren suuri <br /> :eikä keiho pienen pieni, keiho keskikertahinen: <br /> :heponen sulalla seisoi, varsa vaapui lappealla, <br /> :susi ulvoi suoverolla, karhu karjui naulan tiessä. :Sylkytteli keihoansa, sylkytteli, nyrskytteli: <br /> :sylen syöksi keihäsvartta peltohon saviperähän, <br /> :nurmehen nukattomahan, maahan mättähättömähän. :Työnti Tiera keihä'änsä Ahin keihojen keselle, <br /> :sekä läksi jotta joutui Ahille soan avuksi. :Siitä Ahti Saarelainen lykkäsi venon vesille <br /> :kuni kyyn kulon-alaisen eli käärmehen elävän. <br /> :Läksi luoen luotehesen tuolle Pohjolan merelle. :Silloin Pohjolan emäntä pakkasen pahan lähetti <br /> :tuolle Pohjolan merelle, ulapalle aukealle. :Itse tuon sanoiksi virkki, sekä käski jotta lausui: <br /> :"Pakko poika pienokainen, oma kaunis kasvattini! <br /> :Lähe tuonne, kunne käsken, kunne käsken ja kehoitan! <br /> :Kylmä veitikän venonen, pursi lieto Lemminkäisen <br /> :selvälle meren selälle, ulapalle aukealle! <br /> :Kylmä itseki isäntä, jää'ä veitikkä vesille, <br /> :jottei pääse päivinänsä, selviä sinä ikänä, <br /> :kun en pääsne päästämähän, kerinne kehittämähän!" :Pakkanen pahansukuinen ja poika pahantapainen <br /> :läksi merta kylmämähän, aaltoja asettamahan. <br /> :Jopa tuonne mennessänsä, maata matkaellessansa <br /> :puut puri lehettömäksi, heinät helpehettömäksi. :Sitte sinne saatuansa meren Pohjan partahalle, <br /> :äärettömän äyrähälle, heti yönä ensimäisnä <br /> :lahet kylmi, lammet kylmi, meren rannat rapsutteli; <br /> :viel' ei merta kylmänynnä, aaltoja asettanunna. <br /> :Pieni on peiponen selällä, västäräkki lainehilla: <br /> :senki on kynnet kylmämättä, pää pieni palelematta. :Äsken tuosta toisna yönä jopa suureksi sukeutui, <br /> :heittihe hävyttömäksi, kovin kasvoi kauheaksi. <br /> :Kylmi silloin täyen kylmän, väki pakkasen paleli: <br /> :kylmi jäätä kyynäsvarren, satoi lunta sauvan varren, <br /> :kylmi veitikän venehen, Ahin laivan lainehille. :Aikoi kylmeä Ahinki, jääteä jalon urohon; <br /> :jopa kynsiä kyseli, anoi alta varpahia. <br /> :Siitä suuttui Lemminkäinen, siitä suuttui ja pahastui; <br /> :tunki Pakkasen tulehen, työnti rautarauniohon. :Käsin Pakkasen piteli, kovan ilman kouristeli. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Pakkanen, Puhurin poika, talven poika hyyelmöinen! <br /> :Elä kylmä kynsiäni, vaai varpahuisiani <br /> :eläkä koske korviani, elä päätäni palele! :"Kyll' on sulla kylmämistä, paljoki palelemista <br /> :ilman ihmisen ihotta, emon tuoman ruumihitta: <br /> :kylmä soita, kylmä maita, kylmä kylmiä kiviä, <br /> :palele vesipajuja, pane haavan pahkuroita, <br /> :koivun kuoria kolota, närehiä näykkäele, <br /> :elä ihmisen ihoa, karvoja kavon tekemän! :"Kun et tuosta kyllin saane, kylmä muita kummempia! <br /> :Kylmä kuumia kiviä, palavoita paateroita, <br /> :rautaisia kallioita, vuoria teräksisiä, <br /> :Vuoksen koskea kovoa, Imatrata ilkeätä, <br /> :kurimuksen kulkun suuta, kinahmia kauheata! :"Joko nyt sanon sukusi, kuuluttelen kunniasi? <br /> :Tieänpä sinun sukusi, tieän kaiken kasvantasi: <br /> :Pakkanen pajuilla syntyi, kova ilma koivikolla <br /> :Pohjolan koan perässä, Pimentolan pirtin päässä <br /> :ikiturmasta isosta, emosta epattomasta. :"Kukas Pakkasen imetti, kovan ilman kostutteli, <br /> :kun oli maammo maiotoinna, emonen utaretoinna? :"Kyyhyt Pakkasen imetti, kyy imetti, käärme syötti <br /> :nännillä nenättömillä, utarella uuttomalla; <br /> :pohjaistuuli tuuitteli, vilu ilma viihytteli <br /> :pahoilla pajupuroilla, here'illä hettehillä. :"Sai poika pahantapainen, tuli turmion-alainen. <br /> :Ei ollut nimeä vielä pojalla epäpäöllä. <br /> :Pantihin nimi pahalle: pantihinpa Pakkaseksi. :"Siitä aioilla ajeli, risukoissa ripsutteli; <br /> :kesät heilui hettehissä, suurimmilla suon selillä; <br /> :talvet mäiski männiköissä, pelmusi petäjiköissä, <br /> :kolkkaeli koivikoissa, lepiköissä leyhkäeli. <br /> :Kylmi puita ja pehuja, tasoitteli tanteria, <br /> :puri puut lehettömäksi, kanervat kukittomaksi, <br /> :pilvat hongista piristi, laski lastut mäntylöistä. :"Joko nyt suureksi sukesit, ylenit ylen ehoksi, <br /> :aioit kylmeä minua, kohotella korviani, <br /> :alta jalkoja anella, päältä kynsiä kysellä? :"Etp' on kylmäne minua, et pahoin palellekana! <br /> :Tulen tungen sukkahani, kekälehet kenkähäni, <br /> :hienot hiilet helmoihini, panun alle paulojeni, <br /> :Pakkasen palelematta, kovan ilman koskematta. :"Tuonne ma sinun manoan Pohjan pitkähän perähän. <br /> :Sitte sinne tultuasi, kotihisi käytyäsi <br /> :kylmä kattilat tulelle, hiilet uunin lietoselle, <br /> :käet naisen taikinahan, poika neitosen povehen, <br /> :utarihin uuhen maito, vatsahan hevosen varsa! :"Et sinä sitä totelle, niin tuonne sinun manoan <br /> :Hiien hiilien sekahan, Lemmon liesikiukahille. <br /> :Siellä tungeite tulehen, asetu alasimelle <br /> :sepän panna paljallansa, vasaralla valkkaella, <br /> :panna paljalla lujasti, vasaralla vaikeasti! :"Et totelle tuotakana, vääjänne väheäkänä, <br /> :vielä muistan muunkin paikan, arvoan yhen aluen: <br /> :vien suusi suven sijahan, kielesi kesän kotihin, <br /> :jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä, <br /> :kun en tulle päästämähän ja käyne kerittämähän." :Pakkanen, Puhurin poika, jo tunsi tuhon tulevan; <br /> :alkoi armoa anella. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Tehkämme sula sovinto toinen ei toistansa viata <br /> :sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana! :"Jos mun kuulet kylmäväksi, toiste tuhmin liikkuvaksi, <br /> :niin tunge tulisijahan, vaivuttele valkeahan, <br /> :sepän hiilien sekahan, alle ahjon Ilmarisen! <br /> :Tahi vie suvehen suuni, kieleni kesän kotihin, <br /> :etten pääse päivinäni, selviä sinä ikänä!" :Siitä lieto Lemminkäinen jätti laivan jäätehesen, <br /> :sotapurren puutoksehen, itse eellehen menevi. <br /> :Tiera tuossa toisna miesnä väänti veitikän jälessä. :Tallasi tasaista jäätä, sileätä siuotteli. <br /> :Astui päivän, tuosta toisen; päivänäpä kolmantena <br /> :jo näkyvi Nälkäniemi, kylä kurja kuumottavi. :Astui alle niemen linnan. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Onko linnassa lihoa ja kalaista kartanossa <br /> :urohille uupuneille, miehille väsynehille?" <br /> :Ollut ei linnassa lihoa, ei kalaista kartanossa. :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Tuli, polta tuhma linna, vesi vieköhön mokoman!" <br /> :Itse eistyvi etemmä, ylös korpehen kohosi, <br /> :matkoille majattomille, teille tietämättömille. :Siitä lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli, <br /> :keritsi kiveltä villat, katkoi karvat kalliolta, <br /> :suoritteli sukkasiksi, kiirehteli kintahiksi <br /> :vilun suurihin sijoihin, pakkasen palelemihin. :Läksi tietä tietämähän, ojelvoista oppimahan: <br /> :tiehyt metsähän vetävi, ojelvoinen ottelevi. :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Ohoh Tiera veikkoseni! Jo nyt jou'uimme johonki, <br /> :kuuksi päiväksi kululle, ilman rannallen iäksi!" :Tiera tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Kostohonpa, koito raukat, kostohon, kovaosaiset, <br /> :saimme suurehen sotahan pimeähän Pohjolahan <br /> :oman hengen heitteheksi, itsemme ikimenoksi <br /> :näillä paikoilla pahoilla, teillä tietämättömillä. :"Emme tuota tunnekana, emme tunne, emme tieä, <br /> :mikä tie vetävi meiät, kuka juoni juohattavi <br /> :kuolemahan korven päähän, kaatumahan kankahalle, <br /> :korppien kotisijoille, variksien vainioille. :"Siinä korpit siirtelevät, linnut liiat kantelevat: <br /> :saavat lintuset lihoa, varikset varia verta, <br /> :korpit noukan kostuketta meiän, raukan, raaoistamme; <br /> :luumme luovat rauniolle, kantavat kivikarille. :"Ei tieä emo poloinen eikä kantaja katala, <br /> :missä liikkuvi lihansa, vierevi oma verensä, <br /> :onko suuressa soassa, tasapäässä tappelossa, <br /> :vaiko suurella selällä, lakehilla lainehilla, <br /> :vai käypi käpymäkeä, vaelsi varvikkosaloa. :"Ei emo mitänä tieä poloisesta poiastansa: <br /> :emo tiesi kuolleheksi, kantaja kaonneheksi. <br /> :Noinpa itkevi emoni, valittavi vanhempani: <br /> :'Tuoll' on poikani, poloisen, tuolla, vaivaisen, varani <br /> :Tuonen toukojen panossa, Kalman maien karhinnassa. <br /> :Saapi nyt minun pojalta, minun, laiton, lapseltani, <br /> :saapi jouset jouten olla, jalot kaaret kuivaella, <br /> :lintuset hyvin lihota, pyyt lehossa pyrhistellä, <br /> :kontiot kovin elellä, peurat pellon piehtaroia.'" :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Niin on, niin, emo poloinen, niinpä, kantaja katala! <br /> :Kasvatit kanoja parven, koko joukon joutsenia: <br /> :tuli tuuli, niin hajotti, tuli lempo, niin levitti, <br /> :yhet sinne, toiset tänne, jonnekunne kolmannetki. :"Kyllä muistan muinaisenki, arvoan ajan paremman, <br /> :kun kulimme kukkasina, marjoina omilla mailla: <br /> :moni katsoi muotohomme, vartehemme valkotteli. <br /> :Ei kuin nyt tätä nykyä, tällä inhalla iällä: <br /> :yks' on tuuli tuttujamme, päivä ennen nähtyjämme; <br /> :senki pilvet peittelevät, satehet salaelevat. :"Vaan en huoli huolimahan, suuresti sureksimahan, <br /> :jos immet hyvin eläisi, kassapäiset kalkettaisi, <br /> :naiset kaikki naurusuulla, mesimielin morsiamet, <br /> :ikävissä itkemättä, huolihin häviämättä. :"Viel' ei meitä noiat noiu, noiat noiu, näe näkijät <br /> :näille teille kuolevaksi, matkoille masenevaksi, <br /> :nuorena nukahtavaksi, verevänä viereväksi. :"Minkä noiat noitunevat, kunka nähnevät näkijät, <br /> :kotihinsa koitukohon, majahansa maatukohon! <br /> :Noitukohot itsiänsä, laulakohot lapsiansa, <br /> :sukuansa surmatkohot, heimoansa herjatkohot! :"Ei ennen minun isoni eikä valtavanhempani <br /> :nouatellut noian mieltä, lahjoitellut lappalaista. <br /> :Noin sanoi minun isoni, noin sanon minä itseki: <br /> :varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, <br /> :auta armokourallasi, väkevällä vallallasi <br /> :miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista, <br /> :pakinoista partasuien, pakinoist' on parratointen! <br /> :Ole ainaisna apuna, vakaisena vartijana, <br /> :ettei poika pois tulisi, emon tuoma erkaneisi <br /> :Luojan luomalta la'ulta, Jumalan sukeamalta!" :Siitä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> :laati huolista hevoset, murehista mustat ruunat, <br /> :päitset päivistä pahoista, satulat salavihoista. <br /> :Hyppäsi hyvän selälle, hyvän laukin lautasille; <br /> :ajoa ramuttelevi Tieran tuttavan keralla. <br /> :Ajoi rannat raskutellen, hiekkarannat herskytellen <br /> :luoksi ehtoisen emonsa, tykö valtavanhempansa. :Siihen Kaukoni kaotan virrestäni viikommaksi, <br /> :Tieran tielle toimittelen kotihinsa kulkemahan. <br /> :Itse virren vierähytän, panen toiselle tolalle. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Yhdeksäskolmatta runo|Yhdeksäskolmatta runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Yhdesneljättä runo|Yhdesneljättä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 71 758 2006-06-19T14:38:10Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Kullervo, Kalervon poika, otti konttihin evästä, <br /> :ajoi lehmät suota myöten, itse kangasta kapusi. <br /> :Sanan virkki vieressänsä, kertoeli käyessänsä: <br /> :"Voi minä poloinen poika, voi poika polon-alainen! <br /> :Jo minä johonki jou'uin, jou'uin joutavan jälille, <br /> :härän hännän paimeneksi, vasikkojen vaalijaksi, <br /> :joka suon on sotkijaksi, maan pahan matelijaksi!" :Istui maahan mättähälle, päätyi päivän rintehesen. <br /> :Siinä virkki virsissänsä, lauluissansa noin lateli: <br /> :"Paistapa, Jumalan päivä, Herran kehrä, hellittele <br /> :sepon karjan kaitsijalle, emännällen ensinkänä! <br /> :Emäntä hyvin elävi, vehnäsiä viiltelevi, <br /> :piirosia pistelevi, voita päälle vuolaisevi. <br /> :Paimen parka kuivan leivän, kuivan kuoren kurskuttavi, <br /> :kauraisen kavertelevi, lementtisen leikkoavi, <br /> :olkisen ojentelevi, petäisen peiputtavi, <br /> :veen lepillä liukkoavi märän mättähän nenästä. :"Mene, päivä, viere, vehnä, alene, Jumalan aika! <br /> :Kule, päivä, kuusikolle, viere, vehnä, vitsikölle, <br /> :karkoa katajikolle, lennä leppien tasalle! <br /> :Päästä paimenta kotihin voivatia vuolemahan, <br /> :rieskoa repäisemähän, kakkaroita kavamahan!" :Silloin Ilmarin emäntä, paimenen pajattaessa, <br /> :Kullervoisen kukkuessa, jo oli vuollut voivatinsa, <br /> :itse rieskansa reväisnyt, kakkaransa kaivaellut; <br /> :keittänyt vetisen vellin, kylmän kaalin Kullervolle, <br /> :jos' oli rakki rasvan syönyt, Musti murkinan pitänyt, <br /> :Merkki syönyt mielin määrin, Halli haukannut halunsa. :Lintunen lehosta lauloi, pieni lintu pensahasta: <br /> :"Jos oisi aika orjan syöä, isottoman illastella." <br /> :Kullervo, Kalervon poika, katsoi pitkän päivän päälle. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo nyt on aika atrioia, <br /> :aika ruoalle ruveta, evähiä etsiskellä." :Ajoi lehmänsä levolle, karjan maata kankahalle; <br /> :itse istui mättähälle, vihannalle turpehelle. <br /> :Laski laukkunsa selästä, otti leivän laukustansa, <br /> :katselevi, kääntelevi. Tuosta tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Moni on kakku päältä kaunis, kuorelta kovin sileä, <br /> :vaan on silkkoa sisässä, akanoita alla kuoren." :Veti veitsensä tupesta leivän leikkaellaksensa: <br /> :veitsi vierähti kivehen, kasahutti kalliohon; <br /> :terä vieri veitsosesta, katkesi kurauksuesta. :Kullervo, Kalervon poika, katselevi veitsyttänsä, <br /> :itse päätyi itkemähän. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Yks' oli veitsi veikkoutta, yksi rauta rakkautta, <br /> :isän saamoa eloa, vanhemman varustamata; <br /> :senki katkaisin kivehen, karahutin kalliohon, <br /> :leipähän pahan emännän, pahan vaimon paistamahan! :"Millä nyt maksan naisen naurun, naisen naurun, piian pilkan, <br /> :akan ilkeän evähät, pahan porton paistannaiset?" :Varis vaakkui varvikosta, varis vaakkui, korppi koikkui: <br /> :"Oi on kurja kullansolki, ainoa Kalervon poika! <br /> :Mit' olet mielellä pahalla, syämellä synkeällä? <br /> :Ota vitsa viiakosta, koivu korven notkelmosta, <br /> :aja suolle sontareiet, lehmät liejuhun levitä <br /> :puolen suurille susille, toisen korven kontioille! :"Kaikoa suet kokohon, karhut kaikki katrahasen! <br /> :Suet pistä Pienikiksi, karhut Kyytäksi kyhäise, <br /> :aja karjana kotihin, kirjavana kartanolle! <br /> :Sillä maksat naisen naurun, pahan vaimon parjaukset." :Kullervo, kalervon poika, itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Malta, malta, hiien huora! Jos itken isoni veistä, <br /> :vielä itkenet itseki, itket lypsylehmiäsi." :Otti vitsan viiakosta, katajaisen karjanruoskan; <br /> :sorti suohon lehmäkarjan, härät murtohon murenti <br /> :puoliksi susien syöä, puolen korven kontioille. <br /> :Suet lausui lehmäsiksi, karhut karjaksi rakenti, <br /> :minkä pisti Pienikiksi, kunka Kyytäksi kyhäisi. :Lonkui päivä lounahasen, kiertyi keski-illoillensa, <br /> :kulki kuusikon tasalle, lenti lehmäslypsykselle. <br /> :Tuo pahainen paimen raiska, Kullervo, Kalervon poika, <br /> :ajoi kontiot kotihin, susikarjan kartanolle. <br /> :Vielä neuvoi karhujansa, susillensa suin puheli: <br /> :"Repäise emännän reisi, pure puoli pohkeata, <br /> :kun tulevi katsomahan, lyykistäikse lypsämähän!" :Teki luikun lehmän luista, härän sarvesta helinän, <br /> :torven Tuomikin jalasta, pillin Kirjon kinterestä. <br /> :Lujahutti luikullansa, toitahutti torvellansa <br /> :kolmasti kotimäellä, kuuesti kujosten suussa. :Tuop' on Ilmarin emäntä, sepon akka, selvä nainen, <br /> :viikon maiotta virovi, ksävoitta kellettävi. <br /> :Kuuli suolta soittamisen, kajahuksen kankahalta. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Ole kiitetty, Jumala! Torvi soipi, karja saapi! <br /> :Mist' on orja sarven saanut, torven raataja tavannut, <br /> :kun tuo soitelleen tulevi, toitatellen torvettavi, <br /> :puhki korvani puhuvi, läpi pääni läylentävi?" :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Suolt' on orja sarven saanut, tuonut torven liettehestä. <br /> :Jo nyt on karjasi kujalla, lehmät lääväpellon päässä; <br /> :saaospa savun panohon, käyös lehmät lypsämähän!" :Sepä Ilmarin emäntä käski muorin lypsämähän: <br /> :"Käypä, muori, lypsämähän, raavahat rakentamahan! <br /> :Enpä itse ennättäisi taikinan alustehelta." :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ainapa hyvät emännät, taitavat taloiset vaimot <br /> :itse ennen lehmät lypsi, itse raavahat rakenti." :Siitä Ilmarin emäntä sai itse savupanolle, <br /> :tuosta lypsylle tulevi. Katsoi kerran karjoansa, <br /> :silmäeli siivatoita; sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Karja on kaunihin näköinen, siivatat sileäkarvat, <br /> :kaikki ilveksen iholla, metsän uuhen untuvalla, <br /> :tuntuvilla tummelilla, nännillä näpähyvillä." :Lyhmistihe lypsämähän, heittihe heruttamahan. <br /> :Veti kerran, tuosta toisen, kohta kolmatta yritti: <br /> :susi päälle suimastaikse, karhu päälle kuopaiseikse. <br /> :Susi suun revittelevi, karhu kiskoi kinttusuonet, <br /> :puri puolen pohkeata, katkoi kannan sääriluusta. :Kullervo, Kalervon poika, sillä kosti piian pilkan, <br /> :piian pilkan, naisen naurun, pahan vaimon palkan maksoi. :Ilmarin iso emäntä itse loihe itkemähän, <br /> :sanan virkkoi, noin nimesi: "Pahoin teit sä, paimo parka! <br /> :Ajoit kotiot kotihin, suet suurille pihoille!" :Kullervo, Kalervon poika, tuopa tuohon vastaeli: <br /> :"Pahoin tein mä, paimen parka, et hyvin, emäntä parka! <br /> :Leivoit sie kivisen leivän, kakun paistoit kallioisen: <br /> :ve'in veitseni kivehen, karahutin kalliohon <br /> :ainoan isoni veitsen, sukukuntani kuraksen!" :Sanoi Ilmarin emäntä: "Oi sie paimo, armas paimo! <br /> :Myöstytäpä miettehesi, perin lausu lausehesi, <br /> :päästä suen suutehista, karhun kynnestä kavista! <br /> :Mie sun paioilla parannan, kaatioilla kaunistelen, <br /> :syötän voilla, vehnäsillä,rieskamaitosilla; <br /> :vuoen syötän raatamatta, toisen työlle työntämättä. :"Kun et jou'u päästämähän, käy pian kerittämähän, <br /> :kohta kaaun kuolijaksi, muutun mullan muotoiseksi." :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Kun on kuollet, kuolkosipa, kaotkosi, kun kaonnet! <br /> :Sija on maassa mennehillä, kalmassa kaonneihilla, <br /> :maata mahtavaisimmanki, leve'immänki levätä." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kahdesneljättä runo|Kahdesneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Neljäsneljättä runo|Neljäsneljättä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 72 737 2006-06-19T14:30:59Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Siitä lieto Lemminkäinen sanoi Pohjolan akalle: <br /> :"Anna nyt, akka, piikojasi, tuopa tänne tyttöjäsi, <br /> :paras parvesta minulle, pisin piikajoukostasi!" :Tuop' on Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Anna en sulle piikojani enkä työnnä tyttöjäni, <br /> :en parasta, en pahinta, en pisintä, en lyhintä: <br /> :sull' on ennen naitu nainen, ennen juohettu emäntä." :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Kytken Kyllikin kylähän, <br /> :kylän kynnysportahille, veräjille vierahille; <br /> :täältä saan paremman naisen. Tuo nyt tänne tyttäresi, <br /> :impiparvesta ihanin, kassapäistä kaunokaisin!" :Sanoi Pohjolan emäntä: "Enpä anna tyttöäni <br /> :miehille mitättömille, urohille joutaville. <br /> :Äsken tyttöjä anele, kuulustele kukkapäitä, <br /> :kun sa hiihät Hiien hirven Hiien peltojen periltä!" :Siitä lieto Lemminkäinen kengitteli keihojansa, <br /> :jännitteli jousiansa, vasamoitansa varusti. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo oisi keihäs kengitetty, <br /> :kaikki valmihit vasamat, jousi jäntehen varassa, <br /> :ei lyly lykittävänä, kalhu kannan lyötävänä." :Siinä lieto Lemminkäinen arvelee, ajattelevi, <br /> :mistäpä sivakat saisi, kusta suksia sukusen. :Kävi Kaupin kartanohon, päätyi Lyylikin pajahan: <br /> :"Oi on viisas vuojelainen, kaunis Kauppi lappalainen! <br /> :Tee mulle sukeat sukset, kalhut kaunoiset kaverra, <br /> :joilla hiihän Hiien hirven Hiien peltojen periltä!" :Lyylikki sanan sanovi, Kauppi kielin kerkiävi: <br /> :"Suotta lähet, Lemminkäinen, Hiien hirveä ajohon: <br /> :saat palan lahoa puuta, senki suurella surulla." :Mitä huoli Lemminkäinen! Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Tee lyly lykittäväksi, kalhu kalpoeltavaksi! <br /> :Lähen hirven hiihäntähän Hiien peltojen periltä." :Lyylikki, lylyjen seppä, Kauppi, kalhujen tekijä, <br /> :sykysyn lylyä laati, talven kalhua kaverti, <br /> :päivän vuoli sauvan vartta, toisen sompoa sovitti. :Sai lyly lykittäväksi, kalhu kannan lyötäväksi, <br /> :sauvan varret valmihiksi, sompaset sovitetuksi. <br /> :Saukon maksoi sauvan varsi, sompa ruskean reposen. :Voiti voilla suksiansa, talmasi poron talilla; <br /> :itse tuossa arvelevi, sanovi sanalla tuolla: <br /> :"Liekö tässä nuorisossa, kansassa kasuavassa <br /> :tuon lylyni lykkijäistä, kalhun kannan potkijaista?" :Sanoi lieto Lemminkäinen, virkki veitikkä verevä: <br /> :"Kyll' on tässä nuorisossa, kansassa kasuavassa <br /> :tuon lylysi lykkijäistä, kalhun kannan potkijaista." :Viinen selkähän sitaisi, olallensa uuen jousen, <br /> :sauvan survaisi kätehen; läksi lylyn lykkimähän, <br /> :kalhun kannan potkimahan. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Eip' on ilmalla Jumalan, tämän taivon kannen alla <br /> :löytyne sitä metsässä jalan neljän juoksevata, <br /> :kut' ei näillä yllätetä, kaunihisti kannateta <br /> :kalhuilla Kalevan poian, liukoimilla Lemminkäisen." :Päätyi hiiet kuulemassa, juuttahat tähyämässä. <br /> :Hiiet hirveä rakenti, juuttahat poroa laati: <br /> :pään panevi pökkelöstä, sarvet raian haarukasta, <br /> :jalat rannan raippasista, sääret suolta seipähistä, <br /> :selän aian aiaksesta, suonet kuivista kuloista, <br /> :silmät lammin pulpukoista, korvat lammin lumpehista, <br /> :ketun kuusen koskuesta, muun lihan lahosta puusta. :Hiisi neuvoi hirveänsä, porollensa suin puheli: <br /> :"Nyt sie juokse, hiitten hirvi, jalkoa, jalo tevana, <br /> :poron poikimasijoille, Lapin lasten tanterille! <br /> :Hiihätä hikehen miestä, Lemminkäistä liiatenki!" :Siitä juoksi hiitten hirvi, poropeura poimetteli <br /> :Pohjan aittojen alatse, Lapin lasten tanteritse: <br /> :potkaisi koasta korvon, kaatoi kattilat tulelta, <br /> :lihat tuhkahan tuherti, liemet lietehen levitti. :Nousi melkoinen meteli Lapin lasten tanterilla: <br /> :Lapin koirat haukkumahan, Lapin lapset itkemähän, <br /> :Lapin naiset nauramahan, muu väki murajamahan! :Itse lieto Lemminkäinen ain' oli hirven hiihännässä. <br /> :Hiihti soita, hiihti maita, hiihti aukkoja ahoja: <br /> :tuli suihki suksiloista, savu sauvojen nenistä; <br /> :eikä nähnyt hirveänsä, eip' on nähnyt eikä kuullut. :Liukui linnat, liukui lannat, liukui maat meren-takaiset; <br /> :hiihti kaikki Hiien korvet, kaikki Kalman kankahatki, <br /> :hiihti Surman suun e'etse, Kalman kartanon perätse. <br /> :Surma jo suutansa avavi, Kalma päätä kallistavi <br /> :ottoaksensa urosta, nielläksensä Lemminkäistä: <br /> :ei tarkoin tavannutkana, ennättänyt ensinkänä. :Viel' oli liuska liukumatta, korven kolkka koskematta <br /> :Pohjan pitkässä perässä, Lapin maassa laukeassa. <br /> :Läksi senki liukumahan, korven kolkan koskemahan. :Niin perille päästessänsä kuuli melkoisen metelin <br /> :Pohjan pitkästä perästä, Lapin lasten tanterilta: <br /> :kuuli koirat haukkuvaksi, Lapin lapset itkeväksi, <br /> :Lapin naiset nauravaksi, muun lapin murajavaksi. :Siitä lieto Lemminkäinen heti tuonne hiihtämähän <br /> :koiran haukuntasijoille, Lapin lasten tanterille. :Sanoi sinne saatuansa, tutkaeli tultuansa: <br /> :"Mitä täällä naiset nauroi, naiset nauroi, lapset itki, <br /> :väki vanha vaikeroitsi, kuta haukkui hallikoirat?" :"Sitä täällä naiset nauroi, naiset nauroi, lapset itki, <br /> :väki vanha vaikerteli, sitä haukkui hallikoirat: <br /> :juoksi tästä hiitten hirvi, silosorkka sorkutteli; <br /> :potkaisi koasta korvon, kaatoi kattilat tulelta, <br /> :selin keitot keikahutti, vellit lietehen levitti." :Siitä veitikkä verevä, tuo on lieto Lemminkäinen, <br /> :lykkäsi lylyn lumelle, kuni kyyn kulon-alaisen, <br /> :solahutti suopetäjän, kuni käärmehen elävän; <br /> :itse virkki vierressänsä, sanoi sauvakätteheltä: <br /> :"Mi lienee Lapissa miestä, kaikki hirven kannantahan; <br /> :mi lienee Lapissa naista, kaikki kattilan pesohon; <br /> :mi lienee Lapissa lasta, kaikki lastun poimintahan; <br /> :mi lapsilla kattiloa, kaikki hirven keitäntähän!" :Kiinnistihe, jännistihe, potkaisihe, ponnistihe. <br /> :Ensi kerran potkaisihe silmän siintämättömähän, <br /> :kerran toisen kuopaisihe korvan kuulemattomahan, <br /> :kolmannen kohenteleikse lautasille hiitten hirven. :Otti vaajan vaahterisen, raksin koivuisen rapasi, <br /> :jolla kytki hiitten hirven tarhan tammisen sisähän: <br /> :"Siinä seiso, hiitten hirvi, poropeura, poimittele!" :Selkeä silittelevi, taljoa taputtelevi: <br /> :"Oisi tuossa ollakseni, sopisipa maatakseni <br /> :nuoren neitosen keralla, kanssa kasvavan kanasen!" :Siitä kiihtyi Hiien hirvi, poropeura potkimahan, <br /> :itse virkki, noin sanovi: "Lempo saakohon sinulle <br /> :nuorin nei'in maataksesi, tyttärin elelläksesi!" :Ponnistihe, jännistihe: raksin koivuisen revitti, <br /> :rikkoi vaajan vaahterisen, tarhan tammisen hajotti. <br /> :Siitä sai samoamahan, läksi hirvi hippomahan, <br /> :vasten soita, vasten maita, vasten varvikkomäkeä <br /> :silmän siintämättömihin, korvan kuulemattomihin. :Siinä veitikkä verevä jopa suuttui jotta syäntyi, <br /> :kovin suuttui ja vihastui. Hiihti hirveä jälestä; <br /> :niin kun kerran potkaisevi, lysmätti lyly lävestä, <br /> :sortui suksi pälkähästä, kalhu taittui kannan tiestä, <br /> :keihäs kenkimäsijoilta, sauva somman suoverosta. <br /> :Itse juoksi Hiien hirvi, jottei päätänä näkynnä. :Siinä lieto Lemminkäinen alla päin, pahoilla mielin <br /> :kalujansa katselevi. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Elköhön sinä ikänä menkö toinen miehiämme <br /> :uhalla metsän ajohon, Hiien hirven hiihäntähän, <br /> :kuin menin minä, poloinen! Hävitin hyvät sivakat, <br /> :sauvan kaunihin kaotin, kiihke'immän keihojani!" {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kahdestoista runo|Kahdestoista runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Neljästoista runo|Neljästoista runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 73 768 2006-06-19T14:38:25Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Louhi, Pohjolan emäntä, kutsui Pohjolan kokohon. <br /> :Pani joukon jousihinsa, laittoi miehet miekkoihinsa; <br /> :rakenteli Pohjan purren, suoritti sotavenosen. :Latoi miehet laivahansa, suoritti sotaurohot, <br /> :kuni sotka poikasensa, tavi lapsensa latovi: <br /> :sata miestä miekallista, tuhat jousella urosta. <br /> :Kohenteli purjepuita, vaatevarpoja varasi; <br /> :nosti puuhun purjehia, vaattehia varpapuihin, <br /> :kuin on pitkän pilven longan, pilven tönkän taivahalla. <br /> :Siitä läksi laskemahan, sekä läksi jotta joutui <br /> :sampoa tapoamahan venehestä Väinämöisen. :Vaka vanha Väinämöinen laskevi sinistä merta. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki, puhui purtensa perästä: <br /> :"Oi sie lieto Lemmin poika, ylimäinen ystäväni! <br /> :Nouse purjepuun nenähän, vaatevarpahan ravaha! <br /> :Katsaise etinen ilma, tarkkoa takainen taivas, <br /> :onko selvät ilman rannat, onko selvät vai sekavat!" :Tuopa lieto Lemminkäinen, poika, vetikkä verevä, <br /> :hyvin kärkäs käskemättä, kehumattaki kepeä, <br /> :nousi purjepuun nenähän, vaatevarpahan ravahti. :Katsoi iät, katsoi lännet, katsoi luotehet, etelät, <br /> :katsoi poikki Pohjan rannan. Siitä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Selvänä etinen ilma, taakea takainen taivas: <br /> :pieni on pilvi pohjosessa, pilven lonka luotehessa." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Jo vainen valehteletki! <br /> :Ei se pilvi ollekana, pilven lonka lienekänä: <br /> :se on pursi purjehinen. Katso toiste tarkemmasti!" :Katsoi toiste, katsoi tarkoin. Sanovi sanalla tuolla: <br /> :"Saari kaukoa näkyvi, etähältä haamottavi; <br /> :havukoita haavat täynnä, koivut kirjokoppeloita." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Jo vainen valehtelitki! <br /> :Havukoita ei ne olle eikä kirjokoppeloita: <br /> :ne on Pohjan poikasia. Katso tarkoin kolmannesti!" :Se on lieto Lemminkäinen katsoi kerran kolmannenki. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Jo tulevi Pohjan pursi, satahanka hakkoavi! <br /> :Sata on miestä soutimilla, tuhat ilman istumassa!" :Silloin vanha Väinämöinen jo tunsi toet totiset. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Soua, seppo Ilmarinen, <br /> :soua, lieto Lemminkäinen, soutakatte, kaikki kansa, <br /> :jotta juoksisi venonen, pursi eestä ennättäisi!" :Souti seppo Ilmarinen, souti lieto Lemminkäinen, <br /> :souti kansa kaikenlainen. Lyllyivät melat lylyiset, <br /> :hangat piukki pihlajaiset, vene honkainen vapisi; <br /> :nenä hyrski hylkehenä, perä koskena kohisi, <br /> :vesi kiehui kelloloissa, vaahti palloissa pakeni. :Kilvan kiskoivat urohot, miehet veikaten vetivät: <br /> :eipä matka eistykänä, ei pakene puinen pursi <br /> :eestä purren purjehisen, tuon on Pohjolan venehen. :Silloin vanha Väinämöinen jo tunsi tuhon tulevan, <br /> :hätäpäivän päälle saavan. Arvelee, ajattelevi, <br /> :miten olla, kuin eleä. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Vielä mä tuohon mutkan muistan, keksin kummoa <br /> :vähäisen." :Tavoittihe tauloihinsa, tunkihe tuluksihinsa. <br /> :Otti piitä pikkuruisen, tauloa taki vähäisen; <br /> :ne merehen mestoavi yli olkansa vasemman. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Tuosta tulkohon karinen, salasaari kasvakohon, <br /> :johon juosta Pohjan purren, satahangan halkiella <br /> :meren myrskyn hiertimessä, lainehen rapa'imessa!" :Se siitä kariksi kasvoi, loihe luo'oksi merehen, <br /> :itähän pitemmin puolin, poikkipuolin pohjosehen. :Tulla puikki Pohjan pursi, halki aallon hakkoavi: <br /> :jopa joutuvi karille, puuttui luotohon lujasti. <br /> :Lenti poikki puinen pursi, satakaari katkieli; <br /> :mastot maiskahti merehen, purjehet putoelivat <br /> :noiksi tuulen vietäviksi, ahavan ajeltaviksi. :Louhi, Pohjolan emäntä, jaloin juoksevi vetehen, <br /> :läksi purtta nostamahan, laivoa kohottamahan. <br /> :Ei ota vene yletä eikä pursi liikahella: <br /> :kaikk' oli kaaret katkennunna, kaikki hangatki hajalla. :Arvelee, ajattelevi. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Mikäs neuvoksi tulevi, kukas pannahan etehen?" :Jopa muiksi muutaltihe, tohti toisiksi ruveta. <br /> :Otti viisi viikatetta, kuusi kuokan kuolioa: <br /> :nepä kynsiksi kyhäsi, kohenteli kouriksensa; <br /> :puolen purtta särkynyttä: senpä allensa asetti; <br /> :laiat siiviksi sivalti, peräpuikon purstoksensa; <br /> :sata miestä siiven alle, tuhat purston tutkaimehen, <br /> :sata miestä miekallista, tuhat ampujaurosta. :Levitäikse lentämähän, kokkona kohotteleikse. <br /> :Lenteä lekuttelevi tavoitellen Väinämöistä: <br /> :siipi pilviä sipaisi, toinen vettä vieprahteli. :Veen emonen, vaimo kaunis, hänpä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Oi on vanha Väinämöinen! Käännä päätä päivän alta, <br /> :luo'os silmät luotehesen, katso taaksesi vähäisen!" :Vaka vanha Väinämöinen käänti päätä päivän alta, <br /> :luopi silmät luotehesen, katsoi taaksensa vähäisen: <br /> :jo tulevi Pohjan eukko, lintu kumma liitelevi, <br /> :harte'ista kuin havukka, vaakalintu vartalolta! :Yllättävi Väinämöisen. Lenti purjepuun nenähän, <br /> :vaatevarpahan rapasi, päähän pielen seisotaikse: <br /> :oli pursi päin pu'ota, laiva laioin kallistua. :Siinä seppo Ilmarinen heitäikse Jumalahansa, <br /> :Luojahansa luotteleikse. Sanovi sanalla tuolla: <br /> :"Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, <br /> :ettei poika pois tulisi, emon lapsi lankeaisi <br /> :Luojan luomalta lu'ulta, Jumalan sukeamalta! :"Ukko, julkinen jumala, itse taatto taivahinen! <br /> :Tuo mulle tulinen turkki, päälleni panuinen paita, <br /> :jonka suojasta sotisin ja takoa tappeleisin, <br /> :ettei pää pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi <br /> :rauan kirkkahan kisassa, terän tuiman tutkaimessa!" :Itse vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ohoh Pohjolan emäntä! Joko saat jaolle sammon <br /> :nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen?" :Sanoi Pohjolan emäntä: "En lähe jakohon sammon <br /> :sinun kanssasi, katala, kerallasi, Väinämöinen!" <br /> :Itse sampoa tavoitti venehestä Väinämöisen. :Siinä lieto Lemminkäinen miekan vyöltänsä vetäisi, <br /> :tempasi terävän rauan vasemmalta puoleltansa; <br /> :kokon kourille kokevi, räpylöille räimilöivi. :Iski lieto Lemminkäinen, sekä iski jotta lausui: <br /> :"Maahan miehet, maahan miekat, maahan untelot <br /> :urohot, <br /> :sa'at miehet siiven alta, kymmenet kynän nenästä!" :Virkki tuossa Pohjan eukko, puhui purjepuun nenästä: <br /> :"Oi sie lieto, Lemmin poika, Kauko rukka, mies katala! <br /> :Pettelit oman emosi, valehtelit vanhempasi: <br /> :sanoit et käyväsi sotoa kuunna, kymmennä kesänä <br /> :kullankana tarpehella, hopeankana halulla!" :Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :arvasi ajan olevan, tunsi hetken tulleheksi. <br /> :Jo veti melan merestä, tammen lastun lainehesta: <br /> :sillä kalhaisi kavetta, iski kynsiä kokolta: <br /> :muut kynnet meni muruiksi, jäi yksi sakarisormi. :Pojat siiviltä putosi, melskahti merehen miehet, <br /> :sata miestä siiven alta, tuhat purstolta urosta. <br /> :Itse kokko kopsahtihe, kapsahutti kaaripuille, <br /> :kuni puusta koppeloinen, kuusen oksalta orava. :Siitä sampoa tavoitti sormella nimettömällä. <br /> :Sammon vuoalti vetehen, kaatoi kaiken kirjokannen <br /> :punapurren laitimelta keskelle meren sinisen: <br /> :siinä sai muruiksi sampo, kirjokansi kappaleiksi. :Niin meni muruja noita, sammon suuria paloja <br /> :alle vienojen vesien, päälle mustien murien; <br /> :ne jäivät ve'en varaksi, ahtolaisten aartehiksi. <br /> :Siitäp' ei sinä ikänä, kuuna kullan valkeana <br /> :vesi puuttune varoja, ve'en Ahto aartehia. :Jäipä toisia muruja, pienempäisiä paloja <br /> :selälle meren sinisen, meren laajan lainehille, <br /> :tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi. :Niitä tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli <br /> :selällä meren sinisen, meren laajan lainehilla. <br /> :Tuuli maalle työnnytteli, aalto rannallen ajeli. :Vaka vanha Väinämöinen näki tyrskyn työntelevän, <br /> :hyrskyn maalle hylkeävän, aallon rannallen ajavan <br /> :noita sampuen muruja, kirjokannen kappaleita. :Hän tuosta toki ihastui. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Tuost' on siemenen sikiö, alku onnen ainiaisen, <br /> :tuosta kyntö, tuosta kylvö, tuosta kasvu kaikenlainen! <br /> :Tuosta kuu kumottamahan, onnen päivä paistamahan <br /> :Suomen suurille tiloille, Suomen maille mairehille!" :Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Vielä mä tuohon mutkan muistan, mutkan muistan, <br /> :keinon keksin <br /> :kynnöllesi, kylvöllesi, karjoillesi, kasvuillesi, <br /> :kuillesi kumottaville, päivillesi paistaville: <br /> :tungen kuuhuen kivehen, päivän kätken kalliohon; <br /> :annan pakkasen palella, vilun ilman viivytellä <br /> :kyntöjäsi, kylvöjäsi, elojasi, toukojasi; <br /> :saatan rautaisen rakehen, teräksisen tellittelen <br /> :halmehillesi hyville, parahille pelloillesi. :Nostan karhun kankahalta, harvahampahan havuilta <br /> :ruuniasi ruhtomahan, tammojasi tappamahan, <br /> :karjojasi kaatamahan, lehmiä levittämähän. <br /> :Kansan tauilla tapatan, surmoan sukusi kaiken, <br /> :ettei kuulla kuun ikänä maailmassa mainittavan." :Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ei minua laula lappi eikä tunge turjalainen! <br /> :Jumalall' on ilman viitta, Luojalla avaimet onnen, <br /> :ei katehen kainalossa, vihansuovan sormen päässä. :"Kun ma luome Luojahani, turvoan Jumalahani, <br /> :saa se toukat touoistani, viholliset viljastani, <br /> :tonkimasta toukojani, kasvujani kaatamasta, <br /> :orahia ottamasta, viljoa vihoamasta. :"Sinä, Pohjolan emäntä, tunge turmiot kivehen, <br /> :pahat paina kalliohon, vaivat vuorehen valitse, <br /> :elä kuuta kulloinkana, aurinkoa milloinkana! :"Anna pakkasen palella, vilun ilman viivytellä <br /> :omia orahiasi, kylvämiäsi jyviä! <br /> :Sa'a rauaista raetta, teräksistä telkyttele <br /> :oman auran kääntämille, Pohjan peltojen perille! :"Nosta karhu kankahalta, viiasta vihainen kissa, <br /> :korvesta koverakoura, havun alta harvahammas <br /> :Pohjolan kujan perille, Pohjan karjan käytäville!" :Siitä Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Jo minulta valta vaipui, jo aleni arvioni: <br /> :eloni meni merehen, sampo särkyi lainehisin!" :Läksi itkien kotihin, polotellen pohjosehen. <br /> :Ei saanut sanottavata koko sammosta kotihin; <br /> :veipä kuitenki vähäisen sormella nimettömällä: <br /> :kantoi kannen Pohjolahan, sai rivan Sariolahan. <br /> :Siit' on polo Pohjolassa, elo leivätöin Lapissa. :Vaka vanha Väinämöinen itse maalle mentyänsä <br /> :löyti sampuen muruja, kirjokannen kappaleita <br /> :rannalta merelliseltä, hienoiselta hietiköltä. :Saattoi sampuen muruset, kirjokannen kappalehet <br /> :nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen, <br /> :kasvamahan, karttumahan, saamahan, satoamahan <br /> :olu'iksi ohraisiksi, leiviksi rukihisiksi. :Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Anna, Luoja, suo, Jumala, anna onni ollaksemme, <br /> :hyvin ain' eleäksemme, kunnialla kuollaksemme <br /> :suloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa! :"Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, <br /> :miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista! <br /> :Kaa'a maalliset katehet, ve'elliset velhot voita! :"Ole puolla poikiesi, aina lastesi apuna, <br /> :aina yöllisnä tukena, päivällisnä vartijana, <br /> :vihoin päivän paistamatta, vihoin kuun kumottamatta, <br /> :vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen, <br /> :pakkasen palelematta, kovan ilman koskematta! :"Aita rautainen rakenna, kivilinna liitättele <br /> :ympäri minun eloni, kahen puolen kansoani, <br /> :maasta saaen taivosehen, taivosesta maahan asti, <br /> :asukseni, ainokseni, tuekseni, turvakseni, <br /> :jottei liika liioin söisi, vastus viljalta vitaisi <br /> :sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana!" {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kahdesviidettä runo|Kahdesviidettä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Neljäsviidettä runo|Neljäsviidettä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 74 730 2006-06-19T14:30:45Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen lähteäksensä käkesi <br /> :tuonne kylmähän kylähän, pimeähän Pohjolahan. :Otti olkisen orihin, hernevartisen hevosen, <br /> :pisti suitset kullan suuhun, päitsensä hopean päähän: <br /> :itse istuvi selälle, löihe reisin ratsahille. <br /> :Ajoa hyryttelevi, matkoansa mittelevi <br /> :orihilla olkisella, hernevarrella hevolla. :Ajoi Väinölän ahoja, Kalevalan kankahia: <br /> :hepo juoksi, matka joutui, koti jääpi, tie lyheni. <br /> :Jo ajoi meren selälle, ulapalle aukealle <br /> :kapioisen kastumatta, vuohisen vajoumatta. :Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen. <br /> :Piti viikoista vihoa, ylen kauaista kaetta <br /> :kera vanhan Väinämöisen, päälle laulajan ikuisen. :Laativi tulisen jousen, jalon kaaren kaunistavi: <br /> :kaaren rauasta rakenti, vaskesta selän valavi; <br /> :noita on kullalla kuvaili, hopealla huolitteli. :Mistä siihen nauhan saapi, kusta jäntehen tapasi? <br /> :Hiien hirven suoniloista, Lemmon liinanuorasista! :Sai kaaren kanineheksi, jousen varsin valmihiksi. <br /> :Kaari on kaunihin näköinen, jousi jonki maksavainen: <br /> :hevonen selällä seisoi, varsa juoksi vartta myöten, <br /> :kapo kaarella makasi, jänö jäntimen sijassa. :Vuoli piiliä pinosen, kolmisulkia kokosen: <br /> :varret tammesta vanuvi, päät tekevi tervaksesta. <br /> :Minkä saapi valmihiksi, sen sitte sulittelevi <br /> :pääskyn pienillä sulilla, varpusen vivustimilla. :Karkaeli nuoliansa, puretteli piiliänsä <br /> :maon mustissa mujuissa, käärmehen kähyverissä. :Sai vasamat valmihiksi, jousen jänniteltäväksi. <br /> :Siitä vuotti Väinämöistä, saavaksi suvantolaista; <br /> :vuotti illan, vuotti aamun, vuotti kerran keskipäivän. :Viikon vuotti Väinämöistä, viikon vuotti, ei väsynyt, <br /> :istuellen ikkunoissa, valvoen vajojen päissä, <br /> :kuunnellen kujan perällä, vahtaellen vainiolla, <br /> :viini nuolia selässä, hyvä kaari kainalossa. :Vuotteli ulompanaki, talon toisen tuolla puolla: <br /> :nenässä tulisen niemen, tulikaiskun kainalossa, <br /> :korvalla tulisen kosken, pyhän virran viertimellä. :Niin päivänä muutamana, huomenna moniahana <br /> :loi silmänsä luotehelle, käänti päätä päivän alle; <br /> :keksi mustasen merellä, sinerväisen lainehilla: <br /> :"Onko se iässä pilvi, päivän koite koillisessa?" :Ei ollut iässä pilvi, päivän koite koillisessa: <br /> :oli vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, <br /> :matkoava Pohjolahan, kulkeva Pimentolahan <br /> :orihilla olkisella, hernevarrella hevolla. :Tuop' on nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen, <br /> :jou'utti tulisen jousen, koppoi kaaren kaunihimman <br /> :pään varalle Väinämöisen, surmaksi suvantolaisen. :Ennätti emo kysyä, vanhempansa tutkaella: <br /> :"Kellen jousta jouahutat, kaarta rauta rauahutat?" :Tuop' on nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Tuohon jousta jouahutan, kaarta rauta rauahutan: <br /> :pään varalle Väinämöisen, surmaksi suvantolaisen. <br /> :Ammun vanhan Väinämöisen, lasken laulajan ikuisen <br /> :läpi syämen, maksan kautta, halki hartiolihojen." :Emo kielti ampumasta, emo kielti ja epäsi: <br /> :"Elä ammu Väinämöistä, kaota kalevalaista! <br /> :Väinö on sukua suurta: lankoni sisaren poika. :"Ampuisitko Väinämöisen, kaataisit kalevalaisen, <br /> :ilo ilmalta katoisi, laulu maalta lankeaisi. <br /> :Ilo on ilmalla parempi, laulu maalla laatuisampi, <br /> :kuin onpi Manalan mailla, noilla Tuonelan tuvilla." :Tuossa nuori Joukahainen jo vähän ajattelevi, <br /> :pikkuisen piättelevi: käsi käski ampumahan, <br /> :käsi käski, toinen kielti, sormet suoniset pakotti. :Virkki viimeinki sanoiksi, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Kaotkohot jos kahesti kaikki ilmaiset ilomme, <br /> :kaikki laulut langetkohot! Varsin ammun, en varanne." :Jännitti tulisen jousen, veti vaskisen vekaran <br /> :vasten polvea vasenta, jalan alta oikeansa. <br /> :Veti viinestä vasaman, sulan kolmikoipisesta, <br /> :otti nuolen orhe'imman, valitsi parahan varren; <br /> :tuon on juonelle asetti, liitti liinajäntehelle. :Oikaisi tulisen jousen olallehen oikealle, <br /> :asetaiksen ampumahan, ampumahan Väinämöistä. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Iske nyt, koivuinen sakara, <br /> :petäjäinen selkä, lyö'ös, jänne liina, lippaellos! <br /> :Min käsi alentanehe, sen nuoli ylentäköhön; <br /> :min käsi ylentänehe, sen nuoli alentakohon!" :Lekahutti liipaisinta, ampui nuolen ensimäisen: <br /> :se meni kovan ylätse, päältä pään on taivahalle, <br /> :pilvihin pirajavihin, hattaroihin pyörivihin. :Toki ampui, ei totellut. Ampui toisen nuoliansa: <br /> :se meni kovan alatse, alaisehen maa-emähän; <br /> :tahtoi maa manalle mennä, hietaharju halkiella. :Ampui kohta kolmannenki: kävi kohti kolmannesti, <br /> :sapsohon sinisen hirven alta vanhan Väinämöisen; <br /> :ampui olkisen orihin, hernevartisen hevosen <br /> :läpi länkiluun lihoista, kautta kainalon vasemman. :Siitä vanha Väinämöinen sormin suistuvi sulahan, <br /> :käsin kääntyi lainehesen, kourin kuohu'un kohahti <br /> :selästä sinisen hirven, hernevartisen hevosen. :Nousi siitä suuri tuuli, aalto ankara merellä; <br /> :kantoi vanhan Väinämöisen, uitteli ulomma maasta <br /> :noille väljille vesille, ulapoille auke'ille. :Siitä nuori Joukahainen itse kielin kerskaeli: <br /> :"Et sinä, vanha Väinämöinen, enämpi elävin silmin <br /> :sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana <br /> :astu Väinölän ahoja, Kalevalan kankahia! :"Kupli nyt siellä kuusi vuotta, seuro seitsemän kesyttä, <br /> :karehi kaheksan vuotta noilla väljillä vesillä, <br /> :lake'illa lainehilla: vuotta kuusi kuusipuuna, <br /> :seitsemän petäjäpuuna, kannon pölkkynä kaheksan!" :Siitä pistihe sisälle. Sai emo kysyneheksi: <br /> :"Joko ammuit Väinämöisen, kaotit Kalevan poian?" :Tuop' on nuori Joukahainen sanan vastahan sanovi: <br /> :"Jo nyt ammuin Väinämöisen ja kaaoin kalevalaisen, <br /> :loin on merta luutimahan, lainetta lakaisemahan. <br /> :Tuohon lietohon merehen, aivan aaltojen sekahan <br /> :sortui ukko sormillehen, kääntyi kämmenyisillehen; <br /> :siitä kyykertyi kylelle, selällehen seisottihe <br /> :meren aaltojen ajella, meren tyrskyn tyyräellä." :Tuon emo sanoiksi virkki: "Pahoin teit sinä poloinen, <br /> :kun on ammuit Väinämöisen, kaotit kalevalaisen, <br /> :Suvantolan suuren miehen, Kalevalan kaunihimman!" {{runo|edellinen=[[Kalevala - Viides runo|Viides runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Seitsemäs runo|Seitsemäs runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 75 751 2006-06-19T14:38:00Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Ahti oli saarella asuva, Kaukoniemen kainalossa. <br /> :Oli pellon kynnännässä, vainion vakoannassa. <br /> :Korvalta ylen korea, kovin tarkka kuulennalta. :Kuulevi jumun kylältä, järyn järvien takoa, <br /> :jalan iskun iljeneltä, reen kapinan kankahalta. <br /> :Juohtui juoni mielehensä, tuuma aivohon osasi: <br /> :häitä Pohjola pitävi, salajoukko juominkia! :Murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa; <br /> :veret vierähti pahaksi poloisilta poskipäiltä. <br /> :Heti heitti kynnöksensä, vaon keskivainiolle; <br /> :nousi maasta ratsahille, lähtevi kohin kotia <br /> :luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa. :Sanoi tuonne saatuansa, toimitteli tultuansa: <br /> :"Oi emoni, vaimo vanha! Pane ruoka ruttoisesti <br /> :syöä miehen nälkähisen, haukata halun-alaisen! <br /> :Lämmitä samassa sauna, pian pirtti riu'uttele, <br /> :missä mies puhasteleikse, sueiksen urosten sulho!" :Tuop' on äiti Lemminkäisen pani ruoan ruttoisesti <br /> :syöä miehen nälkähisen, haukata halun-alaisen <br /> :yhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa. :Siitä lieto Lemminkäinen otti ruokoa rutosti; <br /> :meni saunahan samassa, kävi kylpyhuonehesen. <br /> :Siellä peiponen peseikse, pulmonen puhasteleikse, <br /> :päänsä pellavaspioksi, kaulanvarren valkeaksi. :Tuli saunasta tupahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Oi emoni, vaimo vanha! Astu aittahan mäelle, <br /> :tuo sieltä somat sopani, kanna vaattehet vakaiset, <br /> :jotka päälleni pukisin, varustaisin varrelleni!" :Emo ennätti kysyä, vaimo vanha tutkaella: <br /> :"Kunne lähet, poikueni? Lähetkö ilveksen ajohon <br /> :vaiko hirven hiihäntähän vai oravan ammuntahan?" :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Oi emoni, kantajani! Lähe en ilveksen ajohon <br /> :enkä hirven hiihäntähän, en oravan ammuntahan; <br /> :lähen Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin. <br /> :Tuo mulle somat sopani, vaka'iset vaatteheni, <br /> :häissä häilyteltäväni, pioissa pi'eltäväni!" :Emo kielti poikoansa, nainen miestänsä epäsi; <br /> :epäsi kavetta kaksi, kielti kolme luonnotarta <br /> :lähtemästä Lemminkäistä hyvän Pohjolan pitoihin. :Noin sanoi emo pojalle, lausui vanhin lapsellensa: <br /> :"Ellös menkö, poikueni, poikueni, Kaukueni, <br /> :noihin Pohjolan pitoihin, suuren joukon juominkihin! <br /> :Ei sua kutsuttu sinne, ei tarkoin tahotakana." :Tuop' on lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin <br /> :nimesi: <br /> :"Kurjat kutsuen menevi, hyvä ilman hyppeleikse! <br /> :Tuoss' on kutsut kuun-ikuiset, airuhut alinomaiset <br /> :miekassa tuliterässä, säilässä säkenevässä." :Tuop' on äiti Lemminkäisen yhä kielteä käkesi: <br /> :"Ellös vainen, poikueni, menkö Pohjolan pitoihin! <br /> :Monet on kummat matkallasi, isot tielläsi imehet, <br /> :kolme surmoa kovinta, kolme miehen kuolemata." :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Ain' on surmia akoilla, kaikin paikoin kuolemia; <br /> :ei uros hätäile noita, ei varsin varannekana. <br /> :Vaan kuitenki kaikitenki sano korvin kuullakseni: <br /> :mi on surma ensimäinen, ensimäinen, viimeinenki?" :Virkkoi äiti Lemminkäisen, vaimo vanha vastaeli: <br /> :"Sanon surmat syytä myöten enkä miehen mieltä <br /> :myöten. <br /> :Sanon surman ensimäisen. Se on surma ensi surma: <br /> :menet matkoa vähäisen, pääset tietä päiväyksen: <br /> :tulevi joki tulinen poikkipuolin vastahasi. <br /> :Joessa tulinen koski, koskessa tulinen luoto, <br /> :luo'olla tulinen korko, korolla tulinen kokko: <br /> :yöt se hammasta hiovi, päivät kynttä kitkuttavi <br /> :tulijalle vierahalle, saavalle käkeävälle." :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Se on surma naisen surma, ei ole kuolema urohon. <br /> :Kyllä mä siihen keinon keksin, arvoan hyvän asian: <br /> :laulan leppäisen hevosen, laulan leppäisen urohon <br /> :sivutseni siirtymähän, eestäni vaeltamahan; <br /> :itse sorsana sukellan, allina alenteleime <br /> :kouritse kokon kynimen, vaakalinnun varpahitse. <br /> :Oi emoni, kantajani! Sano surma keskimäinen!" :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Se on surma toinen surma: <br /> :menet matkoa vähäisen, toki toisen päiväyksen: <br /> :tulevi tulinen kuoppa, se on poikkipuolin tietä, <br /> :itähän iäti pitkä, luotehesen loppumatoin, <br /> :täynnä kuumia kiviä, palavia paateroita. <br /> :Sinne on satoja saanut, tuhansia tukkueltu, <br /> :sa'an miestä miekallista, tuhat rautaista oritta." :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Ei ole siinä miehen surma eikä kuolema urohon. <br /> :Kyllä mä siihen mutkan muistan, mutkan muistan, <br /> :keinon keksin: <br /> :laulan ma lumesta miehen, uron hangesta hotaisen, <br /> :sen tungen tulen väkehen, vaivaelen valkeahan, <br /> :kylpijäksi kuuman saunan vastan vaskisen keralla; <br /> :itse siirräime sivutse, tungeime tulen lävitse, <br /> :ettei partana palane, hivuskutri kurvettune. <br /> :Oi emoni, kantajani! Sano surma jälkimäinen!" :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Se on surma kolmas surma: <br /> :menet vieläki vähäisen, pääset siitä päiväyksen, <br /> :Pohjolan veräjän suulle, ahtahimpahan alahan: <br /> :susi päälle suimistaikse, karhu toisna kaimistaikse <br /> :suulla Pohjolan veräjän, kape'immassa kujassa. <br /> :Syönyt on sa'anki miestä, tuhonnut tuhat urosta, <br /> :niin miks' ei sinua söisi, tuhoaisi turvatointa?" :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Uuhi uunna syötäköhön, rieskana revittäköhön, <br /> :vaan ei mies pahempikana, uros untelompikana! <br /> :Minua on vyötty miehen vyöllä, pantu miehen <br /> :palkimella, <br /> :solmittu uron solilla, jotten vielä jouakana <br /> :suuhun Untamon susien, kitahan kirokavetten. :"Muistan ma suelle mutkan, keksin keinon karhullenki: <br /> :suet laulan suitsi-suuhun, karhut rautakahlehisin, <br /> :tahi rutjon ruumeniksi, seulaisen sepalehiksi. <br /> :Sillä siitä selvitäime, pääsen matkani perille." :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Et vielä perille pääsnyt! <br /> :Ne oli sinne mennessäsi matkalla isot imehet, <br /> :kolme kummoa kovoa, kolme miehen kuolemata; <br /> :viel' on sinne saatuasi paikalla pahimmat kummat. <br /> :Kulet tietä pikkaraisen, tulet Pohjolan pihalle: <br /> :aita on rautainen rakettu, terästarha teeksennelty <br /> :maasta asti taivosehen, taivosesta maahan asti, <br /> :keihä'illä seivästetty, maan maoilla aiastettu, <br /> :käärmehillä vitsastettu, sisiliskoilla si'elty; <br /> :heitty hännät häilymähän, pääkurikat kuilumahan, <br /> :pääkehät kähäjämähän, päät ulos, sisähän hännät. :"Maass' on toisia matoja, rata kyitä, käärmehiä <br /> :ylös kielin kiehumassa, alas hännin häilymässä. <br /> :Yks' on muita kauheampi eessä portin poikkipuolin, <br /> :pitelämpi pirtin hirttä, paksumpi kujapatsasta, <br /> :ylös kielin kiehumassa, suin ylös suhahtamassa, <br /> :ei ketänä muuta vasten, vasten vaivaista sinua." :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Seki on surma lapsen surma, ei ole kuolema urohon. <br /> :Tunnen ma tulen lumoa, valkeaisen vaivutella, <br /> :ja tunnen maot manata, käärmehyiset käännytellä. <br /> :Äsken päänä eilisenä kynnin maata kyyn-alaista, <br /> :käännin maata käärmehistä aivan paljahin kätösin. <br /> :Kyyt pitelin kynsissäni, käsissäni käärmehyiset; <br /> :tapoin kyitä kymmenkunnan, sa'an mustia matoja: <br /> :viel' on kynnet kyyn veressä, käet käärmehen talissa. <br /> :Sill' en taia tullakana, viel' en varsin jouakana <br /> :maon suuren suupalaksi, käärmehen käsialaksi: <br /> :itse konnat kouristelen, ilkeät iki puserran, <br /> :kyyt on laulan laiemmalle, maot muutan tien mukahan, <br /> :astun Pohjolan pihalta, tungeime tuvan sisähän." :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ellös vainen, poikueni, <br /> :menkö Pohjolan tupahan, Sariolan salvoksihin! <br /> :Siell' on miehet miekka vyöllä, urohot sota-aseissa, <br /> :humalassa hullut miehet, pahat paljo juotuansa. <br /> :Laulavat sinun poloisen miekkahan tuliterähän; <br /> :jo on laulettu paremmat, jalommatki jaksettuna." :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Jo olen ennenkin elellyt noilla Pohjolan tuvilla. <br /> :Ei minua laula lappi eikä tunge turjalainen; <br /> :itse laulan lappalaisen sekä tungen turjalaisen: <br /> :laulan halki hartionsa, puhki leukansa puhelen, <br /> :paian kauluksen kaheksi, rikki rintalastasensa." :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Ohoh poikani poloinen! <br /> :Vielä muistat muinaistasi, kerskut ennen käynnistäsi! <br /> :Jo olet ennenkin elellyt noilla Pohjolan tuvilla: <br /> :uinut kaikki umpilammit, koirankieliset kokenut, <br /> :käynyt koskia kolisten, myötävirtoja vilisten, <br /> :Tuonen kosket tunnustellut, mitannut Manalan virrat! <br /> :Siell' oisit tänäki päänä ilman äitittä pahatta. :"Muistapa, mitä sanelen! Tulet Pohjolan tuville: <br /> :mäki on täynnä seipähiä, piha täynnä pylvähiä, <br /> :ne on täynnä miehen päitä; yks' on seiväs päätöin seiväs <br /> :senpä seipähän nenähän sinun pääsi leikatahan!" :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Hurja noita huolinevi, epäkelpo keksinevi <br /> :viittä, kuutta vainovuotta, seitsentä sotakeseä! <br /> :Ei noita uro totelle, vääjänne väheäkänä. <br /> :Tuo mulle sotisopani, vanhat vainovaatteheni! <br /> :Itse käyn isoni miekan, katson kalvan taattoseni; <br /> :viikon on vilussa ollut, kauan kaihossa sijassa, <br /> :itkenyt ikänsä siellä, kantajata kaipaellut." :Sai siitä sotisopansa, vanhat vainovaattehensa, <br /> :isonsa ikuisen miekan, tuon taaton sotatoverin. <br /> :Senpä siltahan sysäsi, terin työnti lattiahan: <br /> :miekkanen käessä kääntyi kuni tuore tuomen latva <br /> :tahi kasvava kataja. Sanoi lieto Lemminkäinen: :"Tuskin on Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa <br /> :tämän miekan miettijäistä, tämän kalvan katsojaista." :Jousen seinältä sivalti, kaaren vahvan vaarnaselta. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Sen mä mieheksi sanoisin, urohoksi arveleisin, <br /> :joka jouseni vetäisi, kiveräni kiinnittäisi <br /> :noilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla." :Siitä lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli, <br /> :suorihe sotisopihin, puki vainovaattehisin. <br /> :Itse lausui orjallensa, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Oi on osto-orjaseni, rahan saatu raatajani! <br /> :Jou'uta sotaoriini, valjastele vainovarsa <br /> :lähteäkseni pitoihin, lemmon joukon juominkihin!" :Orja nöyrä, neuvottava, pian pistihe pihalle, <br /> :työnti varsan valjahisin, puikkoihin tulipunaisen. <br /> :Sanoi tuolta tultuansa: "Jo olen tehnyt tehtäväni, <br /> :suorittanut tuon orosi, varsan viljon valjastanut." :Siitä lieto Lemminkäisen luku lähteä tulevi. <br /> :Käsi käski, toinen kielti, sormet suoniset pakotti. <br /> :Toki läksi, kuin käkesi, varsin läksi, ei varannut. :Emo neuvoi poikoansa, vanhin lastansa varoitti <br /> :oven suusta, orren alta, kattilan katasijoilta: <br /> :"Poikueni, ainueni, lapseni, vakauteni! <br /> :Jos sa jou'ut juominkihin, tapahut mihin tahansa, <br /> :juopa puoli tuoppiasi, keskimaihin maljasesi; <br /> :anna toisen toinen puoli, pahemman pahempi puoli: <br /> :mato maljassa venyvi, toukka tuopin pohjukassa." :Vielä neuvoi poikoansa, varsin lastansa vakusti <br /> :perimäisen pellon päästä, veräjältä viimeiseltä: :"Jos sa jou'ut juominkihin, tapahut mihin tahansa, <br /> :istu puolella sijoa, astu puoliaskelella, <br /> :anna toisen toinen puoli, pahemman pahempi puoli, <br /> :niin sinusta mies tulevi, uros selvä selkiävi <br /> :läpi käymähän keräjät, jutut julki polkemahan <br /> :urohoisessa väessä, miehisessä joukkiossa." :Siitä läksi Lemminkäinen istuen oron re'essä; <br /> :iski virkkua vitsalla, heitti helmiruoskasella. <br /> :Läksi virkku vieremähän, hevonen helettämähän. :Ajoi aikoa vähäisen, hyvän hetken hetkutteli: <br /> :näki tiellä teirikarjan. Teiret lentohon lehahti, <br /> :lintukarja kapsahutti eestä juoksevan hevosen. :Jäi hitusen höyheniä, tielle teiren sulkasia. <br /> :Ne kokosi Lemminkäinen, tapaeli taskuhunsa: <br /> :ei tieä, mikä tulisi, tapahtuisi taipalella; <br /> :kaikki on tarpehen talossa, hyväksi hätävarana. :Ajoi eellehen vähäisen, kulki tietä pikkuruisen; <br /> :jo hepo hörösteleikse, luppakorva luonteleikse. :Se on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> :kuorustihe korjastansa, kaarastihe katsomahan: <br /> :niin on, kuin sanoi emonsa, oma vanhempi vakasi! <br /> :Aivin on joki tulinen poikitse hevon e'essä. <br /> :Joess' on tulinen koski, koskessa tulinen luoto, <br /> :luo'olla tulinen korko, korolla tulinen kokko: <br /> :sillä kulkku tulta kuohui, suu valeli valkeata, <br /> :höyhenet tulena tuiski, säkeninä säihkäeli. :Kaukon kaukoa näkevi, loitompata Lemminkäisen: <br /> :"Minnepä menevi Kauko, kunne läksit, Lemmin poika?" :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Läksin Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin. <br /> :Välty syrjähän vähäisen, poikellaite tieltä poies, <br /> :laske eelle matkamiestä, Lemminkäistä liiatenki, <br /> :sivutsesi siirtymähän, vieretse vaeltamahan!" :Kokko saatteli sanoa, tulikulkku kuiskahella: <br /> :"Lasken eelle matkamiehen, Lemminkäisen liiatenki <br /> :suun kautta samoamahan, kautta kulkun kulkemahan: <br /> :siitä sulle tie menevi mennä tuosta tuon hyväksi <br /> :noihin pitkihin pitoihin, iän kaiken istumihin." :Mitä huoli Lemminkäinen! Ei tuossa kovin hätäillyt. <br /> :Tapasip' on taskuhunsa, löihe kukkaroisehensa, <br /> :otti teiren sulkasia; hieroa hitustelevi <br /> :kahen kämmenen välissä, sormen kymmenen sovussa: <br /> :siitä syntyi teirikarja, koko parvi koppeloita. <br /> :Syöksi ne kokolle suuhun, antoi appajan kitahan, <br /> :kulkkuhun kokon tulisen, ikenihin iskulinnun. <br /> :Sillä siitä selvittihe, pääsi päivän ensimäisen. :Iski virkkua vitsalla, helähytti helmisellä. <br /> :Läks' oronen oikomahan, hepo helkehyttämähän. :Ajoi matkoa palasen, piirrätteli pikkuruisen; <br /> :jo oronen ouostuvi, hevonen hörähtelevi. :Kohottihe korjastansa, kaahistihe katsomahan: <br /> :niin on, kuin sanoi emonsa, oma vanhempi vakitti! <br /> :On eessä tulinen kuoppa, se on poikkipuolin tietä, <br /> :itähän iäti pitkä, luotehesen loppumatoin, <br /> :täynnä kuumoa kiveä, palavata paateroa. :Mitä huoli Lemminkäinen! Ukkoa rukoelevi: <br /> :"Oi Ukko, ylijumala, tahi taatto taivahinen! <br /> :Nosta lonka luotehelta, toinen lännestä lähetä, <br /> :kolmas istuta iästä, kohottele koillisesta, <br /> :syrjin yhtehen syseä, lomatusten loukahuta! <br /> :Sa'a lunta sauvan varsi, kiehittele keihäsvarsi <br /> :noille kuumille kiville, palaville paateroille!" :Tuo Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen, <br /> :nosti longan luotehelta, toisen lännestä lähetti, <br /> :iätti iästä pilven, kohotteli koilta ilman, <br /> :nepä yhtehen yhytti, lomakkohon loukahutti. <br /> :Satoi lunta sauvan varren, kiehitteli keihäsvarren <br /> :noille kuumille kiville, palaville paateroille: <br /> :tulipa luminen lampi, hyinen järvi muo'ostihe. :Siitä lieto Lemminkäinen lauloi tuohon jäisen sillan <br /> :poikitse lumisen lammin, äyrähästä äyrähäsen. <br /> :Sillä sen rovin vaelti, pääsi toisen päiväyksen. :Laski virkkua vitsalla, helähytti helmisvyöllä. <br /> :Sai virkku vilettämähän, hepo hötkelyttämähän. :Virkku juoksi virstan, toisen, maan paras palan pakeni; <br /> :siitä seisahtui äkisti, ei pakene paikaltansa. :Itse lieto Lemminkäinen kavahtihe katsomahan: <br /> :on susi veräjän suulla, karhu vastassa kujalla, <br /> :suulla Pohjolan veräjän, päässä pitkien kujien. :Silloin lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> :tavoitteli taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa; <br /> :otti uuhen villasia, hieroa utustelevi <br /> :kahen kämmenen kesessä, sormen kymmenen sovussa. :Puhui kerran kämmenelle: uuhet juoksuhun uhahti, <br /> :koko lauma lampahia, karitsoita aika karja. <br /> :Suet sinne ryömäisihe, karhut kanssa kaimasihe. <br /> :Itse lieto Lemminkäinen ajoi eelle matkoansa. :Kulki tietä pikkaraisen, tuli Pohjolan pihalle. <br /> :Aita oli rautainen rakettu, teräksinen tarha tehty, <br /> :sata syltä maaemähän, tuhat syltä taivosehen, <br /> :keihä'illä seivästetty, maan maoilla aiastettu, <br /> :käärmehillä kiinnitetty, sisiliskoilla si'elty: <br /> :heitty hännät häilymähän, pääkurikat kuilumahan, <br /> :päät vankat vapajamahan, päät ulos, sisähän hännät. :Se on lieto Lemminkäinen jo tuossa ajattelevi: <br /> :"Niin on, kuin sanoi emoni, kantajani kaikeroitti: <br /> :on tuossa mokoma aita pantu maasta taivosehen! <br /> :Alahatse kyy matavi, alemmaksi aita pantu, <br /> :ylähätse lintu lenti, ylemmäksi aita pantu." :Tok' ei tuossa Lemminkäinen huolinut kovin hätäillä. <br /> :Veti veitsen huotrastansa, tupestansa tuiman rauan, <br /> :sillä aitoa sivalti, katkoi aiakset kaheksi; <br /> :aian rautaisen avasi, käänti tarhan käärmehisen <br /> :viieltä vitsasväliltä, seitsemältä seipähältä. <br /> :Itse eellehen ajavi portin Pohjolan etehen. :Käärme tiellä käänteleikse eessä portin poikkipuolin, <br /> :pitelämpi pirtin hirttä, paksumpi patsasta portin. <br /> :Sata silmeä maolla, tuhat kieltä käärmehellä, <br /> :silmät seulan suuruhiset, kielet pitkät keihovartta, <br /> :hampahat haravan varren, selkä seitsemän venettä. :Siinä lieto Lemminkäinen ei tohi käsiksi käyä <br /> :satasilmälle maolle, tuhatkieli-käärmehelle. :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen, <br /> :kulkija kulon-alainen, lehen lemmon juurehinen, <br /> :läpi mättähän menijä, puun juuren pujottelija! <br /> :Kuka sun kulosta nosti, heinän juuresta herätti <br /> :maan päälle matelemahan, tielle teukkalehtamahan? <br /> :Kuka nosti nokkoasi, kuka käski, ken kehoitti <br /> :päätä pystössä piteä, kaulan vartta kankeata? <br /> :Isosiko vai emosi vaiko vanhin veljiäsi <br /> :vai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri? :"Sule nyt suusi, peitä pääsi, kätke kielesi käpeä, <br /> :sykerräite sykkyrähän, käperräite käppyrähän, <br /> :anna tietä, puolen tietä, sivu mennä matkamiehen! <br /> :Tahi siirry tieltä poies, kule, kurja, kursikkohon, <br /> :kaaloa kanervikkohon, sala'aite sammalehden, <br /> :veäite villakuontalona, haavan halkona kuleksi, <br /> :tunge pääsi turpehesen, mätä mättähän sisähän <br /> :turpehessa sun tupasi, alla mättähän majasi: <br /> :jospa tuolta pääsi nostat, Ukko pääsi särkenevi <br /> :neuloilla teräsnenillä, rakehilla rautaisilla." :Senpä lausui Lemminkäinen. Ei sitä mato totellut; <br /> :ain' yhä kähäelevi, ylös kielin kiehahtavi, <br /> :suin ylös suhahtelevi pään varalle Lemminkäisen. :Siitä lieto Lemminkäinen muisti vanhoja sanoja, <br /> :ennen eukon neuvomia, äitinsä opettamia. <br /> :Sanoi lieto Lemminkäinen, virkki kaunis Kaukomieli: <br /> :"Kun et tuostana totelle etkä vääjänne vähällä, <br /> :vielä turvut tuskihisi, paisut pakkopäivihisi, <br /> :halkeat, paha, kaheksi, konna, kolmeksi muruksi, <br /> :kun ma etsinen emosi, haen valtavanhempasi. <br /> :Tieän, sykkä, synnyntäsi, maan kamala, kasvantasi: <br /> :Syöjätär sinun emosi, Vetehinen vanhempasi. :"Sylki Syöjätär vesille, laski kuolan lainehille. <br /> :Tuota tuuli tuuitteli, ve'en henki heilutteli, <br /> :tuuitteli vuotta kuusi, senki seitsemän keseä <br /> :selvällä meren selällä, lapovilla lainehilla. <br /> :Vesi sen pitkäksi venytti, päivä paistoi pehmeäksi, <br /> :ve'en tyrsky maalle työnti, aalto rannallen ajeli. :"Kulki kolme luonnotarta rannalla meren rapean, <br /> :meren pauhun partahalla. Ne tuon rannalla näkivät; <br /> :sanoivat sanalla tuolla: 'Mipä tuostaki tulisi, <br /> :kunpa Luoja hengen loisi, tuolle silmät siunoaisi?' :"Päätyi Luoja kuulemassa; sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :'Pahasta paha tulisi, konna konnan oksennosta, <br /> :jos ma tuolle hengen loisin, silmät päähän siunoaisin.' :"Saipa Hiisi kuulemahan, mies häijy tähyämähän. <br /> :Itse luojaksi rupesi; antoi Hiisi hengen tuolle <br /> :konnan ilkeän kinalle, Syöjättären sylkemälle: <br /> :siitä kääntyi käärmeheksi, muuttui mustaksi maoksi. :"Mist' on tuolle henki saatu? Henki Hiien hiiloksesta. <br /> :Mist' on syyetty syäntä? Syöjättäreltä syäntä. <br /> :Mist' on aivot ankeloisen? Virran vankan vaaluvista. <br /> :Mistä tunto turmiolla? Kuohusta tulisen kosken. <br /> :Mist' on pää pahalle pantu? Pää pahan pavun jyvästä. :"Mist' on siihen silmät luotu? Lemmon liinan <br /> :siemenistä. <br /> :Mist' on korvat konnan päässä? Lemmon koivun <br /> :lehtosista. <br /> :Mist' on suuta suunnitettu? Suu solesta Syöjättären. <br /> :Mist' on kieli kehnon suussa? Keitolaisen keihä'ästä. <br /> :Mist' on hampahat häjyllä? Okahista Tuonen ohran. <br /> :Mist' on ilkeän ikenet? Ikenistä Kalman immen. :"Mist' on selkä seisotettu? Hiien hiiliseipähästä. <br /> :Mistä häntä häälättynä? Pahalaisen palmikosta. <br /> :Mistä suolet solmittuna? Suolet surman vyöllisestä. :"Siin' oli sinun sukusi, siinä kuulu kunniasi! :"Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen, <br /> :maan karva, kaiken ilmankaaren karva! <br /> :Lähe nyt tieltä matkamiehen, eestä kulkijan urohon! <br /> :Anna mennä matkamiehen, Lemminkäisen leyhytellä <br /> :noihin Pohjolan pitoihin, hyvän synnyn syöminkihin!" :Jo mato kuvattelihe, satasilmä siirtelihe, <br /> :kääntelihe käärme paksu, muuttelihe tien mukahan; <br /> :antoi mennä matkamiehen, Lemminkäisen leyhytellä <br /> :noihin Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Viideskolmatta runo|Viideskolmatta runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Seitsemäskolmatta runo|Seitsemäskolmatta runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 76 761 2006-06-19T14:38:15Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, <br /> :siitä suorikse sotahan, vainotielle valmistaikse. <br /> :Hioi hetken miekkoansa, toisen keihoa teroitti. :Emo tuon sanoiksi virkki: "Ellös, poikani poloinen, <br /> :saako suurehen sotahan, menkö miekan melskehesen! <br /> :Ken suotta sotahan saapi, tahallansa tappelohon, <br /> :se soassa surmatahan, tapetahan tappelossa, <br /> :miekkoihin menetetähän, kalpoihinsa kaaetahan. :"Lähet vuohella sotahan, kaurihilla tappelohon. <br /> :Pian vuohi voitetahan, kauris kaatahan likahan: <br /> :tulet koiralla kotihin, sammakolla saat piha'an." :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"En mä silloin suohon sorru enkä kaau kankahalle, <br /> :korppien kotisijoille, variksien vainioille, <br /> :kun sorrun sotatiloille, vaivun vainotanterille. <br /> :Somap' on sotahan kuolla, kaunis miekan kalskehesen! <br /> :Sorea sotainen tauti: äkin poika pois tulevi, <br /> :potematta pois menevi, laihtumatta lankeavi." :Tuon emo sanoiksi virkki: "Kun sinä sotahan kuolet, <br /> :mitä jääpi taatollesi vanhan päivänsä varaksi?" :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Kuolkohon kujarikoille, kaatukohon kartanolle!" :"Mitä jääpi maammollesi vanhan päivänsä varaksi?" :"Kuolkohon kupo sylihin, läävähän läkähtyköhön!" :"Mitä jääpi veikollesi päivän vastaisen varaksi?" :"Metsähän menettyköhön, vainiolle vaipukohon!" :"Mitä jääpi siskollesi päivän vastaisen varaksi?" :"Kaivotielle kaatukohon, sotkutielle sortukohon!" :Kullervo, Kalervon poika, kohta lähtevi ko'ista. <br /> :Sanovi sanan isolle: "Hyvästi, hyvä isoni! <br /> :Itketkö sinä minua, koskas kuulet kuolleheksi, <br /> :kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" :Tuon isä sanoiksi virkki: "En minä sinua itke, <br /> :jospa kuulen kuolleheksi: poika toinen tehtänehe, <br /> :poika paljoa parempi, äijeä älykkähämpi." :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Enkä itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. <br /> :Saan minä mokoman taaton: suun savesta, pään kivestä, <br /> :silmät suolta karpaloista, parran kuivista kuloista, <br /> :jalat raian haarukasta, muun lihan lahosta puusta." :Virkkoi siitä veikollensa: "Jää hyvästi, veikkoseni! <br /> :Itketkö sinä minua, koskas kuulet kuolleheksi, <br /> :kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" :Veikko tuon sanoiksi virkki: "En itke minä sinua, <br /> :josko kuulen kuolleheksi: veli toinen saatanehe, <br /> :veli paljoa parempi, kahta mointa kaunihimpi." :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Enkä itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. <br /> :Saan minä mokoman veljen: pään kivestä, suun savesta, <br /> :silmät suolta karpaloista, hiukset kuivista kuloista, <br /> :jalat raian haarukasta, muun lihan lahosta puusta." :Sanoi siitä siskollensa: "Hyvästi, sisarueni! <br /> :Itketkö sinä minua, koskas kuulet kuolleheksi, <br /> :kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" :Noin sisar sanoiksi virkki: "En itke minä sinua, <br /> :josko kuulen kuolleheksi: veli toinen saatanehe, <br /> :veli paljoa parempi, äijeä älykkähämpi." :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Enkä itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. <br /> :Saan minä mokoman siskon: pään kivestä, suun savesta, <br /> :silmät suolta karpaloista, hiukset kuivista kuloista, <br /> :korvat lammin lumpehista, varren vaahteren vesasta." :Sanoi siitä äitillensä: "Äitiseni, armaiseni, <br /> :minun kaunis kantajani, kultainen kulettajani! <br /> :Itketkö sinä minua, koskas kuulet kuolleheksi, <br /> :kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" :Tuon emo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Et älyä äitin mieltä, arvoa emon syäntä. <br /> :Itkenpä minä sinua, kun sun kuulen kuolleheksi, <br /> :väestä vähenneheksi, sortuneheksi su'usta: <br /> :itken tulville tupamme, siltalauat lainehille, <br /> :kujat kaikki kuurullani, läävät länkämöisilläni; <br /> :lumet itken iljeniksi, iljenet suliksi maiksi, <br /> :sulat maat vihottaviksi, vihottavat viereviksi. :"Mit' en itkeä ilenne, kut' en voine voivotella, <br /> :itkeä inehmisissä, itken saunassa saloa, <br /> :yliset kulasvesille, saunan lauat lainehille." :Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, <br /> :läksi soitellen sotahan, iloitellen tappelohon. <br /> :Soitti suolla, soitti maalla, kajahutti kankahalla, <br /> :rojahutti ruohokossa, kulahutteli kulossa. :Vieri viestinen jälestä, sai sanoma korvihinsa: <br /> :"Jo iso kotona kuoli, vaipui valtavanhempasi. <br /> :Käypäs tuota katsomahan, kuten kuollut hauatahan!" :Kullervo, Kalervon poika, hänpä varsin vastaeli: <br /> :"Kun lie kuollut, kuolkahansa! On meillä kotona ruuna, <br /> :millä maahan vietäkähän, kalmahan katettakahan!" :Soitti suolla mennessänsä, patakoitteli palolla. <br /> :Vieri viestinen jälestä, sai sanoma korvihinsa: <br /> :"Jo veli kotona kuoli, vaipui lapsi vanhempasi. <br /> :Käypäs tuota katsomahan, kuten kuollut hauatahan!" :Kullervo, Kalervon poika, hänpä varsin vastaeli: <br /> :"Kun lie kuollut, kuolkahansa! On siellä ori kotona, <br /> :millä maahan vietäkähän, kalmahan katettakahan!" :Soitti suolla käyessänsä, kullervoitsi kuusikossa. <br /> :Vieri viestinen jälestä, sai sanoma korvihinsa: <br /> :"Jo sisar kotona kuoli, vaipui lapsi vanhempasi. <br /> :Käypäs tuota katsomahan, kuten kuollut hauatahan!" :Kullervo, Kalervon poika, hänpä varsin vastaeli: <br /> :"Kun lie kuollut, kuolkahansa! On meillä kotona tamma, <br /> :millä maahan vietäkähän, kalmahan katettakahan!" :Kulaten kulossa astui, heläellen heinikossa. <br /> :Vieri viestinen jälestä, sai sanoma korvihinsa: <br /> :"Kuoli ehtoinen emosi, kaatui maire maammuesi. <br /> :Käypäs tuota katsomahan, miten miero hautoavi!" :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Voi minä poloinen poika, kun kuoli emo minulta, <br /> :uupui uutimen tekijä, vaipui vaipan kirjoittaja, <br /> :pitkän piustan kehreäjä, väkivärttinän vetäjä; <br /> :enk' ollut luona luopuessa, läsnä hengen lähtiessä! <br /> :Lie kuollut kovin viluhun vainko leivän puuttehesen? :"Kuollut koissa pestäköhön Saksan saippuavesillä, <br /> :silkkihin si'eltäköhön, palttinoihin pantakohon! <br /> :Siitä maahan vietäköhön, kalmahan katettakohon, <br /> :itkuvirsin vietäköhön, laulaen lasettakohon! <br /> :En vielä kotihin joua: viel' on Unto kostamatta, <br /> :mies katala kaatamatta, ilkeä hävittämättä." :Meni soitellen sotahan, ilon lyöen Untolahan. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi Ukko, ylijumala! <br /> :Jos nyt mulle miekan saisit sekä kalvan kaunihimman, <br /> :joka joukolle pitäisi, saattaisi satalu'ulle!" :Saip' on miekan mielehisen, kalvan kaikkien parahan, <br /> :jolla kaatoi kaiken kansan, joukon Untamon hävitti. <br /> :Tuvat poltteli poroksi, kypeniksi kyyetteli: <br /> :kivet jätti kiukahista, pitkän pihlajan pihoista. :Kullervo, Kalervon poika, jo tuosta kotihin kääntyi <br /> :ison entisen tuville, vanhempansa vainioille: <br /> :tupa on tyhjä tultuansa, autio avattuansa; <br /> :ei tulla likistämähän, käyä kättä antamahan. :Antoi kättä hiilokselle: hiilet kylmät hiiloksessa. <br /> :Tuosta tunsi tultuansa: ei ole emo elossa. :Pisti kättä kiukahalle: kivet kylmät kiukahassa. <br /> :Tuosta tunsi tultuansa: ei ole iso elossa. :Loi on silmät sillan päälle: silta kaikki siivomatta. <br /> :Tuosta tunsi tultuansa: ei ole sisar elossa. :Vieri valkamavesille: ei venettä valkamassa. <br /> :Tuosta tunsi tultuansa: ei ole veli elossa. :Loihe siitä itkemähän; itki päivän, itki toisen. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on ehtoinen emoni! <br /> :Mitäs mulle tänne heitit eläessä tällä maalla? :"Et kuule, emo, minua, jos ma silmillä siherrän <br /> :eli kulmilla kujerran, päälaella lausuelen!" :Emo hauasta havasi, alta mullan muistuttavi: <br /> :"Jäihän multa Musti koira käyäksesi metsämaille. <br /> :Ota koirasi keralle, mene tuonne metsämaille, <br /> :ylös korpehen kohoa metsän tyttöjen tyköhön, <br /> :sinipiikojen pihalle, havulinnan liepehille, <br /> :evähiä etsimähän, antia anelemahan!" :Kullervo, Kalervon poika, otti koiransa keralle, <br /> :läksi tietä telkkimähän, korpehen kohoamahan. <br /> :Kävi matkoa vähäisen, astui tietä pikkaraisen; <br /> :tuli tuolle saarekselle, tuolle paikalle tapahtui, <br /> :kuss' oli piian pillannunna, turmellut emonsa tuoman. :Siin' itki ihana nurmi, aho armahin valitti, <br /> :nuoret heinät hellitteli, kuikutti kukat kanervan <br /> :tuota piian pillamusta, emon tuoman turmelusta: <br /> :eikä nousnut nuori heinä, kasvanut kanervan kukka, <br /> :ylennyt sijalla sillä, tuolla paikalla pahalla, <br /> :kuss' oli piian pillannunna, emon tuoman turmellunna. :Kullervo, Kalervon poika, tempasi terävän miekan; <br /> :katselevi, kääntelevi, kyselevi, tietelevi. <br /> :Kysyi mieltä miekaltansa, tokko tuon tekisi mieli <br /> :syöä syyllistä lihoa, viallista verta juoa. :Miekka mietti miehen mielen, arvasi uron pakinan. <br /> :Vastasi sanalla tuolla: "Miks' en söisi mielelläni, <br /> :söisi syyllistä lihoa, viallista verta joisi? <br /> :Syön lihoa syyttömänki, juon verta viattomanki." :Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, <br /> :pään on peltohon sysäsi, perän painoi kankahasen, <br /> :kären käänti rintahansa, itse iskihe kärelle. <br /> :Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli. :Se oli surma nuoren miehen, kuolo Kullervo urohon, <br /> :loppu ainakin urosta, kuolema kovaosaista. :Silloin vanha Väinämöinen, kunpa kuuli kuolleheksi, <br /> :Kullervon kaonneheksi, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Elkötte, etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko <br /> :luona tuhman tuuittajan, vierahan väsyttelijän! <br /> :Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmin tuuittama <br /> :ei tule älyämähän, miehen mieltä ottamahan, <br /> :vaikka vanhaksi eläisi, varreltansa vahvistuisi." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Viidesneljättä runo|Viidesneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Seitsemäsneljättä runo|Seitsemäsneljättä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 77 740 2006-06-19T14:31:03Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :oli veistävä venoista, uutta purtta puuhoava <br /> :nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen. <br /> :Puit? puuttui purren seppä, lautoja venon tekijä. :Kenpä puuta etsimähän, tammea tavoittamahan <br /> :Väinämöiselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi? :Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, <br /> :sep' on puuta etsimähän, tammea tavoittamahan <br /> :Väinämöiselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi! :Käypi tietä, astelevi koillisille maailmoille. <br /> :Meni mäen, menevi toisen, kulki kohta kolmannenki, <br /> :kirves kultainen olalla, vaskivarsi kirvehessä. <br /> :Yhtyi haapa vastahansa, sylen kolmen korkeuinen. :Tahtoi haapoa tavata, puia puuta kirvehellä. <br /> :Haapa haastaen sanovi, itse kielin kerkiävi: <br /> :"Mitä, mies, tahot minusta, kuta kuitenki hala'at?" :Sampsa poika Pellervoinen, hänpä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Tuotapa tahon sinusta, tuota etsin ja hala'an: <br /> :Väinämöiselle venettä, laulajalle purren puuta." :Haapa haastoi kummemmasti, sataoksainen osasi: <br /> :"Vuotava veno minusta ja pursi putoavainen! <br /> :Minä olen ontelo tyveltä: kolmasti tänä kesänä <br /> :toukka söi syämyeni, mato juureni makasi." :Sampsa poika Pellervoinen siitä eistyvi etemmä; <br /> :astua ajattelevi maailmoille pohjaisille. :Tuli honka vastahansa, sylen kuuen korkeuinen. <br /> :Iski puuta kirvehellä, kolahutti kuokallansa, <br /> :kysytteli, lausutteli: "Oisiko sinusta, honka, <br /> :Väinämöiselle venoksi, laulajalle laivapuuksi?" :Honka vastata hotaisi, itse äänehen ärähti: <br /> :"Ei minusta purtta tulle, kuuen kaaren kantajata! <br /> :Mie olen honka huolainniekka; kolmasti tänä kesänä <br /> :korppi koikkui latvallani, varis vaakkui oksillani." :Sampsa poika Pellervoinen aina eistyvi etemmä; <br /> :astua ajattelevi suvisille maailmoille. <br /> :Tuli tammi vastahansa, ympäri yheksän syltä. :Kysytteli, lausutteli: "Tulisko sinusta, tammi, <br /> :emeä erävenehen, sotapurren pohjapuuta?" :Tammi taiten vastaeli, osaeli puu omena: <br /> :"On vainen minussa puuta emäksi yhen venosen, <br /> :enk' ole hoikka huolainniekka enkä ontelo sisältä. <br /> :Kolmasti tänä kesänä, tänä suurena suvena <br /> :päivyt kierti keskipuuta, kuuhut latvalla kumotti, <br /> :käet kukkui oksillani, linnut lehvillä lepäsi." :Sampsa poika Pellervoinen otti kirvehen olalta, <br /> :iski puuta kirvehellä, tammea tasaterällä; <br /> :pian taisi tammen kaata, puun sorean sorrutella. :Ensin laski latvan poikki, tyven tyynni halkaisevi. <br /> :Veisti siitä pohjapuita, lautoja epälukuisin <br /> :laulajalle laivaksiksi, Väinämöiselle venoksi. :Siitä vanha Väinämöinen tietäjä iän-ikuinen, <br /> :teki tieolle venettä, laati purtta laulamalla <br /> :yhen tammen taittumista, puun murskan murenemista. :Lauloi virren: pohjan puutti, lauloi toisen: liitti laian; <br /> :lauloi kohta kolmannenki hankoja hakatessansa, <br /> :päitä kaaren päätellessä, liitellessänsä limiä. :Kaaritettua venosen, liitettyä laian liitot <br /> :uupui kolmea sanoa panemilla parraspuien, <br /> :kokkien kohentimilla, peräpään on päättimillä. :Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi poloinen, päiviäni! <br /> :Ei saanut veno vesille, uusi laiva lainehille!" :Arvelee, ajattelevi, mistäpä sanoja saisi, <br /> :loisi lempiluottehia; pääskyjenkö päälaelta, <br /> :joutsenkarjan juonen päästä, hanhilauman hartioilta? :Läksi saamahan sanoja. Tuhoi joukon joutsenia, <br /> :harkun hanhia hävitti, päättömästi pääskysiä: <br /> :ei saanut sanoakana, ei sanoa eikä puolta. :Arvelee, ajattelevi: "Tuoll' oisi sata sanoa <br /> :kesäpeuran kielen alla, suussa valkean oravan." :Läksi saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan. <br /> :Pellon peuroja levitti, oravia suuren orren: <br /> :sai siitä sanoja paljo, ne kaikki avuttomia. :Arvelee, ajattelevi: "Tuolta saan sa'an sanoja, <br /> :tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajasta." :Läksi Tuonelta sanoja, Manalalta mahtiloita. <br /> :Astua taputtelevi; kävi viikon vitsikkoa, <br /> :viikon toisen tuomikkoa, kolmannen katajikkoa: <br /> :jo näkyi Manalan saari, Tuonen kumpu kuumottavi. :Vaka vanha Väinämöinen jo huhuta huikahutti <br /> :tuossa Tuonelan joessa, Manalan alantehessa: <br /> :"Tuo venettä, Tuonen tytti, lauttoa, Manalan lapsi, <br /> :yli salmen saa'akseni, joen poikki päästäkseni!" :Lyhykäinen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, <br /> :tuo oli poukkujen pesijä, räpähien räimyttäjä <br /> :Tuonen mustassa joessa, Manalan alusve'essä. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Vene täältä tuotanehe, kuni syy sanottanehe, <br /> :mi sinun Manalle saattoi ilman tauin tappamatta, <br /> :ottamatta oivan surman, muun surman musertamatta." :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Tuoni minut tänne tuotti, Mana mailtani veteli." :Lyhykäinen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, <br /> :tuonpa hän sanoiksi virkki: "Jopa keksin kielastajan! <br /> :Kunp' on Tuoni tänne toisi, Mana mailta siirteleisi, <br /> :Tuoni toisi tullessansa, Manalainen matkassansa <br /> :Tuonen hattu hartioilla, Manan kintahat käessä. <br /> :Sano totta, Väinämöinen: mi sinun Manalle saattoi?" :Vaka vanha Väinämöinen jo tuossa sanoiksi virkki: <br /> :"Rauta mun Manalle saattoi, teräs tempoi Tuonelahan." :Lyhykäinen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, <br /> :sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuosta tunnen kielastajan! <br /> :Kun rauta Manalle saisi, teräs toisi Tuonelahan, <br /> :verin vaattehet valuisi, hurmehen hurahteleisi. <br /> :Sano totta, Väinämöinen, sano totta toinen kerta!" :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Vesi sai minun Manalle, aalto toi on Tuonelahan." :Lyhykäinen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, <br /> :sanan virkkoi, noin nimesi: "Ymmärrän valehtelijan! <br /> :Jos vesi Manalle saisi, aalto toisi Tuonelahan, <br /> :vesin vaattehet valuisi, helmasi herahteleisi. <br /> :Sano tarkkoja tosia: mi sinun Manalle saattoi?" :Tuossa vanha Väinämöinen vielä kerran kielastavi: <br /> :"Tuli toi mun Tuonelahan, valkea Manalle saattoi." :Lyhykäinen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, <br /> :hänpä tuon sanoiksi virkki: "Arvoan valehtelijan! <br /> :Jos tuli Manalle toisi, valkeainen Tuonelahan, <br /> :oisi kutrit kärventynnä, partaki pahoin palanut. :"Oi sie vanha Väinämöinen! Jos tahot venettä täältä, <br /> :sano tarkkoja tosia, valehia viimeisiä, <br /> :mitenkä tulit Manalle ilman tauin tappamatta, <br /> :ottamatta oivan surman, muun surman murentamatta!" :Sanoi vanha Väinämöinen: "Jos vähän valehtelinki, <br /> :kerran toisen kielastelin, toki ma sanon toetki. <br /> :Te'in tieolla venettä, laain purtta laulamalla. <br /> :Lauloin päivän, lauloin toisen, niin päivällä kolmannella <br /> :rikkoihe reki runoilta, jalas taittui lausehilta: <br /> :läksin Tuonelta oroa, Manalalta vääntiätä <br /> :rekosen rakentoani, laulukorjan laatiani. <br /> :Tuopa nyt venoista tänne, laita mulle lauttoasi <br /> :yli salmen saa'akseni, joen poikki päästäkseni!" :Kyllä Tuonetar toruvi, Manan neiti riitelevi: <br /> :"Oi on, hullu, hulluuttasi, mies on, mielesi vähyyttä! <br /> :Tulet syyttä Tuonelahan, tauitta Manan majoille! <br /> :Parempi sinun olisi palata omille maille: <br /> :äijä on tänne tullehia, ei paljo palannehia." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Akka tieltä kääntyköhön, <br /> :eip' on mies pahempikana, uros untelompikana! <br /> :Tuo venettä, Tuonen tytti, lauttoa, Manalan lapsi!" :Vei venehen Tuonen tytti; sillä vanhan Väinämöisen <br /> :yli salmen saattelevi, joen poikki päästelevi. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Voi sinua, Väinämöinen! <br /> :Läksit surmatta Manalle, kuolematta Tuonelahan!" :Tuonetar, hyvä emäntä, Manalatar, vaimo vanha, <br /> :toip' on tuopilla olutta, kantoi kaksikorvaisella; <br /> :itse tuon sanoiksi virkki: "Juop' on, vanha Väinämöinen!" :Vaka vanha Väinämöinen katsoi pitkin tuoppiansa: <br /> :sammakot kuti sisällä, maot laioilla lateli. <br /> :Siitä tuon sanoiksi virkki: "En mä tänne tullutkana <br /> :juomahan Manalan maljat, Tuonen tuopit lakkimahan: <br /> :juopuvat oluen juojat, kannun appajat katoovat." :Sanoi Tuonelan emäntä: "Oi on vanha Väinämöinen! <br /> :Mitä sie tulit Manalle, kuta Tuonelan tuville <br /> :ennen Tuonen tahtomatta, Manan mailta kutsumatta?" :Sanoi vanha Väinämöinen: "Veistäessäni venoista, <br /> :uutta purtta puuhatessa uuvuin kolmea sanoa <br /> :peripäätä päätellessä, kokkoa kohottaessa. <br /> :Kun en noita saanutkana, mailta, ilmoilta tavannut, <br /> :piti tulla Tuonelahan, lähteä Manan majoille <br /> :saamahan sanoja noita, ongelmoita oppimahan." :Tuopa Tuonelan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ei Tuoni sanoja anna, Mana mahtia jakele! <br /> :Etkä täältä pääsnekänä sinä ilmoisna ikänä <br /> :kotihisi kulkemahan, maillesi matelemahan." :Uuvutti unehen miehen, pani maata matkalaisen <br /> :Tuonen taljavuotehelle. Siinä mies makaelevi, <br /> :uros unta ottelevi: mies makasi, vaate valvoi. :Oli akka Tuonelassa, akka vanha käykkäleuka, <br /> :rautarihman kehreäjä, vaskilankojen valaja. <br /> :Kehräsi sataisen nuotan, tuhantisen tuuritteli <br /> :yönä yhtenä kesäisnä yhellä vesikivellä. :Oli ukko Tuonelassa; se on ukko kolmisormi, <br /> :rautaverkkojen kutoja, vaskinuotan valmistaja. <br /> :Se kutoi sataisen nuotan, tuhantisen tuikutteli <br /> :samana kesäisnä yönä samalla vesikivellä. :Tuonen poika koukkusormi, koukkusormi, rautanäppi, <br /> :se veti sataisen nuotan poikki Tuonelan joesta, <br /> :sekä poikki jotta pitkin, jotta vieläkin vitahan, <br /> :jottei päästä Väinämöisen, selvitä uvantolaisen <br /> :sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana <br /> :tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista. :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Joko lie tuhoni tullut, hätäpäivä päälle pääsnyt <br /> :näillä Tuonelan tuvilla, Manalan majantehilla?" :Pian muuksi muuttelihe, ruton toiseksi rupesi: <br /> :meni mustana merehen, saarvana sara'ikkohon; <br /> :matoi rautaisna matona, kulki kyisnä käärmehenä <br /> :poikki Tuonelan joesta, läpi Tuonen verkkoloista. :Tuonen poika koukkusormi, koukkusormi, rautanäppi, <br /> :kävi aamulla varahin verkkojansa katsomahan: <br /> :sa'an saapi taimenia, tuhat emon alvehia, <br /> :eip' on saanut Väinämöistä, ukkoa uvantolaista. :Siitä vanha Väinämöinen Tuonelasta tultuansa <br /> :sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Elköhön hyvä Jumala, elköhön sitä suetko, <br /> :itse-mennyttä Manalle, Tuonelahan tunkeinutta! <br /> :Äijä on sinne saanehia, vähä tuolta tullehia, <br /> :tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista." :Vielä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin lateli <br /> :nuorisolle nousevalle, kansalle ylenevälle; <br /> :"Elkätte, imeisen lapset, sinä ilmoisna ikänä <br /> :tehkö syytä syyttömälle, vikoa viattomalle! <br /> :Pahoin palkka maksetahan tuolla Tuonelan ko'issa: <br /> :sija on siellä syyllisillä, vuotehet viallisilla, <br /> :alus kuumista kivistä, palavoista paateroista, <br /> :peitto kyistä, käärmehistä, tuonen toukista ku'ottu." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Viidestoista runo|Viidestoista runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Seitsemästoista runo|Seitsemästoista runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 78 771 2006-06-19T14:38:30Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Sai sanoma Pohjolahan, tieto kylmähän kylähän <br /> :Väinölän vironneheksi, Kalevalan pääsneheksi <br /> :noista nostamavioista, tauista tavattomista. :Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, <br /> :tuo tuosta kovin pahastui. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Vielä muistan muunki keinon, toki toisen tien osoan: <br /> :nostan karhun kankahalta, korvesta koverakouran <br /> :päälle Väinölän elojen, Kalevalan karjan päälle." :Nosti karhun kankahalta, kontion kovilta mailta <br /> :noille Väinölän ahoille, Kalevalan karjamaille. :Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Veli, seppo Ilmarinen! Taos mulle uusi keihäs, <br /> :tao keiho kolmisulka varren vaskisen keralla! <br /> :Ois' otso otettavana, rahakarva kaattavana <br /> :ruuniani ruhtomasta, tammojani tahtomasta, <br /> :kaatamasta karjoani, lehmiä levittämästä." :Seppo keihyen takovi, eikä pitkän, ei lyhyen, <br /> :takoi keskilaaullisen: sen susi sulalla seisoi, <br /> :kontio terän kohalla, hirvi hiihti suoverossa, <br /> :varsa varrella samosi, peura potki ponnen päässä. :Satoi siitä uutta lunta, hiukan hienoista vitiä, <br /> :sykysyisen uuhen verran, verran talvisen jäniksen. <br /> :Sanoi vanha Väinämöinen, itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Mieleni minun tekevi, mieli käyä Metsolassa <br /> :metsän tyttöjen tykönä, sinipiikojen pihoilla. :"Lähen miehistä metsälle, urohista ulkotöille. <br /> :Ota, metsä, miehiksesi, urohiksesi, Tapio! <br /> :Auta onni ottamahan, metsän kaunis kaatamahan! :"Mielikki, metsän emäntä, Tellervo, Tapion vaimo! <br /> :Kytke kiinni koiroasi, rakentele rakkiasi <br /> :kuusamisehen kujahan, talahasen tammisehen! :"Otsonen, metsän omena, mesikämmen källeröinen! <br /> :Kun kuulet minun tulevan, miehen aimo astelevan, <br /> :kytke kynnet karvoihisi, hampahat ikenihisi, <br /> :ettei koske konsakana, liikuta lipeänänä! :"Otsoseni, ainoiseni, mesikämmen, kaunoiseni! <br /> :Lyöte maata mättähälle, kaunihille kalliolle, <br /> :hongat päällä huojumassa, kuuset päällä kuulumassa! <br /> :Siinä, otso, pyörteleite, mesikämmen, käänteleite, <br /> :kuni pyy pesänsä päällä, hanhi hautomaisillansa!" :Siinä vanha Väinämöinen kuuli koiran haukkuvaksi, <br /> :penun julki juttavaksi pikkusilmäisen pihalla, <br /> :tasakärsän tanhu'illa. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Luulin kukkuvan käkösen, lempilinnun laulelevan; <br /> :ei käki kukahakana, lempilintu laulakana: <br /> :tääll' on koirani komehin, otukseni oivallisin <br /> :otsosen tuvan ovella, miehen kaunon kartanolla!" :Vaka vanha Väinämöinen siinä otsosen tapasi; <br /> :säteriset sängyt kaati, sijat kultaiset kumosi. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Ole kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja yksin, <br /> :kun annoit otson osaksi, salon kullan saalihiksi!" :Katselevi kultoansa. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Otsoseni, ainoiseni, mesikämmen, kaunoiseni! <br /> :Elä suutu suottakana! En minä sinua kaannut: <br /> :itse vierit vempeleltä, hairahit havun selältä, <br /> :puhki puiset kaatiosi, halki haljakan havuisen. <br /> :Sykysyiset säät lipeät, päivät pilviset pimeät. :"Metsän kultainen käkönen, kaunis karva röyhetyinen! <br /> :Heitä nyt kylmille kotosi, asuinmaasi autiaksi, <br /> :koivunoksainen kotosi, vasunvarpainen majasi! <br /> :Lähe, kuulu, kulkemahan, metsän auvo, astumahan, <br /> :käymähän, käpeäkenkä, sinisukka, sipsomahan <br /> :näiltä pieniltä pihoilta, kape'ilta käytäviltä <br /> :urohoisehen väkehen, miehisehen joukkiohon! <br /> :Ei siellä pahoin pi'etä, ei eletä kehnon lailla: <br /> :sima siellä syötetähän, mesi nuori juotetahan <br /> :tulevalle vierahalle, saavalle käkeävälle. :"Lähe nyt tästä kuin lähetki, tästä pienestä pesästä <br /> :alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen! <br /> :Niin sä luikkaos lumella, kuni lumme lammin päällä, <br /> :niin sä haihaos havulla, kuni oksalla orava!" :Siitä vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, <br /> :astui soitellen ahoja, kajahellen kankahia <br /> :kera kuulun vierahansa, kanssa karvalallusensa. <br /> :Jo soitto tupahan kuului, alle kattojen kajahus. :Virkahti väki tuvassa, kansa kaunis vieretteli: <br /> :"Kuulkottes tätä kumua, salon soittajan sanoja, <br /> :käpylinnun kälkytystä, metsän piian pillin ääntä!" :Vaka vanha Väinämöinen itse ennätti pihalle. <br /> :Vierähti väki tuvasta, kansa kaunis lausutteli: <br /> :"Joko on kulta kulkemassa, hopea vaeltamassa, <br /> :rahan armas astumassa, tenka tietä poimimassa? <br /> :Mesijänkö metsä antoi, ilveksen salon isäntä, <br /> :koska laulaen tulette, hyreksien hiihtelette?" :Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Sanomiks' on saukko saatu, virsiksi Jumalan vilja; <br /> :sillä laulaen tulemme, hyreksien hiihtelemme. :"Eikä saukko ollekana, eikä saukko eikä ilves: <br /> :itse on kuulu kulkemassa, salon auvo astumassa, <br /> :mies vanha vaeltamassa, verkanuttu vieremässä. <br /> :Kun lie suotu vierahamme, ovet auki paiskatkatte, <br /> :vaan kun lie vihattu vieras, kiinni lyökätte lujahan!" :Väki vastaten sanovi, kansa kaunis vieretteli: <br /> :"Terve, otso, tultuasi, mesikämmen, käytyäsi <br /> :näille pestyille pihoille, kaunoisille kartanoille! :"Tuota toivoin tuon ikäni, katsoin kaiken kasvinaian <br /> :soivaksi Tapion torven, metsän pillin piukovaksi, <br /> :kulkevaksi metsän kullan, saavaksi salon hopean <br /> :näille pienille pihoille, kape'ille käytäville. :"Toivoin kuin hyveä vuotta, katsoin kuin kesän tuloa, <br /> :niinkuin suksi uutta lunta, lyly liukasta lipua, <br /> :neiti nuorta sulhokaista, punaposki puolisoa. :"Illat istuin ikkunoissa, aamut aitan portahilla, <br /> :veräjillä viikkokauet, kuukauet kujaisten suussa, <br /> :talvikauet tanhu'illa. Lumet seisoin tanteriksi, <br /> :tanteret suliksi maiksi, sulat maat somerikoiksi, <br /> :somerikot hiesukoiksi, hiesukot vihottaviksi. <br /> :Ajattelin aamut kaiket, päivät päässäni pitelin, <br /> :missä viikon otso viipyi, salon armas aikaeli, <br /> :oisiko Virohon viernyt, maasta Suomen sorkehtinut." :Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Minne vienen vierahani, kulettanen kultaiseni? <br /> :Tokko laittanen latohon, pannen pahnahuonehesen?" :Väki vastaten sanovi, kansa kaunis vieretteli: <br /> :"Tuonne vienet vierahamme, kulettanet kultaisemme <br /> :alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen. <br /> :Siell' on syömät suoriteltu, juomaneuvot jou'uteltu, <br /> :kaikki sillat siivottuna, lakaistuna lattiaiset; <br /> :kaikki vaimot vaatehtinna pukemihin puhtahisin, <br /> :sore'ihin pääsomihin, valke'ihin vaattehisin." :Siitä vanha Väinämöinen itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Otsoseni, lintuseni, mesikämmen, kääröseni! <br /> :Viel' on maata käyäksesi, kangasta kavutaksesi. :"Lähes nyt, kulta, kulkemahan, armas, maata astumahan, <br /> :mustasukka, muikumahan, verkahousu, vieremähän, <br /> :käymähän tiaisen teitä, varpusen vaeltamia <br /> :alle viien viilohirren, alle kuuen kurkiaisen! :"Varo'otte, vaimo raukat, ettei karja kammastuisi, <br /> :pieni vilja pillastuisi, vikoisi emännän vilja <br /> :tullessa otson tuville, karvaturvan tunkeitessa! :"Pois on, pojat, porstuasta, piiat, pihtipuolisista <br /> :uron tullessa tupahan, astuessa aimo miehen! :"Metsän otsonen, omena, metsän kaunis källeröinen! <br /> :Ellös piikoja pelätkö, kassapäitä kammastelko <br /> :eläkä vaimoja varoa, sure sylttysukkaisia! <br /> :Mi on akkoja tuvassa, ne on kaikki karsinahan <br /> :miehen tullessa tupahan, astuessa aika poian!" :Sanoi vanha Väinämöinen: "Terve tänneki, Jumala, <br /> :alle kuulun kurkiaisen, alle kaunihin katoksen! <br /> :Mihin nyt heitän hempuseni, lasken karvalalluseni?" :Väki vastahan sanovi: "Terve, terve tultuasi! <br /> :Tuohon liitä lintusesi, kulettele kultaisesi <br /> :petäjäisen pienan päähän, rautaisen rahin nenähän <br /> :turkin tunnusteltavaksi, karvojen katseltavaksi! :"Elä, otso, tuosta huoli eläkä pane pahaksi, <br /> :jos tulevi turkin tunti, karvojen katsanto-aika! <br /> :Ei tuhota turkkiasi, karvojasi ei katsota <br /> :herjojen hetalehiksi, vaivaisien vaattehiksi." :Siitä vanha Väinämöinen otatti otsolta turkin, <br /> :pani aitan parven päähän; lihat liitti kattilahan, <br /> :kuparihin kullattuhun, vaskipohjahan patahan. :Jo oli pa'at tulella, vaskilaiat valkealla, <br /> :täpittynä, täytettynä liioilla lihamuruilla; <br /> :suolat saatettu sekahan, jotk' oli tuotu tuonnempata, <br /> :saatu suolat Saksanmaalta, Vienan pääliltä vesiltä, <br /> :souttu Suolasalmen kautta, laivan päältä laskettuna. :Kun oli keitto keitettynä, saatu kattilat tulelta, <br /> :jopa saalis saatettihin, käpylintu käytettihin <br /> :päähän pitkän pintapöyän kultaisihin kuppiloihin <br /> :simoa sirettämähän, olosia ottamahan. :Petäjäst' oli pöytä tehty, va'it vaskesta valettu, <br /> :lusikkaiset hopeasta, veitset kullasta kuvattu. <br /> :Kupit kaikki kukkusilla, va'it varpelaitasilla <br /> :metsän mieliantehia, salon kullan saalihia. :Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Kummun ukko kultarinta, Tapion talon isäntä, <br /> :Metsolan metinen vaimo, metsän ehtoisa emäntä, <br /> :mies puhas, Tapion poika, mies puhas, punakypärä, <br /> :Tellervo, Tapion neiti, kanssa muu Tapion kansa! <br /> :Tule nyt häihin härkösesi, pitkävillasi pitoihin! <br /> :Nyt on kyllin kystä syöä, kyllin syöä, kyllin juoa, <br /> :kyllin itsensä piteä, kyllin antoa kylälle." :Väki tuossa noin sanovi, kansa kaunis vieretteli: <br /> :"Miss' on otso syntynynnä, rahankarva kasvanunna? <br /> :Tokko tuo olilla syntyi, kasvoi saunan karsinassa?" :Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ei otso olilla synny eikä riihiruumenilla! <br /> :Tuoll' on otso synnytelty, mesikämmen käännytelty <br /> :luona kuun, malossa päivän, otavaisen olkapäillä, <br /> :ilman impien tykönä, luona luonnon tyttärien. :"Astui impi ilman äärtä, neiti taivahan napoa, <br /> :kävi pilven piirtä myöten, taivahan rajoa myöten <br /> :sukassa sinertävässä, kirjavassa kaplukassa, <br /> :villavakkanen käessä, karvakoppa kainalossa. <br /> :Viskoi villan pään vesille, laski karvan lainehille. <br /> :Tuota tuuli tuuitteli, ilma lieto liikutteli, <br /> :ve'en henki heilutteli, aalto rannalle ajeli, <br /> :rannalle salon simaisen, nenähän metisen niemen. :"Mielikki, metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, <br /> :koppoi kuontalon vesiltä, villat hienot lainehilta. :"Siitä liitti liukkahasti, kapaloitsi kaunihisti <br /> :vaahterisehen vasuhun, kaunoisehen kätkyehen. <br /> :Nostatti kapalonuorat, vitjat kultaiset kuletti <br /> :oksalle olovimmalle, lehvälle leve'immälle. :"Tuuitteli tuttuansa, liekutteli lempeänsä <br /> :alla kuusen kukkalatvan, alla penseän petäjän. <br /> :Siinä otsosen sukesi, jalokarvan kasvatteli <br /> :vieressä metisen viian, simaisen salon sisässä. :"Kasvoi otso kaunihiksi, yleni ylen ehoksi: <br /> :lyhyt jalka, lysmä polvi, tasakärsä talleroinen, <br /> :pää levyt, nenä nykerä, karva kaunis röyhetyinen. <br /> :Ei ollut vielä hampahia eikä kynsiä kyhätty. :"Mielikki, metsän emäntä, itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :'Kyheäisin kynnet tuolle, kanssa hampahat hakisin, <br /> :kun tuo ei vioille saisi, painuisi pahoille töille.' :"Niin otso valansa vannoi polvilla metsän emännän, <br /> :eessä julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, <br /> :ei tehäksensä pahoa, ruveta rumille töille. :"Mielikki, metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, <br /> :läksi hammasta hakuhun, kynsiä kyselemähän <br /> :pihlajilta piuke'ilta, katajilta karke'ilta, <br /> :jukaisilta juurikoilta, kesunkannoilta kovilta: <br /> :eipä sieltä kynttä saanut eikä hammasta tavannut. :"Honka kasvoi kankahalla, kuusi kummulla yleni, <br /> :hongassa hopeaoksa, kultaoksa kuusosessa: <br /> :ne kapo käsin tavoitti, niistä kynsiä kyhäsi, <br /> :niitä liitti leukaluuhun, ikenihin istutteli. :"Siitä laski lallokkinsa, ulos lempensä lähetti; <br /> :pani suota soutamahan, viitoa vitaisemahan, <br /> :ahoviertä astumahan, kangasta kapuamahan. <br /> :Käski käyä kaunihisti, soreasti sorkutella, <br /> :elellä ajat iloiset, kulutella kuulut päivät <br /> :suon selillä, maan navoilla, kisakangasten perillä, <br /> :käyä kengättä kesällä, sykysyllä syylingittä; <br /> :asua ajat pahemmat, talvikylmät kyhmästellä <br /> :tuomisen tuvan sisässä, havulinnan liepehellä, <br /> :kengällä korean kuusen, katajikon kainalossa, <br /> :alla viien villavaipan, alla kaapuan kaheksan. :"Sieltä sain nyt saalihini, ehätin tämän eräni." :Väki nuori noin sanovi, väki vanha virkkelevi: <br /> :"Mitä tehen metsä mieltyi, metsä mieltyi, korpi kostui, <br /> :ihastui salon isäntä, taipui ainoinen Tapio, <br /> :jotta antoi ainokkinsa, menetti mesikkisensä? <br /> :Oliko keihon keksimistä eli nuolen noutamista?" :Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Hyvin meihin metsä mieltyi, metsä mieltyi, korpi kostui, <br /> :ihastui salon isäntä, taipui ainoinen Tapio. :"Mielikki, metsän emäntä, Tellervo, Tapion neiti, <br /> :metsän neiti muoto kaunis, metsän piika pikkarainen, <br /> :läksi tietä neuvomahan, rastia rakentamahan, <br /> :tien vieriä viittomahan, matkoa opastamahan. <br /> :Veisti pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rakenti <br /> :jalon otsosen oville, rahasaaren rantehille. :"Sitte sinne tultuani, perillen osattuani <br /> :ei ollut keihon keksimistä, ampuen ajelemista: <br /> :itse vieri vempeleltä, horjahti havun selältä; <br /> :risut rikkoi rintapäänsä, varvut vatsansa hajotti." :Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Otsoseni, ainoiseni, lintuseni, lempiseni! <br /> :Päästä nyt tänne pääripasi, pujota puraisimesi, <br /> :heitä harvat hampahasi, liitä leukasi leveät! <br /> :Eläkä pane pahaksi, jos meille mikä tulisi, <br /> :luien luske, päien pauke, kova hammasten kolina! :"Jo otan nenän otsolta nenän entisen avuksi; <br /> :en ota osattomaksi enkä aivan ainoaksi. :"Otan ma otsolta korvan korvan entisen avuksi; <br /> :en ota osattomaksi enkä aivan ainoaksi. :"Otan ma otsolta silmän silmän entisen avuksi; <br /> :en ota osattomaksi enkä aivan ainoaksi. :"Otan ma otsan otsolta otsan entisen avuksi; <br /> :en ota osattomaksi enkä aivan ainoaksi. :"Otan ma otsolta turvan turvan entisen avuksi; <br /> :en ota osattomaksi enkä aivan ainoaksi. :"Otan ma otsolta kielen kielen entisen avuksi; <br /> :en ota osattomaksi enkä aivan ainoaksi. :"Sen nyt mieheksi sanoisin, urohoksi arvoaisin, <br /> :joka umpiluut lukisi, saisi sarjahampahuiset <br /> :leuasta teräksisestä rusamilla rautaisilla." :Eipä toista tullutkana, ei ollut urosta tuota. <br /> :Itse umpiluut lukevi, sarjahampahat sanovi <br /> :alla luisten polviensa, rautaisten rusamiensa. :Otti hampahat otsolta. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Metsän otsonen, omena, metsän kaunis källeröinen! <br /> :Nyt on matka käyäksesi, retki reiahellaksesi <br /> :tästä pienestä pesästä, matalaisesta majasta <br /> :korkeampahan kotihin, avarampahan asuhun. :"Lähe nyt, kulta, kulkemahan, rahan armas, astumahan, <br /> :sivutse sikojen teistä, poikki porsasten poluista <br /> :vasten varvikkomäkeä, kohti vuorta korkeata <br /> :petäjähän penseähän, honkahan havusatahan! <br /> :Hyvä siin' on ollaksesi, armas aikaellaksesi <br /> :kuuluvilla karjan kellon, luona tiukujen tirinän." :Vaka vanha Väinämöinen jo tuli kotihin tuolta. <br /> :Väki nuori noin sanovi, kansa kaunis lausutteli: <br /> :"Minne saatit saalihisi, kunne ennätit eräsi? <br /> :Lienet jäälle jättänynnä, uhkuhun upottanunna, <br /> :suomutihin sortanunna, kaivanunna kankahasen." :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Enpä jäälle jättänynnä, uhkuhun upottanunna: <br /> :siinä koirat siirteleisi, linnut liiat peitteleisi; <br /> :enkä suohon sortanunna, kaivanunna kankahasen: <br /> :siinä toukat turmeleisi, söisi mustat muurahaiset. :"Tuonne saatin saalihini, ehätin erän vähäni <br /> :kultakunnahan kukulle, vaskiharjun hartioille. :Panin puuhun puhtahasen, honkahan havusatahan, <br /> :oksalle olovimmalle, lehvälle leve'immälle <br /> :iloksi inehmisille, kunnioiksi kulkijoille. :"Ikenin panin itähän, silmin loin on luotehesen. <br /> :Enkä aivan latvasehen: oisin luonut latvasehen, <br /> :siinä tuuli turmeleisi, ahava pahoin panisi; <br /> :enkä pannut maavarahan: oisin pannut maavarahan, <br /> :siat siinä siirteleisi, alakärsät käänteleisi." :Siitä vanha Väinämöinen laikahtihe laulamahan <br /> :illan kuulun kunniaksi, päivän päätyvän iloksi. :Sanoi vanha Väinämöinen, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Piä nyt, pihti, valkeata, jotta lauloa näkisin! <br /> :Lauloa luku tulevi, suuni soia tahtelevi." :Siinä lauloi jotta soitti, pitkin iltoa iloitsi. <br /> :Lausui laulunsa lopulla, itse virkki viimeiseksi: <br /> :"Anna toisteki, Jumala, vastaki, vakainen Luoja, <br /> :näin näissä ilottavaksi, toiste toimiteltavaksi, <br /> :näissä häissä pyylypoian, pitkävillaisen pioissa! :"Anna ainaki, Jumala, toisteki, totinen Luoja, <br /> :rastia rakettaviksi, puita pilkoteltaviksi <br /> :urohoisessa väessä, miehisessä joukkiossa! :"Anna ainaki, Jumala, toisteki, totinen Luoja, <br /> :soivaksi Tapion torven, metsän pillin piukovaksi <br /> :näillä pienillä pihoilla, kape'illa kartanoilla! :Päivät soisin soitettavan, illat tehtävän iloa <br /> :näillä mailla, mantereilla, Suomen suurilla tiloilla, <br /> :nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Viidesviidettä runo|Viidesviidettä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Seitsemäsviidettä runo|Seitsemäsviidettä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 79 734 2006-06-19T14:30:54Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen otti ruskean orihin, <br /> :pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen; <br /> :itse reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa. :Laski virkkua vitsalla, helähytti helmisvyöllä; <br /> :virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni, <br /> :jalas koivuinen kolasi, vemmel piukki pihlajainen. :Ajavi karettelevi. Ajoi soita, ajoi maita, <br /> :ajoi aavoja ahoja. Kulki päivän, kulki toisen, <br /> :niin päivällä kolmannella tuli pitkän sillan päähän, <br /> :Kalevalan kankahalle, Osmon pellon pientarelle. :Siinä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Syö, susi, unennäkijä, tapa, tauti, lappalainen! <br /> :Sanoi ei saavani kotihin enämpi elävin silmin <br /> :sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana <br /> :näille Väinölän ahoille, Kalevalan kankahille." :Siitä vanha Väinämöinen laulelevi, taitelevi: <br /> :lauloi kuusen kukkalatvan, kukkalatvan, kultalehvän; <br /> :latvan työnti taivahalle, puhki pilvien kohotti, <br /> :lehvät ilmoille levitti, halki taivahan hajotti. :Laulelevi, taitelevi: lauloi kuun kumottamahan <br /> :kultalatva-kuusosehen, lauloi oksillen otavan. :Ajavi karettelevi kohti kullaista kotia, <br /> :alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin, <br /> :kun oli seppo Ilmarisen, takojan iän-ikuisen, <br /> :luvannut lunastimeksi, oman päänsä päästimeksi <br /> :pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan. :Jop' on seisottui oronen Osmon uuen pellon päähän. <br /> :Siitä vanha Väinämöinen päätä korjasta kohotti: <br /> :kuuluvi pajasta pauke, hilke hiilihuonehesta. :Vaka vanha Väinämöinen itse pistihe pajahan. <br /> :Siell' on seppo Ilmarinen: takoa taputtelevi. <br /> :Sanoi seppo Ilmarinen: "Oi sie vanha Väinämöinen! <br /> :Miss' olet viikon viipynynnä, kaiken aikasi asunut?" :Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Tuoll' olen viikon viipynynnä, kaiken aikani elellyt <br /> :pimeässä Pohjolassa, summassa Sariolassa, <br /> :liukunut Lapin lauilla, tietomiesten tienohilla." :Siitä seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Oi sie vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen! <br /> :Mitä lausut matkoiltasi tultua kotituville?" :Virkki vanha Väinämöinen: "Äijä on mulla lausumista: <br /> :onp' on neiti Pohjolassa, impi kylmässä kylässä, <br /> :jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin. <br /> :Kiitti puoli Pohjan maata, kun onpi kovin korea: <br /> :kuuhut paistoi kulmaluilta, päivä rinnoilta risotti, <br /> :otavainen olkapäiltä, seitsentähtinen selältä. :"Sinä, seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :lähe neittä noutamahan, päätä kassa katsomahan! <br /> :Kun saatat takoa sammon, kirjokannen kirjaella, <br /> :niin saat neion palkastasi, työstäsi tytön ihanan." :Sanoi seppo Ilmarinen: "Ohoh vanha Väinämöinen! <br /> :Joko sie minut lupasit pimeähän Pohjolahan <br /> :oman pääsi päästimeksi, itsesi lunastimeksi? <br /> :En sinä pitkänä ikänä, kuuna kullan valkeana <br /> :lähe Pohjolan tuville, Sariolan salvoksille, <br /> :miesten syöjille sijoille, urosten upottajille." :Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Viel' on kumma toinen kumma: onp' on kuusi <br /> :kukkalatva, <br /> :kukkalatva, kultalehvä, Osmon pellon pientarella; <br /> :kuuhut latvassa kumotti, oksilla otava seisoi." :Sanoi seppo Ilmarinen: "En usko toeksi tuota, <br /> :kun en käyne katsomahan, nähne näillä silmilläni." <br /> :Sanoi vanha Väinämöinen: "Kun et usko kuitenkana, <br /> :lähtekämme katsomahan, onko totta vai valetta!" :Lähettihin katsomahan tuota kuusta kukkapäätä, <br /> :yksi vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen. <br /> :Sitte tuonne tultuansa Osmon pellon pientarelle <br /> :seppo seisovi likellä, uutta kuusta kummeksivi, <br /> :kun oli oksilla otava, kuuhut kuusen latvasessa. :Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Nyt sinä, seppo veikkoseni, nouse kuuta noutamahan, <br /> :otavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta!" :Siitä seppo Ilmarinen nousi puuhun korkealle, <br /> :ylähäksi taivahalle, nousi kuuta noutamahan, <br /> :otavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta. :Virkki kuusi kukkalatva, lausui lakkapää petäjä: <br /> :"Voipa miestä mieletöintä, äkkioutoa urosta! <br /> :Nousit, outo, oksilleni, lapsen-mieli, latvahani <br /> :kuvakuun on nouantahan, valetähtyen varahan!" :Silloin vanha Väinämöinen lauloa hyrähtelevi: <br /> :lauloi tuulen tuppurihin, ilman raivohon rakenti; <br /> :sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Ota, tuuli, purtehesi, ahava, venosehesi <br /> :vieä vieretelläksesi pimeähän Pohjolahan!" :Nousi tuuli tuppurihin, ilma raivohon rakentui, <br /> :otti seppo Ilmarisen vieä viiletelläksensä <br /> :pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan. :Siinä seppo Ilmarinen jopa kulki jotta joutui! <br /> :Kulki tuulen tietä myöten, ahavan ratoa myöten, <br /> :yli kuun, alatse päivän, otavaisten olkapäitse; <br /> :päätyi Pohjolan pihalle, Sariolan saunatielle, <br /> :eikä häntä koirat kuullut eikä haukkujat havainnut. :Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas <br /> :tuop' on päätyvi pihalle. Itse ennätti sanoa: <br /> :"Mi sinä lienet miehiäsi ja kuka urohiasi? <br /> :Tulit tänne tuulen tietä, ahavan rekiratoa, <br /> :eikä koirat kohti hauku, villahännät virkkaele!" :Sanoi seppo Ilmarinen: "En mä tänne tullutkana <br /> :kylän koirien kuluiksi, villahäntien vihoiksi, <br /> :näillen ouoillen oville, veräjille vierahille." :Siitä Pohjolan emäntä tutkaeli tullehelta: <br /> :"Oletko tullut tuntemahan, kuulemahan, tietämähän <br /> :tuota seppo Ilmarista, takojata taitavinta? <br /> :Jo on viikon vuotettuna sekä kauan kaivattuna <br /> :näille Pohjolan perille uuen sammon laaintahan." :Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen, <br /> :kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja." :Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, <br /> :pian pistihe tupahan, sanovi sanalla tuolla: <br /> :"Neityeni nuorempani, lapseni vakavimpani! <br /> :Pane nyt päällesi parasta, varrellesi valke'inta, <br /> :hempe'intä helmoillesi, ripe'intä rinnoillesi, <br /> :kaulallesi kaunihinta, kukke'inta kulmillesi, <br /> :poskesi punottamahan, näköpääsi näyttämähän! <br /> :Jo on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :saanut sammon laaintahan, kirjokannen kirjantahan." :Tuop' on kaunis Pohjan tytti, maan kuulu, ve'en valio, <br /> :otti vaattehet valitut, pukehensa puhtahimmat; <br /> :viitiseikse, vaatiseikse, pääsomihin suoritseikse, <br /> :vaskipantoihin paneikse, kultavöihin kummitseikse. :Tuli aitasta tupahan, kaapsahellen kartanolta <br /> :silmistänsä sirkeänä, korvistansa korkeana, <br /> :kaunihina kasvoiltansa, poskilta punehtivana; <br /> :kullat riippui rinnan päällä, pään päällä hopeat huohti. :Itse Pohjolan emäntä käytti seppo Ilmarisen <br /> :noissa Pohjan tuvissa, Sariolan salvoksissa; <br /> :siellä syötti syöneheksi, juotti miehen juoneheksi, <br /> :apatti ani hyväksi. Sai tuosta sanelemahan: :"Ohoh seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen! <br /> :Saatatko takoa sammon, kirjokannen kirjaella <br /> :joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, <br /> :ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta, <br /> :niin saat neion palkastasi, työstäsi tytön ihanan." :Silloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Saattanen takoa sammon, kirjokannen kalkutella <br /> :joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, <br /> :ohran pienestä jyvästä, kesäuuhen untuvasta, <br /> :kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkuttanut <br /> :ilman alkusen alutta, riporihman tehtyisettä." :Läksi sammon laaintahan, kirjokannen kirjontahan. <br /> :Kysyi paikalta pajoa, kaipasi sepinkaluja: <br /> :ei ole paikalla pajoa, ei pajoa, ei paletta, <br /> :ahjoa, alasintana, vasarata, varttakana! :Silloin seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Akatp' on epäelköhöt, herjat kesken heittäköhöt, <br /> :eip' on mies pahempikana, uros untelompikana!" :Etsi ahjollen alusta, leveyttä lietsehelle <br /> :noilla mailla, mantereilla, Pohjan peltojen perillä. :Etsi päivän, etsi toisen. Jo päivänä kolmantena <br /> :tuli kirjava kivonen, vahatukko vastahansa. <br /> :Tuohon seppo seisottihe, takoja tulen rakenti; <br /> :päivän laati palkehia, toisen ahjoa asetti. :Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :tunki ainehet tulehen, takehensa alle ahjon; <br /> :otti orjat lietsomahan, väkipuolet vääntämähän. :Orjat lietsoi löyhytteli, väkipuolet väännätteli <br /> :kolme päiveä kesäistä ja kolme kesäistä yötä: <br /> :kivet kasvoi kantapäihin, vahat varvasten sijoille. :Niin päivänä ensimäisnä itse seppo Ilmarinen <br /> :kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta, <br /> :mitä tullehe tulesta, selvinnehe valkeasta. <br /> :Jousi tungeikse tulesta, kaasi kulta kuumoksesta, <br /> :kaari kulta, pää hopea, varsi vasken-kirjavainen. :On jousi hyvän näköinen, vaan onpi pahan tapainen: <br /> :joka päivä pään kysyvi, parahana kaksi päätä. :Itse seppo Ilmarinen ei tuota kovin ihastu: <br /> :kaaren katkaisi kaheksi, siitä tunkevi tulehen; <br /> :laitti orjat lietsomahan, väkipuolet vääntämähän. :Jop' on päivänä jälestä itse seppo Ilmarinen <br /> :kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: <br /> :veno tungeikse tulesta, punapursi kuumoksesta, <br /> :kokat kullan kirjaeltu, hangat vaskesta valettu. :On veno hyvän näköinen, ei ole hyvän tapainen: <br /> :suotta lähtisi sotahan, tarpehetta tappelohon. :Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: <br /> :venon murskaksi murenti, tunkevi tulisijahan; <br /> :laitti orjat lietsomahan, väkipuolet vääntämähän. :Jo päivänä kolmantena itse seppo Ilmarinen <br /> :kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: <br /> :hieho tungeikse tulesta, sarvi kulta kuumoksesta, <br /> :otsassa otavan tähti, päässä päivän pyöryläinen. :On hieho hyvän näköinen, ei ole hyvän tapainen: <br /> :metsässä makaelevi, maion maahan kaatelevi. :Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: <br /> :lehmän leikkeli paloiksi, siitä tunkevi tulehen; <br /> :laitti orjat lietsomahan, väkipuolet vääntämähän. :Jo päivänä neljäntenä itse seppo Ilmarinen <br /> :kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: <br /> :aura tungeikse tulesta, terä kulta kuumoksesta, <br /> :terä kulta, vaski varsi, hopeata ponnen päässä. :On aura hyvän näköinen, ei ole hyvän tapainen: <br /> :kylän pellot kyntelevi, vainiot vakoelevi. :Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: <br /> :auran katkaisi kaheksi, alle ahjonsa ajavi. :Laittoi tuulet lietsomahan, väkipuuskat vääntämähän. :Lietsoi tuulet löyhytteli: itä lietsoi, lietsoi länsi, <br /> :etelä enemmän lietsoi, pohjanen kovin porotti. <br /> :Lietsoi päivän, lietsoi toisen, lietsoi kohta kolmannenki: <br /> :tuli tuiski ikkunasta, säkehet ovesta säykkyi, <br /> :tomu nousi taivahalle, savu pilvihin sakeni. :Se on seppo Ilmarinen päivän kolmannen perästä <br /> :kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: <br /> :näki sammon syntyväksi, kirjokannen kasvavaksi. :Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :takoa taputtelevi, lyöä lynnähyttelevi. <br /> :Takoi sammon taitavasti: laitahan on jauhomyllyn, <br /> :toisehen on suolamyllyn, rahamyllyn kolmantehen. :Siitä jauhoi uusi sampo, kirjokansi kiikutteli, <br /> :jauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun syötäviä, <br /> :toisen jauhoi myötäviä, kolmannen kotipitoja. :Niin ihastui Pohjan akka; saattoi sitte sammon suuren <br /> :Pohjolan kivimäkehen, vaaran vaskisen sisähän <br /> :yheksän lukon ta'aksi. Siihen juuret juuttutteli <br /> :yheksän sylen syvähän: juuren juurti maaemähän, <br /> :toisen vesiviertehesen, kolmannen kotimäkehen. :Siitä seppo Ilmarinen tyttöä anelemahan. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Joko nyt minulle neiti, <br /> :kun sai sampo valmihiksi, kirjokansi kaunihiksi?" :Tuop' on kaunis Pohjan tyttö itse noin sanoiksi virkki: <br /> :"Kukapa tässä toisna vuonna, kenpä kolmanna kesänä <br /> :käkiä kukutteleisi, lintusia laulattaisi, <br /> :jos minä menisin muunne, saisin, marja, muille maille! :"Jos tämä kana katoisi, tämä hanhi hairahtaisi, <br /> :eksyisi emosen tuoma, punapuola pois menisi, <br /> :kaikkipa käet katoisi, ilolinnut liikahtaisi <br /> :tämän kunnahan kukuilta, tämän harjun hartehilta. :"Enkä joua ilmankana, pääse en neitipäiviltäni, <br /> :noilta töiltä tehtäviltä, kesäisiltä kiirehiltä: <br /> :marjat on maalla poimimatta, lahen rannat laulamatta, <br /> :astumattani ahoset, lehot leikin lyömättäni." :Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin <br /> :jo tuossa ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi, <br /> :miten kulkea kotihin, tulla maille tuttaville <br /> :pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta. :Sanoi Pohjolan emäntä: "Ohoh seppo Ilmarinen! <br /> :Mit' olen pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin? <br /> :Laatisiko mieli mennä elomaillen entisille?" :Sanoi seppo Ilmarinen: "Sinne mieleni tekisi <br /> :kotihini kuolemahan, maalleni masenemahan." :Siitä Pohjolan emäntä syötti miehen, juotti miehen, <br /> :istutti perähän purren melan vaskisen varahan; <br /> :virkki tuulen tuulemahan, pohjasen puhaltamahan. :Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :matkasi omille maille ylitse meren sinisen. <br /> :Kulki päivän, kulki toisen; päivälläpä kolmannella <br /> :jo tuli kotihin seppo, noille syntymäsijoille. :Kysyi vanha Väinämöinen Ilmariselta sepolta: <br /> :"Veli, seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen! <br /> :Joko laait uuen sammon, kirjokannen kirjaelit?" :Sanoi seppo Ilmarinen, itse laatia pakisi: <br /> :"Jopa jauhoi uusi sampo, kirjokansi kiikutteli, <br /> :jauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun syötäviä, <br /> :toisen jauhoi myötäviä, kolmannen pi'eltäviä." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Yhdeksäs runo|Yhdeksäs runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Yhdestoista runo|Yhdestoista runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 80 728 2006-06-19T14:30:42Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Tuopa Aino, neito nuori, sisar nuoren Joukahaisen :läksi luutoa lehosta, vastaksia varvikosta. :Taittoi vastan taatollensa, toisen taittoi maammollensa, :kokoeli kolmannenki verevälle veijollensa. :Jo astui kohin kotia, lepikköä leuhautti. :Tuli vanha Väinämöinen; näki neitosen lehossa, :hienohelman heinikössä. Sanan virkkoi, noin nimesi: :"Eläpä muille, neiti nuori, kuin minulle, neiti nuori, :kanna kaulanhelmilöitä, rinnanristiä rakenna, :pane päätä palmikolle, sio silkillä hivusta!" :Neiti tuon sanoiksi virkki: "En sinulle enkä muille :kanna rinnanristilöitä, päätä silkillä sitaise. :Huoli on haahen haljakoista, vehnän viploista valita; :asun kaioissa sovissa, kasvan leivän kannikoissa :tykönä hyvän isoni, kanssa armahan emoni." :Riisti ristin rinnaltansa, sormukset on sormestansa, :helmet kaulasta karisti, punalangat päänsä päältä, :jätti maalle maan hyviksi, lehtohon lehon hyviksi. :Meni itkien kotihin, kallotellen kartanolle. :Iso istui ikkunalla, kirvesvartta kirjoavi: :"Mitä itket, tyttö raukka, tyttö raukka, neito nuori?" :"Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! :Sitä itken, taattoseni, sitä itken ja valitan: :kirpoi risti rinnaltani, kaune vyöstäni karisi, :rinnalta hopearisti, vaskilangat vyöni päästä." :Veljensä veräjän suulla vemmelpuuta veistelevi: :"Mitä itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?" :"Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! :Sitä itken, veikko rukka, sitä itken ja valitan: :kirpoi sormus sormestani, helmet kaulasta katosi, :kullansormus sormestani, kaulasta hopeahelmet." :Sisko sillan korvasella vyötä kullaista kutovi: :"Mitä itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?" :"Onpa syytä itkijällä, vaivoja vetistäjällä! :Sitä itken, sisko rukka, sitä itken ja valitan: :kirpoi kullan kulmiltani, hopeat hivuksiltani, :sinisilkit silmiltäni, punanauhat pääni päältä." :Emo aitan portahalla kuoretta kokoelevi: :"Mitä itket, tytti raukka, tyttö raukka, neito nuori?" :"Oi on maammo, kantajani, oi emo, imettäjäni! :Onp' on syitä synke'itä, apeita ani pahoja! :Sitä itken, äiti rukka, sitä, maammoni, valitan: :läksin luutoa lehosta, vastanpäitä varvikosta. :Taitoin vastan taatolleni, toisen taitoin maammolleni, :kokoelin kolmannenki verevälle veijolleni. :Aloin astua kotihin; astuinpa läpi ahosta: :Osmoinen orosta virkkoi, Kalevainen kaskesmaalta: :'Eläpä muille, neiti rukka, kuin minulle, neiti rukka, :kanna kaulanhelmilöitä, rinnanristiä rakenna, :pane päätä palmikolle, sio silkillä hivusta!' :"Riistin ristin rinnaltani, helmet kaulasta karistin, :sinilangat silmiltäni, punalangat pääni päältä, :heitin maalle maan hyviksi, lehtohon lehon hyviksi. :Itse tuon sanoiksi virkin: 'En sinulle enkä muille :kanna rinnanristiäni, päätä silkillä sitaise. :Huoli en haahen haljakoista, vehnän viploista valita; :asun kaioissa sovissa, kasvan leivän kannikoissa :tykönä hyvän isoni, kanssa armahan emoni.'" :Emo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa: :"Elä itke, tyttäreni, nuorna saamani, nureksi! :Syö vuosi suloa voita: tulet muita vuolahampi; :toinen syö sianlihoa: tulet muita sirkeämpi; :kolmas kuorekokkaroita: tulet muita kaunihimpi. :Astu aittahan mäelle aukaise parahin aitta! :Siell' on arkku arkun päällä, lipas lippahan lomassa. :Aukaise parahin arkku, kansi kirjo kimmahuta: :siin' on kuusi kultavyötä, seitsemän sinihamoista. :Ne on Kuuttaren kutomat, Päivättären päättelemät. :"Ennen neinnä ollessani, impenä eläessäni :läksin marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan. :Kuulin Kuuttaren kutovan, Päivättären kehreävän :sinisen salon sivulla, lehon lemmen liepehellä. :"Minä luoksi luontelime, likelle lähentelime. :Aloinpa anella noita, itse virkin ja sanelin: :'Anna, Kuutar, kultiasi, Päivätär, hope'itasi :tälle tyhjälle tytölle, lapsellen anelijalle!' :"Antoi Kuutar kultiansa, Päivätär hope'itansa. :Minä kullat kulmilleni, päälleni hyvät hopeat! :Tulin kukkana kotihin, ilona ison pihoille. :"Kannoin päivän, kannoin toisen. Jo päivänä kolmantena :riisuin kullat kulmiltani, päältäni hyvät hopeat, :vein ne aittahan mäelle, panin arkun kannen alle: :siit' on asti siellä ollut ajan kaiken katsomatta. :"Sio nyt silkit silmillesi, kullat kulmille kohota, :kaulahan heleät helmet, kullanristit rinnoillesi! :Pane paita palttinainen, liitä liinan-aivinainen, :Hame verkainen vetäise, senp' on päälle silkkivyöhyt, :sukat sulkkuiset koreat, kautokengät kaunokaiset! :Pääsi kääri palmikolle, silkkinauhoilla sitaise, :sormet kullansormuksihin, käet kullankäärylöihin! :"Niin tulet tupahan tuolta, astut aitasta sisälle :sukukuntasi suloksi, koko heimon hempeäksi: :kulet kukkana kujilla, vaapukkaisena vaellat, :ehompana entistäsi, parempana muinaistasi." :Sen emo sanoiksi virkki, senp' on lausui lapsellensa. :Ei tytär totellut tuota, ei kuullut emon sanoja; :meni itkien pihalle, kaihoellen kartanolle. :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: :"Miten on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus? :Niinp' on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus, :kuin on vellova vetonen eli aalto altahassa. :Mitenpä poloisten mieli, kuten allien ajatus? :Niinpä on poloisten mieli, niinpä allien ajatus, :kuin on hanki harjun alla, vesi kaivossa syvässä. :"Usein nyt minun utuisen, use'in, utuisen lapsen, :mieli kulkevi kulossa, vesakoissa viehkuroivi, :nurmessa nuhaelevi, pensahassa piehtaroivi; :mieli ei tervoa parempi, syän ei syttä valkeampi. :"Parempi minun olisi, parempi olisi ollut :syntymättä, kasvamatta, suureksi sukeumatta :näille päiville pahoille, ilmoille ilottomille. :Oisin kuollut kuusiöisnä, kaonnut kaheksanöisnä, :oisi en paljoa pitänyt: vaaksan palttinapaloa, :pikkaraisen pientaretta, emon itkua vähäisen, :ison vieläki vähemmän, veikon ei väheäkänä." :Itki päivän, itki toisen. Sai emo kyselemähän: :"Mitä itket, impi rukka, kuta, vaivainen, valitat?" :"Sitä itken, impi rukka, kaiken aikani valitan, :kun annoit minun poloisen, oman lapsesi lupasit, :käskit vanhalle varaksi, ikäpuolelle iloksi, :turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle. :Oisit ennen käskenynnä alle aaltojen syvien :sisareksi siikasille, veikoksi ve'en kaloille! :Parempi meressä olla, alla aaltojen asua :sisarena siikasilla, veikkona ve'en kaloilla, :kuin on vanhalla varana, turvana tutisijalla, :sukkahansa suistujalla, karahkahan kaatujalla." :Siitä astui aittamäelle, astui aittahan sisälle. :Aukaisi parahan arkun, kannen kirjo kimmahutti: :löysi kuusi kultavyötä, seitsemän sinihametta; :ne on päällensä pukevi, varrellensa valmistavi. :Pani kullat kulmillensa, hopeat hivuksillensa, :sinisilkit silmillensä, punalangat päänsä päälle. :Läksi siitä astumahan ahon poikki, toisen pitkin; :vieri soita, vieri maita, vieri synkkiä saloja. :Itse lauloi mennessänsä, virkkoi vieriellessänsä: :"Syäntäni tuimelevi, päätäni kivistelevi. :Eikä tuima tuimemmasti, kipeämmästi kivistä, :jotta, koito, kuolisinki, katkeaisinki, katala, :näiltä suurilta suruilta, ape'ilta miel'aloilta. :"Jo oisi minulla aika näiltä ilmoilta eritä, :aikani Manalle mennä, ikä tulla Tuonelahan: :ei minua isoni itke, ei emo pane pahaksi, :ei kastu sisaren kasvot, veikon silmät vettä vuoa, :vaikka vierisin vetehen, kaatuisin kalamerehen :alle aaltojen syvien, päälle mustien murien." :Astui päivän, astui toisen. Päivänäpä kolmantena :ennätti meri etehen, ruokoranta vastahansa: :tuohon yöhyt yllättävi, pimeä piättelevi. :Siinä itki impi illan, kaikerteli kaiken yötä :rannalla vesikivellä, laajalla lahen perällä. :Aamulla ani varahin katsoi tuonne niemen päähän: :kolme oli neittä niemen päässä ... ne on merta :kylpemässä! :Aino neiti neljänneksi, vitsan varpa viienneksi! :Heitti paitansa pajulle, hamehensa haapaselle, :sukkansa sulalle maalle, kenkänsä vesikivelle, :helmet hietarantaselle, sormukset somerikolle. :Kivi oli kirjava selällä, paasi kullan paistavainen: :kiistasi kivellen uia, tahtoi paaelle paeta. :Sitte sinne saatuansa asetaiksen istumahan :kirjavaiselle kivelle, paistavalle paaterelle: :kilahti kivi vetehen, paasi pohjahan pakeni, :neitonen kiven keralla, Aino paaen palleassa. :Siihenpä kana katosi, siihen kuoli impi rukka. :Sanoi kerran kuollessansa, virkki vielä vierressänsä: :"Menin merta kylpemähän, sainp' on uimahan selälle; :sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: :elköhön minun isoni sinä ilmoisna ikänä :vetäkö ve'en kaloja tältä suurelta selältä! :"Läksin rannalle pesohon, menin merta kylpemähän; :sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: :elköhön minun emoni sinä ilmoisna ikänä :panko vettä taikinahan laajalta kotilahelta! :"Läksin rannalle pesohon, menin merta kylpemähän; :sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: :elköhönp' on veikkoseni sinä ilmoisna ikänä :juottako sotaoritta rannalta merelliseltä! :"Läksin rannalle pesohon, menin merta kylpemähän; :sinne mä, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: :elköhönp' on siskoseni sinä ilmoisna ikänä :peskö tästä silmiänsä kotilahen laiturilta! :Mikäli meren vesiä, sikäli minun veriä; :mikäli meren kaloja, sikäli minun lihoja; :mikä rannalla risuja, se on kurjan kylkiluita; :mikä rannan heinäsiä, se hivusta hierottua." :Se oli surma nuoren neien, loppu kaunihin kanasen... :Kukas nyt sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan :neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? :Karhu sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! :Ei karhu sanoa saata: lehmikarjahan katosi. :Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan :neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? :Susi sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! :Ei susi sanoa saata: lammaskarjahan katosi. :Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan :neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? :Repo sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! :Ei repo sanoa saata: hanhikarjahan katosi. :Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan :neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? :Jänö sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! :Jänis varman vastaeli: "Sana ei miehe'en katoa!" :Läksi jänis juoksemahan, pitkäkorva piippomahan, :vääräsääri vääntämähän, ristisuu ripottamahan :neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon. :Juoksi saunan kynnykselle; kyykistäikse kynnykselle: :sauna täynnä neitosia, vasta käessä vastoavat: :"Saitko, kiero, keittimiksi, paltsasilmä, paistimiksi, :isännällen iltaseksi, emännällen eineheksi, :tyttären välipaloiksi, pojan puolipäiväseksi?" :Jänis saattavi sanoa, kehräsilmä kerskaella: :"Liepä lempo lähtenynnä kattiloihin kiehumahan! :Läksin sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan: :jop' on kaunis kaatununna, tinarinta riutununna, :sortununna hopeasolki, vyö vaski valahtanunna: :mennyt lietohon merehen, alle aavojen syvien, :sisareksi siikasille, veikoksi ve'en kaloille." :Emo tuosta itkemähän, kyynelvierus vieremähän. :Sai siitä sanelemahan, vaivainen valittamahan: :"Elkätte, emot poloiset, sinä ilmoisna ikänä :tuuitelko tyttäriä, lapsianne liekutelko :vastoin mieltä miehelähän, niinkuin mie, emo poloinen, :tuuittelin tyttöjäni, kasvatin kanasiani!" :Emo itki, kyynel vieri: vieri vetrehet vetensä :sinisistä silmistänsä poloisille poskillensa. :Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetensä :poloisilta poskipäiltä ripe'ille rinnoillensa. :Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetensä :ripe'iltä rinnoiltansa hienoisille helmoillensa. :Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetensä :hienoisilta helmoiltansa punasuille sukkasille. :Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetensä :punasuilta sukkasilta kultakengän kautosille. :Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetensä :kultakengän kautosilta maahan alle jalkojensa; :vieri maahan maan hyväksi, vetehen ve'en hyväksi. :Ve'et maahan tultuansa alkoivat jokena juosta: :kasvoipa jokea kolme itkemistänsä vesistä, :läpi päänsä lähtemistä, alta kulman kulkemista. :Kasvoipa joka jokehen kolme koskea tulista, :joka kosken kuohumalle kolme luotoa kohosi, :joka luo'on partahalle kunnas kultainen yleni; :kunki kunnahan kukulle kasvoi kolme koivahaista, :kunki koivun latvasehen kolme kullaista käkeä. :Sai käköset kukkumahan. Yksi kukkui: "lemmen, :lemmen!" :Toinen kukkui: "sulhon, sulhon!" Kolmas kukkui: :"auvon, auvon!" :Kuka kukkui: "lemmen, lemmen!" sep' on kukkui kuuta :kolme :lemmettömälle tytölle, meressä makoavalle. :Kuka kukkui: "sulhon, sulhon!" sep' on kukkui kuusi :kuuta :sulholle sulottomalle, ikävissä istuvalle. :Kuka kukkui: "auvon, auvon!" se kukkui ikänsä kaiken :auvottomalle emolle, iän päivät itkevälle. :Niin emo sanoiksi virkki kuunnellessansa käkeä: :"Elköhön emo poloinen kauan kuunnelko käkeä! :Kun käki kukahtelevi, niin syän sykähtelevi, :itku silmähän tulevi, ve'et poskille valuvi, :hereämmät herne-aarta, paksummat pavun jyveä: :kyynärän ikä kuluvi, vaaksan varsi vanhenevi, :koko ruumis runnahtavi kuultua kevätkäkösen." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kolmas runo|Kolmas runo]]|teos=Kalevala|seuraava=[[Kalevala - Viides runo|Viides runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 81 748 2006-06-19T14:31:15Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Jo nyt on neiti neuvottuna, morsian opastettuna. <br /> :Vielä virkin veijolleni, sulholleni suin puhelen: <br /> :"Sulho, viljon veikkoseni, vielä veikkoa parempi, <br /> :emon lasta armahampi, ison lasta lauhkeampi! <br /> :Kuulesta, ma kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen <br /> :tästä liinalinnustasi, saamaisestasi kanasta! :"Kiitä, sulho, onneasi hyvän saaman saamastasi! <br /> :Kun kiität, hyvinki kiitä! Hyvän sait, hyvän tapasit, <br /> :hyvän Luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen. <br /> :Lue kiitokset isolle, emoselle viel' enemmin, <br /> :ku tuuti tytön mokoman, niin mokoman morsiamen! :"Puhas on neiti puolellasi, neiti kirkas kihloissasi. <br /> :Valkeainen vallassasi, soreainen suojassasi, <br /> :tytär riski rinnallasi, vereväinen vieressäsi, <br /> :tytär riski, riihenpuija, hempulainen heinänlyöjä, <br /> :pulski poukkujen pesijä, varski vaatevalkaisija, <br /> :kensti rihman kehreäjä, karski kankahan kutoja. :"Niin sen piukki pirran ääni, kuin käki mäellä kukkui; <br /> :niin sen suihki sukkulainen, kuin on portimo pinossa; <br /> :niin sen käämi käännähteli, kuin käpy oravan suussa. <br /> :Ei kylä sike'in maannut, linnakunta uinaellut <br /> :neien pirran pirkeheltä, sukkulan surinehelta. :"Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! <br /> :Tao viikate terävä, vaali vartehen hyvähän, <br /> :veistele veräjän suussa, kannon päässä kalkuttele! <br /> :Kun tulevi päiväpaiste, viepä neiti nurmen päälle: <br /> :näet, kuin heinä herskähtävi, kova heinä korskahtavi, <br /> :vihviläinen viuskahtavi, suolaheinä suiskahtavi, <br /> :mätäs myötähän menevi, vesan kanta katkeavi. :"Kun tulevi toinen päivä, hanki suora sukkulainen, <br /> :pirran-päällinen pätevä, käärinlauta laaullinen, <br /> :vuoli suksekset soreat, hanki kaikki kangasneuvot! <br /> :Laita neiti kangaspuille, pirran-päällinen piohon: <br /> :äsken pirta piukkoavi, kangaspuut kamahtelevi, <br /> :kuuluvi kylähän kalske, pirran pirske loitommalle. <br /> :Akat tuosta arvelevat, kysyvät kyläiset naiset: <br /> :'Kuka kangasta kutovi?' Sinun vastata sopivi: <br /> :'Oma kultani kutovi, herttaiseni helskyttävi. <br /> :Laskiko lapoja kangas, päästi pirta piitämiä?' <br /> :'Ei laske lapoja kangas, päästä ei pirta piitämiä: <br /> :on kuin Kuuttaren kutoma, Päivättären kehreämä, <br /> :Otavattaren osaama, Tähettären täyttelemä.' :"Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! <br /> :Kun nyt lähet kulkemahan, saat tästä ajelemahan <br /> :kera nuoren neitosesi, kanssa kaunihin kanasi, <br /> :ellös vainen varpuistasi, tätä liinalinnuistasi, <br /> :ellös vieruhun ve'elkö, aian kolkkihin ajelko, <br /> :kaa'atelko kannon päähän, kivilöihin kiskotelko! <br /> :Ei ennen ison ko'issa, emon kaunon kartanoilla <br /> :neittä vieruihin ve'elty, aian kolkkihin ajeltu, <br /> :kaa'ateltu kannon päähän, kivilöihin kiskoteltu. :"Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! <br /> :Ellös viekö neioistasi, kuletelko kullaistasi <br /> :nurkkihin nuhajamahan, soppihin sohajamahan! <br /> :Ei neiti ison kotona, emon entisen tuvilla <br /> :eip' on nurkissa nuhannut, ei sohannut soppiloissa: <br /> :aina istui ikkunoissa, keikkui keskilattioilla, <br /> :illat taattonsa ilona, aamut äitin armahana. :"Ellös vainen, sulho rukka, ellös sie tätä kanaista <br /> :viekö vehkahuhmarelle, panko parkin survontahan, <br /> :olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän! <br /> :Ei neittä ison kotona, emon kaunon kartanossa <br /> :viety vehkahuhmarelle, pantu parkin survontahan, <br /> :olkileivän leivontahan, petäjäisen pieksäntähän. :"Vieös sä tätä kanoa, vieös viljamättähälle, <br /> :ru'ispurnun purkajaksi, ohrapurnun ottajaksi, <br /> :leivän paksun paistajaksi, oluen osoajaksi, <br /> :vehnäleivän leipojaksi, taikinan taputtajaksi! :"Sulho, viljon veljyeni! Ellös sie tätä kanoa, <br /> :ellös meiän hanhoistamme ikävillä itketelkö! <br /> :Tulisiko tuhma tunti, saisi neiollen ikävä, <br /> :pistä puuru puikkoloihin tahi valkko valjahisin, <br /> :tuo neittä ison kotihin, emon tuttavan tuville! :"Ellös sie tätä kanaista, ellös liinalinnuistamme <br /> :oletelko orjanasi, palkanpiikana pi'elkö, <br /> :elä kiellä kellarista eläkä aitasta epeä! <br /> :Ei neittä ison kotona, emon kaunon kartanossa <br /> :oleteltu orjan arvon, palkanpiikana pi'elty, <br /> :ei kielletty kellarista eikä aitasta evätty: <br /> :aina viilti vehnäsiä, katseli kananmunia <br /> :maitotiinun tienohilla, olutpuolikon povella, <br /> :aamut aittoja avellen, illat luhtia lukiten. :"Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! <br /> :Kun neittä hyvin pitelet, niin hyväksi tunnetahan: <br /> :kun tulet apen kotihin, luoksi ainoan anopin, <br /> :itseäsi syötetähän, syötetähän, juotetahan, <br /> :hevosesi riisutahan, tallihin talutetahan, <br /> :syötetähän, juotetahan, kauravakka kannetahan. :"Ellös vainen neioistamme, tätä liinalinnuistamme <br /> :sanoko su'uttomaksi, laatiko lajittomaksi! <br /> :Onpa tällä neiollamme suku suuri, laji laaja: <br /> :kappa ois kylveä papuja, jyvä kullenki tulisi, <br /> :kappa panna pellavaista, kuitu kullenki tulisi. :"Ellös vainen, sulho rukka, neioista pahoin pi'elkö, <br /> :opastelko orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'utelko, <br /> :vitsoin viisin vingutelko, vajan päässä vangutelko! <br /> :Eipä neittä ennenkänä, ei ennen ison kotona <br /> :opasteltu orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'uteltu, <br /> :vitsoin viisin vinguteltu, vajan päässä vanguteltu. :"Seiso seinänä e'essä, pysy pihtipuolisena: <br /> :elä anna anopin lyöä eläkä apen torua, <br /> :elä vierahan vihata, talon toisen soimaella! <br /> :Pere käski pieksämähän, muu väki mukittamahan: <br /> :ethän raahi raukaistasi etkä henno hertaistasi. <br /> :vuosin kolmin kuultuasi, ainoisin aneltuasi! :"Neuvo, sulho, neitoasi, opeta omenoasi, <br /> :neuvo neittä vuotehella, opeta oven takana, <br /> :vuosikausi kummassaki, yksi vuosi suusanalla, <br /> :toinen silmän iskennällä, kolmas on jalan polulla! :"Kun ei sitte siitä huoli eikä tuostana totelle, <br /> :ota ruoko ruo'ostosta, karvakorte kankahalta! <br /> :Sillä neuvo neitoasi, neuvo neittä neljäs vuosi, <br /> :korahuta korttehella, saran syrjällä syseä; <br /> :viel' elä siimalla sivalla, neittä raipalla rapoa! :"Vaan jos sitte siit' ei huoli, viel' ei tuostana totelle, <br /> :veä vitsa viiakosta, koivu korpinotkelmosta <br /> :tuopa turkin helman alla, talon toisen tietämättä: <br /> :sitä näytä neiollesi, hepäise, elä sivalla! :"Kun ei vielä siitä huoli, ota tuostana totella, <br /> :neuvo neittä vitsasella, koivun oksalla opasta! <br /> :Neuvo nelisnurkkaisessa, sano sammalhuonehessa, <br /> :elä nurmella nukita, pieksä pellon pientarella: <br /> :kuuluisi kumu kylähän, tora toisehen talohon, <br /> :naisen itku naapurihin, metsähän iso meteli. :"Aina hauo hartioita, pehmitä perälihoja, <br /> :elä silmiä sivele eläkä korvia koseta: <br /> :kuppi kulmalle tulisi, sinimarja silmän päälle. <br /> :Tuostapa kyty kysyisi, tuosta appi arveleisi, <br /> :kylän kyntäjät näkisi, nauraisi kyläiset naiset: <br /> :'Onko tuo soassa ollut, talununna tappelossa, <br /> :vai onko suen repimä, metsän karhun kaapaisema, <br /> :vai susiko sulhasena, karhu kanssakumppalina?'" :Olipa ukko uunin päällä, mieronkierto kiukahalla. <br /> :Lausui ukko uunin päältä, mieronkierto kiukahalta: <br /> :"Ellös vainen, sulho rukka, nouatelko naisen mieltä, <br /> :naisen mieltä, kiurun kieltä, kuin minä, poloinen poika! <br /> :Lihat ostin, leivät ostin, voit ostin, oluet ostin, <br /> :kalat ostin kaikenlaiset, särpimet monensukuiset, <br /> :oluet omilta mailta, vehnät mailta vierahilta. :"En sillä hyveä saanut enkä siistiä tavannut. <br /> :Nainen kun tuli tupahan, tuli kuin tukan repijä, <br /> :muotoansa mullistellen, silmiänsä väännitellen; <br /> :aina äyhki ähmissänsä, vihoissansa virkkaeli, <br /> :kutsui kuppeloperäksi, haukkui halkohakkuriksi. :"Jopa muistin uuen mutkan, toki toisen tien osasin: <br /> :kun kolotin koivun oksan, jo likisti linnuksensa; <br /> :kun karsin katajan latvan, jo kumarsi kullaksensa; <br /> :kun vielä panin pajuilla, jo kapusi kaulahani." :Neito parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse, <br /> :itse itkulle hyräytyi. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Lässäp' on nyt muien lähtö, liki saanut muien liitto, <br /> :minun lähtöni lähemmä, minun liittoni likemmä, <br /> :vaikk' on läyli lähteäki, erota tukala tunti <br /> :tästä kuulusta kylästä, kaunihista kartanosta, <br /> :jossa kasvoin kaunihisti, ylenin ylen ehosti <br /> :kaiken kasvantoikäni, lapsipuolen polveani. :"Enkä tuota ennen luullut enkä uskonut ikänä, <br /> :en mä luullut luopuvani, uskonut eroavani <br /> :tämän linnan liepeheltä, tämän harjun hartiolta. <br /> :Jo nyt luulen, jotta luovun, jopa uskon ja eroan: <br /> :ero- on tuopit tyhjettynä, ero- juotuna oluet, <br /> :kohta korjat käännettynä päin ulos, perin tupahan, <br /> :lappe'in ison latohon, kalten karjahuonehesen. :"Millä nyt erotessani, lähtiessäni, katala, <br /> :millä maksan maammon maion sekä taattoni hyvyyen, <br /> :millä veikon armauen, mielisiivot siskoseni? :"Kiitän mä, iso, sinua entisistäni eloista, <br /> :murkinoista muinaisista, parahimmista paloista. :"Kiitän mä, emo, sinua nuorna tuuiteltuasi, <br /> :pienoisna pi'eltyäsi, rinnoin ruokkieltuasi. :"Vielä kiitän veikkoseni, veikkoseni, siskoseni, <br /> :kostelen koko perehen, kaikki kasvinkumppalini, <br /> :joien joukossa elelin, kasvoin kanssa kasvinaian. :"Ellös nyt, hyvä isoni, ellös, ehtoinen emoni, <br /> :tahi muu sukuni suuri, heimokuntani heleä, <br /> :tuosta huolelle ruvetko, saako suurelle surulle, <br /> :jos menenki muille maille, kulkenen johonkuhunki! <br /> :Paistanevi Luojan päivä, kuu Luojan kumottanevi, <br /> :tähet taivon välkynevi, otavat ojentunevi <br /> :ilmassa etempänäki, maailmassa muuallaki, <br /> :ei yksin ison pihoilla, näillä kasvinkartanoilla. :"Lähen nyt tästä kuin lähenki, tästä kullasta ko'ista, <br /> :ison saamasta salista, äitin kestikellarista. <br /> :Heitän suoni, heitän maani, heitän heinikkopihani, <br /> :heitän valkeat veteni, heitän hiekkarantaseni <br /> :kylpeä kylän akoille, pasikoia paimenille. :"Heitän suot sorehtijoille, maat heitän maleksijoille, <br /> :lepiköt lepeäjille, kanervikot kaahlajille, <br /> :aitavieret astujille, kujavarret kulkijoille, <br /> :pihat pitkin juoksijoille, seinävieret seisojille, <br /> :siltalauat siivojille, lattiat lakaisijoille. <br /> :Pellot heitän peuran juosta, salot ilveksen samota, <br /> :ahot hanhien asua, lehot lintujen levätä. :"Lähen tästä kuin lähenki toisen lähtijän keralla <br /> :syksyisen yön sylihin, kevä'isen kierän päälle, <br /> :jottei jälki jäällä tunnu, jalan isku iljangolla, <br /> :hangella hamosen toimi, helman hiepsintä lumella. :"Sitte toiste tultuani, kotihini käytyäni <br /> :eipä äiti ääntä kuulle, iso ei itkua tajunne, <br /> :jos ma kulmilla kujerran, päälaella laulattelen: <br /> :jo on nousnut nuori nurmi, kasvanut katajapehko <br /> :iholle imettäjäni, kasvopäille kantajani. :"Minun toiste tullessani näille pitkille pihoille <br /> :muut ei tuntene minua kuin ne kaksi kappaletta: <br /> :alimainen aian vitsa, perimäinen pellon seiväs, <br /> :nuo on piennä pistämäni, neitona vitsastamani. :"Emoni mahova lehmä, minun nuorna juottamani, <br /> :vasikkana vaalimani, ammoa rikottelevi <br /> :pitkillä piharikoilla, talvisilla tanterilla: <br /> :tuntenevi tuo minua kotoiseksi tyttäreksi. :"Isoni ikioronen, minun piennä syöttämäni, <br /> :neitona apattamani, hirnua rikottelevi <br /> :pitkillä piharikoilla, talvisilla tanterilla: <br /> :tuntenevi tuo minua kotoiseksi tyttäreksi. :"Veikkoni ikuinen koira, minun lasna syöttämäni, <br /> :neitona opastamani, haukkua rikottelevi <br /> :pitkillä piharikoilla, talvisilla tanterilla: <br /> :tuo minua tuntenevi kotoiseksi tyttäreksi. :"Muut ne ei minua tunne kotihini tultuani, <br /> :vaikk' on vanhat valkamani, entiset elosijani, <br /> :sijoillansa siikasalmet, asemillansa apajat... :"Jää nyt, pirtti, terveheksi, pirtti lautakattoinesi! <br /> :Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. :"Jää nyt, sintsi, terveheksi, sintsi lautasiltoinesi! <br /> :Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. :"Jääpä, piha, terveheksi, piha pihlajaisinesi! <br /> :Hyvä on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. :"Jätän kaikki terveheksi: maat ja metsät marjoinensa, <br /> :kujavieret kukkinensa, kankahat kanervinensa, <br /> :järvet saoin saarinensa, syvät salmet siikoinensa, <br /> :hyvät kummut kuusinensa, korpinotkot koivuinensa." :Silloin seppo Ilmarinen koppoi neien korjahansa, <br /> :iski virkkua vitsalla, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Jää hyvästi, järven rannat, järven rannat, pellon penkat, <br /> :kaikki mäntyset mäellä, puut pitkät petäjikössä, <br /> :tuomikko tuvan takana, katajikko kaivotiellä, <br /> :kaikki maassa marjan varret, marjan varret, heinän korret, <br /> :pajupehkot, kuusenjuuret, lepän lehvät, koivun kuoret!" :Siinä seppo Ilmarinen läksi Pohjolan pihoilta. <br /> :Jäivät lapset laulamahan; lapset lauloi jotta lausui: <br /> :"Lenti tänne musta lintu, läpi korven koikutteli, <br /> :suostutteli meiltä sorsan, maanitteli meiltä marjan, <br /> :otti tuo omenan meiltä, vietteli ve'en kalasen, <br /> :petti pienillä rahoilla, hope'illa houkutteli. <br /> :Ken nyt vie ve'elle meitä, ken joelle juohattavi? <br /> :Saapi saavit seistäksensä, kolataksensa korennot, <br /> :olla sillat siivomatta, lattiat lakaisematta, <br /> :pinttyä pikarin laiat, tuopin korvat tummentua." :Itse seppo Ilmarinen nuoren neitonsa keralla <br /> :ajoa kahuttelevi noita Pohjan rannikoita, <br /> :simasalmien sivutse, hietaharjun hartioitse. <br /> :Somer soitti, hiekka helkki, reki vieri, tie vilisi, <br /> :rahe rautainen ramasi, jalas koivuinen kolasi, <br /> :kapla patvinen pasasi, vemmel tuominen tutasi, <br /> :vinkui vitsaiset saverkot, vapoi vaskirenkahaiset <br /> :juostessa hyvän hevosen, hyvän laukin laukatessa. :Ajoi päivän, tuosta toisen, ajoi kohta kolmannenki, <br /> :käsi ohjassa orosen, toinen neien kainalossa, <br /> :jalka laialla rekosen, jalka toinen viltin alla. :Virkku juoksi, matka joutui, päivä vieri, tie lyheni. <br /> :Päivänäpä kolmantena aletessa aurinkoisen <br /> :jo sepon koti näkyvi, tuvat Ilman tuulottavi. <br /> :Noki nousi nuoraisena, savu paksuna pakeni, <br /> :tuprusi savu tuvasta, ylös pilvihin kohosi. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kolmaskolmatta runo|Kolmaskolmatta runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Viideskolmatta runo|Viideskolmatta runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 82 765 2006-06-19T14:38:20Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen laskea karehtelevi <br /> :tuon on pitkän niemen päästä, kylän kurjan kuuluvilta. <br /> :Laski laulellen vesiä, ilon lyöen lainehia. :Neiet niemien nenissä katselevat, kuuntelevat: <br /> :"Mi lienee ilo merellä, mikä laulu lainehilla, <br /> :ilo entistä parempi, laulu muita laatuisampi?" :Laski vanha Väinämöinen, laski päivän maavesiä, <br /> :päivän toisen suovesiä, kolmannen kosen vesiä. :Siinä lieto Lemminkäinen muisti muutaman sanansa <br /> :korvalla tulisen kosken, pyhän virran pyörtehessä. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Heitä, koski, kuohuminen, vesi vankka, vellominen! <br /> :Kosken tyttö, kuohuneiti! Istuite kihokivelle, <br /> :kihopaaelle paneite! Sylin aaltoja aseta, <br /> :käsin kääri käppyröitä, kourin kuohuja kohenna, <br /> :jottei riusko rinnoillemme eikä päällemme päräjä! :"Akka aaltojen-alainen, vaimo kuohun-korvallinen! <br /> :Nouse kourin kuohun päälle, yksin aallollen ylene <br /> :kuohuja kokoamahan, vaahtipäitä vaalimahan, <br /> :jottei syytöintä syseä, viatointa vierettele! :"Kivet keskellä jokea, paaet kuohun kukkuralla <br /> :otsansa alentakohon, päälakensa painakohon <br /> :matkalta punaisen purren, tieltä tervaisen venehen! :"Kun ei tuosta kyllin liene, Kivi-Kimmo, Kammon <br /> :poika, <br /> :väännä reikä vääntimellä, puhkaise purasimella <br /> :keskelle kosen kiveä, pahan paaen palleahan, <br /> :juosta purren puuttumatta, venehen vikaumatta! :"Kun ei tuosta kyllin liene, veen isäntä, vuon alio, <br /> :kivet saata sammaliksi, hauin vuoluksi venonen <br /> :kuohuja kulettaessa, mäkipäitä mentäessä! :"Neiti kosken-korvallinen, impi virran-vierellinen! <br /> :Kehreäs utuinen lanka utuisesta kuontalosta! <br /> :Veä lankasi ve'elle, sinerväsi lainehelle, <br /> :jota pitkin purren juosta, tervarinnan teuotella, <br /> :mennä miehen melkeänki, äkkiouonkin osata! :"Melatar on, mielivaimo! Ota mieluisa melasi, <br /> :jollapa piät pereä, noitivirrat viilettelet <br /> :katehen koan e'etse, noian ikkunan alatse! :"Kun ei tuosta kyllin liene, Ukko, taivahan jumala, <br /> :piä miekalla pereä, tuijota tupettomalla, <br /> :jotta juosta puisen purren, mennä mäntyisen venehen!" :Itse vanha Väinämöinen laskea karehtelevi. <br /> :Laski louhien lomitse noita kuohuja kovia; <br /> :eikä puutu puinen pursi, vene tietäjän takellu. :Äsken tuonne tultuansa noille väljille vesille <br /> :puuttui pursi juoksemasta, venonen pakenemasta. <br /> :Pursi puuttuvi lujahan, vene vieremättömäksi. :Se on seppo Ilmarinen, toinen lieto Lemminkäinen <br /> :pistivät melan merehen, lastun kuusen lainehesen; <br /> :päästeä nytystelevät tuota purtta puutoksesta: <br /> :ei ota venonen juosta eikä pääse puinen pursi. :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Oi sie lieto Lemmin poika! Kallistaite katsomahan, <br /> :miss' on pursi puuttumassa, venonen takistumassa <br /> :näillä väljillä vesillä, vienolla alantehella, <br /> :kivelläkö vai haolla vaiko muulla vastuksella!" :Se on lieto Lemminkäinen pyörähtihe katsomahan. <br /> :Katsovi venosen alle, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ei ole veno kivellä, ei kivellä, ei haolla: <br /> :vene on hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla!" :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Jotaki joessa onpi, hakojaki, haukiaki. <br /> :Kun lie hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla, <br /> :veä miekalla vetehen, katkaise kala kaheksi!" :Se on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä, <br /> :miekan vyöltänsä vetävi, luunpurijan puoleltansa. <br /> :Veti miekalla meryttä, alta laian laskettavi: <br /> :itse vierähti vetehen, kourin aaltohon kohahti. :Siitä seppo Ilmarinen tarttui tukkahan urosta, <br /> :nostalti merestä miehen. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Kaikki on mieheksi kyhätty, pantu parran kantajaksi, <br /> :lisäksi satalu'ulle, tuhannelle täytteheksi!" :Miekan vyöltänsä vetävi, tupestansa tuiman rauan, <br /> :jolla kalhaisi kaloa, alta laian läimähytti: <br /> :miekka murskaksi mureni, eipä hauki tiennytkänä. :Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ei ole teissä puolta miestä, ei urosta kolmannesta! <br /> :Kun konsa tulevi tarve, miehen mieltä vaaitahan, <br /> :silloin mieli melkeässä, kaikki toimi toisialla." :Itse miekkansa veälti, tempasi terävän rauan. <br /> :Työnti miekkansa merehen, alle laian langetteli <br /> :kalahauin hartioihin, ve'en koiran konkkaluihin. :Miekka luottihe lujahan, kitasihin kiinnittihe. <br /> :Siitä vanha Väinämöinen nostalti kaloa tuota, <br /> :veti haukia ve'estä: hauki katkesi kaheksi; <br /> :pursto pohjahan putosi, pää kavahti karpahasen. :Jo otti venonen juosta, pääsi pursi puutoksesta. <br /> :Vaka vanha Väinämöinen luotti purren luotoselle, <br /> :ravahutti rantehesen. Katselevi, kääntelevi <br /> :tuota hauin pääpaloa. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ken on vanhin sulholoista, sepä hauki halkomahan, <br /> :kala viploin viiltämähän, pää paloiksi pahkomahan!" :Miehet purresta puhuvat, vaimot lausui laitasilta: <br /> :"Saajanpa käet sulimmat, sormet pyytäjän pyhimmät." :Vaka vanha Väinämöinen veti veitsen huotrastansa, <br /> :kyleltänsä kylmän rauan, jolla hauin halkaisevi, <br /> :pahkovi kalan paloiksi. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ken on nuorin neitosista, sepä hauki keittämähän <br /> :murkinaisiksi muruiksi, kalaisiksi lounahiksi!" :Kävi neiet keittämähän kävi kilvan kymmenenki. <br /> :Siitä hauki keitetähän, murkinoiahan muruina. <br /> :Jäipä luita luotoselle, kalanluita kalliolle. :Vaka vanha Väinämöinen noita tuossa katselevi, <br /> :katselevi, kääntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Mikä tuostaki tulisi, noista hauin hampahista, <br /> :leveästä leukaluusta, jos oisi sepon pajassa, <br /> :luona taitavan takojan, miehen mahtavan käsissä?" :Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tule tyhjästä mitänä, <br /> :kalan ruotasta kalua, ei seponkana pajassa, <br /> :luona taitavan takojan, miehen mahtavan käsissä." :Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Näistäpä toki tulisi kalanluinen kanteloinen, <br /> :kun oisi osoajata; soiton luisen laatijata." :Kun ei toista tullutkana, ei ollut osoajata, <br /> :soiton luisen laatijata, vaka vanha Väinämöinen <br /> :itse loihe laatijaksi, tekijäksi teentelihe. <br /> :Laati soiton hauinluisen, suoritti ilon ikuisen. :Kust' on koppa kanteletta? Hauin suuren leukaluusta. <br /> :Kust' on naulat kanteletta? Ne on hauin hampahista. <br /> :Kusta kielet kanteletta? Hivuksista Hiien ruunan. :Jo oli soitto suorittuna, valmihina kanteloinen, <br /> :soitto suuri hauinluinen, kantelo kalaneväinen. :Tuli tuohon nuoret miehet, tuli nainehet urohot, <br /> :tuli pojat puol'-ikäiset sekä pienet piikalapset, <br /> :tytöt nuoret, vaimot vanhat, naiset keskikertaisetki, <br /> :kanteletta katsomahan, soittoa tähyämähän. :Vaka vanha Väinämöinen käski nuoren, käski vanhan, <br /> :käski keskikertaisenki soittamahan sormillansa <br /> :tuota ruotaista romua, kalanluista kanteletta. :Soitti nuoret, soitti vanhat, soitti keskikertaisetki. <br /> :Nuoret soitti, sormet notkui, vanhat väänti, pää vapisi: <br /> :ei ilo ilolle nousnut, soitto soitolle ylennyt. :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi te pojat puol'älyiset, <br /> :teki tyttäret typerät sekä muu katala kansa! <br /> :Ei ole teissä soittajata, oike'in osoajata! <br /> :Tuokatte minulle soitto, kantakatte kanteloinen <br /> :kahen polven pystyn päähän, kynnen kymmenen <br /> :nenähän!" :Siitä lieto Lemminkäinen saip' on kantelon käsille, <br /> :ilon itsensä likemmä, soiton alle sormiensa. <br /> :Soittoa sovittelevi, kanteletta kääntelevi: <br /> :eipä soitto soitakana, ei ilo iloakana. :Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei ole tässä nuorisossa, <br /> :kansassa kasuavassa eikä vanhassa väessä <br /> :tuon on soiton soittajaista, tuon ilon iloajaista. <br /> :Joko Pohjola paremmin saisi soiton soittamahan, <br /> :tuon ilon iloamahan, jospa laitan Pohjolahan?" :Laittoi soiton Pohjolahan, saatatti Sariolahan. <br /> :Soitti pojat Pohjolassa, soitti pojat jotta piiat, <br /> :soitti miehet naisekkahat sekä naiset miehekkähät. <br /> :Itsekin emäntä soitti, tuota käänti, tuota väänti, <br /> :tuota sormin suoritteli, kynsin kymmenin piteli. :Soitti pojat Pohjolassa, soitti kansa kaikenlainen. <br /> :Ei ilo ilolle tunnu eikä soitto soitannalle: <br /> :kielet kierohon kävivät, jouhet parkuivat pahasti, <br /> :ääni kaikkui karkeasti, soitto julmasti sorisi. :Sokea sopessa nukkui, ukko vanha uunin päällä. <br /> :Ukko uunilta havannut, kiukahalta kirsahtanut <br /> :urahti unisijalta, nurahutti nurkastansa: :"Heretkätte, heittäkätte, luokatte, lopettakatte! <br /> :Puhki korvani puhuvi, läpi pääni läylentävi, <br /> :kaikki käypi karvoilleni, viepi viikoksi uneni! :"Jos ei soitto Suomen kansan vasta vaikuta ilolle <br /> :eli uuvuta unehen, maku'usen maanittele, <br /> :niin vetehen visko'otte, aaltoihin upottaotte, <br /> :tahi viekötte takaisin, soitto tuonne saattaotte <br /> :miehen tehnehen käsille, sormille sovittelijan!" :Soitto kielin kerkiävi, kantelo sanoin kajahui: <br /> :"En vielä vetehen joua, alle aaltojen asetu! <br /> :Ennen soitan soittajalla, vangun vaivan nähnehellä." :Jopa vietihin visusti, kannettihin kaunihisti <br /> :miehen laatijan kätehen, pyytänehen polvuksille. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Yhdeksäsneljättä runo|Yhdeksäsneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Yhdesviidettä runo|Yhdesviidettä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 83 759 2006-06-19T14:38:12Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Kullero, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsik <br /> :hivus keltainen, kore, kengän kauto kaunokainen, <br /> :itse läksi astumahan luota seppo Ilmarisen, <br /> :ennenkuin isäntä saisi naisen kuolon korvihinsa, <br /> :painuisi pahoille mielin, tapahtuisi tappelohon. :Läksi soitellen seposta, ilon lyöen Ilman mailta, <br /> :kullervoiten kankahalla, patakoitellen palolla: <br /> :suo sorahti, maa järähti, kangas vastahan kajahti <br /> :Kullervoisen soitantoa, ilkeän ilonpitoa. :Kuului se sepon pajahan. Seppo seisottui pajassa, <br /> :sai kujalle kuulemahan, kartanolle katsomahan, <br /> :mikä soitanta salolla, kullervointa kankahalla. :Jo näki toet totiset, valehettomat, vakaiset: <br /> :näki naisen nukkunehen, kaunoisensa kaatunehen, <br /> :kaatunehen kartanolle, kellistynehen keolle. :Siihen seppo seisottihe syämellä synkeällä. <br /> :Puuttui yöksi itkemähän, viikoksi vetistämähän. <br /> :Mieli ei tervoa parempi, syän ei syttä valkeampi. :Itse Kullervo käveli, astui eelle jonnekunne, <br /> :päivän korpia kovia, hiien hirsikankahia. <br /> :Illan tullen, yön pimeten päätyi maahan mettähälle. :Siinä istuvi isotoin, armotoin ajattelevi: <br /> :"Mikä lie minunki luonut, kuka kurjaisen kuvannut <br /> :kuuksi päiväksi kululle, iäkseni ilman alle? :"Kotihinsa muut menevät, majoillensa matkoavat: <br /> :mull' on korvessa kotini, kankahalla kartanoni, <br /> :tuulessa tulisijani, satehessa saunan löyly. :"Ellöspä, hyvä Jumala, elkösi sinä ikänä <br /> :luoko lasta luonnotointa eikä aivan armotointa, <br /> :isotointa alle ilman, emotointa ensinkänä, <br /> :niinkuin loit minun, Jumala, minun kurjaisen kuvasit, <br /> :loit kuin lokkien sekahan, karille meren kajavan! <br /> :Päivä pääskyille tulevi, varpusille valkenevi, <br /> :ilo ilman lintusille; ei minulle milloinkana, <br /> :tule ei päivä polvenensa, ei ilo sinä ikänä! :"En tieä tekijätäni enkä tunne tuojoani. <br /> :Liekö telkkä tielle tehnyt, sorsa suolle suorittanut, <br /> :tavi rannalle takonut, koskelo kiven kolohon? <br /> :"Piennä jäin minä isosta, matalana maammostani. <br /> :Iso kuoli, äiti kuoli, kuoli mun sukuni suuri; <br /> :jätti mulle jäiset kengät, sukat uhkuiset unohti; <br /> :jätti jäisille jälille, pyöriville portahille, <br /> :joka suohon sortumahan, likahan litistymähän... :Vaan en nyt iällä tällä, en mä vielä jouakana <br /> :soille sotkuportahiksi, silloiksi likasijoille. <br /> :Enkä sinnes suohon sorru, kunnes kannan kahta kättä, <br /> :viittä sormea viritän, kynttä kymmentä ylennän." : Jopa juohtui mielehensä, puuttui aivohon ajatus <br /> : käyä Untamon kylähän, kostoa isonsa kohlut, <br /> : ison kohlut, maammon mahlat, itsensä pahoin-piännät. <br /> : <br /> : Sanan virkkoi, noin nimesi: "Vuota, vuota, Untamoinen, <br /> : maltapa, sukuni surma! Kun tulen minä sotahan, <br /> : tokko saan tuvat tuhaksi, kartanot kekälehiksi?" <br /> : <br /> : Tuli akka vastahansa, siniviitta viian eukko. <br /> : Hänpä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> : "Kunne läksit, Kullervoinen, kaaloat, Kalervon poika?" <br /> : <br /> : Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> : "Juohtui mielehen minulle, puuttui aivohon ajatus <br /> : mennä tuonne tosialle, käyä Untamon kylähän, <br /> : kostoa sukuni surma, ison kohlut, maammon mahlat, <br /> : polttoa tuvat tuhaksi, kypeniksi kyyetellä." <br /> : <br /> : Akka tuo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> : "Ei ole surmattu sukusi, viel' ei kaatunut Kalervo. <br /> : On sulla iso elossa, maammo maille tervehenä." : "Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: <br /> :missäpä minun isoni, kussa kaunis kantajani?" :"Tuollapa sinun isosi, tuolla kaunis kantajasi <br /> :Lapin laajalla rajalla, kalalammin laitehella." :"Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: <br /> :mitenkä mä sinne pääsnen, kuten kulkea osannen?" :"Hyvä on sinne päästäksesi, ouonkin osataksesi, <br /> :Korven kolkka käyäksesi, joen ranta juostaksesi. <br /> :Astut päivän, tuosta toisen, astut kohta kolmannenki, <br /> :kulet kohti luotesehen. Vaara vastahan tulevi: <br /> :sie astu alatse vaaran, käy vaaran vasenta puolta! <br /> :Tuostapa joki tulevi oikealle puolellesi: <br /> :käy sitä joen sivua kolmen kosken kuohumitse! <br /> :Tulet niemen tutkaimehen, pääyt päähän pitkän kaiskun; <br /> :tupa on niemen tutkaimessa, kalasauna kaiskun päässä: <br /> :siinäpä iso elävi, siinä kaunis kantajasi, <br /> :siinäpä sisaresiki, kaksi kaunista tytärtä." :Kullervo, Kalervon poika, läksi tuosta astumahan. <br /> :Astui päivän, tuosta toisen, astui kohta kolmannenki, <br /> :kulki kohti luotehesen. Tuli vaara vastahansa: <br /> :hän astui alaisin puolin, vaaran lievettä vasenta. <br /> :Joutuvi joelle tuosta: astuvi joen sivua, <br /> :jokivarrutta vasenta. Kulki kolmen kosken kautta, <br /> :tuli niemen tutkaimehen, päätyi päähän pitkän niemen: <br /> :tupa oli niemen tutkaimessa, kalasauna kaiskun päässä. :Meni hän tupahan tuosta eipä tunneta tuvassa: <br /> :"Mistä vieras veen takoa, kusta kulkijain kotisin?" :"Etkö tunne poikoasi, tunne et lastasi omoa, <br /> :jonka Untamon urohot veivät kanssansa kotihin <br /> :ison vvaaksan varrellisna, emon värttinän pituisna?" :Emo ennätti sanoa, vaimo vanha lausuella: <br /> :"Ohoh poikani poloinen, ohoh kurja kullansolki! <br /> :Ettäpäs elävin silmin näitä maita matkaelet, <br /> :kun jo itkin kuolleheksi, jo kauan kaonneheksi! :"Kaks' oli poikoa minulla, kaksi kaunista tytärtä. <br /> :Niist' oli osattomalta kaksi vanhinta kaonnut: <br /> :poika suurehen sotahan, tyttö tietämättömihin. <br /> :Poikani tuli takaisin, eipä tyttö tullekana." :Kullervo, Kalervon poika, itse ennätti kysyä: <br /> :"Kunne tyttösi katosi, minne sai sisarueni?" :Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Tuonne tyttöni katosi, tuonne sai sisaruesi: <br /> :läksi marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan; <br /> :sinnepä kana katosi, lintu kuoli liian surman, <br /> :surmahan sanattomahan, nimen tietämättömähän. :"Kenen tyttöä ikävä? Kenen muun, kun ei emonsa! <br /> :Emon etso eelimmäisnä, emon etso, emon kaiho. <br /> :Läksinpä, emo poloinen, etsimähän tyttöäni; <br /> :juoksin korvet kontiona, salot saukkona samosin. <br /> :Etsin päivän, tuosta toisen, etsin kohta kolmannenki. <br /> :Päivän kolmennen perästä, viikon päästä viimeistäki <br /> :nousin suurelle mäelle, korkealle kukkulalle. <br /> :Huusin tuosta tyttöäni, kaonnutta kaihoelin: <br /> :'Missä olet, tyttöseni? Tule jo, tyttöni, kotihin!' :"Noinpa huusin tyttöäni, kaonnutta kaipaelin. <br /> :Vaarat vastahan saneli, kankahat kajahtelivat: <br /> :'Elä huua tyttöäsi, elä huua, hoilaele! <br /> :Ei se saa sinä ikänä, ei paloa polvenansa <br /> :emon entisen tiloille, taaton vanhan valkamoille.'" {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kolmasneljättä runo|Kolmasneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Viidesneljättä runo|Viidesneljättä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 84 738 2006-06-19T14:31:01Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Siitä lieto Lemminkäinen arveli, ajattelihe, <br /> :kulle syylle sylveäisi, kulle laskisi laulle: <br /> :heittäisikö Hiien hirvet, itse kulkisi kotihin, <br /> :vai vielä yritteleisi, hiihteleisi hiljallehen <br /> :mieliksi metsän emännän, salon impien iloksi. :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen! <br /> :Tee nyt mulle suorat sukset, kepeäiset kalhuttimet, <br /> :joilla hiihteä hivitän poikki soien, poikki maien, <br /> :hiihän kohti Hiien maita, poikki Pohjan kankahista <br /> :Hiien hirven käytäville, poropeuran polkemille! :"Lähen nyt miehistä metsälle, urohista ulkotöille <br /> :Tapiolan tietä myöten, Tapion talojen kautta. <br /> :Terve, vuoret, terve, vaarat, terve, kuusikot kumeat, <br /> :terve, haavikot haleat, terve, tervehyttäjänne! :"Miesty, metsä, kostu, korpi, taivu, ainoinen Tapio! <br /> :Saata miestä saarekselle, sille kummulle kuleta, <br /> :jost' on saalis saatavana, erän toimi tuotavana! :"Nyyrikki, Tapion poika, mies puhas, punakypärä! <br /> :Veistä pilkut pitkin maita, rastit vaaroihin rakenna, <br /> :jotta tunnen, tuhma, käyä, äkkiouto, tien osoan <br /> :etsiessäni ereä, antia anellessani! :"Mielikki, metsän emäntä, puhas muori, muoto kaunis! <br /> :Pane kulta kulkemahan, hopea vaeltamahan <br /> :miehen etsivän etehen, anelijan askelille! :"Ota kultaiset avaimet renkahalta reieltäsi, <br /> :aukaise Tapion aitta, metsän linna liikahuta <br /> :minun pyytöpäivinäni, eränetso-aikoinani! :"Kunp' on et kehanne itse, niin on pistä piikojasi, <br /> :pane palkkalaisiasi, käske käskyn kuulijoita! <br /> :Et emäntä lienekänä, jos et piikoa pitäne, <br /> :sata piikoa pitäne, tuhat käskyn kuulijata, <br /> :karjan kaiken kaitsijata, viitsijätä viljan kaiken. :"Metsän piika pikkarainen, simasuu Tapion neiti! <br /> :Soitellos metinen pilli, simapilli piiperoita <br /> :korvallen ehon emännän, mieluisan metsän emännän, <br /> :jotta kuulisi välehen, nousisi makoamasta, <br /> :kun ei kuule kumminkana, ei hava'a harvoinkana, <br /> :vaikka ainoisin anelen, kielen kullan kuikuttelen!" :Siinä lieto Lemminkäinen ajan kaiken annitoinna <br /> :hiihti soita, hiihti maita, hiihti korpia kovia, <br /> :Jumalan sysimäkiä, Hiien hiilikankahia. :Hiihti päivän, hiihti toisen. Jo päivänä kolmantena <br /> :meni suurelle mäelle, nousi suurelle kivelle, <br /> :loi silmänsä luotehesen, poikki soien pohjosehen: <br /> :Tapion talot näkyivät, ukset kulta kuumottivat <br /> :poikki suosta, pohjosesta, alta vaaran, varvikosta. :Tuop' on lieto Lemminkäinen heti luoksi luontelihe, <br /> :lähelle lähentelihe, alle ikkunan Tapion. <br /> :Kuuristihe katsomahan kuuennesta ikkunasta: <br /> :siellä antajat asuivat ja viruivat viljan eukot <br /> :aivan arkivaattehissa, ryysyissä ryvennehissä. :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Mintähen, metsän emäntä, <br /> :asut arkivaattehissa, riihiryysyissä rypeät, <br /> :kovin musta muo'oltasi, katsannaltasi kamala, <br /> :ilkeä imertimiltä, rungolta ruman näköinen? :"Kun ennen kävin metsässä, kolm' oli linnoa metsässä: <br /> :yksi puinen, toinen luinen, kolmansi kivinen linna; <br /> :kuus' oli kultaikkunoa kunki linnan kulmanteella. <br /> :Katsahin sisähän noista seinän alla seistessäni: <br /> :Tapion talon isäntä, Tapion talon emäntä, <br /> :Tellervo, Tapion neiti, kanssa muu Tapion kansa, <br /> :kaikki kullassa kuhisi, hopeassa horjeksihe. <br /> :Itsensä metsän emännän, ehtoisan metsän emännän, <br /> :käet oli kullankäärehissä, sormet kullansormuksissa, <br /> :pää kullanpätinehissä, tukat kullansuortuvissa, <br /> :korvat kullankoltuskoissa, kaula helmissä hyvissä. :"Oi mielu metsän emäntä, Metsolan metinen muori! <br /> :Heitä poies heinäkengät, kaskivirsusi karista, <br /> :riisu riihiryökälehet, arkipaitasi alenna! <br /> :Lyöte lykkyvaattehisin, antipaitoihin paneite <br /> :minun metsipäivinäni, eränetso-aikoinani! <br /> :Ikävä minun tulevi, ikävä tulettelevi <br /> :tätä tyhjänä-oloa, ajan kaiken annituutta, <br /> :kun et anna aioinkana, harvoinkana hoivauta. <br /> :Ikävä ilotoin ilta, pitkä päivä saalihitoin. :"Metsän ukko halliparta, havuhattu, naavaturkki! <br /> :Pane nyt metsän palttinoihin, salot verkahan vetäise, <br /> :haavat kaikki haljakkoihin, lepät lempivaattehisin! <br /> :Hope'ihin hongat laita, kuuset kultihin rakenna, <br /> :vanhat hongat vaskivöille, petäjät hopeavöille, <br /> :koivut kultakukkasihin, kannot kultakalkkaroihin! <br /> :Pane, kuinp' on muinaiselta, parempina päivinäsi: <br /> :kuuna paistoi kuusen oksa, päivänä petäjän latvat, <br /> :metsä haiskahti me'elle, simalle salo sininen, <br /> :ahovieret viertehelle, suovieret sulalle voille. :"Metsän tyttö, mielineiti, Tuulikki, tytär Tapion! <br /> :Aja vilja vieremille, auke'immille ahoille! <br /> :Kun lie jäykkä juoksullehen eli laiska laukallehen, <br /> :ota vitsa viiakosta, koivu korven notkelmosta, <br /> :jolla kutkutat kuvetta sekä kaivat kainaloita! <br /> :Anna juosta joutuisasti, vikevästi viiletellä, <br /> :miehen etsivän etehen, aina käyvän askelille! :"Kun vilja uralle saapi, tupita uroa myöten! <br /> :Pane kaksi kämmentäsi kahen puolen kaiteheksi, <br /> :jottei vilja vieprahtaisi, tiepuolehen poikeltaisi! <br /> :Josp' on vilja vieprahtavi, tiepuolehen poikeltavi, <br /> :tielle korvista kohenna, saata sarvista uralle! :"Hako on tiellä poikkipuolin: sepä syrjähän syseä; <br /> :puita maalla matkallansa: ne on katkaise kaheksi! <br /> :"Aita vastahan tulevi: kaa'a aita kallellehen <br /> :viieltä vitsasväliltä, seitsemältä seipähältä! :"Joki joutuvi etehen, puro tielle poikkipuolin: <br /> :silkki sillaksi sivalla, punaverka portahaksi! <br /> :Saata poikki salmistaki, vetele vesien poikki, <br /> :poikki Pohjolan joesta, yli kosken kuohuloista! :"Tapion talon isäntä, Tapion talon emäntä, <br /> :metsän ukko halliparta, metsän kultainen kuningas! <br /> :Mimerkki, metsän emäntä, metsän armas antimuori, <br /> :siniviitta viian eukko, punasukka suon emäntä! <br /> :Tule jo kullan muuttelohon, hopean vajehtelohon! <br /> :Minun on kullat kuun-ikuiset, päivän-polviset hopeat, <br /> :käeten soasta käymät, uhotellen tappelosta; <br /> :ne kuluvat kukkarossa, tummentuvat tuhniossa, <br /> :kun ei oo kullan muuttajata, hopean vajehtajata." :Niinp' on lieto Lemminkäinen viikon hiihteä hivutti, <br /> :lauloi virret viian päässä, kolmet korven kainalossa: <br /> :miellytti metsän emännän, itsenki metsän isännän, <br /> :ihastutti immet kaikki, taivutti Tapion neiet. :Juoksuttivat, jou'uttivat Hiien hirven kätköstänsä, <br /> :takoa Tapion vaaran, Hiien linnan liepehiltä <br /> :miehen etsijän etehen, sanelijan saataville. :Itse lieto Lemminkäinen jopa lämsänsä lähetti <br /> :Hiien hirven hartioille, kaulalle kamelivarsan, <br /> :jottei potkinut pahasti selkeä silittäessä. :Siitä lieto Lemminkäinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Salon herra, maan isäntä, kaunis kankahan eläjä! <br /> :Mielikki, metsän emäntä, metsän armas antimuori! <br /> :Tule nyt kullat ottamahan, hopeat valitsemahan! <br /> :Pane maalle palttinasi, lempiliinasi levitä <br /> :alle kullan kuumottavan, alle huohtavan hopean, <br /> :tuon on maahan tippumatta, rikkoihin rivestymättä!" :Läksi siitä Pohjolahan; sanoi tuonne tultuansa: <br /> :"Jo nyt hiihin Hiien hirven Hiien peltojen periltä. <br /> :Anna, akka, tyttöäsi, mulle nuorta morsianta!" :Louhi, Pohjolan emäntä, tuop' on tuohon vastaeli: <br /> :"Äsken annan tyttäreni sekä nuoren morsiamen, <br /> :kun sa suistat suuren ruunan, Hiien ruskean hevosen, <br /> :Hiien varsan vaahtileuan Hiien nurmien periltä." :Silloin lieto Lemminkäinen otti kultaohjaksensa, <br /> :hope'isen marhaminnan; lähtevi hevon hakuhun, <br /> :kuloharjan kuuntelohon Hiien nurmien periltä. :Astua taputtelevi, käyä kulleroittelevi <br /> :vihannalle vainiolle, pyhän pellon pientarelle. <br /> :Siellä etsivi hevosta, kulokasta kuuntelevi <br /> :suvikunnan suitset vyöllä, varsan valjahat olalla. :Etsi päivän, etsi toisen, niin päivänä kolmantena <br /> :nousi suurelle mäelle, kiipesi kiven selälle; <br /> :iski silmänsä itähän, käänti päätä päivän alle: <br /> :näki hiekalla hevosen, kuloharkan kuusikolla; <br /> :senpä tukka tulta tuiski, harja suihkivi savua. :Niin sanovi Lemminkäinen: "Oi Ukko ylijumala, <br /> :Ukko, pilvien pitäjä, hattarojen hallitsija! <br /> :Taivas auoksi avaos, ilma kaikki ikkunoiksi! <br /> :Sa'a rautaiset rakehet, laske jäiset jäähyttimet <br /> :harjalle hyvän hevosen, Hiien laukin lautasille!" :Tuo Ukko, ylinen luoja, pilven-päällinen jumala, <br /> :ilman riehoiksi revitti, taivon kannen kahtaloksi; <br /> :satoi hyytä, satoi jäätä, satoi rauaista raetta, <br /> :pienemmät hevosen päätä, päätä ihmisen isommat, <br /> :harjalle hyvän hevosen, Hiien laukin lautasille. :Siitä lieto Lemminkäinen kävi luota katsomahan, <br /> :likeltä tähyämähän. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Hiitolan hyvä hevonen, vuoren varsa vaahtileuka! <br /> :Tuo nyt kultaturpoasi, pistä päätäsi hopea <br /> :kultaisihin koltuskoihin, hope'isihin helyihin! :En sua pahoin pitäne, aivan anke'in ajane: <br /> :ajan tietä pikkuruisen, matkoa ani vähäisen, <br /> :tuonne Pohjolan tuville, ankaran anopin luoksi. <br /> :Minkä siimalla sivallan eli vitsalla vetelen, <br /> :senpä silkillä sivallan, veran äärellä vetelen." :Hiien ruskea hevonen, Hiien varsa vaahtileuka <br /> :tunki kultaturpoansa, pisti päätänsä hopea <br /> :kultaisihin koltuskoihin, hope'isihin helyihin. :Niinpä lieto Lemminkäinen jopa suisti suuren ruunan, <br /> :pisti suitset kullan suuhun, päitsensä hopean päähän; <br /> :hyppäsi hyvän selälle, Hiien laukin lautasille. :Veti virkkua vitsalla, paiskasi pajun vesalla. <br /> :Ajoi matkoa vähäisen, tuuritteli tunturia <br /> :pohjoispuolelle mäkeä, lumivaaran kukkuroa: <br /> :tuli Pohjolan tuville. Meni pirttihin pihalta, <br /> :sanoi tuonne tultuansa, Pohjolahan päästyänsä: <br /> :"Jopa suistin suuren ruunan, Hiien varsan valjastelin <br /> :vihannalta vainiolta, pyhän pellon pientarelta, <br /> :sekä hiihin Hiien hirven Hiien peltojen periltä. <br /> :Anna jo, akka, tyttöäsi, mulle nuorta morsianta!" :Louhi, Pohjolan emäntä, hänpä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Äsken annan tyttäreni sekä nuoren morsiamen, <br /> :kun ammut joutsenen joesta, virrasta vihannan linnun, <br /> :Tuonen mustasta joesta, pyhän virran pyörtehestä <br /> :yhellä yrittämällä, yhen nuolen nostamalta." :Siitä lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli, <br /> :läksi joutsenen joruhun, pitkäkaulan katselohon <br /> :Tuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta. :Astua lykyttelevi, käyä kälkähyttelevi <br /> :tuonne Tuonelan joelle, pyhän virran pyörtehelle, <br /> :jalo jousi olkapäällä, viini nuolia selässä. :Märkähattu karjanpaimen, ukko Pohjolan sokea, <br /> :tuop' on Tuonelan joella, pyhän virran pyörtehellä; <br /> :katselevi, kääntelevi tulevaksi Lemminkäistä. :Jo päivänä muutamana näki lieto Lemminkäisen <br /> :saavaksi, läheneväksi tuonne Tuonelan joelle, <br /> :vierehen vihaisen kosken, pyhän virran pyörtehelle. :Vesikyyn ve'estä nosti, umpiputken lainehista, <br /> :syöksi miehen syämen kautta, läpi maksan <br /> :Lemminkäisen, <br /> :kautta kainalon vasemman oikeahan olkapäähän. :Jopa lieto Lemminkäinen tunsi koskevan kovasti. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Sen mä tein pahinta työtä, <br /> :kun en muistanut kysyä emoltani, kantajalta, <br /> :kaiketi sanaista kaksi, kovin äijä, kun on kolme, <br /> :miten olla, kuin eleä näinä päivinä pahoina: <br /> :en tieä vesun vikoja, umpiputken ailuhia. :"Oi emoni, kantajani, vaivan nähnyt vaalijani! <br /> :Tietäisitkö, tuntisitko, miss' on poikasi poloinen, <br /> :tokipa rientäen tulisit, avukseni ennättäisit; <br /> :päästäisit pojan poloisen tältä tieltä kuolemasta, <br /> :nuorena nukahtamasta, verevänä vieremästä." :Siitä Pohjolan sokea märkähattu karjanpaimen <br /> :syöksi lieto Lemminkäisen, kaotti Kalevan poian <br /> :Tuonen mustahan jokehen, pahimpahan pyörtehesen. <br /> :Meni lieto Lemminkäinen, meni koskessa kolisten, <br /> :myötävirrassa vilisten tuonne Tuonelan tuville. :Tuo verinen Tuonen poika iski miestä miekallansa, <br /> :kavahutti kalvallansa. Löi on kerran leimahutti <br /> :miehen viieksi muruksi, kaheksaksi kappaleksi; <br /> :heitti Tuonelan jokehen, Manalan alusvesille: <br /> :"Viru siinä se ikäsi jousinesi, nuolinesi! <br /> :Ammu joutsenet joelta, vesilinnut viertehiltä!" :Se oli loppu Lemminkäisen, kuolo ankaran kosijan <br /> :Tuonen mustassa joessa, Manalan alantehessa. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kolmastoista runo|Kolmastoista runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Viidestoista runo|Viidestoista runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 85 769 2006-06-19T14:38:27Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen arvelevi aivossansa: <br /> :"Nytpä soitanto sopisi, ilon teentä kelpoaisi <br /> :näillä uusilla oloilla, kaunihilla kartanoilla! <br /> :Vaan on kantele kaonnut, iloni iäti mennyt <br /> :kalaisehen kartanohon, lohisehen louhikkohon, <br /> :meren hauan haltijoille, Vellamon ikiväelle. <br /> :Eikä tuota tuonekana, Ahto antane takaisin. :"Oi on seppo Ilmarinen! Taoit ennen, taoit eilen, <br /> :taopa tänäki päänä! Tao rautainen harava, <br /> :haravahan piit tiheät, piit tiheät, varsi pitkä, <br /> :jolla lainehet haroan, laposille aallot lasken, <br /> :meren ruoikot ru'olle, rannat kaikki karhikoille, <br /> :soitto jälle saa'akseni, kantelo tavatakseni <br /> :kalaisesta kaartehesta, lohisesta louhikosta!" :Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :takoi rautaisen haravan varren vaskisen keralla. <br /> :Piit takoi satoa syltä, varren viittä valmisteli. :Siitä vanha Väinämöinen otti rautaisen haravan. <br /> :Astui tietä pikkaraisen, kulki matkoa palasen <br /> :teloille teräksisille, vaskisille valkamoille. :Tuoss' oli purtta, kaksi purtta, kaksi valmista venettä <br /> :teloilla teräksisillä, vaskisilla valkamoilla: <br /> :yksi pursi uusi pursi, toinen pursi vanha pursi. :Sanoi vanha Väinämöinen, virkki uuelle venolle: <br /> :"Lähepä, veno, vesille, pursi, aalloillen ajaite <br /> :käsivarren kääntämättä, peukalon pitelemättä!" :Läksipä veno vesille, pursi aalloillen ajoihe. <br /> :Vaka vanha Väinämöinen itse istuihe perähän; <br /> :läksi merta luutimahan, lainetta lakaisemahan. <br /> :Luopi lumpehet kokohon, haravoipi rannan raiskat, <br /> :ruoposteli ruo'on ruutut, ruo'on ruutut, kaislan kaitut, <br /> :joka hauanki harasi, karit kaikki karhieli: <br /> :eipä saanut, ei tavannut hauinluista soittoansa, <br /> :ikimennyttä iloa, kaonnutta kanteloa. :Vaka vanha Väinämöinen astuvi kohen kotia <br /> :alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin. <br /> :Itse tuon sanoiksi kertoi: "Ei tuota enämpi olle <br /> :hauin hampahan iloa, kalanluista luikutusta!" :Astuessansa ahoa, saloviertä vierressänsä <br /> :kuuli koivun itkeväksi, puun visan vetistäväksi. <br /> :Jopa luoksi luontelihe, lähemmäksi laittelihe. :Kysytteli, lausutteli: "Mit' itket, ihana koivu, <br /> :puu vihanta, vierettelet, vyöhyt valkea, valitat? <br /> :Ei sua sotahan vieä, ei tahota tappelohon." :Koivu taiten vastaeli, itse virkki puu vihanta: <br /> :"Niinpä muutamat sanovi, moniahat arvelevi <br /> :elävän minun ilossa, riemussa remuelevan: <br /> :minä hoikka huolissani, ikävissäni iloitsen, <br /> :panen pakkopäivissäni, murehissa murmattelen. :"Typeryyttä, tyhjä, itken, vajauttani valitan, <br /> :kun olen osatoin, raukka, tuiki, vaivainen, varatoin <br /> :näillä paikoilla pahoilla, lake'illa laitumilla. :"Osalliset, onnelliset tuota toivovat alati <br /> :kesän kaunihin tulevan, suven suuren lämpiävän. <br /> :Toisinpa minä typerä, minä vaivainen varoan <br /> :kuoreni kolottavaksi, lehtivarvat vietäväksi! :"Useinpa minun utuisen, use'in, utuisen raukan, <br /> :lapset kerkeän keväimen luokseni lähenteleikse, <br /> :veitsin viisin viiltelevät halki mahlaisen mahani. <br /> :Paimenet pahat kesällä vievät vyöni valkeaisen, <br /> :ken lipiksi, ken tupeksi, kenpä marjatuohiseksi. :"Use'in minun utuisen, use'in, utuisen raukan, <br /> :tytöt allani asuvat, vierelläni viehkuroivat, <br /> :lehvät päältä leikkelevät, varvat vastoiksi sitovat. :"Use'in minä utuinen, use'in, utuinen raukka, <br /> :kaaetahan kaskipuiksi, pinopuiksi pilkotahan. <br /> :Kolmasti tänäi kesänä, tänä suurena suvena <br /> :miehet allani asuivat, kirvestänsä kitkuttivat <br /> :mun poloisen pään menoksi, heikon henkeni lähöksi. :"Se oli ilo kesästä, riemu suuresta suvesta. <br /> :Ei ole talvi sen parempi, lumen aika armahampi. :"Jopa aina aikaisehen mure muo'on muuttelevi, <br /> :pääni painuvi pahaksi, kasvot käypi kalveaksi <br /> :muistellessa mustat päivät, pahat ajat arvellessa. :"Siitä tuuli tuskat tuopi, halla huolet haike'immat: <br /> :tuuli vie vihannan turkin, halla kaunihin hamehen. <br /> :Niin minä vähävarainen, minä, koito koivu raukka, <br /> :jään aivan alastomaksi, varsin vaattehettomaksi <br /> :vilussa värisemähän, pakkasessa parkumahan." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Elä itke, puu vihanta, <br /> :vesa lehti, vierettele, vyöhyt valkea, valita! <br /> :Saat sinä olevan onnen, elon uuen armahamman; <br /> :kohta itkenet ilosta, riemusta remahutellet." :Siitä vanha Väinämöinen koivun soitoksi kuvasi. <br /> :Veisteli kesäisen päivän, kalkutteli kanteletta <br /> :nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen. <br /> :Veisti kopan kanteletta, emäpuun iloa uutta, <br /> :kopan koivusta lujasta, emäpuun visaperästä. :Sanoi vanha Väinämöinen, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Tuoss' on koppa kanteletta, emäpuu iki-iloa. <br /> :Mistä naulat saatanehe, vääntimet perittänehe?" :Kasvoi tammi tanhualla, puu pitkä pihan perällä, <br /> :tammessa tasaiset oksat, joka oksalla omena, <br /> :omenalla kultapyörä, kultapyörällä käkönen. :Kun käki kukahtelevi, sanoin viisin virkkelevi, <br /> :kulta suusta kumpuavi, hopea valahtelevi <br /> :kultaiselle kunnahalle, hope'iselle mäelle: <br /> :siitä naulat kantelehen, vääntimet visaperähän! :Sanoi vanha Väinämöinen, itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Sain ma naulat kantelehen, vääntimet visaperähän. <br /> :Vielä uupuvi vähäisen, viittä kieltä kanteloinen. <br /> :Mistä tuohon kielet saisin, äänöset asetteleisin?" :Läksi kieltä etsimähän. Astuvi ahoa myöten: <br /> :istui immikkö aholla, nuori neitonen norolla. <br /> :Ei se impi itkenynnä, ei varsin ilonnutkana; <br /> :ilman lauloi itseksensä: lauloi iltansa kuluksi, <br /> :sulhon toivossa tulevan, armahansa aikehessa. :Vaka vanha Väinämöinen tuonne kengättä kepitti, <br /> :ilman hampsi hattaratta. Sitte sinne tultuansa <br /> :alkoi hapsia anella. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Anna, impi, hapsiasi, hieprukka, hivuksiasi <br /> :kanteloisen kielosiksi, ääniksi ilon ikuisen!" :Antoi impi hapsiansa, hienoja hivuksiansa; <br /> :antoi hasta viisi, kuusi sekä seitsemän hivusta: <br /> :siit' on kielet kantelessa, ääntimet iki-ilossa. :Saip' on soitto valmihiksi. Siitä vanha Väinämöinen <br /> :istuiksen alakivelle, paatiselle portahalle. :Otti kantelon käsille, ilon itsensä lähemmä. <br /> :Kären käänti taivahalle, ponnen polville tukesi: <br /> :ääniä asettelevi, säveliä sääntelevi. :Sai äänet asetetuksi, soittonsa sovitetuksi, <br /> :niin käänti alakäsille, poikkipuolin polvillensa. <br /> :Laski kynttä kymmenkunnan, viisi sormea viritti <br /> :kielille kapahumahan, sävelille hyppimähän. :Siinä vanha Väinämöinen kun on soitti kanteletta <br /> :käsin pienin, hoikin sormin, peukaloin ulos kiverin, <br /> :jopa virkki puu visainen, vesa lehti vieretteli, <br /> :kukahti käkösen kulta, hivus impyen ilosi. :Sormin soitti Väinämöinen, kielin kantelo kajasi: <br /> :vuoret loukkui, paaet paukkui, kaikki kalliot tärähti, <br /> :kivet laikkui lainehilla, somerot vesillä souti, <br /> :petäjät piti iloa, kannot hyppi kankahilla. :Kälykset Kalevan naiset, kesken kirjan neulomisen <br /> :ne tuohon jokena juoksi, kaikki virtana vilisi, <br /> :nuoret naiset naurusuulla, emännät ilolla mielin <br /> :soitteloa kuulemahan, iloa imehtimähän. :Mi oli miehiä lähellä, ne kaikki lakit käessä; <br /> :mi oli akkoja lähellä, ne kaikki käsi posella. <br /> :Tyttäret vesissä silmin, pojat maassa polvillansa <br /> :kanteloista kuuntelivat, iloa imehtelivät. <br /> :Sanoivat samalla suulla, yhen kielen kerkesivät: <br /> :"Ei ole tuota ennen kuultu noin suloista soitantoa, <br /> :sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana!" :Kuuluvi sorea soitto, kuului kuutehen kylähän. <br /> :Eik' ollut sitä otusta, ku ei tullut kuulemahan <br /> :tuota soittoa suloista, kajahusta kanteloisen. :Mi oli metsän eläintä, kyykistyivät kynsillehen <br /> :kanteloista kuulemahan, iloa imehtimähän. <br /> :Ilman linnut lentäväiset varvuille varustelihe, <br /> :veen kalaset kaikenlaiset rantahan rakentelihe. <br /> :Matosetki maanalaiset päälle mullan muuttelihe <br /> :käänteleivät, kuuntelevat tuota soittoa suloista, <br /> :kantelen iki-iloa, Väinämöisen väännätystä. :Siinä vanha Väinämöinen kyllä soitteli somasti, <br /> :kajahutti kaunihisti. Soitti päivän, soitti toisen <br /> :yhtehen rupeamahan, yhen aamun atriahan, <br /> :yhen vyönsä vyötäntähän, yhen paitansa panohon. :Kun hän soitteli kotona, huonehessa honkaisessa, <br /> :niin katot kajahtelivat, permannot pemahtelivat; <br /> :laet lauloi, ukset ulvoi, kaikki ikkunat iloitsi, <br /> :kiukoa kivinen liikkui, patsas patvinen pajahti. :Kun hän kulki kuusikossa, vaelti petäjikössä, <br /> :kuusoset kumartelihe, männyt mäellä kääntelihe, <br /> :käpöset keolle vieri, havut juurelle hajosi. :Kun hän liikahti lehossa tahi astahti aholla, <br /> :lehot leikkiä pitivät, ahot ainoista iloa, <br /> :kukat kulkivat kutuhun, vesat nuoret notkahteli. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kolmasviidettä runo|Kolmasviidettä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Viidesviidettä runo|Viidesviidettä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 86 731 2006-06-19T14:30:47Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen uipi aavoja syviä; <br /> :kulki kuusisna hakona, petäjäisnä pehkiönä <br /> :kuusi päiveä kesäistä, kuusi yötä järkiähän, <br /> :eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä. :Uip' on vielä yötä kaksi, kaksi päiveä pisintä. <br /> :Niin yönä yheksäntenä, kaheksannen päivän päästä <br /> :toki tuskaksi tulevi, painuvi pakolliseksi, <br /> :kun ei ole kynttä varpahissa eikä sormissa niveltä. :Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Voi minä poloinen poika, voi poika polon-alainen, <br /> :kun läksin omilta mailta, elomailta entisiltä <br /> :iäkseni ilman alle, kuuksi päiväksi kululle, <br /> :tuulten tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi <br /> :näillä väljillä vesillä, ulapoilla auke'illa! <br /> :Vilu on täällä ollakseni, vaiva värjätelläkseni, <br /> :aina aalloissa asua, veen selällä seurustella. :"Enkä tuota tieäkänä, miten olla, kuin eleä <br /> :tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla: <br /> :tuulehenko teen tupani, vetehenkö pirtin veistän? :"Teen mä tuulehen tupani: ei ole tuulessa tukea; <br /> :veistän pirttini vetehen: vesi viepi veistokseni." :Lenti lintunen Lapista, kokkolintu koillisesta. <br /> :Ei ole kokko suuren suuri eikä kokko pienen pieni: <br /> :yksi siipi vettä viisti, toinen taivasta lakaisi, <br /> :pursto merta pyyhätteli, nokka luotoja lotaisi. :Lenteleikse, liiteleikse, katseleikse, käänteleikse. <br /> :Näki vanhan Väinämöisen selällä meren sinisen: <br /> :"Mit' olet meressä, miesi, uros, aaltojen seassa?" :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Sit' olen meressä miesi, uros aaltojen varassa: <br /> :läksin neittä Pohjolasta, impeä Pimentolasta. :"Ajoa karautimme suloa meryttä myöten. <br /> :Niin päivänä muutamana, huomenna moniahana <br /> :tulin Luotolan lahelle, Joukolan jokivesille: <br /> :hepo alta ammuttihin, itseäni mielittihin. :"Siitä vierähin vetehen, sorruin sormin lainehesen <br /> :tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi. :"Tulipa tuuli luotehesta, iästä iso vihuri; <br /> :se mun kauas kannatteli, uitteli ulomma maasta. <br /> :Mont' olen päiveä pälynnyt, monta yötä uiksennellut <br /> :näitä väljiä vesiä, ulapoita auke'ita; <br /> :enk' on tuota tunnekana, arvoa, älyäkänä, <br /> :kumpi kuoloksi tulevi, kumpi ennen ennättävi: <br /> :nälkähänkö nääntyminen, vai vetehen vaipuminen." :Sanoi kokko, ilman lintu: "Ellös olko milläskänä! <br /> :Seisotaite selkähäni, nouse kynkkäluun nenille! <br /> :Mie sinun merestä kannan, minne mielesi tekevi. <br /> :Vielä muistan muunki päivän, arvoan ajan paremman, <br /> :kun ajoit Kalevan kasken, Osmolan salon sivallit: <br /> :heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan <br /> :linnuille lepeämiksi, itselleni istumiksi." :Siitä vanha Väinämöinen kohottavi kokkoansa; <br /> :mies on nousevi merestä, uros aallosta ajaikse, <br /> :siiville sijoitteleikse, kokon kynkkäluun nenille. :Tuop' on kokko, ilman lintu, kantoi vanhan Väinämöisen, <br /> :viepi tuulen tietä myöten, ahavan ratoa myöten <br /> :Pohjan pitkähän perähän, summahan Sariolahan. <br /> :Siihen heitti Väinämöisen, itse ilmahan kohosi. :Siinä itki Väinämöinen, siinä itki ja urisi <br /> :rannalla merellisellä, nimen tietämättömällä, <br /> :sata haavoa sivulla, tuhat tuulen pieksemätä, <br /> :partaki pahoin kulunut, tukka mennyt tuuhakaksi. :Itki yötä kaksi, kolme, saman verran päiviäki; <br /> :eikä tiennyt tietä käyä, outo, matkoa osannut <br /> :palataksensa kotihin, mennä maille tuttaville, <br /> :noille syntymäsijoille, elomaillen entisille. :Pohjan piika pikkarainen, vaimo valkeanverinen, <br /> :teki liiton päivän kanssa, päivän kanssa, kuun keralla <br /> :yhen ajan noustaksensa ja yhen havataksensa: <br /> :itse ennen ennätteli, ennen kuuta, aurinkoa, <br /> :kukonki kurahtamatta, kanan lapsen laulamatta. :Viisi villoa keritsi, kuusi lammasta savitsi, <br /> :villat saatteli saraksi, kaikki vatvoi vaattehiksi <br /> :ennen päivän nousemista, auringon ylenemistä. :Pesi siitä pitkät pöyät, laajat lattiat lakaisi <br /> :vastasella varpaisella, luutasella lehtisellä. <br /> :Ammueli rikkasensa vaskisehen vakkasehen; <br /> :vei ne ulos usta myöten, pellolle pihoa myöten, <br /> :perimäisen pellon päähän, alimaisen aian suuhun. <br /> :Seisattelihe rikoille, kuuntelihe, kääntelihe: <br /> :kuulevi mereltä itkun, poikki joen juorotuksen. :Juosten joutuvi takaisin, pian pirttihin menevi; <br /> :sanoi tuonne saatuansa, toimitteli tultuansa: <br /> :"Kuulin mie mereltä itkun, poikki joen juorotuksen." :Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, <br /> :pian pistihe pihalle, vierähti veräjän suuhun; <br /> :siinä korvin kuunteleikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ei ole itku lapsen itku eikä vaimojen valitus; <br /> :itku on partasuun urohon, jouhileuan juorottama." :Työnnälti venon vesille, kolmilaian lainehille; <br /> :itse loihe soutamahan. Sekä souti jotta joutui: <br /> :souti luoksi Väinämöisen, luoksi itkevän urohon. :Siinä itki Väinämöinen, urisi Uvannon sulho <br /> :pahalla pajupurolla, tiheällä tuomikolla: <br /> :suu liikkui, järisi parta, vaan ei leuka lonkaellut. :Sanoi Pohjolan emäntä, puhutteli, lausutteli: <br /> :"Ohoh sinua, ukko utra! Jo olet maalla vierahalla." :Vaka vanha Väinämöinen päätänsä kohottelevi. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo ma tuon itseki tieän: <br /> :olen maalla vierahalla, tuiki tuntemattomalla. <br /> :Maallani olin parempi, kotonani korkeampi." :Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Saisiko sanoakseni, oisiko lupa kysyä, <br /> :mi sinä olet miehiäsi ja kuka urohiasi?" :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Mainittihinpa minua, arveltihin aikoinansa <br /> :illoilla iloitsijaksi, joka laakson laulajaksi <br /> :noilla Väinölän ahoilla, Kalevalan kankahilla. <br /> :Mi jo lienenki katala, tuskin tunnen itsekänä." :Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Nouse jo norosta, miesi, uros, uuelle uralle, <br /> :haikeasi haastamahan, satuja sanelemahan!" :Otti miehen itkemästä, urohon urisemasta; <br /> :saattoi siitä purtehensa, istutti venon perähän. <br /> :Itse airoille asettui, soutimille suorittihe; <br /> :souti poikki Pohjolahan, viepi vierahan tupahan. :Syötteli nälästynehen, kastunehen kuivaeli; <br /> :siitä viikon hierelevi, hierelevi, hautelevi: <br /> :teki miehen terveheksi, urohon paranneheksi. <br /> :Kysytteli, lausutteli, itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Mitä itkit, Väinämöinen, uikutit, uvantolainen, <br /> :tuolla paikalla pahalla, rannalla meryttä vasten?" :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Onpa syytä itkeäni, vaivoja valittoani! <br /> :Kauan oon meriä uinut, lapioinnut lainehia <br /> :noilla väljillä vesillä, ulapoilla auke'illa. :"Tuota itken tuon ikäni, puhki polveni murehin, <br /> :kun ma uin omilta mailta, tulin mailta tuttavilta <br /> :näille ouoille oville, veräjille vierahille. <br /> :Kaikki täällä puut purevi, kaikki havut hakkoavi, <br /> :joka koivu koikkoavi, joka leppä leikkoavi: <br /> :yks' on tuuli tuttuani, päivä ennen nähtyäni <br /> :näillä mailla vierahilla, äkkiouoilla ovilla." :Louhi, Pohjolan emäntä, siitä tuon sanoiksi saatti: <br /> :"Elä itke, Väinämöinen, uikuta, uvantolainen! <br /> :Hyvä tääll' on ollaksesi, armas aikaellaksesi, <br /> :syöä lohta luotaselta, sivulta sianlihoa." :Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Kylkehen kyläinen syönti hyvissäki vierahissa; <br /> :mies on maallansa parempi, kotonansa korkeampi. <br /> :Soisipa sula Jumala, antaisipa armoluoja: <br /> :pääsisin omille maille, elomaillen entisille! <br /> :Parempi omalla maalla vetonenki virsun alta, <br /> :kuin on maalla vierahalla kultamaljasta metonen." :Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Niin mitä minullen annat, kun saatan omille maille, <br /> :oman peltosi perille, kotisaunan saapuville?" :Sanoi vanha Väinämöinen: "Mitäpä kysyt minulta, <br /> :jos saatat omille maille, oman peltoni perille, <br /> :oman käen kukkumille, oman linnun laulamille! <br /> :Otatko kultia kypärin, hope'ita huovallisen?" :Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ohoh viisas Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen! <br /> :En kysele kultiasi, halaja hope'itasi: <br /> :kullat on lasten kukkasia, hopeat hevon helyjä. <br /> :Taiatko takoa sammon, kirjokannen kalkutella <br /> :joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, <br /> :yhen ohrasen jyvästä, yhen uuhen villasesta, <br /> :niin annan tytön sinulle, panen neien palkastasi, <br /> :saatan sun omille maille, oman linnun laulamille, <br /> :oman kukon kuulumille, oman peltosi perille." :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Taia en sampoa takoa, kirjokantta kirjoitella. <br /> :Saata mie omille maille: työnnän seppo Ilmarisen, <br /> :joka samposi takovi, kirjokannet kalkuttavi, <br /> :neitosi lepyttelevi, tyttäresi tyy'yttävi. :"Se on seppo sen mokoma, ylen taitava takoja, <br /> :jok' on taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut: <br /> :ei tunnu vasaran jälki eikä pihtien pitämät." :Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Sille työnnän tyttäreni, sille lapseni lupoan, <br /> :joka sampuen takovi, kannen kirjo kirjoittavi <br /> :joutsenen kynän nenästä, maholehmän maitosesta, <br /> :yhen ohrasen jyvästä, yhen uuhen untuvasta." :Pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen; <br /> :saattoi vanhan Väinämöisen, istutti oron rekehen. <br /> :Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Elä päätäsi ylennä, kohottele kokkoasi, <br /> :kun ei uupune oronen, tahi ei ilta ennättäne: <br /> :josp' on päätäsi ylennät, kohottelet kokkoasi, <br /> :jo toki tuho tulevi, paha päivä päälle saapi." :Siitä vanha Väinämöinen löi orosen juoksemahan, <br /> :harjan liina liikkumahan. Ajoa karittelevi <br /> :pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kuudes runo|Kuudes runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdeksas runo|Kahdeksas runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 87 752 2006-06-19T14:38:02Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Jo nyt Kaukoni kuletin, saatoin Ahti Saarelaisen <br /> :monen surman suun ohitse, Kalman kielen kantimetse <br /> :noille Pohjolan pihoille, salakansan kartanoille. <br /> :Nyt onpi saneltavana, kielin kertoeltavana, <br /> :miten lieto Lemminkäinen, tuo on kaunis Kaukomieli, <br /> :tuli Pohjolan tupihin, Sariolan salvoksihin, <br /> :ilman kutsutta pitoihin, airuhitta juominkihin. :Tuop' on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä, <br /> :heti kun tuli tupahan, astui keskilattialle: <br /> :silta liekkui lehmuksinen, tupa kuusinen kumahti. :Sanoi lieto Lemminkäinen, itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Terve tänne tultuani, terve tervehyttäjälle! <br /> :Kuules, Pohjolan isäntä! Oisiko talossa tässä <br /> :ohria orosen purra, olutta urohon juoa?" :Itse Pohjolan isäntä istui pitkän pöyän päässä. <br /> :Tuop' on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ollevi talossa tässä tannerta orosen olla. <br /> :Eikä kielletä sinua, jos olet siivolla tuvassa, <br /> :oven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla, <br /> :kahen kattilan välissä, kolmen koukun koskevilla." :Siinä lieto Lemminkäinen murti mustoa haventa, <br /> :kattilaisen-karvallista. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Lempo tänne lähteköhön oven suuhun seisomahan, <br /> :nokianne nuohomahan, karstoja karistamahan! <br /> :Eip' ennen minun isoni eikä valtavanhempani <br /> :seisonut sijalla sillä, oven suussa, orren alla. <br /> :Olipa sijoa silloin: tanhua orihin olla, <br /> :tupa pesty miesten tulla, sopet luoa sormikasta, <br /> :vaarnat miesten vanttuhia, seinät miekkoja laella. <br /> :Miksip' ei ole minulle kuin ennen minun isolle?" :Siitä siirtihen ylemmä, pyörähtihe pöyän päähän; <br /> :istuihe rahin nenähän, petäjäisen penkin päähän: <br /> :rahi vastahan rasahti, petäjäinen penkki notkui. :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Enpäs liene lempivieras, <br /> :kun ei tuotane olutta tulevalle vierahalle." :Ilpotar, hyvä emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ohoh poika Lemminkäisen! Mi sinusta vierahasta! <br /> :Tulit pääni polkemahan, aivoni alentamahan! <br /> :Ohrina oluet meillä, makujuomat maltahina, <br /> :leipomatta vehnäleivät, lihakeitot keittämättä. <br /> :Oisit yötä ennen tullut taikka päiveä jälestä." :Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä, <br /> :murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Jop' on täällä syömät syöty, häät juotu, piot pi'etty, <br /> :oluet osin jaeltu, me'et miehin mittaeltu, <br /> :kannut kannettu kokohon, tuopit roukkoihin rovittu! :"Oi sie Pohjolan emäntä, Pimentolan pitkähammas! <br /> :Pi'it häät häjyn tavalla, kutsut koiran kunnialla. <br /> :Leipoelit leivät suuret, panit ohraiset oluet, <br /> :laitoit kutsut kuusianne, anojat yheksiänne: <br /> :kutsuit kurjat, kutsuit köyhät, kutsuit ruojat, kutsuit <br /> :roistot, <br /> :kaikki hoikat huonemiehet, kaitakauhtanat kasakat; <br /> :muun on kutsuit kaiken kansan minun heitit <br /> :kutsumatta! :"Mintähen tämä minulle omistani ohristani? <br /> :Muut ne kantoi kauhasilla, muut ne tiiskinä tiputti, <br /> :minä määrin mätkäelin, puolikkoisin putkaelin <br /> :omiani ohriani, kylvämiäni jyviä. :"En nyt liene Lemminkäinen, en vieras hyvän-niminen, <br /> :kun ei tuotane olutta, pantane pata tulelle, <br /> :keittoa pa'an sisähän, leiviskä sianlihoa, <br /> :syöäkseni, juoakseni päähän matkan päästyäni." :Ilpotar, hyvä emäntä, hänpä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen! <br /> :Pane keittoa patahan, tuo olutta vierahalle!" :Tyttö pieni, tyhjä lapsi, pahin astian pesijä, <br /> :lusikkojen luutustaja, kapustojen kaapustaja <br /> :pani keittoa patahan: luut lihoista, päät kaloista, <br /> :vanhat naatit naurihista, kuoret leivistä kovista. <br /> :Toi siitä olutta tuopin, kannun kaljoa pahinta <br /> :juoa lieto Lemminkäisen, appoa halun-alaisen. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Tokko lie sinussa miestä, <br /> :juojoa tämän oluen, tämän kannun kaatajata?" :Lemminkäinen, lieto poika, katsoi tuosta tuoppihinsa: <br /> :toukka on tuopin pohjukassa, käärmehiä keskimailla; <br /> :äärillä maot mateli, sisiliskot liuahteli. :Sanoi lieto Lemminkäinen, kauahutti Kaukomieli: <br /> :"Tuopin tuojat Tuonelahan, kannun kantajat Manalle <br /> :ennen kuun ylenemistä, tämän päivän päätymistä!" :Siitä tuon sanoiksi virkki: "Oh sinä olut katala! <br /> :Jo nyt jou'uit joutavihin, jou'uit joutavan jälille! <br /> :Olut suuhun juotanehe, ruhkat maahan luotanehe <br /> :sormella nimettömällä, vasemmalla peukalolla!" :Tapasip' on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa. <br /> :Otti ongen taskustansa, väkärauan väskystänsä, <br /> :tuonp' on tunki tuoppihinsa, alkoi onkia olutta: <br /> :maot puuttui onkehensa, väkähänsä kyyt vihaiset. <br /> :Sa'an nosti sammakoita, tuhat mustia matoja, <br /> :loi ne maahan maan hyviksi, kaikki laski lattialle; <br /> :veti veitsensä terävän, tuon on tuiman tuppirauan, <br /> :sillä silpoi päät maoilta, katkoi kaulat käärmehiltä <br /> : joi oluen onneksensa, me'en mustan mieliksensä. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "En mä liene lempivieras, <br /> :kun ei tuotane olutta, parempata juotavata <br /> :varavammalla käellä, suuremmalla astialla, <br /> :tahi ei oinasta isetä, suurta sonnia tapeta, <br /> :härkeä tupahan tuoa, sorkkasäärtä huonehesen." :Itse Pohjolan isäntä sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Mitä sie tulitki tänne, ken sinua koolle kutsui?" :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumatoin. <br /> :Kuules, poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä! <br /> :Anna ostoa olutta, juomoa rahan-alaista!" :Tuopa Pohjolan isäntä tuosta suuttui ja syäntyi, <br /> :kovin suuttui ja vihastui. Lauloi lammin lattialle <br /> :Lemminkäisellen etehen. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Tuoss' on joki juoaksesi, lampi laikutellaksesi." :Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"En ole vaimojen vasikka enkä härkä hännällinen <br /> :juomahan jokivesiä, lampivettä lakkimahan." :Itse loihe loitsimahan, laikahtihe laulamahan. <br /> :Lauloi sonnin lattialle, härän suuren, kultasarven: <br /> :sepä lammin laikkaeli, joi jokosen onneksensa. :Pohjolainen, pitkä poika, suen suustansa sukesi; <br /> :senpä lauloi lattialle surmaksi lihavan sonnin. :Lemminkäinen, lieto poika, lauloi valkean jäniksen <br /> :lattialle hyppimähän sen sutosen suun e'essä. :Pohjolainen, pitkä poika, lauloi koiran koukkuleuan <br /> :tuon jäniksen tappamahan, kierosilmän kiskomahan. :Lemminkäinen, lieto poika, lauloi orrelle oravan, <br /> :orsilla kapahumahan, koiran tuota haukkumahan. :Pohjolainen, pitkä poika, lauloi nää'än kultarinnan: <br /> :näätä näppäsi oravan orren päässä istumasta. :Lemminkäinen, lieto poika, lauloi ruskean reposen: <br /> :se söi nää'än kultarinnan, karvan kaunihin kaotti. :Pohjolainen, pitkä poika, kanan suustansa sukesi <br /> :sillalla sipoamahan tuon reposen suun e'essä. :Lemminkäinen, lieto poika, haukan suustansa sukesi, <br /> :kieleltä käpeäkynnen: sepä kiskalti kanasen. :Sanoi Pohjolan isäntä, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Ei tässä piot paranne, kun ei vierahat vähenne; <br /> :talo työlle, vieras tielle hyvistäki juomingista! <br /> :Lähe tästä, hiien heitto, luota kaiken ihmiskansan! <br /> :Kotihisi, konna, koita, paha, maahasi pakene!" :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Ei miestä manaten saa'a, ei miestä pahempatana <br /> :sijaltansa siirtymähän, paikalta pakenemahan." :Silloin Pohjolan isäntä miekan seinältä sivalti, <br /> :tempasi tuliteränsä. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Oi sie Ahti Saarelainen tahi kaunis Kaukomieli! <br /> :Mitelkämme miekkojamme, katselkamme kalpojamme, <br /> :minunko parempi miekka vainko Ahti Saarelaisen!" :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Mitä minun on miekastani, <br /> :kun on luissa lohkiellut, pääkasuissa katkiellut! <br /> :Vaan kuitenki kaikitenki, kun ei nuo piot paranne, <br /> :mitelkämme, katselkamme, kumman miekka <br /> :mieluhumpi! <br /> :Eip' ennen minun isoni miekkamittoja varannut: <br /> :pojastako polvi muuttui, lapsesta laji väheni!" :Otti miekan, riisui rauan, tempasi tuliteräisen <br /> :huotrasta huveksisesta, vyöstä vennon-selkäisestä. <br /> :Mittelivät, katselivat noien miekkojen pituutta: <br /> :olipa pikkuista pitempi miekka Pohjolan isännän, <br /> :yhtä kynnen mustukaista, puolta sormuen niveltä. :Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Sinunpa pitempi miekka: sinun eellä iskeminen." :Siitä Pohjolan isäntä sivalteli, sieppaeli, <br /> :tavoitteli, ei tavannut, Lemminkäistä päälakehen. <br /> :Kerran ortehen osasi, kamanahan kapsahutti: <br /> :orsi poikki otskahutti, kamana kaheksi lenti. :Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Min teki pahoa orret, kamana tihua työtä, <br /> :jotta orsia osoitat, kamanata kapsuttelet? :"Kuule, poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä! <br /> :Tukela tora tuvassa, seikat akkojen seassa: <br /> :tuvan uuen turmelemme, lattiat verin panemme. <br /> :Käykämme ulos pihalle, ulos pellolla torahan, <br /> :tanterelle tappelohon! Pihalla veret paremmat, <br /> :kaunihimmat kartanolla, luontevaisemmat lumella." :Mentihin ulos pihalle. Tavattihin lehmän talja, <br /> :levitettihin pihalle semp' on päällä seistäksensä. :Sanoi Ahti Saarelainen: "Kuulesta, sa Pohjan poika! <br /> :Sinunpa pitempi miekka, sinun kalpa kauheampi <br /> : ehkä tuon on tarvinnetki, ennenkuin ero tulevi <br /> :tahi kaula katkeavi : iske päältä, Pohjan poika!" :Iski päältä Pohjan poika. Iski kerran, iski toisen, <br /> :kohta kolmasti rapasi; eipä oike'in osoita, <br /> :lipaise lihoakana, ota ei orvaskettuana. :Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Annapas minäki koitan, jo se on vuoroni minunki!" :Tuopa Pohjolan isäntä ei tuosta totella ollut: <br /> :yhä iski, ei epäillyt, tarkoitteli, ei tavannut. :Tulta tuiski tuima rauta, terä varsin valkeata <br /> :käessä lieto Lemminkäisen; läksi loiste loitommaksi, <br /> :vasten kauloa valahti tuon on pojan pohjolaisen. :Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh Pohjolan isäntä! <br /> :Niinp' on kaulasi, katalan, kuni koite ruskeana!" :Tuopa poika pohjolaisen, itse Pohjolan isäntä, <br /> :sinne siirti silmiänsä pä'in kauloa omoa. <br /> :Tuop' on lieto Lemminkäinen siinä lyöä silpahutti, <br /> :iski miestä miekallansa, kavahutti kalvallansa. :Löip' on kerran luimahutti: laski pään on päältä olka, <br /> :kallon kaulalta sivalti; vei kuin naatin naurihista <br /> :tahikka tähkän olesta, evän kaikesta kalasta. <br /> :Päähyt pyörähti pihalle, miehen kallo kartanolle, <br /> :kuni nuolen noutaessa puusta koppelo putosi. :Sata oli seivästä mäellä, tuhat pystössä pihalla, <br /> :saoin päitä seipähissä. Yks' on seiväs ilman päättä: <br /> :tuop' on lieto Lemminkäinen otti pään pojan pätöisen, <br /> :kantoi kallon kartanolta senki seipähän nenähän. :Siitä Ahti Saarelainen, tuo on kaunis Kaukomieli, <br /> :tupahan palattuansa sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Tuo vettä, vihainen piika, käsiäni pestäkseni <br /> :veristä pahan isännän, häjyn miehen hurmehista!" :Pohjan akka syännyksenti, syännyksenti, suutuksenti. <br /> :Lauloi miestä miekallista, asehellista urosta, <br /> :saa miestä miekallista, tuhat kalvan kantajata <br /> :pään varalle Lemminkäisen, Kaukomielen kaulan päälle. :Jo aika tosin tulevi, päivä liitolle lipuvi, <br /> :toki käypi tuskemmaksi, läylemmäksi lankeavi <br /> :asuskella Ahti poian, Lemminkäisen leyhytellä <br /> :noissa Pohjolan pioissa, salajoukon juomingissa. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kuudeskolmatta runo|Kuudeskolmatta runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdeksaskolmatta runo|Kahdeksaskolmatta runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 88 762 2006-06-19T14:38:17Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Se on seppo Ilmarinen naista itki illat kaiket, <br /> :yöt itki unettomana, päivät einehettömänä; <br /> :aamut aikaisin valitti, huomeniset huokaeli, <br /> :kun oli kuollut nuori nainen, kaunis kalmahan katettu. <br /> :Eipä kääntynyt käessä vaskinen vasaran varsi, <br /> :kuulunut pajasta kalke yhen kuuhuen kululla. :Sanoi seppo Ilmarinen: "En tieä, poloinen poika, <br /> :miten olla, kuin eleä. Istun yön eli makoan, <br /> :äijä on yötä, tunti tuhma, vaivoja, matala mahti. :"Ikävät on iltaseni, apeat on aamuseni, <br /> :äsken yöllä äitelämpi, havatessa haikeampi. <br /> :Ei ole iltoja ikävä, ei apea aamujani, <br /> :mure muita aikojani: ihanaistani ikävä, <br /> :apeainen armastani, mure mustakulmaistani. :"Jo vainen iällä tällä use'in minun utuisen <br /> :keskiöisissä unissa koura tyhjeä kokevi, <br /> :käsi vaalivi valetta kupehelta kummaltaki." :Seppo naisetta elävi, puolisotta vanhenevi. <br /> :Itki kuuta kaksi, kolme. Niinpä kuulla neljännellä <br /> :poimi kultia mereltä, hope'ita lainehilta; <br /> :keräsi kekosen puita, kolmekymmentä rekoista; <br /> :puunsa poltti hiililöiksi, hiilet ahjohon ajeli. :Otti noita kultiansa, valitsi hope'itansa <br /> :sykysyisen uuhen verran, verran talvisen jäniksen. <br /> :Työnti kullat kuumentohon, ajoi ahjohon hopeat, <br /> :pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. :Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli <br /> :kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen. <br /> :Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, <br /> :pyyti kullaista kuvaista, hope'ista morsianta. :Ei orjat hyvästi lietso eikä paina palkkalaiset. <br /> :Se on seppo Ilmarinen itse löihe lietsomahan. <br /> :Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella <br /> :katsoi ahjonsa alusta, lietsehensä liepehiä, <br /> :mitä ahjosta ajaikse, tungeikse tulisijasta. :Uuhi ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä, <br /> :karva kulta, toinen vaski, kolmas on hopeakarva. <br /> :Muut tuota ihastelevi, ei ihastu Ilmarinen. :Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi! <br /> :Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa." :Siitä seppo Ilmarinen uuhen työntävi tulehen. <br /> :Liitti kultia lisäksi, hope'ita täytteheksi, <br /> :pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. :Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli <br /> :kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen. <br /> :Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, <br /> :pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta. :Ei orjat hyvästi lietso eikä paina palkkalaiset. <br /> :Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan. <br /> :Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella <br /> :katsoi ahjonsa alusta, lietsehensä liepehiä, <br /> :mitä ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä. :Varsa ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä, <br /> :harja kulta, pää hopea, kaikki vaskesta kaviot. <br /> :Muut tuota hyvin ihastui, ei ihastu Ilmarinen. :Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi! <br /> :Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa." :Siitä seppo Ilmarinen varsan työntävi tulehen. <br /> :Liitti kultia lisäksi, hope'ita täytteheksi, <br /> :pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. :Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli <br /> :kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen. :Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, <br /> :pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta. :Ei orjat hyvästi lietso eikä paina palkkalaiset. <br /> :Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan. <br /> :Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella <br /> :katsoi ahjonsa alusta, lietsehensä liepehiä, <br /> :mitä ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä. :Neiti ahjosta ajaikse, kultaletti lietsehestä, <br /> :pää hopea, kassa kulta, varsi kaikki kaunokainen. <br /> :Muut tuota pahoin pelästyi, ei pelästy Ilmarinen. :Siitä seppo Ilmarinen takoi kullaista kuvoa, <br /> :takoi yön levähtämättä, päivän pouahuttamatta. <br /> :Jalat laati neitoselle, jalat laati, käet kuvasi: <br /> :eipä jalka nousekana, käänny käet syleilemähän. :Takoi korvat neiollensa: eipä korvat kuulekana. <br /> :Niin sovitti suun sorean, suun sorean, sirkut silmät: <br /> :saanut ei sanoa suuhun eikä silmähän suloa. :Sanoi seppo Ilmarinen: "Oisi tuo sorea neito, <br /> :kun oisi sanallisena, mielellisnä, kielellisnä." :Saattoi siitä neitosensa utuisehen uutimehen, <br /> :pehme'ille pääaloille, sulkkuisille vuotehille. :Siitä seppo Ilmarinen lämmitti kylyn utuisen, <br /> :laati saunan saipuaisen; vastat varpaiset varusti, <br /> :vettä kolme korvollista, jolla peiponen peseikse, <br /> :pulmunen puhasteleikse noista kullan kuonasista. :Kylpi seppo kyllitellen, valelihe vallotellen. <br /> :Neien vierehen venähti utuisehen uutimehen, <br /> :teltahan teräksisehen, rankisehen rautaisehen. :Siinä seppo Ilmarinen heti yönä ensimäisnä <br /> :kyllä peitettä kysyvi, vaippoja varustelevi, <br /> :kahet, kolmet karhuntaljat, viiet kuuet villavaipat, <br /> :maata kera puolisonsa, tuon on kultaisen kuvansa. :Se oli kylki kyllä lämmin, ku oli vasten vaippojansa; <br /> :ku oli nuorta neittä vasten, vasten kullaista kuvoa, <br /> :se oli kylki kylmimässä, oli hyyksi hyytymässä, <br /> :meren jääksi jäätymässä, kiveksi kovoamassa. :Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tämä hyvä minulle! <br /> :Vienen neien Väinölähän Väinämöiselle varaksi, <br /> :polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." :Viepi neien Väinölähän. Sitte sinne tultuansa <br /> :sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie vanha Väinämöinen! <br /> :Tuossa on sinulle tyttö, neiti kaunis katsannolta, <br /> :eik' ole suuri suun piolta, kovin leuoilta leveä." :Vaka vanha Väinämöinen katsahti kuvoa tuota, <br /> :luopi silmät kullan päälle. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Miksi toit minulle tuota, tuota kullan kummitusta?" :Sanoi seppo Ilmarinen: "Miksi muuksi kuin hyväksi! <br /> :Polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Oi on seppo veikkoseni! <br /> :Tunge neitosi tulehen, tao kaikiksi kaluiksi, <br /> :tahi vie Venäehelle, saata Saksahan kuvasi <br /> :rikkahien riian naia, suurien soan kosia! <br /> :Ei sovi minun su'ulle, ei minullen itselleni <br /> :naista kullaista kosia, hope'ista huolitella." :Siitä kielti Väinämöinen, epäsi suvannon sulho, <br /> :kielti kansan kasvavaisen, epäsi yleneväisen <br /> :kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Elkätte, pojat poloiset, vasta kasvavat urohot, <br /> :ollette elonkeraiset elikkä elottomatki, <br /> :sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana <br /> :naista kullaista kosiko, hope'ista huolitelko! <br /> :Kylmän kulta kuumottavi, vilun huohtavi hopea." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kuudesneljättä runo|Kuudesneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdeksasneljättä runo|Kahdeksasneljättä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 89 741 2006-06-19T14:31:05Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen, kun ei saanunna sanoja <br /> :tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista, <br /> :ain' yhä ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi, <br /> :mistäpä sanoja saisi, loisi lempiluottehia. :Paimen vastahan tulevi; hänpä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Saat tuolta sata sanoa, tuhat virren tutkelmusta <br /> :suusta Antero Vipusen, vatsasta varaväkevän. <br /> :Vaan se on sinne mentävätä, polku poimeteltavata, <br /> :ei ole matkoa hyveä, ei aivan pahintakana: <br /> :yks' on juoni juostaksesi naisten neulojen neniä, <br /> :tuosta toinen käyäksesi miehen miekan tutkaimia, <br /> :kolmas koikutellaksesi uron tapparan teriä." :Vaka vanha Väinämöinen toki mietti mennäksensä. <br /> :Painuvi sepän pajahan, sanovi sanalla tuolla: <br /> :"Ohoh seppo Ilmarinen! Taos rautaiset talukset, <br /> :tao rautarukkahiset, paita rautainen rakenna! <br /> :Laai rautainen korento, teräksinen tienaellos: <br /> :pane syämehen teräkset, veä päälle melto rauta! <br /> :Lähen saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan <br /> :vatsasta varaväkevän, suusta Antero Vipusen." :Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Viikon on Vipunen kuollut, kauan Antero kaonnut <br /> :vipunsa virittämästä, ahtamasta ansatiensä; <br /> :et sieltä sanoa saane, et sanoa puoltakana." :Vaka vanha Väinämöinen toki läksi, ei totellut. <br /> :Astui päivän helkytteli naisten neulojen neniä, <br /> :astui toisen torkutteli miesten miekan tutkaimia, <br /> :kolmannenki koikutteli uron tapparan teriä. :Itse virsikäs Vipunen, mies vanha varaväkevä, <br /> :tuo viruvi virsinensä, luottehinensa lojuvi; <br /> :haapa kasvoi hartioilla, koivu kulmilla yleni, <br /> :leppä leukaluun nenässä, pajupehko parran päällä, <br /> :otsalla oravikuusi, havuhonka hampahilla. :Jo tulevi Väinämöinen. Veti miekan, riitsi rauan <br /> :huotrasta huveksisesta, vyöstä vennon-selkäisestä; <br /> :kaatoi haavan hartioilta, koivut kulmilta kukisti, <br /> :leuoilta lepät leveät, pajupehkot parran päältä, <br /> :otsalta oravikuuset, havuhongat hampahilta. :Syösti rautaisen korennon suuhun Antero Vipusen, <br /> :ikenihin irjuvihin, leukoihin lotisevihin. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Nouse pois, inehmon orja, <br /> :maan alla makoamasta, viikon unta ottamasta!" :Tuop' on virsikäs Vipunen heti herkesi unesta. <br /> :Tunsi koskevan kovasti, kipeästi kiusaisevan: <br /> :puri rautaisen korennon, puri päältä mellon rauan; <br /> :ei tiennyt terästä purra, ei syöä syäntä rauan. :Tuossa vanhan Väinämöisen, suun ohella seistessänsä, <br /> :jalka toinen torkahtavi, vasen jalka vaapahtavi <br /> :suuhun Antero Vipusen, leukaluulle luikahutti. <br /> :Heti virsikäs Vipunen avoi suunsa suuremmaksi, <br /> :leukapielensä levitti, nieli miehen miekkoinensa, <br /> :kulahutti kulkkuhunsa tuon on vanhan Väinämöisen. :Siinä virsikäs Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Jo olen jotaki syönyt, syönyt uuhta, syönyt vuohta, <br /> :syönyt lehmeä mahoa, syönyt karjua sikoa: <br /> :en ole vielä mointa syönyt, en tämän palan makuista!" :Itse vanha Väinämöinen, hänpä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Jo taisi tuhoni tulla, hätäpäivä hämmenteä <br /> :tämän hiien hinkalossa, tämän kalman karsinassa." :Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin eleä. <br /> :Veitsi on vyöllä Väinämöisen, pää visainen veitsessänsä; <br /> :tuosta hän teki venosen, teki tieolla venosen. <br /> :Soutelevi, luitelevi suolen päästä suolen päähän, <br /> :souteli joka solukan, joka supun suikerteli. :Vanha virsikäs Vipunen ei tuosta totella ollut. <br /> :Silloin vanha Väinämöinen löihen itsensä sepoksi, <br /> :rakentihe rautioksi; painoi paitansa pajaksi, <br /> :hiat paian palkehiksi, turkkinsa tuhottimeksi, <br /> :housut hormiksi rakenti, sukat hormin suulliseksi, <br /> :polvensa alasimeksi, vasaraksi kyynäspäänsä. :Takoa taputtelevi, lyöä lynnähyttelevi; <br /> :takoi yön lepeämättä, päivän pouahuttamatta <br /> :vatsassa varaväkevän, mahtipontisen povessa. :Silloin virsikäs Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Mi sinä lienet miehiäsi ja kuka urohiasi? <br /> :Jo olen syönyt saan urosta, tuhonnut tuhannen miestä, <br /> :enpä liene mointa syönyt: syet suuhuni tulevat, <br /> :kekälehet kielelleni, rauan kuonat kulkkuhuni! :"Lähe nyt, kumma, kulkemahan, maan paha, <br /> :pakenemahan, <br /> :ennenkuin emosi etsin, haen valtavanhempasi! <br /> :Jos sanon minä emolle, virkan, vierin vanhemmalle, <br /> :enemp' on emolla työtä, vaiva suuri vanhemmalla, <br /> :kun poika pahoin tekevi, lapsi anke'in asuvi. :"En nyt tuota tunnekana enkä arvoa alusta, <br /> :mist' olet, hiisi, hingannunna, kusta, turma, tänne tullut <br /> :puremahan, jäytämähän, syömähän, kaluamahan. <br /> :Oletko tauti Luojan luoma, surma säätämä Jumalan, <br /> :vain olet teko tekemä, toisen tuoma, toisen luoma, <br /> :pantu tänne palkan eestä, rakettu rahan nenästä? :"Ollet tauti Luojan luoma, surma säätämä Jumalan, <br /> :niinp' on luome Luojahani, heitäime Jumalahani: <br /> :ei Herra hyveä heitä, Luoja ei kaunista kaota. :"Kun lienet teko tekemä, pulma toisen pungastama, <br /> :kyllä saan sukusi tietä, löyän synnyntäsijasi! :"Tuolta ennen pulmat puuttui, tuolta taikeat tapahtui: <br /> :tietomiesten tienohilta, laulumiesten laitumilta, <br /> :konnien kotisijoilta, taikurien tanterilta; <br /> :tuolta Kalman kankahilta, maasta manteren sisästä, <br /> :miehen kuollehen ko'ista, kaonnehen kartanosta; <br /> :mullista muhajavista, maista liikuteltavista, <br /> :somerilta pyöriviltä, hiekoilta heliseviltä; <br /> :notkoilta noroperiltä, soilta sammalettomilta, <br /> :here'istä hettehistä, läikkyvistä lähtehistä; <br /> :metsän hiien hinkalosta, viien vuoren vinkalosta, <br /> :vaaran vaskisen laelta, kuparisen kukkulalta; <br /> :kuusista kuhisevista, hongista hohisevista, <br /> :latvasta lahon petäjän, mätäpäistä mäntylöistä; <br /> :revon rääyntäsijoilta, hirven hiihtokankahilta, <br /> :kontion kivikolosta, karhun louhikammiosta; <br /> :Pohjan pitkästä perästä, Lapin maasta laukeasta, <br /> :ahoilta vesattomilta, mailta kyntämättömiltä; <br /> :suurilta sotakeoilta, miehentappo-tanterilta, <br /> :ruohoista rohisevista, hurmehista huuruvista; <br /> :suurilta meren seliltä, ulapoilta auke'ilta, <br /> :meren mustista mu'ista, tuhannen sylen syvästä; <br /> :virroista vihisevistä, palavoista pyörtehistä, <br /> :Rutjan koskesta kovasta, ve'en vankan vääntehestä; <br /> :takaisesta taivahasta, poutapilvien periltä, <br /> :ahavan ajeloteiltä, tuulen tuutimasijoilta. :"Sieltäkö sinäki puutuit, sieltä, taikea, tapahuit <br /> :syämehen syyttömähän, vatsahan viattomahan, <br /> :syömähän, kaluamahan, puremahan, louhtamahan? :"Himmene nyt, Hiien hurtta, raukea, Manalan rakki, <br /> :lähe pois kohusta, konna, maan kamala, maksoistani, <br /> :syömästä syänkäpyä, pernoani pehkomasta, <br /> :vatsoa vanuttamasta, keuhkoloita kiertämästä, <br /> :napoa navertamasta, ohimoita ottamasta, <br /> :selkäluita luistamasta, sivuja sivertämästä! :"Jos ei minussa miestä liene, niin panen parempiani <br /> :tämän pulman purkajaksi, kauhean kaottajaksi. :"Nostan maasta mannun eukot, pellosta peri-isännät, <br /> :kaikki maasta miekkamiehet, hiekasta hevoisurohot <br /> :väekseni, voimakseni, tuekseni, turvakseni <br /> :tässä työssä työlähässä, tässä tuskassa kovassa. :"Kun ei tuostana totelle, vääjänne väheäkänä, <br /> :nouse, metsä, miehinesi, katajikko, kansoinesi, <br /> :petäikkö, perehinesi, umpilampi, lapsinesi, <br /> :sata miestä miekallista, tuhat rauaista urosta <br /> :tätä hiittä hieromahan, juutasta rutistamahan! :"Kun ei tuostana totelle, vääjänne väheäkänä, <br /> :nouse veestä, veen emäntä, sinilakki, lainehista, <br /> :hienohelma, hettehestä, puhasmuotoinen, muasta <br /> :väeksi vähän urohon, miehen pienen miehuueksi, <br /> :jottei minua syyttä syöä eikä tauitta tapeta! :"Kun ei tuostana totelle, vääjänne väheäkänä, <br /> :kave eukko, luonnon tytti, kave kultainen korea, <br /> :jok' olet vanhin vaimoloita, ensin emä itselöitä, <br /> :käy nyt tuskat tuntemahan, hätäpäivät häätämähän, <br /> :tämä jakso jaksamahan, puutunnainen purkamahan! :"Ja kun ei sitä totelle, välttäne väheäkänä, <br /> :Ukko taivahan-napainen, remupilven-reunahinen, <br /> :tule tänne tarvittaissa, ajaite anottaessa, <br /> :työt kehnot kerittämähän, rikkonaiset riisumahan <br /> :miekalla tuliterällä, säilällä säkehisellä! :"Lähe nyt, kumma, kulkemahan, maan paha, <br /> :pakenemahan! <br /> :Ei täällä sinun sijoa sijankana tarpehella. <br /> :Muunne muuttaos majasi, etemmä elosijasi, <br /> :isäntäsi istumille, emäntäsi astumille! :"Sitte sinne tultuasi, matkan päähän päästyäsi, <br /> :tekijäsi tienohille, laittajasi laitumille, <br /> :laai tunnus tultuasi, salamerkki saatuasi, <br /> :jyskä kuin ukon jyrynen, välkä kuin tulen välähys! <br /> :Potkaise pihalta portti, laske lauta ikkunasta, <br /> :siitä siirräite sisähän, lennä tupruna tupahan! <br /> :Ota kiinni kinterestä, kai'immasta kantapäästä, <br /> :isännät perisopesta, emännät ovisopesta! <br /> :Isännältä silmä kaiva, emännältä pää murota, <br /> :sormet koukkuhun koverra, väännä päätä väärällehen! :"Jos siitä vähän tulisi, lennä kukkona kujalle, <br /> :kanan lasna kartanolle, rinnoin rikkatunkiolle! <br /> :Sorra soimelta hevonen, navetasta sarvinauta, <br /> :sarvet sontahan sovita, häntä laske lattialle, <br /> :silmät käännä kellellehen, niskat ruttohon rutaise! :"Oletko tauti tuulen tuoma, tuulen tuoma, vuon ajama, <br /> :ahavaisen antelema, vilun ilman viehättämä, <br /> :mene tuulen tietä myöten, ahavan rekiratoja, <br /> :ilman puussa istumatta, lepässä lepeämättä <br /> :vaaran vaskisen laelle, kuparisen kukkulalle, <br /> :siellä tuulen tuuitella, ahavaisen akkiloia! :"Lienet tullut taivahalta, poutapilvien periltä, <br /> :nouse taasen taivahalle, tuonne ilmoille ylene, <br /> :pilvihin pirisevihin, tähtihin tärisevihin, <br /> :tulena palelemahan, säkehinä säikkymähän <br /> :auringon ajelemilla, kuun kehyen kiertämillä! :"Lienet, vieno, veen vetämä, meren aaltojen ajama, <br /> :niin, vieno, vetehen mennös, alle aaltojen ajaite, <br /> :mutalinnan liepehille, vesiharjun hartehille, <br /> :siellä aaltojen ajella, ve'en synkän sylkytellä! :"Lienet Kalman kankahalta, ikimennehen majoilta, <br /> :toki koitellos kotia, noille Kalman kartanoille, <br /> :multihin muhajavihin, maihin liikuteltavihin, <br /> :johon on kansa kaatununna, väki vahva vääntynynnä! :"Kun liet, tuhma, tuolta tullut metsän hiien hinkalosta, <br /> :petäjäisistä pesistä, honkaisista huonehista, <br /> :niin sinne sinun manoan metsän hiien hinkalohon, <br /> :honkaisihin huonehisin, petäjäisihin pesihin, <br /> :sini siellä ollaksesi, kunnes lattiat lahovat, <br /> :seinähirret sienettyvät, laki päältä laukeavi. :"Ja tuonne sinun manoan, tuonne kehnoa kehoitan <br /> :ukkokontion kotihin, akkakarhun kartanohon, <br /> :notkoille noroperille, soille räykymättömille, <br /> :heiluvihin hettehisin, läilyvihin lähtehisin, <br /> :lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin. :"Et siellä sijoa saane, niin tuonne sinun manoan <br /> :Pohjan pitkähän perähän, Lapin maahan laukeahan, <br /> :ahoille vesattomille, maille kyntämättömille, <br /> :kuss' ei kuuta, aurinkoa eikä päiveä iässä. <br /> :Siell' on onni ollaksesi, lempi liehaellaksesi: <br /> :hirvet on puihin hirtettynä, jalot peurat jaksettuna <br /> :syöä miehen nälkähisen, haukata halun-alaisen. :"Ja tuonne sinun manoan, tuonne käsken ja kehoitan <br /> :Rutjan koskehen kovahan, palavahan pyörtehesen, <br /> :johon puut pä'in putoovat, perin vierivät petäjät, <br /> :tyvin syösten suuret hongat, latvoin lakkapäät petäjät. <br /> :Ui siellä, paha pakana, kosken kuohuja kovia, <br /> :ve'et väljät väännättele, ve'et ahtahat asuile! :"Et siellä sijoa saane, niin tuonne sinun manoan <br /> :Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikipurohon, <br /> :jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä, <br /> :kun en pääsne päästämähän, kerinne kerittämähän <br /> :yheksällä oinahalla, yhen uuhen kantamalla, <br /> :yheksällä härkäsellä, yhen lehmäsen vasoilla, <br /> :yheksän oron keralla, yhen tamman varsasilla. :"Josp' on kyytiä kysynet, anonet ajohevoista, <br /> :kyllä mä sulle kyyin laitan ja annan ajohevosen: <br /> :Hiiess' on hyvä hevonen, punatukka tunturissa, <br /> :jonka turpa tulta tuiski, nenä varsin valkeata, <br /> :kaikki on rautaiset kapiot, teräksiset temmottimet; <br /> :ne jaksaa mäkehen mennä, nousta notkon penkerehen <br /> :hyvällä hypittäjällä, ajajalla ankaralla. :"Kun ei siitä kyllin liene, saaos Hiien hiihtoneuvot, <br /> :Lemmon leppäiset sivakat, Pahalaisen paksu sauva, <br /> :joilla hiihät Hiien maita, Lemmon lehtoja samoat, <br /> :hilpotellen Hiien maita, Pahan maita paipotellen! <br /> :Kivi on tiellä poikkipuolin: se poikki porahtakohon, <br /> :hako tiellä pitkin puolin: tuo kaheksi katketkohon, <br /> :uros tiellä pystyn puolin: sep' on laitahan lähetä! :"Lähe nyt, liika, liikkumahan, mies paha, pakenemahan <br /> :ennen päivän nousemista, koi-jumalan koittamista, <br /> :auringon ylenemistä, kukon äänen kuulumista! <br /> :Nyt on liian liikeaika ja pahan pakenoaika, <br /> :kuutamainen kulkeasi, valkea vaeltoasi. :"Kun et vääjänne välehen, eronne, emotoin rakki, <br /> :saan minä kokolta kourat, veren juojalta vekarat, <br /> :linnulta lihan pitimet, havukalta haarottimet, <br /> :joilla konnat kouristelen, ilkeät iki asetan <br /> :pään pärisemättömäksi, hengen huokumattomaksi. :"Luopui ennen luotu lempo, eksyipä emollinenki <br /> :tullessa Jumalan tunnin, avun Luojan auetessa: <br /> :etkö sie, emotoin, eksy, luovu, luonnotoin sikiä, <br /> :haihu, koira haltiatoin, erkane, emotoin rakki, <br /> :tämän tunnin tutkaimella, tämän kuuhuen kululla?" :Vaka vanha Väinämöinen silloin tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Hyvä tääll' on ollakseni, armas aikaellakseni: <br /> :maksat leiväksi pätevi, marut maksan särpimeksi, <br /> :keuhkot käypi keitokseksi, rasvat ruoiksi hyviksi. :"Asetan alasimeni syvemmin syänlihoille, <br /> :painan paljani lujemmin paikoille pahemmillenki, <br /> :ettet pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä, <br /> :kun en saa sanoja kuulla, luoa lempiluottehia, <br /> :kuulla kyllältä sanoja, tuhansia tutkelmoita. <br /> :Ei sanat salahan joua eikä luottehet lovehen; <br /> :mahti ei joua maan rakohon, vaikka mahtajat menevät." :Silloin virsikäs Vipunen, tuo vanha varaväkevä, <br /> :jonk' oli suussa suuri tieto, mahti ponnetoin povessa, <br /> :aukaisi sanaisen arkun, virsilippahan levitti <br /> :lauloaksensa hyviä, parahia pannaksensa, <br /> :noita syntyjä syviä, ajan alkuluottehia, <br /> :joit' ei laula kaikki lapset, ymmärrä yhet urohot <br /> :tällä inhalla iällä, katoavalla kannikalla. :Lauloi synnyt syitä myöten, luottehet lomia myöten, <br /> :kuinka luojansa luvalla, kaikkivallan vaatimalla <br /> :itsestänsä ilma syntyi, ilmasta vesi erosi, <br /> :veestä manner maatelihe, manterelle kasvut kaikki. :Lauloi kuun kuvoannasta, auringon asetannasta, <br /> :ilman pielten pistännästä, taivosen tähytännästä. :Siinä virsikäs Vipunen kyllä lauloi ja osasi! <br /> :Ei ole kuultu eikä nähty sinä ilmoisna ikänä <br /> :parempata laulajata, tarkempata taitajata: <br /> :suu se syyteli sanoja, kieli laski lausehia, <br /> :kuin on sälkö sääriänsä, ratsu jalkoja jaloja. :Lauloi päivät pääksytysten, yhytysten yöt saneli: <br /> :päätyi päivä kuulemahan, kuu kulta tähyämähän; <br /> :aallot seisottui selällä, lainehet lahen perällä; <br /> :puuttui virrat vierimästä, Rutjan koski kuohumasta, <br /> :vuotamasta Vuoksen koski, joki Juortanin pysähtyi. :Siitä vanha Väinämöinen, kun oli sanoja kuullut, <br /> :saanut kylliksi sanoja, luonut lempiluottehia, <br /> :rupeavi lähtemähän suusta Antero Vipusen, <br /> :vatsasta varaväkevän, mahtipontisen povesta. :Sanoi vanha Väinämöinen: "Oi sie Antero Vipunen! <br /> :Ava suusi suuremmaksi, leukapielesi levitä, <br /> :pääsisin mahasta maalle, kotihini kulkemahan!" :Siinä virsikäs Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Mont' olen syönyt, monta juonut, tuhonnut tuhatlukuja; <br /> :moint' en vielä konsa syönyt, kuin söin vanhan <br /> :Väinämöisen! <br /> :Hyvin laait tultuasi, teet paremmin, kun paloat." :Siitä Antero Vipunen irvisti ikeniänsä, <br /> :avoi suunsa suuremmaksi, leukapielensä levitti. <br /> :Itse vanha Väinämöinen läksi suusta suuritieon, <br /> :vatsasta varaväkevän, mahtipontisen povesta; <br /> :luiskahtavi poies suusta, kaapsahtavi kankahalle, <br /> :kuin on kultainen orava tahi näätä kultarinta. :Läksi siitä astumahan; tuli sepponsa pajahan. <br /> :Sanoi seppo Ilmarinen: "Joko sait sanoja kuulla, <br /> :luoa lempiluottehia, miten laita lasketahan, <br /> :perilaita liitetähän, kokkapuut kohennetahan?" :Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Jo nyt sain sa'an sanoja, tuhansia tutkelmoita, <br /> :sain sanat salasta ilmi, julki luottehet lovesta." :Niin meni venonsa luoksi, tieokkaille tehtahille. <br /> :Sai venonen valmihiksi, laian liitto liitetyksi, <br /> :peripäähyt päätetyksi, kokkapuut kohotetuksi: <br /> :veno syntyi veistämättä, laiva lastun ottamatta. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kuudestoista runo|Kuudestoista runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdeksastoista runo|Kahdeksastoista runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 90 772 2006-06-19T14:38:31Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen kauan soitti kanteletta, <br /> :sekä soitti jotta lauloi, jotta ilmankin iloitsi. :Soitto kuului kuun tupihin, ilo päivän ikkunoille. <br /> :Kuu tuvastahan tulevi, astui koivun konkelolle, <br /> :päivä päätyi linnastansa, loihe latvahan petäjän <br /> :kanteletta kuulemahan, iloa imehtimähän. :Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, <br /> :siitä päivän kiinni saapi, kuuhuen käsin tavoitti, <br /> :kuun on koivun konkelolta, päivän latvasta petäjän. <br /> :Ne kohta kotihin saattoi, pimeähän Pohjolahan. :Kätki kuun kumottamasta kirjarintahan kivehen, <br /> :lauloi päivän paistamasta vuorehen teräksisehen. <br /> :Itse tuossa noin saneli: "Ellös täältä ilman pääskö, <br /> :nousko, kuu, kumottamahan, pääskö, päivä, paistamahan, <br /> :kun en käyne päästämähän, itse tulle noutamahan <br /> :yheksän orihin kanssa, yhen tamman kantamalla!" :Kun oli kuun kulettanunna sekä päivän saattanunna <br /> :Pohjolan kivimäkehen, rautaisehen kalliohon, <br /> :jopa valkean varasti, tulen Väinölän tuvilta: <br /> :sai tuvat tulettomaksi, pirtit valkeattomaksi. :Jo oli yö alinomainen, pitkä, pilkkoisen pimeä. <br /> :Oli yö Kalevalassa, noilla Väinölän tuvilla <br /> :sekä tuolla taivahassa, Ukon ilman istuimilla. :Tukela on tuletta olla, vaiva suuri valkeatta, <br /> :ikävä inehmisien, ikävä itsen Ukonki. :Tuo Ukko, ylijumala, itse ilman suuri luoja, <br /> :alkoi tuota ouostella. Arvelee, ajattelevi, <br /> :mikä kumma kuun e'essä, mikä terhen päivän tiessä, <br /> :kun ei kuu kumotakana eikä päivä paistakana. :Astui pilven äärtä myöten, taivahan rajoa myöten <br /> :sukassa sinertävässä, kirjavassa kaplukassa; <br /> :kävi kuuta etsimähän, päiveä tapoamahan: <br /> :eipä kuuta löyäkänä, päiveä tapoakana. :Tulta iski ilman Ukko, valahutti valkeata <br /> :miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä; <br /> :iski tulta kyntehensä, järskytti jäsenehensä <br /> :ylähällä taivosessa, tähtitarhojen tasalla. :Saipa tulta iskemällä. Kätkevi tulikipunan <br /> :kultaisehen kukkarohon, hope'isehen kehä'än. <br /> :Antoi neien tuuitella, ilman immen vaapotella <br /> :kuun uuen kuvoamaksi, uuen auringon aluksi. :Neiti pitkän pilven päällä, impi ilman partahalla <br /> :tuota tulta tuuitteli, valkeaista vaapotteli <br /> :kultaisessa kätkyessä, hihnoissa hope'isissa. :Hope'iset orret notkui, kätkyt kultainen kulisi, <br /> :pilvet liikkui, taivot naukui, taivon kannet kallistihe <br /> :tulta tuuiteltaessa, valkeaista vaapottaissa. :Impi tulta tuuitteli, vaapotteli valkeaista, <br /> :tulta sormilla somitti, käsin vaali valkeaista: <br /> :tuli tuhmalta putosi, valkea varattomalta, <br /> :kätösiltä kääntelijän, sormilta somittelijan. :Taivas reikihin repesi, ilma kaikki ikkunoihin. <br /> :Kirposi tulikipuna, suikahti punasoronen, <br /> :läpi läikkyi taivosista, puhki pilvistä pirisi, <br /> :läpi taivahan yheksän, halki kuuen kirjokannen. :Sanoi vanha Väinämöinen: "Veli, seppo Ilmarinen! <br /> :Lähtekämme katsomahan, saakamme opastumahan, <br /> :mikä tuo tuli tulonen, outo valkea valahti <br /> :yläisistä taivosista alaisihin maaemihin, <br /> :jos olisi kuun kehänen eli päivän pyöryläinen!" :Läksivät urosta kaksi. Astuivat, ajattelivat, <br /> :miten tuonne tullaksensa ja kuten osataksensa <br /> :tulen siirtymäsijoille, valkean valantomaille. :Joki joutuvi etehen, melkeän meren tapainen. <br /> :Siinä vanha Väinämöinen alkoi veisteä venettä, <br /> :alla korven kolkutella. Toinen seppo Ilmarinen <br /> :laati kuusesta meloja, petäjästä järkäleitä. :Sai venonen valmihiksi hankoinensa, airoinensa; <br /> :niin veivät venon vesille. Soutelevat, joutelevat <br /> :ympäri Nevan jokea, Nevan nientä kiertelevät. :Ilmatar, ihana impi, vanhin luonnon tyttäristä, <br /> :tuopa vastahan tulevi puhutellen, lausutellen: <br /> :"Mitä miehiä olette, kuinka teitä kutsutahan?" :Sanoi vanha Väinämöinen: "Merimiehiä olemme, <br /> :minä vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen. <br /> :Vaan sano oma sukusi, kuin sinua kutsutahan!" :Vaimo tuon sanoiksi virkki: "Minä olen vanhin <br /> :vaimoksia, <br /> :vanhin ilman impilöitä, ensin emä itselöitä, <br /> :joll' on vihki viien vaimon, muoto kuuen morsiamen. <br /> :Minne te menette, miehet, kunne läksitte, urohot?" :Sanoi vanha Väinämöinen, itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Tukehtui tulonen meiltä, vaipui meiltä valkeainen. <br /> :Viikon on tuletta oltu, pime'issä piileskelty. <br /> :Nyt on meillä mielessämme mennä tulta tietämähän, <br /> :jok' on tullut taivahasta, päältä pilvien pu'onnut." :Vaimo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Tuli on tuima tie'ettävä, valkeainen vaaittava. <br /> :Jo teki tuli tekoset, valkea vahingot laati! <br /> :Tuikahti tulikipuna, putosi punakeränen <br /> :Luojan luomilta tiloilta, Ukon ilman iskemiltä <br /> :läpi taivahan tasaisen, halki tuon ihalan ilman, <br /> :puhki reppänän retuisen, kautta kuivan kurkihirren <br /> :Tuurin uutehen tupahan, Palvoisen laettomahan. :"Sitte sinne tultuansa Tuurin uutehen tupahan <br /> :panihe pahoille töille, löihe töille törke'ille: <br /> :rikkoi rinnat tyttäriltä, neitosilta nännit näppi, <br /> :turmeli pojalta polvet, isännältä parran poltti. :"Äiti lastansa imetti kätkyessä vaivaisessa. <br /> :Tuohon tultua tulonen jo teki pahinta työtä: <br /> :poltti lapsen kätkyestä, poltti paarmahat emolta. <br /> :Se lapsi meni Manalle, toki poika Tuonelahan, <br /> :ku oli luotu kuolemahan, katsottu katoamahan <br /> :tuskissa tulen punaisen, vaike'issa valkeaisen. :"Niin emo enemmän tiesi, ei emo Manalle mennyt; <br /> :se tunsi tulen manata, valkeaisen vaivutella <br /> :läpi pienen neulansilmän, halki kirvehen hamaran, <br /> :puhki kuuman tuuran putken, pitkin pellon pientaretta." :Vaka vanha Väinämöinen itse ennätti kysyä: <br /> :"Kunne tulet tuosta läksi, kunne kiiähti kipunat <br /> :Tuurin pellon pientarelta? Metsällenkö vai merelle?" :Vaimo vastaten sanovi, itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Tuli tuosta mennessänsä, valkeainen vierressänsä <br /> :ensin poltti paljo maita, paljo maita, paljo soita; <br /> :viimein vierähti vetehen, aaltoihin Aluen järven: <br /> :se oli syttyä tulehen, säkehinä säihkyellä. :"Kolmasti kesäisnä yönä, yheksästi syksy-yönä, <br /> :kuohui kuusien tasalle, ärjyi päälle äyrähien <br /> :tuon tuiman tulen käsissä, varin valkean väessä. :"Kuohui kuiville kalansa, arinoille ahvenensa. <br /> :Kalat tuossa katselevat, ahvenet ajattelevat, <br /> :miten olla, kuin eleä: ahven itki aittojansa, <br /> :kalat kartanoisiansa, kiiski linnoa kivistä. :"Läksi ahven kyrmyniska, tavoitti tulisoroista: <br /> :eipä ahven saanutkana. Niin meni sinervä siika: <br /> :se nieli tulisorosen, vajotteli valkeaisen. :"Jo vettyi Aluen järvi, pääsi päältä äyrästensä <br /> :sijallensa entiselle yhtenä kesäisnä yönä. :"Oli aikoa vähäisen: tuli tuska nielijälle, <br /> :vaikea vajottajalle, pakko paljo syönehelle. :"Uiskenteli, kuiskenteli. Uipi päivän, uipi toisen <br /> :siikasaarien sivuja, lohiluotojen lomia, <br /> :tuhannen nenätse niemen, sa'an saaren kainalotse. <br /> :Joka niemi neuvon pisti, joka saari sai sanoman: <br /> :'Ei ole vienossa ve'essä, Aluessa ankehessa <br /> :kalan kurjan nielijätä, katalan kaottajata <br /> :näissä tuskissa tulosen, vaivannoissa valkeaisen.' :"Niin kuuli kulea kuuja, nieli tuon sinervän siian. <br /> :Oli aikoa vähäisen: tuli tuska nielijälle, <br /> :vaikea vajottajalle, pakko paljo syönehelle. :"Uiskenteli, kuiskenteli. Uipi päivän, uipi toisen <br /> :lohiluotojen lomia, kalahauin kartanoita, <br /> :tuhannen nenitse niemen, sa'an saaren kainaloitse. <br /> :Joka niemi neuvon pisti, joka saari sai sanoman: <br /> :'Ei ole vienossa ve'essä, Aluessa ankehessa <br /> :kalan kurjan appajata, katalan kaottajata <br /> :tuskissa tulen palavan, vaivannoissa valkeaisen.' :"Niin tuli halea hauki, nieli tuon kulean kuujan. <br /> :Oli aikoa vähäisen: tuli tuska nielijälle, <br /> :vaikea vajottajalle, pakko paljo syönehelle. :"Uiskenteli, kuiskenteli. Uipi päivän, uipi toisen <br /> :lokkiluotojen lomitse, kajavan kivikaritse, <br /> :tuhannen nenätse niemen, sa'an saaren kainalotse. <br /> :Joka niemi neuvon pisti, joka saari sai sanoman: <br /> :'Ei ole vienossa ve'essä, Aluessa ankehessa <br /> :kalan kurjan nielijätä, katalan kaottajata <br /> :tuskissa tulen palavan, vaivannoissa valkeaisen.'" :Vaka vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen <br /> :nuotan niinisen kutovi, katajaisen kaikuttavi; <br /> :sen painoi pajuvesillä, raian kuorilla rakenti. :Vaka vanha Väinämöinen työnti naiset nuottaselle. <br /> :Läksi naiset nuottaselle, sisarekset silpomahan. <br /> :Soutelevat, luitelevat niemi nientä, saari saarta, <br /> :lohiluotojen lomatse, siikasaarien sivutse <br /> :ruskeahan ruoikkohon, kaunihisen kaislikkohon. :Pyritähän, pyyetähän, ve'etähän, vellotahan <br /> :nurin nuotta potketahan, väärin veetähän apaja: <br /> :ei saa'a sitä kaloa, kuta kilvoin pyyetähän. :Veljekset vesille läksi, miehet nuotalle menevät. <br /> :Pohetahan, potketahan, ve'etähän, vennotahan <br /> :lahen suita, luo'on päitä, Kalevan kivikaria: <br /> :ei saa'a kaloa tuota, mitä tarkoin tarvittihin. <br /> :Tullut ei halea hauki vienoilta lahen vesiltä <br /> :eikä suurelta selältä: kalat pienet, verkot harvat. :Jo tuossa kalat valitti, hauki hauille sanovi, <br /> :kysyi siika säynähältä, lohi toiselta lohelta: <br /> :"Joko kuoli kuulut miehet, katosi Kalevan poiat, <br /> :liinanuotan nuikuttajat, lankapaulan laaittajat, <br /> :suuren tarpoimen talujat, pitkän varren vaikuttajat?" :Kuuli vanha Väinämöinen. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ei ole kuollehet urohot, kaatunut Kalevan kansa. <br /> :Yksi kuoli, kaksi syntyi, joill' on tarpoimet paremmat, <br /> :varret vaaksoa pitemmät, nuotat kahta kauheammat." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kuudesviidettä runo|Kuudesviidettä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|Kahdeksasviidettä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 91 726 2006-06-19T14:30:39Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] Nousi siitä Väinämöinen jalan kahen kankahalle<br/> saarehen selällisehen, manterehen puuttomahan. Viipyi siitä vuotta monta, aina eellehen eleli<br/> saaressa sanattomassa, manteressa puuttomassa. Arvelee, ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi:<br/> kenpä maita kylvämähän, toukoja tihittämähän? Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen,<br/> sep' on maita kylvämähän, toukoja tihittämähän! Kylvi maita kyyhätteli, kylvi maita, kylvi soita,<br/> kylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita. Mäet kylvi männiköiksi, kummut kylvi kuusikoiksi,<br/> kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi. Noromaille koivut kylvi, lepät maille leyhke'ille,<br/> tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille,<br/> pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville,<br/> katajat karuille maille, tammet virran vieremille. Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan.<br/> Kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät.<br/> Nousi koivupuut noroilla, lepät mailla leyhke'illä, <br/>tuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla,<br/> katajahan kaunis marja, tuomehen hyvä he'elmä. Vaka vanha Väinämöinen kävi tuota katsomahan<br/> Sampsan siemenen aloa, Pellervoisen kylvämiä. <br/>Näki puut ylenneheksi, vesat nuoret nousneheksi;<br/> yks' on tammi taimimatta, juurtumatta puu Jumalan. Heitti herjan valloillensa, olevillen onnillensa;<br/> vuotti vielä yötä kolme, saman verran päiviäki. Kävi siitä katsomahan viikon päästä viimeistäki:<br/> ei ole tammi kasvanunna, juurtununna puu Jumalan. Niin näkevi neljä neittä, viisi veen on morsianta.<br/> Ne oli nurmen niitännässä, kastekorren katkonnassa<br/> nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen;<br/> mink' on niitti, sen haravoi, kaikki karhille veteli. Tulipa merestä Tursas, uros aalloista yleni.<br/> Tunki heinäset tulehen, ilmivalkean väkehen;<br/> ne kaikki poroksi poltti, kypeniksi kyyetteli. Tuli tuhkia läjänen, koko kuivia poroja.<br/> Saip' on siihen lemmen lehti, lemmen lehti, tammen terho,<br/> josta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi;<br/> nousi maasta mansikkaisna, kasvoi kaksihaarukkaisna. Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä.<br/> Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi:<br/> piätti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta,<br/> päivän peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta. Silloin vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi:<br/> oisko tammen taittajata, puun sorean sortajata?<br/> Ikävä inehmon olla, kamala kalojen uia<br/> ilman päivän paistamatta, kuuhuen kumottamatta. Ei ole sitä urosta eikä miestä urheata,<br/> joka taisi tammen kaata, satalatvan langettoa. Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:<br/> "Kave äiti, kantajani, luonnotar, ylentäjäni!<br/> Laitapa ve'en väkeä veessä on väkeä paljo<br/> tämä tammi taittamahan, puu paha hävittämähän<br/> eestä päivän paistavaisen, tieltä kuun kumottavaisen!" Nousipa merestä miesi, uros aallosta yleni.<br/> Ei tuo ollut suuren suuri eikä aivan pienen pieni:<br/> miehen peukalon pituinen, vaimon vaaksan korkeuinen. Vaski- oli hattu hartioilla, vaskisaappahat jalassa,<br/> vaskikintahat käessä, vaskikirjat kintahissa,<br/> vaskivyöhyt vyölle vyötty, vaskikirves vyön takana:<br/> varsi peukalon pituinen, terä kynnen korkeuinen. Vaka vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi:<br/> on miesi näkemiänsä, uros silmänluontiansa,<br/> pystyn peukalon pituinen, härän kynnen korkunainen! Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:<br/> "Mi sinä olet miehiäsi, ku, kurja, urohiasi?<br/> Vähän kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!" Sanoi pikku mies merestä, uros aallon vastaeli:<br/> "Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen väkeä. <br/>Tulin tammen taittamahan, puun murskan<br/> murentamahan." Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:<br/> "Ei liene sinua luotu, eipä luotu eikä suotu<br/> ison tammen taittajaksi, puun kamalan kaatajaksi." Sai toki sanoneheksi; katsahtavi vielä kerran:<br/> näki miehen muuttunehen, uuistunehen urohon!<br/> Jalka maassa teutaroivi, päähyt pilviä pitävi;<br/> parta on eessä polven päällä, hivus kannoilla takana;<br/> syltä oli silmien välitse, syltä housut lahkehesta,<br/> puoltatoista polven päästä, kahta kaation rajasta. Hivelevi kirvestänsä, tahkaisi tasatereä<br/> kuutehen kovasimehen, seitsemähän sieran päähän. Astua lykyttelevi, käyä kulleroittelevi<br/> lave'illa lahkehilla, leve'illä liehuimilla.<br/> Astui kerran keikahutti hienoiselle hietikolle,<br/> astui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle,<br/> kolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen. Iski puuta kirvehellä, tarpaisi tasaterällä.<br/> Iski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti;<br/> tuli tuiski kirvehestä, panu tammesta pakeni:<br/> tahtoi tammi kallistua, lysmyä rutimoraita. Niin kerralla kolmannella jopa taisi tammen kaata,<br/> ruhtoa rutimoraian, satalatvan lasketella.<br/> Tyven työnnytti itähän, latvan laski luotehesen,<br/> lehvät suurehen suvehen, oksat puolin pohjosehen. Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen;<br/> kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;<br/> kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.<br/> Mi oli lastuja pirannut, pälähellyt pälkäreitä<br/> selvälle meren selälle, lake'ille lainehille,<br/> noita tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli<br/> venosina veen selällä, laivasina lainehilla. Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen<br/> huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia<br/> rannalla vesikivellä pitkän niemyen nenässä. Näki lastun lainehilla; tuon kokosi konttihinsa,<br/> kantoi kontilla kotihin, pitkäkielellä piha'an,<br/> tehä noian nuoliansa, ampujan asehiansa. Kun oli tammi taittununna, kaatununna puu katala,<br/> pääsi päivät paistamahan, pääsi kuut kumottamahan,<br/> pilvet pitkin juoksemahan, taivon kaaret kaartamahan<br/> nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen. Siit' alkoi salot silota, metsät mielin kasvaella,<br/> lehtipuuhun, ruohomaahan, linnut puuhun laulamahan,<br/> rastahat iloitsemahan, käki päällä kukkumahan. Kasvoi maahan marjanvarret, kukat kultaiset keolle;<br/> ruohot kasvoi kaikenlaiset, monenmuotoiset sikesi.<br/> Ohra on yksin nousematta, touko kallis kasvamatta. Siitä vanha Väinämöinen astuvi, ajattelevi<br/> rannalla selän sinisen, ve'en vankan vieremillä. <br/>Löyti kuusia jyviä, seitsemiä siemeniä <br/>rannalta merelliseltä, hienoiselta hietiköltä; <br/>kätki nää'än nahkasehen, koipehen kesäoravan. Läksi maata kylvämähän, siementä sirottamahan<br/> vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen. Tirskuipa tiainen puusta: "Eipä nouse Osmon ohra,<br/> ei kasva Kalevan kaura ilman maan alistamatta,<br/> ilman kasken kaatamatta, tuon tulella polttamatta." Vaka vanha Väinämöinen teetti kirvehen terävän.<br/> Siitä kaatoi kasken suuren, mahottoman maan alisti.<br/> Kaikki sorti puut soreat; yhen jätti koivahaisen<br/> lintujen leposijaksi, käkösen kukuntapuuksi. Lenti kokko halki taivon, lintunen ylitse ilman.<br/> Tuli tuota katsomahan: "Miksipä on tuo jätetty<br/> koivahainen kaatamatta, puu sorea sortamatta?" Sanoi vanha Väinämöinen: "Siksipä on tuo jätetty:<br/> lintujen lepeämiksi, kokon ilman istumiksi." Sanoi kokko, ilman lintu: "Hyvinpä sinäki laait:<br/> heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan<br/> linnuille lepeämiksi, itselleni istumiksi." Tulta iski ilman lintu, valahutti valkeaista.<br/> Pohjaistuuli kasken poltti, koillinen kovin porotti:<br/> poltti kaikki puut poroksi, kypeniksi kyyetteli. Siitä vanha Väinämöinen otti kuusia jyviä, <br/>seitsemiä siemeniä yhen nää'än nahkasesta,<br/> koivesta kesäoravan, kesäkärpän kämmenestä. Läksi maata kylvämähän, siementä sirottamahan.<br/> Itse tuon sanoiksi virkki: "Minä kylvän kyyhättelen<br/> Luojan sormien lomitse, käen kautta kaikkivallan<br/> tälle maalle kasvavalle, ahollen ylenevälle. "Akka manteren-alainen, mannun eukko, maan emäntä!<br/> Pane nyt turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän!<br/> Eip' on maa väkeä puutu sinä ilmoisna ikänä, <br/>kun lie armo antajista, lupa luonnon tyttäristä. "Nouse, maa, makoamasta, Luojan nurmi, nukkumasta!<br/> Pane korret korttumahan sekä varret varttumahan!<br/> Tuhansin neniä nosta, saoin haaroja hajota<br/> kynnöstäni, kylvöstäni, varsin vaivani näöstä! "Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen,<br/> vallan pilvissä pitäjä, hattarojen hallitsija!<br/> Piä pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvät!<br/> Iätä iästä pilvi, nosta lonka luotehesta,<br/> toiset lännestä lähetä, etelästä ennättele!<br/> Vihmo vettä taivosesta, mettä pilvistä pirota<br/> orahille nouseville, touoille tohiseville!" Tuo Ukko, ylijumala, taatto taivon valtiainen,<br/> piti pilvissä keräjät, sekehissä neuvot selvät.<br/> Iätti iästä pilven, nosti longan luotehesta,<br/> toisen lännestä lähetti, etelästä ennätteli;<br/> syrjin yhtehen sysäsi, lomituksin loukahutti.<br/> Vihmoi vettä taivosesta, mettä pilvistä pirotti<br/> orahille kasvaville, touoille tohiseville.<br/> Nousipa oras okinen, kannonkarvainen yleni<br/> maasta pellon pehmeästä, Väinämöisen raatamasta. Jopa tuosta toisna päänä, kahen, kolmen yön perästä, <br/>viikon päästä viimeistäki vaka vanha Väinämöinen<br/> kävi tuota katsomahan kyntöänsä, kylvöänsä, <br/>varsin vaivansa näköä: kasvoi ohra mieltä myöten,<br/> tähkät kuuella taholla, korret kolmisolmuisena. Siinä vanha Väinämöinen katseleikse, käänteleikse.<br/> Niin tuli kevätkäkönen, näki koivun kasvavaksi:<br/> "Miksipä on tuo jätetty koivahainen kaatamatta?" Sanoi vanha Väinämöinen: "Siksipä on tuo jätetty<br/> koivahainen kasvamahan: sinulle kukuntapuuksi.<br/> Siinä kukkuos, käkönen, helkyttele, hietarinta,<br/> hoiloa, hopearinta, tinarinta, riukuttele!<br/> Kuku illoin, kuku aamuin, kerran keskipäivälläki,<br/> ihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsiäni,<br/> rahaisiksi rantojani, viljaisiksi vieriäni!" {{runo|edellinen=[[Kalevala - Ensimmäinen runo|Ensimmäinen runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kolmas runo|Kolmas runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 92 729 2006-06-19T14:30:43Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Jo oli sanoma saatu, viety viesti tuonnemmaksi :neien nuoren nukkumasta, kaunihin katoamasta. :Vaka vanha Väinämöinen, tuo tuosta pahoin pahastui: :itki illat, itki aamut, yöhyet enemmin itki, :kun oli kaunis kaatununna, neitonen nukahtanunna, :mennyt lietohon merehen, alle aaltojen syvien. :Astui huollen, huokaellen, syämellä synkeällä :rannalle meren sinisen. Sanan virkkoi, noin nimesi: :"Sano nyt, Untamo, unesi, maku'usi, maan venyjä: :missä Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi?" :Sanoipa Untamo unensa, maku'unsa maan venyjä: :"Tuolla Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi: :nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen :alla aaltojen syvien, päällä mustien mutien. :"Siellä Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi :pikkuisessa pirttisessä, kamarissa kaitaisessa, :kiven kirjavan kylessä, paaen paksun kainalossa." :Siitä vanha Väinämöinen vetihe venesijoille. :Silmeävi siimojansa, katselevi onkiansa; :otti ongen taskuhunsa, väkärauan väskyhynsä. :Soutoa melastelevi, päähän saaren saauttavi, :nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen. :Siin' oli ongella olija, aina siimalla asuja, :käeksellä kääntelijä. Laski launihin merelle, :ongitteli, orhitteli: vapa vaskinen vapisi, :hope'inen siima siukui, nuora kultainen kulisi. :Jo päivänä muutamana, huomenna moniahana :kala otti onkehensa, taimen takrarautahansa. :Sen veti venosehensa, talui talkapohjahansa. :Katselevi, kääntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: :"Onp' on tuo kala kalanen, kun en tuota tunnekana! :Sileähk' on siikaseksi, kuleahka kuujaseksi, :haleahka haukiseksi, evätöin emäkalaksi; :ihala imehnoksiki, päärivatoin neitoseksi, :vyötöin veen on tyttöseksi, korvitoin kotikanaksi: :luopuisin meriloheksi, syvän aallon ahveneksi." :Vyöll' on veitsi Väinämöisen, pää hopea huotrasessa. :Veti veitsen viereltänsä, huotrastansa pää hopean :kalan palstoin pannaksensa, lohen leikkaellaksensa :aamuisiksi atrioiksi, murkinaisiksi muruiksi, :lohisiksi lounahiksi, iltaruoiksi isoiksi. :Alkoi lohta leikkaella, veitsen viilteä kaloa: :lohi loimahti merehen, kala kirjo kimmeltihe :pohjasta punaisen purren, venehestä Väinämöisen. :Äsken päätänsä ylenti, oikeata olkapäätä :vihurilla viiennellä, kupahalla kuuennella; :nosti kättä oikeata, näytti jalkoa vasenta :seitsemännellä selällä, yheksännen aallon päällä. :Sieltä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: :"Oi sie vanha Väinämöinen! En ollut minä tuleva :lohi leikkaellaksesi, kala palstoin pannaksesi, :aamuisiksi atrioiksi, murkinaisiksi muruiksi, :lohisiksi lounahiksi, iltaruoiksi isoiksi." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Miksi sie olit tuleva?" :"Olinpa minä tuleva kainaloiseksi kanaksi, :ikuiseksi istujaksi, polviseksi puolisoksi, :sijasi levittäjäksi, päänalaisen laskijaksi, :pirtin pienen pyyhkijäksi, lattian lakaisijaksi, :tulen tuojaksi tupahan, valkean virittäjäksi, :leivän paksun paistajaksi, mesileivän leipojaksi, :olutkannun kantajaksi, atrian asettajaksi. :"En ollut merilohia, syvän aallon ahvenia: :olin kapo, neiti nuori, sisar nuoren Joukahaisen, :kuta pyyit kuun ikäsi, puhki polvesi halasit. :"Ohoh, sinua, ukko utra, vähämieli Väinämöinen, :kun et tuntenut piteä Vellamon vetistä neittä, :Ahon lasta ainokaista!" :Sanoi vanha Väinämöinen alla päin, pahoilla mielin: :"Oi on sisar Joukahaisen! Toki tullos toinen kerta!" :Eip' on toiste tullutkana, ei toiste sinä ikänä: :jo vetihe, vierähtihe, ve'en kalvosta katosi :kiven kirjavan sisähän, maksankarvaisen malohon. :Vaka vanha Väinämöinen tuo on tuossa arvelevi, :miten olla, kuin eleä. Jo kutaisi sulkkunuotan, :veti vettä ristin rastin, salmen pitkin, toisen poikki; :veti vienoja vesiä, lohiluotojen lomia, :noita Väinölän vesiä, Kalevalan kannaksia, :synkkiä syväntehiä, suuria selän napoja, :Joukolan jokivesiä, Lapin lahtirantasia. :Sai kyllin kaloja muita, kaikkia ve'en kaloja, :ei saanut sitä kalaista, mitä mielensä pitävi: :Vellamon vetistä neittä, Ahon lasta ainokaista. :Siitä vanha Väinämöinen alla päin, pahoilla mielin, :kaiken kallella kypärin itse tuon sanoiksi virkki: :"Ohoh, hullu, hulluuttani, vähämieli, miehuuttani! :Olipa minulla mieltä, ajatusta annettuna, :syäntä suurta survottuna, oli ennen aikoinansa. :Vaanpa nyt tätä nykyä, tällä inhalla iällä, :puuttuvalla polveksella! Kaikki on mieli melkeässä, :ajatukset arvoisessa, kaikki toimi toisialla. :"Kuta vuotin kuun ikäni, kuta puolen polveani, :Vellamon vetistä neittä, veen on viimeistä tytärtä :ikuiseksi ystäväksi, polviseksi puolisoksi, :se osasi onkeheni, vierähti venoseheni: :minä en tuntenut piteä, en kotihin korjaella, :laskin jälle lainehisin, alle aaltojen syvien!" :Meni matkoa vähäisen, astui huollen, huokaellen; :kulkevi kotia kohti. Sanan virkkoi, noin nimesi: :"Kukkui muinaiset käkeni, entiset ilokäkeni, :kukkui ennen illoin, aamuin, kerran keskipäivälläki: :mikä nyt sorti suuren äänen, äänen kaunihin kaotti? :Suru sorti suuren äänen, huoli armahan alenti; :sill' ei kuulu kukkuvaksi, päivän laskun laulavaksi :minun iltani iloksi, huomeneni huopeheksi. :"Enkä nyt tuota tieäkänä miten olla, kuin eleä, :tällä ilmalla asua, näillä mailla matkaella. :Oisiko emo elossa, vanhempani valvehella, :sepä saattaisi sanoa, miten pystössä pysyä, :murehisin murtumatta, huolihin katoamatta :näissä päivissä pahoissa, ape'issa miel'aloissa!" :Emo hauasta havasi, alta aallon vastaeli: :"Viel' onpi emo elossa, vanhempasi valvehella, :joka saattavi sanoa, miten olla oikeana, :murehisin murtumatta, huolihin katoamatta :niissä päivissä pahoissa, ape'issa miel'aloissa: :mene Pohjan tyttärihin! Siell' on tyttäret somemmat, :neiet kahta kaunihimmat, viittä, kuutta virkeämmät, :ei Joukon jorottaria, Lapin lapsilönttäreitä. :"Sieltä naios, poikaseni, paras Pohjan tyttäristä, :jok' on sievä silmiltänsä, kaunis katsannoisiltansa, :aina joutuisa jalalta sekä liukas liikunnolta!" {{runo|edellinen=[[Kalevala - Neljäs runo|Neljäs runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kuudes runo|Kuudes runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 93 749 2006-06-19T14:31:17Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Jopa viikon vuoteltihin, vuoteltihin, katseltihin <br /> :neion nuotehet tulevan seppo Ilmarin kotihin: <br /> :silmät vanhoilta valuvi ikkunoissa istuessa, <br /> :polvet nuorilta nojuvi veräjillä vuottaessa, <br /> :lasten jalkoja paleli seinuksilla seisoessa, <br /> :kului kengät kesk'-iältä rantasilla raittaessa. :Niin huomenna muutamana, päivänä moniahana <br /> :kumu kuuluvi salolta, reen kapina kankahalta. :Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, kaunis vaimo, <br /> :sanan virkkoi, noin nimesi: "Se on poikani rekonen! <br /> :Jo tulevi Pohjolasta nuoren neitonsa keralla! :"Lähes nyt kohti näitä maita, kohin näitä kartanoita, <br /> :ison saamille tuville, vanhemman varustamille!" :Se on seppo Ilmarinen jo kohta kotihin saapi, <br /> :ison saamille pihoille, vanhemman varustamille. <br /> :Pyyhyet vihertelevät vesaisilla vempelillä, <br /> :käkyet kukahtelevat korjan kirjavan kokalla, <br /> :oravat samoelevat päällä aisan vaahterisen. :Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, vaimo kaunis, <br /> :tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Kylä vuotti uutta kuuta, nuoret päivän nousentoa, <br /> :lapset maata mansikkaista, vesi tervaista venettä; <br /> :mie en kuuta puolinkana, päiveä mokominkana: <br /> :minä vuotin veijoani, veijoani, minjoani. <br /> :Katsoin aamun, katsoin illan, en tiennyt, mihin katosi, <br /> :tokko pientä kasvatteli vaiko laihoa lihoitti, <br /> :kun ei tullut kuitenkana, vaikka varsinki lupasi <br /> :tulla jälen tuntuessa, saa'a jälen jäähtymättä. :"Aina katsoin aamusilla, päivät päässäni pitelin, <br /> :kun ei vieri veijon saani, ei kolaja veijon korja <br /> :näille pienille pihoille, kape'ille kartanoille. <br /> :Oisko olkinen oronen, reki kaksikaplahinen, <br /> :senki saaniksi sanoisin, korjaksi korotteleisin, <br /> :jos se veijoni vetäisi, toisi kaunoni kotihin. :"Niinpä toivoin tuon ikäni, katsoin kaiken päiväkauen; <br /> :pääni katsoin kallellehen, sykeröni syrjällehen, <br /> :silmät suorat suikulaksi: toivoin veijoni tulevan <br /> :näille pienille pihoille, kape'ille kartanoille. <br /> :Jo tuo viimeinki tulevi, toki kerran kerkiävi, <br /> :vierellä verevä muoto, punaposki puolellansa! :"Sulho, viljon veljyeni! Lasketapa laukkiotsa, <br /> :vietätä hyvä hevonen entisille heinillensä, <br /> :taanoisille kauroillensa! Laai meille terveyttä, <br /> :laai meille, laai muille, laai kaikelle kylälle! :"Tehtyäsi tervehyiset sanele tarinojasi: <br /> :matkasitko mainehitta, kävit tiesi tervehenä, <br /> :kun läksit anopin luoksi, apen ainoan kotihin? <br /> :Saitko neien, voitit vallan, sorritko sotiveräjän, <br /> :levititkö neien linnan, pirotitko pystyn seinän, <br /> :astuitko anopin sillan, istuitko isännän lautsan? :"Jo tuon näen kyselemättä, arvoan anelematta: <br /> :kävipä tiensä tervehenä, matkansa imantehena; <br /> :toip' on hanhen, voitti vallan, sortipa sotiveräjän, <br /> :langettipa lautalinnan, levitteli lehmusseinän <br /> :käyessä anopin luona, apen ainoan ko'issa. <br /> :Onp' on sotka suojassansa, kana kainaloisessansa, <br /> :puhas neiti puolellansa, valkeainen valloissansa. :"Kenpä toi tämän valehen, ken pani pahan sanoman, <br /> :sulhon tyhjin tulleheksi, oron jouten juosneheksi? <br /> :Eipä sulho tyhjin tullut, ei oronen jouten juosnut: <br /> :on mitä oron veteä, liinaharjan liikutella! <br /> :Hiessäpä hyvä hevonen, vaahessa valittu varsa <br /> :tuvun tänne tuotuansa, verevän ve'ettyänsä. :"Nouse nyt korjasta, korea, hyvä lahja, laitiosta! <br /> :Nouse ilman nostamatta, ylene ylentämättä, <br /> :jos on nuori nostajasi, ylpeä ylentäjäsi! :"Korjasta kohottuasi, reen perästä päästyäsi <br /> :astu tietä temminkäistä, maata maksankarvallista, <br /> :sikojen silittämäistä, porsahien polkemaista, <br /> :lampahan latsottamaista, hevon harjan hieromaista! :"Astu hanhen askelilla, taputa tavin jaloilla <br /> :näitä pestyjä pihoja, tasaisia tanteria, <br /> :apen saamia pihoja, anopin asettamia, <br /> :veljen veistopenkeriä, sisaren siniketoja! <br /> :Pole jalka portahalle, siirrä sintsin siltaselle, <br /> :astu sintsiä simaista; siitä siirräite sisähän, <br /> :alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen! :"Jo täällä tämänki talven, jopa mennehen kesosen <br /> :silta soitti sorsanluinen sillallista seisojaista, <br /> :laki kultainen kumisi laen alla astujaista, <br /> :ikkunat iloittelihe ikkunaisten istujaista. :"Jo täällä tämänki talven, jopa mennehen kesosen <br /> :kääkäset käkertelihe sormuskättä sulkijaista, <br /> :kynnykset kykertelihe hienohelman hempujaista, <br /> :ovet aina aukieli ovellista aukojaista. :"Jo täällä tämänki talven, jopa mennehen kesosen <br /> :perin pirtti pyörähteli pirtillistä pyyhkijäistä, <br /> :sintsinen sijoittelihe sintsillistä siivojaista, <br /> :vajaset vasertelihe vajallista vastakättä. :"Jo täällä tämänki talven, jopa mennehen kesosen <br /> :piha piilten kääntelihe lastun pitkän poimijaista, <br /> :aittaset alentelihe aitallista astujaista, <br /> :orret notkui, parret painui nuoren vaimon vaattehia. :"Jo täällä tämänki talven, jopa mennehen kesosen <br /> :kujaset kukertelihe kujallista kulkijaista, <br /> :lääväset lähentelihe läävällistä läänijäistä, <br /> :tanhuaiset taantelihe tanhuallista tavia. :"Jo täällä tämänki päivän, jopa päivän eilisenki <br /> :aioin ammoi aikalehmä aamuvihkon antajaista, <br /> :hevoisvarsa hirnakoitsi heinävihkon heittäjäistä, <br /> :kaikerti kevätkaritsa palasen parantajaista. :"Jo täällä tämänki päivän, jopa päivän eilisenki <br /> :vanhat istui ikkunoissa, lapset raittoi rantasilla, <br /> :naiset seisoi seinuksilla, pojat porstuan ovilla <br /> :nuoren vaimon varronnassa, morsiamen vuotannassa. :"Terve nyt, piha täysinesi, ulkoinen urohinesi, <br /> :terve, vaja täysinesi, vaja vierahaisinesi, <br /> :terve, sintsi täysinesi, tuohikatto kansoinesi, <br /> :terve, pirtti täysinesi, satalauta lapsinesi, <br /> :terve, kuu, terve, kuningas, terve nuori nuoekansa! <br /> :Ei ole tässä ennen ollut, eipä ennen eikä eilen <br /> :tämän joukon juoleutta, tämän kansan kauneutta. :"Sulho, viljon veljyeni! Pura pois punaiset paikat, <br /> :sivalluta silkkiverhot! Näytä tuota näätäistäsi, <br /> :viisin vuosin käytyäsi, kaheksin katseltuasi! :"Tokko toit, kenen käkesit? Käkesit käkösen tuoa, <br /> :maalta valkean valita, vesiltä verevän saa'a. :"Jo tuon näen kyselemättä, arvoan anelematta: <br /> :toit käkösen tullessasi, sinisotkan suojassasi, <br /> :vihannimman virven latvan vihannasta virviköstä, <br /> :tuorehimman tuomen lehvän tuorehesta tuomikosta." :Olipa lapsi lattialla. Lausui lapsi lattialta: <br /> :"Voi veikko, mitä vetelet! Tervaskannon kauneutta, <br /> :tervapuolikon pituutta, kerinkannan korkeutta! :"Kutti, kutti, sulho rukka! Tuota toivotit ikäsi, <br /> :sanoit saavasi sataisen, tuovasi tuhannen neien. <br /> :Jo saitki hyvän sataisen: tuon tuhannen tuppeloisen! <br /> :Sait kuin suolta suovariksen, aialta ajoharakan, <br /> :pellolta pelotuslinnun, mustan linnun mullokselta! :"Mitä lie ikänsä tehnyt, kuta mennehen kesosen, <br /> :kun ei kinnasta kutonut, saanut sukkoa su'unki? <br /> :Tyhjänä tuli tupahan, annitoinna appelahan: <br /> :hiiret kopsassa kopasi, hörppäkorvat lippahassa!" :Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, vaimo kaunis, <br /> :kuuli kummaisen tarinan. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Mitä lausuit, lapsi kurja, kuta, kunnotoin, latelit? <br /> :Muista kummat kuulukohon, häväistykset häälyköhön, <br /> :eipä tästä neitosesta, ei tämän talon väestä! :"Jo sanoit pahan sanasen, sanan kehnon kertaelit <br /> :suusta yötisen vasikan, päästä pennun päiväkunnan! <br /> :Hyvän on sulho neien saanut, tuonut maalta maan <br /> :parahan: <br /> :on kuin puola puolikypsi, kuin on mansikka mäellä, <br /> :tahi kuin käkönen puussa, pieni lintu pihlajassa, <br /> :koivussa koreasulka, valorinta vaahteressa. :"Oisi ei saanut Saksastana, tavannut Viron takoa <br /> :tämän neitosen soreutta, tämän allin armautta, <br /> :tämän kasvon kauneutta, tämän muo'on muhkeutta, <br /> :käsivarren valkeutta, kaulan hoikan kaarevuutta. :"Eikä neiti tyhjin tullut: oli turkit tuotavana, <br /> :vaipat vasta saatavana ja verat ve'ettävänä. :"Paljo on tällä neitosella oman värttinän väkeä, <br /> :oman kehrän kiertämätä, oman hyppisen hyveä, <br /> :vaattehia valkehia, talvisotkun suorimia, <br /> :kevätpäivän valkomia, kesäkuien kuivomia: <br /> :hyvät hurstit huilahuset, päänalaiset pällähykset, <br /> :sivallukset silkkihuivit, vilahukset villavaipat. :"Hyvä mutso, kaunis mutso, mutso valkeanverevä! <br /> :Hyvinpä ko'issa kuuluit, tyttönä ison ko'issa; <br /> :hyvin kuulu kuun ikäsi miniänä miehelässä! :"Elä huolelle rupea, elä huoli huolehtia! <br /> :Ei sinua suolle viety, ojavarrelle otettu: <br /> :viety on viljamättähältä, viety vielä viljemmälle, <br /> :otettu oluttuvilta, oluemmille otettu. <br /> :"Hyvä neito, kaunis mutso! Tuotapa kysyn sinulta: <br /> :näitkö tänne tullessasi kekoja keräperiä, <br /> :näsäpäitä närttehiä? Ne kaikki tämän talosen, <br /> :tämän sulhon kyntämiä, kyntämiä, kylvämiä. :"Neitokainen, nuorukainen! Tuota nyt sanon sinulle: <br /> :kun tunsit talohon tulla, niin tunne talossa olla! <br /> :Hyvä tääll' on mutson olla, kaunis kasvoa miniän, <br /> :piossasi piimäpytty, voivatinen vallassasi. :"Hyvä täss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen. <br /> :Täss' on laajat saunan lauat ja leveät pirtin lautsat, <br /> :isännät isosi verrat, emännät emosi verrat, <br /> :pojat onpi veikon verrat, tyttäret sisaren verrat. :"Kun sinun himo tulevi, noita mielesi tekevi <br /> :ison saamia kaloja, veljen pyitä pyytämiä, <br /> :niin elä kysy ky'yltä eläkä ano apelta! <br /> :Kysy suorin sulholtasi, toimittele tuojaltasi! <br /> :Ei ole sitä metsässä jalan neljän juoksijata <br /> :eikä ilman lintusia, kahen siiven siukovia, <br /> :ei vielä ve'essäkänä kalaparvea parasta, <br /> :kuta sinun ei saaja saane, saaja saane, tuoja tuone. :Hyvä täss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen. <br /> :Ei ole kiirettä kivelle eikä huolta huhmarelle: <br /> :vesi tässä vehnät jauhoi, koski kuohutti rukihit, <br /> :aalto astiat pesevi, meren vaahti valkaisevi. :"Ohoh kullaista kyläistä, maan parasta paikaistani! <br /> :Nurmet alla, pellot päällä, keskellä kylä välillä; <br /> :kylän alla armas ranta, rannassa rakas vetonen: <br /> :se sopivi sorsan uia, vesilinnun vieretellä." :Siitä joukko juotettihin, syötettihin, juotettihin <br /> :liioilla lihamuruilla, kaunihilla kakkaroilla, <br /> :olu'illa ohraisilla, viertehillä vehnäisillä. :Olipa kystä kyllin syöä, kyllin syöä, kyllin juoa <br /> :punaisissa purtiloissa, kaunoisissa kaukaloissa: <br /> :pirotella piirahia, murotella voimuruja, <br /> :sirotella siikasia, lohkota lohikaloja <br /> :veitsellä hope'isella, kuraksella kultaisella. :Olut juoksi ostamatoin, mesi markoin maksamatoin, <br /> :oluoinen orren päästä, sima vaarnojen sisästä, <br /> :olut huulten huuhtimeksi, mesi mielten kääntimeksi. :Kukapa tuossa kukkujaksi, lailliseksi laulajaksi? <br /> :Vaka vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, <br /> :itse laululle rupesi, töille virtten työntelihe. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Veli kullat, veitoseni, suulliset sanalliseni, <br /> :kielelliset kumppalini! Kuulkottenpa, kuin sanelen! <br /> :Harvoin on hanhet suutasusten, sisarukset silmätysten, <br /> :harvoin veikot vieretysten, emon lapset laiatusten <br /> :näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. :"Niin joko laululle lähemme, töille virtten <br /> :työnteleimme? <br /> :Laulanta runoilla töitä, kukunta kevätkäellä, <br /> :painanta sinettärillä, kuonta kankahattarilla. :"Laulavat Lapinki lapset, heinäkengät heittelevät <br /> :hirven harvoilta lihoilta, peuran pienen pallehilta; <br /> :niin miks' en minäki laula, miks' ei laula meiän lapset <br /> :ruoalta rukihiselta, suulta suurukselliselta? :"Laulavat Lapinki lapset, heläjävät heinäkengät <br /> :vesimaljan juotuansa, petäjäisen purtuansa; <br /> :niin miks' en minäki laula, miks' ei laula meiän lapset <br /> :juomilta jyvällisiltä, olu'ilta ohraisilta? :"Laulavat Lapinki lapset, heläjävät heinäkengät <br /> :nokisilta nuotioilta, hiilisiltä hiertimiltä; <br /> :niin miks' en minäki laula, miks' ei laula meiän lapset <br /> :alta kuulun kurkihirren, alta kaunihin katoksen? :"Hyväpä täss' on miesten olla, armas naistenki asua <br /> :olutpuolikon povella, mesitiinun tienohilla, <br /> :sivullamme siikasalmet, luonamme lohiapajat, <br /> :joist' ei syöen syömät puutu, juoen juomiset vähene. :"Hyväpä täss' on miesten olla, armas naistenki elellä. <br /> :Ei tässä surulla syöä, ei eletä huolen kanssa; <br /> :tässä syöähän surutta, eletähän huoletoinna <br /> :iällä tämän isännän, elinajalla emännän. :"Kumman tässä ensin kiitän, isännänkö vai emännän? <br /> :Ainap' entiset urohot ensin kiittivät isännän, <br /> :ku on suolta suojan saanut, ko'in korvesta kokenut: <br /> :tyvin tuonut tyyskät männyt, latvoin lansatut petäjät, <br /> :pannut paikalle hyvälle, asettanut ankaralle <br /> :suuriksi sukutuviksi, kaunihiksi kartanoiksi; <br /> :salvannut salosta seinät, hirret hirmulta mäeltä, <br /> :ruotehet rome'ikolta, malat marjakankahalta, <br /> :tuohet tuomivaaran päältä, sammalet sulilta soilta. :"Tupa on tehty tesmällensä, suoja pantu paikallensa. <br /> :Sata oli miestä salvaimella, tuhat oli tuvan katolla <br /> :tehessä tätä tupoa, laaittaissa lattiata. :"Jopa vaan tämän isännän saaessa tätä tupoa <br /> :mont' on tukka tuulta nähnyt, hivus säätä hirveätä. <br /> :Use'in hyvän isännän jäänyt on kinnasta kivelle, <br /> :hattua havun selälle, suohon sukkoa vajonnut. :"Use'in hyvä isäntä aivan aika-huomenessa <br /> :ennen muien nousematta, kyläkunnan kuulematta <br /> :nousnut on nuotiotulelta, havannut havumajoilta, <br /> :havu päänsä harjaellut, kaste pesnyt sirkut silmät. :"Siitäpä hyvä isäntä saapi tuttua tupahan, <br /> :lautsantäyen laulajoita, ikkunat iloitsijoita, <br /> :siltalauat lausujoita, karsinat karehtijoita, <br /> :seinävieret seisojia, aitovieret astujia, <br /> :pihat pitkin kulkijoita, maat ristin matelijoita. :"Isännän esinnä kiitin, siitä ehtoisen emännän <br /> :ruokien rakentamasta, pitkän pöyän täyttämästä. :"Hänpä leipoi leivät paksut, suuret talkkunat taputti <br /> :käpe'illä kämmenillä, kyperillä kymmenillä; <br /> :nosti leivät leppeästi, syötti vierahat välehen <br /> :liioilla sianlihoilla, kohokuori-kokkaroilla <br /> :terät vieri veitsistämme, päät putosi puukoistamme <br /> :lohen päitä lohkoessa, hauin päitä halkoessa. :"Use'in hyvä emäntä, tuo tarkka taloinen vaimo, <br /> :kuullut on kukotta nousta, kanan lapsetta karata <br /> :näitä häitä hankittaissa, teoksia tehtäessä, <br /> :hiivoja rakettaessa, olosia pantaessa. :"Hyvin on hyvä emäntä, tuo tarkka taloinen vaimo, <br /> :osannut oluet panna, makujuoman juoksutella <br /> :iuista imeltyneistä, make'ista maltahista, <br /> :joit' ei puulla puuhaellut, korennolla koukkaellut, <br /> :vaanpa kourilla kohenti, käsivarsin käännytteli <br /> :saunassa savuttomassa, la'aistuilla lautehilla. :"Eipä tuo hyvä emäntä, tuo tarkka taloinen vaimo, <br /> :laske iskulle ituja, päästä maalle maltahia; <br /> :käypi saunassa use'in syänyöllä yksinänsä, <br /> :ei huoli susia surra, pelätä metsän petoja. :"Jopa nyt emännän kiitin; vuotas kiitän patvaskani! <br /> :Ken on pantu patvaskaksi, ken otettu oppahaksi? <br /> :Kylän paras patvaskana, kylän onni oppahana. :"Onpa meiän patvaskalla päällä haahen haljakkainen; <br /> :se on kaita kainalosta, soma suolien kohasta. :"Onpa meiän patvaskalla, onpa kauhtana kapoinen: <br /> :helmat hietoa vetävi, takapuolet tanteria. :"Vähän paitoa näkyvi, pikkaraisen pilkottavi: <br /> :on kuin Kuuttaren kutoma, tinarinnan riukuttama. :"Onpa meiän patvaskalla vyöllä ussakka utuinen, <br /> :Päivän tyttären kutoma, kirjokynnen kirjoittama <br /> :ajalla tulettomalla, tulen tietämättömällä. :"Onpa meiän patvaskalla silkkiset sukat jalassa, <br /> :silkkiset sukan sitehet, säteriset säärinauhat, <br /> :jotk' on kullalla ku'ottu, hopealla huoliteltu. :"Onpa meiän patvaskalla Saksan kengät kelvolliset, <br /> :kuni joutsenet joella, vesiteiret vieremillä <br /> :tahi hanhuet havulla, muuttolinnut murrikolla. :"Onpa meiän patvaskalla kutrit kullansuortuvaiset, <br /> :parta kullanpalmikkoinen; päässä pystyinen kypäri, <br /> :puhki pilvien puhuja, läpi metsän läiköttäjä, <br /> :jot' ei saatane sataisin, tuotane tuhansin markoin. :"Jo nyt kiitin patvaskani; vuotas kiitän saajanaisen! <br /> :Mist' on saatu saajanainen, kust' otettu onnellinen? :"Tuolt' on saatu saajanainen, tuolt' otettu onnellinen <br /> :takoa Tanikan linnan, uuen linnan ulkopuolta. :"Eipä vielä sieltäkänä, ei perän pereäkänä! <br /> :Tuolt' on saatu saajanainen, tuolt' otettu onnellinen <br /> :Vienan pääliltä vesiltä, ulapoilta auke'ilta. :"Eipä vielä sieltäkänä, ei perän pereäkänä! <br /> :Kasvoi maalla mansimarja, punapuola kankahalla, <br /> :pellolla heleä heinä, kukka kultainen aholla: <br /> :siit' on saatu saajanainen, siit' otettu onnellinen. :"Saajanaisen suu somainen kuni Suomen sukkulainen; <br /> :saajanaisen sirkut silmät kuni tähet taivahalla; <br /> :saajanaisen kuulut kulmat kuni kuu meren-ylinen. :"Onpa meiän saajanaisen kaula kullankiehkuroissa, <br /> :pää kullanvipalehissa, käet kullankäärilöissä, <br /> :sormet kullansormuksissa, korvat kullanhelmilöissä, <br /> :kulmat kullansolmuloissa, silmäripset simpsukoissa. :"Luulin kuun kumottavaksi, kuu kumotti kultasolki; <br /> :luulin päivän paistavaksi, kun sen paistoi paian kaulus; <br /> :luulin laivan läikkyväksi, kun sen läikkyi lakki päässä. :"Jopa kiitin saajanaisen; annas katson kaiken kansan, <br /> :onko kansa kaunihina, väki vanha vänkeänä <br /> :sekä nuoriso somana, koko joukko juoleana! :"Jopa katsoin kaiken kansan, ehkä tiesin ennoltaki: <br /> :eip' ole tässä ennen ollut eikä varsin vasta liene <br /> :tämän joukon juoleutta, tämän kansan kauneutta, <br /> :väen vanhan vänkeyttä, väen nuorison somuutta. <br /> :Kaikk' on kansa haljakassa kuni metsä huutehessa: <br /> :alta on kuin aamurusko, päältä on kuin päivänkoite. :"Huokeat oli hopeat, löyhät kullat kutsuloilla, <br /> :rahataskut tanterilla, rahakukkarot kujilla <br /> :näillä kutsuvierahilla kutsuloille kunniaksi." :Vaka vanha Väinämöinen, virren ponsi polvu'inen, <br /> :siitä siirtihe rekehen, lähtevi kohin kotia; <br /> :laulelevi virsissänsä, laulelevi, taitelevi. <br /> :Lauloi virren, lauloi toisen virrelläpä kolmannella <br /> :kilahti jalas kivehen, tarttui kapla kannon päähän, <br /> :rikkoihe reki runolta, jalas taittui laulajalta, <br /> :kapla poikki paukahutti, laiat irti loskahutti. :Sanoi vanha Väinämöinen, itse virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Onko tässä nuorisossa, kansassa kasuavassa, <br /> :vaiko tässä vanhalassa, väessä vähenevässä, <br /> :kenpä Tuonelle kävisi, lähtisi Manan majoille, <br /> :toisi Tuonelta orasen, vääntiän Manan väeltä <br /> :reki uusi laatiani, korjanen kohentoani?" :Sekä nuoremmat sanovi, jotta vanhat vastoavi: <br /> :"Ei ole tässä nuorisossa eikä varsin vanhastossa, <br /> :koko suuressa su'ussa niin urosta urheata, <br /> :jotta Tuonelle menisi, lähtisi Manan majoille, <br /> :toisi Tuonelta orasen, vääntiän Manan majoilta <br /> :reki uusi laatiasi, korjanen kohentoasi." :Silloin vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, <br /> :läksi toiste Tuonelahan, matkasi Manan majoille. <br /> :Toi orasen Tuonelasta, vääntiän Manan majoilta. :Siitä vanha Väinämöinen laulavi salon sinisen, <br /> :salohon tasaisen tammen sekä pihlajan pätevän; <br /> :ne kohenti korjaksensa, painalti jalaksiksensa, <br /> :niistä katsoi kaplaksia sekä väänti vempeleitä: <br /> :sai korjan kohennetuksi, re'en uuen laaituksi. <br /> :Pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, <br /> :itse istuihe rekehen, laskettihe laitiohon. <br /> :Vitsattaki virkku juoksi, helmin lyömättä hevonen <br /> :entisille appehille, taanoisille suuruksille; <br /> :saattoi vanhan Väinämöisen, laulajan iän-ikuisen, <br /> :oman uksen aukomille, oman kynnyksen etehen. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Neljäskolmatta runo|Neljäskolmatta runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kuudeskolmatta runo|Kuudeskolmatta runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 94 775 2006-06-19T14:38:35Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Marjatta, korea kuopus, se kauan kotona kasvoi, <br /> :korkean ison kotona, emon tuttavan tuvilla. <br /> :Piti viiet vitjat poikki, kuuet renkahat kulutti <br /> :isonsa ava'imilla, helmassa helottavilla. :Puolen kynnystä kulutti helevillä helmoillansa, <br /> :puolen hirttä päänsä päältä sile'illä silkillänsä, <br /> :puolet pihtipuolisia hienoilla hiansa suilla, <br /> :siltalaahkon lattiata kautokengän-kannoillansa. :Marjatta, korea kuopus, tuo on piika pikkarainen, <br /> :piti viikoista pyhyyttä, ajan kaiken kainoutta. <br /> :Syöpi kaunista kaloa, petäjätä pehmeätä, <br /> :ei syönyt kananmunia, kukerikun riehkatuita, <br /> :eikä lampahan lihoa, ku oli ollut oinahilla. :Emo käski lypsämähän: eipä mennyt lypsämähän. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Ei neiti minun näköinen <br /> :koske sen lehmän nisähän, jok' on häilynyt härillä, <br /> :kun ei hiehoista herune, vasikkaisista valune." :Iso käski orin rekehen: ei istu orin rekehen. <br /> :Veikko vei emähevosen: neiti tuon sanoiksi virkki: <br /> :"En istu hevon rekehen, joka lie orilla ollut, <br /> :kun ei varsaset vetäne, kuletelle kuutiaiset." :Marjatta, korea kuopus, aina piikoina elävä, <br /> :neitosena niekottava, kassapäänä kainustava, <br /> :päätyi karjanpaimeneksi, läksi lammasten keralle. :Lampahat meni mäkeä, vuonat vuoren kukkulata; <br /> :neiti asteli ahoa, lepikköä leyhytteli <br /> :käen kullan kukkuessa, hope'isen hoilatessa. :Marjatta, korea kuopus, katselevi, kuuntelevi. <br /> :Istui marjamättähälle, vaipui vaaran rintehelle. :Tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Kuku, kultainen käkönen, hope'inen, hoilattele, <br /> :tinarinta, riukuttele, Saksan mansikka, sanele, <br /> :käynkö viikon villapäänä, kauan karjanpaimenena <br /> :näillä aavoilla ahoilla, leve'illä lehtomailla! <br /> :Kesosenko, kaksosenko, viitosenko, kuutosenko, <br /> :vainko kymmenen keseä tahi ei täytehen tätänä?" :Marjatta, korea kuopus, viikon viipyi paimenessa. <br /> :Paha on olla paimenessa, tyttölapsen liiatenki: <br /> :mato heinässä matavi, sisiliskot siuottavi. :Ei mato maellutkana, sisilisko siuotellut. <br /> :Kirkui marjanen mäeltä, puolukkainen kankahalta: <br /> :"Tule, neiti, noppimahan, punaposki, poimimahan, <br /> :tinarinta, riipimähän, vyö vaski, valitsemahan, <br /> :ennenkuin etana syöpi, mato musta muikkoavi! <br /> :Sata on saanut katsomahan, tuhat ilman istumahan, <br /> :sata neittä, tuhat naista, lapsia epälukuisin, <br /> :ei ken koskisi minuhun, poimisi minun poloisen." :Marjatta, korea kuopus, meni matkoa vähäisen, <br /> :meni marjan katsantahan, punapuolan poimintahan <br /> :hyppysillähän hyvillä, kätösillä kaunihilla. :Keksi marjasen mäeltä, punapuolan kankahalta: <br /> :on marja näkemiänsä, puola ilmoin luomiansa, <br /> :ylähähkö maasta syöä, alahahko puuhun nousta! :Tempoi kartun kankahalta, jolla marjan maahan sorti. <br /> :Niinpä marja maasta nousi kaunoisille kautoloille, <br /> :kaunoisilta kautoloilta puhtahille polviloille, <br /> :duhtahilta polviloilta heleville helmasille. :Nousi siitä vyörivoille, vyörivoilta rinnoillensa, <br /> :rinnoiltansa leuoillensa, leuoiltansa huulillensa; <br /> :siitä suuhun suikahutti, keikahutti kielellensä, <br /> :kieleltä keruksisihin, siitä vatsahan valahti. :Marjatta, korea kuopus, tuosta tyytyi, tuosta täytyi, <br /> :tuosta paksuksi panihe, lihavaksi liittelihe. :Alkoi pauloitta asua, ilman vyöttä völlehtiä, <br /> :käyä saunassa saloa, pime'issä pistelläitä. :Emo aina arvelevi, äitinsä ajattelevi: <br /> :"Mi on meiän Marjatalla, ku meiän kotikanalla, <br /> :kun se pauloitta asuvi, aina vyöttä völlehtivi, <br /> :käypi saunassa saloa, pime'issä pisteleikse?" :Lapsi saattavi sanoa, lapsi pieni lausuella: <br /> :"Se on meiän Marjatalla, sepä Kurjetta rukalla, <br /> :kun oli paljon paimenessa, kauan karjassa käveli." :Kantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata <br /> :kuuta seitsemän, kaheksan, ynnähän yheksän kuuta, <br /> :vaimon vanha'an lukuhun kuuta puolen kymmenettä. :Niin kuulla kymmenennellä impi tuskalle tulevi: <br /> :kohtu kääntyvi kovaksi, painuvi pakolliseksi. :Kysyi kylpyä emolta: "Oi, emoni, armahani! <br /> :Laita suojoa sijoa, lämpymyttä huonehutta <br /> :piian pieniksi pyhiksi, vaimon vaivahuoneheksi!" :Emo saattavi sanoa, oma vanhin vastaella: <br /> :"Voi sinua, hiien huora! Kenen oot makaelema? <br /> :Ootko miehen naimattoman eli nainehen urohon?" :Marjatta, korea kuopus, tuop' on tuohon vastoavi: <br /> :"En ole miehen naimattoman enkä nainehen urohon. <br /> :Menin marjahan mäelle, punapuolan poimentahan, <br /> :otin marjan mielelläni, toisen kerran kielelläni. <br /> :Se kävi kerustimille, siitä vatsahan valahti: <br /> :tuosta tyy'yin, tuosta täy'yin, tuosta sain kohulliseksi." :Kysyi kylpyä isolta: "Oi isoni, armahani! <br /> :Anna suojoa sijoa, lämpymyttä huonehutta, <br /> :jossa huono hoivan saisi, piika piinansa pitäisi!" :Iso saattavi sanoa, taatto taisi vastaella: <br /> :"Mene, portto, poikemmaksi, tulen lautta, tuonnemmaksi, <br /> :kontion kivikoloihin, karhun louhikammioihin, <br /> :sinne, portto, poikimahan, tulen lautta, lapsimahan!" :Marjatta, korea kuopus, tuop' on taiten vastaeli: <br /> :"En mä portto ollekana, tulen lautta lienekänä. <br /> :Olen miehen suuren saava, jalon synnyn synnyttävä, <br /> :joll' on valta vallallenki, väki Väinämöisellenki." :Jo on piika pintehissä, minne mennä, kunne käyä, <br /> :kusta kylpyä kysellä. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Piltti, pienin piikojani, paras palkkalaisiani! <br /> :Käypä kylpyä kylästä, saunoa Saraojalta, <br /> :jossa huono hoivan saisi, piika piinansa pitäisi! <br /> :Käy pian, välehen jou'u, välehemmin tarvitahan!" :Piltti, piika pikkarainen, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Keltä mä kysyn kylyä, keltä aihelen apua?" :Sanoi meiän Marjattainen, itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Kysy Ruotuksen kylyä, saunoa Sarajan-suista!" :Piltti, piika pikkarainen, tuo oli nöyrä neuvottava, <br /> :kärkäs ilman käskemättä, kehumattaki kepeä, <br /> :utuna ulos menevi, savuna pihalle saapi. <br /> :Kourin helmansa kokosi, käsin kääri vaattehensa, <br /> :sekä juoksi jotta joutui kohin Ruotuksen kotia. <br /> :Mäet mätkyi mennessänsä, vaarat notkui noustessansa, <br /> :kävyt hyppi kankahalla, someret hajosi suolla. <br /> :Tuli Ruotuksen tupahan, sai sisälle salvoksehen. :Ruma Ruotus paitulainen syöpi, juopi suurten lailla <br /> :päässä pöyän paioillansa, aivan aivinaisillansa. :Lausui Ruotus ruoaltansa, tiuskui tiskinsä nojalta: <br /> :"Mitä sie sanot, katala? Kuta, kurja, juoksentelet?" :Piltti, piika pikkarainen, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Läksin kylpyä kylästä, saunoa Saraojalta, <br /> :jossa huono hoivan saisi: avun ange tarvitseisi." :Ruma Ruotuksen emäntä käet puuskassa käveli, <br /> :liehoi sillan liitoksella, laahoi keskilattialla. <br /> :Itse ennätti kysyä, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Kellen kylpyä kyselet, kellen aihelet apua?" :Sanoi Piltti, pieni piika: "Kysyn meiän Marjatalle." :Ruma Ruotuksen emäntä itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ei kylyt kylähän joua, ei saunat Sarajan suulta. <br /> :On kyly kytömäellä, hepohuone hongikossa <br /> :tuliporton poiat saa'a, lautan lapsensa latoa: <br /> :kun hevonen hengännevi, niinp' on siinä kylpeötte!" :Piltti, piika pikkarainen, pian pistihe takaisin, <br /> :sekä juoksi jotta joutui. Sanoi tultua ta'atse: <br /> :"Ei ole kylpyä kylässä, saunoa Saraojalla. <br /> :Ruma Ruotuksen emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :'Ei kylyt kylähän joua, ei saunat Sarajan suulta. <br /> :On kyly kytömäellä, hepohuone hongikossa <br /> :tuliporton poiat saa'a, lautan lapsensa latoa: <br /> :kun hevonen hengännevi, niin on siinä kylpeköhön!' <br /> :Niinp' on, niin sanoi mokomin, niinpä vainen vastaeli." :Marjatta, matala neiti, tuosta täytyi itkemähän. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Lähteä minun tulevi <br /> :niinkuin muinenki kasakan eli orjan palkollisen <br /> :lähteä kytömäelle, käyä hongikkokeolle!" :Käsin kääri vaattehensa, kourin helmansa kokosi; <br /> :otti vastan varjoksensa, lehen lempi suojaksensa. <br /> :Astua taputtelevi vatsanvaivoissa kovissa <br /> :huonehesen hongikkohon, tallihin Tapiomäelle. :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Tule, Luoja, turvakseni, avukseni, armollinen, <br /> :näissä töissä työlähissä, ajoissa ani kovissa! <br /> :Päästä piika pintehestä, vaimo vatsanvääntehestä, <br /> :ettei vaivoihin vajoisi, tuskihinsa tummeneisi!" :Niin perille päästyänsä itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Henkeäs, hyvä hevonen, huokoas, vetäjä varsa, <br /> :kylylöyly löyhäytä, sauna lämpöinen lähetä, <br /> :jotta, huono, hoivan saisin! Avun, ange, tarvitseisin." :Henkäsi hyvä hevonen, huokasi vetäjä varsa <br /> :vatsan kautta vaivaloisen: min hevonen hengähtävi, <br /> :on kuin löyly lyötäessä, viskattaessa vetonen. :Marjatta, matala neiti, pyhä piika pikkarainen, <br /> :kylpi kylyn kyllältänsä, vatsan löylyn vallaltansa. <br /> :Teki tuonne pienen poian, latoi lapsensa vakaisen <br /> :heinille hevosen luoksi, sorajouhen soimen päähän. :Pesi pienen poikuensa, kääri kääreliinahansa; <br /> :otti pojan polvillensa, laittoi lapsen helmahansa. :Piiletteli poiuttansa, kasvatteli kaunoistansa, <br /> :kullaista omenuttansa, hope'ista sauvoansa. <br /> :Sylissänsä syöttelevi, käsissänsä kääntelevi. :Laski pojan polvillensa, lapsen lantehuisillensa, <br /> :alkoi päätänsä sukia, hapsiansa harjaella: <br /> :katoi poika polviltansa, lapsi lannepuoliltansa. :Marjatta, matala neiti, tuosta tuskille tulevi. <br /> :Rapasihe etsimähän. Etsi pientä poiuttansa, <br /> :kullaista omenuttansa, hope'ista sauvoansa <br /> :alta jauhavan kivosen, alta juoksevan jalaksen, <br /> :alta seulan seulottavan, alta korvon kannettavan, <br /> :puiten <br /> : puut, jaellen ruohot, hajotellen hienot heinät. :Viikon etsi poiuttansa, poiuttansa, pienuttansa. <br /> :Etsi mäiltä, männiköiltä, kannoilta, kanervikoilta, <br /> :katsoen joka kanervan, joka varvikon vatoen, <br /> :kaivellen katajajuuret, ojennellen puien oksat. :Astua ajattelevi, käyä kääperöittelevi: <br /> :Tähti vastahan tulevi. Tähelle kumarteleikse: <br /> :"Oi Tähti, Jumalan luoma! Etkö tieä poiuttani, <br /> :miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" :Tähti taisi vastaella: "Tietäisinkö, en sanoisi. <br /> :Hänpä on minunki luonut näille päiville pahoille, <br /> :kylmillä kimaltamahan, pime'illä pilkkimähän." :Astua ajattelevi, käyä kääperöittelevi: <br /> :Kuuhut vastahan tulevi. Niin Kuulle kumarteleikse: <br /> :"Oi Kuuhut, Jumalan luoma! Etkö tieä poiuttani, <br /> :miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" :Kuuhut taisi vastaella: "Tietäisinkö, en sanoisi. <br /> :Hänpä on minunki luonut näille päiville pahoille, <br /> :yksin öillä valvomahan, päivällä makoamahan." :Astua ajattelevi, käyä kääperöittelevi: <br /> :päätyi Päivyt vastahansa. Päivälle kumarteleikse: <br /> :"Oi Päivyt, Jumalan luoma! Etkö tieä poiuttani, <br /> :miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" :Päivyt taiten vastaeli: "Kyllä tieän poikuesi! <br /> :Hänpä on minunki luonut näille päiville hyville, <br /> :kullassa kulisemahan, hopeassa helkkimähän. :"Jopa tieän poikuesi! Voi, poloinen, poiuttasi! <br /> :Tuoll' on pieni poikuesi, kultainen omenuesi, <br /> :onp' on suossa suonivyöstä, kankahassa kainalosta." :Marjatta, matala neiti, etsi suolta poikoansa. <br /> :Poika suolta löyettihin, tuolta tuotihin kotia. :Siitä meiän Marjatalle kasvoi poika kaunokainen. <br /> :Ei tieä nimeä tuolle, millä mainita nimellä. <br /> :Emo kutsui kukkaseksi, vieras vennon joutioksi. : <br /> :Etsittihin ristijätä, katsottihin kastajata. <br /> :Tuli <br /> :ukko ristimähän, Virokannas kastamahan. :Ukko tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"En mä risti riivattua, katalata kastakana, <br /> :kun ei ensin tutkittane, tutkittane, tuomittane." :Kenpä tuohon tutkijaksi, tutkijaksi, tuomariksi? <br /> :Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :sepä tuohon tutkijaksi, tutkijaksi, tuomariksi! :Vaka vanha Väinämöinen tuop' on tuossa tuomitsevi: <br /> :"Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si'ennyt, <br /> :poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle, <br /> :tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!" :Puhui poika puolikuinen, kaksiviikkoinen kajahui: <br /> :"Ohoh sinua, ukko utra, ukko utra, unteloinen, <br /> :kun olet tuhmin tuominnunna, väärin laskenna lakia! <br /> :Eipä syistä suuremmista, töistä tuhmemmistakana <br /> :itseäsi suolle viety eikä puulla päähän lyöty, <br /> :kun sa miesnä nuorempana lainasit emosi lapsen <br /> :oman pääsi päästimeksi, itsesi lunastimeksi. :"Ei sinua silloinkana, eip' on vielä suolle viety, <br /> :kun sa miesnä nuorempana menettelit neiet nuoret <br /> :alle aaltojen syvien, päälle mustien mutien." :Ukko risti ripsahutti, kasti lapsen kapsahutti <br /> :Karjalan kuninkahaksi, kaiken vallan vartijaksi. :Siitä suuttui Väinämöinen, jopa suuttui ja häpesi. <br /> :Itse läksi astumahan rannalle merelliselle. <br /> :Tuossa loihe laulamahan, lauloi kerran viimeisensä: <br /> :lauloi vaskisen venehen, kuparisen umpipurren. :Itse istuvi perähän, läksi selvälle selälle. <br /> :Virkki vielä mennessänsä, lausui lähtiellessänsä: <br /> :"Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla, <br /> :taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan <br /> :uuen sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi, <br /> :uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi, <br /> :kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa." :Siitä vanha Väinämöinen laskea karehtelevi <br /> :venehellä vaskisella, kuutilla kuparisella <br /> :yläisihin maaemihin, alaisihin taivosihin. :Sinne puuttui pursinensa, venehinensä väsähtyi. <br /> :Jätti kantelon jälille, soiton Suomelle sorean, <br /> :kansalle ilon ikuisen, laulut suuret lapsillensa. :Suuni jo sulkea pitäisi, kiinni kieleni sitoa, <br /> :laata virren laulannasta, heretä heläjännästä. <br /> :Hevonenki hengähtävi matkan pitkän mentyänsä, <br /> :rautanenki raukeavi kesäheinän lyötyänsä, <br /> :vetonenki vierähtävi joen polvet juostuansa, <br /> :tulonenki tuikahtavi yön pitkän palettuansa; <br /> :niin miks' ei runo väsyisi, virret vienot vierähtäisi <br /> :illan pitkiltä iloilta, päivänlaskun laulannoilta? :Noin kuulin saneltavaksi, toisin tutkaeltavaksi: <br /> :"Eipä koski vuolaskana laske vettänsä loputen, <br /> :eikä laulaja hyväinen laula tyynni taitoansa. <br /> :Mieli on jäämähän parempi kuin on kesken katkemahan." :Niin luonen, lopettanenki, herennenki, heittänenki. <br /> :Kerin virteni kerälle, sykkyrälle syylättelen, <br /> :panen aitan parven päähän, luisten lukkojen sisälle, <br /> :jost' ei pääse päivinänsä, selviä sinä ikänä <br /> :ilman luien lonsumatta, leukojen leveämättä, <br /> :hammasten hajoamatta, kielen keikkelehtämättä. :Mitäs tuosta, jos ma laulan, jos ma paljoki pajahan, <br /> :jos laulan jokaisen lakson, joka kuusikon kujerran! <br /> :Ei ole emo elossa, oma vanhin valvehella <br /> :eikä kulta kuulemassa, oma armas oppimassa: <br /> :on mua kuuset kuulemassa, hongan oksat oppimassa, <br /> :koivun lehvät lempimässä, pihlajat pitelemässä. :Piennä jäin minä emosta, matalana maammostani. <br /> :Jäin kuin kiuruksi kivelle, rastahaksi rauniolle, <br /> :kiuruna kivertämähän, rastahana raikkumahan, <br /> :vaimon vierahan varahan, ehtohon emintimäisen. :Se mun karkotti, katalan, ajoi lapsen armottoman <br /> :tuulipuolelle tupoa, pohjaispuolelle kotia, <br /> :vieä tuulen turvatointa, ahavaisen armotointa. :Sainpa, kiuru, kiertämähän, lintu kurja, kulkemahan, <br /> :vieno, maita vieremähän, vaivainen, vaeltamahan, <br /> :joka tuulen tuntemahan, ärjynnän älyämähän, <br /> :vilussa värisemähän, pakkasessa parkumahan. :Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi <br /> :virkkaja vihaisen äänen, äänen tuiman tuikuttaja. <br /> :Ken se kieltäni kirosi, kenpä ääntä ärjähteli; <br /> :soimasi sorisevani, lausui liioin laulavani, <br /> :pahasti pajattavani, väärin virttä vääntäväni. :Elkätte, hyvät imeiset, tuota ouoksi otelko, <br /> :jos ma, lapsi, liioin lauloin, pieni, pilpatin pahasti! <br /> :En ole opissa ollut, käynyt mailla mahtimiesten, <br /> :saanut ulkoa sanoja, loitompata lausehia. :Muut kaikki oli opissa, mie en joutanut kotoa <br /> :emon ainoan avusta, yksinäisen ympäriltä. <br /> :Piti oppia kotona, oman aitan orren alla, <br /> :oman äitin värttinöillä, veikon veistoslastusilla, <br /> :senki piennä, pikkaraisna, paitaressuna pahaisna. :Vaan kuitenki kaikitenki la'un hiihin laulajoille, <br /> :la'un hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien osoitin. <br /> :Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi <br /> :laajemmille laulajoille, runsahammille runoille, <br /> :nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Yhdeksäsviidettä runo|Yhdeksäsviidettä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=-|}} [[Luokka:Kalevala]] 95 760 2006-06-19T14:38:14Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, <br /> :sai tuosta elelemähän alla varjon vanhempien; <br /> :ei saanut älyämähän, miehen mieltä ottamahan, <br /> :kun oli kaltoin kasvateltu, tuhmin lasna tuuiteltu <br /> :luona kalton kasvattajan, tuon on tuhman tuuittajan. :Poika työlle työnteleikse, raaolle rakenteleikse. <br /> :Kaalasi kalastamahan, nuotan suuren souantahan. <br /> :Itse tuossa noin sanovi, airo käessä arvelevi: <br /> :"Veänkö väen mukahan, souan tarmoni takoa <br /> :vai veän asun mukahan, souan tarpehen takoa?" :Perimies perältä lausui, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Jos veät väen mukahan, souat tarmosi takoa, <br /> :et vetäne purtta poikki etkä hankoja hajalle." :Kullervo, Kalervon poika, veälti väen mukahan, <br /> :souti tarmonsa takoa: souti poikki puiset hangat, <br /> :katajaiset kaaret katkoi, venon haapaisen hajotti. :Sai Kalervo katsomahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ei sinusta soutajaksi! Souit poikki puiset hangat, <br /> :katajaiset kaaret katkoit, koko haapion hajotit! <br /> :Mene nuotan tarvontahan! Lienet tarpoja parempi." :Kullervo, Kalervon poika, meni nuotan tarvontahan. <br /> :Itse tuossa tarpoimelta sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Tarvonko olan takoa, pane miehuuen nojassa!" :Kullervo, Kalervon poika, tarpaisi olan takoa, <br /> :pani miehuuen nojassa: ve'en velliksi seotti, <br /> :tarpoi nuotan tappuroiksi, kalat liivaksi litsotti. :Sai Kalervo katsomahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ei sinusta tarpojaksi! Tarvoit nuotan tappuroiksi, <br /> :ruumeniksi pullot rouhit, selykset paloin paloitit! <br /> :Lähe viemähän vetoja, maarahoja maksamahan! <br /> :Lienet matkassa parempi, taipalella taitavampi." :Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, <br /> :hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, <br /> :läksi viemähän vetoja, maajyviä maksamahan. :Vietyä vetoperänsä, maajyväset maksettua <br /> :rekehensä reutoaikse, kohennaikse korjahansa. <br /> :Alkoi kulkea kotihin, matkata omille maille. :Ajoa järyttelevi, matkoansa mittelevi <br /> :noilla Väinön kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla. :Neiti vastahan tulevi, hivus kulta hiihtelevi <br /> :noilla Väinön kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla. :Kullervo, Kalervon poika, jo tuossa piättelevi; <br /> :alkoi neittä haastatella, haastatella, houkutella: <br /> :"Nouse, neito, korjahani, taaksi maata taljoilleni!" :Neiti suksilta sanovi, hiihtimiltä hiioavi: <br /> :"Surma sulle korjahasi, tauti taaksi taljoillesi!" :Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, <br /> :iski virkkua vitsalla, helähytti helmivyöllä. <br /> :Virkku juoksi, matka joutui, tie vieri, reki rasasi. <br /> :Ajoa järyttelevi, matkoansa mittelevi <br /> :selvällä meren selällä, ulapalla aukealla. :Neiti vastahan tulevi, kautokenkä kaaloavi <br /> :selvällä meren selällä, ulapalla aukealla. :Kullervo, Kalervon poika, hevoista piättelevi, <br /> :suutansa sovittelevi, sanojansa säätelevi: <br /> :"Tule korjahan, korea, maan valio, matkoihini!" :Neiti vastahan sanovi, kautokenkä kalkuttavi: <br /> :"Tuomi sulle korjahasi, Manalainen matkoihisi!" :Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, <br /> :iski virkkua vitsalla, helähytti helmivyöllä. <br /> :Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, ti lyheni. <br /> :Ajavi karettelevi, matkoansa mittelevi <br /> :noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla. :Neiti vastahan tulevi, tinrinta riioavi <br /> :noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla. :Kullervo, Kalervon poika, hevoistansa hillitsevi, <br /> :suutansa sovittelevi, sanojansa säätelevi: <br /> :"Käy, neito, rekoseheni, armas, alle vilttieni, <br /> :syömähän omeniani, puremahan päähkeniä!" :Neiti vastahan sanovi, tinarinta riuskuttavi: <br /> :"Sylen, kehno, kelkkahasi, retkale, rekosehesi! <br /> :Vilu on olla viltin alla, kolkko korjassa eleä." :Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, <br /> :koppoi neion korjahansa, reualti rekosehensa, <br /> :asetteli taljoillensa, alle viltin vieritteli. :Neiti tuossa noin sanovi, tinarinta riitelevi: <br /> :"Päästä pois minua tästä, laske lasta vallallensa <br /> :kunnotointa kuulemasta, pahalaista palvomasta, <br /> :tahi potkin pohjan puhki, levittelen liistehesi, <br /> :korjasi pilastehiksi, rämäksi re'en retukan!" :Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, <br /> :aukaise rahaisen arkun, kimahutti kirjakannen; <br /> :näytteli hope'itansa, verkaliuskoja levitti, <br /> :kultasuita sukkasia, vöitänsä hopeapäitä. :Verat veivät neien mielen, raha muuttui morsiamen, <br /> :hopea hukuttelevi, kulta kuihauttelevi. :Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, <br /> :tuossa neittä mairotteli, kuihutteli, kutkutteli, <br /> :käsi orosen ohjaksissa, toinen neitosen nisoissa. <br /> :Siinä neitosen kisasi, tinarinnan riu'utteli <br /> :alla vaipan vaskikirjan, päällä taljan taplikkaisen. :Jo antoi Jumala aamun, toi Jumala toisen päivän. <br /> :Niin neiti sanoiksi virkki, kysytteli, lausutteli: <br /> :"Mist' olet sinä sukuisin, kusta, rohkea, rotuisin? <br /> :Lienet suurtaki sukua, isoa isän aloa." :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"En ole sukua suurta, enkä suurta enkä pientä, <br /> :olen kerran keskimäistä: Kalervon katala tyttö, <br /> :tyhjä tyttö tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. :"Ennen lasna ollessani emon ehtoisen eloilla <br /> :läksin marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan. <br /> :Poimin maalta mansikoita, alta vaaran vaapukoita; <br /> :poimin päivän, yön lepäsin. Poimin päivän, poimin toisen; <br /> :päivälläpä kolmannella en tiennyt kotihin tietä: <br /> :tiehyt metsähän veteli, ura saatteli salolle. :"Siinä istuin jotta itkin. Itkin päivän jotta toisen; <br /> :päivänäpä kolmantena nousin suurelle mäelle, <br /> :korkealle kukkulalle. Tuossa huusin, hoilaelin. <br /> :Salot vastahan saneli, kankahat kajahtelivat: <br /> :'Elä huua, hullu tyttö, elä, mieltöin, melua! <br /> :Ei se kuulu kumminkana, ei kuulu kotihin huuto.' :"Päivän päästä kolmen, neljän, viien, kuuen viimeistäki <br /> :kohennihin kuolemahan, heitihin katoamahan. <br /> :Enkä kuollut kuitenkana, en mä kalkinen kaonnut! :"Oisin kuollut, kurja raukka, oisin katkennut, katala, <br /> :äsken tuosta toisna vuonna, kohta kolmanna kesänä <br /> :oisin heinänä helynnyt, kukoistellut kukkapäänä, <br /> :maassa marjana hyvänä, punaisena puolukkana, <br /> :nämä kummat kuulematta, haikeat havaitsematta." :Sai toki sanoneheksi, kerran kertoelleheksi: <br /> :heti repsahti re'estä, siitä juoksihe jokehen, <br /> :kosken kuohu'un kovahan, palavahan pyörtehesen. <br /> :Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli; <br /> :löyti turvan Tuonelassa, armon aaltojen seassa. :Kullervo, Kalervon poika, pyyhältihe korjastansa, <br /> :alkoi itkeä isosti, valitella vaikeasti: <br /> :"Voi poloinen, päiviäni, voipa, kurja, kummiani, <br /> :kun pi'in sisarueni, turmelin emoni tuoman! <br /> :Voi isoni, voi emoni, vi on valtavanhempani! <br /> :Minnekä minua loitte, kunne kannoitte katalan? <br /> :Parempi olisin ollut syntymättä, kasvamatta, <br /> :ilmahan sikeämättä, maalle tälle täytymättä. <br /> :Eikä surma suorin tehnyt, tauti oike'in osannut, <br /> :kun ei tappanut minua, kaottanut kaksiöisnä." :Veitsen länkensä levitti, rauoin rahnoi rahkehensa, <br /> :hyppäsi hyvän selälle, hyvän laukin lautasille. <br /> :Ajavi palasen maata, pikkaraisen piirreltävi, <br /> :päätyvi ison pihoille, oman taaton tanterelle. :Emo päätyvi pihalle: "Oi emoni, kantajani! <br /> :Kun oisit, emo kuluni, synnyteltäissä minua <br /> :pannut saunahan savua, lyönyt saunan salpa päälle, <br /> :tukahuttanut savuhun, kaottanut kaksiöisnä, <br /> :vienyt hurstilla vetehen, upotellut uutimella, <br /> :luonut tuutusen tulehen, liekun lietehen sysännyt! :"Oisiko kylä kysynyt: 'Missä tuutunen tuvasta, <br /> :mitä sauna salpa päällä?' Sinä oisit vastannunna: <br /> :'Tuutusen tulessa poltin, liekun liesivalkeassa. <br /> :Saunassa te'in ituja, ma'ustelin maltahia.'" :Emo ennätti kysyä, vanhempansa tutkaella: <br /> :"Mi sinulla, poikaseni, mikä kumma kuulumassa? <br /> :On kuin Tuonelta tulisit, Manalalta matkoaisit!" :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"jo nyt on kummat kuulununna, turmiot tapahtununna, <br /> :kun pi'in oman sisaren, turmelin emoni tuoman! :"Tulin viennästä vetojen, maarahojen maksannasta. <br /> :Päätyi neito vastahani; mie tuota kisauttelin: <br /> :se oli sisarueni, se oman emoni lapsi! :"Se jo surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli <br /> :kosken kuohu'un kovahan, palavahan pyörtehesen. <br /> :Itse en nyt tieäkänä, arvoa, älyäkänä, <br /> :kunne surmani sukean, kunne, kurja, kuoletaime: <br /> :suuhun ulvovan sutosen, karhun kiljuvan kitahan <br /> :vainko vatsahan valahan, meren hauin hampahisin?" :Emo tuon sanoiksi virkki: "Ellös menkö, poikaseni, <br /> :suuhun ulvovan sutosen, karhun kiljuvan kitahan <br /> :eläkä vatsahan valahan, hauin hirmun hampahisin! <br /> :Onpa suurta Suomen nientä, sankoa Savon rajoa <br /> :piillä miehen pillojansa, hävetä pahoja töitä, <br /> :piillä vuotta viisi, kuusi, ynnähän yheksän vuotta, <br /> :kunnes aika armon tuopi, vuoet huolen huojentavi." :Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Enkä lähe piilemähän, en, paha, pakenemahan! <br /> :Lähen Surman suun esille, Kalman kartanon oville, <br /> :suurille sotasijoille, miesten tappotanterille: <br /> :viel' on Unto oikeana, mies katala kaatamatta, <br /> :kostamatta taaton kohlut, maammon mahlat maksamatta, <br /> :muistamatta muutki vaivat, itseni hyvin-piännät." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Neljäsneljättä runo|Neljäsneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kuudesneljättä runo|Kuudesneljättä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 96 739 2006-06-19T14:31:02Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Äiti lieto Lemminkäisen aina koissa arvelevi: <br /> :"Minne on saanut Lemminkäinen, kunne Kaukoni <br /> :kaonnut, <br /> :kun ei kuulu jo tulevan matkoiltansa maailmassa?" :Ei tieä emo poloinen eikä kantaja katala, <br /> :missä liikkuvi lihansa, vierevi oma verensä, <br /> :kävikö käpymäkeä, kanervaista kangasmaata, <br /> :vai meni meren selällä, lakkipäillä lainehilla, <br /> :vaiko suuressa soassa, kapinassa kauheassa, <br /> :joss' on verta säärivarsi, polven korkeus punaista. :Kyllikki, korea nainen, katseleikse, käänteleikse <br /> :koissa lieto Lemminkäisen, Kaukomielen kartanossa. <br /> :Katsoi illalla sukoa, huomenella harjoansa; <br /> :niin päivänä muutamana, huomenna moniahana <br /> :jo veri suasta vuoti, hurme harjasta norahti. :Kyllikki, korea nainen, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Jo nyt on mennyt mies minulta, kaunis Kaukoni <br /> :kaonnut <br /> :matkoille majattomille, teille tietämättömille: <br /> :veri jo vuotavi suasta, hurme harjasta noruvi!" :Siitä äiti Lemminkäisen itse katsovi sukoa; <br /> :itse itkulle apeutui: "Voi, poloisen, päiviäni, <br /> :angervoisen, aikojani! Jo nyt on poikani, poloisen, <br /> :jopa, laiton, lapsueni saanut päiville pahoille! <br /> :Tuho on poikoa pätöistä hukka lieto Lemminkäistä: <br /> :jo suka verin valuvi, harja hurmehin noruvi!" :Kourin helmansa kokosi, käsivarsin vaattehensa. <br /> :Pian juoksi matkan pitkän, sekä juoksi jotta joutui: <br /> :mäet mätkyi mennessänsä, norot nousi, vaarat vaipui, <br /> :ylähäiset maat aleni, alahaiset maat yleni. :Tuli Pohjolan tuville. Kysytteli poikoansa, <br /> :kysytteli, lausutteli: "Oi sie Pohjolan emäntä! <br /> :Kunne saatoit Lemminkäisen, minne poikani menetit?" :Louhi, Pohjolan emäntä, tuop' on tuohon vastaeli: <br /> :"Enpä tieä poikoasi, kunne kulki ja katosi. <br /> :Istutin oron rekehen, korjahan kovan tulisen; <br /> :oisko uhkuhun uponnut, meren jäälle jähmettynyt <br /> :vai saanut sutosen suuhun, karhun kauhean kitahan?" :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Jo vainen valehtelitki! <br /> :Susi ei syö minun sukua, karhu ei kaa'a Lemminkäistä: <br /> :sormin sortavi sutoset, käsin karhut kaatelevi. <br /> :Kunp' on et sanone tuota, kunne saatoit Lemminkäisen, <br /> :rikon uksen uuen riihen, taitan sampuen sarahat." :Sanoi Pohjolan emäntä: "Syötin miehen syöneheksi, <br /> :juotin miehen juoneheksi, apatin alanenäksi; <br /> :istutin venon perähän, laitoin kosket laskemahan. <br /> :Enkä tuota tunnekana, kunne sai katala raukka, <br /> :koskihinko kuohuvihin, virtoihin vipajavihin." :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Jo vainen valehtelitki! <br /> :Sano tarkkoja tosia, valehia viimeisiä, <br /> :kunne saatoit Lemminkäisen, kaotit kalevalaisen, <br /> :taikka surmasi tulevi, kuolemasi kohtoavi!" :Sanoi Pohjolan emäntä: "Jospa jo sanon toenki: <br /> :panin hirvet hiihtämähän, jalopeurat jaksamahan, <br /> :ruunat suuret suistamahan, varsat valjastuttamahan; <br /> :laitoin joutsenen hakuhun, pyhän linnun pyyäntähän. <br /> :Nyt en tuota tunnekana, mi on tullunna tuhoksi, <br /> :esteheksi ennättännä, kun ei kuulu jo tulevan <br /> :morsianta pyytämähän, tyttöä anelemahan." :Emo etsi eksynyttä, kaonnutta kaipoavi. <br /> :Juoksi suuret suot sutena, kulki korvet kontiona, <br /> :ve'et saukkona samosi, maat käveli mauriaisna, <br /> :neuliaisna niemen reunat, jäniksenä järven rannat. <br /> :Kivet syrjähän sytäsi, kannot käänti kallellehen, <br /> :risut siirti tien sivuhun, haot potki portahiksi. :Viikon etsi eksynyttä, viikon etsi, eipä löyä. <br /> :Kysyi puilta poikoansa, kaipasi kaonnuttansa. <br /> :Puu puheli, honka huokui, tammi taiten vastaeli: <br /> :"On huolta itsestäniki huolimatta poiastasi, <br /> :kun olen koville luotu, pantu päiville pahoille: <br /> :pinopuiksi pilkkumahan, haloiksi hakattamahan, <br /> :riutumahan riihipuiksi, kaskipuiksi kaatumahan." :Viikon etsi eksynyttä, viikon etsi eikä löyä. <br /> :Tiehyt vastahan tulevi; niin tielle kumarteleikse: <br /> :"Oi tiehyt, Jumalan luoma! Etkö nähnyt poikoani, <br /> :kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?" :Tiehyt taiten vastaeli sekä lausui ja pakisi: <br /> :"On huolta itsestäniki huolimatta poiastasi, <br /> :kun olen koville luotu, pantu päiville pahoille: <br /> :joka koiran juostavaksi, ratsahan ajeltavaksi, <br /> :kovan kengän käytäväksi, kannan karskuteltavaksi." :Viikon etsi eksynyttä, viikon etsi, eipä löyä. <br /> :Kuuhut vastahan tulevi; niin kuulle kumarteleikse: <br /> :"Kuu kulta, Jumalan luoma! Etkö nähnyt poikoani, <br /> :kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?" :Tuo kuuhut, Jumalan luoma, taiten kyllä vastaeli: <br /> :"On huolta itsestäniki huolimatta poiastasi, <br /> :kun olen koville luotu, pantu päiville pahoille: <br /> :yksin öitä kulkemahan, pakkasella paistamahan, <br /> :talvet tarkoin valvomahan, kesäksi katoamahan." :Viikon etsi eksynyttä, viikon etsi eikä löyä. <br /> :Päivyt vastahan tulevi; päivälle kumarteleikse: <br /> :"Oi päivyt, Jumalan luoma! Etkö nähnyt poikoani, <br /> :kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?" :Jopa päivyt jonki tiesi, arvaeli aurinkoinen: <br /> :"Jo on poikasi, poloisen, kaotettu, kuoletettu <br /> :Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikivetehen: <br /> :mennyt koskia kolisten, myötävirtoja vilisten <br /> :tuonne Tuonelan perille, Manalan alantehille." :Siitä äiti Lemminkäisen itse itkulle hyräytyi. <br /> :Meni seppojen pajahan: "Oi sie seppo Ilmarinen! <br /> :Taoit ennen, taoit eilen, taopa tänäki päänä! <br /> :Varta vaskinen harava, piitä piihin rautaisihin; <br /> :piit tao satoa syltä, varsi viittä valmistellos!" :Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :vartti vaskisen haravan, piitti piillä rautaisilla; <br /> :piit takoi satoa syltä, varren viittä valmisteli. :Itse äiti Lemminkäisen saapi rautaisen haravan, <br /> :lenti Tuonelan joelle. Päiveä rukoelevi: <br /> :"Oi päivyt, Jumalan luoma, luoma Luojan valkeamme! <br /> :Paista hetki heltehesti, toinen himmesti hiosta, <br /> :kolmansi koko terältä: nukuttele nuiva kansa, <br /> :väsytä väki Manalan, Tuonen valta vaivuttele!" :Tuo päivyt, Jumalan luoma, luoma Luojan aurinkoinen, <br /> :lenti koivun konkelolle, lepän lengolle lehahti. <br /> :Paistoi hetken heltehesti, toisen himmesti hiosti, <br /> :kolmannen koko terältä: nukutteli nuivan joukon, <br /> :väsytti väen Manalan, nuoret miehet miekoillehen, <br /> :vanhat vasten sauvojansa, keski-iän keihä'ille. <br /> :Siitä lenti lepsahutti päälle taivahan tasaisen <br /> :entisellensä sijalle, majallensa muinaiselle. :Siitä äiti Lemminkäisen otti rautaisen haravan; <br /> :haravoipi poikoansa koskesta kohisevasta, <br /> :virrasta vilisevästä. Haravoipi eikä löyä. :Siitä siirtihen alemma: meni myötänsä merehen, <br /> :sukkarihmasta sulahan, vyötäröistä veen sisähän. :Haravoipi poikoansa pitkin Tuonelan jokea, <br /> :vetelevi vastavirran. Veti kerran, tuosta toisen: <br /> :saapi paian poikoansa, paian mieliksi pahoiksi; <br /> :veti vielä kerran toisen: sai sukat, hatun tapasi, <br /> :sukat suureksi suruksi, hatun mieliharmiksensa. :Astui siitäkin alemma, Manalan alantehelle. <br /> :Veti kerran pitkin vettä, kerran toisen poikki vettä, <br /> :kolmannen vitahan vettä. Kerrallapa kolmannella <br /> :elotukku sai etehen haravahan rautaisehen. :Elotukku ei se ollut: olipa lieto Lemminkäinen, <br /> :itse kaunis Kaukomieli, puuttunut haravan piihin <br /> :sormesta nimettömästä, vasemmasta varpahasta. :Nousi lieto Lemminkäinen, kohosi Kalevan poika <br /> :haravassa vaskisessa päälle selvien vesien; <br /> :vaan oli pikkuista vajalla: yhtä kättä, puolta päätä, <br /> :paljo muita muskuloita, siihen henkeä lisäksi. :Emo tuossa arvelevi, itse itkien sanovi: <br /> :"Vieläkö tästä mies tulisi, uros uusi toimeaisi?" <br /> :Päätyi korppi kuulemahan. Tuop' on tuohon vastoavi: <br /> :"Ei ole miestä mennehessä eikä tuiki tullehessa: <br /> :jo silt' on siika silmät syönyt, hauki hartiat halaisnut. <br /> :Sie päästä merehen miestä, työnnä Tuonelan jokehen! <br /> :Ehkä turskaksi tulisi, valahaksi vahvistuisi." :Tuop' on äiti Lemminkäisen eipä työnnä poikoansa. <br /> :Vetelevi vielä kerran haravalla vaskisella <br /> :pitkin Tuonelan jokea, sekä pitkin jotta poikki, <br /> :saapi kättä, saapi päätä, saapi puolen selkäluuta, <br /> :toisen puolen kylkiluuta, monta muuta muskulata. <br /> :Niistä poikoa rakenti, laati lieto Lemminkäistä. :Liitteli lihat lihoihin, luut on luihin luikahutti, <br /> :jäsenet jäsenihinsä, suonet suonten sortumihin. :Itse suonia siteli, päitä suonten solmieli, <br /> :suonilankoa lukevi sanoen sanalla tuolla: <br /> :"Sorea on suonten vaimo, Suonetar, sorea vaimo, <br /> :soma suonten kehreäjä sorealla kehrinpuulla, <br /> :vaskisella värttinällä, rautaisella rattahalla! <br /> :Tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa, <br /> :suonisykkyrä sylissä, kalvokääri kainalossa <br /> :suonia sitelemähän, päitä suonten solmimahan <br /> :haavoissa halennehissa, rei'issä revennehissä! :"Kun ei tuosta kyllin liene, onp' on impi ilman päällä <br /> :venehellä vaskisella, purrella punaperällä. <br /> :Tule, impi, ilman päältä, neiti, taivahan navalta! :Soua suonista venettä, jäsenistä järkyttele, <br /> :soua luun lomia myöten, jäsenten rakoja myöten! :"Sijallensa suonet laita, asemellensa aseta: <br /> :suutatusten suuret suonet, valtasuonet vastatusten, <br /> :limitysten liutasuonet, pienet suonet pääksytysten! :"Siit' ota utuinen neula, sulkkuniitti neulan päässä! <br /> :Ompele utuisin neuloin, tinaneuloin tikkaele, <br /> :päitä suonten solmiele, silkkinauhoilla sitele! :"Kun ei tuosta kyllä liene, itse ilmoinen jumala, <br /> :valjastele varsojasi, rakentele ratsujasi! <br /> :Aja kirjakorjinesi läpi luun, läpi jäsenen, <br /> :läpi liikkumalihojen, läpi suonten soljuvaisten! <br /> :Liitä luu lihoa myöten, suoni suonen päätä myöten, <br /> :luo hopea luun lomahan, kulta suonen sortumahan! :"Mist' on kalvo katkennunna, siihen kalvo kasvattele, <br /> :mistä suonta sortununna, siihen suonta solmiele, <br /> :kusta verta veihlähtännä, siihen verta vierettele; <br /> :kusta luu luhoksi mennyt, siihen luuta luikahuta, <br /> :kusta liikkunna lihoa, siihen liittele lihoa, <br /> :sijallensa siunaele, asemellensa aseta: <br /> :luu luuhun, liha liha'an, jäsenet jäsenihinsä!" :Sillä äiti Lemminkäisen loi miehen, uron sukesi <br /> :entisillehen eloille, muinaisille muo'oillensa. :Sai suonet lukeneheksi, päät suonten si'elleheksi, <br /> :ei miestä sanalliseksi, lasta lausehelliseksi. :Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Mistä nyt voie saatanehe, simatilkka tuotanehe, <br /> :jolla voian voipunutta, pahoin-tullutta parannan, <br /> :jotta mies sanoille saisi, vierähtäisi virsillehen? :"Mehiläinen, meiän lintu, metsän kukkien kuningas! <br /> :Lähe nyt mettä noutamahan, simoa tavottamahan <br /> :mieluisasta Metsolasta, tarkasta Tapiolasta, <br /> :monen kukkasen kuvusta, monen heinän helpehestä <br /> :kipehille voitehiksi, pahoille parantehiksi!" :Mehiläinen, liukas lintu, jopa lenti löyhäytti <br /> :mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan. <br /> :Nokki kukkia keolta, keitti mettä kielellänsä <br /> :kuuen kukkasen nenästä, sa'an heinän helpehestä. <br /> :Niin tulla tuhuttelevi, käyä käärämöittelevi, <br /> :kaikki siipensä simassa, sulkansa sulassa meessä. :Itse äiti Lemminkäisen otti noita voitehia, <br /> :niillä voiti voipunutta, pahoin-tullutta paranti: <br /> :ei tullut apua noista, saanut miehelle sanoja. :Siitä tuon sanoiksi virkki: "Mehiläinen, lintuseni! <br /> :Lennä tuonne toisialle, ylitse meren yheksän <br /> :saarehen selällisehen, metisehen manterehen, <br /> :Tuurin uutehen tupahan, Palvoisen laettomahan! <br /> :Siell' on mettä mieluhista, siellä voietta hyveä, <br /> :joka suonihin sopivi, jäsenihin kelpoavi. <br /> :Tuop' on niitä voitehia, kanna niitä katsehia <br /> :vian päälle pannakseni, vammoille valellakseni!" :Mehiläinen, mies kepeä, taasen lenti liihytteli <br /> :ylitse meren yheksän, meri-puolen kymmenettä. <br /> :Lenti päivän, lenti toisen, lenti kohta kolmannenki, <br /> :ruokosella istumatta, lehellä levähtämättä, <br /> :saarehen selällisehen, metisehen manterehen, <br /> :korvalle tulisen kosken, pyhän virran pyörtehelle. :Siellä mettä keitettihin, rasvoja rakennettihin, <br /> :pikkuisissa pottiloissa, kaunoisissa kattiloissa, <br /> :peukalon mahuttavissa, sormenpään sovittavissa. :Mehiläinen, mies kepeä, saip' on niitä voitehia. <br /> :Vähän aikoa kuluvi, pikkuisen pirahtelevi: <br /> :jo tulla turahtelevi, saa'a saaveroittelevi, <br /> :kuusi kuppia sylissä, seitsemän selän takana, <br /> :ne on täynnä voitehia, täynnä rasvoja hyviä. :Itse äiti Lemminkäisen voiti noilla voitehilla, <br /> :yheksillä voitehilla, kaheksilla katsehilla: <br /> :ei vielä apua saanut, tok' ei tuostana tavannut. :Niin sanoi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Mehiläinen, ilman lintu! Lennä tuonne kolmas kerta <br /> :ylähäksi taivosehen, päälle taivosen yheksän! <br /> :Siell' on viljalta simoa, siellä mettä mielin määrin, <br /> :joilla ennen Luoja loitsi, puheli puhas Jumala, <br /> :voiti Luoja lapsiansa pahan vallan vammaksissa. <br /> :Kasta siipesi simassa, sulkasi sulassa meessä, <br /> :tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kaapussasi <br /> :kipehille voitehiksi, vammoille valantehiksi!" :Mehiläinen, mielilintu, hänpä tuon sanoiksi saatti: <br /> :"Mitenkä mä sinne pääsen, minä mies vähäväkinen!" :"Hyvä on sinne päästäksesi, kaunis kaapsahellaksesi: <br /> :yli kuun, alatse päivän, toivon tähtien välitse. <br /> :Lennät päivän löyhyttelet kuutamoisen kulmaluille, <br /> :siitä toisen siuottelet otavaisen olkapäille, <br /> :kolmannen kohotteleihet seitsentähtisen selälle; <br /> :siit' on matkoa palanen, pikkarainen piiramata <br /> :perille pyhän Jumalan, asunnoille autuahan." :Mehiläinen maasta nousi, simasiipi mättähältä; <br /> :jopa lenti löyhytteli, pienin siivin siuotteli. <br /> :Lenti kuun keheä myöten, päivän päärmettä samosi, <br /> :otavaisten olkapäitse, seitsentähtyen selitse: <br /> :lenti Luojan kellarihin, kamarihin kaikkivallan. <br /> :Siellä voietta tehä'än, rasvoja rakennetahan <br /> :hope'isissa paoissa, kultaisissa kattiloissa: <br /> :mettä kiehui keskimaissa, laoilla suloa voita, <br /> :simoa suvinenässä, päässä pohja rasvaisia. :Mehiläinen, ilman lintu, sai siitä simoja kyllin, <br /> :metosia mielin määrin. Oli aikoa vähäinen: <br /> :jo tulla tuhuttelevi, saa'a käärähyttelevi <br /> :sata sarvea sylissä, tuhat muuta muhkurata; <br /> :missä mettä, kussa vettä, kussa voietta parasta. :Siitä äiti Lemminkäisen otti suuhunsa omahan, <br /> :noita koitti kielellänsä, hyvin maistoi mielellänsä: <br /> :"Nämät on niitä voitehia, kaikkivallan katsehia, <br /> :joillapa Jumala voiti, Luoja vammoja valeli." :Siitä voiti voipunutta, pahoin-tullutta paranti. <br /> :Voiti luun lomia myöten, jäsenten rakoja myöten, <br /> :voiti alta, voiti päältä, kerran keskeä sivalti. <br /> :Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Nouse pois makoamasta, ylene uneksimasta <br /> :näiltä paikoilta pahoilta, kovan onnen vuotehelta!" :Nousi mies makoamasta, heräsi uneksimasta. <br /> :Jop' on saattavi sanoa, itse kielin kertoella: <br /> :"Viikon, utra, uinaelin, kauan, malkio, makasin! <br /> :Makasin unen makean, sikeäisen siuvattelin." :Sanoi äiti Lemminkäisen, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Oisit maannut kauemminki, vielä viikomman venynyt <br /> :ilman äitittä pahatta, katalatta kantajatta. :"Sano nyt, poikani poloinen, kerro korvin kuullakseni: <br /> :mi sinun Manalle saattoi, työnti Tuonelan jokehen?" :Sanoi lieto Lemminkäinen, vastaeli äitillensä: <br /> :"Märkähattu karjanpaimen, Untamolan umpisilmä, <br /> :se minun Manalle saattoi, työnti Tuonelan jokehen. <br /> :Vesikyyn ve'estä nosti, lapokyyn on lainehesta <br /> :vasten vaivaista minua; enkä tuota tiennytkänä, <br /> :en tiennyt vesun vihoa, umpiputken ailuhia." :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Voipa miestä mieletöintä! <br /> :Kehuit noiat noituvasi, lappalaiset laulavasi: <br /> :et tieä vesun vihoa, umpiputken ailuhia! <br /> :Veestä on vesusen synty, umpiputken lainehista, <br /> :allin aivoista hyvistä, meripääskyn pään sisästä. <br /> :Sylki Syöjätär vesille, laski laatan lainehille; <br /> :vesi sen pitkäksi venytti, päivä paistoi pehmeäksi. <br /> :Siitä tuuli tuuitteli, ve'en henki heilutteli, <br /> :aallot rannalle ajeli, tyrsky maalle tyyräeli." :Siitä äiti Lemminkäisen tuuitteli tuttuansa <br /> :entisillehen eville, muinaisille muo'oillensa, <br /> :pikkuista paremmaksiki, ehommaksi entistänsä. <br /> :Kysyi siitä poialtansa, jos oli mitä vajoa. :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Viel' olen äijeä vajoa: <br /> :tuollapa syämykseni, tuolla tuntoni makaapi <br /> :noissa Pohjan neitosissa, kaunoisissa kassapäissä. <br /> :Homekorva Pohjan eukko eip' on anna tyttöänsä <br /> :ilman allin ampumatta, joutsenen osoamatta <br /> :tuosta Tuonelan joesta, pyhän virran pyörtehestä." :Sanoi äiti Lemminkäisen, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Heitä herjät joutsenesi, anna allien asua <br /> :Tuonen mustassa joessa, palavissa pyörtehissä! <br /> :Sie lähe kotiperille kanssa äitisi katalan! <br /> :Vielä kiitä onneasi, julkista Jumalatasi, <br /> :kun antoi avun totisen, vielä henkihin herätti <br /> :Tuonen tieltä tiettävältä, Manalan majan periltä! <br /> :En minä mitänä voisi, en mitänä itsestäni, <br /> :ilman armotta Jumalan, toimetta totisen Luojan." :Siitä lieto Lemminkäinen jo kohta kotia läksi <br /> :kanssa armahan emonsa, kera valtavanhempansa. :Sinne nyt Kaukoni kaotan, heitän lieto Lemminkäisen <br /> :virrestäni viikommaksi. Väännän virteni välehen, <br /> :lasken laulun toisa'alle, työnnän uuelle uralle. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Neljästoista runo|Neljästoista runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kuudestoista runo|Kuudestoista runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 97 770 2006-06-19T14:38:28Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Louhi, Pohjolan emäntä, sai sanoman korvihinsa <br /> :Väinölän eleleväksi, Kalevalan kasvavaksi <br /> :sammon saauilla muruilla, kirjokannen kappaleilla. :Tuo tuota kovin kaehti. Itse aina arvelevi, <br /> :minkä surman suorittaisi, kunka kuoleman kokisi <br /> :tuolle Väinölän väelle, kansalle kalevalaisten. :Ukkoa rukoelevi, Pauannetta palvoavi: <br /> :"Oi Ukko, ylijumala! Kaataos Kalevan kansa <br /> :rakehilla rautaisilla, neuloilla teräsnenillä! <br /> :Tahikka tauilla tapata, surmoa suku katala, <br /> :miehet pitkille pihoille, naiset läävän lattioille!" :Tyttö oli Tuonelan sokea, Loviatar, vaimo vanha, <br /> :pahin Tuonen tyttäriä, ilke'in manattaria, <br /> :alku kaikille pahoille, tuhansille turmioille. <br /> :Sill' oli muoto mustanlainen, iho inhon-karvallinen. :Tuopa musta Tuonen tyttö, Ulappalan umpisilmä, <br /> :teki tielle vuotehensa, pahnansa pahalle maalle. <br /> :Selin tuulehen makasi, kaltoin säähän karkeahan, <br /> :perin viimahan viluhun, kohin päivänkoittehesen. :Tuli suuri tuulen puuska, iästä iso vihuri, <br /> :tuuli tuhman raskahaksi, kostutti kohulliseksi <br /> :aholla vesattomalla, maalla mättähättömällä. :Kantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata; <br /> :kantoi kuuta kaksi, kolme, neljännenki, viiennenki, <br /> :kuuta seitsemän, kaheksan, ympäri yheksän kuuta, <br /> :vaimon vanha'an lukuhun kuuta puolen kymmenettä. :Yheksännen kuun lopulla, kuun alulla kymmenennen <br /> :kohtu kääntyvi kovaksi, painuvi pakolliseksi; <br /> :eikä synny syntyminen, luovu luomaiset sikiöt. :Siirrälti sijan aloa, paneutti toisen paikan. <br /> :Meni portto poikimahan, tulen lautta lapsimahan <br /> :kahen kallion välihin, viien vuoren viukelohon: <br /> :eipä tuolla synty synny, luovu luomainen sikiö. :Etsi synnytössijoa, vatsansa vajennusmaata <br /> :heiluvilla hettehillä, läikkyvillä lähtehillä: <br /> :ei siellä sijoa saanut, vajennusta vatsallensa. :Synnytteli poikiansa, vajenteli vatsoansa <br /> :kuohussa tulisen kosken, ve'en vankan vääntehessä, <br /> :yheksän; <br /> :vaan ei vielä synty synny, kehnon kohtu ei kevene. :Alkoi itkeä iletys, parkua paha kuvatus. <br /> :Ei tieä, mihin menisi, kunne kulkea pitäisi <br /> :vatsansa vajentamahan, poikiansa poikimahan. :Puhui pilvestä Jumala, lausui Luoja taivahalta: <br /> :"Tuoll' on suolla kolmisoppi rannalla meryttä vasten, <br /> :pimeässä Pohjolassa, sangassa Sariolassa. <br /> :Mene sinne poikimahan, kohtusi keventämähän! <br /> :Siellä silma tarvitahan, väkeäsi vuotetahan." :Tuopa musta Tuonen tyttö, ilkeä Manalan impi, <br /> :tuli Pohjolan tuville, Sariolan saunan maille <br /> :latomahan lapsiansa, saamahan sikiöitänsä. :Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, <br /> :vei tuon saunahan saloa, kylin kylpyhuonehesen, <br /> :kyläkunnan kuulematta, sanan saamatta kylähän. :Lämmitti saloa saunan, rikenehen riuahutti; <br /> :oluella ukset voiti, kasti kaljalla saranat, <br /> :jottei ukset ulvonunna, saranat narahtanunna. :Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Kave eukko, luonnon tyttö, kave kultainen, korea, <br /> :jok' olet vanhin vaimoloita, ensin emä itselöitä! <br /> :Juokse polvesta merehen, vyö lapasta lainehesen, <br /> :ota kiiskiltä kinoa, matehelta nuljaskata, <br /> :jolla voiat luun lomia, sivelet sivuja myöten, <br /> :päästät piian pintehistä, vaimon vatsanvääntehistä, <br /> :tästä tuskasta kovasta, vatsantyöstä vaikeasta! :"Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko, ylijumala, <br /> :tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa! <br /> :Tääll' on piika pintehessä, vaimo vatsanvääntehessä <br /> :saunassa savun seassa, kylän kylpyhuonehessa. :"Ota kultainen kurikka kätehesi oikeahan! <br /> :Sillä haittoja hajota, pihtipuoliset porota, <br /> :lukot Luojan lonkahuta, takasalvat poikki taita <br /> :mennä suuren, mennä pienen, kulkea vähäväkisen!" :Siinä tuo paha pahennus, Tuonen tyttö umpisilmä <br /> :jopa vatsansa vajenti, latoi lapsensa vihaiset <br /> :alla vaipan vaskikirjan, alla uutimen utuisen. :Teki poikoa yheksän yhtenä kesäisnä yönä, <br /> :yhen löylyn lyötävillä, yhen saunan saatavilla, <br /> :yhestä vatsan väestä, kohuntäyestä kovasta. :Nimitteli poikiansa, laaitteli lapsiansa, <br /> :kuin kuki tekemiänsä, itse ilmi luomiansa: <br /> :minkä pisti pistokseksi, kunka änkäsi ähyksi, <br /> :minkä laati luuvaloksi, kunka riieksi risasi; <br /> :minkä painoi paiseheksi, kunka ruohutti ruveksi, <br /> :minkä syöjäksi sysäsi, kunka ruhtosi rutoksi. :Jäi yksi nimittämättä, poika pahnan-pohjimmainen. <br /> :Senpä sitte käski tuonne, työnti velhoiksi vesille, <br /> :noi'iksi noroperille, katehiksi kaikin paikoin. :Louhi, Pohjolan emäntä, muut on käski käyä tuonne <br /> :nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen. <br /> :Ärrytti äkäiset luomat, tavattomat tauit työnti <br /> :vasten Väinölän väkeä, surmaksi su'un Kalevan. :Pojat Väinölän potevi, läsivi Kalevan kansa <br /> :tautia tavattomia, nimen tietämättömiä: <br /> :alta lattiat lahovi, päältä peite märkänevi. :Silloin vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :läksi päitä päästämähän, henkiä lunastamahan, <br /> :läksi Tuonelle sotahan, kera tauin tappelohon. :Saattoi saunan lämpimäksi, kivet löylyn lyötäväksi <br /> :puuhu'illa puhtahilla, ve'en tuomilla haloilla. <br /> :Vei on vettä verhossansa, kantoi vastat varjossansa, <br /> :hauteli haluiset vastat, satalatvat lauhutteli. :Löi siitä simaisen löylyn, mesilöylyn löyhäytti <br /> :läpi kuumien kivien, palavojen paaterojen. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Tule nyt löylyhyn, Jumala, iso ilman, lämpimähän <br /> :tekemähän terveyttä, rauhoa rakentamahan! <br /> :Pyyhi pois pyhät kipunat, pyhät saastat sammuttele, <br /> :lyötä maahan liika löyly, paha löyly pois lähetä, <br /> :ettei polta poikiasi, turmele tekemiäsi! :"Minkä vettä viskaelen noille kuumille kiville, <br /> :se me'eksi muuttukohon, simaksi sirahtakohon! <br /> :Juoskohon joki metinen, simalampi laikkukohon <br /> :läpi kiukahan kivisen, läpi saunan sammalisen! :"Ei nyt meitä syyttä syöä eikä tauitta tapeta, <br /> :ei luvatta suuren Luojan, ilman surmatta Jumalan. <br /> :Kenpä meitä syyttä söisi, suuhunsa omat sanansa, <br /> :päähänsä pahat panonsa, ajatukset itsehensä! :"Jos ei minussa miestä liene, urosta Ukon pojassa <br /> :rikkehistä riisumahan, päättehistä päästämähän, <br /> :onp' on itsessä Ukossa, joka pilviä pitävi, <br /> :poutapilvessä asuvi, hattaroissa hallitsevi. :"Oi Ukko, ylijumala, pilven-päällinen jumala! <br /> :Tule tänne tarvittaissa, ajaite anottaessa <br /> :nämä tuskat tuntemahan, hätäpäivät häätämähän, <br /> :rikonnaiset riisumahan, puutunnaiset purkamahan! :"Tuo mulle tulinen miekka, säkehinen säilä kanna, <br /> :jolla ma pahat pitelen, ilkeät iki asetan, <br /> :tuskat tuulen teitä myöten, kivut aavoillen ahoille! :"Tuonne ma kipuja kiistän, tuonne tuskia manoan <br /> :kivisihin kellarihin, rautaisihin raunioihin, <br /> :kiviä kivistämähän, paasia pakottamahan. <br /> :Ei kivi kipuja itke, paasi ei vaivoja valita, <br /> :vaikka paljo pantahisi, määrättä mätettähisi. :"Kiputyttö, Tuonen neiti, joka istut kipukivellä <br /> :joen kolmen juoksevassa, veen kolmen jaka'imessa <br /> :jauhaen kipukiveä, Kipuvuorta väännätellen! <br /> :Käy kivut kereämähän kitahan kiven sinisen, <br /> :tahi vieretä vetehen, syytäise meren syvähän, <br /> :tuulen tuntumattomahan, päivän paistamattomahan! :"Kun ei tuosta kyllin liene, Kivutar, hyvä emäntä, <br /> :Vammatar, valio vaimo, tule kanssa, käy keralla <br /> :tekemähän terveyttä, rauhoa rakentamahan! <br /> :Tee kivut kivuttomaksi, vammat värjymättömäksi, <br /> :jotta saisi sairas maata, huono huoletta levätä, <br /> :tuskahinen tunnin olla, vikahinen vieretellä! :"Ota kivut kippasehen, vaivat vaskivakkasehen, <br /> :kivut tuonne vieäksesi, vammat vaivutellaksesi <br /> :keskelle Kipumäkeä, Kipuvuoren kukkulata! <br /> :Siellä keittäös kipuja pikkuisessa kattilassa, <br /> :yhen sormen mentävässä, peukalon mahuttavassa! :"Kivi on keskellä mäkeä, reikä keskellä kiveä, <br /> :jok' on väätty vääntiällä, puhkaistu purasimella: <br /> :siihen kivut kiskotahan, pahat vammat vallatahan, <br /> :tuskat tuimat tungetahan, pakkopäivät painetahan <br /> :öin yrittämättömiksi, päivin pääsemättömiksi." :Siitä vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :vielä voiteli vikoja, noita vammoja valeli <br /> :yheksillä voitehilla, kaheksilla katsehilla. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Oi Ukko, ylijumala, mies on vanha taivahinen! <br /> :Iätä iästä pilvi, nosta lonka luotehesta, <br /> :länkä lännestä lähetä! Sa'a mettä, sa'a vettä <br /> :kipehille voitehiksi, vammoille valantehiksi! :"En minä mitänä voine, kun ei Luojani luvanne. <br /> :Avun Luoja antakohon, avun tuokohon Jumala <br /> :minun silmin nähtyäni, käsin päällä käytyäni, <br /> :suin sulin puheltuani, hengin henkäeltyäni! :"Kuhun ei käteni käyne, käyköhön käet Jumalan; <br /> :kuhun ei sormeni sopine, sopikohon Luojan sormet! <br /> :Luojan on somemmat sormet, Luojan kämmenet käpeät. :"Tule nyt, Luoja, loitsimahan, Jumala, puhelemahan, <br /> :kaikkivalta, katsomahan! Tehkös yöllä terveheksi, <br /> :päivällä imanteheksi, jottei tuska päällä tunnu, <br /> :kipu keskeä kivistä, pakko ei syämehen paneite, <br /> :jottei tunnu pikkuistana, vaivoa vähäistäkänä <br /> :sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana!" :Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :sillä riisui rikkehiä, purkaeli puuttehia. <br /> :Poies poisti poikenluomat, paranti pahat panoset, <br /> :päästi kansan kuolemasta, Kalevan katoamasta. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Neljäsviidettä runo|Neljäsviidettä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kuudesviidettä runo|Kuudesviidettä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 98 733 2006-06-19T14:30:53Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Siitä vanha Väinämöinen itse korjasta kohosi, <br /> :nousi reestä nostamatta, yleni ylentämättä; <br /> :tuosta pirttihin tulevi, alle kattojen ajaikse. :Tuoahan hopeatuoppi, kultakannu kannetahan: <br /> :ei veä vähäistäkänä, pikkuistakana piätä <br /> :verta vanhan Väinämöisen, hurmetta jalon urohon. :Ukko uunilta urahti, halliparta paukutteli: <br /> :"Mi sinä lienet miehiäsi ja kuka urohiasi? <br /> :Verta on seitsemän venettä, kantokorvoa kaheksan <br /> :sun, poloinen, polvestasi lattialle laskettuna! <br /> :Muut on muistaisin sanaset, vaan en arvoa alusta, <br /> :mist' on rauta syntynynnä, kasvanunna koito kuona." :Silloin vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Itse tieän rauan synnyn, arvoan alun teräksen: <br /> :ilma on emoja ensin, vesi vanhin veljeksiä, <br /> :rauta nuorin veljeksiä, tuli kerran keskimäinen. :"Tuo Ukko, ylinen luoja, itse ilmojen jumala, <br /> :ilmasta ve'en eroitti, veestä maati manterehen. <br /> :Rauta on raukka syntymättä, syntymättä, kasvamatta. :"Ukko, ilmoinen jumala, hieroi kahta kämmentänsä, <br /> :mykelti molempiansa vasemmassa polven päässä. <br /> :Siitä syntyi kolme neittä, koko kolme luonnotarta <br /> :rauan ruostehen emoiksi, suu sinervän siittäjiksi. :"Neiet käyä notkutteli, astui immet pilven äärtä <br /> :utarilla uhkuvilla, nännillä pakottavilla. <br /> :Lypsit maalle maitojansa, uhkutit utariansa; <br /> :lypsit maille, lypsit soil?e, lypsit vienoille vesille. :"Yksi lypsi mustan maion: vanhimpainen neitosia; <br /> :toinen valkean valutti: keskimäinen neitosia; <br /> :kolmas puikutti punaisen: nuorimpainen neitosia. :"Ku on lypsi mustan maion, siitä syntyi meltorauta; <br /> :ku on valkean valutti, siit' on tehtynä teräkset; <br /> :ku on puikutti punaisen, siit' on saatu rääkyrauta. :"Olipa aikoa vähäinen. Rauta tahteli tavata <br /> :vanhempata veikkoansa, käyä tulta tuntemahan. :"Tuli tuhmaksi rupesi, kasvoi aivan kauheaksi: <br /> :oli polttoa poloisen, rauta raukan, veikkosensa. :"Rauta pääsi piilemähän, piilemähän, säilymähän <br /> :tuon tuiman tulen käsistä, suusta valkean vihaisen. :"Siitä sitte rauta piili, sekä piili jotta säilyi <br /> :heiluvassa hettehessä, läikkyvässä lähtehessä, <br /> :suurimmalla suon selällä, tuiman tunturin laella,. <br /> :jossa joutsenet munivat, hanhi poiat hautelevi. :"Rauta suossa soikottavi, veteläisessä venyvi; <br /> :piili vuoen, piili toisen, piili kohta kolmannenki <br /> :kahen kantosen välissä, koivun kolmen juuren alla. <br /> :Ei toki pakohon pääsnyt tulen tuimista käsistä; <br /> :piti tulla toisen kerran, lähteä tulen tuville <br /> :astalaksi tehtäessä, miekaksi taottaessa. :"Susi juoksi suota myöten, karhu kangasta samosi; <br /> :suo liikkui suen jälessä, kangas karhun kämmenissä; <br /> :siihen nousi rautaruoste ja kasvoi teräskaranko <br /> :suen sorkkien sijoille, karhun kannan kaivamille. :"Syntyi seppo Ilmarinen, sekä syntyi jotta kasvoi. <br /> :Se syntyi sysimäellä, kasvoi hiilikankahalla <br /> :vaskinen vasara käessä, pihet pikkuiset piossa. :"Yöllä syntyi Ilmarinen, päivällä pajasen laati. <br /> :Etsi paikkoa pajalle, levitystä lietsimille. <br /> :Näki suota salmekkehen, maata märkeä vähäisen, <br /> :läksi tuota katsomahan, likeltä tähyämähän: <br /> :tuohon painoi palkehensa, tuohon ahjonsa asetti. :"Jo joutui suen jälille, karhun kantapään sijoille; <br /> :näki rautaiset orahat, teräksiset tierottimet <br /> :suen suurilla jälillä, karhun kämmenen tiloilla. :"Sanovi sanalla tuolla: 'Voi sinua, rauta raukka, <br /> :kun olet kurjassa tilassa, alahaisessa asussa, <br /> :suolla sorkissa sutosen, aina karhun askelissa!' :"Arvelee, ajattelevi: 'Mitä tuostaki tulisi, <br /> :josp' on tunkisin tulehen, ahjohon asettelisin?' :"Rauta raukka säpsähtihe, säpsähtihe, säikähtihe, <br /> :kun kuuli tulen sanomat, tulen tuimat maininnaiset. :"Sanoi seppo Ilmarinen: 'Ellös olko milläskänä! <br /> :Tuli ei polta tuttuansa, herjaele heimoansa. <br /> :Kun tulet tulen tuville, valkean varustimille, <br /> :siellä kasvat kaunihiksi, ylenet ylen ehoksi: <br /> :miesten miekoiksi hyviksi, naisten nauhan päättimiksi.' :"Senp' on päivyen perästä rauta suosta sotkettihin, <br /> :vetelästä vellottihin, tuotihin sepon pajahan. :"Tuon seppo tulehen tunki, alle ahjonsa ajeli. <br /> :Lietsoi kerran, lietsoi toisen, lietsoi kerran kolmannenki: <br /> :rauta vellinä viruvi, kuonana kohaelevi, <br /> :venyi vehnäisnä tahasna, rukihisna taikinana <br /> :sepon suurissa tulissa, ilmivalkean väessä. :"Siinä huuti rauta raukka: 'Ohoh seppo Ilmarinen! <br /> :Ota pois minua täältä tuskista tulen punaisen!' :"Sanoi seppo Ilmarinen: 'Jos otan sinun tulesta, <br /> :ehkä kasvat kauheaksi, kovin raivoksi rupeat, <br /> :vielä veistät veljeäsi, lastuat emosi lasta.' :"Siinä vannoi rauta raukka, vannoi vaikean valansa <br /> :ahjolla, alasimella, vasaroilla, valkkamilla; <br /> :sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :'Onpa puuta purrakseni, kiven syäntä syöäkseni, <br /> :etten veistä veikkoani, lastua emoni lasta. :Parempi on ollakseni, eleäkseni ehompi <br /> :kulkijalla kumppalina, käyvällä käsiasenna, <br /> :kuin syöä omaa sukua, heimoani herjaella.' :"Silloin seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :rauan tempasi tulesta, asetti alasimelle; <br /> :rakentavi raukeaksi, tekevi teräkaluiksi, <br /> :keihä'iksi, kirvehiksi, kaikenlaisiksi kaluiksi. :"Viel' oli pikkuista vajalla, rauta raukka tarpehessa: <br /> :eipä kiehu rauan kieli, ei sukeu suu teräksen, <br /> :rauta ei kasva karkeaksi ilman veessä kastumatta. :"Siitä seppo Ilmarinen itse tuota arvelevi. <br /> :Laati pikkuisen poroa, lipeäistä liuotteli <br /> :teräksenteko-mujuiksi, rauankarkaisu-vesiksi. :"Koitti seppo kielellänsä, hyvin maistoi mielellänsä; <br /> :itse tuon sanoiksi virkki: 'Ei nämät hyvät minulle <br /> :teräksenteko-vesiksi, rautojen rakentomaiksi.' :"Mehiläinen maasta nousi, sinisiipi mättähästä. <br /> :Lentelevi, liitelevi ympäri sepon pajoa. :"Niin seppo sanoiksi virkki: 'Mehiläinen, mies kepeä! <br /> :Tuo simoa siivessäsi, kanna mettä kielessäsi <br /> :kuuen kukkasen nenästä, seitsemän on heinän päästä <br /> :teräksille tehtäville, rauoille rakettaville!' :"Herhiläinen, Hiien lintu, katselevi, kuuntelevi, <br /> :katseli katon rajasta, alta tuohen tuijotteli <br /> :rautoja rakettavia, teräksiä tehtäviä. :"Lenteä hyrähtelevi; viskoi Hiien hirmuloita, <br /> :kantoi käärmehen kähyjä, maon mustia mujuja, <br /> :kusiaisen kutkelmoita, sammakon salavihoja <br /> :teräksenteko-mujuihin, rauankarkaisu-vetehen. :"Itse seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, <br /> :luulevi, ajattelevi mehiläisen tulleheksi, <br /> :tuon on mettä tuoneheksi, kantaneheksi simoa. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: 'Kas nämät hyvät minulle <br /> :teräksenteko-vesiksi, rautojen rakentamiksi!' :"Siihen tempasi teräksen, siihen kasti rauta raukan <br /> :pois tulesta tuotaessa, ahjosta otettaessa. :"Sai siitä teräs pahaksi, rauta raivoksi rupesi, <br /> :petti, vaivainen, valansa, söi kuin koira kunniansa: <br /> :veisti, raukka, veljeänsä, sukuansa suin piteli, <br /> :veren päästi vuotamahan, hurmehen hurahtamahan." :Ukko uunilta urahti, parta lauloi, pää järähti: <br /> :"Jo nyt tieän rauan synnyn, tajuan tavat teräksen. :"Ohoh sinua, rauta raukka, rauta raukka, koito kuona, <br /> :teräs tenhon-päivällinen! Siitäkö sinä sikesit, <br /> :siitä kasvoit kauheaksi, ylen suureksi sukesit? :"Et sä silloin suuri ollut etkä suuri etkä pieni, <br /> :et kovin koreakana etkä äijältä äkäinen, <br /> :kun sa maitona makasit, rieskasena riuottelit <br /> :nuoren neitosen nisissä, kasvoit immen kainalossa <br /> :pitkän pilven rannan päällä, alla taivahan tasaisen. :"Etkä silloin suuri ollut, et ollut suuri etkä pieni, <br /> :kun sa liejuna lepäsit, seisoit selvänä vetenä <br /> :suurimmalla suon selällä, tuiman tunturin laella, <br /> :muutuit tuolla maan muraksi, ruostemullaksi rupesit. :"Etkä silloin suuri ollut, et ollut suuri etkä pieni, <br /> :kun sua hirvet suolla hieroi, peurat pieksi kankahalla, <br /> :susi sotki sorkillansa, karhu kämmennyisillänsä. :"Etkä silloin suuri ollut, et ollut suuri etkä pieni, <br /> :kun sa suosta sotkettihin, maan muasta muokattihin, <br /> :vietihin sepon pajahan, alle ahjon Ilmarisen. :"Etkä silloin suuri ollut, et ollut suuri etkä pieni, <br /> :kun sa kuonana kohisit, läikyit lämminnä vetenä <br /> :tuimissa tulisijoissa, vannoit vaikean valasi <br /> :ahjolla, alasimella, vasaroilla, valkkamilla, <br /> :sepon seisontasijoilla, takehinta-tanterilla. :"Joko nyt suureksi sukenit, äreäksi ärtelihit, <br /> :rikoit, vaivainen, valasi, söit kuin koira kunniasi, <br /> :kun sa syrjit syntyäsi, sukuasi suin pitelit? :"Ku käski pahalle työlle, kenp' on kehnolle kehoitti? <br /> :Isosiko vai emosi vaiko vanhin veljiäsi <br /> :vai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri? :"Ei isosi, ei emosi eikä vanhin veljiäsi, <br /> :ei nuorin sisariasi eikä muu sukusi suuri: <br /> :itse teit tihua työtä, katkoit kalmankarvallista. :"Tule nyt työsi tuntemahan, pahasi parantamahan,. <br /> :ennenkuin sanon emolle, vanhemmallesi valitan! <br /> :Enemp' on emolla työtä, vaiva suuri vanhemmalla, <br /> :kun poika pahoin tekevi, lapsi tuhmin turmelevi. :"Piäty, veri, vuotamasta, hurme, huppelehtamasta, <br /> :päälleni päräjämästä, riuskumasta rinnoilleni! <br /> :Veri, seiso kuni seinä, asu, hurme, kuni aita, <br /> :kuin miekka meressä seiso, saraheinä sammalessa, <br /> :paasi pellon pientaressa, kivi koskessa kovassa! :"Vaan jos mieli laatinevi liikkua lipeämmästi, <br /> :niin sä liikkuos lihassa sekä luissa luistaellos! <br /> :Sisässä sinun parempi, alla kalvon kaunihimpi, <br /> :suonissa sorottamassa sekä luissa luistamassa, <br /> :kuin on maahan vuotamassa, rikoille ripajamassa. :"Et sä, maito, maahan joua, nurmehen, veri viatoin, <br /> :miesten hempu, heinikkohon, kumpuhun, urosten kulta. <br /> :Syämessä sinun sijasi, alla keuhkon kellarisi; <br /> :sinne siirräite välehen, sinne juoskos joutuisasti! <br /> :Et ole joki juoksemahan etkä lampi laskemahan, <br /> :suohete solottamahan, venelotti vuotamahan. :"Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta, punainen, putoamasta! <br /> :Kun et tyy'y, niin tyrehy! Tyytyi ennen Tyrjän koski, <br /> :joki Tuonelan tyrehtyi, meri kuivi, taivas kuivi <br /> :sinä suurna poutavuonna, tulivuonna voimatoinna. :"Jos et tuostana totelle, viel' on muita muistetahan, <br /> :uuet keinot keksitähän: huuan Hiiestä patoa, <br /> :jolla verta keitetähän, hurmetta varistetahan, <br /> :ilman tilkan tippumatta, punaisen putoamatta, <br /> :veren maahan vuotamatta, hurmehen hurajamatta. :"Kun ei lie minussa miestä, urosta Ukon pojassa <br /> :tämän tulvan tukkijaksi, suonikosken sortajaksi, <br /> :onp' on taatto taivahinen, pilven-päällinen jumala, <br /> :joka miehistä pätevi, urohista kelpoavi <br /> :veren suuta sulkemahan, tulevata tukkimahan. :"Oi Ukko, ylinen luoja, taivahallinen jumala! <br /> :Tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa! <br /> :Tunge turpea kätesi, paina paksu peukalosi <br /> :tukkeheksi tuiman reiän, paikaksi pahan veräjän! <br /> :Veä päälle lemmen lehti, kultalumme luikahuta <br /> :veren tielle telkkimeksi, tulevalle tukkeheksi, <br /> :jottei parsku parralleni, valu vaaterievuilleni!" :Sillä sulki suun vereltä, tien on telkki hurmehelta. <br /> :Pani poikansa pajahan tekemähän voitehia <br /> :noista heinän helpehistä, tuhatlatvan tutkaimista, <br /> :me'en maahan vuotajista, simatilkan tippujista. :Poikanen meni pajahan, läksi voitehen tekohon; <br /> :tuli tammi vastahansa. Kysytteli tammeltansa: <br /> :"Onko mettä oksillasi, alla kuoresi simoa?" :Tammi taiten vastoavi: "Päivänäpä eilisenä <br /> :sima tippui oksilleni, mesi latvalle rapatti <br /> :pilvistä pirisevistä, hattaroista haihtuvista." :Otti tammen lastuloita, puun murskan murenemia; <br /> :otti heiniä hyviä, ruohoja monennäköjä, <br /> :joit' ei nähä näillä mailla kaikin paikoin kasvaviksi. <br /> :Panevi pa'an tulelle, laitti keiton kiehumahan <br /> :täynnä tammen kuoriloita, heiniä hyvännäköjä. :Pata kiehui paukutteli kokonaista kolme yötä, <br /> :kolme päiveä keväistä. Siitä katsoi voitehia, <br /> :onko voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. :Ei ole voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. <br /> :Pani heiniä lisäksi, ruohoa monennäöistä, <br /> :kut oli tuotu toisialta, sa'an taipalen takoa <br /> :yheksältä loitsijalta, kaheksalta katsojalta. :Keitti vielä yötä kolme, ynnähän yheksän yötä. <br /> :Nostavi pa'an tulelta, katselevi voitehia, <br /> :onko voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. :Olipa haapa haaraniekka, kasvoi pellon pientarella. <br /> :Tuon murha murenti poikki, kaikki kahtia hajotti; <br /> :voiti niillä voitehilla, katsoi niillä katsehilla. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Kun lie näissä voitehissa <br /> :vian päälle vietävätä, vammoille valettavata, <br /> :haapa, yhtehen paratkos ehommaksi entistäsi!" :Haapa yhtehen parani ehommaksi entistänsä, <br /> :kasvoi päältä kaunihiksi, alta aivan terveheksi. :Siitä koitti voitehia, katselevi katsehia, <br /> :koitteli kiven koloihin, paasien pakahtumihin: <br /> :jo kivet kivihin tarttui, paaet paatehen rupesi. :Tuli poikanen pajasta tekemästä voitehia, <br /> :rasvoja rakentamasta; ne työnti ukon kätehen: <br /> :"Siin' on voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset, <br /> :vaikka vuoret voitelisit, kaikki kalliot yheksi." :Koki ukko kielellänsä, maistoi suullansa sulalla, <br /> :tunsi katsehet hyviksi, voitehet vaka'isiksi. :Siitä voiti Väinämöistä, pahoin-tullutta paranti, <br /> :voiti alta, voiti päältä, kerta keskeä sivalti. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: :"En liiku omin lihoini, liikun Luojani lihoilla, <br /> :en väiky omin väkini, väikyn väellä kaikkivallan, <br /> :en puhu omalla suulla, puhelen Jumalan suulla. <br /> :Josp' on mulla suu suloinen, suloisempi suu Jumalan, <br /> :jospa on kaunoinen käteni, käsi Luojan kaunihimpi." :Kun oli voie päälle pantu, nuot on katsehet vakaiset, <br /> :murti se puolipyörryksihin, Väinämöisen väännyksihin: <br /> :lyökse sinne, lyökse tänne, vaan ei löytänyt lepoa. :Niin ukko kipuja kiisti, työnti tuosta tuskapäitä <br /> :keskellä Kipumäkeä, Kipuvuoren kukkulalle <br /> :kiviä kivistämähän, paasia pakottamahan. :Tukun silkkiä sivalti, senpä leikkeli levyiksi, <br /> :senp' on katkoi kappaleiksi, sitehiksi suoritteli. <br /> :Sitoi niillä silkillänsä, kapaloivi kaunoisilla <br /> :polvea pojan pätöisen, varpahia Väinämöisen. :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Siteheksi Luojan silkki, Luojan kaapu katteheksi <br /> :tälle polvelle hyvälle, vakaisille varpahille! <br /> :Katso nyt, kaunoinen Jumala, varjele, vakainen Luoja, <br /> :jottei vietäisi vioille, vammoille veällettäisi!" :Siitä vanha Väinämöinen jo tunsi avun totisen. <br /> :Pian pääsi terveheksi; liha kasvoi kaunihiksi, <br /> :alta aivan terveheksi, keskeä kivuttomaksi, <br /> :vieriltä viattomaksi, päältä päärmehettömäksi, <br /> :ehommaksi entistänsä, paremmaksi tuonoistansa. <br /> :Jo nyt jaksoi jalka käyä, polvi polkea kykeni; <br /> :ei nuuru nimeksikänä vaikerra vähäistäkänä. :Siitä vanha Väinämöinen siirti silmänsä ylemmä, <br /> :katsahtavi kaunihisti päälle pään on taivosehen; <br /> :sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Tuoltapa aina armot käyvät, turvat tuttavat tulevat <br /> :ylähältä taivahasta, luota Luojan kaikkivallan. :"Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, <br /> :kun annoit avun minulle, tuotit turvan tuttavasti <br /> :noissa tuskissa kovissa, terän rauan raatamissa!" :Siitä vanha Väinämöinen vielä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Elkätte, etinen kansa, kansa vasta kasvavainen, <br /> :veikaten venettä tehkö, uhkaellen kaartakana! <br /> :Jumalass' on juoksun määrä, Luojassa lopun asetus, <br /> :ei uron osoannassa, vallassa väkevänkänä." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kahdeksas runo|Kahdeksas runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kymmenes runo|Kymmenes runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 99 754 2006-06-19T14:38:05Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Lemminkäinen, lieto poika, itse kaunis Kaukomieli, <br /> :saapi säkkihin evästä, kesävoita vakkahansa, <br /> :vuoeksensa voita syöä, toiseksi sianlihoa. <br /> :Siitä läksi piilemähän, sekä läksi jotta joutui. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo lähenki, jo pakenen <br /> :koko kolmeksi kesäksi, viitiseksi vuotoseksi. <br /> :Heitän maat matojen syöä, lehot ilvesten levätä, <br /> :pellot peuran piehtaroia, ahot hanhien asua. :"Hyvästi, hyvä emoni! Kun tulevi Pohjan kansa, <br /> :Pimentolan pitkä joukko päätäni kyselemähän, <br /> :sanopa samonneheksi, minun täältä menneheksi <br /> :saman kasken kaattuani, joka jo on leikattuna!" :Vetäisi venon vesille, laski laivan lainehille <br /> :teräksisiltä teloilta, vaskisilta valkamoilta. <br /> :Veti puuhun purjehia, vaattehia varpapuuhun; <br /> :itse istuvi perähän, laaittihe laskemahan <br /> :kokan koivuisen nojahan, melan vartevan varahan. :Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Puhu, tuuli, purjehesen, ahava, aja alusta! <br /> :Anna juosta puisen purren, mennä mäntyisen venehen <br /> :saarelle sanattomalle, niemelle nimettömälle!" :Tuuli tuuitti venoista, meren tyrsky työnnytteli <br /> :selviä selän vesiä, ulapoita auke'ita; <br /> :tuuitteli kuuta kaksi, kuun on kohta kolmannenki. :Tuossa istui niemen neiet rannalla meren sinisen; <br /> :katselevat, käänteleivät, silmät päin sinistä merta. <br /> :Kenpä vuotti veljeänsä, toivoi taattonsa tulevan; <br /> :sepä vasta varsin vuotti, joka vuotti sulhoansa. :Kaukoa näkyvi Kauko, Kaukon laiva loitompata: <br /> :on kuin pieni pilven lonka veen ja taivahan välillä. :Niemen neiet arvelevat, saaren impyet sanovat: <br /> :"Mipä tuo merellä outo, kupa kumma lainehilla? <br /> :Kun ollet omainen laiva, saaren pursi purjeniekka, <br /> :niin kohin kotia käänny, vasten saaren valkamoita: <br /> :saisimme sanomat kuulla, viestit mailta vierahilta, <br /> :rauhassako rantakansat vainko vainossa elävät." :Tuuli purjetta punovi, aalto laivoa ajeli. <br /> :Pian lieto Lemminkäinen luotti purren luotoselle, <br /> :laski laivan saaren päähän, saaren niemyen nenähän. :Sanoi tuonne saatuansa, tutkaeli tultuansa: <br /> :"Onko saarella sijoa, maata saaren manterella <br /> :veteä venettä maalle, purtta kuivalle kumota?" :Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: <br /> :"Onpa saarella sijoa, maata saaren manterella <br /> :veteä venettä maalle, purtta kuivalle kumota: <br /> :tääll' on valkamat varavat, rannat täynnänsä teloja, <br /> :jos saisit saoin venehin, tulisit tuhansin pursin." :Siitä lieto Lemminkäinen veälti venehen maalle, <br /> :purren puisille teloille. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Onko saarella tiloa, maata saaren manterella <br /> :piillä miehen pienekkäisen, paeta vähäväkisen <br /> :suurista sotajymyistä, terän miekan melskehistä?" :Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: <br /> :"Onpa saarella tiloa, maata saaren manterella <br /> :piillä miehen pienekkäisen, paeta vähäväkisen: <br /> :liiat meill' on linnat täällä, kalhot kartanot asua, <br /> :jos saisi sa'an urosta, tulisi tuhannen miestä." :Siitä lieto Lemminkäinen sanan virkki, noin nimesi: <br /> :"Onko saarella tiloa, maata saaren manterella, <br /> :pieni kolkka koivikkoa ja murunen muuta maata <br /> :minun kaski kaatakseni, hyvä huuhta raatakseni?" :Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: <br /> :"Ei ole saarella tiloa, maata saaren manterella <br /> :yhtä selkäsi sijoa, maata karpion aloa <br /> :sinun kaski kaataksesi, hyvä huuhta raataksesi: <br /> :saaren maat saroin jaettu, pellot pirstoin mittaeltu, <br /> :aholoista arpa lyöty, nurmista keräjät käyty." :Virkkoi lieto Lemminkäinen, kysyi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Onko saarella sijoa, maata saaren manterella <br /> :minun laulut laulellani, pitkät virret vieretellä? <br /> :Sanat suussani sulavat, ikenilläni itävät." :Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: <br /> :"Onpa saarella sijoa, maata saaren manterella <br /> :sinun laulut laulellasi, hyvät virret vieretellä, <br /> :lehot leikki lyöäksesi, tanner tanhuellaksesi." :Siitä lieto Lemminkäinen jopa loihe laulamahan. <br /> :Lauloi pihlajat pihoille, tammet keskitanhu'ille, <br /> :tammelle tasaiset oksat, joka oksallen omenan, <br /> :omenalle kultapyörän, kultapyörälle käkösen: <br /> :kun käki kukahtelevi, kulta suusta kuohahtavi, <br /> :vaski leuoilta valuvi, hopea hohahtelevi <br /> :kultaiselle kunnahalle, hope'iselle mäelle. :Vielä lauloi Lemminkäinen, vielä lauloi ja saneli, <br /> :lauloi hiekat helmilöiksi, kivet kaikki kiiltäviksi, <br /> :puut kaikki punertaviksi, kukat kullankarvaisiksi. :Siitä lauloi Lemminkäinen, lauloi kaivon kartanolle, <br /> :kultakannen kaivon päälle, kultakapan kannen päälle, <br /> :josta veikot vettä juovat, siskot silmiä pesevät. :Lauloi lammin tanterelle, lampihin siniset sorsat, <br /> :kulmat kulta, pää hopea, kaikki varpahat vasesta. :Imehtivät immet saaren, niemen neiet kummeksivat <br /> :Lemminkäisen laulantoa, urohon osoantoa. :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Laulaisin hyvänki virren, kaunihinki kaikuttaisin, <br /> :kun oisin katoksen alla, päässä pitkän pintapöyän. <br /> :Kun ei täytyne tupoa, lainattane lattiata, <br /> :jo puran sanat salolle, kaa'an virret viiakkohon." :Saaren impyet sanovat, niemen neiet arvelevat: <br /> :"On meillä tupia tulla, kalhot kartanot asua, <br /> :vieä virtesi vilusta, sanat saa'a ulkoisesta." :Siitä lieto Lemminkäinen heti tultua tupahan <br /> :lauloi tuopit tuonnempata päähän pitkän pintapöyän, <br /> :tuopit täytehen olutta, kannut kaunihit simoa, <br /> :va'it varpelaitehille, kupit kukkurakuvulle: <br /> :olipa olutta tuopit, mettä kannut kannettuna, <br /> :voita pantuna varalle ja siihen sianlihoa <br /> :syöä lieto Lemminkäisen, Kaukomielen mielitellä. :Kovin on korea Kauko: eipä syömähän rupea <br /> :veitsettä hopeapäättä, kuraksetta kultaisetta. :Sai veitsen hopeapäisen, lauloi kultaisen kuraksen; <br /> :siitä syöpi kylliksensä, joi olutta onneksensa. :Siitä lieto Lemminkäinen käveli kyliä myöten <br /> :saaren impien ilossa, kassapäien kauneussa. <br /> :Kunnepäin on päätä käänti, siinä suuta suihkatahan, <br /> :kunne kättänsä ojenti, siinä kättä käpsätähän. :Kävi öillä öitsimässä, pime'illä pilkkoisilla. <br /> :Ei ollut sitä kyleä, kuss' ei kymmenen taloa, <br /> :eik' ollut sitä taloa, kuss' ei kymmenen tytärtä, <br /> :eikäpä sitä tytärtä, ei sitä emosen lasta, <br /> :kunk' ei vierehen venynyt, käsivartta vaivutellut. :Tuhat tunsi morsianta, sa'an leskiä lepäsi. <br /> :Kaht' ei ollut kymmenessä, kolmea koko sa'assa <br /> :piikoa pitämätöintä, leskeä lepäämätöintä. :Niinpä lieto Lemminkäinen eleä nutustelevi <br /> :koko kolmisen keseä saaren suurissa kylissä; <br /> :ihastutti saaren immet, kaikki lesketki lepytti. <br /> :Jäi yksi lepyttämättä, yksi vanha impi rukka, <br /> :se on päässä pitkän niemen, kymmenennessä kylässä. :Jo oli matka mielessänsä lähteä omille maille. <br /> :Tuli vanha impi rukka, itse noin sanoiksi virkki: :"Kauko rukka, miesi kaunis! Kun et muistane minua, <br /> :annan täältä mennessäsi juosta purtesi kivehen." :Ei kuullut kukotta nousta, kanan lapsetta karata <br /> :senki impyen ilohon, naisen raukan naurantahan. :Niin päivänä muutamana, iltana moniahana <br /> :laati liiton noustaksensa ennen kuuta, kukkoaki. :Nousi ennen liittoansa, ennen ehtoaikoansa. <br /> :Läksi kohta kulkemahan, kylitse vaeltamahan <br /> :senki impyen ilohon, naisen raukan naurantahan. :Yöllä yksin käyessänsä, kulkiessansa kylitse <br /> :tuonne niemen pitkän päähän, kymmenentehen kylähän, <br /> :ei nähnyt sitä taloa, kuss' ei kolmea kotoa, <br /> :ei nähnyt sitä kotoa, kuss' ei kolmea urosta, <br /> :ei nähnyt sitä urosta, ku ei miekkoa hionut, <br /> :tapparata tahkaellut pään varalle Lemminkäisen. :Silloin lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Voi, päivyinen päivä nousi, armas aurinko kohosi <br /> :mun, pojan poloisen, päälle, päälle kaulani katalan! <br /> :Lempoko yhen urohon sovissansa suojelevi, <br /> :vaipoissansa varjelevi, kaavuissansa kaitselevi <br /> :päälle saaessa satojen, tuhansien tunkiessa!" :Jäi neiet syliämättä, sylityt haloamatta. <br /> :Jo vieri veneteloille luoksi purtensa poloinen: <br /> :purs' on poltettu poroksi, kypeniksi kyyetelty! :Jo tunsi tuhon tulevan, hätäpäivän päälle saavan. <br /> :Alkoi veisteä venettä, uutta purtta puuhaella. :Puita puuttui purren seppä, lautoja venon tekijä. <br /> :Saapi puuta pikkuruisen, lautoa ani vähäisen: <br /> :viisi värttinän murua, kuusi tainnan taittumoa. :Siitä veistävi venosen, uuen purren puuhoavi. <br /> :Teki tieolla venettä, tietoisilla tehtahilla; <br /> :iski kerran: läksi laita, iski toisen: syntyi toinen, <br /> :iski kerran kolmannenki: siitä sai koko venonen. :Jo työnti venon vesille, laski laivan lainehille. <br /> :Sanan virkki, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Kupliksi, veno, vesille, lumpehiksi lainehille! <br /> :Kokko, kolme sulkoasi, kokko, kolme, kaarne, kaksi <br /> :varaksi vähän venehen, pahan purren parraspuuksi!" :Astaiksen aluksehensa, vierähti venon perähän, <br /> :alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin, <br /> :kun ei saanut öitä olla eikä päiviä elellä <br /> :saaren impien iloissa, kassapäien karkeloissa. :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Pois tuli pojalle lähtö, matkansa majoilta näiltä, <br /> :näistä impien iloista, kaunokaisten karkeloista. <br /> :Vaan toki lähettyäni, minun täältä mentyäni <br /> :eipä impyet iloinne, kassapäät ei kalketelle <br /> :näillä tuhmilla tuvilla, kataloilla kartanoilla." :Jopa itki saaren immet, niemen neiet vaikeroitsi: <br /> :"Mitä läksit, Lemminkäinen, urkenit, urosten sulho? <br /> :Läksitkö piikojen pyhyyttä vainko vaimojen vähyyttä?" :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Lähe en piikojen pyhyyttä enkä vaimojen vähyyttä: <br /> :saisin jos sataki naista, tuhat piikoa pi'ellä. <br /> :Sitä läksin, Lemminkäinen, urkenin, urosten sulho, <br /> :kun tuli kova ikävä, ikävä omia maita, <br /> :oman maani mansikoita, oman vaaran vaapukoita, <br /> :oman niemen neitosia, oman kartanon kanoja." :Siitä lieto Lemminkäinen laski laivansa ulomma. <br /> :Tuli tuuli, tuon puhalti, tuli aalto, tuon ajeli <br /> :selälle meren sinisen, ulapalle aukealle. <br /> :Jäivät raukat rannikolle, vienoiset vesikivelle, <br /> :saaren immet itkemähän, kultaiset kujertamahan. :Sini itki saaren immet, niemen neiet voikerrehti, <br /> :kuni purjepuu näkyvi, rautahankki haimentavi. <br /> :Ei he itke purjepuuta, rautahankkia haloa: <br /> :itki purjepuun alaista, hankkinuoran haltijata. :Itse itki Lemminkäinen, sini itki ja sureksi, <br /> :kuni saaren maat näkyvi, saaren harjut haimentavi. <br /> :Ei hän itke saaren maita, saaren harjuja haloa: <br /> :itki saaren ympy'itä, noita harjun hanhosia. :Siitä lieto Lemminkäinen laskevi sinistä merta. <br /> :Laski päivän, laski toisen. Päivälläpä kolmannella <br /> :nousi tuuli tuulemahan, ilman ranta riehkumahan, <br /> :suuri tuuli luotehinen, kova tuuli koillistuuli: <br /> :otti laian, otti toisen, vikelti koko venehen. :Siitä lieto Lemminkäinen kääntihe käsin vetehen, <br /> :läksi sormin soutamahan, jaloilla meloamahan. :Uituansa yön ja päivän, melke'in melattuansa <br /> :näki pilven pikkuruisen, pilven longan luotehessa. <br /> :Sepä maaksi muuttelihe, niemeksi panettelihe. :Nousi niemelle talohon. Löyti emännän leipomassa, <br /> :tyttäret taputtamassa: "Oi on ehtoinen emäntä! <br /> :Kunpa nälkäni näkisit, asiani arvoaisit, <br /> :juosten aittahan menisit, tuiskuna oluttupahan; <br /> :toisit tuoppisen olutta, sirusen sianlihoa, <br /> :sen panisit paistumahan, vuolaisisit voita päälle <br /> :syöä miehen uupunehen, juoa uinehen urohon. <br /> :Jo olen uinut yöt ja päivät meren aavan aaltoloita, <br /> :joka tuuli turvanani, meren aallot armonani." :Tuopa ehtoinen emäntä meni aittahan mäelle, <br /> :vuoli voita aittasesta, sirusen sianlihoa; <br /> :sen panevi paistumahan syöä miehen nälkähisen, <br /> :tuopi tuopilla olutta juoa uinehen urohon. <br /> :Antoi siitä uuen purren, varsin valmihin venehen, <br /> :mennä miehen muille maille, kulkea kotiperille. :Siitä lieto Lemminkäinen, päästyä kotiperille, <br /> :tunsi maat on, tunsi rannat, sekä saaret jotta salmet, <br /> :tunsi vanhat valkamansa, entiset elosijansa; <br /> :mäet tunsi mäntyinensä, kummut kaikki kuusinensa <br /> :mut'ei tunne tuvan aloa, seinän seisontasijoa: <br /> :jo tuossa tuvan sijalla nuori tuomikko tohisi, <br /> :männikkö tupamäellä, katajikko kaivotiellä! :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Tuoss' on lehto, jossa liikuin, kivet tuossa, joilla kiikuin, <br /> :tuossa nurmet nukkeroimat, pientarehet piehtaroimat. <br /> :Mikä vei tutut tupani, kuka kaunihit katokset? <br /> :Tupa on poltettu poroksi, tuuli tuhkat korjannunna!" :Loihe siitä itkemähän; itki päivän, itki toisen. <br /> :Ei hän itkenyt tupoa eikä aittoa halannut: <br /> :itki tuttua tuvassa, aitallista armastansa. :Linnun lentävän näkevi, kokkolinnun liitelevän. <br /> :Sai tuolta kyselemähän: "Oi sie kokko, lintuseni! <br /> :Etkö saattaisi sanoa, miss' on entinen emoni, <br /> :missä kaunis kantajani, ihana imettäjäni?" :Ei kokko mitänä muista eikä tunne tuhma lintu: <br /> :kokko tiesi kuolleheksi ja kaarne kaonneheksi, <br /> :miekalla menetetyksi, tapetuksi tapparalla. :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Ohoh kaunis kantajani, ihana imettäjäni! <br /> :Jo olet kuollut, kantajani, mennyt, ehtoinen emoni, <br /> :liha mullaksi lahonnut, kuuset päälle kasvanehet, <br /> :katajaiset kantapäihin, pajut sormien nenähän! :"Kostohon minäki koito, kostoksi, kovaosainen, <br /> :mittaelin miekkoani, kannoin kaunista asetta <br /> :noilla Pohjolan pihoilla, Pimentolan pientarilla <br /> :surmaksi oman sukuni, kateheksi kantajani!" :Katseleikse, käänteleikse: näki jälkeä hitusen, <br /> :ruohossa rutistunutta, kanervassa katkennutta. <br /> :Läksi tietä tietämähän, ojelvoista oppimahan. <br /> :Tiehyt metsähän vetävi, ojelvoinen ottelevi. :Vieri siitä virstan, toisen, pakeni palasen maata <br /> :salon synkimmän sisähän, korven kolkan kainalohon. <br /> :Näkevi salaisen saunan, piilopirtin pikkaraisen <br /> :kahen kallion lomassa, kolmen kuusen kulman alla <br /> :siellä ehtoisen emonsa, tuon on valtavanhempansa. :Siinä lieto Lemminkäinen ihastui ikihyväksi. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Ohoh äiti armahani, oi emo, elättäjäni! <br /> :Viel' olet, emo, elossa, vanhempani, valvehella, <br /> :kun jo luulin kuolleheksi, kaiketi kaonneheksi, <br /> :miekalla menetetyksi, keihä'ällä keksityksi! <br /> :Itkin pois ihanat silmät, kasvon kaunihin kaotin." :Sanoi äiti Lemminkäisen: "Viel' olen toki elossa, <br /> :vaikkapa piti paeta, pistäitäni piilosalle <br /> :tänne synkkähän salohon, korven kolkan kainalohon. <br /> :Suori Pohjola sotoa, takajoukko tappeloa <br /> :vasten vaivaista sinua ja kohti kovaosaista: <br /> :poltti huonehet poroksi, kaikki kaatoi kartanomme." :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! <br /> :Ellös olko milläkänä, milläkänä, tuollakana! <br /> :Tuvat uuet tehtänehe, paremmat osattanehe, <br /> :Pohjola so'ittanehe, Lemmon kanssa kaattanehe." :Siitä äiti Lemminkäisen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Viikon viivyit, poikueni, kauan, Kaukoni, elelit <br /> :noilla mailla vierahilla, aina ouoilla ovilla, <br /> :niemellä nimettömällä, saarella sanattomalla." :Virkkoi lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Hyvä oli siellä ollakseni, lempi liehaellakseni. <br /> :Puut siellä punalle paistoi, puut punalle, maat sinelle, <br /> :hopealle hongan oksat, kullalle kukat kanervan. <br /> :Siell' oli mäet simaiset, kalliot kananmunaiset; <br /> :mettä vuoti kuivat kuuset, maitoa mahot petäjät, <br /> :aian nurkat voita lypsi, seipähät valoi olutta. :"Hyvä oli siellä ollakseni, armas aikaellakseni. <br /> :Siitä oli paha elämä, siitä outo ollakseni: <br /> :pelkäsivät piikojansa, luulivat lutuksiansa, <br /> :noita kehnon kellukoita, paholaisen pallukoita <br /> :pahasti piteleväni, ylimäärin öitsiväni. <br /> :Minä piilin piikasia, varoin vaimon tyttäriä, <br /> :kuin susi sikoja piili, havukat kylän kanoja." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kahdeksaskolmatta runo|Kahdeksaskolmatta runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kolmaskymmenes runo|Kolmaskymmenes runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 100 764 2006-06-19T14:38:19Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ohoh seppo Ilmarinen! Lähtekämme Pohjolahan <br /> :hyvän sammon saa'antahan, kirjokannen katsantahan!" :Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ei ole sampo saatavana, kirjokansi tuotavana <br /> :pimeästä Pohjolasta, summasta Sariolasta! <br /> :Siell' on sampo saatettuna, kirjokansi kannettuna <br /> :Pohjolan kivimäkehen, vaaran vaskisen sisähän <br /> :yheksän lukon ta'aksi, siihen juuret juurruteltu <br /> :yheksän sylen syvähän, yksi juuri maaemähän, <br /> :toinen vesiviertehesen, kolmas on kotimäkehen." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Veli seppo, veikkoseni! <br /> :Lähtekämme Pohjolahan tuon on sammon saa'antahan! <br /> :Laatikamme laiva suuri, johon sampo saatetahan, <br /> :kirjokansi kannetahan Pohjolan kivimäestä, <br /> :vaaran vaskisen sisästä, yheksän lukon takoa!" :Sanoi seppo Ilmarinen: "Vakavampi maisin matka. <br /> :Lempo menköhön merelle, surma suurelle selälle! <br /> :Siellä tuuli turjuttaisi, siellä viskaisi vihuri, <br /> :saisi sormet soutimeksi, kämmenet käsimeloiksi." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Vakavampi maisin matka, <br /> :vakavampi, vaikeampi, vielä muuten mutkaisempi. <br /> :Lysti on venon vesillä, purren juosta jolkutella, <br /> :ve'et väljät välkytellä, selät selvät seurustella: <br /> :tuuli purtta tuuittavi, aalto laivoa ajavi, <br /> :länsituuli läikyttävi, etelä e'elle viepi. <br /> :Vaan kuitenki kaikitenki, kun et mieline merisin, <br /> :niin on maisin matkatkamme, rantaisin ratustelkamme! :"Tao nyt mulle uusi miekka, tee miekka tuliteräinen, <br /> :jolla hurttia hutelen, Pohjan kansan kaikottelen <br /> :saaessa otolle sammon tuonne kylmähän kylähän, <br /> :pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan!" :Tuo on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :tunki rautoja tulehen, teräksiä hiiloksehen, <br /> :kultia koko piosen, hope'ita kourallisen. <br /> :Laittoi orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. :Orjat lietsoi löyhytteli, hyvin painoi palkkalaiset: <br /> :rauta vellinä venyvi, teräs taipui tahtahana, <br /> :hopea vetenä välkkyi, kulta läikkyi lainehena. :Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :katsoi alle ahjoksensa, lietsimensä liepehelle: <br /> :näki miekan syntyväksi, pää kullan kuvauvaksi. :Otti ainehet tulesta, tempasi hyvät takehet <br /> :ahjosta alasimelle, vasarille, valkkamille. <br /> :Takoi miekan mieltä myöten, kalvan kaikkien parahan, <br /> :jonka kullalla kuvasi, hopealla huolitteli. :Vaka vanha Väinämöinen tuli tuota katsomahan. <br /> :Sai miekan tuliteräisen kätehensä oikeahan. <br /> :Katselevi, kääntelevi; sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Onko miekka miestä myöten, kalpa kantajan mukahan?" :Olipa miekka miestä myöten, kalpa kantajan mukahan, <br /> :jonka kuu kärestä paistoi, päivä paistoi lappeasta, <br /> :tähet västistä välötti, hevonen terällä hirnui, <br /> :kasi naukui naulan päässä, penu putkessa puhusi. :Sylkytteli miekkoansa vuoren rautaisen raossa. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo minä terällä tällä <br /> :vaikka vuoret poikki löisin, kalliot kaha jakaisin!" :Itse seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Milläpä minä poloinen, millä, tuima, turveleime, <br /> :hyöteleime, vyöteleime maan varalle, veen varalle? <br /> :Joko luustoihin lueime, rautapaitoihin paneime, <br /> :teräsvöihin telkitäime? Mies on luustossa lujempi, <br /> :rautapaiassa parempi, teräsvyössä tenhoisampi." :Lähteä luku tulevi, liitto käyä kerkiävi. <br /> :Yks' on vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen <br /> :läksivät hevon hakuhun, kuloharjan kuuntelohon, <br /> :suvikunnan suitset vyöllä, varsan valjahat olalla. <br /> :Kahen etsivät hevoista, päätä puitse katselevat, <br /> :tarkasti tähystelevät ympäri salon sinisen: <br /> :löytivät hevon lehosta, kuloharjan kuusikosta. :Vaka vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen <br /> :painoi päähän kullan päitset, suvikunnan suitset suuhun. <br /> :Ajoa ratustelevat kahen miehen rantamaata: <br /> :kuului rannalta kujerrus, valitanta valkamalta. :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Siell' on impi itkemässä, kana kaikerrehtamassa! <br /> :Joko käymme katsomahan, likeltä tähystämähän?" :Itse astuvi likemmä, meni luota katsomahan. <br /> :Eipä impi itkekänä eikä kaikerra kananen: <br /> :oli pursi itkemässä, venonen valittamassa. :Virkki vanha Väinämöinen luoksi purren päästyänsä: <br /> :"Mitä itket, puinen pursi, vene hankava, valitat? <br /> :Itketkö sä puisuuttasi, hankavuuttasi haveksit?" :Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: <br /> :"Vesille venosen mieli tervaisiltaki teloilta, <br /> :mieli neien miehelähän korkeastaki ko'ista. <br /> :Sitä itken, pursi raukka, vene vaivainen, valitan: <br /> :itken viejäistä vesille, laskijaista lainehille. :"Sanottihin tehtäessä, laulettihin laitettaissa <br /> :saatavan sotivenettä, vainopurtta puuhattavan, <br /> :tuovan täyteni eloa, alustani aartehia: <br /> :ei ole sotahan saatu, eloteillen ensinkänä! :"Muut purret, pahatki purret, ne aina sotia käyvät, <br /> :tappeloita tallustavat: kolme kertoa kesässä <br /> :tuovat täytensä rahoja, alustansa aartehia. <br /> :Minä, veistämä venonen, satalauta laaittama, <br /> :tässä lahon lastuillani, venyn veistännäisilläni. <br /> :Pahimmatki maan matoset alla kaarien asuvat, <br /> :linnut ilman ilke'immät pesän pielessä pitävät, <br /> :kaikki korven konnikatki kokillani koksentavat. <br /> :Oisi kahta kaunihimpi, kahta, kolmea parempi <br /> :olla mäntynä mäellä, petäjänä kankahalla, <br /> :oksilla oravan juosta, penun alla pyörähellä." :Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Elä itke, puinen pursi, vene hankava, havise! <br /> :Kohta saat sotia käyä, tappeloita tallustella. :"Lienet pursi Luojan luoma, Luojan luoma, tuojan <br /> :tuoma, <br /> :syrjin syökseite vetehen, laioin aalloillen ajaite, <br /> :ilman kouran koskematta, käen päälle käyttämättä, <br /> :olkapään ojentamatta, käsivarren vaalimatta!" :Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: <br /> :"Eipä muu sukuni suuri eikä veljeni, venoset, <br /> :lähe työnnyttä vesille, laskematta lainehille, <br /> :kun ei kourin koskettane, käsivarsin käännettäne." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Jos ma sun vesille työnnän, <br /> :joko juokset soutamatta, airoilla avittamatta, <br /> :huoparilla huopimatta, puhumatta purjehesen?" :Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: <br /> :"Eipä muu sukuni suuri eikä toinen joukkioni <br /> :juokse sormin soutamatta, airoilla avittamatta, <br /> :huoparilla huopimatta, puhumatta purjehesen." :Vaka vanha Väinämöinen tuosta tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Joko juokset soutamalla, airoilla avittamalla, <br /> :huoparilla huopimalla, puhumalla purjehesen?" :Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: <br /> :"Jo vainen sukuni muuki, kaikki veljeni, venoset, <br /> :juoksi sormin soutamalla, airoilla avittamalla, <br /> :huoparilla huopimalla, puhumalla purjehesen." :Siitä vanha Väinämöinen heitti hiekalle hevosen, <br /> :painoi puuhun marhaminnan, ohjat oksalle ojenti, <br /> :lykkäsi venon vesille, lauloi purren lainehille. <br /> :Kysytteli puista purtta, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Oi sie kaareva venonen, pursi puinen, hankaniekka! <br /> :Ootko kaunis kannannalta, kuin oot kaunis katsonnalta?" :Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: <br /> :"Oonpa kaunis kannannalta sekä pohjalta sijava: <br /> :soutoa sa'an urohon, ilman istua tuhannen." :Siitä vanha Väinämöinen lauloa hyrähtelevi. <br /> :Lauloi ensin laitapuolen sukapäitä sulhosia, <br /> :sukapäitä, piipioja, saapasjalkoja jaloja. <br /> :Lauloi toisen laitapuolen tinapäitä tyttäriä, <br /> :tinapäitä, vaskivöitä, kultasormia somia. :Lauloi vielä Väinämöinen teljot täytehen väkeä, <br /> :ne on vanhoa väkeä, iän kaiken istunutta, <br /> :kuss' oli vähän sijoa nuorukaisilta esinnä. :Itse istuvi perähän, kokan koivuisen kuvulle, <br /> :lasketteli laivoansa. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Juokse, pursi, puittomia, vene, väljiä vesiä! <br /> :Kule kuplina merellä, lumpehina lainehilla!" :Pani sulhot soutamahan, neiet ilman istumahan. <br /> :Sulhot souti, airot notkui: eipä matka eistykänä. :Pani neiet soutamahan, sulhot ilman istumahan. <br /> :Neiet souti, sormet notkui: eipä vielä matka eisty. :Muutti vanhat soutamahan, nuoret päältä katsomahan. <br /> :Vanhat souti, päät vapisi: eipä vielä matka eisty. :Siitä seppo Ilmarinen itse istui soutamahan: <br /> :jopa juoksi puinen pursi, pursi juoksi, matka joutui. <br /> :Loitos kuului airon loiske, kauas hankojen hamina. :Soutavi sorehtelevi: teljot rytkyi, laiat notkui, <br /> :airot piukki pihlajaiset, airon pyörät pyinä vinkui, <br /> :terät teirinä kukerti, nenä joikui joutsenena, <br /> :perä kaarskui kaarnehena, hangat hanhina havisi. :Itse vanha Väinämöinen laskea karehtelevi <br /> :perässä punaisen purren, melan vartevan varassa. <br /> :Niemi matkalla näkyvi, kylä kurja kuumottavi. :Ahti niemellä asuvi, Kauko niemen kainalossa. <br /> :Kalatuutta Kauko itki, leivätyyttä Lemminkäinen, <br /> :Ahti aitan pieneyttä, veitikkä osan vähyyttä. :Veisti laitoja venehen, uuen purren pohjapuuta <br /> :päässä pitkän nälkäniemen, paltalla kylän katalan. :Se oli korvalta korea, silmältä sitäi parempi. <br /> :Loi silmänsä luotehelle, käänti päätä päivän alle: <br /> :kaaren kaukoa näkevi, pilven longan loitompata. :Eipä kaari ollutkana eikä pieni pilven lonka: <br /> :oli pursi kulkemassa, venonen vaeltamassa <br /> :selvällä meren selällä, ulapalla aukealla; <br /> :mies puhas perässä purren, mies sorea soutimilla. :Sanoi lieto Lemminkäinen: "En mä tunne tuota purtta, <br /> :keksi kelvoista venettä; souten Suomesta tulevi, <br /> :airon iske'in iästä, melan luoen luotehesen." :Jo huhuta huikahutti, mäjellytti, mäikähytti, <br /> :huuti mies nenästä niemen, verevä vesien poikki: <br /> :"Kenen on veno vesillä, kenen laiva lainehilla?" :Miehet purresta puhuvat sekä vaimot vastoavat: <br /> :"Mi olet mies metsän asuja, uros korven kolkuttaja, <br /> :kun et tunne tuota purtta, keksi Väinölän venettä, <br /> :et tunne peräurosta etkä miestä airollista?" :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Jo tunnen peränpitäjän <br /> :ja älyän airollisen: vaka vanha Väinämöinen <br /> :itse on perän piossa, Ilmarinen airollisna. <br /> :Minnekkä menette, miehet, kunne läksitte, urohot?" :Sanoi vanha Väinämöinen: "Kohti pohjaista kulemme, <br /> :kohti kuohuja kovia, lakkipäitä lainehia: <br /> :sampoa tapoamahan, kirjokantta katsomahan <br /> :Pohjolan kivimäestä, vaaran vaskisen sisästä." :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ohoh vanha Väinämöinen! <br /> :Otapa minua, miestä, urohoksi kolmanneksi, <br /> :kun saat sammon nostantahan, kirjokannen kannantahan! <br /> :Vielä mieki miesnä maksan, jos saisi tapella tarve: <br /> :annan käskyn kämmenille, olkapäilleni opaston." :Vaka vanha Väinämöinen otti miehen matkoihinsa, <br /> :veitikän venosehensa. Se on lieto Lemminkäinen <br /> :jo tulla tuhuttelevi, käyä luikerrehtelevi. <br /> :Tuopi laian tullessansa venehesen Väinämöisen. :Sanoi vanha Väinämöinen: "Oisi puuta purressani, <br /> :laitoa venehessäni, parahiksi painoaki. <br /> :Miksi laitat laitoasi, puuta purtehen liseät?" :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ei vara venettä kaa'a, <br /> :tuki suovoa tuhoa. Use'in merellä Pohjan <br /> :tuuli laitoa kysyvi, vastatuuli varppehia." :Sanoi vanha Väinämöinen: "Sentähen sotavenosen <br /> :rinta rautahan rakettu ja tehty teräsnenähän, <br /> :jottei tuulen tuiki vieä eikä viskoa vihurin." {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kahdeksasneljättä runo|Kahdeksasneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Neljäskymmenes runo|Neljäskymmenes runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 101 743 2006-06-19T14:31:07Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :itse tungeikse tupahan, kaivaikse katoksen alle. :Tuotihin simoa tuoppi, mettä kannu kannettihin <br /> :seppo Ilmarin kätehen. Seppo tuon sanoiksi virkki: <br /> :"En ennen sinä ikänä, kuuna kullan valkeana <br /> :juone näitä juomisia, kuin ma saan nähä omani, <br /> :onko valmis valvattini, valmis valvateltavani." :Tuop' on Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Vaiv' on suuri valvatissa, vaiva valvateltavassa: <br /> :jalk' on kesken kenkimistä, toinen vieläki kesempi. <br /> :Äsken on valmis valvattisi, oike'in otettavasi, <br /> :kun sa kynnät kyisen pellon, käärmehisen käännättelet <br /> :ilman auran astumatta, vaarnojen värisemättä. <br /> :Senpä Hiisi ennen kynti, Lempo varsinki vakoili <br /> :vaarnasilla vaskisilla, auralla tuliterällä; <br /> :oma poikani poloinen heitti kesken kyntämättä." :Silloin seppo Ilmarinen meni neitonsa tupahan. <br /> :Itse tuon sanoiksi virkki: "Yön tyttö, hämärän neito! <br /> :Muistatko ajan mokoman, kun kuvasin uuen sammon, <br /> :kirjokannen kalkuttelin? Sie vannoit ikivalasi <br /> :eessä julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, <br /> :tullaksesi toivottelit mulle, miehelle hyvälle, <br /> :ikuiseksi ystäväksi, kainaloiseksi kanaksi: <br /> :nyt ei äiti annakana, työnnä mulle tyttöänsä <br /> :kyntämättä kyisen pellon, käärmehisen kääntämättä." :Antoi morsian apua, työnti neito neuvokkia: <br /> :"Ohoh seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen! <br /> :Aura kultainen kuvoa, hope'inen huolittele! <br /> :Sillä kynnät kyisen pellon, käärmehisen käännättelet." :Tuop' on seppo Ilmarinen kullan ahjohon asetti, <br /> :hopeansa lietsimehen, tuosta aurasen takovi. <br /> :Takoi rautaiset talukset, teräksiset säärystimet, <br /> :ne on päällensä pukevi, säärillensä säätelevi; <br /> :rautapaitahan paneikse, teräsvöihin vyöteleikse, <br /> :otti rautarukkasensa, nouti kintahat kiviset. <br /> :Sai siitä tulisen ruunan, valjasti hyvän hevosen, <br /> :läksi pellon kynnäntähän, vainion vakoantahan. :Näki päitä pyöriviä, raivoja ratisevia. <br /> :Sanovi sanalla tuolla: "Hoi mato, Jumalan luoma! <br /> :Kuka nosti nokkoasi, kenpä käski ja kehoitti <br /> :päätä pystössä piteä, kaulan vartta kankeata? <br /> :Pois nyt tieltä poikellaite, tungeite kulohon, kurja, <br /> :alas kursohon kuoite, heilauta heinikkohon! <br /> :Josp' on tuolta pääsi nostat, Ukko pääsi särkenevi <br /> :nuolilla teräsnenillä, rakehilla rautaisilla." :Siitä kynti kyisen pellon, vakoeli maan matoisen, <br /> :nosti kyitä kynnökselle, käärmehiä käännökselle. <br /> :Sanoi tuolta tultuansa: "Jo nyt kynnin kyisen pellon, <br /> :vakoelin maan matoisen, käärmehisen käännättelin. <br /> :Joko tyttö työnnetähän, annetahan ainoiseni?" :Tuop' on Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Äsken neiti annetahan, tyttö täältä työnnetähän, <br /> :kun sa tuonet Tuonen karhun, suistanet suen Manalan <br /> :tuolta Tuonelan salosta, Manalan majan periltä; <br /> :sata on saanut suistamahan, tullut ei yhtänä takaisin." :Siitä seppo Ilmarinen meni neitonsa tupahan. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Työ minulle määrättihin: <br /> :suistoa suet Manalan, Tuonen karhut tuoakseni <br /> :tuolta Tuonelan salosta, Manalan majan periltä." :Antoi morsian apua, työnti neito neuvokkia: <br /> :"Ohoh seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen! <br /> :Teräksestä tehkös suitset, päitset rauasta rakenna <br /> :yhellä vesikivellä, kolmen kosken kuohumilla! <br /> :Niillä tuonet Tuonen karhut, suistanet suet Manalan." :Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :teräksestä suitti suitset, päitset rauasta rakenti <br /> :yhellä vesikivellä, kolmen kosken kuohumilla. :Kävi siitä suistamahan; itse noin sanoiksi virkki: <br /> :"Ututyttö Terhenetär! Seulo seulalla utua, <br /> :terhenistä tepsuttele viljan vierimäsijoille, <br /> :jottei kuule kulkevaksi eik' on eestäni pakene!" :Sai sutosen suitsi-suuhun, karhun rautakahlehesen <br /> :tuolta Tuonen kankahalta, sinisen salon sisästä. <br /> :Sanoi tuolta tultuansa: "Anna, akka, tyttäresi! <br /> :Jo olen tuonut Tuonen karhun, suistanut suen Manalan." :Tuop' on Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Äsken alli annetahan, sinisotka suoritahan, <br /> :kun saat suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, <br /> :tuolta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta <br /> :ilman nuotan nostamatta, käsiverkon kääntämättä. <br /> :Sata on saanut pyytämähän, tullut ei yhtänä takaisin." :Jopa tuskiksi tulevi, läylemmäksi lankeavi. <br /> :Meni neitonsa tupahan, itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Työ minulle määrättihin aina entistä parempi: <br /> :saa'a suuri suomuhauki, liikkuva kala lihava, <br /> :Tuonen mustasta joesta, Manalan ikipurosta <br /> :verkotoinna, nuotatoinna, ilman muutta pyy'yksettä." :Antoi morsian apua, työnti neito neuvokkia: <br /> :"Ohoh seppo Ilmarinen! Ellös olko milläskänä! <br /> :Taop' on tulinen kokko, vaakalintu valke'inen! <br /> :Sillä saanet suuren hauin, liikkuvan kalan lihavan, <br /> :Tuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta." :Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :takovi kokon tulisen, vaakalinnun valke'isen; <br /> :kourat rauasta kuvasi, teräksestä temmottimet, <br /> :siiviksi venehen vieret. Itse siiville yleni, <br /> :selkähän sijoittelihe, kokon kynkkäluun nenille. :Siitä neuvoi kokkoansa, vaakalintua varoitti: <br /> :"Kokkoseni, lintuseni! Menes, lennä, kunne käsken: <br /> :Tuonen mustalle joelle, Manalan alantehelle! <br /> :Iske suuri suomuhauki, liikkuva kala lihava!" :Tuo kokko, komea lintu, lenteä lekuttelevi; <br /> :lenti hauin pyyäntähän, hirmuhampahan hakuhun, <br /> :tuonne Tuonelan joelle, Manalan alantehelle. <br /> :Yksi siipi vettä viisti, toinen taivasta tapasi, <br /> :kourat merta kuopaeli, nokka luotoja lotaisi. :Siitä seppo Ilmarinen lähtevi haroamahan <br /> :tuota Tuonelan jokea, kokko luona vahtimahan. :Vetehinen veestä nousi, koppoi kiinni Ilmarisen. <br /> :Kokko niskahan kohahti, Vetehisen päätä väänti, <br /> :polki päätä pohjemmaksi, kohti mustia mutia. :Jo tulevi Tuonen hauki, ve'en koira vengottavi. <br /> :Ei ole hauki pienen pieni eikä hauki suuren suuri: <br /> :kieli kahta kirvesvartta, hampahat haravan varren, <br /> :kita kolmen kosken verta, selkä seitsemän venehen. <br /> :Tahtoi seppoa tavata, syöä seppo Ilmarisen. :Tuli kokko kouotellen, isketellen ilman lintu. <br /> :Eik' ole kokko pienen pieni eikä aivan suuren suuri: <br /> :suu sen on satoa syltä, kita kuusi koskellista, <br /> :kieli kuutta keihäsvartta, kynnet viittä viikatetta. <br /> :Keksi suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, <br /> :iskevi kaloa tuota, vasten suomuja sukaisi. :Silloin suuri suomuhauki, liikkuja kala lihava, <br /> :painavi kokon kynimen alle selvien vesien. <br /> :Niin kokko kohotteleikse, ilmahan ylenteleikse: <br /> :nosti mustia muria päälle selvien vesien. :Liiteleikse, laateleikse; toki toisesti kokevi. <br /> :Yhen iski kynsiänsä hauin hirmun hartioihin, <br /> :ve'en koiran koukkuluihin; toisen iski kynsiänsä <br /> :vuorehen teräksisehen, rautaisehen kalliohon. <br /> :Kilpestyi kivestä kynsi, kalpistihe kalliosta: <br /> :jo hauki sukeltelihe, ve'en venkale vetihe <br /> :kynsistä kokon kynimen, vaakalinnun varpahista, <br /> :jälet kynnen kylkiluilla, halennehet hartioilla. :Siitä kokko rautakoura kivastihe vielä kerran; <br /> :siivet välkkyi valkeana, silmät selvänä tulena: <br /> :saip' on hauin kynsihinsä, ve'en koiran kourihinsa. <br /> :Nosti suuren suomuhauin, ve'en venkalan veälti <br /> :alta aaltojen syvien päälle selvien vesien. :Niinp' on kokko rautakoura kerrallansa kolmannella <br /> :toki saapi Tuonen hauin, liikkuvan kalan lihavan, <br /> :tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta: <br /> :ei vesi ve'elle tullut hauin suuren suomuloista, <br /> :ilma ei ilmalle hajaisnut kokon suuren höyhenistä. :Siitä kokko rautakoura kantoi suuren suomuhauin <br /> :oksalle omenatammen, päähän lakkapään petäjän. <br /> :Siinä maisteli makua, viilti halki hauin vatsan, <br /> :riipoeli rintapäätä, pään on varsin poikki pahkoi. :Sanoi seppo Ilmarinen: "Oi sinua, kurja kokko! <br /> :Mikä lienet lintujasi, ku ollet otuksiasi, <br /> :kun nyt maistelit makua, viillit halki hauin vatsan, <br /> :kanssa riivoit rintapäätä, pään on varsin poikki pahkoit!" :Tuop' on kokko rautakoura siitä syäntyi lentämähän. <br /> :Ylös ilmahan kohosi pitkän pilven rannan päälle: <br /> :pilvet liikkui, taivot naukui, ilman kannet kallistihe, <br /> :katkesi Ukolta kaari, kuulta sarviset sakarat. :Siitä seppo Ilmarinen itse kantoi pään kaloa <br /> :anopille antehiksi. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Tuoss' onpi ikuinen tuoli hyvän Pohjolan tupahan." :Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Jo nyt kynnin kyiset pellot, vakoelin maat matoiset, <br /> :suistelin suet Manalan, Tuonen karhut kahlestutin; <br /> :sain on suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, <br /> :tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta. <br /> :Joko nyt neiti annetahan, tyttö täältä työnnetähän?" :Sanoi Pohjolan emäntä: "Pahoinpa sinäki laait, <br /> :kun sa päätä poikki pahkoit, laskit halki hauin vatsan, <br /> :vielä riivoit rintapäätä, kanssa maistelit makua." :Silloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ei saalis viatta saa'a paikoilta paremmiltana, <br /> :saati Tuonelan joesta, Manalan alantehesta. <br /> :Joko on valmis valvattini, valmis valvateltavani?" :Sanoi Pohjolan emäntä, itse lausui ja nimesi: <br /> :"Jo on valmis valvattisi, valmis valvateltavasi! <br /> :Annettava on alliseni, sorsaseni suorittava <br /> :Ilmariselle sepolle ikuiseksi istujaksi, <br /> :polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." :Olipa lapsi lattialla. Lauloi lapsi lattialta: <br /> :"Jo tuli tuville näille liika lintu linnahamme. <br /> :Lenti kokko koillisesta, halki taivahan havukka; <br /> :siipi iski ilman äärtä, toinen lainetta lakaisi, <br /> :pursto merta pyyhätteli, päähyt taivoa tapasi. <br /> :Katseleikse, käänteleikse, liiteleikse, laateleikse; <br /> :liiti miesten linnan päälle, nokalla kolistelevi; <br /> :miesten linna rautakatto: ei siihen sisälle pääsnyt. :"Katseleikse, käänteleikse, liiteleikse, laateleikse. <br /> :Liiti naisten linnan päälle, nokalla kolistelevi; <br /> :naisten linna vaskikatto: ei siihen sisälle pääsnyt. :"Katseleikse, käänteleikse, liiteleikse, laateleikse. <br /> :Liiti neitten linnan päälle, nokalla kolistelevi; <br /> :neitten linna liinakatto: jo siihen sisälle pääsi! :"Liiti linnan patsahalle, siitä laskihe laelle; <br /> :liikahutti linnan lauan, istui linnan ikkunalle, <br /> :seinälle selinäsulka, satasulka salvoimelle. :"Katselevi kassapäitä, tukkapäitä tunnusteli, <br /> :neitiparvesta parasta, kassapäistä kaunihinta, <br /> :hele'intä helmipäistä, kukkapäistä kuuluisinta. :"Siitä kokko kouraisevi, havulintu haivertavi: <br /> :iski parvesta parahan, sorsajoukosta somimman, <br /> :hele'immän, hempe'immän, verevimmän, valke'imman. <br /> :Senpä iski ilman lintu, kynsi pitkä piirrällytti, <br /> :ku oli pysty pään piolta sekä varrelta valittu, <br /> :sulkasiltahan sulavin, hienukaisin höyheniltä." :Siitä Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Mistä tiesit, teltamoinen, kuulit, kultainen omena, <br /> :tämän neien kasvavaksi, tukan liina liikkuvaksi? <br /> :Huohtiko hopeat neien, neien kullat sinne kuului, <br /> :sinne paistoi meiän päivät, meiän kuuhuet kumotti?" :Lausui lapsi lattialta, vasta kasvava karehti: <br /> :"Siitä tiesi teltamoinen, onnen myyrä tien osasi <br /> :neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon: <br /> :hyvä oli isosta huuto laivan suuren laskennalta, <br /> :emosta sitäi parempi leivän paksun paistannalta, <br /> :vehnäleivän leivonnalta, vierahan ravitsennalta. :"Siitä tiesi teltamoinen, äkkioutoinen älysi <br /> :neien nuoren nousneheksi, impyen ylenneheksi: <br /> :kun kävi pihatse kerran, astui aittojen alatse <br /> :varsin aamulla varahin, aivan aika-huomenessa, <br /> :noki nousi nuoraisesti, savu paksusti pakeni <br /> :neien kuulusta ko'ista, kasvavaisen kartanosta; <br /> :neiti oli itse jauhamassa, kivenpuussa kiikkumassa: <br /> :kivenpuu käkenä kukkui, laklana kiven lapatta, <br /> :kiven siili sirkkusena, kivi helmenä heläsi. :"Kävi siitä toisen kerran, astui pellon pientaretse: <br /> :neiti oli mataramaalla, keikkui keltakankahilla, <br /> :paineli punapatoja, keitti keltakattiloita. :"Kävi kerran kolmannenki neien akkunan alatse, <br /> :kuuli neitosen kutovan, pirta käessä piukkoavan: <br /> :sukkulainen suikahteli kuin kärppä kiven kolossa, <br /> :pirkaeli pirran pii'it kuin on tikka puun kylessä, <br /> :käärilauta käännähteli kuin orava oksapuussa." :Siitä Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Kutti, kutti, neitoseni! Enkö jo sanonut aina: <br /> :elä kuusissa kukahu, elä laula laksoloissa, <br /> :näytä kaulan kaarevuutta, käsivarren valkeutta, <br /> :ripeyttä rinnan nuoren, muun on muo'on muhkeutta! :"Kaiken syystä syyättelin, keikutin tämän kesosen, <br /> :jop' on kerkeän keväimen, jopa toisen toukoaian: <br /> :laatiomme piilopirtti, pienet piiloikkunaiset, <br /> :neien kangasta kutoa, neljin niisin niukutella, <br /> :ettei kuule Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan <br /> :kosijat!" :Lausui lapsi lattialta, kaksiviikkoinen kajahui: <br /> :"Helppo on hepo salata, sorajouhi suojaella, <br /> :paha on neitonen salata, hivus pitkä piilotella. <br /> :Laatisit kivisen linnan keskelle meren seläistä <br /> :siellä piikoja pi'ellä, kanojasi kasvatella, <br /> :eip' on piile piiat siellä, eipä impyet ylene, <br /> :ettei pääse suuret sulhot, suuret sulhot, maan kosijat, <br /> :miehet pystyisin kypärin, heposet teräskape'in." :Itse vanha Väinämöinen alla päin, pahoilla mielin <br /> :kotihinsa kulkiessa sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Voi minua, mies kuluista, kun en tuota tuntenunna, <br /> :naia nuorella iällä, etsiä elon ajalla! <br /> :Kaikkiansa se katuvi, joka nuorta naimistansa, <br /> :lasna lapsen saamistansa, pienenä perehtimistä." :Siinä kielti Väinämöinen, epäsi suvantolainen <br /> :vanhan nuorta noutamasta, kaunista käkeämästä; <br /> :kielti uimasta uhalla, veikan vettä soutamasta, <br /> :kilvoin neittä kosjomasta toisen, nuoremman keralla. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kahdeksastoista runo|Kahdeksastoista runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdeskymmenes runo|Kahdeskymmenes runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 102 774 2006-06-19T14:38:33Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Sin' on päivä paistamatta, kuu kulta kumottamatta <br /> :noilla Väinölän tuvilla, Kalevalan kankahilla. <br /> :Vilu viljalle tulevi, karjoille olo kamala, <br /> :outo ilman lintusille, ikävä imehnoisille, <br /> :kun ei konsa päivyt paista eikä kuuhuet kumota. :Hauki tiesi hauan pohjat, kokko lintujen kulennan, <br /> :tuuli haahen päiväyksen; ei tieä imehnon lapset, <br /> :milloin aamu alkanevi, milloin yö yrittänevi <br /> :nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen. :Nuoret neuvoa pitävät, ikäpuolet arvelevat, <br /> :kuinka kuutta lietänehe, päivättä elettänehe <br /> :noilla raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. :Neiet neuvoa pitävät, orpanat osaelevat. <br /> :Päätyvät sepon pajahan. Sanovat sanalla tuolla: <br /> :"Nouse, seppo, seinän alta, takoja, kiven takoa <br /> :takomahan uutta kuuta, uutta auringon keheä! <br /> :Pah' on kuun kumottamatta, outo päivän paistamatta." :Nousi seppo seinän alta, takoja kiven takoa <br /> :takomahan uutta kuuta, uutta auringon kehäistä. <br /> :Kuun on kullasta kuvasi, hopeasta päivän laati. :Tuli vanha Väinämöinen, ovelle asetteleikse. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on seppo veikkoseni! <br /> :Mitä paukutat pajassa, ajan kaiken kalkuttelet?" :Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Kuuta kullaista kuvoan, hope'ista aurinkoa <br /> :tuonne taivahan laelle, päälle kuuen kirjokannen." :Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ohoh seppo Ilmarinen! Jo nyt laait joutavia! <br /> :Ei kumota kulta kuuna, paista päivänä hopea." :Seppo kuuhuen kuvasi, takoi päivän valmihiksi. <br /> :Noita nosteli halulla, kaunihisti kannatteli, <br /> :kuun on kuusen latvasehen, päivän pitkän männyn päähän. <br /> :Hiki vieri viejän päästä, kaste kantajan otsasta <br /> :työssä tuiki työlähässä, nostannassa vaikeassa. :Saipa kuun kohotetuksi, auringon asetetuksi, <br /> :kuun on kuusen kukkuralle, päivyen petäjän päähän: <br /> :eipä kuu kumotakana eikä päivyt paistakana. :Silloin vanha Väinämöinen <br /> : itse tuon sanoiksi virkki: <br /> : <br /> :"Nyt on aika arvan käyä, miehen merkkiä kysyä, <br /> :minne meiltä päivä päätyi, kunne meiltä kuu katosi." :Itse vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :leikkasi lepästä lastut, laittoi lastut laaullensa, <br /> :kävi arvat kääntämähän, sormin arvat suortamahan. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Kysyn Luojalta lupoa, vaain varsin vastinetta. <br /> :Sano totta, Luojan merkki, juttele, Jumalan arpa: <br /> :minne meiltä päivä päätyi, kunne meiltä kuu katosi, <br /> :kun ei ilmoisna ikänä nähä noita taivahalla? :"Sano, arpa, syytä myöten, elä miehen mieltä myöten, <br /> :tuo tänne toet sanomat, varmat liitot liikahuta! <br /> :Jos arpa valehteleisi, niin arvo alennetahan: <br /> :arpa luoahan tulehen, merkki miesten poltetahan." :Toi arpa toet sanomat, merkki miesten vastoavi: <br /> :sanoi päivän saaneheksi, kuun tuonne kaonneheksi <br /> :Pohjolan kivimäkehen, vaaran vaskisen sisähän. :Vaka vanha Väinämöinen siitä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Jos ma nyt lähen Pohjolahan, Pohjan poikien poluille, <br /> :saan ma kuun kumottamahan, päivä kullan paistamahan." :Jopa läksi jotta joutui pimeähän Pohjolahan. <br /> :Astui päivän, astui toisen: päivänäpä kolmantena <br /> :jo näkyvi Pohjan portti, kivikummut kuumottavi. :Ensin huuti huikahutti tuolla Pohjolan joella: <br /> :"Tuokatte venettä tänne joen poikki päästäkseni!" :Kun ei huuto kuulununna eikä tuotuna venettä, <br /> :keräsi kekosen puita, kuivan kuusen lehväsiä; <br /> :teki tulen rantaselle, saavutti savun sakean. <br /> :Tuli nousi taivahalle, savu ilmahan sakeni. :Louhi, Pohjolan emäntä, itse päätyi ikkunahan. <br /> :Katsoi tuonne salmen suuhun, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Mi tuolla tuli palavi, tuolla saaren salmen suulla? <br /> :Pieni on sotatuliksi, suuri nuottavalke'iksi." :Itse poika pohjolaisen pian pistihe pihalle <br /> :katsomahan, kuulemahan, tarkasti tähyämähän: <br /> :"On tuolla joen takana mies kempi kävelemässä." :Siinä vanha Väinämöinen jo huhusi toisen kerran: <br /> :"Tuo venettä, Pohjan poika, Väinämöiselle venettä!" :Niin sanovi Pohjan poika, itse lausui, vastaeli: <br /> :"Ei täältä venehet joua. Tule sormin soutimina, <br /> :kämmenin käsimeloina poikki Pohjolan joesta!" :Siinä vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi: <br /> :"Sep' ei miesi lienekänä, ku on tieltä myösteleikse." <br /> :Meni haukina merehen, siikana silajoelle, <br /> :pian uipi salmen poikki, välehen välin samosi. <br /> :Astui jalan, astui toisen, Pohjan rannalle rapasi. :Niin sanovi Pohjan poiat, paha parvi pauhoavi: <br /> :"Käypä Pohjolan pihalle!" Meni Pohjolan pihalle. :Pohjan poikaset sanovat, paha parvi pauhoavi: <br /> :"Tules Pohjolan tupahan!" Meni Pohjolan tupahan; <br /> :jalan polki porstuahan, laski kääkähän kätensä, <br /> :siitä tunkihe tupahan, ajoihe katoksen alle. :Siellä miehet mettä juovat, simoa sirettelevät, <br /> :miehet kaikki miekka vyöllä, urohot sota-aseissa <br /> :pään varalle Väinämöisen, surmaksi suvantolaisen. :Nuo kysyivät tullehelta, sanoivat sanalla tuolla: <br /> :"Ku sanoma kurjan miehen, tuuma uinehen urohon?" :Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Kuusta on sanomat kummat, päivästä iki-imehet. <br /> :Minnes meiltä päivä päätyi, kunnes meiltä kuu katosi?" :Pohjan poikaset sanovi, paha parvi lausueli: <br /> :"Tuonne teiltä päivä päätyi, päivä päätyi, kuu katosi <br /> :kirjarintahan kivehen, rautaisehen kalliohon. <br /> :Sielt' ei pääse päästämättä, selviä selittämättä." :Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Kun <br /> :ei kuu kivestä pääsne, pääsne päivä kalliosta, <br /> :käykämme käsirysyhyn, ruvetkamme miekkasille!" :Veti miekan, riisti rauan, tempasi tupesta tuiman, <br /> :jonka kuu kärestä paistoi, päivä västistä välähyi, <br /> :hepo seisovi selällä, kasi naukui naulan tiessä. :Mittelivät miekkojansa, koittelivat korttiansa: <br /> :olipa pikkuista pitempi miekka vanhan Väinämöisen, <br /> :yhtä ohrasen jyveä, olen kortta korkeampi. :Mentihin ulos pihalle, tasarinnan tanterelle. <br /> :Siitä vanha Väinämöinen löip' on kerran leimahutti, <br /> :löipä kerran, löipä toisen: listi kuin naurihin napoja, <br /> :lippasi kuin liinan päitä päitä Pohjan poikasien. :Siitä vanha Väinämöinen kävi kuuta katsomahan, <br /> :päiveä kerittämähän kirjarinnasta kivestä, <br /> :vuoresta teräksisestä, rautaisesta kalliosta. :Astui tietä pikkuruisen, kulki matkoa vähäisen, <br /> :niin näki vihannan saaren. Saarell' on komea koivu, <br /> :koivun alla paasi paksu, alla paaen kallioinen, <br /> :yheksin ovia eessä, saoin salpoja ovilla. :Keksi piirtämän kivessä, valeviivan kalliossa. <br /> :Veti miekkansa tupesta, kirjoitti kivehen kirjan <br /> :miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä: <br /> :katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi pakahtui. :Vaka vanha Väinämöinen katsovi kiven rakohon: <br /> :siellä kyyt olutta juovat, maot vierrettä vetävät <br /> :kirjavan kiven sisässä, maksankarvaisen malossa. :Sanoi vanha Väinämöinen, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Sentähen emäntä raukat vähemmin olutta saavat, <br /> :kunp' on kyyt oluen juovat, maot viertehen vetävät." :Leikkasip' on pään maolta, katkoi kaulan käärmeheltä. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Elköhön sinä ikänä, tämän päivyen perästä <br /> :kyyt juoko olosiamme, maot mallasjuomiamme!" :Siitä vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, <br /> :kourin koitteli ovia, salpoja sanan väellä: <br /> :ei ovet käsin avau, salvat ei sanoista huoli. :Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Akka mies asehitoinna, konna kirves-kuokatoinna." <br /> :Kohta lähtevi kotia, alla päin, pahoilla mielin, <br /> :kun ei vielä kuuta saanut eikä päiveä tavannut. :Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ohoh vanha Väinämöinen! <br /> :Miks'et ottanut minua kanssasi karehtijaksi? <br /> :Oisi lukot luikahtanna, takasalvat taittununna, <br /> :pääsnyt kuu kumottamahan, nousnut päivä paistamahan." :Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ei salvat sanoilla taitu, lukot loihulla murene <br /> :eikä kourin koskemalla, käsivarsin vääntämällä." :Meni sepponsa pajahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ohoh seppo Ilmarinen! Taos kuokka kolmihaara, <br /> :tao tuuria tusina, avaimia aika kimppu, <br /> :jolla kuun kivestä päästän, päivän päästän kalliosta!" :Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, <br /> :takoi miehen tarpehia; takoi tuuria tusinan, <br /> :avaimia aika kimpun, kelpo kimpun keihä'itä, <br /> :eikä suurta eikä pientä, takoi kerran keskoisia. :Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, <br /> :siitti siivet sulkinensa, levahutti lentämähän. <br /> :Lenteli liki kotia, tuosta loihe loitommaksi, <br /> :poikki Pohjolan merestä sepon Ilmarin pajalle. :Aukoi seppo ikkunansa, katsoi, kuin tulisi tuuli: <br /> :ei ollut tulento tuulen, oli harmoa havukka. :Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Mit' olet, otus, hakeva, istut alla ikkunani?" :Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: <br /> :"Ohoh seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, <br /> :kuin olet kovin osaava, varsin taitava takoja!" :Sanoi seppo Ilmarinen, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Ei tuo kumma ollekana, jos olen takoja tarkka, <br /> :kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut." :Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: <br /> :"Mitä, seppo, siitä laait, kuta, rautio, rakennat?" :Se on seppo Ilmarinen sanan vastaten sanovi: <br /> :"Taon kaularenkahaista tuolle Pohjolan akalle, <br /> :jolla kiinni kytketähän vaaran vankan liepehesen." :Louhi, Pohjolan emäntä, Pohjan akka harvahammas, <br /> :jo tunsi tuhon tulevan, hätäpäivän päälle saavan. <br /> :Heti loihe lentämähän, pääsi poies Pohjolahan. :Laski kuun kivestä irti, päästi päivän kalliosta. :Itse muuksi muutaltihe, kyhäisihe kyyhkyseksi; <br /> :lenteä lekuttelevi sepon Ilmarin pajahan. <br /> :Lenti lintuna ovelle, kyyhkysenä kynnykselle. :Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Mitä, lintu, tänne lennit, tulit, kyyhky, kynnykselle?" :Vastasi otus ovelta, virkkoi kyyhky kynnykseltä: <br /> :"Tuota lienen kynnyksellä sanomata saattamassa: <br /> :jopa kuu kivestä nousi, päivä pääsi kalliosta." :Se on seppo Ilmarinen kävi itse katsomahan. <br /> :Astuvi pajan ovelle, katsoi tarkan taivahalle: <br /> :katsoi kuun kumottavaksi, näki päivän paistavaksi. :Meni luoksi Väinämöisen, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Ohoh vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen! <br /> :Käypä kuuta katsomahan, päiveä tähyämähän! <br /> :Jo ovat tarkoin taivahalla, sijoillansa muinaisilla." :Vaka vanha Väinämöinen itse pistihe pihalle, <br /> :varsin päätänsä kohotti, katsahtavi taivahalle: <br /> :kuu oli nousnut, päivä pääsnyt, taivon aurinko tavannut. :Silloin vanha Väinämöinen sai itse sanelemahan. <br /> :Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> :"Terve, kuu, kumottamasta, kaunis, kasvot näyttämästä, <br /> :päivä kulta, koittamasta, aurinko, ylenemästä! :"Kuu kulta, kivestä pääsit, päivä kaunis, kalliosta, <br /> :nousit kullaisna käkenä, hope'isna kyyhkyläisnä <br /> :elollesi entiselle, matkoillesi muinaisille. :"Nouse aina aamusilla tämän päivänki perästä! <br /> :Teepä meille terveyttä, siirrä saama saatavihin, <br /> :pyytö päähän peukalomme, onni onkemme nenähän! :"Käy nyt tiesi tervehenä, matkasi imantehena, <br /> :päätä kaari kaunihisti, pääse illalla ilohon!" {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kahdeksasviidettä runo|Kahdeksasviidettä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Viideskymmenes runo|Viideskymmenes runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 103 745 2006-06-19T14:31:10Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Tuop' on Pohjolan emäntä, Sariolan vaimo vanha, <br /> :oli ulkona olija, askareillansa asuja. <br /> :Kuului suolta ruoskan roiske, rannalta re'en ratina. <br /> :Loi silmänsä luotehelle, käänti päätä päivän alle, <br /> :arvelee, ajattelevi: "Mi tämä väki väjyvi <br /> :minun, raukan, rannoilleni? Suurtako sotaväkeä?" :Kaaloi tuota katsomahan, likeltä tähyämähän: <br /> :ei ollut sotaväkeä; oli suuri sulhaiskansa, <br /> :vävy keskellä väkeä, hyvän rahvahan raossa. :Itse Pohjolan emäntä, Sariolan vaimo vanha, <br /> :kun tunsi vävyn tulevan, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Luulin tuulen tuulevaksi, pinon pystyn viereväksi, <br /> :meren rannan roikkivaksi, someren karehtivaksi. <br /> :Kaaloin tuota katsomahan, likeltä tähyämähän; <br /> :eipä tuuli tuullutkana, pino pysty vierrytkänä, <br /> :meren ranta rauennunna, someret karehtinunna: <br /> :vävyni väki tulevi, saoin kaksin käänteleikse! :"Mistä mä vävyni tunnen, vävyni väen seasta? <br /> :Tuttu on vävy väestä, tuttu tuomi muista puista, <br /> :tammi virpivarpasista, kuuhut taivahan tähistä. :"Vävy on mustalla orolla, niinkuin syövällä suella, <br /> :kantavalla kaarnehella, lentävällä lievehellä; <br /> :kuusi kultasirkkulaista vempelellä kukkumassa, <br /> :seitsemän siniotusta rahkehella laulamassa." :Kuuluvi kumu kujasta, aisan kalke kaivotieltä: <br /> :jo vävy pihalle saapi, vävyn kansa kartanolle. <br /> :Vävy on keskellä väkeä, hyvän rahvahan raossa, <br /> :ei ole varsin eellimäisnä eikä aivan jälkimäisnä. :"Pois, pojat, ulos, urohot, pihalle, pitimmät miehet, <br /> :rinnuksia riistamahan, rahkehia raastamahan, <br /> :aisoja alentamahan, tuomahan vävy tupahan!" :Juoksevi vävyn oronen, kirjokorja kiiättävi <br /> :pitkin appelan pihoa. Sanoi Pohjolan emäntä: <br /> :"Oi sie orja, palkkalainen, kylän kaunoinen kasakka! <br /> :Ottaos vävyn oronen, lasketellos laukkiotsa <br /> :vaskisista valjahista, tinaisista rinnuksista, <br /> :rahaisista rahkehista, vesaisista vempelistä! <br /> :Viekösi vävyn oronen, talutellos taitavasti <br /> :sulkkuisista suitsiloista, päitsistä hopeapäistä <br /> :piehtaroille pehme'ille, tasaiselle tanterelle, <br /> :vienolle vitilumelle, maalle maionkarvaiselle! :"Juottaos vävyni varsa lähisestä lähtehestä, <br /> :joka seisovi sulana, heraisena herhettävi <br /> :alla kullan kuusen juuren, alla pensivän petäjän! :"Apata vävyni varsa koropasta kultaisesta, <br /> :vaskisesta vakkasesta pestyin ohrin, lestyin leivin, <br /> :keitetyin kesäisin vehnin, survotuin suvirukihin! :"Vie siitä vävyn oronen soimelle sopimmaiselle, <br /> :ylimäiselle sijalle, ta'impahan tanhuahan! <br /> :Sito'os vävyn oronen kultaisista koltsasista <br /> :rautaisehen renkaisehen, patvisehen patsaisehen! <br /> :Pankosi vävyn orolle kappa kauroja etehen, <br /> :toinen heinän helpehiä, kolmas ruumenen muruja! :"Sukios vävyn oronen mursunluisella sualla, <br /> :jottei karva katkeaisi, sorajouhi sorkahtaisi! <br /> :Kattaos vävyn oronen loimella hope'isella, <br /> :kuomikolla kultaisella, vanumalla vaskisella! :"Kylän poiat, kyyhkyläiset! Viekätte vävy tupahan, <br /> :hivuksin hatuttomana, käen kintahattomana! :"Vuotas katselen vävyä, jos sopii vävy tupahan <br /> :ilman uksen ottamatta, pihtipuolen purkamatta, <br /> :kamanan korottamatta, kynnyksen alentamatta, <br /> :soppiseinän sortamatta, multahirren muuttamatta! :"Ei mahu vävy tupahan, hyvä lahja laipiohon <br /> :ilman uksen ottamatta, pihtipuolen purkamatta, <br /> :kamanan korottamatta, kynnyksen alentamatta, <br /> :soppiseinän sortamatta, multahirren muuttamatta: <br /> :vävy on päätänsä pitempi, korvallista korkeampi. :"Kamanat kohottukohot lakin päästä laskematta, <br /> :kynnykset alentukohot kengän kannan koskematta, <br /> :pihtipuolet välttyköhöt, ovet ilman auetkohot <br /> :tullessa vävyn tupahan, astuessa aimo miehen! :"Kiitos kaunoisen Jumalan, jo saapi vävy sisähän! <br /> :Vuotas katsahan tupoa, silmeän tuvan sisähän, <br /> :onko täällä pöyät pesty, lavitsat vesin valeltu, <br /> :siivottu sileät sillat, lautalattiat la'aistu! :"Katselen tätä tupoa enkä tuota tunnekana, <br /> :mistä puist' on pirtti tehty, mistä suoja tänne saatu, <br /> :kusta seinät seisotettu sekä lattiat laottu. :"Sivuseinä on siilin luista, periseinä peuran luista, <br /> :oviseinä osman luista, kamana karitsan luista. :"Orret on omenapuista, patsas puista patviloista, <br /> :luaslauat lumpehista, laki lahnan suomuksista. :"Rahi on rauasta rakettu, lautsat Saksan laahkoloista, <br /> :pöytä kullan kirjoiteltu, silta silkillä silattu. :"Uuni vaskesta valettu, pankko paasista hyvistä, <br /> :kiukoa meren kivistä, karsina Kalevan puista." :Sulho tungeikse tupahan, alle kattojen ajaikse. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Terve tänneki, Jumala, <br /> :alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen!" :Sanoi Pohjolan emäntä: "Terve, terve tultuasi <br /> :tänne pienehen tupahan, matalaisehen majahan, <br /> :honkaisehen huonehesen, petäjäisehen pesähän! :"Ohoh orjapiikaseni, kylän pantu palkkalainen! <br /> :Tuopa tulta tuohen päässä, temmo tervaksen nenässä <br /> :katsellakseni vävyä, nähäkseni sulhon silmät, <br /> :sinisetkö vai punaiset vaiko vaatevalkeuiset!" :Orjapiika pikkarainen, kylän pantu palkkalainen, <br /> :toip' on tulta tuohosessa, tempoi tulta tervaksessa. :"Tuli on tuohinen rämäkkä, savu musta tervaksinen, <br /> :vävyn silmät saastuttaisi, mustuttais' ihanan muo'on: <br /> :tuopa tulta tuohuksella, vahasella valkeaista!" :Orjapiika pikkarainen, kylän pantu palkkalainen, <br /> :toip' on tulta tuohuksella, vahasella valkeaista. :Valkea savu vahainen, tuli kirkas tuohuksinen, <br /> :valotti vävyltä silmät, kirkasti vävyltä kasvot. :"Jo näen vävyni silmät: ei siniset, ei punaiset <br /> :eikä vaatevalkeuiset; meren on vaahen valkeuiset, <br /> :meren ruo'on ruskeuiset, meren kaislan kauneuiset. :"Kylän poiat, kyyhkyläiset! Viekätte tätä vävyä <br /> :isoimmille istuimille, ylimmäisille sijoille, <br /> :selin seineä sinistä, pä'in pöyteä punaista, <br /> :kohin kutsuvierahia, rinnoin rahvahan remua!" :Siitä Pohjolan emäntä syötti, juotti vierahia, <br /> :syötti suin sulassa voissa, kourin kuorekokkaroissa <br /> :noita kutsuvierahia, vävyänsä liiatenki. :Olipa lohta luotasilla, sivulla sianlihoa, <br /> :kupit kukkuraisillansa, va'it varpelaitehilla <br /> :syöä kutsuvierahien ja vävysen liiatenki. :Sanoi Pohjolan emäntä: "Oi sie piika pikkarainen! <br /> :Tuop' on tuopilla olutta, kanna kaksikorvaisella <br /> :noille kutsuvierahille, vävylleni liiatenki!" :Tuop' on piika pikkarainen, raataja rahan-alainen, <br /> :antoi tuopin totta tehä, viisivantehen vikoa, <br /> :huuhtoa humalan parrat, vaahen parrat valkoella <br /> :noilta kutsuvierahilta ja vävyltä liiatenki. :Mitä nyt olut osasi, virkki viisivantehinen, <br /> :kun oli luona laulajansa, kunnollinen kukkujansa? <br /> :Olipa vanha Väinämöinen, virren ponsi polvu'inen, <br /> :laaullisna laulajana, parahana taitajana. :Ensin ottavi olutta, siitä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Olukkainen, juomukkainen! Elä miestä jouten juota! <br /> :Laita miehet laulamahan, kultasuut on kukkumahan! <br /> :Isännät imehtelevät, emännät ajattelevat: <br /> :joko on laulut lauennehet, ilokielet kirvonnehet, <br /> :vai panin pahan oluen, juoksuttelin juoman kehnon, <br /> :kun ei laula laulajamme, hyreksi hyvät runomme, <br /> :kuku kultavierahamme, iloitse ilokäkemme? :"Kukas tässä kukkunevi, kenpä kielin laulanevi <br /> :näissä Pohjolan pioissa, Sariolan juomingissa? <br /> :Eipä tässä lautsat laula, kun ei lautsan istujaiset, <br /> :lattiat ei lausahtele, kun ei lattian kävijät; <br /> :eikä ikkunat iloitse, kun ei ikkunan isännät, <br /> :eikä pöykä pöyän ääret, kun ei pöyän äärelliset, <br /> :ei ne reppänät remuile, kun ei reppänän alaiset." :Oli lapsi lattialla, maitoparta pankon päässä. <br /> :Lausui lapsi lattialta, poika pankolta pakisi: <br /> :"En ole iso iältä, vahva varren kasvannolta, <br /> :vaan kuitenki kaikitenki, jos ei muut lihavat laula, <br /> :miehet paksummat pajaha, verevämmät vierettele, <br /> :niin mä laulan, laiha poika, poika kuiva, kuikuttelen; <br /> :laulan laihoilta lihoilta, kupehilta kuuttomilta <br /> :tämän iltamme iloksi, päivän kuulun kunniaksi." :Olipa ukko uunin päällä. Tuopa tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Ei ole lasten laululoista, kurjien kujerteloista: <br /> :valehia lasten laulut, tyhjiä tytärten virret! <br /> :Anna virsi viisahalle, laulu lautsan istujalle!" :Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Onko tässä nuorisossa, koko suuressa su'ussa, <br /> :ken panisi käen kätehen, ha'an toisehen hakahan <br /> :ja saisi sanelemahan, laikahtaisi laulamahan <br /> :päivän päätyvän iloksi, illan kuulun kunniaksi?" :Sanoi ukko uunin päältä: "Ei ole tässä ennen kuultu, <br /> :ei ole kuultu eikä nähty sinä ilmoisna ikänä <br /> :parempata laulajata, tarkempata taitajata, <br /> :kuin mitä minä kujerrin, lauleskelin lapsempana, <br /> :laulelin lahen vesillä, kajahtelin kankahilla, <br /> :kukkuelin kuusikoilla, sanelin salometsillä. :"Ääni oli suuri ja sorea, säveleni sangen kaunis: <br /> :se silloin jokena juoksi, vesivirtana vilisi, <br /> :kulki kuin lyly lumella, purjelaiva lainehilla. <br /> :Vaan en nyt sanoa saata, tuot' en tarkoin tunnekana, <br /> :mikä sorti suuren äänen, äänen armahan alenti: <br /> :ei se nyt jokena juokse, lainehina lailattele, <br /> :on kuin karhi kannostossa, hangella havupetäjä, <br /> :reki rannan hiekkasilla, vene kuivilla kivillä." :Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Kun ei toista tullekana kerallani laulamahan, <br /> :yksin lähtenen runoille, laikahtanen laulamahan: <br /> :kun olen luotu laulajaksi, sattunut sanelijaksi, <br /> :en kysy kylästä tietä, päätä virren vierahalta." :Siitä vanha Väinämöinen, virren ponsi polvu'inen, <br /> :istuihen ilon teolle, laulutyölle työntelihe, <br /> :ilovirret vieressänsä, saatavillansa sanaset. :Lauloi vanha Väinämöinen, sekä lauloi jotta taitoi: <br /> :ei sanat sanoihin puutu, virret veisaten vähene; <br /> :ennen kalliot kiviä, umpilammit lumpehia. :Siinä lauloi Väinämöinen, pitkin iltoa iloitsi. <br /> :Naiset kaikki naurusuulla, miehet mielellä hyvällä <br /> :kuuntelivat, kummeksivat Väinämöisen väännätystä, <br /> :kun oli kumma kuulijanki, ime ilmankin olijan. :Sanoi vanha Väinämöinen, virkki virtensä lopulla: <br /> :"Mitäpä minusta onpi laulajaksi, taitajaksi! <br /> :En minä mitänä saata, en kuhunkana kykene. <br /> :Oisi Luoja laulamassa, suin sulin sanelemassa! <br /> :Luoja laulun lauleleisi, lauleleisi, taiteleisi. :"Laulaisi meret mesiksi, meren hiekat hernehiksi, <br /> :meren mullat maltahiksi, suoloiksi meren someret, <br /> :lehot laajat leipämaiksi, ahovieret vehnämaiksi, <br /> :mäet mämmikakkaroiksi, kalliot kananmuniksi. :"Lauleleisi, taiteleisi, saneleisi, saatteleisi, <br /> :laulaisi tähän talohon läävät täysi lähtemiä, <br /> :kujat täysi kukkapäitä, ahot maion antajia, <br /> :sata sarven kantajata, tuhat tuojoa utaren. :"Lauleleisi, taiteleisi, saneleisi, saatteleisi <br /> :isännille ilvesturkit, emännille verkaviitat, <br /> :tyttärille ummiskengät, pojille punaiset paiat. :"Annap' ainaki, Jumala, toisteki, totinen Luoja, <br /> :näin näissä elettäväksi, toiste toimieltavaksi <br /> :näissä Pohjolan pioissa, Sariolan juomingissa, <br /> :oloset jokena juosta, me'et virtana vilata <br /> :näissä Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa, <br /> :jotta päivin lauleltaisi, illoin tehtäisi iloa <br /> :iällä tämän isännän, elinajalla emännän! :"Pankohon Jumala palkan, Luoja koston kostakohon <br /> :isännälle pöyän päähän, emännällen aittahansa, <br /> :pojillen apajaveelle, kangaspuihin tyttärille, <br /> :jottei konsana katuisi, vuonna toisna voikahtaisi <br /> :näitä pitkiä pitoja, suuren joukon juominkia!" {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kahdeskymmenes runo|Kahdeskymmenes runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdeskolmatta runo|Kahdeskolmatta runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 104 756 2006-06-19T14:38:08Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Kasvatti emo kanoja, suuren joukon joutsenia. <br /> :Kanat aialle asetti, joutsenet joelle saattoi. <br /> :Tuli kokko, niin kohotti, tuli haukka, niin hajotti, <br /> :siipilintu, niin sirotti: yhen kantoi Karjalahan, <br /> :toisen vei Venäjän maalle, kolmannen kotihin heitti. :Minkä vei Venäehelle, siitä kasvoi kaupanmiesi; <br /> :minkä kantoi Karjalahan, siitä se Kalervo kasvoi; <br /> :kunkapa kotihin heitti, se sikesi Untamoinen <br /> :ison päiviksi pahoiksi, emon mielimurtehiksi. :Untamoinen verkot laski Kalervon kalavetehen; <br /> :Kalervoinen verkot katsoi, kalat konttihin kokosi. <br /> :Untamo, utala miesi, sepä suuttui ja vihastui. <br /> :Teki soan sormistansa, kämmenpäistänsä keräjät, <br /> :toran nosti totkusilta, artin ahvenmaimasilta. :Torelivat, tappelivat, eikä voita toinen toista: <br /> :minkä toistansa tokaisi, sen sai itse vastahansa. :Jopa tuosta toisen kerran, kahen, kolmen päivän päästä <br /> :Kalervoinen kauran kylvi Untamon tuvan ta'aksi. :Untamolan uljas uuhi söi Kalervon kaurakylvön. <br /> :Kalervoisen kärtsä koira repi uuhen Untamolta. :Untamo uhittelevi Kalervolle veljellensä, <br /> :surmata su'un Kalervon, lyöä suuret, lyöä pienet, <br /> :koko kansan kolhaella, tuvat polttoa poroksi. :Laittoi miehet miekka vyölle, urohot ase kätehen, <br /> :pojat pienet piikki vyölle, kaunot kassara olalle; <br /> :läksi suurehen sotahan vasten veljeä omoa. :Kalervoisen kaunis minjä istui ikkunan lähellä. <br /> :Katsoi ulos ikkunasta, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Onko tuo savu sakea vai onpi pimeä pilvi <br /> :noien peltojen perillä, kujan uuen ulkopäässä?" :Ei ollut ume umakka eikäpä savu sakea: <br /> :ne oli Untamon urohot, tulla suorivat sotahan. :Tuli Untamon urohot, saivat miehet miekka vyöllä. <br /> :Kaatoivat Kalervon joukon, su'un suuren surmasivat, <br /> :talon polttivat poroksi, tasoittivat tantereksi. :Jäi yksi Kalervon impi kera vatsan vaivaloisen. <br /> :Senpä Untamon urohot veivät kanssansa kotihin <br /> :pirtin pienen pyyhkijäksi, lattian lakaisijaksi. :Oli aikoa vähäisen; syntyi pieni poikalapsi <br /> :emollen osattomalle. Miksi tuo nimitetähän? <br /> :Emo kutsui Kullervoksi, Untamo sotijaloksi. :Pantihinpa poika pieni, orpolapsi laitettihin <br /> :tuutuhun tutajamahan, kätkyehen liekkumahan. :Liekkui lapsi kätkyessä, lapsi liekkui, tukka löyhki. <br /> :Liekkui päivän, liekkui toisen; jopa kohta kolmantena, <br /> :kun tuo poika potkaisihe, potkaisihe, ponnistihe, <br /> :katkaisi kapalovyönsä, pääsi päälle peittehensä, <br /> :särki liekun lehmuksisen, kaikki riepunsa revitti. :Nähtihin hyvä tulevan, keksittihin kelpoavan. <br /> :Untamola vuottelevi tätä tästä kasvavaksi, <br /> :mieltyväksi, miestyväksi, oike'in urostuvaksi, <br /> :saavaksi sataisen orjan, tuhantisen turpuvaksi. :Kasvoi kuuta kaksi, kolme. Jopa kuuna kolmantena <br /> :poika polven korkeuisna alkoi itse arvaella: <br /> :"Kunpa saisin suuremmaksi, vahvistuisin varreltani, <br /> :kostaisin isoni kohlut, maksaisin emoni mahlat!" :Saipa kuulla Untamoinen. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Tästä saa sukuni surma, tästä kasvavi Kalervo!" :Urohot ajattelevat, akat kaikki arvelevat, <br /> :minne poika pantanehe, kunne surma saatanehe. :Pannahanpa puolikkohon, työnnetähän tynnyrihin; <br /> :siitä vieähän vetehen, lasketahan lainehesen. :Käyähänpä katsomahan kahen, kolmen yön perästä, <br /> :joko on hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon! :Ei ole hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon! <br /> :Poika oli pääsnyt puolikosta istui aaltojen selässä <br /> :vapa vaskinen käessä, siima silkkinen perässä; <br /> :onkivi meren kaloja, merivettä mittoavi: <br /> :melke'in meressä vettä, kun on kaksi kauhallista; <br /> :oisko oike'in mitata, osa kolmatta tulisi. :Untamo ajattelevi: "Mihin poika pantanehe, <br /> :kunne tuo tuhottanehe, kusta surma saatanehe?" :Käski orjansa kerätä koivuja, kovia puita, <br /> :honkia satahavuja, tiettäviä tervaksia <br /> :yhen poian polttimeksi, Kullervon kaottimeksi. :Koottihin, keräeltihin koivuja, kovia puita, <br /> :honkia satahavuja, tiettäviä tervaksia, <br /> :tuohia tuhat rekeä, sata syltä saarnipuita. <br /> :Tuli puihin tuiskattihin, roviohon roiskattihin, <br /> :siihen poika paiskattihin keskelle tulen palavan. :Paloi päivän, tuosta toisen, paloi päivän kolmannenki. <br /> :Käytihin katsastamahan: poik' oli porossa polvin, <br /> :kypenissä kyynäsvarsin, hiilikoukkunen käessä, <br /> :millä tulta kiihottavi, hiiliä kokoelevi, <br /> :katomatta karvankana, kutrisen kähertymättä! :Untamo ä'itteleikse: "Mihin poika pantanehe, <br /> :kunne tuo tuhottanehe, surma tuolle saatanehe?" <br /> :Poika puuhun hirtetähän, tammehen ripustetahan. :Kului yötä kaksi, kolme, saman verran päiviäki. <br /> :Untamo ajattelevi: "Aik' on käyä katsomahan, <br /> :joko Kullervo katosi, kuoli poika hirsipuuhun." :Laittoi orjan katsomahan. Orja toi sanan takaisin: <br /> :"Ei ole Kullervo kaonnut, kuollut poika hirsipuuhun! <br /> :Poika puuta kirjoittavi pieni piikkonen käessä. <br /> :Koko puu kuvia täynnä, täynnä tammi kirjoitusta: <br /> :siinä miehet, siinä miekat, siinä keihä'ät sivulla." :Mitäs autti Untamoisen tuon pojan katalan kanssa! <br /> :Kuinka surmat suoritteli, kuinka kuolemat sukesi, <br /> :poika ei puutu surman suuhun eikä kuole kuitenkana. :Piti viimeinki väsyä suorimasta surmiansa, <br /> :kasvatella Kullervoinen, orja poikana omana. :Sanoi Untamo sanansa, itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Kun elänet kaunihisti, aina siivolla asunet, <br /> :saat olla talossa tässä, orjan töitä toimitella. <br /> :Palkka pannahan jälestä, ansiosta arvatahan: <br /> :vyöhyt vyöllesi korea tahi korvalle kolahus." :Kun oli Kullervo kohonnut, saanut vartta vaaksan verran, <br /> :tuopa työlle työnnetähän, raaolle rakennetahan, <br /> :lapsen pienen katsontahan, sormi pienen souantahan: <br /> :"Katso lasta kaunihisti, syötä lasta, syö itseki! <br /> :Rievut virrassa viruta, pese pienet vaattehuiset!" :Katsoi lasta päivän, kaksi: käen katkoi, silmän kaivoi. <br /> :Siitä kohta kolmannella lapsen tauilla tapatti, <br /> :rievut viskoi virran vieä, kätkyen tulella poltti. :Untamo ajattelevi: "Ei tämä tähän sopiva <br /> :lapsen pienen katsontahan, sormi pienen souantahan! <br /> :En tieä, kuhun panisin, kulle työlle työnteleisin. <br /> :Panenko kasken kaa'antahan?" Pani kasken kaa'antahan. :Kullervo, Kalervon poika, tuossa tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Äsken lienen mies minäki, kun saan kirvehen kätehen, <br /> :paljo katsoa parempi, entistäni armahampi: <br /> :lienen mies viien veroinen, uros kuuen-kummallinen." :Meni seppolan pajahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Oi on seppo veikkoseni! Taos mulle tapparainen! :Tao kirves miestä myöten; rauta raatajan mukahan! <br /> :Lähen kasken kaa'antahan, solkikoivun sorrantahan." :Seppä tarpehen takovi, kirvehen kerittelevi. <br /> :Saip' on kirves miestä myöten, rauta raatajan mukahan. :Kullervo, Kalervon poika, hioi siitä kirvehensä; <br /> :päivän kirvestä hiovi, illan vartta valmistavi. :Suorihe kasken ajohon korkealle korpimaalle, <br /> :parahasen parsikkohon, hirveähän hirsikköhön. :Iski puuta kirvehellä, tempasi tasaterällä: <br /> :kerralla hyvätki hirret, pahat puolella menevi. :Vihoin kaatoi viisi puuta, kaiketi kaheksan puuta. <br /> :Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Lempo tuota raatakohon! Hiisi hirret kaatakohon!" :Kavahutti kannon päähän, niin huhuta heiahutti, <br /> :vihellytti, viuahutti. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Sini kaski kaatukahan, koivu solki sortukahan, <br /> :kuni ääni kuulunevi, kuni vierrevi vihellys! :"Elköhön vesa venykö, elköhön koretko korsi <br /> :sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana <br /> :kaskessa Kalervon poian, otoksessa oivan miehen! :"Ottaisiko maa orahan, nousisiko nuori laiho, <br /> :sekä korsi korteuisi, jotta varsi varteuisi, <br /> :elköhön tereä tehkö, varsi päätä valmistako!" :Untamoinen, mies utala, kävi tuota katsomahan <br /> :kaskea Kalervon poian, ajamoa uuen orjan: <br /> :ei kaski kaselle tunnu, ajamaksi nuoren miehen. :Untamo ajattelevi: "Ei tämä tähän sopiva! <br /> :Hyvän hirsikön pilasi, kaatoi parsikon parahan! <br /> :En tieä, kuhun panisin, kulle työlle työnteleisin. <br /> :Panenko aitojen panohon?" Pani aitojen panohon. :Kullervo, Kalervon poika, jopa aitoa panevi. <br /> :Kohastansa kokkahongat aiaksiksi asettelevi, <br /> :kokonansa korpikuuset seipähiksi pistelevi; <br /> :veti vitsakset lujahan pisimmistä pihlajista; <br /> :pani aian umpinaisen, veräjättömän kyhäsi. <br /> :Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Ku ei lintuna kohonne, kahen siiven siuotelle, <br /> :elköhön ylitse pääskö aiasta Kalervon poian!" :Untamo osaelevi tulla tuota katsomahan <br /> :aitoa Kalervon poian, sotaorjan sortamoa. :Näki aian aukottoman, raottoman, reiättömän, <br /> :jok' oli pantu maaemästä, ylös pilvihin osattu. :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei tämä tähän sopiva! <br /> :Pani aian aukottoman, veräjättömän kyhäsi, <br /> :tuon on nosti taivosehen, ylös pilvihin kohotti: <br /> :en tuosta ylitse pääse enkä reiästä sisälle! <br /> :En tieä, mihin panisin, kulle työlle työnteleisin. <br /> :Panenko puimahan rukihit?" Pani puimahan rukihit. :Kullervo, Kalervon poika, jo oli puimassa rukihit: <br /> :pui rukihit ruumeniksi, olet kaunaksi kaotti. :Tulipa isäntä tuohon, kävi itse katsomahan <br /> :puintoa Kalervon poian, Kullervoisen kolkintoa: <br /> :rukihit on ruumenina, olet kaunoina kahisi! :Untamo ä'itteleikse: "Ei ole tästä raatajasta! <br /> :Kulle työlle työntänenki, työnsä tuhmin turmelevi. <br /> :Joko vien Venäehelle tahi kaupin Karjalahan <br /> :Ilmariselle sepolle, sepon paljan painajaksi?" :Möi siitä Kalervon poian, pani kaupan Karjalahan <br /> :Ilmariselle sepolle, takojalle taitavalle. :Minpä seppo tuosta antoi? Äijän seppo tuosta antoi: <br /> :kaksi kattilarania, kolme koukun puoliskoa, <br /> :viisi viikatekulua, kuusi kuokan kuolioa <br /> :miehestä mitättömästä, orjasta epäpäöstä. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kolmaskymmenes runo|Kolmaskymmenes runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdesneljättä runo|Kahdesneljättä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 105 735 2006-06-19T14:30:56Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vika on Ahtia sanoa, veitikkätä vieretellä. :Ahti poika Saarelainen, tuo on lieto Lemmin poika, <br /> :kasvoi koissa korkeassa luona armahan emonsa <br /> :laajimman lahen perällä, Kaukoniemen kainalossa. :Kaloin siinä Kauko kasvoi, Ahti ahvenin yleni. <br /> :Tuli mies mitä parahin, puhkesi punaverinen, <br /> :joka päästänsä pätevi, kohastansa kelpoavi; <br /> :vaan tuli vähän vialle, tavoiltansa turmiolle: <br /> :ain' oli naisissa eläjä, yli öitä öitsilöissä, <br /> :noien impien iloissa, kassapäien karkeloissa. :Kylli oli Saaren neiti, Saaren neiti, Saaren kukka. <br /> :Kasvoi koissa korkeassa, yleni ylen ehossa, <br /> :istuen ison majoilla, peräpenkin notkumilla. :Kauan kasvoi, kauas kuului: kaukoa tuli kosijat <br /> :neien kuuluhun kotihin, kaunoisehen kartanohon. :Kosi Päivä poiallehen: eip' on mennyt Päivälähän <br /> :Päivän luona paistamahan kesäisillä kiirehillä. :Kosi Kuuhut poiallehen: eip' on mennyt Kuutolahan <br /> :Kuun luona kumottamahan, kehät ilman kiertämähän. :Kosi Tähti poiallehen: eip' on mennyt Tähtelähän <br /> :pitkin öitä pilkkimähän talvisilla taivahilla. :Tulevi Virosta sulhot, toiset tuolta Inkereltä: <br /> :eip' on neiti mennytkänä; itse vasten vastaeli: <br /> :"Suotta kultanne kuluvi, hopeanne hoikkenevi! <br /> :En lähe minä Virohon, en lähe, lupoakana, <br /> :Viron vettä soutamahan, saarellista sauvomahan, <br /> :syömähän Viron kaloja, Viron lientä lippomahan. :"Enkä lähe Inkerelle, penkerelle, pänkerelle; <br /> :siell' on nälkä, kaiken nälkä: puun nälkä, pärehen nälkä, <br /> :ve'en nälkä, vehnän nälkä, rukihisen leivän nälkä." :Tuop' on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> :lähteäksensä lupasi Saaren kukkoa kosihin, <br /> :tuota mointa morsianta, kaunokaista kassapäätä. :Emo kielteä käkesi, varoitteli vaimo vanha: <br /> :"Ellös menkö, poikaseni, parempihin itseäsi! <br /> :Ei suattane sinua Saaren suurehen sukuhun." :Sanoi lieto Lemminkäinen, virkki kaunis Kaukomieli: <br /> :"Jos en ole koiltani korea, su'ultani aivan suuri, <br /> :mie valitsen varrellani, otan muilla muo'oillani." :Aina kieltävi emonsa lähtemästä Lemminkäistä <br /> :Saaren suurehen sukuhun, laajahan lajiperähän: <br /> :"Siellä piiat pilkkoavat, naiset nauravat sinua." :Mitä huoli Lemminkäinen! Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Kyllä hää'än naisten naurun, soppityrskyt tyttärien: <br /> :potkaisen pojan povehen, käsikannon kainalohon; <br /> :siin' on pää hyvänki pilkan, parahanki parjauksen." :Emo tuon sanoiksi virkki: "Voi poloinen, päiviäni! <br /> :Nauraisitko Saaren naiset, pitäisit pyhäiset piiat, <br /> :niin siitä tora tulisi, sota suuri lankeaisi! <br /> :Saisi kaikki Saaren sulhot, sata miestä miekkoinensa <br /> :päällesi sinun, poloisen, yksinäisen ympärille." :Mitä huoli Lemminkäinen varoituksista emonsa! <br /> :Ottavi hyvän orosen, valjasti valion varsan; <br /> :ajavi karittelevi Saaren kuuluhun kylähän <br /> :Saaren kukkoa kosihin, Saaren mointa morsianta. :Nauroi naiset Lemminkäistä, piiat pisti pilkkojansa, <br /> :kun ajoi kummasti kujalle, kamalasti kartanolle: <br /> :ajoi korjansa kumohon, veräjähän vierähytti. :Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä, <br /> :murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"En ole tuota ennen nähnyt, en ole nähnyt enkä kuullut <br /> :naisen nauravan minulle, piian pilkkoja suannut." :Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Onko saarella sijoa, maata Saaren manterella, <br /> :minun leikki lyöäkseni, tanner tanhuellakseni <br /> :Saaren impien iloissa, kassapäien karkeloissa?" :Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: <br /> :"Onp' on Saarella sijoa, maata Saaren manterella, <br /> :sinun leikki lyöäksesi, tanner tanhuellaksesi <br /> :karjalaisna kaskimailla, paimenpoikana palolla: <br /> :lapset on laihat Saaren mailla, lihavat hevosen varsat." :Mitä huoli Lemminkäinen! Palkkasihe paimeneksi: <br /> :kävi päivät paimenessa, yöt on impien iloissa, <br /> :noien neitojen kisoissa, kassapäien karkeloissa. :Sillä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> :jopa hääti naisen naurun, piätteli piian pilkan. <br /> :Ei ollut sitä tytärtä, piikoa pyhintäkänä, <br /> :kuta hän ei kosketellut, jonk' ei vieressä venynyt. :Yksi on impi kaikkinensa Saaren suuressa su'ussa, <br /> :jok' ei suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin: <br /> :se oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen. :Tuop' on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> :sa'at saappahat kulutti, sa'at airot poikki souti <br /> :tuota neittä saaessansa, Kyllikkiä pyytessänsä. :Kyllikki, korea neiti, hänpä tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Mitä, kehno, kierteletki, rannan raukuja, ajelet, <br /> :täältä tyttöjä kyselet, tinavöitä tieustelet? <br /> :En mä tästä ennen joua, kuin kiven kuluksi jauhan, <br /> :pieksän petkelen periksi, huhmaren sukuksi survon. :"Enkä huoli huitukoille, huitukoille, haitukoille; <br /> :mie tahon tasaisen varren tasaiselle varrelleni, <br /> :tahon muo'on muhkeamman muhke'ille muo'oilleni <br /> :sekä kasvon kaunihimman kaunihille kasvoilleni." :Oli aikoa vähäisen, kului tuskin puoli kuuta. <br /> :Jo päivänä muutamana, iltana moniahana <br /> :neitoset kisaelevi, kaunokaiset karkelevi <br /> :mannerpuolella saloa kaunihilla kankahalla; <br /> :Kyllikki ylinnä muita, Saaren kukka kuuluisinna. :Tuli veitikkä verevä, ajoi lieto Lemminkäinen <br /> :orihillansa omalla, valitulla varsallansa <br /> :keskelle kisaketoa, kaunokaisten karkeloa; <br /> :reutoi Kyllikin rekehen, koppoi neien korjahansa, <br /> :tuon asetti taljallensa, liitti liistehyisillensä. :Laski ruoskalla hevoista, nauskahutti nauhasella, <br /> :siitä läksi liukumahan. Lähtiessänsä sanovi: <br /> :"Elkätte minua, immet, ilmi antako ikänä, <br /> :minun täällä käyneheni, täältä neien vieneheni! :"Jos ette totelle tuosta, niin teille paha paneikse: <br /> :laulan sulhonne sotahan, nuoret miehet miekan alle, <br /> :ettei kuulla kuuna päänä, nähä ilmoisna ikänä <br /> :kujasilla kulkemassa, ahoilla ajelemassa." :Kyllä Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli: <br /> :"Päästä jo minua poies, laske lasta vallallensa, <br /> :kotihinsa kulkemahan luoksi itkevän emonsa! :"Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan, <br /> :viel' on viisi veljeäni, seitsemän setäni lasta <br /> :jänön jälen polkijaksi, neien pään perilliseksi." :Kun ei pääsnyt kuitenkana, itse itkulle hyräytyi. <br /> :Sanan virkkoi, noin nimesi: "Joutenpa, poloinen, <br /> :synnyin, <br /> :jouten synnyin, jouten kasvoin, jouten aikani elelin; <br /> :jo nyt sainki joutavalle, miehelle mitättömälle, <br /> :suojihin soankävijän, aina tuiman tappelijan!" :Virkki lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> :"Kyllikki, syänkäpyni, minun maire marjueni! <br /> :Ellös olko milläkänä! En sua pahoin pitäne: <br /> :sylissäni syöessäni, käsissäni käyessäni, <br /> :sivullani seistessäni, vieressä venyessäni. :"Mitäpä sinä sureksit, mitä huollen huokaelet? <br /> :Tuotako sinä sureksit, tuota huollen huokaelet, <br /> :lehmityyttä, leivätyyttä ja kaiken elon vähyyttä? :"Ellös olko milläkänä! Mont' on lehmeä minulla, <br /> :monta maion antajata: yks' on suolla Muurikkinen, <br /> :toinen mäellä Mansikkinen, kolmas Puolukka palolla. <br /> :Ne on syömättä soreat, katsomatta kaunokaiset; <br /> :ei ole illoin kytkemistä eikä aamuin laskemista, <br /> :heinävihkon heittämistä, suolan, suuruksen surua. :"Vaiko tuotaki surisit, tuota huollen huokoaisit, <br /> :ettei oo sukuni suuri, kovin korkea kotini? :"Jos en oo su'ulta suuri enkä korkea ko'ilta, <br /> :on mulla tulinen miekka, säkenevä säilärauta. <br /> :Se onpi sukua suurta, laajoa lajipereä: <br /> :onp' on Hiiessä hiottu, jumaloissa kirkastettu. <br /> :Sillä suurennan sukuni, laajennan lajini kaiken, <br /> :miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä." :Neiti parka huokoaikse, itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Oi on Ahti, Lemmin poika! Jos tahot minuista neittä <br /> :ikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi, <br /> :sie vanno valat ikuiset et sotia käyäksesi <br /> :kullankana tarpehella, hopeankana halulla!" :Siinä tuo lieto Lemminkäinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Vannon mie valat ikuiset en sotia käyäkseni <br /> :kullankana tarpehella, hopeankana halulla. <br /> :Sie itse valasi vanno et kyliä käyäksesi <br /> :hyvänki hypyn halulla, tanhujuoksun tarpehella!" :Siitä vannoivat valansa, laativat ikilupansa <br /> :eessä julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, <br /> :ei Ahin sotia käyä eikä Kyllikin kyleä. :Siitä lieto Lemminkäinen veti virkkua vitsalla, <br /> :löi oritta ohjaksella. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Jää hyvästi, Saaren nurmet, kuusen juuret, tervaskannot, <br /> :joit' olen kesän kävellyt, talvet kaiket tallaellut, <br /> :piileskellen pilviöillä, paeten pahalla säällä, <br /> :tätä pyytä pyytessäni, allia ajellessani!" :Ajoa hypittelevi: jo kohta koti näkyvi. <br /> :Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Tupa tuolla tuulottavi, nälkäraunio näkyvi. <br /> :Kenen onpi tuo tupanen, kenen koti kunnottoman?" :Se on lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Elä sie sure tuvista, huokaele huonehista! <br /> :Tuvat toiset tehtänehe, paremmaiset pantanehe <br /> :hirve'istä hirsiköistä, parahista parsikoista." :Siitä lieto Lemminkäinen jo kohta kotihin saapi <br /> :luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa. :Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> :"Viikon viivyit, poikaseni, viikon mailla vierahilla." :Lausui lieto Lemminkäinen, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Piti naiset naurellani, kostoa pyhäiset piiat <br /> :piännästä pitkän pilkan, naurannoistansa minulle. <br /> :Sain parahan korjahani, tuon asetin taljalleni, <br /> :liitin liistehyisilleni, alle viltin vierähytin. <br /> :Sillä maksoin naisten naurun, piikojen ilopiännän. :"Oi emoni, kantajani, äitini, ylentäjäni! <br /> :Mitä läksin, senpä sainki, kuta pyysin, sen tapasin. <br /> :Pane nyt patjasi parahat, pehme'immät päänalaiset, <br /> :maatani omalla maalla nuoren neiteni keralla!" :Emo tuon sanoiksi virkkoi, itse lausui ja pakisi: <br /> :"Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, <br /> :kun annoit miniän mulle, toit hyvän tulen puhujan, <br /> :oivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehreäjän, <br /> :pulskin poukkujen pesijän, vaattehien valkaisijan! :"Itse kiitä onneasi! Hyvän sait, hyvän tapasit, <br /> :hyvän Luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen: <br /> :puhas on pulmonen lumella, puhtahampi puolellasi; <br /> :valkea merellä vaahti, valkeampi vallassasi; <br /> :sorea merellä sorsa, soreampi suojassasi; <br /> :kirkas tähti taivahalla, kirkkahampi kihloissasi. :"Laai nyt lattiat laveat, hanki ikkunat isommat, <br /> :seisottele seinät uuet, tee koko tupa parempi, <br /> :kynnykset tuvan etehen, uuet ukset kynnykselle, <br /> :nuoren neien saatuasi, kaunihin katsottuasi, <br /> :paremmaisen itseäsi, sukuasi suuremmaisen!" {{runo|edellinen=[[Kalevala - Kymmenes runo|Kymmenes runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdestoista runo|Kahdestoista runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 106 766 2006-06-19T14:38:23Z Nysalor 5 [[Luokka:Kalevala]] :Vaka vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, <br /> :sormiansa suorittavi, peukaloitansa pesevi. <br /> :Istuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse <br /> :hope'iselle mäelle, kultaiselle kunnahalle. :Otti soiton sormillensa, käänti käyrän polvillensa, <br /> :kantelen kätensä alle. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> :"Tulkohonpa kuulemahan, ku ei liene ennen kuullut <br /> :iloa ikirunojen, kajahusta kanteloisen!" :Siitä vanha Väinämöinen alkoi soittoa somasti <br /> :hauinruotaista romua, kalanluista kanteletta. <br /> :Sormet nousi notkeasti, peukalo ylös keveni. :Jo kävi ilo ilolle, riemu riemulle remahti, <br /> :tuntui soitto soitannalle, laulu laululle tehosi. <br /> :Helähteli hauin hammas, kalan pursto purkaeli, <br /> :ulvosi upehen jouhet, jouhet ratsun raikkahuivat. :Soitti vanha Väinämöinen. Ei ollut sitä metsässä <br /> :jalan neljän juoksevata, koivin koikkelehtavata, <br /> :ku ei tullut kuulemahan, iloa imehtimähän. :Oravat ojentelihe lehväseltä lehväselle; <br /> :tuohon kärpät kääntelihe, aioillen asettelihe. <br /> :Hirvet hyppi kankahilla, ilvekset piti iloa. :Heräsi susiki suolta, nousi karhu kankahalta <br /> :petäjäisestä pesästä, kutiskosta kuusisesta. <br /> :Susi juoksi suuret matkat, karhu kankahat samosi; <br /> :viimein aiallen asettui, veräjälle vieretäikse: <br /> :aita kaatui kalliolle, veräjä aholle vieri. <br /> :Siitä kuusehen kuvahti, petäjähän pyörähytti <br /> :soitantoa kuulemahan, iloa imehtimähän. :Tapiolan tarkka ukko, itse Metsolan isäntä, <br /> :ja kaikki Tapion kansa, sekä piiat jotta poiat, <br /> :kulki vuoren kukkulalle soittoa tajuamahan. :Itseki metsän emäntä, Tapiolan tarkka vaimo, <br /> :sinisukkahan siroikse, punapaulahan paneikse; <br /> :loihe koivun konkelolle, lepän lengolle levahti <br /> :kanteloista kuulemahan, soittoa tajuamahan. :Mi oli ilman lintujaki, kahen siiven sirkovia, <br /> :ne tulivat tuiskutellen, kiiätellen kiirehtivät <br /> :kunnioa kuulemahan, iloa imehtimähän. :Kokko kun kotona kuuli sen sorean Suomen soiton, <br /> :heitti pentunsa pesähän; itse loihe lentämähän <br /> :soittohon sulan urohon, Väinämöisen vääntelöhön. :Korkealta kokko lenti, halki pilvien havukka, <br /> :allit aalloilta syviltä, joutsenet sulilta soilta. <br /> :Pieniäki peiposia, lintuja livertäviä, <br /> :sirkkuja satalukuisin, leivoja liki tuhatta <br /> :ilmassa ihastelivat, hartioilla haastelivat, <br /> :tehessä isän iloa, soitellessa Väinämöisen. :Itse ilman luonnottaret, ilman impyet ihanat, <br /> :iloa imehtelivät, kanteloista kuuntelivat; <br /> :mikä ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti, <br /> :mikä pienen pilven päällä, rusoreunalla rehotti. :Tuo Kuutar, korea impi, neiti Päivätär pätevä <br /> :pitelivät pirtojansa, niisiänsä nostelivat, <br /> :kultakangasta kutoivat, hope'ista helskyttivät, <br /> :äärellä punaisen pilven, pitkän kaaren kannikalla. :Kunpa saivat kuullaksensa tuon sorean soiton äänen, <br /> :jo pääsi piosta pirta, suistui sukkula käestä, <br /> :katkesihe kultarihmat, helkähti hopeaniiet. :Ei sitä oloista ollut, ei ollut ve'essäkänä <br /> :evän kuuen kulkevata, kalaparvea parasta, <br /> :ku ei tullut kuulemahan, iloa imehtimähän. :Uipi hauit hangotellen, ve'en koirat vengotellen, <br /> :lohet luo'oilta samosi, siikaset syväntehiltä. <br /> :Säret pienet, ahvenetki, mujehetki, muut kalatki <br /> :rinnoin ruokohon ajaikse, rantahan rakenteleikse <br /> :virttä Väinön kuulemahan, soittoa tajuamahan. :Ahto, aaltojen kuningas, ve'en ukko ruohoparta, <br /> :ve'en kalvolle veäikse, luikahaikse lumpehelle; <br /> :siinä kuunteli iloa. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"En ole mointa ennen kuullut sinä ilmoisna ikänä, <br /> :soitantoa Väinämöisen, iloa ikirunojan!" :Sisarekset sotkottaret, rannan ruokoiset kälykset, <br /> :hiipoivat hivuksiansa, hapsiansa harjasivat <br /> :harjalla hopeapäällä, sukimella kultaisella. <br /> :Saavat kuulla äänen ouon, tuon on soitannon sorean: <br /> :sulkahti suka vetehen, haihtui harja lainehesen. <br /> :Jäi hivukset hiipomatta, tukat kesken suorimatta. :Itseki ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta, <br /> :jopa nousevi merestä ja lapaikse lainehesta; <br /> :ruokorintahan rivahti, väännäikse vesikarille <br /> :tuota ääntä kuulemahan, soitantoa Väinämöisen, <br /> :kun oli ääni kummanlainen, soitanto ylen sorea. <br /> :Se siihen sike'in nukkui, vaipui maata vatsallehen <br /> :kirjavan kiven selälle, paaen paksun pallealle. :Siinä vanha Väinämöinen soitti päivän, soitti toisen. <br /> :Ei ollut sitä urosta eikä miestä urheata, <br /> :ollut ei miestä eikä naista eikä kassan kantajata, <br /> :kellen ei itkuksi käynyt, kenen syäntä ei sulannut. <br /> :Itki nuoret, itki vanhat, itki miehet naimattomat, <br /> :itki nainehet urohot, itki pojat puol'-ikäiset, <br /> :sekä pojat jotta neiet, jotta pienet piikasetki, <br /> :kun oli ääni kummanlainen, ukon soitanto suloinen. :Itsensäki Väinämöisen kyynel vieri kyykähteli. <br /> :Tippui tilkat silmistänsä, vierivät vesipisarat, <br /> :karkeammat karpaloita, herkeämmät hernehiä, <br /> :pyöreämmät pyyn munia, päreämmät päitä pääskyn. :Ve'et vieri silmästänsä, toiset toisesta noruvi. <br /> :Putosivat poskipäille, kaunihille kasvoillensa, <br /> :kaunihilta kasvoiltansa leve'ille leuoillensa, <br /> :leve'iltä leuoiltansa rehe'ille rinnoillensa, <br /> :rehe'iltä rinnoiltansa päteville polvillensa, <br /> :päteviltä polviltansa jalkapöyille jaloille, <br /> :jalkapöyiltä jaloilta maahan alle jalkojensa <br /> :läpi viien villavaipan, kautta kuuen kultavyönsä, <br /> :seitsemän sinihamosen, sarkakauhtanan kaheksan. :Vierivät vesipisarat luota vanhan Väinämöisen <br /> :rannalle meren sinisen, rannalta meren sinisen <br /> :alle selvien vesien, päälle mustien murien. :Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> :"Onko tässä nuorisossa, nuorisossa kaunoisessa, <br /> :tässä suuressa su'ussa, isossa isän alassa <br /> :kyyneleni poimijata alta selvien vesien?" :Nuoret tuossa noin sanovi sekä vanhat vastoavi: <br /> :"Ei ole tässä nuorisossa, nuorisossa kaunoisessa, <br /> :tässä suuressa su'ussa, isossa isän alassa <br /> :kyynelesi poimijata alta selvien vesien." :Sanoi vanha Väinämöinen, itse virkki, noin nimesi: <br /> :"Kenpä toisi kyyneleni, poimisi vesipisarat <br /> :alta selvien vesien, saisi multa sulkaturkin." :Tuli korppi koikotellen. Sanoi vanha Väinämöinen: <br /> :"Käyös, korppi, kyyneleni alta selvien vesien! <br /> :Annan sulle sulkaturkin." Eipä korppi saanutkana. :Kuuli tuon sininen sotka, niin tuli sininen sotka. <br /> :Sanoi vanha Väinämöinen: "Use'in, sininen sotka, <br /> :suullasi sukelteleihet, ve'essä vilotteleihet: <br /> :käypä, poimi kyyneleni alta selvien vesien! <br /> :Saat sinä parahan palkan: annan sulle sulkaturkin." :Kävi sotka poimimahan Väinämöisen kyyneleitä <br /> :alta selvien vesien, päältä mustien murien. :Poimi kyynelet merestä, kantoi Väinölle kätehen: <br /> :jo oli muiksi muuttunehet, kasvanehet kaunoisiksi, <br /> :helmiksi heristynehet, simpsukoiksi siintynehet, <br /> :kuningasten kunnioiksi, valtojen iki-iloiksi. {{runo|edellinen=[[Kalevala - Neljäskymmenes runo|Neljäskymmenes runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdesviidettä runo|Kahdesviidettä runo]]|}} [[Luokka:Kalevala]] 107 632 2006-06-16T14:30:53Z Nysalor 5 [[Luokka:Aleksis Kivi]] + wikitys {{kirjallinen teos|nimi=Kanervala|kirjoittaja=[[Aleksis Kivi]]|julkaisuvuosi=1866|kotimaa=Suomi|alkupkieli=suomi|}} Kanervala on virallisesti Aleksis Kiven ainoa julkaistu runokokoelma. Runoja on tosin jaoteltu myöhemmin muihinkin kokoelmiin. == Sisällysluettelo == # [[Kanervala - Kanervakankaalla|Kanervakankaalla]] # [[Kanervala - Keinu|Keinu]] # [[Kanervala - Joulu-ilta|Joulu-ilta]] # [[Kanervala - Eksynyt impi|Eksynyt impi]] # [[Kanervala - Anjanpelto|Anjanpelto]] # [[Kanervala - Karhunpyynti|Karhunpyynti]] # [[Kanervala - Helavalkea|Helavalkea]] # [[Kanervala - Äiti ja lapsi|Äiti ja lapsi]] # [[Kanervala - Rippilapset|Rippilapset]] # [[Kanervala - Uudistalon-perhe|Uudistalon-perhe]] # [[Kanervala - Ruususolmu|Ruususolmu]] # [[Kanervala - Mies|Mies]] # [[Kanervala - Niittu|Niittu]] # [[Kanervala - Ikävyys|Ikävyys]] # [[Kanervala - Metsämiehen laulu|Metsämiehen laulu]] [[Luokka:Aleksis Kivi]] 108 217 2005-10-14T09:28:05Z 81.197.3.89 linkit fi-wikiin {{L'Internationale|Muut kielet}} ==[[:fi:Kansainvälinen|Kansainvälinen]]== :1. Työn orjat, sorron yöstä nouskaa, :maan ääriin kuuluu kutsumus. :Nyt ryskyin murtuu pakkovalta, :tää on viime ponnistus. :Pohja vanhan järjestelmän horjuu. :Orjajoukko taistohon! :Alas lyökää koko vanha maailma, :ja valta teidän silloin on! :Tää on viimeinen taisto, :rintamaamme yhtykää! :niin huomispäivänä kansat :on veljet keskenään! :2. Ei muuta johtajaa, ei luojaa :kuin kansa kaikkivaltias. :Se yhteisonnen säätää, suojaa, :se on turva tarmokas. :Eestä leivän, hengen, kunniamme :yössä sorron, turmion, :kukin painakaamme palkeitamme, :kun käymme työhön, taistohon. :3. Lait pettää, hallitukset sortaa, :verot köyhälistön verta juo, :ja köyhän ihmisoikeuskin :ompi tyhjä lause tuo. :Pois jo kansat holhouksen alta. :Veljeyden sääntö on: :kellä velvoitusta, sillä valtaa :ja oikeutta olkohon. :4. On kurjan kurjat kunniassaan :raharuhtinaat nuo röyhkeät. :Ei koskaan tee ne itse työtä, :vaan ne työtä ryöstävät. :Varat kansan hankkimat on menneet :kaikki konnain kukkaroon. :Pois kansa velkansa jo vaatii, :nyt ryöstösaalis tuotakoon. :5. Meit valhein ruokkii tyrannit :mut rauha meille koittakoon. :Nyt lakko tehdään armeijoissa, :aseet pois pantakoon. :Ja jos aikovat nuo kannibaalit :sankareita meistä taas, :niin tietäkööt he, että luodit :silloin kenraalimme saa. :6. Työmiehet, kyntäjät ja kaikki :työkansa joukko nälkäinen! :Maa meidän on ja olla täytyy, :vaan ei laiskain lurjusten. :Nälkä meill’ on aina vieraanamme, :vaan kun korpit haaskoiltaan :me kerran kaikki karkoitamme, :niin päivä pääsee paistamaan. :''Sanat: [[Eugène Pottier]] ([[1871]])'' :''Musiikki: [[Pierre Degeyter]] ([[1888]])'' :''Käännös: [[:fi:Otto Wille Kuusinen|Otto Wille Kuusinen]], [[:fi:Yrjö Sirola|Yrjö Elias Sirola]] ja [[Sulo Wuolijoki]] ([[1905]])'' 109 218 2005-09-01T14:54:20Z 217.71.151.208 ==Ote lokakuun 11 p:nä 1909 hyväksytystä automobiililiikennettä koskevasta kansainvälisestä sopimuskirjasta.== '''I art.''' '''Mitkä ehdot automobiilien tulee täyttää saadakseen liikkua yleisellä tiellä.''' Jokainen automobiili pitää, ennenkuin sen sallitaan liikkua yleisillä teillä eri maissa, olla asianomaisen viranomaisen taikka sen valtuuttaman seuran, katsastuksen jälkeen, liikekuntoiseksi tunnustama tahi myös sellaista mallia, jolle samalla tapaa on tuollainen lupa myönnetty. Katsastuksen tulee nimittäin käsittää seuraavaa: 1) Konelaitteiden tulee toimia varmasti ja olla niin sijoitetut, että kaikki tulen tai räjähdyksen vaara mikäli mahdollista estyy; ne eivät saa jyskeellä säikyttää ratsas- tai vetoeläimiä, eivät muullakaan tavoin aiheuttaa vaaraa liikenteelle eikä mainittavasti häiritä ohikulkijoita savulla eikä höyryllä. 2) Automobiilissä tulee olla seuraavat konelaitteet: A. Luotettava ohjauslaite, jonka avulla käänteiden tekeminen käy helpoksi ja varmaksi. B. Kaksi toisistaan erillisinä tehoavaa riittävän voimakasta jarrua; ainakin toisen näistä jarruista tulee tehota nopeasti suorastaan pyöriin tai niiden välittömässä yhteydessä oleviin renkaisiin. C. Konerakenne, joka jyrkissäkin mäissä voipi kokonaan estää takaisinpäin vierimisen, jos toinen jarruista ei täytä tätä tehtävää. Jokainen automobiili, joka tyhjiltään painaa yli 350 kilogrammaa, on varustettava semmoisella konerakenteella, että automobiili ohjaajan paikalta saadaan peräytymään moottorin avulla. 3) Ohjauslaitteet pitää olla niin sijoitetut, että ohjaaja varmasti saa ne toimimaan taukoamatta silmällä pitämästä tietä. 4) Jokainen automobiili on oleva varustettu merkillä, joka ilmaisee sen toiminimen, joka on rakentanut alustan, tämän viimemainitun tehtaannumeron, moottorin hevosvoimamäärän tai sylinterien luvun ja läpimitan sekä automobiilin painon sen tyhjänä ollessa. '''II art.''' '''Mitkä ehdot automobiilinohjaajan tulee täyttää.''' Automobiilinohjaajalla tulee olla sellaiset ominaisuudet, jotka tarjoovat riittäviä takeita yleisen turvallisuuden kannalta. Mitä kansainväliseen liikenteeseen tulee, älköön kukaan olko oikeutettu ohjaamaan automobiiliä, ellei ole saanut siihen lupaa oikealta viranomaiselta tahi tämän valtuuttamalta seuralta pätevyyskokeen suoritettuansa. Lupaa älköön annettako 18 vuotta nuoremmille henkilöille. '''III art.''' '''Kansainvälisten matkasertifikaattien antaminen ja tunnustaminen.''' Todistukseksi, mitä kansainväliseen liikenteeseen tulee, että 1 ja 2 artiklassa mainitut ehdot on otettu huomioon, tulee annettavaksi kansainvälisiä matkasertifikaatteja tämän oheisten mallien ja ohjeiden mukaan. Nämä sertifikaatit ovat voimassa yhden vuoden antopäivästä lukien. Ne käsin kirjoitetut ohjeet, joita niissä tulee olemaan, ovat aina kirjoitettavat latinalaisilla kirjaimilla tai englantilaisella kursiivilla. Kansainväliset matkasertifikaatit, jotka on antanut jonkin sopimuksentehneen valtion viranomainen tahi sellaisen viranomaisen valtuuttama seura ja jotka ovat tämän viranomaisen varmentamat, oikeuttavat esteettömästi liikkumaan kaikissa muissa sopimuksentehneissä valtioissa ja tunnustetaan niissä päteviksi uutta katsastusta toimittamatta. Kansainvälistä matkasertifikaattia voidaan kieltäytyä tunnustamasta: 1) Jos on ilmeistä, että niitä ehtoja, joilla semmoinen sertifikaatti 1 ja 2 art:n määräysten mukaan on annettu, ei enää noudateta. 2) Jos automobiilin omistaja tai ohjaaja ei ole minkään sopimuksentehneen valtion alamainen. '''IV art.''' '''Numeromerkkien sijoittaminen automobiileihin.''' Älköön annettako minkään automobiilin kulkea maasta toiseen, ellei automobiilissä ole näkyvällä paikalla takapuolella, paitsi kansallista numeromerkkiä, myöskin tuntomerkkilaatta vaunun kansalaisuutta ilmaisevine kirjaimineen. Tämän laatan koko, kirjaimet ja niiden koko ovat määrätyt tämän sopimuskirjan oheisessa taulukossa. '''V art.''' '''Varotuslaitteet.''' Jokaisessa automobiilissä tulee olla karkeaääninen torvi varotusmerkin antoa varten. Asumattomilla paikoilla olkoon sitä paitsi lupa käyttää muitakin maassa voimassa olevain säännösten ja tapain mukaisia varotusmerkkejä. Jokainen automobiili pitää pimeän tultua olla varustettu kahdella etupuolella olevalla lyhdyllä ja yhdellä takana olevalla tulella, joka saattaa laatoissa olevat numero- ja kirjainmerkit luettaviksi. Tie pitää olla valaistu riittävän pitkälle eteenpäin, mutta häikäiseväin tulien käyttäminen olkoon aina kielletty asutuilla kaupunginalueilla. '''VI art.''' '''Erityisiä säännöksiä moottosykleistä ja moottosykleteistä.''' Tämän liittokirjan määräykset ovat sovellutettavia kolmipyöräisiin moottosykleihin sekä moottosykletteihin seuraavalla tavoin muodosteltuina: 1) Takaperin vierimistä estävää konerakennetta, joka on mainittu I art:n 2 momentin C litteran kohdalla, ei vaadita; ei myöskään peräytyslaitetta. 2) Valaistusvälineeksi riittää yksikin lyhty, joka sijoitetaan moottosyklin tai moottosykletin etupäähän. 3) Moottosyklien ja moottosyklettien kansallisuuden ilmaisulaatta pitää olla 18 senttimetriä pystysuoraan suuntaan ja 12 senttimetriä vaakasuoraan suuntaan mitaten; kirjaimet olkoot 8 senttimetriä korkeat ja 10 millimetrin levyisillä viivoilla piirretyt. 4) Moottosyklien ja moottosyklettien hälyytystorvien tulee olla kimeä-ääniset. '''VII art.''' '''Vastaantulevat ja sivuuttavat ajoneuvot.''' Ajoneuvojen tullessa vastakkain tai sivuuttaessa toisensa on automobiilinohjaajain säntillisesti noudatettava sen paikkakunnan tapoja, missä he kulloinkin ovat. '''VIII art.''' '''Osotustaulujen asettaminen yleisten teiden varsille.''' Jokainen sopimuksentehnyt valtio sitoutuu oman valtapiirinsä alueella pitämään silmällä, että teiden varsilla on vaarallisten paikkain osoittimena ainoastaan niitä merkkejä, joista on kuvat tämän liittokirjan lisäkkeessä. Sopimuksentehneiden valtioiden hallitukset voivat kuitenkin keskinäisen sopimuksen mukaan tehdä muutoksia tähän järjestelmään. Tähän merkkijärjestelmään on luettava myöskin tullikamarin seisautusmerkki, samoinkuin toinenkin, tullivartiopaikkaa osottava merkki. Hallitukset tulevat myös pitämään silmällä, että seuraavia määräyksiä noudatetaan: 1) Ylipäänsä ei tarvitse osotustauluilla merkitä asutuilla alueilla olevia esteitä. 2) Taulut ovat asetettavat noin 250 metrin päähän niistä paikoista, joita ne tarkoittavat, mikäli paikan laatu sen sallii. Jos merkin ja esteen välimatka melkoisesti poikkeaa 250 metristä, on ryhdyttävä erityisiin toimenpiteihin. 3) Osotustaulut ovat asetettavat pystysuoraan asentoon tien varrelle. '''IX art.''' '''Yleisiä säännöksiä.''' Automobiilinohjaaja on, liikkuessaan jossakin maassa, velvollinen noudattamaan niitä lakeja ja säännöksiä, mitkä siinä maassa ovat yleisilla teillä kulkemisesta voimassa. Otteet näistä laeista ja säännöksistä voipi antaa automobiilillä kulkevalle hänen johonkin maahan tullessaan se laitos, missä tullimuodollisuudet täytetään. 110 693 2006-06-18T14:45:52Z Nysalor 5 Otsikko ja luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kokoelmasta Runokokeita, 1886 |alaotsikko= |tekijä=Kasimir Leino |huomiot= }} == Lukijalle. == Luonnon kaiken tutkijalle<br/> ain'on yhden arvoinen,<br/> onko vuokko, onko kielo<br/> vaiko ruusu kaunoinen.<br/> Kaikkea hän harrastaapi,<br/> tarkastellen, tutkien,<br/> että luonnon ilmaukset<br/> kerran sais hän selvillen.<br/> Suur' on luonto, suuri taivas,<br/> monet kätkee ihmehet.<br/> Kuitenkin on heidän lainen<br/> ihmissy'än ja -tuntehet.<br/> Ken, jos pyrkii ihmissielun<br/> tuntehia selvimään,<br/> ei se etsi lauleluja<br/> mainemiesten yksistään.<br/> == Kaksi vaalia. == Näin mä kerran kau'an mietin:<br/> jos nyt vaali oisi mun,<br/> kumman silloin ottaisin mä,<br/> vapaudenko toivotun<br/> vai sen eestä taistelun?<br/> Näin mä kerran toisen mietin:<br/> Vaali jos ois ehdoton,<br/> kumpi oisi mieluisampi:<br/> Totuus jalo, verraton,<br/> tai sen etsintäkö on?<br/> Selville jo tuosta pääsin:<br/> Ennen, ennen ottaisin<br/> vapaudesta taistelun mä,<br/> totuutt' ennen etsisin,<br/> valmisna jos saisinkin.<br/> Jalompi on vapautta<br/> taisto eestä vapauden.<br/> Parempi ja arvokkaampi,<br/> kuin sen pelkkä saaminen,<br/> etsintä on totuuden.<br/> == Ämmä-koskella. == Yö usva-verhollansa jo kattaa kaiken maan<br/> ja taivahalle kuuhut jo käypi loistamaan.<br/> Ei kuulu ihmisääntä, ei laulu lintujen,<br/> ja unen helmaan kaikki jo vaipuu uupuen.<br/> Mut uinu ei vaan Ämmä, mi pauhaa, hyrskyää,<br/> ja kalliota vasten noin ryntää, jyskyää -<br/> nuo vahto-lainekuohut ne kulkee kulkaan,<br/> ei estää heitä talvi voi jäähyt-vaipallaan.<br/> Taivaalle vesi pärskyy kuin helmikaste vain<br/> hohtoisan taivaankaaren helteellä heijastain,<br/> ja kuohut kehtohonsa ne käyvät laulaen,<br/> näin luulin kuunnellessa ma soivan sanat sen:<br/> :Pois olo orjan, pois sidekahleet!<br/> :Ämmä se tietänsä vyöryvi vain.<br/> :Kyllähän koittavat ihmiset ahneet<br/> :vangita aaltoja armahiain.<br/> :Vaan vapautta, ku koittavi sortaa,<br/> :sen minä nielen, pirstaksi lyön!<br/> :Estehet eestäni helppo on murtaa,<br/> :kuohut ne riemulla toimivat työn.<br/> :Valppaana hyrskyen matkani kuljen,<br/> :kunnes mä rauhan järvessä saan.<br/> :Voimalla kuiluhun kuohuni suljen,<br/> :nuo iki-uhkuvat lähtehet maan.<br/> :Oi, jospa kansani lauluni mielen,<br/> :oi, jospa Suomeni sen tajuais,<br/> :kohta se katkois kahlehet kielen -<br/> :näinpä se vihdoin kansaksi sais!<br/> :Silloinpa sointuis yhtehen soittoon<br/> :laulelot Väinön syntymämaan,<br/> :silloinpa miehissä työhön ja voittoon<br/> :rientäisi nuoriso kilpailemaan.<br/> :Väinämön kantelo, jällehen uusi,<br/> :raikkahin riemuin helkkyen sois!<br/> :Hurmaten kuulisi kankahan kuusi,<br/> :honka ja koivukin korvana ois:<br/> :Näin - joka koittaa kahlehin voittaa,<br/> :kohta sä niele, pirstaksi lyö!<br/> :Pauhulla Ämmäkin laulua soittaa,<br/> :kilpesi olkohon: vapaus, työ!<br/> Näin kuului Ämmän pauhu, näin soitto sorja sen<br/> ja sitä ijät kaiket se laulaa kansallen.<br/> Jos kansa joskus torkkuu, ei kuohus torkukaan,<br/> vaan yöt ja päivät laulaa vapauden lauluaan.<br/> == Neidon mielet. == :::I. Uljas on Pohjolan kankahan koivu,<br/> kaunis ja uljas on harjulla mänty,<br/> uljaampi näitä on korvessa kuusi.<br/> Kaikista uljain, kaunihin myöskin<br/> on minun mielessä lemmitty sulho.<br/> :::II. Lyhyt on Suomessa talvinen päivä,<br/> lyhempi Pohjolan kesäinen yöhyt,<br/> lyhytpä myöskin on nuoruuden aika.<br/> Lyhinpä sentään on immestä ilta,<br/> jonka hän sulhonsa sylissä viettää.<br/> :::III. Pitkä on syksyen tähdetön ilta,<br/> pitkä on talvisen päivyen puhde,<br/> pitempi Pohjolan kesäinen päivä.<br/> Kaikista näistäpä pisin on sentään<br/> sulhoa vuottavan impyen aika.<br/> == Mik' onpi syynä. == Mik'onpi syynä, että vähittäisin<br/> tää rinta riutuu omaan raivohon?<br/> Mik'onpi syynä, että nuorra vallan,<br/> tää rinta raukka on niin toivoton?<br/> Mik'onpi syynä, että silloin aina<br/> tää liekki kaksin kerroin leimahtaa,<br/> kun tuota sammutella pois mä koitan,<br/> kun tulta tunteen uneen laulahtaa?<br/> On syynä näihin kaksi immen silmää,<br/> niin ihanaista, tumman siintävää,<br/> on syynä näihin kaksi immen huulta,<br/> niin ruusunpurppuraista, viehkeää.<br/> On syynä vihdoin posken kainot ruusut,<br/> niin hienot, kuultavat ja lämpöiset,<br/> on syynä uhkuava immen rinta,<br/> - kun mulle hehku ei sen tuntehet!<br/> == Ensi vuokko. == Kasvoi laakson ensi nurmikolla<br/> valkovuokko, suven ensimmäinen.<br/> Raitis, puhdas oli vuokon tuoksu,<br/> suloinen ja hertas kukka itse.<br/> Tuli immyt, nuori, ihanainen,<br/> vallatonna leikki kukkaisilla:<br/> vuokon taittoi, kantoi rinnoillansa,<br/> kunnes kuivunehen luotaan heitti.<br/> _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _<br/> Vihantana versoi taimi nuori<br/> immen sydämmessä ensimmäinen.<br/> Raitis, puhdas oli lemmen tunne,<br/> nuortea ja sorja impi itse.<br/> Tuli poika, nuori, ihanainen,<br/> vallatonna leikki sydämmillä:<br/> taimen taittoi, helli rinnoillansa,<br/> kunnes - kyllästyi ja luotaan heitti.<br/> == Nainen. == Enkeliksi taivahasta naista muudan kiittelee,<br/> pahan hengen heittiöksi toinen häntä väittelee. -<br/> En mä kiitä enkeliksi, heittiöksi hauku en,<br/> siinä kiitos, siinä moite: nainen onpi ihminen.<br/> == Kuutamalla. == Istuin kerran taivas-alla<br/> kuutamalla<br/> tarkastain,<br/> kuinka tähdet rauhaisasti,<br/> armahasti<br/> tuikki vain.<br/> "Ei ne tunne ihmis-huolta,<br/> varjapuolta<br/> elon tään;<br/> ei ne tunne pettymystä,<br/> kärsimystä<br/> ensinkään!"<br/> Näin mä mietin. Toivotellen,<br/> kaipaellen<br/> huudahdin:<br/> "Oi, jos oisin tähtö vainen,<br/> taivahainen<br/> miekkoisin!"<br/> Nautitsisin rauhaisuutta,<br/> murhetuutta<br/> aina vain,<br/> tunteheni tuudittaisin,<br/> sammuttaisin<br/> rinnassain."<br/> Kaduin kohta mietelmääni:<br/> sydäntäni<br/> vaihda en.<br/> Sekä myrskyisätä että<br/> tyyntä vettä<br/> soutelen.<br/> == Sunnuntaina. == Kaunis, kirkas nyt on aamu,<br/> aamu armas sunnuntain.<br/> tuolla siintää kirkon haamu,<br/> kaikuu kellot kumahtain.<br/> Venhot viiltää järven pintaa,<br/> kaikki kirkkoon kiirehtää.<br/> Valkovaate peittää rintaa,<br/> juhlahuivit välkähtää.<br/> Minä kurja synnin lapsi,<br/> astun arkivaatteissain,<br/> paljas rinta, takkuhapsi,<br/> eikä pappi aatteissain.<br/> Minä kuljen kukkulalle,<br/> jolla nurmi vihannoi.<br/> Istun sinne kuusten alle,<br/> kuulen kuinka kuuset soi.<br/> Kuulen kuinka linnut laulaa,<br/> kuinka laine loiskuttaa,<br/> katson kuinka aallot kaulaa<br/> sulo saaren rantamaa.<br/> Täällä istun yksin aivan,<br/> enkä veisaa, äännä en,<br/> näen yllä sinitaivaan,<br/> töitä luonnon katselen.<br/> Avaruus mull' armahampi<br/> kirkon kolkkoutta on,<br/> luonnon hiljaus rakkahampi,<br/> kuin on laulut joukkion.<br/> == Hääiltä. == Syysillan synkkä varjo jo kattaa maiseman,<br/> ja paksu, pilvinen vyöhyt tulet kätkee taivahan;<br/> niin jylhänä kuohuu koski, aho, kangasmaa kumajaa,<br/> ja mahtavan hyrskyn kanssa syvänteissähän vahtoaa.<br/> Kivenheiton päässäpä siitä niin uljas kartano on,<br/> sen keskeä nousevi torni, niin suora ja kaareton.<br/> Syysillan synkeät varjot jo loitoks siirrähtää,<br/> kun suurista ikkunoista valo kirkas välkähtää.<br/> Siell' on niin ihmeen hauskaa, siellä nuoriso riemuitsee,<br/> elon onnesta uhkuva joukko ilomielellä nautitsee<br/> ja posket poikien hohtaa, povet paisuvi impysten,<br/> ja kengät ne vallattomasti lyö tahtia soitollen.<br/> Ei kumma jos posket hohtaa, povet paisuvi impysten,<br/> ja vallattomasti jos kengät lyö tahtia soitollen:<br/> hääiltanahan toki sentään kai nuoriso riemuita voi<br/> ja tanssia hehkuvin rinnoin, kun hurmaten torvet soi!<br/> Ja morsio, puhdas kuin kielo, mi kylpevi kasteessaan,<br/> lumouksissansa hän katsoo jalo-otsaa sulhastaan:<br/> "Tää onni on liian suuri ollaksehen maallinen",<br/> näin kuiskahtain nojauupi hän sulhonsa rinnoillen.<br/> Ja kynttiläkruunut kirkkaat ne hohtaen leimuilee<br/> ja vahtovat samppanipullot ujon rintaa rohkaisee.<br/> Jo hohtavi posket, uhkuu naisrinnat täyteläät,<br/> nyt riemuitaan elämästä, nyt ovathan nuorten häät!<br/> Mut ulkona syksyn yössä liki uhkean kartanon<br/> siell' yksin seisoo nainen kivi-reunalla kallion.<br/> Hän seisovi hurjin silmin, valovirtahan tuijottaa,<br/> ja syksyinen kolkko tuuli hänen kutria heiluttaa.<br/> Povellansa hän käärön kantaa, rinnoillahan lämmittää,<br/> ja kun kääröstä kuuluvi ääntä, hän äkkiä hätkähtää -<br/> vaan kartanon kynttiläkruunut ne hohtaen leimuilee<br/> ja vahtovat samppanipullot ujon rintaa rohkaisee.<br/> Ja hehkuu posket, uhkuu naisrinnat täyteläät,<br/> nyt riemuitaan elämästä, nyt ovathan nuorten häät.<br/> - Mut ulkona seisova nainen vilutuulessa värjöttää,<br/> povellansa hän hellivi lasta, repaleillaan lämmittää;<br/> Kas, kääröstä kirkuva ääni se äidille ilmoittaa:<br/> on tyhjinä äidin rinnat, laps' niistä ei maitoa saa.<br/> Ja silmien kärsivä katse yhä äidillä tummentuu,<br/> ja huokaus särkevä, synkkä sydämmestään tunkeuu.<br/> "Voi lapseni, kurja on äitis, vaan taattosi kurjemp' on,<br/> lupauksia äitisi uskoi vävyn uljaan moision;<br/> niin uskoi äitisi kerran, vaan kohtapa viisastui:<br/> sun taattosi kurja petti ja neitihin armastui.<br/> Mut entä hän ruokaa soisi, ei mulle, vaan lapselleen,<br/> jos laskisi nääntyvä äiti etehensä nyt polvilleen?<br/> Oi ei! hänen jalkojen juureen, joka koirana hylkäsi mun,<br/> vei köyhältä maineen, rauhan, elon onnen haaveillun - -<br/> En konsana taipua voisi anomaan hänen pöydältään -<br/> "Siis lapseni, kai sinä myönnyt, ett' ennen me näännytään!"<br/> Hän painaa raukkaa lastaan hellempähän rinnoilleen,<br/> ja syksyn kalsea viima vie silmästä kyyneleen.<br/> Vaan kynttiläkruunut kirkkaat yön selkään hohteen luo,<br/> ja tuulonen soiton tahdit ulos seisojan korviin tuo:<br/> yhä hohtavat posket, uhkuu nais-rinnat täyteläät,<br/> yhä riemuitaan elämästä, siell' ovathan nuorten häät.<br/> Mut ulkona kurjan silmä nyt äkkiä leimahtaa,<br/> niin hurjan säihkyvä katse yön selkään tuikahtaa:<br/> "Oi lapseni! kuolema meille on onneen suorin tie,<br/> ja tuskinpa helvetissä olo karvaampi synkempi lie!<br/> Vaan lapseni kanssa jos tuonne käyn koskeen kuohuvaan,<br/> niin eivät kirkko ja pappi suo silloin siunaustaan,<br/> ja luojakin meiltä sulkee tien armon ja autuuden,<br/> ja mennyt on autuus sielun ja siunaus pappien.<br/> - Hyvästi sä siunaus sitten, jää kunnia maailman,<br/> hyvästi sä ihmiskunta ja autuus taivahan,<br/> mä lapseni kanssa ennen käyn hyrskyhyn kosken tuon<br/> ja pehmeän haudan siellä näin pienoiselleni luon,<br/> kuin näännytän kuoloon häntä; ja jos jäiskin hän elämään,<br/> ikipäiviksi kannettavakseen vain äityen sais häpeän."<br/> Ja hän seisovi hetken siinä, tuli silmistä tuikahtaa,<br/> sydän taukovi sykkimästä, povi synkästi huo'ahtaa,<br/> kuni hurja hän painaltaapi rinnoillehen lapsostaan,<br/> ja syöksyvi syksyn yössä vesihyrskyyn vahtoavaan.<br/> Vaan kartanon kynttiläkruunut ne hohtaen leimuilee<br/> ja vahtovat samppanipullot ujon rintoa rohkaisee,<br/> yh'ä hehkuvi posket, uhkuu naisrinnat täyteläät,<br/> yhä riemuitaan elämästä, siell' ovathan nuorten häät!<br/> == Totuutta huudat. == "Totuutta huudat yhtenään,<br/> totuutta toimeen, elämään,<br/> totuutta uskoon, rakkauteen,<br/> totuutta käytökseen!<br/> Vapautta työlle tietehen,<br/> vapautta puheen, aattehen,<br/> vapautta sanan, lausunnon,<br/> vapautta uskonnon!"<br/> Sä näin nyt huudat innossas,<br/> oot mielestäsi oikeass',<br/> kun hengen, aatteen kahlehet<br/> sä murtaa aikonet.<br/> Niin luulet, niinhän luulla vois,<br/> ett' meilläkin, kuin muilla, ois;<br/> vaan erhetys on suuri tää<br/> ja siksi vielä jää!<br/> Ei meillä vapa olla saa,<br/> ei aatettansa paljastaa,<br/> ja oma uskon vakaumus<br/> on meillä kauhistus.<br/> Totuutta myös ei elämään<br/> suvaita meillä mielellään,<br/> ja puhe suor' on - loukkaus<br/> ja seuran pahennus!<br/> Sä tokko nyt jo ymmärrät,<br/> kuin turhaan huudat, ryntäjät?<br/> Totuus on meillä mahdoton<br/> ja vapaus uskonnon.<br/> == Hengen tasavalta. == Kun yksi hallitsi kansoja,<br/> oli yksi kaikkien sortaja,<br/> hän ainoa puntari oikeuden<br/> oli holhooja ihmisten.<br/> Tään yhden tahtoa tirannin,<br/> joka "luojan armosta" valtoihin<br/> oli päässyt kai, sitä seurattiin,<br/> sen tahtoa peljättiin.<br/> Jopa vihdoin muudan viisastui,<br/> tään yhden tahtohon kiivastui:<br/> "ken valtahan tuommoisen hirviön<br/> on päästänyt, heittiön?"<br/> Näin huusi yksi. Ja toisetkin<br/> ne orjuudestahan virkosi:<br/> "Niin aivan! mistä hän oikeuden<br/> sai sorroksi toisillen?"<br/> Ja vihdoin kansakin tulistui,<br/> ylivaltijas sortui, kukistui.<br/> Maat' itse kansa nyt hallitsee,<br/> muka onnesta nautitsee.<br/> En huoli tuosta mä onnestaan;<br/> oli ennen sortaja yksi vaan,<br/> nyt joukkiot suuret, tuhannet,<br/> lyö vangiksi aattehet.<br/> Jos yht' en tahdo mä valtijaa,<br/> satakuntaa en myöskään sortajaa:<br/> ken kerran joutuvi kahleihin,<br/> hän orja on kuitenkin.<br/> Tasavaltaa hengen mä taistelen,<br/> yks'valtaa älyn minä intoilen:<br/> ain' olkoon yksilön vapaus<br/> oma lausua vakuutus.<br/> == Neidon silmä. == Impi, kurja sydämmesi<br/> oli ensin herttaisin:<br/> jopa säihkyn silmiesi<br/> päiväksi mä vertailin.<br/> Mutta että silmäs palo,<br/> joka tunki rintahain,<br/> oli revontulten valo,<br/> kylmä kolkko tietää sain.<br/> [[Luokka:Kasimir Leino]] [[Luokka:Runoteokset]] 111 223 2005-08-03T06:24:31Z 217.71.151.208 Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-kokoelma 27/1899 sivu 1. '''Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus,''' '''koskeva Suomen rakuunarykmentissä käytettyjen patruunikotelojen ja kaulahihnojen kulutusaikaa.''' Annettu Helsingissä, 14 p:nä Kesäkuuta 1899. '''Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.''' Teemme tiettäväksi: Armollisella päiväkäskyllä sotalaitokselle 27 p:ltä Helmikuuta 1899 n:o 27 määrättyämme että 1894 vuoden mallia oleville ratsuväen patruunakoteloille sekä niihin kuuluville kaulahihnoille ennen voimassa oleva 12 vuotinen kulutusaika on pysytettävä, Me olemme nähneet hyväksi Armossa säätää että Suomen rakuunarykmentille vuonna 1897 hankituille yhtäläisille patruunikoteloille ja kaulahihnoille niinikään 12 vuotinen kulutusaika on laskettava. Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 14 p:nä Kesäkuuta 1899. :'''Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,''' ::'''Hänen Suomen Senaattinsa: ::F. W. SCHAUMAN. ::LENNART GRIPENBERG. ::J. G. SOHLMAN. :::G. v. Christierson. 112 707 2006-06-19T13:42:03Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kaunis-kirjallisuuden tilaisuus Suomessa. |alaotsikko=(''Kanawa'' 13.10.1847) |osa= |tekijä=Pietari Hannikainen |huomiot=Kirjoitus on ilmestynyt alun perin anonyyminä ''Kanawa-''lehdessä, mutta sen kirjoittajan tiedetään olevan Pietari Hannikainen. }} Monesti jo on kuultu kotimaamme sanomalehdissä, vaan vielä usiammin yhteisessä puheessa valitusta kotimaisen kaunis-kirjallisuuden köyhyydestä. Ihmetellään miksei muka romaani- ja novelli-kirjallisuus Suomessaki voisi kotiutua. Vuosittain tuodaan suuret joukot näitä ulkomailta, vaan ne luetaan ja unoutetaan, ilman etteivät jätä mitään jälkiä perästänsä. Suometar sanomat ovat äskettäin luetelleet romaanin kasvua ja uudistumista nykyaikoina, vaan se on ulkomaisen romaanin. Kotoinen romaani sekä novelli on vielä syntymätä, ne ei tiedä mitään näistä uudistumista ja muuttumisista. Ainoa novelli-kirjallisuus, joka meillä on ollut hengissä, on se minkä tapaamme maamme ruotsalaisissa sanomalehdissä. Tässä ovat etenki Helsingin sanomat ja Aamulehtiki mainittavimmat. Meidän aikomuksemme ei ole alentaa näiden kaunis kirjallista arvoa. Mutta kuitenki luulemme voivamme ylimalkain sanoa, näiden ei enemmän lisäävän kuin vähentävänkään kotimaista kaunis-kirjallisuutta. Onko muka yhtään ainoaa kaikista näistä vuosivuodelta mainituissa sanomalehdissä ilmestyvistä novellista ollut jostai pysyväisemmästä arvosta? Onko yksikään näistä ollut kylläksi voimakas antamaan jonku muodon kotimaiselle novellille? Onko yksikään näistä edes voinut tehtä toimittajansakaan tutuksi maanmiehillensä? Joka niitä on lukenut, ei sunkaan voine muata yhtään näistä kysymyksistä. Kaikki, ilman eroituksia kaikki ovat olleet kotimaiselle kirjallisuudelle ihan mitättömät. Vain osataanko sellaisille kuin ”En rötmånads fantasi,” ”Häradshöfdingen,” ”Uppbördskrifvaren,” j. m. lukemattomia yhtäläisiä, antaa jotain pysyväisempiä arvoa? Onko niillä suurempi arvo kaunis-kirjallisuudessa yhteisesti kuin kansallisessa kirjallisuudessa erittäin? Me luulemme yhden verran molemmissa. Kuitenki ovat nämä meidän onnellisimmilta novellistilta. Romaani-kirjallisuuden taas alkaa ja lopettaa ”Murgrönan.” Tämän arvosta jo on ennen kylläksi kirjoitettu. Kokous kaikkein jokapäiväisimpiä jokapäiväistä naisjuoruja, ilman vähintäkään yhteyttä, ilman vähintäkään ajatusta. Ylipäätään voimme sanoa tämän viimeisen tempun pääpuutteeksi, johon pian kaikki meidän novellin ja romaanin kirjoittajat tarttuuvat. Kirjoitetaan ja kuvataan piirroksia ja kuvauksia jokapäiväisestä elämästä; vaan kuvaukseen ei saada mitään henkeä, mitään korkeampaa, joka voisi antaa tälle joka-päiväiselle elämälle jonku vissin harjoituksen, taikka edes vissin paineen. Se on niin kuin näkisimme kuvan, jossa kaikki olennot kyllä ovat kuvatut liikkeessään, mutta jossa liikkeellä emme huomaitse mitään tarkoitusta joka antaisi kuvalle hengen. Vain miten voimme muuten nimittää sellaisia luontoja ja henkiä joita tapaamme Helsingin sanomain novelleissa? Onko niissä yhtä muotoa, jonka tunteminen toisi meille jotai huvitusta? Onko niissä yhtä muotoa jolle tarina edes antasi jotai korkiampaa tarkoitusta. Me elämme ja liikumme niissä aivan tavallisimpain ihmisten joukossa, joita kyllin kyllä joka päivä näemme ympärillämme. Nuo ”Häradshöfdingit” nuo ”Fänrikit” ja Luutnantit ja Frökinät ja Mamselit A. B. C. ja D. ja ”posessionatit,” jotka puheleevat hevoisistaan ja piipuistaan, eivätkö ne ole kaikki pelkkiä daguerreotyp-kuvia? Tästä päätöksestä emme voi eroittaa Helsingin Aamulehdenkään novellia. Niissäkin etsit turhaan jotai muuta kuin näitä kolkkoja orjallisia luonnon kuvauksia. Ei mitään korkiampaa tarkoitusta. Ei yhtä muotoa jossa jalompi henki ilmoittaisisi. Niiden toimittaja on ehkä vielä onnellisempi novellistia Helsingin sanomissa. Vähintäin on Herra Berndtson pian ainoa kuvausten kirjoittaja kotimaassamme, jolle se vähänkin on luonnistunut. Tässä emme voi olla virkkamata luuloamme, pää esteenä kotimaisen romaani-kirjallisuuden varmistumiselle olevan itse kansallisen seuruuselämän. Sitä kyllä emme voi sanoa, että runoilia ja romaanin kirjoittaja olisivat töissänsä sidotut ympärillänsä olevaan seuruus-elämään. Heidän ajatuksensa on vapaa ja voisi lentää sivuin tästä. Mutta toiselta päin täytyy taas tunnustaa, seuruuselämän paljon vaikuttavan niin hyvin runoilian kuin romaanin kirjoittajan luonnolle. Hengellisesti köyhä ja ahdas ympärystö ei voi synnyttää Schilleriä eikä Eugen Süetä ja Bulveria. Ja seuruus-elämältä kotimaassamme ei sunkaan nykyisessä tilaisuudessaan voi sellaisia miehiä odotettaa. Meillä voipi kyllä nykyjään olla Runeberg ja niitä jotka laulaavat päivän nousua, kevättä, talvia, syystä, lunta ja jääpuikkoja, ja rakkautta, surua ja murhetta, ja tytön sini silmiä, ja ensimäistä pääskystä ja matkalintuja ja koskein pauhinaa ja hongan pituutta ja vahvuutta, yksin juopumistaki, vaan meillä ei ole yhtään joka loisi kokoon sellaisia kuin ”Axel och Valborg,” ”Maria Stuart,” ”Wallenstein” j. m. Sellaiset työt eivät voi syntyä muualla kuin korkiammassa valtakunnallisessa elämässä, korkiammassa kansallisessa seuruuselämässä, jolta me kaipaamme molempia. Ensimäinen vilaus kotimaamme seuruuselämään näyttää jo sen köyhyyden. Me kaipaamme kaikkea mikä seuruuselämälle antaa loiston. Hallitsian ”välkkyvää hovia,” rikkaan vapasuvuston ylpeyttä ja ylöllisyyttä, äveriäitä kauppioita ja muita neuvottelioita, laajaa kansallista kirjallisuutta ja kuulusia viisaita; sanalla sanoen, meidän kotimainen seuruuselämämme on paraimmassa muodossaan ihan sellainen kuin Herroin Berndtsonin ja Topeliuksen novellit. Niin laiha ja kuiva, niin tasainen, rauhallinen ja sieväluontonen, ettei se puheella säre, eikä päätänsä seinään juokse, niin kuin Savon talonpoika sanoisi. Tällä emme, kuin jo virkoimme, tahdo sanoa, että romaanin kirjoittaja ja novellisti välttämättömästi ovat olevat kiininaulatut tähän seuruuselämään. Paremmin on se heidän välttämätön velvollisuutensa tästä laihasta ja kuivasta seuruuselämästä etsiä kaikki nurkat missä jotain jalompaa voisi löytyä. Sillä tunnustettava on ettei mitään ole kolkompaa ja ikävöittävämpää kuin nuo daguerreotyp kuvaukset, joita tavallisesti nähdään meidän ruotsalaisissa sanomissamme. Hyvä maalari antaa oman henkensä kaikille kappaleille jotka kuvaansa sovittaa, ja hänen työnsä, ehkä kuvaukset luonnosta, näyttäävät meille vaan luonnon jaloutta, ei sen puutoksia. Hän ei koskaan tee naamalle näppylöitä ja käsniä näkyviksi, mutta hän ei myös koskaan heitä kuvallensa antamasta jotai mielellistä kauneutta. Sentähden on se sitä kummempi mitä varten kaikki nuo ikuiset vauhkot ja narrit ”Finkell,” ”Sagstock,” ”skrisvelin” ja sellaiset tarvitsivat kuvattaa paljaan tavallisen naimakaupan viereen. Oliko se viimeisen korottamiseksi, vainko oman vauhkoisuutensa vuoksi? Kumpanenki olisi kyllä vähän perustettu. Tällaisissa vauhkeissa ei ole mitään huvittavaisuutta itsessään. Vasta silloin kuin ne kuvaavat meille jotain yhteistä hulluutta, jotain joka koskee koko kansakunnan tapoihin, koko ihmisyyteen, saavat ne huvittavaisuutensa. Tavallisessa naima kaupassa ei tule mitään sellaista kysymykseen. Päiväpäivältään saamme kuitenki pitää hyvänämme tälläisiä, ja pian samoja vauhkoja uusilla nimillä ja uusiissa tilaisuuksissa. Kas siinä on koko Suomen Suurruhtinakunnan kaunis-kirjallisuus: romaanit ja novellit. Sen ilauttavampi oli kun uusi sanomalehti Suometar tämän vuoden alussa alkoi jotain uutta. Sen ensimäisellä numerolla alkava ”satu” eroittaisiin kaikista mitä ruotsinkielellä kotimmaassamme on ilmestynyt. Siinä kohtasimme jotain jalompaa, jotain uutta, joka huvitti, ei kerrakseen, mutta joka pysähtyi mieleen. Jota sen kerran on lukenut ei koskaan unouta sitä. – Vaan vahinko vaan, ettei tämäkään, ensi numeroissaan niin paljon toivoja antanut lehti, ole kuitenkaan myöhemmin niitä täyttänyt. Lehdessä ei ole sen enemmän ollutkaan kaunis-kirjallisuudesta, pait muuan käännös joka ei kuulu tähän kirjoitukseemme. Sanottaneen, jotta vaikka romaani ja novellikirjallisuus on köyhä, niin on sen siaan kotimainen runosto rikkaampi? Saammehan muka joka jouluksi, joka kesäksi ja talveksi vihkoja kaikellaisia lauluja. Vaan mitä hyödyttävät kaikki nämä ruotsalaiset laulut kansaa? minkä kohotuksen ne antaavat kansalliselle valistukselle? Minkä arvon, tahi minkä kasvun ne antaavat kotimaiselle kirjallisuudelle. Vaikuttivatko ne mitä kansalliseen elämään? Mika puoli kansallisesta mielenluonnosta ilmoitaksen niissä? – Muutamat laulupalaiset kuusta ja tähdistä, syysyöstä ja keväästä, rakkaudesta ja kaihosta ja vaikka muutamia sanoja kotimaan soista, järvistä ja vuorista ja niiden kauneudestaki eivät voi olla mistään erinomaisesta arvosta kansalliselle elämälle. Tälläiset yksinäiset tunnon puhelmat ovat verrattavat yksinäisiin mietelmiin; ne vaikuttaavat kyllä saman laulajan tunnon lukiassansaki, mutta tämä vaikutus on yhtä lyhyt kuin mietelmän. Se unoutetaan heti kuin kirja on kädestä pois. Viimeisinä aikoina on Runeberg vaan kirjoitellut suurempia lauluja, niin kuin Hanna, Nadeschda, Julqvällen, Kung Fjalar. Se lienee luettavaksi todistukseksi tämän runoilian taidon täydellistymisestä. Saattaa kyllä näistäki uutten laulupalaisten tekiöistä aikaa myöten toivoa jotain täydellisempää. Mutta ainaki on se varma, että enin osa näistä runoilioista on seisattuva näihin alkeihinsa. Me jo olemme edellä päin sanoneet syyn tähän pelkoomme, nimittäin, ettei meidän nykyinen seuruus-elämämme voi synnyttää sellaisia voimia kuin Schiller, Göthe, Scheakspear, Öhlenschläger, Tegneer j. m. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=101831&action=entryPage ''Kanawa'' 13.10.1847]. [[Luokka:Asiatekstit]] [[Luokka:Pietari Hannikainen]] 113 583 2006-06-13T14:32:25Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ken on Amor? |alaotsikko=(Isa Asp-vainajan ruotsinkielisestä runosta suomentanut –r–r.) |osa= |tekijä=Isa Asp |huomiot= }} : Ken se on, tuo paha Amor, : Koska usein moitittavan : Kuulen sekä herjattavan : Amor-parkaa pienokaista? – : Äiti mullen kerran lausui: : ”Tyttöseni, valveillasi : Ollos vainen; tunteitasi : Varo vielkaalt’ Amorilla.” : Siksi aina huudankin: : ”Amor, Amor, seuraneis, : Paha Amor, pysy pois!” : Vähät huolin Amorista, : Vilpistään ja viekkaudestaan, : Hypin, laulan, leikittelen, : Päähäni te’en seppelehen, : Tuulten tuiverrellessa. : Joskus muiskun lehtosessa : Aatolle suon, joka lempens’ : Ijäks’ luvannut on mulle. : Lasken sitten seppeleeni : Kutrillensa kultasille. : Enpä huoli Amorista, : Aatto omani kun on. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=268675&conversationId=1&action=entryPage ''Tampereen Sanomat'' 9.5.1885]. [[Luokka:Isa Asp]] [[Luokka:Runot]] 114 226 2005-08-02T06:45:49Z 217.71.151.208 == Järjestysohjeita kojukauppiaille. == [Helsingin] Rahatoimikamarin vahvistamat 29 p:nä toukokuuta 1908. Niissä kahvin, ruokatavaroiden, virvoitusjuomien y. m. kauppaa varten tarkoitetuissa kojuissa, joiden asettamiseen kaupungin maalle rahatoimikamari on antanut luvan, ei millään muotoa saa anniskella alkoholi- tai mallasjuomia; myöskään ei ruokaa, kahvia y. m. sellaista saa tarjota juopuneille henkilöille. Kojussa tulee vallita järjestys ja puhtaus ja erittäinkin tulee niiden astioiden, joissa tarjotaan, olla puhtaita ja hyvin pestyjä. Oikeuden pitää kojua myöntää rahatoimikamari määrätylle henkilölle, joka älköön sitä toiselle henkilölle luovuttako hankkimatta rahatoimikamarilta siihen lupaa. Jos näitä määräyksiä vastaan rikotaan, olkoon rahatoimikamarin vallassa päättää, onko myyntioikeus menetetty. 115 711 2006-06-19T13:47:05Z Nysalor 5 Luokat Aave kummittelee Euroopassa - kommunismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyhään ajojahtiin tätä aavetta vastaan: paavi ja tsaari, Metternich ja Guizot, Ranskan radikaalit ja Saksan poliisit. Missä on oppositiopuolue, jota sen hallitsevat vastustajat eivät olisi herjanneet kommunistiseksi; missä on oppositiopuolue, joka ei olisi edistyksellisimmille oppositiolaisille samoin kuin taantumuksellisille vastustajilleen singonnut vuorostaan tuota leimaavaa soimausta kommunismista? Tästä tosiasiasta johtuu kaksi johtopäätöstä: Kommunismin tunnustavat jo kaikki Euroopan vallat mahdiksi. Kommunistien on jo aika esittää avoimesti koko maailmalle katsantokantansa, tarkoituksensa, pyrkimyksensä ja panna tuota kommunismin aaveesta sepitettyä satua vastaan puolueen oma manifesti. Tässä tarkoituksessa ovat eri kansallisuuksiin kuuluvat kommunistit pitäneet kokouksen Lontoossa ja laatineet seuraavan Manifestin, joka julkaistaan englannin, ranskan, saksan, italian, flaamin ja tanskan kielellä. ==I Porvarit ja proletaarit== Koko tähänastisen yhteiskunnan historia on ollut luokkataistelujen historiaa. Vapaa ja orja, patriisi ja plebeiji, paroni ja maaorja, ammattikuntamestari ja kisälli, lyhyesti sanoen sortaja ja sorrettu ovat aina olleet toistensa vastakohtia, käyneet keskeytymätöntä, milloin peiteltyä, milloin avointa taistelua, taistelua, mikä joka kerta on päättynyt koko yhteiskunnan vallankumoukselliseen uudistamiseen tahi taistelevien luokkien yhteiseen häviöön. Historian aikaisempina kausina havaitsemme miltei kaikkialla yhteiskunnan jakautuvan täydellisesti eri säätyihin, monikerroksisen asteikon yhteiskunnallisia asemia. Muinais-Roomassa oli patriiseja, ritareja, plebeijejä ja orjia; keskiajalla feodaaliherroja, vasalleja, ammattikuntamestareita, kisällejä, maaorjia ja lisäksi melkein jokaisessa tällaisessa luokassa vielä erikoisia asteita. Feodaalisen yhteiskunnan tuhosta syntynyt nykyaikainen porvarillinen yhteiskunta ei ole poistanut kaikkia luokkavastakohtia. Se on vain asettanut vanhojen tilalle uusia luokkia, uusia sorron edellytyksiä, uusia taistelumuotoja. Meidän aikakautemme, porvariston aikakausi, on kuitenkin erikoinen siinä suhteessa, että se on yksinkertaistanut luokkavastakohdat. Koko yhteiskunta jakautuu yhä enemmän kahdeksi suureksi vihollisleiriksi, kahdeksi suureksi, välittömästi vastakkain olevaksi luokaksi: porvaristoksi ja proletariaatiksi. Keskiajan maaorjista saivat alkunsa ensimmäisten kaupunkien vapaat pikkuporvarit; tästä pikkuporvaristosta kehittyivät ensimmäiset porvariston ainekset. Amerikan ja meritien löytö Afrikan ympäri loivat nousevalle porvaristolle uutta alaa. Itä-Intian ja Kiinan markkinat, Amerikan kolonisoiminen, tavaranvaihto siirtomaiden kanssa, vaihdonvälineiden ja yleensä tavaroiden lisääntyminen saivat aikaan kaupan, merenkulun ja teollisuuden ennenkuulumattoman nousun ja aiheuttivat siten rappeutuvassa feodaalisessa yhteiskunnassa vallankumouksellisen aineksen nopean kehityksen. Teollisuuden siihenastinen feodaalinen ja ammattikunnallinen harjoittamistapa ei enää riittänyt tyydyttämään uusien markkinain avautuessa kasvavaa kysyntää. Sen tilalle astui manufaktuuriteollisuus. Teollisuutta harjoittava keskisääty työnsi syrjään ammattikuntamestarit: työnjako eri ammattikuntien välillä katosi itse kussakin työpajassa toimeenpannun työnjaon tieltä. Mutta markkinat kasvoivat yhä, kysyntä lisääntyi yhä. Manufaktuuriteollisuuskaan ei enää riittänyt. Silloin höyry ja kone mullistivat teollisen tuotannon. Manufaktuuriteollisuuden tilalle tuli nykyaikainen suurteollisuus, teollisen keskisäädyn tilalle tulivat teollisuuden miljoonamiehet, kokonaisten teollisuusarmeijain päälliköt, nykyajan porvarit. Suurteollisuus loi maailmanmarkkinat, joita Amerikan löytö oli valmistellut. Maailmanmarkkinain muodostuminen on aiheuttanut kaupan, merenkulun ja maaliikenteen tavattoman kehittymisen. Tämä taas on vaikuttanut vuorostaan teollisuuden laajenemiseen, ja samassa mitassa kuin teollisuus, kauppa, merenkulku ja rautatiet laajenivat, samassa mitassa kehittyi myös porvaristo, se kartutti pääomiaan ja työnsi taka-alalle kaikki keskiajalta periytyneet luokat. Näemme siis, että nykyajan porvaristo itse on pitkän kehityskulun, monien tuotanto- ja vaihtotavassa tapahtuneiden mullistusten tuote. Porvariston kutakin kehitysastetta seurasi vastaava poliittinen edistys. Porvaristo, joka oli ollut sorrettu sääty feodaaliherrojen vallitessa, aseistettu ja itsehallinnollinen yhtymä kommuunissa, täällä - riippumaton kaupunkitasavalta, tuolla - monarkian kolmas verovelvollinen sääty, sitten manufaktuurikaudella aateliston vastapainona säätyvaltaisessa tai absoluuttisessa monarkiassa ja yleensä suurten monarkiain pääperustana, taisteli lopulta suurteollisuuden ja maailmanmarkkinoiden muodostuttua itselleen yksinomaisen poliittisen herruuden nykyaikaisessa eduskunnallisessa valtiossa. Nykyaikainen valtiovalta on vain toimikunta, joka hoitaa koko porvariluokan yhteisiä asioita. ====Porvaristo on esittänyt historiassa mitä kumouksellisinta osaa==== Porvaristo, missä se on päässyt valtaan, on hävittänyt kaikki feodaaliset, patriarkaaliset, idylliset suhteet. Se on säälimättömästi repinyt rikki feodaaliajan kirjavat siteet, jotka olivat sitoneet ihmisen hänen "luonnolliseen esimieheensä", eikä ole jättänyt ihmisten välille mitään muuta sidettä kuin alastoman edun, tunteettoman "käteismaksun". Se on hukuttanut hurskaan haaveilun, ritarillisen innostuksen ja poroporvarillisen kaihomielisyyden pyhät väreilyt itsekkään harkinnan jääkylmään veteen. Se on muuttanut persoonallisen arvon vaihtoarvoksi ja asettanut lukemattomien kirjallisesti vahvistettujen ja ansaittujen vapauksien tilalle yhden, tunnottoman kauppavapauden. Se on sanalla sanoen asettanut uskonnollisten ja poliittisten harhakuvitelmien verhoaman riiston tilalle avoimen, häpeämättömän, suoran ja raa’an riiston. Porvaristo on riisunut pyhyydenloisteen kaikilta toimilta, joita tähän asti on pidetty kunnianarvoisina ja joihin on suhtauduttu pelonsekaisella hartaalla kunnioituksella. Lääkärin, lakimiehen, papin, runoilijan ja tiedemiehen se on muuttanut maksustatyöskenteleviksi palkkatyöläisikseen. Porvaristo on repinyt perhesuhteelta sen liikuttavan tunnelmallisen verhon ja typistänyt sen pelkäksi rahasuhteeksi. Porvaristo on paljastanut, kuinka raaka voimanilmaus, jota taantumukselliset niin suuresti ihailevat keskiajassa, sai veltoimmasta laiskuudesta sopivan täydennyksensä. Porvaristo on ensi kerran osoittanut, mitä ihmisen toiminta voi saada aikaan. Se on tehnyt ihmetöitä, jotka ovat kokonaan toisenlaisia kuin Egyptin pyramidit, Rooman vesijohdot ja goottilaiset tuomiokirkot; se on suorittanut retkiä, jotka ovat kokonaan toisenlaisia kuin kansainvaellukset ja ristiretket. Porvaristo ei voi olla olemassa aiheuttamatta jatkuvasti mullistuksia tuotantovälineissä, siis tuotantosuhteissa, siis kaikissa yhteiskunnallisissa suhteissa. Sitä vastoin kaikkien aikaisempien teollisuutta harjoittaneiden luokkien olemassaolon ensimmäinen edellytys oli vanhan tuotantotavan säilyttäminen muuttumattomana. Jatkuvat mullistukset tuotannossa, kaikkien yhteiskunnallisten olosuhteiden keskeytymätön järkkyminen, alituinen epävarmuus ja liike erottavat porvariston aikakauden kaikista muista. Kaikki piintyneet, ruostuneet suhteet ja niihin liittyvät vanhastaan arvossapidetyt käsitykset ja katsantokannat höltyvät, kaikki vastamuodostuneet vanhenevat ennenkuin ehtivät luutua, kaikki säätyperäinen ja pysyväinen haihtuu pois, kaikki pyhä häväistään, ja ihmisten on lopulta pakko tarkastella asemaansa elämässä ja keskinäisiä suhteitaan avoimin silmin. Yhä laajemman tuotteiden menekin tarve ajaa porvaristoa maapallon joka kolkkaan. Kaikkialle sen täytyy pesiytyä, kaikkialle kotiutua, kaikkialla solmia suhteita. Käyttämällä hyväksi maailmanmarkkinoita porvaristo on muuttanut kaikkien maiden tuotannon ja kulutuksen yleismaailmalliseksi. Taantumuksellisten suureksi suruksi se on poistanut teollisuudelta kansallisen maaperän. Ikivanhoja kansallisia teollisuusaloja on tuhottu ja tuhotaan vielä joka päivä. Niitä tunkevat sivuun uudet teollisuusalat, joiden perustaminen on elinkysymys kaikille sivistyskansoille, teollisuusalat, jotka eivät enää käytä kotimaisia raaka-aineita, vaan mitä kaukaisimmilta alueilta tuotuja raaka-aineita, ja joiden valmisteita ei käytetä ainoastaan omassa maassa, vaan kaikissa maanosissa. Vanhojen, oman maan tuotteilla tyydytettyjen tarpeiden tilalle tulee uusia, joiden tyydyttäminen vaatii mitä kaukaisimpien maiden ja mitä erilaisimpien ilmanalojen tuotteita. Vanhan paikallisen ja kansallisen sulkeutuneisuuden ja omien tuotteiden varassa elämisen tilalle tulee kansojen kaikinpuolinen keskinäinen riippuvaisuus. Tämä koskee niin aineellista kuin myös henkistä tuotantoa. Eri kansakuntien henkiset tuotteet tulevat yhteiseksi omaisuudeksi. Kansallinen yksipuolisuus ja rajoittuneisuus käyvät yhä mahdottomammiksi, ja monesta kansallisesta ja paikallisesta kirjallisuudesta muodostuu maailman kirjallisuus. Porvaristo vetää kaikkien tuotantovälineiden nopean parantamisen ja kulkuyhteyksien tavattoman helpottamisen kautta kaikki, raakalaisimmatkin kansakunnat sivistyksen piiriin. Sen tavarain halvat hinnat ovat raskas tykistö, jolla se ampuu maan tasalle kaikki Kiinan muurit ja pakottaa raakalaiskansojen itsepintaisimmankin muukalaisvihan antautumaan. Se pakottaa kaikki kansakunnat omaksumaan porvarillisen tuotantotavan, elleivät ne tahdo tuhoutua; se pakottaa ne ottamaan käytäntöön niin sanotun sivistyksen, so. tulemaan porvareiksi. Sanalla sanoen, se luo itselleen maailman oman kuvansa mukaan. Porvaristo on alistanut maaseudun kaupunkien herruuteen. Se on luonut valtavan suuria kaupunkeja, se on suuresti lisännyt kaupunkiväestön lukumäärää maalaisväestön lukumäärään verrattuna ja siten temmannut väestön melkoisen osan pois maaseutuelämän tylsyydestä. Samoin kuin se on tehnyt maaseudun riippuvaiseksi kaupungista, se on tehnyt raakalais- ja puoliraakalaismaat riippuvaisiksi sivistysmaista, talonpoikaiskansat porvarillisista kansoista, idän lännestä. Porvaristo hävittää yhä enemmän tuotantovälineiden, omaisuuden ja väestön pirstoutuneisuutta. Se on kerännyt väestön yhteen, keskittänyt tuotantovälineet ja koonnut omaisuuden harvojen käsiin. Välttämättömänä seurauksena tästä on ollut valtiollinen keskittyminen. Riippumattomat, melkein vain liittolaissuhteissa olleet maakunnat erilaisine etuineen, lakeineen, hallituksineen ja tulleineen, liitettiin yhteen yhdeksi kansakunnaksi, jolla on yksi hallitus, yksi laki, yksi kansallinen luokkaetu, yksi tulliraja. Vajaa sata vuotta kestäneen luokkaherruutensa aikana porvaristo on luonut enemmän ja jättiläismäisempiä tuotantovoimia kuin kaikki edelliset sukupolvet yhteensä. Luonnonvoimien alistaminen, koneiden käyttö, kemian soveltaminen teollisuuteen ja maanviljelykseen, höyrylaivaliikenne, rautatiet, sähkölennätin, kokonaisten maanosien raivaaminen viljelykselle, jokien muuttaminen purjehduskelpoisiksi, kokonaiset, aivankuin maasta poljetut väestöt - mikä aikaisempi vuosisata saattoi aavistaa, että yhteiskunnallisen työn uumenissa uinui tällaisia tuotantovoimia! Olemme siis nähneet: ne tuotanto- ja vaihtovälineet, joiden perustalla porvaristo kehittyi, oli luotu feodaalisessa yhteiskunnassa. Näiden tuotanto- ja vaihtovälineiden kehityksen määrätyllä asteella ne olosuhteet, joissa feodaalinen yhteiskunta tuotti ja vaihtoi, maanviljelyksen ja manufaktuuriteollisuuden feodaalinen järjestelmä, sanalla sanoen feodaaliset omistussuhteet eivät enää vastanneet kehittyneitä tuotantovoimia. Ne jarruttivat tuotantoa, sen sijaan että olisivat sitä edistäneet. Ne muuttuivat kahleiksi. Ne täytyi murtaa, ja ne murrettiin. Niiden tilalle tuli vapaa kilpailu ja sitä vastaava yhteiskunnallinen ja poliittinen järjestelmä, porvariluokan taloudellinen ja poliittinen herruus. Meidän nähtemme tapahtuu samanlaista liikuntaa. Porvarilliset tuotanto- ja vaihtosuhteet, porvarilliset omistussuhteet - nykyaikainen porvarillinen yhteiskunta, joka on loihtinut esiin niin valtavat tuotanto- ja vaihtovälineet, on kuin taikuri, joka ei enää itse kykene hallitsemaan esiinloihtimiaan maanalaisia mahteja. Teollisuuden ja kaupan historia on vuosikymmeniä ollut vain nykyaikaisten tuotantovoimien kapinaa nykyaikaisia tuotantosuhteita vastaan, niitä omistussuhteita vastaan, jotka ovat porvariston ja sen vallan elämänehtoja. Riittää, kun mainitaan liikepulat, jotka määrättyjen ajanjaksojen kuluttua toistuen yhtä uhkaavammin asettavat kyseenalaiseksi koko porvarillisen yhteiskunnan olemassaolon. Liikepulien aikana tuhotaan säännöllisesti suuri osa ei ainoastaan valmiista tuotteista, vaan vieläpä jo luoduista tuotantovoimistakin. Pulien aikana puhkeaa yhteiskunnalinen kulkutauti, joka kaikista edellisistä aikakausista olisi näyttänyt mielettömyydeltä - liikatuotannon kulkutauti. Yhteiskunta on yks kaks vajonnut jälleen äkillisen raakalaisuuden tilaan: nälänhätä ja yleinen hävityssota näyttävät riistäneen siltä kaikki elämänvälineet; teollisuus ja kauppa näyttävät tuhotuilta, ja miksi? Siksi, että yhteiskunnalla on liian paljon sivistystä, liian paljon elintarpeita, liian paljon teollisuutta, liian paljon kauppaa. Tuotantovoimat, jotka ovat sen käytettävinä, eivät enää edistä porvarillisten omistussuhteiden kehittymistä; päinvastoin, ne ovat tulleet liian valtaviksi näille suhteille, nämä suhteet estävät niiden kehitystä; ja heti kun tuotantovoimat alkavat murtaa tätä estettä, ne saattavat koko porvarillisen yhteiskunnan sekasortoon, saattavat vaaraan porvarillisen omistuksen olemassaolon. Porvarilliset suhteet ovat käyneet liian ahtaiksi niiden tuottamille rikkauksille. - Miten porvaristo voittaa nämä pulat? Toisaalta hävittämällä pakosta suuret määrät tuotantovoimia; toisaalta valloittamalla uusia markkinoita ja käyttämällä perinpohjaisemmin vanhoja. Miten siis? Siten, että se valmistaa yhä monipuolisempia ja yhä tuhoisimpia pulia ja vähentää keinoja niiden torjumiseksi. Aseet, joilla porvaristo löi maahan feodalismin, suuntautuvat nyt porvaristoa itseään vastaan Mutta porvaristo ei ole vain takonut aseita, jotka tuottavat sille kuoleman; se on myös synnyttänyt miehet, jotka tulevat käyttämään näitä aseita - nykyajan työläiset, proletaarit. Samassa määrässä kuin porvaristo, so. pääoma, kehittyy, samassa määrässä kehittyy myös proletariaatti, nykyajan työläisten luokka, työläisten, jotka voivat elää vain niin kauan kuin saavat työtä, ja jotka saavat työtä vain niin kauan kuin heidän työnsä lisää pääomaa. Nämä työläiset, joiden on pakko myydä itsensä kappalekaupalla, ovat tavaraa niin kuin kaikki muutkin kauppa-artikkelit, ja siksi he ovat samassa mitassa kilpailun kaikkien satunnaisuuksien ja markkinain heilahtelujen alaisia. Proletaarien työ on koneitten käytön laajenemisen ja työnjaon vuoksi menettänyt kaiken itsenäisen luonteensa ja lakannut samalla viehättämästä työläistä. Hänestä tulee pelkkä koneen lisäke, jolta vaaditaan vain mahdollisimman yksinkertaisia, yksitoikkoisia ja helposti opittavia otteita. Työläisten aiheuttamat kulungit supistuvat näin ollen melkein yksinomaan siihen, mikä menee niihin elämänvälineisiin, jotka hän tarvitsee ylläpitoonsa ja sukunsa jatkamiseen. Mutta tavaran, siis myös työn hinta on sama kuin sen tuotantokustannukset. Samassa määrässä kuin työn tympeys kasvaa, vähenee palkka. Enemmänkin, samassa määrässä kuin koneiden käyttö ja työnjako lisääntyvät, samassa määrässä lisääntyy myös työn määrä joko siksi, että lisätään määrätyssä ajassa vaaditun työn määrää, tai siksi, että suurennetaan koneiden käyntinopeutta jne. Nykyaikainen teollisuus on muuttanut patriarkaalisen mestarin pienen työpajan teollisuuskapitalistin suureksi tehtaaksi. Tehtaisiin sullotut suuret työläisjoukot järjestetään sotilaallisesti. Teollisuuden rivimiehinä heidät alistetaan täydellisen hierarkian muodostavien aliupseerien ja upseerien valvontaan. He eivät ole ainoastaan porvariluokan, porvarivaltion orjia, vaan heitä orjuuttaa joka päivä, joka hetki kone, pomo ja ennen kaikkea yksityinen tehtailijaporvari itse. Tämä pakkovalta on sitä pikkumaisempaa, vihatumpaa ja katkeroittavampaa, mitä avoimemmin se julistaa tarkoitusperäkseen hyötymisen. Mitä vähemmän käsin tehtävä työ vaatii taitoa ja voimaa, so. mitä pitemmälle uudenaikainen teollisuus kehittyy, sitä enemmän naisten ja lasten työ tunkee syrjään miesten työn. Sukupuoli- ja ikäeroavaisuuksilla ei ole enää mitään yhteiskunnallista merkitystä työväenluokalle. On olemassa vain työvälineitä, jotka aina iän ja sukupuolen mukaan aiheuttavat eri suuruisia kustannuksia. Kun tehtaanomistaja on päättänyt työläisen riistämisen sikäli, että tämä on saanut työpalkkansa käteisenä, työläisen kimppuun hyökkäävät porvariston muut osat: talonomistaja, kauppias, panttilainaaja jne. Tähänastiset keskisäädyn alimmat kerrokset, pienet teollisuuden harjoittajat, pienet kauppiaat ja koroillaeläjät, käsityöläiset ja talonpojat, kaikki nämä luokat proletarisoituvat osittain sen vuoksi, että heidän pieni pääomansa ei riitä suurteollisuuden harjoittamiseen eikä kestä kilpailua suurempien kapitalistien kanssa, osittain sen vuoksi, että uudet tuotantotavat tekevät arvottomaksi heidän ammattitaitonsa. Näin proletariaatti saa rekryyttejä kaikista väestöluokista. Proletariaatin kehityksessä on eri asteita. Sen taistelu porvaristoa vastaan alkaa sen olemassaolon ensi hetkestä Aluksi taistelevat yksityiset työläiset, sitten yhden tehtaan työläiset, sitten yhden työalan työläiset jollain paikkakunnalla sitä yksityistä porvaria vastaan, joka riistää heitä välittömästi. He eivät suuntaa hyökkäyksiään vain porvarillisia tuotantosuhteita vastaan, he kohdistavat ne itse tuotantovälineihinkin; he tuhoavat ulkomaisia kilpailevia tavaroita, rikkovat koneita, sytyttävät tehtaita tuleen, he koettavat voimakeinoin palauttaa keskiaikaisen työmiehen menetetyn aseman. Tällä asteella työläiset muodostavat joukon, joka on hajallaan ympäri maata ja kilpailun pirstoma. Työläisten joukoittainen yhdistyminen ei vielä ole seurausta heidän omasta yhteenliittymisestään, vaan seuraus porvariston yhteenliittymisestä, porvariston, jonka on pakko poliittisten tarkoitusperiensä saavuttamiseksi panna koko proletariaatti liikkeelle ja joka toistaiseksi vielä voikin sen tehdä. Tällä asteella proletaarit eivät siis taistele omia vihollisiaan, vaan vihollistensa vihollisia vastaan - rajattoman yksinvallan jäännöksiä, maanomistajia, teollisuutta harjoittamatonta porvaristoa ja pikkuporvareja vastaan. Koko historiallinen liike on keskittynyt siten porvariston käsiin: jokainen voitto, mikä näin saavutetaan on porvariston voitto. Mutta teollisuuden kehittyessä proletariaatti ei kasva vain määrällisesti; se kootaan yhteen suuriksi joukoiksi, sen voima kasvaa ja se tuntee tämän yhä paremmin. Proletariaatin edut, elämänehdot tasoittuvat yhä enemmän sitä mukaa, kun koneitten käytäntöönottaminen yhä enemmän poistaa työn eroavaisuuksia ja painaa palkan melkein kaikkialla yhtä alhaiselle tasolle. Porvarien keskeinen kasvava kilpailu ja siitä johtuvat liikepulat tekevät työläisten palkan yhä epävakaisemmaksi; yhä nopeammin kehittyvä, lakkaamaton koneitten parantaminen tekee työläisten aseman elämässä yhä epävarmemmaksi; yksityisen työläisen ja yksityisen porvarin väliset yhteenotot saavat yhä enemmän kahden luokan välisten yhteentörmäysten luonteen. Työläiset alkavat muodostaa yhteenliittymiä porvareita vastaan; he liittyvät yhteen puolustaakseen työpalkkaansa. He perustavat pysyviäkin yhdistyksiä turvatakseen itsensä mahdollisten yhteenottojen varalta. Paikoitellen taistelu kehittyy avoimiksi kapinoiksi. Aika ajoin työläiset voittavat, mutta vain tilapäisesti. Varsinaisena tuloksena heidän taisteluistaan ei ole välitön menestys, vaan työläisten yhä laajempi yhteenliittyminen. Sitä edistävät yhä paranevat liikennevälineet, jotka suurteollisuus luo ja jotka saattavat eri paikkakuntien työläiset yhteyteen keskenään. Tarvitaankin vain yhteys, jotta monet kaikkialla luonteeltaan samanlaiset paikalliset taistelut keskittyisivät yhdeksi kansalliseksi taisteluksi, luokkataisteluksi. Kaikkinainen luokkataistelu on poliittista taistelua. Ja yhtymisen, mihin keskiajan kaupunkilaiset metsäteitään käyttäen tarvitsivat vuosisatoja, saavat nykyajan proletaarit rautateiden ansiosta aikaan muutamassa vuodessa. Tätä proletaarien järjestymistä luokaksi ja samalla poliittiseksi puolueeksi hajottaa joka hetki taas kilpailu itse työläisten kesken. Mutta se viriää aina uudestaan, voimakkaampana, lujempana ja mahtavampana. Käyttäen hyväkseen porvariston keskinäistä erimielisyyttä se pakottaa tunnustamaan lain muodossa eräät työläisten intressit. Esimerkiksi laki kymmenentuntisesta työpäivästä Englannissa. Vanhassa yhteiskunnassa tapahtuvat yhteentörmäykset yleensä edistävät monella tavoin proletariaatin kehitystä. Porvaristo käy alituista taistelua: aluksi ylimystöä vastaan; myöhemmin itse porvariston niitä osia vastaan, joiden edut ovat joutuneet ristiriitaan teollisuuden kehityksen kanssa; ja alituisesti kaikkien ulkomaiden porvaristoa vastaan. Kaikissa näissä taisteluissa se huomaa olevansa pakotettu vetoamaan proletariaattin, kutsumaan sitä avukseen ja vetämään sen siten poliittiseen liikkeeseen. Se, itse siis antaa proletariaatille oman sivistyksensä aineksi, ts. aseita itseään vastaan. Edelleen, kuten olemme nähneet, teollisuuden kehitys syöksee kokonaisia vallassa olevan luokan osia proletariaatin riveihin tai ainakin uhkaa niiden elämänehtoja. Nekin tuovat proletariaatille paljon sivistyksen aineksia. Niinä aikoina vihdoin, kun luokkataistelu lähenee ratkaisuaan, käy hajaantumisprosessi vallassa olevan luokan keskuudessa, koko vanhan yhteiskunnan sisällä luonteeltaan niin kiivaaksi, niin räikeäksi, että pieni osa hallitsevasta luokasta sanoutuu siitä irti ja liittyy vallankumoukselliseen luokkaan, luokkaan, jolle kuuluu tulevaisuus. Niin kuin aikaisemmin osa aatelistosta meni porvariston puolelle, niin menee nyt osa porvaristosta proletariaatin puolelle, ja nimenomaan osa porvarillisista ideologeista, jotka ovat päässeet niin korkealle, että teoreettisesti ymmärtävät koko historiallisen liikunnan. Kaikista luokista, jotka nyt esiintyvät porvaristoa vastaan, vain proletariaatti on todella vallankumouksellinen luokka. Muut luokat sortuvat ja häviävät suurteollisuuden kehittyessä, proletariaatti on sen oma tuote. Keskisäädyt, pienteollisuudenharjoittaja, pikkukauppias, käsityöläinen, talonpoika, kaikki ne taistelevat porvaristoa vastaan pelastaakseen perikadolta olemassaolonsa keskisäätynä. Ne eivät siis ole vallankumouksellisia, vaan vanhoillisia. Enemmänkin, ne ovat taantumuksellisia, sillä ne yrittävät kääntää historian pyörää taaksepäin. Jos ne ovat vallankumouksellisia, niin ne ovat sellaisia silloin, kun niiden edessä on siirtyminen proletariaattiin, kun ne eivät puolusta nykyisiä, vaan tulevia etujaan, kun ne luopuvat omasta katsantokannastaan asettuakseen proletariaatin katsantokannalle. Ryysyköyhälistön, tämän vanhan yhteiskunnan alimpien kerrosten passiivisen mädäntymistuotteen, proletaarinen vallankumous tempaa paikoitellen mukaan liikkeeseen, mutta koko asemansa vuoksi se on taipuvaisempi myymään itsensä taantumuksellisiin vehkeilyihin. Vanhan yhteiskunnan elämänedellytykset on jo tuhottu proletariaatin elämänedellytyksissä. Proletaarilla ei ole omaisuutta; hänen suhteensa vaimoonsa ja lapsiinsa eroaa nyt täydellisesti porvarillisista perhesuhteista; nykyaikainen teollisuustyö, nykyaikainen pääoman ies, joka on samaa niin Englannissa kuin Ranskassa, niin Amerikassa kuin Saksassa, ovat hinkanneet hänestä pois kaiken kansallisen luonteen. Lait, moraali, uskonto ovat hänelle porvarillisia ennakkoluuloja, joiden takana piilevät porvariston intressit. Vallattuaan vallan kaikki aikaisemmat luokat pyrkivät varmistamaan jo saavuttamansa aseman alistamalla oman omistamistapansa ehtoihin koko yhteiskunnan. Proletaarit voivat vallata yhteiskunnalliset tuotantovoimat haltuunsa vain hävittämällä oman tähänastisen omistamistapansa ja samalla koko tähänastisen omistamistavan yleensä. Proletaareilla ei ole mitään omaansa suojattavana, heidän on hävitettävä yksityisomistuksen kaikki tähänastiset suojat ja takeet. Kaikki tähänastiset liikkeet ovat olleet joko vähemmistöjen omia liikkeitä tai vähemmistöjen etuja ajavia liikkeitä. Proletaarinen liike on valtavan enemmistön etuja ajavaa, valtavan enemmistön itsenäistä liikettä. Proletariaatti, nykyisen yhteiskunnan alin kerros, ei voi kohota, nousta jaloilleen muutoin, kuin että virallisen yhteiskunnan kerroksista muodostuva koko päällysrakennus räjäytetään ilmaan. Joskaan ei sisällöltään, niin muodoltaan on proletariaatin taistelu porvaristoa vastaan lähinnä kansallista. Kunkin maan proletariaatin täytyy luonnollisesti tehdä ensin loppu omasta porvaristostaan. Kuvatessamme proletariaatin kehityksen yleisimpiä vaiheita, tarkastelimme nykyisen yhteiskunnan sisäistä, enemmän tai vähemmän verhottua kansalaissotaa aina siihen kohtaan, jossa se puhkeaa avoimeksi vallankumoukseksi ja proletariaatti pystyttää oman herruutensa kukistamalla väkivaltaisesti porvariston. Kaikki tähänastisen yhteiskunnat, kuten olemme nähneet, ovat perustuneet sortavien ja sorrettujen luokkien vastakkaisuuteen. Mutta jotta voitaisiin sortaa jotakin luokkaa, täytyy tälle turvata edellytykset, joiden puitteissa se voi ylläpitää ainakin orjan elämäänsä. Maaorja on ponnistanut itsensä kommuunin jäseneksi maaorjuudessa, samoin kuin pikkuporvari porvariksi feodaalisen rajattoman yksinvallan ikeen alla. Sitä vastoin nykyaikainen työläinen ei kohoa teollisuuden edistyessä, vaan vajoaa alapuolelle. Työläisestä tulee köyhimys, ja köyhäläisyys kasvaa vielä nopeammin kuin väestö ja rikkaus. Tämä osoittaa selvästi, että porvaristo on kykenemätön pysymään kauemmin yhteiskunnan hallitsevana luokkana ja pakottamaan yhteiskunnan pitämään oman luokkansa elinehtoja säännöstävänä lakina. Se on kykenemätön hallitsemaan, koska se ei kykene turvaamaan orjalleen edes orjuudessa olemista, koska sen on pakko antaa orjansa vajota sellaiseen tilaan, jossa sen täytyy elättää orjaa, sen sijaan että orja elättäisi sitä itseään. Yhteiskunta ei enää voi elää porvariston alaisena, ts. porvariston elämä ei enää ole sopiva yhteiskunnalle. Porvariluokan olemassaolon ja herruuden oleellisimpana edellytyksenä on rikkauden kertyminen yksityisten käsiin, pääoman muodostuminen ja lisääntyminen. Pääoman olemassaolon edellytyksenä on palkkatyö. Palkkatyö perustuu yksinomaan työläisten keskinäiseen kilpailuun. Teollisuuden edistys, jonka tahdoton ja vastustuskyvytön toimeenpanija porvaristo on, asettaa kilpailusta johtuvan työläisten eristäytymisen tilalle heidän vallankumouksellisen yhteenliittymisensä yhdistysten kautta. Suurteollisuuden kehittyessä porvariston jalkojen alta riistetään siis itse se perusta, jolla se tuottaa ja omistaa tuotteet. Se tuottaa ennen kaikkea omat haudankaivajansa. Porvariston häviö ja proletariaatin voitto ovat yhtä väistämättömiä. ==II Proletaarit ja kommunistit== Mikä on kommunistien suhde proletaareihin yleensä? Kommunistit eivät ole erikoinen puolue muiden työväenpuolueiden vastakohtana. Heillä ei ole mitään proletariaatin eduista eriäviä etuja. He eivät esitä mitään erikoisia periaatteita, joiden mukaiseksi he tahtoisivat kaavata proletaarisen liikkeen. Kommunistit eroavat muista proletaarisista puolueista toisaalta vain siinä, että eri kansakuntien proletaarien taisteluissa he nostavat esiin ja tekevät tunnetuiksi koko proletariaatin yhteisiä, kansallisuudesta riippumattomia etuja, ja toisaalta siinä, että proletariaatin ja porvariston välisen taistelun eri kehitysasteilla he aina edustavat koko liikkeen etua. Kommunistit ovat siis käytännöllisesti päättäväisin, aina eteenpäin kannustava työväenpuolueiden osa kaikissa maissa; teoreettisesti he käsittävät paremmin kuin proletariaatin muu joukko proletaarisen liikkeen edellytykset, kulun ja yleiset tulokset. Kommunistien lähin päämäärä on sama kuin kaikkien muidenkin proletaaristen puolueiden: proletariaatin muodostaminen luokaksi, porvariston herruuden kukistaminen, proletariaatin suorittama valtiollisen vallan valtaaminen. Kommunistien teoreettiset väittämät eivät suinkaan perustu tuon tai tämän maailmanparantajan keksimiin tai löytämiin ideoihin ja periaatteisiin. Ne ovat vain käynnissä olevan luokkataistelun tosiasiallisten suhteiden, silmiemme edessä tapahtuvan historiallisen liikkeen yleisiä ilmauksia. Tähänastisten omistussuhteiden lakkauttaminen ei ole jotain vain kommunismille ominaista. Kaikki omistussuhteet ovat olleet alituisen historiallisen vaihtumisen, alituisen historiallisen muutoksen alaisia. Ranskan vallankumous esimerkiksi lakkautti feodaalisen omistuksen asettaen tilalle porvarillisen omistuksen. Kommunismille ominaista ei ole omistuksen lakkauttaminen yleensä, vaan porvarillisen omistuksen lakkauttaminen. Mutta nykyaikainen porvarillinen yksityisomistus on viimeinen ja täydellisin ilmaus sellaisesta tuotteiden tuottamisesta ja omistamisesta, mikä perustuu luokkavastakohtiin, toisten harjoittamaan toisten riistämiseen. Tässä mielessä voivat kommunistit ilmaista oppinsa kahdella sanalla: yksityisomistuksen lakkauttaminen. Meitä kommunisteja on syytetty siitä, että me tahdomme lakkauttaa persoonallisesti ansaitun, omalla työllä hankitun omaisuuden, sen omaisuuden, joka muodostaa kaiken persoonallisen vapauden, toiminnan ja itsenäisyyden perustuksen. Omalla työllä hankittu, saatu ja ansaittu omaisuus! Puhutteko pikkuporvarien, pientalonpoikien omaisuudesta, joka oli porvarillisen omaisuuden edeltäjä? Meidän ei tarvitse sitä lakkauttaa, teollisuuden kehitys on sitä lakkauttanut ja lakkauttaa joka päivä. Vai puhutteko nykyaikaisesta porvarillisesta yksityisomaisuudesta? Mutta luoko palkkatyö, proletaarin työ hänelle omaisuutta? Eihän toki. Se luo pääomaa, so. palkkatyötä riistävää omaisuutta, joka voi lisääntyä vain ehdolla, että se synnyttää uutta palkkatyötä sitä jälleen riistääkseen. Omaisuus nykyisessä muodossaan liikkuu pääoman ja palkkatön välisessä vastakohtaisuudessa. Tarkastelkaamme tämän vastakohtaisuuden kumpaakin puolta. Kapitalistina oleminen merkitsee sitä, että henkilöllä on, ei vain pelkästään persoonallinen, vaan myös yhteiskunnallinen asema tuotannossa. Pääoma on yhteinen tuote ja sen voi saada liikkeelle vain yhteiskunnan monien jäsenten, viime kädessä vain sen kaikkien jäsenten yhteinen toiminta. Pääoma ei siis ole mikään persoonallinen, vaan se on yhteiskunnallinen mahti. Kun siis pääoma muutetaan yhteiseksi, yhteiskunnan kaikille jäsenille kuuluvaksi omaisuudeksi, niin se ei ole persoonallisen omaisuuden muuttamista yhteiskunnaliseksi. Muuttuu vain omaisuuden yhteiskunnallinen luonne. Se kadottaa luokkaluonteensa. Siirtykäämme tarkastelemaan palkkatyötä. Palkkatyön keskimääräisenä hintana on työpalkan minimimäärä, so. niiden elämänvälineiden yhteismäärä, jotka ovat välttämättömät pitämään työläisen työläisenä elossa. Siis se, mitä palkkatyöläinen omakseen saa, riittää ainoastaan hänen elämänsä uudistamiseen. Emme lainkaan tahdo poistaa tätä työntuotteiden persoonallista omaksi omistamista elämän välitöntä uusintamista varten, omaksi omistamista, josta ei jää mitään ylijäämää, mikä voisi antaa valtaa vieraaseen työhön. Tahdomme poistaa vain tämän omaksi omistamisen kurjan luonteen, jonka vallitessa työläinen elää vain lisätäkseen pääomaa ja elää vain niin kauan, kuin hallitsevan luokan edut sitä vaativat. Porvarillisessa yhteiskunnassa on elävä työ vain keino, jolla lisätään kasatun työn määrää. Kommunistisessa yhteiskunnassa on kasattu työ vain keino, jolla avarretaan, rikastutetaan ja edistetään työläisten elintoimintaa. Porvarillisessa yhteiskunnassa hallitsee siis menneisyys nykyisyyttä, kommunistisessa nykyisyys menneisyyttä. Porvarillisessa yhteiskunnassa on pääoma itsenäistä ja persoonallista, samalla kuin toimiva yksilö on epäitsenäinen ja persoonaton. Ja näiden suhteiden hävittämistä porvaristo sanoo persoonallisuuden ja vapauden hävittämiseksi! Ja syystä kyllä. Kysymys on tosiaankin porvaripersoonallisuuden, porvarillisen itsenäisyyden ja porvarillisen vapauden hävittämisestä. Vapaus nykyisten porvarillisten tuotantosuhteiden puitteissa tarkoittaa vapaata kauppaa, oston ja myynnin vapautta. Mutta kaupustelun lakatessa lakkaa myös vapaa kaupustelu. Puheissa vapaasta kaupustelusta, samoin kuin porvaristomme muissakin mahtipontisissa puheissa vapaudesta, on järkeä ylipäänsä vain mikäli kysymyksessä on kahlehdittu kaupustelu, keskiajan orjuutettu kaupunkilainen, mutta ei kaupustelun, porvarillisten tuotantosuhteiden ja itse porvariston kommunistinen hävittäminen. Te kauhistutte sitä, että me tahdomme hävittää yksityisomistuksen. Mutta nykyisessä yhteiskunnassannehan sen jäsenistön yhdeksän kymmenesosan kohdalta yksityisomistus on hävitetty; se onkin olemassa juuri sen vuoksi, ettei sitä ole yhdeksää kymmenesosaa varten. Te syytätte meitä siis siitä, että me tahdomme hävittää omistuksen, jonka välttämättömänä edellytyksenä on se, että yhteiskunnan valtava enemmistö on vailla omaisuutta. Sanalla sanoen, te syytätte meitä siitä, että me tahdomme hävittää omistuksenne. Todellakin, sitä me tahdomme. Siitä hetkestä alkaen, jolloin työtä ei enää voi muuttaa pääomaksi, rahaksi, maankoroksi, lyhyesti sanoen monopolisoitavissa olevaksi yhteiskunnalliseksi mahdiksi, so. siitä hetkestä alkaen, jolloin persoonallinen omistus ei enää voi muuttua porvarilliseksi, siitä hetkestä alkaen te julistatte, että persoona on hävitetty. Te myönnätte siis, että persoonaksi te ette tunnusta ketään muuta kuin porvarin, so. porvarillisen omistajan. Ja tämä persoona on tosiaankin hävitettävä. Kommunismi ei riistä keneltäkään valtaa omistaa omaksi yhteiskunnallisia tuotteita, se riistää vain vallan orjuuttaa vierasta työtä tuon omaksi omistamisen avulla. On väitetty, että kun yksityisomistuksesta tehdään loppu, niin kaikki toiminta lakkaa ja yleinen laiskuus pääsee vallalle Siinä tapauksessa olisi porvarillisen yhteiskunnan jo aikoja sitten täytynyt tuhoutua laiskuuteen, sillä ne jotka siinä tekevät työtä, eivät ansaitse, ja ne jotka siinä ansaitsevat, eivät tee työtä. Koko tuo epäilys tarkoittaa toisin sanoen, että silloin kun ei enää ole pääomaa, ei ole enää palkkatyötä. Kaikki vastaväitteet aineellisten tuotteiden kommunistista omistamis- ja tuotantotapaa vastaan on ulotettu koskemaan myös henkisten tuotteiden omistamista ja tuotantoa. Niin kuin luokkaomistuksen lakkauttaminen, niin myös luokkasivistyksen lakkauttaminen on hänestä samaa kuin yleensä kaiken sivistyksen lakkauttaminen. Sivistys, jonka menettämistä porvari valittaa, on tavattoman suurelle enemmistölle muuttumista koneen lisäkkeeksi. Mutta älkää kiistelkö kanssamme, kun mittaatte porvarillisen omistuksen hävittämistä porvarillisten vapaus-, sivistys- ja oikeus- ym. käsitteidenne mukaisesti. Aatteennekin ovat porvarillisten tuotanto- ja omistussuhteiden tuotteita, samoin kuin oikeutenne on vain laiksi korotettu luokkanne tahto, tahto, jonka sisältö riippuu luokkanne aineellisista elämänehdoista. Tämä puolueellinen käsitys, mikä panee teidät muuttamaan tuotanto- ja omistussuhteenne historiallisista, tuotannon kehittyessä vaihtuvista suhteista ikuisiksi luonnon ja järjen laeiksi, on teillä ja se on ollut kaikilla ennen vallassa olleilla ja tuhoutuneilla luokilla. Sitä, mikä teistä on ymmärrettävää antiikin omistuksen suhteen, mikä teistä on ymmärrettävää feodaalisen omistuksen suhteen, te ette saata enää ymmärtää porvarillisen omistuksen suhteen. Perheen hävittäminen! Äärimmäiset radikaalitkin kiivastuvat tästä kommunistien häpeämättömästä aikeesta. Mihin perustuu nykyinen porvarillinen perhe? Pääomaan, yksityistuloon. Täydellisesti kehittyneenä se on olemassa vain porvaristoa varten; mutta täydennyksenään sillä on proletaarien pakollinen perheettömyys ja julkinen prostituutio. Porvarillinen perhe katoaa luonnollisesti tämän täydennyksensä katoamisen mukana, ja molemmat häviävät pääoman häviämisen mukana. Syytättekö meitä siitä, että me tahdomme tehdä lopun vanhempien harjoittamasta lasten riistosta? Myönnämme itsemme syylliseksi tähänkin rikokseen. Te väitätte, että asettamalla kotikasvatuksen sijaan yhteiskunnallisen kasvatuksen me hävitämme kaikkein hellimmät suhteet. Eikö sitten yhteiskunta määrää teidänkin kasvatustanne? Eivätkö sitä määrää yhteiskunnalliset suhteet, joiden puitteissa te kasvatatte, yhteiskunnan välitön tai välillinen puuttuminen kasvatukseen koulun jne. kautta? Kommunistit eivät ole keksineet yhteiskunnan vaikutusta kasvatukseen; he vain muuttavat kasvatuksen luonteen, tempaavat sen irti hallitsevan luokan vaikutuksen alaisuudesta. Porvarilliset lauseparret perheestä ja kasvatuksesta, vanhempien ja lasten hellästä suhteesta käyvät sitä tympäisevämmiksi, mitä enemmän suurteollisuuden kehittymisen seurauksena kaikki proletaarien perhesiteet revitään rikki ja lapsista tehdään pelkkiä kauppaesineitä ja työkaluja. Mutta te kommunistit tahdotte saada aikaan vaimojen yhteisyyden, huutaa meille koko porvaristo kuorossa. Porvari näkee vaimossaan pelkän tuotantovälineen. Hän kuulee, että tuotantovälineet aiotaan antaa yhteiseen käyttöön, eikä luonnollisesti voi ajatella muuta, kuin että naistenkin kohtalona on sama yhteisyys. Hän ei edes aavista, että kysymyksessä on juuri naisten kohottaminen pelkän tuotantovälineen asemasta. Mikään ei ole muuten naurettavampaa kuin porvariemme korkean siveellinen kauhistus kommunistien muka tahtoman virallisen vaimojen yhteisyyden johdosta. Kommunistien ei tarvitse ottaa käytäntöön naisten yhteisyyttä, se on melkein aina ollut olemassa. Porvarimme, tyytymättä siihen, että heidän käytettävissään ovat heidän työläistensä vaimot ja tyttäret, puhumattakaan julkisesta prostituutiosta, pitävät suurimpana huvituksena vietellä toistensa aviovaimoja. Porvarillinen avioliitto on todellisuudessa aviovaimojen yhteisyyttä. Kommunisteja voitaisiin korkeintaan syyttää siitä, että ulkokultaisesti salatun vaimojen yhteisyyden tilalle he tahtovat muka asettaa julkisen, avoimen. On muuten itsestään selvää, että tuotantosuhteiden hävittämisen ohessa katoaa myös niistä johtuva vaimojen yhteisyys, so. julkinen ja salainen prostituutio. Kommunisteja on edelleen syytetty siitä, että he tahtovat tehdä lopun isänmaasta ja kansallisuudesta. Työläisillä ei ole isänmaata. Heiltä ei voida ottaa sitä, mitä heillä ei ole. Kun proletariaatin lähinnä täytyy vallata itselleen valtiollinen valta, kohottaa itsensä kansalliseksi luokaksi, muodostua kansakunnaksi, on se itse vielä kansallinen, joskaan ei suinkaan siinä mielessä kuin porvaristo sen käsittää. Jo porvariston kehittyminen, kauppavapaus, maailmanmarkkinat, teollisuustuotannon ja sitä vastaavien elinolosuhteiden yhdenmukaistuminen hävittävät yhä enemmän kansojen kansallista eristyneisyyttä ja vastakohtaisuuksia. Proletariaatin herruus on nopeuttava niiden häviämistä vieläkin enemmän. Yhteinen toiminta, ainakin sivistysmaiden kesken, on proletariaatin vapautuksen ensimmäisiä ehtoja. Sikäli kuin hävitetään yksilön harjoittama toisen yksilön riisto, häviää myös kansakunnan harjoittama toisen kansakunnan riisto. Kansakunnan sisäisen luokkavastakohtaisuuden hävitessä häviää myös kansakuntien välinen vihamielinen suhde. Syytöksen, joita esitetään kommunismia vastaan uskonnollisilta, filosofisilta ja yleensä ideologisilta näkökannoilta, eivät ansaitse perinpohjaisempaa käsittelyä. Tarvitaanko syvällistä ymmärtämystä sen käsittämiseksi, että ihmisten elinolojen, yhteiskunnallisten suhteiden, heidän yhteiskunnallisen olemisensa muuttuessa muuttuvat myös heidän käsityksensä, katsomuksensa ja käsitteensä, sanalla sanoen heidän tietoisuutensa? Mitä muuta todistaa aatteiden historia, kuin että henkinen tuotanto muuttuu aineellisen tuotannon mukana? Jokaisen aikakauden vallitsevina aatteina ovat aina olleet vain hallitsevan luokan aatteet. Puhutaan aatteista, jotka vallankumouksellistavat koko yhteiskunnan; siten lausutaan julki vain se tosiasia, että vanhan yhteiskunnan sisällä ovat muodostuneet uuden ainekset, että vanhojen elinolojen rapautuessa rapautuvat samalla vanhat aatteet. Kun vanha maailma oli häviämässä, voitti kristinusko vanhat uskonnot. Kun kristilliset aatteet 18. vuosisadalla joutuivat valistusaatteiden iskujen alla häviölle, feodaalinen yhteiskunta taisteli elämästä ja kuolemasta porvaristoa vastaan, joka siihen aikaan oli vallankumouksellista. Omantunnon- ja uskonnonvapauden aatteet ilmensivät vain vapaan kilpailun herruutta tietouden alalla. Mutta, sanotaan, uskonnolliset, moraaliset, filosofiset, poliittiset, oikeus- ym. aatteet ovat tosin muuttuneet historiallisen kehityksen varrella. Mutta uskonto, moraali, filosofia, politiikka, oikeus ovat aina säilyneet tässä lakkaamattomassa muutoksessa. On sitä paitsi ikuisia totuuksia, kuten vapaus, oikeudenmukaisuus jne., jotka ovat yhteisiä kaikille yhteiskunnallisille oloille. Mutta kommunismi poistaa nämä ikuiset totuudet, se poistaa uskonnon, moraalin, sen sijaan että uudistaisi ne; se on siis ristiriidassa kaiken tähänastisen historiallisen kehityksen kanssa. Mikä on tämän syytöksen ydin? Kaikkien tähänastisten yhteiskuntien historia on liikkunut luokkavastakohdissa, jotka eri aikakausina ovat muodostuneet erilaisiksi. Mutta olkoot ne muodoltaan minkälaisia hyvänsä, niin kaikkien menneiden vuosisatojen yhteisenä tosiasiana on ollut yhteiskunnan toisen osan harjoittama toisen osan riistäminen. Sen vuoksi ei ole ihme, että kaikkien vuosisatojen yhteiskunnallinen tietoisuus, kaikesta moninaisuudestaan ja erilaisuudestaan huolimatta, on kehittynyt määrätyisä yhteisissä muodoissa, sellaisissa muodoissa - tietoisuusmuodoissa -, jotka häviävät täydellisesti vasta sitten, kun luokkavastakohtaisuus kokonaan häviää. Kommunistinen vallankumous on perintönä saatujen omistussuhteiden perinpohjaisinta murtamista; ei ole ihme, että sen kehityskulussa murretaan mitä perinpohjaisimmin perintönä saadut aatteet. Mutta jättäkäämme porvariston kommunisminvastaiset vastaväitteet. Näimme jo edellä, että ensimmäisenä askeleena työväen vallankumouksessa on proletariaatin nouseminen hallitsevaksi luokaksi, demokratian valloittaminen. Proletariaatti käyttää poliittista herruuttaan ottaakseen vähitellen pois porvaristolta kaiken pääoman, keskittääkseen kaikki tuotantovälineet valtion, so. hallitsevaksi luokaksi järjestyneen proletariaatin käsiin, ja lisätäkseen mahdollisimman nopeasti tuotantovoimien määrää. Luonnollisesti tämä voi aluksi tapahtua vain siten, että käydään despoottisesti käsiksi omistusoikeuteen ja porvarillisiin tuotantosuhteisiin, siis ryhdytään toimenpiteisiin, jotka näyttävät taloudellisesti riittämättömiltä ja kestämättömiltä, mutta jotka liikkeen edistyessä vievät pitemmälle meneviin toimenpiteisiin ja ovat välttämättömiä keinoja koko tuotantotavan mullistamiseksi. Nämä toimenpiteet tulevat luonnollisesti olemaan erilaisia eri maissa. Edistyneimmissä maissa voidaan kuitenkin miltei kaikkialla soveltaa seuraavia toimenpiteitä: #Maaomaisuuden pakkoluovutus ja maankoron käyttäminen valtion menoihin. #Korkea progressiivinen vero. #Perintöoikeuden lakkauttaminen. #Kaikkien emigranttien ja kapinallisten omaisuuden takavarikoiminen. #Luoton keskittäminen valtion käsiin kansallispankin kautta, jolla on valtion pääoma ja ehdoton yksinoikeus. #Kulkulaitoksen keskittäminen valtion käsiin. #Valtion tehtaiden ja tuotantovälineiden lisääminen, maan raivaaminen viljelykseen ja maiden parantaminen yhteisen suunnitelman mukaisesti. #Samanlainen työvelvollisuus kaikille, teollisuusarmeijan muodostaminen #Maanviljelyksen ja teollisuuden harjoittamisen yhdistäminen; toiminta kaupungin ja maaseudun välisen eroavaisuuden poistamiseksi vähitellen. #Kaikkien lasten yhteiskunnallinen ja maksuton kasvatus. Lasten tehdastyön poistaminen nykyisessä muodossa jne. jne. Kun kehityksen edistyessä luokkaeroavaisuudet ovat hävinneet ja koko tuotanto on keskittynyt yksilöiden yhtymien käsiin, niin julkinen valta kadottaa valtiollisen luonteen. Valtiollinen valta varsinaisessa merkityksessään on toisen luokan organisoitua väkivaltaa toisen luokan alistamiseksi. Kun proletariaatti taistelussa porvaristoa vastaan välttämättömästi yhtyy luokaksi, kun se vallankumouksen kautta tekee itsensä hallitsevaksi luokaksi ja hallitsevana luokkana väkivaltaisesti poistaa vanhat tuotantosuhteet, niin näiden tuotantosuhteiden mukana se poistaa luokkavastakohtaisuuden olemassaolon edellytykset, luokat yleensä ja samalla oman valtansa luokkavaltana. Vanhan porvarillisen yhteiskunnan ja sen luokkien ja luokkavastakohtien tilalle tulee yhtymä, jossa kunkin yksilön vapaa kehitys on kaikkien vapaan kehityksen edellytyksenä. ==III Sosialistinen ja kommunistinen kirjallisuus== ===1. Taantumuksellinen sosialismi=== ====a) Feodaalinen sosialismi==== Ranskan ja Englannin ylimystöllä oli historiallisen asemansa mukaisesti kutsumuksena herjauskirjasien kirjoittaminen nykyaikaista porvarillista yhteiskuntaa vastaan. Vihattu nousukas oli nujertanut sen vielä kerran heinäkuun vallankumouksessa Ranskassa vuonna 1830 ja parlamenttiuudistusliikkeessä Englannissa. Vakavasta poliittisesta taistelusta ei voinut olla enää puhettakaan. Sille jäi vain kirjallinen taistelu. Mutta kirjallisuudenkin alalla restauraatioajan vanhat puheenparret olivat käyneet mahdottomiksi. Herättääkseen myötätuntoa ylimystön täytyi näennäisesti jättää syrjään omat etunsa ja laatia syytöskirjelmänsä porvaristoa vastaan vain riistetyn työväenluokan etujen nimessä. Se hankki itselleen tyydytystä laatimalla häväistyslauluja uudesta valtiaastaan ja kuiskuttelemalla sen korvaan enemmän tai vähemmän onnettomuutta uhkaavia ennustuksia. Tällä tavalla syntyi feodaalinen sosialismi, puolittain menneisyyden kaikuna, puolittain tulevaisuuden uhkana, osuen väliin suoraan porvariston sydämeen katkeralla, nerokkaan purevalla arvostelulla, mutta täysin kykenemättömänä ymmärtämään nykyajan historian kulkua se teki aina koomillisen vaikutuksen. Saadakseen kootuksi kansan puolelleen ylimystö heilutti lippuna proletariaatin kerjäläispussia. Mutta joka kerta kun kansa sitä seurasi, se näki ylimysten takamuksessa feodaalien vanhat vaakunat ja juoksi tiehensä nauraen äänekkäästi ja epäkunnioittavasti. Osa Ranskan legitimisteistä ja Nuori Englanti ovat esittäneet tätä näytelmää. Kun feodaalit todistelevat, että heidän riistotapansa oli toisenlaista kuin porvarillinen riisto, niin he unohtavat vain sen, että he riistivät tyyten toisenlaisten ja nyt jo aikansa eläneiden olosuhteiden ja edellytysten vallitessa. Kun he todistelevat, että heidän valtakautensa aikana ei ollut nykyaikaista proletariaattia, niin he unohtavat vain sen, että nykyaikainen porvaristo oli juuri heidän yhteiskunjärjestelmänsä vesa. He salaavat muuten arvostelunsa taantumuksellista luonnetta niin vähän, että heidän pääsyytöksenään porvaristoa vastaan on juuri se, että tämän hallitessa kehittyy luokka, joka on räjäyttävä ilmaan koko vanhan yhteiskuntajärjestelmän. He syyttävät porvaristoa enemmänkin siitä, että se synnyttää vallankumouksellisen proletariaatin, kuin siitä, että se yleensä synnyttää proletariaatin. Poliittisessa toiminnassa he osallistuvat sen vuoksi kaikkiin väkivaltatoimenpiteisiin työväenluokkaa vastaan, ja jokapäiväisessä elämässä, kaikista mahtipontisista fraaseistaan huolimatta, he ovat taipuvaisia poimimaan kultaomenoita ja vaihtamaan uskollisuuden, rakkauden ja kunnian lampaanvilla-, ja sokerijuurikas- ja viinakaupusteluun. Niin kuin pappi kulki aina käsi kädessä feodaaliherran kanssa, niin myös pappissosialismi kulkee käsi kädessä feodaalisen sosialismin kanssa. Mikään ei ole helpompaa kuin antaa sosialistinen pintaväri kristilliselle asketismille. Eikö kristinusko myös ole intoillut yksityisomaisuutta, avioliitoa, valtiota vastaan? Eikö se ole saarnannut niiden asemasta hyväntekeväisyyttä ja kerjäläisyyttä, naimattomuutta ja lihan kuolettamista, luostarielämää ja kirkkoa? Kristillinen sosialismi on vain se vihkivesi, jolla pappi siunaa ylimyksen itkun. ====b) Pikkuporvarillinen sosialismi==== Feodaalinen ylimystö ei ole ainoa luokka, jonka porvaristo kukisti ja jonka elinehdot huononivat ja raukesivat olemattomiin. Keskiajan porvarit ja pientalonpoikien sääty olivat nykyaikaisen porvariston edeltäjiä. Teollisesti ja kaupallisesti vähemmän kehittyneissä maissa tämä luokka vielä elää kituuttaa nousevan porvariston rinnalla. Maissa, joissa on kehittynyt nykyaikainen sivistys, on muodostunut uusi pikkuporvaristo, joka häilyy proletariaatin ja porvariston välillä ja jota porvarillisen yhteiskunnan täydentävänä osana muodostuu alati uudelleen, mutta jonka jäseniä kilpailu syöksee yhtä mittaa proletariaattiin, samalla kun se näkee suurteollisuuden kehityksen lähentävän ajankohtaa, jolloin se nykyaikaisen yhteiskunnan itsenäisenä osana kokonaan häviää ja sen tilalle kaupassa, teollisuudessa ja maanviljelyksessä tulevat työnjohtajat ja palkatut palvelijat. Sellaisissa maissa kuin Ranskassa, missä talonpoikaisluokkaa on paljon enemmän kuin puolet väestöstä, oli luonnollista, että kirjailijat, jotka esiintyivät proletariaatin puolesta porvaristoa vastaan, käyttivät porvarillista järjestelmää arvostellessaan pikkuporvarin ja pientalonpojan mittapuuta ja puolustivat työväkeä pikkuporvariston kannalta. Näin syntyi pikkuporvarillinen sosialismi. Sismondi on tämän kirjallisuuden päämies ei vain Ranskassa, vaan myös Englannissa. Tämä sosialismi eritteli mitä teräväjärkisimmin nykyaikaisissa tuotantosuhteissa ilmeneviä ristiriitoja. Se paljasti talousoppineiden ulkokultaiset kaunistelut. Se osoitti kumoamattomasti koneellisen tuotannon ja työnjaon tuhoisat vaikutuket, pääomien ja maaomaisuuden keskittymisen, liikatuotannon, pulat, pikkuporvariston ja pientalonpoikaiston väistämättömän perikadon, proletariaatin kurjuuden, tuotannon anarkian, räikeät epäsuhteet rikkauden jakaantumisessa, kansakuntien välisen teollisen hävityssodan, vanhojen tapojen, vanhojen perhesuhteiden ja vanhojen kansallisuuksien häviämisen. Myönteiseltä sisällöltään tämä sosialismi tahtoo kuitenkin joko palauttaa käytäntöön vanhat tuotanto- ja vaihtovälineet ja niiden mukana vanhat omistussuhteet ja vanhan yhteiskunnan tai pakottaa nykyaikaiset tuotanto- ja vaihtovälineet väkisin vanhojen omistussuhteiden puitteisiin, jotka ne olivat jo murtaneet ja jotka niiden täytyi murtaa. Kummassakin tapauksessa se on samalla sekä taantumuksellista että utooppista. Ammattikuntalaitos teollisuuden alalla ja patriarkaalinen maatalous, siinä ovat sen viimeiset sanat. Edelleen kehittyessään tämä suunta on rauennut pelkurimaiseksi murinaksi. ====c) Saksalainen eli todellinen sosialismi==== Ranskan sosialistinen ja kommunistinen kirjallisuus, joka syntyi herruutta pitävän porvariston sorron alaisena ja on tätä herruutta vastaan käydyn taistelun kirjallinen ilmaus, tuli Saksassa tunnetuksi aikana, jolloin porvaristo siellä vasta aloitti taistelunsa feodaalista rajatonta yksinvaltaa vastaan. Saksalaiset filosofit, puolifilosofit ja kaunosielut tarttuivat ahnaasti tähän kirjallisuuteen, mutta unohtivat vain, että noiden kirjoitusten vaeltaessa Ranskasta Saksaan sinne eivät samalla siirtyneetkään ranskassa vallitsevat olosuhteet. Saksalaisissa olosuhteissa ranskalainen kirjallisuus kadotti kaiken välittömän käytännöllisen merkityksensä ja sai puhtaasti kirjallisen suunnan muodon. Sen täytyi pakostakin näyttää vain hyödyttömältä järkeilemiseltä ihmisolemuksen tarkoituksen toteutumisesta. Näin ollen 18. vuosisadan saksalaisista filosofeista Ranskan ensimmäisen vallankumouksen vaatimuksilla oli merkitystä vain ylipäänsä "käytännöllisen järjen" vaatimuksina, ja Ranskan vallankumouksellisen porvariston tahdonilmaukset merkitsivät heidän silmissään puhtaan tahdon lakeja, tahdon, sellaisena kuin sen tulee olla, todella inhimillisen tahdon lakeja. On tunnettua, miten munkit kirjoittivat vanhan pakanuusajan klassillisia teoksia sisältävien käsikirjoitusten tekstin päälle typeriä katolisia pyhimystaruja. Saksalaiset kirjailijat menettelivät epäpyhään ranskalaiseen kirjallisuuteen nähden päivastoin. he kirjoittivat omia filosofisia typeryyksiään ranskalaisen alkutekstin alle. Esimerkiksi rahasuhteiden ranskalaisen arvostelun alle he kirjoittivat inhimillisen olemuksen luovutus ja porvarivaltion ranskalaisen arvostelun alle he kirjoittivat "abstraktisen Yleisen valtius on poistettava" jne. Tätä filosofisten lauseparsiensa sotkemista ranskalaisten teorioiden sekaan he nimittivät teon filosofiaksi, todelliseksi sosialismiksi, saksalaiseksi sosialismin tieteeksi, sosialismin filosofiseksi perusteluksi jne. Ranskalainen sosialistis-kommunistinen kirjallisuus tuli siten suorastaan kuohituksi. Ja kun se saksalaisen kädessä lakkasi ilmaisemasta luokan taistelua toista vastaan, niin saksalainen tunsi kohonneensa "ranskalaisen yksipuolisuuden" yläpuolelle, puolustavansa todellisten tarpeiden asemasta totuuden tarvetta ja proletariaatin etujen asemasta inhimillisen olemuksen, yleensä ihmisen etuja, ihmisen, joka ei kuulu mihinkään luokkaan eikä ylipäänsä ole olemassa todellisuudessa, vaan filosofisten kuvitelmien utumaailmoissa. Tämä saksalainen sosialismi, joka otti kömpelöt kouluharjoituksensa niin vakavalta ja juhlalliselta kannalta ja niin kerskailevasti toitotti niitä kaikkien tiettäväksi, kadotti kuitenkin vähitellen pedanttimaisen viattomuutensa. Saksan, varsinkin Preussin porvariston taistelu feodaaleja ja rajatonta kuningasvaltaa vastaan, sanalla sanoen vapaamielinen liike, muuttui vakavammaksi. "Todelliselle sosialismille" oli siten tarjoutunut toivottu tilaisuus asettaa poliittista liikettä vastaan sosialistiset vaatimukset, julistaa perinteelliseen pannakiroukseen liberalismi, eduskunnallinen valtio, porvarillinen kilpailu, porvarillinen painovapaus, porvarillinen oikeus, porvarillinen vapaus ja yhdenvertaisuus ja saarnata kansalle, että tässä porvarillisessa liikkeessä sillä ei ole mitään voitettavana, vaan päinvastoin kaikki menetettävänä. Saksalainen sosialismi unohti oikeaan aikaan, että ranskalainen arvostelu, jonka hengetöntä kaikua se oli, edellytti nykyaikaista porvarillista yhteiskuntaa sitä vastaavinen aineellisine elinehtoineen ja sen mukaista valtiomuotoa - juuri niitä edellytyksiä, joiden valloittamisessa Saksassa vasta oli kysymys. Se palveli yksinvaltaisia Saksan hallituksia ja niiden seurajoukkona olleita pappeja, koulumestareita, maalaisjunkkereita ja virkaherroja ollen toivottuna pelättimenä uhkaavasti nousevaa porvaristoa vastaan. Se oli äitelä lisä niihin karvaisiin piiskaniskuihin ja pyssynkuuliin, joilla nuo samat hallitukset kukistivat Saksan työläisten kapinoita. Joskin "todellisesta" sosialismista näin tuli hallituksen käsissä ase Saksan porvaristoa vastaan, niin edusti se välittömästikin taantumuksen intressejä, Saksan pikkuporvariston intressejä. 16. vuosisadalta periytynyt ja niistä ajoista alkaen eri muodoissa yhä uudelleen esiintynyt pikkuporvaristo muodostaa Saksassa vallitsevien olojen varsinaisen yhteiskunnallisen perustan. Sen säilyminen on Saksan olevien olojen säilymistä. Se pelkää porvariston teollisesta ja poliittisesta herruudesta koituvaa varmaa perikatoaan, joka on seuraava toisaalta pääoman keskittymisen, toisaalta vallankumouksellisen proletariaatin kasvamisen johdosta. "Todellinen" sosialismi näytti sen mielestä tappavan molemmat kärpäset yhdellä iskulla. Ja "todellinen" sosialismi levisi kuin kulkutauti. Mietiskelyn hämähäkinverkosta kudottu, kaunosieluisilla puhekukilla kirjailtu, sairaalloisen tunteellisuuden kasteella kyllästetty mystillinen vaippa, johon saksalaiset sosialistit verhosivat pari laihaa "ikuista totuuttaan", vain lisäsi heidän tavaransa menekkiä tuon yleisön keskuudessa. Omasta puolestaan saksalainen sosialismi tunsi yhä suuremmassa määrin kutsumuksekseen olla tämän pikkuporvariston mahtipontisena edustajana. Se julisti Saksan kansakunnan normaalikansakunnaksi ja saksalaisen poroporvarin normaali-ihmiseksi. Tämän normaali-ihmisen jokaiselle halpamaisuudelle se antoi salatun, ylevämmän, sosialistisen merkityksen, joka tarkoitti vastakohtaa. Se oli loppuun saakka johdonmukainen esiintyen avoimesti raa’asti hävittävää kommunismin suuntaa vastaan ja julistaen avoimesti olevansa ylvään puolueettomana kaikkien luokkataistelujen yläpuolella. Muutamaa varsin harvaa poikkeusta lukuunottamatta kaikki se, mikä sosialistisen ja kommunistisen kirjallisuuden nimellä kiertää Saksassa kuuluu tämän likaisen ja turmelevan kirjallisuuden piiriin. ===2. Konservatiivinen eli porvarillinen sosialismi=== Osa porvaristosta haluaa poistaa yhteiskunnallisia epäkohtia turvatakseen porvarillisen yhteiskunnan olemassaolon. Tähän joukkoon kuuluu taloustieteilijöitä, ihmisystäviä, inhimillisyyden puoltajia, työtätekevien luokkien aseman parantajia, hyväntekeväisyyden harjoittajia, eläinrääkkäyksen vastustajia, raittiusseuran perustajia, mitä kirjavimman laatuisia nurkkauudistusten harrastajia. Ja onpa tämä porvarillinen sosialismi muokattu kokonaisiksi oppijärjestelmiksikin. Esimerkkinä mainitsemme Proudhonin teoksen Kurjuuden filosofia. Porvarisosialistit tahtovat säilyttää nykyisen yhteiskunnan elinehdot, mutta ilman niitä taisteluja ja vaaroja, jotka niistä välttämättömästi johtuvat. He tahtovat säilyttää nykyisen yhteiskunnan, mutta ilman niitä aineksia, jotka sitä kumouksellistavat ja hajottavat. He tahtovat porvariston ilman proletariaattia. Porvaristo luonnollisesti luulee parhaaksi maailmaksi sitä maailmaa, jossa se hallitsee. Porvarillinen sosialismi muokkaa tämän lohdullisen luulon enemmän tai vähemmän ehjäksi järjestelmäksi. Kun se kutsuu proletariaattia toteuttamaan tuota järjestelmäänsä ja käymään sisälle uuteen Jerusalemiin, niin se vaatii oikeastaan vain sitä, että proletariaatti kiintyisi nykyiseen yhteiskuntaan, mutta luopuisi niistä vihamielisistä käsityksistä, mitä sillä on tästä yhteiskunnasta. Tämän sosialismin toinen, vähemmän järjestelmällinen, mutta käytännöllisempi muoto yritti saada työväenluokkaa suhtautumaan vastenmielisesti kaikkeen vallankumoukselliseen liikkeeseen todistelemalla, ettei sille voi olla hyötyä mistään poliittisesta muutoksesta, vaan ainoastaan aineellisten elämänehtojen, taloudellisten olosuhteiden muutoksesta. Mutta aineellisten elämänehtojen muutoksella tämä sosialismi ei suinkaan ymmärrä porvarillisten tuotantosuhteiden poistamista, mikä on mahdollista vain vallankumoustietä, vaan hallinnollisia parannuksia, jotka tapahtuvat näiden tuotantosuhteiden pohjalla eivätkä siis tuo mitään muutosta pääoman ja palkkatyön suhteisiin, vaan parhaassa tapauksessa vähentävät porvaristolta sen vallanpidosta johtuvia kustannuksia ja yksinkertaistavat sen valtiotaloutta. Soveliaimman ilmauksensa porvarillinen sosialismi saa vasta silloin, kun se muuttuu pelkäksi puhetaidolliseksi koristeeksi. Vapaa kauppa! työtätekevän luokan eduksi; suojelustullit! työtätekevän luokan eduksi; vankilasellit! työtätekevän luokan eduksi: siinä porvarillisen sosialismin viimeiset, ainoat tositarkoitukselliset sanat. Porvariston sosialismi on juuri siinä väitteessä, että porvari on porvari - työväenluokan eduksi. ===3. Kriitillis-utooppinen sosialismi ja kommunismi=== Emme puhu tässä siitä kirjallisuudesta, mikä kaikissa nykyajan suurissa vallankumouksissa on ilmentänyt proletariaatin vaatimuksia (Babeufin teokset ym.). Proletariaatin ensimmäiset yritykset saada yleisen kuohunnan aikana, feodaalisen yhteiskunnan kukistamisen kaudella välittömästi toteutetuksi omat luokkaintressinsä, epäonnistuivat välttämättömyyden pakosta, koska proletariaatti itse oli vielä kehittymättömässä tilassa ja koska vielä puuttuivat sen vapautuksen aineelliset ehdot, jotka ovat vasta porvarillisen aikakauden tuotetta. Vallankumouksellinen kirjallisuus, joka oli näiden proletariaatin ensimmäisten liikkeiden seurausta, on sisällöltään luonnollisesti taantumuksellista. Se opettaa yleistä asketismia ja karkeata tasaamista. Varsinaisesti sosialistiset ja kommunistiset järjestelmät, Saint-Simonin, Fourieri’n, Owenin ym. järjestelmät, ilmaantuivat proletariaatin ja porvariston välisen taistelun ensi vaiheessa, jolloin se oli kehittymätöntä ja jota olemme edellä kuvannneet (ks. "Porvaristo ja proletariaatti"). Näiden järjestelmien keksijät näkevät kyllä luokkien vastakohtaisuuden samoin kuin itse vallitsevassa yhteiskunnassa olevien hajottavien ainesten vaikutuksen. Mutta he eivät huomaa proletariaatin taholla mitään historiallista omatoimisuutta, mitään sille ominaista poliittista liikettä. Koska luokkavastakohtaisuuden kehittyminen käy rinnan teollisuuden kehityksen kanssa, niin he niin ikään eivät näe proletariaatin vapautuksen aineellisia edellytyksiä, vaan etsivät sellaista yhteiskuntatiedettä, sellaisia yhteiskunnallisia lakeja, jotka loisivat nämä edellytykset. Yhteiskunnallisen toiminnan tilalle täytyy tulla heidän henkilökohtaisen keksivän toimintansa, vapautuksen historiallisten edellytysten tilalle - mielikuvituksellisten edellytysten, proletariaatin vähitellen edistyvän luokaksi-järjestymisen tilalle - yhteiskunnan järjestämisen heidän keksimänsä reseptin mukaan. Tuleva maailmanhistoria typistyy heillä heidän yhteiskuntasuunnitelmiensa propagandaksi ja niiden käytännölliseksi toteuttamiseksi. He ovat kyllä tietoisia siitä, että suunnitelmissaan he edustavat pääasiallisesti työväenluokan, yhteiskunnan eniten kärsivän luokan etuja. Vain tällaisena eniten kärsivänä luokkana proletariaatti onkin heille olemassa. Luokkataistelun kehittymätön muoto samoin kuin heidän oma asemansa elämässä johtaa kuitenkin siihen, että he uskovat olevansa korkealla tuon luokkavastakohdan yläpuolella. He tahtovat parantaa yhteiskunnan kaikkien, parhaassakin asemassa olevien jäsenten asemaa. Siksi he vetoavat lakkaamatta koko yhteiskuntaan ilman erotusta, vieläpä mieluummin hallitsevaan luokkaan. Eihän tarvitse muuta kuin ymmärtää heidän järjestelmänsä, tunnustaakseen sen parhaan yhteiskunnan parhaaksi mahdolliseksi suunnitelmaksi. Siksi he hylkäävät kaiken poliittisen, erittäinkin kaiken vallankumouksellisen toiminnan, he tahtovat saavuttaa päämääränsä rauhallista tietä ja yrittävät pienillä, tietenkin epäonnistuvilla kokeilla, esimerkin voimalla raivata tietä uudelle yhteiskunnalliselle evankeliumille. Tämä mielikuvituksellinen kuva tulevaisuuden yhteiskunnasta syntyy aikana, jolloin proletariaatti on vielä perin kehittymätöntä, josta syystä sillä itsellään on vielä mielikuvituksellinen käsitys asemastaan, se syntyy proletariaatin ensimmäisistä aavistuksenomaisista yhteiskunnan yleiseen uudistamiseen tähtäävistä pyrkimyksistä. Mutta sosialistisissa ja kommunistisissa teoksissa on arvosteleviakin aineksi. Ne käyvät kaikkien nykyisen yhteiskunnan perustuksien kimppuun. Ne ovat sen vuoksi antaneet mitä arvokkainta aineistoa työläisten valistamiseksi. Niiden positiiviset väitteet tulevasta yhteiskunnasta, esimerkiksi kaupungin ja maaseudun välisen vastakohtaisuuden, perheen, yksityistulon ja palkkatyön poistaminen, yhteiskunnallisen sopusuhtaisuuden julistaminen, valtion muuttaminen pelkäksi tuotannon hallinnoksi - nämä kaikki väitteet ilmentävät vain luokkavastakohdan hävittämistä, luokkavastakohdan, joka on vastikään alkanut kehittyä ja jonka ne tuntevat vasta sen varhaisimmassa muodottomassa epämääräisyydessään. Sen vuoksi näillä väitteilläkin on vielä puhtaasti utooppinen luonne. Kriitillis-utooppisen sosialismin ja kommunismin merkitys on kääntäen verrannollinen historialliseen kehitykseen. Samassa määrässä kuin luokkataistelu kehittyy ja saa selvemmät muodot, tämä mielikuvituksellinen taistelu sitä vastaan menettää kaiken käytännöllisen arvonsa ja kaiken teoreettisen oikeutuksensa. Joskin näiden järjestelmien perustajat olivat monessa suhteessa vallankumouksellisia, heidän oppilaansa ovat aina muodostaneet taantumuksellisia lahkokuntia. Nämä pitävät lujasti kiinni mestariensa vanhoista mielipiteistä huolimatta proletariaatin historiallisesta kehittymisestä. Siksi he pyrkivät johdonmukaisesti heikentämään jälleen luokkataistelua ja sovittamaan vastakohtia. He uneksivat edelleenkin yhteiskunta-utopioittensa kokeellisesta toteuttamisesta, yksityisten falansterien perustamisesta, Home-siirtolain luomisesta, pienen Ikarian perustamisesta - uuden Jerusalemin pienoispainoksesta -, ja kaikkien näiden pilvilinnojen rakentamiseksi heidän täytyy vedota porvarien sydänten ja rahasäkkien ihmisrakkauteen. Vähitellen he luisuvat ylläkuvattujen taantumuksellisten tai vanhoillisten sosialistien joukkoon ja heidät erottaa näistä vain järjestelmällisempi pedanttisuus ja kiihkomielinen taikauskoinen luottamus yhteiskuntatieteensä ihmeitätekevään voimaan. Sen vuoksi he vastustavat kiihkeästi kaikkea työväen poliittista liikettä, jonka alkusyynä heidän mielestään voi olla vain sokea epäluottamus uuteen evankeliumiiin. == IV Kommunistien suhde eri oppositiopuolueisiin == II osan perusteella on itsestään selvää, mikä on kommunistien suhde jo perustettuihin työväenpuolueisiin, siis heidän suhteensa Englannin chartisteihin ja Pohjois-Amerikan agraariuudistusten kannattajiin. Kommunistit taistelevat työväenluokan lähimpien välittömien tarkoitusperien ja etujen puolesta, mutta nykyisessä liikkeessä he edustavat samalla myös liikkeen tulevaisuutta. Ranskassa kommunistit asettuvat sosialistis-demokraattisen puolueen rinnalle taistelemaan vanhoillista ja radikaalista porvaristoa vastaan luopumatta silti oikeudestaan suhtautua arvostelevasti vallankumouksellisesta perimätiedosta johtuviin lauseparsiin tai kuvitelmiin. Sveitsissä he kannattavat radikaaleja jättämättä huomioonottamatta sitä, että tuo puolue on kokoonpantu ristiriitaisista aineksista, osittain demokraattisista sosialisteista ranskalaisessa mielessä, osittain radikaaleista porvareista. Puolalaisten keskuudessa kommunistit tukevat sitä puoluetta, joka asettaa agraarivallankumouksen kansallisen vapautuksen edellytykseksi, samaa puoluetta, joka vuonna 1846 nostatti Krakovan kapinan. Saksassa kommunistinen puolue taistelee, mikäli porvaristo esiintyy vallankumouksellisena, yhdessä porvariston kanssa rajatonta yksinvaltaa vastaan, feodaalista maanomistusta ja taantumuksellista pikkuporvaristoa vastaan. Mutta se ei laiminlyö hetkekään saadakseen työläiset mahdollisimman selvästi tietoisiksi porvariston ja proletariaatin välisen vihamielisen vastakkaisuuden, jotta Saksan työläiset voisivat heti käyttää kaikkia niitä yhteiskunnallisia ja poliittisia edellytyksiä, jotka porvariston täytyy valtansa mukana synnyttää, aseina porvaristoa vastaan, jotta taantumuksellisten luokkien kukistamisen jälkeen Saksassa alkaisi heti taistelu itse porvaristoa vastaan. Saksaan kommunistit kohdistavat päähuomionsa, koska Saksa elää porvarillisen vallankumouksen aattoa ja koska tämä kumous tapahtuu yleensä eurooppalaisen sivistyksen edistyneempien olojen vallitessa ja proletariaatin ollessa siellä paljon kehittyneempää kuin 17. vuosisadalla Englannissa ja 18. vuosisadalla Ranskassa. Saksan porvarillinen vallankumous ei siis voi olla muuta kuin proletaarisen vallankumouksen välitön alkunäytös. Sanalla sanoen, kommunistit kannattavat kaikkialla jokaista vallankumouksellista liikettä, joka suuntautuu vallitsevia yhteiskunnallisia ja valtiollisia oloja vastaan. Kaikissa näissä liikkeissä he kohottavat liikkeen peruskysymyksenä ensi tilalle omistuskysymyksen, minkä enemmän tai vähemmän kehittyneen muodon se sitten onkaan ottanut. Kommunistit tekevät vihdoin työtä kaikkialla kaikkien maiden demokraattisten puolueiden yhdistämiseksi ja yhteisymmärryksen aikaansaamiseksi. Kommunistit halveksivat salata mielipiteitään ja aikomuksiaan. He selittävät avoimesti, että heidän päämääränsä voidaan saavuttaa ainoastaan kumoamalla väkivaltaisesti koko tähänastinen yhteiskuntajärjestys. Vaviskoot vallassaolevat luokat Kommunistisen Vallankumouksen edessä. Proletaareilla ei siinä ole muuta menetettävänä kuin kahleensa. Voitettavana heillä on koko maailma. KAIKKIEN MAIDEN PROLETAARIT LIITTYKÄÄ YHTEEN! [[Luokka:Anonyymi]] [[Luokka:Asiatekstit]] 117 580 2006-06-13T14:30:22Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Korppi |alaotsikko= |tekijä= Edgar Allan Poe |huomiot= }} :Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön, :muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan. :Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein :nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan. :»Joku vieras siellä», mietin, »nakuttelee sisään vaan. :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– Muuta ei se olekaan». :Menneet oli, tuskaa tuoden, viime hetket vanhan vuoden, :hiillos vielä lekkui, luoden virvakuvat lattiaan. :Istuin kiusaantunein aivoin, turhaan kirjojani kaivoin, :murhein muistin, sielun vaivoin, mennyttä Lenooraa vaan, :säihkyvää, mi taivahissa Lenoorana tunnetaan, :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;mut on täällä nimi vaan. :Hiljaa heilui silkkikaihdin, kahinat ja kuiskeet aihdin, – :mieli salaa tunsi kammon, jot' ei ennen konsanaan. :Viihtäin sykähdystä somaa, vakuuttaa koin alinomaa: :»Vieras, joll' ei suojaa omaa, pyrkii siellä sisään vaan, :joku myöhästynyt vieras pyrkii siellä sisään vaan. :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Muuta, vai, se oisikaan?» :Päättävästi, ilman muuta lähestyin mä oven suuta: :»Herra, taikka rouva», lausuin, »mieleni on pahoillaan; :mutta uinahtaa ma taisin, – ehkä sisään pyytää saisin; :en mä ensin kuullut laisin, – nakutettiin hiljaa vaan, :tuskin nakutuksen kuulin»; – selälleen jo oven saan: :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;yö se vain loi varjojaan. :Katsoin yöhön hämmästyksin, haavein seisomaan jäin yksin, :toivon, pelon värähdyksin heityin hurjaan unelmaan. :Syvä hiljaisuus ei laannut, merkkiä en yöstä saanut: :»Pois», ma mietin, »varjoon taannut», – ja »Lenoora?» äänsin vaan, :äänsin nimen tuon, ja kaiku soi, »Lenoora!» hiljaa vaan; :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;muuta en mä kuullutkaan. :Huoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneenä oven suljin; :taas jo siinä nakutettiin, vielä melkein lujempaan. :»Varmaan», sanoin, »joku tuolla ikkunan on ulkopuolla; :katsotaan, – vois viluun kuolla! – selon tästä kyllä saan! :Hetkeks, sydän parka, tyynny! – selon tästä kyllä saan: :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Varmaan se on tuuli vaan!» :Lasin auki revin riuhtoin; – sisään, siipiänsä viuhtoin, :mahtavana korppi lensi ikäkaudet harteillaan. :Minuun tuskin katsoi kohti, liikkeitään se tyynnä johti, :kuin ois herra, joka tohti, suoraan oven kamanaan; :Pallaan kuvapatsaan päälle leijas oven kamanaan, :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;kääntyi päin, – jäi istumaan. :Lintu siin' ei hievahdakaan; vaikka tunsin tuskan vakaan, :niin tuo arvokkuus ja pöyhkeys sai mun ääneen nauramaan: :»Kävit mustatakkein pukuun, mut et pääse pyhäin lukuun; :vanha korppi, hornan sukuun kyllä kuulut öisen maan! – :Saisko nimes ehkä tietää, julma aave öisen maan?» – :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Korppi huus: »Ei milloinkaan.» :Oudoltahan lintu näytti, joka noin vaan kieltään käytti, :joskin lie sen puheess' ollut sisällystä vähän vaan; :sillä siit' ei pääse arvoin, jotta kuolevaisen karvoin :vastaanotat linnun harvoin oves päälle istumaan, :Pallaan kypärälle linnun, joka väittää tolkussaan :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;nimekseen: »Ei milloinkaan.» :Korppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti, :vain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjentänyt sieluaan. :Hiljaisuus tuo painostusta, – liikukaan ei lintu musta, – :en voi estää huokausta: »Veikot meni menojaan; :pian tuokin lähtee, niinkuin toivo meni menojaan! – :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Lintu huus: »Ei milloinkaan.» :Vastaus, soiden puhein selkein, sai mun äimistymään melkein, :mut jo mietin: »yhteen sanaan supistuu sen tiedot vaan; :herra sillä ollut lie nyt, jolt' on onni kaikki vienyt, :jok' on elon tuskat tiennyt, kunnes huutoon ainoaan :puhkes toivo mennyt, puhkes vaivat, pettymykset maan, :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– huutohon: 'Ei milloinkaan'». :Kesken tuskaa tavantakaa hymyyn sai mun korppi vakaa, :siirryin sohvaani ja istuin vaiti sitä tarkkaamaan. :Patjain kirjosilkkiin vaipuin, haaveihin ja suruun taipuin, :mietin unelmin ja kaipuin, mikä ennen olikaan :tulo linnun aavemaisen, mikä mieli olikaan :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;huudon tuon: »Ei milloinkaan.» :Istuin, tehden arveluita, sanaakaan en haastaa suita, :korpin tuiottavat silmät tunki sydänsopukkaan, :Seikkoja vain mietin noita, päätäni en nostaa koita, :painoin patjain purppuroita, lamppu kun loi valoaan; :oi, ei näitä purppuroita, kun luo lamppu valoaan, :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;''hän'' nyt paina milloinkaan! :Ilma tahmenevan näyttää, ambratuoksut huoneen täyttää, :on kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan. :»Oi», ma huusin, »sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat :sulle tuoda rauhan hoivat, – jätä lempes unhoon vaan!» :Hengitä, saa sielus hoivat, – jää Lenoora unhoon vaan!» :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Korppi huus: »Ei milloinkaan». :»Profeetta sa hurjamainen! – lintu, taikka paholainen! – :lienet Kiusaaja, tai lienet säiltä tullut suojustaan: :– Kaikki multa alas raasta! – pois saat lumeet riistää maasta, :pois tän kauhuin kodin laasta, – mutta suo mun tietää vaan, :eikö balsamia löydy, – saako hoivaa teillä maan?» :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Korppi huus: »Ei milloinkaan.» :»Profeetta sa hurjamainen! – lintu, taikka paholainen! :kautta taivaan, kautta Luojan, vannotan sua sanomaan: :Jälkeen elontieni karmaan, sielu Eedenissä varmaan :vielä kohdannee tuon armaan, mi Lenooraks mainitaan. :immen säihkyvän ja armaan, mi Lenooraks mainitaan?» – :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Korppi huus: »Ei milloinkaan.» :»Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!» huusin, :»ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan! :Ei saa höyhen jäädä tuonne, – pois sun valhees joka juonne! :Jätä rauhaan tämä huone! – patsaan päältä pois nyt vaan! :Et saa sydäntäni raastaa, – ulos ikkunasta vaan! – :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Korppi huus: »Ei milloinkaan.» :Liikkumatta korppi siellä yhä vielä, – aina vielä, – :Pallaan valjun kuvan päällä istuu tyynnä paikallaan. :Aavemaisen kiillon luovat korpin silmät pahansuovat, :kun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan. :Ja mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan, :&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;ei voi nousta – milloinkaan. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Edgar Allan Poe]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] [[de:Der Rabe]] [[en:The Raven (Poe)]] [[es:El cuervo]] [[fr:Le Corbeau (traduit par Charles Baudelaire)]] [[fr:Le Corbeau (traduit par Stéphane Mallarmé)]] [[he:העורב]] [[la:Corvus]] [[pl:Kruk]] [[pt:O Corvo]] {{Kielilinkkitieto|fr1|(Baudelaire)}} {{Kielilinkkitieto|fr2|(Mallarmé)}} 118 234 2005-09-17T10:04:39Z 128.214.198.83 Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 26/1872 pykälät 35-47. [Fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella.] '''Keisarillisen Majesteetin Armollinen Koulujärjestys Suomen Suuriruhtinanmaalle.''' Annettu Helsingissä, 8 p:nä Elokuuta 1872. ==Koulukuri== ::::::35 §. 1. Oppilas harrastakoon jumalanpelkoa ja hyviä tapoja sekä vaarinottakoon oppilaitokselle säättyä järjestystä. Tämän suhteen erehdyttyänsä sekä millä tavoin tahansa rikottuaan siveyttä ja säädyllisyyttä vastaan, olkoon hän opettajainsa nuhteiden ja rankaisemisen alainen. 2. Oppilaan pitää osoittaman kunnioitusta ja välttämätöntä tottelevaisuutta opettajiansa kohtaan sekä kuuliaisuudella ja nöyryydellä vastaan ottaman heidän ohjeitansa, varoituksiansa ja rankaisemisiansa. 3. Oppilas kohdelkoon oppilastoveriansa rauhallisesti ja ystävällisesti; ja olkoon kaikellainen väkivaltainen tahi häpäisevä menettely oppilaiden kesken kielletty. 4. Siksi päiväksi, jona lukukausi alkaa, pitää oppilaan välttämättömästi saapua oppilaitokseen, jos ei hänellä ole laillista estettä. 5. Oppilaan pitää alati määrätylle kellon lyömälle tuleman opetushuoneeseen, puhtaana ja siivosti vaatetettuna sekä tarpeellisilla oppikirjoilla varustettuna, kuin myös ääneti odottaman opetuksen alkamista, seuraaman sitä alituisella tarkkaamisella ja kotona ahkerasti itseänsä siihen valmisteleman. 6. Kaikkinainen turmeleminen tahi vahingonteko opetushuoneen sisustukseen tahi opetettaessa käytettyihin kaluihin on siihen syyllisen maksettava; mutta milloin ei syypäästä selvää saada, pitää vahinko viipymättä palkittaman varain kokoomisella niiltä luokan oppilailta, joiden yhdessä ollessa vahingonteko on tapahtunut. 7. Oppilas vaarinottakoon oppikartanon ulkopuolella kaikkea, mikä hyvään järjestykseen sekä siveään ja kunnolliseen käytökseen kuuluu, kuin myös huolellisesti hoitakoon asuntoansa ja omuuksiansa. 8. Jos oppilas, jonka vanhemmat tahi holhumies ei ole kaupungissa, haluaa lukukauden aikana käydä yleisissä huveissa, pyytäköön siihen joka kerta luvan rehtorilta. 9. Kenenkään oppilaan älköön olko lupa pitää vieraspitoja taikka oleskella kellareissa, ravintoloissa tahi sellaisissa julkisissa paikoissa. 10. Kaikki rahaa tahi rahan arvoa koskevat pelit, niin myös tupakanpoltto ja muut nuorisolle sopimattomat askaroitsemiset olkoot kovasti kielletyt. 11. Jos useat tahi kaikki oppilaat jossakin luokassa tahi koko oppilaitoksessa sanovat olevansa yhtä syylliset tehtyyn rikostyöhön taikka vastahakoisuudesta eivät tahdo antaa sen toimeenpanijaa ilmi, niin opettajakunta, sen tiedon mukaan kuin sillä ennestään on kunkin oppilaan luonteesta ja olotavasta, rangaiskoon yhtä tahi useampaa asianhaarain mukaan. Ylläseisovista kohdista 1-10 pitää kopian oleman jokaisessa luokkahuoneessa julki naulattuna. ::::::36 §. Oppilasta varten, jolla ei ole vanhempia kaupungissa, pitää rehtorille ilmoitettaman kaupungin asujanten seasta joku hoitaja eli kuraatori, jonka puoleen koulu voipi luottamuksella kääntyä kaikissa oppilasta koskevissa asioissa; mutta jos ei niin saata tapahtua, olkoon luokanjohtaja kuraatorin sijassa. Säällisen kotihoidon ja silmälläpidon tärkeyteen katsoen, älköön semmoiselle oppilaalle asuinpaikkaa valittako, ilmoittamatta sen valintaa joka kerta rehtorin tutkittavaksi ja hyväksyttäväksi. ::::::37 §. Kaikkein opettajain ja opettajattarien kussakin oppilaitoksessa pitää kerran kuukaudessa koon tuleman neuvoittelemaan oppilaiden olotavasta, käytöksestä, ahkeruudesta ja tarkkaavaisuudesta; ja tulee tämän vuoksi sen, joka johtaa opistoa tahi jotakin sen luokkaa, antaa laiminlyöville ja vianalaisille soveljaita varoituksia tahi ojennuksia. ::::::38 §. Kunnottomuuden estämiseksi lyceumissa tahi realikoulussa opettajan poissa ollessa, valitsee rehtori tahi luokanjohtaja jokaiseksi lukukaudeksi muutamia vakaisiksi, luotettaviksi ja sopuisiksi tunnettuja nuorukaisia kussakin luokassa järjestysmiehiksi, jotka ovat velvolliset joka päivä hyvissä ajoin ennen opetuksen alkamista vuoroittain saapumaan opetushuoneeseen sekä valvomaan, että hiljaisuutta ja järjestystä opettajan tuloa odotettaessa vaarinotetaan, jonka suhteen toisien oppilaiden pitää niskoittelematta ja vastustamatta totteleman heidän käskyjänsä. Näiden luokan-järjestysmiesten on myös heti opettajan tultua ilmoittaminen, josko joku luokasta on pois jäänyt. ::::::39 §. Lyceumissa ja realikoulussa olkoot seuraavat rangaistukset luvalliset: 1. varoitus ja nuhtelu luokkalaisten edessä;<br/> 2. eroittaminen tovereista;<br/> 3. muutto alimmaiseksi luokassa;<br/> 4. jälkeenpito koulussa viikon lopulla;<br/> 5. nuhtelu ja moite koulun kokoontuneiden opettajain ja nuorison läsnä ollessa;<br/> 6. aresti eri huoneessa eli kareerissa;<br/> 7. kehoitus koulusta lähtemään;<br/> 8. karkoitus oppilaitoksesta vissiksi lyhemmäksi tahi pitemmäksi ajaksi;<br/> 9. karkoitus ikuiseksi ajaksi.<br/> ::::::40 §. Niistä ojennuskeinoista, jotka 39 § määrää, saattaa ei ainoastansa rehtori tahi luokanjohtaja, kun niin tarpeelliseksi näkyy, vaan myös jokainen, joka kullakin kerralla on opettamassa, käyttää tahi määrätä neljää ensinmainittua. Jälkeenpitoa koulussa viikon lopulla, jolloin jonkun opettajan tulee olla perään katsomassa, älköön ylimalkaan kestäkö kauemmin kuin yksi tunti, vaan sitä voidaan kovemmissa tapauksissa ja rikostyön uudistettua pitentää kahdeksi tunniksi. Tässä tulee asianhaarain ja asianomaisten opettajain tutkimisen mukaan, saako oppilas toimittaa sopivaista työtä vai eikö. 5:ssä. 6:ssa, 7:ssä ja 8:ssa kohdassa osoitettuihin ojennuskeinoihin käydään asianhaarain mukaan, milloin ensinmainitut eivät ole näyttäinneet vaikuttavaisiksi tahi suuremmanlaatuinen rikos on tehty, ja käyttää niitä ainoastansa rehtori yksin neuvoin luokanjohtajan kanssa, jonka suhteen on vaarinotettava, että kareeri-arestiin tuomitaan ainoastansa niitä oppilaita, jotka ovat täyttäneet neljätoista ikävuotta, ja korkeintaan kolmeksi päiväksi, kukin päivä luettuna kello kahdeksasta aamulla kello kahdeksaan illalla, työskentelemisen kanssa tahi ilman sitä asianhaaroja myöten, sekä ett'ei vissinaikuista karkoitusta ulonneta kauemmaksi kuin vuodeksi. Oppilaitoksesta lähtemään kehoitettaessa menetellään sillä tavoin, että vanhempia tahi holhumiestä pyydetään ulosottamaan erotodistusta oppilaalle määrätyssä ajassa, jonka kuluttua hänen poistamisensa oppilaitoksesta ehdottomasti pitää seurata. Mutta kuitenkin, jos vanhemmat tahi holhumies soveljaalla kurituksella heti oikaisevat oppilasta, taikka rehtori, heidän suostumuksellansa, semmoista kuritusta antaa, ja jos sen kautta nähtävä parannus on tullut, mahtakoon määrätyn ajan loputtua säädetty erorangaistus jäädä sikseen. Ikuisesti karkoitettavaksi voipi ainoastansa rehtori yksissä neuvoin opettajakunnan kanssa tuomita oppilaan, joka on tehnyt kovemman rikoksen tahi yleiseen niin itsensä käyttänyt, että hänen olemaan jäämisensä katsotaan tulevan oppilaitokselle vahingolliseksi. ::::::41 §. Kaikki edellämainitut rankaisemiset ovat viipymättä toimeen pantavat, paitsi mitä tulee ikuiseen karkoitukseen, josta päätös on lykättävä Ylihallituksen tutkintoon; ja pitää sen ohessa oppilaan vanhemmille tahi holhumiehelle määrättämän sopiva aika muutoksen hakemiseen siihen. Sillä välin älköön kuitenkaan karkoitettavaksi tuomittu olko osallinen opetuksesta oppilaitoksessa eikä oikeutettu itseänsä toiseen julkiseen oppilaitokseen otettavaksi ilmoittamaan, ennenkuin joko voidaan näyttää opettajakunnan päätöksen tulleen kumotuksi Ylihallituksessa, jonka toimesta ei sen enempää ole valituksen tilaisuutta, taikka muutoin, kumminkin kahden vuoden kuluttua, löytyy vaikuttavia syitä pitämään rikostyötö syyhyn-tuomitun sittemmin osoitetulla hyvällä käytöksellä sovitettuna. Ylihallituksen päätös oppilaan karkoituksesta ikuiseksi ajaksi on myöskin Aleksanderin-Yliopiston rehtorille joutuisasti ilmoitettava. ::::::42 §. Tapahtunut ojennus on ynnä rikostyön kanssa heti kirjoitettava niin hyvin siihen diarioon, jota säädyn kaavan mukaan kutakin luokkaa varten pidetään, kuin myös siihen päiväkirjaan, jolla oppilaan tulee olla varustettuna; ja on rangaistu velkapää joka kerta näyttämään tämän kirjansa vanhemmille, holhumiehelle tahi kuraatorille sekä niiden päällekirjoittamana sen perästä esiin tuomaan luokanjohtajalle. ::::::43 §. Kanne oppilasta vastaan semmoisesta virhetyöstä ulkona oppilaitoksesta, joka tämän koulujärjestyksen mukaan kuuluu rehtorin tahi opettajakunnan tutkittaviin, on ilmoitettava rehtorille, jonka velvollisuus on saattaa virheellinen ansaittuun koulurangaistukseen. ::::::44 §. Jokaisen, jonka rehtori kutsuu kuultavaksi jossakin nuorisoa koskevassa jutussa, pitää vastustelematta totella kutsumusta. Jos ei niin tehdä, ilmoittakoon rehtori sen asianomaiselle virastolle, jonka on niin toimittaminen, että vastahakoinen tulee saapuville sillä ajalla, jonka rehtori määrää. ::::::45 §. Jokainen oppilaan tekemä rikos, josta voidaan tuomioistuimen edessä syyttää, vaan jota ei siellä ole kanteeseen pantu, ja joka on sellainen, että asianomistaja voipi jättää jutun sillensä, tahi jonka ei nähdä olevan suuremmanlaatuinen, otetaan esille, tuomitaan ja rangaistaan rehtorilta tahi opettajakunnalta asianhaarain ja rikostyön laatua myöten. Jos oppilasta tuomioistuimen edessä syytetään rikoksesta, olkoon rehtori tahi se opettaja, jonka hän siihen käskee, tutkimuksessa läsnä ja oikeutettu puhevaltaan kaikessa, mikä oppilasta koskee. Jos syytetty tuomitaan suuremmasta rikoksesta ja tuomio saa laillisen voiman, pitää hän, ennenkuin tuomio täytäntöön pannaan, oppilaitoksesta ulossuljettaman. Jos taas oppilas nähdään syyttömäksi, koettakoon rehtori tahi oppilaitoksen asiamies hankkia hänelle semmoisen hyvityksen kuin pitää. ::::::46 §. Oppilaalle älköön tavaroita tahi rahaa ilman vanhempain, holhumiehen, kuraatorin tahi rehtorin tiedotta tahi luvatta lainattako, eikä myös millään ehdolla väkeviä juomia myytäkö. Jos niin tapahtuu, olkoon lainanantaja saamisensa kadottanut ja juomain myyjä tehköön sakkoa kuusikymmentä markkaa, sillä tapaa jaettavaksi, kuin sellaisesta asiasta on säätty. Jos joku on pantiksi pantuja kirjoja, vaatteita tahi jotakin muuta vastaan oppilaalle antanut väkeviä juomia tahi lainannut rahaa tahi tavaroita, pitää myös pantti rehtorille ilman lunastuksetta pois annettaman. ::::::47 §. Naisväenkoulussa on johtajattaren asiana pitää silmällä kaikkia oppilaita ja tarkalla huolella valvoa heidän käytöstänsä. Ylimalkaan älköön siellä järjestyksen ja kuuliaisuuden voimassa pitämiseksi käytettäkö muuta toimenpitoa kuin varoitusta; mutta jos kovempi seuraamus joskus tarpeelliseksi nähdään, pitää silloin semmoista varovaisuutta vaarinotettaman, ett'ei rangaistu joudu toisten ivattavaksi. Irstas ja pahankurinen oppilas älköön koulussa pysykö, vaan tulee johtajattaren, keskusteltuansa kouluneuvoston esimiehen kanssa, ryhtyä toimeen, että semmoinen oppilas oppilaitoksesta poistetaan. Näitä pääperustuksia vaarinottamalla olkoon muutoin, sopivain osain puolesta, naisväenkoulullekin voimassa, mitä ylempänä §§:issä 35-46 on säättynä. 119 235 2005-07-18T06:48:53Z 128.214.198.80 == Lahden kauppalan perustaminen == '''Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 15/1878 sivut 4-5.''' (Julkiluettava saarnastuolista). '''Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus''' '''kauppalan perustamisesta osaksi Lahden kylän talojen tiluksille Hollolan pitäjässä, osaksi Järvenpään kylää olevan Anttilan talon maalle samassa pitäjässä.''' Annettu Helsingissä, 5 p:nä Kesäkuuta v. 1878. '''Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.''' Teemme tiettäväksi: että Me, Suomen Senaatimme Talous-osaston alamaisesta esityksestä ja myöskin maan Kenraalikuvernöörin kehoitukseen katsoen, olemme hyväksi nähneet armossa määrätä: että kauppala, joka tulee olemaan nimeltä Lahti, on perustettava sitä varten osaksi tiloilta Lahden kylässä, osaksi Anttilan talolta Järvenpään kylässä, molemmat Hollolan pitäjässä, lunastetulle maalle; että tulevassa kauppalassa, joka lainkäytännön puolesta on kuuluva paikkakunnan Kihlakunnan-oikeuden alle sekä hallinnollisessa suhteessa oleva Hämeen läänin Kuvernöörin ja paikkakunnan kruununpalvelijain alainen, mahtakoon jokainen, joka säädetyssä järjestyksessä on siihen luvan itselleen hankkinut, pitää kauppa-, tehdas- tahi käsityö-liikettä, niin myös varustaa laivoja sekä siellä elinkeinoansa voimassa olevain asetusten mukaisesti harjoittaa, jonka ohessa sen joka tahtoo ruveta kauppalassa asumaan, on sallittu kauppalalle määrätystä maasta sekä maan jaoituksen mukaan tontteihin, toreihin ja katuihin lunastaa itsellensä tarpeellista tonttipaikkaa niillä ehdoilla, jotka ovat Senaatin määrättävät; että kauppalan pitää sielunhoidon ja kirkkokurin suhteen kuulua Hollolan kirkkoherrakuntaan sekä saada käyttää sen kirkkoa ja sikäläiseltä papistolta nauttia papillista apua kohtuullista palkintoa vastaan, jonka ohessa kauppala myös tulee,siksi kuin se voidaan laillisessa järjestyksessä julistaa omaksi eri kunnaksi, luettavaksi Hollolan kuntaan ja olemaan kunnallishallinnon puolesta Hollolan pitäjän yhteydessä; sekä että Senaatti saa, yhden järjestysmiehen ja yhden poliisipalvelijan palkkausta varten kauppalassa, toistaiseksi Suomen yleisistä varoista käyttää kaikkiansa tuhannen kolmesataa markkaa vuodessa. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä 5 p:nä Kesäkuuta v. 1878. '''Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaatinsa:''' K. FURUHIELM. OSCAR NORRMÉN. ALBERT NYKOPP. H. MOLANDER. A. MECHELIN. Gustaf Avellan. == Lahden kaupungin perustaminen == '''Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelma 60/1905.''' '''Armollinen Asetus Lahden kauppalan, Hollolan pitäjässä Hämeen lääniä, muuttamisesta kaupungiksi.''' Annettu Pietarhovissa 1 p:nä Marraskuuta (19 p:nä Lokakuuta) 1905. Hänen Majesteettinsa Keisari on, Keisarillisen Suomen Senaatin alamaisesta esityksestä, Pietarhovissa ollessaan Lokaluun 19 (Marraskuun 1) p:nä 1905, suvainnut Armossa käskeä: että Lahden kauppala Hollolan pitäjässä Hämeen lääniä on, tänään Armossa vahvistetussa perustuskirjassa erityisesti mainituilla perusteilla, muutettava Lahti nimiseksi kaupungiksi. Ministerivaltiosihteeri Linder. 120 584 2006-06-13T14:33:03Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Laulu Neitosille Anakreonilta |alaotsikko=Greekasta Suomeksi käätty *). |osa= |tekijä=Anakreon |huomiot= }} : Sarvet sonnille sovitti : Luoja, kaviot hepolle, : Jänekselle juoksun jalat, : Jalo-peuralle purimet, : Anto uimukset kalalle, : Linnullenki sievät siivet, : Mehellenpä mielen voiman. : Eikö jäännyt Neitoselle? : Mitä sai se? kauneuen – : Kauneuen kilveksensä, : Laapuriksi **) lemmen lahjan. : Voittaa tulen tuimimmanki : Teräksenki Tyttö kaunis : IGN [= Erik Alexander Ingman]. : *) Muualta tullut. **) Laapuri eli keihäs. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123247&conversationId=1&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 11.9.1830]. [[Luokka:Anakreon]] [[Luokka:Erik Alexander Ingman]] [[Luokka:Runot]] 121 237 2005-06-20T20:46:01Z 84.231.165.239 SOPIMUS Belgian kuningaskunnan, Tanskan kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Irlannin, Italian tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Alankomaiden kuningaskunnan, Portugalin tasavallan, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan (Euroopan unionin jäsenvaltiot) ja Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan, välillä Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin HÄNEN MAJESTEETTINSA BELGIAN KUNINGAS, HÄNEN MAJESTEETTINSA TANSKAN KUNINGATAR, SAKSAN LIITTOTASAVALLAN PRESIDENTTI, HELLEENIEN TASAVALLAN PRESIDENTTI, HÄNEN MAJESTEETTINSA ESPANJAN KUNINGAS, RANSKAN TASAVALLAN PRESIDENTTI, IRLANNIN PRESIDENTTI, ITALIAN TASAVALLAN PRESIDENTTI, HÄNEN KUNINKAALLINEN KORKEUTENSA LUXEMBURGIN SUURHERTTUA, HÄNEN MAJESTEETTINSA ALANKOMAIDEN KUNINGATAR, HÄNEN MAJESTEETTINSA NORJAN KUNINGAS, ITÄVALLAN TASAVALLAN LIITTOPRESIDENTTI, PORTUGALIN TASAVALLAN PRESIDENTTI, SUOMEN TASAVALLAN PRESIDENTTI, HÄNEN MAJESTEETTINSA RUOTSIN KUNINGAS, HÄNEN MAJESTEETTINSA ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNEEN KUNINGASKUNNAN KUNINGATAR, jotka HALUAVAT yksimielisesti jatkaa niiden sopimusten tavoitteiden toteuttamista, joihin Euroopan unioni perustuu, OVAT PÄÄTTÄNEET jatkaa jo luodulle perustalle Euroopan kansojen yhä läheisemmän liiton rakentamista näiden sopimusten hengessä, KATSOVAT, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen O artiklassa Euroopan valtioille annetaan mahdollisuus tulla unionin jäseniksi, KATSOVAT, että Norjan kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta ovat hakeneet unionin jäsenyyttä, KATSOVAT, että saatuaan komission lausunnon ja Euroopan parlamentin suostumuksen Euroopan unionin neuvosto on ilmoittanut puoltavansa näiden valtioiden jäsenyyttä, OVAT PÄÄTTÄNEET vahvistaa yhteisellä sopimuksella liittymisehdot ja liittymisen vuoksi niihin sopimuksiin tehtävät mukautukset, joihin Euroopan unioni perustuu, ja ovat tätä varten nimittäneet täysivaltaisiksi edustajikseen: HÄNEN MAJESTEETTINSA BELGIAN KUNINGAS, pääministeri Jean-Luc DEHANEn, ulkoasianministeri Willy CLAESin, suurlähettiläs, Belgian Euroopan unionissa olevan pysyvän edustajan Ph. de SCHOUTHEETE de TERVARENTin; HÄNEN MAJESTEETTINSA TANSKAN KUNINGATAR, pääministeri Poul Nyrup RASMUSSENin, ulkoasianministeri Niels Helveg PETERSENin, suurlähettiläs, Tanskan Euroopan unionissa olevan pysyvän edustajan Gunnar RIBERHOLDTin; SAKSAN LIITTOTASAVALLAN PRESIDENTTI, liittokansleri Helmut KOHLin, liittotasavallan ulkoasiainministerin, varaliittokansleri Klaus KINKELin, suurlähettiläs, Saksan liittotasavallan Euroopan unionissa olevan pysyvän edustajan Dietrich von KYAWin; HELLEENIEN TASAVALLAN PRESIDENTTI, pääministeri Andreas PAPANDREOUn, ulkoasiainministeri Karolus PAPOULIASin, varaulkoasiainministeri Theodoros PANGALOSin; HÄNEN MAJESTEETTINSA ESPANJAN KUNINGAS, pääministeri Felipe GONZALES MARQUEZin, ulkoasiainministeri Javier SOLANA MADARIAGAn, suhteita Euroopan yhteisöihin hoitavan valtiosihteerin Carlos WESTERNDORP Y CABEZAn; RANSKAN TASAVALLAN PRESIDENTTI, pääministeri Edouard BALLADURin, ulkoasiainministeri Alain JUPPEn, Eurooppa-asioista vastaavan ministerin Alain LAMASSOUREn, suurlähettiläs, Ranskan Euroopan unionissa olevan pysyvän edustajan Pierre de BOISSIEUn; IRLANNIN PRESIDENTTI, pääministeri Albert REYNOLDSin, varapääministeri ja ulkoasiainministeri Dick SPRINGin, suurlähettiläs, Irlannin Euroopan unionissa olevan pysyvän edustajan Padraic McKERNANin; ITALIAN TASAVALLAN PRESIDENTTI, pääministeri Silvio BERLUSCONIn, ulkoasiainministeri Antonio MARTINOn, ulkoasiainministeriön valtiosihteerin Livio CAPUTOn; HÄNEN KUNINKAALLINEN KORKEUTENSA LUXEMBURGIN SUURHERTTUA, pääministeri Jacques SANTERin, varapääministeri, ulkoasiainministeri Jacques F. POOSin, suurlähettiläs, Luxemburgin Euroopan unionissa olevan pysyvän edustajan Jean-Jacques KASELin HÄNEN MAJESTEETTINSA ALANKOMAIDEN KUNINGATAR, pääministeri R.F.M. LUBBERSin, ulkoasiainministeri P.H. KOOIJMANSin, suurlähettiläs, Alankomaiden Euroopan unionissa olevan pysyvän edustajan B.R. BOTin; HÄNEN MAJESTEETTINSA NORJAN KUNINGAS, pääministeri Gro HARLEM BRUNTLANDin, ulkoasiainministeri Bjorn TORE GODALin, kauppaministeri, merenkulkuministeri Grete KNUDSENin, neuvotteluvaltuuskunnan johtajan Eivinn BERGin; ITÄVALLAN TASAVALLAN LIITTOPRESIDENTTI, liittokansleri Franz VRANITZKYn, liittotasavallan ulkoasiainministerin Alois MOCKin, liittokanslerin viraston pääjohtajan Ulrich STACHERin, suurlähettiläs, Itävallan Euroopan yhteisöissä olevan edustuston päällikön Manfred SCHEICHin; PORTUGALIN TASAVALLAN PRESIDENTTI, pääministeri Anibal CAVACO SILVAn, ulkoasiainministeri José DURAO BARROSOn, Eurooppa-asioiden valtiosihteerin Vitor MARTINSin; SUOMEN TASAVALLAN PRESIDENTTI, pääministeri Esko AHON, ulkomaankauppaministeri Pertti SALOLAISEN, ulkoasiainministeri Heikki HAAVISTON, ulkoasiainministeriön valtiosihteerin Veli SUNDBÄCKIN; HÄNEN MAJESTEETTINSA RUOTSIN KUNINGAS, pääministeri Carl BILDTin, ulkoasiainministeri Margaretha af UGGLASin, Eurooppa-asioiden ja ulkomaankaupan ministerin Ulf DINKELSPIELin, Eurooppa-asioiden ja ulkomaankaupan alivaltiosihteerin Frank BELFRAGEn; HÄNEN MAJESTEETTINSA ISON-BRITANNIAN JA POHJOIS-IRLANNIN YHDISTYNEEN KUNINGASKUNNAN KUNINGATAR, pääministeri The Rt. Hon. John MAJORin, ulko- ja kansainyhteisöasiainministeri The Rt. Hon. Douglas HURDin, ulko- ja kansainyhteisöasiainministeriön valtiosihteerin David HEATHCOAT-AMORYn; JOTKA vaihdettuaan oikeiksi ja asianmukaisiksi todetut valtakirjansa, OVAT SOPINEET SEURAAVAA: 1 artikla 1. Norjan kuningaskunnasta, Itävallan tasavallasta, Suomen tasavallasta ja Ruotsin kuningaskunnasta tulee Euroopan unionin jäseniä sekä niiden sopimusten sopimuspuolia, joihin unioni perustuu, sellaisina kuin kyseiset sopimukset ovat muutettuina tai täydennettyinä. 2. Liittymisehdot ja liittymisen vuoksi niihin sopimuksiin tehtävät mukautukset, joihin unioni perustuu, ovat tähän sopimukseen liitetyssä asiakirjassa. Kyseisen asiakirjan määräykset ovat erottamaton osa tätä sopimusta. 3. Jäsenvaltioiden oikeuksia ja velvollisuuksia sekä unionin toimielinten valtuuksia ja toimivaltaa koskevia määräyksiä, sellaisina kuin ne ovat 1 kohdassa tarkoitetuissa sopimuksissa sovelletaan tähän sopimukseen. 2 artikla 1. Korkeat sopimuspuolet ratifioivat tämän sopimuksen valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti. Ratifioimiskirjat talletetaan Italian tasavallan hallituksen huostaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1994. 2. Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995, jos kaikki ratifioimiskirjat on talletettu kyseiseen päivään mennessä. Jos kaikki 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut valtiot eivät ole kuitenkaan tallettaneet ratifioimiskirjaansa määräaikaan mennessä, sopimus tulee voimaan niiden valtioiden osalta, jotka ovat tallettaneet ratifioimiskirjansa. Tässä tapauksessa Euroopan unionin neuvosto päättää välittömästi ja yksimielisesti tämän sopimuksen 3 artiklaan sekä liittymisasiakirjan 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 25, 26, 156, 157, 158, 159, 160, 161, 162, 170 ja 176 artiklaan, kyseisen asiakirjan liitteeseen I sekä siihen liitettyihin pöytäkirjoihin N:o 1 ja N:o 6 tilanteen vuoksi tehtävistä mukautuksista; se voi samoin yksimielisesti julistaa rauenneiksi ne edellä mainitun asiakirjan, mukaan lukien sen liitteet ja pöytäkirjat, määräykset, joissa nimenomaisesti viitataan liittymis- ja ratifioimiskirjansa tallettamatta jättäneeseen valtioon, taikka mukauttaa nämä määräykset. 3. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa määrätään, unionin toimielimet voivat ennen liittymistä toteuttaa liittymisasiakirjan 30, 39, 42, 43, 44, 45, 46, 47, 48, 53, 57, 59, 62, 74, 75, 76, 92, 93, 94, 95, 100, 102, 105, 119, 120, 121, 122, 127, 128, 131 artiklassa, 142 artiklan 2 kohdassa ja 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa, 145, 148, 149, 150, 151 ja 169 artiklassa sekä pöytäkirjassa N:o 9 olevassa 11 artiklan 6 kohdassa ja 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet. Nämä toimenpiteet tulevat voimaan vasta tämän sopimuksen voimaantulopäivänä ja edellyttäen, että se tulee voimaan. 3 artikla (1) (1) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 1 artiklalla. Tämä sopimus, joka on laadittu yhtenä alkuperäiskappaleena englannin, espanjan, hollannin, iirin, italian, kreikan, norjan, portugalin, ranskan, ruotsin, saksan, suomen ja tanskan kielellä ja joista englannin-, espanjan-, hollannin-, iirin-, italian-, kreikan-, portugalin-, ranskan-, saksan-, suomen- ja tanskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Italian tasavallan hallituksen arkistoon, ja tämä hallitus toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen siitä muiden allekirjoittajavaltioiden hallituksille. Tehty Korfulla kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä kesäkuuta vuonna tuhat yhdeksänsataayhdeksänkymmentäneljä. ASIAKIRJA Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu (1) (1) Asiakirjan otsikko sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 2 artiklalla. ENSIMMÄINEN OSA PERIAATTEET 1 artikla Tässä asiakirjassa tarkoitetaan ilmaisulla: - 'alkuperäiset sopimukset': = Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimusta ('EHTY:n perustamissopimus'), Euroopan yhteisön perustamissopimusta ('EY:n perustamissopimus') ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimusta ('Euratomin perustamissopimus'), sellaisina kuin ne ovat täydennettyinä tai muutettuina ennen tätä liittymistä voimaan tulleilla sopimuksilla tai muilla asiakirjoilla, = sopimusta Euroopan unionista ('EU-sopimus'), - 'nykyiset jäsenvaltiot' Belgian kuningaskuntaa, Tanskan kuningaskuntaa, Saksan liittotasavaltaa, Helleenien tasavaltaa, Espanjan kuningaskuntaa, Ranskan tasavaltaa, Irlantia, Italian tasavaltaa, Luxemburgin suurherttuakuntaa, Alankomaiden kuningaskuntaa, Portugalin tasavaltaa sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyttä kuningaskuntaa, - 'unioni' Euroopan unionia sellaisena kuin se on perustettuna EU-sopimuksella, - 'yhteisö' tapauksen mukaan yhtä tai useampaa ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua yhteisöä, - 'uudet jäsenvaltiot' Itävallan tasavaltaa, Suomen tasavaltaa ja Ruotsin kuningaskuntaa, (2) (2) Viides luetelmakohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 4 artiklalla. - 'toimielimet' alkuperäisillä sopimuksilla perustettuja toimielimiä. 2 artikla Alkuperäisten sopimusten määräykset sekä toimielinten ennen liittymistä antamien säädösten säännökset ja määräykset sitovat uusia jäsenvaltioita liittymisestä alkaen, ja niitä sovelletaan näissä valtioissa kyseisissä sopimuksissa ja tässä asiakirjassa määrätyin edellytyksin. 3 artikla Uudet jäsenvaltiot sitoutuvat niiden oikeus- ja sisäasioiden alaa koskevien yleissopimusten ja asiakirjojen suhteen, jotka liittyvät erottamattomasti EU-sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseen: - liittymään niihin yleissopimuksiin ja asiakirjoihin, jotka liittymisajankohtana ovat avoinna nykyisten jäsenvaltioiden allekirjoittamista varten, sekä niihin yleissopimuksiin tai asiakirjoihin, jotka neuvosto on laatinut EU-sopimuksen VI osaston mukaisesti ja joiden hyväksymistä se on suositellut jäsenvaltioille; - ottamaan käyttöön hallinnolliset ja muut järjestelyt, kuten ne, jotka nykyiset jäsenvaltiot tai neuvosto ovat toteuttaneet liittymiseen mennessä jäsenvaltioiden oikeus- ja sisäasioiden alalla toimivien toimielinten ja järjestöjen välisen käytännön yhteistyön helpottamiseksi. 4 artikla 1. Uudet jäsenvaltiot liittyvät tällä asiakirjalla neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden hallitusten edustajien tekemiin päätöksiin ja sopimuksiin. Ne sitoutuvat liittymisestä alkaen liittymään kaikkiin nykyisten jäsenvaltioiden muihin sopimuksiin, jotka koskevat unionin toimintaa tai liittyvät sen toimiin. 2. Uudet jäsenvaltiot sitoutuvat liittymään EY:n perustamissopimuksen 220 artiklassa tarkoitettuihin yleissopimuksiin ja niihin yleissopimuksiin, jotka liittyvät erottamattomasti EY:n perustamissopimuksen tavoitteiden toteuttamiseen, sekä niihin pöytäkirjoihin yhteisön tuomioistuimesta näiden yleissopimusten tulkitsijana, jotka nykyiset jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet, ja tätä varten ne sitoutuvat aloittamaan neuvottelut nykyisten jäsenvaltioiden kanssa tehdäkseen niihin tarpeelliset mukautukset. 3. Uudet jäsenvaltiot ovat samassa asemassa kuin nykyiset jäsenvaltiot Eurooppa-neuvoston tai neuvoston julistusten, päätöslauselmien ja muiden kannanottojen suhteen sekä jäsenvaltioiden yhteisellä sopimuksella hyväksymien, yhteisöjä tai unionia koskevien julistusten, päätöslauselmien ja muiden kannanottojen suhteen; tästä seuraa, että ne noudattavat edellä mainituista julistuksista, päätöslauselmista tai muista kannanotoista johtuvia periaatteita ja suuntaviivoja ja toteuttavat niiden soveltamisen varmistamiseksi välttämättömät toimenpiteet. 5 artikla 1. Sopimukset ja yleissopimukset, jotka jokin yhteisöistä on tehnyt yhden tai useamman kolmannen valtion, kansainvälisen järjestön tai kolmannen valtion kansalaisen kanssa, sitovat uusia jäsenvaltioita alkuperäisissä sopimuksissa ja tässä asiakirjassa määrätyin edellytyksin. 2. Uudet jäsenvaltiot sitoutuvat tässä asiakirjassa määrätyin edellytyksin liittymään sopimuksiin tai yleissopimuksiin, jotka nykyiset jäsenvaltiot sekä jokin yhteisöistä ovat tehneet yhdessä, ja kyseisten valtioiden tekemiin, näihin sopimuksiin tai yleissopimuksiin liittyviin sopimuksiin. Yhteisö ja nykyiset jäsenvaltiot auttavat unionissa uusia jäsenvaltioita tämän suhteen. 3. Uudet jäsenvaltiot liittyvät tällä asiakirjalla ja siinä määrätyin edellytyksin nykyisten jäsenvaltioiden tekemiin, 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten tai yleissopimusten soveltamista koskeviin sisäisiin sopimuksiin. 4. Uudet jäsenvaltiot toteuttavat tarvittaessa aiheelliset toimenpiteet mukauttaakseen asemansa suhteessa kansainvälisiin järjestöihin sekä niihin kansainvälisiin sopimuksiin, joiden sopimuspuolina jokin yhteisöistä tai muut jäsenvaltiot myös ovat, niihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka seuraavat niiden liittymisestä unioniin. 6 artikla EY:n perustamissopimuksen 234 artiklaa ja Euratomin perustamissopimuksen 105 ja 106 artiklaa sovelletaan uusien jäsenvaltioiden osalta ennen niiden liittymistä tehtyihin valtiosopimuksiin ja sopimuksiin. 7 artikla Jollei tässä asiakirjassa toisin määrätä, sen määräyksiä ei saa olla väliaikaisesti soveltamatta, muuttaa tai kumota muutoin kuin alkuperäisten sopimusten tarkistamista koskevalla menettelyllä, josta määrätään kyseisissä sopimuksissa. 8 artikla Niiden toimielinten antamien säädösten oikeudellinen luonne, joihin tässä asiakirjassa vahvistetut siirtymämääräykset liittyvät, säilyy ennallaan; erityisesti kyseisten säädösten muuttamista koskevia menettelyjä sovelletaan edelleen. 9 artikla Tämän asiakirjan määräyksillä, joilla on muutoin kuin siirtymätoimenpiteenä tarkoitus kumota tai muuttaa toimielinten antamia säädöksiä tai joista seuraa, että nämä säädökset kumotaan tai muutetaan muutoin kuin siirtymätoimenpiteenä, on sama oikeudellinen luonne kuin näin kumotuilla tai muutetuilla määräyksillä, ja niitä koskevat samat säännöt kuin jälkimmäisiä määräyksiä. 10 artikla Tässä asiakirjassa määrätyt poikkeukset koskevat siirtymätoimenpiteinä alkuperäisten sopimusten ja toimielinten antamien säädösten soveltamista. ASIAKIRJA Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu (1) (1) Asiakirjan otsikko sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 2 artiklalla. TOINEN OSA SOPIMUSTEN MUKAUTUKSET I OSASTO INSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET 1 LUKU Euroopan parlamentti 11 artikla (1) (1) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 5 artiklalla. Korvataan päätöksen 76/787/EHTY, ETY, Euratom liitteenä olevan, edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä, välittömillä vaaleilla annetun säädöksen 2 artikla seuraavasti: ''2 artikla Kustakin jäsenvaltiosta valittavien edustajien määrät ovat seuraavat: Belgia 25 Tanska 16 Saksa 99 Kreikka 25 Espanja 64 Ranska 87 Irlanti 15 Italia 87 Luxemburg 6 Alankomaat 31 Itävalta 21 Portugali 25 Suomi 16 Ruotsi 22 Yhdistynyt kuningaskunta 87''. 2 LUKU Neuvosto 12 artikla Korvataan EHTY:n perustamissopimuksen 27 artiklan toinen kohta, EY:n perustamissopimuksen 146 artiklan toinen kohta ja Euratomin perustamissopimuksen 116 artiklan toinen kohta seuraavasti: ''Kukin neuvoston jäsenvaltio huolehtii vuorollaan puheenjohtajan tehtävästä kuuden kuukauden ajan neuvoston yksimielisesti päättämässä järjestyksessä.''. 13 artikla (2) (2) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 6 artiklalla. Korvataan EHTY:n perustamissopimuksen 28 artikla seuraavasti: ''28 artikla Jos komissio kuulee neuvostoa, neuvosto käsittelee asian ilman, että sen tarvitsee äänestää. Käsittelyä koskevat pöytäkirjat toimitetaan komissiolle. Jos tämän sopimuksen mukaan edellytyksenä on neuvoston puoltava lausunto, lausunto katsotaan puoltavaksi, kun komission ehdotus hyväksytään: - jäsenvaltioiden edustajien ehdottomalla enemmistöllä, johon sisältyy kahden sellaisen jäsenvaltion edustajien äänet, joista kumpikin tuottaa vähintään yhden kymmenesosan yhteisön hiili- ja terästuotannon kokonaisarvosta, tai - jos äänet jakautuvat tasan ja jos komissio pysyy ehdotuksessaan toisen käsittelyn jälkeen, kolmen sellaisen jäsenvaltion edustajien äänin, joista kukin tuottaa vähintään yhden kymmenesosan yhteisön hiili- ja terästuotannon kokonaisarvosta. Jos tämän sopimuksen mukaan edellytyksenä on yksimielinen päätös tai yksimielinen puoltava lausunto, päätös tai puoltava lausunto on asianmukaisesti annettu, jos kaikki neuvoston jäsenet äänestävät asian puolesta. Sovellettaessa tämän perustamissopimuksen 21, 32, 32 a, 45 b ja 78 h artiklaa sekä yhteisön tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 16 artiklaa, 20 artiklan kolmatta kohtaa, 28 artiklan viidettä kohtaa ja 44 artiklaa henkilökohtaisesti tai edustettuina läsnä olevien jäsenten pidättyminen äänestämästä ei kuitenkaan estä neuvostoa tekemästä ratkaisua, jonka edellytyksenä on yksimielisyys. Muut kuin ne neuvoston päätökset, joiden edellytyksenä on määräenemmistö tai yksimielisyys, tehdään neuvoston jäsenten enemmistöllä; enemmistönä pidetään jäsenvaltioiden edustajien ehdotonta enemmistöä, johon sisältyy kahden sellaisen jäsenvaltion edustajien äänet, joista kumpikin tuottaa vähintään yhden kymmenesosan yhteisön hiili- ja terästuotannon kokonaisarvosta. Sovellettaessa tämän sopimuksen 45 b, 78 ja 78 b artiklaa, joissa edellytyksenä on määräenemmistö, neuvoston jäsenten äänet painotetaan kuitenkin seuraavasti: Belgia 5 Tanska 3 Saksa 10 Kreikka 5 Espanja 8 Ranska 10 Irlanti 3 Italia 10 Luxemburg 2 Alankomaat 5 Itävalta 4 Portugali 5 Suomi 3 Ruotsi 4 Yhdistynyt kuningaskunta 10. Ratkaisun edellytyksenä on vähintään 62 ääntä, jotka edustavat ainakin kymmentä asian puolesta äänestävää jäsentä. Neuvoston jäsen voi äänestyksessä edustaa vain yhtä muuta jäsentä. Neuvosto on yhteydessä jäsenvaltioihin puheenjohtajansa välityksellä. Neuvoston ratkaisut julkaistaan sen määräämällä tavalla.''. 14 artikla (1) (1) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 7 artiklalla. Korvataan EHTY:n perustamissopimuksen 95 artiklan neljäs kohta seuraavasti: ''Ehdotukset näiksi muutoksiksi tekee komissio yhdessä neuvoston kanssa, joka päättää asiasta jäsentensä kahdentoista viidestoistaosan enemmistöllä, ja ne saatetaan yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi lausuntoa varten. Yhteisön tuomioistuimella on asiassa täysi toimivalta oikeudellisten ja tosiasiallisten tekijöiden arvioimiseksi. Jos yhteisön tuomioistuin käsittelyn jälkeen toteaa ehdotusten olevan sopusoinnussa edellisen kohdan kanssa, ne annetaan Euroopan parlamentille ja ne tulevat voimaan, jos Euroopan parlamentti hyväksyy ne kolmen neljäsosan enemmistöllä annetuista äänistä ja Euroopan parlamentin jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.''. 15 artikla (2) (2) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 8 artiklalla. 1. Korvataan EY:n perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohta ja Euratomin perustamissopimuksen 118 artiklan 2 kohta seuraavasti: ''2. Kun neuvoston ratkaisun edellytyksenä on määräenemmistö, jäsenten äänet painotetaan seuraavasti: Belgia 5 Tanska 3 Saksa 10 Kreikka 5 Espanja 8 Ranska 10 Irlanti 3 Italia 10 Luxemburg 2 Alankomaat 5 Itävalta 4 Portugali 5 Suomi 3 Ruotsi 4 Yhdistynyt kuningaskunta 10. Neuvoston ratkaisun edellytyksenä on vähintään: - 62 ääntä, jos ratkaisu tämän sopimuksen mukaan on tehtävä komission ehdotuksesta, - muissa tapauksissa 62 ääntä, jotka edustavat ainakin kymmentä asian puolesta äänestävää jäsentä.''. 2. Korvataan EU-sopimuksen J.3 artiklan 2 kohdan toinen alakohta seuraavasti: ''Kun neuvoston ratkaisun edellytyksenä edellisen alakohdan mukaisesti on määräenemmistö, jäsenten äänet painotetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla, ja ratkaisun edellytyksenä on vähintään 62 ääntä, jotka edustavat ainakin kymmentä asian puolesta äänestävää jäsentä.''. 3. Korvataan EU-sopimuksen K.4 artiklan 3 kohdan toinen alakohta seuraavasti: ''Kun neuvoston ratkaisun edellytyksenä on määräenemmistö, jäsenten äänet painotetaan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla, ja ratkaisun edellytyksenä on vähintään 62 ääntä, jotka edustavat kymmentä asian puolesta äänestävää jäsentä.''. 4. Korvataan EY:n perustamissopimuksen liitteenä olevan sosiaalipolitiikasta tehdyn pöytäkirjan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke seuraavasti: ''Poiketen siitä, mitä sopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätään, neuvoston tämän pöytäkirjan nojalla antamat säädökset, joiden antaminen edellyttää määräenemmistöä, katsotaan annetuiksi, jos niiden puolesta on annettu vähintään 52 ääntä.''. 3 LUKU Komissio 16 artikla (1) (1) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 9 artiklalla. Korvataan EHTY:n perustamissopimuksen 9 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta, EY:n perustamissopimuksen 157 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja Euratomin perustamissopimuksen 126 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ''1. Komissiossa on 20 jäsentä, jotka valitaan heidän yleisen pätevyytensä perusteella ja joiden riippumattomuus on kiistaton.''. 4 LUKU Yhteisön tuomioistuin 17 artikla (2) (2) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 10 artiklalla. 1. Korvataan EHTY:n perustamissopimuksen 32 artiklan ensimmäinen kohta, EY:n perustamissopimuksen 165 artiklan ensimmäinen kohta ja Euratomin perustamissopimuksen 137 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti: ''Yhteisön tuomioistuimessa on 15 tuomaria.''. 2. Korvataan neuvoston päätöksen (88/591/EHTY/ETY/Euratom) 2 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti: ''Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on 15 tuomaria.''. 18 artikla Korvataan EHTY:n perustamissopimuksen 32 artiklan toinen kohta, EY:n perustamissopimuksen 165 artiklan toinen kohta, Euratomin perustamissopimuksen 137 artiklan toinen kohta sekä EHTY:n tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 18 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti: ''Yhteisön tuomioistuin kokoontuu täysistunnossa. Se voi kuitenkin perustaa keskuudestaan kolmen, viiden tai seitsemän tuomarin jaostoja käsitelläkseen tiettyjä valmistelevia tehtäviä tai ratkaistakseen tietynlaisia asioita sen mukaan kuin siitä erikseen määrätään.'' 19 artikla Korvataan Euroopan hiili- ja teräsyhteisön tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 18 artiklan toinen kohta, Euroopan yhteisön tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 15 artikla, Euroopan atomienergiayhteisön tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 15 artikla seuraavasti: ''Yhteisön tuomioistuimen päätökset ovat päteviä vain, kun asian käsittelyyn osallistuu pariton määrä sen jäsenistä. Tuomioistuimen täysistunnossa tekemät päätökset ovat päteviä vain, kun asian käsittelyyn osallistuu yhdeksän tuomaria. Kolmen tai viiden tuomarin jaostojen päätökset ovat päteviä vain, kun asian käsittelyyn osallistuu kolme tuomaria. Seitsemän tuomarin jaostojen päätökset ovat päteviä vain, kun asian käsittelyyn osallistuu viisi tuomaria. Jos jonkin jaoston tuomari on estynyt, toisen jaoston tuomari voidaan kutsua osallistumaan asian käsittelyyn työjärjestyksessä määrätyin edellytyksin.'' 20 artikla (1) (1) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 11 artiklalla. Korvataan EHTY:n perustamissopimuksen 32 a artiklan ensimmäinen kohta, EY:n perustamissopimuksen 166 artiklan ensimmäinen kohta sekä Euratomin perustamissopimuksen 138 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti: ''Yhteisön tuomioistuinta avustaa kahdeksan julkisasiamiestä. Yhdeksäs julkisasiamies nimitetään kuitenkin liittymispäivästä alkaen 6 päivään lokakuuta 2000''. 21 artikla (2) (2) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 12 artiklalla. Korvataan EHTY:n perustamissopimuksen 32 b artiklan toinen ja kolmas kohta, EY:n perustamissopimuksen 167 artiklan toinen ja kolmas kohta sekä Euratomin perustamissopimuksen 139 artiklan toinen ja kolmas kohta seuraavasti: ''Osa tuomareista vaihtuu joka kolmas vuosi. Tämä koskee vuoroin kahdeksaa ja vuoroin seitsemää tuomaria. Osa julkisasiamiehistä vaihtuu joka kolmas vuosi. Tämä koskee joka kerran neljää julkisasiamiestä.''. 5 LUKU Tilintarkastustuomioistuin 22 artikla (3) (3) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 13 artiklalla. Korvataan EHTY:n perustamissopimuksen 45 b artiklan 1 kohta, EY:n perustamissopimuksen 188 b artiklan 1 kohta ja Euratomin perustamissopimuksen 160 b artiklan 1 kohta seuraavasti: ''1. Tilintarkastustuomioistuimessa on 15 jäsentä.''. 6 LUKU Talous- ja sosiaalikomitea 23 artikla (4) (4) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 14 artiklalla. Korvataan EY:n perustamissopimuksen 194 artiklan ensimmäinen kohta ja Euratomin perustamissopimuksen 166 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti: ''Talous- ja sosiaalikomitean jäsenten määrä on seuraava: Belgia 12 Tanska 9 Saksa 24 Kreikka 12 Espanja 21 Ranska 24 Irlanti 9 Italia 24 Luxemburg 6 Alankomaat 12 Itävalta 12 Portugali 12 Suomi 9 Ruotsi 12 Yhdistynyt kuningaskunta 24''. 7 LUKU Alueiden komitea 24 artikla (1) (1) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 15 artiklalla. Korvataan EY:n perustamissopimuksen 198 a artiklan toinen kohta seuraavasti: ''Alueiden komitean jäsenten määrä on seuraava: Belgia 12 Tanska 9 Saksa 24 Kreikka 12 Espanja 21 Ranska 24 Irlanti 9 Italia 24 Luxemburg 6 Alankomaat 12 Itävalta 12 Portugali 12 Suomi 9 Ruotsi 12 Yhdistynyt kuningaskunta 24''. 8 LUKU EHTY:n neuvoa-antava komitea 25 artikla (2) (2) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 16 artiklalla. Korvataan EHTY:n perustamissopimuksen 18 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti: ''Perustetaan komission yhteyteen neuvoa-antava komitea. Siinä on vähintään 84 ja enintään 108 jäsentä ja siihen kuuluu yhtä monta tuottajien, työntekijöiden sekä käyttäjien ja kaupan edustajaa.''. 9 LUKU Tieteellis-tekninen komitea 26 artikla (3) (3) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 17 artiklalla. Korvataan Euratomin perustamissopimuksen 134 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti: ''2. Komiteassa on 38 jäsentä, jotka neuvosto nimeää komissiota kuultuaan.''. II OSASTO MUUT MUKAUTUKSET 27 artikla (4) (4) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 18 artiklalla. Korvataan EY:n perustamissopimuksen 227 artiklan 1 kohta seuraavasti: ''1. Tätä sopimusta sovelletaan Belgian kuningaskuntaan, Tanskan kuningaskuntaan, Saksan liittotasavaltaan, Helleenien tasavaltaan, Espanjan kuningaskuntaan, Ranskan tasavaltaan, Irlantiin, Italian tasavaltaan, Luxemburgin suurherttuakuntaan, Alankomaiden kuningaskuntaan, Itävallan tasavaltaan, Portugalin tasavaltaan, Suomen tasavaltaan, Ruotsin kuningaskuntaan sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan.'' 28 artikla (5) (5) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 19 artiklalla. Lisätään EY:n perustamissopimuksen 227 artiklan 5 kohdan d alakohdaksi, EHTY:n perustamissopimuksen 79 artiklan d alakohdaksi ja Euratomin perustamissopimuksen 198 artiklan e alakohdaksi seuraava: ''Tätä sopimusta ei sovelleta Ahvenanmaahan. Suomen hallitus voi kuitenkin ilmoittaa tämän sopimuksen ratifioinnin yhteydessä Italian tasavallan hallituksen huostaan talletettavalla julistuksella, että sopimusta sovelletaan myös Ahvenanmaahan, Itävallan tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan ja Suomen tasavallan Euroopan unioniin liittymisestä tehtyyn asiakirjaan liitetyn pöytäkirjan N:o 2 määräysten mukaisesti ja niiden mukautusten mukaisesti, jotka on tehty sopimuksiin, joihin Euroopan unioni perustuu. Italian tasavallan hallitus toimittaa oikeaksi todistetun jäljennöksen tällaisesta julistuksesta jäsenvaltioille.''. ASIAKIRJA Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu (1) (1) Asiakirjan otsikko sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 2 artiklalla. KOLMAS OSA TOIMIELINTEN ANTAMIA SÄÄDÖKSIÄ KOSKEVAT MUKAUTUKSET 29 artikla Tämän asiakirjan liitteessä I luetellut säädökset mukautetaan siten kuin siitä määrätään kyseisessä liitteessä. 30 artikla Tämän asiakirjan liitteessä II lueteltujen säädösten mukautukset, jotka ovat tarpeen liittymisen vuoksi, laaditaan kyseisessä liitteessä lueteltujen suuntaviivojen mukaisesti sekä 169 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen ja siinä määrätyin edellytyksin. ASIAKIRJA Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu (1) (1) Asiakirjan otsikko sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 2 artiklalla. NELJÄS OSA SIIRTYMÄTOIMENPITEET I OSASTO INSTITUTIONAALISET MÄÄRÄYKSET 31 artikla 1. Kahden ensimmäisen liittymistä seuraavan vuoden aikana kukin uusi jäsenvaltio järjestää välittömät, yleiset vaalit, joissa valitaan Euroopan parlamenttiin tämän asiakirjan 11 artiklassa vahvistettu määrä niiden kansojen edustajia edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä, välittömillä vaaleilla 20 päivänä syyskuuta 1976 annetun säädöksen määräysten mukaisesti. 2. Liittymisestä siihen asti, kun kulloisetkin 1 kohdassa tarkoitetut vaalit on pidetty, uusien jäsenvaltioiden kansanedustuslaitokset nimeävät omasta keskuudestaan uusien jäsenvaltioiden kansoja edustavat jäsenet Euroopan parlamenttiin kussakin noista valtioista vahvistettua menettelyä noudattaen. 3. Kukin uusista jäsenvaltioista voi kuitenkin niin päättäessään järjestää vaalit edustajien valitsemiseksi Euroopan parlamenttiin liittymissopimuksen allekirjoittamisen ja voimaantulon välisenä aikana tähän asiakirjaan liitetyn pöytäkirjan N:o 8 mukaisesti. 4. Edellä olevan 1 tai 3 kohdan mukaisesti valittujen edustajien toimikausi päättyy samaan aikaan kuin viisivuotiskaudeksi 1994-1999 nykyisissä jäsenvaltioissa valittujen edustajien toimikausi. II OSASTO (1) (1) II osasto on kumottu mukautuspäätöksen 3 artiklalla. III OSASTO ITÄVALTAA KOSKEVAT SIIRTYMÄTOIMENPITEET 1 LUKU Tavaroiden vapaa liikkuvuus Ainoa jakso Vaatimukset ja ympäristö 69 artikla 1. Liitteessä VIII tarkoitettuja säännöksiä ei kyseisen liitteen mukaisesti ja siinä vahvistetuin edellytyksin sovelleta Itävaltaan neljän vuoden ajan liittymispäivästä. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä tarkastellaan uudelleen kyseisen jakson aikana EY:n menettelyjen mukaisesti. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun siirtymäajan päättyessä yhteisön säännöstöä sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin samoin edellytyksin kuin nykyisissä jäsenvaltioissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä tarkoitetun tarkastelun tuloksia. 2 LUKU Henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus 70 artikla Niiden velvoitteiden estämättä, joista määrätään sopimuksissa, joihin Euroopan unioni perustuu, Itävallan tasavalta saa pitää voimassa voimassaolevan vapaa-ajan asuntoja koskevan lainsäädäntönsä viiden vuoden ajan liittymispäivästä. 3 LUKU Kilpailupolitiikka 71 artikla 1. Itävallan tasavalta mukauttaa asteittain liittymispäivästä alkaen valmistetun tupakan monopolinsa, joka on luonteeltaan EY:n perustamissopimuksen 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kaupallinen monopoli; sen varmistamiseksi, että viimeistään kolmen vuoden kuluttua liittymispäivästä tavaroiden hankintaa ja kaupan pitämistä koskevissa ehdoissa ei syrjitä jäsenvaltioiden kansalaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamista. 2. Yksinoikeus tuontiin poistetaan liitteessä IX olevassa luettelossa mainittujen tavaroiden osalta viimeistään liittymispäivää seuraavan kolmen vuoden määräajan päättyessä. Tämä yksinoikeus poistetaan avaamalla asteittain liittymispäivästä alkaen tuontikiintiöt jäsenvaltioista tuotaville tuotteille. Kunkin kyseisen kolmen vuoden alussa Itävallan tasavalta avaa kiintiön, joka lasketaan seuraavien kansallista kulutusta kuvaavien prosenttilukujen perusteella: 15 prosenttia ensimmäisenä vuonna, 40 prosenttia toisena vuonna ja 70 prosenttia kolmantena vuonna. Kunkin kolmen vuoden prosenttilukuja vastaavat määrät sisältyvät liitteessä IX olevaan luetteloon. Edellisessä alakohdassa tarkoitetut kiintiöt ovat rajoituksetta avoinna kaikille toimijoille, eikä Itävallan tasavalta saa myöntää yksinoikeuksia kyseisten kiintiöiden mukaisesti tuotujen tavaroiden pitämiselle kaupan tukkukaupassa; kiintiöiden mukaisesti tuotujen tavaroiden vähittäiskaupassa kyseisten tavaroiden jakelun kuluttajille on tapahduttava ketään syrjimättä. 3. Viimeistään vuoden kuluttua liittymisestä Itävallan tasavalta asettaa riippumattoman viranomaisen, joka vastaa vähittäiskaupan harjoittamista koskevien lupien myöntämisestä EY:n perustamissopimuksen mukaisesti. 72 artikla Itävallan tasavalta saa pitää muiden jäsenvaltioiden suhteen voimassa 1 päivään tammikuuta 1996 ne tullit ja lisenssijärjestelyt, joita se sovelsi liittymispäivänä HS-nimikkeeseen 22.08 kuuluvien alkoholipitoisiin juomiin ja alkoholipitoisuudeltaan alle 80-tilavuusprosenttiseen denaturoimattomaan etyylialkoholiin. Tällaisia lisenssijärjestelyjä on sovellettava ketään syrjimättä. 4 LUKU Ulkosuhteet, mukaan luettuna tulliliitto 73 artikla Tämän asiakirjan liitteessä VI lueteltuja säädöksiä sovelletaan Itävaltaan kyseisessä liitteessä määrätyin edellytyksin. 74 artikla Itävallan tasavalta saa pitää voimassa 31 päivään joulukuuta 1996 Bulgarian, Puolan tasavallan, Romanian, Slovakian tasavallan, Tsekin tasavallan ja Unkarin tasavallan osalta tuontirajoitukset, joita se sovelsi 1 päivänä tammikuuta 1994 yhdistetyn nimikkeistön koodiin 27 02 10 00 kuuluvaan ruskohiileen. Eurooppa-sopimuksiin ja, tapauksen mukaan, kyseisten maiden kanssa tehtyihin väliaikaisiin sopimuksiin tehdään tarvittavat mukautukset 76 artiklan mukaisesti. 75 artikla 1. Itävallan tasavalta soveltaa 1 päivästä tammikuuta 1995: a) kansainvälistä tekstiilikauppaa koskevaa järjestelyä 20 päivältä joulukuuta 1973, sellaisena kuin se on muutettuna tai sen voimassaoloaikaa on pidennetty 31 päivänä heinäkuuta 1986, 31 päivänä heinäkuuta 1991, 9 päivänä joulukuuta 1992 ja 9 päivänä joulukuuta 1993 tehdyillä pöytäkirjoilla, tai GATTin Uruguayn kierroksen kauppaneuvottelujen tuloksena syntynyttä tekstiilejä ja vaatetusalan tuotteita koskevaa sopimusta, jos viimeksi mainittu on voimassa liittymispäivänä; b) yhteisön kolmansien maiden kanssa tekemiä kahdenvälisiä tekstiilisopimuksia ja -järjestelyjä. 2. Yhteisö neuvottelee 1 kohdassa tarkoitettuihin kahdenvälisiin sopimuksiin ja järjestelyihin liittyvistä pöytäkirjoista asianomaisten kolmansien maiden kanssa mukauttaakseen asianmukaisesti tekstiili- ja vaatetusalan tuotteiden yhteisöön suuntautuvan viennin määrälliset rajoitukset. 3. Jollei 2 kohdassa tarkoitettuja pöytäkirjoja ole tehty 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä, yhteisö toteuttaa toimenpiteet kyseisen tilanteen korjaamiseksi sekä tarvittavia siirtymäkauden mukautuksia koskevat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhteisö soveltaa sopimukset. 76 artikla 1. Itävallan tasavalta soveltaa 1 päivästä tammikuuta 1995 alkaen 77 artiklassa tarkoitettujen sopimusten määräyksiä. 2. Kaikista mukautuksista laaditaan pöytäkirjat yhdessä sopimuspuolina olevien maiden kanssa, ja ne liitetään kyseisiin sopimuksiin. 3. Jos 2 kohdassa tarkoitettuja pöytäkirjoja ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä, yhteisö toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tilanteen ratkaisemiseksi liittymisajankohdasta alkaen. 77 artikla Edellä olevaa 76 artiklaa sovelletaan: - sopimuksiin, jotka on tehty Algerian, Andorran, Bulgarian, Egyptin, Islannin, Israelin, Jordanian, Kyproksen, Libanonin, Maltan, Marokon, Norjan, Puolan, Romanian, Slovenian, Sveitsin, Syyrian, entisen Tsekin ja Slovakian liittotasavallan ja sen seuraajavaltioiden (Tsekin tasavalta ja Slovakian tasavalta), Tunisian, Turkin ja Unkarin kanssa, sekä muihin kolmansien maiden kanssa tehtyihin sopimuksiin, jotka koskevat yksinomaan EY:n perustamissopimuksen liitteessä II lueteltujen tuotteiden kauppaa;(1) (1) Ensimmäinen luetelmakohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 20 artiklalla. - neljänteen AKT/ETY -yleissopimukseen, joka on allekirjoitettu 15 päivänä joulukuuta 1989; - muihin vastaavanlaisiin sopimuksiin, jotka mahdollisesti tehdään ennen liittymistä. 78 artikla Itävallan tasavalta sanoo irti 1 päivästä tammikuuta 1995 muun muassa 4 päivänä tammikuuta 1960 allekirjoitetun Euroopan vapaakauppaliiton perustamista koskevan konvention. 5 LUKU Varainhoitoa koskevat määräykset 79 artikla Kaikkia viittauksia yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehtyyn neuvoston päätökseen pidetään viittauksina 24 päivänä kesäkuuta 1988 tehtyyn neuvoston päätökseen, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna, tai sen korvaavaan päätökseen. 80 artikla 'Yhteisen tullitariffin tulleiksi ja muiksi tulleiksi' kutsutut yhteisöjen omista varoista tehdyn neuvoston päätöksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai sen korvaavan päätöksen vastaavissa määräyksissä tarkoitetut tulot, käsittävät tullit, jotka on laskettu yhteisestä tullitariffista ja kaikista siihen liittyvistä tariffimyönnytyksistä, joita yhteisö soveltaa Itävallan kaupassa kolmansien maiden kanssa. 81 artikla Yhteisö maksaa Itävallan tasavallalle kunkin kuukauden ensimmäisenä työpäivänä Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion kuluihin kuuluvana menoeränä yhden kahdennentoistaosan seuraavista määristä: - 583 miljoonaa ecua vuonna 1995, - 106 miljoonaa ecua vuonna 1996, - 71 miljoonaa ecua vuonna 1997, - 35 miljoonaa ecua vuonna 1998. 82 artikla Itävallan tasavallan liittymisen jälkeen sen maksettavaksi jäävä osuus Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 82 artiklan mukaisesti tehdyistä sitoumuksista johtuvien maksujen rahoituksesta katetaan Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta. 83 artikla Itävallan tasavallan rahoitusosuus Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 116 artiklassa määrätystä rahoitusjärjestelmästä katetaan Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta. IV OSASTO SUOMEA KOSKEVAT SIIRTYMÄTOIMENPITEET 1 LUKU Tavaroiden vapaa liikkuvuus I jakso Vaatimukset ja ympäristö 84 artikla 1. Liitteessä X tarkoitettuja säännöksiä ei kyseisen liitteen mukaisesti ja siinä vahvistetuin edellytyksin sovelleta Suomeen neljän vuoden ajan liittymispäivästä. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä tarkastellaan uudelleen kyseisen jakson aikana EY:n menettelyjen mukaisesti. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun siirtymäajan päättyessä yhteisön säännöstöä sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin samoin edellytyksin kuin nykyisissä jäsenvaltioissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä tarkoitetun tarkastelun tuloksia. 1 LUKU Tavaroiden vapaa liikkuvuus II jakso Sekalaista 85 artikla Suomen tasavalta voi jatkaa kolmen vuoden ajan liittymispäivästä nykyisin voimassa olevan kansallisen raakapuun luokittelujärjestelmänsä soveltamista, mikäli sen siihen liittyvä kansallinen lainsäädäntö ja siihen liittyvät hallinnolliset järjestelyt eivät ole ristiriidassa yhteisön sisämarkkinalainsäädännön tai kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevan lainsäädännön kanssa ja erityisesti raakapuun luokittelua koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 68/89/ETY 6 artiklan kanssa. Samana aikana direktiiviä 68/89/ETY tarkastellaan uudelleen EY:n perustamissopimuksessa määrättyä menettelyä noudattaen. 2 LUKU Henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus 86 artikla Poiketen siitä, mitä EY:n perustamissopimuksen 73 b artiklassa määrätään, Suomen tasavalta saa soveltaa ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1612/92) säännöksiä 31 päivään joulukuuta 1995. 87 artikla Niiden velvoitteiden estämättä, joista määrätään sopimuksissa, joihin Euroopan unioni perustuu, Suomen tasavalta saa pitää voimassa voimassaolevan vapaa-ajan asuntoja koskevan lainsäädäntönsä viiden vuoden ajan liittymispäivästä. 3 LUKU Kalastus I jakso Yleiset määräykset 88 artikla 1. Jollei tässä luvussa toisin määrätä, tämän asiakirjan määräyksiä sovelletaan kalatalousalalla. 2. Kalastustuotteisiin sovelletaan 148 ja 149 artiklaa. 3 LUKU Kalastus II jakso Pääsy vesille ja kalavarojen käyttö 89 artikla Jollei tässä luvussa toisin määrätä, tässä jaksossa määrättyä vesille pääsyä koskevaa järjestelmää sovelletaan siirtymäkautena, jonka päättymisajankohta on yhteisön kalastuslupajärjestelmän täytäntöönpanopäivä ja joka ei missään tapauksessa ole myöhäisempi kuin yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmästä 20 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3760/92 14 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päättymispäivä. 3 LUKU Kalastus II jakso Pääsy vesille ja kalavarojen käyttö I alajakso Suomen alukset 90 artikla Tässä alajaksossa määritelty järjestelmä koskee Suomen lipun alla purjehtivien ja suomalaisessa satamassa rekisteröityjen kalastusalusten, jäljempänä 'Suomen alukset', pääsyä nykyisen unionin jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluville vesille, jotta kyseiset alukset voitaisiin sisällyttää asetuksella (ETY) N:o 3760/92 perustettuun yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmään. 91 artikla Liittymispäivästä siihen asti, kun yhteisön kalastuslupajärjestelmää sovelletaan, Suomen aluksilla on lupa harjoittaa kalastustoimintaa nykyisen unionin jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä ICES-alueella III d samoin edellytyksin kuin ne, joita sovelletaan välittömästi ennen liittymissopimuksen voimaantuloa. 92 artikla Yksityiskohtaiset tekniset säännöt 91 artiklan soveltamisen varmistamiseksi annetaan 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä asetuksen (ETY) N:o 3760/92 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. 93 artikla Liittymispäivästä siihen asti, kun yhteisön kalastuslupajärjestelmää sovelletaan, Suomen aluksilla on lupa harjoittaa kalastustoimintaa Ruotsin suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä samoin edellytyksin, joita sovelletaan välittömästi ennen liittymissopimuksen voimaantuloa. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä asetuksen (ETY) N:o 3760/92 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. 94 artikla 1. Suomelle myönnettävä osuus yhteisön kalastusmahdollisuuksista pyyntirajoitusten alaisista kalavaroista vahvistetaan lajeittain ja kalastusalueittain seuraavasti: Lajit ICES- tai IBSFC-alueet Suomen osuudet Viitealueet TACien vahvistamiseksi (%) Silakka III b, c, d paitsi IBSFC:n ''Management Unit 3'' (1) 11,840 Silakka IBSFC:n ''Management Unit 3'' 81,986 Kilohaili III b, c, d (2) 12,798 Lohi III b, c, d paitsi Suomenlahti (3) 33,611 Lohi Suomenlahti (3) 100,000 Turska III b, c, d (2) 2,339 (4) (1) IBSFC:n määrittelemänä. (2) Yhteisön vedet. (3) IBSFC:n osa-alue 32. (4) Prosenttiosuutta sovelletaan ensimmäiseen 50 000 tonniin yhteisön kalastusmahdollisuuksia. Yhteisön kalastusmahdollisuuksista, jotka ylittävät 50 000 tonnia, Suomen osuus on 2,161 %. 2. Suomelle myönnetyt osuudet vahvistetaan asetuksen (ETY) N:o 3760/92 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja ensimmäisen kerran 31 päivään joulukuuta 1994 mennessä. 3. Yhteisön kalastuslupajärjestelmän soveltamiseen asti ja viimeistään 31 päivään joulukuuta 1997 Suomen alusten pyyntiponnistukset nykyisen yhteisön vesillä, jotka kuuluvat 91 artiklan soveltamisalaan, sääntelyn ja myönnettyjen kiintiöiden piiriin kuulumattomien lajien osalta eivät saa ylittää välittömästi ennen liittymissopimuksen voimaantuloa saavutettuja tasoja. 3 LUKU Kalastus II jakso Pääsy vesille ja kalavarojen käyttö II alajakso Nykyisen unionin alukset 95 artikla Liittymispäivästä siihen asti, kun yhteisön kalastuslupajärjestelmää sovelletaan, nykyisen unionin jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla on lupa harjoittaa kalastustoimintaa Suomen suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä samoin edellytyksin, joita sovelletaan välittömästi ennen liittymissopimuksen voimaantuloa. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä asetuksen (ETY) N:o 3760/92 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. 3 LUKU Kalastus III jakso Ulkopuoliset kalavarat 96 artikla 1. Yhteisö hoitaa Suomen tasavallan kolmansien maiden kanssa tekemiä kalastussopimuksia liittymispäivästä alkaen. 2. Niihin Suomen tasavallan oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka johtuvat 1 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista, ei puututa sinä aikana, jona näiden sopimusten määräykset pidetään väliaikaisesti voimassa. 3. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten voimassaolon päättymistä niistä johtuvat, kalastustoiminnan säilyttämisen kannalta aiheelliset päätökset tapauskohtaisesti ja päättää mahdollisuudesta pidentää tiettyjen sopimusten voimassaoloa enintään yhdellä vuodella kerrallaan. 4 LUKU Ulkosuhteet, mukaan luettuna tulliliitto 97 artikla Tämän asiakirjan liitteessä VI lueteltuja säädöksiä sovelletaan Suomeen kyseisessä liitteessä määrätyin edellytyksin. 98 artikla Tämän liittymisasiakirjan 99 artiklassa tarkoitettu perustulli, jota käytetään yhdenmukaistettaessa asteittain yhteiseen tullitariffiin, on kunkin tuotteen osalta tulli, jota Suomen tasavalta tosiasiallisesti sovelsi 1 päivänä tammikuuta 1994. 99 artikla Suomen tasavalta saa pitää voimassa kolmen vuoden ajan liittymisestä kolmansiin maihin sovellettavan tullitariffinsa liitteessä XI lueteltujen tuotteiden osalta. Tänä aikana Suomen tasavalta vähentää sen perustullin ja yhteisen tullitariffin mukaisen tullin välistä eroa seuraavan aikataulun mukaisesti: - 1 päivänä tammikuuta 1996 kukin perustullin ja yhteisen tullitariffin mukaisen tullin välinen ero vähennetään 75 prosenttiin; - 1 päivänä tammikuuta 1997 kukin perustullin ja yhteisen tullitariffin mukaisen tullin välinen ero vähennetään 40 prosenttiin; Suomen tasavalta soveltaa yhteistä tullitariffia täysin 1 päivästä tammikuuta 1998. 100 artikla 1. Suomen tasavalta soveltaa 1 päivästä tammikuuta 1995: a) kansainvälistä tekstiilikauppaa koskevaa järjestelyä 20 päivältä joulukuuta 1973, sellaisena kuin se on muutettuna tai sen voimassaoloaikaa on pidennetty 31 päivänä heinäkuuta 1986, 31 päivänä heinäkuuta 1991, 9 päivänä joulukuuta 1992 ja 9 päivänä joulukuuta 1993 tehdyillä pöytäkirjoilla, tai GATTin Uruguayn kierroksen kauppaneuvottelujen tuloksena syntynyttä tekstiilejä ja vaatetusalan tuotteita koskevaa sopimusta, jos viimeksi mainittu on voimassa liittymispäivänä; b) yhteisön kolmansien maiden kanssa tekemiä kahdenvälisiä tekstiilisopimuksia ja -järjestelyjä. 2. Yhteisö neuvottelee 1 kohdassa tarkoitettuihin kahdenvälisiin sopimuksiin ja järjestelyihin liittyvistä pöytäkirjoista asianomaisten kolmansien maiden kanssa mukauttaakseen asianmukaisesti tekstiili- ja vaatetusalan tuotteiden yhteisöön suuntautuvan viennin määrälliset rajoitukset. 3. Jollei 2 kohdassa tarkoitettuja pöytäkirjoja ole tehty 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä, yhteisö toteuttaa toimenpiteet kyseisen tilanteen korjaamiseksi sekä tarvittavia siirtymäkauden mukautuksia koskevat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhteisö soveltaa sopimukset. 101 artikla 1. Suomen tasavalta voi avata 31 päivään joulukuuta 1999 asti vuosittaisen 21 000 tonnin tullittoman tariffikiintiön styreenille (CN-koodi 2902 50 00), jos: - kyseiset tavarat lasketaan vapaaseen vaihdantaan Suomen alueella ja ne kulutetaan siellä tai jalostetaan siten, että niistä tulee yhteisön alkuperätuotteita, ja - kyseiset tavarat ovat edelleen tullivalvonnan alaisia asiaan liittyvien loppukäyttöä koskevien yhteisön säännösten mukaisesti (neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, annettu 12 päivänä lokakuuta 1992, yhteisön tullikoodeksista, 21 ja 82 artikla). 2. Mitä 1 kohdassa määrätään, sovelletaan ainoastaan, jos vapaaseen vaihdantaan laskemista koskevan ilmoituksen tueksi esitetään asianomaisten suomalaisten viranomaisten antama lupa, jolla osoitetaan, että kyseiset tavarat kuuluvat 1 kohdan määräysten soveltamisalaan. 3. Komissio ja toimivaltaiset suomalaiset viranomaiset toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet, sen varmistamiseksi, että kyseisen tuotteen loppukulutus tai jalostus, jossa tuote saa yhteisön alkuperän, tapahtuu Suomen alueella. 102 artikla 1. Suomen tasavalta soveltaa 1 päivästä tammikuuta 1995 alkaen 103 artiklassa tarkoitettujen sopimusten määräyksiä. 2. Kaikista mukautuksista laaditaan pöytäkirjat yhdessä sopimuspuolina olevien maiden kanssa, ja ne liitetään kyseisiin sopimuksiin. 3. Jos 2 kohdassa tarkoitettuja pöytäkirjoja ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä, yhteisö toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tilanteen ratkaisemiseksi liittymisestä alkaen. 103 artikla Edellä olevaa 102 artiklaa sovelletaan: - sopimuksiin, jotka on tehty Algerian, Andorran, Bulgarian, Egyptin, Islannin, Israelin, Jordanian, Kyproksen, Libanonin, Maltan, Marokon, Norjan, Puolan, Romanian, Slovenian, Sveitsin, Syyrian, entisen Tsekin ja Slovakian liittotasavallan ja sen seuraajavaltioiden (Tsekin tasavallan ja Slovakian tasavallan), Tunisian, Turkin ja Unkarin kanssa, sekä muihin kolmansien maiden kanssa tehtyihin sopimuksiin, jotka koskevat yksinomaan EY:n perustamissopimuksen liitteessä II lueteltujen tuotteiden kauppaa;(1) (1) Ensimmäinen luetelmakohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 20 artiklalla. - neljänteen AKT/ETY -yleissopimukseen, joka on allekirjoitettu 15 päivänä joulukuuta 1989; - muihin vastaavanlaisiin sopimuksiin, jotka mahdollisesti tehdään ennen liittymistä. 104 artikla Suomen tasavalta sanoo irti 1 päivästä tammikuuta 1995 muun muassa 4 päivänä tammikuuta 1960 allekirjoitetun Euroopan vapaakauppaliiton perustamista koskevan konvention ja vuonna 1992 Latvian, Liettuan ja Viron kanssa allekirjoitetut vapaakauppasopimukset. 105 artikla Jos uudet yhteisön ja Latvian, Liettuan ja Viron välillä solmittavat kauppasopimukset eivät ole tulleet voimaan liittymispäivään mennessä, yhteisö toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen sallimiseksi, että kyseisten Baltian valtioiden alkuperätuotteilla on liittymisestä alkaen edelleen olemassa olevan tason mukainen pääsy Suomen markkinoille. 5 LUKU Varainhoitoa koskevat määräykset 106 artikla Kaikkia viittauksia yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehtyyn neuvoston päätökseen pidetään viittauksina 24 päivänä kesäkuuta 1988 tehtyyn neuvoston päätökseen, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna, tai sen korvaavaan päätökseen. 107 artikla 'Yhteisen tullitariffin tulleiksi ja muiksi tulleiksi' kutsutut yhteisöjen omista varoista tehdyn neuvoston päätöksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai sen korvaavan päätöksen vastaavissa määräyksissä tarkoitetut tulot käsittävät tullit, jotka on laskettu yhteisestä tullitariffista ja kaikista siihen liittyvistä tariffimyönnytyksistä, joita yhteisö soveltaa Suomen kaupassa kolmansien maiden kanssa. 108 artikla Arvonlisäverosta kertyvät omat varat lasketaan ja tarkistetaan ikään kuin Ahvenanmaa sisältyisi jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste - 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY alueelliseen soveltamisalaan. 109 artikla Yhteisö maksaa Suomen tasavallalle kunkin kuukauden ensimmäisenä työpäivänä Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion kuluihin kuuluvana menoeränä yhden kahdennentoistaosan seuraavista määristä: - 476 miljoonaa ecua vuonna 1995, - 163 miljoonaa ecua vuonna 1996, - 65 miljoonaa ecua vuonna 1997, - 33 miljoonaa ecua vuonna 1998. 110 artikla Suomen tasavallan liittymisen jälkeen sen maksettavaksi jäävä osuus Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 82 artiklan mukaisesti tehdyistä sitoumuksista johtuvien maksujen rahoituksesta katetaan Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta. 111 artikla Suomen tasavallan rahoitusosuus Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 116 artiklassa määrätystä rahoitusjärjestelmästä katetaan Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta. V OSASTO RUOTSIA KOSKEVAT SIIRTYMÄTOIMENPITEET 1 LUKU Tavaroiden vapaa liikkuvuus I jakso Vaatimukset ja ympäristö 112 artikla 1. Liitteessä XII tarkoitettuja säännöksiä ei kyseisen liitteen mukaisesti ja siinä vahvistetuin edellytyksin sovelleta Ruotsiin neljän vuoden ajan liittymispäivästä. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä tarkastellaan uudelleen kyseisen jakson aikana EY:n menettelyjen mukaisesti. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun siirtymäajan päättyessä yhteisön säännöstöä sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin samoin edellytyksin kuin nykyisissä jäsenvaltioissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä tarkoitetun tarkastelun tuloksia. 1 LUKU Tavaroiden vapaa liikkuvuus II jakso Sekalaista 113 artikla Ruotsin kuningaskunta voi jatkaa kolmen vuoden ajan liittymispäivästä nykyisin voimassa olevan kansallisen raakapuun luokittelujärjestelmänsä soveltamista, mikäli sen siihen liittyvä kansallinen lainsäädäntö ja siihen liittyvät hallinnolliset järjestelyt eivät ole ristiriidassa yhteisön sisämarkkinalainsäädännön tai kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevan lainsäädännön kanssa ja erityisesti raakapuun luokittelua koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 68/89/ETY 6 artiklan kanssa. Samana aikana direktiiviä 68/89/ETY tarkastellaan uudelleen EY:n perustamissopimuksessa määrättyjä menettelyjä noudattaen. 2 LUKU Henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus 114 artikla Niiden velvoitteiden estämättä, joista määrätään sopimuksissa, joihin Euroopan unioni perustuu, Ruotsin kuningaskunta saa pitää voimassa voimassaolevan vapaa-ajan asuntoja koskevan lainsäädäntönsä viiden vuoden ajan liittymispäivästä. 3 LUKU Kalastus I jakso Yleiset määräykset 115 artikla 1. Jollei tässä luvussa toisin määrätä, tämän asiakirjan määräyksiä sovelletaan kalatalousalalla. 2. Kalastustuotteisiin sovelletaan 148 ja 149 artiklaa. 3 LUKU Kalastus II jakso Pääsy vesille ja kalavarojen käyttö 116 artikla Jollei tässä luvussa toisin määrätä, tässä jaksossa määrättyä vesille pääsyä koskevaa järjestelmää sovelletaan siirtymäkautena, jonka päättymisajankohta on yhteisön kalastuslupajärjestelmän täytäntöönpanopäivämäärä ja joka ei missään tapauksessa ole myöhäisempi kuin yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmästä 20 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3760/92 14 artiklan 2 kohdassa säädetyn määräajan päättymispäivä. 3 LUKU Kalastus II jakso Pääsy vesille ja kalavarojen käyttö I alajakso Ruotsin alukset 117 artikla Tässä alajaksossa määritelty järjestelmä koskee Ruotsin lipun alla purjehtivien ja ruotsalaisessa satamassa rekisteröityjen kalastusalusten, jäljempänä 'Ruotsin alukset', pääsyä nykyisen unionin jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluville vesille, jotta kyseiset alukset voitaisiin sisällyttää asetuksella (ETY) N:o 3760/92 perustettuun yhteisön kalastus- ja vesiviljelyjärjestelmään. 118 artikla Liittymispäivästä siihen asti, kun yhteisön kalastuslupajärjestelmää sovelletaan, Ruotsin alusten sallitaan harjoittaa kalastustoimintaa nykyisen unionin jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä ICES-alueilla III ja IV samoin edellytyksin, joita sovelletaan välittömästi ennen liittymissopimuksen voimaantuloa ja joista on säädetty asetuksen (EY) N:o 3682/93 asiaa koskevissa säännöksissä. 119 artikla Yksityiskohtaiset tekniset säännöt, jotka ovat tarpeen 118 artiklan soveltamisen varmistamiseksi, annetaan 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä asetuksen (ETY) N:o 3760/92 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. 120 artikla Liittymispäivästä siihen asti, kun yhteisön kalastuslupajärjestelmää sovelletaan, Ruotsin aluksilla on lupa harjoittaa kalastustoimintaa Suomen suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä ICES-alueilla III ja IV samoin edellytyksin kuin ne, joita sovelletaan välittömästi ennen liittymissopimuksen voimaantuloa.(1) (1) Ensimmäinen kohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 21 artiklalla. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä asetuksen (ETY) N:o 3760/92 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. 121 artikla 1. Ruotsille myönnettävä osuus yhteisön kalastusmahdollisuuksista pyyntirajoitusten alaisista kalavaroista vahvistetaan lajeittain ja kalastusalueittain seuraavasti:(2) (2) 1 kohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 22 artiklalla. Lajit ICES- tai IBSFC-alueet (1) Ruotsin osuudet (%) Silli III a 50,729 Silli/silakka III b c d (2) paitsi IBSFC:n (3) ''Management Unit 3'' 46,044 Silakka IBSFC:n ''Management Unit 3'' 18,014 Silli (3) II a (2), IV, VII d 1,433 Kilohaili III a 27,409 Kilohaili III b c d (2) 47,264 Lohi III b c d (2) paitsi Suomenlahti (4) 36,435 Turska III a Skagerrak (5) 14,469 Turska III a Kattegat (6) 37,027 Turska III b c d (2) 35,037 (7) Turska II a (2), IV 0,136 Kolja III a, III b c d (2) 9,942 Kolja II a (2), IV 0,514 Seiti II a (2), III a, III b c d (2), IV 1,187 Valkoturska III a 9,647 Valkoturska II a (2), IV 0,018 Kummeliturska III a, III b c d (2) 7,844 Makrilli II a (2), III a, III b c d (2), IV 19,165 Punakampela III a Skagerrak 4,256 Punakampela III a Kattegat 10,000 Punakampela III b c d (2) 6,356 Kielikampela III a, III b c d (2) 3,162 Pohjankatkarapu III a 35,006 Keisarihummeri III a, III b c d (2) 26,295 (1) IBSFC:n Kansainvälinen Itämeren kalastuskomissio. (2) Yhteisön vedet. (3) IBSFC:n määrittelemänä. (4) IBSFC:n osa-alue 32. (5) Skagerrak määriteltynä alueeksi, jota rajoittaa lännessä Hansthomlin majakasta Lindenesin majakkaan vedetty viiva ja etelässä Skagenin majakasta Tistlaman majakkaan vedetty viiva, joka jatkuu lähimpään pisteeseen Ruotsin rannikolla. (6) Määritelty III a osuutena, joka ei sisälly 5 alaviitteessä olevaan Skagerrakin määritelmään. (7) Prosenttiosuutta sovelletaan ensimmäiseen 50 000 tonniin yhteisön kalastusmahdollisuuksia. Yhteisön kalastusmahdollisuuksista, jotka ylittävät 50 000 tonnia, Ruotsin osuus on 40,000 %. Näissä määrissä ei ole otettu huomioon jatkuvia kiintiöiden siirtoja Ruotsilta unionin nykyisille jäsenvaltioille, jotka johtuvat vuoden 1992 ETA-järjestelyistä.''. 2. Ruotsille myönnetyt osuudet vahvistetaan asetuksen (ETY) N:o 3760/92 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja ensimmäisen kerran 31 päivään joulukuuta 1994 mennessä. 3. Sellaisten lajien osalta, joiden hyödyntämiseen ei liity pyyntirajoituksia tai jotka kuuluvat TACin piiriin, mutta joiden osalta ei ole myönnetty kiintiöitä nykyisen unionin jäsenvaltioiden kesken, Ruotsille myönnetyt osuudet vahvistetaan kiinteämääräisinä lajeittain ja kalastusalueittain seuraavasti: Lajit ICES-alueet Ruotsin osuudet (t) Viitealueet TACien vahvistamiseksi Kilohaili (3) II a (1), IV (1) 1 330 Muut (2) II a (1), IV (1) 1 000 (1) Yhteisön vedet. (2) Muut lajit, kuin ne, joiden osalta Ruotsille on vahvistettu erityinen tai kiinteämääräinen kiintiö. (3) Mukaan lukien tuulenkala. 4. Yhteisön kalastuslupajärjestelmän soveltamiseen asti ja viimeistään 31 päivään joulukuuta 1997 Ruotsin alusten pyyntiponnistukset yhteisön vesillä, jotka kuuluvat 117 artiklan soveltamisalaan, sääntelyn ja myönnettyjen kiintiöiden piiriin kuulumattomien lajien osalta eivät saa ylittää välittömästi ennen liittymissopimuksen voimaantuloa saavutettuja tasoja. 122 artikla 1. Jollei tässä asiakirjassa toisin määrätä, edellytykset, joilla 121 artiklassa myönnettyjä määriä saadaan kalastaa, ovat samat kuin ne, joita sovellettiin välittömästi ennen liittymissopimuksen voimaantuloa. 2. Kyseiset edellytykset vahvistetaan ensimmäisen kerran 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä, asetuksen (ETY) N:o 3760/92 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti. 3 LUKU Kalastus II jakso Pääsy vesille ja kalavarojen käyttö II alajakso Nykyisen unionin alukset 123 artikla Liittymispäivästä siihen asti, kun yhteisön kalastuslupajärjestelmää sovelletaan, nykyisen unionin jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivilla aluksilla on lupa harjoittaa kalastustoimintaa Ruotsin suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä ICES-alueilla III a, b ja d samoin edellytyksin kuin ne, joita sovelletaan välittömästi ennen liittymissopimuksen voimaantuloa. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä asetuksen (ETY) N:o 3760/92 18 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. 3 LUKU Kalastus III jakso Ulkopuoliset kalavarat 124 artikla 1. Yhteisö hoitaa Ruotsin kuningaskunnan kolmansien maiden kanssa tekemiä kalastussopimuksia liittymispäivästä alkaen. 2. Niihin Ruotsin kuningaskunnan oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka johtuvat 1 kohdassa tarkoitetuista sopimuksista, ei puututa sinä aikana, jona näiden sopimusten määräykset pidetään väliaikaisesti voimassa. 3. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten voimassaolon päättymistä niistä johtuvat, kalastustoiminnan säilyttämisen kannalta aiheelliset päätökset tapauskohtaisesti ja päättää mahdollisuudesta pidentää tiettyjen sopimusten voimassaoloa enintään yhdellä vuodella kerrallaan. 125 artikla Enintään kolmen vuoden ajan liittymispäivästä neuvosto vahvistaa vuosittain määräenemmistöllä komission ehdotuksesta unionin taloudellisen avun määrän Ruotsin toimivaltaisten viranomaisten suorittamille lohenpoikasten istuttamisille. Kyseinen taloudellinen korvaus arvioidaan välittömästi ennen liittymistä olemassa olevan tasapainon perusteella. 4 LUKU Ulkosuhteet, mukaan luettuna tulliliitto 126 artikla Tämän asiakirjan liitteessä VI lueteltuja säädöksiä sovelletaan Ruotsiin kyseisessä liitteessä määrätyin edellytyksin. 127 artikla 1. Ruotsin kuningaskunta soveltaa 1 päivästä tammikuuta 1995: a) kansainvälistä tekstiilikauppaa koskevaa järjestelyä 20 päivältä joulukuuta 1973, sellaisena kuin se on muutettuna tai sen voimassaoloaikaa on pidennetty 31 päivänä heinäkuuta 1986, 31 päivänä heinäkuuta 1991, 9 päivänä joulukuuta 1992 ja 9 päivänä joulukuuta 1993 tehdyillä pöytäkirjoilla, ja/tai GATTin Uruguayn kierroksen kauppaneuvottelujen tuloksena syntynyttä tekstiilejä ja vaatetusalan tuotteita koskevaa sopimusta, jos viimeksi mainittu on voimassa liittymispäivänä; b) yhteisön kolmansien maiden kanssa tekemiä kahdenvälisiä tekstiilisopimuksia ja -järjestelyjä. 2. Yhteisö neuvottelee 1 kohdassa tarkoitettuihin kahdenvälisiin sopimuksiin ja järjestelyihin liittyvistä pöytäkirjoista asianomaisten kolmansien maiden kanssa mukauttaakseen asianmukaisesti tekstiili- ja vaatetusalan tuotteiden yhteisöön suuntautuvan tuonnin määrälliset rajoitukset niin, että niissä otetaan huomioon olemassa olevat kauppavirrat Ruotsin ja sen toimittajamaiden välillä. 3. Jollei 2 kohdassa tarkoitettuja pöytäkirjoja ole tehty 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä, yhteisö toteuttaa toimenpiteet kyseisen tilanteen korjaamiseksi sekä tarvittavia siirtymäkauden mukautuksia koskevat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhteisö soveltaa sopimukset. 128 artikla 1. Ruotsin kuningaskunta soveltaa 1 päivästä tammikuuta 1995 alkaen 129 artiklassa tarkoitettujen sopimusten määräyksiä. 2. Kaikista mukautuksista laaditaan pöytäkirjat yhdessä sopimuspuolina olevien maiden kanssa, ja ne liitetään kyseisiin sopimuksiin. 3. Jos 2 kohdassa tarkoitettuja pöytäkirjoja ei ole tehty 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä, yhteisö toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tilanteen ratkaisemiseksi liittymisestä alkaen. 129 artikla Edellä olevaa 128 artiklaa sovelletaan: - sopimuksiin, jotka on tehty Algerian, Andorran, Bulgarian, Egyptin, Islannin, Israelin, Jordanian, Kyproksen, Libanonin, Maltan, Marokon, Norjan, Puolan, Romanian, Slovenian, Sveitsin, Syyrian, entisen Tsekin ja Slovakian liittotasavallan ja sen seuraajavaltioiden (Tsekin tasavallan ja Slovakian tasavallan),Tunisian, Turkin ja Unkarin kanssa, sekä muihin kolmansien maiden kanssa tehtyihin sopimuksiin, jotka koskevat yksinomaan EY:n perustamissopimuksen liitteessä II lueteltujen tuotteiden kauppaa;(1) (1) Ensimmäinen luetelmakohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 20 artiklalla. - neljänteen AKT/ETY -yleissopimukseen, joka on allekirjoitettu 15 päivänä joulukuuta 1989; - muihin vastaavanlaisiin sopimuksiin, jotka mahdollisesti tehdään ennen liittymistä. 130 artikla Ruotsin kuningaskunta sanoo irti 1 päivästä tammikuuta 1995 muun muassa 4 päivänä tammikuuta 1960 allekirjoitetun Euroopan vapaakauppaliiton perustamista koskevan konvention ja vuonna 1992 Latvian, Liettuan ja Viron kanssa allekirjoitetut vapaakauppasopimukset. 131 artikla Jos uudet yhteisön ja Latvian, Liettuan ja Viron välillä solmittavat kauppasopimukset eivät ole tulleet voimaan liittymispäivään mennessä, yhteisö toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen sallimiseksi, että kyseisten Baltian valtioiden alkuperätuotteilla on liittymisestä alkaen edelleen olemassa olevan tason mukainen pääsy Ruotsin markkinoille. 5 LUKU Varainhoitoa koskevat määräykset 132 artikla Kaikkia viittauksia yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehtyyn neuvoston päätökseen pidetään viittauksina 24 päivänä kesäkuuta 1988 tehtyyn neuvoston päätökseen, sellaisena kuin se on myöhemmin muutettuna, tai sen korvaavaan päätökseen. 133 artikla 'Yhteisen tullitariffin tulleiksi ja muiksi tulleiksi' kutsutut yhteisöjen omista varoista tehdyn neuvoston päätöksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tai sen korvaavan päätöksen vastaavissa määräyksissä tarkoitetut tulot käsittävät tullit, jotka on laskettu yhteisestä tullitariffista ja kaikista siihen liittyvistä tariffimyönnytyksistä, joita yhteisö soveltaa Ruotsin kaupassa kolmansien maiden kanssa. 134 artikla Yhteisö maksaa Ruotsin kuningaskunnalle kunkin kuukauden ensimmäisenä työpäivänä Euroopan yhteisöjen yleisen talousarvion kuluihin kuuluvana menoeränä yhden kahdennentoistaosan seuraavista määristä: - 488 miljoonaa ecua vuonna 1995, - 432 miljoonaa ecua vuonna 1996, - 76 miljoonaa ecua vuonna 1997, - 31 miljoonaa ecua vuonna 1998. 135 artikla Ruotsin kuningaskunnan liittymisen jälkeen sen maksettavaksi jäävä osuus Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 82 artiklan mukaisesti tehdyistä sitoumuksista johtuvien maksujen rahoituksesta katetaan Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta. 136 artikla Ruotsin kuningaskunnan osuus Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 116 artiklassa määrätystä rahoitusjärjestelmästä katetaan Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta. VI OSASTO MAATALOUS 137 artikla 1. Tämä osasto koskee maataloustuotteita, lukuun ottamatta tuotteita, jotka kuuluvat kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 3759/92 soveltamisalaan. 2. Jollei tässä asiakirjassa toisin määrätä: - uusien jäsenvaltioiden keskinäiseen kauppaan taikka niiden kolmansien maiden tai nykyisten jäsenvaltioiden kanssa käymään kauppaan sovelletaan viimeksi mainittuihin jäsenvaltioihin sovellettavia järjestelyjä. Uusiin jäsenvaltioihin sovelletaan nykyisessä yhteisössä sovellettavia järjestelyjä tuontimaksujen ja vaikutuksiltaan vastaavien maksujen, määrällisten rajoitusten ja niitä vaikutuksiltaan vastaavien toimenpiteiden osalta; - uusiin jäsenvaltioihin sovelletaan täysimääräisesti yhteisestä maatalouspolitiikasta johtuvia oikeuksia ja velvollisuuksia. 3. Jollei tämän osaston erityismääräyksistä, joissa määrätään erilaisista päivämääristä tai määräajoista, muuta johdu, 1 kohdassa tarkoitettuja maataloustuotteita koskevien siirtymätoimenpiteiden soveltaminen lakkaa Itävallan ja Suomen osalta viidennen liittymistä seuraavan vuoden päättyessä. Kyseisissä toimenpiteissä otetaan kuitenkin täysin huomioon kunkin tuotteen osalta kokonaistuotanto vuonna 1999.(1) (1) 3 kohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 23 artiklalla. 1 LUKU Kansallisia tukia koskevat määräykset 138 artikla 1. Jos komissio antaa siihen luvan, Itävalta ja Suomi voivat siirtymäkauden aikana myöntää asianmukaisessa muodossa yhteisen maatalouspolitiikan soveltamisalaan kuuluvien perusmaataloustuotteiden tuottajille kansallisia siirtymäkauden alenevia tukia.(2) (2) 1 kohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 24 artiklalla. Näitä tukia voidaan eriyttää erityisesti aluekohtaisesti. 2. Komissio antaa luvan 1 kohdassa tarkoitettuihin tukiin: - kaikissa tapauksissa, joissa uuden jäsenvaltion esittämistä tekijöistä käy ilmi, että ennen liittymistä maataloustuotteiden tuottajille tuotekohtaisesti myönnetyn tuen tason ja sen tuen tason, jota voidaan myöntää yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti välillä on merkittäviä eroja; - enintään lähtötason määrään asti, jolloin tuen määrä enimmillään vastaa tätä eroa. Alle 10 prosentin eroja lähtötasossa ei pidetä merkittävinä. Kuitenkin: - komission lupa annetaan ottaen huomioon laajentuneen yhteisön kansainväliset sitoumukset; - sianlihan, munien ja siipikarjan osalta komission luvassa otetaan huomioon rehun hintojen yhdenmukaistaminen; - komission lupaa ei anneta tupakalle. 3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun tuen määrä lasketaan perusmaataloustuotekohtaisesti. Tässä laskelmassa otetaan huomioon erityisesti interventiomekanismien tai muiden mekanismien hintatukitoimenpiteet sekä sellaisten tukien myöntäminen, jotka on sidottu pinta-alaan, hintoihin, tuotettuun määrään tai tuotantoyksikköön, sekä tiettyjä tuotteita tuottaville tiloille myönnettävät tuet. 4. Komission luvissa: - täsmennetään tukien enimmäislähtötaso, tukien alenemisaste sekä tarvittaessa niiden myöntämisen edellytykset ottaen huomioon myös tämän artiklan soveltamisalaan kuulumattomat, yhteisön lainsäädännöstä johtuvat muut tuet; - asetetaan luvan edellytykseksi ne tarpeelliset mukautukset, jotka johtuvat: - yhteisen maatalouspolitiikan kehityksestä; - hintatason kehityksestä yhteisössä. Jos tällaiset mukautukset osoittautuvat tarpeellisiksi, tukien määrää tai niiden myöntämisen edellytyksiä muutetaan komission pyynnöstä tai komission tekemän päätöksen perusteella. 5. Tämän rajoittamatta 1-4 kohdan määräysten soveltamista, komissio antaa luvan 1 kohdan nojalla erityisesti liitteessä XIII tarkoitettuihin kansallisiin tukiin mainitussa liitteessä määrätyin rajoituksin ja edellytyksin. 139 artikla 1. Komissio antaa Itävallalle ja Suomelle luvan soveltaa tukia, jotka eivät liity erityiseen tuotantoon ja joita tämän vuoksi ei oteta huomioon laskettaessa 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuen määrää. Erityisesti tilakohtaisille tuille annetaan tämän perusteella lupa.(1) (1) 1 kohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 25 artiklalla. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja tukia koskevat 138 artiklan 4 kohdan määräykset. Yhteisen maatalouspolitiikan mukaiset samankaltaiset tai yhteisön lainsäädännön kanssa sopusoinnussa olevat tuet vähennetään näiden tukien määrästä. 3. Tuet, joihin on lupa tämän artiklan nojalla lakkaa viimeistään siirtymäkauden päättyessä. 4. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta investointitukiin. 140 artikla (2) (2) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 26 artiklalla. Komissio antaa Itävallalle ja Suomelle luvan myöntää liitteessä XIV tarkoitettuja siirtymäkauden kansallisia tukia kyseisessä liitteessä määrätyin rajoituksin ja edellytyksin. Komissio täsmentää luvassaan tukien lähtötason, jollei se ilmene liitteessä määrätyistä edellytyksistä, sekä tukien alenemisasteen. 141 artikla (3) (3) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 27 artiklalla. Jos liittymisestä aiheutuu vakavia vaikeuksia, jotka ovat yhä olemassa sen jälkeen kun 138, 139, 140 ja 142 artiklan määräyksiä on sovellettu täysimittaisesti ja yhteisössä voimassa oleviin sääntöihin perustuvia muita toimenpiteitä, komissio voi antaa Suomelle luvan myöntää tuottajille kansallisia tukia, joiden tarkoituksena on helpottaa näiden täysimääräistä yhdentymistä yhteiseen maatalouspolitiikkaan. 142 artikla 1. Komissio antaa Ruotsille ja Suomelle luvan myöntää pitkäaikaisia kansallisia tukia sen varmistamiseksi, että maataloutta pidetään yllä erityisillä alueilla. Kyseiset alueet käsittävät 62. leveyspiirin pohjoispuolella sijaitsevat maatalousalueet ja eräät kyseisen leveyspiirin eteläpuolella sijaitsevat lähialueet, joilla vallitsevat vastaavanlaiset maatalouden harjoittamisen erityisen vaikeaksi tekevät ilmasto-olosuhteet.(4) (4) 1 kohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 28 artiklalla. 2. Komissio määrittää 1 kohdassa tarkoitetut alueet ottamalla erityisesti huomioon: - alhaisen väestötiheyden; - maatalousmaan osuuden kokonaispinta-alasta; - ihmisravinnoksi tarkoitettujen peltokasvien viljelyyn varatun maatalousmaan osuuden käytetystä viljelypinta-alasta. 3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tuet saavat liittyä fyysisiin tuotantotekijöihin, kuten maatalousmaan hehtaarimääriin tai eläinten lukumääriin, ottaen huomioon markkina-asetuksissa säädetyt asianomaiset rajoitukset sekä kunkin tilan perinteiset tuotantotavat, mutta ne eivät saa: - olla yhteydessä tulevaan tuotantoon; tai - johtaa tuotannon kasvuun tai liittymistä edeltävänä vertailuaikana, jonka komissio vahvistaa, todetun kokonaistuen määrän kasvuun. Nämä tuet voidaan eriyttää aluekohtaisesti. Näitä tukia on myönnettävä erityisesti: - sellaisen perinteisen alkutuotannon ja jalostuksen ylläpitämiseksi, joka soveltuu luontaisella tavalla kyseisten alueiden ilmasto-olosuhteisiin; - maataloustuotteiden tuotannon, kaupan ja jalostuksen rakenteiden parantamiseksi; - kyseisten tuotteiden markkinoille saattamisen; - ympäristön suojelun ja maaseudun säilyttämisen varmistamiseksi. 143 artikla 1. Tuet, joita tarkoitetaan 138-142 artiklassa ja muut kansalliset tuet, jotka tämän asiakirjan mukaisesti edellyttävät komission lupaa, on ilmoitettava komissiolle. Tukia ei saa soveltaa ennen kuin tällainen lupa on annettu. Uusien jäsenvaltioiden voimassa olevista tai suunnittelemista tukitoimenpiteistä ennen liittymistä tekemiä ilmoituksia pidetään liittymispäivänä tehtyinä ilmoituksina. 2. Komissio toimittaa neuvostolle vuoden kuluttua liittymisestä ja sen jälkeen joka viides vuosi 142 artiklassa tarkoitettujen tukien osalta kertomuksen: - myönnetyistä luvista; - kyseisten lupien nojalla myönnettyjen tukien tuloksista. Luvan saaneet jäsenvaltiot toimittavat kyseisten kertomusten laatimista varten komissiolle hyvissä ajoin myönnetyn tuen vaikutuksia koskevat tiedot, joista käy ilmi kyseisten alueiden maatalouselinkeinossa todettu kehitys. 144 artikla EY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklassa tarkoitettujen tukien osalta: a) uusissa jäsenvaltioissa ennen liittymistä sovelletuista tuista ainoastaan tukia, joista on annettu komissiolle tieto 30 päivään huhtikuuta 1995 mennessä, pidetään EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina ''olemassa olevina'' tukina; b) olemassa olevia tukia ja tukien käyttöön ottamista tai muuttamista koskevia suunnitelmia, joista on annettu komissiolle tieto ennen liittymistä, pidetään liittymispäivänä tiedoksi annettuina. 2 LUKU Muut määräykset 145 artikla 1. Yhteisö ottaa hoidettavakseen uusilla jäsenvaltioilla 1 päivänä tammikuuta 1995 markkinatukipolitiikan mukaisesti olevat julkiset varastot interventioiden rahoittamista Euroopan maatalouden tuki- ja ohjausrahaston tukiosastosta koskevista yleisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1883/78 8 artiklan soveltamisesta johtuvasta arvosta. 2. Uusien jäsenvaltioiden on poistettava omalla kustannuksellaan erikseen määriteltäviä yhteisön menettelyjä noudattaen ja 149 artiklan 1 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti määritettävässä määräajassa kaikki niiden alueella 1 päivänä tammikuuta 1995 vapaassa vaihdannassa olevien tuotteiden varastot, jotka määrältään ylittävät sen, minkä voidaan katsoa edustavan tavanomaista tasausvarastoa. Tavanomaisen tasausvaraston käsite määritellään kunkin tuotteen osalta kullekin yhteiselle markkinajärjestelylle ominaisten arviointiperusteiden ja tavoitteiden perusteella. 3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut varastot vähennetään tavanomaisen tasausvaraston ylittävästä määrästä. 146 artikla (1) (1) 146 artikla on kumottu mukautuspäätöksen 3 artiklalla. 147 artikla (2) (2) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 29 artiklalla. Jos yhden tai useamman uuden jäsenvaltion ja yhteisön, sellaisena kuin se on 31 päivänä joulukuuta 1994, välinen kauppa tai uusien jäsenvaltioiden välinen kauppa aiheuttaa maatalouden alalla vakavia häiriöitä Itävallan tai Suomen markkinoilla 1 päivään tammikuuta 2000 mennessä, komissio päättää kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä 24 tunnin kuluessa pyynnön vastaanottamisesta aiheellisiksi katsomistaan suojatoimenpiteistä. Näin päätettyjä toimenpiteitä sovelletaan välittömästi, niissä on otettava huomioon kaikkien asianomaisten osapuolten etu, eivätkä ne saa aiheuttaa rajatarkastuksia. 148 artikla 1. Jollei erityistapauksissa toisin määrätä, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tämän osaston täytäntöönpanon edellyttämistä säännöksistä. 2. Neuvosto voi tehdä yksimielisesti komission ehdotuksesta ja kuultuaan Euroopan parlamenttia tässä osastossa oleviin määräyksiin sellaiset mukautukset, jotka voivat osoittautua tarpeellisiksi yhteisön sääntöjen muuttamisen yhteydessä. 149 artikla 1. Jos siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen helpottamaan siirtymistä uusissa jäsenvaltioissa voimassa olevasta järjestelmästä yhteisten markkinajärjestelyjen soveltamisesta aiheutuvaan järjestelmään tässä osastossa määrätyin edellytyksin, nämä toimenpiteet on toteutettava asetuksen (ETY) N:o 136/66 38 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti tai tarvittaessa muiden maataloustuotteiden markkinajärjestelyjä koskevien asetusten vastaavissa artikloissa säädetyn menettelyn mukaisesti. Nämä toimenpiteet on toteutettava 31 päivänä joulukuuta 1997 päättyvän ajan kuluessa eikä niitä saa soveltaa kyseisen päivän jälkeen. 2. Neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta ja kuultuaan Euroopan parlamenttia pidentää 1 kohdassa tarkoitettua aikaa. 150 artikla 1. Muiden kuin tässä asiakirjassa määriteltyjen yhteisen maatalouspolitiikan säädösten täytäntöönpanoa koskevat siirtymätoimenpiteet, mukaan lukien rakennepolitiikkaa koskevat siirtymätoimenpiteet, jotka ovat liittymisen vuoksi tarpeen, on toteutettava ennen liittymistä 3 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti ja ne tulevat voimaan aikaisintaan liittymispäivänä. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin siirtymätoimenpiteisiin kuuluvat erityisesti sellaisten säädösten mukautukset, joissa säädetään nykyisten jäsenvaltioiden tiettyjen toimintojen yhteisrahoituksesta tilastojen ja kustannusten valvonnan alalla. Niissä voidaan myös säätää, että tietyin edellytyksin sellaista kansallista tukea, joka enimmillään vastaa uudessa jäsenvaltiossa ennen liittymistä todettujen hintojen ja niissä tämän sopimuksen soveltamisesta aiheutuvien hintojen välistä eroa, voidaan myöntää sellaisille yksityisille toimijoille, - luonnollisille tai oikeushenkilöille - joilla on 1 päivänä tammikuuta 1995 138 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tai tällaisten tuotteiden jalostuksesta peräisin olevia varastoja. 3. Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut siirtymätoimenpiteet. Kuitenkin komissio antaa 149 artiklan 1 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen toimenpiteet, jotka vaikuttavat sen alunperin antamiin säädöksiin. VII OSASTO MUUT MÄÄRÄYKSET 151 artikla 1. Tämän asiakirjan liitteessä XV olevan luettelon säädöksiä sovelletaan uusiin jäsenvaltioihin kyseisessä liitteessä määrätyin edellytyksin. 2. Neuvosto voi 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä toteuttaa yksimielisesti komission ehdotuksesta uuden jäsenvaltion asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä toimenpiteet, jotka merkitsevät väliaikaista poikkeusta toimielinten 1 päivän tammikuuta 1994 ja liittymissopimuksen allekirjoittamispäivän välisenä aikana antamista säädöksistä. 152 artikla 1. Jos ilmenee vakavia ongelmia, jotka ovat omiaan koettelemaan jotakin taloudenalaa pysyvästi, tai ongelmia, jotka voivat johtaa taloudellisen tilanteen merkittävään heikentymiseen tietyllä alueella, uusi jäsenvaltio voi 1 päivään tammikuuta 1996 asti pyytää lupaa toteuttaa suojatoimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi ja kyseisen alan mukauttamiseksi yhteismarkkinoiden talouteen. Nykyinen jäsenvaltio voi samoin edellytyksin pyytää lupaa suojatoimenpiteiden toteuttamiseen yhden tai useamman uuden jäsenvaltion suhteen. 2. Asianomaisen valtion pyynnöstä komissio vahvistaa tarpeellisiksi katsomansa suojatoimenpiteet kiireellisessä järjestyksessä sekä täsmentää niiden soveltamista koskevat edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt. Tapauksessa, jossa ilmenee vakavia taloudellisia vaikeuksia ja asianomaisen jäsenvaltion nimenomaisesta pyynnöstä, komissio tekee ratkaisunsa viiden työpäivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut pyynnön asianmukaisine taustatietoineen. Näin päätettyjä toimenpiteitä voidaan soveltaa välittömästi, niissä on otettava huomioon kaikkien sellaisten osapuolten edut, joita asia koskee, eivätkä ne saa aiheuttaa rajatarkastuksia. 3. Edellä 2 kohdan mukaisesti sallituissa toimenpiteissä voidaan poiketa EY:n perustamissopimuksen, EHTY:n perustamissopimuksen sekä tämän asiakirjan säännöistä siinä määrin ja niin kauan kuin se on ehdottomasti tarpeen 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ensisijaisesti on käytettävä toimenpiteitä, jotka aiheuttavat vähiten häiriötä yhteismarkkinoiden toiminnalle. 153 artikla Jotta sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ei vaikeutettaisi, uusien jäsenvaltioiden kansallisten säännösten täytäntöönpano tässä asiakirjassa tarkoitettujen siirtymäkausien kuluessa ei saa johtaa rajatarkastuksiin jäsenvaltioiden välillä. ASIAKIRJA Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu (1) (1) Asiakirjan otsikko sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 2 artiklalla. VIIDES OSA TÄMÄN ASIAKIRJAN SOVELTAMISTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET I OSASTO TOIMIELINTEN JA MUIDEN ELINTEN JÄRJESTÄYTYMINEN 154 artikla Euroopan parlamentti kokoontuu kuukauden kuluessa liittymisestä. Se tekee työjärjestykseensä liittymisen edellyttämät mukautukset. 155 artikla Neuvosto tekee työjärjestykseensä liittymisen edellyttämät mukautukset. 156 artikla 1. Komissiota täydennetään liittymisestä alkaen nimittämällä siihen kolme lisäjäsentä. Nimitettyjen jäsenten toimikausi päättyy samaan aikaan kuin niiden jäsenten, jotka hoitavat tehtäviään komissiossa liittymisajankohtana.(1) (1) 1 kohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 30 artiklalla. 2. Komissio tekee työjärjestykseensä liittymisen edellyttämät muutokset. 157 artikla 1. Yhteisön tuomioistuinta ja yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta täydennetään liittymisestä alkaen nimittämällä molempiin kolme tuomaria. 2. a) Yhden 1 kohdan mukaisesti nimitetyn yhteisön tuomioistuimen tuomarin toimikausi päättyy 6 päivänä lokakuuta 1997. Tämä tuomari valitaan arvalla. Kahden muun tuomarin toimikausi päättyy 6 päivänä lokakuuta 2000. b) Yhden 1 kohdan mukaisesti nimitetyn yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomarin toimikausi päättyy 31 päivänä elokuuta 1995. Tämä tuomari valitaan arvalla. Kahden muun tuomarin toimikausi päättyy 31 päivänä elokuuta 1998. 3. Kolme lisäksi nimitettävää julkisasiamiestä nimitetään liittymisestä alkaen. 4. Yhden 3 kohdan mukaisesti nimitetyn julkisasiamiehen toimikausi päättyy 6 päivänä lokakuuta 1997. Kahden muun julkisasiamiehen toimikausi päättyy 6 päivänä lokakuuta 2000.(1) (1) 1-4 kohta sellaisina kuin ne ovat muutettuna mukautuspäätöksen 31 artiklalla. 5. a) Yhteisön tuomioistuin tekee työjärjestykseensä liittymisen edellyttämät mukautukset. b) Yhteisön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tekee työjärjestykseensä liittymisen edellyttämät mukautukset yhteisymmärryksessä yhteisön tuomioistuimen kanssa. c) Mukautetuille työjärjestyksille on saatava neuvoston yksimielinen hyväksyminen. 6. Ratkaistaessa asioita, joiden suullinen käsittely on aloitettu yhteisön tuomioistuimessa tai yhteisön ensimmäisen asteen tuomioistuimessa ennen 1 päivää tammikuuta 1995, täysistuntoon kokoontuneet tuomioistuimet tai jaostot kokoontuvat ennen liittymistä olleessa kokoonpanossaan ja soveltavat 31 päivänä joulukuuta 1994 voimassa ollutta työjärjestystä. 158 artikla (2) (2) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 32 artiklalla. Tilintarkastustuomioistuinta täydennetään liittymisestä alkaen nimittämällä siihen kolme lisäjäsentä. Yhden näin nimitetyn jäsenen toimikausi päättyy 20 päivänä joulukuuta 1995. Tämä jäsen valitaan arvalla. Muiden jäsenten toimikausi päättyy 9 päivänä helmikuuta 2000. 159 artikla (3) (3) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 33 artiklalla. Talous- ja sosiaalikomiteaa täydennetään liittymisestä alkaen nimeämällä siihen 33 uusien jäsenvaltioiden talous- ja yhteiskuntaelämän eri alojen edustajaa. Nimettyjen jäsenten toimikausi päättyy samaan aikaan kuin niiden jäsenten, jotka hoitavat tehtäviään komiteassa liittymisajankohtana. 160 artikla (4) (4) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 34 artiklalla. Alueiden komiteaa täydennetään liittymisestä alkaen nimeämällä siihen 33 uusien jäsenvaltioiden alueellisten ja paikallisten elinten edustajaa. Nimettyjen jäsenten toimikausi päättyy samaan aikaan kuin niiden jäsenten, jotka hoitavat tehtäviään komiteassa liittymisajankohtana. 161 artikla (5) (5) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 35 artiklalla. Euroopan hiili- ja teräsyhteisön neuvoa-antavaa komiteaa täydennetään liittymisestä alkaen nimeämällä siihen 12 lisäjäsentä. Itävallasta, Ruotsista ja Suomesta nimetään kustakin neljä jäsentä. Nimettyjen jäsenten toimikausi päättyy samaan aikaan kuin niiden jäsenten, jotka hoitavat tehtäviään komiteassa liittymisajankohtana. 162 artikla (6) (6) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 36 artiklalla. Tieteellis-teknistä komiteaa täydennetään liittymisestä alkaen nimeämällä siihen viisi lisäjäsentä. Itävallasta ja Ruotsista nimetään kummastakin kaksi jäsentä, ja Suomesta yksi jäsen. Nimettyjen jäsenten toimikausi päättyy samaan aikaan kuin niiden jäsenten, jotka hoitavat tehtäviään komiteassa liittymisajankohtana. 163 artikla Rahapoliittista komiteaa täydennetään liittymisestä alkaen nimeämällä siihen kustakin uudesta jäsenvaltiosta kaksi jäsentä. Heidän toimikautensa päättyy samaan aikaan kuin niiden jäsenten, jotka hoitavat tehtäviään komiteassa liittymisajankohtana. 164 artikla Liittymisen edellyttämät mukautukset tehdään alkuperäisillä sopimuksilla perustettujen komiteoiden perussääntöihin ja työjärjestyksiin niin pian kuin mahdollista liittymisen jälkeen. 165 artikla 1. Liitteessä XVI lueteltujen komiteoiden uusien jäsenten toimikaudet päättyvät samaan aikaan kuin niiden jäsenten, jotka hoitavat tehtäviään komiteoissa liittymisajankohtana. 2. Liitteessä XVII luetellut komiteat muodostetaan kokonaan uudelleen liittymisajankohtana. II OSASTO TOIMIELINTEN ANTAMIEN SÄÄDÖSTEN SOVELLETTAVUUS 166 artikla Liittymisestä alkaen uusia jäsenvaltioita pidetään niinä, joille EY:n perustamissopimuksen 189 artiklassa ja Euratomin perustamissopimuksen 161 artiklassa tarkoitetut direktiivit ja päätökset sekä EHTY:n perustamissopimuksen 14 artiklassa tarkoitetut suositukset ja päätökset osoitetaan, sikäli kuin nämä direktiivit, suositukset ja päätökset on osoitettu kaikille nykyisille jäsenvaltioille. Muiden kuin sellaisten direktiivien ja päätösten osalta, jotka tulevat voimaan EY:n perustamissopimuksen 191 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, uusien jäsenvaltioiden katsotaan saaneen tiedon näistä direktiiveistä, suosituksista ja päätöksistä liittymisajankohtana. 167 artikla Tämän asiakirjan liitteessä XVIII lueteltujen säädösten soveltamista kussakin uudessa jäsenvaltiossa voidaan lykätä kyseisessä luettelossa määriteltyihin ajankohtiin asti siinä täsmennetyin edellytyksin. 168 artikla Uudet jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta ne voisivat noudattaa liittymisestä alkaen EY:n perustamissopimuksen 189 artiklassa ja Euratomin perustamissopimuksen 161 artiklassa tarkoitettujen direktiivien ja päätösten sekä EHTY:n perustamissopimuksen 14 artiklassa tarkoitettujen suositusten ja päätösten säännöksiä ja määräyksiä, jollei liitteessä XIX olevassa luettelossa tai tämän asiakirjan muissa määräyksissä ole annettu muuta määräaikaa. 169 artikla 1. Jos toimielinten ennen liittymistä antamia säädöksiä on mukautettava liittymisen johdosta, ja jos tarvittavista mukautuksista ei ole määrätty tässä asiakirjassa tai sen liitteissä, kyseiset mukautukset tehdään 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen. Kyseiset säädökset tulevat voimaan liittymisestä alkaen. 2. Tätä varten tarvittavat tekstit laatii joko neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tai komissio, riippuen siitä, kumpi näistä kahdesta on antanut alkuperäiset säädökset. 170 artikla (1) (1) Teksti sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 37 artiklalla. Toimielinten ennen liittymistä antamien säädösten tekstit, jotka neuvosto tai komissio on laatinut ruotsin ja suomen kielellä, ovat liittymisestä alkaen todistusvoimaiset samoin edellytyksin kuin yhdeksällä nykyisellä kielellä laaditut tekstit. Ne julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, jos nykyisillä kielillä laaditut tekstitkin on julkaistu siinä. 171 artikla Liittymisajankohtana olemassa olevat sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka liittymisen vuoksi kuuluvat EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan soveltamisalaan, on ilmoitettava komissiolle kolmen kuukauden kuluessa liittymisestä. Ainoastaan ilmoitetut sopimukset ja päätökset jäävät tilapäisesti voimaan komission päätökseen asti. Tätä artiklaa ei kuitenkaan sovelleta sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka liittymispäivänä kuuluvat jo ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 25 olevan 1 ja 2 artiklan soveltamisalaan. 172 artikla 1. Liittymispäivästä alkaen uusien jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kaikki asianomaiset EFTAn valvontaviranomaiselle tai EFTA-valtioiden pysyvälle komitealle ETA-sopimuksen mukaisesti ennen liittymistä toimitetut ilmoitukset tai tiedot toimitetaan viipymättä komissiolle. Tätä pidetään komissiolle tehtävänä ilmoituksena tai tiedonantona sovellettaessa vastaavia yhteisön säännöksiä. 2. Liittymispäivästä alkaen uusien jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tapaukset, jotka ovat vireillä EFTAn valvontaviranomaisessa välittömästi ennen liittymistä ETA-sopimuksen 53, 54, 57, 61 ja 62 tai 65 artiklan tai ETA-sopimuksen pöytäkirjassa N:o 25 olevan 1 tai 2 artiklan mukaisesti ja jotka kuuluvat komission toimivaltaan liittymisen vuoksi, mukaan lukien tapaukset, joiden perustana olevat seikat ovat lakanneet olemasta ennen liittymispäivää, siirretään viipymättä komissiolle, joka käsittelee niitä edelleen yhteisön vastaavien säännösten mukaisesti varmistaen samalla, että puolustautumisoikeus säilyy. 3. Komissio käsittelee tapauksia, jotka ovat vireillä komissiossa ETA-sopimuksen 53 tai 54 artiklan tai kyseisen sopimuksen pöytäkirjassa N:o 25 olevan 1 tai 2 artiklan mukaisesti ja jotka liittymisen vuoksi kuuluvat EY:n perustamissopimuksen 85 tai 86 artiklan tai EHTY:n perustamissopimuksen 65 tai 66 artiklan soveltamisalaan, mukaan lukien tapaukset, joiden perustana olevat seikat ovat lakanneet olemasta ennen liittymispäivää, edelleen asiaa koskevien yhteisön säännösten mukaisesti. 4. EFTAn valvontaviranomaisen tai komission ETA-sopimuksen 53 artiklan tai kyseisen sopimuksen pöytäkirjassa N:o 25 olevan 1 artiklan mukaisesti ennen liittymistä tekemät yksittäiset poikkeuspäätökset tai puuttumattomuustodistuksia koskevat päätökset, jotka koskevat tapauksia, jotka kuuluvat liittymisen vuoksi EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan tai EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan soveltamisalaan, ovat edelleen voimassa EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan tai EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan osalta siihen asti, kun päätöksessä mainittu määräaika kuluu umpeen tai komissio asianmukaisin perustein yhteisön oikeuden perusperiaatteiden mukaisesti toisin päättää. 5. Kaikki EFTAn valvontaviranomaisen ennen liittymispäivää ETA-sopimuksen 61 artiklan mukaisesti tekemät päätökset, jotka kuuluvat liittymisen vuoksi EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan soveltamisalaan, ovat liittymisen jälkeenkin edelleen voimassa EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan suhteen, jollei komissio EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti toisin päätä. Tätä kohtaa ei sovelleta päätöksiin, joita koskevat ETA-sopimuksen 64 artiklassa tarkoitetut menettelyt. Uusien jäsenvaltioiden vuoden 1994 aikana myöntämiä valtion tukia, joita ETA-sopimuksen tai sen mukaisesti tehtyjen järjestelyjen vastaisesti joko ei ole ilmoitettu EFTAn valvontaviranomaiselle tai jotka on ilmoitettu, mutta jotka on myönnetty ennen EFTAn valvontaviranomaisen tekemää päätöstä, ei tämän vuoksi pidetä EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdan mukaisina olemassa olevina valtion tukina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta, mitä edellä 2 kohdassa määrätään. 6. Liittymispäivästä alkaen uusien jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki muut sellaiset tapaukset, joissa EFTAn valvontaviranomaiseen on ennen liittymistä vedottu ETA-sopimuksen valvontajärjestelmän puitteissa, siirretään viipymättä komissiolle, joka jatkaa niiden käsittelyä yhteisön vastaavien säännösten soveltamisalaan kuuluvina tapauksina varmistaen samalla, että puolustautumisoikeus säilyy. 7. EFTAn valvontaviranomaisen tekemät päätökset jäävät voimaan liittymisen jälkeen, jollei komissio asianmukaisin perustein yhteisön oikeuden perusperiaatteiden mukaisesti toisin päätä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta, mitä 4 ja 5 kohdassa määrätään. 173 artikla Uudet jäsenvaltiot toimittavat komissiolle Euratomin perustamissopimuksen 33 artiklan mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa liittymisestä ne lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joiden tarkoituksena on varmistaa uusien jäsenvaltioiden alueella työntekijöiden ja väestön terveyden suojaaminen ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta. III OSASTO LOPPUMÄÄRÄYKSET 174 artikla Tämän asiakirjan liitteet I-XIX sekä siihen liitetyt pöytäkirjat 1-10 ovat sen erottamaton osa. 175 artikla Ranskan tasavallan hallitus toimittaa uusien jäsenvaltioiden hallituksille oikeaksi todistetun jäljennöksen Ranskan tasavallan hallituksen huostaan talletetuista Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksesta sekä niistä Ranskan hallituksen huostaan talletetuista sopimuksista, joilla sitä on muutettu. 176 artikla Italian tasavallan hallitus toimittaa uusien jäsenvaltioiden hallituksille oikeaksi todistetun jäljennöksen Euroopan yhteisön perustamissopimuksesta, Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksesta sekä sopimuksista, joilla niitä on muutettu tai täydennetty, mukaan lukien sopimukset Tanskan, Irlannin sekä Pohjois-Irlannin ja Ison-Britannian yhdistyneen kuningaskunnan, ja Helleenien tasavallan, sekä Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä Euroopan yhteisöön ja Euroopan atomienergiayhteisöön, sekä Euroopan unionista tehdystä sopimuksesta englannin-, espanjan-, hollannin-, iirin-, italian-, kreikan-, portugalin-, ranskan-, saksan- ja tanskankielisinä toisintoina. Näiden sopimusten ruotsin- ja suomenkieliset tekstit liitetään tähän asiakirjaan. Ne ovat todistusvoimaisia samoin edellytyksin kuin nykyisillä kielillä laaditut, ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen perustamissopimusten tekstit.(1) (1) Toinen kohta sellaisena kuin se on muutettuna mukautuspäätöksen 38 artiklalla. 177 artikla Pääsihteeri toimittaa uusien jäsenvaltioiden hallituksille oikeaksi todistetun jäljennöksen Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön arkistoon talletetuista kansainvälisistä sopimuksista. 122 238 2006-05-12T15:08:08Z Mzlla 6 composed by Yrjö Kilpinen written by V. A. Koskenniemi :Siniristilippumme, :sulle käsin vannomme sydämin: :sinun puolestas elää ja kuolla :on halumme korkehin. :Kuin taivas ja hankin Suomen :ovat värisi puhtahat. :Sinä hulmullas mielemme nostat :ja kotimme korotat. :Isät, veljet verellään :vihki sinut viiriksi vapaan maan. :Ilomielellä sun jäljessäs käymme, :teit isäin astumaan. :Sun on kunnias kunniaamme, :sinun voimasi voimamme on. :Sinun kanssasi onnemme jaamme :ja iskut kohtalon. :Siniristilippumme, :sulle valan vannomme kallihin: :Sinun puolestas elää ja kuolla :on halumme korkehin. 123 426 2006-06-10T13:48:46Z Kouluhai 9 kh Luettelo sisältää vain ne henkilöt, joiden kohtalo on varmuudella tiedossa. [[Lempaala]]ssa asui vuonna [[1928]] 6400 henkilöä. Tietoja on löytynyt 496 henkilöstä. Noin 5900 henkilön tiedot puuttuvat edelleen. Teloitukset tapahtuivat pääasiassa [[Pietari (kaupunki)|Leningradissa]] ja [[Levassova]]ssa n. 15 km Leningradista [[Viipuri]]n suuntaan. {| {{prettytable}} |- |Vuosi 1937 || || ************ || Vuosi 1938 || |- |00.00.1937 || ammuttu 1 henkilö || || 00.00.1938 || ammuttu 4 henkilöä |- |22.08.1937 || ammuttu 1 henkilö || || 03.01.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |24.09.1937 || ammuttu 2 henkilöä || ||08.01.1938 || ammuttu 14 henkilöä |- |26.08.1937 || ammuttu 2 henkilöä || ||18.01.1938 || ammuttu 6 henkilöä |- |27.08.1937 || ammuttu 3 henkilöä || ||21.01.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |06.09.1937 || ammuttu 3 henkilöä || ||24.01.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |08.09.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||27.01.1938 || ammuttu 2 henkilöä |- |09.09.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||31.01.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |11.09.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||10.02.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |25.09.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||27.03.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |28.09.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||26.04.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |04.10.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||16.05.1938 || ammuttu 4 henkilöä |- |09.10.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||21.05.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |26.10.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||25.05.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |30.10.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||16.06.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |01.11.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||18.06.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |12.11.1937 || ammuttu 5 henkilöä || ||28.06.1938 || ammuttu 7 henkilöä |- |15.11.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||00.08.1938 || ammuttu 5 henkilöä |- |21.11.1937 || ammuttu 2 henkilöä || ||26.08.1938 || ammuttu 2 henkilöä |- |24.11.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||00.09.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |27.11.1937 || ammuttu 3 henkilöä || ||01.10.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |16.12.1937 || ammuttu 2 henkilöä || ||03.10.1938 || ammuttu 3 henkilöä |- |18.12.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||06.10.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |20.12.1937 || ammuttu 2 henkilöä || ||15.10.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |24.12.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||1610.1938 || ammuttu 1 henkilö |- |28.12.1937 || ammuttu 2 henkilöä || ||21.10.1938 || ammuttu 2 henkilöä |- |00.00.1937 || ammuttu 1 henkilö || ||22.10.1938 || ammuttu 2 henkilöä |- | || || ||25.10.1938 || ammuttu 1 henkilö |- | || || ||29.10.1938 || ammuttu 1 henkilö |- | || || ||30.10.1938 || ammuttu 1 henkilö |- | || || ||01.11.1938 || ammuttu 1 henkilö |- | || || ||21.11.1938 || ammuttu 4 henkilöä |- | || || ||27.11.1938 || ammuttu 1 henkilö |- | || || ||00.12.1938 || ammuttu 1 henkilö |} {| {{prettytable}} |- |Ahonen, Simo Juhananpoika || 1893 || || ammuttu 28.06.1938 |- |Ahonen, Matti Juhananpoika || 1898 || || ammuttu 1938 |- |Ahonen, Simo Juhananpoika || 1893 || || ammuttu 28.06.1938 |- |Airikainen, Abram Simonpoika || 1887 || Lempaala,Lavosenmäki. || ammuttu 22.08.1937 . |- |Akkanen, Juho Matinpoika || 1896 || Lempaala,Kuivasi. || ammuttu 21.05.1938 . |- |Haapalainen, Adam Pekanpoika || 1890 || Lempaala,Halosi. || ammuttu 30.10.1937 . |- |Halonen, Matti Tanelinpoika || 1896 || Lempaala,Halosi. || ammuttu 04.10.1937 . |- |Halonen, Tahvo Tahvonpoika || 1884 || Lempaala,Lieskula. || ammuttu 21.11.1937 . |- |Halonen, Taneli Yrjönpoika || 1878 || Lempaala,Halosi. || ammuttu 04.10.1937 . |- |Hämäläinen, Arvi Juhonpoika || 1908 || Lempaala,Ohankylä. || ammuttu 18.01.1938 . |- |Härkinen, Juho Matinpoika || 1901 || Lempaala. || ammuttu 11.09.1937 . |- |Härkönen, Matti Matinpoika || 1899 || Lempaala,Oskamäki. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Heikkonen, Juho Aleksanterinpoika || 1898 || Lempaala,Vaikkila. || ammuttu 26.04.1938 |- |Hipeli, Paavo Paavonpoika || 1891 || Lempaala,Hipelinmäki. || ammuttu 21.11.1938 |- |Hipeli, Sidor Juhonpoika || 1888 || Lempaala,Hipelinmäki. || ammuttu 21.01.1938 . |- |Ilonen, Matti Taavetinpoika || 1908 || Lempaala,Mattilanmäki. || ammuttu 28.06.1938 |- |Jussikainen, Matti Antinpoika || 1879 || || ammuttu 21.10.1938 |- |Kähäri, Juho Matinpoika || 1880 || || ammuttu 16.05.1938. |- |Kähäri, Matti Antinpoika || 1886 || Lempaala,Jutikkala. || ammuttu 29.10.1938 |- |Kähäri, Simo Gavrilinpoika || 1882 || Lempaala,Viikkinä. || ammuttu 01.11.1938. |- |Känkäinen, Juho Nikolainpoika || 1876 || Lempaala,Nikittala. || ammuttu 18.01.1938 . |- |Karhu, Maria Tuomaantytär || 1889 || Lempaala. || ammuttu 28.06.1938 |- |Kaulio, Juhana Juhananpoika || 1896 || Lempaala,Korkiamaa. || ammuttu 28.06.1938 |- |Kaulio, Juho Simonpoika || 1903 || Lempaala,Kirjasalo. || ammuttu 18.01.1938 . |- |Karvanen, Antti Matinpoika || 1872 || Lempaala,Kuivasi. || ammuttu 09.09.1937 . |- |Kettinen, Paavo Simonpoika || 1895 || Lempaala. || ammuttu 16.10.1938 |- |Kokka, Aleksanteri Aleksanterinpoika || 1912 || Lempaala,Termola. || ammuttu arviolta .08.1938 |- |Kokka, Juho Nikolainpoika || 1911 || Lempaala,Elisavettina. || ammuttu arviolta 08.1938 |- |Kokkonen, Juho Simonpoika || 1891 || Lempaala,Kiero. || ammuttu 27.03.1938 |- |Kokkonen, Taavetti Simonpoika || 1894 || Lempaala,Kiero. || ammuttu 28.06.1938 |- |Koskinen, Kaino Kaarlenpoika || 1886 || Lempaala,Svaanila. || ammuttu 01.11.1937. |- |Kuokkanen, Juho Juhonpoika || 1904 || Lempaala. || ammuttu 1937 |- |Kuokkanen, Juho Paavonpoika || 1871 || Lempaala. || ammuttu 15.11.1937 . |- |Kuokkanen, Paavo Juhonpoika || 1898 || Lempaala. || ammuttu 18.06.1938 . |- |Kuparinen, Juhana Matinpoika || 1897 || Lempaala,Mustila. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Kuparinen, Juho Tahvonpoika || 1902 || Lempaala,Mustila. || ammuttu 21.11.1938 |- |Kupponen, Juhana Juhananpoika || 1909 || Lempaala,Jakolomäki. || ammuttu 12.11.1937 . |- |Kustolainen, Pekka Antinpoika || 1915 || Lempaala,Vaikkila. || ammuttu 18.01.1938 . |- |Läärä, Antti Paavonpoika || 1909 || Lempaala,Hovinmäki. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Läärä, Juho Juhonpoika || 1897 || Lempaala,Hovinmäki. || ammuttu 16.12.1937 . |- |Läärä, Mikko Paavonpoika || 1909 || Lempaala,Hovinmäki. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Laitinen, Tahvo Antinpoika || 1889 || Lempaala,Mustila. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Lamperi, Juho Antinpoika || 1902 || Lempaala,Taskunmäki. || ammuttu 16.05.1938 . |- |Lamperi, Viljam Antinpoika || 1902 || Lempaala,Taskunmäki. || ammuttu 16.05.1938 . |- |Lappalainen, Ida Matintytär || 1904 || Lempaala,Lavosenmäki. || ammuttu 20.12.1937 . |- |Lappalainen, Matti Juhonpoika || 1909 || Lempaala,Heinola. || ammuttu 24.01.1938 |- |Lappalainen, Matti Matinpoika || 1909 || Lempaala,Lavosenmäki. || ammuttu 20.12.1937 . |- |Lappe, Matti Antinpoika || 1909 || Lempaala,Lappeela. || ammuttu 27.11.1937 . |- |Lappe, Pekka Mikonpoika || 1898 || Lempaala,Lappeela. || ammuttu 03.01.1938 . |- |Laukkonen, Juho Jeremiaksenpoika || 1895 || Lempaala,Oinaala. || ammuttu 10.02.1938 |- |Lavonen, Paavo Simonpoika || 1907 || Lempaala,Lavosenmäki. || ammuttu 15.10.1938 |- |Lavonen, Pekka Juhonpoika || 1904 || Lempaala,Jutikkala. || ammuttu 22.10.1938 |- |Lipiäinen, Pekka Paavonpoika || 1913 || Lempaala,Maaselki. || ammuttu 18.01.1938 . |- |Lipiäinen, Pekka Simonpoika || 1888 || Lempaala,Maaselki. || ammuttu 21.11.1938 . |- |Löyskä, Matti Juhonpoika || 1881 || Lempaala,Lieskula. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Löyskä, Taavetti Antinpoika || 1891 || Lempaala,Lieskula. || ammuttu 28.12.1937 . |- |Luukkonen, Antti Simonpoika || 1897 || || ammuttu 24.11.1937 . |- |Luukkonen, Antti Pekanpoika || 1903 || || ammuttu 31.01.1938 |- |Luukkonen, Pekka Antinpoika || 23.05.1870 || Lempaala,Hovinmäki.|| ammuttu 25.09.1937 |- |Makara, Matti Pekanpoika || 1867 || Lempaala,Hovinmäki. || ammuttu 06.09.1937 . |- |Meriäinen, Evdokia || 1893 || Lempaala. || ammuttu 27.01.1938 . |- |Miettinen, Yrjö Yrjönpoika || 1886 || Lempaala. || ammuttu 16.12.1937 . |- |Nuora, Simo Matinpoika || 1906 || Lempaala,Autio. || ammuttu 25.05.1938 . |- |Nurminen, Paavo Paavonpoika || 1919 || Lempaala,Korkiamaa. || ammuttu 26.08.1937 . |- |Nurminen, Paavo Pekanpoika || 1885 || Lempaala,Korkiamaa. || ammuttu 26.08.1937 . |- |Oravainen, Juho Juhonpoika || 1886 || || ammuttu 28.06.1938 |- |Paavilainen, Armas Samuelinpoika || 1912 || Lempaala,Kirjasalo. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Paukku, Aleksander Jaakonpoika || 1906 || Lempaala,Lukkarinmäki. || ammuttu 01.10.1938 . |- |Paukku, Matti Matinpoika || 1908 || Lempaala,Lukkarinmäki. || ammuttu arviolta 08.1938 |- |Paukku, Simo Matinpoika || 1900 || Lempaala,Lukkarinmäki. || ammuttu arviolta 09.1938 |- |Pekkanen, Juho Paavonpoika || 1896 || Lempaala,Naakkala. || ammuttu arviolta 08.1938 |- |Pekkanen, Nikolai Pekanpoika || 1900 || Lempaala,Naakkala. || ammuttu arviolta 08.1938 |- |Pekki, Juho Juhonpoika || 1891 || Lempaala,Mustila. || ammuttu 16.05.1938 . |- |Pekki, Simo Matinpoika || 1898 || Lempaala,Mustila. || ammuttu 26.08.1938 |- |Pelkonen, Tuomas Simonpoika || 1900 || Lempaala,Kuivasi. || ammuttu arviolta 12.1938 |- |Pentikäinen, Juho Simonpoika || 1891 || Lempaala,Lavosenmäki. || ammuttu arviolta 1938 |- |Pentikäinen, Juho Taavetinpoika || 1872 || Lempaala,Lieskula. || ammuttu 28.12.1937 . |- |Periäinen, Juho Juhonpoika || 1908 || || ammuttu 21.10.1938 |- |Pesonen, Yrjö Yrjönpoika || 1913 || Lempaala. || ammuttu 22.10.1938 . |- |Pessi, Mikko Abraminpoika || 1914 || Lempaala,Koronsaari. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Pessi, Pietari Antinpoika || 1910 || Lempaala,Anjala. || ammuttu 24.08.1937 . |- |Pironen, Simo Matinpoika || 1896 || Lempaala,Lieskula. || ammuttu 1938 . |- |Pitkänen, Juho Matinpoika || 1882 || || ammuttu 03.10.1938 |- |Pönniö, Juho Matinpoika || 1895 || Lempaala,Lukkarinmäki. || ammuttu 06.09.1937 . |- |Povilainen, Reino Paavonpoika || 1903 || Lempaala,Korkiamaa. || ammuttu 04.10.1937 . |- |Reponen, Antti Vladimirinpoika || 1901 || Lempaala,Naakkala. || ammuttu 06.10.1938 |- |Ryöti, Anna Matintytär || 1900 || Lempaala,Kuivasi. || ammuttu 25.10.1938 . |- |Salakka, Simo Ristonpoika || 1897 || Lempaala,Lavosenmäki. || ammuttu 12.11.1937 . |- |Salakka, Tahvo Ristonpoika || 1903 || Lempaala,Lavosenmäki. || ammuttu 12.11.1937 . |- |Savolainen, Mikko Paavonpoika || 1880 || Lempaala,Kirjasalo. || ammuttu 03.10.1938 |- |Sorvali, Konstantin Mikonpoika || 1907 || Lempaala,Halosi. || ammuttu 04.10.1937 . |- |Sorvali, Pietari Mikonpoika || 1899 || Lempaala,Halosi. || ammuttu 04.10.1937 . |- |Sovo, Juhana Tahvananpoika || 1895 || Lempaala . || ammuttu 16.06.1938 . |- |Sovo, Paavo Matinpoika || 1911 || Lempaala,Lavosenmäki. || ammuttu 12.11.1937 . |- |Sovo, Reino Matinpoika || 1907 || Lempaala,Oskamäki. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Sovo, Simo Tahvananpoika || 1904 || Lempaala,Kuivasi. || ammuttu 12.11.1937 . |- |Sovo, Tahvo Matinpoika || 1913 || Lempaala,Oskamäki. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Steenari, Mikko Antinpoika || 1890 || Lempaala,Hipelinmäki || ammuttu 21.11.1938 . |- |Steenari, Mikko Matinpoika || 1883 || Lempaala,Hipelinmäki || ammuttu 1938 |- |Steenari, Paavo Pietarinpoika || 25.12.1906 || Lempaala,Kuivasi. || ammuttu 27.11.1938 . |- |Summanen, Abram Abraminpoika || 1898 || Lempaala,Kirjasalo. || ammuttu 26.08.1938 . |- |Summanen, Paavo Paavonpoika || 1897 || Lempaala,Kirjasalo. || ammuttu 03.10.1938 |- |Summanen, Reino Paavonpoika || 1903 || Lempaala,Kirjasalo. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Tasku, Pekka Tuomaanpoika || 1909 || Lempaala,Lavosenmäki. || ammuttu 18.01.1938 . |- |Termonen, Jaakko Juhonpoika || 1911 || Lempaala,Koronsaari. || ammuttu arviolta 28.09.1937 |- |Termonen, Juho Juhonpoika || 1882 || Lempaala,Koronsaari. || ammuttu 28.06.1938 |- |Tiihonen, Juho Simonpoika || 1900 || Lempaala,Halosi. || ammuttu 08.09.1937 . |- |Tiihonen, Nikolai Simonpoika || 1895 || Lempaala,Lieskula. || ammuttu 21.11.1937 . |- |Tirranen, Einar Juhonpoika || 1915 || Lempaala,Kiiskilä. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Tirranen, Jaakko Mikonpoika || 1884 || Lempaala,Kiiskilä. || ammuttu 30.10.1938 |- |Tirranen, Mikko Abraminpoika || 1881 || Lempaala,Lieskula. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Tirranen, Mikko Taavetinpoika || 1896 || Lempaala,Kiiskilä. || ammuttu 06.09.1937 . |- |Tirranen, Paavo Antinpoika || 1889 || Lempaala,Oinaala. || ammuttu 18.12.1937 . |- |Tirranen, Simo Matinpoika || 1896 || Lempaala,Lieskula. || ammuttu 24.08.1937 . |- |Tirranen, Sulo Juhonpoika || 1917 || Lempaala,Kiiskilä. || ammuttu 24.12.1937 . |- |Tirranen, Pekka Joosepinpoika || 1903 || Lempaala,Viikkinä ||kuollut kuulusteluissa 04.07.1942 |- |Tontti, Juho Yrjönpoika || 1901 || || ammuttu 27.08.1937 . |- |Tontti, Paavo Yrjönpoika || 1897 || || ammuttu 27.08.1937 . |- |Tontti, Pekka Yrjönpoika || 1905 || || ammuttu 27.08.1937 . |- |Tugina, Hilja Pekantytär || 1903 || Lempaala,Lieskula. || ammuttu 27.11.1937 . |- |Väätänen (Vädönen), Toivo Juhananpoika || 1908 || Lempaala,Maaselki. || ammuttu 09.10.1937 . |- |Valkonen, Juho Juhonpoika || 1911 || Lempaala. || ammuttu 26.10.1937. |- |Volmar, Anna Maria Tuomaantytär || 1910 || Lempaala,Autio. || ammuttu 27.01.1938 . |- |Veijolainen, Juho Matinpoika || 1906 || Lempaala,Rokansaari. || ammuttu 08.01.1938 . |- |Veijolainen, Mikko Yrjönpoika || 1903 || Lempaala,Rokansaari. || ammuttu 27.11.1937 . |} *(Lähde:Memorial-ihmisoikeusjärjestön internet-sivusto) 124 710 2006-06-19T13:45:25Z Nysalor 5 Luokat + wikitys ''Julkaistu aiemmin aikakauslehdessä Valvoja numerossa 5 vuonna 1881. Kirjoittanut K. R. eli [[Konstantin Raitio]] [1855-1924].'' Maaliskuun 3 p. tänä vuonna on meidän suurelle naapurikansallemme tavallista muistettavampi. On silloin kulunut ummelleen ''kaksikymmentä'' vuotta siitä päivästä, jolloin vahvistettuna lakina julistettiin asetus orjain vapauttamisesta Venäjällä. Kun se asetus oli täytäntöön pantu, oli suuri muutos tapahtunut Venäjän kansan sisällisissä oloissa, muutos, joka suuruudessa etsii vertaisiaan Euroopan historiassa, ja jonka seuraukset ulottuvat kauas tuleviin vuosisatoihin. Nyt, kun tuo muutos on ollut kaksikymmentä vuotta voimassa, olisi sopiva tilaisuus tarkastella, mitä kaikkia seurauksia sillä tähän asti on ollut, mitä hyviä ja huonoja puolia se on tuonut mukanansa ja mitä siitä vastaisuudessa sopii odottaa. Mutta - orjain vapautus on, sen ymmärtää jokainen, asia, joka ennemmin tahi myöhemmin antaa tuntea vaikutuksiaan kaikilla valtion ja yhteiskunnan aloilla sekä koko kansan elämässä, kaksikymmentä vuotta taas on aika, jonka kuluessa suuret reformit ennättävät päästä vaan hyvään alkuunsa. Sitä kykyä ei ole olemassa, joka tätä nykyä voisi lopullisesti arvostella tuon muutoksen seurauksia. Mitkä A:n mielestä ovat hyviä, ovat B:n katsantokannalta päinvastaisia, mitkä nykyään ovat silminnähtävästi ja kieltämättä turmiollisia, ovat A:n mielestä muka vaan ilmiöitä, joita suuret muutokset aina tuovat mukanansa, mutta jotka ovat ohimeneviä, B taas niiden takana näkee vaaroja, usein ehkä hyvinkin liioiteltuja, uhkaamassa koko Venäjän valtakuntaa. - Mitä tämän kirjoituksen tarkoitukseen tulee, rajoittuu se lyhyesti ainoastaan pääpiirteissä esittelemään minkälainen on Venäjän talonpojan asema tätä nykyä, verrattuna hänen entiseen asemaansa, ja millaisiksi ovat tähän asti muodostuneet ne olot, jotka jollakin tavalla ovat riippuneet tuosta suuresta muutoksesta. Mitenkä maalaiskansan orjuus Venäjällä vähitellen taloudellisista ja valtiollisista syistä syntyi ja miten se asteettain kävi yhä kovemmaksi, miten se alkuaikoina perustui ainoastaan mielivaltaisuuteen, jolle ei mikään lainpykälä antanut tukea, mutta sittemmin, kun se oli tullut yhä yleisemmäksi ja ikäänkuin juurtunut katsantotapaan, sai hallituksenkin puolelta laillistuksensa, on epäilemättä huomiota ansaitseva historia, mutta se meidän kuitenkin täytyy jättää syrjälle. Siirrymme heti katsahtamaan, minkälainen ylimalkaan oli maalla asuvan väestön tila viime vuosisadan loppupuolella, jolloin orjuuden Venäjällä tiedetään nousseen korkeimpaan määräänsä. Ensiksikin on huomattava, että kaiken viljellyn maan omistajana silloin oli joko valtio tahi yksityiset ylimykset. Se väestö, joka viljeli valtion ja ylimysten tiloja, s. o. melkein koko talonpoikainen väestö, oli maahan kiinnitetty, ''glebae adscriptus'', sillä ei ollut vapautta vaihtaa asuinpaikkaa, vaan oli se tilaan kuuluvaa omaisuutta. Jota enemmän alustalaisia tilalla oli, sitä enemmän se tuotti ja sitä suurempi oli sen arvo; ilman niitä ei tilalla ollutkaan mitään arvoa. Kumpaistenkin, valtion ja ylimysten, tiloille kuului jotenkin yhtä suuri lukumäärä talonpoikia (vapautuksen tapahtuessa oli niiden lukumäärä valtion tiloilla 23,138,191 ja ylimysten tiloilla 23,022,390 henkeä). Näiden väestöryhmien välillä ei ollut suurta erotusta niiden lainmukaiseen asemaan katsoen; kuitenkin on heti alussa huomattava, että valtion alle kuuluvalla väestöllä ylimalkaan oli paljon paremmat elämänehdot ja muutenkin suurempi vapaus, kuin ylimysten talonpojilla. Se mitä nyt tulemme puhumaan talonpoikaisen väestön tilasta ja eritenkin tämän tilan varjopuolista, koskee kaiken matkaa pääasiallisesti ylimysten alle kuuluvaa väestöä. Mitä tulee ensinnä talonpoikaisen väestön taloudelliseen asemaan, sellaisena kuin se tavallisissa oloissa ilmaantui, ei sovi väittää, että tältä väestöltä oli riistetty välttämättömät elämänehdot. Sillä oli maata viljeltävänä ja nautittavana. Ylimystilan alle kuuluva maa oli nimittäin jaettu kahteen osastoon, joista toinen, tavallisesti noin 1/3 kaikesta, kuului itse isännän alle, toinen eli 2/3 oli hänen alustalaistensa hallussa. Tämän jälkimmäisen suhteen on meidän huomattava eräs Venäjän oloissa hyvin omituinen ja samalla tärkeä seikka, se nimittäin, että tuon maaosuuden varsinaisena haltijana oli - ja on vieläkin, niinkuin jäljestäpäin saamme nähdä - ei kukaan erikseen, eivätkä yksityiset talonpojat itsenäisesti, vaan kaikki alustalaiset yhtenä kokonaisuutena, jota kokonaisuutta nimitetään ''kyläkunnaksi''. Tämä on laitos, jolla on juurensa Venäjän aikaisemmissa oloissa, niinkuin se useimmilla muillakin kansoilla on jonkun ajan ollut voimassa. - Maa oli siis yhteismaana, kyläkunta oli sen isännöitsijä. Tämä puolestaan jakoi maan kuntaan kuuluvien perheitten välillä, tavallisesti näiden jäsenten mukaan. Kun perheitten lukumäärä lisääntyi, oli uusille perheille myöskin annettava maata; sentähden toimitettiin joka yhdeksäs vuosi uusi jako, jolloin helposti saattoi tapahtua, että moni perhe sai osuutensa aivan toisella taholla kuin missä sen osuus ennen oli ollut. - Kunkin talonpojan persoonallista omaisuutta oli asuinhuoneet, puutarhanen niiden ympärillä, karja, hevoset ja muu irtaimisto. Tuon kyläkunnan haltuun annetun maan edestä vaati sitten tilanomistaja, että alustalaiset täydellisesti hoitivat sen maan viljelystä, jonka hän oli pidättänyt itseänsä varten. Tämä tapahtui päivätöillä, joiden lukumäärän tilanomistaja mielivaltaisesti saattoi määrätä. Kuitenkin voivat talonpojat vapauttaa itsensä päivätöitten suorittamisesta, jos tilanomistaja mieluisemmin suostui ottamaan vastaan vuotuisen rahasumman, n. k. ''obrok'in'',jonka määrä vastasi lakkautettuja päivätöitä. Tällaiset olivat alustalaisten taloudelliset ehdot enimmiten. Leipää ei heiltä tarvinnut puuttua, ja jos he joskus joutuivat ahdinkoon, kärsivät jotain vahinkoa tahi joutuivat taudin omiksi, oli tilanomistaja ''moraalisesti'' velvoitettu heitä auttamaan, vaikka ei suinkaan pakotettu siihen. Oikeastaan ei hänellä ollut mitään velvollisuuksia talonpoikiansa kohtaan. Ne olivat suorastaan hänen omaisuuttaan, jonka kanssa hän saattoi menetellä miten tahansa; hän saattoi määrätä niille niin paljon työtä kuin tahtoi, rangaista niitä vaikka kuinka julmasti, myydä niitä yksittäin, perheittäin tahi laumoittain, aina sen mukaan kuin hänen kukkaronsa kulloinkin vaati. Enimmin kaikista pelkäsivät ja kamoksuivat talonpojat sitä rangaistusta, jota tilanomistajat erinomaisimmissa tapauksissa käyttivät, nimittäin sotaväkeen tahi Siperiaan lähettämistä. Tosin löytyi lainpykäliä, joiden tarkoituksena oli asettaa jonkunmoisia rajoja tilanomistajain mielivallalle, mutta ne rajat olivat hyvin laajat, eikä niidenkään sisällä ollut pakko pysyä. Sillä vaikka hallitus todella olisi halunnutkin suojella orjia julmasta kohtelusta, harvoin se kuitenkin ryhtyi tilanomistajain ja orjain keskinäiseen väliin, se kun pelkäsi siten vähentävänsä edellisen arvoa alustalaisten silmissä ja samalla viimeksi mainituissa herättävänsä vaarallista uppiniskaisuuden henkeä. Orjat olivat siis melkein turvattomia, ell'ei heitä turvannut isäntänsä ihmisyydentunto. Esimerkkiä löytyy paljonkin siitä, että talonpojat elivät onnellisina ja tyytyväisinä herrainsa alla, nämä kun käyttivät rajatonta valtaansa kohtuullisesti ja lempeästi. Toiselta puolen ei puutu esimerkkiä päinvastaisistakaan oloista. Aina sen mukaan kuinka suuressa määrässä tilanomistaja oli luonteeltaan tulinen, epämoraalinen, voitonhimoinen j. n. e., sen mukaan saivat myöskin hänen alustalaisensa tuntea orjuutensa painoa. Jos heillä silloin olikin palava halu asettua vastarintaan, ehkäisi heidät siitä se tieto, että vastarinta harvoin ennenkään oli onnistunut, sen sijaan vaan tuottanut uppiniskaisille julman rangaistuksen. Tällainen oli ylimalkaan talonpoikaisen väestön tila orjuuden aikoina. Että sillä oli synkät varjopuolensa, sen todistamiseksi ei tarvita esimerkkiäkään, sen ilmaisee jo se käsite, joka on suljettu sanaan orjuus. Ja vaikkapa ei olisikaan niin paljon kiinnitetty huomiota varjopuoliin, jotka aina seuraavat orjuutta, jo se seikka, että 40-50 miljoonaa ihmistä keskellä 19:n vuosisadan humaanisia rientoja kantoi varsinaista orjan nimeä, oli liian jyrkkänä vastakohtana persoonallisen vapauden aatteelle, jonka käsittämiseen ihmiskunta vähitellen oli kasvanut. Jo alkupuolella tätä vuosisataa olikin Venäjällä hallituksen puolelta ulosannettu muutamia orjuutta lieventäviä asetuksia. Mutta sen täydelliseen lakkauttamiseen tarvittiin tavallista enemmän rohkeutta ja tavallista enemmän lainsäätäjäkykyä. Rohkeutta - sillä orjuus Venäjällä oli vuosisatojen ikäinen ja sen perustuksille oli kasvanut laaja ja monipuolinen yhteiskunta, jota ei ollut helppo järkyttää; lainsäätäjä-kykyä - ensinnä luomaan uusi perustus ja sitten estämään sillä ratkaisevalla ajalla, jolloin uusi astui vanhan sijaan, helposti syntyvätä anarkiiaa. Emme katso tarpeelliseksi lähemmin ruveta esittelemään niitä olosuhteita, joiden vallitessa orjuus viimein täydellisesti lakkautettiin. Keisari Aleksanteri II:sen luja tahto, vapamieliset tuulahdukset kaikissa kansanluokissa heti keisari Nikolain kuoltua, sanomakirjallisuuden ja yleisen mielipiteen paino veivät asian perille. Innostus oli niin suuri, että itse tilanomistajatkin useat olivat taipuvaiset edistämään orjainsa vapautusta, vaikka kohta tuo vapautus veikin heidät taloudelliseen rappioon. Ja niin julistettiin, uutterain ja tunnokkaiden valmistusten perästä, orjat vapautetuiksi. Tämä tapahtui 2. p. maaliskuuta (u. l.) 1861. Siten oli perustus laskettu uusille oloille, pantu kerrassaan toimeen muutos, niin lavea ja kaikkiin oloihin vaikuttava, että sitä muutoksen hetkellä ei voitu aavistaakaan. Nyt kun jo on kaksi vuosikymmentä siitä kulunut, nähdään myöskin siellä täällä sen seurauksien ilmaantuvan. Ennenkuin ryhdymme näitä esittelemään tulee meidän luoda silmäys tuon uuden rakennuksen pohjapiirrokseen. Ensimmäinen muutos oli tietysti se,että talonpojat saivat persoonallisen vapauden ja kansalaisoikeudet ja että tilanomistajain herruus heidän ylitsensä lakkasi. - Kun nyt tilanomistajat kerran olivat kadottaneet tuon tärkeän pääomansa, orjansa, ei heidän maallansa ollut aivan suurta arvoa. Senpätähden ei tilanomistajain puolelta suurin paheksittukaan sitä vapauslain määräystä, joka riisti heiltä osan heidän maastaan ja antoi sen kunnille, s. o. heidän entisille alustalaisillensa, perittävästi nautittavaksi. Laki ei suinkaan jättänyt heitä tuosta uhrauksesta korvaamatta. Kuntain tuli joka vuosi maksaa heille maastaan veroa, taikka jos ne tahtoivat saada maan siitä vapaaksi, täytyi niiden ostaa se määrätyn taksan mukaan, siten että maa, josta maksettiin 1 ruplan vero, ostettaissa maksoi 16 2/3 ruplaa. Yleisten määräysten joukossa on vielä huomattava, että jaettaissa tuli kuntain saada, jos mahdollista oli, allensa sama maa, jota se orjuuden aikana oli käyttänyt. Niinkuin lukija ehkä huomasi, puhuimme edellisessä ainoastaan tilanomistajista ja ''kunnista''. Mainitsimme että tilanomistajan maa jaettiin hänen ja kunnan välillä ja että kunnan tuli suorittaa vero osuudestaan. Näemme siis, ett'ei vapautuslaki rikkonut tuota Venäjällä ikivanhaa kuntajärjestelmää, jonka ominaisuudet jo edellisestä tunnemme. Koko kunnan kanssapa tilanomistaja nytkin teki maan jakoa koskevat suostumukset, eikä yksityisten talonpoikain, kuntahan se nytkin tuli maan varsinaiseksi omistajaksi, eivätkä yksityiset talonpojat. Sanalla sanoen, talonpoikain maa jäi yhteismaaksi, josta kukin perhe sai käytettäväkseen osuutensa aivan samalla tavalla kuin ennen vapautustakin. Eikä siinä kyllä, laki yhä edelleen ''kiinnitti'' heidät maahan, ei kuitenkaan pitemmäksi ajaksi kuin yhdeksäksi vuodeksi eli vuoteen 1870. He olivat siis velvoitetut tällä ajalla pysymään sijoillansa ja viljelemään sitä maanosuutta, jonka kunta heille antoi. Tämä viimeksi mainittu määräys tietysti tehtiin liian suurten mullistusten torjumiseksi ja myöskin siinä tarkoituksessa, että talonpoika todella ryhtyisi maan viljelemiseen - työhön, johon hänellä tiedettiin olevan hyvin vähän halua. - Vaikka kohta varsinainen viljeltävä maa vapautuksenkin jäljestä täten jäi yhteiseksi, on kuitenkin se poikkeuskohta huomattava, että talonpojilla oli lupa ostaa ''täydelliseksi'' omaisuudekseen n. k. kartanomaa, s. o. maa, jolla hänen talonsa sijaitsi ja johon sitäpaitse kuului pieni maankappale puutarhaa y. m. varten. Tilanomistajain herruus talonpoikain ylitse lakkasi. Sen sijaan että nämä ennen olivat olleet täydellisen mielivallan alaisia, oli heillä nyt vapaus määrätä niin yksityiset kuin yhteiset asiansa oman mielensä mukaan, keskellä itsevaltaisuuden perusteihin nojautuvaa Venäjän valtiota saivat he luoda aivan demokraattisen laitoksen, nimittäin ''kunnallisen itsehallinnon''. Tämän käsittelypiiriin tietysti tulisi kuulumaan melkoinen joukko taloudellisia kysymyksiä, jollaisia tuottaa maan yhteinen omistus, yhteinen sitoumus suorittaa tilanomistajalle ja kruunulle menevät maksut, kunnan jäsenten poismuutto tahi uusien jäsenten vastaanotto, köyhäinhoito j. n. e. Asiat ratkaistaan kunnankokouksissa, joissa on äänivalta kaikilla perheenisillä. Näiden puheenjohtajana on kunnanvanhin eli ''starosti'', joka samalla myöskin on kylän poliisi, vieläpä pienissä asioissa tuomarikin. - Tämän paikallishallinnon toisena asteena on n. k. ''volosti''. Jos meidän maassa yksityisillä kylillä olisi oma hallintonsa ja nämä kyläkunnat sitten alistetut meidän nykyisen n. k. kuntahallituksen alle, vastaisi likimäärin meidän kylä Venäjän kuntaa ja meidän kunta Venäjän volostia. Tämän viimeksi mainitun etupäässä on volostinvanhin eli ''starsshina'' ja hänen neuvoskuntansa, jonka muodostaa volostin piiriin kuuluvain kuntain starostit. Starschina, joka muuten suhteutuu volostiin samalla tavalla kuin starosti kuntaan, kutsuu kokoon volostikokoukset, joihin kunnat valitsevat edustajia ratkaisemaan koko volostia koskevia taloudellisia asioita. Nämä kokoukset valitsevat myöskin volostin tuomioistuimen, johon kuuluu starsshina ja useampia jäseniä, korkeintaan 12, jos volosti on hyvin laaja. Tämä tuomioistuin ratkaisee vanhan tavan nojalla siviiliasioita, joiden arvo ei nouse 100 ruplaan. Näin lyhyesti esiteltyämme ne vapautuksen mukana lasketut perustukset, joihin talonpoikaisen väestön tila Venäjällä tätä nykyä pääasiallisesti nojautuu, koetamme nyt lopuksi kuvailla, minkälaisia ilmiöitä nuo uudet olot ovat synnyttäneet. Niinkuin jo alussa huomautimme, katselevat eri puolueet näitä asioita eri silmillä. Orjain vapautuksella on tietysti alusta alkain ollut vastustajansa, jotka luonnollisesti ovat kerkkäitä etsimään siitä johtuvia epäkohtia, ehkäpä liikojakin sen niskoille laskemaan. Toiselta puolen ovat useat n. k. vapamieliset liian suuria optimistejä: joko eivät tunne olojen todellisuutta tahi ummistavat silmänsä varjopuolille, joita heidän suosimastaan orjain vapautuksesta on ilmaantunut, eivätkä ota käsittääkseen, että moisen muutoksen, kuin tämä vapautus oli, täytyy näin alussa ostaa suuret ja monet etunsa monilla epäkohdilla, siksi kunnes olot jälleen ennättävät saada luonnollisen tasapainonsa. Vuosina 1867-1868 oli Venäjän koillisessa osassa suuri nälänhätä. Heti sen jälkeen ilmaantui julkisuuteen pieni kirja, nimellä "Maa ja vapaus", jossa kaikkein ensimmäiseksi vastattiin kysymykseen: mitkä ovat meillä syinä tavantakaa uudistuviin katovuosiin? tällä suurta yleisöä hämmästyttävällä selityksellä: ei niin paljon epäsuopeat ilmat kuin meidän peltojen ja meidän maanviljelijäin kurja tila. Tätä vastausta seurasi sitten synkkä kuvaus kaikista maaväestön oloista vapautuksen jälkeen. Kirja oli erään konservatiivisen valtiomiehen kirjoittama. Koko vapamielinen sanomakirjallisuus nosti hätähuudon, kaikki nuo pyhät asiat, jotka orjain vapautuksessa olivat toteutuneet, olivat muka tulleet loukatuiksi. Näin sanottiin, mutta kirjan tosioloihin perustuvia väitteitä ei voitu, ei yritettykään kumota. Kului vuosi, jo ilmestyi toinen kirja, joka koski samoja asioita. Se oli erään mainion kansallis- ja vapamielisen miehen A. Koschelev'in kirjoittama. Saattoiko enää epäillä, että puheenalaiset olot olivat vähän toisin kuin niiden olla piti, koska hänkin näki aivan samoja syitä, valitti samoja epäkohtia ja ehdotteli samoja parannuskeinoja kuin edellisenkin kirjan kirjoittaja. Mahdotonta oli, että Koschelev olisi hyljännyt oman puolueensa ja ilman tukevitta syittä ruvennut ajamaan asioita, jotka eivät laisinkaan soveltuneet puolueen ohjelmaan. - Tahdomme tässä lyhyesti esittää puheenaolevien kirjojen ilmituomia epäkohtia. Minkälaista on ensinnäkin se maa, jota venäläinen talonpoika viljelee? Sepä ei ole kaikissa valtakunnan osissa yhtä hyvää. On nimittäin siihen katsoen huomattava suuri erilaisuus, joka vallitsee toiselta puolen Venäjän pohjoisen ja läntisen, toiselta sen eteläisen ja itäisen osan välillä. Edellisellä puoliskolla on maa laihaa ja voimansa menettänyttä, kun sitävastoin jälkimmäinen ala, ollen n. k. mustaa multamaata, on hyvin viljavaa. Pohjois- ja länsi-Venäjän maanviljelijän täytyy olla ahkera ja taitava, jos hän mielii saada maastaan tyydyttävän tulon, mustan mullan alueella ei hänen samaa tarkoitusta varten tarvitse juuri muuta tehdä, kuin kylvää peltonsa ja sitten korjata siitä runsas sato. Näin ollen ilmestyi pohjois-Venäjällä piankin hyvin arveluttavat taloudelliset suhteet. Tilanomistajalla, joka ennen tuon suuren palkattoman työvoiman nojalla sai peltonsa jotenkuten viljeltyä ja hoidettua, ei enää olekaan tuo työvoima niin helposti saatavissa. Sitä paitse puuttuu häneltä itseltään useinkin sekä teoreettiset että käytännölliset tiedot maanviljelyksessä. Seurauksena siitä on ollut, että tulot eivät ole vastanneet menoja. Tilanomistajat ovat useissa paikoin köyhtyneet, monet heistä ovat jättäneet talonsa autioiksi ja, antaen maansa talonpojille arennille, muuttaneet kaupunkeihin. Siellä pyrkii heitä joukoittain kaikenmoisiin virkoihin, joiden pienikin palkka tarjoaa turvallisempaa toimeentuloa kuin tuo epäedullinen maanviljelys. - Talonpojat taas ovat ehkä vielä surkeammalla kannalla. Vapautus antoi heille maata, jota heidän tuli viljellä, josta heidän tuli saada riittävä tulo elannoksi sekä raskaitten verojen ja kaikenmoisten, niinkuin teiden, siltain, posti- ja muiden julkisten laitosten ylläpitämiseen meneväin ulostekojen suorittamiseksi. Nyt on talonpojalla huolia yltäkyllin, ennen sitävastoin yksi, nimittäin päivätöiden tarkka suorittaminen tilanomistajalle. Kaikesta muusta piti tämä hänen edestään huolta, vieläpä tavallisesti auttoikin häntä hädän ja onnettomuuden kohdatessa. - Hänestä tehtiin yht'äkkiä ja ilman valmistuksia omatakeinen maanviljelijä. Mutta maanviljelys on toimi, johon hänellä ei ole sanottavaa halua, vielä vähemmän kykyä. Se tieto ja taito, se uutteruus ja tahdonvoima, jota maanviljelys Pohjois-Venäjällä vaatii, ei seurannutkaan vapauden mukana. Senpätähden joutuukin talonpojan maanviljelys ja talous rappiolle. Pelto ei kasva, ell'ei sitä hyvin muokkaa ja lannoita. Lannoittaminen taas on hänelle mahdotonta, ell'ei hänellä ole karjaa. Ja tätä juuri ei hänellä ole muuta kuin nimeksi siitä syystä, ett'ei hänellä useinkaan ole - niittua. On nimittäin huomattava, että kunnille jaon tapahtuessa ei ollut osaksi juuri ollenkaan niittua ja metsää, jos vaan heille annettava peltomaa jo täytti lain määräämän pinta-alan. Niittujen puutteesta on tietysti seurauksena karjan väheneminen ja peltojen laihtuminen, metsän puute taas vaikuttaa heidän oloissaan joko viluunkuolemisen tahi - metsänvarkauden. Ja tähän viimeksi mainittuun hätävaraan ovatkin talonpojat turvautuneet arveluttavassa määrässä; kolmas keino, puutavaran ostaminen, ei tule kysymykseenkään, siihen ei talonpojalla ole rahaa. Kun talonpoikain maanviljelyksellä on näin epäsuotuisat ehdot, kun hänen taloutensa, sen sijaan että sen pitäisi edistyä, menee taaksepäin, ei ole kummaa, että tämä seikka vaikuttaa masentavasti hänen siveellisyyteensäkin. Mainitsimme jo, että hän on melkein pakotettu varastamaan. Ja kun kerran pystyy varastamaan yhtä, piankin tuo taipumus sitten ulottaa piiriänsä. Entiset puhtaammat tavat alkavat väistyä, nautinnonhimo saapi valtaa, perheet jakaantuvat eripuraisuuden takia pienemmiksi ja sitten tietysti vielä vähemmin kykeneviksi maata ja taloutta hoitamaan. Mutta se mikä rahvaalla on pahinna turmion lähteenä, on viina. Uusien paloviinan myymistä koskevain sääntöjen nojalla on kapakkain lukumäärä kunnissa kasvanut niin suuressa määrässä, että talonpojan nykyään monessakaan paikassa ei tarvitse muuta kuin astua kynnyksensä ylitse, niin hänen edessänsä jo on avoinna se paikka, jossa hän voipi unhottaa kaikki tämän maailman vaivat ja vastukset. Juoppous on aivan yleinen. Ken juo viimeiset rahansa, ken juo velaksi. Kapakoitsija, tuo "rakas veli", kyllä uskoo ainakin elonaikaan asti, riittäähän silloin viljatulo toki kapakkavelkain suorittamiseksi, ell'ei muuhun. Kapakka viettelyksineen ja vaatimuksineen, kunta, joka ollessansa vastuunalainen kaikkein verojen ja ulostekojen suorittamisesta, ankaruudella kiskoo ulos vaadittavansa, lisäksi vielä ehkä joku koronkiskuri, johon ahdingossa on täytynyt turvautua, ja etupäässä tuo silminnähtävästi huononemistaan huononeva peltojen tila - onhan siinä vastauksia talonpoika-raukalle: Ja näin pitkälle ovat asiat kuitenkin useissa paikoin menneet. Loppupäätöksenä on ollut se, että maapalsta toisensa perästä on jäänyt autioksi ja viljelemättömäksi, maan arvo alentunut mitättömäksi ja kunnat joutuneet epäjärjestykseen ja velkoihin. Tuo kunnallinen itsehallinto, josta vapamieliset Venäjällä ensimmältä kerskasivat ja jonka perustukselle he rakentelivat suloisia tuulentupia, sekään ei ole tähän asti vielä ennättänyt näyttää juuri muuta kuin varjopuoliansa. Ensinnäkin on se luonut paljon uusia virkamiehiä, joiden palkkaaminen melkoisesti lisää ulostekojen kuormaa. Sitten ovat näiden virkamiesten tehtävät hyvin vaillinaisesti määrätyt, he itse useimmiten sivistymättömiä ja viinaan taipuvaisia. Kun sen lisäksi vielä tiedämme, että oikeutta maaväestön kesken niissä asioissa, joissa kunnilla ja volosteilla on tuomiovalta, jaetaan vanhan tavan nojalla, että niissä monissa kokouksissa, joita yhteisten asiain vuoksi täytyy pitää, väestön huonoin osa on anastanut itselleen enemmistön, on tässäkin jo kylliksi seikkoja, jotka tekevät tämän kunnallisjärjestelmän, ainakin tätä nykyä, hyvin sekavaksi ja epävarmaksi. Nämä nyt ovat silmäänpistävimmät epäkohdat, joita vapautus synnytti. Huomattava on, ett'eivät olot suinkaan kaikkialla ole näin sekavia ja synkkiä. Ensinnäkin on koko tuo suuri mustan mullan ala saanut paljon vähemmässä määrässä tuntea mainittuja epäkohtia, pääasiallisesti juuri sentähden, että se on viljavaa, ei vaadi paljon viljelemistaitoa eikä suurta työvoimaa. Ja itse Pohjois-Venäjälläkin on paljon paikkoja, jotka ovat poikkeuksena näistä esittelemistämme oloista. Niillä seuduilla esimerkiksi, jotka ovat lähellä kaupunkeja, rautateitä tai muita hyviä kulkuneuvoja ja joilla siis on paljon muitakin tulolähteitä kuin maanviljelys, on tila paljon parempi. Mutta - vapautus on kaikessa tapauksessa tuonut mukanansa epäkohtia, jotka vaativat pikaista parannusta. Siinä suhteessa onkin julkisuudessa tehty paljon ehdotuksia, eikä ole ylimalkaan syytä ajatella, ett'ei Venäjä, joka niin rohkeasti ja onnellisesti poisti tuon jo itse periaatteensa puolesta hyljättävän orjuuden, myöskin voisi poistaa näitä nyt lueteltuja epäkohtia, jotka ovat ilmaantuneet vanhain ja uusien olojen välisellä murrosajalla ja joiden jo tämän seikan vuoksi luulisi olevan luonteeltaan ohimenevää laatua. Kansan sivistyksen ja siveellisyyden kohottaminen, verojen ja ulostekojen vähentäminen, maanviljelyksen edistäminen sopivilla keinoilla ja paikallishallinnon järjestäminen enemmän tarkoitustaan vastaavalle kannalle, tällaisiin toimiin perustavat isänmaanystävät toiveensa. - Että muuten tällä vapautuksella on ollut ''hyviäkin'' seurauksia, sitä ei tarvitse epäilläkään, vaikka onkin niin tässä kohden kuin yleisestikin laita, että suurten muutosten varjopuolet ennemmin ja terävämmin astuvat silmään kuin niiden ansiot. :::K. R. [[Luokka:Asiatekstit]] [[Luokka:Konstantin Raitio]] 125 391 2006-06-10T09:15:37Z Alfred Dengan 7 l * [[Suomeen metrijärjestelmä]] [[Luokka:Suomi]] 126 244 2004-05-11T20:27:05Z 81.197.10.131 Lisätty SALAINEN LISÄPÖYTÄKIRJA Saksan valtakunnan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen allekirjoittamisen johdosta ovat kummankin osapuolen allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat käyneet äärimmäisen luottamuksellisia keskusteluja kummankin osapuolen etupiireistä Itä-Euroopassa. Nämä keskustelut ovat johtaneet seuraaviin tuloksiin: 1. Alueellis-poliittisen uudelleenjärjestelyn sattuessa Baltian maihin (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) kuuluvilla alueilla muodostaa Liettuan pohjoisraja silloin Saksan ja SNTL:n etupiirien rajan. Samalla tunnustetaan molemmin puolin Liettuan intressi Vilnan alueeseen. 2. Alueellis-poliittisen uudelleenjärjestelyn sattuessa Puolan valtioon kuuluvilla alueilla rajoitetaan Saksan ja SNTL:n etupiirit kulkemaan suunnilleen jokien Narew, Veikseli ja San linjaa. Kysymys siitä, pitävätkö molemminpuoliset intressit itsenäisen Puolan valtion säilyttämistä toivottavana ja miten tämä valtio tulisi rajata, voidaan lopullisesti selvittää vasta myöhemmän poliittisen kehityksen kuluessa. Joka tapauksessa molemmat hallitukset ratkaisevat tämän kysymyksen ystävällisessä yhteisymmärryksessä. 3) Kaakkois-Eurooppaa koskien neuvosto-osapuoli korostaa kiinnostustaan Bessarabiaan. Saksan puolelta ilmoitetaan, että sillä ei ole mitään poliittista kiinnostusta näihin alueisiin. 4) Molemmat osapuolet käsittelevät tätä pöytäkirjaa äärimmäisen salaisesti. Moskova ./. 23. elokuuta 1939. Saksan Valtakunnanhallituksen puolesta v. Ribbentrop SNTL:n hallituksen valtuuttamana V. Molotov 127 245 2004-05-11T20:25:19Z 81.197.10.131 Lisäsin MOLOTOV-RIBBENTROP -SOPIMUS 1939 Saksan ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus I pykälä Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan ryhtymättä minkäänlaiseen hyökkäykseen toinen toistaan vastaan. II pykälä Sopimuspuolet sitoutuvat siihen, että kumpikin pidättäytyy avustamasta kolmatta valtaa, joka mahdollisesti hyökkää jommankumman kimppuun. III pykälä Sopimuspuolet sitoutuvat ylläpitämään kosketusta ja neuvottelemaan kaikista molempia valtioita koskevista asioista. IV pykälä Sopimuspuolet sitoutuvat olemaan osallistumatta minkäänlaiseen valtaryhmitykseen, joka on suunnattu jompaakumpaa sopimuspuolta vastaan. V pykälä Sovitaan tämän sopimuksen mahdollisesti antaessa aihetta erimielisyyksiin, siitä, että tällainen erimielisyys alistetaan välitysmenetelmän ratkaisuun, ellei sitä ystävällisillä neuvotteluilla voida saada sovituksi. VI pykälä Säädetään, että tämä sopimus tulee voimaan 10 vuodeksi, minkä jälkeen se jää voimaan viideksi vuodeksi kerrallaan ellei sitä yhden vuoden irtisanomisaikaa noudattaen ole irtisanottu. VII pykälä Sopimus tulee voimaan heti ja on ratifioitava mahdollisimman pian ja ratifioimiskappaleet vaihdettava Berlinissä. Laadittu kahtena alkuperäistekstinä saksan ja venäjän kielellä. Moskovassa 23. elokuuta 1939. Saksan Valtakunnanhallituksen puolesta v. Ribbentrop SNTL:n Hallituksen valtuuttamana W. Molotow 128 246 2005-06-20T21:13:33Z 84.231.165.239 Rauhansopimus Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton välillä Suomen Tasavallan hallitus toiselta ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Ylimmän Neuvoston Presidio toiselta puolen haluten lopettaa molempien valtioiden välillä syntyneet sotatoimet ja luoda pysyväiset rauhalliset suhteet niiden kesken sekä vakuuttuneina siitä, että molemminpuolisen turvallisuuden tarkkojen edellytysten luominen, niiden joukossa Leningradin ja Muurmanin kaupunkien sekä Muurmanin rautatien turvallisuuden takaaminen, on kummankin sopimuspuolen etujen mukainen, ovat pitäneet siinä tarkoituksessa välttämättömänä tehdä rauhansopimus ja ovat sitä varten määränneet valtuutetuikseen Suomen Tasavallan Hallitus: Risto Rydin, Suomen Tasavallan pääministerin, Juho Kusti Paasikiven, ministerin, Rudolf Waldenin, kenraalin, Väinö Voionmaan, professorin. Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Ylimmän Neuvoston Presidio: Vjatsheslav Mihailovitsh Molotovin, SNTL:n Kansankomisarien Neuvoston puheenjohtajan ja Ulkoasiain kansankomisarin. Andrei Aleksandrovitsh Zhdanovin, SNTL:n Ylimmän Neuvoston Presidion jäsenen, Aleksander Mihailovitsh Vasilevskin, prikaatinkomentajan. Mainitut valtuutetut, esitettyään toisilleen oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasti : 1 Artikla. Sotatoimet Suomen ja SNTL:n välillä lopetetaan viipymättä siinä järjestyksessä kuin tähän Sopimukseen liittyvässä Pöytäkirjassa on määrätty. 2 Artikla. Valtakunnanraja Suomen Tasavallan ja SNTL:n välillä on kulkeva uutta rajalinjaa pitkin siten, että SNTL:n alueeseen liitetään koko Karjalan Kannas ynnä Viipurin kaupunki ja Viipurinlahti saarineen, Laatokan järven läntinen ja pohjoinen rannikkoseutu ynnä Käkisalmen ja Sortavalan kaupungit sekä Suojärven kirkonkylä, joukko Suomenlahden saaria, Märkäjärveltä itään oleva alue ynnä Kuolajärven kirkonkylä sekä osa Kalastaja- ja Srednisaarentoja - tähän Sopimukseen liitetyn kartan mukaisesti. Rajalinjan tarkemman määräämisen ja vahvistamisen toimittaa Sopimuspuolten edustajista kokoonpantu sekakomitea, joka on asetettava kymmenen päivän kuluessa tämän Sopimuksen allekirjoittamisesta. 3 Artikla. Molemmat Sopimuspuolet sitoutuvat kumpikin puolestaan pidättymään kaikesta hyökkäyksestä toistansa vastaan ja olemaan tekemättä mitään liittoja tai osallistumasta koalitio-liittymiin, jotka ovat suunnatut jompaakumpaa sopimuspuolta vastaan. 4 Artikla. Suomen Tasavalta suostuu vuokraamaan Neuvostoliitolle kolmeksikymmeneksi vuodeksi Neuvostoliiton suorittamaa kahdeksan miljoonan Suomen markan suuruista vuotuista vuokramaksua vastaan Hangon niemimaan ja sitä ympäröivän merialueen, jonka säde ulottuu viisi meripenikulmaa etelään ja itään sekä kolme meripenikulmaa länteen ja pohjoiseen päin siitä, joukon siihen sisältyviä saaria, tähän Sopimukseen liittyvän kartan mukaisesti - sotilaallisen meritukikohdan perustamiseksi, joka kykenee puolustamaan Suomenlahden suuta hyökkäyksiä vastaan, minkä ohella meritukikohdan puolustamiseksi Neuvostoliitolle myönnetään oikeus pitää siellä omalla kustannuksellaan tarpeellinen määrä aseellisia maa- ja lentovoimia. Suomen Hallitus poistaa kymmenen päivän kuluessa tämän Sopimuksen voimaankäymisestä Hangon niemimaalta kaikki sotavoimansa ja Hangon niemimaa siihen liittyvine saarineen siirtyvät SNTL:n hallintoon, Sopimuksen tämän artiklan mukaisesti. 5 Artikla. SNTL sitoutuu poistamaan sotajoukkonsa Petsamon alueelta, jonka Neuvostovaltakunta vapaaehtoisesti on luovuttanut Suomelle 1920 vuoden rauhansopimuksessa. Suomi sitoutuu, niinkuin 1920 vuoden rauhansopimuksessa määrättiin, olemaan pitämättä niillä vesillä, jotka kuuluvat sen omistamaan Pohjois-Jäämeren rannikkoon, sotalaivoja ja muita aseistettuja laivoja, lukuunottamatta sataa tonnia pienempiä varustettuja laivoja, joita Suomella on oikeus pitää ilman rajoitusta, sekä enintään viittätoista kappaletta sota- ja muita aseistettuja laivoja, joiden minkään kantavuus ei ole suurempi kuin neljäsataa tonnia. Suomi sitoutuu, kuten samassa sopimuksessa määrättiin olemaan pitämättä mainituilla vesillä vedenalaisia laivoja ja aseistettuja lentokoneita. Myös sitoutuu Suomi, kuten samassa sopimuksessa määrättiin, olemaan rakentamatta tälle rannikolle sotasatamia, sotalaivastotukikohtia ja sotakorjausverstaita, jotka laajuudeltaan ovat suurempia kuin mainittuja laivoja ja niiden aseistusta varten on tarpeen. 6 Artikla. Neuvostoliitolle ja sen kansalaisille, kuten 1920 vuoden sopimuksessa määrättiin, myönnetään vapaa kauttakulkuoikeus Petsamon alueen kautta Norjaan ja sieltä takaisin, minkä ohella Neuvostoliitolle annetaan oikeus konsulinviraston perustamiseen Petsamon alueelle. Tavarat, jotka kuljetetaan Petsamon alueen kautta Neuvostoliitosta Norjaan, samoinkuin tavarat, jotka kuljetetaan saman alueen kautta Norjasta Neuvostoliittoon, ovat vapautetut tarkastuksesta ja valvonnasta, lukuunottamatta sitä valvontaa, joka on välttämätön kauttakulkuliikenteen järjestämistä varten; ei myöskään kanneta tullia eikä kauttakulku- eikä muita maksuja. Yllämainittu kauttakulkutavarain valvonta on sallittu ainoastaan siinä muodossa, jota kansainvälisessä liikenteessä vakiintuneen tavan mukaan tällaisissa tapauksissa noudatetaan. Neuvostoliiton kansalaisilla, jotka matkustavat Petsamon alueen kautta Norjaan ja Norjasta takaisin Neuvostoliittoon, on oikeus vapaaseen kauttakulkuun asianomaisten Neuvostoliiton viranomaisten antamalla passilla. Noudattamalla voimassa olevia yleisiä määräyksiä on aseistamattomilla Neuvostoliiton lentokoneilla oikeus ylläpitää Petsamon alueen kautta lentoliikennettä Neuvostoliiton ja Norjan välillä. 7 Artikla. Suomen hallitus myöntää Neuvostoliitolle oikeuden tavarain kauttakulkuun Neuvostoliiton ja Ruotsin välillä, ja tämän kauttakulun kehittämiseksi lyhintä rautatietä pitkin Neuvostoliitto ja Suomi pitävät välttämättömänä rakentaa kumpikin omalla alueellaan, mikäli mahdollista 1940 vuoden aikana, rautatien, joka yhdistää Kantalahden Kemijärven kanssa. 8 Artikla. Tämän Sopimuksen voimaankäytyä uudistetaan taloudelliset suhteet Sopimuspuolten välillä ja tässä tarkoituksessa Sopimuspuolet ryhtyvät neuvotteluihin kauppasopimuksen aikaansaamiseksi. 9 Artikla. Tämä Rauhansopimus tulee voimaan heti sen allekirjoitettua ja on se myöhemmin ratifioitava. Ratifioimiskirjojen vaihto tapahtuu kymmenen päivän kuluessa Moskovan kaupungissa. Tämä Sopimus on laadittu kahtena alkuperäiskappaleena, suomen-, ruotsin- ja venäjänkielisinä, Moskovan kaupungissa, 12 päivänä maaliskuuta 1940. 129 247 2004-05-11T20:26:14Z 81.197.10.131 Lisäsin NS. NAAPURUUSSOPIMUS 22.01.1992 Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välinen SOPIMUS suhteiden perusteista Suomen tasavalta ja Venäjän federaatio, joita jäljempänä kutsutaan sopimuspuoliksi, korostaen Euroopassa tapahtuneiden syvällisten historiallisten muutosten merkitystä, tarkoituksenaan kehittää ja lujittaa hyviä naapuruussuhteita ja kaikinpuolista yhteistyötä maittensa ja kansojensa välillä, vahvistaen osallistuvansa demokraattisen, rauhanomaisen ja yhtenäisen Euroopan rakentamiseen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin Helsingin päätösasiakirjan, Pariisin peruskirjan ja muiden ETYKin asiakirjojen mukaisesti, ilmaisten halunsa työskennellä kahden kesken ja yhdessä muiden maiden kanssa arktisen alueen, Pohjois-Euroopan ja Itämeren piirin hyvinvoinnin kehittämiseksi, korostaen kansojensa historiallisia yhteyksiä ja jatkuvaa tarvetta avoimeen kanssakäymiseen, vahvistaen noudattavansa tinkimättömästi oikeusvaltion periaatteita, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä kansallisten vähemmistöjen oikeuksia ja edistävänsä ihmisten välisiä yhteyksiä, antaen erityistä merkitystä demokratian ja taloudellisen vapauden kehittämiselle, tuntien vastuunsa elinympäristönsä säilyttämisestä ja maailmanlaajuisesta, alueellisesta ja toistensa ympäristöturvallisuudesta, ilmaisten pyrkimyksensä vahvistaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta sekä toteuttaa oikeudenmukaisuuden, inhimillisten perusarvojen ja kestävän kehityksen periaatteita Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti, ovat sopineet seuraavasta: 1 artikla Sopimuspuolten suhteet perustuvat YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti kansainvälisen oikeuden periaatteisiin kuten täysivaltaiseen tasa-arvoisuuteen, pidättymiseen voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä, rajojen loukkaamattomuuteen, alueelliseen koskemattomuuteen, riitojen rauhanomaiseen ratkaisemiseen, sisäisiin asioihin puuttumattomuuteen, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen sekä kansojen oikeuksien samanarvoisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Sopimuspuolet täyttävät vilpittömästi kansainvälisen oikeuden velvoitteet ja edistävät hyvän naapuruuden hengessä keskinäistä yhteistyökumppanuuttaan sekä yhteistyötään kaikkien maiden kanssa. 2 artikla Sopimuspuolet käyvät säännöllisesti vuoropuhelua korkeimman valtiojohdon tasolla ja muulla hallitustasolla maittensa kehityksestä sekä keskinäisistä ja kansainvälisistä kysymyksistä. Ne edistävät kanssakäymistä eri aloilla kansanedustuslaitosten kesken sekä keskushallinnon, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kesken. Ne neuvottelevat kahdenvälisiä suhteitaan koskevista kysymyksistä rakentavassa hengessä ja molempien etuja kunnioittaen. 3 artikla Sopimuspuolet sitoutuvat säilyttämään yhteisen rajansa hyvän naapuruuden ja yhteistyön rajana ETYKin päätösasiakirjan mukaisesti sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta kunnioittaen. 4 artikla Sopimuspuolet pidättyvät voimakeinoilla uhkaamisesta tai niiden käytöstä toisen osapuolen alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan ja selvittävät keskinäiset riitansa rauhanomaisin keinoin YK:n peruskirjan ja ETYKin päätösasiakirjan sekä muiden ETYK-asiakirjojen mukaisesti. Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan. Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle. 5 artikla Sopimuspuolet työskentelevät päättäväisesti YK:n ja ETYKin toimintakyvyn vahvistamiseksi kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Ne tukevat kansainvälisiä ponnisteluja, jotka tähtäävät aseidenriisuntaan, aseistuksen valvontaan sekä luottamuksen ja turvallisuuden lisäämiseen sotilaallisella alalla. Tilanteissa, joissa kansainvälinen rauha ja turvallisuus tai erityisesti jommankumman sopimuspuolen turvallisuus ovat vaarantuneet, Suomi ja Venäjä ovat tarvittaessa yhteydessä keskenään YK:n ja ETYKin tarjoamien keinojen käyttämiseksi ristiriidan selvittämiseen. 6 artikla Sopimuspuolet kiinnittävät erityistä huomiota yhteistyön kehittämiseen Suomen ja siihen rajoittuvien lähialueiden Murmanskin, Karjalan ja Pietarin välillä. 7 artikla Sopimuspuolet kehittävät keskinäistä taloudellista ja tieteellis-teknistä yhteistyötään markkinatalouden ja keskinäisen hyödyn periaatteiden pohjalta. 8 artikla Sopimuspuolet kehittävät päättäväisesti yhteistyötään ympäristönsuojelussa, ympäristöongelmien ratkaisemisessa ja luonnonvarojen järkiperäisessä käyttämisessä kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. 9 artikla Sopimuspuolet edistävät vuorovaikutusta kulttuurin ja tieteen aloilla kansojensa keskinäisen kanssakäymisen rikkaiden perinteiden sekä yhteisten eurooppalaisten ja yleisinhimillisten arvojen pohjalta. Sopimuspuolet kannustavat yhteyksiä ja kanssakäymistä kansalaistensa kesken yhtenäisen Euroopan hengessä. Tässä yhteydessä erityinen huomio kiinnitetään nuorison yhteyksien kehittämiseen ja laajentamiseen. Ne luovat edellytyksiä yksilöiden, laitosten ja järjestöjen suorien yhteyksien laajentumiselle moniarvoisuuden ja avoimuuden pohjalta. 10 artikla Sopimuspuolet tukevat suomalaisten ja suomensukuisten kansojen ja kansallisuuksien omaperäisyyden säilyttämistä Venäjällä ja vastaavasti Venäjältä peräisin olevien omaperäisyyttä Suomessa. Ne suojelevat toistensa kieliä, kulttuuria ja historian muistomerkkejä. 11 artikla Sopimuspuolet tekevät tarpeellisia sopimuksia edistääkseen tämän sopimuksen tavoitteiden toteuttamista. 12 artikla Tämä sopimus on ratifioitava ja se tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihtamispäivänä. Sopimus on voimassa kymmenen vuotta, minkä jälkeen sen voimassaolo jatkuu viisivuotiskausittain, ellei jompikumpi sopimuspuolista irtisano sitä toiselle sopimuspuolelle kirjallisesti tehtävällä ilmoituksella vähintään vuotta ennen voimassaolokauden päättymistä. Tehty Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 1992 kahtena suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset. 130 249 2005-12-18T17:46:36Z Renne NL:N PÄÄTÖS SUOMEN TUNNUSTAMISESTA 1917 Kansankomissaarien neuvosto Pietari 18. joulukuuta 1917. No 101. Vastaukseksi Suomen Hallituksen pyyntöön, että Suomen Tasavalta tunnustettaisiin riippumattomaksi, on Kansankomissaarien Neuvosto, täysin yhdenmukaisesti kansain itsemääräämisoikeuden periaatteen kanssa, päättänyt: Toimeenpanevalle komitealle ehdottaa: a) että Suomen Tasavallan valtiollinen itsenäisyys tunnustetaan, sekä b) että asetetaan Suomen hallituksen kanssa sopien erityinen Komitea kummankin puolen edustajista valmistelemaan niitä käytännöllisiä toimenpiteitä, jotka ovat seurausta Suomen eroamisesta Venäjästä. Kansankomissaarien Neuvoston Puheenjohtaja Vl. Uljanov (Lenin) Kansankomissaarit: L. Trotski G. Petrovski J. Stalin I. Steinberg V. Karelin A. Schlichter. Kansankomissaarien Neuvoston toimituspäällikkö Vlad. Bontsh-Brujevitsh Neuvoston sihteeri N. Gorbunov. Yleisvenäläinen Työläis- ja Sotilasedustajien Neuvoston Toimeenpaneva Keskuskomitea. Pietari 23. joulukuuta 1917. No 321. OTE TOIMEENPANEVAN KESKUSKOMITEAN PÖYTÄKIRJASTA 22. joulukuuta 1917. Kokouksessaan 22. joulukuuta 1917 yleisvenäläinen työläis-, sotilas- ja talonpoikaisedustajien neuvoston Toimeenpaneva keskuskomitea on päättänyt: 1). Tunnustaa Suomen Tasavallan valtiollisen itsenäisyyden. 2). Yksissä neuvoin Suomen hallituksen ja Suomen työväenluokan edustajain kanssa asettaa erityisen komitean valmistamaan niitä käytännöllisiä toimenpiteitä, jotka aiheutuvat Suomen eroamisesta Venäjästä. Puheenjohtaja J. Sverdlov Sihteeri V. Avanesov. 131 700 2006-06-19T13:37:54Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Nixe. |alaotsikko=(''Päivälehti'' 17.12.1890) |osa= |tekijä=K. A. Tavaststjerna |huomiot= }} Nuorella vasta naineella ystävälläni oli mitä viehättävin pikku vaimo, jota koko maailma häneltä kadehti. Minäkin olin mukana sitä tekemässä, ja syystä kyllä, sillä minä tiesin, että hän oli ylen onnellinen. Meidän ystävyytemme sai väistyä rakkauden tieltä, emmekä olleet vuoden aikaan saaneet tietoa toisistamme. Silloin sain yhtäkkiä kirjeen, joka oli suunnattomaan summaan vakuutettu ja minussa jo heräsi pilven takaisia toiveita perinnöstä tai suurimmasta voitosta raha-arpajaisissa. Kun avasin kuoren, tunsin ystäväni käsialan ja sen sisässä oli näin kuuluva itsetunnustus: : ”''Nixe''. Haavekuva, joka on muuttunut todellisuudeksi. Nixellä, sinipiiallani, ei ole ollut niinkuin Shakespearen Puckilla onni syntyä keijukaisnäytelmää varten, hän on syntynyt tämän maailman kovakouraista elämää varten. Hän ei siis ole sellainen hengetär, joka lumoo kaikki, mitä hän kädellään koskettaa; hän on vähemmän täydellinen, vähemmän ilmassa häilyvä, mutta hän on sitä enemmän luotu tätä käytöllistä aikakautta varten. Puckin synnytti, vuosisatoja sitten, erään suuren runoilijan aivoissa usko hyvien valtojen voimaan, ja hän elää nyt ainoastaan tarustossa. Nixe syntyi vähän aikaa sitten, eräänä kevännä, kun lumi suli auringon tieltä, ja hän kasvoi kilpaa kissanpoikien kanssa pihoissa ja puutarhoissa. Hän syntyi ihmisen voittamattomasta rakkauden kaipuusta ja toisen ihmisen epäilyksestä rakkauden oikeuteen, ja niin tuli hänestä äpärälapsi, jonka äitinä oli luonnon lahjomaton uudistushalu ja isänä ihmisellisen järkevyyden väijyvä epäilys. Hän on uudenaikainen sormenpäihin saakka, hän on ihmeellinen elävä osoitus luonnon ja sivistyksen vastakkaisista voimista. Hän on monimutkainen, täynnä virheitä ja hyviä avuja, kummallinen, monen karvainen haltija, yhtä hyvä kuin ilkeäkin, yhtä suora kuin viekas, ylpeä ja mairittelija, lämpönen innostuessaan, kylmä laskuissaan. Minä olin nähnyt epälukuisin noita nykyajan loistokukkasia, ennenkun Nixe kohotti eteeni pystyn sinipiikapäänsä, jossa kiiluivat nuo salaperäisen täyteläiset ja tutkivat mustat silmät, mutta minä en vielä koskaan ennen ollut niihin todenteolla hurmaantunut. Enkä uskonut sitä nytkään. Mielikuvitukseni siivet olivat lakanneet rakkauden unelmia kantamasta ja minulla oli jo elämästä niin monenlaisia kokemuksia. Silloin astui Nixe rohkeasti eteeni taikasauva kädessään ja hän muistutti minua hetikohta naisratsastajasta. Mutta hän ei koskettanut minua sauvallaan, hän löi. Monesta lyödystä olen minä yksi ja lyönnin saatuani minä säikähdin ja kavahdin kohoksi niinkuin hevonen. Ja siitä pitäen olen minä omituisen taikavoiman vallassa, joka minua alentaa, mutta samalla tekee onnelliseksi. Olen puoleksi narri, puoleksi tunnen olevani yläpuolella muita; olen autuas ja samalla mietin ja murehdin minä tilaani. Niin olen siis vihdoin minäkin saanut kokea, miltä tuntuu kantaa kuormaa, rakasta ja pientä, ja oppinut rakastamaan tätä rasitusta enemmän kuin itseäni. En ole koskaan ennen uskaltanut luottaa sellaiseen onneen, koska olen pelännyt sen minua lamauttavan, koska olen katsonut itseni vapaammaksi, esteettömämmäksi ilman sitä. Ja kuitenkin olen nyt vapaatahtoisesti nostanut hänet voimakkaille olkapäilleni, vaikka olisin voinut häntä paeta. Mutta minä huomasin olevani suurempi, voimakkaampi ja jalompi, ja että hän oli syntynyt kaikkein esteitten yli kohotettavaksi lemmen ikuisella voimalla. On ehkä epämiehekästä, että tämän myönnän, mutta minä olen ylpeä kannettavastani, tunnen itseni paremmaksi, voimakkaammaksi, sillä hän ei paina minua, hän ainoastaan minua täydentää. Nixe, haavekuvani, joka on muuttunut todellisuudeksi, on hento, pienonen, heikko olento, joka on luotu käsillä kannettavaksi. Samoinkuin meren aallot kerran loivat Venuksen ja veivät hänet kuohupäillään maihin, niin on myöskin kulttuuri synnyttänyt Nixen ja hänet rannalle kantava. Kaikki kysymykset tasa-arvoisuudesta vaikenevat, kun on hänestä puhe. Ajattelehan vaan, että meidät julistettaisiin vertaisiksi! Hulluutta se olisi! Minä olen puolta suurempi kuin hän ja puolta voimakkaampi; minun suurin nautintoni on voittaa vaikeudet ja musertaa vastukset, jota vastoin hän säikähtää kovaa sanaa ja tylyä katsettakin. Tasa-arvoisuus meitä molempia alentaisi ja häiritseisi onnemme, joka elää juuri erilaisuudestamme. Jos hänen olisi pakko astua alas väkijoukon keskeen ja koettaa siellä omien kyynärpäittensä avulla tunkeutua eteenpäin, niin istuisi hän jo seuraavassa silmänräpäyksessä jonkun toisen tukevilla olkapäillä. Eihän hän ole itse syypää tenhovoimaansa ja hurmaavaan heikkouteensa. Vielähän on kauneus mahti maailmassa eikä ole kuultu ruusupensaan valittavan sitä, että se on pakoitettu loistamaan ja lemuamaan eikä kasvattamaan ruokakelpoisia marjoja. Ei ole ainoastaan iloni kantaa häntä hartioillani, se on velvollisuuteni, – muuten tallaisimme jalkojemme alle kulttuurimme ihanimman kukkasen. Eikö vapaaehtoinen kantajatoimeni minua rasita? Ei, siltä me kaksi, me sovimme toisillemme niin hyvin. Minä en koskaan salli, että minua kadehditaan. Sana, silmäys, hyväily riittävät saamaan meitä toisiamme ymmärtämään, ajatuksemme tulevat jo puolitiessä vastakkain, äänen väre on meille käsky ja hänen pienen jalkansa kosketus merkitsee minulle enempi kuin verisimpien kannuksien iskut. Hän ei kohtele minua yksinvaltijaan ylpeydellä, hän minua hurmaa. Ja jumaloimistani hän palkitsee, hän tahtoo oman henkensä uhalla jättää jälkimaailmalle näkyvän muiston rakkaudestamme, joka elää ja on nuori ja voimakas, silloinkuin me molemmat jo lepäämme haudassa. Vanha tarina Fenix-linnusta, joka uutena syntyy meidän omasta tuhastamme! Ja kuitenkin voin minä mietteitteni hetkinä, kun palaan yksinäisyyteeni kävelyiltämme elokuun öitten hämärässä, tuntea omituista ahdistusta ja kaikki entiset epäilykseni kuiskaavat totuuden korvaani: sinä olet itsekäs, petturi! Sinä olet pettänyt uskosi edistymiseen. Ja silloin minä häpeän itseäni ja onneani. Eikö minulla siis ole oikeutta siihen vai miksi sitä ujostelen? Onko se vain väärää ujoutta, ett’en tahtoisi tunnustaa rakastavani, vai painaako minua kärsivän ihmiskunnan oikeutetut vaatimukset saada minut sille uhrautumaan. Olen kuullut sanottavan, että onnellisin mies on se, joka on toimelijain. Minä en voi tulla onnellisemmaksi – miksi en siis ole tyytyväinen? Ja minä sären pääni tuumiessani tätä luonnon ja kulttuurin ristiriitaisuutta enkä kykene ratkaisemaan, olenko minä rakkauteni kautta joutunut sen edistyksen pettäjäksi, jolle olin elämäni pyhittänyt. En tiedä, sano sinä minulle, olenko vaan rakastunut narri vai olenko kaikkia muita ylevämpi.” ''Karl A. Tavaststjerna.'' '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=218150&conversationId=1&action=entryPage ''Päivälehti'' 17.12.1890]. [[Luokka:K. A. Tavaststjerna]] [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] 132 251 2005-07-15T10:27:03Z 217.71.151.208 == Nurmeksen kauppalan perustaminen == '''Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 26/1876 sivut 2 ja 3.''' (Ylösluettava Saarnastuolista.) '''Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus,''' '''kauppalan perustamisesta Mikonniemi nimiselle itäpuolella Nurmeksen pitäjän kirkonkylää olevalle niemelle.''' Annettu Helsingissä, 5 p:nä Joulukuuta 1876. '''Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias Puolanmaan Tsaari, sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.''' Teemme tiettäväksi: että Me Suomen Senaatimme Talous-Osaston alamaisesta esityksestä ja katsoen myöskin silloin virkaa tekevän Kenraalikuvernöörin kehoitukseen, olemme nähneet hyväksi armossa sallia että Mikonniemi nimiselle, itäpuolella Nurmeksen pitäjän kirkkoa olevalle niemelle perustettakoon kauppala ja sitä tarkoitusta varten perintötilat N:o 13, 14 ja 15 Nurmeksen kirkonkylässä Keisarillisen asetuksen mukaan 12 p:ltä Joulukuuta 1864 kruunun varaksi luovutettakoon ja laskettakoon tulevan kauppalan alaiseksi, joka lainkäytännön suhteen on kuuluva paikkakunnan kihlakunnanoikeuden sekä hallitushoidollisessa suhteessa Kuopion läänin Kuvernöörin ja paikkakunnan kruununpalvelijain alle. Tulevaan kauppalaan, jonka nimenä on oleva Nurmes, saavat hyvämaineiset henkilöt, jotka säädetyssä järjestyksessä itselleen ovat siihen hankkineet Kuvernöörin kirjallisen lupakirjan, määrättyä vuotuista maksoa vastaan kruunulle, asettua ja siinä harjoittaa kauppa- tahi tehdasliikettä taikka varustaa laivoja, niinkuin myös jokainen hyvämaineinen käsityöläinen siellä asumaan ruvetkoon ja voimassa olevain asetusten mukaan elinkeinoa harjoittakoon; ja on jokaiselle, joka asianmukaisella luvalla asettuu kauppalaan, sallittu sille määrätystä maasta lunastaa itselleen tarpeellista tonttipaikkaa niillä ehdoilla, joista Kuvernöörin maan jaon jälkeen tontteihin, toreihin ja katuihin y. m. sisään lähetetyn ja hyväksytyn rakennussuunnitelman mukaan tulee tarkemmin määrätä. Sielunhoidon ja kirkkokurin suhteen pitää kauppalan kuulua Nurmeksen kirkkoherrakuntaan ja on sillä oleva oikeus käyttää tämän emäkirkoa ja sikäläiseltä papistolta nauttia papillista apua kohtuullista palkintoa vastaan ja tulee kauppalalla myöskin olemaan yhteinen kunnallishallitus ja vaivaishoito Nurmeksen pitäjän kanssa. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 5 p:nä Joulukuuta 1876. '''Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaatinsa:''' J. M. NORDENSTAM. TH. THILÉN. H. MOLANDER. A. MECHELIN. W. ZILLIACUS. E. af FORSELLES. K. FURUHIELM. OSCAR NORRMÉN. ALBERT NYKOPP. Julius Forssman. 133 585 2006-06-13T14:33:45Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ojan Paavo |alaotsikko=Mukaama *). (Ruottin kielestä). |osa= |tekijä=Erik Alexander Ingman |huomiot= }} : Iso-vahva oli Ojan Paavo : Hämehesä, poika parvin paras, : Jäykkä niinkuin kuusikoinen kangas, : Vilkas, voimakas ja rohkiakin : Niin kuin tuulen tupru toimesahan. : Petäjiä juurineen hän kaato, : Kontiolta käsin kuristeli, : Hevosia heitti aitoin yli, : Suuri suiset miehet sukkelasti : Kahilana sormin sujutteli. – : Käräjisä kerran, kartanolla, : Parahitten miesten pakinoilla, : Seiso oivallinen Ojan Paavo, : Niinkuin petäjäinen pensikosa. : Siinä nosti äänensä ja haasti: : Jospa oisi' tällä tanterella : Vaimon tehtyä ja imenyttä, : Joka voisi' mua muutamaksi : Silmän räpäykseksikähän saaha' : Tällä paikallani pysymähän; : Niin se saisi' minun oiva maani, : Saisi paljot hopiani heti, : Saisi karjaniki kaunihimman : Omaksensa aivan anomata'; : Omaksensa ottakohon myöski : Minun, ruumiineni, sieluneni – : Niin se ongiskeli Ojan Paavo; : Mutta kylän poijat pelkäsivät, : Olit vaiti voimakkahan läsnä, : Eikä käyvä' käsiks' kestäneet. : Imehellen kyllä kattelivat, : Salarakkauvesta sairahina, : Kylän neijot nuorta sankaria, : Sillä Paavo, pulska poika, seiso : Niin kuin petäjäinen pensikosa. : Hänen silmänsä ne kiiltelivät : Niin kuin tähti pari taivahalla, : Muoto hällä kaunis niin kuin päivä; : Olkapäillä hiukset aaltoilivat : Kymen karvoin joka kalliolle : Päivän paistehelle valahtaapi. : Mutta joukostansa, astui Anna; : Kaunihin ja siistin neitosista, : Ihana kuin kesän aamu-rusko: : Paavon kaulan kohta hempiöillä : Kierti, kaunis, käsivarsillansa, : Paino rinnat hänen rintahansa, : Poskensakki poskipäihin paino. : Sitten viskutellen viserteli: : Pelasta nyt ittiäsi, vahva! – : Mutta eipä voinut Iso-vahva, : Eikä päässyt päkähtämään luonnan: : Horjuin, tunnusti hän Tyttärelle: : Anna! Anna! sinä vedon voitit! : Ota' omaksesi oiva maani! : Omaksesi hopiani kaikki! : Ota minun kaunis karjaniki! : Ota omaksesi minä myöskin, : Ruumiineni, sieluneni, ratki! – : *) Idyll och Epigram af Runeberg; 27. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=116681&conversationId=4&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 25.12.1830]. [[Luokka:Erik Alexander Ingman]] [[Luokka:Runot]] 134 254 2005-08-15T13:32:25Z 128.214.198.11 == Helsingin kaupungin palkkasoutajain taksa ja järjestyssäännöt. == Maistraatin vahvistamat heinäkuun 16 päivänä 1881. '''1:ksi.''' Kuljetuspalkkaa kahdella aikuisella henkilöllä miehitetystä veneestä maksetaan: '''A. Kauppatorin viereisestä venesatamasta.''' Katajanokalle, Blekholman saarille, Ulriikkaporin veistämöön ja Saunakadun laiturille sekä Pohjoissataman rantasiltaan, 1-4 henkilöltä '''1:-''' sekä jokaiselta lisäksi olevalta henkilöltä '''-:25''' Viaporiin, Siltasaarille, Kaisaniemeen, Töölönlahden viereisiin huviloihin, Sörnäsiin ja välillä oleviin huviloihin, Verkkoihin, Plättiin, Knihtiin, Sumppariin, Sinivuorenmaalle, Korkeasaareen, Hylkysaareen, Palosaareen ja Uunisaarille sekä Pohjois- ja ulkosatamassa sijaitseviin aluksiin, 1-4 henkilöltä '''1:60''' sekä jokaiselta lisäksi olevalta henkilöltä '''-:40''' Turholmaan, Holmvikiin, Stansvikiin, Busholmaan, Saukkoon, Munkkisaareen, Hernesaareen, Santaholmaan, Punavuorelle ja Hietalahteen, 1-4 henkilöltä '''2:-''' sekä jokaiselta lisäksi olevalta henkilöltä '''-:50''' Gumtähteen, Vanhaankaupunkiin ynnä Hertonäsin tällä puolen oleviin huviloihin, Tammelundiin, Degeröhön (sisäväylää), Kulosaarelle, Majakkasaarelle, Santahaminaan, Ruoholahden hautausmaille, Merholmaan, Pässisaarille ja Lapinlahteen, 1-4 henkilöltä '''2:40''' sekä jokaiselta lisäksi olevalta henkilöltä '''-:60''' Rönnskäriin ja Drumsön itärantaan, Hietaniemeen, Lapinlahden hautausmaalle, Taivallahteen, Rajasaareen, Humallahteen ja Seurasaareen, 1-4 henkilöltä '''3:20''' sekä jokaiselta lisäksi olevalta henkilöltä '''-:80''' Jollakseen, Villingeen, Drumsöhön, paitsi itärantaan, Löföhön, Granöhön, Hagalundiin, Otnäsiin, Huopalahteen, Munkkiniemeen, Meilahteen ja Melköhön, 1-4 henkilöltä '''4:-''' sekä jokaiselta lisäksi olevalta henkilöltä '''1:-''' '''B. Hietalahden satamasta.''' Busholmaan, Saukkoon, Santaholmaan, Hernesaareen, Merholmaan ja Pässisaarille, 1-4 henkilöltä '''1:-''' sekä jokaiselta lisäksi olevalta henkilöltä '''-:25''' Drumsön itärantaan sekä Lapinlahteen, Taivallahteen, Humallahteen, Rajasaareen ja Seurasaareen, 1-4 henkilöltä '''1:60''' sekä jokaiselta lisäksi olevalta henkilöltä '''-:40''' Drumsöhön, paitsi saaren itärantaan, sekä Rönnskäriin, Melköhön, Hagalundiin, Otnäsiin, Munkkiniemeen, Huopalahteen, Meilahteen, Löföhön, Granöhön ja Svartöhön, 1-4 henkilöltä '''2:-''' sekä jokaiselta lisäksi olevalta henkilöltä '''-:50''' '''C. Kaisaniemestä.''' Töölönlahden viereisiin huviloihin ja Siltasaarelle, 1-4 henkilöltä '''-:80''' sekä jokaiselta lisäksi olevalta henkilöltä '''-:20''' '''2:ksi.''' Paluumatkalta, jolle lähdetään puolen tunnin kuluttua perille saapumisesta, maksetaan puoli kuljetuspalkkaa, mutta ei odotusrahaa. '''3:ksi.''' Aikuisen henkilön seurassa olevain kymmentä vuotta nuorempain lasten puolesta maksetaan puolet taksasta mainitusta määrästä. '''4:ksi.''' Tilatessa vene määräajaksi, vähintään kolmeksi ja enintään kahdeksitoista tunniksi, suoritetaan vuokraa markka tunnilta niin kauan kuin soutua tahi purjehdusta kestää, sekä odotuksesta tilausaikana 75 penniä tunnilta, ja maksetaan täydeltä tunnilta, vaikka venettä olisi lyhempi aika käytetty. Jos veneenkuljettaja tilataan noutamaan joku kaupungin satamain ulkopuolella sijaitsevasta paikasta, saakoon, paitsi täyttä maksua paluumatkalta, myös saman maksun matkalta mainittuun paikkaan, ellei paluumatkaa kaupunkiin aloteta puolen tunnin kuluessa siitä kellonlyömästä, joksi vene on tilattu, jossa tapauksessa noutopaikalle menosta maksetaan ainoastaan puoli kuljetuspalkkaa. Jos venetttä halutaan pitemmäksi ajaksi kuin tässä on mainittu, tehtäköön siitä eri sopimus. '''5:ksi.''' Odotuksesta, kun venettä ei ole tilattu määräajaksi, maksetaan 75 penniä tunnilta, jos odotusaika on puolta tuntia pitempi, mutta 2:ksi kohdan mukaan ei ensimäiseltä puolelta tunnilta makseta odotusrahaa; ja olkoon veneenkuljettaja ehdottomasti velvollinen odottamaan ainakin kuusi tuntia. '''6:ksi.''' Kukin vene pitää olla miehitetty kahdella aikuisella henkilöllä, joista ainakin toisen tulee olla mies; mutta jos useampia soutajia halutaan, tehtäköön siitä samoinkuin korvauksestakin eri sopimus veneenkuljettajan kanssa. '''7:ksi.''' Veneenkuljettaja älköön vasten jonkin matkustajan tahtoa käyttäkö purjeita. '''8:ksi.''' Kun henkilö tahi seura haluaa suorittaa täyden maksun taksan mukaan, on veneenkuljettaja velvollinen kohta, olematta oikeutettu useampia matkustajia odottamaan, irroittamaan veneen ja lähtemään matkaan. '''9:ksi.''' Veneenkuljettajat ottaa maistraatti vuoden purjehduskaudeksi kerrallaan, ja ovat he lähinnä satamakapteenin alaiset, joka 2 markan 50 pennin maksusta antaa heille kappaleen tätä taksaa ja läkkilevystä tehdyn laatan, jossa mainitaan veneen numero sekä henkilömäärä, minkä vene satamakapteenin harkinnan mukaan enintään voi kantaa; ja pitää veneenkuljettajan aina olla varustettuna taksalla sekä vaadittaessa näyttää se, niin myös pitää laatta kiinnitettynä määrättyyn näkyvään paikkaan veneessä; ja on veneenkuljettajan kielletty vastaanottamasta useampia henkilöjä kuin vene laatan mukaan voi kantaa. '''10:ksi.''' Kovassa myrskyssä ei soutaja ole velvollinen lähtemään matkaan, mutta ei muutoin saa kieltäytyä pyydettäessä palvelemasta yleisöä soudulla, purjehduksella tahi odotuksella. Jos tässä kohden erimielisyyttä syntyy soutajan ja häntä tarvitsevan välillä, ratkaisee satamakapteeni riidan. '''11:ksi.''' Veneenkuljettaja älköön vaatiko enempää vuokraa eikä odotusrahoja kuin tässä taksassa mainitaan. '''12:ksi.''' Jos soutaja rikkoo tässä taksassa olevia järjestyssääntöjä tahi muutoin käyttäytyy yleisöä kohtaan sopimattomasti, vetäköön sakkoa viidestä viiteenkymmeneen markkaan, joka sakko jaetaan ja maksuvarain puutteessa sovitetaan niinkuin uhkasakosta laissa ja yleisissä asetuksissa on säädetty. '''13:ksi.''' Näiden järjestyssääntöjen rikkomista koskevat asiat käsittelee kaupungin poliisikamari (nyttemmin maistraatti), joka jos syytä siihen on, kieltäköön soutajaa purjehduskauden kuluessa enää harjoittamasta ammattiaan. '''Lisäys.''' Sattuneesta syystä on maistraatti heinäkuun 9 päivänä 1892 harkinnut kohtuulliseksi vahvistaa sellaisen lisäyksen Helsingin palkkasoutajille nykyään voimassa oleviin heinäkuun 16 päivänä 1881 vahvistettuihin järjestyssääntöihin, ''että soutajain pitää odottaa tilausta siinä järjestyksessä kuin he saapuvat maihinnousupaikalle, ollen yleisöllä kuitenkin valta käyttää sitä palkkasoutajaa, jota haluaa.'' 135 255 2004-05-11T20:17:11Z 81.197.10.131 Lisätty PARIISIN RAUHANSOPIMUS 1947 SopS n:o 20/1947 Asetus Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Yhdistyneen Kuningaskunnan, Austraalian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tsekkoslovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, Uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan välisen rauhansopimuksen voimaansaattamisesta. Sitten kuin Eduskunta on antanut suostumuksensa Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Austraalian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tsekkoslovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, Uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan välisen rauhansopimuksen tekemiseen ja sopimus on allekirjoitettu Pariisissa 10 päivänä helmikuuta 1947 sekä sen voimaansaattamisen edellytykset täyttyneet 15 päivänä syyskuuta 1947 ja sen säännökset, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, on saatettu voimaan 18 päivänä huhtikuuta 1947 annetulla lailla, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sopimus on voimassa, niinkuin siitä on sovittu. Tämän johdosta ovat 19 päivänä syyskuuta 1944 tehdyn välirauhansopimuksen määräykset lakanneet olemasta voimassa. Helsingissä 16 päivänä syyskuuta 1947. SopS n:o 19/1947 Laki Laki Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Yhdistyneen Kuningaskunnan, Austraalian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tsekkoslovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, Uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan välisen rauhansopimuksen hyväksymisestä. Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään: Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan, Austraalian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tsekkoslovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, Uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan välisen rauhansopimuksen, jonka sanamuoto on esitetty Suomelle 16 päivänä tammikuuta 1947, säännökset olkoot, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa, niinkuin niistä on sovittu. Mainittujen säännösten toimeenpanemiseksi ja soveltamiseksi tarvittavat määräykset annetaan, mikäli ne eivät kuulu lainsäädännön alaan, asetuksella. Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 1947. *********** Lähde: http://www.finlex.fi/sopimukset/index.html PARIISIN RAUHANSOPIMUS 10.02.1947 Rauhansopimus Suomen kanssa. Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta, Australia, Valko-Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta, Kanada, Tsekkoslovakia, Intia, Uusi-Seelanti, Ukrainan Sosialistinen Neuvostotasavalta ja Etelä-Afrikan Unioni, valtioina, jotka ovat sodassa Suomen kanssa ja jotka huomattavin sotavoimin aktiivisesti osallistuivat sotaan eurooppalaisia vihollisvaltoja vastaan, ja joista jäljempänä käytetään nimitystä "Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat", toiselta puolen, ja Suomi toiselta puolen; katsoen siihen, että Suomi, tultuaan Hitlerin Saksan liittolaiseksi ja osallistuttuaan sen rinnalla sotaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa, Yhdistynyttä Kuningaskuntaa ja muita Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, on osaltaan vastuussa tästä sodasta; ottaen kuitenkin huomioon, että Suomi 4 päivänä syyskuuta 1944 täysin keskeytti sotatoimet Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoa vastaan, irtautui sodasta Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, katkaisi suhteensa Saksaan ja sen satelliitteihin ja että se, solmittuaan 19 päivänä syyskuuta 1944 aselevon Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton ja Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitusten kanssa, jotka toimivat Suomen kanssa sodassa olevien Yhdistyneiden Kansakuntien puolesta, on lojaalisti täyttänyt välirauhansopimuksen ehdot; ja ottaen huomioon, että Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat sekä Suomi ovat halukkaita solmimaan keskenään rauhansopimuksen, joka oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaisesti ratkaisee ne kysymykset, jotka edellämainittujen tapahtumien seurauksena vielä ovat jääneet avoimiksi, ja joka muodostaa perustan ystävällisille suhteille niiden välillä tehden siten mahdolliseksi Liittoutuneille ja Liittyneille Valloille tukea Suomen anomusta päästä Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi ja niinikään liittyä jokaiseen Yhdistyneiden Kansakuntien turvin solmittuun yleissopimukseen; ovat tämän vuoksi päättäneet julistaa sotatilan lakanneeksi ja tässä tarkoituksessa tehdä tämän rauhansopimuksen sekä ovat tämän mukaisesti nimittäneet allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat, jotka, esitettyään, oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavista määräyksistä: I OSA. Alueelliset määräykset. 1 artikla. Suomen rajat ovat, kuten tähän sopimukseen liittyvästä kartasta (liite I) käy ilmi, samat kuin 1 päivänä tammikuuta 1941, kuitenkin seuraavassa artiklassa määrätyin muutoksin. 2 artikla. Syyskuun 19 päivänä 1944 tehdyn välirauhansopimuksen mukaisesti Suomi vahvistaa palauttaneensa Petsamon (Petshengan) alueen Neuvostoliitolle, jonka alueen Neuvostovaltio vapaaehtoisesti luovutti Suomelle 14 päivänä lokakuuta 1920 ja 12 päivänä maaliskuuta 1940 tehdyissä rauhansopimuksissa. Petsamon (Petshengan) alueen rajat käyvät ilmi tähän sopimukseen liittyvästä kartasta (liite I). II OSA. Poliittiset määräykset. I luku. 3 artikla. Välirauhansopimuksen mukaisesti saatetaan Neuvostoliiton ja Suomen välillä Moskovassa 12 päivänä maaliskuuta 1940 tehty rauhansopimus jälleen voimaan, kuitenkin niin, että mainitun sopimuksen 4, 5 ja 6 artiklat korvataan tämän sopimuksen 2 ja 4 artikloilla. 4 artikla. 1. Välirauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliitto vahvistaa luopuneensa Hangon niemimaan vuokraoikeudesta, mikä sille myönnettiin Neuvostoliiton ja Suomen välillä 12 päivänä maaliskuuta 1940 tehdyssä rauhansopimuksessa, ja Suomi puolestaan vahvistaa myöntäneensä Neuvostoliitolle 50 vuoden vuokrasopimuksella sekä Neuvostoliiton suoritettavaa 5 miljoonan Suomen markan vuotuista vuokramaksua vastaan maa- ja vesialueiden käytön ja hallinnan Neuvostoliiton laivastotukikohdan perustamiseksi Porkkalan niemimaan alueelle, mitkä alueet ilmenevät tähän sopimukseen liittyvästä kartasta (liite I). 2. Suomi vahvistaa taanneensa Neuvostoliitolle välirauhansopimuksen mukaisesti Neuvostoliitosta lähetettäviä henkilö- ja tavarakuljetuksia varten tarpeelliset kulkuyhteydet rautateitse, vesiteitse, maanteitse ja ilmateitse Porkkalan niemimaan laivastotukikohtaan sekä myöntäneensä Neuvostoliitolle oikeuden esteettömästi käyttää kaikenlaisia tiedoitusyhteyksiä Neuvostoliiton ja Porkkalan niemimaan vuokra-alueen välillä. 5 artikla. Ahvenanmaan saaret jäävät demilitarisoiduiksi nykyisin vallitsevan tilanteen mukaisesti. II luku. 6 artikla. Suomen on ryhdyttävä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen kaikille Suomen oikeudenkäyttöpiirissä oleville henkilöille rotuun, sukupuoleen, kieleen tai uskontoon katsomatta oikeuden nauttia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, joihin sisältyvät sananvapaus, paino- ja julkaisuvapaus, uskonnonvapaus, vapaus poliittisiin mielipiteisiin sekä kokoontumisvapaus. 7 artikla. Suomi, joka on välirauhansopimuksen mukaisesti ryhtynyt toimenpiteisiin vapauttaakseen kansalaisuuteen ja kansallisuuteen katsomatta kaikki henkilöt, joita on pidetty vangittuina Yhdistyneiden Kansakuntien hyväksi suorittamansa toiminnan tai Yhdistyneitä Kansakuntia kohtaan osoittamansa myötätunnon taikka rodullisen syntyperänsä takia, sekä kumoamaan diskriminatoorisen lainsäädännön ja siitä johtuvat rajoitukset, sitoutuu saattamaan nämä toimenpiteet päätökseen ja olemaan vastaisuudessa ryhtymättä toimenpiteisiin tai saattamatta voimaan lakeja, jotka olisivat ristiriidassa tässä artiklassa mainittujen tarkoitusperien kanssa. 8 artikla. Suomi, joka välirauhansopimuksen mukaisesti on ryhtynyt toimenpiteisiin hajoittaakseen kaikki Suomen alueella toimivat fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt sekä muut järjestöt, jotka harjoittavat Neuvostoliitolle tai muille Yhdistyneille Kansakunnille vihamielistä propagandaa, sitoutuu olemaan vastaisuudessa sallimatta senluontoisten järjestöjen olemassaoloa ja toimintaa, joiden tarkoituksena on kieltää kansalta sen demokraattiset oikeudet. 9 artikla. 1. Suomi ryhtyy kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin taatakseen, että pidätetään ja luovutetaan tuomittaviksi: a) henkilöt, joita syytetään sotarikosten sekä rauhaa ja ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten suorittamisesta, niihin käskemisestä tai niihin osallistumisesta; b) Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen kansalaiset, joita syytetään siitä, että he ovat rikkoneet maansa lakeja syyllistymällä maanpetokseen tai yhteistyöhön vihollisen kanssa sodan aikana. 2. Suomen on asianomaisen Yhdistyneisiin Kansakuntiin kuuluvan hallituksen pyynnöstä myös asetettava todistajina käytettäviksi Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevat henkilöt, joiden todistus on tarpeen oikeudenkäynnissä tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa mainittuja henkilöitä vastaan. 3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa olevien määräysten soveltamista koskevat erimielisyydet on asianomaisen hallituksen alistettava Neuvostoliiton ja Yhdistyneen Kuningaskunnan Helsingissä olevien diplomaattisten edustustojen päälliköille, jotka sopivat syntyneiden vaikeuksien selvittämisestä. III luku. 10 artikla. Suomi sitoutuu tunnustamaan Italian, Romanian, Bulgarian ja Unkarin kanssa tehtyjen rauhansopimusten sekä niiden muiden sopimusten ja järjestelyjen täyden sitovuuden, joista Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat ovat sopineet tai sopivat Itävaltaan, Saksaan ja Japaniin nähden rauhan palauttamiseksi. 11 artikla. Suomi sitoutuu hyväksymään kaikki järjestelyt, joista on sovittu tai joista voidaan sopia Kansainliiton ja Pysyvän Kansainvälisen Tuomioistuimen toiminnan lopettamiseksi. 12 artikla. 1. Kukin Liittoutunut ja Liittynyt Valta ilmoittaa Suomelle kuuden kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta, mitkä Suomen kanssa ennen sotaa tehdyt kahdenkeskiset sopimukset se haluaa pitää voimassa tai saattaa uudelleen voimaan. Määräykset, jotka eivät ole sopusoinnussa tämän sopimuksen kanssa, on kuitenkin poistettava edellämainituista sopimuksista. 2. Kaikki sellaiset sopimukset, joista ilmoitus täten on tehty, on rekisteröitävä Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristössä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti. 3. Kaikki sellaiset sopimukset, joista ei ole täten ilmoitettu, on katsottava kumoutuneiksi. III OSA. Maavoimia, sotalaivastoa ja ilmavoimia koskevat määräykset. 13 artikla. Maa-, meri- ja ilma-aseistus ja linnoitukset on tarkoin rajoitettava sisäistä luonnetta olevien tehtävien suorittamiseen ja rajojen paikalliseen puolustamiseen. Edelläolevan mukaisesti Suomi ei ole oikeutettu pitämään suurempia aseellisia voimia kuin: a) maavoimat, mukaanlukien rajavartiojoukot ja ilmatorjuntatykistön, kokonaisvahvuudeltaan 34,400 miestä; b) sotalaivaston, jonka miehistövahvuus on 4,500 ja kokonaistonnisto 10,000 tonnia; c) ilmavoimat, mukaanlukien laivaston ilmavoimat ja reservilentokoneet, joiden kokonaisvahvuus on 60 lentokonetta ja 3,000 miestä. Suomi älköön pitäkö tai hankkiko lentokoneita, jotka ovat suunnitellut ensisijassa pommituskoneiksi sisäpuolisin pomminkuljetuslaittein. Näihin vahvuuksiin sisältyvät kussakin tapauksessa taistelu-, huolto- ja johtohenkilöstö. 14 artikla. Suomen maavoimien, sotalaivaston ja ilmavoimien henkilöstö, joka ylittää 13 artiklan sallimat vastaavat vahvuudet, on vapautettava palveluksesta kuuden kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta. 15 artikla. Suomen maavoimiin, sotalaivastoon tai ilmavoimiin kuulumattomat henkilöt älkööt saako minkäänlaista liitteessä II määriteltyä maa-, sotalaivasto- taikka ilmasotakoulutusta. 16 artikla. 1. Tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen Suomi kutsutaan liittymään Euroopan vesistöjen miinanraivausta hoitavan kansainvälisen järjestön Barentsinmeren, Itämeren ja Mustanmeren vyöhykkeen komissioon, ja on Suomen pidettävä miinanraivauskalustonsa kokonaisuudessaan miinanraivausta hoitavan keskuskomission käytettävissä sen sodanjälkeisen miinanraivausmääräajan päättymiseen saakka, jonka keskuskomissio vahvistaa. 2. Tämän sodanjälkeisen miinanraivauksen aikana Suomi voi, yli 13 artiklassa sallitun tonniston, pitää ylimääräisiä laivastoyksikköjä, joita käytetään yksinomaan miinanraivaukseen. Kahden kuukauden kuluessa mainitun määräajan päättymisestä on ne alukset, jotka muut vallat ovat lainanneet Suomen laivastolle, palautettava näille valloille, ja muut lisäyksiköt riisuttava aseista ja muunnettava siviilikäyttöisiksi. 3. Suomi oikeutetaan myös miinanraivausta varten ottamaan palvelukseen 1,500 upseeria ja miestä 13 artiklan sallimien vahvuuksien lisäksi. Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun Suomen laivasto on päättänyt miinanraivauksen, on ylimääräinen henkilöstö vapautettava palveluksesta taikka sisällytettävä sanotun artiklan sallimiin vahvuuksiin. 17 artikla. Suomi älköön pitäkö, valmistako tai kokeilko mitään atomiasetta, minkäänlaisia omalla käyttövoimallaan kulkevia taikka ohjattavia ammuksia tai sellaisia laitteita, jotka liittyvät niiden laukaisemiseen (paitsi sellaisia torpeedoja ja torpeedojen laukaisemislaitteita, jotka kuuluvat tämän sopimuksen sallimien sota-alusten tavanomaiseen aseistukseen), kosketuksetta räjähtäviä herkkyysmekanismin avulla sytytettäviä merimiinoja tai torpeedoja, miehitettäviä torpeedoja, sukellusveneitä taikka muita veden alla kulkevia aluksia, moottoritorpeedoveneitä tai erikoistyyppisiä rynnäkköaluksia. 18 artikla. Suomi älköön itselleen pidättäkö, valmistako tai muuten hankkiko sotamateriaalia tahi ylläpitäkö tuotantokoneistoa sotamateriaalin valmistamiseksi yli sen, mikä on tarpeen tämän sopimuksen 13 artiklassa sallittujen puolustusvoimien ylläpitämiseen. 19 artikla. 1. Liittolaisilta peräisin olevan sotamateriaalin liikamäärä on asetettava asianomaisen Liittolaisvallan käyttöön sen antamien ohjeiden mukaisesti. Suomalaisen sotamateriaalin liikamäärä on asetettava Neuvostoliiton ja Yhdistyneen Kuningaskunnan hallitusten käyttöön. Suomi luopukoon kaikista oikeuksistaan tähän materiaaliin. 2. Saksalaista alkuperää tai mallia olevan sotamateriaalin liikamäärä, jota ei tarvita tässä sopimuksessa sallittuja puolustusvoimia varten, on asetettava edellämainittujen kahden hallituksen käyttöön. Suomi älköön hankkiko tai valmistako saksalaista alkuperää tahi mallia olevaa sotamateriaalia taikka ottako palvelukseensa tai kouluttako teknikoiksi, sotilas- ja siviili-ilmailuhenkilökunta mukaanlukien, henkilöitä, jotka ovat tahi ovat olleet Saksan kansalaisia. 3. Tämän artiklan kohdissa 1 ja 2 mainitun sotamateriaalin liikamäärä on luovutettava tai tuhottava vuoden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta. 4. Tässä sopimuksessa tarkoitettu sotamateriaali on määritelty ja lueteltu liitteessä III. 20 artikla. Suomi sitoutuu täydelliseen yhteistoimintaan Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen kanssa turvatakseen sen, ettei Saksa kykenisi ryhtymään Saksan alueen ulkopuolella toimenpiteisiin, jotka tähtäävät sen jälleenvarustautumiseen. 21 artikla. Suomi älköön hankkiko tai valmistako siviililentokoneita, jotka ovat saksalaista tai japanilaista mallia tahi joissa on saksalaista tai japanilaista valmistetta tahi mallia olevia suurempia koottuja osia. 22 artikla. Tämän sopimuksen kaikki sotilas-, sotalaivasto- ja ilmailumääräykset jäävät voimaan, kunnes ne on joko kokonaan tai osaksi muutettu Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen sekä Suomen välisellä sopimuksella tai, senjälkeen kun Suomi on tullut Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi, turvallisuusneuvoston ja Suomen välisellä sopimuksella. IV OSA. Sotakorvaus ja palautus. 23 artikla. 1. Suomen on korvattava Neuvostoliitolle sotatoimilla ja Neuvostoliiton alueen miehityksellä Neuvostoliitolle aiheuttamansa vahingot; kuitenkin ottaen huomioon, että Suomi ei ole ainoastaan luopunut sodasta Yhdistyneitä Kansakuntia vastaan, vaan on myös julistanut sodan Saksalle ja auttanut sotavoimillaan saksalaisten joukkojen karkoittamista Suomesta, osapuolet sopivat siitä, että Suomi ei korvaa yllämainittuja vahinkoja kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan osittain, nimittäin 300 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla, joka summa on suoritettava tavaroissa (puutavaratuotteina, paperina, selluloosana, meri- ja jokialuksina, erilaisina koneina ja muina tavaroina) kahdeksan vuoden kuluessa 19 päivästä syyskuuta 1944 lukien. 2. Tässä artiklassa määrätyn suorituksen laskemisen perusteena on Yhdysvaltain dollarin välirauhansopimuksen allekirjoittamispäivän kulta-arvo, s.o. 35 dollaria kultaunssilta. 24 artikla. Suomi sitoutuu, mikäli se ei ole vielä niin tehnyt, Neuvostoliiton hallituksen osoittamissa määräajoissa palauttamaan Neuvostoliitolle täysin hyvässä kunnossa kaikki sodan aikana Neuvostoliiton alueelta viedyt valtiolle, yleisille tai osuustoiminnallisille järjestöille, yrityksille tai laitoksille taikka yksityisille kansalaisille kuuluvat arvoesineet ja tavarat, kuten tehtaiden ja teollisuuslaitosten varusteet, veturit, liikkuvan rautatiekaluston, traktorit, moottoriajoneuvot, historialliset muistomerkit, museoarvoesineet ja kaiken muun omaisuuden. V OSA. Taloudelliset määräykset. 25 artikla. 1. Mikäli Suomi ei vielä ole niin tehnyt, sen on saatettava jälleen voimaan Yhdistyneiden Kansakuntien ja niiden kansalaisten kaikki lailliset oikeudet ja edut Suomessa sellaisina, kuin ne olivat 22 päivänä kesäkuuta 1941, sekä palautettava Yhdistyneiden Kansakuntien ja niiden kansalaisten kaikki omaisuus sellaisena, kuin se nyt on. 2. Suomen hallitus sitoutuu palauttamaan kaiken tässä artiklassa tarkoitetun omaisuuden, oikeudet ja edut, vapaina kaikista rasituksista ja maksuista, jotka sota on voinut aiheuttaa, Suomen hallituksen asettamatta niiden palauttamisen yhteydessä suoritettavaksi minkäänlaisia maksuja. Suomen hallituksen on kumottava kaikki Yhdistyneiden Kansakuntien omaisuuteen 22 päivän kesäkuuta 1941 ja tämän sopimuksen voimaantulon välillä kohdistamansa toimenpiteet, mukaanlukien pakko-otot, takavarikoinnin tai valvontaan oton. Milloin omaisuutta ei ole palautettu kuuden kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta, on pyyntö siitä tehtävä Suomen viranomaisille kahdentoista kuukauden kuluessa sopimuksen voimaantulosta, paitsi milloin hakija voi osoittaa, että hän ei ole voinut jättää pyyntöään tämän määräajan kuluessa. 3. Suomen hallituksen on kumottava kaikenlaatuiset Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisten omaisuutta, oikeuksia ja etuja koskevat siirrot, milloin sellaiset siirrot ovat johtuneet akselivaltioiden hallitusten tai niiden elinten sodan aikana harjoittamasta väkivallasta tai pakosta. 4. a) Suomen hallitus on vastuussa siitä, että tämän artiklan 1 kohdan nojalla Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisille palautettu omaisuus entisöidään täysin hyvään kuntoon. Kun omaisuutta ei voida palauttaa tai kun Yhdistyneiden Kansakuntien kansalainen on sodan johdosta kärsinyt vahinkoa Suomessa olevaan omaisuuteen puuttumisen tai sen vahingoittumisen takia, saakoon hän Suomen hallitukselta Suomen markoissa korvauksen, jonka suuruus on kaksi kolmatta osaa siitä summasta, joka maksupäivänä on tarpeen samanlaisen omaisuuden ostamiseksi tai syntyneen vahingon korvaamiseksi. Missään tapauksessa Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisia älköön korvaukseen nähden kohdeltako vähemmän edullisesti kuin Suomen kansalaisia. b) Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaiset, jotka joko välittömästi tai välillisesti omistavat osuuksia yhteisöissä tai yhdistyksissä, joilla ei ole Yhdistyneiden Kansakuntien kansallisuutta tämän artiklan 8 a)-kohdan tarkoittamassa mielessä, mutta jotka ovat kärsineet menetyksen Suomessa olevaan omaisuuteen puuttumisen tai sen vahingoittumisen takia, saakoot korvausta edelläolevan a)-kohdan mukaisesti. Tämä korvaus on laskettava yhteisön tai yhdistyksen kärsimän menetyksen tai vahingon kokonaissumman perusteella ja on sen suuruuden oltava samassa suhteessa kärsittyyn kokonaismenetykseen tai -vahinkoon kuin mitä mainittujen kansalaisten omistama osuus on kysymyksessäolevan yhteisön tai yhdistyksen kokonaispääomaan. c) Korvaus on suoritettava vapaana kaikista maksuista, veroista tai muista rasituksista. Sitä on saatava käyttää vapaasti Suomessa, mutta on se Suomessa kulloinkin ehkä voimassaolevan ulkomaanvaluuttasäännöstelyn alainen. d) Suomen hallituksen on myönnettävä Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisille sama kohtelu kuin Suomen kansalaisillekin tarveaineiden jaossa heidän Suomessa olevan omaisuutensa korjaamista tai kuntoonsaattamista varten sekä ulkomaan valuutan myöntämisessä sellaisten tarveaineiden tuontia varten. e) Suomen hallituksen on edelläolevassa a)-kohdassa määrätyssä suhteessa suoritettava Yhdistyneiden Kansakuntien kansaslaisille hyvitystä Suomen markoissa heidän omaisuuteensa kohdistuneiden sodanaikaisten erikoistoimenpiteiden aiheuttamien menetyksien ja vahinkojen korvaamiseksi, jollaisia erikoistoimenpiteitä ei sovellettu suomalaiseen omaisuuteen. Tätä kohtaa ei sovelleta menetettyyn voittoon. 5. Suomen hallitus vastaa kaikista Suomessa suoritettavista kohtuullisista kuluista, jotka aiheutuvat vaatimusten toteamisesta, niihin luettuina menetysten ja vahinkojen arviointi. 6. Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaiset ja heidän omaisuutensa on vapautettava kaikista poikkeuksellisista veroista, maksuista ja rasituksista, jotka Suomen hallitus tai jokin Suomen viranomainen on määrännyt heidän Suomessa oleville pääomavaroilleen välirauhanteon ja tämän sopimuksen voimaantulon välisenä aikana ja joiden varsinaisena tarkoituksena on peittää sodasta aiheutuvia kuluja tai jollekin Yhdistyneelle Kansakunnalle maksettavia korvauksia. Maksut, jotka siten on maksettu, on suoritettava takaisin. 7. Kysymyksessäolevan omaisuuden omistaja ja Suomen hallitus voivat tehdä sopimuksia, jotka korvaavat tämän artiklan määräykset. 8. Tässä artiklassa käytettyinä merkitsevät: a) "Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaiset" henkilöitä, jotka tämän sopimuksen voimaantulopäivänä ovat jonkin Yhdistyneen Kansakunnan kansalaisia tai yhteisöjä tahi yhdistyksiä, jotka on muodostettu jonkin Yhdistyneen Kansakunnan lakien mukaan ennen tämän sopimuksen voimaantulopäivää, edellyttäen, että mainituilla henkilöillä, yhteisöillä tai yhdistyksillä oli tämä asema myös Suomen välirauhansopimuksen päivänä. Nimitykseen "Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaiset" sisältyvät myöskin kaikki henkilöt, yhteisöt tahi yhdistykset, joita Suomessa sodan aikana voimassaolleiden lakien mukaan on kohdeltu vihollisina. b) "Omistaja" Yhdistyneen Kansakunnan kansalaista, sen mukaan kuin edellä a)-kohdassa on määritelty, jolla on oikeus kysymyksessäolevaan omaisuuteen, ja myös omistajan seuraajaa, edellyttäen, että seuraaja on myös jonkin Yhdistyneen Kansakunnan kansalainen, sen mukaan kuin a)-kohdassa on määritelty. Jos seuraaja on ostanut omaisuuden vahingoittuneena, luovuttaja säilyttää oikeutensa tämän artiklan mukaiseen korvaukseen, tämän vaikuttamatta luovuttajan ja ostajan välisiin kotimaisen lain mukaisiin velvoituksiin. c) "Omaisuus" kaikkea irtainta tai kiinteää omaisuutta, olkoon se sitten aineellista tahi ei, siihen luettuna teollinen, kirjallinen ja taiteellinen omaisuus sekä kaikki ja kaikenlaiset omaisuuteen kohdistuvat oikeudet ja intressit. 26 artikla. Suomi tunnustaa, että Neuvostoliitolla on oikeus kaikkeen Suomessa olevaan saksalaiseen omaisuuteen, jonka Saksaa varten asetettu valvontaneuvosto on siirtänyt Neuvostoliitolle, ja sitoutuu ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin tällaisen omaisuuden luovuttamisen helpottamiseksi. 27 artikla. Suomen hallituksen ja Suomen kansalaisten oikeudet, kuin myös suomalaisten juriidisten henkilöiden oikeudet, jotka koskevat suomalaista omaisuutta tai muita suomalaisia varoja Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueella, on saatettava entiselleen tämän sopimuksen tultua voimaan, mikäli näitä oikeuksia on rajoitettu sen johdosta, että Suomi osallistui sotaan Saksan rinnalla. 28 artikla. 1. Tämän sopimuksen tultua voimaan Suomen ja Suomen kansalaisten Saksassa olevaa omaisuutta älköön enää käsiteltäkö vihollisomaisuutena, ja kaikki tällaiseen käsittelyyn perustuvat rajoitukset on poistettava. 2. Suomen tai Suomen kansalaisten identifioitavissa oleva, Saksan sotavoimien tai viranomaisten syyskuun 19 päivän 1944 jälkeen väkivalloin tai pakkotoimenpitein Suomesta Saksan alueelle viemä omaisuus voidaan palauttaa. 3. Saksan miehitysvallat päättävät menettelystä, jonka mukaan suomalaisen Saksassa olevan omaisuuden entiselleen saattaminen ja palauttaminen toteutetaan. 29 artikla. 1. Suomi luopuu kaikista ja kaikenlaatuisista Liittoutuneita ja Liittyneitä Valtoja vastaan Suomen hallituksen tai Suomen kansalaisten taholta esitettävistä vaatimuksista, jotka aiheutuvat suoranaisesti sodasta tai Euroopassa syyskuun 1 päivän 1939 jälkeen vallinneen sotatilan aiheuttamista toimenpiteistä, olipa Liittoutunut tai Liittynyt Valta silloin sodassa Suomen kanssa tahi ei, mukaanlukien: a) vaatimukset sellaisten menetysten ja vahinkojen johdosta, jotka ovat aiheutuneet Liittoutuneiden tai Liittyneiden Valtojen sotavoimien tahi viranomaisten toimista; b) vaatimukset, jotka johtuvat Liittoutuneiden tai Liittyneiden Valtojen sotavoimien tahi viranomaisten oleskelusta, sotatoimista tai teoista Suomen alueella; c) vaatimukset Liittoutuneiden tai Liittyneiden Valtojen merisotasaalisoikeuksien päätösten ja määräysten johdosta, Suomen tunnustaessa päteviksi ja velvoittaviksi kaikkien tällaisten merisotasaalisoikeuksien 1 päivänä syyskuuta 1939 tai senjälkeen antamat päätökset ja määräykset, jotka koskevat suomalaisia laivoja tai suomalaisia tavaroita tahi kustannusten maksamista; d) vaatimukset, jotka johtuvat sodankäyntioikeuksien harjoittamisesta tai aiotusta harjoittamisesta. 2. Tämän artiklan määräykset kumotkoot täysin ja lopullisesti kaikki tässä mainitun luontoiset vaatimukset, jotka tästä lukien raukeavat, olipa asiapuoli kuka tahansa. 3. Suomi luopuu niinikään kaikista tämän artiklan 1 kohdan luontoisista Suomen hallituksen tai Suomen kansalaisten taholta esitettävistä vaatimuksista jokaista Yhdistyneiden Kansakuntien maata kohtaan, jonka diplomaattiset suhteet Suomen kanssa olivat katkenneina sodan aikana ja joka oli yhteistoiminnassa Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen kanssa. 4. Suomen luopuminen vaatimuksista tämän artiklan 1 kohdan mukaan käsittää kaikki vaatimukset, jotka johtuvat jokaisen Liittoutuneen ja Liittyneen Vallan toimista suomalaisiin laivoihin nähden syyskuun 1 päivän 1939 ja tämän sopimuksen voimaantulopäivän välisenä aikana, sekä myös kaikki vaatimukset ja velat, jotka perustuvat nyt voimassaoleviin sotavankeja koskeviin yleissopimuksiin. 30 artikla. 1. Kunnes kauppasopimuksia eri Yhdistyneiden Kansakuntien ja Suomen välillä solmitaan, Suomen hallituksen on kahdeksantoista kuukauden aikana tämän sopimuksen voimaantulosta myönnettävä seuraava kohtelu jokaiselle Yhdistyneiden Kansakuntien maalle, joka vastavuoroisuuden perusteella tosiasiallisesti myöntää Suomelle vastaavissa tapauksissa vastaavan kohtelun: a) Kaikessa, mikä koskee viennin ja tuonnin yhteydessä kannettavia tulleja ja maksuja, tuontitavaroiden sisäistä verotusta sekä kaikissa näitä asioita koskevissa säännöksissä on Yhdistyneille Kansakunnille myönnettävä ehdoton suosituimmuuskohtelu. b) Kaikissa muissa suhteissa Suomi sitoutuu olemaan ryhtymättä minkäänlaiseen mielivaltaiseen syrjintään Yhdistyneiden Kansakuntien joltakin alueelta peräisin olevaan tai sinne menevään tavaraan nähden verrattuna jonkin muun Yhdistyneiden Kansakuntien maan alueelta tai jostakin muusta vieraasta maasta peräisin olevaan tahi sinne menevään samanlaiseen tavaraan. c) Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisille, mukaanlukien juriidiset henkilöt, on myönnettävä sisäinen ja suosituimmuuskohtelu kaikissa kauppaa, teollisuutta, laivaliikennettä ja muuta liiketoimintaa koskevissa asioissa Suomessa. Nämä määräykset eivät koske kaupallista lentoliikennettä. d) Suomi älköön myöntäkö millekään maalle yksin- tai diskriminatoorista oikeutta harjoittaa kansainvälistä kaupallista lentoliikennettä; Suomen on annettava kaikille Yhdistyneille Kansakunnille yhtäläinen mahdollisuus saada oikeudet harjoittaa kansainvälistä kaupallista lentoliikennettä Suomen alueella, mukaanlukien oikeus laskeutua maahan polttoaineen täydennystä ja korjauksia varten, ja, kyseen olleen kaupallisen ilmailun harjoittamisesta kansainvälisessä liikenteessä, Suomen on myönnettävä vastavuoroisesti ja epädiskriminatoorisesti kaikille Yhdistyneille Kansakunnille oikeus lentää yli Suomen alueen maahan laskeutumatta. Nämä määräykset älkööt vaikuttako Suomen kansallisen puolustuksen etuihin. 2. Suomen edellämainittuihin sitoumuksiin on katsottava sisältyvän ne poikkeukset, jotka tavanomaisesti sisältyvät Suomen ennen sotaa tekemiin kauppasopimuksiin; ja kunkin Yhdistyneen Kansakunnan myöntämää vastavuoroisuutta koskeviin määräyksiin on katsottava sisältyvän ne poikkeukset, jotka tavanomaisesti on otettu tämän maan kauppasopimuksiin. 31 artikla. 1. Kaikki erimielisyydet, jotka voivat johtua tämän sopimuksen 24 ja 25 artikloista sekä liitteistä IV, V ja VI osa B, on jätettävä sovintokomission ratkaistaviksi, johon kuuluu yhtä monta asianomaisen Yhdistyneen Kansakunnan hallituksen ja Suomen hallituksen määräämää jäsentä. Jollei sovintoon päästä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on jätetty sovintokomission ratkaistavaksi, kumpikin hallitus voi vaatia kolmannen jäsenen lisäämistä komissioon, ja elleivät hallitukset voi sopia tämän jäsenen valitsemisesta, kumpikin asiapuoli voi pyytää Yhdistyneiden Kansakuntien yleissihteeriä suorittamaan nimeämisen. 2. Komission jäsenten enemmistön päätös olkoon komission päätös ja osapuolet tunnustakoot sen lopulliseksi ja sitovaksi. 32 artikla. Tämän sopimuksen 24, 25 ja 30 artiklat sekä liite VI koskevat Liittoutuneita ja Liittyneitä Valtoja ja Ranskaa sekä jokaista Yhdistyneiden Kansakuntien maata, jonka diplomaattiset suhteet Suomen kanssa ovat olleet katkenneina sodan aikana. 33 artikla. Liitteiden IV, V ja VI määräykset, kuten muidenkin liitteiden määräykset, ovat voimassa tämän sopimuksen erottamattomina osina. VI OSA. Loppumääräykset. 34 artikla. 1. Aikana, joka ei ylitä 18 kuukautta alkaen tämän sopimuksen voimaantulosta, Neuvostoliiton ja Yhdistyneen Kuningaskunnan Helsingissä olevien diplomaattisten edustustojen päälliköt, jotka toimivat yhteisymmärryksessä keskenään, edustavat Liittoutuneita ja Liittyneitä Valtoja suhteissa Suomen hallitukseen kaikissa tämän sopimuksen täytäntöönpanoa ja tulkintaa koskevissa kysymyksissä. 2. Molemmat edustustopäälliköt antavat Suomen hallitukselle sellaista ohjausta sekä sellaisia teknillisiä neuvoja ja selvennyksiä, jotka saattavat olla välttämättömiä tämän sopimuksen hengen ja määräysten mukaisen nopean ja tehokkaan täytäntöönpanon turvaamiseksi. 3. Suomen hallitus antakoon sanotuille kahdelle edustustopäällikölle kaikki tarpeelliset tiedot ja kaiken avun, mitä he saattavat tarvita täyttäessään tämän sopimuksen mukaan heille uskotut tehtävät. 35 artikla. 1. Ellei muunlaista menettelytapaa ole tämän sopimuksen jossakin artiklassa nimenomaan varattu, tämän sopimuksen tulkinnasta tai täytäntöönpanosta johtuvat erimielisyydet, joita ei ole ratkaistu välittömin diplomaattisin neuvotteluin, siirrettäköön 34 artiklan mukaisesti toimivien kahden edustustopäällikön käsiteltäviksi, kuitenkin niin, että tässä tapauksessa sanotun artiklan määräaika ei rajoita edustustopäällikköjen toimintaa. Kaikki tällaiset erimielisyydet, joita he eivät ole ratkaisseet kahden kuukauden kuluessa, siirrettäköön, elleivät osapuolet keskenänsä sovi muusta sovittelumenettelystä, jommankumman osapuolen pyynnöstä komission ratkaistaviksi, jonka muodostaa kummankin osapuolen edustaja ja kolmas jäsen, jonka molemmat osapuolet keskinäisellä sopimuksella valitsevat kolmannen maan kansalaisista. Elleivät osapuolet kuukauden määräajassa sovi kolmannen jäsenen valitsemisesta, kumpikin osapuoli voi pyytää Yhdistyneiden Kansakuntien yleissihteeriä suorittamaan nimeämisen. 2. Komission jäsenten enemmistön päätös olkoon komission päätös ja osapuolet tunnustakoot sen lopulliseksi ja sitovaksi. 36 artikla. Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen on ratifioitava tämä sopimus, jonka venäjänkielinen ja englanninkielinen teksti ovat todistusvoimaisia. Suomen on se myös ratifioitava. Se tulee voimaan heti, kun Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistynyt Kuningaskunta ovat tallettaneet ratifioimiskirjat. Ratifioimiskirjat on mahdollisimman lyhyen ajan kuluessa talletettava Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton hallituksen huostaan. Kuhunkin Liittoutuneeseen tai Liittyneeseen Valtaan nähden, joka tallettaa ratifioimiskirjansa tämän jälkeen, sopimus tulee voimaan talletuspäivänä. Tämä sopimus talletetaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton hallituksen arkistoon, joka toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset jokaiselle allekirjoittajavaltiolle. Liiteluettelo. Liite I. Suomen rajojen sekä 2 ja 4 artiklassa mainittujen alueiden kartta. Liite II. Maavoimien, ilmavoimien ja sotalaivaston koulutuksen määrittely. Liite III. Sotamateriaalin määrittely ja luettelo. Liite IV. Eräitä omaisuuslajeja koskevat erikoismääräykset. A. Teollinen, kirjallinen ja taiteellinen omaisuus. B. Vakuutustoiminta. Liite V. Sopimukset, vanhentuminen ja siirtokelpoiset arvopaperit. Liite VI. Merisotasaalisoikeudet ja tuomioistuinten päätökset. Liite I. (1, 2 ja 4 artiklaan) Suomen rajojen sekä 2 ja 4 artiklassa mainittujen alueiden kartta. Kartasta ks. SopS:n painoversio Liite II. (15 artiklaan) Maavoimien, ilmavoimien ja sotalaivaston koulutuksen määrittely. 1. "Maavoimien koulutus" merkitsee opetusta ja harjoituksia erityisesti sotilaallisiin tarkoituksiin suunnitellun tai sovelletun sotamateriaalin ja siihen kuuluvien koulutusvälineiden käytössä; riviharjoitusten ja maastoliikkeitten opetusta ja suoritusta, jotka opettavat tai totuttavat liikkeisiin, joita joukot taistelussa suorittavat; sekä taktiikan, strategian ja esikuntatyön järjestelmällistä opiskelua. 2. "Ilmavoimien koulutus" merkitsee opetusta ja harjoituksia erityisesti ilmavoimien käyttöön suunnitellun tai sovelletun sotamateriaalin ja siihen kuuluvien koulutusvälineiden käytössä; kaikkien niiden erikoisten liikkeiden, muodostelmalento mukaanlukien, opetusta ja harjoittamista, joita lentojoukot suorittavat täyttäessään taistelutehtäviä; sekä ilmavoimien taktiikan, strategian ja esikuntatyön järjestelmällistä opiskelua. 3. "Sotalaivaston koulutus" merkitsee opetusta, ohjausta tai harjoittelua sotalaivojen tai merisotalaitteiden käytössä sekä opetusta ja perehdyttämistä kaikkien niiden tähän kuuluvien laitteiden ja koulutusvälineiden käyttöön, joita käytetään merisodassa,lukuunottamatta niitä, joita tavallisesti käytetään myös siviilitarkoituksiin; sekä laivastotaktiikan, -strategian ja -esikuntatyön opetusta, harjoittelua tai järjestelmällistä opiskelua, mukaanlukien kaikkien niiden operatioiden ja liikkeiden suorittaminen, joita ei tarvita alusten rauhanomaisessa käytössä. Liite III. (19 artiklaan) Sotamateriaalin määrittely ja luettelo. Tässä sopimuksessa käytetty nimitys "sotamateriaali" tarkoittaa kaikkia aseita, ammuksia ja laitteita, jotka ovat erityisesti suunnitellut tai sovelletut sodankäyntiin, jäljempänä olevan luettelon mukaan. Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat varaavat itselleen oikeuden tehdä ajoittain muutoksia tai lisäyksiä luetteloon ottaen huomioon vastaisen tieteellisen kehityksen. Ryhmä I. 1. Sotilaskiväärit, karbiinit, revolverit ja pistoolit; näiden aseiden piiput ja muut varaosat, jotka eivät helposti sovellu siviilikäyttöön. 2. Konekiväärit, automaattiset tai itselataavat sotilaskiväärit ja konepistoolit; näiden piiput ja muut varaosat, jotka eivät helposti sovellu siviilikäyttöön; konekiväärin jalustat. 3. Tykit, haupitsit, mörssärit, erikoiset lentokonetykit; lukkolaitetta tai jarrulaitetta vailla olevat tykit ja liekinheittimet; putket ja muut varaosat, jotka eivät helposti sovellu siviilikäyttöön sekä edellämainittujen aseiden lavetit ja jalustat. 4. Raketinheittimet; omalla voimallaan liikkuvien ja ohjattavien ammusten lähetys- ja kontrollilaitteet; niiden jalustat. 5. Ladatut tai lataamattomat, omalla voimallaan kulkevat ja ohjattavat ammukset, projektiilit, raketit, hylsyammukset ja panokset, edellä luettelon kohdissa 1-4 mainittuihin aseisiin, sekä sytyttimet, putket tai laitteet niiden räjähdyttämistä tai käyttämistä varten. Siviilikäyttöön tarpeelliset sytyttimet eivät sisälly tähän. 6. Ladatut tai lataamattomat kranaatit, pommit, torpeedot, miinat ja syvyyspommit sekä sytytysaineet tai -panokset; kaikki niiden räjähdyttämis- tai käyttämisvälineet. Siviilikäyttöön tarpeelliset sytyttimet eivät sisälly tähän. 7. Pistimet. Ryhmä II. 1. Panssarivaunut, panssarijunat, joita ei voida teknillisesti muuttaa siviilikäyttöön. 2. Edellä ryhmässä I mainittuja aseita varten tarkoitetut mekaaniset ja moottorilavetit; muut kuin edellä kohdassa 1. mainitut erikoisrakenteiset sotilasautojen alustat tai korit. 3. Kolmea tuumaa paksummat panssarilevyt, joita käytetään suojautumistarkoituksiin sodassa. Ryhmä III. 1. Tähtäys- ja laskukojeet tulenjohtoa varten, mukaanlukien it.patteritasoviivottimet ja maalinmäärittelylaitteet; hakuammuntalaitteet; tykkien tähtäimet, pomminpudotustähtäimet; sytyttimen säätimet; tarkkailukojeet tykkikaluston toimintaa ja ammunnan tarkkuutta varten sekä tulenjohtolaitteet. 2. Syöksysillat ja -veneet. 3. Vihollisen harhauttamis-, häikäisemis- ja houkutusvälineet. 4. Erikoislaatuiset henkilökohtaiset varusesineet, joita on vaikea soveltaa siviilikäyttöön. Ryhmä IV. 1. Kaikenlaatuiset sota-alukset, niihin luettuina sotatarkoituksiin muunnetut laivat ja uivat laitteet, jotka on suunniteltu tai tarkoitettu niiden huoltamiseen tai avustamiseen ja joita ei voida teknillisesti muuttaa siviilikäyttöön, sekä aseet, panssarit, ampumatarvikkeet, lentokoneet ja kaikki muut varusteet, materiaali, koneet ja laitteet, joita ei rauhan aikana käytetä muissa kuin sota-aluksissa. 2. Maihinnousualukset ja kaikenlaatuiset amfibiokuljetusvälineet tai -laitteet; kaikenlaatuiset syöksyveneet tai -laitteet kuin myös katapultit tai lentokoneiden, rakettien, omalla voimallaan kulkevien taisteluvälineiden tai kaikkien muiden joko miehitettyjen tai miehittämättömien, ohjattavien tai ohjaamattomien ammusten, kojeiden tai laitteiden muut lähettämisvälineet. 3. Joko kokonaan tai osittain veden alla kulkevat alukset, uivat laitteet, taisteluvälineet, kaikenlaatuiset laitteet tai kojeet, mukaanlukien erikoisrakenteiset satamasulkupuomit, paitsi niissä tapauksissa, jolloin niitä tarvitaan alusten pelastustyöhön, nostamiseen tai muuhun siviilikäyttöön, sekä kaikki laitteet, varusteet, varaosat, kokeilu- tai harjoitusvälineet, kojeet tai laitteet, jotka voivat olla erityisesti suunniteltuja yllälueteltujen rakentamista, kokeilemista, huoltoa tai varastoimista varten. Ryhmä V. 1. Ne ilmaa keveämmät tai raskaammat ilma-alukset, koottuina tai osina, jotka ovat suunnitellut tai sovelletut ilmataisteluihin käyttäen konekiväärejä, rakettien laukaisulaitteita tai tykistöä tahi suunnitellut taikka sovelletut pommien kuljettamista ja pudottamista varten tai jotka ovat varustetut tahi joihin mallinsa tai rakenteensa vuoksi soveltuu jokin jäljempänä 2. kohdassa mainituista laitteista. 2. Lentokoneen tykkien jalustat ja kehykset, pomminkiinnittimet, torpeedon kannattimet sekä pommien ja torpeedojen pudotuslaitteet; tykkitornit sekä sivutornit konekiväärejä varten. 3. Ilmakuljetusjoukkoja varten erityisesti suunnitellut ja yksinomaan niiden käyttämät välineet. 4. Laiva-, maa- tai vesilentokoneiden katapultit ja lähettämislaitteet; lentokonemallisten aseiden lähettämislaitteet. 5. Sulkupallot. Ryhmä VI. Tukahduttavat, kuolettavat, myrkylliset tai toimintakyvyttömäksi tekevät aineet, jotka on tarkoitettu sotilaalliseen käyttöön tai joita valmistetaan yli siviilitarpeiden. Ryhmä VII. Ne laukaisu-, räjähdys- ja pyroteknilliset aineet tai nestemäiset kaasut, jotka ovat tarkoitetut näissä ryhmissä mainitun sotamateriaalin laukaisuun, räjähdyttämiseen, panostamiseen ja lataamiseen tai muuhun käyttöön mainitun sotamateriaalin yhteydessä ja joita ei voida käyttää siviilitarkoituksiin tai joiden tuotanto ylittää siviilitarpeen. Ryhmä VIII. Tehdaskoneisto ja työkalut, jotka on erityisesti suunniteltu yllämainittujen aineiden valmistukseen ja kunnossapitoon ja joita ei voida teknillisesti muuttaa siviilikäyttöön. Liite IV. Eräitä omaisuuslajeja koskevat erikoismääräykset. A. Teollinen, kirjallinen ja taiteellinen omaisuus. 1. a) Liittoutuneille ja Liittyneille Valloille sekä niiden kansalaisille on myönnettävä yhden vuoden määräaika tämän sopimuksen voimaantulosta lukien, jolloin ne ovat oikeutetut lisämaksuitta tai muitta sakoitta suorittamaan kaikki tarpeelliset toimenpiteet saadakseen tai säilyttääkseen Suomessa oikeudet teolliseen, kirjalliseen tai taiteelliseen omaisuuteen, joita vallinneen sotatilan vuoksi ei ollut mahdollista suorittaa. b) Liittoutuneet ja Liittyneet Vallat tai niiden kansalaiset, jotka ovat jossakin Liittoutuneessa ja Liittyneessä Vallassa asianomaisessa järjestyksessä tehneet patentti- tai hyödyllisyysmallihakemuksen aikaisintaan kaksitoista kuukautta ennen sodan syttymistä Suomen kanssa tai sodan aikana tahi jotka ovat hakeneet jonkin valmistusmenetelmän tai mallin tahi tavaramerkin rekisteröintiä aikaisintaan kuusi kuukautta ennen sodan syttymistä Suomen kanssa tai sodan aikana, olkoot oikeutetut kahdentoista kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta hakemaan vastaavia oikeuksia Suomessa prioriteettioikeuksin, jotka perustuvat kyseessäolevan Liittoutuneen tai Liittyneen Vallan alueella tehdyn aikaisemman hakemuksen rekisteröimiseen. c) Kullekin Liittoutuneelle ja Liittyneelle Vallalle ja niiden kansalaisille myönnetään yhden vuoden määräaika tämän sopimuksen voimaantulosta, jona aikana ne voivat ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin Suomessa niitä luonnollisia tai juriidisia henkilöitä vastaan, joiden väitetään lainvastaisesti loukanneen heidän oikeuksiaan teolliseen, kirjalliseen tai taiteelliseen omaisuuteen sodan alkamispäivän ja tämän sopimuksen voimaantulopäivän välisenä aikana. 2. Aikaa sodan puhkeamisesta siihen asti, kunnes kahdeksantoista kuukautta on kulunut tämän sopimuksen voimaantulosta, ei ole otettava lukuun määrättäessä aikaa, jonka kuluessa patenttia, valmistusmenetelmää tahi tavaramerkkiä olisi ryhdyttävä käyttämään. 3. Aikaa sodan puhkeamisesta tämän sopimuksen voimaantuloon ei ole otettava lukuun sellaisia teollisia, kirjallisia ja taiteellisia omistusoikeuksia koskevissa säännöllisissä määräajoissa, jotka Suomessa olivat voimassa sodan syttyessä tai jotka on tämän liitteen A-osassa tunnustettu tai vahvistettu ja jotka kuuluvat jollekin Liittoutuneelle tai Liittyneelle Vallalle tai sen kansalaisille. Näin ollen näiden oikeuksien säännöllinen voimassaoloaika on katsottava automaattisesti pidennetyksi Suomessa ajalla, joka vastaa näin lukuun ottamatta jätettävää ajanjaksoa. 4. Edelläolevia Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen ja niiden kansalaisten oikeuksia Suomessa koskevia määräyksiä on sovellettava yhtäläisesti Suomen ja sen kansalaisten oikeuksiin Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueilla. Kuitenkaan ei mikään näistä määräyksistä oikeuta Suomea tai sen kansalaisia suositumpaan kohteluun Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueilla kuin mitä nämä vallat vastaavissa tapauksissa myöntävät muille Yhdistyneille Kansakunnille tai niiden kansalaisille, eikä Suomea liioin sen kautta vaadita myöntämään Liittoutuneelle tai Liittyneelle Vallalle tai sen kansalaisille suositumpaa kohtelua kuin mitä Suomi tai sen kansalaiset nauttivat tämän vallan alueella edelläolevien määräysten tarkoittamassa mielessä. 5. Liittoutuneen tai Liittyneen Vallan tai Suomen alueella olevat kolmannet henkilöt, jotka ennen tämän sopimuksen voimaantuloa ovat hyvässä uskossa hankkineet teollisia, kirjallisia tai taiteellisia omistusoikeuksia, jotka ovat ristiriidassa tämän liitteen A-osalla palautettujen oikeuksien tai siinä määrätyin prioriteetein saatujen oikeuksien kanssa, tai jotka ovat hyvässä uskossa valmistaneet, julkaisseet, jäljentäneet, käyttäneet tai myyneet tällaisten oikeuksien kohteita, saakoot, joutumatta vastuuseen rikkomuksesta, jatkaa näiden oikeuksien käyttämistä sekä jatkaa tai aloittaa uudelleen sellaisen valmistamisen, julkaisemisen, jäljentämisen, käytön tai myynnin, joka on saatu tai alettu hyvässä uskossa. Suomessa tällainen lupa annettakoon yleislisenssin muodossa niillä ehdoilla, joista osapuolet keskenään sopivat, tai, ellei sopimukseen päästä, niillä ehdoilla, jotka tämän sopimuksen 31 artiklan mukaan perustettu sovintokomissio vahvistaa. Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen alueilla hyvässä uskossa toimineet kolmannet henkilöt saakoot kuitenkin saman turvan, joka vastaavissa oloissa myönnetään hyvässä uskossa toimineille kolmansille henkilöille, joiden oikeudet ovat ristiriidassa muiden Liittoutuneiden ja Liittyneiden Valtojen kansalaisten oikeuksien kanssa. 6. Mitään tämän liitteen A-osan määräystä älköön tulkittako siten, että se antaisi Suomelle tai Suomen kansalaisille minkäänlaisia patentti- tai hyödyllisyysmallioikeuksia minkään Liittoutuneen tai Liittyneen Vallan alueella keksintöihin, jotka koskevat sellaista esinettä, joka on nimetty tämän sopimuksen liitteessä III, ja joita Suomi tai Suomen kansalaiset ovat tehneet tai joita koskevat hakemukset ne ovat rekisteröineet Suomessa tai jonkin muun akselivallan alueella tai akselisotavoimien miehittämällä alueella aikana, jolloin asianomainen alue oli akselivaltojen sotavoimien tai viranomaisten valvonnassa. 7. Suomen on niinikään myönnettävä tämän liitteen edelläolevien määräysten mukaiset edut Ranskalle ja muillekin Yhdistyneiden Kansakuntien maille, jotka eivät kuulu Liittoutuneisiin tai Liittyneisiin Valtoihin, mutta joiden diplomaattiset suhteet Suomen kanssa ovat olleet katkenneina sodan aikana ja jotka sitoutuvat antamaan Suomelle mainituissa määräyksissä Suomelle myönnetyt edut. 8. Tämän liitteen A-osan määräysten ei katsota olevan ristiriidassa tämän sopimuksen 25 ja 27 artiklan kanssa. B. Vakuutustoiminta. 1. Mitään muita rajoituksia kuin sellaisia, joita sovelletaan vakuutuksenharjoittajiin yleensä, älköön asetettako vakuutuksenharjoittajille, jotka ovat Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisia, heidän ryhtyessään palauttamaan entistä vakuutuskantaansa. 2. Jos joku Yhdistyneiden Kansakuntien vakuutuksenharjoittaja haluaa uudelleen aloittaa toimintansa Suomessa ja jos käy ilmi, että liiketoiminnan harjoittamiseen Suomessa vaadittavan vakuustalletuksen tai vararahaston arvo on vähentynyt syystä, että arvopaperit, jotka muodostivat vakuustalletuksen tai vararahaston, ovat hävinneet tai alenneet arvossa, Suomen hallitus sitoutuu hyväksymään kahdeksantoista kuukauden aikana jäljellä olevat arvopaperit kaikkia talletuksia ja vararahastoja koskevia oikeudellisia vaatimuksia vastaaviksi. Liite V. Sopimukset, vanhentuminen ja siirtokelpoiset arvopaperit. A. Sopimukset. 1. Sopimuksien, joiden täyttäminen vaati tämän liitteen D-osassa määritellyssä mielessä vihollisiksi tulleiden osapuolten välistä toimintaa, on katsottava rauenneen, jäljempänä 2 ja 3 kohdissa mainituin rajoituksin, siitä hetkestä lukien, jolloin jompikumpi osapuoli tuli viholliseksi. Raukeaminen ei kuitenkaan vapauta kumpaakaan sopimuspuolta velvoituksesta maksaa takaisin ennakko- tai tilimaksuina vastaanottamansa määrät, joita vastaavia suorituksia tämä sopimuspuoli ei ole tehnyt. 2. Riippumatta edelläolevan 1 kohdan määräyksistä raukeamismääräyksiä älköön sovellettako niihin näinollen voimaan jääviin jonkin tämän liitteen D-osan määrittelemässä mielessä vihollisiksi tulleiden välisen sopimuksen osiin, jotka ovat erotettavissa ja joiden täyttäminen ei edellyttänyt kanssakäymistä osapuolten välillä. Elleivät sopimusmääräykset ole täten erotettavissa, sopimuksen on katsottava kokonaisuudessaan rauenneen. Edelläolevaan on sovellettava sen Yhdistyneen ja Yhtyneen Vallan kotimaisia lakeja, asetuksia ja määräyksiä, jonka tuomiovallan alaisena sopimus tai jokin sopimuspuolista on, ja on niihin myös sovellettava sopimuksen määräyksiä. 3. Tämän liitteen A-osan määräykset älkööt tehkö mitättömiksi liiketoimia, jotka on laillisesti täytetty vihollisten kesken tehdyn sopimuksen mukaisesti, jos ne on täytetty jonkun Yhdistyneiden ja Yhtyneiden Kansakuntien hallituksen luvalla. 4. Edelläolevista määräyksistä riippumatta vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksista sovittakoon erikseen asianomaisen Yhdistyneen tai Yhtyneen Vallan hallituksen ja Suomen hallituksen välillä. B. Vanhentumisajat. 1. Kaikki vanhentumisajat tai toimivallan tahi oikeutta ryhtyä oikeuksia suojaaviin toimenpiteisiin koskevat aikarajoitukset, jotka kohdistuvat henkilöihin tai omaisuuteen ja koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien ja Suomen kansalaisuutta olevia, on katsottava peruutuneiksi sodan ajaksi, toiselta puolen Suomen alueella ja toiselta puolen niiden Yhdistyneiden Kansakuntien alueella, jotka vastavuoroisesti myöntävät Suomelle tämän kohdan määräysten mukaisen edun, mikäli asianomaiset sodan takia eivät ole voineet ryhtyä oikeudellisiin tai oikeuksiensa säilyttämiseksi välttämättömiin toimenpiteisiin, ja ottamatta lisäksi huomioon, alkoivatko nämä määräajat ennen tai jälkeen sodan syttymisen. Nämä määräajat alkakoot jälleen juosta tämän sopimuksen voimaantulosta. Tämän kohdan määräyksiä sovellettakoon korko- tai osinkolippujen esittämismääräaikoihin tahi lunastettaviksi arvottujen tai muusta syystä lunastettavien arvopapereiden maksettavaksi esittämiseen. 2. Jos sen johdosta, että sodan aikana ei ole ryhdytty johonkin toimenpiteeseen tai on jätetty noudattamatta jokin muodollisuus, Suomen alueella on ryhdytty pakkotäytäntöönpanoon jonkin Yhdistyneiden Kansakuntien maan kansalaisen vahingoksi, on Suomen hallituksen saatettava jälleen voimaan näin loukatut oikeudet. Jos ennalleen saattaminen on mahdotonta tai epäoikeudenmukaista, on Suomen hallituksen huolehdittava, että Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaiselle annetaan sellainen hyvitys, minkä on katsottava olevan näissä olosuhteissa kohtuullisen ja oikeudenmukaisen. C. Siirtokelpoiset arvopaperit. 1. Siirtokelpoisen arvopaperin, jonka viholliset ovat tehneet keskenään ennen sodan syttymistä, älköön katsottako tulleen mitättömäksi yksistään siitä syystä, ettei sitä ole esitetty määräaikana hyväksyttäväksi tai maksettavaksi, tai ettei ole annettu ilmoitusta asettajalle tahi siirtäjälle siitä, ettei sitä hyväksytä tai makseta, taikka ettei sitä ole protestoitu, eikä siitäkään syystä, että sodan aikana on jätetty täyttämättä jokin muodollisuus. 2. Jos se määräaika, jonka kuluessa siirtokelpoinen arvopaperi olisi pitänyt esittää hyväksyttäväksi tai maksettavaksi tahi ilmoitus hyväksymättä tai maksamatta jättämisestä olisi pitänyt tehdä asettajalle tai siirtäjälle taikka arvopaperi olisi pitänyt protestoida, on kulunut umpeen sodan aikana, ja osapuoli, jonka olisi pitänyt esittää tai protestoida asiakirja tahi antaa ilmoitus hyväksymättä tai maksamatta jättämisestä, on jättänyt sen tekemättä sodan aikana, on myönnettävä vähintäin kolmen kuukauden määräaika tämän sopimuksen voimaantulosta, jonka kuluessa esittäminen, ilmoitus hyväksymättä tai maksamatta jättämisestä tai protesti voidaan tehdä. 3. Jos joku on joko ennen sotaa tai sen aikana siirtokelpoisella arvopaperilla sitoutunut velvoituksiin sittemmin viholliseksi tulleen henkilön hänelle antaman toimeksiannon takia, jälkimmäinen on edelleenkin velvollinen sodan syttymisestä huolimatta edelliselle korvaamaan näistä velvoituksista johtuneet tappiot. D. Yleiset määräykset. Tämän liitteen tarkoittamassa mielessä luonnollisia tai juriidisia henkilöitä on pidettävä vihollisina siitä päivästä lukien, jolloin liiketoimet heidän välillään ovat tulleet laittomiksi niiden lakien, asetusten tai määräysten nojalla, jotka koskevat tällaisia henkilöitä tai sopimuksia. Liite VI. Merisotasaalisoikeudet ja tuomioistuinten päätökset. A. Merisotasaalisoikeudet. Kukin Liittoutunut ja Liittynyt Valta pidättää itselleen oikeuden tutkia vahvistamansa menettelytavan mukaisessa järjestyksessä kaikki Suomen merisotasaalisoikeuksien päätökset ja määräykset, jotka koskevat asianomaisen vallan kansalaisten omistusoikeuksia, ja suosittaa Suomen hallitukselle, että ne päätökset ja määräykset, jotka mahdollisesti eivät ole kansainvälisen oikeuden mukaisia, otetaan tarkistettaviksi. Suomen hallitus sitoutuu antamaan jäljennökset kaikista näissä asioissa syntyneistä asiakirjoista, annetut päätökset ja määräykset niihin luettuina, ja hyväksymään kaikki mainittujen asiain tutkimisen johdosta tehdyt suositukset sekä saattamaan ne täytäntöön. B. Tuomioistuinten päätökset. Suomen hallituksen on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta kaikkien Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaisilla on tilaisuus milloin tahansa yhden vuoden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen alistaa asianomaisten Suomen viranomaisten uudelleen tutkittavaksi kaikki suomalaisten tuomioistuinten 22 päivän kesäkuuta 1941 ja tämän sopimuksen voimaantulopäivän välisenä aikana sellaisissa oikeudenkäynneissä antamat päätökset, joissa Yhdistyneiden Kansakuntien kansalainen ei ole voinut esittää asianmukaisesti asiaansa kantajana tai vastaajana, Suomen hallituksen on huolehdittava, että jos Yhdistyneiden Kansakuntien kansalainen on kärsinyt vahinkoa tällaisen päätöksen johdosta, hänelle palautetaan sama asema, joka hänellä oli ennen päätöksen antamista, tai että hänelle annetaan sellainen hyvitys, minkä on katsottava olevan näissä olosuhteissa kohtuullisen ja oikeudenmukaisen. Nimitykseen "Yhdistyneiden Kansakuntien kansalaiset" sisältyvät yhteisöt tai yhdistykset, jotka ovat muodostetut tai perustetut jonkin Yhdistyneiden Kansakuntien maan lakien mukaisesti. Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat ovat tämän sopimuksen allekirjoittaneet ja sineteillään varustaneet. Tehtiin Pariisissa Venäjän, Englannin, Ranskan ja Suomen kielillä, kymmenentenä päivänä helmikuuta vuonna tuhat yhdeksänsataa neljäkymmentäseitsemän. 136 706 2006-06-19T13:40:10Z Nysalor 5 Turha yläluokka pois '''Pietari Hannikainen''' (1813–1899) (katso [[w:Pietari Hannikainen|Wikipedia]]) == Asitekstit == * ''[[Kaunis-kirjallisuuden tilaisuus Suomessa]]'' [[Luokka:Pietari Hannikainen]] 137 699 2006-06-19T13:33:43Z Nysalor 5 Luokat ja wikitys '''Prosper Mérimée''': Helmiä. Valikoima novelleja. Suomentanut ja lyhyellä elämäkerralla varustanut [[Kasimir Leino]]. Helsinki 1895. == Prosper Mérimée == syntyi syyskuun 28 p:nä v. 1803 Pariisissa, missä hänen isänsä, tunnettu taidemaalari J. Fr. Léonor Mérimée, ja lahjakas äitinsä, tyttönimeltään Anna Moreau, silloin asuivat. Äidilläkin oli huomattavat taipumukset maalaustaiteeseen ja isoäiti taas oli tuo erittäin suosittu lastenkirjailija rva Leprince de Beaumont, joten siis nuorella Prosperilla, vanhempainsa ainoalla lapsella, oli kaikki synnynnäiset edellytykset taiteilijaksi. Siveltimellä ei hän kuitenkaan ole nimeänsä ikuistuttanut, vaikka hän sitäkin melkoisella taidolla käytti, vaan hienolla taiteellisella kynällään, jonka pienet, mestarilliset tuotteet aina tulevat pysymään "helminä" maailmankirjallisuudessa. Lopetettuaan koulunkäyntinsä antautui kirjailijamme isänsä tahdon mukaan tutkimaan lakitiedettä ja joutui, tutkintonsa suoritettuaan, heinäkuun vallankumouksen kautta valtiolliselle alalle, nim. meriasiainministerin kreivi d'Argout'n kabinetin päälliköksi. Palveltuaan valtiomiehen alkuna neljä vuotta nimitettiin hän Ranskan valtioarkkeoloogiksi, toimi, johon häntä veti luontainen halu ja johon hänellä sitä paitse oli perusteelliset ennakkotiedot taidehistorian alalta. Tässä virassa työskenteli hän sitten toimeliaana ja uskollisena ammattimiehenä kokonaista 20 vuotta, kunnes hän v. 1853 Napoleon III:n keisariksi tultua ja hänen puolisonsa Eugénien vanhana ystävänä kutsuttiin Pariisin senaatin jäseneksi, jona hän pysyi kuolemaansa saakka s. o. 23 p:ään syyskuuta 1870. Tieteellisten sekä kaunokirjallisten ansioittensa vuoksi oli hän jo v. 1845 kutsuttu Ranskan akatemian jäseneksi. Nämä ovat yleisimmissä piirteissä Prosper Mériméen elämänvaiheet. Varsinainen puoluemies ei hän koskaan ole ollut ja se selittääkin, miten hän vallankumousten ja muiden myrskyjen läpi voi niin helposti purjehtia. Vapaamielisenä hän kyllä piti itseään ja se hän myöskin pohjaltaan oli, mutta tavat ja taipumukset olivat hänellä vanhan englantilaisen ylimyksen; myöhempinä vuosinaan hän olikin melkein jokapäiväinen vieras Napoleon III:n hovissa, missä keisarinna häntä suorastaan hemmotteli, missä hän läheltä sai tutustua historiallisiin tapauksiin sekä henkilöihin ja missä hän aina osasi säilyttää täydellisen puhevapauden. Hänen kuuluisat kirjeensä [Alaviite: Lettres à une inconnue, 2 osaa, Lettres à une autre inconnue, 1 nidos ja Lettres á M. Panizzi, 2 osaa.] ja niissä lausutut arvostelut ajan merkillisimmistä valtiomiehistä (Bismarckista, Gladstonesta, Palmerstonista y. m.) ovatkin sen vuoksi tärkeitä täydennyksiä Euroopan nykyisempään historiaan. Myöskin suoranaisena historiallisten tutkimusten kyhääjänä - Rooman, Espanjan, Ranskan ja Venäjän historian alalta - kuuluu Mérimée tiedemiesten joukkoon; sitä paitse ovat hänen taidehistorialliset teoksensa sitä laatua, että ne aina pysyvät luotettavina lähteinä ranskalaisen rakennustaiteen tutkijoille. --------- Suurimman ja pysyvimmän maineensa saavutti Prosper Mérimée kuitenkin kaunokirjallisilla teoksillansa. Kuten tunnttu, syntyi Ranskassa tämän vuosisadan alussa voimakas kirjallinen virtaus, joka alotti ankaran ottelun muotoihinsa kangistunutta ja mehuttomaksi kuivunutta vanhaa suuntaa vastaan vaatien enemmän sisällystä, enemmän tuoreutta ja runollista lentoa, enemmän totuutta ja, edellä kaikkea, enemmän paikallisväritystä kaunokirjallisiin ja taiteellisiin luomiin. Tämän elinvoimaisen vyöryaallon harjalla nousi joukko lahjakkaita kirjailijoita, joiden nimet - sellaiset kuin Hugo, Lamartine, de Vigny, Musset y. m. - jo ovat tuttuja koko sivistyneessä maailmassa. Ja tämä nuorekas virtaus se oli kyllin voimakas tempaamaan mukaansa sellaisiakin luonteita, jotka ehkä eivät siihen suoranaisesti kuuluneet ja jotka ennen pitkää erkautuivatkin tuon n. k. romanttisen koulun polanteelta valitakseen oman itsenäisen ja luonteensa mukaisen tien. Näihin kuului Prosper Mériméekin, joka v. 1825 alkoi kirjallisen toimintansa julkaisemalla kokoelman jännittäviä, keskittyneitä ja voimakasta intohimoa kuohuvia pikkunäytelmiä yhteisellä nimellä ''"Théâtre de Clara Gazul"'', kokoelma, josta vanha Goethe sanoi, ettei hän ikinä ole niin kypsää taiteellista työtä 23- vuotiaalta nähnyt. Romantikkojen päävaatimusta paikallisvärityksestä oli siinä myöskin täydellisesti noudatettu. Huolimatta näistä ja muutamista myöhemmistä lukudraamoista - ''"Kansan kapina", "Carvajalin perhe", "Tyytymättömät", "Kaksi perintöä"'' ja ''"Seikkailijan vaiheet"'', jotka kyllä osottavat tarkkaa luonteenkuvausta ja pirteää vuoropuhelua, vaikka eivät tyydytä nykyaikaisia draamallisia vaatimuksia - on Mériméen varsinainen suuruus etsittävä novellien ja lyhkästen romaanien alalta. Siinä on hän voittamaton mestari, jonka tuotteet kaikkialla, minne ne vain ovat levinneet, ja niitä onkin kaikille Euroopan sivistyskielille käännetty, ovat mallikelpoisiksi tunnustetut. Novellistina hän nyt tällä kokoelmalla suomalaisellekin yleisölle esitetään ja semmoisena tahdon häntä hiukan laajemmin käsitellä. Alulla vuotta 1829 julkaisi hän ensimmäisen novellinsa ''"Kronika Kaarlo IX:n ajoilta"''. Se oli kuten jo nimestä kuulemme historiallinen, käsitteli surkeasti kuuluisaa Perttulin yön verilöylyä 1572 ja näytti olevan silloisen romaanikuninkaan Walter Scottin vaikutuksen alaisena kirjoitettu. Tekijä oli ottanut psykoloogisesti kuvattavakseen tämän verisen tapauksen ja vaikka voidaankin tehdä muistutuksia hänen käsitystänsä vastaan, täytyy jokaisen sentään myöntää, että se kaunokirjallisena taideluomana on mestariteos, täynnä pirteyttä, voimaa, tuoreutta ja alkuperäistä elävyyttä. Jo tällä romaanillaan oli Mérimée - erään silloisen, etevän arvostelijan mukaan - kohoutunut "Ranskan ensimmäisten kirjailijain joukkoon". Ja kun hän vielä samana vuonna alkoi muutamassa pariisilaisessa aikakauskirjassa julkaista sarjan lyhkäisiä kertomuksia kasvoi hänen maineensa päivä päivältä. Vuosina 1829-30 ovat useimmat niistä novelleista ilmestyneet, jotka tässä käännöskokoelmassa tavataan. Silloin kirjoitti hän näet korsikalaisen luonne- ja tapakuvauksensa ''Mateo Falconen'', jossa jokainen sana on kuin marmoriin kaiverrettu, samoin keskittyneessä taiteellisuudessa vertaistansa kaipaavan jutelman ''Etuvarustuksen valloitus'', hienolla ivalla suolatun kertomuksensa ''Tamango'' sekä nuo etevät novellinsa ''Arpapeli'' ja ''Etruskilainen vaasi'', jotka kumpikin ovat merkillisiä sen kautta, että hän niissä keskellä romanttisuuden kiihkoa osotakse nykyaikaisesta elämästä otettujen aiheiden käsittelyssä jotenkin selväpiirteiseksi realistiksi, samoin kuin kolme vuotta myöhemmin ilmestyneessä romaanissa ''Kaksi erehdystä'', jossa tekijä on käyttänyt hienoa taiteellista älyänsä ja taitavaa sielutieteilijän aistiansa rakkauden salaisuuksien selvittämiseen. Samassa suhteessa huomattavia ovat myöskin pieni psykolooginen kuvaus kirjeenvaihdon muodossa nimeltä ''Apotti Aubain'' ja tämän suomennoskokoelman pisin kertomus ''Arsène Guillot'' (v. 1844), jossa Mérimée objektiivisen taiteellisuutensa, hienon sielutieteellisyytensä ja luistavan esitystapansa lisäksi vielä osottaa tavalliselle kertomustavalleen vierasta ominaisuutta, nim. liikuttavaa tunteellisuutta. Muuan Mériméen kirjailijaluonteen huomattavimpia puolia on halu pöyristyttää lukijaa hirveiden aiheiden tyynellä ja seikkaperäisellä kuvaamisella. Useimmiten liikkuu hän kuitenkin todellisuuden pohjalla, mutta toisinaan antaa hän kertomuksensa vähitellen ja tarkinta johdonmukaisuutta noudattaen siirtyä kerrassaan mielikuvituksen vapaille vainioille, niin että lukija tietämättään tulee sekoittaneeksi todenperäisyyden ja pöyristyttävän kuvitusvoiman maailmat. Sellaisia ovat m. m. tuo omituinen juttu ''"Illen Venus"'', jossa mitä erehdyttävimmällä huolellisuudella kuvataan oletettua muinaislöytöä ynnä siihen kiedottua hurjaa rakkausjuttua; samoin ''Kiirastulen sielut'', kauhistuttavia kuvauksia espanjalaisen Don Juan-legendan mukaan, ''Lokis'', Liettuaan sijoitettu julma jutelma nuoresta kreivistä, joka hääyönä puree kaulan poikki morsiameltaan, ''Il viccolo di madama Lucrezia'', itaalialainen kummitusjuttu, ''Djuman'', jonka lopussa lukijalle äkkiä ilmoitetaan, että kaikki kerrotut hirmuisuudet ovatkin olleet vain nuoren upseerin ilkeää unta, sekä ''Sininen huone'', pelkälle väärinkäsitykselle taidolla sommiteltu tärisyttävä kuvaus, joka vihdoin kuitenkin selviytyy vallan luonnolliseksi erehdykseksi. Laajimmat, kypsyneimmät, taiteellisimmat ja enimmän tunnetut Mériméen romaaneista ovat kuitenkin ''Carmen'' ja ''Colomba''. Mérimée, joka matkusteli paljo [Englannissa, Espanjassa, Saksassa, Itaaliassa, Itävallassa, Unkarissa, Turkissa, Vähässä Aasiassa, Kreikassa y. m.] ja joka osasi niin monta vierasta kieltä [englantia kuin joku Albionin poika, espanjaa eri murteissaan, italiaa, saksaa, venäjää, kreikkaa - sekä vanhaa että uutta - ja latinaa], oli Espanjassa käydessään erityisesti mielistynyt härkätaisteluihin ja niiden sankareihin toreadooreihin, joissa kuolemaa pelkäämätön rohkeus, mielenmaltti ja käytöksen sirous juuri vastasivat hänen käsitystään oikeasta miehestä. Hänen naisihanteensa taas on uljas, veikeilevä, älykäs ja intohimoinen immyt. - Tällaisen juuri on hän kuvannut Carmen'issa, tuossa espanjalaisessa mustalaistytössä, joka on intohimoinen, itsekäs ja oikullinen, mutta ennen kaikkea tunteittensa vapautta rakastavainen. Hänen lempijänsä, vuoristolaisryöväri José Maria taas vastaa täydellisesti miestä, sellaisena kuin Mérimée todellista miestä ajatteli. Muuten ovat kaikki yksityiskohdatkin tässä jännittävässä kertomuksessa sellaisella asiantuntevaisuudella kuvatut, että ainoastaa Espanjan olihin todellakin perehtynyt mies voi sen tehdä, ja Carmenin oma luonne on kuin pronssiin valettu. Kuten tunnettu, on tästä kuvauksesta muodostettu komea ooppera, joka Bizet'n ihanan musiikin siivillä on ympäri maailmaa kuuluisaksi tullut. Colomba on Mériméen pääteos, joka valmistui tekijänsä täydessä miehuuden ijässä, s. o. vuonna 1840. Tapahtumat ovat sijoitetut Korsikaan eikä niitä muualle voikaan ajatella. Luonto on Korsikan jylhä luonto, henkilöt todellisia korsikalaisia tunteineen sekä näkökantoineen ja koko ilmakehä on niin yksinomattain korsikalainen, että omituinen villiys ikäänkuin uhoaa vastaamme. Siinä jos missään on paikallisväritystä ja totuutta. Se on yht'aikaa realistinen ja romanttinen kuvaus, mutta edellä kaikkea taiteellinen mestariteos, tarkastipa sitä miltä kannalta hyvänsä. Päähenkilöinä ovat siinä nuori ihana tyttö Colomba ja hänen veljensä Orso, joka palaa Ranskan sotapalveluksesta takaisin kotiseudulleen ja jota sisar koettaa yllyttää verikostoon heidän isänsä murhaajia vastaan. Sitä paitse on siihen kiedottu kaunis rakkauden juttu ja kuvattu useita omituisia, peräti korsikalaisia luonteita. "Vihdoinkin on ilmestynyt teos, johon arvostelijat voivat viitata, kun heiltä vaaditaan esimerkkiä todellisesta mestariteoksesta", huudahtaa eräs tämän vuosisadan etevimpiä arvostelijoita Colombasta. En tahdo ryhtyäkään laajempiin selontekoihin, sillä tehda selkoa ei siitä voi: se on luettava. ------------- Olen vähitellen esittänyt kaikki Mériméen kaunokirjalliset teokset lukijoilleni niin hyvin kuin sen muutamilla sivuilla voin tehdä. Ja nyt puhukoot tähän kokoelmaan otetut novellit itse puolestaan. Lukija näkee jo niistä toivoakseni, minkälainen Mériméen esitys- ja kuvaustapa on, vaikka tietysti en ole voinutkaan hänen mainiota stiiliänsä täysin vastaavasti jälitellä. Myönnän kyllä,että olisi ehkä ollut parasta tutustuttaa suomalainen yleisö ensin Colombaan, tekijänsä pääteokseen, mutta se tuntui minusta sentään melkein liian laajalta tänä lyhkästen kertomusten luvattuna aikana. Jos tämä novellikokoelma taas saavuttaa suomalaisen yleisön puolelta tarpeellista suosiota ja yleisö siis näyttää tunnustavan Mériméelle meilläkin saman arvosijan, mikä hänellä jo kaikissa muissa sivistysmaissa on, niin olen mielihyvällä ja parastani koettaen kiirehtivä pukemaan suomenkieliseen asuun sekä Colomban että Carmenin. Niille, jotka tästä Ranskan ehkä etevimmästä novellistista haluavat lähempiä tietoja, voin sivumennen huomauttaa allekirjoittaneen teosta ''"Prosper Mérimée, elämäkerta ja teokset"'', joka viime keväänä yliopistollisena väitöskirjana ilmestyi, käsittäen yhteensä 265 sivua. Helsingissä, marraskuulla v. 1895. Kasimir Leino. [[Luokka:Asiatekstit]] [[Luokka:Kasimir Leino]] 138 258 2005-07-12T13:32:17Z 217.71.151.208 == Pyöräilyssä noudatettavia ohjeita. == '''Helsingin kaupungin kunnallinen asetuskokoelma, Helsinki 1914''' '''Uudenmaan läänin kuvernöörin vahvistamat huhtik. 8 p:nä 1895.''' '''1 §.''' Polkupyörällä ei saa poliisikamarin luvatta ajaa muualla kuin sellaisella paikalla, joka on luovutettu ajoon tahi ratsastukseen käytettäväksi, paitsi kaupungin esplanaadeissa ja puistoissa, missä se on sallittu klo 4:stä klo 9:än aamulla, ja kaupungin puistoissa klo 4:stä aamulla klo 10:en a.p.; kuitenkin sallittakoon kymmentä vuotta nuorempain lasten siellä käyttää polkupyörää muinakin aikoina, kun se voi haitatta käydä päinsä, mutta on ajo poliisin käskystä paikalla lopetettava. Osittain muutettu poliisijärjestyksen 17 §:n kautta. '''2 §.''' Katuja ja toreja ei saa käyttää ajoharjoituksiin eikä edestakaisin ajoon; ja on niinikään kielletty rinnakkain kuljettamasta useampaa kuin kahta polkupyörää. '''3 §.''' Jokaisella, joka pyöräilee kaupungin kaduilla, toreilla tahi yleisillä paikoilla, niin myös kaupunkiin yhdistetyillä alueilla olevilla viertoteillä ja teillä, pitää polkupyörän takana olla satulaan tahi satulalaukkuun kiinnitetty numerolaatta, jonka numerojen, maalattuina valkealla värillä mustalle pohjalle, pitää olla vähintään kahdeksan senttimetriä korkeat. Sinä aikana, jolloin katulyhdyt ovat sytytettyinä, on polkupyörässä pidettävä sytytettynä lyhtyä, jonka molemmissa sivulaseissa, jotka pitää olla himmeiksi tahkotut, on oleva sama numero vähintään neljän senttimetrin korkuisin numeromerkein. Numero ei saa pyöräillessä olla peitettynä. '''4 §.''' Tiedustelun johdosta ilmoittaa poliisikamari mitä numeroa polkupyörässä on käytettävä sekä antaa siitä todistuksen, jossa mainitaan polkupyörän omistajan nimi, ammatti ja osote. Siten annetun numeron saa ainoastaan poliisikamariin tehdyn ilmoituksen jälkeen toiselle luovuttaa. '''5 §.''' Pyöräilijä on velvollinen hevosella ajavia ja ratsain kulkevia kohdatessaan pitäytymään oikealle; talutettavan hevosen sivuuttaessaan pitäytymään sille puolelle, missä taluttaja kulkee; ajamaan hiljaista vauhtia tungospaikoissa, kadunkulmauksissa sekä muutoin, milloin yhteenajon vaaraa voi syntyä, ja on viimeksi mainitussa tapauksessa soittokellolla annettava merkki; hiljaisella vauhdilla ymmärretään nopeutta, joka ei ole sen suurempi kuin että aikuinen mies rivakasti astuen voi pysyä polkupyörän rinnalla; varovasti sivuuttamaan hevosia ja astumaan pyörältä alas kohdatessaan hevosen, joka näyttää levottomuuden merkkejä, sekä muutoinkin, kun se on tarpeellista tapaturman välttämiseksi; niin myös poliisin käskystä sekä ajettuaan yhteen jalkamiehen, ratsastajan tahi hevosajoneuvon kanssa paikalla pysäyttämään polkupyörän. '''6 §.''' Näiden määräysten rikkominen rangaistaan enintään kahdenkymmenen markan sakolla. == Lisäys. == '''Uudenmaan läänin kuvernöörin yksissä neuvoin maistraatin kanssa antama heinäk. 22 p:nä 1907.''' Moottosykli pitää olla varustettu automobiililiikenteen järjestyssääntöjen 3 §:n 2 momentissa (nyttemmin 2 §:n 1 momentin f kohdassa) mainitulla merkinantolaitteella. Moottosyklin varusteista ja käyttämisestä olkoon muutoinkin voimassa mitä tavallisista polkupyöristä on säädetty; kuitenkin että moottosykliin sovelletaan mitä automobiililiikenteen järjestyssääntöjen 8 §:ssä (nyttemmin 5 §:ssä) on henkilöliikenteestä sanottu. 139 259 2005-07-13T06:13:11Z 217.71.151.208 * [[Oven avautumissuunta]] 140 260 2005-08-03T07:24:24Z 217.71.151.208 Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-kokoelma 27/1899 sivut 2-3. '''Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus,''' '''koskeva 1894 vuoden mallia olevien rensselien, saapaskotelojen ja korppupussien taulua Henkivartijaväen 3:nnelle, Suomen, tarkkampujapataljoonalle.''' Annettu Helsingissä, 14 p:nä Kesäkuuta 1899. '''Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y. m., y. m., y. m.''' Teemme tiettäväksi: Armollisella päiväkäskyllä sotalaitokselle vuodelta 1894 n:o 95 vahvistettuamme uudet rensselien, saapaskotelojen ja kahdenkertaisten korppupussien mallit kaartinjalkaväelle ja sittenkuin vieläkin Armollisella päiväkäskyllä 27 p:ltä Helmikuuta 1899 n:o 27 oli vahvistettu taulu mainituista varustuskapineista olemme Me armossa nähneet hyväksi noudatettavaksi vahvistaa seuraavan '''1894 vuoden mallia olevain rensselien, saapaskotelojen ja korppupussien mallin Henkivartijaväen 3:nnelle, Suomen tarkkampujapataljoonalle:''' _________________________________________________________________________________ |Kulutus- | Kapineitten nimi. |Kapineitten | |aika. | |luku | | | |kullekin | |_________|________________________________________________________|miehelle.___| |Vuotta |Rensseli mustasta vedenpitävästä purjevaatteesta, johon | | | 10 | on neulottu | | | |a) 5 kpl. kiinnityshihnaa juhdista tinattuine rauta- | | | | solkineen; | | | |b) 2 kpl. rensselivyötä purjevaatteesta litteän rauta- | | | | koukun ja mustan nauhan sekä kahden rautasoljen kanssa| | | | (toinen poikkipiitalla varustettu, toinen puolipyöreä | | | | ilman poikkipiitatta); | | | |c) leveä juhtihihna; | | | |d) 2 kpl. kantohihnaa juhdista solkineen ja kaksois- | | | | nappineen messingistä; | | | |e) nahkatrenssit; | | | |sekä kiinnitetty 4 kpl. hihnoja solkineen...............| 1 | | 10 |Saapaskotelo vedenpitävästä purjevaatteesta 2:n valkoi- | | | | sen metallinapim kanssa...............................| 1 | | 4 |Kaksinkertainen korppupussi; | | | |a) ulkopuolinen vedenpitävästä värjäämättömästä purje- | | | | vaatteesta, samasta aineesta tehdyn kantohihnan kans- | | | | sa, varustettu soljilla ja napeilla...................| 1 | | |b) sisäpuolinen paitapalttinasta nappien kanssa.........| 1 | _________________________________________________________________________________ Muistutuksia. Jokaiselle miehelle alipäällystössä ja miehistössä rintamassa, paitsi pataljoonan signalisteille ja kuormastoaliupseerille. Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 14 p:nä Kesäkuuta 1899. '''Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä,''' ::'''Hänen Suomen Senaattinsa:''' ::F. W. SCHAUMAN. ::LENNART GRIPENBERG. ::J. G. SOHLMAN. :::G. v. Christierson. 141 709 2006-06-19T13:44:34Z Nysalor 5 Luokat + wikitys [Julkaistu aiemmin teoksessa Historiallinen arkisto IV, Helsinki 1874, sivut 104-113. Kirjoittanut [[Yrjö Koskinen]] eli Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen (1830-1903).] ==Muutamista keski-aikaisista veroitus-seikoista.== Tutkinut Yrjö Koskinen. Harva kohta Suomen historiassa on tähän asti jäänyt niin vaillinaisesti selitetyksi kuin se tapa, jolla kruunun saatavat verot keski-aikana syntyivät ja suoritettiin. Se ilmoitus, minkä Palmsköldilainen katkelma pispain-kronikasta (Porthan, Sylloge, siv. 6) antaa, että muka Beroni I "alienavit tributum Finnonum ad manus regis", ei todellakaan anna paljon tolkkua kruunun-verojen synnystä. Myöskin verojen laadusta ja maksu-tavasta ovat sekä lähteet että historialliset tutkimukset enimmältään äänettömiä. Luultavasti itse veroituksen sekavuus ja epämääräisyys, eli se seikka, että verot usein lienevät riippuneet paikallisista tottumuksista, jotka eri seuduilla paljon vaihtelivat, lienee syynä, miksi vero-asioita ainoastaan harvoin mainitaan sen aian todistuskappaleissa. Sen ohessa on muistamista, että useimmat linnan-läänit siihen aikaan olivat pois-läänitettyinä, jonka vuoksi tilintekoja kruunulle harvemmin tuli kysymykseen. Forssell (Sveriges inre hist. fr. Gustaf den Förste, I, sivv. 18 seurr.) on tuonut esiin, mitkä läänit keskiaian lopulla aina pidettiin "Kuninkaan aarre-aittaan" (Konungens fatebur) kuuluvina, mitkä taas olivat aina valtakunnan ylimyksille läänitettävät; mutta muistamista on, että itse teossa aarre-aitankin alueet usein pois-läänitettiin. V. 1484 ja 1497 luetellaan aarre-aitta-lääneinä Suomessa: ''Turun linna ja lääni, Hämeen lääni'' ja ''Satakunta''; mutta muu Suomenmaa pidettiin läänitettävänä, vaikka kuningas v. 1497 äskettäin oli aarre-aittaansa ottanut myöskin Korsholman läänin, Raseporin läänin ja Kastelholman läänin. Kuitenkin näemme, että hyvin usein koko Suomenmaa annetaan jollekulle ylimykselle (esm. Boo Juhonpoialle, marski Kaarlo Knuutinpoialle ja nyt äskenmainittuna vuonna Sten Stuure'lle) läänitykseen, ja Unionin seikat harvoin lienevät sallineet läänejä hallittavan varsinaista tilintekoa vastaan. [Alaviite: Forssell, main. teos, sivv. 21, 22, ei tiedä kuin ainoan kerran, vuodelta 1340, jolloin läänejä (Turun, Hämeen ja Wiipurin läänit, s. o. koko Suomenmaa) mainitaan annetun sillä ehdolla, että tili oli tehtävä rahoista, voista, vuodista, karjasta ja lohesta; muun veron saisi läänitysmies itse pitää. Usein kuninkaan aarre-aitta sai jonkun sovitun summan rahoja. Jos oli puhdas läänitys, ei kuningas saanut siitä muuta kuin ylimyksen uskollisuutta ja palvelusta.] Näin on helppo ymmärtää, miksi ylipäänsä puuttuu tilinteko- tai lasku-kirjoja kruunun tuloista keski-aikana. Minun tietääkseni ei mainita kuin yksi ainoa keski-aikainen vero-luettelo, nimittäin Eerik Pommerilaisen varhaisemmalta hallitus-aialta (v. 1413); mutta tämäkään ei enää ole säilynyt alkuperäisessä laitoksessaan, vaan ainoastaan Bure'n tekemäin otteiden kautta (Styffe, Skandinavien under Unionstiden, siv. 302 seurr.). Monen mielestä kenties yllämainitut seikat tekevät koko veroitus-järjestelmän keski-aikana mahdottomaksi selvittää, koska sopisi arvella, että perusteet riippuivat pelkästä sattumuksesta ja mielivallasta. Mutta niin ei ole asian laita. Niissäkin tapauksissa, jolloin ei kruunulle mitään tilintekoa tehty, oli epäilemättä ulostekojen määrä ja maksu-tapa ylimalkain asettunut jotenkin vakinaiseksi, niin ett'ei läänitysmies saanut nostaa veroja, kuinka paljon ja millä tavoin itse tahtoi. Paitsi sitä sekä useat kameraliset nimitykset että myöskin ne vähäiset tiedot vero-asioista, mitkä siltä aialta ovat säilyneet, todistavat selvästi, että joitakin ohjeita kumminkin noudatettiin. Mitkä nämä ohjeet olivat ja mikä veroituksen yleinen luonne lienee ollut, on niin-muodoin tärkeä tutkimus-aine, joka ansaitsisi varsinkin kameralistain huomiota. Ja yleensäkin Suomenmaan historialle tämä kysymys ei ole aivan vähä-pätöinen. Tärkeätä on esm. tietää, missä määrässä meidän maa, toisen kansan valloittamana, sai nauttia hyväksensä sitä itseveroituksen oikeutta, joka ylipäänsä asuu Ruotsin yhteiskunnan luonteessa, eli toisin sanoin, mitenkä vieras valloitus vaikutti kansamme veroitus-tilaan. Tältä kannalta katsoen on puheena-oleva kysymys tutkimukselle ihan uusi. Minä en aio tällä kertaa ottaa tätä laveata asiaa kokonaisuudessaan tutkittavaksi; ainoastaan pari erinäistä seikkaa tahdon valaistavaksi esittää, toivoen että ne puolestansa antavat viittauksia edempiin selvityksiin. Huomattava on, että jos lähteet keski-aikaisten veroitus-olojen selvittämiseen ovatkin aivan köyhiä, sitä runsaampia tietoja löytyy veroituksesta Kustaa Waasan aikana, ja näistä tietysti leviää jotakin valoa edellisiinkin aikakausiin. Kustaa kuningas epäilemättä pani hallintoseikat monessa kohden uudelle kannalle; läänitys-järjestelmä vähitellen ja isommalta osalta lakkautettiin, säännölliset vuosi-tilit pantiin toimeen, jonka ohessa veronlaskukin asetettiin paremmalle kannalle, niin että uusi kamerali-laitos, jonka sitten Kaarlo IX täyteen kuntoon sai, oikeastaan Kustaan aikana perustettiin. Mutta verojen määrän ja lajin sekä itse ylöskanto-tavan suhteen näkyy Kustaa Waasa isoimmalta osalta pysyneen keski-aikaisella pohjalla; ainakin täytyy päättää, että hänen ensimäiset verokirjansa 1540 vuoden paikoilla esittävät maamme kameraliset olot ihan keski-aikaisen mallin mukaa. Jos tämä totuus myönnetään, niin meillä todellakin on Valtio-arkistossamme varsin runsaita lähteitä keski-aian veroseikkain tutkimista varten, ja lisäksi on Ruotsalainen Hannu Forssell sekä väitöskirjassaan (Bidrag till hist. om Sveriges förvaltning, Sthm 1866) että myöskin ylempänä mainitussa teoksessaan (Sveriges inre hist., Sthm 1869) tehnyt arvollista tutkimus-työtä tällä alalla. Juuri näiden Kustaa Waasan aikuisten olojen johdosta katson mahdolliseksi tunkeuda keski-aian hämärämpiin veroitus-kohtiin. == I. Ruoka-ruotsi. == Useissa Kustaa Waasan aikuisissa todistuskappaleissa mainitaan vero-lajina eli talonpoikien ulostekona Suomenmaassa: ''rokarotz, rokarossi, rokarotzi.'' Se näkyy olleen meidän maalle omituinen ja kuuluu nähtävästi vanhempaan verojärjestykseen, minkä Kustaa kuningas pian muodosti toiselle kannalle. V. 1530 kuningas "kutsuu takaisin ''then Rokarosze gestningh'' Hämeen linnan alle hänen armonsa omalle väelle ja jalkamiehille, minkä tuomarit siellä kauan aikaa ovat nauttineet" (Arwidsson, Handl. V 260). V. 1537-39 mainitaan Sääksmäen kihlakunnassa "10 leiviskää lihaa ''för Rokarotz kööt''" (Arwidsson, IX 29). V. 1545 paikoilla mainitaan Hämeen läänissä: "''Rokarossij höö'', joka muinoin kulutettiin neljännysmiesten luona, suoritettiin 5 "dragen"ia [alaviite: "Dragen" (arvattavasti taakka) sisälsi 2 parmasta, ja yhdessä verokuormassa oli 2 "dragen"ia.] talvi-kestitykseen ja muita 5 "dragen"ia syys-kestitykseen, niin että tekee 10 dragen"ia kultakin neljäskunnalta" (Arwidsson, VI 313). Samaan aikaan talonpoiat Savonkin läänissä valittivat, että heille nyt on tullut neljä vuotista kestitystä, vaikka ei pitäisi useammin kuin kahdesti vuoteensa linnan hevosia käydä apetuksessa (fodringh) neljännysmiesten luona, nimittäin talvikäräjillä ja "''om Rokarotzj gesthningh''" syksyllä (Arwidsson, VI 308). Samasta läänistä silloin myöskin kerrotaan, että maavouti Pohjan kihlakunnassa (Nårbotn) ylöskantoi kultakin neljännysmieheltä muun muassa 1 pannin ohria, "joka kutsutaan ''Rokarotzi''", vieläpä kolmesta kymmenkunnasta metsä-seudulla yhden oravan-nahan veromaalta silloin kun ''rokarotzi höö'' ylöskannettiin (Arwidsson, VIII 42). Mikä on ''tämä'' Rokarotzi, ja mistä tämä kummallinen nimi on syntynyt? - Olen tullut siihen päätökseen, että sanan oikea ja alkuperäinen muoto on ''Ruoka-ruotsi'', ja tahdon edempänä antaa syyt siihen arveluun. Ensiksi koetan kuitenkin selville saada, mitä itse asia oikeastaan oli. Äsken mainituista esimerkeistä näkyy, että Ruoka-ruotsi saattoi olla sekä heiniä että viljaa ja lihaakin, niinmuodoin sekä hevosten että ihmisten elatusta. Senpä vuoksi se ylipäänsä kuuluu kestitysten lukuun, ja mainitaan sekä tuomarin että kuninkaan väen, vieläpä linnan hevostenkin (ja arvattavasti linnan miesten) käyneen näissä kestityksissä kussakin alueessa. Ruokaruotsi-varat vanhastaan kulutettiin paikalla, neljännysmiesten luona kussakin neljäskunnassa. [Alaviite: Selvyyden vuoksi on tässä muistettava, että voutikunta jakaantui (hallinto-)''pitäjiin'', joiden kunkin etupäässä seisoi talonpoikainen ''nimismies'' (länsman). Hallinto-pitäjä oli jaettu tavallisesti neljään ''neljäskuntaan'' (fjerding), ja kunkin neljäskunnan esimiehenä seisoi talonpoikainen ''neljännysmies'' (bolman, fjerdingsman). Vihdoin neljäskunnassa oli useita ''kymmenkuntia'' (tionde), joiden kunkin esimiehenä oli ''kymmenysmies'' (tiondebonde).] Mutta juuri Kustaan aikana näyttää se muutos tekeillä olevan, että muutamat kestitykset tulevat veroksi, joka viedään maavoudille ja otetaan linnaan ja siellä kulutetaan. Tuo Savosta mainittu esimerkki osoittaa, että Ruokaruotsi oli eräinen laji kestitystä, joka eroitetaan esm. käräjä-kestityksestä. Oliko Ruokaruotsi Kustaa Waasan aikana tavallinen muissa maakunnissa kuin Savossa ja Hämeessä, en voi päättää. Merkillistä on, että nimitystä Ruokaruotsi ei enää paljon mainita niissä tilikirjoissa, joita meidän valtio-arkistossamme säilytetään, ja käyvät vuoden 1540 paikoilta. [Alaviite: Tohtori Bomansson on Valtio-arkistomme tilikirjoista ilmi-tuonut seuraavat tiedot Ruokaruotsi-verosta Savossa. Kokoilemassa "Allmänna Handlingar och Räkenskaper N:o 1", Vuotinen vero koko Turun hiippakunnasta v. 1539, lehti 47, mainitaan Heinä-veron alla erittäin Rokarossi, jokaisesta koko-veromaasta 1 parmas ja jokaisesta puoli-veromaasta 1/2 parmasta, ja erittäin "Gingerdz"-heinät, nekin samaa määrää myöden, mutta ei kaikilta koko- ja puoli-veromailta. - Samassa kokoilemassa N:o 5 vuodelta 1542 lehdet 203, 204 kerrotaan, että jokaisesta neljäskunnasta maksetaan seuraavat määrät, jotka nimitetään "Neljännysmiehen Ruokaruotsi-vero" ("Bolemans Rokarotzi renta"): rukiita 2 pannia, ohria 1 punta, kauroja 2 puntaa, voita 1 leiviskä, lihaa 2 leiviskää, haukeja 1 leiviskä, suoloja 1 leiviskä, humaloita 1/2 leiviskää, jäniksiä 9, kanoja 9, munia 120, lintuja 50, jäätynyttä kalaa 6 leiviskää, kynttilöitä 75, hamppua 2 leiviskää, tervaa 1 tynnyri, tuohia 15 sataa, niiniä 1 leiviskä, perkaamattomia höyheniä 1 leiviskä, hevos-vuokra-ohria 2 1/2 puntaa, laivarahti-ohria 1 punta, laivanrahti-rukiita 1 punta j. n. e.] Syynä luullakseni on, että, niinkauan kuin se neljännysmiesten luona kulutettiin, se tietysti ei ollut tilin-alaisena, ja kun ruvettiin sitä maksamaan linnaan, se yhdistettiin muihin neljännysmiesten suoritettaviin, mitkä samaa lajia olivat. Mutta eräs vanhempi tilikirja vuodelta 1530, joka säilytetään Ruotsin kamari-arkistossa, antaa muutamia tärkeitä lisä-tietoja, jotka tahdon Forssell'in mukaan (Bidrag, siv. 94, 95) tässä kertoa. Ensiksi selitetään kestitysten yleistä laatua Hämeen läänissä: Kolmasti vuoteensa pidetään käräjiä yli koko läänin, kesällä, syksyllä ja talvella. Käräjät pidetään nimismiesten luona, ja silloin vouti kaikkien linnan-palvelijain (svenner) kanssa ja tuomari kaikin miehinensä makaavat kaksi yötä kunkin nimismiehen luona; koska läänissä on 24 nimismiestä, niin jokainen kestitys kestää 7 viikkokautta. Mutta jos kesä-käräjät käyvät myöhään, niin ett'ei vouti kerkiä makaamaan kuin yhden yön kunkin nimismiehen luona, otetaanpa toisen yön-makuun asemesta joku määrä karjaa linnaan (yksi, kaksi tai kolme lehmää sekä muutamat lampaat), ja tämä on yön-makuu-vero ("nattläger"). Syys- ja talvi-käräjissä myöskin apetetaan (s. o. syötetään kauroja ja heiniä voudin hevosille), mutta ei kesällä (arvattavasti siitä syystä että hevoset silloin pannaan ulkona syömään); mutta kuitenkin jokainen nimismies maksaa linnaan käräjä-kauroja (3 tai 4 puntaa). [Alaviite 1 punta = 4 tynnyriä.] Tämmöiset olivat siis käräjä-kestitykset. Niinkuin näkyy, alkoi voutien kestitys vähitellen muuttua veroksi, joka linnaan suoritettiin, niin että myöhemmin ainoastaan tuomarien kestitys pysyi. Tämä on sitten muuttunut siksi, mitä meidän aikana nimitetään käräjäkapoiksi, mitkä vielä joskus ruotsiksi kutsutaan "tingsgästning." Sitten seuraa mainitussa todistuskappaleessa selitys Ruokaruotsista: "Kun nyt nämä käräjät ovat loppuneet ja (läänin)vouti tulee takaisin linnaan, silloin pannaan Ruokaruotsi käymään ("då går Rokarosan uppå") ja se tapahtuu tällä tavoin: ensin jaetaan kaikki linnanpalvelijat kolmeen osaan (koska Hämeen läänissä oli kolme voutikuntaa), ja niistä ottaa kukin maavouti yhden osan mukaansa omaan voutikuntaansa, ja silloin makaavat ensin yhden yön jokaisen nimismiehen luona kesäkäräjäin jälkeen ja yhden yön jokaisen neljännysmiehen luona ja ottavat ulos sakkorahat (mitä käräjissä on tuomittu), ja ovatpa tuomarinkin miehet muassa samassa Ruokaruotsissa." Tästä selityksestä havaitaan seuraavat tärkeät kohdat. Käräjä-kestitys tapahtuu ainoastaan nimismiesten luona, mutta Ruokaruotsi sekä nimismiesten että neljännysmiestenkin luona. Ruokaruotsissa ei käy linnan-vouti eikä tuomari, vaan ainoastaan heidän kumpaisenkin miehet eli palvelijat. Ruokaruotsin käynnissä tehdään sakkojenkin ylöskanto, vaan arvattavasti tämä ei ollut ainoana tarkoituksena; sillä siinä tapauksessa ei olisi tarvittu yhtä haavaa käydä sekä nimismiesten että neljännysmiesten luona yhtä haavaa. Lause on kuitenkin siinä kohden epäselvä, että sopii ajatella kolmasti vuoteensa käydyn, eri kerrat eri tavalla, nimittäin "kesäkäräjäin jälkeen nimismiesten luona" ja kenties syys- ja talvi-käräjäin jälkeen neljännysmiesten luona. Mutta tuo ylempänä mainittu esimerkki Savon läänistä (Arwidsson, VI 308) näyttää puolestansa todistavan, ett'ei ollut neljännysmiesten luona kuin yksi vuotinen Ruokaruotsi. Tämän seikan kuitenkin jätän täksi kertaa sillensä. Mutta kaikessakin tapauksessa Ruokaruotsi näkyy pää-asiallisesti tarkoittaneen linnan ja tuomarin palvelijain elättämistä talonpoikien kustannuksella: sillä mitä nimismiesten ja neljännysmiesten luona kulutettiin, se täytyi talonpoikien pitäjitäin ja neljäskunnittain hankkia. Ruokaruotsi siis alkuansa tuskin lienee muuta ollut kuin virallista pakko-kestitystä, vaikka se vähitellen muuttui la'illiseksi ulosteoksi. Että sakkorahat samalla ulos-otettiin eli ylöskannettiin, ei suinkaan paljon lievittänyt tämän kestityksen väkivaltaista alkuluonnetta. Ajatella sopii, että jos sakkojen suoritus viivytettiin, Ruokaruotsi jäi makaamaan niin kauan kunnes kaikki oli maksettu, ja tämä kestitys niin-muodoin tuli kunnalle rangaistukseksi jäsenten laimin-lyödystä velvollisuudesta. Että tämmöinen pakoitus-keino ei ollut Keski-aikana muuallakaan tuntematon, havaitaan jo Kaarlo Suuren kapitulareista, joissa muun muassa v. 779 säädetään: "Si vassus noster justitias non fecerit, tunc et comes et missus ''ad ipsius casam sedeant et de suo vivant, quousque'' justitiam faciat." Niinkuin tässä esimerkissä pakkokestitys käytetään hallitus-vallan säännöllisenä välikappaleena, näkyy Ruokaruotsikin olleen niin-sanoakseni eräs la'illinen väkivalta. Itse nimitys "''Ruokaruotsi''" todistaa tämän-laatuista alku-perää. Tämä sana, näet, tavataan kansamme keski-aikaisissa runo-lauluissa, merkityksellä: syöläs, ahnas Ruotsalainen eli muukalainen, - ja tuskin lienee epäilemistä, että tämä suomenkielinen muoto ja tämä merkitys on "Rokarotzi"-sanan alkuperäinen. Pispa Henrikin surmavirren toisinnoissa (Suomi 1856, sivv. 44, 48) kuuluu Lallolan naisten valitus: :"Kävi tässä ''Ruoka-ruotsi'',<br/> :''Ruoka-ruotsi, Syömä-saksa,''<br/> :Joi oluen tynnyristä,<br/> :Veden viskasi sijahan,<br/> :Otti kakun kammarista,<br/> :Kiven vyörytti sijahan", j. n. e. Tosin siitä mainitun runon laitoksesta, minkä Lönnrot on laatinut (Kanteletar, uusi painos, siv. 253; Suomi 1856, siv. 54), on pois-jätetty nuo merkilliset sanat "Ruokaruotsi, Syömä-saksa", joiden merkitys on näyttänyt hämärältä, ja sijaan on pantu Porthan'in mukaan värsy: :Jo kävi meillä ihmisiä,<br/> :Joivat oluen tynnyristä", j. n. e. Mutta tuskin tarvinnee huomauttaakkaan, että itse runopuku heti todistaa edellä-mainitun toisinnon oikeammaksi. Tällä tavoin siis luulen todistaneeni, mitä "Rokarotzi" on ollut, ja mitä sana alkuperältänsä merkitsee. [[Luokka:Asiatekstit]] [[Luokka:Yrjö Koskinen]] 143 264 2005-07-14T08:08:14Z 217.71.151.208 == Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus, == '''millä ehdoilla kauppaa ja hantvärkkejä saadaan Salon kauppalassa harjoittaa. Annettu Helsingissä, 24 päiv. Lokakuuta 1860. [Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 23/1860 sivut 4-5.] (Ylösluettava Saarnastuolista). '''Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Venäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.,''' teemme tiettäväksi: Sen ohessa, että, Suomeen asetetun Senaattimme siitä tehdyn alamaisen esityksen johdosta, Armossa hyväksi olemme nähneet selittää, että Elokuun 26 (Syyskuun 7) päivänä 1856 annetun ja kaupungin perustamista Salon-sillan luokse Uskelan pitäjässä koskevan Armollisen määräyksemme toimeen paneminen vastaiseksi saa jäädä sillensä, olemme Me, tavara-liikkeen edistämiseksi samassa paikkakunnassa, sen sijaan Armossa myönnyttäneet: 1:ksi että, sen kauppaliikkeen lisäksi, joka Maaliskuun 2 päivänä 1853 annetun Armollisen määräyksen mukaan jo saapi tapahtua niin kutsutussa Salon kauppalassa, jonka asema on edellä mainitun sillan luona Joensuun (Åminnen) seterikartanon tiluksilla, usiammat semmoiset hyvämaineiset henget, jotka todistuksilla saattavat näyttää taitavansa tyydyttävästi kirjoittaa, lukua laskea ja kauppias-kirjoja hoitaa, sekä vastamainitun kartanon haltialta ovat itsellensä kauppalassa hankkineet tontti-paikan arennille, siellä saavat kauppaa tehdä, jos vaan kauppalan kassaan maksavat läänin Kuvernöörin määrättävänä olevan vuotuisen ulosteon; ollen heillä myöskin oikeus ostaa paikkakunnan tuotteita ja avonaisessa puodissa kaupaksi pitää kotomaisia ja omassa maassa ostamiansa ulkomaan tavaroita; 2:ksi että kaikilla niillä hantvärkkäreillä, käsikeinoilioilla, vapriikin-isännillä ja taide-miehillä, jotka mainitun kartanon omistajan luvalla asettautuvat kauppalaan, pitää oleman valta, nyt voimassa olevain ammatti-asetusten estämättä, joko avuksensa otetuilla palkkalaisilla taikka niitä paitsi elinkeinojansa harjoittaa, kauppalalle maksettavata niin suurta elatuskeinoilia-veroa vastaan, kuin Kuvernööri elatuskeinon ja liikkeen suuruuden mukaan määrää; sekä 3:ksi että maakunnan asukkaat saavat kauppalassa myödä ja kaupaksi tarjota kaikkia semmoisia tavaroita, joilla asetusten mukaan maalla saadaan kauppaa käydä. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 24 päiv. Lokakuuta 1860. '''Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen Mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaattinsa:''' C. CRONSTEDT. FAB. LANGENSKIÖLD. A. L. BORN. ROBERT TRAPP. B. FEDERLEY. M. W. NORDENHEIM. V. FURUHJELM. F. EDELHEIM. Carl Björkman. == Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus == '''Salon sillan luona Uskelan pitäjässä olevan Salon kauppalan muodostamisesta omalla alueella varustetuksi kauppalaksi.''' Annettu Helsingissä, 20 p:nä Kesäkuuta 1887. [Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 9/1887 sivut 4-7.] (Julkiluettava Saarnastuolista). '''Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m. y. m. y. m.''' Teemme tiettäväksi: Sittekun Salon sillan luona Uskelan pitäjässä jo aikoja sitte on ollut jokseenkin suuri paikkakunnan maantavarain liike ja tämä seikka on tuottanut sille paikalle "Salon kauppalan" nimenkin, sekä sittemmin, Maaliskuun 2 p:nä 1853 annetussa armollisessa määräyksessä ja Lokakuun 24 p:nä 1860 annetussa armollisessa julistuksessa on myönnetty oikeus, erityisiä sen ohessa säädettyjä ehtoja noudattaen, mainitussa paikassa harjoittaa kauppaa ja muita elinkeinoja laajemmassa määrässä kuin siihen aikaan yleensä saattoi maaseuduilla tapahtua, on Meidän mietittäväksemme tullut se seikka, että mainitun kauppalan edistystä ja sen elinkeino-toiminnan kehitystä olennaisesti ehkäisee se, että kauppala, joka sijaitsee Joensuun säteritilasta Halikon pitäjässä sekä useista muista, viimeksi mainitussa ja Uskelan pitäjässä olevista tiloista yhdistetyn Joensuun fideikomissitilan maalla, siten on oman maa-alustan puutteessa, jonka vuoksi, paitsi muita tästä asianlaidasta kauppalalle johtuvia haittoja, tonttipaikkaa ei voi sinne asumaan asettumista varten saada omistusoikeudella hallittavaksi, vaan ainoastaan tilan haltijan kanssa tehtävän sopimuksen nojalla määräaikana arentia vastaan nautittavaksi; ja olemme Me sentähden, Meidän Suomen Senaattimme Talous-osaston alamaisen esityksen johdosta ja myöskin maan Kenraalikuvernöörin kehotuksesta, nähneet hyväksi armossa määrätä että ennen mainittu Salon kauppala on, yhä edelleen "Salo"-nimisenä, muodostettava omalla alueella varustetuksi kauppalaksi, sekä että sitä tarkotusta varten yhteensä 129,63 tynnyrinalan laajuinen tilusalue, joka on otettu erääsen maanmittauksen Ylihallituksessa Maaliskuussa vuonna 1886 tehtyyn, aikaisemmin piirustettujen tiluskarttain kopiaan sekä myöskin merkitty erääseen, mainittuun kopiaan kuuluvaan selitykseen, on, 12 p:nä Joulukuuta 1864 annetun armollisen pakkoluovutusasetuksen mukaisesti, osaksi pääasiallisesti erityisistä Joensuun tilaan kuuluvista tiloista, osaksi Alhaisten yksinäisesta talosta Uskelan pitäjässä Kruunulle pakkolunastettava, jonka perästä mainittu alue tulee Salon kauppalaan luettavaksi ja kauppalan omana sille omistettavaksi, johon nähden seuravia ehtoja ja määräyksiä on noudatettava, nimittäin: 1:ksi) että kauppala lainkäyttämisen puolesta tulee paikkakunnan Kihlakunnanoikeuden sekä hallinnon puolesta Turun ja Porin läänin Kuvernöörin ja Halikon kihlakunnan Kruununvoudin alaiseksi; 2:ksi) että kauppala, jonka tulevaan alueeseen kuuluu osia sekä Halikon että Uskelan pitäjästä ynnä Halikon ja Uskelan kahdesta eri kirkkoherrakunnasta kuin myöskin niistä molemmista Halikon kihlakunnan Nimismiehen-piireistä, joihin mainitut pitäjät kuuluvat, on kokonansa, laskien siitä ajasta, jolloin kauppala on saanut haltuunsa puheenalaisen alueen, sekä luettava samaan nimismiehen-piiriin kuin Uskelan pitäjä, että myöskin, kunnes kauppala voipi tulla julistetuksi omaksi kunnaksi, oleva yhtenä kuntana viimeksi mainitun pitäjän kanssa; jota vastoin kauppalanalueen nykyinen jako Halikon ja Uskelan kirkkoherrakuntain kesken pysyköön muuttumattomana, kunnes tämän seikan järjestely voipi tapahtua; 3:ksi) että kauppaa ja muita elinkeinoja saatakoon laissa määrätyssä järjestyksessä kauppalassa harjoittaa, sekä että, sittekun kauppalaa varten on tehty tarpeellinen rakennussuunnitelma ja Senaatin Talous-osasto sen vahvistanut, huoneiden rakentamista varten jaetut tontit ovat, mikäli 4:nen kohdan mukaan voipi tapahtua, luovutettavat täyden omistusoikeuden nojassa rakennuksilla varustettaviksi Kruunulle maksettavaa ostohintaa vastaan, jonka suuruus on Senaatin määrättävä, sekä niillä ehdoilla muuten, jotka Senaatti voipi säätää; 4:ksi) että jokainen, jolla siihen aikaan kuin pakkoluovutus tapahtuu, Joensuun tilan haltijan kanssa tehdyn sopimuksen pohjalla, pakkoluovutettavalla alueella on arennilla tonttipaikka siihen rakennettuine, tilan haltijalle kuulumattomine rakennuksineen, olkoon, ellei sopimusta tontin arentimiehelle myymisestä alaltaan niin muutettuna, kuin rakennussuunnitelma saattaa vaatia, voipi hänen ja Kruunun välillä tehdä, tahi jos jokin este myymistä vastaan muuten on olemmassa, oikeutettu, rakennuksiin olevaa omistusoikeutta häiritsemättä, niin kauan kuin arentisopimus on laillisesti voimassa, pitämään tonttia hallussaan sitä vastaan, että Kruunulle suorittaa saman arentimaksun kuin maanomistaja olisi ollut oikeutettu siitä saamaan; ja tulee Senaatin muutoin, jos se, jonka arentioikeus on loppunut, haluaa edelleen pitää tonttia hallussaan, asianhaarain mukaan antaa siihen lupa joksikin määrätyksi, soveliaaksi ajaksi; 5:ksi) että kauppala oikeutetaan kantamaan sekä tonttiveroa että myöskin maksuja kauppalaan poikkeavista aluksista, markkinaveroa ynnä muita sellaisia maksuja, joita liike tahi sikäläiset olot muuten vaativat, kaikki niiden eri taksain ja määräysten mukaan, jotka siitä tulevat asianomaisessa järjestyksessä annettaviksi ja voimaan astuviksi; sekä 6:ksi) että kauppalaa varten on perustettava omituinen hallitus, johon kuuluu järjestymies puheenjohtajana ja tarpeellinen määrä jäseniä, sekä että Senaatin Talous-osaston tulee tarpeen ja asianhaarain mukaan antaa tarkempi määräys mainitun hallituksen asettamisesta ja toiminnasta ynnä ohjeita siihen nähden, mikä muuten on yhteydessä kauppalan järjestämisen ja hallinnon kanssa. Muuten ja Joensuun tilaan yhdistettyyn fideikomissi-oikeuteen katsoen, joka perustuu siitä Syyskuun 2 p:nä 1835 tehtyyn fideikomissisääntöön ja asiassa sittemmin syntyneeseen lisäkirjaan Lokakuun 19 p:ltä 1836, joihin molempiin välikirjoihin on armollisessa päätöksessä Joulukuun 31 p:nä 1836 annettu vahvistus, tahdomme Me täten julistaa että pakkoluovutusmaksu siitä tilusalueesta, joka mainitusta tilasta puheenalaisessa tapauksessa poiserotetaan, on, ollen luovutetun alan korvauksena, niin kauan kuin Joensuun fideikomissi-laitos on olemassa, myöskin pidettävä fideikomissioikeudella varustettuna, edellä mainituissa perustuskirjoissa olevain määräysten mukaan; ja jotta Joensuun tilan haltijoilla, yhdellä toisensa perästä, olisi täysi vakuus puheenalaisen korvauksen hävittämistä vastaan, olemme Me sen ohessa katsoneet tarpeelliseksi määrätä että valtiovaraston tulee ottaa vastatakseen puheena olevasta korvauksesta siten, että, sittekun se on sekä pääoman että jonkun haltijalle vuosittain maksettavan koron puolesta määrätty, pääoma joko pitää jäädä valtiovaraston haltuun, jossa tapauksessa vuotuinen korko on, laskien siitä päivästä, jolloin Kruunu on päässyt luovutetun hallintoon, joka kalenterivuoden alussa sen edelliselta vuodelta yleisistä varoista maksettava, tahi on sama pääoma käytettävä täysin kelvollisen maatiluksen ostamiseen korvaukseksi pakkoluovutetusta alueesta, joka maatilus yhdistetään fideikomissiin; josta Senaatin Talous-osaston tulee, fideikomissin haltijan erityisesti siitä tekemän hakemuksen johdosta, antaa lähempiä määräyksiä. Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä 20 p:nä Kesäkuuta 1887. '''Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan ja Hänen Korkeassa Nimessään, Suomeen asetettu Senaattinsa:''' S. W. von TROIL. W. ZILLIACUS. K. F. IGNATIUS. H. MOLANDER. Z. YRJÖ-KOSKINEN. A. W. Lindström. 144 708 2006-06-19T13:43:44Z Nysalor 5 Luokat + wikitys [Julkaistu aiemmin aikakauslehdessä Suomen Museo 1909 n:o 4. Kirjoittanut J. M. S. eli [[Johan Magnus Salenius]] (1846-1928).] Savon savupirtit pitemmän tahi lyhemmän ajan kuluttua ovat muinaismuistoja vain, mutta nykyjään niitä vielä on syrjäisissä kylissä ja moni vanhus vielä kiittää savupirtin ilmaa mieluisaksi. Vanhanaikuinen pirtti eli tupa tavallisesti on rakennettu paljaan maaperän tahi matalan kivijalan päälle kummulle likelle rantaa. Pirtin edessä on "kota" eli "piste", joka on pieni hienoista pirtin kattoa vasten nojallaan olevista maloista eli pystypuista tehty hökkeli, jota käytetään sekä etehisenä että ulkohuoneena. Siinä pirtin oven edusta pysyy sateella kuivana, ja talven tuiskut eivät aja sinne paljon lunta. Pirtin matala, mustunut ovi on rakennuksen päätyseinässä ja ovessa on ripa. Seinä oven yläpuolella on ulostupruavasta savusta musta. Pirttien harjaorren nojalla olevia kattoja on erilaisia, sillä saattaa olla pirtin päällä turvekatto eli nurmikatto, joka kuitenkin on harvinainen, olkikatto, pärekatto tahi tuohista tehty siten, että tuohten päälle on pantu kiviä, aidaksia tahi pitkiä, pyöreitä malkoja (se on tuohi eli malkakatto). Varakkaampien katot joskus ovat tehdyt laudoista, jotka särmillään yhtyvät toisiinsa. Mutta on myöskin kourukattoja. Ne on tehdyt hirsistä halotuista koverretuista pelkoista, joitten kouruja myöten sadevesi juoksee alas. Katon päällä on laudoista tahi ontosta puusta tehty savutorvi eli lakeistorvi, joka usein on kallellaan ja jonka alla oleva räppänä eli lakeisaukko suljetaan pirtissä luukulla. Pirtin seinät ovat kuorituista paksuista hongista, jotka eivät ole vedessä uitettuina menettäneet kestävyyttään ja joitten päät nurkissa ovat pitkästi ulkonevina eli "koirankaulalla". Seinät ovat ulkoa harmaat, mutta sisäpuoleltaan varsinkin ylempää kiiltomustat. Pirtissä on laessa sivu-seinästä toiseen kulkevia hirsiä eli orsia, joista keskimmäinen isoin on kurkihirsi, mutta on muutamissa pirteissä kolmekin kurkihirttä eli "pilaria" kattoa eli laipiota kannattamassa. Näiden katon rajassa olevien orsien alapuolella on hienompia orsia; niinpä uunin patsaan päästä kulkee kolme ortta: yksi pirtin poikki, toinen pitkin pirttiä ja kolmas pitkin uunin rintaa. Tämä viimeksi mainittu on haahlainorsi, josta rautaiset tahi puiset haahlat riippuvat. Uunin kupeella ovat kenkäorret, likempänä ovea päreorret ja samalla puolella jalasorsi, jossa re'en jalakset painuvat. Päreorret, sukankuivuuorret ja leipävartaat usein ovat kaikista hienoimpia. Orsien järjestelmä kuitenkin eri pirteissä on erilainen. Muutamissa esim. on kaksi päällekkäin ja poikittain kulkevaa pää-ortta. Ikkunoita eli laseja ei myöskään ole yhtä monta joka savupirtissä: Niitä on 2 pihanpuolisessa, 1 oven vastaisessa ja 1 karsinaseinässä tahi on 2 peräseinässä, 1-2 pihanpuolisessa ja alkuperäinen juoksuluukku karsinaseinässä tahi on 2 perällä ja 2 sivulla on kaikkiastaan vaan pari ikkunaa tahi ainoastaan yksi. Ruudut usein ovat rikkinäisiä, päivän paahtamia ja päreillä sekä rievuilla paikattuja. Karkea lattia on tehty leveistä irtonaisista lankuista sekä kahtia jaettu. Mutta aikaisemmin lattia eli silta on ollut kovaksi polettua savea, jonka päälle oli valettu tervavettä. Lattiassa on irtonaisella luukulla varustettu aukko, josta portaat lähtevät alas kellariin. Siellä pidetään potaattia, nauriita ja kaljaa, talvella kanojakin. Likellä pankon nurkkaa on lattiassa pieni luukku, josta pestessä juoksutetaan vesi pois. Yöksi pannaan lattialle olkia. Uunin ja oven välissä on "köyhänsoppi". Uunin ja peräseinän välissä on "karsinanurkka", jossa on naisten sänky, kangaspuut eli kangastuolit lähellä peräseinän ikkunaa, pieni pöytä, kätkyt, rukkia, kakkoja, pieniä jakkaroita j. n. e. Toisessa peränurkassa, miesten nurkassa, on suuri ruokapöytä. Jos ovi on etelään, niin kiukoa eli uuni on oikealla puolella sitä, mutta jos ovi on pohjoiseen, niin uuni on vasemmalla. Uuni tavallisesti myöskin on pihamaata vastakkaisella seinällä. Se on suuri, noin 2 1/2 metriä tahi syltä korkea, litteistä paasista tehty ja puiselle tahi kiviselle pohjalle rakennettu. Tavallisesti alus on hirsistä salvettu ja siinä pieni kolo eli aukko, josta pistetään pientä tavaraa siellä säilymään. Koko tämä laitos on uunin "jalka". Karsinasta pääsee uunin tasaiselle päällykselle portaita myöten, joissa paksuun puuhun on hakattu jalansijat. Uunin päällä säilytetään piakoita (leipälapiota), hiilikoukkuja, päreitä, y. m. ja siellä lautojen päällä on makuusijat. Uunin suusta ja kahdesta hormista (uunin etupuolessa olevista rei'istä) tunkeutuu ulos tupaan tulenliekkejä ja savua. uunin suun edessä on hirsistä, laudoista tahi kivistä tehty tulisija (liesi eli "liios"), johon levitetään hiiliä ja jossa padat ovat rautajaloilla tahi haahloissa. Lieden yläpuolella on patalauta (?) ja lieden kumpaakin päätä sanotaan "pankoksi". Siinä lapset usein istuvat itseään lämmitellen. Lieden päässä on puu- tai kivipatsas ja sen päässä hapankappa, josta hapanta otetaan keitettäväksi. Vasemmalla puolella uunin suuta ovat rautaiset pärepihdit uunin kupeessa, ja uuni on vuorattu hirsillä tahi lankuilla. Pitkin muita seiniä, mutta ei pitkin ovenpuolista seinää, kulkee yhdestä lankusta tehdyt, pitkät ja leveät penkit, joilla istutaan ja pitkällään ollen pidetään ruokalepoa. Niitten alla on kirveitä, tupakkahakkuri ja tupakanhakkuupetkel. Seinillä on naulapuita ja mustuneita työkapineita. Pirtin perässä miesten nurkassa seisoo ristikkojaloilla yhdestä puusta tehty leveä ja pitkä ruokapöytä; sen päällä on kaljahaarikko. Pöydän etupuolella on rahi, joka on yhtä pitkä, kuin pöytä. Joku sänky olkineen seisoo oven puolella tahi uunin vieressä ja karsinassa. Onpa pirtissä myöskin höyläpenkki ja oven puolella astiakaappi sekä ristikko, jonka päällä seisoo vesikorvo. Sillä puolella myöskin on "solkkukorvo", johon pannaan keitontähteet, potaatin hidut, nauriinkuoret, tiskuvedet y. m. Jossakin nurkassa on hylly, jossa pidetään lusikoita, veitsiä ja kahvikuppia. Likelle ovea on seinään kiinnitetty kierinrauta, jolla nahkaa muokataan. Tuolia harvoin on. Pirtissä illalla pimeän aikana on suuri päreroihu. silloin naiset kehräävät ja miehet höyläpenkin ääressä tekevät rekiä, korvoja, vasuja, suksia y. m. Ruotilainen kiskoo päreitä. Mutta paitsi ihmisiä on pirtissä myöskin kanoja, porsaita, vuohia, vasikoita, heiniä ja ennen potaattienpanoa näitä itämässä.Jos pirtin isäntä oli varakas, niin oli porstuan toisella puolella kylmä pirtti, jonne mentiin savua pakoon, ja porstuan perällä kamari tahi ruokahuone. Karjalassakin on savupirttejä, mutta niitten eri osat ja esineet osaksi ovat saaneet toisia nimiä, kuin Savossa. Niinpä ''kolpakko'' Etelä-Karjalassa on kipunakupu, ja uunin hirsistä tehdyssä aluksessa pidettiin kanoja. :::J. M. S. [[Luokka:Asiatekstit]] [[Luokka:Johan Magnus Salenius]] 145 266 2005-07-13T11:35:32Z 217.71.151.208 '''Suomen asetuskokoelma 161/1918''' '''Asetus Senaatin ja sen toimituskuntien nimen muuttamisesta.''' Annettu Helsingissä, 27 päivänä marraskuuta 1918. Senaatti on, Senaatin kanslian esittelyssä, hyväksynyt ja vahvistanut seuraavan asetuksen: Täten säädetään: että Senaatin nimityksenä tästä lähtien on oleva Valtioneuvosto; että Senaatin toimituskuntia tästälähin on nimitettävä ministeriöiksi ja Senaatin kansliaa Valtioneuvoston kansliaksi; että Senaatin varapuheenjohtajaa ja jäseniä tästälähin on nimitettävä pääministeriksi ja ministereiksi; että Senaatin prokuraattoria nimitetään tästä lähin Valtioneuvoston oikeuskansleriksi ja prokuraattorin apulaista oikeuskanslerin apulaiseksi sekä prokuraattorin toimituskuntaa oikeuskanslerin virastoksi; sekä että pääministeri, ministerit ja oikeuskansleri ovat luettavat arvojärjestyksen ensimäiseen luokkaan. Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Helsingissä, 27 päivänä marraskuuta 1918. '''Suomen Senaatti:''' J. K. PAASIKIVI. E. N. SETÄLÄ. ONNI TALAS. HEIKKI RENVALL. WILH. THESLEFF. O. E. STENROTH. JALMAR CASTRÉN. ARTHUR CASTRÉN. JUHANI ARAJÄRVI. SAMULI SARIO. Eero Koskimies. 146 719 2006-06-19T13:56:19Z Nysalor 5 Selitykset suomeksi, luokat ja wikityksia säveltänyt [[Fredrik Pacius]] sanat ruotsiksi kirjoittanut [[Emil von Quanten]] suomentanut [[Aleksanteri Rahkonen]] :Kuule kuinka soitto kaikuu! :Väinön kanteleesta raikuu! :Laulu Suomen on, laulu Suomen on! :Kuule hongat huokaileepi, :kuule kosket pauhaileepi! :Laulu Suomen on, laulu Suomen on! :Kaikkialla ääni kaikuu, :kaikkialla kielet raikuu :Suomen laulua! :Sydän jos on suotu sulle, :murheess' ilossakin kuule :Suomen laulua! [[Luokka:Aleksanteri Rahkonen]] [[Luokka:Emil von Quanten]] [[Luokka:Laulut]] 147 269 2005-07-14T12:25:38Z 217.71.151.208 Suomen markka '''Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 7/1860.''' '''Keisarillisen Majesteetin Armollinen Ilmoitus''' '''muutetusta raha-yksiköstä Suomen Suuriruhtinanmaalle.''' Annettu Pietarissa, 23 päiv. Maaliskuuta (4 päiv. Huhtikuuta) 1860. '''Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Wenäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari sekä Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.,''' teemme tiettäväksi: että koska olemme katsoneet raha-yksikön alentamisen Suomen Suuriruhtinanmaassa tarpeelliseksi; niin Tahdomme Me, sittenkuin Suomeen asetettu Senaattimme on mietteensä asiasta Meille alamaisuudessa ilmoittanut, Armossa määrätä seuraavalla tavalla: 1:ksi. Suomenmaalle säännetään sille maakunnalle omituinen "Markka" niminen raha-yksikkö, jaettuna sataan "Penni" nimiseen pienempään yksikköön eli osaan. Jokainen markka vastaa neljäsosa-ruplalle, sen painon ja arvon mukaan lukien, joka noudatettavassa raha-säännössä on Wenäjän hopearuplalta määrätty neljäksi solotnikaksi ja yhdeksikolmatta doliksi, ja on siis kussakin markassa yksi solotnikka viisi ja yksi neljäsosa dolia puhdasta hopeata. 2:ksi. Tätä raha-yksikköä pitää Suuriruhtinanmaassa käytettämän sekä Kruunun laskuissa ( rätingeissä), että yksityisessäkin liikkeessä, niinkuin siitä eriksensä tulee tarkemmin määrättäväksi. 3:ksi. Suomenmaan Pankille annetaan oikeus, tätä raha-yksikköä seuraamalla lyödä yhden, viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen pennin arvoisia pieniä kuparirahoja erittäisin Suuriruhtinanmaata varten, kupari-arvon suhteen myntättäissä noudattamalla mitä Wenäjän kuparirahasta on säännetty, jolloinka siis yksi penni painoltansa ja metalli-arvoltansa vastaa yhdelle neljäsosa-kopeikalle ja kaksikymmentä penniä viidelle kopeikalle Wenäjän kuparirahaa viimeisen preilin mukaan, sekä viiden ja kymmenen pennin rahat samassa vertaisuudessa. 4:ksi. Raha-liikkeen huojentamiseksi saa Pankki, samoilla ehdoilla kuin Pankin paperirahalle on määrätty, toistaiseksi ulosantaa yhden ja kolmen hopea-markan seteleitä. 5:ksi. Sama edesvastaus, joka Suomenmaan Pankista ulosannettuin paperisetelien väärentämisestä ja mukaamisesta, sekä semmoisen rahan kauppaamisesta on määrätty, tulee myöskin noudatettavaksi nyt myönnettyin yhden ja kolmen hopea-markan setelien suhteen. Joka kaikille asianomaisille on oleva tietona ja alamaisuudessa noudatettavana. Suuremmaksi vakuudeksi olemme Me Omakätisesti kirjoittaneet tämän alle, joka tapahtui Pietarissa 23 päivänä Maaliskuuta (4 päivänä Huhtikuuta) 1860. '''ALEKSANDER.''' Ministeri-Valta-Sihteeri Kreivi ARMFELT. 148 273 2005-09-02T11:24:03Z 217.71.151.208 == Julistus Viaporin linnoitusesplanaadista == '''Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-kokoelma 26/1899 sivu 1.''' '''Keisarillisen Majesteetin Armollinen Julistus,''' '''joka koskee Wiaporin linnoitusesplanaadia.''' Annettu Helsingissä, 24 p:nä Toukokuuta 1899. '''Me NIKOLAI Toinen, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.''' Teemme tiettäväksi: Sittenkuin Armollinen asetus, joka koskee linnoitusesplanaadin piirissä olevan kiinteistön omistus- ja nautinto-oikeuden supistuksia, kuin myöskin Armollinen julistus, sisältävä määräyksiä, joita on noudatettava mainittua asetusta käytettäessä, Toukokuun 30 p:nä 1896 oli annettu sekä Me Elokuun 13 (25) p:nä 1898 armossa olimme vahvistaneet "Sääntöjä Wiaporin linnoitusesplanaadin voimassapitämisestä ja siitä järjestyksestä, missä huoneuksia sen piiriin saadaan rakentaa", olemme Me nähneet hyväksi noudatettavaksi käskeä mainitut, tässä alempana olevat Säännöt ynnä niihin kuuluvan "Wiaporin linnoitusesplanaadin rajain selityksen". Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 24 p:nä Toukokuuta 1899. '''Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan''' ::'''ja Hänen Korkeassa Nimessään,''' ::'''Suomeen asetettu Senaattinsa:''' ::F. W. SCHAUMAN. ::K. F. IGNATIUS. ::WALD. ENEBERG. ::LENNART GRIPENBERG. ::AUGUST NYBERGH. ::G. von TROIL. ::J. G. SOHLMAN. ::OSSIAN BERGBOM. ::ALFR. CHARPENTIER. :::G. v. Christierson. == Sääntöjä Viaporin linnoitusesplanaadista == '''Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-kokoelma 26/1899 sivut 2-4''' '''Sääntöjä Wiaporin linnoitusesplanaadin voimassa-pitämisestä ja siitä järjestyksestä, missä huoneuksia sen piiriin saadaan rakentaa.''' '''1 §.''' Wiaporin linnoitusesplanaadiin kuuluu linnoituksen koko lähin ympäristö niin laajalta kuin Lokakuun 16 p:nä 1893 armollisimmasti vahvistettu esplanaadin asemakartta osottaa. '''2 §.''' Esplanaadin rajalinjat ovat, niistä laaditun tarkan selityksen mukaan, käytävät ja tarpeellisilla paikoilla rajakivillä merkittävät; ja on paikkakunnan poliisiviranomaisten velvollisuus alati pitää silmällä että mainitut rajakivet pysyvät liikuttamatta. '''3 §.''' Linnoitusesplanaadin piiriin joutuvat alueet, paitsi linnoitukseen kuuluvat erityiset saaret ja luodot, jotka tuolle vahvistetulle asemakartalle ovat vaaleanpunaisella värillä merkityt, jaetaan kahteen alaan. Ensimmäiseen luetaan koko vesialue, jota vahvistetulla kartalla rajoittaa vaaleanpunainen linja, ja toiseen ne saaret ja luodot, jotka kartalle ovat keltaisella värillä merkityt ja luetellaan näitä sääntöjä seuraavassa muistutuksessa. '''4 §.''' Rakentamis- ja ulkomuodon muulla tavoin muuttamisoikeuteen nähden ovat ensimmäiseen alaan kuuluvat alueet supistusten alaisia sillä tavoin kuin näitten sääntöjen 5 §:ssä sanotaan; toiseen alaan kuuluvat alueet ovat niitten supistusten alaisia kuin 6 ja 7 §:ssä sanotaan; jota vastoin ne saaret ja luodot sekä näiden osat, jotka sijaitsevat asplanaadin rajalinjain sisällä mutta eivät ole eri värillä merkityt, eivät ole supistusten alaisia niitten rakentamiseen tai ulkomuodon muuttamiseen nähden. '''5 §.''' Ensimmäisen alan eli esplanaadin vesialueen piirissä ovat kaikellaiset rakennusyritykset niin myös merenpohjan muodon muuttaminen kielletyt, ellei Insinööri-Ylihallitus ole antanut siihen lupaa. '''6 §.''' Toisen alan piiriin ei saa, ilman Insinööri-Ylihallituksen lupaa, rakentaa asuinhuoneita eikä muita rakennuksia kivestä, eikä sellaisten rakennusten osia. Linnoituksenkomentajan luvalla, joka on hankittava Linnoitus-insinöörihallituksen kautta, saadaan 1:ksi) muuttaa maan- tai vuorenpinnan korkeutta kuin myöskin sitä varten osotetuille paikoille tehdä hietakuoppia ja savenkaivoksia sekä kivilouhoksia ja asettaa pysyväisiä kivien ja muitten tilanottavain aineitten varastoja; 2:ksi) laittaa maan kastelemista tai kuivattamista tarkoittavia sulkuja, tokeita, kanavia, pasenkeja ja vesilaitoksia, rakentaa tavallisia tai kivitettyjä teitä, viertoteitä ja rautateitä sekä ryhtyä muuttamaan olemassa olevia mainitun laatuisia laitoksia; 3:ksi) rakentaa puistoja ja taimitarhoja sekä toimittaa metsänistutuksia; 4:ksi) perustaa hautausmaita ja rakentaa kaikellaisia muistomerkkejä; sekä 5:ksi) rakentaa huoneuksia puusta. '''7 §.''' Toisen alan piirissä jo olevia kivihuoneuksia, jotka eivät täytä edellämainittuja ehtoja, saadaan tarvittaessa korjata sillä ehdolla että huoneuksien ulkomuotoa silti ei muuteta. Mutta jos sanotut huoneukset ovat uudestaan rakennettavat tai uudet rakennukset niiden sijaan tehtävät, niin tämä ei saa tapahtua ennenkuin siihen Linnoituksenkomentajan kautta on hankittu lupa Insinööri-Ylihallitukselta. '''8 §.''' Wiaporin linnoituksen Komentaja on velvollinen Linnoitus-insinöörihallituksen kautta, johon kaikkien linnoitusesplanaadia koskevain asiain käsitteleminen keskitetään, tarkasti valvomaan edelläolevien sääntöjen noudattamista. '''Muistutus''' Niistä saarista ja luodoista, jotka sijaitsevat esplanaadin rajalinjain sisällä, ovat seuraavat, jotka kartalle ovat keltaisella värillä merkityt, esplanaadisäännöissä määrättyjen supistusten alaisia, nimittäin: Stora Willingen (Vester Willingen) eteläosa sekä kaksi sen vieressä olevaa luotoa, Matalakari, Mjälköpennar (Mjölöpennor), Stora Mjölö, Öön (Mjölöören), Griselhällan, Mjölöknekt, Torr-Mjölö ynnä 2 luotoa siitä koilliseen päin, Sajatschij (Lågharan, Lågharu), Gråharun (Gråhara), Tschistij (Nyräntan, Räntan), Franzuskij (Abrahamsholm), Dlinnyj (Långören) Sojusnij (Taffelgrund, Tafvelgrundet), Pritselnij (Tirgrundet), Sobatschij (Hundskär), Södra Söderholmskubbeb, Juschnyj (Söderholmskubben, nimetön) Bränvinskubb, Djupgrundet, Sosnovyj (Skogholm), Jelovyj (Skogskär, Skogsskär, Märraskär), Hamngrunden, Moschevelovyj (Stora Enskär), Hund (Sobotschij, Hundskär), Ungsholmarne, Kikholm (Skifferholmarne), Flingholm (Flisholmen), Bergholm (Ärtholmen), Likrund (Lillgrundet), Lilla Rönnskär (Öster-Rönnskär), Rjabinovyj (Rönnskär, Vester-Rönnskär), Skjutkubben, Lillgrund, Långhällan, Rönnbusken, Ryskär (Rysskär), Notgrund, Gråskär, Långgrundskobb, Segelkubb, Långgrund, Stora Ormholm (Ormholm), Lilla Ormholm (Stora Ormkobbarne), Mössenholmarne, Högholm, Stora Änneholm (Stora Ängsholmen), Tallholm, Finholmar (Tirholm), Limholm (Linholm), Hanaholm, Björkö (Björkholm) sekä luotojen välillä ja lähellä olevat karit. == Wiaporin linnoitusesplanaadin rajain selitys. == '''Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-kokoelma 26/1899 sivut 4-5.''' Wiaporin linnoitusesplanaadia, joka esplanaadin asemakartalle on merkitty vaaleanpunaisella linjalla, rajoittavat seuraavat rajalinjat: 1:ksi) Etelässä: linja, joka lähtee Stora Mjölön lounaisesta niemestä ja viepi länteen päin Moschevelovyi'n (Stora Enskärin) eteläniemen sivutse Ryskärin (Rysskärin) eteläniemeen. 2:ksi) Lännessä: Ryskärin (Rysskärin) eteläniemestä pohja länteen (nord till vest) päin Mössenholmarna ja Limholmen (Linholmen) nimisten luotojen läntisimmän luodon länsipuolitse ja aivan sen sivutse, keskelle Björnviken nimisen lahden suuta. 3:ksi) Pohjasessa: Björnvikenin suun keskeltä, 15 saschenin [1] matkan päässä rannasta, Björnholmslandetia myöten mannermaan ja Löfön väliseen salmeen, sekä viimemainitun luodon rantaa pitkin sen itäpuolella noin 125 saschenia [2] Svedjan (Svedjeholmin) luodosta pohjaseen päin olevaan niemeen; siitä itäänpäin Seurasaarta (Fölisön) kohden ja tämän saaren etelärantaa pitkin 15 saschenin [3] matkan päässä rantalinjasta, edelleen Hietaniemeen ja täältä, 100 saschenin [4] matkan päässä rannasta, Helsingin kaupungin aluetta ynnä Katajanokkaa myöten, Flisholmssundet nimisen salmen kautta sekä keskeltä mannermaan ja Ungsholmarne nimisten luotojen välistä salmea Katajanokan itäisimmän osan kukkulalle, sieltä koilliseen päin Wrakholmenin eteläpuolitse, Brändöholmenin ja Degerön väliseen salmeen, jatkuen 15 saschenin [3] matkan päässä rannoista, Brändöholmenia ja Hertonäsiä myöten, edelleen Degerön rantoja pitkin, Hundholm, Katthäll, Långören ja Hästholmen nimisten luotojen ulkopuolitse Hästnäsin kanavalle, sekä täältä tämän kanavan pohjoispuolitse ja kanavan loppupäästä Degerön eteläpuolitse, 15 saschenin [3] matkan päässä rannasta, rannalla olevan karipohjan eteläpäähän ja täältä noin 150 saschenia kaakkoon päin Stora Willingen (Vester-Willingen) saaren alueelle sekä edelleen noin 750 saschenia itään päin erääsen Öster-Willingen länsipuolella olevaan kohtaan. 4:ksi) Idässä: viimemainitusta kohdasta Stora Willingen (Vester-Willingen) saaren itäisimmän niemen sivutse etelään päin, Matalakarin itäistä rantaa myöten, edelleen lounaaseen päin Stora-Mjölön koilliseen niemeen ja sen kaakkoista rantaa myöten saman saaren lounaisella niemellä olevaan lähtökohtaan. ::[1] eli 32 metrin.<br/> ::[2] eli 266,7 metriä.<br/> ::[3] eli 32 metrin.<br/> ::[4] eli 213,4 metrin.<br/> == Viapori Suomen valtion haltuun == '''Suomen asetuskokoelma 15/1918 sivu 1''' '''Suomen senaatin päätös Viaporin linnoituksen Suomen valtion haltuun ottamisesta sekä Venäjän valtion kiinteän ja irtaimen omaisuuden takavarikoimisesta.''' Annettu Helsingissä, huhtikuun 17 päivänä 1918. Suomen Senaatille kuuluvan vallan nojalla on Senaatti tänä päivänä päättänyt: 1) ottaa Suomen valtion haltuun Viaporin kaikkine linnoituksineen sekä maa- ja vesialueineen, jotka yhdistetään Uudenmaan lääniin, hallinnollisessa suhteessa kuitenkin koko sodan aikana sinne määrättävän komendantin hoidettavaksi; 2) ottaa huostaansa Venäjän valtion omistamat sekä sotilas- että siviilitarkoituksiin käytetyt kiinteimistöt niissä löytyvine irtaimistoineen; sekä; 3) ottaa hoitoonsa ja käytettäväksi venäläisten Viaporiin jättämät räjähdysaineet ja ampumatavarat. Helsingissä, huhtikuun 17 päivänä 1918. Sisäasiaintoimituskunnan Päällikkö, Senaattori Arthur Castrén. M. Sadeniemi. == Viaporin nimeksi Suomenlinna == '''Suomen asetuskokoelma 43/1918 sivu 7''' '''Suomen Senaatin päätös Viaporin linnoituksen nimen muuttamisesta.''' Annettu Helsingissä, 13 päivänä toukokuuta 1918. Suomen Senaatti on, Senaatille kuuluvan vallan nojalla, Talousosaston kanslian esittelyssä, antanut seuraavan julistuksen: Vuonna 1808 toukokuun 5 päivänä laskettiin Viaporissa alas Ruotsin lippu. Sen jälkeen on siellä 12 päivään huhtikuuta 1918 saakka, jolloin venäläiset joukot jättivät linnoituksen, liehunut Venäjän valtakunnan sotalippu. Sunnuntaina 12 päivänä toukokuuta 1918 nostettiin Hallituksen läsnäollessa linnoituksen ylitse itsenäisen Suomen valtakunnan oma lippu. Tämän jokaista suomalaista sydäntä ilahuttavan kansallisen saavutuksen ja historiallisen merkkitapauksen johdosta ja muistoksi on Suomen Senaatti päättänyt ja määrännyt, että puheenalaisten linnoitusten nimi on tästä lähtien oleva Suomenlinna. Kuitenkin saa ruotsalaisessa virkakielessä käyttää nimeä "Sveaborg". Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot. Helsingissä, 13 päivänä toukokuuta 1918. Suomen Senaatin Talousosaston Puheenjohtaja, Senaattori P. E. Svinhufvud. G. E. F. Albrecht. 149 274 2004-05-11T20:11:09Z 81.197.10.131 Lisäsin tämän TARTON RAUHANSOPIMUS 1920 RAUHANSOPIMUS Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan välillä. Suomen Tasavallan hallitus ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan hallitus, ottaen huomioon, että Suomi vuonna 1917 on julistautunut itsenäiseksi ja että Venäjä on tunnustanut Suomen valta kunnan, Suomen Suuriruhtinaanmaan rajoissa, riippumattomaksi ja täysivaltaiseksi, ja haluten lopettaa molempien valtioiden välillä sittemmin syntyneen sodan, luoda pysyväiset rauhalliset suhteet niiden kesken sekä lopullisesti selvittää Suomen ja Venäjän aikaisemmasta valtioyhteydestä johtuneet suhteet, ovat päättäneet tehdä tätä tarkoittavan sopimuksen ja siihen valtuuttaneet: Suomen Tasavallan hallitus: Juho Kusti Paasikiven Juho Heikki Vennolan Alexander Freyn Karl Rudolf Waldenin Väinö Tannerin Väinö Voionmaan Väinö Gabriel Kivilinnan; Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan hallitus: Jaan Antonovitsh Behrsinin Platon Michailovitsh Kershentsewin Nikolai Sergejevitsh Tichmenjewin, jotka, kokoonnuttuaan Tarton kaupungissa ja esitettyään toisilleen oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasti: 1. Artikla Rauhansopimuksen voimaan astuttua lakkaa sotatila sopimusvaltioiden välillä ja molemmat valtiot sitoutuvat vastedes ylläpitämään keskinäistä rauhantilaa ja hyvää naapuruutta. 2. Artikla Suomen ja Venäjän välinen valtakunnanraja kulkee: 1. Jakaen Vaidalahden kahtia sen perukassa olevan itäisen niemekkeen kärkeen (likipitäen 69°57'0 leveydellä ja 31°58'5 pituudella); edelleen meridiaania myöten etelään siksi kunnes se leikkaa pohjoisen järvilaakson (likipitäen 69°55'0 leveydellä); edelleen kaakkoon 32°08'0 pituudella olevaan meridiaaniin saakka (likipitäen 69°55'0 leveydellä); kulkien mikäli mahdollista pitkin Tserwjanyja järvilaaksoa; edelleen pisteeseen, jo ka on 69°46'0 leveydellä ja 32°06'5 pituudella; edelleen jakaen kahtia kannaksen, joka on siihen syvimmälle pistävien Pummangin vuonon (Bolshaja-Volokovaja-guban) ja Oserkovuonon lahtien välissä, pisteeseen, joka on Srednisaarennon ja mantereen välisen kannaksen keskivälissä (69°39'1 leveydellä ja 31°47'6 pituudella); sekä edelleen suorana viivana tähänastisella Suomen ja Venäjän välisellä rajalla Jaurijärven lähellä olevaan Korvatunturin rajapyykkiin N:o 90. 2. Jaurijärven lähellä olevasta Korvatunturin rajapyykistä N:o 90 Laatokkaan saakka, sen poikki ja Karjalan kannaksen poikki Suomen ja Venäjän tähänastista rajaa pitkin sen päätekohtaan Suomenlahden rannalla. 1. Muistutus. Heinä- (Ainovskie-ostrova) ja Kii-saaret siirtyvät Suomelle. 2. Muistutus. Tässä artiklassa selitetty raja on punaisella viivalla merkitty rauhansopimuksen liitteenä oleville kartoille, nimittäin venäläiselle merikartalle N:o 1279 ja maakartalle. Näiden karttojen johdolla on tämän artiklan 1 momentissa mainittujen rajojen käynti itse paikalla toimitettava, ottaen pakottavissa tapauksissa huomioon luonnonolosuhteet. Jos teksti ja kartat havaitaan ristiriitaisiksi Kalastaja- ja Srednisaarentoihin nähden, on merikartalla ratkaiseva merkitys, mutta muuhun rajaan nähden määrää teksti. 3. Muistutus. Kaikki pituudet on laskettu Greenwichistä. 3. Artikla. Sopimusvaltioiden alueveden laajuus Suomenlahdella on neljä meripeninkulmaa laskettuna rannikosta sekä, missä saaristoa on, uloimmasta vedenpinnan yli kohoavasta saaresta tai luodosta. Tästä tehdään seuraavat poikkeukset: 1. Suomen ja Venäjän välisen maarajan päätekohdasta Suomenlahden rannalla Seivästön majakan meridiaanin saakka on Suomen alueveden laajuus puolitoista meripeninkulmaa, ja kulkee sen raja parallellia myöten. Seivästön majakan meridiaanilla 60°08'9 leveydellä olevasta pisteestä alkaen Suomen alueveden raja kulkee viivaan myöten, joka yhdistää tämän pisteen Seiskarin eteläpuolella 59°58'8 leveydellä ja 28°24'5 pituudella olevan pisteen kanssa, siihen saakka missä tämä viiva leikkaa Seivästön meridiaanin länsipuolella olevan Suomen nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan. 2. Suursaaren eteläkärjen meridiaanilla, yhden meripeninkulman päässä etelään tästä kärjestä olevasta pisteestä kulkee Suomen alueveden raja kahtena suorana viivana, joista toinen kulkee 61° ja toinen 288° suunnassa, siihen saakka missä nämä viivat leikkaavat Suursaaren nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan. 3. Suomen yhtenäisen alueveden ulkopuolella olevien, Suomelle kuuluvien saarien ympärillä on alueveden laajuus kolme meripeninkulmaa. Tästä tehdään kuitenkin seuraavat poikkeukset: Seiskarin ja Lavansaaren eteläpuolella kulkee Suomen alueveden raja seuraavien pisteiden kautta: leveys 60°00'5 ja pituus 28°31'4 " 59°58'8 " " 28°24'5 " 59°58'0 " " 27°55'0 " 59°54'6 " " 27°52'2 Suuren Tytärsaaren pohjoiskärjen meridiaanilla, kolmen meripeninkulman päässä pohjoiseen tästä kärjestä olevasta pisteestä alkaen kulkee Suomen alueveden raja suorana viivana Rödskärin pohjoiskärjen meridiaanilla, yhden meripeninkulman päässä tästä kärjestä pohjoiseen olevan pisteen kautta siihen saakka missä tämä viiva leikkaa Rödskärin kolmimeripeninkulmaisen alueveden rajan. 4. Suomi ei puolestaan vastusta eikä tule vastustamaan sitä, että Venäjän alueveden raja Suomenlahden itäosassa tulisi kulkemaan seuraavasti: Suomen ja Venäjän välisen maarajan päätekohdasta Suomenlahden rannalla pitkin Seivästön majakan meridiaanilla ja 60°58'0 leveydellä olevaan pisteeseen; edelleen Seiskarin eteläpuolella 59°58'8 leveydellä ja 28°24'5 pituudella olevaan pisteeseen; edelleen 59°58'0 leveydellä ja 27°55'0 pituudella olevaan pisteeseen; edelleen Vigrundin tornia kohti siihen saakka missänäin vedetty viiva leikkaa Venäjän yleisen nelimeripeninkulmaisen alueveden rajan; ja edelleen tätä rajaa myöten. 1. Muistutus. Kaikkien näiden aluevesien rajat on merkitty rauhansopimuksen liitteenä oleville venäläisille merikartoille, N:o 1492 ja 1476. Jos teksti ja kartat havaitaan ristiriitaisiksi, on kartoilla ratkaiseva merkitys. 2. Muistutus. Kaikki pituudet ovat lasketut Greenwichistä. 4. Artikla Petsamon alueen, jota rajoittavat: kaakossa ja idässä: 2 artiklan 1 momentissa mainittu raja; lännessä: tähänastinen Suomen ja Venäjän raja Jaurijärven lähellä olevasta Korvatunturin rajapyykistä N:o 90 kolmenvaltakunnan rajapyykkiin N:o 94, jossa Suomen, Venäjän ja Norjan rajat yhtyvät; sekä luoteessa: tähänastinen Venäjän ja Norjan valtakuntien välinen raja, luovuttaa Venäjä aluevesinensä heti rauhansopimuksen voimaan astuttua ikuisiksi ajoiksi Suomelle täydellisellä suveenisella oikeudella omistettavaksi; ja luopuu Venäjä Suomen hyväksi kaikista oikeuksistaan ja vaatimuksistaan täten luovutettuun alueeseen nähden. Venäjä poistaa sotaväkensä Petsamon alueelta neljänkymmenenviiden päivän kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien. 5. Artikla Kuukauden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien valitsevat Suomen ja Venäjän hallitukset kumpikin kaksi jäsentä erityiseen komissiooniin, jonka tulee yhdeksän kuukauden kuluessa toimittaa 2 artiklan 1 momentissa mainittujen rajain käynti ja pyykitys. 6. Artikla 1. Suomi sitoutuu olemaan pitämättä niillä vesillä, jotka kuuluvat sen omistamaan Pohjois-Jäämeren rannikkoon, sotalaivoja ja muita aseistettuja laivoja, lukuunottamatta sataa tonnia pienempiä varustetuja laivoja, joita Suomella on oikeus pitää ilman rajoitusta, sekä enintään viittätoista kappaletta sota- ja muita aseistettuja laivoja, joiden kantavuus ei ole suurempi kuin neljäsataa tonnia. Suomi sitoutuu niinikään olemaan pitämättä mainituilla vesillä vedenalaisia laivoja ja aseistettuja lentokoneita. 2. Myös sitoutuu Suomi olemaan rakentamatta tälle rannikolle sotasatamia, sotalaivatukikohtia ja sotakorjausverstaita, jotka laajuudeltaan ovat suurempia kuin edellisessä momentissa mainittuja laivoja ja niiden aseistusta varten on tarpeen. 7. Artikla 1. Sopimusvaltiot myöntävät toisen sopimusvaltion kansalaisille oikeuden harjoittaa kalastusta ja vapaasti kulkea kalastusaluksilla niin hyvin Suomelle luovutetun Pohjois-Jäämeren rannikon kuin Venäjälle jäävän Kalastajasaarennon pohjoisen ja itäisen rannikon aluevesillä Sharapovin niemeen asti. 2. Edellisessä momentissa mainituilla rannikkoalueella ovat molempien valtioiden kansalaiset oikeutetut astumaan maihin ja rakentamaan tarpeellisia majailu- ja varastosuojia sekä muita kalastuksen ynnä kalanjalostuksen vaatimia rakennuksia ja laitoksia. 3.Sopimusvaltiot suostuvat rauhansopimuksen jälkeen tekemään erityisen sopimuksen siitä, millä ehdoilla ja missä järjestyksessä on oikeus kalastaa ja kalastaja-aluksilla liikkua ensimmäisessä momentissa mainitun rannikon aluevesillä. 8. Artikla 1. Venäjän valtiolle ja Venäjän kansalaisille myönnetään vapaa kauttakulkuoikeus Petsamon alueen kautta Norjaan ja sieltä takaisin. 2. Tavarat, jotka kuljetetaan Petsamon alueen kautta Venäjältä Norjaan, samoin kuin tavarat, jotka kuljetetaan aman alueen kautta Norjasta Venäjälle, ovat vapautetut tarkastuksesta ja valvonnasta, lukuunottamatta sitä valvontaa, joka on välttämätön kauttakulkuliikenteen järjestämistä varten; näistä tavaroista ei myöskään kanneta tullia eikä kauttakulku- tai muita maksuja. Yllämainittu kauttakulkutavarain valvonta on sallittu ainoastaan siinä muodossa, jota kansainvälisessä liikenteessä vakiintuneen tavan mukaan tällaisissa tapauksissa noudatetaan. 3. Venäjän kansalaisilla, jotka matkustavat Petsamon alueen kautta Norjaan ja Norjasta takaisin Venäjälle, on oikeus vapaaseen kauttakulkuun asianomaisen Venäjän viranomaisen antamalla passilla. 4. Noudattamalla voimassaolevia yleisiä määräyksiä on aseistamattomilla venäläisillä lentokoneilla oikeus ylläpitää Petsamon alueen kautta lentoliikennettä Venäjän ja Norjan välillä. 5. Kauttakulkuteistä, joilla myöten on sallittu esteettömästi kulkea ja kuljettaa tavaroita Petsamon alueen kautta Venäjältä Norjaan ja sieltä takaisin, sekä edellisissä momenteissa mainittujen määräysten lähemmistä soveltamisehdoista kuin myöskin Venäjän konsuliedustuksen järjestelymuodosta, joka tehdään rauhansopimuksen voimaan astumisen jälkeen. 9. Artikla Venäjän kansalaiset, joilla on kotipaikkansa Petsamon alueella, tulevat ilman muuta Suomen kansalaisiksi, kuitenkin niin, että kahdeksantoista vuotta täyttäneet ovat oikeutetut yhden vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien valitsemaan Venäjän kansalaisuuden. Mies valitsee vaimonsa puolesta, mikäli heidän välillään ei ole toisin sovittu, ja vanhemmat kahdeksantoistavuotta nuorempien lastensa puolesta. Henkilöt, jotka ovat valinneet Venäjän kansalaisuuden, saavat sitä seuraavan vuoden kuluessa vapaasti siirtyä alueelta ja kuljettaa mukanaan kaiken irtaimen omaisuutensa tullitta ja vientimaksuitta. Mainitut henkilöt säilyttävät kaikki oikeutensa kiinteään omaisuuteen, minkä he jättävät Petsamon alueelle. 10. Artikla Suomi poistaa neljänkymmenenviiden päivän kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien sotajoukkonsa Repolan ja Porajärven kunnista, jotka palautetaan Venäjän valtakunnan yhteyteen ja liitetään Arkangelin ja Aunuksen kuvermenttien karjalaisen väestön muodostamaan ja kansallista itsemääräämisoikeutta nauttivaan Itä-Karjalan autonomiseen alueeseen. 11. Artikla Edellisessä artiklassa mainittujen Repolan ja Porajärven kuntien Itä-Karjalan autonomiseen alueeseen tapahtuvan liittämisen lähemmistä ehdoista on paikallisen väestön hyväksi sovittu seuraavaa: 1. Kuntien asukkaille annetaan täydellinen amnestia rauhansopimuksen 35 artiklan määräysten mukaan. 2.Paikallinen järjestyksenpito kuntien alueella on kahden vuoden aikana rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien oleva paikallisen väestön asettaman miliisin asiana. 3. Kuntien asukkaille taataan omistusoikeus kaikkeen kuntien alueella omistamaansa irtaimeen omaisuuteen samoinkuin oikeus vapaasti määrätä ja käyttää omistamiaan tai viljelemiään tiluksia ja muuta hallussaan olevaa kiinteätä omaisuutta Itä-Karjalan autonomisella alueella voimassaolevien lakien rajoissa. 4. Jokaisella sitä haluavalla näiden kuntien asukkaalla on oikeus vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien vapaasti siirtyä pois Venäjältä. Venäjältä täten pois siirtyvät ovat oikeutetut viemään kaiken irtaimen omaisuutensa mukanaan ja säilyttävät he Itä-Karjalan autonomisella alueella voimassaolevien lakien rajoissa kaikki oikeutensa kuntien alueelle jättämäänsä kiinteään omaisuuteen. 5. Suomen kansalaisille ja suomalaisille yhtiöille, joilla on ennen kesäkuun 1 päivää 1920 tehtyjä metsänhakkuukontrahteja, säilytetään oikeus vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien mainituissa kunnissa toimittaa näiden kontrahtien mukaiset metsänhakkuut ja poisviedä hakatut puut. 12. Artikla Sopimusvaltiot kannattavat periaatteessa Suomenlahden ja koko Itämeren neutralisoimista sek sitoutuvat myötvaikuttamaan sen toteuttamiseksi. 13. Artikla Suomi neutralisoi sotilaallisesti seuraavat sille kuuluvat Suomenlahden saaret: Somerin, Narvin, Seiskarin, Peninsaaren, Lavansaaren, Suuren ja Pienen Tytärsaaren sekä Rödskärin. Tämä sotilaallinen neutralisoiminen sisältää sen, ettei niille saarille rakenneta eikä sijoiteta linnoituksia, pattereita, sotilashavaintoasemia, puolta kilowattia voimakkaampia radioasemia, sotasatamia ja sotilaallisia meritukikohtia, sotilasomaisuus- ja sotatarvevarastoja eikä pidetä sotaväkeä en enemmän kuin on tarpeen järjestyksen ylläpitämistä varten. Somerin ja Narvin saarilla on Suomi kuitenkin oikeutettu pitämään sotilashavaintoasemia. 14. Artikla Suomi ryhtyy heti rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen toimenpiteisiin Suursaaren sotilaalliseksi neutralisoimiseksi kansainvälisellä takuulla. Tämä neutralisoiminen sisältää sen, ettei tälle saarelle rakenneta eikä sijoiteta linnoituksia, pattereita, yhtä kilowattia voimakkaampia radioasemia, sotasatamia ja sotilaallisia meritukikohtia, sotilasomaisuus- ja sotatarvevarastoja eikä pidetä sotaväkeä enemmän kuin on tarpeen järjestyksen ylläpitämistä varten. Venäjä sitoutuu kannattamaan edellämainitun kansainvälisen takuun hankkimista. 15. Artikla Suomi sitoutuu kolmen kuukauden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien poistamaan Inon ja Puumalan linnoituksista tykkien lukot, tähystyslaitteet, suuntauslaitteet ja ammukset sekä hävittämään nämä linnoitukset yhden vuoden kuluessa rauhansopimuksen voimaanastumisesta lukien. Suomi sitoutuu niinikään olemaan rakentamatta Seivästön ja Inonniemen väliselle rannikolle kahdenkymmenen kilometrin etäisyydellä rannasta panssaritorneja sekä pattereita, joiden ampumasektorit tekevät mahdoliseksi ampumisen yli Suomen alueveden rajan sekä Inonniemen ja Rajajoen suun väliselle rannikolle kahdenkymmenen kilometrin etäisyydellä rannasta pattereita, jo iden kantavuus ulottuu yli Suomen alueveden rajan. 16. Artikla 1. Sopimusvaltiot sitoutuvat olemana pitämättä Laatokalla, sen rannoilla sekä Laatokan juoksevissa joissa ja kanavilla kuin myös Nevalla, Ivanovskin porogiin saakka, hyökkäystarkoituksia palvelevia sotilaallisia varustuksia. Kuitenkin on oikeus siellä pitää sotalaivoja, joiden kantavuus ei ole yli sata tonnia ja jotka eivät ole varustettu suuremmilla kuin neljänkymmenenseitsemän millimetrin kaliiberin tykeillä, samoinkuin näiden kokoa vastaavia sotilaallisia meritukikohtia. Venäjällä on oikeus kuljettaa sisävesillensä sotalaivoja Laatokan etelärantaa pitkin kulkevien kanavien kautta tai, jos liikennehäiriöitä niissä tapahtuu, sitoutuvat sopimusvaltiota neutralisoimaan myöskin Laatokan. 2. Siinä tapauksessa, että Suomenlahden ja Itämeren neutralisoiminen toteutetaan, sitoutuvat sopimusvaltiot neutralisoimaan myöskin Laatokan. 17. Artikla Venäjä sitoutuu myöntämään suomalaisille kauppa- ja tavara-aluksille esteettömän kulun Nevalla Suomenlahden ja Laatokan välillä samoilla ehdoilla kuin venäläisillekin aluksille. Ensinmainitut alukset eivät kuitenkaan saa kuljettaa sotatavaraa eikä sotilasomaisuutta. Sopimusvaltiot suostuvat, siinä tapauksessa, että jompikumpi sopimusvaltio sitä vaatii, viimeistään yhden vuoden kuluessa vaatimuksen esittämisestä ryhtymään neuvotteluihin tämän artiklan määräyksiä täydentävän yksityiskohtaisen sopimuksen aikaansaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan saa estää tässä myönnetyn oikeuden käyttämistä. 18. Artikla Laatokan veden korkeutta älköön muutettako ilman edelläkäypää Suomen ja Venäjän välistä sopimusta. 19. Artikla Tullitarkastusta, kalastusta, merenkulkulaitoksen hoitoa, järjestyksen ylläpitoa Suomenlahden aluevesien ulkopuolella olevissa, tämän Suomenlahden vapaan osan puhdistamista miinoista, luotsipalveluksen yhtenäistyttämistä ynnä muita samankaltaisia asioita koskevat kysymykset annetaan yhden tai useamman suomalais-venäläisen sekakomitean harkittavaksi. 20. Artikla 1. Sopimusvaltiot ryhtyvä viipymättä rauhansopimuksen voimaanastuttua toimenpiteisiin sopimuksen aikaansaamiseksi passi- ja tullimuodollisuuksien sekä yleensä rajaliikenteen järjestämisestä Karjalan kannaksella paikallisia oloja ja molemmin puolin esiintyvää käytännöllistä tarvetta silmälläpitäen. 2. Rajaliikenne Suomen ja Venäjän välisen rajan muilla osilla on niinikään erityisillä sopimuksilla järjestettävä. 3. Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen asetetaan viipymättä sekakomitea laatimaan ehdotusta edellämainittujen olojen järjestämistä. 21. Artikla 1. Sopimusvaltiot suostuvat ensi tilassa rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen ryhtymään neuvotteluihin sopimuksen aikaansaamiseksi liikenteen ja puutavarain lauttauksen järjestämisestä vesistöissä, jotka juoksevat toisen sopimusvaltion alueelta toisen alueelle. Tämä sopimus on laadittava sille pohjalle, että liikenne ja lauttaus on tällaisissa vesitöissä molemmin puolin esteettömästi sallittu niin hyvin rajan poikki kuin myös kummankin sopimusvaltion alueella mereen saakka sekä että erityisesti lauttaukseen nähden kummankin sopimusvaltion kansalaisille myönnetään suurimpia oikeuksia nauttivan lauttaajan oikeudet. 2. Niinikään ryhtyvät sopimusvaltiot neuvotteluihin sopimuksen aikaansaamiseksi valtaväylän ylläpitämisestä sekä kalastuksen järjestämisestä ja kalanhoidon edistämisestä tarkoittaviin toimenpiteisiin ryhtymisestä edellisessä momentissa mainituissa kuin myös pitkin sopimusvaltioiden yhteistä rajaa sijaitsevissa vesistöissä. 22. Artikla Venäjän valtion ja valtiolaitosten Suomessa oleva omaisuus siirtyy korvauksetta Suomen valtion omaksi. Samoin siirtyy korvauksetta Venäjän valtion omaksi Venäjällä oleva Suomen valtion ja valtiolaitosten omaisuus. Muistutus Sopimusvaltiot pidättävät itselleen toisessa maassa olevasta entisestä valtio-omaisuudestaan diplomaattista ja konsuliedustusta varten kolme kaupunkikiinteistöä tontteineen ja rakennuksineen. 23. Artikla 1. Suomen hallitus sitoutuu viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen palauttamaan Venäjän valtiolle alueellaan tai käytettävissään olevia, vuonna 1918 Suomeen jääneitä venäläisiä laivoja ja aluksia rauhansopimuksen liitteenä olevan luettelon mukaan. 2. Jos yksityiset henkilöt tai yhtiöt esittävät joitakin vaatimuksia Venäjän valtiolle palautettavien laivojen suhteen, vapauttaa Venäjän hallitus Suomen kaikesta edesvastuusta siitä, että nämä laivat jätetään Venäjälle, sekä sitoutuu vastaamaan kaikista korvausvaatimuksista, joita mahdollisesti tullaan esittämään Suomen hallitukselle. Venäjän hallitus ottaa selvittääkseen omistusoikeuden näihin laivoihin ja ovat siis vaatimukset tässä suhteessa esitettävä sille. 3. Suomen kansalaisten tai suomessa kotipaikkaoikeutta nauttivien yhtiöitten laivat, jotka Venäjän hallitus on maailmansodan aikana pakkoluovuttanut, suorittamatta korvausta niiden omistajille, samoinkuin suomalaiset laivat, jotka ilman korvausta ovat joutuneet Venäjän valtion haltuun, sitoutuu Venäjän hallitus palauttamaan niiden entisille omistajille. Tässä kohdassa mainitut laivat luetellaan rauhansopimuksen liitteenä olevassa luettelossa. 24. Artikla Kumpikaan sopimusvaltio ei vaadi toiselta sopimusvaltiolta sotakustannusten korvausta. Suomi ei ota osaa vuosien 1914-18 maailmansodan Venäjälle aiheuttamien kustannusten suorittamiseen. 25. Artikla Kumpikaan sopimusvaltio ei ole velvollinen vastaamaan toisen sopimusvaltion valtioveloista eikä muista sitoumuksista. 26. Artikla Venäjän valtion ja valtiolaitosten velat ja muut sitoumukset Suomen valtiolle ja Suomen Pankille samoinkuin Suomen valtion ja valtiolaitosten velat ja muut sitoumukset Venäjän valtiolle ja valtiolaitoksille katsotaan molemminpuolin suoritetuksi. Tämän johdosta lakkaavat myös Suomen ja Venäjän hallitusten välillä vuonna 1917 tehty viljanhankintaa koskeva sopimus samoinkuin Suomen Pankin ja Venäjän Luottokanslian välillä samana vuonna tehty valuuttasopimus voimassa olemasta. 27. Artikla Venäjä tunnustaa, että Suomi ei ole velvollinen vastaamaan niistä vahingoista, joita jonkun kolmannen valtion kansalaiset tai yhtiöt laivoihin tai muuhun omaisuuteen nähden, jota heillä on ollut Suomessa, ovat joutuneet kärsimään Venäjän viranomaisten toimenpiteiden kautta maailmansodan aikana, ennenkuin Suomi tuli itsenäiseksi. Tämänluontoiset vaatimukset ovat esitettävät Venäjän hallitukselle. 28. Artikla Suomen kansalaiset sekä Suomessa kotipaikkaoikeutta nauttivat yhtiöt ja yhdyskunnat saavat Venäjällä olevastaan omaisuuteensa kuin myös Venäjän valtiota tai sen valtiolaitoksia vastaan kohdistuviin saamisiinsa ja vahingonkorvaus- ynnä muihin vaatimuksiinsa nähden samat oikeudet ja etuudet jotka Venäjä on myöntänyt tai tulee myöntämään enimmän suositun maan kansalaisille. 29. Artikla 1. Sopimusvaltiot sitoutuvat ensi tilassa palauttamaan alueellaan olevat julkisten virastojen ja laitosten arkistot ja asiakirjat, jotka koskevat yksinomaan tai pääasiallisesti toista sopimusvaltiota tai sen historiaa. Tämän johdosta luovuttaa Venäjän hallitus Suomen hallitukselle myöskin entisen Suomen Suuriruhtinaanmaan Valtiosihteerinviraston arkiston, kuitenkin siten, että Venäjän hallitukselle jätetään ne tämän arkiston asiakirjat, jotka yksinomaan tai pääasiallisesti koskevat Venäjää tai sen historiaa. Täten Venäjälle jätettävistä asiakirjoista on Suomen hallituksella oikeus ottaa itselleen jäljennökset. 2. Venäjän hallitus luovuttaa Suomen hallitukselle jäljennökset Venäjän hallituksen käytettävissä olevista Suomen aluetta koskevista uusimmista topografisista ynnä merenmittauskartoista samoinkuin keskeneräisiä Suomessa suoritettuja kolmiomittaustöitä koskevan aineiston. 30. Artikla Suomen hallitus suostuu varaamaan Uudenkirkon pitäjässä olevassa Halilan sanatoriossa Pietarin kaupungin ja sen ympäristön asukkaita varten kymmenen vuoden aikana puolet sairassijoista samoilla ehdoilla kuin Suomen kansalaisille. 31. Artikla Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen uudistetaan taloudelliset suhteet sopimusvaltioiden välillä. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot asettavat viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen erityisen, kummankin valtion edustajista muodostetun komitean laatimaan ehdotuksen molempien maiden välisen kauppasuhteiden järjestämiseksi ja kauppasopimuksen aikaansaamiseksi. 32. Artikla Kunnes kauppasopimus saadaan aikaan noudatettavan Suomen ja Venäjän välisissä kauppasuhteissa seuraavia väliaikaisia määräyksiä, joista kumpikin sopimusvaltio on oikeutettu sanoutumaan irti ilmoittamalla siitä kuusi kuukautta sitä ennen vastapuolelle: 1. Sopimusvaltioiden alueen kautta meneviä kauttakulkutavaroita on sallittava kuljettaa kaikilla kauttakulkuliikenteelle avatuilla tai vastedes avattavilla liikenneteillä, noudattamalla niitä määräyksiä, joita liikenteen järjestämiseen ja kulkulaitosten kuljetuskykyyn nähden sekä oman maan liikennetarpeen tyydyttämisen ja yleisen turvallisuuden vuoksi on annettu. 2. Valtion rautateillä ja valtion laivoilla kauttaulkutavaroista kannettavat rahdit ja muut kysymykseen tulevat kuljetusmaksut eivät saa olla korkeampia kuin omassa maassa kuljetettavista samanlaisista tavaroista. Näistä kannettaviin muihin maksuihin nähden on noudatettava enimmän suositun maan periaatetta. Jos maksun kantaminen kotimaisten tavaroiden kuljettamisesta Venäjällä kokonaan lakkautetaan, eivät rahdit Suomesta tulevilta kauttakulkutavaroilta s aa olla korkeampia kuin ne, joita kannetaan enimmän suositun maan kauttakulkutavaroista. 3. Tavaroista, joita lähetetään toisesta maasta toiseen, ei saa kantaa korkeampia rahteja tai muita kuljetusmaksuja kuin mitkä on määrätty omassa maassa kuljetettavista samanlaisista kauttakulkutavaroista. Jos maksun kantaminen omassa maassa kuljetettavista tavaroista Venäjän valtion alueella kokonaan lakkautetaan, niin Suomen tavaroista kannettavat rahdit ja muut kuljetusmaksut eivät saa olla korkeampia kuin ne, joita kannetaan enimmän suositun maa n tavaroista. 4. Tuonti-, vienti- ja kauttakulkukieltojen asettaminen on molemmin puolin sallittu ainoastaan yleistä turvallisuutta, terveydenhoitoa, alkoholipitoisia aineita sekä oman maan talouselämän järjestelyä koskevan lainsäädännön nojalla. 5. Sopimusvaltiot pidättävät itselleen oikeuden saattaa monopolin alaiseksi eri kauppa- ja teollisuusaloja. 6. Sopimusvaltioiden rahti- ja matkustaja-alukset ovat, noudattamalla asianomaisessa maassa voimassaolevia tai vastedes säädettäviä tämän maan aluksia koskevia määräyksiä sekä myös yleisen turvallisuuden ylläpitämisestä ja tullivalvonnasta johtuvia määräyksiä, oikeutetut menemään kaikkiin niihin toisen maan satamiin, käyttämään satamalaitoksia ja kulkemaan niitä toisen maan aluevesiä, sisävesiä, jokia ja kanavia, jotka on avattu tai vastedes avataan oman maan aluksille. Maksut, joita kannetaan toisen maan laivoista ja niiden lasteista, samoinkuin maksut satamalaitosten käyttämisestä eivät saa olla korkeampia kuin ne maksut, jota kannetaan enimmän suositun maan laivoista ja niiden lasteista. Poikkeus näistä määräyksistä voidaan tehdä rannikkoliikenteeseen ja kalastusaluksiin nähden. Rannikkolaiva liikenteeksi ei lueta liikennettä Itämeren ja muiden Venäjää rajoittavien varsinaisten ja sisämerien satamien välillä. Venäjän kauppa- ja matkustaja-alukset saavat kulkea kaikilla suomalaisille aluksille avatuilla Suomen aluevesien liikenneväylillä, ehdolla että noudattavat ulkomaalaisia laivoja varten Suomessa voimassaolevia luotsausta koskevia määräyksiä. 7. Suomalaiset luonnon-, kotiteollisuus- ja teollisuustuotteet ovat, niitä Venäjälle vietäessä, vapautettu kaikista tulli- ja muista tuontimaksuista. 33. Artikla Sopimusvaltiot ryhtyvät viipymättä rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen tarpeellisiin toimenpiteisiin Suomen ja Venäjän välisen rautatieliikenteen järjestämiseksi siten, että suorannainen liikenne ilman matkustajain muuttoa tai tavarain uudelleenkuormaamista käy mahdolliseksi Suomesta Venäjälle ja Venäjältä Suomeen Rajajoen ja Pietarin välisille ja välisiltä asemilta, Pietarin asema mukaanluettuna, sekä ; ryhtyvät neuvotteluihin molempien maiden rautatieverkkojen yhdistämisestä ja suoran yhdysliikenteen aikaansaamisesta niiden välillä. 34. Artikla Suomen ja Venäjän välinen posti-, ja lennätinyhteys uudistetaan rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen ja on siitä sopimusvaltioiden kesken tehtävä eri sopimus. Suomen hallitus ei aseta esteitä sille, että Venäjän valtion yksinomaisesti käytettäväksi luovutetaan vuoden 1946 loppuun saakka sähkösanomavaihtoa varten ne kolme suorannaista lennätinjohtoa (entiset N:ot 13, 60 ja 42), jotka kulkevat Suomen alueen yli Rajajoelta Uuteenkaupunkiin, yhdistäen Pietarin, Tukholman, Newcastlen ja Frederician kanssa, ja jotka Suomen hallitus sopimuksella 9 päivältä tammikuuta 1920 on luovuttanut "Det Store Nordiske Telegraf-Selskabin" käytettäviksi Venäjän sähkösanomavaihtoa varten, ehdolla että sanotun sopimuksen määräyksiä sähkösanomavaihdon järjestämisestä noudatetaan. Näiden johtojen käyttämisestä Venäjän hallitus suorittaa Suomen valtiolle kansainvälisen lennätinliittokirjan ja siihen liittyvän ohjesäännön määräysten mukaisesti Suomelle itsenäisenä valtion a tulevan kauttakulkumaksun, kunnes tämä maksu asianomaisten valtioiden sopimuksesta joutuu lähettäjän suoritettavaksi. Samoin säilytetään Venäjän valtiolle yhtä pitkäksi ajaksi ne oikeudet, jotka sillä "Det Store Nordiske Telegraf-Selskabin" kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella on kahteen, suorannaista lennätinyhteyttä Ruotsin kanssa välittävään, Uudestakaupungista Grisslehamniin johtavaan kaapeliin. 35. Artikla 1. Venäjällä oleskelevat Suomen kansalaiset ja Suomessa oleskelevat Venäjän kansalaiset saavat rauhansopimuksen voimaanastuttua palata kotimaahan, elleivät ole vangittu toisessa maassa törkeästä rikoksesta. 2. Sopimusvaltioiden sotavangit ovat niin pian kuin mahdollista palautettavat kotimaahansa. Sopimusvaltiot määräävät eri sopimuksella, missä järjestyksessä heidän palauttamisensa kotimaahan on tapahtuva. 3. Muut toisen valtion kansalaiset, jotka on pidätetty sotatilan johdosta taikka valtiollisista syistä, ovat heti vapautettavat ja ensi tilassa palautettavat kotimaahansa. 4. Suomen tai Venäjän kansalainen, joka on tuomittu rangaistukseen ennen tämän rauhansopimuksen allekirjoittamista toisen sopimusvaltion eduksi tekemästään valtiollisesta rikoksesta tai siitä, että hän on ollut yhteydessä toisen sopimusvaltion sotajoukkojen tai hallituselinten kanssa, tai siitä, että hän on tehnyt rangaistuksenalaisen teon tarkoituksessa toteuttaa kansallisen itsemääräämisoikeuden, vapautetaan enempää rangaistusta kärsimästä ja lasketaan heti vapaaksi. Jos hän on sellaisesta rikoksesta syytteessä tai vangittuna, mutta ei vielä tuomittu, tai jos syytettä häntä vastaan ei vielä ole nostettu, raukeaa syytösoikeus, olkoonpa hän maan rajojen sisä- tai ulkopuolella, eikä vastedes sellaista syytettä enää saa panna vireille. Jos hän joko samalla tai yksistään on tehnyt itsensä syypääksi muunlaiseen rikokseen maansa voimassaolevaa valtiollista tai yhteiskunnallista järjestystä vastaan ja senjälkeen paennut toisen sopimusvaltion alueelle, nauttikoon sellaisesta rikoksesta kotimaassaan annettua armahdusta samalla tavalla kuin kotimaahan jääneet syytetyt ja tuomitut sitä nauttivat. 36. Artikla Sopimusvaltioiden väliset diplomaattiset ja konsulaattisuhteet järjestetään heti senjälkeen kuin rauhansopimus on astunut voimaan. Rauhansopimuksen voimaanastumisen jälkeen ryhtyvät sopimusvaltiot laatimaan sopimusta konsuliedustuksesta. 37. Artikla Rauhansopimuksen toimeenpanemista varten samoinkuin sellaisten julkis- ja yksityisoikeudellisten kysymysten ratkaisemista varten, joihin rauhansopimus voi antaa aihetta, asetetaan heti voimaanastumisen jälkeen suomalais-venäläinen sekakomitea, joka on oikeutettu keskuudestaan asettamaan alajaostoja aluekysymysten käsittelyä, taloudellisten suhteiden järjestämistä, sotavankien ja pakolaisten vaihtoa sekä tarpeen vaatiessa muitakin asioita varten. Tässä artiklassa mainitun komitean kokoonpano ja työjärjestys määrätään vastedes tehtävällä sopimuksella. Kunkin alajaoston tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet määrätän erityisellä ohjesäännöllä, jonka komitea vahvistaa. Milloin alajaostossa päätöstä ei saada aikaan sen vuoksi, että äänet käyvät vastakkain tasan, siirretään kysymys komitean täysi-istunnon ratkaistavaksi. Jos komiteassakin äänet käyvät tasan, siirretään kysymys hallitusten ratkaistavaksi. 38. Artikla Tätä rauhansopimusta on laadittu suomen-, ruotsin- ja venäjänkieliset kappaleet ja ovat kaikki tekstit yhtä todistusvoimaisia. Samalla kun rauhansopimuksen ratifioidut kappaleet vaihdetaan allekirjoittavat sopimusvaltiot rauhan sopimuksen ranskankielisen tekstin, joka myös on todistusvoimainen. 39. Artikla Tämä rauhansopimus on ratifioitava. Ratifioitujen kappalten vaihto tapahtuu Moskovassa. Rauhansopimus astuu lailliseen voimaan heti kun ratifioitujen kappalten vaihto on tapahtunut. Vakuudeksi ovat kummankin sopimusvaltion valtuutetut tämän rauhansopimuksen allekirjoittaneet ja sineteillään vahvistaneet. Alkuperäinen on laadittu kahdessa kappaleessa kullakin kielellä ja allekirjoitettu Tartossa lokakuun neljäntenätoista päivänä vuonna tuhatyhdeksänsataakaksikymmentä. J. K. Paasikivi (L.S.) J. H. Vennola Alexander Frey (L.S.) (L.S.) R. Walden Väinö Tanner (L.S.) (L.S.) Väinö Voionmaa Väinö Kivilinna (L.S.) (L.S.) 150 276 2005-07-08T09:51:10Z 217.71.151.208 * [[Polkupyörä]] * [[Puhelin]] 151 394 2006-06-10T09:16:59Z Mzlla 6 width siirretty css:ään - josko näyttäisi paremmalta {| border="1" cellspacing="0" cellpadding="4" class="toccolours" align="right" style="margin: 0 0 1em 1em; border-collapse: collapse; border: 1px #aaa solid; font-size: 95%; clear: both; width: 250px;" |+ |- | colspan="2" style="text-align:center;" | <big>'''{{{nimi}}}'''</big> |- style="vertical-align: top;" |'''Kirjoittaja''' | {{{kirjoittaja}}} |- style="vertical-align: top;" | '''Julkaisuvuosi''' | {{{julkaisuvuosi}}} |- style="vertical-align: top;" |'''Kotimaa''' | {{{kotimaa}}} |- style="vertical-align: top;" |'''Alkuperäinen kieli''' | {{{alkupkieli}}} |} 152 278 2006-05-12T17:02:45Z Mzlla 6 <br clear="all" /> <table align="center" width="85%" class="toccolours"> <tr align="center"> <td width="30%">'''Edellinen runo:'''<br> {{{edellinen}}}</td> <td width="40%">{{{teos}}} <!-- joku kuva, jos löytyisi sopiva --> </td> <td width="30%">'''Seuraava runo:'''<br> {{{seuraava}}}</td> </tr> </table> 153 280 2005-10-02T19:46:02Z 195.148.186.144 SUOMEN KANSANHALLITUKSEN JULISTUS Kansan tahdosta - kansan, jonka on vallannut viha ja suuttumus Cajanderin-Erkon-Tannerin kurjan hallituksen rikollisen politiikan johdosta, - on tänään Itä-Suomessa muodostettu maamme uusi hallitus, väliaikainen Kansanhallitus, joka täten kutsuu koko Suomen kansaa ratkaisevaan taisteluun pyövelien ja sotaprovokaattorien hirmuvallan kukistamiseksi. Se taantumuksellinen, ahnas rahavalta, joka vuonna 1918 ulkomaisten imperialistien sotaväen avulla hukutti verivirtoihin Suomen työtätekevän kansan kansanvaltaisen vapauden, muutti meidän synnyinmaamme lahtarihelvetiksi työtätekeville. Myytyään maamme itsenäisyyden edut, Suomen rahavaltiaat yhdessä kaikenlaisten Suomen ja Neuvostoliiton kansojen imperialististen vihollisten kanssa lakkaamatta punoivat neuvostovastaisia provokatoorisia sotajuonia ja lopuksi syöksivat maamme sodan pätsiin Sosialistista Neuvostoliittoa, Suomen kansan suurta ystävää vastaan. Tässä kriitillisessä tilanteessa Suomen työtätekevän kansan syvät rivit, jotka ovat aina tahtoneet ja tahtovat elää sovussa Neuvostomaan kansojen kanssa, katsovat luonnolliseksi oikeudekseen ja pyhäksi velvollisuudekseen ottaa synnyinmaan kohtalon omiin varmoihin käsiinsä. Eri puolilla maata on kansa jo noussut ja julistanut voimaan Kansanvaltaisen Tasavallan. Osa Suomen armeijan sotilaita on jo siirtynyt kansan kannattaman uuden hallituksen puolelle. Neuvostoliitolle, joka ei milloinkaan ole uhannut eikä häirinnyt Suomea, joka on aina pitänyt arvossa sen riippumattomuutta ja kahden vuosikymmenen ajan sietänyt katalaa sotaprovokatiota valko-Suomen seikkailevain vallanpitäjien taholta, sille on nyt käynyt välttamättömäksi tehdä Punaisen Armeijan voimin loppu tästä sen turvallisuutta uhkaavasta vaarasta. Tämä tarkoitus vastaa täydellisesti meidänkin kansamme elinetuja. Senvuoksi Suomen kansanjoukot ottavat valtavalla innostuksella vastaan uljaan, voittamattoman Punaisen Armeijan ja tervehtivät sitä, tietäen, että Punainen Armeija saapuu Suomeen ei valloittajana, vaan kansamme ystävänä ja vapauttajana. Suomen Kansanhallitus, ollen varmasti vakuutettu siitä, ettei Neuvostoliitolla ole minkäänlaisia maamme riippumattomuutta vastaan tähdättyjä tarkoituksia, hyväksyy täydellisesti Punaisen Armeijan toiminnan Suomen alueella ja kannattaa sitä. Suomen Kansanhalllius pitää sitä arvaamattoman suurena apuna Suomen kansalle Neuvostoliiton taholta sitä varten, että yhteisin ponnistuksin saataisiin mahdollisimman pian hävitetyksi se varsin vaarallinen sodan pesäke, jonka sotaprovokaattorien rikollinen hallitus on Suomeen luonut. Tämän tehtävän suorittamiseksi mahdollisimman nopeasti Suomen Kansanhallitus kutsuu Neuvostoliiton hallitusta antamaan Suomen Kansanvaltaiselle Tasavallalle kaikkea välttämätöntä apua Punaisen Armeijan voimin. Osaaottamaan yhteiseen taisteluun käsi kädessä sankarillisen Punaisen Armeijan kanssa on Suomen Kansanhallitus jo perustanut ensimmäisen suomalaisen armeijakunnan, jota edessäolevien taistelujen kuluessa tullaan täydentämään siihen vapaaehtoisina liittyvillä vallankumouksellisilla työläisillä ja talonpojilla ja josta on määrä tulla tulevan Suomen Kansanarmeijan luja ydinjoukko. Ensimmäinen suomalainen armeijakunta saa kunnian tuoda pääkaupunkiin Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan lipun ja pystyttää sen presidentin linnan harjalle, työtätekevien riemuksi ja kansan vihollisten kauhuksi. Meidän valtiomme tulee olla kansanvaltainen tasavalta, joka palvelee kansan etuja, - eroitukseksi Cajanderien ja Erkkojen rahavaltaisesta tasavallasta, joka palvelee kapitalistien ja kartanonherrain etuja. Mutta meidän valtiomme ei kuitenkaan ole luonteeltaan neuvostovaltio, sillä neuvostojärjestelmää ei voida saattaa voimaan pelkästään hallituksen voimin, ilman koko kansan ja eritoten talonpoikaiston suostumusta. Tämän mukaisesti on meidän hallituksemme Suomen kansanvaltaisen Tasavallan Kansanhallitus. Se tulee nojautumaan laajaan työtätekevien kansanrintamaan. Nykyisessä kokoonpanossaan pitää Suomen Kansanhallitus itseään väliaikaisena hallituksena. Sen kokoonpano tulee heti maan pääkaupunkiin Helsinkiin saavuttua järjestettäväksi uudelleen ja täydennettäväksi työtätekevien kansanrintamaan osallistuvien eri puolueiden ja ryhmien edustajista. Kansanhallituksen lopullinen kokoonpano, sen valtuudet ja toimenpiteet tulevat yleisen, yhtäläisen, välittömän ja salaisen äänioikeuden pohjalla valitun Eduskunnan vahvistettaviksi. Suomen Kansanhallitus katsoo ensisijaiseksi tehtäväkseen Suomen lahtarien hallituksen kukistamisen, sen aseellisten voimien murskaamisen, rauhan solmiamisen ja Suomen riippumattomuuden ja turvallisuuden takaamisen rakentamalla lujat ystävyyssuhteet Neuvostoliiton kanssa. Suomen Kansanhallitus kääntyy Neuvostoliiton hallituksen puoleen ehdottaen solmittavaksi keskinäisavun sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä ja täytettäväksi Suomen kansan vuosisatainen toive: Karjalan kansan jällen yhdistäminen Suomen kansan kanssa, liittäen sen yhtenäiseen ja riippumattomaan Suomen valtioon. Suomen Kansanhallituksella on täysi syy toivoa, että sen noudattama varma suunta ystävällisten suhteiden voimaan saattamiseksi Neuvostoliiton kanssa suo Neuvostoliiton hallitukselle mahdollisuuden suostua tällaiseen esitykseen. Kansanhallitus haluaa ylläpitää ystävällisiä suhteita kaikkien muidenkin valtioiden kanssa. Se tunnustaa Suomen taloudelliset ja finanssisitoumukset muihin valtioihin nähden, mikäli nämä sitoumukset eivät ole ristiriidassa Suomen suvereniteetin kanssa ja mikäli joku näistä valtioista ei ryhdy vihamielisiin tekoihin Suomen Kansanvaltaista Tasavaltaa ja sen Kansanhallitusta vastaan. Sisäpolitiikassaan Kansanhallitus asettaa itselleen seuraavat tehtävät: 1) Suomen Kansanarmeijan luominen; 2) suurten yksityispankkien ja suurten teollisuusliikkeiden saattaminen valtion valvonnan alaisiksi ja avustustoimenpiteitä keskisuuruisten ja pienten liikkeiden hyväksi; 3) erikoisten toimenpiteiden toteuttaminen työttömyyden lopettamiseksi kokonaan; 4) työpäivän lyhentäminen 8-tuntiseksi, 2-viikkoisen kesäloman turvaaminen työläisille ja työväen sekä muiden palkannauttijain asuntovuokrain alentaminen; 5) suurtiloja omistavien kartanonherrain maiden pakkoluovutus, kajoamatta talonpoikain tiluksiin ja omaisuuteen sekä pakkoluovutettujen maiden luovuttaminen tilattomille ja maanpuutteessa oleville talonpoikaisviljelijöille; 6) talonpoikain vapauttaminen verorästien maksusta; 7) valtion kaikinpuolinen avustustoiminta vähäväkisten viljelijäin talouden kohottamiseksi, ensi sijassa antamalla heille lisää maata, laidunta ja mahdollisuuden mukaan myös kotitarvemetsää suurilta kartanonherroilta pakkoluovutetuilta tiluksilta; 8) Suomen valtiomuodon sekä hallinto-ja oikeuslaitoksen perinpohjainen kansanvaltaistuttaminen; 9) valtion sivistysmäärärahojen korottaminen ja koululaitoksen uudistaminen turvaten työväen ja muiden vähävaraisten lasten koulunkäyntimahdollisuudet sekä pitäen kaikin puolin huolta kansansivistyksen, tieteen, kirjallisuuden ja taiteen kehittämisestä edistyksellisessä hengessä. Kansan vihaama Cajanderin ja Erkon rahavaltainen hallitus, joka on tehnyt kaikki mitä on mahdollista saattaakseen synnyinmaamme turmioon, menetettyään kaiken kannatuksen kansan keskuudessa, on nyt, kuten on saatu tietää, eronnut virasta. Tämän vihatun hallituksen sijaan on asetettu Tannerin hallitus. Mutta Tanner on samallainen kansan vihollinen kuin Cajanderkin. Tannerin hallitus ei ole hiventäkään parempi, ellei vieläkin huonompi, kuin Sajanderin* hallitus. Se on kansallemme yhtä vihattu kuin Cajanderinkin hallitus. Ajettakoon nuo pyövelit Suomesta loitolle! Lyötäköön maahan koko vararikkoinen hallituskopla! Nouse, Suomen kärsinyt työtätekevä kansa! Käy uljaasti taisteluun sortajaisi ja pyöveliesi hirmuvaltaa vastaan! Nouskaa kaikki kansalaiset, joille synnyinmaan tulevaisuus on kallis! Karkoittakaamme kansan hartioilta synkän taantumuksen joukkio! Raivatkaamme tie kansan hyvinvoinnin ja kulttuurin nousulle, kansamme vuosisataisten kansallisten toiveiden toteuttamiselle! VOITTAKOON SUOMEN TYÖLÄISTEN, TALONPOIKIEN JA TYÖTÄTEKEVÄN SIVISTYNEISTÖN ELÄMÄN JA SYDÄMEN ASIA! VAPAAN JA RIIPPUMATTOMAN SUOMEN KANSANVALTAISEN TASAVALLAN LIPUN ALLA - ETEENPÄIN, VOITTOON! Terijoella, 1 pnä joulukuuta v. 1939 [[SUOMEN KANSANHALLITUS]]: Kansanhallituksen puheenjohtaja ja Suomen ulkoasiain ministeri [[Otto Kuusinen]]. Kansanhallituksen varapuheenjohtaja ja valtiovarain ministeri [[Mauri Rosenberg]] Puolustusministeri [[Aksel Anttila]] Sisäasiain ministeri [[Tuure Lehen]]. Maanviljelysministeri [[Armas Äikiä]]. Valistusministeri [[Inkeri Lehtinen]]. Karjalan asiain ministeri [[Paavo Prokkonen]]. 154 582 2006-06-13T14:31:43Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Tettinks |alaotsikko= |tekijä=Anakreon |huomiot= }} : Sua, Tettinks, autuaaksi : Kehun, kun sä puun nenässä, : Ravinnoittu kastehelta, : Kuninkaan tavalla laulat. : Omas ompi kaikki tyyni, : Mitä maassa kasvoapi, : Mitä metsäkin tarjoopi. : Rakastettu maaväeltä : Sinä oot, et heitä haittaa; : Ja ihmeeksi ihmisille : Suven ennustat suloisen. : Rakas oot Runottarille, : Rakas Foibollenkin varsin, : Joka soiton antoi sullen. : Sua ei vanhuus vioita, : Maanlapsi laulavainen, : Veretön ja vaivatonkin; : Jumalainpa verta lienet. Suomentanut [[Erik Alexander Ingman]]. '''Lähde:''' Calamnius, J. W. 1875: ''Kreikkalaisia satuja: kirjeissä Suleimalle''. K. E. Holm, Helsinki. [[Luokka:Anakreon]] [[Luokka:Erik Alexander Ingman]] [[Luokka:Runot]] 155 283 2006-05-12T19:42:56Z Mzlla 6 Laki torpparien, lampuotien ja mäkitupalaisten julistamisesta maanomistajista riippumattomiksi. Annettu Helsingissä, 31 p:nä tammikuuta 1918. Suomen Kansanvaltuuskunnan päätöksellä säädetään täten: § 1. Kaikki torpparit, lampuodit ja mäkitupalaiset, jotka asuvat sel­laisia alueita, kuin tarkoitetaan asetuksessa maaliskuun 12 päivänä 1909 annetun torpan, lampuotitilan ja mäkitupa-alueen vuokrausta koskevan asetuksen soveltamisesta aikaisemmin syntyneisiin vuokrasuhteisiin, tahi jotka ovat niihin verrattavassa asemassa, julistetaan tästä lähtien maanomistajista riippumattomiksi, ja saakoot he tähän asti asumiaan alueita kaikkine niihin kuuluvine etuineen ilman vuokramaksua esteettö­mäsi viljellä ja hallita. § 2. Tästä laista johtuvan lopullisen vapautuksen toimeenpanosta sekä siitä, missä määrin pienten tilojen omistajilla on tällöin oikeus saada valtion varoista korvausta menettämistään eduista, säädetään erikseen. § 3. Tämä laki koskee myöskin kaikkia virkatalojen torppia ja mäkitupa-alueita. § 4. Tämä laki astuu voimaan heti. Älköön tätä lakia muutettako tahi kumottako, ellei Suomen kansa yleisessä äänestyksessä tätä hylkää tahi muutosta tähän hyväksy. Helsingissä, 31 päivänä tammikuuta 1918. :KULLERVO MANNER. :YRJÖ SIROLA. :EERO HAAPALAINEN. :ADOLF TAIMI. :LAURI LETONMÄKI. :O. W. KUUSINEN. :ANTTI KIVIRANTA. :JALO KOHONEN. :J. H. LUMIVUOKKO. :EVERT ELORANTA. :O. TOKOI. :KONSTANTIN LINDQVIST. :EMIL ELO. :MATTI TURKIA. 156 284 2006-04-21T11:03:12Z 213.204.183.82 siirrety fi.wikipediasta. == Tsheljabinskin keskitysleirillä menehtyneitä == {| {{prettytable}} |- |Ahonen, Taavetti Taavetinpoika || 1921 || 09.06.1943 |- |Ahonen, Viktor Simonpoika || 1924 || 24.04.1943 |- |Airikainen, Paavo Paavonpoika || 1921 || 26.10.1943 |- |Airikainen, Viljam Juhonpoika || 1919 || 01.12.1943 |- |Eilonen, Mikko Juhonpoika || 1910 || 07.02.1943 |- |Heinonen, Juho Simonpoika || 1914 || 30.08.1946 |- |Hopiainen, Antti Antinpoika || 1895 || 16.12.1942 |- |Hyvönen, Antti Matinpoika || 1918 || 02.04.1943 |- |Ikonen, Aleksander Abraminpoika || 1910 || 06.08.1943 |- |Ivanov, Matti Tahvonpoika || 1910 || 10.07.1943 |- |Jaatinen, Antti Pekanpoika || 1914 || 19.05.1943 |- |Jaatinen, Yrjö Pekanpoika || 1916 || 02.07.1944 |- |Joronen, Juhana Tahvananpoika || 07.07.1906 || 09.07.1943 |- |Karhinen, Viljam Juhonpoika || 1919 || 01.12.1942 |- |Karsku, Juho Tuomaanpoika || 1912 || 22.12.1944 |- |Kenttinen, Paavo Simonpoika || 1913 || 20.07.1943 |- |Kiuru, Juho Tanelinpoika || 1892 || 20.04.1943 |- |Kojonen, Mikko Mikonpoika || 1904 || 22.03.1943 |- |Korkka, Pentti Simonpoika || 1921 || 29.09.1943 |- |Kujala, Otto Antinpoika || 1918 || 07.10.1943 |- |Kutilainen , Samuel Antinpoika || 1901 || 27.03.1943 |- |Lamberg, Tahvo Tahvonpoika || 1920 || 19.06.1943 |- |Luukkonen, Paavo Matinpoika || 1904 || 28.04.1943 |- |Nikkanen, Edvard Aleksanterinpoika || 1903 || 25.03.1943 |- |Nikkanen, Juho Antinpoika || 1914 || 15.04.1943 |- |Nikolajev, Nikolai Nikolainpoika || 1919 || 30.04.1943 |- |Nikolajev, Paavo Nikolainpoika || 1911 || 08.05.1943 |- |Nuija, Juho Juhonpoika || 1908 || 02.11.1943 |- |Paavilainen, Albert Samuelinpoika || 1914 || 28.06.1943 |- |Paukku, Tuomas Matinpoika || 1915 || 16.09.1943 |- |Pellinen, Maria Paavontytär || 1898 || 31.01.1944 |- |Pentikäinen, Juho Mikonpoika || 1904 || 12.05.1943 |- |Pessi, Mikko Antinpoika || 1897 || 06.04.1943 |- |Pietarinen, Simo Simonpoika || 1906 || 23.03.1943 |- |Pullinen, Juho Juhonpoika || 1920 || 08.04.1943 |- |Pusa, Reino Mikonpoika || 1922 || 26.12.1942 |- |Ryöti, Juho Simonpoika || 1903 || 05.05.1943 |- |Rekonen, Tahvo Mikonpoika || 1905 || 04.09.1943 |- |Tosuri, Eino Antinpoika || 1925 || 17.04.1943 |- |Valkonen, Pekka Paavonpoika || 1903 || 31.01.1943 |- |Vatka (Vatko?), Matti Pekanpoika || 1914 || 05.08.1943 |- |Virkkunen, Andrei Juhonpoika || 1922 || 06.11.1944 |} *Lähde:Olimme joukko vieras vaan.Lahti-Argutina, Eila. 2001 157 629 2006-06-16T14:29:04Z Nysalor 5 Turhat yläluokat pois '''Valter Juva''' (1865–1922) (katso [[w:Valter Juva|Wikipedia]]) == Runot == === Omat runot === * ''[[Jo Karjalan kunnailla lehtii puu ]]'' === Suomennokset === * Poe, Edgar Allan: ''[[Korppi]]'' [[Luokka:Valter Juva]] 158 290 2005-08-10T08:55:36Z 217.71.151.208 jatkoa [Alkuperäistekstin fraktuuran w on korvattu v-kirjaimella] '''Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-Kokous 11/1869.''' (Ylösluettava Saarnastuolista.) '''Keisarillisen Majesteetin Armollinen''' ===Valtiopäiväjärjestys=== '''Suomen Suuriruhtinanmaalle.''' Annettu Pietarissa, 15 (3) päivänä Huhtikuuta 1869. '''Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias koko Wenäjänmaan yli, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m.''' Teemme tiettäväksi: Koska Suomen Suuriruhtinanmaassa tähän asti voimassa olleet, entisinä aikoina ulostulleet säännöt ja määräykset maan Säätyjen kokouksista ja yhteentuloista erinäisissä osissa ovat olleet tarpeellista täydellisyyttä, selvyyttä ja tarkkuutta vailla, sekä myös monessa suhteessa eivät ole havaitut nykyisiin oloihin soveliaiksi, niin olemme Me hyväksi nähneet, tässä alla-kirjoitetulla tavalla, Armossa vahvistaa Suomenmaan Säätyjen viimeksi pidetyillä valtiopäivillä hyväksymän Valtiopäiväjärjestyksen, kuuluva sanasta sanaan kuin seuraa: Me allekirjoitetut Suomen Suuriruhtinanmaan Valtiosäädyt, Kreivit, Vapaaherrat, Pispat, Ritaristo ja Aateli, Papisto, Porvaristo ja Talonpoikainen Kansa, jotka nyt, omasta ja kotona olevain säätyläistemme puolesta, olemme yleisille valtiopäiville kokoon tulleina, teemme tiettäväksi: että me, kumoomalla Valtiopäiväjärjestyksen 24 päivältä Tammikuuta v. 1617, kuin myös kaikki muut sellaiset vanhemmat ja uudemmat lait, järjestykset ja päätökset, jotka Valtiosäätyjen kokouksista valtiopäiville ovat ulosannetut, olemme tämän kautta tahtoneet, Hänen Majesteettinsa Keisarin ja Suuriruhtinaan tehtyä siitä armollinen esitys, noudatettavaksi hyväksyä sisältönsä ja sanainsa puolesta näin kuuluvan Valtiopäiväjärjestyksen: '''1 §.''' Suomen Suuriruhtinanmaan Valtiosäädyt, jotka, kokoutuneina valtiopäiville, edustavat Suomen kansaa, ovat Ritaristo ja Aateli, Papissääty, Porvarissääty ja Talonpojansääty. '''2 §.''' Suomenmaan Valtiosäädyt kokoutuvat ainakin joka viides vuosi varsinaisille valtiopäiville Keisarin ja Suuriruhtinaan kutsumuksesta ja voidaan väliaikaisillenkin valtiopäiville kutsua kokoon, milloin Keisari sen tarpeelliseksi katsoo. Väli-aikaisilla valtiopäivillä otettakoon esiin ainoastaan se asia, jonka tähden kutsumus on tapahtunut taikka jonka Keisari muuten Valtiosäädyille esittää, niin myös mitä sellaisen asian kanssa eroittamattomasti yhteen kuuluu. '''3 §.''' Valtiopäivät pidetään Suomenmaan pääkaupungissa, paitsi milloin se vihollisen maahan-karkauksen tahi muiden tärkeäin esteiden tähden on mahdotonta tahi Valtiosäätyjen turvallisuudelle vaarallista, jossa tapauksessa Keisari ja Suuriruhtinas määrätköön muun paikan maassa heidän kokoon-tulollensa. '''4 §.''' Kutsumus varsinaisille valtiopäiville ulosannetaan viimeistäänkin kolme kuukautta ja väli-aikaisille valtiopäiville viimeistäänkin kuusi viikkoa ennen sitä päivää, jona Valtiosäätyjen pitää kokoutuman, ja julistetaan maan kirkoissa sekä ilmoitetaan eriksensä niille virastoille ja virkamiehille, joiden tulee huolta pitää valtiopäivämiesvaalien toimittamisesta, milloin ne ovat pidettävät. Kutsumuksesta pitää Ritarihuoneen Johtokunnankin saada osa. '''5 §.''' Varsinaiset valtiopäivät eivät saa kestää kauemmin kuin neljä kuukautta siitä päivästä, jona ne avattiin; ja voipi siis Keisari ja Suuriruhtinas, ellei Valtiosäätyjen käsiteltäviksi tulleet asiat silloin ole päätetyt, jos Hän niin hyväksi näkee, lakkauttaa valtiopäivät ja laskea Valtiosäädyt kotiin. Valtiopäivät lopetettakoot myös ennen neljän kuukauden kuluttua, jos kaikki säädyt sitä pyytävät taikka Keisari muutoin näkee syytä siihen olevan. '''6 §.''' Älköön ketään valtiopäivämiestä kiellettäkö valtiopäiville tulemasta ja valtiopäivämiestointansa käyttämästä; kuitenkin olkoot sodan aikana tästä eroitettuina sotaväkeen kuuluvat henget, kun he saavat virkakäskyn. '''7 §.''' Valtiopäivämies ei ole tätä tointansa käyttäessa muiden määräysten kuin maan perustuslakien alainen. '''8 §.''' Valtiopäivämies olkoon yksivakainen ja siivollinen lauseissansa, mutta ei voida häntä saattaa kanteen-alaiseksi taikka vapautta häneltä ottaa lausutuista ajatuksistansa ja mietteistänsä tahi käytöksestänsä valtiopäivä-keskusteluissa, ellei se sääty, johon hän kuuluu, ole sitä myöntänyt varsinaisella päätöksellä, johon vähintänsä viisi kuudesosaa säädyn täysikokouksessa läsnä-olevista jäsenistä on yhdistynyt. Jos valtiopäivämiestä syytetään törkeästä rikoksesta, älköön häntä vankeuteen pantako, jollei ole tavattu juuri rikoksen teossa, taikka tuomari ole, asian tutkittuansa, katsonut syytä olevan niin päättää. Vähemmistä rikoksista älköön valtiopäivämiestä pantako kiinni eikä myös valtiopäiväin aikana velkavankeuteen. '''9 §.''' Jos valtiopäivämiehelle, joko valtiopäiväin aikana taikka matkoillansa valtiopäiville ja sieltä pois, sanoilla tahi töillä tehdään rauhattomuutta, sittenkuin hän on ilmoittanut tällä asialla olevansa, taikka häntä valtiopäiväin jälkeen väkivaltaisesti kohdellaan valtiopäivätointen tähden, niin olkoon se asianhaara, että rikos on tehty valtiopäivämiestä kohtaan, erinomaisen raskauttavana pidettävä. Sama laki olkoon säätyjen ja valiokuntain sihteerien ja palvelusmiesten suhteen. '''10 §.''' Ritaristo ja Aateli tulee valtiopäiville Ritarihuonejärjestyksen jälkeen, jonka pitää oleman perustuslakien mukaisesti tehtynä. '''11 §.''' Papissäätynä ovat: Arkkipispa ja Pispat, jotka tulevat kokoon Keisarin ja Suuriruhtinaan kutsumuksesta, sekä kunkin hippakunnan puolesta vähintäänkin seuraava määrä vakinaisessa virassa tahi palveluksessa olevain hippakunnan papismiesten valitsemia edusmiehiä, nimittäin: Turun hippakunnan puolesta 12, Porvoon hippakunnan puolesta 10 ja Kuopion hippakunnan puolesta 6. Maan Yliopiston opettajain ja vakinaisten virkamiesten tulee valita yksi valtiopäivämies Papissäätyyn, kuitenkin sillä oikeudella että saavat, jos tahtovat, panna kaksi. Samoin tulee alkeisoppilaitosten kaikkien vakinaisten opettajain valita valtiopäivämiehiä Papissäätyyn, yksi kunkin hippakunnan puolesta, mutta saattavat, jos niin haluavat, määrätä kaksi. Vaalien tavasta ja järjestyksestä eri hippakunnissa sopikoot valitsiat keskenänsä. '''12 §.''' Porvarissäätynä ovat Suomenmaan kaupunkien edusmiehet sillä tapaa: että jokaisen kaupungin puolesta valitaan yksi valtiopäivämies, mutta jos väkiluku henkikirjan mukaan nousee kuuteentuhanteen henkeen, valitaan kaksi ja siitä päälle, yksi kultakin täydeltä 6,000 hengen luvulta; kuitenkin saakoon kaupunki, jossa on vähemmän kuin 1,500 asukasta, joko panna erinäisen edusmiehen puolestansa taikka suostua yhteisestä valtiopäivämiehestä jonkun toisen kaupungin kanssa, joka, sen mukaan kuin tässä on sanottu, saattaa valtiopäiville lähettää yhden edusmiehen. Oikeutetut vaalissa osallisina olemaan ovat: porvarit, laivan-omistajat, vapriikinhaltiat, elinkeinojen harjoittajat erinäisillä eri-oikeuksilla, ja talon-omistajat, jos ovat kaupungissa verollekirjoitetut, niin myös kaupunkien vakinaiset pormestarit ja raatimiehet. Vaali-oikeutta eivät nauti:<br/> :vaimo-ihminen, naitu tahi naimaton;<br/> :se talon-omistaja, joka on vapasukuinen taikka kuuluu Papissäätyyn;<br/> :kauppamerimiehet, alhainen sotaväestö, sekä yleisten ja yksityisten laitosten ja yhteyskuntain vahtipalveliat;<br/> :ne, jotka toisen palveluksessa tahi alituisessa työssä ovat, päiväpalkkalaiset ja muut senkaltaiset, jotka elättävät itseänsä satunnaisella työnteolla; samoin myös ne, jotka vaan omaksi elatuksekseen saavat jotakin elinkeinoa harjoittaa. Vaali toimitetaan Maistraatin edessä siksi kuulutettuna päivänä lipuilla kaupungissa tavallisen vaalitavan mukaan. Äänet luetaan vero-äyrejä tahi niitä muita perustuksia myöten, joita noudatetaan määrättäissä mitä minkin valitsijan tulee maksaa kaupungin kassaan yleisiä tarpeita varten. Jos kaupungin vaali-oikeutetut asukkaat tahtovat saada muutosta vaalin tavassa ja järjestyksessä, ovat äänet siitä päätettäessä luettavat samain perustusten mukaan ja asia lykättävä Keisarin ja Suuriruhtinaan tutkittavaksi ja vahvistettavaksi. Kaupungissa, jossa on tapana valita valitsijamiesten kautta, olkoon kullakin valitsijamiehellä valtiopäivämiehen vaalissa yksi ääni. '''13 §.''' Talonpojansäätynä ovat edusmiehet, valitut yksi maan kunkin tuomarikunnan puolesta. Vaali toimitetaan valitsiamiesten kautta, jotka ovat valitut jokaisesta tuomarikuntaan kuuluvasta kunnasta tahi kunnan osasta, ja pidetään tuomarin edessä hänen siihen määräämänä päivänä. Valitsiamiesten vaali pidetään asianomaisesti kuulutetussa kuntakokouksessa tahi, missä sitä ei ole, pitäjänkokouksessa, viimeistäänkin kahdeksan päivää ennen valtiopäivämiehen vaalia. Valitsiamiehen vaalissa on osallisena jokainen kunnassa asuva mies, jolla on manttaaliin pantua relssi- tahi perintömaata, taikka joka vakaalla asukas-oikeudella hallitsee kruununtilaa tahi arennilla pitää kruununpuustellia, kuninkaankartanoa tahi kuninkaan-latokartanoa ja ei kuulu muuhun säätyyn tahi ole maan palveluksessa. Jokaisen kunnan tulee silloin valita yksi sen piirissä asuva valitsiamies vaali-oikeutettujen seasta ja siitä päälle, henkikirjan osoittamaa asukaslukua myöten, yksi kultakin täydeltä 2,000 hengen luvulta; ja luetaan äänet tilain uusien eli tasattujen manttaalien mukaan. Valitsiamiesten pitää, varustettuina tätä vaalia koskevan pöytäkirjan otteella, kokoutuman määrättynä päivänä ja määrättyyn paikkaan, ja tulee heillä valtiopäivämiehen vaalissa kullakin olla yksi ääni. '''14 §.''' Oikeutettu olemaan osallisena valitsiamiehen tahi valtiopäivämiehen vaalissa aatelittomaan säätyyn on, noudattamalla 11, 12 ja 13 §§:ssä säättyjä perustuksia, jokainen säätyyn kuuluva ja vaalipiirissä asuva täysivaltaisen ikään tullut Suomen mies, vaikka olisi muutakin kuin kristin-uskoa; älköön kuitenkaan vaalioikeutettuna pidettäkö sitä:<br/> :joka ei kolmena viimeksikuluneena vuotena ole ollut maassa verolle-kirjoitettuna;<br/> :joka on holhun alla;<br/> :joka on luovuttanut omaisuutensa velkojainsa tyydyttämiseksi ja ei voi näyttää olevansa vapautettu heidän vaatimuksista;<br/> :joka mainetta pahentavasta rikoksesta on edesvastaukseen tuomittu taikka jätetty tulevaan aikaan;<br/> :joka on julistettu kansalaistensa luottamuksen menettäneeksi tahi kelvottomaksi toisen puolesta puhumaan;<br/> :joka todistetaan syypääksi koettaneensa valitsiamiehen tahi valtiopäivämiehen vaalissa rahalla tahi lahjoilla hankkia ääniä, taikka väkivallalla tahi uhkauksilla häirinneen vaalivapautta;<br/> :joka siihen on syypääksi näytetty, että hän valitsiamiehen tahi valtiopäivämiehen vaalissa on äänensä palkintoa vastaan antanut;<br/> :joka jo on ollut valitsiamiestä tahi edusmiestä valitsemassa muun säädyn puolesta kuin sen, jossa hän sittemmin itsensä valitsevaksi ilmoittaa. Vaali-oikeutta älköön missään tapauksessa asiamiehen kautta käytettäkö. Valitsiamiehen vaaliin käypä on jokainen vaalipiirissä asuva, jolla itsellään on oikeus sen vaalissa osallisena olla. Valtiopäivämiehen vaaliin käypä aatelittomassa säädyssä on, alempana luetelluilla poikkeuksilla, jokainen joko vaalipiirissä taikka siitä ulkona asuva säädynjäsen, jolla itsellään on oikeus olla osallisena saman säädyn valitsiamiehen tahi edusmiehen vaalissa; älköön kuitenkaan velvollisuutta, joka koskee kolmena viimeksikuluneena vuotena maassa verolle-kirjoitettuna olemista, käytettäkö sitä kohtaan, joka on Keisarin palveluksessa, vaikka ei Suomen virkamiehenä. Valtiopäivämieheksi ei saa hyväksyä sitä:<br/> :joka ei ole kristin-uskoa;<br/> :joka ei vielä ole 25 vuoden ikäinen;<br/> :joka on ollut valitsemassa valitsiamiestä tahi edusmiestä muuhun säätyyn kuin siihen, jossa hän ilmoittaa itsensä valtiopäivämiehen tointa käyttämään. Kaikki mitä tässä ylempänä sanotaan aatelittomassa säädyssä estävän vaalissa osallisena-olemisen, vaaliinkelpaavaisuuden ja valtiopäivämieheksi hyväksymisen oikeutta, olkoon myös esteenä Ritariston ja Aatelin edusmiehen hyväksymiseen. '''15 §.''' Valtiopäivämiehen vaalissa päättäkööt enimmät äänet vaalin. Jos kaksi tahi useampi on saanut enimmät ja yhtä monta ääntä, ratkaistaan niiden väli arvalla. Näin valitulle on valtuuskirja viipymättä annettava: valtiopäivämiehelle Papissäädyssä hippakunnan Tuomiokapitulilta tahi Yliopiston Konsistoriumilta, valtiopäivämiehelle Porvarissäädyssä kaupungin Maistraatilta ja valtiopäivämiehelle Talonpojansäädyssä tuomarilta. Valtuuskirjat pitää kuuluman näin: "Valtiopäivämiehen vaalissa, joka - (ajan määrä) - pidettiin papiston kesken N. N. hippakunnassa; koulun-opettajain kesken N. N. hippakunnassa; Aleksanterin-Yliopistossa; - N. N. kaupungissa; - N. N. tuomarikunnassa, on N. N., kirkkoherra, kappalainen, saarnaaja, pitäjän-apulainen N. N. pitäjässä, kappelissa tahi saarnakunnassa; koulun-opettaja N. N. hippakunnassa; opettaja, virkamies Aleksanterin-Yliopistossa, - asuva N. N. kaupungissa - asuva N. N. tilalla N. N. pitäjässä N. N. lääniä, valittu valtiopäivämieheksi Papissäätyyn - Porvarissäätyyn - Talonpojansäätyyn; ja valtuutetaan siis N. N. ottamaan niillä valtiopäivillä, jotka tulevat pidettäviksi N. N. kaupungissa ja alkavat - -, osaa neuvonpitoihin ja päättämään siellä esiintulevista asioista. Paikka ja aika." '''16 §.''' Jos joku tahtoo valittaa Porvaris- tahi Talonpojansäädyssä pidetystä valtiopäivämiehen vaalista, tulee hänen vaalinpitäjältä pyytää laillista pöytäkirjanotetta, joka viimeistäänkin kahden päivän päästä on valittajalle annettava; ja pitää hänen, puhevaltansa menettämisen uhalla, neljässätoista päivässä, luetut vaalinpitopäivästä, antaa valituksensa Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltialle, jonka jos syytä siihen on, tulee virallisesti vaatia siitä asianomaisten selitystä, vissin lyhyen ajan kuluessa annettavaksi, ja sitten antaa päätöksensä asiassa, viimeistäänkin päivänä sen jälkeen, jona selityksen antamisen määrä-aika loppui. Keisarin käskynhaltian päätökseen tyytymättömällä on valta, viimeistäänkin kahdeksantena päivänä tiedon siitä saatuansa, sitä vastaan toimittaa valituksensa, jotka ovat annettavat samalle käskynhaltialle ja häneltä, siitä vaaditun selityksen ja oman lausuntonsa sekä asiakirjain kanssa, viipymättä lähetettävät maan korkeimpaan oikeusvirastoon, joka ne joutuisasti esiin ottaa ja päättää. Valtiopäivämiehen vaalista Papissäätyyn valitetaan, hippakuntain papiston ja koulun-opettajain puolesta, Tuomiokapituleihin; ja noudatetaan siinä muuten yhdenlaista järjestystä ja samanlaisia perustuksia, kuin tässä ylempänä määrätty on. Valtiopäivämiehen vaalista Yliopistossa pannaan valitukset neljässätoista päivässä sen perästä maan korkeimpaan oikeusvirastoon. '''17 §.''' Älköön se, joka on valtiopäivämieheksi valittu, kieltäytykö tästä toimesta, ellei hän voi näyttää sellaisia esteitä, jotka yleinen laki sanoo laillisiksi esteiksi, taikka ole kuudenkymmenen vuoden ikäinen. Valtiopäivämiehen toimesta pois-sanoutumisen, joka tapahtuu vaalitilaisuudessa, tutkii vaalinpitäjä. Jos pois-sanoutuminen tapahtuu jälkeenpäin, vaan ennen Valtiosäätyjen kokoutumista, niin Keisarin ja Suuriruhtinaan käskynhaltia, tahi asianomainen Tuomiokapituli, tahi Yliopiston Konsistorium tutkii sen syyt. Jos joku tahtoo valittaa päätöksestä, joka koskee pois-sanoutumista valtiopäivämiestoimesta, menetellään sen suhteen niinkuin 16 §:ssä sanottu on. Valtiopäiväin aikana älköön valtiopäivämies pois-sanoutuko toimestansa, ellei hän näytä sellaista estettä, jonka se sääty hyväksyy, johon hän kuuluu. '''18 §.''' Jos pois-sanoutuminen on hyväksytty taikka valittu valtiopäivämies julistettu oikeuttomaksi toimessansa olemaan, taikka jos valittu valtiopäivämies erkanee kuoleman kautta tahi puhemieheksi otetaan, tulee asianomaisten joutuisasti toimeen-panna uusi vaali. Semmoisen vaalin Talonpojansäädyssä toimittavat ne valitsiamiehet, jotka 13 §:n mukaan ovat samoja valtiopäiviä varten valitut. '''19 §.''' Jos joku vaalipiiri jättää panematta oikean määrän edusmiehiä, olkoon sen sakon alainen, jonka sääty näkee kohtuulliseksi ja joka voidaan katsoa sitä kulunkia vastaavaksi, minkä joku toinen yhdenvertainen vaalipiiri tulee valtiopäivämiehen ylöspidosta maksamaan. Tämä sakko menee säädyn kassaan. Tästä on kuitenkin eroitettu Lapin tuomarikunta, jos edusmiestä sen puolesta ei valita. '''20 §.''' Valittu valtiopäivämies saakoon riittävän ja soveliaan ylöspidon, sekä palkkion matkakuluistansa valtiopäiville ja sieltä pois, niiltä, jotka ovat vaali-oikeutetut siinä piirikunnassa, joka hänen on valinnut. Tarpeelliset määräykset tästä tehdään ennen vaaleja; ja ovat asianomaiset Maistraatit ja Kruununvoudit velkapäät, edelliset Porvarissäädyn ja jälkimäiset Talonpojansäädyn edusmiehille, ilman eri palkkiotta, nämät rahat ylöskantamaan ja niistä tekemään tilin. Papissäätyyn kuuluvain edusmiesten suhteen on ylöskannosta sovittava samassa kuin vaalijärjestyksestä sopimusta tehdään. Jos valittu valtiopäivämies tekee palkkiostansa valituksen, olkoon asianomaisella säädyllä oikeus määrätä, kuinka paljo hänen tulee saada tästä toimituksesta. Jos valittu ei oikeassa ajassa tule valtiopäiville, menettäköön palkkionsa poissa-olon ajalta, jos se sääty, johon hän kuuluu, tutkittuansa tämän suhteen ilmoitetut esteet, katsoo olevan syytä niin päättää; ja on säädyllä myös valta, asian laatua myöten, sen lisäksi tuomita hänen korkeintansa yhtä suureen sakkoon. Sama laki olkoon sille, joka muutoin, säädyn luvatta, on säädyn keskusteluista esteettömästi poissa. Mitä poisjäänyt näin tuomitaan maksamaan, menköön säädyn kassaan. '''21 §.''' Virka- tahi palvelusmies, joka koettaa virkamahdillansa vaikuttaa valtiopäivämiehen vaaliin, menettäköön virkansa. Jos joku tavataan viettelemisellä tahi houkuttelemisella häirinneen vaalivapautta, rangaistakoon vankeudella neljästätoista päivästä kolmeen kuukauteen asti. Jos uhkauksia tahi väkivaltaa on samanlaisessa tarkoituksessa käytetty, rangaistakoon sen tekiä vankeudella yhdestä kuukaudesta yhteen vuoteen asti; jos hän on virka- tahi palvelusmies, menettäköön sen lisäksi virkansa. '''22 §.''' Päivänä sen jälkeen, joksi Valtiosäädyt ovat kutsutut kokoon, pitää Ritariston ja Aatelin jäsenten, Ritarihuonejärjestyksen määräämällä tavalla, näyttämän oikeutensa valtiopäivämiestoimen käyttämiseen, sekä valittujen Papis-, Porvaris- ja Talonpojansäädyn jäsenten tuoman valtuuskirjansa sen tarkastettavaksi, jonka Keisari ja Suuriruhtinas siihen määrää. Tässä tarkastuksessa tutkitaan, ovatko valtuuskirjat tehdyt määrättyyn muotoon; ja pidetään siinä pöytäkirja, joka annetaan näille kolmelle säädylle kullenkin. Sille, jonka valtuuskirja oikeaksi nähdään, annetaan pääsypoletti. Jokaisen säädyn tulee kuitenkin sitten tutkia valtiopäivämiestoimen käyttämisoikeutta, niin hyvin sellaisen jäsenensä suhteen, jonka valtuuskirjaa ei ole hyväksytty, kuin myös senkin, jota vastaan muutoin valtiopäiväin kuluessa, tämän perustuslain johdosta, jotakin muistutusta ilmautuu. Se, jonka valtiopäivämies-oikeus on säädyssä pantu kysymykseen, pysyy kuitenkin toimessaan säädyn jäsenenä, kunnes hän on siihen oikeuttomaksi julistettu. '''23 §.''' Sinä päivänä, joksi Valtiosäädyt ovat kutsutut kokoon, ilmoittaa Keisari ja Suuriruhtinas kenen Hän on Ritariston ja Aatelin Maamarsalkiksi nimittänyt sekä määrää Papissäädyn puhemieheksi Arkkipispan, taikka, jos se on sairasna tahi poissa, taikka hänen virkansa avoinna, jonkun toisen Pispoista. Sen ohessa valitsee Keisari Ritaristolle ja Aatelille vara-Maamarsalkin ja Papissäädylle vara-puhemiehen näiden säätyjen jäsenistä. Niin pian kuin Porvaris- ja Talonpojansäädylle on tullut tieto, miten 22 §:ssä mainittu valtuuskirjain tarkastus on käynyt, pyytäkööt he viipymättä Keisarilta tahi Hänen sitä varten määräämältä sijaiseltansa, lähetystöjen kautta, puhemiehiä ja vara-puhemiehiä, jotka silloin kummallenkin säädylle sen jäsenistä nimitetään. Kunnes puhemiehet ovat tulleet määrätyiksi, johtaa kummassakin säädyssä puhetta siellä läsnä-oleva ikävuosiltaan vanhin jäsen. Maamarsalkille ja puhemiehille määrää Keisari yleisistä varoista vissin summan, niiden erinäisten kulujen palkkioksi, joita heillä valtiopäiväin aikana on. '''24 §.''' Maamarsalkki, vara-Maamarsalkki, puhemiehet ja vara-puhemiehet tekevät Keisarin ja Suuriruhtinaan tahi Hänen sitä varten määräämän siaisensa edessä seuraavan valan: "Minä N. N., nimitetty ja määrätty olemaan näillä valtiopäivillä Ritariston ja Aatelin Maamarsalkkina (vara-Maamarsalkkina), (Papis-, Porvaris-, Talonpojansäädyn puhemiehenä, vara-puhemiehenä), lupaan ja vannon, Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta, että minä tahdon ja olen velvollinen kaikella voimallani kokemaan ylläpitää ja puolustaa niin hyvin Keisarin ja Suuriruhtinaan oikeutta kuin säädyn ja Valtiosäätyjen etuuksia ja oikeuksia, voimassa-olevain perustuslakien (Maamarsalkki ja vara-Maamarsalkki lisäävät: ja Ritarihuonejärjestyksen) mukaan. Tämän lupaan minä uskollisesti pitää, niin totta kuin Jumala minua auttakoon hengen ja sielun puolesta". '''25 §.''' Kun Maamarsalkki ja puhemiehet ovat tehneet valan, kokoutuvat säädyt, kukin erikseen, tervehtävät toisiansa lähetystöjen kautta ja valitsevat jäseniä lähetystöön, joka, Maamarsalkin ja puhemiesten johdattaessa, menee Keisarille ja Suuriruhtinaalle, tahi sille jonka Hän siaansa asettaa, kukin sääty eriksensä, lausumaan säätyjen alamaiset kunnian-osoitukset sekä anomaan ajan määräämistä valtiopäiväin avaamiseen. '''26 §.''' Keisari ja Suuriruhtinas, taikka se jonka Hän sitä varten on siaansa määrännyt, ilmoituttaa säädyille sen päivän, joka on määrätty valtiopäiväin avaamiseksi. Sinä päivänä pitää kaikkien säätyjen, jumalanpalveluksen pidettyä, tuleman ko'olle valtiosaliin, jossa Keisari, tahi se jonka Hän siaansa on määrännyt, tervehtää Valtiosäätyjä ja julistaa valtiopäivät avatuiksi; jonka jälkeen säädyt, kukin vuorossansa, Maamarsalkin ja puhemiesten kautta lausuvat alamaiset kunnian-osoituksensa. Keisari antaa Valtiosäädyille tiedon niistä esityksistä, jotka Hän tahtoo Valtiosäädyille esittää; kuitenkin saatettakoon myös sittemmin valtiopäiväin kuluessa antaa muitakin esityksiä Valtiosäätyjen käsiteltäviksi. '''27 §.''' Kaikilla varsinaisilla valtiopäivillä pitää, joko niitä avattaessa taikka neljässätoista päivässä sen jälkeen, valtiovaraston tila Valtiosäädyille näytettämän, että saisivat tietää miten Kruunun tulot ovat maan hyödyksi ja parhaaksi käytetyt. '''28 §.'''Jokaisessa säädyssä pitää oleman Sihteeri, joka siinä kirjoittaa pöytäkirjan. Ritaristossa ja Aatelissa toimittaa Ritarihuoneensihteeri tätä virkaa. Papis- ja Porvarissääty valitsevat tähän soveliaan miehen siinä järjestyksessä, jonka he, kumpikin itse kohdastaan, näkevät hyväksi määrätä. Talonpojansäätyyn määrää Keisari ja Suuriruhtinas, ennen Valtiosäätyjen kokoontuloa, Sihteeriksi lain-oppineen ja taitavan miehen, joka sen ohessa on velvollinen asiain käsittelemisessä auttamaan puhemiestä neuvoilla ja antamaan säädyn jäsenille tietoja itsekunkin laillisista oikeuksista ja velvollisuuksista. Talonpojansäädyn Sihteeri älköön, ilman nimenomaisetta muistutuksettansa ja vastalausettansa, säädyn pöytäkirjaan ottako tahi ulostoimituttako mitään perustuslakeja vastaan sotivata; kuitenkaan ei hänellä säädyssä ole mitään ääntöä. Ennenkuin Talonpojansäädyn Sihteeri astuu virkatoimeensa, tekee hän Keisarin taikka sen edessä, jonka Hän on siaansa pannut, seuraavan valan: "Minä N. N., nimitetty ja määrätty Talonpojansäädyn Sihteeriksi näillä valtiopäivillä, lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta, että minä tahdon ja olen velvollinen tätä virkaa toimittaessani kaikella voimallani noudattamaan ja ylläpitämään niin hyvin Keisarin ja Suuriruhtinaan oikeutta kuin säädyn ja Valtiosäätyjen etuuksia ja oikeuksia, voimassa-olevain perustuslakien mukaan. Tämän kaiken lupaan minä uskollisesti pitää, niin totta kuin Jumala minua auttakoon hengen ja sielun puolesta." Ne palvelusmiehet, jotka jokainen sääty muuten katsoo itsellensä valtiopäivillä tarpeellisiksi, asettaa sääty itse. Talonpojansäädyn Sihteeri saapi yleisistä valtiovaroista sen palkan, minkä Keisari määrää. '''29 §.''' Kaikilla varsinaisilla valtiopäivillä pitää kahdeksassa päivässä niiden avattua asetettaman: yksi lakivaliokunta, yksi talousvaliokunta, yksi valtiovaliokunta, yksi suostuntavaliokunta ja yksi pankkivaliokunta. Laki-, talous- ja valtiovaliokunnissa tulee olla 16 ja suostunta- sekä pankkivaliokunnissa 12 jäsentä kussakin, jotka, yhtä monta kustakin säädystä, valitaan valitsijamiesten kautta. Samalla tavalla valitaan myös varajäseniä, jotka, kun valiokunnan jäsenille sattuu estettä, astuvat heidän siaansa. Väli-aikaisilla valtiopäivillä älköön useampia valiokuntia asetettako kuin niissä esiintulevien asiain valmistamista varten tarvitaan. '''30 §.''' Jos jotakin kysymystä, josta valiokunnan mietintöä tarvitaan, ei soveliaasti voida lykätä mihinkään 29 §:ssä mainituista valiokunnista, taikka jos katsotaan että se ajan voittamisen tahi muun syyn vuoksi on annettava erinäisen valiokunnan valmistettavaksi, olkoon Valtiosäädyillä oikeus asettaa tällainen valiokunta. Jos jossakin valiokunnassa töitä karttuu niin, ettei niitä voida oikeassa ajassa saada toimitetuiksi, hankkikoon valiokunta säädyiltä enemmän jäseniä ja jakautukoon osastoihin töiden jouduttamista varten. Jokaisessa tämmöisessä osastossa pitää oleman vähintäänkin kaksi jäsentä kustakin säädystä ja saa se valiokunnan nimessä antaa lausuntoja sinne lykätyistä asioista. Kukin sääty asettakoon myös, jos sen tarpeelliseksi näkee, valiokunnan edeltäpäin valmistamaan sen yksityisiä valituksia ja asioita. '''31 §.''' Älköön Senaatin jäsen olko valiokunnan jäsenenä, älköönkä ketään muutakaan valittako semmoiseen valiokuntaan, jossa tilinteko hänen virkatoimistansa voipi tarkastettavaksi tulla. '''32 §.''' Sillä, joka jo ennen on valittu jäseneksi kahteen valiokuntaan, olkoon oikeus sanoutua pois hänelle annetusta enemmästä osanotto-toimesta valiokuntatöissä; mutta muutoin on kunkin säädyn vallassa, ilmoitetun esteen tutkittua, päättää voipiko säädyn valitsema valiokunnan-jäsen saada tällaisesta toimesta vapautusta. '''33 §.''' Valiokunnat valitsevat, kukin kohdastaan, valiokunnan jäsenistä esimiehen. Kunnes tällainen vaali on tapahtunut, on Ritariston ja Aatelin esimmäinen läsnä-oleva jäsen puheenjohtajana. Valiokuntain tulee, kunkin kohdastansa, valita Sihteerinsä ja ne muut palvelusmiehet, joita niissä tarvitaan. '''34 §.''' Lakivaliokunnan tulee antaa lausuntonsa niistä säätyjen sinne lykkäämistä ehdotuksista, jotka koskevat perustuslain, sekä yleisen riita-, rikos-, kirkko- ja merilain säätämistä, muuttamista, selittämistä tahi kumoomista. '''35 §.''' Talousvaliokuntaan lykätään ne säätyjen käsittelemistä ja lausunnon antamista varten tulleet ehdotukset, jotka koskevat maan yleistä taloudenhoitoa tahi siihen kuuluvia kaikenlaisia laitoksia, sekä myös siihen vaarantavain asetusten ja sääntöjen muuttamista, selittämistä tahi kumoomista. '''36 §.''' Valtiovaliokunta, jonka pitää saada tieto valtiovaraston tilasta ja kaikki sen luvunlaskut ja asiakirjat nähdäksensä, on velvollinen antamaan mietintönsä miten varoja maan tarpeiden täyttämiseksi, jollei valtiovaraston vakinaiset tulot siihen riitä, on hankittava, kuin myös erittäin tarkastaa millä tavalla viime valtiopäivillä erinäisiin tarkoituksiin myönnetyt rahanmääräykset ovat käytetyt. Jos valtiopäiväin kuluessa esitetään muitakin ehdotuksia vakinaisista tahi satunnaisista rahanmääräyksistä johonkin valtiovaraston tahi muuhun yleiseen tarpeeseen, taikka erinäistä tarkoitusta varten, taikka myös muita asioita, joilla on yhteyttä valtiovaraston tulojen tahi menojen kanssa taikka jotka niihin vaikuttavat, niin on valtiovaliokunta myöskin velvollinen antamaan niistä Valtiosäädyille mietintönsä. Valtiovaliokunnan tulee myös, Maamarsalkin tahi asianomaisen puhemiehen tahi valiokunnan esimiehen ehdotuksesta, Valtiosäätyjen oikeudella määrätä se töiden laveuden ja laadun mukaan sovitettu palkkio, joka on tuleva niin hyvin Ritariston ja Aatelin sekä Papis- ja Porvarissäädyn, kuin valiokuntainkin sihteereille ja kaikkein säätyjen ja valiokuntain palvelusmiehille. '''37 §.''' Suostuntavaliokunnan tulee valmistaa kaikki säädyistä sinne lykätyt asiat, jotka koskevat muutosta suostuntaveron maksamisen säännöistä; arviolta laskea tulot erinäisistä suostuntaveroista sekä, sittenkuin suostuntaveron suuruus on määrätty, ehdotella minkä perustusten mukaan ja millä tavalla se on jaettava ja sen ohessa Valtiosäädyille antaa ehdotus suostuntavero-säännöiksi. '''38 §.''' Pankkivaliokunnan tulee tutkia Pankin hallitus ja Valtiosäätyjen hoitoon ja vastattaviksi pantujen rahastojen tila; siitä, niin pian kuin mahdollista on, säädyille antaa kertomus ja ehdotella näiden rahastojen hoitoa varten tarpeellisiksi katsottuja sääntöjä. '''39 §.''' Kaikkien valiokuntain pitää kokoutua viimeistäänkin neljässä päivässä sen jälkeen kuin he asetettiin, ja sitten säätyjen täysi-istuntoihin lähettää lausuntonsa ja ehdotuksensa, sitä myöten kuin asiat ennätetään saada valmiiksi. Jos valiokunnan jäsen on kolme kertaa, ilman laillisetta esteettä tahi erinäisettä luvatta, jäänyt valiokunnan kokouksista pois, on se ilmoitettava asianomaiselle säädylle, jonka tulee tämän johdosta pitää semmoista tointa, kuin asianhaarat vaativat. '''40 §.''' Jos valiokunta näkee tarvitsevansa suullisia tahi kirjallisia tietoja joltakin virkamieheltä tahi yleiselta laitokselta, joka ei ole Valtiosäätyjen hallinnon alla, tulee valiokunnan hankkia Senaatin esimieheltä käsky asianomaisille vaadittujen tietojen antamiseen. '''41 §.''' Jos Valtiosäädyt, kohdastaan tahi valiokunnan ilmoituksen johdosta, määräävät että joku asia on kahden tahi useamman valiokunnan yhdessä valmistettavaksi esiin-otettava, pitää näiden valiokuntain, kunkin jäsenistänsä, määrätä edusmiehiä, yhtä monta kustakin säädystä, asiata käsittelemään ja siitä lausuntonsa antamaan, ilman valiokuntain muiden jäsenten ottamatta osaa sen asian valmistamiseen. Näin yhdistetyllä valiokunnalla olkoot muuten samat säännöt noudatettavina, kuin valiokunnilla yleisesti. '''42 §.''' Valiokunnassa äännöstettäessä luetaan äänet mieslukua myöten valiokunnan kaikkien läsnä-olevain jäsenten kesken. Jos äännöstäminen toimitetaan suljetuilla lipuilla, pitää aina yksi lippu erilleen pantaman, avattavaksi kun äänet yhteen-luettua nähdään tasan jakautuneiksi. Ehdotuksesta päätöstä varten on noudatettava mitä tässä alempana säätyjen suhteen sanotaan. Jäsen, joka ei ole yhdistynyt valiokunnan päätökseen, saa valiokunnan mietintöön liittää eriävän mielipiteensä, joka siinä tapauksessa on kirjallisesti annettava; älköön kuitenkaan valiokunnan mietintöä sillä viivytettäkö. '''43 §.''' Maamarsalkki ja puhemiehet, sekä heidän siaisensa, kuin myös Talonpojansäädyn Sihteeri, saavat olla valiokunnissa läsnä, milloin niin tahtovat, kuitenkin ilman osanotto-oikeudetta keskusteluihin ja päätöksiin. '''44 §.''' Valiokunnasta lähtevät mietinnöt ja tutkintoon-lykkäykset tarkastetaan valiokunnan tahi sen sitä varten valittujen jäsenten edessä. Valiokunnasta lähtevät toimitukset allekirjoittaa esimies valiokunnan puolesta. '''45 §.''' Maamarsalkin ja puhemiesten pitää, kunkin säätyänsä varten, toimittaa kutsumus täysi-istuntoon; siinä esittää asiat; ylösottaa ja johdattaa keskustelut; tehdä ehdotus päätöstä varten; ylläpitää järjestystä kokouksissa ja myös muutoin valvoa ettei mitään maan perustuslakeja vastaan sotivata tulisi säädyssä keskusteltavaksi, kuin myös lopettaa täysi-istunto. Maamarsalkki tahi puhemies älköön kuitenkaan ottako osaa keskustelemiseen tahi äännöstämiseen, älköönkä ehdotelko muuta, kuin mikä tarpeellista on perustuslakien, sekä Valtiosäätyjen tahi kunkin säädyn erinäisten päätösten ja niiden järjestysten ja sääntöjen toimeen-panemiseksi, jotka säädyt ovat valtiopäivä-asiain käsittelemistä varten määränneet. Säätyjen keskustelut ovat julkiset, paitsi niissä eri tapauksissa, milloin joku sääty kerraksensa toisin päättää. Kutsumus täysi-istuntoon tiedoksi pannaan päivällä ennen kokousta. '''46 §.''' Täysi-istunnossa on jokaisella säädyn-jäsenellä oikeus pöytäkirjaan vapaasti puhua ja lausua mielensä kaikissa asioissa, joita silloin käsitellään, ja kaiken sen laillisuudesta, mitä säädyssä tapahtuu. Jokainen puhuu, seisaallaan ja sialtansa, siinä järjestyksessä jossa hän sitä varten on ilmoittanut itsensä ja ylöshuudetuksi tulee; ja älköön kenelläkään olko oikeutta puhua pöytäkirjasta sivutse. Älköön kukaan rohjetko lausua loukkaavia, pilkallisia tahi muuten sopimattomia sanoja Hallituksesta tahi yksityisistä hengistä. Jos tämä tapahtuu, saakoon Maamarsalkki tahi puhemies kieltää hänen puhumasta, ja tutkikoon sitten sääty, pitääkö hänen Maamarsalkilta tahi puhemieheltä saada nuhteita ja varoituksia, vai onko asia annettava oikeuden käsiteltäväksi taikka siksensä jätettävä. '''47 §.''' Säädyt voivat kokoutua samaan huoneeseen yhteisesti keskustelemaan jostakin yleisestä, valtiopäivillä käsiteltävänä olevasta asiasta, kuitenkin ilman oikeudetta siellä päätöstä tehdä; ja on siinä puheenjohtajana Maamarsalkki tahi, jos hän on estetty, se läsnä-oleva puhemies,joka 1 §:ssä säätyjen kesken vaariin-otetun järjestyksen mukaan siihen on lähinnä. Jos joku sääty tahtoo tämmöistä kokousta, annettakoon siitä ja myös keskustelun aineesta toisille säädyille tieto. Jos joku toinen sääty myöntyy tähän pyyntöön, pitää kaikkien säätyjen kokous tapahtua. Maamarsalkki ja puhemiehet sopivat keskenänsä kokouksen ajasta ja paikasta, ja kutsumuksen siihen ulosantaa Maamarsalkki edellisenä päivänä. Senaatin esimies ja jäsenet saavat tulla säätyjen yhteisiin kokouksiin, osanotto-oikeudella niihin keskusteluihin, joita siellä pidetään; ja tulee Senaatin esimiehen saada Maamarsalkin kautta tieto näiden kokousten ajasta ja paikasta, kuin myös niissä käsiteltäviksi tulevista asioista. Yhteisessä kokouksessa käsiteltävänä olleesta asiasta pitää, niin pian kuin keskustelu on loppuneeksi julistettu, jokaisen säädyn omassa huoneessansa tekemän päätös, ilman enempää keskustelua asiasta pitämättä. '''48 §.''' Asiassa, joka koskee jotakin säädyn-jäsentä itsekohtaisesti, saa hän kyllä keskustelussa, vaan ei päätöksen teossa, olla läsnä. '''49 §.''' Älköön muu kuin evankelis-lutherilaiseen uskontunnustukseen kuuluva ottako osaa niiden ehdotusten tarkastamiseen, joita valtiopäivillä esitellään kirkkolaista maan lutherilaisille seurakunnille tahi muista näiden kirkollisista asioista. '''50 §.''' Ne Keisarin ja Suuriruhtinaan kirjoitukset ja esitykset, joita ei jo valtiopäiviä avattaessa ole säädyille ilmoitettu, annetaan heille jonkun Suomenmaan Senaatin jäsenen kautta. '''51 §.''' Pyyntö-esitys sellaisessa asiassa, joka on käsiteltävä yleisessä valiokunnassa, pitää valtiopäivämiehen tehdä siinä säädyssä, johon hän kuuluu, neljässätoista päivässä valtiopäiväin avaamisesta. Sittemmin älköön tällaista kysymystä saatettako nostaa, ellei joku jossakin säädyssä jo tehty päätös taikka muu valtiopäiväin aikana sattunut tapaus siihen suorastaan aihetta anna. Jos valtiopäivämiehellä on aikomus tehdä joku pyyntö-esitys, pitää hänen siitä antaa edeltäpäin tieto säädyn puheenjohtajalle; jota paitsi kaikki pyyntö-esitykset ovat, ennenkuin ne esitellään, kirjoitettuina säädyn Sihteerille annettavat. Älköön samaan kirjoitukseen useampia erilaatuisia asioita yhteen-pantako. '''52 §.''' Keisarin ja Suuriruhtinaan esityksiä älköön lopullisesti käsiteltäviksi otettako, ennenkuin valiokunta niistä on lausunnon antanut. Kun yleistä asiata koskeva pyyntö-esitys jossakin säädyssä on ehdoteltu, voipi sääty myös, jos sen hyväksi näkee, lykätä kysymyksen yleisen valiokunnan käsiteltäväksi. '''53 §.''' Kun esitys ensi kerran jossakin säädyssä esiin-tulee, pitää se, ellei sääty kohta yksimielisesti lykkää sitä valiokuntaan, olla pöydällä tulevaan kokoukseen, jolloin sellainen lykkääminen on tehtävä. Kun ehdotus perustuslain muuttamiseen taikka ilmoitus valtiovaraston tilasta valiokuntaan lykätään, älköön keskustelua missään säädyssä pidettäkö; mutta jos säädyn-jäsen tahtoo muussa asiassa tehdä lauseen pöytäkirjaan, pitää sekin valiokunnalle annettaman; älköön asian lähettämistä kuitenkaan sillä viivytettäkö. Jos nousee kysymys mihin valiokuntaan joku asia on lykättävä, voidaan sellainen kysymys vaan siksi kokoukseksi, jossa se on tehty, pöydälle panna, mutta pitää ensintulevassa välttämättömästi ratkaistaman. '''54 §.''' Yleisen valiokunnan antama mietintö on jokaiselle säädylle erittäin jaettava ja, mahdollisuutta myöten, yht'aikaa kaikissa säädyissä käsiteltäväksi otettava. '''55 §.''' Maamarsalkin ja puhemiesten pitää, kahden jäsenen kustakin säädystä sekä Talonpojansäädyn Sihteerin läsnä-ollessa, ennenkuin täysi-istunnot säädyissä tiedoksi pannaan, kokoutuman asiain esittelemisestä siten sopiaksensa, kuin sanotussa suhteessa tarpeelliseksi tulla saattaa. Keisarin ja Suuriruhtinaan esitykset ovat aina esimmäisinä otettavat säädyissä käsiteltäviksi. '''56 §.''' Kun yleisen valiokunnan mietintö on tullut sisään ja ensi kerran esitetty, pitää se pöydälle pantaman. Seuraavassa esitystilassa pantakoon se, olkoonpa siitä keskusteltu tahi ei, uudestansa pöydälle, jos kaksi tahi useampi jäsen sitä pyytää; mutta kun asia kolmannen kerran esiin-tulee, pitää se päätettäväksi otettaman. Valiokuntain valmistavaiset tutkintoon-lykkäykset ja kyselmykset ovat heti ratkaistavat, ellei pöydälle-panoa anota. Säätyjen kanslioissa pitää aina olla saatavilla luettelo pöydälle-pannuista asioista ja niihin kuuluvista asiakirjoista. '''57 §.''' Kun kysymys, josta valiokunta on lauseensa antanut, otetaan ratkaistavaksi, tulee säädyn joko heti asianhaarain mukaan siitä tehdä päätöksensä, taikka, jos asia katsotaan vaativan enempää selvitystä, lykätä se takaisin valiokuntaan. Jos se valiokunta, johon takaisin-lykkäys jostakin säädystä on tehty, näkee kysymyksen jo ratkaistuksi muiden säätyjen siitä tekemällä päätöksellä, antakoon valiokunta tästä tiedon sille säädylle, josta takaisin-lykkäys on tullut. Muussa tapauksessa pitää valiokunnan antaa uusi mietintö. Kun mietintö sitten uudestaan säätyihin tulee, niin sen suhteen meneteltäköön 56 §:ssä sanotulla tavalla, ja enempää takaisin-lykkäystä älköön tapahtuko. '''58 §.''' Kun asia on lopullisesti päätettävä, pitää kaikki siihen kuuluvat asiakirjat ylösluettaman, jos joku säädyn jäsen sitä vaatii. Älköön mitään asiaa, josta on keskusteltu, otettako lopullisesti päätettäväksi, ennenkuin sääty, Maamarsalkin tahi puhemiehen kysyttyä, on julistanut keskustelun lopetetuksi; ja pitää sen jälkeen äännös-esitys, keskustelun johdosta, tehtämän. Jos valiokunnan mietintö kokonaisenaan tahi muu kysymys voipi tulla myönnettäväksi tahi hyljättäväksi, pitää Maamarsalkin tahi puhemiehen ensimäinen äännös-esitys olla myöntämisestä. Jos siihen vastataan kieltämällä, on seuraava esitys sovitettava sen mukaan mitä asiasta keskusteltaessa on muistutettu tahi lausuttu. Jos asiassa on useampia osia, joita ei hyvästi sovi yhdessä päättää, pitää eri esitys kustakin osasta tehtämän nyt sanotussa järjestyksessä. '''59 §.''' Esitys, jonka Maamarsalkki tahi puhemies päätöstä varten tekee, pitää aina niin muodostettaman, että siihen voipi vastata ainoastaan "jaa" tahi "ei". Muistutuksia esityksen lausemuodon suhteen käyköön kyllä tehdä, mutta mitään uutta keskustelua itse asiassa älköön sallittako. Sittenkuin tämä esitys, sellaisena kuin sääty sen on hyväksynyt, on esitetty ja vastattu, ilmoittaa Maamarsalkki tahi puhemies miten hän on annetun vastauksen käsittänyt. Jos tätä vastaan ei muistutusta tehdä, pitää se jäädä pysyväksi ja päätös kirjoitettaman sen vastauksen mukaan, jonka Maamarsalkki tahi puhemies on julistanut voittopuoliseksi. Säädyn jäsenellä, joka ei hyväksy Maamarsalkin tahi puhemiehen käsitystä säädyn vastauksesta, olkoon oikeus äännöstämistä pyytää, jota älköön kiellettäkö. '''60 §.''' Kun on äännöstettävä, pitää äännös-esitys ja selvä vasta-esitys kirjallisesti tehtämän ja tarkastettaman sekä äännöstäminen suorastaan sen perästä toimitettaman; mutta esitystä älköön tehtäkö äännöstämisen tarpeellisuudesta, älköönkä myös äännöstämistä siitä sallittako. '''61 §.''' Äännöstäminen on aina toimitettava lipuilla, joihin on painettava "jaa" tahi "ei". Jaa- ja ei-lippujen välillä, joiden pitää oleman yksinkertaiset ja suljetut, ei saa olla mitään ulkonaista eroitusta. Äänet luetaan miesluvun mukaan; ja pitää Maamarsalkin tahi puhemiehen, jaa- ja ei-äänten tasan-olemisen välttämiseksi, jokaisessa äännöstämisessä ennen lippujen lukemista ulosottaa ja erillensä panna yksi niistä. Jos, muut liput yhteenluettua, äänet nähdään tasan jakautuneiksi, on erilleen pantu lippu avattava ja päätöksen tekevä. '''62 §.''' Päätöstä vastaan saakoon se, joka päätökseen ei ole yhdistynyt, ilmoittaa eriävän ajatuksensa pöytäkirjaan, mutta tämä älköön missään tapauksessa saattako uuteen keskustelemiseen näin jo päätetystä asiasta. '''63 §.''' Maamarsalkki tahi puhemies älköön kieltäytykö säädyn keskusteltavaksi esiinottamasta säädyn-jäsenen nostamaa kysymystä, taikka jo esiin-otetusta säädylle esitystä asettamasta, paitsi milloin näkee kysymyksen sotivan perustuslakia tahi asiasta jo tehtyä päätöstä vastaan, taikka muutoin olevan niin arkalaatuisen, että se ei sovi tulla keskustelun-alaiseksi, jolloin hänen myös pitää tällaisen kiellon syyt joka kerta ilmoittaman. '''64 §.''' Päätöstä ei saa tarkastaessa muuttaa; mutta sellaisia lisäyksiä käy siihen kyllä tehdä, jotka eivät vaikuta muutosta päätöksessä. Mitä säädyn-jäsen on lausunut, ja siitä syntynyt keskustelu, voidaan hänen suostumuksellaan ja säädyn myöntämällä pöytäkirjaa tarkastettaessa, jättää siitä pois; kuitenkaan ei sellaista, johon päätös selvästi perustuu. '''65 §.''' Valtiopäivämiehellä, joka ei ole ollut läsnä kun päätös jossakin asiassa tehtiin siinä säädyssä, johon hän kuuluu, olkoon lupa sittemmin pöytäkirjaan ilmoittaa ettei hän siihen päätökseen ole osaa ottanut, vaan älköön saako mitään muistutusta sitä vastaan tehdä. '''66 §.''' Jokaisen säädyn pitää pöytäkirjan-otteella antaman toisille säädyille tieto päätöksistänsä asiassa, josta yleinen valiokunta on mietintönsä antanut, niin myös muissakin sellaisissa kysymyksissä, jotka eivät koske säätyä erittäin. Jos asia vaatii suurempata kiirutta, olkoon säätyjen vallassa myös lähetystöjen kautta ilmoittaa päätöksiänsä toisilleen; kuitenkin pitää säädyn Sihteerin päällekirjoittama kopia siitä esityksestä, johon päätös perustuu, aina muassa olla ja lähetystön puheenjohtajan lukea se toisissa säädyissä. '''67 §.''' Päätös yleisen valiokunnan käsiteltävänä olleessa asiassa pitää, niin pian kuin mahdollista on, pöytäkirjan-otteella valiokunnalle ilmoitettaman. Jos valiokunta silloin näkee säätyjen jossakin kysymyksessä tulleen niin eroavaisiin päätöksiin, että lainmukaista enemmistöä ei voi heidän eri ajatuksistansa syntyä, pitää valiokunnan kokea mahdollisuutta myöten yhteen-sovitella eri ajatukset ja säädyille toimittaa tällainen sovitus-ehdotus. Jos enemmistö jo on saatu, annetaan asiaan kuuluvat kirjat sille Valtiosäätyjen valiokunnalle, josta 77 §:ssä mainitaan. '''68 §.''' Kaikilla varsinaisilla valtiopäivillä valitsevat Valtiosäädyt edusmiehiä, yhtä monta kunkin säädyn puolesta, Valtiosäätyjen tekemän ja vahvistaman johtosäännön mukaan silmällä-pitämään niiden rahastojen hoitoa Suomen Pankissa, jotka ovat annetut Valtiosäätyjen haltuun ja vastattaviksi; ja ovat vaalit pidettävät erikseen kussakin säädyssä ja niin aikaiseen että valitut edusmiehet voivat toimeensa astua Valtiosäätyjen vielä ko'olla-ollessa. Valtiosäädyt valitsevat myöskin jokaisilla valtiopäivillä tilintutkijat, yhden kunkin säädyn puolesta, toimittamaan sanotuista rahastoista vuosittain pidettävää tilintutkintoa. Pankki-edusmiesten ja tilintutkijain siaan astumaan, heidän estettyinä ollessa, tulee Valtiosäätyjen valita näihin toimiin niin monta varamiestä, kuin katsovat tarpeen vaativan. '''69 §.''' Kaikissa vaaleissa on vaariin-otettava että nimiliput pitää, kelvataksensa, oleman yksinkertaiset, suljetut ja niin hyvin oikeat henkien lukumäärän, kuin selvät heidän nimiensä suhteen. Niiden henkien väli, jotka vaalissa ovat saaneet yhtä monta ääntä, ratkaistaan arvalla, milloin niin tarvitaan. '''70 §.'''Ne ohje-määräykset, jotka katsotaan tarpeellisiksi valtiopäivämiestöiden sekä järjestyksen vuoksi säädyissä ja valiokunnissa, tulee Valtiosäätyjen tahi, johonkin säätyyn eriksensä koskevassa asiassa, tämän säädyn määrätä. Älköön niihin otettako mitään, joka perustuslakia tahi muuta voimassa-olevaa lakia vastaan sotii. '''71 §.''' Perustuslakia saatetaan säätää, muuttaa, selittää tahi kumota ainoastansa Keisarin ja Suuriruhtinaan esityksestä ja kaikkien säätyjen suostumuksella; ja tällaista asiaa koskeva esitys joko päätettäköön niillä valtiopäivillä, joina se on tehty, taikka jätettäköön, jos vähintäänkin kaksi säätyä sitä vaatii, ensintuleviksi valtiopäiviksi, jolloin se on lopullisesti tutkittava. Jos kysymys nousee säädyille suotujen eri-oikeuksien, etuuksien ja oikeuksien muuttamisesta tahi lakkauttamisesta, taikka uusien eri-oikeuksien antamisesta, olkoon noudatettavana mitä Hallitusmuodossa siitä on säädettynä. '''72 §.'''Mitä säädyt yhtäpitävästi ovat päättäneet, se olkoon kaikissa kysymyksissä Valtiosäätyjen päätös. Jos eivät kaikki saadyt yhdisty jonkun suostuntaveron perustuksista, niiden käyttämistavoista, tahi suostuntaveron suorittamisen jaosta, ja jos yhteensovitusta, sen mukaan mitä 67 §:ssä sanotaan, ei ole voitu toimeen saada, niin on asia ratkaistavaksi jätettävä suostuntavaliokunnalle, enennettynä niin moneksi jäseneksi, kuin 74 §:ssä määrätään. Jos kaksi kolmasosaa näin enennetyn valiokunnan äännöstämässä olevista jäsenistä myöntyy suostuntavaliokunnan ehdotukseen yhdessä tahi useammassa niistä kohdista, joissa Valtiosäädyt eivät ennen ole sitä yksimielisesti hyväksyneet, niin tulee tämä ehdotus Valtiosäätyjen päätöksenä voimaan. Jos tällaista enemmistöä ei voida saada, pitää suostuntavaliokunnan ehdotella toisenlainen jako tahi toiset perustukset ja toinen muoto sen suostuntasumma-osuuden suorittamiselle, jota hyljätty kohta valiokunnan edellisessä ehdotuksessa tarkoittaa. Jos kaikki säädyt eivät voi yhdistyä yhtäpitävään päätökseen rahamääräyksistä erinäisiin tarkoituksiin, ja jos yhteensovittamisen koetus ei ole onnistunut, niin on asia jätettävä enennetyn valtiovaliokunnan ratkaistavaksi. Jos äännöstettäessä ei vähintäänkin kaksi kolmasosaa annetuista äänistä rahanmääräyksen myöntämistä puollusta, niin katsotaan Valtiosäädyt kysymyksen siitä hyljänneen. '''73 §.''' Kaikki asiat, paitsi 71 ja 72 §§:ssä mainittuja, ratkaistaan kolmen säädyn päätöksillä. Jos kaksi säätyä päätöksissään pysähtyy toista kahta vastaan, pitää asia niiltä valtiopäiviltä raueta ja jäädä semmoiseksi, kuin ennen on säättynä ollut, paitsi siinä tapauksessa, josta 74 §:ssä tarkemmin määrätään. '''74 §.'''Jos säädyt, ratkaistessansa jotakin 73 §:ssä mainituista asioista, ovat tulleet niin eroavaisiin päätöksiin, että lainmukaista enemmistöä ei voi heidän eri ajatuksistansa syntyä, taikka jos kaksi säätyä pysähtyy kahta vastaan sellaisessa kysymyksessä, joka, Valtiosäätyjen päätöksen mukaan, ei saa raueta, ja jos yhteensovittamisen koetus ei ole onnistunut, pitää se valiokunta, jonka valmistavaiseen käsittelemiseen asia on kuulunut, kohtipäisillä vaaleilla säädyissä enennettämän viideksitoista jäseneksi kustakin säädystä; ja tulee näin enennetyn valiokunnan, yhteisesti mieslukua myöten äännöstämällä, ehdottomasti ja lopullisesti hyväksyä tahi hyljätä mitä valiokunta ennen on puollustanut niissä kohdissa, joissa säätyjen päätökset ovat olleet eroavaiset. Ennenkuin enennetyssä valiokunnassa käydään äännöstämään, ovat äännös-esitykset lisäämättömän valiokunnan valmistettavat ja säätyjen tutkittaviksi ja hyväksyttäviksi lähetettävät. Äännöstettäessä pitää, ennen lippujen lukemista, yksi niistä erilleen pantaman, avattavaksi ja päätöksen tekeväksi, jos äänet muiden lippujen luettua nähdään tasan jakautuneiksi. Mitä enennetty valiokunta näin, enimpien äänten mukaan, on asiassa päättänyt, olkoon Valtiosäätyjen päätös. '''75 §.''' Jos Keisari ja Suuriruhtinas vaatii Valtiosäätyjen lausuntoa asioista, jotka koskevat yleistä taloushoitoa tahi yleisiä laitoksia, niin ilmoitettakoon Keisarille, säätyjen yhteisellä kirjoituksella, mitä Valtiosäädyt yhtäpitävästi taikka, jos yhtäpitäväisyyttä säätyjen kesken ei ole, kukin sääty osaltansa on asiassa lausunut. '''76 §.''' Ne päätökset, jotka ovat vastauksia Keisarin ja Suuriruhtinaan Valtiosäädyille antamiin esityksiin, kuin myös ne esittelyt Keisarille, jotka Valtiosäädyt muutoin ovat yhteisesti päättäneet, ovat kirjoitusten muodossa Keisarille toimitettavat. '''77 §.''' Kaikkien säätyjen kaikki yhteiset kirjoitukset, kuin myös valtiopäiväpäätöksen, ylöspanee ja toimittaa erinäinen toimitusvaliokunta, johon kuuluu kaksi jäsentä kustakin säädystä. '''78 §.''' Älköön mikään toimitus Valtiosäädyistä lähtekö, ennenkuin säädyt tahi Valtiosäätyjen sitä varten valitut uskotut-miehet sen ovat tarkastaneet. '''79 §.'''Valtiopäiväpäätöksen allekirjoittavat säätyjen kaikki jäsenet, mutta muut Valtiosäädyistä lähtevät toimitukset ovat ainoastansa Maamarsalkin ja puhemiesten allekirjoitettavat. '''80 §.''' Kun valtiopäivät ovat lopetettavat, niin valtiopäivämiehet, Keisarin ja Suuriruhtinaan siksi määräämänä päivänä, tulevat, jumalanpalveluksen pidettyä, valtiosaliin, jossa säädyt, Maamarsalkin ja puhemiesten kautta, Keisarille tahi sille, jonka Hän sitä varten on määrännyt, lausuvat säätyjen alamaiset kunnian-osoitukset ja onnentoivotukset; jonka jälkeen Maamarsalkki antaa tehdyn valtiopäiväpäätöksen ja Keisari, tahi Hänen siaansa määrätty, julistaa valtiopäivät lopetetuiksi ja laskee Valtiosäädyt kotiin. Sittenkuin Valtiosäädyt sen perästä ovat palanneet kokoushuoneisiinsa, lausuvat he, ennen erkanemistansa, lähetystöjen kautta jäähyväiset toisillensa. '''81 §.''' Keisarin ja Suuriruhtinaan Valtiosäädyille antamat esitykset, valiokuntain mietinnöt, kuin myös Valtiosäätyjen kirjoitukset Keisarille ja valtiopäiväpäätös ovat erittäin painosta ulosannettavat. Valtiopäiväpäätös pitää myös maassa noudatettavain yleisten asetusten kokoukseen pantaman. '''82 §.''' Yleiset valtiopäivä-kulungit ja maksot, paitsi niitä, jotka 23 ja 28 §§:ssä mainitaan, suoritetaan suostuntaverona sisääntulevilla tahi muilla yleisillä varoilla, joiden yli Valtiosäädyillä on käyttämisvalta. '''83 §.''' Tämä Valtiopäiväjärjestys pitää kaikissa osissansa oleman peruuttamattomana perustuslakina Suomenmaan Hallitsialle ja Valtiosäädyille, kunnes he yhtäpitävän päätöksen kautta sen muuttavat tahi kumoovat. Enemmäksi vakuudeksi olemme me tämän tahtoneet nimiemme allekirjoittamisella ja sinettiemme allepainamisella vakuuttaa, kiinnittää ja vahvistaa, joka tapahtui Helsingissä neljäntenätoista päivänä Toukokuuta vuonna Kristuksen syntymän jälkeen tuhat kahdeksansataa ja seitsemännellä seitsemättä. :Ritariston ja Aatelin puolesta:<br/> :J. M. Nordenstam.<br/> :Maamarsalkki.<br/> ::(L. S.) :Papissäädyn puolesta:<br/> :Edvard Bergenheim.<br/> :Puhemies.<br/> ::(L. S.) :Porvarissäädyn puolesta:<br/> :F. W. Frenckell.<br/> :Puhemies.<br/> ::(L. S.) :Talonpojansäädyn puolesta:<br/> :August Mäkipeska.<br/> :Puhemies.<br/> ::(L. S.) Itsellemme pidättäen Meidän oikeutemme, semmoisena kuin se Hallitusmuodossa 21 päivältä Elokuuta v. 1772 sekä Yhdistys- ja Vakuutuskirjassa 21 päivältä Helmikuuta ja 3 päivältä Huhtikuuta v. 1789 on vakuutettuna ja ei ole selvillä sanoilla tullut edelläseisovassa Valtiopäiväjärjestyksessä muutetuksi, tahdomme Me Armossa tämän Valtiopäiväjärjestyksen peruuttamattomana perustuslakina hyväksyä ja vahvistaa. Enemmäksi vakuudeksi olemme Me tämän Omakätisesti allekirjoittaneet, joka tapahtui Pietarissa 3 (15) päivänä Huhtikuuta 1869. ===ALEKSANDER.=== ::Ministeri-Valtiosihteeri, Kreivi ARMFELT. 159 591 2006-06-13T14:44:15Z Nysalor 5 Luokat [[Johan Ludvig Runeberg]] 1848. Ruotsista suomeksi kääntänyt [[Paavo Cajander]] 1918. ==Maamme== :Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, :soi, sana kultainen! :Ei laaksoa, ei kukkulaa, :ei vettä, rantaa rakkaampaa :kuin kotimaa tää pohjoinen, :maa kallis isien. :On maamme köyhä, siksi jää, :jos kultaa kaivannet. :Sen vieras kyllä hylkäjää, :mut meille kallein maa on tää, :sen salot, saaret, manteret :ne meist' on kultaiset. :Ovatpa meille rakkahat :koskemme kuohuineen, :ikuisten honkain huminat, :täht'yömme, kesät kirkkahat, :kaikk', kuvineen ja lauluineen :mi painui sydämeen. :Täss' auroin, miekoin, miettehin :isämme sotivat. :Kun päivä piili pilvihin :tai loisti onnen paistehin, :täss' Suomen kansan vaikeimmat :he vaivat kokivat. :Tään kansan taistelut ken voi :ne kertoella, ken? :Kun sota laaksoissamme soi :ja halla näläntuskan toi, :ken mittasi sen hurmehen :jä kärsimykset sen? :Täss' on sen veri virrannut :hyväksi meidänkin, :täss' iloaan on nauttinut :ja tässä huoltaan huokaillut :se kansa, jolle muinahin :kuormamme pantihin. :Tääll' olo meill' on verraton :ja kaikki suotuisaa: :vaikk' onni mikä tulkohon, :maa, isänmaa se meillä on. :Mi maailmass' on armaampaa :ja mikä kalliimpaa? :Ja tässä, täss' on tämä maa, :sen näkee silmämme; :me kättä voimme ojentaa :ja vettä, rantaa osoittaa :ja sanoa: kas tuoss' on se, :maa armas isäimme! :Jos loistoon meitä saatettais :vaikk' kultapilvihin, :miss' itkien ei huoattais, :vaan tähtein riemun sielu sais, :ois tähän köyhään kotihin :halumme kuitenkin. :Totuuden, runon kotimaa, :maa tuhatjärvinen, :miss' elämämme suojan saa, :sa muistojen, sa toivon maa, :ain' ollos, onnees tyytyen, :vapaa ja iloinen. :Sun kukoistukses kuorestaan :kerrankin puhkeaa; :viel' lempemme saa hehkullaan :sun toivos, riemus nousemaan, :ja kerran laulus, synnyinmaa, :korkeemman kaiun saa. ==Vänrikki Stool== :Mennyttä aikaa muistelen :niin mielelläni vielä; :niin moni armas tähtönen :minulle viittaa siellä. :Ken mua seuraa retkelle :nyt Näsijärven rannalle? :Siell' opin miehen tuntemaan, :hän sotamies ol' ennen, :nyt vänrikki ol' arvoltaan, :vaikk' onni näytti menneen. :Ties kuinka samaan talohon :satuimme saamaan asunnon. :Mies olin silloin kelvokas, :niin luulin, vaikka miksi. :Min' olin ylioppilas, :mainittiin maisteriksi; :hupaasti elin "mensallain", :Stool, hän söin armoleipää vain. :Minulla oli "vaakunaa" :ja piippu merenvahaa; :Stool poltti kototupakkaa, :jos häll' ei pulaa pahaa; :mut silloin sai vain sammaleen :niveräpiippu täytteekseen. :Oi kulta-aika riemukas, :suloisin, armahaisin, :kun nuor' on, ylioppilas, :ja puutetta ei laisin, :ja huolt' ei tuntis ollenkaan, :kun viikset vain sais kasvamaan! :En tiennyt muiden hädäst', en, :ilosta sydän sykki; :vahv' olin, punaposkinen, :ja kaikki suonet tykki. :Niin nuori olin, riehakas, :ja ylpeä kuin kuningas. :Mut hyljättynä majassaan :Stool istui nurkumatta, :loi nuottaa, imi piippuaan :meluumme puuttumatta. :Tuommoisten suhteen, sen mar ties, :min' olin oikein aika mies. :Minusta näky hupaisin :ol' ukon käyrä varsi :ja kasvot, jäykät liikkeetkin :ja vanha vaateparsi, :vaan konkkanenä erikseen :sangattomine laseineen. :Monesti menin ukon luo :ilveilemähän suotta. :Mik' iloni, kun suuttui tuo :ja hältä ratkes nuotta, :kun kädest' ukon kävyn vein :ja paikoin väärän silmän tein! :Hän silloin ylös kavahtaa, :mun ovest' ulos työntää; :sananen, hitu vaakunaa, :ja taas hän rauhan myöntää. :Ma tulin taas kuin ennenkin :ja samoin taaskin ilveilin. :Ett' oli nuori aikoinaan :myös ukko kerran ollut, :enemmän nähnyt matkallaan :ja kauemmaksi tullut, :en sitä silloin huomannut, :siks' olin liian oppinut. :En myös, ett' ilomielin hän :verensä tuorehimman :vuodatti eestä maamme tän, :nyt mulle rakkahimman. :Ma olin nuori, riehakas, :hän vänrikki, ma kuningas. :Mut moisiin ilveilyksihin :vihdoinnkin kyllästyin mä. :Kuink' oli, talvipäivääkin :lyhyttä pitkästyin mä; :olipa oikein outoa, :ei tahtonut se loppua. :Ma tartuin ensi kirjahan :hakien huvitusta, :ol' teos tuntemattoman :se Suomen taistelusta; :armosta vain tuo kanneton :lie päässyt muiden joukkohon. :Mukaani vein sen, kääntelin :sivuja jonkin hetken, :en tiedä, kuin näin esihin :sain Savon miesten retken; :ma lu'in rivin, lu'in kaks, :vereni tunsin kuumemmaks. :Näin kansan kaikki koittavan :edestä kunniansa, :näin sotajoukon voittavan :nälissään viluissansa. :Jokaista sanaa, lukeissain, :suudella tahdoin innossain. :Vaarassa, tulen keskellä :tuon parven urhoutta! :Mill' ansaitsit, maa raukka, sä :noin suurta rakkautta, :noin kallis kuinka olla voit, :kun leiväks pettua vain soit! :Aloille aatteheni mun :vei tuntemattomille, :uus elo syttyi sieluhun, :aavistamaton sille; :kuin siivin lensi aikani, :oi, kuink' ol lyhyt kirjani! :Se loppui, samoin iltakin, :vaan hehkuvalla miellä :mä lisää kuulla halusin :ja selvitystä vielä :niin moniin kohtiin hämäriin. :Luo vanhan Stoolin läksin niin. :Häll' oli paikka entinen :ja työkin samanlainen. :Vastaani lensi ovellen :jo katse nurjamainen; :olipa, kuin ois kysynyt: :Vai yökskään ei saa rauhaa nyt? :Mut muuttuneena tulin ma, :miel' oli toisenlainen: :"Luin Suomen viime sodasta, :olenhan suomalainen. :Mua lisää kuulla haluttais, :ken tiesi teiltä sitä sais?" :Näin lausuin. Silmäns' ihmeissään :luo ukko nuotastansa; :ne loistavat, kuin seisois hän :edessä rintamansa: :"Jotakin ehkä tietäisin, :olinhan siellä minäkin." :Ma istuin olkivuoteellen; :sanella Dunckerista :hän alkaa, töistä urhojen :ja Malmi kapteenista; :hänellä kasvot kirkastuu, :oi, kuinka hän nyt kaunistuu! :Hän veripäivät nänyt on :ja käynyt surman tiellä :ja voiton nähnyt tappion, :jonk' äityy haavat vielä; :häll' on niin paljon muistissaa, :maailma mit' ei muistakaan. :Siin' istuin hiljaa, kuuntelin, :ei sanaa kadonnunna; :puol'yö, kun sieltä erkanin, :jo oli kulununna; :hän saattoi minut ovellen, :mua iloisesti kätellen. :Nyt viettää yhdess' aljettiin :eloa hauskaa ratki, :murehet, riemut jaettiin :ja yksin "vaakunatki". :Nyt olin vain yl'oppilas, :hän suurempi kuin kuningas. :Jä ukon suust' on tarutkin :ne, joita laulan tässä. :Niit usein öisin kuuntelin :pärehen liekinnässä. :Ne korutont' on kertomaa, :ne ota, kallis synnyinmaa. : ==Pilven veikko== :Enempi kuin elämä on lempi, :enempi kuin lempi moinen kuolo. : :Synkeässä metsäss' oli mökki, :salomailla, syrjäss' aivan tiestä, :missä syksyst' alkain sota liikkui. :Vainolaisen silmä sit' ei nähnyt, :tietä tallannut ei tänne vievää :vihamiehen jalka; sanan toi vain :verisistä tappeluista kaarne, :vaakkuin ilman alla, taikka kotka, :joka kylläisenä kuusess' istui, :taikka hukka, joka hurmehista :saalistaan vei korven komeroihin. :Tuvassaanpa pitkän pöydän päässä :isäntä nyt pyhäaatton' istui, :huoahdellen arkihuolistansa. :Kiinteästi käteen nojas poski, :lujaan kyynärpääkin pöydän päähän, :mutta silmä väliin syrjään vilkkui, :pysymättä hiljaa paikallansa. :Tuvass' olijoist' ei tuota nähnyt :perhekunnasta, ei kumpanenkaan, :tytär ei, ei myöskään ottopoika; :sylityksin istuivat he vaiti, :käsi kädessä ja poskitusten, :lieden luona aivan huoletonna. :Vanhus viimein loihe lausumahan. :Viisahalle sanat oli selvät, :vaikka vaan kuin huvikseen hän lauloi, :niinkuin virsi vieri, sanat sattui: :"Korven kuninkaaksi karhu syntyy", :niin hän lauloi, "kankaan kauneeks honka; :mutta ihmislapsesta et tiedä, :suuruuteenko, voimaan, valtaan, vaiko :tyhjään turhuutehen syntynevi. :Tupaan talvisiltan' astui poika :outona kuin metsän lieto lintu :eksyessään ihmisasunnoille; :pää se paistoi lakin haljenteista, :kengän lumist' esiin pisti varvas, :rinta paljas nutun riepaleista. :Ken ja mistä? - Kysy: ken ja mistä? :rikkahalta, joll' on isä, koti. :Jokin tuuli kodistani tullee, :taivaan pilvi taitaa veljen' olla, :lunta vain yön jaloilla ma lienen, :jonka pois hän polkee tupaan tullen. - :Jaloilt' yön ei sulanutkaan lumi, :tuulen kanss' ei vierryt Pilven veikko, :poika jäi ja nuorukaiseks nousi. :Ensi vuotensa hän juoksi jouten, :toisna vuonna kaskea jo kaatoi, :eikä vierryt kesä neljäs vielä, :kun jo karhun tappoi, karjan surman. :Mutta missä nyt on miehen maine, :suurempi kuin seudun muiden miesten? :Missä kasvattajan toivo? Tässä :kyyryss' istuu vanhus, vuottain turhaan :sanan verran sotatöistä kuulla, :kuulla, kukistuuko maa vai kestää. :Tajuta ei voi hän kotkan kieltä, :käsittää ei kaarneen vaakkumista, :saloon sanomaa ei vieras tuone; :nuorukainen, ainoo tuki, turva :tytön mieltä vain nyt tiedustaapi." :Niinkuin kesäll' iltasella, milloin :luonto vaiti on kuin pyhäpäivä, :tuuliainen tulee näkymättä, :lentäin nuolena, ja lampeen iskee, :leht' ei liiku eikä havu huoju, :jyrkän rannan ruohokaan ei häily, :tyynt' on kaikki, syvyys yskin kuohuu - :niin, kun laulun kuuli, nuorukainen :äänet', umpimielin, liikkumatta, :kaihdoksissa istui, vaikka veren :sydämestä joka sana syöksi. :Tytön luona istui kaiken iltaa, :läksi levollen, kun muutkin läksi, :näkyi nukkunehen ennen muita, :mut jo aikaa ennen heitä nousten, :kohta aamun ensi koittehella, :hiipi tuvasta hän hiljaa yksin. :Taivaan kannelle kun päivä pääsi, :kaksi vain nyt nousi vuotehelta. :Tupa siivottiin ja eine tuotiin, :mutta kaksi vain nyt pöytään istui. :Louna tuli, kolmatt' ei vaan kuulu. :kirkas oli vielä ukon otsa, :vedettömät vielä neidon silmät, :mut vaikk' oli pyhä, ruoan jälkeen :levolle ei kumpaineknaan mennyt. :kului hetki, hidas kuin se hetki, :kunnes pilvi, ilmarannalt' astuin, :nousee, puhkee, raehtii ja raukee; :lohdutellen sitten ukko lausui: :"Kylän tie on pitkä, tyttäreni, :suotkin vettynehet satehista, :purot portahitta, vaarat jyrkät. :Kulullen ken läksi koittehella, :tuskin illaks jälleen joutunevi." :Näin hän virkkoi, mutta kuulematta :tytär istui, kukan kaltaisena :joka yöksi kupuns' umpeen sulkee; :mitä mietti, itseksensä mietti. :Mut ei kauan istunutkaan impi, :ei sen kauemmin, kuin rauko kasvi :kastett' oottaa paahdepäivän jälkeen, :niin jo vierähtikin poskipäille :kyynelhelmi, ja hän hiljaa lauloi: :"Tavannut kun sydämen on sydän, :halpaa kaikk' on, mikä kallist' ennen, :maa ja taivas, koti, isä, äiti. :Enempi kuin maa on sylinsaanti, :enempi kuin taivas silmän sini, :kuiskekin, tuo tuskin kuuluvainen, :enemp' on kuin isän, äidin käsky. :Mikä lumoovampi lemmen voimaa, :mikä paula pitää lempiväistä? :Sorsana hän soutaa järven poikki, :yli vuorten kotkan siivin kiitää, :palajaa jo ennen puoltapäivää, :kun vast' yöksi tiettiin tulevaksi." :Vanhuksenpa, kun hän virren kuuli, :huoli heräsi ja rauha rikkui; :kadonnutta etsimään hän riensi. :Vaiti tuvast' astui, vaiti korven :polkuakin puoliumpinaista; :metsän latvoille jo päivä laski, :ennenkuin hän ensi taloon ehti. :Kolkolta, kuin honka kankahalla, :mistä tuhoten on kulo käynyt, :näytti talo nyt, tuo rikas muinen; :emäntä se yksin tuvass' istui :lastaan nukkuvaista liekutellen. :Niinkuin lintu, äkin kuultuansa :pyssyn paukkehen ja luodin lennon, :säpsähtää ja siivet lentoon luopi, :niin, kun kuuli oven käyvän, säikkyi :nuori vaimokin, mut kauhu muuttui :riemuksi, kun vanhuksen hän huomas. :Vastaan karkas hän ja käteen tarttui, :vedet vieri hänen poskillensa. :"Terve", niin hän virkkoi, "terve, ukko, :tultuasi tuskahamme tänne, :kolminkertaisesti terve tuolle :kallihille, jonka kasvatit sa :avuks kurjain, turvaks turvatonten! :Istu, lepää, uupuneet on jalkas, :ilomielin kuule, mitä kerron: :Ankar' oli syksyst' alkain sota, :maata ryösti Suomen mies ja ryssä, :turvatonten toki säilyi henki; :vaan ei vielä päivää siitä, milloin :lähipitäjästä parvi seuras :joukkojamme vihollista vastaan. :Taisteltiin, ja voitto meni meiltä, :harvat lähteneistä surma säästi, :nekin hajallaan on niinkuin lehdet, :joita tuulen tuisku lennättääpi. :Kevättulvana nyt kosto kuohui :koko seudun yli: miehet, vaimot, :aseeton ja aseellinen lyötiin. :Aamulla jo virta vyöryi meille; :Kirkkoon ensi kertaa soitettaissa :tännekin yks tuhon laine läikkyi. :Mutta surutiedot suo mun jättää! :Köysissä jo miehen' oli maassa :verta virtas, väkivalta voitti, :hätä suurin, eikä turvaa missään. :Kättä kahdeksan jo mua raastoi :niinkuin petoparvi saalistansa; :sillointurva tuli, avun tuoja, :Pilven veikko vyörähti kuin myrsky, :väkivallan hääti, häijyt kaatoi. :Tuvass' istun ryöstetyssä tässä, :katon varpustakin köyhempänä; :iloisempi tok' kuin ennen koskaan :onnen päivinäni oisin nyt ma, :jos tuo urho tulis tervehenä :puolisoni kanssa kylän mailta, :jonne vihollista vainosivat." :Vanhus, viime sanan kuultuansa, :nousi, kuin ois levännyt jo kyllin, :mutta silmiss' asui synkkä huoli. :Viipymään ei viihtynyt, vaan suoraan :kylään rikkahasen päin hän riensi. :Sinisalon taa jo painui päivä, :kun hän, toivon vaiheella ja tuskan, :kerkes asunnolle kirkkoherran. :Tyhjä, kolkko oli vankka talo, :raiskattu kuin paljaaks pantu saari :järven jäältä nähden talvisyönä. :Tuvass' yksin takan vieress' istui :rampa sotamiesi, vanha Miekka. :Nyt, kun ovi aukes ja hän vanhan :tunsi tuttavan, hän pystyyn karkas, :vaikka vaivain, haavain hervaamana. :"Vielä", virkkoi, "päivä meille paistaa, :polvi uus kun astuu polkujamme, :voimaa, miehuutta kun viel' on maassa. :Moinen kirkonmeno täss' on ollut, :että laps, kun kehdossaan sen kuulee, :lapsenlapsilleen sen kertoo vielä. :Katso, julmana kuin petoparvi :tuli voittoriemuin vainolainen, :tänne surmaa, turmiota tuoden. :Vähemmät nyt jääkööt virkkamatta, :vaikk' ei nekään muistostani menne; :mut kun murhiin muut jo kyllästyivät :ja kun julmimmat vain jälkeen jäivät, :silloin kurjuus yli partaan paisui. :Kunnon kirkkoherra, siihen saakka :vielä säästettynä, sidottiin nyt :hurjaan hevospariin, siinä jalan :seuratakseen raakaa ratsumiestä. :Nopsa tuomio: jo hetkess' oisi :käsi turta ollut, jalka herpo, :harmaat hapset laahannehet maata. :Yksin vanhus seisoi, taivahasen :silmä katsoi, niinkuin katsoo silmä :kun on kaikki maassa synkkää, mustaa. :Kiitos Herran! Silloin apu joutui: :hän, mi kankaan karehena syntyi, :Pilven veikko, lentäen kuin leimaus, :maahan iski, sorti sortajamme. :Vertaisteni turviss' elän täällä :niinkuin murtokuusi muiden päällä, :heille kuormaks, inhoks itselleni. :Arvo ois tok' elämällä vielä, :jos tuo poika palais voittajana :tappelusta kirkon tienohilta." :Vanhus, viime sanan kuultuansa, :riensi pois kuin tulen polttehelta; :vaan jo vaalennut on' illan rusko, :ennenkuin hän kirkonkylään ehti. :Niin nyt savuun, tuhkaan kylä peittyi :kuni pilveen hukkuu tähtitaivas; :niin nyt kirkko kummullansa siinti :kuni pilvest' yksinäinen tähti; :niin ol' äänetön nyt synkkä seutu :kuni kolkko syksy kuutamassa. :Kaatuneiden soturien kesken, :ystäväin ja vainoojain, kuin varjo :niitettyä vainiota myöten :vanhus kulki. Kuollutt' oli kaikki, :hengen huoahdustakaan ei kuultu. :Vasta polun polvikkahan päässä, :raunioiden kautta raivaellun, :tiestä syrjäss' istui nuorukainen :verenvuodannasta uupuneena. :Kasvot kalvakat taas punehtuivat, :vienosti kuin illan valkopilvet, :silmä sammuvainen loisti jälleen, :kun hän havahtuen ukon huomas. :"Terve", virkkoi, "nyt on kuolo helppo, :nuorna kaatuen kun saapi kuolla :voittajana, maataan varjellessa. :Terve sä, maan turvan kasvattaja, :mutta kolminkertaisesti terve :tuolle jalolle, mi meitä johti, :yksin mahtavampi kuin me kaikki. :Sorrettuna joukkomme jo seisoi, :hajallaan kuin karja kaitsijatta, :toivotonna, kuoloon tuomittuna. :joukon järjestäjää meill' ei ollut, :käskyä ei annettu, ei kuultu, :kunnes korven komeroista ryntäs :poika kerjäläisen sankarsilmä, :ja meit' äänens' otteluhun käski. :Into uusi sydämiin nyt syttyi, :pelko postui, hänet tunsi kaikki, :hänen kanssaan miekan melskehesen :riensimme kuin ruoikkohon myrsky. :Katso kirkkoon päin, kuin pitkin tietä :vihollist' on kaattuna kuin kortta :korren viereen niittomiehen tiellä; :siin' on ura sankarin, ma häntä :silmin seurasin, kun jalka petti, :kuolossakin aatos häntä seuraa." :Lausui näin, ja silmä hiljaa sammui. :Hiljallensa sammui myöskin päivä, :valju kuu, yön aurinko, vain yksin :matkamiestä kirkkotarhaan näytti. :Aituuksen kun sisään vanhus astui, :ristein keskellä hän siellä huomas :kasanjoukon kolkon, äänettömän :niinkuin nurmen alla nukkujatkin. :Vanhusta ei vastaan kenkään tullut, :tulijaa ei kenkään tervehtinyt, :silmäystäkään ei kenkään suonut. :Kansanjoukkohon kun vanhus astui, :kaatuneen hän näki nuorukaisen; :verin tahratunkin tuon jo tunsi. :Kuni honka, närehikköön kaattu, :vielä maassa maaten verratonna, :virui vihollisten keskell' urho. :Vaan kuin ukkosliekin lyömä seisoi :kasvoin vaalein, värisevin huulin, :kädet ristissä ja vaiti vanhus, :kunnes sanoiksi jo suru puhkes: :"Voi, nyt harja majastani murtui, :rae viljan sorti saraltani, :taloa arvokkaamp' on hauta. :Voi, kun tuollaisena sun näen jälleen, :kunniani, vanhuuteni turva, :taivaan lahja, äsken suuri, jalo, :nyt kuin hiekka halpa, jolla makaat." :Tuskissaan näin vaikeroitsi vanhus, :mutta kohta kuului ääni toinen, :ääni tyttärensä, äsken tulleen: :"Kallein kaikesta, mit' ompi maassa, :olit sylihini suljettuna, :kahta verta kalliimpi nyt vielä :olet mulle mullan sulhosena. :enempi kuin elämä on lempi, :enempi kuin lempi moinen kuolo!" :Näin hän virkkoi vaikeroitsematta, :astui hiljaa kaatunehen luokse, :laski polvillensa, huivins' otti, :luodin lävistämän otsan peitti. :Äänetönnä sankarjoukko seisoi, :niinkuin metsä, miss' ei lehti liiku; :vaiti myöskin seisoi vaimoparvi, :tuskaa suurta suremahan tullut. :Mutta jalo tyttö virkkoi taasen: :"Jospa joku toisi vähän vettä, :veren poskilt' että pestä saisin, :vielä kerran päätä silitellä, :silmät nähdä, sulot kuolossakin; :riemulla nyt näyttää tahtoisin ma :Pilven veikon, köyhän kerjäläisen, :josta kasvoi kotimaamme turva." :Vanhus nää kun neidon sanat kuuli, :turvattoman näki vieressänsä, :taasen äänell' äänsi sortuneella: :"Voi nyt, voi nyt sua, tytär parka; :auvon auvo, turvattoman turva; :huolten hoiva, isä, viekko, sulho, :kaikki tuossa kadonnut on sulta, :mennyt kaikk', ei mitään sulle jäänyt." :Parkuun tuosta tyrskähti nyt parvi, :vedetönt' ei ollut silmää siellä, :mutta jalon immen kyynel kiilsi; :kuolleen käteen tarttuen hän lausui: :"Murheell' ei saa muistoasi viettää, :ei kuin sen, mi mentyään jää unhoon; :suo itkevä on isänmaasi, :niinkuin kasteen itkee suvi-ilta, :tyynnä, loistavana, laulullisna, :toivoin uuden aamun syleilystä." ==Sotavanhus== :Hän korkeana nousi :pimeessä nurkassaan, :viel' oli köyrynäkin :hän kookas varreltaan; :mut muuttunut hän oli :täll' erää paljonkin, :soturiryhti jalo :ukossa nähithin. :Hän ruoturina muuten :eleli vanhoillaan; :sodista muinaisista :jäi saaliiks arvet vaan; :koditta käytyänsä :mont' aikaa eellehen :hän Röikön torppaan viimein :pääs' Alavutehen. :Nyt äkkiä hän nousi, :kuin herännyt hän ois, :ja päältään arkiryysyt :kaikk' alkoi heittää pois, :pan' ylleen pyhävaatteet, :mont' aikaa säästyneet, :ja jakoi kahtahalle :kähärät valjenneet. :Näin sotamies nyt nähdään :valmiina matkallen: :jalolta näyttää puku :tuo sinikeltainen, :ja vaskihela-hattu :on päässä korkea, :muodossa tuonen tyynyys, :ja sauva kourassa. :Päiv' ompi elokuuta :seitsemästoista nyt; :taas aurinkokin paistaa, :mont' aikaa piileillyt, :vesillä, mailla tuuli :vain hiljaa henkäilee; :mihinkä kaunis ilma :nyt vanhaa viettelee? :Mihinkä tällä kertaa :nyt ukon käynee tie? :Kotiko hälle kolkko :ja nurkka ahdas lie? :Miks pyhävaatteisiinsa :pukeutunut hän on, :olisko mieli hällä :nyt mennä kirkkohon? :Mut Herran huonehessa, :ei kellot soineet nyt, :ja kirkko oli tyhjä :ja ovet teljetyt. :Mit' oiskaan temppelissä :nyt ollut tehtävää, :kun mikään kirkkopyhä :ei ollut päivä tää? :Mut palveltiinpa Herraa :tok' äijän mielestä, :ja jos ei kirkossakaan, :niin kirkon vieressä: :tuoss' seisoi harjanteella :ja siitä järvehen :nyt Suomen sankarjoukko :maatansa varjellen. :Päiv' ompi elokuuta :seitsemästoista tää, :ja pyhäks sitä katsoo :soturi harmaapää. :Miss' Suomen lippu liehuu, :hän sinne astelee, :nähdäkseen, kuin nyt Herraa :Adlercreutz palvelee. :Taas miel' on ukon kuulla :kalsketta kalpojen, :nuo vanhat tutut äänet, :sävelet tykkien, :näin muistiin johtaa nuoruus, :sen uljuus, urhokkuus, :ja nähdä, verityössä :kuin kestää polvi uus. :Näin aikeens' selitellään, :niin ehkä olikin, :ei mietteit' ukon nähty, :vain käynti nähtihin: :kuink' astui tyynnä aivan :ja viimein joutui niin :mäelle kirkon, missä :tuimimmin taisteltiin. :Tiepuoleen siihen ukko :istahtaa katsomaan :uroja Suomen ynnä :väkeä vieraan maan; :miss' sota tuimin, siitä :ei silmä siirry pois, :ja usein muoto loistaa, :kuin kirkastettu ois. :Yhäti luodit lentää :sivuitse äijän vaan, :ylt'ympäriltä tuoni :nyt leikkaa viljojaan; :mut ukko siinä istuu :pelotta, huvikseen, :ei ykskään luoti tohdi :kajota vanhukseen. :Ja vaihtelevin vuoroin, :kuink' onni milloin suo, :luo äijän läheneepi :tää joukko taikka tuo; :mut kuinka taistellaankin, :hän rauhass' olla saa, :Venäjän mies ja Suomen :suo hälle kunniaa. :Niin aika kuluu, päivä :jo pyrkii maillehen, :silloinpa Suomen joukko :jo pääsee voitollen, :ja esteet kaikki sortuu, :ja ryssät pakenee, :ja ukon ympärillä :taas melske vaikenee. :Kun harjult' alas sitten :jo parvi viimeinen :sivuitse äijän marssii, :hän nousee seisaallen: :"Te Suomen urhot nuoret, :täss' onko ketäkään, :ken sanat tahtoo kuulla :soturin harmaapään?" :"Täst' ilopäivästänsä :hän teitä kiittää saa: :ei ole koskaan nähnyt :hän työtä jalompaa. :Viel' osatahan voittaa, :oi, kiitos, Jumala! :Viel' elää isäin henki, :on Suomess' urhoja." ==Luutnantti Zidén== :Zidén, tuo urhea luutnantti, :tavan ainaisen piti tään: :etumaisena kulkea tahtoopi. :"Hei, Vaasan-poikani, eespäin, :nyt joutua vaan kysytään!" :Ens miehenä vaarahan ryntäilee, :väen käskevi seuraamaan. :Jumal'auta, jos joku kuhnailee, :kun Zidén on huutanut kerran: :"Hurraa, pojat, eespäin vaan!" :Näin pient' oli joukkoa neuvoillut :miten itse hän parhain ties; :äkseerauksista et piitannut, :komentonsa se tää oli vainen: :"Mars, jäljissäin joka mies." :Ei taakseen katsonut, eespäin vaan, :kun vaaraan ryntäsi näin; :ja seuraa saiko hän joukostaan, :sen harvoin huomasi ennen :kuin liekkiin karkasi päin. :Nyt vasta, kun tultua ryssäin luo :rupes lyömähän, hakkaamaan, :hän katsoi kuinkahan ehtivät nuo :hänen Vaasan-poikansa rakkaat, :joko joutuivat kahakkaan. :Jos sattui niin, ett' ympärillään :näki nyt koko parvensa, :kas silloin huusi hän mielissään: :"Hurraa, sepä sukkela temppu, :nyt ollahan herroina!" :Mut jos väki käy, kun juosten hän :sodan liekkihin ennättää: :"Jumal'auta, minkä nyt saan häpeän! :Kuin kilpikonnat he käyvät, :taas joukkoni jälkehen jää." :Viiskymment' urhoa johti hän näin, :kun alkoi taistelu maan; :mut joukko se harventui vähittäin, :kakskymmentä Vaasan-poikaa :nyt jäljellä häll' oli vaan. :Mut suuriko joukko vai pienempi, :Zidén mitä siitä ties? :Yhä niinkuin ennenkin komensi: :"Nyt joutu on tarpehen, poiat, :mars, jäljissäin joka mies!" :Oli Virran tappelu parhaillaan, :hänen tuo oli viimeinen, :ja kaikki nyt riippui hetkestä vaan, :Fahlander, Malm ja Duncker, :ne ryntäsi rannallen. :Ei ollut heitä kuin sataa kuus, :tuhat miestäpä Tut¹kow toi; :mut näin tuo uljas Fahlander huus: :"Nyt mennähän kolmin joukoin, :kuka ensin ehtiä voi? :Fahlanderin lauseen kuuli Zidén, :pian kyllä sen nähdä saa. :"Edespäin!" hän huus, "jalat liikkeeseen; :hurraa, pojat vaasalaiset, :se nyt mies, joka kiiruhtaa!" :Useastipa kyll' oli huutanut näin :sekä käskenyt joukkoaan, :ei ennen noin toki hurjin päin, :noin kiirein ryssien kimppuun :hän rientänyt milloinkaan. :Likikään ei muut viel' ennättänyt, :hän kun kolme jo haavaa sai. :Hänen voimans' uupui, taakseen nyt :hän katsoi, kuinka ne kulki, :pojat apuun ehtikö, vai. :Hän vaipui maahan ja katsahti. :Mitä nyt! Tämä ihmeeks käy! :Vieressään vanha on korpraali, :yks ainoa Vaasan-poika, :mut toisia vaan ei näy. :Tuli ryntäysjoukko jo kohdallen, :Zidén sitä tarkastaa: :"Mut tuosta ma mieheni kai tavannen?" :Vaan turhaa, ei näy heitä, :nyt ei malta hän kauempaa. :"Näen muiden jo voittohon rientelevän, :mun miehiäin' en vaan nää. :Jumal'auta, minkä nyt saan häpeän! :Kuin kilpikonnat he käyvät, :taas joukkoni jälkehen jää." :Mut silmäns' sammuvan auki nyt luo :korpraali, kun kuulevi sen: :"Vait, herra, ei paikallaan puhe tuo, :häpeästä ei nyt sovi haastaa, :te urhoja johditten." :"Väki muu jos näin olis ryntäillyt, :niin monta ei sortunut ois. :Joka mieshän meistä on kaatunut nyt, :etupääss' oli Vaasan joukko, :siis sen tuli korjasi pois." :"Taaks' ette te enää silmänneet, :kun käskitten: 'edespäin!', :mut teitäpä kaikk' ovat seuranneet, :eik' yksksään muuten jäänyt :kuin urhona kaatuen näin." :Veriseltäpä hiekalta kättään vain :luutnantti se nyt kohottaa, :näkö kirkastuupi ja riemahtain :povi kuolinhetkenä nousee, :hän hattua heiluttaa: :"Vai kunnialla he kaatuivat, :sekä ehtivät ensiksi, :ja jäljissäin mua seurasivat, :hurraa, sepä sukkela temppu, :nyt kuollahan herroiksi!" ==Torpan tyttö== :Ja päivä laski, suvinen tul' ilta ihanainen, :majoille, maille valahti jo rusko sammuvainen, :väsynyt päivän vaivoista miesjoukko vaeltaa, :työn tehtyään se kotihin iloiten palajaa. :Työns' on se tehnyt, niittänyt on viljan kallihimman, :vihollisjoukon vanginnut tai lyönyt rohke'imman. :Kun päivä nous, se taisteluun jo oli lähtenyt, :kun voitto viimein saatihin, ol' ilta ehtinyt. :Lähellä kenttää taistelun, tuon kestävän ja hurjan, :tiepuolessa sä töllin näit puol'aution ja kurjan. :Tuvanpa portaall' ääneti siin' istuu neitonen, :palausmatkaa hiljaista urosten katsellen. :Hän katsoo niin kuin etsivä; mik' ompi huolenansa? :Kirkkaampi illan ruskoa on hohto poskillansa. :Hän katsoo hartaast', ääneti; - jos kuuntelisi hän :niin kuin hän katsoo, kuulis hän sydämnes' sykkivän. :Mut joukko kulkee kulkuaan, ja tyttö silmillänsä :jokaiseen riviin, mieheenkin lähettää kyselmänsä; :kyselmä ujo, kaihtava ja äänetön on tää, :hiljempi huokaustakin, povesta hiipivää. :Miesjoukko siitä sivuitse kun kulkeneeksi saapi, :ja loppuu rauha raukan tuo, jo rinta raukeaapi; :ei vaikeroi hän, otsa vaan se vaipuu kätehen, :ja kyynelvirta kuumalle valuvi poskellen. :"Mitäpä itket? Huoli pois! Viel' ompi toivomista, :oi, äitis ääntä kuulehan, ei tyhjää itkemistä; :hän, jota äsken joukossa ei silmäs keksinyt, :elossa on, sua muisti hän ja siksi elää nyt." :"Sua muisti hän, ja noutanut hän on sun äitis mieltä :ja, niinkuin pyysin lähteissään, väistynyt vaaran tieltä. :Ei mielens' ollut sotimaan, pakosta seuras hän, :pois meist' ei kuolla tahtonut eik' ilost' elämän." :Vavahtain tyttö heräsi suruisist' unelmista, :kuin aavisus ois häirinnyt sydämen kaipaamista. :Ei viipynyt hän, katseen loi pikaisen kentällen :ja läksi hiljaa, hiipi pois, hämyhyn kadoten. :Kuluvi hetki, toinenkin, jo yö on ehtimässä, :hopeina pilvet hohtavat, mut maa on hämärässä. :"Hän viipyy vielä; turha on, oi tytär, tuskasi, :jo ennen päivän koittoa on täällä sulhosi." :Ja tytär tulee, hiljalleen hän astuu äidin luokse; :ei enää sulosilmistä nyt kyynelvirrat juokse, :mut kylmä niin kuin tuuli yön käs' tervehtivä on, :ja vaaleampi pilveä on poski rusoton. :"Tee hauta mulle, äitini, jo päättyy päivät multa; :paennut taistelua on tuo kurja sulho-kulta, :mua muistanut ja itseään, ja sua kuullut vaan, :ja veljein toivon pettänyt ja isiensä maan." :"Kun tuli muut, mut armas ei, hänt' itkin kaipaellen, :ma luulin hänen kaatuneen uroona tanterellen; :suruni oli suloinen, ei haikea kuin nyt, :hänt' oisin tuhat vuottakin ma surra mielinyt." :"Voi äiti, yöhön pimeään ma etsin kaatuneista, :mut noita armaan kasvoja ei ollut kellään heistä. :Viekkaassa tässä maailmass' en viihdy kauempaa, :kuolleissa kosk' ei ollut hän, ma toivon kuolemaa." : ==Sven Dufva== :Sven Dufvan isä köyhä ol', viraton kersantti, :jo ikämies, kun Kustavin sodassa taisteli; :maatilkustansa niukan sai nyt leipäpalasen, :ja lasta häll' ol' yhdeksän, ja nuorin niistä Sven. :Älyä kuinka äijällä lie ollut itsellään :jaella lapsijoukollen, ei tiedä yksikään; :mut vanhemmille varmaankin lie liiaks antanut, :kuin nuorimmalle muuta ei kuin hiukka ripponut. :Pojasta tuli kuitenkin väkevä, harteva, :kuin orja raatoi pellolla ja kaatoi kaskea, :ol' iloisempi, nöyrempi kuin moni viisaskaan :ja töitä teki kaikkia, päin mäntyyn kaikki vaan. :"Miks, Herran nimess', aikonet sinäkin, poloinen?" :näin ukko Dufva useinkin saneli tuskaillen. :Kun laulu tuo ei loppunut, Sven maltin menettää :ja itse käypi miettimään, min parhain ymmärtää. :Kun tuli Dufva kersantti siis kerran jällehen :ja laski vanhaa virttänsä: "Voi, miks aiot, Sven?" :niin aivan ukko ällistyi, kun poika aukaisi :leveän suunsa, vastaten: "He, sotamieheksi!" :Ivaten vanhus hymyili. "Sinäkö, nulikka, :sinäkö sotamieheksi? He, tiedä huutia!" :"Niin", lausui poika, "täällä teen ma kaikki hullusti, :ehk' eestä maan ja kuninkaan on kuolla selvempi." :Tuost' ukko Dufva hämmästyi ja heltyi itkemään; :Sven, pussin selkääns' ottaen, läks joukkoon lähimpään. :Hän terve oli, mittava, no, muusta huoli viis, :rekryytiks väkeen Dunckerin pääs tinkimättä siis. :Tulipa sotatemppuja nyt Dufva harjoittaa, :se omituist' ol' laatuaan ja nähdä hupaisaa; :korpraali huusi nauraen ja nauroi huutaen, :Sven toimessa ja leikissä ol' yhtä totinen. :Niin uupumaton oli hän kuin tuskin yksikään, :hän maata polki tömisti ja astui hiessään; :mut käännöstä kun käskettiin, he pettyi ainiaan, :tek' "oikeaan" ja "vasempaan", päinvastoin aina vaan. :"Jalalle pyssy" oppi hän ja "pyssy olkahan", :tanahan laski painetin ja teki kunnian; :vaan "kunniaa" kun huudettiin, hän laski painetin, :kun pyssyn piti jalalle, se olkaan lensikin. :Näin tuli Dufva kuuluksi äkseerauksestaan, :ja kaikki, miehet, päälliköt, ne häntä nauramaan. :Mut vakaana hän astui vain ja tyytyi kaikkihin :ja toivoi aikaa parempaa, - niin sota syttyikin. :Kun joukon tuli lähteä, niin miehet miettimään, :kyllinkö viisas Dufva lie sotahan lähtemään. :Hän antoi heidän hölpöttää ja tyynnä tuumi vaan: :"Jos muiden kanss' en mennä saa, tok' yksin mennä saan." :Omasta kohden kuitenkin sai pyssyn, rensselin, :leirissä teki rengin työt, sodassa soturin; :mut passaukset, tappelut käv' yhtä juoheaan, :eik' araks häntä mainittu, vaan hupsuks toisinaan. :Paluuta tehtiin, ryssä tuo hätyytti ahdistain, :ja jokivartta Sandels nyt peräytyi verkkaan vain. :Vähäisen matkan päässä siit' on porraskäytävä, :ja siinä seisoi miestä vain noin parikymmentä. :Tien korjuu heillä toimena, ja, työnsä tehtyään, :etäällä sodan melskeestä pitivät lystiään :ja lähitalost' ottivat, mit' irti saivat vaan; :Sven Dufva myötä oli myös, hän pantiin passaamaan. :Mut toista tuli, törmältä kun täyttä vauhtia :riens' adjutantti Sandelsin, hevonen vaahdossa: :"Jumalan tähden, portaallen, aseihin", huusi hän, :"vihollisjoukon tiedetään täst' yli pyrkivän." :Päämiehelle hän lisäsi: "Te silta purkakaa, :jos voitte, muuten viimeiseen verehen taistelkaa! :Hukassa kaikk' on, taaksemme jo ryssät ennättää; :apua saatte, kernaali jo tulla lennättää." :Hän kiiti pois. Mut ehdittiin töin tuskin sillallen, :kun ryssäparvi täyttävi jo rannan vastaisen. :Se laajenee, se taajenee, se tähtää, laukaisee; :jo suomalaista kahdeksan ens paukaus pyyhkäisee. :Ei hyvä enää viipyä, jokainen häikähtää. :Taas paukaus, ja jäljelle vain viisi miestä jää. :"Kivääri sojoon, taaksepäin!" nyt komennettihin. :Sven Dufva yksin hairahtui ja laski painetin. :Käännöskin Dufvan taaksepäin ol' eriskummainen: :peräytymään kun käskettiin, hän hyökkäs sillallen :ja seisoi siinä jäykkänä, vakaana, vanhoillaan, :kaikille valmis neuvomaan paraita temppujaan. :Ei aikaakaan, niin saakin hän jo niitä osoittaa, :kun silta täyteen ryssiä samassa tuoksahtaa. :Yks toisen perään rynnähtää, mut heistä joka mies sai :oikeaan ja vasempaan, niin että tempun ties. :Käsinpä tät karhua ei voitu kukistaa, :ja lähin mies se luodilta hänt' aina varjoaa; :mut ryssäin kiihtyy rohkeus, kun toivo heikkenee; :nyt Sandels saapuu, huomaapi, kuin Dufva ottelee. :"Hyv' on", hän huutaa, "niin, kas niin, sa poika urhoinen, :äl' yli päästä perhanaa, niin, vielä hetkinen! :Noin suomalainen taistelee, se vasta soturi. :Avuksi, pojat, rientäkää, tuo meidät pelasti." :Ja ryssä huomas rynnäkön nyt tyhjään käynehen, :vihollisjoukko kääntyi pois, hitaasti kulkien. :Kun tyynt' on kaikki, ratsultaan käy Sandels rantahan :ja kysyy miestä, sillalla min näki sotivan. :Sven Dufvaa näytetään. Hän on jo loppuun taistellut :ja taistellut kuin mies, ja nyt on taisto tauonnut; :hän näyttää siihen nukkuneen lepäämään leikistään. :Vakaampi ei, mut kalvaampi on paljon entistään. :Ja Sandels silloin kumartuu kuollutta katsomaan, :ei tuntematon ole tuo, vaan tuttu vanhastaan; :mut alla hänen rintansa punoittaa nurmi nyt, :on luoti käynyt sydämeen, on veri ehtynyt. :"Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi, :enemmän tiesi se kuin me", näin kenraal' aprikoi, :"ei kajonnut se heikkohon ja huonoon otsahan, :parempahan se pyrki vain, jalohon rintahan." :Ne sanat sotajoukossa levisi yleiseen, :ja kaikki myönsi Sandelsin totuuden lausuneen: :"Älyä kyll' ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan, :pää huono oli", arveltiin, "mut sydän paikallaan." : ==Von Konow ja hänen korpraalinsa== :"Ma sinut nostanut olen liejustas :tuon tuikan varjon vuoks sinun kulmillas, :ma sulle paikan hankin ja palkankin, :tein soturista halvasta korpraalin." :"Ja joka taisteluss' olet seissyt näin :kuin vertainen ja kumppani vieressäin; :sun nopsaks, urheaks olen kiitellyt." :Näin Konow äissään Braskia sätti nyt. :"Sinusta kannett' aina nyt kuulen vaan, :sua kaikkialla pöyhkeäksi moititaan; :paraikaa tähdätessähän miestä :lyöt ja ylvästellen mälliä kahta syöt." :Mut Brask hän saarnaa yrmivi majurin: :"Mies halpa arvon sain tosin korpraalin, :mut alttiist' uljuudestani sain ma sen :ja hurmehesta nousin, mut liejust' en." :"Jos lyönkin joskus, ken sitä kummaksuu, :teen niinkuin tekin teette ja moni muu; :vaikk' yksin löisittekin, mä mairetyön :suon muiden tehtäväksi ja myöskin lyön." :"Tuon vieruskumppanuuteni kunniaks :on kaikkein nähdä mälliä suussain kaks; :vaan halpaa jos se kunnia teistä ois, :voin toisen mällin suustani heittää pois." :Ja Konow silmin katsovi säihkäävin: :"Mies oiva oot ja saakelin ylväskin. :Sun paikkas vastakin mua vierin on, :hädässä moisest' on apu verraton." :Koht' alkoi taisto, jääkärijoukollans' :von Konow metsään ryntäsi, Braski kanss'. :Korpraali oli jylhä, ja majuri :hän, huuli lerpass', ampui ja kiroili. :Jo neljä tiimaa näin oli noituillut, :vaan viel' ei ollut taistelu muuttunut. :Hän tiellään kaatuneen näki jonkun vaan, :puu puulta ryssä pois veti joukkojaan. :"Hiis", ärjyi hän," ei käy se nyt ensinkään, :männyistä kuoren lentävän kyllä nään, :vaan suojass' ompi ryssä, hän pääsee pois; :te tähtäätte kuin silmiä teill' ei ois." :Viimeisen sanan hän tuskin suustaan saa, :kun maahan Braskin tuustista kellahtaa; :kas siinä vastausta jo liiaksikin, :moist' ei ois luullut tohtivan korpraalin. :Vihasta kalvistuin kävi kalpaan nyt: :"Mit' olet, lurjus, tehdä sä hirvennyt? :Nyt perkeleell luusi ja nahkas möit, :kun päällysmiestäs keskellä sotaa löit." :Mut Brask seisoi tyynenä vanhallaan: :"Pidättäkäätte pamppua hetkeks vaan, :siks että palkan tuolle ma maksaisin, :jok' ampu teitä, juuri kun tuustaisin." :Näin lausui Brask nyt tähtäsi pyssyllään; :ja pensaan taakse huomasi äkkiään :von Konow miehen kaatuvan parrakkaan, :noin kaskymment' askelta heistä vaan. :"Vai tuonko luoti vinkasi korvissain, :kun äsken sulta, ystävä, tuustin sain? :Kas, sepä miehen työt' oli kerrassaan, :sen tuskin unhotan minä milloinkaan." :Brask Konowill' on vuosia viettänyt; :he yhdess' aina nähdähän käyvän nyt, :useinkin niinkuin ystävät rakkaimmat, :mut melkein yhtä taajaan jankkaavat. : ==Kuoleva soturi== :Lemulla oli verinen :jo päivä päättynyt :ja kaatuneitten viimeinen :valitus viihtynyt; :maa, meri, kaikki pimeni, :yö niinkuin hauta vaikeni. :Ja rannalla, miss' oteltiin :tää päivä umpehen, :soturi vanha huomattiin, :Suursaaren aikuinen; :käs' otsall' on, ja kelmennyt :on poski, veri ehtynyt. :Ei hänen jäähyväisiään :omainen kuulla saa; :maa, jota kastaa verellään, :ei ole synnyimnaa. :Kotinsa Volgan rannall' on, :tääss' on hän vieras suomaton. :Hän sammuvan luo katsehen :välistä ylöspäin. :Hiekalla saman tanteren, :kanss' ukon vierekkäin, :on nuorukainen kylmennyt; :sitäpä ukko katsoo nyt. :Kun sota riehui, luodit soi, :he elon innoissaan :toisiinsa vihan tulta loi, :mitellen miekkojaan. :Nyt nuoren miel' ei sotihin, :ja rauhaa pitää vanhuskin. :Kuluupi yhä hetket yön. :Mist' airon loiske tuo? :Kun tanterelle verityön :kuu valoansa luo, :vesillä nähdään venonen, :ja maalle soutaa neitonen. :Hän käy kuin haamu rauhaton :kautt' tuonen niittomaan, :Ruumiita katsoo, vaiti on :ja kyynelehtii vaan. :Hiljaista hänen käyntiään, :sit' ukko katsoo ihmeissään. :Mut kulkeiss' yhä neitosen :hymyilee lempeemmin :suruinen silmä vanhuksen :ja miettiväisemmin. :Sydän se aavistanut lie, :mihinkä tytön kävi tie. :Hän vartoi: tyttö läheni, :kuin sanan saanut ois, :niin suoraan, tyynest', ääneti, :kuin henki häntä tois, :hän tuli. Paistehella kuun :nyt silmä sattuu kaivattuun. :Hän näkee, nimen huudahtaa, :ei sanaa vastaan soi; :hän syliin hälle suikahtaa, :syleillä ei se voi; :puhkaistu rint' on riutunut, :kaikk' ääneti ja kuihtunut. :Kyynelpä silloin sotilaan :poskelle vierähtää, :hän silloin lausuu sanan vaan, :jok' yöhön häviää, :ja nousee, astuu askelen, :ja kuolee neidon etehen. :Tulkitsematon sana tuo :ja katse suruinen. :Sanopa, mitä virkkoi nuo :ja vedet silmien? :Ja neidon luo kun päästyään :hän kuoli, mitä miettikään? :Mielenkö rauhaa kaivaten :viel' ääntään korotti? :Sovintoako rukoillen :hän neitoon katsahti? :Suriko, että lapset maan :vaan vaivaavat ja vaivataan? :Viholliskalpaa kantaen :hän saapui sotimaan; :mut hälle, anteeks antaen, :ojenna kättä vaan! :Eloa kosto tarkoittaa, :mut hauta vihan sovittaa. : ==Otto von Fieandt== :Ristiinasta oli mies, :Otto Fieandt, hänpä ties :antaa muille käskyjänsä :ollen vanhin veljistänsä. :Sodass' oli tosiaan :everstiluutnantti hän vaan; :armeijass' ois olla suotu, :jo ois tottelemaan luotu. :Mut hän piti päänsä ain', :omaa tietä kulki vain. :Totellut ei sanaa toisen, :sai siis joukon erikoisen. :Entä näkö? Pukunaan :harmaa lievetakki vaan, :tehty kotikankahista, :villat kotilampahista. :Päässä isän hattu on, :kulunut ja nukaton, :peru saatu Lappehelta, :vaarin kuolintanterelta. :Talvin lammasnahkaset :väljät, varsin lyhyet, :pikisaumasaappaissaan :näin hän johti joukkoaan. :Ei ois urhon näköinen :kansan nähdä nykyisen; :aika toinen, toinen tunto, :syvemmällä piili kunto. :Miekka oli suotta vaan; :tokko sodass' ampuikaan :yhtäkään hän laukausta, :siit' ei ole kertomusta. :Ruudit, raudat, lyijyt ne :huoleks jäivät miehille; :ne, ne lauloi, hänpä soitti, :ruoska kourass' ukko voitti. :Sillä läimähytti vaan :eestä maan ja kuninkaan. :Niinkuin tammi vankkumatta, :leikistänsä uupumatta. :Tapella hän kyllä tais, :huoli viis, ken voiton sais, :innon vain pyys' saada voimaan, :siihen ruoska valmis soimaan. :Kiireeseen ei Suomen mies :ole luotu, sen hän ties; :miehuutt' ei, vaan tapaa moitti, :vauhtia siis auttaa koitti. :Piippu piti olla vaan, :muuten hyv' ei ollutkaan; :sauhu suussa, voimin kaikin :ruhtoi, vaikka selkääns' saikin. :Keskelläkin pauhinaa :otti uutta tupakkaa, :lähin mies sai viivähdellä, :tulta hälle viritellä. :Joukossaan kun sitten hän :hiessä ja verissään, :sivaltaen ruoskallansa, :imeskellen piippuansa. :miehensä sai janahan, :pajunetit tanahan, :ryntäs joukkoon taajimpahan, :oli niinkuin kotonahan, :haastoi vahvaa suomeaan, :huusi niinkuin niitullaan, :kiitti, laitti, mitä milloin, :töllistä ei saatu silloin. :Hyvä nyt ei ollutkaan :vihollisten, sanotaan; :silloin oli hitonlainen, :muulloin aivan moukkamainen. :Niin hän viimein joukkoineen, :piippuineen ja takkeineen, :tapeltuaan raivoisasti, :pääsi Karstulahan asti. :Turva Auomen sotijain :tämä joukko oli vain, :toista tuhatt' tällä kertaa; :Vlastov hän toi kolme vertaa. :Leikki oiva odottaa, :Fieandt pistää tupakkaa, :ruoskaa saappaankorkoon koittaa, :ryntäämähän mennä soittaa. :Kuustoist' tiimaa kesti kai, :vihdoin selkähänsä sai, :täytyi täyttää pakosalle, :heittää kaikki perhanalle. :Silloin, niinpä tiedetään, :enää ei hän lyönytkään, :hatun painoi alemmaksi, :muuttui muita lauhemmaksi. :Möttöseen näin ratsasti, :satulaan vain tuijotti, :piti kättä povessansa, :muistanut ei piippuansa. :Mitä silloin miettikään, :sit' ei tiennyt yksikään, :neuvotella yksin mahtoi, :väki kulki, kuinka tahtoi. :Lintulahteen tultuaan :olkikuvon pyysi vaan, :tahtoi unta vaivoistansa, :maistanut ei ruokiansa. :Näin hän päätti päivän tän. :Aamullapa varhain hän, :saatuansa unta vähän, :jo on toinen mieleltähän; :taas häll' entinen on pää, :ovest' ulos tirkistää, :vanhan tuiman muodon saapi, :kulmiansa julmistaapi. :Maistoi taskumatistaan, :tiuski nuorta veikkoaan, :joell' antoi puustin heti, :Perhossa jo sauhun veti. :Oli miten olikaan, :sodass' ase tarvitaan, :mut ei sukkeluutta vailla :sota Fieandtinkaan lailla. :Miehet nytkin lausuvat, :vaivojaan kun muistavat, :pääarmeijan taantumusta, :kotimaansa kukistusta: :"Toisin olis käynytkin :johtaessa kenraalin, :jok' ois aikaa arvioinut, :tappelussa tupakoinut." : ==Sandels== :Sandels, hän Partalass' istuvi vaan, :suurustaan huoleti syö. :"Nyt käydään Virralla taistelemaan, :heti kello kun yksi lyö. - :Olen tänne teitä ma käskettänyt. - :Hyvä pastori, lohtapa nyt!" :"Tää päivä te luonani viipykää, :sitä pyydän ja vaadinkin; :on teille tuttua seutu tää, :ja ma tietoja kaipaisin. :Ei pelkoa! Verta ei haistetakaan. - :Madeirata maistellaan." :"Tutshkov hän suopeast' ilmoittaa :välirauhan jo päättynehen. :No, mut syökää! Kastint', ah, suvaitkaa. :Kun syöty on, ratsaillen! - :Täss' ottaa täytyvi minkä sai, - :margootahan juotte kai?" :Sana tuotihin nyt, sana kiireinen: :"Välirauhamme rikkunut on; :Brusin palas pois etuvahtinehen, :ja silta on purkamaton. :Kakstoist' oli meidän kellomme, vaan :yks ryssäin on, sanotaan." :Sandels hän istuvi herkuillen, :tuost' ei ole ollakseen. :"No, pastori, hanhea hiukkasen! :Sitä syö ihan mielikseen. - :Dolgoruki se taasen nyt kiirehtää; :hänen terveikseen lasi tää!" :Sanantuoja virkkavi: "Kenraali, :min vastuun viedä ma saan?" - :"Ett' everstillä on patteri :ja siltakin kaita on vaan. :Hän tunnun, puolisen kestää saa. :Hyvä pastori, nyt vasikkaa!" :Sanansaattaja läks, meni tuokio näin, :joku taas tuli ratsastaen; :hän lentävi nuolena kiidättäin, :alas hyppävi portaillen; :näkö hällä on nuoren luutnantin, :adjutantt' on se Sandelsin. :Salihin hän ompi jo kiiruhtanut, :hänen silmäns' säihkyilee. :"Kenraali, jo verta on virtaillut :ja vert' yhä virtailee. :Tapellaan, mut uljaammin tapeltais, :jos teit' edes nähdä sais." :Sandels, hän huoleti katsahtaa: :"Kuin liesi te hohkaatten. :Ajo kai väsyttääpi ja hiuottaa, :levätkäätte ja syökäätten! :Ken ruokaa, juomaa hylkiskään! :Siis, ryyppykö ensistään?" :"Kov' on taistelu", jatkoi luutnantti, :"pian ryssä jo sillan saa, :etujoukkomme Kauppilass' horjuupi, :ylivoima sit' ahdistaa, :kaikk' on nurinpäin, väki hämmennyt; :min käskyn saan minä nyt?" :"Sen, että nyt käykää istumaan, :ja lautanen käskekää; :ja sitten syökää huoleti vaan, :ja syötyä ryypätkää, :ja juotua syökää uudelleen, :se on käskyni ummelleen." :Sydän nuoren kuohahtaa sotilaan, :viha silmistä liekehtii. :"Kenraali, na jos toden lausua saan, :joka mies teitä halveksii. :Sotajoukossa kaikkein mieli on se: :oletten pahin pelkuri te." :Sandelsin putos kahveli pois, :hän on vait, jopa naurahtaa. :"Kuin, herrani, Sandelsko pelkuri pois? :Vai niin! Sepä perhanaa! :Bijouni, mun ratsuni tuokaa, hoi! :Nyt pastori jäädä voi." :On taistoa, ryskyä, paukkinaa :tuon Virran äyräällä; :savupilvehen peittyy järvi ja maa, :tult' iskevi pilvestä, :jyly ilmoiss' on kuni pitkäisen, :maa järkkyvi hurmeinen. :Tuos' Suomen joukko seisoi vaan, :se ei vaaroja peljännyt; :mut miehstä mieheen kuiskaillaan, :salanurkua kuuluu nyt: :"Hän on poissa, hän piilohon taasen käy, :kenraalia viel' ei näy!" :Mut hän näkyy, saapuvi, vallill' on, :lipun vierehen seisahtuu; :vaka silmä ja kirkas otsakin on, :jalo kantavi häntä Bijou, :ja hän liikkumatt' istuu, seutua vain :näköputkella tarkastain. :Ja kaukaa siinä hänet huomataan, - :tuhat kaatoi, ken hänet kaas, - :ja tykkien paukkina kiihtyy vaan :vihollisten puolella taas, :yhä luoteja vinkuvi ympäri pään; :hän ei vilkuta silmääkään. :Fahlander urho ei viipyillyt, :luo päällikön ratsasti hän: :"Kenraali, on vaarassa henkenne nyt, :alas, teihin tähdätähän!" :"Alas, kernaali, turmio karttakaa!" :väki myrskyten huudahtaa. :Sandels ei liikkunut paikaltaan, :hän lausui vain: "Mikä lie :tuon joukon, onko se peloissaan? :Jos se horjuu, surma sen vie. :Saa koittaa. Valmiit taistelohon! :Heti ryssät täällä jo on." :Tuo parvi, mi Kauppilass' on otellut, :ylivoimia torjuillen, :se urhokkaasti on taistellut, :päin rientävi nyt paeten, :se jo patterille on kerjennyt, :ohi siitäkin karkaa nyt. :Sandels, hän on yhä liikkumaton, :ylväänä hän istuvi vaan; :vaka silmä ja kirkas otsakin on, :ja hän loistavi ratsullaan, :sotalaumaa silmävi ryntääväin, :joka syöksevi vallia päin. :Se jo saapuukin, liki tulvailee, :hän vaaraa ei näekään; :tuhat pyssyä hänt' yhä tähtäilee, :hän siit' ei tietävinään; :hän vartoo, katsovi kelloaan, :kuin tyyn' olis rauha vaan. :Jopa hetki se löi, jota vartosi hän, :ja hän riensi Fahlanderin luo: :"Rivit onko nyt valmis se särkemään, :kuten ennenkin, väki tuo? :Pöyhkeillä ma ryssien annoin, Haa, :takaisin ne nyt viskatkaa!" :Näin lausui hän, oli kylliksi tää; :ilo kaikuvi ilmoihin. :Kuussataa miestä nyt rynnistää :alas ryssihin ylpeihin; :pois parvi parvelta syötähän nuo, :kunis sortuvat sillan luo. :Sandels, hän luo väen voitokkaan :tuli rantahan ratsastaen. :Ohi joukkojen kun veripurppurassaan :nyt lensi hepo valkoinen :ja kun riemun hurmoma kenraali :urojansa nyt tervehti, :salanurku se kaikk' oli hälvennyt, :kaikk' ilkeät kuiskaukset, :ilo myrskyinen vain kaikui nyt :sekä hartahat kiitokset, :tuhatääninen huuto nyt soi: "Hurraa :kenraalia urhakkaa!" : ==Kaksi rakuunaa== :Stool toinen oli, toinen :Luodiks nimitettihin; :miehuus, voima yhdenmoinen :kumpaisellakin. :Yhdess' Saimaan rantamalla :ovat kasvaneet, :saman kurkihirren alla :veikkoin' otelleet. :Rakuunoiksi sitten tehtiin :yhtenä päivänä; :kestävän he aina nähtiin :vaarat veljinä; :eipä jättänehet vielä :vanhaa riitaa pois, :kilpailivat sotatiellä, :kumpi uljaamp' ois. :Miehuudesta joukossansa :olivat he mainitut, :siinä heit' ei voittavansa :kenkään kerskannut. :Kumpikin he korpraaliksi :kohta tehtihin, :mutta yhä riitaisiksi :jäivät sittenkin. :Keskenänsä heillä vielä :kilpa kesti muinainen, :toinen oli sotatiellä :toisen vertainen. :Kummallenkin sama rata :kulki kunniaan, :Luoti kun saa kunniata, :Stoolkin mainitaan. :Jopa vihdoin vastaiseksi :Stoolin onni keikahtaa; :Luoti hän jää terveheksi, :Stool se haavan saa. :Maata sairashuonehessa :saa nyt tuskissaan, :luoti veikon otellessa :olla jouten vaan. :Monta kuuta kurjaa siellä :näin kun oli viettänyt, :sotahan ol' urhomiellä :taas hän rientänyt; :mut ei ollut joukossansa :enää etevin: :Luotipa jo rinnassansa :kantoi mitalin. :Stool hän näkee ystävänsä :onnen uuden, mainion; :mitä tuntee mielessänsä, :siitä vaiti on, :sit' ei sana, silmäykset :silloin ilmaisseet. - :Nyt ol' yhdess ystävykset :päivän retkeilleet. :Kylliksi on partioita :käyty, aik' on kääntyä. :Tomu tuiskuu, kasakoita :alkaa näkyä. :Luoti lausuu: "Käänny tiestä, :muu ei autakaan; :veikko, heit' on viisi miestä, :meitä kaksi vaan." :Stool, hän nauroi kakterasti: :"Oikein, jos sa viivyt nyt, :vuotais veres, tähän asti :vielä säästynyt. :Mene, kell' on rinnassansa :merkki kunnian, :liian hyv' on käymään kanssa :heitä vastahan." :Heti miekka kädessä hän :riensi kasakoita päin, :katsonut ei ystävähän :lausuttuaan näin. :Ett' on toinen kiukuissansa, :siit' on huoleton; :jäikö tuo vai tuli kanssa, :hälle yhtä on. :Seisahtua hän ei aio, :eteenpäin on matka vaan; :maistaa hänen miekkans' sai jo :poika aromaan. :Parku, pauke kuuluu siellä, :kostoon rynnistää :ryssät nuo; mut Stoolin vielä :pystyssä on pää. :Mut on onnellakin raja, :voitto väistää voittajaa, :ratsuinensa ratsastaja :maahan kellahtaa. :Taistelee, vaikk'on se turhaa, :maassa vielä mies, :neljän peitsen vaikka murhaa :uhkaavan hän ties. :Surman suu jo aukeaapi, :jäljell' on vain tuokio. :Mistä apua nyt saapi? :Siin' on luoti jo! :Murhaajat tuo kohta suistaa :irti viekostaan; :ken nyt kaatunutta muistaa, :taas kun taistellaan? :Sortui neljäst' yks, mut Luoti :silloin hänkin haavoittui; :veri virtanaan jo vuoti; :käsi hervahtui; :voiton voitoa nyt hällen :mistäkään ei näy; - :pystyssäpä Stool on jälleen, :taisteluhun käy. :Loppuun keikki leikiteltiin: :taru kertoo vieläkin :illall' Luodin tulleen telttiin :Sandels kenraalin, :rintamerkki kourassansa: :"Ellei rahaa saa :myöskin Stool nyt rintahansa, :tääkin ottakaa." : ==Hurtti ukko== :Nuotioll' ei hurtti vanhuksella :jutun puutett' ollut milloinkaan; :usein yöhön istui valvehella, :kertoellen muistojaan, :nysääns' yhä sytytellen vain :ja sen kohta taasen unhottain. :Kolmas Kustaa hänest' oli miesi: :"Venään rouvaa vastaan ylpeää :urheasti taistella hän tiesi; :aika toinen se kuin tää; :kuningas ol' altis vaaroihin, :kallis nyt on henki marskinkin." :"kunnian ja velvoituksen teiltä :jos ei herrat olis väistynyt, :käsist' ei ois voitto mennyt meiltä; :petos Kustaan surmas nyt. :Karvaan palkan maailmalta saa, :sääli kuningasta uhkeaa." :"Anjalassa puhui leppyisesti :kapinoitsevalle joukollen; :korpraal' Luoti häntä salaisesti :nykäis: 'Joko laukaisen?' :'Älä', vastas' suopeasti hän. :'Malttakaamme, vasta nähdähän." :Näinpä laski iloisella miellä :tulen ääress' ukko juttujaan, :punaisena poski hohti vielä, :harmaa oli tukka vaan; :nuoremp' oli Kustaan aikoihin. :Tullut nyt ol' Oravaisihin. :Yötä hongikossa synkeässä :ennen tappelua vietettiin. :Harva vaan nyt unta sai, mut tässä :Hurtti vaipui nukuksiin; :muulloin aina valppain valvomaan :ennen muita meni nukkumaan. :Hetken iltaa oli istuskellut :hongan juuressa hän levähtäin, :nysääns' sytytellen valitellyt :sodan käyvän nurin päin; :sanoi ruvenneensa miettimään, :kuinka paon saisi päättymään. :Näinpä sanat sattui: "Opetettu :kylliks on jo meitä taantumaan, :pohjaan päin jo ennen juoksutettu; :sinne taaskin samotaan. :Kurjaks toivoksemme pako jää, :lempo tiesi, mihin päättyy tää." :"Huomenna, kun mennään taistelohon, :alkakohon silloin tapa uus. :Kellä halu, ajoon suostukohon, :Hurtin loppuu malttavuus; :hävettää jo häntä alkaa nyt, :ettei aikaa sitten väsynyt." :"Vanhoillansa ukko neuvon keksi: :ajona ei mieli ollakkaan; :paras temppu paon vasteheksi :pysyminen paikallaan; :ken sen tempun oikein oivaltaa, :kaikki juoksemiset jättää saa." :Kädet laski ristiin rinnoillensa :ukko, näin kun oli lausunut, :hongan juureen nukkui hiljallensa, :missä oli istunut, :luottain oivaan temppuhunsa vaan: :ettei pakenisi milloinkaan. :Suomen joukko, taas kun joutui ilta, :viime taisteluns' on taistellut, :voima mennyt Suomen sankarilta, :toivokin jo rauennut; :niinkuin laine lutohon särkynyt :taantumaan käy sotajoukko nyt. :Missä kulki, kuului heike'inta :tuskaa, huolta, huokausta vaan: :rauhatonna virui joka rinta, :hurtti vaan on levollaan; :missä rivit lyötiin hajallen, :siihen vanhus vaipui unehen. :Nukkui, niinkuin muisto Kustavista :ois jo mennyt hänen mielestään, :nukkui unta nyt niin rauhallista, :mit' ei viime yönäkään, :luottain oivaan temppuhunsa vaan: :ettei pakenisi milloinkaan. : ==Kulnev== :Kun iltaa viel' on hetkinen :ja huvitusta muisto suo, :ma kulnevista juttelen, :lie sulle tuttu tuo. :Sep' oli vasta kansan mies, :hän elää ja hän kuolla ties, :mies parhain, missä taisteltiin :tai maljaa maisteltiin. :Yöt, päivät kun sai taistella, :sit' ilonansa piti hän, :ja kaatumista kukkana :vain sankarelämän. :Jos mikä aseeks sattuikaan, :ol' yhtä, kunhan kaasi vaan, :jos miekka taikka pikari, :jos joi tai tappeli. :Hän harras myös ol' lempimään, :nopeesti kullan valitsi; :tulesta tuskin pääsikään, :niin tanssit toimitti. :Yön sitten armasteltuaan :hän kengän riisui kullaltaa :ja viiniä sen täynnä toi :ja lähtömaljan joi. :Ja miehen muodon, näitkö sen? :Monella vielä tuvassaan :on kuva kummanlaatuinen, :paljasta partaa kaikki vaan; :mut astu liki, näetpä kuin :se parran alta hymysuin :ja silmin loistaa lempe'in :se kuva Kulnevin. :Mut kylläp' outo vaalistui, :kun Kulnev päälle karkasi; :ken hiukan hiittä kammoksui, :se pelkäs häntäki. :Viel' enemmän kuin keihäällään, :pelotti hän jo näöllään, :mieluumpi hänen iskunsa :kuin musta tukkansa. :Semmoinen hän, kun ratsuaan :kädessä kalpa kannusti, :ja samanmoinen, sanotaan, :kun joskus levähti, :kun, lyhyt turkki yllähän, :talosta toiseen kulki hän :ja, missä piti parhaana, :viivähti vieraana. :Mon' äiti kertoo kauhuaan, :kun kursaamatta Kulnev tuo :kehdolle astui suorastaan :pienoisen armaan luo; :mut lisää: "Lasta suuteli :hän vain, ja nauroi lempeesti :kuin kuvansakin seinällä, :jos astut lähemmä." :Se varma, että luonteeltaa :ol' ukko Kulnev herttainen; :liiaksi juoneen moititaan, :syy oli sydämen; :ja sodassa ja rauhassa :se sydän oli mukana: :hän suuteli ja surmasi :ain' yhtä hartaasti. :Mont' oli Venään urhoa, :joist' aikakirjat kertovat, :jotk' ennen sotaa maineessa :jo meillä olivat. :Barclay, Kamensky, Bagration :tääll' oli tulleet huutohon; :ei pelkkä lasten leikki tuo, :sen ties, kun ryntää nuo. :Vaan Kulnevist' ei tiettykään, :ennenkuin sota lähestyi; :kuin myrsky merell' äkkiään :hän silloin ilmestyi, :niin ankarana, outona :kuin pilvest' ukkossalama, :ja nähtiin koht' ens lyönnistään, :mit' oli miehiään. :Ol' leikist' illal' uupunut :niin Suomen mies kuin ryssäkin. :Jo luullen: kaikk' on loppunut, :levossa maattihin: :mut unessa kun parhaillaan :hopeita, kultaa näämme vaan, :"aseihin!" huutaa vartio, :ja siin' on Kulnev jo. :Tai ryssäin teiltä kaukana :kun kuorman kanssa kuljettiin :ja syötiin, juotiin parhainta :ja oikein ahmattiin, :paraaseen riemuhun yks kaks :saa Kulnev kuokkavierahaks, :ja tomupilvi pölähtää :ja keihäät välähtää. :Jos silloin seistiin vankkana :ja tehävämme tehtihin, :niin parta kestiss' ukolta :se kärvennettihin; :mut tuimana jos oltu ei, :niin hän se viinat meiltä vei :ja lupas lainan kuitata :Don-virran rannoilla. :Jos tuiskut oli, satehet, :öin, päivin, suvin, talvisin :ne kaikkialla kujehet :havaittiin Kulnevin; :ja sotarintaan vastakkain :kun saatiin rivit armeijain, :niin tunnettiin koht' iskuistaan :tuo poika aromaan. :Mut Suomen sotajoukossa :ei ollut ainoatakaan, :jok' ei ois Kulnev-ukkoa :pitänyt vertanaan. :Kun huomas tutut kasvot nuo, :niin ilost' irvisteli tuo, :tuo karhu Saimaan seutujen :kasakkaveljellen. :Ja kokemiinsa kämmeniin :ilolla katsoi myöskin tää, :ja kun hän ryntäs, oli niin :kuin maksais yrittää. :Sitäpä nähdä kelpasi, :kun Suomen mies ja Kulnevi :ne kilvan kamppaelivat, :nuo vahvat molemmat. :Kätensä raukes ainiaks, :hän kaatui miekan kalskeeseen, :mut nimens' yhä kunniaks :on hänen kansalleen; :ja missä häntä mainitaan, :hän "sankariksi" sanotaan; :oi kallis sana: "sankari", :kun saat sen maaltasi. :Syviä meihin haavoja :vaikk' usein pisti peitsellään, :on rakas meille maineensa, :kuin meidän oisi hän; :ei lippu niin eik' isänmaa :voi veljeyttä vahvistaa :välillä sotamiehien :kuin miehuus yhteinen. :Siis Kulneville hurraamme, :ei usein mointa löytää voi; :jos vuodattikin vertamme, :sen sota hälle soi. :Vihollinen jos olikin, :sitähän mekin oltihin; :hän löi, kuin mekin, riemuissaan, :ken tuost' ois pahoillaan? :Vihattu olkoon pelkuri, :häpeän, pilkan saakoon hän, :mut eläköön, ken uljaasti :käy sankartietähän! :Iloinen hurraa, ponneton :osaksi kelpo urohon, :olipa sitten veljemme :tai vihollisemme! : ==Kuningas== :Kunigas Kustaa Aadolf :salissaan noussut on, :vait' olon lakkauttaa :ja alkaa lausunnon. :Hänellä kuulijoita :on kolme kaikkiaan: :Toll marski, Piper kreivi, :Karl Lagerbring, ne vaan. :Kuningas silloin virkkoi, :vakaana lausui näin: :"Suomessa armeijamme :käy yhä taaksepäin; :toiveemme Klingsporista :on tyjiin rauennut, :ja Viapori mennyt, :se pylväs kaatunut." :"Olemme ilmestykseen :turvanneet yhtenään, :pääenkeli vain viipyy, :sit' ei näy vieläkään. :Kuitenkin sodan ryske :lähemmäks yhä saa; :se meistä, kuninkaasta, :on arveluttavaa." :"Siis kuninkaallisesti :olemme päättäneet :ja vakaan päätöksemme :myös täyttää tahtoneen; :me, näätte, tuottanehen :olemme puvun sen, :min Leijonamme vihki :Narvalla taistellen." :Kahdennentoista Kaarlen :nyt kintaat otamme, :sen miesnä, kuninkaana :me tehdä tahdomme, :tuon suuren urhon miekan :vyöllemme sidottaa, :kuin hänkin hämmästyttää :velttoa maailmaa." :"Te, Piper, toinen kinnas :käteemme vetäkää, :ja, Lagerbring, te toista :samaten käytelkää. :Toll, vanhuus ynnä maine :suo teille kunnian :sitoa vyötäisiimme :tuon miekan voittoisan." :Kuningas juhlallisna, :kuin mikä jumala, :kahdennentoista Kaarlen :nyt nähtiin puvussa. :Täll' erää liian ylväs :hän oli puhumaan, :salissa pitkill' astui :hän askelilla vaan. :Kun astuntansa loppui, :uus näky nähtihni: :hän kintahat ja miekan :taas antoi takaisin, :loi toisiin katseen, josta :ol' leikki kaukana, :ja vaitiolon taaskin :lopetti armossa: :"Nyt Lagerbring saa laittaa :sanoman Suomehen, :puvussa Leijonamme :jo meidän ollehen. :Toll marksi, Piper, kreivi, :ma teidät kumpaisen :todistajaksi kutsun :tekoni ylhäisen!" :Ei tiedä aikakirjat, :hän saiko muuttumaan :teollaan uljahalla :asiat Suomenmaan: :vaan hämmästyipä kyllä :läheinen maailmans', :Karl Lagerbrin, Toll marski :ja Piper kreivi kanss'. : ==Sotamarski== :Rantsilassa riemu raikui, :leiriss' oli juhlan vietto: :voitost' oli Siikajoen :tullut Cronstedtille tieto; :eri seurueissa juotiin :isänmaalle rakkahalle, :onnen ensi koittehelle, :palauneelle kunnialle. :Yhdessäpä siin änähtiin :kaksi everstluutnanttia, :ukot Christjernin ja Lode, :kokeneita sankaria. :Vertaisena näiden rinnall' :Aminoffkin istui siellä, :piirin ympärille kertyi :parvi nuorempia vielä. :Vapahasti niitä näitä :juteltihin juotaessa, :suistaa tarvinnut ei kieltään :seurueessa semmoisessa: :päälliköiden heikkoutta :ilman vaaraa moitittihin, :nimist' ylväist' ennen muita :marskin nimi mainittihin. :Aflecht, joka Revonlahdell' :urhoretkeilynsä päätti, :ilkkui: "Malja Klingsporille! :tavat vanhat pois hän jätti; :hauska nähdä kuinka nyt hän :keikuttaapi niskojansa; :vihdoinkin hän seistä tohti, :pitkin maata juostuansa." :Cronstedtinpa ajutantti, :Reiher Luutnantt' tuohon tiesi: :"Lemmon valhe, että Klingspor :seisahtunut on kuin miesi; :Adlercreutz ja Hertzen poisti :häpeämme kunnollansa; :marski, hitto vieköön, matkall' :oli vanhaan tapahansa." :Majur' Furumarck hän lausui: :"Kuninkahan syy on tässä. :Miksi hänen armostansa :leikkiin pääs' tuo pataässä?" :Ladau virkkoi: "Sin' et kelpaa :arvostamaan marskin työtä: :sull' on sydän, hällä vatsa, :sa voit kuolla, hän vain syödä." :Ehrnroth sanoi: "Muistelkaamme, :missä loisti aikoinahan; :makasiinissa ei syty :halu harras kunniahan; :Klingsporinhan sankarura :oli komissariati, :ihmekö, jos rakas hälle :tappelu nyt ei, vaan vati." :Tigerstedt, tuo Suomen poika, :joka niinkuin Aflecht raukes, :kiristeli hampaitansa, :kiukust' kieli laukes: :"Totta, hän on muukalainen, :kasvanut ei laaksoissamme, :hän ei taida meidän kieltä :eikä tunne tapojamme." :"Mut on meidän maan hän nähnyt, :nähnyt on sen saaret, luodot, :niinkuin mekin vuoriltamme :tuhanten sen järvein muodot. :Sydämettä, Jumalatta :se on, jok' ei hartahasti :innostuisi puoltamahan :tätä maata kuoloon asti!" :Christjernin nyt katsoi Lodeen: :"Nuoriapa kuule, veikka, :hampaiss' on taas Klingspor heillä, :sepä onkin vahna seikka. :Onneamme kiittää saamme, :vaikka veriin kaatunemme; :toista se kuin mit' on suotu :meidän marski raukallemme." :Vanha Lode, jäykkä herra, :oli vaiti istununna; :nyt nous ukko seisaallensa, :kasvoiltansa punastunna, :lasin täyden joi hän pohjaan, :voimalla sen pöytään laukas, :hatun pisti kainaloonsa, :suuttuneena suunsa aukas: :"Pois ma joukostanne lähden, :pitäkäätte riemujanne; :Klingsporista moitett' aina :saapi kuulla seurassanne. :Sotamarski, sotamarski, :muut' ei ole haastamista; :häpeä ett' urhomiehet :kehtaa haastaa tuommoisista." : ==Döbeln Juuttaalla== :Rovasti lausui: "Varman kadotuksen :tuo Döbeln kuoltuaan. :Ma tulen, neuvon, sanat lohdutuksen :tuon hälle, hänpä, hetken kuultuaan, :nouseepi vuotehella ryntäillensä: :'Prelaatti pois', hän huutaa rengillensä, :'ja laita, ettei täällä liehakoi'. :Näin käykö haastaa kuolemaisillansa? :Vaan itse vastatkoon hän onnestansa, :ma tein, mink' ihminen ja pappi voi." :Näin herkkupöydässänsä haasteleepi :rovasti herra, prameudessaan, :hän lausuu näin ja siihen huokaiseepi :ja syö ja leikkaa vielä paististaan. :Mut vuoteellaan on Döbeln tuskissansa, :ja tauti hehkuu hänen kasvoillansa, :raskaana nousee rinta levoton. :Väkensä oli Pohjaan kiirehtänyt, :ei vuorokauteen kahteen levähtänyt, :hän itse Joensuuhun tullut on. :Suonissaan polte on, mut polttavampi :on tulen hehku hänen mielessään, :ja tuska, taudin tuskaa ankarampi, :syvältä hohtaa hänen silmistään. :Hän hetkiä on lukemahan tarkka, :hän kuuntelee ja vartoo, silmä arka :useesti kääntyy porstuahan päin. :Ov' aukenee ja siitä vakavainen :kenraalin luokse astuu nuorukainen, :ja Döbeln lausuu vieraallensa näin: :"Turhuutta paljon, tohtor', uskotahan, :ma lienen vapaauskoja jos ken; :mut lääketaitoon sai mun luottamahan :tää otsani ja ystäväni Bjerkén. :Siis olen noudattanut tahtoanne, :kuin lapsi maannut, niellyt rohtojanne :ja niitä pöydälläni kärsinyt. :te tiedettänne seuraatten, sen tiedän, :mut päiviäkö senvuoks maaten vietän? :Ei, rikkokaa kuin mies sen säännöt nyt!" :"Se tahton' on, mun täytyy taudin alta :nyt päästä, nousta vaikka haudastain. :Haa, kuulkaa! Tykkein jyske Juuttahalta! :Siell' arpaa lyödään Suomen sotijain. :Nyt estetyksi tulla joka hetki :voi Adlercreutzin palauksen retki. :Kuin käy sun sitten, väki urhoinen? :Ei, tohtor', ystäväni, keino keksi :mun sinne päästä, vaikka huomiseksi :ma kivun saisin kymmenkertaisen!" :Sen kuuli lääkär' vastenmielisesti, :mut katse kirkastui jo kohdastaan; :kätensä laski pöytään tyvenesti :ja pyyhkäis siitä kaikki kerrassaan. :"Nyt, kenraali, ei estett' ole näissä." - :Ja puna kirkkahampi poskipäissä :jo Döblen nousi jaloin horjuvin: :"Suur kiitos, ystävä, ja suuta sitte! :Te selvemmin kuin muut mua ymmärsitte, :olette mies, niin olen minäkin." :Jo tykit Juuttahall' on vaienneina, :sielt' ensi viljan tuonen halla vei, :ja Suomen joukko, hajan, pirstaleina, :on valmis kuolohon, vaan voittoon ei. :Vast' yhden rynnäkön torjui puoleltansa. :Ja Kosatshkovski sotalaumojansa :taas järjestääpi, kaikki murtaakseen. :On kolkko hiljaisuus kuin ukkossäällä, :kun vaaru, paennut jo, päämme päällä :taas salamoineen uhkaa uudelleen. :Jäännökset voitoistamme kallehista, :nuo rivit harvat, ken sais kokohon? :On voimaa, mieltä, miehuutt' uskollista, :mut järjestäjä itse poissa on. :Hän, vaaroissamme kirkkain toivon tähti, :mies, jonka johdoss' urhot Porin lähti :satahan verileikkiin ihanaan, :hän miestensä ei näkis kaatumista, :urosten tyyntä kuoloon astumista, :ei hän, mut sattumus nyt ohjais vaan. :Ei unhoon jää, ett' olit sinä siellä, :jok' ennenkin veit vaaraan joukkoas, :sä, josta maamme riemuitsee nyt vielä, :vaikk' itki, Eek, sun kovaa onneas! :Mut sä ja ystäväs, te urhoisasti :tapella voitte kyllä kuoloon asti, :vaan sairas yksin taisi johdattaa. :Sä seisot vaiti, valmihina muuten, :Grönhagen miettii, kylmä on von Kothen, :Schantz ärjyy vain, ja Konow kiroaa. :Vait, kuule! Kummulla nyt hurratahan. :Mies ratsastavan nähdään. Ken se on? :Se vasta ääntä! Mistä riemuitahan, :kun miesten hurraa raikuu ponneton? :Se täyttää vuoret, vainiot ja loukot, :se kasvaa, paisuu, nielee sotajoukot :ja vyörykkeenä vierii laaksohon. :Haa, hän se tänne rientää ratsullansa, :mies pienokainen, vanne otsallansa, :se jalo, uljas, armas kenraal' on. :Vaan hiljaa! Kuule, kuinka joukollensa :hän äsken hajonneelle huutaa nyt! :Hän ratsastaa sen luo, ja paikallensa :riviinsä joka mies on rientänyt. :Tiheessä miestä välkkyy asehissa, :ja joukko musta ryysyvaattehissa :taas järjestyksessään on hirmuinen. :Ei taistella nyt vain se aio koittaa, :ei enää kuolla vain, mut myöskin voittaa, :uus henki innostunut on sen. :Vahvistuneita rivejänsä pitkin :nyt rauhallisna Döbeln ratsastaa, :jokaisen parven, kaikki soturitkin :terävin silmäyksin katsastaa. :Sen Suomen mies ja Ruotsin saattoi nähdä, :ett' aikoi jotakin hän suurta tehdä, :hän miettivämp' ei ollut milloinkaan; :mut lauhemp' oli myöskin entistänsä, :myhäillen usein jonkun nähdessänsä :jylseitä, arpipäitä tuttujaan. :Sull' ompi, Kothen, joukossas sen moinen :korpraali Standaar, numero seitsemäs; :jalassa saapasroju on, mut toinen :on aivan kengittä ja verikäs. :Luo tultuansa Döbeln seisahtaapi, :hän tuimin silmin ukkoon katsahtaapi, :käs' otsallaan, ja ensin hän on vait. :"Olithan", lausui viimein suuttumalla, :"sä Kauhajoella ja Lapualla; :tämänkö palkan voitoistamme sait?" :"Kenraali", näin lausui vastaan ukko, :"täss' antamanne pyssy vielä on. :Sen piippu viel' on eheä ja lukko :lyö tulta, siinä kylliks' olkohon. :Ei pukuani soimattane vainkaan; :ei muilla verho paremp' ole lainkaan, :ja miest' ei arvattane vaatteihin. :Kengässä taikka ei, ken huoli tuosta; :vaan laittakaatte, ettei täydy juosta, :niin jalka seisoo saappahattakin." :Ja äänetönnä Döbeln hattuansa :vanhuksen kunniaksi kohottaa. :Luo Brakelin nyt rientää ratsullansa; :Larm rumpalin hän siellä nähdä saa. :hän tämän tunsi Kustaan sodast' asti; :nyt ukon käsi liikkui kankeasti, :se pärrytykseen tuskin taipuikaan; :hän paraateissa harvoin nähtiin myötä, :vaan aina, missä tehtiin verityötä. :Näin kernaal' loihe hälle lausumaan: :"Jo etkö, veikko, ole kyllästynnä, :täält' eikö löydy miestä nuorempaa? :Täss' olet kaiken päivää köykistynnä, :et liikkumaan nyt palikoitas saa." :Puhetta kuuli urho mieliharmin: :"Kenraali, kyll' ei pärrätä käy Larmin, :kuin poikain ei se vanhan solju työ; :mut kaks on mulla kättä vahvaa, jäykkää. :jos huudatte kuin Armfelt: 'Päälle käykää!' :Larm harvakseen, mut hartahasti lyö." :Lapuan sankar' hymys antain kättä :Armfeltin aikalaisen sankarin. :Joelle riensi sitten viipymättä :luo vapaajoukon Gyllenbögelin. :Siell' äsken maalta tuodun nuorukaisen :hän näki muodoltansa kalvakkaisen, :ja ratsultaan hän huusi ärjähtäin: :"Ken olet, moukka? Onko sulla selko, :kuin miehen kuolla käy, vai liekö pelko :sun kasvos, kurja, kalvistanut näin?" :Mies nuori astui kenraalinsa luoksi, :avasi nutun vanhan, harmajan; :povesta paistoi haava, josta juoksi :nyt veri virtaellen hiekkahan. :"Kenraali, tuon sain tappelussa hiljan. :Kenties se verta vuotanut on viljan :ja kasvon' ehkä kalvistanut näin; :mut urhoin kanssa vielä käydä voisin, :tosinpa kaaduin, vaan nyt koittaa soisin, :ma toinnuin taasen, teidät nähtyäin." :Nyt Döbelnillä kyynel kirkas loisti: :"Siis taisteluhun, väki verraton! :Se, minkä näin, kaikk' arvelukset poisti, :tää Döbelnin, tää voiton päivä on! :On vilja kypsää; adjutantti, lentäin :mä'iltä, mailta, metsiköistä entäin :kaikk' käskekäätte niittoon rientämään. :Tääll' ei, vaan tuolla miekkaa saamme koittaa, :uroilla näillä maailmankin voittaa, :ei varrota, nyt itse rynnätään." :Ja pitkin lnjaa kohta riemu raikuu: :"Nyt pojat, voittoon taikka kuolemaan! :Standaarin ääni ukkosena kaikuu, :Larm miehen lailla lyöpi rumpuaan, :ja nuorukainen, haavoitetuin rinnoin, :veristä kenttää astuu sankar'innoin, :heit' etupäässä Döbeln voittoon vie. :Ja ennenkuin luo maahan varjons' ilta, :on karkoitettu ryssä kankahilta :ja aukaistuna Adlercreutzin tie. :Ja seuduilt' olivat jo joukot poissa, :miss' ensin kohtasivat toisiaan; :kentällä, jok' ol' äsken salamoissa, :mies illan tyvenessä viipyi vaan. :Sidottuansa ratsun vierehensä :hän tappotanterella itseksensä :kuolleiden kesken seisoo aatteissaan. :Kun tuuli kaukaa voittohuudot tuopi, :vakaisen katseen taivaaseen hän luopi, :tää lause kuuluu hänen huuliltaa: :"Työ on tehty, ma pääsin voittajaksi. :Yks viel' on toimi. Vapaaks sanotaan :mun uskoni; se mulle kunniaksi: :vapaana synnyinkin ma maailmaan. :Mut kunne kulloin aatokseni lähti, :Sä olit matkan pää, sen johtotähti, :Sä, tahdollas jok' ohjaat elämää. :Sun puolehes luon silmäni nyt tässä, :miss' silmä kuolon vain on näkemässä, :Sua kiittää saan täss' ilman näkijää." :"Sä synnyinmaani jälleen annoit mulle, :kun yöhön vaipui toivo uupuen. :Sä kaikki tiedät, tutki, voinko Sulle :mä arvon antaa lahjastas vai en! :Työt' orjan olkoon herraans' imarrella, :min' en voi kerjätä, en kumarrella, :en palkan toivoss' enkä suosion. :Iloisna tahdon etehesi tulla, :vapaalla miellä, päällä nostetulla, :se miehen suoraa rukousta on." :"Sä voittoon soit mun sotajoukot viedä, :mun, joka vaivoistani vapisen; :ruumiini raihnas ponnistust' ei siedä, :mit' oisin yksin saanut toimehen? :Nyt miehill' äsken saarretuill' on voitto, :ja Suomellemme vapauden koitto :on viritetty toimestani mun; :mut voiton, voiman annoit Sinä yksin, :Jumala, veli, millä nimityksin :Sua maininnenkin, kunnia on Sun." :Näin lausui mies ja lähti ratsullansa, :kun tehty oli toinenkin jo työ; :ja kuolon pellon peitti varjollansa :ja kastoi kyynelillään kolkko yö. :Oi synnyinmaa, mik' osakses lie luotu, :iloko lie vai murhe sulle suotu, :salattu tuleviin on aikoihin. :Mut kuinka riemuinnet tai surret silloin, :niin kauniimpaa et päivää muista milloin, :kuin päivää tätä, päivää Döbelnin. : ==Sotilaspoika== :Mun isän' oli sotamies ja nuori, kauniskin, :jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin. :Tiens' aina kulki kunniaan, :iloisin mielin kärsi vaan :hän kylmää, nälkää, haavojaan, :mun isän' armahin. :Ma lapsi olin, kun hän läks, kun loppui rauha maan, :mut uljasta en käyntiään unhoita milloinkaan; :hattunsa muistan töyhtöineen :ja muodon ahavoituneen :ja kulmakarvat varjoineen, - :ne muistan ainiaan. :Koht' armeija kun etelään taas kääntyi marssien, :sain kuulla, kuinka aina hän ol' uljas, urhoinen. :Ristinkin sai hän, kuulin näin, :ja toisen kohta jälkeenpäin. :"Ah", aattelin ma mielessäin, :"ken siellä oisi, ken!" :Ja talvi lähti, suli jäät, näin kevään joutuvan, :niin kuulin isän kaatuneen kentälle kunnian. :Ma oudoin mielin aattelin :ja huolehdin ja riemuitsin, :ja viikon itki äitikin, :niin vaipui hautahan. :Lapuan kentäll' isä kuol' lippunsa vierehen; :sodassa, kuulin, vaaleni sen kerran ainoisen. :Utilla, eestä Kustavin, :mun vaarin' uupui hurmeihin, :Lappeella isä vaarinkin, :mies Kaarlen aikuinen. :Näin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa; :oi suloista tok' elämää, suloista kuolemaa! :Ken täällä horjuis vanhuuttaan! :Ei, nuorna kuolla eestä maan :ja kunnian ja kuninkaan, :sep' oisi ihanaa! :Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan, :ma turvan, kodin kadotin kanss' isä vainajan; :vaan vaikertaako huolisin! :Korkeemmaks aina kasvankin, :ma kelpo poika sankarin :en joudu hukkahan. :Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan, :samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan. :Miss' ankarimmin luodit soi, :taajimmin tulta salamoi, :en sinnä käymätt' olla voi :tiet' isäin astumaan. ==Porilaisten marssi== :Pojat kansan urhokkaan, :mi Puolan Lützenin ja Narvan tanterilla verta vuoti, :viel' on Suomi voimissaan, :voi vihollisen hurmehella peittää maan! :Pois, pois, toimet rauhaisat! :Jo tulta tuiskii, myrsky käy, jo viuhkaa kanuunasta luoti. :Eespäin, miehet uljahat! :Meit' urhoollisten isäin henget seuraavat. :Kas kunnian :jo tähti meille hohtaa! :Tuttavahan :on verityö, mi kohtaa. :Eespäin kaikki rientäkää! :Vapautemme ikivanha tie on tää. :Voittoisa lippu meitä johtaa, :muinahisaikain taisteluista ryysyinen. :Eespäin, sä jalo vaate verinen! :Viel' liehuu jäännös Suomen värein entisten. :Suomi, maamme kotoinen, :et veren vuotamatta joudu koskaan väkivallan alle, :eikä iäss' ikien :tää kansa väisty, vapauttaan hyljäten. :Kuolla voipi urho vaan, :ei vaaraa väistä, pakene, ei antau hän sortajalle. :Kuolo, onni sotilaan, :osamme olkoon, taistella kun saimme vaan! :Siis miekkahan :ja vastaan vainoojaamme! :Tie kuoleman :vie kohden kunniaamme. :Viipymättä rynnätkää! :Nyt meidän aik' on, kallis elon aik' on tää. :Suojelematt' ei jäänyt maamme, :harvennut todistaa sen joukko urhokas. :Eespäin nyt, jalo lippu uljakas! :Täss, suomalaiset on sun henkivartijas. ==Vänrikin markkinamuisto== :"Ystäväni, miehet, vaimot, onko tässä kuulijaa, :joka vanhan krenatöörin laulun kuulla haluaa?" :Näin se alkoi, nuorukainen, laulu viel' on muistoissain, :kaupungissa käydessäni torilla sen kuulla sain. :Oli markkinat ja täynnä kadut kansaa, kalua, :mull' ei katsomahan ollut eikä ostoon halua. :Ilman aikojani käyden jouduin kadun kulmahan, :missä väen tungoksessa vaunut nähtiin seisovan. :Suottako ne seisattuivat, vaiko pakosta kenties? :Kuski piti ohjista, ja kansaa ärjyi vanttimies. :Mutta vaunuiss' istui herra, mukavasti nojallaan, :suopelkaulus-viitta yllään, tähtirivi rinnassaan. :Katsoin, katsoin. Mennyt aika välähti nyt muistihin; :nähnyt olen kasvot nuo, mut milloin, missä, arvelin. :Salmellahan, Lapualla joukoss' oli urhojen, :kapteeni hän oli silloin, nytpä kenraal' ylhäinen. :Kovin oli muuttunutkin, ei niin paljon vanhuuttaan :kuin tuon korskan näön kautta, jonka sai hän arvostaan. :Liekö ylpeyttä? Ehk' ei; - olo, käytös, muotokin :tyyntä oli, mutta suurta, jäykkää, kylmää kuitenkin. :Sotatovereita aina iloll' olen kohdannut, :tuota katsoin ainoastaan, sydän siit' ei sulanut. :Loista, pöyhkeile, ma mietin; ennen yhdess' oltihin, :silloin verilläsi olit koristettu paremmin. :Nytpä laulu kaikui, sanat, jotka kerroin, särähti, :väen hälinässä ääni kimakasti värähti: :"Ystäväni, miehet, vaimot, onko tässä kuulijaa, :joka vanhan krenatöörin laulun kuulla haluaa?" :Minä olin yksi niitä, yksi hänen lajiaan, :ja ma ylpeästi käännyin selin herraan korkeaan, :astuin askeletta pari kautta väen tungoksen, :saavuin sotamiehen luokse, missä istui laulaen. :Paljain päin hän portaill' istui, ylevänä ryhdiltään, :piti hattukuluansa vasemmassa kädessään; :tämä käsi saattoi vielä ottaa suodun antimen, :käsi toinen oli poissa, sota vienyt sen. :Ja hän lauloi rahvahalle, kutka kuulla tahtoivat. :Laulu huono, palkka halpa, halvat myöskin kuulijat; :minun kanssain ystävyksin vieress' ukon sesoi vaan :nuori ylioppias ja pari poikaa risoissaan. :Mutta muistoista hän lauloi loistopäiväin menneitten, :sankareista, urhotöistä aikain unhotettujen, :viime taisteluista lauloi isänmaamme armahan, :surun, soiton kultapäivist', ajoist' ikikunnian. :"Kuusineljätt' olen", lauloi, "taistelua taistellut, :nälät, kylmät kärsinyt ja yöt päivät valvonut; :sotarinnass' olin miesi, nyt jo olen kelvoton, :käsi toinen Uumajall' on, toinen tässä voimaton. :Onko nuoremmissa ketään, joka myötä olikaan, :milloin kuului: 'Miekkaan, miehet, rikottu on rauha maan!' :Silloin miesten mielet hehkui, oli toista kuin on nyt, :silloin hehkui tääkin sydän, joka koht' on kylmennyt. :Hämeenlinna, ensi kerran kun sun kuutamossa näin :hattelmalan harjanteilta, tuo ei mene mielestäin! :Oli myöhä, ilta kylmä, matkast' olin väsynyt, :mut en lepoa, en suojaa minä muistanutkaan nyt. :Ei, sun jäilles, tantereilles mieleni se paloi vaan, :siell' ol' enempi kuin suoja, nuori, uljas, urhoinen. :sielläSuomen sotajoukko, nuori, uljas, urhoinen :Meihin silloin Suomi katsoi ja me kaikki Suomehen. :Kunniata ukko Klercker iät päivät saakohon! :Vanhus, vaivan nähnyt, näytti vielä mieltä urohon. :Muistan hänen harmaan päänsä, kun hän ympär' ratsasti :ja kuin isä sulosilmin poikiansa katsasti. :Vihollisen vertaisena, pojin kuusin tuhansin, :riemuin viel' ois kunnialla käynyt verileikkihin. :poiss' on pelko, epäilyskin, taistella nyt mielitään, :toinen luottaa toisehensa, häneen me ja meihin hän. :Silloin Klingspor saapuu, marski, ylpeä kuin kuningas, :kaks on leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas. :Silloin Klingspor saapuu, ottaa arvollansa komennon, :antaa käskyjä kuin Klercker, mutta käskee pakohon. :Tähtiyö, min valvoa ma Hämeenlinnan jäillä sain, :aikain viertyäkin vielä kirkkaan' olet muistossain, :vaikka siellä miehuus turhaks, toivo tyhjäks tehtihin, :vaikka kurjan raukan tähden unelmaks jäi voittokin. :Milloin saa hän tuomionsa, milloin töistään vastata, :siitä, että taapäin kulki, kun voi eespäin astua, :siitä, ett' on miehuuttamme, mainettamme häväissyt, :että kyynel vuoti, miss' ois verta vuotaa pitänyt? :Horjuimmeko Siikajoella, kun sai koittaa viimeinkin? :Jalkoihinko Revonlahdell' luotettiin vai käsihin? :Adlercreutz sen virkkaa voisi, Cronstedt myös ja moni muu :mut ne sankarit on siellä, miss' on sanatonna suu. :Jalot lausuin nimet, heille kiitosta ja kunniaa! :Monta heidän vertaistansa povehensa peitti maa, :Döbeln lepää, Duncker lepää; kysy heidän aikojaan, :niistä tietää, niinkuin tässä, halpa sotavanhus vaan. :Miks en kaatua ma saanut missä monet urhot nuo, :missä juhliansa vietti Suomen sankarjoukko tuo, :miss' ol' onni meille lempein, maine kirkkaimmallahan! :Kentill' Alavuden, Salmen, Siikajoen, Lapuan? :Näin ei taas ois ollut pakko rientää Pohjaan kolkkohon :eikä voittoriemuamme vaihtaa epätoivohon :eikä surra tovereita, joita jäätyi tuhansin :jäillä Tornion tai suotta kainuull' alttiiks pantihin. :Raskas ero Suomenmaasta, karvas palkka vaivojen! :Meitä tuli pieni parvi Länsipohjan rannoillen; :uskollisna kastoin vielä Ruotsin hiekka verelläin, :nytpä torilla ma laulan, leipäpalaa pyydän näin. :Herra maata varjelkohon! Vähät muusta huolikaan; :henki, onni, käsi, jalka sotamihen menkään vaan! :Herra maata varjelkohon, se on ponsi virressäin, :sanat muut jos vaihteleekin, loppu aina kuuluu näin." :Ja nyt nousi ukko, läksi palkkiotaan keräämään, :jotkut antoi äyrin hälle, useimmat ei sitäkään; :niin hän tuli vaunuillekin, kääntyi herraan korkeaan, :syvään kumartaen pisti esiin hattukuluaan. :Kenraalinpa, suuren herran, tähtiin, kultiin puetun :muoto muuttui, ja hän tempas ukon hatun ojetun, :katsoi häneen, katsoi kansaa, - samassapa heittikin :pitkin toria jo kaikki aarteet vanhan soturin. :Vanhus seisoi hämmästyksin, herra loihe lausumaan: :"Kuulin laulus, taistellut ma olen eestä saman maan. :Muisto tuo ett' elähyttää vanhanakin minua, :siitä näet, ylväs olen, ylvähämpi sinua." :"Tosin verileikiss' usein toivehemme pettyivät, tosin :voittommekin pian tappioiksi kääntyivät; mut ei silti :meidän tarvis kumarrella nöyrtyen, :hattuni ma pidän päässä; pidä sinä samaten!" :Lausui näin, ja kirkastus nyt hohti hänen kasvoillaan :ja hän hatun miehekkäästi päähän painoi sotilaan; :lausui sitten, - vielä ilost' ailahtaapi sydämen', :muotoaan kun aattelen ja puhettaan kun muistelen: :"Tasan ei käy onnen lahjat, niin se Luojan sääntö on, :minä rikas, arvoss' olen, sinä köyhä, arvoton; :yhteistäpä meillä paras: horjumaton alttius, :kunto verin vahvistettu, omantunnon todistus." :"Siksi kumppanukset ollaan, siis käy tähän istumaan! :Kallihin kun yhteist' ompi, halvemmatkin tasataan. :Leipää, suojaa mull' on sulle, kultaakin, jos haluat, :mulle myöhä ilos säästä sekä laulus ihanat." :Ja nyt vanha krenatööri nousi herran vierehen; :kansa, suoden kunniata, antoi tietä vaunuillen; :kuulin, kuinka kulkivat ne torin poikki kulkuaan, :mutta näön multa peitti kyynelkaste sumullaan. ==Lotta Svärd== :Yhä vieläkin Lotta Svärdistä :puhe syntyy toisinaan, :kun iltavalkean ääressä :sotakummpani kohdataan. :Jos kuin on tuo juoruluontoinen, :heti muotoni se kirkastuu, :ja hienoiseen hymyn värveeseen :käy harmaja viiksisuu. :Veriseltä hän voiton kentältä, :sota jyskien miss' salamoi, :monest' uupuen saapui ja ryyppynsä :Lotan telttasen alla hän joi. :Siis laskevi leikkiä mieluisaan :hän eukkoa muistellen, :mut suuttuu, jos ei naurusi vaan :ole vilpitön, herttainen. :Näet, helmi hän oli, se eukkonen, :ja helmipä kalliskin; :jos sietikin naurua hiukkasen, :toki arvoa runsaammin. :Ja oliko nuori ja kauniskaan? :Parhaillaan kukki jo hän, :kun kolmas Kustavi Ruotsinmaan :piti valtikkaa kädessään. :Ennenkuin Suomessa taisteltiin, :tuli morsioks hän sotilaan; :ja Svärd kun lähtöhön käskettiin, :hän Lottansa vei mukanaan. :Heleät oli silloin posket nuo :sekä suu mitä herttaisin, :ja mustien silmien välke tuo :näön häikäisi uljaankin. :Mut ei kevät kestä, ei kukkasetkaan, :pian Lottakin surkastui: :erin kolmin, hiukkasen kerraltaan, :sen kauneus kuivettui. :Ens talven pakkanen siit' osan vei, :ylen tuima ja aikainen, :osa toinen ens kesän saalihiks jäi, :sen paahteli päiväinen. :Ja kolmannesta, mi jäljell' ois, :ei paljoa hän pitänyt; :tuo kyynelvirtahan hukkui pois, :kun kaatunut Svärd oli nyt. :Kun taas sota syttyi leimuamaan :ja hän taas tuli meidän luo, :jopa tuskin muisti hän kauneuttaan, :niin mennyttä kaikk' oli tuo. :Mut kaunis, vaikkapa toisemmin, :oli silmissä hän sotilaan, :kuten ennen hempeimmilläänkin :ylistettihin hänt' yhä vaan, :jo vaikk' oli ryppyjä siirtäynyt :hymykuoppihin parvittain :ja kasvot kaikk' oli mustat nyt, :ei silmät ne yksin vain. :Sotaonnea seurata mutkaisaa :sepä mielehen eukon tän, :ja joukkoa suosi hän harmajaa, :rakas meille siit' oli hän. :Ja Svärdin kumppanit vierimmät, :nepä muisti hän parhaiten, :mitat heille hän kaatoi täydemmät :ja näin tuli maineeseen. :Niin kulki hän karskin urhoinens' :uljaana ja innoissaan, :ja kun pyssyt paukkui ja luodit lens, :ei kaukana Lottakaan. :Sill' urheus poikien rakkaitten, :sepä hälle riemua suo, :ja hän arveli, kun tuli melskeeseen: :"Etähämpänä ei ole nuo". :Ja teltankin piti seisoa niin, :"ett' urhot tilkkasen sais, :jos ken tulis taisteluss' uuvuksiin :tai haava jos vaivuttais". :Ja jos teltan tilkkuja harmaita :sinä katselit tarkemmin, :näit luoteja käynehen vieraina, :sitäp' eukko se kerskaskin. :Ma kerron vielä, jos sallit sä, :teon, jonka ma viimeks näin. :Oravaisten hurmekentiltä :taas käytihin pohjaan päin. :Ja Lottakin myös; sai korjuuseen :tavaransa hän vaivoin vaan, :teltaansa, kärryn lekkerineen :sekä ontuvan hiirokkaan. :Levähdettiin. Hänpä se puuhas taas :tapahansa jo tunnettuun, :mut poiss' oli teltta, hän ryyppyjä kaas :all' uhkean kuusipuun. :Suru hällä on, vaikkapa huulillaan :hymyn joskus piilevän näät; :suri urhojen huolta, ja nauraessaan :oli kosteat poskipäät. :Niin silloin eukon luo läheten :tuli teikkari, ratsumies; :tuo katseen viskasi röyhkeisen :sekä suutakin soittaa ties. :"Ei hätää!" huusi hän, "viinaa, hoi! :Tää poika se kustantaa. :Hei, kuules kultaa, kuinka se soi! :Ja veikkoja, niitäpä saa!" :Mut Lotta se tiuskasi vimmoissan: :"Sun tunnen jo ennestään. :Olit pantuna äitiä suojaamaan, :mut missä sun tänään näin?" :"Mun luonani, haavojas vinkuillen, :rutiraukkana istuit sie. :Olit kalpea, nyt olet taas punainen, :ja missä ne haavas lie?" :"Älä väitä, ett' äitisi kuollut on, :apuas ett' ei kysy hän; :tää maa se on äitisi turvaton, :olet pettänyt äidin tän." :"Vaikk' kultia laukkusi täys sull' ois, :merikin niit' ammentaa. :Jumal'auta, tuommoiselle en sois :en pienintäkään pisaraa!" :Kupehellaan nyrkkia vaan hän pui, :tapa moinen ol' eukon tään; :rikas öykkäri tuostapa lannistui, :liki ei nyt pyrkinytkään. :Mut nuorukaisenpa uupunehen :tiepuoless' istuvan näin. :Lotan silmä, kuin lempe'in tähtönen, :väliin vilkkuvi sinnepäin. :Nojaten vaan pyssyyn mies levähtää :puku yllään hurmeunut; :näit, että hän joukkoa rientelevää :oli vaivalla seurannut. :Ja kuin emo lapseen Lotta se loi :hänehen yhä katseitaan, :kuin ryypyt, jotka hän muille soi, :ois aikonut hälle vaan. :Mut kun syvemmäs yhä vaipui tää :suru-untensa helmoihin, :ei eukko se malttanut enempää, :pja luoksehen kutsuikin. :"Tule", eukon ääni se värvähtää, :"viel' löytyä tilkkanen vois; :juo, poikani, huolta se lieventää, :sitä tarve nyt kaikkien ois!" :"Ujoksut? Mitä vielä! Ma tunnen sun, :ei kultia laukussais; :salon töllistä läksit taisteluhun, :ja täälläkö kultia sais?" :"Mut et verityöss' ole viimeinen, :Lapualla se huomattiin; :ens miehenä Ruonan sillallen :myös ryntäsit, eikö niin?" :"Älä huoli millä sä maksaisit, :minä huoleksi otan tuon; :Lapuasta sä ryypyn ansaitsit, :ja Ruonasta kaksikin suon." :"Ja jos Svärdini lempeä, miehuukas :näkemässä nyt ollut ois, :kuin, vaikka jo vuos veri haavastas, :sotimasta et luopunut pois, :heti ottais hän sinut hoimeisin :omimpana lapsenaan, :ja sen arvoista kahta, sen vannonkin, :sais etsiä kautta maan." :Ja saapunehelle Lotta se nyt :täpötäyteen kaas pikarin, :vähäll' ettei kukkuraks vierähtänyt :pari kyynelhelmeäkin. :Jo on aikaa siitä, kun eukon näin, :mut en häntä voi unhottaa; :hänt' aina ma muistelen mielelläin, :ja hän kyllä sen kannattaa. :Niin, helmi hän oli, se eukkonen, :ja helmipä kalliskin; :jos sietikin naurua hiukkasen, :toki arvoa runsaammin. ==Ukko Lode== :Aina, taisteluun kun mennen :ryntökäskyn ilmoittaa :Ukko Lode, sitä ennen :harmaan päänsä paljastaa. :Hartahana, totisena :seisoo näin hän hetkisen, :niinkuin muinoin pienoisena :vanhana nyt rukoillen. :Pois nyt kaikkein päästä hattu! :Tyyni hartaus nyt on. :Luodit lentää, väliin sattuu :viereen, välin joukkohon; :miestä kaatuu täällä, siellä, :seis! Ei liikahdustakaan! :Isämeitä ynnä vielä :siunauskin luetaan. :Vasta kun ol' äänehensä :rukouksen päättänyt, :tuli ukko säntillensä, :hatun painoi päähän nyt: :"Syösköön vaikka lemmon kansa :vastahamme joukkojaan, :eipä hätää Herran kanssa, :hurraa, pojat, eespäin vaan!" :Sitten koitti ryntäystä :uskoineen ja miehineen; :pelkoa ja epäilystä :nyt ei päässyt sydämeen. :Ydin nuori, vanha pinta, :pilaa, totta vuorojaan, :lumitukka, tulirinta, :näin käv' ukko kulkuaan. :Väki virkkoi: "Tulimmainen! :Nuor' on äijä jällehen; :sydämessä veitikkainen :vielä asuu entinen, :loistaa hänen katseestansa :voittoon meitä näyttämään; :äidin rukous huulillansa :hän ei pelkää hiittäkään." :Verityöt ol' lopetettu, :väliin voittamallakin, :rukoukset suoritettu, :väki palas leirihin. :Ilolla se lepäs siellä :väsyneenä vaivoistaan. :Lode? Kentäll' yhä vielä :ukko kummitteli vaan. :Useimmin hän kulkuansa :kulki hiljaa yksinään; :pari miestä vaan pääs kanssa, :parhaat hänen väestään. :Miss' ol' ollut pahin pinne, :päivä kuumin, raskahin, :sinne mieli paloi, sinne :hänet nyt vei jalkakin. :Kyllikskö hän viel' ei saanut? :Niinkö oli kiihtynyt, :että, vaikk' on kaikki laannut, :viel' ei veriin kyltynyt! :Ihaellako hän mahtoi :tuonen työtä kauheaa? :Lode? Ei, hän auttaa tahtoi, :lähimmäistään pelastaa. :Missä suoni sykki vielä, :hengen rahtu havaittiin, :siellä viivyttihin, siellä :hoideltiin ja autettiin. :Kaikki saivat huojennusta, :vihamies ja omainen, :täss' ei tehty erotusta, :veli oli jokainen. :Moni, valmis henkeänsä :hetken lainaks arvaamaan, :katsoi hänen käyntiänsä :äänetönnä kaukaa vaan, :nousi kesken huviansa, :että saisi hetkisen :vilpitöntä nauruansa :nauraa tälle kummallen. :Väki virkkoi: "Hakkaa päällen!' :ukko huutaa ryntäissään, :mutta sitten paikkaa jällen, :minkä sattui särkemään. :Vaan - se onkin Lode toinen, :joka hakkaa, maahan lyö, :ei tää äijä hyvänmoijnen: :hurjan pojan se on työ." :Kunnon poikaveitikkapa :sydämessä piilee tuo; :vanha usko, vanha tapa :siihen kotiin lämmön luo. :Tyyni, vakava on pinta, :mut jos silmiin katsahdat, :ne kuin peilit kirkkahinta :lapsenmieltä kuvaavat. :Nuttu halpa, käytös rehti, :niin käv' ukko sotiaan. :Tuli rauha. Täytyi tähti :rintaan panna toisinaan. :Mutta kohta syksykylmiin :vaihtui kevät vanhuksen, :poika parka, itkusilmin, :rinnass' istui väristen. :Kun hän juhlapuvussansa :ynseänä seisoi näin, :väki kaikki seisoi kanssa :unisilmin töllistäin, :jotain tempuiss' aina puuttui, :käänteet nurin tehtihin, :kunnes viimein ukko suuttui, :kaikki hiiteen heittikin. :Mutta näin vain paraateissa :toisinansa tapahtui; :muulloin väen harjoitteissa :vanhaan tapaan pukeutui. :Hei, se oli toinen juttu! :Nyt ei unta ollut kai; :vanha herra, vanha nuttu, :niistä toki selvän sai. :Temput tehtiin rivakasti, :riemulla ja innolla, :aina paljon paremmasti, :kuin hän taisi toivoa. :Muut' ei hällä tehtävätä, :katsastaissaan miehiään: :parrasta vain nyki tätä, :tuota huiskas leikillään. :Väki virkkoi: "Tulimmainen! :Vielä ukko nuori on. :Sydämessä veitikkainen :vielä asuu vallaton. :Aika satoi lunta päähän, :ruumis raukes vaivoistaan, :mutta katso, pilkistäähän :poika silmist' aina vaan." ==Matkamiehen näky== :Kenenkä linna se, jonk' äskettäin :tien varrell' illan hämärässä näin? :Niin komeaa ei tienoill' ollut toista. :Mut kolkoksi kuin haudan muistan sen :ja synkäks, autioksi; akkunoista :vain valo loisti yhden huonehen. :Ma seisahduin ja katsoin: kartanon :salista valo virtas varjoton. :Niin tarkkahan, kuin suinkin näkö jaksoi, :sielt' ihmisiä etsin silmilläin, :mut vaivaa tuskin tarkastus se maksoi, :ma haamua vain kaksi siellä näin. :Ol' vaimo toinen, suruvaatteissaan :ylevä, vaikka kumarruksissaan; :hopeina valui pitkät suortuvansa. :Mies toinen oli, mustissa myös tää, :pää pystyssä, vaikk' ikä lumillansa :sen peitti myös; hän kantoi kynttilää. :Mä katsoin vielä. Salin seinähän :ol' asetettu kuva; taulun tän :likellä näin mä vielä taulun toisen. :Kun nainen ehti niiden etehen, :kohotti katsantonsa hän ja loi sen :kuin rukoellen niiden puolehen. :Ken oli hän? On hetki kulunut: :hän mennyt on ja valo sammunut, :kuin kartanossa kaikki oisi maannut. :Kenties hän oli haamu rauhaton :tai kuvain kumartaja? Liekö saanut :vieraalla maalla vieraan uskonnon? :Ei, haamu hän ei ollut rauhaton - :min näit, se rauhaisaa ja totta on. :Mut samaa matkaa jos sä kuljet toiste :sivuitse linnan samaan aikahan, :salista kohtaa sua sama loiste, :ja vanhuksen näät siellä kulkevan. :Jo monta ajastaikaa peräkkäin :tään saman palvelijan kanssa näin :hän ennen yötä astuu kaikin illoin. :Sen hetken päästä hänt' et nähdä saa; :kun hetki toinen kulkee, hän jo silloin :on ottamassa unta rauhaisaa. :ne kuvat, joita siinä katsoivat, :ne kaksi Ramsay veljest' olivat, :he kasvoivat tään linnan katon alla. :Lemulla toinen sortui kuolemaan :ja toinen heti jälkeen Lapualla, :ja kumpainenkin eestä synnyinmaan. :Heist' urhotöitä taru kertoilee, :ja Suomen runo vielä laulelee, :kuin kuoloon nuorna veljespari moinen :maan eestä voittain oli lähtenyt, :yks kolmatta kun vuotta oli toinen, :yhdeksäntoista toinen täyttänyt. :Vaan vaimo, jonka veljeksien luo :näit hiljalleen kuin haamun käyvän, tuo :ol' äiti urhoveljein. Yöt' ei voinut :hän käymätt' olla muistoaarteilleen: :hän kuvia ei siellä jumaloinut, :hän hyvää yötä lausui lapsilleen. ==Vänrikin tervehdys== :(Gregori Tigerstedtille Revonlahden taistelun :viidentenäkymmenentenä vuosipäivänä.) :"Tunsitko joskus, joukoss' ihmisten :kulkeissas täällä elon tanterella, :kuink' outo voima, pakko sisäinen :toist' ihmistä voi toiseen taivutella? :Näet muodon, äänen kuulet, riemastut, :vaan et voit virkkaa, miks niin ihastut. :Mies oli Cronstedtilla väessään, :ilolla häntä vielä muistelenki; :ma vanhus olin, nuorukainen hän, :mut kummassakin meiss' ol' yksi henki. :Ma helposti ja paljon unhoitan, :mut Tigerstedtin muistan ainian. :Sen kaikki näytti, silmä, kayntikin, :ett' oli miekkamieheks luotu poika; :häll' oli reipas muoto sankarin :ja varsi kookas, vaikka vielä hoikka. :Hänt' ihastelin minä mielessän', :mä hänet tunsin, minua ei hän. :Äänensä muistan, Pohjan kasvatin, :kuin pohjoinen se raikui joukon eessä; :sanansa lens' kuin luoti maalihin :ja sattui, sillä pontt' ol' ääntehessä; :tuost' äänestäkin huomata jo voi, :ett' urhokkaasta rinnasta se soi. :Tie minne veikään, min sai koittaakaan, :kun pako meiltä turvan, toivon poisti, :tuo sama tuli hänen katseessaan :ja muodoss' aina sama rauha loisti; :kuin vaskikirjoitus se vakamoi: :viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. :Kun väliin kiihtyi vauhti Pohjolaan :Ja vihan tuskast' itkein urhot kulki, :hän kiros silloin, puri hammastaan, :mut kyyneleet hän sydämeensä sulki, :huulilta vaan nuo sanat salamoi: :viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. :Ja päivä tuli, hänen juhlansa. :Taas kunnialla liehui lippu Suomen; :aseihin! kaikui Revonlahdella, :ja paenneille koitti uusi huomen. :Riemahdus lensi kautta rivien, :se hetki se ol' ikimuistoinen. :Mik' ihme! Sammunutta toivoaan :virittämähän joukot tuleen rientää, :tukittu virta, sortain sulkujaan, :esteitä vastaan aaltojansa työntää, :ja kansa, syösty epätoivohon, :maat' isäin suojaamahan noussut on. :Valoksi idän rusko sulaantui, :lähemmäs siirtyi päivän sädesoitto, :allamme hanki silloin ruskottui, :se oli kunniamme aamunkoitto; :syvemmin, aurinkoisen kohoten, :ain' aamunkoi tää loisti verinen. :Mut saman päivän ensivartio :taas näki sammuksissa sodan palon, :ja Siikajoen nuori voitto jo :sai tässä kaksosveljen yhtä jalon. :Rivistä riemu kaikui rivihin, :näin tulokasta tervehdittihin. :Kentällä seisoin. Kaikk' on tyyntynyt. :Miss' äsken viha riehui, oli rauhaa: :jo viihtyi vaino, unta maattiin nyt, :sit' unta, miss' ei enää myrskyt pauhaa; :jos valvoi ken, ol' ystävä vaan tuo, :jok' ystävän jäi nukkunehen luo. :Mit' etsin, löysin nyt, ma tiedon sain, :jot' oli yhtä raskas kaipaella: :riveistä Tigerstedtiä mä hain, :mut hän on tääll', ei ole valvehella. :Juur' voittaessa, leikkiin innostuin, :hän tähän nukkui rinnoin puhkaistuin. :Tuo urhokas! Viel' äsken hänet näin, :kun nuorna, uljahana rynnäkköhön :hän, esteet sortain, riensi eteenpäin :kanuunan liekkiin, miekan mittelöhön; :nyt kylmänä hän hangell' lepäsi, :miss' äsken ryssäin tulet sammutti. :Mut elonkarvan kanss' ei kuitenkaan :kadonnut rauha hänen muodostansa, :vaaleissa vielä hänen kasvoissaan :näin uljuuden, tuon tutun vanhastansa; :tuo vakaa muoto mieleen mulle toi: :viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. :Ja katso! Uusi päivä tulikin. :Hän synnyinmaalle suojaks säästyi vielä. :Ma hänt' en nähnyt enää sittemmin, :vaan sä, jos hänet kohtaat elon tiellä, :niin terveisiä sano Stoolilta :ja urhotöiltä, Revonlahdelta." :Näin kertoi Stool sinusta, urhokas, :sä kunniamme kulta-aikain jäänne. :Terveiset kätki ylioppilas :ja härmaapäänä vihdoin esittää ne, :vuossataa puoli kun jo siitä on, :kun eestä maas näin astuit taistohon. :Se lempees sulje, tervehdyksen tään :tuo sulle synnyinmaaskin; rivit luki :se niiden miesten, jotka verellään :sen muistot, toivot ja sen uskon tuki. :Ne harvenneet on, hartaammin siis vaan :se muistaa eloon jääneit' urhojaan. :Kiitokset saa tuo alttius rajaton, :min hehku Pohjan jäilläkään ei laannut, :kiitokset kallis verikin, jok' on :turvaksi vastaisuuden vuotaa saanut, :ett' aina sille toivon sanat soi: :viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. ==Von Törne== :Von Törne ukon maininnutko lienen, :tuon miehen Mikkelistä, tuskin tiennen. :Uroja hänkin oli harmaita :ja Savon varajoukon johtaja. :Von Törne, näät, ol' aimo suomalainen, :kuin vanha tervaskanto rustokkainen, :ei hevin saanut hänest' urakkaa, :kysyttiin iskua ja navakkaa. :Hän tiesi sen, uskoi myös, kun lausui kansa, :ett' oli rautainen hän luonnoltansa, :ett' Törne vanhus piti puoliaan, :ol' everstluutnantti tai majur' vaan. :Ma ukon tunsin rauhan ajoist' asti, :hän pyylevänä liikkui vakavasti, :ois outo luullut pölkyn puetun :kannuksihin ja sotanuttuhun. :Mut pölkyss' oli sydän saastumaton :ja vakaa sydän, sydän murtumaton, :joss' aaltoeli veri tulinen, :niin, miehen sydän raitis, urhoinen. :Ja synnyinmaata helliä se tiesi; :ken tälle arvon soi, se kunnon miesi. :Miks' niin? Hän syynkin tiesi ilmoittaa: :se hänen, hänen joukkons' oli maa. :Mä muistan, kuinka kesken tuttujensa :hän tuskin tiesi määrää puheillensa :maast' tästä, "parhaimmasta päällä maan", :ja kansasta sen, "hänen kansastaan". :Hän seisoi silloin hajasäärin, tätä :hän mielin käytti tapaa ylpeätä, :kosk' kieltää tohtinut ei yksikään, :ett' suomalainen majuri on hän. :Ei vertaa tiennyt tälle kunnialle, :hän siitä päätään nosti korkealle; :maailmaa vastaan miekoin, miehineen :hän käynyt ois ja valtakirjoineen. :Mut joskus, juttu kun tul' oikein vilkas, :hän suomalaisen typeryyttä pilkkas, :kuink' ollaan rehdit, mutta tuhmatkin; :hän silloin päästi naurun raittihin. :Mut annas, toinen moittia jos tahtoi, - :vait! Moistahan vain ukko yksin mahtoi. :Puhuja viel' ei ollut päättänyt, :kun vastuun sai: "Suu kiinni, herra, nyt!" :"Pöyhkääjä, kysyn teiltä, kansaa kussa :maailmass' olette tai painetussa :kirjassa huomanneet niin ylevää, :niin viisast', uljasta kuin kansa tää?" :"Sen kanssa viran puolest' olkaa kerta, :miss' soivat luodit, missä sataa verta, :ja sanokaatte, onko, kuka ties, :älyä, tulta vailla Suomen mies!" :Kuin rauhan, niin hän sodankin ol' aikaan. :Mä pääsin luokseen majoittajan paikkaan; :monia tunnen hänen tekojaan, :Lapuan päivästä nyt kerron vaan. :Me metsää puhtaaks oltiin perkaamassa, :kaikk' oli valmiit vain ja vartoomassa, :mut vanha herra käski seisomaan, :"kosk' ampui Suomen mies niin ravakkaan". :"Seis", huusi hän, "pojat, saakaa tue puista :ja niittäkää, kuin niitetähän ruista; :nyt tulee hiiden hauska. Sihdatkaa! :Karskisti vain! Nyt ruokaa korppi saa." :Hänelle tuttu oli kaikki väki, :ei nimelt' yksin, mutta näöltäki, :jokaista tarkkas, jonka nähdä voi, :kuin isä kullekin hän sanan soi: :"Karl Hurtti, noin, tuo sattui kelpo lailla, :ei luodin saaja liene muuta vailla! :Kuin ennen ammut, korpraal' Flink! No kas, :jo Pekka Peitsi kaatui, peijakas!" :"Voi, sääli kunnon poikaa tosiansa, :nyt isä saakoon torpan Pekastansa." :Näin lausui hän, näin johti joukkoaan, :hän, suomalainen koko sielultaan. :Tul' Adlercreutzin sana! "Joutuisasti! :Väkenne eespäin, käykää kiiruummasti!" :Vastuunpa kumman adjutantti sai; :tyynesti ukko vastas vain: "Niin vai!" :Voi hauskaa! Lipun luona pyylevänä :hän seisoi hajasäärin ylpeänä, :kuin iankaiken aikois seisoa :ja lausuis luodille: "Seis, huutia!" :Mitäpä sanantuoja mokomalle? :Tuo poika parka joutui ahtahalle: :hän päätäpahkaa oli samonnut, :vaan käskusä ei vanhus totellut. :"Majuri, eespäin!" - "No, no, veikko, malta! :Mi täällä näyttääkään niin kamalalta!" - :"Kenraali käski." - "Hurraan saakohon :Karl Adlercreutz, hän kunnon miesi on!" :Ne sanat juur' ol' äijän suusta, :niin naamaan lensi kaarnan pirsta puusta. :"Hoh, hoh, sit' odotinkin", lausui hän, :"kas, sepä mies on hyvä tähtäämään!" :"Se melkein sattui, eipä paljon vailla; :sanoa voin nyt Hannu Klingan lailla, :kun kuula pyyhkäis hänen kulmiaan: :"Tuo hiis ei karta miehen naamaakaan!" :Nää sanat häntä aina huvitteli, :taas täyttä kurkkuaan hän hohotteli :ja vakaana taas kävi seisomaan, :ksä' puuskassa ja sääret hajallaan. :Ties hiis, kuin kauan kuhnaillut ois vielä, :mut juuri, kun hän siin' on tulen tiellä, :pau, tuli taaskin luoti lentäen :välitse aivan äijän polvien. :Takissaan vanhus huomaa heilahduksen, :hän katsoo, näkee läpi ammutuks sen, :lievettä nostaa, toista myös - no voi, :on reikä molemmissa, lempo soi! :Hän närkästyi ja korvan juurta raapi: :"Kas, tästä Räätäl-Matti työtä saapi! :Vaan joudu, Juho kulta, katsos sie, :mitenkä takapuolen laita lie!" :käy vanha Juho renki silmäämässä: :"No hiisi, kahta hullummin on tässä; :edessä toki lieve jäljell' on, :repale tässä vain on palteeton." :Nyt Törne suuttui: "Sekös mokomakin, :niin ihan piloille kun ampuu takin, :jot' olen tuskin päivän pitänyt! :Siis, eespäin! Piru vie sen pirun nyt!" ==Heinäkuun viides päivä== :"Nyt kesäpäivä loistavi, :niin oudoks muuttaa mieleni :tää aamu armahainen; :jos haluat, niin lehtohon, :suvisen ilman sulohon :nyt käymme, nuorukainen; :tää päivä juhlapäivä on." :Soturi vanha lausui tään, :pois verkon laski kädestään :ja ääneti mua johti; :ja poikki kukkaniittyjen :sinisen järven rannallen, :mi kastehelmin hohti, :nyt kävi kulku hiljainen. :Oi suloutta taivaan, maan! :Ei vanhus hiisku sanaakaan, :vain katsoo iahellen. :Sai kyynel hälle silmähän, :kun käteheni tarttui hän :ja kuiska hymyellen: :"Maan eestä kuolisitko tään?" :Vait olin. Sydämellisen :vain silmäyksen loin hänehen, :ei vaatinut hän muuta. :Ja hetken äänet' oltuaan :ja kummult' ihaeltuaan :taas seudun ihanuutta :hän ääneen puhkes lausumaan: :"Rannalta tältä palasen :maat' ihanaista isien :sa näet, nuorukainen: :kuin Virtain järvet ihanat :on Saimaan sadat lahdelmat, :Imatra pauhaavainen :ja Vuoksen aallot vaahtoisat." :"Ja jos käyt Pohjan äärihin, :laelle tuiman tunturin, :yht' ihanaa siell' oisi; :ja jos sa rannan aukean :näet Pohjanalahden huuhtoman, :niin rakkautta loisi :sinulle Suomi rintahan." :"Mut käsitätkö mieleni :ja kyynelen, mi vierevi :nyt hiljaa silmästäni, :ja muistoa miks herättää :niin suloista, niin synkeää :tää päivä mielessäni? :On viides heinäkuuta tää." :"Koittaapi päivä, loppuun käy; :monesta jälkeä ei näy, :kun kulunut on suotta. :Vaan tää jäi mulle muistohon, :tää viides heinäkuun, siit' on :nyt seitsentoista vuotta; :se Dunckerin vei kuolohon." :"Tääll' oli kansa Suomessa, :viel' on se; surun tuttuna :se kaikk' on saanut koittaa; :sen alttius on rajaton, :se tyyni, vakaa, jäykkä on, :sen miehuus kuolon voittaa; :sen kansa meidän kansa on." :"Levossaan siinä nyt sen näät, :sit' ei nyt häiri synkät säät, :mut sitä hellit vainen; :ma näin sen koetuksissa, :tulessa, hallan kourissa, :se ain' ol' yhdenlainen; :arvaahan, mitä tunsin ma." :"Ma näin sen verta vuotavan, :näin voittavan, näin sortuvan, :mut pettäjää en lainkaan; :maill', jota päivä pakeni, :viel' urho hyinen taisteli :ja väistynyt ei vainkaan, :vaikk' ihan toivo raukesi." :"Mik' urhoisuus, mi kestävyys, :mik' into, mikä ylevyys :ja vakuus vaiheissansa :sill' olikaan, jot' ihannoi :ja jolle sankarnimen soi :nää miehet, tämä kansa :ja kuoltuakin jumaloi!" :"Mut kysy, jos sa milloinkaan :urhoisan vanhan sotilaan :ajalta tapaat tältä: :oliko miestä kuitenkin, :jok' oli kaikist' urhoisin? :Saat vakaan vastuun hältä: :niin, herra, tunsin Dunckerin." :"kodista köyhäst' oli hän, :laps saloseudun synkeän, :ei suvultansa suuri, :vaan tuli kunniaksi maan, :nous arvoon arvaamattomaan, :ol' lujin Suomen muuri, :ja muistons' elää ainiaan." :"Ja tämän maineen kirkkahan, :sen omaks hälle hehkuvan :sydämen lämpö antoi; :ja synnyinmaalleen armaallen :kuin morsiolle, äidillen :hän kaikki uhriks kantoi; - :näin saavutti hän suuruuden." :"Hän kaatui; mutta kuolemaa :oi suloista, kun kuolla saa :noin loistehessa maineen! :Ei huku unhojärveen hän, :vaan lailla luodon vihreän :kohoopi alta laineen; :kuoleepi, eikä kuole hän." :"Maa, kukkasissas loistaos. :Suv'aalloistasi nostaos :vihanta lehtiranta, :rusoittaa vaarojesi suo, :ja välkkyelköön virtais vuo, :ja kohti taivaan kantta :sininen Saimaa-silmäs luo!" :"Niin että muisto vastakin :kun mainitseepi Dunckerin, :ylpeillen virkkaa saisi: :'Maa kaunis tuo, se hymyllään :sai urhon lemmen syttymään: :kes sit' ei armastaisi? :Hän kuoli eestä kullan tään.' " ==Munter== :Hautajaisihin, näin kerran - :sekin muisto maksaa vaivan - :Adlercreutzin, jalon herran, :käyvän hiljaa, vaiti aivan; :haudalle hän päästyänsä :katsoi, hattu kädessänsä, :kuinka sijaa soturille :tehtiin, Hannu Munterille. :Mont' ei tullut saattajaksi :tälle viime matkallansa: :hautaa kaivoi miestä kaksi, :neljä kulki arkun kanssa; :kunniaksi oli vielä :kenraali ja pappi siellä, :kolme korpraal'otusta ja :neljäs minä, majoittaja. :Koruton ol' laitos haudan :vaatteissansa ryysyisissä :välissä nyt neljän laudan :Munter makas pintehissä; :vakaa oli näöltänsä :niinkuin ennen eläissänsä, :sama urho vielä, mutta :yhtä puuttui - nopeutta. :Majaan näin kun oli mennyt :Munter sodan pauhinasta, :Buss korpraali haudallen nyt :astui, puhui vainajasta: :mikä hällä suku, tunto, :puhe, sydän, voima, kunto, :kuink' ol' urhoks luotu heti - :kuuluviin Buss kaikki veti. :Sanat kävi sydämille, :vaiti seistiin, hymyeltiin :vainaan ponsilausehille, :viiksiäkin väänneskeltiin. :Suurta ei se maksa juttu, :jokapäiväinen ja tuttu; :suonet sitä sentään kuulla, :kerrottuna Bussin suulla. :"Miehet, uljain veikko tää nyt, :Munter kuuluisa on poissa, :takalaitahan on jäänyt, :makaa kuolon kammitsoissa; :päätti marssit, sodat kaikki, :käskyn seistä vihdoin saiki, :tähän retkeilynsä lakkas, :ketaransa pystyyn nakkas. :Meillä, jotka siellä kanssa :liekiss' oltiin, meill' on selko, :kestikö hän paikallansa :vaiko pakoon ajoi pelko, :kalpeniko taistellessa :vaiko kuolon uhatessa :seisoi tummanruskeana, :varsin vaskipatsahana. :Jörömäisenä hän meille :saapui tuolta saloltahan, :läksi isäin ikiteille :hän, kuin hekin, sotimahan; :puhe oli harvanlainen, :silmä vilkkui poikamainen, :sanaa kolme erällensä :lausui, vaan ne täsmällensä. :Koko suku semmoisina :eli, kaikki yhtä luuta, :soti, kaatui alhaisina, :miekoin haastoi, säästi suuta; :kahdestoista Kaarle kerran :yhdestä jo teki herran, :korpraaliks se Munter tehtiin; :alaspäin taas siitä lähtiin. :Moni virkaan outo vielä :kotiin kauan haluaapi, :alla päin käy, murhemiellä, :kunnes mieheks karkeaapi. :Näin ei Munter aikanansa; :kun läks sotaan Kustaan kanssa, :kohta, vaikka vasta tuotu, :oli soturiks kuin luotu. :Joi, ja särki iltasella :kiväärinsä iloissansa; :vääpelinsä aamusella :antoi hälle pampustansa, :virkkoi: 'Ällös olko arka, :näin on virka, poika parka! :Norjenitko?' - Vastas Hanne: :'Kyllä, kiitos rasvastanne!' :Viinaan tuosta Munter suuttui, :ain' ol' uuras, nopsa kanssa. :Ensi kahakassa puuttui :luoti hänen olkahansa, :Döbeln kuulan vinkuvaisen :kuuli: 'Pojat, kuka sai sen?' :Munter olkapäätään kaappas, :virkkoi: 'Tuostahan se raappas.' :Tuskin lientyi haavan vaivat, :taas käv' onni ankaraksi: :kasakat kun vangiks saivat, :juosta sai hän virstaa kaksi :kilpaa arovarsan kanssa :leve'illä jaloillansa, :kunnes uljaat veikot tästä :taas tok' auttoi pälkähästä. :Rinta huokui, hiki juoksi, :kun hän melkein viimeisillään :taas pääsi omiensa luoksi; :vaan ei tuosta ollut millään. :Kumppanit huus ilkkuin vielä: :'Lämpisitkö? Taisi tiellä :juoksu käydä keveästi?' :Munter vastas: 'Välttävästi!' :Kenraal' Armfelt lyötiin kerta, :silloin lippuamme likin :oli Munter, vuosi verta; :hän se lipun pelastikin. :Nytpä sai hän vihdoin kanssa :rahan rehtiin rintahansa; :Munterill' on vanha viisi, :virkkoi tuohon vain: 'No hiisi!' :Näin hän vakaast', uljahasti, :niinkuin kahakoissa noissa, :liikkui viimeisiinsä asti, :kasvaen vain kunnioissa; :harmaa ol' jo parraltansa, :niukemp' ehkä lauseissansa, :vaan kun sauhuun, liekkiin lähtiin, :samaks kuoloon asti nähtiin. :Oli muuan kevätilta, :vanha äiti leiriin tuli, :silmä vettyi Munterilta, :jäykkyys hältä kaikki suli; :ääneti hän aamuun asti :katsoi ämmään hartahasti. :Täältä kun on poika mennyt, :äiti kuollee murheesen nyt. :Munter siinä kaiken yötä :hymyillen vain istuskeli, :kuuntel', antoi kaikki myötä, :kunnes eukko varoitteli: :'Poika kultu, liiku huolla, :väistää paremp' on kuin kuolla!' :Näin kun lauloi vanha rastas, :'Eihän toki!' Munter vastas. :Mut ol' luoti hälle tehty, :loppu joutui, tuli turma; :vaiheissamme Munter nähty :myötä ain' on, nyt vei surma. :Karskina viel' eilen eli, :mälliänsä pureskeli :vartiona kenraalilla, :missä oltiin neuvosilla. :Päiväkäsky kertoi juuri, :kuinka herrain pöytään kieppas :viuhahtaen pommi suuri, :puhevallan ottaa sieppas. :Tulen tuttu vanhastansa :Munter sylkee kourahansa, :kiinni koppaa alkaa tuosta :mokoman kanss' ulos juosta. :Oven sai hän auki sille, :sen jo porstuaankin saatti, :vaan kun pääsi portahille, :lensi pirstoiksi kranaatti. :Siin' ol' äijän töitten loppu, :vaan ei vielä tullut hoppu; :maaten siinä mullin mallin :Munter virkkoi: 'Hiis vei pallin!' :Vielä hän, kun aamu koitti, :oli henkitoireissansa; :jo nyt surma voiman voitti, :vaan ei hänen miehuuttansa. :'Kas, kun pommi äijän karsi: :poiss' on toinen käsivarsi, :rintahankin sattui siru!' :Munter vain: 'Se halkes, piru.' :Näin hän kuoli, näin hän eli, :miesnä loppuun alust' asti, :sanoissaan hän vitkasteli, :vaaroiss' suori nopsahasti, :Teki työnsä kerskaamatta, :puutteet kesti nurkumatta, :kärsi vaivaa, rasitusta, :yhtä vain ei - valitusta. :Maailma jos maksaa voisi :kovat päivämme ja yömme, :verikenttämme jos toisi :julkitiettäviksi työmme, :lippumme jos kuulla antaa :vois, mink' arvon Munter kantaa, :moni, jonka kaulus loistaa, :saisi kumarrella moista. :Vielä häntä muistellessa :vanha sydämeni paisuu. :Surman sarkaa vakoillessa :hän vast' oli varsa raisu; :painanut ei pelko mieltä, :aina 'Hei!' vaan ja 'Pois tieltä!' :rummun jälkeen vaikka mihin, :kun vain eespäin käskettihin. :Tok' ei ystävää niin varmaa, :lujaa, vakaat', uskollista. :Niinkuin lapsi, vaikka harmaa, :vihas tuskin vihollista. :Kourin Munter ryssiänsä, :niinkuin hampain mällejänsä, :survoi, vatkas kaikin hetkin, :rakkaat toki kumpaisetkin. :Kunniata sankarille! :Kunnioitettuna hän maatkoon! :Miehuus, miehen kunto sille :pysyväisen muiston taatkoon! :Orjan jalka ei saa painaa :hautaa, miss' on Munter vainaa. :Vanha kantasuku tulkoon :suojaks sille! Amen olkoon!" :Laannut korpraali kun on nyt, :haudalt' alas käynyt taasen, :kenraalipa lapion nyt :käteens' ottaa voitokkaasen, :hiekkaa hiljaa viimeks heittää, :Suomen mullall' urhon peittää; :sanaa hän ei virka monta, :mutta meille verratonta. :Puhe silloin lausueltu :syvään liikutti se mieltä, :vaikk' ei pitkä, koristeltu, :Munterin vain omaa kieltä: :kunniamme todisteeksi, :soturinkin ylisteeksi :riitti tuo, kun lausui vainen :näin: "Hän oli suomalainen!" ==Von Essen== :Hän portahilleen saapuu, :häll' lakki nyt on sotilaan, :kannukset ja ratsaskaapu; :hän aikovi ratsastamaan. :Tuoss' seisovi vanhus sorja, :uros katseelta, sävyltään, :lumipäinen, kookas, norja - :sen moinen hän on näöltään. :Mut miksipä ukko nyt pauhaa? :Miks polkevi jalkaa nyt? :Eletäänhän keskellä rauhaa - :mikä vimman on synnyttänyt? :Älä huoli, ei vaaraa läsnä, :älä tuost' ole milläsikään; :tavan ainaiksen näet tässä, :näet Essenin harmaapään. :Jo huutavi raittihisti, :syyn virkkavi selvälleen: :"Sinä, Matti, sen päiväinen risti, :lopun sinust' oitis teen!" :"Vai vartoa näin unes tähden :iänkaiken tässä ma saan! :Sinä tietänet, milloin lähden :joka päivä ma ratsastamaan?" :Ja tallista renki se pikaa :nyt uljaan tuo orihin; :hän ei nukkunut, siinä ei vikaa, :heräs ehk' ylen aikaisin. :Pää pystyss', ääneti aivan :edes orhin ohjaelee. :Jalo ratsu - no leimaus taivaan! - :väriseepi ja vaahtoilee. :Alas portailtaan hän saapuu, :asu yllään, kenraali tuo, :ja kannukset, ratsastuskaapu; :nyt orhiin katsehen luo. :Vait on hän, liikkumatonna, :ei usko hän silmiään: :"Näkö pettikö mun, sano, konna, :sun työtäsi näinkö ma nään?" :"Mut jos kudot valheen viekkaan :ja mulle nyt syötät sen, :niin lähden ja tartun miekkaan :ja pääs heti halkaisen!" :Vaan Mattipa, tuo sotamies, :hätäpoika ei ollutkaan; :työn kyllä hän tehneens' tiesi, :mut vastasi myös teostaan. :"Kuin? Valhetellako voisin? :Hävettää jo, kun epäillään. :Isommassakin syyssä jos oisin, :ei valhetta sittenkään." :"Kasakan näin tuossa ma tiellä, :hän kerskasi virkustaan. :Sitä kärsiskö mies? Mitä vielä! :Heti läksin mä kilpaamaan." :Von Essen, se vanhus sorja, :tuli hehkuva rinnassan, :lumipäinen, kookas, norja, :hän kimposi kiukuissaan. :"Pois", huusi hän, "lurjus, pian, :pois tallihin käy takaisin, :ja myötäsi, ratsun sijaan, :heti ruoska sa tuo tukevin." :Tuo Matti on mies, joka tuonaan :oli luoteja kestellyt, :kuninkaalt' oli saanut muonan, :vaikk' Essenin leivässä nyt. :Ihan ääneti läksi hän alas, :mut silmä se vain salamoi, :saman tien hän läksi ja palas, :tukevimman nyt ruoskan toi. :Sen laski hän kourastansa: :"Sotamies olin myös minäkin; :minä ammutess' ammuin kanssa :ja lyödessä löin takasin." :"Jos kuin orhi nyt ruoskaa saankin, :kun tein mitä parhaiten, :niin potkaisenpa ma vaankin, :ja kuin orhi ma potkaisen." :Kenraali kun uhkan on kuullut, :taaks' suorana astahtaa; :mut ei suutu hän, kuin ois luullut; :miest' ääneti tarkastaa. :ja kun katsovi, suoremmaksi :vars' sorja se suoristuu; :ja hän vait on, ja kirkkaammaksi :yhä katsanto kirkastuu. :"Mies, kuules", huusi hän, "mistä :sait moisen sä miehuuden? :Se on aioist' entisistä, :sikes keskellä hurmehien." :"Ei mulle tuo ole uutta, :sen tunnen jo vanhastaan; :samanlaistapa urhoisuutta :moni ilmaisi kaatuissaan." :"Sen näin mä, kun voiton tiellä :liput riemusi liehuillen, :näin tappioissakin vielä, :näin Pohjolan hangilla sen." :"Ja kuinka, kun urhokkaasti :sinä itseäs käytät noin, :noin katselet uskaliaasti, :sua ruoskalla herjata voin?" :"Jumal'auta, näinpähän vasta :en kehtaisi mainitakaan :sitä joukkoa urhokasta, :jota vein minä taistelemaan." :"Käy kumppani etsimässä, :mies reima ja vankkumaton, :juo kunniaksemme, tässä :tukaatti, se palkkas on!" :"Ja kiitos, kun mieleni täytit :taas kaunihin muistelmin :ja kun näin sisus yrmeän näytit, - :ja nyt mene helvettihin!" :Hän pyyhkäisi silmiänsä, :tais käydä ne himmeämmiks', :ja, yrmistäin näköänsä, :pois kääntyi ja sisään läks. :Samaisen tuon urhean herran :minä tunsin jo ennestäin, :saman tuon von Essenin kerran :sotivan Savonmaassa ma näin. :Oli nopsa hän muulloin kyllä, :mut nyt tuli peijakkaat. :Vilun tähden häll' oli yllä :sudennahkat ja vuotikkaat. :Kun näin hän pakkassäässä :etumaisena riens tulehen :ja jok' ainoan askelen päässä :vajos pohjahan nietosten, :hiki äijän jo otsasta juoksi - :kovin raskas virka on tää; :väliin kauhen painonsa vuoksi :hänen täytyi viivähtää. :Mut "Eespäin!" vain tulisella :hän innolla huudahtaa, :"jos en jaksa ma astuskella, :pojat, hoi, mua kannelkaa!" :Nämä kolme äijällä tällä :oli murheissaan, iloissaan: :miel' ylväs ja luonne hellä, :veri kiehuva kuumuuttaan. ==Kuomarenki== :Vanha Speltkö unohtuis? Ei kumminkaan! :Ylhäinen ei ollut, kuormarenki vaan; :vertaistensa lailla unhottua saiskin, :jollei heistä kaikist' oisi ollut laiskin. :Vaivaa maksoi heitä nähdä tosiaan, :itse ukkoa ja hänen hevostaan. :Josko hintaa kaksijalan askelella, :taksaa ollenkaan ei nelijalkaisella. :Asu, ruokko oli vauhdin kaltainen, :pörröss' ukon pää ja häntä hevosen; :tomunsa toi Harmo kototallistansa, :noen nenällään toi ukko pankoltansa. :Viimeisinä näin he aina kulkivat, :naurua, sen arvaat, saivat molemmat; :hepo torkkuin astui, unta veti miesi, :miten kuormall' ukko pysyi, herra tiesi. :Hiljaa kuljettihin sentään eteenpäin, :pohjoisemmaks yhä tultiin vähittäin: :ukko, vaikka puoleen Pohjanmaata ehti, :sama on, kuin milloin Uusimaalta lähti. :Matkakin se samaan tapaan tapahtuu: :naurua, jos kulkee hän tai seisahtuu; :nauraissa - se tietty - ruoskaa heilutellaan, :selkää konin, äijän vuoroin koetellaan. :Vauhti, tyyneys ei muutu sittenkään. :Spelt on auttamaton, yhä ennellään; :ukon virkanuttuun ruosk' ei pysty mikään, :nahka paksu Harmon virassaan niin ikään. :Siikajoelle näin viimein joudutaan, :jäljell' isänmaast' on jäinen kulma vaan, :tätäkin jo puolustaa on turha koittaa; :mut voi vahva murtua, voi heikko voittaa. :Ennen iltaa ensi kerta taisteltiin, :paon päivä voiton päiväks' muutettiin; :aalto ajeltu taas taapäin kuohahtaapi, :virta kääntyy, vainottu nyt vainoaapi. :Miehestä käy mieheen sana riemuinen: :"Aamull' olkaa valmiit lähtöön jällehen! :Väki, kuormat kuntoon illan kuluessa, :reippaast' etelähän aamun koittehessa!" :Kaikk' on tehty, yö jo joutuu, nukutaan; :nuori Blume vänrikki ei maannut vaan. :Innon tuli hehkui mieless' urhoisassa, :rauhaa ei hän saanut tuvass' ahtahassa. :Ulso astui, Hiljaist' on ja pimeää, :tyynet, kylmät taivaan tähdet kimmeltää; :koitteen juova vaan, jos katsot itää kothi, :metsän latvoilla jo vaaleana hohti. :Näkyviss' ei ketään, rattaat, kuormat vaan :hevositta, pohjaa kohden, paikallaan: :muutosta ei laisin, kaikk' on vanhoillansa, :niinkuin sama kulku alkais uudestansa. :Eipä - vähän toisin oli sentään nyt, :vaikka sit' ei silmä kohta keksinyt: :käännettyinä, hepo valjahissa, siellä :rattaat perimmäiset seisovat jo tiellä. :Mies ol' ohjihin jo käynyt kärryin luo. :Blume silmiään ei usko, - Speltkö tuo? :Spelt, jok' ajoi kautta Suomen kyyryllänsä, :päätä korkeampi nyt on entistänsä. :Suora on kuin nuoren ryhti vanhuksen, :lumiharmaat hapset valuu harteillen; :nen puhtaaks, leuka sileäks on tullut, :kirkkaamp' yöll' on muoto, kuin on päiväll' ollut. :Nuori Blume joutui aivan ymmällen: :"Mikä ihme tehnyt on tuon muutoksen? :Sinä, kaikkein nokisin ja laiskin muinen, :olet ensinnä nyt puhdas, kiiruhuinen!" :"Ken on noen, pölyn pessyt kasvoiltas, :ken on kamman iskenyt sun tukkahas? :Ken - se kumma suurin - valveille sun saanut, :jok' et päivälläkään torkkumasta laannut?" :"Nuori herra", vastas ukko juoheaan, :"verkkaan kulkee mies, kun jättää oman maan; :kansansa kun näkee häpein pakosilla, :maata paremp' on kuin olla valvehilla." :"Miksi kasvoni ma pessyt olisin? :Häpy niissä ois vain nähty selvemmin; :tiusketta ja pilkkaa nurkumatta kannoin; :surin, siksi nenän noess' olla annoin." :"nyt on toisin, joukkomme on taistellut, :Suomi avaraks on meille auennut; :nyt ei mikään tahraa kunniata maamme, :otsan kirkkahan ja puhtaan näyttää saamme." :"Rumpu käymään nyt, ja miehet kokohon, :yö on kulunut, jo kirkas päivä on! :Kun tul' levähtää, ei laattu juoksemasta; :jalo, nuori herra, nyt on kiire vasta." ==Wilhelm von Schwerin== :Ja everstiluutnantti Drufva hän nyt :näin huoahtaa: :"Täss' ei sydän kelpaa särkenyt, :se halkeaa. :Vihollisten tänne jo käyvän nään :monivertaisin joukoin ryntäämään, :ja mieheen viimeisimpään :mun taistella käsketään." :"Ja jos tykkien luon' edes harjaunut :sotavanhus ois, :joku mies, jok' on ruutia haistellut, :johon luottaa vois; :mut ei, vaan poikapa hento nyt siin', :viistoistavuotias, kreivi Schwerin, :saa vastata patterista - :voiko turvata semmoisiin?" :Luo nuorukaisen jo rientää hän, :kätt' ojentaa: :"Pian arpa kuolon tai elämän :tääll' lankeaa, :elon ehkä, jos tarkkaan tähtäätte, :mut kuoleman varman, jos horjutte. :Eläkää tai kuolkaa, - mutta :voi teitä, jos väistytte!" :"Kuin myrskyssä ruoko on hentoinen, :niin teillekin :tää outoa leikkiä on, näen sen :ja huolehdin. :Se leikki se ei ole rattoisaa, :siis, käs' sydämelle ja vastatkaa: :rohkeetteko, jos on tarvis, :pois henkenne lahjoittaa?" :"Teiss', everstiluutnantti, riutunehen :jo voiman nään; :toki henkenne tarjota rohkeetten :maan eestä tään; :elon aamu se mulla on parhaillaan - :viistoist' ikävuottahan mull' on vaan - :tuot' enköhän tarjota rohkeis, :sitä tokkohan halveksitaan?" :Ukon silmä se säihkyvi: "Raudalle :tuo kalskahti! :Sana tuo, sepä sattui paikalle :kuin sattuiki, :siis heikoks teitä en mainita saa, :vaan kiittää teistä ma voin Jumalaa: :sydän ompi se, ei käsivarsi, :joka voimia kasvattaa!" :Tykit paukkuivat, ens taisteluaan :Schwerin kävi nyt; :rivit pirstotut väistyi jo, hänpä se vaan :ei väistynyt, :oli hälle patteri kuin kotilies, :sen tulta kuin viisi hän hoitaa ties; :kasakoit' tuli parvi, hän niiltä :jo parran poltti kuin mies. :Lomahetken sai nyt ja kiiruhtaa :paenneitten luo, :ja mielet malttuvat, kun kajahtaa :vihan ääni tuo. :Taas hetki, ja kaikki jo muuttunut on: :paenneet taas ryhtyvät taistelohon, :ja lieden rakkahan suusta :tuli räiskyvi loppumaton. :Sitä Drufva hän katsoi ihmeissään, :vaikk' kaukaakin: :"Jopa mestarintyöks jalon kokeen tään :minä arvaisin. :Joka noin heti kunnian saavuttaa, :mihin ehtii vielä, jos elää saa? :Hänt' auttaos, Herra, hän vielä :armeijoja johdattaa." :Sai ilta jo taistelon taukoamaan, :palas pois Schwerin: :vesa hento ei murtunut ollutkaan :sodan hyrskeisiin. :Kun hän jälleen tykkinsä leiriin toi, :hänt' urhot harmajapäät ihannoi, :sylihins' hänet Drufva sulki, :ja huikea hurraa soi. :Nimi nuoren sankarin loistettaan :näin varhain loi; :kirkkaampaa toivoa milloinkaan :ei nähdä voi. :Mut voi, pian hältä jo päättyi tie! :Kuu tuskin ehtinyt puoleen lie, :lähisimpähän hautausholviin :hänet matkan määrä jo vie. :Mut aihetta antaa lauleluun :jo kerkes hän; :läks kerran vieläkin taisteluun, :ylevimpähän, :elo nuoi se ennenkuin lakastui :ja jääks veri lämpeä kohmettui :ja kesken sankaritöitään :käsi kuolohon hervahtui. :Veripäiv' Oravaisten kun murehin :nous onneton, :joka toivot mursi ja voitostakin :teki tappion, :siell' uljuus häll' oli loistossaan, :siell' luoti ei eksynyt ainoakaan, :siell' lämpö tykkien kiihtyi, :kun hän kastoi ne hurmeillaan. :Tykin vierehen vaipui vihdoinkin, :makas siinä maass', :mut kun vihan mies tuli patterihin, :ylös karkas taas, :huus miehillensä ja hyökkäs päin, :avas tien läpi joukkojen piirittäväin :ja kaatui vasta, kun ehti :väen riemuvan luokse näin. :Ei ollut hän kuuttatoistakaan, :nuor' urho tää, :mut ikää siinäkin, työ jalo vaan :jos on elämää. :Moni harmeni kiillossa kunnian, :joka seppelehens' olis loistoisan :tuon poikasen voitonkruunuun :iloll' altis vaihtamahan. :Niin, kuuttatoista ei täyttänyt hän :viel' ehtinyt, :kovan kärsinyt joukkopa tuo verissään :suri häntä nyt, :ja ruumihin ympäri seisoivat :siin' ääneti sankarit parhaimmat; :kuink' kallis hän oli heille, :sen silloin ilmaisivat. :Valitus ei kuulunut miehuuton, :syvä kaipaus vaan, :kehuks nuorena kaatunehen urohon :ei sanaakaan; :elon aamua Vegesack vain ylistää, :ja paareja Adlercreutz silittää, :ja Drufvasta harvoin nähty :helo kyynel herkähtää. ==Numero viistoista Stolt== :Ihanainen päiv' oli päättynyt :Lapualla, ja riemuiten :von Döbeln voittaja ratsasti nyt :sotarintaans' silmäillen. :joka joukkoa kiitteli lempeimmin - :sanat suorat ne on sotilaan - :sen kuntoa, miheuutt', intoakin :kotimaataan suojelemaan. :Sotarintans' ääreen ehti jo hän, :kun päiv' oli laskussans, :kävi joukkoa sielläkin kiittämähän, :jota johtavi kapteeni Schantz. :Oli harvennut se, hän huomas sen, :näki aukkoja paljonkin; :mut silmä jo kääntyi toisaallen, :mitä mietti, hän lausuikin. :Jo kiittäessään hänen huomattiin :yhä syrjähän katselleen: :repaleinen raukka se seisoi siin' :ihan ääneti, itsekseen. :Sitä miestä hän viittasi luokseen nyt: :"Mies hoi, tule tännemmäks! :Et taannoin syrjässä noin pysynyt, :verityöhön kun joukkoni läks." :"Sinä pyssyn - muistatko? - tempaisit :kädest' uupunehen sotilaan :ja miesteni jälkehen kiiruhdit :sodan löylyhyn kuumimpaan." :"Sukeltaissamme peltoon ennätit luo, :kuin muut sinä myös sukelsit, :ja kun taas näkyviin tuli urhoni nuo, :eturinnassa ryntäilit." :"Kylän päälle kun käytihin hyökkäämään :ja ma silmäsin sinnepäin, :etumaisena nuttusi reiäkkään :taas patterin harjalla näin." :"Sepä miehen työ, koe semmoinen :pian kunnian, mainehen tuo. :Puhu julki nyt vain, poik' urhoinen, :nimes ensin kuulua suo." - :"Min lie nimen pappi se antanutkaan, :sitä ihmiset ei kysyneet; :enimmält' ovat aikani kaiken vaan :mua Lurjukseks sanoneet." :"Hyvä! Lyö nimi silmihin herjaajan :ja siit' ole vain suruton. :Mut missäs, mies, kotis, lausuhan, :ja missä sun turvasi on?" :Mäkirinteen tiehen viittasi hän: :"Tuoss' on kotipaikkani mun", :ja vahvaa näytti hän nyrkkiähän: :"Tähän näin minä turvaudun." :"Kotis laatuun käy, hyv' on turvasi myös, :vaan mist' elatuksesi sait? :Näpistyskö vai kirkkojen ryöstö on työs :vai maantierosvous kait?" - :"Jos suurta tai pientä ma rosvoilin, :ropo ois toki taskussain; :ja jos kerjäläisenkin paljastin, :eheämp' ois nuttukin vain!" :Tuli säihkyi silmistä Döbelnin: :"Schantz, kapteeni, kuulkaahan! :Ken kaatuneist' oli urhoisin :urohist' tämän komppanian?" :"Sen pyssy ja nuttu ja rensseli sen :nyt tänne te toimittakaa; :nimen hältä ja sankarikalleuden :perinnäksehen tää nyt saa." :Kalut tuotiin; viidentoistapa nuo :Stolt vainaan on soturin. :Hymysuin von Döbeln katsehen luo :oman turvatin ryysyihin. :"Veriss' on tuo nuttu, se mies peloton, :ken tohtivi ottaa sen; :mut vertapa, näen minä, paksult' on :myös ryysyissä Lurjuksen." :"Univormu siis pue ylles, mies, :nyt nähdessä komppanian; :rivin eessä äsken kulki sun ties, :nyt riviin sun asetan." :Puvun muutti hän, posket ne hohtoa loi, :kun hän täysiss' ol' aseissaan; :ja Döbeln ääneti miehen toi :nyt paikkaan Stolt sotilaan. :"Kas nyt olet oiva ja täys sotilas :olennolta ja katsannolt', :olt myös sotaveljemme arvoltas, :ja viidestoist' olet, Stolt." :"Sydämeltäsi, mieleltäs ole vaan :yhä entisen kaltainen, :mut vielä jos Lurjukseks sanotaan, :vedä miekkasi tiuskaisten." :Tähän hetkeen uuden tään soturin :povi tyynest' aaltosi vaan; :mut kuultua nyt sanat kenraalin :järähtääpi se pohjiltaan. :Ikinään ei riemua ollut hän :edes maistanut varkaisin; :jo lapsena kolkkoudess' elämän :oli jäätynyt kyynelkin. :Ens kertaa miehen nyt sydämeen :kevätaurinko pilkehtii, :sulaneista nyt lähteist' ehtimiseen :vedet uhkuen tulvehtii. :"Ja jos murheess', onnessa olla saan :mies joukossa sankarien, :sotahan olen valmis ja kuolemaan; :sois herra jo huomenna sen!" ==Veljekset== :Sua Wadenstjernan nimi kauhistaa? :Tarua julmaa tarkoitat, ma pelkään: :kuink' elon myrskyss' etsein valkamaa :käy veli, mutta veli karkoittaa :takaisin hänet tuiskuhun yön selkään. :Menepä Joutsijärven tienoillen, :taloa siellä ikäkoivut varjoo: :jos synkk' on yö tai päivä valoinen, :majahan käy vain, suojaa vieraallen :Juhana Wadenstjerna vanhus tarjoo. :Totisen uskon, suoran sydämen :hänessä huomaat ensi katsannolla, :ja hyv' on olla sun, niin rauhainen :kuin alla oman kotikatoksen :ja oman isän turvissa on olla. :Yht' älä nimeä sä lausu vaan, :se muistoist' ikipäiviks haihtukahan: :hän valmis kaikkea on kuulemaan, :mut Viaporia jos mainitaan, :on rauha poissa, myrsky valloillahan. :Mik' ennen lumos hänen sydäntään, :maa, kansa, kansan kunto, voima, väki, :mik' intoon nosti hänen henkenään, :tuon vuoren hautaan kaikki häpeään :ja pilkkaan, sortoon poljetuks hän näki. :Ja senvuoks vavahtaapi vanhus tää, :kun haudan nimenkin vain kuulla saapi; :ja hänen sydäntänsä kirveltää, :ja hänen hiuksiansa pöyristää, :jos Viaporista ken muistuttaapi. :Oli ilta myöhä, kolkko, talvinen. :Tää vanhus, jonka omantunnon rauhaa :ei syyt, ei pelko kalva, hiiloksen :edessä huolet' istuu, kuunnellen, :kuink' ikkunoita piesten tuisku pauhaa. :Hän istuu yksin. Hiljan heittänyt :hän turviin Jumalan on armahansa, :kun, herättäin hänt' unelmistaan, nyt :ov' aukenee, mies lumeen peittynyt :yöks anoo suojaa hänen majassansa. :hän katsoo katsomistaan. Kauhistain :sydäntä värisyttää hirmu jäinen. :Se vieraita ei ole, veli vain, :laps yksien se ompi vanhempain :tuo hänen majaans' yöksi pyrkiväinen. :Tää sama veli entisaikoihin, :viel' yhdessä kun kasvoivat he koissa, :veljeksist' oli hälle rakkahin, :nyt eloss' yksin tää, ja tämäkin :yhdeksäntoista vuotta ollut poissa. :Mut syytön muukalainenkaan ei jäis :niin oven suuhun, kuin tää vieras jääpi, :niin äänet' outokaan ei tervehtäis, :niin nöyräst' oottais, niin ei säikähtäis, :kuin veli veljeään nyt säikähtääpi. :Ei äänt', ei sanaa. hetket vuorottain :saa tulla, emnnä niin kuin kuolon mailla, :siks kunnes vieras etähältä vain :vihdoinkin veljellensä arastain :sylinsä avaa rukoilevan lailla. :Juhana kieltä tajus sydämen. :Se näyttää hetken liikuttavan mieltä, :vain hetken aikaa; kuluttua sen :tylynä kääntyy hän ja viitaten :avoimen sylin pois hän luotaan kieltää. :Hylätyn ääni vihdoin värähtää :kamalan kolkosti kuin huokaus maasta: :"Oi murra, veli rinnastasi jää, :äl' ylenkatso turvan etsijää :ja kuolemaan äl' onnetonta raasta." :"Oon syypää. Häväistystä kantaa saan :ma siitä päivin, jolloin heittäytyivät :veristymättä miehet Suomenmaan :ja, ennenkuin lens siihen kuulakaan, :komean Svean linnan pettäin myivät." :"Mut minäkö voin murtaa sulut lain, :anastaa ohjat kohtalon, ma heikko? :Minunko esiin nousta piti? Vain :sit' etten tehnyt, pidä vikanain, :mut vihall' älä mua sorra, veikko!" :Hän vaikenee, pää painuu rinnallen, :ja kuumaan kyynelvirtaan ääni raukee. :On lausunut hän kylläks veljelleen, :avoinna syli, astuu askeleen :odottain, että veljen syli aukee. :Mut kuohuin povi nousee Juhanan, :hänessä kiukku, tuska raivoaapi; :ja seinält' olan takaa vihdoinkin :hän tempaa viritetyn pistoolin :ja vastineeks sen veljeen ojentaapi. :Näin taru julma näist' on kulkenut :viel' ehkä kertomustain kolkompana, :jos sä, jok' olet tätä kuunnellut, :kovasti olet kovaa tuominnut, :niin lievikkeeksi kuule rauhan sana. :Kun toinen oli mennyt, kerrotaan, :silmänsä käsin peitti tyly veli :ja unetonna, valveill' istui vaan :ja illan itki, yönkin kokonaan :ja aamulla kuin laps viel' itkeskeli. ==Viapori== :Kun päivä oli päättynyt, :luon' iltavalkean :Stool-ukon kanssa istuin nyt :totuttuun tapahan. :Iloiltiin, pilaa laskettiin, :niin Viapori mainittiin. :Ma mainitsin sen nimen vaan, :mut ilo loppuikin: :"Oletko nähnyt milloinkaan :linnoitustä Ehrensvärdin, :Gibraltaria Pohjolan?" :Hän synkän alkoi kertoman: :"Se silmää ulapalle päin :graniittikatseillaan, :ja Kustaanmiekkaans' ylentäin :se uhkaa: tules vaan! :Ei lyömään laskeu miekka tää, :se surmaa, kun se välkähtää. :Äl' uhall' astu saaren luo, :kun maassa vaino käy, :kun merten kuningatar tuo :ei leppyiseltä näy: :tuhansin kanuunoita soi :ja surman tulta salamoi. :Pakohon Pohjan rajoillen :väkemme syöstihin, :mut vielä väikkyi toivo sen, :ja hehkui intokin. :Ei hätääkään, niin arvellaan, :kun meidän Viapor' on vaan. :Jokaisen silmä leimahtaa, :kun kuulee nimen tään, :ei silloin tuskaa, nurinaa, :ei kylmää, nälkääkään. :Taas Suomen karhu elämöi, :pudisti kämmentään ja löi. :Useinkin urhon harmajan :etäällä kodistaan :tuon nimen kuulin lausuvan, :yöt' hangell' istuissaan; :viluhun lämmintä se loi, :se kodin, kaikki hälle toi. :Mut etelästä kuiskaillen :nyt huhu luikertaa, :se aseitamme häväisten :maanpetost' ilmoittaa; :se kaikkialla herättää :vain ylenkatsett' ylpeää. :Iäti päivä muistetaan, :milloinka varmuuden :tuo huhu sai ja kertomaan :käv' äänell' ukkosen: :maan viime pylväs kukistui, :jo Viapori antautui. :Sen kuiluunsako nielaissut :on syvyys pohjaton? :Ukonko nuoli murskannut :sen vahvat muurit on? :Ken valleilta sen miehet vei? :Kysyttiin, vastausta ei. :Mut huokaus se puhkes nyt :sydämest' urhonkin, :ja silmä, harvoin vettynyt, :nyt valui kyynelin; :olihan kuollut synnyinmaa, :sen hautaa kyynel kostuttaa. :Voi miestä, joka juoksemaan :tuon saattoi kyynelen! :Hän kerran voitti kunnollaan :jaloimman sepppelen: :hän Ruotsinsalmen voittohon :johdatti Ruotsin laivaston. :Mut vaikk' ois miekoin maailman :hän loistoon nostanut :ja auringonkin kirkkahan :kiillollaan huikaissut, :niin häpeän hän kuitenkin :saa työstään haudall' Ehrnsvärdin. :Runoja, muinaisaikaakin :rakastat, nuori mies, :sen, minkä tässä kertoilin, :sa laulatkin kenties; :tuo silloin julki musta työ, :mut nimen peittäköhön yö. :Suvusta vait! Ei vierittää :rikosta sille saa; :ei muut, hän yksin häpeää :saa työstään kannattaa. :Ken kavaltanut maansa on, :on suvuton ja lapseton. :Kavala käsi, pantuna :tueksi Suomenmaan, :häväistys, kammo, kuolema, :kirous, patto vaan - :ne hänen nimens' olkohon :näin säästät korvaa kuulijan. :Kaikk' ota haudan synkeys :ja tuskat elämän, :tee niistä hälle nimitys: :surua vähemmän :se nimi tuopi kuitenkin :kuin Viaporin petturin." ==Maaherra== :Kasvaako maine tanterella vaan, :jot' uljaan urhon veri kostuttaa, :ja eikö aseetonkin toisinaan :voi miehuutt' osoittaa? :Syvällä Suomess' oli kätkynyt :mies, rauhan mies jo nuorest' iästään: :rauhassa vanhenneena hoiti nyt :maaherranlääniään. :Wibelius nimensä, - se korkean :ei suvun ollut, arvokas tok' on: :se hänen nimenään sai kunnian :ja nousi arvohon. :Kultaiset päivät vankan miehuuden :hän rauhan toimiss' oli viettänyt. :Nyt sota riehui maassa isien, :hän vanhus oli nyt. :Saaliina raastettuna ystävän :ja vihollisen kesken vuorottain :sai levon, rauhan antaa alttiiks hän :hyväksi voittajain. :Lakia suojella ja huojentaa :maan kuormaa pyhä tehtävänsä on, :siks ei hän päivin koskaan rauhaa saa, :siks yökin uneton. :Näin kerran yksin virkahuoneessaan :hän istui kera kahden sihteerin; :hän murtuneelta näyttää, vait on vaan :ja vaiti toisetkin. :Lepoa ois hän suonut, hetkeks vaan; :se liikaa on. Taas ovi avautuu, :ja, aseellinen joukko seurassaan, :soturi ilmaantuu. :Soturi tuo se ryssäin voimien :pääkenraal' on, ei mikään halvempi; :perälle astuu hän ja uhaten :tuiskaisee jyrkästi: :"Maaherra, taistelu on päättynyt, :tän maan jo meille asevoima soi; :kuin taistella sen miehet vielä nyt :riveissä Ruotsin voi?" :"Kas, tuoss' on kynä, tuohon istukaa :ja kirjoittakaa käsky ankarin; :se tavaran ja hengen pitää saa, :ken palaa kotihin; :mut hurjana ken vielä niskurois :herraansa, keisaria, vastahan, :sen suku armott' ajetahan pois :talostaan, maaltahan." :"Te ymmärrätte, kirjoittakaa niin." :Hän päätti, uhkan hymy huulillaan. :Wibelius katsoo tuomarpöytään, siin' :on laki Ruotsinmaan. :Kätensä lujaan laskee kannelle, :ja silmä, kirjaan luotu, välkähtää: :"Kenraali, niillä, joita uhkaatte, :on suoja vahva tää." :"Meill' aarre kallis, turva aseeton :se on, kuink' ikään onni vaihettuu; :sen valtiaanne vahvistanut on, :se häneen turvaantuu." :"Siin' ikivanhuudesta säädetään: :jos rikkoo ken, niin syy on hänen vaan; :ei vaimo vastuuss' ole miehestään, :ei miesi vaimostaan." :"jos rikosta on maataan puolustaa, :jot' ei voi kelpo sydän myönnyttää, :miest' aseellista silloin rangaiskaa, :laps, vaimo säästäkää!" :"Te voiton saitte. Teill' on valta nyt, :siis minun tehkää, miten miellyttää! :Mut laki, ennen mua syntynyt, :myös jälkeheni jää." :Näin lausui. Säikähtäen vavahtaa :nyt sydän nuorten miesten molempain; :mut kirkkaat silmäns' ukko kohottaa, :kenraaliin katsahtain. :Tuon kasvoist' uhka oli hävinnyt, :ja katsanto jo muuttui lempeäks; :hän lujast' ukon kättä puisti nyt :ja kumarsi ja läks. :Mut kädet ristissä kuin rukoillen :nyt vanhus vaipui tuomaristuimeen; :hän voittajana ylimaallisen :sai rauhan palkakseen. :Ja läsnä olleet todistivat niin - :he kertoivat sen usein innoissaan - :kirkastus ihmeellinen houmattiin :nyt hänen kasvoillaan. :Ett' oli valo taivaan-ihanin :siit' oli heillä yksi ajatus; :mutmistä kaunis hohde syntyisin, :siit' eri arvelus. :Sen toinen sanoi loisteeks auringon, :mi kirkkaan paistehensa heihin loi; :vaan toinen sanoi: "Sisäistä se on, :sen omatunto toi." ==Adlercreutz== :Ken joen rannall' on tuo miesi ylhäinen, :jok' yli vetten, maiden katsahtaapi? :Jo ryhti, huulten uhka, säihke silmien, :kädessä miehekkäässä miekka tulinen :urosta, sotilasta muistuttaapi. :Hän yksinään on, ilman seuraajaa, :mies nuori tullen mennen herrallensa :vain aika ajoin sanaa kuljettaa; :mut takan ja eessä kaksi armeijaa :veristä surmaa uhkaa toisillensa. :Hän tuosa näkee Siikajoen maiseman :niin kolkkona kuin ruumiin laudoillansa, :hän Suomen sodan muistaa vielä kolkomman, :häpeän, paon, hylyks jääneen kunnian :ja ryssäin pilkkanaurun takanansa. :Se syynä, miks niin synkkä otsa on, :miks varjo musta huolihunnun vetää :peitteeksi urhon jaloon muotohon; :hän näkee, kuinka Suomi, äiti turvaton, :nyt alttiiks jää, kun poikain miehuus pettää. :Ja hänen, tämän hävityksen näkijän, :ei tapa tehtävistään horjahdella. :Uskollisempaa miestä löytäisitköhän? :Hän vaarat koetti, soti, voitti, vertaan hän :jo nuorna valoi maineen tanterella. :Näät miehen, jot' ei riemut, murheen säät, :ei mielet suurimman, ei alhaisimman :voi murtaa, taivuttaa, sä hengen näät, :min lentohon vain nosti myrskyn tuulispäät; :näät Adlercreutzin, urhoist' urhoisimman. :Ja hänen, hänen käskystänsä jällehen :on alkava tuo ilve kurjamainen, :tuo kulku levoton, tuo retki tuskainen, :isänmaan, maineen, kaiken kadottaminen, :jot' itkemätt' on epätoivo vainen. :Hän, täyttäin mit' on toinen määrännyt, :taas pakoon käskee, säästää miesten verta, :jo taisteluun ne oli säädetyt, :mut taistella ei saa ne, niiden täytyy nyt :taas paeta kuin ennen joka kerta. :Hän näkee sotarinnan taajan, tasapään :taas pirstoiksi ja hajallensa menneen. :Hän tuntee joka ruodun rivin väessään, :sen toivot toivoi hän, sen liittyi elämään :ei yksin tänään, vaan jo kauan ennen. :Hän tietää, ettei mielin tyvenin :se häpäisevää askelt' astu tätä, :sen rintaa painaa murhe katkerin, :sydäntä kalvaa haava tuskastuttavin :tuimemmin tuonen miekan iskemätä. :Ja väki tuo! On uljuutta ja voimaa sen :hän entisaikaan saanut koetella, :hän muistaa, kuin se kanssa Kustaa kolmannen :tulehen riemull' astui, tiensä piirtäen :riveihin murtuneihin hurmehella. :Väkeä samaa nyt hän johdattaa, :polveltaan uutta, vanhaa mieleltänsä, :se mitä sois ja vois, hän arvajaa, :siis, kun se peräytyy, hän synkän näön saa, :ja otsa jalo painuu häpeissänsä. :Jo Döbeln lähtenyt on vihaa hehkuen, :jo marssiin Palmfelt joukkons' alkaa viedä, :jo vaipuu Gripenbergin miekka voittoinen. :On hetket kalliit. Sotalaumat ryssien :jään yli ryntää sulkemahan tietä. :Mut Adlercreutz viel' alallensa jää, :yks toimi häll' on valvottava vielä: :joella viel' yks joukko viivähtää, :ei liiku astelta, ei peräydy tää, :lippunsa luona vain se seisoo siellä. :Sen johtaja jo väsyi pakoon, häpeään, :kun vaihtoi sotatannert' yhtä päätä, :paluunsa päätti hän, nyt vaiti, mietteissään :hän joukkons' eessä seisoo, käydä ryntäämään :hän tahtoo, muuten siihen paikkaan jäädä. :Hän jähmettyiskö Pohjan hankihin? :Ei, sodan leikkiin kuolla paremp' oisi. :Kaarnaksi jäiskö meren hyrskyihin? :Ei, taistella kuin mies ja miesnä kuollakin :hän sois, ja joukkonsakin samaa soisi. :Väk' on se Hertzenin. Sen tuntee kenraali, :sit' ei hän tänne hukkaan henno jättää: :nuo miehet hänen kotiseutuns' synnytti, :hän kutsuu, käskee, rukoilee, - ne viipyvi, :kuin kuolemaa myös häntä pelkäämättä. :Mik' ihme! Eikö niskoittelu tää :sytytä vimmaa? Ei, vaan ihastusta! :Kas, silmä loistaa, otsa selkiää, :valloillaan tuli povess' on ja liekehtää, :ja kasvoiss' ilmestyy sen kajastusta. :Eik' aikaakaan, niin liekki jo on levinnyt :niin kauas leimahtain kuin silmä kantaa; :sanoja entää, uusia taas lähtee nyt, :takaisin kääntyy joukot, pois jo käsketyt, :ja Hertzenkin jo ryntää vasten rantaa. :Kaikk' esteet sortaa voittokulku tuo, :jo katkaistu on sotavoima suuri, :ja avuks Turun urhot rientää luo, :ja Gripenberg hän Hämeen poikiansa tuo :hurraten, rivit vankkana kuin muuri. :Kas noita! Essen uljas, miekka kourassaa, :ja Heideman ja Ramsay kilvoin koittaa. :Kas, kuin ne ryntää yli hurmeilevan maan! :Ja Lange, Kihlström, Bremer, Bröijer, Nordensvan :ja sadat muut, noill' eikö voimaa voittaa? :Jo vihdoin heltyy pakko toivoton, :vihdoinkin voiton seppel loistaa kerta: :häpeä pitkä oli, ponneton, :nyt päivä kunnian taas heille noussut on, :työ tehdään, joll' ei ikäkausiin vertaa. :Ja turhaan ponnistaen ryssät vastustaa, :ens kertaa ahdingossa näillä mailla. :rajevskin tulet ei voi enää kauhistaa, :pelätty, kuulu nimens' sammua nyt saa, :se tenhoaan ja voimaansa on vailla. :Mut vielä koetos. Laumat ryssien :ne pakenee, mut uudet sijaan saapi; :jo hiltyy vauhti Suomen urhojen; :mut kaukaa, hetki hetkelt' yhä paisuen, :nyt Porin uljas marssi raikahtaapi. :Avuksi Döbeln joutuu. Sanan saatuaan :hän väkimarssin tänne riensi kohta. :Tutulle nuotille jo, kuules, hurrataan. :Hän näkyy. - Adlercreutzpa innostuksissaan :nyt hänen kanssaan joukot tuleen johtaa. :Viel' leimuu sodan soihtu tuokion, :mut kohta sammuu se ja maahan kaatuu; :taas Siikajoen tanner meidän on, :taas kunniamme verin pesty, tahraton, :ja ensimmäinen, suuri voitto saatu. :Hän, joka jäiselläkin hangell' astuen :rakasti maataan miellä palavalla, :jok' iloin sille verens' antoi lämpöisen :ja, kaikkein horjuessa, Suomen mainehen :pelasti vielä voimall' urhoisalla, :hän lepää. Rauhaan pääsi sankari, :maa Svean hänet kätki turvahansa; :jalosti sielläkin hän taisteli, :ja tuskinpa se päivä koskaan koittavi, :kun hänt' ei muista Svean jalo kansa. :Mut sankarmaassa vaikka unhotuksiin jäis :tää muisto suurempien muistoin kautta, :nimensä jos ei sydänt' enää sytyttäis :ja kuluneine kirjaimineen hyljättäis :tuon uskollisen suomalaisen hauta, :ei miehen maine kuolis kuitenkaan, :ei, henki rientäis ylpeällä miellä :laineiden poikki syliin synnyinmaan; :tääll' ei hän unhotukseen joudu milloinkaan, :tääll' elää hän, vaikk' onkin hauta siellä. [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Paavo Cajander]] [[Luokka:Runoteokset]] [[sv:Fänrik Ståls sägner]] 160 718 2006-06-19T13:51:44Z Nysalor 5 [[Luokka:Asiatekstit]] * [[Eräs taikatutkinto Isonvihan ajoilta]] * [[Kommunistisen puolueen manifesti suomeksi]] * [[Maaorjuuden lakkauttaminen Venäjällä]] * [[Pietari Hannikainen]]: ''[[Kaunis-kirjallisuuden tilaisuus Suomessa]]'' * [[Ruokaruotsi]] * [[Savon savupirteistä]] [[Luokka:Asiatekstit]] 161 328 2006-04-21T11:15:18Z 213.204.183.82 Tämä sivu sisältää luettelon historiallisesti tärkeistä Wikiaineistossa julkaistuista teksteistä. ---- '''Suomen''' * [[Itsenäisyysjulistus]] * [[Itsenäisyyden tunnustaminen]] * [[Tarton rauhansopimus]] * [[Sopimus liittymisestä Kansainliittoon]] * [[Hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton kanssa]] * [[Hyökkäämättömyyssopimuksen jatkosopimus]] * [[Moskovan rauhansopimus]] * [[Pariisin rauhansopimus]] * [[YYA-sopimus]] * [[Liittyminen YK:hon]] * ns. [[naapuruussopimus]] Venäjän kanssa * [[Liittyminen EU:hun]] * [[Terijoen hallituksen julistus]] * [[Neuvostoliiton päätös Suomen tunnustamisesta 1917]] '''Suomen autonomian aika:''' * [[Julistus Suomen yhdistämisestä Venäjään]] - 28. maaliskuuta 1808 ja 17. kesäkuuta 1808 * [[Julistus Suomen sotaväen säilymisestä ennallaan]] - 31. maaliskuuta 1808 * [[Julistus toimista Suomen hyväksi]] - 20. huhtikuuta 1908 * [[Julistus asukkaiden aseiden pois keräämisestä]] - 28. toukokuuta 1808 * [[Julistus Venäjän rahan käyttöönottamisesta Suomessa]] - 22. elokuuta 1808 * [[Julistus Suomen entisen uskonnon ja perustuslakien vahvistamisesta]] - 4. huhtikuuta 1809 * [[Suomen rahayksiköksi markka]] - 4. huhtikuuta 1860 * [[Valtiopäiväjärjestys Suomen Suuriruhtinanmaalle]] - 15. huhtikuuta 1869 '''Muita:''' * [[Molotov-Ribbentrop -sopimus]] * [[Molotov-Ribbentrop -sopimuksen salainen lisäpöytäkirja]] * [[Neuvostoliiton erottaminen Kansainliitosta]] * [[Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus]] * [[Luettelo Stalinin vainoissa kuolleista lempaalalaisista]] * [[Tsheljabinskin keskitysleirillä menehtyneitä]] 162 716 2006-06-19T13:50:44Z Nysalor 5 [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] * [[K. A. Tavaststjerna]]: ''[[Nixe]]'' * [[Kasimir Leino]]: ''[[Prosper Mérimée]]'' (lyhyt elämäkerta) [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] 163 333 2006-05-12T15:06:29Z Mzlla 6 [[Kansainvälinen]]<br/> ==== Suomen kansallisuuteen liittyviä lauluja ==== [[Finlandia]]<br/> [[Lippulaulu]]<br/> [[Maamme|Maamme-laulu]] - Suomen kansallislaulu<br/> [[Suomen laulu]]<br/> 164 2449 2006-07-03T02:12:53Z 190.48.100.29 /* Tekijänoikeus */ + [es:], [he], [ja], [zh] Tämä sivu pitäisi kääntää, mutta siinä on Wikiaineiston idea tiivistettynä. Tämä sivu yrittää määritellä mitä Wikiaineisto on ja mitä se ei ole, sekä erottaa sen muista Wikimedia-projekteista. Kutakin tämän sivun lausumaa seuraa '''lyhyt''' selitys. Yksityiskohtia koskevat väittelyt ja keskustelut tulee käydä foorumisivulla. This page attempts to define what Wikisource is, and what it is not. It also tries to distinguish it from some of the other projects in the Wikimedia family. Each statement on this page may be followed with a '''brief''' explanation. Detailed discussion or debate should happen on the talk page. == Mitä voi julkaista? == Wikiaineistossa voidaan julkaista mm. # kenen tahansa kirjoittajan alkuperäisiä, aiemmin julkaistuja tekstejä. # historiallisia tai kansallisia dokumenttejä, jotka ovat kansainvälisesti kiinnostavia. # käännöksiä alkuperäisdokumenteista. # matemaattisten tulosten ja kaavojen taulukoita. # tilastoja esimerkiksi vaalituloksista. # Wikiaineiston tekstien kirjoittajien kirjallisuusluetteloja. # avoimen lähdekoodin ohjelmakoodia. == Mitä ei tule julkaista? == Wikiaineistossa ei tule julkaista # tekijänoikeuslakeja loukkaavaa materiaalia. # Wikipediaan osallistuneiden henkilöiden julkaisemattomia tekstejä. == Wikiaineisto vai [[b:|Wikikirjasto]]? == Ero Wikiaineiston ja Wikikirjaston välillä on selvä. * Wikiaineisto painottuu jo julkaistuun materiaaliin, kun taas * Wikikirjasto koostuu Wikipedien itsensä kirjoittamista kirjoista, joita voidaan käyttää oppikirjoina. == Wikiaineisto vai [[w:Etusivu|Wikipedia]]? == == Käännökset tai kielet == Wikiaineisto on monikielinen projekti, mikä tarkoittaa että artikkelit voidaan kirjoittaa millä kielellä hyvänsä. Siksi on haasteellista linkittää ja luokitella aineistoa niin, että se on kaikkien saatavissa. Tekstiluetteloissa tulisi alkuperäiskielen olla etuasemassa. Sekä aiemmin julkaistuja että uusia käännöksiä voi lisätä Wikiaineistoon – on kuitenkin muistettava, että kaikki julkaistu aineisto on tekijänoikeuslain alainen. Vaikka kirjoittajan kuolemasta olisi 2000 vuotta, käännös ei usein ole niin vanha. == Neutraali näkökulma == '''Neutraali näkökulma''' on kaikkien Wikimedia-projektien tärkein sääntö. Alkuperäistekstien itsensä ei tarvitse edustaa sitä – näkökulmamme on neutraali, kunhan vain julkistamme alkuperäistekstejä oikein. Tiettyjen alkuperäistekstien kohtien korostaminen tai joidenkin jättäminen pois voidaan kuitenkin tulkita tarkoitushakuisena näkökulmana. Esittelytekstit ja muu selittävä aineisto tulee aina kirjoittaa neutraali näkökulma ohjenuorana. == Tekijänoikeus == ''Tekijänoikeuksia käsitellään tarkemmin englanninkielisellä sivulla [[Wikisource:Copyright]]. Mahdolliset tekijänoikeusrikkomukset voi listata sivulle [[Wikisource:Possible copyright violations]].'' Tekijänoikeuslait koskevat Wikiaineistoa yhtä paljon kuin muitakin Wikimedia-projekteja, joten seuraavat asiat on syytä pitää mielessä. # Koska Wikimedia-tietokannat sijaitsevat Amerikan Yhdysvalloissa, on Yhdysvaltain tekijänoikeuslailla ''prima facie''-takautumisoikeus päätettäessä mikä aineisto on Wikiaineistossa laillisesti ja mikä ei. # Wikiaineistossa julkaistavan teoksen tulee olla vapaa tekijänoikeuksista tai julkaisemiseen tulee olla tekijänoikeuden omistajan lupa. # Fair use will '''not''' apply to most Wikisource material. Fair use depends on using no more of a text than is required for the purpose; our efforts to include whole texts is what makes it less likely to apply here. # The first rule of thumb in U. S. copyright law is that if it was published in 1922 or earlier it is in the public domain, and if it was published in 1923 or later it is not. There are very few rare and disputed exceptions to the former, but there are many exceptions to the latter. #If your position is that you are allowed to upload something because of an exception, it is your responsibility to state what that exception is. #The United States is not obliged to extend copyright beyond what it would be in the author's own country, and virtually all countries have copyrights that last for the author's life plus some number of years. This is usually fifty (50) years, but the European Union's seventy (70) years is a notable exception. #Works published in the United States before 1964 may have come into the public domain if the copyright was not renewed. #Works published in the United States before 1989 may never have been under copyright if they lacked a proper copyright notice. #Never-published private papers may be in the public domain if the author has been dead for more than seventy years. #There is an exception to the Sonny Bono Copyright Extension Act for libraries and archives to publish on line for works that are not subject to commercial exploitation, and cannot be found at a reasonable price. This currently affects some works published between 1923 and 1928. #Translations are derivative works, and need separate determination in addition to the original work. [[Luokka:Wikiaineisto]] [[en:Wikisource:What is Wikisource?]] [[sv:Wikisource:Vad Wikisource är]] [[es:Wikisource:¿Qué es Wikisource?]] [[he:Project:מהו ויקיטקסט?]] [[ja:Wikisource:ウィキソースとは何か]] [[zh:Wikisource:什么是维基文库]] 165 349 2005-08-11T11:43:52Z 128.214.198.80 * [[Rakentamisen historia]] * [[Tekniikan historia]] * [[Helsingin papiston matrikkeli 1885]] 166 717 2006-06-19T13:51:21Z Nysalor 5 [[Luokka:Runous]] * [[Anakreon]] ** [[Laulu Neitosille Anakreonilta]] ** [[Tettinks]] * [[Isa Asp]] ** [[Aallon kehtolaulu]] ** [[Ken on Amor?]] * [[Johann Wolfgang von Goethe]] ** [[Mignon]] * [[Heinrich Heine]] (1797–1856) ** [[Lorelei]] * [[Erik Alexander Ingman]] (1810–1858) ([[fi:Erik Alexander Ingman|tietoa kirjalijasta]]) ** [[Elias ja Anna]] ** [[Ojan Paavo]] * [[Valter Juva]] (1865–1922) ** [[Jo Karjalan kunnailla lehtii puu]] * [[Kalevala]] (vuoden 1849 laitos) * [[Aleksis Kivi]] (1834–1872) ([[fi:Aleksis Kivi|tietoa kirjailijasta)]] ** [[Mansikoita ja mustikoita]] ** [[Runot Kirjallisessa Kuukauslehdessä]] ** [[Kanervala]] ** [[Jälkeenjääneet runot]] * [[Kasimir Leino]] * [[Edgar Allan Poe]] (1809–1849) ([[fi:Edgar Allan Poe|tietoa kirjalijasta]]) ** [[Korppi]] * [[Johan Ludvig Runeberg]] (1804–1877) ([[fi:Johan Ludvig Runeberg|tietoa kirjailijasta]]) ** [[Ainoa hetki]] ** [[Saarijärven Paavo]] ** [[Sotilaspoika]] ** [[Viapori]] ** [[Vänrikki Stoolin tarinat]] * [[Viktor Rydberg]] ** [[Tonttu]] * [[Juhani Siljo: Runoja]] [[Luokka:Runous]] 167 715 2006-06-19T13:50:20Z Nysalor 5 [[Luokka:Viiteaineisto]] [[Hautaustapoja käsittelevää kirjallisuutta]] [[Luokka:Viiteaineisto]] 168 375 2005-08-23T19:33:42Z ThomasV Reverted edit of 81.197.61.62, changed back to last version by 193.167.41.1 === Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen teksti === ''KONGRESSISSA, heinäkuun neljäntenä 1776.'' Amerikan kolmentoista yhdistetyn Osavaltion yksimielinen Julistus, Kun inhimillisten tapahtumien Edetessä tulee yhdelle kansakunnalle tarpeelliseksi purkaa ne poliittiset siteet jotka ovat yhdistäneet heidät toiseen kansakuntaan, ja omaksua maailman valtojen joukossa se erillinen ja tasa-arvoinen asema jonka Luonnonlait ja Luonnon Jumala heille ovat suoneet, tapojen mukainen kunnioitus ihmiskunnan mielipiteitä kohtaan vaatii, että heidän tulee julistaa ne syyt, jotka pakottavat heidät eroon. Meille nämä totuudet ovat itsestään selviä: että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että heidän Luojansa on heille antanut tiettyjä rikkomattomia Oikeuksia, että näihin oikeuksiin kuuluvat Elämä, Vapaus ja Onnellisuuden etsintä (Life, Liberty and the pursuit of Happiness). -- Että näiden oikeuksien turvaamiseksi Ihmiset perustavat Hallituksia, jotka saavat oikeutensa hallittujen myönnytyksellä, -- Että kun mikä tahansa hallituksen muoto tulee rikkomaan näitä päämääriä, on Kansan Oikeus muuttaa sitä tai hajoittaa se, ja perustaa uusi Hallitus, joka laskee perustansa niille periaatteille ja järjestää valtansa siihen muotoon, joka kansalle vaikuttaa todennäköisimmältä aikaansaamaan heidän Turvansa ja Onnensa. Varovaisuus sanelee, ettei Hallituksia, jotka ovat toimineet pitkän aikaa, muutettaisi kevein ja ohimenevin syin; ja kokemus onkin osoittanut, että Ihmiskunta kärsii, jos kärsimys on kestettävissä, mieluummin kuin oikaisee vääryyden purkamalla muodot, joihin he ovat tottuneet. Mutta kun pitkä sarja vääryyksiä ja sortotoimia, joiden kohteena on väistämättä sama Päämäärä osoittaa, että suunnitteilla on alistaa heidät täydellisen Despotismin alle, on heidän oikeutensa ja heidän velvollisuutensa kaataa sellainen Hallitus, ja asettaa uudet Vartijat heidän tulevaa turvallisuuttaan vartioimaan. -- Sellainen on ollut näiden Siirtomaiden kärsivällinen asema; ja sellainen on nyt pakko, joka määrää heidät muuttamaan entisiä Hallitusjärjestelmiään. Nykyisen Ison-Britannian Kuninkaan historia on toistuvien loukkausten ja sortotoimien historiaa, toimien joiden suoranainen tarkoitus on perustaa täydellinen Tyrannia näiden Osavaltojen ylle. Tämän todistamiseksi tulkoot Tosiasiat tiedetyiksi rehellisen maailman edessä. ::Hän on kieltäytynyt antamasta Hyväksyntäänsä Laeille, jotka ovat olleet mitä terveimpiä ja tarpeellisia julkisen hyvän toteutumiseksi. ::Hän on kieltänyt Kuvernöörejään hyväksymästä Lakeja joiden tärkeys on ollut välitön ja pakottava, jollei näitä lakeja ole jätetty odottamaan kunnes hänen Hyväksyntänsä on saatu; ja kun ne on jätetty odottamaan, hän on jättänyt ne täysin huomiotta. ::Hän on kieltäytynyt hyväksymästä toisia Lakeja suurten ihmismäärien asuttamiseksi, paitsi jos nämä ihmiset luopuvat Edustuksestaan Lainsäädännössä, joka on heille mittaamattoman tärkeä oikeus ja pelottaa ainoastaan Tyranneja. ::Hän on kutsunut koolle lainsäädäntöelimiä paikoissa, jotka ovat epätavallisia, epämukavia ja kaukana niiden elinten julkisen Kirjanpidon paikasta, minkä ainoana syynä on ollut väsyttää lainsäätäjät myöntymään hänen tahtoonsa. ::Hän on hajoittanut Eduskuntia useita kertoja siitä syystä, että ne ovat miehisellä jämäkkyydellä vastustaneet hänen hyökkäyksiään kansan oikeuksia vastaan. ::Hän on pitkään kieltäytynyt antamasta valita uusia Eduskuntia niiden hajoittamisen jälkeen; jonka vuoksi Lainsäädäntövallat, joita ei voi Tuhota, ovat palanneet Kansan käsiin niiden toimitusta varten; minä aikana Valtio on jäänyt alttiiksi kaikille ulkopuolisen hyökkäyksen vaaroille ja sisäisille ristiriidoille. ::Hän on yrittänyt estää näiden Osavaltioiden asuttamista; tätä tarkoitusta varten hän on estänyt säätämästä lakeja Kansalaisuuden antamisesta Ulkomaalaisille, kieltäytynyt hyväksymästä toisia Lakeja heidän maahanmuuttonsa rohkaisemiseksi, ja nostanut uusien Maiden Hankintaehtoja. ::Hän on estänyt Oikeuden Toteutumista kieltätymällä Hyväksymästä Tuomiovaltaa koskevia Lakeja. ::Hän on tehnyt Tuomareista riippuvaisia yksin hänen Tahdostaan koskien heidän toimikautensa pituutta sekä heidän palkkansa määrää ja maksua. ::Hän on perustanut joukon Uusia Virkoja, ja lähettänyt tänne parvittain Virkamiehiä ahdistelemaan kansaamme ja kalvamaan heidän tahtoaan (substance). ::Hän on ylläpitänyt rauhan aikana keskuudessamme valmiudessa olevia Armeijoita ilman lainsäädäntöelimiemme Myöntymystä. ::Hän on säätänyt Sotilasvallan itsenäiseksi Siviilivallasta ja sen yläpuolelle. ::Hän on toiminut yhteistyössä toisten kanssa alistaakseen meidät sellaisen vallan alaisiksi, joka on vieras perustuksillemme ja jota lakimme eivät tunnusta; antanut Hyväksyntänsä niiden teeskennellyille Lainsäädäntötoimille: ::Suurten asejoukkojen asuttamiselle keskuuteemme: ::Niiden asejoukkojen suojaamiselle teko-oikeudenkäynnein rangaistuksilta, jotka niille kuuluisivat Murhista joita ne kohdistavat näiden Osavaltioiden asukkaisiin: ::Kaikkiin maailmanosiin kohdistuvan kaupankäyntimme estämiselle: ::Verolakien säätämiselle ilman meidän Hyväksyyntäämme: ::Lautakunta-oikeudenkäynnin (Trial by Jury) etujen riistämiselle meiltä useissa tapauksissa: ::Meidän viemisellemme oikeudenkäyntiin Merten tuolle puolen teeskenneltyjen rikosten vuoksi: ::Vapaan Englantilaisten Lakien Järjestelmän purkamiselle naapuriprovinssissa, Mielivaltaisen hallituksen perustamiselle sinne, ja sen Rajojen laajentamiselle niin, että siitä muodostuu samalla esimerkki ja toimiva instrumentti saman täydellisen vallan langettamiseen näihin Siirtomaihin: ::Kauppaoikeuksiemme viemiselle, meidän arvokkaimpien Lakiemme purkamiselle, ja Hallitusmuotojemme perustavanlaatuisille muutoksille: ::Meidän omien Lainsäädäntöelintemme poistamiselle toiminnasta, ja sen julistamiselle, että on heidän oikeutensa säätää meidän lakimme aina ja kaikissa tapauksissa. ::Hän on luopunut Hallinnosta täällä, julistamalla ettemme ole hänen Suojeluksessaan ja sotimalla meitä vastaan. ::Hän on ryöstänyt meriämme, tuhonnut Rannikkojamme, polttanut kaupunkejamme ja tuhonnut kansalaistemme elämiä. ::Hän liikuttaa tällä hetkellä suuria ulkomaisten Palkkasoturien armeijoita kuoleman, autioittamisen ja tyrannian töiden viimeistelemiseksi, jotka on jo aloitettu sellaisten petturuuden ja Julmuuden olosuhteiden vallitessa, joiden kaltaisia on tuskin nähty mitä barbaarisimpina aikoina, ja jotka ovat sivistyneen valtion Päämiehen arvolle mitä sopimattomimpia. ::Hän on pakottanut Kansalaisiamme, jotka on vangittu Merillä, kantamaan Aseita omaa Maataan vastaan, teloittamaan ystäviään ja Veljiään, tai menehtymään oman Kätensä kautta. ::Hän on kiihottanut kapinoita meitä vastaan tässä maassa, ja yrittänyt saada rajojemme asukkaat hyökkäämään kimppuumme, ne armottomat Intiaanivillit, joiden sotalain tunnetaan olevan kaikkien ikäryhmien, sukupuolten ja ihmismuotojen erottelematon tuhoaminen. Näiden Sortotoimien kaikissa vaiheissa olemme Pyytäneet Korvausta mitä nöyrimmin sanoin: toistuviin Pyyntöihimme on vastattu ainoastaan toistuvin loukkauksin. Prinssi, jonka luonnetta merkitsevät näin kaikki ne teot jotka määrittävät Tyrannin, ei ole sopiva hallitsija vapaalle kansalle. Me emme myöskään ole jättäneet Brittiläisveljiämme huomiotta. Olemme varoittaneet heitä kerta toisensa jälkeen heidän lainsäädäntövaltansa yrityksistä käyttää perusteetonta tuomiovaltaa meidän ylitsemme. Olemme muistuttaneet heitä meidän muuttomme ja tähän maahan asettumisemme olosuhteista. Olemme vedonneet heidän synnynnäiseen oikeudentajuunsa ja jalouteensa, ja olemme pyytäneet heitä meidän yhteisten sukujuurtemme vuoksi kieltämään nämä sortotoimet, jotka väistämättä katkaisevat yhteytemme ja kirjeenvaihtomme. Myös he ovat olleet kuuroja oikeuden ja veriveljeyden äänelle. Meidän täytyy siis myöntyä siihen välttämättömyyteen, joka katkaisee yhteytemme, ja pitää heitä, niinkuin muutakin ihmiskuntaa, Vihollisina Sodassa, ja Rauhassa Ystävinä. Ja niin Me, Amerikan Yhdistyneiden Osavaltojen Edustajat, Yleisessä Kongressissa, Kokoontuneina, maailman Ylimpään Tuomariin vedoten aikomustemme oikeutuksen vuoksi, näiden Siirtomaiden hyvien Ihmisten Nimessä ja heidän Valtansa kautta mitä hartaimmin julistamme, Että nämä Yhdistyneet Siirtomaat ovat, ja että on niiden Oikeus olla, Vapaita ja Itsenäisiä Osavaltioita; että ne on Vapautettu kaikesta Uskollisuudesta Britannian Kruunua kohtaan, ja että kaikki poliittiset yhteydet niiden ja Ison Britannian valtion välillä on, ja pitäisi olla, täysin purettu; ja että Vapaina ja Itsenäisinä Osavaltioina, niillä on täysi Valta julistaa Sota, sopia Rauha, muodostaa Liittoja, käydä Kauppaa, sekä tehdä kaikkea muutakin mitä Itsenäisten Valtioiden on oikeus tehdä. Ja tämän Julistuksen tukemiseksi, Jumalalliseen Sallimukseen väkevästi luottaen, vannomme toistemme haltuun Elämämme, Omaisuutemme ja pyhän Kunniamme. * [[United States Declaration of Independence]] 169 379 2006-05-08T14:49:47Z 153.1.17.101 [[Category:Suomi]] __NOTOC__ Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Suomen Tasavallan Presidentti ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö, pyrkien jatkuvasti kehittämään ystävällisiä suhteita Suomen ja SNTL:n välillä, vakuuttuneina siitä, että hyvien naapuruussuhteiden ja yhteistoiminnan lujittaminen Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä on molempien maiden elinehtojen mukaista, ottaen huomioon Suomen pyrkimyksen pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella, sekä ilmaisten järkkymättömän pyrkimyksensä yhteistoimintaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi Yhdistyneet Kansakunnat -järjestön päämäärien ja periaatteiden mukaisesti, ovat tässä tarkoituksessa päättäneet tehdä tämän sopimuksen ja määränneet valtuutetuikseen: Suomen Tasavallan Presidentti: Suomen Tasavallan Pääministerin Mauno Pekkalan; Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö: SNT-Liiton Ministerineuvoston Puheenjohtajan sijaisen ja Ulkoasiainministerin Vjatsheslav Mihailovitsh Molotovin, jotka, vaihdettuaan oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasta: ==1. artikla== Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa. Yllämainituissa tapauksissa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään. ==2. artikla== Korkeat Sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1 artiklassa tarkoitetun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu. ==3. artikla== Korkeat Sopimuspuolet vakuuttavat tarkoituksenaan olevan mitä vilpittömimmin osallistua kaikkiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen sopusoinnussa Yhdistyneet Kansakunnat -järjestön päämäärien ja periaatteiden kanssa. ==4. artikla== Korkeat Sopimuspuolet vahvistavat Pariisissa 10 päivänä helmikuuta 1947 allekirjoitetun rauhansopimuksen 3 artiklaan sisältyvän sitoumuksen olla tekemättä mitään liittoja ja osallistumatta liittymiin, jotka ovat suunnatut toista Korkeata Sopimuspuolta vastaan. ==5. artikla== Korkeat Sopimuspuolet vakuuttavat päättäneensä toimia yhteistyön ja ystävyyden hengessä Suomen ja Neuvostoliiton taloudellisten ja kulttuurisuhteiden jatkuvaksi kehittämiseksi ja lujittamiseksi. ==6. artikla== Korkeat Sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan suvereenisuuden ja riippumattomuuden molemminpuolisen kunnioittamisen ja toisen valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteita. ==7. artikla== Tämän sopimuksen toteuttaminen tapahtuu Yhdistyneet Kansakunnat -järjestön periaatteiden mukaisesti. ==8. artikla== Tämä sopimus on ratifioitava ja pysyy voimassa kymmenen vuotta sen voimaantulopäivästä lukien. Sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjan vaihtamisesta, mikä tapahtuu Helsingissä mahdollisimman pian. Ellei kumpikaan Korkea Sopimuspuoli ole sanonut sopimusta irti vuotta ennen mainitun kymmenvuotiskauden päättymistä, se pysyy voimassa viisivuotiskausittain, kunnes jompikumpi Korkea Sopimuspuoli tekee vuotta ennen kulumassa olevan viisivuotiskauden loppua kirjallisen ilmoituksen aikomuksestaan lopettaa sen voimassaolo. Tämän vakuudeksi valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään. Tehtiin Moskovan kaupungissa 6 päivänä huhtikuuta 1948 kahtena suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena, ja molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset. SUOMEN TASAVALLAN PRESIDENTIN VALTUUTTAMANA Mauno Pekkala SNTL:n KORKEIMMAN NEUVOSTON PUHEMIEHISTÖN VALTUUTTAMANA V. Molotov [[Category:Suomi]] 170 587 2006-06-13T14:38:47Z Nysalor 5 Luokat, wikityksiä ja kielilinkki alkuperäinen sanoitus ruotsiksi<br/> sanoittaja [[Johan Ludvig Runeberg]]: [[:sv:Vårt land]]<br/> säveltäjä [[Fredrik Pacius]] === Maamme === kääntänyt suomeksi [[Paavo Cajander]]<br/> ''Suomen kansallislauluna laulettaessa lauletaan 1. ja 11. säkeistö niin, että säkeet 3-6 toistetaan'' '''1.''' :Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, :soi, sana kultainen! :Ei laaksoa, ei kukkulaa, :ei vettä rantaa rakkaampaa, :kuin kotimaa tää pohjoinen, :maa kallis isien! '''2.''' :On maamme köyhä, siksi jää, :jos kultaa kaivannet :Sen vieras kyllä hylkäjää, :mut meille kallein maa on tää, :sen salot, saaret, manteret, :ne meist on kultaiset. '''3.''' :Ovatpa meille rakkahat :koskemme kuohuineen, :ikuisten honkain huminat, :täht'yömme, kesät kirkkahat, :kaikk'kuvineen ja lauluineen :mi painui sydämeen. '''4.''' :Täss auroin, miekoin, miettehin :isämme sotivat, :kun päivä piili pilvihin :tai loisti onnen paistehin, :täss Suomen kansan vaikeimmat :he vaivat kokivat. '''5.''' :Tään kansan taistelut ken voi :ne kertoella, ken? :Kun sota laaksoissamme soi, :ja halla näläntuskan toi, :ken mittasi sen hurmehen :ja kärsimykset sen? '''6.''' :Täss on sen veri virrannut :hyväksi meidänkin, :täss iloaan on nauttinut :ja murheitansa huokaillut :se kansa, jolle muinaisin :kuormamme pantihin. '''7.''' :Tääll' olo meill on verraton :ja kaikki suotuisaa, :vaikk onni mikä tulkohon, :maa isänmaa se meillä on. :Mi maailmass on armaampaa :ja mikä kalliimpaa? '''8.''' :Ja tässä, täss' on tämä maa, :sen näkee silmämme. :me kättä voimme ojentaa :ja vettä rantaa osoittaa :ja sanoa: kas tuoss' on se, :maa armas isäimme. '''9.''' :Jos loistoon meitä saatettais :vaikk' kultapilvihin, :mis itkien ei huoattais, :vaan tärkein riemun sielu sais, :ois tähän köyhäänkotihin :halumme kuitenkin. '''10.''' :Totuuden, runon kotimaa :maa tuhatjärvinen :miss' elämämme suojan saa, :sa muistojen, sa toivon maa, :ain ollos, onnes tyytyen, :vapaa ja iloinen. '''11.''' :Sun kukoistukses kuorestaan :kerrankin puhkeaa, :viel lempemme saa nousemaan :sun toivos, riemus loistossaan, :ja kerran, laulus synnyinmaa :korkeemman kaiun saa. [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Paavo Cajander]] [[Luokka:Runot]] [[sv:Vårt land]] 171 383 2006-06-10T08:57:00Z Mzlla 6 lisätty "Lakitekstejä" Tämä osio on tarkoitettu säädöksille. Säädöksiä ovat lait, asetukset, valtioneuvoston tai ministeriön päätökset tai kunnalliset järjestyssäännöt. Myös eu:n voimassa oleva lainsäädäntö, kuten esimerkiksi neuvoston antamat direktiivit tai komission antamat asetukset ovat säädöksiä. Suomen säädöskokoelmassa julkaistaan keskeisimmät suomalaiset säädökset. Vuoteen 1897 sen nimi oli Suomen suuriruhtinaanmaan asetuskokous ja vuoteen 1980 Suomen asetuskokoelma. Suomen säädöskokoelmassa julkaistuun säädökseen voi viitata kahdella tavalla: joko ilmoittamalla säädöskokoelman numeron / antamisvuoden tai säädöksen antamispäivän / säädöskokoelman numeron. Esimerkiksi perustuslakiin viitataan joko Suomen perustuslaki 731/1999 tai Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. * [[Automobiililiikenteen järjestyssäännöt]] * [[Hallikauppa]] * [[Hautaus]] * [[Helsingin pitäjä]] * [[Helsingin raitioliikenne]] ** [[Helsinki-Kulosaari raitiotie]] * [[Helsingin rajat]] ** [[Helsingin rajat, valiokunnan mietintö]] ** [[Helsingin rajat, saaret]] ** [[Helsingin rajat, saaret osa kaksi]] * [[Helsingin satamaradan kääntösiltojen järjestyssääntö]] * [[Huopalahden nimismiehenpiiri]] * [[Iisalmi]] * [[Ilmailu Suomessa]] * [[Ikaalisten kauppala]] * [[Jalkapuu]] * [[Jätehuolto]] * [[Kansainvälinen automobiililiikennettä koskeva sopimuskirja]] * [[Kaulahihnojen kulutusaika]] * [[Kioskikauppa]] * [[Koulukuri]] * [[Lahti]] * [[Mittaus ja mittayksiköt]] * [[Nurmes]] * [[Palkkasoutajain taksa ja järjestyssäännöt]] * [[Pyöräilyssä noudatettavia ohjeita]] * [[Rensselien ja korppupussien malli]] * [[Salon kauppala]] * [[Senaatin nimeksi valtioneuvosto]] * [[Suomenlinna]] * [[Torpparilaki]] 172 384 2006-06-10T09:10:02Z Mzlla 6 käännetty Tiedoston osoite 175 387 2006-06-10T09:12:38Z Mzlla 6 malline luotu - käyttö: {{wikipedia2|artikkelin nimi}} <div class="noprint" style="clear: right; border: solid #aaa 1px; margin: 0 0 1em 1em; font-size: 90%; background: #f9f9f9; width: 250px; padding: 4px; spacing: 0px; text-align: left; float: right;"> <div style="float: left;">[[Kuva:Wikipedia.png|50px|none|Wikipedia]]</div> <div style="margin-left: 60px;">[[w:|Wikipedia]]ssa on artikkeli aiheesta: <div style="margin-left: 10px;">'''''[[w:{{{1}}}|{{{1}}}]]'''''</div> </div> </div> 176 388 2006-06-10T09:14:06Z Mzlla 6 malline luotu - käyttö: {{wikipedia}} <div class="noprint" style="clear: right; border: solid #aaa 1px; margin: 0 0 1em 1em; font-size: 90%; background: #f9f9f9; width: 250px; padding: 4px; spacing: 0px; text-align: left; float: right;"> <div style="float: left;">[[Kuva:Wikipedia.png|50px|none|Wikipedia]]</div> <div style="margin-left: 60px;">[[w:|Wikipedia]]ssa on artikkeli aiheesta: <div style="margin-left: 10px;">'''''[[w:{{PAGENAME}}|{{PAGENAME}}]]'''''</div> </div> </div> 177 790 2006-06-21T05:50:19Z Alfred Dengan 7 l Aineistoa, joka liittyy [[w:Suomi|Suomeen]] ja [[w:suomalaiset|suomalaisiin]]. [[Luokka:Wikiaineisto]] 178 395 2006-06-10T09:17:53Z Alfred Dengan 7 Sivuja, jotka on merkitty roskaksi. ([[Malline:Roskaa]]) 179 410 2006-06-10T11:32:01Z Mzlla 6 artikkeli -> sivu; Wikiaineistoon sopii tuo sivu-sana paremmin <div name="Roskaa" class="boilerplate metadata" id="attention" style="background-color: #fee; margin: 0 1em; padding: 0 10px; border: 1px solid #aaa;"> [[Kuva:Keep tidy.svg|left|92px|]] '''Tämä kuva tai sivu on merkitty poistettavaksi välittömästi [[w:Wikipedia:Roska|roskana]], koska sen sisältö tai aihe ei ole Wikiaineistoon sopiva.''' Jos olet eri mieltä, kerro mielipiteesi keskustelusivulla. Jos korjaat ongelman tai merkintä on mielestäsi ilmeisen virheellinen, poista tämä huomautus. Älä kuitenkaan poista huomautusta, jos olet luonut tämän sivun. <div align="right"><small>[[:Luokka:Roskaa|kaikki roskat]]</small></div> </div> <includeonly>[[Luokka:Roskaa]]</includeonly> <br> 180 397 2006-06-10T09:22:48Z Mzlla 6 typo korjattu Satunnainen uudelleenohjaus 181 398 2006-06-10T09:23:11Z Mzlla 6 typo korjattu Ylläpitäjän oikeus luoda alue-estoja ei ole käytössä. 182 400 2006-06-10T09:34:35Z Mzlla 6 siirsi sivun ”Mikä on Wikiaineisto?” uudelle nimelle ”Wikiaineisto:Mikä on Wikiaineisto?”: Siirretty Wikiaineisto-nimiavaruuteen, koska sivu on selkeästi projektisivu. #REDIRECT [[Wikiaineisto:Mikä on Wikiaineisto?]] 183 447 2006-06-10T18:50:34Z Alfred Dengan 7 /* Suomenkielisen Wikiaineiston ylläpitäjät */ [[Käyttäjä:Nysalor|Nysalorkin]] on tietysti merkittävä tänne. == Ylläpitäjiä Wikiaineistoon == Myös Wikiaineiston puolella tarvitaan ylläpitäjiä, joten miksi et liittyisi joukkoon? Säännöt ja lisätietoja löytyy [[w:Ylläpitäjät|Wikipedian]] ylläpitäjäsivuilta. == Suomenkielisen Wikiaineiston ylläpitäjät == * [[Käyttäjä:mzlla|mzlla]] * [[Käyttäjä:Alfred Dengan|Alfred Dengan]] * [[Käyttäjä:Nysalor|Nysalor]] == Suomenkielisen Wikiaineiston byrokraatit == ks. [[Wikiaineisto:Byrokraatit]] == Ylläpitäjäehdokkaat == 184 404 2006-06-10T09:44:31Z Mzlla 6 projektisivu luotu '''Byrokraatit''' ovat [[Wikiaineisto:Ylläpitäjät|ylläpitäjiä]], jotka voivat antaa äänestetyille ylläpitäjäehdokkaille ylläpito-oikeudet. Byrokraatit voivat lisäksi uudelleennimetä käyttäjätunnuksia ja antaa käyttäjätunnuksille bottimerkinnän. Suomenkielisen Wikiaineiston byrokraatit ovat tällä hetkellä: * {{Käyttäjä|mzlla}} Lisää voidaan äänestää tällä sivulla. ==Uudet ehdokkaat== Tässä äänestetään uusista byrokraattiehdokkaista. Äänestysaika on kaksi viikkoa. 185 405 2006-06-10T09:45:18Z Mzlla 6 malline luotu [[Käyttäjä:{{{1}}}|{{{1}}}]] ([[Keskustelu käyttäjästä:{{{1}}}|keskustelu]]&nbsp;–&nbsp;[[Special:Contributions/{{{1}}}|muokkaukset]]) 186 406 2006-06-10T09:48:19Z Mzlla 6 malline luotu <div id="talk" style="border: 1px solid #CC9; margin: 0em 1em 0em 1em; text-align: center; padding:5px; clear: both; background-color: #F1F1DE"> ''Tervetuloa [[Wikipedia:Käyttäjäsivu#Keskustelu käyttäjästä|keskustelusivulleni]]. Muista allekirjoittaa jokainen kommenttisi kirjoittamalla '''<nowiki>~~~~</nowiki>''' kommentin perään. '''Jos kirjoitin kommentin toiselle keskustelusivulle, vastaa siihen siellä. Vastaan tällä sivulla esitettyihin kommentteihin täällä.'''<br /> <span class="plainlinks">[{{SERVER}}{{localurl:{{NAMESPACE}}:{{PAGENAME}}|action=edit&section=new}} Aloita uusi keskustelun aihe tällä sivulla]</span> </div> ---- 190 432 2006-06-10T14:28:57Z Alfred Dengan 7 artikkelimittari mukaan Tällä sivulla voi seurata tuoreita Wikiaineistoon tehtyjä muutoksia. ---- <nowiki>#</nowiki>{{NUMBEROFARTICLES}} <big>'''|'''</big>''' [[:meta:Special:Recentchanges|Meta-Wiki]] – [[:w:Toiminnot:Recentchanges|Wikipedia]] – [[:wikt:Toiminnot:Recentchanges|Wikisanakirja]] – [[:b:Toiminnot:Recentchanges|Wikikirjasto]] – [[:q:Toiminnot:Recentchanges|Wikisitaatit]]''' 194 435 2006-06-10T16:56:53Z Nysalor 5 Otsikkomalline, jotta osa teksteistä näkyy oikein {| style="width:100%; margin-bottom:5px; border: 1px solid #ADA; background-color: #E4F2E4; text-align:center; font-size:0.9em;" |- | style="width:20%; text-align:left; font-size:0.9em;" | {{{edellinen|}}} | style="width:60%;" | '''{{{otsikko|Nimetön}}}'''<br /> {{{alaotsikko|}}}{{{eitekijää|<br />'' Kirjoittanut {{{override_author|[[{{{tekijä|nimetön}}}]]}}}''}}} | style="width:20%; text-align:right;font-size:0.9em;" | {{{seuraava|}}} |} {| style="width:100%; border-bottom:1px solid #A88; background:#fAfAff; font-size:0.9em;" |- | {{{huomiot|}}} |} <br clear=all /> 195 436 2006-06-10T17:14:01Z Nysalor 5 Malline kielilinkkiin lisättävälle tiedolle englanninkielisen Wikisourcen mukaan <span class="interwiki-info" id="{{{1}}}" title="{{{2}}}" style="display:none;" /><noinclude> === Tietoa mallineesta === Tämän mallineen avulla voi lisätä ylimääräistä tekstiä kieltenvälisiin linkkeihin. Se on tarpeen esimerkiksi silloin, kun tekstistä on samalla kielellä kaksi eri versiota. === Syntaksi === <pre><nowiki>{{Kielilinkkitieto|kielen koodi|teksti}}</nowiki></pre> [[en:Template:Interwiki-info]] [[es:Plantilla:Interwiki-info]] [[fr:Modèle:Interwiki-info]] [[ru:Шаблон:Interwiki-info]] </noinclude> 196 939 2006-06-27T20:56:28Z Nysalor 5 Kielilinkki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Lorelei |alaotsikko= |tekijä=Heinrich Heine |huomiot= }} : En tiedä, kuinkahan lienee, : Kun murhe mun valtaa näin; : Sen vanha tarina tiennee, : Mi ei mene mielestäin. : On vilpas, päivä jo peittyy, : Rein-virta tyynenä on; : Vain vuoren huippuhun heittyy : Säde ilta-auringon. : Siell’ istui neito nuori : Tuoll’ yllä tenhossaan; : Ja kultasäihkeessä suori : Hän kultakutrejaan. : Hän suori ne kultaisin kammoin, : Vain laulua laulellen; : Sen sävel on unhottu ammoin, : Ja on valtavan tenhoinen. : Rein-laivurin nuoren mieltä : Saa hurjahan kaihoon tuo; : Hän ei näe kallionkieltä, : Vain ylös hän silmänsä luo. : Kai pohjahan nielussansa : Veet venhon ja laivurin vei; : Ja sen lumolaulullansa : On tehnyt Lorelei. '''Lähde:''' Juva, Valter 1902: ''Runoja: uusi sarja''. Boman & Karlsson, Hämeenlinna. [[Luokka:Heinrich Heine]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] [[de:Die Lore-Lei]] [[ro:Loreley]] 198 578 2006-06-13T14:29:16Z Nysalor 5 [[Luokka:Runot]] {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ainoa hetki.*) |alaotsikko= |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot= }} : Yksin mä olin, : Yksin hän tuli, : Polkuni sivu : Polkunsa poisti. : Viipymätöinne, : Viipyä aikoi, : Puhumatoinna. : Silmänsä puhui. – : Tuntematoin, : Sä tuttuin tuiki! : Päivä se päättyy, : Vuosi se vierii, : Kans joka muistet : Toisen se työntää; : Hetki tuo herjä : Jäi mulle ijäks, : Hetki tuo surun, : Hetki tuo ilon. – –rki. *) Runeberg, Idyll och Epigram, ”Den Enda stunden.” '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123267&conversationId=6&action=entryPage ''Helsingfors Tidningar'' 11.10.1845]. [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Runot]] [[sv:Den enda stunden]] 199 577 2006-06-13T14:28:48Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Saarijärven Paavo |alaotsikko= |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot= }} : Tuolla Saarijärven salomailla : Asui Paavo maalla hallaisella, : Kynti maata, kaivoi ahkerasti, : Mutta Herralta tuloa toivoi : Taivahasta, luonnon tekijältä. : Siinäpä asui siivoin lapsinensa, : Vaimoinensa, vaivoin leipäpalan : Hiellänsä otti kankahasta. : Tuli kevät, suli kinos maailta. : Veipä puolen orahia; : Tuli kesä, kävi raet mailla, : Kaasi päitä puolet käydessänsä; : Tuli syksy, veipä halla kaikki. : Tarttui tukkahansa Paavon vaimo, : Sanoi: ”Paavo-parka, poloseni! : Ota sauva, hylkäs meidät Herra; : Kolkko miero, nälkä kauheampi”. : Sanoi Paavo, häntä suositellen: : ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra. : Pane leipään puoli petäjätä, : Minä laitan ojat leveämmät, : Mutta tulon toivon taivahasta”. : Pani vaimo puolen petäjätä. : Kaivoi äijä kaksi viemäreitä. : Vaihtoi vuonat siemeniksi, kylvi. : Tuli kevät, suli kinos mailta, : Eipä vienyt vesi orahia; : Tuli kesä, kävi raet mailla, : Kaasi päitä puolen käydessänsä; : Tuli syksy veipä vilu kaikki. : Löipä rintoihinsa Paavon vaimo, : Sanoi: ”Paavo-parka, poloseni! : Kuollaan pois, jo Herra meidät hylkäs; : Kova kuolla, mutta turha toivo. : Sanoi Paavo häntä suositellen: : ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra. : Pane kaksin verroin petäjätä, : Kaksin kerroin laitan lannan maalle. : Mutta tulon toivon taivahasta”. : Lisäs’ vaimo kaksi pätäjätä, : Laittoi Paavo lannan kaksin kerroin, : Käänti karjan siemeneksi, kylvi. : Tuli kevät, suli kinos maalta, : Eipä vienyt vesi orahia. : Tuli kesä, kävi raet mailla, : Eipä kaatunutkaan kaunis olki; : Tuli syksy, sivu sitkaimitten : Meni vilun vaino vaarallinen, : Aivan koskematta kultapäihin. : Silloin heti Paavo hartahasti : Paneusi polvilleen ja sanoi: : ”Vaikka kokee, eipä hylkää Herra”. : Sanoi vaimo, samoin polvillansa: : ”Vaikka kokee, eipä hylkää herra”. : Sitten iloitellen miehellensä: : ”Paavo, ota sirppi sukkelasti! : Toki nyt on tullut toinen aika, : Ilon aika. – Pois nyt petäjäinen; : Ruisleivän laitan lapsillemme”. : Sanoi Paavo, häntä hyväellen: : ”Vaimo, vaimo! ''sit’'' ei kuri saada, : Jok’ ei hylkää toista hädässänsä. : Pane leipään puoli petäjätä, : Veihän vilu tou’on naapurimme”. '''Lähde:''' Topelius, Z. 1876: [http://helmi.lib.helsinki.fi/bk/1800/fem19980049/ ''Maamme kirja'']. Suomentanut Joh. Bäckvall. G. W. Edlund, Helsinki. [[Luokka:Johan Bäckvall]] [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Runot]] [[sv:Högt bland Saarijärvis moar]] 200 575 2006-06-13T14:27:23Z Nysalor 5 [[Luokka:Runot]] {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Viapori |alaotsikko= |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot= }} : Me jäimme illan hämyssä : luo lieden roihuvan, : iäkäs ukko Stool ja mä, : taas vanhaan tapahan. : Pois puhde häipyi joutaviin, : niin Viapori mainittiin. : Sen nimen vain ma mainitsin, : mut tuli toiset lait: : »Sa luotolinnan Ehrnsvärdin : näit aaltoin vyössä kait? : näit Pohjan Gibraltarin tän?» : Noin synkin äänin lausui hän. : »Graniitiss’ silmät tarkastaa : se äärtä ulappain; : sen Kustaanmiekka kohoaa : ja uhkaa: ’Tules vain!’ : Ei iskuun tyydy miekka tää, : se musertaa, kun välkähtää. : »Äl’ lähde liki uhmien, : kun tuiskii sodan säät, : kun merten kuningattaren : jo vimmastuneen näät: : tuhansin kidoin kuolemaa : sen tulikirnut kiljahtaa. : »Maan joukot pohjan äärihin : ne työntyi taantuen, : mut toivo hehkui vieläkin : ja into urhojen: : Ei hätää, – turma torjutaan, : kun Viapori meill’ on vaan! : »Ei silmää, jok’ ei salamois, : kun kuului nimi tää, : pois haihtui nurku, huoli pois : ja puute, pakkassää. : Taas Suomen karhu rynnäköi, : ravisti kämmentään ja löi. : »Oi, usein urhon harmajan : etäällä kodistaan : tuon nimen kuulin lausuvan, : yön hangell’ istuissaan; : kun kylmi, lämmintä se loi, : se kodin, kaikki hälle soi. : »Mut etelästä hiipien, : käy huhu kuiskimaan, : häväistys meidän aseitten, : maanpetos mainitaan; : mies mieheen, kautta seutuin, sen : loi luotaan ylenkatsoen. : »Iäti päivä muistetaan, : mi todeks saattoi tään, : kun iski tieto tullessaan : kuin jysäys ukkossään: : maan viime toivo mennyt on, : on Suomi Sveanlinnaton. : »Sen tyrskyihinkö nielaissut : on syvyys pohjaton, : salama taivaan murskannut : sen kantakallion? : He viime mieheen kaatui kait? : Kysyttiin, – vastaajat on vait. : »Mut moni jäyhä rinta nyt : pakahtui huokaamaan, : ja silmä, harvoin vettynyt, : se valui virtanaan. : Sä paarillaan jo Suomen näit, : luo haudan itkemään sä jäit. : »Oi aikaa! Hän, mi syykseen ties : nää virrat kyynelten, : jaloimman kerran sama mies : sai sankarseppelen: : hän muinoin Ruotsin laivaston : vei Ruotsinsalmen voittohon. : »Mut nostanut jos loistoon ois : hän maailmat miekallaan, : vaikk’ auringot se varjoon lois, : hänt’ ylenkatsotaan. : Se palkka kavaltajall’ on : Ehrnsvärdin hautakallion. : »Sua runous viehtää, nuori mies, : ja muistot muinaiset, : mun jutelmistain kukaties : sa kerran laulelet; : työ musta silloin julki tuo, : mut miehen nimi yöhön luo. : »Suvusta vait! Ei tulla saa : se samaan tuomioon. : Ei muita, yksin rikkojaa : häpeä kohdatkoon. : Maanpetturi on suvuton, : vaill’ isää, poikaa, juurta on. : »’Kavala kalpa Suomenmaan’, : sa kurjan silmiin lyö, : ja ’ruoja, herja, patto’ vaan : ja kirous, kuolon yö! : Hän noin on mainittava vain, : niin säästyy korvat kuulijain. : »Hae kaikki haudan synkeys, : maan tuskat esiin luo, : sepitä niistä nimitys : ja hälle anna tuo: : teet sillä turmaa vähemmän, : kuin Viaporiin nähden hän.» '''Lähde:''' Juva, Valter 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] [[sv:Sveaborg]] 201 576 2006-06-13T14:27:39Z Nysalor 5 [[Luokka:Runot]] {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Sotilaspoika |alaotsikko= |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot= }} : Mun isän’, nuori sotilas, niin sankarillinen, : hän pyssyn otti, oli mies, viistoista täyttäen. : Hän tietään kulki kunniaan : ja kestää, seisten paikallaan, : voi kylmää, nälkää, haavojaan, : sen taisi taatto, sen. : Näin lasna, kun hän lähti pois, kun sotaan käsky soi; : kuink’ astui uljain ryhdin hän, en unhottaa ma voi, : en hattuaan, en töyhtöään, : en päivetystä poskipään: : ma aina tumman varjon nään, : min kulmakarvat loi. : Kun pohjan teiltä joukot pois taas kääntyi, kuulla sain : kuink’ iskettäissä yhteen hän ol’ urhoist’ urhokkain. : Jo risti rintaan pantihin : ja kohta, kuulin, toinenkin; : oi, onni ois, ma aattelin, : jos mukaan pääsis vain! : Ja talvi loppui, lähti jäät, maat väikkyi, vihannoi, : niin kuulin: »Sota taatolles jo sorjan kuolon soi». : Ma tunsin olon oudommaks, : niin tuskan, riemun kaihoisaks; : yön itki äiti, itki kaks, : jo tuoni rauhan toi. : Lapuan taistoon taatto jäi, mies likin lippuaan; : siin’ ensi kerran kalvenneen sodassa kerrotaan! : Jäi vaari Kustaan sotaan, hän, : Utilla kesken rymäkän, : ja kaatui Lappeell’ isä tän, : mies Kaarle kuninkaan. : Niin heidän kävi, vertaan näin sai vuotaa kaikki nää; : mut moinen elo uljas on ja uljas kuolo tää. : Ken vaivoin hoippuis vanhuuttaan? : Ei, nuorna kuolla eestä maan : ja kunnian ja kuninkaan, : se oisi ylpeää! : Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan, : mult’ isän kuolo kodon vei ja turvan, vaalijan. : Mut huoli pois vain haipukoon, : saan mittaa vielä vartaloon; : ma uljas sotapoika oon, : en sorru hukkahan. : Kun vartun vaan ja täyttäneeks viistoista vuotta saan, : käyn samaan nälkään, taisteluun ja samaan kuolemaan. : Miss’ surmantuli tuimin lie, : mua sinne viittaa vaarain tie, : myös mun se sinne halu vie : teit’ isäin astumaan! '''Lähde:''' Juva, Valter 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] [[sv:Soldatgossen]] 202 574 2006-06-13T14:27:07Z Nysalor 5 [[Luokka:Runot]] {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Tonttu |alaotsikko= |tekijä=Viktor Rydberg |huomiot= }} : Pakkasyö on, ja leiskuen : pohja loimuja viskoo. : Kansa kartanon hiljaisen : yösydänuntaan kiskoo. : Ääneti kuu käy kulkuaan, : puissa lunta on valkeanaan, : kattojen päällä on lunta. : Tonttu ei vaan saa unta. : Ladosta tulee, hankeen jää : harmaana uksen suuhun, : vanhaan tapaansa tirkistää : kohti taivasta kuuhun; : katsoo metsää, min hongat on : tuulensuojana kartanon, : miettivi suuntaan sataan : ainaista ongelmataan. : Partaa sivellen aprikoi, : puistaa päätä ja hasta – : tätä ymmärtää ei voi, : »ei, tää pulma on vasta;» – : heittää tapaansa järkevään : taas jo pois nämä vaivat pään, : lähtee toimiin ja työhön, : lähtee puuhiinsa yöhön. : Aitat ja puodit tarkastain, : lukkoja koittaa nytkyin, – : lehmät ne lehdoista näkee vain : unta kahleissa kytkyin; : suitset ja siimat ei selkään soi : ruunan, mi myöskin unelmoi: : torkkuen vasten seinää, : haassa se puree heinää. – : Lammasten luo käy karsinaan, : makuulla tapaa ne ukko; : kanat jo katsoo, pienallaan : istuu ylinnä kukko; : kopissa Vahti hyvin voi, : herää ja häntää liehakoi, : tonttu harmajanuttu : Vahdille kyllä on tuttu. : Puikkii ukko jo tupahan, : siellä on isäntäväki, : tontulle arvoa antavan : näiden jo aikaa näki; : varpain hiipivi lasten luo, : nähdäkseen sulot pienet nuo, : ken sitä kummeksis juuri: : hälle se riemu on suuri. : Isän ja pojan on nähnyt hän : puhki polvien monten : nukkuvan lasna; mut mistähän : tie oli avutonten? : Polvet polvien tietämiin : nousi, vanheni, läks, – mihin niin? : Ongelma, josta halaa : selkoa, noin taas palaa! : Latoon, parvelle pyrkii vaan, : siellä hän pitää majaa: : pääskyn naapuri suovallaan : on liki räystään rajaa; : vaikka pääsky nyt poissa on, : keväällä tuoksuun tuomiston : kyllä se saapuu varmaan : seurassa puolison armaan. : Silloin aina se sirkuttaa : monta muistoa tieltä, : ei toki tunne ongelmaa, : näin joka kiusaa mieltä. : Seinän raosta loistaa kuu, : ukon partahan kumottuu, : liikkuu parta ja hulmaa, : tonttu se miettii pulmaa. : Vaiti metsä on, alla jään : kaikki elämä makaa, : koski kuohuvi yksinään, : humuten metsän takaa. : Tonttu puoleksi unissaan : ajan virtaa on kuulevinaan, : tuumii, minne se vienee, : missä sen lähde lienee. : Pakkasyö on, ja leiskuen : pohja loimuja viskoo. : Kansa kartanon hiljaisen : aamuhun unta kiskoo. : Ääneti kuu käy laskemaan, : puissa lunta on valkeanaan, : kattojen päällä on lunta. : Tonttu ei vaan saa unta. '''Lähde:''' Juva, Valter 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Viktor Rydberg]] [[Luokka:Valter Juva]] [[sv:Tomten]] 203 573 2006-06-13T14:26:53Z Nysalor 5 [[Luokka:Runot]] {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Mignon |alaotsikko= |tekijä=Johann Wolfgang von Goethe |huomiot= }} : Tunnetko maan, miss’ säihkyy sitroonit, : läpi lehväin loistaa kulta-oranssit, : miss’ siintää taivas, leyhkii illansuu, : ei myrtti liiku, huohuu laakerpuu? : Sen tunnet kai? : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Pois&nbsp;sinne,&nbsp;pois : mun mieli kanssas, lemmittyni, ois. : Tunnetko linnan? Pylväät hohtavat, : luo salit säihkyyn kirkkaat ikkunat, : ja marmorkuvat katsoo minuhun: : kuin onkaan, lapsi rukka, käynyt sun? : Sen tunnet kai? : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Pois&nbsp;sinne,&nbsp;pois : mun mieli kanssas, turvaajani ois. : Tunnetko vuoren? Polku pilviin vie, : ja usvain hämyyn kulkee muulin tie; : käy rotkoist’ esiin louhikäärmeet öin, : veet alas suinpäin syöksyy kuohuvöin. : Sen tunnet kai? : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Pois&nbsp;sinne,&nbsp;pois : nyt tiemme käy! jo, isä, lähtö ois! '''Lähde:''' Juva, Valter 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Johann Wolfgang von Goethe]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] [[de:Mignon]] 204 468 2006-06-11T06:15:00Z Alfred Dengan 7 rd #redirect [[Jo Karjalan kunnailla lehtii puu]] 205 592 2006-06-13T14:45:33Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kymmenen virran maa |alaotsikko= |tekijä=A. V. Koskimies |huomiot=Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntalaulu }} :Maa ponteva Pohjolan äärillä on, :se on entistaistojen tanner. :Niin rohkea, reima ja horjumaton, :se on muistojen mainio manner. :Tämä maa minun mieltäni innostaa, :se on kymmenen, kymmenen virran maa! :Revontulta sen talvinen taivas luo, :kun pakkanen parhaana räiskää, :ja tunturilaaksojen vuolas vuo, :se kallioseinihin läiskää. :Niin mieltäni nostaa ja juhlistaa :tämä kymmenen, kymmenen virran maa! :Kesäaurinkos kanssa mä valvonut oon ja :viettänyt yötöntä yötä. Ja vaipuen vienohon :haaveiluun vain katsonut Luojan työtä. :En tenhoas tuota voi unhottaa, :oi kymmenen, kymmenen virran maa. :Olet voiman ja vilppauden kotimaa – :tätä kannat kaksoisleimaa. :Se mieleni toivoja toinnuttaa, :se antavi intoa reimaa. :Oi loistaos loitos aikojen taa, :tulevaisten toivojen kallis maa! {{Wikipedia}} [[Luokka:A. V. Koskimies]] [[Luokka:Laulut]] 206 794 2006-06-21T13:21:28Z Nysalor 5 Luokat {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Marseljeesi |alaotsikko=La Marsellaise |tekijä=Rouget de Lisle |huomiot=Ranskan kansallislaulu }} {{Wikipedia}} '''La Marsellaise''' :Allons, enfants de la patrie, :le jour de gloire est arrivé&nbsp;! :Contre nous de la tyrannie, :l’étendard sanglant est levé, :l’étendard sanglant est levé. :Entendez-vous dans les campagnes :mugir ces féroces soldats&nbsp;? :Ils viennent jusque dans vos bras, :égorger vos fils, vos compagnes. '''Refrain''' :Aux armes, citoyens&nbsp;! :Formez vos bataillons! :Marchons, marchons&nbsp;! :Qu’un sang impur abreuve nos sillons&nbsp;! :Que veut cette horde d'esclaves :De traîtres, de rois conjurés? :Pour qui ces ignobles entraves :Ces fers dès longtemps préparés :Français, pour nous, Ah quel outrage :Quel transport il doit exciter! :C'est nous qu'on ose méditer :De rendre à l'antique esclavage '''Refrain''' :Quoi! Des cohortes étrangères :Feraient la loi dans nos foyers! :Quoi! Ces phalanges mercenaires :Terrasseraient nos fiers guerriers. :Grand Dieu! Par des mains enchaînées :Nos fronts, sous le joug, se ploieraient. :De vils despotes deviendraient :Les maîtres de nos destinées '''Refrain''' :Tremblez tyrans, et vous perfides :L'opprobe de tous les partis. :Tremblez, vos projets parricides :Vont enfin recevoir leur prix! :Tout est soldat pour vous combattre. :S'ils tombent nos jeunes héros, :La terre en produit de nouveaux :Contre vous, tous prêts à se battre '''Refrain''' :Français en guerriers magnanimes :Portez ou retenez vos coups. :Épargnez ces tristes victimes :A regrets s'armant contre nous! :Mais ce despote sanguinaire :Mais les complices de Bouillé :Tous les tigres qui sans pitié :Déchirent le sein de leur mère! '''Refrain''' :Amour Sacré de la Patrie :Conduis, soutiens nos bras vengeurs. :Liberté, Liberté chérie :Combats avec tes défenseurs :Sous nos drapeaux, que la victoire :Accoure à tes mâles accents :Que tes ennemis expirants :Voient ton triomphe et nous, notre gloire '''Refrain''' :Nous entrerons dans la carrière :Quand nos aînés n'y seront plus :Nous y trouverons leur poussière :Et la trace de leur vertus! :Bien moins jaloux de leur survivre :Que de partager leur cercueil. :Nous aurons le sublime orgueil :De les venger ou de les suivre ==Marseljeesi== :Eteenpäin, me isänmaan lapset, :kunnian päivä on tullut! :Meitä vastaan hirmuvallan :verinen lippu nousi :verinen lippu nousi. :Kuuletteko konnuillamme :noitten villien sotilaitten huudon :jotka tulevat teidän syliinne asti :leikkaamaan vaimojenne ja naistenne kurkun :Aseisiin kansalaiset! :Muodostakaa pataljoonat! :Marssikaamme, marssikaamme! :Jotta epäpuhdas veri valuisi pelloillemme. [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Rouget de Lisle]] 207 474 2006-06-11T06:30:06Z Alfred Dengan 7 {|class="messagebox standard-talk" style="border: 1px solid #c0c090;background-color: #f8eaba;" |align="center" width=5%| [[Image:Diamond-caution.png|30px]] |'''Et ole [[Special:Userlogin|kirjautunut sisään]]. IP-osoitteesi tallennetaan sivun muokkaushistoriaan.''' <small>Voit muokata Wikiaineistoa ilman käyttäjätunnusta, mutta huomaa, että vandalismi huomataan nopeasti ja kumotaan. Harkitse käyttäjätunnuksen rekisteröimistä. Se ei vaadi henkilökohtaisia tietoja ja tuo mukanaan lisätoimintoja.</small> |} 208 481 2006-06-11T06:41:19Z Kouluhai 9 typo Sououd-e-Melli on Afganistanin kansallislaulu. {{Wikipedia}} ==Sououd-e-Melli== :Qal’a-ye Islam, qalb-e Asiya, :Jawidan azad khak-e Ariya, :Zadgah-e qahramanan-e bozorg, :Sangar-e razmande-ye mardan-e khoda :Allahu akbar, Allahu akbar, Allahu akbar. :Tigh-e imanash be meydan-e jihad, :Band-e estebdad-ra az ham gozast :Mellat-e azade Afghanistan :Dar jehan zanjir-e mahkuman shekest. :Allahu akbar, Allahu akbar, Allahu akbar. :Sar-e khatt-e qur’an nizam-e ma bowad, :Parcham-e iman be bam-e ma bowad, :Ham seda o-ham nawa ba ham rawan, :Wahdat-emelli muram-e ma bowad. :Allahu akbar, Allahu akbar, Allahu akbar. :Shad zey, azad zey, abad zey, :Ey watan dar nur-e qanun-e khoda. :Mash’al-e azadegi-ra bar firaz, :Mardom-e sar-goshte-ra shou rahnama. :Allahu akbar, Allahu akbar, Allahu akbar. 212 487 2006-06-11T07:15:17Z Kouluhai 9 Uusi sivu {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=The Star-Spangled Banner |alaotsikko= |tekijä=Francis Scott Key |huomiot=Yhdysvaltain kansallislaulu }} {{Wikipedia}} ==The Star-Spangled Banner== :'''I.''' :''Oh, say can you see by the dawn's early light'' :''What so proudly we hailed at the twilight's last gleaming?'' :''Whose broad stripes and bright stars through the perilous fight,'' :''O'er the ramparts we watched were so gallantly streaming?'' :''And the rocket's red glare, the bombs bursting in air,'' :''Gave proof through the night that our flag was still there.'' :'''Chorus''' :''Oh, say does that star-spangled banner yet wave'' :''O'er the land of the free and the home of the brave?'' :'''II.''' :''On the shore, dimly seen through the mists of the deep,'' :''Where the foe's haughty host in dread silence reposes,'' :''What is that which the breeze, o'er the towering steep,'' :''As it fitfully blows, half conceals, half discloses?'' :''Now it catches the gleam of the morning's first beam,'' :''In full glory reflected now shines in the stream'' :'''Chorus''' :'''Tis the star-spangled banner! Oh long may it wave'' :''O'er the land of the free and the home of the brave.'' :'''III.''' :''And where is that band who so vauntingly swore'' :''That the havoc of war and the battle's confusion,'' :''A home and a country should leave us no more!'' :''Their blood has washed out of their foul footsteps' pollution.'' :''No refuge could save the hireling and slave'' :''From the terror of flight and the gloom of the grave'' :'''Chorus''' :''And the star-spangled banner in triumph doth wave'' :''O'er the land of the free and the home of the brave.'' :'''IV.''' :''Oh! thus be it ever, when freemen shall stand'' :''Between their loved home and the war's desolation!'' :''Bles't with victory and peace, may the heav'n rescued land'' :''Praise the Power that hath made and preserved us a nation.'' :''Then conquer we must, when our cause it is just,'' :''And this be our motto: "In God is our trust."'' :'''Chorus''' :''And the star-spangled banner in triumph shall wave'' :''O'er the land of the free and the home of the brave.'' 214 491 2006-06-11T07:44:26Z Mzlla 6 hups (väärä viesti) muokkaukset 215 492 2006-06-11T07:45:14Z Mzlla 6 muokkaukset -> omat muokkaukset Omat muokkaukset 216 499 2006-06-11T10:35:06Z Alfred Dengan 7 Selvä virhe pois {{otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Mu isamaa, mu õnn ja rõõm |alaotsikko= |tekijä=Johann Voldemar Jannsen |huomiot=Viron kansallislaulu }} {{Wikipedia}} ==Mu isamaa, mu õnn ja rõõm== :Mu isamaa, mu õnn ja rõõm, :kui kaunis oled sa! :Ei leia mina iial teal :see suure, laia ilma peal, :mis mul nii armas oleks ka, :kui sa, mu isamaa! :Sa oled mind ju sünnitand :ja üles kasvatand; :sind tänan mina alati :ja jään sull' truuiks surmani, :mul kõige armsam oled sa, :mu kallis isamaa! :Su üle Jumal valvaku, :mu armas isamaa! :Ta olgu sinu kaitseja :ja võtku rohkest õnnista, :mis iial ette võtad sa, :mu kallis isamaa! 220 621 2006-06-16T14:19:21Z Nysalor 5 Turha yläluokka pois + kielilinkit '''Edgar Allan Poe''' (1809–1849) (katso [[w:Edgar Allan Poe|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Korppi]]'' [[Luokka:Edgar Allan Poe]] [[de:Edgar Allan Poe]] [[en:Author:Edgar Allan Poe]] [[es:Edgar Allan Poe]] [[fr:Edgar Allan Poe]] [[la:Edgar Allan Poe]] [[pl:Edgar Allan Poe]] [[pt:Autor:Edgar Allan Poe]] 221 571 2006-06-13T14:25:58Z Nysalor 5 [[Luokka:Runot]] {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Laulu Suomessa |alaotsikko= |tekijä=Jaakko Juteini |huomiot= }} : Arvon mekin ansaitsemme : Suomen moassa suuressa, : Ehk’ ei riennä riemuksemme : Leipä miesten moatessa; : Leipä kasvaa kyntäjälle, : Arvo työnsä täyttäjälle. : Suomen poika puolestansa : Tunnetaan jo jaloksi, : Korvet kylmät voimallansa : Perkaileepi pelloksi; : Hän on rakas, rauhallinen, : Mies sotassa miehuullinen. : Opin teillä oppineita : Suomessa on suuria, : Wäinämöisen kanteleita : Täällä tehään uusia; : Valistus on liritetty, : Järki hyvä herätetty. : Suomen Tytön poski-päihin : Veri voatii kuraiset: : Hall’ ei pysty harmaa näihin, : Näit’ ei pane pakkaiset; : Luonnossa on lempeyttä, : Syvämmessä siveyttä. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=121754&conversationId=1&action=entryPage ''Helsingfors Morgonblad'' 28.9.1835]. [[Luokka:Jaakko Juteini]] [[Luokka:Runot]] [[sv:Sång i Finland]] 222 798 2006-06-21T16:09:44Z Nysalor 5 Pari runoa listaan '''Jaakko Juteini''' (oik. '''Jacob Judén''', 1781–1849) (katso [[w:Jaakko Juteini|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Kehoitus tupakkaa polttamaan]]'' * ''[[Laulu Suomessa]]'' * ''[[Nuuskasta]]'' [[Luokka:Jaakko Juteini]] 223 570 2006-06-13T14:25:44Z Nysalor 5 [[Luokka:Runot]] {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Muotokuvat |alaotsikko= |tekijä=Anna Maria Lenngren |huomiot= }} : Isiltä perityssä vanhass’ hovissansa : Kuivettu kreivin leski eli, : Joi alti seljateetä tuskissansa, : Kun kihti särki hänen jalkojansa, : Jotk’ ilman vaiheit’ ennusteli, : Ja ikävyys vaan oli seuranaan. : Nyt kerran – kuinka sattuikaan – : Kun sisäpiian kanssa : Hän istui kullan loistavassa salissansa, : Siel’ jossa seinämillä ovat : Tään suvun suuren muotokuvat, : Hän tuli näihin mietelmiin: : Mitä, jos alentuisin niin, : Ett’ tuolle tolvanalle sanan soisin, : Niin ehkä kihtiäni lieventää mä voisin; : Ja vaikka ei se kanan pää : Konversatioonian’ voi ymmärtää, : Niin keuhkoni tok’ siitä virkistyy : Ja tämä tollo raukka varmaan ällistyy : Mun lauseheni kuullessaan. : ”Susanna” – sanoi hän – ”kuink usein siivoelet : ”Tään salin ja sen kaikki kuvat, : ”Joit’ tuskin huomaat mitä ovat, : ”Vaan niitä niin kuin hullu töllistelet, : ”Ja etkä tiedä kenen päältä pyyhkinyt : ”Oot tomu-verkot; niinpä kuule nyt! : ”Täss’ oikeall’ on isoisän isä, tää : ”Se mailmaa matkustanut presidentti, mies, : ”Mi kreikaksi ja latinaksi ties : ”Kaikk’ kärpäsetkin nimittää; : ”Hän itämailta onkimadon toi, : ”Sen yliopistolle lahjaks’ soi... : ”Ja ... tämä vahingossa nurkkaan eksynyt – : ”On vänrik’ vainaa, poikan’ ainoa, : ”Minun ja perheen toivo ihana, – : ”Tanssiss’ ja asennossa oikein malli, : ”Hän kuutta lajia palmikoit’ on keksinyt,¹) : ”Vaan kohtalo niin salli, : ”Ett’ ilman veto kävi akkunasta, : ”Hän siitä yskän sai, ja kuuluisasta : ”Elostaan nuorna vaipui hautahan, – : ”Hän saapi – marmorisen patsahan... : ”Ja äidin isän äiti, kreivitär, on tää, : ”Kuuluksi tullut kauneudestaan; : ”Ja toden totta kerrotahan niin, : ”Ett’ alushameen hän sai kiinnittää : ”Kristiina kuninkaalle, kun hän kruunattiin... : ”Ja tämä rouva – lapsi kultani – : ”On mulle iso-täti vaan... : ”Tuo ukko tuossa, kaapussaan : ”On eno suuren sukuni. : ”Sai kerran Shakki-peliss’ tsaarin kanssa olla... : ”Ja vasemmalla, tämä ylimmys : ”Eversti-vainaja, mun miehen armias, : ”Suur’ ansioiltaan sekä nerokas, : ”Kun peltopyiden pyynnöst’ oli kysymys... : ”Vaan katsopas nyt tarkoin naista tässä : ”Kehässä kaunihiss’ ja pyöreässä! : ”Joll’ ompi kukkavihko uljaan rinnan päällä, – : ”Ei sitä – katso tätä täällä! : ”Mik’ ylevyys sen silmäin säihkehenä! : ”Ja kuinka uljahasti kaartuu nenä! : ”Kuningas Fredrik häneen kerran rakastui, : ”Vaan hän, jok’ oli itse hyve, vihastui : ”Ja saatti kuninkahan hämilleen, : ”Ett’ ällistyksissään hän lausui: Ah, ma chére, : ”Kuink’ on hän ynseänä! : ”Niin, niin, viel’ moni muistaa kertoella tästä! : ”No, tunnetko, ken ompi tämä? : ”Häh! Ken mua ei tuntis’ otsast’ ylevästä?” : Nyt Sanna huudahti: ”No mutta suuri luoja!" : Ja maahan putos hänen puikkonsa, : ”Tämäkö olis hauen armonsa!!!” : ”Tämäkö olis? mitä, mitä! ruoja, : ”Het’ ulos tyynyines’ ja jätä tämä suoja! : ”Hyi – mikä kiusa – niin, sen saa kun armossansa : ”Puheluun alentuupi moisten aasein kanssa”! : Ja kreivitär sai taasen kihti-kolotuksen, : Sen ainoan tää runo antaa opetuksen. K–ll–n. ¹) Kuningas Kustaa III:n aikana käyttivät miehetkin hiuspalmikoita eli lettiä. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=278192&conversationId=3&action=entryPage ''Savo'' 26.3.1889]. [[Luokka:Anna Maria Lenngren]] [[Luokka:Runot]] 224 776 2006-06-19T14:41:46Z Nysalor 5 Kielilinkki '''Anna Maria Lenngren''' (1754–1817) == Runot == * ''[[Muotokuvat]]'' [[Luokka:Anna Maria Lenngren]] [[sv:Författare:Anna Maria Lenngren]] 225 564 2006-06-13T14:22:30Z Nysalor 5 [[Luokka:Runot]] {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Jäähyväislaulu |alaotsikko= |tekijä=Isa Asp |huomiot= }} Isa Asp-vainajan ruotsinkielisestä laulusta suomensi –r–r. : Hyvästi, synnyinseutunen, : Sa armas tanhua! : Oi, laula, laakson puoronen. : Jäähyväislaulua! : Kun erotaan, : Suo, kuulla saan : Nyt surusoitelman: : Ah, joutuisaan : Ma kohta vaan : Jätän tään maiseman! : Hyvästi, kotilaaksonen : Ja isäin majakin! : Hyvästi, metsän lehtonen : Ja kolkko kangaskin! : Viel humiskaa, – : Jo kiiruhtaa : Nuor’ ystävämme pois. : Vieraissa vaan, : Pois kotoaan, : Häll’ tulevaisuus*) ois. : Hyvästi, kallis synnyinmaa : Ja lasnaoloni! : Viimeistä kaipuun kuiskelmaa : Suokaatte kuullani. : Te, ahoset : Ja kukkaset, : Oi, vielä tuoksukaa, : Ja lintuset. : Te pienoset. : Lohtua laulakaa! : Teill’ laakson paadet, kivetkin : Hyvästit huokailen. : Syömmessäin aina teitäkin : Murheella muistelen. : Viimeiseni : Nyt katseeni : Käyn teihin heittämään. : Joudunkohan : Ma koskahan : Taas teitä näkemään! : Vaan jos ma viivyn luotanne, : Eik’ mua näykään, : Ja josp’ ei lemmityistänne : Luoksenne riennäkään, : Niin lehtosen : Sa leppänen : Nimeäin kuiskaile, : Ja purokin, : Sa aaltoihin : Kuvaani piirtele! : Kun sitte saapuu tänne ''hän'', : Lapsuutein kumppani, : Mua, nimen kuullen, nähdessään : Kuvan, hän muistavi : Ja miettii näin: : ”Oil syömmessäin : Hän kallis mullekin,” : Ja nimeäin : Viel’ äänähtäin : Hän mua kaipaakin. <nowiki>*)</nowiki> Laulu on kirjoitettu vähää ennen runoilijattaren lähtöä Jyväskylän seminaariin. Suoment. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=268678&conversationId=1&action=entryPage ''Tampereen Sanomat '' 16.5.1885]. [[Luokka:Isa Asp]] [[Luokka:Runot]] 226 569 2006-06-13T14:25:03Z Nysalor 5 [[Luokka:Runot]] {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Suru on sydämmessäin |alaotsikko= |tekijä=Robert Burns |huomiot= }} : Suru sydämmessäini ja kyynel’ silmässäin, : Ma kaiholla jo kauvan kaipailin onneain, : Ma yksin, ystävittä kävelen huolissain, : En ollenkana tunne ken lientäis rintoain. : Monet ilosi, lempi! ne tunsin rinnassain, : Enemmät sun on tuskat, siis murhe muodossain. : Voi rintaa riutunutta kourissa kuoleman! : Jo tuskistaini tunnen sen ratki raukeevan. : Voi, josko joutuisinki iloille lapsuuden, : Tuon virran vieremille, joss’ onnen päivät näin! : Muistellen mua siellä mun kulkee kultani, : Se kyllä kyyneleini poskiltain pyhkisi. S–la. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=20903&conversationId=7&action=entryPage ''Suometar'' 6.2.1857]. [[Luokka:Robert Burns]] [[Luokka:Runot]] 227 937 2006-06-27T20:49:55Z Nysalor 5 Kaksi runoa lisää '''Robert Burns''' (1759–1796) (katso [[w:Robert Burns|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Hyvästi, maine Skottlannin]]'' * ''[[Suru on sydämmessäin]]'' * ''[[Vekkuli-Ville]]'' [[Luokka:Robert Burns]] [[en:Author:Robert Burns]] 228 568 2006-06-13T14:24:42Z Nysalor 5 [[Luokka:Runot]] {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Nuorukainen ja kaiku |alaotsikko=(Ovidii Met. L. III. v. 355 etc.) |tekijä=Ovidius |huomiot= }} : Nuoren miehosen ajajan arkoja hirviä verkkoin : Äkkäsi äänekäs Neittonen Kaiku, kun äänehen ej voi : Vaiketa, ej myös ensiksi ikänä puhua taida. : Viel’ oli Kaikulla ruumis, ej yksin ääntä; ja sentään : Ej hän ääntävä suullaan enempää tehnyt kun nytkän: : Monista sanosta viimmeset vaan hän kertoa voipi. : Koska hän nyt siis nuorosen harhoissa rotkoissa käyvän : Näki ja rakastui; hän jälkiä seurasi salaa. : Mutta jot’ enemmän seurasi, enemmän sydänkin syttyi: : Samaten, kun tulikivehen kastettu pihkanen tikku : Vikkelä, likelle vietynä, valkian äkkiä ottaa. : Usein mieli hän makeilla puheilla parihin mennä, : Lausuin lempeitä pyyntöjä! vaan oli luontoa vastaan; : Eikä se antanut alkaa. Mutta mit’ anto se, siihen : Oli hän valmis: vartoon ääniä, joita hän kertois. : Tapahtu, että jo poikanen, joukosta joutunut kauvas, : Kirkasi: kukasta tääll’ on? Tääll’ on, vastasi Kaiku. : Tämäpä ällästyi; myös, katsoin kaikille kulmin, : Tiuskasi kovasti: Tule. Ja taas: Tule, tiuskasi Kaiku. : Taas hän katsoi! vaan ej ketään tullut, ja sanoi: : Miksis minua pakenet? Taas sai sanansa jälleen. : Hän sano toisella äänellä: yhteen tulkamme täällä! : Mieluisammin taas, kun muuhun mihinkän ääneen : Vastaavainen, kertoi Kaikuna: Tulkamme täällä! : Halulla sanojaan seuraten, meni hän metsästä maallen, : Ja meni kiertoon kätensä ympäri toivotun kaulan. : Poikanen pakeni: paeten, vie kätes halajamasta, : Hän sano: ennemmä kuolisin, kuin saat minulta lupaa. : Kaiku ei kertonut muuta kun: kuin saat minulta lupaa. : Mettissä kätkee hänensä hyljätty, häpeäväiset : Silmänsä lehdissä lymyten, asujen rotkoissa yksin. : Rakkaus rampoo vielä; ja hyljätyn kivulla kasvaa. : Valveella olevat murenet raukkaa ruumista runsii: : Laihuus kuroo kettä ja kuivaa ilmohin nesteen; : Ääni ja luut ainoastaan enää jäljellä orat. : Ääni se pysyy. Luut taas kivuksi näkyvän kuuluu. : Siitä hän mettissä kätkey: ej myös vuorella nähdä. : Kaikilta kuullaan hän; vaan ääni nyt hänessä elää. –ck. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=45847&conversationId=1&action=entryPage ''Morgonbladet'' 12.03.1846]. [[Luokka:Ovidius]] [[Luokka:Runot]] 229 567 2006-06-13T14:24:30Z Nysalor 5 [[Luokka:Runot]] {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Sanoman eli juorun asunto |alaotsikko=(Ov. Met. L. XII. v. 39 etc.) |tekijä=Ovidius |huomiot= }} : Maitten, meren ja ilmain välillä, keskellä maata, : Kolmen kaltasen mailman rajavaiheella on paikka, : Jossa mit’ on jossain, jos kaukaisissakin, nähdään; : Tunkeu myös avojammiin korviin kaikkinen ääni. : Juoru on ottanut ylinnä asumasiansa siellä: : Tehnyt myös monet ovet ja kattoin tuhannet reijät, : Eikä hän ikänä kynnyksiänsä portilla sulje. : Päivät ja yöt ne on auki. Ja kaikki on ääntävä suuna: : Kaikessa kaiku ja kohina; kaikki se kuulttua kertoo. : Ei ole lepoa sisällä, ei oll’ ääneti missään. : Sentään huutoa ei, vaan hyminä hiljasen äänen: : Niinkuin syvyydestä, kun kaukaa alloja kuullaan: : Elikkä niinkuin antaa kaukasin ukkosen ääni, : Kulloin Isänen ilmassa synkillä piloilla pauhaa. : Ahtaus huoneissa on: väki keviä tulee ja menee: : Tuhansin juttuja kulkee, valhella siellä ja täällä : Sekoitettuna toteen. Sotkuna sanoja suihka. : Toiset ne autioit’ ilmoja pitkillä puheilla täyttää, : Toisilta ilmoitettua toisille jahtavat toiset: : Kulkein kasvaa juttu; jokainoa jatkaapi lisää. : Siell’ on kepsakas uskomus, siell’ uppiniskanen erhe, : Siell on mitätön ilo, ja hämmästyksissä pelko, : Kapina kiemaileva, ja epäillyksien kohu. : Itse hän näkee kaikki, kun taivaassa, meressä, maassa : Tehdään; tutkii myöskin kaikkia ympäri maita. –ck. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=45847&conversationId=1&action=entryPage ''Morgonbladet'' 12.03.1846]. [[Luokka:Ovidius]] [[Luokka:Runot]] 230 617 2006-06-16T13:49:31Z Nysalor 5 Turha yläluokka pois '''Ovidius''' ('''Publius Ovidius Naso''', 43 eaa. – 17/18 jaa.) (katso [[w:Ovidius|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Nuorukainen ja kaiku]]'' * ''[[Sanoman eli juorun asunto]]'' [[Luokka:Ovidius]] 233 2428 2006-07-01T20:01:37Z Nysalor 5 Agathon Merman -> Agathon Meurman {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Oja-Paavo |alaotsikko= |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot= }} : Saarijärven eli kankahilla : Paavo maalla hallaisella, : Käsin uutterin sitä viljellen: : Herralta hedelmää odottaen : Vaimoneen ja lapsinensa siellä, : Hiessa-otsin nautti leivän niukan, : Ojaa kaivoi, kynti sekä kylvi. : Keväällä nietosten sulaessa : Tulva puolen orahista otti, : Kesällä rakeiden riehuessa : Tähkäpäistä puolet lako voitti, : Syksyllä viimesetkin halla vei. : Vaimo repi tukkoaan ja huusi: : ”Paavo, Paavo, onnenjättö ukko! : Keppi käteen Herra meidät heitti, : Kerjuu kova on, kovempaa nälkä.” : Kädestä ottaen Paavo lausui: : ”Herra koetteleepi, vaan ei heitä; : Petäjäistä puoli leivo leipään, : Ojia puolta enempi kaivan : Mutta Herralta mä kasvun toivon”. : Vaimo leipähän petäistä leipo, : Ojia Paavo enempi kaivo, : Möi lampaita, ruista osti, kylvi. : Keväillä nietosten sulaessa : Eipä tulva orahaita vienyt; : Kesällä rakeiden riehuessa : Tähkäpäistä puolet lako voitti, : Syksyllä viimesetkin halla vei. : Vaimo rintahansa lyöden huusi: : ”Paavo, Paavo, onnenjättö ukko! : Kuolo työksi, Herra meidät heitti; : Kuolla vaikee, elää vaikeampi”. : Kädestä ottaen lausui Paavo: : ”Herra koetteleepi, vaan ei heitä; : Petäjäistä leivo kaksi vertaa, : Ojat kaivan kahta suuremmiksi, : Mutta Herralta mä kasvun toivon”. : Vaimo petäjäistä kaksi vertaa, : Paavo ojat kahta suuremmiksi, : Lehmät möi ja ruista osti, kylvi. : Keväillä nietosten sulaessa, : Eipä tulva orahaita vienyt; : Kesällä rakeiden riehuessa, : Eipä viljaa myrsky maahan lyönyt; : Syksylläkin halla koskematta : Jätti viljan kullan hohtavaksi. : Silloin lausui Paavo polvillansa; : ”Herra koitteleepi, vaan ei heitä.” : Vaimo myöskin polvillansa lausui: : ”Herra koitteleepi, vaan ei heitä.” : Miehellensä ilo-mielin virkki: : ”Paavo, Paavo, nyt jo leikatkamme, : Nyt on hyvän elon, riemun aika, : Petäjäinen leivästämme jääköön, : Nyt jo ruista yksin leipokamme.” : Kädestä ottaen lausui Paavo: : ”Vaimoseni, se vaan koitteet kestää, : Ken vajaata lähimmäisen muistaa; : Petäistä puoli leivo leipään: : Naapurin on halla pannut pellon.” A. M–n <nowiki>[</nowiki>[[Agathon Meurman]]<nowiki>]</nowiki>. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=287746&conversationId=1&action=entryPage ''Tapio'' 1.11.1862]. [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[sv:Högt bland Saarijärvis moar]] 234 805 2006-06-21T17:25:10Z Nysalor 5 Turha yläluokka pois '''Agathon Meurman''' (1826–1909) (katso [[w:Agathon Meurman|Wikipedia]]) == Suomennokset == * Runeberg, Johan Ludvig: ''[[Ojan-Paavo]]'' [[Luokka:Agathon Meurman]] 235 557 2006-06-13T14:17:13Z Nysalor 5 [[Luokka:Runoilijat]] [[Luokka:Runoilijat]] 236 558 2006-06-13T14:17:38Z Nysalor 5 [[Luokka:Runoilijat]] [[Luokka:Runoilijat]] 237 559 2006-06-13T14:18:04Z Nysalor 5 [[Luokka:Runoilijat]] [[Luokka:Runoilijat]] 238 560 2006-06-13T14:18:17Z Nysalor 5 [[Luokka:Runoilijat]] [[Luokka:Runoilijat]] 239 561 2006-06-13T14:18:30Z Nysalor 5 [[Luokka:Runoilijat]] [[Luokka:Runoilijat]] 240 562 2006-06-13T14:18:47Z Nysalor 5 [[Luokka:Runoilijat]] [[Luokka:Runoilijat]] 241 563 2006-06-13T14:20:36Z Nysalor 5 [[Luokka:Runous]] [[Luokka:Runous]] 242 565 2006-06-13T14:22:35Z Nysalor 5 [[Luokka:Runous]] [[Luokka:Runous]] 243 566 2006-06-13T14:23:11Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjallisuus]] [[Luokka:Kirjallisuus]] 244 588 2006-06-13T14:41:20Z Nysalor 5 [[Luokka:Runous]] [[Luokka:Runous]] 245 590 2006-06-13T14:41:56Z Nysalor 5 [[Luokka:Runous]] [[Luokka:Runous]] 246 593 2006-06-13T18:44:16Z Nysalor 5 Ruusu Orjan-tappuraisen Suomi-lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ruusu Orjan-tappuraisen *) |alaotsikko= |tekijä=Per Daniel Amadeus Atterbom |huomiot= }} : ”Ruusu kulta! (Perho loatii : Illan hämärtelleisään) : Miksi eriosi mun soatti : Suruun? Pimenööpi, moatki – : Vasta syvän-yöllä voatii : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Lempyys – lempyys : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Peätteä liittoonsa.” : Ruusu, itkein, virkki: ''”tästä'' : ''Lähek Perhoinen jo pois!'' : ''Pimeyspä meijät esteä –'' : ''Halaamasta m’ua peästä!'' : ''Oamuksipa tuota seästä! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;''Mietii – mietii'' : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;''Sinusta voan sois’n.”'' : Kuu jo valollansa, hällä, : Suloitteloo koko moan; : Kussa Ruusu nukkui, välleen : Perhoinenpa joutui jälleen, : Kuiskais, päivän koittais, hällen: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;”Nouse! – nouse! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Hyväillä jo soan.” <nowiki>*)</nowiki> Lauletaan kuin; ''”Hulda Rosa, Fjeriln frågar.”'' &c '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123276&conversationId=2&action=entryPag ''Suomi'' 13.2.1847]. [[Luokka:Per Daniel Amadeus Atterbom]] [[Luokka:Runot]] 247 594 2006-06-13T18:44:18Z Nysalor 5 Eläköön Kuningas Tapiosta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Eläköön Kuningas |alaotsikko= |tekijä=Frans Mikael Franzén |huomiot= }} '''Frans Mikael Franzen’ille''' pystytettiin kuvanveistäjä E. Stenberg’in tekemä muistopatsas Oulussa viime kuun [kesäkuun] 30 p:nä. Franzen oli suurimpia ruotsin-kielisiä runoilijoita, syntynyt Oulussa 9 p. Helmikuuta 1772; F. esi-isät olivat kotoisin Karjalasta ja hänen äitinsä esi-isät Savosta talonpoikaissäädystä. Kun Suomi oli tullut eroitetuksi Ruotsista, muutti Franzen viimeksimainittuun maahan ja kuoli siellä Hernösand’in piispana 1847. – Ainoa minkä F. suomeksi kirjoitti, on seuraava laulu, jonka painatamme tähän siinä muodossa kuin se on tekijänsä kädestä lähtenyt: : ”Eläköön Kuningas, : Vilpitöin Ruhtinas : Suomenkin maan. : Sielläkin siivoa, : Toimea, tatoa : Parembaa oloa : Kartuttamaan! : Väärydel pelvoxi, : Oikeudet voitoxi : Eläköön hän! : Mettängin kodossa : Orvollen osansa, : Piennimal omansa : Säylyttämään. : Estä, o Jumala : Pahuuden juoneja : Pimeyden teill’ : Hänes on toivomme, : Turvamme, ilomme: : Hänelle olkomme : Se kuin hän meill’! : Eläköön Kuningas, : Vilpitöin Ruhtinas : Meidänkin maan! : Hengemme, talomme, : Lapsemme, vaimomme, : Lakimme, uskomme : Varjelemaan! '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=290714&conversationId=1&action=entryPage ''Tapio'' 6.7.1881]. [[Luokka:Frans Mikael Franzén]] [[Luokka:Runot]] 248 607 2006-06-16T13:36:28Z Nysalor 5 Turha yläluokka pois '''Per Daniel Amadeus Atterbom''' (1790–1855) == Runot == * ''[[Ruusu Orjan-tappuraisen]]'' [[Luokka:Per Daniel Amadeus Atterbom]] 249 994 2006-06-28T22:58:08Z Nysalor 5 Kaksi runoa lisää '''Frans Mikael Franzén''' (1772–1847) (katso [[w:Frans Mikael Franzén|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Eläköön Kuningas]]'' * ''[[Ihmis-kasvot]]'' * ''[[Lappalaislaulu]]'' * ''[[Pidoissa]]'' [[Luokka:Frans Mikael Franzén]] 250 955 2006-06-27T21:56:40Z Nysalor 5 Kaksi runoa lisää '''Viktor Rydberg''' (1828–1895) (katso [[w:Viktor Rydberg|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Aallotar tytölle]]'' * ''[[Ateenalaisten laulu]]'' * ''[[Kellot]]'' * ''[[Tonttu]]'' [[Luokka:Viktor Rydberg]] 251 598 2006-06-13T19:25:04Z Nysalor 5 Lähde keväillä Oulun Wiikko-Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Lähde keväillä |alaotsikko= |tekijä=Johan Jakob Nervander |huomiot= }} : Jo silmäs suloinen : Avaupi sinun, : Ja taivas sininen : Kuvaupi sinulles, : Ja laksosi harras : Se kukkinehin : Sua katsovi armas : Myös metsinehen. : Jos minne liristäin : Kuleksisitkin, : Jos missä levähtäin : Pysähtyisitkin, : Niin riemu ja laulu : On kumppaninas, : Kukistokin kauno : Kulettavanas. : Nyt viivähdyn tässä : Kun ilta jo on, : Ja metsä lehessä : Vihantona on; : On äänesi soipa : Nyt kuultavani, : Siis haihtuvi vaiva : Sydämestäni. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=68303&conversationId=2&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 30.05.1857]. [[Luokka:Johan Jakob Nervander]] [[Luokka:Runot]] 252 634 2006-06-16T14:31:29Z Nysalor 5 Turhat yläluokat pois '''Johan Jakob Nervander''' (1805–1848) (katso [[w:Johan Jakob Nervander|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Lähde keväillä]]'' [[Luokka:Johan Jakob Nervander]] 253 724 2006-06-19T14:01:41Z Nysalor 5 [[Luokka:Wikiaineisto]] <div style="font-size:200%;padding:1em">Wikiaineisto ei takaa tietojen oikeellisuutta</div> '''Wikiaineisto''' on vapaasti muokattavissa oleva lähdeteksti ja -aineistokokoelma. Kuka tahansa, jolla on Internet-yhteys, voi muokata Wikiaineiston sivuja. Wikiaineistosta löytyy paljon arvokasta ja totuudenmukaista tietoa, mutta Wikiaineisto EI kuitenkaan voi taata Wikiaineistossa olevan tiedon oikeellisuutta. :Kukaan Wikiaineiston kanssa tekemisissä oleva ei ole millään tavalla vastuussa virheellisten tai loukkaavien tietojen olemassaolosta tai niiden käytöstä. Wikiaineistossa oleva tieto tarjotaan käyttäjille ilmaiseksi ja ilman velvoitetta; tämän sivuston käyttö ei luo sinun, Wikiaineiston tai kenenkään Wikiaineiston liittyvän henkilön välille sopimus- tai vastuusuhdetta. Sinulla on rajattu oikeus käyttää ja kopioida materiaalia Wikiaineistosta, mutta tämä käyttöoikeus ei muodosta tai implikoi minkäänlaista sopimuksellista tai muunkaltaista korvausvastuuta. Wikiaineisto saattaa sisältää muiden osapuolten tavaramerkkejä tai muita lailla suojattuja immateriaalisia hyödykkeitä. Ne kuuluvat omistajilleen eikä niiden käyttö Wikiaineistossa anna sinulle tai kenellekään muulle oikeutta käyttää niitä muussa yhteydessä. Jos toisin ei mainita, Wikiaineistolla ei ole tosiasiallista suhdetta tavaramerkkeihin tai niiden omistajiin eikä Wikiaineisto siten voi myöntää sinulle tai kenellekään muulle oikeutta käyttää kyseessä olevia tavaramerkkejä. Huomaa, että Wikiaineistosta löytyvä tieto saattaa rikkoa sen valtion lakeja, joiden alueelta käytät Wikiaineistoa. Wikiaineisto ei rohkaise tai yllytä rikkomaan paikallisia lakeja tai asetuksia, mutta koska Wikiaineiston tieto on fyysisesti talletettu Yhdysvaltoihin, Wikiaineisto nauttii tallennuspaikassaan Yhdysvaltain perustuslain ja Yhdistyneiden kansakuntien Yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen kaikille suomaa sananvapautta. Valtiosi lait eivät välttämättä takaa tätä vapautta, ja siksi Wikiaineisto ei voi olla vastuussa mahdollisista rikkomuksista, joita teet käyttäessäsi Wikiaineistoa tai luodessasi hyperlinkkejä muista hyperdokumenteista Wikiaineistoista. [[Luokka:Wikiaineisto]] 254 602 2006-06-16T13:28:17Z Nysalor 5 Kuningas Kaarle XII Suomettaresta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kuningas Kaarle XII |alaotsikko= |tekijä=Esaias Tegnér |huomiot= }} : Kah, Kaarle sankar’ uljas! : Hän seisoi savussa, : Kädessään miekka paljas : Hän riensi juoksussa. : Nyt poiat valtain riidat : Raudalla ratkaistaan! : Pois tieltä – – – –! : Nyt auttaa miehuus vaan! : Poialta Vaasan pantiin : Mies vastaan kymmentä, : Sen kuului sankar’-oppiin: : Joll’ ei vaan sydäntä : Tai mieltä kuolla ollut, : Hän lyötiin rakohon. : Ei Europpaa totellut : Tää poika parraton. : Hän valtaa vastaan kolmen : Kuninkaan väkevän : Seisoi uhalla mielen, : Kun jumal’ jylinän. : Harmaapäät valta-viekkaat : Paulansa viritti, : Vaan aivoitukset riettaat : Hän kohta kukisti. : Sydän niin suuri, jalo : Sen sykki povessa, : Se totuudesta palo : Ilossa, huolessa. : Ei onni häntä voinut : Kukistaa kovakaan, : Hän paeta ei tainut, : Hän kuolla taisi vaan. : Hautaansa tähdet öiden : Valaisseet kauvan on : Ja sammal sadan vuoden : Luut peittää urohon. : Ah, suuruus maailmassa : On luotu katoomaan, : Muistonsa Pohjolassa : On kohta satu vaan. : Vaan vanha ''Svea'' vielä : Sen satuu kuuntelee, : Ja kurjain huuto siellä : Uroosta vaikenee. : Varjossa Pohjan vuorten : Sen henki elää nyt. : Unesta sadan vuoden : Se taas on herännyt. : Sä Svea kammiolla : Notkista polvesi. : Ah, siellä mullan alla : On suurin poikasi! : Ihaillen historjakin : Siun’ astuu oppimaan. : Siell’ uros-intoakin : Saa Ruotsin kunnia. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=33187&conversationId=1&action=entryPage ''Suometar'' 2.12.1859]. [[Luokka:Esaias Tegnér]] [[Luokka:Runot]] 255 960 2006-06-27T22:12:40Z Nysalor 5 Kaksi runoa lisää '''Esaias Tegnér''' (1782–1846) == Runot == * ''[[Ingeborgin valitus]]'' * ''[[Inkerin valitus]]'' * ''[[Kuningas Kaarle XII]]'' * ''[[Ruotsin akatemian viisikymmenvuotis-muistojuhlassa]]'' [[Luokka:Esaias Tegnér]] [[sv:Författare:Esaias Tegnér]] 256 605 2006-06-16T13:33:13Z Nysalor 5 Luokan aakkostus [[Luokka:Ruotsalaiset runoilijat|Tegnér, Esaias]] [[sv:Kategori:Esaias Tegnér]] 257 606 2006-06-16T13:36:25Z Nysalor 5 Luokka + kielilinkki [[Luokka:Ruotsalaiset runoilijat|Atterbom, Per Daniel Amadeus]] [[sv:Kategori:Per Daniel Amadeus Atterbom]] 258 608 2006-06-16T13:39:30Z Nysalor 5 Luokat + kielilinkki [[Luokka:Ruotsalaiset runoilijat|Franzén, Frans Mikael]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Franzén, Frans Mikael]] [[sv:Kategori:Frans Michael Franzén]] 259 610 2006-06-16T13:42:21Z Nysalor 5 Luokka + kielilinkki [[Luokka:Ruotsalaiset runoilijat|Lenngren, Anna Maria]] [[sv:Kategori:Anna Maria Lenngren]] 260 612 2006-06-16T13:44:27Z Nysalor 5 Luokat + kielilinkki [[Luokka:Ruotsalaiset kirjailijat|Rydberg, Viktor]] [[Luokka:Ruotsalaiset runoilijat|Rydberg, Viktor]] [[sv:Kategori:Viktor Rydberg]] 261 614 2006-06-16T13:48:22Z Nysalor 5 [[Luokka:Kreikkalaiset runoilijat]] [[Luokka:Kreikkalaiset runoilijat]] 262 616 2006-06-16T13:49:23Z Nysalor 5 [[Luokka:Roomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Roomalaiset runoilijat]] 263 618 2006-06-16T13:51:04Z Nysalor 5 [[Luokka:Skotlantilaiset runoilijat]] [[Luokka:Skotlantilaiset runoilijat|Burns, Robert]] 264 620 2006-06-16T14:19:15Z Nysalor 5 [[Luokka:Yhdysvaltalaiset runoilijat]] [[Luokka:Yhdysvaltalaiset runoilijat|Poe, Edgar Allan]] 265 622 2006-06-16T14:23:41Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Asp, Isa]] 266 624 2006-06-16T14:24:35Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Ingman, Erik Alexander]] [[Luokka:Suomentajat|Ingman, Erik Alexander]] 267 626 2006-06-16T14:27:39Z Nysalor 5 Luokat + kielilinkki [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Juteini, Jaakko]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Juteini, Jaakko]] [[sv:Kategori:Jaakko Juteini]] 268 628 2006-06-16T14:28:58Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Juva, Valter]] [[Luokka:Suomentajat|Juva, Valter]] 269 630 2006-06-16T14:29:55Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Kivi, Aleksis]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Kivi, Aleksis]] 270 633 2006-06-16T14:31:24Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Nervander, Johan Jakob]] 271 635 2006-06-16T14:33:27Z Nysalor 5 Luokka + kielilinkki [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Runeberg, Johan Ludvig]] [[sv:Kategori:Johan Ludvig Runeberg]] 272 637 2006-06-16T14:44:09Z Nysalor 5 Säkenet Tapiosta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Säkenet |alaotsikko= |tekijä=August Ahlqvist |huomiot= }} : Syksyn kolkko, synkkä ilta : Kattaa kaupungin ja maan, : Raskahasti rannan aalto : Vastaa kuusten huminaan. : Kuusten alla seisoo suojus, : Sepä katto toimestaan : Sukkelasti suitsuttavi : Säkeniä ilmahan. : Säkenet ne säihkyellen : Tuulen kanssa tanssivat, : Heloittavat hetken aian, : Puikahtavat, – sammuvat. : Lämmintä ei niistä lähde. : Valkene ei valju yö. : Mut ne kertoo, kuinka siellä : Ahkera on alla työ. : Kaikuvalla kolkkehella : Seppä rautaa kuonnuttaa, : Painavilla palkehilla : Taaskin tulta tupruuttaa. : Säkeniä uusi sarja : Lentää yöhön sankeaan, : Kylän lapset sekottuvat : Noita tuossa katsomaan. : Säkenel ei pitkä kaari : Ole ilma matkoaan, : Tulen vaan saa syttymähän : Käyden tulta ottamaan. : Näimpä, lauluni säkennä : Säkenenä säihlyten, : Nuorten mieltä miellytellen : Sytytellen sammuen. : Ehkä voisit laulun innon : Uutta tulta leimumaan : Sydämmissä suomalaisten : Yli kaiken suomen maan. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=290076&conversationId=1&action=entryPage ''Tapio'' 29.6.1878]. [[Luokka:August Ahlqvist]] [[Luokka:Runot]] 273 638 2006-06-16T14:44:18Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Ahlqvist, August]] 274 2430 2006-07-01T20:07:34Z Nysalor 5 Lisää teoksia '''August Ahlqvist''', kirjailijanimi '''A. Oksanen''' (1826–1889) (katso [[w:August Ahlqvist|Wikipedia]]) == Runot ja laulut == === Omat === * ''[[Savolaisen laulu]]'' * ''[[Säkenet]]'' === Suomennokset === * Celano, Tommaso da: ''[[Koston päivä]]'' * Franzén, Frans Mikael: ''[[Lappalaislaulu]]'' * Todi, Jacopone da: ''[[Marian murhe]]'' [[Luokka:August Ahlqvist]] 275 640 2006-06-16T14:53:48Z Nysalor 5 Paavo Hämäläisestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Paavo |alaotsikko= |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot= }} : Kauas Saarijärven kankahilla : Viljeskeli Paavo vilumaita; : Työtä tehden aivan ahkerasti; : Mutta Herralta hän kasvun toivoi. : Vaimone ja lapsinensa Paavo : Hikipäässä niukan nautti leivän, : Ojat loi ja kynti sekä kylvi. : Kevä tuli, lumet sulasivat, : Tulva puolet orahista otti; : Kesä tuli raekuuroinensa, : Tähkäpäistä puoli maahan lyötiin; : Syksy tuli, halla loput otti. : Vaimo repi hiuksiansa huutain: : Paavo, Paavo, armas ukko parka! : Missä sauva? Herra meidän heitti; : Kerju kova, kovempi on nälkä. : Häntä kätellen nyt puhui Paavo: : Herra koitti eikä toki heitä: : Petäjäistä leivo puoli leipään; : Vakoja ma kaivan toisen verran, : Mutta Herralta ma kasvun toivon. : Vaimo leivän puolipetäjäisen, : Ukko vakojansa toisen verran, : Lampahansa myi ja ruista osti. : Kevä tuli, lumet sulasivat. : Tulva jätti ottamatta oraat; : Kesä tuli raekuuroinensa, : Tähkäpäistä puoli maahan lyötiin; : Syksy tuli, halla loput otti. : Vaimo lyöden rintojansa lausui: : Paavo. Paavo, armas ukko parka! : Kuolkahamme, Herra meidän heitti; : Kova kuolla, kovempi on elää. : Häntä kätellen nyt puhui Paavo: : Herra koitti eikä toki heitä; : Petäjäistä leivo kaksi vertaa, : Ojat kaivan kahta suuremmiksi, : Mutta Herralta ma kasvun toivon. : Petäjäistä vaimo kaksi vertaa, : Ojat ukko kahta suuremmiksi, : lehmät myi ja ruista osti, kylvi. : Kevä tuli, lumet sulasivat, : Tulva jätti ottamatta oraat; : Kesä tuli raekuuroinensa : Eikä tähkäpäitä maahan lyönyt; : Syksy tuli, hallan koskematta : Laiho loisti kullan hohtavana. : Paavo laski polvillensa, lausui: : Herra koitti, vaan ei heitä koskaan. : Vaimo laski polvillensa, lausui: : Herra koitti, vaan ei heitä koskaan; : Ilomielisesti miehellensä: : Paavo, Paavo, kohta leikatkaamme, : Nyt on ilon aika, riemun aika. : Petäjäinen leivästämme jääköön; : Puhdasta nyt ruista leipokaamme. : Häntä kätellen nyt puhui Paavo: : Se vaan koetuksen yksin kestää, : Joka muita ilossansa muistaa; : Petäjäistä leivo puoli leipään, : Naapurin on halla pannut pellon. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=36377&conversationId=2&action=entryPage ''Hämäläinen'' 7.11.1862]. [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Runot]] [[sv:Högt bland Saarijärvis moar]] 276 642 2006-06-16T17:08:18Z Nysalor 5 Lasten laulu Tapiosta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Lasten laulu |alaotsikko= |tekijä=anonyymi |huomiot=Runo on ilmestynyt nimettömänä ''Tapio''-lehdessä, mutta sanat lienee kirjoittanut alun perin [[Jaakko Juteini]] tai [[J. F. Granlund]]. }} Lauletaan kuin: ”Luonnon suuren lapsukaiset” j.&nbsp;n.&nbsp;e. : Täällä Pohjan tähtein alla : On nyt koto-maamme, : Mutta tähtein tuolla puolla : Toisen kodon saamme, – : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sinne, sinne, pikku Aaro! lähtään! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sinne, sinne sielullani tähtään. : Täällä on kuin kukkaisilla : Lyhyt aika meillä; : Siell’ on ilo loppumatta : Niinkuin enkeleillä. – : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sinne, sinne j.&nbsp;n.&nbsp;e. : Täällä sydän huokaileepi : Itku silmän täyttää; : Siellä sydän iloitseepi, : Silmä riemun näyttää. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sinne, sinne j.&nbsp;n.&nbsp;e. : Sinne toivon siivillä jo : Pieni sydän lentää; : Siellä kuin on kotomme, : Sinne tahdon mennä. – : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sinne, sinne, pikku Aaro, lähtään. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sinne, sinne, veli kulta! mennään. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=290050&conversationId=1&action=entryPage ''Tapio'' 3.4.1878]. [[Luokka:Runot]] 277 643 2006-06-16T17:16:12Z Nysalor 5 1808 vuoden sodasta Tapiosta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=1808 vuoden sodasta |alaotsikko= |tekijä=Paavo Korhonen |huomiot= }} Koska tässä alla olevaa, Rautalammilta kansan suusta kirjoitettua Paavo Korhosen sepittämää runoa, ei ole vielä missään näkynyt julaistuksi, niin, jottei tuon kuuluisan kansan-laulajan tämäkään runopätkä unhotuksiin jäisi, olemme sille suoneet tässä sijan. : Aleksander ensimäinen : Keisari korkea kansan : Suuri suomasta Jumalan : Laittoi Suomehen sisälle : Sovitti sotaväkensä, : Pahimmalla palkeella : Helmikuulla heltehellä : Vuonna kun on kirjoitettu : Kului kahdeksan satoa : Kahdeksan lisäksi kanssa. : Sotaväki Suomen-maalla : Käskettiin kokohon kanssa, : Että estettä etehen : Olis’ osata pitänyt; : Eipä sopinut sotia, : Pako paraaksi näkyipi : Läpi Suomen sukkelasti : Aina pojes Pohjan-maalle. : Kuitenkin, jo Kuopiossa : Kaiketiki Kallaveillä : Alottivat ampumista. : Toinen armeija alotti : Vaasan lääntä lävitse : Kohastansa Kokkolahan; : Kuitenkin jo keväellä : Jo ensin Kalajoella : Pa’on päätöksen tekivät. : Sitte jo Siikajoella : Voiton näköistä näkivät. : Liikkui myös Limingan suolla : Suomen miehet sukkelasti, : Riehuivat Revonlahella : Juuri aivan ankarasti; : Jotka voitot voiman antoi, : Että tallata takaisi : Suomen maata matkaella. : Jo varsin vahingon aluts’ : Ruski sitte Ruonan silta : Kesän tullen kelpolailla, : Lakoili Lapuan pellot, : Kulki kuulat kirkonmäellä, : Siinä sota surmallinen : Suuri tappelu tapahtui; : Porin poiat kaikki kaatui, : Niinkun heidän herransakin. : Eipä sen erän perästä. : Soitettu sotapeliä : Sillä tiellä tiettävästi. : Toinen armeija alotti : Oulun tietä oikeata, : Iisalmen isoa tietä : Kulkemahan Kuopiohon; : Jotka sitte jouten kyllä : Kellosalmessa keloitit. : Siitä käsin kaikenlaista : Väkivaltaa tekivät : Välistä Venäjän väelle, : Transportit rapistelivat : Ryöstelivät trossikuormat. : Talonpojatkin poloset : Tuohon tuumahan rupesit, : Alkoivat sota-aseita : Liikaisesti liikutella. : Luulivat luvalliseksi : Talonpojankin tapella. : Kuormat kulkevat repiä, : Tynnöritkin tyhjennellä. : Tuo nyt oli turha toimi : Ja varsin vahingollista; : Siitä syystä syttyi silloin : Rautalammilla rapina, : Kivisalmessa kipunat, : Ilmituli Istunmäellä, : Hiilet kuumat Hintikassa : Pakopaikassa monessa. : Pakeni papitkin meiltä : Metsäkylihin menivät, : Eikä käynyt kirkon luona : Kahen kuukauen sisällä : Eijevein eteläpuolta : Rautalammin rannikolla. : – Elokuussa ensin kuului : Vaasan puolelta puheita : Sotajoukosta sohina: : ”Kohta ne on Kokkolassa : Kävelyssä Kälviällä : Vaikk’ on loput Lohtajalla, : Sitte jo Siikajoella : Jos on osa Oulussakin.” : Toiset jotka Toivalassa : Kohin pohjoista kokivat : Vielä sitte Vieremäellä : Salattuna saivat olla : Koko kolmen viikon päivät, : Johon patterit panivat. : – – – – – – – – Loppupuoli näkyy tästä jo joutuneen unhotuksiin. T. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=290733&conversationId=2&action=entryPage ''Tapio'' 10.9.1881]. [[Luokka:Paavo Korhonen]] [[Luokka:Runot]] 278 644 2006-06-16T17:16:17Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Korhonen, Paavo]] 279 645 2006-06-16T17:16:25Z Nysalor 5 Listaus '''Paavo Korhonen''' (1775–1840) (katso [[w:Paavo Korhonen|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[1808 vuoden sodasta]]'' [[Luokka:Paavo Korhonen]] 280 662 2006-06-17T01:19:55Z Nysalor 5 Luokka oikeaksi {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kulta Perhoset |alaotsikko= |tekijä=Samuel Gustaf Bergh |huomiot= }} : Tuli tuolta maista mesisistä : Koria parvi kulta perhosia. : Lennosansa päivän paistehesa : Tuonne, tänne, mesisisä maisa, : Havahitpa ahon vieruksella : Mehu-mättahällä kasvavaisen : Kevään lapsen, kukan kaunehimman. : Ihmetellen tämän ihanuutta : Laskeusi yksi lennostansa : Alas aamu kasteen kyyneleihin, : Mielistyisä kauniin kukan muotoon : Ystäväksi antausi hällen, : Lupasipa iku-rakkautta. : Niinpä menit päivät parahimmat, : Niinpä armas aika helleyden. : Mutta mehun maun maistettua, : Nautittua hetket hellehimmät, : Lähti tämä korja herkku-lintu : Taasen tuonne maihin mesisihin : Toisten kulta tovereinsa kansa. : Siellä loisti monta muuta kukkaa, : Sinne houkuttelit kaunihimmat : Huolta hänen huikentelevaista. : Siellä lennosansa ympärinsä : Unhotti hän halun ensimäisen, : Oman onnettoman kukkasensa. : Tämä, lakastunut murehesta, : Käänti päänsä maahan päin ja kuoli. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122332&conversationId=2&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 7.11.1829]. [[Luokka:Samuel Gustaf Bergh]] [[Luokka:Runot]] 281 659 2006-06-17T01:16:30Z Nysalor 5 Ajatuksia '''Samuel Gustaf Bergh''', kirjailijanimeltä '''Kallio''' (1803–1852) (katso [[w:Samuel Gustaf Bergh|Wikipedia]]) == Asiatekstit == * ''[[Ajatuksia]]'' == Runot == * ''[[Kiilto Mato]]'' * ''[[Kulta Perhoset]]'' * ''[[Oma maa]]'' * ''[[Runo (Bergh)|Runo]]'' * ''[[Sirkka]]'' * ''[[Soijin]]'' * ''[[Ystävälleni]]'' [[Luokka:Samuel Gustaf Bergh]] 283 661 2006-06-17T01:19:53Z Nysalor 5 Luokka oikeaksi {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kiilto Mato |alaotsikko= |tekijä=Samuel Gustaf Bergh |huomiot= }} : Kiilto mato kukkasisa : Loisti hiljasuudesaan : Yli kedon, tienohisa, : Tietämätön loistostaan. : Sulosesti tätä tähti : Katto korkeudestaan. : Kätköstänsä käärmet lähti : Myrkkyänsä valamaan. : Sääli madon surkeutta! : Miks’ hän syyttä surmattiin? : Syyttä, sano käärmet, mutta : Miksikäs hän loisti niin? '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122321&conversationId=2&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 21.3.1829]. [[Luokka:Samuel Gustaf Bergh]] [[Luokka:Runot]] 284 665 2006-06-17T01:19:59Z Nysalor 5 Luokka oikeaksi {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Sirkka |alaotsikko= |tekijä=Samuel Gustaf Bergh |huomiot= }} : Sirkka laulo lystiksensä, : Oman intonsa iloja, : Huviksensa hyräeli, : Mättähällä mesisellä, : Simakukkien kerralla. : Päivä paisto. Nurmen nunnut, : Kukat kullaset, keolla, : Kattelivat, kuuntelivat : Kun hän laulella liritti. : ”Mitä laulat laiska roisto, : Hullutuksia hyräilet? : Tee hän työtä; eihän vatta : Täyvy tyhjistä loruista; : Raipat selkään semmosille,” : Toru muuan muurahainen, : Ylen itara itikka, : Sirkan syytöntä iloa. : Sirkka laulo lystiksensä, : Oman intonsa ilosa, : Huviksensa hyräeli, : Mättähältä mesisellä, : Simakukkien keralla. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122459&conversationId=1&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 15.2.1840]. [[Luokka:Samuel Gustaf Bergh]] [[Luokka:Runot]] 285 666 2006-06-17T01:20:00Z Nysalor 5 Luokka oikeaksi {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Soijin |alaotsikko= |tekijä=Samuel Gustaf Bergh |huomiot= }} : Vaeltaisa vainiolla : Kuulin Annin laulavan, : Kuulin kuuset takalolla, : Kalliotkin kaikkuvan: : Lall, Lall, Laa. : Suositellen mehu-miellä : Annin kumppaniks’ ma jäin, : Sanoen: ka’, laula vielä. : Ja se armas laulo näin: : –&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– : Voi! se laulo hymy-huulin, : Simasilmin, sulo-suin; : Hiljaa hengiten mä kuulin; : Mutt’ en muista muuta kuin: : –&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– : Taivas leimahti ja loisti. : Kun hän istu vieresäin; : Suuellaanko? – Toisti, toisti, : Lausu tuo, ja laulo näin: : –&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– : Päivä solu. Ilta-torven : Liökkö kuullu kuttuneen, : Kun nyt lähti poikki korven, : Totta muille lauleleen: : –&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– : Vapaus on rinnastani, : Riemu, rauha rientänyt, : Yöt ja päivät korvisani : Soipi sama ääni nyt: : –&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122460&conversationId=3&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 29.2.1840]. [[Luokka:Samuel Gustaf Bergh]] [[Luokka:Runot]] 286 663 2006-06-17T01:19:56Z Nysalor 5 Luokka oikeaksi {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Oma Maa |alaotsikko= |tekijä=Samuel Gustaf Bergh |huomiot= }} ''Oulun Wiikko-Sanomia'' -lehdessä julkaistu versio: : '''Oma Maa *)''' <p align="right">Oma maa mansikka;<br/> Muu maa mustikka.</p> : Vallan autuas se’, jok’ ei nuorena sortunu maaltaan, : Hyljätty **), onnensa kans’, urhoin hauvoilta pois. : – Ei sopis’ miehenä näin mun nuhtella taivahan töitä; : Mutta mun syömeni taas tahtoopi huokata ees. – : Kuin minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin, : Nuosevat silmiini nyt vielä’in viljavat veet. : Ei mun mielestä, ei, mee Pohjolan tunturit, joilla : Lassa ma kuuntelin kuin sampo ja kantelo soi. : Siell’ eli toimesa mies, ja Väinöstä lausuvat urhoot, : Poijat ja karhut puun juurella painia löit. : Raittihit talviset säät, revon tult’ ovat taivahat täynnä, : Kauniimmat kattoa kuin aamulta alkava koi. : Oi, Te’ pohjolan kesäiset yöt, jona aurinko loistaa : Myötensä päillyen veen vienosa taivahan kans’! : Teille jos Onnitar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki : Saaret ja salmet ja myös taivaalla tähet ja kuun. : Siellä mun huoleni on, ja siellä ne muinosat muistot, : – Sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävät myös. – : Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks’; : Kauniimpi, kalliimpi on mulla mun syntymä maa. ''Kallio.'' <nowiki>*)</nowiki> Otava: 2:nen Osa, 309 ja 310 sivu. <nowiki>**)</nowiki> Täsä Runoilemasa on, Tekiän, käskyn jälkeen, oikastu muutamia virheitä. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122411&conversationId=5&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 19.4.1834]. ''Pieni helmivyö'' -kokoelmassa julkaistu versio: : '''Oma maa.''' : Vallan autuas se, jok’ ei nuorena sortunut maaltaan, : hyljätty onnensa kanss’ urhoin haudoilta pois. : Ei sopis miehenä näin mun nuhdella taivahan töitä; : mutta mun syömmeni taas tahtovi huoata ees. : Kun minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin, : nousevat silmiini nyt vieläkin viljavat veet. : Ei mun mielestän’, ei mee Pohjolan tunturit, joilla : lasna ma kuuntelin, kuin sampo ja kantelo soi; : siell’ eli toimessa mies ja Väinöstä lausuivat urhoot, : poiat ja karhut puun juurella painia löit : Raittihit talviset säät, revon-tult’ oli taivahat täynnä, : kaunihit katsoa kuin aamun alkava koi. : Oi, te kesäiset Pohjolan yöt, joina aurinko loistaa : myötään, päilyen veen vienossa taivahan kans’! : Teille jos Onnetar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki, : saaret ja salmet ja myös taivaalla tähdet ja kuun. : Siellä mun mieleni on ja siellä mun muinoiset muistoin, : sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävän’ myös. : Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks, : kauniimpi, kalliimpi on mulle mun syntymä-maa! ''Kallio'' '''Lähde:''' [http://helmi.lib.helsinki.fi/bk/1800/fem970242/ ''Pieni helmivyö: Suomen runoja koulunuorisolle'']. 1895. Werner Söderström, Porvoo. [[Luokka:Samuel Gustaf Bergh]] [[Luokka:Runot]] 287 655 2006-06-16T23:48:53Z Nysalor 5 siirsi sivun ”Oma maa” uudelle nimelle ”Oma Maa” #REDIRECT [[Oma Maa]] 288 664 2006-06-17T01:19:57Z Nysalor 5 Luokka oikeaksi {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Runo |alaotsikko= |tekijä=Samuel Gustaf Bergh |huomiot= }} : Pois meni merehen päivä, : Poijes kullana keränä, : Läntisille lainehille; : Meni kevät, meni kesä, : Kukkinensa, kultinensa, : Meni linnutkin minulta : Muille maille laulamahan; : Jo menivät – – : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– – Jo tulivat, : Kaikki tulevat takaisin, : Tulihän koilta ilman : Päivä kahta kaunihimpi, : Tuli kevät, tuli kesä, : Tuli ne iloiset linnut, : Tuli kullaiset kukatkin, : Ei tule’ syän alaini, : Ei ikänä, ei eläisä : Tule’ mieli miekkoseni, : Toivottavani takaisin. : Veikko kulta, veli kulta, : Älä nuhtele minua : Josma sentähen murehin, : Tahi ryhtynen Runolle! '''Lähde:''' ''Otava eli suomalaisia huvituksia''. Osa 2. 1828–1832. Carl Axel Gottlund, Tukholma. [[Luokka:Samuel Gustaf Bergh]] [[Luokka:Runot]] 289 667 2006-06-17T01:20:26Z Nysalor 5 Luokka oikeaksi {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ystävälleni |alaotsikko= |tekijä=Samuel Gustaf Bergh |huomiot= }} : Muistan sua ensimmäisen : Leivon laulaisa laella, : Pouta polviin povilla; : Muistan – myöski ensimmäisen : Kullaisen kukan kuvasta : Lähteen silmäsä, sulosa – : Millon muistelet minua? : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Millon? : Muistan sua sulosimman : Ajan, armahin, ihanin, : Jon’ ei öillään sammu’ päivä : Muistan – kukkuisa käkien, : Pikku lintuin livertäisä, : Haju tuomikon nenillä – : Millon muistelet minua? : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Millon? : Muistan sua suhinasa : Raju-tuulten tuuvittaisa : Kellastuneita ketoja; : Muistan – kuin sekeenen taivas : Kuvauupi, kuutamolla, : Jäisen järven iljanneisa – : Millon muistelet minua? : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Millon? : Muistan sua, koska korvet : Seisovat lumi sovissa, : Päivän mentyä pesäänsä; : Muistan – tuolla korkialla : Revon tulten tuprutesa, : Joski taivas ois tulesa – : Millon muistelet minua? : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Millon? : Muistan sua kuun ikäni, : Päivän puolelle soluisa, : Päivän puolelta soluisa; : Muistan hengiteltyäni – : Muistan täällä, muistan tuolla : Tuolla taivaassa sinua, : Millon muistelet minua? : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Millon? '''Lähde:''' Varpio, Yrjö & Liisi Huhtala (toim.) 1999: ''Hurskaista lauluista ilostelevaan romaaniin''. Suomen kirjallisuushistoria 1. SKS:n Toimituksia 724 : 1. SKS, Helsinki. [[Luokka:Samuel Gustaf Bergh]] [[Luokka:Runot]] 290 660 2006-06-17T01:19:52Z Nysalor 5 Luokka oikeaksi {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ajatuksia |alaotsikko= |tekijä=Samuel Gustaf Bergh |huomiot=Tekstistä puuttuvat tavuja kuvaavat merkinnät, jotka on alkuteoksessa kirjoitettu rivien yläpuolelle. }} Neijon laulu, jota luetaan Oulun Viikko-Sanomain 40:sä Lehesä, on jo kauvan laulettu Saimen ja Suomen rannoilla, ehkä kokonaan eri tavalla. Tämän Laulun laittaja on sentähen jälki-kirjoituksesaan selittänyt ja eesantanut ne mallit, joitten mukaan hän on sovitellut ite-kunki jatkon ja värsynki. Mutta soimaten Herra Gottlundia, jonka suuret virheet, vaan myöski suuret ansiot, me myöitämme, näyttää tämän laulun Laittaja kuitenki ryhtyneen milti ei samanlaisiin virhein, josta otamme ainetta, vähä puhuaksemme. Jätetään nyt tutkimata jos ei tämän laulun nuotti ole muukalainen, eikä Suomalainen perijuurin, ja jos ei ensimmäinen jatko pitäsi olla kahteen jatkoon jaattuna, ja jos tämän laisesa runoilemuksesa (poesi) on lupa niin usein muutella jalkoja (pedes) samalla tavalla, kuin soitto-keinosa (musik.) Net asian haarat vaatisivat laiviamman tutkinnon. Olkootpa nuot miten hyvänsä; arvelemma kuitenki Laittajan korvan vähän eksyttäneen ja pettäneen häntä laitoksesaan, tahi runoilemuksesaan. Tutkitaan nyt erinomattain 2:ta värsyä, josa löytyy usiampia niitä virheitä, jotka eespäin meitä kohtaavat melkeen joka varsysä. Niin pitää hän daktyloina sanat: täytyy mun, rannalla, pelkäisi, järvenki, j.&nbsp;n.&nbsp;e. jotka ovat yhtä hullut kuin Gottlundin kuulkoopas, juosten jo. j.&nbsp;n.&nbsp;e. – Toiseksi sanoo hän, että joka jatkon viimmisen eelimmäinen jalka vaatiipi Spondaijoita – Spondaijoita se kyllä välttämättömästi vaatiipi; Trochaioita se ei sallikkaan, ja viimminen puoli-jalka vaatiipi pitkän jäsenen eli tavauksen. Mutta yhtähyvin pitää hän niillä paikoin sanat: kullata, aatkela, kuihtuva, lehtenä, mettäki j.&nbsp;n.&nbsp;e. – jotka ovat värsysä luettavat (Scandera) kullaataa, Aatkeela, kuihtuuvaa, lehteenä, mettääki j.&nbsp;n.&nbsp;e. niin kuin ruikuttaa, ollenkaan j.&nbsp;n.&nbsp;e. Kolmanneksi pitää hän neljä lyhyt äänisenä (proceleusmatici) sanoja kukatonna, kujertava, nähäkseni j.&nbsp;n.&nbsp;e. joisa kaikisa löytyy yksi pitkä jäsen (per positionem). Neljänneksi on hän pitänyt neliäänisen sanan nähäkseni, spondaion sialla, vaikka hän oisi saattanut entisellä tavallaan, ehkä yhtä väärin, pitää trochaion: nähdä, koska hän kerran Suomen kieleen tahtoo tunkia Ruottalaisia saivareita (d). Ylipäätä näyttää 10 v. olevan kauniin ja paras sekä aineensa että laitoksensa suhteen. Ei tila, eikä Lukioin mieli lupaa meitä laviammalta selittää tätä outoa ainetta, jonka me sentähen lopetamma, myöittäin kyllä hyvän olevan toista laittaa, vaan vaikiamman tevoisaan havata ja seurata kaikki lait Suomalaisesa runoilemuksesa, olletikki, näitä, josta täsä on ollut puhetta. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122460&conversationId=3&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 9.11.1833]. [[Luokka:Asiatekstit]] [[Luokka:Samuel Gustaf Bergh]] 291 668 2006-06-17T01:20:47Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Bergh, Samuel Gustaf]] 292 669 2006-06-17T15:51:59Z Nysalor 5 Listaus '''Hilda Käkikoski''' (1864–1912) (katso [[w:Hilda Käkikoski|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Mässääjät]]'' [[Luokka:Hilda Käkikoski]] 293 670 2006-06-17T15:52:05Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Käkikoski, Hilda]] [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Käkikoski, Hilda]] 294 671 2006-06-17T15:52:28Z Nysalor 5 Mässääjät Pienestä helmivyöstä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Mässääjät |alaotsikko= |tekijä=Hilda Käkikoski |huomiot= }} : Kun muinoin Baabelin valtias : ilomaljoja linnassa joi, : nous’ virrasta Persian kuningas : ja murhan huudot soi. : Ja Baabelin linna loistokas : nous’ liekkinä ilmahan yön : ja juomari-kansa ja -ruhtinas : oli uhrina hirmutyön. – : Tämä kauhea kertomus kulkenut : on kansasta kansahan. : Sit’ on inholla, kammoen kuunnellut : myös nuoriso Pohjolan. : Nämä nuoret on heimoa – kansan sen, : jok’ ol’ vahtina Suomenmaan, : kun luodit lens’, maa hurmeinen : soi pettua, hautoja vaan. : Tämä kansa, ne kunnon vanhukset : usein rääsyissä voittivat. : No ei velttoina viinasta horjuneet, : vaan raittiina valvoivat. : Ja valppaudellahan vanhat nuo : valon saattavat kansalleen, : näin nostivat Suomen sorrostaan, : maan säästivät lapsilleen. : Ja se maa oli Pohjolan parhain maa, : tuhatvetten ja metsäin maa, : ja metsistä raivatut rintamaat : täys’ viljaa valkenevaa. : Mutta lapset – ne raateli metsäin puut, : ne vaihtaen rihkamiin : ja polttivat viinaksi viljat maan : ja juopuivat juovuksiin. : Ja kun nuoriso mässäsi parhaillaan, : tuli kansahan kauhistus – : ei lausuu tohdi ainoakaan : mitä tietääpi aavistus... : Ylös, nuoriso, miehet ja naiset myös! : Pois rihkamat, juoppous pois! : Niin ett’ei kohtalo Suomenmaan : kuni Baabelin kansan ois! '''Lähde:''' [http://helmi.lib.helsinki.fi/bk/1800/fem970242/ ''Pieni helmivyö: Suomen runoja koulunuorisolle'']. 1895. Werner Söderström, Porvoo. [[Luokka:Hilda Käkikoski]] [[Luokka:Runot]] 295 672 2006-06-17T16:25:38Z Nysalor 5 Punkaharju Pienestä helmivyöstä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Punkaharju |alaotsikko= |tekijä=Olli Kymäläinen |huomiot= }} : Oli kerran miestä kolme, : jotka sattuivat Savosta : kulkemahan kuuluisahan, : haluisahan Helsinkihin. : Tuiman salmehen tulivat, : joss’ on saari salmen suussa; : yli salmen saatettihin : sille puolen Punkaharjun. : Astuvat ylämäkeä, : käänteleivät, katseleivat, : istuvat, ajattelevat; : kuuntelevat kukkumista, : kesälinnun laulamista, : kuinka siinä linnut lauloi, : linnut lauloi, metsä soitti. : Antoi aurinko ilonsa. : päivä paistoi pilkin nientä; : siitä koko luonto liikkui, : ilma silmissä iloitsi, : ilahutti ihmiskunnan. : Kaikki’ näitä katsellessa, : läikkyviä lähtehiä, : järven, lahen lainehia, : kerran vielä keskenänsä : miehet mielestä hyvästä : puhelevat puolestansa: : kun ois tässä kukkasia, : lehtipuita lempehiä, : oksakaan omenapuuta, : oisipa osa hyveä : Paratiisin maan paria, : Aatamin asuntomaata! : Tuosta kärryihin kävivät, : rupesivat rattahille: : ratas vieri tietä myöten, : aatos Luojan töitä myöten. : Ajoit siltoa sinistä : sekä harjua haluista; : siell’ on puista portti tehty, : katuvarret kaunistettu. : Tämä silta on silloin tehty, : kun on kuu kokohon pantu, : kun on aurinko alettu, : laskettuna maan perustus; : viel’ ei vaivu vuoliaiset, : eikä arkut alla murru! '''Lähde:''' [http://helmi.lib.helsinki.fi/bk/1800/fem970242/ ''Pieni helmivyö: Suomen runoja koulunuorisolle'']. 1895. Werner Söderström, Porvoo. [[Luokka:Olli Kymäläinen]] [[Luokka:Runot]] 296 673 2006-06-17T16:25:44Z Nysalor 5 Listaus '''Olli Kymäläinen''' (1790–1855) (katso [[w:Olli Kymäläinen|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Punkaharju]]'' [[Luokka:Olli Kymäläinen]] 297 674 2006-06-17T16:25:56Z Nysalor 5 [[Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Kymäläinen, Olli]] 298 675 2006-06-17T22:09:35Z Nysalor 5 Iltalaulu Pienestä helmivyöstä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Iltalaulu |alaotsikko= |tekijä=Jooseppi Mustakallio |huomiot= }} : Hiljaa, hiljaa! Ilta on : Taivas tummeneepi, : luonto tyyntyy lepohon, : maa jo himmeneepi. : Haukottava hämäryys : pirtin pienen täyttää, : pärekin jo pihdissään : pienemmästi näyttää. : Tuutusessa tummemmin : keinuu leino lapsi, : alkaa armas äitikin : tulla tummemmaksi. : Sitte saapuu unonen, : päreen sammuttaapi, : pitkin pirtin penkkejä : hiljaa hamuaapi. : Istuvaiset nujertaa : viikon vuotehelle, : pitkälleen jo äidinkin : kaataa kätkyelle. : Yö jo on ja hämynen : pirtti unelmoipi. : Sirkka uunin korvassa : tyytyväisnä soipi. – '''Lähde:''' [http://helmi.lib.helsinki.fi/bk/1800/fem970242/ ''Pieni helmivyö: Suomen runoja koulunuorisolle'']. 1895. Werner Söderström, Porvoo. [[Luokka:Jooseppi Mustakallio]] [[Luokka:Runot]] 299 676 2006-06-17T22:09:37Z Nysalor 5 Listaus '''Jooseppi Mustakallio''' (1857–1923) == Runot == * ''[[Iltalaulu]]'' [[Luokka:Jooseppi Mustakallio]] 300 677 2006-06-17T22:09:44Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Mustakallio, Jooseppi]] 301 678 2006-06-17T22:17:47Z Nysalor 5 Lumisilla Pienestä helmivyöstä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Lumisilla |alaotsikko= |tekijä=Olli Wuorinen |huomiot= }} : Voi, kun nyt on lumi nuoskaa! : Joutukaa jo, pojat, juoskaa! : Kalle, Pekka, Heikki, Ville, : tulkaa, tulkaa lumisille! – : Minä jo viskaan : aika pallon, : suuren, niinkuin miehen kallon, : Riston niskaan. – : Kas nyt, Heikki, : tätä : elämiltä! : Tämähän on vasta leikki! : Poikaset kun huiskaa, : ett’ei kertoa voi sanat, : lumipallot tuiskaa : valkeat kuin metsäkanat! – : Kalle, Kalle paiskaa : tuota laiskaa, : joka seisoo tuolla : takapuolla! : Katsos, hölmö, kun sai pallin, : kaatui mullin mallin! : Huh, huh, huu! : lunta ihan täynnä suu! : Elä itke – ole vait, : tyydy siihen minkä sait! – : Riston lumipallot ovat : liian kovat! – : Juhana ja Kalle : käyvät painimaan. : Jussi jäikin alle, : lunta päälle vaan! : Näetkö, Pekko, : Jussin vasta ostettu : uusi mekko : on kuin veestä nostettu! : Kädet, käyvät kohmeesen, : lähdetään pois huoneesen; : kukaan ei saa nakata, : jo on aika lakata! '''Lähde:''' [http://helmi.lib.helsinki.fi/bk/1800/fem970242/ ''Pieni helmivyö: Suomen runoja koulunuorisolle'']. 1895. Werner Söderström, Porvoo. [[Luokka:Olli Wuorinen]] [[Luokka:Runot]] 302 679 2006-06-17T22:17:50Z Nysalor 5 Listaus '''Olli Wuorinen''' (1842–1917) == Runot == * ''[[Lumisilla]]'' [[Luokka:Olli Wuorinen]] 303 680 2006-06-17T22:17:56Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Wuorinen, Olli]] 304 681 2006-06-17T22:56:30Z Nysalor 5 Mirri sairastaa Pienestä helmivyöstä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Mirri sairastaa |alaotsikko= |tekijä=Samuli Suomalainen |huomiot= }} : Ikävän nyt kerron teille; : mirri sairastui! : Paha oli ilma eilen, : mirri vilustui. : Nyt on vaivaa ystävältä : – senhän arvaatkin – : kaikk’ on kipeänä hällä, : nenä, varpaatkin. : Minä häntä silittelin, : ei hän hyrrännyt. : Maidollakin mairittelin, : ei hän leikkinyt. : Äiti makkarankin osti, : mirrilleni vei, : mirri päätänsä vaan nosti, : sanoi: »kiitos, ei!» : Viimein isän tohvelihin : mirri löysi tien; : kävi sinne kyyryksikin : ystäväni pien’. : Sh, sh, lapset, hiljaa aivan, : antaa maata vain. : Uni huomiseksi vaivan : poistaa pienoltain, '''Lähde:''' [http://helmi.lib.helsinki.fi/bk/1800/fem970242/ ''Pieni helmivyö: Suomen runoja koulunuorisolle'']. 1895. Werner Söderström, Porvoo. [[Luokka:Samuli Suomalainen]] [[Luokka:Runot]] 305 684 2006-06-17T22:59:55Z Nysalor 5 Oikea syntymä- ja kuolinaika '''Samuli Suomalainen''' (1850–1907), kirjailijanimeltään myös '''Samuli S.''' (katso [[w:Samuli Suomalainen|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Mirri sairastaa]]'' [[Luokka:Samuli Suomalainen]] 306 683 2006-06-17T22:56:37Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Suomalainen, Samuli]] [[Luokka:Suomentajat|Suomalainen, Samuli]] 307 685 2006-06-17T23:44:28Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjallisuus]] [[Luokka:Kirjallisuus]] 308 686 2006-06-17T23:44:52Z Nysalor 5 Vuonna 3000 jälkeen Kristuksen syntymän Hämäläisestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Vuonna 3000 jälkeen Kristuksen syntymän. |alaotsikko=(Houraus). |tekijä=anonyymi |huomiot= }} – Mikä vuosi meillä nyt on? – Vuosi 3000 jälkeen Kristuksen syntymän. – Mutta missä nyt ollaan? – Maapiirin pääkaupungissa. – Eikö kullakin kansalla enää ole oma pääkaupunkinsa ja hallituksensa? – Noh, mitä vielä! Kaikki semmoiset lapsellisuus ovat aikoja sitten kadonneet. Meidän suuri historioita ja muinaisuuden tutkia Pa-Pu on kirjoittanut merkillisen kirjan, jossa hän todeksi näyttää että monia satoja vuosia sitte on tuolla pohjassa muutamilla vähäisillä luodoilla asunut kansa, jota kutsuttiin Englantilaisiksi, ja tuon taidan salmen toisella rannalla toinen kansa, jolla sanotaan olleen franskalaisen nimi. Muistopatsaista ja muista muinaisuuden jäänöksistä on hän tullut siihen päätökseen että nämät kansat noin tuhannen vuotta sitte olivat joksiki väkevät ja sotaiset, kulkivatpa vähäisillä aluksilla yli merien tuoden ja vieden aina kourallisen kalua. – Oikein merkillistä! Mahtaahan tuo aika, jona kaikki kansat maasta katosivat, olla tunnettu ja historiaan pantu. – On oikein. Vuodesta 1859 alkaa tämä ihmiskunnan uudesti syntyminen. Olihan, näetsä, tuolla Pohjasessa iso kaupunki, mahtoi olla sen aikuinen suurin kaupunki maan piirillä. Ja, näetsä, siellä aljettiin ensin saarnata ettei kieli kuulu ollenkaan kansallisuuteen, ettei kansalaisuus ansaitsekaan ihmisen ylintä pyrkimistä; sillä, näetsä, ihmisyys on ylempi kansallisuutta. Yksinkertaisesti kyllä olivat ihmiset aina vuoteen 1859 luulleet, että kansalaisuuden työllä ihminen paraiten pyrkisi koko ihmisyydenki edistymiseen. Mutta näetsä, tuossa kaupungissa ja vähäisen yliopiston nojassa, josta ei tuo meidän tutkia ole juuri paljo mitään tietoja löytänyt muuta kuin vähän kansalaisuuden pyrkimistä, tuosta kaupungista se valo lähti, joka maan piirin on pannut varsin uuden muotoiseksi. – Oletpa sinäkin näitä asioita tutkinut; juttele, mimmoinen oli se muutos, joka 1859 alkoi ihmisten keskuudessa, joka lakasi kaiken kansallisuuden pois jymisten seasta. – Niinkuin ihmisyyden harrastajat sanoivat, niin kävikin; kaikki kansat rupesivat pyrkimään, ei oman hyötynsä, kielensä ja oman vaurastumisensa, vaan koko ihmisyyden eteen. No miten kävi: sota katosi, sota-aseet tulivat tarpeettomaksi, messinki-kanonat valettiin kulkusiksi, sapelit tehtiin vannaiksi ja pyssyt kaikki käytettiin metsänpetoja vastaan. Olisit nähnyt kuinka sudet menivät parina yönä, kuin kaikki sotakivärit viritettiin yhtaikaa metsiin susia vastaan. Niin niistä päästiin. Samaten loppuivat tigerit ja muut pahantekiät pedot. Siitä on nyt se hyöty että ihmiset itse saavat syödä lampaansa ja lihavat elukkansa. – Kuinka sitte muutoin kävi ihmisten kesken, koska sota ja metsän pedot ihmisyyden kunniaksi peräti lopetettiin. Eikö muuta tehty? – No, näetsä, kuin nyt ihmisyyden suhteen kaikki pyrkimiset ruvettiin kääntämään, no kuinkas sitten enää olisi estetty tullin ja muun kiellon kautta tavaraa vaihtamasta kansain kesken. Kaikki esteet raukesivat kuin palanut lanka. Tuolla, näetsä, kaukana on tuo vähäinen jäätynyt maa. Kohta saatiin sinne muutama miljona kannua Viron viinaa, Jamaikan rommia ja Franskan kognakkia, Englannin porteria, että kyllä jää sydämistä sulasi. Tämä oli toinen vaikutus siitä, näetsä, ihmisyyden eteen pyrkimisestä. Näetsä, mitkä vaikutukset, ja mitä hulluus vanhaan aikaan, jolloin kansat pyrkivät oman hyötynsä, oman voimansa ja omaisuutensa voimassa pitämistä. – Tottahan tuo on vaikuttanut suuren muutoksen myös ihmisten keskuselämässä, kuin nyt sodat ja pedot ovat kadonneet, kaikki esteet kansain välistä rauenneet. – Oh, hoh! Sepä vasta muutokset on saattanut matkoille. Näetsä nyt ei käykkään enää Suomessa viinan keitto, ja muualla ovat toiset keinot mahdottomat; mutta mitä sen tehdään; niin sen pitiki käymän koska ei enää kukaan kansa itsestänsä huoli, vaan suoraan koko ihmisyydestä. Sen uudesti syntyneen valon avulla nähdään että kukin maan paikka tekee mitä se parahin taitaa. Niin Viron maa on yksi ainoa suuri viinakeitto, jossa tehdään tuota tarpeellista juomaa koko maan piirille. Tuo vähä luoto tuolla Pohjassa on samaten yksi ainoa suuri pumpulitehdas. Muinaiset Franskalaiset, jotka meidän jalo tutkia luulee muinaan joksikin kuuluisaksi, ne ovat kaikki kinnasniekkoja, koko maailman hauskamaalaria, Spanialaiset samoin koko ihmisyyden sigarrimestaria jne. Sillä tavalla ovat tällä viimisella vuosituhannella ihmisyyden pyrkiät tulleet varsin täydelliseen tarkoitukseensa, niin ettei nyt enää mitään puutu siitä täydellisyydestä, jonka nuot jalot pyrkiät panivat alulle vuonna 1859. – Mutta antakaat anteeksi; minä olen menneen vuosituhannen aave, enkä ole seurannut ihmiskunnan edistymistä näillä uusilla poluiltansa. Sanokaat kuitenkin eikö noiden kinnasniekkain seassa synny joku, joka on varsin kelvotoin kinnastyöhön, viinankeittäjäin seassa muutamia, joiden hyppyset paraiten sopisivat sigarria kierittämään jne. Ja totta kaiketi nyt maailmassa on ainoasti yksi paikka, jossa oppia harjoitetaan ja tieteitä viljellään; totta kai sekin keino on eroitettu ja saatu jonkun eripaikan työosaksi. – On, on. Näetsä, nyt on keksitty siihenki apu mitä luoja tahtoisi tehdä eroituksia siellä ja täällä ihmisten järjessä ja hyppysissä. Meillä ovat ihmisyyden pyrkiät keksineet mitä tarvitaan heidän tarkoitustensa onnistumiseen. Näetsä, meillä on järkisauna, varsin pieni sievä laitos, jossa ihmisen pää hamasta syntymästä saunotetaan niin että, mitä luoja tahtoisi olla vastaan tämän uuden ajan pyrkimistä, esim. luoden huonojakin jälkiä tiedemiesten paikkakuntaan, se autetaan järkilöylyllä. Tämä onnistuu niin aivan hyvin ja ihmisyyden pyrkiäin iloksi, että syntymältänsä paksuinki visapää saa järkensä vähällä ajalla niin pehmitetyksi että lapset, jo ennenkuin puhuakaan taitavat, laskevat auringon ja kuun pimenemiset ja tähtien radat paremmin kuin vanhaan aikaan ennen vuotta 1859 kuuluisimmat professorit. Toinen ihmisyyden pyrkiäin suuri keksintö koskee ulkonaisiin jäseniin. On näetsä heillä taidemylly, varsin sievä kone sekin. Jos Jumala nyt sattuisi suomaan liikapaksut sormet sigarrin kierittäjille siinä maassa, joka koko ihmisyydelle näitä valmistaa, pannaan muka tämmöinen törkiäsorminen taidemyllyyn, ja muutamana hetkenä ovat hyppyset jauhotetut niin sieviksi ja hoikiksi kuin näppärimmän tytön pikkusormi ainakin. Tähän täydellisyyteen ovat ihmisyyden pyrtiät saaneet hankkeensa, ja sano nyt itse mimmoisia hötöjä te olitte tuhannen vuotta sitten, ennenkuin tuo uusi valo rupesi koittamaan ihmiskunnalle. – Mutta antakaat anteeksi, jos vielä kysyn eikö ihmiset pidä toinen toisensa työtä halvempana, eikö siitä tule kateutta jne., niinkuin muinaseen aikaan. – Mitä hulluja semmoista kyselet; meillä on nyt tuomioistuimet, jotta kaikki ratkaisevat, ja jos ihmiset tahtoisivatkin siellä täällä tehdä vääryyttä, se on tuomita väärin, olemme hakeneet tuomarit kuusta, joilla ei mitään hyötyä ole maallisten ihmisten keskinäisestä voitosta. Nämät kuu-ihmiset täyttävät velvollisuutensa kaikkein ihmisyyden pyrkiäin täydelliseksi tydytykseksi. – Mutta sallikaat vielä viiminen kysymys: kaiketi on nyt koko maan piirillä yksi kieli, että yhteinen työ ja yhteiset pyrinnöt ovat helposti ymmärretyt koko maan piirillä, että käy vähän paremmin kuin Babelin tornin rakennuksessa, jossa sanotaan mitä kirveeksi pyydettiin lapiona annettiin jne. – Tämäkin seikka on ihmisyyden pyrkiäin mieliksi onnistunut erinomaisen hyvin. Yksi ainoa paitsius vielä näkyy olevan haittana. Patagonian kieli ei vielä ole oikein sulannut tuohon yhteen kieliliemeen; ihmisyyden pyrkiät tosin ovat Patagonialaista vuosikaudet käyttäneet setä järkisaunassa että taidemyllyssä; mutta luulevat kuitenki vielä tarvitsevansa parikymmentä tuhatta vuotta. En tiedä onko niiden pääkallokin toista laatua, koska sanovat aivujen niin pitkälöisesti paisuvan heidän päässänsä. Mutta myödyttäkäät kuitenkin että paljo jo on tehty, vaikka vasta nyt kirjoitamme vuoden 3000. Ja eikö kaikki ole käynyt niin luonnollisesti ja vakaasti, niin vapamielisesti ja kapinattomasti, että vuonna 1859 tuskin kukaan semmoista voi aavistaakaan. Tämä tulee olemaan ihmisyyden pyrkiäin ikuinen ja himmentymätöin muistopatsas. – Oi isänmaan rakkaus, o kansalaisuuden tunto, o te kaikki lapsuuteni suuret sanat, te olette siis sanakirjastakin kadonneet, se on siis sen luonnollisen menetyksen viiminen päätös! Minä vanhain aikain aave, semmoisessa kunniattomassa maailmassa en voi minä olla, jonkatähden palaan kansalaisteni pariin. Siellä saan omalla kielelläni pilpatella niinkuin muutki Jumalan luomat olennot, siellä olla osallinen esi-isäini ilossa ja surussa, riennoissa ja toivotuksissa. Hyvästi siis maailma, jossa on ihmisyyttä, vaan ei ihmisiä, jossa on kansain ruupuja, vaan ei kansoja! '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=58218&conversationId=1&action=entryPage ''Hämäläinen'' 18.11.1859]. [[Luokka:Anonyymi]] [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] 309 687 2006-06-17T23:44:54Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjallisuus]] [[Luokka:Kirjallisuus]] 310 688 2006-06-17T23:44:56Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjallisuus]] [[Luokka:Kirjallisuus]] 311 689 2006-06-18T14:43:06Z Nysalor 5 Kirjallisesta arvostelusta meillä Päivälehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kirjallisesta arvostelusta meillä |alaotsikko= |tekijä=Kasimir Leino |huomiot= }} Sanomalehtien valta on nykyaikana niin suuri, että luulisi jo senkin tuottavan suurempaa edesvastuun tuntoa. Ja kuitenkin on asianlaita melkeinpä päinvastoin. Juuri sanomalehtimiehissä tapaa useinkin höllimmän siveysopin, laajimmat omattunnot ja epäselvimmät käsitteet valtaa seuraavasta vastuunalaisuudesta. En tahdo puhuakaan yhteiskunnallisista ja valtiollisista kirjoituksista, joiden mahtipontisen jopa isänmaallisenkin muodon takana voi piillä mitä surkein nurkkapatriotismi ja mieskohtaisimmat edut, en huoli kajota tähän kylläkin ikävään inhimillisen heikkouden ilmiöön, vaan käännyn erääsen toiseen tärkeään puoleen sanomalehdissä ja aikakausikirjallisuudessa. Tarkoitan kirjallisuuden arvostelua. Ei tarvitse kauvan seurata aikakautisia painotuotteitamme huomatakseen, kuinka leväperäisestä taiteen temppelin oven vartijat meilläkin usein käsittävät tehtävänsä. En puhukaan maaseutulehdistä, sillä niiden arvostelut ovat useinkin sellaisia, että täytyy vain surkutella heidän vähiä työvoimiaan. Samanlaatuinenpa tahtoo sentään monesti pääkaupunginkin lehtien laita tästä suhteessa olla. Arvostelijat ovat usein kyllä arvokkaassakin yhteiskunnallisessa asemassa, mutta eihän sillä ole sanottu, että heissä kirjallisen arvostelijan ominaisuuksia löytyy. Taikka ovat he vanhoja, ijänikuisiin ihanteihinsa lyöpyneitä äkämyksiä, jotka peittelemättä tunnustavat, ett'eivät he ''tahdokaan'' käsittää heidän kannastaan poikkeavia aatteita, taiteita ja mielialoja. Suvaitsevaisuus on muka heikkouden oire vain, Kristuskin oli suvaitsematon ja tätä he muka seuraavat mukiloidessaan ”nulikoita” ja ”eri-uskolaisia”. Nuoruus ja itsenäiset mielipiteet niin taiteen kuin muidenkin kysymysten alalla ovat näistä herroista suurimpia syntejä. Vasta kun hapset harmenevat tai muuten on henkisesti vanhentunut ja itsenäisyytensä näkymättömäksi kuluttanut, vasta silloin kun on niinkuin hekin, on heille mieleinen mies. Milloin asettuu vanha ”tunnettu esteetikko” Aatamin tai ainakin Sofokleen aikuiselle kannalleen ja sillä sitten pitemmittä mutkitta pehmentelee epämieluisia tulokkaita; milloin taas toinen ripustaikse uskonnon herkimmälle heilarille erotellen kirjailijat kahtaalle, vuohet oikealle ja lampaat vasemmalle. Kellekään heistä tuskin on juolahtanut päähänkään koettaa käsittää, mitä tekijä todella on tarkoittanut, miksi hän on näin kuvannut ja mikä hänen luonteensa on. Ja sitten se on niin muhkeaa kun on osannut sättiä vähänkään sukkeluuden suolalla ja ihmisille saanut näyttää, että tämmöinen poika sitä minä olen ja näin sitä meillä osataan. Sanomalehteen kun vielä nuo tuotteensa lykkää, sitten kun se laajimmalle leviää, niin voi pian saavuttaa ”sukkelan kriitikon” maineenkin. Ihmiset taas, joille sanomalehdet vähitellen alkavat käydä ainoiksi tiedon lähteiksi, luottavat mielellään sanomalehtien arvosteluihin, sillä sitenhän pääsee sitäkin teosta lukemasta. ”Eipä tuo kuulu olevan mitään, haukuskelivat kovin lehdessä” t.&nbsp;m.&nbsp;s. Sattuu taas kyllä joskus niinkin, että kun joku arvostelija yksinkertaisessa typeryydessään tekee kärpäsestä härän ja huutaa Messiaslapsen syntyneen, ja kun ihmiset tuon ylistysvirren luettuaan kiiruhtavat tästä selkoa itse ottamaan, niin löytävätkin hyvin tavallisen ”nulikan”. Joku pieni yhtäläisyys arvostelijan ja ”nulikan” välillä selitti heille kuitenkin syyt arvoisan kynäherran innostukseen. Sellaiset arvostelijat ylipäänsä, jotka eivät koetakkaan käsittää mitään heidän periaatteilleen vierasta ja jotka tuomitsevat äärimmäisen subjektivismin kannalta, sellaiset eivät myöskään epäile käyttääksensä kaikkia mahdollisia keinoja vastenmielisen arvosteltavansa nujertamiseksi. He nokkivat sieltä täältä muutamia lauseita, jotka irtonaisina näyttävät peräti naurettavilta taikka järjestävät he nämä eri paikoista temmatut lauseet niin, että ne yhdistettynä ovat hullunkurisinta sekamelskaa. Ja yleisö, meidän auktoriteettiuskoon kasvatettu yleisömme, pitää tietysti arvosteltua kirjailijaa joko hulluna tai huonona miehenä ja arvostelijaa sukkelana nerona, vaikka oli sikin joskus päinvastoin. Yksi melkoinen osa samaista arvokasta taiteen Argusjoukkuetta, on myöskin tuo ymmärtämättä jääneiden, katkeroittuneitten ja enemmän tai vähemmän rappiolle joutaneiden nerojen lukuisa rykmentti. Nämä ovat useinkin julkaisseet jotakin makeaa ja koreaa, kukkaistuoksua ja peipon laulua, joille kyllästynyt yleisö on kääntänyt selkänsä; tyytymättömyydessään he sitten sortuvat sanomalehtipalvelukseen ja saavat esim. uutta joulukirjallisuutta eteensä viskatuksi. ”Kirjoita tuosta, sinullahan on aikaa romaanien lukemiseen ja sinähän olet itsekin vähin sillä alalla työskennellyt”. Ja mahtavana käy tuonainen runoilijan alku kynään käsiksi. Ottaen suunsa täyteen kuulemiansa korulauseita, paljo siveyttä ja vielä enemmän isänmaallisuutta koettaa hän näyttää toimitukselle, että kyllä hän voi arvostella, jos niikseen tulee. Yleisö taas, jolla varsinkin joulun edellä on muutakin tekemistä kuin romaanien lukemista, uskoo tuon vanhan veijarin sanat ja seuraukset johtuvat itsestään. Vielä sekin sentään voisi paremman puutteessa mennä, jos tuo mahtava herra aina nimensä piirtäisi kirjoituksensa alle, että hänet tunnettaisiin. Mutta kun arvostelu useimmiten menee toimituksen nimessä tai nimettömänä, niin on se iljettävintä peliä. Sala-ampujana voi ampua myrkylliset nuolensa parhaimpaankin kirjailijaan ja varsinkin nykyisissä oloissa, joissa ei suvaita itsensä puolustusta kirjailijan puolelta. Ja nyt tulenkin kirjoitukseni toiseen puoleen, jossa koetan esittää keinoja kirjallisen sanomalehtiarvostelun parantaneeksi ja muutamin sanoin viitata sen tehtävään ja alaan. Ensimmäinen ja tärkein olisi se, että kirjailijat nousisivat julkisesti itseänsä puolustamaan kaikkia asiallisia muistutuksia vastaan. Näin selvittäisivät he kantansa ja sen lähtöpisteen, josta he asioita esittäessään ovat lähteneet. Täten lähtisi yleisöstä tuo turmiollinen luulo arvostelijan erehtymättömyydestäkin. Arvelette, että tuskinpa mikään lehti ottaisi vastaan moista kirjoitusta ja jos kerran ottaisikin, niin pitäisi se huolen siitä, että heidän arvostelijalle viimeinen sana jäisi. Koettakaa ensin ja jos asianlaita on semmoinen, liittoutukaa tekin yhteen ja päättäkää, ettei kukaan teistä mokomaan lehteen kirjoita koskaan. Ja muodostakaa ”kirjailijain suojelus-yhdistys” arvostelijain hyökkäyksiä vastaan, joka asian vaatiessa toimii sorretun puolesta. Kirja tai taide ylipäätään on ihmishengen ilmiönä tutkittava. Oikea arvostelija pyrkii sukeltautumaan arvosteltavansa luonteesen ja ajatustapaan ja esiytyy suvaitsevana, avarampiaatteisena. Hän käsittää, että taide, jopa kauneuskin voi esiytyä moninaisissa muodoissa ja että tuon teoksen takana, noiden rivien välissä värähtelee tunteellinen ihmissydän. Hän arvaa oman tilansa, vaan antaa arvoa toisenkin käsitteille ja mielipiteille eikä tartu kurikkaan heti kun joku eriävä ajatus ilmestyy. Ihmisluonteita on lukemattomia ja ovat niistä useimmat jo olemisensa kautta oikeutettuja. Ja jos joku paljo kärsinyt, surumielinen luonne pakoitettaisiin kirjoittamaan luonteellensa vieraita iloisia, valoisia idyllejä, niin olisi se tavallansa ihmisrääkkäystä. Kirjallisen arvostelua suuri mestari, ranskalainen Hippolyte Taine sanoo: ”Minä en tyrkytä sääntöjä, vaan etsin lakeja ja minulla on myötätuntoisuutta kaikkia taiteen muotoja ja kaikkia kouluja kohtaan, jopa vastakkaisimpiakin”. Ja niin pitää mielestäni kaikilla kirjallisuuden arvostelijoilla olla. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=218148&conversationId=2&action=entryPage ''Päivälehti'' 15.12.1890]. [[Luokka:Kasimir Leino]] [[Luokka:Asiatekstit]] 312 690 2006-06-18T14:43:13Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Leino, Kasimir]] [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Leino, Kasimir]] 313 842 2006-06-23T18:14:12Z Nysalor 5 Sir Gladstone’lle '''Kasimir Leino''' (1866–1919) (katso [[w:Kasimir Leino|Wikipedia]]) == Asiatekstit == * ''[[Kirjallisesta arvostelusta meillä]]'' == Runot == * ''[[Sir Gladstone’lle]]'' == Runoteokset == * ''[[Runokokeita]]'' [[Luokka:Kasimir Leino]] 314 695 2006-06-18T14:53:12Z Nysalor 5 Suomen salossa Suomettaresta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Suomen salossa |alaotsikko= |tekijä=Yrjö Koskinen |huomiot= }} : Honkaen keskellä mökkini seisoo : Suomeni soreassa salossa. : Honkaen väliltä sintävä selkä : Vilkkuvi koittehen valossa. : Hoi laari laa! : Kaiku mun saloni, Suomeni maa! : Kaukana käkönen korvessa kukkuu. : Sulhonsa suloutta ylistää. : Paimenten soitanto laitumen tiellä : Ääntänsä korviini vilistää. : Hoi laari laa! : Kaiku mun saloni, Suomeni maa! : Omanpa henkeni kieltä ne puhuu, : Honkaen humina ja luonto muu. : Itse en sydäntä hillitä taida; : Riemusta soikohon raikas suu: : Hoi laari laa! : Kaiku mun saloni. Suomeni maa! Y[rjö Koskinen]. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=5347&conversationId=1&action=entryPage ''Suometar'' 18.04.1856]. [[Luokka:Yrjö Koskinen]] [[Luokka:Runot]] 315 696 2006-06-18T14:53:16Z Nysalor 5 Listaus '''Yrjö Koskinen''' (1830–1903) (katso [[w:Yrjö Koskinen|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Suomen salossa]]'' [[Luokka:Yrjö Koskinen]] 316 697 2006-06-18T14:53:23Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Koskinen, Yrjö]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Koskinen, Yrjö]] 317 698 2006-06-19T12:50:30Z Mzlla 6 uusi toiminto käännetty Luokittelemattomat kuvat 318 943 2006-06-27T21:05:02Z Nysalor 5 Halutonna mieli '''K. A. Tavaststjerna''' (1860–1898) == Kaunokirjallisuus == * ''[[Nixe]]'' == Runot == * ''[[Halutonna mieli]]'' [[Luokka:K. A. Tavaststjerna]] 319 702 2006-06-19T13:38:04Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Tavaststjerna, K. A.]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Tavaststjerna, K. A.]] 320 703 2006-06-19T13:39:03Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjailijat]] [[Luokka:Kirjailijat]] 321 704 2006-06-19T13:39:08Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjallisuus]] [[Luokka:Kirjallisuus]] 322 705 2006-06-19T13:40:06Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]] [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Hannikainen, Pietari]] 323 714 2006-06-19T13:49:42Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjallisuus]] [[Luokka:Kirjallisuus]] 324 720 2006-06-19T13:56:23Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjallisuus]] [[Luokka:Kirjallisuus]] 325 721 2006-06-19T13:59:04Z Nysalor 5 [[Luokka:Wikiaineisto]] [[Luokka:Wikiaineisto]] 326 722 2006-06-19T13:59:56Z Nysalor 5 Selitys Yläluokka Wikiaineiston luokille 327 750 2006-06-19T14:32:28Z Nysalor 5 [[Luokka:Kansanrunous]] [[Luokka:Kansanrunous]] 328 779 2006-06-20T13:27:51Z Nysalor 5 Ukko Noak {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ukko Noak. |alaotsikko=(Fredmanin Lauluista N:o 35 *). |tekijä=Carl Michael Bellman |huomiot= }} : Ukko Noak, ukko Noak : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Oli kelpo mies! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kuin läks’ arkistansa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Niin hään kohta, kanssa, : Istuit’ viinaa, istuit’ viinaa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Missä moata ties’. : Noak souti, Noak souti : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Vanhan arkkinsa. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Osti viina-pullot – : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Semmoisia, hullut, : Nyt ne myövät, nyt ne myövät : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Juuvak kaljansa. : Hään kyll’ arvais, hään kyll’ arvais : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Jotta miehetki : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Tahtoi juuvaksensa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kuin eläimiänsä – : Silläpä hään, silläpä hään : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Viinan kasvatti. : Eukko Noak, eukko Noak : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Oli kunnon nais’! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Antoi ukon juuva – : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Toista käski tuuva; : Mistäs mie nyt, mistäs mie nyt : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Semmoisenki sais’n? : Ei hään kieltän’t, ei hään kieltän’t: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;«Kuules, ukko, hoi! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;«Olek juomastaisi!» – : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Ei! – Tuo armas naisi : Antoi soaha, antoi soaha : Minkä hään voan voi. : Ukko Noak, ukko Noak, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Puna-poskillaan – : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sill’ oil pitkät hiukset. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Parrat niinkuin viikset; : Pani pohjaan, pani pohjaan, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Joi ja lauloi voan. : Silloin syntyi, silloin syntyi : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Eleä moailmass’; : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Soatihinpa kyllä – : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Eikä toisen silmä : Katehtinut, katehtinut : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Niinkuin meijän moass’. : Muistin pullot, muistin pullot, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Niist’ ei tietynnä; : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sanottiin ei laisin: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;«''Jos ma luvan saisin;''» : Ei! voan pohjaan, ei! voan pohjaan : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Pantihinpa niin. <nowiki>*)</nowiki> Lauletaan kuin: ”''Gubben Noak, gubben Noak''” &c. Otettu kirjasta ”S&nbsp;a&nbsp;m&nbsp;p&nbsp;o” p. 177. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=151671&conversationId=1&action=entryPage ''Suomi'' 10.7.1847]. [[Luokka:Carl Michael Bellman]] [[Luokka:Laulut]] 329 962 2006-06-27T22:17:53Z Nysalor 5 Amaryllis '''Carl Michael Bellman''' (1740–1795) (katso [[w:Carl Michael Bellman|Wikipedia]]) == Laulut == * ''[[Ukko Noak]]'' == Runot == * ''[[Amaryllis]]'' [[Luokka:Carl Michael Bellman]] [[sv:Författare:Carl Michael Bellman]] 330 783 2006-06-20T13:31:54Z Nysalor 5 Kielilinkki [[Luokka:Ruotsalaiset runoilijat|Bellman, Carl Michael]] [[sv:Kategori:Carl Michael Bellman]] 331 793 2006-06-21T13:15:34Z Nysalor 5 [[Luokka:A. Oksanen]] -> [[Luokka:August Ahlqvist]] {{Otsikko |otsikko=Savolaisen laulu |tekijä=A. Oksanen |huomiot=[[w:Savo|Savon]] ja [[w:savolaiset|savolaisten]] maakuntalaulu }} Mun muistuu mieleheni nyt<br /> suloinen Savonmaa.<br /> Sen kansa kaikki kärsinyt<br /> ja onnehensa tyytynyt,<br /> tää armas, kallis maa!<br /> Kuin korkeat sen kukkulat,<br /> kuin vaarat loistoisat!<br /> Ja laaksot kuinka rauhaisat,<br /> ja lehdot kuinka vilppahat,<br /> kuin tummat siimehet!<br /> Sen salot kuin siniset on,<br /> puut kuinka tuuheat,<br /> ja kuin humina hongikon<br /> syv' on ja jylhä, ponneton,<br /> ja tuulet lauhkeat!<br /> Ja kussa tähdet tuikkivat<br /> kovalla talvella,<br /> ja kussa Pohjan valkeat<br /> suloisemmasti suihkavat<br /> kuin Savon taivaalla?<br /> Tok' yhtä vielä muistelen,<br /> sen suihke armaampi,<br /> se silmä on Savottaren,<br /> johonka taivas loistehen<br /> ja sinens' yhdisti.<br /> Me emme liioin kerskuko,<br /> sanomme kumminkin:<br /> Muu Suomi ellös ilkkuko,<br /> jos meill' on hoikka kukkaro,<br /> jos köyhiks' keksittiin.<br /> Useinpa pelto kultainen<br /> se sulla kellerti,<br /> kun meidän vaivan, viljehen<br /> kumohon löi vihollinen<br /> ja poltti tuhkaksi.<br /> Ja monta kertaa sattui niin,<br /> kun meitä vainot löit,<br /> kun vaimot, lapset kaadettiin<br /> ja miehet sortui sotihin,<br /> sä rauhan leipää söit.<br /> Jos kielin voisi kertoa<br /> näkönsä vanhat puut,<br /> ja meidän vaarat virkkoa,<br /> ja meidän laaksot lausua,<br /> sanella salmensuut;<br /> Niin niistäpä useampi<br /> hyv' ois todistamaan:<br /> "Täss' Savon joukko tappeli,<br /> ja joka kynsi kylmeni<br /> edestä Suomenmaan!"<br /> Siis maat' en muuta tietää voi<br /> Savoa kalliimpaa,<br /> ja mulle ei mikään niin soi<br /> kaikesta, minkä Luoja loi,<br /> kuin: "armas Savonmaa!"<br /> [[Luokka:August Ahlqvist]] [[Luokka:Laulut]] 332 792 2006-06-21T13:15:16Z Nysalor 5 #REDIRECT [[August Ahlqvist]] #REDIRECT [[August Ahlqvist]] 333 796 2006-06-21T16:09:41Z Nysalor 5 Kehoitus tupakkaa polttamaan Sanan Saattaja Wiipurista -lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kehoitus tupakkaa polttamaan |alaotsikko= |tekijä=Jaakko Juteini |huomiot= }} : Piippu tekee poika-nulkin, : räkä-nenän, rääme-silmän, : mieletäkin mieheväksi, : paisuttaapi parrattoman, : tunnottoman, taidottoman : korkealle kunniassa, : koska sauvu sinertävä : kuivat posket pullistaapi, : pöllyääpi puhaldaissa : ulos suusta, sieramista. : Kanna, poika, pienyydestä : piippu-nysi nyrkkisessäs : kotona ja kylässäkin. : Vietä aika veitsenkanssa : leikatessas lautasella : lehti-vihkoja leveitä. : Anna nenäs alttarina : olla aina sauvun alla, : ehk’ ei mieldä miehen päähän : eikä tukka-takkuroihin : tule turhasta tomusta, : nouse öljystä älyä; : mutta mies on merkillinen, : aina muita muhkeambi, : joka silmäns sauvuttaapi, : joka nokeepi nenänsä; : kaunis myös on katseldava, : kuinga kallis omaisuudes : sauvuna nyt sakeana : kymmenessä kiekurassa : kohden pilviä katoopi. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122415&conversationId=1&action=entryPage ''Sanan Saattaja Wiipurista'' 15.2.1834]. [[Luokka:Jaakko Juteini]] [[Luokka:Runot]] 334 797 2006-06-21T16:09:43Z Nysalor 5 Nuuskasta-runo Sanan Saattaja Wiipurista -lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Nuuskasta |alaotsikko= |tekijä=Jaakko Juteini |huomiot= }} : Näköisä on nuuska-sarvi : miehen mustassa pivossa. : Koskas joskus joukon silmät : tahdot puolees taivutella, : etsit kunniaa elossa, : vedä väljästä povestas : välähyttäin väärä sarvi, : päätä peukaloon kolista, : päästä pölly kynnen päälle. : Nenäs sonnita sininen, : kanna kärsäs kätkettynä : kuivan tupakan tomussa. : Täytä sinä tupakalla : lijat lävet Luoja töissä. : Se on kunnia sinulle, : koska suuret sieramesi : ovat lijaksi likaiset, : joista ruskea, rutainen : neste huulilles heruupi. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122415&conversationId=1&action=entryPage ''Sanan Saattaja Wiipurista'' 15.2.1834]. [[Luokka:Jaakko Juteini]] [[Luokka:Runot]] 335 799 2006-06-21T17:23:31Z Nysalor 5 Onneton Turun Lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Onneton |alaotsikko= |tekijä=Julius Krohn |huomiot= }} : Päivän paisteell’ astuissani : Varjo vieress’ astuvi, : Ei se musta, pimeäinen : Luovu koskaan luotani. : Josko poies paennenkin : Iloisien joukkohon, : Suru aina sydäntäni : Puree, kalvaa ponneton. : Tulis yö ja auringoisen : Tulet tuimat sammuttais, : Varjo synkkä vierestäni : Silloin ehkä katoais. : Tulis Tuoni toivottuni, : Veisi rauhan majoihin, : Nukkuessan’ nurmen alla : Nukkuis musta murhekin. Suonio (J. Krohn). '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=291162&conversationId=1&action=entryPage ''Turun Lehti'' 20.11.1888]. [[Luokka:Julius Krohn]] [[Luokka:Runot]] 336 800 2006-06-21T17:23:36Z Nysalor 5 Pikku Julius vainaa Turun Lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Pikku Julius vainaa |alaotsikko= |tekijä=Julius Krohn |huomiot= }} : Mamman Luli pikkarainen : Läksi maailma-matkalleen, : Mut jo pian lapsukainen : Väsyi pienin jalkoineen. : ”Syliin, syliin!” itki Luli; : ”Enemp’ astua en voi!” : Kohta enkeli jo tuli, : Lepoon Lulin päästä soi! Suonio. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=291164&conversationId=2&action=entryPage ''Turun Lehti'' 24.11.1888]. [[Luokka:Julius Krohn]] [[Luokka:Runot]] 337 801 2006-06-21T17:23:44Z Nysalor 5 Sataa Turun Lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Sataa. |alaotsikko=(Unkarin kielestä suomentanut Suonio.) |tekijä=anonyymi |huomiot= }} : Kas sataa, sataa, sataa, : Sataapi suuteloita! : Sataapi huulilleni : Makeita pisaroita. : Ja sadesumun kautta : Myös välähtääpi tulta; : Salamat nuot ne säihkyy : Sun silmistäsi, kulta! : Jop’ ukonjyrinääkin : Uhaten kuuluu tuosta: : Toruen äitis tulee! – : Voi, pakoon täytyy juosta! '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=291139&conversationId=3&action=entryPage ''Turun Lehti'' 27.9.1888]. [[Luokka:Anonyymi]] [[Luokka:Julius Krohn]] [[Luokka:Runot]] 338 802 2006-06-21T17:23:53Z Nysalor 5 Listaus '''Julius Krohn''' (1835–1888), kirjailijanimeltä '''Suonio''' (katso [[w:Julius Krohn|Wikipedia]]) == Runot == === Omat === * ''[[Onneton (Krohn)|Onneton]]'' * ''[[Pikku Julius vainaa]]'' === Suomennokset === * ''[[Sataa]]'' [[Luokka:Julius Krohn]] 339 803 2006-06-21T17:23:57Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Krohn, Julius]] [[Luokka:Suomentajat|Krohn, Julius]] 340 804 2006-06-21T17:24:16Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjallisuus]] [[Luokka:Kirjallisuus]] 341 806 2006-06-21T17:25:13Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomentajat]] [[Luokka:Suomentajat|Meurman, Agathon]] 342 807 2006-06-21T17:27:56Z Nysalor 5 Onneton Runoelmista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Onneton |alaotsikko= |tekijä=Kaarlo Kramsu |huomiot= }} : Niin musta, niin synkkä yö syksyinen lie; : Mut synkempi vielä on eloni tie; : Voi yölläkin tuikata tähtönen vielä, : Mut tähteä yhtään ei eloni tiellä. : Yön toivona tähtöset kirkkahat on: : Ne viittaavat valoon ja aurinkohon. : Mut toivot ne seuraa ei eloni myötä: : Mä viettänyt ain’ olen tähdetönt’ yötä. : Oi, yöhöni, Luoja, yks tähtönen luo : Ja loistaa sen mieleeni kurjahan suo. : Sit’ iloiten seuraisin eloni tiellä : Ja kuollessain siihen mä katsoisin vielä. '''Lähde:''' Kramsu, Kaarlo 1887: [http://www.gutenberg.org/etext/16395 Runoelmia]. Werner Söderström, Porvoo. [[Luokka:Kaarlo Kramsu]] [[Luokka:Runot]] 343 817 2006-06-21T19:56:36Z Nysalor 5 Yksi runo lisää '''Kaarlo Kramsu''' (1855–1895) (katso [[w:Kaarlo Kramsu|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Ilkka]]'' * ''[[Onneton (Kramsu)|Onneton]]'' * ''[[Proloogi Länsisuomalaisen osakunnan kesäjuhlassa 15 päivä heinäkuuta 1890 Yliopiston 250-vuotisen olemassaolon muistoksi]]'' [[Luokka:Kaarlo Kramsu]] 344 809 2006-06-21T17:28:07Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Kramsu, Kaarlo]] 345 810 2006-06-21T18:11:17Z Nysalor 5 Ilkka Runoelmista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ilkka |alaotsikko= |tekijä=Kaarlo Kramsu |huomiot= }} : Viel’ elää Ilkan työt, kenties : Kauanki, kansan suussa. : Hän eli niinkuin Suomen mies : Ja kuoli – hirsipuussa. : Ol’ Ilkka talonpoika vaan, : Siis suur’ ei suvultansa; : Mut jaloin poika Suomenmaan : Hän oli aikanansa. : Hänt’ ajan hurjan myrskyihin : Vei oikku onnetarten; : Hän sopi niihin kuitenkin : Kuin tehty niitä varten. : Se aik’ ol’ ajoist' ankarin : Ja itkun aika varmaan, : Kun käsissä Klaus Flemingin : Ol’ ohjat maamme armaan. : Kyll’ itki moni huokaillen, : Ett’ oikeus on pilkka; : Mut itkiessä toisien, : Niin itkenyt ei Ilkka. : Vaan koska kansa valittaa, : Hän neuvon sille antaa: : ”Niin kauan huolta nähdä saa, : Kun tahtoo sitä kantaa.” : ”Ken vaivojansa vaikertaa, : On vaivojensa vanki, : Ei oikeutta maassa saa : Ken itse sit’ ei hanki.” : ”Siis vapauteen taistellen : Ken miehen mieltä kantaa: : Tie suorin kulkee onnehen : Lähellä kuolon rantaa!” : Ja vasamata nopsempaan, : Jonk’ ilmaan viskas jousi, : Nää sanat lensi halki maan. : Ja Suomen kansa nousi. : Nyt liekki sodan verisen : Levisi pitkin maata: : Ei Suomi sotaa Ilkkaisen : Unohtaa koskaan saata. : Jo kohtas kosto sortajat : Kädellä ankaralla, : Siks kunnes juonet kavalat : Löi Ilkan Nokialla. : Tuo teot suuret kunniaa: : Tok’ viedä voivat muuhun, : Ja Ilkan tietä suorimpaa : Ne veivät hirsipuuhun. : Mut varmaan Ilkan neuvo tää : Viel’ elää kansan suussa: : Kauniimpi orjan elämää : On kuolo hirsipuussa. '''Lähde:''' Kramsu, Kaarlo 1887: [http://www.gutenberg.org/etext/16395 Runoelmia]. Werner Söderström, Porvoo. [[Luokka:Kaarlo Kramsu]] [[Luokka:Runot]] 346 812 2006-06-21T18:24:56Z Nysalor 5 Täsmennyssivumalline Wikipediasta muokattuna <div id="disambig"> {| width="100%" border="0" cellspacing="8" cellpadding="0" style="background-color: #f9f9f9; border-top: 1px solid #aaaaaa; font-size: 90%; margin-top: 1em" | style="width: 45px; vertical-align: top" | [[Kuva:Disambig.svg|45px]] | Tämä on täsmennyssivu, joka luettelee samannimisiä tekstejä. Katso myös [[:Luokka:Täsmennyssivut]]. |} </div> <includeonly> [[Luokka:Täsmennyssivut|{{PAGENAME}}]] </includeonly> 347 813 2006-06-21T18:25:06Z Nysalor 5 [[Luokka:Wikiaineisto]] [[Luokka:Wikiaineisto]] 348 814 2006-06-21T18:25:24Z Nysalor 5 Onneton-runot '''Onneton''' voi viitata * [[Julius Krohn]]in runoon ''[[Onneton (Krohn)|Onneton]]''. * [[Kaarlo Kramsu]]n runoon ''[[Onneton (Kramsu)|Onneton]]''. {{Täsmennyssivu}} 349 816 2006-06-21T19:56:30Z Nysalor 5 Proloogi jne. Sanomia Turusta -lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Proloogi Länsisuomalaisen osakunnan kesäjuhlassa 15 päivä heinäkuuta 1890 Yliopiston 250-vuotisen olemassaolon muistoksi |alaotsikko= |tekijä=Kaarlo Kramsu |huomiot= }} : Nyt hetki on, kun muinaisuus : Taas elon haamun saapi, : Ja elävinä aika uus : Sen riennot oivaltaapi. : Haudoista aikain entisten : Käy kuiske tiedustellen: : Mitenkä polvi nykyinen : Menestyy työskennellen? : Nouseeko Suomi, toipuen, : Vuossatain hallan alta? : Ja edistyykö voittaen : Kaivattu valon valta? : Ja joko toivot täytettiin : Nuo aikain mennehitten? : – Tääll’ eestä valon taisteltiin : Vuossatoja jo sitten. : Kun päivä piili pilvihin, : Ja kansa kulki yössä, : Niin valon eestä kuitenkin : Tääll’ oltiin yhä työssä. : Viel’ elää muisto miehien, : Eik’ unhoittua saata, : Joidenka toimi vakainen : Valaisi Suomenmaata. : Ja kansaa kuolon uhkaamaa : Elvytti tiedon soihdut, : Joit’ turhaan koitti sammuttaa : Nuo öisten valtain loihdut. : Ol’ ajat kolkot, myrskyiset, : Joit’ tämä kansa kesti; : Ain’ uudet vaarat, vastukset : Sen edistystä esti. : Vaan kohtalo kun sorti maan : Ja turmioita tuotti, : Jännitti Suomi voimiaan : Ja valon voittoon luotti. : Se luotti Luojan armohon, : Ett’ tuskat kerran haihtuu, : Ja että murheet ilohon : Ja yönsä valoon vaihtuu. – : Nyt hetki on, kun muinaisuus : Taas elon haamun saapi, : Ja elävinä aika uus : Sen riennot oivaltaapi. : Nyt aukee alat muistojen : Ja entisyyden ukset, : Ja mieliss’ elpyy isien : Työt, toimet, toivomukset. : Nyt yöstä aikain entisten : Käy kuiske kysyväinen: : Viel’ onko polvi nykyinen : Työss’ isäin kestäväinen? : Se voiko vaarat, vastukset : Laill’ isiensä kestää? : Ja torjuuko se vehkehet, : Jotk’ onneamme estää? : <nowiki>* * *</nowiki> : Nyt täällä kotipaikallansa : Tapailee muistot toisiaan. : On Turku suuri muistoissansa, : Tää valonkehto Suomenmaan! : Tääll’ loisti ennen kirkkahinna : Työ, toimi isänmaallinen, : Ja täällä kohos valon linna, : Tuo koti suurten aatteiden. : Kun syntyi se – siit’ aikaa monta: : Neljännes vuosituhannen – : Ol’ aika silloin rauhatonta : Aik’ aseiden ja voittojen, : Mut harrastusta myös se näytti : Vapautehen, valohon, : Ja riemu kansan mielen täytti, : Syntyissä yliopiston. : Tää kohos valon siittäjäksi : Ja pimeyttä poistamaan, : Ja täältä joukot sitten läksi : Valolle maata voittamaan. : Nous täällä parvi kansastamme : Valittu suurten henkien, : Ja kauas loisti kunniamme : Myös kukkuloilta tieteiden. : Kehittyi täällä kansan henki : Selvempään itsetietohon, : Ja uutten aikain voittojenki : Perustus laskettu tääll’ on. : Ja täältä muistoin vanha taika : Luo voimaa nuorten mielihin, : Kun kompastuupi uusi aika : Päin väijyvihin vaaroihin. : Vaikk’ urhot vanhat kaatuivatkin, : Ei henkens’ kuole konsanaan. : Miespolvet vaikka vaihtuvatkin, : Ain’ elää lempi isänmaan. : Uus polvi muistot mennehitten : Se mielessänsä tallettaa, : Ja töille suurten aattehitten : Se tahtoo voiton valloittaa! : <nowiki>* * *</nowiki> : Ei vastukset vielä oo voitettu: : Se voitto on syntyvä työstä. : Viel’ öiset vallat ne maatamme : Yhä yöhön tahtovat syöstä. : Ei kansamme kasvanut nautintoon, : Se kasvoi taistelijaksi. : Ei kammo se kohdata kohtaloaan, : Jos käykin se uhkaavaksi. : Ei aio se horjua taistelussaan: : Valon voittoon vielä se luottaa. : Ja joukko se kasvaa taistelijain: : Uus aika niit’ uusia tuottaa. : Jo tietojen valta nyt valaisee : Myös mökkejä mataloita, : Ja vaarat uudet vaikk’ karttuvat, : Niin karttuu myös sotijoita. : Ja kerran voitto se niitetään : Vuossatain suurista töistä, : Ja tarut silloin vaan kertovat : Tuhoista ja halla-öistä. Kaarlo Kramsu. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=79682&conversationId=1&action=entryPage ''Sanomia Turusta'' 16.7.1890]. [[Luokka:Kaarlo Kramsu]] [[Luokka:Runot]] 351 823 2006-06-22T19:43:39Z Nysalor 5 Laurin Tuomiset Sanan Saattaja Wiipurista -lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Laurin Tuomiset |alaotsikko= |tekijä=Abraham Poppius |huomiot= }} : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Kerran kysy Kyyprialta, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Hengeltä hemmeyden, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;E&nbsp;r&nbsp;o&nbsp;s&nbsp;kin, Emältänsä: : ”Saisinko mä kerran käydä : ”Pohjan kansat katsomassa; : ”Millä lailla miehet siellä, : ”Sekä emännät elävät?” : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Äiti ääntäpi hänelle: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;”Pakkanen paahtapi, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;”Poikani! pohjan mailla; : ”Siellä jääksi jähmettyisit. : ”'Jahka kevät kerkiäpi, : ”Joudat mennä joutsenille : ”Johto-mies’nä, juonen kanssa.” : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Alko päivä Afrikassa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Vaivata varilla – : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Lähesty Lämpelässä : Matka-linnun majan muutto. : Tuli joukko joutsenia, : Joitten kanssa kaitsijaksi : Laitto lapsen äiti kaunis. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Evästetty Emoltansa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Hemmuilla, heluilla, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Vyötetty suosin-vyöllä : Tuli poika pohjan maille. : Tahto siellä talvellakin, : Vilullakin viekastella, : Mutkaelen muotoansa. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Suksin Suomessa samosi : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Jäniksen jälillä : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Poluilla koikka-polven. : Joutsi heitti jonkkelia : Pirun pikkuisen olalla, : Viini visko vinkkeliä : Pienen kaulalla kanaljan. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Oli Lauri laitellunna : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Lankoja laduille, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Risuihin rihmaisia. : Oli pannut pajatsimet : Vaskisihin valjaisihin : Oli raidat raudotellut, : Kultaellut kuusamikot. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Kyttä kyyrymöisissänsä : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Puikkiipi puistossa: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kuristi kuret-lanka, : Siirsi surma silmukkansa : Pienen herjän hengen päälle; : Että luuli lumiseksi : Jänikseksi jähmettyvän. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Kurkku kurjalla kähisi: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;”Kyypria kylmästä : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;”Autata armotointa! : ”Neittä kolme neuvo tänne : ”Poloiselle pohjan maalle! : ”Eharis kaunoinen pelasta : ”Karjalaisen kattilasta!” : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Kuuli Kaarle kuvotuksen : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Korvesta kotiinsa. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kiljasta kimmautti: : ”Laukka juokse langoillesi! : ”Jop’ on totta toisen kerran : ”Käynyt näätä käntällensä : ”Tahik’ suurempi sukuinen.” : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Lauri koipesi kotoa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Ailahti ajatus: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;”Jänistä jänttevämmän : ”Pedon ketän peukalolla, : ”Nyrkin-päällä nyljeskelen.” : ”Sitten mielin miekkonenkin : Saada saksat kotihini, : Kosioiksi kolvilleni”. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Väärin polvin ponnistaapi : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Suksilla suoremmin : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Pyynnille pyssynensä. : Tullen kammahdu, kuin katso: : ”Ihme! kumma! kuka tässä? : ”Poika kaunis, kahden vuoden : ”Tapioltani tapettu!” : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Kaapajaapi kainaloonsa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Laukasi lankaansa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sieppasi silmukasta : Helma-lapsen hermottoman. : Suukosteli surmattua : Polvillansa porkan päällä, : Sadatellen sallimusta: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;”Niinpä luonto loit minua, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;”Ikuiseks itkuksi : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;”Syy-pääksi syyttömästi! : ”Mikä tulleepi minulle : ”Muu kuin kauhia kadotus? : ”Voi jos vielä virkonesit! : ”Kuin mä koittelen kotona.” : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Pisti pirun kontohinsa; : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Päinehen, päivinehen : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sopikin solkenahan. : Siellä herjäkäs herähty : Äitelästä ärmyksistä. : Nuolen, tuskat tuottavaisen : Laurin laukasi lävitsen. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Lauri tulla tuuhottaapi; : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Laskeepi laukusta. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Pedonsa permannolle. : Sepä ensin emännältä, : Että itse isännältä, : Syvät sytytti sydämet, : Kiehto keuhkot kiimohinsa. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Sitten naiset naimattomat : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Taivutti talossa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Rakkauden rahkehita : Ottamahan olka-päille. : Povet poltteli pojilta. : Väänsi mielet miehilläkin : Nurin narin narrin töihin. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Senp’ on Lauri langoillansa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sairauden saattanut. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Polonen poika parka! : Itse istut ikkunassa, : Ylen öitä yksinäsi. : Kasvot kuuta katselevat, : Ajatus on A&nbsp;u&nbsp;n&nbsp;e&nbsp;n luonna. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122396&conversationId=1&action=entryPage ''Sanan Saattaja Wiipurista'' 27.4.1833]. [[Luokka:Abraham Poppius]] [[Luokka:Runot]] 352 2436 2006-07-01T22:18:40Z Nysalor 5 Viittaamaan oikealle sivulle '''Abraham Poppius''' (1793–1866) (katso [[w:Abraham Poppius|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Laulu (Poppius)|Laulu]]'' * ''[[Laulun huomen, yli Suomen]]'' * ''[[Laurin Tuomiset]]'' * ''[[Punnittu Amor]]'' [[Luokka:Abraham Poppius]] 353 825 2006-06-22T19:43:53Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Poppius, Abraham]] 354 826 2006-06-22T20:42:36Z Nysalor 5 Ateenalaisten laulu Valikoimasta runoelmia {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ateenalaisten laulu |alaotsikko= |tekijä=Viktor Rydberg |huomiot=Runo perustuu spartalaisen [[Tyrtaios|Tyrtaioksen]] elegiaan. }} : »Kaunis on kuolo, kun urhona joukkos eessä sä vaivut, : »kaatuen suojana maan, suojana heimosi ko’in. : »Hehkuvin innoin pois nyt turvaks syntymäseudun! : »Riemuten uhrisi tee: nouseva polvi ne saa! : »Päin käy, nuoriso, päin, rivi taajana järkkymätönnä! : »Pelkoa tunneta ei! väistävä ei ole ken! : »Herjaa, inhaa joukko se saa, min rintamakärkeen : »nuorison eelle jo käy ukko ja vertyvi pois. : »Täähän kuolema kai lie nuoren, jollapa vielä : »kiertävi kutreja pään kukkiva seppelevyö. : »Kaunona impein siinä hän on sekä aimona urhoin, : »viehkeä valjunakin taistoon kaatunut on.» '''Lähde:''' Rydberg, Viktor 1906: ''Valikoima runoelmia''. Suomentanut Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] [[Luokka:Viktor Rydberg]] 355 828 2006-06-23T15:03:47Z Nysalor 5 Akka, joka itki lehmäänsä Oulun Wiikko-Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Akka, joka itki lehmäänsä. |alaotsikko=Gananderin Satuja |tekijä=Christfried Ganander |huomiot= }} Kerran tapahtui se kova onni muutamalle akalle, että hänen paras lypsy-lehmänsä vajousi vetelään suohon, ja kuoli sinne, josta akka tahtoi kokonaan höperöksi tulla, itki yöt ja päivät, ääneensä loilotti ja valitti: ”voi minun Tuorikkini, ei se enään ammoen tule minua vastaan kuin minä huhoilen, ei Tuorikin ääni enään luikaile metsässä, ei sitä enään kaiku vastaan kankahilla.” Tätä teki se höperö akka ja vielä kirkossakin itki katkerasti, kuin kirkkoherra messusi; ja sitä hän teki monta aikaa, niin että häneltä viimein pappi kysyi: ”miksi sinä itket kuin minä messuan?” Akka vastais: ”kuin minä kuulen teidän äänenne – – Ah! – – niin minä muistan minun Tuorikkini – – voi kuinka se oli” – – . On hulluja kylvämättäkin. –n–f–n. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=14444&conversationId=1&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 27.11.1858]. [[Luokka:Christfried Ganander]] [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] 356 829 2006-06-23T15:03:50Z Nysalor 5 Nuori tuomari Oulun Wiikko-Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Nuori tuomari. |alaotsikko=Gananderin Satuja |tekijä=Christfried Ganander |huomiot= }} Kerran oli yksi ijältänsä nuori, mutta viisas, taitava ja oikia tuomari, joka aina osasi niin oikein tuomita, ettei hän esimiehiltään saanut ikään jälki-tekoja ja nuhteita. Häneltä kysyttiin siis kerran, kuinka hän taisi ja ymmärsi niin oikein tuomita, vaikka hän oli niin nuori. Hän vastasi: ”vaikka minä olen nuori, niin olen minä lukenut vanhoja kirjoja.” Ei harmaja pää ole aina epäilemätöin tunnus, merkki taitavuuteen; ei ikä siitä kunniallinen ole, että hän kauvoin elää, ja hänellä on monta vuotta; vaan toimi ihmisten seassa ovat oikiat harmajat karvat, ja virhetöin elämä on oikia vanha-ikä. (Viisauden kirj. 4: 8, 9), ja Suomalainen sananlasku sanoo: ''Ei vieryvän kiven päällä sammalia kasva. '' –n–f–n. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=14444&conversationId=1&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 27.11.1858]. [[Luokka:Christfried Ganander]] [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] 357 833 2006-06-23T15:06:39Z Nysalor 5 Syntymä- ja kuolinvuosi oikeiksi '''Christfried Ganander''' (1741–1790) (katso [[w:Christfried Ganander|Wikipedia]]) == Sadut == * ''[[Akka, joka itki lehmäänsä]]'' * ''[[Nuori tuomari]]'' [[Luokka:Christfried Ganander]] 358 831 2006-06-23T15:04:03Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]] [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Ganander, Christfried]] 359 832 2006-06-23T15:04:46Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjailijat]] [[Luokka:Kirjailijat]] 360 834 2006-06-23T16:37:21Z Nysalor 5 Auran Kanteletar Suomi-lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Auran Kanteletar *). |alaotsikko= |tekijä=J. F. Granlund |huomiot= }} (Lauletaan sillä tavalla kuin: ”''Itkettää ja surettaa'',” j.&nbsp;n.&nbsp;e. jonka nuotti löytyy painettu kirjassa ”Kanteletar,” 1:en Osan lopulla olevassa nuotti-lehessä N:o 4) : Siitä mullen ikävä, ja itku tahtoo tulla, : Kuin on muilla laulajia, vaan ei ole mulla. : Muilla mailla oman kielen laulut aina kaikaa, : Tääll’ on vieras-kielen laulut kuultu kaiken aikaa. : Voi, jos Suomen-laulun ääni kuuluis rannallamme, : Josta laulais Suomenkielen laulun taitajamme. : Mutta ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa, : Jona A&nbsp;u&nbsp;r&nbsp;a ilollansa kanteletta soittaa. : Koita ikävöitty aamu, nyt jo meillen koita! : Meitä kaunis Suomenkieli puolelles jo voita! : Sitten äänet kanteleiden rannallamme kaikaa, : Niinkuin Suomen kansassakin ennen ja paraikaa. <nowiki>*)</nowiki> Sana ”K&nbsp;a&nbsp;n&nbsp;t&nbsp;e&nbsp;l&nbsp;e&nbsp;t&nbsp;a&nbsp;r” tarkoittaa kanteleen, tahi Suomalaisen soitannon, tajuamista ja käyttämistä – kuvailtu vaimollisessa olennossa. Tämä ''Auran kanteletar'' valittaa tässä Auran (Turun) kanteleen tilaa. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122516&conversationId=1&action=entryPage ''Suomi'' 30.10.1847]. [[Luokka:J. F. Granlund]] [[Luokka:Laulut]] 361 839 2006-06-23T17:13:14Z Nysalor 5 Koto-maamme '''J. F. Granlund''' (1809–1874) (katso [[w:J. F. Granlund|Wikipedia]]) == Laulut == * ''[[Auran Kanteletar]]'' * ''[[Koto-maamme]]'' [[Luokka:J. F. Granlund]] 362 836 2006-06-23T16:37:30Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Granlund, J. F.]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Granlund, J. F.]] 363 837 2006-06-23T17:13:03Z Nysalor 5 Koto-maamme Vähäsestä laulu-kirjasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Koto-maamme *). |alaotsikko=(Lasten laulu.) |tekijä=J. F. Granlund |huomiot= }} Nuotti: ”Minun kultan’ kaunis on”. : Täällä, pohjantähden alla, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;on nyt kotomaamme; : Mutta tähtein tuolla puolen : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;toisen kodon saamme. : Täältä on, kun kukkaselta, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;aika lyhy meillä; : Siellä elo loppumaton, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;niinkun enkeleillä. : Täällä sydän huokailee, ja : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;itku silmän täyttää; : Siellä sydän iloitsee, ja : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;silmä riemun näyttää. : Sinne toivon siivillä jo : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;sydän pieni lennä; : Siellä kun on kotomaani, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;sinne tahdon mennä. J. F. Granlund. <nowiki>*)</nowiki> Ensikerran painettu 1863 Tähti sanomaan n:o 2. '''Lähde:''' Granlund, J. F. (toim.) 1864: ''Vähänen laulu-kirja''. 3. lisätty painos. J. F. Granlund, Turku. == Katso myös == * ''[[Lasten laulu]]'' [[Luokka:J. F. Granlund]] [[Luokka:Laulut]] 364 838 2006-06-23T17:13:09Z Nysalor 5 #REDIRECT [[Koto-maamme]] #REDIRECT [[Koto-maamme]] 365 840 2006-06-23T17:28:54Z Nysalor 5 #REDIRECT [[Koto-maamme]] #REDIRECT [[Koto-maamme]] 366 841 2006-06-23T18:13:37Z Nysalor 5 Sir Gladstone’lle Päivälehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Sir Gladstone’lle |alaotsikko= |tekijä=Kasimir Leino |huomiot= }} [[Kuva:Gladstone.png|center|250px]] : Kun suurivaltain sorto taas enemmän alaa voittaa, : Ja saksalaistaa Elsassin kun Bismarck ukko koittaa, : Kun pienten kansain vastaisuus niin synkeältä näyttää : Sun äänes sulo toivehin sydämmet silloin täyttää. : ”Ei kansa luotu sortamaan, jos voimakkaammaks varttui, : Se suojaks toisten luotihin ja rauhan tuojaks karttui, : On aika meidän karkoittaa jo nyrkkivalta raaka, : Ja tehtäväänsä asettaa oikeuden herkkä vaaka!” : Näin julki lausut kansalles ja muistuttelet aina, : Ett’ häpeäksi Englannin i’es Iiriläistä painaa; : On aina muille Albion se pelastuksen tuonut, : Mut sentään toista veljeään kuin orjaa sortaa suonut. : ”Nyt veljeskansa kohotkoon ja rinnallamme käyköön, : Ja lakiensa turvassa vapaasti kehittyköön, : Näin Iiriläiset Englantiin sidomme lempeydellä, : Näin lujempaan se liittyykin kuin sorron sitehellä.” : Oi, jospa vanha Albion sun ääntäs kuunteleisi, : Jos edes polvi nouseva sun aattees eespäin veisi! : Sä kunnon vanhus valkopää, sä näytät nuoremmille: : Tuo tie se viepi onnehen, käy, nuori polvi, sille! : Vapaushan kansan kasvattaa, sen kyvyt kypsyttääpi, : Mut sorto mielen sorretun vihalla myrkyttääpi, : Jos valtahas se antaukin, sen tekee uhkamielin, : Jos nöyrtyneenä sanookin, sen sanoo valhekielin. : Mut säännöksillä oikeuden jos kansan toiseen liittää, : Niin voimakkaamman suojasta se vilpitönnä kiittää – : Sen sinä, Gladstone, oivalsit ja käytäntöön sen vaadit, : Näin ”magna charta’n” peruksen sä Irlannille laadit. : Ken jätti moiset aattehet jälkeensä maailmalle, : Sen muisto konsaan murene ei ajan virran alle – : Vaan valon aika vastainen tuon kiitoksella kostaa : Ja kiitoksensa merkiksi se muistopatsaan nostaa. : Sen patsaan kerran nostakoot kaikk’ pienet kansat sulle, : Ei raskas lie se haudallas, se onhan siunatulle! : Se patsas sitten kertokoon: jo poistui sorron taika : Ja valon tieltä väistymään sai nyrkkivallan aika. Kasimir Leino. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=217778&conversationId=1&action=entryPage ''Päivälehti'' 1.4.1890]. [[Luokka:Kasimir Leino]] [[Luokka:Runot]] 367 843 2006-06-23T18:39:58Z Nysalor 5 Varjo Suomettaresta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Varjo. |alaotsikko=(Suomentama) |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Krysostomos, hurskas ärmätti, kävi kerta noita autioita korven polkuja aamulla, koska auringon ensimäiset säteet juuri loistivat taivaan rannalla. Kuohuva virta vuolti vuoren rotkoihin, nuorukainen seisoi vuolteen reunalla ja oli sinne itsiänsä syöksemäisillään. Silloin saavutti häntä ärmätin ääni: poikani mitäs teet? Pelvolla kääntyi nuorukainen ja kysäsi hämmästyneenä: Mikä oikeus sinulla kieltää minua kuolemasta? Miksi nuorella ijälläsi kuolla? Enkö minä mahda kuolla? Kova onni vainoo minua, kauhia ja musta varjo peittää elämäni. Katso, onnettomuus on polkuni ja suru on minun tieni. Ah minä olen rakastanut ihanuutta, valoa ja totuutta niin lempiästi kun joku; niitten puolesta olen minä kilvoitellut; kaikella voimani tullellta olen minä rientänyt elämän sotaan, että minäkin seppeleen voittaisin. Mutta yltä ympäri synkkä, kolkka voima käsivarsiani on hemmentänyt ja voimani murtanut. Iloni armaan auringon keskelle, onneni hetkiin, sydämen uskoon ja tahdon aikomukseen, on tumma, valju, outo käsi tuskaa tuiskinut ja ahdistusta ja pahoja ajatuksia. Voimattomuudessa seison minä, en enää voi sotia, sieluni on puutunut, muserrettu, sairas aina hamaan kuolemaan saakka. Suo siis lopettaani! Mutta Krysostomos, hurskas ärmätti, oli vaiti hiljan ja lausui sitten: tule ja seuraa minua! Tahdottomana seurasi häntä nuorukainen. Niin tulivat he aukialle. Auringon pallo oli hiukan taivaan rajalta ylentynyt, ja vaeltaissansa kävivät he auringon puolesta. Jo päätti ärmätti äänettömyytensä ja näyttäin kädellänsä eteenpäin kysäsi hän: sanos minulle, mitäs näet sinä? Sanoi nuorukainen: minä näen pitkän, kauhian jättiläis-varjon käyvän edelläni tuolla aukialla nummella. Sanoi vanhus: etkös huomaa, miten varjo sinun polkusi pimittää, peittää sen synkeydeltä ja pukee yötiseen hirmu-pukuunsa joka ilokukan tielläsi? Vältä sitä! En taida minä, Isäni! Ja miks’et taida sinä, poikani? Itse olen varjoni synty ja alku. Käännä siis itsiäsi ja sano: mitäs nyt näet? Minä näen aukian kirkkaudessa ja valossa. Ah Isäni, jo varjo on kadonnut, ja kaikki on kirkkaus. Oikein sanoit, poikani! Katso, kunnes retkesi käy pois auringosta, joka on Kristus ja ijankaikkinen elämä, niin käy edelläsi oman syntisi musta varjo ja nielee katkeraan tuonen synkeyden kaiken elämäsi korkeimman riemun ja valon. Turhaan etsit sinä sitä välttää, se käy sinun kerallasi, se seisoo sinun kanssasi, se vallitsee jyrkästi sinua ja vaivaa sinua niinkuin orjaa. Ja vaikka se itsestään on tyhjä ja hänen olonsa vaan sinussa löytyy, on kuitenkin kaikki tuskasi, kaikki rohkia taisteluksesi turha. Katso, sinä taidat niin pian ja helposti koko vaivas voittaa, jos vaan käännyt Kristuksen puoleen ja elämän tielle. Sillä uuta ompi varjo muu, kun kielletty valo? Mikä synti muu, kun kielletty Kristus? Mutta moni matkamies vaeltaa kuoleman varjon laaksossa, he näkevät varjonsa ja sanovat lohduttamattomasti: elämän totuus on vaan kuolemassa! Käykö kuitenkin tiesi Kristuksen tykö, muuttuu sinua kukistava valtias orjaksesi, joka voimattomana sinua seuraa, ja sinä olet herra elämän ja valkeuden yli, sillä Kristus valaisee sinun retkesi. Tämän puheen alla seisoi nuorukainen aivan vaiti. Vihdoin lankesi vanhuksen helmoihin ja sanoi, Ah Isäni, tapahtukoon minulle puheesi jälkeen, amen! '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=14439&conversationId=2&action=entryPage ''Suometar'' 8.4.1851]. [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] [[Luokka:Zacharias Topelius]] 368 985 2006-06-28T20:10:52Z Nysalor 5 Kaksi runoa lisää '''Zacharias Topelius''' (1809–1874) (katso [[w:Zacharias Topelius|Wikipedia]]) == Kaunokirjallisuus == * ''[[Varjo]]'' == Runot == * ''[[Kapyys]]'' * ''[[Lastenlaulu]]'' * ''[[Sotamiehen-Laulu 30-vuotisessa sodassa]]'' [[Luokka:Zacharias Topelius]] [[sv:Författare:Zacharias Topelius]] 369 845 2006-06-23T18:40:12Z Nysalor 5 Luokat + kielilinkki [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Topelius, Zacharias]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Topelius, Zacharias]] [[sv:Kategori:Zacharias Topelius]] 370 846 2006-06-23T19:38:16Z Nysalor 5 Rikas köyhänäkin Hämäläisestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Rikas köyhänäkin |alaotsikko= |tekijä=Theodolinda Hahnsson |huomiot= }} T–n kaupungin katuja pitkin ajoi komeissa vaunuissaan eräs rikas, mahtava nuori rouva. Kaksi somasti vaatetettua lasta istui hänen kanssaan vaunuissa. ”Äiti,” sanoi naista vanhempi, ”ajakaamme maalle, siellä on jo kaikki lehdikot viheriäiset, ja siellä jo käkikin kukkuu”. ”Menkäämme Annaa katsomaan,” pyysi nuorempi, ”hän sanoi asuvansa kaupungin lähellä”. Rouva kysyi palvelialtansa: ”Tiedätkö, missä Annan asunto on?” Palvelia vastasi tietävänsä, ja nyt ajoivat, että kivikadut tärisivät, pois kaupungista maalle päin. Anna oli ennen ollut tämän mahtavan rouvan nuoremman lapsen hoitajana, hänellä oli silloin ollut iso palkka, hyvät vaatteet ja hyvä ruoka, vaan vapaus ei hänellä ollut, hän oli toisen palvelia. Annan siisti ja hyvä luonto saattoi hänen pian erään nuoren rehellisen työmiehen tuttavaksi ja morsiameksi. Hän tuli naiduksi ja sai oman kodon; tässä kodossaan oli hän nyt onnellisena elänyt jo kaksi vuotta. Tämän entisen palvelus-tyttönsä asunnolle käski nyt rouva palveliansa ajamaan. Vähän aikaa ajettuansa, seisatti palvelia hevoset vähäisen mökin edustalle. Mökki oli niin vähäinen ja matala, että melkein oli peittymäisillänsä mökin vieressä kasvavien pihlajain leheviin oksiin. ”Tässäkö Anna asuu?” kysyi rouva. ”Niin tässä,” vastasi palvelia ja aukasi mökin oven, käskein herras-väkeansä astumaan sisälle. Uljas rouva meni lastensa kanssa matalasta ovesta sisälle ja katseli säälien nuorta vaimoa, joka heidän sisään tullessansa liikutti kätkyessä makaavaa pientä lastansa. ”Voi Anna parka!” huudahti tytöt, ”tämä sinun kotisipa ei ole paljon isompi, kuin meidän ison kahle-koiran koppelo”. ”Vaiti, vaiti, lapset!” sanoi rouva, ”älkäätte toki noin puhuko, Anna raukalla kyllä ilmankin on kärsimistä, hän joka ennen asui meidän komeissa huoneissa, ja jolla oli kyllin kaikkia”. Mutta Anna meni ilo-silmin vieraitansa vastaan ja sanoi: ”Rouva hyvä, teillä oli minulla hyvä palvelus-paikka, vaan te ette saata aavistaakkaan, kuinka suuresta arvosta oma koto on sille, jonka aina on täytynyt toista palvella. Tämä vähäinen mökki on minun oma kotoni, ja minä olen onnellisempi tässä kuin koskaan ennen”. Rouva katseli kummastellen nuorta vaimoa, vaan Annan kukoistavat posket ja onnesta loistavat silmät todistivat, että hän oli totta puhunut, mutta rouvan mielestä oli mökki niin ahdas, että hengähdystäkin tukehutti, ja pian hän taas istui vaunuissaan ajaen kaupunkiin päin. Vuodet kuluivat. Anna istui mökissään kangaspuissa palttinata kutoen. Hänen, miehensä oli työssä, ja kolme vähäistä lasta leikitteli laattialla. Anna kutoi, että kangaspuut jyskyi, eikä huomannut, että vaunut oli seisattunut mökin edustalle, ennenkuin ovi aukeni, ja hänen entinen emäntänsä lastensa kanssa taas astui matalaan mökkiin. ”Kah! minun hyvä rouvani! huudahti Anna, ja pyyhkiellen hikeä otsastansa sanoi hän: ”Kudoin niin, etten huomannutkaan, että tulitte. Tulkaatte istumaan – lapset, menkäätte pois tieltä, että pikku röökynätkin pääsevät istumaan”. ”Voi Anni!” sanoi rouva, ”kyllä sinulla taitaa vastuksia olla. Oikein säälini tulee sinua, kun muistan, kuinka poskesi punoittivat meillä ollessasi, ja nyt olet noin laihtunut ja vaaleaksi käynyt”. ”Rouva hyvä, silloin on kana huonoimmallansa, kuin on poikaset pienimmällänsä, ei ole minulla yhtään hätää; mieheni saa hyvän päivä-palkan ja minä, kun tämän kankaani valmiiksi saan, lähden kaupunkiin sitä myymään; siitä saan taas rahaa hyvästi elatukseksemme”. Rouva antoi Annan lapsille makeisia, sanoi sitte hyvästi ja läksi taas pois, kummeksien, miten tuommoisessa motissa, kuin Annan koto oli, saatti elää kolmen lapsen kanssa. Taas oli muutamia vuosia kulunut, ja nämät vuodet olivat Annalle monta kärsimystä tuottaneet; hänen miehensä oli kuollut, köyhiä vuosia oli ollut, jonka vuoksi Annallakin oli työn puute. Hänen täytyi lastensa kanssa mennä ihmisten armoa anomaan. Hän kulki eräänä päivänä T–n kaupungin katua pitkin, kun nuori tyttö, joka koulusta palasi, hänen tapasi ja huudahti: ”Anna!” Tämä tyttö oli Annan entinen hoito-lapsi. ”Voi Anna hyvä!” sanoi tyttö, ”tule äitini tykö, hän sinulle kyllä jotakin antaa”. Anna meni ja tultuansa tähän komeaan taloon muistui hänen mieleensä selvästi se aika, jolloin hän ennen täällä palveli. Rouva tuli Annan luo ja antoi hänen lapsillensa vanhoja vaatteita ja heille kaikille ruokaa. Anna otti nämät vastaan lausuen tuhansia kiitoksia. Nyt sanoi rouva: ”Oi Anna parka! etkö tunne itseäsi kovin onnettomaksi täällä, näissä huoneissa, joissa ennen olet suruttomia pälviä elänyt. ”Rouva hyvä”, vastasi Anna, ”mieron tie on joka paikassa raskas, vaan onnetoin en toki ole, en, en suinkaan; minä tiedän, että kaikki vastoin-käymiset, mitkä Jumala minulle lähettää, on iäiseksi onnekseni, ja sydämmessäni on tunto, joka on minun maallinen onneni, se seuraa minua, kuhunka vain menemme, se tunto on: äitin rakkaus. Jokainen hymyily näitten pienten huulilta tekee minun sydämmelleni sanomattoman ilon, kuinka siten saattaisin sanoa itseäni onnettomaksi”. ”Äitin rakkaus,” sanoi rouva, ”oikein sanoit, se on väkevä tunto sydämmessämme. Minä katselin lapsiani ja ajattelin: Kuinka kovaa eikö olisi, jos minun täytyisi nähdä omat lapseni tuossa tilassa – ja minä päätin ottaa sinun ja lapsesi asumaan tuonne meidän pakari-tuvan takana olevaan kamariin, siellä saat työtä tehdä ja olla minun ruassani. Katso Anna! tämän lahjan antoi sinulle ä&nbsp;i&nbsp;t&nbsp;i&nbsp;n&nbsp; &nbsp;r&nbsp;a&nbsp;k&nbsp;k&nbsp;a&nbsp;u&nbsp;s”. Annan silmistä kierieli kyyneleitä, ja hän kiitteli sydämmellisesti entistä mahtavaa emäntäänsä, mutta rouva sanoi: ”Älä minua kiitä”. – Anna! sinä olet köyhyydessäsi rikkaampi kuin minä, sillä sinulla on tyytyväinen sydän, vaan minä olen usein tyytymätöin, vaikka minulla on maallista tavaraa kyllä. Tätä tavaraa tahdon sinullekin antaa, mutta hyvällä esimerkilläsi jakaa sinä sen siaan minulle parempaa tavaraasi, sitä täydellistä tyytyväisyyttä, joka sinua kaikissa sinun elämän-vaiheissasi noin onnelliseksi tekee. T[heodolinda]. H[ahnsson]. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=36928&conversationId=1&action=entryPage ''Hämäläinen'' 6.6.1872]. [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] [[Luokka:Theodolinda Hahnsson]] 371 847 2006-06-23T19:38:24Z Nysalor 5 Listaus '''Theodolinda Hahnsson''' (1838–1919) (katso [[w:Theodolinda Hahnsson|Wikipedia]]) == Kaunokirjallisuus == * ''[[Rikas köyhänäkin]]'' [[Luokka:Theodolinda Hahnsson]] 372 848 2006-06-23T19:38:52Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]] [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Hansson, Theodolinda]] 373 850 2006-06-24T15:44:23Z Nysalor 5 Joulujuttu Päivälehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Joulujuttu |alaotsikko= |tekijä=Peter Nansen |huomiot= }} Hän oli lurjus pojakseen. Varmasti sen saattoi nähdä, että oli kasvatuskin ollut huononlainen, aivan kelvoton; mutta kumminkin ei yksin kasvatus olisi voinut tehdä kymmenvuotista lasta niin kieroksi. Hänessä oli nähtävästi ollut heittiön siemen jo syntyessään. Jouluaattona käveli tuo poika pahanen alas keskikaupunkiin. Tietysti olivat vaatteet rikkonaiset ja repaleiset; hän olikin merkillinen vaatteita hivuttamaan: ihan ehyet housuthan hän oli edelliseksi jouluksi saanut lehtorilta, vanhat mutta ehyet. Ja nyt ei, häpeä sanoa, ollut housujen takapuolella enää ehyttä paikkaa! Voisi melkein luulla että hän oli istunut tahkokivellä ja antanut toisten vääntää! Ei tuo juuri ollut kesäinen kuumuus sinä iltana, oli noin vain että ihmiset, joilla oli täysi puku, hyvin tarkenivat. Mutta kun reikähousu pojan näki kadulla kärvistelevän, olisi luullut että nyt se oli poroittavin pakkanen. Ihan hän näytti kankeaksi kylmettyneeltä. Piti käsiä suun edessä, ja kyyneleet valuivat pitkin likaisia, ajettuneita poskia. Tuo oli pelkkää tekeytymistä, sen näki selvästi kun hän tuhka tiheään pysähteli ihan rauhallisena katselemaan puotiloiden valoisia, tavaratäysiä ikkunoita; jos hänellä olisi ollut tosi vilu, olisi hän varmaan juoksujalassa pyrkinyt eteenpäin. Se joka huomasi hänet, kun hän seisoi oikein korean puodin edustalla, kyyneleet silmissä, se näki halullisen, surunsekaisen piirteen pojan kasvoissa ja pienoisissa silmissä. Se katse ei ollut samallainen kuin tavallisesti lapsilla, jotka haluavat kaikkia mitä näkevät. Se on toisen näköistä kun pienet, sievät lapsukaiset oikasevat kätensä jotakin miellyttävää kohden ja huudahtavat: ”Äiti tuon minä tahdon jouluksi”... Heti kun äiti suutelee pienokaista ja sanoo: ”saat, lapseni kun olet kiltti, saat kyllä” – silloin heti kirkastuu pienokaisen katse tyytyväisyydestä. Tuo poikapahanen oli aivan toisen näköinen, hän näytti niin ahnaalta, että häneen suorastaan saattoi suuttua. Kerta sanoikin muuan pieni sievä tyttö, josta tuo poikapahanen oli vastenmielinen, äidilleen: ”Kas tuossa katupoikaa.” Mutta silloin poikalurjus sylki ja kirosi. Kaikeksi onneksi ennätti äiti sukkelasti sutkasta poikaa sateenvarjolla päähän, ennenkuin hän ennähti puikahtaa pakoon. Oli mainion kaunista ja siistiä Esplanaadikadulla. Niin valoisa kuin keski päivällä ja monenlaisia hyviä hajuja tuoksahteli lämpöisistä puodeista. Ihmisetkään eivät silloin voineet muuta kuin näyttää iloisilta; ne kulkivat niin hymyillen ja kohteliaasti toistensa ohitse, kuin olisivat kaikki olleet oikein hyviä vanhoja ystäviä. Sanottiin ”suokaa anteeksi”, jo ennenkuin survaistiin toista; yksinpä vanhoillekin naisille sieväiltiin. Pojan vekkuli likasine inhoittavine naamoineen pujottelihe tuolla kaikkien noiden rakastettavien ihmisten välissä. Erään leipuripuodin ovelle jäi hän seisomaan ja veti nenäänsä rasvaisten joulutorttujen makeata hajua. Ovea – sievää sinisillä silkkiuutimilla kaunistettua lasiovea – avattiin alituiseen, ja hienoja naisia, kädet täynnä punaisia ja valkoisia nippuja sekä taluttaen kädestä lihavia lapsia, kulki lakkaamatta ulos ja sisään. Joka kerta kuin ovea avattiin, löyhähti sieltä vastaan lämmin ihana tuoksu, ja poika ei malttanut pitää nenäänsä siitä kaukana. Hän tuli lähemmäksi ja lähemmäksi, ja kerran, kun ovi oli jäänyt raolleen, puikahti hän sisään ja asettui pitkän kaarevan pöydän syrjään, jossa rehotti vastaleivottuja höyryäviä joululeivoksia. Naiset seisoivat ostopöydän ääressä, eikä kukaan tullut pitäneeksi häntä silmällä. Eikä myöskään ollut hauska nähdä häntä tuossa seisomassa, silmät häjysti muljottaen ja hehkuen himosta. Puotiin astui silloin pitkä, kaunis nainen sievän, kultakutrisen pikku tytön kanssa, joka oli kuin oikea Jumalan enkeli. Suuret, vakaiset silmät untuvanpehmoisissa pikku kasvoissa. Kun hän näki tuon likaisen, repaleisissa vaatteissa olevan pojan, nousi vedet hänen kauniisin silmiinsä, ja hän sanoi äidilleen: ”Voi, miten tuo poika näyttää köyhälle. Saanko minä antaa hänelle kymmenpenniseni, äiti?” Nainen silmäili poikaa ja pudisti, kuten olikin luonnollista, paheksuen päätänsä hänen kovin epämiellyttävän muotonsa vuoksi. Mutta tyttärelleen hän sanoi: ”Oma rakas kulta lapseni, jos se sinua huvittaa, niin ole vaan hyvä ja anna pojalle säästörahasi”. Pikku tyttö kopeloi muffistaan ja löysi kymmenpennisen. Ja samalla kun hän toisella kädellään varovasti piti äidistään kiinni, ojensi hän toisella pojalle rahan ja sanoi: ”Tämän sinä saat”. Pojan silmät olivat vaan rahassa kiinni ja hän sieppasi sen niin ahnaasti käteensä, että pikku tyttö ihan säikähtyneenä piilottautui äitinsä taakse. ”Tuo on varmaan hyvin paha poika, äiti. Hän ei edes kiittänyt”. ”Poika”, – sanoi nainen vakavasti ja sydämellisesti hänelle – ”muista, että pitää aina kiittää, kun saa jotakin”. Sitte hän meni ostopöydän luo pienen pahoilla mielin olevan tyttärensä kanssa, ja antoi hänelle leivoksen, jolla hän saisi lohduttaa itseään lapsellisesta erehdyksestään, samalla kun itse teki jouluostoksiaan. Mutta pikku tyttö ei voinut unohtaa tuota pahaa poikaa ja vilkasi sentähden salaa aina tuon tuostakin häneen. Poika seisoi yhä paikoillaan; hän ei voinut irtautua tuosta makeispöydästä. Hän hamuili käsineen pitkin pöydän kuvetta, samalla kun silmät hätäisesti kiersivät ympäri huonetta, ja kun hän luuli, ettei kukaan häntä huomannut, silloin sujahti käsi äkisti leivosten väliin. Samassa huusi pikku tyttö kauhistuneena: ”Oo, äiti! Hän varastaa!” Ja ennenkuin poika ehti ovelle, oli jo tanakka palveluspiika ottanut hänet kiinni. Pojalla oli koura täynnä makeisia. Puodissa syntyi suuri hämminki ja säikähtyneet naiset huusivat toisilleen: ”Varas! Kuinka kauheata! Keskellä päivää! Ja missä on poliisi?” Pikku tyttö itki, ja kun oikeudenpalvelija astui puotiin, voivotteli hän: ”Oi – äiti – äiti!” Mitään pitkiä selityksiä ei tarvittu, sillä poika oli tavattu itse työstä. Valkeaesiliinainen tanakka puotityttö ole siksi hyväntahtonen, ettei hänen mielestään tarvinnut parin leivoksen vuoksi semmoista meteliä nostaa. Mutta silloin astui tuo pitkä nainen, taluttaen kädestä itkevää lastansa, esiin ja sanoi: ”Minä katson velvollisuudekseni ilmoittaa, hra poliisi, ettei tämän pojan oli tarvinnut puutteen vuoksi varastaa! Minun pikku Emmini – tässä rupesi tyttö itkemään, että koko ruumis tutisi – ”antoi hänelle vastikään rahaa.” Kaiken tämän tapahtuessa oli poika seisonut jäykkänä ja, kuten näytti, aivan välinpitämättömänä. Koettipa hän vielä ruveta pureskelemaankin leivoksiaan, joita kukaan ei ollut ottanut häneltä pois; mutta tämä suututti kuitenkin piikatyttöä, joka oli ottanut pojan kiinni, ja hän puisti poikaa käsivarresta, että leivokset singahtivat kauas lattialle. Poliisimies otti sitte poikaa käsivarresta, ja, heitettyään hyvästit naisille, lähti hänen kanssaan puodista, sanoen: ”Niin, niin. Kyllä hänellä kaikessa tapauksessa on oleva siitä hyötyä, että saa vähän pistäytyä poliisikamarilla”. Pikku tyttö oli aivan lohduttamaton. Hän itki tuon varastelevan pojan vuoksi. ”Äiti – minä pelkään niin, että poliisi tekee hänelle pahaa!” ”Lapsi kulta, älä ole milläsikään tuon pahan pojan vuoksi. Poliisi antaa hänelle vaan vähän vitsaa, ja sinun pitää uskoa, että se on oleva hänelle hyödyksi, jos hän ei jo ole aivan kokonaan pahuuten vajonnut. Rukoile iltarukouksessasi, rakas Emmini, että Jumala antaisi poika raukalle anteeksi.” ''Peter Nansen.'' '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=218156&conversationId=1&action=entryPage ''Päivälehti'' 24.12.1890]. [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] [[Luokka:Peter Nansen]] 374 851 2006-06-24T15:44:35Z Nysalor 5 Listaus '''Peter Nansen''' (1861–1918) (katso [[w:Peter Nansen|Wikipedia]]) == Kaunokirjallisuus == * ''[[Joulujuttu]]'' [[Luokka:Peter Nansen]] 375 852 2006-06-24T15:44:45Z Nysalor 5 [[Luokka:Tanskalaiset kirjailijat]] [[Luokka:Tanskalaiset kirjailijat|Nansen, Peter]] 376 853 2006-06-24T15:44:52Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjailijat]] [[Luokka:Kirjailijat]] 377 854 2006-06-24T16:46:26Z Nysalor 5 Kuvaelmia kadulta Päivälehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kuvaelmia kadulta |alaotsikko= |tekijä=August Strindberg |huomiot= }} == Vapaa maanantai. == On maanantaiaamu heinäkuussa. Aurinko paiskaa niin lämpöisesti heikon tuulen avulla, ja peipposet kajahuttelevat ensimmäisiä kovia säveleitään tuoksuavissa koivuissa. Kirkon itäisellä seinuksella on kivipenkki; juuri nyt saapuu keski-ikäinen työmies ja istuutuu penkille. Hän näyttää väsyneeltä, alakuloiselta, haluttomalla, aivan kuin olisi vastikään tullut perheellisestä riidasta tahi jättänyt, eilisen sapatinpäivän pyhittämättä. Ensin istuu hän hetkisen penkin reunalla, viivyskellen, epävarmana, ikäänkuin aikoisi taas pian siitä lähteä. Mutta aurinko hellittää seinää vasten, ja lämpönen tuntuu tekevän hänelle hyvää. Hän ottaa hatun päästään ja heitäkse selkäkenoon (kuinka se tuntuu hyvältä!) Hän katselee ilmaan ja puiden latvoihin ja panee hatun päähänsa. (Nyt tekee hän luultavasti vertailuja mustan tehtaan ja viheriän puiston välillä). Hän kääntää nenänsä taivasta kohden ja hengittää lauhkeata ilmaa. Asento tulee mukavammaksi; hän työntää kädet housuntaskuihin ja näkyy samalla saavuttaneenkin tarkoituksensa. Mutta juuri nyt lyö kello yhdeksän: ensin neljä matalaäänistä ja sitte yhdeksän kimeä-äänistä lyöntiä, joista ei voi erehtyä. Hän kavahtaa noustakseen, mutta vaipuu taas puoleksi takaisin: kädet tarttuvat penkin reunaan ja jalat piirtelevät kuvioita hiekkaan. Hän on kuin uimakoulussa oleva poika, joka sääriään soitellen istuu sillan reunalla ja tuumii, että hypätäkkö tahi ei. Hänessä näkyy tapahtuvan ankara taistelu velvollisuuden-tunnon ja kesätunteiden välillä. Hän tähystelee ympärilleen, ikäänkuin etsien apua tahi seuraa, mennäkseen jonnekin, jossa saisi ilmaiseksi heittäytyä seljälleen. Mutta ei ketään näy tulevaksi. Väsyneenä taistelusta vaipuu hän takaisin seinää vasten, synkkään, mutta ihanaan alakuloisuuteen. Silloin astuu kirkkotarhan portista sisään puolikasvuinen tyttö puolisääreen ulottuva hame päällä; se olisi kyllä ollut pitempi, jos hamevaate olisi kasvanut kilpaa säärien kanssa. Hän katselee kirkkotarhaan joka puolelle, ikäänkuin etsien sieltä jotakin. Aivan oikein! Tuolla hän istuu. Tyttö rientää heti alakuloisen – aivan varmaan – isän luo. Tämän muotoon kuvastakse pettymyksen ja kärsimättömyyden tunne. Tyttö rupeaa puhumaan, lyhyesti, nopeasti, ja saa lyhyitä ja selviä vastauksia. Hän puhuu pitempään, osoittaa kädellään taaksensa (kotiinpäin!), lyö kädet yhteen (äidin epätoivo!), pyyhkii esiliinalla silmiänsä (lasten suru!). Mutta isä on taipumaton. Silloin tyttö suuttuu, toruu häntä ja tarttuu nutunkaulukseen, niin että napit singahtavat auki. Isä kääntää hänelle selkänsä eikä ole kuulevinaankaan, pannen napit uudestaan kiini. Tyttö jatkaa esitystään. Silloin isä nousee ja lähtee menemään, niinkuin hän luultavasti oli lähtenyt perhenäytelmän viimeisestään kohtauksesta. Mutta tyttö seuraa perästä, yhtämittaa puhuen, samalla kuin isä aina on vaiti. He ovat saapuneet portille, josta tullaan Suurelle kadulle. Tässä näkyy tienhaara olevan. Isä pysähtyy, käsi toisessa housuntaskussa; hänen sisässänsä tapahtuu äänetön taistelu. Sitte vetää hän esille repaleisen kukkaron. Tytön liikkeet tulevat vilkkaammiksi; mutta isältä menee monta minuuttia, yhdellä silmällä laskiessa kukkaron perukassa olevia rahoja. Sen jälkeen hän pistää aarteensa taskuun takaisin. (Äänettömiä liikkeitä.) Tyttö uudistaa esityksensä yhä suuremmalla jäntevyydellä. Silloin ottaa väsynyt mies kukkaron taas esille ja antaa tytölle muutaman lantin. Tämä kääntelee sitä kädessään ja puhuu taas; sitte hän lähtee tiehensä. Ja saman tekee isäkin. Mutta hänen tiensä käy suoraan kadun toiselle puolelle. Siellä hän pysähtyy erään kauppapuodin eteen; lukee tarkasti oven päältä, ikäänkuin peljäten erehtyvänsä, ja siitä puikahtaa hän kapakkaan. == Seuraansa häpeävä. == On noin yhdentoista aika sunnuntain aamupuolella. Kellot soivat kimeästi ja kumeasti ja korvaavat täydellisesti arki-päiväisten kärryjen epäjuhlallisen rätinän. Väkeä ei näy paljon liikkuvan kadulla. Ainoastaan pieniä nais- ja lapsiparvia vaeltaa mustissa puvuissa ja virsikirjat käsissä kirkkoon. Tuolla tulee joukko aseettomia kaartilaisia, jotka ovat komennetut armopöydän ääreen; tuolla ryhmä koulunuorisoa saman voimallisen syyn ajamana. Puotipalvelijat, parhaat vaatteet päällä, polttavat sikaria ja astuskelevat pitkin kävelykadun sileitä kiviä. Parturi on piiritettynä, ja maitokaupassa tulvailee vaimoja ja piikoja, jotka pelkäävät jumalanpalveluksen alkavan. Poliisikonstaapeleilla on miekat vyöllä, sillä he tietävät, että Herran päivä on arvokkaasti vietettävä. Mutta kirkkomiehet kulkevat rauhallisesti tietänsä eivätkä tarvitse mitään poliisia. Tuolla tulee eräs äiti tyttärineen. Äidillä on päällä suuri harmaa huivi, kaitainen hame ja päässä pieni liina, ja hän kantaa virsikirjaa nenäliinaan käärittynä. Hänen vieressään kulkee tytär, puettuna helminuttuun, Rembrandtinhattu päässä; se vähäinen, mikä hänen nuorista kasvoistaan on näkyvissä, näyttää kuihtuneelta, työstäkö sitten lie tahi yönvalvomisesta. Helminauhat kuhisevat hänen ympärillään niinkuin suomukset kalassa tahi tuommoisessa kalanpyrstöllä varustetussa naisessa, jota kutsutaan Siréniksi ja joka houkuttelee miehiä. Äidin ovat vuodet painaneet kumaraan ja hän katsoo alas eteensä; tyttö kulkee kepein askelin korkeilla kantapäillä. Hän kulkee äidin vieressä, mutta kulkee hänen edellään, välistä hänen takanaan. Hän koettaa näyttää semmoiselta, joka ei turhia usko, ajatustensa puolesta vapaamieliseltä luokkaeroituksen suhteen; hän katselee rohkeasti eteensä ja ympärilleen, ikäänkuin tahtoisi sanoa: se on vaan minun äitini! Milloin on tilaisuutta, silloin hän pysähtyy ja toisinaan hän kiiruhtaa edelle; milloin on hän äidin vieressä, milloin pari askelta sivulla, aivan kuin olisi seuransa vuoksi häpeissään. Mikä inhoittava taistelu! Luonto, joka puhuu hänen sydämmessään, ja yhteiskunta vaatteissaan! Mutta äiti kulkee suoraan tietänsä, kunnes saapuu kirkon portille. Siellä katoavat he molemmat suureen ihmisjoukkoon ja siellä ei näy, ovatko he toistensa seurasta häpeissään. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=218012&conversationId=1&action=entryPage ''Päivälehti'' 8.7.1890]. [[Luokka:August Strindberg]] [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] 378 855 2006-06-24T16:46:33Z Nysalor 5 Listaus '''August Strindberg''' (1849–1912) (katso [[w:August Strindberg|Wikipedia]]) == Kaunokirjallisuus == * ''[[Kuvaelmia kadulta]]'' [[Luokka:August Strindberg]] [[en:Author:Johan August Strindberg]] [[sv:Författare:August Strindberg]] 379 856 2006-06-24T16:46:39Z Nysalor 5 [[Luokka:Ruotsalaiset kirjailijat]] + kielilinkki [[Luokka:Ruotsalaiset kirjailijat|Strindberg, August]] [[sv:Kategori:August Strindberg]] 380 857 2006-06-24T20:22:45Z Nysalor 5 Punnittu Amor Sanan Saattaja Wiipurista -lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Punnittu Amor |alaotsikko= |tekijä=Abraham Poppius |huomiot= }} : ”Nyt mä kerran koetan, : ”Kosk’ on tässä punlar; : ”Miten painat kunnar, : ”Jonka tuskin voitan?” : Lausu neito muinen, : Vimma, nauro-suinen. : Vaakka-puulle laitto : Aphroditen lapsen; : Vasta-painoks hapsen, : Palmikosta laitto: : Hapsi maahan sousi, : Amor ylös nousi. : ”Raskas on kuin lammas : ”Joka karva mulla! : ”Miss’ on paino sulla, : ”Pieni irve-hammas? : ”Eikös voima aina, : ”Väkevässä paina?” : Tyhjän olla anto : Toisen vaaka lau-an; : Sitä ilma kau-an, : Jossa hän ol’, kanto: : Hän lensi päällä ilman : Ja käänsi Neijon silmän. : Neito päätä visko : Ja ihmetteli: ”Kass’! kass’! : ”Ja povessa niin raskas! : ”Sinua, sisällisko! : ”Kuka taisi luulla, : ”Keveämmäks tuulta!” : Vielä koitti kerran : Sini-siiven kanssa; : Vaan perho painollansa : Taas voitti pienen herjän: : Hän kiikku vaaka-puulla : Ja nauro sormi suulla. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122391&conversationId=1&action=entryPage ''Sanan Saattaja Wiipurista'' 2.3.1833]. [[Luokka:Abraham Poppius]] [[Luokka:Runot]] 381 859 2006-06-24T20:29:47Z Nysalor 5 Nainen! Tampereen Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Nainen! |alaotsikko=Suomennos. |tekijä=Mark Twain |huomiot= }} Sacramento laaksossa asui silloin uuttera, voimakas, väestö. K&nbsp;u&nbsp;m&nbsp;m&nbsp;a&nbsp;l&nbsp;l&nbsp;i&nbsp;n&nbsp;e&nbsp;n väestö oli se. Se oli ainoa samanlaatuinen väestö, jonka maailma milloinkaan on nähnyt kokoutuneena, eikä ole luultava, että maailma piakkoin näkekän mitään samalaatuista. Sillä huomatkaa, siinä oli yhdessä kaksi tuhatta n&nbsp;u&nbsp;o&nbsp;r&nbsp;t&nbsp;a miestä, – ei mitään teeskenneltyjä, hienotunteisia, hansikoittuja kutjuksia, vaan terästettyjä, jänteviä, reippaita nuoria urhoja täynnä pontevuutta ja voimaa, ja ruhtinaallisesti varustettuja kaikilla ominaisuuksilla, jotka ovat välttämättömiä muodostamaan verrattoman ja etevän ihmiskunnan, – sillä he olivat valiojoukko maailman ylpeimmistä. Ei ainoatakaan naista, ei ainoatakaan lasta ei ainoatakaan harmaata käyristynyttä vanhuusta; – ei yhtään muita kuin solakoita, teräväsilmäisiä, vilppaita, vakakätisiä nuoria jättiläisiä, – harvinaisin väestö, vapain väestö, urhollisin joukko, joka milloinkaan on vallannut asumattoman maan hämmästyttävät erämaat. Ja missä ovat he nyt? Hajautuneina vaan kaikkiin ääriin – tai ennen aikaansa vanhentuneita ja voimattomia, – tai tappeluissa ammutuita tahi kuoliaaksi pistettyjä – taikka pettyneen toivein ja särkynein sydämin kuolleet – kaikki kadonneet, tahi lähes kaikki – uhreja kultaisen vasikan alttarilla, – jaloin poltto-uhri, joka milloinkaan on savuansa taivasta kohti suitsuttanut. Surkeata on sitä ajatellakin. Ruiska väestö oli se, sillä kaikki hitaat unelijat, paksupäiset vetelykset olivat jääneet kotiin; –senlaatuisia ihmisiä ei milloinkaan löydä uutisasukkaiden joukossa: sellaisesta aineesta ei mitään voi tehdä. Se väestö hankki Kalifornialle nimen pannaksensa alkuun hämmästyttäviä tuumia ja viedäksensä niitä eteenpäin riehuvalla vauhdilla sekä rohkeudella ja huolimatta kustannuksista ja seurauksista, joka vielä tänäänkin on jäljellä, – ja kun siellä kaukana ehdotellaan tuuma, hymyilee vakaa maailma, kuten tavallisesti ja sanoo: ”Niin, niin se on Kalifornian tapaista.” Mutta silittämättömiä ne olivat siihen aikaan. He peroottelivat kullassa, viinassa, tappelussa ja hurjuuksissa ja olivat sanomattoman onnellisia. Kunnollinen kullan kaivaja kokosi sadasta tuhanteen dollariin päivässä maapalstaltansa ja kiitos pelihuoneille ja muille sellaisille huvipaikoille, ei hänellä ollut penniäkään jäljellä seuraavana aamuna, jos hänellä vaan vähänkin onnea oli. Itse keittävät he sianlihansa ja herneensä, itse neuloivat napit, itse pesivät omat paitansa – sinisiä villapaitoja vaan; ja jos jollakulla miehellä oli halu tapella pitkittä ja ikävittä alkuvalmistuksitta, sai hän vaan julkisesti näytellä itseänsä valkoisessa paidassa tahi korkeassa hatussa, niin heti hänelle löylytystä tarjottiin. Sillä ne miehet vihasivat ylimyksiä; heillä oli omituinen, ilkeänlainen kaiho kuten sanoivat, ”keitettyyn paitaan”. Se oli raju, vapaa, järjestämätön, karkea seurakunta. Ja ainoastaan miehiä, liehuvia joukkoja terästettyjä miehiä, – ei mitään poikamaista, ei mitään naisellista ollut siellä nähtävänä millään taholla. Siihen aikaan voivat kullan etsijät kokoutua suuriin joukkoihin nähdäksensä vilauksen tuosta harvinaisesta ja siunatusta olennosta, jota nimitetään naiseksi. Vanhat asukkaat kertoivat, miten eräässä kullan etsijäin leirissä aikaisin eräänä aamuna levisi uutinen, että nainen oli saapunut. He olivat nähneet kattuuni hameen liehuvan eräässä kuormavaunussa asemapaikalla – merkkinä että siirtolaisia oli saapunut aavikkojen yli. Joka kynsi saapui sinne ja melu nousi, kun todellinen, oikea hame nähtiin liehuvan talossa. Miespuolinen siirtolainen tuli esille. Kullan kaivajat huusivat: ”Ulos nainen!” Toinen vastasi: ”Hyvät herrat se on minun vaimoni – hän on sairas – indiaanit ovat meiltä ryöstäneet rahat, ruokatavarat kaikki, – me tarvitsemme lepoa.” ”Ulos nainen! Meidän täytyy nähdä hän!” ”Mutta hyvät herrat, vaimo raukka” – ”Ulos nainen!” Hän toi tämän ulos, he heiluttivat hattujansa ja huusivat kunniaksi kolme hurraahuutoa kokoutuivat hänen ympärillensä, koskettivat hänen vaatteitansa, kuultelivat hänen ääntänsä henkilöitten näköisinä, jotka luulevat pikemmin kuulevansa jonkun muiston, kuin olevan todellisuuden, – ja sitten kokosivat he kaksituhatta viisisataa dollaria kultaa, antoivat sen miehelle, heiluttivat taaskin hattuansa, kajahuttaen kolme hurraahuutoa ja palasivat tyytyväisinä kotiinsa. San-Fransiskossa olin kerran päivällisellä eräässä perheessä, joka kuului ensimmäisiin uutisasukkaisin, ja juttelin talon tyttären kanssa, nuoren neidin, jonka ensimmäisen kokemus San-Fransiskosta oli pieni seikkailu, ehk’ei hän itse voinut muistaa sitä, kun hän oli ainoastaan kahden kolmen vuotias, jolloin se tapahtui. Hänen isänsä kertoi, että heidän tultuansa maalle laivasta, kävelivät kadulla lapsen pikku seurueen etunenässä kantaen piklen tyttöä käsivarrellaan. Samassa tuki harteva kullankaivaja, parrakas, vyö uumilla, kannukset saappaissa hampaita myöden varustettu murhaaseilla – varmaan pitemmän ajan oleskellut vuorilla – ajellia tielle, pysähytti pian ja seisoi siinä töllistellen, kasvot tyytyväisyyden ja hämmästyksen elähyttämmä. Vihdoin sanoi hän hartaasti. ”Ei, mutta siinähän on lapsi!” Sitten otti hän pienen nahka pussin taskustaan ja sanoi piialle. ”Tässä on kultasantaa sadan viidenkymmenen dollarin edestä ja sinä saat sen, jos annat minun suudella tuota lasta.” Kertomus on totta. Mutta ajattelepa, miten ajat muuttuvat! Jos minä, istuessani tuossa päivällispöydässä ja kuunnellessani kertomusta, olisin tarjonnut, vaikkapa kaksinkertaisen hinnan saadakseni suudella somaa lasta, olisin saanut kieltävän vastauksen. Seitsemäntoista vuotta oli korottanut hinnan paljon enemmän kuin kahdenkertaisesti. Ja kertoessani nyt tästä aineesta, tahdon muistuttaa, että minä kerran Star City’ssä Humboldtvuorilla asetuin kullankaivajain pitkään jonoon kärsivällisesti odottaakseni vuoroani saadakseni kurkistaa ru’osta mökkiin, jotta saisin heittää silmäyksen tuohon ihanaan ja harvinaiseen näkyyn – oikeaan, elävään naiseen. Ja puolen tunnin kuluttua tuli minun vuoroni, kumarsin silmäni reikään – ja siinä hän seisoi, toinen käsi lantiolla toisella kääntäessään pannurieskoja riehtilössä. Ja hän oli ainakin sadan viiden seitsemättä vanha, eikä hänellä ollut ainoatakaan hammasta suussa! (J.&nbsp;K. Nyt, ollessani tyynimielisempänä, voin helposti tinkiä sata vuotta M.&nbsp;T) '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=268757&conversationId=2&action=entryPage ''Tampereen Sanomat'' 14.11.1885]. [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] [[Luokka:Mark Twain]] 382 860 2006-06-24T20:29:53Z Nysalor 5 Listaus '''Mark Twain''' (1835–1910) (katso [[w:Mark Twain|Wikipedia]]) == Kaunokirjallisuus == * ''[[Nainen!]]'' [[Luokka:Mark Twain]] [[de:Mark Twain]] [[en:Author:Mark Twain]] [[es:Mark Twain]] [[hr:Mark Twain]] 383 861 2006-06-24T20:30:01Z Nysalor 5 [[Luokka:Yhdysvaltalaiset kirjailijat]] [[Luokka:Yhdysvaltalaiset kirjailijat|Twain, Mark]] 384 862 2006-06-24T20:30:06Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjailijat]] [[Luokka:Kirjailijat]] 385 863 2006-06-24T20:38:09Z Nysalor 5 Halla-yö Tapiosta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Halla-yö |alaotsikko= |tekijä=Emil Nervander |huomiot= }} Me otamme T&nbsp;a&nbsp;p&nbsp;i&nbsp;o&nbsp;n tämänpäiväiseen numeroon kauniin ja viehättävän kertoelman Emlekyl’in ”Honkain Tarinoista.” Nämät nuoren suomalaisen kertoilijan ”tarinat” ovat yleensä hyvin vähän tunnetut yleisöltä, vaikka ne kyllin ansaitsevat tulla luetuiksi jokaiselta ihastuttavan runollisen sisällön vuoksi. Eräs tarkastaja lausuu Emlekyl’ista ja hänen kertoelmistaan seuraavaisesti: ”Emlekyl ei ole ainoastaan lyyrillinen runoilija, hän on myöskin t&nbsp;a&nbsp;r&nbsp;i&nbsp;n&nbsp;a&nbsp;i&nbsp;n&nbsp;&nbsp;k&nbsp;e&nbsp;r&nbsp;t&nbsp;o&nbsp;i&nbsp;l&nbsp;i&nbsp;a ja vaikka hänen runollinen luonteensa tarinoissa tietysti on sama kuin lauluissaan, sen omituisuus niissä melkein paremmin astuu näkyviin. Vaikka ne alusta ovat ruotsiksi kirjoitetut, on Emlekyl ne kuitenkin antanut ulos suomeksi. Näissä tarinoissa huomaamme samaa antaumista luonnon haltuun, kuin mitä Emlekyl’in runollisuudessa muutenkin ilmestyy; hän on tahtonut kertoella suomalaisten ”honkain” tarinat, suomalaisen luonnon omituista ihanuutta; hänen runollinen omatuntonsa on todistanut, että ainakin joku vieras sävel niistä kaikuisi, ellei tämä hänen kansallinen harrastuksensa olisi saanut kansallista pukua. Kaikeksi onneksi Emlekyl on saanut kääntäjän, jonka on onnistunut niin runollisella ja samassa suomalaisella aistilla vaikea tehtävänsä toimittaa, että voisimme melkein luulla kuulevamme alkuperäistä teosta eikä käännöstä. Tarinain joukossa ansaitsee mielestämme ”halla yö” suurimman kiitoksen. Keksintö siinä on yhtä älykäs, kuin tuo jota rivistä vivahtava i&nbsp;s&nbsp;ä&nbsp;n&nbsp;m&nbsp;a&nbsp;a&nbsp;l&nbsp;l&nbsp;i&nbsp;n&nbsp;e&nbsp;n&nbsp;&nbsp;t&nbsp;u&nbsp;n&nbsp;n&nbsp;e on miellyttävä. == Halla-yö. == Kesä on mennyt, mutta syksy ei vielä ole tullut. Yksinäisen metsätorpan ruisvainiolla kallistavat tähkäpäät hellästi soiluvia korsiaan. Ehtoo auringon kylmäkässä loisteessa kiiltelee olki vielä viheriän keltaisena lyhyillä saroilla. Elokukkia ja vuohensilmiä kasvaa pitkin pientareita. Pihlaja, tuolla tuvantakaisella kivikolla, ei kerro kukkas-satuja nyt enää. Sen tertut punottavat syksyn kylmästä. Pirtistä astuu torpan mies katselemaan kuinka aurinko laskee. Huolellisna silmäilee hän sarkojaan. Jospa vaan yksi viikko menisi hallatta, niin voisi hänkin ruveta leikkaamaan ruistansa, täällä hallan-arassa salossa, niin kuin jo tänä päivänä herrastalossa on tapahtunut. Siellä on kalkki korjattu. Hilpeästi kuuluu pelimanni viuluansa vinguttelevan, polkua tepistellessaan herraskartanoon päin, jossa talkoo päivän loppu on iloisesti vietettävä tanssilla ja leikkilöillä. Surumielin luo torpan mies silmänsä pirtin pienehen ikkunaan, niin kuin hän siellä olevaa olis ajatellut. Tumma tukka, jaettu keskeltä otsaa, valuu hänen hartioilleen. Syvät rypyt hänen kasvoissansa ovat muuttumatta. Sanatonna ja hiljaa kuin oli tullut, menee hän takaisin pirttihin. Siellä on jo vallan pimeä. Vaimo sytyttää päreen. Leimuten valaisee huoneen sen punahka valo. Lapset nukkuvat sikeätä ja rauhaisaa unta. Nuorimman on äiti äsken tuudittanut unen helmoihin. Kysyvin silmin tutkii vaimo tupaan astuvan kasvoja. Niistä hän ei löydä lohdutusta eikä toivoa. Vitkastellen ottaa mies hyllyltä perheen raamatun, ja päreen valossa lukee hän matalalla sanella sitä lukua, joka tänä iltana vuorostaan on luettava. Kun oli lopettanut ja kirjan pannut hakasiin, on päiväkin päättynyt vanhoille. Tuli sammutetaan, ja he laskeuvat vuoteelle, jossa päivän työ kohta tuudittaa heidät raskaasen mutta huolelliseen lepohon. Kotoa nyt vaan Jumala valvoo. Hämärä leviää yhä loitommalle pimeästä korvesta. Se lepää jo raskaasti ruispellon yli. Mäellä seisova torppa kuvauu jylhästi ja kolkosti vasten yön taivasta. Viiripuu nousee pilvien tasalle. Viiri ei kiristele tyynessä ilmassa. Pihlaja tuvan takana ei sohise. Synkästi hän kotia katselee. Lännessä, johon aurinko muutama tunti sitte laski, hohtaa taivas punottaen, ja hienoinen pilven haituva luikertelee kuusien synkkäin latvojen yli. Vaalean punaisena ja suurena nousee vähenevä kuu kummun yli. Se mäellä kumottaa pimeäin rakennusten välillä. Sen kuume on niin raskas hiljaisena yönä. Taivas on kirkas, ja tähdet tuikkavat korkealta taivaan laelta. Ei ainoakaan pilvi levitä suojelevaa syliään hallan henkeä vastaan. Ei ainoakaan tuulen puuska liikuta jäätyviä tähkiä. Kaikki on altisna hävityksen kauhealle syleilykselle. Alas parven portaita astuu torpan Haltia. Hiljaa hän hipsuttelee pehmoisissa, punaisissa sukissaan, hiljaa avaa hän saunan oven ja katselee jos tulta kenties hiiluisi siltalautojen lomista. Ahkeraan hautelee hän vastoja seuraavan päivän kylpyä varten. Hän katsoo, että talon lehmällä on havuja allansa, ja menee sitten metsähakaan ruokkomaan hevosta, joka siellä on laitumella. Kun kaikki on tehty, lähtee hän hyvillä mielin riiheen, jossa torpan mies on kuivaava ja puiva viljansa, joka vielä kasvaa pellolla, ulkona kylmässä yössä. Aikailematta ryhtyy hän siellä työhönsä. Kohta ovat muutamat irtauneet kivet sovitetut muuriin paikoillensa, ja kaikki on kunnossa vastaan-ottamaan odotetun sadon. Yö hetket kulkevat vitkalleen. Ilma on jäädyttävän kylmä. Ei pilveä, ei tuulen puuskaa vielä. Vilu on sirkankin pirtissä. Se on laannut laulamasta. Haltia huomaa sen; äkkiä ottaa hän sirpin porstuasta ja alkaa sitä hioa. Nyt kuuluu taas kirinää, niin kuin laulaisi sirkka. Nyt isä ja äiti tuvassa taas saattavat luulla, että sirkan on lämmin, koska hän niin hilpeästi laulaa. Nyt ei piskuinen kehdossa ala itkeä, kun laulu taas kuuluu. Ääni on vietellyt Vuoren ilkeätä peikkoa; hän on tullut pihalle, jossa Haltia hioo sirppiä leikkuuta varten. Ilkkuen silmäilee hän haltiaa ja sanoo: ”Etkös näe, että halla tänä yönä korjaa viljat kaikki? Miksikäs sinä sirppiä hiot? Parempi olis tahkoa viikatetta, joka on niittävä rukiit kuin niityn rikkaruohoja.” Silmät työstään nostamatta vastaa Haltia vakavasti: ”Ei vähinkään halla vielä tähkiä vaalenna. Tuskinpa sinä paremmin kuin muutkaan tiedät mitä on tapahtuva!” ”Sinä toivot vielä!” sanoo Vuoren peikko tuimasti. ”Mieletön! Näetköhän pilveä, tunnetkohan tuulen henkeä? Kaikkia painaa pakkasen jäädyttävä käsi. Minäkin olen lähettänyt palvelioita maata jäähdyttämään. Seuraa minua nähdäkses kuinka katkaisen nuo murskat rukiinkorret!” Kahta innokkaammin hioi Haltia sirppiään ja sanoi: ”Tuolla ylhäällä vaeltavat ikuiset tähdet. Halla ja kuolema on niiden vallassa, eikä meidän.” Likemmäs Haltiaa astui Vuoren peikko, ja surkutellen loi hän silmänsä häneen. ”Miksikäs sinä rakastat ihmisen lapsia ja niiden hyödyksi askaroitset? He ovat unohtaneet meidät. Jätä ne ja yhdy liittoon minun kanssani. Suru ja onnettomuus on heihin tekemistään iskenyt. Vielä yksi yö, tämä hallan yö, ja nälkä on tuleva, ja sen jälissä rutto ja kuolema. Koko maa on muuttuva ainoaksi avaraksi kalmistoksi; metsän pedot siirtävät asuntonsa kirkkoholvien alle, ja vanhat jumalat palajavat. Silloin on Tapio pimeästä havulinnastaan maata hallitseva, ja salon sinipiiat häilyvät honkain tyvien välillä. Silloin astumme mekin synkistä lymyistämme. Silloin emme tarvitse kätkeitä päivältä, sillä silloin on päiväkin yötä.” Haltia koetteli kynnellään sirpin terää ja sanoi iloisesti tuomistaan jatkaen: ”Se päivä ei ole tuleva, niin kauan kuin turvetta on kyntää ja ojaa voipi kaivaa. Vasta silloin kun joka kämmenys avarata Suomenmaata kasvaa kultaisia tähtiä, ja vehnäkakkuja joka pöydältä paistaa, vasta silloin minun on aika sinua kuunnella. Nyt minä sirppiä hion siks kun leikkuu alkaa.” Vuoren peikko istuutui Haltian viereen ja sanoi: ”Yökaudet olet sinä orjan työssä. Kallista korvas maata vasten! Kuuletkos kuinka viulun ja riehuvan hälinän äänet herraskartanosta korvihimme tunkeuvat? Turhuutta ja pilaa on ihmisen työ.” ”Työ on lopetettu,” vastasi Haltia, ”ja nyt on ilon aika. Tule takaisin, kun näet kuhilaat pellolla, ja minä tahdon soittaa polskan sinulle.” ”Soita se lapsille,” vastasi hänelle Vuoren peikko, katsellen häneen tutkivin silmin. ”Ne ryömivät vuoteelle, kun heitä sinulla pelotetaan.” Iloisesti katsoi Haltia ylös ja sanoi: ”Jouluyönä he aitan ovelle asettivat puuro-vadin minulle. Tule syömään puuroa kanssani, kun joulu taas tulee!” ”Heitä sirppi,” rukoili Vuoren peikko. ”Etköhän työstäsi väsy. Tule kanssani katselemaan kuinka tähkäpäät vaalenevat.” Mutta kahta innokkaammin hioi Haltia sirppiänsä ja sanoi: ”Jos sua tottelisin kerran, niin olis kodon Haltia sinun vallassas! Huomenna leikkaamme rukiimme. Hyvästi jää!” Vuoren peikko nousi synkeänä ja kamalana. ”Sanonet mitä hyvänsä, niin tulee kuitenkin halla tänä yönä. Etkö tunne kuolon kylmyyttä, joka seudulle laskeuu? Huomenna kimaltelevat jäätyneet tähkäpäät auringon säteissä. Huurre sulaa, ja jyvät mätänevät katkenneilla korsilla. Joudu herättämään väki tuvassa. Suo heidän nähdä, että Jumala on heidät hylännyt. Hyvästi!” Vuoren peitto hävisi. Haltian jäsenet jäykistyivät vilusta, mutta tuskastuneen innolla hioi hän sirppiä. Välistä kuunteli hän kuuluisko jyskettä tuvasta. Mutta siellä oli kaikki ääneti. Pirtissä oli valveella uni yksin. Silloin raitis ja puhdas tuulen puuska tuulahti läpi pihlajan tuuhean latvan, tuolla tuvan takana. Viiri kirisi. Aitan ovi meni longalleen. Haltia keskeytti äkisti työnsä ja tähysteli tarkkaan. Kuule! Vieno kahaus karahtaa vainion viljassa. Lauhkeampi ilma hengähtää yli pihan. Taivaankannella tuikkavat tähdet suloisesti ja lempeästi. Kuu kumottaa kirkkaasti, ja vaan musta varjo vetäikse metsän vuorehen päin. Haltia hymyilee hilpeästi, niin että suu-pielet venyvät. Hän pyyhkäisee tukan otsalta ja painaa kyyneleen pois silmästänsä. Kuule! Tuvassa laulaa sirkka kimakkata, iloista lauluaan. Sirkkakin on tuntenut lämpimän virtaavan hänen suonissansa. Iloissaan kavahtaa Haltia jaloillensa ja pistää hiotun sirpin porstuan seinärakoon. Hymysuin katselee hän seutua, kallistaa korvansa maata vasten, vielä kerran kuunnellakseen iloisen polskan helinää herraskartanosta, ja punaisissa sukissaan hän hilpeästi nousta hipsuttelee parven portaita, levolle lähteäkseen. Saattaneeko hän nukkua tuolla parvimajassansa, sillä hän on niin iloinen nyt! Tuo raskas halla-yö on ohitse. Jumala on kotia suojellut. Kuuletkos! Torpassa kukko jo laulaa, tervehyttäen aamun hentoa koittoa. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=288843&conversationId=1&action=entryPage ''Tapio'' 5.1.1872]. [[Luokka:Emil Nervander]] [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] 386 864 2006-06-24T20:38:19Z Nysalor 5 Listaus '''Emil Nervander''' (1840–1914), kirjailijanimeltään '''Emlekyl''' (katso [[w:Emil Nervander|Wikipedia]]) == Kaunokirjallisuus == * ''[[Halla-yö]]'' [[Luokka:Emil Nervander]] 387 865 2006-06-24T20:38:24Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]] [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Nervander, Emil]] 388 866 2006-06-24T22:10:30Z Nysalor 5 Guvernantti Päivälehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Guvernantti |alaotsikko= |tekijä=Martti Wuori |huomiot= }} Hän oli nuori ja kaunis. Ei, hän oli enemmän kuin kaunis, hän oli oikea kaunotar. Kastanjanvärinen, aaltoileva tukka, vilkkaat, sielua säihkyvät, mustanruskeat silmät kaarevien mustien silmäkulmien alla, korkeataipeinen, henkevyyttä ilmaiseva nenä, tasaiset valkoiset hampaat punertavien huulien lomassa, pieni lemmenkuoppa vasemmassa poskessa ja solakka, mutta täyteläinen vartalo, sanalla sanoen, oikea etelämaan kaunotar. Ja ainoastaan yhdeksäntoista vuoden vanha. Hän oli vuosi sitte lopettanut koulunkäyntinsä ja oli jo kihloissa erään pikku virkamiehen kanssa, jolla oli pieni paikkansa – ei muuta. Koulussa jo oli eräs opettaja häneen ihastunut, mutta hänestä ei hän huolinut. Rupesi ennemmin, varojen puutteesta, guvernantiksi ja odotti, siksi kun hänen sulhonsa voisi naida hänet. Rautatien varrella oli se kartano, jossa hän oli guvernanttina, – kaksi virstaa asemalta. Kaksi pientä tyttöä oli hänellä hoidettavana ja opetettavana. Rouva, joka oli leski, hänen sisarensa ja isänsä – vanhanpuoleinen herra – siinä talon herrasväki. Vieraita kävi talossa usein ja paljon. Kaikki häntä rakastivat, lapset, heidän äidinsä ja tätinsä. Ja kaikki hänen kauneuttaan ihaelivat, varsinkin lasten isoisä. Usein oli hän tuntenut, että vanha patruuna häntä kauan, hyvin kauan salaa katseli, ja se teki häneen hyvin pahaa. Nuo vetiset, kiiluvat silmät ja pitkä, riippuva, hekkumallinen alahuuli – hyi! Jotakin hirveän pahaa niissä aina näkyi olevan. Ja sitte sanoivat lapset hänelle kerran, kun olivat puutarhassa kävelemässä: – Mademoiselle, isoisä sanoo, että te olette niin kaunis! – Loruja! Se ei ole totta. Älkää te kuulko, mitä isoisä puhuu! Se oli pahasti vastattu, sen hän kyllä tiesi. Tehdä isoisä valehtelijaksi lasten silmissä ja neuvoa heitä, etteivät he kuulisi, mitä hän puhuu! Se oli hyvin pahasti vastattu, mutta hän ei osannut muulla tavoin vastata. Eikä hän osannut korjatakkaan, mitä oli sanonut. Ja aina oli patruuna hänen tiellään, aina niin tuskauttavan huomaavainen. Ei hän juuri puhunut paljon mitään, mutta katseli aina ja aina niin kauan, niin pahasti. Sopimatontahan kuitenkin oli olla epäkohtelias hänelle, vaikka usein teki mielikin. Mutta eihän hän ollut mitään pahaa tehnyt ja sittehän sitä asui heidän talossaan, vieraassa talossa. Välttää häntä kuitenkin voi, noinikään huomaamatta, ettei muka ollut näkevinään. Mutta pahasti se oli tehty sekin ja ikävää, jos rouva saisi tietää. Tukalaa, hyvin tukalaa... Voi, jos kuluisi kesä pikemmin! Syksyllä ei patruuna muuta muun perheen kanssa kaupunkiin. Sitte ehkä joulun aikaan voi heittää paikkansa ja viettää häitä. Niinhän oli siitä Rudolf viime kirjeessään kirjoittanut. Näin, omituisen kammon ja toivon vaiheilla, on kesä kulunut elokuuhun saakka. Mutta silloin sattuu kerran iltapuoleen, että rouva ja hänen sisarensa ovat lähteneet kylään, lapset ovat puutarhassa leikkimässä ja patruuna oli jo päivällisen jälkeen lähtenyt pelloille elonkorjuuta katsomaan. Asuinrakennuksessa, herrasväen puolella, ei ole muita, luin guvernantti yksin, joka ruokasalissa ruokapöydän ääressä, kyynärpäät pöydällä ja pää käsien välissä, mietteisiinsä vaipuneena lukee jotakin kirjaa. Huoneissa kuuluu ainoastaan kärpästen surinaa ja ulkoa, avonaisista ikkunoista, lennättää silloin tällöin kirmailevain tyttöjen huudahduksia, kimakka vihellys rautatienlinjalta ja kaukaista, kiitävän junan huminaa. Neljännes tuntia tämän jälkeen ajaa rattaat rätisten pihalle: poika toi pysäkiltä postin. Kohta sen jälkeen kuuluu salissa askeleita ja ruokasalin ovi avautuu. ”Patruuna”! Vetiset, kiiluvat silmät ja pitkä riippuva alahuuli! – Mademoiselle, kirjettä ei teille postissa ollut, mutta ehkä tahdotte lukea sanomalehtiä? – kuuluu ääni ovelta. Säpsähtäen on neiti peräytynyt aivan tuolin laidalle ja puristaa toisen käden sormien päillä pöydän reunaa. Myöskin hänen pelästynyt katseensa, pahaa aavistava katseensa, jonka hän luopi ylös lähestymään patruunaan, lausuu aivan samaa, kuin sanat, jotta hän vapisevalla äänellä töintuskin saapi huuliltansa: – Kiitos! Sitte, perästäpäin, kun te ensin olette ne lukenut. Silmänräpäys. Sanomalehdet ovat viskatut pöydälle. Molemmin käsin tarttuu patruuna neidin käsivarsiin, painaa häntä alaspäin, ett’ei hän voisi nousta ylös, ja kumartuu häntä suudellakseen. Huutaako? Mutta varmaan ei kukaan kuule, ei ehdi kuulla, ja jos kuuleekin, niin on se häväistys hänelle, patruunalle, koko talolle. Ja neiti taivuttaa selkäänsä taaksepäin niin paljon kuin voi, viskaa kauniin päänsä melkein nurin, ottaa vauhtia ja sylkäisee, sen verran tuin pelosta kuivunut suu sallii, vasten tuota inhottavaa, rietasta naamaa. Sitä ei patruuna mitenkään odottanut. Mutta se auttoi paremmin, kuin helähtävä korvapuusti, jolta hän oli koettanut suojella itseään neidin täyteläisiin käsivarsiin tarttumalla. Hän heittää saaliinsa, joka on päässyt ylös tuoliltaan ja seisoo kalpeana pöydän vieressä, hän peräytyy verkalleen ovelle, ja jääpi siihen seisomaan, luomatta vetisiä, kiiluvia silmiään neidistä. Alahuuli riippuu tavallistaan pitemmällä, himoisasti värähdellen. Viisi minuuttia, viisi pitkää minuuttia, joista ei tahdo koskaan loppua tulla, seisovat he ääneti, toinen toisiinsa tuijottaen. Pelkoa, vihaa, inhoa, halveksimista ja voitonriemua säihkyvät koko tämän ajan neidin tummat, tuliset silmät. Vihdoin ei patruuna niiden katsetta enää kestä, vaan sulkee oven ja poistuu. Silloin vasta jaksaa neiti vaistomaisesti kohottaa toisen kätensä suun eteen, ikäänkuin jotakin liikettä tehdäkseen, hengitys syöksyy, kuin sulkeuksista, keuhkoihin, kohottelee rutosti rintakehää ja veri pulppuaa ohimoihin, punottaen kalpeita poskia. Kauan yhdellä kohdin seisottuaan ja hajamielisesti pöydälle jääneitä sanomalehtiä katseltuaan, lähtee hän kyökin kautta ulos, lapsia puutarhasta tavoittelemaan. – Mitä teitä vaivaa, kun olette noin kummallinen, – kysyy rouva neidiltä teepöydässä samana iltana. – Ei mikään, – vastaa neiti ja hymyilee väkinäisesti. Sanoako rouvalle vai ei? Se ajatus oli häntä seurannut kaikkialla. Mutta hän oli päättänyt olla sanomatta. Eikä hän sitä sinä iltana sanonutkaan, vaan meni illallisen jälkeen ylishuoneesensa. Nukkua ei hän voinut ennenkuin vasta aamuyöstä. Eikä hän sitä sanonut rouvalle koskaan. Patruunaa näki hän tämän jälkeen hyvin harvoin. Kuluipa usein päivinkin, ettei häntä nähnyt, ei edes ruokapöydässäkään, sillä patruuna koetti aina keksiä syyn myöhästyneen tahi ollakseen kokonaan poissa. Siten oli kesä lopussa. Syyskuussa pyysi neiti päästä kaupunkiin, tuttavain luona käymään, muutamia päiviä ennenkuin muut maalta muuttivat. – Isä saattaa teidät rautatielle, sillä rengit ovat työssä, – sanoi rouva lähtöpäivänä neidille. – Kiitoksia, mutta kyllä minä jaksan käydä jalkaisin asemalle, en minä tarvitse hevosta, – koetti tämä päästä pulasta. Vaan rouva vaati, että hän oli hevosella saatettava. Eikä mikään auttanut, täytyi lähteä kahden kesken patruunan kanssa. Taaskin oli koetus kestettävä. Vieretysten he istuivat rattailla, patruuna ja hän. S&nbsp;i&nbsp;i&nbsp;t&nbsp;ä saakka he eivät olleet puhuneet keskenänsä. Eikä nytkään patruuna tahtonut saada sanaa suustansa. Neiti tunsi ja näki silmänpielellä, että hän, hevosta ajaessaan, melkein puolen matkaa katseli häntä, katseli ja tahtoi sanoa jotakin, mutta odotti. Vihdoin tuuli hän sanat: – Antakaa minulle anteeksi se kerta! Mutta ... mutta minä rakastin teitä ja minä rakastan teitä vieläkin... Neiti ei kääntänyt päätään, hän ei katsonut patruunaan, mutta hän tunsi nytkin, että tämä hymyili näin puhuessaan ja että hän valehteli. – Se oli hävytöntä! Kohdella siten turvatonta tyttöä ja vieraissa! Noin vanha mies! Ja te valehtelette. Te ette v&nbsp;o&nbsp;i rakastaa. Se on hävytöntä!... Eikä sanaakaan enää. Rautatien asemalla hän kiitti patruunaa kyydistä ja sanoi hyvästi. Nytkään ei hän katsonut häntä kasvoihin, mutta sielullaan näki hän hänen vetiset, kiiluvat silmänsä ja pitkän, riippuvan, hekkumallisen alahuulensa. Ja oikein tuntui helpolta hengittää, kun juna kiidätti häntä kauemmaksi tältä asemalta. Eikä hän sanonut rouvalle koskaan mitään tuosta tapauksesta, mutta sulhasellensa, ennen häitään, kertoi hän kaikki tyyni, tarkkaan. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=217836&conversationId=1&action=entryPage ''Päivälehti'' 12.6.1890]. [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] [[Luokka:Martti Wuori]] 389 867 2006-06-24T22:10:34Z Nysalor 5 Listaus '''Martti Wuori''' (1858–1934) == Kaunokirjallisuus == * ''[[Guvernantti]]'' [[Luokka:Martti Wuori]] 390 868 2006-06-24T22:10:38Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]] [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Wuori, Martti]] 391 2432 2006-07-01T22:11:16Z Nysalor 5 siirsi sivun ”Laulu” uudelle nimelle ”Laulu (Poppius)”: Kaksi samannimistä runoa {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Laulu |alaotsikko= |tekijä=Abraham Poppius |huomiot= }} : Poika putkella puheli, : piika soitti vastuksutta. : Tule mullen piika parka! – : Milläs juohatat minua? : Köyh’ on koura, tyhj’ on tasku. – : Näillä kourilla kovilla, : tästä sylissä syvässä : kannan sysmän salamaille, : korven kestikangahille. : Siellä syötän, siellä juotan, : siellä ruokin ja ravitsen. : Kyll’ on leipää lehossa, : kuin on luita kyynäspäissä : nykärätä nostennella : tongoistella tanhuata. : Saan mää Suomessa sopuni, : tilan väljän Venäjässä; : Piän mää korvessa kotoa, : taikka kultakaupungeissa; : Olen oksalla metässä : valan varvuistta pesäni. : Tuulen tiellä tuuvittelen, : laulan lauluja omia, : linnun virsiä vetelen, : linnun virkoa pitelen. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=21829&conversationId=1&action=entryPage ''Åbo Underrättelser'' 21.1.1824]. [[Luokka:Abraham Poppius]] [[Luokka:Runot]] 392 870 2006-06-25T13:25:00Z Nysalor 5 Laulun huomen, yli Suomen Maamiehen Ystävästä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Laulun huomen, yli Suomen |alaotsikko= |tekijä=Abraham Poppius |huomiot= }} : Mitä mä kylältä kuulen, : Kuka kaukoo kaupungeista? : Turhatko hyminät tuulen, : Vainko totta, toen eistä, : Ett’ on uusi Laulun huomen : Tulemassa yli Suomen. : Sata vuott’ on saanut olla : Laulantokin laimin lyöty. : Kantele on raaniolla : Läsiältä läpi syöty, : Torakaisilla tupana, : Heittiönä ja hupana. : Viisaimmat virren teon : Sanoit jonkin joutavaksi, : Joka mielen, töistä keon, : Viepi tyhjän noutavaksi. : Siitä muka köyhät ajat, : Nälkä vuodet, kurjat majat. : Eiköhän enämmin lienyt : Siihen viinakin, viassa? : Jok’ on monen mielen vienyt, : Ett’ ei siinä nyt siassa : Ole neuvoihin neroa, : Eikä töistänsä veroa? : Tahi eikö tapa ynnä : Säätyä kuin ylimäistä, : Jok’ ei meillä maata kynnä : Seuraavat alaiset väistä? : Isännätkin, ilman työtä : Tahtoisit talossa syödä! : Paljon sull’ ois työtä, huolta, : Jos oot herraksi halussa! : Tahi tahdot vaimo-puolta : Nähdä kalliissa kalussa! : Rommit tuoda, tuli-juomat, : Kahvet ja kanaljan luomat! : Eipäs niitä ollut muinon : Vahvemmassakan varassa. : Vanha faari partasuinen : Kävi säätynsä sarassa; : Eikä poikakaan pelannut, : Juonut, herroiksi elännyt, : Miss’ oli pitoja pietty, : Häitä lapsille laettu, : Niihen laulaja, se tietty : Ensimäiseksi haettu, : Heti-kohta virren miitti, : Jota kaikki kansa kiitti. : Koska hän korotti äänen, : Korvansa kohotit kaikki: : ”Kuulematta jos ma jäänen!” : Pelkäisi nyt Martti, Maikki, : Eskot, Liisat, liki sata : Lähestyvät laulajata. : Hänpä miesten mielet taisi : Saada taatuille tavoille. : Sais se vielä nytkin, saisi : Suodun Suomelle, Savoille: : Autuaaksi ajan uuden, : Kautta uuden uutteruuden! –o– [Abraham Poppius] '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122499&conversationId=2&action=entryPage ''Maamiehen Ystävä'' 13.12.1845]. [[Luokka:Abraham Poppius]] [[Luokka:Runot]] 393 872 2006-06-25T13:29:50Z Nysalor 5 Kuoleva metsävuohi Aamulehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kuoleva metsävuohi |alaotsikko= |tekijä=Alphonse de Lamartine |huomiot= }} Viatoin ja vikkelä metsävuohi kepakehteli kasteen kostuttamalla nurmikolla metsän reunassa. Minä huomasin aina välimiten, kuinka se hörhotteli korviansa, teputteli jalkojaan, lämmittelihe nousevan auringon säteissä, nakerteli hienoja vesan oksasia täydellisesti nauttivana yksinäisyyttään ja vakuuttaan. Minä olin metsästäjän poika; nuoruuteni olin minä viettänyt metsänvartiain seurassa, parissa kyläpappien ja vähäisempien maatilusten omistajain, jotka laskivat koiriansa yhteen minun Isäni koirain kanssa. Minä en ollut koskaan ajatellut aprikoimalla tuota raakaa taipumusta ihmisessä, tehdä huvikseen tappamista ja ilman tarvetta, oikeudetta, säälimättä sammuttaa elämää eläimissä, joilla olisi sama jahtioikeus häneen, jos ne olisivat yhtä tunnottomia, yhtäläisesti aseilla varustetut ja yhtä halukkaita julmiin huvituksiin. Koirani etsiskeli; minulla oli pyssyni mukana ja metsävuohi oli ampumamatkalla. Minä tunsin tosin jonkinlaista levottomuutta, jotakin empimistä lopettaakseni tuommoista iloista, viatonta olentoa joka ei koskaan ollut tehnyt minulle mitään vahinkoa, joka iloitsi samasta auringosta, samasta aamukasteesta, samasta huomen-suloisuudesta kuin minä itsekin, jonka oli luonut sama voima, varustanut samalla tunnolla ja samalla ajatuskyvyllä, vaikkapa vähemmässäkin määrässä kuin minut itsenikin; kiintyneenä metsään samoilla rakkauden ja sukulaisuuden siteillä kuin minä itsekin; joka etsei veljeä ja jota odotti emo, oma puoliso, omat vuonaset. Mutta tottumuksen koneellinen vaikutus voitti tuon luonnollisen tunteen, joka teki murhan vastenmieleiseksi. Laukaus laskettiin, metsävuohi hypähti tuskasta ja kaatui maahan muserretulla lapaluulla sen verellä värjätylle nurmekkeelle. Kun laukauksen savu oli hälvennyt, lähestyin minä, kalveana ja vapisevana rikoksestani. Metsävuohi raukka ei ollut kuollut, se katsoi minuun kyynelöitsevillä silmillä. En koskaan unohda tuota silmäystä, joka näkyi ilmottavan kipua, kummastusta ja tuota odottamatonta kuolemaa täysin inhimillisellä tunteella; sillä silmä puhuu omaa kieltänsä, varsinkin kun se on lähellä raukenemistaan. Tämä silmäys lausui selvästi sydäntä vihleksivää moitetta minun julmuudelleni: Kuka olet sinä? Minä en tunne sinua, en ole koskaan sinua loukannut; miksi olet minut tappanut? Miksikä riistät minulta osani valoa, ilmaa, aurinkoa, nuoruutta, iloa ja elämää? Mihin joutuvat minun vuonaseni, jotka pehikossa odottavat minua eivätkä enää saa nähdä minusta muuta kuin nuo veripilkut nurmella? Onko tuolla ylhäällä kostaja minulle, tuomari sinulle? Kuitenkin annan minä anteeksi sinulle; minussa ei ole mitään vihamielisyyttä, niin säveäksi on luonto tehnyt minut murhaajatanikin kohtaan; ainoastaan kummastusta, ainoastaan kipua tunnen minä, kyyneleet ovat minun ainoana turvanani. Niin puhui tuon kuolevan metsävuohen silmäys minulle. Minä ymmärsin sitä, ikäänkuin se olisi puhunut selvillä sanoilla. Anna mulle kuolema tykkänään, näkyi se sanovan vaikeroitsevilla silmillään ja vävähtelevillä jäsenillään. Minä olisin tahtonut pelastaa sen millä hinnalla hyvänsä; mutta minä otin uudelleen ampuma-aseeni, tällä kertaa sääliväisyydestä, ja lopetin eläimen kuoleman tuskat toisella laukauksella. Kammolla viskasin minä pois pyssyni ja, minä tunnustan sen, itkin. Jopa koiranikin oli liikutetun näköinen; se ei vainustellut verta, se ei nuuskinut eläintä, se laskeutui hiljalleen minun viereeni. Siitä päivästä alkain en koskaan käynyt metsästyksillä. Minä kieltäydyin tästä raakamaisesta huvista, tästä julmasta mielivaltaisuudesta, joka ilman pakkaa, oikeudetta ja säälittömästi joltakin olennolta suotta aikojaan riistää elämän, jota ei voi takaisin antaa. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=97032&conversationId=1&action=entryPage ''Aamulehti'' 27.10.1885]. [[Luokka:Alphonse de Lamartine]] [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] 394 873 2006-06-25T13:29:58Z Nysalor 5 Listaus '''Alphonse de Lamartine''' (1790–1869) == Kaunokirjallisuus == * ''[[Kuoleva metsävuohi]]'' [[Luokka:Alphonse de Lamartine]] [[fr:Alphonse de Lamartine]] 395 876 2006-06-25T13:31:43Z Nysalor 5 Kielilinkki [[Luokka:Ranskalaiset kirjailijat|Lamartine, Alphonse de Lamartine]] [[fr:Catégorie:Alphonse de Lamartine]] 396 875 2006-06-25T13:30:17Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjailijat]] [[Luokka:Kirjailijat]] 397 877 2006-06-25T14:01:39Z Nysalor 5 Pieni roponen Tampereen Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Pieni roponen |alaotsikko= |tekijä=Ivan Turgenev |huomiot= }} Suuren kaupungin lähistössä kulki vanha kipeännäköinen ukko leveällä maantiellä. Hän astua jutusteli hitaasti eteenpäin tietä pitkin. Hänen laihat jalkansa notkuivat, horjuivat ja hoipertelivat. Vaatteet riippuivat repaleina hänen päällänsä ja hänen paljas päänsä vaipui alas rintaa vastaan. Hervottomuus oli kotonaan hänet vallannut. Hän istahti kivelle tien viereen, kumartui eteenpäin ja nojasi kyynärpäätään vastaan. Hän peitti kasvonsa molemmilla käsillään, ja koukkuisten sormien läpi tipahteli kuumia kyyneleitä kuivalle, harmaalle hiekalle. Hän alkoi muistella... Hän muisteli, miten hänkin kerran oli ollut onnellinen ja rikas, miten hän oli turmellut terveytensä ja miten hän oli tuhlaten antanut pois rikkautensa muille, niin ystäville luin vihollisillekin. – Ja nyt – nyt ei hänellä ollut leipapalaistakaan, ja kaikki olivat sysänneet hänet luotansa, ystävät, vieläpä ennenkin kun viholliset. Oliko hänen nyt niin nöyrtyminen, että alentuisi almuja pyytämään. Hänen ylpeytensä kohottautui vastaan, ja hän häpesi tehdä sitä. Ja kyynelet ne vierivät vierimistään ja kostuttivat harmaata hiekkaa. Äkkiä kuuli hän jonkun huutavan häntä nimeltään. Hän kohotti uupunutta päätään ja näki edessänsä tuntemattoman miehen. Miehen kasvot olivat levolliset ja totiset, olematta kuitenkaan ankarat. Hänen silmänsä eivät säihkyneet, mutta olivat kirkkaat; katse oli terävä, läpi tunkeutuva, mutta ilkeyttä ei siinä näyttäytynyt. ”Sinä olet antanut pois kaiken rikkautesi!” kuului karkea ääni. ”Etkö nyt kadu, että olet tehnyt hyvää?” ”En, sitä en kadu!” vastasi ukko huoaten. ”Nyt tahdon vaan kuolla!” ”Jollei löytyisi köyhiä maan päällä, jotka ojentaisivat sinulle tyhjän kätensä,” jatkoi tuntematon, ”ja jolle sinä saattaisit osoittaa hyvää sydäntäsi, et luonnollisesti olisi voinut harjoittaa tuota hyväntekeväisyyttäsi.” Ukko ei vastannut mitään, vaipui vaan ajatuksiin. ”Sentähden ei mielesi nyt saa olla katkera, ukko raukka!” lisäsi tuntematon vielä: ”Mene, ojenna esiin kätesi ja rukoile ropoa ja saata siten muille hyville ihmisille tilaisuutta itse teosta näyttämään, että he todella ovat hyviä!” Ukko alkoi vapista ja loi silmänsä ylös, vaan tuntematon mies oli jo poissa. Mutta etäällä näkyi joku matkamies tietä myöten astuvan lähemmäksi. Ukko meni hänen luoksensa ja ojensi hänelle kätensä. Mutta hänpä kääntyi pois, kasvot jyrkkinä eikä antanutkaan mitään. Hänen perässänsä tuli toinen, ja tämä antoi ukolle pienen rovon. Ja ukko osti sillä itsellensä leipää ja kuinka hyvältä maistui hänestä leipäkakkara, jonka hän oli saanut! Ja häpeän tunne ei enään vallinnut hänen sydämmessään, vaan päinvastoin: hiljainen ilo levitti sinne lämpöistä säteilyään. Ivan Turgeniev. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=270221&conversationId=1&action=entryPage ''Tampereen Sanomat'' 14.5.1890]. [[Luokka:Ivan Turgenev]] [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] 398 878 2006-06-25T14:01:49Z Nysalor 5 Listaus '''Ivan Turgenev''' (1818–1883) (katso [[w:Ivan Turgenev|Wikipedia]]) == Kaunokirjallisuus == * ''[[Pieni roponen]]'' [[Luokka:Ivan Turgenev]] [[fr:Ivan Tourgueniev]] [[ru:Иван Сергеевич Тургенев]] 399 879 2006-06-25T14:01:54Z Nysalor 5 [[Luokka:Venäläiset kirjailijat]] [[Luokka:Venäläiset kirjailijat|Turgenev, Ivan]] [[ru:Категория:Иван Сергеевич Тургенев]] 400 880 2006-06-25T14:01:59Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjailijat]] [[Luokka:Kirjailijat]] 401 881 2006-06-25T18:23:42Z Nysalor 5 Kuinka Avio-Sääty oikein on aljettava Oulun Wiikko-Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kuinka Avio-Sääty oikein on aljettava |alaotsikko= |tekijä=Henrik Achrenius |huomiot= }} == Kuinka Avio-Sääty oikein on aljettava, ja kuinka siinä elää pitää; Hää-Runoisa lyhykäisesti eespantu, vuonna 1765, Henric Achreniukselta. == : Koska Julkinen Jumala, : Herra Taivasten takana, : Oli tehnyt terävästi, : Koonnut mullan kokkareesta, : Esi-Isän, Elävitten, : Adamin, ajan alusa, : Nähnyt kansa Kaikkivalta : Juuri julki viisahasti, : Ettei Ihmisen, ihanan : Tämän tehtynsä Urohon, : Ollut hyvä oleskella : Yksin Yrtti-kartanosa; : Teki Evan Emännäksi : Kylki-luusta luiskahutti, : Jonka Adamin avuksi : Sääsi, kulta kumpaniksi. : Näin on Luoja laittanunna, : Säätänyt Avio Sääyn, : Jota tuloovi totella : Aina pyhänä piteä, : Arvosa aivan isoja, : Asiana ankarana. : Ei se ole ollenkana : Keino Hevon heittämisen : Taikka varsain valituksen; : Mutta kauppa sangen kallis, : Suuri-arvonen asia. : Jota aina ajatella : Niitten tieteä tuloovi, : Jotka paria parasta, : Kumppania kuulustavat, : Ettei halut haisevaiset, : Syän siivosta tyheä, : Viettäs’ kahta, vieritysten, : Aviota alkamahan. : Heijän tuloovi totella : Ahkerasti ajatella, : Kumpi heille hyövyllinen : Olis, paljota parempi, : Eli erillä eleä : Tahi puolison parissa. : Kuin on havaittu hyväksi : Ajatellen arvattuna, : Ett’ on puoliso parempi, : Apu aivan hyövyllinen; : Sitte tuloovi totella : Heijän, Herralta anoa, : Että antas avullisen : Kumppanin varsin valitun, : Jonka kansa kaunihisti, : Herran pelvosa pyhäsä, : Matas’ maailman läpitse, : Hivuttelis hiljaksensa. : Sillä taitaavi tavalla : Julki pelvosa Jumalan, : Miesi vaimoa valita’, : Vaimo miestä vaavitella, : Pyhät päälletarkoitukset : Aina aivoin täyvytellä. : Joka kaunista kysyyvi, : Naipi naaman ihanaisen, : Sill’ on onni ajaks’ vainen, : Hyvä hetkeksi vähäksi. : Koska vaivat kohtajavat : Saavuttavat sairauet, : Silloin silmistä koreus, : Pulska näkö putoavi. : Omenat ei ole kaikki : Kuoren alta avulliset, : Paljon joukossa pahoja : Melkiästi mä'änneitä, : Vaikka kuori kuumottaavi, : Punertaavi pulskasti. : Siitä vanhat vakaisesti : Sanovat sangen jalosti: : Ei oo’ kullaks’ kiiltäväinen, : Hopiaksi hohtavainen : Kaikki, aina arvattava: : '''Kaunis kakku päältä nähen,''' : '''Akanainen alta kuoren.''' : '''Vahingoksi vaimo kaunis,''' : '''Köyhällä hyvä hevonen.''' : '''Ei salli savinen pelto''' : '''Koreata kuokkiata,''' : '''Piijan pitkeä hametta. ''' : '''Eipä näkö työtä tee''' : '''Kaunis kaskia rovihte.''' : Mitä riistat, rikkauet : Avittavat arkun täyvet, : Koska sopu kokonansa : Ompi poijes poikennunna, : Koska pari pauhajaavi : Kähiseevi keskenänsä, : Riiteleevi riettahasti : Keppi käessä keikkaseepi? : '''Kylmä kulta kumppaniksi,''' : '''Valju vaimoksi hopea.''' : Pelko Jumalan parahin : Olkohon ojennus-nuora. : Joka seisoo sen perähän : Etsiipi sitä etua, : Sill’ ei ole ollenkana : Tarves katua kauppahansa. : Ei saa vaimoa valita, : Niistä miestä mielitellä, : Jotka ovat omahiset, : Liittyvät liki sukuhun; : Muutoin toeksi tuloovi : Vanhain sanat vakaisimmat: : '''Susi naipi Sukulaisen,''' : '''Karhu oman kantamansa.''' : Vahva lupa Vanhemmilta : Lasten laittoa pitäävi, : Kuin on astua ajatus : Naima-keinohin käsiksi: : Tämän ankaran asian : Neljäs käsky käsittäävi. : Kuin on miesi vaimon saanut, : Vaimo miehen vihittynä, : Vielä heijän vikkelästi : Pitäävi vaari piteä, : Että etsivät enissä, : Syän-pohjasta syvästä, : Olla omana Jumalan : Ystävänä ylimmäisen: : Että toisensa edellä, : Esimerkillä hyvällä, : Aina astuvat jalosti, : Vakaisesti vaeltavat: : Ovat aina avulliset, : Kärsiväiset keskenänsä, : Yksimieliset molemmin, : Uhiasti uskolliset: : Että lapset, lahjoitetut, : Suout suurelta Isältä, : Heijän huomaan Hempiähän, : Kaunihisti kasvasivat, : Taiten kaikella tavalla, : Suuren julkisen Jumalan : Kunniaksi, korkeimman. : Että ankaran asian, : Puoli sanoilla sanotun, : Nämät ystävät ylimmät, : Ankara avio-pari, : Ovat vaariin ottanehet: : Siitä aina siistimmästi : Vaarin vakaisen pitävät, : Minä toivon totisesti, : Enkä ensinkään epäile. : Siis jo toivotan toella : Syvyyestä syämmeni. : Että Taivasten Tekiä : Suuri Luoja Luotuitten, : Siihen siirtäs siunauksen, : Armon antaisi avaran! : Että aljettu asia, : Heijän tehtyä teoksensa, : Koitus Herran Kunniaksi, : Ylistykseksi ylimmän: : Tulis’ heille tuntuvaksi : Ikä-päiviinsä iloksi, : Varsin myöskin Vanhemmille! : Onni olkohon omana : Tällä parilla, parahin! : Kaikki aivotut asiat : Heille kayköhöt kätehen! : Olkohon ikä iloinen : Elämä juuri etusa; : Mutta loppu murhetoinen : Ero autuas ajasta! '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122381&conversationId=1&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 29.9.1832]. [[Luokka:Henrik Achrenius]] [[Luokka:Runot]] 402 882 2006-06-25T18:23:46Z Nysalor 5 Morsian-tansi Turun Wiikko-Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Morsian-tansi |alaotsikko= |tekijä=Henrik Achrenius |huomiot= }} (Laulettava kuin: A&nbsp;h&nbsp; s&nbsp;ä&nbsp; v&nbsp;a&nbsp;r&nbsp;p&nbsp;u&nbsp;s&nbsp;-&nbsp;r&nbsp;u&nbsp;k&nbsp;k&nbsp;a...) : Piika parvi paras! : Pidä varsin varas’, : Nyt on pitkä tansi edessäs. : Ota sulles pari, : Kyllä tulee vaari : Ennenkuin on temput kädessäs; : Riisuk ittes supi, : Heitäh pojes tupi, : Keveäksi lyötä, : Kuin on paljon työtä, : Ettet kovin hikois, : Liian paljon likois, : Väsymyskin viimen käsittäs : Morsian jo astuu, : – Kyllä raukka kastuu – : Ringin suuren sisään hopulla: : Ensin kaappaa Kaia, : Sitte sieppaa Maia, : Briitta, Liisa, Stiina lopulla: : Vielä ottaa Anna, : Leena ja Susanna, : Kerttu, Elsa, Saara, : Vappu, Greetta, Klaara, : Kaikki järjestänsä : Jotk’ on ringissänsä, : Päätökseksi pieni Malina. : Kuin on kaikki nähty, : Tämä temppu tehty, : Toinen kohta ehtii etehen. : Morsian ei säästä – : Kruunu poies päästä : Kääreypi kauris kätehen: : Sitä näytteleepi, : Kauan käytteleepi : Silmät ovat ummes’, : Korvat kovin lummes’, : Kruunun tuolleen tuopi : Jolle onni suopi : Saada sarvi kaunis rekehen. : Sitten alkaa akat, : Niinkuin täydet vakat, : Lattialla itsens väännellä – : Siinä ilman taksaa, : Kuinka kukin jaksaa, : Morsianta kyllä käännellä. : Saavat kanssa huuta, : Jos on heillä suuta: : ”Taas on meillen nuori : ”Tullut uusi muori, : ”Tervet olkoon tulos : ”Sisällen ja ulos, : ”Kaikki Ämmät yhdell’ äänellä : Nyt se tansi loppu, : Mulla toinen hoppu : Morsianta vielä noudattaa; : Vuoden päästä eri : Avaupi meri, : Joka häntä kyllä soudattaa. : Vasta käypi keli, : Eikä puutu peli, : Uuden tansin taisku, : Hyssytys ja huisku: : Silloin tussa-lulla : Kyllä saadaan kuulla : Vaikka tänä vuonna fallallaa. (Achrenius.) '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122300&conversationId=2&action=entryPage ''Turun Wiikko-Sanomat'' 12.10.1822]. [[Luokka:Henrik Achrenius]] [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Runot]] 403 883 2006-06-25T18:23:56Z Nysalor 5 Listaus '''Henrik Achrenius''' (1730–1798) (katso [[w:Henrik Achrenius|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Kuinka Avio-Sääty oikein on aljettava]]'' * ''[[Morsian-tansi]]'' [[Luokka:Henrik Achrenius]] 404 884 2006-06-25T18:24:11Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Achrenius, Henrik]] 405 889 2006-06-26T01:52:45Z Nysalor 5 Kielilinkit {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Marian murhe. |alaotsikko=(Mukaan latinaisen virren: Stabat mater.) |tekijä=Jacopone da Todi |huomiot= }} : Murehella haikialla : Seisoi äiti ristin alla, : Johon Poika naulitaan. : Sydän sykki surkiasti, : Kyyneleitä katkerasti : Silmä vuosi tulvanaan. : Voi sen tuskaa verratonta : Vaivattaissa viatointa : Ainokaista poikaansa! : Voipa määrää huokausten, : Kuin hän seisoi rinnatusten : Ristin kanssa rakkaansa! : Ken ei itkun pisaroita : Vuodattane katkeroita : Tätä huolta nähdessään! : Kumpa äitin neidellisen : Poika hurskas, taivaallinen : Käytetähän kärsimään! : Jesust’ äiti pilkattavan : Näki, ynnä kiusattavan : Synnin tähden maailman; : Kuuli hänen ristin alla : Nääntyenkin siunaamalla : Kiusaajansa kostavan. : Voi sit’ äitin kärsimystä! : Hänen kanssans’ yhdistystä : Etsiä minun pitää; : Palavalla sydämellä : Kyyneleillä kylvetellä : Herran ruumista pyhää. : Poveheni, äiti, paina : Haavat vuotamahan aina, : Joita vuosi poikasi, : Vuosi ruoskin suomittaissa : Sekä ristinnaulittaissa : Tähden suurten syntini! : Häntä tahdon katsastella, : Hartahasti huokaella : Päivieni päätteesen. : Kyyneltesi kumppaliksi : Ja surusi toveriksi : Jään mä ristin juurehen. : Mua ellys eroittako, : Luotasi pois luovuttako, : Pyhä, puhdas impyinen! : Veisata valitus-virttä : Tahdon, ja syleillä hirttä, : Joll’ on poikas’ ainoinen. : Mua hänen haavoissansa : Hautele, ja vaivallansa : Poies päästä synnistä, : Häntä kuulemaan kehoita, : Taivahan taloon osoita : Viimeisenä päivänä! : Ristinsä tukeni olkoon, : Kuolostansa mulle tulkoon : Turva vahva tuonelaan, : Että Luoja armahtaisi, : Sielu kurja onnen saisi : Käydessäni kuolemaan! A. O[ksanen]. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123299&conversationId=2&action=entryPage ''Suometar'' 7.9.1852]. [[Luokka:August Ahlqvist]] [[Luokka:Jacopone da Todi]] [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Runot]] [[en:Stabat Mater]] [[it:Stabat Mater]] [[la:Stabat Mater]] 406 886 2006-06-26T01:34:29Z Nysalor 5 Listaus '''Jacopone da Todi''' (1236–1306) == Laulut == * ''[[Marian murhe]]'' [[Luokka:Jacopone da Todi]] [[it:Autore:Jacopone da Todi]] 407 887 2006-06-26T01:34:34Z Nysalor 5 [[Luokka:Italialaiset runoilijat]] [[Luokka:Italialaiset runoilijat|Todi, Jacopone da]] 408 888 2006-06-26T01:34:41Z Nysalor 5 [[Luokka:Runoilijat]] [[Luokka:Runoilijat]] 409 890 2006-06-26T02:03:22Z Nysalor 5 Koston päivä Suomettaresta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko= Koston päivä. |alaotsikko=(Mukaan latinaisen laulun: Dies iræ.) |tekijä=Tommaso da Celano |huomiot= }} : Koston päiv’ on julma, suuri, : Silloin murtuu luonnon muuri, : Tietäjät näin lausuu juuri. : Silloin kaikki hämmästyvi, : Luodut kaikki peljästyvi, : Tuomari kuin ilmestyvi. : Enkelit ne torvellansa : Kutsuu kuolleet haudoistansa : Saamaan palkan Luojaltansa. : Luonto, kuolo kauhistuvi, : Syntis-parka surkastuvi, : Tuomari kuin julmistuvi. : Luku silloin lasketahan, : Teot tarkoin tutkitahan, : Kaikki kyllin kostetahan. : Ja kuin päätös annetahan, : Pahat silloin rangaistahan, : Hurskahat ne armaitahan. : Kuinkas, kurjat, vastannemme, : Kuinka puoltamme pidämme, : Ken on puollusmiehenämme? : Herra suuri voimallinen, : Ole mulle armollinen, : Tuomarini turvallinen! : Vaikk’ on kaikki kirjassasi, : Kuitenkin sä armostasi : Armahtele lapsiasi! : Jeesu armias, tuskallasi : Ostit mun ja vaivallasi, : Ota siis nyt kansahasi! : Verta tähteni hikosit, : Jumaluudestas’ erosit, : Kuoleman väen kirosit. : Keksithän Marian huolen, : Muistit ryövärinkin puolen, : Muista minutkin, kuin kuolen! : Ansiot’ ei ole mulla, : Vaan on armoa sinulla, : Anna mun tyköösi tulla! : El’ eroita karjastasi, : Laske lammaslaumahasi : Oikialla puolellasi! : Ilkiät ulos sä heitä, : Katuvia, Herra, meitä : Kurjia poveesi peitä! : Viimeksi rukoilemalla : Pyydän, että hurskaalla : Suot mun kuolla kuolemalla. A. O[ksanen]. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123300&conversationId=1&action=entryPage ''Suometar'' 14.9.1852]. [[Luokka:August Ahlqvist]] [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Tommaso da Celano]] [[en:Dies Irae]] [[la:Dies irae]] 410 891 2006-06-26T02:03:31Z Nysalor 5 Listaus '''Tommaso da Celano''' (n. 1200–1270) == Laulut == * ''[[Koston päivä]]'' [[Luokka:Tommaso da Celano]] [[en:Author:Tommaso da Celano]] 411 892 2006-06-26T02:04:13Z Nysalor 5 [[Luokka:Italialaiset runoilijat]] [[Luokka:Italialaiset runoilijat|Celano, Tommaso da]] 412 893 2006-06-26T13:15:24Z Nysalor 5 Valitus-Runo kirjoitettuna puhtaaksi aika huonolaatuisista kuvista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Valitus-Runo |alaotsikko= |tekijä=Bartholdus Vhael |huomiot= }} : Suomen suruisen kansan / : Ynnä Pohjan Peräläisen / : Vaikia : '''Valitus-Runo /''' : Alla vaivan vaikeimman / : Venäjän verisen Miecan / : Tygö : '''CARLEN Callihimman /''' : '''Ruotzin cuuluisan Cuningan /''' : Että Armonsa avaran Osotaiksi omillensa / : Avun ajan ajattelis / Alimmaist armahtelis / : Suruisasa Suomen Maasa. : Vuonna Armon aljettuva / Tuhannen : Seitzemän Sadoin / Kahden Seitzemän sivusa. : '''Runo Raudalla rakettu /''' : Präntättynä päällisexi / Merckelildä mielisuosin. : '''CARLE Cuuluisin Cuningas /''' : '''Ruotzin Ruhtinas roheva /''' : '''Tule Cullanen Cotia /''' : '''Ole terve tultuasi /''' : '''Aivan cauan vijttä vuotta /''' : Viel on Kuudes culumassa : Paitzi palio endisitä. : Oho! aic’ aivan ikävä! : Cusas cundelit hyväinen / : Cusa virjä viivyttelit? : Cuilla oudoilla ohilla? : Cuilla mailla mandereilla? : Mikä työnä? mikä syynnä? : Mitkä estehet edessä? : Herra väellen vihainen / : Joca suuttui Suomen maalle / : Teki eron Perehesen / : Otti Pään /jättä Perehen / : Otti oudoillen omiltas / : Lyckäis Lännestä Itähän / : Teki Idästä ikävät / : Orvo parcain odotella / : Isän maan Isää Jaloinda. : Ohoh mustat mure-päivät! : Aica aivan ihvan ikävä! : '''Tule Callehin Cotihin /''' : '''Tuoppas Rauha tullesansi!''' : Jo on sitte jotki nähty / : Pahat päivät pidettynä / : Caicki käätty mullin mallin / : Cuinsa jätit parvi parcas / : Jouduit joucostas erille / : Cuinsa tulet / etkä tunne : Paickoja oikein omixes / : Etkä maita manderexes. : '''Tule Cullanen Cotihin /''' : '''Tuoppas Rauha tullesansi!''' : Armas Aimoa Isändä / : Jo vieras valdana talosa / : Väkivallainen Venäjä / : (Ombi nijtä oudomatkin / : Tämä on tultu tuntemahan) : Vieras verinen Venäjä / : Jold’ eij säily säätäkänä / : Eikä jää jyväistäkänä / : Paljastapa Peret parras / : Nijn aivan alastomaxi / : Tyhjäxi tyynni peräti; : Siellä on Lehmä siellä lammas / : Siellä on Härkä / Hevoinen / : Viepä vaivasten verahat / : Rijsupi ripattomaxi / : Aivan perki paltahaxi. : Pahembi peco perällä / : Ahdistapi alastoinna / : Huonehilda / Hulahilda / : Talviselle Taivahalle / : Kylmähän Kynehtymähän / : Täst on vijsi vilustunnut / : Käpälänsä päpylänsä / : Pahoin peräti palellut / : Juuri jääxi jähtynynnä / : Heittänynnä huonon hengen. : '''Tule Cullanen Cotihin''' : '''Tuoppas Rauha tullesansi!''' : Taltehen on Verot vedetty / : Taltehemba miehet tehty / : Siellä on hucassa caicki: : Siellä on Vävy / siellä Veli / : Siellä Poijat parahimmat / : Omahaiset / Orpanatkin; : Yrjeltä yxi eleli / : Cuoli cohta lähdettyä; : Toinen Vankina Venäjän / : Colmasi contti cotihin / : Rivo Rammaxi rucottu: : Lapset caulasi catalan / : Eipä Einettä erehen / : Kelvanne tuo keximähän. : Taassa vaivanen vanaha / : Hyräelen hyljättynä / : Pyydän aicahan Perettä. : Vielä nuo tuossa kituisit : Jol eij veisi venäjällen : Orvoja / omilta mailta / : Pirtti parasta pacottais : Vaivasia vankixensa / : Vankinansa vaipumahan / : Uskonsa unohtamahan / : Tyhmäxi tunnossa Jumalan / : Paatumahan Pacanoixi. : Näin on käynynnä kätehen / : Sorkeitten Suomen Miesten / : Misten / naisten / neitten nuorten / : Kapalossa canneltavan. : Armot tulcohot Jumalan / : Suomi paran Surkeutta! : '''Carle Callehin Cuninhas /''' : '''Tule Cullanen Cotihin /''' : Ehdi Armas apuhunne! : Ett’ edes sikiä jäisi : Ihmisiä Ilkiältä / : Ennen cuin caicki cadotti / : '''Tule Cullanen cotihin /''' : Tämä tila tietämähän / : Vieras verinen Venäjä / : Aivan armotoin Isäntä / : Eipä heitä henkiäkän / : Eikä salli cohta cuolla / : Yhden yrmi / toisen talloin / : Nuora colmannen curisti; : Yhden pilais / toisen palvasi / : Mitkä catcoi corennoissa / : Covin jännitti Jäsenet / : Ortten välillä venytti. : Vielä on vähäinen tässä / : Pani tehden pahemmatki. : Tulella on jälki kipeä / : Paha vaiva Valkialla. : Tällä vaivais vaivaisia / : Ylön ylpiä Venäjä / : Cumoi curjat Hiilistolle / : Paistumahan / pahamahan / : Sijnä kivisti kidutti / : Eipä Armoja avuxi / : Ennättännyt ehtimähän. : Vielä lijckuvi Vereni / : Vielä käypi carvalleni / : Cuinma muistan muutamata / : Mucomista monestaki: : Vaimo oli vainainen vahva / : Parahallen paksu Vatza: : Joutui onnetoin käsihin / : Pantihinpa pahamahan / : Ei ehtineet Armot avuxi / : Ehkä raucka rukoeli / : Tulen tuiman tehoitessa / : Piti parut surkiatki. : Tuota tehtihin tekoa / : Paistettihin Paisticasta / : Jonnecka Poica Povesta : Putcahtipa Permantohon. : Cuolit cahtena molemmin. : Cultia näin kysellähän / : Haetahan Hopeita. : Cuca ne caicki saneli / : Puhui täysin puoletcana? : Etpä jos Suuta satakin : Kieltä kymmentä enämpi. : Näillä on päivillä Perehes / : Ahdistetyt alimmaises. : '''Carle cullanen Cuningas''' : Eikö jo sylky Sydämmes / : Mene mieles surkiaxi? : '''Tule Cuuluisa Cotihin /''' : Ehdi vaivaisten etehen / : Nouse apuhun Nojoxi / : Tulihinsi / Taulohinsi / : Häädä häijy Vihamieski / : HERra Sullen häätäköhön / : Omin Courin caatacohon / : Covan cancian Venäjän! : Vielämä Veroni vetäisin / : Huhdin Halmehin hakisin / : Kivisin Kirvehin cokisin / : Antaisimma ainoani / : Jossa tulusit cotihin / : Rauhan toivo rackahimman. : Emmä vannois / emä vainois / : Emmä juopuis enämpi / : Emmä pahoja puhuisi / : Emmä tyhmiä tekisi; : Mutta pelvosa Jumalan / : Mutta mielensä mucahan / : Carttaisimma cartettavat / : Tietyn tahtonsi tekisin. : Ettei '''Cullanen Cuningas''' : Enä catoais cptpa / : Menis mailta matcahansa / : Eikä verinen Venäjä : Tulis vasta vallan päälle / : Vitzaxi Jumalan vihan / : Synnin palcaxi pahaxi. : '''Carle cuuluisin Cuningas /''' : '''Ruotzin Ruhtinas roheva /''' : '''Tule Cullanen cotihin /''' : '''Ole tervet tultuansi /''' : '''Tuoppas Rauha tullesansi.''' '''Lähde:''' [http://helmi.lib.helsinki.fi/bk/rv/fem19990003/ Helmi-tietokanta]. Helsingin yliopiston kirjasto. [[Luokka:Bartholdus Vhael]] [[Luokka:Runot]] 413 894 2006-06-26T13:15:40Z Nysalor 5 Listaus '''Bartholdus Vhael''' (n. 1667–1723) == Runot == * ''[[Valitus-Runo]]'' [[Luokka:Bartholdus Vhael]] 414 895 2006-06-26T13:15:47Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Vhael, Bartholdus]] 415 896 2006-06-26T13:38:25Z Nysalor 5 Tohtori Rietrikki Polén’ille Uudesta Suomettaresta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Tohtori Rietrikki Polén’ille |alaotsikko=23 p. Huhtik. 1873. |tekijä=J. H. Erkko |huomiot= }} : Taivas, ota kiitos meiltä, : Kiitoksemme lahjoistas: : Miehiä suot Suomellemme, : Jotka johtaa kansoas! : Niinpä puolen sataa vuotta : Tästä taakse syntyi mies, : Taimi puhkes, puuksi paisui, : Myrskyt torjua se ties. : Moni nyt jo viikset kantaa : Jok' on lasna kuullunna : Miehestä, jok' taitti antaa : Kansalleen ja maallensa. : Jos ken suomenkieltä sortaa, : Esill’ on hän aseillaan! : Valmis aina valon tietä : Kansallensa avaamaan. : Ja jos kansaa tunnet, sieltä : Kuulet rintain huokuvan: : Suomenkielen puoltajata : Kiittävän ja siunaavan. : Sydän sulaa, silmät vettyy, : Korvillaan kun kuulla saa : Kansan suusta nimet urhoin, : Jotka maataan rakastaa. : Nimihinpä niihin sulkee : Suomen kansa armaakseen : Kunnialla kunnon miehen : Nimen: Rietrikki Polén! '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=281926&conversationId=1&action=entryPage ''Uusi Suometar'' 2.5.1873]. [[Luokka:J. H. Erkko]] [[Luokka:Runot]] 416 996 2006-06-28T22:58:26Z Nysalor 5 Pidoissa '''J. H. Erkko''' (1849–1906) == Runot == === Omat runot === * ''[[Tohtori Rietrikki Polén’ille]]'' === Suomennokset === * Franzén, Frans Mikael: ''[[Pidoissa]]'' [[Luokka:J. H. Erkko]] 417 898 2006-06-26T13:38:40Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Erkko, J. H.]] 418 899 2006-06-26T13:50:32Z Nysalor 5 Vesannon kirkon lähellä tahikka takalikolla Savo-lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Vesannon kirkon lähellä tahikka takalikolla |alaotsikko= |tekijä=Optatus Lyytinen |huomiot= }} : Satuinpa Savossa kerran : Näkemähän näillä ajoin: : Eräs kiitti kirkkoansa : Laulaja Lapinlahelta. : Olis toinenkin toveri, : Joka arvoin ansahteisi : Kiitoksia kirjotella; : Se on kirkko semmosia : Veikkoset Vesannon päässä. : Vaan olen polonen poika, : Liian laiha laulajaksi, : Enkä oo opissa käynnä : Kaala-konstila kokenna, : Että tuntisin tenorin : Sekä altin arvajaisin; : Vaan en malta vaiti olla : Ihan ääneti pysyä, : Kun on tullut kiihotusta : Paremmilta laulajilta. : Siit’ on vuosia kulunna : Viidenkolmatta kohalle : Kuin olj männikkö mäellä : Metsä tällä kukkulalla, : Jossa juoksivat jänekset : Sekä ilvekset iloitsi. : Olj myös muutoin näillä seuduin : Katsanto-ala kamala, : Siellä täällä muutamia : Saamattoman mökkösiä; : Nyt on kirkko, nyt on koulu, : Kauppa-kartanot komeat : Siihen pappila parahin, : Kunnan-tupa kunnollisin. : Kirkko minkä Mikko teki : Karjalahti kalkutteli; : Olin miekin miesi yksi : Nurkalla nujumassa. : Siihen sitten sivistystä : Pani toki paljon vielä : Maalari mestar’ mokoma : Kuopiosta kunnollinen, : Ett’ on kuori kultavöissä : Saarnatuolikin samoten, : Vielä leskellä kupua : Kulta-kuppi on kumossa, : Jossa rippuu rauta-vitjat : Läkki-kruunulla somalla. : – Näistä olis ansiota : Meidän panna palkintota : Nykyselle rakkahalle : Paimenellemme hyvälle : Kaarle Johan Strandmannille, : Jok’on toimella hyvällä : Vielä uhrilla omalla : Tätä työtä auttanunna, : Ett’ on saatu siisti kirkko : Herran huone herttasempi. : Jos ei sitä kunta tunne : Asiaksi arvaele, : Niin on toki toinen vielä : Parempikin palkitsija!! : Neuvon vielä viimeseksi, : Veikkoset Vesannon miehet, : Koska täss’ on puhe saatu : Kerran kirkosta otettu, : Että oikeen oppisimme : Tälle arvon antamahan; : Pojat nuoret, pienet, suuret : Kun te kirkkohon lähette : Heittäkäätte pitkät piiput : Kotihinne kouristanne, : Ettei tuli turmeleisi : Eikä savu saastuttaisi : Herran huonetta hyveä; : Samoin vanhat vaarit, muijat : Tekin pojes poskistanne : Mustat kääryt muistakaatte, : Että pysyisi pyhänä : Herran huone puhtahana. : Muistattenko kuinka muinoin : Mooses kansalle puheli : Sinaanin vuoren sivulla : Laki-saarnan saatavilla; : Heille Herran temppeliä : Taivaan ovena opetti, : Käski kengät riisumahan : Jalkansa puhistamahan : Ennenkuin sisälle käydä : Herran huoneesen sopisi. : Vielä vähän viimeseksi : Laulan lasten vanhemmille, : Kosk’ on kerran koulu saatu : Kyllä vaivalla kovalla: : Viekää sinne lapsianne : Opin alkeet ottamahan, : Että niistä kerran vielä : Kasvais kunnon kansalaiset, : Jotta sitte siunaisivat : Meidän hautamme hyvästi, : Jotka oomme otsan hiellä : Kirkot, koulut valmistana. Optatus Lyytinen.<br/> Eräs kehno kuntalainen,<br/> veisailija Vesannolla.<br/> '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=273737&conversationId=2&action=entryPage ''Savo'' 30.12.1879]. [[Luokka:Optatus Lyytinen]] [[Luokka:Runot]] 419 900 2006-06-26T13:50:40Z Nysalor 5 Listaus '''Optatus Lyytinen''' (1832–1903) == Runot == * ''[[Vesannon kirkon lähellä tahikka takalikolla]]'' [[Luokka:Optatus Lyytinen]] 420 901 2006-06-26T13:50:45Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Lyytinen, Optatus]] 421 902 2006-06-26T15:11:19Z Nysalor 5 Jussin juttureissu Suomettaresta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Jussin juttureissu. *) |alaotsikko= |tekijä=Antti Puhakka |huomiot= }} : Tämä laulu laitettuna : Tuhman Jussin juttuteistä, : Kuin on Suomi sotkettuna, : Kovan peitossa pietty, : Vanhan kielen vallan alla, : Ruotsin kielen kahlehissa, : Jonka kuullut kaupungista, : Kansselista kaunihista; : Kuin me kirjan kirjoitamma : Savon selvillä sanoilla, : Kohta kirja kiskaistahan, : Siihen venska viskatahan, : Äkäisesti ärjytähan, : Viha päässä viskoitahan. : ”Mistä tullut tuhma Jussi, : Kuka konna kujan tehnyt, : Kuin on Suomeksi sovaissut. : Savon kieltä tujoutanna?” : Jussi huono huotaiseksen, : Painuvi pahoille mielin, : Tuohon verkaksi vetävi : Äänen kamun kansselissa: : ”'Tuolta tullut Karjalasta, : Samonnut Savon rajoilta, : Luulin Suomeni sopivan : Kartan kanssa kansselihin!” : Sitten pannahan paperit, : Sanat alle anturoihen, : Vieähän ulos ovesta, : Pois pihalle potkitahan, : Laistihin alas rapuista, : Sylki päälle sytkättihin, : Jussille julistettihin: : ”Käy nyt karttakammarihin, : Ota’ sieltä uusi kartta, : Saa’ kartta samannäköinen, : Elä Suomeksi sokaise, : Savon kieltä kirjoittele, : Hae ruotsiksi lukija, : Venskan kielen kirjoittaja!” : Jussi juoksi joutuisasti, : Haihatti hajalla hapsin, : Kaupungin katua myöten : Kartanmyöjän kammarihin, : Lantit taskussa lapatti, : Vaskikullat kukkarossa; : Tuli kauppa kartan kanssa, : Nahan maksu ränttärissä, : Rahat loppui lakkarista, : Vaskikullat kukkarosta, : Uupui kartan kauppiaalle, : Tengan verta jäi velaksi; : Jussi puittavi pihalle : Poies karttakammarista, : Pani kartan kainaloonsa, : Alkoi astua’ katua, : Painuipa pahoille mielin, : Katseli kivikatua, : Kuin rahat rakosta loppui, : Vaskikullat kukkarosta; : Tuli vanha virkaheitto, : Kelmi kapsutti katua, : Harjustakki hartioilla, : Suolilla on vyö soria. : Napit vaskesta valettu, : Hopialla holvattuna, : Saappahat soman näköiset, : Kuultokengät kelvolliset; : Alkoi Jussille jutella’, : Suomen miestä surkutella’: : ”Mitä oot pahoilla mielin, : Katselet katua pitkin?” : Jussi huono huokauksen, : Murehella muistelevi: : ”Sitä oon pahoilla mielin, : Katselen katua pitkin, : Kuin ei kirja kelvannunna, : Kartta kansselin sisälle, : Vaikk’ oli Suomi suorin pantu, : Savon selvillä sanoilla, : Pois pihalle potkittiin, : Sylki päälle sytkättihin.” : Tuohon virkki virkaheitto, : Venskan veijari vetäsi: : ”Kuules ukko, kuin sanelen : Jutustasl Suomen Jussi, : Käypäs kantakammarihin, : Osta’ sieltä uusi kartta, : Minä venskaksi vetäsen, : Ruotsin kieltä kirjoittelen.” : Jussi päästävi paperit, : Kaivoi kartan kainalosta, : Tuossa kartan katselevi : Virkaheitto valmihiksi, : Kohta Jussille julisti, : Ilmoitti iloisen mielen: : ”Käy’ nyt tänne kammarihin, : Kohta venska viskatahan, : Pannahan paperin päälle, : Saapi ruotsiksi lukea’ : Kaikki herrat kansselissa, : Eikä potkita’ pihalle, : Panna’ kaulle karttoasi, : Kohta kirjat korjatahan, : Juttusi julistetahan.” : Kuin tuo viekas virkaheitto, : Kelmi Jussille julisti, : Jussi ei julennut sanoa’. : Kartan kaupasta mitänä, : Jo rahat rakosta loppui, : Vaskikullat kukkarosta; : Ain’ yhtä ajattelevi, : Pitkin päätänsä pitävi, : Kunne kirjan kirjoittanna, : Venskan kielelle vetänyt, : Luuli Luojan laittanehen : Etehensä enkelinsä, : Köyhille varaksi varsin, : Huonon kansan hoitajaksi, : Jok’ ei kultia kysele, : Hopiasta huolta kanna’, : Aina auttavi rahata, : Ilman kultakukkaroita; : Kuin oli kirjoittanut : Vanha herra valmihiksi, : Sitten Jussille julisti: : ”Nyt on kirja kirjoitettu, : Saapi ruotsiksi lukea’ : Kuvernyön kansselissa, : Eikä potkii pihalle, : Panna’ kaulle karttoasi, : Kuvernyöri kuulu herra : Lyöpi riitasi lopulle.” : Jussi heikko henkäseksen : Murehella muistutteli, : Alas laski lattialle, : Polosille polvilleen, : Käet väänti vastatusten, : Koprat yhtehen kokosi, : Sitten silmänsä ylenti, : Kohti taivasta kohotti, : Lausui aivan rakkahasti, : Sanoi hellillä sanoilla: : ”Nyt on julkinen Jumala : Ees tuonut enkelinsä, : Köyhille varaksi varsin, : Huonon kansan hoitajaksi, : Antavi asiat juosta’, : Jutut kaikki kansselissa, : Vaikk’ on kullenkin kulunna, : Hopiatkin huopennumna!” : Vielä aivan armahasti, : Taivotti toen perästä: : ”Anna’ vastakin Jumala, : Toistekin totinen Luoja, : Ees käyä’ enkelisi, : Tulla’ köyhille tueksi, : Huonon kansan hoitajaksi, : Että vielä tästä eeskin : Jutut kaikki kansselissa : Rahatta ratasteleisi, : Vaskilla vajelteleisi!” : Sitten nousi notkaltahan, : Pois kotosi polviltahan, : Vielä virkaheitttoa, : Nälkäkurkea kumarti: : ”Milläpä minä poloinen : Teille atrian asetan, : Kuin on kultani kulunna, : Hopiani huopennunna, : Rahat loppunut rakosta, : Vaskikullat kukkarosta?” : Tähän vielä vanha heitto, : Venskan kuulu nälkäkurki, : Mutkan muisti, keinon keksi, : Palkkansa paraten otti, : Keinon Jussille julisti, : Mahin neuvoi mahtavasti: : ”Muuta’ laukkusi rahaksi, : Rupiloiksi rukkaseksi, : Sitten alttarin asetan, : Vikauhrin alttarille, : Suurten syntien eestä, : Katkasen karitsan kaulan, : Anon armoa isältä : Suomen kansan suosioksi.” : Jussi juoksi laukun kanssa, : Puitti pussinsa keralla, : Kaupungin katua myöten, : Huuti hullu juostessansa: : ”Onko laukusta rahoa, : Rupiloita rukkasista?” : Jopa sattui laukun saksa, : Pussin kauppias kaulla, : Joka ostoa’ osasi, : Tehä’ kaupan laukun kanssa. : Sai rusillan rukkasista, : Kaksi leipälaukustansa, : Koko kauppa kolmen ruplan, : Setelissä selvitetty. : Kuin sai laukkunsa rahaksi, : Rupiloiksi rukkasensa, : Pian juoksi, jotta joutui, : Luokse enkelin ehätti, : Sitten runttasi rupilat, : Heitti herran enkelille; : Kuin tuo kelmi kerroitteli, : Pani Jussin paljahaksi, : Antoi kirjan arkustansa, : Käski käyä’ kansselihin, : Että tulla’ tutkituksi, : Riita lyöyksl lopulle; : Jussi juoksi joutuisasti, : Ilon kanssa kansselihin, : Jätti karttansa katella’, : Heitti herroille etehen, : Kuvernyöri kuulu herra, : Katsoi kirjan kansselissa, : Kohta Jussille julisti: : ”Tämä on kelmin kirjoittama, : Oisit saatava sakolle, : Veittävä rahaverolle;” : Sitten viskasi vihassa, : Laittoi kirjan kansselista, : Sanoi selvillä sanoilla: : ”'Ulos astu’ kansselista, : Juokse poies joutuisasti, : Käy’ kotohan kiirehesti, : Eläkä eneä etsi, : Kelmilöitä kaupungista.” : Jussi huono huokaseksen, : Mies parka pahoilla mielin, : Alkoi astua’ kotihin, : Kahen puolensa katellen, : Nälkä sylkyin syäntä, : Saattoi vahvan vatsa tuskan, : Eväslaukku enkelillä, : Rahat kartan kauppiaalla, : Vielä auki kartan kauppa, : Tengan verta jäi velaksi, : Täytyi Jussin tallustella’, : Kulkea’ talo talolta, : Atriaksensa anoa, : Palasia pakkoella’; : Tuli kerjäten kotihin, : Täytyneihen tähtehillä: : ”Varjele’ vakainen Luoja, : Estä’ niistä enkelistä, : Niistä seikoista selitä’, : Kelmi herroista keritä!” : Varjele’ vakainen Herra, : Suomen suuren ruhtinoita, : Virkamiehiä vähiä, : Kaiken kansan haltijoita, : Että voisit voimallansa : Nämä seikat selvitellä’, : Päästeä Savon sanoille, : Sitehistä Suomen kielen, : Että soisi Suomen kieli, : Kaupungissa kulkiessa, : Raukoilla Savon rajoilla, : Että me poloset poiat, : Kurjat raukat Karjalaiset, : Suomen saisimma sanoa’, : Suomen kirjat kirjoitella’, : Suomen oikeus-tuvissa, : Kansselissa kaunihissa. <nowiki>*)</nowiki> 1845 vuoden Morgonblad’issa ruotsiksi jo ollut. Antti Puhakka. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123273&conversationId=1&action=entryPage ''Suometar'' 17.8.1847]. [[Luokka:Antti Puhakka]] [[Luokka:Runot]] 422 903 2006-06-26T15:11:28Z Nysalor 5 Listaus '''Antti Puhakka''' (1816–1893) (katso [[w:Antti Puhakka|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Jussin juttureissu]]'' [[Luokka:Antti Puhakka]] 423 904 2006-06-26T15:11:34Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Puhakka, Antti]] 424 905 2006-06-26T15:25:17Z Nysalor 5 Maamme Konstantin Schröderin suomennoksena Suomettaresta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Maamme |alaotsikko=(Runebergin mukaan) |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot= }} : O Suomi, sulo kotomaa, : Soi, kallis sana, soi! : Ei kullaista oo kumpua, : Ei ookan lumolaksoa, : Niin rakasta kuin meille on : Tää pyhä pohjomaa. : Kyll’ maamme köyhä, köyhäks jää, : Jos kulta janos’ lie, : Vaikk’ vento sitä vierastaa, : Me tätä maata mielimme. : Se vuorineen ja vesineen, : On meill’ tok kultamaa. : Meill’ kallis kuohu virtaimme : Ja koskein kohina, : Tuo synkän salon sohina, : Tuo tähtiyö, tuo kesäkoi, : Kai, kai, mist’ rinta riemahti : Ja into ihastui. : Täss’ kului isäin kilvoitus : Niin mielin, miekoinkin, : Täss’ iloneen ja itkuneen, : Kanss’ kovin, lemmin onnineen, : O Suomi! kansas’ sy’än syt’ : Ja kärsi kamalat. : Ken lukee sorrot surkiat, : Joit’ koki kansamme, : Kuin sota ärjy surmalla, : Kuin halla haastais’ nälällä, : Ken mittais’ vuo’un verensä, : Ken uroutensa? : Ja täss’ se veri vuosikin, : Vuos’ meille viljaksi, : Ja täss’ se imi ilonsa, : Ja täss’ se huokais’ huolensa, : Jo muinon kantoi kuormamme : Tää jalo kansamme. : Täss’ on meill’ sulo, suotuisa, : On kaikki annettu; : Min onni luonee arpamme, : Maa, isänmaa on meilläkin, : Mi maailmassa kalliimpi : On tätä omaamme? : Ja täss’, ja täss’ on tämä maa, : Sen silmä näkee täss’; : Me näytämme nyt ilolla : Nuo selät, salmet, saaristos : Ja kiljaisemme: katso tuo, : Tuo kotomaamme on! : Ja vaikka vietäis’ asumaan : Meit’ kultapilvihin, : Vaikk’ tähtitansi elomme : Pait kyyneleitä, huolia, : Tok meiltä tämä köyhä maa : Ois aina kaihottu. : O maamme tuhat järvines’, : Sä runon, uskon maa, : Sä elon meren laulamme, : Meill’ muinoismaa, meill’ toivonmaa : Oot, älä ujo köyhyyttäs’, : Vaan vapa, vaka oo. : Ja kukoistukses’ kammitsa; : Se kerran katkiaa; : Kas, lemmestämme liemahtaa : Viel’ valos’, loistos’, riemusi, : Ja kaikuu kerran kimeemmäst’ : Tää laulu kotonen. [[Konstantin Schröder|–[Konstanti]n. –[Schröde]r.]] '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=89840&conversationId=3&action=entryPage ''Suometar'' 25.5.1849]. [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Konstantin Schröder]] [[Luokka:Runot]] 425 906 2006-06-26T15:25:53Z Nysalor 5 Listaus '''Konstantin Schröder''' (1808–1868) == Suomennokset == * Runeberg, Johan Ludvig: ''[[Maamme (Schröder)|Maamme]]'' [[Luokka:Konstantin Schröder]] 426 907 2006-06-26T15:25:59Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomentajat]] [[Luokka:Suomentajat|Schröder, Konstantin]] 427 908 2006-06-26T15:33:45Z Nysalor 5 Maamme K. Kiljanderin suomennoksena Suomettaresta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Maamme |alaotsikko=(Runebergin mukaan) |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot= }} : Oi Suomen maa, isiimme maa, : Soi kultanen sana! : Ei kumpua, ei kukkulaa, : Ei lampia, ei laksoa : Oo niin rakasta, niin somaa : Kuni isiimme maa. : On maamme köyhä, jääpi niin : Jos pyydät kuloa, : Ja vieras meitä kiertääkin, : Vaan meille on tä rakkahin, : Tä vuorinen, vesinen maa : On meille kultala. : On meille koskein kuohumus : Rakasta ainiaan, : Ikuisten honkain huoka’us, : Kesäisten öiden kirkka’us, : Ja kaikki, kuin on saanut vaan : Sydäntä liikkumaan. : Sukumme tässä kyntäen, : Sotien raateli, : Ja tässä onni oivanen : Ja onni viekas, vilppinen : Iloja sille anteli : Sekä kuritteli. : Kuka sen kansan kaikkia : Kipuja kertaisi, : Sota kuin riehui raivossa : Ja halla poltti peltoja, : Ku vertoansa mittaisi, : Sen kärsimystäki? : Ja aivan tässä vuoteli : Verensä eestämme, : Ja juuri tässä riemuitsi : Ja tässä huolten huokaili : Se kansa, joka eellämme : Jo kantoi kuormamme. : Suloinen meille tässä on: : On suotu kaikkia. : Nyt onnen arpa liikkukoon, : Vaan maa omainen meillä on, : Mi maailmass’ on antava : Rakkautta runsaampaa? : Ja tässä, tässä on se maa, : On eessä silmämme. : Kätemme voimme suorittaa : Ja näyttäin järvein rantoja : Sanoa: tuossa tuo, kas se : On maa isiemme! : Ja meitä kultapilvihin : Jos vielä vietäisiin, : Jos tähti-tarhain tanssihin : Iloihin loppumattomiin; : Me pyrkisimme kuitenkin : Tähän kovaan kotiin. : Oi maa, tuhat-vesinen maa, : Runoin, totuuden maa, : Elomme virran valkama, : Sä muistola, Sä toivola, : Elä ujostu, raukkala, : Ole vapa, vaka! : Sun heilimasi heittävä : On kerran kuorensa, : On syömmissämme syntyvä : Valosi, riemusi hyvä, : Ja laulu kerran kaikuva : Somemmin Suomessa. [[K. Kiljander|K. K[iljander]]]. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=31251&conversationId=5&action=entryPage ''Suometar'' 31.8.1849]. [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:K. Kiljander]] [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Runot]] 428 909 2006-06-26T15:33:51Z Nysalor 5 Listaus '''K. Kiljander''' (1817–1879) == Suomennokset == * Runeberg, Johan Ludvig: ''[[Maamme (Kiljander)|Maamme]]'' [[Luokka:K. Kiljander]] 429 910 2006-06-26T15:33:57Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomentajat]] [[Luokka:Suomentajat|Kiljander, K.]] 430 912 2006-06-26T23:29:13Z Nysalor 5 Amalia Saimasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Amalia |alaotsikko= |tekijä=Friedrich Schiller |huomiot= }} : Jalo, kaunis niinkuin ruusu kukkiessaan, : Armas niinkuin aamu rusossa : Oli häin, ja sulo silmu salamassaan, : Välkky, loisti lumovalossa. : Limotteli rakkauteen rakastaissaan, : Tunnot vihki taivaan kirkastus! : Riemun antoi rintaa vasten painaessaan : Suu’elmainsa syvä ihastus! : Lensi, pauhas’, syösty, suli henki henkeen, : Huulet, kasvot huohtit, vapisit, : Sielu vuosi sieluun, lempi intyi lempeen, : Maa ja taivas kaikki katosit. : Ikävöitsen – mielen suru musta muokkaa, : Murtaa, sillä – hän on poikessa; : Epätoivon huoli haikiasti huokaa, : Huokaa, itkee – hän on poikessa! '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=81046&conversationId=1&action=entryPage ''Saima'' 21.11.1844]. [[Luokka:Friedrich Schiller]] [[Luokka:Runot]] 431 913 2006-06-26T23:29:24Z Nysalor 5 Listaus '''Friedrich Schiller''' (1759–1805) (katso [[w:Friedrich Schiller|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Amalia]]'' [[Luokka:Friedrich Schiller]] [[de:Friedrich Schiller]] [[en:Author:Friedrich Schiller]] [[es:Friedrich von Schiller]] [[fr:Friedrich Schiller]] [[la:Friedrich Schiller]] [[ro:Friedrich Schiller]] 432 914 2006-06-26T23:29:54Z Nysalor 5 [[Luokka:Saksalaiset runoilijat]] [[Luokka:Saksalaiset runoilijat|Schiller, Friedrich]] 433 915 2006-06-26T23:29:58Z Nysalor 5 [[Luokka:Runoilijat]] [[Luokka:Runoilijat]] 434 916 2006-06-26T23:43:16Z Nysalor 5 Lappalaislaulu Saimasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Lappalaislaulu |alaotsikko=(Lappvisa) |tekijä=Frans Mikael Franzén |huomiot= }} : Juokse, peura, pois : Poikki metsän, maan, : Poikki vuorten vaan! : Luuna kullan ois : Sulle syötävää : Varsin välttävää. : Päivä tärkkää niin! : Matka pitkä vaan! : Lähden laulamaan, : Vaika vaivohkiin. : Sutten ulvonta : Täällä kuulla saa. : Kas, kun kokko tuo : Liiteleepi pois! : Kellä sivet ois; : Kulta! sulle luo : Tuuli kyllä veis : Milma niillä eis. : Sie, kun äkkiään : Multa syöminen veit, : Mellon siitä teit, : Sait mun heltymään: : Siepä milma väät : Niinkun koskipäät; : Sun kun nähdä sain, : Monta arvelmaa : Alko huolettaa: : Toivo ompi vain, : Että saisin sun, : Että oisit mun. : Vaikka mennet sie : Vuorenkin rakoon : Milma pois pakoon: : Niinpä kyllä mie : Kullan etsintään : Sinnekiin tok mään. : Juokse, peura, pois : Poikki metsän, maan, : Poiki vuorten vaan! : Luona kullan ois : Sulle syötövää : Varsin välttävää. [[August Ahlqvist|A. Oksanen]]. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=81862&conversationId=1&action=entryPage ''Saima'' 3.7.1845]. [[Luokka:August Ahlqvist]] [[Luokka:Frans Mikael Franzén]] [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Runot]] 435 918 2006-06-26T23:50:21Z Nysalor 5 Kapyys Tapiosta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kapyys |alaotsikko=(vanha merimies.) (Z. Topelius'en Skärgårdsäfventyr’istä.) |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} : Selvät kääritään ruoria, Repekka! : Keulassa kuohu-myrsky. – Kas niin! : Moni oiva pursi on rikkoon herkkä, : Toinenkin onnena puhkeimiin. : Pidä hiukan tuuleen, kiinnä köysii! : Älä ole tässä milläskään. : Hyvän tuulen helmaan karsii pursi : Hankasta tuulta puskekaamm’. : Pikku pursi luistaa lemmen laihin, : Liukas ku lintu Vellamon. : Kuka tässä tarttuu perän pariin, : Kuka kuohujen kainaloon. : Siipisissä vinkuu tuulen viuhka, : Kelpo käsi myrskyt masentaa. : Ulos – ulos – käännä, äiti Repekka, : Hankasta tuulta puskekaamm’! Suomenti K. A. W. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=288444&conversationId=2&action=entryPage ''Tapio'' 4.9.1869]. [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Zacharias Topelius]] 436 920 2006-06-27T00:01:09Z Nysalor 5 Ruusut haudalla Tapiosta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ruusut haudalla |alaotsikko= |tekijä=Wilhelm von Braun |huomiot= }} : Muistojen seassa kirkkomaalla : Kulki Thekla ruusu kimpun kanssa, : Veljen haudalle ne viedäksensä, : Uhriksi surunsa syvän, suuren. : Kuin hän joutu nurmi kummun luokse, : Jossa lepäs kallis kaivattunsa, : Lankes hän pyhänä polvillensa, : Ja rukoukset kohos taivahalle, : Kyyneleitä kyllin vieri maahan. : Ja tulj lohdutuksen enkel’ sulo : Uskollisen siskon sydämehen. – : Vaan hän häirittihin huokauksilta, : Ja hän nosti silmänsä vetiset, : Ja havaitsi haudan vasta luodun : Umpeen, siinä neidon nojallansa : Kalvean kun kylmettyneen liljun. : Sielujen surullisten välillä : Heimolaisuus on sulo ijäinen : Ja omans unoutti Thekla vaivan, : Hiipi huokajattaren luo, jonka : Kääri kaulahan kätensä kysyin: : ”Kurja sisko! sano ketä suret!” : Neito vaiti, – näytti sydätänsä. : ”Kurja sisko! etkö itkee saata?” : Neito vaiti, – otsaansa osoitti. : ”Ruusuja et haudalle oo pannut, : Etkö tahdo puolia minulta?” : Hymyillenpä osotti nyt neito : Poskiansa kalman kalveoita, : Ja hän lausu hiljaa murtuneesti: : ”Ruusujako haudalle en pannut?” : Sillon Thekla kurjan syliin vaipu : Ja hän itki, ei enään kysynyt. [[Heikki Wirtanen|H[eikki]. W[irta]–nen]]. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=288417&conversationId=3&action=entryPage ''Tapio'' 27.2.1869]. [[Luokka:Heikki Wirtanen]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Wilhelm von Braun]] 437 921 2006-06-27T00:01:16Z Nysalor 5 Listaus '''Wilhelm von Braun''' (1813–1860) == Runot == * ''[[Ruusut haudalla]]'' [[Luokka:Wilhelm von Braun]] 438 922 2006-06-27T00:01:22Z Nysalor 5 Listaus '''Heikki Wirtanen''' (1842–1894) == Runot == * Braun, Wilhelm von: ''[[Ruusut haudalla]]'' [[Luokka:Heikki Wirtanen]] 439 923 2006-06-27T00:01:37Z Nysalor 5 [[Luokka:Ruotsalaiset runoilijat]] [[Luokka:Ruotsalaiset runoilijat|Braun, Wilhelm von]] 440 924 2006-06-27T00:01:46Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomentajat]] [[Luokka:Suomentajat|Wirtanen, Heikki]] 441 925 2006-06-27T00:05:52Z Nysalor 5 Inkerin valitus Borgå Tidningistä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Inkerin valitus |alaotsikko= |tekijä=Esaias Tegnér |huomiot= }} : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Syys on ja sää : Myrskynen, merellä vaahossa pää. : Helpompi kuitenkin huolla : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Ulkona tuolla. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kauvanpa näin : Lentävän purjehen lännessä päin. : Ah! onni, seurassa siellä, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Frithion tiellä : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Aaltonen oh! : Älä niin kuohu, jo kulkeepi joh. : Loistakaat tähtiset taivaan : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Retkillä laivan! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Palajaahan : Keväällä Frithio; Inkeri vaan : Salissa vastaan ei juokse, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Laaksossa luokse. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Poveheen maan : Raukka on riutunut rakastessaan, : Taikka hän valittaa surmaa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Veljeltä julmaa. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Haukkanen hei! : Frithiolta unhossa, minulta ei, : Herkkua, jos mitä voisin. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sinulle toisin. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Käteensä teen : Kuvasi liinani liepeheseen, : Siipiset välkkyväst hopiast’, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kynsiset kullast’. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Haukan jos vain : Siivet sai Lemmetär muinon ja tain : Puolisoo etsien armast’ : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Lenteli varmast’. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Eivätpä vois’ : Siipesi kantaa minua pois. : Tuonelta lentimet oivat : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Saan – kyllä voivat. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Olallen’ käyt : Katso jos kultaa ei merellä näy. : Ah! kuinka katsova liennee, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Tuloo ei tiehnee. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kuoltuani : Tulee hän varmaan, vaan Lintuseni, : Muista, kuin itkeepi kulta, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Tervehä multa! Ö–r–g. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123296&conversationId=4&action=entryPage ''Borgå Tidning'' 9.2.1850]. [[Luokka:Esaias Tegnér]] [[Luokka:Runot]] 442 927 2006-06-27T13:18:18Z Nysalor 5 Oarre Suomi-lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Oarre |alaotsikko= |tekijä=Antti Räty |huomiot= }} : Muuan ukko makasi : Kuolinvuoteellansa; : Lapset luokseen manaisi, : Puhuin kuoleessansa: : ”Pellostamme tavatten : ”Oarteen, sanken suuren; : ”Jos sen ylös kaivatten, : – ”Outten rikkaat juurin. : Enempeä ei sanonut, : Sillä puheet puuttui; : Eäni oli vajonut, : Ja hän mullaks’ muuttui. : Tuskin oli hauassa : Heijän vanha isä, : Kuin jo lapset, paijassa, : Penkoivatten hi’essä. : Päivät, yöt, nyt kaiveltiin : Koko pellon moata; : Paikat kaikki raivettiin, : Voan ei soatu oartta. : Lapset oli surussa, : Sanoit: ”isä petti” – : Kaivoit, vieläik, toivossa: : – ”Meillen tyhjän jätti!” – : ”Niinpä Isään vainaamme : ”Emmö soatak luottaa – : ”Turhaan meni vaivamme, : ”Kaivettiin jo suotta. : Voan – jo toisa suvena, : Näkivät he kumman; : Pelto kasvoi tuhona, : – Saivat aika summan. : Tästä vasta näkivät, : Jotta oli totta; : Tätäik aina tekivät, : Saivat rikkuutta. A[ntti]. Räty. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=114519&conversationId=3&action=entryPage ''Suomi'' 5.6.1847]. [[Luokka:Antti Räty]] [[Luokka:Runot]] 443 931 2006-06-27T18:53:19Z Nysalor 5 Muistosanoja Antti Rätystä '''Antti Räty''' (1825–1852) (katso [[w:Antti Räty|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Oarre]]'' [[Luokka:Antti Räty]] == Katso myös == * ''[[Muistosanoja Antti Rätystä]]'' 444 929 2006-06-27T13:18:33Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Räty, Antti]] [[Luokka:Suomentajat|Räty, Antti]] 445 930 2006-06-27T18:52:36Z Nysalor 5 Muistosanoja Antti Rätystä Suomettaresta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Muistosanoja Antti Rätystä. *) |alaotsikko=(Lähetetty Nurmijärveltä.) |tekijä=H. H ... s |huomiot= }} Niinkuin olemme menneen vuoden Suomettaren palstoissa nähneet, on Antti Räty, joka oli syntynyt Pietarin kaupungissa ja jäänyt jo nuoruudessansa orvoksi hänen vanhemmiltansa, jättänyt tämän maallisen majansa, ja nyt 27 vuoden vanhana kuoleman kautta siirretty hänen taivaalliselta Isältänsä ijankaikkisuuden rauhan majoihin 15 päivänä marraskuuta 1852. Monet ja vaiheelliset olivat hänen elämänsä päivät. Hän oli nuori ja naimatoin, mutta hänellä oli kuitenkin moninaisia puutteita ja vaiheellisia oloja. Rahaa ja rikkautta ei hän jälellensä jättänyt. Työnsä viimeisillä ajoilla oli hänellä lasten koulutus ja kirjain kääntäminen, joista useammat ovat hengellisiä, muutamat taas historiallisia; monet Suomenmaan lukijat tuntevat hänen käännöksiänsä ja rakastavat hänen nimeänsä. Hänen sydämensä paloi alati lempiällä rakkaudella ja iloisella mielen laadulta isänmaatansa kohden, jota hän myös koki käännöksillänsä palvella, ja josta syystä hän myös oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäsen. Hänellä oli köykäinen taipuvaisuus ja luonnon rakkaus Suomehen, kuin nähdään hänen Viipurissa tätä ennen painetuista lauluistansa Suomen Neitoisille, joita hän usein veisaskeli. Niiden seassa löytyy seuraava kaunis runo, mukailtu jälkeen ruotsalaisen laulun: »Ach! Vermeland, du sköna du herrllga land,» etc. : Oi Suomi! sä kaunis, ja ihana maa! : Sä mulle olet suloinen aina, : Ja vaikka oloin olisi kuinka kaukana, : Niin Suomea sydämmeni kaipaa; : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Suomessa elää ja kuolla tahdon mä, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Iloinen ja raitis on Suomen elämä, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;On onnea kaikille täällä. : Oi Suomi! sä kaunis, ihana kukkainen, : Sä mieluisin kaikista maista! : Sydämmeni halaa sua, herttainen! : Ei kussaan ole maata samanlaista. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Jos onneni veisi mun maihin kaukaisiin, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Niin Suomeen mä kuitenki tulen takaisin, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Siell’ oikean onneni löydän. : Lempeä ei puutu Suomen rinnoissa, : Rakkaus sydämmissä palaa; : Noi Pohjolan neidot – noitten parissa : Sydän ja mieli olla halaa. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Jos, veikkoinen! mielinet ottaa toverii, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Niin valitse itsellesi Suomen tyttärii, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Et kadu sä kauppasi koskaan. : Ja Suomenniemen poika on niin roteva, : Ei mitään hän maailmassa pelkää, : Hän on pulskea, potra ja muuten kätevä, : Ei vihollinen pane häntä selkään. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Isänsä maa on hälle rakkahin maa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Suomi hälle ainiaan vahva satama, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;Kyll’ Pohjola poikansa suojaa. Monta hänen tuttavistansa kaipaa surevaisella mielellä hänen lempiätä mielen laatuansa ja somaa käytöstänsä ja rakkauttansa jokaista kohtaan. Myöskin hänen kaunista lasten koulutusta, jota hän piti Nurmijärven pitäjäässä Huunan tilalla, kaipaa monet lasten vanhemmat, sillä hän rakasti lapsia ja opetti, heitä niin hellällä ja taitavalla tavalla, kuin lasten pienet voimat taisi oppia käsittää. Ei hän heitä pakottanut kovalla kurilla eikä uhkauksilla, vaan siivolla ja hiljaisella helleydellä. Kuuden kuukauden sisällä sai hän jo lukemaan pieniä lapsia, jotka ei taitaneet puustaviakaan kouluun tullessa, ja myöskin luvun laskua ja kirjoitus-viivoja oppimaan. Hänellä oli tapana joka iltapuoli neuvoa mitä auringon, maan ja kuun kääntöä, ja opetti myöskin nuottirivistä nuottia laskeman, joita hän joka ilta veisaili ja sai lapset monta nuottia oppimaan. Tämän veisuun ääni oli niin somaa ja ihanaa kuulla, kuin olisi jotain kanteletta soittanut. Tämä koulu ei ollut mikään pitäjään asettama yhteinen koulu, vaan vapaehtoinen; joka tahtoi tuoda lapsiansa, hän sai tuoda, ja maksu oli myöskin aivan pieni; muutama kymmenen kopeekkaa varakkaammilla, ja köyhemmiltä ei paljo mitään. Hänen halunsa oli vaan saada lapsia kouluun, saiko hän siitä mitään taikka ei. H. H ... s. <nowiki>*)</nowiki> Näille muistosanoille Antti Rätystä emme ole tahtoneet siaa kieltää Suomettaren palstoissa. Ne ovat sitä suuremmasta arvosta, kuin ne tulevat niiltä, joiden luona tämä vainaja vietti viimeisen elinaikansa. Ne todistavat että vainajan viimeiset ystävät antoivat hänelle anteeksi hänen vikojansa, joita ei kukaan meistä ole paitsi, ja muistavat vaan mitä hänellä oli rakkautta ja kaipausta ansaitsevaa. Toim. [[Luokka:Anonyymi]] [[Luokka:Antti Räty]] [[Luokka:Asiatekstit]] [[Luokka:Runot]] 446 932 2006-06-27T20:06:40Z Nysalor 5 Kota-Lassi Runoja-kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kota-Lassi |alaotsikko= |tekijä=Gustaf Fröding |huomiot= }} : Kyläkankaalla, varressa tien, : Kota-Lassin on perkiö pien’, : Kylän verossa, meidän Mattilaa. : On hällä ja eukollansa : Sadaskolmaskymmeneskolmannes maa, : Ja on peltoa, niittyä kanssa. : Mut niitty on rummakkosuo, : Ja pelto on aune ja niukkoja tuo, : Kiviaarnio on se, ja rauniot nuo : On kuitteja anneiltansa! : Mut Lassi on vankka, ja Lassi ei juo, : Visu eukko ja sitkeä kanssa. : Mies poimii, murtaa ja vääntää vaan, : Ja akka on tarkoillaan; : – Mikäs tarkkana ottaissaan: : Sekajauhot on keitossansa! : Ja kruunu ryöstää saataviaan, : Mies murtaa, akka on tarkoillaan, : Ja vaikkei tietoa paidastakaan, : Kota-Lassi hän luottaa parempaan, : Niin myös Kota-Muori kanssa. '''Lähde:''' Juva, Valter 1902: ''Runoja: uusi sarja''. Boman & Karlsson, Hämeenlinna. [[Luokka:Gustaf Fröding]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 447 989 2006-06-28T20:36:34Z Nysalor 5 Kolme runoa lisää '''Gustaf Fröding''' (1860–1911) == Runot == * ''[[Hänen korkea-arvoisuutensa Vexiön piispa]]'' * ''[[Kota-Lassi]]'' * ''[[Laulu kevättalvella]]'' * ''[[Lemmenlaulu]]'' * ''[[Sigurd Jorsalafar]]'' [[Luokka:Gustaf Fröding]] [[sv:Författare:Gustaf Fröding]] 448 934 2006-06-27T20:06:55Z Nysalor 5 [[Luokka:Ruotsalaiset runoilijat]] + kielilinkki [[Luokka:Ruotsalaiset runoilijat|Fröding, Gustaf]] [[sv:Kategori:Gustaf Fröding]] 449 935 2006-06-27T20:49:44Z Nysalor 5 Vekkuli-Ville Runoja-kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Vekkuli-Ville |alaotsikko= |tekijä=Robert Burns |huomiot= }} : Sa hurja Vekkuli-Ville! – : Hän markkinoille saa; : Hän aikoo viulunsa myydä : Ja ostaa rihkamaa. : Mut kun tuli luopua siitä, : Suli silmät kyyneliin. : Sa hurja Vekkuli-Ville, : Noh, terve näkemiin! : Hei, Ville, myy sie viulus, : Ei sillä sielua lie! : Hei, Ville, myy sie viulus, : Ja osta viinaa sie! : ”Jos myin oman rakkaan viulun, : Mua hurjaks he luulla vois: : Niin monta riemun päivää : Me yhdessä soitimme pois”. : Mut kun tulin Puolitiehen, : Kävin kievariss’ äkkipäin, : Ja hurjan Vekkuli-Villen : Jalat ristissä pöydällä näin; : Hän kumppaliseurass’ istui, : Suli kaikki hurmoksiin. : Sa hurja Vekkuli-Ville, : Noh, terve näkemiin! '''Lähde:''' Juva, Valter 1902: ''Runoja: uusi sarja''. Boman & Karlsson, Hämeenlinna. [[Luokka:Robert Burns]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 450 936 2006-06-27T20:49:48Z Nysalor 5 Hyvästi, maine Skottlannin Runoja-kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Hyvästi, maine Skottlannin |alaotsikko= |tekijä=Robert Burns |huomiot= }} : Hyvästi, maine Skottlannin : Ja vanha voimas tunto! : Hyvästi, Skottein nimikin : Ja miehen mieli ja kunto! : Miss’ soluu Tweed ja mereen saa, : Miss’ Sark käy Solwayta kohti, : Nyt Englannill’ on rajamaa – : Rutiruojat ne maatamme johti! : Mit’ taistot kaikki ei tehneet kai, : Ei väkivalta ja kettuus, : Nyt lahjusrahat aikaan sai : Ja harvain kurjien pettuus. : Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, : Ja uljuus meissä hohti; : Mut vieras kulta lannisti maan – : Rutiruojat ne maatamme johti! : Oi, miks tän päivän nähdä sain, : Kun maan he möi ja osti! : Ois harmaa pääni vaipunut vain, : Kun Bruce ja Wallace kosti! : Mut rohkein päin mä huudan näin : -- Ja ken sit’ eittää tohti –: : Maan petos löi ja kultaan möi – : Rutiruojat ne maatamme johti! '''Lähde:''' Juva, Valter 1902: ''Runoja: uusi sarja''. Boman & Karlsson, Hämeenlinna. [[Luokka:Robert Burns]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 451 938 2006-06-27T20:52:05Z Nysalor 5 [[Luokka:Saksalaiset runoilijat]] [[Luokka:Saksalaiset runoilijat|Heine, Heinrich]] 452 940 2006-06-27T20:58:41Z Nysalor 5 Ma laulun siivillä kannan Runoja-kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ma laulun siivillä kannan |alaotsikko= |tekijä=Heinrich Heine |huomiot= }} : Ma laulun siivillä kannan : Pois, lemmittyin, sinut pien’, : Ja sinne sun Ganges-rannan : Ikiarmaille seuduille vien. : Siell’ loistavi puisto vieno, : Mi untui kuutamaan; : Siell’ lootoskukka jo hieno : Se vuottaa siskoaan. : Ja orvokit hymyy ja huiskii : Yön tähdille kujeikseen, : Mut ruusut ne varkain kuiskii : Tarut tuoksuvat toisilleen. : Liki hyppivät kuunnellen silloin : Arat kaurihit, älykkäät, : Mut kaukana humuu illoin : Pyhän Gangeksen kuohupäät. : Ja sinne me laskeudumme : Vain varjohon palmupuun, : Me lempeen tuutiumme : Ja riemujen uinailuun. '''Lähde:''' Juva, Valter 1902: ''Runoja: uusi sarja''. Boman & Karlsson, Hämeenlinna. [[Luokka:Heinrich Heine]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 453 972 2006-06-27T22:35:12Z Nysalor 5 Yhdeksän runoa lisää '''Heinrich Heine''' (1797–1856) (katso [[w:Heinrich Heine|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Childe Harold]]'' * ''[[Ihanaan aikaan toukokuun –]]'' * ''[[Krenatöörit]]'' * ''[[Kuin kukka olet kaino]]'' * ''[[Kysymyksiä]]'' * ''[[Lorelei]]'' * ''[[Ma laulun siivillä kannan]]'' * ''[[Oi, minne he jäi?]]'' * ''[[On timantit sulla ja helmet]]'' * ''[[Rein-virtaan värähdellen –]]'' * ''[[Tuoll’ yksin pohjan honka –]]'' [[Luokka:Heinrich Heine]] [[de:Heinrich Heine]] [[ro:Heinrich Heine]] 454 942 2006-06-27T21:04:54Z Nysalor 5 Halutonna mieli Runoja-kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Halutonna mieli |alaotsikko= |tekijä=K. A. Tavaststjerna |huomiot= }} : Saapuu aatteet, saapuu kaihot huolen, : Kaukaa, vienoiset, ja hiljaa rusovuollen : Purtta liidättäin; : Airoin lepään, viihdän venhon juoksun, : Liekuttelun tunnen, tunnen kukkain tuoksun, : Joista unta näin. : Tiesi, liekö oikeinkaan, ett’ tälleen : Nostan airoja ja käännän katseen jälleen : Kohti rantamaa! : Tiesi, liekö maiden menetettyin : Rannat tuolla, minne katse kiis ja vettyin : Tähtää usvain taa! : Olkoon niin, ett’ tunne tää on tuttu, : Olkoon vanhan imettäjän turha juttu, : Kun ma saanen vain : Airot lepuuttaa ja viihtää juoksun, : Tuta liekuntaa ja tuta kukkain tuoksun, : Niinkuin lassa sain! '''Lähde:''' Juva, Valter 1902: ''Runoja: uusi sarja''. Boman & Karlsson, Hämeenlinna. [[Luokka:K. A. Tavaststjerna]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 455 944 2006-06-27T21:18:33Z Nysalor 5 Ecce Homo Dityrambeja-kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ecce Homo |alaotsikko= |tekijä=Friedrich Nietzsche |huomiot= }} : Sukuni ma tiedän juuren! : Lailla leimuliekin suuren : hehkun, tuhoon itseni. : Mihin tartun, syttyy valo, : minkä jätän, hiiltyy palo: : liekki olen varmasti! '''Lähde:''' Kouta, Aarni 1907: ''Dityrambeja''. Kustannusliike Arvi A. Karisto, Hämeenlinna. [[Luokka:Aarni Kouta]] [[Luokka:Friedrich Nietzsche]] [[Luokka:Runot]] [[de:Ecce Homo]] 456 945 2006-06-27T21:18:48Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Kouta, Aarni]] [[Luokka:Suomentajat|Kouta, Aarni]] 457 946 2006-06-27T21:19:29Z Nysalor 5 [[Luokka:Saksalaiset runoilijat]] [[Luokka:Saksalaiset runoilijat|Nietzsche, Friedrich]] 458 947 2006-06-27T21:20:20Z Nysalor 5 Ystävyydelle Dityrambeja-kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ystävyydelle |alaotsikko= |tekijä=Friedrich Nietzsche |huomiot= }} : Terve, ystävyys! : Ens’ aamurusko : mun toiveheni korkeimman! : Oi usein tuntui : kuin loputon ois tie ja yö, : ja elo inha, : vailla maalia! : Kaks kertaa elää tahdon, : kun silmässäsi voiton : ja huomenhohteen näin, : sa rakkain jumalatar! '''Lähde:''' Kouta, Aarni 1907: ''Dityrambeja''. Kustannusliike Arvi A. Karisto, Hämeenlinna. [[Luokka:Aarni Kouta]] [[Luokka:Friedrich Nietzsche]] [[Luokka:Runot]] 459 948 2006-06-27T21:23:15Z Nysalor 5 Venezia Dityrambeja-kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Venezia |alaotsikko= |tekijä=Friedrich Nietzsche |huomiot= }} : Yössä ruskeessa : sillalla seisoin ma. : Laulu kaukaa soi: : kumpusi kultana : pois yli värjyväin vetten vyön. : Valot, soitto ja gondolit – : hämyn helmahan kaikki ui juopuen pois... : Kädet oudot sieluni soittimeen : kävi silloin, gondolilaulun ma : salaperäisen lauloin ja vapisin : hämykirjavaa autuutta. : – Mua kuuliko kenkään, oi?... '''Lähde:''' Kouta, Aarni 1907: ''Dityrambeja''. Kustannusliike Arvi A. Karisto, Hämeenlinna. [[Luokka:Aarni Kouta]] [[Luokka:Friedrich Nietzsche]] [[Luokka:Runot]] 460 949 2006-06-27T21:26:33Z Nysalor 5 Aurinko laskee Dityrambeja-kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Aurinko laskee |alaotsikko= |tekijä=Friedrich Nietzsche |huomiot= }} : '''1.''' : Sydän polttava, : ei kauan sun janota tarvitse enää! : On lupaus ilmassa, : sitä huhuuvat oudot huulet mulle : – saapuvi suuri viileys... : Paahtoi polttaen ylläni päivä: : terve, te äkkiä tulevat tuulet, : terve, te iltaiset viileät henget! : Humisee oudon raikkaana ilma. : Yö eiköhän vietellen katsele mua?... : Pysy lujana, urhea sydämeni, oi! : Älä utele: miksi? : '''2.''' : Eloni päivä! : Aurinko laskee. : Jo virta kultana kimmeltää. : Miks huokuvi paasi, : sen kiireellä onni : uinuiko päivällä untansa? : Se onnesta välkkyvi vihreenä vielä : povella ruskean jyrkänteen. : Eloni päivä! : Jo iltasi joutuu! : Jo hehkuvi silmäsi : sammuen verkkaan, : jo vyöryvi kasteesi : kyynelhelmet, : jo lipuvi valkeita meriä hiljaa : sun lempesi purppurahehku, : sun autuutes viipyvä, viimeinen... : '''3.''' : Joudu, kirkkaus kultainen! : Sa kuoleman : salaisin, suloisin tunne! : – Ma kuljinko tietäni nopeasti liian? : Nyt vasta kun jalkani uupuu, : ma katseesi kohtaan, : minut onnesi saavuttaa. : Ylt’ympäri soittoa, aaltoja vaan : Mi ennen ol’ raskasta, : vaipui sinervään unhoon, : nyt venheeni keinuvi jouten, : Myrskyn ja retken – oon unhoittanut! : Hukkuivat toivo ja toiveet, : nyt välkkyen sielu ja ulappa hohtaa. : Seitsemäs yksinäisyys! : En tuntenut koskaan : sulovarmuutta lähellä niin, : niin kuumaks’ en auringon kehrää. – : Viel’ eikö jäisinä hehku mun kukkulani? : Hopean kevyenä nyt : purteni aavalle ui... '''Lähde:''' Kouta, Aarni 1907: ''Dityrambeja''. Kustannusliike Arvi A. Karisto, Hämeenlinna. [[Luokka:Aarni Kouta]] [[Luokka:Friedrich Nietzsche]] [[Luokka:Runot]] 461 950 2006-06-27T21:27:00Z Nysalor 5 Listaus '''Friedrich Nietzsche''' (1797–1856) (katso [[w:Friedrich Nietzsche|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Aurinko laskee]]'' * ''[[Ecce Homo]]'' * ''[[Venezia]]'' * ''[[Ystävyydelle]]'' [[Luokka:Friedrich Nietzsche]] [[de:Friedrich Nietzsche]] [[en:Author:Friedrich Nietzsche]] [[fr:Friedrich Nietzsche]] [[la:Fridericus Nietzsche]] 462 951 2006-06-27T21:41:18Z Nysalor 5 Hänen korkea-arvoisuutensa Vexiön piispa Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Hänen korkea-arvoisuutensa Vexiön piispa |alaotsikko= |tekijä=Gustaf Fröding |huomiot= }} : He piispankesteissä paistia syö nyt, : lasin laitahan piispa on kahvelin lyönyt, : hän maljansa täyttää ja katsehen niin : salavihkaisen ystävä saa, Heurlin. : Papinrouvat on vaiti, ei muista he ruokaa, : ja rovastit arvoisat nöyrästi huokaa : puol’kylläisin vatsoin, ja synkkinä näät : niin pastorein kuin apupappien päät. : Syvän hartauden pilvet ne salissa kulki, : taas puheita piispan kun kuullahan julki, : joiss’ uskoa aina hän vertailuin, : kuvin mielevin kaunisti, sointuvin suin. : Mut Foibos Apollon hän vaunuissa ajain : valoloistossa käy yli Pohjan rajain, : ja Olympon väikettä säteiden vuo : yli piispan otsan ja kutrien valaa, : ja kuin kreikkalaisilmeen siinä ne salaa : jo piispan hienoihin piirteihin luo. : Hän nousee, ja silmissä välähdys vilkkaa, : ei hohda ne uskoa, uhmaa vaan, – : pila huulilla piispan on Attikan pilkkaa, : ja on Ateenast’ aattehet suorastaan. : Niin huimasti kariitit paljaina kiitää : jo huulilta piispan, niin huimasti liitää : ne anakreonttista tahtiaan, : niin ylhänä totuuden Kleio ja seessä : käy kuoroa johtaen siskojen eessä, : niin valtava Eros on voimassaan! : Soi puheessa vapaus, uljuus mi viehtää : voi sankaritöihin, ja kauneus, mi kiehtää : sädehohteensa väikettä kaikkehen; : miten Jumala riemun ja laulun ja soiton : on silmissä urhon, kun voitti hän voiton, : on jäsenten hemmessä impyen; : miten yhtyyden henki se kaikkeuden täyttää, : hän aineessa asuu ja itsensä näyttää; : miten elon ja onnen ja voittojen maan : sai suojaansa suuri ja mahtava Paan. : On siinä kuin laulua auvojen kuoroin, : ja käy kuni plektronin iskut vuoroin, : kun Foibos Apollonin soitto soi; : on ilmassa helke, on töminä maassa, : kentaurit tannerta polkevat haassa, : ja menaadit puistossa karkeloi. : Väki faunein ja nymfein, mi metsässä lymyy, : jo saapuu ja ikkunat täyttää ja hymyy : tätä pappissäätyä arvoisaa. : Ja jo piispa on vaiti, ja rovastit havaa : ja ymmällä istuu, ja rouvat ne avaa : suut auki ja katsoo ja tuijottaa. : Mut jo salissa kuiske se kulkevi salaa: : »Herra piispa hän liiaksi maistella halaa, : jos jatkuvi tää, hänen aivonsa palaa!» : Läpi kaupungin käy tämä skandaali julkein, : koko Smoolannin murheenlaaksossa kulkein. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Gustaf Fröding]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 463 953 2006-06-27T21:56:30Z Nysalor 5 Kellot Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kellot |alaotsikko= |tekijä=Viktor Rydberg |huomiot= }} : Miss’ ajanmeren kuohut käy hyrskien pois, : on kuulas sädetorni, kuin kristallinen ois. : Alas juuriansa tunkee päin syvyyksiä tää, : joit’ aavistus ei arvaa, ei mikään, mikään silmä nää. : Ylös muurinsa nostaa se tähtitaivoon päin : pois loitos yli taivasten tähdettömäin, : yli kaikkein avaruutten se kupunsa loi, : ja – aatostasi huimaa: sen huippuun ei se liitää voi. : Kaks kelloa kaaress’ on uljaan kuvun tuon, – : valon aamukoissa toisen loi hehku sädevuon, : ja tuulahdus aatteen se heilumaan saa tän, : sen kultakieli hiljaa soi tahtiin maailman sykinnän. : Se soittavi niin hiljaa ja kehoittaen, : alas piiristä piiriin soi värjyin ääni sen, : ja haipuu sävel puhdas, kun saavutti se maan, : jo kaihoon jaloin sieluin ja iltaruskon purppuraan. : Se unelmoimaan suurta sua kehottavi, oi, : ja taistoon ihanteista sen vakaa ääni soi, : ja kun hehkuun laskee päivä, jo mielehes se taas : tuo loitot totuusmaailmat ja aavistetut kauneusmaas. : Se soi ikävöiden, ett’ aika sarastais, : kun vihkiä maan kansat se veljesliittoon sais, : kun tuskat saavat lohdun, ja viihtyy surut syyn, : ja raskaat päät ne lepoon jo painuu rintaan lemmittyyn! : Se soi ikävöiden, ett’ aika tuo jo ois, : kun kansain vapauslauluun jo yhtyä se vois, : yli maailman soittaa viestin tuon autuahan: : Kas, taivas tuli maahan! Löys ihmiskunta Jumalan! : Taas toisen valinkaavaan se hyytänsä loi : ikisynkkyys, jota kaaos yön pimennoista toi. : Sen raskas kiel’ ei liiku, – vait, mykkä se on vain, : ja kupu sen kuin holvi on öisten terhentaivahain. : Mut parvekkeella tornin yösynkkä peikko on, : hän jäykkä on kuin patsas ja liikkumaton, : vait kellon nuoraa kuorii ja katsoo uhkapäin : ajan aallokkomerta, mi alla hyökyy hyrskähtäin. : Se velloo väliin väikkyin, ei väliin päivää näy, : mut aavain koko piiri jos yöhön kerran käy, : ja tyrskyihin murtuu jo viime laulu noin, : mi tietäjätä tuuti ja unelmat toi aamukoin, : jos ihmiskuntaa painaa ikisynkän hädän yö, : jos vapauslaulun kultaan ja leipään se myö, : jos jäähtyy sydän nuori ja tuskattomaks jää, : hyvän ihanteet kun kaikki jo maailmasta häivähtää, : niin silloin tarttuu lujaan hän kellon nuoraan vaan, : ja hurjasti, peikko, käy soittelemaan, : ja öinen kello kauhea jo heilahtelee, : ja jo särkyy koko mailma ja juurtaan myöten raukenee. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] [[Luokka:Viktor Rydberg]] 464 954 2006-06-27T21:56:34Z Nysalor 5 Aallotar tytölle Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Aallotar tytölle |alaotsikko= |tekijä=Viktor Rydberg |huomiot= }} : Armas lapsi, lasket leikein : poves aaltooni, kuin veikein : sorjin valkolilja hohtais pinnall’ laineen vilpoisen! : Sulle ihmiselos retket : tuo niin vaiherikkaat hetket, : kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen. : Multa tietämättä jäivät : ihmisriemuin, tuskain päivät: : vaihtumatta aallot tulvii, jäljekkäin vain virtaillen. : Neidoks kasvat, lemmen sytät, : sykit, hehkut, sykähdytät, : hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness’ solisten. : Armas tyttö, lapsuusaikas : vilpas on kuin vesi raikas, : lumme sorjin oot, mi keinui pinnall’ laineen vilpoisen! : Kohta uinut, vaivut untuin : unelmihin outoin tuntuin, : kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen. : Kohta polvistuin, sa ainut, : päässä morsiusseppel painut : viereen miekkosen, mi voitti immen kainon sydämen. : Kohta vasten rintojansa : painaa äiti aarrettansa, : hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness solisten. : Ihmiselon salat summat, : toivon, lemmen, kuolon kummat : syleilen, sa kaunokainen, kun sua aalloin syleilen! : Syysyö saapuu, kuluu kevät, – : salat sulle selvenevät, : kun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen, : Oi, ei tieni koskaan tulle : määrään, mi on suotu sulle, : kun sa, elon kirkastama, riemuin sekä murheiden, : kuoloon sammut, hetkeks haivut, : lailla iltaruskon vaivut, : hiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness’ solisten. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] [[Luokka:Viktor Rydberg]] 465 956 2006-06-27T22:01:58Z Nysalor 5 Joutsen Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Joutsen |alaotsikko= |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot= }} : Tuo joutsen ruskost’ ilmojen : jo vaipui pintaan veen : ja tyynnä souti, laulellen : siin’ iltaan suviseen. : Suloa Suomen laulu soi, : sen ilmain ilontaa, : kuink’ unens’ siellä päivän koi : yökaudet unhottaa. : Kuin koivut, lepät tuuheat : luo syvät siimehet, : kuin kullass’ säihkyy lahdelmat : ja veet on vilpoiset. : Kuink’ armasta on, ihanaa : siell’ luona lemmikin, : kuink’ uskolliset kaihoaa : taas sinne takaisin. : Soi kautta salmein sävel tuo, : sen laulu korutoin, : ja saapuin puolisonsa luo, : se hiljaa joikui noin: : »Vaikk’ ei käy elonunelmas : taa vuosisatojen, : sa Suomess’ olit onnekas, : sait laulaa kevääss’ sen. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 466 958 2006-06-27T22:12:28Z Nysalor 5 Ruotsin akatemian viisikymmenvuotis-muistojuhlassa Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ruotsin akatemian viisikymmenvuotis-muistojuhlassa |alaotsikko= |tekijä=Esaias Tegnér |huomiot= }} : Kuninkaanlinnan luo ma jäämään satuin, : kun päivän kiihko näkyi untuneen; : näin torit tyhjinä ja laidat katuin, : ja kuu loi hohdon Kustaan patsaaseen. : Nuo kasvot lempeät ne ilmeen näytti, : kuin äsken ukkonen ois jyrissyt; : näin sankarin, mut sulot mielen täytti, : hän laakereikseen kukkasia käytti, : ja kotka äsken, oli satakieli nyt. : On taiturilla taika vallassansa! : Noin henki valmis taistoon, lauluunkin! : Tuo kuva kertoo ilmi tarinansa, : tuo gustaviaadi, tehty pronssihin. : Niin, noin näit hänen taistelusta saavan, : noin katsoi myös, kun rauhaan, taiteisiin : loi sielunsa ja sulki riitain haavan, : näet suuret henget muovaa ajan kaavan, : ja Kustaan ajassa näät Kustaan piirteet niin. : Ma lasna näin nuo päivänpaistevaiheet, : tuon ajan muistan: oi, niin rakkaat on : sen uljaat toiveet ja sen laulunaiheet : ja vilkkaus, mikä puhkes elohon! : Näit kevään, kun jo lämpis kirren pinta, : ja siinsi taivas, jäänsä järvet loi: : nyt versoo lehdot tainta vihanninta, : ja posket hehkuu, sykkii ihmisrinta, : on kaikki intoa, ja lintuin laulut soi. : Nuo vanhat karoliinit hauta peitti, : jäi kylter-urhoin kiistapäivät taa, : jotk’ kaikki koitti, kaikki kesken heitti, : kun kuningasta ei, – ei kunniaa! : Ei heikkoon Pohja suostu, herraan yksin, : mi tuntee voimans’, – siinä loisti hän, : ja vapaat miehet seisoi järjestyksin : ja valta, kuuliaisuus ystävyksin, : ja riemuittiin, kun tiettiin '''hänen''' löytyvän. : Hän purppurassa istui, hurmaajamme, : ja valtikallaan tenhos: yhtenään : nyt uudet riennot kasvoi kansanamme : ja uudet kukat rautaperällään. : Jäi unelmat, jotk’ urhotöistä soivat, : ja laakson rauhass’ sääntyi maineen lait; : siell’ laakerit ja tammet vihannoivat, : ja viisaat tietoon hyvät tavat toivat, – : sa voima, katkoit partas, äly, vallan sait! : Nyt Ruotsin maine urat uutten teiden : maill’ aatteen aukaisee: Linné se noin : käy liehuessa kukkaseppeleiden, : kuin kukka kaino, armas, korutoin. : Melanderhjelm nyt laskut selviks suori : kuun kiekkohon ja kiertoon planeetin, : mut Scheele liedess’ aineen voimat kuori, : kun mailman muodon piirtää Bergman nuori, : ja aikakirjain tuomariks käy Lagerbring. : Ja rantamilla, missä siinnoss saloin : kuningaskaupunki ja Mälar on, : kuink’ elo hehkui alla pohjanpaloin, : kuink’ kaikui laulu kautta saariston! : Ja kieli soinnukas, min säveleessä : on Pohjan syvyys, lounaan helkkinää, : laps unhoon jäänyt, esiin astui seessä, : ja kuvaansa se katsoi lähteen veessä : ja hämmästyi jo ihanuuttaan ylevää. : Nyt Gyllenborg se lauloi, henki vakaa, : vaikk’ kävi härmään joskus siivet tuon. : Oi, karit kohtaa meitä tavantakaa, : ja vilu hyytää voi myös runon vuon. : Mut viuhui uljaan jousi, siuhuin kulki : vasama varma, kiitäin määrähän, : ja kaihot, joita ihmissydän sulki, : ne '''Ihmiselon kurjuus''' itki julki: : soi siinä syvä huokaus sukukunnan tän. : Sivulla uinui Creutz, ja laulain kiinsi : hän ruusut oattomat kiehkuraan; : yli '''Atiin''' ja '''Camillan''' taivas siinsi, : ja leijui leyhkät aamukaste-maan. : On laulu unta nuoruuslemmen armaan, : jot’ innoin kukin kerran uneksui, : vaikk’ ei niin taivaan-ihanasti varmaan; : on laulu sykkäys kevätleivon parmaan, : niin vienon viaton, – ja siksi hän unhottui. : Hei, Pohjan Dionysos! – tehkää tilaa! : soi laulu liehuin hänen huuliltaan, : Kuink’ ilakoi hän, kuinka leikkii, pilaa : hän kera nymfein viheriän haan. : Oi, ei hän riemua nää haarikoiden, : tai idyllein, joit’ ympärilleen luo; : ei, – toista etsii hurmos silmäin noiden, : ja huomaa kaihonpiirteet ohimoiden: : on pohjoismaista ruusunpuna-murhe tuo. : Puut eläintarhan, suojan saakoon kuva : suurimman laulajan, min Pohja loi! : Ei aikaa, jolloin hän ois unhottuva, : ei maata, missä moinen laulu soi! : Se pyhän-viettohon käy arkiolla, : on taiteikas, mut pakkoa ei näy; : se kesken huumeen hiltynyt voi olla, : on jumalainen tanssi Parnassolla, : kun faunit, nymfit, sulottaret kisaan käy. : Mut Lidner lauloi: »Haudan portit aukee, : saranat kirskuu, tulee tuomio; : yölampun valo himmenee ja raukee, : lyö tornin kello kahtatoista jo.» : Sa riuduit, – tähkäpää ei käynyt jyvään, – : sävelmä rikas sulta särkyi, oi! : Sun henkes tomuun vaipui liian syvään; : kuink’ itkit valittain, mut uskoin hyvään, : jokaisen kurjan tuskaa: omas siinä soi! : Mut niinkuin maalla tyyni kesäilta, : kun kasteen helmeilyä kukat juo, : ja vieno rusko, hohtain taivahilta, : jo rusositeet lännen pilviin luo: : niityllä nuoret kaikki karkeloivat, : jää ukot kylään neuvottelemaan, : käy kautta laihon kultalaineet loivat, : ja heinä tuoksuu, lintuin laulut soivat, : ja suvirauhan autuus laskee yli maan: : niin laulussasi, Oxenstjerna, hymyy : Italian taivas yli Pohjolan. : Runottaressas lounaan lämpö lymyy, : ja väriloistos myös on lounahan. : Niin hohtaa '''Päivän hetket''' kirkkain valoin, : niin '''Leikkuussa''' käy sirpit helskyen; – : ja '''Toivo''', unten ihme, lohtu jaloin, : se runoiltiinko maassa synkkäin saloin? : Sit' usein ihmehdin, mut myöskin iloitsen! : Ja Kellgren, hän mi »sulon ihanteesta : tuo meille kuvan taivaan-puhtoisen»! : Mit’ enää muut lois ilmi kanteleesta, : kun valoon tuli '''Uusi luominen'''? : Niin kirkkain tulvin hopeoitaan valaa : sun sävelvuos ja helkkyy soinnahtain! : Oi, korviini, kun sydän kaihoo salaa, : tuon laulun perussävel aina palaa : hämärin muistoin kaukaa lapsuusajoiltain. : Mut mit’ on sanasointu, kirkas kieli : ja pelkät väikkeet sini-ilmojen? : Myös muuhun kiintyy runoniekan mieli: : jos kauneuteen, niin myöskin järkehen! : Kun Kellgren iski, johtain nerollansa : lain, totuuden ja älyn taistelut, : kuink’ ivailut ja vakaat sanat kanssa : soi kautta maan, ja kaikki innoissansa : ilmehti, kuink’ ei ennen tuota havainnut. : Nyt Rooman runoniekat Pohjolaamme : toi Adlerbeth, – mies Rooman tarmoltaan, : ei yksin kieleltään, – ja riemuks maamme : ne nähdä saatiin uudess’ asussaan. : Ja Rosenstein, niin ylhä aatoksiltaan, : niin vakaa, – vanne laulukiehkuran, : vaikk’ itse laulaja ei ammatiltaan, – : jokainen meistä muistaa elon iltaan : tuon isällisen mielen, kirkkaan puhtahan! : Ja sä, mi sarjan päätit neroin noiden : ja elit kauan heitä kaivaten, : mi runoos kätkit oat ruusustoiden, : mies aatteen, leikin, Kustaan läheinen, : mi taidepiireiss’ istuit ruhtinana, : sa vanhus, kuulu älyn taistoistas, : nerona ensi, ellet laulajana, : sa, jolle jalous oli tunnussana, : sokea Leopold, tietäjä Tiresias! : Tein hautalaulus, – sulle laulun uuden : virittää kerran muiston tyttäret, : näet polkeeton on kieli vastaisuuden, : ja ansiot saa viimein seppelet. : Jäit viitaks kahden laulukauden rajan, : tukien toista, toista varoittain, : mut taistos maltti voitti taitteess’ ajan, : ja vihdoin päivä usvat heitti hajan : ja vaipui suurenneena hehkuun purppurain. : On vaiti vanhat lyyrat kultakielet, : sai soinnut moitteen, tai jäi unhoksiin. : Sen jälkeen moniin ääniin kiintyi mielet, : ja Kustaan laulusuuntaa tuomittiin. : Tuo muutoksia käänteet ajan kerhoin, : ja monin muodoin nero esiin saa, : antiikin ilmeikkäänä, juhlaverhoin, : kähärät päässä, siivin kirjoperhoin, : nyt '''yks''' sen henki on: se pyydä oivaltaa! : Yli Kustaan päiväin ihmeloisto hohti, : haaveinen, vieras, turha, – vaikka vaan! – : mut kevät toi ne, ja ken väittää tohti, : miss' ilman noita olisimmekaan? : Kaikk’ kulttuuri se kautta kansain juontui, : vain raakuus kotoa on peräisin; : mut tieto taimi, kielen hölmä kuontui, : ja lausu sääntyi, ihmiselo luontui, : ja Kustaan aika siks on kansallinenkin. : Te ylhät varjot, lauluisät jalot, : tuon haudoillenne tänään kiehkuran. : Pian peräkkäin jo näämme taivaantalot : ja käymme tähditettyyn seurahan. : Sielt’ alas katsoin, riemuita me saamme, : kun syntyy Pohjass’ suurta, ylevää, : ja siellä tähtisoittoon laulakaamme : vain vuorosäkein onneks synnyinmaamme, : mi meidät unhotti, mut rakkaaks meille jää. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Esaias Tegnér]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 467 959 2006-06-27T22:12:33Z Nysalor 5 Ingeborgin valitus Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ingeborgin valitus. |alaotsikko=(''»Fritiofin satu.»'') |tekijä=Esaias Tegnér |huomiot= }} : Syys on ja yö, : myrskyten aallot ne laivaa lyö. : Oi, toki keinuisin siellä : miekkosen miellä! : Kauan mä näin : purjeen, mi lensi jo läntehen päin. : Oi, miten uhmisin yötä : Fritiofin myötä! : Aallokko sie, : niin älä paisu, sa hiljemmin vie! : Tuikkios, tähtönen taivaan : retkellä laivaan! : Keväällä kait : Saapuvi hän, mut jo armas on vait, : ei tule laaksossa vastaan : laulaissa rastaan; : multahan maan : raukka on riutunut rakkauttaan, : tai sydän vertyvi heikon : uhrina veikon. : Haukka, sa jäät : herratta nyt, mut sa lempeni näät! : Itse, kun hän meni loitos, : huolehdin hoitos. : Loimehen luon : näin sinut kintaalle urhoni tuon: : silkki on siipi, kuin tulta : kyntten on kulta! : – Siivet sä sait, : Freija, ja ilmojen halki sa hait : pohjat ja etelät varmaan : jäljessä armaan. – : Haukka, jos suot : siipesi mulle, ei kannata nuot, : Yhdet on siivet, jotk’ kantaa, : kuolo ne antaa. : Olallein näin : istu sa, silmäten aavoille päin. : Oi, miten mielemme halaa, : eipä hän palaa! : Hautani luo : saapuvi hän, ja sa muista nyt tuo: : Kuiskihan terveiset kuolleen : Fritiofin huoleen! '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. == Katso myös == * ''[[Inkerin valitus]]'' [[Luokka:Esaias Tegnér]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 468 961 2006-06-27T22:17:46Z Nysalor 5 Amaryllis Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Amaryllis |alaotsikko= |tekijä=Carl Michael Bellman |huomiot= }} : Oi, Amaryllis! Herää jo, hieno! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Tyyni on tieno, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;vilppainnaan. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Pilvet ne palaa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;säteet jo salaa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;hehkuhun valaa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;hongat haan. : Amaryllis, nyt on ilo parhain : helmass’ Ahdin aamusella varhain; : miksi jäitkään maille Unen tarhain : uinuvin silmin sä huokailemaan? : Lähdemme kalaan, – sään sulo tenhoon! – : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;pois tule venhoon, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;loppui yö! : Armasta noutain, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;vien sua soutain: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;säynäs ja toutain : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;loiskuin lyö! : Herää, Amaryllis ujo, herää! : En voi jättää omaa silmäterää! : Laine läikkyy, kulta pitää perää, : riemuhun kutsuvi kaislikkovyö. : Uistimet mukaan, onget ja siimat! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Vilpoiset viimat : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;leyhähtää. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Ethän sä kiellä? : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Impi, et tiellä, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;kanssani siellä : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;vaaraa nää! : Salmen suuhun pois ma soudan hahden, : tai jos lähtään pohjaan pikku lahden, : missä teimme lemmenliiton kahden, : josta nyt Tirsis se nyrpeäks jää. : Purtehen astu! Laulamme, kulta! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Hehkua, tulta : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;lauluss’ soi. : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Myrsky jos pauhaa, : rinnallas rauhaa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;riemua lauhaa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;lempes toi. : Onnellisna aavan meren vuolla : keikkuisin ma tyrskyvyössä tuolla; : sylityksin kanssas voisin kuolla. : Neitoset veen, mua kuulkaatte, oi! '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Carl Michael Bellman]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 469 963 2006-06-27T22:34:47Z Nysalor 5 Krenatöörit Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Krenatöörit |alaotsikko= |tekijä=Heinrich Heine |huomiot= }} : Krenatööriä kaks kävi Ranskaan päin, : oli kumpikin Venäjän vanki. : Mut Saksaan kun pääsivät tiellään näin, : he väsyi ja matkaan ei hanki. : Tuli Ranskasta surkeita viestejä vaan: : Peri hukka jo voittajanki, : oli lyöty ja pirstattu armeija maan, – : ja keisari, keisari vanki. : Krenatöörit nyt itkevät rinnakkain, : kun murheiset tiedot saavat; : ja toinen äänsi: »Oi tuskiain, : taas aukeni vanhat haavat!» : Sanat toisen soi: »Taru loppui tää, : ja ma voisin kanssas kuolla, : mut mulle vaimo ja lapset jää, : joit' eivät vieraat huolla.» : »Ma vaimosta viis, ma lapsista viis, : voin uhrata rakkaimmanki; : jos on nälkä, he käykööt mieroa siis, : oi, keisari, keisari vanki! : »Sua, veikko, nyt mä vannotan: : Jos murtaa mun tää vaiva, : vie kanssasi ruumiini Ranskahan, : sa hautani Ranskaan kaiva. : »Tää kunniaristi rinnallein : sa laske arkkuun myötä : ja paina pyssy vierehein : ja miekka vyölle vyötä. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Heinrich Heine]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 470 964 2006-06-27T22:34:49Z Nysalor 5 Childe Harold Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Childe Harold |alaotsikko= |tekijä=Heinrich Heine |huomiot= }} : Vankan laivan, mustan aivan, : verkkaan purjehtivan näät. : Valoss’ soihtuin näät kuin loihtuin : ruumiinvartioiden päät. : Kuolinsija! – Runoilija : kalvas siin’ on paarillaan; : silmä siintää, katseen kiintää : vielä taivoon tuikkivaan. : Vetten vyöstä soi kuin yöstä : huuto sairaan Vellamon; : laitaan purren, hiljaa surren : aalto vaipuu kuolohon. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Heinrich Heine]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 471 965 2006-06-27T22:34:52Z Nysalor 5 Ihanaan aikaan toukokuun – Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ihanaan aikaan toukokuun – |alaotsikko= |tekijä=Heinrich Heine |huomiot= }} : Ihanaan aikaan toukokuun, : kun puhkes kukkain kuori, : mun silloin sydämessäin : se heräs, lempi nuori. : Ihanaan aikaan toukokuun, : kun lintuin laulut soivat, : ma silloin hälle virkoin : tän kaihon ja sen hoivat. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Heinrich Heine]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 472 966 2006-06-27T22:34:54Z Nysalor 5 Rein-virtaan värähdellen – Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Rein-virtaan värähdellen – |alaotsikko= |tekijä=Heinrich Heine |huomiot= }} : Rein-virtaan värähdellen : luo päilyä pintaan veen : tuo uljas, pyhä Köllen : ikiuljaine doomineen. : Näin doomissa kuvan ylhän, : oli kultanahkalla tuo; : se kaihoon tieni jylhän : viel’ lempeän säteen luo. : Kukat, enkelit siinä leijas : yli Äiti-Neitsyen; : suu, poski ja silmä seijas : oli kultani ilmeinen. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Heinrich Heine]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 473 967 2006-06-27T22:34:57Z Nysalor 5 Tuoll’ yksin pohjan honka – Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Tuoll’ yksin pohjan honka – |alaotsikko= |tekijä=Heinrich Heine |huomiot= }} : Tuoll’ yksin Pohjan honka : on kankaalla, nuivapää. : Se nukkuu, valkovaippaan : sen peittää hanki ja jää. : Se uneksuu palmupuusta, : Itämailla mi kaukana on, : mi vaiti ja yksin nääntyy : ikipaahteessa aavikon. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Heinrich Heine]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 474 968 2006-06-27T22:34:59Z Nysalor 5 Kuin kukka olet kaino Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kuin kukka olet kaino |alaotsikko= |tekijä=Heinrich Heine |huomiot= }} : Kuin kukka olet kaino, : niin kuulas, vienoinen; : sua katselen, ja kaiho : mun hiipii mielehen. : Mun on, kuin rukoilla täytyis : mun vait, käsi kutreillas, : ett’ aina sa oisit, vieno, : niin kaino ja kuulakas. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Heinrich Heine]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 475 969 2006-06-27T22:35:01Z Nysalor 5 On timantit sulla ja helmet Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=On timantit sulla ja helmet |alaotsikko= |tekijä=Heinrich Heine |huomiot= }} : On timantit sulla ja helmet, : mitä ihminen pyytää voi, : on ihanimmat silmäs, – : mitä vielä sä mielit, oi! : Sun silmäis ihanuutta : nyt uljas joukko soi : ikilaulujen ihmeellisten, – : mitä vielä sä mielit, oi! : Sun silmäs ihanaiset : ne turmion mulle toi, : ja onneni juurin ne raasti, – : mitä vielä sä mielit, oi! '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Heinrich Heine]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 476 970 2006-06-27T22:35:03Z Nysalor 5 Oi, minne he jäi? Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Oi, minne he jäi? |alaotsikko= |tekijä=Heinrich Heine |huomiot= }} : Meressä riimupaaden näät, : siell’ istun rinnassa kaipuu. : Lokit kirkuilee, ja vinkuu säät, : pois aallot ne kuohuen haipuu. : Moni viehkeä laps oli armahain, : moni kumppani mieleen muistuu. – : Oi, minne he jäi? Säät vinkuu vain, : pois kuohut ne aalloten suistuu. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Heinrich Heine]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 477 971 2006-06-27T22:35:05Z Nysalor 5 Kysymyksiä Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kysymyksiä |alaotsikko= |tekijä=Heinrich Heine |huomiot= }} : Meren rannalla öisen, usvaisen : on nuorukainen-mies, : sydän tuskaa täynnä ja epäilyksiä pää, : ja synkin mielin hän aalloille puhuu: : »Oi, elon arvoitus ilmaiskaa, : tuo tuskainen ikiarvoitus, : jota monet päät jo on mietiskelleet, : hieroglyyfimyssyiset päät, : turbaanipäät sekä barettipäät, : peruukkipäät ja tuhannet muut : kurjat, polttavat ihmispäät. – : Lausukaa, mitä ihminen lienee? : Mitä varten hän on? Mitä kohti hän käy? : Ken asuu tähtien tuolla puolen?» : Veet pauhailee ikipauhinatansa, : ja tuuli se viuhuu, pilvet ne kiitää; : tylyt tähdet ne tuikkivat kylmästi vain, : ja houkka vastausta vartoo. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Heinrich Heine]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 478 973 2006-06-27T22:46:07Z Nysalor 5 Sanotaan, toivoss’ onni on Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Sanotaan, toivoss’ onni on |alaotsikko= |tekijä=George Gordon Byron |huomiot= }} : Sanotaan, toivoss onni on; : mut menneisiin taas lempi vaipuu: : se kiintyy riemuin muistohon, : ja ensi tunteet viimeks haipuu. : Mit ihannoimaan muisto jää, : se muinoin oli toivon tuomaa; : sen muisto kalliiks pyhittää, : vaikk’ kadonneen jo toivon huomaa. : On tyhjää kaikki, harhaa vaan: : tulevat pettää, kaukaa väikkyin; : et menneitäs saa palaamaan, : ja nykypäivääs katsot säikkyin! '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:George Gordon Byron]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Valter Juva]] 479 974 2006-06-27T22:46:30Z Nysalor 5 Listaus '''George Gordon Byron''' (1788–1824) (katso [[w:George Gordon Byron|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Sanotaan, toivoss’ onni on]]'' [[Luokka:George Gordon Byron]] [[en:Author:George Gordon, Lord Byron]] [[es:Lord Byron]] [[fr:Lord Byron]] [[pl:George Gordon Byron]] [[pt:Autor:Lord Byron]] 480 975 2006-06-27T22:46:37Z Nysalor 5 [[Luokka:Englantilaiset runoilijat]] [[Luokka:Englantilaiset runoilijat|Byron, George Gordon]] 481 976 2006-06-27T22:46:41Z Nysalor 5 [[Luokka:Runoilijat]] [[Luokka:Runoilijat]] 482 977 2006-06-27T23:03:37Z Nysalor 5 Nuori laulaja Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Nuori laulaja |alaotsikko= |tekijä=Thomas More |huomiot= }} : Läks nuori laulaja taistohon, : soma kuolla, kun nuolet tuiskii! : Isän miekka ankara vyöllä on, : ja olalla harppu huiskii. – : »Vaikk’ kaikki sun pettäis, laulun maa», : huus uhmaten urho oiva, : »tää miekka sun oikeuttas puolustaa, : tää harppu on riemukses soiva!» : Ja laulaja kaatui, – mut lannistaa : ei ylvästä henkeä voida. : Hän harppunsa särki, – ei enää saa : sen haastavat kielet soida: : »Sua koskaan vieras ei sorrakaan, : sa lemmen ja miehuuden kaiku! : Oli laulusi vapaita varten vaan, : ja ne orjain kesken ei raiku!» '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Thomas More]] [[Luokka:Valter Juva]] 483 978 2006-06-27T23:03:41Z Nysalor 5 Iltakuoro Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Iltakuoro |alaotsikko= |tekijä=Thomas More |huomiot= }} : Iltakuoron sävel liitää, : soiden hiljaa yli veen; : kohti, yhä kohti kiitää, : kaikuin takaa taipaleen: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Jubilate, Amen! : Pois jo taas, jo pois se liitää, : häipyin humuun hiljaiseen: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Jubilate, Amen! : Vuoroin, kuudanvesiin viihtyin, : sävel rantaan raukeaa; : vuoroin, hyrskyn lailla kiihtyin, : kesken pauhun soinnun saa: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Jubilate, Amen! : Taas jo, vetten lailla viihtyin, : sävel rantaan raukeaa: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Jubilate, Amen! '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Thomas More]] [[Luokka:Valter Juva]] 484 979 2006-06-27T23:03:44Z Nysalor 5 Kaikki kirkkahin – Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kaikki kirkkahin – |alaotsikko= |tekijä=Thomas More |huomiot= }} : Kaikki kirkkahin : vain joutuisimmin vaipuu; : kaikki suloisin : sa ihaninnaan haipuu. : Kuin tähti lennossaan, : kuin kukka tehden terää, : niin toiveet katoo, kuihtuu vaan : ja hukkuu, kun ne herää. : Kaikki kirkkahin : vain joutuisimmin vaipuu; : kaikki suloisin : se ihaninnaan haipuu! : Ken siis unelmois, : kun uni kesken kätkee? : Kenpä luottaa vois : siteihin, jotka ratkee? : Ei, paras silloin tuo, : kun sokeaksi heittyy: : jää näkemättä valovuo, : mi sentään yöhön peittyy! : Kaikki kirkkahin : vain joutuisimmin vaipuu; : kaikki suloisin : se ihaninnaan haipuu! '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Thomas More]] [[Luokka:Valter Juva]] 485 980 2006-06-27T23:03:47Z Nysalor 5 Oi, usein hämyss’ yön – Sata runoa -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Oi, usein hämyss’ yön – |alaotsikko= |tekijä=Thomas More |huomiot= }} : Oi, usein hämyss’ yön, : kun unta en saa silmiin, : niin säihkeess’ sädevyön : käy entispäivät ilmiin: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;pojan ihanteet, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;hymy, kyynelveet : ja lemmenmuistot armaat; : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;sulo silmät nään, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;luo hautain jään, : miss’ uinuu kylmät parmaat! : Noin usein hämyss’ yön, : kun unta en saa silmiin, : kuin kautta vihmevyön : nään entispäivät ilmiin. : Kun muistan ystävät : ja ilot huimapäiden, : jotk’ kuoloon häipyivät, : kuin lehdet valtaan säiden, : mun on, kuin sen, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;mi viipyen : jäi juhlasaliin vielä: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;valo hämärtäy, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;kukat kelmeiks käy, : ja yksin hän on siellä! : Noin usein hämyss’ yön, : kun unta en saa silmiin, : kuin kautta vihmevyön : nään entispäivät ilmiin. '''Lähde:''' [[Valter Juva|Juva, Valter]] 1926 [1916]: ''Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta''. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Thomas More]] [[Luokka:Valter Juva]] [[en:Oft, in the Still Night]] 486 981 2006-06-27T23:04:06Z Nysalor 5 Listaus '''Thomas More''' (1478–1535) (katso [[w:Thomas More|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Iltakuoro]]'' * ''[[Kaikki kirkkahin –]]'' * ''[[Nuori laulaja]]'' * ''[[Oi, usein hämyss’ yön –]]'' [[Luokka:Thomas More]] [[en:Author:Thomas Moore]] [[es:Tomás Moro]] 487 982 2006-06-27T23:04:11Z Nysalor 5 [[Luokka:Englantilaiset runoilijat]] [[Luokka:Englantilaiset runoilijat|More, Thomas]] 488 983 2006-06-28T20:10:35Z Nysalor 5 Lastenlaulu Tampereen Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Lastenlaulu |alaotsikko= |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} Nuotti: Juokse porosein j.&nbsp;n.&nbsp;e. : ''Poika:'' : Suur on maailma, : Metsä vilpoisa, : Lehti-salissa : Linnun asuma, : Laulaa päivät kuin : Minäi riemusuin. : ''Tyttö:'' : Niitty kaunoinen, : Kukat siniset, : Perhot tuhannet : Lentäät liitäen, : Liitäät niinkuin mä : Joka päivä nää. : ''Poika:'' : Osta vitsanen, : Puhdas hieno on, : Vahva verraton, : Pehmyt lehtinen; : Koivun varpu vaan : Viisaaks, siivoks saa. : ''Tyttö:'' : Puna marjojain : Katsoppas nyt vaan, : Kun ma lantin saan : Kaikki saat sa vain; : Kun vaan näet nää : Tahdot enempää. : ''Molemmat:'' : Lapset pienoiset : Oomme molemmin, : Poskin hohtavin, : Siivot, kaunoiset, : Laulelemme vain : Päivät rallittain. : Laulu kaikuva, : Kuuluu laaksoissa, : Murhe majoissa : Meill’ on outoa; : Lapsen sydän on : Aina puutteeton. Trv. Kaksi viimeistä värsyä ovat suomeksi sepustajan tekemät. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=276202&conversationId=1&action=entryPage ''Tampereen Sanomat'' 4.2.1873]. [[Luokka:Laulut]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Zacharias Topelius]] 489 984 2006-06-28T20:10:45Z Nysalor 5 Sotamiehen-Laulu 30-vuotisessa sodassa Suomen Julkisia Sanomia -lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Sotamiehen-Laulu 30-vuotisessa sodassa |alaotsikko= |tekijä=Zacharias Topelius |huomiot= }} : Mä puuroa, naurista Suomessa syön : Ja kaljoa päälle mä juon; : Mä kuokalla turpehia läpi lyön, : Ja peltoa korvessa luon. : Ma köyhänäi myllyhyn tynnerin vein, : Kirkossa kävin mä ja rippini tein. : Nyt ensi maljan, hurraa! : Saa, kumppanit! Suomenmaa. : Kas, vieraille maille kuin kauvas tahaan : Mä läksin jo tappelemaan; : Mä Tillyltä käskyjä eineelle saan – : Ja syönkini miehen tapaan. : Kuin paavi kiroo minut jospa mihin – : Mä nunnia suutelen ja pikariin. : Nyt toisen maljan, hurraa! : Sen, kumppanit! Paavi saa! : Punaista jos vertäni vuodattanen, : Punaistaki viiniä juon; : Kuninkahan puolesta tappelenen, : Jo liikkuipa miekkasi tuo; : Kuin jäähyvän annan ja lähtöä lyön, : Mä puuroa, naurista Suomessa syön. : Nyt viime maljan, hurraa! : Kuningas sen, kumppanit! saa. E. W. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=93315&conversationId=2&action=entryPage ''Suomen Julkisia Sanomia'' 7.10.1858]. [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Zacharias Topelius]] 491 986 2006-06-28T20:35:37Z Nysalor 5 Sigurd Jorsalafar Maailman kannel -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Sigurd Jorsalafar |alaotsikko= |tekijä=Gustaf Fröding |huomiot= }} : Tuul’ ulvovi, tuisku käy yli maan. : Kuningas temppelikuorossaan : alas katsovi kansahan huokaavaan, : hänen virttä mi seuraavan luulee: : »Polo, vanha, lempeä, harmaa pää! : Lumi hällä on sielussa, rinnassa jää.» : – Ei, ei, hälle nuoruus häämöittää, : hän palmujen kuiskeen kuulee. : Kas, Suder-järvellä laineet lyö, : Sikelian saalis on sankarten työ, : tytöt tummat kuin viinitarhojen vyö, : meren urhojen rakkaus on rautaa! : – Pää painuvi kuulun kuninkahan, : suru peittää otsansa korkean, : ei kuule hän kuisketta rahvahan: : »Ah, Sigurd jo käy päin hautaa!» : Kova paikka on Akersborg, sota soi, : kera tapparan kirves karkeloi, : hepo päämiehen hurmeessa huppeloi, : hän itse kuin päivä paistaa. : – Kas, hurjana silmä Sigurdin : käy Neitseestä kuvaan Olavin. : – »Pyhä Olavi, on sota hirmuisin, : pirun kanssa hän taistoa taistaa!» : Tuul’ ympäri temppelin tuiskuaa, : jo loppunsa iltamessu saa. : »Tule pois, oi valtias, kohta maa : on tietön, on pelkkää lunta!» : Ei vastaa hän, mielensä pois pakenee, : yli myrskyjen, hallojen harhailee, : – Hän Bosporon heimoja hallitsee, : hän näkee voitoista unta. '''Lähde:''' [[Eino Leino|Leino, Eino]] 1913: ''Maailman kannel''. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. [[Luokka:Eino Leino]] [[Luokka:Gustaf Fröding]] [[Luokka:Runot]] 492 987 2006-06-28T20:35:42Z Nysalor 5 Lemmenlaulu Maailman kannel -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Lemmenlaulu |alaotsikko= |tekijä=Gustaf Fröding |huomiot= }} : Minä rahalla rakkautta ostin, : kun muuten ma saanut en. : Soi kauniisti kantelo sentään, : soi kiitosta rakkauden! : Uni kaunis, vaikka vain unta, : oli kaunis se kuitenkin, : ja Eden on sillekin Eden, : ken jätti jo Edenin. '''Lähde:''' [[Eino Leino|Leino, Eino]] 1913: ''Maailman kannel''. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. [[Luokka:Eino Leino]] [[Luokka:Gustaf Fröding]] [[Luokka:Runot]] 493 988 2006-06-28T20:35:47Z Nysalor 5 Laulu kevättalvella Maailman kannel -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Laulu kevättalvella |alaotsikko= |tekijä=Gustaf Fröding |huomiot= }} : »Sula jääni, : suo : mun vieriä, virrata vapaana», : näin keväälle huokasi talvi. : »Kenties, jos päivän on tahto niin, : me vuotamme kai vielä viikon, kaks, : kenties, kenties», kevät lauloi. '''Lähde:''' [[Eino Leino|Leino, Eino]] 1913: ''Maailman kannel''. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. [[Luokka:Eino Leino]] [[Luokka:Gustaf Fröding]] [[Luokka:Runot]] 494 1020 2006-06-30T23:36:23Z Nysalor 5 Kolme runoa lisää '''Eino Leino''' (1878–1926) (katso [[w:Eino Leino|Wikipedia]]) == Suomennokset == * Fröding, Gustaf: ''[[Laulu kevättalvella]]'' * Fröding, Gustaf: ''[[Lemmenlaulu]]'' * Fröding, Gustaf: ''[[Sigurd Jorsalafar]]'' * Lybeck, Mikael: ''[[Kun tuli kuoli]]'' * Lybeck, Mikael: ''[[Pojilleni!]]'' * Lybeck, Mikael: ''[[Väsyneitä puita]]'' * Procopé, Hjalmar: ''[[Unilaiva]]'' [[Luokka:Eino Leino]] 498 991 2006-06-28T20:37:16Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Leino, Eino]] [[Luokka:Suomentajat|Leino, Eino]] 499 992 2006-06-28T22:57:56Z Nysalor 5 Ihmis-kasvot Suomettaresta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Ihmis-kasvot. |alaotsikko=Suomennettu |tekijä=Frans Mikael Franzén |huomiot= }} : Jo yli metsän Setrisen : Oil kuudes päivä luomisen : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Noussut kultineen. : Perho pitkin pensahia : Lemahteli ruusuisia : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kulta-siipineen. : Vedessä jo päärly paistoi: : Soutunsa myös soman alkoi : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Joutsen aalloilla; : Hedelmistä heloittivat : Puut, ja kyyhkyt kuhersivat : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kukka-kedoilla. : Mutta Luojan laitoksista, : Luoduistansa kaunihista : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Puuttui parahin; : Vaan ihminen kun mullasta : Nosti kasvons’, silloin vasta : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kaikki täytettiin. : Kukkuloilta lumi kulki, : Aamurusko itsens sulki : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Varjoon vuorien; : Tähdet taivon loistavaiset : Pakenemaan valmistihet : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Edest’ kasvojen. : Luodut kaikki kumarsivat : Kasvoja, kuin koroittivat : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sulo-silmineen, : Joista lemmen liekki säikkyi, : Joitten kyynelistä’i välkkyi : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Toivo taivainen. : Itse enkeleinki parvi : Ihanita ihailevi, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Luojaa silmäillen. : Luoja näissä, kuin hän teki : Viimeiseksi, kuvans’ näki : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Leppeest’ hymyillen. : Sä tyhmä! joka mullaksi : Ja juuri sieluttomaksi : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Soimaat luontoa – : Lähtehelle lähtyäsi, : Vaikene siell’ näh’tyäsi : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kasvois kuvoa. : Katso vanhan viisaan otsaa, : Kuinka valo sieltä hohtaa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Vuosi-sadoille. : Katso leimuuvaista silmää : Urhon, kosk’ hän turvaks’ rientää : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Maansa majoille. : Tai lemmen, sulon muotoa : Jos etsit, katso neitoa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Puna-poskista: : Katso rakkauden leimuu : Silmistään ja rauhan riemuu : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Hymy-huulista. : Tai jos seuraat Selmaistani, : Katsele tät’ armastani : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Murheen majoissa: : Kuunnellessaan valituksen : Ääntä, loistaa sieluinen sen : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kyynel-kasvoissa. : Ahpa kuvaa taivahista : Ja enkeleitten kaltahista : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Ihmis-muotoa! : Tääll’ tomuuko vaan kaunistat? : Ei! mutta sielun todistat : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Ikuist’ luontoa. –s –s <nowiki>[</nowiki>[[Isak Alexis Wallenius]]<nowiki>]</nowiki> '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=83952&conversationId=1&action=entryPage ''Suometar'' 10.12.1858]. [[Luokka:Frans Mikael Franzén]] [[Luokka:Isak Alexis Wallenius]] [[Luokka:Runot]] 500 993 2006-06-28T22:58:03Z Nysalor 5 Pidoissa Suomalaista Wirallisesta Lehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Pidoissa. |alaotsikko= |tekijä=Frans Mikael Franzén |huomiot= }} : Kun leikki käy keskelle ystävien : Ja sormiss’ on mehuisat maljat, : Niin juo’os sa huolesi haihdutellen, : On hetket niin hupaisat harvat. : Sun riemus’ on ruusu, se puhkevi nyt, : Vaan huomenna kuihtuvi maahan. : Iloitse kun seuraan oot kerkeynyt, : Ja tiedä sen loppunsa saavan. : Ken kaivaten muistais ei mennehiä? : Siis juomass’ äl’ istu sä nukkuin. : Sä nauti vaan silmäsi räpäystä, : Ja riemuitse seurassa tuttuin. : Sä murhees ja toivosi maljassa juo, : Se täytä ja tyhjennä aina; : Vaan mielenki tahtons hallita suo, : Tok leikkiä höysteeksi lainaa. : Siis ensiksi maljamme emännälle: : Mi riemumme hänettä oisi? : Ja sittenpä maljamme isännälle: : Mi miehuuden hänettä toisi? : Ja malja ja laulu heit’ yhdistäköön, : Kun kaunihin liiton on tehneet. : Kuin viina ja myrtti he mielistyköön, : He taivahan töitä on nähneet. : Siin’ isäntä arvonsa osottakoon, : Ett’ täyteiset maljat ei puutu, : Ja pikaisen muutoksen toimittakoon, : Ett’ei toki vierahat suutu. : Vaan ennen kuin ehtii hän kilkattamaan, : Me juoman jo ehdimme saada, : Ja tyttöimme maljoja kallistetaan, : Mit meille on – kalliimmat maata. –rkk– <nowiki>[</nowiki>[[J. H. Erkko]]<nowiki>]</nowiki>. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=219981&conversationId=2&action=entryPage ''Suomalainen Wirallinen Lehti'' 7.10.1869]. [[Luokka:Frans Mikael Franzén]] [[Luokka:J. H. Erkko]] [[Luokka:Runot]] 501 995 2006-06-28T22:58:16Z Nysalor 5 Listaus '''Isak Alexis Wallenius''' (1826–1883) == Suomennokset == * Franzén, Frans Mikael: ''[[Ihmis-kasvot]]'' [[Luokka:Isak Alexis Wallenius]] 502 997 2006-06-28T22:58:32Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomentajat]] [[Luokka:Suomentajat|Wallenius, Isak Alexis]] 503 998 2006-06-29T21:29:47Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomentajat]] [[Luokka:Suomentajat|Bäckvall, Johan]] 504 999 2006-06-29T23:00:27Z Nysalor 5 Mesi-Lintu Oulun Wiikko-Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Mesi-Lintu. |alaotsikko=(Mukailema Saksan kielestä). |tekijä=Elias Lönnrot |huomiot= }} : Minne riennät mehiläinen? : Kunne kulkusi varainen? – : Tuskin vielä tuntureilla : Aamu-rusko alkehissa. : Vielä kukat, kultaisimmat, : Makailevat makiasti, : Uneksivat utu-silmät, : Utuisissa uutimissa. : Öinen kastet kaikin paikon : Välkyy vielä vilkutellen. – : Varo’ silkki-siipiäsi, : Tulemasta turmiolle. – : Vaan et säästä siipiäsi; : Yhä lennät löyhytellen. : Minne kiiret, Kimalainen, : Kun niin aikasin alotit? – : Jos on mesi mielässäsi, : Lentimiäs’ leväyttele; : Sulle sanon ainoisen : Mesi-paikan, parahimman. : Etk’ oo’ tullut tuntemahan, : Näkemähän Neitoani? – : Sill’ on huulilla hunaja, : Puhas mesi puuttumatta. – : Lennä’ luokse Liisaiseni. – : Sill’ on suuki sulaa mettä. – : Ime’ sieltä, imemällä, : Mesi-lintu, minkä jaksat! '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123258&conversationId=1&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 23.2.1833]. [[Luokka:Elias Lönnrot]] [[Luokka:Runot]] 505 1003 2006-06-30T14:30:59Z Nysalor 5 Anakreonin laulun tapaan '''Elias Lönnrot''' (1802–1884) (katso [[w:Elias Lönnrot|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Anakreonin laulun tapaan]]'' * ''[[Mesi-Lintu]]'' == Runoteokset == * ''[[Kalevala]]'' [[Luokka:Elias Lönnrot]] 506 1001 2006-06-29T23:00:42Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Lönnrot, Elias]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Lönnrot, Elias]] 507 1002 2006-06-30T14:30:50Z Nysalor 5 Anakreonin laulun tapaan Saimasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Anakreonin laulun tapaan |alaotsikko= |tekijä=Elias Lönnrot |huomiot= }} : Ei ruusustossa Inka : Havannut mettiäistä; : Se piikillänsä pisti : Kätehen kaunoisehen. : Kun tunsi tuskan tuiman, : Jo juoksi joutumalla, : Ja itkien emolle : Valitti vaivoansa: : ”Jo taisi, äiti kulta, : Minusta mennä henki, : Kun lemmon lentiäinen : Mua piikillänsä pisti : Pahasti sormen päähän; : En vaivainen varannut, : Kun lensi liehutellen, : Kukissa kuihkuroien, : Ihan kun mettiäisnä.” : Sanoopi siihen äiti: : ”Ei lemmon lentiäiset : Sinua, tyttö rukka, : Kovasti kuolettane, : Kun vaan varoa voisit, : Etteivät haavottaisi : Syäntäsi sinulta : Ne lemmen lentiäiset.” E[lias]. L[önnrot]. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=82154&conversationId=2&action=entryPage ''Saima'' 28.8.1845]. [[Luokka:Elias Lönnrot]] [[Luokka:Runot]] 508 1004 2006-06-30T14:41:13Z Nysalor 5 Kalastajan kajuutassa Päivälehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kalastajan kajuutassa |alaotsikko= |tekijä=Octave Mirbeau |huomiot= }} ''(Näyttämö kuvaa kalastaja venheen kurjaa sisustaa. Venhe on ankkurissa lähellä rantaa. On pimeä ja kylmä. Heikko yöllinen valo tunkee luukusta sisään ja valaisee laimeasti kajuuttaa. Lähellä kylmää rautauunia istuu äiti pienellä jakkaralla, imettäen pientä lastaan. Viisitoista vuotias tyttö on pitkällään kaislavuoteella. Kuusi lasta nähdään matelevan puoli pimeässä nurkassa. Toiset itkevät ja valittavat; toiset jo nukkuvat. Ulkona riehuu tuuli ja repii kajuutan sinkkikattoa. Laineet loiskavat ulkona. Silloin tällöin kulkee laivoja kaupunkiin päin. Kuuluu koneitten jyskinää ja höyrypillien huutoa).'' ''Äiti:'' Paljoko on kello? ''Tytär:'' En tiedä. ''Äiti:'' On kai jo myöhä!... ''Tytär:'' En tiedä. ''Äiti:'' On jo ollut kauvan pimeä. Minusta näyttää että on jo ollut monta päivää pimeä... On kai jo myöhä... Sataako siellä? ''Tytär:'' En tiedä... En minä luule satavan... Vaan minä luulen, että tuulee. ''Äiti:'' Voi kuitenkin kuinka tuuli heiluttaa tätä venheparkaa ... kuinka se sitä jyskyttää!... Luuletko, että rupee satamaan? ''Tytär:'' En tiedä. ''Äiti:'' Siinä kun on rakoja, sen laidoissa, eikä sinkkipelti pidä vettä ... kunhan emme kastuisi kokonaan! Huh! kuinka on kylmä! Kun oltaisiin oikeassa huoneessa. ''Tytär:'' Kun ei meistä kukaan huoli! ''Äiti:'' Eihän ne meistä huoli, eihän ne meistä huoli! Surkeata on olla köyhä... Ne eivät anna meille enää mitään ... ne meitä kaikki kammoavat! ''(Äänettömyys)''... Taitaa jo olla myöhä... Ei kuulu enää ketään rannalla kulkevaksi... Minä en kuule ketään, missään... taitaa jo olla myöhä. ''(Taas äänettömyys)''... Ja kun ei ole mitä syödä, niin tuntuu vielä myöhemmältä!... kuule! ''Tytär:'' Mitä? ''Äiti:'' Katso, näkyykö vielä tulia rannalta? ''Tytär:'' Mitä varten? ''Äiti:'' Että jos on jo myöhä? ''Tytär:'' En minä viitsi ... minua uuvuttaa ... minä jo makaan... Mitä se hyödyttää? ''Äiti:'' Katsohan nyt kuitenkin. ''Tytär:'' ''(nousee vastahakoisesti, avaa luuhun ja katsoo ulos. Tuuli puhaltaa sisään.)'' Huh, kuinka siellä tuulee! Eikä siellä näy tulta ikkunoissa. ''Äiti:'' Eikö näy tulta ... on siis myöhä, kun ei näy tulta ikkunoissa!... kuule! ''Tytär:'' Noh? ''Äiti:'' Katso, ovatko lamput sillalla jo sammutetut? ''Tytär:'' Ovat. ''Äiti:'' Lamput ovat jo sammutetut!... Siis on jo myöhä!... kuule! ''Tytär:'' Mitä nyt sitten? ''Äiti:'' Kuuntele, vieläkö rantaravintolassa ollaan valveilla? ''Tytär:'' En minä sieltä mitään kuule. ''Äiti:'' Sinä et kuule mitään?... silloin on myöhä, hyvin myöhä ... katsoppas, sataako? ''Tytär:'' Taivas on paksussa pilvessä ... mutta ei siellä vielä sada ... mutta tuulee kovasti. ''Äiti:'' Näetkö sinä rantaa? ''Tytär:'' Kyllä minä näen rannan... ''Äiti:'' Näetkö niin pitkälle, että erottaisit jotain venhettä siellä? ''Tytär:'' En. ''Äiti:'' Etkö näe mitään? ''Tytär:'' En. ''Äiti:'' Minä luulen että on myöhä ... minä luulen, että on myöhempi vielä kuin eilen... ''Tytär:'' ''(sulkee luukun ja panee maata vilusta väristen).'' Niin minäkin luulen, että myöhempi on kuin eilen. ''(Äänettömyys.)'' ''Äiti:'' Missä sinä olet? Minä en enää sinua näe... ''Tytär:'' Minä makaan... Minä olen niin paljon kulkenut tänään. ''Äiti:'' Isää ei kuulu tulevaksi... Hän viipyy aina niin myöhään. ''Tytär:'' Se on kai vielä päissään. ''Äiti:'' Onkohan veljesi tullut? ''Tytär:'' On. ''Äiti:'' Tiedätkö, oliko hän saanut kaloja? ''Tytär:'' En tiedä ... mutta eihän nyt enää kukaan saa kaloja. ''(Tuuli tärisyttää venhettä, joka natisee liitoksissaan).'' ''Äiti:'' Voin, kun se isä ei tule .. kunhan ei olisi mitään vahinkoa tapahtunut! ''Tytär:'' Mitä vahinkoa? Sinä sanot, sitä samaa joka päivä... Niin kyllä, vahinkoa!... Se on päissään! Ja kun tulee kotiin, niin peittoo meitä kaikkia. ''Äiti:'' Kun sillä olisi kaloja, niin ei se meitä peittoisi. ''Tytär:'' Kaloja!... Ei nyt enää saa kaloja!... kahteen viikkoon ei ole kukaan saanut mitään. ''Äiti:'' Kunhan ei vaan olisi tapahtunut mitään vahinkoa! ''Tytär:'' Kunpa edes olisi tapahtunut! ''Äiti:'' ''(vapisten)'' Elä puhu sillä lailla!.. Kukas sinua sitten elättäisi sinä paha lapsi? ''Tytär:'' Kuolemmehan me kuitenkin nälkään. ''Eräs lapsista (nurkasta päin):'' Minulla on nälkä! ''Toinen lapsista (nurkasta päin):'' Minulla on vilu! ''(Läheinen kirkon kello lyö yhtätoista).'' ''Äiti:'' Kuule, se on yksitoista!.. Hän on taas päissään!.. Hän on mennyt kapakkaan.. Ja hän on päissään!.. Voi, hyvä Jumala! ''(Lapsi alkaa itkeä hänen sylissään. Äiti alkaa viihdyttää sitä laululla, jonka vilu tekee väriseväksi).'' ''Ensimmäinen lapsi:'' Minulla on nälkä! ''Toinen lapsi:'' Minulla on vilu! ''Äiti:'' Elkää lapset! Nukkukaa nyt! Minä laulan teille tuu-tuu-tuuti-tuuti-tuu! Pankaa lapset silmät kiinni, pankaa, pankaa silmät kiinni! ''(Hän laulaa vapisevalla äänellä, siksi kunnes lapset rauhoittuvat. – Äänettömyys.)'' ''Tytär:'' Minäkin nukun, minä en ole enää ollenkaan väsynyt. ''Äiti:'' (Panee rintalapsensa riepukasan päälle nurkkaan): Minä en voi enää imettää. Rintani on kuivunut ... kuule! ''Tytär:'' Anna minun olla .. minä tahdon nukkua... ''Äiti:'' Eikö meillä ole enää ollenkaan leipää? ''Tytär:'' Ei ole. ''Äiti:'' Eikä yhtään kynttilää? ''Tytär:'' Eikä ole! Jätä minut rauhaan! Minä tahdon nukkua. ''Äiti:'' Minä en tahtoisi olla pimeässä, kun isä palaa.. Minusta näyttää, että se siitä yhä enemmän suuttuu.. Kuulehan nyt, elähän vielä nuku! Eikö meillä siis enää ole mitään? ''Tytär:'' Ei mitään, ei mitään.. Voi! mikset anna minun nukkua? ''Äiti:'' Se on sinunkin syysi ... mikset ole mitään tuonut tänään? ''Tytär:'' Mistä minä tuon, kun ei kukaan anna! Tiedäthän sinä aivan hyvin, ettei meille enää kukaan anna! Minut ajetaan ulos joka paikasta .. minua haukutaan varkaaksi.. Tähän aikaan on niin paljon kerjäläisiä joka paikassa... ''Äiti:'' Minä olin kuulevinani airojen loisketta tuolta ulkoa... ''Tytär:'' Ei siellä ole ketään! Tuulihan se vettä läiskyttää! Ole nyt jo vaiti .. ja anna minun nukkua rauhassa. ''Äiti:'' Mutta minä olen aivan varma siitä, että minä kuulin airojen käyntiä ulkopuolella. ''Tytär:'' Ei siellä ole niin mitään! Sinä horiset! Laineethan ne on.. (Höyryvenhe kulkee ohitse ja huutaa pitkään ja surullisesti). ''Äiti:'' Se on höyryvenhe, joka menee kaupunkiin. Se on se, joka vie ruokaa kaupunkiin. Luuletko sinä, että se on se, joka vie ruokaa kaupunkiin? ''Tytär:'' En tiedä. ''Äiti:'' Kyllä se on se. Jos isä olisi saanut kaloja, niin vaihdettaisiin ne huomenaamuna leipään. ''(Höyryvenheen pilli on herennyt huutamasta .. ei kuulu muuta kuin koneen jyskytys, joka heikkenee heikkenemistään, höyryvenheen kadotessa yön hiljaisuuteen).'' Jos sillä olisi edes viinatilkka pullon pohjassa, kun se palaa kotiin .. kun juopi, niin se lämmittää .. eikä tunne nälkää .. eikä tunnu köyhältä eikä kurjalta.. Kuule!.. ''(Äänettömyys)''.. Kuule! ''(Äänettömyys)''.. Hän nukkuu!.. Ne nukkuvat kaikki! Minäkin tahtoisin nukkua.. Tuuli tuntuu laimenevan.. Venhe ei enää heilu niinkuin äsken.. ''(Läheisessä kirkontornissa lyö kello kahtatoista).'' Kaksitoista!.. Hän ei enää tule tänä yönä.. Missä hän lienee?.. mitä hän tehnee?.. Hyvä Jumala, kuinka vatsaani vääntää! Sitä polttaa!.. Eikä ole mitä söisi... Kyllä tuuli jo puhaltaa heikommin.. Sitä tuskin kuulee enää.. Kun olisi tulta, että näkisi .. ne kun nukkuvat kaikki, niin minua pelottaa.. Kuule.. ''(Äänettömyys)''.. Kuule ''(Hän nousee, avaa luukun ja pistää päänsä ulos)''.. Taivas on pilkkosen pimeä... Ei enää tuule .. mutta sataa .. sataa.. ''(Sade alkaa rapistaa katolle).'' Kuinka siellä sataa! ''(Hän kumartuu ulkopuolelle).'' Ei näy mitään venhettä tulevaksi. ''(Sade kiihtyy. Hän sulkee luukun)''.. Hyvä Jumala, katto vuotaa! Lapset kastuvat, me kaikki tulemme läpimäriksi... ''(Hän heittäytyy tyttärensä viereen vuoteelle.)'' ''Eräs lapsista (unissaan):'' Minulla on nälkä! ''Toinen lapsista (unissaan):'' Minulla on vilu. ''Äiti:'' Voih, nukkukaa, lapset .. nukkukaa, nukkukaa, hyvät rakkaat lapset! ''(Katto alkaa vuotaa yhä enemmän).'' '''Octave Mirbeau.''' '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=218078&conversationId=3&action=entryPage ''Päivälehti'' 23.9.1890]. [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] [[Luokka:Octave Mirbeau]] 509 1005 2006-06-30T14:41:17Z Nysalor 5 Rintatautinen Päivälehdestä {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Rintatautinen |alaotsikko= |tekijä=Octave Mirbeau |huomiot= }} ''(Näyttämö kuvaa verandaa, jota tuoksuvat ruusut reunustavat. Edustalla puutarhoja ja huviloita mereen saakka. Meri on sininen ja tyven, valkeita purjeita paistaa auringon valossa sen pinnalla. Rantaa pitkin kulkee leveä tie, jossa alinomaa liikkuu kävelijöitä ja ajavia. Ilo tuntuu ilmassa, aurinko luo hilpeätä riemua ylt’ympäri. Rintatautinen on istuutunut, puoleksi maaten, nojatuoliin, tyynyjen keskeen. Hän on vaalea, mutta poskipäät punottavat ja hänen kosteissa silmissään on melkein yliluonnollinen loiste. Hänen pitkät ja laihat kätensä lepäävät villaisen vaipan päällä, johon jalkapuoli on kokonaan kiedottuna, Äiti työskentelee hänen ympärillään huolekkaana ja onnettoman näköisenä. Hän katselee usein lastaan, käy häntä vaalimaan. Kuuluu kaukaa laulua).'' ''Äiti:'' Kuinka nyt voit, lapseni? ''Sairas'' (heikolla, rasitetulla äänellä): Minä voin hyvin, oikein hyvin ... niin, minä luulen, että olen ihan terve. ''(Hän yskii.)'' ''Äiti:'' Eikö sinua tuuli häiritse? ''Sairas:'' Ei, päin vastoin ... se tuntuu niin hyvältä ... on niin kaunis ilma... Ja sitten tuo meri... Minä voin vallan hyvin... ''(Yskii yhä.)'' ''Äiti:'' Jos me kuitenkin menisimme huoneesen?... Minä kutsun palvelijan... ''Sairas:'' Ei, ei ... ei vielä... Enhän minä ole sairas ... olen vähän heikko ... oi muuta mitään ... vähän yskä... Mutta en minä ole sairas. ''Äiti:'' Et, et ... enhän minä sitä sanokaan, hyvä lapsi! ''Sairas:'' Voi, voi, äiti, minä en tahtoisi olla sairas!... On niin ikävä olla sairas!... Kuinka voipi se nuori tyttö tuolla vastapäätä? Minä en ole nähnyt häntä tänään. ''Äiti:'' Eiköhän hän voi paremmin, hänkin. ''Sairas (kertoen äidin sanat):'' ”Eiköhän hän voi paremmin, hänkin!” Miksi sanot sinä: hänkin?... Enhän minä ole sairas, minä ... olenko minä sitten sairas? olenko minä sairas? Luuletko sinä sitten, että olen? ”Hän voi paremmin, hänkin!” ''Äiti:'' Mutta, hyvä lapsi ... sinä käsität minut väärin ... enhän minä ole niin sanonut... ''Sairas:'' Hän on sairas, tyttöparka, kovin sairas... Eilen hän oli niin kalpea kuin kuollut... Minkätähden hän ei ole ilmestynyt tänään tuonne balkongilleen? ''Äiti:'' En tiedä ... kenties on heillä vieraita ... mutta elä huoli ajatella mitään semmoista... ''Sairas:'' Hän on ehkä kuollut... Minä olen kuullut kelloja soitettavan tänään... Sinne meni tuonne hänen taloonsa niin paljon ihmisiä äsken ... minä muistelen, että kuulin jonkun itkevän... Hän on luultavasti kuollut! ''Äiti:'' Mistä sinä semmoista ...eihän kukaan ole itkenyt... ''Sairas:'' Onpahan ... minä olen aivan varma siitä, että joku itki... Hän on ihan varmaan kuollut .. minulla on oikein sääli häntä!... Mikä olikaan hänen nimensä? ''Äiti:'' En minä tiedä. ''Sairas:'' Minä tahtoisin tietää hänen nimensä... Mistä hän on tullut tänne? ''Äiti:'' Jostain ulkomaalta... ''Sairas:'' Onko hän rikas? Se oli varmaankin hänen sulhasensa, se nuori mies, joka tuli niin usein hänen luokseen... Minä en pidä hänestä... Hän ei ole surullisen näköinen... Äiti! ''Äiti:'' Mitä tahdot, lapseni? ''Sairas:'' Kyllä hän kai on kuollut!... Minä häntä eilen oikein tarkastelin ... mutta hänellä oli kuoleman hymy huulillaan... Minä niin tahtoisin tietää ... lähetä joka kysymään... ''Äiti:'' Mutta, hyvä lapsi, mehän emme ole tutut... ''Sairas:'' Minä tahtoisin tietää ... voimmehan me tutustua häneen ... koskapahan hän on niin sairas! ''(Yskii.)'' ''Äiti:'' Ei nyt puhuta tällaisista... Sinä vaan turhaan kiihdyt ... ei se ole sinulle hyvä ... ehkä me mennään sisään?... ''Sairas:'' Ei ... ei... en minä rakasta olla huoneessa ... minua siellä pelottaa... Siellä on niin paha haju ... täällä on niin hyvä olla... Mikä täällä niin tuoksuu? nuo ruusutko? ''Äiti:'' Varmaankin ruusut ... mutta ne vaivasivat sinua eilen... ''Sairas:'' Vaivasivatko eilen?.. Niinkö luulet?... en minä sitä muista... Miksi olet noin surullisen näköinen? ''Äiti:'' Mutta enhän minä ole surullinen, hyvä lapsi ... enhän toki ole ollenkaan... Miksi olisin minä surullinen?... ''Sairas:'' En minä tiedä, vaan minusta vain siltä näytti... Ei pidä olla surullinen... Tulevatko meidän tuttavamme tänne tänään? ''Äiti:'' Kyllä kai ... tulevathan he tänne joka päivä... ''Sairas:'' Vai niin! ''Äiti:'' Etkö sinä tahtoisi että ne tulevat? ''Sairas:'' Jenny minua väsyttää... Se nauraa niin paljon ... niin, minä luulen, että hän minua väsytti eilen... Minä en voi kärsiä hänen nauruansa... Minä en voi kärsiä, että ollaan niin iloisia... Minusta näyttää, ett’ei ole hyvä, kun niin paljon nauretaan ja ollaan niin iloisia... Kun minä näen hänet niin iloissaan, niin en tiedä ... mutta minun tekisi mieleni usein itkemään... Minulla on liika kuuma ... minua ihan hiottaa!... Se minua polttaa rinnassa... ''(Hän saa rykimiskohtauksen. Hänen rintansa korisee, posket hehkuvat, äiti kannattaa hellävaroen hänen päätään ja pyyhkii hänen otsaansa, josta tippuu isoja hikikarpaloita)'' voih, kuinka ryvittää ... koskee ... koskee... ''(Äiti kaataa kuppiin muutamia lusikallisia lääkkeitä)''... Mutta enhän minä ole sairas ... mitä?... Kyllä se menee ohitse... Minä en tahdo, että Jenny tulee... Se on hänen syynsä, että minua alkaa ryvittää... Kuule äiti, eihän hän tule? ''Äiti (tarjoten hänelle kuppia):'' Ole rauhassa kultaseni, ei hän tule .. juo, nyt vähäsen .. lainaa varovasti, vähä kerrassaan .. sinä aina niin kiihdyt .. sinä puhut liika paljon .. juo nyt.. ''(Hän koettaa pakoittaa itseään juomaan .. huulet värähtelevät tuskallisesti .. juotava valuu takaisin suupielistä).'' ''Sairas (juotuaan):'' En minä jaksa juoda! Minä en yhtään käsitä, miksi sinä aina pakoitat minua juomaan kaikellaisia rohtoja!.. Kun minä en kuitenkaan ole sairas!.. Nuo kaikki rohtopullot tuolla kammarin pöydällä .. ne saattavat minut niin surulliseksi.. Minusta näyttää, että, ne ovat vahakynttilöitä ja täällä on jossain joku ruumis, jonka puolesta rukoillaan.. ''Äiti:'' Elä puhu lapseni, minä pyydän sinua. Lepää nyt .. tahdotko että minä sinulle luen jotain? ''Sairas:'' En minä tahdo .. elä lue, rakas äitini .. en minä enää rakasta kirjoja. Joskus kun minä ajattelen itsekseni, niin näen minä semmoista, joka on siellä hyvin kaukana, joka on paljoa kauniimpaa kuin kirjoissa... ''Äiti:'' Lepää nyt, rakas lapsi .. minä pyydän, elä virka enää mitään.. Sinua vaan alkaa ryvittää... ''Sairas:'' Eikä ala enää .. se on jo ohitse.. Nyt minä taas voin hyvin, ihan hyvin.. Enkä minä enään tahdo, että se lääkäri tulee... Joka kerta kuin hän tulee tänne, niin tulen minä surulliseksi.. Ja sitten hänen kysymyksensä minua hermostuttavat .. ja hän tuo partansa niin likelle, ihan kiinni .. minä en voi sietää häntä.. Minkätähden minua kiusataan?.. Hänen ei ollenkaan tarvitse enää tulla tänne.. Oletko sinä huomannut, että hän tulee aina mustassa puvussa.. Voisi luulla, että hän pukeutuu surupukuun kaikkien niiden sairasraukkain tähden, jotka pyytävät häntä parantamaan itseänsä.. Ei, minä en tahdo, että hän tulee.. ''Äiti:'' Kuulehan nyt, rauhoituhan nyt, rakas lapseni.. Koeta olla vähän aikaa puhumatta.. Usko nyt minua, että se ei tee sinulle hyvää. ''Sairas:'' Eikös se ollut hän, joka hoiti tuota tyttö parkaa .. sitä muukalaista .. no häntä, joka on kuollut? ''Äiti:'' Mutta eihän hän ole kuollut.. Miksi luulet, että hän olisi kuollut? ''Sairas:'' Onpahan hän kuollut!.. Eilen minä en häntä nähnyt, kun hänet oli kääritty siihen vaippaan, ihan kokonaan .. mutta minä näin, että Kalma seisoi hänen päänsä pohjissa.. ''Äiti:'' Voi hyvä lapsi... ''Sairas:'' Niin, mutta eikös se ollut hän, joka häntä on hoitanut.. ''Äiti:'' No, mutta ei .. sinähän tiedät, että se on mikä lie saksalainen lääkäri.. ''Sairas:'' Miksi ei häntä ole näkynyt tänään? ''Äiti:'' Mutta olihan hän .. minä vakuutan sinulle... ''Sairas:'' Eipähän se ollut hän!... Minä tahtoisin nähdä hänet.. Minä rakastan häntä enemmän kuin Jennyä.. Hän on ihan valkea kuin lilja.. Äiti, katso tuota pientä pilveä auringon edessä.. Onko se hänen henkensä, joka menee? ''Äiti:'' Nyt on jo aika, että menemme huoneesen .. ei aurinkokaan enää paista.. ''Sairas:'' Kyllä, kyllä, heti paikalla .. kas, kuinka se on valkonen tuo pilvi.. Eikö kaikki pilven hattarat ole kuolleitten sieluja .. ne eivät enää näytä surullisilta.. Ne ovat niin onnellisia kuin taivaan linnut.. Kuule, minnekkä ne menevät?.. ''Äiti:'' Minä menen sanomaan, että tulevat auttamaan.. Odota vähän, kun laitan näitä korvatyynyjä.. Eikö sinulla ole vilu? ''Sairas:'' Ei minulla ole vilu... Näytänkö minä kalpealta?.. ''Äiti:'' No, mutta et ollenkaan .. ethän sinä ole ollenkaan kalpea.. ''Sairas:'' Olenpahan .. minä näen, että olen mielestäsi kalpea.. Anna minulle se sinun pikku peili.. ''Äiti:'' Se jäi minulta tuonne kammariin.. ''Sairas:'' Anna minulle se sinun pikku peili.. ''Äiti:'' Kyllä, kyllä, kun tullaan kammariin. ''Sairas:'' Niinpähän se on .. minä olen sinun mielestäsi kalpea.. Anna minulle peili! ''Äiti:'' (äiti antaa hänelle pienen peilin!) '' kas, kas sinua ''(koettaa hymyillä)'', kuinka olet turhamaisen.. ''Sairas:'' (tarkastaa kaavan onttoja silmiään, joita verhoa musta varjo, hehkuvia, painuneita poskiaan, puoleksi aukinaista suutaan, joihin kuolema jo on leimansa painanut):'' Tuo se lähemmä .. ei ylemmä ... mutta enhän minä ole kalpea.. Enkähän minä ole laiha enkä sairas!.. ''(Äiti kääntää pois päänsä ja pyyhkii salaisesti kyyneleen silmästään)''.. Minä luulin, että olisin huonompikin! Minä olen hyvin tyytyväinen!.. kuule, äiti, sinun pitää lähettää kukkia sille tyttöparalle, joka kuoli... '''Octave Mirbeau.''' '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=218082&conversationId=4&action=entryPage ''Päivälehti'' 27.9.1890]. [[Luokka:Kaunokirjallisuus]] [[Luokka:Octave Mirbeau]] 510 1006 2006-06-30T14:41:24Z Nysalor 5 Listaus '''Octave Mirbeau''' (1848–1917) == Kaunokirjallisuus == * ''[[Kalastajan kajuutassa]]'' * ''[[Rintatautinen]]'' [[Luokka:Octave Mirbeau]] 511 1007 2006-06-30T14:41:29Z Nysalor 5 [[Luokka:Ranskalaiset kirjailijat]] [[Luokka:Ranskalaiset kirjailijat|Mirbeau, Octave]] 512 1008 2006-06-30T14:50:33Z Nysalor 5 Unilaiva Maailman kannel -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Unilaiva |alaotsikko= |tekijä=Hjalmar Procopé |huomiot= }} : Valmiina valkamassa tuoll’ : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;ol’ äsken laiva, sen : jokainen purje silkistä, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;joka vitja hopeinen, : mahognipuusta lankut sen, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;kullasta laidat siin’ : ja joka mies oli gentleman : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;kokista kapteeniin. : Salongin niinkuin hyttien : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;siell’ loisti ikkunat, : kävi polkka etukannella, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;emigrantit lauloivat. : Ja luona laskuportahan : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;hymyili perämies : ja kysyi, paikan toivoinko : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;ens luokkahan kenties. : Nimeä laivan tiedustin, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;sen suuntaa, kulkua. : Hän vastas: »Paras teille siis : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;ois tulla mukana. : Niin kaukana ei kangasta : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;untenne kaupunki, : sekunniss’ ettei laiva tää : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;sen rantaan laskisi. : Kompassi vaikka puuttuukin, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;on suora suuntamme, : purrella purjetuuli ain, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;vaikk’ kuuhun kulkis se. : Matkanne paljon maksa ei: : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;vain mielikuvitus : näät täällä käypä raha on, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;ei kirstun kimallus. : Muut missä laivat taistella : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;saa jäissä pohjolan, : me ruusuköysin laskemme : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;leyhkässä lounahan. : Meri vaikka myrskyn nostakoon, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;muut laivat pirstatkoon, : nukumme palmuin alle me : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;ja iki-nautintoon. : Ja meidän matkustajamme, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;jos näkisitte nuo! : On kokoelma kirjava : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;hyvän ja pahan tuo, : enin eksyneitä elämän, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;ilon irtolaisia – : ei heille maalla hurrattais, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;siit’ olen varma ma. : Näät varovaiset, viisahat, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;tasaiset, uutterat : ja säästäväiset harvoin vaan : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;he tänne saapuvat. : On heillä kiire kartuttaa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;näät kauppaa, tavaraa, : he eivät muuta toivokaan : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;ja eivät muuta saa. : Keskellä kukkain kulkevat : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;elon valkokaritsat, : mut autuaista loitolla : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;käy mustat lampahat, : nuo raukat, joilta haihtunut : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;on paimen, karjakin – : näit’ eksyneitä varten tääll’ : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;on paikka parahin. : Näät kalleimpansa täällä saa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;jokainen jällehen, : ei lopu kulta kukkaron, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;ei helke hopeiden. : Perinnön hävitettyään : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;peluri tänne saa : ja viskaa arvan, voittaen : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;taas puoli maailmaa. : Öin varas tänne kiiruhtaa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;kopistaan synkästä, : kun kotimajaan matalaan : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;hänt’ ajaa ikävä, : on heti haahteen tultuaan : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;taas mies hän kunnian : ja unhotettu rikos on : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;ja puku rikkojan. : Pian illantuuli virkoaa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;pian kääntyy kokkapuu, : kuin ilmapallot purjeemme : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;merille pullistuu. : Saa nuoret taasen toisensa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;soi tanssin sävel jo, : ja joka yö on täällä häät, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;joka tyttö morsio. : Näin täällä kera ihmisten : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;käy leikki iloisa, : näät suuret niinkuin pienetkin : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;vain ovat lapsia. : Sen, jonka pään on kumaraan : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;elonhuoli painanut, : on kuvakirja unelma : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;ja sen kauniit seikkailut.» '''Lähde:''' [[Eino Leino|Leino, Eino]] 1913: ''Maailman kannel''. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. [[Luokka:Eino Leino]] [[Luokka:Hjalmar Procopé]] [[Luokka:Runot]] 513 1012 2006-06-30T14:52:18Z Nysalor 5 Kielilinkki '''Hjalmar Procopé''' (1868–1927) == Runot == * ''[[Unilaiva]]'' [[Luokka:Hjalmar Procopé]] [[sv:Författare:Hjalmar Procopé]] 514 1013 2006-06-30T14:52:46Z Nysalor 5 Kielilinkki [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Procopé, Hjalmar]] [[sv:Kategori:Hjalmar Procopé]] 515 1015 2006-06-30T23:35:05Z Nysalor 5 Kun tuli kuoli Maailman kannel -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Kun tuli kuoli |alaotsikko= |tekijä=Mikael Lybeck |huomiot= }} : Istuivat piirissä kansan päät, : tuskallisna he vahtivat tulta. : Loisti, leimusi liekkien häät, : karkeli kipunain kirjokulta. : »Ne lentävät liikaa, ne polttavat talon», : yks virkkoi, ja kaikki tuumivat niin, : ett’ olla se vaara voi tulipalon. : Tulen ympäri muuri näin muurattiin. : Mut tuli ei häkissä viihtynyt, : se tien läpi muurinsa poltti nyt, : se leimahti kansan päämiesten eteen, : jotka torkkuivat työnsä tehtyään. : Niin nous heistä ylin ja sammutti veteen : koko rovion, kauhu sydämessään. : »Täss’ olen ma», virkahti musta tuhka : ja irvisti heille kuin ilkeä uhka. 1899. '''Lähde:''' [[Eino Leino|Leino, Eino]] 1913: ''Maailman kannel''. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. [[Luokka:Eino Leino]] [[Luokka:Mikael Lybeck]] [[Luokka:Runot]] 516 1016 2006-06-30T23:35:06Z Nysalor 5 Pojilleni! Maailman kannel -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Pojilleni! |alaotsikko= |tekijä=Mikael Lybeck |huomiot= }} : Kaihtaen, voimatonna seison : eessä välttämättömän; kaiken raskaan, : mi teitä vartoo. : Mut älkää katsoko synkästi elämää – : älkää silti kovasti, säälimättä : kuin elämä katsoo! : Käsin kaksin kantakaa : taakka: mutta tehkää se pystypäin : ja katse kirkkaana! : Hyvä hymynne olkoon, : lämmin, viisas kuin harvoilla vielä : on voimakkailla. : Vihamiehiä vältä ei kukaan; : eivät he lepää, eivät unhota työtään – : se heille kuuluu. : Olkaa liian ylpeät kostamaan! : Sydämen tyyni ylemmyys on kunnia : kotinne, heimonne. 1903. '''Lähde:''' [[Eino Leino|Leino, Eino]] 1913: ''Maailman kannel''. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. [[Luokka:Eino Leino]] [[Luokka:Mikael Lybeck]] [[Luokka:Runot]] 517 1017 2006-06-30T23:35:11Z Nysalor 5 Väsyneitä puita Maailman kannel -kokoelmasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Väsyneitä puita |alaotsikko= |tekijä=Mikael Lybeck |huomiot= }} : Yö, jota kauan, kauan varroimme, lujaan : ympäri päittemme sulkeutukoon! : Myrsky ei lepää, : aallot eivät asetu – : ei aamu meitä varro; : törmällä seisomme, kaukana, kauimpana. : Lyö runkomme, myrsky, lyö viimeinen vastus : juurista syömessä vanhan maan! : Yö ei sitä kerro, : aallot eivät asetu – : ei aamu meitä varro; : mut ei taipua, murtua vaan ... vain murtua. : Lainehet ahnaat, laajaksi hautamme luokaa, : tehkää suureksi kaatumisemme! : Kerran vaikenee myrsky, : kerran valkenee yökin – : ei meitä aamu varro; : uuvuimme myrskyssä seisomaan, myrskyssä sotimaan. 1903. '''Lähde:''' [[Eino Leino|Leino, Eino]] 1913: ''Maailman kannel''. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. [[Luokka:Eino Leino]] [[Luokka:Mikael Lybeck]] [[Luokka:Runot]] 518 1018 2006-06-30T23:35:20Z Nysalor 5 Listaus '''Mikael Lybeck''' (1864–1925) == Runot == * ''[[Kun tuli kuoli]]'' * ''[[Pojilleni!]]'' * ''[[Väsyneitä puita]]'' [[Luokka:Mikael Lybeck]] 519 1019 2006-06-30T23:35:34Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Lybeck, Mikael]] 520 1021 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default siirsi sivun ”$1” uudelle nimelle ”$2” 521 1022 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default siirsi sivun ”$1” uudelleenohjauksen ”$2” päälle 522 1023 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default /** CSS placed here will be applied to all skins */ 523 1024 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default /* Tätä sivua muokkaamalla voi muokata koko sivuston Monobook-tyyliä */ 524 1025 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default /* <pre> */ ta = new Object(); ta['pt-userpage'] = new Array('.','Oma käyttäjäsivu'); ta['pt-anonuserpage'] = new Array('.','IP-osoitteesi käyttäjäsivu'); ta['pt-mytalk'] = new Array('n','Oma keskustelusivu'); ta['pt-anontalk'] = new Array('n','Keskustelu tämän IP-osoitteen muokkauksista'); ta['pt-preferences'] = new Array('','Omat asetukset'); ta['pt-watchlist'] = new Array('l','Lista sivuista, joiden muokkauksia tarkkailet'); ta['pt-mycontris'] = new Array('y','Lista omista muokkauksista'); ta['pt-login'] = new Array('o','Kirjaudu sisään tai luo tunnus'); ta['pt-anonlogin'] = new Array('o','Kirjaudu sisään tai luo tunnus'); ta['pt-logout'] = new Array('o','Kirjaudu ulos'); ta['ca-talk'] = new Array('t','Keskustele sisällöstä'); ta['ca-edit'] = new Array('e','Muokkaa tätä sivua'); ta['ca-addsection'] = new Array('+','Lisää kommentti tälle sivulle'); ta['ca-viewsource'] = new Array('e','Näytä sivun lähdekoodi'); ta['ca-history'] = new Array('h','Sivun aikaisemmat versiot'); ta['ca-protect'] = new Array('=','Suojaa tämä sivu'); ta['ca-delete'] = new Array('d','Poista tämä sivu'); ta['ca-undelete'] = new Array('d','Palauta tämä sivu'); ta['ca-move'] = new Array('m','Siirrä tämä sivu'); ta['ca-watch'] = new Array('w','Lisää tämä sivu tarkkailulistallesi'); ta['ca-unwatch'] = new Array('w','Poista tämä sivu tarkkailulistaltasi'); ta['search'] = new Array('f','Etsi sivu'); ta['p-logo'] = new Array('','Etusivu'); ta['n-mainpage'] = new Array('z','Mene etusivulle'); ta['n-portal'] = new Array('','Keskustelua projektista'); ta['n-currentevents'] = new Array('','Taustatietoa tämänhetkisistä tapahtumista'); ta['n-recentchanges'] = new Array('r','Lista tuoreista muutoksista'); ta['n-randompage'] = new Array('x','Avaa satunnainen sivu'); ta['n-help'] = new Array('','Ohjeita'); ta['n-sitesupport'] = new Array('','Tue sivuston toimintaa'); ta['t-whatlinkshere'] = new Array('j','Lista sivuista, jotka viittavat tänne'); ta['t-recentchangeslinked'] = new Array('k','Viimeisimmät muokkaukset sivuissa, joille viitataan tältä sivulta'); ta['feed-rss'] = new Array('','RSS-syöte tälle sivulle'); ta['feed-atom'] = new Array('','Atom-syöte tälle sivulle'); ta['t-contributions'] = new Array('','Näytä lista tämän käyttäjän muokkauksista'); ta['t-emailuser'] = new Array('','Lähetä sähköpostia tälle käyttäjälle'); ta['t-upload'] = new Array('u','Tallenna kuvia tai muita mediatiedostoja'); ta['t-specialpages'] = new Array('q','Näytä toimintosivut'); ta['t-print']=new Array('', 'Lataa sivun tulostamiseen sopivalla tyylisivulla. Voit aina käyttää suoraan selaimen tulosta-toimintoa.'); ta['t-permalink'] = new Array('', 'Ikuisesti toimiva linkki sivun tähän versioon, paitsi jos sivu poistetaan.'); ta['ca-nstab-main'] = new Array('c','Näytä sisältösivu'); ta['ca-nstab-user'] = new Array('c','Näytä käyttäjäsivu'); ta['ca-nstab-media'] = new Array('c','Näytä mediasivu'); ta['ca-nstab-special'] = new Array('','Tämä on toimintosivu'); ta['ca-nstab-project'] = new Array('c','Näytä projektisivu'); ta['ca-nstab-image'] = new Array('c','Näytä tiedostosivu'); ta['ca-nstab-mediawiki'] = new Array('c','Näytä järjestelmäviesti'); ta['ca-nstab-template'] = new Array('c','Näytä malline'); ta['ca-nstab-help'] = new Array('c','Näytä ohjesivu'); ta['ca-nstab-category'] = new Array('c','Näytä luokkasivu'); /* </pre> */ 525 1026 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tietoja 526 1027 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{ns:project}}:Tietoja 527 1028 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tietoja {{GRAMMAR:elative|{{SITENAME}}}} 528 1029 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default v 529 1030 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default v 530 1031 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default i 531 1032 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default p 532 1033 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default s 533 1034 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default f 534 1035 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default w 535 1036 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default käyttäjän '''$1''' salasana on lähetetty osoitteeseen '''$2'''. 536 1037 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Salasana lähetetty. 537 1038 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Käyttäjätunnus luotiin 538 1039 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Käyttäjän $1 käyttäjätunnus luotiin. 539 1040 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Olet jo luonut $1 tunnusta. Et voi luoda uutta. 540 1041 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Toiminto suoritettu 541 1042 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Lisätty tarkkailulistalle 542 1043 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sivu '''$1''' on lisätty [[Special:Watchlist|tarkkailulistallesi]]. Tulevaisuudessa sivuun ja sen keskustelusivuun tehtävät muutokset listataan täällä. Sivu on '''lihavoitu''' [[Special:Recentchanges|tuoreiden muutosten listassa]], jotta huomaisit sen helpommin. Jos haluat myöhemmin poistaa sivun tarkkailulistaltasi, napsauta linkkiä ''lopeta tarkkailu'' sivun reunassa. 543 1044 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default + 544 1045 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{ns:project}}:Ylläpitäjät 545 1046 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kaikki sivut 546 1047 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kaikki sivut nimiavaruudessa $1 547 1048 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Yhdistetty lokien näyttö. Voit rajoittaa listaa valitsemalla lokityypin, käyttäjän tai sivun johon muutos on kohdistunut. 548 1049 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kaikki järjestelmäviestit 549 1050 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Nykyinen arvo 550 1051 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Oletusarvo 551 1052 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Viestiavainsuodatin: 552 1053 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Näytä vain muutetut 553 1054 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Nimi 554 1055 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{ns:special}}:Allmessages-sivu ei ole käytössä, koska wgUseDatabaseMessages-asetus on pois päältä. 555 1056 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{ns:special}}:Allmessages-sivu ei tue täällä käyttöliittymäkieltäsi <b>$1</b>. 556 1057 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tämä on luettelo kaikista MediaWiki-nimiavaruudessa olevista viesteistä. 557 1058 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kaikki sivut, jotka eivät ole oletusnimiavaruudessa 558 1059 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kaikki sivut, jotka eivät ole nimiavaruudessa $1 559 1060 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Salli sähköpostin lähetys osoitteeseen 560 1061 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kaikki sivut 561 1062 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Näytä sivuja lähtien sivusta: 562 1063 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Seuraava 563 1064 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Näytä sivut, jotka alkavat merkkijonolla 564 1065 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Edellinen 565 1066 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Vaihda 566 1067 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default $1…$2 567 1068 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Käyttäjä on jo ylivalvoja 568 1069 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Käyttäjä on jo ylläpitäjä 569 1070 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default <strong>Käyttäjä $1, olet jo kirjautunut sisään!</strong><br />\n 570 1071 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Käyttäjän [[{{ns:user}}:$2|$2]] ([[{{ns:user_talk}}:$2|keskustelu]]) tekemiä muutoksia sivuun $1 ei voi kumota, koska käyttäjä [[{{ns:user}}:$3|$3]] ([[{{ns:user_talk}}:$3|keskustelu]]) on tehnyt uudempia muutoksia. 571 1072 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kauan muokkaamattomat sivut 572 1073 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default ja 573 1074 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default - 574 1075 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Keskustele tämän IP:n kanssa 575 1076 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default ----''Tämä on nimettömän käyttäjän keskustelusivu. Hän ei ole joko luonut itselleen käyttäjätunnusta tai ei käytä sitä. Siksi hänet tunnistetaan nyt numeerisella IP-osoitteella. Kyseinen IP-osoite voi olla useamman henkilön käytössä. Jos olet nimetön käyttäjä, ja sinusta tuntuu, että aiheettomia kommentteja on ohjattu sinulle, [[{{ns:special}}:Userlogin|luo itsellesi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään]] välttääksesi jatkossa sekaannukset muiden nimettömien käyttäjien kanssa.'' 576 1077 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} anonyymit käyttäjät 577 1078 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default huhtikuu 578 1079 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default huhtikuu 579 1080 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sivu 580 1081 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kohdesivu on jo olemassa, tai valittu nimi ei ole sopiva. Ole hyvä ja valitse uusi nimi. 581 1082 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Näytä varsinainen sivu 582 1083 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Artikkelit, jotka alkavat merkkijonolla ”$1” 583 1084 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default elokuu 584 1085 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default elokuu 585 1086 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Olet automaattisesti estetty, koska jaat IP-osoitteen käyttäjän $1 kanssa. Eston syy: $2. 586 1087 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Uudelleenohjaus sivulle [[$1]] 587 1088 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Lupa evätty 588 1089 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Toiminto, jonka halusit suorittaa on rajoitettu käyttäjille, joilla on oikeus ”$2”. Katso $1. 589 1090 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Toimintoa ei voi suorittaa tälle sivulle. 590 1091 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tiedoston nimi vaihdettiin: $1. 591 1092 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default ”<tt>.$1</tt>” ei ole suositeltava tiedostomuoto. 592 1093 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default IP-osoite on väärin muotoiltu. 593 1094 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kelvoton hakumerkkijono 594 1095 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tekemäsi kysely ei ole kelvollinen. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että et ole määritellyt hakumerkkijonoa. 595 1096 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Syöttämäsi salasanat ovat erilaiset. 596 1097 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Allekirjoitus on epävalidi. 597 1098 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Virheellinen otsikko 598 1099 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Pyytämäsi sivuotsikko oli virheellinen, tyhjä tai väärin linkitetty kieltenvälinen tai wikienvälinen linkki. 599 1100 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default (sivut) 600 1101 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default The text of '''your edits''' to '''$1''' is shown below: 601 1102 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default The source of '''$1''' is shown below: 602 1103 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Yritit muokata sivua tai luoda uuden sivun. $1 on estänyt pääsysi {{GRAMMAR:illative|{{SITENAME}}}} joko käyttäjänimesi tai IP-osoitteesi perusteella. Annettu syy estolle on: <br />''$2''<br />Jos olet sitä mieltä, että sinut on estetty syyttä, voit keskustella asiasta [[{{ns:project}}:Ylläpitäjät|ylläpitäjän]] kanssa. Huomaa, ettet voi lähettää sähköpostia {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} kautta, ellet ole asettanut olemassaolevaa sähköpostiosoitetta [[{{ns:special}}:Preferences|asetuksissa]]. Jos IP-osoitteesi on dynaaminen, eli se voi toisinaan vaihtua, olet saattanut saada estetyn osoitteen käyttöösi, ja esto vaikuttaa nyt sinuun. Jos tämä ongelma toistuu jatkuvasti, ota yhteyttä Internet-palveluntarjoajaasi tai {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} ylläpitäjään. Ilmoita IP-osoitteesi, joka on $3. 603 1104 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Pääsy estetty 604 1105 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Aseta muokkausesto 605 1106 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Esto onnistui 606 1107 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Käyttäjä tai IP-osoite '''$1''' on estetty.<br />Nykyiset estot löytyvät [[{{ns:special}}:Ipblocklist|estolistalta]]. 607 1108 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tällä lomakkeella voit estää käyttäjän tai IP-osoitteen muokkausoikeudet. Muokkausoikeuksien poistamiseen pitää olla syy, esimerkiksi sivujen vandalisointi. Kirjoita syy siihen varattuun kenttään.<br />Vanhenemisajat noudattavat GNUn standardimuotoa, joka on kuvattu tar-manuaalissa ([http://www.gnu.org/software/tar/manual/html_chapter/tar_7.html] [EN]), esimerkiksi ”1 hour”, ”2 days”, ”next Wednesday”, 2005-08-29”. Esto voi olla myös ”indefinite” tai ”infinite”, joka kestää kunnes se poistetaan. 608 1109 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default esto 609 1110 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default $1 — $2 on estänyt käyttäjän $3 ($4) 610 1111 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default esti käyttäjän tai IP-osoitteen $1. Eston kesto: $2 611 1112 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Estoloki 612 1113 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tässä on loki muokkausestoista ja niiden purkamisista. Automaattisesti estettyjä IP-osoitteita ei kirjata. Tutustu [[Special:Ipblocklist|estolistaan]] nähdäksesi listan tällä hetkellä voimassa olevista estoista. 613 1114 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Lihavoitu teksti 614 1115 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Lihavointi 615 1116 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kirjalähteet 616 1117 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Alla on lista linkeistä ulkopuolisiin sivustoihin, joilla myydään uusia ja käytettyjä kirjoja. Niillä voi myös olla lisätietoa kirjoista, joita etsit. {{SITENAME}} ei liity mitenkään näihin sivustoihin, eikä tätä listaa tule pitää suosituksena tai hyväksyntänä. 617 1118 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default b 618 1119 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Virheelliset uudelleenohjaukset 619 1120 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Seuraavat uudelleenohjaukset on linkitetty artikkeleihin, joita ei ole olemassa. 620 1121 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Ongelmat ja parannusehdotukset 621 1122 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{ns:project}}:Ongelmat ja parannusehdotukset 622 1123 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default päiväyksen mukaan 623 1124 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default nimen mukaan 624 1125 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default koon mukaan 625 1126 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Pyydetystä sivusta näytettiin välimuistissa oleva kopio, ja se saattaa olla vanhentunut. 626 1127 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Keskeytä 627 1128 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sivun tai tiedoston poisto epäonnistui. Joku muu on saattanut poistaa sen. 628 1129 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Undelete failed; someone else may have undeleted the page first. 629 1130 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Aiempaan versioon ei voi palauttaa, koska viimeisin kirjoittaja on sivun ainoa tekijä. 630 1131 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{PLURAL:$1|Luokka|Luokat}} 631 1132 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{GRAMMAR:inessive|{{SITENAME}}}} on seuraavat luokat: 632 1133 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Luokka 633 1134 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sivut, jotka ovat luokassa $1 634 1135 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tässä luokassa on {{PLURAL:$1|yksi sivu|$1 sivua}}. 635 1136 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default | 636 1137 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default muuttanut sivua 637 1138 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Vaihda salasanaa 638 1139 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default muutosta 639 1140 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tarkkailulistan tyhjentäminen 640 1141 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default '''Huomautus:''' Selaimen välimuisti pitää tyhjentää asetusten tallentamisen jälkeen, jotta muutokset tulisivat voimaan: *'''Mozilla, Konqueror ja Safari:''' napsauta ''Shift''-näppäin pohjassa päivitä tai paina ''Ctrl-Shift-R'' (''Cmd-Shift-R'' Applella) *'''IE:''' napsauta ''Ctrl''-näppäin pohjassa päivitä tai paina ''Ctrl-F5'' *'''Konqueror''': napsauta päivitä tai paina ''F5'' *'''Opera:''' saatat joutua tyhjentään välimuistin kokonaan (''Tools→Preferences''). 641 1142 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sarakkeet: 642 1143 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Vertaile valittuja versioita 643 1144 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Toteuta 644 1145 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Poistetaanko tämän sivun välimuistikopiot? $1 645 1146 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Poista 646 1147 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Vahvista poisto 647 1148 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Olet poistamassa sivun tai tiedoston ja kaiken sen historian. Ymmärrä teon seuraukset ja tee poisto {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} käytäntöjen mukaisesti. 648 1149 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Et voi muokata sivuja, ennen kuin olet varmentanut sähköpostiosoitteesi. Voit tehdä varmennuksen [[Special:Preferences|asetussivulla]]. 649 1150 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sähköpostin varmennus 650 1151 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Varmenna sähköpostiosoite 651 1152 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Joku IP-osoitteesta $1 on rekisteröinyt {{GRAMMAR:inessive|{{SITENAME}}}} tunnuksen $2 tällä sähköpostiosoitteella. Varmenna, että tämä tunnus kuuluu sinulle avamaalla seuraava linkki selaimellasi: $3 Jos tämä tunnus ei ole sinun, ÄLÄ seuraa linkkiä. Varmennuskoodi vanhenee $4. 652 1153 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Jokin epäonnistui varmennnuksen tallentamisessa. 653 1154 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Varmennuskoodi ei kelpaa. Koodi on voinut vanhentua. 654 1155 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sähköpostiosoitteesi on nyt varmennettu. 655 1156 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sinun täytyy $1, jotta voisit varmistaa sähköpostiosoitteesi. 656 1157 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Lähetä varmennusviesti 657 1158 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Varmennusviestin lähettäminen epäonnistui. Tarkista, onko osoitteessa kiellettyjä merkkejä. 658 1159 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Varmennusviesi lähetetty. 659 1160 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} sähköpostiosoitteen varmennus 660 1161 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sähköpostiosoitteesi on nyt varmennettu. Voit kirjautua sisään. 661 1162 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tämä wiki vaatii sähköpostiosoitteen varmentamisen, ennen kuin voit käyttää sähköpostitoimintoja. Lähetä alla olevasta painikkeesta varmennusviesti osoitteeseesi. Viesti sisältää linkin, jonka avaamalla varmennat sähköpostiosoitteesi. 662 1163 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Vahvista suojaus 663 1164 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Haluatko varmasti suojata tämän sivun? 664 1165 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Käyttäjä '''[[{{ns:user}}:$1|$1]]''' ([[{{ns:user_talk}}:$1|keskustelu]]) poisti sivun sen jälkeen, kun aloit muokata sitä. Syy oli: : ''$2'' Ole hyvä ja varmista, että haluat luoda sivun uudelleen. 665 1166 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Vahvista suojauksen poisto 666 1167 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Haluatko varmasti poistaa tämän sivun suojauksen? 667 1168 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sisällön merkkien määrä riviä kohden: 668 1169 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Rivien määrä tulosta kohti: 669 1170 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Käyttäjän $1 muokkaukset 670 1171 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Käyttäjän muokkaukset 671 1172 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sisältö on käytettävissä lisenssillä $1. 672 1173 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{ns:project}}:Tekijänoikeudet 673 1174 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{SITENAME}} ja tekijänoikeudet 674 1175 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default <strong>Muutoksesi astuvat voimaan välittömästi.</strong> Jos haluat harjoitella muokkaamista, ole hyvä ja käytä [[{{ns:project}}:Hiekkalaatikko|hiekkalaatikkoa]].<br /><br />Kaikki {{GRAMMAR:illative|{{SITENAME}}}} tehtävät tuotokset katsotaan julkaistuksi $2 -lisenssin mukaisesti ($1). Jos et halua, että kirjoitustasi muokataan armottomasti ja uudelleenkäytetään vapaasti, älä tallenna kirjoitustasi. Tallentamalla muutoksesi lupaat, että kirjoitit tekstisi itse, tai kopioit sen jostain vapaasta lähteestä. <strong>ÄLÄ KÄYTÄ TEKIJÄNOIKEUDEN ALAISTA MATERIAALIA ILMAN LUPAA!</strong> 675 1176 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default >Huomaa, että kuka tahansa voi muokata, muuttaa ja poistaa kaikkia sivustolle tekemiäsi lisäyksiä ja muutoksia. Muokkaamalla sivustoa luovutat sivuston käyttäjille tämän oikeuden ja takaat, että lisäämäsi aineisto on joko itse kirjoittamaasi tai peräisin jostain vapaasta lähteestä. Lisätietoja sivulla $1. <strong>TEKIJÄNOIKEUDEN ALAISEN MATERIAALIN KÄYTTÄMINEN ILMAN LUPAA ON EHDOTTOMASTI KIELLETTYÄ!</strong> 676 1177 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sivua $1 ei voitu poistaa tarkkailulistalta 677 1178 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Luo uusi käyttäjätunnus 678 1179 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default sähköpostitse 679 1180 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Luo sivu 680 1181 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default luonut sivun 681 1182 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sivun tekijäluettelo 682 1183 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default nyk. 683 1184 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Ajankohtaista 684 1185 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{ns:project}}:Ajankohtaista 685 1186 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Nykyinen versio 686 1187 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Nykyinen versio 687 1188 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Data 688 1189 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tietokantavirhe 689 1190 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Ei valintaa 690 1191 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Päiväyksen muoto 691 1192 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Aika ja päiväys 692 1193 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tietokantakyselyssä oli syntaksivirhe. Syynä saattaa olla virheellinen kysely, tai se saattaa johtua ohjelmointivirheestä. Viimeinen tietokantakysely, jota yritettiin, oli: <blockquote><tt>$1</tt></blockquote>. Se tehtiin funktiosta ”<tt>$2</tt>”. MySQL palautti virheen ”<tt>$3: $4</tt>”. 693 1194 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Tietokantakyselyssä oli syntaksivirhe. Viimeinen tietokantakysely, jota yritettiin, oli: ”$1”. Se tehtiin funktiosta ”$2”. MySQL palautti virheen ”$3: $4”. 694 1195 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sivut, joilla ei ole linkkejä 695 1196 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default joulukuu 696 1197 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default joulukuu 697 1198 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default oletus 698 1199 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Etsi oletusarvoisesti näistä nimiavaruuksista: 699 1200 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{SITENAME}}-sähköposti 700 1201 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Poista 701 1202 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Poista kohdesivu ja siirrä 702 1203 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Poista sivu 703 1204 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sivu on siirron tiellä. 704 1205 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kohdesivu [[$1]] on jo olemassa. Haluatko poistaa sen, jotta nykyinen sivu voitaisiin siirtää? 705 1206 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Poistamisen syy 706 1207 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default poisti sivun $1 707 1208 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default [poistettu] 708 1209 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Poistettiin vanha versio $1. 709 1210 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default '''[[{{ns:special}}:Undelete/$1|$1]]''' on poistettu. Katso $2 nähdäksesi listan viimeaikaisista poistoista. 710 1211 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default <center>'''Varoitus''': Tämä sivu on poistettu sen jälkeen, kun aloitit sen muokkaamisen!</center> 711 1212 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default poista 712 1213 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default poista 713 1214 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Poista sivu 714 1215 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Sivun $1 poisto 715 1216 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Poista tämä sivu 716 1217 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default poistoloki 717 1218 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Poistoloki 718 1219 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Alla on loki viimeisimmistä poistoista. 719 1220 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kohdenimi 720 1221 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Yrittämäsi toiminnon voi suorittaa vain henkilö, jolla on ohjelmistokehittäjänoikeudet. Katso $1. 721 1222 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Ohjelmiston kehittäjän oikeuksia vaaditaan 722 1223 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default ero 723 1224 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Versioiden väliset erot 724 1225 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Linkit tarkennusivuihin 725 1226 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{ns:project}}:Linkkejä_tarkennussivuihin 726 1227 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Seuraavat artikkelit linkittävät <i>tarkennussivuun</i>. Sen sijasta niiden pitäisi linkittää asianomaiseen aiheeseen.<br />Sivua kohdellaan tarkennussivuna jos siihen on linkki sivulta $1.<br />Linkkejä muihin nimiavaruuksiin <i>ei</i> ole listattu tässä. 727 1228 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default {{ns:project}}:Vastuuvapaus 728 1229 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Vastuuvapaus 729 1230 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default (Linkitä tämä sivu merkinnällä [[$1]]) 730 1231 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Kaksinkertaiset uudelleenohjaukset 731 1232 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default <b>Huomio:</b> Tässä listassa saattaa olla virheitä. Yleensä kyseessä on sivu, jossa ensimmäisen #REDIRECTin jälkeen on tekstiä.<br />\nJokaisella rivillä on linkit ensimmäiseen ja toiseen uudelleenohjaukseen sekä toisen uudelleenohjauksen kohteen ensimmäiseen riviin, eli yleensä ”oikeaan” kohteeseen, johon ensimmäisen uudelleenohjauksen pitäisi osoittaa. 732 1233 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default lataa 733 1234 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Varmennussähköposti on lähetetty annettuun sähköpostiosoitteeseen. Muita viestejä ei lähetetä, ennen kuin olet toiminut viestin ohjeiden mukaan ja varmistanut, että sähköpostiosoite kuuluu sinulle. 734 1235 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Muokkaa 735 1236 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Muokkaa tätä tiedostoa ulkoisessa sovelluksessa 736 1237 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Katso [http://meta.wikimedia.org/wiki/Help:External_editors ohjeet], jos haluat lisätietoja. 737 1238 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Muokkauksen yhteenveto oli: <i>$1</i>. 738 1239 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Päällekkäinen muokkaus: $1 739 1240 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Muokkaa tämän sivun uusinta versiota 740 1241 2006-07-01T18:48:15Z MediaWiki default Muokkausohjeet 741 1242 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default {{ns:help}}:Kuinka_sivuja_muokataan 742 1243 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muokataan sivua $1 743 1244 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muokataan kommenttia sivulla $1 744 1245 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default <center>Muokkaat sivua, joka sisältää ohjelmiston käyttöliittymätekstiä.</center> 745 1246 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default <center><strong>Varoitus</strong>: Olet muokkaamassa vanhaa versiota tämän sivun tekstistä. Jos tallennat sen, kaikki tämän version jälkeen tehdyt muutokset katoavat.</center> 746 1247 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muokataan osiota sivusta $1 747 1248 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default muokkaa 748 1249 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default muokkaa 749 1250 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muokkaa osiota $1 750 1251 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muokkaa tätä sivua 751 1252 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default <!-- Tässä oleva teksi näytetään muokkauskentän alla. --> 752 1253 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muokkaa käyttäjän ryhmiä 753 1254 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sähköpostitoiminnot 754 1255 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sähköpostiosoitteesi varmennettiin $1. 755 1256 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Varmenna sähköpostiosoite 756 1257 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lähettäjä 757 1258 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Viesti 758 1259 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sähköpostiosoitettasi ei ole vielä varmennettu. Sähköpostia ei lähetetä liittyen alla oleviin toimintoihin. 759 1260 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lähetä sähköpostia käyttäjälle 760 1261 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Jos tämä käyttäjä on antanut asetuksissaan kelvollisen sähköpostiosoitteen, alla olevalla lomakeella voi lähettää yhden viestin hänelle. Omissa asetuksissasi annettu sähköpostiosoite näkyy sähköpostin lähettäjän osoitteena, jotta vastaanottaja voi vastata viestiin. 761 1262 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lähetä 762 1263 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sähköposti lähetetty 763 1264 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sähköpostiviestisi on lähetetty. 764 1265 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Aihe 765 1266 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Vastaanottaja 766 1267 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lähetä sähköpostia tälle käyttäjälle 767 1268 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedosto, jonka yritit tallentaa näyttää olevan tyhjä. Tarkista, että kirjoitit polun ja nimen oikein ja että se ei ole liian suuri kohdepalvelimelle. 768 1269 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käyttäjä $WATCHINGUSERNAME, {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} käyttäjä $PAGEEDITOR on $CHANGEDORCREATED $PAGETITLE $PAGEEDITDATE. Nykyinen versio on osoitteessa $PAGETITLE_URL . $NEWPAGE Muokkaajan yhteenveto: $PAGESUMMARY $PAGEMINOREDIT Ota yhteyttä muokkaajaan: sähköposti: $PAGEEDITOR_EMAIL wiki: $PAGEEDITOR_WIKI Uusia ilmoituksia tästä sivusta ei tule kunnes vierailet sivulla. Voit myös nollata ilmoitukset kaikille tarkkailemillesi sivuille tarkkailulistallasi. {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} ilmoitusjärjestelmä -- Tarkkailulistan asetuksia voit muuttaa osoitteessa: {{SERVER}}{{localurl:Special:Watchlist/edit}} Palaute ja lisäapu osoitteessa: {{SERVER}}{{localurl:Help:Sähköposti-ilmoitus}} 769 1270 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Osoitteessa $1 on kaikki muutokset viimeisen käyntisi jälkeen. 770 1271 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} sivu on muuttunut -ilmoitus 771 1272 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tämä on uusi sivu. 772 1273 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Merkitse kaikki sivut katsotuiksi 773 1274 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $PAGEEDITOR on $CHANGEDORCREATED $PAGETITLE 774 1275 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Anna lukituksen syy sekä sen arvioitu poistamisaika 775 1276 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Virhe 776 1277 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Virhe 777 1278 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default ennen tyhjentämistä sisälsi: ”$1” 778 1279 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default oli tyhjä 779 1280 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default sisälsi: ”$1” 780 1281 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default sisälsi: ”$1” (ainoa muokkaaja oli $2) 781 1282 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Aukko 782 1283 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tekijä 783 1284 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Bittiä komponentissa 784 1285 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kirkkaus 785 1286 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default CFA-kuvio 786 1287 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Väriavaruus 787 1288 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default sRGB 788 1289 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default FFFF.H 789 1290 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kunkin komponentin määritelmä 790 1291 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default ei ole 791 1292 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Y 792 1293 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Cb 793 1294 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Cr 794 1295 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default R 795 1296 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default G 796 1297 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default B 797 1298 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvan pakkaustapa 798 1299 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Pakkaustapa 799 1300 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Pakkaamaton 800 1301 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default JPEG 801 1302 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kontrasti 802 1303 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Normaali 803 1304 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Pehmeä 804 1305 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kova 805 1306 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tekijänoikeuden omistaja 806 1307 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muokattu kuvankäsittely 807 1308 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Normaali käsittely 808 1309 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muokattu käsittely 809 1310 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Viimeksi muokattu 810 1311 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Digitointipäivämäärä 811 1312 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Luontipäivämäärä 812 1313 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Laitteen asetuskuvaus 813 1314 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Digitaalinen suurennoskerroin 814 1315 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Exif-versio 815 1316 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Valotuksen korjaus 816 1317 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Valotusindeksi 817 1318 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Valotustapa 818 1319 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Automaattinen valotus 819 1320 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käsinsäädetty valotus 820 1321 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Automaattinen haarukointi 821 1322 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Valotusohjelma 822 1323 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ei määritelty 823 1324 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käsinsäädetty 824 1325 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Perusohjelma 825 1326 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Aukon etuoikeus 826 1327 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Suljinajan etuoikeus 827 1328 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Luova ohjelma (painotettu syvyysterävyyttä) 828 1329 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Toimintaohjelma (painotettu nopeaa suljinaikaa) 829 1330 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muotokuvatila (lähikuviin, joissa tausta on epätarkka) 830 1331 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Maisematila (maisemakuviin, joissa tausta on tarkka) 831 1332 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Valotusaika 832 1333 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 s ($2) 833 1334 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedostolähde 834 1335 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default DSC 835 1336 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Salama 836 1337 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Salaman teho 837 1338 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tuettu Flashpix-versio 838 1339 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Aukkosuhde 839 1340 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default f/$1 840 1341 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Linssin polttoväli 841 1342 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 mm 842 1343 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default 35 mm:n filmiä vastaava polttoväli 843 1344 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tarkennustason resoluution yksikkö 844 1345 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default tuumaa 845 1346 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tarkennustason X-resoluutio 846 1347 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tarkennustason Y-resoluutio 847 1348 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvasäätö 848 1349 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ei ole 849 1350 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Matala ylävahvisus 850 1351 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Korkea ylävahvistus 851 1352 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Matala alavahvistus 852 1353 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Korkea alavahvistus 853 1354 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Korkeus 854 1355 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Korkeuden vertailukohta 855 1356 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default GPS-alueen nimi 856 1357 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default GPS-päivämäärä 857 1358 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Loppupisteen suuntima 858 1359 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Loppupisteen suuntiman vertailukohta 859 1360 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Loppupisteen etäisyys 860 1361 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Loppupisteen etäisyyden vertailukohta 861 1362 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Loppupisteen leveysaste 862 1363 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Loppupisteen leveysasteen vertailukohta 863 1364 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Loppupisteen pituusaste 864 1365 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Loppupisteen pituusasteen vertailukohta 865 1366 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default GPS-differentiaalikorjaus 866 1367 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Magneettinen suunta 867 1368 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Todellinen suunta 868 1369 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Mittatarkkuus 869 1370 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvan suunta 870 1371 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvan suunnan vertailukohta 871 1372 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Leveysaste 872 1373 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Pohjoista leveyttä 873 1374 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Eteläistä leveyttä 874 1375 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Pohjoinen tai eteläinen leveysaste 875 1376 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Pituusaste 876 1377 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Itäistä pituutta 877 1378 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Läntistä pituutta 878 1379 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Itäinen tai läntinen pituusaste 879 1380 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käytetty geodeettinen maanmittaustieto 880 1381 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Mittaustila 881 1382 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default 2-ulotteinen mittaus 882 1383 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default 3-ulotteinen mittaus 883 1384 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default GPS-käsittelymenetelmän nimi 884 1385 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Mittaukseen käytetyt satelliitit 885 1386 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default GPS-vastaanottimen nopeus 886 1387 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default km/h 887 1388 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default mailia tunnissa 888 1389 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default solmua 889 1390 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Nopeuden yksikkö 890 1391 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Vastaanottimen tila 891 1392 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Mittaus käynnissä 892 1393 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ristiinmittaus 893 1394 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default GPS-aika (atomikello) 894 1395 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Liikesuunta 895 1396 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Liikesuunnan vertailukohta 896 1397 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default GPS-muotoilukoodin versio 897 1398 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvan nimi 898 1399 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Korkeus 899 1400 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvan yksilöivä tunniste 900 1401 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Leveys 901 1402 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Herkkyys (ISO) 902 1403 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Etäisyys JPEG SOI:hin 903 1404 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default JPEG-tiedon tavujen lukumäärä 904 1405 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Valolähde 905 1406 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tuntematon 906 1407 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Päivänvalo 907 1408 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Pilvinen sää 908 1409 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Varjoinen 909 1410 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Päivänvaloloisteputki (D 5700 – 7100K) 910 1411 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Päivänvalkoinen loisteputki (N 4600 – 5400K) 911 1412 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kylmä valkoinen loisteputki (W 3900 – 4500K) 912 1413 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Valkoinen loisteputki (WW 3200 – 3700K) 913 1414 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Oletusvalo A 914 1415 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Oletusvalo B 915 1416 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Oletusvalo C 916 1417 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Loisteputki 917 1418 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default D55 918 1419 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default D65 919 1420 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default D75 920 1421 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default D50 921 1422 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default ISO-studiohehkulamppu 922 1423 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muu valonlähde 923 1424 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Hehkulamppu (keinovalo) 924 1425 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Salama 925 1426 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Hyvä sää 926 1427 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kameran valmistaja 927 1428 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 928 1429 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Valmistajan merkinnät 929 1430 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Suurin aukko 930 1431 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Mittaustapa 931 1432 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tuntematon 932 1433 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Keskiarvo 933 1434 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Keskustapainotteinen keskiarvo 934 1435 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muu 935 1436 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Piste 936 1437 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Monipiste 937 1438 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvio 938 1439 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Osittainen 939 1440 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kameran malli 940 1441 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 941 1442 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Optoelektroninen muuntokerroin 942 1443 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Suunta 943 1444 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Normaali 944 1445 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käännetty vaakasuunnassa 945 1446 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käännetty 180° 946 1447 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käännetty pystysuunnassa 947 1448 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käännetty 90° vastapäivään ja pystysuunnassa 948 1449 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käännetty 90° myötäpäivään 949 1450 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käännetty 90° myötäpäivään ja pystysuunnassa 950 1451 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käännetty 90° vastapäivään 951 1452 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvapisteen koostumus 952 1453 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default RGB 953 1454 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default YCbCr 954 1455 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käyttökelpoinen kuvan korkeus 955 1456 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käyttökelpoinen kuvan leveys 956 1457 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedon järjestely 957 1458 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default chunky format 958 1459 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default planar format 959 1460 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Päävärien väriarvot 960 1461 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Musta-valkoparin vertailuarvot 961 1462 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Liitetty äänitiedosto 962 1463 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Resoluution yksikkö X- ja Y-suunnassa 963 1464 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kaistan rivien lukumäärä 964 1465 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Komponenttien lukumäärä 965 1466 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Värikylläisyys 966 1467 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Normaali 967 1468 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Alhainen värikylläisyys 968 1469 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Korkea värikylläisyys 969 1470 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvan kaappaustapa 970 1471 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Perus 971 1472 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Maisema 972 1473 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Henkilökuva 973 1474 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Yökuva 974 1475 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvatyyppi 975 1476 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Suoraan valokuvattu kuva 976 1477 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Mittausmenetelmä 977 1478 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Määrittelemätön 978 1479 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Yksisiruinen värikenno 979 1480 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kaksisiruinen värikenno 980 1481 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kolmisiruinen värikenno 981 1482 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sarjavärikenno 982 1483 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Trilineaarikenno 983 1484 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sarjalineaarivärikenno 984 1485 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Terävyys 985 1486 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Normaali 986 1487 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Pehmeä 987 1488 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kova 988 1489 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Suljinaika 989 1490 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käytetty ohjelmisto 990 1491 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 991 1492 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tilataajuusvaste 992 1493 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Värikirjoherkkyys 993 1494 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tavua pakatussa kaistassa 994 1495 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvatiedon sijainti 995 1496 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kohteen ala 996 1497 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kohteen etäisyys 997 1498 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 metriä 998 1499 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kohteen etäisyysväli 999 1500 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tuntematon 1000 1501 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Makro 1001 1502 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lähikuva 1002 1503 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kaukokuva 1003 1504 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kohteen sijainti 1004 1505 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Aikaleiman sekunninosat 1005 1506 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Digitointiaikaleiman sekunninosat 1006 1507 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Luontiaikaleiman sekunninosat 1007 1508 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Siirtofunktio 1008 1509 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käyttäjän kommentit 1009 1510 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Valkotasapaino 1010 1511 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Automaattinen valkotasapaino 1011 1512 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käsinsäädetty valkotasapaino 1012 1513 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Valkoisen pisteen väriarvot 1013 1514 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvan resoluutio leveyssuunnassa 1014 1515 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 dpc 1015 1516 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 dpi 1016 1517 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Väriavaruuden muuntomatriisin kertoimet 1017 1518 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Y:n ja C:n asemointi 1018 1519 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Y:n ja C:n alinäytteistyssuhde 1019 1520 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kuvan resoluutio korkeussuunnassa 1020 1521 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default vanhenee $1 1021 1522 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Joku muu on muuttanut tätä sivua sen jälkeen, kun aloit muokata sitä. Ylempi tekstialue sisältää tämänhetkisen tekstin. Tekemäsi muutokset näkyvät alemmassa ikkunassa. Sinun täytyy yhdistää muutoksesi olemassa olevaan tekstiin. '''Vain''' ylemmässä alueessa oleva teksti tallentuu, kun tallennat sivun. 1022 1523 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sivujen vienti 1023 1524 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Export 1024 1525 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Liitä mukaan ainoastaan uusin versio, ei koko historiaa. 1025 1526 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default ---- Sivujen koko historian vienti on estetty suorituskykysyistä. 1026 1527 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Voit viedä sivun tai sivujen tekstiä ja muokkaushistoriaa XML-muodossa. Tämä tieto voidaan tuoda johonkin toiseen wikiin, jossa käytetään MediaWiki-ohjelmistoa.<br \>Syötä sivujen otsikoita riveittäin alla olevaan laatikkoon. Valitse myös, haluatko kaikki versiot sivuista, vai ainoastaan nykyisen version.<br \>Jälkimmäisessä tapauksessa voit myös käyttää linkkiä. Esimerkiksi sivun {{Mediawiki:mainpage}} saa vietyä linkistä [[{{ns:special}}:Export/{{Mediawiki:mainpage}}]]. 1027 1528 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tapahtui virhe ulkoisen autentikointitietokannan käytössä tai sinulla ei ole lupaa päivittää tunnustasi. 1028 1529 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default http://www.example.com linkin otsikko 1029 1530 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ulkoinen linkki (muista http:// edessä) 1030 1531 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default FAQ 1031 1532 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default {{ns:project}}:FAQ 1032 1533 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default helmikuu 1033 1534 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default helmikuu 1034 1535 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Virheellinen syötetyyppi. 1035 1536 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Uutissyötteet: 1036 1537 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedostoa <b>$1</b> ei voitu kopioida tiedostoksi <b>$2</b>. 1037 1538 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedostoa <b>$1</b> ei voitu poistaa. 1038 1539 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Yhteenveto 1039 1540 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Samanniminen tiedosto on jo olemassa. Katso tiedoston sivu $1, jos et ole varma, haluatko muuttaa sitä. 1040 1541 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Samanniminen tiedosto on jo olemassa. Tallenna tiedosto jollakin toisella nimellä. Nykyinen tiedosto: [[{ns:image}:$1|thumb|center|$1]] 1041 1542 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Samanniminen tiedosto on jo olemassa jaetussa mediavarastossa. Tallenna tiedosto jollakin toisella nimellä. Nykyinen tiedosto: [[Image:$1|thumb|center|$1]] 1042 1543 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 KiB, MIME-tyyppi: <code>$2</code> 1043 1544 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedosto puuttuu 1044 1545 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedoston nimi 1045 1546 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedostoa <b>$1</b> ei löytynyt. 1046 1547 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedostoa <b>$1</b> ei voitu nimetä uudelleen nimellä <b>$2</b>. 1047 1548 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedostot 1048 1549 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lähde 1049 1550 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedoston tekijänoikeudet 1050 1551 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedosto '''$1''' on tallennettu onnistuneesti. Seuraa linkkiä ($2) kuvaussivulle, ja täytä tiedostoon liityvät tiedot, kuten mistä se on peräisin, milloin se on luotu, kuka sen loi ja mahdollisesti muita tietämiäsi tietoja. Jos tiedosto on kuva, voit lisätä sen sivulle näin: '''<nowiki>[[Kuva:$1|thumb|Kuvaus]]</nowiki>''' 1051 1552 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Yhteenveto: 1052 1553 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tämän niminen tiedosto on tallennettu ja poistettu aikaisemmin. Tarkista $1 ennen jatkamista. 1053 1554 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lomakkeen tiedot eivät kelpaa 1054 1555 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default perjantai 1055 1556 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default noudetaan tiedostoluetteloa 1056 1557 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Siirry 1057 1558 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default <form method="get" action="http://www.google.com/search" id="googlesearch"> <input type="hidden" name="domains" value="{{SERVER}}" /> <input type="hidden" name="num" value="50" /> <input type="hidden" name="ie" value="$2" /> <input type="hidden" name="oe" value="$2" /> <input type="text" name="q" size="31" maxlength="255" value="$1" /> <input type="submit" name="btnG" value="$3" /> <div> <input type="radio" name="sitesearch" id="gwiki" value="{{SERVER}}" checked="checked" /><label for="gwiki">{{SITENAME}}</label> <input type="radio" name="sitesearch" id="gWWW" value="" /><label for="gWWW">WWW</label> </div> </form> 1058 1559 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Jos sinulla on jo tunnus, voit $1. 1059 1560 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default kirjautua sisään 1060 1561 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ryhmä: 1061 1562 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default (kaikki) 1062 1563 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default botit 1063 1564 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default botti 1064 1565 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default byrokraatit 1065 1566 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default byrokraatti 1066 1567 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default ylivalvojat 1067 1568 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default ylivalvoja 1068 1569 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default ylläpitäjät 1069 1570 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default ylläpitäjä 1070 1571 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default {{ns:project}}:Botit 1071 1572 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default {{ns:project}}:Byrokraatit 1072 1573 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default {{ns:project}}:Ylläpitäjät 1073 1574 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ryhmät 1074 1575 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Utele selaimelta 1075 1576 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Otsikkoteksti 1076 1577 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Otsikko 1077 1578 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ohje 1078 1579 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default {{ns:help}}:Ohje 1079 1580 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default piilota 1080 1581 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Piilota tulokset 1081 1582 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default piilota 1082 1583 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default historia 1083 1584 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ensimmäiset 1084 1585 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Viimeisimmät 1085 1586 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Merkinnät: (nyk.) = eroavaisuudet nykyiseen versioon, (edell.) = eroavaisuudet edelliseen versioon, <span class="minor">p</span> = pieni muutos 1086 1587 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Historia 1087 1588 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tämän sivun muutoshistoria 1088 1589 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Pyydettyä sivua ei ole olemassa. Se on saatettu poistaa wikistä tai nimetä uudelleen. Kokeile [[Special:Search|hakua]] löytääksesi asiaan liittyviä sivuja. 1089 1590 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 ($2) 1090 1591 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muutoshistoria 1091 1592 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default - 1092 1593 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Historia 1093 1594 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Varoitus: Sivulla, jonka aiot poistaa on muokkaushistoria: 1094 1595 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Vaakasuora viiva 1095 1596 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tallenna tiedosto varoituksesta huolimatta. 1096 1597 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ohita kaikki varoitukset 1097 1598 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedoston nimessä '''$1''' on merkkejä, joita ei sallita sivujen nimissä. Vaihda tiedoston nimeä, ja yritä tallentamista uudelleen. 1098 1599 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Hae 1099 1600 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Esimerkki.jpg 1100 1601 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tallennettu kuva 1101 1602 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Viittaukset sivuilta 1102 1603 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedostoluettelo 1103 1604 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default kaikki 1104 1605 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käyttäjän ”$1” tallentamat kuvat. 1105 1606 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Alla on <strong>$1</strong> tiedostoa lajiteltuna <strong>$2</strong>. 1106 1607 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Rajoita kuvien koko kuvien kuvaussivuilla arvoon: 1107 1608 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Näytä kuvasivu 1108 1609 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Aikaisempaan versioon palauttaminen onnistui. 1109 1610 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default poista 1110 1611 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default kuvaus 1111 1612 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Merkinnät: (nyk.) = nykyinen versio, (poista) = poista tämä vanha versio, (palauta) = palauta tiedosto tähän vanhaan versioon.<br />Napsauta päiväystä nähdäksesi silloin tallennettu tiedosto. 1112 1613 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Historia 1113 1614 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Merkinnät: (kuvaus) = näytä tai muokkaa tiedoston kuvausta. 1114 1615 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sivuja ei voi siirtää tähän nimiavaruuteen. 1115 1616 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tuo sivuja 1116 1617 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Copy all history versions for this page 1117 1618 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Import 1118 1619 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Select a wiki and page title to import. Revision dates and editors' names will be preserved. All transwiki import actions are logged at the [[Special:Log/import|import log]]. 1119 1620 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default transwikied $1 1120 1621 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 revision(s) from $2 1121 1622 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default imported $1 by file upload 1122 1623 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 revision(s) 1123 1624 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default $1 revision(s) 1124 1625 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Bad interwiki link 1125 1626 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Couldn't open import file 1126 1627 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tuonti epäonnistui: $1 1127 1628 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sivusta on olemassa tuonnin kanssa ristiriitainen muokkausversio. Tämä sivu on saatettu tuoda jo aikaisemmin. 1128 1629 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tuodaan sivua $1 1129 1630 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tuo sivuja lähiwikeistä 1130 1631 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Import log 1131 1632 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Administrative imports of pages with edit history from other wikis. 1132 1633 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Mitään tuotavaa tiedostoa ei lähetetty. 1133 1634 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default No pages to import. 1134 1635 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Wikienvälisiä tuontilähteitä ei ole määritelty ja suorat historiatallennukset on poistettu käytöstä. 1135 1636 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tyhjä tai ei tekstiä 1136 1637 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Importing pages... 1137 1638 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tuonti onnistui! 1138 1639 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Vie sivuja lähdewikistä käyttäen Special:Export-työkalua. Tallenna tiedot koneellesi ja tallenna ne täällä. 1139 1640 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Unknown import source type 1140 1641 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedoston lähettäminen epäonnistui. Tiedosto saattaa olla liian suuri. 1141 1642 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default ikuisesti 1142 1643 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedostus 1143 1644 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tietoja sivusta 1144 1645 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sisäinen virhe 1145 1646 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kieltenväliset linkit 1146 1647 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sähköpostiosoitetta ei voida hyväksyä, koska se ei ole oikeassa muodossa. Ole hyvä ja anna oikea sähköpostiosoite tai jätä kenttä tyhjäksi. 1147 1648 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käännä nimiavaruusvalinta päinvastaiseksi 1148 1649 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Virheellinen IP-alue. 1149 1650 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default IP-osoite 1150 1651 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default IP-osoite tai käyttäjätunnus 1151 1652 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Virheellinen umpeutumisaika. 1152 1653 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Umpeutuu 1153 1654 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lista estetyistä IP-osoitteista 1154 1655 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Estolista on tyhjä. 1155 1656 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default 2 tuntia:2 hours,1 päivä:1 day,3 päivää:3 days,1 viikko:1 week,2 viikkoa:2 weeks,1 kuukausi:1 month,3 kuukautta:3 months,6 kuukautta:6 months,1 vuosi:1 year,ikuisesti:infinite 1156 1657 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Vapaamuotoinen kesto 1157 1658 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Muu kesto 1158 1659 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Syy 1159 1660 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Estä 1160 1661 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Poista esto 1161 1662 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default ISBN 1162 1663 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default uudelleenohjaussivu 1163 1664 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default sisällytetty mallineeseen 1164 1665 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kursivoitu teksti 1165 1666 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kursivointi 1166 1667 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sivun $1 kanssa oli ongelmia! Sivun nimessä on vikaa. 1167 1668 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default tammikuu 1168 1669 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default tammikuu 1169 1670 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default heinäkuu 1170 1671 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default heinäkuu 1171 1672 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Loikkaa: 1172 1673 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default valikkoon 1173 1674 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default hakuun 1174 1675 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default kesäkuu 1175 1676 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default kesäkuu 1176 1677 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Varoitus: Sivu ei välttämättä sisällä viimeisimpiä muutoksia. 1177 1678 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tiedostojen ei tulisi olla yli $1 kilotavun kokoisia. Tiedoston, jonka yritit tallentaa, koko on $2. 1178 1679 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tämä tiedosto on suurempi kuin mitä palvelin sallii. 1179 1680 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default edell. 1180 1681 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sivua on viimeksi muutettu $1. 1181 1682 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tätä sivua muokkasi viimeksi $2, $1. 1182 1683 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lisenssi 1183 1684 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default - 1184 1685 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Rivi $1: 1185 1686 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default linkki 1186 1687 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sisäinen linkki 1187 1688 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lista linkeistä 1188 1689 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default /^(.*?)([a-zA-Z\x80-\xff]+)$/sD 1189 1690 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Seuraavilta sivuilta on linkki tälle sivulle: 1190 1691 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Seuraavilta sivuilta on linkki tähän tiedostoon: 1191 1692 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default /^([a-z]+)(.*)$/sD 1192 1693 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default jatkuu 1193 1694 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Uudelleenohjaukset 1194 1695 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Käyttäjälista 1195 1696 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ladataan sivuhistoriaa 1196 1697 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ladataan versiota vertailua varten 1197 1698 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Paikallinen aika 1198 1699 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lukitse tietokanta 1199 1700 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kyllä, haluan varmasti lukita tietokannan. 1200 1701 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lukitse tietokanta 1201 1702 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tietokannan lukitseminen onnistui 1202 1703 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tietokanta on lukittu.<br />Muista vapauttaa tietokanta ylläpitotoimenpiteiden jälkeen. 1203 1704 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Tietokannan lukitseminen estää käyttäjiä muokkaamasta sivuja, vaihtamasta asetuksia, muokkaamasta tarkkailulistoja ja tekemästä muita tietokannan muuttamista vaativia toimia. Ole hyvä ja vahvista, että tämä on tarkoituksesi, ja että vapautat tietokannan kun olet suorittanut ylläpitotehtävät. 1204 1705 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Et merkinnyt vahvistuslaatikkoa. 1205 1706 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Lokit 1206 1707 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Ei tapahtumia lokissa. 1207 1708 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kirjaudu sisään 1208 1709 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default 1209 1710 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sisäänkirjautumisvirhe 1210 1711 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Language: $1 1211 1712 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default * Deutsch|de * English|en * Esperanto|eo * Français|fr * Español|es * Italiano|it * Nederlands|nl 1212 1713 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sisäänkirjautuminen 1213 1714 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default <b>Sisäänkirjautuminen ei onnistunut.</b><br />Yritä uudelleen! 1214 1715 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Kirjautumiseen tarvitaan evästeitä. 1215 1716 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default kirjautua sisään 1216 1717 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sinun täytyy $1, jotta voisit nähdä muut sivut. 1217 1718 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Sisäänkirjautuminen vaaditaan 1218 1719 2006-07-01T18:48:16Z MediaWiki default Olet kirjautunut käyttäjänä $1. 1219 1720 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sisäänkirjautuminen onnistui 1220 1721 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Kirjaudu ulos 1221 1722 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Olet nyt kirjautunut ulos {{GRAMMAR:elative|{{SITENAME}}}}. Voit jatkaa {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} käyttöä nimettömänä, tai kirjautua uudelleen sisään. 1222 1723 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uloskirjautuminen 1223 1724 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Yksinäiset sivut 1224 1725 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <strong>Sivun koko on $1 binäärikilotavua. Sivua ei voida tallentaa, koska enimmäiskoko on $2 binäärikilotavua.</strong> 1225 1726 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Pitkät sivut 1226 1727 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <center>Tämän sivun tekstiosuus on $1 binäärikilotavua pitkä. Harkitse, voisiko sivun jakaa pienempiin osiin.</center> 1227 1728 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Virhe lähetettäessä sähköpostia: $1 1228 1729 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lähetä uusi salasana sähköpostitse 1229 1730 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lähettäjän osoite puuttuu 1230 1731 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sinun pitää olla [[Special:Userlogin|kirjautuneena sisään]] ja [[Special:Preferences|asetuksissasi]] pitää olla toimiva sähköpostiosoite, jotta voit lähettää sähköpostia muille käyttäjille. 1231 1732 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Etusivu 1232 1733 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lisätietoja käytöstä on sivulla [http://meta.wikimedia.org/wiki/MediaWiki_User%27s_Guide User's Guide]. === Lisäohjeita=== * [http://www.mediawiki.org/wiki/Help:Configuration_settings Asetusten teko-ohjeita] * [http://www.mediawiki.org/wiki/Help:FAQ MediaWikin FAQ] * [http://mail.wikimedia.org/mailman/listinfo/mediawiki-announce Sähköpostilista, jolla tiedotetaan MediaWikin uusista versioista]", === Asetukset === Tarkista, että alla olevat taivutusmuodot ovat oikein. Jos eivät, tee tarvittavat muutokset LocalSettings.php:hen seuraavasti: $wgGrammarForms['fi']['genitive']['{{SITENAME}}'] = '...'; $wgGrammarForms['fi']['partitive']['{{SITENAME}}'] = '...'; $wgGrammarForms['fi']['elative']['{{SITENAME}}'] = '...'; $wgGrammarForms['fi']['inessive']['{{SITENAME}}'] = '...'; $wgGrammarForms['fi']['illative']['{{SITENAME}}'] = '...'; Taivutusmuodot: {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} (yön) — {{GRAMMAR:partitive|{{SITENAME}}}} (yötä) — {{GRAMMAR:elative|{{SITENAME}}}} (yöstä) — {{GRAMMAR:inessive|{{SITENAME}}}} (yössä) — {{GRAMMAR:illative|{{SITENAME}}}} (yöhön). 1233 1734 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default '''Mediawiki on onnistuneesti asennettu.''' 1234 1735 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tee käyttäjästä ylläpitäjä 1235 1736 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjästä <b>$1</b> ei voitu tehdä ylläpitäjää. Kirjoititko nimen oikein? 1236 1737 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjän nimi: 1237 1738 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjä <b>$1</b> on nyt ylläpitäjä. 1238 1739 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tee käyttäjästä ylläpitäjä 1239 1740 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Byrokraatit voivat tällä lomakkeella tehdä käyttäjistä ylläpitäjiä ja byrokraatteja. Kirjoita laatikkoon sen käyttäjän nimi, jolle haluat antaa oikeuksia. 1240 1741 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tee käyttäjästä ylläpitäjä 1241 1742 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default maaliskuu 1242 1743 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default maaliskuu 1243 1744 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Merkitse tarkastetuksi 1244 1745 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default [$1] 1245 1746 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Merkitse muokkaus tarkastetuksi 1246 1747 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tarkastettu 1247 1748 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Muutoksen merkitseminen tarkastetuksi epäonnistui. 1248 1749 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tarkastetuksi merkittävää versiota ei ole määritelty. 1249 1750 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Valittu versio on tarkastettu. 1250 1751 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Haulla '''$1''' löytyi $2 osumaa sivujen otsikoista ja $3 osumaa sivujen sisällöistä. 1251 1752 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Matematiikka 1252 1753 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Matematiikan tulostehakemistoon kirjoittaminen tai tuedostonluonti ei onnistu 1253 1754 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Matematiikan kirjoittaminen väliaikaishakemistoon tai tiedostonluonti ei onnistu 1254 1755 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Jäsentäminen epäonnistui 1255 1756 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default PNG-muunnos epäonnistui; tarkista, että latex, dvips, gs ja convert on asennettu oikein. 1256 1757 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tulkintavirhe 1257 1758 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Texvc-sovellus puuttuu, lue math/READMEstä asennustietoja 1258 1759 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lisää kaava tähän 1259 1760 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Jäsennysvirhe 1260 1761 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Matemaattinen kaava (LaTeX) 1261 1762 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tuntematon virhe 1262 1763 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tuntematon funktio 1263 1764 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default toukokuu 1264 1765 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default toukokuu 1265 1766 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Esimerkki.ogg 1266 1767 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Mediatiedostolinkki 1267 1768 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default '''Varoitus''': Tämä tiedosto saattaa sisältää vahingollista koodia, ja suorittamalla sen järjestelmäsi voi muuttua epäluotettavaksi.<hr> 1268 1769 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sisältökuvaukset 1269 1770 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä vain tärkeimmät sisältökuvaukset 1270 1771 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä kaikki sisältökuvakset 1271 1772 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default EXIF metadata fields listed in this message will be included on image page display when the metadata table is collapsed. Others will be hidden by default. * make * model * datetimeoriginal * exposuretime * fnumber * focallength 1272 1773 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tämä tiedosto sisältää esimerkiksi kuvanlukijan, digikameran tai kuvankäsittelyohjelman lisäämiä lisätietoja. Kaikki tiedot eivät enää välttämättä vastaa todellisuutta, jos kuvaa on muokattu sen alkuperäisen luonnin jälkeen. This file contains additional information, probably added from the digital camera or scanner used to create or digitize it. If the file has been modified from its original state, some details may not fully reflect the modified image. 1273 1774 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sisältökuvaukset (lisätietoja sivulla [[{{ns:project}}:Sisältökuvaukset]]): 1274 1775 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default MIME-haku 1275 1776 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default MIME-tyyppi: 1276 1777 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tiedoston nimessä pitää olla vähintään kolme merkkiä. 1277 1778 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tämä on pieni muutos 1278 1779 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default p 1279 1780 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tietokannasta ei löytynyt sivua '''$1'''. Sivu on saatettu poistaa, tai palvelin ei ole ehtinyt vielä käsitellä sitä. Jälkimmäisessä tapauksessa koita hetken päästä uudelleen. Jos ongelma ei katoa, ota yhteyttä ylläpitäjään ja anna mukaan tämän sivun URL-osoite. 1280 1781 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Anna yhteenveto alle. 1281 1782 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <b>Puuttuva kuva</b><br /><i>$1</i> 1282 1783 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Et ole antanut yhteenvetoa. Jos valitset Tallenna uudelleen, niin muokkauksesi tallennetaan ilman yhteenvetoa. 1283 1784 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default maanantai 1284 1785 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lisää... 1285 1786 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivut, jotka ovat useissa luokissa 1286 1787 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Kuvat, joihin on eniten linkkejä 1287 1788 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivut, joihin on eniten linkkejä 1288 1789 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Luokat, joihin on eniten linkkejä 1289 1790 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivut, joilla on eniten muutoksia 1290 1791 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Siirrä 1291 1792 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Siirrä sivu 1292 1793 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Siirretty uudelle otsikolle 1293 1794 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Siirtoloki 1294 1795 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Anna on loki siirretyistä sivuista. 1295 1796 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Et ole kirjautunut sisään 1296 1797 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sinun pitää olla rekisteröitynyt käyttäjä ja kirjautua sisään, jotta voisit siirtää sivun. 1297 1798 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Siirrä sivu 1298 1799 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Siirrä sivu 1299 1800 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivuun mahdollisesti kytketty keskustelusivu siirretään automaattisesti, '''paitsi jos''': *Siirrät sivua nimiavaruudesta toiseen *Kohdesivulla on olemassa keskustelusivu, joka ei ole tyhjä, tai *Kumoat alla olevan ruudun asetuksen. Näissä tapauksissa sivut täytyy siirtää tai yhdistää käsin. 1300 1801 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Alla olevalla lomakkeella voit nimetä uudelleen sivuja, jolloin niiden koko historia siirtyy uuden nimen alle. Vanhasta sivusta tulee uudelleenohjaussivu, joka osoittaa uuteen sivuun. Vanhaan sivuun suunnattuja linkkejä ei muuteta, joten muista tehdä tarkistukset kaksinkertaisten tai rikkinäisten uudellenohjausten varalta. '''Olet vastuussa siitä, että linkit osoittavat sinne, mihin niiden on tarkoituskin osoittaa.'''<br \>Huomaa, että sivua '''ei''' siirretä mikäli uusi otsikko on olemassaolevan sivun käytössä, paitsi milloin kyseessä on tyhjä sivu tai uudelleenohjaus, jolla ei ole muokkaushistoriaa. Tämä tarkoittaa sitä, että voit siirtää sivun takaisin vanhalle nimelleen mikäli teit virheen, mutta et voi kirjoittaa olemassa olevan sivun päälle. Jos sivu tarvitsee siirtää olemassa olevan sivun päälle, ota yhteyttä [[{{ns:special}}:Listusers|ylläpitäjään]]. 1301 1802 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Syy 1302 1803 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Siirrä myös keskustelusivu. 1303 1804 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Siirrä tämä sivu 1304 1805 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä HTML:nä, jos mahdollista, muuten PNG:nä 1305 1806 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä MathML:nä jos mahdollista (kokeellinen) 1306 1807 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Suositus nykyselaimille 1307 1808 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä aina PNG:nä 1308 1809 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä HTML:nä, jos yksinkertainen, muuten PNG:nä 1309 1810 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä TeX-muodossa (tekstiselaimille) 1310 1811 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjäsivu 1311 1812 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Keskustelusivu 1312 1813 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Nimiavaruus 1313 1814 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default kaikki 1314 1815 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Valikko 1315 1816 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 {{PLURAL:$1|tavu|tavua}} 1316 1817 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 {{PLURAL:$1|luokka|luokkaa}} 1317 1818 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default (uusi) 1318 1819 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Linkki toi sivulle, jota ei vielä ole. Voit luoda sivun kirjoittamalla alla olevaan tilaan. Jos et halua luoda sivua, käytä selaimen paluutoimintoa. 1319 1820 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{int:newarticletext}} 1320 1821 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default tulokkaat 1321 1822 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uudet kuvat 1322 1823 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default viimeisin muutos 1323 1824 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default uusia viestejä 1324 1825 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uusi sivu 1325 1826 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default U 1326 1827 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uudet sivut 1327 1828 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uusi salasana: 1328 1829 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default ,_ 1329 1830 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uusi nimi sivulle 1330 1831 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default (avautuu uuteen ikkunaan) 1331 1832 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default seur. 1332 1833 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Seuraava muutos → 1333 1834 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 seuraavaa → 1334 1835 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Seuraava sivu ($1) 1335 1836 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uudempi versio → 1336 1837 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 {{PLURAL:$1|linkki|linkkiä}} 1337 1838 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 {{PLURAL:$1|jäsen|jäsentä}} 1338 1839 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <big>'''{{GRAMMAR:inessive|{{SITENAME}}}} ei ole tämän nimistä sivua.'''</big> * Voit kirjoittaa uuden sivun '''<span class="plainlinks">[{{fullurl:{{NAMESPACE}}:{{PAGENAME}}|action=edit}} {{PAGENAME}}]</span>.''' * Jos olet luonut sivun tällä nimellä, se on saatettu poistaa — katso [[Special:Log/delete|poistoloki]]. 1339 1840 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{int:noarticletext}} 1340 1841 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tietokantaongelma.<br />$1 1341 1842 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näihin ehtoihin sopivia muokkauksia ei löytynyt. 1342 1843 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{SITENAME}} käyttää evästeitä sisäänkirjautumisen yhteydessä. Selaimesi ei salli evästeitä. Ota ne käyttöön, ja yritä uudelleen. 1343 1844 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjä luotiin, mutta et ole kirjautunut sisään. {{SITENAME}} käyttää evästeitä sisäänkirjautumisen yhteydessä. Selaimesi ei salli evästeistä. Kytke ne päälle, ja sitten kirjaudu sisään juuri luomallasi käyttäjänimellä ja salasanalla. 1344 1845 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Et voi luoda uusia sivuja. Voit muokata olemassa olevia sivuja tai luoda [[Special:Userlogin|käyttäjätunnukssen]]. 1345 1846 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivujen luominen on rajoitettu 1346 1847 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Creative Commonsin RDF-metatieto on poissa käytöstä tällä palvelimella. 1347 1848 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tämän sivun tekijäluettelotietoja ei löydy. 1348 1849 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tietokantaa $1 ei voitu valita 1349 1850 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Dublin Core RDF-metatieto on poissa käytöstä tällä palvelimella. 1350 1851 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjälle '''$1''' ei ole määritelty sähköpostiosoitetta. 1351 1852 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sähköpostiosoitetta ei ole määritelty. 1352 1853 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tämä käyttäjä ei ole määritellyt kelpoa sähköpostiosoitetta tai ei halua postia muilta käyttäjiltä. 1353 1854 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Ei sähköpostiosoitetta 1354 1855 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <big>Otsikolla $1 ei ole sivua.</big> :Voit [[$1|luoda aiheesta uuden sivun]]. :<small>Etsi ensin vastaavaa sivua, joka voi olla kirjoitusasultaan hieman erilainen</small> 1355 1856 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tällä sivulla ei ole muutoshistoriaa. 1356 1857 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tämän nimistä tiedostoa ei ole olemassa. Voit $1 {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} 1357 1858 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default tallentaa tiedoston 1358 1859 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Ei uusia kuvia. 1359 1860 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Ei lisenssiä 1360 1861 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tänne ei ole linkkejä. 1361 1862 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tähän tiedostoon ei ole linkkejä miltään sivulta. 1362 1863 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, voit $1 sellaisen. 1363 1864 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default luoda 1364 1865 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Et ole määritellyt kelvollista käyttäjänimeä. 1365 1866 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default '''Huomautus''': Epäonnistuneet haut johtuvat usein hyvin yleisten sanojen, kuten ''on'' ja ''ei'', etsimisestä tai useamman kuin yhden hakutermin määrittelemisestä. Vain sivut, joilla on kaikki hakutermin sanat, näkyvät tuloksissa. 1366 1867 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default '''Varoitus: Selaimesi ei ole Unicode-yhteensopiva. Ole hyvä ja vaihda selainta, ennen kuin muokkaat sivua.''' 1367 1868 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Wikiohjelmisto ei tunnista pyytämääsi toimintosivua. 1368 1869 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Määrittelemätön pyyntö 1369 1870 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Wikiohjelmisto ei tunnista URL:ssä määriteltyä pyyntöä 1370 1871 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Kyseistä toimintosivua ei ole 1371 1872 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjää ”$1” ei ole olemassa. Tarkista kirjoititko nimen oikein, tai käytä alla olevaa lomaketta uuden käyttäjätunnuksen luomiseksi. 1372 1873 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjää nimeltä ”$1” ei ole. Kirjoititko nimen oikein? 1373 1874 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Wikipalvelin ei voi näyttää tietoja muodossa, jota ohjelmasi voisi lukea. 1374 1875 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Ei ole sivu 1375 1876 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Et ole määritellyt kohdesivua tai -käyttäjää johon toiminto kohdistuu. 1376 1877 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Ei kohdetta 1377 1878 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Huomautus: 1378 1879 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Hakusanaa ei löytynyt sivujen teksteistä 1379 1880 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Hakusanaa ei löytynyt minkään sivun otsikosta 1380 1881 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Et ole kirjautunut 1381 1882 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjätunnusta ei ole määritelty. 1382 1883 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default marraskuu 1383 1884 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default marraskuu 1384 1885 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tarkkailulistallasi ei ole sivuja. 1385 1886 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lisää muotoilematon teksti tähän 1386 1887 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tekstiä, jota wiki ei muotoile 1387 1888 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 {{PLURAL:$1|muutos|muutosta}} 1388 1889 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Luokka 1389 1890 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Ohje 1390 1891 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tiedosto 1391 1892 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivu 1392 1893 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Media 1393 1894 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Järjestelmäviesti 1394 1895 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Projektisivu 1395 1896 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Toiminto 1396 1897 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Malline 1397 1898 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjäsivu 1398 1899 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivun erillisten kirjoittajien määrä: $1 1399 1900 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default [$1] 1400 1901 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default [$1 tarkkailevaa käyttäjää] 1401 1902 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivun muokkausten määrä: $1 1402 1903 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Keskustelusivun erillisten kirjoittajien määrä: $1 1403 1904 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Keskustelusivun muokkausten määrä: $1 1404 1905 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tarkkailijoiden määrä: $1 1405 1906 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 {{PLURAL:$1|lataus|latausta}} 1406 1907 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default lokakuu 1407 1908 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default lokakuu 1408 1909 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default OK 1409 1910 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Vanha salasana: 1410 1911 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Revision as of $1; $5<br />$3 | $2 | $4 1411 1912 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default alkup. 1412 1913 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Perustuu työlle, jonka teki $1. 1413 1914 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Muut kielet 1414 1915 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default muut 1415 1916 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Siirto onnistui 1416 1917 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivu '''[[$1]]''' siirrettiin nimelle '''[[$2]]'''. 1417 1918 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 — {{SITENAME}} 1418 1919 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Joku IP-osoitteesta $1 pyysi {{GRAMMAR:partitive|{{SITENAME}}}} ($4) lähettämään uuden salasanan. Salasana käyttäjälle $2 on nyt $3. Kirjaudu sisään ja vaihda salasana. 1419 1920 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Salasanamuistutus {{GRAMMAR:elative|{{SITENAME}}}} 1420 1921 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uusi salasana on lähetetty käyttäjän <b>$1</b> sähköpostiosoitteeseen. 1421 1922 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Salasanasi on liian lyhyt. Salasanan pitää olla vähintään $1 merkkiä pitkä. 1422 1923 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Seuraava data on tuotu välimuistista, eikä se ole välttämättä ajan tasalla. 1423 1924 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Seuraava data on tuotu välimuistista ja se päivitettiin viimeksi $1. 1424 1925 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Pahoittelut! Tämä ominaisuus ei toistaiseksi ole käytetössä, sillä se hidastaa tietokantaa niin paljon, että kukaan ei voi käyttää wikiä. Toiminto ohjelmoidaan tehokkaammaksi lähiaikoina. (Sinäkin voit tehdä sen! Tämä on vapaa ohjelmisto.) 1425 1926 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tässä on tallennettu kopio $1 1426 1927 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Ikilinkki 1427 1928 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Henkilökohtaiset työkalut 1428 1929 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Suositut sivut 1429 1930 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Kahvihuone 1430 1931 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{ns:project}}:Kahvihuone 1431 1932 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Kommentti sivun loppuun 1432 1933 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Etsi 1433 1934 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Hae nimiavaruuksista:<br />$1<br />$2 Luettele uudelleenohjaukset<br />Etsi: $3 $9 1434 1935 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Asetukset 1435 1936 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Etuliiteluettelo 1436 1937 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sähköpostiosoite (vapaaehtoinen): Muut käyttäjät voivat ottaa sinuun yhteyttä sähköpostilla ilman, että osoitteesi paljastuu. 1437 1938 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tätä osoitetta käytetään myös artikkelien muuttumisilmoituksiin, jos ominaisuus on käytössä. 1438 1939 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Nimi (vapaaehtoinen): Nimeäsi käytetään antaamaan kunnia työllesi. 1439 1940 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Muut asetukset 1440 1941 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjätiedot 1441 1942 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tuoreet muutokset ja tyngät 1442 1943 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tarkkailulista 1443 1944 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tarkkailulistan ajanjakso: 1444 1945 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tarkkailulistalla näytettävien muutosten määrä: 1445 1946 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Et ole kirjautunut sisään. 1446 1947 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sinun täytyy [[Special:Userlogin|kirjautua sisään]], jotta voisit muuttaa asetuksiasi. 1447 1948 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Asetukset on palautettu tallennetuista asetuksistasi. 1448 1949 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Esikatselu 1449 1950 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tämä esikatselu näyttää miltä muokkausalueella oleva teksti näyttää tallennettuna. 1450 1951 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <strong>Tämä on vasta sivun esikatselu. Sivua ei ole vielä tallennettu!</strong> 1451 1952 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default ← Edellinen muutos 1452 1953 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default ← Vanhempi versio 1453 1954 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default ← $1 edellistä 1454 1955 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tulosta 1455 1956 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tulostettava versio 1456 1957 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tietosuojakäytäntö 1457 1958 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{ns:project}}:Tietosuojakäytäntö 1458 1959 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä projektisivu 1459 1960 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Suojaa 1460 1961 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default (ei rajoituksia) 1461 1962 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Estä uudet ja anonyymit käyttäjät 1462 1963 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Vain ylläpitäjät 1463 1964 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Voit katsoa ja muuttaa sivun ”<strong>$1</strong>” suojauksia: 1464 1965 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käytä siirtosuojausta 1465 1966 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Et voi muuttaa sivun ”<strong>$1</strong>” suojauksia. Alla on sivun nykyiset suojaukset: 1466 1967 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Suojauksen syy: 1467 1968 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default suojasi sivun $1 1468 1969 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tämä sivu sisältää ohjelmiston käyttöliittymätekstiä ja on suojattu häiriköinnin estämiseksi. 1469 1970 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Suojattu sivu 1470 1971 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <center><small>Tämä sivu on lukittu. Vain ylläpitäjät voivat muokata sitä.</small></center> 1471 1972 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <big>'''Tämä sivu on suojattu muutoksilta'''</big><hr />Sivun lähdekoodi: 1472 1973 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Suojausloki 1473 1974 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Alla loki sivujen suojauksista ja suojauksien poistoista. 1474 1975 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Suojaa vain siirroilta 1475 1976 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivun $1 suojaus 1476 1977 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Suojaa tämä sivu 1477 1978 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Välityspalvelinesto 1478 1979 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default IP-osoitteestasi on estetty muokkaukset, koska se on avoin välityspalvelin. Ota yhteyttä Internet-palveluntarjoajaasi tai tekniseen tukeen ja kerro heillä tästä tietoturvaongelmasta. 1479 1980 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Valmis. 1480 1981 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=$1 1481 1982 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Selaa 1482 1983 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Muokkaa 1483 1984 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Etsi 1484 1985 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Asetukset 1485 1986 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivun tiedot 1486 1987 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivuasetukset 1487 1988 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Pikavalikko 1488 1989 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Toimintosivut 1489 1990 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Satunnainen sivu 1490 1991 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Special:Random 1491 1992 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Vain luokista (erotin on ”|”) 1492 1993 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Mikä tahansa 1493 1994 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä $1 tuoretta muutosta viimeisten $2 päivän ajalta.<br />$3 1494 1995 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä uudet muutokset $1 alkaen 1495 1996 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivut, joihin linkki sivulta $1 1496 1997 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Alla on <b>$1</b> tuoreinta muutosta viimeisten <b>$2</b> päivän ajalta $3. 1497 1998 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Alla on muutokset <b>$2</b> lähtien. Enintään <b>$1</b> merkintää näytetään. 1498 1999 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tuoreiden muutosten tarkastustoiminto ei ole käytössä 1499 2000 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tuoreiden muutosten tarkastustoiminto ei ole käytössä. 1500 2001 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 anonyymit käyttäjät 1501 2002 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 botit 1502 2003 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 kirjautuneet käyttäjät 1503 2004 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 omat muutokset 1504 2005 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 pienet muutokset 1505 2006 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 tarkastetut muutokset 1506 2007 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tietokanta on lukittu 1507 2008 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tietokanta on automaattisesti lukittu, jotta kaikki tietokantapalvelimet saisivat kaikki tuoreet muutokset 1508 2009 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} tietokanta on tällä hetkellä lukittu. Uusia sivuja ei voi luoda eikä muitakaan muutoksia tehdä. Syynä ovat todennäköisimmin rutiininomaiset tietokannan ylläpitotoimet. Tietokannan lukinneen ylläpitäjän selitys: $1 1509 2010 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <strong>Varoitus</strong>: Tietokanta on lukittu huoltoa varten, joten voi olla ettet pysty tallentamaan muokkauksiasi juuri nyt. Saattaa olla paras leikata ja liimata tekstisi omaan tekstitiedostoosi ja tallentaa se tänne myöhemmin. 1510 2011 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tuoreet muutokset 1511 2012 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Special:Recentchanges 1512 2013 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default kaikki 1513 2014 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivujen määrä tuoreissa muutoksissa: 1514 2015 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Linkitettyjen sivujen muutokset 1515 2016 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Luo uudelleen 1516 2017 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uudelleenohjattu sivulta $1 1517 2018 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uudelleenohjataan sivulle [[$1]]... 1518 2019 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uudelleenohjaussivu 1519 2020 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Muista minut 1520 2021 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Poista valitut sivut tarkkailulistalta 1521 2022 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Poistettu tarkkailulistalta 1522 2023 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivu '''$1''' on poistettu tarkkailulistaltasi. 1523 2024 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Merkityt sivut poistettiin tarkkailulistalta. 1524 2025 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Palauta tallennetut asetukset 1525 2026 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{PLURAL:$1|yksi poistettu muokkaus|$1 poistettua muokkausta}} 1526 2027 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Rajoitetut toimintosivut 1527 2028 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default muokkaus 1528 2029 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default siirto 1529 2030 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tuloksia sivua kohti: 1530 2031 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Haettu osoitteesta $1 1531 2032 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Palaa sivulle $1. 1532 2033 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uusi salasana uudelleen: 1533 2034 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uusi tallennus 1534 2035 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Paluu tallennuslomakkeelle. 1535 2036 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default (kommentti poistettu) 1536 2037 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <div class="mw-warning plainlinks">Tämä versio on poistettu julkisesta arkistosta. [{{fullurl:Special:Log/delete|page={{PAGENAMEE}}}} Poistolokissa] saattaa olla lisätietoja.</div> 1537 2038 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <div class="mw-warning plainlinks">Tämä versio on poistettu julkisesta arkistosta.</div> 1538 2039 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default (käyttäjänimi poistettu) 1539 2040 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default näytä tai piilota 1540 2041 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Piilota yhteenveto 1541 2042 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Apply these restrictions to sysops as well as others 1542 2043 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Piilota version sisältö 1543 2044 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Piilota tekijän tunnus tai IP-osoite 1544 2045 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Version rajoitukset: 1545 2046 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lokimerkintä: 1546 2047 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default muutti sivun [[$1]] version näkyvyyttä 1547 2048 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Valittu versio [[:$1]]: 1548 2049 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Toteuta 1549 2050 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Poistetut versiot näkyvät sivun historiassa, mutta niiden sisältö ei ole julkisesti saatavilla. Muut ylläpitäjät voivat lukea piilotetun sisällön ja palauttaa sen. 1550 2051 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Palautettu aikaisempaan versioon 1551 2052 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default palauta 1552 2053 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default kumoa 1553 2054 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjän [[{{ns:special}}:Contributions/$2|$2]] ([[{{ns:user_talk}}:$2|keskustelu]]) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän [[{{ns:user}}:$1|$1]] tekemään versioon. 1554 2055 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Muutoshistoria 1555 2056 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Versio $1 1556 2057 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Poista tai palauta versioita 1557 2058 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Versiota ei löydy 1558 2059 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Pyytämääsi versiota ei löydy. Tarkista URL-osoite, jolla hait tätä sivua. 1559 2060 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default http://www.ietf.org/rfc/rfc$1.txt 1560 2061 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Oikeudet: 1561 2062 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttöoikeusloki 1562 2063 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjän [[$1]] oikeudet muutettiin ryhmistä $2 ryhmiin $3 1563 2064 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Alla on loki on käyttäjien käyttöoikeuksien muutoksista. 1564 2065 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default (ei oikeuksia) 1565 2066 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default palauta aiempaan versioon 1566 2067 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Palautus 1567 2068 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Palautus epäonnistui 1568 2069 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default palauta 1569 2070 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Rivit: 1570 2071 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default lauantai 1571 2072 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tallenna sivu 1572 2073 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Asetuksesi tallennettiin onnistuneesti. 1573 2074 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tallenna 1574 2075 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tallenna asetukset 1575 2076 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tallenna 1576 2077 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default [Wikienvälinen sisällytys ei ole käytössä] 1577 2078 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default [Mallineen hakeminen epäonnistui: $1] 1578 2079 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default [Verkko-osoite on liian pitkä] 1579 2080 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Etsi 1580 2081 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Etsi artikkeleita, jotka sisältävät ”$1”. 1581 2082 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <p style="margin: 1.5em 2em 1em">Tekstihaku on poistettu toistaiseksi käytöstä suuren kuorman vuoksi. Voit käyttää alla olevaa Googlen hakukenttää sivujen etsimiseen, kunnes haku tulee taas käyttöön.<small>Huomaa, että ulkopuoliset kopiot {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} sisällöstä eivät välttämättä ole ajan tasalla.</small></p> 1582 2083 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Etsi koko tekstiä 1583 2084 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Etsi artikkeleita, joiden nimi on ”$1”. 1584 2085 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Haku termeillä $1 1585 2086 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Hakutulokset 1586 2087 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Haku 1587 2088 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Saadaksesi lisätietoa hakutoiminnoista tällä sivustolla lue [[{{ns:project}}:Hakutoiminnot|sivuston hakuohje]]. 1588 2089 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default → 1589 2090 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Valitse uudempi versio vertailuun 1590 2091 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Valitse vanhempi versio vertailuun 1591 2092 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lähde- ja kohdenimi ovat samat. 1592 2093 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat muokata tätä sivua. 1593 2094 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default syyskuu 1594 2095 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default syyskuu 1595 2096 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Palvelimen aika 1596 2097 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <strong>Muokkaustasi ei voitu tallentaa, koska sessiosi tiedot ovat kadonneet. Yritä uudelleen. Jos ongelma ei katoa, yritä kirjautua ulos ja takaisin sisään.</strong> 1597 2098 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <strong>Sorry! We could not process your edit due to a loss of session data.</strong> ''Because this wiki has raw HTML enabled, the preview is hidden as a precaution against JavaScript attacks.'' <strong>If this is a legitimate edit attempt, please try again. If it still doesn't work, try logging out and logging back in.</strong> 1598 2099 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Istuntosi kanssa on ongelma. Muutosta ei toteutettu varotoimena sessionkaappauksien takia. Käytä selaimen paluutoimintoa ja päivitä sivu, jolta tulit, ja koita uudelleen. 1599 2100 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjän <b>$1</b> oikeuksia ei voita asettaa. Kirjoititko nimen oikein? 1600 2101 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Aseta käyttäjän oikeudet 1601 2102 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tee käyttäjästä myös byrokraatti 1602 2103 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tee käyttäjästä ylivalvoja 1603 2104 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default - 1604 2105 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tämä tiedosto on jaettu ja muut projektit saattavat käyttää sitä. 1605 2106 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Katso $1 lisätietoja. 1606 2107 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default kuvaussivulta 1607 2108 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lyhyet sivut 1608 2109 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default näytä 1609 2110 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lataa korkeatarkkuuksinen versio ($1×$2, $3 KiB) 1610 2111 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä muutokset 1611 2112 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default ($1 botit) 1612 2113 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <b>$1</b> tulosta tuloksesta <b>$2</b> alkaen. 1613 2114 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Alla on <b>$3</b> hakutulosta alkaen <b>$2.</b> tuloksesta. 1614 2115 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä viimeiset $1 tiedostoa lajiteltuna $2. 1615 2116 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Pikaesikatselu 1616 2117 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Esikatsele 1617 2118 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default näytä 1618 2119 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default * navigation ** mainpage|mainpage ** portal-url|portal ** currentevents-url|currentevents ** recentchanges-url|recentchanges ** randompage-url|randompage ** helppage|help ** sitesupport-url|sitesupport 1619 2120 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Allekirjoitus aikamerkinnällä 1620 2121 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{int:loginend}} 1621 2122 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default - 1622 2123 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivuston tilastoja 1623 2124 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tietokannassa on yhteensä '''$1''' sivua. Tähän on laskettu mukaan keskustelusivut, {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} erikoissivut, hyvin lyhyet sivut, uudelleenohjaukset sekä muita sivuja, joita ei voi pitää kunnollisina sivuina. Nämä poislukien tietokannassa on '''$2''' sivua. {{GRAMMAR:illative|{{SITENAME}}}} on tallennettu '''$8''' tiedostoa. Sivuja on katsottu yhteensä '''$3''' kertaa ja muokattu '''$4''' kertaa. Keskimäärin yhtä sivua on muokattu '''$5''' kertaa, ja muokkausta kohden sivua on katsottu keskimäärin '''$6''' kertaa. Ohjelmiston ylläpitotöitä on jonossa '''$7''' kappaletta. 1624 2125 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default 1625 2126 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lahjoitukset 1626 2127 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{ns:project}}:Lahjoitukset 1627 2128 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{SITENAME}} 1628 2129 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} käyttäjä $1 1629 2130 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} käyttäjä(t) $1 1630 2131 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Ulkonäkö 1631 2132 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default (Esikatsele...) 1632 2133 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default SORBS-DNSBL 1633 2134 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default IP-osoitteesi on listattu avoimena välityspalvelimena [http://www.sorbs.net SORBSin] mustalla listalla. Et voi luoda käyttäjätunnusta. 1634 2135 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default IP-osoitteesti on listattu avoimena välityspalvelimena [http://www.sorbs.net SORBSin] mustalla listalla. 1635 2136 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lähdenimi 1636 2137 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uusien tulokkaiden muokkaukset 1637 2138 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default ← $1 uudempaa 1638 2139 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Uusimmat 1639 2140 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default $1 vanhempaa → 1640 2141 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Vanhimmat 1641 2142 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä uudet kuvat alkaen $1 1642 2143 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Kaikki versiot sisälsivät linkkejä kohteeseen $1. Sivu tyhjennety. 1643 2144 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Palautettu viimeisimpään versioon, joka ei sisällä linkkejä kohteeseen $1. 1644 2145 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default MediaWikin mainospoistaja 1645 2146 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Teksti, joka ei läpäissyt mainossuodatinta: $1 1646 2147 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Mainossuodatin on estänyt sivun tallentamisen. Syynä on todennäköisimmin {{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} ulkopuolelle osoittava linkki. 1647 2148 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Mainossuodatin 1648 2149 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Kohde: 1649 2150 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Käyttäjä: 1650 2151 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Toimintosivu 1651 2152 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Toimintosivut 1652 2153 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Toimintosivut 1653 2154 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default (SQL-kysely piilotettu) 1654 2155 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tilastoja 1655 2156 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tallennettu versio 1656 2157 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tynkäsivun osoituskynnys: 1657 2158 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Alaluokat 1658 2159 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tällä luokalla on {{PLURAL:$1|yksi alaluokka|$1 alaluokkaa}}. 1659 2160 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Aihe 1660 2161 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä aihe 1661 2162 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tallennus onnistui 1662 2163 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Yhteenveto 1663 2164 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default sunnuntai 1664 2165 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tämän toiminnon voi suorittaa vain käyttäjä, jolla on ylläpitäjäoikeudet. Katso $1. 1665 2166 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Vaatii ylläpitäjäoikeudet 1666 2167 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default {{SITENAME}} 1667 2168 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Keskustelu 1668 2169 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivun siirto onnistui, mutta keskustelusivua ei voitu siirtää, koska uuden otsikon alla on jo keskustelusivu. Keskustelusivujen sisältö täytyy yhdistää käsin. 1669 2170 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Keskustele tästä sivusta 1670 2171 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Myös sivun keskustelusivu siirrettiin. 1671 2172 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sivun keskustelusivua '''ei''' siirretty. 1672 2173 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default <!-- MediaWiki:talkpagetext --> 1673 2174 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Tällä sivulla käytetyt mallineet: 1674 2175 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Muokkaaminen 1675 2176 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Osumat sivujen teksteissä 1676 2177 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä tai palauta $1. 1677 2178 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Suurenna 1678 2179 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Pienoiskuvan luominen epäonnistui: $1 1679 2180 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Pikkukuvien koko: 1680 2181 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default torstai 1681 2182 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Aikavyöhyke 1682 2183 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Aikaero¹: 1683 2184 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Paikallisen ajan ja palvelimen ajan (UTC) välinen aikaero tunteina. 1684 2185 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Osumat sivujen otsikoissa 1685 2186 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Sisällysluettelo 1686 2187 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Merkitse tekemäni muutokset tarkastetuiksi 1687 2188 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Muokkaa sivuja kaksoisnapsautuksella (JavaScript) 1688 2189 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä muokkauslinkit jokaisen osion yläpuolella 1689 2190 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Muokkaa osioita napsauttamalla otsikkoa hiiren oikealla painikkeella (JavaScript) 1690 2191 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Muokkauskenttä on sivun levyinen 1691 2192 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lähetä sähköpostiviesti myös pienistä muokkauksista 1692 2193 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Näytä sähköpostiosoitteeni muille lähetetyissä ilmoituksissa 1693 2194 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lähetä sähköpostiviesti, kun käyttäjäsivun keskustelusivu muuttuu 1694 2195 2006-07-01T18:48:17Z MediaWiki default Lähetä sähköpostiviesti tarkkailtujen sivujen muutoksista 1695 2196 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Laajenna tarkkailulista näyttämään kaikki tehdyt muutokset 1696 2197 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käytä ulkoista diff-ohjelmaa oletuksena 1697 2198 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käytä ulkoista tekstieditoria oletuksena 1698 2199 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Muotoilematon allekirjoitus ilman automaattista linkkiä 1699 2200 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Huomauta, jos yhteenvetoa ei ole annettu 1700 2201 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Piilota pienet muutokset tuoreet muutokset -listasta 1701 2202 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä linkit puuttuville sivuille <a href="#" class="new">näin</a> (vaihtoehtoisesti näin: <a href="#" class="internal">?</a>). 1702 2203 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tasaa kappaleet 1703 2204 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Muutokset ovat oletuksena pieniä 1704 2205 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Älä tallenna sivuja välimuistiin 1705 2206 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Numeroi otsikot 1706 2207 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä esikatselu heti, kun muokkaus aloitetaan 1707 2208 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä esikatselu muokkauskentän yläpuolella 1708 2209 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Älä kysy salasanaa saman yhteyden eri istuntojen välillä 1709 2210 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Lisää loikkaa-käytettävyyslinkit sivun alkuun 1710 2211 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä sivua tarkkailevien käyttäjien määrä 1711 2212 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä sisällysluettelo sivuille, joilla yli 3 otsikkoa 1712 2213 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä työkalupalkki 1713 2214 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Alleviivaa linkit: 1714 2215 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käytä pikaesikatselua (JavaScript) (kokeellinen) 1715 2216 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Kehittynyt tuoreet muutokset -listaus (JavaScript) 1716 2217 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Lisää luomani sivut tarkkailulistalle 1717 2218 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Lisää oletuksena uudet ja muokatut sivut tarkkailulistalle 1718 2219 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Piilota bottien muokkaukset 1719 2220 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Piilota omat muokkaukset 1720 2221 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Työkalut 1721 2222 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Vertaile valittuja versioita [alt-v] 1722 2223 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä tehdyt muutokset [alt-v] 1723 2224 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Merkitse tämä pieneksi muutokseksi [alt-i] 1724 2225 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Esikatsele muokkausta ennen tallennusta [alt-p] 1725 2226 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default 1726 2227 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tallenna muokkaukset [alt-s] 1727 2228 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Etsi {{GRAMMAR:elative|{{SITENAME}}}} [alt-f] 1728 2229 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Lisää tämä sivu tarkkailulistaan [alt-w] 1729 2230 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default ; $4$5 : [$2 $1] 1730 2231 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default <div id="mw_trackbacks">Artikkelin trackbackit:<br />$1</div> 1731 2232 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Trackback poistettiin. 1732 2233 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default ; $4$5 : [$2 $1]: <nowiki>$3</nowiki> 1733 2234 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Trackback 1734 2235 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default ([$1 poista]) 1735 2236 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Koita tarkkaa osumaa 1736 2237 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default tiistai 1737 2238 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Katso $1 viimeisintä muokkausta; katso $2 viimeisintä päivää. 1738 2239 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Alla on '''$1''' viimeisintä tämän käyttäjän tekemää muokkausta viimeisten '''$2''' päivän aikana. 1739 2240 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default (uusin) 1740 2241 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Numero: 1741 2242 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default [[User:$1|$1]] has been unblocked 1742 2243 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Muokkauseston poisto 1743 2244 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tällä lomakkeella voit poistaa käyttäjän tai IP-osoitteen muokkauseston. 1744 2245 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default poista esto 1745 2246 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default poisti käyttäjältä $1 muokkauseston 1746 2247 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Luokittelemattomat luokat 1747 2248 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Luokittelemattomat sivut 1748 2249 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Palauta poistettuja sivuja 1749 2250 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Palauta $1 muokkausta 1750 2251 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Palauta poistettu sivu 1751 2252 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Palauta 1752 2253 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Kommentti: 1753 2254 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default palautti sivun [[$1]] 1754 2255 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default $1 file(s) restored 1755 2256 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default <big>'''$1 on palautettu'''</big> [[Special:Log/delete|Poistolokista]] löydät listan viimeisimmistä poistoista ja palautuksista. 1756 2257 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default $1 versiota palautettiin 1757 2258 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default $1 revisions and $2 file(s) restored 1758 2259 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Palauta sivu valitsemalla <b><i>Palauta</i></b>. Voit palauttaa versiota valikoivasti valitsemalla vain niiden versioiden valintalaatikot, jotka haluat palauttaa. 1759 2260 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Jos palautat sivun, kaikki versiot lisätään sivun historiaan. Jos uusi sivu samalla nimellä on luotu poistamisen jälkeen, palautetut versiot lisätään sen historiaan, ja olemassa olevaa versiota ei korvata automaattisesti. 1760 2261 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tämä sivu on poistettu. Syy sivun poistamiseen näkyy yhteenvedossa, jossa on myös tiedot, ketkä ovat muokanneet tätä sivua ennen poistamista. Sivujen varsinainen sisältö on vain ylläpitäjien luettavissa. 1761 2262 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Poistettujen sivujen selaus 1762 2263 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Seuraavat sivut on poistettu, mutta ne löytyvät vielä arkistosta, joten ne ovat palautettavissa. Arkisto saatetaan tyhjentää aika ajoin. 1763 2264 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tyhjennä 1764 2265 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Poistettu versio hetkellä $1 1765 2266 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default $1 versiota arkistoitu. 1766 2267 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Aina 1767 2268 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Selaimen oletustapa 1768 2269 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Ei koskaan 1769 2270 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Odottamaton arvo: ”$1” on ”$2”. 1770 2271 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default px 1771 2272 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Vapauta tietokanta 1772 2273 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Kyllä, haluan varmasti vapauttaa tietokannan. 1773 2274 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Vapauta tietokanta 1774 2275 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tietokannan vapauttaminen onnistui 1775 2276 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tietokanta on vapautettu. 1776 2277 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tietokannan vapauttaminen antaa käyttäjille mahdollisuuden muokkata sivuja, vaihtamaa asetuksia, muokkata tarkkailulistoja ja tehdä muita tietokannan muuttamista vaativia toimia. Ole hyvä ja vahvista, että tämä on tarkoituksesi. 1777 2278 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Poista suojaus 1778 2279 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Syy suojauksen poistoon 1779 2280 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default poisti suojauksen sivulta $1 1780 2281 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Suojauksen poisto sivulta $1 1781 2282 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Poista tämän sivun suojaus 1782 2283 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käyttämättömät luokat 1783 2284 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Nämä luokat ovat olemassa, mutta niitä ei käytetä. 1784 2285 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käyttämättömät tiedostot 1785 2286 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Huomaa, että muut verkkosivut saattavat viitata tiedostoon suoran URL:n avulla, jolloin tiedosto saattaa olla tässä listassa, vaikka sitä käytetäänkin. 1786 2287 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käyttämättömät mallineet 1787 2288 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tässä on lista kaikista mallineista, joita ei ole liitetty toiselle sivulle. Muista tarkistaa onko malline siitä huolimatta käytössä. 1788 2289 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default muut linkit 1789 2290 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Lopeta tarkkailu 1790 2291 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tarkkailemattomat sivut 1791 2292 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Lopeta tarkkailu 1792 2293 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default (Päivitetty) 1793 2294 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default päivitetty viimeisimmän käyntisi jälkeen 1794 2295 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tallenna tiedosto 1795 2296 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Palvelimella ei ole kirjoitusoikeuksia tallennushakemistoon ”<tt>$1</tt>”. 1796 2297 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tallenna tiedosto 1797 2298 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tiedosto on vioittunut tai sillä on väärä tiedostopääte. Tarkista tiedosto ja lähetä se uudelleen. 1798 2299 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default {{GRAMMAR:genitive||{{SITENAME}}}} ei voi tallentaa tiedostoja. 1799 2300 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tiedostojen tallennus on poistetu käytöstä. 1800 2301 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tallennetut tiedostot 1801 2302 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default tallensi tiedoston [[$1]] 1802 2303 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tallennusvirhe 1803 2304 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tallennusloki 1804 2305 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tallennusloki 1805 2306 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Alla on luettelo uusimmista tallennuksista. Kaikki ajat näytetään palvelimen aikavyöhykkeessä (UTC). 1806 2307 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tallenna uusi versio tästä tiedostosta 1807 2308 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Et ole kirjautunut sisään 1808 2309 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Sinun pitää olla [[Special:Userlogin|kirjautuneena sisään]], jotta voisit tallentaa tiedostoja. 1809 2310 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tämä tiedosto sisältää HTML-koodia tai skriptejä, jotka selain saattaa virheellisesti suorittaa. 1810 2311 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default '''SEIS!''' Ennen kuin tallennat tiedostoja {{GRAMMAR:illative|{{SITENAME}}}}, tutustu [[{{ns:project}}:Tiedostojen tallennus|sääntöihin]] ja noudata niitä. *''Kirjoita tiedoston tietoihin tarkka tieto tiedoston lähteestä.'' Jos teit tiedoston itse, sano se. Jos löysit tiedoston Internetistä, varmista, että sitä saa käyttää {{GRAMMAR:inessive|{{SITENAME}}}} laita mukaan linkki kyseiselle sivulle. *''Kerro tiedoston tekijänoikeuksien tila.'' *''Käytä järkevää tiedostonimeä.'' Nimeä tiedostosi mieluummin tyyliin ”Eiffel-torni Pariisissa, yökuva.jpg” kuin ”etpan1024c.jpg”. Näin vältät mahdollisesti jo olemassa olevan tiedoston korvaamisen omallasi. Voit etsiä aikaisemmin tallennettuja tiedostoja [[Special:Imagelist|tiedostoluettelosta]]. *Laita johonkin aiheeseen liittyvään sivuun linkki kyseiseen tiedostoon, tai kirjoita kuvaussivulle kuvaus tiedoston sisällöstä. *Jos haluat nähdä tai etsiä aiemmin tallennettuja tiedostoja, katso [[Special:Imagelist|tiedostoluettelo]]. Tallennukset ja poistot kirjataan [[Special:Log/upload|tallennuslokiin]]. Suositellut kuvaformaatit ovat JPEG valokuville, PNG piirroksille ja kuvakkeille ja Ogg Vorbis äänille. Voit liittää kuvan sivulle käyttämällä seuraavan muotoista merkintää '''<nowiki>[[Kuva:tiedosto.jpg]]</nowiki>''' tai '''<nowiki>[[Kuva:tiedosto.png|kuvausteksti]]</nowiki>''' tai '''<nowiki>[[media:tiedosto.ogg]]</nowiki>''' äänille. Huomaa, että {{GRAMMAR:inessive|{{SITENAME}}}} muut voivat muokata tai poistaa tallentamasi tiedoston, jos he katsovat, että se ei palvele projektin tarpeita. Tallentamismahdollisuutesi voidaan estää, jos käytät järjestelmää väärin. 1811 2312 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tiedosto sisältää viruksen. Tarkemmat tiedot: $1 1812 2313 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tallennusvaroitus 1813 2314 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käyttäjän <b>$1</b> oikeudet päivitetty. 1814 2315 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Voit testata uutta CSS:ää tai JavaScriptiä ennen tallennusta esikatselulla. 1815 2316 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default '''Tämä on CSS:n esikatselu.''' 1816 2317 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Pyytämäsi käyttäjänimi on jo käytössä. Ole hyvä ja valitse toinen käyttäjänimi. 1817 2318 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tyyliä nimeltä ”$1” ei ole olemassa. Käyttäjän määrittelemät .css- ja .js-sivut alkavat pienellä alkukirjaimella. 1818 2319 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default '''Tämä on JavaScriptin esikatselu.''' 1819 2320 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Kirjaudu sisään tai luo tunnus 1820 2321 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Kirjaudu ulos 1821 2322 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Postitus palautti virheen: 1822 2323 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tunnus: 1823 2324 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä käyttäjän sivu 1824 2325 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käyttöoikeuksien hallinta 1825 2326 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käyttäjän ryhmät 1826 2327 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Saatavilla olevat ryhmät: 1827 2328 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Valitse ryhmät, jotka haluat poistaa tai lisätä. Valitsemattomia ryhmiä ei muuteta. Voit poistaa valinnan pitämällä Ctrl-näppäintä pohjassa napsautuksen aikana. 1828 2329 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Jäsenenä ryhmissä: 1829 2330 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Ryhmäoikeuden muutos ryhmistä ”$1” ryhmiin ”$2” 1830 2331 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käyttöoikeuksien hallinta 1831 2332 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käyttäjätunnus: 1832 2333 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käyttäjätilastoja 1833 2334 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Rekisteröityneitä käyttäjiä on '''$1'''. Näistä '''$2''' ($4) on ylläpitäjiä ($3). 1834 2335 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default sr 1835 2336 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default sr-ec 1836 2337 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default sr-el 1837 2338 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default sr-jc 1838 2339 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default sr-jl 1839 2340 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default zh 1840 2341 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default cn 1841 2342 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default hk 1842 2343 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default sg 1843 2344 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default tw 1844 2345 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Versio 1845 2346 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Mediawikistä tarvitaan vähintään versio $1 1846 2347 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Mediawikistä tarvitaan vähintään versio $1 tämän sivun käyttämiseen. Katso [[Special:Version|versio]] 1847 2348 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tämä sivu on näytetty {{PLURAL:$1|yhden kerran|$1 kertaa}}. 1848 2349 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä $1? 1849 2350 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Poistettujen sivujen selaus 1850 2351 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä [$3] kerralla. $1 | $2 1851 2352 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näkymät 1852 2353 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Lähdekoodi 1853 2354 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default sivulle $1 1854 2355 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä keskustelusivu 1855 2356 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Halutut luokat 1856 2357 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Halutut sivut 1857 2358 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tarkkaile 1858 2359 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Keskustelusivuja mukaan laskematta tarkkailun alla on $1 sivua, joista $2 on muokattu määritellyllä aikavälillä. <span class="plainlinks"> [$4 Muokkaa listaa]</span>. 1859 2360 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tässä on aakkostettu lista tarkkailemistasi sivuista. Merkitse niiden sivujen ruudut, jotka haluat poistaa tarkkailulistaltasi. 1860 2361 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tarkkailulista 1861 2362 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default kaikkia 1862 2363 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default , koko historia 1863 2364 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Please $1 to view or edit items on your watchlist. 1864 2365 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tyhjennä tarkkailusta 1865 2366 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tarkkailulista on tyhjennetty. $1 sivua poistettiin listalta. 1866 2367 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Haluatko tyhjentää tarkkailulistan? 1867 2368 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tarkkailulistallasi on $1 sivua. 1868 2369 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tarkkailulistallasi on <b>$1</b> sivua, keskustelusivut mukaanlukien. 1869 2370 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default (for '''$1''') 1870 2371 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default tarkistetaan tarkkailtujen sivujen tuoreimmat muutokset 1871 2372 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default tarkistetaan tuoreimpia muutoksia tarkkailluille sivuille 1872 2373 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Valittuna ajanjaksona yhtäkään tarkkailemistasi sivuista ei muokattu. 1873 2374 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Et ole kirjautunut sisään 1874 2375 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Sinun pitää kirjautua sisään, jotta voisit käyttää tarkkailulistaa. 1875 2376 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tarkkaile tätä sivua 1876 2377 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tarkkaile tätä sivua 1877 2378 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default keskiviikko 1878 2379 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default == Tervetuloa, $1! == Käyttäjätunnuksesi on luotu. Älä unohda virittää [[Special:Preferences|{{GRAMMAR:genitive|{{SITENAME}}}} asetuksiasi]]. 1879 2380 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tänne viittaavat sivut 1880 2381 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Saadaksesi oikeudet luoda tunnus sinun täytyy kirjautua [[Special:Userlogin|sisään]] ja sinulla tulee olla asiaankuuluvat oikeudet. 1881 2382 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Sinun ei ole sallittu luoda tunnusta 1882 2383 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Sinun täytyy $1, jotta voisit muokata sivuja. 1883 2384 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Sisäänkirjautuminen vaaditaan muokkaamiseen 1884 2385 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Sinun täytyy kirjautua [[Special:Userlogin|sisään]] lukeaksesi sivuja. 1885 2386 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Sisäänkirjautuminen vaaditaan lukemiseen 1886 2387 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default $1×$2 1887 2388 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Muutokset tehty. 1888 2389 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default * Sähköposti-ilmoitukset ovat käytössä. 1889 2390 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default * Sivut, joita on muokattu viimeisen käyntisi jälkeen on merkitty '''paksummalla''' 1890 2391 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default $1 bottien muokkaukset. 1891 2392 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default $1 omat muokkaukset. 1892 2393 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Alla on <b>$1</b> muutosta viimeisen <b>$2</b> tunnin ajalta. 1893 2394 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Tämä on tallennettu versio tarkkailulistastasi. 1894 2395 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Näytä viimeiset $1 tuntia tai $2 päivää$3 1895 2396 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Virheelliset parametrit wfQuery()<br />Funktio: $1<br />Tiedustelu: $2 1896 2397 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Syöttämäsi salasana ei ole oikein. Ole hyvä ja yritä uudelleen. 1897 2398 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Et voi antaa tyhjää salasanaa. 1898 2399 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Sinulle on $1 ($2). 1899 2400 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Sinulla on uusia viestejä sivuilla $1 1900 2401 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Eroavaisuudet 1901 2402 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Verkkonimi 1902 2403 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Sähköpostiosoite: 1903 2404 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käyttöliittymän kieli: 1904 2405 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Käyttäjätunnus 1905 2406 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Nimimerkki allekirjoituksia varten: 1906 2407 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Salasana 1907 2408 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Salasana uudelleen 1908 2409 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Nimi: 1909 2410 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Oma tekstisi 1910 2411 2006-07-01T18:48:18Z MediaWiki default Kielivariantti 1911 2412 2006-07-01T19:01:28Z Nysalor 5 Jouhten Oulun Wiikko-Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Jouhten *). |alaotsikko=Suomennettu **). |tekijä=Johan Ludvig Runeberg |huomiot=Runon suomentaja on mahdollisesti [[Kaarle Saxa]]. }} : Periltä rusko-pilvien : Kuin Jouhten ilosaan : Vajousi luokse vesien : Hän laulo tullesaan. : Hän laulo: kevät kaunis on, : Niin kaunis Pohjan-maan; : Sen päivä pitkä, suruton, : Ei yötä muistakkaan. : Siell’ suovat koivut, pajukot, : Niin majat suojaset, : Siell’ lystit uija aallokot : Ja lahet kultaset. : Se on niin hertas, sulonen : Kuin siell’ on kumppani. : Siell’ onki rakkaus kotonen: : Se sinne haluni. : Näin kulki salmi salmelle : Se Jouhten Pohjolaan; : Ja poven kullan povelle : Hän käänsi, laulo vaan: : Ah! jos en ilo-mesiä : Iiäjti maistanut; : On uinut Pohjan vesiä : Hyväillyt, laulanut. <nowiki>*)</nowiki> Lähetetty näihin Sanomiin pantavaksi. <nowiki>**)</nowiki> Dikter af Runeberg, 1 häft., pag. 38. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123259&conversationId=1&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 1.2.1834]. [[Luokka:Johan Ludvig Runeberg]] [[Luokka:Runot]] 1912 2414 2006-07-01T19:39:46Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Cajander, Paavo]] [[Luokka:Suomentajat|Cajander, Paavo]] 1913 2415 2006-07-01T19:40:25Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Siljo, Juhani]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Siljo, Juhani]] 1914 2416 2006-07-01T19:41:16Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomentajat]] [[Luokka:Suomentajat|Rahkonen, Aleksanteri]] 1915 2417 2006-07-01T19:42:17Z Nysalor 5 [[Luokka:Kirjailijat]] [[Luokka:Kirjailijat]] 1916 2438 2006-07-01T22:28:02Z Nysalor 5 Kielilinkki [[Luokka:Saksalaiset kirjailijat|Goethe, Johann Wolfgang von]] [[Luokka:Saksalaiset runoilijat|Goethe, Johann Wolfgang von]] [[de:Kategorie:Johann Wolfgang von Goethe]] 1917 2419 2006-07-01T19:42:54Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]] [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Raitio, Konstantin]] 1918 2420 2006-07-01T19:43:44Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset runoilijat]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Quanten, Emil von]] 1919 2422 2006-07-01T19:45:52Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Koskimies, A. V.]] [[Luokka:Suomalaiset runoilijat|Koskimies, A. V.]] 1920 2423 2006-07-01T19:46:34Z Nysalor 5 [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat]] [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Salenius, Johan Magnus]] 1921 2424 2006-07-01T19:47:33Z Nysalor 5 [[Luokka:Ranskalaiset runoilijat]] [[Luokka:Ranskalaiset runoilijat|Lisle, Rouget de]] 1922 2425 2006-07-01T19:47:39Z Nysalor 5 [[Luokka:Runoilijat]] [[Luokka:Runoilijat]] 1923 2426 2006-07-01T19:49:48Z Nysalor 5 Listaus '''Paavo Cajander''' (1846–1913) (katso [[w:Paavo Cajander|Wikipedia]]) == Suomennokset == * Runeberg, Johan Ludvig: ''[[Maamme]]'' * Runeberg, Johan Ludvig: ''[[Vänrikki Stoolin tarinat]]'' [[Luokka:Paavo Cajander]] 1924 2437 2006-07-01T22:23:14Z Nysalor 5 Laulu + kielilinkit '''Johann Wolfgang von Goethe''' (1749–1832) (katso [[w:Johann Wolfgang von Goethe|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Laulu (Goethe)|Laulu]]'' * ''[[Mignon]]'' [[Luokka:Johann Wolfgang von Goethe]] [[de:Johann Wolfgang von Goethe]] [[es:Johann Wolfgang von Goethe]] [[fr:Johann Wolfgang von Goethe]] [[la:Johann Wolfgang von Goethe]] 1925 2429 2006-07-01T20:03:20Z Nysalor 5 Listaus '''A. V. Koskimies''' (1856–1929) == Asiatekstit == * ''[[Eräs taikatutkinto Isonvihan ajoilta ]]'' == Laulut == * ''[[Kymmenen virran maa ]]'' [[Luokka:A. V. Koskimies]] 1926 2435 2006-07-01T22:17:51Z Nysalor 5 Täsmennyssivuksi '''Laulu''' voi viitata * [[Johann Wolfgang von Goethe]]n runoon ''[[Laulu (Goethe)|Laulu]]''. * [[Abraham Poppius|Abraham Poppiuksen]] runoon ''[[Laulu (Poppius)|Laulu]]''. {{Täsmennyssivu}} 1927 2434 2006-07-01T22:17:17Z Nysalor 5 Laulu Kanawasta {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Laulu |alaotsikko= |tekijä=Johann Wolfgang von Goethe |huomiot= }} : Sinua muistan kun sulosti koitar : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Rusottavi, : Sinua, lähtehessa konsa kuutar : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kumottava : Kun tiellä tupruaa pölyinen pilvi : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sinua nään, : Ja yösyännä kulkia kun hiivii, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Se yksinään. : Sun äänen kuulen joet kun ruusuloissa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Lirisevät, : Sinua kuulen tuuloset kun puissa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Asettuvat. : O, armaseni! vaikk’ olisit kussa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Sun löytäsin. : Tai joutusin merien taa, sinussa : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Mä rippusin. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=103938&conversationId=3&action=entryPage ''Kanawa'' 15.11.1845]. [[Luokka:Johann Wolfgang von Goethe]] [[Luokka:Runot]] 1928 2439 2006-07-01T22:35:51Z Nysalor 5 Hektorin ja Andromachin Jää-hyväiset Oulun Wiikko-Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Hektorin ja Andromachin Jää-hyväiset *). |alaotsikko=Yks Episodi Homeruksen Iliadin VI:ta Rapsodiasta, värsystä 369–389. |tekijä=Homeros |huomiot= }} : Puhuttu: kiiruhti pois se raut’lakin-loistava Hektor. – : Kohtapa siitten hän tulikin kultaisen kotinsa luokse, : Vaan hän ej kotona löynyt Andrómache, valitun vaimon, : Sillä hän lapsensa kans, kans kauniisti hametun orjan, : Tornin nastalla seisoi, ja haikiast itki ja huokais. : Hektor, kuin hän ej huoneessa löynyt tuot’ vilpitöint’ vaimoo, : Kävi hän kynnykseen ast, siin seisoi, ja piijoilta kysyi: : ”Kuulkopas, Tyttäret hoi! puhukaa totuutta mullen: : ”Mihin on talosta tullut, Andrómache valittu vaimo? : ”Liekköhän kälysten luonn’, tahik kauniisti hametuin natoin, : ”Vaan lie hän männyt Atheneijaan, kussa ne muutkin : ”Troijan ihanat Tyttäret lepyttää suuttuneen Luojan?” : Vastaisi hänelle silloin, se nöyrä ja joutuva neitsy: : ”Hektor, koskassa kiivasti käsket mun puhumaan totta, : ”Ei hään ouk kälysten luonna, eik’ kauniisti hametuin natoin, : ”Eik hään o Atheneijaan männyt, kussa ne muutkin : ”Troijan ihanat Tyttäret, mielyttää suuttuneen Luojan; : ”Mutta hän Ilion torniin on nousut, koska hän kuuli, ett : ”Troijaiset hätässä oli, ja Danait voittonsa puolla. : ”Sillä han muuriin päin juokseva, juosten jo jouvuttiin sinne, : ”Ikään kuin hurja; ja myötensä piijalla kannatti lasta.” – j. n. e. [[Carl Axel Gottlund|[Carl Axel] G[ottlu]–nd]]. <nowiki>*)</nowiki> Otava 1:nen Osa, 241 ja 242 sivu. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=122411&conversationId=2&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 19.4.1834]. [[Luokka:Carl Axel Gottlund]] [[Luokka:Homeros]] [[Luokka:Runot]] 1929 2440 2006-07-01T22:36:50Z Nysalor 5 Listaus '''Carl Axel Gottlund''' (1796–1875) (katso [[w:Carl Axel Gottlund|Wikipedia]]) == Suomennokset == * Homeros: ''[[Hektorin ja Andromachin Jää-hyväiset]]'' [[Luokka:Carl Axel Gottlund]] 1930 2441 2006-07-01T22:37:00Z Nysalor 5 Luokat [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Gottlund, Carl Axel]] [[Luokka:Suomentajat|Gottlund, Carl Axel]] 1931 2442 2006-07-01T22:37:32Z Nysalor 5 [[Luokka:Kreikkalaiset runoilijat]] [[Luokka:Kreikkalaiset runoilijat]] 1932 2443 2006-07-01T22:42:34Z Nysalor 5 Listaus '''Homeros''' (elänyt n. 700-luvulla eaa) (katso [[w:Homeros|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Hektorin ja Andromachin Jää-hyväiset]]'' [[Luokka:Homeros]] [[el:Όμηρος]] [[en:Author:Homer]] [[es:Homero]] [[fr:Homère]] [[it:Autore:Omero]] [[nl:Homerus]] [[pl:Homer]] 1934 2445 2006-07-02T18:35:31Z Nysalor 5 Rakastetulle Tytölle Oulun Wiikko-Sanomista {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Rakastetulle Tytölle. *) |alaotsikko=(Laulu Sapfolta. Suomeksi käätty.) |tekijä=Sapfo |huomiot= }} : Miesi miekkoinen, jumaloinki verta : On se mielestäis joka vastapäätäs : Istuen viipyy, ja puhees’ suloisen : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kuiskehen kuulee, : Myöski mieluisan hyminäs’; se ratki : Viepi rinnastain syämen minulta. : Nähtyäin kasvos’, katoaapi kohta : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Ääneni tuiki, : Kieli kankistuupi, ja jäytäväinen : Poltto suonissain mua runteleepi; : Silmiäin kohtaa sokeus, ja korvatkin : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;kohiseevat; : Kanssa kasvoiltain hiki käypi kylmä, : Vielä ruumiskin vapisee, ja ruohoo : Kalveamp’, kuolleen näköseksi muutun : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Henkeä vailla. <nowiki>*)</nowiki> Muualta saatu. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123260&conversationId=1&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 5.4.1834]. [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Sapfo]] 1935 2446 2006-07-02T18:35:33Z Nysalor 5 Yhöllen Rakastetullen Tytöllen Oulun Wiikko-Sanomistaa {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Yhöllen Rakastetullen Tytöllen. *) |alaotsikko=Ode. |tekijä=Sapfo |huomiot= }} : Se miesi on miekoinen mielestään vielä, : (Hään ihtesäk Jumalan julkiseks’ luulee) : Kuin vieressäis istuu, ja keviäll’ kielell’ : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Kultansa kuulee. : Suullas ja naurollais viettelet mielen. : Sytämein syttyy, ja mieleni muuttuu! : Nähten sun silmäis – niin katoa kielein, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Ja puheini puuttuu. : Mun eäni se vaipuu – jo taipuu mun piä! : Tulet ne tuimentaa silmäin ja luuloin; : En ketäänmä kuule, en ketään mä niä! : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;Korvian on kuuro. : Tuima on tuskain, ja murheet mun muokkaa; : Raukaisoo ruumiin – jo tahtokin taipuu! : Helpe kuin heinä, viel’ henkeini huokaa, : &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;– Kunnek se vaipuu. <nowiki>*)</nowiki> O t a v a eli Suomalaisia Huvituksia [[Carl Axel Gottlund|C. A. Gottlundilta]]. Oppiva. 2:nen Osa, 172 ja 173 sivu. '''Lähde:''' [http://digi.lib.helsinki.fi/sanomalehti/secure/showPage.html?id=123260&conversationId=1&action=entryPage ''Oulun Wiikko-Sanomia'' 5.4.1834]. [[Luokka:Carl Axel Gottlund]] [[Luokka:Runot]] [[Luokka:Sapfo]] 1936 2447 2006-07-02T18:36:26Z Nysalor 5 Listaus '''Sapfo''' (elänyt 600-luvulla eaa) (katso [[w:Sapfo|Wikipedia]]) == Runot == * ''[[Rakastetulle Tytölle]]'' * ''[[Yhöllen Rakastetullen Tytöllen]]'' [[Luokka:Sapfo]] [[fr:Sappho]] [[nl:Sappho]] 1937 2448 2006-07-02T18:36:35Z Nysalor 5 [[Luokka:Kreikkalaiset runoilijat]] [[Luokka:Kreikkalaiset runoilijat]]