Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.10 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 250 26153 130689 2026-07-12T15:28:02Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130689 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|125}}</noinclude>{{Puuttuu kuva}}'''Kuva 163. Säteittäinen halkileikkaus Pinus montanan oksasta.''' '''me&ndash;me''' =ydinsäde, '''c''' jälsi, josta muodostuu sekä vesisoluja ja siiviläputkia että ydinsädesoluja. '''sr''' siiviläputkia, joissa siivilälevyjä pystysuorassa asennossa. '''ft''' vesisoluja, joissa rengashuokosia. '''me''' ydinsäteen valkuaisrikkaita soluja, joissa huomattavissa myös solutuma. '''ml’&ndash;ml''' sen tylppysolurivi,. jossa suuria huokosia. '''mt''' ydinsäteen vesisoluja. ahdasontelosia putkiloita, pitkittäisriveissä olevia tylppysoluja ja kapeita puusyitä samoin kuin tylppysoluista muodostuneita ydinsäteitä. ''Tangentin suuntainen leikkaus.'' Tässäkin tapaamme ydinsäteitä, mutta poikkileikattuina. Männyllä (kuva&nbsp;159, ''C'') ne ovat, kuten jo poikkileikkauksesta olemme nähneet, vain yhden solurivin levyiset. Vahvemmalla suurennuksella näkyvät selvästi poikkileikatut ydinsäteet (kuva&nbsp;164), joiden solut, niin kuin jo kuvasta&nbsp;163 tiedämme, osaksi ovat eläviä (''sm''), osaksi muuttunee putkisoluiksi (''tm''). Useimmat tammenkin ydinsädesolut (kuva&nbsp;160, ''C'') ovat hyvin kapeat, mutta joukossa on myös lukuisista vierekkäisistä {{tsa|tylp-|tylppysoluista}} {{puuttuu kuva}}Kuva 164. '''Männyn kesäpuun tangentin suuntainen leikkaus.''' '''t''' rengashuokonen, '''et''' tavallinen huokonen putkisolun seinässä. '''sm''' ydinsäteen tärkkelystä sisältävä solu. '''tm''' ydinsäteen putkisolu. '''i''' soluväli.<noinclude><references/></noinclude> a7fd4ocuo0ktg8azcribmmx5alet74o 130690 130689 2026-07-12T15:28:28Z Sakvaka 3073 typo 130690 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|125}}</noinclude>{{Puuttuu kuva}}'''Kuva 163. Säteittäinen halkileikkaus Pinus montanan oksasta.''' '''me&ndash;me''' ydinsäde, '''c''' jälsi, josta muodostuu sekä vesisoluja ja siiviläputkia että ydinsädesoluja. '''sr''' siiviläputkia, joissa siivilälevyjä pystysuorassa asennossa. '''ft''' vesisoluja, joissa rengashuokosia. '''me''' ydinsäteen valkuaisrikkaita soluja, joissa huomattavissa myös solutuma. '''ml’&ndash;ml''' sen tylppysolurivi,. jossa suuria huokosia. '''mt''' ydinsäteen vesisoluja. ahdasontelosia putkiloita, pitkittäisriveissä olevia tylppysoluja ja kapeita puusyitä samoin kuin tylppysoluista muodostuneita ydinsäteitä. ''Tangentin suuntainen leikkaus.'' Tässäkin tapaamme ydinsäteitä, mutta poikkileikattuina. Männyllä (kuva&nbsp;159, ''C'') ne ovat, kuten jo poikkileikkauksesta olemme nähneet, vain yhden solurivin levyiset. Vahvemmalla suurennuksella näkyvät selvästi poikkileikatut ydinsäteet (kuva&nbsp;164), joiden solut, niin kuin jo kuvasta&nbsp;163 tiedämme, osaksi ovat eläviä (''sm''), osaksi muuttunee putkisoluiksi (''tm''). Useimmat tammenkin ydinsädesolut (kuva&nbsp;160, ''C'') ovat hyvin kapeat, mutta joukossa on myös lukuisista vierekkäisistä {{tsa|tylp-|tylppysoluista}} {{puuttuu kuva}}Kuva 164. '''Männyn kesäpuun tangentin suuntainen leikkaus.''' '''t''' rengashuokonen, '''et''' tavallinen huokonen putkisolun seinässä. '''sm''' ydinsäteen tärkkelystä sisältävä solu. '''tm''' ydinsäteen putkisolu. '''i''' soluväli.<noinclude><references/></noinclude> hixlirr7ci05tfwon7397ix1mdahixj 250 26154 130691 2026-07-12T15:43:11Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130691 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|260|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{Puuttuu kuva}}Kuva 281. '''Achlya racemosa'''. '''a''' siittiöpesäkkeitä niistä lähtevine siitosputkineen '''b'''. Pallomaiset päätesolut ovat munapesäkkeitä, joissa munasolut '''e''' syntyvät. '''g''' poikittainen väliseinä. '''A&ndash;E''' eri kehitysasteita munaitiöiden muodostumisessa. '''A''' nuorin, '''E''' vanhin; siinä ovat munaitiöt kypsiä. ({{murto|550|1}}) keissä syntyy ''useita'' munasoluja (kuva 281, ''D'', ja munapesäkkeiden kaikki alkulima kuluu munasolujen muodostumiseen. Siittiöpesäkkeistä kasvaa siitosputkia munapesäkkeisiin (''Saprolegnia'', ''Achlya''). Eräillä lajeilla munasolut kehittyvät hedelmöitymättä itiöiksi. {{keski|<big>XII Luokka. Korkeammat sienet, Eumycetes.</big>}} Tämän luokan sienien rakenne on monimutkaisempi kuin edelliseen luokkaan kuuluvien. Sienirihmat ovat aina jakautuneet soluiksi, kussakin 1, 2 tai useampia solutumia. Rihmasto voi olla muodostunut kuohkeasti yhdistyneistä rihmoista, mutta usein syntyy niiden liittyessä kiinteästi toisiinsa verraten tukevarakenteisia, monesti kookkaita ''itiöemiä'' (Fruchtkörper). Sienirihmojen kasvettuessa tiiviisti kiinni toisiinsa voi muodostua solukkoa, valetylppyä (Pseudoparenchym), joka on tavallisen tylppysolukon kaltaista, mutta ei ole syntynyt, kuten se, jatkuvan solunjakautumisen johdosta. Useilla sienillä rihmaston eräät osat muuttuvat pahkamaisiksi tai muunkaltaisiksi muodostumiksi,<noinclude><references/></noinclude> j5lniro5vvkn6c4g5wz8hlpm78zug9p 250 26155 130692 2026-07-12T15:57:22Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130692 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||3. Sanikkaiset, Pteridophyta.|305}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 345. '''Polypodium vulgare.''' '''A''' kypsä, '''B''' jo tyhjentynyt siittiöpesäke. '''p''' alkeisvarsikon solu. '''1''', '''2''' rengassolu. '''3''' kansisolu, joka siittiöpesäkkeen auetessa putoaa pois. '''C''' liikkuva siittiö. '''D''' jodiliuoksella fikseerattu siittiö. ('''A''', '''B''' {{murto|240|1}}, '''C''', '''D''' {{murto|540|1}}). soluista. ''Siittiöt'' ovat kairakierteisiä rihmoja, joiden etuosassa on tavallisesti lukuisia värekarvoja (kuva 345, ''C'', ''D''). ''Munapesäkkeet'' (archegonium) ovat yleensä rakenteeltaan samanlaiset kuin sammalilla. Niissä voi erottaa ympäröivässä solukossa olevan pallomaisen pohjaosan ja lyhyen kaulan. Tässä on kaksi munasoluun johtavaa kanavasolua (kaulakanavasolu ja pohjakanavasolu), jotka myöhemmin liimautuvat (kuva 346). Siittiöiden kulun munasoluun määräävät omenahappoiset suolat, ei ruokosokeri kuten sammalilla (Chemotaxis siv. 210). Hedelmöityneestä munasolusta syntyvän alkion (Embryo) jakavat ensimmäiset jakoseinät neljäksi soluksi, n.&nbsp;s. kvadranteiksi. Yhdestä näistä kehittyy kasvin varsi, toisesta sen ensimmäinen lehti, kolmannesta juuri, neljäs taas muodostuu n.&nbsp;s. ''jalaksi''. Tämä jalka on elin, joka kiinnittää nuoren kasvin alussa mukana kasvavaan alkeisvarsikkoon ja toimii ravinnon imijänä, kunnes juuri on tunkeutunut maahan (kuva 347). Kuten sivulla 288 mainittiin, on sammalten suvuttomana sukupolvena kasvultansa rajoittunut itiöpolvi, joka pysyy suvullisessa sukupolvessa kiinni. Sanikkaisilla sen sijaan suvuton sukupolvi on itsenäinen, hyvin kehittynyt kasvi, joka on jakautunut varreksi, lehdiksi ja ''todelliseksi juureksi'', jonka nyt tapaamme ensi kerran kasvikunnassa ja joka usein kasvaa rajattomasti. ''Sanikkaiskasvin'' eri osat ovat sisärakenteeltansa paljoa kehittyneemmät kuin sammalkasvin. {{puuttuu kuva}}Kuva 346. '''Polypodium vulgare'''. '''A''' munapesäke, joka ei vielä ole täysin kehittynyt. '''B''' kehittynyt, auennut munapesäke. '''K’''' kaulakanavasolu. '''K”''' pohjakanavasolu. '''o''' munasolu. ({{murto|240|1}})<noinclude><references/></noinclude> itgg0wcq5n4vqauj1s7yanz7tukz0cv 250 26156 130693 2026-07-12T16:05:23Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130693 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|340|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>sikiäimeksi (unterständiger Fruchtknoten) ja kehää kiinnitykseltään ''sikiäispäälliseksi'' (oberständige, epigyne Blüte, kuvat 386, ''C'', 387, ''F''). Näiden eri muotojen välillä on väliasteita. Kukkapohjuksen muoto vaikuttaa suuresti kukan rakenteeseen, kuten kuvasta 387 voi nähdä. Jos kukkapohjus on hetiön ja emiön välissä kehittynyt vielä enemmän kuin kuvassa 387, ''B'' ja jos se lisäksi on rengasmaisesti pullistunut, tätä pullistumaa sanotäan ''pohjuskehräksi'' (discus, kuva 533, ''B''). Niissäkin kukissa, joissa kehä on sikiäispäällinen, kukkapohjus on aluksi melkein tasalatvainen, mutta myöhemmin pohjuksen reunat kasvavat ylöspäin; sen johdosta kohoavat reunoilla sijaitsevat hetiö ja kehä ylös, niin että emilehtien alaosat istukkoineen jäävät alimmaksi kukkaan (kuva 392). Harvoin kukkapohjus pitenee nivelvälin tavoin verhiön ja teriön välissä (Caryophyllaceae, kuva 479); hieman useammin tapahtuu tällainen piteneminen kehän ja hetiön välissä (''hetiöpieli'', Androphor, Passifloralla ja Capparidaceae-heimossa) tai hetiön ja emiön välissä (''emiöpieli'', Gynophor, Capparidaceae-heimossa, kuva 502). Kukkapohjuksessa voi esiintyä rengasmaisia nysty- ja suomuryhmiä, jopa varsin silmiinpistäviä suuria, terälehtimäisiäkin muodostumia (Passiflora, kuva 506). '''Mesiäiset''' (Nektarie) ovat erityselimiä, jotka erittävät tuoksuvaa tai hyvänmakuista, tavallisesti imelää nestettä, jota hyönteiset hakevat. Ne sijaitsevat kukan lehdillä tai kukkapohjuksessa. Mesi erittyy joko kukkapohjuksen tai kukkalehtien pintasolukosta tai erikoisista rauhasnystyistä, jotka ovat joko vapaina tai sikiäimen seinän sisässä (Septaldrüsen). Huomattavia mesiäisiä ovat n.&nbsp;s. ''kannukset'' (Sporn), ontot, pitkän keilamaiset kehän, tavallisesti teriön, pullistumat. Kannuksia on esim. Aquilegia-suvun (kuva 388) ja Orchidaceae-heimon kasveilla. Violalla on kahdessa hedelehdessä kummassakin mesinysty; nämä pistävät pitkälle terälehtien muodostamaan kannukseen (kuva 369, ''B''): Omituisia mesiäisiä ovat myös pienet, taskumaiset syvennykset leinikköjen terälehtien tyvessä, tötterömäiset terälehdet Helleborus- (kuva 481), Nigella- ja Eranthis-suvuissa, Aconitumin kaksi terälehteä, joita {{tsa|ky|kypärimäinen}} {{puuttuu kuva}}Kuva 388. '''Kokokiehkuraisen kukan''' (''Aquilegia vulgaris'') '''pohjakaava'''. '''sp''' terälehden kannus. Verhiössä, teriössä ja emiössä yksi kiehkura kussakin, hetiössä sen sijaan viisi.<noinclude><references/></noinclude> 8n85qaro3ux15irea7rk55ywkq654bk 250 26157 130694 2026-07-12T16:11:48Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130694 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|224|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.}}</noinclude>heteiden ja emien vartaloiden luvun, kiinnyksen ja keskinäisen pituussuhteen perusteella. Linnén järjestelmä on erittäin käytännöllinen, sillä kasvin paikan siinä voi helposti määrätä. Sillä on kuitenkin sama vika kuin kaikilla muillakin teennäisjärjestelmillä, nim. että usein kasvit, jotka selvästi ovat hyvin toistensa kaltaisia ja joiden sen takia pitäisi olla järjestelmässä lähellä toisiaan, joutuvat eri luokkiin, kauas toisistaan sen vuoksi, ettei jakoperustaksi otetuissa osissa ole yhtäläisyyttä. Niinpä kuuluu esim. Majanthemum Linnén järjestelmässä Tetrandria-luokkaan ja Convallaria Hexandriaan, Lycopus Diandriaan ja Mentha Didynamiaan. Tätä haittaa koettavat n.&nbsp;s. ''luonnolliset järjestelmät'' (natürliches System) poistaa siten, että ne jaotellessaan kasveja ryhmiin ottavat huomioon niiden kaikki osat. Usein näkee helposti, että eräät suvut liittyvät aivan luonnostaan toisiinsa suuremmaksi ryhmäksi. Jo varhain havaittiin, että on olemassa tällaisia ryhmiä, joita nykyjään sanotaan luonnollisiksi ''heimoiksi'' (Familie); esimerkkejä sellaisista ovat sarjakukkaiset, ristikukkaiset ja hernekukkaiset. Linné antoi useille heimoille nimetkin. Toisissa tapauksissa on tarvittu tarkkaa yhtäläisyyksien ja erilaisuuksien punnitsemista, ennen kuin on voitu päättää, onko kaksi sukua luettava samaan luonnolliseen heimoon vai ei; tämä päättäminen ei ole aina helppoa. Heimoille ei siis ole ominaista ehdoton yhtäpitäväisyys jossakin erityisessä ominaisuudessa, kuten Linnén järjestelmän luokille, vaan yhtäpitäväisyys monessa suhteessa. Esim. niillä kasveilla, jotka kuuluvat Labiatae-heimoon, on yleensä neljä hedettä, kaksi pitempää ja kaksi lyhyempää, mutta Lycopus-suku, jolla on vain kaksi hedettä, on ilmeisesti muiden ominaisuuksiensa perustalla luettava tähän heimoon. On selvää, että eri tutkijat, näin punnitessaan tuntomerkkien arvoa, voivat päätyä eri käsitykseen luonnollisen heimon rajoista. Tästä huolimatta voitaneen sanoa, että tiede on verraten yksimielinen luonnollisten heimojen rajoittamisessa. Heimot on luonnollisessa järjestelmässä ryhmitettävä niin, että ne, joiden keskinäinen yhtäläisyys on suurin, yhdistetään suuremmiksi yksiöiksi, joita sanotaan ''lahkoiksi'' (Ordnung). Nämä yhdistetään puolestaan ''luokiksi'' (Klasse), luokat ''kaariksi''. Kaikissa näissä osastoissa voi edelleen käytännöllisistä syistä muodostaa alajaoituksia (''alakaaria'', ''alaluokkia'' j.&nbsp;n.&nbsp;e.). Kaikille näille luonnollisen järjestelmän osastoille on ominaista se, etteivät ne ole määriteltävissä yhden ainoan määrätyn tuntomerkin, vaan tuntomerkkiensä yhdistelmän avulla. Esim. yksi-<noinclude><references/></noinclude> 411t6jhcpcnums1h99knlmbdbusn30r 250 26158 130695 2026-07-12T16:22:51Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130695 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|400|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>Kuva 441. '''Lemna''', '''A''' marto kasvi. '''B''' osa kukkivaa kasvia, josta yksi hede ja emin kärki pistävät esiin. '''f&ndash;f’’’''' kasvullisen osan lehdentapaisia versoja. Vanhempien versojen sivuilla olevat kuopat, joista nuoremmat versot lähtevät, on kuvattu pilkutetuilla viivoilla. '''f''' on vanhin, '''f'’’’'' nuorin verso. ({{murto|10|1}}) {{keski|<big>4. Lahko. Liliales.</big>}} Kukat täydelliset, säteittäiset, rakenteeltaan yksisirkkaisille ominaisen muotoisia. Hedelmä kolmilokeroinen kota tai marja, joka esiintyy hyvin tyypillisenä. Kupu yleensä värillinen. Liliales-lahkon kasvit ovat, harvoja poikkeuksia lukkuunottamatta, ruohokasveja, joiden maanalaiset osat usein ovat muodostuneet talvehtiviksi juurakoiksi tai sipuleiksi, jota vastoin useimpien maanpäälliset varret siementen kypsyttyä kuolevat. Ainoastaan yksinkertaisimpien, nähtävästi vanhimpien, heinien näköisten muotojen kukat ovat mukautuneet tuulen pölyytettäviksi ja vähäpätöisiä. Useimmiten kukat ovat suuret, kauniinväriset, joko yksitellen tai yhtyneinä löyhiksi, eri muodoilla hyvin erilaisiksi kukinnoiksi. {{sp|1.{{pad}}Heimo. Juncaceae.}} Heinämäisiä ruohokasveja. Kupu sikiäisalainen, verhomainen, kuiva. Siitepölyhiukkaset yhtyneet neljittäin (kuva 373). Emissä kolme pitkää luottia (kuva 442). Kota. Siemenvalkuaisessa tärkkelystä. <small>300 lajia. Tuulensuosijoita. ''Juncus'' ja ''Luzula'' elävät lauhkeissa ja kylmissä vyöhykkeissä. Muutamien Juncus-lajien kukinto sijaitsee näennäisesti</small> {{puuttuu kuva}}Kuva 442. '''Luzulan kukka.''' ({{murto|6|1}})<noinclude><references/></noinclude> 4yhykg9bjzx1iq6vjsqmti8sd4d84te 130696 130695 2026-07-12T16:23:20Z Sakvaka 3073 130696 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|400|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>Kuva 441. '''Lemna''', '''A''' marto kasvi. '''B''' osa kukkivaa kasvia, josta yksi hede ja emin kärki pistävät esiin. '''f&ndash;f’’’''' kasvullisen osan lehdentapaisia versoja. Vanhempien versojen sivuilla olevat kuopat, joista nuoremmat versot lähtevät, on kuvattu pilkutetuilla viivoilla. '''f''' on vanhin, '''f’’’''' nuorin verso. ({{murto|10|1}}) {{keski|<big>4. Lahko. Liliales.</big>}} Kukat täydelliset, säteittäiset, rakenteeltaan yksisirkkaisille ominaisen muotoisia. Hedelmä kolmilokeroinen kota tai marja, joka esiintyy hyvin tyypillisenä. Kupu yleensä värillinen. Liliales-lahkon kasvit ovat, harvoja poikkeuksia lukkuunottamatta, ruohokasveja, joiden maanalaiset osat usein ovat muodostuneet talvehtiviksi juurakoiksi tai sipuleiksi, jota vastoin useimpien maanpäälliset varret siementen kypsyttyä kuolevat. Ainoastaan yksinkertaisimpien, nähtävästi vanhimpien, heinien näköisten muotojen kukat ovat mukautuneet tuulen pölyytettäviksi ja vähäpätöisiä. Useimmiten kukat ovat suuret, kauniinväriset, joko yksitellen tai yhtyneinä löyhiksi, eri muodoilla hyvin erilaisiksi kukinnoiksi. {{sp|1.{{pad}}Heimo. Juncaceae.}} Heinämäisiä ruohokasveja. Kupu sikiäisalainen, verhomainen, kuiva. Siitepölyhiukkaset yhtyneet neljittäin (kuva 373). Emissä kolme pitkää luottia (kuva 442). Kota. Siemenvalkuaisessa tärkkelystä. <small>300 lajia. Tuulensuosijoita. ''Juncus'' ja ''Luzula'' elävät lauhkeissa ja kylmissä vyöhykkeissä. Muutamien Juncus-lajien kukinto sijaitsee näennäisesti</small> {{puuttuu kuva}}Kuva 442. '''Luzulan kukka.''' ({{murto|6|1}})<noinclude><references/></noinclude> 4d8e4hk8k14h6i8u1l3wdecyzlokxfz 130697 130696 2026-07-12T16:23:36Z Sakvaka 3073 puuttuu kuva 130697 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|400|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 441. '''Lemna''', '''A''' marto kasvi. '''B''' osa kukkivaa kasvia, josta yksi hede ja emin kärki pistävät esiin. '''f&ndash;f’’’''' kasvullisen osan lehdentapaisia versoja. Vanhempien versojen sivuilla olevat kuopat, joista nuoremmat versot lähtevät, on kuvattu pilkutetuilla viivoilla. '''f''' on vanhin, '''f’’’''' nuorin verso. ({{murto|10|1}}) {{keski|<big>4. Lahko. Liliales.</big>}} Kukat täydelliset, säteittäiset, rakenteeltaan yksisirkkaisille ominaisen muotoisia. Hedelmä kolmilokeroinen kota tai marja, joka esiintyy hyvin tyypillisenä. Kupu yleensä värillinen. Liliales-lahkon kasvit ovat, harvoja poikkeuksia lukkuunottamatta, ruohokasveja, joiden maanalaiset osat usein ovat muodostuneet talvehtiviksi juurakoiksi tai sipuleiksi, jota vastoin useimpien maanpäälliset varret siementen kypsyttyä kuolevat. Ainoastaan yksinkertaisimpien, nähtävästi vanhimpien, heinien näköisten muotojen kukat ovat mukautuneet tuulen pölyytettäviksi ja vähäpätöisiä. Useimmiten kukat ovat suuret, kauniinväriset, joko yksitellen tai yhtyneinä löyhiksi, eri muodoilla hyvin erilaisiksi kukinnoiksi. {{sp|1.{{pad}}Heimo. Juncaceae.}} Heinämäisiä ruohokasveja. Kupu sikiäisalainen, verhomainen, kuiva. Siitepölyhiukkaset yhtyneet neljittäin (kuva 373). Emissä kolme pitkää luottia (kuva 442). Kota. Siemenvalkuaisessa tärkkelystä. <small>300 lajia. Tuulensuosijoita. ''Juncus'' ja ''Luzula'' elävät lauhkeissa ja kylmissä vyöhykkeissä. Muutamien Juncus-lajien kukinto sijaitsee näennäisesti</small> {{puuttuu kuva}}Kuva 442. '''Luzulan kukka.''' ({{murto|6|1}})<noinclude><references/></noinclude> 5bqkeuuy0jew4yqqou4ad4v5s8poocc 250 26159 130698 2026-07-12T16:25:38Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130698 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||5.{{pad}}Koppisiemeniset, Angiospermae.|437}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 492. '''Laurus nobilis'''. '''A''' kukkiva oksa. '''B''' hedelmä. ('''A''' {{murto|1|3}}, '''B''' {{murto|1|1}}). {{puuttuu kuva}}Kuva 493. '''Cinnamomum Camphora.''' ({{murto|1|2}})<noinclude><references/></noinclude> ewwekt3s9zokx03w4wl94pwuswtjtd0