Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.12 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 0 9963 130743 130736 2026-07-20T19:17:43Z Nysalor 5 Sai rauhan 130743 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Edvard Valpas-Hänninen''' (1873–1937) == Asiatekstit == * ''[[Heinrich Heine sosialistina]]'' == Novellit == * ''[[Kiusaus]]'' * ''[[Kun oli niin kuuma...]]'' == Runot ja laulut == * ''[[Autereinen]]'' * ''[[Dresdenissä]]'' * ''[[Eespäin!]]'' * ''[[Ei sorruta!]]'' * ''[[Ei toiseksi]]'' * ''[[Ei tullut]]'' * ''[[Haudalla (Valpas-Hänninen)|Haudalla]]'' * ''[[Hepä tekivät]]'' * ''[[Herra ihminen]]'' * ''[[Ilvehti]]'' * ''[[Jos tahdot!]]'' * ''[[Kahdella airolla]]'' * ''[[Kaisaniemessä]]'' * ''[[Kalastaja (Valpas-Hänninen)|Kalastaja]]'' * ''[[Kesäk. 1 pnä 1903]]'' * ''[[Kevät laulu (Valpas-Hänninen)|Kevät laulu]]'' * ''[[Kielletty temppeli]]'' * ''[[Kongressin marssi]]'' * ''[[Korven ukko]]'' * ''[[Kun]]'' * ''[[Kun koira kuoli]]'' * ''[[Kyyhkysein]]'' * ''[[Laulu lahdella]]'' * ''[[Meitä liitossa]]'' * ''[[Meni ja meni]]'' * ''[[Minua kohde]]'' * ''[[Mukaelma]]'' * ''[[Niin tuntui]]'' * ''[[Nousi kuolleista]]'' * ''[[Oh se sorja!]]'' * ''[[Oi ja oi]]'' * ''[[Parahin maan]]'' * ''[[Piijan jenkka]]'' * ''[[Puhdistus (Valpas-Hänninen)|Puhdistus]]'' * ''[[Puhe aallolla]]'' * ''[[Riittäisi riemu]]'' * ''[[Sai rauhan]]'' * ''[[Salissa]]'' * ''[[Se mutta]]'' * ''[[Suomen Iida]]'' * ''[[Syntypäivälahja]]'' * ''[[Sähkö virkisti]]'' * ''[[Torpanpoika]]'' * ''[[Tuokse tervehti]]'' * ''[[Vaaksan päästä]]'' * ''[[Vain iltaruskoa]]'' * ''[[Voi aika välkkyvä]]'' * ''[[Voipa!]]'' * ''[[Ylösnousemus (Valpas-Hänninen)|Ylösnousemus]]'' == Suomennokset == * Audorf, Jacob: ''[[Lassalle-marssi]]'' * Böttiger, Karl August: ''[[Böttigerin Itämaisia kuvauksia]]'' * Cygnaeus, Fredrik: ''[[Lemmensoitin]]'' * Zola, Émile: ''[[Emile Zola sosialismista]]'' [[Luokka:Edvard Valpas-Hänninen| ]] 8alm4dp5kw48mhcy5212lg9c7e2ipvi 130771 130743 2026-07-21T20:40:34Z Nysalor 5 Vuorokaudeksi 130771 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Edvard Valpas-Hänninen''' (1873–1937) == Asiatekstit == * ''[[Heinrich Heine sosialistina]]'' == Novellit == * ''[[Kiusaus]]'' * ''[[Kun oli niin kuuma...]]'' == Runot ja laulut == * ''[[Autereinen]]'' * ''[[Dresdenissä]]'' * ''[[Eespäin!]]'' * ''[[Ei sorruta!]]'' * ''[[Ei toiseksi]]'' * ''[[Ei tullut]]'' * ''[[Haudalla (Valpas-Hänninen)|Haudalla]]'' * ''[[Hepä tekivät]]'' * ''[[Herra ihminen]]'' * ''[[Ilvehti]]'' * ''[[Jos tahdot!]]'' * ''[[Kahdella airolla]]'' * ''[[Kaisaniemessä]]'' * ''[[Kalastaja (Valpas-Hänninen)|Kalastaja]]'' * ''[[Kesäk. 1 pnä 1903]]'' * ''[[Kevät laulu (Valpas-Hänninen)|Kevät laulu]]'' * ''[[Kielletty temppeli]]'' * ''[[Kongressin marssi]]'' * ''[[Korven ukko]]'' * ''[[Kun]]'' * ''[[Kun koira kuoli]]'' * ''[[Kyyhkysein]]'' * ''[[Laulu lahdella]]'' * ''[[Meitä liitossa]]'' * ''[[Meni ja meni]]'' * ''[[Minua kohde]]'' * ''[[Mukaelma]]'' * ''[[Niin tuntui]]'' * ''[[Nousi kuolleista]]'' * ''[[Oh se sorja!]]'' * ''[[Oi ja oi]]'' * ''[[Parahin maan]]'' * ''[[Piijan jenkka]]'' * ''[[Puhdistus (Valpas-Hänninen)|Puhdistus]]'' * ''[[Puhe aallolla]]'' * ''[[Riittäisi riemu]]'' * ''[[Sai rauhan]]'' * ''[[Salissa]]'' * ''[[Se mutta]]'' * ''[[Suomen Iida]]'' * ''[[Syntypäivälahja]]'' * ''[[Sähkö virkisti]]'' * ''[[Torpanpoika]]'' * ''[[Tuokse tervehti]]'' * ''[[Vaaksan päästä]]'' * ''[[Vain iltaruskoa]]'' * ''[[Voi aika välkkyvä]]'' * ''[[Voipa!]]'' * ''[[Vuorokaudeksi]]'' * ''[[Ylösnousemus (Valpas-Hänninen)|Ylösnousemus]]'' == Suomennokset == * Audorf, Jacob: ''[[Lassalle-marssi]]'' * Böttiger, Karl August: ''[[Böttigerin Itämaisia kuvauksia]]'' * Cygnaeus, Fredrik: ''[[Lemmensoitin]]'' * Zola, Émile: ''[[Emile Zola sosialismista]]'' [[Luokka:Edvard Valpas-Hänninen| ]] 2kavc9qy9eb5zysyd4c0ftzfmd5qz8w 0 26104 130769 130329 2026-07-21T18:08:10Z Sakvaka 3073 /* Teoksia */ 130769 wikitext text/x-wiki '''Fredrik Elfving''' (1854 – 1942) oli suomalainen kasvifysiologi. Hän oli Helsingin yliopiston kasvitieteen professori vuosina 1892–1926. {{Wikipedia|Fredrik Elfving}} == Teoksia == * ''Studier öfver geotropiska växtdelar'' (1879) &ndash; väitöskirja {{sv}} * ''Über physiologische Fernwirkung einiger Körper'' (1890) {{de}} * ''Studien über die Einwirkung des Lichtes auf die Pilze'' (1890) &ndash; väitöskirja {{de}} * ''De vigtigaste kulturväxterna'' (1895) {{sv}} ** 2. painos ** 3. painos (1911) * ''Tärkeimmät viljelyskasvit'' (1896) &ndash; suomennos yllä olevasta ** 2. uudistettu painos (1927) * ''Anteckningar om kulturväxterna i Finland'' (1897) {{sv}} * ''Kulturväxterna: deras historia, utbredning och användning'' (1902) {{sv}} * ''Kasvitieteen oppikirja'' (1903) ** 2. painos (1908) ** 3. painos (1921) ** 4. painos (1930) Katso toistaiseksi keskeneräistä hakemistoa → [[Hakemisto:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu]]. * ''Opas Helsingin kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneissa kulkiessa'' (1904) * ''Viljelyskasvit: niitten historia, leveneminen ja käyttäminen'' (1906) teoksen ''Kulturväxterna'' (1902) suomennos * ''Botanisk mikroskoperbok för studenter'' {{sv}} ** 2. painos (1912) * ''Kasvitieteellinen mikroskopoimiskirja ylioppilaita varten'' (1923) &ndash; suomennos yllä olevasta ** 2. painos (1936) * ''Luonnonhistoria'' (1928) [[Luokka:Suomalaiset kirjailijat|Elfving, Fredrik]] nq3cuuqs31zmbsbkdf6259nfv4ywk32 250 26187 130738 2026-07-20T18:55:05Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130738 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||Ilmisiittiöt, Phanerogamae.|337}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 381. '''A Suorasuuntainen, B vastasuuntainen, C luokkimainen siemenaihe.''' Kuva kaavamainen ja suurennettu. gekrümmt) on siemenaihe, kun itse sen sydän ja kalvot ovat käyristyneet (''C''). Sikiäimessä voivat siemenaiheet olla ''pystyjä'' (aufrecht, kuva 382, ''A'') tai ''riippuvia'' (hängend, ''C''). Siemenaiheen sisärakenteesta ks. siv. 357&ndash;359, 361. Edellä on selitetty ilmisiittiöiden toisen kaaren, koppisiemenisten, emi. Toisessa kaaressa, paljassiemenisillä, eivä yksityiset emilehdet kasva reunoistaan yhteen eivätkä sulje siemenaiheita sisäänsä. Niillä ei siis ole emejä, vaan siemenaiheet ovat ''paljaina'' litteähköillä emilehdillä. Coniferae-luokassa siemenaiheet ovat parittain käpylehtien tyvessä, niiden sisäpinnalla (kuva&nbsp;383). Parittain ovat siemenaiheet myös Cycadaceae-heimon kasveilla (kuvat&nbsp;384, 385). Muutamissa suvuissa emilehdet ovat erikoisen muotoiset (kuva&nbsp;384); Cycas-suvussa ne ovat tavallisten kasvulehtien näköiset, pariosaiset, kuten kasvulehdetkin, mutta niiden reunoissa ovat siemenaiheet (kuva 385). {{puuttuu kuva}}Kuva 382. '''A, B sikiäimiä, joissa siemenaiheet pystyt. C siemenaiheet riippuvat. A''' Fagopyrum esculentum; istukka pohjaistukka, siemenaihe suorasuuntainen. '''B''' Armeria maritima; istukka pohjaistukka, siemenaihe vastasuuntainen. '''C''' Foeniculum officinale; istukka liiteperäinen keski-istukka, siemenaihe vastasuuntainen. ('''A&ndash;C''' halkaistuina; '''A''', '''B''' {{murto|20|1}}, '''C''' suurenn.) {{puuttuu kuva}}Kuva 383. '''Abies alba.''' '''a''' käpysuomu ulkopuolelta, '''b''' sisäpuolelta. Kuvassa '''b''' näkyy suomulla kaksi siivekästä siementä. ({{murto|1|1}}) {{Rh|<small>Kasvioppi &mdash; 22||}}<noinclude><references/></noinclude> lw58ypj4wk2vhuo26630m0mv10tmf5z 250 26188 130739 2026-07-20T19:00:10Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130739 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|322|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 365. '''Isoëtes lacustris.''' '''A''' koko kasvi halkaistuna. '''a''' varsi; '''b''' sen kuoriharjuja. '''c''' keskinen johtojänne. '''w''' juuri. '''sp''' itiöpesäke. '''B''' isoitiö. '''C''' isoitiö halkaistuna itämisen jälkeen. '''a''' munapesäke. '''D''' itänyt pikkuitiö. '''v''' alkeisvarsikko; tämän yläpuolella siittiöpesäkkeen seinäsolut ulompana, siittiöitä synnyttävät solut sisempänä. '''E''' siittiö, joka on kairakierteinen ja jonka kummassakin päässä on värekarvakimppu. ('''A''' {{murto|1|1}}, '''B''', '''C''' {{murto|60|1}}, '''D''', '''E''' {{murto|500|1}}). Alkeisvarsikkojen ja sukuelinten kehitys on samanlainen kuin Selaginellalla. Pikkuitiössä syntyy seinä, joka erottaa pienen, surkastuneen alkeisvarsikkosolun suuresta solusta, joka myöhemmin jakautuu neljäksi marroksi seinäsoluksi (siittiöpesäkkeen seinäksi) ja kahdeksi keskiseksi soluksi (kuva 365, ''D''). Näistä muodostuu kummastakin kaksi siittiöiden emosolua, siis kaikkiaan neljä siittiötä. Naarasalkeisvarsikko syntyy näilläkin monisolumuodostumisen tietä ja täyttää lopulta isoitiön (kuva 365, ''B'', ''C''). &mdash; Isoëtaceae poikkeaa siksi suuresti muista liekokasveista, että muutamat systemaatikot sijoittavat sen omaan Isoëtinae-luokkaan Pteridophyta-kaaressa. {{viiva}}<noinclude><references/></noinclude> s9z84ris8rovnlx6nix9p5io5ytyp3v 250 26189 130740 2026-07-20T19:06:41Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130740 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|402|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude><small>''Asphodelus'', ''Anthericum'', ''Funkia'', ''Hemerocallis'', ''Phormium'' tenax, Uuden-Seelannin pellava (Vilj.-k. siv. 200). ''Aloë'', lehdet paksut, maltoiset, varsi usein puumainen tai pensasmainen, kupu yhdislehtinen. Useimmat Aloë-muodot kasvavat Etelä- ja Itä-Afrikassa (kuva 443).</small> ''c.{{pad}}{{sp|Allieae.}}'' Sipuli tahi lyhyt juurakko. Kukinto mykerö, harvoin sarja, kahden ylälehden ympäröimä. <small>''Allium'', lehdet usein ontot, pitkät, kukkien välissä silloin tällöin sipulimaisia itusilmuja. Useita Allium-lajeja viljellään keittiökasveina, kuten A. Cepa, punasipuli, A. ascalonicum, askalonsipuli, A. Schoenoprasum, ruohosipuli, A. Porrum, purjosipuli, A. sativum, valkosipuli (Vilj.-k. siv.&nbsp;158, 179). Allium fragransilla on apogamia (siv.&nbsp;363). ''Gagea''.</small> ''d.{{pad}}{{sp|Lilieae.}}'' Sipuli (kuva 54), kukinto päätteinen terttu tai yksinäinen kukka. <small>''Lilium'', lilja, ''Fritillaria'', ''Tulipa'', tulpaani, ''Scilla'', ''Erythronium'', ''Urginea'' maritima, sipuli puoleksi maanpäällinen. ''Hyacinthus''-, hyasintti, ''Muscari''- y.&nbsp;m. suvuissa ovat kupulehdet yhtyneet torveksi (siv.&nbsp;326).</small> ''e.{{pad}}{{sp|Dracaeneae.}} Varsi pysty, useimmiten puuvarsi, joka kasvaa paksuutta (siv.&nbsp;127, kuva 167). <small>Traakkipuusta, ''Dracaena'' Draco (Kanarian saarilla y.&nbsp;m., kuva 444) saadaan punaista kumipihkaa. ''Cordyline'', ''Yucca''. ''Sanseviera'' guineensis, zeylanica, cylindrica (Afrikasta, Itä-Intiasta) ovat tärkeitä kehruukasveja. ''Dasylirion''.</small> ''f.{{pad}}{{sp|Asparageae.}}'' Maanalainen juurakko (kuva 49, ''B'') päättyy maanpäällisiin, lehtiä kantaviin, kukkiviin oksiin, tai sen sivuilta lähtee kukintohaaroja. Marja. <small>''Asparagus'' officinalis, parsa (Vilj.-k. siv.&nbsp;181). Varressa vain suomumaisia lehtiä, joiden hangoissa on neulasen</small> {{puuttuu kuva}}Kuva 443. '''Aloë vera.''' ({{murto|1|5}})<noinclude><references/></noinclude> 403hbv7dd0e7adak18jjb84mposss7h 250 26190 130741 2026-07-20T19:13:22Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130741 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||Ilmisiittiöt, Phanerogamae.|369}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 417. '''Erään sarjakukkaisen kahden lohkohedelmyksen muodostama lohkohedelmä.''' ({{murto|1|1}}) {{tsl|ralla|ohralla}}. Kauran jyvä on myös helpeiden ympäröimä, mutta ei ole kasvanut niihin kiinni. {{puuttuu kuva}}Kuva 418. '''Geraniumin kota''', joka lohkeaa viideksi lohkohedelmykseksi. ({{murto|1|1}}) Lohkohedelmä muistuttaa pähkinää siinä suhteessa, että se on kuiva ja ettei se aukea. Kuten pähkinä on lohkohedelmäkin syntynyt yhdestä emistä. Se sisältää, päinvastoin kuin pähkinä, kaksi tai useampia siemeniä. Kukin siemen on eri lokerossaan. Kypsyessään lohkohedelmä lohkeaa siten, että kukin lokero siemenineen erkanee erityiseksi ''hedelmykseksi''. Tavallisesti lohkohedelmät lohkeavat ''pitkittäin''. Kahtia halkeavat esim. sarjakukkaisten (kuva&nbsp;417), vaahteran ja Galiumin, neljään osaan Labiatae- ja Asperifoliaceae-heimoihin kuuluvien kasvien hedelmät. Pelargoniumin hedelmät lohkeavat viiteen (kuva 519, ''B''), Malvan moneen osaan. Useimmilla säilyy hedelmän seinästä ohuempi tai paksumpi, usein haljennut keskinen rihma (kuva&nbsp;417). Näihin lohkohedelmiin liittyy myös esim. Geraniumin kota. Sillä kodan lokerot hedelmän kypsyessä erkanevat toisistaan, ja sitten siemenet sinkoavat ulos (kuva&nbsp;418). Toiset pitkänomaiset lohkohedelmät katkeavat ''poikittain''. Siementen väliin muodostuu poikittaisia seiniä, valeseiniä, joiden paikan usein voi ulkoapäin huomata siitä, että hedelmässä siinä kohden on kure. Hedelmän kypsyessä poikkiseinät halkeavat ja yksityiset osat erkanevat toisistaan. Tällaisia hedelmiä on esim. ''nivelpalko'' (Gliederhülse) Ornithopus-suvussa ja useilla Mimosaceae-heimon kasveilla, sekä ''nivellitu'' (Gliederschote) Raphanus-, Crambe- ja muutamilla muilla ristikukkaissuvuissa (kuva&nbsp;499). Marjan seinä on pääasiassa maltoinen. Ulkokuori on useimmiten kalvomainen (mustikka, viinirypäle), joskus paksu, melkein {{tsa|nahka|nahkamainen}}<noinclude>{{Rh|<small>Kasvioppi &mdash; 24||}} <references/></noinclude> 5jh6v375kw9mpr3d7odwhkzkgijx1d6 0 26191 130742 2026-07-20T19:17:38Z Nysalor 5 Sai rauhan 130742 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Sai rauhan. |alaotsikko= |tekijä=Edvard Valpas-Hänninen |huomiot= }} : Etsin rauhaisuutta, : vaan en saada voi, : koska aina uutta : immen ääni soi, : kun se laulelee. : Painan hennot huulet : rintalastan luo. : Kuumenevat tuulet. : Uuvuttavat nuo. : Rauha vallitsee. {{Lemmen kirja}} gc7jwfmvo300liy4mnj9mrbyl9s3cqd 250 26192 130744 2026-07-20T19:20:14Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130744 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|183}}</noinclude>joissa viettävätkin omintakeista elämää, määrää niiden kehityksen pääjuoksun kuitenkin se seikka, että ne kuuluvat juuri tähän kasvinosaan. Kasvamisen ehtona on, että rakennusaineita on saatavissa; mutta sillä ei ole sanottu, että kasvavan kasvin tarvitsee samalla ottaa ravintoa. Tämä voi olla valmiina vararavintona kasviin kerääntyneenä. Tavallisesti ravinto johtuu kasvin nuorempiin kasvaviin osiin näiden käytettäväksi vanhemmista, kasvunsa päättäneistä osista, etenkin lehdistä, joissa hiilihapon yhteyttämisessä valmistuu rakennusaineita. Korkeammilla kasveilla voidaan kasvamisessa aina erottaa kolme vaihetta: 1)&nbsp;alkiollinen syntyminen ja muodostuminen, 2)&nbsp;elimen piteneminen (pituuskasvu, Längenwachstum) ja 3)&nbsp;sisäinen kehitys ja lopullinen valmistuminen. Jokainen solu läpikäy nämä kolme vaihetta. Jokainen alkeiskasvusolukossa syntynyt solu alkaa hitaasti kasvaa, saavuttaa tiettynä aikana suurimman kasvamisnopeuden ja lakkaa sitten taas vähitellen kasvamasta. Kun nyt kasvu kaikissa samalla korkeudella olevissa soluissa on yhtä nopeaa, on kasvavassa osassa kohta, missä kasvaminen on vilkkainta ja mistä sen nopeus molempiin suuntiin vähenee. Siten kasvaa juuri nopeimmin siinä vyöhykkeessä, joka on 2&ndash;3&nbsp;mm kärjen yläpuolella (kuva&nbsp;207). Varsissa on kasvava osa pitempi kuin juurissa; siihen kuuluu tavallisesti useita nivelvälejä varren päässä. Lehdet ovat alkujaan kasvusolukkoa (kuva&nbsp;100). Tämä muuttuu sitten joko kaikkialla yli koko lehden jokseenkin samanaikaisesti tahi enimmäkseen ensiksi latvastaan (esim. heinät), harvemmin ensiksi tyvestään (esim. saniaiset) pitenevään ja pysyvään tilaan; jatkuvaa kasvamista varten ei lehdissä ole kasvupistettä. Yhä kasvuaan jatkavissa kasvinosissa, varsissa, ja juurissa, joutuvat alkiolliset solukot niiden takana tapahtuvan pitenemisen johdosta yhä {{tsa|kau|kauemmaksi}} {{puuttuu kuva}}Kuva 207. '''Turkin pavun itävä siemen.''' '''B''' on 22 tuntia vanhempi kuin '''A'''. Viivat, jotka '''A''':n alkiojuureen on piirretty millimetrin päähän toisistaan, sijaitsevat '''B''':n alkiojuuressa eri osien eri suuren kasvun takia eri pitkien matkojen päässä. Enimmin on kasvanut osa '''2&ndash;3''', jota vastoin viivan '''6''' yläpuolella ei kasvamista ole tapahtunut juuri ensinkään.<noinclude><references/></noinclude> r36toylpvlx4y5nifzp534w2xxnj0vv 250 26193 130745 2026-07-20T19:23:49Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130745 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|218|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>pullomaiset naaraselimet, ''munapesäkkeet'' (Archegonium), joissa on munasolu, ja rakkomaiset koiraselimet, ''siittiöpesäkkeet'' (Antheridium), joissa muodostuu lukuisia siittiöitä. Viimeksimainitut ovat liikkuvia ja uivat sade- ja kastepisaroiden kautta munapesäkkeelle. Yksi niistä tunkeutuu munasoluun; syntyy alkio, ja tämä kasvaa vähitellen täydelliseksi taimeksi juurineen, varsineen ja lehtineen. Pieni alkeisvarsikko, josta alkio ottaa ensimmäisen ravintonsa, kuolee ennen pitkää, niin ettei siitä näy jälkeäkään, mutta sanajalan taimi ravitsee itse itsensä, ja sen lehtiin muodostuu aikanaan taasen uusia itiöitä. Sanajalan elämässä voidaan siis erottaa kaksi toisistaan jyrkästi poikkeavaa sukupolvea: 1)&nbsp;alkeisvarsikko ja 2)&nbsp;lehtiä kantava kasvi, jotka kumpikin elävät täydellisesti itsenäistä elämää ja vuorottelevat säännöllisesti. Tätä ilmiötä sanotaan ''sukupolvenvuorotteluksi'' (Generationswechsel). Munasolun hedelmöityessä kromosomien lukumäärä kaksinkertaistuu ja pysyy muuttumattomana alkiossa ja lehtiä kantavassa kasvissa aina itiömuodostukseen saakka. Silloin tapahtuu reduktsionijako, ja itiöissä sekä niistä syntyneissä alkeisvarsikoissa, siis myös munasolussa ja siittiössä, on kromisomiluku puolet entiseen verraten. Toisessa polvessa, siinä, joka kantaa sukuelimet, on siis kromosomeja vain puolet siitä mitä toisessa. Suvutonta sukupolvea sanotaan ''diploidiseksi'', suvullista ''haploidiseksi''. Toisin käy kehitys sammalilla. Niilläkin on oleellisesti samanlaiset muna- ja siittiöpesäkkeet kuin sanikkaisilla. Ne ovat lehdellisessä sammalessa. Munasolun hedelmöitymisen tuloksena on varrellinen, uurnamainen itiöpesäke, jossa itiöt muodostuvat. Näistä lehdellinen kasvi kehittyy. Tämä siis on haploidinen polvi, itiöpesäkkeen ollessa diploidinen. Kukkakasvien sukuosina ovat kukan osat; emit ovat naaraselimiä, heteet koiraselimiä. Tuloksena munasolun hedelmöitymisestä on alkio, joka on siemenen sisässä ja kasvaa uudeksi kasviksi. Vertaus kryptogaameihin osoittaa, että tällöinkin on kysymyksessä sukupolvenvuorottelu, joka selitetään tuonnempana. 107 §.{{pad}}'''Perinnöllisyys. Sekasikiöt.''' Se seikka, että osa kasvista, kuten on laita suvuttomassa lisääntymisessä, voi kehittyä uudeksi itsenäiseksi kasviksi, on itsessään merkillistä, mutta ei kuitenkaan niin merkillistä kuin se, että munasolu, pelkkä alkulimapallo, joka yksikseen on tuomittu tuhoutumaan, hedelmöitymisen vaikutuksesta kasvaa<noinclude><references/></noinclude> 30mwotrx29wuzs9b1pfk6ouwiirs549 250 26194 130746 2026-07-20T19:29:56Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130746 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh|290|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}} {{puuttuu kuva}}Kuva 330. '''Osa sammalen vartta lehtineen.''' '''r''' juurtumahapsia, joista yhdessä näkyy itusilmu '''b'''. Pilkutettu viiva osoittaa maan pintaa; sen yläpuoliset juurtumahapsien osat ovat muuttuneet vihreiksi alkeisrihmoiksi '''p'''. '''k''' tällaiseen muodostunut nuori sammalkasvi. (N. {{murto|100|1}}). {{tsl|vat|muuttuvat}} itsenäisiksi kasveiksi, tai ''itusilmujen'' (Brutknospe) ja ''itusolujen'' (Brutzelle) avulla, jotka erkanevat emokasvista. Niitä voi syntyä alkeisrihmaan, juurtumahapsiin, sekovarteen ja versoon (kuvat 329, 330), toisinaan maljamaisiin säiliöihin. Tämä voimakas suvuton lisääntyminen on syynä siihen, että varsin monet sammalet kasvavat joukoittain yhdessä. Muutamat sammalet lisääntyvät melkein yksinomaan suvutonta tietä, ja niissä on perin harvoin sukuelimiä. Näin rakentuneella ''sammalkasvilla'' muodostuvat sukuelimet. Koiraselimiä nimitetään ''siittiöpesäkkeiksi'' (Antheridie), naaraselimiä ''munapesäkkeiksi'' (Archegonie). ''Siittiöpesäkkeet'' ovat lyhyt- tai pitkäperäisiä, pallon, munan tai nuijan muotoisia elimiä (kuva&nbsp;331). Niiden uloin solukerros muodostaa pussimaisen seinän, sisemmistä, hyvin pienistä ja lukuisista soluista kehittyy kustakin ''siittiö''. Kun kypsään siittiöpesäkkeeseen tulee vettä, sen latva murtuu ja siittiöiden emosolut tulevat ulos. Vasta siittiöpesäkkeen ulkopuolella siittiöt pääsevät vapaiksi. Ne ovat {{tsa|kairakier|kairakierteisten}}<noinclude><references/></noinclude> fodwnc2d747tebka6nld93l7s8x9v02 250 26195 130747 2026-07-20T19:35:02Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130747 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|364|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>'''Siemen.''' Siemen (Same, kuvat&nbsp;406, 407) on siitoksen johdosta edelleen kehittytynyt siemenaihe. Sen osat ovat: ''siemenkuori'' (Samenschale), joka on syntynyt siemenaiheen kalvoista erityisten muutosten jälkeen, ''alkio'' eli ''kasviaihe'' (Keim, embryo), joka on muodostunut munasolusta, ja näiden lisäksi usein ''valkuainen'' (Nährgewebe). Siemen ja hedelmä sekoitetaan usein keskenään tavallisessa puheessa. Etenkin sanotaan pieniä, yksisiemenisiä hedelmiä usein väärin siemeniksi. Niinpä nimitetään heinäkasvien jyviä »heinän siemeniksi», samoin puhutaan »hampun siemenistä». Kumina ei myöskään ole siemen, vaan lohkohedelmän puolikas, jonka sisässä on yksi siemen. Siemenen liittää istukkaan ''napasuoni'' (funiculus). Kun siemen on eronnut napasuonesta, jää sen kuoreen kiinnityskohdan jälki, ''siemenarpi'' (Nabel, hilus). Siitereikäkin näkyy useissa siemenissä pienenä kuoppana. Niissä siemenissä, jotka ovat kehittyneet vastasuuntaisista (siv.&nbsp;336) siemenaiheista, näkyy kuoressa myös ''napaviiva'' eli ''siemensauma'' (Naht, raphe). Tämä esiintyy joko kuoren pinnasta kohoavana viivana tai pitkittäisenä viiruna, joka yhdistää siemenarven siemenaiheen sydämen tyveen. Siemenkuoren päätehtävänä on suojella siemenen sisäosia, etenkin alkiota. Tavallisesti siemenkuori on kova ja vahva ja sisältää lukuisia kivisoluja (kuvat&nbsp;140, ''C'', 146). Luumarjoissa ja pähkinöissä siemenkuori on heikosti kehittynyt, sillä niissä hedelmän seinä suojelee siementä. Muutamilla kasveilla ovat siemenkuoren solut limautuneet (Linum, Cydonia y.&nbsp;m.) Tällaiset solut imevät halukkaasti vettä (kuva 112). Lima kiinnittää siemenen maahan, ja veden imeytymisen johdosta alkaa itäminen. Muutamilla kasveilla syntyy varsinaisen siemenkuoren ulkopuolelle vielä maltoinen ''siemenvaippa'' (Samenmantel, arillus). Useimmiten se on korean värinen. Se kasvaa joskus siemenaiheen kalvojen tyveltä (Nymphaea), joskus siitereiän puolelta (Evonymus), joskus taas näiltä molemmilta tahoilta (Myristica, jonka siemenvaippaa sanotaan muskotinkukaksi, kuva&nbsp;408). Sen tehtävistä ei tiedetä mitään. Alkio on sikiötilassa oleva kasvi. Sen osista on kerrottu 6&nbsp;§. Alkiolehdistä ja itämisestä ks. 21&nbsp;§, ''a''. Kämmekkäillä, Pyrola-, Monotropa- ja Orobanche-suvuilla sekä yleensä loiskasveilla ei alkio ole erilaistunut juureksi, varreksi ja lehdiksi. Näillä kasveilla syntyvät nuo elimet vasta siemenen itäessä.<noinclude><references/></noinclude> 25sfcay1grfwwoz6m0fvfq6nb799stx 250 26196 130748 2026-07-21T16:57:56Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130748 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|244|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 260. '''Vaucheria sessilis.''' '''A''' ulos tuleva parveiluitiö '''sp'''. '''B''' lepotilaan tullut parveiluitiö. '''C''' itämisen alkuaste. '''D''', '''E''' seuraavia itämisasteita; itiöstä '''sp''' on kasvanut vihreä, putkimainen solu (sen kärki on '''s'''), josta vielä on erilaistunut juurimainen, väritön osa '''v'''. '''F''' sukuelimellinen kasvi. '''og''' lyhytperäisiä, pystyjä munapesäkkeitä; niiden välissä pitkäperäinen siittiöpesäke '''h''', hieman ennen siitosta. Tämä sukuelinten asento ja muoto on kysymyksessä olevalle lajille ominainen. ({{murto|30|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva 261. '''Halimeda Opuntia'''. '''A''' ulkoasukuva. '''B''' osa halkileikkausta; keskellä eivät solut ole liittyneet toisiinsa yhtä läheisesti kuin ulko-osissa, joissa ne muodostavat valetylppysolukon. ('''A''' {{murto|1|1}}, '''B''' {{murto|50|1}}.)<noinclude><references/></noinclude> lj2zwkyxu5szsy55cek7risgrnwbo4h 250 26197 130749 2026-07-21T17:05:02Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130749 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|264|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>Nämä sienet ovat hyvin yleisiä ja osaksi vahingollisia. ''Erysiphe Tuckeri'' (Oidium Tuckeri) on hävittänyt viini-istutuksia Keski- ja Etelä-Euroopassa, ''Sphaerotheca mors uvae'' on Euroopassa, jonne se on tullut Pohjois-Amerikasta, n. v:n 1900:n jälkeen alkanut hävittää karviaismarjapensaita. Suomessakin se on tehnyt suurta vahinkoa. {{puuttuu kuva}}Kuva 285. '''Erysiphe lamprocarpa''' Galeopsis tetrahitin lehdellä. ({{murto|1|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva 286. '''Uncinula necator'''. Kuromamuodostus. '''c''' kuroma. '''b''' kuromaperä. {{keski|<small>'''2. Lahko.{{pad}}Pyrenomycetes.'''</small>}} Itiökotelot pienissä pullomaisissa ''kotelopulloissa'' (perithecium, kuva&nbsp;287). Näiden pullojen suun kautta voivat kotelot tyhjentää sisällyksensä. Kotelopullot ovat joko yksitellen tai useampia aivan likekkäin erityisesti muodostuneessa rihmaston osassa, jota sanotaan ''alustapahkaksi'' (Stroma). Itiöt ovat usein monisoluisia. Kuromia on erilaatuisia (kuva&nbsp;288); niitä muodostuu myös ''kuromapulloissa'' (kuva&nbsp;289). {{puuttuu kuva}}Kuva 287. '''Podospora fimiseda'''. Kotelopullo halkaistuna. '''s''' itiökotelo. '''a''', '''e''' lisärihma (Paraphyse). '''m''' rihmaston hyyfejä. ({{murto|90|1}})<noinclude><references/></noinclude> gwnlgh1jjsskouic2h245i0srqbgmxy 250 26198 130750 2026-07-21T17:11:33Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130750 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|298|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{tsl|blatt|}}). Edelliset ovat varren alapuolella yhdessä rivissä. Usein ne ovat hyvin pieniä, voivatpa kokonaan puuttuakin. Selkälehdet taas ovat kahdessa rivissä varren yläpuolella. Itiöpesäke on perällinen, pallomainen, mustahko ja aukeaa liuskaisesti; liuskoja on neljä, ja ne ulottuvat kärjestä tyveen asti. Itiöpesäkkeessä on aina joustimia tai ainakin martoja soluja itiöiden ohella. Perä, joka on hyvin vaalea, pitenee huomattavasti useimmiten vasta vähän ennen pesäkkeen aukeamista {{keski|'''''1. Alalahko.{{pad}}Jungermanniales anacrogynae.'''''}} Munapesäkkeet eivät koskaan sijaitse sekovarren (useimmat tämän ryhmän kasvit ovat sekovartisia) latvassa, vaan sen yläpinnalla. Niitä ympäröi ''pseudoperianthium'', s.&nbsp;o. lehtivarren tai sekovarren muodostama suojus. <small>''Metzgeria'', sekovarsi kapea, yksikerroksinen, kaksihankaisesti haarautunut; siinä on monikerroksinen keskisuoni. ''Pellia'', sekovarsi monikerroksinen, leveä. ''Aneura'', ''Blasia'', varsi sekovarsimainen; se kannattaa pieniä vatsalehtiä ja kahta sivuliuskariviä. Sivuliuskat ovat kiinnittyneet varteen pituussuuntaan, ei poikkisuuntaan (kuva 8).</small> {{keski|'''''2. Alalahko.{{pad}}Jungermanniales acrogynae.'''''}} Munapesäkkeet ovat erilaispintaisen varren tai sen erityisten sivuhaarojen kärjissä. Niitä ympäröi ''perianthium'', t.&nbsp;s. lehtien tai lehtiosien muodostama suojus. Vain lehdellisiä muotoja. <small>''Jungermannia'', useita lajeja, joista toisilla lehdet ovat ehyet, toisilla kärjestään 2&ndash;5 hampaiset. ''Martinellia'', lehdet jakautuneet kahdeksi vastakkain painuneeksi liuskaksi. ''Ptilidium'', lehdet melkein hiusmaisesti liuskoittuneet. ''Plagiochila'' (kuva&nbsp;9), ''Lepidozia'', ''Radula'', ''Frullania''.</small> {{keski|'''II Luokka.{{pad}}Lehtisammalet, Musci.'''}} Sammalkasvi, jonka lehdet ovat kaikki samanlaisia, on aina erilaistunut varreksi ja lehdiksi. Se ja sen haarat joko suikertavat maata pitkin, puun rungoilla j.&nbsp;n.&nbsp;e. tai kasvavat pystysuoraan muodostaen<noinclude><references/></noinclude> it5k0lafytdmbntntzap3b0ied4onrb 130751 130750 2026-07-21T17:13:02Z Sakvaka 3073 malline 130751 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|298|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{tsl|blatt|Oberblatt}}). Edelliset ovat varren alapuolella yhdessä rivissä. Usein ne ovat hyvin pieniä, voivatpa kokonaan puuttuakin. Selkälehdet taas ovat kahdessa rivissä varren yläpuolella. Itiöpesäke on perällinen, pallomainen, mustahko ja aukeaa liuskaisesti; liuskoja on neljä, ja ne ulottuvat kärjestä tyveen asti. Itiöpesäkkeessä on aina joustimia tai ainakin martoja soluja itiöiden ohella. Perä, joka on hyvin vaalea, pitenee huomattavasti useimmiten vasta vähän ennen pesäkkeen aukeamista {{keski|'''''1. Alalahko.{{pad}}Jungermanniales anacrogynae.'''''}} Munapesäkkeet eivät koskaan sijaitse sekovarren (useimmat tämän ryhmän kasvit ovat sekovartisia) latvassa, vaan sen yläpinnalla. Niitä ympäröi ''pseudoperianthium'', s.&nbsp;o. lehtivarren tai sekovarren muodostama suojus. <small>''Metzgeria'', sekovarsi kapea, yksikerroksinen, kaksihankaisesti haarautunut; siinä on monikerroksinen keskisuoni. ''Pellia'', sekovarsi monikerroksinen, leveä. ''Aneura'', ''Blasia'', varsi sekovarsimainen; se kannattaa pieniä vatsalehtiä ja kahta sivuliuskariviä. Sivuliuskat ovat kiinnittyneet varteen pituussuuntaan, ei poikkisuuntaan (kuva 8).</small> {{keski|'''''2. Alalahko.{{pad}}Jungermanniales acrogynae.'''''}} Munapesäkkeet ovat erilaispintaisen varren tai sen erityisten sivuhaarojen kärjissä. Niitä ympäröi ''perianthium'', t.&nbsp;s. lehtien tai lehtiosien muodostama suojus. Vain lehdellisiä muotoja. <small>''Jungermannia'', useita lajeja, joista toisilla lehdet ovat ehyet, toisilla kärjestään 2&ndash;5 hampaiset. ''Martinellia'', lehdet jakautuneet kahdeksi vastakkain painuneeksi liuskaksi. ''Ptilidium'', lehdet melkein hiusmaisesti liuskoittuneet. ''Plagiochila'' (kuva&nbsp;9), ''Lepidozia'', ''Radula'', ''Frullania''.</small> {{keski|'''II Luokka.{{pad}}Lehtisammalet, Musci.'''}} Sammalkasvi, jonka lehdet ovat kaikki samanlaisia, on aina erilaistunut varreksi ja lehdiksi. Se ja sen haarat joko suikertavat maata pitkin, puun rungoilla j.&nbsp;n.&nbsp;e. tai kasvavat pystysuoraan muodostaen<noinclude><references/></noinclude> 4r5ibygrz3xvvy3cg1lojz7aduxou4f 250 26199 130752 2026-07-21T17:21:29Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130752 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|424|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>800 lajia, jotka enimmäkseen kasvavat pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, muutamat lumirajalla asti. ''Rheum'', raparperi; kehä 6-lehtinen, terämäinen. Heteitä 9. Hedelmä kolmisiipinen, paljas. Hyönteissuosijoita. Useita Rheum-lajeja viljellään mehevien ehtiruotiensa takia (Vilj.-k. siv.&nbsp;175). ''Rumex'', kehä 6-lehtinen, terämäinen. Heteitä 6. Pähkylä kolmikulmainen. Sitä ympäröivät sisemmät kehälehdet, jotka kukkimisen jälkeen kasvavat. Kolme isoa, siveltimen tapaista luottia (kuva&nbsp;474, ''B''). Tuulensuosijoita. R. Patientian lehtiä käytetään samalla tavoin kuin pinaattia (Vilj.-k. siv.&nbsp;173). ''Polygonum'', kehä 5-lehtinen, värillinen. Heteitä 5&ndash;8. Molempien hedekiehkuroiden välissä on mettä erittäviä nystyjä (kuva 474, ''d''). Ulomman hedekiehkuran ponnet ovat sisäluomaiset, sisemmän ulkoluomaiset. Hyönteissuosijoita. P. Fagopyrumia (=&nbsp;Fagopyrum esculentum, kotoisin Itä-Aasiasta), tattaria, viljellään hedelmiensä takia (Vilj.-k. siv.&nbsp;55). Lääkkeenä käytetään Rheum officinalen ja muiden Mongoliassa ja Kiinassa kasvavien Rheum-lajien juurakkoa (Rhizoma Rhei). Edellisille sukua on Proteales-lahko, jossa heimo Proteaceae. Tähän kuuluu joukko puita ja pensaita, jotka Etelä-Afrikassa ja Austraaliassa ovat kasviston luonteenomaisia lajeja. {{puuttuu kuva}}Kuva 473. '''Polygonum lapathifolium'''. Lehti. '''st''' korvaketuppi. (Pienenn.) {{puuttuu kuva}}Kuva 474. '''Polygonaceae-heimoon kuuluvien kasvien kukkien pohjakaavoja.''' '''A''' Rheum. '''B''' Rumex. '''C''' Polygonum Fagopyrum. '''D''' P. lapathifolium. '''d''' mesinysty. Pohjaistukalla sijaitseva siemenaihe on merkitty mustana pisteenä sikiäinlokeron keskustaan. {{keski|<small>'''4. Lahko.{{pad}}Hysterophyta.'''</small>}} Väliaikainen ryhmä, johon kuuluu pääasiassa loiskasveja. Kukkien kehä sikiäisperäinen, verhomainen tai terämäinen. 1.{{pad}}{{sp|Heimo. Aristolochiaceae.}} Ruoho- tai kiertokasveja, jotka eivät elä loisina. Lehdet herttamaiset tai munuamaiset.<noinclude><references/></noinclude> iq3pl2vdk7cw3m5u6k17u9p5guk7o8q 250 26200 130753 2026-07-21T17:27:39Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130753 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||5.{{pad}}Koppisiemeniset, Angiospermae.|439}}</noinclude><div style="font-size:small;">''Glaucium'' (kuva&nbsp;494). ''Eschscholtzia'' californica, yleisesti viljelty koristekasvi. ''Maclaya'' japonica, koristekasvi. ''Hypecoum'', terälehdet kolmiliuskaiset, heteitä 4 (kuva 495). Lääkkeenä käytetään oopiumia, Papaver somniferumin kodasta saatua kuivunutta maitiaisnestettä. Kasvia viljellään Etelä-Aasiassa (Vilj.-k. siv.&nbsp;211).</div> 2.{{pad}}{{sp|Heimo. Fumariaceae.}} Eroaa edellisestä heimosta siten, että kukat ovat poikittain vastakkaiset (siv.&nbsp;344), kannukselliset, sekä siten, että hetiö on tavallisesti 6-lehtinen, kaksikuntainen, ja emiö aina 2-lehtinen, yhdislehtinen (kuva&nbsp;496). Kaljuja, usein sinertäviä ruohokasveja. Unikkoihin kuuluva Hypecoum-suku näyttää olevan se suku, josta tämä heimo on haarautunut. Hypecoumin kukan pohjakaava on samanlainen kuin muillakin unikoilla, paitsi että heteitä on 4 (kuva&nbsp;495). Corydalis-suvussa on yksi terälehdistä venynyt kannukseksi; molemmat keskitasossa sijaitsevat hedelehdet ovat jakautuneet kahtia, niiden täten syntyneet puoliskot eronneet toisistaan, siirtyneet sivulla sijaitsevien heteiden luo ja kasvaneet kiinni niihin. Täten heteistä on kaksi kokonaista ja kaksi puolihedettä, mikä näkyy ponsista (kuva&nbsp;496, ''B''). Samanlainen kukka on myös Dicentra-suvussa, poikkeuksena se, että molemmat ulommat terälehdet ovat pussimaisesti laajenneet (''A''). On lisättävä, etteivät nämä jakautumiset ja yhteenkasvamiset tapahdu yksityisen kukan kehittyessä, vaan ne on ajateltava sukukehityksen aikana tapahtuneiksi. <small>150 lajia, pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä. Mesikukkia. ''Corydalis'', hedelmä kota; ''Fumaria'', pähkylä; ''Dicentra'' spectabilis (Pohjois-Amerikasta) yleinen koristekasvi.</small> 3.{{pad}}{{sp|Heimo. Cruciferae}} (Ristikukkaiset). Kukat säteittäiset. Verhiö ja teriö kumpikin 4-lehtiset. Heteitä 6, niistä 2 ulompaa lyhyemmät, 4&nbsp;sisempää pitemmät. Emiö 2-lehtinen (kuva 497). {{puuttuu kuva}}Kuva 497. '''Ristikukkaisen kukan pohjakaava.''' {{puuttuu kuva}}Kuva 498. '''Lituja poikkileikattuina.''' '''A''' Lidun valeseinä leveä. '''B''' valeseinä kapea. '''s''' valeseinä. '''k''' sikiäimen seinä.<noinclude><references/></noinclude> td3behrtz6rbu7g1gvv5i4lolxich8w 250 26201 130754 2026-07-21T17:32:14Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130754 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|408|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>Kuva 450. '''Canna iridiflora.''' Kukka. '''f''' sikiäin. '''k''' verhiö. '''c''' teriö. '''l''' huuli (labellum). '''st'''₁, '''st'''₂, '''st'''₃ muut joutoheteet. '''a''' siitepölyhiukkasia synnyttävä ponnen puolisko. '''g''' vartalo. ({{murto|1|2}}) <small>hedelmiä (Fructus Cardomomi). Mausteena käytetään inkivääriä (Vilj.-k. siv.&nbsp;245) ja kardemummaa (Vilj.-k. siv.&nbsp;243).</small> 3.{{pad}}{{sp|Heimo. Cannaceae.}} Kukat epämukaiset, kehä erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Heteet terämäiset (petaloid), paitsi yksi, jossa on puolikas pontta (kuva&nbsp;450). Kussakin sikiäimen lokerossa on monta siemenaihetta; alkio suora. <small>''Canna''n (Pohjois-Amerikassa, 50 lajia) juurakoista valmistetaan tärkkelystä. Canna indicaa viljellään koristekasvina (kuva 391, ''C'').</small> 4.{{pad}}{{sp|Heimo. Marantaceae.}} Muuten kuin edellinen heimo, mutta kussakin sikiäimen lokerossa on vain yksi siemenaihe; alkio käyristynyt. Lehdet kahdessa vastakkaisessa rivissä; lehtilavan ja ruodin välissä nivel. <small>280 lajia (Afrikka, Amerikka). ''Maranta'', arrowjuuri (Vilj.-k. siv.&nbsp;143). ''Calathea'' (kuva&nbsp;451). ''Thalia''.</small> {{puuttuu kuva}}Kuva 451. '''Calathea zebrina.''' (Pienenn.)<noinclude><references/></noinclude> rwle8gp3avphi0hay2ve3hdy5m7tojz 250 26202 130755 2026-07-21T17:36:45Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130755 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|314|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>Marsilian (kuva&nbsp;353) varsi on erilaispintainen. Sen yläpinnalla on kahdessa rivissä pitkäruotisia lehtiä, joiden lapa on nelisorminen. Varren alasivulle syntyy juuria. Itiöitä kannattavat lehdet ovat yläpuolella tyveltään jakautuneet kahteen puoliskoon. Toisessa on 4 lehdykkää kuten tavallisissa lehdissä, toisessa papumainen itiöpesäkekotelo. Tämän sisässä on useita itiöpesäkeryhmiä erikoisissa lokeroissa. Itiöpesäkkeet syntyvät lehden sisäpinnalla yksityisistä pintasoluista. Joka pesäkeryhmässä on sekä iso- että pikkuitiöpesäkkeitä. {{puuttuu kuva}}Kuva 355. '''Salvinia natans.''' Isoitiöpesäkkeen '''a''' sisässä olevan isoitiön halkileikkaus. '''c''' isoitiön seinä. '''b''' itiöpeite. '''d''' välikelmu. '''S''' suurempi solu, jonka sisällys joutuu alkeisvarsikon ravinnoksi. '''pr''' alkeisvarsikko. '''s''' alkio, joka kasvaa ulos munapesäkkeestä. '''v''' sen kasvupiste. '''m''' munapesäkkeen kaula. '''I''', '''II''' sen ensi lehdet. ({{murto|70|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva 356. '''Marsilia salvatrix.''' '''K''' suikertava, erilaispintainen varsi, jonka yläpinnalla itiöitä muodostavia lehtiä. '''x''' näiden haarautumiskohta. '''b''' marto, nelilehdykkäinen haara. '''f''' itiöpesäkekoteloksi muuttuva haara. ({{murto|1|1}})<noinclude><references/></noinclude> e30pn8ox68bysoso9nyti8csgzevh8w 250 26203 130756 2026-07-21T17:42:43Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130756 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||4.{{pad}}Paljassiemeniset, Gymnospermae.|385}}</noinclude>''Juniperus''-suvussa, joka on kaksikotinen, muuttuvat käpysuomut kypsyessään meheviksi ja sulautuvat yhteen »marjaksi» (kuva&nbsp;425). Tähän sukuun luetaan kaksi alasukua, joista toisessa, Oxycedrus, johon meidän katajamme J. communis kuuluu, lehdet ovat kolmittain kiehkuroissa. Tämän johdosta on kävyssä kolme suomua (''c'', ''b''). Toisessa alasuvussa, Sabina, taas, joka käsittää m.m. lajit J. sabina ja J. virginiana, ovat lehdet ja samoin emilehdetkin useimmiten vastakkain. &mdash; ''Thuja''-suvussa emilehdet puutuvat ja erkanevat lopuksi toisistaan aueten kotamaisesti. Lehdet ovat ristikkäiset, kohoavat vain vähän oksan pinnasta. Niissä huomataan nystyrän tavoin ulkoneva pihkasäiliö. Kunkin oksan viimeiset haarat ovat samassa tasossa; ne ovat erilaispintaiset, litistyneet. Meilläkin viljellään Pohjois-Amerikasta kotoisin olevaa Th. occidentalis-lajia. Nuorten Thuja-kasvien sirkkalehtiä seuraavat lehdet eivät ole vielä suomumaisia, lyhyitä, vaan pitkiä, neulasmaisia (kuva&nbsp;40). Ottamalla tällaisista nuorista kasveista pistokkaita (Steckling) voidaan kasvi saada vanhempanakin kantamaan sellaisia lehtiä. Tällaiset eri lajeihin kuuluvat muodot selitettiin ennen erityiseen ''Retinospora''-sukuun kuuluviksi lajeiksi. &mdash; ''Cupressus'' sempervirens on kotoisin Etelä-Euroopasta Havupuiden pihkaa käytetään monella tavoin. Tavallisesta petäjästä poltetaan tervaa. Petäjästä ja muistakin Pinus-lajeista tihkuvasta pihkasta, jota myös käytetään lääkkeenä (Balsamum Terebinthinae), tislataan tärpättiöljyä (Aetheroleum Terebinthinae). Tislausjätteet sisältävät kolofoniumia. Larix europaean pihkaa käytetään venetsialaisen tärpätin, Abies balsamean pihkaa taas kanadapalsamin nimisenä. Agathis Dammara, joka on kotoisin Malaijien saaristosta ja Filippiineiltä, tuottaa Resina Dammarae nimistä pihkaa. Lääkkeenä käytetään katajan, Juniperus communis, »marjoja» (Fructus Juniperi). Havupuiden puu on erinomaista rakennusainetta. Juniperus virginianasta (Pohjois-Amerikasta) saadaan lyijykyniin ja sikarilaatikkoihin käytettyä puuta. {{puuttuu kuva}}Kuva 426. '''Welwitschia mirabilis.''' Vaakasuora viiva merkitsee maan pintaa. (Hyvin pienenn.)<noinclude>{{Rh|<small>Kasvioppi &mdash; 25</small>|}} <references/></noinclude> 1z6cx377g9khw87l7twlvhwnows7bed 250 26204 130757 2026-07-21T17:44:14Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 276 111. — Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. muuttuvat maljan tai pikarin muotoisiksi. Tällöin niissä on useimmiten monta mykiömäistä pikkul ). paa (peridiolum), jotka ovat itiöemän sisässä kuin munat pesässä. Pikkukopat syntyvät sen johdosta, että itiömalto, lukuunottamatta itiölavaonteloita Kuva 308. Cruci- lähinnä ympäröivää osaa, hajoaa. Täten muodostuu bulum vulgare. ('/)) "kustakin itiölavaontelosta yksi pikkukoppa. - nevän pu... 130757 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>276 111. — Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. muuttuvat maljan tai pikarin muotoisiksi. Tällöin niissä on useimmiten monta mykiömäistä pikkul ). paa (peridiolum), jotka ovat itiöemän sisässä kuin munat pesässä. Pikkukopat syntyvät sen johdosta, että itiömalto, lukuunottamatta itiölavaonteloita Kuva 308. Cruci- lähinnä ympäröivää osaa, hajoaa. Täten muodostuu bulum vulgare. ('/)) "kustakin itiölavaontelosta yksi pikkukoppa. - nevän puun pinnalla Crucibulum (kuva 308), Cyathus. 2. Heimo. Lycoperdaceae (Maanmunat). Itiöemä pallo- mainen tai munamainen, aukeaa eri muodoilla eri tavoin. Lopuksi on sen sisässä vain itiöitä ja hiusvanuketta. — Lycoperdon, itiöemä kannalli. nen (kuva 309), Bovista, itiöemä kannaton. Molempien koppa murtuu latvas- taan. Geaster (kuva 310); kopan ulkokerros aukeaa tähtimäisesti, sisäkerros reiällä. 3. Heimo. Hymenogastraceae. Itiöemät maanalaisia, maltoisia, ilman hiusvanuketta. Koppa paksu, yksinkertainen, aukea. maton, joten itiöt pääsevät vapaiksi vasta itiöemän mädätessä. Rhizopogon, pähkinän tai saksanpähkinän kokoisia itiöemiä. Mätä. Kuva 309. Lyco- perdon gemmatum. ('/3) Kuva 310. Geaster hygrometricus. B kehittynyt itiöemä, jonka ulkokerros on murtunut tähti- mäisesti liuskoihin. A kostealla ilmalla; € sama kuivalla ilmalla. (1/1) A nuori itiöemä. 3. Alaluokka. Ruostesienet, Uredinales. Ruostesienet, jotka muodostuvat h vat ilmisiittiöissä, ruskeina tai musti yvin luonnollisen ryhmän, loisi- joiden varsissa ja lehdissä ne esiintyvät keltaisina, na täplinä. Niillä syntyy 1 isia itiöitä, jotka<noinclude><references/></noinclude> mo5yo0dj1dr9qxircnwoxeznv7ufwvj 250 26205 130758 2026-07-21T17:44:21Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Sekovartiset, Thallophyta. 277 tietyssä järjestyksessä kehittyvät toinen toisensa jälkeen, niin että voi erottaa 2—5 eri astetta. Muutamilla lajeilla on kehitykseen yhdistynyt isännänvaihdos (Wirtswechsel), jolla tarkoitetaan, että toiset lisääntymiselimet muo- dostuvat vain yhdellä siemenkasvilajilla, toiset taas yksinomaan jol- lakin toisella. Tällaisia loisia sanotaan muuttoloisiksi. (heteröcisch) vastakohtana yhdellä lajilla eläville yksi-i... 130758 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Sekovartiset, Thallophyta. 277 tietyssä järjestyksessä kehittyvät toinen toisensa jälkeen, niin että voi erottaa 2—5 eri astetta. Muutamilla lajeilla on kehitykseen yhdistynyt isännänvaihdos (Wirtswechsel), jolla tarkoitetaan, että toiset lisääntymiselimet muo- dostuvat vain yhdellä siemenkasvilajilla, toiset taas yksinomaan jol- lakin toisella. Tällaisia loisia sanotaan muuttoloisiksi. (heteröcisch) vastakohtana yhdellä lajilla eläville yksi-isäntäisille (autöcisch) loisille. Esimerkkinä ruostesienen kehityksen kulusta mainittakoon vilja- eli happomar jaruosteen (Puccinia graminis) kehitys. Ensimmäisen sukupolven muodostavat kesiiitiöt (Uredospore, kuva 311, 7), jotka syntyvät kurumisa. Kesä" ja heinäkuussa kesäitiöjoukot esiintyvät heinäkasvien vihreissä osissa pieninä pitkulaisina, kellanruskeina täp- €) linä murtaen päällysketon. Itiöt ovat pitkänpyöreitä ja yksisoluisia; niiden seinä on väritön, mutta sisällys punakeltainen. Kun ne joutu- Kuva 311. Puccinia gra- minis. 1 osa kesäitiöker- rosta Triticum repen- sin lehdellä. ur kesäiti- öitä. t talvi-itiöitä. II tal- . vi-itiökerrosta t Triticum repensin lehdellä b. € leh- den päällysketto. III Ber- beriksen lehden poikki- leikkaus. Lehti on u— y:n kohdalla loisen vaikutuk- sesta paksunnut. Sen yläpinnalla o on sauva- itiöpulloja sp ja niissä sau- vaitiöitä. Alapinnalla u taasnäkyy helmi-itiömal- joja a, joista kolme on auennut; niistä kahdesta jo vapautuu itiöitä, yksi helmi-itiömalja on vielä ummessa. p helmi-itiö- maljan koppa. IV nuori helmi-itiömalja, joka ul- konaisesti ei vielä ole puh- jennut lehden pinnalle. u lehden alapinta. (1 3%/,, II 8/1, III, IV 50/,).<noinclude><references/></noinclude> oxtrk4f6deknoqtwtmc0yzvckua4td2 250 26206 130759 2026-07-21T17:44:27Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 278 111. — Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. vat heinän toisiin osiin, ne voivat heti itää. Tällöin kehittyy iturin. moja seinän ohuemmista kohdista, ituret'istä, joita on 2—3 yhdessä itiön poikkisuuntaan kulkevassa vyöhykkeessä. Iturihmat tunkenty. vat isäntäkasviin ilmarakojen kautta ja muodostavat uuden rihmaston. Tämä synnyttää viikon kuluttua joukoittain uusia kesäitiöitä, ja näin voi yhden kesän kuluessa esiintyä useita kesäiti... 130759 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>278 111. — Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. vat heinän toisiin osiin, ne voivat heti itää. Tällöin kehittyy iturin. moja seinän ohuemmista kohdista, ituret'istä, joita on 2—3 yhdessä itiön poikkisuuntaan kulkevassa vyöhykkeessä. Iturihmat tunkenty. vat isäntäkasviin ilmarakojen kautta ja muodostavat uuden rihmaston. Tämä synnyttää viikon kuluttua joukoittain uusia kesäitiöitä, ja näin voi yhden kesän kuluessa esiintyä useita kesäitiösarjoja. Myöhem. min rihmasto muodostaa foisen sukupolven, talvi-itiöt (Teleutospore) eli lepoitiöt (kuva 311, 17). Talvi-itiöt ovat kaksisoluisia; niiden sisällys on väritöntä, mutta seinä mustanruskea, niin että itiöjoukkojen muo- dostamat täplät näyttävät mustilta. Kummassakin solussa on yksi itureikä. Nämä itiöt talvehtivat, ja seuraavana keväänä syntyy niistä kolmas c i, lyhyt solusäie, alkeisrihmasto (Promycelium, vrt. kuvat 312 ja 213). Tämän kasvu lakkaa pian, ja sitten sen ylimmistä soluista kuroutuu aglkuitiöitä (Sporidie, vrt. kuvat 312, sp, ja 313, s). Nämä itävät uudella isäntäkasvilla, jonka täytyy olla happomarja- pensas (Berheris). Itäessään ne läpäisevät happomarjan lehden pääl- lysketon ja muodostavat sitten lehden sisässä rihr n. Sillä alalla, jonne rihmasto on levinnyt, lehti on kellanpunainen. Muutaman päi- vän kuluttua esiintyvät neljäs ja viides sukupolvi. Ensin tulevat näky- viin kuromapullot (Mikropyknide), joita ennen sanottiin siitossolupesäk- keiksi (Spermogonie). Ne sijaitsevat lehden yläpinnassa pieninä pul- lomaisina pesäkkeinä (kuva 311, 111). Niissä syntyy kuroutumalla joukko sauvanmuotoisia soluja, sauvaitiöitä, joiden merkitys vielä on epävarma, mutta joita ennen sanottiin siitosoluiksi (Spermatie). Muutamia päiviä myöhemmin näkyy lehden alapinnalla samasta rilmastosta syntyneitä isoja, pikarin tai maljan muotoisia itiöpul-, loja tai -maljoja (helmi-itiömali idium, maljaruoste, kuva 311, 717, a). Helmi-itiömaljassa on suojus, koppa eridium, p), jonka muodostaa kerros säännöllisissä riveissä olevia soluja. Maljan pohjasta kasvaa lukuisia yhdensuuntaisia sieniri ja, joi ärjestä kuroutuuitiöitä, helmi-itiöitä, Nämä täyttävät maljan ja varisevat lopuksi pois. Helmi- itiöt ovat yksisoluisia, melkein pallomaisia ja voivat itää heti, kun jou- tuvat heinän lehdille. Iturihma tunkeutuu näiden ilmaraoista sisään ja muodostaa rilmaston, josta taas synt kesäitiöitä. Näin on sienen kehi- i i tava, etteivät kaikki nämä asteet ole sienelle välttämättömiä. Sen näkee siitä, että sieni voi esiintyä viljas- sa, vaikk'ei happomarjapensaita ole lainkaan paikkakunnalla. Kesäitiöt- kin voivat nimittäin talvehtia ja keväällä tartuttaa uusia kasveja.<noinclude><references/></noinclude> re3hkpnm7tyqeyz39xzftaedjn7j1vc 250 26207 130760 2026-07-21T17:44:33Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Sekovartiset, Thallophyta. 279 2. Puccinia. Itävä kaksisoluinen talvi-itiö t, jonka kin solusta kasvaa alkeisrihmasto. Tämän ylem- mistä soluista syntyy alkuitiöitä sp. (19/1) Kuva 31 kummasta Niin kauan kuin ruostesienien kehityskulkua ei tunnettu, luettiin nuo eri muodot eri suvuiksi ja lajeiksi. Näitä vanhoja sukunimiä, Uredo, Aecidium, käytetään nyt merkitsemään saman lajin eri kehitysmuotoja. Sukunimeksi on valittu talvi-itiöasteen vanh... 130760 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Sekovartiset, Thallophyta. 279 2. Puccinia. Itävä kaksisoluinen talvi-itiö t, jonka kin solusta kasvaa alkeisrihmasto. Tämän ylem- mistä soluista syntyy alkuitiöitä sp. (19/1) Kuva 31 kummasta Niin kauan kuin ruostesienien kehityskulkua ei tunnettu, luettiin nuo eri muodot eri suvuiksi ja lajeiksi. Näitä vanhoja sukunimiä, Uredo, Aecidium, käytetään nyt merkitsemään saman lajin eri kehitysmuotoja. Sukunimeksi on valittu talvi-itiöasteen vanha nimi, koska tämä itiömuoto eri suvuissa osoittaa suurimpia eroavaisuuksia. Kaikilla ruostesienillä ei ole yhtä monta suku- polvea kuin Puccinia graminiksella. Muutamilta puuttuvat kesäitiöt (Gymnosporangium), toisilta helmi-itiömaljat (Puccinia suaveolens). joillakin on taasen yksinomaan talvi-itiöitä (P. malvacearum). On sellaisiakin, joista toistaiseksi on tunnettu vain helmi-itiömalja ( Aecidium strobilinum). Kun eri isäntäkasveilla tavattavien sukupolvien yhteenkuuluvaisuuden voi todistaa vain tartuttamiskokeiden avulla, tietomme ruostesienistä ovat vielä monessa suhteessa puutteelliset. Kesäitiöt ovat rakenteeltaan eri muodoilla hyvin samanlaisia. Talvi-itiöt ovat monimuotoisempia. Ne voivat olla yksisoluisia tai jakautua poikkiseinin, joskus pitkittäisseinin eri soluiksi. Kutakin tällaista solua on pidettävä itiönä, koska se itää itsenäisesti (kuva 312). Ruostesienet esiintyvät muutamina vuosina ruton tavoin esim. viljalajeissa ja saavat silloin aikaan suuria vahinkoja. Niinpä on las- kettu, että esim. v. 1891 Preussissa 1/, koko viljasadosta, vastaten ar- voltaan 420 miljoonaa kultamarkkaa, ruostesienien takia meni hukkaan. Tavallisinakin vuosina ne tuottavat suuria vaurioita; Austraaliassa lasketaan ruostesienien aiheuttama vuotuinen vehnäsadon vähennys 50 miljoonaksi, Yhdysvalloissa 335 milj. markaksi. Erikoisia sukuelimiä ei ole, mutta samoin kuin itiökantaisilla tapah- tuu koiras- ja naarastuman yhtyminen ennen kantaitiöiden muodostu- mista, tapahtuu myös ruostesienillä tumien yhtyminen. Alkuitiöissä (Sporidie) ja niistä muodostuneen rihmaston soluissa on vain yksi solutuma, mutta helmi-itiömaljojen (Aecidium) kehittyessä sulautuvat Solut parittain, minkä jälkeen sekä rihmastossa että kesä- (Uredospore)<noinclude><references/></noinclude> g01asbnpi4rqlp95hg91uxndg6kcs2i 250 26208 130761 2026-07-21T17:44:39Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 280 111. —Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. Kuva 313. —Melampsora betulina. Kolme toisiinsa Kuva 314. Coleosporium Senecionis. a männyn liittynyttä talvi-itiötä. Yh- neulasia, joissa helmi-itiömaljoja (Peridermium destä näistä on kehittynyt Wolfii). b helmi-itiö. c itävä helmi-itiö. d kesä- alkeisrihmasto, jossa on itiöjono.. e talvi-itiöjono; ylin solu on itänyt kolme alkuitiötä s. (400/,) ja muodostanut alkuitiön s. (a 1/1, be 400/,).... 130761 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>280 111. —Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. Kuva 313. —Melampsora betulina. Kolme toisiinsa Kuva 314. Coleosporium Senecionis. a männyn liittynyttä talvi-itiötä. Yh- neulasia, joissa helmi-itiömaljoja (Peridermium destä näistä on kehittynyt Wolfii). b helmi-itiö. c itävä helmi-itiö. d kesä- alkeisrihmasto, jossa on itiöjono.. e talvi-itiöjono; ylin solu on itänyt kolme alkuitiötä s. (400/,) ja muodostanut alkuitiön s. (a 1/1, be 400/,). 3 | | | ja talvi-itiöissä (Teleutospore) on kaksi tumaa kussakin solussa. Nämä o tumat yhtyvät sitten talvi-itiöissä. Tämän yhtymätuman jakaan-- tuessa syntyneistä tumista saa kukin alkuitiö yhden. - 1. Heimo. Pucciniace ae. Talvi-itiöt yksitellen tai 2— useam- pia samalla varrella. Uromyces, talvi-itiöt yksitellen. Hemileia vastatrix, kahvipensaissa, hävittää kokonai- sia istutuksia. Puccinia (kuvat 311, 312). Gym- Nosporangium, —talvi-itiöt kuten edellisellä, mutta | hyytelömäiseksi joukkioksi yhtyneillä varsilla. G. ju- | niperium, talvi-itiöiden turv tavat keväällä kellertäviä möykkyjä katajan oksilla, (kuva 315). Phragmidium, varrellisena, nuijamaisena t onneet perät muodos- , itiöitä sisältäviä hyytelö- helmi-itiömaljat pihlajalla talvi-itiöitä useita yhdessä ai lieriömäisenä rykelmänä. Kuva 315. Gymnosporangium juniperinum. Pihlajan lehdykkä, jossa kolme helmi.-itiö maljaryhmää. C/)<noinclude><references/></noinclude> rs88x8l4gs3p8amb4bq3gusor33ogxt 250 26209 130762 2026-07-21T17:44:45Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Sekovartiset, Thallophyta. 281 2. Heimo. Melampsoraceae. Talvi-itiöt liittyvät yhteen kiinteäksi, eri tavoin muodostuneeksi kerrokseksi. Melampsora-suvussa tämä kerros On rupimainen. M. salicina pajulajien lehdissä, M. betu- lina (kuva 313) koivun lehdissä, hyvin yleisiä. Chrysomyxa Abietis kehittää vain talvi-itiöitä; ne ovat pitkittäisissä jonoissa, jotka ovat yhtyneet kullankeltaisiksi laikuiksi, jotka keväällä esiintyvät kaksivuo- tiailla kuus... 130762 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Sekovartiset, Thallophyta. 281 2. Heimo. Melampsoraceae. Talvi-itiöt liittyvät yhteen kiinteäksi, eri tavoin muodostuneeksi kerrokseksi. Melampsora-suvussa tämä kerros On rupimainen. M. salicina pajulajien lehdissä, M. betu- lina (kuva 313) koivun lehdissä, hyvin yleisiä. Chrysomyxa Abietis kehittää vain talvi-itiöitä; ne ovat pitkittäisissä jonoissa, jotka ovat yhtyneet kullankeltaisiksi laikuiksi, jotka keväällä esiintyvät kaksivuo- tiailla kuusen neulasilla. Coleosporium, useiden lajien helmi-itiömaljoja tavataan männyn neulasilla (kuva 314, o); keltaiset kesäitiöryhmät (4) ja veripunaiset talvi-itiökerrokset esiintyvät hyvin yleisesti Melampyru- milla; niitä tavataan myös Euphrasia-, Rhinanthus-, Campanula- ja Senecio-suvuissa. Aluksi 1-soluinen talvi-itiö jakautuu neljäksi soluksi, muuttuen täten kokonaisuudessaan alkeisrihmaksi (e). Cronartium Peri- dermium Pini aiheuttaa männyn rungon tervasroson, joka on tarttuva; helmi-itiöt muodostuvat pussimaisen, usean millimetrin laajuisen kopan sisässä männyn latvuksessa ja oksissa; kevät- ja talvi-itiöt Pedicularis- lajeilla. 4. Alaluokka. Nokisienet, Ustilaginales. Verraten yhtenäinen sieniryhmä, johon kuuluu korkeammissa kas- veissa loisina eläviä sieniä, jotka täydelleen hävittävät niiden erikoisia osia, missä ne muodostavat suurin määrin ruskeita tai melkein mustia ätköitiöitä (Klamydosporen). Nämä syntyvät (kuva 316, A) sieni- rihmoista, jotka muodostavat tiheitä ryhmiä isäntäkasvin eräissä osissa, usein sen lisääntymiselimissä. Nuo itiöt ovat yksisoluisia; ja Kuva 316. A Ustilago olivacea. ätkö- eli i-itiöitä (Brand- Spore) muodostava sienirihma. B—D Ustilago segetum. B ra- vintoliuoksessa itävä kätköitiö cl, josta kasvaa poikittain soluiksi jakautunut alkeisrihmasto €, Jonka soluista syntyy kuromia c. C ravintoliuoksessa oleva, irtau- tuneiden, itävien kuromien ympä- röimä alkeisrihmasto. D hiiva- sienten tavoin lisääntyviä kuromia. (A %/, B "1 € fn D 350/,) .<noinclude><references/></noinclude> rslhgk75mxciq5bef9jhv15n5svwbjf 250 26210 130763 2026-07-21T17:44:52Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 282 111. — Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. ovat tietyissä tapauksissa liittyneet toisiinsa parittain tai ryhmiksi. Ympäröivien osien hävitessä jtiöt vapautuvat ja leviävät tuulen my. kana. Ne talvehtivat ja itävä änä, jolloin niistä ei suorastaan kasva rihmastoa, vaan lyhyt aikeisrilmasto (promycelin kuva 316, B, f). Tämä synnyttää joko kärjestään tai välisoluista kuro. mia (kuva 316, B, c), joita sanotaan myös alkuitiöiksi (Sporidi... 130763 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>282 111. — Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. ovat tietyissä tapauksissa liittyneet toisiinsa parittain tai ryhmiksi. Ympäröivien osien hävitessä jtiöt vapautuvat ja leviävät tuulen my. kana. Ne talvehtivat ja itävä änä, jolloin niistä ei suorastaan kasva rihmastoa, vaan lyhyt aikeisrilmasto (promycelin kuva 316, B, f). Tämä synnyttää joko kärjestään tai välisoluista kuro. mia (kuva 316, B, c), joita sanotaan myös alkuitiöiksi (Sporidic). Nämä muistuttavat jonkin verran kantaitiöitä, mutta eivät yleensä synny yhtä säännöllisessä järjestyksessä kuin ne. Alkuitiöt lisään vät hiiva. sienten tavoin kuroutumalla (kuva 316, D). Mädänsyöjinä nc voivat täten lisääntyä rajattomasti. Näin syntyneet solut tartuttavat ity. putkellaan isäntäkasvin. Tässä tuo hieno, harvojen solujen muodos. tama rihmasto kasvaa edelleen ja muodostaa viimein tietyissä isäntä. kasvin elimissä kätköitiöitä. Isäntäkasvi saa monessa tapauksessa tartunnan ollessaan vielä itu. asteella, ja rihmasto, jonka hienot rihmat elävät isäntäkasvin solu- väleissä, seuraa kasvin kehityksen mukana kasvin siitä mainittavasti kärsimättä, ennen kuin sieni on ennättänyt siihen elimeen, jossa itiöt muodostuvat. Toisissa tapauksissa tartunta tapahtuu vanhemmissa osissa. I. Heimo Ustilaginaceae. Alkeisrihmasto poikittain jakautunut soluiksi (kuva 317, A). Useat Ustilago-suvun lajit elävät viljakasveillamme, joiden jyvät lopuksi täyttyvät kokonaan mustalla kätköitiöjauheella. Tätä sano- taan viljan noeksi, ja se vaivaa etenkin kauraa ja ohraa. Nokea esiin- tyy varsinkin kosteiden keväiden jälkeen, kun sienen maassa olevat itiöt ovat runsaasti itäneet viljan itämisen ja ensi kehityksen aikana, jolloin saastutus juuri tapahtuu. Useita muita lajeja elää luonnonvaraisissa ruoho- kasveissa, esim. Ustilago violacea Caryo- phyllaceae-heimoon — kuuluvien — kasvien ponsissa, U. receptaculorum Tragopogonin kukinnoissa ja U. Caricis Carex-lajien siki- äimissä. Kuva 317. Itäviä kätköitiöitä. A Ustilago recep- taculorum. B Tilletia Tritici. pm alkeisrihmasto- d kuromia, jotka esim. v:n kohdalla ovat parit- tain yhtyneet. (400/)<noinclude><references/></noinclude> 63pop56g4y9d3z63j7do4g676140jd5 250 26211 130764 2026-07-21T17:44:58Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Sekovartiset, Thallophyta. 283 2. Heimo. Tilletiaceae. Alkeisrihmasto ej ole jakautunut "seammaksi soluksi eikä haaroittunut. Kuromat kehässä sen kärjellä (kuva 317, BJ oki Tilletia Tritici, haisunoki, muodostaa itiönsä vehnäjyvien sisässä. sellaiset jyvät ovat ulkonaisesti vain vähän epämuotoisia, mutta hai- sevat voimakkaasti pilaantuvan silakan suolavedeltä. Urocystis, Viola- ja Anemone-lajeilla. XIV Luokka. Jäkälät, Lichenes. Koska jäk... 130764 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Sekovartiset, Thallophyta. 283 2. Heimo. Tilletiaceae. Alkeisrihmasto ej ole jakautunut "seammaksi soluksi eikä haaroittunut. Kuromat kehässä sen kärjellä (kuva 317, BJ oki Tilletia Tritici, haisunoki, muodostaa itiönsä vehnäjyvien sisässä. sellaiset jyvät ovat ulkonaisesti vain vähän epämuotoisia, mutta hai- sevat voimakkaasti pilaantuvan silakan suolavedeltä. Urocystis, Viola- ja Anemone-lajeilla. XIV Luokka. Jäkälät, Lichenes. Koska jäkälissä on lehtivihreää, ne voivat, samoin kuin levät, itse- näisesti valmistaa ravintonsa tarvitsematta sienien tavoin valmista, elimellistä ravintoa. Päinvastoin kuin levät, jotka suurimmaksi osaksi elävät vedessä, kasvavat jäkälät, perin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, kuivilla, usein erittäin kuivilla paikoilla. Jäkälien sekovartta esiintyy kolmea eri päämuotoa: (O) rupimainen (krustenförmig) sekovarsi on lujasti painunut alus- taansa (kuoreen, kiveen) koko pinnallaan. Sen reunat eivät kohoa va- paiksi liuskoiksi. Siitä tunkeutuu hyyfejä usein syvälle alustaan. Se kas- vaa ulko-osistaan, mutta usein se on vailla varmaa muotoa (kuvat 318—320); lehtimäinen (laubförmig) sekovarsi on myöskin levinnyt alus- talleen, mutta ei ole kiinteästi kasvanut siihen kiinni. Sen vaalealla ala- Kuva 318. Lecanora sub- Kuva 319. Kuva 320. Kuva 321. Xantho- fusca. a kuori, jolla jäkälä — Kaksi eri lajia Pertusaria ria parietina puun kasvaa. 1 jäkälän seko- = kirjoitusjäkä- communis. kuorella. — Keskellä varsi. s sen kotelomaljoja liä. cGraphis. /) kotelomaljoja. ('/1) ('/). s' kotelomalja, hie- — 1 Opegrapha. man suurennettuna. (1/1<noinclude><references/></noinclude> daj8msro39o6t20v4vdq6kww34yyuov 250 26212 130765 2026-07-21T17:45:06Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 284 111. — Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. Kuva 322. Cladonia rangiferina. A Mart, sekovarsi. B sekovarsi, jonka haarojen Päissy on kotelomaljoja. (1/1) pinnalla on karvamaisia kiinnityselimia Sillä on tietty muoto, ja se kasvaa rey. noistaan, jotka kohoavat alustasta hje. man ylös vapaina liuskoina (kuva 321); O pensasmainen (strauchförmig) se. kovarsi on vain pienellä osallaan kiinnit. tynyt alustaansa. Se kohoaa vapaasti ylös alusta... 130765 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>284 111. — Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. Kuva 322. Cladonia rangiferina. A Mart, sekovarsi. B sekovarsi, jonka haarojen Päissy on kotelomaljoja. (1/1) pinnalla on karvamaisia kiinnityselimia Sillä on tietty muoto, ja se kasvaa rey. noistaan, jotka kohoavat alustasta hje. man ylös vapaina liuskoina (kuva 321); O pensasmainen (strauchförmig) se. kovarsi on vain pienellä osallaan kiinnit. tynyt alustaansa. Se kohoaa vapaasti ylös alustastaan tai riippuu siitä alas. päin. Se on enemmän tai vähemmän pensasmaisesti haarautunut (kuva 322). — Näitä kolmea sekovarsi. muotoa liittävät asteittain toisiinsa useat välimuodot. Jäkälän sekovarsi ei ole mikroskooppisen pieni, mutta ei toiselta puolen tule muutamaa desimetriä suuremmaksikaan. Sekovarressa on aina hyyfejä kuten sienillä. Hyyfit ja niiden synnyttämä valetylppy muodostavat usein sekovarren suurimman osan. Hyyfeissä ei ole lehti- vihreää, jota sitä vastoin tavataan erityisissä soluissa, n. s. gonideissa, Nämä ovat useimmiten pallomaisia ja muistuttavat suuressa määrin useiden — levien —(Protococcales, H MN Cyanophyceae y. m.) soluja. Usein , KUTTIN Ya Mat > eivät gonidit ole puhtaan vihreitä, KIN Nio vaan sinivihreitä tai punertavia. J0fey: RTI 2 G /(&) Tärkkelystä ei jäkälien sekovarsis- : SSD 9 a sa ole, mutta useimmat sisältävät es 3 likeniiniä, joka samoin Kiin tärk- kelys sinertyy jodiliuoksessa; li- säksi on niissä omituisia yhdis- tyksiä, jotka voivat muuttua vä- riaineiksi. Kuva 323. Kerroksikkaan sekovarren poikkileikkaus (Sticta fuliginosa). o ylä- pinnan, u alapinnan kuorikerros. m ydin- kerros. g gonideja. r juurtumahapsia. (90/1)<noinclude><references/></noinclude> bq0rie7tg7uy4vj5a425p3biyab6b5d 250 26213 130766 2026-07-21T17:45:11Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Sekovartiset, Thallophyta. 285 4. — Yhtenäisen Kuva 32 TR <ekovarren poikkileikkaus e asa Leptogium scotinum). S N a 9005 Pm € Mn (ep yi muistuttavat si- W 40, i = je 100 tocin so- ivihreitä Nos n luja. (550/, ) Useimmissa jäkä- lissä gonidit ovat eri- koisessa vyöh hykkees- sä sekovarren yläpin- nan kiinteän, valetylppyisen kuoren» ja löyhän ytimen» välissä. Täl- laista sekovartta sanotaan verroksikkauloi heteromer, kuva 323). Toisi... 130766 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Sekovartiset, Thallophyta. 285 4. — Yhtenäisen Kuva 32 TR <ekovarren poikkileikkaus e asa Leptogium scotinum). S N a 9005 Pm € Mn (ep yi muistuttavat si- W 40, i = je 100 tocin so- ivihreitä Nos n luja. (550/, ) Useimmissa jäkä- lissä gonidit ovat eri- koisessa vyöh hykkees- sä sekovarren yläpin- nan kiinteän, valetylppyisen kuoren» ja löyhän ytimen» välissä. Täl- laista sekovartta sanotaan verroksikkauloi heteromer, kuva 323). Toisissa jäkälissä taas gonidit jenirihmojen välissä tasai- sesti kautta koko sekovarren; sellaista sekovartta nimitetään yhtenäi- seksi ksi (homöomer, kuva 324). Itiöt syntyvät aivan samoin samoin kuin kotelosienillä vapaan solumuo- dostumisen tietä (siv. 66) itiökatelpissa, jotka lisärihmojen kera muo- dostavat yhtenäisen itiölavakerroksen. Useimmiten itiölavakerros sijaitsee leveissä avonaisissa, maljamaisissa tai nappimaisissa kotelo- maljoissa (apothecium, kuvat 318, 321, 325, a, b), jotka ovat toisen värisiä kuin sekovarsi yleensä ja sen takia pistävät silmiin. Harvem- min itiölavakerros on pullomaisissa kotelopulloissa (perithecium, kuvat 320, 325, c), jotka näkyvät vain mustina pisteinä sekovarren pinnassa. Itiöt vaihtelevat muodoltaan pallomaisista sauvamaisiin. Ne ovat yksi- tai monisoluisia, värittömiä tai mustia. Muutamien jäkälien kotelomaljat syntyvät suvuttomasti, tois- ten taas sekä punalevien että kotelosienien vastaavaa ilmiötä muistuttavan = hedelmöitymisen tuloksena. = Itiökotelot kehittyvät sekovarren sisässä olevasta paksusta sienirihmasta, koteloemärih- masta (Askegon, kuva 326, a), jonka alin osa on kokoonkier- tynyt, ylemmän osan d pistäesä esiin sekovarresta ja muodos- Kuva 325. a, b jäkälien ko- JON, sim -telomaljojen poikkileikkauk- sia. a Parmelia. f itiölava- korot ; en Ja OITaT omuusoKerTOs, jota ympäröi seko- ; ? varresta muodostunut kote- lomatjan reunakerros. b Biatora. € itiökotelopullon poikkileikkaus (Pertusaria); hieman suurennettu.<noinclude><references/></noinclude> slgplgzoww3i551ymlhy1k4g15q0tn3 250 26214 130767 2026-07-21T17:45:20Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 286 111. — Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. Kuva 326. Collema macrophyllum. S varren poikkileikkaus. g gonidioita, jota muistuttavat Nostoc-levän rihmoja. h hy: fejä. a koteloemärihman siitoskarva. " taessa siitoskarvan (Trichogyn). Hedel. möittävät solut muodostuvat sijitos. solupesäkkeissä (Spermogonium), jotka näyttävät mustilta pisteiltä tai kar. vamaisilta lisäkkeiltä sekovarren Pin. nalla (kuva 327). Ne muistuttavat kotelosienten j... 130767 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>286 111. — Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan. Kuva 326. Collema macrophyllum. S varren poikkileikkaus. g gonidioita, jota muistuttavat Nostoc-levän rihmoja. h hy: fejä. a koteloemärihman siitoskarva. " taessa siitoskarvan (Trichogyn). Hedel. möittävät solut muodostuvat sijitos. solupesäkkeissä (Spermogonium), jotka näyttävät mustilta pisteiltä tai kar. vamaisilta lisäkkeiltä sekovarren Pin. nalla (kuva 327). Ne muistuttavat kotelosienten ja ruostesienten ku. romapulloja, pyknidejä. Näissä muodostuu sienirihmoista kuroutu. malla pieniä, sauvamaisia, usein bakteereja muistuttavia siitossoluja (Spermatien, kuvat 327, 328). Tällaisen siitossolun yhdyttyä siitos. karvan kärkeen (kuva 326, a) muodostuu koteloemärihman alaosassa itiökoteloita aivan kuin kotelosienillä. Siinäkin on itiökoteloiden välissä martoja nesterihmoja (Paraphyse). Oppikirjoissa opetetaan, että jäkälät ovat omituisia kaksoisolioita, että ne ovat muodostuneet jostakin sienestä (= lehtivihreättömien rihmojen yhteisnimi) ja jostakin levästä (= assimiloivat gonidit), jotka ävät symbioottisesti. t.s. ovat liittyne ää itui i-yhty- Tämä käsitys ei ole oikea, sillä kehityshistoria osoittaa, että gonidit muodostuvat hyyfeistä, niin erilaisia kuin ne ovatkin. Kasvullinen lisääntyminen tapahtuu jäkälämurujen (Soredie, siv. 214) avulla. Paljain silmin katsottuina nämä esiintyvät jauhona seko- varren yläpinnalla tai sen reunoilla, usein erikoisissa, ympäristöstä eril- Kuva 327. A Xan- thoria — parietina. Palanen sekovart- ta —kotelomaljoi- neen a ja siitosso- lupesäkkeineen b. B, € Cetraria IS landica. B Seko varren liuska, jo" ka reunassa siitos- solupesäkkeitä. neitä siitossoluja- € samanlainen liuska, jossa siitossolupesäke ja siitä uloslennähtä<noinclude><references/></noinclude> 8swqhzx07ovl7eyf86qqw4th27561u4 250 26215 130768 2026-07-21T17:45:31Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Sekovartiset. Thallophyta. 287 Gyrophora cylindrica. A siitos- solupesäkkeen leikkaus kohtisuoraaan seko- arren pintaa vastaan. o, u sekovarren kuorta, m sen ydintä. B siitossolut s ku- routuvat rihmoista, jotka lähtevät siitos- solupesäkkeiden seinästä w. Kuva 328. leen rajoittuneissa paikoissa. Ne ovat pieniä, pyöreitä jyväsiä, joissa on yksi onidi tahi gonidiryhmä ja sitä ympäröiviä hyyfejä. Ne irtau- tuvat sekovarresta ja kasvavat suotuis... 130768 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Sekovartiset. Thallophyta. 287 Gyrophora cylindrica. A siitos- solupesäkkeen leikkaus kohtisuoraaan seko- arren pintaa vastaan. o, u sekovarren kuorta, m sen ydintä. B siitossolut s ku- routuvat rihmoista, jotka lähtevät siitos- solupesäkkeiden seinästä w. Kuva 328. leen rajoittuneissa paikoissa. Ne ovat pieniä, pyöreitä jyväsiä, joissa on yksi onidi tahi gonidiryhmä ja sitä ympäröiviä hyyfejä. Ne irtau- tuvat sekovarresta ja kasvavat suotuisissa olosuhteissa uusiksi kas- veiksi. Jäkälät elävät puiden kuorella, kallioilla, maassa, sammalten välissä j. n. €., joten ne siis ovat erittäin vähän vaativia. Ne kestävät alempaa lämpötilaa ja pitempiaikaista kuivuutta kuin muut kasvit. Rupijäkä- liä asustaa korkeiden vuoristojen ylimmilläkin kallioilla, jossa mikään muu kasvullisuus ei enää viihdy. Ne edistävät huomattavassa määrin kiven rapautumista, koska niiden juurtumahapset kiinnittyvät lujasti kiviin, liuottavat näiden kalkkia ja piihappoisia suoloja sekä pääsevät siten tunkeutumaan kiven sisään. Napaseuduilla ne esiintyvät samma- lien rinnalla usein valtakasveina, etenkin tundroilla. a. Sekovarsi yhtenäinen. 1. Heimo. Collemaceae. Sekovarsi lehtimäinen, hyytelömäinen. Collema, Leptogium. 2. Heimo Ephebaceae. Sekovarsi pensasmainen. Ephebe. b. Sekovarsi kerroksikas. 3. Heimo. Verrucariaceae. Sekovarsi rupimainen, joskus lehti- mäinen. Kotelopulloja. Verrucaria, Endocarpon, Pertusaria (kuva 320). 4. Heimo. Caliciaceae. Sekovarsi rupimainen. Kotelomaljat var- relliset, aluksi umpinaiset, myöhemmin aukeavat. Itiöt pysyvät kauan yhdessä jauhoisena ainejoukkona kotelomaljojen pinnalla. Calicium puiden kuorella, ha- oissa. 5. Heimo. Graphidaceae. Sekovarsi rupimainen. Kotelomaljat tasalevyiset, usein kaarevat tai haaraiset. Graphis, puiden kuorella (kuva 319). Opegrapha. 6. Heimo. Le cideaceae. Sekovarsi rupimainen. Kotelomaljoja ei ympäröi sekovarren reuna (kuva 325, b). Lecidea, hyvin monta lajia kivillä, puiden kuorella j. n. e. Biatora. j 7. Heimo. Lecanoraceae. Sekovarsi rupimainen. Kotelomaljojen ulko-osan muodostaa sekovarren reuna (vrt. kuva 325, a). Lecanora (kuva 318), Useita lajeja puiden kuorella, puulla ja kivillä.<noinclude><references/></noinclude> mtr3l865q1qs867zwhtrcaxyq0f5law 0 26216 130770 2026-07-21T20:40:32Z Nysalor 5 Vuorokaudeksi 130770 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Vuorokaudeksi. |alaotsikko= |tekijä=Edvard Valpas-Hänninen |huomiot= }} : Yksi tyttö mulla : viel’ on mielessäin. : Toivon, että tulla : vois se tännepäin. : Ketterästi kulkis : ulkokäytävää. : Rappu-uksen sulkis, : kun on myrskysää. : Uksen kello soisi: : klingli, klingli klii! : Sillä ilmi toisi: : tyttö kiirehtii! : Sievä tulla saisi : sitten kammariin. : Täällä pauhattaisi, : että niin ja niin... : Meillä nauramista : vuorokausi ois. : Sitten kammarista : puikkis tyttö pois. : Taas hän unhottuisi. : Mieless’ oisi muu. : Yksin tyttö uisi. : Katseleisi puu. {{Lemmen kirja}} nyuglvknqztha7txxrepyf4bkkavujm 250 26217 130772 2026-07-22T18:43:07Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130772 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||Ilmisiittiöt, Phanerogamae.|359}}</noinclude>{{tsl|tavat|vaeltavat}} samaan tapaan. Yhtymisestä syntynyt uusi tuma siirtyy munapesäkkeen laajemman osan tyvipuolelle (kuva&nbsp;401, ''III''), ja eri tuman- ja solunjakautumisten perästä syntyy siitä (kuva&nbsp;403) rihmamaisen muodostuman, ''alkioripustimen'' (Embryoträger), päässä oleva pienisoluinen ''alkio''. Tämä työntyy ympäröivän siemenvalkuaisen sisään. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;404. '''Pinus montana.''' Alkion kehitysaste. '''s''' alkioripustin. '''wh''' juurenhuntu. '''ws''' juuren pää. '''v''' varren pää. '''c''' alkiolehti. ({{murto|12|1}}) Kypsyvissä siemenissä erilaistuvat alkiossa (siv.&nbsp;7) alkiovarsi, -lehdet ja -juuri (kuva&nbsp;404; 6&nbsp;§). Alkioripustimeen alkio on aina kiinnittynyt juuripäästään, ja tämä on aina suuntautunut siitereikään päin, josta juuri myöhemmin siemenen itäessä kasvaa ulos. Alkiovarsi, jonka suunta on suoraan päinvastainen, kannattaa lehtiparia tai useampilehtistä kiehkuraa, jotka lehdet (sirkkalehdet, Keimblatt, cotyledo) eroavat jossakin määrin kasvin seuraavista lehdistä. Nämä seuraavat lehdet ovat jo joskus selvästi näkyvissä alkiosilmussa. Samaan aikaan kun alkio näin kehittyy, kasvaa siemenvalkuainenkin vielä voimakkaasti siemenaiheen sydämen kustannuksella, josta lopulta jää jäljelle vain rypistynyt kalvo. Sen soluihin varautuu runsaasti ravintoaineita. Siemenaiheen kalvo kovettuu ja muodostaa siemenkuoren; harvemmissa tapauksissa muuttuvat siemenkuoren uloimmat kerrokset meheviksi. Siemenaihe muuttuu täten siemeneksi. Verrattaessa edellä selitettyä kehityskulkua erilaisitiöisten sanikkaisten vastaavaan ilmiöön (siv.&nbsp;313, 320) huomataan selviä yhtäläisyyksiä. Sanikkaisilla muodostuu erityisillä lehdillä osaksi pikku-, osaksi isoitiöpesäkkeitä. Pikkuitiöpesäkkeissä syntyy lukuisia pikkuitiöitä; jokaisessa näistä muodostuu surkastunut alkeisvarsikko sekä siittiöitä sisältäviä siittiöpesäkesoluja ja martoja pesäkeseinäsoluja. Yksi siittiö hedelmöittää munasolun. Isoitiöpesäkkeissä esiintyy yksi ainoa tai tavallisesti muutamia isoitiöitä ja kussakin näistä alkeisvarsikko, jossa on muutamia munapesäkkeitä. Kukin näistä sisältää munasolun. Siitä kehittyy hedelmöitymisen jälkeen alkio, joka heti kasvaa uudeksi kasviksi. Paljassiemenisillä muodostuu erityisillä lehdillä (hede- ja emilehdillä) siitepölypesäkkeitä ja siemenaiheita. Edellisissä syntyy lukuisia siitepölyhiukkasia; jokaisessa niistä tapahtuu muutamia tuman- ja solunjakautumisia, ja lopuksi tuma (tahi siittiö) hedelmöittää<noinclude><references/></noinclude> 5rodnyppguqn9ndhokpitnzk6pw47pe 250 26218 130773 2026-07-22T18:50:19Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130773 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||2.{{pad}}Sammalet, Bryophyta|301}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;342. '''Andreaea petrophila.''' '''ps''' valeperä. '''Spf''' itiöpolven pesäkeperä. '''k''' itiöpesäke. '''c''' huntu. ({{murto|12|1}}) {{sp|Heimo. Andreaeaceae.}} Ruskeahkoja tai mustia kalliosammalia, joiden itiöpesäke muistuttaa maksasammalten itiöpesäkettä siinä suhteessa, että siihen auetessa muodostuu neljä rakoa. Rakojen väliset pesäkkeen seinän kaistaleet pysyvät kuitenkin kiinni toisissaan sekä kärjestään että tyvestään (kuva&nbsp;342). &mdash; <small>Vain yksi suku, ''Andreaea''.</small> {{keski|<small>'''3. Lahko.{{pad}}Bryales.'''</small>}} Varsinaiseen itiöpolveen kuuluva pesäkeperä. Itiöitä muodostava solukko ympäröi patsasta ylhäältä avoimen lieriön tavoin. &mdash; Tähän kuuluvat kaikkein useimmat lehtisammalet, noin 14,000 lajia. Itiöpesäke aukeaa, kuten rahkasammalilla, ''kannen'' tavoin, jonka yläpinnan keskessä usein on erityinen kärki. Sen ohessa on tässä lahkossa omituinen ''suuvarus'' (Peristom) pesäkkeen suuaukon ympärillä. Suuvarus on muodostunut punaruskeista tai kellertävistä hampaista, joiden muodot ja paksunnukset ovat eri ryhmissä erilaiset ja siksi systematiikan kannalta tärkeitä. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;343. '''Mnium hornum.''' '''A''' sammalkasvi itiöpolvineen, itiöpesäke vielä hunnun '''c''' peitossa. '''B''' sammalkasvi, itiöpolvi kypsä. '''s''' pesäkeperä. '''k''' pesäke. '''d''' kansi. '''rh''' juurtumahapsia. '''C''' pesäke auenneena. '''p''' suuvarus. '''d''' kansi. '''D''' kaksi ulompaa suuvarushammasta. '''E''' sisempi suuvarus. ('''A''', '''B''' {{murto|1|1}}, '''C''' {{murto|3|1}}, '''D''', '''E''' {{murto|58|1}}).<noinclude><references/></noinclude> 3cccpgxt73dcx4fy1m6e1yupn3nh4fp 250 26219 130774 2026-07-22T18:56:33Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130774 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|410|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{tsl|vaksi|toimivaksi}} kannukseksi (C, ''sp''). Sikiäin on kiertynyt niin, että huuli kääntyy eteen- tai alaspäin. Heteistä on vain yksi, ulomman hedekiehkuran etumainen, kehittynyt ja ponnellinen. Sikiäimen kiertymisen johdosta se on kääntynyt taakse- ja samalla ylöspäin. Toiset heteet puuttuvat kokonaan, tai niistä on jäljellä vain surkastuneita jätteitä (kuva 452, ''C'', ''x''). Heteen palho on yhtynyt vartalon kanssa siitintukuksi. Ponsi joutuu sijaitsemaan siitintukun kärjellä (kuva 452, ''B'', ''a'') aivan luotin (''s'') takana tai yläpuolella. Siitepölyhiukkaset eivät erkane toisistaan, vaan pysyvät yhtyneinä joko neljittäin tai siten, että yhdestä alkuemosolusta polveutuvat hiukkaset ovat yhdessä, tahi vihdoin niin, että kaikki yhdessä ponnen puoliskossa muodostuneet ovat yhtyneet yhdeksi vahamaiseksi rykelmäksi, ''pölymyhkyksi'' (Pollenmasse, pollinium, ''E''). Kukin pölymyhky jatkuu alapäästään ''myhkynvarreksi'' (caudicula, ''c''). Tämän alapäässä taasen on tahmea levy, ''tarttumakanta'' (Klebscheibe, glandula, ''d''). Emi on syntynyt kolmesta emilehdestä, jotka muodostavat yksilokeroisen sikiäimen. Istukoita on kolme, ja ne ovat syvään halkoiset. Istukka laitaistukka. Emilehtien kärjistä kehittyy vain kaksi sivulla olevaa luotiksi (kuva 452, ''C'', ''n''); keskiviivalla oleva, joka on aivan ponnen sisäpuolella, joko surkastuu tai muuttuu ''keulaksi'' (Schnäbelchen, rostellum, ''r''). Keulalla muodostuvat nuo tahmeat tarttumakannat, joilla raskaat, yhdessä pysyvät pölyjoukot voivat tarttua kukissa käyviin hyönteisiin, jotka samalla toimittavat pölyytyksen. Hedelmä kota. Kämmekkäillä on yleisesti vaakasuoraan kasvava juurakko. Tästä nousevat, kasvulehtiä kantavat versot ovat eri lajeilla erilaiset. Hyvin usein juurakot paisuvat mukulamaisiksi. Mukulat pysyvät vielä useita vuosia vihreinä ja tuoreina, kun lehdet jo ovat niistä kuihtuneet. Suurin osa kämmekkäistä elää ulkovieraina l. päällyskasveina, mutta meillä elävät lajit kasvavat kaikki maassa. Paitsi tavallisia lisäjuuria on useimmilla niistä vielä mukulajuuria (kuva 16, 11&nbsp;§, ''a''). Muutamilta meikäläisiltä kämmekkäiltä puuttuvat vihreät lehdet. Ne ovat mädänsyöjiä l. mädännäiskasveja; esim. Coralliorrhiza, Neottia. Edelliseltä puuttuvat juuretkin. Ravinto tulee tällaisiin mädänsyöjiin sienirihmojen kautta, jotka kietoutuvat juurakon tahi juurten ympärille. Pölyytyksen toimittavat aina hyönteiset (ks. siv.&nbsp;351). ''a. Diandrae.''{{pad}}Heteitä kaksi. &mdash; <small>''Cypripedium.''</small> ''b. Monandrae.''{{pad}}Heteitä yksi. &mdash; <small>''a. Ophrydeae: Ophrys, Orchis,''</small><noinclude><references/></noinclude> 15511qzyg58w3y73txw3drfr4ag7g0x 250 26220 130775 2026-07-22T19:04:50Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130775 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|200|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>Liikkeet johtuvat erilaisesta kasvusta kehälehtien eri sivuilla, jonka saavat aikaan lämpötilan ja valaistuksen muutokset. Kukkalehtien pitenevä vyöhyke on niiden tyvessä. Valon ja lämmön lisääntyessä kasvaa sisäsivu nopeammin, jolloin kukat aukeavat. Sitä vastoin kasvaa lämmön ja valaistuksen vähetessä ulkosivu enemmän, ja kukka sulkeutuu. Myöskin kukinnoissa tapahtuu samantapaisia uniliikkeitä (kuva&nbsp;221); kukinto on tällöin biologisessa suhteessa yksityisen kukan veroinen. Uniliikkeet aiheutuvat valon ja pimeän sekä korkean ja alhaisen lämpötilan vaihteluista; niihin ei valaistuksen suunta vaikuta mitenkään, päinvastoin kuin fototaktisissa ja fototrooppisissa ilmiöissä, vaan ne tapahtuvat kasvin elimistyksen kerta kaikkiaan määräämään suuntaan; ne ovat siis selvästi omasuuntaisia eli nastisia liikkeitä. 4.{{pad}}''Viherhiukkasten mukautuminen valonvoimakkuuteen.'' Rihmamaisen Mougeotia- (Mesocarpus-)levän jokaisessa solussa on suuri, levymäinen viherhiukkanen. Tavallisesta mikroskooppisesta valmisteesta näkyy, että kaikki nämä levyt ovat vaakasuorassa (kuva&nbsp;222, ''A''), niin että alhaaltapäin mikroskoopin peilistä tuleva valo sattuu kohtisuoraan niitä vastaan. Jos sitä vastoin käytetään suoranaista auringonvaloa, huomataan niiden verraten pian kääntyneen 90&deg;, niin että ne ovat sivuittain (''B''); valo ikään kuin liukuu niiden ohi. Samoin alkeisvarsikoista ja sammalien yksikerroksisista lehdistä voi helposti huomata, että kohtalaisen valaistuksen vallitessa lehtivihreähiukkaset asettuvat niille solunseinämille, jotka ovat kohtisuorassa valon suuntaa vastaan. Samoin on laita Lemnalla (kuva&nbsp;223, ''T''). Heti kun valaistus alkaa käydä liian {{tsa|voimak|voimakkaaksi}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;221. '''Erään mykerökukkaisen''' (''Leontodon hastilis'') '''mykeröitä.''' '''A''' varjostamisen takia sulkeutunut, '''B''' valossa auennut kukinto. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;222. '''Mougeotian eri voimakkaasti valaistuja soluja''', joita valo kohtaa kohtisuoraan paperin tasoa vastaan. '''A''' heikko, '''B''' vahva valaistus.<noinclude><references/></noinclude> m6ve4gltmzsvnjfwj4p8ykd3co6qfb9 250 26221 130776 2026-07-22T19:09:54Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130776 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|248|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>vapaassa päässä on nystyrämäinen solu, joka kannattaa toisen luokan nystyräsoluja (''C'', ''ns'') ja nämä yhteensä noin&nbsp;24 siimamaisesti kiertynyttä rihmaa (''C'', ''r''). Joka rihma on muodostunut 100&ndash;225 solusta, joista kustakin vihdoin syntyy yksi kairakierteinen siittiö (kuva&nbsp;264, ''D'', ''E''), joka pääasiassa on muodostunut solun tumasta. <small>Keski-Euroopassa kasvavan ''Chara'' crinitan munasolu saattaa, siittiön sitä hedelmöittämättä, kehittyä itiöksi (neitseellinen sikiäminen, parthenogenesis). Pitkälle erilaistuneina ja kairakierteisten siittiöittensä puolesta Charales-luokan kasvit eroavat niin suuresti muista levistä, jopa yleensä sekovartisista, että niiden oikeastaan pitäisi muodostaa oma kaarensa.</small> {{keski|'''VIII Luokka.{{pad}}Ruskolevät, Phaeophyceae.'''}} Monisoluisia leviä, jotka sisältävät lehtivihreää, mutta tämä on ruskean väriaineen (fucoxantiinin) peittämä. Yhteyttämistulos ei ole koskaan tärkkelystä. Korkeimmissa muodoissa on huomattavissa erilaistuminen, joka muistuttaa putkilokasvien vastaavaa ilmiötä. Suvullinen lisääntyminen yhtäläissiitoksen tai munasiitoksen avulla tai puuttuu. Parveilusoluissa, silloin kun niitä on, sijaitsevat värekarvat solun kyljessä. &mdash; Ruskolevät jaetaan kahteen lahkoon, Phaeosporales ja Cyclosporales. {{keski|<small>'''1. Lahko.{{pad}}Phaeosporales.'''</small>}} Sekovarsi rihmamainen tahi rakenteeltaan monimutkaisempi. Suvuton lisääntyminen parveiluitiöistä. Usein parveilusiitossolujen yhtyminen. Nämä levät elävät melkein yksinomaan suolaisissa merissä, etenkin kylmemmissä. Niissä ne yhdessä seuraavan lahkon lajien kanssa peittävät meren pohjan suurilla aloilla. Alhaisimmat muodot ovat rakenteeltaan Ulothricales-alalahkon levien tapaisia. Korkeimmissa taas on varsimaisilla ja lehtimäisillä osilla selvä ero, minkä ohessa erityiset kiinnityselimet, hapterit, jotka eivät ole juuria sanan varsinaisessa merkityksessä, kiinnittävät sekovarren pohjaan. Sekovarren solujen kesken on työnjako, niin että ulommat solut pääasiallisesti hoitavat {{tsa|yhteyttä|yhteyttämisen}}<noinclude><references/></noinclude> 168qv8r36s5gga0t1qfye17rp50odh9 250 26222 130777 2026-07-22T19:11:46Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 1. Sekovartiset, Thallophyta. 239 N 1. Alalahko. Protococcales. Cloro 1 Solut joko erillään toisistaan tai yhdyskunnissa, jotka eivät ole muodoltaan rihmamaisia. Lisääntyvät suvutonta tietä joko jakautumalla tai parveiluitiöistä, suvullisesti taas joko isogaamisesti (parveilusiitossoluista) tai! munasiitoksen| avulla. A 1. Heimo. Volvocaceae. Solut tai soluyhdyskunnat liikkuvat värekarvojen avulla. — Yleisiä suolattomassa vedessä. Gonium (kuva&nbsp;252). Vo... 130777 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>1. Sekovartiset, Thallophyta. 239 N 1. Alalahko. Protococcales. Cloro 1 Solut joko erillään toisistaan tai yhdyskunnissa, jotka eivät ole muodoltaan rihmamaisia. Lisääntyvät suvutonta tietä joko jakautumalla tai parveiluitiöistä, suvullisesti taas joko isogaamisesti (parveilusiitossoluista) tai! munasiitoksen| avulla. A 1. Heimo. Volvocaceae. Solut tai soluyhdyskunnat liikkuvat värekarvojen avulla. — Yleisiä suolattomassa vedessä. Gonium (kuva&nbsp;252). Volvox muodostaa pallomaisia yhdyskuntia, joissa solujen luku voi nousta 20,0CO:een. Sphaerella saa aikaan punaisen lumen (punainen väriaine peittää siinä lehtivihreän). Kuva&nbsp;252. Gonium pectorale. Levymäinen, 16 solun muodostama yhdyskunta. (239/,) m 4 2. Heimo. Pleurococcaceae. Solut liikku- a] CD mattomia. Soluja syntyy vain kahtia jakautumalla, par- veilusoluja ei ole. — Pleurococcus, solut enemmän tai vähemeo 3 män pyöristyneitä, muodostaa yleisesti vihreitä peitteitä puun DO S kuorella, kivillä j. n. e. (kuva&nbsp;253). Stichococcus, edellisen kaltainen, mutta solut sauvamaisia. Kuva&nbsp;253. : . . Pleurococcus 3. Heimo. Protococcaceae ja 4. Heimo. vulgaris. Hydrodictyaceae. Kasvullista solunjakautu(9/1) mista ei tapahdu, uusia soluja syntyy vain parveilu soluista. Protococcaceae-heimoon kuuluu Chlorococcum, joka muodostaa vihreitä peit- teitä kostealla maalla. Hydrodictyaceae-heimoon kuuluu Pediastrum, jonka yhdys- kunnat ovat levymäisiä ja näiden reunasolut hammaslaitaisia (kuva&nbsp;254). Hydrodictyonin yhdyskunta on verkon (muotoinen. Uudet verkot syntyvät siten, että soluissa muodostuu lukuisia parveiluitiöitä. Nämä Kuva&nbsp;254. Pediastrum granulatum. A vanha yhdyskunta, jonka solut ovat tyhjentyneet, lukuunottamatta kolmea, a, jotka nekin ovat jakautumassa parveilutiöiksi. Solusta b tulee ulos 16 parveiluitiötä erityisen rakon ympäröiminä. B yhdyskunta tultuaan ulos; C 41/, tuntia myöhemmin, vielä rakon sisässä. Parveiluitiöt järjestyneet uudeksi yhdyskun naksi. (9/,)<noinclude><references/></noinclude> 9p9af7c8c8z021i78ylp8pl18vt4bf6 250 26223 130778 2026-07-22T19:23:11Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130778 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|240|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude><small>parveilevat jonkin aikaa emosolun sisässä ja järjestyvät sitten uudeksi verhoksi, joka vapautuu emosolun seinän hajotessa. Suvullinen lisääntyminen parveilusiitossolujen yhtymisestä.</small> {{keski|''2. Alalahko.{{pad}}Ulothricales.''}} Solut yhtyneet rihmoiksi tai levyiksi. Parveilusoluja; suvullisina soluina joko parveilusiitossoluja tai siittiöitä ja munasoluja. ''a'') Soluissa vain yksi tuma. 1. {{sp|Heimo. Ulothricaceae.}} Haarattomia rihmoja. Parveilusiitossolujen yhtyminen. ''Ulothrix''illa syntyy parveiluitiöpesäkkeissä 1&mdash;4 parveiluitiötä, joissa on neljä värekarvaa; parveilusiitossolupesäkkeissä (Gametangium) muodostuu taas 8&ndash;32 pienempää, 2:lla värekarvalla uivaa parveilusiitossolua. Yhtymäitiön itäessä syntyy joukko parveiluitiötä, jotka pääsevät vapaiksi ja kasvavat uusiksi rihmoiksi (kuva&nbsp;255). &mdash; <small>''Ulothrix.'' Osaksi kiinnittyneitä, osaksi vapaasti kelluvia. Hyvin yleisiä suolattomassa vedessä.</small> 2. {{sp|Heimo. Ulvaceae.}} Sekovarsi yhtenäinen, yksi- tai kaksikerroksinen levy. Parveilusiitossolujen yhtyminen; parveiluitiöitä. &mdash; <small>''Monostroma'', ''Ulva'', suuria, lehtimäisiä</small> {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;255. '''Ulothrix zonata.''' '''A''' nuori rihma, joka päättyy juurtumahapsisoluun '''r'''. '''B''' rihmaosa, jonka soluissa muodostuu kaksi parveiluitiötä kussakin. Nämä osaksi ulkona emäsolusta tai jo ulostulleita. '''C''' parveiluitiö. '''D''' solurihman osa, jossa syntyy parveilusiitossoluja; ne ovat osaksi jo tulleet ulos. '''E''' parveilusiitossoluja. '''F''' parveilusiitossolut yhtymässä sivuittain; '''G''' jo yhtyneinä, kaksi tumaa ja neljä värekarvaa vielä näkyvissä. '''H''' värekarvaton yhtymäitiö. '''J''' yhtymäitiö lepoajan jälkeen. '''K''' yhtymäitiö, jonka sisällys on jakautunut parveiluitiöiksi. ('''A''' {{murto|300|1}}, '''B&mdash;K''' {{murto|482|1}}).<noinclude><references/></noinclude> 7ki0pbhki4kpfqnaku5kuunfb9x485x 130779 130778 2026-07-22T19:23:51Z Sakvaka 3073 kieliasu 130779 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|240|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude><small>parveilevat jonkin aikaa emosolun sisässä ja järjestyvät sitten uudeksi verhoksi, joka vapautuu emosolun seinän hajotessa. Suvullinen lisääntyminen parveilusiitossolujen yhtymisestä.</small> {{keski|''2. Alalahko.{{pad}}Ulothricales.''}} Solut yhtyneet rihmoiksi tai levyiksi. Parveilusoluja; suvullisina soluina joko parveilusiitossoluja tai siittiöitä ja munasoluja. ''a'') Soluissa vain yksi tuma. 1. {{sp|Heimo. Ulothricaceae.}} Haarattomia rihmoja. Parveilusiitossolujen yhtyminen. ''Ulothrix''illa syntyy parveiluitiöpesäkkeissä 1&ndash;4 parveiluitiötä, joissa on neljä värekarvaa; parveilusiitossolupesäkkeissä (Gametangium) muodostuu taas 8&ndash;32 pienempää, 2:lla värekarvalla uivaa parveilusiitossolua. Yhtymäitiön itäessä syntyy joukko parveiluitiötä, jotka pääsevät vapaiksi ja kasvavat uusiksi rihmoiksi (kuva&nbsp;255). &mdash; <small>''Ulothrix.'' Osaksi kiinnittyneitä, osaksi vapaasti kelluvia. Hyvin yleisiä suolattomassa vedessä.</small> 2. {{sp|Heimo. Ulvaceae.}} Sekovarsi yhtenäinen, yksi- tai kaksikerroksinen levy. Parveilusiitossolujen yhtyminen; parveiluitiöitä. &mdash; <small>''Monostroma'', ''Ulva'', suuria, lehtimäisiä</small> {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;255. '''Ulothrix zonata.''' '''A''' nuori rihma, joka päättyy juurtumahapsisoluun '''r'''. '''B''' rihmaosa, jonka soluissa muodostuu kaksi parveiluitiötä kussakin. Nämä osaksi ulkona emäsolusta tai jo ulostulleita. '''C''' parveiluitiö. '''D''' solurihman osa, jossa syntyy parveilusiitossoluja; ne ovat osaksi jo tulleet ulos. '''E''' parveilusiitossoluja. '''F''' parveilusiitossolut yhtymässä sivuittain; '''G''' jo yhtyneinä, kaksi tumaa ja neljä värekarvaa vielä näkyvissä. '''H''' värekarvaton yhtymäitiö. '''J''' yhtymäitiö lepoajan jälkeen. '''K''' yhtymäitiö, jonka sisällys on jakautunut parveiluitiöiksi. ('''A''' {{murto|300|1}}, '''B&mdash;K''' {{murto|482|1}}).<noinclude><references/></noinclude> d88kfqvtpmazw5zxgjo2cxhli1ekqbr 250 26224 130780 2026-07-22T19:32:03Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;256. '''Oedogonium cardiacum.''' Kaksikotinen laji, jonka toisessa rihmassa syntyy siittiöpesäkkeitä sp ja niissä kussakin kaksi siittiötä s, toisessa rihmassa munapesäkkeitä mp. Näiden munasolun m hedelmöittävät reiästä r tunkeutuvat siittiöt sisään. (17%) merimuotoja; Enfteromorpha, seinältään yksikerroksisen letkun muotoinen, etupäässä suolaisessa vedessä. 3. Heimo.Chaetophoraceae. Haarautuneita rihmoja, parveilusiitossol... 130780 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" />{{Rh|1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|241}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;256. '''Oedogonium cardiacum.''' Kaksikotinen laji, jonka toisessa rihmassa syntyy siittiöpesäkkeitä sp ja niissä kussakin kaksi siittiötä s, toisessa rihmassa munapesäkkeitä mp. Näiden munasolun m hedelmöittävät reiästä r tunkeutuvat siittiöt sisään. (17%) merimuotoja; Enfteromorpha, seinältään yksikerroksisen letkun muotoinen, etupäässä suolaisessa vedessä. 3. Heimo.Chaetophoraceae. Haarautuneita rihmoja, parveilusiitossolujen yhtyminen. &mdash; Chaetophora muodostaa vihreitä, vesikasveihin kiinnittyneitä limaisia palloja. Trentepohlia, punainen, hyvänhajuinen ilmalevä, puun kuorilla ja kivillä. | 4. Heimo. Oedogoniaceae. Yksinkertaisia tai haaraantuneita rihmoja, joissa siittiö- ja munapesäkkeitä (antheridium, o0gonium). Parveiluitiöt syntyvät yksi solussaan; niissä värekarvakehä ympäröi solun toista päätä. Munapesäkkeet (kuva&nbsp;256, mp) muodostuvat tavallisista soluista näiden paisuessa, minkä jälkeen niiden sisällys vetäytyy kokoon synnyttäen munasolun (kuva&nbsp;256, m). Siittiöpesäkkeet taas syntyvät siten, että kasvulliset solut jakautuvat useaan kertaan poikittain , kahtia (kuva&nbsp;256, sp). Jokaisessa siittiöpesäkesolussa syntyy -kaksi siittiötä (s), jotka ovat rakenteeltaan parveiluitiöiden kaltaisia. Siittiö tunkeutuu munapesäkkeeseen seinässä olevasta reiästä (r) tai raosta ja hedelmöittää munasolun. Tämän johdosta syntynyt munaitiö muodostaa itäessään lepotilan jälkeen useita parveiluitiöitä, jotka kukin kasvavat uudeksi rihmaksi. &mdash; Oedogonium, rihmat haarattomat, Bulbochaete, rihmat haaralset ja karvalliset. Yleisiä suolattomassa vedessä, lukuisia lajeja. b) Kasvullisissa soluissa useita pienia solutumia (kuva&nbsp;257). Kasvioppi &mdash; 16<noinclude><references/></noinclude> an5ajf7zubomnoq3ucxcos1juxrahah 130781 130780 2026-07-22T19:32:16Z Sakvaka 3073 130781 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|241}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;256. '''Oedogonium cardiacum.''' Kaksikotinen laji, jonka toisessa rihmassa syntyy siittiöpesäkkeitä sp ja niissä kussakin kaksi siittiötä s, toisessa rihmassa munapesäkkeitä mp. Näiden munasolun m hedelmöittävät reiästä r tunkeutuvat siittiöt sisään. (17%) merimuotoja; Enfteromorpha, seinältään yksikerroksisen letkun muotoinen, etupäässä suolaisessa vedessä. 3. Heimo.Chaetophoraceae. Haarautuneita rihmoja, parveilusiitossolujen yhtyminen. &mdash; Chaetophora muodostaa vihreitä, vesikasveihin kiinnittyneitä limaisia palloja. Trentepohlia, punainen, hyvänhajuinen ilmalevä, puun kuorilla ja kivillä. | 4. Heimo. Oedogoniaceae. Yksinkertaisia tai haaraantuneita rihmoja, joissa siittiö- ja munapesäkkeitä (antheridium, o0gonium). Parveiluitiöt syntyvät yksi solussaan; niissä värekarvakehä ympäröi solun toista päätä. Munapesäkkeet (kuva&nbsp;256, mp) muodostuvat tavallisista soluista näiden paisuessa, minkä jälkeen niiden sisällys vetäytyy kokoon synnyttäen munasolun (kuva&nbsp;256, m). Siittiöpesäkkeet taas syntyvät siten, että kasvulliset solut jakautuvat useaan kertaan poikittain , kahtia (kuva&nbsp;256, sp). Jokaisessa siittiöpesäkesolussa syntyy -kaksi siittiötä (s), jotka ovat rakenteeltaan parveiluitiöiden kaltaisia. Siittiö tunkeutuu munapesäkkeeseen seinässä olevasta reiästä (r) tai raosta ja hedelmöittää munasolun. Tämän johdosta syntynyt munaitiö muodostaa itäessään lepotilan jälkeen useita parveiluitiöitä, jotka kukin kasvavat uudeksi rihmaksi. &mdash; Oedogonium, rihmat haarattomat, Bulbochaete, rihmat haaralset ja karvalliset. Yleisiä suolattomassa vedessä, lukuisia lajeja. b) Kasvullisissa soluissa useita pienia solutumia (kuva&nbsp;257). Kasvioppi &mdash; 16<noinclude><references/></noinclude> 9ifwzgvrot9s1pa33pa5vjtqq577ydh 250 26225 130782 2026-07-22T19:33:20Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 5. Heimo. Cladophoraceae. Haarattomia tava . . . . . Khsst4 oe . € i ti haarautuneita rihmoja. Parveiluitiöitä. Parveilusiitosso M minen. &mdash; Cladophora (kuva&nbsp;258). | Haarautuneita, karkealta ttu N . . . - ; oe Lukuisia lajeja seisovassa ja vir taavassa vedessä, sekä suolaisessa että WU lattomassa. Muodostavat usein suuria levyj tai palloja. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;257. '''Cladophoran solu.''' Siinä lukuisia tumia n, joissa jokaisessa {{puuttuu... 130782 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" />{{Rh|242|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>5. Heimo. Cladophoraceae. Haarattomia tava . . . . . Khsst4 oe . € i ti haarautuneita rihmoja. Parveiluitiöitä. Parveilusiitosso M minen. &mdash; Cladophora (kuva&nbsp;258). | Haarautuneita, karkealta ttu N . . . - ; oe Lukuisia lajeja seisovassa ja vir taavassa vedessä, sekä suolaisessa että WU lattomassa. Muodostavat usein suuria levyj tai palloja. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;257. '''Cladophoran solu.''' Siinä lukuisia tumia n, joissa jokaisessa {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;258. '''Cladophora tumajyvänen.''' glomerata. (s/y) 3. Alalahko. Siphonales. Verraten suuria leviä, jotka eivät ole tavallisella tavalla jakaan” neet lukuisiksi soluiksi, vaan ovat muodostuneet yhdestä a nat Putkimaisesta tai nauhamaisesta solusta, joka on eri tavoin erilaistU! jä. Seinälimassa lukuisia solutumia. Värihiukkaset pieniä, le Suvuton lisääntyminen parveiluitiöiden avulla. Joillakin suvullinen lisääntyminen.<noinclude><references/></noinclude> cmzos8qnizt3lwropj5vxa5crrbfzi0 250 26226 130783 2026-07-22T19:34:11Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;275. '''Trichia varia.''' A yksi auennut ja neljä umpinaista itiöpesäkettä. B hiusvanukkeen rihmoja, C itiöitä. (A $/,, B, € 20/1). maisena myksamoebana (kuva&nbsp;274, C) tai ui par. veili jana (Myxomonade), jossa on yksi värekarva (kuva&nbsp;274, B). Useiden tällaisten pienten alku. limojen yhtyessä muodostuvat jälleen nuo suuret limakot. Kaikki liikkuvat kehitysmuo. dot voivat epäsuotuisi issa muuttua lepoasteiksi. Niinpä vo... 130783 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" />{{Rh|254|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;275. '''Trichia varia.''' A yksi auennut ja neljä umpinaista itiöpesäkettä. B hiusvanukkeen rihmoja, C itiöitä. (A $/,, B, € 20/1). maisena myksamoebana (kuva&nbsp;274, C) tai ui par. veili jana (Myxomonade), jossa on yksi värekarva (kuva&nbsp;274, B). Useiden tällaisten pienten alku. limojen yhtyessä muodostuvat jälleen nuo suuret limakot. Kaikki liikkuvat kehitysmuo. dot voivat epäsuotuisi issa muuttua lepoasteiksi. Niinpä voivat parveilusolut saada ympärilleen ohuen seinän ja muodostaa pikku. koteloita (Mikrocyste); samoin saattavat pienet limakot muuttua isokoteloiksi (Makrocyste) ja suuret limakot limakkopahkoiksi (Sklerotie). 1. Ryhmässä, Myxogasteres, syntyvät itiöt umpinaisten itiöpesäkkeiden sisässä, harvemmin (Ceratiomyxa) limakon pinnalla. Itiöpesäkkeiden muoto vaihtelee levymäisestä pylväsmäiseen. Fuligo septican usean cm?:n laajuiset keltaiset limakot ryömivät parkituskuorella; itiöt ovat mustanruskeita. Trichia (kuva&nbsp;275), Didymium, Comatricha ja Stemonitis ovat pienempiä muotoja. Trichian itiöpesäkkeet ovat ruskeita, munamaisia, noin 2&mdash;3 mm pitkiä. Lycogala kasvaa mätänevällä puulla, Spumaria sammalilla, Brefeldia lahokannoissa. ' 2. Ryhmän, Phytomyxinae, limasienet loisivat elävien kasvisolujen sisässä. Itiöt syntyvät limakon jakautuessa vapaina, eivät pesäkkeissä. Tähän ryh S Fi / / [fa n = <= g VA ma a -&mdash; M IP K JAA E a &mdash; Sa. -&mdash; % [ax < l . {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;276. '''Plasmodiophora Brassicae.''' Loisen tartuttama juuren haara. (1/1)<noinclude><references/></noinclude> 0fwbnscmeeb8ajz7x2y5korv4lefa0p 250 26227 130784 2026-07-22T19:35:18Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: mään kuuluu Plasmodiophora Brassicae, jonka limakko elää kaalikasvien solujen sisässä aiheuttaen kaalirevennäisen eli möhöjuuren nimisenä tunnetun, hyvin tarttuvan taudin, joka on levinnyt Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Tässä taudissa paksunevat kasvin juuret mukulamaisten paisumien peittämien makkaroiden näköisiksi (kuva&nbsp;276). Juuret mätänevät pian, ja kasvin maanpäällinenkin osa kuolee. {{keski|<big>'''SIENET. FUNGI.'''</big>}} Kuten jo edellä... 130784 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|255}}</noinclude>mään kuuluu Plasmodiophora Brassicae, jonka limakko elää kaalikasvien solujen sisässä aiheuttaen kaalirevennäisen eli möhöjuuren nimisenä tunnetun, hyvin tarttuvan taudin, joka on levinnyt Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Tässä taudissa paksunevat kasvin juuret mukulamaisten paisumien peittämien makkaroiden näköisiksi (kuva&nbsp;276). Juuret mätänevät pian, ja kasvin maanpäällinenkin osa kuolee. {{keski|<big>'''SIENET. FUNGI.'''</big>}} Kuten jo edellä on mainittu, nimitettiin aikaisemmin sieniksi kaikkia lehtivihreättömiä sekovartisia. Niiden joukossa on kuitenkin bakteereilla ja limasienillä sellainen erikoisasema, että ne on erotettu omiksi luokikseen. Jäljellejäävät »sienet ahtaammassa merkityksessä» muodostavat melkoisen yhtenäisen ryhmän. Se on jaettu kahteen luokkaan: Phycomycetes ja Eumycetes. Sienet ovat, eräitä poikkeuksia lukuunottamatta, muodostuneet pitkistä, haarautuneista rihmoista, joilla on selvä kärkikasyu. Niitä sanotaan sienirihmoiksi, hyyfeiksi. Soluseinä osoittaa useimmiten kitiinin, saman aineen, reaktion, jota on hyönteisten ihossa; harvoin se on muodostunut selluloosasta (Phycomycetes). Sienirihmoissa.gi ole tärkkelystä, mutta usein glykogeenia, erästä eläinkunnassa yleisesti tavattavaa hiilihydraattia. Sienen kasvullisia sienirihmoja, hyyfejä, sanotaan yhteisellä nimellä sen rihmastoksi (Myzelium). Sienet lisääntyvät hyvin eri tavoin, joita selostetaan lähemmin seuraavassa. Useimmat sienet ovat mädännäiskasveja 1. mädänsyöjiä. Luonnossa ne saavat ravintonsa pääasiassa niistä kuolleista kasvijätteistä, joita siinä on melkein kaikkialla, etenkin metsämaassa, missä sienet voimakkaasti edistävät lahoamista. Monet elävät loisina, etenkin kasveissa, harvoin eläimissä. Ei ole aina helppo päätellä, onko jokin sieni mädänsyöjä vai loinen. On sellaisia sieniä, jotka ensin asettuvat puun kuolleille osille ja kasvavat niistä edelleen eläviin osiin; samoin on sellaisia, jotka ensin käyvät käsiksi eläviin osiin, mutta tapettuaan ne kehittyvät edelleen kuolleissa osissa. Loissjenjen sienirihmat elävät etupäässä isäntäkasvin soluväleissä, mutta tavallisesti niistä kasvaa ympäröiviin soluihin imurihmoja (Haustorien, kuva&nbsp;196), jotka helpottavat ravinnon ottoa. Sienijuurista ks. siv. 175.<noinclude><references/></noinclude> m0cqij8rec25e4ocrbtnzibs4qd4t41 130785 130784 2026-07-22T19:39:11Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130785 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|255}}</noinclude><small>{{tsl|mään|ryhmään}} kuuluu ''Plasmodiophora Brassicae'', jonka limakko elää kaalikasvien solujen sisässä aiheuttaen ''kaalirevennäisen'' eli ''möhöjuuren'' nimisenä tunnetun, hyvin tarttuvan taudin, joka on levinnyt Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Tässä taudissa paksunevat kasvin juuret mukulamaisten paisumien peittämien makkaroiden näköisiksi (kuva&nbsp;276). Juuret mätänevät pian, ja kasvin maanpäällinenkin osa kuolee.</small> {{keski|<big>'''SIENET. FUNGI.'''</big>}} Kuten jo edellä on mainittu, nimitettiin aikaisemmin sieniksi kaikkia lehtivihreättömiä sekovartisia. Niiden joukossa on kuitenkin bakteereilla ja limasienillä sellainen erikoisasema, että ne on erotettu omiksi luokikseen. Jäljellejäävät »sienet ahtaammassa merkityksessä» muodostavat melkoisen yhtenäisen ryhmän. Se on jaettu kahteen luokkaan: ''Phycomycetes'' ja ''Eumycetes''. Sienet ovat, eräitä poikkeuksia lukuunottamatta, muodostuneet pitkistä, haarautuneista rihmoista, joilla on selvä kärkikasvu. Niitä sanotaan ''sienirihmoiksi'', ''hyyfeiksi''. Soluseinä osoittaa useimmiten kitiinin, saman aineen, reaktion, jota on hyönteisten ihossa; harvoin se on muodostunut selluloosasta (Phycomycetes). Sienirihmoissa.gi ole tärkkelystä, mutta usein glykogeenia, erästä eläinkunnassa yleisesti tavattavaa hiilihydraattia. Sienen kasvullisia sienirihmoja, hyyfejä, sanotaan yhteisellä nimellä sen ''rihmastoksi'' (Myzelium). Sienet lisääntyvät hyvin eri tavoin, joita selostetaan lähemmin seuraavassa. Useimmat sienet ovat mädännäiskasveja l. mädänsyöjiä. Luonnossa ne saavat ravintonsa pääasiassa niistä kuolleista kasvijätteistä, joita siinä on melkein kaikkialla, etenkin metsämaassa, missä sienet voimakkaasti edistävät lahoamista. Monet elävät loisina, etenkin kasveissa, harvoin eläimissä. Ei ole aina helppo päätellä, onko jokin sieni mädänsyöjä vai loinen. On sellaisia sieniä, jotka ensin asettuvat puun kuolleille osille ja kasvavat niistä edelleen eläviin osiin; samoin on sellaisia, jotka ensin käyvät käsiksi eläviin osiin, mutta tapettuaan ne kehittyvät edelleen kuolleissa osissa. Loissienien sienirihmat elävät etupäässä isäntäkasvin soluväleissä, mutta tavallisesti niistä kasvaa ympäröiviin soluihin imurihmoja (Haustorien, kuva&nbsp;196), jotka helpottavat ravinnon ottoa. Sienijuurista ks. siv.&nbsp;175.<noinclude><references/></noinclude> 6dhiatsk127f0pgydvwlfr35ggg8zvv 250 26228 130786 2026-07-22T19:40:02Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: 3. Sanikkaiset, Pteridophyta. 319) t' yksisuoniset ja tiheässä. Asennolt ; jet, lehdet YKSI tn noitaan ne ovat jok lyhyöt, t tai ristikkäiset. Jälkimmäisessä tapauksessa varsi on taval jerteise - kert ST litteä, ja siten tulevat leveillä sivuilla olevat lehdet jossakin määrin toisenmuotoisiksi kuin reunoilla sijaitsevat (L. complanatum). uuret ovat kaksihankaisesti haarautuneet (ks. kuva&nbsp;10, C). Varren Ja änteet ovat rakenteeltaan säteittäiset. a s... 130786 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>3. Sanikkaiset, Pteridophyta. 319) t' yksisuoniset ja tiheässä. Asennolt ; jet, lehdet YKSI tn noitaan ne ovat jok lyhyöt, t tai ristikkäiset. Jälkimmäisessä tapauksessa varsi on taval jerteise - kert ST litteä, ja siten tulevat leveillä sivuilla olevat lehdet jossakin määrin toisenmuotoisiksi kuin reunoilla sijaitsevat (L. complanatum). uuret ovat kaksihankaisesti haarautuneet (ks. kuva&nbsp;10, C). Varren Ja änteet ovat rakenteeltaan säteittäiset. a säkkeet syntyvät itiöitä muodostavien lehtien solukon sisässä. Nämä lehdet ovat muutamilla lajeilla (esim. L. selago) aivan samanmuotoiset kuin marrot lehdet. Toisilla lajeilla ne taas eroavat muodoltaan marroista lehdistä eivätkä ole vihreitä. Tällöin ne muodostavat tähkän näköisiä itiöpesäkkeistöjä, jotka L. clavatumilla ovat tähkän näköisiä ja erityisten, lyhytlehtisten perien päässä (kuva&nbsp;359, a). Apteekeissa käytetään Lycopodium clavatumin itiöitä Lycopodium-nimellä. 2. Lahko. Lycopodinae heterosporeae. Iso- ja pikkuitiöitä. Alkeisvarsikot, varsinkin koirasalkeisvarsikko, hyvin surkastuneet, naarasvarsikko ei tule ulos isoitiöstä. Lehdet kielekkeelliset. Tämä lahko käsittää kaksi heimoa: Selaginellaceae ja Isot taceae.. 1. Heimo. Selaginellaceae. Tähän heimoon kuuluu vain yksi, pääasiassa kuumissa maissa kasvava suku, Selaginella, joka käsittää noin 700 lajia. Se muistuttaa jossakin määrin Lycopodiumia. Varsi on useimmiten erilaispintainen, litteä ja haarautunut yhdessä tasossa. Lehdet ovat pieniä, pyöreämäisiä tahi puikeita. Ne ovat neljässärivissä, loista kaksi pienilehtistä on varren yläsivuilla, molemmat toiset, suurilehtiset, kumpikin omalla reunallaan (kuva&nbsp;361). Lehtien kan"assa on pieni, kalvomainen kieleke (ligula). 115 iäpesäkkeet (kuva&nbsp;362) ovat ksitellen < tä kannattavien lehtien tyvessä. Nämä 1va361. Selaginella Mar le < : . . an TI hdet ovat useimmiten jossakin määrin toi-&mdash; tensii. s varren reunalla, Senlaisia kuin marrot lehdet ja ovat yhty- r sen yläsivulla sijaitsevia "eet tähkän näköiseksi itiöpesäkkeistöksi. lehtiä. (/)<noinclude><references/></noinclude> 5s06nydou5nvep0q5vz3zlzs755nhte 250 26229 130787 2026-07-22T19:43:48Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130787 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||4.{{pad}}Paljassiemeniset, Gymnospermae.|379}}</noinclude>vain kiehkura emilehtiä, joiden yläpuolella sama varsi kasvaa edelleen ja synnyttää taas kasvulehtiä. Emilehdet ovat kasvulehtien näköisiä, kuitenkin paljoa pienempiä (kuva&nbsp;385) Siemenaiheet ovat niillä alimpien lehdyköiden paikalla. Kaikilla muilla käpypalmuilla kukat ovat käpymäiset (zapfenförmig); käpymäisiä ovat Cycas-suvunkin hedekukat. Tällaisissa kukissa on rajoittunut kukkapohjus, joka ei kasva edelleen siitoslehtien yläpuolella ja jossa on tiheässä lyhyitä, kilpimäisiä lehtiä. Kullakin näistä on emikukissa kaksi siemenaihetta (kuva&nbsp;384), hedekukissa lukuisia siitepölypesäkkeitä (kuva&nbsp;377). Siemenaiheet ovat suuret; Cycas-suvulla ne tulevat jo ennen siitosta noin kirsikan kokoisiksi. Siemenaiheen valmistuessa muuttuvat sen kalvon uloimmat kerrokset meheviksi. Siemenaiheen sydämen kärkeen syntyy lysigeenisesti (siv. 70) kuoppa, n.s. pölykuoppa (Pollenkammer). Tähän joutuvat siitepölyhiukkaset, joista siiteputket kasvavat ulos vasta siellä. Cycas revolutalla on hedelmöittävän tuman huomattu muodostavan kaksi siittiötä. Alkiolla on yksi tai kaksi sirkkalehteä, jotka itäessään eivät tule ulos siemenestä. <small>Troopillisissa ja subtroopillisissa maissa eläviä kasveja. Nykyjään tunnetaan käpypalmuja 100 lajia, mutta ennen ne olivat paljoa lukuisammat ja monimuotoisemmat, etenkin jura- ja liitukaudella. ''Cycas'' (kuva&nbsp;420), ''Zamia'', ''Dioon'', ''Encephalartos'', ''Macrozamia'', ''Ceratozamia'' j.&nbsp;n.&nbsp;e. &mdash; Äskettäin on löydetty kivettymäjätteitä hyvin omituisista kasveista, joiden kasvulliset osat olivat saniaisten näköisiä, mutta joiden lehdillä muodostui ilmeisiä siemeniä kuten käpypalmuilla. Ne luetaan erityiseen kaareen Pteridospermae, siemensanikkaiset. Cycas revoluta- (Japanista), C. circinalis- (Itä-Intiasta) ja Dioon edule- (Meksikosta) lajien varren ytimestä saadaan tärkkelystä (saagoa).</small> {{keski|'''II Luokka.{{pad}}Neidonhiuspuut, Ginkgoinae.'''}} {{sp|Heimo. Ginkgoaceae.}} Tähän heimoon kuuluu yksi ainoa suku, ''Ginkgo''; se vuorostaan käsittää vain yhden, itäaasialaisen, lajin, G. biloba (kuva&nbsp;421), joka ulkoasultaan muistuttaa lehtipuuta. Kaksikotisia; yksineuvoiset kukat yksitellen alalehtien tai kääpiöversojen alimpien kasvulehtien hangoissa. Hedekukkien kukkapohjus on pitkä, hedelehdillä (kuva&nbsp;421, ''a'', ''b'') on kaksi siitepölypesäkettä. Emikukkien pohjus on myös pidennyt; niissä on {{tsa|tavalli|tavallisesti}}<noinclude><references/></noinclude> s6ree7i2oiphcramg427gm6n7e5q8vl 250 26230 130788 2026-07-23T03:41:02Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130788 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||Ilmisiittiöt, Phanerogamae.|323}}</noinclude>{{keski|<big>{{sp|'''Ilmisiittiöt, Phanerogamae.'''}}</big>}} Ilmisiittiöihin kuuluu kaksi kaarta, paljassiemeniset (Gymnospermae) ja koppisiemeniset (Angiospermae). Vaikka nämä kaaret eroavatkin toisistaan, niillä on kuitenkin niin paljon yhtäläisyyksiä, että niiden yleiset piirteet voi aluksi esittää yhdessä. Ilmisiittiöt eroavat jyrkästi korkeimmista salasiittiöistä, sanikkaisista, mutta niissä molemmissa on kuitenkin yhtäläisyyksiäkin. Ilmisiittiöt ovat kuten sanikkaisetkin erilaistuneet juureksi, varreksi ja lehdiksi. Nämä osat kehittyvät ilmisiittiöillä yleensä korkeammalle ja ovat muotorikkaammat kuin sanikkaisilla. Sitä vastoin surkastuu sanikkaisten alkeisvarsikkoa vastaava suvullinen sukupolvi, joka jo kehittyneimmillä sanikkaisillakin on hyvin surkastunut, ilmisiittiöillä vielä enemmän, niin että &ndash; useimmiten vain muutamien harvojen solujen muodostama &ndash; suvullinen kasvi ei enää elä itsenäistä, itiöitä synnyttävästä kasvista riippumatonta elämää. Mutta sen esiintyminen kehityskulussa voidaan kuitenkin osoittaa vertailevien kehityshistoriallisten tutkimusten avulla. '''Kukka.''' Ilmisiittiöille tunnusomainen elin on kukka. Niitä nimitetäänkin siitä syystä kukkakasveiksi. Kukka on kasvultaan rajoittunut verso, joka palvelee lisääntymistä ja jonka lehdet sen vuoksi ovat muodostuneet toisenlaisiksi kuin kasvulehdet. Täydellisimmin kehittyneessä kukassa (kuva&nbsp;366) voi erottaa ''verho''-, ''terä''-, ''hede''- ja ''emilehdet''. Kaksi edellistä ryhmää, jotka yhdessä muodostavat ''kehän'' (Blütenhülle, perianthium), ovat selviä lehtiä. Hede- ja emilehdet, jotka ovat ilmisiittiöiden siitoselimet, sen sijaan poikkeavat suuresti tavallisesta lehtimuodosta. Tuonnempana osoitetaan, että niitäkin on pidettävä lehtimuodostumina.. Samaa lajia olevista kukan lehdistä käytetään ryhmänimityksiä ''verhiö'' (calyx), ''teriö'' (corolla), ''hetiö'' (androeceum) ja ''emiö'' (gynoeceum). {{puuttuu kuva}}Kuva 366. '''Paeonia peregrinan kukka.''' Verhiö '''k''' ja teriö '''c''' on halkaistu kahtia. '''a''' hetiö (androeceum). '''g''' emiö (gynoeceum). ({{murto|1|1}})<noinclude><references/></noinclude> cbx8ia0lnmkrgsolj1tcqnuc4iduupx 250 26231 130789 2026-07-23T03:46:07Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130789 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|246|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;263. '''Desmidiaceae-heimoon kuuluvia leviä.''' '''a''' Micrasterias. '''b''' Closterium, '''c''' Euastrum. '''d''' Staurastrum, sivulta; '''d’''' sama ylhäältä. ({{murto|200|1}}) 2. {{sp|Heimo. Zygnemaceae.}} Solut lieriömäisiä, yhtyneet haarattomiksi rihmoiksi (kuva&nbsp;87). Viherhiukkaset nauhamaisia (''Spirogyra''), tähtimäisiä (''Zygnema'') tai levymäisiä (''Mesocarpus'' l. ''Mougeotia'', kuva&nbsp;222). Yhtymäitiöstä kasvaa yksi ainoa rihma. &mdash; <small>Esiintyvät vaaleanvihreinä, suurina, limaisina, hienojen rihmojen muodostamina lauttoina järvien y.&nbsp;m. vesien pinnalla.</small> {{keski|'''VII Luokka.{{pad}}Näkinpartaiset, Charales.'''}} Tämä luokka on monessa suhteessa Chlorophyceae-lahkon kaltainen, mutta sen erottaa viimeksimainitusta korkealle kehittynyt, Eguisetumia muistuttava muoto, munapesäke, jonka ympärille tiiviisti yhteenkasvettuneet solut muodostavat tupen, sekä siittiöt, jotka ovat korkkiruuvin tavoin kiertyneet, kuten sammalilla ja sanikkaisilla. Parveiluitiöt puuttuvat. Vain yksi heimo: ''Characeae.'' Omituisen hajuisia, usein kalkkiutuneita, hauraita leviä, jotka kasvavat suolattomien tai murtovesien pohjalla, usein suurissa joukoin. Ne ovat 10&ndash;50&nbsp;cm:n pituisia. Varren nivelvälit pitkät; ''Nitella''-suvussa ne ovat muodostuneet yhdestä ainoasta solusta, ''Chara''-suvussa taas yhdestä keskisolusta ja sitä ympäröivien, pienempien solujen muodostamasta kuorikerroksesta. Nämä pitkät keskisolut ovat tulleet kuuluisiksi alkulimansa pyörimisliikkeestä (siv.&nbsp;52). Nivelvälejä erottaa toisistaan kerros pieniä soluja, joista lehdet lähtevät. Nämä ovat taas vuorottelevissa kiehkuroissa, 5&ndash;12 kussakin (kuva&nbsp;264, ''A'', ''k''). Lehtien rakenne on samanlainen kuin varsienkin,<noinclude><references/></noinclude> rn98wk028h6gczg9evqaha77zfspjgf 130790 130789 2026-07-23T03:46:38Z Sakvaka 3073 sp-malline 130790 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|246|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;263. '''Desmidiaceae-heimoon kuuluvia leviä.''' '''a''' Micrasterias. '''b''' Closterium, '''c''' Euastrum. '''d''' Staurastrum, sivulta; '''d’''' sama ylhäältä. ({{murto|200|1}}) 2. {{sp|Heimo. Zygnemaceae.}} Solut lieriömäisiä, yhtyneet haarattomiksi rihmoiksi (kuva&nbsp;87). Viherhiukkaset nauhamaisia (''Spirogyra''), tähtimäisiä (''Zygnema'') tai levymäisiä (''Mesocarpus'' l. ''Mougeotia'', kuva&nbsp;222). Yhtymäitiöstä kasvaa yksi ainoa rihma. &mdash; <small>Esiintyvät vaaleanvihreinä, suurina, limaisina, hienojen rihmojen muodostamina lauttoina järvien y.&nbsp;m. vesien pinnalla.</small> {{keski|'''VII Luokka.{{pad}}Näkinpartaiset, Charales.'''}} Tämä luokka on monessa suhteessa Chlorophyceae-lahkon kaltainen, mutta sen erottaa viimeksimainitusta korkealle kehittynyt, Eguisetumia muistuttava muoto, munapesäke, jonka ympärille tiiviisti yhteenkasvettuneet solut muodostavat tupen, sekä siittiöt, jotka ovat korkkiruuvin tavoin kiertyneet, kuten sammalilla ja sanikkaisilla. Parveiluitiöt puuttuvat. Vain yksi heimo: {{sp|Characeae.}} Omituisen hajuisia, usein kalkkiutuneita, hauraita leviä, jotka kasvavat suolattomien tai murtovesien pohjalla, usein suurissa joukoin. Ne ovat 10&ndash;50&nbsp;cm:n pituisia. Varren nivelvälit pitkät; ''Nitella''-suvussa ne ovat muodostuneet yhdestä ainoasta solusta, ''Chara''-suvussa taas yhdestä keskisolusta ja sitä ympäröivien, pienempien solujen muodostamasta kuorikerroksesta. Nämä pitkät keskisolut ovat tulleet kuuluisiksi alkulimansa pyörimisliikkeestä (siv.&nbsp;52). Nivelvälejä erottaa toisistaan kerros pieniä soluja, joista lehdet lähtevät. Nämä ovat taas vuorottelevissa kiehkuroissa, 5&ndash;12 kussakin (kuva&nbsp;264, ''A'', ''k''). Lehtien rakenne on samanlainen kuin varsienkin,<noinclude><references/></noinclude> 36wxw1v2eexoghrrpot3ts5ppcwkzqp 250 26232 130791 2026-07-23T03:49:24Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130791 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|208|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>jokainen lihas tietyllä tavallaan, s.&nbsp;o. vetäytyen kokoon, kun sen liikehermoa ärsytetään samoilla ärsykkeillä, jotka aiheuttavat tuntokasvin liikkeet. Toinen eläinkunnan ja tuntokasvin merkillinen yhtäläisyys on, niinkuin jo ennen (siv.&nbsp;134) mainittiin, että viimeksimainitun herkkyys voidaan kumota eetteri- ja kloroformihöyryillä, siis samoilla aineilla, joita käytetään kirurgisissa leikkauksissa saattamaan ihminen tunnottomaksi. Yhtäläisyyttä on vielä se, että ärsytys johtuu paikasta toiseen. Juuri äsken mainittiin, että lehtiruodin ärsytys aiheuttaa lehdyköiden painautumisen toisiaan vasten, mutta myös päinvastoin viimeksimainittujen riittävän voimakas ärsytys johtuu lehtiruodin kautta ensimmäisen asteen niveleen, niin että koko lehti laskeutuu. Voidaan osoittaa, että ärsytys johtuu edelleen johtojänteitä myöten. Ensimmäisen luokan nivelen ja lehtiruodin kautta kulkee neljä kaksinilaista johtojännettä, yksi niiden yläosassa, yksi alaosassa ja kummallakin sivulla yksi. Jokainen niistä kulkee tiettyyn toisen luokan ruotiin. Mitä tahansa noista johtojänteistä voi ärsyttää pistämällä hienon neulan niveleen. Silloin reagoi, kuten jo on sanottu, koko nivel taipuen alaspäin. Myös lehdykät reagoivat painautuen vastakkain, mutta kaikki lehdykät eivät reagoi, vaan ainoastaan sen toisen luokan ruodin lehdykät, jonka johtojännettä on ärsytetty. Näin voi siis mielivaltaisesti saada halunsa mukaan minkä toisen luokan ruodin lehdykät tahansa painautumaan toisiaan vasten. Näin on laita, jos ärsytetään ensimmäisen luokan niveltä. Mutta mitä tapahtuu jotakin toisen luokan ruotia ärsytettäessä? Jos johdetaan lyhyen osan läpi sen keskikohdalta sekunnin kestävä sähkövirta, ärsytys jatkuu kumpaankin suuntaan. Ensiksi ärsyttyneen ruodin lehdykät painautuvat toisiaan vasten, toiseksi ensi luokan nivel taipuu alaspäin. Mutta reaktio ei lopu tähän. Jos neljästä toisen luokan ruodista &ndash; 1, 2, 3, 4 &ndash; on ärsytetty 1:stä, painautuvat kolmanneksi 2:sen lehdykät vastakkain. Jos taas on ärsytetty 2:sta, painautuvat reaktion kolmannessa vaiheessa 1:sen ja 3:nnen lehdykät vastakkain (kuva&nbsp;233). Tämä ilmiö tuntuu olevan eläin- ja ihmisruumiin heijastusliikkeitä (refleksiliikkeitä) vastaava ilmiö. Jos pistää neulalla käteen, saa keskuselin erään hermon välityksellä siitä tiedon ja antaa toista hermoa myöten käsivarren lihaksille käskyn suorittaa liikkeen, joka vetää käden pois. Sen keskuselimen, jossa ulkoa tuleva ärsytys muuntuu ulospäin johtuvaksi, muodostaa tuntokasvilla ensi luokan nivel, ja samoin kuin hyönteisillä on tällä kasvillakin useita pieniä keskuselimiä.<noinclude><references/></noinclude> nuguln4jswxejobfxxm7lacxdplmbbz 250 26233 130792 2026-07-23T03:57:28Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130792 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|149}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;181. '''Nuoren vehnäntaimen juuri''' neljä viikkoa itämisen jälkeen. '''S''' siemen. '''b''' varsi. '''e´''' juurikarvallinen osa juurta. '''e''' vanhempia juuren osia, joista juurikarvat ovat hävinneet. '''n''' juuren haaroja. '''W''' juuren kärki. Juurikarvat ovat kasvaneet lujasti kiinni maahiukkasiin. huuhtoutua pois; ne ovat, kuten sanotaan, ''adsorboituneet'' maahiukkasiin. Jähmeiden aineiden ottaminen käy kasville mahdolliseksi pääasiallisesti siten, että juurikarvat kasvavat mitä kiinteimmin maan hiukkasiin kiinni. Jos nyhtää rehevästi versovan kasvin kuohkeasta maasta, sen karvaiset juuriosat ovat tiheään maahiukkasten peitossa, joita hiukkasia ei voi poistaa juurikarvoja repimättä (kuvat&nbsp;116, 181). Sen johdosta, että juurikarvat syntyvät tietyn matkan päähän juuren kärjestä ja kuolevat pian, jolloin niiden sijaan alinomaa muodostuu uusia, siirtyy ravinnon ottajana toimiva juuren osa juuren kasvaessa pituutta tasaisesti eteenpäin (kuva&nbsp;181). Vihdoin täytyy, jotta voisi oikein arvostella juuren toimintaa, ottaa huomioon myös juuriston laajuus. Vehnän ja rukiin taimilla saattaa juurien yhteenlaskettu pituus nousta useaan sataan metriin. Toisilla kasveilla juuret tunkeutuvat syvälle, siis imevät ravinnon syvemmällä olevista maakerroksista (petäjä, tammi, jalava, papu), toisilla taas ne haaraantuvat ylemmissä maakerroksissa (kuusi, haapa, heinät). Juurien toimi{{pv||n}}ta on, kuten kaikki elonilmaukset, riippuvainen {{tsa|läm|lämpötilasta}}<noinclude><references/></noinclude> ik5dw250h1q975h0ze7if14xnyp2gre 130793 130792 2026-07-23T03:57:54Z Sakvaka 3073 kv 130793 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|149}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;181. '''Nuoren vehnäntaimen juuri''' neljä viikkoa itämisen jälkeen. '''S''' siemen. '''b''' varsi. '''e’''' juurikarvallinen osa juurta. '''e''' vanhempia juuren osia, joista juurikarvat ovat hävinneet. '''n''' juuren haaroja. '''W''' juuren kärki. Juurikarvat ovat kasvaneet lujasti kiinni maahiukkasiin. huuhtoutua pois; ne ovat, kuten sanotaan, ''adsorboituneet'' maahiukkasiin. Jähmeiden aineiden ottaminen käy kasville mahdolliseksi pääasiallisesti siten, että juurikarvat kasvavat mitä kiinteimmin maan hiukkasiin kiinni. Jos nyhtää rehevästi versovan kasvin kuohkeasta maasta, sen karvaiset juuriosat ovat tiheään maahiukkasten peitossa, joita hiukkasia ei voi poistaa juurikarvoja repimättä (kuvat&nbsp;116, 181). Sen johdosta, että juurikarvat syntyvät tietyn matkan päähän juuren kärjestä ja kuolevat pian, jolloin niiden sijaan alinomaa muodostuu uusia, siirtyy ravinnon ottajana toimiva juuren osa juuren kasvaessa pituutta tasaisesti eteenpäin (kuva&nbsp;181). Vihdoin täytyy, jotta voisi oikein arvostella juuren toimintaa, ottaa huomioon myös juuriston laajuus. Vehnän ja rukiin taimilla saattaa juurien yhteenlaskettu pituus nousta useaan sataan metriin. Toisilla kasveilla juuret tunkeutuvat syvälle, siis imevät ravinnon syvemmällä olevista maakerroksista (petäjä, tammi, jalava, papu), toisilla taas ne haaraantuvat ylemmissä maakerroksissa (kuusi, haapa, heinät). Juurien toimi{{pv||n}}ta on, kuten kaikki elonilmaukset, riippuvainen {{tsa|läm|lämpötilasta}}<noinclude><references/></noinclude> aeatxb1006xn55msvch6cv27g0nksgy 250 26234 130794 2026-07-23T04:02:21Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130794 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|165}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;189. '''Hapen välttämättömyys kasville.''' ravintoa ja pitää siten ruumiinsa kunnossa, mutta samaan aikaan siinä aineet myös hajoavat. Yhtä mittaa hengitämme ulos hiilidioksidia ja vesikaasua, jotka ovat syntyneet hiilenpitoisten aineiden palamisesta ruumiissamme. Tämä hajoaminen näyttää tarkoituksettomalta, mutta sen johdosta vapautuu energiaa, jonka elimistö tarvitsee elintoimintoihinsa. Kasvit ovat tavallaan edullisemmassa asemassa kuin eläimet, ne kun voivat käyttää hyväksensä auringon energiaa, mutta tämä ei alkuperäisessä muodossaan niille riitä, vaan ne tarvitsevat sen lisäksi energiaa sellaisena, jollaisena sitä vapautuu hengityksessä. Kasvit nim. hengittävät samalla tavalla kuin eläimet, t.&nbsp;s. ne ottavat ilmasta happea ja luovuttavat hiilihappoa ja vesikaasua. Niillä ei ole erikoisia hengityselimiä, mutta niiden ruumiissa risteilee kaikkialla soluvälejä, joissa oleva ilma on ilmarakojen välityksellä ulkoilman yhteydessä. On helppo osoittaa, että kasvi tarvitsee happea. Kourallinen jyviä jaetaan kahteen lasiastiaan ja annetaan kosteuden ja lämmön vaikuttaa niihin, jolloin jyvät alkavat itää. Jos heti itämisen alussa toinen astia ilmatiiviisti suljetaan, ei kehitys siinä jatku pitemmälle (kuva&nbsp;189, ''B''), jota vastoin se toisessa, avoimessa astiassa (kuva&nbsp;189, ''A'') jatkuu. Palava kynttilä, joka varovasti lasketaan ''B'':hen, sammuu, koska taimet ovat käyttäneet kaiken hapen, joka siinä alkujaan on ollut. Tarkkoja mittauksia voi tehdä sivuilla&nbsp;154, 155 selitettyjen kojeiden avulla. Jos putki täytetään lehdillä, mutta ei johdeta siihen hiilihappoa, ja se sitten asetetaan pimeään, huomataan taaskin, että kaasun tilavuus pysyy muuttumattomana, mutta kun siihen lisätään kaliumhydraattia, elohopea nousee putkessa. Tämä on merkkinä siitä, että putkessa on muodostunut hiilihappoa, jonka tilavuus on jotensakin sama kuin käytetyn hapen tilavuus. Hiilidioksidin muodostumisen voi myöskin osoittaa kuvassa 190 esitetyn kokeen avulla. Pullosta ''f'' imeytyy vesi putkea myöten pulloon ''g''. Tämä saa aikaan ilman ohenemisen pullossa ''f'', mikä puolestaan<noinclude><references/></noinclude> 7x76y43ckk8rmq9zthxthy38al73efz