Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.11 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 0 9963 130730 130717 2026-07-16T19:51:52Z Nysalor 5 Oh se sorja! 130730 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Edvard Valpas-Hänninen''' (1873–1937) == Asiatekstit == * ''[[Heinrich Heine sosialistina]]'' == Novellit == * ''[[Kiusaus]]'' * ''[[Kun oli niin kuuma...]]'' == Runot ja laulut == * ''[[Dresdenissä]]'' * ''[[Eespäin!]]'' * ''[[Ei sorruta!]]'' * ''[[Ei toiseksi]]'' * ''[[Ei tullut]]'' * ''[[Haudalla (Valpas-Hänninen)|Haudalla]]'' * ''[[Hepä tekivät]]'' * ''[[Herra ihminen]]'' * ''[[Ilvehti]]'' * ''[[Jos tahdot!]]'' * ''[[Kahdella airolla]]'' * ''[[Kaisaniemessä]]'' * ''[[Kalastaja (Valpas-Hänninen)|Kalastaja]]'' * ''[[Kesäk. 1 pnä 1903]]'' * ''[[Kevät laulu (Valpas-Hänninen)|Kevät laulu]]'' * ''[[Kielletty temppeli]]'' * ''[[Kongressin marssi]]'' * ''[[Korven ukko]]'' * ''[[Kun]]'' * ''[[Kun koira kuoli]]'' * ''[[Kyyhkysein]]'' * ''[[Laulu lahdella]]'' * ''[[Meitä liitossa]]'' * ''[[Meni ja meni]]'' * ''[[Minua kohde]]'' * ''[[Mukaelma]]'' * ''[[Niin tuntui]]'' * ''[[Nousi kuolleista]]'' * ''[[Oh se sorja!]]'' * ''[[Oi ja oi]]'' * ''[[Parahin maan]]'' * ''[[Piijan jenkka]]'' * ''[[Puhdistus (Valpas-Hänninen)|Puhdistus]]'' * ''[[Puhe aallolla]]'' * ''[[Riittäisi riemu]]'' * ''[[Salissa]]'' * ''[[Se mutta]]'' * ''[[Suomen Iida]]'' * ''[[Syntypäivälahja]]'' * ''[[Torpanpoika]]'' * ''[[Tuokse tervehti]]'' * ''[[Vaaksan päästä]]'' * ''[[Vain iltaruskoa]]'' * ''[[Voi aika välkkyvä]]'' * ''[[Voipa!]]'' * ''[[Ylösnousemus (Valpas-Hänninen)|Ylösnousemus]]'' == Suomennokset == * Audorf, Jacob: ''[[Lassalle-marssi]]'' * Böttiger, Karl August: ''[[Böttigerin Itämaisia kuvauksia]]'' * Cygnaeus, Fredrik: ''[[Lemmensoitin]]'' * Zola, Émile: ''[[Emile Zola sosialismista]]'' [[Luokka:Edvard Valpas-Hänninen| ]] hufsqtdbwkme9wknf4js1kmd5wjlt96 250 26175 130718 2026-07-16T15:12:01Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130718 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|257}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 278. '''Mucor racemosus.''' '''A''', '''B''' kätköitiömuodostuma. '''C''', '''D''' jonoitiömuodostuma. '''E''' jonoitiöt itävät tavallisiksi kasvullisiksi soluiksi, '''F''' kätköitiöt itävät itiöpesäkkeiksi. ({{murto|25|1}}) pesäkkeen (kuva 277, ''A'', ''B'', ''g''). Tämän erottaa pesäkeperästä poikkiseinä, joka pistää pesäkkeen sisään ''keskipatsaana'' (columella, kuva 277, ''A''). Pesäkkeessä syntyy lukuisia sisäitiöitä; niiden välissä on paisuvaa lima-ainetta. Jokainen itiö kasvaa vapaaksi päästyään uudeksi rihmastoksi, josta taas samalla tavalla syntyy pesäkeperiä. Jos ravinto alustasta loppuu, muodostaa rihmasto yhtymäitiöitä. Tällöin kasvaa kaksi haaraa vastakkain, ja kummankin toista koskettavassa päässä erottaa seinä solun (kuva 277, ''D''). Nämä solut yhtyvät ja muodostavat paksuseinäisen yhtymäitiön, joka itää vasta pitkähkön lepokauden jälkeen. Muutamat lajit ovat kaksikotisia, niin että yhtymäitiöitä saattaa muodostua vain kahden eri rihmaston haaran yhtyessä, jolloin toisessa haarassa on koiras-, toisessa naarastuma. Toisten lajien soluissa on molempia tumia. Epäsuotuisissa oloissa solut voivat poikittaisseinin jakautua niin, että muodostuu lyhyitä lepoitiöitä, akineetteja (kuva 278, ''A'', ''B''); niitä sanotaan tässä ''kätköitiöiksi'', ''klamydosporeiksi''. Toisinaan saattaa rihmelö kokonaisuudessaan jakautua sellaisiksi soluiksi; näin syntyneitä itiöitä sanotaan ''jonoitiöiksi'', oidioiksi (kuva 278, ''C'', ''D''). &mdash; <small>''Pilobolus'', pesäkeperät n.&nbsp;5&nbsp;mm:n korkuiset; tavallinen hevosen lannassa, heittää mustat pesäkkeensä kypsinä suurella voimalla pitkän matkan päähän.</small> <div style="font-size: small;">2.{{pad}}{{sp|Heimo. Entomophthoraceae.}} Nämä elävät loisina hyönteisissä. Yleisesti tunnettu on ''Empusa Muscae'', joka syksyn tullen esiintyy kulkutautina huonekärpäsissä. Taudin saastuttamat ja tappamat kärpäset ovat kiinni ikkunanruuduissa ja seinissä; niiden imulava on imeytynyt kiinni, jalat ja siivet ovat harallaan, takaruumis on paisunut, ja sen nivelten välissä näkyy leveitä, valkoisia vöitä. Kärpäsiä ympäröi vaalean pölyn muodostama rengas, joka on syntynyt vapautuneista kuromista. Nuo kuromat saastuttavat toisia kärpäsiä;</div><noinclude>{{Rh|<small>Kasvioppi &mdash; 17||}} <references/></noinclude> c0zqia1ljfp22cjdw9fugbr8l69kato 250 26176 130719 2026-07-16T15:16:24Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130719 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||Ilmisiittiöt, Phanerogamae.|363}}</noinclude><small>Nymphaeaceae-heimoissa, joissa alkiota ympäröi pieni sisävalkuainen, mutta varsinaisen siemenvalkuaisen muodostaa tämän alla oleva suuri ulkovalkuainen (kuva&nbsp;472).</small> Sikiäimessä olevista siemenaiheista kehittyy useissa tapauksissa vain pieni osa. Syynä siihen voi olla se, että hedelmöityminen on ollut epätäydellinen. Muutamilla kasveilla kehittyy aivan säännöllisesti vain osa siemenaiheista. Niinpä pähkinällä on kaksi ja tammella kuusi siemenaihetta kussakin sikiäimessä, mutta tavallisesti niillä on kussakin hedelmässä ainoastaan yksi siemen. B.{{pad}}Toisena seurauksena siitoksesta on sikiäimen seinän muuttuminen hedelmän seinäksi. C.{{pad}}Lopuksi tapahtuu kukassa paljon muitakin muutoksia, jotka joko olisivat jääneet kokonaan tapahtumatta tai ainakin ilmenneet paljoa myöhemmin ja hitaammin, jollei siitosta olisi tapahtunut. Niinpä verholehdet varisevat tai muodostuvat eri tavoin, teriö ja hetiö kuihtuvat ja varisevat, samoin käy usein vartalon tai se muuttuu jollakin toisella tavalla; kukkapohjus kasvaa useilla kasveilla omituisesti, kuten esim. mansikalla ja ruusulla (siv.&nbsp;370), j.&nbsp;n.&nbsp;e. ''Siitoskato'' (Apogamie). On kasveja, jotka siementyvät ilman edelläkäypää hedelmöitymistä ja joita sen vuoksi voi pitää ''sukupuolettomina'' eli ''apogaamisina''. Esimerkkinä tästä on austraalialainen Euphorbiaceae-kasvi Coelebogyne ilicifolia, joka kasvihuoneissa säännöllisesti teki kypsäsiemenisiä hedelmiä, vaikka koko Euroopassa oli vain emikasveja. Tämän kasvin alkio, joka on täysin normaalirakenteinen ja sijaitsee aivan säännöllisesti alkiorakossa, ei synny munasolusta, vaan kasvullisen silmuilemisen johdosta siemenaiheen sydämessä heti alkiorakon ulkopuolella. Samalla tavalla muodostuvat alkiot Allium fragransilla, Funkialla ja Citrus aurantiumilla, mutta näillä ei alkion muodostuminen ala itsestään, vaan vasta seurauksena säännöllisestä pölyytymisestä. Siiteputket eivät ole lainkaan suoranaisessa yhteydessä alkiomuodostukseen, mutta ne antavat sille sysäyksen vielä tuntemattomalla tavalla. Kaikissa näissä tapauksissa muodostuu säännöllisesti samaan siemeneen useita alkioita. Siitoskatoinen on myös Alchimilla vulgaris; sillä on täydellinen pölykato, mutta silti se säännöllisesti siementyy. Myös Taraxacum- ja Hieracium-suvuissa siitoskato esiintyy. On huomattava, vaikkakin luonnollinen seikka, että alkiot kaikissa näissä tapauksissa muodostuvat ilman minkäänlaista edellä käynyttä reduktsionijakoa (vrt. siv.&nbsp;65, 217).<noinclude><references/></noinclude> h5xak7xvcqgq99xyo25r9b7i7pojvp2 250 26177 130720 2026-07-16T15:23:33Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130720 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|396|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{tsl|kinto|Kukinto}} on usein tavattoman suuri, monihaarainen puikelo, jota ympäröi usein puutunut, venhomainen kotelo (spatha). Kukkia on hyvin paljon; ne ovat joskus painuneet kukkalapakossa sijaitseviin kuoppiin tai ainakin perättömiä. Kukat ovat säteittäiset, useimmiten yksineuvoiset (kasvit yksi- tahi kaksikotisia), yksisirkkaisten yleisten pohjakaavan mukaiset. Kehä on vähäpätöinen, vihertävä tai kellertävä. Heteitä on kuusi, harvoin kolme tai monta. Hedelmä marja, luumarja tai pähkinä. Useimmiten siinä on vain yksi siemen, jossa on suuri valkuainen. Valkuainen on useilla palmuilla sarveismainen tai luumainen, paksuseinäisten solujen muodostama (esim. taatelipalmulla), toisilla se taas on maltoinen ja sisältää runsaasti öljyä (esim. kookospalmulla). Siemenen itäessä jää tavallisesti sirkkalehden yläpää siemenen sisään ja imee valkuaiseen kerääntyneitä vararavintoaineita (kuva&nbsp;46). Sirkkalehden alaosa pitenee ja työntää alkion juuripuolen ja alkiovarren ulos siemenestä. <small>Palmut (noin 1,200 lajia) ovat kuumissa maissa maisemille leiman antavia kasveja. Etelä-Euroopassa kasvaa luonnonvaraisena vaivaispalmu (Chamaerops humilis), Pohjois-Afrikassa taatelipalmu (Phoenix dactylifera). Yleensä esiintyvät yksityiset palmusuvut (lukuunottamatta muutamia siirtyneitä lajeja) yksinomaan joko Vanhassa tai Uudessa maailmassa. Tärkeitä palmusukuja ovat viuhkapalmuista (Fächerpalme) ''Chamaerops'', ''Copernicia'', ''Livistona'', ''Thrinax'', ''Latania'', ''Hyphaene'', ''Borassus'', ''Mauritia'', ''Lodoicea'', sulkapalmuista (Fiederpalme) ''Phoenix'', ''Cocos'', ''Elaeis'', ''Calamus'', ''Metroxylon'', ''Areca'', ''Arenga'', ''Raphia'', ''Phytelephas''. ''Caryota''-suvun lehdet ovat toiskertaan parilehtiset. Palmut ovat mitä hyödyllisimpiä kasveja. Niissä ei ole myrkyllisiä aineita, eikä niitä saata lainkaan käyttää lääkintätarkoituksiin, mutta sen sijaan niiden teknillinen ja taloudellinen merkitys on suuri. Palmujen vartta käytetään rakennusaineena. Calamus-lajeista (Itä-Intia) saadaan rottinkia. Useiden palmujen varren syistä saadaan punonta-aineita; raffianiini on tunnettua sitkeydestään. Metroxylon Rumphiin (Itä-Intia) y.&nbsp;m. lajien varren tärkkelysrikkaasta tylppysolukosta valmistetaan saagoryynejä. Useiden palmujen sokerinpitoista nestettä kerätään juoksuttamalla sitä varteen kairatuista rei'istä tahi leikkaamalla kukinto poikki. Tämän nesteen annetaan käydä, jolloin siitä saadaan palmuviiniä. Käymisen jälkeen siitä tislataan aarakkia. Näin käsitellään esim. amerikkalaisen Mauritia viniferan ja aasialaisten Arenga sacchariferan ja Borassus flabelliformiksen sokerinestettä. Useiden lajien nuoria versoja syödään vihanneksina. Taatelipalmun (Vilj.-k. siv.&nbsp;63) marjat ja kookospalmun, Cocos nucifera (Vilj.-k. siv.&nbsp;67), luumarjan siemen syödään. Arekapalmun, Areca Catechu, raakoja marjoja pureksitaan betelpippurin lehtiin käärittyinä Itä-Intiassa. Öljypalmun, Elaeis guineensis (Afrikka, Vilj.-k. siv.&nbsp;125), hedelmän seinistä ja siemenistä puserretaan öljyä. Phytelephas-palmun (Etelä-Amerikka) siemenvalkuaista käytetään kasvillisena norsunluuna.</small><noinclude><references/></noinclude> qlc5p8q8d8f83om9tq1wkxnaq3pll07 130721 130720 2026-07-16T15:23:53Z Sakvaka 3073 kieliasu 130721 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|396|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{tsl|kinto|Kukinto}} on usein tavattoman suuri, monihaarainen puikelo, jota ympäröi usein puutunut, venhomainen kotelo (spatha). Kukkia on hyvin paljon; ne ovat joskus painuneet kukkalapakossa sijaitseviin kuoppiin tai ainakin perättömiä. Kukat ovat säteittäiset, useimmiten yksineuvoiset (kasvit yksi- tahi kaksikotisia), yksisirkkaisten yleisten pohjakaavan mukaiset. Kehä on vähäpätöinen, vihertävä tai kellertävä. Heteitä on kuusi, harvoin kolme tai monta. Hedelmä marja, luumarja tai pähkinä. Useimmiten siinä on vain yksi siemen, jossa on suuri valkuainen. Valkuainen on useilla palmuilla sarveismainen tai luumainen, paksuseinäisten solujen muodostama (esim. taatelipalmulla), toisilla se taas on maltoinen ja sisältää runsaasti öljyä (esim. kookospalmulla). Siemenen itäessä jää tavallisesti sirkkalehden yläpää siemenen sisään ja imee valkuaiseen kerääntyneitä vararavintoaineita (kuva&nbsp;46). Sirkkalehden alaosa pitenee ja työntää alkion juuripuolen ja alkiovarren ulos siemenestä. <small>Palmut (noin 1,200 lajia) ovat kuumissa maissa maisemille leiman antavia kasveja. Etelä-Euroopassa kasvaa luonnonvaraisena vaivaispalmu (Chamaerops humilis), Pohjois-Afrikassa taatelipalmu (Phoenix dactylifera). Yleensä esiintyvät yksityiset palmusuvut (lukuunottamatta muutamia siirtyneitä lajeja) yksinomaan joko Vanhassa tai Uudessa maailmassa. Tärkeitä palmusukuja ovat viuhkapalmuista (Fächerpalme) ''Chamaerops'', ''Copernicia'', ''Livistona'', ''Thrinax'', ''Latania'', ''Hyphaene'', ''Borassus'', ''Mauritia'', ''Lodoicea'', sulkapalmuista (Fiederpalme) ''Phoenix'', ''Cocos'', ''Elaeis'', ''Calamus'', ''Metroxylon'', ''Areca'', ''Arenga'', ''Raphia'', ''Phytelephas''. ''Caryota''-suvun lehdet ovat toiskertaan parilehtiset. Palmut ovat mitä hyödyllisimpiä kasveja. Niissä ei ole myrkyllisiä aineita, eikä niitä saata lainkaan käyttää lääkintätarkoituksiin, mutta sen sijaan niiden teknillinen ja taloudellinen merkitys on suuri. Palmujen vartta käytetään rakennusaineena. Calamus-lajeista (Itä-Intia) saadaan rottinkia. Useiden palmujen varren syistä saadaan punonta-aineita; raffianiini on tunnettua sitkeydestään. Metroxylon Rumphiin (Itä-Intia) y.&nbsp;m. lajien varren tärkkelysrikkaasta tylppysolukosta valmistetaan saagoryynejä. Useiden palmujen sokerinpitoista nestettä kerätään juoksuttamalla sitä varteen kairatuista rei’istä tahi leikkaamalla kukinto poikki. Tämän nesteen annetaan käydä, jolloin siitä saadaan palmuviiniä. Käymisen jälkeen siitä tislataan aarakkia. Näin käsitellään esim. amerikkalaisen Mauritia viniferan ja aasialaisten Arenga sacchariferan ja Borassus flabelliformiksen sokerinestettä. Useiden lajien nuoria versoja syödään vihanneksina. Taatelipalmun (Vilj.-k. siv.&nbsp;63) marjat ja kookospalmun, Cocos nucifera (Vilj.-k. siv.&nbsp;67), luumarjan siemen syödään. Arekapalmun, Areca Catechu, raakoja marjoja pureksitaan betelpippurin lehtiin käärittyinä Itä-Intiassa. Öljypalmun, Elaeis guineensis (Afrikka, Vilj.-k. siv.&nbsp;125), hedelmän seinistä ja siemenistä puserretaan öljyä. Phytelephas-palmun (Etelä-Amerikka) siemenvalkuaista käytetään kasvillisena norsunluuna.</small><noinclude><references/></noinclude> nxhsaj9yc24zyfyd5j2qr6mzbr5h98t 250 26178 130722 2026-07-16T15:30:41Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130722 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|498|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 586. '''Strychnos Nux vomica.''' Hedelmä poikkileikattuna. ({{murto|1|1}}) {{tsl|mainen|suppilomainen}} tai ratasmainen. Luotin alla usein rengasmainen kaulus (kuva 587, ''4''). {{puuttuu kuva}}Kuva 587. '''Vinca minor.''' '''1''' kukkiva oksa. '''2''' kukkasilmu halkaistuna. '''3''' hede. '''4''' emi. ('''2''' {{murto|3|1}}, '''3''', '''4''' {{murto|5|1}}). <small>1,000 lajia, etenkin kuumissa maissa. ''Nerium'' Oleander, oleanderi (Välimeren-maista), huoneissa viljelty kasvi, lehtiasento säteittäinen. ''Vinca'' minor (kuva 587), siemenet haivenettomat, lehdet talvellakin vihreät; kukat siniset (Keski-Euroopasta). ''Apocynum'' cannabinum (Pohjois-Amerikasta), kehruukasvi. Afrikkalaisten ''Landolphia''-lajien kuivuneesta maitiaisnesteestä saadaan kautsua. ''Amsonia''.</small> 4.{{pad}}{{sp|Heimo. Asclepiadaceae.}} Emilehtien alaosat toisistaan erillään, yläosat kukkiessa kasvettuneet yhteen suureksi nupiksi, jonka alasivuilla luottipinnat ovat (kuva&nbsp;588). Hedelmänä kaksi tuppiloa, siemenet haivenelliset. Siitepölyhiukkaset yhtyneet vahamaisiksi pölymyhkyiksi (siv.&nbsp;330, kuva&nbsp;588, ''G''). Ruohokasveja tai pensaita (usein kiipeileviä). Maitiaisnesteellisiä. Heteet usein yhtyneet torveksi, niiden selkäpuolella on terälehtien tapaisia lisäkkeitä (kuva 588, ''a''). Heteiden ponnet ovat aivan luottinupin lähellä, kussakin niissä syntyy kaksi pölymyhkyä (pollinium, ''G''). Kunkin ponnen reunat ovat taipuneet ulospäin, joten kahden läheisen ponnen väliin muodostuu ylöspäin kapeneva, ahdas rako (''D'', ''f''), yhteensä siis viisi rakoa, joiden takana, luottinupin alapinnalla, varsinaiset luotit ovat (''D&ndash;F''). Kunkin raon yläpäässä, luottinupin {{tsa|nys|nystyisillä}}<noinclude><references/></noinclude> 2bsto26ykksc5r5s7nqb1ilxi3lsdfq 250 26179 130723 2026-07-16T15:36:50Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130723 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|330|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 372. '''Lilium candidum.''' Ponnen syisestä solukerroksesta otettuja soluja puolittain kaavamaisesti. '''A''' kosteina, '''B''' kuivina. '''a''' solun ulospäin, '''i''' sisäänpäin suuntautunut osa. {{tsl|''soluiksi''|seinäverhosoluiksi}} (Tapetenzelle, ''E'', ''t''; vrt. siv.&nbsp;306). Seinäverhosolut hajoavat myöhemmin, samoin niitä ympäröivät solukerrokset. Tämän johdosta ponnen lokeron ulkoseinä muodostuu kahdesta solukerroksesta; ulompi on ponnen päällysketto, sisempi sellaisten solujen muodostama ''syinen'' solukerros, joiden seinä on omituisesti paksunnut (kuva&nbsp;372). Siitepölyhiukkasten emosoluissa muodostuvat ''siitepölyhiukkaset'' (Pollenkorn) nelijaon tietä. Joskus siitepölyhiukkaset pysyvät myöhemminkin neljittäin yhdessä n.&nbsp;s. siitepölytetradeina (Pollentetrade), joita tavataan Ericaceae-heimossa (kuva 373, ''A''), Juncuslajeilla j.&nbsp;n.&nbsp;e., mutta useimmiten ne sentään erkanevat toisistaan (kuva 373, ''B''). Orchidaceae- ja Asclepiadaceae-heimoissa muodostavat samassa ponnen lokerossa syntyneet siitepölyhiukkaset yhdessä nuijamaisen ''pölymyhkyn'' (pollinium, kuva 452, ''D''). Siitepölyhiukkaset ovat aluksi yksisoluisia. Muodoltaan ne ovat jokseenkin pallomaisia, noin 0,01&ndash;0,02&nbsp;mm läpimitaten. Hyvin suuria ja verraten harvalukuisia siitepölyhiukkaset ovat Cucurbitacea- (kuva&nbsp;374), Malvaceae- (kuva&nbsp;72) y.&nbsp;m. heimoissa, erittäin pieniä taas Boraginaceae- y.&nbsp;m. heimoissa. Siitepölyhiukkasten ketto on kaksikerroksinen. Keton ulkokerros, ''ulkokelmu'' (Exine), on korkkiutunut ja monenmoisella tavalla paksunnut (kuva&nbsp;72); sisäkerros, ''sisäkelmu'' (Intine), taas on muodostunut pääasiassa pektiiniaineista. Usein on ulkokelmussa kohtia, n.&nbsp;s. ''ituhuokosia'', jotka selvästi eroavat ympäristöstä (kuvat 373, ''B'', 374), ja joista siiteputki (Pollenschlauch) tunkeutuu ulos. Näissä kohdin puuttuu {{tsa|ulko|ulkokelmu}} {{puuttuu kuva}}Kuva 373. '''A kanervan siitepölyhiukkasia''', jotka ovat neljittäin. '''B lehmuksen yksinkertaisia siitepölyhiukkasia.''' ({{murto|350|1}})<noinclude><references/></noinclude> 0u60b1v8kl02hcq5nx9g1zjschwmsej 250 26180 130724 2026-07-16T15:41:12Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130724 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|154|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>ottamaan sitä ilmasta ja käyttämään sitä hyväkseen. Tähän hiilihapon ottoon on yhdistynyt hapen erittyminen. {{puuttuu kuva}}Kuva 183. Kasvi luovuttaa happea valossa. Nämä suhteet voidaan tehdä havainnollisiksi eri tavoilla. Voi menetellä seuraavasti (kuva&nbsp;183): Pienen vesikasvin &mdash; esim. kanadalaisen vesiruton, joka meilläkin on levinnyt muutamiin sisäjärviin &mdash; oksa on leikattu poikki ja ripustettu latva alaspäin lieriönmuotoiseen lasiastiaan ''C'', joka on täynnä vettä. Oksan poikkileikatun tyven yläpuolelle on asetettu myös vedellä täytetty, yläpäästään umpinainen lasiputki ''B''. Koko laite sijoitetaan mieluimmin auringonvaloon. Silloin saattaa nähdä poikkileikkauspinnasta kohoavan virtanaan pieniä kaasukuplia, jotka keräytyvät putken yläpäähän ''S''; ja kun kaasua on keräytynyt kylliksi, saattaa osoittaa, että siinä on runsaasti happea: putkeen pistetty hehkuva puutikku leimahtaa liekkiin. Koe onnistuu parhaiten, jos lasiputkella on puhallettu ilmaa lasilieriössä olevaan veteen, jonka hiilihaponpitoisuus tämän johdosta lisääntyy. &mdash; Tarkkoja mittauksia voidaan tehdä seuraavalla tavalla: Toisesta päästään suljettuun putkeen, johon on merkitty kuutiosenttimetriasteet ja niiden osia, asetetaan muutamia lehtiä (kuva&nbsp;184). Putken avonainen pää lasketaan elohopeaan, jota imeytyy putkeen vähän matkaa, aina ''a'':han asti. Täten lehdet ovat suljettuina tietyn suuruiseen ilmatilaan. Sitten johdetaan hiilihappokoneesta muutamia kuutiosenttimetrejä hiilihappoa putkeen. Elohopea laskee putkessa ''b'':hen. Asteikon avulla voi laskea, kuinka paljon hiilihappoa putkessa nyt on. Kojeen annetaan seistä valossa muutamia tunteja. Niiden kuluttua huomataan, että kaasumäärä putkessa on jokseenkin muuttumaton. Silloin voidaan kaliumhydraatilla näyttää, että hiilihappo on osaksi<noinclude><references/></noinclude> qc7o40uh3rg054kualpem52h779x3gw 250 26181 130725 2026-07-16T18:27:48Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130725 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|168|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>eivät tule toimeen ilman happea. Anaerobisia ovat muutamat bakteerit ja hiivasienet. Ne saavat elämälleen välttämättömän energian toisista hajaantumistoiminnoista kuin mitä ne ovat, jotka tapahtuvat hengityksen hapettumisprosesseissa. Kuten kaikissa hapettumisilmiöissä vapautuu kasvienkin hengityksessä energiaa, joka ilmenee m.&nbsp;m. lämpönä. Mutta koska kasvien hengitys on hyvin heikkoa, on myöskin sen synnyttämä lämpömäärä hyvin vähäinen. Tarvitaan sangen tarkkoja lämpötilan määräämislaitteita sen osoittamiseksi. Kasvin lämpötila on kuten vaihtolämpöisten eläintenkin hyvin suuressa määrin riippuvainen ympäristön lämpötilasta. Maassa ja vedessä, jossa lämpötila muuttuu varsin hitaasti, kasvien lämpötila aina on jotensakin sama kuin ympäristön. Koska kasvinosat ovat huonoja lämmönjohtajia, kasvilla täytyy ilman lämpötilan äkisti ja suuressa määrin muuttuessa olla usein toinen, milloin korkeampi, milloin alempi lämpötila kuin mikä samalla haavaa vallitsee ympäröivässä ilmassa. Säteily on myös kasville, varsinkin lehdille, hyvin tärkeänä syynä lämpötilan muuttumiseen. Kirkkaalla ilmalla kasvinosat voivat yöllä säteilemisen johdosta käydä ympäröivää ilmaa tuntuvasti kylmemmiksi. Tämän osoittavat lehdillä runsaasti syntyvät kaste ja kuura. Myöskin haihtuminen vaikuttaa ilmassa levällään olevien kasvinosien jäähtymiseen. Tämä vaikuttaa erittäinkin päivällä sen, että lehtien lämpötila laskeutuu ympäröivän ilman lämpötilaa alemmaksi. Ainoastaan muutamissa tapauksissa saattaa kasveissa huomata lämpötilan selvästi kohoavan yli ilman lämmön. Niin tapahtuu silloin, kun hengitys on hyvin vilkasta ja haihtuminen heikkoa. Näin on hyvin lähekkäin olevien itävien siemenien ja aukeavien kukkien laita. Tätä varten tehtyjen kokeiden avulla (kuva&nbsp;191) voidaan helposti osoittaa, että niissä tapahtuu melkoinen lämmön kohoaminen. Monen Araceae-heimon kasvin kukinnossa on huomattu 10° (Arum maculatum), jopa 22° (Colocasia) korkeampi lämpötila kuin ilmassa. Lannan y.&nbsp;m. karikkeiden »palaessa» syntyy lämpöä siitä, että niissä on lukemattomia bakteereja, jotka hengittävät ja aiheuttavat erilaisia hajaantumisilmiöitä. &mdash; Joissakin harvoissa tapauksissa hengitykseen liittyy valoilmiö (fosforesheeraavat bakteerit ja sienirihmastot). 87 §.{{pad}}'''Elimellisten aineiden otto.''' Useimmat kasvit sisältävät lehtivihreätä ja voivat siis ilman hiilihaposta sekä vedestä valon {{tsa|vaikut|vaikuttaessa}}<noinclude><references/></noinclude> jd4rjyldk1lpaj9iczh9gmdk4agadvu 250 26182 130726 2026-07-16T18:32:44Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130726 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|180|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 202. '''Utricularia.''' '''A''' kasvi (pienennetty). '''B''' lehden pyyntirakko halkaistuna, ruodin '''k''' päässä. '''g''' rakon seinämä, jonka sisäpinnalla karvoja. '''a''':n ja '''b''':n välissä on rakon aukko, joka alaosastaan ('''b''':n ja '''e''':n, välissä) on laajentunut. '''i''', '''h''' rakon suussa olevia karvoja. '''f''' ainoastaan sisäänpäin aukeava läppä. Rakon sisässä on pieni äyriäinen (Cyclops). ({{murto|30|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva 203. '''Drosera rotundifolia.''' Vähän pienennetty. {{puuttuu kuva}}Kuva 204. '''Drosera rotundifolian lehti''', jonka karvat ovat osaksi kääntyneet lehteen tarttuneen hyönteisen päälle. {{puuttuu kuva}}Kuva 205. '''Dionaea muscipula.''' ({{murto|1|1}})<noinclude><references/></noinclude> e7rmxwfqfbejyl7v5pvubx8l9vz1l9o 250 26183 130727 2026-07-16T18:43:18Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130727 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|434|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>että siitepölyhiukkasten ulkokelmussa on vain yksi aukko siiteputkea varten. Hedelminä tuppiloita (kuva&nbsp;486). <small>100 lajia, Aasian ja Pohjois-Amerikan kuumissa ja lauhkeissa osissa. Euroopassa ei tämän heimon edustajia tavata. ''Magnolia'', komeakukkainen. Kiinalaisen ''Illicium'' anisatumin hedelmistä valmistetaan anisöljyä (kuva&nbsp;486). ''Drimys'', ''Schizandra''.</small> 3.{{pad}}{{sp|Heimo Nymphaeaceae.}} Vesikasveja, joilla on suikertava juurakko, yleensä isot, kelluvat lehdet ja suuret, yksinäiset kukat (kuva&nbsp;488). Kehä erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Heteitä monta. Emit yksi- tai yhdislehtiset, kehänpäälliset tai kehänalaiset. ''a''.{{pad}}{{sp|Cabombeae}}. Veden pinnalla kelluvat lehdet ehytlaitaiset, uposlehdet hienojakoiset. &mdash; <small>''Cabomba.''</small> ''b''.{{pad}}{{sp|Nelumboideae}}. Lehdet kilpimäiset, t.&nbsp;s. ruoti liittyy lavan alapintaan, ei sen reunaan; ne kohoavat yli veden pinnan. Emit yksilehtisen, vastakartiomaisen kukkapohjuksen sisässä (kuva&nbsp;487). &mdash; <small>''Nelumbium'', intialaisten lootuskukka.</small> ''c''.{{pad}}{{sp|Nymphaeeae}}. Lehdet kelluvia. Emiö yhdislehtinen, sikiäin monilokeroinen. Siemenaiheet lukuisat, väliseinien pinnoilla. Hedelmä hohkainen marja. Siemenissä sisä- ja ulkovalkuainen. &mdash; <small>''Nymphaea''; verholehtiä neljä. Terälehtiä monta, terä- ja hedelehtien välillä lukuisia välimuotoja (kuva 488, 3), terät ja heteet sikiäisperäiset. Sikiäin enemmän tai vähemmän kehänalainen, siementä ympäröi siemenvaippa. ''Nuphar''; verhiö 5-lehtinen, sikiäin kehänpäällinen. ''Victoria'' regia (Amazon-joessa) on huomattava suurien kukkiensa takia. Nymphaeaceae-heimoon kuuluu 100 lajia. Niitä tavataan kaikissa maanosissa, etenkin kuumissa maissa.</small> 4.{{pad}}{{sp|Heimo. Ceratophyllaceae.}} Uposkasveja; juurettomia ruohoja. Lehdet hankajakoiset, lehtiasento säteittäinen. Yksikotisia. Kukat pienet, vihertävät. Kehä monilehtinen, heteitä monta, emiö yksilehtinen. Hedelmä pähkylä. &mdash; <small>3 lajia, jotka kuuluvat ''Ceratophyllum''-sukuun.</small> 5.{{pad}}{{sp|Heimo. Berberidaceae.}} Kukat säteittäiset, kaksineuvoiset, kokokiehkuraiset, kiehkuroissa 489, ''A''). Ponnet aukeavat läpillä (kuva 375, ''C''). Emiö yksilehtinen. Hedelmä useimmiten marja. Pensaita tai monivuotisia ruohoja. <small>150 lajia, pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä. ''Berberis'', happomarja, oralehtinen pensas (kuva&nbsp;42). Ponnet ovat kosketukselle ärtyiset ja ponnahtavat kosketettaessa sisäänpäin (kuva 489, ''B''). ''Mahonia'' (Pohjois-Amerikasta), ''Epimedium''.<noinclude><references/></noinclude> q9kdr6fl1eh3ubmiyopjy68sqzv81xt 130728 130727 2026-07-16T18:43:43Z Sakvaka 3073 kieliasu 130728 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|434|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>että siitepölyhiukkasten ulkokelmussa on vain yksi aukko siiteputkea varten. Hedelminä tuppiloita (kuva&nbsp;486). <small>100 lajia, Aasian ja Pohjois-Amerikan kuumissa ja lauhkeissa osissa. Euroopassa ei tämän heimon edustajia tavata. ''Magnolia'', komeakukkainen. Kiinalaisen ''Illicium'' anisatumin hedelmistä valmistetaan anisöljyä (kuva&nbsp;486). ''Drimys'', ''Schizandra''.</small> 3.{{pad}}{{sp|Heimo. Nymphaeaceae.}} Vesikasveja, joilla on suikertava juurakko, yleensä isot, kelluvat lehdet ja suuret, yksinäiset kukat (kuva&nbsp;488). Kehä erilaistunut verhiöksi ja teriöksi. Heteitä monta. Emit yksi- tai yhdislehtiset, kehänpäälliset tai kehänalaiset. ''a''.{{pad}}{{sp|Cabombeae}}. Veden pinnalla kelluvat lehdet ehytlaitaiset, uposlehdet hienojakoiset. &mdash; <small>''Cabomba.''</small> ''b''.{{pad}}{{sp|Nelumboideae}}. Lehdet kilpimäiset, t.&nbsp;s. ruoti liittyy lavan alapintaan, ei sen reunaan; ne kohoavat yli veden pinnan. Emit yksilehtisen, vastakartiomaisen kukkapohjuksen sisässä (kuva&nbsp;487). &mdash; <small>''Nelumbium'', intialaisten lootuskukka.</small> ''c''.{{pad}}{{sp|Nymphaeeae}}. Lehdet kelluvia. Emiö yhdislehtinen, sikiäin monilokeroinen. Siemenaiheet lukuisat, väliseinien pinnoilla. Hedelmä hohkainen marja. Siemenissä sisä- ja ulkovalkuainen. &mdash; <small>''Nymphaea''; verholehtiä neljä. Terälehtiä monta, terä- ja hedelehtien välillä lukuisia välimuotoja (kuva 488, 3), terät ja heteet sikiäisperäiset. Sikiäin enemmän tai vähemmän kehänalainen, siementä ympäröi siemenvaippa. ''Nuphar''; verhiö 5-lehtinen, sikiäin kehänpäällinen. ''Victoria'' regia (Amazon-joessa) on huomattava suurien kukkiensa takia. Nymphaeaceae-heimoon kuuluu 100 lajia. Niitä tavataan kaikissa maanosissa, etenkin kuumissa maissa.</small> 4.{{pad}}{{sp|Heimo. Ceratophyllaceae.}} Uposkasveja; juurettomia ruohoja. Lehdet hankajakoiset, lehtiasento säteittäinen. Yksikotisia. Kukat pienet, vihertävät. Kehä monilehtinen, heteitä monta, emiö yksilehtinen. Hedelmä pähkylä. &mdash; <small>3 lajia, jotka kuuluvat ''Ceratophyllum''-sukuun.</small> 5.{{pad}}{{sp|Heimo. Berberidaceae.}} Kukat säteittäiset, kaksineuvoiset, kokokiehkuraiset, kiehkuroissa 489, ''A''). Ponnet aukeavat läpillä (kuva 375, ''C''). Emiö yksilehtinen. Hedelmä useimmiten marja. Pensaita tai monivuotisia ruohoja. <small>150 lajia, pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä. ''Berberis'', happomarja, oralehtinen pensas (kuva&nbsp;42). Ponnet ovat kosketukselle ärtyiset ja ponnahtavat kosketettaessa sisäänpäin (kuva 489, ''B''). ''Mahonia'' (Pohjois-Amerikasta), ''Epimedium''.<noinclude><references/></noinclude> hwoqwlbi5s6gpktvcod3k0t7lhcoiyj 0 26184 130729 2026-07-16T19:51:48Z Nysalor 5 Oh se sorja! 130729 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Oh se sorja! |alaotsikko= |tekijä=Edvard Valpas-Hänninen |huomiot= }} : Oh se sorja varsi! : Oh se neitonen! : Pulska vaateparsi : ympärillä sen. : Auki röijyn halko. : Siitä nähdä saa, : kuinka viehän valko : ompi rintamaa. : Kaunis sillä kaari. : Mielen luo se vie. : Sievä mykläsaari! : Lämmökäs se lie. : Hieno, hellä huuli : lausettansa luo. : Siitä tenho tuuli : marjatuoksut tuo. : Varsi varren luokse : itse painaltuu. : Tulvehtiipi tuokse. : Suuta vasten suu. : Huimeneepi hempi. : Ruumis raukeaa. : Lämpeneepi lempi. : Hurma vallan saa. : Tähti taivalhalta : tänne tuijottaa. : Muu ei maailmalta : luokse tulla saa. {{Lemmen kirja}} cj9dr59uufpft05c7k5cvvv68u9zr4v