Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.12 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 0 9963 130807 130771 2026-07-23T20:40:28Z Nysalor 5 Taituri 130807 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Edvard Valpas-Hänninen''' (1873–1937) == Asiatekstit == * ''[[Heinrich Heine sosialistina]]'' == Novellit == * ''[[Kiusaus]]'' * ''[[Kun oli niin kuuma...]]'' == Runot ja laulut == * ''[[Autereinen]]'' * ''[[Dresdenissä]]'' * ''[[Eespäin!]]'' * ''[[Ei sorruta!]]'' * ''[[Ei toiseksi]]'' * ''[[Ei tullut]]'' * ''[[Haudalla (Valpas-Hänninen)|Haudalla]]'' * ''[[Hepä tekivät]]'' * ''[[Herra ihminen]]'' * ''[[Ilvehti]]'' * ''[[Jos tahdot!]]'' * ''[[Kahdella airolla]]'' * ''[[Kaisaniemessä]]'' * ''[[Kalastaja (Valpas-Hänninen)|Kalastaja]]'' * ''[[Kesäk. 1 pnä 1903]]'' * ''[[Kevät laulu (Valpas-Hänninen)|Kevät laulu]]'' * ''[[Kielletty temppeli]]'' * ''[[Kongressin marssi]]'' * ''[[Korven ukko]]'' * ''[[Kun]]'' * ''[[Kun koira kuoli]]'' * ''[[Kyyhkysein]]'' * ''[[Laulu lahdella]]'' * ''[[Meitä liitossa]]'' * ''[[Meni ja meni]]'' * ''[[Minua kohde]]'' * ''[[Mukaelma]]'' * ''[[Niin tuntui]]'' * ''[[Nousi kuolleista]]'' * ''[[Oh se sorja!]]'' * ''[[Oi ja oi]]'' * ''[[Parahin maan]]'' * ''[[Piijan jenkka]]'' * ''[[Puhdistus (Valpas-Hänninen)|Puhdistus]]'' * ''[[Puhe aallolla]]'' * ''[[Riittäisi riemu]]'' * ''[[Sai rauhan]]'' * ''[[Salissa]]'' * ''[[Se mutta]]'' * ''[[Suomen Iida]]'' * ''[[Syntypäivälahja]]'' * ''[[Sähkö virkisti]]'' * ''[[Taituri]]'' * ''[[Torpanpoika]]'' * ''[[Tuokse tervehti]]'' * ''[[Vaaksan päästä]]'' * ''[[Vain iltaruskoa]]'' * ''[[Voi aika välkkyvä]]'' * ''[[Voipa!]]'' * ''[[Vuorokaudeksi]]'' * ''[[Ylösnousemus (Valpas-Hänninen)|Ylösnousemus]]'' == Suomennokset == * Audorf, Jacob: ''[[Lassalle-marssi]]'' * Böttiger, Karl August: ''[[Böttigerin Itämaisia kuvauksia]]'' * Cygnaeus, Fredrik: ''[[Lemmensoitin]]'' * Zola, Émile: ''[[Emile Zola sosialismista]]'' [[Luokka:Edvard Valpas-Hänninen| ]] 24bpx4wdw232c9yujktxfadpy898l2o 250 26207 130803 130760 2026-07-23T16:11:23Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130803 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||I.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|279}}</noinclude>Kuva&nbsp;312. '''Puccinia.''' Itävä kaksisoluinen talvi-itiö '''t''', jonka kummastakin solusta kasvaa alkeisrihmasto. Tämän ylemmistä soluista syntyy alkuitiöitä '''sp'''. ({{murto|400|1}}) Niin kauan kuin ruostesienien kehityskulkua ei tunnettu, luettiin nuo eri muodot eri suvuiksi ja lajeiksi. Näitä vanhoja sukunimiä, ''Uredo'', ''Aecidium'', käytetään nyt merkitsemään saman lajin eri kehitysmuotoja. Sukunimeksi on valittu talvi-itiöasteen vanha nimi, koska tämä itiömuoto eri suvuissa osoittaa suurimpia eroavaisuuksia. Kaikilla ruostesienillä ei ole yhtä monta sukupolvea kuin Puccinia graminiksella. Muutamilta puuttuvat kesäitiöt (''Gymnosporangium''), toisilta helmi-itiömaljat (''Puccinia suaveolens''), joillakin on taasen yksinomaan talvi-itiöitä (''P. malvacearum''). On sellaisiakin, joista toistaiseksi on tunnettu vain helmi-itiömalja (''Aecidium strobilinum''). Kun eri isäntäkasveilla tavattavien sukupolvien yhteenkuuluvaisuuden voi todistaa vain tartuttamiskokeiden avulla, tietomme ruostesienistä ovat vielä monessa suhteessa puutteelliset. Kesäitiöt ovat rakenteeltaan eri muodoilla hyvin samanlaisia. Talvi-itiöt ovat monimuotoisempia. Ne voivat olla yksisoluisia tai jakautua poikkiseinin, joskus pitkittäisseinin eri soluiksi. Kutakin tällaista solua on pidettävä itiönä, koska se itää itsenäisesti (kuva&nbsp;312). Ruostesienet esiintyvät muutamina vuosina ruton tavoin esim. viljalajeissa ja saavat silloin aikaan suuria vahinkoja. Niinpä on laskettu, että esim. v.&nbsp;1891 Preussissa {{murto|1|3}}, koko viljasadosta, vastaten arvoltaan 420&nbsp;miljoonaa kultamarkkaa, ruostesienien takia meni hukkaan. Tavallisinakin vuosina ne tuottavat suuria vaurioita; Austraaliassa lasketaan ruostesienien aiheuttama vuotuinen vehnäsadon vähennys 50&nbsp;miljoonaksi, Yhdysvalloissa 335&nbsp;milj. markaksi. Erikoisia sukuelimiä ei ole, mutta samoin kuin itiökantaisilla tapahtuu koiras- ja naarastuman yhtyminen ennen kantaitiöiden muodostumista, tapahtuu myös ruostesienillä tumien yhtyminen. Alkuitiöissä (Sporidie) ja niistä muodostuneen rihmaston soluissa on vain yksi solutuma, mutta helmi-itiömaljojen (Aecidium) kehittyessä sulautuvat solut parittain, minkä jälkeen sekä rihmastossa että kesä- (Uredospore)<noinclude><references/></noinclude> ljwvmknd9usxfxz838ykgzya3t3b0z7 250 26211 130799 130764 2026-07-23T15:46:17Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130799 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||I.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|283}}</noinclude>2. {{sp|Heimo. Tilletiaceae.}} Alkeisrihmasto ej ole jakautunut useammaksi soluksi eikä haaroittunut. Kuromat kehässä sen kärjellä (kuva&nbsp;317, ''B''). ''Tilletia Tritici'', haisunoki, muodostaa itiönsä vehnäjyvien sisässä. Sellaiset jyvät ovat ulkonaisesti vain vähän epämuotoisia, mutta haisevat voimakkaasti pilaantuvan silakan suolavedeltä. ''Urocystis'', Viola ja Anemone-lajeilla. {{keski|'''XIV Luokka.{{pad}}Jäkälät, Lichenes.'''}} Koska jäkälissä on lehtivihreää, ne voivat, samoin kuin levät, itsenäisesti valmistaa ravintonsa tarvitsematta sienien tavoin valmista, elimellistä ravintoa. Päinvastoin kuin levät, jotka suurimmaksi osaksi elävät vedessä, kasvavat jäkälät, perin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, kuivilla, usein erittäin kuivilla paikoilla. Jäkälien sekovartta esiintyy kolmea eri päämuotoa: # ''rupimainen'' (krustenförmig) sekovarsi on lujasti painunut alustaansa (kuoreen, kiveen) koko pinnallaan. Sen reunat eivät kohoa vapaiksi liuskoiksi. Siitä tunkeutuu hyyfejä usein syvälle alustaan. Se kasvaa ulko-osistaan, mutta usein se on vailla varmaa muotoa (kuvat 318&ndash;320); # ''lehtimäinen'' (laubförmig) sekovarsi on myöskin levinnyt alustalleen, mutta ei ole kiinteästi kasvanut siihen kiinni. Sen vaalealla {{tsa|ala|alapinnalla}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;318. '''Lecanora subfusca.''' '''a''' kuori, jolla jäkälä kasvaa. '''l''' jäkälän sekovarsi. '''s''' sen kotelomalja ({{murto|1|1}}). '''s´''' kotelomalja, hieman suurennettuna. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;319. '''Kaksi eri lajia kirjoitusjäkäliä.''' '''c''' Graphis. '''l''' Opegrapha. ({{murto|1|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;320. '''Pertusaria communis.''' ({{murto|1|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;321. '''Xanthoria parietina''' puun kuorella. Keskellä kotelomaljoja. ({{murto|1|1}})<noinclude><references/></noinclude> loc314j3t1o1iqrxjfmk5v1cz9zm387 130804 130799 2026-07-23T16:12:05Z Sakvaka 3073 erikoismerkki 130804 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||I.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|283}}</noinclude>2. {{sp|Heimo. Tilletiaceae.}} Alkeisrihmasto ej ole jakautunut useammaksi soluksi eikä haaroittunut. Kuromat kehässä sen kärjellä (kuva&nbsp;317, ''B''). ''Tilletia Tritici'', haisunoki, muodostaa itiönsä vehnäjyvien sisässä. Sellaiset jyvät ovat ulkonaisesti vain vähän epämuotoisia, mutta haisevat voimakkaasti pilaantuvan silakan suolavedeltä. ''Urocystis'', Viola ja Anemone-lajeilla. {{keski|'''XIV Luokka.{{pad}}Jäkälät, Lichenes.'''}} Koska jäkälissä on lehtivihreää, ne voivat, samoin kuin levät, itsenäisesti valmistaa ravintonsa tarvitsematta sienien tavoin valmista, elimellistä ravintoa. Päinvastoin kuin levät, jotka suurimmaksi osaksi elävät vedessä, kasvavat jäkälät, perin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, kuivilla, usein erittäin kuivilla paikoilla. Jäkälien sekovartta esiintyy kolmea eri päämuotoa: # ''rupimainen'' (krustenförmig) sekovarsi on lujasti painunut alustaansa (kuoreen, kiveen) koko pinnallaan. Sen reunat eivät kohoa vapaiksi liuskoiksi. Siitä tunkeutuu hyyfejä usein syvälle alustaan. Se kasvaa ulko-osistaan, mutta usein se on vailla varmaa muotoa (kuvat 318&ndash;320); # ''lehtimäinen'' (laubförmig) sekovarsi on myöskin levinnyt alustalleen, mutta ei ole kiinteästi kasvanut siihen kiinni. Sen vaalealla {{tsa|ala|alapinnalla}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;318. '''Lecanora subfusca.''' '''a''' kuori, jolla jäkälä kasvaa. '''l''' jäkälän sekovarsi. '''s''' sen kotelomalja ({{murto|1|1}}). '''s’''' kotelomalja, hieman suurennettuna. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;319. '''Kaksi eri lajia kirjoitusjäkäliä.''' '''c''' Graphis. '''l''' Opegrapha. ({{murto|1|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;320. '''Pertusaria communis.''' ({{murto|1|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;321. '''Xanthoria parietina''' puun kuorella. Keskellä kotelomaljoja. ({{murto|1|1}})<noinclude><references/></noinclude> 8uiio8a2xirxwjlrn7thqgb0lm45p0w 250 26235 130795 2026-07-23T15:21:41Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130795 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|360|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>munasolun. Siemenaiheissa on ensiksi muutamia suurempia soluja, lopuksi yksi ainoa isompi solu, alkiorakko. Siinä syntyy siemenvalkuainen, jossa on muutamia munapesäkkeitä, joissa on munasolu, Munasolusta muodostuu hedelmöitymisen jälkeen alkio, joka levättyään jonkin aikaa siemenessä kehittyy uudeksi kasviksi. Erilaisitiöisten sanikkaisten ja paljassiemenisten kehityskulussa vastaavat siis toisiaan. {| class="wikitable" style="text-align:center;" ! Sanikkaisilla !! Paljassiemenisillä |- | Pikkuitiöpesäkkeelliset lehdet || Heteet |- | Pikkuitiöpesäkkeet || Ponnen lokerot |- | Pikkuitiöt || Siitepölyhiukkaset |- | Koirasalkeisvarsikko siittiöpesäkkeineen || Pölyhiukkasen solut |- | Siittiö || Hedelmöittävä tuma (siittiö) |- | Isoitiöpesäkkeelliset lehdet || Emilehdet |- | Isoitiöpesäkkeet || Siemenaiheet |- | Suojus (huom. Salvinia!) || Siemenaiheen kalvot |- | Isoitiö || Alkiorakko |- | Naarasalkeisvarsikko || Siemenvalkuainen |- | Munapesäke munasoluineen || Munapesäke munasoluineen |- | Alkio || Alkio |} Alkion muodostumisen jälkeen seuraa paljassiemenisillä kehityksessä tauko: alkio lepää siemenvalkuaisen ympäröimänä siemenessä, jota vastoin se sanikkaisilla yhtä päätä kasvaa uudeksi kasviksi. Siemeneen voi varsin hyvin verrata Selaginellan naarasalkeisvarsikkoa alkioineen (kuva&nbsp;363). Paljassiemenisille ja yleensä kukkakasveille ominainen muodostuma on siiteputki. Tämän synty on ilmeisesti yhteydessä siihen seikkaan, että paljassiemenisten siitoksessa on hedelmöittävän koirassolun hakeuduttava munasolulle niin sanoaksemme "kuivaa tietä» eikä uiden. Salvinialla liikkuvine siittiöineen jäävät pikkuitiöt itiöpesäkkeiden sisään, ja täällä syntyy putkimainen muodostuma, jonka avulla siittiöt pääsevät ulos itiöpesäkkeistä. Koppisiemenisillä kehitys tapahtuu pääasiassa samalla tavalla kuin paljassiemenisillä alkiorakon muodostumiseen saakka, mutta tässä ei aluksi muodostu lainkaan siemenvalkuaista. Sen tuma tosin jakautuu, mutta kun tumia on karttunut&nbsp;8, ne ryhmittyvät tietyllä tavalla (kuvat&nbsp;405 ja 402): kaksi keskelle alkiorakkoa, ja nämä yhtyvät<noinclude><references/></noinclude> ccovr3q19lu1i8qlamqg9gbr0h7tyvc 130798 130795 2026-07-23T15:38:00Z Sakvaka 3073 kv 130798 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|360|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>munasolun. Siemenaiheissa on ensiksi muutamia suurempia soluja, lopuksi yksi ainoa isompi solu, alkiorakko. Siinä syntyy siemenvalkuainen, jossa on muutamia munapesäkkeitä, joissa on munasolu, Munasolusta muodostuu hedelmöitymisen jälkeen alkio, joka levättyään jonkin aikaa siemenessä kehittyy uudeksi kasviksi. Erilaisitiöisten sanikkaisten ja paljassiemenisten kehityskulussa vastaavat siis toisiaan. {| class="wikitable" style="text-align:center;" ! Sanikkaisilla !! Paljassiemenisillä |- | Pikkuitiöpesäkkeelliset lehdet || Heteet |- | Pikkuitiöpesäkkeet || Ponnen lokerot |- | Pikkuitiöt || Siitepölyhiukkaset |- | Koirasalkeisvarsikko siittiöpesäkkeineen || Pölyhiukkasen solut |- | Siittiö || Hedelmöittävä tuma (siittiö) |- | Isoitiöpesäkkeelliset lehdet || Emilehdet |- | Isoitiöpesäkkeet || Siemenaiheet |- | Suojus (huom. Salvinia!) || Siemenaiheen kalvot |- | Isoitiö || Alkiorakko |- | Naarasalkeisvarsikko || Siemenvalkuainen |- | Munapesäke munasoluineen || Munapesäke munasoluineen |- | Alkio || Alkio |} Alkion muodostumisen jälkeen seuraa paljassiemenisillä kehityksessä tauko: alkio lepää siemenvalkuaisen ympäröimänä siemenessä, jota vastoin se sanikkaisilla yhtä päätä kasvaa uudeksi kasviksi. Siemeneen voi varsin hyvin verrata Selaginellan naarasalkeisvarsikkoa alkioineen (kuva&nbsp;363). Paljassiemenisille ja yleensä kukkakasveille ominainen muodostuma on siiteputki. Tämän synty on ilmeisesti yhteydessä siihen seikkaan, että paljassiemenisten siitoksessa on hedelmöittävän koirassolun hakeuduttava munasolulle niin sanoaksemme »kuivaa tietä» eikä uiden. Salvinialla liikkuvine siittiöineen jäävät pikkuitiöt itiöpesäkkeiden sisään, ja täällä syntyy putkimainen muodostuma, jonka avulla siittiöt pääsevät ulos itiöpesäkkeistä. Koppisiemenisillä kehitys tapahtuu pääasiassa samalla tavalla kuin paljassiemenisillä alkiorakon muodostumiseen saakka, mutta tässä ei aluksi muodostu lainkaan siemenvalkuaista. Sen tuma tosin jakautuu, mutta kun tumia on karttunut&nbsp;8, ne ryhmittyvät tietyllä tavalla (kuvat&nbsp;405 ja 402): kaksi keskelle alkiorakkoa, ja nämä yhtyvät<noinclude><references/></noinclude> 8tlfab9kg3wqqgkvrzdzqe61omtxohc 250 26236 130796 2026-07-23T15:27:35Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130796 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|196|III.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>parveilusoluja muodostavia leviä, nämä keräytyvät vihreäksi astian ikkunanpuoleiselle reunalle; jos kääntää astian niin, että tämä reuna tulee sisäänpäin, parveilusolut uivat uudelleen valoa kohti. Mutta jos valo on hyvin voimakas, ne uivat siitä poispäin. &mdash; Valolla on siis ohjaava vaikutus alituisesti uiviin parveilusoluihin, niin että ne liikkuvat joko sitä kohden tai siitä poispäin. Tätä sanotaan ''valon liikevaikutukseksi'', edellisessä tapauksessa ''positiiviseksi'', jälkimmäisessä ''negatiiviseksi''. Kun levät tarvitsevat valoa yhteyttääkseen, liikevaikutus on niille hyödyksi, se kun ohjaa parveilusolut vedessä sopivasti valaistuihin paikkoihin. 2.{{pad}}''Valon taivutusvaikutus'' (Phototropismus, Heliotropismus). Yksipuolisesti valaistujen ikkunakasvien kasvavien osien valaistu puoli muodostuu koveraksi, vastakkainen puoli kuperaksi. Tämä eri sivujen erilainen kasvaminen muuttuu vasta silloin samanlaiseksi, kun varsi saa joka puolelta yhtä paljon valoa, s.&nbsp;o. kun varren pituussuunta sattuu yhteen valon suunnan kanssa. Tätä kasvinosien ominaisuutta sanotaan ''valohakuisuudeksi'' (positiver Phototropismus). Se on yleinen niin hyvin itiö- kuin siemenkasveillakin, sekä vihreissä että lehtivihreättömissä elimissä, erittäinkin varsissa ja varrenmuotoisissa elimissä (kuva&nbsp;215). Koska vapaassa luonnossa valo ylipäänsä tulee ylhäältäpäin, kasvit saavat valohakuisuutensa johdosta tavallisen pystyn asentonsa. Koska lehdet ylipäänsä ovat enemmän tahi vähemmän poikittaisessa asennossa varsilla, ne joutuvat valohakuisella varrella yhteyttämiselle hyvin edulliseen asemaan. Niiden yläpinta joutuu nim. olemaan jotensakin kohtisuorassa ylhäältäpäin tulevan valon suuntaa vastaan. Varren taipuessa ''fototrooppisesti'' valo kohtaa sitä kasvavaa vyöhykettä, jossa taipuminen tapahtuu. Tällöin otaksuisi helposti valon vaikuttavan suorastaan kasvaviin soluihin. Mutta on esimerkkejä siitä, ettei asianlaita ole aina niin. Joidenkin heinäkasvien (Setaria y.&nbsp;m.) itukasvit ovat positiivisesti fototrooppisia; valoon päin taipuminen tapahtuu kasvavassa vyöhykkeessä jonkin matkaa kärjen alapuolella, mutta tällaista taipumista ei tapahdu, vaikka valo kohtaisikin taipuvaa vyöhykettä, jos kasvin kärki peitetään läpinäkymättömällä hilkalla (kuva&nbsp;216). Juuri tämä kärki on valoherkkä, ja siitä johtuu valoärsytys siihen osaan, jossa taipumisliike tapahtuu. Ei ole tunnettua, miten ärsytys tässä tapauksessa johtuu. Harvemmin tavataan ''valopakoisuutta'' (negativer Phototropismus),<noinclude><references/></noinclude> s442rf6xaf14wzhrxsn9jmssm00oc8m 250 26237 130797 2026-07-23T15:36:58Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130797 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|126|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;165. '''Lehmuksen puun tangentin suuntainen leikkaus.''' '''m''' huokosputkiloita. '''t''' putkisoluja. '''l''' puusyitä. '''p''' puutylppysoluja. '''rr''' ydinsäde. {{tsl|pysoluista|tylppysoluista}} muodostuneita. Jotkut ydinsäteet ulottuvat ytimeen saakka. Nämä ovat ensiikäisten ydinsäteiden tähteitä. Useimmat kulkevat vain lyhyen matkan ytimen ja kuoren välillä; osan niistä on muodostanut jännejälsi, osan jännevälijälsi. Ydinsäteiden lisäksi näkyvät kuvassa&nbsp;165 vahvemmin suurennettuina lehtipuiden puun muut luonteenomaiset osat: putkilot, putkisolut (vesisolut), tylppy- ja suippusolut. ''Toisikäinen kuori'' (sekundäre Rinde). Jällen ulospäin muodostama solukko ei tule läheskään yhtä mahtavaksi kuin puu. Sc on muodostunut siiviläputkista seurasoluineen, nilan jälsimäisistä soluista, nilatylpystä, usein myös niinisyistä. Näihin jännejällen muodostamiin aineksiin liittyy vielä jännevälijällestä syntynyttä ydinsäteiden tylppysolukkoa. Joskus ovat niinisyyt kerroksissa, joita voi kiskoa irti pitkinä, yhtenäisinä liuskareina (lehmus). Vuosilustoja ei muodostu. 71 §.{{pad}}'''Juurien paksuuskasvu.''' Juuressa on, kuten aikaisemmin olemme nähneet, samanlaisia jännemäisiä muodostumia kuin ne, jotka varressa muodostavat johtojänteiden putkilo- ja siiviläosan, mutta ne eivät ole juuressa yhtyneet parittain johtojänteiksi, vaan ovat vierekkäin, yhdistyssolukon toisistaan eroftamina (kuvat&nbsp;137, 138). Keskisen johtojänteen voi tällöin sanoa muodostuneen useista putkilo- ja siiviläosista. Yhdistyssolukossa syntyy jälsi; se on, kuten kuvasta&nbsp;166, ''A'' näkyy, aluksi aaltoviiva, joka kulkee putkilo-osan ulko- ja siiviläosan sisäpuolitse, mutta saa pian ympyrän muodon, koska toisikäisen puun muodostuminen on juuri siiviläosien sisäpuolella erittäin vilkasta (kuva&nbsp;166, ''B''). Vihdoin paksuuskasvu jatkuu samalla tavoin kuin varressa. Puukasvien vanhan juuren rakenne on oleellisesti samanlainen kuin varren. Tarkastettaessa yksityiskohtaisesti poikkileikkausta huomataan kuitenkin, ettei juuressa ole ydintä. 72 §.{{pad}}'''Tavanmukaisesta poikkeavia paksuuskasvumuotoja.''' Useiden kasvien paksuuskasvu eroaa 69&ndash;71&nbsp;§§ selitetystä yleisestä tavasta.<noinclude><references/></noinclude> 6bf7zo9v7k6vwzeghesu5jnkgo5e7do 250 26238 130800 2026-07-23T15:50:53Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130800 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|201}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;223. '''Lehtivihreähiukkasten erilainen asento''' limaskan (''Lemna trisulca'') soluissa erilaisen valon vallitessa. '''T''' heikommassa päivänvalossa. '''S''' suoranaisessa auringon valossa. '''N''' yöllä. Nuolet osoittavat valon suuntaa. {{tsl|kaaksi|voimakkaaksi}}, lehtivihreähiukkaset siirtyvät valon suuntaan kulkeville seinille, missä ne ovat parhaiten suojassa valon liialliselta vaikutukselta (kuva&nbsp;223, ''S''). Pimeässä tahi hyvin heikossa valossa voi esiintyä kolmas, kuvassa&nbsp;223, ''N'' esitetty järjestystapa; sen etuja ei vielä tunneta. Kaikkiin näihin viherhiukkasten liikkeisiin mekaanisesti vaikuttavat voimat ovat vielä aivan tuntemattomia. Analoginen ilmiö näkyy n.&nbsp;s. kompassikasveissa. Useat mykerökukkaiset, erittäinkin pohjoisamerikkalaiset lajit, asettavat hyvin aurinkoisilla paikoilla kasvaessaan lehtensä taivuttamalla ja kiertämällä syrjälleen laakaruotien (s.&nbsp;31) tapaan ja samalla siten, että ne ovat meridiaanin tasossa pohjoisesta etelään. Niitä siis kohtaa aamu- ja ilta-aurinko. Vähemmän voimakkaassa valaistuksessa nämä lehdet ovat poikittain ärtyisiä. Reaktion merkitys organismille on asiallisesti sama kuin sen merkitys Mougeotialle, mutta sen aiheuttama mekanismi on tietenkin rakenteeltaan toinen monimutkaisessa kukkakasvissa kuin yksinkertaisessa levärihmassa. 99 §.{{pad}}'''Painovoiman aiheuttamat liikkeet.''' Samoin kuin ihmisellä on määrätty asentonsa kaikkialla maan päällä vaikuttavaan painovoimaan nähden (pää ylöspäin ja jalat alaspäin), samoin on kasveillakin määrätty, säännöllinen asentonsa pystysuoraan suuntaan. Kasveilla on jonkinlainen tietty tunto siitä, mikä on ''ylöspäin'', mikä ''alaspäin''. Jos asettaa kasvavan varren vaakasuoraan asentoon, taipuu (kuva&nbsp;224, ''s'') sen tästä lähtien kasvava osa yläsivultaan koveraksi, alasivultaan kuperaksi, niin että vapaa pää kääntyy ylöspäin ja sen jälkeen jatkaa kasvamistaan pystysuoraan. Samalla tavalla taipuu vaakasuoraan {{tsa|ase|asetetun}}<noinclude><references/></noinclude> 3raty0zmkoh8xs8i1yqwri26pg0t326 130801 130800 2026-07-23T15:54:45Z Sakvaka 3073 lyhenteen välistys 130801 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|201}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;223. '''Lehtivihreähiukkasten erilainen asento''' limaskan (''Lemna trisulca'') soluissa erilaisen valon vallitessa. '''T''' heikommassa päivänvalossa. '''S''' suoranaisessa auringon valossa. '''N''' yöllä. Nuolet osoittavat valon suuntaa. {{tsl|kaaksi|voimakkaaksi}}, lehtivihreähiukkaset siirtyvät valon suuntaan kulkeville seinille, missä ne ovat parhaiten suojassa valon liialliselta vaikutukselta (kuva&nbsp;223, ''S''). Pimeässä tahi hyvin heikossa valossa voi esiintyä kolmas, kuvassa&nbsp;223, ''N'' esitetty järjestystapa; sen etuja ei vielä tunneta. Kaikkiin näihin viherhiukkasten liikkeisiin mekaanisesti vaikuttavat voimat ovat vielä aivan tuntemattomia. Analoginen ilmiö näkyy <span style="display: inline-block;">n.&nbsp;s.</span> kompassikasveissa. Useat mykerökukkaiset, erittäinkin pohjoisamerikkalaiset lajit, asettavat hyvin aurinkoisilla paikoilla kasvaessaan lehtensä taivuttamalla ja kiertämällä syrjälleen laakaruotien (s.&nbsp;31) tapaan ja samalla siten, että ne ovat meridiaanin tasossa pohjoisesta etelään. Niitä siis kohtaa aamu- ja ilta-aurinko. Vähemmän voimakkaassa valaistuksessa nämä lehdet ovat poikittain ärtyisiä. Reaktion merkitys organismille on asiallisesti sama kuin sen merkitys Mougeotialle, mutta sen aiheuttama mekanismi on tietenkin rakenteeltaan toinen monimutkaisessa kukkakasvissa kuin yksinkertaisessa levärihmassa. 99 §.{{pad}}'''Painovoiman aiheuttamat liikkeet.''' Samoin kuin ihmisellä on määrätty asentonsa kaikkialla maan päällä vaikuttavaan painovoimaan nähden (pää ylöspäin ja jalat alaspäin), samoin on kasveillakin määrätty, säännöllinen asentonsa pystysuoraan suuntaan. Kasveilla on jonkinlainen tietty tunto siitä, mikä on ''ylöspäin'', mikä ''alaspäin''. Jos asettaa kasvavan varren vaakasuoraan asentoon, taipuu (kuva&nbsp;224, ''s'') sen tästä lähtien kasvava osa yläsivultaan koveraksi, alasivultaan kuperaksi, niin että vapaa pää kääntyy ylöspäin ja sen jälkeen jatkaa kasvamistaan pystysuoraan. Samalla tavalla taipuu vaakasuoraan {{tsa|ase|asetetun}}<noinclude><references/></noinclude> 9kjqdznkdzcky5kx3ugqlzk6hpsmjw0 250 26239 130802 2026-07-23T16:06:25Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130802 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|185}}</noinclude>voiman vaikutus. Erikokoislehtisyydellä tarkoitetaan viistossa tai vaakasuorassa olevien haarojen lehtien erilaista kehitystä, kun nim. niissä maahan päin kääntyneet lehdet tulevat suuremmiksi kuin yläpuolen lehdet. Hyvin selvästi näemme tämän erikoislehtisyyden hevoskastanjalla ja vaahteralla sekä yleensä kasveilla, joilla on ristikkäiset lehdet. Elimien muodostumista voi saada aikaan ulkonaisten vaikutusten avulla. Jos leikkaamme pajun oksan poikki ja pistämme sen maahan, kasvaa sen alaosasta esiin juuria, vaikk’ei tämä oksan alapää olisi tavallisten olosuhteiden vallitessa koskaan synnyttänyt niitä. Pippurijuuren kappaleeseen syntyy silmu, josta kasvaa uusi taimi. Useimmilla kasveilla on tällainen ''uudistuskyky'' (Regenerationsvermögen), <span style="display: inline-block;">t.&nbsp;s.</span> ne voivat muodostaa sellaisia elimiä, joita niiltä on riistetty. Tällaisissa kokeissa esiintyy, varsinkin juuren ja varren osissa, selvä ''navallisuus'' (Polarität). Tämä ilmenee siten, että jokainen varren kappale pyrkii muodostamaan latvapuoleensa uusia versoja, tyvipuoleensa taas uusia juuria, jota vastoin juuren kappaleet muodostavat juuren kärjen puoleiseen päähänsä uusia juuria ja varren puoleiseen päähänsä uusia versoja. Kun tällaisten varrenkappaleiden annetaan kehittyä ylösalaisessa asennossa, olisi tietysti kasville edullista, että uusia versoja syntyisi ylöspäin olevaan juuripäähän, uusia juuria taas alaspäin käännettyyn versopäähän. Näin tapahtuukin aluksi, mutta siten syntyneet versot ja juuret kuolevat pian, ja sitten kasvaa uusia versoja versopäästä, juuria juuripäästä. Uudistuskykyä käyttävät puutarhurit hyväkseen lisätessään kasveja suvutonta tietä. <small>Omituinen alkiollinen solunsyntyminen esiintyy monella kasvilla eräiden hyönteisten hyökkäysten seurauksena. Kun nämä laskevat munansa kasvin solukkoon, aiheutuu tästä sairaalloisia uudistusmuodostumia, ''äkämiä'' (Galle, Cecidie). Sellaisia äkämiä ovat lehtien alapinnalla tavattavat epäsäännölliset, väriltään valkoiset, kellertävät tahi punaiset ''karvamuodostumat'' lehmuksessa, vaahterassa, koivussa, lepässä <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span> Niitä luultiin ennen sieniin kuuluviksi (Erineum, Phyllerium), mutta ne ovatkin Phytoptus-punkkien aiheuttamia. Eläinloisten synnyttämiä epämuodostumia on myös ''lehtilavan kääriytyminen kokoon'' lavan paksutessa ja väriltään muuttuessa, mitä esiintyy Chenopodiumilla ja Atriplexilla esim. lehtikirvojen aiheuttamana. Vaahteran, lepän <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span> lehdissä aiheuttavat Phytoptus-punkit ''pussimaisia muodostumia'' samoin kuin Schizoneura-kirvat jalavan lehdissä. Hieraciumin ja Centaurean ''varren paisumat'' syntyvät erään äkämäpistiäisen (Aulax), monet jopa pavunkin kokoiset äkämät pajun lehdissä erään lehtipistiäisen (Nematus) {{tsa|vaikutuk|vaikutuksesta}}</small><noinclude><references/></noinclude> f5e10apqdhccrr4sucycn57i9ff66k1 250 26240 130805 2026-07-23T16:17:27Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130805 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh||5.{{pad}}Koppisiemeniset, Angiospermae.|445}} Kuva&nbsp;507. '''Carica Papaya.''' '''a''' hedekukinto. '''b''' emikukka. '''c''' hedelmä. ('''a''', '''b''' {{murto|3|4}}, '''c''' {{murto|1|8}}). herttakantaiset, karheat. Lehtiasento kierteinen. Lehtikannan sivusta lähtee haaraton tai haarainen kärhi, jonka morfologista luonnetta on paljon pohdittu; se selitetään nykyjään muutunnaisoksaksi (kuva&nbsp;231). Kukat ovat useimmiten isot, joko yksitellen tai harvakukkaisissa kukinnoissa lehtihangoissa. Teriö useimmiten keltainen, kellomainen (kuva&nbsp;510). Heteet harvoin kaikki vapaat tai kaikki täydellisesti yhteen kasvaneet (Cucurbita), yleensä 4 yhtynyt parittain ja 1 vapaana, joten näyttää siltä, kuin olisi 2 suurempaa hedettä ja 1 pienempi (kuva&nbsp;509, ''A''). Vartalo lyhyt ja paksu, se jakautuu haaroiksi, jotka kannattavat usein hevosenkengän muotoisia luotteja. Sikiäin 3-lokeroinen, istukat suuret, hyvin mehevät, muodostuneet emilehtien sisäänkääntyneistä reunoista (kuva&nbsp;509, ''B''). Hedelmä tulee usein sangen isoksi, sen seinän ulkokerros kovettuu usein. Siemeniä paljon, ne ovat litteitä, soikeita, valkuaisettomia. Varren johtojänteet kaksinilaiset. &mdash; Heimo on erittäin helposti tunnettavissa {{tsa|omitui|omituisista}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;508. '''Citrullus Colocynthis.''' Hede. ({{murto|5|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;509. '''Ecballium.''' Kukan pohjakaava. '''A''' hedekukka. '''B''' emikukka.<noinclude><references/></noinclude> kl595omxe9dwk5chi2b6yx8euva2j62 0 26241 130806 2026-07-23T20:40:23Z Nysalor 5 Taituri 130806 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Taituri. |alaotsikko= |tekijä=Edvard Valpas-Hänninen |huomiot= }} : Neidon poskipäillä : ruusut hohtivat. : Viehti viehä näillä : kaikki maailmat. : Huulen hehku luokse : pyyti astumaan. : Siellä sievä tuokse : tenhi tulvallaan. : Neito suukkojansa : syyöksi aina vain. : Hurmi huumallansa. : Loihtutunnun sain. : Sitten sievä luota : luikki kauvas pois. : Muistan vielä tuota : toin se eessä ois. : Mietin, että miksi : muiski huuli niin. : ”Suukkotaituriksi” : neiti ristittiin. : ”Siinä ammatissa : verraton on hän!” – : kuulin kaupungissa : kansan tietävän. {{Lemmen kirja}} 6mltp060yjoyc3inkgcld5z2i3dcdgz