Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.12 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 250 25077 130822 128397 2026-07-25T16:45:10Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130822 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|83}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;112. '''Linum usitatissimum.''' Siemenen limakettoa. '''c''' pintakelmu. '''a''' soluontelo. '''q''' ulkoseinän limakerroksia. '''q'''₁, sisäseinän limakerroksia. <small>täyttyneistä soluista. Näiden ohuissa seinissä on avoimet reiät ja kierteisiä paksunnusharjuja, jotka estävät niitä lysähtämästä kokoon. Monilla siemenillä (Linum, Cydonia, Cruciferae <span style="display: inline-block;">j.&nbsp;n.&nbsp;e.</span>) on ''limaketto'' (Schleimepidermis), jonka laajaonteloisten solujen useimmiten ulko- ja sivuseinissä on paksu kasvilimakerros (kuva&nbsp;112). Jos siemen kostuu, paisuvat limakerrokset, soluseinä murtuu, siemen peittyy limalla ja tarttuu maahan.</small> Joskus, kuten yleensä vesikasveilla, eroavat päällyskettosolut vain vähän niiden alaisten kerrosten soluista. Sen sijaan ne ovat ilmassa kasvavissa varsissa ja lehdissä näistä huomattavasti eroavia. Tällöin havaitaan päällysketossa useimmiten vielä erityisiäkin muodostumia, kuten karvoja ja ilmarakoja. 54 §.{{pad}}'''Karvat''' (Haar, kuva&nbsp;113). Varsinaiset karvat, trikoomat (Trichom), ovat päällyskettomuodostumia; ne syntyvät yhden päällyskettosolun kasvamisen johdosta, joka solu voi jäädä jakautumatta tai jakautua eri tavoin. Täten muodostuu joko yksisoluinen karva tai solurihma, solulevy, solukappale. Karva voi olla haaraton tai enemmän tai vähemmän haarainen. Haarautumista voi tapahtua sekä yksi- että monisoluisissa karvoissa. Karvat ovat rakenteeltaan hyvin erilaisia. Yksisoluisia ovat ''juurikarvat'' (Wurzelhaar, kuva&nbsp;116) ja useimmat ''villakarvat'' (Wollhaar), jotka peittävät nuoria kasvinosia jo silmussa, kuolevat pian ja sitten joko irtaantuvat tai jäävät valmiin kasvinosan vanukkeiseksi peitteeksi (Verbascum). Tavattoman pitkiksi (jopa 6&nbsp;cm:n pituisiksi) tulevat Gossypium-lajien siemenkuoren päällysketosta lähtevät yksisoluiset karvat, jotka tunnetaan puuvillan nimellä; vanhempina ne ovat ilmaa sisältäviä. Monisoluisia ovat ''nystykarvat'' (Köpfchenhaar), joissa yksi- tai monisoluisen varren päässä on yksi- tai monisoluinen nystyrä, joka useimmiten erittää jotakin sekreettiä (kuva&nbsp;113, ''D''). ''Tähtikarvoja'' (Sternhaar) on monenlaisia (kuva&nbsp;113, ''B'', ''C'', ''E'', ''F''). ''Solukkokarvat'' (Emergenz) ovat karvankaltaisia muodostumia, jotka ovat syntyneet paitsi päällysketosta sen alaisistakin soluista. Ne ovat<noinclude><references/></noinclude> i26sjpoh2i8vaqxm7zalaw9bf08l89n 250 25078 130821 128398 2026-07-25T16:38:06Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130821 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|84|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;113. '''Erilaisia karvamuodostumia.''' '''A''' poltinkarva. '''B''', '''C''', '''E''', '''F''' tähtikarvoja. Kuvassa '''C''' näkyvä karva on muodostunut päällyskettosolusta, joka ei, kuten eivät viereisetkään solut, ole täydellisesti kuvattu; '''E''' pinnalta, '''F''' halkaistuna. '''D''' nystykarvoja, monisoluisen varren päässä yksisoluinen nystyrä.<noinclude><references/></noinclude> deahgiodxno3cury4dx74mlz0y1ppk2 250 25962 130815 129499 2026-07-25T16:14:34Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130815 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|100|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{tsl|matisch|perihadromatisch}}) johtojänne tai, kuten saniaisten (kuva&nbsp;135) vahvemmissa jänteissä, putkilo-osa, ''nilakehäinen'' (perileptomatiseh) johtojänne. Viimeksimainituissa ovat rengas- ja kierrevesisolut eli ne ainekset, jotka muodostuvat ensiksi, useimmiten sijoittuneet kahteen tai wuseampaan eri kohtaan putkilo-osan kehälle. Tähän ryhmään kuuluvat useimpien saniaisten johtojänteet. ''Johtojänteiden tupet''. Usein ympäröi johtojännettä solukkotuppi, jonka solut ovat paksuseinäisiä, enimmäkseen puutuneita suippusoluja, niinisyitä (kuvat&nbsp;133, 134). Tämä tuppi ei kuulu varsinaiseen johtojänteeseen, sillä kun ei ole mitään tekemistä itse aineiden johdossa, ja usein se puuttuukin; se kuuluu vahvikesolukkoon (63 §, 1) Aivan {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;134. '''Suljetun, ulkonilaisen johtojänteen poikkileikkaus maissin''' (''Zea mays'') '''varresta.''' '''a''' ulkosivu. '''i''' sisäsivu (varren rankaan nähden). '''p''' perussolukko. '''g''', '''g''' kaksi suurta huokosputkiloa, niiden välissä pienempiä verkkomaisesti paksunneita, rengashuokosellisia vesisoluja. '''s''' kierreputkilo. '''r''' erään rengasputkilon rengas. '''l''' ilmalla täyttynyt hajoamalla syntynyt, ohutseinäisten solujen ympäröimä ontelo. Nämä solumuodot kuuluvat putkilo-osaan. Siiviläosassa näkyvät selvästi laajaonteloiset siiviläputket '''v'''; niiden väliset pienemmät, nelikulmaiset solut ovat seurasoluja. Koko jännettä ympäröi niinisyinen tuppi.<noinclude><references/></noinclude> foy11jpl1um52uey4ix4xawa9pph2w9 130816 130815 2026-07-25T16:14:57Z Sakvaka 3073 typo 130816 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|100|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{tsl|matisch|perihadromatisch}}) johtojänne tai, kuten saniaisten (kuva&nbsp;135) vahvemmissa jänteissä, putkilo-osa, ''nilakehäinen'' (perileptomatisch) johtojänne. Viimeksimainituissa ovat rengas- ja kierrevesisolut eli ne ainekset, jotka muodostuvat ensiksi, useimmiten sijoittuneet kahteen tai wuseampaan eri kohtaan putkilo-osan kehälle. Tähän ryhmään kuuluvat useimpien saniaisten johtojänteet. ''Johtojänteiden tupet''. Usein ympäröi johtojännettä solukkotuppi, jonka solut ovat paksuseinäisiä, enimmäkseen puutuneita suippusoluja, niinisyitä (kuvat&nbsp;133, 134). Tämä tuppi ei kuulu varsinaiseen johtojänteeseen, sillä kun ei ole mitään tekemistä itse aineiden johdossa, ja usein se puuttuukin; se kuuluu vahvikesolukkoon (63 §, 1) Aivan {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;134. '''Suljetun, ulkonilaisen johtojänteen poikkileikkaus maissin''' (''Zea mays'') '''varresta.''' '''a''' ulkosivu. '''i''' sisäsivu (varren rankaan nähden). '''p''' perussolukko. '''g''', '''g''' kaksi suurta huokosputkiloa, niiden välissä pienempiä verkkomaisesti paksunneita, rengashuokosellisia vesisoluja. '''s''' kierreputkilo. '''r''' erään rengasputkilon rengas. '''l''' ilmalla täyttynyt hajoamalla syntynyt, ohutseinäisten solujen ympäröimä ontelo. Nämä solumuodot kuuluvat putkilo-osaan. Siiviläosassa näkyvät selvästi laajaonteloiset siiviläputket '''v'''; niiden väliset pienemmät, nelikulmaiset solut ovat seurasoluja. Koko jännettä ympäröi niinisyinen tuppi.<noinclude><references/></noinclude> 8ne8d0sgwgvnasl5s4smqgljzpkwos0 250 25966 130834 129503 2026-07-25T19:34:04Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130834 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh|104|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}} kohdistuneina tietyn tarkoituksen täyttämiseen siinä elimistössä, johon ne kuuluvat, ja jonka tarkoituksen ne vasta »ruumiina» täyttävät. Vahvikesolukon soluja erotetaan neljää päälajia: 1.{{pad}}''Niinisyyt'' (Bastfaser, Sklerenchymfaser). Nämä ovat pitkiä, kapeita, kärjistä loivasti suippenevia soluja. Seinät ovat vahvasti paksunneet, usein selvästi kerrokselliset, soluontelosta yleensä on tuskin jälkeäkään. Ketot ovat tavallisimmin puutuneet; toisinaan ne antavat selluloosareaktsionin. Niiden huokoset ovat pienet, rakomaiset, vinoon asettuneet; poikkileikkauksessa ne näyttävät hienoilta viivoilta. Niinisyyt ovat kuolleita soluja; ne sisältävät ilmaa tai mitättömän pieniä alkulimanjäännöksiä. &mdash; Nämä syyt esiintyvät yhtyneinä jänteiksi, joissa yksityisten syiden nirkot ovat kiilautuneet toistensa lomiin, minkä johdosta jänteen lujuus tietenkin lisääntyy. Sellaisista niinisyistä on muodostunut puutarhurien käyttämä sideniini samoin kuin se, josta niinimatot on palmikoitu, niin myös useimmat kuidut, joita käytetään kudontaan. Näissä tavataan soluja, jotka ovat kasvikunnan pisimpiä. Juuttikasvin (Corchorus) solujen pituus on 0,8&ndash;41&nbsp;mm, pellavan (Linum) 4&ndash;60, hampun (Cannabis) 5&ndash;55, nokkosen (Urtica) jopa 77, ramiekasvin (Boehmeria) 60&ndash;250&nbsp;mm. Nämä niinisyyt ovat vahvempia kuin luulisi; ne voivat katkeamatta kannattaa yllättävän raskaita painoja kilpaillen tässä suhteessa metallilankojen kanssa. Jonkin metallin absoluuttinen kestävyys voidaan ilmoittaa painona, jonka tästä metallista tehty lanka voi katkeamatta kannattaa toisessa päässään, ja jotta voitaisiin verrata toisiinsa eri metalleja, pitää lukujen tarkoittaa lankoja, joilla kaikilla on sama läpimitta, esim. 1&nbsp;mm². Taulukossa ovat takorautaa ja terästä tarkoittavat luvut erinäisten kasvikuitujen kestävyyttä osoittavien rinnalla: {| |- ! width="35%" | ! style="text-align:center;" | Absoluuttinen vetokestävyys: kg&nbsp;1&nbsp;mm²:ä kohti ! style="text-align:center;" | Vetokestävyys kimmoisuusrajalla ! style="text-align:center;" | Venymismäärä kimmoisuusrajalla 1000&nbsp;pituusyksikköä kohti ! width="80" | |- | style="border-bottom:2px dotted #888;" | Teräs | align="center" | 82,0 || align="center" | 24,6 || align="right" | 1,20 || |- | style="border-bottom:2px dotted #888;" | Takorauta | align="center" | 40,9 || align="center" | 13,1 || align="right" | 0,67 || |- | style="border-bottom:2px dotted #888;" | Phormium tenax | align="center" | 25,0 || align="center" | 20,0 || align="right" | 13,00 || |- | style="border-bottom:2px dotted #888;" | Dracaena indivisa | align="center" | 21,8 || align="center" | 17,0 || align="right" | 17,00 || |- | style="border-bottom:2px dotted #888;" | Dasylirion longifolium | align="center" | 21,6 || align="center" | 17,8 || align="right" | 13,30 || |- | style="border-bottom:2px dotted #888;" | Hyacinthus orientalis | align="center" | 16,3 || align="center" | 12,3 || align="right" | 50,00 || |- | style="border-bottom:2px dotted #888;" | Allium porrum | align="center" | 17,6 || align="center" | 14,7 || align="right" | 38,00 || |}<noinclude><references/></noinclude> 6kod66j67ci1102pij6t7utyx49v07j 250 25982 130819 129519 2026-07-25T16:26:18Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130819 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|120|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;158. '''Pala nelivuotiaan männyn varren kappaleesta''' (otettu talvella). '''q''' palan poikkileikkaus. '''l''' saman säteittäinen leikkaus. '''t''' saman pinnanmyöntäinen halkileikkaus. '''f''' kevätpuu. '''s''' kesäpuu. '''m''' ydin. '''p''' ensi-ikäinen puu. '''1''', '''2''', '''3''', '''4''' puun neljä peräkkäistä vuosilustoa. '''i''' vuosilustojen raja, '''ms''' palan poikkileikkauksessa näkyviä ydinsäteitä. '''ms’''' samoja säteittäisessä halkileikkauksessa. '''ms’’''' samoja nilassa. '''ms’’’''' samoja pinnansuuntaisessa halkileikkauksessa. '''c''' jälsirengas. '''b''' nila. '''h''' pihkatiehyitä. '''br''' ensi korkkikerroksen ulkopuolella oleva, ensi-ikäistä kuorta vastaava kaarna. ({{murto|6|1}}) Puun rakenne on verraten monimutkainen. Yleisenä periaatteena voidaan todeta, että vettä johtavat ainekset ovat yhteydessä sekä keskenään että lisäksi tylppysoluihin, jotka nekin puolestaan muodostavat eheän kokonaisuuden. Siten käy mahdolliseksi veden ja siihen liuenneiden aineiden kuljetus eri suuntiin: pituus-, säteen ja tangentin suuntaan. Puun rakenteen kuva on varsin erilainen johtuen siitä, tarkastetaanko sitä poikkileikkauksessa vai erilaisissa halkileikkauksissa. Tämä näkyy jo selvästi kuvasta&nbsp;158, jossa saattaa verrata keskenään männyn puun poikkileikkausta, keskipisteen kautta kulkevaa säteittäistä ja sitä vastaan kohtisuoraa, tangentin suuntaista leikkausta. Näiden kolmen leikkauksen yksityiskohdat näkyvät kuvasta&nbsp;159, ja siihen liittyy kuva&nbsp;160, joka näyttää erään lehtipuun (tammen) vastaavat suhteet. ''Poikkileikkaus''. Huomio kiintyy tässä heti vuosilustoihin. Kahtena peräkkäisenä vuotena muodostuneen puun välinen raja on jyrkkä. Tämä johtuu siitä, että jällen keväällä, sen toiminnan alkaessa, muodostamat ainekset ovat laajemmat ja ohutseinäisemmät kuin myöhemmin kesällä syntyneet. Kevätpuun muuttuminen kesäpuuksi on vähittäistä aivan kuin vuodenaikojenkin vaihtuminen mutta jonkin tietyn vuoden kesäpuun ja seuraavan vuoden kevätpuun välinen rja on jyrkkä. Männyn puussa, jonka rakenne, kuten jo on mainittu, on hyvin {{tsa|yksi|yksitoikkoinen}}<noinclude><references/></noinclude> kkvjmt609uqw7kk29ch4mleg6qtusbu 250 25983 130818 129520 2026-07-25T16:18:46Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130818 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|121}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 159. '''Männyn puuta.''' '''A''' poikkileikkaus. '''B''' säteen, '''C''' tangentin suuntainen leikkaus.<noinclude><references/></noinclude> eqtklt40rc536qkrji6crabfmuqrn9n 250 25984 130817 129521 2026-07-25T16:17:20Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130817 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|122|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 160. '''Tammen''' (''Quercus rubra'') puuta. '''A''' poikkileikkaus. '''B''' säteen, '''C''' tangentin suuntainen leikkaus.<noinclude><references/></noinclude> mmiz1klzsm5j7jyqrurps2gl6z4c488 250 26246 130820 2026-07-25T16:35:53Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130820 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||Ilmisiittiöt, Phanerogamae.|325}}</noinclude>{{tsl|noissa|kukinnoissa}} tämä suojelutoimi käy vähemmän tärkeäksi, koska niissä kukka saa naapurikukista ja tällaisissa kukinnoissa usein esiintyvistä, suurista ylä- l. suojuslehdistä (Hochblatt) tarpeellista suojaa. Verhiö puuttuukin usein melkein kokonaan sellaisten kukintojen kukista, esim. sarja kukkaisilta ja mykerökukkaisilta. Verhiön lehdet syntyvät yleensä toinen toisensa jälkeen kierteisesti. ''Ulkoverhiöksi'' (Aussenkelch, calyculus) sanotaan lehtimuodostumia, jotka ovat verhiön ulkopuolella, aivan sen alla ja näyttävät uloimmalta kehäkiehkuralta. Nämä lehdet ovat joko verholehtien parittain yhteenkasvaneita korvakkeita (esim. Potentillan verholehtien väliset pienet lehdet) tai suojuslehtiä, jotka ovat siirtyneet ylöspäin lähelle verhiötä. '''Teriö''' (Krone, corolla) on »värillisten», <span style="display: inline-block;">t.&nbsp;s.</span> ei vihreiden lehtien muodostama. Terälehtien (Kronenblatt, petalum, kuva&nbsp;366, ''c'') kanta on kapeampi kuin verholehtien, mutta vain harvoin on niissä muodostunut selvä ruoti. Jos ruoti on pitkä ja kapea, sitä sanotaan ''kynneksi'' (Nagel). Leveämpää, kynnen kannattamaa terälehden osaa nimitetään ''lavaksi'' (Platte). Joskus terälehdet ovat liuskaisia (Caryophyllaceae, Schizanthus). Myös ne voivat olla tötterömäisiä (Eranthis, Helleborus, Aquilegia). Ne ovat ohuempia, hienompirakenteisia ja useimmiten pitempiä kuin verholehdet. Terälehtien toimena on, kuten verholehtienkin, suojella sukuelimiä, ja tässä suhteessa teriöllä on tärkeänä tehtävänä siitepölyhiukkasten suojaaminen sateelta, joka niille on vahingollista. Mutta niiden tärkeimpänä tehtävänä on houkutella värillänsä hyönteisiä kukkiin toimittamaan pölyytystä. Ne ovat lyhytikäisiä ja kuihtuvat, niin pian kuin hedelmöittäminen on tapahtunut, usein jo ennenkin (hyötykukkien ja neuvottomien kukkien terälehdet säilyvät kauimmin). Päinvastoin kuin verholehdet syntyvät terälehtien aihokset kaikki samalla kertaa, ainakin ne, jotka ovat samassa kiehkurassa. ''Lisäteriöksi'' (Nebenkrone, paracorolla) sanotaan erityisiä lisäkkeitä, joita esiintyy terälehdillä eräänlaisina poikittaisina kielekkeinä tai pitkittäisinä harjuina. Tällaisia tavataan esim. useilla Caryophyllaceae-heimon kasveilla. Ne on käsitettävä lähinnä jonkinlaisiksi solukkokarvamuodostumiksi. Verhiö ja teriö ovat vain toistensa yhteydessä ymmärrettäviä käsitteitä; toinen niistä edellyttää toista. Jos sekä ulommat että sisemmät kehälehdet ovat saman väriset, ei puhuta verhiöstä ja teriöstä,<noinclude><references/></noinclude> ircaxiv8yqxzwt7k4fbexc1nmhz9rez 250 26247 130823 2026-07-25T16:50:33Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130823 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh||4.{{pad}}Paljassiemeniset, Gymnospermae.|381}} jotka kasvavat siivekkäiksi siemeniksi. Näitä suomuja on pidetty emilehtinä. Käpy kokonaisuudessaan olisi silloin emikukka, jonka rakenne olisi samanlainen kuin hedekukan (kuvat 379, 424, ''a''). Mutta monella tähän kuuluvalla kasvilla on jokaisen sellaisen lehden ulkopuolella toinenkin lehti, joka on suuremmassa tai pienemmässä määrin yhtynyt siihen (suojussuomu). Abies pectinatalla tämä teräväkärkinen lehti on hyvin selvä (kuva&nbsp;424), ja tavallisella kuusellakin se on olemassa, joskin pienoiskoossa. Kun ei tunneta ainoaakaan sellaista tapausta, että lehti lähtisi toisen hangasta, ei emisuomua voitane pitää emilehtenä, vaan suojussuomun hangasta lähtevänä, lehtimäiseksi litistyneenä haarana (vrt. Ruscus, kuva&nbsp;57), joka kannattaa kahta emilehteä. Näissä on kummassakin siemenaihe, ja ne ovat vielä surkastuneempia kuin {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;422. '''Taxus baccata.''' &#9794; hedekukkia, &#9792; emikukkia, '''fr''' kypsiä siemeniä kantava oksa. '''a''' hedekukka. '''b''' kiinni oleva hedelehti. '''c''' auennut hedelehti. '''d''' emikukkaverso. '''e''' sama halkaistuna. '''x''' ensi luokan rangan päättymäkohta. '''f''' vielä kypsymätön siemen. '''g''' kypsä siemen, jota ympäröi siemenvaippa. '''h''' siemen, jota ympäröivä siemenvaippa on leikattu halki. '''i''' halkaistu siemen, jossa alkio. (&#9794;, &#9792;, '''fr''' {{murto|1|1}}, '''a'''&ndash;'''i''' suurenn.)<noinclude><references/></noinclude> by25mtd1ha6p6p5p0dlbeijygbhkxtf 250 26248 130824 2026-07-25T17:59:37Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130824 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||5.Koppisiemeniset, Angiospermae.|391}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;432. '''A''' '''Scirpus.''' Kukka. '''B''' '''Carex.''' Siemen halkaistuna. ('''A''' {{murto|5|1}}, '''B''' {{murto|10|1}}). {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;433. '''A'''&ndash;'''D''' Carex. '''A''' hedekukan, '''B''' emikukan pohjakaava; emissä kolme luottia. '''C''' toisen Carex-lajin emikukan pohjakaava; luotteja kaksi. '''D''' kolmiluottinen emikukka kaavamaisesti. '''E''' '''Kobresia'''. Tähkylän kaavakuva, jossa yksi hedekukka ja yksi emikukka. '''a''' toisen luokan pikkuhaara, jolla pullakko '''utr'''. {{tsl|tavat|}} erilaisia kerrottuja kukintoja (tähkylät voivat olla mykeröissä, tähkissä, röyhyissä). Siemenaiheita on vain yksi, hedelmä on pähkylä. Ruohokasveja; varsi harvoin puutunut. 1.{{pad}}{{sp|Heimo. Cyperaceae}} (Sarakasvit). Moni-, harvoin yksivuotisia, ulkoasultaan heiniä muistuttavia kasveja. Varsi on melkein aina kolmikulmainen, ytimen täyttämä. Lehdet hajalliset, niissä on tuppi, jonka reunat ovat kasvaneet yhteen. Kielekettä ei ole. Heteitä useimmiten kolme, ponneet liittyvät palhoihin tyvellään. Emiö 2&ndash;3-lehtinen (kuvat&nbsp;432, 433). Hedelmä pähkylä, jonka seinät eivät ole yhtyneet siemenkuoreen. Alkio on siemenen toisessa päässä, sen keskiviivassa (kuva&nbsp;432, ''B''). Useimmilla sarakasveilla on juurakko. Tämä on milloin hyvin pitkä (Carex arenarialla usean metrin pituinen), milloin taas lyhyt, jolloin siinä on lukuisia, likekkäisiä silmuja. Näistä silmuista muodostuu uusia versoja, niin että syntyy mättäitä (Eriophorum vaginatum, Carex stricta). Sarakasvit kasvavat joukoittain yhdessä ja ovat eräänlaatuisten niittyjen pääkasvullisuutena. ''a.''{{pad}}{{sp|Scirpeae.}} Kukat kaksineuvoiset. <small>''Scirpus'', kaisla; kehän muodostaa kuusi sukasta, jotka eivät pitene siitoksen jälkeen (kuva&nbsp;432, ''A''). &mdash; ''Eriophorum'', kehä hajonnut lukuisiksi karvoiksi, jotka siitoksen jälkeen pitenevät ja edistävät siementen leviämistä. ''Rhynchospora'', ''Cyperus.''</small><noinclude><references/></noinclude> 2o8dta5smlwh2m7jmj331zxls7iafwz 130825 130824 2026-07-25T18:00:02Z Sakvaka 3073 typo 130825 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||5.{{pad}}Koppisiemeniset, Angiospermae.|391}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;432. '''A''' '''Scirpus.''' Kukka. '''B''' '''Carex.''' Siemen halkaistuna. ('''A''' {{murto|5|1}}, '''B''' {{murto|10|1}}). {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;433. '''A'''&ndash;'''D''' Carex. '''A''' hedekukan, '''B''' emikukan pohjakaava; emissä kolme luottia. '''C''' toisen Carex-lajin emikukan pohjakaava; luotteja kaksi. '''D''' kolmiluottinen emikukka kaavamaisesti. '''E''' '''Kobresia'''. Tähkylän kaavakuva, jossa yksi hedekukka ja yksi emikukka. '''a''' toisen luokan pikkuhaara, jolla pullakko '''utr'''. {{tsl|tavat|}} erilaisia kerrottuja kukintoja (tähkylät voivat olla mykeröissä, tähkissä, röyhyissä). Siemenaiheita on vain yksi, hedelmä on pähkylä. Ruohokasveja; varsi harvoin puutunut. 1.{{pad}}{{sp|Heimo. Cyperaceae}} (Sarakasvit). Moni-, harvoin yksivuotisia, ulkoasultaan heiniä muistuttavia kasveja. Varsi on melkein aina kolmikulmainen, ytimen täyttämä. Lehdet hajalliset, niissä on tuppi, jonka reunat ovat kasvaneet yhteen. Kielekettä ei ole. Heteitä useimmiten kolme, ponneet liittyvät palhoihin tyvellään. Emiö 2&ndash;3-lehtinen (kuvat&nbsp;432, 433). Hedelmä pähkylä, jonka seinät eivät ole yhtyneet siemenkuoreen. Alkio on siemenen toisessa päässä, sen keskiviivassa (kuva&nbsp;432, ''B''). Useimmilla sarakasveilla on juurakko. Tämä on milloin hyvin pitkä (Carex arenarialla usean metrin pituinen), milloin taas lyhyt, jolloin siinä on lukuisia, likekkäisiä silmuja. Näistä silmuista muodostuu uusia versoja, niin että syntyy mättäitä (Eriophorum vaginatum, Carex stricta). Sarakasvit kasvavat joukoittain yhdessä ja ovat eräänlaatuisten niittyjen pääkasvullisuutena. ''a.''{{pad}}{{sp|Scirpeae.}} Kukat kaksineuvoiset. <small>''Scirpus'', kaisla; kehän muodostaa kuusi sukasta, jotka eivät pitene siitoksen jälkeen (kuva&nbsp;432, ''A''). &mdash; ''Eriophorum'', kehä hajonnut lukuisiksi karvoiksi, jotka siitoksen jälkeen pitenevät ja edistävät siementen leviämistä. ''Rhynchospora'', ''Cyperus.''</small><noinclude><references/></noinclude> e8pyht7heqqw9ifjsopgb2jlcnycsf9 250 26249 130826 2026-07-25T18:05:10Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130826 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||5.{{pad}}Koppisiemeniset, Angiospermae.|457}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;527. '''Euphorbia.''' Pikkukukinnon (cyanthium) kaavakuva. '''m''', '''n''', '''o''' kolme ylälehteä, joiden hangoissa on toisia pikkukukintoja; niissä on kussakin kaksi esilehteä. '''1'''&ndash;'''5''' pikkukukinnon suojuslehdet, niiden välissä neljä nystyä. Suojuksen sisässä viisi hedekukkaryhmää ja keskimmäisenä emikukka. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;528. '''Anthostema.''' '''A''' hedekukka. '''B''' emikukka. '''p''' kehä. '''o''' siemenaihe. '''ar''' niveltymiskohta. (Vähän suurenn.) {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;529. '''Euphorbia Cyparissias.''' ({{murto|2|3}}) {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;530. '''Euphorbia resinifera.''' ({{murto|1|1}})<noinclude><references/></noinclude> 6mo54og31rf2bjfx7j2us4wfagw5260 250 26250 130827 2026-07-25T18:08:59Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130827 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|374|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>kuten paljassiemenisten ja useiden koppisiemenistenkin kukat. Miten kaksineuvoiset kukat ovat syntyneet, se on vielä jokseenkin hämärää. '''Hedelmien ja siementen leviämiskeinot.''' Useat kasvit muodostavat hyvin paljon siemeniä. Jotta nämä voisivat kehittyä, niiden täytyy joutua pois emokasvin läheisyydestä, sillä muuten suurin osa nuorista taimista kasvaessaan tukehduttaisi toisensa. Hedelmien ja siementen leviämiskeinoja ovat siementen singahduttaminen pois emokasvista ja niiden leviäminen veden, tuulen tai eläinten avulla. Useiden kasvien aukeavat hedelmät ponnahtavat kypsyessään auki niin voimakkaasti, että siemenet lennähtävät eri suuntiin, verraten pitkän matkan päähän emokasvista. Tällaisia hedelmiä tavataan useilla Papilionaceae-heimon kasveilla, Impatiens-, Viola-, Geranium- <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span> suvuissa (kuvat&nbsp;418, 521). Aukiponnahtaminen johtuu siitä, että hedelmän seinässä on syntynyt solukkojännitys ja toinen solukko lopuksi äkisti voittaa toisen vastustuksen. Veden avulla leviävien hedelmien ja siementen täytyy tietysti olla vettä keveämpiä ja sitä paitsi varustettuja veden liian nopeaa vaikutusta vastaan. Eräiden kasvien hedelmät tai siemenet, jotka leviävät veden avulla, ovat ohuen öljykerroksen ympäröimät (Myosotis palustris, Sagittaria). Kookospähkinää taas suojelee paksu ja syinen hedelmän seinä, jonka sisin kerros lisäksi on kova kuin luu. Carex-suvussa pähkylä on erityisessä, reunoistaan yhteenkasvaneen esilehden muodostamassa pullakossa (kuva&nbsp;433, ''D''), joka ilmalla täyttyneenä toimii kellumaelimenä. Vesi voi kuljettaa mukanaan paitsi vesikasvien myöskin maalla elävien kasvien hedelmiä tai siemeniä. Niinpä levittävät vuoristopurot hedelmiä ja siemeniä vuoristoista alemmille seuduille, jossa ne itävät. Merivirtojen mukana voivat kasvit siirtyä hyvin pitkiä matkoja. Niinpä kuljettaa Golf-virta mukanaan sellaisten kasvien siemeniä (ja hedelmiä), jotka ovat kotoisin Länsi-Intiasta, ja jättää niitä vuosittain Norjan ja Venäjän-Lapin rannoille. Tuulen avulla leviävät hyvin monet kasvit. Muutamilla näistä ei ole erityisiä leviämistä helpottavia lisäkkeitä, mutta siemenet (kuten itiötkin) ovat sen sijaan hyvin pieniä ja erittäin keveitä, niin että tuuli voi lennättää niitä mukanaan (Pyrola, Drosera, Orchidaceae; Goodyeran siemen painaa vain 0,000002&nbsp;g). Kotahedelmissä syntyvät lyhyet raot ja reiät tavallisesti hitaasti, joten siementen varisemisaika pitenee ja tuulet saavat enemmän tilaisuutta liikutella niitä. Huomattava on myös se seikka, että reikäluomaisesti aukeavissa kodissa reiät ovat<noinclude><references/></noinclude> 9avmwf5agitwa9mudynja5mdavcgrhm 250 26251 130828 2026-07-25T18:15:05Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130828 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|480|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;564. '''Palaquium Gutta.''' '''A''' kukkiva oksa ({{murto|2|5}}). '''B''' nuori hedelmä. '''C''' kukka. '''D''' kypsä hedelmä. '''E''' siemen edestä; '''F''' sama sivulta. 1.{{pad}}{{sp|Heimo. Sapotaceae.}} &mdash; <small>600 lajia. Itä-Intiassa kasvavien ''Palaquium''-lajien (kuva&nbsp;564) kuivunutta maitiaisnestettä (guttaperkkaa) käytetään. Useilla tämän heimon kasveilla on hyvänmakuiset hedelmät.</small> 2.{{pad}}{{sp|Heimo. Ebenaceae.}} &mdash; <small>320 lajia. Useiden itäintialaisten ''Diospyros''-lajien sydänpuuta (siv.&nbsp;124) käytetään eebenholtsin nimisenä.</small> 3.{{pad}}{{sp|Heimo. Styraceae.}} &mdash; <small>110 lajia. Lääkkeenä käytetään bentsoepihkaa (Resina Benzoë), jota saadaan Sumatralla ja Jaavalla kasvavasta ''Styrax'' benzoin-puusta (kuva&nbsp;565).</small><noinclude><references/></noinclude> 10np1r4cwkf8ydy0u4rl3e0ucri6xwf 250 26252 130829 2026-07-25T18:22:29Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130829 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||5.{{pad}}Koppisiemeniset, Angiospermae.|503}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;592. '''Valeriana.''' Kukan pohjakaava. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;593. '''Valeriana officinialis.''' Hedelmä. ({{murto|4|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva 594.&nbsp;'''Valeriana.''' '''a''' varhaisempi aste; heteet pistävät esiin kukasta. '''b''' myöhäisempi aste; heteet ovat taipuneet sivuille ja luotti pistää esiin kukan keskustasta. ({{murto|3|1}}) <small>marjat, kuva&nbsp;591) ja S. racemosaa (punaiset luumarjat). ''Viburnum'', lehdet yksinkertaiset, luumarjassa vain yksi luu (kaksi sikiäinlokeroa jää kehittymättä). V. Opulus, kukinnon laitakukat neuvottomat, niiden teriö iso; V. Lantana (Etelä-Euroopasta), koristepensas; V. Tinus (Etelä-Euroopasta), huoneissa viljelty koristekasvi.</small> ''b.''{{pad}}{{sp|Lonicereae.}} Kukinto harvakukkainen viuhko. Teriö kellomainen tai torvimainen, usein vastakohtainen. Vartalo pitkä, luotti ei liuskainen. Marja. &mdash; <small>''Lonicera.'' Keski-Aasiasta kotoisin olevaa L. tataricaa, itäeurooppalaista L. coeruleaa, keskieurooppalaista, köynnöstävää L. Caprifoliumia <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span> lajeja viljellään koristepensaina, samoin pohjoisamerikkalaista lumimarjapensasta, ''Symphoricarpus'' racemosus. ''Diervilla.''</small> ''c.''{{pad}}{{sp|Linnaeeae.}} Kukinto kaksikukkainen viuhko. Teriö suppilomainen, heikosti huulimainen. Heteitä 4. Pähkylä. &mdash; <small>''Linnaea borealis.'' 340 lajia, etenkin pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä. Lääkkeenä käytetään Sambucus nigran kukkia (Flores Sambuci).</small> 3.{{pad}}{{sp|Heimo. Adoxaceae.}} Heimon asema on epävarma. &mdash; <small>Yksi ainoa laji, ''Adoxa'' moschatellina.</small> 4.{{pad}}{{sp|Heimo. Valerianaceae.}} Kukat epämukaiset. Teriö 5-lehtinen, verhiö puuttuu tai on muuttunut karvakiehkuraksi, joka myöhemmin kehittyy hedelmän liitelyelimeksi (kuva&nbsp;593). Hetiö 1&ndash;4-lehtinen (kuva&nbsp;592). Emiö 3-lehtinen, sikiäin 3-lokeroinen; ainoastaan yksi lokero kehittyy edelleen ja siinä on yksi, riippuva siemenaihe. Hedelmä pähkylä. Ruohokasveja, lehdet usein pariosaiset. Kukat pienet. Kukinto viuhko; useimmiten viuhkot ovat ryhmittyneet huiskilomaisesti. Teriö valkea tai punainen, usein on sen toisessa sivussa pussimainen pullistuma.<noinclude><references/></noinclude> 07t5q1301epkfc985a0e3ksuosf5vuw 250 26253 130830 2026-07-25T18:30:11Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130830 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|324|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>Kaikki nämä kukan lehdet ovat tavallisesti lähellä toisiaan, lyhyellä rangalla. Havupuilla tämä ranka on useimmiten pitkänomainen, mutta useimmilla ilmisiittiöillä se on hyvin lyhyt ja litistynyt ''kukkapohjukseksi'' (Blütenboden, torus). Kukan lehtien hangoissa ei ole koskaan silmuja. ''Kehättömäksi'' (achlamydeisch, nackt) sanotaan kukkaa, josta kehä kokonaan puuttuu (kuva&nbsp;367). Tällaisia ovat useat Araceae-heimon kasvit (Calla, Arum), Carex, Fraxinus excelsior, Piper <span style="display: inline-block;">j.&nbsp;n.&nbsp;e.</span> Sellaista kukkaa, jossa on sekä hede- että emilehdet, Sanotaan ''kaksineuvoiseksi'' (zweigeschlechtig, hermaphrodit, zwitterig, monoklin). Jos hetiö tai emiö kukasta häviää, sitä nimitetään ''yksineuvoiseksi'' (eingeschlechtig, diklin), edellisessä tapauksessa emi-, jälkimmäisessä hedekukaksi (kuva&nbsp;367, ''B''&ndash;''D''). Jos taas kukasta puuttuvat sekä hede- että emilehdet, sitä sanotaan ''neuvottomaksi'' (geschlechtslos). Jos kukan terälehtimäisten muodostumien luku lisääntyy tavattomassa määrin, kukkaa sanotaan ''kerrotuksi'' eli ''hyötykukaksi'' (gefüllte Blüte), Tämä lisääntyminen voi tapahtua hede- ja emilehtien kustannuksella tai niistä riippumatta. Hyötykukkia esiintyy esim. useilla tulpaani-, ruusu-, neilikka- <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span> muodoilla, joita kasvatetaan puutarhoissa. Mykerökukkaisilla nimitetään »hyötykukiksi» sellaisia kukintoja, joissa kehräkukkien torvimaiset teriöt ovat muuttuneet kielimäisiksi. '''Kehä.''' '''Verhiö''' (Kelch, calyx) on vihreä ja voi sen vuoksi ottaa osaa ravitsemistyöhön. Verhiön tehtävänä on suojella sisempiä lehtiä, joita se peittää silmussa. Senpä takia verholehdet (Kelchblatt, sepalum, kuva&nbsp;366, ''k'') ovatkin leveitä, lujia, ruodittomia. Ne ovat ehytlaitaisia; ainakin on päinvastainen suhde harvinainen (Rosa). Tiheissä {{tsa|kukin|}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;367. '''Kehättömiä kukkia''' (''Araceae''-heimo). '''A'''&ndash;'''D''' Synandrospadix vermitoxicus. '''E''' Calla palustris. '''B''', '''C''' ja '''D''' ovat yksineuvoisia; '''D''' on heteiden surkastumisen johdosta emikukka, '''B''' ja '''C''' emien surkastumisen takia hedekukkia. '''D''':ssä ovat emiötä ympäröivät lehdet joutoheteitä. (Hieman suurenn.)<noinclude><references/></noinclude> 9jdo8xf1wr9m6eulpfoln44eexy1rgo 130831 130830 2026-07-25T18:30:49Z Sakvaka 3073 malline 130831 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|324|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>Kaikki nämä kukan lehdet ovat tavallisesti lähellä toisiaan, lyhyellä rangalla. Havupuilla tämä ranka on useimmiten pitkänomainen, mutta useimmilla ilmisiittiöillä se on hyvin lyhyt ja litistynyt ''kukkapohjukseksi'' (Blütenboden, torus). Kukan lehtien hangoissa ei ole koskaan silmuja. ''Kehättömäksi'' (achlamydeisch, nackt) sanotaan kukkaa, josta kehä kokonaan puuttuu (kuva&nbsp;367). Tällaisia ovat useat Araceae-heimon kasvit (Calla, Arum), Carex, Fraxinus excelsior, Piper <span style="display: inline-block;">j.&nbsp;n.&nbsp;e.</span> Sellaista kukkaa, jossa on sekä hede- että emilehdet, Sanotaan ''kaksineuvoiseksi'' (zweigeschlechtig, hermaphrodit, zwitterig, monoklin). Jos hetiö tai emiö kukasta häviää, sitä nimitetään ''yksineuvoiseksi'' (eingeschlechtig, diklin), edellisessä tapauksessa emi-, jälkimmäisessä hedekukaksi (kuva&nbsp;367, ''B''&ndash;''D''). Jos taas kukasta puuttuvat sekä hede- että emilehdet, sitä sanotaan ''neuvottomaksi'' (geschlechtslos). Jos kukan terälehtimäisten muodostumien luku lisääntyy tavattomassa määrin, kukkaa sanotaan ''kerrotuksi'' eli ''hyötykukaksi'' (gefüllte Blüte), Tämä lisääntyminen voi tapahtua hede- ja emilehtien kustannuksella tai niistä riippumatta. Hyötykukkia esiintyy esim. useilla tulpaani-, ruusu-, neilikka- <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span> muodoilla, joita kasvatetaan puutarhoissa. Mykerökukkaisilla nimitetään »hyötykukiksi» sellaisia kukintoja, joissa kehräkukkien torvimaiset teriöt ovat muuttuneet kielimäisiksi. '''Kehä.''' '''Verhiö''' (Kelch, calyx) on vihreä ja voi sen vuoksi ottaa osaa ravitsemistyöhön. Verhiön tehtävänä on suojella sisempiä lehtiä, joita se peittää silmussa. Senpä takia verholehdet (Kelchblatt, sepalum, kuva&nbsp;366, ''k'') ovatkin leveitä, lujia, ruodittomia. Ne ovat ehytlaitaisia; ainakin on päinvastainen suhde harvinainen (Rosa). Tiheissä {{tsa|kukin|kukinnoissa}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;367. '''Kehättömiä kukkia''' (''Araceae''-heimo). '''A'''&ndash;'''D''' Synandrospadix vermitoxicus. '''E''' Calla palustris. '''B''', '''C''' ja '''D''' ovat yksineuvoisia; '''D''' on heteiden surkastumisen johdosta emikukka, '''B''' ja '''C''' emien surkastumisen takia hedekukkia. '''D''':ssä ovat emiötä ympäröivät lehdet joutoheteitä. (Hieman suurenn.)<noinclude><references/></noinclude> f1h00ol2yfz9bjpdcnp601t46nid27z 250 26254 130832 2026-07-25T18:56:28Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130832 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|267}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;292. '''Glonium lineare mätänevän puun pinnalla.''' (Suurenn.) 291, ''H'') joutuvat nuoreen rukiiseen. Niistä syntynyt rihmasto tunkeutuu lehtituppien kautta sisään, leviää kukkiin asti ja muodostaa niissä taas <span style="display: inline-block;">n.&nbsp;s.</span> mesikasteen. &mdash; <small>''Claviceps''ille on sukua hyönteistoukissa loisiva ''Cordyceps''-suku. Toukka muuttuu lopuksi rihmastopahkaksi. ''Polystigma'' muodostaa kellanpunaisia täpliä tuomen lehtiin. ''Lääkkeenä'' käytetään Claviceps purpurean myrkyllistä rihmastopahkaa (Secale cornutum).</small> 3.{{pad}}{{sp|Heimo. Hysteriaceae.}} Kotelopullot mustia, aukenevat jonkinmoisella huulellisella suulla. &mdash; <small>''Lophodermium'' loisii havupuiden neulasissa saaden niissä aikaan tauteja. ''Glonium'' (kuva&nbsp;292).</small> {{keski|'''3. Lahko.{{pad}}Discomycetes.'''}} Itiökotelot muodostavat avoimen itiölavakerroksen maljamaisen itiöemän, ''kotelomaljan'' (apothecium) pinnalla (kuvat&nbsp;293, 294). Myös voi itiöemä olla lakkimainen. Tämän lahkon sienet ovat yleensä vaaleampia ja maltoisempia kuin edelliseen lahkoon kuuluvat. Useimmat ovat mädännäiskasveja. 1.{{pad}}{{sp|Heimo. Phacidiaceae.}} Pieniä, vähäpätöisen näköisiä, kasvinosilla kasvavia sieniä. Useimmiten pienet, mustahkot itiöemät ovat näiden kasvinosien sisässä tai pinnalla. &mdash; <small>''Rhytisma salicinum'' muodostaa pyöreähköjä, mustia täpliä pajulajien lehtiin. Rihmasto elää loisena, mutta kotelomaljat kehittyvät vasta pudonneissa lehdissä.</small> 2.{{pad}}{{sp|Heimo. Pezizaceae.}} Kotelomaljat maljan tai napin muotoisia, perättömiä tai perällisiä, väriltään helakoita. &mdash; <small>Yleisiä maassa, puun pinnalla, lannassa. ''Peziza'' (kuva&nbsp;293), hyvin lajirikas suku. ''Ascobolus'', pieniä, lannassa eläviä lajeja, jotka heittävät itiönsä pitkän matkan päähän. ''Chlorosplenium'', lahossa puussa, joka sienen vaikutuksesta painuu vihreäksi.</small> 3.{{pad}}{{sp|Heimo. Helvellaceae.}} Itiöemä useimmiten suuri ja nuijamainen, lakkisienen näköinen, jakautunut itiöttömäksi kannaksi (Stiel) ja koko pinnallaan itiökoteloja muodostavaksi lakiksi (Hut). Kuva&nbsp;293. '''Peziza aurantiaca.''' ({{murto|1|1}})<noinclude><references/></noinclude> tt5iuc7kncoaar63tymyhdwxiz7so04 250 26255 130833 2026-07-25T19:07:10Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130833 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh||5.{{pad}}Koppisiemeniset, Angiospermae.|475}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;560. '''Sarjakukkaisen kukan pohjakaava.''' {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;561. '''Sarjakukkaisten lohkohedelmiä.''' Poikkileikattuina. '''1''' Foeniculum officinale; suoravalkuaisinen, viisi selvää pääharjua. '''2''' Pimpinella anisum; suoravalkuaisinen, harjut epäselvät. '''3''' Conium maculatum; luokkivalkuaisinen. '''4''' Coriandrum Sativum; onttovalkuaisinen. (Suurenn.) vihreä; Eryngiumilla se on toisenvärinen. Verhiö on hyvin heikosti kehittynyt ja puuttuu usein melkein kokonaan. Teriö on tavallisesti valkea tai keltainen. Kukinnon ulko-osissa se joskus tulee vastakohtaiseksi sen johdosta, että ulospäin suuntautuneet terälehdet ovat isommat kuin muut. Terälehdet vastaherttaiset tai niiden kärki sisäänpäin kääntynyt. Kynsi hyvin lyhyt. Heteet silmussa taipuneet sisäänpäin. Vartaloita kaksi, ne jatkuvat tyvestään paisuneeksi pohjuskehräksi (kuva&nbsp;559). Hedelmä lohkohedelmä. Muodoltaan se on hieman pitkänomainen, harvoin pallonpyöreä (Coriandrum, kuva&nbsp;561, ''4''). Kypsyessään se jakautuu kahdeksi pähkylämäiseksi, yksisiemeniseksi lohkohedelmykseksi, jotka jonkin aikaa pysyvät kiinni keskipatsaassa (Mittelsäule, carpophorum, kuva&nbsp;417). Tämä puuttuu Oenanthe Phellandriumilta. Kunkin lohkohedelmyksen (mericarpium) vapaalla ulkosivulla on viisi pitkittäistä ''harjua'', kussakin yksi johtojänne. Näitä harjuja sanotaan ''pääharjuiksi'' (Hauptrippe, iugum primarium, kuva&nbsp;561). Pääharjujen välisten ''vakojen'' (Thälchen, vallecula) pohja on tavallisesti väriltään tumma. Tämän aiheuttavat punaruskeat öljytiehyet (Ölgang, Ölstrieme, vitta, kuva&nbsp;561, ''1''), joita on yksi kunkin vaon alaisessa solukossa. Muutamilla lajeilla kulkee vielä pitkin kutakin vakoa harju, ''lisäharju'' (Nebenrippe, iugum secundarium). Esim. porkkanan hedelmässä lisäharjut ovat piikkiset. Joskus on kunkin vaon alaisessa solukossa useita {{tsa|öljy|öljytiehyitä}}<noinclude><references/></noinclude> oo6xy4k38w0jm9sddh96tyn8k8hixc7