Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.12 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 0 9963 130851 130837 2026-07-27T19:12:58Z Nysalor 5 Yhtä vain 130851 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Edvard Valpas-Hänninen''' (1873–1937) == Asiatekstit == * ''[[Heinrich Heine sosialistina]]'' == Novellit == * ''[[Kiusaus]]'' * ''[[Kun oli niin kuuma...]]'' == Runot ja laulut == * ''[[Autereinen]]'' * ''[[Dresdenissä]]'' * ''[[Eespäin!]]'' * ''[[Ei sorruta!]]'' * ''[[Ei toiseksi]]'' * ''[[Ei tullut]]'' * ''[[Haudalla (Valpas-Hänninen)|Haudalla]]'' * ''[[Hepä tekivät]]'' * ''[[Herra ihminen]]'' * ''[[Ilvehti]]'' * ''[[Jos tahdot!]]'' * ''[[Kahdella airolla]]'' * ''[[Kaisaniemessä]]'' * ''[[Kalastaja (Valpas-Hänninen)|Kalastaja]]'' * ''[[Kesäk. 1 pnä 1903]]'' * ''[[Kevät laulu (Valpas-Hänninen)|Kevät laulu]]'' * ''[[Kielletty temppeli]]'' * ''[[Kongressin marssi]]'' * ''[[Korven ukko]]'' * ''[[Kun]]'' * ''[[Kun koira kuoli]]'' * ''[[Kyyhkysein]]'' * ''[[Laulu lahdella]]'' * ''[[Meitä liitossa]]'' * ''[[Meni ja meni]]'' * ''[[Minua kohde]]'' * ''[[Mukaelma]]'' * ''[[Niin tuntui]]'' * ''[[Nousi kuolleista]]'' * ''[[Oh se sorja!]]'' * ''[[Oi ja oi]]'' * ''[[Parahin maan]]'' * ''[[Piijan jenkka]]'' * ''[[Piti tyttönsä]]'' * ''[[Puhdistus (Valpas-Hänninen)|Puhdistus]]'' * ''[[Puhe aallolla]]'' * ''[[Riittäisi riemu]]'' * ''[[Sai rauhan]]'' * ''[[Salissa]]'' * ''[[Se mutta]]'' * ''[[Suomen Iida]]'' * ''[[Syntypäivälahja]]'' * ''[[Sähkö virkisti]]'' * ''[[Taituri]]'' * ''[[Torpanpoika]]'' * ''[[Tuokse tervehti]]'' * ''[[Vaaksan päästä]]'' * ''[[Vain iltaruskoa]]'' * ''[[Voi aika välkkyvä]]'' * ''[[Voipa!]]'' * ''[[Vuorokaudeksi]]'' * ''[[Yhtä vain]]'' * ''[[Ylösnousemus (Valpas-Hänninen)|Ylösnousemus]]'' == Suomennokset == * Audorf, Jacob: ''[[Lassalle-marssi]]'' * Böttiger, Karl August: ''[[Böttigerin Itämaisia kuvauksia]]'' * Cygnaeus, Fredrik: ''[[Lemmensoitin]]'' * Zola, Émile: ''[[Emile Zola sosialismista]]'' [[Luokka:Edvard Valpas-Hänninen| ]] lbvtnnkg912e0w4i3b628k076hfgdd0 250 25041 130848 128343 2026-07-27T17:46:08Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130848 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|50|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;61. '''Botrydium granulatum.''' Yksisoluinen, mutta hyvin haarautunut ja erilaistunut levä. Yläosa '''s''' vihreä, yhteyttävä, alaosa '''n''' väritön, juurimainen. ({{murto|30|1}}) ulkomuoto, vaan myöskin niiden sisärakenne on erilainen. Yksityisen elimen kaikki solut eivät suinkaan ole kauttaaltaan samanlaisia, vaan se on edelleen erilaistunut, niin että siinä on usean laatuisia soluja, joiden tehtävä elimen eri toiminnoissa on erilainen. Muodon perusteella erotetaan soluja kahta päämuotoa, joiden välille tosin on mahdoton vetää jyrkkää rajaa. Soluja, joiden muoto useimmiten on pyöreän monitasomainen ja joiden lävistäjät ovat kaikkiin suuntiin jotenkin yhtä pitkät, sanotaan ''tylppysoluiksi'' (parenchymatische Zelle); taas soluja, jotka ovat leveyttään paljoa pitempiä ja päistään loivasti suippenevia, ''suippusoluiksi'' (prosenchymatische Zelle). {{keski|'''Alkulima ja soluneste''' 33&ndash;37&nbsp;§§.}} 33 §.{{pad}}'''Alkulima''' on elämän aineellinen pohja ja perusta. Se esittäytyy meille selvimpänä elävän solun solulimassa. Mikroskoopilla tarkastettuna solulima näyttää erittäin hienojyväiseltä massalta. Sen perusaine on vesikirkasta ja väritöntä. Sitä sanotaan ''vesilimaksi'' (hyaloplasma). Siihen sirottuneet pienet hiukkaset, jotka aiheuttavat soluliman harmahtavan värivivahduksen, ovat aineenvaihdon erilaisia tuloksia; niitä sanotaan yhteisellä nimellä mikrosomeiksi. Soluliman laatua voi parhaiten verrata sakeaan liimaseokseen. Solulimassa on vettä, mutta se ei sekoitu solunesteeseen, kuten liimaliuos veteen, vaan sen erottaa solunesteestä ylen ohut, jyväsetön ''pintakerros'' (Hautschicht). Samanlainen kerros rajoittaa solulimaa myös soluseinän puolella.<noinclude><references/></noinclude> j84so5tmg4vupenx1bgy1k5pr40nk5s 250 25047 130843 128349 2026-07-27T17:20:27Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130843 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh|56|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}} nesteonteloksi (kuva&nbsp;60). Se on erinäisten aineiden vesiliuosta; niinpä ei siitä koskaan puutu (typpi-, rikki-, fosforihappoisia) suoloja. Useilla kasveilla (esim. sokeriruovolla, sokerivaahteralla, -juurikkaalla) soluneste sisältää hyvin runsaasti ''ruokosokeria'', jota näistä kasveista valmistetaankin; useiden hedelmäsolujen, kuten viinirypäleen <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span>, solunesteessä taas on ''rypälesokeria''. Sitä paitsi on siinä havaittavissa ''parkkiaineita'', ''alkaloideja'', ''asparagiinia'', useissa kasveissa ''inuliinia'', sekä happoja, kuten omenassa ja muissa hedelmissä ''omenahappoa'', sitruunassa ''sitruunahappoa''. Sen lisäksi ovat useimpien punaisten ja sinisten kukkien, useiden hedelmien sekä veripyökin <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span> punaisten lehtien väriaineet (Anthocyan) ynnä useat muutkin aineet solunesteessä. <small>''Inuliini'' on sokerin ja tärkkelyksen sukuinen aine, jota on liuenneena mykerökukkaisten solunesteeseen. Se ei liukene alkoholiin, joten se kiteytyy, jos inuliininipitoisia kasvinosia pannaan tähän, omituisiksi ''pallokiteiksi'' (Sphaerokrystall, kuva&nbsp;67). Se ei värjäydy jodilla eikä väriaineilla.</small> {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;67. '''Inuliinipallokide''' Helianthus tuberosuksesta pitkähkön aikaa alkoholissa oltuaan. {{vspace}} {{keski|'''Soluseinä''' 38, 39&nbsp;§§.}} 38 §.{{pad}}'''Soluseinä''' syntyy ja kasvaa soluliman erittymänä. Se kasvaa sekä laajuutta että paksuutta. Ensin solut kasvavat laajuutta. Kun ne ovat saavuttaneet lopullisen kokonsa, soluseinä alkaa kasvaa paksuutta. ''Laajuuskasvun'' (Flächenwachstum) johdosta soluseinän pinta-ala ja itse solun koko suurenevat, niin että solun tilavuus voi usein tulla alkuperäiseen verraten satakertaiseksi tai isommaksikin. Jos pintakasvu on joka kohdalla yhtä suuri, solu säilyttää kasvaessaan alkuperäisen muotonsa; tavallisesti seinä kasvaa kuitenkin erityisistä kohdin voimakkaammin, niin että esim. aluksi pallomainen solu voi muodostua levymäiseksi, putkimaiseksi, jopa syymäiseksikin <span style="display: inline-block;">j.&nbsp;n.&nbsp;e.</span>. ''Paksuuskasvu'' (Dickenwachstum) tapahtuu yleensä soluseinän {{tsa|sisä|sisäpinnalla}}<noinclude><references/></noinclude> 5odd1yrql3yf692ix9kchgdgkdrpu88 130844 130843 2026-07-27T17:20:39Z Sakvaka 3073 130844 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh|56|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}} nesteonteloksi (kuva&nbsp;60). Se on erinäisten aineiden vesiliuosta; niinpä ei siitä koskaan puutu (typpi-, rikki-, fosforihappoisia) suoloja. Useilla kasveilla (esim. sokeriruovolla, sokerivaahteralla, -juurikkaalla) soluneste sisältää hyvin runsaasti ''ruokosokeria'', jota näistä kasveista valmistetaankin; useiden hedelmäsolujen, kuten viinirypäleen <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span>, solunesteessä taas on ''rypälesokeria''. Sitä paitsi on siinä havaittavissa ''parkkiaineita'', ''alkaloideja'', ''asparagiinia'', useissa kasveissa ''inuliinia'', sekä happoja, kuten omenassa ja muissa hedelmissä ''omenahappoa'', sitruunassa ''sitruunahappoa''. Sen lisäksi ovat useimpien punaisten ja sinisten kukkien, useiden hedelmien sekä veripyökin <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span> punaisten lehtien väriaineet (Anthocyan) ynnä useat muutkin aineet solunesteessä. <small>''Inuliini'' on sokerin ja tärkkelyksen sukuinen aine, jota on liuenneena mykerökukkaisten solunesteeseen. Se ei liukene alkoholiin, joten se kiteytyy, jos inuliininipitoisia kasvinosia pannaan tähän, omituisiksi ''pallokiteiksi'' (Sphaerokrystall, kuva&nbsp;67). Se ei värjäydy jodilla eikä väriaineilla.</small> {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;67. '''Inuliinipallokide''' Helianthus tuberosuksesta pitkähkön aikaa alkoholissa oltuaan. {{keski|'''Soluseinä''' 38, 39&nbsp;§§.}} 38 §.{{pad}}'''Soluseinä''' syntyy ja kasvaa soluliman erittymänä. Se kasvaa sekä laajuutta että paksuutta. Ensin solut kasvavat laajuutta. Kun ne ovat saavuttaneet lopullisen kokonsa, soluseinä alkaa kasvaa paksuutta. ''Laajuuskasvun'' (Flächenwachstum) johdosta soluseinän pinta-ala ja itse solun koko suurenevat, niin että solun tilavuus voi usein tulla alkuperäiseen verraten satakertaiseksi tai isommaksikin. Jos pintakasvu on joka kohdalla yhtä suuri, solu säilyttää kasvaessaan alkuperäisen muotonsa; tavallisesti seinä kasvaa kuitenkin erityisistä kohdin voimakkaammin, niin että esim. aluksi pallomainen solu voi muodostua levymäiseksi, putkimaiseksi, jopa syymäiseksikin <span style="display: inline-block;">j.&nbsp;n.&nbsp;e.</span>. ''Paksuuskasvu'' (Dickenwachstum) tapahtuu yleensä soluseinän {{tsa|sisä|sisäpinnalla}}<noinclude><references/></noinclude> nv7podkxosefb2xc52b3qopnxd1cep6 250 25971 130842 129508 2026-07-27T17:10:42Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130842 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|109}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;145. '''Kasvinosien lujittuminen vahvikesolukon avulla.''' '''1''' poikkileikkaus ''Phormium tenax''in lehdestä, esimerkkinä taivutusta kestävästä elimestä. '''2''' poikkileikkaus juuresta, esimerkkinä vetoa kestävästä elimestä. '''s''' vahvikesolukkoa (niinisyyjänteitä). '''g''' vihreää lehtitylppyä. '''h''' yläpinnan alaketto. '''w''' lehdessä olevia onteloita. (Vahvikesolukko on piirretty tummaksi.) {{tsl|min|paremmin}} eri säikeet ovat toisiinsa yhdistetyt. Juuressa vetokestävyys johtuu siitä, että vahvikesolukko on sijoittunut yhtenäiseksi jänteeksi keskustaan, <span style="display: inline-block;">n.&nbsp;s.</span> keskuslieriöön (kuva&nbsp;145, ''2''). Vahvistavina aineksina ovat tällöin johtojänteiden puutuneet putkilot ja solut sekä näiden ohella myös yhdistyssolukon ja ytimen puutuneet solut. Opettavainen rakenne on eräiden palmujen ilmajuurilla, jotka varren alimmasta osasta kasvavat jokseenkin kohtisuoraan alaspäin, <span style="display: inline-block;">n.&nbsp;s.</span> pönkkäjuurilla. Tuulessa niiden vetokestävyys, kuten juurissa yleensä, joutuu koetukselle, suojapuolella niitä, kuten varttakin, uhkaa taipamisen vaara vinosti ylhäältäpäin tulevan painon vaikutuksesta. Näille juurille asetettu kaksinainen vaatimus &mdash; niiden kun pitäisi olla sekä taivutus- että vetokestäviä &mdash; toteutuu siten, että niissä on paitsi tavallista keskuslieriötä, josta ne saavat vetokestävyyttä, lähempänä pintaa niinisyylieriö, joka vastustaa taipumista. ''c.''{{pad}}''Lehdet'' kun ovat litteitä elimiä, ne enimmäkseen ovat alttiina taivutukselle. Tämän mukaisesti lehden pintaosat ovat lujempirakenteiset kuin sisäiset, jotka usein ovat hyvin löyhärakenteiset. Päällysketon soluissa on vahvasti paksunneet ulkoseinät. Vahvikesolukkona on niinisyitä, joko erillisinä ja useimmiten vastakkaisina jänteinä heti ylä- ja alapinnan päällyskettojen sisäpuolella, niin kuin <big>'''H'''</big>-rautaperiaate vaatii, tahi perifeerisinä vahvikekerroksina johtojänteen kummallakin puolella, lehden keskustassa varsinkin siiviläosan vieressä, joka on löyhärakenteisempaa (kuva&nbsp;145, ''1''). &mdash; Lehden reuna joutuu helposti repeytymiselle alttiiksi, milloin sen anatominen rakenne ei ole esteenä. Sen näkee selvästi esim. banaanikasvista, jonka lehdet tuuli repii kohtisuorasti suurta keskisuonta vastaan, niin että ne ovat vallan repaleisen näköisiä. Tavallisesti vahvistavat reunaa niinisyyt tai paksusoppiset solut, samoin kuin pallesauma estää lippua repeytymästä tuulessa. ''d.''{{pad}}''Kukat ja hedelmät.'' Kukan pienissä, lyhytikäisissä elimissä ei<noinclude><references/></noinclude> qhmboqnnakkghj5yy2w7howmeclhmpk 250 25976 130846 129513 2026-07-27T17:29:17Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130846 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh|114|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}} {{tsl|''kasvu''|paksuuskasvu}}, joka alkaa silloin, kun vanhempien, suurin piirtein jo täysin kehittyneiden elinten uusien solujen muodostuminen jatkuu erityisessä kasvusolukossa. Esimerkkinä sellaisesta on jo mainittu korkin muodostuminen (56&nbsp;§). Seuraavassa selvitetään lähemmin johtojänteisiin liittyvää toisikäistä paksuuskasvua. 70 §.{{pad}}'''Varsien paksuuskasvu.''' Edellä jo on mainittu, että johtojänteet muodostuvat johtojänneaiheen soluista sekä että yksisirkkaisten varressa kaikki aiheen solut muuttuvat johtojänteen putkilo- ja siiviläosan eri aineksiksi, kun taas kaksisirkkaisten ja paljassiemenisten varressa osa niistä pysyy jatkuvasti kehityskykyisinä muodostaen putkilo- ja siiviläosan välissä olevan jällen. Tästä johtuu, että viimeksimainittujen kasvien varret kasvavat toisikäisesti paksuutta, mitä yksisirkkaisten varret eivät yleensä tee. Yksisirkkaistenkin kasvien varret voivat kuitenkin kasvaa paksuutta; sen huomaa heti ajatellessaan hennosta taimesta kehittynyttä paksua palmun vartta. Tällainen paksuuskasvu johtuu itse perussolukon solujen jakautumisesta ja solujen suurenemisesta, sillä vaikk´eivät nuo solut enää olekaan alkuperäisten kasvusolukon solujen muotoisia eivätkä ominaisuuksiltaan niiden kaltaisia, ne ovat kuitenkin jossakin määrin säilyttäneet niille ominaisen jakautumis- ja jatkuvan erilaistumiskyvyn. Yksisirkkaisten paksuuskasvu on kuitenkin kaksisirkkaisten puukasvien paksuuskasvuun verrattuna vähäpätöistä, mutta niinpä myös niiden suurimpien edustajien, palmujen, latvus ja lehvistö on paljoa pienempi kuin viimeksimainittujen, esim. meikäläisten puiden. Kaksisirkkaisten ja paljassiemenisten johtojänteet ovat, kuten aikaisemmin on mainittu, järjestyneet siten, että ne varren poikkileikkauksessa näkyvät kehässä (kuva&nbsp;131, 151). Niiden sisäpuolella on ydin, ulkopuolella kuori ja niiden välissä ydinsäteet. Jokaisessa on putkilo- ja siiviläosan välissä jälsi (kuvat&nbsp;133, 152). Jälsi on poikkileikkauksessa helposti tunnettavissa solujensa säännöllisestä muodosta ja asemasta. Ne ovat enemmän tai vähemmän suorakaiteen muotoisia ja järjestyneet sekä säteittäisiin että pinnanmyötäisiin riveihin. Kukin jänne suurenee varren säteen suunnassa sen johdosta, että sen jälsiosasta syntyy sekä putkilo- että siiviläosaan uusia solukkoaineksia. &mdash; Jällen toimintaa selittää kuva&nbsp;150. Siitä voi nähdä, kuinka yhden (valkeaksi piirretyn) solun jakautuessa vuorotellen ulos- ja sisäänpäin syntyy uusia soluja, ja keskelle jää sellainen solu, joka yhä edelleen jakautumiskykyinen. Johtojänteiden välisten perussolukon osien, {{tsa|ensi|ensi-ikäisten}}<noinclude><references/></noinclude> 0d4234pm29wu2vt3gqjper6ma87awr6 130847 130846 2026-07-27T17:29:51Z Sakvaka 3073 apostrofi 130847 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh|114|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}} {{tsl|''kasvu''|paksuuskasvu}}, joka alkaa silloin, kun vanhempien, suurin piirtein jo täysin kehittyneiden elinten uusien solujen muodostuminen jatkuu erityisessä kasvusolukossa. Esimerkkinä sellaisesta on jo mainittu korkin muodostuminen (56&nbsp;§). Seuraavassa selvitetään lähemmin johtojänteisiin liittyvää toisikäistä paksuuskasvua. 70 §.{{pad}}'''Varsien paksuuskasvu.''' Edellä jo on mainittu, että johtojänteet muodostuvat johtojänneaiheen soluista sekä että yksisirkkaisten varressa kaikki aiheen solut muuttuvat johtojänteen putkilo- ja siiviläosan eri aineksiksi, kun taas kaksisirkkaisten ja paljassiemenisten varressa osa niistä pysyy jatkuvasti kehityskykyisinä muodostaen putkilo- ja siiviläosan välissä olevan jällen. Tästä johtuu, että viimeksimainittujen kasvien varret kasvavat toisikäisesti paksuutta, mitä yksisirkkaisten varret eivät yleensä tee. Yksisirkkaistenkin kasvien varret voivat kuitenkin kasvaa paksuutta; sen huomaa heti ajatellessaan hennosta taimesta kehittynyttä paksua palmun vartta. Tällainen paksuuskasvu johtuu itse perussolukon solujen jakautumisesta ja solujen suurenemisesta, sillä vaikk’eivät nuo solut enää olekaan alkuperäisten kasvusolukon solujen muotoisia eivätkä ominaisuuksiltaan niiden kaltaisia, ne ovat kuitenkin jossakin määrin säilyttäneet niille ominaisen jakautumis- ja jatkuvan erilaistumiskyvyn. Yksisirkkaisten paksuuskasvu on kuitenkin kaksisirkkaisten puukasvien paksuuskasvuun verrattuna vähäpätöistä, mutta niinpä myös niiden suurimpien edustajien, palmujen, latvus ja lehvistö on paljoa pienempi kuin viimeksimainittujen, esim. meikäläisten puiden. Kaksisirkkaisten ja paljassiemenisten johtojänteet ovat, kuten aikaisemmin on mainittu, järjestyneet siten, että ne varren poikkileikkauksessa näkyvät kehässä (kuva&nbsp;131, 151). Niiden sisäpuolella on ydin, ulkopuolella kuori ja niiden välissä ydinsäteet. Jokaisessa on putkilo- ja siiviläosan välissä jälsi (kuvat&nbsp;133, 152). Jälsi on poikkileikkauksessa helposti tunnettavissa solujensa säännöllisestä muodosta ja asemasta. Ne ovat enemmän tai vähemmän suorakaiteen muotoisia ja järjestyneet sekä säteittäisiin että pinnanmyötäisiin riveihin. Kukin jänne suurenee varren säteen suunnassa sen johdosta, että sen jälsiosasta syntyy sekä putkilo- että siiviläosaan uusia solukkoaineksia. &mdash; Jällen toimintaa selittää kuva&nbsp;150. Siitä voi nähdä, kuinka yhden (valkeaksi piirretyn) solun jakautuessa vuorotellen ulos- ja sisäänpäin syntyy uusia soluja, ja keskelle jää sellainen solu, joka yhä edelleen jakautumiskykyinen. Johtojänteiden välisten perussolukon osien, {{tsa|ensi|ensi-ikäisten}}<noinclude><references/></noinclude> b8g5aqpqqd3kk2vesoawa1mer5469j0 250 26257 130838 2026-07-27T16:44:39Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130838 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|204|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;227. '''Pyörimiskokeita.''' Neljä pyörään kiinnitettyä maissin tainta. Keskellä alkuasento. Oikealla näkyy juuren ja varren suunta pyörän saatua seistä paikallaan jonkun aikaa, vasemmalla niiden suunta pyörän pyörittyä nopeasti. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;228. '''Pyörimiskokeita.''' Kuten edellinen, mutta vasemmalla näkyy kasvien asento pyörän pyörittyä hitaasti. niin että varsi kasvaa pystyyn ylöspäin. Yksipuolisen valaistuksen vallitessa on sitä vastoin se suunta, jonka kasvi saa, niiden molempien suuntien resultantti, joihin toiselta puolen painovoima, toiselta puolen valaistus pyrkii ohjaamaan sitä. Tässä tulee nyt kysymykseen etenkin se, miten herkästi eri kasvit tuntevat nuo molemmat niihin vaikuttavat voimat. Niinpä voi tapahtua, että täydelleen samanlaisissa olosuhteissa, esim. muurin vierustalla tai metsän reunassa, toisen kasvin varsi kasvaa pystysuoraan ylöspäin, koska se on vähemmän herkkä valolle, jota vastoin toinen asettuu melkein tarkalleen valon suuntaan, koska sillä valohakuisuus on maapakoisuutta suurempi. Kuvasta&nbsp;229 näkyy selvästi, että geotrooppinen taipuminen tapahtuu kasvavassa vyöhykkeessä. Geotrooppisia liikkeitä toimittavat kasvavat osat, mutta ne eivät kaikki ole herkkiä painovoimalle. Toiselta puolen on myöskin osia, {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;229. '''Lupinus albus.''' Itukasvi, jonka kärki on '''A''':ssa jaettu tusshiviivoilla 1&nbsp;mm:n levyisiin vyöhykkeisiin; kasvi on asetettu vaakasuoraan. '''B''':stä näkyy, että geotrooppinen taipuminen on voimakkainta nopeimmin kasvavassa vyöhykkeessä. '''C''':ssä taipuminen on jo melkein loppunut.<noinclude><references/></noinclude> 00leoka6k1ihivmowyg9h4fzlnyrzya 250 26258 130839 2026-07-27T16:50:27Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130839 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|416|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;460. '''Quercus pedunculata.''' '''A''' kukkiva oksa. '''B''' hedekukka. '''C''' heteitä. '''D''' emikukka. '''E''' hedelmistö. '''F'''&ndash;'''H''' siemen. ('''A''' {{murto|1|1}}, '''B'''&ndash;'''D''' suurenn.) <small>pyöreitä muodostumia, joista vain punaiset luotit pistävät esiin. Hedekukat ovat kehättömät. Hedelehtiä on oikeastaan&nbsp;4, mutta ne ovat jakautuneet kahtia, joten hedeluvuksi tulee&nbsp;8. Emikukkien kehä on tuskin huomattavissa. Pähkylä ei ole siipipalteinen; sitä ympäröi lehtimäinen, kolmen vihreän, liuskaisen ylälehden muodostama kehto. ''Carpinus'' Betulus (Keski-Eurooppa). Koivukasveista käytetään puu. Koivun tuohesta saadaan kuivatislauksen avulla tuohitervaa, jota käytetään juhtinahkaa valmistettaessa. Pähkinän siemenet syödään.</small> 3.{{pad}}{{sp|Heimo. Cupuliferae}} (kuvat 460&ndash;462). Yksikotisia puita, joilla on yksinkertaiset, korvakkeelliset lehdet. Kukissa on vähäpätöinen, sikiäisperäinen kupu. Sikiäin kolmilokeroinen. Hedelmä yksilokeroinen pähkinä (terho). Sen kantaa ympäröi puutunut kehto, joka on syntynyt kukkapohjuksesta ja yhteenkasvaneista ylälehdistä. <small>400&nbsp;lajia, pääasiassa pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä. ''Quercus'', tammi (kuvat&nbsp;460, 461). Hedekukat ovat ryhmittyneet pitkiksi, harvoiksi norkoiksi, emikukat lyhyissä, harvakukkaisissa tähkissä. Kupulehtiä tavallisesti kuusi. Kehdon sisässä on yksi ainoa pähkinä. Tammen sukuun kuuluu 200&nbsp;lajia; ne esiintyvät metsiä muodostavina Euroopassa ja Amerikassa, useat ovat ainavihreitä. &mdash; ''Fagus'', pyökki (kuva&nbsp;462). Hedenorkot ovat lyhyet, mykerömäiset, emikukat kaksittain. Hedekukissa kellomainen, liuskainen kupu ja 6&ndash;20 hedettä. Emikukkien</small><noinclude><references/></noinclude> 2oqb8pa6pszl453f7e66ppw6fyxiqh3 250 26259 130840 2026-07-27T16:55:32Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130840 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|350|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{tsl|kaasti|voimakkaasti}}. Monet niistä alkavat tuoksua vasta juuri illalla (Platanthera). Hyönteissuosijoiden kukkien kehä on hyvin monimuotoinen. Siinä esiintyy huuli- ja kannusmuodostumia, karvoja ja suomuja nielussa tai torvessa, <span style="display: inline-block;">j.&nbsp;n.&nbsp;e.</span> Kaikki nämä muodostumat ovat läheisessä yhteydessä niiden hyönteisten muotoon ja työtapaan, jotka tavallisesti käyvät kysymyksessä olevissa kukissa. Vastakohtaiset ja epämukaiset kukat ovat hyönteissuosijoita. Luotin ja ponsien ei tarvitse pistää ulos kukasta, päinvastoin ne usein ovat syvällä piilossa sen sisässä, niin että ainoastaan muutamat hyönteislajit pääsevät niihin koskettamaan. Sen lisäksi kehä toimii usein siitoslehtiä sateelta suojelevana kattona. Hyönteiset etsivät kukista siitepölyä ja mettä. Siitepölyhiukkasissa on runsaasti alkulimaa, öljyä ja tärkkelystä, ja niillä on sen takia suuri ravintoarvo. Mesi, joka syntyy mesiäisissä (siv.&nbsp;340), on myöskin hyvää ravintoa. Muutamat hyönteiset, kuten perhoset ja kovakuoriaiset, syövät löytämänsä ravinnon jo kukissa, toiset taas, kuten mehiläiset, keräävät ravintoa ja vievät sen mukanaan pesäänsä. ''Pölykukissa'' (Pollenblume) on runsaasti hedelehtiä. ''Mesikukissa'' (Honigblume) on useimmiten vähän hedelehtiä, mutta aina mesiäisiä. Meden paikka kukassa on aina määrätty. Hyönteisen, joka tahtoo imeä mettä, täytyy aina asettua samalla tietyllä tavalla kukalle, mikä johtuu kukan rakenteesta. Useimmissa tapauksissa, esim. orvokilla, neilikalla <span style="display: inline-block;">j.&nbsp;n.&nbsp;e.</span>, on terälehdissä ''mesiviittoja'' (Honigmal), <span style="display: inline-block;">s.&nbsp;o.</span> erityisiä viivan tai täplän muotoisia merkkejä, jotka ovat toisen värisiä kuin muu lehti. Mesiviitat sijaitsevat siten, että ne kohdistuvat mesiäisiin tai niihin johtavan tien suuhun. Näin ollen hyönteiset voivat toimia nopeasti ja helposti, mikä on hyödyksi sekä niille itselleen että niiden pölyyttämille kukille. Itsepölyytyksen välttämiseksi ei vielä riitä, että pöly on helposti siirrettävissä kukasta toiseen. Kukissa on koko joukko laitteita, jotka kokonaan estävät itsepölyytyksen tai ainakin vaikeuttavat sitä. Se ei ole ajateltavissakaan yksineuvoisissa kukissa, ja se on käytännössä mahdoton useissa kaksineuvoisissakin näiden rakenteen vuoksi (herkogaamiset kukat). Esimerkkinä tästä on Mimulus. Sen luotissa on kaksi lehtimäistä liuskaa, jotka sulkevat teriön nielun (kuva&nbsp;395, ''1'', ''2''). Kun hyönteinen, joka hakee mettä, lentää kukkaan, sen täytyy koskettaa luottia ja jättää sille mahdollisesti mukanaan tuomansa siitepöly. Luotti on ärtyvä, joten se sulkeutuu, kun hyönteisen ruumis sattuu<noinclude><references/></noinclude> 015qepzssflde2yffozkmgzs2v4d0jl 250 26260 130841 2026-07-27T17:02:34Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130841 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||5.{{pad}}Koppisiemeniset; Angiospermae.|487}}</noinclude><small>valkeat, hyvänhajuiset kukat. ''Datura'' Stramonium, hulluruoho, kota piikkinen, seinämurtoisesti aukeava, valeseinän johdosta nelilokeroinen. ''Petunia'', koristekasvi Etelä-Amerikasta). ''Hyoscyamus'', kansiluomainen kota (kuva&nbsp;412, ''A''), jota kukkimisen jälkeen säilyvä verhiö. ''Salpiglossis'' ja ''Schizanthus'' (molemmat Chilestä), koristekasveja. ''Scopolia.'' ''b''.{{pad}}Marja. ''Solanum.'' Heteiden ponnet aukeavat kärjessä olevilla rei´illä (kuva&nbsp;375, ''A''). Perunaa, S. tuberosum, viljellään yleisesti varsimukuloittensa vuoksi (Vilj.-k. siv.&nbsp;131). Tomaattia, ''Lycopersicum'' esculentum (heteiden ponnet aukeavat pitkittäisillä raoilla) viljellään taas hedelmiensä vuoksi (Vilj.-k. siv.&nbsp;84). Useita Solanum-lajeja käytetään koristekasveina niiden komeiden lehtien takia. ''Physalis'', verhiö ympäröi marjaa punakeltaisena, väljänä pallona. ''Capsicum'', hedelmä vain vähän mehevä, pöhöttynyt. Turkin- ja Cayenne-pippuria saadaan useista Capsicum-lajeista (C. annuum <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span>, Vilj-k. siv. &nbsp;240). ''Atropa'' (kuva&nbsp;570). 1,700 lajia, pääasiassa lämpimissä maissa. Useat sisältävät huumaavia alkaloideja (nikotiini, hyoscyamiini, solaniini, atropiini <span style="display: inline-block;">j.&nbsp;n.&nbsp;e.</span>), minkä vuoksi ne yleensä ovat myrkyllisiä, kuten Hyoscyamus, Solanum nigrum, dulcamara, myös S. tuberosumin varret. Lääkkeitä saadaan Hyoscyamus nigerin ja Atropa Belladonnan lehdistä (Folia Hyoscyami, Folia Belladonnae).</small> 2.{{pad}}{{sp|Heimo. Scrophulariaceae}} (Naamakukkaiset). Tämä heimo eroaa edellisestä siten, että kukan keskitaso kulkee emilehtien halki, kehä on useimmiten vastakohtainen, alkio suora ja varren johtojänteet ulkonilaiset. Enimmäkseen ruohokasveja. Kasvullisissa osissa ei voi huomata mitään heimolle erikoisen ominaista perusmuotoa. Verbascum-suvussa esiintyy kukassa yhdisteräisillä tavallinen muoto; kehä on kuitenkin jossakin määrin vastakohtainen, heteitä on&nbsp;5 (kuva&nbsp;572, ''A''). Useimmilla naamakukkaisilla on teriö hyvin suuressa määrin vastakohtainen, 2-huulinen. Ylähuulessa on&nbsp;2, alahuulessa 3&nbsp;lehteä. Alahuuli on joskus pidennyt pussiksi tai kannukseksi. Huulet ovat useimmiten puristuneet {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;572. '''Naamakukkaisten kukkien pohjakaavoja.''' '''A''' Verbascum nigrum. '''B''' Scrophularia nodosa. '''C''' Linaria vulgaris. '''D''' Veronica.<noinclude><references/></noinclude> p2cgfhg8syr7qcscnep32q2xerrnzkf 130845 130841 2026-07-27T17:22:30Z Sakvaka 3073 apostrofi 130845 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||5.{{pad}}Koppisiemeniset; Angiospermae.|487}}</noinclude><small>valkeat, hyvänhajuiset kukat. ''Datura'' Stramonium, hulluruoho, kota piikkinen, seinämurtoisesti aukeava, valeseinän johdosta nelilokeroinen. ''Petunia'', koristekasvi Etelä-Amerikasta). ''Hyoscyamus'', kansiluomainen kota (kuva&nbsp;412, ''A''), jota kukkimisen jälkeen säilyvä verhiö. ''Salpiglossis'' ja ''Schizanthus'' (molemmat Chilestä), koristekasveja. ''Scopolia.'' ''b''.{{pad}}Marja. ''Solanum.'' Heteiden ponnet aukeavat kärjessä olevilla rei’illä (kuva&nbsp;375, ''A''). Perunaa, S. tuberosum, viljellään yleisesti varsimukuloittensa vuoksi (Vilj.-k. siv.&nbsp;131). Tomaattia, ''Lycopersicum'' esculentum (heteiden ponnet aukeavat pitkittäisillä raoilla) viljellään taas hedelmiensä vuoksi (Vilj.-k. siv.&nbsp;84). Useita Solanum-lajeja käytetään koristekasveina niiden komeiden lehtien takia. ''Physalis'', verhiö ympäröi marjaa punakeltaisena, väljänä pallona. ''Capsicum'', hedelmä vain vähän mehevä, pöhöttynyt. Turkin- ja Cayenne-pippuria saadaan useista Capsicum-lajeista (C. annuum <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span>, Vilj-k. siv. &nbsp;240). ''Atropa'' (kuva&nbsp;570). 1,700 lajia, pääasiassa lämpimissä maissa. Useat sisältävät huumaavia alkaloideja (nikotiini, hyoscyamiini, solaniini, atropiini <span style="display: inline-block;">j.&nbsp;n.&nbsp;e.</span>), minkä vuoksi ne yleensä ovat myrkyllisiä, kuten Hyoscyamus, Solanum nigrum, dulcamara, myös S. tuberosumin varret. Lääkkeitä saadaan Hyoscyamus nigerin ja Atropa Belladonnan lehdistä (Folia Hyoscyami, Folia Belladonnae).</small> 2.{{pad}}{{sp|Heimo. Scrophulariaceae}} (Naamakukkaiset). Tämä heimo eroaa edellisestä siten, että kukan keskitaso kulkee emilehtien halki, kehä on useimmiten vastakohtainen, alkio suora ja varren johtojänteet ulkonilaiset. Enimmäkseen ruohokasveja. Kasvullisissa osissa ei voi huomata mitään heimolle erikoisen ominaista perusmuotoa. Verbascum-suvussa esiintyy kukassa yhdisteräisillä tavallinen muoto; kehä on kuitenkin jossakin määrin vastakohtainen, heteitä on&nbsp;5 (kuva&nbsp;572, ''A''). Useimmilla naamakukkaisilla on teriö hyvin suuressa määrin vastakohtainen, 2-huulinen. Ylähuulessa on&nbsp;2, alahuulessa 3&nbsp;lehteä. Alahuuli on joskus pidennyt pussiksi tai kannukseksi. Huulet ovat useimmiten puristuneet {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;572. '''Naamakukkaisten kukkien pohjakaavoja.''' '''A''' Verbascum nigrum. '''B''' Scrophularia nodosa. '''C''' Linaria vulgaris. '''D''' Veronica.<noinclude><references/></noinclude> qebojceelg3owm1x7k69zefozylndx3 250 26261 130849 2026-07-27T17:54:17Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130849 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||5.{{pad}}Koppisiemeniset, Angiospermae.|429}}</noinclude>harsut. Varsi on liereä. Lehdet ovat useimmiten kapeat ja enimmäkseen ruodittomat ja korvakkeettomat. Useimmilla on kukintona säännöllinen, kaksihankainen viuhko. Kehittyneimmillä muodoilla on kukassa viisi kiehkuraa ja kussakin kiehkurassa viisi lehteä (Lychnis, Agrostemma, kuva&nbsp;478, ''A''). Saginalla on pohjalukuna 4 (''B''). Hedekiehkuroista voi toinen satunnaisesti puuttua, mutta kukka on muuten tavallisuuden mukainen (Stellaria media, ''C''). Voipa tämä kiehkura kokonaan hävitäkin, kuten Corrigiola-suvussa, jossa on pohjalukuna 5 (''D''), ja Paronychia-suvussa, jossa vallitsee nelikuku (''E''). Vihdoin voi teriökin hävitä, kuten Herniarialla (''F''). ''a.''{{pad}}{{sp|Alsineae.}} Verhiö erilehtinen. Terälehtien kynsi lyhyt. Kota aukeaa hammasluomaisesti (vrt. kuva&nbsp;414). &mdash; <small>''Cerastium'', emiö 5-lehtinen; ''Stellaria'', emiö 3-lehtinen; ''Sagina'', ''Spergula''. Spergulan lehdet ovat todellisuudessa vastakkaiset, mutta näyttävät säteittäisiltä sen johdosta, että kunkin lehden hangassa on hyvin pieni haara, jonka lehdet ovat tiheässä. ''Arenaria'', ''Spergularia''.</small> ''b.''{{pad}}{{sp|Paronychieae.}} Verhiö erilehtinen. Teriö on hyvin vähäpätöinen tai puuttuu. Pähkylä. Pieniä ruohokasveja, kukat vihertävät. &mdash; <small>''Scleranthus'', ''Paronychia'', ''Corrigiola'', ''Herniaria''.</small> ''c.''{{pad}}{{sp|Sileneae.}} Verhiö yhdislehtinen. Terälehtien kynsi pitkä. Kota samoin kuin Alsineae-ryhmässä. Useimmilla lisäteriö (siv. 325). Usein on kukkapohjus pidentynyt verhiön ja teriön välissä (kuva&nbsp;479). <small>''Lychnis-'' ja ''Agrostemma''-suvuissa on 5&nbsp;emilehteä, ''Silene''-suvussa&nbsp;3, ''Dianthus''-, ''Gypsophila''- ja ''Saponaria''-suvuissa&nbsp;2. Dianthuksella on ulkoverhiö (siv. 325). 1,450 lajia, etenkin lauhkeissa ja kylmissä vyöhykkeissä. Rehukasvina viljellään Spergula arvensis-lajia. Useita Dianthus- (neilikka-), Lychnis-, Silene-, Gypsophila- <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span> lajeja viljellään koristekasveina. Agrostemma githagon siemenet ovat myrkyllisiä.</small> {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;479. '''Lychnis Flos-Jovis.''' Kukan halkileikkaus. '''y''' verhiön ja teriön välillä pidennyt kukkapohjus. '''x''' lisäteriö. ({{murto|2|1}})<noinclude><references/></noinclude> fz1vfi3e22jr29t6xs1qxt3nt8vil4q 0 26262 130850 2026-07-27T19:12:52Z Nysalor 5 Yhtä vain 130850 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Yhtä vain. |alaotsikko= |tekijä=Edvard Valpas-Hänninen |huomiot= }} : Jos mä lintu oisin, : niin mä mennä voisin : laajan lahden taa. : Siellä kullan saisin. : Illan armastaisin : yhtä ainoaa. {{Lemmen kirja}} 1h3wyuurodb562rtkaagskh6miwd2ul