Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.13 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 252 25020 130866 130323 2026-07-29T17:56:16Z Sakvaka 3073 130866 sanitized-css text/css .mw-parser-output { text-align: justify; } .kaava-line { text-align: center; } .kaava-underline { display: inline-block; border-bottom: 1px solid black; padding-bottom: 5px; } .kaava-overline { display: inline-block; border-top: 1px solid black; } /* Kommenttiriville tulee tämän sivun luokitus = [[Luokka:Hakemistojen CSS-tyylisivut]] */ fa3ypmuijt6777qfs2mopwrbkktid3i 250 25064 130863 128366 2026-07-29T17:27:25Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130863 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|73}}</noinclude>niiden seinä on puutunut ja paksuntunut. Kuitenkin ne ovat soluja eivätkä solusulautumia. 2.{{pad}}''Siiviläputket'' (Siebröhre). Nämä ovat muodostuneet pituussuunnassa toisiaan seuraavista pitkistä soluista, joiden poikittaisissa väliseinissä on tiheässä hienoja reikiä. Tällaista seulamaista väliseinää sanotaan ''siivilälevyksi'' (Siebplatte, kuva&nbsp;96, ''A''). Jos väliseinät ovat vinossa, voi niissä olla useitakin siivilälevyjä. Reikien kautta kasvin eri osien valkuaisrikas sisällys muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden. Siiviläputkien seinä on selluloosaa. Solutuma häviää niistä varhain. Ne kulkevat rinnakkain putkilojen kanssa. Niiden toiminnasta ei olla täysin selvillä. Niiden runsaan valkuaisainemäärän erusteella otaksutaan, että noiden aineiden kuljetus kasvissa tapahtuisi niissä. Toisaalta on osoitettu, että niiden toiminta tietyissä tapauksissa on samaa kuin eläinruumiin hermojen, <span style="display: inline-block;">s.&nbsp;o.</span> elollisten reaktioiden johtamista ruumiinosasta toiseen. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;96. '''Osia kurpitsan''' (''Cucurbita pepo'') '''siiviläputkista.''' '''A''' siivilälevy päältäpäin. '''B''':ssä näkyy kaksi peräkkäistä siiviläputken osaa halkaistuina. '''s''' seurasolu (Geleitzelle). '''u''' siiviläputken valkuaisenpitoinen sisällys. '''pr''' solulimainen seinäpeite. ({{murto|540|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;97. '''Maitiaisputkia''' Scorzonera hispanican juuren kuoresta. Pinnansuuntainen leikkaus, hieman suurennettu.<noinclude><references/></noinclude> pnukxah4l1r0vj4oytzwbpg6kl6ls85 250 25978 130870 129515 2026-07-29T18:11:34Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130870 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|116|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;153. '''Aristolochian varren paksuuskasvu.''' Kaavamainen kuva. '''y''' ydin. '''k''' ensi-ikäinen kuori. '''j''' jälsirengas. '''p'''₁ johtojänteiden putkilo-osa. '''p'''₂ toisikäinen putkilo-osa. '''n'''₁ johtojänteiden ensi-ikäinen siiviläosa. '''n'''₂ toisikäinen siiviläosa. &mdash; Viiva '''y''':stä ytimeen kulkee ydinsädettä pitkin. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;154. '''Kaavakuva kaksisirkkaisen varren paksuuskasvusta''', jossa jälsirengas '''j''' kokonaisuudessaan ulospäin muodostaa nilaa '''n'''₂ ja sisäänpäin puuta '''p'''₂. '''y''' ydin. '''k''' kuori. '''n'''₁ ensi-ikäinen siiviläosa. '''p'''₁ ensi-ikäinen putkilo-osa. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;155. '''Auringonkukan''' (''Helianthus annuus'') '''varren poikkileikkauksia.''' '''A''' nuori nivelväli ensi-ikäisellä asteella. '''B''' vanhempi nivelväli, kapean puurenkaan kehityttyä (kolme kertaa heikommin suurennettu). Molempien leikkausten keskinäinen vertailu osoittaa huomattavan ensi-ikäisen paksuuskasvun. '''a''' ydin. '''b''' johtojänteen putkilo-osa; '''c''' sen siiviläosa. '''d''' ensi-ikäinen ydinsäde. '''e''' ensi-ikäinen kuori. '''f''' karva. '''g''' jälsi ja nila. '''h''' puu. '''i''' tukisolujänne.<noinclude><references/></noinclude> gcn0p2fxoflwcfhuxm1clgz5tywwt4u 250 26270 130864 2026-07-29T17:32:21Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130864 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|230|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;240. '''Tauteja synnyttäviä bakteereita.''' '''a''' Micrococcus pyogenes. '''b''' M. erysipelatos, '''c''' M. gonorrhoeae. '''d''' Bacillus anthracis. '''e''' B. tetani. '''f''' B. diphtheriae. '''g''' B. tuberculosis. '''h''' B. thyphosus. '''i''' B. coli communis. '''k''' Vibrio cholerae asiaticae. (N. {{murto|1500|1}}) Bakteerisolun seinä ei ole selluloosaa, vaikka siinä tosin joskus on jodiliuoksessa siniseksi muuttuvaa hiilihydraattia. Tuma näyttää puuttuvan. Usein erittyy soluista väriaineita (keltaisia, punaisia, sinisiä). Rikkivedynpitoisissa vesissä elävät bakteerit (''Beggiatoa'') erittävät solujen sisään rikkiä. Useat bakteerit liikkuvat, samalla kiertyen pituusrankansa ympäri. Tätä liikettä välittävät värekarvat (kuva&nbsp;240, ''h''&ndash;''k''), joita on solun toisessa päässä (''k'') tai molemmissakin päissä tai levinneinä yli koko solun pinnan (''h'', ''i''). Bakteerit ovat suurimmaksi osaksi erittäin pieniä. Niihin kuuluvatkin yleensä kaikkein pienimmät tunnetut elävät olennot. Niinpä ovat pienimpien Micrococcus-lajien solut vain 0,0005&nbsp;mm läpimitaten, keuhkotaudinbasillin sauvamaiset solut 0,002&ndash;0,004 mm&nbsp;pitkiä. Useimmat lajit ovat n. 0,001&nbsp;mm läpimitaten. Yksinkertaisinta jakosienimuotoa edustavat pikkuruiset, pallonpyöreät solut, ''pallobakteerit'' (Kokke). Sauvanmuotoisia lajeja sanotaan ''bakteereiksi'' tai ''basilleiksi'', hieman kierteisesti käyristyneitä sauvamaisia muotoja ''mutkabakteereiksi'' (Vibrio), enemmän käyristyneitä ''kierrebakteereiksi'', ''spirilleiksi'', pitempiä kierteisiä rihmoja ''punoumabakteereiksi'' (Spirochaete), suoria solurihmoja ''hiusbakteereiksi'' (Leptochaete). Yksisoluiset pallomaiset ja sauvamaiset lajit sekä vibriomuodot voivat jakaannuttuaan pysyä liittyneinä soluketjuiksi. Usein paisuvat soluseinät hyytelön tavoin, jolloin solut tai soluketjut ovat hyytelön sisässä. Sellaisia kehitysasteita sanotaan ''elohyytelö''-muodoiksi (Zoogloea). Lisääntyminen tapahtuu suvutonta tietä sangen vilkkaasti kahtia<noinclude><references/></noinclude> 6kommsvp4waktz25pxoco2oiq6gdzzh 250 26271 130865 2026-07-29T17:35:58Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130865 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|220|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>yksilöissä vanhempien ominaisuudet ovat hyvin eri tavalla ryhmittyneet; toisissa tapauksissa ne ovat hyvin yhdenmuotoisia, niin että niitä on pidetty erityisinä lajeinakin. Usein kasvulliset osat ovat erittäin voimakkaasti kehittyneet, jota vastoin sukuosat ovat kehittyneet heikosti (muuli on marto); erittäinkin siitepölyhiukkaset ovat usein enemmän tai vähemmän surkastuneet, joka ominaisuus kasvissa viittaa yleensä sekasikiölliseen alkuperään. Sekasikiömuodostusta tutkitaan nykyjään voimaperäisesti, ja sen olemukseen on päästy syvemmin perehtymään risteyttämällä keskenään saman lajin eri rotuja, jotka eroavat toisistaan suhteellisesti vähemmän kuin eri lajit, joten on helpompi tarkata jälkeläistön tuntomerkkejä. Jos risteytämme Mirabilis Jalappan puna- ja valkokukkaisen rodun, tulee niin saaduista siemenistä kasveja, joilla kaikilla on vaaleanpunaiset kukat: vanhempien eri kukanvärit ovat jälkeläisissä ikään kuin sekoittuneina tämän ensimmäisen polven sekasikiöissä. Näiden kasvien jälkeläiset, jotka saadaan hedelmöittämällä sekasikiöt keskenään, siis toinen polvi, eivät enää ole yhdenlaisia. Eräillä yksilöillä on vaaleanpunaiset kukat kuten vanhemmilla, toisilla taas punaiset ja kolmansilla valkeat kuten varhaisemmilla esivanhemmilla. Että aikaisempien polvien ominaisuuksia voi esiintyä jälkeläisissä niiden ilmaantumatta välillä olevissa polvissa, on kauan ollut tunnettua, ja ilmiötä on nimitetty ''atavismiksi'' (atavus = esi-isä). Mutta merkillistä on, että jos on risteytetty hyvin suuri luku kasviyksilöitä, niin puolilla niistä on vaaleanpunaiset, neljäsosalla punaiset ja neljäsosalla valkeat kukat. Jos punakukkaiset risteytetään keskenään, saadaan kolmannessa polvessa ainoastaan punakukkaisia yksilöitä, ja niin yhä edelleen. Samoin on valkeakukkaisten laita. Mutta keskenään risteytetyt vaaleanpunaiset antavat kolmannessa polvessa jälkeläisiä, joista taasen puolilla on vaaleanpunaiset, neljäsosalla punaiset ja neljäsosalla valkeat kukat. Kun jälkeläistössä tuntomerkki, kuten tässä vaaleanpunainen väri, jakaantuu punaiseksi ja valkoiseksi, sen sanotaan ''mendelöivän'' (ilmiön keksijän Gregor Mendelin mukaan, 1866). Tämän säännöllisyyden selitys ajatellaan seuraavantapaiseksi: Alkuperäisistä vanhemmista oli toisella punaisen, toisella valkoisen kukanvärin aihe sukusolujen tumissa. Näiden yhdyttyä joutuvat sekasikiön soluissa olemaan sekä punaisen että valkean aiheet; ne yhdessä määräävät vaaleanpunaisen värin. Siinä reduktsionijaossa (ks. siv.&nbsp;217),<noinclude><references/></noinclude> b90q0jhych3niburcf9dtv7ughzuvnz 250 26272 130867 2026-07-29T18:02:37Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130867 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|342|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;389. '''Naamakukkaisten kukkien pohjakaavoja.''' '''A''' Verbascum nigrum. '''B''' Scrophularia nodosa. '''C''' Linaria vulgaris. '''D''' Veronica. Kukissa neljä kiehkuraa. Kaavassa '''A''' on kaikissa muissa kiehkuroissa paitsi emiössä sama lehtiluku, muissa kaavoissa ovat toisetkin kiehkurat lehtiluvultaan erilaiset. Kukkalehtien luku- ja muutkin suhteet esitetään havainnollisesti pohjakaavojen (Diagramme) ja kukkakaavojen (Blütenformel) avulla. Jo sivulla&nbsp;19 mainittiin, kuinka pohjakaavoja laaditaan. Kukkakaavoissa taas merkitään eri kiehkurat alkukirjaimilla, niiden lehtien luku numeroilla tahi, jos se on suuri ja vaihteleva, &infin; merkillä. Yhdislehtisyys ilmaistaan (&nbsp;) merkillä, kehänpäällinen sikiäin kysymyksessä olevan emiön lehtilukua osoittavan numeron alapuolella olevalla viivalla, kehänalainen sikiäin taas tämän numeron yläpuolell{{pv|ä|a}} olevalla viivalla ja yksitasoisuus eli vastakohtaisuus (Zygomorphismus) &#8593; merkillä. Kaavoissa merkitsee V verhiötä, T teriötä, K kupua, H hetiötä ja E emiötä. Niinpä saamme liljan kukkakaavaksi (kuva&nbsp;390, ''B'') <div class="kaava-line">K 3 + 3, H 3 + 3, E <span class="kaava-underline" title="kehänpäällinen sikiäin">(3)</span>.</div> Leinikön kukkakaava taas on <div class="kaava-line">V 5, T 5, H &infin;, E <span class="kaava-underline" title="kehänpäällinen sikiäin">&infin;</span>.</div> Omenapuun kukkakaavaksi tulee <div class="kaava-line">V 5, T 5, H &infin;, E <span class="kaava-overline" title="kehänalainen sikiäin">(5)</span>.</div> Scrophularian kukkakaava on (kuva&nbsp;389, ''B'') <div class="kaava-line">&#8593; V(5), T (5), H 4, E <span class="kaava-underline" title="kehänpäällinen sikiäin">(2)</span>.</div><noinclude><references/></noinclude> hu18numt5lk3n9z21q9es4wwu7yausp 130868 130867 2026-07-29T18:02:48Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130868 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|342|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;389. '''Naamakukkaisten kukkien pohjakaavoja.''' '''A''' Verbascum nigrum. '''B''' Scrophularia nodosa. '''C''' Linaria vulgaris. '''D''' Veronica. Kukissa neljä kiehkuraa. Kaavassa '''A''' on kaikissa muissa kiehkuroissa paitsi emiössä sama lehtiluku, muissa kaavoissa ovat toisetkin kiehkurat lehtiluvultaan erilaiset. Kukkalehtien luku- ja muutkin suhteet esitetään havainnollisesti pohjakaavojen (Diagramme) ja kukkakaavojen (Blütenformel) avulla. Jo sivulla&nbsp;19 mainittiin, kuinka pohjakaavoja laaditaan. Kukkakaavoissa taas merkitään eri kiehkurat alkukirjaimilla, niiden lehtien luku numeroilla tahi, jos se on suuri ja vaihteleva, &infin; merkillä. Yhdislehtisyys ilmaistaan (&nbsp;) merkillä, kehänpäällinen sikiäin kysymyksessä olevan emiön lehtilukua osoittavan numeron alapuolella olevalla viivalla, kehänalainen sikiäin taas tämän numeron yläpuolell{{pv|ä|a}} olevalla viivalla ja yksitasoisuus eli vastakohtaisuus (Zygomorphismus) &#8593; merkillä. Kaavoissa merkitsee V verhiötä, T teriötä, K kupua, H hetiötä ja E emiötä. Niinpä saamme liljan kukkakaavaksi (kuva&nbsp;390, ''B'') <div class="kaava-line">K 3 + 3, H 3 + 3, E <span class="kaava-underline" title="kehänpäällinen sikiäin">(3)</span>.</div> Leinikön kukkakaava taas on <div class="kaava-line">V 5, T 5, H &infin;, E <span class="kaava-underline" title="kehänpäällinen sikiäin">&infin;</span>.</div> Omenapuun kukkakaavaksi tulee <div class="kaava-line">V 5, T 5, H &infin;, E <span class="kaava-overline" title="kehänalainen sikiäin">(5)</span>.</div> Scrophularian kukkakaava on (kuva&nbsp;389, ''B'') <div class="kaava-line">&#8593; V(5), T (5), H 4, E <span class="kaava-underline" title="kehänpäällinen sikiäin">(2)</span>.</div><noinclude><references/></noinclude> mkp1sjj4f5z23d8caowt3dhyyitd07f 250 26273 130869 2026-07-29T18:04:59Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130869 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|222|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>ja väistyvän ominaisuuden sekoitukseen, vaikk'ei jälkimmäinen voi päästä näkyviin, vaan esiintyy vasta kolmannessa polvessa. Esimerkkeinä tästä on kaksi Urtica-lajia, U. pilulifera ja U. Dodartii (kuva&nbsp;239) ja on selvää, että jakautuminen näillä noudattaa samaa sääntöä kuin Mirabiliksella. {{viiva}}<noinclude><references/></noinclude> eq0h6fi77lfxrv5b446bhkac68zzqud 250 26274 130871 2026-07-29T18:15:59Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130871 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|494|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{keski|'''8. Lahko.{{pad}}Oleales.'''}} Kukat säteittäiset. Kehä sikiäisalainen, 4-lukuinen. Teriön liuskat silmussa laitaviereiset, hetiö 2-lehtinen, teräperäinen. Emilehtiä 2. Siemenaiheita 2 lokerossaan. Puukasveja. Lehdet vastakkaiset, korvakkeettomat. Ainoastaan {{sp|Heimo. Oleaceae.}} <small>Noin 400&nbsp;lajia; varsinkin Kiinassa, Itä-Intiassa ja Pohjois-Amerikassa runsaasti edustettuna. ''Ligustrum'', hedelmä marja. L. vulgarea (Keski-Euroopasta) käytetään Etelä-Suomessa siellä täällä pensasaitakasvina. ''Olea'', öljypuu, hedelmä luumarja. O. europaea (kuva&nbsp;582, {{tsa|Välimeren|Välimeren-maissa}}</small> {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;582. '''Olea europaea.''' '''A''' kukkiva oksa. '''B''' kukka. '''C''' teriö ja hetiö. '''D''' sikiäin halkaistuna. '''E''' hedelmä; '''F''' sama, mehevät osat halkaistuina, joten hedelmän luu näkyy. '''G''', '''H''' siemen halkaistuna. ('''A''' {{murto|5|6}}, '''B''', '''C''' {{murto|5|1}}, '''D''' {{murto|10|1}}, '''E'''&ndash;'''H''' {{murto|1|1}}).<noinclude><references/></noinclude> b7wdi4z583uvebeyde5goiz7es0vnjp 250 26275 130872 2026-07-29T18:22:11Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130872 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|294|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>vararavintona. Niiden seinässä erotetaan kaksi kertosta: ''ulkokelmu'' (Aussenhaut, exosporium), joka on korkkiutunut ja useimmiten värillinen (ruskea, kellertävä), sekä ''sisäkelmu'' (Innenhaut, endosporium), joka on väritön ja korkkiutumaton. Itäessä murtuu ulkokerros pois, sisäkerros kasvaa esiin, solunjakautuminen alkaa ja alkeisrihma muodostuu. Sammalet jaetaan kahteen luokkaan: ''1. Luokka.{{pad}}Maksasammalet, Hepaticae.'' Ensi sukupolven kasvi (sammalkasvi) melkein aina erilaispintainen, joko sekovarsi tai lehdellinen varsi. Itiöpesäkkeessä on useimmiten joustimia, harvoin patsas. Se aukeaa aina siten, että seinä halkeaa neljään liuskaan. ''2. Luokka.{{pad}}Lehtisammalet, Musci.'' Ensimmäisen sukupolven kasvi vain harvoin erilaispintainen, varsi aina lehtinen. Itiöpesäkkeessä ei ole koskaan joustimia, melkein aina patsas. Se aukeaa miltei aina kannellisesti. {{keski|'''I Luokka.{{pad}}Maksasammalet, Hepaticae.'''}} Suvullisen sukupolven kasvi on joko lehdetön sekovarsi (sekovartiset maksasammalet) tai lehtiä kantava varsi (lehtivartiset maksasammalet, kuvat&nbsp;7&ndash;9). Sekovartiset ovat läheisesti alustaansa vasten painuneet. Niiden yläpinnassa on runsaasti lehtivihreää, ja siinä on useimmiten selvä päällysketto; alapinnassa taas on lehtivihreää niukalti, ja se muodostaa ''juurtumahapsia'' (Rhizoide, kuva&nbsp;337, ''h''); muutamilla on siinä suomuja. Lehtivartisetkin suikertelevat tavallisesti alustallaan, ja niiden ylä- ja alapuolen lehdet ovat asennoltaan ja muodoltaan erilaiset. Juurtumahapset ovat aina yksisoluisia, eivät haarautuneita. Munapesäkkeen seinä peittää itiöpolvea pitkät ajat ja jää lopuksi murtuessaan sen tyvelle ''tuppena'' (colesula). Patsas on vain Anthocerotaceae-heimossa, joustimet puuttuvat ainoastaan Ricciaceae-heimossa. Itiöpesäke aukeaa yleensä liuskaisesti &ndash; liuskoja on tavallisesti neljä &ndash; ei koskaan (ennen muodostuneen) kannen tavoin. Maksasammalet, joita kaikkiaan tunnetaan noin 4,000&nbsp;lajia, menestyvät parhaiten lämpöisessä ja kosteassa ilmanalassa eivätkä yleensä kestä kuivuutta niin hyvin kuin lehtisammalet. Kuuman ilmaston metsissä ne saavuttavat korkeimman kehityksensä.<noinclude><references/></noinclude> daivmodk25i40cjqr8e1e2sl8x25aca 130873 130872 2026-07-29T18:22:53Z Sakvaka 3073 130873 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|294|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>vararavintona. Niiden seinässä erotetaan kaksi kerrosta: ''ulkokelmu'' (Aussenhaut, exosporium), joka on korkkiutunut ja useimmiten värillinen (ruskea, kellertävä), sekä ''sisäkelmu'' (Innenhaut, endosporium), joka on väritön ja korkkiutumaton. Itäessä murtuu ulkokerros pois, sisäkerros kasvaa esiin, solunjakautuminen alkaa ja alkeisrihma muodostuu. Sammalet jaetaan kahteen luokkaan: ''1. Luokka.{{pad}}Maksasammalet, Hepaticae.'' Ensi sukupolven kasvi (sammalkasvi) melkein aina erilaispintainen, joko sekovarsi tai lehdellinen varsi. Itiöpesäkkeessä on useimmiten joustimia, harvoin patsas. Se aukeaa aina siten, että seinä halkeaa neljään liuskaan. ''2. Luokka.{{pad}}Lehtisammalet, Musci.'' Ensimmäisen sukupolven kasvi vain harvoin erilaispintainen, varsi aina lehtinen. Itiöpesäkkeessä ei ole koskaan joustimia, melkein aina patsas. Se aukeaa miltei aina kannellisesti. {{keski|'''I Luokka.{{pad}}Maksasammalet, Hepaticae.'''}} Suvullisen sukupolven kasvi on joko lehdetön sekovarsi (sekovartiset maksasammalet) tai lehtiä kantava varsi (lehtivartiset maksasammalet, kuvat&nbsp;7&ndash;9). Sekovartiset ovat läheisesti alustaansa vasten painuneet. Niiden yläpinnassa on runsaasti lehtivihreää, ja siinä on useimmiten selvä päällysketto; alapinnassa taas on lehtivihreää niukalti, ja se muodostaa ''juurtumahapsia'' (Rhizoide, kuva&nbsp;337, ''h''); muutamilla on siinä suomuja. Lehtivartisetkin suikertelevat tavallisesti alustallaan, ja niiden ylä- ja alapuolen lehdet ovat asennoltaan ja muodoltaan erilaiset. Juurtumahapset ovat aina yksisoluisia, eivät haarautuneita. Munapesäkkeen seinä peittää itiöpolvea pitkät ajat ja jää lopuksi murtuessaan sen tyvelle ''tuppena'' (colesula). Patsas on vain Anthocerotaceae-heimossa, joustimet puuttuvat ainoastaan Ricciaceae-heimossa. Itiöpesäke aukeaa yleensä liuskaisesti &ndash; liuskoja on tavallisesti neljä &ndash; ei koskaan (ennen muodostuneen) kannen tavoin. Maksasammalet, joita kaikkiaan tunnetaan noin 4,000&nbsp;lajia, menestyvät parhaiten lämpöisessä ja kosteassa ilmanalassa eivätkä yleensä kestä kuivuutta niin hyvin kuin lehtisammalet. Kuuman ilmaston metsissä ne saavuttavat korkeimman kehityksensä.<noinclude><references/></noinclude> mhxoubg9rcui8w769h9cnu5ssxt14qv 250 26276 130874 2026-07-29T18:44:39Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130874 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|420|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>Kuva&nbsp;467. '''Ficus carica.''' '''1''' kukkiva oksa. '''2''' emikukka halkaistuna. '''3''' hedekukka. '''4''' viikuna halkaistuna. ('''1''', '''4''' {{murto|1|2}}, '''2''' {{murto|6|1}}, '''3''' {{murto|3|1}}. {{tsl|dislehtistä|}} lehteä. Heteitä 4 (kuva&nbsp;466); ne ovat silmussa sisäänpäin käyristyneet ja ponnahtavat ojentuessaan ulospäin niin voimakkaasti, että kukka aukeaa ja siitepöly singahtaa ulos. Hedelmä pähkylä. <small>550 lajia, etenkin kuumissa maissa. ''Urtica''-lajien (nokkosten) sitkeitä niinisyitä käytettiin ennen kehruuaineksina (Vilj.-k. siv.&nbsp;195). Samoin käytetään Kiinassa kasvavaa ''Boehmeria'' niveaa (Vilj.-k. siv.&nbsp;195).</small> 3.{{pad}}{{sp|Heimo. Moraceae.}} Maitiaisnesteellisiä puita ja pensaita. Lehdet asennoltaan kierteiset, usein syvään liuskaiset. Rakkokiviä on. Kukat yksineuvoiset, pääasiassa samanlaiset kuin edellisessä heimossa. Hedelmät yhtyneet meheväksi hedelmistöksi. <small>950 lajia, enimmäkseen kuumissa maissa. Yksistään ''Ficus''-sukuun kuuluu 600&nbsp;lajia, jotka kasvutavaltaan vaihtelevat harvinaisen suuressa määrin. Niinpä esiintyy tässä suvussa suuria puita, joilla on pönkkäjuuria, kiipeileviä muotoja ja ulkovieraita (päällyskasveja). ''Morus''; kukin yksityinen hedelmä on kukkimisen jälkeen mehevän kehän ympäröimä (epähedelmä). Useita tällaisia epähedelmiä yhtyy kerrotuksi hedelmäksi, hedelmistöksi (siv.&nbsp;371). ''Artocarpus''. Emikukat ovat melkein pallomaisella kukkapohjuksella. Emikukinnot muodostavat kukkimisen jälkeen »leipäpuun hedelmän». Tämä on siis hedelmistö, jonka ylä- ja kehälehdet ovat muuttuneet meheviksi ja kasvaneet yhteen mehevän kukkalapakon kanssa. ''Ficus'' (kuva&nbsp;467); kukat ison, maltoisen, pullomaisen kukkalapakon sisäpinnalla. Tavallista viikunapuuta erotetaan kaksi muotoa, »Caprificus» ja »Ficus». Edellinen on hedekasvi, jossa on äkämäkukkia (Gallenblüte), <span style="display: inline-block;">t.&nbsp;s.</span> lyhytvartaloisia emikukkia, ja kukinnon suulla hedekukkia. »Ficus» taas on emikasvi, jossa on vain harvoja hedekukkia, mutta sen sijaan etupäässä emikukkia, joiden vartalo on pitkä, käyristynyt. Eräs pistiäinen, Blastophaga grossorum, laskee munansa sikiäimeen. Ainoastaan äkämäkukissa se saa kuitenkin munansa sikiäimeen asti, ja nämä kukat kehittyvät äkämiksi.<noinclude><references/></noinclude> 2zd0w3wep5ilp86fee5xesbqta8sqo2 250 26277 130875 2026-07-29T18:49:13Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130875 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh|160|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}} Kuva&nbsp;186. '''Lupiinin juuria''' ilman typpeä ottavine nystyröineen. Bacterium radicicola tunkeutuu juurikarvojen kautta maasta juuriin ja saa niissä aikaan nystyrimäisiä muodostumia (kuva&nbsp;186), joiden soluissa bakteerit runsaasti lisääntyvät. Nämä nystyrät, joita syntyy ainoastaan jos bakteerit ovat päässeet juuriin, ovat tavallaan sairaalloisia muodostumia; niitä voi verrata niihin nystyröihin, joita usein syntyy pistiäishyönteisten pistoista ja joita sanotaan äkämiksi (98&nbsp;§), mutta toiselta puolen ne ovat uusia kasvin palveluksessa toimivia elimiä. Näiden nystyröiden avulla kasvi nimittäin kykenee yhteyttämään ilman typpeä ja tulee toimeeen ilman tavallista typpiravintoa. Nystyröiden kehitys, rakenne ja toiminta on vielä osaksi hämärän peitossa. Ei tiedetä, juuriin tunkeutuneet bakteeritko ottavat typpeä ja antavat sitä kasville vai saako kasvi itse tämän taidon. Tosiseikka on, että palkokasvit voivat elää typpeä hyvin niukalti sisältävässä maassa ja että tämän typenpitoisuus vähitellen lisääntyy niiden maanalaisten osien mätenevistä jäännöksistä. 85 §.{{pad}}'''Aineenvaihto.''' Kaikki kasvissa esiintyvät orgaaniset yhdistykset ovat, kuten sanottu, muodostuneet sokerista; se on ollut ensimmäisenä raaka-aineena. Näistä ovat tärkeimmät ne, jotka ovat aineksina alkuliman ja soluseinän muodostuessa ja joita ei puutu mistään solusta. Nämä kasvin <span style="display: inline-block;">n.&nbsp;s.</span> ''rakennusaineet'' ovat kahta lajia: 1.{{pad}}Typettömiä yhdistyksiä, jotka sisältävät hiiltä, vetyä ja happea. Niitä on kahdenlaisia: a)&nbsp;hiilihydraatteja ja b)&nbsp;rasva-aineita. {{tsa|Edelli|Edellisistä}}<noinclude><references/></noinclude> 2apj9hpbinkj9wkz411fp3vcxl8qve9 250 26278 130876 2026-07-29T18:54:20Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130876 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|300|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>Kuva&nbsp;341. '''Sphagnum fimbriatum''', jossa neljä kypsää itiöpesäkettä. ({{murto|1|1}}) &mdash; '''B'''&ndash;'''D''' '''Sph. acutifolium.''' '''B''' nuori itiöpolvi halkaistuna. '''ps''' valeperä. '''ca''' munapesäkkeen seinä. '''ah''' mun{{pv|ä|a}}pesäkkeen kaula. '''spf''' itiöpolven jalka. '''k''' itiöpesäke. '''co''' patsas. '''spo''' itiöitä sisältävä lokero. '''C''' auennut siittiöpesäke, josta siittiöt tulevat ulos. '''D''' siittiö, voimakkaasti suurennettuna. '''E''' '''Sph. squarrosum.''' Pienen haaran päässä sijaitseva kypsä itiöpolvi. '''ca''' murtunut munapesäkkeen seinä. '''d''' kansi. vettä täyteen kuin pesusienet. Syy tähän on seuraava: Varsia peittää suurten, lehtivihreättömien, vaaleiden, kuolleiden solujen muodostama kuori. Näissä soluissa on rengasmaisia tai kierteisiä paksunnuksia ja niiden seinissä suuria reikiä (kuva&nbsp;340, ''C'', ''l''). Noit{{pv|ä|a}} soluja myöten, reikien kautta, vesi nousee hiushuokoisuusvoiman vaikutuksesta varren ylimpiinkin kärkiin. Samanlaisia soluja on lehdissäkin, mutta niissä ne ovat lehtivihreällisten, hyvin kapeiden solujen muodostaman verkon silmissä (kuva&nbsp;340, ''A'', ''B''). Vihreiden solujen väri häviää värittömien välissä, joten lehdet näyttävät vaaleilta. Rahkasammalet kasvavat enimmäkseen soissa, joiden pinnalla ne muodostavat tiheän, yhtenäisen, vetisen peitteen. Kasvien alemmat osat kuolevat vähitellen, ja niiden jätteet muodostavat turvetta, samalla kuin kärki kasvaa yhä edelleen. <small>''Sphagnum'', 250 lajia, on tärkeimpiä sammalsukuja.</small> {{keski|'''2. Lahko.{{pad}}Andreaeales.'''}} Valeperä ja patsas niin kuin edellisillä (kuva&nbsp;334). Itiöpesäkkeet rakoluomaiset.<noinclude><references/></noinclude> l99a0rbmrex7x2gsnvzczltk38zjd8r