Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.13 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 0 9963 130889 130887 2026-07-31T15:59:20Z Nysalor 5 Välttäkää 130889 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Edvard Valpas-Hänninen''' (1873–1937) == Asiatekstit == * ''[[Heinrich Heine sosialistina]]'' == Novellit == * ''[[Kiusaus]]'' * ''[[Kun oli niin kuuma...]]'' == Runot ja laulut == * ''[[Autereinen]]'' * ''[[Dresdenissä]]'' * ''[[Eespäin!]]'' * ''[[Ei sorruta!]]'' * ''[[Ei toiseksi]]'' * ''[[Ei tullut]]'' * ''[[Haudalla (Valpas-Hänninen)|Haudalla]]'' * ''[[Hauska näin]]'' * ''[[Hepä tekivät]]'' * ''[[Herra ihminen]]'' * ''[[Hukkuu]]'' * ''[[Ilvehti]]'' * ''[[Jos tahdot!]]'' * ''[[Kahdella airolla]]'' * ''[[Kaisaniemessä]]'' * ''[[Kalastaja (Valpas-Hänninen)|Kalastaja]]'' * ''[[Kesäk. 1 pnä 1903]]'' * ''[[Kevät laulu (Valpas-Hänninen)|Kevät laulu]]'' * ''[[Kielletty temppeli]]'' * ''[[Kongressin marssi]]'' * ''[[Korven ukko]]'' * ''[[Kun]]'' * ''[[Kun koira kuoli]]'' * ''[[Kyyhkysein]]'' * ''[[Laulu lahdella]]'' * ''[[Meitä liitossa]]'' * ''[[Meni ja meni]]'' * ''[[Minua kohde]]'' * ''[[Mukaelma]]'' * ''[[Niin tuntui]]'' * ''[[Nousi kuolleista]]'' * ''[[Oh se sorja!]]'' * ''[[Oi ja oi]]'' * ''[[Parahin maan]]'' * ''[[Piijan jenkka]]'' * ''[[Piti tyttönsä]]'' * ''[[Puhdistus (Valpas-Hänninen)|Puhdistus]]'' * ''[[Puhe aallolla]]'' * ''[[Riittäisi riemu]]'' * ''[[Sai rauhan]]'' * ''[[Salissa]]'' * ''[[Se mutta]]'' * ''[[Suomen Iida]]'' * ''[[Syntypäivälahja]]'' * ''[[Sähkö virkisti]]'' * ''[[Taituri]]'' * ''[[Torpanpoika]]'' * ''[[Tuokse tervehti]]'' * ''[[Vaaksan päästä]]'' * ''[[Vain iltaruskoa]]'' * ''[[Voi aika välkkyvä]]'' * ''[[Voipa!]]'' * ''[[Vuorokaudeksi]]'' * ''[[Välttäkää]]'' * ''[[Yhtä vain]]'' * ''[[Ylösnousemus (Valpas-Hänninen)|Ylösnousemus]]'' == Suomennokset == * Audorf, Jacob: ''[[Lassalle-marssi]]'' * Böttiger, Karl August: ''[[Böttigerin Itämaisia kuvauksia]]'' * Cygnaeus, Fredrik: ''[[Lemmensoitin]]'' * Zola, Émile: ''[[Emile Zola sosialismista]]'' [[Luokka:Edvard Valpas-Hänninen| ]] 3z9mo5v1frwlwmaq6xt1f4s4p6c86ul 252 25020 130896 130866 2026-08-01T09:09:19Z Sakvaka 3073 lyhenne-luokka 130896 sanitized-css text/css .mw-parser-output { text-align: justify; } .kaava-line { text-align: center; } .kaava-underline { display: inline-block; border-bottom: 1px solid black; padding-bottom: 5px; } .kaava-overline { display: inline-block; border-top: 1px solid black; } .lyhenne { display: inline-block; white-space: nowrap; } /* Kommenttiriville tulee tämän sivun luokitus = [[Luokka:Hakemistojen CSS-tyylisivut]] */ ac9xepvwljujo1981yv9r5gk671gvte 250 25033 130902 128334 2026-08-01T09:33:27Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130902 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||I.{{pad}}Muoto-oppi.|42}}</noinclude>nauriilla muodostavat alkiovarsi ja pääjuuri yhdessä pullistuneen osan. Esimerkkinä maanpäällisestä ja sen johdosta kasvulehdellisestä mukulavarresta mainittakoon ''kaalirapi'' (kuva&nbsp;53). 25 §.{{pad}}'''Sipulit''' (Zwiebel, kuva&nbsp;54) ovat maltoisia kuten varsimukulatkin; mutta toisin kuin jälkimmäisissä, joissa mukulan päämassan muodostaa varsiosa, se sipulissa on muodostunut lehdistä. Varsi on lyhyt; sen alapäästä lähtee lisäjuuria, mutta muuten siinä on joukko (joskus vain 1 tai 2) ''sipulilehtiä'' eli ''sipulisuomuja'' (Zwiebelschuppe). Nämä ovat paksuja, maltoisia, runsaasti vararavintoa sisältäviä ala- l. suomulehtiä. Sitä mukaa kuin nuoret, muodostuvat osat käyttävät sipulilehtien sisältämää ravintoa hyväkseen, nämä lehdet ohenevat ja kutistuvat lopulta ohuiksi, ruskeahkoiksi suomuiksi. Muutamilla kasveilla (esim. tulpaanilla) ovat kaikki sipulisuomut täydellisiä alalehtiä; tavallisesti eivät kuitenkaan kaikki ole täysiä lehtiä, vaan muutamat ovat muodostuneet yksinomaan lehden alimmista osista, jotka ovat jääneet jäljelle lehden vihreän, maanpäällisen lavan varistua pois (esim. punasipuli, hyasintti). {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;54. '''Hyasintin sipuli.''' Halkileikkaus. Sipulivarren päässä näkyy kukinto, ulompana sipulisuomut. Joka vuosi kehittyy joko latvasilmu tai jokin sivusilmu uudeksi sipuliksi, jonka rakenne on samanlainen kuin emosilmun. Jos se kehittyessään käyttää kaiken emosipuliin kerääntyneen ravinnon, sipuli on yksivuotinen, ja kaikki sen lehdet kuuluvat samaan versoon kuin kukka tai kukinto (esim. Tulipa, Gagea lutea, Saxifraga granulata). Jos taas ainoastaan uloimpien (vanhimpien) emosipulin lehtien sisältämä ravinto tulee käytetyksi, mutta sisimmät pysyvät edelleen ravintorikkaina, sipuli on kaksi-, monivuotinen, koska sipulilehdet kuuluvat useampaan kuin yhteen vuosiversoon. (Hyasintin, Amarylliksen, Scillan, Muscarin sipulit ovat monivuotisia, Galanthus nivaliksen, Fritillaria imperialiksen kaksivuotisia.)<noinclude><references/></noinclude> s0g12vo6ev0417p06cg91kgt0vqxarg 250 26205 130893 130758 2026-08-01T07:21:45Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130893 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|277}}</noinclude>tietyssä järjestyksessä kehittyvät toinen toisensa jälkeen, niin että voi erottaa 2&ndash;5 eri astetta. Muutamilla lajeilla on kehitykseen yhdistynyt ''isännänvaihdos'' (Wirtswechsel), jolla tarkoitetaan, että toiset lisääntymiselimet muodostuvat vain yhdellä siemenkasvilajilla, toiset taas yksinomaan jollakin toisella. Tällaisia loisia sanotaan ''muuttoloisiksi'' (heteröcisch) vastakohtana yhdellä lajilla eläville ''yksi-isäntäisille'' (autöcisch) loisille. Esimerkkinä ruostesienen kehityksen kulusta mainittakoon ''vilja-'' eli ''happomarjaruosteen (Puccinia graminis)'' kehitys. ''Ensimmäisen sukupolven'' muodostavat ''kesäitiöt'' (Uredospore, kuva&nbsp;311, ''I''), jotka syntyvät kuromina. Kesä- ja heinäkuussa kesäitiöjoukot esiintyvät heinäkasvien vihreissä osissa pieninä pitkulaisina, kellanruskeina täplinä murtaen päällysketon. Itiöt ovat pitkänpyöreitä ja yksisoluisia; niiden seinä on väritön, mutta sisällys punakeltainen. Kun ne {{tsa|joutu|}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;311. '''Puccinia graminis.''' '''I''' osa kesäitiökerrosta Triticum repensin lehdellä. '''ur''' kesäitiöitä. '''t''' talvi-itiöitä. '''II''' talvi-itiökerrosta '''t''' Triticum repensin lehdellä '''b'''. '''e''' lehden päällysketto. '''III''' Berberiksen lehden poikkileikkaus. Lehti on '''u'''&ndash;'''y''':n kohdalla loisen vaikutuksesta paksunnut. Sen yläpinnalla '''o''' on sauvaitiöpulloja '''sp''' ja niissä sauvaitiöitä. Alapinnalla '''u''' taas näkyy helmi-itiömaljoja '''a''', joista kolme on auennut; niistä kahdesta jo vapautuu itiöitä, yksi helmi-itiömalja on vielä ummessa. '''p''' helmi-itiömaljan koppa. '''IV''' nuori helmi-itiömalja, joka ulkonaisesti ei vielä ole puhjennut lehden pinnalle. '''u''' lehden alapinta. ('''I''' {{murto|300|1}}, '''II''' {{murto|175|1}}, '''III''', '''IV''' {{murto|50|1}}).<noinclude><references/></noinclude> mtx5dv8gozy0h1y55mdbhetwfykv5on 0 26286 130888 2026-07-31T15:59:16Z Nysalor 5 Välttäkää 130888 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Välttäkää. |alaotsikko= |tekijä=Edvard Valpas-Hänninen |huomiot= }} : Illalla kello kuusi : neitonen mulle huusi, : että hän tulla vois, : jos lupa multa ois. : Huusin mä hälle eitä, : kun en mä synnin teitä : mielinyt laisinkaan : lähteä kulkemaan. : Mutta se neiti vastas : niin kuni pieni rastas: : synnit ne aikanaan : anteiksi annetaan. : Kirjasta tutkin tuota : eikä se neiti luota : lähtenyt minnekään – : vaan veti lempimään. : Huultani huulin juotti. : Syntiä mulle tuotti : hurjasti niin, : että se vie pian helvettiin. : Toivon jo, että naista : vältätte ainiaan. : Siinä on kaikki maista, : vaikka se toisinaan : ointavi kaulaa : ja pyhävirsiä laulaa. {{Lemmen kirja}} 526owwgilsckn4mebnja4gwk91oiyv4 250 26287 130890 2026-08-01T06:55:08Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130890 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||5.{{pad}}Koppisiemeniset, Angiospermae.|397}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;437. '''Pandanus utilis.''' (Pienenn.) {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;438. '''Acorus Calamus.''' '''1''' juurakko ja lehtien tyviosat. '''2''' kukinto. '''3''' kukka. '''4''' sikiäin poikkileikattuna. ('''1''', '''2''' {{murto|1|2}}, '''3''', '''4''' suurenn.) 2.{{pad}}{{sp|Heimo. Pandanaceae}}. Pieniä, harvahaaraisia puita, joita tukevat lukuisat pönkkäjuuret (siv.&nbsp;16). Lehdet ovat pitkät, piikkiset ja asettuneet ikään kuin kolmeen vartta kiertävään kierreportaaseen. Kukat ovat vähäpätöiset, ryhmittyneet suuriin puikeloihin (kuva&nbsp;437). <small>220&nbsp;lajia. ''Pandanus'' Itä-Intiasta.</small> 3.{{pad}}{{sp|Heimo. Typhaceae.}} Heiniä muistuttavia suo- ja vesikasveja, joilla on suikertava juurakko. Kukat ovat yksineuvoiset, ryhmittyneet lieriömäisiksi puikeloisiksi (Typha) tai pyöreiksi mykeröiksi (Sparganium, kuva&nbsp;26). Hedekukinnot ovat emikukintojen yläpuolella. Kehän muodostavat lukuisat hienot karvat (Typha) tai kolme suomua (Sparganium). Heteitä on useimmiten kolme. Emiö 1&ndash;2-lehtinen. Hedelmä luumarja tai pähkylä. <small>25&nbsp;lajia. ''Typha'', ''Sparganium''.</small> 4.{{pad}}{{sp|Heimo. Araceae}} (Vehkakasvit). Monivuotisia, kaljuja ruohokasveja, joilla on juurakko tai varsimukuloita. Lehdet sulkasuoniset. Kukinto maltoinen puikelo. Hedelmä marja.<noinclude><references/></noinclude> 17h3xi1m5n5i5hb5kaa294msaswful7 250 26288 130891 2026-08-01T07:00:03Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130891 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|398|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>''a.'' {{sp|Orontieae}}.{{pad}}Kukat kaksineuvoiset, kuvulliset. <small>''Acorus'' calamus (kuva&nbsp;438) on tuotu Aasiasta Eurooppaan 300&nbsp;vuotta sitten; se kasvaa nyt täällä metsistyneenä; ''Anthurium'' Amerikan kuumista osista.</small> ''b.'' {{sp|Calleae}}.{{pad}}Kukat kaksineuvoiset, kehättömät (kuva&nbsp;367, ''E'') <small>''Calla''. ''Monstera'' deliciosa (Meksikosta); viljellään huonekasvina Philodendron nimisenä; sillä on kiipimäjuuria (siv.&nbsp;16).</small> ''c.'' {{sp|Arineae}}. Kukat yksineuvoiset, kehättömät. Hedekukat ylempänä, emikukat alempana. <small>''Arum; Zantedeschia'' aethiopica (viljellään huonekasvina Calla nimisenä); ''Amorphophallus'' (Itä-Intiasta; puikelossa on raadon haju); ''Caladium'' (Amerikan kuumista osista); ''Colocasia'' (Itä-Intiasta). Hyvin surkastunut muoto on ''Pistia'', joka on Lemnaa muistuttava kuumien maiden vesikasvi. <small>Araceae-heimon kasveja (900 lajia) tavataan melkein yksinomaan kuumissa maissa, joissa niitä on lukemattomat määrät; usein ne ovat erittäin oudonnäköisiä, väliin jättiläiskokoisia muotoja ja muodostavat aarniometsien ruohokasviston pääosan. Useat lajit kasvavat joukoittain yhdessä maassa, metsissä, syvässä siimeksessä, toiset taas kiipeilevät kiipimäjuurillaan puissa tai elävät ulkovieraina l. päällyskasveina puiden oksilla usein muistuttaen jättiläiskokoisia linnunpesiä. Pölyytys tapahtuu hyönteisten avulla. Omituinen on tässä suhteessa Arum maculatum. Pienet kärpäset ja hyttyset ryömivät koteloon (kuva&nbsp;440) martojen sukasten (''B'', ''b'') välitse, joita on juuri siinä kohden, missä kotelo on ahtain. Nämä</small> {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;439. '''Colocasia Boryi.''' Lehdissä näkyy vahva keskisuoni ja siitä lähteviä, keskenään yhdensuuntaisia haaroja. (Pienenn.)<noinclude><references/></noinclude> lro0khf1byeawt5wavp2bqfabqnte8c 250 26289 130892 2026-08-01T07:07:01Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130892 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||Ilmisiittiöt, Phanerogamae.|347}}</noinclude>''c.''{{pad}}''Mykerö'' (Köpfchen, capitulum, kuva&nbsp;394, ''E''); lapakko lyhyt, kartiomainen tai leveä, litteähkö, jopa joskus maljamaisesti kovertunut, kukat perättömät. Yksityisten kukkien suojuslehdet puuttuvat joskus. Koko mykerön tyveä ympäröi usein joukko ylälehtiä, jotka muodostavat ''kehdon''. Tämän johdosta kukinto tulee ulkonaisesti yksityisen kukan näköiseksi; sellaista mykeröä sanotaan kehtomykeröksi. <small>Omituisia mykerömuotoja ovat Ficus- ja Dorstenia-sukujen kukinnot Niiden yhteinen lapakko on maltoinen ja vahvasti laajennut, jälkimmäisellä litteä, edellisellä kovertunut (kuva&nbsp;467, ''4'').</small> ''d.''{{pad}}''Sarja'' (Dolde, umbella): yhteinen lapakko lyhyt, ja kukat, jotka useimmiten ovat kaikki samassa tasossa, siinä kiinni pitkillä perillä. Suojuslehdet civät tavallisesti ole täysilukuiset; ne muodostavat sarjan ''suojuksen'' (''D''). II.{{pad}}''Viuhkomaiset'' (sympodial, cymös) kukinnot, joiden kukat kehittyvät tyvihakuisesti (basipetal). ''a.''{{pad}}''Kaksihaaraisessa viuhkossa'' (dichasium) syntyy kukan alla kaksi haaraa, kumpikin oman suojuslehtensä hangasta (kuva&nbsp;10, ''D''). ''b.''{{pad}}''Yksihaaraisessa viuhkossa'' (monochasium) lähtee päätekukan alla olevan suojuslehden hangasta vain yksi haara, joka sekin päättyy kukkaan. Yksihaaraista viuhkoa sanotaan ''samahankaiseksi viuhkoksi'' eli ''kiemuraksi'' (Schraubel, bostryx), kun haarautumissuunta aina pysyy samana (kuva&nbsp;394, ''F''), ja ''vuorohankaiseksi viuhkoksi'' (Wickel, cicinnus), kun haarautumissuunta vaihtuu (kuva&nbsp;10, ''B''). Erityinen viuhkomuoto on ''sykerö'' (Knäuel), jonka kukat ovat niin {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;394. '''Kaavakuvia eri kukinnoista.''' '''A''' terttu. '''B''' huiskilo. '''C''' tähkä. '''D''' sarja. '''E''' mykerö. '''F''' kiemura.<noinclude><references/></noinclude> c83u9vhkafcqmwszsxog5itsdl4miyn 250 26290 130894 2026-08-01T07:29:11Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130894 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||2.{{pad}}Sammalet, Bryophyta.|299}}</noinclude>tiheitä mättäitä tahi peitteitä. Erilaispintaisia muodostumia harvoin. Lehdissä on tavallisesti monikerroksinen keskisuoni. Juurtumahapset haaraisia solurivejä, jotka voivat muuttua alkeisrihmoiksi ja siten edistää kasvien leviämistä. Munapesäkkeen seinä repeytyy irti varresta useimmiten jo kauan ennen itiöiden kypsymistä ja esiintyy tavallisesti itiöpesäkkeen päällä sitä peittävänä ''huntuna'' (calyptra). Todellisia joustimia ei ole koskaan, sen sijaan esiintyy aina patsas. Pesäke aukeaa useimmiten siten, että ennen muodostunut kansi putoaa pois, ja siinä on samanlaisia ilmarakoja kuin kukkakasveissa. &mdash; Lehtisammalet jaetaan kolmeen lahkoon: Sphagnales, Andreaeales ja Bryales. {{keski|'''1. Lahko.{{pad}}Sphagnales.'''}} Iiöpesäkkeitä kannattaa ''valeperä'' (Pseudopodium, ks. kuvat&nbsp;334, 341), joka ei ole, niin kuin sammalien perä yleensä, itiöpolven osa, vaan lehtisen varren pidentynyt kärki. Pesäkkeet kansiluomaiset, ''suuvarus'' (Peristom) puuttuu. Munapesäke jää kuten maksasammalilla itiöpolven juurelle (kuva&nbsp;341, ''E''). Itiöitä uodostava solukko peittää kupuna patsaan latvan. {{sp|Heimo. Sphagnaceae}} (Rahkasammalet). Vaaleanvihreitä suosammalia. Ne imevät, aina kun niillä on tilaisuutta siihen, itsensä {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;340. '''A''' '''Sphagnum cymbifoliumin lehti.''' '''a''' Pinnalta kapeita, lehtivihreällisiä soluja. '''w''' lehtivihreättömiä soluja, joissa rengasmaisia paksunnuksia '''v''' ja reikiä '''l'''. '''B''' '''Sph. fimbriatumin lehden poikkileikkaus.''' '''C''' '''osa Sph. cymbifoliumin varren poikkileikkausta.''' '''w''' värittömiä soluja, joissa reikiä ja paksunnuksia. '''e''' pienempien värittömien solujen muodostama päällysketto. '''sk''' vahvikesoluina toimivia kuorisoluja. '''c''' ohuempiseinäinen keskussolu. ('''A''', '''B''' {{murto|300|1}}, '''C''' {{murto|120|1}}).<noinclude><references/></noinclude> l3qup4pfkj28bai1phw1q4a2lea5xg2 250 26291 130895 2026-08-01T09:06:56Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130895 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||Johdanto.|225}}</noinclude>ja kaksisirkkaiset näyttävät olevan jyrkästi määriteltävissä sirkkalehtiensä luvun perusteella, mutta sellaisten kasvien joukossa, joilla on vain yksi sirkkalehti, joten ne olisi luettava yksisirkkaisiin, onkin semmoisia, jotka tästä huolimatta kaikilta muilta ominaisuuksiltansa aivan selvästi liittyvät kaksisirkkaisiin. Sellaisia ovat Ranunculus ficaria ja Corydalis. Sen takia on mahdoton määritellä luonnollisen järjestelmän osastoja yhtä helposti kuin teennäisen järjestelmän luokkia, minkä vuoksi luonnollisessa järjestelmässä on aloittelijalla kasvien nimiä määrätessä paljoa suurempia vaikeuksia voitettavina kuin teennäisessä. Ei voi olla olemassa useampia kuin yksi luonnollinen järjestelmä: se, joka täydellisimmin ottaa huomioon kasvien yhtäläisyydet ja erilaisuudet. Kasvisystematiikka lähenee yhä enemmän tätä päämäärää. Nykyinen luonnollinen järjestelmä on vuosisatojen työn tulos, sitä ei voi lukea kenenkään yksityisen kasvitieteilijän ansioksi. Luonnollisen järjestelmän tarkoituksena ei ole yksinomaan kasvien ryhmittely niiden ulkonaisten yhtäläisyyksien ja erilaisuuksien perusteella; se pyrkii myös ilmaisemaan niiden todellista sukulaisuutta keskenään. Ennen nim. otaksuttiin, että johonkin lajiin kuuluvat, nyt elävät yksilöt ovat tämän lajin alussa luotujen edustajien muuttumattomia jälkeläisiä, mutta nykyjään ei se käsitys ole kumottavissa, että aikojen vieriessä on maan pinnalla elävissä olennoissa tapahtunut muutoksia. Miten tämä kehitys on tapahtunut ja mitkä syyt siinä ovat olleet määräävinä, se on vielä epäselvää, ja vaikeaksi käynee päästä varmasti noiden seikkojen perille, mutta se on täysin varmaa, että nyt maan pinnalla elävät olennot ovat todella toistensa sukulaisia. Paitsi niitä eriarvoisia järjestelmällisiä yksiöitä; kaaria, luokkia, lahkoja, parvia, heimoja, sukuja ja lajeja, joihin edellä viitattiin, on alempiakin yksiöitä. On huomattu, että useat Linnén lajit (Alchimilla vulgaris, Euphrasia officinalis, Draba verna <span style="display: inline-block;">y.&nbsp;m.</span>) voidaan jakaa <span style="display: inline-block;">n.&nbsp;s.</span> ''pikku-'' eli ''mikrolajeihin'', joiden väliset eroavaisuudet lajien välisiin verrattuina ovat vähäpätöisiä, mutta kuitenkin pysyviä ja periytyviä. Toisenlaisia poikkeavia ominaisuuksia tavataan <span style="display: inline-block;">n.&nbsp;s.</span> ''kasvupaikkamuunnoksissa'' eli ''modifikatsioneissa'', jotka syntyvät suoranaisesti maaperän tai kosteus- ja valaistussuhteiden erilaisuuksien vaikutuksesta. On yleisesti tunnettua, että samalla lajilla saattaa olla hyvin vaihteleva ulkoasu erilaisilla kasvupaikoilla kasvaessaan. Erikoisesti silmiinpistävinä esimerkkeinä mainittakoon Polygonum amphibiumin vesi- ja<noinclude>{{Rh|<small>Kasvioppi &mdash; 15</small>||}} <references/></noinclude> 4g3tdcw8vwiejcgq7q0oxfynfd34x1v 130897 130895 2026-08-01T09:10:47Z Sakvaka 3073 lyhenne-luokka 130897 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||Johdanto.|225}}</noinclude>ja kaksisirkkaiset näyttävät olevan jyrkästi määriteltävissä sirkkalehtiensä luvun perusteella, mutta sellaisten kasvien joukossa, joilla on vain yksi sirkkalehti, joten ne olisi luettava yksisirkkaisiin, onkin semmoisia, jotka tästä huolimatta kaikilta muilta ominaisuuksiltansa aivan selvästi liittyvät kaksisirkkaisiin. Sellaisia ovat Ranunculus ficaria ja Corydalis. Sen takia on mahdoton määritellä luonnollisen järjestelmän osastoja yhtä helposti kuin teennäisen järjestelmän luokkia, minkä vuoksi luonnollisessa järjestelmässä on aloittelijalla kasvien nimiä määrätessä paljoa suurempia vaikeuksia voitettavina kuin teennäisessä. Ei voi olla olemassa useampia kuin yksi luonnollinen järjestelmä: se, joka täydellisimmin ottaa huomioon kasvien yhtäläisyydet ja erilaisuudet. Kasvisystematiikka lähenee yhä enemmän tätä päämäärää. Nykyinen luonnollinen järjestelmä on vuosisatojen työn tulos, sitä ei voi lukea kenenkään yksityisen kasvitieteilijän ansioksi. Luonnollisen järjestelmän tarkoituksena ei ole yksinomaan kasvien ryhmittely niiden ulkonaisten yhtäläisyyksien ja erilaisuuksien perusteella; se pyrkii myös ilmaisemaan niiden todellista sukulaisuutta keskenään. Ennen nim. otaksuttiin, että johonkin lajiin kuuluvat, nyt elävät yksilöt ovat tämän lajin alussa luotujen edustajien muuttumattomia jälkeläisiä, mutta nykyjään ei se käsitys ole kumottavissa, että aikojen vieriessä on maan pinnalla elävissä olennoissa tapahtunut muutoksia. Miten tämä kehitys on tapahtunut ja mitkä syyt siinä ovat olleet määräävinä, se on vielä epäselvää, ja vaikeaksi käynee päästä varmasti noiden seikkojen perille, mutta se on täysin varmaa, että nyt maan pinnalla elävät olennot ovat todella toistensa sukulaisia. Paitsi niitä eriarvoisia järjestelmällisiä yksiöitä; kaaria, luokkia, lahkoja, parvia, heimoja, sukuja ja lajeja, joihin edellä viitattiin, on alempiakin yksiöitä. On huomattu, että useat Linnén lajit (Alchimilla vulgaris, Euphrasia officinalis, Draba verna <span class="lyhenne">y. m.</span>) voidaan jakaa <span class="lyhenne">n. s.</span> ''pikku-'' eli ''mikrolajeihin'', joiden väliset eroavaisuudet lajien välisiin verrattuina ovat vähäpätöisiä, mutta kuitenkin pysyviä ja periytyviä. Toisenlaisia poikkeavia ominaisuuksia tavataan <span class="lyhenne">n. s.</span> ''kasvupaikkamuunnoksissa'' eli ''modifikatsioneissa'', jotka syntyvät suoranaisesti maaperän tai kosteus- ja valaistussuhteiden erilaisuuksien vaikutuksesta. On yleisesti tunnettua, että samalla lajilla saattaa olla hyvin vaihteleva ulkoasu erilaisilla kasvupaikoilla kasvaessaan. Erikoisesti silmiinpistävinä esimerkkeinä mainittakoon Polygonum amphibiumin vesi- ja<noinclude>{{Rh|<small>Kasvioppi &mdash; 15</small>||}} <references/></noinclude> lkzghfte9zqcizplxd46wm3nz2ta68t 250 26292 130898 2026-08-01T09:17:05Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130898 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" /></noinclude>{{keski|<big>'''III OSA.'''</big> {{viiva}} <big>'''Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.'''</big> '''Johdanto.'''}} Ikivanhoista ajoista ihmiset ovat tunteneet ja käyttäneet erilaisia viljelyskasveja sekä lisäksi tunteneet joukon luonnonvaraisia kasveja, etupäässä sellaisia, joista on hyötyä tahi vahinkoa, mutta vasta 1500-luvulla alettiin tutkia kasveja tarkemmin niiden itsensä vuoksi. Tarkastettaessa erilaisia kasveja ja verrattaessa niitä toisiinsa selvisi piankin, että ne eri suuressa määrin olivat toistensa kaltaisia. Eräät yksilöt olivat niin toistensa näköisiä, että lapsikin saattoi huomata ne samanlaisiksi; niiden väliset eroavaisuudet eivät olleet suuremmat kuin ne, joita on samojen vanhempien lapsissa. Kaikkien tällaisten yksilöiden sanottiin kuuluvan samaan ''lajiin'' (Art). Lajit huomattiin taas enemmän tai vähemmän toistensa kaltaisiksi. Ne, joiden yhtäläisyydet olivat suurimmat, ryhmitettiin samaan ''sukuun'' (Gattung). Linnén perustaman nimitystavan mukaan kasveja nimitetään mainitsemalla niiden suku- ja lajinimi. Kun tunnettujen lajien luku kasvoi, kävi välttämättömäksi ryhmittää ne jonkinmoiseen ''järjestelmään'' (System) yleiskatsauksen saavuttamiseksi. Aikojen vieriessä on esitetty useitakin järjestelmiä. Eräät näistä ovat ''teennäisiä'' (künstlich), joissa jokin yksityinen, määrätty elin otetaan jakoperustaksi. Täten voi järjestää kasvit esim. lehtimuodon mukaan, niin että eri ryhmiin luetaan kuuluviksi kasvit, joiden lehdet ovat tasasoukat, pyöreät, liuskaiset, kerrotut <span class="lyhenne">j. n. e.</span>, tahi teriön rakenteen, tai hedelmän laadun mukaan. Tunnetuin teennäisistä järjestelmistä on Linnén (1707&ndash;1778) laatima. Siinä kasvit ryhmitetään<noinclude><references/></noinclude> m5ldhzrn7bl18ybwdxcvnyapxcor93v 250 26293 130899 2026-08-01T09:21:54Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130899 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||Johdanto.|227}}</noinclude>IV.{{pad}}Kaari.{{pad}}'''Paljassiemeniset, Gymnospermae.''' Ravitsemisversot samanlaiset kuin edellisessä kaaressa. Muutamat versot ovat lisääntymisen palveluksessa muuttuneet kukiksi. Siitoksen toimittaa siiteputki. Hedelmöityneestä munasolusta kehittyy lehtiä kantava verso, joka ensin lepää alkiona (Embryo) siemenessä ja vasta tämän itäessä kehittyy edelleen. Toisen ja kolmannen kaaren itiöitä vastaavia elimiä sanotaan siitepölyhiukkasiksi ja alkiorakoiksi. Siitepölyhiukkaset ovat monisoluisia. Alkiorakko sijaitsee siemenaiheessa, tämä taas avoimella lehdellä (emilehdellä). Alkiorakossa syntyy ennen siitosta alkeisvarsikko, jota sanotaan siemenvalkuaiseksi ja jossa naaraspuoliset sukuelimet ovat. V.{{pad}}Kaari.{{pad}}'''Koppisiemeniset, Angiospermae.''' Kuten edellinen kaari, mutta siemenaiheita kannattavat emilehdet ovat kasvaneet reunoistaan yhteen umpinaisiksi lokeroiksi, joissa siemenaiheet ovat. Siitepölyhiukkaset kaksisoluisia. Siemenvalkuainen syntyy vasta hedelmöitymisen jälkeen. Jo vanhastaan kasvit on jaettu ''ilmisiittiöihin'' (Phanerogamae) ja ''salasiittiöihin'' (Cryptogamae). Kryptogaami-nimityksen saivat Linnéltä ne kasvit, joiden siitososat olivat piilossa, <span class="lyhenne">s. o.</span> eivät olleet paljain silmin nähtävissä. Taas kasveja, joilla on selvät siitoselimet, on nimitetty fanerogaameiksi. Sittemmin on käynyt selville, että useilla salasiittiöillä on aivan yhtä selvät siitoselimet kuin viimeksimainituilla kasveilla, vaikka ne ovat kooltaan niin pienet, että näkyvät ainoastaan mikroskoopilla. Mitään asiallista oikeutusta kasvien erottamiseen tällä perusteella ei siis ole. Kuitenkin käytetään nimityksiä fanerogaamit ja kryptogaamit yleisesti tieteessä, sillä ne ovat käytännöllisiä oppisanoja suuria luonnollisia ryhmiä yhdistettäessä. {{keski|<big>'''{{sp|Salasiittiöt, Cryptogamae.}}'''</big>}} Salasiittiöt käsittävät kolme ensimmäistä kaarta. Ne eivät muodosta yhtenäistä luonnollista ryhmää, jonka alaosastot muistuttaisivat läheisesti toisiaan; päinvastoin niissä on suuria eroavaisuuksia, mutta verrattuina 4:nteen ja 5:nteen kaareen, jotka yhdessä muodostavat fanerogaamit, niistä löytyy kuitenkin yhteisiä piirteitä. Ne eivät nim. lisäänny siemenistä, kuten ilmisiittiöt, vaan itiöistä. Siitä syystä niitä sanotaankin itiökasveiksi vastakohdaksi ilmisiittiöille, joita {{tsa|sano|sanotaan}}<noinclude><references/></noinclude> igtpk31z10r1iakl4hm4fl2b1a4rn3c 250 26294 130900 2026-08-01T09:25:34Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 130900 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|326|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>vaan ''kuvusta'' (perigonium). Tämä voi olla verhomainen, vihreä (Rumex, Juncus), tai terämäinen, muun värinen, niin kuin Liliaceae-heimossa ja useimmilla muillakin yksisirkkaisilla. Toisinaan kehän muodostaa yksi ainoa lehtikiehkura. Tämä voi olla vihreä, verhomainen (Quercus) tai värillinen, terämäinen (Aristolochia). Eräissä tapauksissa vertailu sukulaismuotoihin oikeuttaa pitämään kupua verhiönä, vaikka se onkin terämäinen (Daphne). Samanlaisen vertailun nojalla nimitetään Fuchsian kehän ulompaa kiehkuraa verhiöksi, vaikk´ei se ole vihreä. Verhiön ja teriön lehdet ovat kiinnykseltään joko vapaat, täydellisesti tyveen asti toisistaan erillään (eriverhoinen verhiö, calyx eleutherosepalus, eriteräinen teriö, corolla eleutheropetala) tai tyvestä lähtien yhtyneet toisten verho- tahi terälehtien kanssa pitemmäksi tahi lyhyemmäksi ''torveksi'', joka yläosastaan jakautuu yhtä moneksi hampaaksi tai liuskaksi kuin yhtyneitä lehtiä on (yhdislehtinen verhiö, calyx synsepalus, yhdislehtinen teriö, corolla sympetala). Voi käydä niinkin, että molempien kiehkuroiden lehdet kasvavat yhteen yhdeksi ainoaksi yhteiseksi torveksi (Hyacinthus). Kehälehtien yhteenkasvaminen ei tapahdu niin, että alkujaan vapaat lehdet myöhemmin kasvaisivat kiinni toisiinsa, vaan siten, että ensin muodostuu vapaita lehtiaiheita, jotka sitten sen johdosta, että niiden kiinnityskohta pitenee muodostaen torven, kohoavat yhdessä. Ensiksi syntyneet, vapaat liuskat joutuvat siten sijaitsemaan tuon torven suulla. Yhdislehtisen teriön alempaa, kapeaa osaa sanotaan ''torveksi'' (Röhre), ylempää, leveämpää osaa ''laiteeksi'' (Saum). Torven ja laiteen rajaa nimitetään ''nieluksi'' (Schlund). Teriön yleismuoto vaihtelee suuresti, niin että on erotettu useita erinimisiä teriömuotoja. '''Hetiö.''' Tavallisten kukkien heteissä erotetaan rihmamainen ''palho'' (Filament) ja ''ponsi'' (Anthere, Staubbeutel), jossa siitepölypesäkkeet muodostuvat (kuva&nbsp;368). Palho liittyy useimmiten ponnen alapäähän (kuva&nbsp;368, ''C''), harvemmin se on kiinnittynyt ylemmäksi ponnen selkäpuoleen. Tässä tapauksessa ponsi on helposti liikkuva (anthera versatilis, ''B''). Ponsi, heteen tärkein osa, on koppisiemenisillä kahden pitkittäisen ''ponnen puoliskon'' (theca) muodostama. Kummassakin näissä on useimmiten kaksi ''siitepölylokeroa'' (Pollensack, kuva&nbsp;368, ''A''). Ponnen puoliskoja liittää toisiinsa ''lokeroside'' (Konnektiv). Lokeroside on joskus<noinclude><references/></noinclude> pgxi2fbyhl2eunk0supqnj5azeo4mei 130901 130900 2026-08-01T09:25:49Z Sakvaka 3073 130901 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|326|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>vaan ''kuvusta'' (perigonium). Tämä voi olla verhomainen, vihreä (Rumex, Juncus), tai terämäinen, muun värinen, niin kuin Liliaceae-heimossa ja useimmilla muillakin yksisirkkaisilla. Toisinaan kehän muodostaa yksi ainoa lehtikiehkura. Tämä voi olla vihreä, verhomainen (Quercus) tai värillinen, terämäinen (Aristolochia). Eräissä tapauksissa vertailu sukulaismuotoihin oikeuttaa pitämään kupua verhiönä, vaikka se onkin terämäinen (Daphne). Samanlaisen vertailun nojalla nimitetään Fuchsian kehän ulompaa kiehkuraa verhiöksi, vaikk’ei se ole vihreä. Verhiön ja teriön lehdet ovat kiinnykseltään joko vapaat, täydellisesti tyveen asti toisistaan erillään (eriverhoinen verhiö, calyx eleutherosepalus, eriteräinen teriö, corolla eleutheropetala) tai tyvestä lähtien yhtyneet toisten verho- tahi terälehtien kanssa pitemmäksi tahi lyhyemmäksi ''torveksi'', joka yläosastaan jakautuu yhtä moneksi hampaaksi tai liuskaksi kuin yhtyneitä lehtiä on (yhdislehtinen verhiö, calyx synsepalus, yhdislehtinen teriö, corolla sympetala). Voi käydä niinkin, että molempien kiehkuroiden lehdet kasvavat yhteen yhdeksi ainoaksi yhteiseksi torveksi (Hyacinthus). Kehälehtien yhteenkasvaminen ei tapahdu niin, että alkujaan vapaat lehdet myöhemmin kasvaisivat kiinni toisiinsa, vaan siten, että ensin muodostuu vapaita lehtiaiheita, jotka sitten sen johdosta, että niiden kiinnityskohta pitenee muodostaen torven, kohoavat yhdessä. Ensiksi syntyneet, vapaat liuskat joutuvat siten sijaitsemaan tuon torven suulla. Yhdislehtisen teriön alempaa, kapeaa osaa sanotaan ''torveksi'' (Röhre), ylempää, leveämpää osaa ''laiteeksi'' (Saum). Torven ja laiteen rajaa nimitetään ''nieluksi'' (Schlund). Teriön yleismuoto vaihtelee suuresti, niin että on erotettu useita erinimisiä teriömuotoja. '''Hetiö.''' Tavallisten kukkien heteissä erotetaan rihmamainen ''palho'' (Filament) ja ''ponsi'' (Anthere, Staubbeutel), jossa siitepölypesäkkeet muodostuvat (kuva&nbsp;368). Palho liittyy useimmiten ponnen alapäähän (kuva&nbsp;368, ''C''), harvemmin se on kiinnittynyt ylemmäksi ponnen selkäpuoleen. Tässä tapauksessa ponsi on helposti liikkuva (anthera versatilis, ''B''). Ponsi, heteen tärkein osa, on koppisiemenisillä kahden pitkittäisen ''ponnen puoliskon'' (theca) muodostama. Kummassakin näissä on useimmiten kaksi ''siitepölylokeroa'' (Pollensack, kuva&nbsp;368, ''A''). Ponnen puoliskoja liittää toisiinsa ''lokeroside'' (Konnektiv). Lokeroside on joskus<noinclude><references/></noinclude> 8xnqo8o4xtbtbd97to3115gwb499wut