Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/94

Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.14 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/94 250 25074 130965 128394 2026-08-04T19:13:35Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130965 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|80|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 106. '''Paksu- ja puutunutseinäisten, huokosellisten puusyiden 4 vähittäinen kehitys''' kasvusolukon soluista '''1'''. Korkeammilla kasveilla voidaan erottaa neljä eritoimista solukkomuotoa. Nämä ovat: # pintasolukko, pinnalla oleva, pääasiassa tylppysolukon luontoinen solukko; # johtosolukko, etupäässä solusulautumien ja suippusolujen muodostama, syinä esiintyvä solukko, jonka ainekset kuljettavat kasvissa nestemäisiä aineita osasta toiseen; # vahvikesolukko, useimmiten syinä esiintyvä suippusolukko, joka tukee ja lujittaa kasvia; # perussolukko, johon luetaan kaikki muut solukot; se yhdistää toisiinsa edellämainitut solukot, täyttää niiden väliset tilat ja on laadultaan pääasiassa tylppysoluista sekä toiminnaltaan vaihtelevaa. <div style="margin-top:2em;"></div> {{keski|'''Pintasolukko''' (Hautgewebe) 53–57 §§.}} 53 §.{{pad}}'''Päällysketto''' (Epidermis). Sekovartisilla ei pintasolukko ole, jyrkästi erilaistunut alla olevasta solukosta, vaan muodostuu oikeastaan vain tämän uloimmista kerroksista. Korkeammilla kasveilla on ''päällysketto'' pintasolukon yleisin muoto. Se peittää useimpia yksivuotisia kasvinosia tavallisesti yksinkertaisena solukerroksena, jonka solut lukuunottamatta ilmarakoja (ks. 55 §) liittyvät toisiinsa ilman soluvälejä (kuva 107). Useista kasvinosista (sipulisuomuista, Sedum telephiumin lehdistä) voi sen helposti vetää irti ohuena, kuulakkana kalvona. Pitkänomaisten kasvinosien {{tsa|päällys|päällyskettosolujen}} {{puuttuu kuva}}Kuva 107. '''Mercurialis perennis.''' Päällyskettoa lehden yläpinnasta, pinnalta katsottuna. ({{murto|300|1}})<noinclude><references/></noinclude> lj1ltdd8244r18cknwiqxnmegak4rwl Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/116 250 25964 130968 129501 2026-08-04T19:29:10Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130968 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|102|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 137. '''Acorus calamuksen juuren keskuslieriön poikkileikkaus.''' '''g''' putkilo-osa. '''ph''' siiviläosa. '''p''' lieriöketto. '''s''' sisäketto; sen ulkopuolella kuori. yhtyneet keskusjänteeksi (kuvat 116, 137), jossa putkilo- ja siiviläosat ovat erillään kehässä keskenään vuorotellen (kuva 137). Putkilo- ja siiviläosien välit täyttää ''yhdistyssolukko'' (Verbindungsgewebe), joka useimmiten on perussolukon luontoista. Putkilo-osien luvun mukaan erotetaan ''kaksi-'', ''kolmi-'', ''neli-'' ja ''monikimppuisia'' (di-, tri-, tetr-, polyarch) juuria (kuva 137). Jokaisessa putkilo-osassa ovat uloimmat putkilot rengasmaisesti tai kierteisesti paksunneet, ja kehitys jatkuu näissä, kuten kuvasta 137 voi nähdä, ulkoa sisäänpäin. (Kuvassa eivät sisimmät, suuret putkilot ole vielä valmiit.) Myöhemmin syntyvät putkilot voivat keskustassa koskettaa toisiinsa, jolloin keskessä on tavallisesti erittäin laaja putkilo (kuva 138). Mutta milloin putkilot eivät ulotu keskustaan asti (kuva 137), sanotaan siihen jäävää, useimmiten perussolukon luontoista solukkoa ''ytimeksi'' (Mark). Tämä solukko samoin kuin yhdistyssolukkokin voi kuitenkin olla puutunutkin. Juuren keskusjänne ei siis ole suorastaan verrattavissa varressa {{puuttuu kuva}}Kuva 138. '''Allium ascalonicum.''' Juuren johtojänne. '''s''' sisäketto. '''d''' läpäisysolu. '''p''' lieriöketto. '''g''' suuri, keskinen putkilo.<noinclude><references/></noinclude> owywcd7895juj3c5k9kznjmn29l8dxv Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/261 250 26318 130964 2026-08-04T19:04:16Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130964 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|247}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 264. '''A'''–'''C''' '''Chara fragilis.''' '''A''' osa kasvia. '''k''' lehtikiehkura. '''h''' varren haara. '''B''' osa lehteä '''l''', joka kannattaa pikkulehtiä '''l’''', '''l’’''' sekä munapesäkettä '''mp''' ja siittiöpesäkettä '''sp'''. Munapesäkkeessä munasolu '''ms''', kairakierteiset solut '''ks''' ja näiden muodostama latvus '''lt'''. Siittiöpesäkkeessä huomattavissa kilvet '''k'''. '''C''' kilpi '''k''', joka kannattaa kahvaa '''ka''' ja tämä taas nystyräsoluja '''ns'''. Nystyräsoluista lähtevät siimarihmat '''r''', joiden soluissa siittiöt syntyvät. '''D'''–'''E''' '''Nitella flexilis'''. '''D''' palanen siimarihmaa, jonka soluissa syntyy yksi siittiö kussakin. '''E''' kairakierteisiä siittiöitä, joissa kaksi värekarvaa. ('''A''' {{murto|1|1}}, '''B''' {{murto|20|1}}, '''C''' {{murto|80|1}}, '''D''' ja '''E''' {{murto|550|1}}). mutta niiden kasvu lakkaa pian. Joka kiehkuran vanhimman lehden hankaan syntyy yksi haara (kuva 264, ''A'', ''h''). Sukuelimet ovat aina lehdillä. Tämän luokan kasvit, näkinpartaiset, ovat joko yksi- (kuva 264, ''B'') tai kaksikotisia. Naarassukuelin on munamainen (kuva 264, ''B'', ''mp''). Sen ulko-osan muodostavat kairakierteiset solut, jotka ympäröivät munasolua (''B'', ''ms'') ja synnyttävät munapesäkkeen latvaan n. s. latvuksen (Krönchen, ''B'', ''lt''). ''Chara''lla on latvus viiden, ''Nitella''lla kymmenen solun muodostama. Munasolu muuttuu hedelmöitymisen jälkeen munaitiöksi, joka jää noiden kairakierteisten solujen muodostaman suojuksen sisään. Siittiöpesäkkeet pistävät silmiin punaisen värinsä vuoksi. Tarkemmin tutkittaessa huomataan niiden esiintyvän kahdeksan kilven (kuva 264, ''B'', ''k'', ''C'') rajoittamina palloina. Joka kilven keskustassa havaitaan sisäpinnalla n. s. ''kahva'' (manubrium, kuva 264 ''C'', ''ka''); sen<noinclude><references/></noinclude> ns5v1i9cvd8paf6xsgsjrg2v26e2x56 Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/279 250 26319 130966 2026-08-04T19:20:09Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130966 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|265}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 288. '''Pyrenomycetes-sienien erilaisia kuromia.''' '''A''' Ramularia Cynarae. '''B''' Cladosporium herbarum. '''C''' Pleospora herbarum. '''D'''–'''E''' Sphacerulina intermixta. '''D''' Kuromat syntyvät sienirihmasta, '''E''' monisoluisista itiöistä. — Tähän lahkoon kuuluu tavattoman monimuotoisia, yleensä ulkomuodoltaan vähäpätöisiä sieniä, joiden eri kehitysasteet ovat niin erinäköisiä, että niitä on luultu eri sukuihinkin kuuluviksi. Osaksi ne elävät mädänsyöjinä kasvien kuorella, puulla, lannassa j. n. e., osaksi taas loisina eri kasvinosissa, muutamat hyönteisissäkin. 1.{{pad}}{{sp|Heimo. Sphaeriaceae.}} Kotelopullot mustia tai ruskeita, kovia (kuva 290). — ''Sphaeria'', ''Sordaria'', ''Hypoxylon'', ''Podospora'' y. m. yleisiä, lajirikkaita sukuja. 2.{{pad}}{{sp|Heimo. Hypocreaceae.}} Kotelopullot punaisia tai keltaisia, maltoisia. — ''Nectria;'' kuromia muodostava rihmasto synnyttää pieniä, vaaleanpunaisia nystyröitä lehtipuiden oksilla tapettuaan ensin nämä oksat. ''Claviceps purpurea'', karjunhammas, tora- eli härkäjyvä. Rihmasto peittää sienen saastuttaman rukiin (tai muiden heinäkasvien) {{tsa|sikiäi|sikiäimen}} {{puuttuu kuva}}Kuva 289. '''Sphaeria obducens.''' '''d''' halkileikkaus kuromapullosta (Pyknide), jonka itiöt ovat lennähtäneet ulos. '''e''' osa samaa leikkausta, josta näkyvät kuromat sekä sienirihmat, mistä ne ovat kuroutuneet. {{puuttuu kuva}}Kuva 290. '''Sphaeria obducens.''' Kotelopullorykelmiä puun oksalla, jonka kuori on irtaantunut. ({{murto|12|1}})<noinclude><references/></noinclude> rsloe0oxw9fav7fck2hkmym7qxog0hk Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/211 250 26320 130967 2026-08-04T19:24:37Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130967 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|197}}</noinclude>jolla tarkoitetaan sellaista ominaisuutta, että elin kasvaa valosta poispäin. Muutamat juuret ovat selvästi valopakoisia (kuva 215). Niille on tästä ominaisuudesta ainoastaan vähän hyötyä. Valohakuisissa elimissä valonpuoleinen sivu kasvaa hitaammin kuin varjonpuoleinen, valopakoisissa taas vallitsee päinvastainen suhde. Miten valo saattaa aiheuttaa nämä vastakkaiset vaikutukset, kun se kohtaa alkuliman, on vielä selvittämättä. Varren valohakuisuuden vaikutuksesta joutuvat lehdet, kuten edellä on sanottu, ylipäänsä suotuisaan asentoon. Niillä on itselläänkin kyky ruodin käyristyessä asettua niin, että yläpinta on valoon päin ja että valo sattuu siihen kohtisuorasti. Tämä on niiden luonnollinen asento; ne ovat valon suunnalle ''poikittain ärtyisiä'' (transversal phototropisch). Samalla tavalla asettuvat valon suhteen saniaisten alkeisvarsikot, maksasammalten sekovarret sekä eräät jäkälät ja levät. {{puuttuu kuva}}Kuva 215. '''Sinapis alban taimi''', viljeltynä ravintoliuoksessa. Verso on valohakuinen, juuri valopakoinen. Nuoli osoittaa valon suuntaa. {{puuttuu kuva}}Kuva 216. '''Kaksi Setarian itukasvia''', joita valo kohtaa nuolen suunnassa. Toinen taimi kääntyy valoon päin, mutta toinen, jonka kärki on peitetty läpinäkymättömällä hilkalla, ei taivu.<noinclude><references/></noinclude> sp8pdbovjbr0v5d48585tmq5i5qarmh Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/280 250 26321 130969 2026-08-04T19:34:01Z Sakvaka 3073 /* Oikolukematta */ Ak: Uusi sivu: {{Rh|266|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}} {{puuttuu kuva}}Kuva 291. '''Claviceps purpurea.''' '''A''' kuromia synnyttävä sienirihma. '''B''' rukiin tähkä, jossa useita kypsiä torajyviä. '''C''' itänyt torajyvä, josta on kasvanut varrellisia itiöemiä. '''D''' itiöemän lakki halkaistuna; siinä useita kotelopulloja. '''E''' yksityinen kotelopullo vahvemmin suurennettuna; sen sisässä itiökoteloita. '''p''' kotelopullon aukko. '''F''' u... 130969 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="1" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh|266|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}} {{puuttuu kuva}}Kuva 291. '''Claviceps purpurea.''' '''A''' kuromia synnyttävä sienirihma. '''B''' rukiin tähkä, jossa useita kypsiä torajyviä. '''C''' itänyt torajyvä, josta on kasvanut varrellisia itiöemiä. '''D''' itiöemän lakki halkaistuna; siinä useita kotelopulloja. '''E''' yksityinen kotelopullo vahvemmin suurennettuna; sen sisässä itiökoteloita. '''p''' kotelopullon aukko. '''F''' umpinainen itiökotelo ja siinä kahdeksan nauhamaista koteloitiötä. '''G''' auennut kotelo, josta itiöt tulevat ulos. '''H''' itiö. ('''A''' {{murto|350|1}}, '''B''' {{murto|1|1}}, '''C''' {{murto|2|1}}, '''D''' {{murto|10|1}}, '''E''' {{murto|170|1}}, '''F'''–'''H''' {{murto|350|1}}). {{tsa|men|sikiäimen}} ja synnyttää kuromia (kuva 291, ''A''). Nämä ovat tahmean nesteen sisässä, jota sanotaan ''mesikasteeksi'' (Honigtau). Hyönteiset kuljettavat tuon aineen houkuttelemina itiöitä kasvista toiseen ja levittävät siten sientä toisiin heinäkasveihin. Tällä asteella oli ennen nimenä Sphacelia segetum. Vähitellen sieni täyttää sikiäimen koko solukon ja muodostaa, hävitettyään tämän, kovan, 1–2 cm pitkän, tumman sinipunaisen rihmastopahkan, joka juuri tunnetaan torajyvän nimisenä (kuva 291, ''B''). Pahka, joka ennen käsitettiin itsenäiseksi sieneksi, Sclerotium clavus, synnyttää kostealla maalla seuraavana keväänä muutamia pienen lakkisienen näköisiä muodostumia, joiden pinnassa lukuisat kotelopullot sijaitsevat (kuva 291, ''C''–''E''). Näissä muodostuneet koteloitiöt (kuva<noinclude><references/></noinclude> 72kjgh9vbxop2o6voxsn25s6okh40im 130970 130969 2026-08-04T19:34:11Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130970 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|266|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 291. '''Claviceps purpurea.''' '''A''' kuromia synnyttävä sienirihma. '''B''' rukiin tähkä, jossa useita kypsiä torajyviä. '''C''' itänyt torajyvä, josta on kasvanut varrellisia itiöemiä. '''D''' itiöemän lakki halkaistuna; siinä useita kotelopulloja. '''E''' yksityinen kotelopullo vahvemmin suurennettuna; sen sisässä itiökoteloita. '''p''' kotelopullon aukko. '''F''' umpinainen itiökotelo ja siinä kahdeksan nauhamaista koteloitiötä. '''G''' auennut kotelo, josta itiöt tulevat ulos. '''H''' itiö. ('''A''' {{murto|350|1}}, '''B''' {{murto|1|1}}, '''C''' {{murto|2|1}}, '''D''' {{murto|10|1}}, '''E''' {{murto|170|1}}, '''F'''–'''H''' {{murto|350|1}}). {{tsa|men|sikiäimen}} ja synnyttää kuromia (kuva 291, ''A''). Nämä ovat tahmean nesteen sisässä, jota sanotaan ''mesikasteeksi'' (Honigtau). Hyönteiset kuljettavat tuon aineen houkuttelemina itiöitä kasvista toiseen ja levittävät siten sientä toisiin heinäkasveihin. Tällä asteella oli ennen nimenä Sphacelia segetum. Vähitellen sieni täyttää sikiäimen koko solukon ja muodostaa, hävitettyään tämän, kovan, 1–2 cm pitkän, tumman sinipunaisen rihmastopahkan, joka juuri tunnetaan torajyvän nimisenä (kuva 291, ''B''). Pahka, joka ennen käsitettiin itsenäiseksi sieneksi, Sclerotium clavus, synnyttää kostealla maalla seuraavana keväänä muutamia pienen lakkisienen näköisiä muodostumia, joiden pinnassa lukuisat kotelopullot sijaitsevat (kuva 291, ''C''–''E''). Näissä muodostuneet koteloitiöt (kuva<noinclude><references/></noinclude> eo1mesevc7cxqu9g6a7rxph5x93l155 130971 130970 2026-08-04T19:34:27Z Sakvaka 3073 130971 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|266|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 291. '''Claviceps purpurea.''' '''A''' kuromia synnyttävä sienirihma. '''B''' rukiin tähkä, jossa useita kypsiä torajyviä. '''C''' itänyt torajyvä, josta on kasvanut varrellisia itiöemiä. '''D''' itiöemän lakki halkaistuna; siinä useita kotelopulloja. '''E''' yksityinen kotelopullo vahvemmin suurennettuna; sen sisässä itiökoteloita. '''p''' kotelopullon aukko. '''F''' umpinainen itiökotelo ja siinä kahdeksan nauhamaista koteloitiötä. '''G''' auennut kotelo, josta itiöt tulevat ulos. '''H''' itiö. ('''A''' {{murto|350|1}}, '''B''' {{murto|1|1}}, '''C''' {{murto|2|1}}, '''D''' {{murto|10|1}}, '''E''' {{murto|170|1}}, '''F'''–'''H''' {{murto|350|1}}). {{tsl|men|sikiäimen}} ja synnyttää kuromia (kuva 291, ''A''). Nämä ovat tahmean nesteen sisässä, jota sanotaan ''mesikasteeksi'' (Honigtau). Hyönteiset kuljettavat tuon aineen houkuttelemina itiöitä kasvista toiseen ja levittävät siten sientä toisiin heinäkasveihin. Tällä asteella oli ennen nimenä Sphacelia segetum. Vähitellen sieni täyttää sikiäimen koko solukon ja muodostaa, hävitettyään tämän, kovan, 1–2 cm pitkän, tumman sinipunaisen rihmastopahkan, joka juuri tunnetaan torajyvän nimisenä (kuva 291, ''B''). Pahka, joka ennen käsitettiin itsenäiseksi sieneksi, Sclerotium clavus, synnyttää kostealla maalla seuraavana keväänä muutamia pienen lakkisienen näköisiä muodostumia, joiden pinnassa lukuisat kotelopullot sijaitsevat (kuva 291, ''C''–''E''). Näissä muodostuneet koteloitiöt (kuva<noinclude><references/></noinclude> jbv4wf50qwj5frl94r7ze26ly9f573x Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/329 250 26322 130972 2026-08-04T19:39:10Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130972 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||3.{{pad}}Sanikkaiset, Pteridophyta.|315}}</noinclude>{{keski|'''II Luokka.{{pad}}Kortekasvit, Equisetinae.'''}} Tähän luokkaan kuuluu vain yksi yhtäläisitiöinen lahko ja heimo: {{sp|Equisetaceae}}, joka käsittää vain yhden suvun, ''Equisetum'', jossa on muutamia kymmeniä lajeja. Alkeisvarsikko on vihreä ja lehtimäinen, kuten Polypodiaceae-heimossa, mutta liuskaisempi, melkein osainen. Melkein aina se on kaksikotinen, ja koirasalkeisvarsikko on pienempi kuin naarasvarsikko (kuva 357). Siittiö- ja munapesäkkeet ovat pääasiassa samanlaiset kuin edellisessä luokassa. Itiöitä kannattava verso on monivuotinen ruohokasvi. Sillä on laajalti suikertava, muutamilla lajeilla mukulallinen juurakko, josta lähtee pystyjä maanpäällisiä, useimmiten yksivuotisia versoja. Maanpäällisten varsien nivelvälit ovat ontot ja katkeavat helposti lehtikannan kohdalta, missä varressa on poikittaisia seiniä. Nivelväleissä on vahvoja harjuja, niiden yläpäässä joukko kiehkurassa olevia lehtiä. Kasvulliset lehdet ovat yksinkertaisia, eheitä, yksisuonisia ja ovat kasvaneet yhteen hammasreunaisiksi, suomumaisiksi tupiksi. Muutamien lajien varret ovat hyvin monihaaraiset (kuva 358). Haarat tulevat esiin tuppien tyven läpi ja vuorottelevat tavallisesti lehtihampaiden kanssa (kuva 358, ''2''). Rakenteeltaan haarat ovat samanlaiset kuin varret. Päällysketon soluseinissä on runsaasti piihappoa. Itiöitä kannattavat lehdet ovat toisenlaisia kuin marrot lehdet. Ne ovat nim. erillisiä, muodoltaan kilpimäisiä sekä hyvin lähellä {{tsa|toi|toisiaan}} {{puuttuu kuva}}Kuva 357. '''Osa Equisetum arvensen naarasalkeisvarsikkoa.''' '''a''' munapesäke. '''h''' juurtumahapsi. (Suurenn.)<noinclude><references/></noinclude> eu76fnl0qy89gqgnz7lezb6l65ce6mc Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/334 250 26323 130973 2026-08-04T19:48:13Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130973 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|320|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>Tavallisesti ovat sekä pikkuitiöpesäkkeet että isoitiöpesäkkeet kummatkin yhtenäisellä alueellaan. Koska kunkin lehden tyvessä on vain yksi itiöpesäke, joko iso- tai pikkuitiöpesäke, voidaan näillä siis erottaa naaras- ja koiraslehtiä. Hyvin usein ovat koiraslehdet ylempänä kuin naaraslehdet. Isoitiöpesäkkeissä on 2–8 (useimmiten 4) isoitiötä kussakin. Nämä syntyvät siten, että lukuisista itiöiden emosoluista yksi ainoa jakautuu tytärsoluksi, jotka sitten kasvavat isoitiöiksi. Pikkuitiöitä on runsaasti kussakin pikkuitiöpesäkkeessä. Pallomaisessa isoitiössä syntyy alkeisvarsikko monisolumuodostumisen (siv. 66, kuva 85) johdosta, kun itiö vielä on emokasvissa. Myöhemmin, kun itiö on varissut, alkeisvarsikko pistää esiin itiön latvasta, joka on revennyt kolmea reunaansa pitkin. Alkeisvarsikko täyttää isoitiön. Varsikon vapaassa kärjessä on pienisoluista solukkoa ja siinä yksi tai useampia munapesäkkeitä (kuva 363). Litteässä pikkuitiössä edustaa alkeisvarsikkoa vain pieni, mykiömäinen solu, joka ei myöhemmin mitenkään muutu ja jonka erottaa seinä itiön muusta sisällyksestä (kuva 364, ''p''). Tämä muuttuu yhä uudelleen jakautuen siittiöpesäkkeeksi. Jakautuessa syntyneist{{pv|a|ä}} {{tsa|so|soluista}} {{puuttuu kuva}}Kuva 362. '''Selaginella inaequalifolia.''' Itiöpesäkkeistö halkaistnua. Vasemmalla puolen on pikkuitiöpesäkkeitä '''p''', oikealla isoitiöpesäkkeitä '''m''', joissa useimmissa on neljä isoitiötä. ({{murto|6|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva 363. '''Selaginella Martensii.''' Naarasalkeisvarsikko '''pr''', joka pistää esiin kärjestään auenneesta isoitiöketolosta '''spm'''. '''ar''' hedelmöitymätön munapesäke. '''emb'''1, '''emb'''2 kaksi alkeisvarsikkosolukon sisässä olevaa alkiota. '''et''' niiden ripustimet. ({{murto|125|1}})<noinclude><references/></noinclude> h9f9udowkfmokad7858m09h4c3vi3fk 130974 130973 2026-08-04T19:48:42Z Sakvaka 3073 130974 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|320|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>Tavallisesti ovat sekä pikkuitiöpesäkkeet että isoitiöpesäkkeet kummatkin yhtenäisellä alueellaan. Koska kunkin lehden tyvessä on vain yksi itiöpesäke, joko iso- tai pikkuitiöpesäke, voidaan näillä siis erottaa naaras- ja koiraslehtiä. Hyvin usein ovat koiraslehdet ylempänä kuin naaraslehdet. Isoitiöpesäkkeissä on 2–8 (useimmiten 4) isoitiötä kussakin. Nämä syntyvät siten, että lukuisista itiöiden emosoluista yksi ainoa jakautuu tytärsoluksi, jotka sitten kasvavat isoitiöiksi. Pikkuitiöitä on runsaasti kussakin pikkuitiöpesäkkeessä. Pallomaisessa isoitiössä syntyy alkeisvarsikko monisolumuodostumisen (siv. 66, kuva 85) johdosta, kun itiö vielä on emokasvissa. Myöhemmin, kun itiö on varissut, alkeisvarsikko pistää esiin itiön latvasta, joka on revennyt kolmea reunaansa pitkin. Alkeisvarsikko täyttää isoitiön. Varsikon vapaassa kärjessä on pienisoluista solukkoa ja siinä yksi tai useampia munapesäkkeitä (kuva 363). Litteässä pikkuitiössä edustaa alkeisvarsikkoa vain pieni, mykiömäinen solu, joka ei myöhemmin mitenkään muutu ja jonka erottaa seinä itiön muusta sisällyksestä (kuva 364, ''p''). Tämä muuttuu yhä uudelleen jakautuen siittiöpesäkkeeksi. Jakautuessa syntyneist{{pv|a|ä}} {{tsa|so|soluista}} {{puuttuu kuva}}Kuva 362. '''Selaginella inaequalifolia.''' Itiöpesäkkeistö halkaistuna. Vasemmalla puolen on pikkuitiöpesäkkeitä '''p''', oikealla isoitiöpesäkkeitä '''m''', joissa useimmissa on neljä isoitiötä. ({{murto|6|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva 363. '''Selaginella Martensii.''' Naarasalkeisvarsikko '''pr''', joka pistää esiin kärjestään auenneesta isoitiöketolosta '''spm'''. '''ar''' hedelmöitymätön munapesäke. '''emb'''1, '''emb'''2 kaksi alkeisvarsikkosolukon sisässä olevaa alkiota. '''et''' niiden ripustimet. ({{murto|125|1}})<noinclude><references/></noinclude> 47aobcjvkyyon52kj8tmoslm8c4dooz