Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.14 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 250 25043 130994 128345 2026-08-06T16:35:16Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130994 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|52|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;62. '''Levien parveiluitiöitä c, e''' ja '''parveilusiitossoluja a, b, d, f.''' &mdash; '''a, b''' Acetabularia mediterranea. '''c, d''' Botrydium granulatum. '''e, f''' Ulothrix zonata. {{tsl|senä|nimityksenä}}, josta solun ominaisuuksien on katsottava johtuvan, vaikk´emme ainoassakaan tapauksessa voi sanoa, että meillä olisi tyydyttävät tiedot sen kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksista, joista sen elonilmiöt riippuvat. 34 §.{{pad}}'''Soluliman liikkeet.''' Merkillisimpiin ilmiöihin kuuluvat soluliman näkyvät ''liikkeet''. Useissa soluissa voi huomata solulimajänteissä (kuva&nbsp;60, ''D'') virtauksia suuntaan tai toiseen (''kiertoliike'', Cirkulation); myös voi seinään liittyvä solulimakerros kokonaisuudessaan pyöriä solussa (''pyörimisliike'', Rotation), kuten Nitellalla ja Vallisnerialla. Näiden liikkeiden tarkoituksena on nähtävästi aineiden kuljetuksen edistäminen solussa ja siten myös koko kasvissa. Paljailla alkusoluilla, etenkin parveiluitiöillä, parveilusiitossoluilla ja siittiöillä, esiintyy taas ''värekarvaliike'' (Zilienbewegung), <span class="lyhenne">t. s.</span> ne uivat hienojen, paljaaseen soluun liittyvien solulimasäikeiden, ''siima-'' tai ''värekarvojen'' (Geissel, Zilie), liikkeiden avulla vilkkaasti vedessä, jossa elävät, samalla pyörien oman akselinsa ympäri (kuva&nbsp;62). Limasienien ''limakoissa'' (Plasmodie) vihdoin tavataan ''amoebamainen'' liike, jolloin paljas, ympärykseltään liuskainen alkulimajoukko jatkuvasti muuttaa muotoaan siten, että limakosta tunkeutuu esiin uusia liuskoja, toiset taas vetäytyvät sisään (kuva&nbsp;63). Täten ne siirtyvät hitaasti alustallaan paikasta toiseen; samalla on limakon sisässä huomattavissa vilkas kiertoliike. 35 §.{{pad}}'''Solutuma''' (Zellkern, nucleus) on {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;63. '''Eteenpäin liikkuva Amoeba''', jonka muoto vaihtelee. Lasikirkas pintakerros kulkee aina edellä. Keskessä ja takana on jyväsekäs sisäkerros, jossa tummempi pyörylä on tuma ja vaaleampi solurakko.<noinclude><references/></noinclude> gx2ggvijiv24gsu8oopq2zhhz94ig78 130995 130994 2026-08-06T16:36:04Z Sakvaka 3073 130995 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|52|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;62. '''Levien parveiluitiöitä c, e''' ja '''parveilusiitossoluja a, b, d, f.''' &mdash; '''a, b''' Acetabularia mediterranea. '''c, d''' Botrydium granulatum. '''e, f''' Ulothrix zonata. {{tsl|senä|nimityksenä}}, josta solun ominaisuuksien on katsottava johtuvan, vaikk’emme ainoassakaan tapauksessa voi sanoa, että meillä olisi tyydyttävät tiedot sen kemiallisista ja fysikaalisista ominaisuuksista, joista sen elonilmiöt riippuvat. 34 §.{{pad}}'''Soluliman liikkeet.''' Merkillisimpiin ilmiöihin kuuluvat soluliman näkyvät ''liikkeet''. Useissa soluissa voi huomata solulimajänteissä (kuva&nbsp;60, ''D'') virtauksia suuntaan tai toiseen (''kiertoliike'', Cirkulation); myös voi seinään liittyvä solulimakerros kokonaisuudessaan pyöriä solussa (''pyörimisliike'', Rotation), kuten Nitellalla ja Vallisnerialla. Näiden liikkeiden tarkoituksena on nähtävästi aineiden kuljetuksen edistäminen solussa ja siten myös koko kasvissa. Paljailla alkusoluilla, etenkin parveiluitiöillä, parveilusiitossoluilla ja siittiöillä, esiintyy taas ''värekarvaliike'' (Zilienbewegung), <span class="lyhenne">t. s.</span> ne uivat hienojen, paljaaseen soluun liittyvien solulimasäikeiden, ''siima-'' tai ''värekarvojen'' (Geissel, Zilie), liikkeiden avulla vilkkaasti vedessä, jossa elävät, samalla pyörien oman akselinsa ympäri (kuva&nbsp;62). Limasienien ''limakoissa'' (Plasmodie) vihdoin tavataan ''amoebamainen'' liike, jolloin paljas, ympärykseltään liuskainen alkulimajoukko jatkuvasti muuttaa muotoaan siten, että limakosta tunkeutuu esiin uusia liuskoja, toiset taas vetäytyvät sisään (kuva&nbsp;63). Täten ne siirtyvät hitaasti alustallaan paikasta toiseen; samalla on limakon sisässä huomattavissa vilkas kiertoliike. 35 §.{{pad}}'''Solutuma''' (Zellkern, nucleus) on {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;63. '''Eteenpäin liikkuva Amoeba''', jonka muoto vaihtelee. Lasikirkas pintakerros kulkee aina edellä. Keskessä ja takana on jyväsekäs sisäkerros, jossa tummempi pyörylä on tuma ja vaaleampi solurakko.<noinclude><references/></noinclude> 4lk5qqsbulgv0aep82cprtkbdr981cn 250 25044 130996 128346 2026-08-06T16:41:06Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130996 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|53}}</noinclude>tietyn muotoinen alkuliman osa, joka ani harvoin puuttuu elävästä solusta. Muodoltaan se on pallomainen tai levymäinen, pitkänomaisissa soluissa sauvamainen tai sukkulamainen. Tavallisesti on tuman sisässä yksi tai useampia pieniä jyväsiä, ''tumajyväsiä'' (Kernkörperchen, nucleolus). Sen ohessa on tumalla etenkin jakautuessaan selvästi huomattava hienompi rakenne, jota kuitenkin voidaan tarkemmin tutkia vasta sitä ennen toimitetun fikseerauksen ja värjäämisen jälkeen. Tumaa ympäröivä, alkuliman muodostama ''tumakelmu'' (Kernhaut) rajoittaa tumanesteen täyttämää tumaonteloa; tämän sisässä on ''rihmaranko'', jonka ainetta nimitetään ''kromatiiniksi''. Tämä värjäytyy voimakkaasti väriaineiden (hematoksyliinin, karmiinin, metyylivihreän <span class="lyhenne">y. m.</span>) vaikuttaessa. Useimmissa kasvisoluissa on vain yksi tuma, mutta maitiaissoluissa (ks. 48&nbsp;§, ''3'') ja -putkissa on lukuisia tumia, samoin eräissä levissä ja sienissä, varsinkin tapauksissa, joissa koko kasvi on muodostunut yhestä ainoasta, hyvin erilaistuneesta solusta (Botrydium, kuva&nbsp;61, Vaucheria, Phycomycetes). Cyanophyceae- ja Bacteria-luokissa ei solutumaa ole varmasti tavattu. Alkulimasta ei solutumia uudestaan synny, vaan kasvin kaikki tumat ovat muodostuneet alussa olleiden tumien jakautumisen johdosta. Tuntuu siltä, kuin tuma toimisi keskuksena solussa. Uusien solujen syntymisessä sillä on hyvin tärkeän osa, ja se on ilmeisesti kasvin perinnöllisten ominaisuuksien säilyttäjä. Sen merkityksestä eri elontoiminnoille tiedetään toistaiseksi hyvin vähän. 36 §.{{pad}}'''Värihiukkasiksi''' (Chromatophor) sanotaan toisia tietyn muotoisia alkuliman osia, jotka tyypillisinä ovat eräiden väriaineiden kyllästämiä. Värihiukkaset ovat kasveille ominaisia elimiä, ja niitä on tavattu kaikilla kasveilla, sieniä lukuunottamatta. Erotetaan ''viherhiukkasia'' Chloroplast), ''rusohiukkasia'' (Chromoplast) ja samanmuotoisia, mutta värittömiä ''valkohiukkasia'' (Leukoplast). {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;64. '''Erään sammalen''' (''Mnium'') '''lehden solu''', täynnä viherhiukkasia. Niissä on jyväsiä tai sauvamaisia hiukkasia: yhteyttämistärkkelystä.<noinclude><references/></noinclude> 2ywmkndpnxdko9eb6ywtrwb7yzkbax6 250 25045 130997 128347 2026-08-06T16:47:31Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130997 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|54|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>1.{{pad}}''Viherhiukkaset'' (Chloroplast) sisältävät kasvikunnassa niin yleistä vihreää väriainetta, joka puuttuu vain varsinaisilta loisilta ja mädänsyöjiltä sekä pimeässä kehittyneiltä kasveilta. Yleisimmät ovat pienet litteät,kiekkomaiset ''lehtivihreähiukkaset'' (kuva&nbsp;64), jollaisia on yksinomaan korkeammilla kasveilla; useilla levillä on kuitenkin muodoltaan mitä erilaisimpia viherhiukkasia, kuten pallosegmentin, tähden, kierteisen nauhan (kuva&nbsp;87), levyn <span class="lyhenne">j. n. e.</span> muotoisia. Nämä hiukkaset ovat aina solulimassa, etenkin sen ulkokerroksessa; niiden perusaine, joka sisältää väriaineita, on muodostunut värittömästä alkulimasta. Väriaine liukenee liuottimiin (alkoholiin, eetteriin, rikkiliileen <span class="lyhenne">j. n. e.</span>), jota vastoin väritön jyvänen ei muutu kooltaan eikä muodoltaan. Viherhiukkasten värin eri vivahdukset johtuvat useista eri väriaineista: kahdesta keskenään hyvin lähisukuisesta vihreästä. (''lehtivihreä'', Chlorophyll), yhdestä oranssinvärisestä (''karotiini'') ja yhdestä keltaisesta (''ksantofylli''). Niillä on hyvin monimutkainen kemiallinen kokoomus. Lehtivihreässä on hiiltä, happea, vetyä, typpeä ja magnesiumia. Karotiini on hiilivety, ksantofylli sen oksidi. Samoin kuin solutumien jakautuessa syntyy uusia solutumia, syntyy myös viherhiukkasia ennestään olemassa olevien viherhiukkasten jakautuessa, mutta solutuman säilyttäessä jakautuessaan pääasiallisesti alkuperäisen muotonsa on viherhiukkasten ensimmäisten aiheiden muoto usein poikkeava. Ne esiintyvät usein hienoina rihmapätkinä (mitokondrioina, kuva&nbsp;65), jotka vähitellen paisuvat, pyöristyvät ja saavuttavat tavallisen hiukkasen muodon. Vihreän värin muodostumiseen on valo välttämätöntä; pimeässä jäävät esim. lehdet keltaisiksi. Silloinkin niissä kyllä tavataan näitä hiukkasia, mutta ne sisältävät ainoastaan ksantofylliä. Auringon valossa muodostuu hiukkasten sisään ilman hiilihaposta hyvin pieniä tärkkelysjyväsiä (kuva&nbsp;64), jotka kuitenkin usein kasvavat siinä määrin, että {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;65. '''Mitokondrioita''' ohran lehden nuorissa soluissa ja niiden muuttuminen viherhiukkasiksi.<noinclude><references/></noinclude> p6v5e852cduprarerryb0yjw0ac5r6h 250 25046 130998 128348 2026-08-06T16:51:46Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130998 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|55}}</noinclude>viherhiukkasten aine on huomattavissa vain tavattoman ohuena jyvästen peitteenä. Eräiden levien suurissa viherhiukkasissa muodostuu tärkkelystä vain erityisissä ''tärkkelyspesissä'' (Pyrenoide). Solujen kuollessa viherhiukkaset häviävät, ja niistä jää jäljelle vain pieniä, keltaisia jyväsiä (esim. lehtien soluihin ennen näiden varisemista). Usein peittävät kasvinosan vihreää väriä toiset ''solunesteeseen'' liuenneet, punaiset väriaineet, kuten Amarantus-kasvin, veripyökin <span class="lyhenne">y. m.</span> lehdissä. Useilla sekovartisilla on värihiukkasissa vihreän väriaineen ohella toistakin. Niinpä tavataan sinilevissä sinistä väriainetta, ''leväsineä'' (Phycocyan), ruskolevissä taas peittää vihreää väriainetta ruskea ''leväruskea'' (Fucoxanthin) tahi jokin muu ruskea väriaine, punalevillä punainen ''leväpuna'' (Phycoerythrin). 2.{{pad}}''Rusohiukkaset'' (Chromoplast) ovat keltaisia tai punaisia ja sisältävät ksantofylliä tai karotiinia. Muodoltaan ne lähenevät milloin viherhiukkasia, milloin taas tulevat väriaineen kiteytymisen johdosta levyn, neulasen <span class="lyhenne">j. n. e.</span> tapaisiksi (kuva&nbsp;66). Joskus ne syntyvät lehtivihreähiukkasten muuttumistuloksina (esim. punaisissa pihlajanmarjoissa, jotka nuorina ovat vihreitä), joskus taas aluksi ovat värittömiä. Ne aiheuttavat punaisten ja keltaisten hedelmien ja kukkalehtien värin, milloin tämä ei johdu solunesteen väristä. 3.{{pad}}''Valkohiukkaset'' (Leukoplast) ovat samanmuotoisia kuin lehtivihreähiukkaset, mutta värittömiä. Muutamissa tapauksissa ne ovat kloro- ja kromoplastien ensimmäisiä kehitysasteita, toiste taas, kuten päällyskettosoluissa ja karvoissa, surkastuvia viherhiukkasia. Vararavintosäiliöissä niiden toimena on muodostaa tärkkelysjyväsiä liuenneista hiilihydraateista, minkä vuoksi niitä nimitetään tällöin myös ''tärkkelysemiksi'' (Stärkebildner, kuva&nbsp;77). 37 §.{{pad}}'''Soluneste''' kerääntyy soluliman sisässä solurakoiksi tahi myös suureksi {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;66. '''Solu orapihlajan''' (''Crataegus'') '''punaisesta hedelmämallosta.''' '''n''' solutuma; solussa rusohiukkasia. ({{murto|540|1}})<noinclude><references/></noinclude> 5itcowzz5mic7ie65nnvqywifbw3e9u 250 25048 130999 128350 2026-08-06T16:56:39Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 130999 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|57}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;68. '''Halkileikkaus Oenotheran varren putkilo-osasta.''' '''r''' rengasmainen, '''s''', '''s'''₁ kierteinen, '''n''' verkkomainen (ohuet osat on merkitty tummemmiksi) paksunnus. '''s'''₂ kierteisen ja verkkomaisen paksunnuksen välimuoto. '''c''' jälsi (Kambium). '''g''' nuori putkilo. '''h, p''' tylppysoluja. {{tsl|pinnalla|sisäpinnalla}}, alkuliman vaikutuksesta. Kun seinä paksunee, lisääntyy solun lujuus, mutta toisaalta aineenvaihto naapurisolujen kanssa vaikeutuu. Molemmat vaatimukset tulevat tyydytetyiksi siten, että ylipäänsä vain eräät tietyt soluseinän kohdat paksunevat. Paksuuskasvu tapahtuu hyvin säännöllisesti. Paksummat paikat voivat olla esim. renkaan tai kierteen muotoisia (kuva&nbsp;68). Taas verkkomaisesti (netzförmig) paksunneessa seinässä on harjumaisia paksunnuksia verkkomaisesti yhtynyt toisiinsa jättäen väliinsä pyöreähköjä tai pitkänomaisia ohuita paikkoja (kuva&nbsp;68). Jos soluseinästä suurin osa paksunee ja vain pienet, jyrkkärajaiset kohdat pysyvät ohuina, näyttävät nämä paikat, ''huokoset'' (Tüpfel), solun pinnalla kirkkailta pisteiltä, soluseinän poikkileikkauksessa taas yksinkertaisilta tai haarautuvilta tiehyiltä, jotka aina seinän paksuuden mukaan ovat lyhyempiä (kuva&nbsp;69) tai pitempiä (kuva&nbsp;70). Usein huokonen näyttää pinnalta kahdelta samakeskiseltä (konzentrisch) ympyrältä tai ellipsiltä (soikiolta) sen takia, että huokosen ontelo seinän sisäpinnalla on ahdas, ulkopinnalla taas laaja (kuva&nbsp;71). Tällaisia ''rengashuokosia'' (gehöfte Tüpfel, Hoftüpfel) tavataan esim. havupuiden vesisolujen (Tracheide) säteittäisissä seinissä, useiden putkiloiden seinissä <span class="lyhenne">j. n. e.</span> Soluseinässä on huomattavissa, useissa {{tsa|ta|tapauksissa}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;69. '''Soluja, joiden seinät vahvasti paksunneet''', Clematis vitalban vanhemman varren palan ytimestä. '''t''' huokonen. '''m''' keskilevy (Mittellamelle). '''i''' soluväli (Interzellularraum). Yhdessä solussa näkyy alempi huokoinen seinä '''w'''. ({{murto|300|1}})<noinclude><references/></noinclude> j21j7rrrkcdu22q750qyg7rvked70md