Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.16 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 0 9963 131084 131074 2026-08-21T19:12:17Z Nysalor 5 Toista yksin 131084 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Edvard Valpas-Hänninen''' (1873–1937) == Asiatekstit == * ''[[Heinrich Heine sosialistina]]'' == Novellit == * ''[[Kiusaus]]'' * ''[[Kun oli niin kuuma...]]'' == Runot ja laulut == * ''[[Aatto tietää]]'' * ''[[Autereinen]]'' * ''[[Dresdenissä]]'' * ''[[Eespäin!]]'' * ''[[Ei kuollut]]'' * ''[[Ei sorruta!]]'' * ''[[Ei toiseksi]]'' * ''[[Ei tullut]]'' * ''[[Haudalla (Valpas-Hänninen)|Haudalla]]'' * ''[[Hauska näin]]'' * ''[[Hei hei!]]'' * ''[[Hepä tekivät]]'' * ''[[Herra ihminen]]'' * ''[[Hukkuu]]'' * ''[[Hylkäsi]]'' * ''[[Ilvehti]]'' * ''[[Itkun syy]]'' * ''[[Jos tahdot!]]'' * ''[[Kahdella airolla]]'' * ''[[Kaisaniemessä]]'' * ''[[Kaksi yhdessä]]'' * ''[[Kalastaja (Valpas-Hänninen)|Kalastaja]]'' * ''[[Kesäk. 1 pnä 1903]]'' * ''[[Kevät laulu (Valpas-Hänninen)|Kevät laulu]]'' * ''[[Kielletty temppeli]]'' * ''[[Kongressin marssi]]'' * ''[[Korven ukko]]'' * ''[[Kun]]'' * ''[[Kun koira kuoli]]'' * ''[[Kyyhkysein]]'' * ''[[Laulu lahdella]]'' * ''[[Meitä liitossa]]'' * ''[[Meni ja meni]]'' * ''[[Minua kohde]]'' * ''[[Mukaelma]]'' * ''[[Niin tuntui]]'' * ''[[Nousi kuolleista]]'' * ''[[Oh se sorja!]]'' * ''[[Oi ja oi]]'' * ''[[Parahin maan]]'' * ''[[Petturittarelle]]'' * ''[[Piijan jenkka]]'' * ''[[Piti tyttönsä]]'' * ''[[Puhdistus (Valpas-Hänninen)|Puhdistus]]'' * ''[[Puhe aallolla]]'' * ''[[Raakki herralle]]'' * ''[[Radio esti]]'' * ''[[Riittäisi riemu]]'' * ''[[Ruoskamarssi]]'' * ''[[Sai pois tahrat]]'' * ''[[Sai rauhan]]'' * ''[[Salissa]]'' * ''[[Se mutta]]'' * ''[[Soitto jatkui]]'' * ''[[Suomen Iida]]'' * ''[[Suomen voilla]]'' * ''[[Syntypäivälahja]]'' * ''[[Sähkö virkisti]]'' * ''[[Taituri]]'' * ''[[Toista yksin]]'' * ''[[Torpanpoika]]'' * ''[[Tuokse tervehti]]'' * ''[[Vaaksan päästä]]'' * ''[[Vain iltaruskoa]]'' * ''[[Vanha herra]]'' * ''[[Vielä kerran (Valpas-Hänninen)|Vielä kerran]]'' * ''[[Vietit]]'' * ''[[Viitoset]]'' * ''[[Voi aika välkkyvä]]'' * ''[[Voipa!]]'' * ''[[Vuorokaudeksi]]'' * ''[[Välttäkää]]'' * ''[[Yhtä vain]]'' * ''[[Ylösnousemus (Valpas-Hänninen)|Ylösnousemus]]'' == Suomennokset == * Audorf, Jacob: ''[[Lassalle-marssi]]'' * Böttiger, Karl August: ''[[Böttigerin Itämaisia kuvauksia]]'' * Cygnaeus, Fredrik: ''[[Lemmensoitin]]'' * Zola, Émile: ''[[Emile Zola sosialismista]]'' [[Luokka:Edvard Valpas-Hänninen| ]] fo1l671hp7p8zgzh1o8dmhexp6xn90b 250 25082 131077 128402 2026-08-21T17:07:53Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131077 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|89}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;121. '''Vesirako''' Fuchsian le{{pv||h}}dessä. Vesiraon alla on ontelo, ja sitä rajoittaa pienisoluinen tylppysolukko (Epithem). Tähän taas päättyy johtojänne (lehtisuoni), josta vesi puristuu epiteemin ja vesiraon kautta ulos. Koska erittyneessä vedessä joskus on runsaasti kalsiumkarbonaattia, laskeutuu tätä vesiraon päälle pieninä kalkkirupina, kuten esim. useilla Saxifraga- ja Statice-lajeilla. 56 §.{{pad}}'''Korkki ja kaarna.''' Paksuutta kasvavien kasvinosien (puukasvien varsien, perunan mukuloiden, juurien <span class="lyhenne">y. m.</span>) päällysketto ei tavallisesti voi kestää kasvun aiheuttamaa pinnansuuntaista (tangential) venytystä, vaan sen tilalle syntyy uusi pintasolukko, ''korkki'' (Kork, Periderm). Korkki on muodostunut levymäisistä, kasvinosan pintaa vastaan kohtisuoriin riveihin asettuneista soluista, korkkisoluista. Nämä solut liittyvät toisiinsa ilman soluvälejä; niiden korkkiutuneiden seinien läpi vesi ja kaasut tuskin voivat tunkeutua ja niiden sisällys on jo varhaisella asteella pelkkää ilmaa (kuva&nbsp;123, ''D''). Joskus on kuitenkin korkkisoluissa plasmajätteitä sekä punaisia tai ruskeita parkkiaineita tai näiden hajautumistuloksia. Korkkisolut syntyvät erään jälkikasvusolukon, ''korkkijällen'' eli ''korkkikambiumin'' (Phellogen), pinnansuuntaisesti jakautuvista soluista (kuva&nbsp;123). Kaavamaisesti esittää korkin syntyä kuva&nbsp;122. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;122. '''1 korkkijälsisolu. 2''' tämän on pinnanmyötäinen seinä jakanut kahtia; ylempi solu on nuori korkkisolu, alempi korkkijälsisolu. '''3''' molemmat solut kasvaneet. '''4''' korkkijälsisolu jakautuu uudelleen muodostaen uuden korkkisolun. '''5''' paitsi korkkijälsisolua on valmiina kaksi korkkisolua. '''6''' korkkijälsisolu jakautuu taas, joten kuviossa '''7''' näkyy kolme korkkisolua, joista ylin on vanhin, sekä yksi korkkijälsisolu.<noinclude><references/></noinclude> scs39hn5jyr9tpx6byj75hgu948rhym 250 25954 131078 129491 2026-08-21T17:12:59Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131078 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|90|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>Vain hyvin harvoilla puukasveilla ei korkkia esiinny ensinkään (esim. Viscum) tai vasta monivuotisissa oksissa (Evonymus). Tavallisesti sitä muodostuu jo yksivuotiaissa oksissa loppukesästä, jolloin se muuttaa niiden alkujaan vihreän värin ruskeahkoksi. Korkki syntyy tavallisesti kuoren uloimmassa, päällyskettoon suorasta{{pv||a}}n rajoittuvassa solukerroksessa (kuva&nbsp;123, ''D''), harvemmin (Salix, Sorbus) päällysketto itse muuttuu korkkijälleksi (kuva&nbsp;123, ''A'', ''B'') tai tämä muodostuu päinvastoin syvemmissä kuorikerroksissa (Leguminosae, Larix). Kaikki korkkikerroksen ulkopuolella olevat solukot kuivuvat, koska ravinnon tuonti niihin lakkaa. Näitä korkin muodostumisen takia kuolleita solukoita, joissa voi olla mitä erilaisimpia solumuotoja, nimitetään ''kaarnaksi'' (Borke). Ensi-ikäinen korkki, joka on syntynyt ulommissa kuorikerroksissa (tai päällysketossa), muodostaa useita vuosia oksien peitteen. Tällön se voi tulla sangen paksuksi (korkkitammi) ja erilaistua vuorotteleviksi tiheämmiksi ja löyhemmiksi kerroksiksi, kuten koivulla, josta nämä kerrokset voidaan kiskoa irti valkeina kalvoina. Muutamilla puilla tämä ensimmäinen korkki säilyy useita vuosia (Siperian kuusi, Abies {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;123. '''Korkin muodostuminen.''' '''A''', '''B''' Scutellaria splendens. '''C''' Ulmus campestris. '''D''' Prunus padus. '''ph''' korkkijälsi. '''pd''' korkkikuori. '''k'''₁ alkulimaa vielä sisältäviä korkkisoluja. '''k''' tavallisia korkkisoluja. Kuvassa '''A''' on korkin muodostuminen aivan alullaan ja tapahtuu päällyskettosoluissa, kuvassa '''D''' se tapahtuu kuoren uloimmassa kerroksessa; sen ulkopuolella ovat päällysketon solut vielä jokseenkin muuttumattomina.<noinclude><references/></noinclude> p9soe6gjyew6owtkt9k8b1qu0d3b7p4 250 25955 131079 129492 2026-08-21T17:17:37Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131079 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|91}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;124. '''Poikkileikkaus Quercus sessilifloran varren pinnasta.''' '''1''', '''2''', '''3''' peräkkäin syntyneitä korkkikerroksia; sisin (nuorin) korkkikerros '''3''' on vielä vaalea, ulommat ruskettuneet. '''pr''' ensi-ikäinen, myöhemmän kasvun johdosta muuttunut kuori. '''sc''' niinisyitä. '''s''' jäljestäpäin syntyneitä kivisoluja. '''s'''¹ toisikäisesti kasvavia kivisoluja. '''cr''' niinisyitä kiteitä sisältävien solujen seuraamina. '''k''' soluja, joissa kidenystyröitä. Kaikki sisimmän korkkikerroksen ulkopuolinen solukko kuollutta ja ruskettunutta, kaarnaksi muuttunutta. ({{murto|225|1}}) pichta) tai puun koko elämänajankin (pyökki). Näillä uloimmat korkkisolut karisevat pois varren paksutessa, ja pinnansuuntaisesti laajeneva ja kasvava korkkijälsi muodostaa niiden sijaan uusia. Tällaisten puiden pinta on sangen tasainen. Useimmiten syntyy kuitenkin uusia korkkikerroksia yhä syvemmällä, mikä tietysti aiheuttaa huomattavan kaarnanmuodostumisen (kuva&nbsp;124). Varren kasvaessa paksuutta kaarna venyy ja murtuu eri kasveilla eri lailla. Tammen kaarna esim. murtuu pitkittäisille raoille, kuusen pyöreämäisiksi suomuiksi. Jos kasvinosa haavoittuu, syntyy yleensä ''haavakorkkia'', joka suojelee sisempiä osia. Se syntyy siten, että haavan alla oleva solukerros alkaa toimia korkkijältenä, <span class="lyhenne">t. s.</span> sen solut jakautuvat pinnanmyötäisillä seinillä ja muodostavat korkkisoluja ulospäin. Säännöllisesti syntyy haavakorkkia lehtisadon yhteydessä. Tämän edellä tapahtuu solujen pehmeneminen tietyssä vyöhykkeessä, ''irtautumisvyöhykkeessä'', lehtiruodin tyvessä, jolloin solut pyöristyvät ja enemmän tai vähemmän irtautuvat toisistaan. Tästä kohdasta lehtiruoti myöhemmin heltiää. Mainitun vyöhykkeen sisäpuolelle muodostuu ohut korkkikerros, joka myöhemmin rajoittaa lehtiarpea ulospäin. 57 §. '''Korkkihuokoset.''' Kuten epidermiksessä on ilmarakoja, on korkissakin elimiä, jotka tekevät ulkoilman pääsyn elävään {{tsa|kuorisoluk|kuorisolukkoon}}<noinclude><references/></noinclude> o2t49h41pta40id5h1snhp1vog9v5jx 250 25956 131080 129493 2026-08-21T17:21:26Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131080 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|92|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;125. '''Sambucus racemosa.''' Korkkihuokosia. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;126. '''Betula alban korkkihuokosen poikkileikkaus.''' '''e''' päällysketto. '''s''' ilmarako, sen alla täytesoluja. Päällysketon alla korkinmuodostuminen jo alkanut pinnanmyötäisillä seinillä. {{tsl|koon|}} mahdolliseksi. Tällaisia ovat ''korkkihuokoset'' (Lenticelle, Rindenpor). Nämä ovat useimmiten pyöreähköjä, rajoittuneita kohtia (kuva&nbsp;125), joissa korkkisolut eivät yhtenäisesti liity toisiinsa, vaan ovat soluvälien toisistaan erottamia. Tällöin korkkisoluja sanotaan ''täytesoluiksi'' (Füllzelle, kuva&nbsp;126). Korkkihuokosia voi helpoimmin huomata yksivuotiaissa oksissa, joissa ne kesällä esiintyvät ruskeahkojen tai valkeahkojen täplien muotoisina; ne syntyvät aina ilmaraon alle. (kuva&nbsp;126). Useissa puissa korkkihuokoset levenevät sikäli kuin varsi kasvaa paksuutta. Koivussa esim. ne ovat poikittaisten viirujen näköisiä. Kun korkkikerros on hyvin vahva (korkkitammi), korkkihuokoset muodostavat syviä, täytesolujen täyttämiä tiehyitä. <div class="spacer"></div> {{keski|'''Johtosolukko''' (Leitungsgewebe, Gefässbündelgewebe) 58&ndash;62&nbsp;§§.}} 58 §.{{pad}}Solujen välistä aineensiirtymistä helpottavat huomattavasti niiden seinissä olevat ohuemmat kohdat (huokoset <span class="lyhenne">j. n. e.</span>). Mitä useampien soluseinien läpi aineiden on kuljettava, sitä vaikeampaa niiden<noinclude><references/></noinclude> iut3h39kxqvvfqetf4x87rmfqjta60y 131081 131080 2026-08-21T17:22:24Z Sakvaka 3073 tsl 131081 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|92|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;125. '''Sambucus racemosa.''' Korkkihuokosia. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;126. '''Betula alban korkkihuokosen poikkileikkaus.''' '''e''' päällysketto. '''s''' ilmarako, sen alla täytesoluja. Päällysketon alla korkinmuodostuminen jo alkanut pinnanmyötäisillä seinillä. {{tsl|koon|kuorisolukkoon}} mahdolliseksi. Tällaisia ovat ''korkkihuokoset'' (Lenticelle, Rindenpor). Nämä ovat useimmiten pyöreähköjä, rajoittuneita kohtia (kuva&nbsp;125), joissa korkkisolut eivät yhtenäisesti liity toisiinsa, vaan ovat soluvälien toisistaan erottamia. Tällöin korkkisoluja sanotaan ''täytesoluiksi'' (Füllzelle, kuva&nbsp;126). Korkkihuokosia voi helpoimmin huomata yksivuotiaissa oksissa, joissa ne kesällä esiintyvät ruskeahkojen tai valkeahkojen täplien muotoisina; ne syntyvät aina ilmaraon alle. (kuva&nbsp;126). Useissa puissa korkkihuokoset levenevät sikäli kuin varsi kasvaa paksuutta. Koivussa esim. ne ovat poikittaisten viirujen näköisiä. Kun korkkikerros on hyvin vahva (korkkitammi), korkkihuokoset muodostavat syviä, täytesolujen täyttämiä tiehyitä. <div class="spacer"></div> {{keski|'''Johtosolukko''' (Leitungsgewebe, Gefässbündelgewebe) 58&ndash;62&nbsp;§§.}} 58 §.{{pad}}Solujen välistä aineensiirtymistä helpottavat huomattavasti niiden seinissä olevat ohuemmat kohdat (huokoset <span class="lyhenne">j. n. e.</span>). Mitä useampien soluseinien läpi aineiden on kuljettava, sitä vaikeampaa niiden<noinclude><references/></noinclude> ms1urqimxmxnk6yyyvi9wfqo17tgp7i 250 25957 131082 129494 2026-08-21T17:26:20Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131082 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|93}}</noinclude>siirtyminen on. Kuta suuremmaksi kasvi tulee, sitä välttämättömämmäksi käy sen takia erityisten solukkojen muodostuminen, joiden tehtävänä on johtaa aineita elimestä toiseen, etenkin maanpäällisistä maanalaisiin, ja päinvastoin. Näiden solukkojen aineksina täytyy välttämättä olla pitkänomaisia soluja tai solusulautumia, jotka ovat järjestyneet jänteiksi. Alhaisemmilta kasveilta (sekovartisilta ja sammalilta) varsinainen johtosolukko puuttuu. Nuo kasvit ovatkin enimmäkseen pieniä. Leviin kuuluvat kyllä kasvikunnan suurimmat muodot (Macrocystis, kuva&nbsp;6, voi tulla 300 metrin pituiseksi), mutta kun ne elävät kokonaan vedessä, ne tuskin tarvitsevat mitään erikoiselimiä aineiden johtoa varten. Kuitenkin saattaa huomata jo useista levistä ja sammalista, että niiden sisemmät solut pyrkivät pitenemään. Monella sammalella (useimpien lehtisammalten varressa, lehtisuonessa ja pesäkeperässä) jo tavataan pitkänomaisista soluista, joiden sisällys poikkeaa ympäröivien solukkojen sisällyksestä, muodostuneita solukimppuja. Korkeammilla kasveilla (sanikkaisilla ja siemenkasveilla) on selvästi erilaistunut johtosolukko, joka jänteinä tai nauhoina, joita sanotaan ''johtojänteiksi'' eli ''putkilojänteiksi'' (Leitbündel, Gefässbündel, Fibrovasalstrang), kulkee kasvin kaikkien osien kautta. Tunnetuimmat esimerkit johtojänteistä ovat lehtien suonet, jotka kulkevat lehtilavassa kaikkiin suuntiin ja pehmeiden osien mädännyttyä säilyvät jonkinmoisena rankona (kuva&nbsp;32). Selviä johtojänteitä voi, jos pehmeät osat muserretaan, saada näkyviin värittöminä, paksuina rihmoina ruohokasvien varsistakin (samoin myös Plantago majorin lehtiruodista). Usein johtosolukko on niin kehittynyt, kun sitä syntyy jatkuvasti, että se muodostaa mahtavia ainejoukkoja, joissa on vain hyvin vähän pehmeää solukkoa jäljellä. Tällaista johtosolukkojoukkoa on puiden puuosa. 59 §.{{pad}}'''Johtojänteen yleinen rakenne.''' Johtojänneaihe on yhdenlaisten, pitkien, ohutseinäisten, runsaasti alkulimaa sisältävien solujen muodostama (kuvat&nbsp;127, 128), jotka solut polveutuvat alkeiskasvusolukosta. Vanhetessaan tämän solukon yksityiset solut saavat toinen toisensa perästä pysyvän muotonsa. Tätä jatkuu joko niin kauan, että kaikki solut saavat lopullisen muotonsa, tai tietty kerros jänteestä jää kasvusolukoksi kasvusolukoksi. Tämä kerros on ''jälsi'' (Kambium), Sellaisia johtojänteitä, joissa jälttä tavataan, sanotaan ''avonaisiksi'' (offen, kuva&nbsp;133); ''suljetuiksi'' (geschlossen) taas sellaisia, joista jälsi puuttuu (kuva&nbsp;134).<noinclude><references/></noinclude> p4b5xov12vi5iffjlwqkqbnhne3hrmw 250 25958 131085 129495 2026-08-22T07:04:24Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131085 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|94|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;127. '''Pinnanmyötäinen leikkaus Urtica dioican varren jällestä.''' ({{murto|130|1}}) {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;128. '''Johtojänteiden synty''' Primulan kukkaperässä. '''g''' johtojänneaiheita. '''b''' nuoria niinisyitä. Avonaisia johtojänteitä on kaksisirkkaisilla ja paljassiemenisillä, suljettuja yksisirkkaisilla ja sanikkaisilla. Valmiin johtojänteen pysyvän solukon eri muodot jaetaan toimintansa ja muodostuksensa mukaan kahteen ryhmään: 1)&nbsp;''putkilo-osaan'' (Hadrom, Vasalteil) ja 2)&nbsp;''siiviläosaan'' (Leptom, Siebteil). Putkilo-osan soluseinät ovat yleensä puutuneet, siiviläosassa ne taas ovat selluloosaa. Putkilo-osassa kulkevat vesi ja siihen liuenneet aineet. Siiviläosan merkitys ei ole täysin selvä, mikä ilmenee siitä, mitä jo edellä (48&nbsp;§) on mainittu siiviläputkista, jotka muodostavat sen tärkeimmän osan. Näiden osien välissä on avonaisissa johtojänteissä jälsi kapeana ohutseinäisten, riveissä olevien solujen muodostamana vyöhykkeenä (kuva&nbsp;133). 60 §.{{pad}}'''Johtojänteen ainekset.''' Putkilo-osa on muodostunut: 1)&nbsp;putkiloista (Gefäss) ja vesi- eli putkisoluista (Tracheide); 2)&nbsp;puutylpystä (Holzparenchym) ja eräissä tapauksissa 3)&nbsp;puun jälsimäisistä soluista (Holzkambiformzelle). Siiviläosan taas muodostavat: 1)&nbsp;siiviläputket (Siebröhre) seurasoluineen, 2)&nbsp;nilatylppy (Leptomparenchym) ja 3)&nbsp;nilan jälsimäiset solut (Kambiformzelle). Tärkeimmät johtojänteen osat, joita ei milloinkaan puutu siitä, ovat 1)&nbsp;kohdassa mainitut. Niissä etupäässä tapahtuu äskenmainittujen aineiden kulku. 1.{{pad}}''Putkilo-osan ainekset. Putkilot'' (Gefäss) ja ''vesisolut'' (Tracheide) ovat kuolleita muodostumia, jotka sisältävät vain vettä ja ilmaa (48&nbsp;§, 1). Seinäpaksunnuksen laadun mukaan erotetaan rengas-, kierre-,<noinclude><references/></noinclude> lm8judo87gnbbx0bnyvlm5ltbgp0as7 250 25959 131086 129496 2026-08-22T07:08:21Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131086 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|97}}</noinclude>kuitenkin olemassa varteen jääviäkin (stammeigen) johtojänteitä, jotka eivät ole lehdistä tulevien jänteiden jatkeita. Tapa, miten johtojänteet varressa kulkevat, on hyvin monenlainen. Yleensä erotetaan siinä seuraavat muodot: ''a.''{{pad}}Jokaisesta lehdestä suurehkoissa joukoin vierekkäin lähtevät jänteet lähenevät ensiksi varren keskustaa, kääntyvät sitten täältä taas ulospäin, kulkevat vähitellen oheten alaspäin ja yhtyvät vasta alhaalla kasvin tyviosassa osittain toisiinsa. Kun tällainen varsi leikataan poikki, jänteet näkyvät hujan hajan sirottuneina, suuremmat lähempänä keskustaa (kuvat&nbsp;129, ''A'', 130). Tämä muoto on yleisin yksisirkkaisilla tavattavista. Heinillä johtojänteet kulkevat yhdensuuntaisesti varren pitkissä nivelväleissä ja yhtyvät toisiinsa nivelissä. ''b.''{{pad}}Jänteet, joita jokaisesta lehdestä lähtee pienehkö määrä, kääntyvät heti varteen tultuaan alaspäin, kulkevat sitten kaikki keskenään yhdensuuntaisesti ja jokseenkin yhtä pitkän matkan päässä keskustasta kautta varren sekä haarautuvat ja yhtyvät toisiinsa etenkin varren nivelten kohdalla. Tällaisen varren poikkileikkauksessa nähdään siis kaikkien jänteiden sijaitsevan varren ympärystän kanssa jokseenkin yhdensuuntaisessa kehässä, joka erottaa muun solukon kahteen osaan, ''ytimeen'' (Mark) ja ''ensi-ikäiseen kuoreen'' (primäre Rinde, {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;130. '''Maissin''' (''Zea mays'') '''varren poikkileikkaus.''' Johtojänteet ovat sirottuneina hajalleen. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;131.''' Erään Delphinium-lajin onton varren poikkileikkaus.''' Johtojänteet ovat järjestyneet kehään.<noinclude><references/></noinclude> 8ihll4r6av7pa0x8phpf4vy32ke3rb7 250 25960 131087 129497 2026-08-22T07:15:12Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131087 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|98|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>kuvat&nbsp;129, ''B'', 131). Johtojänteiden välissä olevia ydintä ja kuorta yhdistäviä solukko-osia sanotaan ''ensi-ikäisiksi ydinsäteiksi'' (primärer Markstrahl). Täten ovat etenkin kaksisirkkaisten ja paljassiemenisten johtojänteet järjestyneet. <small>Tämän tavallisen muodon ohella esiintyy kaksisirkkaisilla vielä lukuisia poikkeuksia, joita aiheuttavat varsinkin <span class="lyhenne">n. s.</span> ''ydin-'' ja ''kuori-johtojänteet'' (markständiges, rindenständiges Gefässbündel). Edelliset kulkevat varsinaisen johtojännekehän sisässä ytimessä ja ovat syvälle varteen tunkeutuvia, lehteen johtavia jänteitä (Cucurbitaceae, Piperaceae) tai varteen jääviä johtojänteitä (useat Umbelliferae-heimoon kuuluvat kasvit). Johtojännekehän ulkopuolella kulkevat kuorijohtojänteet ovat useimmiten vain lehteen johtavien jänteiden haaroja. ''c.''{{pad}}Kaksisirkkaisten johtojänteiden järjestysmuotoon kuuluvaksi voi jossakin määrin lukea useimmilla sanikkaisillakin esiintyvän muodon. Näilläkin erottaa ytimen ja kuoren toisistaan johtojänteistö, josta lehteen kääntyvät jänteet lähtevät (kuva&nbsp;132). ''d.''{{pad}}Lehdistä tulevat jänteet yhtyvät kaikki yhdeksi ainoaksi, varren keskustassa kulkevaksi jänteeksi. Tämä muoto on harvinainen; se esiintyy vain muutamilla vesikasveilla ja harvoilla sanikkaisilla. Nimityksiä ydin ja kuori voi muutamin rajoituksin käyttää ''a''- ja ''d''-kohdissa selitetyissä tapauksissa (jälkimmäisessä tapauksessa ei ydintä ole). Niinpä sanotaan keskistä jännettä ympäröivää perussolukkoa kuoreksi. Samoin voi useissa ''a''-kohtaan kuuluvissa tapauksissa pitää ulompaa, jänteetöntä perussolukon osaa kuorena, samanlaista keskistä osaa ytimenä.</small> ''Johtojänteiden rakennemuodo''t ovat kolmea päälajia: ''a.''{{pad}}''Ulkonilaiset'' (kollateral) johtojänteet. Tämä on tavallisin tyyppi. Jänteen putkilo-osa ja siiviläosa ovat asettuneet toinen toisensa taakse siten, että varsissa putkilo-osa on keskustaan, siiviläosa taas kehään (ulkopintaan) päin (kuva&nbsp;133). Samaten on laita lieriömäisissä lehdissä ja useissa lehtiruodeissa, joissa jänteet ovat kaikki yhtä pitkän matkan päässä keskustasta. Koska jänteet kulkevat varresta litteihin lehtiin, on näissä yksityisten jänteiden siiviläosa alapinnan, putkilo-osa yläpinnan puolella. Avonaisten {{tsa|jäntei|jänteiden}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;132. '''Verkkomainen johtojänneputki''' sanikkaisen (''Aspidium filix mas'') varren päästä; oikea yksi sen silmukka voimakkaammin suurennettuna. Silmukan sivulta lähtevät heikommat jänteet lehtiin.<noinclude><references/></noinclude> onhr26t24iq1y0y4uv5oy1xmurzdqys 0 26354 131083 2026-08-21T19:12:11Z Nysalor 5 Toista yksin 131083 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Toista yksin. |alaotsikko= |tekijä=Edvard Valpas-Hänninen |huomiot= }} : Astelet impi luokse : penkille istumaan. : Tuulevi kukkatuokse. : Ruskoa katsellaan. : Pyytelet, että naisin : ja sinut veisin pois. : Niin olo onnekkaisin : kahdelle meille ois! : Mutta en siihen suostu, : kun olen köyhä mies. : Vaikka ei lempi ruostu – : rouva on raskas ies. : Lapsia voi se luoda : kaksosin, kolmosin : ja siten huolta tuoda : myös suvi-ilmoihin. : Toista on yksin olla: : poissa on velvoitus. : Kulkevi hunningolla. : Tappavi kuihtumus. : Kun tätä kuulet – nyyhkit. : Puottelet piskojas. : Taas punaposkes pyyhkit. : Taas alat uikkuas. {{Lemmen kirja}} dhwj14q30cvsi1z94ngzq7b3lcy5gjl