Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.16 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 250 25961 131088 129498 2026-08-22T14:29:02Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131088 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|99}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;133. '''Ranunculus repensin lonkeron johtojänteen poikkileikkaus.''' '''s''' kierrevesisoluja. '''m''' rengashuokosellisia putkiloita. '''e''' jälsi. '''v''' siiviläputkia. '''vg''' vahvikesolujen muodostama tuppi. ({{murto|180|1}}) {{tsl|den|jänteiden}} jälsi on, kuten jo on mainittu, putkilo-osan ja siiviläosan välissä erottaen ne toisistaan. Putkilo-osassa ovat rengas- ja kierreputkilot siinä osassa, joka on kauempana siiviläosasta, verkko- ja huokosputkilot taas lähempänä siiviläosaa. Nämä viimeksimainitut putkilomuodot ovat aina laajimmat putkilo-osan kaikista aineksista (vrt. kuvat&nbsp;133, 134). Putkilo-osan kehitys jatkuu johtojänteen keskustaa kohti, joten nuorimmat osat ovat jänteessä sisinnä, jällen luona. Muutoin on se tapa, miten putkilo-osan eri ainekset ovat asettuneet, tavattoman vaihteleva. Useilla yksisirkkaisilla muodostuu vanhimpien (primääristen, ensi-ikäisten) putkiloiden hajoamisen johdosta putkilo-osan varren keskustaa lähinnä olevissa osissa soluvälitiehyt (kuva&nbsp;134). ''b.''{{pad}}''Kaksinilaiset'' (bikollateral) ovat johtojänteet, jos niissä on, paitsi tavanmukaista ulkopuolella olevaa siiviläosaa, toinenkin siiviläosa johtojänteen sisäpuolella. Tällaisia on Cucurbitaceae- ja Solanaceae-heimoissa. ''c.''{{pad}}''Samakeskiset'' (konzentrisch) ''johtojänteet''. Näissä on toinen jänteen osista aina jänteen keskustassa, toinen ympäröi sitä renkaan tavoin. Keskisenä osana on joko siiviläosa, ''puukehäinen'' ({{tsa|perihadro|perihadromatisch}}<noinclude><references/></noinclude> grav469bah6ibqj2gq4v406s9es11pe 250 25963 131089 129500 2026-08-22T14:35:04Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131089 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|101}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;135. '''Pteris aquilinan lehtiruodin nilakehäisen johtojänteen poikkileikkaus. sc''' porrasputkiloita. '''sp''' esikoisputkilo-osa (Vasalpriman), kierrevesisoluja. Porrasputkilossa '''sc*''' näkyy osa porrasmaisesti läpäistyä poikkiseinää. '''lp''' puutylppy. '''v''' siiviläputki. '''s''' nilatylppy. '''pr''' esikoissiiviläosa (Cribralpriman). '''pp''' tärkkelystä sisältävä kerros, tylppytuppi. '''e''' endodermis. ({{murto|240|1}}) samanlaisia soluja kuin tässä tupessa on muuallakin, kuten varren pintaosassa ja lehtien reunassa. Toisenlaatuinen on se ''tärkkelystuppi'' (Stärkescheide), joka ympäröi eräitä johtojänteitä ja jolle on ominaista solujen tärkkelysrikkaus. Kuvassa&nbsp;135, ''pp'' näkyy tällaisen tupen soluja, jotka ovat myöhemmin häviävän kulkutärkkelyksen täyttämät. ''Johtojänteiden päättyminen.'' Johtojänteiden loppupäät lehdessä tulevat suonten edelleen haarautuessa yhä heikommiksi. Samoin käy niiden anatominenkin rakenne yksinkertaisemmaksi. Putkilo-osasta häviävät ensiksi putkilot, ja lopuksi jää jäljelle vain verkkomaisesti tai kierteisesti paksunneita vesisoluja. Jo aikaisemmin esiintyy tällainen surkastuminen siivilä-osassa, niin että vain nilatylppysolut jäävät jäljelle (kuva&nbsp;136). 62 §.{{pad}}'''Juuren johtojänteet.''' Juuressa on jännemäisiä muodostumia, jotka ovat aivan samanlaisia kuin varren johtojänteiden putkilo- ja siiviläosat, mutta ovat {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;136. '''Impatiens parviflora.''' Johtojänteen päättyminen lehdessä. ({{murto|240|1}})<noinclude><references/></noinclude> qj1fo98g5xm4vlttnpbs6v2wsbsqke9 250 25965 131090 129502 2026-08-22T14:39:20Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131090 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|103}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;139. '''Kaavakuva vaahteran itukasvin alkiovarren ja alkiojuuren johtojänteiden yhtymisestä.''' Alkiovarren johtojänteet (suorat viivat) jakautuvat '''h''':n kohdalla putkilo-osaksi (aaltoviivat) ja siiviläosaksi (pisteviivat). '''r''':n luona yhtyvät putkilo-osat parittain siiviläosien välissä kulkeviksi jänteiksi. tavattaviin jänteisiin, siinä kun on useita putkilo- ja siiviläosia. Kaksisirkkaisten juurissa on putkilo-osien luku pieni, useimmiten 2, 3, 4, harvoin 5&ndash;8; yksisirkkaisilla se taas on tavallisesti sangen suuri. Keskusjänteen uloin kerros, jota sanotaan ''lieriöketoksi'' (Perikambium, Perizykel, kuva&nbsp;137), pysyy hyvin kauan kasvusolukon luontoisena. Lieriöketossa syntyvät juurihaarojen aiheet, melkein aina putkilo-osien kohdalla, joten ainakin aluksi on yhtä monta juurihaarariviä juuressa kuin keskusjänteessä on putkilo-osia. Varren ja juuren johtojänteet ovat, niin erilainen kuin niiden rakenne onkin, yhteydessä keskenään. Esimerkin tämän yhteyden laadusta osoittaa kuva&nbsp;139, joka kaavamaisesti esittää niiden liittymisen toisiinsa kaksisirkkaisella kasvilla. <div class="spacer"></div> {{keski|'''Vahvikesolukko''' (mechanisches Gewebe) 63, 64&nbsp;§§.}} 63 §.{{pad}}'''Vahvikesolukot.''' Kasvin kiinteys ja lujuus riippuu suurimmaksi osaksi yksityisten solujen seinien lujuudesta. Kuta vahvemmat nämä ovat, sitä lujempi on koko kasvi. Mutta jo pintapuolinenkin kasvin rakenteen tarkastelu osoittaa, ettei lujuus ole vielä sillä saavutettu, että kasvin kaikkien solujen seinät olisivat samanverran paksunneet. Lehti esim. on muodostunut melko pehmeästä solukosta, mutta sitä pitävät jäykkänä siinä kulkevat suonet. Kuten meidän omassa ruumiissamme on luuranko, joka tukee kokonaisuutta, tapaamme kasveissakin erityisiä solukoita, jotka ilmeisesti ovat lujempirakenteisia kuin muut ja jotka kasvin ruumiin työnjaossa ovat saaneet tämän tukemisen tehtäväksensä. Näitä solukoita sanotaan ''vahvike-'', ''tuki-'' eli ''mekaanisiksi'' solukoiksi. Niiden soluille ovat ominaisia voimakkaasti paksunneet seinät. Usein niistä niiden valmistuttua alkulimainen sisällys puuttuu kokonaan. Niiden koko elämä ja kehitys ovat siis olleet<noinclude><references/></noinclude> ksln999wpfs2jtezfq3xy2cdx887ms1 250 25967 131091 129504 2026-08-23T06:23:00Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131091 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|105}}</noinclude>Heikosti kuormitettaessa lanka tietenkin venyy, mutta niin pian kuin paino poistetaan, se saa jälleen entisen pituutensa: se on vahvasti kimmoinen. Jos kuormitusta yhä lisätään, saavutetaan lopulta kimmoisuusraja, missä piteneminen jää pysyväiseksi. Tämä venymismäärä on, kuten näkyy, jokseenkin pieni. Niinisyistä voidaan vertauslukuja saada siten, että ensin mitataan kuidun poikkileikkaus ja sitten asettelemalla yhä raskaampia painoja määrätään kuidun absoluuttinen vetokestävyys, joka muunnetaan 1&nbsp;mm:n läpimittaan. Useista niinisyistä tällä tavalla saatuja lukuja on pantu taulukkoon. Niin kuin odotettavissa oli, näemme, että niinisyiden vetokestävyys on huomattavasti heikompi kuin metallien, mutta että sitä kuitenkin heikosti kuormitettaessa voidaan verrata rautaan. Kuten tästä selviää, niinisyyt ovat erittäin hyvää rakennusainetta, ne kun ovat sekä kestäviä että kimmoisia. &mdash; Niitä tavataan hyvin monissa eri paikoissa kasvin ruumiissa, erittäinkin sen pintaosissa, sitä paitsi johtojänteiden yhteydessä joko näitä ympäröivinä tuppina tai siellä täällä niiden siiviläosassa. 2.{{pad}}''Puusyyt'' (Holzfaser). Nämä eroavat oikeastaan sangen vähän edellisistä. Ne eivät yleensä kasva niin pitkiksi kuin niinisyyt, niiden seinät ovat aina puutuneet ja ne esiintyvät puumaisten kaksisirkkaisten puussa; siitä nimi ja erottaminen niinisyistä. 3.{{pad}}''Kivisolut'' Nämä ovat enemmän tai vähemmän isodiametrisiä; niillä ei ole milloinkaan pitkiksi venyneitä kärkiä, ja niiden pienin poikkileikkaustaso on suurempi kuin syiden. Seinät ovat yleensä puutuneet, selvästi kerrokselliset, ja niissä risteilee pitkiä, usein haaraisia huokostiehyitä. Soluontelossa on vain jäännöksiä aikoinaan eläneestä sisällyksestä (kuva&nbsp;140). &mdash; Tyypillisiä kivisoluja tavataan etupäässä siementen kuorissa ja hedelmien seinissä, jotka niistä saavat kovuutensa. Niiden ja syiden välille ei voi piirtää jyrkkää rajaa. 4.{{pad}}''Paksusoppiset solut'' (Kollenchym) {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;140. '''Kivisoluja. A''' Juglans regian hedelmäkuoresta; '''B''' Pyrus communiksen hedelmäperästä; '''C''' Phaseolus vulgariksen siemenkuoresta.<noinclude><references/></noinclude> piszu7xwdplzt512w686df3z47qjpre 250 25968 131092 129505 2026-08-23T06:28:14Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131092 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|106|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;141. '''Begonian lehtiruodin paksusoppista solukkoa poikkileikattuna.''' '''c''' pintakelmu. '''e''' päällysketto. '''chl''' lehtivihreähiukkasia. '''p''' tylppysolu. '''v''' paksusoppisten solujen paksunneet seinäosat; '''d''' niiden ohuet seinäosat; '''cl''' niiden soluontelo. ({{murto|550|1}}) ovat pitkänomaisia soluja, joiden seinä ei ole puutunut, vaan pehmeä ja kimmoinen ja aina vahvasti paksunnut, yleensä eniten niissä kohdin, missä useampia soluja sattuu yhteen (kuva&nbsp;141). Ne ovat eläviä, joka ominaisuus on yhteydessä sen seikan kanssa, että kollenkyymasolut esiintyvät vahvikesolukkona ruohomaisten kaksisirkkaisten varsissa ja lehtiruodeissa näiden vielä kasvaessa pituutta, jolloin paksusoppisolut &mdash; osaksi itse kasvaen tai seinien venyessä &mdash; voivat noudattaa pidentymistä, samalla kuin niiden voimakkaasti kehittyneet seinät vaikuttavat vahvistavasti. 64 §.{{pad}}'''Vahvikesolukon asema kasvin eri osissa''' on mitä läheisimmässä yhteydessä siihen kuormitukseen, jonka alaisina nämä ovat. ''a.{{pad}}Varsi.'' Maanpäällisen, jotenkin liereän ja vapaasti pystyssä kasvavan varren täytyy, jotta se näin voisi kasvaa, olla niin rakentunut, että se voi kannattaa oman ja lehtiensä painon sekä kestää tuulen rynnistykset. Sillä täytyy olla melkoinen taivutuskestävyys. Miten tämä saavutetaan käyttämällä tukevaa rakennusainetta järkiperäisellä tavalla, siitä voivat rakennusmestarit ja insinöörit tehdä {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;142. '''Rautatiekiskon poikkileikkaus.''' Kisko on laadittu niin, että ylä- ja alaosa ovat lujemmat kuin keskus. Tämän periaatteen mukaisesti sijaitsee taivutusta kestävien kasvinosien vahvikesolukkokin. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;143. '''Taivutusta kestävän varren vahvikesolukon asema.''' Kaavamainen esitys. (Vahvikesolukko, kuten kuvissa&nbsp;144, 145 musta.) Vahvikesolukko varren ulko-osassa toisiaan vastaan vaikuttavina jänteinä.<noinclude><references/></noinclude> bj3dtr1qzxw51u00j0h2tdtdeurhu4v 250 25969 131093 129506 2026-08-23T06:40:29Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131093 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|107}}</noinclude>selkoa. He sanovat, että lieriön taivutuskestävyyttä voidaan lisätä vahvistamalla pintaosia. Yksinkertainen tarkastelu opettaa meidät ymmärtämään tämän. Kuvittelemme mielessämme vaakasuoran puuparrun, joka on tuettu molemmista päistään ja jonka keskikohdalle on asetettu raskas paino. Parru notkuu jonkinverran, sen yläpuoli jossakin määrin lyhenee, alapuoli pitenee. Näiden välillä on »neutraali» pinta, jonka pituus ei taipumisesta muutu. Ylä- ja alapinta siis etupäässä joutuvat taipumisessa koetukselle. Jos on tehtävä taivutusta kestävä parru käyttämällä mahdollisimman vähän ainetta, saattaa sisustalle antaa keveämmän rakenteen kuin pintaosille. Tämän periaatteen mukaan on rautatiekisko rakennettu. Se saattaisi olla kauttaaltaan yhtä paksu, mutta kun sen on kestettävä taivutusta vain yhteen suuntaan, se olisi turhaa, joten se valetaan sellaiseksi kuin kuvasta&nbsp;142 näkyy. Sellaiset <span style="font-size:120%;font-weight:bold;letter-spacing: -0.1em;">|&mdash;|</span>-rautarakenteet ovat hyvin tavallisia. Yhdistämällä useita <span style="font-size:120%;font-weight:bold;letter-spacing: -0.1em;">|&mdash;|</span>-rautoja saadaan useampiin suuntiin taivutuskestävä rakennelma (kuva&nbsp;143), ja jos ajattelemme, että kuvassa <span style="font-size:120%;font-weight:bold;letter-spacing: -0.1em;">|&mdash;|</span>-rautojen paksummat pinnat, <span class="lyhenne">n. s.</span> laipat, sulavat yhteen, järjestyvät lujemmat osat putkeksi. Kokemus myös todistaa, että on paljoa vaikeampi taivuttaa esim. rautaputkea kuin täyteistä rautatankoa, jolla on sama metallimassa. Jos siis on rakennettava taivutuskestävä lieriö säästämällä vahvaa ainetta, tämä on sijoitettava uloimpiin osiin. Tämän seikan tapaamme toteutuneena ruohomaisissa varsissa, joiden päämassa on muodostunut ohutseinäisistä soluista ja joissa vahvikesolukon järkiperäinen sijoitus on tärkeä. Vahvikesolukkona näissä tavataan osaksi niinisyitä, osaksi paksusoppisia soluja. Kuvassa&nbsp;144 on esimerkkeinä muutamia kaavamaisesti esitettyjä poikkileikkauksia. Vahvikesolukko on niissä piirretty mustaksi. Kuviossa ''A'' näemme <span style="font-size:120%;font-weight:bold;letter-spacing: -0.1em;">|&mdash;|</span>-rautaperiaatteen yksinkertaisesti toteutuneena, siinä kun on paksusoppikimppuja sijoittunut lähelle pintaa parittain ja vastakkain varren keskustan ollessa ontto. ''B'':ssä on suuri joukko johtojänteitä hajallaan kautta varren. Nämä vaikuttavat jonkinverran vahvistavasti puuseinäisillä putkiloillansa, mutta vahvimman tuen antavat ne 24 niinisyyjännettä, joiden paikka on lähellä kehää. ''C'':n kohdalla on kaislan hyvin löyhärakenteinen varsi; se on ontto ja siinä on sitä paitsi ilmalla täyttyneitä onteloita; näiden välissä ovat johtojänteet, joilla jokaisella on sekä sisä- että ulkosivullaan niinisyytuppi. Tällaista <span style="font-size:120%;font-weight:bold;letter-spacing: -0.1em;">|&mdash;|</span>-rautaa vastaa aina samanlainen toisella<noinclude><references/></noinclude> g92bgjk2n10q8jthilcd26nf1qipcri 250 25970 131094 129507 2026-08-23T06:46:01Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131094 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|108|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;144. '''Vahvikesolukon sijoittuminen varteen.''' Esimerkkejä siitä, kuinka edellisessä kuvassa esitetty periaate on toteutunut. '''A''' poikkileikkaus huulikukkaisen varresta, jossa neljässä ulkonevassa särmässä kollenkyymajänteet vaikuttavat toisiaan vastaan. '''B''' yksisirkkaisen (''Arum maculatum'') kasvin kukkaperän poikkileikkaus. 24 niinijännettä; yhtenä renkaana varren kehällä; vaaleammiksi piirretyt, hajallaan (ei renkaassa) olevat johtojänteet ovat varren keskustassa. '''C''' kaislan (''Scirpus caespitosus'') onton varren poikkileikkaus. Päällysketon alla kuusi suurempaa ja vähän sisempänä neljä pienempää johtojännettä. Kunkin jänteen ulko- ja sisäsivulla vahva niinipeite. Sivut vapaat, jotta nesteet pääsevät kulkemaan. Paitsi sitä, että jänteen niinipeitteet ovat toisiaan vastaan, on kaksi jännettä myöskin aina vastapäätä toisiaan, siten yhdessä vaikuttaen varren taipuessa. '''L''', '''l''' onteloita. '''D''' ''Anthericum liliago''n varren poikkileikkaus. Johtojänteet varren keskessä; niistä aivan erillään, ulompana, suljettu niinirengas, joka tekee varren mahdollisimman suuressa määrin taivutusta kestäväksi. puolen. ''D'':ssä vihdoin on johtojänteiden ulkopuolella luja niinisyylieriö, jonka poikkileikkaus on renkaan muotoinen. Paitsi niinisyitä ja paksusoppisia soluja vaikuttavat ruohovarressa, kuten äsken viitattiin, myös puutuneet putkilot vahvikkeina. Puumaisten varsien lujuus johtuu ilmeisesti puusta. Tämä sisältää, niin kuin tiedämme, paitsi vesijohtoputkina toimivia putkiloita ja vesisoluja myös puhtaasti mekaanisesti vaikuttavia puusyitä, ja juuri nämä suuren lukumääränsä johdosta saavatkin aikaan täyteisen, pylväsmäisen varren lujuuden. ''b.''{{pad}}''Juuri'' on vallan erilaisen kestävyyskoetuksen alaisena kuin varsi. Kun myrsky painaa puiden latvusta ja varren taivutuskestävyyttä kysytään, joutuvat tuulenpuoleiset juuret vedon alaisiksi, jota vastoin suojanpuoleiset tuskin tuntevat sitä, aivan kuin mastotaakit purjeveneessä. Juurelta siis vaaditaan vetokestävyyttä. Tämä on esim. köydellä sitä suurempi, kuta paksumpi se on ja kuta {{tsa|parem|paremmin}}<noinclude><references/></noinclude> bnvoe5fe3682ry55xiq1wmrqnwlwhte