Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.17 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 0 2869 131107 131106 2026-08-28T20:27:22Z Nysalor 5 Käyttäjän [[Special:Contributions/~2026-46843-55|~2026-46843-55]] ([[User talk:~2026-46843-55|keskustelu]]) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän [[User:Nitraus|Nitraus]] tekemään versioon. 127595 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen=[[Anna Liisa: Toinen näytös|Toinen näytös]] |seuraava=[[Anna Liisa]] |otsikko=Kolmas näytös. |alaotsikko=[[Anna Liisa]] |tekijä=Minna Canth |huomiot= }} (Sama tupa. Riikka seisoo ikkunassa oikeaan ja tähystelee ulos.) RIIKKA. Niin istuu kuin kuvapatsas. Ei niin että kättä liikuttaisi. KORTESUO (tulee sisään). Lähetin hakemaan sekä Johannesta että Mikkoa. Jotain selvyyttä tästä pitää tuleman, illalla kun jäi kaikki kesken. RIIKKA. Anna Liisa vaan ei paikaltaan hievahda. Koko yön hän nyt on istunut tuolla rannalla yhtämittaa. KORTESUO. Hae hänet sisään sieltä. RIIKKA. Voi, kun olen käynyt houkuttelemassa monet kerrat, mutta enhän tuota saa tulemaan. KORTESUO. Mitä hän sanoo? RIIKKA. Ei mitään. Katsoa tuijottaa vaan eteensä silmät levällään eikä tajua, vaikka hänelle mitä puhelisi. Jotain hän siellä hautoo mielessään. KORTESUO. Mitä se olisi? RIIKKA. Kun ei vaan hyppäisi järveen lopulta. Sitä tässä olen seisonut ja vahtinut kaiken aikaa eilisestä saakka, niin etten ole silmiäni ummistanut. KORTESUO. Se se vielä puuttuisi! Itsemurhan kun tekisi onneton, kaiken muun hyvän lisäksi. RIIKKA. Sinäkin hänet säikytit niin pahasti illalla. Miltähän sinusta tuntuu, jos tyttö raukka vielä menee sekaisin päästään. KORTESUO. Kas niin! Minunko syykseni se nyt käännetään kaikki? RIIKKA. Eipä niin sinunkaan syyksesi. Mutta olisit sinä saanut häntä hiukan ihmisiksi kohdella yhtäkaikki. Oma lapsesi hän kumminkin on. KORTESUO. Sen vuoksihan minun juuri tulee häntä kurittaa. Mitä välittäisin minä hänen rikoksestaan, jos hän olisi ventovieras? Mitä jo vaan! RIIKKA. On hän, poloinen, mahtanut kärsiä tarpeeksi asti näinä vuosina. Ei siinä sinun kuritustasi enää kaivata. KORTESUO. Hänkö kärsiä? Kyllä kai! Olisiko hän silloin sitä niin salannut ja peitellyt? Ja niin teeskennellyt? Saakeli soikoon, kun sitä ajattelen –! RIIKKA. Sinä et, ukko parka, niitä asioita ymmärrä. KORTESUO. Ymmärrätkö sinä muka sitten paremmin? Sano! RIIKKA. Luulenpa melkein. KORTESUO. Sinä ehkä tiesit asiasta? Hän varmaankin oli sinulle kertonut? Minua vaan vedettiin nenästä yksissä tuumin. Tunnustapa – tunnusta heti – taikka minä –! RIIKKA. No niin! Alahan nyt pauhata taas. Niinkuin ei tässä olisi ikävää mieltä yltäkyllin jo muutenkin. KORTESUO. Etkös tiennyt siitä? Sano! RIIKKA. Enkä tiennyt, kah! En tiennyt enempää kuin sinäkään. Eläkä tuossa nyt intoile turhanpäin. KORTESUO. Mutta äitinä sinun olisi pitänyt tietää, millä jäljillä tyttäresi on. RIIKKA. Mistäpä minä osasin semmoista ajatellakaan. KORTESUO. Huomaahan sitä, kun kerran on silmät päässä. RIIKKA. Etpä tuota huomannut sinäkään. Yhden verran hän oli sinun nähtävissäsi kuin minunkin. KORTESUO. Mutta sinun asiasi oli pitää huolta tytöstä eikä minun. Ymmärrätkös? RIIKKA. Ymmärrän, ymmärrän! Ja lopeta nyt, hyvä ihminen. Ellet herkiä kiukkuilemasta, niin ei tule parempaa selvyyttä nyt kuin eilenkään, sen minä sanon. Suotta vaan laitoit hakemaan Johannesta ja Mikkoa. KORTESUO. Kuka tässä kiukkuilee, sinä vai minä? RIIKKA. Ei riidellä. Asia ei sillä parane kumminkaan. KORTESUO. Millä se sitten paranee? Jos tiedät, niin sano. RIIKKA. Vaiti nyt! Täällä tulee Johannes. JOHANNES (tulee). Mitäs tänne kuuluu? RIIKKA. Huonoa vaan, mitäs muuta. Ukko tuossa riitelee, ja Anna Liisa – (pyyhkii kyyneleitään) taitaa olla ihan mennyttä kalua. JOHANNES. Hän näkyi istuvan rannalla. Ei älynnyt minua, vaikka kuljin siitä ohitse. RIIKKA. Eihän se, poloinen, näe eikä kuule enää mitään. (Itkee ja tähystelee ulos.) KORTESUO. Kuinkas nyt teemme, Johannes? Sinä, tietystikin, tahdot purkaa Anna Liisan kanssa? JOHANNES (painuneella mielellä). Eihän siinä ole muu edessä. Hän ei ole se ihminen, jona häntä pidin. KORTESUO. Niin, niin! Hän tekeytyi toiseksi, kuin mitä hän oli. Petti meidät kaikki. JOHANNES. Senpä vuoksi juuri – senpä vuoksi tämä isku oli niin kova kun uskoi hänen olevan parhaimman kaikista. Ja nyt yht’äkkiä tulee tietämään, että onkin ihan päinvastoin. Että hän on huonoin ja että pahin tyttöhäiläkkä on kuin enkeli hänen rinnallaan. Se se tahtoi viedä minulta aivan järjen eilen illalla. Enkä tiedä, olenko vieläkään täydessä tolkussani. Tuolla olen kävellyt metsässä kaiken yötä, pieksänyt puita ja pieksänyt maata, jos kuka olisi nähnyt, niin hulluksi varmaan olisi luullut. KORTESUO. Onhan se koskenut sinuunkin, kyllä sen ymmärrän. – Vaikka – toiselta puolen mikäs sinulla sentään on hätänä. Pääsethän sinä hänestä erillesi, saat toisen ja paremman sijaan – JOHANNES. En rupea minä niihin puuhiin enää tuon koomin. Tästä ensimmäisestä yrityksestä sain jo kylläni. KORTESUO. Rupeat hyvinkin. Annahan olla kun vähän aikaa kuluu, että tämä alkaa haihtua mielestäsi. JOHANNES. Ei se ikinä haihdu. KORTESUO. Niin sinä nyt luulet, mutta kyllä minä tiedän. Ei, sanon vieläkin, ei sinulla ole hätää. Toista meidän, vanhuksien, jotka tähän saakka olemme eläneet rehellisinä ja kunniallisina ihmisinä, emmekä suinkaan ole kenellekään vääryyttä tehneet. Ja nyt loppuiällä saamme tämmöisen häpeän – arvaapas, miltä se tuntuu. JOHANNES. Niin, mutta syyttömäthän te olette, sen jokainen tietää, joka teidät tuntee. KORTESUO. Syyttömät olemme, sen uskallan sanoa Jumalankin edessä. Emme me kumpikaan ole häntä semmoiseen opettaneet. Mutta mitä se auttaa. Maailma tuomitsee tapansa mukaan, ei se siihen katso. JOHANNES. Mutta tarvitseeko maailman tätä tietää? Eihän se asiaa enää paranna kumminkaan. RIIKKA. Voi, jospa sen saisikin vielä siihen painumaan. Että pelastuisi tuo onneton vankilasta edes. JOHANNES. Minun kauttani ei mitään tule ilmi. Siihen saatte luottaa. KORTESUO. Kiitos siitä lupauksesta! Minä tiedän, että sinä pidät sanasi. RIIKKA. Mutta kuinkas tehdään tänäpäivänä? KORTESUO. Niin, sitä vastenhan minä oikeastaan lähetin sinua hakemaan. Meidän pitäisi kait mennä estämään kuulutuksia? JOHANNES. Emme me nyt jaksa, isäntä. Antaa kuuluttaa. Puretaan sitten jäljestäpäin kaikessa hiljaisuudessa. RIIKKA. Entäs kun tänne tulee vieraita? JOHANNES. Tulkoon. Emme ilmoita vielä mitään. Siitä vaan nousisi turhaa hölyä. Kyseltäisiin, ihmeteltäisiin – ja juoruttaisiin loppumattomiin. KORTESUO. Ja mitäpä ihmiset sillä tiedolla tekevät. Ennättävät he sen kuulla sittenkin. RIIKKA. Ehkei sentään niin pahasti käy kuin miltä ensin näytti. Koska nyt Johanneskin meitä näin auttaa. KORTESUO. Kun tulisi se Mikko, että saisimme tuumata hänenkin kanssaan. JOHANNES. Mikkoako odotatte? Sitten lähden minä pois. KORTESUO. Elä lähde. Täytyyhän sinun olla täällä, kun vieraat tulevat, ettei mitään epäluuloa herää. JOHANNES. Minä en siedä nähdä sitä miestä. Vihani rupeaa kiehumaan, kun vaan ajattelenkin häntä. KORTESUO. Jospa nyt kumminkin tekisit meille sen hyvän työn, Johannes. Että yhden päivän vielä olisit saman katon alla hänen kanssaan. JOHANNES. Ja kuuntelisin hänen ilkkumisiaan? Katselisin hänen voitonriemuaan? En, vaikka mikä olkoon! Elkää pyytäkökään. RIIKKA. Olkaas nyt –! Hän nousi ylös –. Pian, pian – hän menee järvelle päin. Nyt olemme hukassa! (Juoksee ulos.) JOHANNES. Anna Liisa –? KORTESUO. Hän hukuttaa itsensä! Herra armahtakoon! – Voi. – jalkani hervahtuivat – (Tahtoisi rientää ulos, vaan ei kykene, hervahtaa alas polvilleen.) JOHANNES. Elkää hätäilkö. Minä juoksen avuksi. (Juoksee ulos.) KORTESUO. Juokse, – juokse kiiruusti! Ennättävätkö he? (Menee ikkunaan, pui nyrkkiä.) Anna Liisa! Koetapas! Veneellä hän aikoo päästä syvemmälle. – Juoskaa – ottakaa toinen vene! – No niin, niin! Hyvin käy, Jumalan kiitos. (Mikko tulee.) KORTESUO (yhä ikkunassa). Jumalan kiitos, he saivat hänet kiinni. Ei hätää enää! (Kääntyy.) Mikko, johan sinä olet täällä. MIKKO. Te laitoitte minua hakemaan? KORTESUO. Laitoinhan minä. Minä, näes, ajattelin kysyä sinulta, vieläkö pysyt eilisessä puheessasi? Että tahdot Anna Liisan vaimoksesi? MIKKO. Tietysti. En suinkaan minä nyt tällä välin ole mieltäni muuttanut, kun sitä en kerran neljässä vuodessa ehtinyt tehdä. KORTESUO. Niinpä sinä nyt saat hänet. MIKKO. No, joko viimeinkin! KORTESUO. Emme pane enää vastaan, ei Johannes enemmän kuin minäkään. Heti kun entinen kuulutus on purettu, saat mennä hänen kanssaan pappilaan. Koetetaan pitää koko tuo onneton juttu salassa edeskinpäin, jos mahdollista. Johanneskin lupasi olla siitä puhumatta. MIKKO. Kas niin! No sittenhän on kaikki hyvin. Kävi juuri niinkuin minä sanoin. Olisitte vaan heti uskoneet minua, niin vähemmällä ikävällä olisi päästy. Mutta kaks’ niistä. Pian ne unohtuvat, eikös niin? KORTESUO. En luule, että unohtuvat. Hautaan tämä kolahdus minut vie, en minä tästä enää toinnu, sen saatte nähdä. Kuinka sitä tänlaisessa alituisessa pelossa jaksaisi elää? MIKKO. Mitäs pelättävää teillä on? Johannes jos lörpöttelisikin, niin kuka uskoo semmoisia juttuja? Ja millä hän ne näyttää toteen? Ei hänen ole hyvä mennä niitä levittelemään. Selitetään, että hän vaan vihasta, kun Anna Liisa antoi rukkaset. KORTESUO. Se tietopa kumminkin painaa. Enhän minä tästä puolin enää voi ihmisiä silmiin katsoa. MIKKO. Joutavia! Tapahtunut, mik’ on tapahtunut, mitä sillä mieltänsä rasittaa. Ei se mihinkään hyödytä. KORTESUO. Kun pääsisi edes tämän päivän ohi. MIKKO. Miksi juuri tämän päivän? Niin – heitähän kuulutetaan ja tänne on käsketty vieraita! (Viheltää.) Kuinkas siitä pulasta päästään? KORTESUO. Ajateltiin, ettei virketä purkauksesta vielä mitään. Otetaan vieraat vastaan ja ollaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Päästäisiin sillä tavoin vähemmällä hälinällä. MIKKO. Helkkaria! Sehän on kaikkian parasta! Me vietämme kihlajaisia, Anna Liisa ja minä, mutta sen pidämme omina tietoinamme. Emme henkeä vedä muille koko asiasta. Uskokoot he vaan olevansa kuuliaisissa ja pitäkööt Johannesta sulhasena. Tuusan jevlat! Syntyy heidän kanssaan kujeilla tänä iltana. KORTESUO. Mitä kujeilla? Siihen tässä vielä olisi halua. – Tuoltapa ne tulevat. (Riikka ja Johannes tuovat Anna Liisaa väkisin sisään.) ANNA LIISA. Antakaa minun olla! Antakaa – minä en tahdo tulla sisään. RIIKKA. Sinun täytyy. Me emme jätä sinua enää sinne yksin. ANNA LIISA. Miksi ette antanut minun mennä? Nyt olisin saanut hänet syliini. Hän oli siellä kaukana järvellä ja itki – itki aivan kuin silloinkin. KORTESUO. Kuka oli järvellä? Kuka itki? ANNA LIISA. Lapseni. Oma, pieni lapseni. Siellä hän itkee vielä nytkin. Päästäkää, antakaa minun mennä hänen luokseen. RIIKKA. Hyvä lapsi – usko minua, ei hän siellä ollut. Heikkoudesta vaan tuli semmoinen kuva silmiisi, kun siellä syömättä olit valvonut koko yön. Harhanäky, ei muuta mitään. ANNA LIISA. Minä näin hänet niin selvään, mutta hän katosi veden alle, kun te tulitte. Miksi ette antanut minun mennä? Mitä estitte minua? RIIKKA. Kun sinä olisit heittäytynyt järveen, poloinen. ANNA LIISA. Niin järveen, lapseni luokse järveen! Eikö minulle sitäkään iloa sallita! (Itkee hiljaa.) KORTESUO. Tyttö, tyttö! Sen surunko meille vielä tekisit. ANNA LIISA. Minä tahtoisin kuolla. Antakaa minun kuolla. Antakaa minun päästä sinne, missä lapsikin on. RIIKKA. Ethän sinä lapsesi luokse pääsisi sillä tavalla. KORTESUO. Heitä nuo tuommoiset tuumat pois mielestäsi, Anna Liisa. Täällä alkaa kaikki kääntyä hyvin päin. Ei sinun tarvitse pelätä enää mitään, ei vankeutta eikä muita. Saat olla ja elää ihan rauhassa. MIKKO. Et sinä jouda kuolemaan, Anna Liisa. Hui, hai – et ensinkään kuolemaan. Nythän meille vasta elämä alkaakin. Sinulle ja minulle. Tokko sinä vielä tiedätkään, että meille tänään tulee kihlajaiset? ANNA LIISA. Enkö olisi päässyt lapseni luokse? Mitä, äiti? MIKKO. Et! Et varmaankaan. ANNA LIISA. Mutta lepoon olisin kumminkin tullut. Siellä makaisin rauhassa järven pohjassa. Kaikki olisi lopussa. Kaikki tuskat ja vaivat. En tietäisi mitään enää. RIIKKA. Entä minkälaiseen tilaan olisit joutunut tulevassa elämässä? Herra varjele – etkö sinä sitä ollenkaan ajattele, lapsi kulta? ANNA LIISA. Niin tulevassako elämässä? En tiedä –. Mutta pois täältä. Pois, pois! Täällä olen tehnyt vaan syntiä. Olen häväissyt itseni ja muut. Eikä minulla ole täällä enää jalansijaa. Kaikki hylkäävät, kaikki vihaavat. Minä olen kuin kuivettunut oksa puussa, tai rikkaruoho pellossa. Ei minusta ole iloa eikä hyötyä kenellekään. Voi, äiti, voi että estitte minua hukkumasta. Nyt olisi kaikki ohi, ja te olisitte minusta päässeet. KORTESUO. Elä, elä puhu semmoisia. Ei sinua kukaan vihaa. Ei tarvitse koko asiasta puhuakaan tuon koomin, kun vaan lupaat, ettet mene järveen etkä muulla tavalla lopeta itseäsi. MIKKO. Ilon päiviä me vielä vietämme yhdessä, Anna Liisa, – semmoisia, ettei niitä monella olekaan. Minä kun vien sinut vihille ja pidän oikein hyvänä, niin takaan, että kuoleman halu mielestä pakenee. ANNA LIISA. Ei se pakene. Äiti, päästäkää minut pois, päästäkää. En minä saata elää. Jos ihmiset antavatkin anteeksi, niin ei anna Jumala. RIIKKA. Antaa! Ole varma siitä, että antaa. Vielähän sinä elät armon ajassa. ANNA LIISA. Mitä hän sitten minulta vaatii? Olen itkenyt ja rukoillut, olen madellut hänen jalkojensa juuressa. Mutta yhtä ankara hän on vihassaan. Mitä pitää minun tehdä, että syntini poistettaisiin? Sanokaa, äiti! RIIKKA. Rukoile, että Jumalan pyhä henki valaisee mieltäsi. En minä osaa sinua neuvoa, lapsi raukka. ANNA LIISA (hiljaa ja harvaan; katsoo ylös päin). Jumalan pyhä henki? KORTESUO. Se ei suinkaan käske sinua itsemurhaa tekemään. ANNA LIISA. Ei, ei! Ei käskekään. – Äiti, nyt lankesi taivaan valo sieluuni! Nyt – tiedän, mitä minun tulee tehdä, että saan armoa ja anteeksiantamista. RIIKKA. Jumalan kiitos! Hän rauhoittuu. ANNA LIISA. Niin, Jumalalle kiitos ja kunnia. Ja kiitos teille, äiti ja Johannes, siitä, että estitte minua uudesta synnistä. Nyt tahdon elää: minä olen löytänyt Jumalan. Kuulen hänen äänensä sielussani. KORTESUO. Kaikki hyvin! Ei tarvitse meidän pelätä enää. Mutta nyt sinä saat mennä aittaan pukeutumaan, Anna Liisa. Kirkonmeno loppuu tuossa paikassa ja silloin ovat vieraat täällä. RIIKKA. Pane parhain juhlapuku päällesi. ANNA LIISA. Kyllä, äiti! Parhaimman juhlapuvun otan ylleni! Voi, kuinka nyt elämä on autuasta. Ja näin äkkiä se muuttui! Tuli aivan kuin päivännousu idästä. KORTESUO. Niin, niin! Mutta mene nyt, että ehdit valmiiksi. MIKKO. Yksi sana, Anna Liisa, ennenkuin lähdet. – Ethän sinä minua enää vihaa, niinkuin eilen väitit? ANNA LIISA. En. En sinua vihaa, Mikko. En sinua, enkä ketään. MIKKO. Kuulittekos –? Mitä sanoin minä? KORTESUO. Elä viivyttele enää, Anna Liisa, vaan mene ja tule pian takaisin, juhlapuvussa ja iloisella mielellä. ANNA LIISA. Niin tulenkin, isä. Juhlapuvussa ja iloisella mielellä. Hyvästi siksi! (Menee.) RIIKKA. Minäkin menen samalla ottamaan toiset vaatteet. (Menee.) MIKKO. Hyvästi, hyvästi! Elä ole kauvan poissa. – Hän oli jo kuin toinen ihminen. Näittekö kuinka hänen silmänsä loistivat? JOHANNES. Niin – ei häntä suinkaan enää suru painanut. MIKKO. Ennenkuin päivä on lopussa, saan minä hänestä viimeisetkin huolet haihtumaan. Uskotteko sen? JOHANNES (katkerasti). Paljon mahdollista. Eihän tässä enää tiedä, mitä odottaa. MIKKO. Sinä, Johannes, taidat olla minulle vielä nyreissäsi eilisestä? Elä viitsi! Ei minullakaan enää ole mitään sinua vastaan, kun kerran sain omani takaisin. Mutta Anna Liisasta en olisi luopunut, en millään mahdilla. JOHANNES. Sen kyllä osoitit! MIKKO. Niin, niin! Te minut pakotitte menemään vähän liian pitkälle. Mutta ei se mitään. Annetaan niiden unehtua ja painua. Ollaan iloisia kaikin miehissä tänä iltana. HUSSO (tulee sisään). Onko se totta, mitä Riikka suihkasi minulle korvaan sivumennessään? MIKKO. Ettäkö täällä on sulhasia vaihdettu? Totta on. HUSSO. No, herra tule ja puserra! Ettäkö sinä sitten tulet Kortesuon vävyksi? Siunaa ja varjele! Kuka olisi sitä uskonut ennen aikaan, kun piennä poikana sait juosta täällä palasta pyytämässä. Ja pellolle kyörättiin monet kerrat! Mutta nyt paisuukin kulkupojasta isäntä taloon. Siunaa ja varjele, mä vieläkin sanon! Että minun kumminkin piti tämä ilopäivä nähdä. Oikeinko nämä mielisuosiolla antoivat sinulle tyttärensä? MIKKO. Oikein ne antoivat mielisuosiolla. HUSSO. Vai niin! Vai mielisuosiolla antoivat. No, pitääpä minunkin kiittää. (Tulee Kortesuon luokse ja kättelee häntä.) Suurkiitosta, isäntä, kost’ Jumala! Nyt saatte haukkua minua tästä puolin niin paljon kuin ikinä haluatte, en ole siitä millänikään. En virka en halaistua sanaa. Vähät minusta, iänlopusta, kunhan vaan pojalleni hyvin käy. MIKKO. No, no, en minä anna äitiäkään pahoin kohdella. KORTESUO. Enkä minä sitä teekään. Muistathan vaan, ett’et vielä hiisku tästä kenellekää mitään. HUSSO. En hiisku, en. Mitä minä siitä ennen aikojaan. (Katselee Mikkoa loistavin silmin.) Mutta mahtaa se Mikkokin nyt olla mielissään! Herra tule ja puserra! Ja mitä se nyt sanoo Johannes? JOHANNES. En mitään. Vapaaehtoisesti olen luopunut. HUSSO. Vapaaehtoisesti? Vai vapaaehtoisesti! Tokkopa sentään niin vapaaehtoisestikaan? En usko. JOHANNES. Uskot tai et. Se on minulle se ja sama. KORTESUO. Elkää alkako vaan riitaa, hyvät ihmiset. HUSSO. Ei suinkaan, ei millään tavalla. Mitäpä se minua liikuttaakaan. Pääasia, että Mikko sai Anna Liisan. En huoli muusta mistään. PIRKKO (tulee kirkkopuvussa, virsikirja kädessä). Terveisiä kirkosta! Nyt ne sieltä pudotettiin alas saarnastuolista että rumahti. MIKKO. Vai oikein rumahti! PIRKKO. Olisit ollut kuulemassa, Johannes. Kirkko oli, tiedättekös, täpösen täynnä väkeä, ja niin hiljaa olivat kaikki, kun näiden nimiä mainittiin, että olisi kuullut nuppineulan lattiaan kilahtavan. MIKKO. Jo nyt lasket lipettiä. PIRKKO. Pidä sinä suusi kiinni! Mitä sinä aina sotket toisen puhetta. MIKKO. No, no! jatka, jatka. Nuppineulan olisi kuullut lattiaan kilahtavan. PIRKKO (kääntyy muihin). Tuntui niin somalta, minun oikein sydämeni pamppaili, kun pappi luki, että: »nuorimies, talollinen Johannes Kivimaa ja talontytär, siveä, nuori neiti» – siveä nuori neiti, se joltakin kuuluu, se. MIKKO. Kukas nyt keskeytti. PIRKKO. Vaiti, sinä! Minä en puhu sinulle, minä puhun muille. – Niin; »siveä nuori neiti Anna Liisa Kortesuo, joiden aijottu avioliitto nyt ensi kerran kuulutetaan». MIKKO. Anna Liisaako siellä kuulutettiinkin? Kun minä luulin koko ajan että Pirkkoa. PIRKKO (pyörähtää Mikkoa kohti kädet selän takana, irvistää ja matkii). Äjäijäijäijäi – KORTESUO. Pirkko, sinä –! PIRKKO. Mitäs hän on niin ilkeä, mokoma. MIKKO.(nauraen). Sitä on tyttöä! PIRKKO. Missä äiti ja Anna Liisa? Kun eivät olekaan koristelleet tupaa eivätkä panneet seppeleitä ylös. Tuolla näkyivät olevan kaikki porstuan nurkassa, ja minä kun niitä niin uskoa laitoin viime yötä. KORTESUO. Ennätät sinä ne vielä saada seinille, kun pidät kiirettä. PIRKKO. Menkää sitten pois täältä joka kynsi, eikä saa tulla sisään, ennenkuin käsketään. HUSSO. Saanhan minä jäädä tänne avuksi? PIRKKO. No, te jos jäätte. Mutta muut kaikki pois, ja väleen! KORTESUO. Mennään minun kammariini siksi aikaa. MIKKO. Elähän huoli, Pirkko, minä sinulle vielä näytän! (Johannes, Mikko ja Kortesuo menevät.) PIRKKO. Näytät sinä! Minkähän tuota näytät? – Nyt sukkelasti, Husso. Nostetaan seppeleet sisään. (Kantavat porstuasta viheriöitä köynnöksiä, puita ynnä muita koristeita sisään.) PIRKKO (kipuaa ylös penkille). Ojentakaa minulle köynnöksiä te, minä asetan niitä tänne ylös. HUSSO. Kyllä. – Sinä taidat olla kovin mielissäsi tästä Anna Liisan naimisesta, Pirkko? PIRKKO. Tiettyä se. Niin iloinen kuin – kuin – kolmentuhannen markan hevonen. HUSSO. Hei, hei! Sitten sinä mahdat pitää kovasti tulevasta langostasi? PIRKKO. Niinkö Johanneksesta? Kuinkas muuten. Toista niin hyvää miestä ei ole koko maailmassa. HUSSO. Et sinä ehkä antaisikaan Anna Liisaa kenellekään muulle? PIRKKO. En. En totta totisesti antaisi häntä kenellekään muulle pait Johannekselle. HUSSO. Et Mikollekaan? PIRKKO. Mikolle? Pyh! Hänelle nyt kaikkian vähimmän. HUSSO. Minkätähden hänelle kaikkian vähimmän? PIRKKO. Minkäkötähden? – Kaikkea te kysytte. Ymmärtäähän nyt tuon. HUSSO. Kunko Mikolla ei ole taloa? PIRKKO. Minä vähättelen talosta! HUSSO. Mikäs hänellä sitten on vikana? PIRKKO. Sekin on vikana, jos tietää tahdotte, ettei Anna Liisa voi häntä kärsiä. HUSSO. Ooho? Niinkö on hullusti, ettei Anna Liisa voikaan kärsiä Mikkoa? PIRKKO. Niin se on. – Mikä teitä naurattaa? HUSSO. Ilman minä tässä vaan aikojani. – Voi sun, taivaan tapernaakkeli! Onpa tämä sentään hauska juttu. PIRKKO. Mikä niin? Sanokaa minullekin. HUSSO. Mitähän sinä virkkaisit, jos Anna Liisa vielä purkaisi Johanneksen kanssa ja menisi Mikolle? PIRKKO. Elkää vouhkiko tyhjää, vanha ihminen. HUSSO. Mikkopa on paljon pulskempi mies kuin Johannes. PIRKKO. Menkää suolle! HUSSO. Etteikö ole sitten? PIRKKO. Menkää suolle, minä sanon! HUSSO. Eikä se Anna Liisa ole niinkään hanakkata Johannekselle menemään. Hyvin kuuluu olleen ikävällä mielellä kaiket aamua, vaikka onkin kuuliaispäivä. PIRKKO. Nyt, jos ette vaikene, niin ajan teidät pellolle. HUSSO. So, so! Olepas hiljaa. Vieraita ajaa pihaan. (Asettuu keskelle ikkunaa, nojautuu molemmin käsin ikkunalautaan.) Monta monituista hevosta, Ristolan, Heimosen, Katajamäen – PIRKKO. Ja ketä muita? (Viskaa Husson syrjään.) Pois tieltä, että minäkin näen. Siellähän on – hei, kaikki viis minun hevostani – siellähän on jo pelimannit ja muut! (Juoksee ovelle.) (Heimosen ja Ristolan emännät, Katajamäen isäntä, Kortesuo, Mikko, Johannes ja Riikka tulevat sisään, heitä seuraa paljon muita vieraita, nuoria sekä, vanhoja, ynnä pelimanni viulua soittaen.) RIIKKA, Astukaa peremmälle, tehkää niin hyvin! RISTOLAN EMÄNTÄ. Siinähän se on Pirkkokin. Hyvää päivää. Pitkäksipä sinä olet venynyt sitten kun sinut viimeksi näin. PIRKKO. Alkaahan minussa mittaa olla. HEIMOSEN EMÄNTÄ. No, ei vaan. Kohta täysikasvanut. Kun Anna Liisa viedään, niin alkavat sulhaset käydä toisen tyttären luona. MIKKO. Sittenkö vasta? Minä tässä jo muutamia päiviä olen parastani koettanut. PIRKKO. Elä valehtele! RIIKKA. Lapsihan Pirkko vielä on. Ei hänestä ole niihin puuhiin. Käykää istumaan, hyvät vieraat. MIKKO. Niin, tehkää hyvin. Isännät tänne pöydän päähän, emännät peräpenkille, ja tyttöhuitukat – ettekö pakene tuonne karsinaan. Siellä se on teidän paikkanne. PIRKKO. Sinäkö sen määräät? Entä kun emme menekään. Istumme tuonne miesten penkkiin. Mitäs sanot siihen? RIIKKA. Tyttö hoi, jos et sinä ole hiljaa siellä! Se se on niin suulas, tuo elävä. KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Tule sinä vaan tänne, Pirkko, tänne minun rinnalleni. Täällä on sijaa. PIRKKO. Joutuneeko tässä hyvin istumaan. Eiköhän se tanssi jo kohta alkane? RISTOLAN EMÄNTÄ. Ei suinkaan nyt ihan heti. Eihän vielä ole morsiantakaan tervehditty. HEIMOSEN EMÄNTÄ. Niin, missä Anna Liisa on, kun häntä ei näy? KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Ajattelin juuri kysyä samaa. RIIKKA. Hän tästä vast’ikään pistääntyi aittaan. PIRKKO. Hyh –! Vai vast’ikään! Kun minä täällä olen koristellut tuvan, olen riidellyt aika lailla Husson kanssa, olen tehnyt vaikka mitä, eikä häntä koko aikana ole näkynyt, ei kuulunut. RIIKKA. Tottapahan tulee, kun joutuu. MIKKO. Mitä, jos hyvinkin pistetään polskaksi sillä välin? Minusta näyttää, että tyttöjen varpaita jo kutkuttaa. PIRKKO. Entä omiasi sitten? Eikö niitä muka ensinkään kutkuta? MIKKO. No, niitä kutkuttaa niin hiton lailla. KORTESUO. Mitäs sitten muuta, alkakaa vaan tanssia. Luulen että Riikkakin odottaa herroja, ennenkuin tarjoo meille mitään suuhun pantavaa. RIIKKA. Niin, jos nuo hyvinkin tulisivat piakkoin. MIKKO. Pirkko, tuletko sinä minun parikseni. PIRKKO. Enkä tule. Minä tanssin Johanneksen kanssa. MIKKO. Sitten täytyy minun ottaa toinen. (Tiirailee tyttöjä.) Kenenkähän noista nyt valitseisin? Yks toistaan somempi. Tässä tulee mies aivan ymmälle. Mieluummin ottaisin heidät kaikki. KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Mikko taitaa olla täällä niinkuin puhemiehen virassa? MIKKO. Niin, puhemieshän minä olen. Ei näistä ilman minua olisi mitään tullutkaan. Johannes noin hiljainen mies, mitäs hän olisi uskaltanut kosia. KORTESUO. Niin no – alkakaahan pois. MIKKO. Entäs isännät ja emännät? Tässä ei auta, joka ikisen pitää tanssia tänäpäivänä. RISTOLAN EMÄNTÄ. Emmehän me vanhat vielä näin alkuillasta. Sitten vasta lopussa. MIKKO. Minun kanssani katrillia, emäntä? Niinkö? (Menee ja sieppaa yhden tytöistä käsikynkkäänsä.) RISTOLAN EMÄNTÄ. Niin, niin! – Se on aika hulivili, tuo Mikko. Mutta kyllä on sulhanen siihen sijaan vakava ja tasainen. HEIMOSEN EMÄNTÄ. Kerrassa kunnon mies. Hyvän vävyn te hänestä saatte. RIIKKA (hiljaa ja surumielisesti). Kyllähän Johannes hyvä on – kaikin puolin. RISTOLAN EMÄNTÄ. Ja semmoinen mainio talo kuin hänellä on. Kelpaa siinä Anna Liisan emäntänä pyöriä. – HEIMOSEN EMÄNTÄ. Niin sitä on muutamilla iloa lapsistaan. Toisilla taas ei kuin pelkkää surua. (Riikka huokaa ja kääntyy pois. Nuoret tanssivat lyhyen polskan.) KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Noin sitä mekin ennen hypättiin. Mutta nyt ovat jalat jo kangistuneet. KORTESUO. Jalat kangistuneet ja mieli samoin. KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Illemmällä me yhtäkaikki tanssimme mekin, eikös niin? KORTESUO. Ei se minulta enää käy. KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Ei sitä tiedä, ennen kuin koettaa. Harjoitellaan pois tänä iltana, että sitten osaamme häissä oikein hyvin. Joko ne milloin pidetään muuten? KORTESUO. Niinkö häät? KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Niin, niin. Anna Liisan ja Johanneksen häät. KORTESUO. Eipä niistä vielä ole tietoa. – Ketäs siellä nyt tulee? Rovasti ja vallesmanni – KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Ja tohtori ja kauppias. Kaikki kirkonkylän herrat. Kuuliaisetkin kun jo näin suurellisesti vietetään, niin mitä sitten häät! (Rovasti, vallesmanni, tohtori ja kauppias tulevat. Tanssi taukoaa.) VALLESMANNI. Kas niin! Täällähän ilot jo ovat ylimmällään. Elkää lopettako, jatkakaa vaan, jatkakaa! ROVASTI. Meitäkö säikähditte? MIKKO. Eipä me juuri säikähdettykään, mutta polska kun juuri sattui päättymään. ROVASTI. Päivää, isäntä! Toivotan onnea. Ja emännälle samoin. KAUPPIAS. Tokko olitte edes kirkossa kuulemassa, kun tytärtänne kuulutettiin? KORTESUO. Eihän me. – KAUPPIAS. Minäpä olin. Ja voin vakuuttaa, että kaikki kävi hyvässä järjestyksessä. Nuorten miesten mieltä vaan kovasti kirveli. MIKKO. Vai kirveli? Tuota minä jo ajattelin. Saanko luvan kysyä – ehkäpä vihlasi kauppiaan omaakin sydäntä? KAUPPIAS. No, ilmankos? Kun paikkakunnan sievin tyttö vietiin noin sivu suun. ROVASTI. Mutta missä morsiuspari? VALLESMANNI. Sulhasen minä näen tuolla. Tulkaa esille, Kivimaa. Mitä te siellä piileilette muiden takana! MIKKO. Pelkää varmaan, että häntä kuritetaan, kun meille semmoiset tepposet teki. TOHTORI. Ei kanneta vihaa semmoisesta. Kunnia voittajalle. KAUPPIAS. Niin, eihän sille mitä mahda. Onnea vaan toivotamme. Mutta oivalliset häät sinun täytyy pitää, Johannes, siitä hyvästä. Muuten katso eteesi! MIKKO. Vähälläpä hän pääsee. Minä kun olisin kauppiaan sijassa, niin laudalta hänet löisin pois. ROVASTI. No, noh! Eihän nyt kumminkaan. MIKKO. Etteikö käy laatuun, arvelee rovasti? Hyvin vallan. Maksaa vaan pienet sakkorahat – ei siihen muuta tarvita. JOHANNES. Mitä pieksät suutasi tyhjään. MIKKO. Ahaa – hän käy jo levottomaksi. ROVASTI. Mutta morsian –? Missä morsian? VALLESMANNI. Niin, häntä emme vielä ole saaneet tervehtiäkään. KORTESUO. Kyllä hän kohta tulee. RIIKKA. Pirkko, menepä kiirehtimään! Käske tulemaan sukkelasti! Sano että rovasti ja kaikki muutkin vieraat kaipaavat. PIRKKO. Kyllä. (Pyörähtää pois.) MIKKO. Ja me otamme hänet juhlallisesti vastaan, eikö niin? Asetumme molemmin puolin tupaa, – naiset tuolle puolen, miehet tälle. Näinikään. Sitten kun hän astuu sisään, niin huudamme »eläköön» yhteen ääneen. KORTESUO. Mikko, mitä sinä taaskin vehkeilet siellä? Anna olla – RIIKKA. Elä, herran tähden, semmoisia asettele. Hän säikähtää, ties kuinka pahasti. KAUPPIAS. Eikös mitä! Eikä se niin vaarallista, jos vähän säikähtääkin, onpa täällä tohtori saapusalla. TOHTORI. Kyllä minä vastaan säikähdyksen puolesta. VALLESMANNI. Hyvä tuuma vallan. Rovasti jos sitten vielä pitää pienen puheen – toivottaa onnea meidän kaikkien puolesta ja niin poispäin. ROVASTI. Mielelläni. KAUPPIAS. Kuulkaas vielä – kun sanon. Heti kun rovasti on lopettanut puheensa, niin huudamme uudelleen »eläköön», ja sitten painamme hänet tuoliin ja kannamme ympäri. MIKKO. Ympäri tupaa ensin, sitten ympäri pihamaan ja taas takaisin tupaan. – Hyvä juttu, sanoi Sumelli, kun selkäänsä sai! RIIKKA. Voi, voi, minua pelottaa – PIRKKO (juoksee sisään). Aitan ovi oli lukossa, mutta minä huusin avaimen reiästä. RIIKKA (hätäisesti). Ja mitä hän vastasi? Lupasiko tulla? PIRKKO. Sanoi olevansa valmis. HUSSO (ikkunassa). Tuollahan tuo tulee. Voi, kuinka hitaasti astuu! MIKKO. No, nyt – olkaa hiljaa kaikki! Äiti, pitäkää varalta ja avatkaa ovi. Mutta äkkiä ja selkiselälleen! HUSSO. Hyvä, hyvä! Minä teen, niinkuin käsketään. (Seisovat hetken hiljaa, Husso paiskaa oven auki, Anna Liisa ilmestyy, hänelle huudetaan »eläköön».) ANNA LIISA. Eläköön meissä Jumalan pyhä henki! RISTOLAN EMÄNTÄ. Mitä hän sanoi? Jumalan –? HEIMOSEN EMÄNTÄ. Jumalan pyhä henki. RISTOLAN EMÄNTÄ. Onko hän tullut uskovaiseksi? HEIMOSEN EMÄNTÄ. Kuunnellaanhan. – Rovasti puhuu. ROVASTI. Aivan niin. Eläköön meissä Jumalan pyhä henki. Ja liha kuolkoon, himoineen, haluineen. Siinä korkein päämäärä meille kaikille. Ja nyt pyytäisin saada lausua morsiamelle pari sanaa sekä omasta että läsnäolevain puolesta – ANNA LIISA. Erehdytte, jos minua morsiameksi luulette. En ole morsian kenenkään. RISTOLAN EMÄNTÄ. Eikö ole kenenkään morsian? KORTESUO. Mitä nyt, Anna Liisa? RIIKKA. Herra siunaa –! Mikä hänelle on pistänyt päähän? MIKKO. Ujostelee tietysti. ROVASTI (hymyillen). Mitäs te sitä kiellätte? Onhan teitä tänäpäivänä kuulutettu, totta silloin olette morsian. VALLESMANNI. Elkää suotta kainostelko. KAUPPIAS. Taisitte käydä hämillenne, kun otimme teitä vähän erikoistavalla vastaan. Mutta elkää olko millännekään – TOHTORI. Kunniaa me vaan tahdoimme osoittaa. MIKKO. Niin, kunniaahan me vaan, me kuuliaisvieraat – ANNA LIISA. Minua tosin on kuulutettu tänään. Mutta en ole siltä morsian. Kaikki on rauennut sikseen. HEIMOSEN EMÄNTÄ. No, nyt ei kiitetä! Ohhoh, tämäpä oli ikävää. RISTOLAN EMÄNTÄ. Sanopas muuta! Minun menee ihan pääni sekaisin – en tajua kohta mitään. KORTESUO. Mitä sinä ajattelet, Anna Liisa? Kun näin häiritset vieraiden iloa. RIIKKA. En ymmärrä häntä – (Katsoo avuttomasti Kortesuohon.) Mikä tässä nyt tulee eteen? ROVASTI. Te olette siis vakaasti päättänyt purkaa? ANNA LIISA. Se on jo purettu. Se täytyi purkaa. HUSSO. Siinä nyt kuulet, Pirkko. Mitä olen minä sanonut koko ajan? Anna Liisa ei ole Johannesta rakastanutkaan. Mitä sitä niin hämmästytään. Kerrankos semmoista tapahtuu. Olen minä nähnyt että vihiltäkin vielä morsian peräytyy, saatikka sitten kuulutuksen jälkeen. Sano sinä vaan totuus, Anna Liisa, elä yhtään ujostele. ROVASTI. Mitä sulhanen tähän arvelee? JOHANNES. Anna Liisa on oikeassa. Meidän välimme on jo rikottu. PIRKKO (pudistelee Riikkaa hameesta). Äiti, äiti – eikö Anna Liisa sitten menekään naimisiin? Eikö, äiti? RIIKKA. Ole hiljaa, sinä. KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Niinkö se sitten kävikin? Vähät muusta, mutta lyhyeen loppui meiltä ilo. Surma kaikkiakin! MIKKO. Elkäähän hätäilkö, isäntä. Me jatkamme pitoja. Jos onni oikein on, niin saamme tästä kihlajaiset kuuliaisten sijaan. Vai kuinka, Anna Liisa? RISTOLAN EMÄNTÄ. Yhä kummempaa. MIKKO. Niin, minä vaan arvelen, että hänellä mahtaa olla joku toinen mielessä. KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. No, sitten –! ROVASTI. Niin, – minä puolestani en osaa tähän mitään sen enempää. Kun molemmat tahtovat eroa – ANNA LIISA. Minulla olisi vielä muutakin sanottavaa. MIKKO. Nyt saamme kuulla! ROVASTI. Etteköhän jättäisi sitä toistaiseksi? Johan tässäkin oli tarpeeksi tällä kertaa. Vai mitä arvelevat vanhemmat? KORTESUO. Kyllä olen samaa mieltä kuin rovastikin. Tässä on jo tarpeeksi. Jääköön toistaiseksi loppu. ANNA LIISA. En voi sitä jättää enää. Omaatuntoani painaa. Se kun on kitunut tuon syntikuorman alla jo liian kauvan, neljä pitkää vuotta. KORTESUO. Tule pois nyt sieltä ja ole ihmisiksi. Etkö sinä kuullut, mitä rovastikin sanoi? ANNA LIISA. Elkää estäkö minua. Antakaa minun seurata pyhän hengen ääntä. RIIKKA. Voithan sen tehdä toisten – MIKKO. Niin, sitten kun olet vielä ajatellut pääsi ympäri moneen kertaan ja kun yhdessä olemme tuumailleet. HUSSO (nykäisee Mikkoa). Mitä hän aikoo tehdä? MIKKO. Ettekö sitä ymmärrä? Hän ilmoittaa kaikki. HUSSO. Herra siunaa ja varjele! Onko hän hullu? ROVASTI. Hänpä aikoo sanoakin jotain muuta, kuin mitä ensin luulin. Jos omatunto teitä pakottaa puhumaan, niin minä en suinkaan siinä tapauksessa tahdo kieltää. ANNA LIISA. Eikä vanhempanikaan, kun he oikein ajattelevat. Eikö totta, tekään ette tahdo minua kieltää? RIIKKA. Minä pyydän vaan, että jätät toistaiseksi ja lähdet nyt aittaan lepäämään. Vieraat sen kyllä suovat anteeksi. Hän kun on valvonut koko yön, ei ole enää tolkussaan – MIKKO. Niin, se on parasta. Viekää hänet, emäntä, aittaan levolle. Ja tohtori jos tekisi hyvin ja kirjoittaisi hänelle jotain rauhoittavaa, että hän pääsee uneen kiinni, niin minä juoksen apteekkiin. ANNA LIISA. Ei, antakaa minun puhua. En minä tarvitse rohtoja, näettehän että olen aivan levollinen ja täydessä tolkussani. ROVASTI. Tahdotteko sitten tässä, kaikkien kuullen –? ANNA LIISA. Tahdon. Vapaasti ja rehellisesti, niinkuin Jumalan kasvojen edessä. HUSSO. Elä hiidessä, Anna Liisa! Pidä nyt ajoissa suusi kiinni, muuten kadut. Mitä sinä turhan takeen menet lörpöttelemään. ROVASTI. Hiljaa! Olkaa sekoittumatta tähän, te. – Jatkakaa, Anna Liisa, jatkakaa vaan pelkäämättä, – vapaasti ja rehellisesti, niinkuin Jumalan kasvojen edessä. MIKKO. Jos rovasti sallii – minä häntä puhuttelisin ensin vähäisen. ROVASTI. Voitte tehdä sen sitten, – jäljestäpäin. MIKKO. Tule vilvoittelemaan ulos, Anna Liisa – pikipäin vaan – ROVASTI (nousee, kiivastuu ja lyö nyrkkiä pöytään). Pois! Häntä ei saa häiritä, minä sanon! – Nyt voitte alkaa! ANNA LIISA. Olen tehnyt suuren synnin, jonka minun nyt täytyy tunnustaa. Tähän saakka olen sen kavalasti peittänyt kaikilta ihmisiltä, päästäkseni häpeästä ja rangaistuksesta vapaaksi. Mutta ei se peittäminen ole minua onnelliseksi tehnyt. ROVASTI. Ei varmaankaan. Sisällinen tuska oli sitä suurempi, eikö niin? ANNA LIISA. Se oli niin suuri, että sitä tuskin jaksoin kantaa. Omantunnon vaivat eivät antaneet minulle hetkeksikään lepoa. ROVASTI. Rohkeutta vaan, lapseni! Mikä oli synti, jonka teit? ANNA LIISA. Neljä vuotta sitten synnytin lapsen, metsässä tuolla, ja minä, poloinen, tapoin hänet. RISTOLAN EMÄNTÄ. Herra Jumala! HEIMOSEN EMÄNTÄ. Anna Liisako? – Tappanut lapsensa? MIKKO. Minusta on kummaa, että sairaan ihmisen houreita kuunnellaan ja pidetään täytenä totena. HUSSO. Elkää, hyvät ihmiset, uskoko häntä. Kyllä hän ottaa sanansa takaisin jo huomenna, kun on saanut yönsä nukkua. ANNA LIISA. Asia on niinkuin olen sanonut. Jos tahdotte, niin näytän paikan, mihin hän on haudattu. VALLESMANNI. Minun pitää virkani puolesta tehdä muutamia kysymyksiä. Tiesivätkö vanhempanne mitään tästä kaikesta? ANNA LIISA. Ei, he ovat viattomat. He uskoivat minusta pelkkää hyvää. Ei heillä ollut pienintä aavistustakaan minun rikoksestani. HUSSO. Lähtään pois, Mikko. Mitäs me täällä enää. MIKKO. Kuunnellaanhan, kuinka tässä käy. VALLESMANNI. Tämä tunnustus tuli sitten vallan odottamatta teille vanhemmille? KORTESUO. Tunnustus? Niin, tunnustus tuli odottamatta. VALLESMANNI. Mutta rikoksesta tiesitte jo tätä ennen, niinkö? KORTESUO. Eilen illalla vasta. Siitä saakka olemme olleet kuin huumeessa. Emme ole tienneet paljon sinne eikä tänne. RIIKKA. Emmehän me voineet ruveta ilmiantajiksi – oman lapsemme ilmiantajiksi. Eihän voi lakikaan sitä vaatia. KORTESUO. Varsinkin, kun niin pitkä aika oli kulunut. ANNA LIISA. Minä yksin olen syyllinen. Elkää vanhempiani ahdistelko, he eivät mitään tienneet. Olinhan sen salannut heiltä samoin kuin muiltakin. VALLESMANNI. Voitte olla rauhassa heidän suhteensa, jos asia on niinkuin sanotte. Mutta teitä en saa jättää. Minun surullinen velvollisuuteni vaatii minut panemaan teidät kiinni. ANNA LIISA. Ja saattamaan minut ansaittuun rangaistukseen. Tehkää se, herra vallesmanni, sitä juuri tahdonkin. Tehtyä en millään enää tekemättömäksi saa – en, vaikka kuolemaan asti sitä surisin. Mutta antakaa minun kärsiä – antakaa minun kärsiä kovimmat rangaistukset, että edes jossain määrässä voisin rikokseni sovittaa. Tulkaa, minä ilolla lähden vankeuteen – ja kuritushuoneesen – ja vaikkapa mestattavaksi, kaikki, mitä ikinä oikeus minulle määrää, otan mielihyvällä vastaan. RIIKKA. Lapsi, lapsi – ooh, rakas taivaallinen isä, vie pois tämä kalkki, en kestä sitä juoda! (Vaipuu valittaen ja puoleksi pyörtyneenä alas.) PIRKKO (itkien). Äiti – äiti. KORTESUO (pyyhkii kyyneleitä silmistään). Että minun täytyi tätä nähdä! Etten päässyt hautaan ennemmin! ANNA LIISA. Isä ja äiti – elkää surko minun tähteni! Elkää surko! Ei minulla ole mitään hätää. Näettehän, kuinka olen iloinen nyt! En koko elämässäni ole tuntenut itseäni näin onnelliseksi. JOHANNES (liikutettuna). Anna Liisa –! KORTESUO. Etkö sinä välitä mitään siitä häpeästä, jolla meidän harmaat hiuksemme olet tahrannut? ANNA LIISA. Suokaa se minulle anteeksi! Voi, jos jollakin tavoin vielä kerran voisin tehdä hyväksi, mitä teitä vastaan olen rikkonut. RISTOLAN EMÄNTÄ. Sääli vanhempia. HEIMOSEN EMÄNTÄ. Tämä heidät musertaa tyyten. RISTOLAN EMÄNTÄ. Voi sentään! Ei sitä ihminen tiedä, mitä surua lapsistaan voi saada. KATAJAMÄEN ISÄNTÄ. Kylläpä teille nyt kävi ohraisesti. Kävipä tosiaankin. MIKKO (hiljaa Hussolle). Tässä ei auta enää mikään. Täytyy antaa kaikki mennä menojaan. Lähtään pois! (Menevät.) KORTESUO. Hautaan kun pääsisi! En muuta enää toivo. ROVASTI. Ei niin, hyvät ystävät, ei niin! Ei teillä ole syytä suruun tällä hetkellä, vaan iloon ja riemuun. Jumalan henki on tehnyt työtä tyttäressänne ja päässyt voitolle. Elkää maailman tavoin katselko tätä asiaa, ottakaa se korkeammalta kannalta. Tähän asti on Anna Liisa vaeltanut eksyksissä. Nyt hän on löytänyt oikean tien. Kiittäkäämme ja ylistäkäämme taivaan Herraa! RISTOLAN EMÄNTÄ. Niin – onhan se niinkin, kun oikein ajattelee. Lihalle tämä on kuritus, mutta ei hengelle. KORTESUO. Me olemme lyhytnäköisiä, me ihmiset. Emme aina ymmärrä kaikkivaltiaan tarkoituksia. RIIKKA. Ja meissä lihallinen mieli aina pyrkii valtaan. ROVASTI. Sitä hartaammin koettakaamme edistyä hengen elämässä ja Jumalan avulla me pääsemme voitolle samoin kuin Anna Liisakin. (Tarttuu Anna Liisan käteen.) Niin, lähde rauhaan, lapseni. Lähde sinne, mihin omatuntosi sinua vaatii menemään. Ja vahvistakoon sinua taivaan isä, että loppuun asti lujana pysyisit. Äsken toivotimme sinulle onnea pieneen maalliseen elämänkäänteesen. Mutta tuhat kertaa innokkaammin toivotamme sinulle nyt onnea sisällisen muutoksen johdosta. TOHTORI. Minä yhdyn rovastiin. Jääkää hyvästi! ANNA LIISA (lankeaa ensin isänsä, sitten äitinsä kaulaan). Hyvästi, isä! Hyvästi, äiti – ja Pirkko, hyvästi! – Hyvästi kaikki. KAIKKI. Hyvästi! Ja onnea! JOHANNES. Anna Liisa – etkö tahtoisi antaa minullekin kättä! ANNA LIISA. Mielelläni! Hyvästi, Johannes, hyvästi! JOHANNES. Herran haltuun, Anna Liisa! Yksi sana vielä: sinä olet kumminkin se, joksi sinua alunpitäen luulinkin. ANNA LIISA. Kiitos ystävällisyydestäsi! – Nyt, herra vallesmanni, olen valmis. VALLESMANNI. Niinpä lähdemme sitten! (Menevät.) ROVASTI. Hän vaeltaa iankaikkisen elämän tietä. Onnellinen hän. Esirippu alas. [[Luokka:Anna Liisa]] lnqqwnk4mhiyuruasng5vbolwvihk00 0 9963 131110 131104 2026-08-28T20:28:42Z Nysalor 5 Tähän on tultu 131110 wikitext text/x-wiki {{Wikipedia}} {{Wikisitaatit}} '''Edvard Valpas-Hänninen''' (1873–1937) == Asiatekstit == * ''[[Heinrich Heine sosialistina]]'' == Novellit == * ''[[Kiusaus]]'' * ''[[Kun oli niin kuuma...]]'' == Runot ja laulut == * ''[[Aatto tietää]]'' * ''[[Autereinen]]'' * ''[[Dresdenissä]]'' * ''[[Eespäin!]]'' * ''[[Ei kuollut]]'' * ''[[Ei sorruta!]]'' * ''[[Ei toiseksi]]'' * ''[[Ei tullut]]'' * ''[[Haudalla (Valpas-Hänninen)|Haudalla]]'' * ''[[Hauska näin]]'' * ''[[Hei hei!]]'' * ''[[Heinien keskellä]]'' * ''[[Hepä tekivät]]'' * ''[[Herra ihminen]]'' * ''[[Herrojen Maurit]]'' * ''[[Hukkuu]]'' * ''[[Hylkäsi]]'' * ''[[Ilvehti]]'' * ''[[Itkun syy]]'' * ''[[Jos tahdot!]]'' * ''[[Kahdella airolla]]'' * ''[[Kaisaniemessä]]'' * ''[[Kaksi yhdessä]]'' * ''[[Kalastaja (Valpas-Hänninen)|Kalastaja]]'' * ''[[Kesäk. 1 pnä 1903]]'' * ''[[Kevät laulu (Valpas-Hänninen)|Kevät laulu]]'' * ''[[Kielletty temppeli]]'' * ''[[Kongressin marssi]]'' * ''[[Korven ukko]]'' * ''[[Kun]]'' * ''[[Kun koira kuoli]]'' * ''[[Kyyhkysein]]'' * ''[[Laulu lahdella]]'' * ''[[Meitä liitossa]]'' * ''[[Meni ja meni]]'' * ''[[Minua kohde]]'' * ''[[Mukaelma]]'' * ''[[Niin tuntui]]'' * ''[[Nousi kuolleista]]'' * ''[[Oh se sorja!]]'' * ''[[Oi ja oi]]'' * ''[[Parahin maan]]'' * ''[[Perävesi]]'' * ''[[Petturittarelle]]'' * ''[[Piijan jenkka]]'' * ''[[Piti tyttönsä]]'' * ''[[Puhdistus (Valpas-Hänninen)|Puhdistus]]'' * ''[[Puhe aallolla]]'' * ''[[Raakki herralle]]'' * ''[[Radio esti]]'' * ''[[Riittäisi riemu]]'' * ''[[Ruoskamarssi]]'' * ''[[Sai pois tahrat]]'' * ''[[Sai rauhan]]'' * ''[[Salissa]]'' * ''[[Se mutta]]'' * ''[[Soitto jatkui]]'' * ''[[Suomen Iida]]'' * ''[[Suomen voilla]]'' * ''[[Syntypäivälahja]]'' * ''[[Sähkö virkisti]]'' * ''[[Taituri]]'' * ''[[Toista yksin]]'' * ''[[Torpanpoika]]'' * ''[[Tuokse tervehti]]'' * ''[[Tähän on tultu]]'' * ''[[Vaaksan päästä]]'' * ''[[Vain iltaruskoa]]'' * ''[[Vanha herra]]'' * ''[[Vesi nousee]]'' * ''[[Vielä kerran (Valpas-Hänninen)|Vielä kerran]]'' * ''[[Vietit]]'' * ''[[Viitoset]]'' * ''[[Voi aika välkkyvä]]'' * ''[[Voipa!]]'' * ''[[Vuorokaudeksi]]'' * ''[[Välttäkää]]'' * ''[[Yhtä vain]]'' * ''[[Ylösnousemus (Valpas-Hänninen)|Ylösnousemus]]'' == Suomennokset == * Audorf, Jacob: ''[[Lassalle-marssi]]'' * Böttiger, Karl August: ''[[Böttigerin Itämaisia kuvauksia]]'' * Cygnaeus, Fredrik: ''[[Lemmensoitin]]'' * Zola, Émile: ''[[Emile Zola sosialismista]]'' [[Luokka:Edvard Valpas-Hänninen| ]] ewj1yoxsnx0rhuvr6mvynesho00ap3g 250 25972 131111 129509 2026-08-29T07:55:53Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131111 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|110|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>esiinny mainittavia vahvikesolukkoja. Sitä vastoin on asianmukaisty että niitä on hedelmän seinissä, tämä kun &mdash; kuten pähkinässä &mdash; pitkät ajat suojellen ympäröi siementä, samoin siemenkuoressa, milloin se on alkion ainoana suojana, kuten on laita kotahedelmien siemenissä, jotka varisevat varhain. Näissä kasvinosissa vahvikesolukko on muodostunut kivisoluista. Asettumalla moneen tiiviiseen kerrokseen ne voivat luoda kovia kuoria, kuten luumun hedelmäseinän »kivi» ja pavun luja siemenkuori (kuva&nbsp;146). {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;146. '''Pavun''' (''Phaseolus vulvaris'') '''siemenkuoren poikkileikkaus.''' '''o''' päällysketto, joka on muodostunut lieriömäisistä kivisoluista, joiden seinät (paitsi sisäseinä ja sitä lähinnä olevat sivuseinien osa) ovat hyvin voimakkaasti paksunneet. '''1'''&ndash;'''1''' <span class="lyhenne">n. s.</span> »valojuova», joka johtuu siitä, että seinässä on valoa eri lailla taittavia kerroksia. '''k''' solukerros, jossa kokonaan kettoaineen sisässä olevia kiteitä. '''s''', '''t''', '''u''' kuoren varsinaisesti vettä imevä sisempi osa. <div class="spacer"></div> {{keski|'''Perussolukko''' (Grundgewebe) 65&ndash;68&nbsp;§§.}} 65 §.{{pad}}'''Perussolukko''', jolla ymmärretään kaikkia niitä solukkoja, jotka eivät kuulu pinta-, johto- eikä vahvikesolukkoon, on yleensä lukuisten, pienten soluvälien halkomaa tylppysolukkoa. Sen solut ovat eläviä, verraten ohutseinäisiä, ja niissä on pieniä, pyöreitä huokosia. Niissä tapahtuu erilaisia ravitsemistoimintoja. Niissä soluissa, joihin valo pääsee vaikuttamaan, on useimmiten lehtivihreähiukkasia. Niissä elimissä, jotka ovat vararavintosäiliöitä (mukulat, sipulit, siemenet <span class="lyhenne">y. m.</span>), perussolukko on suurisoluista, ja sen solut sisältävät runsaasti tärkkelystä, valkuaisjyväsiä tai rasvaa. Voimakkaasti kehittynyt ja mehevä on perussolukko mehikasvien (Aloë, Cactus <span class="lyhenne">y. m.</span>, 78&nbsp;§) sisäosissa. Monella kasvilla ovat eräät perussolukon solut käyttökelvottomien eritteiden varastopaikkoja. Tällaiset aineet, kuten öljyt (Zingiberaceae, Piperaceae, Lauraceae), parkkiaineet, pihka <span class="lyhenne">y. m.</span> eivät nim. aina keräänny soluväleihin (siv.&nbsp;71, 72). Kalsiumoksalaattikin kerääntyy usein erityisiin soluihin tai soluriveihin; samoin on useiden alkaloidienkin paikka määrätty. Usein nämä solut ovat putkimaisia ja niiden seinä korkkiutunut. {{nop}}<noinclude><references/></noinclude> jjf76nlgsf60zavetd6t0om2te09q8o 250 25973 131112 129510 2026-08-29T08:00:48Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131112 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|111}}</noinclude>66 §.{{pad}}'''Varren perussolukko.''' Kaksisirkkaisilla ovat varren ydin ja ensi-ikäinen kuori (siv.&nbsp;97), joiden rajalla kehässä sijaitsevat johtojänteet tavataan, muodostuneet perussolukosta, yksisirkkaisilla täyttää perussolukko kaikkialle varteen sirottuneiden johtojänteiden välit. Varren keskustassa solut ovat suuria, pintaa kohti ne yhä pienenevät, joka seikka nähtävästi on yhteydessä muihin taivutuskestävyyden saavuttamista tarkoittaviin rakennesuhteisiin (64&nbsp;§). Ydinsolut kuolevat usein varhain, minkä jälkeen ne sisältävät vain ilmaa (Sambucus, Lappa, Syringa). Joskus on ytimen paikalla suuri lysigeeninen ontelo kuva&nbsp;131. 67 §.{{pad}}'''Juuren perussolukko.''' Tästä on suurimmaksi osaksi muodostunut <span class="lyhenne">n. s.</span> ''juurenkuori'' (Wurzelrinde), jolla tarkoitetaan päällysketon ja keskuslieriön välistä solukkoa. Tämä solukko on tylpyn luontoista. Sen sisin, keskusjännettä ympäröivä, lieriökettoon rajoittuva (siv.&nbsp;103) solukerros on kuitenkin selvästi erilaistunut ulommista osista ja saanut nimen ''sisäketto'' (Endodermis). Tämän solut ovat varren pituussuunnassa pitkänomaisia, särmiömäisiä; ne liittyvät toisiinsa ilman soluvälejä ja niiden seinät ovat korkkiutuneet. Näiden läpi on maasta imetyn veden mahdoton tunkeutua keskusjänteen putkiloihin, mutta putkilo-osien kohdalla olevat ''läpäisysolut'' (Durchlasszelle) eivät ole korkkiutuneet kuten muut sisäketon solut, joten vesi niiden kautta pääsee keskusjänteen putkiloihin (kuva&nbsp;147). Yksisirkkaisten sisäketon soluseinät ovat vahvasti paksunneet; hyvin usein on paksuneminen vahvin pinnanmyötäisissä (tangential) sisäseinissä ja säteittäisseinissä. Tällöin on sisäketolla paitsi sitä tehtävää, että se rajoittaa aineiden johdon tiettyihin ratoihin, vahvistavakin toimi. Saniaisten ja kaksi- sekä monisirkkaisten sisäketon solut taas ovat ohutseinäisiä, ja niiden johtojänteitä vahvistavatkin usein erityiset ympäröivästä solukosta syntyvät vahviketupet. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;147. '''Osa Iris florentinan juuren poikkileikkausta.''' '''c''' juuren kuori. '''e''' sisäketto, jonka solut ovat toispuolisesti paksunneet. '''f''' läpäisy solu. '''p''' lieriöketto. '''v''' nilasolukkoa. '''s''' putkilo.<noinclude><references/></noinclude> nw047lbwvogrsmulp08k7pm2v5hk9e8 250 25974 131113 129511 2026-08-29T08:06:04Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131113 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|112|I.{{pad}}Muoto-oppi.|}}</noinclude>''Ulkoketoksi'' (Exodermis) nimitetään juuren kuoren ulointa solukerrosta silloin, kun sen rakenne on samanlainen kuin sisäketon (korkkiutuminen, paksuneminen, läpäisysolut). Se tavataan etenkin yksisirkkaisilla. Vanhassa juuressa, jonka päällysketto juurikarvoineen on murtunut, ulkoketto toimii pintakerroksena. Keskuslieriön yhdistyssolukko voidaan myös eräissä tapauksissa lukea perussolukkoon, vaikka se on usein vahvikesolukon luontoista. 68 §.{{pad}}'''Lehden perussolukko''', jota sanotaan ''lehtitylpyksi'' (Mesophyll), on omituisesti erilaistunut. Ymmärtääksemme sen rakenteen meidän on muistettava, että lehden toimena on osaksi hiilihapon yhteyttäminen (Assimilation), osaksi veden haihtumisen (Transspiration) välittäminen. Hiilihapon yhteyttämiseksi sanotaan elimellisen aineen muodostumista kasvissa ilman hiilihaposta ja vedestä, samalla kuin kasvista poistuu happea. Yhteyttäminen tapahtuu vain vihreissä elimissä, sillä se on riippuvainen lehtivihreähiukkasista (siv.&nbsp;54), joissa, kuten ennen jo on osoitettu, tärkkelys esiintyy ensimmäisenä näkyvänä yhteyttämistuotteena. Yhteyttämiseen on valo välttämätöntä; siinä kasvi ottaa hiilihappoa, samalla kuin happea ja vesihöyryä poistuu pääasiallisesti ilmarakojen kautta, jotka sijaitsevat etupäässä lehden alapinnassa. Tavallisen erilaispintaisen lehden poikkileikkauksessa näkyy molemmilla sivuilla uloinna päällysketto. Yläsivulla perussolukko on muodostunut ''pylvästylpyksi'' (Palissadenparenchym), alasivulla taas ''hohkatylpyksi'' (Schwammparenchym). Edellisen solujen pituussuunta on kohtisuorassa pintaa vastaan, niiden soluvälit ovat kapeat, ja lehtivihreähiukkasia on runsaasti (kuva&nbsp;148). Tästä johtuu, että niissä on suotuisat edellytykset hiilihapon yhteyttämiselle, tälle ilmiölle välttämätön valo kun pääsee niihin mahdollisimman täydellisesti. Syntyneiden ravintoaineiden pitää niin pian kuin mahdollista joutua kasvin hyväksi, ja se seikka, että pylvästylppysolujen {{tsa|pi|pituussuunta}} {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;148.&nbsp;'''Pyökin lehden poikkileikkaus.''' '''o.o''' yläpinnan, '''u.o''' alapinnan päällysketto. '''pa''' pylvästylppy, jonka alla jalustasoluja. '''sv''' hohkatylppy. '''Sp''' ilmarako. '''Cm''' ilmaontelo. ({{murto|260|1}})<noinclude><references/></noinclude> c5ng8obi8henzt94ap4gb6kf9bucmni 250 25975 131114 129512 2026-08-29T08:12:36Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131114 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||B.{{pad}}Oppi kasvien sisärakenteesta.|113}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;149. '''Osa Scabiosa ucrainican yhtäläispintaisen lehden''' poikkileikkausta. {{tsl|tuussuunta|pituussuunta}} on kohtisuorassa pintaa vastaan, vaikuttaa, että niistä yhteyttämistuotteet voivat paljoa helpommin johtua pois, kuin jos lehden yläpinnalla sijaitsisi päällekkäin useita kerroksia litteitä soluja. Hohkatylpyn solut sen sijaan ovat muodoltaan säännöttömiä, usein pinnaltaan mutkikkaita. Niiden soluvälit ovat avarat, ja lehtivihreähiukkasia on vähemmän kuin pylvästylpyssä (kuva&nbsp;148). Senpä takia lehden yläpinta näyttää paljaallakin silmällä tummemmalta kuin alapinta. Suuret ilmaontelot osoittavat, että hohkatylpyssä voi tapahtua vilkas kaasujenvaihto (hiilihappoa, happea, vettä) kasvin sisäosien ja ympäröivän ilman välillä. Eräissä lehdissä, joissa ei voi huomata selvää eroa ylä- ja alapinnan välillä &mdash; ''yhtäläispintaiset'' (isolateral) lehdet &mdash;, on pylvästylppy levinnyt yli koko lehden ympärystän (kuva&nbsp;149), jota vastoin lehden keskiosassa on joko vähitellen höllenevä (useat palmut, heinät, Crassula) tai erityinen lehtivihreätön solukko (Aloë, useat heinät). <small>Usein (mänty, vuokko, Calamagrostis, eri saniaislajit <span class="lyhenne">y. m.</span>) esiintyy yhteyttävissä soluissa seinäpoimuja, jotka harjuina pistävät solun sisään siten suurentaen seinän pintaa, niin että useammat viherhiukkaset saavat solussa tilaa.</small> Pylvästylpyssä muodostuneet yhteyttämistuotteet on tietenkin johdettava siitä pois. Voi helposti havaita, kuinka toiselta puolen pylvästylppysolukimppuja on suppilomaisesti laajenneiden ''jalustasolujen'' (Sammelzelle) päällä (kuva&nbsp;148), ja kuinka toiselta puolen hohkatylpyn solut ovat välittäjinä johtamassa yhteyttämistuotteita jalustasoluista johtojänteisiin. <div class="spacer"></div> {{keski|'''Varsien ja juurien paksuuskasvu''' 69&ndash;72&nbsp;§§.}} 69 §.{{pad}}'''Toisikäinen paksuuskasvu.''' Niin kauan kuin nuoren elimen solujen jakautuminen jatkuu alkeiskasvusolukossa, puhutaan elimen ''ensi-ikäisestä paksuuskasvusta''. Sen vastakohta on ''toisikäinen'' {{tsa|''paksuus''|paksuuskasvu}}<noinclude>{{Rh|<small>Kasvioppi &mdash; 8</small>||}} <references/></noinclude> ihu3htk6327rhx2ejkzdxeu168klzom 3 26360 131108 2026-08-28T20:28:00Z Nysalor 5 /* Tervetulotoivotus ja huomautus */ uusi osio 131108 wikitext text/x-wiki == Tervetulotoivotus ja huomautus == '''Tervetuloa Wikiaineistoon!''' Kokeilit suomenkielisen Wikiaineiston muokkaamista. Luomasi sivu tai tekemäsi muokkaus on nyt [[Toiminnot:Log/delete|poistettu]] tai merkitty poistettavaksi. Jos haluat harjoitella lisää, käytä [[Wikiaineisto:Hiekkalaatikko|hiekkalaatikko]]a, jottei muokkauksiasi tulkittaisi vandalismiksi. Lisää tietoa muokkaamisesta on [[Wikiaineisto:Ohje|ohjesivuilla]]. – [[Käyttäjä:Nysalor|Nysalor]] ([[Keskustelu käyttäjästä:Nysalor|keskustelu]]) 28. elokuuta 2026 kello 20.28 (UTC) rgfpn21grua1a7adhx3racgsujzy8im 0 26361 131109 2026-08-28T20:28:39Z Nysalor 5 Tähän on tultu 131109 wikitext text/x-wiki {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Tähän on tultu. |alaotsikko= |tekijä=Edvard Valpas-Hänninen |huomiot= }} : On likilaskuinen : leipä nyt mulla. : Taisipa vahinko tulla, : kun minä ostin sen. : Mie sitä järsin, : mutta en siitä saa : ees ikenille ruokaa. : Puutetta kärsin. : On olo raukeaa. : Henkeni huokaa. : Vatsani vaikeroi : ja vasen korvani pillinä soi. : Kirkuvi solu. : Käy joka luussakin kolu. : Runkoni kaikissa kohdissa on kapinaa. : Se muka ”kansana” aivoja ahdistaa! : Siitä on seuraus : aivojen julistus: : ”Koska on loppunut ruokien tuonti, : loppuvi myös ajuvoimien suonti. : Siis täten syntyvi lakko. : Tehdä se pakko!” : Siis minä räsyn : laiseksi väsyn. : Mie kuni hukun: : tuolille päivällä nukun! : Tähän on tultu. : Voi hyvin kultu! {{Lemmen kirja}} ny9joaqf1igfdvz5ng83r4mj6r2y2cz