Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.19 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 4 23128 131170 131136 2026-09-10T04:51:37Z Alexis Jazz 5764 Updating gadget usage statistics from [[Special:GadgetUsage]] ([[phab:T121049]]) 131170 wikitext text/x-wiki {{#ifexist:Project:GUS2Wiki/top|{{/top}}|This page provides a historical record of [[Special:GadgetUsage]] through its page history. To get the data in CSV format, see wikitext. To customize this message or add categories, create [[/top]].}} Nämä tiedot ovat välimuistista, ja ne on päivitetty viimeksi 2026-09-07T06:25:37Z. Välimuistissa on saatavilla enintään {{PLURAL:5000|yksi tulos|5000 tulosta}}. {| class="sortable wikitable" ! Pienoisohjelma !! data-sort-type="number" | Käyttäjien määrä !! data-sort-type="number" | Aktiiviset käyttäjät |- |HotCat || 6 || 0 |- |Viite-overflow || 2 || 0 |- |Viite-palstat || 2 || 0 |- |Wikiviite || 5 || 0 |- |purge || 4 || 0 |} * [[Toiminnot:GadgetUsage]] * [[m:Meta:GUS2Wiki/Script|GUS2Wiki]] <!-- data in CSV format: HotCat,6,0 Viite-overflow,2,0 Viite-palstat,2,0 Wikiviite,5,0 purge,4,0 --> 98dcgrwuo38dbnn9q4qs5lma4nm69ey 250 26388 131163 2026-09-09T17:09:27Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131163 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|157}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;185. '''Jodikokeessa käytetty lehti.''' Valossa yhteyttämisen aikana oli osa lehteä peitetty läpinäkymättömällä paperiliuskalla. Siten varjostetussa osassa ei ole syntynyt tärkkelystä; se kohta jää jodikokeessa vaaleaksi. ({{murto|3|4}}) lisäksi tulla jotakin vedynpitoista ainetta. Tällaista ainetta on kasvilla aina saatavissa, nimittäin vettä. Vesi on kasville siis todellinen ravintoaine. Kuvassa 185 esitetty koe näyttää, että sellainen elin, joka tavallisissa olosuhteissa valossa muodostaa tärkkelystä, käy tärkkelyksettömäksi, kun se on ollut jonkin aikaa pimeässä. Tuollaisessa elävässä lehdessä voi saada syntymään tärkkelystä pimeässäkin &mdash; jos niin saa sanoa &mdash; ruokkimalla sitä, ei kuitenkaan hiilidioksidilla, vaan rypälesokeriliuoksella. Sen voi tehdä leikkaamalla lehden irti ja asettamalla sen ruodin sokeriliuokseen. Tärkkelys ja sokeri ovat molemmat hiilihydraatteja; koska ensinmainitun kemiallinen rakenne on paljoa monimutkaisempi kuin jälkimmäisen, on jotenkin varmaa, että myös assimilaatiossa muodostuu ensin sokeria ja siitä sitten tärkkelystä. Assimilaatiotapahtuma voidaan silloin ilmaista seuraavilla kaavoilla: {{keski|<math>6 \text{CO}_2 + 6\text{H}_2\text{O} = \text{C}_6\text{H}_{12}\text{O}_6\text{ (rypälesokeria)}+6\text{O}_2</math><br><math>n \text{C}_6\text{H}_{12}\text{O}_6 = n(\text{C}_6\text{H}_{10}\text{O}_5)\text{ (tärkkelystä)}+n\text{H}_2\text{O}</math>}} Vihreiden kasvien hiilihapon yhteyttämisen ensimmäinen tunnettu tulos on rypälesokeri. On kuitenkin luultavaa, että ennen rypälesokeria syntyy jokin muu, yksinkertaisempi yhdistys. Kemistien ei ole vielä onnistunut jäljitellä assimilaatioilmiötä. Yhteyttämisen seurauksena syntynyt sokeri on raaka-aine, josta kasvin kaikki muut elimelliset aineet syntyvät. Niin hyvin seinät kuin alkulima ja kaikki muut solussa esiintyvät elimelliset aineet ovat syntyneet tästä sokerista. Sokerin muodostuessa yhteyttämisen ohessa tapahtuu alituista auringonvalon energian varastoitumista siten, että tämä energia joutuu olemaan, niin kuin sanotaan, latenttina sokerissa ja tästä muodostuneissa aineissa ja että se näistä voidaan vapauttaa uudessa muodossa. Puukappaleen palaessa syntyvä lämpö ei ole syntynyt itsestään, vaan uusi muoto on juuri sitä energiaa, jonka puu on aikoinaan saanut auringonvalosta ja joka sen jälkeen on ollut varastossa puun massassa.<noinclude><references/></noinclude> i5z9bjszozv9g7c2vdawf8u0eab8567 250 26389 131164 2026-09-09T17:14:43Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131164 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|158|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>Kuten tästä näkyy, on valon merkitys vihreiden osien toiminnalle erittäin suuri. Mutta valo on myös tärkeä vihreän väriaineen syntymiselle. Pimeässä muodostuu kyllä värihiukkasia, mutta väriaine kehittyy epätäydellisesti; värihiukkaset eivät viherry, vaan jäävät keltaisiksi. Ainoastaan harvat kasvinosat, kuten havupuiden itukasvit ja saniaisten lehdet, voivat pimeässäkin tulla vihreiksi. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että lehtivihreän syntyminen on riippuvainen myös lämmöstä ja ettei sitä synny liian alhaisessa lämpötilassa. Siitä syystä voivat kasvinosat, jotka varhain keväällä kylmän ilman vallitessa nousevat maasta, valosta huolimatta jäädä päiväkausiksi keltaisiksi, kunnes tulee lämpimämpää. 83 §.{{pad}}'''Kemosynteesi.''' Kauan aikaa pidettiin kiistämättömänä tosiasiana, että vain vihreät kasvit voivat &mdash; ja nekin ainostaan valossa &mdash; muodostaa monimutkaisia orgaanisia yhdistyksiä niin yksinkertaisesta aineesta kuin hiilidioksidista. Siitä ei ole vielä varsin kauan, kun osoitettiin, että on kasveja, jotka sisältämättä lehtivihreätä ja käyttämättä hyväkseen valoa muodostavat orgaanisen aineensa hiilidioksidista. Solujen orgaanisiin aineisiin tällöin varastoituva energia on tässä tapauksessa peräisin erinäisistä hapettumisilmiöistä. Tavallisen assimilaatiotapahtuman kulkua, jolloin auringonvalo antaa tarvittavan energian, sanotaan ''fotosynteesiksi'', kun taas puheenaolevalle ilmiölle on annettu nimeksi ''kemosynteesi''. Sellainen tapahtuu <span class="lyhenne">m. m.</span> kahdenlaatuisissa bakteereissa, jotka yhdessä elävät maassa, nimittäin nitriitti- ja nitraattibakteereissa. Edelliset hapettavat ammoniumsuoloja nitriiteiksi, jälkimmäiset nitriittejä nitraateiksi. 84 §.{{pad}}'''Typen saanti.''' Edellä selostetuissa ravintoliuoskokeissa käytettiin typenpitoisena ravintona erilaisia nitraatteja. Myöskin ammoniumsuoloja voi käyttää. Nämä molemmat suolat muodostavat luonnossa useimpien kasvien typpiravinnon. Niitä on eloperäisissä (organogeenisissä) maalajeissa, ja ne ovat, joko suoranaisesti tai välillisesti, peräisin kasvi- tai eläinkunnasta. Mutta elottomassakin luonnossa muodostuu kasveille hyödyllisiä typenpitoisia yhdistyksiä. Jokaisella ukkosenilmalla aiheuttaa ilmakehän läpi iskevä salama ilman typen ja hapen yhtymisen. Syntyy typen oksideja, typpihappoa ja typpihapoketta. Ne tulevat maahan sateen mukana, mutta nämä määrät ovat mitättömän pieniä, kenties muutama kilo hehtaaria ja vuotta kohti. Mitä taas ilman vapaaseen typpeen tulee, on osoitettu lukemattomilla ravintoliuoskokeilla, että korkeimmat kasvit eivät voi käyttää {{tsa|hyväk|hyväksensä}}<noinclude><references/></noinclude> pogk81nc9mrit6kr9rwaznjy19f9s0x 250 26390 131165 2026-09-09T17:19:44Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131165 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||H.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|159}}</noinclude>{{tsl|sensä|}} ilman vapaata typpeä, jota ne niin runsaasti saisivat, mutta viime aikojen tutkimus on näyttänyt, että on olemassa alempia kasveja, jotka voivat käyttää ilman typpeä sellaisenaan. Sellaisia ovat eräät maassa elävät, hyvin yleiset bakteerit. Niiden typensitomiskyky ilmenee siten, että maaperän typenpitoisuus lisääntyy, vaikk'ei siihen lisätä mitään typenpitoisia aineita. Typen lisääntymistä tapahtuu <span class="lyhenne">m. m.</span> miltei säännöllisesti, kun maa on kesantona; maasta otettu näyte osoittaa kesantona oloajan lopussa suurempaa typenpitoisutta kuin sen alussa, ja lisäys on suurempi kuin mitä ukkosenilmoista johtuva typen lisä on voinut aiheuttaa. Koska typen lisääntymistä ei tapahdu, jos multanäyte on ensin hehkutettu ja sitten jätetty lepäämään, on selvää, että tässä ovat elävät olennot olleet mukana vaikuttamassa. Maasta on löydetty useita bakteerilajeja, joilla on tämä ominaisuus. On selvää, että näiden olo maassa lisää sen hedelmällisyyttä. Tärkeä sellainen bakteeri on Bacterium radicicola. Sama kyky käyttää ilman typpeä on huomattu olevan eräillä kukkakasveillakin. Sellainen mahdollisuus tuntui tiedemiehistä ensin aivan käsittämättömältä. Kun kasvatettiin kasvi siemenestä, jonka typenpitoisuus tiedettiin tarkkaan niiden kokeiden perusteella, joita toisilla samanlaisilla siemenillä oli tehty, ja kasville annettiin sen kehittyessä tarkoin punnittu määrä typpiravintoa, niin valmiin kasvin sisältämä + se määrä, mitä maassa oli käyttämättömänä jäljellä, oli juuri niin suuri kuin sen pitikin olla. Yhtään typpeä ei ollut kadonnut, mutta yhtään ei ollut tullut lisääkään. Käytännöllisessä elämässä oli kuitenkin osoittautunut, että pellosta, jonka typenpitoisuus oli tunnettu, saattoi vuodesta toiseen saada typenpitoista satoa, jonka olisi pitänyt täydellisesti köyhdyttää maa. Vihdoin kävi selväksi, että kasveilla ja kasveilla on eroa. Viljalajit ja heinäkasvit vaativat viihtyäkseen aivan ehdottomasti ravinnokseen typpihappoisia tai amoniakkisuoloja. Jos eri kukka-astioihin on sekoitettu typetöntä ravintomultaa ja näihin sitten lisätään asteittain suureneva määrä salpietaria, saadaan nähdä, että kasvit edistyvät sitä paremmin, mitä enemmän ne saavat salpietaria &mdash; tietysti johonkin rajaan asti. Samoin on myös palkokasvien laita, jos niitä kasvatetaan bakteerittomassa maassa. Mutta sterilisoimattomassa maassa säännönmukaisuus näyttää loppuvan; joskus sato tulee suurempi, josku{{pv||s}} pienempi kuin mitä voisi odottaa. On selvää, että maassa olevat eliöt, ennen muita bakteerit, jollakin tavoin vaikuttavat asiaan. Niiden vaikutus näkyy juurissa. Yllämainittu maassa elävä<noinclude><references/></noinclude> mpk45ix1ahj8w6ouzl9pp2fv4u5q6n6 250 26391 131166 2026-09-09T17:25:33Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131166 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|161}}</noinclude>{{tsl|sistä|Edellisistä}} mainittakoon eri sokerilajit ja tärkkelys, selluloosa ja inuliini, jotka kaikki ovat keskenään lähisukuisia. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;187. Tärkkelys kulkeutuu pois lehtisuonia myöten. Sokerista syntynyt tärkkelys on jähmeä aine. Se ei siis voi päästä pois siitä solusta, jossa se on syntynyt, ellei se jollakin tavalla liukene. Veteen tärkkelys ei liukene, mutta se muuttuu elävässä solussa erään entsyymin, diastaasin, vaikutuksesta sokeriksi, tavallisesti rypälesokeriksi (glykoosiksi) tahi mallassokeriksi (maltoosiksi), jotka veteen helposti liukenevina voivat kulkea soluliman ja soluseinän läpi. Tärkkelysjyväset hajoavat, ja niistä syntyneet aineet joutuvat liuenneina solulimaan ja solunesteeseen. Riittävässä valossa tärkkelystä syntyy enemmän kuin mitä kasvi kuluttaa; sen vuoksi on lehtivihreähiukkasissa tärkkelysjyväsiä. Jos taas kasvi asetetaan pimeään, tärkkelysjyväset katoavat vähitellen täydellisesti: kasvi käyttää ne ravinnokseen. Yhteyttämistulokset kulkevat solusta toiseen. Mitä tietä tärkkelys kulkeutuu pois, sen voimme helposti osoittaa kokeella, joka näkyy kuvassa&nbsp;187. Vaahteran lehdestä, joka oli oksassaan kiinni, leikattiin keskimmäinen suoni varovasti poikki illalla, jolloin siinä oli runsaasti tärkkelystä päivän yhteyttämisen jälkeen. Seuraavana aamuna suoritettu jodikoe osoitti, että tärkkelys oli suureksi osaksi kadonnut lehden kaikista muista osista paitsi niistä, jotka olivat suonen katkaisukohdan yläpuolella. Tärkkelys siis kulkee lehtisuonia myöten. II.{{pad}}Typellisiä yhdistyksiä, pääasiassa valkuaisaineita, jotka sisältävät hiiltä, vetyä, happea, typpeä ja rikkiä sekä usein fosforia. Nämä yhdistykset syntyvät hiilihydraateista, mutta miten synteesit tapahtuvat, siitä ei vielä ole selvää tietoa. Varmaankin nitraateilla, sulfaateilla ja fosfaateilla tässä on tärkeä osansa. Typelliset yhdistykset muodostuvat assimilatsionin yhteydessä lehdissä, mutta myös kasvin muissa osissa. Valkuaisaineet eivät myöskään pääse ollenkaan tahi ainoastaan vaivoin soluseinien läpi. Ne vaeltavat kuten muutkin typelliset rakennusaineet asparagiinina solusta toiseen. Siiviläputkissa valkuaisaineet sitä vastoin pääsevät helpommin liikkumaan. {{nop}}<noinclude>{{Rh|<small>Kasvioppi &mdash; 11</small>||}} <references/></noinclude> rijil6b731vrrxu1vxxgn87owrquvxg 131167 131166 2026-09-09T17:25:50Z Sakvaka 3073 131167 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|161}}</noinclude>{{tsl|sistä|Edellisistä}} mainittakoon eri sokerilajit ja tärkkelys, selluloosa ja inuliini, jotka kaikki ovat keskenään lähisukuisia. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;187. '''Tärkkelys kulkeutuu pois lehtisuonia myöten.''' Sokerista syntynyt tärkkelys on jähmeä aine. Se ei siis voi päästä pois siitä solusta, jossa se on syntynyt, ellei se jollakin tavalla liukene. Veteen tärkkelys ei liukene, mutta se muuttuu elävässä solussa erään entsyymin, diastaasin, vaikutuksesta sokeriksi, tavallisesti rypälesokeriksi (glykoosiksi) tahi mallassokeriksi (maltoosiksi), jotka veteen helposti liukenevina voivat kulkea soluliman ja soluseinän läpi. Tärkkelysjyväset hajoavat, ja niistä syntyneet aineet joutuvat liuenneina solulimaan ja solunesteeseen. Riittävässä valossa tärkkelystä syntyy enemmän kuin mitä kasvi kuluttaa; sen vuoksi on lehtivihreähiukkasissa tärkkelysjyväsiä. Jos taas kasvi asetetaan pimeään, tärkkelysjyväset katoavat vähitellen täydellisesti: kasvi käyttää ne ravinnokseen. Yhteyttämistulokset kulkevat solusta toiseen. Mitä tietä tärkkelys kulkeutuu pois, sen voimme helposti osoittaa kokeella, joka näkyy kuvassa&nbsp;187. Vaahteran lehdestä, joka oli oksassaan kiinni, leikattiin keskimmäinen suoni varovasti poikki illalla, jolloin siinä oli runsaasti tärkkelystä päivän yhteyttämisen jälkeen. Seuraavana aamuna suoritettu jodikoe osoitti, että tärkkelys oli suureksi osaksi kadonnut lehden kaikista muista osista paitsi niistä, jotka olivat suonen katkaisukohdan yläpuolella. Tärkkelys siis kulkee lehtisuonia myöten. II.{{pad}}Typellisiä yhdistyksiä, pääasiassa valkuaisaineita, jotka sisältävät hiiltä, vetyä, happea, typpeä ja rikkiä sekä usein fosforia. Nämä yhdistykset syntyvät hiilihydraateista, mutta miten synteesit tapahtuvat, siitä ei vielä ole selvää tietoa. Varmaankin nitraateilla, sulfaateilla ja fosfaateilla tässä on tärkeä osansa. Typelliset yhdistykset muodostuvat assimilatsionin yhteydessä lehdissä, mutta myös kasvin muissa osissa. Valkuaisaineet eivät myöskään pääse ollenkaan tahi ainoastaan vaivoin soluseinien läpi. Ne vaeltavat kuten muutkin typelliset rakennusaineet asparagiinina solusta toiseen. Siiviläputkissa valkuaisaineet sitä vastoin pääsevät helpommin liikkumaan. {{nop}}<noinclude>{{Rh|<small>Kasvioppi &mdash; 11</small>||}} <references/></noinclude> 8ynbbra0rwihqsj51kkc33ir7ufwbps 250 26392 131168 2026-09-09T17:29:17Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131168 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|162|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;188. '''Mänty, josta 18 vuotta ennen kaatamista irroitettiin e:n kohdalta kuori puuta myöten.''' Kaavamainen esitys. Tästä syystä tapahtui lisäkasvua ainoastaan '''a''':ssa, '''b''':ssä, '''c''':ssä ja '''d''':ssä, jota vastoin sitä ei ole tapahtunut '''f''':ssä, '''g''':ssä eikä '''h''':ssa. Lehdissä syntyneet rakennusaineet eivät pääse kulkemaan alaspäin johtojänteiden putkilo-osassa, vaan ainoastaan siiviläosassa ja kuoressa. <small>Tämä näkyy selvästi seuraavasta kokeesta. 118 vuoden vanhasta männystä, joka oli haarautunut kahdeksi jotensakin samanvahvuiseksi rungoksi, irroitettiin 18 vuotta ennen sen kaatamista toisesta rungosta kuorirengas kokonaan pois, kuten kuvasta 188 näkyy (''e''). Kun puu kaadetiin, olivat molemmat latvat täysin terveet. Renkaan alapuolella oli lisäkasvu melkein kokonaan lakannut siinä osassa, joka kuvassa on tumma; juuriosassa ''h'' lisäkasvu oli kokonaan tauonnut.</small> Rakennusaineet kulkeutuvat syntymäpaikoistaan pois käyttämispaikkoihin. Tuollaisia käyttöpaikkoja ovat erittäinkin kaikki kasvavat osat, varren ja juuren kasvupisteet sekä jälsi. Kaikki rakennusaineet eivät tule heti käytetyiksi, vaan suurempi tahi pienempi osa jää talteen joksikin aikaa. Joskus niitä kasaantuu pitkiksikin ajoiksi erinäisiin elimiin joutuakseen vasta myöhemmin käytäntöön. Nämä ovat ''vararavintoaineita'' (Reservestoff). Tällaisia vara-aineiden säilytyspaikkoja ovat kaikki siemenet, joissa melkein aina on itukasvin ensimmäiseen kehitykseen tarpeellinen ravinto; lisäksi mukulat ja turvonneet juuret, ylipäänsä monivuotisten kasvien talvehtivat osat, hormilla juurakot, puilla ja pensailla varren ydinsäteiden ja puun tylppysolukko, ainavihreillä kasveilla lehdetkin, joihin osiin ravintoa kerääntyy tulevien versojen hyväksi. Aina on typellisiä ja typettömiä vararavintoaineita yhdessä, mutta jälkimmäisiä {{tsa|taval|tavallisesti}}<noinclude><references/></noinclude> gty8dc5ggluenv9rfw727dsuy72fkmk 250 26393 131169 2026-09-09T17:35:22Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131169 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|163}}</noinclude>{{tsa|lisesti|tavallisesti}} paljoa runsaammin kuin edellisiä. Erittäin runsaasti on typellisiä aineita hernekukkaisten siemenissä. ''Tärkkelys'' on kaikkein yleisin vararavinto. Yleisesti tunnetun esimerkin sen esiintymisestä saamme viljalajien siemenistä ja perunan mukuloista. Niissä oleva tärkkelys on, niin kuin jo ennen on selitetty (82&nbsp;§), kotoisin kasvin vihreistä osista, etenkin lehdistä. Niiden vihreissä soluissa on valon vaikutuksesta hiilihaposta ja vedestä muodostunut ''yhteyttämistärkkelys'' syntymispaikassaan muuttunut sokeriksi, joka vaellettuaan siemeniin ja mukuloihin näiden soluissa olevien valkohiukkasten vaikutuksesta muuttuu ''varatärkkelykseksi''. Sokeriliuoksen vaellus ei tapahdu yhteen menoon solusta toiseen määräpaikkaan asti, vaan kulkuradan solujen valko- ja viherhiukkaset muuttavat sen usein tärkkelykseksi, joka sitten taas liukenee siirtyäkseen edelleen. Tätä tärkkelystä sanotaan ''kulkutärkkelykseksi'' (transitorische Stärke). Varatärkkelys taas liukenee aikanaan muodostaen sokeria, joka kulkee veteen liuenneena nuoriin, siemenestä tahi mukulasta kehittyviin taimiin niille ravinnoksi uusien solujen syntyessä. &mdash; Myöskin puiden puuhun kasaantuu tärkkelystä tylppysoluihin, joka tärkkelys keväällä tulee nuorten versojen hyväksi. ''Sokeria'' tavataan verraten harvoin mainittavissa määrin vararavintona. Se on aina liuenneena solunesteeseen. Kaksivuotisen valkojuurikkaan juuressa on ensimmäisen kesän lopussa jopa 18&nbsp;% sokeria. ''Inuliinia'' on mykerökukkaisissa (Dahlian mukuloissa, Inulan ja Taraxacumin juurissa) aina solunesteeseen liuenneena. ''Selluloosaa'' on vararavintona monen palmun siemenissä (taateli, kasvullinen norsunluu eli Phytelephasin siemenvalkuainen); luukovan siemenvalkuaisen paksut soluseinät liukenevat siemenen itäessä. ''Rasvaisia öljyjä'' on eniten siemenissä (nauris, pellava, hamppu); näiden itäessä öljy muuttuu sokeriksi ja tärkkelykseksi. ''Valkuaisaineita'' esiintyy kaikissa vararavinnon säilytyspaikoissa, milloin valkuaisjyväsinä, jotka käytettäessä liukenevat, milloin taas kokonaan muodottomana valkuaisena soluissa. Vararavinnoksi kasaantuneet rakennusaineet kasvi saattaa käyteaineiden (Enzym) avulla liukeneviksi yhdistyksiksi. ''Käyteaineet'', esim. diastaasi, invertaasi ja pepsiini, ovat aineita, jotka itse muuttumatta tai elimistössä kulumatta muuttavat tiettyjä orgaanisia aineita toisiksi yhdistyksiksi. Esimerkkeinä käyteaineista ovat ne aineet, jotka toimivat eläinten ruoansulatuksessa ja muuttavat<noinclude><references/></noinclude> 4skj2zdr5bgnsj0f2v836ttetbeavk0