Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.19 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 250 26394 131171 2026-09-10T18:38:44Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131171 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|164|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>veteen liukenemattomia ravintoaineita lähisukuisiksi liukeneviksi yhdistyksiksi, jotka suolen seinä voi imeä sisäänsä, kuten mahanesteen pepsiini, joka liuentaa lihassa olevat valkuaisaineet, ja syljen ptyaliini, joka liuntaa leivässä olevan tärkkelyksen. Samantapaiset aineet ovat vaikuttamassa myös kasvien elämässä. Kasvikunnan yleisin käyteaine on diastaasi, joka saa aikaan liukenemattoman tärkkelyksen muuttumisen liukenevaksi sokeriksi. Paitsi näitä rakennusaineita, joiden merkitys solulle on aivan selvä, tavataan kasveissa suuri joukko orgaanisia yhdistyksiä, joilla on mitä erilaisin kemiallinen kokoomus. Muutamat niistä ovat erinomaisen tärkeitä kasvin elämälle, esim. eräät ''väriaineet'', kuten lehtivihreä, joka välittää assimilatsionin, ja kukkien väriaineet, jotka kohdistavat niihin hyönteisten huomion. Muita hyvin tavallisia aineita, joiden tehtävä kuitenkin on tuntematon, ovat ''orgaaniset hapot''. Hyvin yleisiä ovat omenahappo, viinihappo ja oksaalihappo, jotka esiintyvät joko vapaina tai suoloissa. Tällaisista hapoista johtuu monen hedelmän sekä raparperin, suolaheinän ja käenkaalin hapan maku. Liukenevat suolat ovat solunesteeseen liuenneina ja lisäävät solun nestejännitystä. Oksaalihappo esiintyy enimmäkseen liukenemattomassa, kiteytyneessä kalsiumoksalaatissa (ks. siv. 62). Monessa tapauksessa voi tämän suolan ajatella syntyvän siten, että kun kasvi ottaa kalsiumnitraattia, -sulfaattia ja -fosfaattia ja näistä käyttää typen, rikin ja fosforin, vapaaksi joutunut kalsiumi neutralisoituu oksaalihapolla, jota tätä varten syntyy solussa. Monet muut aineet ovat ilmeisesti aineenvaihdon sivutuotteita, eikä niillä ole sille enää mitään merkitystä. Sellaisia ovat kuoren parkkiaineet, katkera-aineet, eetteriset öljyt, alkaloidit (kiniini, nikotiini, strykniini, morfiini, teobromiini) ja näille lähisukuiset aineet koffeiini ja teiini. Toiset taasen ovat pelkästään halpeutumistuloksia, jotka polveutuvat kuoren kuolleista solukoista (arabikumi, kirsikkakumi). &mdash; Eräissä tapauksissa kasville saattaa olla hyötyäkin näistä sivutuotteista, esim. myrkyllisistä alkaloideista, jotka epäilemättä suojaavat sitä eläimiltä. Toisissa tapauksissa ne varmaankin voidaan rinnastaa eläinten ulostuksiin (ks. siv. 72). 86 §.{{pad}}'''Hengitys.''' Aineenvaihdon muodostaa elävillä olennoilla pääasiassa kaksi hyvin monimutkaista, vastakkaista, mutta alituiseen toisiinsa sekaantuvaa ilmiötä, nimittäin orgaanisten aineiden rakentuminen ja hajoaminen. Ihminen samoin kuin eläimetkin ottaa alinomaa<noinclude><references/></noinclude> 1tn6u0iy07ifc02tzgg9y1b4gfrw9f9 250 26395 131172 2026-09-10T18:43:43Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131172 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|166|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;190. '''Hengityksen johdosta syntyy hiilihappoa.''' Koje, jolla se osoitetaan. vaikuttaa, että ulkoilma imeytyy kojeeseen ''z'':n kohdalla. Ilmavirta kulkee pullojen ''a'':n, ''b'':n, ''c'':n, ''d'':n ja ''e'':n kautta ja tulee ''x'':n kohdalla imijäpulloon (Aspirator). Astiassa ''a'' on kaliumhydraattiin kastettuja hohkakivipalasia, niin että ilma saapuu astiaan ''b'' aivan vapaana hiilihaposta, mikä näkyy siitäkin, että kalkkivesi astiassa ''b'' pysyy aivan kirkkaana. Astiassa ''c'' on esim. itäviä siemeniä, jotka erittävät hiilihappoa. Sen huomaamme siitä, että kalkkivesi astioissa ''d'' ja ''e'' samenee. Se seikka, että kasvit hengittävät, <span class="lyhenne">s. o.</span> ottavat happea ja luovuttavat hiilihappoa, näyttää olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä on 82&nbsp;§:ssä sanottu, nim. että ne ottavat hiilihappoa ja luovuttavat happea, mutta tämä hiilihapon yhteyttäminen tapahtuu ainoastaan vihreissä kasvinosissa ja ainoastaan valossa, hengitys sitä vastoin tapahtui kaikissa kasvinosissa, sekä vihreissä että ei-vihreissä, ja sekä pimeässä että valossa. Ei-vihreiden kasvinosien hengityksen voi helposti osoittaa sekä valossa että pimeässä, kuten edellä on selitetty. Vihreissä kasvinosissa hengityksessä muodostunut hiilihappo jää päivällä kasvin sisään ja assimiloituu siellä, ennen kuin ehtii ulos, mutta pimeässä se poistuu tavalliseen tapaan. Jos niin muodoin tahdotaan osoittaa vihreissä lehdissä tapahtuva hengitys käyttämällä kuvassa&nbsp;190 esitettyä koelaitetta, on astia ''c'' ympäröitävä läpikuultamattomalla paperilla. Hengitys on elävän alkuliman toimintaa, joka elintoiminnan vilkastuessa voimistuu, vastakkaisessa tapauksessa taas heikkenee. Hengitys on kasvin elämälle tuiki tarpeellista. Hapettomassa ilmassa elintoiminnat lakkaavat, alkuliman liikkeet pysähtyvät, kasvaminen taukoaa, ärtyisyys lakkaa; vihdoin koko kasvi kuolee. {{nop}}<noinclude><references/></noinclude> ohns9ebqsit4frj6m1j5uvjdpxl2sk7