Hakemisto:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/styles.css

Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.19 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk Hakemisto:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/styles.css 252 25020 131186 130980 2026-09-13T18:15:41Z Sakvaka 3073 131186 sanitized-css text/css .mw-parser-output { text-align: justify; } .kaava-line { text-align: center; } .kaava-underline { display: inline-block; border-bottom: 1px solid black; padding-bottom: 5px; } .kaava-overline { display: inline-block; border-top: 1px solid black; } .lyhenne { display: inline-block; white-space: nowrap; } .spacer { height: 2em; } .paren-list { list-style: none; counter-reset: item; padding-left: 1.5em; /* keep some indent since default marker is gone */ } .paren-list li { counter-increment: item; position: relative; } .paren-list li::before { content: counter(item) ") "; position: absolute; left: -1.5em; } /* Kommenttiriville tulee tämän sivun luokitus = [[Luokka:Hakemistojen CSS-tyylisivut]] */ h2eoewor1wq2t5k119svjffsz99a9z2 Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/181 250 26401 131181 2026-09-13T17:52:14Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131181 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|167}}</noinclude>Hapen puutteen haitalliset seuraukset näkyvät silmiinpistävästi siitä, että kasvit kuolevat, joiden juuret eivät pääse kylliksi ilman yhteyteen. Näin on asianlaita, kun tulee liian runsaasti vettä, niin että multahiukkasten välit tulevat sitä täyteen, tahi kun esim. kaupunkien kaduilla maan pinta tallataan niin kovaksi, että tarpeellinen ilman pääsy estyy. Hengitysjuurista ks. siv. 17. Kun hengityksessä poistuu hiilidioksidia ja vettä, siitä on seurauksena painon vähentyminen. Se seikka, että kasvien paino tästä huolimatta lisääntyy, johtuu siitä, että valon ja pimeyden tavallisesti vuorotellessa yhteyttäminen on paljoa voimakkaampaa kuin hengitys, ja hyvin pitkällisessä valaistuksessa — kuten kesällä pohjan perillä — painonhukka hengityksestä jää melkein olemattomaksi, niin että kasvi ehtii valmistua lyhyessä ajassa. Mutta jos vihreä kasvi pakotetaan kehittymään pimeässä, sen paino vähenee yhä, ja lopulta se kuolee nälkään. Tämän kanssa näyttää olevan ristiriidassa, että perunan pimeässä kehittyvät versot voivat kasvaa melko suuriksi, mutta tällöinkin tapahtuu alituista painonhukkaa, kun mukulaan varautunut tärkkelys kuluu uusien versojen hengitykseen. Jolleivät nämä pääse valoon, ne kuolevat, ja kuolema tulee sitä pikemmin, kuta vähemmän ravintoa on alunperin ollut käytettävissä. Se seikka, että kasvi pimeässä kuluttaa omaa ainettaan, käy selville seuraavasta taulukosta, joka esittää pavun ja siitä pimeässä kasvaneen, neljän viikon vanhan taimen kokoomuksen erilaisuuden. {| |- ! !! !! !! !! !! !! !! style="text-align:center" | C !! style="text-align:center" | H !! style="text-align:center" | O |- | Siemenen || paino || (kuivattuna) || oli || style="text-align:center" | 0,926 g, || se || sisälsi || style="text-align:center" | 0,407 g || style="text-align:center" | 0,056 g || style="text-align:center" | 0,376 g |- | Taimen || style="text-align:center" | » || style="text-align:center" | » || style="text-align:center" | » || style="text-align:center" | 0,566 g || style="text-align:center" | » || style="text-align:center" | » || style="text-align:center" | 0,248 g || style="text-align:center" | 0,033 g || style="text-align:center" | 0,198 g |- | || || || || style="text-align:center" | −0,360 || || || style="text-align:center" | −0,159 || style="text-align:center" | −0,023 || style="text-align:center" | −0,178 |} Toisin on valossa kasvavan kasvin laita, kuten toisella siemenellä tehty rinnakkaiskoe osoittaa: {| |- ! !! !! !! !! !! !! !! style="text-align:center" | C !! style="text-align:center" | H !! style="text-align:center" | O |- | Siemenen || paino || (kuivattuna) || oli || style="text-align:center" | 0,922 g, || se || sisälsi || style="text-align:center" | 0,405 g || style="text-align:center" | 0,056 g || style="text-align:center" | 0,375 g |- | Taimen || style="text-align:center" | » || style="text-align:center" | » || style="text-align:center" | » || style="text-align:center" | 1,293 g || style="text-align:center" | » || style="text-align:center" | » || style="text-align:center" | 0,599 g || style="text-align:center" | 0,076 g || style="text-align:center" | 0,532 g |- | || || || || style="text-align:center" | +0,371 || || || style="text-align:center" | +0,194 || style="text-align:center" | +0,020 || style="text-align:center" | +0,157 |} Kuten jo aikaisemmin (73 §) mainittiin, on kasveja, jotka voivat elää ilman vapaata happea. Niitä sanotaan ''ilmapakoisiksi'', anaerobisiksi vastakohtana tavallisille, ''ilmaeloisille'' eli aerobisille eliöille, jotka<noinclude><references/></noinclude> r5uohts4ljib0cetjoshpk3x3tkv4gf Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/183 250 26402 131182 2026-09-13T17:58:03Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131182 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|169}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 191. '''Aukeavat kukat ja itävät siemenet lämpenevät itsestään.''' Koje, jolla se osoitetaan. Siemenet asetetaan suppiloon '''r''' mahdollisimman tiheään sullottuina. Tämä suppilo pannaan pullon '''f''' suuhun, jonka pohjalla on kaliumhydraattia. Viimeksimainittu imee itseensä hengittäessä syntyneen hiilihapon. Koko laitos peitetään lasikuvulla '''g''', jonka puuvillalla '''w''' höllästi tukitusta kaulasta hieno lämpömittari '''t''' on pistetty sisään niin, että sen alapää on koe-esineiden joukossa. Lämpötila tässä kojeessa on korkeampi kuin toisessa samantapaisessa, vertauksen vuoksi laitetussa kojeessa, jossa kasvinosien asemesta on paperipalasia tai muuta sellaista. {{tsl|taessa|vaikuttaessa}} muodostaa ne monimutkaiset elimelliset yhdistykset, joita niissä tavataan. Näitä kasveja <big>'''|'''</big> nimitetään ''omavaraisiksi'' (autotroph). Mutta on kasveja, joilta lehtivihreä puuttuu. Ne eivät sen vuoksi yleensä voi yhteyttää hiilihappoa (vrt. kuitenkin 83 §), vaan niiden on pakko ottaa valmista elimellistä ravintoa ulkoapäin: ''toisenvaraiset'' (heterotroph) kasvit. Ne ovat joko ''mädänsyöjiä'' eli ''mädännäiskasveja'' (saprofyyttejä) tai ''loisia'' (parasiitteja). A.{{pad}}''Mädänsyöjiksi'' eli ''mädännäiskasveiksi'' sanotaan lehtivihreättömiä kasveja, jotka ottavat ravintonsa elottoman luonnon orgaanisista yhdistyksistä, usein mätänevistä tai lahoavista kasvi- ja eläinjätteistä. 1.{{pad}}Sellainen on korkeampien kasvien joukossa Monotropa, jonka juurakko kiertelee mäntymetsissä syvällä maassa imien siitä mäntymetsille ominaisia lahoavia aineita. Useimmat sienet ovat mädänsyöjiä. Varsin monimuotoisia ovat lakkisienet, joita metsissämme kasvaa suuri joukko. Niiden itiöemät — joita tavallisessa kielenkäytössä sanotaän sieniksi — ovat kasvaneet maassa elävästä rihmastosta, joka on ottanut ravintonsa maassa hajaantuvista kasvi- ja eläinjätteistä. Että mullasmaassa on erilaisia orgaanisia yhdistyksiä, näkyy selvästi siitä, että eri paikoissa kasvaa erilaisia sieniä. Lakkisienien ja kukkakasvien käyttämien orgaanisten ravintoaineiden kemiallisesta kokoomuksesta tiedetään verraten vähän; sitä vastoin ollaan paremmin selvillä useiden rakenteeltaan yksinkertaisempien sienien ja muiden pienoiseliöiden (mikro-organismien) {{tsa|ravitsemus|ravitsemusilmiöstä}}<noinclude><references/></noinclude> 1r44oiafkacd69tahaoynfszersm1h3 Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/184 250 26403 131183 2026-09-13T18:02:41Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131183 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh|170|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}} ilmiöstä. Niillä on nimittäin voitu tehdä viljelyskokeita käyttämällä erilaisia ravintoaineita. Yksinkertaisimmin nämä kokeet voidaan suorittaa siten, että tuollaista ainetta liuotetaan veteen ja liuokseen kylvetään tai siirretään tutkittavan eliön soluja. {{puuttuu kuva}}Kuva 192. '''Tavallinen homesieni,''' suurennettu. 2.{{pad}}''Homesienet.'' Tavallinen sinivihreä ''homesieni'' (Penicillium glaucum) elää leivällä, hedelmähillolla, kostealla puulla, nahalla, paperilla ja muilla orgaanisilla aineilla. Sen muodostavat erittäin hienot, haarautuneet, toisiinsa kietoutuneet rihmat (kuva 192), jotka ovat vajonneina alustaan, jolla sieni kasvaa. Niistä kohoaa ilmaan toisia, sirosti haarautuneita rihmoja, ja jokaisen haaran kärjessä on helminauhan kaltainen rivi pieniä, kuroutumalla syntyneitä itiöitä (kuva 193). Itiöt huolehtivat sienen lisääntymisestä, alustaan uponneet rihmat ravinnon otosta. Erinomainen ravintoaine on sille sokeri. Puhtaassa sokeriliuoksessa se ei kuitenkaan kasva, sillä sokerissa on ainoastaan hiiltä, vetyä ja happea, sienen alkulimassa sitä vastoin, samoin kuin korkeampienkin kasvien alkulimassa, on paitsi näitä vielä typpeä, rikkiä ja fosforia. Sen lisäksi on sienessä vielä muitakin alkuaineita. Jos sokeriliuokseen lisätään tarvittavat aineet kivennäissuoloina, sieni kehittyy säännölliseen tapaansa. Tällainen ravintoliuos saadaan esim. sekoittamalla 100 cm3:iin vettä 5 g sokeria ja 0,1 g ammoniumnitraattia, hapanta kaliumfosfaattia ja magnesiumsulfaattia; kalsiumsuoloja sieni ei tarvitse. Homesieni voi siis rakentaa sokerista ainoana elimellisenä ravintonaan kivennäissuolojen avulla kaikki sisältämänsä aineet. Se on siis samanlainen kuin korkeammat kasvit, jotka myöskin voivat elää kivennäissuoloista ja sokerista. Eroa on vain se, että nämä itse muodostavat sokerinsa yhteyttämällä hiilihappoa, jota vastoin {{tsa|sie|sienen}} {{puuttuu kuva}}Kuva 193. '''Homesienen itiöitä,''' hyvin suurennettuja.<noinclude><references/></noinclude> khwe6miesktxeifw2aw3ahbmknabpo6 Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/186 250 26404 131184 2026-09-13T18:07:16Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131184 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|172|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>muitakin sivutuotteita, vaikka paljoa vähemmän. Juuri ne antavat eri viini- ja olutlajeille niiden erikoisen maun, voisipa sanoa hajunkin. Aikaisemmin otaksuttiin, että on olemassa vain muutamia hiivasienilaatuja, mutta puhdasviljelysten avulla on todettu lukuisia ja huomattavia eroavaisuuksia. Hiivasieniä koskevia tutkimuksia ovat suuresti helpottaneet bakteereja tutkittaessa kehitetyt puhdasviljelysmenetelmät. Panimoissa oli usein saatu kokea, että kahden oluenvalmistuksen tulokset olivat erilaiset, vaikka olikin menetelty aivan samalla tavoin. Tämä viittasi siihen, että noissa kahdessa tapauksessa käytetyllä hiivalla oli jokin sisäinen ero, että ne todennäköisesti olivat erilaisten hiivasienilajien sekoituksia sekä että näistä lajeista milloin yksi, milloin taas jokin toinen sai ylivallan. Nämä oli saatava eristetyiksi toisistaan, niin että niitä saatettiin tutkia »puhdasviljelyksinä», s. o. kokoelmana sellaisia hiivasienen soluja, jotka kaikki ovat yhden ainoan solun jälkeläisiä ja siis identtisiä. Tällöin voitiin soveltaa niitä puhdasviljelysmenetelmiä, jotka oli kehitetty bakteereja tutkittaessa. Puhdasviljelyksen johtava ajatus on helppo ymmärtää. Jos pieneen vierremäärään pannaan muutamia hiivasoluja esim. neulan kärjellä ja nestettä sitten ravistetaan, solut joutuvat erilleen joka puolelle vierrettä ja rupeavat silmikoimaan kukin tahollaan (kuva 84). Eri lajien uudet solut sekaantuvat pian nesteessä toisiinsa. Mutta jos voitaisiin saada solut jäämään kukin omalle paikalleen silmikoimaan, nuo lajit saataisiin eristetyiksi. Tämä on saavutettavissa siten, että sekoitetaan vierteeseen vähäsen liivatetta. Lämpimään vierteeseen se liukenee helposti, mutta kun neste jäähtyy, se jähmettyy hyytelöksi. Jos liuotamme vierteeseen 5–10 % liivatetta ja istutamme siihen, kun nesteen lämpötila on laskenut noin 35°:seen, muutamia hiivasienisoluja — kuta vähemmän, sen parempi — ja kaadamme nesteen ohueksi kerrokseksi laakeaan astiaan (kuva 194), jossa se pian jähmettyy, niin on suuret mahdollisuudet saada hiivasolut hajalleen ja eristetyiksi. Tällainen hiivasienten hajaviljelys näkyy kuvassa 195. Jokainen pieni pyöreä saareke vierrehyytelössä, joka kuvassamme sijaitsee 10 cm:n läpimittaisella lasilautasella, on hiivasienipesäke, jollainen polveutuu, jos kaikki on onnistunut kuten on tarkoitettu, yhdestä ainoasta solusta. Kun tällainen pesäke on muutaman millimetrin läpimittainen, siinä jo on lukematon joukko soluja. Jos sellainen pesäke<noinclude><references/></noinclude> qiwgdv92n8xhb784tj0m06gqb4zwged Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/187 250 26405 131185 2026-09-13T18:11:05Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131185 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|173}}</noinclude>siirretään puhtaaseen vierteeseen, silmikoiminen jatkuu, ja lopulta saamme hiivaa, josta voimme olla varmat, että se on aivan yksiperäistä eikä eri lajien sekoitusta. Tätä hiivalajia voimme sitten ryhtyä tutkimaan. 4.{{pad}}Bakteerien joukossa on monta tärkeätä mädänsyöjää. {{puuttuu kuva}}Kuva 194. '''Laakaviljelyksen valaminen.''' ''Maitohappobakteeri'' elää ja lisääntyy maidossa, joka on sille kuten ihmiselle ja eläimille oivallinen ravintoaine. Samalla se muuttaa maitosokerin maitohapoksi ja tämä saa aikaan, että maitoon liuenneet valkuaisaineet juoksettuvat (koagulieren), niin että neste käy sakeaksi. Maitohapon muodostumisesta johtuu maidon happaneminen. ''Etikkahappobakteeri.'' Jos olut tai jokin muu heikosti alkoholipitoinen neste saa olla avoimessa astiassa, se säännöllisesti happanee. Nesteessä on muodostunut etikkahappoa, minkä on aiheuttanut puheenaoleva bakteeri. Alkoholi on sen todellinen ravintoaine. Lisättäessä liuokseen tarpeellisia epäorgaanisia suoloja se voi alkoholista muodostaa kaikki ne aineet, mitä sen pienessä ruumiissa on. On varsin kiintoisaa, että eräs aine, alkoholi, jota eräs tietty eliö, hiivasieni, valmistaa sille itselleen käyttökelvottomana sivutuotteena, on toisen eliön, etikkahappobakteerin, ravintoainetta. Edelleen on mainittava, että tämä bakteeri voi {{tsa|alkoho|alkoholin}} {{puuttuu kuva}}Kuva 195. '''Hiivasienen hajaviljelys.'''<noinclude><references/></noinclude> 7x9gnfzdw8q1ahdb4p06kkbvfdjytzx Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/188 250 26406 131187 2026-09-13T18:16:12Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131187 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh|174|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}} {{tsl|lin|alkoholin}} loppuessa käyttää ravinnokseen muodostunutta etikkaakin, ei tosin kasvamiseen, mutta kyllä oman elämänsä ylläpitämiseen. Se voi siis, suorasukaisesti sanoen, elää omista ulostuksistaan. Ja samalla se luovuttaa hiilidioksidia. Sarjassa <ol class="paren-list"> <li>sokeri, jota syntyy vihreiden kasvien yhteyttäessä hiilihappoa; <li>alkoholi, jota hiivasieni muodostaa sokerin käydessä; <li>etikkahappo, jota etikkahappobakteeri muodostaa alkoholista; <li>hiilidioksidi, jota viimeksimainittu muodostaa etikkahaposta ja jota myös syntyy ilmiöissä 2) ja 3), </ol> hiilenpitoinen aine muuttuu yhä yksinkertaisemmaksi, ja eliö, joka kävttää sitä ravinnokseen, on yhä vaatimattomampi. Toinen aloittaa siitä, mihin toinen on lopettanut. Tästä saamme käsityksen aineen kiertokulusta luonnossa. ''Mätänemisbakteerit'' muodostavat suuren bakteeriryhmän, jossa on monta sukua ja lajia. Niille on yhteistä se, että ne kuolleissa eläinruumiissa saavat aikaan mätänemisilmiön. Mädätessään ruumiit hajoavat, ja samalla syntyy pahalta haisevia kaasuja. Bakteerien elontoimintojen johdosta ja niiden lisääntyessä, jolloin eläinruumis on niiden ravintona, siinä olevat aineet hajoavat yhä enemmän. Eri bakteerit toimivat siten, että ne hajoamistulokset, jotka yksi laji jättää jälkeensä, ovat ravintona toiselle, joka vuorostaan hajoittaa niitä edelleen, samoin kuin etikkahappobakteeri voi elää alkoholista, jonka hiivasieni on muodostanut sille itselleen kelpaamattomana sivutuotteena. Niistä aineista, jotka syntyvät mätänemisessä, on erikoisesti mainittava hyvin myrkylliset, alkaloidien sukuiset ruumismyrkyt (Ptomain). Mätänemisen jatkuessa nämäkin vuorostaan hajoavat. — Lahoamiseksi nimitetään vastaavaa ilmiötä kuolleissa kasveissa. Se tapahtuu hitaammin eikä silloin synny pahanhajuisia kaasuja, mutta senkin saavat bakteerit aikaan. Sekä mätänemisessä että lahoamisessa, varsinkin jälkimmäisessä, on myöskin sekä korkeampia että alempia sieniä mukana vaikuttamassa. Suurin piirtein voimme sanoa, että mätänemisen ja lahoamisen päämääränä on elimellisten aineiden hajoittaminen siten, että syntyy hiilihappoa, vettä ja epäorgaanisia suoloja, juuri niitä aineita, joista vihreät kasvit jälleen rakentavat orgaanisia aineita hyödyksi itselleen ja eläimille. Niiden aineiden joukossa, joita ensinnä syntyy valkuaisaineiden<noinclude><references/></noinclude> 785szo1py5ecelh9kquxco54uxb1ciu Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/189 250 26407 131188 2026-09-13T18:18:55Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131188 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|175}}</noinclude>hajotessa, on aminohapoilla suuri merkitys; niiden hajotessa taas syntyy ammoniumsuoloja. Näitä vihreät kasvit voivat käyttää ravinnokseen, mutta vielä edullisempia ovat typpihappoiset suolat, ja nämä syntyvät ammoniumsuolojen hapettuessa erityisten, kaikkialla maassa tavattavien bakteerien vaikutuksesta. Tällaisia ovat 83 §:ssä mainitut nitriitti- ja nitraattibakteerit, jotka voivat, vaikka ne ovatkin lehtivihreättömiä, elää yksistään epäorgaanisista aineista sen energian ansiosta, joka vapautuu niiden hapettaessa ammoniumsuoloja nitriiteiksi ja nitriittejä nitraateiksi. Tässä ei ole kysymys kahdesta määrätystä bakteerilajista, vaan kahdesta bakteeriryhmästä, joille mainitut fysiologiset ominaisuudet ovat erikoisia. Niiden edustajia on kaikkialla mullassa. Juuri nämä merkilliset eliöt aiheuttavat kuolleiden eläinruumiiden ja kasvien typenpitoisten yhdistysten viimeisen muuttumisen, joka saattaa typen kasveille sopivimpaan muotoon. Useimmat bakteerit samoin kuin monet korkeammatkin kasvit ovat siinä suhteessa omituisia, että ne viihtyvät paremmin neutraalisessa tai heikosti emäksisessä ympäristössä kuin happamessa. Happamessa maaperässä kasvi- ja eläinjätteet hajoavat sen vuoksi verraten hitaasti. Maata kalkitsemalla saadaan olosuhteita parannetuiksi ja maaperän hedelmällisyys lisääntymään. 5.{{pad}}''Puoli-mädänsyöjät'' (Halbsaprophyt). Monen kasvin täytyy sen ohella, että se yhteyttää vihreillä lehdillään hiilihappoa, välttämättömästi ottaa maasta elimellistä ravintoa. Sellaisia ovat runsasmultaisessa maassa kasvavat Pirola-lajit, Goodyera ja useat muut kämmekkäät (Orchidaceae). Tavallisessa maassa ne eivät viihdy, saati sitten ravintoliuoksissa. Osa näiden samoin kuin sellaistenkin kasvien juurista, joille orgaaninen ravinto ei ole ehdottoman välttämätöntä, on muuttunut enemmän tai vähemmän poikkeavan muotoisiksi erilaisten sienirihmastojen vaikutuksesta, joita on aina paljon orgaanisia aineita runsaassa määrin sisältävässä maassa. Osittain sienirihmat kietoutuvat juuren ympärille muodostaen ikään kuin tupen, jonka läpi ravinnon oton täytyy tapahtua, osittain ne ovat paikoittain tunkeutuneet juuren uloimpiin solukerroksiin, minkä johdosta juuri on tullut lyhyeksi ja palleroiseksi. Näitä muutunnaisjuuria sanotaan yhteisellä nimellä ''sienijuureksi'' (Mykorrhiza). Se orgaanisen aineen lisä, jonka juuret todennäköisesti<noinclude><references/></noinclude> 6dwymyzm1p50t52u2uhbg6yckxnqnhh Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/190 250 26408 131189 2026-09-13T18:21:41Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131189 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|176|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>saavat sienien välityksellä, on osoittautunut hyödylliseksi useille lajeille, jotka tulevat toimeen ilmankin tällaista ravintoa. B. 6.{{pad}}''Loiset'' (Parasit). Monet lehtivihreättömät kasvit ottavat ravintonsa toisista elävistä olennoista, isännistä. Meidän kasvistossamme ovat Cuscuta ja Lathraea ainoat loiset siemenkasvien joukossa. Cuscuta, jossa on ainoastaan hyvin vähän lehtivihreätä, elää useilla eri kasvilajeilla, mieluimmin nokkosilla. Siemenen itäessä syntynyt pääjuuri kiinnittää taimen aluksi maahan, kunnes sen rihmamainen varsi, joka kasvaessaan ikään kuin etsien mutkittelee sinne tänne, on löytänyt sopivan isäntäkasvin. Silloin juuri kuolee. Varsi kiertyy isäntäkasvin ympärille ja tarttuu siihen kiinni ''imunystyröillä'' (Haustorie), Nämä ovat muutunnais-lisäjuuria, n. s. imujuuria. Ne tunkeutuvat isäntäkasviin ja hajaantuvat tässä hahtuvamaisesti ikään kuin sienirihmoiksi, jotka tunkeutuvat isäntäkasvin solujen väliin. Varsi on ärtyvä ja kiertyy sen takia jonkin ajan kuluttua useaan kertaan tiukasti isäntäkasvin ympäri. Näihin kierroksiin kehittyy imunystyröitä. Sen jälkeen kierteet ärtyisyyden lakatessa höltyvät. Tämän jälkeen varsi tulee taas ärtyiseksi ja kierteet sen johdosta kiristyvät, sitten varsi on taas vähemmin ärtyvä, sen kierteet höltyvät, j. n. e. — Lathraea elää pähkinäpensaan juurilla. — Monet ulkomaiset loiskasvit elävät kokonaan isäntäkasvinsa sisässä, ja vain niiden kukat murtautuvat siitä esille. Sellainen on Rafflesia (kuva 58) Itä-Intiassa. Ylipäänsä on loinen sidottu johonkin tiettyyn tahi muutamiin harvoihin isäntälajeihin. Sienten ja bakteerien joukossa on lukuisia loisia. Kääpälajien (Polyporus) helposti tunnettavat, puiden rungoilla esiintyvät itiöemät ovat yhteydessä puun sisässä elävään rihmastoon. Tämä rihmasto syövyttää ja vähitellen hävittää puun; se voi puun kaatamisen jälkeenkin jatkaa elämäänsä kosteassa, esim. rakennusaineeksi käytetyssä hirressä ja hävittää sen (puun lahoaminen). Perunasieni, ruostesienet ja nokisienet ovat yleisiä loissieniä. Niiden hienot sienirihmat elävät isäntäkasvin solujen välissä lähettäen niihin imurihmoja (kuva 196). Empusa Muscae tappaa huonekärpäsiä. Bakteereissa on monta loista. Useimmat näistä elävät ihmisissä ja eläimissä, hyvin harvat kasveissa. Monet loiset vahingoittavat isäntäänsä ainoastaan vähän; niin tekevät monet ruostesienet, samoin suurin osa ravinnon mukana tulleita bakteereja, jotka elävät ja lisääntyvät suolistossa saaden ravintonsa niistä aineista, jotka oikeastaan ovat tarkoitetut ruumiin ravinnoksi.<noinclude><references/></noinclude> f6modcbet213qhlen9fhb4p0fnfc5s8 Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/201 250 26409 131190 2026-09-13T18:27:53Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131190 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|187}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 210. '''Kasvunmittaajia.''' Vasemmalla yksinkertainen vipuauksanometri (asteikko kaaressa), oikealla itsemerkitsevä auksanometri. {{tsl|dosta|johdosta}} kohoaa siihen rihmalla liittyvä tallikappale ''Z'', johon on kiinnitetty vaakasuora osoitin. Metallikappaleen painon vaikutuksen kumoaa vastakkaisella puolella oleva samanlainen, yhtä painava kappale ''W''. Vaakasuora, terävä osoitin koskettaa oikealla lieriöön ''C'', jota kellolaite ''U'' pitää tasaisessa pyörivässä liikkeessä. Lieriö on peitetty noetulla paperilla, johon siis sitä koskettava osoitin piirtää valkoisen viirun. Jos lieriö kiertyy esim. tunnissa kerran ympäri, ilmoittaa osoittimen piirtämien viivojen pystysuora väli, kuinka suuri verson kasvaminen kunakin tuntina on ollut. Kaikilla kasvinosilla on kasvun nopeuteen nähden ''pitkä kasvujakso'', t. s. ne alkavat kasvaa hitaasti, kasvavat jonakin tiettynä aikana vilkkaimmin, minkä jälkeen kasvaminen vähitellen taukoaa, kunnes koko elin lopulta on täysikasvuinen. Esim. lupiinin juuren kasvu oli peräkkäisinä päivinä (suuruudet ilmoitettu 0,1 mm:ssä): 58, 70, 92, 97, 165, '''192''', 158, 137, 122, 83, 91, 59, 25, 25, 8, 2, 0. ''Ulkonaisten olosuhteiden vaikutus pituuskasvuun.'' Pituuskasvun riippuvaisuuteen lämmöstä soveltuu, mitä varhemmin (74 §) on mainittu lämmön vaikutuksesta kasvin elonilmiöihin yleensä. Valo ylipäänsä ''hidastuttaa'' kasvua, mikä on silmiinpistävästi huomattavissa erittäinkin varsissa ja juurissa, mutta koskee myös lehtiä, jollei oteta lukuun sairaalloisia kasvun häiriöitä pitkäaikaisessa pimeydessä. Hyvin voimakas valo voi saada kasvun kokonaan pysähtymäänkin. Kovin heikko valaistus sekä pimeä vaikuttavat sitä vastoin alussa edistävästi elimien kasvuun. Mutta pimeän vaikutus kasveihin ilmenee eri tavalla<noinclude><references/></noinclude> lrp3t7nnr0oau4zf6eytaey7z5y954j