Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.21 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 250 26422 131212 2026-09-28T19:06:51Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131212 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|217}}</noinclude>useimmiten vedessä värekarvojen avulla liikkuva (punalevien koirassolut eivät ole aktiivisesti liikkuvia; niitä nimitetään tässä kirjassa ''spermatioiksi''). Solua, jossa munasolu &mdash; tavallisesti vain yksi kussakin &mdash; muodostuu, nimitetään tässä ''munapesäkkeeksi'' (Oogonium), sitä solua taas, jossa siittiöt &mdash; tavallisesti useita, jopa suurikin luku &mdash; syntyvät, ''siittiöpesäkkeeksi'' (Antheridium). Ensimmäinen muutos, joka munasolussa on havaittavissa hedelmöitymisen jälkeen, <span class="lyhenne">s. o.</span> sen jälkeen kun siittiö on siihen tunkeutunut, on se, että se luo ympärilleen seinän: munasolusta on tullut ''munaitiö'' (Oospor). Vertaa tähän kuvaa&nbsp;256 ja sen selitystä! Naarassolua samoin kuin emikukkaa ja -kasvia merkitään &female;, koirassolua &male;. Myös korkeammilla kryptogaameilla (sammalilla ja sanikkaisilla) sekä kukkakasveilla, joiden hedelmöitymissuhteet ovat hyvin monimutkaiset, kuten tuonnempana selvitetään, on aina munasolu, jonka hedelmöittää siittiö tahi synnyltään sitä vastaava muodostuma. Hedelmöitymisen tuloksena on monisoluinen ''alkio''. Munasolun ja siittiön sulautuessa yhteen niiden tumat aina yhtyvät, mikä nähtävästi juuri on hedelmöitymisen olemus. Solun tumassa on, kuten ennen on opittu (44&nbsp;§), tietty luku kromosomeja. Kun munasolun ja siittiön tumat sulautuvat yhteen, kasvaa uuden tuman kromosomiluku kaksinkertaiseksi ja pysyy sellaisena kaikissa tästä jakautumalla syntyneissä soluissa, siis uuden yksilön kaikissa soluissa. Tällä lailla kromosomiluku kasvaisi äärettömiin, mutta kaikilla kasveilla, joilla on suvullinen lisääntyminen, esiintyy säännöllisesti tietyllä kehitysasteella reduktsionijako (44&nbsp;§), jonka johdosta toisiinsa sulautuvien alkulimojen kromosomiluku vähenee puoleen entisestään. Reduktsionijaon kulku on kaavamaisesti esitetty kuvassa&nbsp;80, ''B''. Kromosomit yhtyvät parittain, ja kumpikin uusi tuma saa näistä kaksoiskromosomeista puolet. 106&nbsp;§.{{pad}}'''Sukupolvenvuorottelu.''' Hedelmöitymisen ja reduktsionijaon yhteydessä on kehityksessä havaittavissa omituinen jaksoittaisuus, <span class="lyhenne">n. s.</span> sukupolvenvuorottelu. Tämä esiintyy erittäin selvästi sanikkaisilla. Tavallisen sanajalan lehdillä kehittyvät sen lisääntymiselimet, mikroskooppisen pienet yksisoluiset itiöt. Kun nämä itävät kostealla maalla, niistä kehittyy mitättömän pieni vihreä, lehtimäinen muodostuma, <span class="lyhenne">n. s.</span> ''alkeisvarsikko'' (Prothallium), joka hienoilla juurtumahapsilla kiinnittyy maahan ja elää kuten muutkin vihreät kasvit itsenäistä elämää (kuva&nbsp;344). Tämä alkeisvarsikko kantaa sukuelimet,<noinclude><references/></noinclude> rn1nip94y99173tpr44ulvnjgq8rpzm 250 26423 131213 2026-09-28T19:13:02Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131213 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|210|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;233. '''Mimosa pudica.''' '''A''' toisen luokan lehtiruotia on ärsytetty sähkövirralla. Ärsytys, joka on merkitty »ehjällä» nuolella, on aiheuttanut lehdyköiden painautumisen toisiaan vasten ja on jatkunut lehden tyveen päin, missä se on aiheuttanut nivelen taipumisen, jota ei ole merkitty kuvaan. Sieltä ärsytys, jota osoittaa »pilkutettu» nuoli, on johtunut lähimpään toisen luokan lehtiruotiin, jonka lehdykät alkavat painautua vastakkain. &mdash; '''B''' jonkin toisen luokan lehtiruodin ärsytyksen erilainen vaikutus toisiin lehtiruoteihin. pohjaverkon läpi pyrkiäkseen jälleen takaisin maahan. Siten ne voivat matomaisesti kiemurrella eteenpäin (kuva&nbsp;234). ''Kosteuspakoisia'' (negativ hydrotropisch) ovat useiden leväsienien itiöpesäkkeitä kantavat hyyfit, jotka kääntyvät kosteista pinnoista poispäin. 3.{{pad}}''Kemiallisten ärsykkeiden aiheuttamat liikkeet.'' Muutamat vapaasti liikkuvat kasvit liikkuvat tiettyyn suuntaan eri aineiden vaikutuksesta (Chemotaxis). Niinpä keräytyvät limasienten limakot sinne, missä on runsaasti ravintoaineita, ja vetäytyvät pois vahingollisista aineista. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;234. '''Itukasvien juurten taipumisia''', jotka on saanut aikaan niiden eri puolella vallitseva erilainen kosteus. '''t''' alkiovarsi. '''r''' juuri. {{nop}}<noinclude><references/></noinclude> duqpze6rfb5l3pfldga0tokihdxfagv 250 26424 131214 2026-09-28T19:17:24Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131214 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh|214|II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|}}</noinclude>(kuva&nbsp;84) kuroutumalla synnyttää uusia soluja, on tämäkin solunjakautumista, mutta kuitenkin voi nähdä, että toinen solu on emosolu, joka on synnyttänyt toisen. Toisilla sienillä on kurovalla ja kuroutuneella solulla suurempi ero, niin että jälkimmäinen esiintyy itsenäisenä elimenä ja poikkeaa ulkonäöltänsä edellisestä (Aspergillus, kuva&nbsp;284, Penicillium, kuva&nbsp;283). Se kasvaa uudeksi, emokasvin näköiseksi kasviksi. Sellaisia kuroutumalla muodostuneita lisääntymiselimiä tavataan yleisesti sienillä; niitä sanotaan ''kuromiksi'' l. ''kuromaitiöiksi'', ''konidioiksi''. Vedessä elävien levien suvuton lisääntyminen tapahtuu osaksi jakautumalla, osaksi ''parveiluitiöistä'', paljaista soluista, joissa on vaihteleva luku värekarvoja, joiden avulla ne uiskentelevat päästyään ulos siitä solusta, jonka sisässä ovat syntyneet solun sisällyksen jakautuessa (kuva&nbsp;255, ''B'', ''C''). Lopulta ne joutuvat lepotilaan ja kiinnittyvät johonkin esineeseen vedessä, alkulima erittää ympärilleen seinän, ja parveiluitiö kehittyy edelleen uudeksi leväksi. &mdash; Itiöitä, jotka kuten parveiluitiöt muodostuvat emosolun sisässä, sanotaan ''sisäitiöiksi'', ''endosporeiksi''. Toinen lisääntymistapa on se, joka esiintyy kasvukauden lopussa useimpien solujen kuollessa, kun jotkut solut sellaisinaan asettuvat lepotilaan, josta tulevaisuudessa virkoavat kehittyäkseen edelleen. Sellaisia itiöitä (kuvat&nbsp;243, ''A'', 278), joita tavataan sekä levillä että sienillä, on nimitetty ''lepoitiöiksi'' (Dauerspore). Jäkälillä suvuton lisääntyminen tapahtuu yleisesti ja suuressa määrin sekovarren pinnasta irtaantuvien pienten suurimomaisten muodostumien, <span class="lyhenne">n. s.</span> ''jäkälämurujen'' l. ''soredioiden'', avulla. Sammalet tuottavat yksi- tai monisoluisia lisääntymiselimiä. Nämä muodostuvat hyvin usein lehdillä, toisinaan erikoisissa maljamaisissa säiliöissä. Korkeammilla kasveilla suvuton lisääntyminen enimmäkseen tapahtuu silmuista. Tavallisella punakeltaisella liljalla, ruskoliljalla (Lilium bulbiferum), lehtihankojen silmut eivät kehity haaroiksi, vaan irtautuvat, varisevat maahan, juurtuvat ja kasvavat uusiksi taimiksi. Sellaisia silmuja sanotaan ''itusilmuiksi''; niitä voi syntyä eri paikoissa, lehtihangoissa, kukinnoissa (Polygonum viviparum, Allium oleraceum), lehdillä (Asplenium, kuva&nbsp;28). Toisissa tapauksissa silmu saattaa kasvaa versoksi, joka myöhemmin juurtuu ja kehittyy itsenäiseksi kasviksi. Nämä versot saattavat kasvaa sekä pitkin maan pintaa (Fragaria, Potentilla anserina) että sen alla (Tussilago, kuva&nbsp;50, Scirpus). Sitä paitsi muodostuu aina suvuttomasti uusia yksilöitä, kun monivuotisten ruohokasvien, hormien, haaraantuvien juurakoiden vanhimmat osat<noinclude><references/></noinclude> tbgbngejfykoslqwbzhdrt0fp619yvi 250 26425 131215 2026-09-28T19:21:29Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131215 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||II.{{pad}}Oppi kasvien elontoiminnoista.|215}}</noinclude>kuolevat, niin että eri haarojen välinen yhteys katkeaa. Harvemmin muodostuu uusia yksilöitä juuriin syntyvistä silmuista (Cirsium arvense, Sonchus arvensis, Populus tremula). Näillä kasvullisilla lisääntymiselimillä on kyky vähitellen tuottaa uusi kasvi kaikkine eri osineen. Sellainen ''uudistuskyky'' (Regenerationsvermögen) on toisillakin kasvinosilla suuremmassa tai vähemmässä määrässä, ja puutarhurit käyttävät sitä paljon hyväksensä. ''Pistokkaat'' (Steckling) ovat poikkileikattuja oksia, jotka pistettyinä maahan juurinapa (Wurzelpol) alaspäin juurtuvat ja kehittyvät uusiksi kasveiksi. Tällä tavalla lisääntyvät helposti Salix, Fuchsia, Ficus <span class="lyhenne">y. m.</span>, jota vastoin toisia, esim. meidän havupuitamme, ei voi siten lisätä. Begonialla voivat poikkileikatut lehdetkin maahan kiinnitettyinä kehittää uusia taimia lavastaan; onpa huomattu, että silloin ensiksi muodostuva silmu polveutuu yhdestä ainoasta päällysketon solusta. ''Taivukkaat'' (Ableger) ovat oksia, jotka niiden vielä ollessa emokasvin yhteydessä taivutetaan alas ja peitetään mullalla. Oksa muodostaa maassa juuria ja voi sitten emokasvista irroitettuna elää omin päin. Näin voivat lisääntyä esim. kuuset, tuomet ja viinimarjapensaat. Irti leikatut silmut ja oksat saadaan kehittymään paitsi maassa myös toisilla kasveilla, joihin ne kasvavat kiinni. ''Silmikoitaessa'' (okulieren) kiinnitetään silmu ja osa lähinnä olevaa kuorta toisen kasvin kuoren ja puun väliin (kuva&nbsp;238, ''III''), ''oksastettaessa'' taas koko oksa (kuva&nbsp;238, ''I'', ''II''); tällöin on haava ilmatiiviisti peitettävä oksastusvahalla. Yleensä voivat ainoastaan läheiset sukulaiskasvit kasvaa {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;238. '''Jalostamiskeinoja.''' '''I''', '''II''' oksastaminen. '''III''' silmikoiminen.<noinclude><references/></noinclude> mqrf3mnxztie7e1hdikve2jj0vdwrfe