Wikiaineisto
fiwikisource
https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu
MediaWiki 1.47.0-wmf.22
first-letter
Media
Toiminnot
Keskustelu
Käyttäjä
Keskustelu käyttäjästä
Wikiaineisto
Keskustelu Wikiaineistosta
Tiedosto
Keskustelu tiedostosta
Järjestelmäviesti
Keskustelu järjestelmäviestistä
Malline
Keskustelu mallineesta
Ohje
Keskustelu ohjeesta
Luokka
Keskustelu luokasta
Sivu
Keskustelu sivusta
Hakemisto
Keskustelu hakemistosta
TimedText
TimedText talk
Moduuli
Keskustelu moduulista
Event
Event talk
Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/243
250
26426
131216
2026-09-30T18:23:40Z
Sakvaka
3073
/* Oikoluettu */
131216
proofread-page
text/x-wiki
<noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|229}}
olivat rakenteeltaan hyvin yksinkertaisia, tuntuu varsin luultavalta, että ne monessa suhteessa olivat nykypäivien sekovartisten kaltaisia, mutta kun noista muinaismaailman kasveista ei ole säilynyt lainkaan jätteitä, ei tästä tiedetä mitään varmaa.
Varhemmin yhdistettiin kaikki sekovartiset, joilta — kuten tavallisilta sieniltä — puuttuu lehtivihreä, yhdeksi ainoaksi suureksi ryhmäksi, jolle annettiin nimeksi Sienet, Fungi. Lehtivihreätä sisältäviä oli helppo erottaa kaksi ryhmää: vedessä elävät Levät, Algae, joissa esiintyy lehtivihreää melkein kaikissa osissa, ja kuivalla kasvavat Jäkälät, Lichenes, joiden vihreät ja lehtivihreättömät osat ovat jyrkästi erossa toisistaan. Tällä jaolla on monta käytännöllistä etua, mutta kun jaon leviin ja sieniin määrää yksi ainoa tuntomerkki — lehtivihreänpitoisuus tai lehtivihreän puuttuminen — ei jako muodostu luonnolliseksi. Toisaalta se erottaa eri ryhmiin sellaisia eliöitä, jotka ovat keskenään hyvin samankaltaisia, samalla kuin se toisaalta yhdistää samaan ryhmään varsin erilaisia muotoja. Kun sen vuoksi on koetettu jakaa sekovartiset luokkiin, joilla on yhtenäisempi luonne, on muodostettu seuraavat kolmetoista luokkaa:
<ol style="list-style-type: upper-roman;">
<li>Bacteria</li>
<li>Cyanophyceae</li>
<li>Flagellatae</li>
<li>Diatomeae</li>
<li>Chlorophyceae</li>
<li>Conjugatae</li>
<li>Charales</li>
<li>Phaeophyceae</li>
<li>Rhodophyceae</li>
<li>Myxomycetes</li>
<li>Phycomycetes</li>
<li>Eumycetes</li>
<li>Lichenes</li>
</ol>
Leviin laajassa merkityksessä sisältyvät luokat II ja IV–IX, sieniin taas luokat I ja X–XII. I ja II luokka ovat keskenään niin samankaltaiset, että monet systemaatikot ovat yhdistäneet ne yhdeksi luokaksi: Schizophyta. III luokka tavataan myös useimmissa eläinkunnan systeemeissä; siihen kuuluvissa eliöissä on omituisella tavalla yhdistyneinä eläin- ja kasvikunnan tuntomerkkejä.
<div class="spacer"></div>
{{keski|'''I{{pad}}Luokka. Jakosienet l. bakteerit, Bacteria.'''}}
Rakenteeltaan hyvin yksinkertaisia, yksisoluisia tai rihmamaisia eliöitä; suvullista lisääntymistä ei ole. Lisääntyminen yksinomaan solun jakautumisen tietä. Muutamilla muodoilla on itiöitä, paksumpiseinäisiä leposoluja.
{{nop}}<noinclude><references/></noinclude>
d8ps7fsd372c8btemixoklb7cf29u4v
131217
131216
2026-09-30T18:23:56Z
Sakvaka
3073
Rh otsikkoon
131217
proofread-page
text/x-wiki
<noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|229}}</noinclude>olivat rakenteeltaan hyvin yksinkertaisia, tuntuu varsin luultavalta, että ne monessa suhteessa olivat nykypäivien sekovartisten kaltaisia, mutta kun noista muinaismaailman kasveista ei ole säilynyt lainkaan jätteitä, ei tästä tiedetä mitään varmaa.
Varhemmin yhdistettiin kaikki sekovartiset, joilta — kuten tavallisilta sieniltä — puuttuu lehtivihreä, yhdeksi ainoaksi suureksi ryhmäksi, jolle annettiin nimeksi Sienet, Fungi. Lehtivihreätä sisältäviä oli helppo erottaa kaksi ryhmää: vedessä elävät Levät, Algae, joissa esiintyy lehtivihreää melkein kaikissa osissa, ja kuivalla kasvavat Jäkälät, Lichenes, joiden vihreät ja lehtivihreättömät osat ovat jyrkästi erossa toisistaan. Tällä jaolla on monta käytännöllistä etua, mutta kun jaon leviin ja sieniin määrää yksi ainoa tuntomerkki — lehtivihreänpitoisuus tai lehtivihreän puuttuminen — ei jako muodostu luonnolliseksi. Toisaalta se erottaa eri ryhmiin sellaisia eliöitä, jotka ovat keskenään hyvin samankaltaisia, samalla kuin se toisaalta yhdistää samaan ryhmään varsin erilaisia muotoja. Kun sen vuoksi on koetettu jakaa sekovartiset luokkiin, joilla on yhtenäisempi luonne, on muodostettu seuraavat kolmetoista luokkaa:
<ol style="list-style-type: upper-roman;">
<li>Bacteria</li>
<li>Cyanophyceae</li>
<li>Flagellatae</li>
<li>Diatomeae</li>
<li>Chlorophyceae</li>
<li>Conjugatae</li>
<li>Charales</li>
<li>Phaeophyceae</li>
<li>Rhodophyceae</li>
<li>Myxomycetes</li>
<li>Phycomycetes</li>
<li>Eumycetes</li>
<li>Lichenes</li>
</ol>
Leviin laajassa merkityksessä sisältyvät luokat II ja IV–IX, sieniin taas luokat I ja X–XII. I ja II luokka ovat keskenään niin samankaltaiset, että monet systemaatikot ovat yhdistäneet ne yhdeksi luokaksi: Schizophyta. III luokka tavataan myös useimmissa eläinkunnan systeemeissä; siihen kuuluvissa eliöissä on omituisella tavalla yhdistyneinä eläin- ja kasvikunnan tuntomerkkejä.
<div class="spacer"></div>
{{keski|'''I{{pad}}Luokka. Jakosienet l. bakteerit, Bacteria.'''}}
Rakenteeltaan hyvin yksinkertaisia, yksisoluisia tai rihmamaisia eliöitä; suvullista lisääntymistä ei ole. Lisääntyminen yksinomaan solun jakautumisen tietä. Muutamilla muodoilla on itiöitä, paksumpiseinäisiä leposoluja.
{{nop}}<noinclude><references/></noinclude>
awlm5iz03zobsm4xawrr9v3r17kmcfq
Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/245
250
26427
131218
2026-09-30T18:28:28Z
Sakvaka
3073
/* Oikoluettu */
131218
proofread-page
text/x-wiki
<noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|231}}
jakautumalla. Lepoitiöt ovat sisäitiöitä. Ne syntyvät siten, että solun keskessä tai toisessa päässä osa alkulimaa erottuu muusta osasta ja saa ympärilleen paksun seinän. Itiön kypsyttyä hyytelöityy emosolun seinä ja häviää. Tällaiset itiöt kestävät aivan erinomaisen hyvin kuivuutta, kuumuutta ja muita vahingollisia vaikutuksia.
Bakteerit ovat tavattoman laji- ja yksilörikkaita sekä levinneet yli koko maan pinnan. Niitä on vedessä, maassa, kuolleiden ja elävien kasvien ja eläinten pinnalla ja sisässä, jopa yllämainituista paikoista lähteneinä ilman pölyssäkin.
Useinkaan eivät muoto-opilliset tuntomerkit riitä bakteerimuotojen erottamiseksi toisistaan. Tällöin täytyy ottaa huomioon niiden fysiologiset ominaisuudet, kuten niiden viihtyminen eri lämpöasteissa, erilaisissa ravintoaineissa, niiden aineenvaihdon tulokset <span class="lyhenne">j. n. e.</span> Muun muassa tunnetaan ''tauteja synnyttäviä'' (pathogen), ''värejä synnyttäviä'' (chromogen) ja ''käytebakteereja'' (zymogen), <span class="lyhenne">s. o.</span> bakteereja, jotka saavat aikaan käymistä.
<small>Esimerkkinä bakteerien elämän kulusta olkoon heinäbasillin (''Bacillus subtilis'') kehitys. Tämä basilli ilmestyy säännöllisesti heiniä keittämällä saatuun liuokseen; sen itiöt pysyvät nimittäin elokykyisinä keittämisestä huolimatta. Itäessä syntyy niistä ensin ylt'yleensä värekarvaisia parveilevia sauvoja, jotka jakautuvat ja siten muodostavat lyhyitä solujonoja. Nesteen pinnalla parveilevat sauvat muuttuvat värekarvattomiksi lepoasteiksi, jotka myös ovat sauvan muotoisia ja jakautuvat edelleen synnyttäen pitkiä, mutkaisia jonoja. Solujonot yhtyvät muodostaen <span class="lyhenne">n. s.</span> ''kanahkan'' (Kahmhaut), joka on erityinen zoogloea-asteen muoto. Kun ravinto alustasta on loppunut, ilmestyy itiöitä.</small>
Muutamia bakteereja on mainittu jo fysiologiassa, kuten Bacterium radicicola (siv. 159), maitohappo- (siv. 173), etikkahappo- (siv. 173), mätänemis- (siv. 174) sekä nitriitti- ja nitraattibakteerit (siv. 175).
<div class="spacer"></div>
{{keski|'''II{{pad}}Luokka. Sinilevät, Cyanophyceae.'''}}
Soluissa on lehtivihreään sekaantunut leväsineä. Selvä tuma ei niissä ole erilaistunut. Värekarvat ja suvullinen lisääntyminen, puuttuvat aina.
Solut ovat joko yksinäisiä tai yhtyneet tietyn muotoisiksi, hyytelön ympäröimiksi yhdyskunniksi (kuva 241), tai muodostavat {{tsa|hyytelö|hyytelötupellisia}}<noinclude><references/></noinclude>
jw1c5c9gt0x3pu8zyc84ho0382norf4
131219
131218
2026-09-30T18:28:48Z
Sakvaka
3073
apostrofi
131219
proofread-page
text/x-wiki
<noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" /></noinclude>{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|231}}
jakautumalla. Lepoitiöt ovat sisäitiöitä. Ne syntyvät siten, että solun keskessä tai toisessa päässä osa alkulimaa erottuu muusta osasta ja saa ympärilleen paksun seinän. Itiön kypsyttyä hyytelöityy emosolun seinä ja häviää. Tällaiset itiöt kestävät aivan erinomaisen hyvin kuivuutta, kuumuutta ja muita vahingollisia vaikutuksia.
Bakteerit ovat tavattoman laji- ja yksilörikkaita sekä levinneet yli koko maan pinnan. Niitä on vedessä, maassa, kuolleiden ja elävien kasvien ja eläinten pinnalla ja sisässä, jopa yllämainituista paikoista lähteneinä ilman pölyssäkin.
Useinkaan eivät muoto-opilliset tuntomerkit riitä bakteerimuotojen erottamiseksi toisistaan. Tällöin täytyy ottaa huomioon niiden fysiologiset ominaisuudet, kuten niiden viihtyminen eri lämpöasteissa, erilaisissa ravintoaineissa, niiden aineenvaihdon tulokset <span class="lyhenne">j. n. e.</span> Muun muassa tunnetaan ''tauteja synnyttäviä'' (pathogen), ''värejä synnyttäviä'' (chromogen) ja ''käytebakteereja'' (zymogen), <span class="lyhenne">s. o.</span> bakteereja, jotka saavat aikaan käymistä.
<small>Esimerkkinä bakteerien elämän kulusta olkoon heinäbasillin (''Bacillus subtilis'') kehitys. Tämä basilli ilmestyy säännöllisesti heiniä keittämällä saatuun liuokseen; sen itiöt pysyvät nimittäin elokykyisinä keittämisestä huolimatta. Itäessä syntyy niistä ensin ylt’yleensä värekarvaisia parveilevia sauvoja, jotka jakautuvat ja siten muodostavat lyhyitä solujonoja. Nesteen pinnalla parveilevat sauvat muuttuvat värekarvattomiksi lepoasteiksi, jotka myös ovat sauvan muotoisia ja jakautuvat edelleen synnyttäen pitkiä, mutkaisia jonoja. Solujonot yhtyvät muodostaen <span class="lyhenne">n. s.</span> ''kanahkan'' (Kahmhaut), joka on erityinen zoogloea-asteen muoto. Kun ravinto alustasta on loppunut, ilmestyy itiöitä.</small>
Muutamia bakteereja on mainittu jo fysiologiassa, kuten Bacterium radicicola (siv. 159), maitohappo- (siv. 173), etikkahappo- (siv. 173), mätänemis- (siv. 174) sekä nitriitti- ja nitraattibakteerit (siv. 175).
<div class="spacer"></div>
{{keski|'''II{{pad}}Luokka. Sinilevät, Cyanophyceae.'''}}
Soluissa on lehtivihreään sekaantunut leväsineä. Selvä tuma ei niissä ole erilaistunut. Värekarvat ja suvullinen lisääntyminen, puuttuvat aina.
Solut ovat joko yksinäisiä tai yhtyneet tietyn muotoisiksi, hyytelön ympäröimiksi yhdyskunniksi (kuva 241), tai muodostavat {{tsa|hyytelö|hyytelötupellisia}}<noinclude><references/></noinclude>
9xpeccwbzrj90jf71ijcs3luainbpl3
Sivu:Kasvitieteen oppikirja (Elfving).djvu/246
250
26428
131220
2026-09-30T18:35:12Z
Sakvaka
3073
/* Ongelmallinen */
131220
proofread-page
text/x-wiki
<noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|232|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva 241. '''Gloeocapsa.''' Hyytelön ympäröimiä yhdyskuntia, jotka ikänsä ja kehitysasteensa mukaan on merkitty kirjaimilla '''A–E'''. Hyytelöitynyt seinä on selvästi monikerroksinen; uloimmat kerrokset kasvavat soluluvun lisääntyessä sangen suuressa määrin välikasvuisesti. ({{murto|300|1}})
{{tsl|tupellisia|hyytelötupellisia}} rihmoja. Solusisällyksessä huomataan värillinen — sininen, espanjan- tai oliivinvihreä, harvemmin sinipunainen, ruusunpunainen <span class="lyhenne">j. n. e.</span> — kuorikerros. Monet muodot kelluvat vapaasti vedessä muodostaen tärkeän osan vesiäisestä (Plankton); ne esiintyvät äärettömän suurissa joukoin ja muodostavat joskus ohuita kerroksia veden pintaan (veden kukka, Wasserblüte). Lisääntyminen tapahtuu solujen kahtia jakautumisen tietä, rihmoja muodostavilla sinilevillä taas rihman katkeamisesta useaksi palaseksi (''paloittuminen'', Fragmentierung) sekä ''jakorihmojen'' eli ''hormogonien'' avulla. Jakorihmoiksi sanotaan levärihmanpalasia, jotka irtautuvat emorihmasta ja vapauduttuaan muodostavat uuden yksilön. Useimmilla sinilevillä tavataan pitempi-ikäisiä lepoasteita, ''itiöitä'', yksinäisiä soluja, jotka kooltaan ovat tavallisia soluja suuremmat; niiden soluseinä on vahvasti paksunnut, ja solusisällyksessä on vararavintoaineita.
1.{{pad}}{{sp|Heimo. Chroococcaceae.}} Solut yksinään tai yhdyskunnissa, eivät koskaan rihmoiksi yhtyneet. — <small>''Chroococcus'', ''Gloeocapsa'' (kuva 241). Edellisen solut elävät yksinään, jälkimmäisen yhdyskunnittain. Kosteilla kallionseinillä, kostealla maalla <span class="lyhenne">j. n. e.</span></small>
2.{{pad}}{{sp|Heimo. Oscillatoriaccecae.}} Solurihmat laakeiden, levymäisten solujen muodostamia. Solujen seinän uloin kerros on useimmiten erilaistunut tupeksi. — Useimmat lajit voivat liikkua. — <small>''Oscillatoria'' (kuva 242) on laajalti levinnyt suku. Lätäköissä, myös lämpimissä lähteissä.</small>
3.{{pad}}{{sp|Heimo. Nostocaceae.}} Pallomaisia soluja, jotka muodostavat haarattomia, helminauhan muotoisia rihmoja (kuva 243, ''A''). Värillisten solujen välissä on ''erilaissoluja'', heterokystoja, <span class="lyhenne">s. o.</span> värittömiä soluja, jotka eivät enää jakaannu. {{tsa|Itiö|Itiömuodostus}}
{{puuttuu kuva}}Kuva 242. '''Oscillatoria Froelichii.''' Rihman '''a''' päätesolu eroaa hieman muista soluista; rihmoissa näkyy pieniä jyväsiä poikkiseinien luona. ({{murto|540|1}})<noinclude><references/></noinclude>
idgf0ud6t44o9ob9c98zsmz14u2ume7