Wikiaineisto fiwikisource https://fi.wikisource.org/wiki/Etusivu MediaWiki 1.47.0-wmf.23 first-letter Media Toiminnot Keskustelu Käyttäjä Keskustelu käyttäjästä Wikiaineisto Keskustelu Wikiaineistosta Tiedosto Keskustelu tiedostosta Järjestelmäviesti Keskustelu järjestelmäviestistä Malline Keskustelu mallineesta Ohje Keskustelu ohjeesta Luokka Keskustelu luokasta Sivu Keskustelu sivusta Hakemisto Keskustelu hakemistosta TimedText TimedText talk Moduuli Keskustelu moduulista Event Event talk 250 26222 131230 130777 2026-10-08T17:46:20Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131230 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|239}}</noinclude>{{keski|''1. Alalahko. Protococcales.''}} Solut joko erillään toisistaan tai yhdyskunnissa, jotka eivät ole muodoltaan rihmamaisia. Lisääntyvät suvutonta tietä joko jakautumalla tai parveiluitiöistä, suvullisesti taas joko isogaamisesti (parveilusiitossoluista) tai munasiitoksen avulla. 1.{{pad}}{{sp|Heimo. Volvocaceae.}} Solut tai soluyhdyskunnat liikkuvat värekarvojen avulla. &mdash; <small>Yleisiä suolattomassa vedessä. ''Gonium'' (kuva&nbsp;252). ''Volvox'' muodostaa pallomaisia yhdyskuntia, joissa solujen luku voi nousta 20,000:een. ''Sphaerella'' saa aikaan punaisen lumen (punainen väriaine peittää siinä lehtivihreän).</small> {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;252. '''Gonium pectorale.''' Levymäinen, 16&nbsp;solun muodostama yhdyskunta. ({{murto|230|1}}) 2.{{pad}}{{sp|Heimo. Pleurococcaceae.}} Solut liikkumattomia. Soluja syntyy vain kahtia jakautumalla, parveilusoluja ei ole. &mdash; <small>''Pleurococcus'', solut enemmän tai vähemmän pyöristyneitä, muodostaa yleisesti vihreitä peitteitä puun kuorella, kivillä <span class="lyhenne">j. n. e.</span> (kuva&nbsp;253). ''Stichococcus'', edellisen kaltainen, mutta solut sauvamaisia.</small> {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;253. '''Pleurococcus vulgaris.''' ({{murto|510|1}}) 3.{{pad}}{{sp|Heimo. Protococcaceae}} ja 4. {{sp|Heimo. Hydrodictyaceae.}} Kasvullista solunjakautumista ei tapahdu, uusia soluja syntyy vain parveilusoluista. <small>Protococcaceae-heimoon kuuluu ''Chlorococcum'', joka muodostaa vihreitä peitteitä kostealla maalla. Hydrodictyaceae-heimoon kuuluu ''Pediastrum'', jonka yhdyskunnat ovat levymäisiä ja näiden reunasolut hammaslaitaisia (kuva&nbsp;254). ''Hydrodictyon''in yhdyskunta on verkon muotoinen. Uudet verkot syntyvät siten, että soluissa muodostuu lukuisia parveiluitiöitä. Nämä</small> {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;254. '''Pediastrum granulatum.''' '''A''' vanha yhdyskunta, jonka solut ovat tyhjentyneet, lukuunottamatta kolmea, '''a''', jotka nekin ovat jakautumassa parveilutiöiksi. Solusta '''b''' tulee ulos 16&nbsp;parveiluitiötä erityisen rakon ympäröiminä. '''B''' yhdyskunta tultuaan ulos; '''C''' 4&nbsp;{{murto|1|2}} tuntia myöhemmin, vielä rakon sisässä. Parveiluitiöt järjestyneet uudeksi yhdyskunnaksi. ({{murto|300|1}})<noinclude><references/></noinclude> rdlaz995u3y7romukj45ft1stwx9ptr 250 26430 131225 2026-10-08T17:22:16Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131225 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|234|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>värekarvan avulla. Useimpien alkulimaa ei ympäröi kiinteä soluseinsä; amoebamaiset liikkeet ovat sen vuoksi yleisiä. Niillä on solutuma ja usein myös sykkiviä rakkoja, <span class="lyhenne">s. o.</span> rakkoja, jotka säännöllisesti häviävät tyhjentämällä sisältönsä; muutamilla lajeilla neste jää eliöön, toiset taas pusertavat sen ulos. Useilla on värekarvojen kiinnityskohdan luona punainen väripilkku, »Augenfleck». Nämä eliöt liikkuvat fototaktisesti, ja juuri tuo täplä on valoherkkä kohta niiden ruumiissa &mdash; verrattavissa eläinten silmään. Ne lisääntyvät jakaantumalla. Jotkut lajit voivat asettua lepotilaan, jolloin niitä ympäröi soluseinä. Siimaeliöitä (Flagellaatteja) tavataan mitä erilaisimmissa vesissä pienimmistä lätäköistä aina valtameriin saakka, usein runsaissa joukoin. Muutamissa on vihreitä värihiukkasia; toisilla vihreän värin peittää eräs ruskea väriaine, fykopyriini. Kaikki nämä elävät omavaraisesti (autotrofisesti). Toiset ovat värittömiä ja elintavoiltaan mädänsyöjiä (saprofyyttejä). Viljelemällä erästä vihreätä, ''Euglena gracilis''-nimistä lajia on onnistuttu, sille runsaasti elimellistä ravintoa antamalla, muuttamaan se värittömäksi mädänsyöjäksi. On troopillisia muotoja, jotka elävät loisina veressä ja aiheuttavat ihmisissä ja eläimissä sairaalloisia häiriöitä (Afrikan unitauti). ''Trypanosoma equiperdum'' (kuva&nbsp;246) aiheuttaa erään omituisen taudin hevosissa. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;244. '''Dimorpha radiata.''' '''n''' solutuma. '''c''' sykkivä rakko. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;245. '''Euglena viridis.''' Vasemmalla uiskenteleva yksilö; muut lepäävät alustalla ja liikkuvat enemmän tai vähemmän amoebamaisesti. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;246. '''Trypanosoma equiperdum.''' Vasemmalla melkein valmis pitkittäissuuntainen jakautuminen. {{nop}}<noinclude><references/></noinclude> 043tnxuchkbn722cq8mql45fkcskenr 250 26431 131226 2026-10-08T17:26:38Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131226 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|235}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;247. '''Peridinium bipes''', vatsapuolelta. Kuoren levyt, raot ja siimat näkyvät. ({{murto|750|1}}) Dinofoagellaateilla eli peridineillä on selluloosaseinä, mutta se ei ole yhtenäinen kalvo, vaan sen muodostavat lukuisat monisärmäiset levyt, joiden rakenne on varsin siro (kuva&nbsp;247). Ne ovat järjestyneet siten, että eliön pinnalle muodostuu pituus- ja poikkiuurre. Eliön liikkeestä huolehtivista kahdesta värekarvasta toinen suuntautuu vapaasti taaksepäin, toinen taas voi sovittautua poikkiuurteeseen. Jakautuessaan solu kuroutuu keskeltä, seinälevyt jakautuvat tasan kummallekin osalle, ja puuttuva puolisko kasvaa uudestaan. Saman yksilön seinälevyt ovat siis eri-ikäiset. Myös parveiluitiöitä muodostuu. &mdash; Peridineit ovat enimmäkseen merikasveja. Ne muodostavat yhdessä piilevien kera aavan meren pinnan vesiäisen, planktonin, pääosan ja tekevät alkuravintona ollen merieläinten olemassaolon mahdolliseksi. Useilla on harjuja, piikkejä, siipimäisiä osia <span class="lyhenne">y. m.</span> kellumista helpottavia lisäkkeitä. Jotkut saavat aikaan merivaloa. <div class="spacer"></div> {{keski|'''IV Luokka.{{pad}}Pii-levät, Diatomeae.'''}} {{sp|Heimo. Diatomaceae.}} Solut yksinään eläviä tai yhtyneet rihmoiksi. Soluseinät piityneet. Värihiukkaset nahankeltaisia (väriaine diatomiinin ja lehtivihreän seosta). Solu jakautuu vain yhteen suuntaan ja on useimmiten yksitasoinen. Lisääntyminen ''paisumaitiöistä'' (Auxospore), jotka muutamilla syntyvät kopulatsionista. Tärkkelyksen asemesta on yhteyttämistuloksena rasvaöljyä. Kunkin solun seinä on muodostunut kahdesta kuoresta. Nämä peittävät toisiaan kuin kansi rasiaa (kuva&nbsp;248, ''a''). Jakautuminen tapahtuu pitkittäin, molempien kuorien välitse. Emosolun {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;248. '''Navicula.''' (Hyvin suurennettu ja esitetty kaavamaisesti.) '''a''' vyötäissivu, jossa näkyy kansi ja rasia. '''s''' kuorisivu, jossa näkyy napaviiva ja kolme nystyrää.<noinclude><references/></noinclude> kifiotq9rxdnk7jjgqh2x9g6gnkkbmu 250 26432 131227 2026-10-08T17:31:07Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131227 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|236|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;249. '''Coscinodiscus lacustris''' (vas.), '''Thalassiosira decipiens''' (oik.). kuoret sulkevat kannen tavoin sisäänsä tytärsolujen niiden kuoripuoliskojen reunat, jotka syntyvät uudismuodostumina. Samoin kuin peridineillä (siv.&nbsp;235) eivät näidenkään soluseinien kaikki osat ole samanikäiset. Jakautumisen yhä jatkuessa yksilöt ainakin osaksi yhä pienenevät. Kun solujen koko näin on supistunut tiettyyn rajaan asti, esiintyy ''paisumaitiöitä'', <span class="lyhenne">s. o.</span> suuria soluja, jotka milloin syntyvät suvuttomasti, milloin taas kahden solun alkuliman yhtymisestä. Paisumaitiöstä syntyvät yksilöt ovat suurempia kuin pikkusolut, joista se on syntynyt. Seinien ''päällys-'' eli ''kuorisivulla'' (Haupt-, Schalenseite, kuva&nbsp;248, ''s'') on erittäin hienoja ja siroja paksunnuksia, jotka sitä vastoin ''vyötäissivulla'' (Gürtelseite) esiintyvät hyvin vähän (kuva&nbsp;248, ''a''). Erotetaan kaksi päämuotoa: ''Pinnatae'', jolla kuoret ovat pitkänomaisia ja rakenteeltaan pituusakseliin nähden symmetrisiä (kuva&nbsp;248), ja ''Centricae'', jolla ne ovat pyöreitä ja symmetrisiä keskipisteeseen nähden (kuva&nbsp;249). Monet edelliseen muotoon kuuluvat, esim. ''Navicula'' ja ''Pleurosigma'', voivat liikkua paikasta toiseen omituisesti ryömimällä. Liikunnon aiheuttaa niillä hieno alkulimavirtaus, joka tulee ulos napaviivan (Raphe) kautta. Napaviiva on hyvin kapea, kuorisivulla oleva rako, joka yhdistää kolme tällä sivulla esiintyvää nystyrämäistä paksunnusta (kuva&nbsp;248, ''s''). Pintavedessä elävillä Diatomaceae-heimon kasveilla (esim. Chaetoceros) on usein kellumista helpottavia ominaisuuksia. Toisilla (esim. Melosira) ovat solut liittyneet toisiinsa pitkiksi rihmoiksi. Tällöin niiden kuorisivut koskettavat tietenkin toisiinsa. Eräät lajit taas muodostavat hyytelövarsia, jotka kiinnittävät ne alustaan. <small>Diatomaceae-heimon levät esiintyvät hyvin yleisesti ja runsaslukuisina kaikissa vesissä, niin suolattomassa kuin suolaisessakin. Tavataanpa niitä joskus kostealla maallakin. Jo vanhempinakin maakausina eläneiden pii-levien piityneitä soluseiniä on säilynyt; niistä ovat syntyneet ''piiguuri'' (Kieselguhr) ja ''pii-levämaa'' (Infusorienerde) nimisinä tunnetut, paikoittain mahtavat muodostumat; sellaisia on Suomessakin, jossa niitä paikoittain sanotaan ''valkeaksi saveksi''. Niitä käytetään dynamiitin valmistukseen. Myös ulostuksissa, esim. guanossa, tavataan pii-levien piikuoria. Jokaisessa savilaadussa on pii-levien kuoria, ja tavattavista lajeista voi</small><noinclude><references/></noinclude> byfaqu82neij4v0ayw6tzprdofz3s8k 250 26433 131228 2026-10-08T17:34:57Z Sakvaka 3073 /* Oikoluettu */ 131228 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="3" user="Sakvaka" />{{Rh||1.{{pad}}Sekovartiset, Thallophyta.|237}}</noinclude><small>päättää, onko savi laskeutunut suolattomaan vai suolaiseen veteen. Useita piilevälajeja käytetään kuorensa hienon rakenteen vuoksi koe-esineinä mikroskooppien tarkkuutta tutkittaessa.</small> <div class="spacer"></div> {{keski|'''V Luokka.{{pad}}Viherlevät, Chlorophyceae.'''}} Tähän luokkaan kuuluu leviä, joiden vihreää väriä ei peitä mikään muu niissä oleva väriaine. Yhteyttämistulos on melkein aina tärkkelystä. Värihiukkasissa on useimmiten yksi tai useampia pyrenoideja, mutta niistä riippumattakin muodostuu värihiukkasissa tärkkelystä. Useimmat elävät vedessä, varsinkin suolattomassa; jotkut esiintyvät kosteilla paikoilla maassa, kallioilla, puunrungoilla <span class="lyhenne">y. m.</span> Suvuton lisääntyminen yleensä parveiluitiöiden avulla (kuva&nbsp;255). Ne muodostuvat joko jakaantumattomasta tai useimmiten moneen osaan jakaantuneesta solunsisällöstä, joka tunkeutuu soluseinän läpi. Nämä parveiluitiöt muistuttavat suuresti flagellaatteja. Niillä on, kuten viimeksimainituillakin, tavallisesti kaksi värekarvaa, joiden avulla ne uiskentelevat vapaasti vedessä; niillä on myös silmätäplä ja sykkiviä rakkoja. Jonkin ajan kuluttua liike lakkaa, värekarvat putoavat pois ja paljaan alkuliman ympärille muodostuu selluloosaseinä, minkä jälkeen uusi solu kasvaa saaden lajin ominaisen muodon. Toisinaan värekarvat eivät kehity, vaan parveiluitiöiden aiheet jäävät emosoluun, jossa ne saavat ympärilleen oman soluseinän ja toimivat, lopulta vapauduttuaan, suvuttomina lisääntymiseliminä, ollen itse liikkumattomia itiöitä (Aplanosporen, kuva&nbsp;250). Suvullisen lisääntymisen yksinkertaisin muoto on yhtäläissiitos (siv.&nbsp;216), jolloin toisiinsa sulautuvat alkulimamassat (gameetit) ovat samanlaiset. Yhteensulautumisen tulos (tsygootti) kehittyy tietyn lepoajan jälkeen. Gameetit muistuttavat usein parveiluitiöitä; niitä sanotaan silloin planogameeteiksi. Konjugaattien gameetit eivät vapaudu, vaan yhtyvät aikaisemmin selostetulla tavalla (siv.&nbsp;67). Tavataan myös munasiitos, jolloin saattaa havaita gameettien olevan enemmän tai vähemmän erilaisia &mdash; Viherlevät jaetaan neljään lahkoon: 1)&nbsp;Heterocontae, 2)&nbsp;Acontae l. Conjugatae, 3)&nbsp;Isocontae l. Euchlorophyceae ja 4)&nbsp;Charales. <div class="spacer"></div> {{keski|'''1. Lahko.{{pad}}Heterocontae.'''}} Tähän lahkoon kuuluu muutamia sekä yksi- että monisoluisia, ulkonäöltään erilaisia muotoja. Niillä on soluseinä, joka on selluloosaa.<noinclude><references/></noinclude> e4tg1kg5u0pfp55ilvxntrre4hmpsao 250 26434 131229 2026-10-08T17:38:38Z Sakvaka 3073 /* Ongelmallinen */ 131229 proofread-page text/x-wiki <noinclude><pagequality level="2" user="Sakvaka" />{{Rh|238|III.{{pad}}Järjestelmällinen katsaus kasvikuntaan.|}}</noinclude>{{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;250. '''Tribonema bombycinum.''' '''A''' rihman palanen; soluissa selviä värihiukkasia; ylimmässä ja alimmassa solussa aplanoitiöitä. '''B''', '''C''' parveiluitiöiden syntyminen, yksi kussakin solussa. '''D''' parveiluitiö. {{puuttuu kuva}}Kuva&nbsp;251. '''Botrydium granulatum.''' '''A''' levä ({{murto|28|1}}) '''B''' parveiluitiö ({{murto|1000|1}}) Yhteyttämistulos ei ole tärkkelystä, vaan rasvaa. Suvullinen lisääntyminen puuttuu. Tunnusomaisinta niille on, että suvuton lisääntyminen tapahtuu parveiluitiöiden avulla, joissa on kaksi eripituista värekarvaa, jossa suhteessa ne muistuttavat eräitä dinoflagellaatteja. &mdash; Varsin yleinen, rihmamainen levä on ''Tribonema (Conferva) bombycinum'' (kuva&nbsp;250), joka voi muodostaa suolattomassa vedessä suuria mattoja. Kostealla savimaalla tavataan meillä ''Botrydium granulatum'' (kuva&nbsp;251, ''A''). Se on yksisoluinen, mutta selvästi erilaistunut ja monitumainen. Sen ylemmässä, pallomaisessa tai nuijamaisessa osassa on lukuisia lehtivihreähiukkasia, alempi, maassa oleva osa taas on muodostunut juurtumahapsimaiseksi. Vihreän rakon kärkeen syntyy aukko, josta lukuisat parveiluitiöt (kuva&nbsp;251, ''B'') vapautuvat. <div class="spacer"></div> {{keski|'''2. Lahko.{{pad}}Isocontae''' l. '''Euchlorophyceae.'''}} Ominaista näille leville, jotka muodostavat vihreiden levien pääosan, on se seikka, että parveiluitiöissä on yksi, kaksi tahi monta värekarvaa, jotka kaikki ovat yhtä pitkät. {{nop}}<noinclude><references/></noinclude> g9fe8456fx39csi2kftu7ta7kbqmr6r