Jääkiekkomaila
Wikipedia
Jääkiekkomaila on jääkiekossa käytettävä peliväline.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pelaajan maila
Mailan pituus vaihtelee ja sitä voidaan lyhentää sahalla itselleen sopivaksi. Varren enimmäispituus on 163 cm varren päästä lappeen ja varren kulmaan. Varren on oltava suora, leveys ei saa ylittää 3 cm eikä paksuus saa olla enenpää kuin 2,5 cm. Mailassa ei saa olla minkäänlaisia ulokkeita, ja kaikkien kulmien on oltava viistettyjä. Mailan lavalla liikutellaan kiekkoa ja yritetään lyödä kiekko maaliin. Pelaajan mailan sopivana pituutena pidetään nyrkkisääntönä että maila pystysuorana pelaajan kanssa ylettäisi pelaajan leuan kohdalle, kun pelaajalla on jalassaan luistimet.
Lavan maksimi pituus on 32 cm varren kulmasta lappeen kärkeen. Maksimi leveys on 7,5 cm ja minimi 5 cm. Lainaus IIHF:n sääntökirjasta[1] koskien lavan käyrää: "Kenttäpelaajan mailan lapa saa olla kaareva, ja lappeen kaarevuutta rajoitetaan siten, ettei kärjen minkä tahansa pisteen ja lappeen alakulman yhdistävästä suorasta kohtisuoraan lappeeseen mitattu etäisyys ylitä 1,5 cm. " Jos maila rikkoo näitä sääntöjä, pelaaja IIHF:n sääntöjen mukaan tullaan poistamaan ottelusta sekä erotuomari varoittaa pelaajan joukkuetta.
Jos jääkiekkomaila hajoaa jäällä kesken ottelua tulee se pudottaa jäähän eikä rikkoutuneella mailalla saa jatkaa peliä. Erotuomari korjaa rikkoutuneen mailan pois jäältä seuraavalla katkolla. Pelaaja saa kuitenkin ottaa osaa peliin ilman mailaa.
[muokkaa] Mailanjäykkydet
Mailanjäykkyys on yleensä merkitty mailan varren yläosaan. Jäykkyydet ovat järjestyksessä
- yit flex
- junior flex
- int flex
- mid flex
- regular flex
- stiff
- x-stiff
- xx-stiff
- xxx-stiff
[muokkaa] Maalivahdin maila
Maalivahden maila eroaa huomattavasti normaalin pelaajan mailasta. Toisin kuin pelaajan mailassa maalivahden varsi alkaa leventyä reilusti noin puolessa väliä vartta. Varren leveä osa saa maksimissaan olla 9 cm leveä ja 71 cm pitkä lavan kulmasta. Leveä osa parantaa maalivahdin mahdollisuuksia estää kiekko menemästä maaliin. Lavan leveys saa olla 9 cm, pituus 39 cm varren kulmasta lappeen kärkeen ja maksimi leveys kulman alaosasta kulman yläosaan 11,5 cm. Muuten sitä koskee samat säännöt kuin normaalin pelaajankin mailaa.
[muokkaa] Teippi
Jääkiekko mailoissa, niin pelaajan kuin maalivahdinkin, käytetään lähes aina teippiä eli erkkaa. Yleisimmät värit ovat valkoinen ja musta. Erkasta tehdään mailalle tuppi varren toiseen päähän. Näin hanska saa parempaa pitoa mailasta. Lapaan laitetaan myös lähes aina erkkaa. Erkka lisää pitoa mailan lavan ja kiekon välillä. Varsinkin sulanut jää lavan pinnalla liukastaa lapaa paljon. Näin peliväline kiekko pysyy paremmin käsittelyssä. Uskotaan, että musta erkka hankaloittaisi maalivahdin havainnointia kiekon lähtösuunnasta, kun kiekko on pelaajan lavassa laukaisuvalmiina.
Mailan varteen saa lisäpitoa kun kiertää teippiä varren ympärille. On myös toinen, tehokkaampi keino, hankaamalla erkan liima puolta mailan varteen, jää teipin liimaa kiinni varteen. Tämä tapahtuu parhaiten tekemällä "touchikapulan". Touchikapula tehdään noin 20 cm pitkästä kapulasta vanhan mailan varresta. Siihen kierretään erkkaa väärin päin, jolloinka liimapuoli jää ulospäin.
IIHF:n sääntökirjasta lainaus koskien teippiä: "Mailan minkä tahansa osan ympärille saa kietoa minkä väristä tarttuvaa ei-fluoresoivaa nauhaa tahansa."
[muokkaa] Materiaali
Jääkiekkomailoja on puisia ja nykyisin ovat hyvin paljon yleistynyneet mailat, jotka valmisetaan hiili- ja lasikuidusta sekä muista komposiittimateriaaleista. Komposiittimailat ovat monta kertaa kalliimpia kuin puumailat. Ammattitason komposiittimaila maksaa reilut 200 euroa. Aikoinaan CCM lanseerasi uusia Vector komposiittimailojansa markkinoille sanoen että komposiittimailat ovat rikkoutumattomia, laukausten tarkkuus lisääntyy, laukausten voima lisääntyy. Kuitenkaan komposiittimailat eivät ole rikkoutumattomia. Yleensä ne hajoavat, kun ovat saaneet viillon luistimesta tai toisen pelaajan mailasta iskun varteen. Sitten kun mailaa taivuttaa se katkeaa.
On myös olemassa kaksiosaisia mailoja, joissa varsi ja lapa ovat erillisiä osia. Lavasta käytetään tällöin nimeä irtolapa ja varresta yleensä vain pelkkää sanaa varsi. Irtolapoja on puisia ja muita materiaaleja mistä mailat yleensä tehdäänkin. Varsia on kaikkia muita paitsi puisia. Irtolapa ja varsi saadaan yhteen hyväksikäyttäen lämpölaajenemista. Vartta lämmitetään kuumailmapuhaltimella niin kauan kunnes lapa sujahtaa varteen kiinni. Lavan kiinnitettävään osaan levitetään kuumaliimaa joka toimii myös eräänlaisena liukasteena kiinnitysvaiheessa. Joskus pelatessa irtovarrella saattaa kuulua ihmeellistä kilinää. Se johtuu yleensä siitä, että kovettunutta liimaa on irronut ja se helisee varren sisällä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ IIHF:n sääntökirja s.24