Kehitysvamma

Wikipedia

Kehitysvamma merkitsee yksilön kehityksen aikana ilmi tullutta älyllistä jälkeenjääneisyyttä tai puutteellisuutta, jonka vuoksi henkilö ei pysty tulemaan ympäristössään toimeen ilman erityistä apua, hoitoa ja opetusta. Kehitysvamma viittaa vammaan ymmärtämis- ja käsityskyvyn alueella. Pelkästään fyysisesti poikkeava ihminen ei siis ole kehitysvammainen. Suomessa on arviolta noin 30 000 ihmistä, joilla on kehitysvamma. Kehitysvamma ilmenee ennen 18 vuoden ikää.

Vamma voi johtua joko syntymää edeltävistä syistä, synnytyksen yhteydessä sattuneista vaurioista tai lapsuusiän sairauksista ja tapaturmista. Mahdollisia syitä voivat muun muassa olla äidin korkea ikä tai raskaudenaikainen huumeiden tai alkoholin käyttö tai tupakointi. Osa syistä jää kokonaan selvittämättä.

Kehitysvamma ei ole sairaus. Se on vaurio tai vamma, joka haittaa jokapäiväistä selviytymistä sitä vähemmän, mitä paremmin yhteiskunta on suunniteltu heille.

Kehitysvamman aste vaihtelee vaikeasta vammasta lievään oppimisvaikeuteen. Monilla kehitysvammaisilla ihmisillä on lisävammoja, jotka saattavat vaikeuttaa liikkumista, puhetta tai vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa.

Uusien asioiden oppiminen ja käsitteellinen ajattelu ovat kehitysvammaisille ihmisille vaikeampia kuin muille.

Ihmisen persoonallisuudessa älykkyys on vain osa kokonaisuutta. Kasvatus, elämänkokemukset, oppiminen ja elinympäristö vaikuttavat kehitykseen, siihen millaisiksi ihmisiksi kasvamme.

Jotta kehitysvammaiset ihmiset voisivat elää tasa-arvoisina jäseninä yhteiskunnassa, he tarvitsevat tukea, ohjausta ja palveluita. Nämä voivat liittyä kommunikaatioon, omatoimisuuteen, kodinhoitoon, sosiaalisiin taitoihin, ympäristössä liikkumiseen, terveyteen ja turvallisuuteen, kirjallisiin taitoihin, vapaa-aikaan ja työhön. Yksilöllinen, tarpeenmukainen tuki auttaa kehitysvammaista ihmistä elämään hyvää, hänelle luontaista itsenäistä elämää. (lähde: Kehitysvammaisten Tukiliitto ry)

Älyllisen kehitysvammaisuuden diagnosoimiseksi on tarpeen tehdä psykologinen tutkimus. Kehitysvammaisuus jaetaan eri vakavuusasteisiin siten, että älykkyysosamäärä 50-69 vastaa lievää kehitysvammaisuutta, 35-49 keskitasoista kehitysvammaisuutta, 34-20 vaikeaa kehitysvammaisuutta ja alle 20 syvää kehitysvammaisuutta. Kehitysvammaiseksi voidaan diagnosoida vain henkilö, jonka älykkyysosamäärä on alle kriittisen rajan. Diagnoosi edellyttää kuitenkin arkielämässä näkyvää sopeutumisen vaikeutta ja erityisen tuen tarvetta. Kehitysvamma liittyy usein geneettiseen perimään, synnytyksenaikaiseen hapenpuutteeseen, äidin raskaudenaikaiseen sairauteen tai alkoholinkäyttöön.

Muun muassa Downin syndrooma ja Fragile-X-oireyhtymä aiheuttaa kehitysvammaisuutta.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla