Doom metal
Wikipedia
Doom metal on metallimusiikin genre, jolle on ominaista painostava raskaus, synkkyys ja melankolisuus sekä melodiset, bluesvaikutteiset sävelkulut. Kitarasoolot ovat yleensä melodisia ja pikemminkin tunteellisia kuin teknisiä.
Doom metallissa laulu on yleensä puhdasta ja melodista. 1990-luvun taitteessa syntyi uusi, musiikkimedioissa doomin alle sijoitettu metalligenre, jossa doomin äärimmäinen hitaus ja raskaus yhdistettiin death metalin örinälauluihin ja dissonoivaan soinnutukseen. Toisessa 1990-luvun kuluessa doomiin liitetyssä suuntauksessa, hitaassa goottimetallissa, vokalisointi on useimmiten naislaulua.
Doomin sanoitukset keskittyvät yleensä arkipäivän lohduttomaan raskauteen ja ihmisen matkan päässä vääjäämättä odottavaan kuolemaan - doom metallin symboliseen "tuomiopäivään", elämän loppumiseen. Goottilaisemmassa death/doom-alagenressä sanoitukset puolestaan seikkailevat ihmismielen syövereistä ja artisteja piinaavista filosofisista pohdinnoista aina kirjallisuuden ja taiteen aihepiireihin asti, jolloin teksteissä on tavanomaisesti samanlaista ylätyylistä runollisuutta ja haikeutta kuin itse musiikissakin.
Doom metal -bändin orkestraatio rajoittuu vanhan koulukunnan heavylle ominaisesti rumpuihin, bassoon, kitaraan ja lauluun. Myöhemmissä, goottimusiikin konventioita hyödyntävissä suuntauksissa etualalla ovat kosketinsoittimet, toisinaan jopa viulut ja muut länsimaisessa taidemusiikissa keskeisessä asemassa olevat instrumentit.
Doom metal -genre syntyi 1970-luvun kuluessa koko metallimusiikin kantaisäksi julistetun Black Sabbathin alkupään tuotannon ja samoihin aikoihin uransa aloittaneen Pentagramin musiikin pohjalta. Näiden toisinaan 'proto-doomiksikin' luokiteltujen kokoonpanojen lisäksi tyylisuunnan merkittävimpiä kehittäjiä olivat 1980-luvulla yhdysvaltalaiset Saint Vitus ja Trouble sekä ruotsalainen Candlemass, jonka vuonna 1986 julkaistu debyytti Epicus Doomicus Metallicus nosti valtavirtasuosiollaan doom-genren laajemman yleisön tietoisuuteen. Muita merkittäviä ns. vanhan koulukunnan eli traditionaalisen doomin edustajia ovat Witchfinder General, Count Raven, Solitude Aeturnus, (varhainen) Cathedral, Solstice ja Suomessa lohjalainen Reverend Bizarre. 1990-luvun alussa alagenrejen death/doom, funeral doom ja gothic doom keskeisiä alullepanijoita olivat Korpiklaani, Winter, Thergothon, Unholy ja My Dying Bride.
Suomalaisista doom metal-yhtyeistä tunnetuin on kenties Swallow the Sun, joka ei kuitenkaan ole doom metal -puritanistien mielestä täysin puhdasta doom metallia, vaan enemmänkin doomin ja death metalin sekoitusta.
Lisätietoa moderniin nu-doomiin keskittyneeltä Doom-Metal.com-sivustolta http://www.doom-metal.com/ . Sivuston keskustelufoorumilla on perinteisesti käyty hyvin kiivaita debatteja doomin luonteesta ja genren määrittelyistä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Metallimusiikin tyylilajit |
Alternative metal | Avant garde metal | Black metal | Death metal | Doom metal | Folk metal | Goottimetalli | Grindcore | Hard rock | Industrial metal | Kristillinen metalli | Metalcore | Neoklassinen metalli | Power metal | Progressiivinen metalli | Rapcore | Stoner rock | Thrash metal |