Hevonen

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee nisäkäslajia. Artikkeli kiinalaisesta horoskooppimerkistä, katso Hevonen (kiinalainen horoskooppi).
Hevonen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kavioeläimet Perissodactyla
Heimo: Hevoseläimet Equidae
Suku: Equus
Laji: caballus

Hevoset (Equus caballus) ovat isokokoisia kavioeläimiin, tarkemmin hevoseläimiin kuuluvia nisäkkäitä, joita on käytetty jo vuosituhansia ratsuina, vetoeläiminä ja maatalous- ja metsätöissä. Traktorit ja autot ovat 1900-luvulla pitkälti syrjäyttäneet hevosen varsinaisista käyttötarkoituksistaan, ja hevosesta on ainakin teollistuneissa maissa tullut lähinnä harrastuseläin. Hevoset ovat silti yhä monelle ammatti. Suomessakin arvioidaan hevosalalla työskentelevän täysiaikaisesti noin 5 000 henkilöä.

Hevosrotuja on nykyään jalostuksen myötä satoja ja erilaisia käyttötarkoituksia paljon. Lämminveriravureita käytetään raviurheiluun, lämminverisiä ratsurotuja eli täysiverisiä ja puoliverisiä hevosia lähinnä ratsastuksen eri lajeissa ja valjakkoajossa, ja raskastekoisia kylmäverirotuja työhevosina. Yleisroduksi katsottu kotoinen suomenhevosemme on oikea monitoimikone: yksi ja sama hevonen voi elämänsä aikana kilpailla niin raveissa kuin ratsastuksen eri lajeissakin ja lisäksi tehdä pelto- tai metsätöitä.

Hevosia ei Suomessa kasvateta ravinnoksi, mutta huonon kilpailumenestyksen tai loukkaantumisen vuoksi lopetettujen hevosten lihaa käytetään hyväksi. Esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa hevosenlihasta pidetään ja hevosia kasvatetaan runsaasti myös lihantuotantomielessä.

Hevosten määrä on kaksinkertaistunut Suomessa 25 vuoden aikana. Suomessa hevosia on tällä hetkellä 64 000, mutta hevosten määrän uskotaan kasvavan 70 000 yksilöön eli noin tuhannella yksilöllä vuosittain. Hevosten määrän kasvun johtuminen johtuu muun muassa ratsastuksen suosion lisääntymisestä varsinkin aikuisten keskuudessa. Suomen hevoskannasta noin 60 prosenttia on lämminverisiä, 30 prosenttia suomenhevosia ja noin 10 prosenttia poneja. [1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Hevosen ominaisuudet

Iso hevonen ja pikkuponi
Suurenna
Iso hevonen ja pikkuponi

Nykyhevosten koko vaihtelee jalostuksen ansiosta suuresti. Maailman pienimmän hevosrodun (falabella) edustajat ovat pienimmillään vain puoli metriä korkeita eli koiran kokoisia, kun taas maailman suurimman rodun (shirehevonen) edustajat saattavat kasvaa yli kaksimetrisiksi. Tavallisimmin hevosen säkäkorkeus kuitenkin on jotakin väliltä 120–170 cm. Alle noin 148 cm korkeita hevosia saatetaan kutsua poneiksi, mutta poni-nimitys voi asiayhteydestä riippuen perustua joko säkäkorkeuteen tai rotuun. Tiettyjä pieniä rotuja (esimerkiksi islanninhevonen) ei myöskään koosta huolimatta pidetä poni- vaan hevosrotuina.

Hevonen tulee täysikasvuiseksi rodusta ja yksilökohtaisista eroista riippuen 4–6-vuotiaana. Kesyhevonen saattaa elää jopa 50-vuotiaaksi mutta yleensä korkeintaan noin 30-vuotiaaksi. Luonnonvaraiset hevoset menehtyvät huomattavasti nuorempina, ja moni kesyhevonenkin joudutaan lähinnä ruoansulatuskanavan tai hengityselimistön sairauksien tai jalkavaivojen vuoksi lopettamaan 10–20 vuoden iässä.

Hevonen on erikoistunut ruohonsyöjäksi, ja sen luontaisinta ravintoa ovat huonosti sulavat ja runsaskuituiset heinäkasvit. Se tulee hyvin toimeen ravintoarvoltaan kehnolla kasviravinnolla, kunhan sitä on saatavilla runsaasti, ja hevosen ruoansulatuselimistö onkin sopeutunut "toimimaan" ruoho- ja heinäravinnolla. Se saattaa luonnossakin syödä lisäksi myös kuorta, lehtiä, silmuja, hedelmiä ja juuria. Työssä olevalle kesyhevoselle syötetään korsirehun eli ruohon tai heinän ohella lisäenergian antamiseksi myös jyvärehuja (esimerkiksi kauraa ja maissia). Jotta hevonen ei sairastuisi, se on totutettava kaikkeen uudenlaiseen ravintoon vähitellen. Jyvärehun määrän on myös oltava oikeassa suhteessa niin hevosen energiantarpeeseen kuin sen pääravintoonkin, korsirehuun, jota hevosen täytyy jatkuvasti saada.

Hevosten sosiaalista käyttäytymistä: kaverukset rapsuttavat hampaillaan toisiaan kohdista, joihin on itse vaikea yltää
Suurenna
Hevosten sosiaalista käyttäytymistä: kaverukset rapsuttavat hampaillaan toisiaan kohdista, joihin on itse vaikea yltää

Hevonen on lauma- ja saaliseläin. Luonnonoloissa se elää laumoissa, joihin johtajaoriin lisäksi kuuluu noin 3–8 tammaa varsoineen. Varsat jättävät lauman 2–4 vuoden iässä ja liittyvät ennen pitkää toiseen vastaavaan laumaan. Saaliseläimenä hevonen on hyvin herkkä ja säikky kaikenlaisille ympäristönsä muutoksille ja taipuvainen välittömästi pakenemaan täyttä vauhtia juosten siltä varalta, että kyseessä on petoeläin. Hevonen onkin varsin nopea, lyhyillä matkoilla jopa 60–80 kilometrin tuntinopeuksiin yltävä juoksija. Taisteleminen on toissijainen puolustautumiskeino, mutta hevonen osaa melko tehokkaasti käyttää tähän tarkoitukseen niin hampaitaan kuin kavioitaankin.

Hevosilla on keskenään aina arvojärjestys, joka helpottaa ja selkeyttää hevoslauman elämää: kukin hevonen tietää, mitkä hevoset väistävät sen tieltä ja mitä sen on itse väistettävä, ja minkä hevosen esimerkkiä vaaran uhatessa seurataan. Uuden hevosen liittyessä laumaan tai erityisesti kahden oriin kohdatessa saattaa aluksi seurata kahnauksia, jotka selvittävät tulokkaan aseman lauman muihin jäseniin nähden. Verenhimoinen tappeleminen on kuitenkin vaarallista voimavarojen tuhlaamista eikä ole hevosille luonteenomaista, vaan jompikumpi hevonen antaa pian periksi hyväksyen alemman asemansa arvoasteikossa. Lauman aggressiivisin jäsen myöskään ole lainkaan välttämättä sen johtaja.

Hevosta ei pidetä perinteisessä mielessä erityisen älykkäänä eläimenä. Se on kuitenkin motoristisesti etevä liikkuja ja erittäin herkkä aistimaan toisten hevosten ja ihmisenkin mielentilan ja pienetkin liikkeet ja eleet. Erittäin sosiaalisena eläimenä hevonen myös pyrkii miellyttämään varsinkin niitä muita hevosia ja ihmisiä, jotka se katsoo johtajakseen. Johdonmukaisesti opetettuna se oppiikin yhdistämään vaativia ja monimutkaisiakin suorituksia tiettyihin hienovaraisiin, mutta selkeisiin merkkeihin. Tämä mahdollistaa hevosten hyvin monipuolisen käytön ratsastuksessa, ajossa, työssä ja vaikkapa sirkusnäytöksissä.

Kesyhevosen luontaista pakoreaktiota hillitsee jalostustausta, koulutus ja tottuminen sekä turvautuminen pelottavissa tilanteissa johtajaan. Jos esimerkiksi ratsastaja pysyy hevosen mielestä pelottavassa tilanteessa rauhallisena, ratsastajaansa luottava hevonen seuraa hänen esimerkkiään ja jää aloilleen, vaikka saattaakin säpsähtää. Tosin jos ratsastaja säikähtää, hevonen aika varmasti säikähtää pahanpäiväisesti.

[muokkaa] Hevosen lisääntyminen

Tammat tulevat sukukypsiksi noin 2,5–3,5-vuotiaina, joskin tamma saattaa lähinnä vahingossa tiinehtyä jo yksivuotiaana ja varsoa kaksivuotiaana. Hevosten luontainen paritteluaika on pohjoisella pallonpuoliskolla toukokuusta syyskuuhun, ja tamman normaali kiimakierto on tuona aikana noin 21 vuorokautta. Kiiman ulkoiset oireet kestävät 4–10 vuorokautta. Tiinehdyttyään tamma kantaa varsaa normaalisti noin 11 kuukautta.

Tamma voidaan tiinehdyttää joko luonnollisesti astuttamalla tai keinosiemennyksellä. Astuminen voi tapahtua joko hevosten ollessa vapaana laitumella tai valvotusti. Astutukseen liittyy aina riskejä, koska hevoset voivat vahingoittaa toisiaan potkimalla. Lisäksi hevosilla esiintyy sukupuoliteitse tarttuvia sairauksia, joiden leviämistä on vaikea kontrolloida luonnollisissa astutuksissa. Näistä syistä keinosiemennyksen käyttö on yleistynyt. Keinosiemenyksessä on myös se etu, että oriin yhdestä sperma-annoksesta riittää yleensä useiden tammojen siemennykseen. Sperma kerätään hyppyyttämällä oritta tätä tarkoitusta varten rakennetulle pukille. Jotkut oriit eivät kuitenkaan suostu astumaan pukkia, joten niille on käytettävä niin kutsuttua pukkitammaa, jolta yleensä on poistettu munasarjat ja jolle aikaansaadaan kiima hormonivalmisteella.


[muokkaa] Urheilulajit

Hevosurheilulajeja on lukuisia, mutta Suomessa yleisimpiä ovat ravikilpailut ja koulu-, este- ja kenttäratsastus. Valjakkoajo-, lännenratsastus-, matkaratsastus-, islanninhevosratsastus- ja vikellyskilpailuita järjestetään meillä jonkin verran, ja Suomessa harrastetaan pienessä mittakaavassa myös hevospooloa. 1960-luvulle saakka maassamme järjestettiin laukkakilpailuitakin, mutta satunnaisia näytösluontoisia tai leikkimielisiä lähtöjä lukuun ottamatta niitä näkee nykyään lähimmillään Ruotsissa ja Venäjällä.

Suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen valtakunnallinen keskusjärjestö on Suomen Hippos ry. Ratsastusurheilun keskusjärjestö on Suomen Ratsastajainliitto ry (SRL).

[muokkaa] Hevosten nimitykset ja värit

[muokkaa] Nimitykset

Tamma ja sen tammavarsa
Suurenna
Tamma ja sen tammavarsa

[muokkaa] Sukupuolen mukaan

[muokkaa] Tyypin mukaan

[muokkaa] Käytön mukaan

Ravuri eli ravihevonen
Suurenna
Ravuri eli ravihevonen

[muokkaa] Värit

Kimon hevosen pää
Suurenna
Kimon hevosen pää
Musta kouluhevonen
Suurenna
Musta kouluhevonen
Punarautias poliisihevonen
Suurenna
Punarautias poliisihevonen

Jokainen hevonen on perusväriltään joko rautias, ruunikko tai musta. Lisäksi sillä voi olla yhdestä tai useammasta väriin vaikuttavasta geenistä alleeli, joka esimerkiksi haalistaa karvan tai jouhien väriä (hallakot, voikot, hopea- ja samppanjavärit), lisää valkoista karvaa värillisen sekaan (päistäriköt, päistär- ja sekakarvaiset), jättää jotkut alueet kokonaan valkoiseksi (kirjavat, tiikerinkirjavat) tai harmaannuttaa hevosen iän myötä lopulta kauttaaltaan valkoiseksi (kimot).

Valkoinen hevonen on useimmiten kimo, joka on iän myötä ehtinyt harmaantua täysin valkoiseksi. Jo syntyessään valkoinen hevonen on kermanvärinen tai hyvin valkovoittoinen kirjava tai tiikerinkirjava. Albiinoja ei hevoseläimissä ole lainkaan, sillä värin aikaansaava kaksinkertainen albiinogeeni on hevosilla jo varsan kehitysvaiheessa letaali. (Tätä ei pidä sekoittaa samoin letaaliin samaperintäiseen frame overo -kirjavuuteen, jossa valkoinen varsa kyllä syntyy mutta menehtyy muutaman päivän ikäisenä.)

Kaikilla hevosväreillä ei ole toistaiseksi vakiintuneita suomenkielisiä nimityksiä. Tämä pätee erityisesti väreihin, jotka ovat Suomessa harvinaisia (samppanjavärit, tiikerinkirjavuuden eri muodot), mutta myös suhteellisen tavallisen (lehmän)kirjavuuden eri tyypeistä käytetään toistaiseksi kansainvälistä terminologiaa.

[muokkaa] Merkit

Tällä mustalla hevosella on laukki ja kolme puolisukkaa
Suurenna
Tällä mustalla hevosella on laukki ja kolme puolisukkaa

Merkeiksi kutsutaan hevosyksilön erityisiä tuntomerkkejä, jotka ovat lähinnä valkeita alueita hevosen päässä (tavallisimmin otsalla ja kuonolla) ja jaloissa (sukat). Valkoisten merkkien alueelta hevosen iho on aina vaaleanpunainen. Pienehköt valkeat merkit ovat tavallisia eikä niitä yleensä mielletä kirjavuudeksi, vaikka ne saattavatkin olla sabino-, tobiano- tai splashed white -geenin aiheuttamia. Jos valkeaa on rungossa, hevosta kutsutaan kirjavaksi.

  • Tähti on pieni valkea laikku hevosen otsalla.
  • Piirto on hevosen otsasta kuonoon kulkeva kapea juova. (Tähteen yhdistynyt piirto on tähtipiirto, katkonainen piirto katkopiirto, jne.)
  • Laukki tai läsi on piirtoa leveämpi juova otsalta kuonolle.
  • Pilkku on pieni valkea laikku hevosen turvalla.
  • Jänispilkku on pieni valkoinen laikku hevosen alaleualla.
  • Jalassa oleva sukka on korkeudesta riippuen ruunusukka, vuohissukka, puolisukka, kinner- tai polvisukka tai valkojalka.
  • Sepel on hevosen vuohisen alla, kannassa, oleva valkoinen, leveä laikku.

Merkit voivat olla myös tummia:

  • Siima on tumma juova hevosen selässä harjasta häntään saakka.
  • Risti on tumma poikkijuova hevosen selän yli sä'än kohdalla.
  • Seeprajuovat ovat tummia seepramaisia vaakajuovia hevosen jaloissa.

[muokkaa] Lajiristeytykset

Hevonen voi risteytyä muiden hevoseläinten kanssa. Tällaiset lajiristeymät perivät molempien lajien ominaisuuksia ja ovat lähes aina steriilejä. Hevoseläinristeymät eivät ole pelkkä kuriositeetti, sillä muulit ovat hyvinä käyttöeläiminä olleet jo kauan erittäin suosittuja ja haluttuja ja niitä kasvatetaan edelleen maailmalla runsaasti.

[muokkaa] Katso myös

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta hevonen.

[muokkaa] Tunnettuja hevosia

[muokkaa] Tunnettuja kuvitteellisia hevosia

[muokkaa] Aiheesta muualla