Abdullah Öcalan
Wikipedia
Abdullah Öcalan (s. 1948) on Kurdistanin vapauden ja demokratian kongressin, KADEKin, entisen Kurdistanin työväenpuolueen (Partiya Karkerên Kurdistan, PKK) johtaja. EU ja Yhdysvallat pitävät PKK:ta terroristijärjestönä.
[muokkaa] Elämä ja teot
Abdullah Öcalan syntyi vuonna 1948 Ömerlin kylässä, Sanliurfan maakunnassa, Kaakkois-Turkissa (Koillis-Kurdistanissa).
Lukion jälkeen hän opiskeli valtiotieteitä Ankaran yliopistossa. Valmistuttuaan hän työskenteli virkamiehenä Diyarbakirin kaupungissa Turkin kurdialueella. Hän vaikuttui Turkin sisäisistä taloudellisista eroista sekä kurdien puutteellisista kulttuurillisista oikeuksista ja ryhtyi toimimaan asian hyväksi. Vuonna 1978 Öcalan perusti opiskelutoveriensa kanssa marxilais-leninistisen Kurdistanin työväenpuolueeen PKK:n ja nousi puolueen johtoon. Hän on noista päivistä lähtien jatkanut tehtävässä.
1980-luvulla alkoi kurdien 'kansannousu' Lähi-idässä Öcalanin johdolla. Vuonna 1984 PKK aloitti Öcalanin johdolla sotatoimet Turkkia vastaan tavoittenaan luoda itsenäinen, marxilainen Kurdistanin valtio.
Kurdisissien vastarinta jatkuu yhä, vaikka PKK onkin virallisesti ilmoittanut lopettaneensa sotatoimet. PKK:n toimintaan ovat kuuluneet sissi-iskut Turkin armeijaa vastaan, ja terrorismi, kuten pommi-iskut siviili- ja turistikohteisiin ja turistien sieppaukset. Konfliktissa on kuollut noin 30 000 ihmistä; sissejä, sotilaita ja siviilejä. Abdullah Öcälanin pidätyksen ja vangitsemisen jälkeen konflikti on kuitenkin hiljentynyt tuhansien PKK:n sissien siirryttyä Turkista Pohjois-Irakiin.
Turkin itäosat kärsivät laajalti sijoitusten ja sekä modernin elinkeinoelämän puutteesta. Öcalanin ja PKK:n kannattajat ovatkin usein köyhiä talonpoikia ja työläisiä, joille se vasemmistolaisuus ja jäsenyys PKK:ssa on eräänlainen elämän viimein oljenkorsi. PKK onkin kohdistanut iskujaan myös kurdeja kohtaan; mm. murhaamalla rikkaita kurdimaanomistajia sekä kiristämällä Euroopassa asuvia kurdeja tukemaan PKK:ta taloudellisesti. Konfliktin ja Turkin itäosien köyhyyden seurauksena n. kaksi miljoonaa kurdia elää sekä poliittisina että taloudellisina pakolaisina Euroopassa. Myös Turkin sisällä konflikti on johtanut laajamittaiseen maansisäiseen pakolaisuuteen.
[muokkaa] Vangitseminen
Vuonna 1999 Öcalan kaapattiin CIA:n sekä Turkin ja Israelin turvallisuuspalveluiden toimesta Keniassa, jossa hän oli piilotellut Kreikan suurlähetystön suojissa. Samana vuonna Öcalan tuomittiin kuolemaan maanpetturuudesta sekä terrorismista. Kuulusteluissa kertoi olevansa puoliksi turkkilainen (äiti turkkilainen) ja rakastavansa Turkkia. Kansainvälisen painostuksen, useiden ihmisoikeusjärjestöjen kritiikin seurauksena sekä peläten laajamittaista sisäistä konfliktia Turkki muutti Öcalanin tuomion elinkautiseksi vankeudeksi. Virallisesti päätös johtui kuolemantuomion lakkauttamisesta Turkin lainsäädännössä. Vaikka huomattava osa Turkin kurdeista ei tuekaan Öcalania ja itsenäistä kurdivaltiota, Imralin vankilasaarella asuva Öcalan on edelleen vaikuttava hahmo kurdipolitiikassa.
Öcalanin asia käsiteltiin myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, joka antoi asiaassa tuomion 12. maaliskuuta 2003. Tapauksessa ratkaistiin seuraavat kysymykset:
- Oliko vastaajavaltion viranomaisten toisessa valtiossa toimittama sieppaukseksi väitetty pidätys laillinen.
- Toimitettiinko terrorismirikoksista epäilty pidätetty viipymättä vangitsemisasian käsittelyyn ja oliko hänen saatavillaan oikeussuojakeinoja vapaudenriistonsa laillisuuden tutkintaa varten.
- Käsiteltiinkö rikosasiaa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, kun oikeuden kokoonpanossa oli sotilastuomari.
- Oliko oikeudenkäynti oikeudenmukaista, kun syytetyn ja hänen asianajajiensa tapaamisten lukua ja kestoa rajoitettiin esitutkinnassa ja oikeudenkäynnin aikana ja kun neuvottelut olivat sivullisten kuultavissa.
- Oliko oikeudenkäynti oikeudenmukaista, kun syytetyn asianajajat saivat laajan jutun oikeudenkäyntiaineiston 2 viikkoa ennen pääkäsittelyä ja syytetty itse sai tutustua siihen pääkäsittelyn alkamisen jälkeen.
- Perustivatko pidätys, maasta toiseen kuljettaminen, kuolemanrangaistus, sen täytäntöönpanon vaara ja vankeuden olot epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen.
- Estettiinkö yksilövalitusoikeuden käyttöä.