Kasimir Leino
Wikipedia
Kasimir Leino (oikealta nimeltään Kasimir Agathon Lönnbohm, s. 17. marraskuuta 1866, Paltamo – k. 8. maaliskuuta 1919, Helsinki) oli kirjailija, sanomalehtimies ja teatterimies. Nykyisin hänet tunnetaan paremmin Eino Leinon veljenä kuin kirjailijana, vaikka hänellä on runsaasti omaakin tuotantoa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja tuotanto
Kasimir Leino syntyi Paltamossa karjalaisperäistä Mustosen sukua olevan komissionimaanmittari Anders (Antti) Lönnbohmin kymmenlapsiseen suurperheeseen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1884, valmistui filosofian kandidaatiksi 1888 ja filosofian tohtoriksi 1896. Vuonna 1886 julkaistiin ensimmäiset teokset Runokokeita sekä kertomukset Sukulais-rakkautta ja Emmalan Elli. Vuosina 1889–1890 hän teki matkan Saksaan, Ranskaan ja Englantiin, jolloin tutustui näiden maiden kirjallisuuteen ja taiteeseen. Matkan aikana hän kirjoitti novellikokoelman Elämästä. Pienempiä kertomuksia (1889) sekä uuden runokokoelman Ristiaallokossa (1890). Pyrkimys vapautua ajatuksen ja elämän sovinnaisuudesta jatkui runokokoelmissa Väljemmillä vesillä (1893) ja Runoja (1899). Vuonna 1908 hänen koko lyriikastaan julkaistiin valikoima 25 vuotta. Vuonna 1905 ilmestyneen kertomuskokoelman Testamentti y.m. kertomuksia lisäksi hän kirjoitti näytelmät Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming (runodraama 1901) ja Lehtolapsi (1905).
Teatterialalla hän toimi paitsi arvostelijana nuorsuomalaisessa Päivälehdessä myös Maaseututeatterin ensimmäisenä johtajana 1899–1903. Leino kirjoitti myös tutkimuksen Minna Canth näytelmäkirjailija (1897). Muita tutkimuksia olivat Prosper Mérimée. Elämäkerta ja teokset kirjallisuushistorialliselta kannalta (väitöskirja 1895) ja taidehistoriaa käsittelevä Hovimaalaaja Aleksander Lauréus ja hänen ympäristönsä (1908). Kasimirin yhdessä veljensä Eino Leinon kanssa perustama Nykyaika-aikakauslehti ilmestyi 1898–1899. Hänen lukuisista suomennoksistaan mainittakoon Henrik Ibsenin runodraama Brand (1896); Prosper Mériméen pienoisromaani Carmen. Espanjalaisen mustalaistytön elämäntarina (1907), Colomba. Kertomus Korsikan oloista 1810-luvulta (1907) ja novellikokoelma Helmiä (1895); Arthur Schnitzlerin huvinäytelmä Kaksi kirjailijaa (1908) ja näytelmä Viimeiset naamiot (1908); Alphonse Daudet'n Kuninkaita maanpaossa I–II (1907–1908) ja Guy de Maupassantin Valittuja novelleja 1–2 (1907).
[muokkaa] Lähteet
Tietosanakirja, Helsinki 1913.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Väinö Kaukonen: Kasimir Leino runoijijana, Helsinki 1966.
- Suvi Ahola: Kriitikon muotokuva. Kasimir Leinon elämä ja toiminta kirjallisuuskriitikkona Päivälehdessä 1889–1898, Helsinki 1988.