Assiniboinet

Wikipedia

Assiniboinet metsästämässä biisoneita
Suurenna
Assiniboinet metsästämässä biisoneita

Assiniboinet ovat intiaanikansa, jotka puhuivat siouxien kielikunnan nakotan murretta, joka oli siouan-kieli Kanadan rajoilla. He asuivat 1600-luvun alussa Ontarion ja Minnesotan rajalla sijaitsevan Rainy Laken metsäalueilla,mutta siirtyivät kyseisen vuosisadan keskivaiheilla lännemmäksi. Ensin Manitobaan Lake of the Woodsin alueille ja myöhemmin Saskatchewaniin. Alun perin he olivat osa suurta yanktonai-siouxien kansaa, mutta erottuaan näistä he muodostivat oman heimon, joka tunnusti nimeä assiniboine. Nimi oli ojibway-intiaanien antama ja merkitsi "kivillä keittäjiä". Nimi viittasi heidän tapaansa valmistaa ruokaa, jossa kuumia kiviä pidettiin syvässä kuopassa ja annettiin ruoan hautua kivien päällä. Näin tehdyssä maauunissa saatiin kypsytetyksi erinomaisia aterioita.

Sukulaisuussuhteet eivät intiaanien elämässä painaneet kovinkaan paljon. Siksi ei ole syytä ihmetellä siouxien ja assiniboinien välien viilenemistä. Heistä tuli katkeria vihamiehiä. Ystäviksi nousivat creet,jotka olivat kokonaan eri kieliryhmää. Ystävyyssuhteesta tuli kestävä. Kun jompikumpi tarvitsi apua, oli toinen aina valmis sitä antamaan. Niinpä creet ja assiniboinet nähtiin yleensä taistelemassa rinta rinnan varsinkin pohjoisilla ja läntisillä tasangoilla muita preerioitten heimoja vastaan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kohti tasankoja

Jo ammoisista ajoista lähtien olivat assiniboinet metsästäneet turkiseläimiä. Heidän maansa olivat siksi hedelmättömiä, että ne sopivat huonosti maanviljelyyn. 1670-luvulla perustetut Hudson Bay Companyn kauppa-asemat kiinnostivat assiniboineja ja vetivät heitä lounasta päin. He vaelsivat Winnipegjärven alueille, jossa he tapasivat cree-intiaaneja. Suuri osa creistä oli jo aloittanut liikkumisensa kohti etelää ilmeisestikin parempien pyyntimaiden toivossa. Jäljellejääneet creet ottivat vieraskieliset assiniboinet ystävällisesti vastaan. Kauppa-asemien ranskalaiskauppiailla oli paljon mielenkiintoista myytävää ja assinoboineja kiinnostivat muiden artikkeleiden ohella tuliaseet. Creet olivat jo ehtineet hankkia niitä ja assiniboinea ne kiinnostivat kahdestakin eri syystä. Toinen syy oli metsästys ja toinen sodankäynti siouxeja vastaan.

Onnistuttuaan asehankinnoissaan assiniboinien elämä muuttui siedettävämmäksi, sillä riistan saaminen helpottui selvästi kiväärin myötä. Mutta he kyllästyivät kylmyyteen ja lumeen, sillä talvet olivat kovia. He päättivät lähteä etsimään lämpimämpiä seutuja, missä heidän lapsensa voisivat hengittää ikuista kesäilmaa. Lumikenkiä, turkisvaatteita ja kanootteja käyttävistä pohjoisten metsien intiaaneista alkoi muodostua tasankointiaaneja, kun creet vetivät 1700-luvun alusta lähtien ystävänsä assiniboinet kohti eteläisempiä metsästysmaita.

[muokkaa] "Suuret koirat"

Tänä päivänä tuntuu uskomattomalta se tosiasia,että assiniboinet ja creet metsästelivät tasangoilla liikkuen jalan. Monet muut heimot olivat tehneet samoin ja aiemmin ja matkat olivat usein rasittavan pitkiä. Dramaattinen muutos preerioilla oli kuitenkin alkamassa. shoshonit olivat saaneet etelästä kulkeutuneita hevosia vuoden 1710 paikkeilla. Pohjoisin shoshonien heimo snaket eli käärmeintiaanit olivat opetelleet ratsastamaan. He olivat alkaneet tehdä pienissä ryhmissä metsästysmatkoja preerioille ja antaneet kunnon läksytyksen mustajaloille,jotka jalkaisin liikkuen olivat eksyneet näiden tielle. Creet ja assinoboinet saivat kuulla mitä oli tapahtunut. Mustajalat puhuivat kauhuissaan "suurista koirista",joiden selässä snaket olivat istuneet ja kiitäneet nopeammin kuin mikään muu elävä olento. Tämä kuulosti siksi kiinnostavalta,että assiniboinet ja creet lupasivat auttaa jos käärmesoturit vielä tulisivat koiriensa kanssa preerialle.

Kohtaaminen toteutui, mutta ratsastavat snaket yllättyivät perin pohjin, kun saivat vastaansa oudonnäköisiä intiaaneja,joilla oli tulta syökseviä keppejä. Jos hevoset olivat tulleet tasangoille,niin saman olivat tehneet kiväärit. Niiden mahti osoittautui ylivertaiseksi. Pahoin lyödyt snaket pakenivat länteen käsittäen,että heidän suuret koiransa eivät yksin riittäneet tekemään heistä kuolemattomia. Vaikka snaket oli karkotettu tasangoilta, niin mustajalat eivät osoittaneet kiitollisuuttaan. Päinvastoin, heistä tuli assiniboinien ja creitten vihollisia ja jatkuva uhka kaikille alueen heimoille. Varsinkin hankittuaan 1730-luvun lopulla hevosia tuli mustajaloista seudun aggressiivisin kansa.

[muokkaa] Ratsastavia intiaanikansoja

Osa assiniboineista oli jäänyt asumaan Minnesotan ja Kanadan rajalle Lake of the Woods -järven alueille. Vuonna 1731 ranskalaisten yllyttämät siouxit ajoivat pois viimeisetkin assiniboinet edellä mainituilta seuduilta. Alue ei kuitenkaan pitkään pysynyt autiona, sillä jo seuraavana vuonna sinne alkoi majoittua siouxeja. Myös creet ja ojibwayt asettuivat lähimetsiin pienehköinä ryhminä. jonkin aikaa vallitsi sula sopu kaikkien kolmen välillä, mutta hyvin pian alkoivat siouxit aiheuttaa hankaluuksia. Ojibwayt olivat jo kerran ajaneet heidät mailtaan Minnesotan metsäalueilta,mutta siouxit kahakoivat yhä. Alueen muut heimot päättivät liittoutua ranskalaisten kanssa siouxeja vastaan ja tästä kerrotaan alkaneen 30-vuotisen sodan.

Assiniboinet ja creet rohkaisivat ranskalaisia rakentamaan kauppa-aseman Assiniboine- ja Red riverin yhtymäkohtaan suojaamaan alueen eteläisiä rajoja. Linnake estikin tehokkaasti siouxien leviämisen pohjoiseen. Samalla ranskalaisten ja siouxien välit kylmenivät vielä entisestään. Näiden muinainen liitto oli lopullisesti hajalla. Vähitellen osa assiniboineja siirtyi pohjoiseen Dakotaan,jonne he pystyttivät satakunta asumusta käsittävän kylän. Aivan lähellä asuivat mandanit,joka oli piehehkö siouxien kielikuntaan kuuluva heimo. Röyhkeää oveluutta käyttäen olivat ranskalaiset huijanneet osan mandanien maista antamalla näille vastineeksi Ranskan lipun. Tällaista ei olisi voinut tehdä kovin monelle heimolle alueella, mutta mandanit olivat rauhaarakastavia maanviljelijöitä,jotka eivät halunneet sotia.

Preerioille siirtyneet assiniboinet saivat hevosia 1750-luvun alussa,kuten myös creet. Uusi aikakausi alkoi molemmille. Ratsastavien biisoninmetsästäjien elämänmuoto tuli osaksi heidän arkeaan. He alkoivat levittäytyä laajoille alueille Saskatchewanissa ja lounais-Manitobassa. Osa assiniboineja siirtyi Montanaan ,jossa he asettuivat Missourin pohjoisenpuolisille alueille. Dakotan pohjoisille tasangoille he tekivät metsästysmatkoja,joista usein muodostui myös sotaretkiä,sillä samoilla alueilla saalisti muiden kansojen vihamielisiä heimoja. Lähes kaikilla tasangoilla samoilevilla intiaaniryhmillä alkoi olla hevosia ja useimmilla myös kiväärejä. Sotia syttyi väkisin. Assiniboinet ja creet saivat apua ojibway-sotureilta,joita oli siirtynyt pieni joukko tasankointiaaneiksi. Mustajalkojen ja siouxien uhka oli jatkuva, mutta vihollisiin lukeutuivat myös hidatsat,jotka joskus vielä vetivät mukaansa ryhmän mandaneja,jotka eivät mielellään osallistuneet taisteluihin. Työntyessään kohti länttä, saivat assiniboinet vastaansa gros ventret ja sarceet. Kummatkaan eivät suosiolla olisi laskeneet itäisiä tunkeilijoita metsästysmailleen. Sarceet jäivät pahasti alakynteen ottaessaan yhteen assiniboine- ja creesoturien kanssa läntisillä lakeuksilla. Hätäpäissään sarceet joutuivat tekemään liiton mustajalkojen kanssa pelastaakseen nahkansa. Yhä enemmän valkoisia alkoi myös ilmaantua intiaanien maille,mutta assiniboinet eivät tiettävästi juuri koskaan kahakoineet heidän kanssaan.

Isorokkoepidemiat olivat kuitenkin alkaneet levitä myös tasangoille. Assiniboinet kokivat samanlaisen kohtalon kuin ystävänsä creet. Tuhansia kuoli epidemian kouriin. Jo 1700-luvun lopulla taudit alkoivat tehdä tuhojaan ja uusia epidemioita seurasi 1820- ja 30-luvuilla. Kaiken kaikkiaan yli 4000 assiniboinea menehtyi. 1800-luvun lopulla heitä alkoi asettua reservaatioon Montanassa. Osa heistä palveli hallituksen joukoissa Kanadassa.

[muokkaa] Nykyaika

Assinoboinein lippu

Montanassa on nykyään kaksi assiniboinien asuttamaa reservaatiota. Toinen on Fort Peckin reservaatti, jonka assiniboinet jakavat vanhojen verivihollistensa siouxien kanssa. Toinen on Fort Belknap. Sielläkin he jakavat alueen niin ikään vanhojen vihamiestensä — gros ventresien — kanssa. Kanadan puolella asuu tuhansia rekisteröityjä assiniboineja. Kun heitä oli 1980-luvulla Montanassa jo yli 5 000 henkeä ja Kanadassa asustaa monta tuhatta niin on alkuperäinen 10 000 asukasluku varmaankin jo ehditty selvästi ylittää.