Diakriittiset merkit
Wikipedia
Diakriittiset merkit eli tarkkeet osoittavat kirjaimen ääntämisen eroa. Näitä ovat muun muassa treema, painomerkit, lyhyt ja pituusmerkit. Joissain tapauksissa tällainen merkki voi muuttaa koko sanan ja lauseen merkitystä.
Saksan kielessä Ü-, Ä- ja Ö-kirjaimen pisteitä pidetään diakriittisinä, ja ne merkitsevät kielen vokaalivaihtelua (umlaut). Suomen ja ruotsin kielissä Å, Ä ja Ö ovat erillisiä kirjaimia, jotka käsitellään muun muassa aakkostamisessa omina kirjaiminaan. Näin ollen kirjaimen yläpuolisten pisteiden ei voi sanoa olevan diakriittisiä merkkejä, vaan kirjaimen osa, samoin kuin i:n pisteen. Saksassa A ja Ä ovat aakkostuksessa saman kirjaimen eri muotoja ja siten samanarvoisia.
Painomerkki merkitään joissain kielissä kirjaimen siihen tavuun, jolla on lausuttaessa paino (normaalista poikkeava). Joissain kielissä, esimerkiksi venäjässä, painomerkit ovat jääneet pois käytöstä, ja ne merkitään ainostaan sana- tai oppikirjoihin.
Painomerkki voi muuttaa myös sanan merkitystä. Espanjan kielessä painomerkkiä käytetään erottamaan toisistaan muuten samalla tavalla kirjoitettavat sanat ja kysymyssanoissa käytetään aina painomerkkiä. Näin Que merkitsee joka/mikä/että/kuin ja Qué mikä?/millainen?/kuinka?.
Suhuässän merkintä on ongelmallista, koska siltä puuttuu kirjain latinalaisista aakkosista. Se merkitään usein š, mutta suomen kielessä š katsotaan erilliseksi kirjaimeksi eikä hatun käyttö ole varsinaisesti diakriittista. Usein š:n sijaan käytetään kirjainyhdistelmää sh. Esimerkiksi turkissa suhuässä merkitään ş.
Joissain kielissä käytetään pituusmerkkejä ilmaisemaan pitkää vokaalia. Portugalissa tildeä käytetään a:n ja o:n päällä ilmaisemaan nasaalia ääntämistä. Viron õ ja espanjan ñ puolestaan ovat erillisiä kirjaimia.
[muokkaa] Diakriittisiä merkkejä
- Treema, eli kirjaimen yläpuoliset pisteet: ë, ï, ü, ä, ö
- Sedilji (koukku): ç, ş
- Ogonek (häntä): ą, ę
- Akuutti (painomerkki): á, í, é
- Gravis (graavi): à, è
- Háček eli caron (hattu): š, ž, č
- Sirkumfleksi: â, ê, ô
- Tilde: ã, õ, ñ (vanhassa kreikassa esiintyy vain vokaalien päällä ja kutsutaan sirkumfleksiksi)
- Macron (pituusmerkki): ā, ē, ī
- Breve (lyhyysmerkki): ă, ĕ, ğ
- Yläpuolinen ympyrä ja pisteet, alapuolinen pilkku ja poikkiviiva: Å, Ŀ, Ț, Ł
- Kreikan kielessä: spiritus lenis ja spiritus asper
- Latinan kielessä: vokaalin päällä ¨ osoittaa vokaalien kuuluvan eri tavuun; ne eivät siis muodosta diftongia (esim. Boëthius)
- Unkarin kielessä: pitkän vokaalin merkki ´ on sama kuin akuutti, joten ö ja ü ovat pitkinä ő ja ű. Epätarkka nimitys on "kaksoisakuutti".