Immunologia
Wikipedia
Immunologia on laaja tieteenhaara, joka käsittää kaikenlaisten organismien immuunipuolustuksen tutkimisen kaikki näkökulmat. Se käsittelee sekä elimistön normaalia fysiologista puolustusjärjestelmää että tämän järjestelmän häiriöitä, patologiaa. Kliinisen lääketieteen kannalta keskeisiä osa-alueita ovat autoimmuunitaudit, yliherkkyydet, immuunipuutostilat sekä siirteiden hylkimisreaktiot. Immuunipuolustusjärjestelmä on kehittynyt palvelemaan organismia vieraita taudinaiheuttajia kuten mikrobeja vastaan.
[muokkaa] Histologinen tutkimus
Jo ennen kuin immuniteetista tiedettiin mitään, oli havaittu elimiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän osallisia immuniteettiin: perna, haima, kateenkorva, imutiehyet ja imusolmukkeet, luuydin, iho, kita- ja nielurisat sekä eritysrauhaset ja eri kudosnesteet kuten veri ja imuneste. Näiden histologinen eli kudosopillinen tutkimus on mahdollista kudosnäytteistä elinaikana, mutta erityisesti ruumiinavauksista saadaan korvaamatonta tietoa.
Monet immuunijärjestelmän osaset eivät kuitenkaan ole luonteeltaan soluja tai niiden muodostamia kudoksia vaan muun muassa proteiineja ja muita monimutkaisia kemiallisia yhdisteitä, joista saadaan tietoa erityisesti verikokeiden perusteella.
[muokkaa] Klassinen immunologia
Epidemiologian ja lääketieteen historiassa päästään vuoteen 430 eaa, jolloin Ateenassa oli ruttoepidemia. Lääkäri Thukydides havaitsi, että taudista parantuneet eivät sairastuneet uudelleen, vaikka hoitivat potilaita. Asiaan on kiinnitetty huomiota toistuvasti niin tutkijoiden kuin kansanperinteenkin piirissä, mutta vasta 1800-luvulla immunologialle löytyi tieteelliset perusteet. Immunologian keskeinen piirre on tutkia soluja ja molekyylejä, niiiden toimintaa ja interaktiota. Immuunijärjestelmä jakautuu synnynnäiseen ja hankittuun immuunipuolustukseen, hankittu puolestaan humoraaliseen ja soluvälitteiseen immuniteettiin. Klassista immunologiaa ei voi ymmärtää tuntematta antigeenin ja vasta-aineen (antibody) vuorovaikutusta. Immunologia on kasvanut ulos klassisesta viitekehyksestään 2000-luvulla.
[muokkaa] Kliinistä immunologiaa
Immuunitauteja on monia eri tyyppejä. Immuunijärjestelmän synnynnäisenä vajavuutena pidetään granulomatooseja. Hankittu immuunipuutos AIDS on lähes sataprosenttisesti HI-virusinfektion loppuvaihe. Immuunijärjestelmän liikaherkistymisinä pidetään allergioita. Mielenkiintoinen ryhmä immuunisairauksissa on se, missä immuunipuolustus kääntyy omaa elimistöä vastaan ( autoimmuunisairaudet). Esimerkkejä ovat reumatoidiartriitti, systeeminen punahukka eli SLE, Hashimoton tyreoidiitti sekä neurologian piiriin kuuluva myastenia gravis. Myös juveniilin diabeteksen syntyyn arvellaan omalla immuunipuolustuksella olevan merkitystä ehkä virusinfektion seurauksena.