Ivan Kožedub

Wikipedia

Ivan Nikitovitš Kožedub (ven. Иван Никитович Кожедуб, s. 8. kesäkuuta 1920 – k. 12. elokuuta 1991) oli neuvostoliittolainen hävittäjälentäjä ja liittoutuneiden johtava hävittäjä-ässä toisessa maailmansodassa.

[muokkaa] Nuoruus

Kožedub syntyi Obražijevkan kylässä Ukrainan neuvostotasavallassa nuorimpana viidestä lapsesta. Hän kouluttautui sotilaslentäjäksi Tšugujivin sotilasilmailukoulussa osoittautuen alun alkaen erinomaiseksi lentäjäksi. Hän jäi kouluun lennonopettajaksi.

[muokkaa] Toinen maailmansota

Kožedub pääsi sotatoimiin vasta maaliskuussa 1943. Hän aloitti suorituskykyisellä Lavotškin La-5 -koneella ja lensi pääosan sodasta La-7-hävittäjällä. Hän lensi Voronežin, Steppen, Ukrainan ja Valko-Venäjän rintamalla. Hän nousi lentorykmentin varakomentajaksi sodan aikan.

Kožedubin tilasto toisesta maailmansodasta:

  • 330 sotalentoa (suomalaisittain tai saksalaisittain lentojen lukumäärä olisi pieni kahdessa vuodessa)
  • 120 ilmataistelua
  • 62 vahvistettua ilmavoittoa mukaan lukien yksi Me-262-suihkuhävittäjä. Ensimmäinen ilmavoitto Stukasta 6. kesäkuuta 1943.
  • Yhden kerran Yhdysvaltain maavoimien ilmavoimien B-17-pommikoneiden, jotka olivat lentäneet Länsi-Euroopasta Saksaa pommittaan laskeutuakseen Neuvostoliittoon. P-51 Mustang -suojahävittäjät alkoivat ampua häntä, joten hän ampui kaksi niistä alas.

Kožedub sai toisesta maailmansodasta Leninin kunniamerkin kahdesti, palkittiin Neuvostoliiton sankarina kolmasti ja lukuisia muita mitaleita.

[muokkaa] Sodan jälkeen

Hän opiskeli vuonna 1949 Neuvostoliiton ilmavoimien sotilasakatemiassa, Žukovskin kaupungissa Moskovan lähellä.

Huhtikuussa 1951 Kožedubista tuli 324. hävittäjädivisioonan komentajaksi, joka siirtyi Kiinan kansantasavaltaan, jossa se toimi Pohjois-Korean tukena. Hän ei kuitenkaan saanut lupaa lentää sotalentoja vaikka päinvastaisia tarinoitakin on kerrottu.

Kožedub palveli pitkään tämän jälkeen Neuvostoliiton ilmavoimissa. Hänet ylennettiin kenraalieverstiksi vuonna 1970. Vuonna 1971 hän nousi ilmavoimien johtotehtäviin. Vuonna 1978 hänestä tuli varusteluministeriön ylitarkastaja. Vuonna 1985 hänet ylenettiin vielä kerran (saksankielinen arvo on "Marschall der Flieger").

Hän kirjoitti seuraavat kirjat (joita ei ole julkaistu suomeksi):

  • Isänmaan palveluksessa (Служу родине, 1949)
  • Uskollinen isänmaalle (Верность отчизне, 1967)
  • Hyökkään! (saksankielinen versio Verlag des Ministeriums für Nationale Verteidigungin kustantama, 1956)