Iisoppi
Wikipedia
Iisoppi | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Iisoppi (Hyssopus officinalis) on monivuotinen, kukkiessaan voimakkaasti tuoksuva puolipensas. Rungon alaosa voi ajoittain olla osittain puumainen. Luonnonvaraisena se kasvaa Välimeren ympäristössä ja Lähi-idässä.
Iisopin kreikankielinen nimi hyssopos perustuu oletettavasti vanhaan heprealaiseen esob–sanaan, joka mainitaan myös Raamatussa. Tosin esob on viime tiedon mukaan paljastunut erääksi meiramilajiksi. Myös arabialaista pyhää yrttiä tarkoittavaa azzof–sanaa on tarjottu iisopin alkuperäksi, mistä johtuen iisoppi tunnetaan Ranskassa myös herbe sacree –nimisenä. Suomeen iisoppi saapui 1600-luvun alkupuolella, jolloin luostarit alkoivat viljellä sitä pikemminkin lääkkeeksi kuin mausteeksi. Puutarhassa iisoppia käytetään karkottamaan lanttu-, nauris- ja kaaliperhosia.
Iisopin käyttö ruuanlaitossa on suhteellisen vähäistä. Sitä käytetään salvian tapaan veri- ja maksaruoissa sekä keventämässä rasvaisia ruokia. Kuivatessa iisopin karvaus korostuu ja liiaksi käytettynä tekee ruuan helposti kitkeräksi. Lehtiä on vanhoina aikoina käytetty jopa salaatissa. Iisoppi sopii hyvin yrttiteen yhdeksi osaksi ja sitä käytetään myös monien vahvojen yrttiliköörien mausteena.
Iisoppi oli pitkään Suomessa apteekkirohto. Kasvin kukkivista latvoista tehtiin lääkettä mm. astmaan ja keuhkoputkentulehdukseen sekä helpottamaan liman poistumista hengitysteistä. Iisoppiöljy sisältää bakteereita tuhoavia ketoneita, minkä vuoksi sitä on käytetty haavojen ja ihosairauksien hoitoon. Vaikka siitä saatava öljy on tehokas apu bakteereja vastaan, niin se on samalla myös hermomyrkky, joka voi laukaista epileptisen kohtauksen.