Jukka Seppinen
Wikipedia
Jukka Seppinen on palvellut parisenkymmentä vuotta ulkoasiainhallinnossa karriääridiplomaattina erityisesti poliittisten asioiden parissa. Hän on myös historiantutkija, joka on keskittynyt Suomen integraatiopolitiikan, Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden sekä itä-länsi-suhteiden tutkimiseen ns. kylmän sodan aikana.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Syntyperä ja koulutus
Helsingissä 24.10.1945 syntynyt Jukka Tapani Seppinen polveutuu vanhoista suomalaisista suvuista. Hänen sukujuurensa ulottuvat isän puolelta (Seppinen) Koivistolle Karjalankannakselle ja äidin puolelta Kuopioon Savoon (Kinnunen, Tuppurainen). Hän kirjoitti vuonna 1964 ylioppilaaksi Helsingin Lyseosta eli Ressusta.
Hän on peruskoulutukseltaan juristi ja valtiotieteilijä. Hän valmistui Helsingin yliopistosta 24.4.1969 oikeustieteen kandidaatiksi. Hän oli kirjoittautunut jo vuonna 1968 myös valtiotieteelliseen tiedekuntaan suuren historiakiinnostuksensa vuoksi. Siellä hän valitsi pääaineekseen poliittisen historian sekä sivuaineiksi (cl) kansainvälisen politiikan sekä kansainvälisen oikeuden. Hän kirjoitti vuonna 1970 pro gradun Suomen ns. reunavaltiopolitiikasta 1920-luvulla. Siinä hän tutki Suomen turvallisuuspolitiikkaa ja suhteita itsenäisiin Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Puolaan. Valtiotieteiden kandidaatin tutkintotodistuksen hän sai syyskuussa 1975.
Seppinen ei liikkunut lainkaan ns. radikaalipiireissä, vaan opiskeli täysipainoisesti. Kun eräät valtasivat Vanhan Ylioppilastalon marraskuussa 1968, Jukka Seppinen suoritti rikos- ja prosessioikeuksien suuret tentit samalla loppusyksyn kierroksella. Valtiotieteiden tohtoriksi Seppinen väitteli 1997.
[muokkaa] Työura
Seppinen aloitti työelämän vuosina 1968 ja 1969 toimimalla vt. nimismiehenä Hirvensalmella ja Iissä. Hän oli myös vs. kaupunginvoutina Helsingissä sekä TVH:n asiamies ennen siirtymistään 1.1.1970 omin voimin ulkoasiainministeriöön, jossa hän nousi pian keskeisiin poliittisen osaston tehtäviin ja presidentti Kekkosen läheisyyteen. Poliittisen osaston sosialististen maiden jaoston päällikkönä Seppinen osallistui 1970-luvun jälkimmäisellä puoliskolla voimakkaasti tuolloin uhanalaisen Suomen puolueettomuusmääreen puolustamiseen niin Suomen ja Neuvostoliiton kuin myös muiden sosialististen maiden kanssa tehdyissä virallisissa kommunikeoissa.
Hän toimi pitkään poliittisella osastolla neuvostopolitiikan lisäksi monissa muissa tehtävissä. Hän opiskeli ensimmäisenä suomalaisena Ranskan valtion hallintokorkeakoulussa (ENA). Hän työskenteli suurlähetystössä Pariisissa sekä uudelleen poliittisella osastolla pääosan ajastaan. Hän toimi myös luottamustehtävissä Ulkoasiainhallinnon virkailijayhdistyksen puheenjohtajana (UHVY) vuosina 1976-1977. Hän palveli myös lähetystöneuvoksena Lontoossa vuosina 1983-1984.
Vuosina 1987-1990 Seppinen toimi Kotkan kaupungin palveluksessa Ruotsinsalmi-projektin pääsihteerinä. Projektin taustavoimana toimi erittäin arvovaltainen neuvottelukunta keskushahmona ministeri Aatos Erkko. Hanke huipentui kesällä 1990 Ruotsinsalmen taistelun 200-vuotistapahtumasarjaan, jota kunnioittivat läsnäolollaan Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia, presidentti Mauno Koivisto puolisoineen sekä runsas erittäin korkeatasoinen edustus kaikista Itämerenmaista omine perinteisine kansallisine ja itsenäistymiseen viitanneine tunnuksineen. Helsingin Sanomat julkaisi erillisen Ruotsinsalmi-liitteen tapauksen kunniaksi.
Maatilallaan Kotkan Laajakoskella Seppinen harjoitti sivutoimista maanviljelyä. Yrittäjänä Seppinen harjoitti mm. lähialueyhteistyötä Karjalassa Agrokarelia-nimisen maatalousyrityksen puitteissa.
Tutkijaksi Seppinen suuntautui Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, kun uusia mahdollisuuksia todellisuutta vastanneeseen tutkimukseen avautui. Vuodesta 1998 Seppinen on toiminut EU:n komission Jean Monnet -opetusohjelman luennoitsijana Turun yliopistossa aiheenaan Suomen integraatiopolitiikka.
Kunnallispolitiikkaan keskustaoikeistolaiseksi henkilökohtaisilta poliittisilta mielipiteiltään luonnehdittava Seppinen on osallistunut mm. Kotkan kaupunginvaltuuston keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajana ja Helsingin kaupungin opetuslautakunnan jäsenenä kokoomuksen mandaatilla.
[muokkaa] Integraatiotutkimus
Seppisen tieteellisen tuotannon lähtökohta muodostuu läntisen Euroopan integraation ja Neuvostoliiton vaikutuksen tutkimisesta. Hän väitteli Suomen Efta-suhteesta. Hän on selvittänyt Suomen tien sodista Euroopan unionin jäsenyyteen. Kaikissa elämäkertatutkimuksissa suhde Neuvostoliittoon ja läntisen Euroopan integraatioon nousee voimakkaasti esille. Hän sijoittaa tutkimuksensa kylmän sodan ideologiseen kehykseen. Hän on selvittänyt kommunistisen strategian vaikutuksen Suomeen.
Seppisen tutkimukset, kuten Paasikiven aikakauteen ja Menetetty Karjala?, osoittavat Suomen sotien olleen erillissotia, huolimatta olosuhteista johtuneesta jatkosodan aikaisesta riippuvuudesta elin- ja sotatarvikkeissa Saksasta. Natsi-Saksa oli sopinut elokuussa 1939 etupiirijaosta Neuvostoliiton kanssa, mikä johti talvisotaan. Jatkosota oli nimensä mukaisesti talvisodan jatko. Liittoutuneet hyväksyivät 1.12.1943 Suomen erillissodan luonteen Teheranin huippukokouksessa. Ne päättivät aloittaa neuvottelut Suomen saamiseksi sodasta. Saksa ja sen liittolaiset saivat vain yhden mahdollisuuden: tulla miehitetyiksi ja antautua ehdoitta. Prosessi johti syyskuussa 1944 Suomen erillisrauhaan. Saksa ja sen liittolaiset tulivat yksi toisensa jälkeen miehitetyiksi ja ne antautuivat ehdoitta. Suomen armeija ei antautunut eikä eräin lisäyksin vuoden 1940 rajoihin pakotettua Suomea miehitetty. Tämä antoi länsimaisen demokratiansa säilyttäneelle Suomelle realistiset mahdollisuudet selviytyä sotien jälkeen jatkuneesta neuvostopaineesta.
[muokkaa] Karjala-kysymys
Seppinen on sijoittanut myös ns. Karjalan kysymyksen yllä mainittuun tutkimuskehikkoon ja julkaissut kesäkuussa 2006 tutkimuksen Karjalan asemasta Suomen politiikassa vuosina 1940-2000. Tutkimuksen pääotsikko on "Menetetty Karjala?, Hämeenlinna 2006".
Seppisen mukaan Mauno Koivisto tasavallan presidenttinä ja Paavo Väyrynen ulkoasiainministerinä vaikuttivat siihen, ettei Suomi saanut Karjalaa takaisin 1989-1994. Seppisen mukaan Karjala-kysymys Suomen virallisessa politiikassa oli heikentynyt suomettumiskehityksen vuoksi ja että Karjala-kysymyksen esillä pitämistä pidettiin neuvostovastaisuutena.
Paavo Väyrynen vastasi Suomenmaan haastattelussa, että esitetyllä väitteellä ei ole perää ja etteivät Neuvostoliitto tai Venäjä olleet valmiita neuvottelemaan kysymyksestä. Väyrysen mukaan Koivisto kävi venäläisten kanssa kahdenkeskisiä keskusteluja Urho Kekkosen tapaan, minkä sisällöstä hänellä ei (ulkoministerinä) ole tietoa. Hänen mukaansa Karjala-kysymystä hoidettiin Karjalan Liiton johdon kanssa hänen ulkoministeriaikanaan. Väyrynen oli ulkoministerinä 1977-1982, 1983-1987 ja 1991-1993. Hänen mukaansa Karjalasta voidaan neuvotella, kun Venäjällä on siihen valmius. Boris Jeltsin myönsi Suomen menettäneen Karjalan vääryydellä. Hänen seuraajansa Vladimir Putinin mukaan Karjala-kysymystä ei ole Suomen ja Venäjän välillä. (Suomenmaa Online 20.7.2006 "Väyrynen torjuu Seppisen väitteet) [1]
Seppisen kirjasta syntyi vilkas kansallinen keskustelu, joka jatkui pääosin asiallisena koko kesän 2006. Se kertoo aiheen merkityksestä suomalaisille. Presidentti Koiviston haluttomuus asiassa on tullut esille keskustelun aikana laajasti ja on hyvin dokumentoitu.
Seppinen on selvittänyt ensimmäisenä tutkijana systemaattisesti Suomen virallista Karjala-politiikkaa vuosina 1940-2000, kuten päätoimittaja Antti O. Arponen osuvasti totesi 6.7.2006 Karjala-lehden pääkirjoituksessa. Seppinen itse sivusi vain hyvin lyhyesti aiheen tulevaisuusnäkymiä kirjansa lopussa.
[muokkaa] Tieteellinen tuotanto
Seppisen tieteellinen tuotanto on jo laaja. Hän toimi paljon poliittisen raportoinnin parissa lähes kaikissa tehtävissään ulkoasiainministeriössä. Hän aloitti systemaattisen läntisen Euroopan integraation tutkimuksen jo UM:n poliittisen osaston tutkimuspäällikkönä vuonna 1985.
Alla mainittujen teosten lisäksi hän julkaissut useita tieteellisiä artikkeleita alan julkaisuissa ja muissa johtavissa lehdissä. Hän on kirjoittanut runsaaasti myös pienoiselämäkertoja Kansallisbiografiaan.
- Jukka Seppinen (1995): Kannas tässä ja nyt. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino (Helsinki: Hakapaino). ISBN 951-96372-0-6. (129 s., kuv., kartt.)
- Jukka Seppinen (1997): Suomen Efta-ratkaisu yöpakkasten ja noottikriisin välissä. Helsinki: Suomen historiallinen seura (Saarijärvi: Gummerus). ISBN 951-710-052-3. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 349 s., kuv.; Bibliotheca historica, ISSN 1238-3503; 21)
- Jukka Seppinen (1997): Ahti Karjalainen: poliittinen elämäkerta. Helsinki: Otava (Keuruu). ISBN 951-1-13878-2. (640 s., [32] kuvas.)
- Jukka Seppinen (1998): Kohti Karjalaa: pakkoluovutettu Karjala tänään ja huomenna. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino (Helsinki: Hakapaino). ISBN 952-5200-09-4. (95 s., kartt.)
- Jukka Seppinen (2001): Paasikiven aikakauteen. Helsinki: Ajatus (Jyväskylä: Gummerus). ISBN 951-566-064-5. (506 s., [16] kuvas.)
- Jukka Seppinen (2001): Mahdottomasta mahdollinen: Suomen tie Euroopan unioniin. Helsinki: Ajatus (Jyväskylä: Gummerus). ISBN 951-566-063-7. (918 s., [16] kuvas.)
- Jukka Seppinen (2002): Isänmaan asiat: Johannes Virolaisen elämäkerta. Helsinki: Ajatus (Jyväskylä: Gummerus). ISBN 951-20-6233-X. (634 s., [32] kuvas.)
- Jukka Seppinen (2004): Urho Kekkonen --- Suomen johtaja: poliittinen elämäkerta. Helsinki: Ajatus (Jyväskylä: Gummerus). ISBN 951-20-6437-5. (941, [1] s., [32] kuvas.)
- Jukka Seppinen (2006): Menetetty Karjala? Karjala-kysymys Suomen politiikassa 1940-2000. Helsinki Jyväskylä: Minerva (Hämeenlinna: Karisto Oy:n Kirjapaino). ISBN 952-5591-73-5. (255 s., [16] kuvas., kartt.)
- Jukka Seppinen (2006): Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991: strategia ja toiminta. Helsinki: Ajatus (Jyväskylä: Gummerus). ISBN 951-20-6548-7. (779 s.), julkistettiin 20.9.2006
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Yleisradio: [2] Väyrynen kiistää
- Verkkouutiset: Karjala jäi Koiviston jalkoihin, [3], 17. kesäkuuta 2006
- Helsingin Sanomat: Soviets tried to instigate revolution in Finland twice in 1970s [4], 3. syyskuuta 2004
- Seppo Hentilä: Jukka Seppinen näkee neuvostoagentteja kaikkialla. Syyttelyyn lankeava tutkija tulkitsee ihan miten tahtoo vähiä lähteitään. Helsingin Sanomat (2006) 21.9.2006 n:o 258 (38686): C 1.
- Seikko Eskola: Suomi neuvostotiedustelun kourissa. Nykypäivä (2006) 22.9.2006. Professori Seikko Eskola arvioi teoksen kertomalla sen oikean lähdepohjan, toisin kuin Seppo Hentilä HS:n lukijoille. Eskola kirjoittaa: "Neuvostotiedustelu Suomessa perustuu laajaan koti- ja ulkomaiseen materiaaliin. Edellisistä erityisen antoisa on ollut Suojelupoliisin arkisto. Ulkomailla tekijä on käyttänyt Moskovan, Pariisin, Lontoon, Washingtonin, Berliinin (mm. Stasi) ja Tukholman ulkoministeriöiden ja tiedusteluelinten arkistoja."
- Jarkko Vesikansa: Kuristuksessa vai lännettymisen tiellä?. Suomen Kuvalehti (2006) 38/22.9.2006: 64. Vesikansa toteaa, että "Laajalla ja tarkalla työllään Seppinen kuitenkin osoittaa, että suomalaiset vaikuttajat ajautuivat naiivissa yya-hengessä liian likeiseen yhteistyöhön KGB:n edustajien kanssa."
- Jouni Huhtanen, "Historia kuitenkin jatkaa kulkuaan ...". 25.9.2006. Agricola. Suomen historiaverkko. Luettu 16.10.2006. (Hakusana: Seppinen, Jukka.)
- Kari Kaunismaa, Seppinen ampuu hehtaaripyssyllään epätarkasti. 13.10.2006. Agricola. Suomen historiaverkko. Luettu 16.10.2006. (Hakusana: Seppinen, Jukka.)
Sanomalehti Kaleva julkaisi 26.10.2006 Seppisestä haastattelun. Neuvostotiedustelukirjaa koskevassa osiossa Seppinen toteaa, että hän ei ole käyttänyt juridista terminologiaa eikä ole harjoittanut oikeudellista harkintaa. Siksi KGB-suhteita omanneita suomalaisia on kuvattu kontaktihenkilöinä.
- Tapio Varis: Neuvostovallan verkostot Suomessa. Aikalainen. 2006/18 Mediakasvatuksen professori Varis kirjoittaa aluksi keskustelustaan kahden historian professorin kanssa: "Toinen oli syvästi närkästynyt sekä Hentilän ylimielisistä mielipiteistä että Helsingin Sanomien Hentilälle antamasta näyttävästä tilasta ...ja toinen poliittisen historian ylipäätään saamasta suuresta julkisuudesta..." Varis jatkaa: "Luettuani kirjan kallistun ensimmäisen närkästyneen professorikollegani kannalle. Minusta Seppisen kirja on sekä mielenkiintoinen, että huolellisesti tehty. Aineistomateriaalikin on ainutlaatuista."