Hans Frank
Wikipedia
Hans Michael Frank (23. toukokuuta 1900 Karlsruhe--16. lokakuuta 1946 Nürnberg) oli korkea natsivirkamies Natsi-Saksassa ja miehitetyn Puolan kenraalikuvernööri toisen maailmansodan aikana.
Hans Frank syntyi asianajajaperheeseen Karlsruhessa. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän liittyi Saksan armeijaan 1917, I maailmansodan jälkeen hän palveli Freikorpsissa. 1920 hän liittyi Saksan työväenpuolueeseen (DAP), ja uudelleenperustettuun natsipuolueeseen (NSDAP) 1927. Hans Frank osallistui 1923 n.k. olutkapakan vallankaappausyritykseen SA-miehenä.
1924 Frank väitteli lakitieteen tohtoriksi julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä käsittelleellä väitöskirjallaan "Die öffentliche Juristische Person – Ein Beitrag zur Lehre des Merkmals der öffentlichen Rechtsperson". 1926 hän suoritti valtiollisen lakitieteen tutkinnon, mikä mahdollisti hänen toimimisensa asianajajana Münchenissä. Hänestä tuli myös Adolf Hitlerin oikeusopillinen neuvonantaja. 2. huhtikuuta 1925 Frank meni naimisiin itseään viisi vuotta vanhemman Brigitte Herbstin kanssa, joka työskenteli Baijerin maapäivillä sihteerinä ja pikakirjoittajana. Liitosta syntyi viisi lasta: 1927 Sigrid, 1928 Norman, 1935 Brigitte, 1937 Michael ja 1939 Niklas Frank (joka tuli tunnetuksi isänsä innokkaana arvostelijana). Frankistä tuli NSDAP:n ylimmän puoluejohdon oikeuspoliittisen osaston johtaja, missä asemassa hän sai 1933 valtakunnanjohtajan (Reichsleiter) arvon. 1928 hän perusti Kansallissosialistisen lakimiesliiton, jonka ensimmäisenä puheenjohtajana hän toimi. 1930 Hans Frank valittiin valtiopäiville, ja kansallissosialistien valtaannousun jälkeen hänestä tuli myös Baijerin oikeusministeri ja valtakunnan lakimieskomissaari. lakimieskomissaarina hänen tehtävänsä oli Saksan oikeuslaitoksen uudistus ja eri osavaltioiden oikeusjärjestelmien yhdenmukaistaminen. Vuodesta 1933 vuoteen 1942 hän oli myös Saksan oikeustieteellisen akatemian presidentti. Frank vastusti erityisesti lain ulkopuolella tapahtuneita tappamisia pitkien puukkojen yönä ja Dachaun keskitysleirillä.
II maailmansodan alettua syksyllä 1939 Frank nimitettiin 26. lokakuuta miehitettyjen Puolan alueiden (Generalgouvernement für die besetzten polnischen Gebiete) kenraalikuvernööriksi. Osa Puolasta oli liitetty suoraan Saksaan, ja osaa hallittiin kenraalikuvernöörin alaisuudessa. Hän sai SS:n Obergruppenführerin arvon. Frank muutti perheineen ensin Varsovan vanhaan kuninkaanlinnaan ja sieltä 7. marraskuuta 1939 Krakovan vanhaan kuninkaanlinnaan Waweliin. Tästä tuli pian loistavien vastaanottojen ja suurenmoisten päivällisten ja tanssiaisten pitopaikka. Frank ei pihistellyt edustuskuluissa, ja hän nouti linnansa koristuksiksi häpeämättä huonekaluja, mattoja, tauluja ja koriste-esineitä puolalaisista yksityiskodeista ja kokoelmista. Frank perheineen rikastui myös takavarikoimalla tai ostamalla pilkkahintaan juutalaisten omaisuutta.
Puolalaisia kohtaan Frank noudatti "kepin ja porkkanan" -periaatetta. Yhtäältä vähäisinkin vastarinta murskattiin säälimättä, toisaalta puolalaisille suotiin myös tiettyjä vapauksia. Täysin vailla sääliä oli sen sijaan kenraalikuvernementin juutalaisten kohtelu. Frank valvoi juutalaisten siirtoa ghettoihin ja siviilien käyttöä pakkotyössä. Vuonna 1942 hän menetti asemansa kenraalikuvernementin ulkopuolella ärsytettyään Hitleriä puheillaan, joissa hän arvosteli ankarin sanoin puolalaisväestön kohtelua ja saksalaisten toimia miehitetyssä maassa. Osaksi kyse oli myös sisäistä valtakamppailustaa Friedrich Wilhelm Krügerin kanssa. Ollessaan kenraalikuvernöörinä hän pyysi Hitleriltä eroa neljätoista kertaa. Hän pakeni hallintoalueeltaan 17. tammikuuta 1945.
[muokkaa] Nürnbergin oikeudenkäynti
Yhdysvaltalaiset saivat Frankin kiinni Berchtesgadenin lähellä 4. toukokuuta 1945. Frank väitti Nürnbergin tuomioistuimessa, että Heinrich Himmler ja SS valvoivat täysin juutalaisten joukkotuhoa, eikä hän tiennyt operaatiosta ennen vuotta 1944. Vangittuna ollessaan Frank kääntyi katolilaiseksi. Hänet tuomittiin kuolemaan sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja teloitettiin hirttämällä 16. lokakuuta 1946. Prosessin kuluessa Frank, joka ensi alkuun oli kiistänyt syyllisyytensä, tunnusti olevansa syyllinen. Frank vaimo Brigitte pidätettiin 1947 ja toimitettiin useiden muiden sotarikosoikeudenkäynnissä tuomittujen vaimojen kanssa Göggingenin työleirille Augsburgin lähellä. Hän vapautui 1948. Brigitte Frank kuoli 9. maaliskuuta 1959 Münchenissä.