Eero Salmela
Wikipedia
Eero Juhani Vilhelm Salmela toimi Suomen ilmavoimien komentajana 7. helmikuuta 1969 – 21. huhtikuuta 1975.
Salmela osallistui talvi- ja jatkosotaan. Täten hän on viimeinen Suomen ilmavoimien komentaja, jolla on sotakokemusta. Hänestä tuli vänrikki vuonna 1942. Hän suoritti Lentosotakoulun 1941-43 toimien kesällä 1944 Hävittäjälentolaivue 33:n lentoupseerina Kannaksen ilmasodassa.
Sodan loputtua Salmela yleni luutnantiksi ja sai lisää oppia Utin Lentorykmentti 3:ssa. Vuonna 1949 hän yleni kapteeniksi. Vuonna 1957 Salmela oli ainoa ilmavoimien edustaja pääesikunnan operatiivisella osastolla. Vuonna 1958 hänet ylennettiin majuriksi.
1950-luvulla hän alkoi laatia maailmantilaa vastaavaa ilmapuolustusdoktriinia. hänet ylennettiin everstiluutnantiksi vuonna 1962.
Vuonna 1965 julkaistiin eversti Salmelan laatima uusittu Ilmasotaohjesääntö, ISO I, joka pääosin on voimassa vuonna 2006.
Vuonna 1969 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Hänen komentajakautensa merkittävin uudistus oli Saab 35 Draken-torjuntahävittäjien saapuminen Suomeen sekä BAe Hawk-harjoitushävittäjien hankintaneuvottelut. Nämä päätökset olivat merkittävä ilmavoimien modernisointitoimi.
Vuonna 1974 hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja erosi vakinaisesta palveluksesta.
Puolustushaarojen komentajat | ||
Ilmailuvoimien ja ilmavoimien komentajat: luettelo Suomen ilmavoimien komentajista John-Allan Hygerth (1918) · Carl Seber (1918) · Torsten Aminoff (1918) · Sixtus Hjelmmann (1919) · Arne Somersalo (1920) · Väinö Vuosi (1926) · Jarl Lundqvist (1932) · Frans Helminen (1945) · Reino Artola (1952) · Olavi Seeve (1958) · Reino Turkki (1964) · Eero Salmela (1969) · Rauno Meriö (1975) · Pertti Jokinen (1987) · Heikki Nikunen (1991) · Jouni Pystynen (1998) · Heikki Lyytinen (2005) |