Grand opéra

Wikipedia

Grand opéra (ransk. "suuri ooppera") on oopperan tyylilaji, joka varsinkin 1800-luvun puolivälin Pariisissa oli hyvin suosittua. Grand opérassa ulkomusiikilliset asiat olivat nousseet merkittävään asemaan; tuotannot olivat suureellisia, mahtipontisia ja oopperoiden aiheet usein korkealentoisia ja mytologisista hahmoista kertovia. Huomattavimpia rummunlyöjiä genren puolesta olivat saksalais-ranskalainen säveltäjä Giacomo Meyerbeer ja ranskalainen libretisti Eugène Scribe.

[muokkaa] Grand opéran tunnusmerkistöä

  • viisi näytöstä
  • vahva paikallisväri
  • valtava esiintyjäjoukko
  • rakkaustarina
  • mahtavat kuorot
  • pitkät balettiosuudet
  • tunteelliset ja räiskyvät duetot
  • pitkät vastakkainasettelut (usein sukujen välillä)
  • maata vavisuttava loppu, usein esim. tulivuorenpurkaus tai laivan uppoaminen

[muokkaa] Esimerkkiteoksia

Ilman aksenttimerkkiä käytettynä termillä voidaan viitata nykyään myös mihin tahansa suuren kokoluokan oopperaan, esim. Verdin Don Carlokseen.