Berliini

Wikipedia

Berliini (saksaksi Berlin)
Vaakuna Lippu
vaakuna lippu
Sijainti 52°31′12″N, 13°24′36″E
Valtio Saksa
Osavaltio Berliini
Perustamisvuosi n. 1200
Väkiluku 3 399 511 (kesäkuu 2006)[1]
Pinta-ala 891,82 km²
Väestötiheys 3 809 as/km²
Korkeus 34 -115 m
Kaupunginjohtaja Klaus Wowereit (SPD)
Kotisivu Berliinin sivut
Oma osavaltionsa, Saksan pääkaupunki

Berliini (saks. Berlin, [bɛɐˈliːn], klikkaa linkkiä kuuntele ääntämys?) on Saksan pääkaupunki. 3,4 miljoonalla asukkaallaan se on myös Saksan suurin kaupunki. Berliini muodostaa oman osavaltion, jota pormestarina johtaa Klaus Wowereit (SPD, 2001–) ja se sijaitsee Brandenburgin sisällä ollen näin enklaavi. Berliinin suurkaupunkialueella (johon kuuluu mm. Potsdam) asuu yli 5 miljoonaa ihmistä ja suurkaupunkialue laajenee pitkälle Brandenburgin osavaltion puolelle.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Maantiede

Berliinin kaupunginosat
Suurenna
Berliinin kaupunginosat

Berliini sijaitsee itäisessä Saksassa noin 70 km Puolan rajalta. Kaupungin läpi virtaa Spree-niminen joki. Ilmasto on kaupungissa leudon mantereinen. Tammikuun keskilämpötila on -1° C, kun taas heinäkuussa keskilämpötilat nousevat kahdenkymmenen paikkeille. Talvi on yleensä loskainen, mutta suomalaisittain lyhyt. Toukokuu voidaan jo laskea kesäkuukaudeksi.

Berliini on jaettu 12 kaupunginosaan: Mitte, Friedrichshain-Kreuzberg, Pankow, Charlottenburg-Wilmersdorf, Spandau, Steglitz-Zehlendorf, Tempelhof-Schöneberg, Neukölln, Treptow-Köpenick, Marzahn-Hellersdorf, Lichtenberg ja Reinickendorf.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Varhaista historiaa

Berliini ja Cölln vuonna 1652 (itä ylhäällä)
Suurenna
Berliini ja Cölln vuonna 1652 (itä ylhäällä)

Arkeologisten kaivausten perustella Berliini ja sen sisarkaupunki Cölln ovat syntyneet noin 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa. Berliinin ikä lasketaan kuitenkin kirjallisesta asiakirjasta vuodelta 1237, jossa mainitaan vain Cölln. Itse Berliinistä ensimmäinen maininta on vuodelta 1244. Vanhastaan slaavilainen keskus Spandau sai kaupunginoikeudet 1232 ja Berliini ilmeisesti samoihin aikoihin. 1200-luvulla Berliiniä ja Cöllniä voisi luonnehtia suhteellisen hyvin menestyneiksi kauppakaupungeiksi.

1300-luvulla Berliini ja Cölln kuuluivat kumpikin hansakaupunkeihin ja kävivät kaupaa koko Itämeren alueella.

Vuosina 1415-1417 linnakreivi Fredrikistä tuli Mark Brandenburgin hallitsija, jolloin hän nousi vaaliruhtinaaksi. Fredrik kuului Hohenzollernien sukuun, joka sukuna pysyi Berliinissä ja vallassa aina vuoteen 1818 saakka. Vaaliruhtinas yhdisti myös Berliinin ja Cöllnin kaupungit ja teki yhdistyneestä kaupungista hovin residenssikaupungin.

Uskonpuhdistuksen aikaan Berliinissä omaksuttiin luterilainen uskonoppi vuonna 1539.

[muokkaa] Preussin kuningaskunnan keskus

Napoleon marssii Brandenburgin portille
Suurenna
Napoleon marssii Brandenburgin portille

Vuonna 1701 Hohenzollern-suvun Fredrik I kruunattiin Preussin kuninkaaksi, ja Berliinistä tuli uuden kuningaskunnan pääkaupunki. Kaupunki muuttui ja kasvoi edustavaksi kuningaskunnan pääkaupungiksi. Esimerkiksi kuninkaan linna rakennettiin uudelleen upeaksi barokkipalatsiksi. 1700-luvun aikana Berliini kasvoi Saksalais-roomalaisen keisarikunnan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi heti Wienin jälkeen.

Vuonna 1806 Napoleonin sotajoukot valloittivat Preussin ja Berliinin. Napoleon piti kaupungissa näyttävän paraatin ja kuljetutti Brandenburgin portin nelivaljakkopatsaan Pariisiin. Seitsemän vuotta myöhemmin, Napoleonin luhistuttua, nelivaljakko palautettiin Berliiniin.

1800-luku oli Berliinissä voimakkaan kasvun aikaa. Vuosina 1815-1848 Berliinin väkiluku kaksinkertaistui. Vuonna 1850 siitä tuli Saksan suurin kaupunki. Ensimmäinen rautatieyhteys Berliinin ja Potsdamin välille vedettiin vuonna 1838. Berliini koki voimakkaan ja nopean teollistumisen. Erityisesti tekstiilituotanto, kone- ja rautateollisuus olivat kasvun taustalla. Vuosisadan puolivälistä eteenpäin sähkö- ja kemianteollisuus voimistuivat.

[muokkaa] Saksan keisarikunnan pääkaupunki

Berliinin Spittelmarkt vuonna 1912. Paul Hoenigerin maalaus.
Suurenna
Berliinin Spittelmarkt vuonna 1912. Paul Hoenigerin maalaus.

1871 Berliinistä tuli uuden Saksan keisarikunnan pääkaupunki. Valtakunnan keskuspankin sijoittaminen Berliiniin toi pääkaupunkiin mukanaan myös rahoittajat. Berliinin kulttuurielämä kasvoi entisestään ja esimerkiksi Berliinistä aletaan puhua Euroopan teatterimetropolina. Berliinin voimakas kasvu aiheutti myös sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Väestön ja liikenteen kasvun vuoksi 1896 alettiin rakentaa metroa sekä paikallisjunayhteyksiä esikaupunkialueille. Keskustan lähistölle alettiin rakentaa vuokra-asuntoja, jotta työläisille olisi mahdollista vuokrata edullisia asuntoja.

Ensimmäinen maailmansota johti Berliinissä nälänhätään. Talvella 1916/1917 150 000 ihmistä oli ruoka-avun tarpeessa. Kaupungissa puhkesi lakkoja. Kun sota päättyi 1918, erosi keisari Vilhelm II.

[muokkaa] Weimarin tasavallan pääkaupunkina

Sosialisti Philipp Scheidemann ja kommunisti Karl Liebknecht julistivat lokakuun vallankumouksen jälkeen kaupungin tasavallaksi. Seuraavina kuukausina kaupungissa käytiin lukuisia katutaisteluita eri fraktioiden välillä. Joulukuussa 1918 Berliinissä perustettiin Saksan kommunistinen puolue (Kommunistische Partei Deutschlands, KPD). Tammikuussa 1919 puolue yriti kaapata ns. Spartakus-kapinassa vallan, mikä epäonnistui. 15. tammikuuta 1919 surmattiin Rosa Luxemburg ja Karl Liebknecht.

Vuotta myöhemmin, maaliskuussa 1920 puolestaan oikeistolaisen Saksalaisen isänmaan puolueen (Deutsche Vaterlandspartei) perustaja Wolfgang Kapp yritti kaataa hallituksen. Berliinin kasarmiväki liittyi hänen joukkoihinsa ja valtasi hallitusrakennuksen. Weimarin tasavallan hallitus oli jo tuolloin jättänyt Berliinin. Yleislakko kuitenkin esti vallankaappauksen onnistumisen.

1. lokakuuta 1920 perustettiin Suur-Berliini, jossa Berliiniin liitettiin seitsemän muuta kaupunkia, 59 kylää ja 27 kartanoaluetta. Tuolloin Suur-Berliinissä oli 3 804 048 asukasta.

Punalippu nousee valtiopäivätalon katolle toukokuussa 1945.
Suurenna
Punalippu nousee valtiopäivätalon katolle toukokuussa 1945.

1920-luvun ensi vuosien taloudellisen hätätilan parannuttua 1924 alkaen alkoi Berliinin kultakausi. Berliinistä tuli yksi Euroopan suurimmista teollisuuskaupungeista sekä kulttuurikeskuksista. Paikallisjunaliikennekin sähköistettiin 1924, jolloin myös Tempelhofin lentoasema otettiin käyttöön. Uusi infrastruktuuri oli tarpeen neljän miljoonan asukkaan tarpeisiin. Lyhyt kukoistuskausi päättyi maailmanlaajuiseen talouskriisiin 1929. Samana vuonna NSDAP sai ensimmäiset paikkansa kaupungin parlamentissa.

Hitler halusi rakentaa Berliinistä uuden pääkaupunkinsa, Germanian. Suuri osa kaupungista oli tarkoitus purkaa ja rakentaa uudelleen. Asuintilaa näin kodittomaksi jääneille olisi hankittu karkottamalla juutalaiset kaupungista. Rakennusprojektit keskeytyivät sodan vuoksi. Sodan loppuvaiheissa Berliiniä pommitettiin ankarasti, ja muun muassa valtiopäivätalo raunioitui.

[muokkaa] Jaettu Berliini

Toisen maailmansodan jälkeen Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen, joita hallinnoivat Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Britannia ja Ranska. Neuvostoliiton vyöhykkeen sisään jäänyt Berliini jaettiin myös neljään osaan näiden valtioiden kesken: länsivallat hallinnoivat Länsi-Berliiniä, Neuvostoliitto Itä-Berliiniä. Neuvostoliitto irtisanoutui käytännössä miehitysvaltojen yhteishallinnosta vuonna 1948, sillä se ei tunnustanut sosiaalidemokraatti Ernst Reuterin valintaa pormestariksi ja asetti omalle vyöhykkeelleen oman pormestarinsa. Tilanne muuttui entistäkin ongelmallisemmaksi, kun 1949 Saksan länsivyöhykkeistä muodostettiin Saksan liittotasavalta ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). DDR piti Berliiniä pääkaupunkinaan; käytännössä tosin pääkaupunkina toimi vain Itä-Berliini. Saksan liittotasavalta puolestaan piti Berliiniä omana osavaltionaan, jollainen kaupungin länsiosa käytännössä olikin. Myös voittajavaltojen kesken Berliinin oikeudellinen status oli kiistanalainen. Länsiliittoutuneiden tulkinnan mukaan koko Berliinissä ylintä valtaa käytti neljä miehitysvaltaa eikä kumpikaan Saksa; Neuvostoliitto puolestaan katsoi, että Itä-Berliini kuului DDR:n alaisuuteen ja että miehitystila jatkui ainoastaan Länsi-Berliinissä.[2]

Vuoteen 1961 Länsi- ja Itä-Berliinin välillä saattoi liikkua vapaasti, vaikka Saksojen välinen raja oli muualla tiukasti vartioitu. Koska yhä enemmän itäberliiniläisiä ja itäsaksalaisia pakeni Itä-Berliinin kautta länteen, DDR rakensi 1961 Berliinin muurin jolla se eristi Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja DDR:stä. Berliinin muuri jakoi kaupungin kahtia vuoteen 1989 asti, jolloin DDR poisti kansalaistensa matkustusrajoitukset. Berliinin muurin murtuminen oli valtava symbolinen tapahtuma ja lähtölaukaus Euroopan kommunististen valtiojärjestelmien romahtamiselle. Muurin purkamisvuonna 1990 neljä miehitysvaltaa luovuttivat hallintaoikeutensa Berliiniin yhdistyneelle Saksalle.

[muokkaa] Väkiluvun kehitys

Friedrichshain-Kreuzbergin kaupunginosaa, taustalla Fernsehturm
Suurenna
Friedrichshain-Kreuzbergin kaupunginosaa, taustalla Fernsehturm
Berliinin asukasmäärän kehitys
1250: 1 200 as. 1307: 7 000 as. 1400: 8 500 as.
1576: 12 000 as. 1600: 9 000 as. 1631: 8 100 as.
1648: 6 000 as. 1685: 17 500 as. 1709: 57 000 as.
1750: 113 289 as. 1775: 136 137 as. 1800: 172 132 as.
1825: 219 968 as. 1850: 418 733 as. 1861: 547 200 as.
1871: 824 484 as. 1875: 964 539 as. 1880: 1 123 749 as.
1885: 1 315 665 as. 1890: 1 578 516 as. 1895: 1 678 924 as.
1900: 1 888 313 as. 1905: 2 042 402 as. 1910: 2 071 907 as.
1919: 1 902 509 as. 1925: 4 024 165 as. 1933: 4 242 501 as.
1939: 4 338 756 as. 1946: 3 170 832 as. 1950: 3 336 026 as.
1960: 3 274 016 as. 1970: 3 208 719 as. 1980: 3 048 759 as.
1990: 3 433 695 as. 2000: 3 382 169 as. 2005: 3 391 407 as.

Huom: vuonna 1920 Saksassa toteutettiin suuri kunnallisuudistus, jonka takia Berliininkin väkiluku yli kaksinkertaistui ja kaupungista tuli väkiluvultaan Manner-Euroopan suurin kaupunki. Vuosien 1950-1980 väkiluvuissa on jaetun kaupungin kahden osan (Länsi-Berliini ja Itä-Berliini) väkiluvut yhteensä.

[muokkaa] Liikenne

Berliinin metro- ja kaupunkijunaverkko
Suurenna
Berliinin metro- ja kaupunkijunaverkko

[muokkaa] Julkinen liikenne

Kaikissa Berliinin julkisen liikenteen kulkuneuvoissa voi liikkua samalla lipulla.

  • U-Bahn: maanalainen metro (osa linjoista myös maan päällä)
  • S-Bahn: lähinnä maanpinnalla toimiva rautatie, kaupunkijuna
  • Straßenbahn: raitiovaunu, sijoittuu käytännössä entiseen Itä-Berliiniin (päälinjat nimellä MetroTram)
  • Linja-auto (päälinjat nimellä MetroBus)
  • Matkustajalautta

[muokkaa] Lentoasemat

Berliinissä on kaiken kaikkiaan kolme kaupallista lentoasemaa: Tegel (TXL), Tempelhof (THF) ja Schönefeld (SXF). Schönefeld sijaitsee Berliinin eteläisellä rajalla Brandenburgissa, kun taas toiset lentokentät kaupungin keskustan tuntumassa. Vuonna 2011 kaikki Berliinin lentoasemat on määrä sulauttaa yhdeksi isoksi lentoasemaksi, Schönefeldin paikalle nousevaksi Berlin Brandenburg Internationaliksi (BBI), ja Tempelhofin sekä Tegelin kentät on siten määrä lakkauttaa nykymuodossaan kokonaan.

[muokkaa] Kulttuuri ja nähtävyydet

[muokkaa] Arkkitehtuuri ja kaupunkikuva

Historiastaan johtuen Berliini on kaupunkikuvaltaan hyvin hajanainen ja vaihteleva.

Gendarmenmarkt. Taustalla Saksalainen tuomiokirkko (Deutscher Dom), oikealla konserttitalo
Suurenna
Gendarmenmarkt. Taustalla Saksalainen tuomiokirkko (Deutscher Dom), oikealla konserttitalo

Vanha Berliini, Hohenzollernien uusklassinen hallintokaupunki, on parhaiten säilynyt vanhassa keskustassa paraatikatu Unter den Lindenin ympäristössä. Katu alkaa lännessä Pariser Platz -aukiolta ja Brandenburgin portilta, joka on kaupungin symboli. Portin vieressä on vanha valtiopäivätalo. Unter den Lindenin itäpäässä on Fredrik Suuren ratsastajapatsas sekä Bebelplatz, jolla sijaitsee natsien kirjarovioiden muistomerkki. Aukion ympärillä ovat mm. Humboldt-yliopisto ja kuninkaallinen ooppera. Aukion itäpuolella on Museosaari (Museuminsel), joka on saanut nimensä Saksan kansallismuseon valtavasta museokompleksista ja jolla kohoaa myös Berliinin tuomiokirkko. Unter den Lindenin eteläpuolella on kaupungin kauneimpana aukiona pidetty Gendarmenmarkt kaksoiskirkkoineen. Keskustaan liittyy myös sen länsipuolella oleva Tiergartenin puisto, jossa on Saksan yhdistymissotien 1861-71 muistoksi rakennettu voitonpylväs Siegessäule.

Natsiajan Berliinistä ei ole paljon jäljellä. Adolf Hitler ja hänen luottoarkkitehtinsä Albert Speer suunnittelivat Berliinin uudelleenrakentamista uudeksi "maailmanpääkaupungiksi", Welthauptstadt Germaniaksi. II maailmansodan aikana ehdittiin jo purkaa ja raivata tyhjäksi valtiopäivätalon ympäristö, jonne oli tarkoitus rakentaa suunnaton Volkshalle. Saksan häviö 1945 keskeytti nämä suunnitelmat alkuunsa, ja harvat valmistuneet rakennukset - kuten Speerin jättiläismäinen valtakunnankanslia - tuhottiin sodan jälkeen. Jäljellä ovat vielä mm. Saksan finanssiministeriön talo jossa sijaitsi natsi-Saksan ilmavoimien hallinto, Berliinin olympialaisia 1936 varten rakennettu Olympiastadion ja Tempelhofin lentokentän terminaali, joka oli valmistuessaan Euroopan pisin rakennus.

Berliini tuhoutui suurilta osiltaan ensin II maailmansodan lopputaisteluissa ja myöhemmin Berliinin jaossa. Vanha keskusta jäi muurin halkaisemaksi ja esimerkiksi 1920-30-lukujen liikekeskusta Potsdamer Platz tuhottiin kokonaan muurin tieltä. Molemmilla kaupunginpuoliskoilla alkoi mittava uudisrakentaminen.

Televisiotorni on Itä-Berliinin tunnetuin maamerkki.
Suurenna
Televisiotorni on Itä-Berliinin tunnetuin maamerkki.

Itä-Berliinille rakennettiin 1950-60-luvuilla uusi keskusta tuhoutuneen Alexanderplatzin ympärille. Entisestä Frankfurter Alleesta muokattiin leveä paraatikatu Stalin-Allee (nykyisin Karl-Marx-Allee) ja se reunustettiin neuvostotyyliin rakennetuilla rakennuksilla. Tällä kadulla Itä-Saksa piti mahtipontisia voitonparaatejaan, ja sen varrella sijaitsevat asunnot oli tarkoitettu puoluevirkailijoille sekä ansioituneille kansalaisille. Alexanderplatzin alueen ja koko Berliinin maamerkiksi kohosi 365 metriä korkea televisiotorni, Fernsehturm. Myös Itä-Berliinin puolelle jäänyttä historiallista keskustaa rakennettiin uudelleen: Hohenzollernien kuninkaanlinna, joka oli vaurioitunut pahasti pommituksissa, räjäytettiin 1950-luvulla "preussilaisen militarismin" symbolina, ja paikalle rakennettiin Itä-Saksan parlamenttitalo Tasavallan palatsi (Palast der Republik) jonka edustalla on Marxin ja Engelsin kaksoispatsas. Palatsissa toimi Volkskammer, Saksan demokraattisen tasavallan parlamentti. Vuonna 2003 Saksan liittopäivät päätti, että rakennus tuhotaan ja tilalle rakennetaan uusi kulttuurikeskus. Purkaminen alkoi helmikuussa 2006.

Länsi-Berliinin keskusta muodostui kauppakatu Kurfürstendammin ympärille. Sen maamerkki on sodassa tuhoutunut Keisari Vilhelmin muistokirkko (Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche), jonka rauniot on jätetty pystyyn muistuttamaan sodan mielettömyydestä modernistisen uuden kirkkorakennuksen vierelle. Lähellä sijaitsee myös Berliinin tunnetuin tavaratalo, KaDeWe.

Yhdistynyt Berliini on muurin purkamisen jälkeen ollut vilkkaan uudisrakentamisen kohteena. Muurin häviäminen merkitsi valtavan rakentamattoman vyöhykkeen ilmestymistä keskelle miljoonakaupunkia. Uuden Berliinin rakentaminen on ollut mahtava taloudellinen ja symbolinen projekti, jolla on haluttu kuvastaa yhdistyneen Saksan nousua takaisin Euroopan suurvaltojen joukkoon. Saksan liittotasavallan hallinto on muuttanut Bonnista Berliiniin ja restauroidun valtiopäivätalon ympäristöön on noussut uusi hallintokaupunginosa, näkyvimpänä uusi kanslerinvirasto. Potsdamer Platzille on kohonnut pilvenpiirtäjiä. Uusin nähtävyys on Brandenburgin portin vieressä entiselle muurivyöhykkeellä paljastettu Holokaust-muistomerkki. Suuriin hankkeisiin kuuluu myös korjauskelvottoman DDR:n Tasavallan palatsin purkaminen ja kuninkaanlinnan näköiskopion rakentaminen tilalle.

Sir Norman Fosterin suunnittelema lasikupoli valtiopäivätalossa
Suurenna
Sir Norman Fosterin suunnittelema lasikupoli valtiopäivätalossa

Yhdistynyttä Berliiniä rakentamaan kutsuttiin postmodernismin suuret mestarit James Stirling Lontoosta, Hans Hollein Wienistä, Rob Krier Luxemburgista, Arata Isozaki Tokiosta ja Richard Meier New Yorkista. Heidät kutsuttiin, koska Saksaan haluttiin vaikutteita kaikkialta maailmasta ja he saattaisivat innoittaa saksalaisia arkkitehtejä.

Berliiniinkin mahtuu siis monen aikakauden arkkitehtuuria, mutta nykyään Saksa keskittyy ekologiseen rakentamiseen. Aurinkoenergian käyttäminen ja luontoa vähemmän kuormittavien materiaalien käyttö kiinnostavat suunnittelijoita.

[muokkaa] Teatteri, musiikki ja elokuva

Berliinillä on erittäin vilkas kulttuurielämä, jossa suuret, perinteikkäät kulttuurilaitokset ja pienimuotoisempi, nuorekas ja kokeilunhaluinen kenttä ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Theater des Westens
Suurenna
Theater des Westens

Teattereita Berliinissä lasketaan olevan 52, joilla oli vuonna 2005 yhteensä 9729 esitystä.[3] Suuriin, tunnettuihin teattereihin kuuluvat muun muassa Berliner Ensemble, Deutsches Theater Berlin ja Theater des Westens. Myös Potsdamer Platzilla vastikään avattu uusi musikaaliteatteri on saanut paljon huomiota osakseen.

Oopperataloja Berliinissä on kolme. Vanhin niistä, entinen kuninkaallinen hoviooppera ja nykyinen Valtionooppera (Staatsoper Unter den Linden), on perustettu 1742. Sen rinnalle tuli vuonna 1912 Deutsche Oper sekä 1947 vielä Komische Oper. Oopperoiden keskinäisen rahanjaon parantamiseksi ne liitettiin vuonna 2004 yhdessä Valtionbaletin (Staatsballett) kanssa Berliinin oopperasäätiöön (Stiftung Oper in Berlin). Säätiön ulkopuolella toimii vielä kolme itsenäistä oopperayhdistystä.[4]

Orkestereita ja kuoroja Berliinissä on niin ikään runsaasti: sinfoniaorkestereita on seitsemän, kamariorkestereita noin 15 ja kuoroja noin 850.[4] Tunnetuimpiin orkestereihin kuuluvat Berliinin filharmonikot, Staatskapelle Berlin ja Konzerthausorchester Berlin. Niiden esiintymispaikkoina toimivat etenkin Berliinin konserttitalo ja Berliinin filharmonia.

Myös kevyemmän musiikin saralla Berliinillä on runsaasti tarjottavaa. Klubeja ja muita elävän musiikin esittämiseen erikoistuneita paikkoja on noin 250.[5] Musiikkialan tapahtumista esimerkiksi maailmankuulu elektronisen musiikin festivaali Love Parade on kerännyt parhaimmillaan 1,5 miljoonaa osanottajaa.[6]

Myös elokuvateollisuudella on Berliinissä merkittävä asema. Kaupungissa toimii useita satoja elokuva- ja televisiotuotantoyhtiöitä, jotka tuottavat joka vuosi noin 300 elokuvaa. Tärkeisiin kuvauspaikkoihin kuuluu muun muassa Potsdamissa sijaitseva, vuonna 1911 perustettu Filmstudio Babelsberg. Vuodesta 1951 järjestetyt Berliinin elokuvajuhlat ovat Berliinin juhlaviikkojen (Berliner Festspiele) kansainvälisesti tunnetuin osa ja yksi maailman tärkeimmistä filmifestivaaleista.[7]

[muokkaa] Museot

Altes Museum
Suurenna
Altes Museum

Berliinin museotarjonta on maailman parhaimpia. Erityisen kuuluisa on kaupungin keskustassa sijaitseva Museosaari, joka on vuodesta 1999 lähtien kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon. Saaren vanhin museo on vuonna 1830 perustettu Vanha museo (Altes Museum). Sitä seurasivat 1859 Uusi museo (Neues Museum), 1876 Vanha kansallisgalleria (Alte Nationalgalerie), 1904 Bode-museo (Bode-Museum) ja 1930 Pergamon-museo (Pergamon-Museum). Lukuun ottamatta Vanhaa kansallisgalleriaa, joka on erikoistunut 1800-luvun maalaus- ja veistostaiteeseen, nämä museot esittelevät arkeologisia kokoelmia, joihin kuuluu materiaalia muun muassa muinaisesta Egyptistä, Babyloniasta, Kreikasta, Roomasta ja Bysantista. Eniten kävijöitä vetää Pergamon-museo, jonka tunnettuihin vetonauloihin kuuluvat muun muassa Pergamonin alttari ja Babylonin Ištar-portti.[8]

Myös muualta Berliinistä löytyy lukuisia merkittäviä museoita mitä erilaisimmilta aloilta. Maalaustaidetta aina 1200-luvulta nykypäivään esittelevät muun muassa Potsdamer Platzin lähellä sijaitsevat Gemäldegalerie ja Neue Nationalgalerie. Saksan historiallinen museo (Deutsches Historisches Museum) Unter den Lindenillä esittelee maan historiaa yli 2000 vuoden ajanjaksolta. Tuoreempaan historiaan keskittyy esimerkiksi Checkpoint Charlien vieressä sijaitseva Muurimuseo. Vuonna 1999 avattu Juutalainen museo (Jüdisches Museum), joka kertoo juutalaisten kohtaloista Saksassa, on herättänyt huomiota myös arkkitehtuurinsa takia. Dahlemin kaupunginosassa sijaitsee merkittävä museokeskittymä, johon kuuluu muun muassa intialaisen taiteen, itäaasialaisen taiteen ja etnologinen museo. Deutsches Technikmuseum Berlin kuuluu maailman suurimpiin tekniikan museoihin. Myös monet linnat, kuten Charlottenburgin linna, ja muut historialliset rakennukset toimivat museoina.

Yhteensä kaupungissa on yli 170 erilaista museota ja noin 300 taidegalleriaa.[9]

[muokkaa] Virkistysalueet

Miljoonakaupungiksi Berliini on poikkeuksellisen vihreä. Kaupungin yleisilmeeseen vaikuttaa jo se, että suurin osa kaduista on puurivistöjen reunustamia, myös keskusta-alueella sen vanhimpia alueita lukuun ottamatta. Lisäksi rakennetun kaupungin alueella on yli 2500 puistoa ja muuta virkistysaluetta, jotka kattavat yhteensä 11,5 % pinta-alasta.[10] Näistä puistoista suurin ja tunnetuin on kaupungin sydämessä sijaitseva Tiergarten (sananmukaisesti ”Eläintarha” tai ”Eläinpuisto”). Se on saanut nimensä siitä, että se perustettiin 1500-luvulla alun perin Brandenburgin vaaliruhtinaiden metsästysalueeksi.

Panoraamanäkymä yli Tiergartenin Siegessäulen huipulta
Wannsee
Suurenna
Wannsee

Koskematon luonto on Berliinissä – kuten saksalaiskaupungeissa yleensä – pidetty tiukemmin erillään rakennetusta kaupungista kuin Suomessa. Niinpä asuinalueet ja metsät eivät sekoitu toisiinsa samalla tavalla kuin suomalaisten kaupunkien lähiöissä. Puuttuvien ”lähimetsien” asian ajavat rakennetut puistot. Yhdyskuntarakenteen tiiviinä pitämisen ansiosta kaupungin reuna-alueille on kuitenkin voitu jättää laajoja yhtenäisiä metsäalueita täysin virkistyskäyttöön. Nämä metsät kattavat 18 % kaupungin pinta-alasta.[10] Tunnetuin niistä on kaupungin länsilaidan Grunewald, jossa sijaitsee myös yksi Berliinin suurimmista järvistä, Wannsee. Wannseen vajaat 1,3 kilometriä pitkää uimarantaa sanotaan Euroopan suurimmaksi sisävesiuimarannaksi.[11]

Erikoisasema puistojen joukossa on lounaisessa Berliinissä sijaitsevalla Kasvitieteellisellä puutarhalla, joka 43 hehtaarin koollaan ja noin 22 000 kasvilajillaan kuuluu maailman suurimpiin.[12]

Eläintarhoja Berliinillä on kaksi. Vuonna 1844 avattu, Länsi-Berliinin keskustan tuntumassa sijaitseva Zoologischer Garten on maailman lajirikkain eläintarha (noin 1400 lajia ja 14 000 eläintä).[13] Kaupungin jaon aikana Itä-Berliiniin perustetussa Tierparkissa on vähemmän eläimiä, mutta se on suunniteltu toimimaan samalla myös puistona. Se on pinta-alaltaan Euroopan laajin maisemaeläintarha (160 ha).[14]

[muokkaa] Urheilu

[muokkaa] Urheiluseurat

  • Amerikkalainen jalkapallo: Berlin Thunder (NFL Europe)
  • Jalkapallo: Hertha BSC Berlin (1. Bundesliiga), 1. FC Union Berlin (Regionalliiga), Tennis Borussia Berlin (Oberliiga), Berliner FC Dynamo (Oberliiga)
  • Jääkiekko: Eisbären (DEL)
  • Koripallo: ALBA (Bundesliiga)
  • Lentopallo: SCC (Bundesliiga)
  • Vesipallo: Wasserfreunde Spandau 04 (Bundesliiga)

[muokkaa] Lähdeviitteet

  1. Berliinin osavaltion tilastokeskus. Luettu 6.12.2006.
  2. Saksan historiallisen museon "Lebendiges virtuelles Museum Online"
  3. Zahlen und Fakten Kaupungin viralliset sivut. Luettu 9.12.2006.
  4. 4,0 4,1 Vielfalt der Berliner Kulturlandschaft Kaupungin viralliset sivut. Luettu 9.12.2006.
  5. Musikwirtschaft in Berlin Kaupungin viralliset sivut. Luettu 9.12.2006.
  6. Loveparade Infos Luettu 9.12.2006.
  7. Filmstadt Berlin, Internationale Filmfestspiele Kaupungin viralliset sivut. Luettu 9.12.2006.
  8. Staatliche Museen zu Berlin Luettu 7.12.2006.
  9. Berliinin viralliset kotisivut Luettu 7.12.2006.
  10. 10,0 10,1 Grünes Berlin - Kaupungin viralliset sivut. Luettu 8.12.2006.
  11. Strandbad Wannsee Kaupungin viralliset sivut. Luettu 8.12.2006.
  12. Kasvitieteellisen puutarhan kotisivut Luettu 8.12.2006.
  13. Zoologischer Gartenin kotisivut Luettu 7.12.2006.
  14. Tierparkin kotisivut Luettu 8.12.2006

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Internet

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Berliini.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Beevor, Antony (2003): Berliini 1945. Suom. Matti Kinnunen. WSOY.
  • Donner, Jörn (1958): Berliini - arkea ja uhkaa. Suom. Toivo J. Kivilahti. WSOY.
  • Döblin, Alfred (1994): Berlin Alexanderplatz. Suom. Aarno Peromies. WSOY.
  • Hapuli, Ritva (toim.) (2004): Berliini: Kirjailijan kaupunki. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Saarinen, Hannes (1999): Berliini. Kulttuuria ja historiaa. Otava.


Saksan lippu Saksan osavaltiot
Ala-Saksi | Baden-Württemberg | Baijeri | Berliini | Brandenburg | Bremen | Hampuri | Hessen | Mecklenburg-Etu-Pommeri | Nordrhein-Westfalen | Rheinland-Pfalz | Saarland | Saksi | Saksi-Anhalt | Schleswig-Holstein | Thüringen