Cerium

Wikipedia

LantaaniCeriumPraseodyymi
-

Ce

Th  
 
 

Yleistä
Nimi Cerium
Tunnus Ce
Järjestysluku 58
Luokka Lantanoidit
Lohko f
Ryhmä -
Jakso 6
Tiheys 6,77×103 kg/m3
Väri teräksenharmaa
Löytövuosi, löytäjä 1803, Jöns Jacob Berzelius, Wilhelm von Hisinger ja Martin Heinrich Klaproth
Atomiominaisuudet
Atomipaino 140,115 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 185 pm
Kovalenttisäde 165 pm
Van der Waalsin säde - pm
Orbitaalirakenne [Xe] 4f15d16s2
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 19, 9, 2
Hapetusluvut +3, +4
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto kiinteä
Sulamispiste 1068 K (795 °C)
Kiehumispiste 3716 K (3443 °C)
Höyrystymislämpö 414 kJ/mol
Äänen nopeus 2100 m/s 293,15 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,12 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,192 kJ/kg K
Tiedot normaalipaineessa

Cerium on kemiallinen lantanideihin kuuluva alkuaine. Kemiallinen merkki on Ce ja järjestysluku on 58. Tiheys on 6,75 g/cm3. Sulamispiste on 1071 K (798 °C) ja kiehumispiste on 3699 K (3464 °C).

Cerium on teräksenharmaa, kiiltävä metalli, joka hapettuu kosteassa ilmassa. Hapot ja kuuma vesi reagoi ceriumin kanssa, jolloin kehittyy vetyä. Puhdas cerium todennäköisesti syttyy, jos raaputtaa veitsellä.

Ceriumilla on se mielenkiintoinen ominaisuus, että puristamalla tai viilentämällä metallia, sen hapetustila muuttuu 3:sta 4:ksi.

Ceriumia käytetään pyroforisissa metalliseoksissa mm. tupakansytyttimien kivissä, lisäksi ceriumia on käytetään myös itsepuhdistavissa uuneissa ja kestomagneeteissa.

Ceriumin keksivät Jöns Jacob Berzelius, W. von Hisinger ja M.H. Klaproth 1803. Nimi tuli pari vuotta aiemmin löydetystä Ceres-asteroidista.