8,8 cm FlaK 18

Wikipedia

8,8 cm FlaK D kanadalaisessa museossa
Suurenna
8,8 cm FlaK D kanadalaisessa museossa

8,8 cm FlaK 18 oli saksalainen ilmatorjuntakanuuna (Flugabwehrkanone), joka palveli enimmäkseen toisessa maailmansodassa. 8,8 cm FlaK ei ollut yksi tykkimalli, vaan sarja ilmatorjuntatykkejä, jotka oli nimetty mallinumeroilla 18, 36 ja 37 ja 41. Tykin Flak 37 -malli palveli Suomen ilmatorjunta- ja rannikkotykistössä nimellä 88 ItK 37 RMB (88 millimetrin ilmatorjuntakanuuna vuodelta 1937 mallia Rheinmetall-Borsig).

Tykin putken pituus oli 4 930 millimetriä eli 56 kaliiperia. Hylsyn pituus oli 571 mm. Tykin suurin kantama ilmaan oli 10 500 metriä ja pintaan 14 800 metriä. Tykin lavetti salli putken käännön ja ampumisen mihin tahansa suuntaan. Teoreettinen tulinopeus oli 15–20 laukausta minuutissa ja käytännön tulinopeus 12 laukausta minuutissa.

8,8 cm FlaK 18:n prototyypit valmistettiin vuonna 1928. Kaliiperi perustui ensimmäisen maailmansodan aikaiseen saksalaiseen ilmatorjuntatykkiin. Sarjatuotanto alkoi 1933, ja Flak 18 oli käytössä pienin määrin Saksan joukkojen liittyessä Espanjan sisällissotaan. 8,8 cm FlaK 18 osoittautui pian parhaaksi olemassa olevista ilmatorjuntatykeistä, ja myös erinomaiseksi ajoneuvojen tuhoamiseen pitkän matkan päästä. Tykin suuri massa merkitsi kuitenkin sitä, että sen vetämiseen tarvittiin raskas ajoneuvo. Sd. Kfz. 7 -puolitelavaunusta tuli suosittu vetäjä. Kokemusten perusteella 8,8 cm FlaK 18:sta tehtiin parannettu malli, Flak 36, jonka käyttökuntoon laitto oli nopeampaa ja kuluneen putken vaihto helpompaa. Nämä ominaisuudet olivat eduksi nopealiikkeisessa salamasodassa. Malli 37, Suomessa nimeltään 88 ItK 37 RMB, oli tämä muunnettuna erikoisesti kiinteitä ilmatorjuntapattereita varten.

Ranskan valtauksen aikana 8,8 cm FlaKia jouduttiin käyttämään toistuvasti panssarintorjuntaan ranskalaisten ja brittien raskaita panssarivaunuja vastaan, joihin muut aseet eivät tehonneet. Panssarintorjuntakäyttö yleistyi edelleen Pohjois-Afrikan ja Neuvostoliiton rintamilla. Tykki pystyi lävistämään yli 150 mm panssaria jopa 2 km etäisyydeltä, mikä oli muille aseille saavuttamaton määrä sodan alkuvuosina ja riittävä kaikkia paitsi parhaiten panssaroituja vaunuja vastaan vielä 1945. Panssarintorjunnassa 8,8 cm FlaKin korkea profiili ja huono miehistön suoja, tykkiin panssarintorjuntakäytössä lisätystä kilvestä huolimatta, olivat ongelmallisia.

Ilmatorjunnassa 8,8 cm FlaKin vedettäviä malleja käytettiin liikkuvissa pattereissa ja kiinteätä versiota kiinteissä tuliasemissa. Strategisia pommituksia vastaan tykit järjestettiin suuriin pattereihin, joita ohjasi yksi tulenjohtaja ja niitä liikutettiin harvoin. Elokuussa 1944 Saksan vahvuudessa oli 10 704 Flak 18, 36 ja 37 -tykkiä, suurin osa ilmatorjuntakäytössä. 8,8 cm FlaK 37:ää ostettiin Suomeen 90 kappaletta 19431944. Ne palvelivat jatkosodassa Suomen tärkeimpien kaupunkien ilmatorjuntapattereissa. Suomen ilmatorjunnan aseistuksesta ne poistettiin 1977 ja ne muunnettiin rannikkotykistön käyttöön rannikkotykkinä. Ne poistettiin palveluskäytöstä 2000-vuosikymmenen alussa.

Aikaisin 1939 alettiin uuden 8,8 cm kaliiperin tykin suunnittelu, jonka putken pituus oli 74 kaliiperia ja hylsyn 853 mm. Valmistuneet tykit saivat tyyppimerkinnän FlaK 41. Rheinmetallin valmistama uusi malli pystyi jopa 15 000 metrin torjuntakorkeuteen. Uusi ase oli kuitenkin epävarma, eikä sitä käytetty alkukokemusten jälkeen Saksan ulkopuolella. Vain 318 tykkiä oli käytössä tammikuussa 1945.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta 8,8 cm FlaK.

Itsenäisen Suomen Ilmatorjuntatykit 1917 - 2000, Sotamuseo 2005