Aaltovoima
Wikipedia
Aaltovoimaloita on aikojen saatossa kehitelty monenlaisia, mutta yleensä niiden ongelmina ovat olleet rikkoutuminen myrskyissä sekä suuri tilantarve varsinkin rannikoilla. Energiantuotannon kannalta parhaat alueet ovat usein myös hankalimpia voimaloiden rakentamiselle. Kuuluisimpia on englantilainen suunnitelma kelluvista "ankoista", jotka ovat aaltojen heiluttamia kellukkeita. Niiden liikettä käytettäisiin pumppaamaan vettä energiavarastona toimivaan tekojärveen.
Menestyksekkäin on Skotlannin ja Norjan rannikoilla kokeiltu englantilaisten yliopistojen yhteistyössä kehittelemä "Blower", jossa aallot työntyvät betoniputkeen puristaen ilmaa tuuliturbiinin läpi. Vetäytyessään aallot imevät ilmaa putkeen ja turbiinin pyörimissuunta vaihtuu. Turbiiniin liitetty generaattori tuottaa sähköä pyörimissuunasta riippumatta. Generaattorin kehitystyö oli projektin suurin haaste, ja se toteutettiin lähes kokonaan opiskelijavoimin ja tietokonemallinnuksena ennen käytännön kokeita. Laitoksen tuotannonvaihteluita voidaan tasata käyttämällä vesitornia tai tekojärveä energian varastoimiseen.
Meren aaltojen energia on lähtöisin ilmakehän tuulista, jotka ovat auringon aiheuttaman lämpimän ilman nousun ja sen tilalle virtaavan kylmän ilman aikaansaamia. Aaltovoima on siis epäsuoraa aurinkoenergiaa. Meren aaltojen suuri voimaa johtuu energian kumuloitumisesta meren eri puolilla puhaltavien tuulien yhteisvaikutuksesta. Periaatteessa maailman sähköntarve voitaisiin täyttää kokonaisuudessaan Blower-teknologiaa käyttävillä voimaloilla.