Kantasolu

Wikipedia

Kantasolulla ymmärretään kahta asiaa: täysin erilaistumattomia soluja (stem cells), jotka voivat kehittyä miksi tahansa soluiksi (esimerkiksi alkion solut), ja suuntautuneita kantasoluja (determined/committed stem cells), jotka voivat kehittyä vain tietyn solutyypin edustajiksi (esimerkiksi ihosoluja jatkuvasti tuottavat kantasolut).

Kantasolujen erikoistumista ohjaavat solun tuman DNA:ssa sijaitsevat geenit. Erikoistuneen kudoksen solut (esimerkiksi luusolut) eivät pääasiassa enää ole jakaantumiskykyisiä, vaan kudoksen uudet solut syntyvät kantasoluista. Näin käy esimerkiksi luuytimessä, jossa muodostuu verisoluja (puna- ja valkosoluja). Sydämessä tai hermokudoksessa taas ei ole kantasoluja, tai niitä on hyvin vähän. Tämän takia vaikkapa sydäninfarktin aiheuttama sydänlihasvaurio on vakavampi asia kuin ihoon tullut haava, sillä iho uusiutuu kantasoluista jatkuvasti, mutta sydänlihas ei merkittävässä määrin tähän kykene.

Kantasolut, toisin kuin muut solut, jakautuvat epäsymmetrisesti. Kun solu jakautuu symmetrisesti, siitä syntyy kaksi identtistä tytärsolua eli äitisolun kopiota. Kantasolut sen sijaan jakautuvat epäsymmetrisesti: äitisolusta syntyy yksi uusi kantasolu ja yksi erikoistuva solu, eli solut eivät ole identtiset (tytärsoluissa on esimerkiksi eri määrät solulimaa ja soluelimiä). Näin kantasolut pitävät määränsä vakiona tuottaessaan uusia soluja.

[muokkaa] Tulevaisuuden hoitokeino?

Uskotaan, että kantasoluista löydetään parannuskeino esimerkiksi halvaantuneille. Kantasoluja siirretään esimerkiksi selkäytimen vaurioituneeseen kohtaan, missä solut erikoistuvat hermosoluiksi mahdollistaen hermoimpulssien kulun eteenpäin. Solujen täytyy olla potilaan tai hänen lähisukulaisensa omia kantasoluja hylkimisreaktion välttämiseksi. Vastaavissa kokeissa on onnistuttu jo rotilla, joiden halvaantuneet raajat saatiin toimimaan kantasoluhoidolla. Myös vanhenemistutkimus pitää kantasoluja potentiaalisena keinona pidentää ihmisen elinikää.

[muokkaa] Aiheesta muualla