Alberto Fujimori

Wikipedia

Alberto Ken'ya Fujimori (アルベルト・ケンヤ・フジモリ Aruberuto Ken'ya Fujimori, s. 28. heinäkuuta 1938), tunnetaan myös nimellä Kenya Fujimori (藤森 謙也 Fujimori Ken'ya) oli Perun presidentti heinäkuusta 1990 marraskuuhun 2000. Fujimoria kiitettiin Perun talouden tasapainottamisesta Alan Garcían myrskyisän presidenttikauden jälkeen ja rauhan tuomisesta maahan vuosien levottomuuksien jälkeen, mutta myös arvosteltiin autoritaarisesta johtajuudesta.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämäkerta

Alberto Fujimori syntyi Limassa Japanista 1934 muuttaneille Naoichi Fujimori ja Mutsue Fujimorille. Vanhemmat halusivat säilyttää hänellä myös Japanin kansalaisuuden. Hän kävi koulua Colegio Nuestra Señora de la Mercedissä La Rectorassa ja suoritti lukion La gran unidad escolar Alfonso Ugartessa Limassa. Hän opiskeli Universidad Nacional Agrariassa La Molinassa ja valmistui 1961 agronomiksi. Vuonna 1964 hän lähti opiskelemaan fysiikkaa Strasbourgin yliopistoon Ranskaan. Hän opiskeli Fordin stipendillä Yhdysvalloissa Wisconsin-Milwaukeen yliopistossa ja suoritti tutkinnon matematiikasta 1969.

Universidad Nacional Agraria tarjosi Fujimorille dekaanin paikkaa ja 1984 hänet nimitettiin rehtoriksi. Hän toimi myös juontajana Perun kansallisen TV:n kanavan seitsemän ohjelmassa "Concertando" 19871989.

Vastauksena Perun talouden katastrofaalisen tilaan, kuten 7000 % inflaatioon vuonna 1990 ja loistava polku -sissiliikkeen voimistumiseen Fujimori perusti Cambio 90 -liikkeen ja voitti kirjailija Mario Vargas Llosan 10. kesäkuuta 1990 presidentinvaalissa. Kampanjan aikana hän sai lempinimen el chino (kiinalainen) ja erottui positiivisesti mm. alkuperäiskansojen joukossa espanjalaisten hallitsemasta poliittisesta eliitistä.

[muokkaa] Ensimmäinen kausi

Fujimorin ensimmäisen kauden talousohjelma, joka sai nimen Fujishock, ei muistuttanut hänen kampanjansa aikaisia populistisia lupauksia. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ohjauksessa Fujimori ajoi läpi kovia ja laajoja talousuudistuksia, jotka johtivat taloudellisen taantuman kääntymiseen 7 % nousuun 1993 mennessä. IMF:n ja maailmanpankin kannustamana Fujimori aloitti laajat yksityistämistoimet ja myi satoja valtion yrityksiä. Hänen hallintonsa vapautti öljy-, kaasu- ja kaivossektorin ulkomaisille investoinneille ja poisti ympäristönsuojelurajoitukset ja avasi luonnonsuojelukohteet luonnonvarojen hyödyntämiselle.

Fujimorin astuessa valtaan Perusta yli 60 % oli loistavan polun sissien hallussa. Terrorismin vastaisessa taistelussa Fujimori antoi armeijalle laajat valtuudet pidättää ja kuulustella epäiltyjä sissejä salaisissa oikeusistuimissa. Sissiliikkeiden toiminta väheni vuodesta 1992 eteenpäin. Armeija myös tuhosi sissien tukijoiksi epäiltyjä kyliä.

Fujimorin ensimmäisen kauden aikana APRA- ja FREDEMO-puolueet hallitsivat kongressin molempia kamareita ja rajoittivat hänen lainsäädäntönsä läpisaamista. Fujimori järjesti vallankaappauksen, jota nimitetään nimillä autogolpe tai fujigolpe, omaa hallitustaan vastaan 5. huhtikuuta 1992. Tavoitteena oli uudistaa hallitus ja perustuslaki presidentin vallan lisäämiseksi. Fujimorin kannattajien mielestä kyseessä ei ollut vallankaappaus, vain hallituksen uudistaminen tehokkuuden nimissä.

Fujimori hajotti kongressin ja järjesti vaalit uutta "demokraattista perustuslaillista kongressia" (Congreso Constituyente Democrático) varten, mikä johti perustuslailliseen kriisiin. Fujimori sai uudessa kongressissa enemmistön ja se hyväksyi vuoden 1993 uuden perustuslain. Ulkomaat vastasivat Fujimorin toimiin boikotein, mutta kotimaassa järjestely hyväksyttiin ja se sai tuen mielipidemittauksissa. Yhdysvaltain George H. W. Bushin hallitus hyväksyi Fujimorin lailliseksi presidentiksi kahden viikon kuluttua kaappauksesta.

Fujimori laillisti toimensa kansanäänestyksellä, jossa uusi perustuslaki hyväksyttiin niukalla 4–5 prosenttiyksikön enemmistöllä. Oppositiopuolueista FREDEMO oli hajonnut ja APRAn johtaja, Alan García maanpaossa Kolumbiassa.

Myöhemmin 1993, 13. marraskuuta armeija yritti syrjäyttää Fujimorin, mutta tiedustelupalvelun päällikkö ja taka-alalla vaikuttava Vladimiro Montesinos varoitti häntä ja yritys epäonnistui. Tänä aikana Fujimori pakeni Japanin lähetystöön.

Vuonna 1994 erosi vaimostaan Susana Higuchista nimitti ensimmäiseksi naiseksi vanhimman tyttärensä. Entinen vaimo nimitti Fujimoria tyranniksi ja haukkui tämän hallinnon korruptoituneeksi. Hänen yrityksensä asettua presidenttiehdokkaaksi epäonnistui, koska laki kieltää presidenttien puolisoiden valinnan.

[muokkaa] Toinen kausi

Huhtikuussa 1995 Fujimori oli suosionsa huipulla ja voitti uudelleenvalinnan entistä YK:n pääsihteeriä Javier Pérez de Cuéllaria vastaan. Hänen puolueensa sai enemmistön kongressissa. Yksi sen ensimmäisistä toimista oli julistaa armahdus vuosina 1980–1995 ihmisoikeusrikkomuksista syytetyille tai tuomituilla sotilaille ja poliiseille.

Vuoden 1997 Japanin lähetystön kaappaus oli viimeinen suuri terroristi-isku. 17. joulukuuta 1996 neljätoista Movimiento Revolucionario Túpac Amarun taistelijaa valtasi Japanin suurlähettilään asunnon Limassa juhlien aikana ja otti panttivangiksi yli 400 diplomaattia, virkamiestä ja muuta vierasta. Nelikuukautisen piirityksen aikana muut paitsi 72 vankia vapautettiin. Hallitus hylkäsi sissien vaatimukset vapauttaa vangittuja MRTA:n jäseniä ja valmisteli suunnitelman asunnon valtaamiseksi. 22. huhtikuuta 1997 140 kommandoa valtasi rakennuksen vapauttaakseen panttivangit. Kaksi sotilasta ja yksi panttivanki kuoli ja antautuneet sissit teloitettiin antautumisen jälkeen.

Toisena kautenaan Fujimori allekirjoitti rauhansopimuksen Ecuadorin kanssa yli vuosisadan jatkuneesta rajariidasta, sekä sopi Chilen kanssa vuoden 1883 Ancónin sopimuksesta auki jääneet asiat.

Uudelleenvalinta oli kuitenkin Fujimorin uran käännepiste. Talouden vakauden ja terrorismin vähenemisen myötä perulaiset alkoivat kiinnittää huomiota muihin asioihin, kuten ihmisoikeuksiin, kansalaisvapauksiin ja demokratiaan.

[muokkaa] Kolmas kausi

Huolimatta siitä, että perustuslaki sallii presidentille vain kaksi toimikautta, Fujimorin mukaan perustuslain muutos nollasi laskun ja hän asettui uudelleen ehdolle vuoden 2000 vaaleihin. Hänet julistettiin voittajaksi 28. toukokuuta huolimatta laajoista syytöksistä vaalia kohtaan. Sovittelevana eleenä hän otti entisen opposition ehdokkaan Federico Salasin pääministerikseen jättäen kovan linjan fujimorilaiset hallituksen ulkopuolelle.

Opposition pääehdokas Alejandro Toledo kampanjoi näkyvästi vaalin mitätöimiseksi, mutta salaisen palvelun johtajan Vladimiro Montesinosin ympärille syntynyt korruptioskandaali teki työn hänen puolestaan.

Skandaali puhkesi 14. syyskuuta 2000 illalla, kun TV-kanava näytti Montesinosin antamassa 15000$ lahjusta oppositioehdokkaalle Alberto Kourille hänen saamisekseen Fujimorin Perú 2000 -puolueeseen. Skandaali heikensi Fujimorin asemaa, ja 16. syyskuuta hän ilmoitti uusista vaaleista, joihin ei osallistuisi. 10. marraskuuta Fujimori sai kongressilta luvan vaaleihin 8. huhtikuuta 2001.

[muokkaa] Vallankumous

13. marraskuuta 2000 Fujimori lähti maasta APECin kokoukseen Bruneissa. 16. marraskuuta Valentín Paniagua nousi kongressin puheenjohtajaksi Fujimorin tukijoiden hävittyä luottamuslauseäänestyksen. Seuraavana päivänä Fujimori jatkoi Bruneista Japaniin, josta hän lähetti eronpyyntönsä ensin faksilla ja sitten virallisesti konsulaatin kautta. Fujimorin ministerit erosivat ja Paniagua nimitettiin väliaikaiseksi presidentiksi järjestämään huhtikuun vaalit. Kongressi hyväksyi Fujimorin eronpyynnön pitäen tätä "moraalisesti sopimattomana" virkaansa. Peru pyysi hänen luovuttamistaan, mihin Japani ei suostunut, koska hänellä on vierassyntyisen japanilaisen kansalaisuus vanhempiensa rekisteröityä hänet konsulaatissa hänen syntymänsä jälkeen.

Vuonna 2001 valitun Toledon hallitus on pyrkinyt saamaan Fujimorin luovutettua Peruun ja syyttää häntä murhista, kaappauksista, rikoksista ihmiskuntaa vastaan, mukaan lukien pakkosteriloinneista perhesuunnitteluohjelman yhteydessä, 10000 rynnäkkökiväärin toimittamisesta FARCin sisseille Kolumbiaan ja miljoonien katoamisesta koulujen rakentamiseen tarkoitetuista avustusvaroista.

Marraskuussa 2005 Fujimori ilmoitti, että asettuisi ehdolle huhtikuun 2006 presidentinvaaleihin, huolimatta hänelle asetetusta kymmenen vuoden virkakiellosta. Hänen tyttärensä Keiko Sofía asetti hänet ehdolle 6. tammikuuta 2006, mutta ehdokkuus hylättiin.

Marraskuussa Fujimori matkusti yllättäen Chileen, jossa viranomaiset pidättivät hänet Perun pyynnöstä 7. marraskuuta 2005 ja Peru pyysi hänen luovuttamistaan.

Perun lippu Perun presidentit
San Martín | Luna Pizarro | La Mar | Bernardo de Tagle | Riva Agüero | Sucre | Bernardo de Tagle | Bolívar | Santa Cruz | Salazar y Baquíjano | La Mar | Gutiérrez de la Fuente | Gamarra | Luna Pizarro | Orbegoso | Bermúdez | Salaverry | Santa Cruz | Gamarra | Menéndez | Torrico | Vidal | Figuerola | Vivanco | Nieto | Castilla | Elías | Menéndez | Figuerola | Menéndez | Castilla | Echenique | Castilla | San Román | Castilla | Diez Canseco | Pezet | Diez Canseco | Prado | Diez Canseco | Balta | Gutiérrez | Diez Canseco  | Zevallos | Pardo | Prado | Piérola | García Calderón | Montero | Iglesias | Arenas | Cáceres | Morales Bermúdez | Borgoño | Cáceres | Piérola | Romaña | Candamo | S. Calderón | Pardo y Barreda | Leguía  | Ponce | Sánchez Cerro | Elías Arias | Jiménez | Samanez Ocampo | Sánchez Cerro | Benavides | Prado Ugarteche | Bustamante y Rivero | Odría | Noriega | Odría | Prado Ugarteche | Pérez Godoy | Lindley | Belaúnde | Velasco | Morales Bermúdez | Belaúnde | García | Fujimori | Paniagua | Toledo | García (28.7.2006–)