Judas Priest

Wikipedia

Judas Priest
'Priest' Angel of Retribution-levynsä kiertueella Yhdysvalloissa 2005. Vasemmalta Halford, Downing, Tipton, Hill ja Travis.
Toiminnassa 1968
Kotipaikka Birmingham, Iso-Britannia
Laulukieli englanti
Tyylilaji Heavy metal
Levy-yhtiö Sony Music
Jäsenet Rob Halford
Glenn Tipton
K.K. Downing
Ian Hill
Scott Travis

Judas Priest on brittiläinen vuonna 1968 perustettu heavy metal -yhtye. Yhtyeen perustivat alun perin Ian Hill ja K.K. Downing. Judas Priest -nimen yhtyeelle toi alkuperäinen laulaja Al Atkins aiemmalta yhtyeeltään, ja se tulee Bob Dylanin kappaleesta The Ballad of Frankie Lee and Judas Priest. Yhtyeen tunnetuimmat jäsenet ovat Rob Halford, Glenn Tipton, K.K. Downing ja Ian Hill. Yhtyeen vaikutus metallimusiikkiin (varsinkin NWOBH) on ollut valtaisa, mistä syystä se on saanut lempinimen "Metal Gods". Yhtye nousi suosioon 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla sen status ns. "puhkesi kukkaan".

Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat mm. "Exciter", "Hell Bent for Leather", "Breaking the Law", "Living After Midnight", "Electric Eye","Love Bites", "You've Got Another Thing Comin'", "Freewheel Burning", "Turbo Lover", "Painkiller", "A Touch of Evil" ja "Revolution".

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Alkuajat (1968-1978)

K.K. Downing (kitara) ja Ian Hill (basso) alkoivat työstää ideaa yhtyeen perustamisesta, yhtyeeseen tuli mukaan laulajaksi Alan Atkins ja yhtye alkoi työstää bluesvaikutteista raskasta rockia. Yhtye teki pieniä kiertueita vaihtelevilla rumpaleilla. Atkins erotettiin yhtyeestä. Uudeksi laulajaksi tuli Rob Halford ja rumpaliksi John Hinch. Yhtye alkoi levyttää ensimmäistä pitkäsoittoaan 1973, jonka aikana levy-yhtiö ehdotti että yhtyeeseen lisättäisiin yksi jäsen. K.K. Downing pyysi Glenn Tiptonia yhtyeen toiseksi kitaristiksi. Yhtyeen ensimmäinen albumi Rocka Rolla ilmestyi 1974. Bändi ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen; heidän mielestään tuottajalla oli ollut liikaa sanavaltaa ja levy oli jäänyt soundeiltaan vaillinaiseksi ja liian kevyeksi. Kaksi vuotta myöhemmin yhtye julkaisi toisen albuminsa Sad Wings of Destiny, jonka usein katsotaan aloittaneen uuden aikakauden metallimusiikissa (New Wave of British Heavy Metal).

Kolme seuraavaa albumia Sin After Sin (1977), Stained Class ja Killing Machine (nimellä Hell Bent For Leather Yhdysvalloissa) (molemmat 1978) veivät heavy metal -musiikkia edelleen eteenpäin.

[muokkaa] Kaupallinen läpimurto (1979-1984)

Killing Machine levyllä yhtye otti askeleen kaupallisempaan suuntaan, jatkaen samalla linjalla seuraavalla levyllään British Steel. Tämä levy sai aikaan yhtyeen lopullisen läpimurron yleiseen suosioon mm. suurien singlehittien "Breaking the Law" ja "Living After Midnight" siivittämänä, jotka lukeutuvat yhtyeen tunnetuimpien kappaleiden joukkoon. Seuraavilla levyillään Point of Entry, Screaming for Vengeance ja Defenders of the Faith yhtye kasvatti suosiotaan entisestään ja yhtyeen kiertueet muuttuivat massiivisemmiksi ja spektaakkelimaisimmiksi.

[muokkaa] Suosion laantuminen (1986-1989)

Kaupallinen albumikokeilu Turbo vieroitti useat fanit yhtyeestä varsinkin sen seikan takia että albumilla käytettiin syntetisaattoreita, joka ei ollut yhtyeelle aiemmin ominaista. 1987 julkaistiin livealbumi Priest...Live. Seuraavakaan albumi vuonna 1988 julkaistu Ram it Down raskaammasta ilmeestään huolimatta onnistunut saavuttamaan suurta suosiota. Seuraavana vuonna pitkäaikainen rumpali Dave Holland päätti jättää yhtyeen, koska ei jaksanut enää kiivasta keikkailua.

[muokkaa] Suuri itsemurhakohu (1990)

Ennen Painkiller-albumia yhtyettä syytettiin itsemurhan yllyttämisestä kappaleessaan "Better By You, Better Than Me" (albumilta Stained Glass vuodelta 1978). Kappaleessa oli väitetysti alitajuinen viesti että sanat "do it" (suom. "tee se") kuuluivat kappaleessa sen soitettua takaperin. Kuitenkaan yhtye ei joutunut vastuuseen, koska kappale ei varsinaisesti yllytä itsemurhaan ja sanat "do it" voisi tarkoittaa mitä tahansa asiaa, kuten laulaja Halford mainitsi "Tehdä mitä?, leikata nurmikko? Ottaa kuppi teetä?". Kyseinen kappale ei ole edes Priest sävellys, vaan se on heidän cover versionsa "Spooky Tooth" yhtyeen sävellyksestä. Yhtye pystyi osoittamaan oikeudessa, että muissakin heidän kappaleissa on "väärinpäin soitettuna" tahattomia, älyttömän kuuloisia lauseita.

[muokkaa] Albumi Painkiller ja paluu menestykseen (1990-1993)

Painkiller (1990)
Suurenna
Painkiller (1990)

Kaupallisen epäonnistumisen jälkeen Judas Priest palasi 70-luvun tyyliinsä, lisäten niihin speed metal -vaikutteita, jota uusi rumpali Scott Travis lisäili tuplabasareillaan. Tuloksena syntyi albumi Painkiller, jota on usein jopa pidetty yhtyeen pääteoksena. Albumin kohokohtina pidetään nimikkokappaleen lisäksi kappaleita "A Touch of Evil" ja selkeästi aiempaa synkempi "Night Crawler". Menestyksekkään Painkillerin kiertueen jälkeen 1993 yhtyeen vokalisti Rob Halford erosi ja siirtyi soolouralle.

[muokkaa] Painkillerin jälkeen (1993-)

Priest vietti hiljaiseloa uutta vokalistia etsien, kunnes uudeksi nokkamieheksi löytyi cover-bändi British Steelistä löydetty Tim "Ripper" Owens, joka kanssa bändi julkaisi studioalbumit Jugulator ja Demolition sekä live-tallenteet Live Meltdown ja Live in London.Owens sai "Ripper" lempinimensä siitä, kun koelaulutilaisuudessa oli tarjolla kaikkia muita kappaleita, paitsi "The Ripper"iä ja tuon kappaleen Tim juuri halusi laulaa.Tim jankutti ja jankutti haluavansa laulaa Ripperin ja loppujen lopuksi, sai tahtonsa läpi.Näin KK ja Glenn antoivat lempinimen uudelle solistilleen.

[muokkaa] Rob Halfordin paluu (2001-)

Rob Halford palasi yhtyeeseen vuonna 2003. Vuonna 2005 julkaistiin Angel of Retribution -levy, jonka kiertueella Priest käväisi kolmella keikalla Suomessa. Nyt yhtye työstää teema-albumia Nostradamuksen ennustuksista ja elämästä.

[muokkaa] Vaikutus genreen

Judas Priest on vaikuttanut heavy metal -yhtyeisiin useissa sukupolvissa. Muun muassa yhtyeet Iron Maiden, Anthrax, Accept, Metallica, Megadeth, the Melvins, Manowar, Mercyful Fate, Venom, Slayer, Dokken, Helloween, Stratovarius, Iced Earth, Poison, Napalm Death, Primal Fear, Dream Theater ja Pantera nimeävät Judas Priestin esikuvakseen.Lisäksi monet, uudet yhtyeet ovat ottaneet nimensä Priest sävellyksien mukaan mm. Running Wild ja Exciter.

[muokkaa] Jäsenet

[muokkaa] Nykyiset

[muokkaa] Entiset

[muokkaa] Laulajat

[muokkaa] Rumpalit

  • John Hinch
  • Alan Moore
  • Simon Phillips (studiorumpali Sin After Sin -albumilla)
  • Les Binks
  • Dave Holland (1980-1989)

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Studioalbumit

[muokkaa] Live- ja kokoelma-albumit

  • Unleashed in the East (1979)
  • Priest...Live! (1987)
  • Metal works'73-93 (1993)
  • Priest, Live And Rare (1998)
  • Live Meltdown (1998)
  • Live in London (2002)

[muokkaa] VHS

  • Judas Priest - Live (1983) (Julkaistu 2006 dvd nimellä Live Vengeance)
  • Judas Priest - Fuel for life (1986)
  • Judas Priest - Priest...live (1987)
  • Judas Priest - Metal works'73-93' (1993)

[muokkaa] DVD:t

  • Classic Albums: British Steel (2001)
  • Live in London (2002)
  • Electric Eye (2003) (harvinaisuuksia + Priest...Live)
  • Rising In The East (2005) (live)
  • Live Vengeance '82 (2006) (live)

[muokkaa] Bootlegit

  • Red Hot Tokio - 1978
  • Hell Bent For BBC - 1981
  • Still Worth Fighting For - 1981
  • Breaking Denver - 1981
  • Metal Gods - 1982
  • Obeye Their Law - 1982
  • Live At The Dortmund Festival 1983 - 1983
  • Live Bites 1984 - 1984
  • Long Beach 1984 - 1984
  • Live Defenders - 1984
  • ABC Defenders - 1984
  • Electric Eye - 1988
  • Painkillers In Los Angeles - 1990
  • Demolished Birmingham - 2001
  • Diamonds And Demolition - 2002
  • Milwaukee Live - 2002
  • Live Idaho 2004 - 2004
  • Live At Sweden Rock Festival - 2004

[muokkaa] Aiheesta muualla