Barokkiviulu

Wikipedia

Barokkiviulu
Suurenna
Barokkiviulu

Barokkiviulu on viulu, joka rakenteeltaan ja soinniltaan vastaa 1600-luvulta 1800-luvun alkuun yleisessä käytössä ollutta viulua. Tämä ajanjakso käsittää siis barokin lisäksi myös klassisen ja varhaisromanttisen musiikin kaudet. Barokkiviulua soitetaan enimmäkseen barokkijousella, joskin nykyaikaisempi jousityyppi tuli käyttöön jo klassisen kauden lopulla. Leuka- ja olkatukia ei yleensä käytetä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Barokkiviulun ja nykyviulun erot

Tärkein sointiin vaikuttava rakenne-ero barokkiviulun ja nykyviulun välillä on nykyviulun huomattavasti suurempi kielten jännitys: ero on noin 25 prosenttia. 1800-luvulla romanttinen sävellystyyli sekä konserttien siirtyminen yhä suurempiin saleihin vaativat muutoksia viulunkin rakenteeseen äänenvoimakkuuden lisäämiseksi. Viulun kaulaa pidennettiin ja kestävyyden varmistamiseksi se käännettiin kaikukoppaan nähden jyrkempään kulmaan alaspäin. Kaulan kiinnitys toteutettiin liimaamalla kun barokkiviulun ruuvikiinnityksen sijaan. Kaulan muutosten vuoksi myös tallaa oli korotettava ja otelautaa pidennettävä. Tallaa siirrettiin myös taaemmas. Barokkiviulun kaikukoppa ei tätä kasvanutta kielten jännitystä olisi kestänyt, joten bassopalkki oli vaihdettava 2–3 kertaa tukevampaan. Myös äänipinna piti tehdä paksummaksi ja siirtää tallan mukana taaemmas. Selvää oli, että barokkiviulun suonikielet oli vaihdettava metallisiin. Kohonneen viritystason vuoksi metallisia E-kieliä tosin oli käytössä jo 1700-luvun lopulla; barokin ajan viritystaso oli noin puoli sävelaskelta nykyistä matalampi, klassisella kaudella tältä väliltä.

Kohonneesta kielten jännityksestä riippumattomia eroja barokki- ja nykyviulun välillä ovat nykyviulun ohennetut kansi ja pohja, joissain tapauksissa suurennetut f-aukot, kaarevampi talla sekä kovemmasta materiaalista valmistetut otelauta ja kielenpidin.

[muokkaa] Jousi

Musiikillisesti merkittävin ero barokki- ja nykyviulun välillä syntyy erilaisesta jousesta. Barokkiviulun jousi on nykyjousta lyhyempi ja kaarevampi ja siinä on nykyjousta vähemmän jouhia. Se on myös valmistettu taipuisammasta puusta.

[muokkaa] Sointi

Barokkiviulun sointi on nykyviulua hiljaisempi, mutta kirkkaampi, värikkäämpi ja selkeämpi. Myös vapaiden kielten sointi poikkeaa vähemmän sormitettujen kielten soinnista kuin nykyviulussa. Nopeat kuviot ja soinnut välittyvät kuulijalle paremmin.

[muokkaa] Barokkiviulu nykyään

Kiinnostus barokkiviuluun – kuten muihinkin periodisoittimiin – alkoi 1950-luvulla. Ongelmana oli se, että lähes kaikki vanhat viulut oli uudelleen rakennettu nykyaikaisen mallisiksi; hyvä alkuperäiskuntoinen barokkiviulu on siten erittäin harvinainen. Niinpä nykyviuluiksi muutettuja vanhoja viuluja on palautettu alkuperäiseen tilaansa – mikä ei tosin aina ole mahdollista – tai jopa uudehkoja viuluja on rakennettu uudelleen barokkiviuluiksi. Vanhojen mallien mukaisia kopioita valmistetaan myös paljon.

Suomessa barokkiviuluja käyttävät muun muassa Kuudennen kerroksen orkesteri sekä Opus X -barokkiorkesteri. Kansainvälisestikin tunnettu suomalainen barokkiviulusolisti on Kreeta-Maria Kentala

Muilla kielillä