Alaskanmalamuutti

Wikipedia

Alaskanmalamuutti
Avaintiedot
Alkuperämaa Yhdysvallat
Määrä Suomessa rekisteröity noin tuhat [1]
Rodun syntyaika yli 2000 vuotta sitten
Alkuperäinen käyttö rekikoira
Nykyinen käyttö seura- ja harrastuskoira, rekikoira
Elinikä 12-15 vuotta
Muita nimityksiä malamuutti, muutti
FCI-luokitus ryhmä 5 alaryhmä 1 #243
Ulkonäkö
Paino urokset 38,5 kg, nartut 34 kg
Korkeus ihannesäkäkorkeus uroksilla 63,5 cm ja nartuilla 58,5 cm
Väritys musta, harmaa, valkoinen, punainen

Alaskanmalamuutti on suuri pohjoinen koirarotu. Alun perin se kehitettiin raskaita kuormia vetäväksi rekikoiraksi. Malamuutit ovat ystävällisiä, älykkäitä ja seuraa rakastavia koiria. Ulkonäöltään ne muistuttavat sutta, vaikka eivät ole sille erityisen läheistä sukua.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ulkonäkö

Alaskanmalamuutti on yleisvaikutelmaltaan suuri ja voimakas koira. Sen säkäkorkeuden tulisi rotumääritelmän mukaan olla nartuilla 58,5 cm, uroksilla 63,5 cm ja painon 34–38,5 kg, mutta painavammatkin yksilöt ovat tavallisia. Ruumiinrakenne on vankka ja luusto raskas. Koiran turkki on tiheä ja kaksikerroksinen kuten pohjoiselle koiralle sopii, hiukan karkeampi kuin siperianhuskyn. Aluskarva on tiheää ja villavaa. Tavallisimmat värit ovat mustavalkoisen, harmaanvalkoisen ja punavalkoisen eri sävyt. Vatsanaluksessa, raajoissa, käpälissä ja osassa päätä vallitseva väri on aina valkoinen. Värimerkit päässä ovat rodulle tunnusomaisia: esimerkiksi valkoinen laikku otsassa ja valkoinen kaulus ovat toivottavia. Myös kokonaan valkoinen väritys on mahdollinen mutta harvinainen. Turkkia täytyy harjata silloin tällöin, mutta muuten se on helppohoitoinen eikä sen leikkaamista suositella. Karvanlähtöaika on kaksi kertaa vuodessa, ja silloin alusvillaa irtoaa paljon.

Malamuutin raajat ovat todella voimakkaat ja jykevätekoiset. Liikkeet ovat tasapainoiset ja vahvat, mutta kokoonsa nähden koira on ketterä. Korvat ovat kolmionmuotoiset ja pystyt etenkin, kun koira on valpas. Korvat sijaitsevat alempana kuin esimerkiksi huskylla. Malamuutin pyöreä päälaki onkin usein selvin ero isokokoiseen huskyyn verrattuna. Kuono on leveä ja keskipitkä, silmät ruskeat, mantelinmuotoiset ja hiukan viistot. Tuuheaa häntäänsä malamuutti kantaa selän päällä. Käpälät ovat suuret ja soveltuvat lumessa liikkumiseen.

Koiranäyttelyissä etusijalle asetetaan alaskanmalamuutin kyky työskennellä alkuperäisessä tehtävässään, arktisten alueiden raskaita kuormia vetävänä rekikoirana. Kaikki ulkonäössä ja luonteessa havaitut virheet suhteutetaan siihen, miten paljon ne heikentävät koiran työskentelykykyä.

[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen

Alaskanmalamuutti on eräs kaikkein parhaiten alkuperäisessä muodossaan säilyneistä koiraroduista, ja sen luonteen ymmärtämiseksi on tärkeää ottaa huomioon se, millaiset ominaisuudet olivat tarpeen malamuuttien alkuperäisessä elinympäristössä. Sitä pidetään yleisesti älykkäänä, ihmisystävällisenä ja uutterana rotuna. Malamuutteja käytetään yhä rekikoirina, usein myös seura- tai näyttelykoirina ja monipuolisina harrastuskoirina. Malamuutin kanssa voi harrastaa esimerkiksi reki- tai kärryajelua, vaeltamista, agilitya tai tokoa, koiranäyttelyitä ja jopa metsästystä[2]. Malamuutit eivät pysty kilpailemaan nopeudessa pienempien vetokoirien kanssa edes pitkillä matkoilla, mutta niiden etu onkin kestävyys hyvin raskaiden kuormien vetämisessä.

Malamuutti kaipaa seuraa ja on vahvasti laumasidonnainen koira eikä siksi sovellu hyvin yksineläjille. Se tarvitsee paljon tekemistä ja liikuntaa ulkoilmassa. Itsepäisenä ja melko nopeasti pitkästyvänä koirana sen kouluttaminen voi olla haastavaa, vaikka malamuutit ovat älykkäitä. Tämä piirre on melko yleinen pohjoisilla roduilla. Voimakkaan laumavaistonsa takia malamuutti saattaa suhtautua torjuvasti muihin koiriin, minkä vuoksi sen totuttaminen lajitovereidensa seuraan jo pentuna olisi suotavaa. Ystävällisluontoisina alaskanmalamuutit eivät sovellu vahtikoiriksi, eikä niitä pitäisi sellaisiksi kouluttaa.

Malamuutteja pidetään yleensä melko hiljaisina koirina, koska ne haukkuvat harvoin. Ne ilmaisevat kuitenkin itseään usein "puhumalla" ja saattavat myös ulvoa susien tapaan tuntiessaan olonsa jännittyneeksi, surulliseksi tai yksinäiseksi. Malamuutit ovat siistejä ja pitävät itsensä puhtaana nuolemalla. Ne kaivavat mielellään erityisesti ollessaan tylsistyneitä, ja malamuutti saattaa karata aidatulta pihalta alakautta. Niiden riistavietti saattaa usuttaa ne pieneläinten tai muiden kotieläinten kimppuun, mutta toisaalta malamuutin yhteiselo esimerkiksi kissojen kanssa saattaa hyvinkin sujua onnellisesti.

[muokkaa] Alkuperä

Malamuutit pitävät luonnossa retkeilystä
Suurenna
Malamuutit pitävät luonnossa retkeilystä

Alaskanmalamuutit ovat läntisessä Alaskassa asuneen mahlemuit-heimon koirien jälkeläisiä. Heidän koiransa olivat suuria vetokoiria, jotka pystyivät kuljettamaan suuria kuormia. Klondiken kultaryntäyksen aikaan malamuutit ja muut rekikoirat olivat hyvin arvokkaita ja niiden kysyntä kasvoi. Silloin niitä myös risteytettiin muiden koirarotujen kanssa, mutta tällä ei näytä olleen pysyvää vaikutusta nykyisten malamuuttien perimään. Tuoreet DNA-analyysit osoittavat, että alaskanmalamuutti on eräs maailman vanhimmista koiraroduista. Sitä on käytetty myös tutkimusmatkoilla esimerkiksi Etelänavalle.

Alaskanmalamuutteja oli alun perin kahta eri tyyppiä: M'Loot- ja Kotzebue-malamuutteja. Kotzebuet ovat pienempiä, vähemmän aggressiivisia ja sudenharmaita, kun taas M'Loot-malamuuttien värikirjo on laajempi. M'Loot-tyypin kehittivät Paul Voelker vanhempi ja nuorempi. He toivat koiria Alaskasta 1900-luvun alussa ja perustivat kennelin, josta nämä malamuutit saivat nimensä. Kotzebue-malamuutteja kasvatti aluksi Arthur Walden, myöhemmin Milton ja Eva Seeley. Nykyään M'Loot- ja Kotzebue-koirat ovat sekoittuneet, ja puhtaita jompaa kumpaa tyyppiä edustavia koiria löytyy hyvin harvoin.

[muokkaa] Terveystilanne

Alaskanmalamuuttien terveysongelmia ovat lonkkaviat ja silmäsairaudet. Malamuutin tuuhea turkki ei sovellu lämpimään ilmastoon, vaikka koiria tiedetään menestyksellisesti kasvatetun muun muassa Arizonassa. Kuumalla ilmalla koira tarvitsee paljon vettä ja varjoa. Yliruokintaa tulee välttää, koska koira voi hyvinkin syödä kaiken saatavilla olevan ruoan ja lihoa.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. KoiraNet Jalostustietojärjestelmä. 20.11.2006. Suomen Kennelliitto. Luettu 2.12.2006.
  2. Alaskanmalamuutin historia. Alaskanmalamuuttiyhdistys ry. Luettu 2.12.2006.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta alaskanmalamuutti.