G. J. Ramstedt
Wikipedia
Gustaf John Ramstedt (s. 22. lokakuuta 1873, Tammisaari – k. 25. marraskuuta 1950, Helsinki) oli suomalainen tutkimusmatkailija, tiedemies ja diplomaatti.
Ramstedt teki vuosina 1898—1912 seitsemän tutkimusmatkaa Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Mongoliaan, joissa hän tutki paikallisia kieliä. Tutkimustyönsä tuloksena hänestä tuli vertailevan altailaisen kielentutkimuksen uranuurtaja ja modernin mongolistiikan perustaja. Vuonna 1919 hänet valittiin Suomen viralliseksi asiainhoitajaksi Japaniin, Kiinaan ja Siamiin asemapaikkanaan Tokio.
Diplomaattiuransa jälkeen Ramstedtista tuli vuosiksi 1936—1940 Helsingin yliopiston sanskritin ja vertailevan indoeurooppalaisen kielentutkimuksen sekä fonetiikan vt. ylimääräinen professori. Vuodet 1944—1950 hän oli Suomalais-Ugrilaisen Seuran esimies.
Vuonna 1946 Ramstedt valittiin Tanskan Kuninkaallisen tiedeseuran jäseneksi ja vuonna 1948 Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäseneksi.
Ramstedt on kirjoittanut kirjan Seitsemän retkeä itään ajoiltaan Mongoliassa sekä Lähettiläänä Nipponissa Japanin-ajoiltaan.