Aldo Moro
Wikipedia
Aldo Moro ( kuuntele ääntämys? 23. syyskuuta 1916 – 9. toukokuuta(?) 1978) oli italialainen poliitikko. Hän oli Italian pitkäaikaisimpia pääministereitä toisen maailmansodan jälkeen: hän oli viiden hallituksen johdossa kahteen otteeseen (1963–1968 ja 1974–1976), yhteensä yli kuusi vuotta. Moro edusti kristillisdemokraattista puoluetta (Democrazia Cristiana).
Moro aloitti poliittisen uransa fasismin loppuvuosina yliopistossa. Hänestä tuli 1941 katolilaisten yliopisto-opiskelijoiden puheenjohtaja. Hänet valittiin 1946 perustuslakia säätävään kokoukseen ja 1948 parlamenttiin, jossa hän oli kuolemaansa asti. Hän oli oikeusministerinä 1955–1957, opetusministerin 1957–1959 ja pääsi ensi kertaa pääministeriksi 1963–1968 ja uudelleen 1974. Hän oli myös neljä kertaa ulkoministerinä ja kerran sisäministerinä.
1970-luvulla hän panosti ns. historialliseen kompromissiin (Compromisso Storico). Kyse oli Italian kommunistisen puolueen (Partito Comunista Italiano) johtajan Enrico Berlinguerin ehdottamasta solidaarisuusliitosta kristillisdemokraattien (Democrazia Cristiana) kanssa talouskriisin ratkaisemiseksi.
[muokkaa] Kaappaus
Vasemmistoradikaali terroristiryhmä, Punaiset prikaatit (Brigate Rosse), sieppasi Moron 16.3.1978 tämän ollessa matkalla parlamenttiin, jossa käytiin keskustelua luottamuslauseesta Giulio Andreottin hallitukselle. Ensi kertaa myös kommunistien oli määrä tukea hallitusta.
Moroa pidettiin vankina 55 päivää. Hänet löydettiin surmattuna 9.5.1978. Vankina ollessaan hän kirjoitti anomuskirjeitä poliitikoille ja paaville, pyytäen näitä neuvottelemaan sieppaajiensa kanssa. Kirjeitä ei julkaistu ennen kuin 1990. Hallitus otti välittömästi kovan linjan ja kieltäytyi neuvottelemasta terroristien kanssa, kuten oli aiemmin tehty mm. Ciro Cirillon tapauksessa. Punaisten prikaatien edellytyksenä Moron vapauttamiselle oli useiden vangittujen terroristien vapauttaminen.
Moron sieppauksesta ja sen taustavoimista on lukuisia huhuja. Useista oikeudenkäynneistä ja tutkimuksista huolimatta kaappauksen taustat ovat pitkälti tuntemattomia. Siten kaappauksen taustalla on nähty myös Italian vapaamuurariloosi P2, edelleen on väitetty CIA:n sekaantuneen asiaan (vrt. Operaation Gladio) historiallisen kompromissin vastustajina.
![]() |
Italian tasavallan pääministerit |
De Gasperi | Pella | Fanfani | Scelba | Segni | Zoli | Fanfani | Segni | Tambroni | Fanfani | Leone | Moro | Leone | Rumor | Colombo | Andreotti | Rumor | Moro | Andreotti | Cossiga | Forlani | Spadolini | Fanfani | Craxi | Fanfani | Goria | De Mita | Andreotti | Amato | Ciampi | Berlusconi | Dini | Prodi | D'Alema | Amato | Berlusconi | Prodi |