Elohim

Wikipedia

[muokkaa] Teologinen selitys

Elohim on kollektiivimuoto heprean sanasta eloh, "jumala", ja tarkoittaa "jumaluutta" tai "kaikkia jumalia yhdessä". Se on Vanhassa testamentissa (Toorassa) käytetty nimi heprealaisten jumalasta. Muita heprealaisten jumalasta käytettyjä nimiä ovat Jahve, ”Hän Joka On”, sekä Adonai, Herra. "Elohim" on kuitenkin appellatiivi eikä erisnimi. Koska heprea ja arabia ovat molemmat seemiläisiä kieliä ja sukulaiskieliä, sanan yksikkömuoto, eloh, on kielellisesti sama kuin arabian Allah eli Jumala.

Ensimmäinen Mooseksen kirja (Genesis) alkaa sanoilla Bereshiit gan Elohim... eli Alussa Jumaluus loi. Koska "elohim" on kollektiivimuoto, se on useimmiten tulkittu joko Pyhäksi Kolminaisuudeksi (kaikki yhdessä) tai edustamaan monijumalisuutta. On oletettu, että heprealaiset olisivat olleet henoteisteja, eli tunnustaneet monien jumalten olemassaolon, mutta valinneet niistä yhden omakseen ja palvoneet häntä.

Pronssi- ja rautakauden seemiläisissä kulttuureissa on palvottu muiden jumalten ohella luojajumalaa nimeltä El. On myös arveltu, että Elohim tarkoittaisi Eliä. Eräät kulttuuriantropologit ovat myös arvelleet, että henoteismin aikana Elohim olisi ollut pohjoiskuningaskunnan (Israelin) jumala, kun taas Jahve olisi ollut eteläisen Juudan jumala. Myöhemmin pakkosiirtolaisuuden aikana uskonto olisi lopullisesti kiteytynyt yksijumalisuudeksi, ja Elohim ja Jahve ymmärretty samaksi jumalaksi.

[muokkaa] Lähteet

  • Pekka Ervast, Christosophian peruskysymyksiä II.
  • Jumala, Pyhä raamattu (vanha käännös).