Itä-Preussi

Wikipedia

Itä-Preussi (saksaksi Ostpreußen) oli vuosina 1871 - 1945 Saksan valtioalueen koillisin osa. Tätä ennen se oli 1500-luvulta lähtien ollut Preussin itäinen provinssi. Nykyisin sen alue on jaettu Puolan, Venäjän federaatioon kuuluvan Kaliningradin alueen ja Liettuan (Memelin alue) kesken.

Itä-Preussi sijaitsee Itämeren rannalla ja sen pinta-ala on 36 990 neliökilometriä.

[muokkaa] Historia

Itä-Preussia asuttuvat rautakaudella balttilaista kieltä puhuneet muinaispreussilaiset eli prussilaiset. Pitkällisen sodan jälkeen Saksalainen ritarikunta alisti ja pakkokäännytti heidät 1200-luvulla. Alueen merkittävimpiin kaupunkeihin lukeutui keskiajalta lähtien Königsberg eli nykyinen Kaliningrad. Ritarikuntavaltion hajottua 1500-luvulla perustettiin Preussin herttuakunta, joka oli vuoteen 1660 saakka Puolan kuninkaan ylivallan alainen, mutta sitten itsenäistyi muuttuen myöhemmin Preussin kuningaskunnaksi. Preussin kuningaskunnalta Itä-Preussi periytyi vuonna 1871 perustetulle Saksan keisarikunnalle.

Ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1914 Itä-Preusiin tunkeutuivat venäläiset, mutta Saksa voitti heidät Tannebergin ja Masurian järvien taistelussa. Vuonna 1919 Saksa menetti Itä-Preussiin kuuluneet Memelin alueen ja Soldaun. Itä-Preussiin liitettiin Länsi-Preussin koillisosa.

Toisessa maailmansodassa vuonna 1945 Neuvostoliitto miehitti alueen ja se jaettiin Neuvostoliiton ja Puolan kesken.


Tämä historiaa käsittelevä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.