Astuvansalmen kalliomaalaukset
Wikipedia
Astuvansalmen kalliomaalaukset ovat Etelä-Savossa Yöveden rannalla Ristiinan kunnassa sijaitsevat esihistorialliset kalliomaalaukset. Maalaukset ovat Pohjoismaiden laajimmat.
Astuvansalmen kalliomaalaukset olivat joidenkin paikkakuntalaisten tiedossa jo ennen niiden "löytämistä". Laajempaa tunnettavuutta maalaukset saivat arkeologi Pekka Sarvaksen havaittua ne veneretkellään Astuvansalmen pohjoisrannan pystysuorassa kalliossa kesällä 1968.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Astuvansalmen maalauspaikka
Kallio, jossa maalaukset sijaitsevat, muistuttaa järveltä, tietystä suunnasta katsottuna ihmiset päätä. Parhaiten tämän huomaa kevättalvella, maaliskuussa, pilvipoutaisella säällä jään päältä. Ihmiset ovat mahdollisesti mieltäneet suuren pään jonkinlaiseksi jumalaksi tai sen kuvaksi. Kalliosta on muodostunut heille ilmeisesti jonkinlainen kulttipaikka.
Astuvansalmen kalliomaalaukset sijaitsevat n. 7.7 – 11.8 metriä nykyistä Saimaan veden pintaa korkeammalla. Suurin osa maalauksista sijaitsee 8,3 – 9,8 metrin korkeudella. Maalausten valmistumisaikana on vedenpinta ollut huomattavasti nykyistä korkeammalla. Maalaukset on tehty joko kesällä veneestä tai kevättalvella, hankikielien aikaan, auringon jo lämmittäessä kallion pintaa jäältä. Apuna on saatettu käyttää kallionseinämään nojaavia telineitä. Veden pinta yletti korkeimmalla sijaitsevien maalausten alapuolelle 3000 – 2500 eaa, jolloin valmistuivat korkeimmalla kalliossa sijaistevat vanhimmat maalaukset. Vuoksen puhjettua vesi laski 2 – 2.5 metriä ja sen jälkeen vähitellen loput 8 metriä nykyiselle tasolleen. Alempana kalliossa sijaitsevat maalaukset ovat maalattu kulloinkin vallinneen veden pinnan määräämälle korkeudelle.
Maalauksia on suojannut jääkauden jäävirtojen kovertama pyöreämuotoinen lippa. Lisäksi kalliolta alas juokseva vesi on vuosien kuluessa muodostunut maalausten päälle ohuen läpikuultavan piidioksidi (mineraalina kvartsi) kerroksen.
[muokkaa] Astuvansalmen maalausaiheet
Astuvansalmen kalliomaalauksista voidaan laskea 18-20 hirveä, suurin piirtein yhtä monta ihmishahmoa, kymmeniä kämmenten ja tassujen jälkiä, 8-9 venettä, geometrisia kuvioita sekä kalaksi ja koiraksi tulkitut kuvat. Maalaukset on maalattu punamultavärillä, joka oli sen ajan ihmisille vahva elämän symboli.
Kun maalauksia vertaa Skandinavian, Karjalan ja Siperian kalliomaalauksiin, kansanperinteisiin, muinaisrunojen myytteihin ja vanhoihin uskomuksiin, antavat ne viitteitä kallion kuvien monitahoisuudesta. Astuvansalmen kalliomaalauksista löytyy neljä kuvayhdistelmää, joihin kuuluu hirvi sekä vene. Hirvi on maalattu normaalia suurempi kokoisemmaksi ja sen voi yhdistää kansanrunojen Isoon Härkään.lähde? Sen on arveltu olevan myös auringon tai maailmankaikkeuden vertauskuva. Siperian ja Pohjois-Euroopan metsävyöhykkeen asukkaiden tiedetään ajatelleen aurinkoa taivaan yli juoksevaksi peuraksi tai hirveksi. Lappalaisillakin on ollut uskomuksia kosmisesta aurinkopeurasta.
Muinoin hirvi oli tärkeä saaliseläin karhun, peuran, jäniksen ja hylkeen lisäksi. Entisajan suomalaisille hirvi merkitsi myös maailmankaikkeuden keskusta. Astuvansalmen kalliomaalauksista löytyy 18 kokonaista hirveksi ja kaksi hirvenpääksi hahmoteltavissa olevaa kuvaa. Kaikki hirvet, paitsi yksi on hirvilehmiä ja hirvistä vain yksi katsoo lännen sijasta itään. Yhdeksällä hirvellä on sydän, ympyrä tai piste rintakehässä. Osa hirvistä on kuvattu liikkeeseen, niillä on neljä jalkaa. Toiset hirvet ovat vain jäykkiä siluetteja.
Aurinko, elämän vertauskuva nousi ja nousee edelleenkin idästä. Tämän takia itä merkitsi ylistä maailmaa. Se oli Suuren Hirven sekä kaikkien hyvien henkien ja jumalten koti. Astuvansalmen hirvistä vain yksi katsoo itään, muut katsovat länteen päin. Länsi taas kuvasi alista maailmaa, manalaa. Sinne matkasivat kuolleen hirvipäisillä veneillä.
Veneiden esiintymiseen maalauksissa on arveltu kahta syytä. Vene oli tärkeä kulkuväline aikakauden ihmisille. Teitä ei ollut ja vesistöjä oli metsää helpompi kulkea. Toinen syy on niiden uskomuksellinen merkitys. Länttä kohti suuntaavat veneet kuljettivat kuolleiden sielut tuonpuoleiseen. Isoja veneitä osattiin Pohjolassa tehdä jo ennen viikinkejäkin. Isoilla veneillä voitiin ylittää järvenselkiä tai tehdä jopa merimatkoja. Useimmat veneet olivat kuitenkin tehty nahasta puukehikon päälle. Ne olivat pitkiä, kapeita ja niitä melottiin kuten intiaanien kanootteja. Veneiden on arveltu esittävän myös skandinaavisia aurinkolaivoja. Veneen pystyviivojen on arveltu esittävän ihmisten kuolleita henkiä, matkalla illalla auringon mukana maanalaiseen maailmaan.
Maalauksiin on kuvattu shamaaneja sarvipäisinä ihmishahmoina. Shamaaneilla nimittäin oli usein naamari tai päähine, joka jäljitteli hirveä. Muinaiset shamaanit olivat auttajia ja parantajia, tavallisten ihmisten yhteyslinkki tuonpuoleiseen. Shamaanin hengen kuviteltiin laulun ja rummutuksen vaikutuksesta, transsitilassa voivan irtaantua ja muuttaa muotoaan. Apuhengen tai eläimen avulla shamaani kykeni matkustamaan tuonpuoleiseen hakemaan sairastuneen henkilön sielua vainajien maasta, jolloin sairas parantui. Nälän uhatessa shamaani pystyi saalistamaan saaliseläimen sielun ja näin kasvattamaan metsästysonnea. Shamanismi on Pohjolan varhaisinta kulttuuriperintöä. Shamanismin alkumuotoa on esiintynyt jo paleoliittisellä kaudella. Shamanismi on pyyntikulttuuriin liittyvä maailmanselitysten, riittien ja tapojen kokonaisuus.
Shamaanien lisäksi on maalauksissa muitakin ihmishahmoja. Ne on kuvattu henkiolennoiksi jotka liittyvät pyyntiyhteisön riittimenoihin. Ihmisolennot ovat saattaneet kuvata myös maalaajia itseään tai henkilöitynyttä metsänväkeä. Astuvansalmen ihmishahmojen joukossa on kaksi kalliomaalauksissa hyvin harvinaista naishahmoa, joista toinen pitelee kädessään jousta. Hahmo on nimetty Astuvan Tellervoksi ja tämän arvellaan esittävän suvun jumalallista kantaäitiä. Metsälle naisia ei tiettävästi päästetty. Yleensä naiset esitetään kalliomaalauksissa vain, kun kyseessä oli yhdyntä tai hedelmällisyys. Astuvan Tellervon arvellaan tuoneen onnea metsälle. Poikkeava ihmishahmo Astuvansalmen maalausten joukossa on myös Astuvansalmen mieheksi nimetty ihmishahmo, joka seisoo kädet lanteilla.
Käden kuvat ovat kalliomaalauksissa varsin yleisiä, mutta tassun jäljet hieman harvinaisempia. Niiden uskotaan olevan paikan pyhyyden kuvaajia sekä metsästysreviirien merkkejä. Mukana löytyy myös karhunkäpäliä. Ajatellaan, että Astuvansalmen maalarit kuuluivat Karhun sukuun. Ihmiset uskoivat polveutuvansa luontokappaleista tai tabuista. Hirvestä polveutuvat olivat Hirviläisiä, joutsenista polveutuvat Joutsenlaisia. Karhun kämmenillä Karhulaiset merkitsivät reviirinsä rajoja.
Geometristen kuvioiden tulkitseminen on vaikeampaa. Pystyviivojen, joita on yhteensä seitsemän, on arveltu esittävän hirviaitauksia. Osa viivoista saattaa olla tuhoutuneita kuvia. Koiran ja kalan kuvat on tulkittu shamaanin apuhengiksi.
[muokkaa] Meripihkakoruja ja muita löytöjä
Kalliomaalausten lisäksi on Astuvansalmesta ja sen lähistöltä löydetty muitakin muinaismuistoja. Aluetta tutkineet meriarkeologit ovat löytäneet kallion edustalta järven pohjasta neljä meripihkakorua. Koruista kolme muistuttaa kallion jumal-hahmoa ja niitä kutsutaan Astuvanukoksi, -akaksi, ja -pojaksi. 1990 löydetyn Ukon mitat ovat 25*14*9mm. Astuvan Akka löytyi samasta kohdasta seuraavana vuonna. Akan mitat ovat 32+12+13.7mm ja se on hyvin ilmeikäs, muodoltaan kiilamainen, halkaisijaltaan kolmiomainen. Siitä erottuvat selvästi kulmakaarien alla olevat silmäkuopat, nenä, huulet, suu, leuka ja mahdollinen korva. Astuvan poika löytyi valitettavasti ainakin kolmeen osaan lohjenneena. Neljäs meripihkakoru, Karhunpää löytyi vuonna 1992, yli 11 metrin syvyydestä.
Jokaisessa korussa on tai on ollut joskus reikä, jonka läpi on voinut pujottaa nahka- tai suonihihnan. Niiden arvellaankin kuuluneen tietynlaiseen jumal-koruun, joka toi hyvää onnea. Kun onni loppui kesken, heitettiin vanha pää järveen ja ns. kallionvartija teki uuden, onnea tuovan korun. Korun valmistamisessa meni aikaa, joten koko korua ei kannattanut heittää. Kallion edustalta järvestä löydetyt korut viittaavat kalliolla suoritettuihin uskonnollisiin toimituksiin.
Astuvansalmen kalliomaalausten kallioterassilta on löytynyt kaksi katkennutta nuolenkärkeä, joiden on arveltu liittyneen rituaalisiin menoihin. Nuoli ammuttiin ylös kohti taivaita ja mitä korkeammalle se lensi, sitä parempi metsästysonni oli edessä, jos nuoli taas päätyi veteen, tuotti se epäonnea. Toinen ajatus on, että nuolia ammuttiin hirven kuvia kohden rituaalisesti, jotta nuolet ja keihäät tositilanteessakin osuisivat hirviin yhtä hyvin. Kivikauden kampakeraamiselle kaudelle tultaessa hirvikanta väheni ja oikean metsästyksen sijaan alettiin harrastaa enemmän symbolista metsästystä. Toinen nuolenkärjistä on valmistettu harmaaliuskeesta n. 2200 – 1800 eaa. ja toinen kvartsista n. 1300 – 500 eaa.
Astuvansalmen lähistöltä on löytynyt myös kivikautisia asuinpaikkoja. Astuvansalmen vastapäätä olevaan Himalansaareen vievän tien varrelta, Heiniemen tilalta, Yöveden Haavinginlahden ja Hotakanlammen välistä löytyi vuonna 1972 kvartsilöydöksiä, jotka viittasivat asuinpaikkaan. Tältä jyrkkärinteiseltä ja tasalakiselta hiekkamäeltä oli ennen esteetön näköala Yövedelle. Paikalta tehdyt löydöt on ajoitettu kampakeramiikan tyypilliselle kaudelle, n. 3300 – 2800 eaa.
[muokkaa] Lähteet
- Wirilander Hannele, Ristiinan historia 1, Pieksämäki 1989, s. 18-20, 23, 31-34
- http://www.internetix.fi/tutkimus/muinaistaide/kalliojumala/paataso.htm
- http://www.meriarkeologinenseura.fi/kalliomaalaukset.html