Avaruustekniikan opetus Suomessa
Wikipedia
Avaruustekniikka käsittää joko avaruuslentojen tarvitsemien laitteiden tekniikan tai laajemmin myös niiden hyväksikäyttöön tarvittavan tekniikan, esim. kaukokartoituksen data-analyysin. Tässä mielessä jopa avaruustiede ja satelliittikaukokartoitus voidaan lukea avaruustekniikkaan siltä osin kuin niissä tehdään muuta kuin perustutkimusta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kouluttajat
Formaalisti alan koulutus Suomessa alkoi 1980-luvulla, kun TKK:hon perustettiin Avaruustekniikan laboratorio. Ensimmäiset suomalaiset avaruustekniikan diplomi-insinöörit valmistuivat 1980-luvun lopulla. Avaruustekniikan opetuksen painopiste on kaukokartoituksessa, etenkin mikroaaltoinstrumenteillä tehtävä kaukokartoitus, johon liittyvää tutkimusta tekee Suomessa myös TKK:n Radiolaboratorio, VTT Tietotekniikka ja ESAn ulkoinen laboratorio MilliLab. Laboratorio pyrki rakentamaan oman HUTSAT-nimisen mikrosatelliitin 1990-luvulla, mutta sen rahoitus keskeytyi 1994.
Alan koulutus on 1990-luvun lopulla laajentunut Tampereen teknilliseen yliopistoon, jossa kuitenkin opetetaan vain muutamia kursseja.
Molemmissa edellä mainituissa yliopistoissa oli avaruustekniikan koulutusta jo 1970-luvun alussa, etenkin satelliittien ratamekaniikkaan liittyen.
Avaruustekniikka-alan koulutusta annetaan ammattikorkeakouluissa Rovaniemellä ja Tampereella.
[muokkaa] Muuta avaruusalan koulutusta
Avaruustekniikan ulkopuolella mutta aihetta koskettaen annetaan koulutusta
- Helsingin yliopisto - Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta: sekä Fysikaalisten tieteiden laitos että Tähtitieteen laitos
- Oulun yliopisto - Fysikaalisten tieteiden laitoksessa ja Tuotantotekniikan laboratoriossa
- Jyväskylän yliopisto (etenkin säteilytestaus)
- Turun yliopisto, Avaruustutkimuslaboratorio
- Lapin yliopisto, avaruuslainsäädäntö
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Seppinen, Ilkka (2004): Suomalaisen avaruustutkimuksen historia: Euroopan avaruusjärjestön jäsenyyteen asti. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-573-8.