Keisarillisen Japanin laivasto

Wikipedia

Tämä artikkeli on tuotu vieraskielisestä lähteestä ja käännös on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa tekemällä käännöksen loppuun.
{{{1}}}


Keisarillisen Japanin asevoimat

Haarat
Navy Japanin laivasto
Airforce Japanin armeija
Arvomerkit
Laivaston arvomerkit
Armeijan arvomerkit
Japanin asevoimien historia
Japanin historia toisessa maailmansodassa

Keisarillisen Japanin laivasto, KJL (Kyūjitai: 大日本帝國海軍 Shinjitai: 大日本帝国海軍 Ääni Dai-Nippon Teikoku Kaigun? tai 日本海軍, Nihon kaigun) oli Keisarillisen Japanin merivoimat vuodesta 1869 vuoteen 1947, jolloin se hajoitettiin uuden perustuslain myötä kansainvälisten jännitteiden ratkaisemiseksi. KJL:n juuret juontavat kauas historiaan, muiden Aasian kansojen kanssa käytyihin kohtaamisiin ja aina varhaiselle keskiajalle. Japanin merivoimat kuitenkin taantui kahden vuosisadan aikana Edo-kaudella ja oli auttamattomasti jäljessä länsimaita kun Yhdysvallat vuonna 1854 pakottivat Japanin avaamaan ovensa kaupalle. Tämä johti lopulta Meiji-restauraatioon, raivokkaaseen modernisaatioon ja teollistumiseen yhdessä keisarin vallan nousun kanssa, jonka lopputuloksena KJL oli maailman kolmanneksi suurin laivasto vuonna 1920, ja ehkäpä modernein juuri 2. maailmansodan alussa. Laivaston menestyksekäs historia, joskus ylivoimaisia vihollisia vastaan (kuten Kiinan-Japanin sota ja Venäjän-Japanin sota), päättyi lähes täydelliseen tuhoon vuonna 1945 Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten käsissä ja lopulta laivaston viralliseen lopettamiseen sodan loputtua.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Juuret

Pääartikkeli: Japanin laivastohistoria
Dan-no-uran laivastotaistelu vuonna 1185.
Suurenna
Dan-no-uran laivastotaistelu vuonna 1185.

Japanilla on pitkä historia laivoilla purjehtimisesta Aasian mantereelle, esimerkiksi sotilaiden kuljetukset Korean ja Japanin välillä, alkaen ainakin Kofun-kaudella 3. vuosisadalla.

Vuonna 1281 Kublai-kaani yritti epäonnistuneesti valloittaa Japania. Seurauksena japanilaiset "Wakō"-piraatit ryhtyivät aktiivisesti ryöväämään Kiinan valtakunnan rannikoita.

Japanissa tapahtui laaja laivanrakennusbuumi Sengoku-kaudella, kun keskenään taistelevat sotaherrat rakensivat jopa useiden satojen laivojen rannikkolaivastoja. Oda Nobunaga, japanilainen daimyō, on saattanut valmistuttaa yhdet maailman varhaisimmista panssarilaivoista, kun hän vuonna 1576 rakennutti kuusi metallipanssarilla varustettua Ōatakebune-laivaa. Kuitenkin Japanin Korean valloituksen (1592-1598) aikana Japanin laivastot, jotka tukivat 160 000 miehen valloitusjoukkoa, kärsi sarjan tuhoisia tappioita. Korealaisten amiraali Yi Sun-sin käytti erittäin onnistuneita taktiikoita sekä Kilpikonna-laivoja, tai Geobuksoneita, lyödäkseen määrällisesti ylivoimaisen vihollisen.

Japanilainen kauppalaiva 1600-luvulta.
Suurenna
Japanilainen kauppalaiva 1600-luvulta.

Japani rakensi ensimmäiset suuret, valtamerikelpoiset sotalaivansa 1600-luvulla Nanban-kaupankäyntikaudella länsimaista saatujen kokemuksien perusteella. Vuonna 1613, Sendain Daimyo rakennutti Tokugawa-shogunaatin suostumuksella Date Marun, 500-tonnisen kaljuuna-tyyppisen laivan, joka kuljetti japanilaisten lähetystön Amerikkaan, josta se jatkoi matkaansa Eurooppaan.

Vuodesta 1640 Japani noudatti Sakoku-politiikkaa (eristyneisyys), joka kielsi yhteydet länsimaalaisiin, kristinuskon harjoittamisen ja valtamerilaivojen rakentamisen kuoleman uhalla.

Tokugawa shogunaatin loppupuolella 1840-luvulla länsimaalaisten laivanrakennustekniikoiden tutkiminen pääsi uudestaan vauhtiin. Vuosina 1853 ja 1854 yhdysvaltalainen laivaston kommodori Matthew Perry osoitti japanilaisille yhdysvaltalaisten höyrysotalaivojen mahtia ja vuonna 1854 sai avattua Japanin ulkomaankaupalla Kanagawan sopimuksella. Vuonna 1858 sitä seurasi "epätasa-arvoinen ystävyys" ja kaupankäyntisopimus, joka myönsi ulkomaalaisille kauppiaille toimiluvan Japanissa ja minimaaliset tuontiverot ulkomaalaisille tuotteille.

Kanrin Maru, Japanin ensimmäinen höyrysotalaiva, 1857.
Suurenna
Kanrin Maru, Japanin ensimmäinen höyrysotalaiva, 1857.

Välittömästi Japanin avauduttua ulkomaalaisille vaikutteille, Tokugawa shogunaatti aloitti aktiivisen mukautumisen myös länsimaalaiseen laivastoteknologiaan. Vuonna 1855, hollantilaisten avustuksella, shogunaatti hankki ensimmäisen siipirataslaivansa, Kankō Marun. Kankō Marua käytettiin koulutuslaivana ja sen kotisatama oli shogunaatin perustama Nagasakin laivastokoulutuskeskus. Vuonna 1857 shogunaatti hankki ensimmäisen potkurihöyrylaivansa Kanrin Marun. Laivasto-opiskelijat lähetettiin opiskelemaan ulkomaille, esimerkkinä tuleva amiraali Takeaki Enomoto (opiskeli Hollannissa 1862-1867), josta seurauksena oli sarja ulkomaalaiskoulutettuja amiraaleja, kuten Heihachiro Togo ja Isoroku Yamamoto. Vuonna 1865, ranskalainen laivastoinsinööri Léonce Verny palkattiin rakentamaan Japanin ensimmäiset modernit laivastoarsenaalit, Yokosukaan ja Nagasakiin.

Tokugawa shogunaatin päättymiseen vuonna 1867 mennessä sillä oli jo kahdeksan modernia länsimaista höyrysotalaivaa. Laivoja käytettiin lippulaiva Kaiyō Marun ja amiraali Enomoton johdolla keisarillisia joukkoja vastaan Boshin-sodassa. Sota kulminoitui Hakodaten laivastotaisteluun vuonna 1869, jonka seurauksena Tokugawa shogunaatti romahti lopullisesti ja keisarin valta palautui.

[muokkaa] Keisarillisen Japanin laivaston synty (1869)

Kotetsu (ex-CSS Stonewall), Japanin ensimmäinen moderni panssarilaiva, 1869.
Suurenna
Kotetsu (ex-CSS Stonewall), Japanin ensimmäinen moderni panssarilaiva, 1869.

Keisari Meijin palattua valtaan 1868, jatkoi hän Tokugawa shogunaatin aloittamia muutoksia asevoimissa ja teollisuudessa, pyrkien estämään siten Yhdysvaltoja ja Euroopan valtioita valloittamasta Japania. Keisarillisen Japanin laivasto muodostettiin virallisesti vuonna 1869, jolloin uusi hallitus kehitti kunnianhimoisen suunnitelman yli 200 laivan - 10 laivaston - muodostamisesta. Suunnitelma kuitenkin hylättiin vuoden sisällä, pääasiassa resurssipulan takia. Kapinat Japanin sisällä, erityisesti Satsuman kapina (1877), pakottivat hallituksen keskittymään enemmän maasodankäyntiin. Laivaston politiikkaa kuvaa hyvin lause Shusei Kokubō (Jp:守勢国防, sananmukaisesti "staattinen puolustus"), jonka mukaan puolustus keskittyi rannikoille (värväysarmeija) ja rannikkolaivastolle Rikushu Kaijūn (jap. 陸主海従, Armeija ensin, laivasto sitten) mukaisesti.

[muokkaa] Iso-Britannian tuki

1870- ja 1880-luvuilla Keisarillinen laivasto pysyi pääasiassa rannikkopuolustuslaivastona, vaikka Meijin hallitus yhä pyrkikin modernisoimaan sitä. Jho Sho Maru (nimettiin pian uudelleen Ryujo Maruksi), toimeksiantajana Thomas Glover, valmistui Aberdeenissä, Skotlannissa 27. maaliskuuta 1869. Seuraavana vuonna keisari antoi määräyksen, että Britannian Kuninkaallisesta laivastosta tuli Japanin laivaston malli ja esimerkiksi laivat Fuso, Kongo ja Hiei valmistettiin Iso-Britannian telakoilla erityisesti Japanille. Vuonna 1873 isobritannialainen lähetystö vieraili Japanissa kommodori Archibald Douglasin johdolla. Myöhemmin kommodori L.P. Willan palkattiin kouluttamaan laivaston kadetteja. Yksityiset teollisuusfirmat kuten Ishikawajima ja Kawasaki syntyivät myös näihin aikoihin.

Kaksi suurta 3 650 tonnin sotalaivaa, Naniwa ja Takachiho, tilattiin britannialaisilta telakoilta. Nämä risteilijät kykenivät jopa 18 solmun vauhtiin (33km/h) ja olivat panssaroitu kahdesta kolmeen tuumaa paksulla panssarilla ja aseistuksena niissä oli kaksi 10,2 tuuman (260mm) Krupp-tykkiä. Ne oli suunnitellut laivaston arkkitehti Sasō Sachū, joka oli ottanut suunnitelmiinsa mallia Elswick-luokan panssariristeilijöistä, mutta muokannut niiden ominaisuuksia paremmiksi. Japani oli kuitenkin varustelukilpailussa Kiinan kanssa, joka hankki Saksasta kaksi 7 335 tonnin taistelulaivaa (Ting Yüan ja Chen-Yüan). Koska Japanin voimat eivät riittäisi Kiinan laivaston kohtaamiseen ainoastaan kahden modernin sotalaivan voimin, kääntyi Japani Ranskan puoleen modernin ja suuren laivaston rakentamiseksi.

[muokkaa] Ranskalaisen "Jeune Ecolen" vaikutus (1880-luku)

Matsushima, Keisarillisen laivaston ranskalaisvalmisteinen lippulaiva Yalu-joen taistelussa (1894).
Suurenna
Matsushima, Keisarillisen laivaston ranskalaisvalmisteinen lippulaiva Yalu-joen taistelussa (1894).

1880-luvulla ranskalaisten "Jeune Ecole"-doktriini ("Nuori koulu") nousi päävaikuttajaksi Japanissa. Jeune Ecole suosi pieniä ja nopeita aluksia, erityisesti risteilijöitä ja torpedoveneitä isompia laivoja vastaan. Ranskan laivaston menestys Ranskan-Kiinan sodassa (1883-1885) vahvisti japanilaisille torpedoveneiden tehon, jotka olivat ihanteellisia vähä-resurssiselle Japanille. Vuonna 1885 laivaston sloganiksi tuli Kaikoku Nippon (海国日本, kirjaimellisesti "Merimaa Japani").

Vuonna 1886 ranskalainen laivastoinsinööri Louis-Emile Bertin palkattiin neljäksi vuodeksi Japaniin. Hänen tehtävänään oli vahvistaa laivastoa sekä ohjata Kuren ja Sasebon arsenaalien valmistumista. Hän kehitti Sanseikan-luokan laivat, joissa oli yksi voimakas päätykki, 12,6 tuuman (320mm) Canet-tykki. Kaiken kaikkiaan Bertin valvoi yli 20 yksikön valmistumista. Hänen ansiostaan Japani sai nyt ensimmäisen aidosti nykyaikaisen laivastonsa. Samalla japanilaiset oppivat suurien yksiköiden rakennustaidon, osan laivoista ollessa muualla valmistettuja, ja lopun Yokosukan arsenaalissa valmistettuja:

  • 3 risteilijää: 4 700 tonnin Matsushima ja Itsukushima (Ranska) sekä Hashidate (Yokosuka)
  • 3 kappaletta 4 278 tonnin rannikkosotalaivaa
  • 2 pientä risteilijää: 2 439 tonnin Chiyoda (Iso-Britannia) ja 1 800 tonninYaeyama (Yokosuka)
  • 1 fregatti, 1 600 tonnin Takao (Yokosuka)
  • 1 hävittäjä, 726 tonnin Chishima (Ranska)
  • 16 kappaletta 54 tonnin torpedoveneitä, jotka ranskalainen Companie du Creusot rakensi vuonna 1888 ja jotka koottiin Japanissa

Tällä aikakaudella japanilaiset pääsivät myös mukaan torpedo, torpedoveneiden ja merimiinojen kehityksen kärkeen, sillä ranskalaisilla oli tuolloin maailman kehittynein teknologia. Japani hankki ensimmäiset torpedonsa 1884 ja perusti "Torpedokoulutuskeskuksen" Yokosukaan 1886.

Nämä laivat olivat viimeiset isot tilaukset Japanilta Ranskalle. Vuonna 1887 Japani tilasi Britannialta vallankumouksellisen torpedoveneen Kotakan jota pidetään ensimmäisenä toimivana hävittäjänä. Lisäksi vuonna 1892 ostettu Yoshino, joka oli aikanaan maailman nopein risteilijä, lisäsivät Japanin laivaston voimaa.

[muokkaa] Kiinan-Japanin sota (1894-1895)

Pääartikkeli: Kiinan–Japanin sota
Japanilainen torpedolaiva Kotaka.
Suurenna
Japanilainen torpedolaiva Kotaka.

Japanin jatkaessa laivastonsa modernisointia ryhtyi Kiina yhdessä Saksan tuella modernisoimaan omaansa. Kilpavarustelun seurauksena paineet Korean niemimaan haltuunotosta kasvoivat. Kiinan–Japanin sota julistettiin virallisesti 1. elokuuta 1894, vaikka joitain meritaisteluita oli käyty jo sitä ennen.

Japanilaiet löivät Kiinan Beiyangin laivaston Yalu-joen taistelussa 17. syyskuuta 1894. Taistelussa kiinalaisten kahdestatoista taistelulaivasta kahdeksan upposi. Vaikka taistelu oli voitokas japanilaisille, kiinalaisten kaksi saksalaisvalmisteista taistelulaivaa pysyivät yhä ylivertaisina ja lyömättöminä japanilaisille laivoille. Tämä korosti entisestään japanilaisten tarvetta isommille taistelulaivoille (Dingyuan lopulta upotettiin torpedoilla ja Zhenyuan kaapattiin lähes vaurioitta). Seuraava askel japanilaisten laivaston kehittämisessä oli luonnollisesti suurien taistelulaivojen ja pienempien laivojen yhteiskäyttö, joka mahdollisti agressiiviset taktiikat.

Sodan seurauksena Shimonosekin sopimus allekirjoitettiin 17. huhtikuuta 1895, jolloin Taiwan sekä Peskadorit liitettiin Japaniin. Japanin laivasto otti saaret haltuunsa ja tukahdutti vastarinnan maaliskuun ja lokakuun 1895 välillä. Saaret pysyivät japanilaisten siirtomaana aina vuoteen 1945 ja toisen maailmansodan loppuun asti. Japanilaiset myös valloittivat Liaotungin niemimaan, mutta Venäjä painosti Japania luovuttamaan alueen takaisin Kiinalle vain valloittaakseen sen itse jokin aika myöhemmin. Japanin laivasto sekaantui Kiinan asioihin jälleen vuonna 1900 kun se osallistui yhdessä länsivaltojen kanssa boksarikapinan kukistamiseen. Tuolloin Japanin laivaston laivat muodosti suurimman osan koko laivastosta (18 laivaa 50:stä) sekä suurimman osan maihinnousseista sotilaista (20 840 sotilasta 54 000:sta).

[muokkaa] Venäjän-Japanin sota (1904-1905)

Pääartikkeli: Venäjän–Japanin sota

Kiinan-Japanin sodan jälkeisen nöyryyttävän Liaotungin niemimaan palautuksen jälkeen Japani alkoi varustautua uutta vastakkain asettelua varten. Japanin laivasto käynnisti kymmenvuotissuunnitelman nimeltään "sinnikkyys ja päättäväisyys" (jap. 臥薪嘗胆, Gashinshōtan) jonka aikana laivaston kokoon lisättiin 109 laivaa yhteensä 200 000 tonnin edestä ja laivaston sotilaiden määrä nousi 15 400:sta 40 800:en. Uusi laivasto muodostui seuraavasti:

[muokkaa] Kohti itsenäistä laivastoa

[muokkaa] Ensimmäinen maailmansota

[muokkaa] Maailmansotien väliset vuodet

[muokkaa] Toinen maailmansota

[muokkaa] Taistelulaivat

Japanin Toisen maailmansodan aikaiset taistelulaivat:

[muokkaa] Lentotukialukset

Japanin Toisen maailmansodan aikaiset lentotukialukset:

[muokkaa] Laivaston ilmavoimat

[muokkaa] Sukellusveneet

[muokkaa] Erikoishyökkäysyksiköt

[muokkaa] Itsepuolustusvoimat

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Keisarillisen Japanin laivasto.