Espanjan itsehallintoalueet
Wikipedia
Vuoden 1978 perustuslaki jakaa Espanjan seitsemääntoista itsehallintoalueeseen (comunidades autónomas). Aluejako perustuu toisaalta historiallisiin kuningaskuntiin ja toisaalta muihin hallinnollisiin yksiköihin, kuten maakuntiin (esimerkiksi La Rioja). Kaikilla itsehallintoalueilla on oma lippu ja vaaleilla valittavia itsehallintoelimiä kuten parlamentti. Espanjalaisessa itsehallintomallissa autonomian taso vaihtelee alueittain. Baskimaa ja Navarra keräävät omat veronsa (comunidad foral), kun muiden itsehallintoalueiden verotuksesta vastaa keskushallinto.
Espanja on perustuslain mukaan virallinen kieli koko maassa. Sen ohella viidellä itsehallintoalueella on oma kielensä, jolla on virallinen asema espanjan rinnalla. Kaksikieliset itsehallintoalueet ovat Baleaarit, Katalonia ja Valencia (katalaani) sekä Baskimaa (baski) ja Galicia (galego). Lisäksi baski on virallinen kieli osassa Navarran itsehallintoaluetta.
[muokkaa] Plazas de soberanía
Espanjalla on lisäksi suvereniteetti viiteen paikkaan Marokon rannikolla (plazas de soberanía). Marokko vaatii kaikkia näitä paikkoja itselleen.
[muokkaa] Kaupungit
- Ceuta, mukaan lukien pieni asumaton Isla Perejil 200 metrin päässä Marokon rannikosta, 5 kilometrin päässä Ceutasta.
- Melilla
[muokkaa] Saaret
- Islas Chafarinas, kolmen pienen saaren ryhmä 48 kilometriä Melillasta. Koostuu saarista Isla del Congreso, Isla de Isabel II ja Isla del Rey, joista ensin mainittu on 190 miehen varuskunnan miehittämä.
- Peñón de Alhucemas, 70×50 metrin kokoinen saari 300 metrin päässä rannikosta. Saarella on linnoitus, taloja ja kirkko.
- Peñón de Vélez de la Gomera, saaren yhdistää nyt Marokkoon 85 metriä pitkä hiekkakaistale. Saarella on 60 miehen varuskunta.