Homoseksuaalisuus

Wikipedia

Homoseksuaalisuus on seksuaalisen vetovoiman, romanttisen rakkauden tai eroottisesti virittyneen esteettisen vetovoiman tuntemista omaa sukupuolta kohtaan. Naisten homoseksuaalisuutta kutsutaan lesboudeksi.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Etymologia ja termit

Naisten homoseksuaalisuutta eli lesboutta Henri de Toulouse-Lautrecin maalauksessa.
Suurenna
Naisten homoseksuaalisuutta eli lesboutta Henri de Toulouse-Lautrecin maalauksessa.

Homoseksuaalisuus sanana koostuu kreikan homo-etuliitteestä (=sama) ja latinan sanajuuresta sex (=sukupuoli).

Sanan homoseksuaalisuus muodosti saksalainen lakimies ja merkittävä 1800-luvulla vaikuttanut homoseksuaalien oikeuksiin erikoistunut asianajaja Karl Heinrich Ulrichs erästä oikeudenkäyntiä varten vuonna 1869. Puhekielessä (ja nyttemmin rennossa kirjakielessä) homoseksuaalisia miehiä kutsutaan yleensä homoiksi; hintti-sana mielletään yleensä haukkumasanaksi, vaikkakin sanaa on yritetty ottaa yleisempään käyttöön ja muuttaa sen merkitystä positiivisemmaksi. Nykyisin useat tahot pitävät korrektina termiä "seksuaalinen vähemmistö".

Englanniksi homoseksuaalia tarkoittavana ilmaisuna käytetään sanaa gay ("hilpeä, iloinen"), kun taas homosexual yleensä ajatellaan kliiniseksi ja negatiiviseksi. Sanan "Gay" joukko homoseksuaaleja valitsi itse 1950-luvulla, ja se vakiintui kielenkäyttöön viimeistään 1970-luvulla, jolloin homoseksuaalisuudesta puhuttiin julkisuudessa paljon. Valittu sana oli tarkoituksella sävyltään positiivinen. Suomessa homoseksuaalisuus-termi ilmaantui arkikäyttöön 1950-luvulla, ja termiä lesbous alettiin käyttää 1970-luvun lopussa.

[muokkaa] Syntyperä

Homoseksuaalisuuden luonnetta ja syntysyitä on monialaisesti yritetty selittää useiden vuosikymmenten ajan, mutta minkäänlaista yksimielisyyttä ei ole saavutettu. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu mahdollisuus, että homoseksuaalisuuteen liittyisi tiettyjä fysiologisia piirteitä. Eräiden tutkimuksien mukaan voi olla mahdollista, että sikiönkehityksen alkuvaiheiden hormonitasoilla voisi olla yhteyttä homoseksuaalisuuteen niin miehillä kuin naisillakin. Tutkimuksissa on myös etsitty vaihtelevalla menestyksellä niin kutsuttua homogeeniä tai homogeenejä. Taipumus homoseksuaalisuuteen on yleensä nähty varhaisessa vaiheessa kehittyväksi ja melko pysyväksi ominaisuudeksi, samoin kuten taipumus heteroseksuaalisuuteenkin.

Tiedekeskustelu jakautuu pääsääntöisesti kahteen leiriin: essentialismi (homoseksuaalisuus on yksilön olemuksen muuttumaton ydin) ja sosiaalinen konstruktionismi (homoseksuaalisuus muotoutuu eri kulttuureissa ihmissuhteiden kautta erinäköiseksi eikä ole täysin muuttumaton ominaisuus). Essentialimi hallitsee edelleenkin lääketieteellistä keskustelua kun taas sosiaalinen konstruktionismi on sosiologisen homotutkimuksen päävirta.

Homoseksuaalisuuden biologisista syistä on esitetty esimerkiksi seuraavia teorioita: [9]

  • Simon LeVayn (Salk-instituutti v. 1991) mukaan eräs hypotalamuksen (aivolisäkkeen tietyn soluryhmän) osa on homomiehillä samankokoinen kuin naisilla eli pienempi kuin heteromiehillä. LeVay raportoi tutkineensa 19 AIDSiin kuolleen homomiehen aivot. Tulos: eräs hypotalamuksen alue oli yhtä suuri kuin heteronaisilla ja kaksi kertaa pienempi kuin heteromiehillä. Tutkimus sisälsi ongelmia: otos oli pieni, heteroseksuaalien seksisuuntautuminen oli pelkkä oletus, AIDSin arveltiin vaikuttaneen aivoihin ja kuuden henkilön aivot eivät vahvistaneet tutkimushypoteesia. LeVay arvioi, että aivojen erilaisuus saattoi olla seurausta homoseksuaalisesta käytöksestä. Aivotutkimus oli jo aiemmin osoittanut, että aivot muotoutuvat ympäristöstä saatuihin ärsykkeisiin myös aikuisiässä. LeVayn tutkimuksen jälkeen on osoitettu rottakokeilla, että paritteluun liittyvä käytös voi muuttaa hermosolujen kokoa (Nature 23.10.1997, Vol. 389, s. 801).
  • Laura Allenin ja Richard Gorskin (Kalifornian yliopisto v. 1992) mukaan aivokurkiainen on homomiehillä ja -naisilla paksumpi kuin heteromiehillä.
  • Muun muassa yhdysvaltalaisten Richard C. Pillardin, J. D. Weinrichin ja Michael Baileyn mukaan etenkin miesten homoseksuaalisuus vaikuttaa perinnölliseltä, sillä sitä esiintyy tietyissä suvuissa muita enemmän, ja se on yleensä identtisillä kaksosilla yhteinen piirre. Baileyn (1991 ja 1993) tutkimukset osoittivat, että jos toinen identtisistä kaksosista on homo/lesbo, 48-65,8 %:n todennäköisyydellä on myös toinen.
  • Dean Hamerin (Yhdysvaltain syöpäinstituutti) mukaan homoseksuaalien x-kromosomin päässä on piirteitä, jotka poikkeavat heteroiden vastaavista. Dean H. Hammerin (1993) johtama ryhmä yhdisti homoseksuaalisuuden geeneihin, äidiltä perittävään X-kromosomiin. Myöhemmin entinen kollega syytti Hammeria vilpistä: tutkija oli aiheettomasti sulkenut tutkimuksesta sellaiset veljesparit, joiden geneettinen muodostuminen ei tukenut hänen oletuksiaan (Scientific American 11/1995, s. 20-21). Hammer joutui tutkijalautakunnan eteen, mutta oikeusprosessin tuloksesta ei ole julkista tietoa. Pari vuotta myöhemmin Hammer osallistui tutkija ryhmään (Hu ym.1995), joka raportoi 67 %:lla homokaksosista olleen samanlainen Xq28-geeni. Tuloksen painoarvoa vähensi se, että myös 24 %:lla heteroista, joilla oli identtinen homokaksonen oli samanlainen Xq28-geeni!
  • George Ricen (ym. 1999) tutkimus tuli vastakkaiseen tulokseen kuin kaksi edellistä tutkimusta. Rice totesi, että Xq28-geenillä ei ollut merkitystä miesten homoudessa. Ricen otos oli suurempi kuin Hamerin tutkimuksissa ja hän ihmetteli perusteita, joilla Hamerin tutkijaryhmät olivat sulkeneet pois joitakin tutkittavia.
  • Evoluutikko George Evelyn Hutchinsonin mukaan kyseessä on niin sanottu balansoitunut polymorfismi.
  • Tuoreessa kanadalaistutkimuksessa (johdossa Anthony Bogaert), kuten myös monissa muissa tutkimuksissa, on löydetty korrelaatio miesten homoseksuaalisuuden ja vanhempien veljien määrän välillä. Tämän pohjalta on esitetty väite, että ainakin osalla mieshomoseksuaaleista homoseksuaalisuus kehittyisi lapsen sikiöaikana, äidin tuottaessa poikasikiöön vasta-ainetta, jonka tiedetään vaikuttavan sikiön aivojen maskulinisoitumisprosessiin. Veljeksistä nuorin altistuisi kaikkein suurimmalle vasta-aine konsentraatiolle. Jostain syystä korrelaatio pätee kuitenkin vain oikeakätisiin mieshomoseksuaaleihin, ei vasenkätisiin. Naishomoseksuaaleilla ei ole löydetty vastaavaa korrelaatiota vanhempien sisarien kanssa. Tämä on sopusoinnussa vasta-aine väitteen kanssa, koska äidit eivät luonnollisesti tuottaisi vasta-aineita naissikiöihin. Tutkimusta ruoditaan yhä.

Teorioita homoseksuaalisuuden psykologisista syistä:

  • Irwing Bieberin (1962) mukaan homoseksuaalisuus on poissa olevan tai vihamielisen isän ja tungettelevan äidin leimaaman lapsuuden synnyttämä.
  • Gerard van den Aardwegin (1986) mukaan homoseksuaalisuus on yhteisvaikutus suhteista äitiin,isään ja omaa sukupuolta olevaan kaverijoukkoon.
  • Daryl J. Bemin (1996) EBE-teorian (engl. exotic becomes erotic = eksoottisesta tulee eroottinen) mukaan oman sukupuolen seurasta vieraantuminen varhaisvuosina tuottaa erilaisuudesta aiheutuvan jännityksen suhteessa omaan sukupuoleen. Jännitys erotisoituu, koska erotisoimme sen, mikä on meille erilaista ja mystistä.
  • William Byne ja Bruce Parsons (1993) ovat ehdottaneet, että geenit voivat vaikuttaa lapsen temperamentiin, joka puolestaan vaikuttaa siihen miten lapsi reagoi ihmissuhteisiin. Näin haasteita välttävä, ujo lapsi saattaisi jäädä helposti yksin oman sukupuolen kaverijoukon seurassa ja alkaisi kokea erilaisuutta myöhemmin.

Edellä mainittujen lisäksi homoseksuaalisuuden on jossain yhteiskuntatieteissä käsitetty olevan psykologisen tai biologisen sijaan sosiaalinen ominaisuus, joka kehittyy ihmisen elämänaikana. On myös kyseenalaistettu koko kysymys homoseksuaalisuuden syystä, sillä se leimaa homoseksuaalisuuden poikkeavaksi kyseenalaistamattomaan heteroseksuaalisuuteen, jonka syytä ei kysellä, verrattuna. Myös käsitys seksuaalisuudesta murrosiän jälkeen jokseenkin muuttumattomana on kyseenalaistettu ja samoin tiukka hetero, homo, bi -jaottelu, joka sulkee näkyvistä välimuodot. lähde?

Perinteisen psykoanalyysin pohjalta on kehittynyt monia ns. psykodynaamisia näkemyksiä. Esimerkiksi tutkija-psykoanalyytikko Elizabeth R. Moberlyn (1983) mukaan homoseksuaalisen kehityksen ydinsyy on omaan sukupuoleen kohdistuvan samastumisprosessin keskeytyminen.

Homoseksuaalisuus, kuten hetero- tai biseksuaalisuuskin, ilmenee ihmisessä yleensä puberteetti-iän myötä. Kun ihmisen seksuaalisuus ja siihen liittyvät tunteet heräävät, niin samalla herää myös mielenkiinto sitä sukupuolta kohtaan, josta henkilö kiinnostuu.

[muokkaa] Esiintyminen

Homoseksuaalisuuden tarkkaa esiintymistiheyttä yhteiskunnassa on mahdoton määritellä. Tutkimuksilla saadut prosenttiosuudet riippuvat esimerkiksi siitä, mikä luokitellaan homoseksuaalisuudeksi, millainen otos ja ja miten valittu kohdejoukko tutkimuksessa on ollut mukana sekä mitä tiedonkeruumenetelmiä tutkimuksissa on käytetty. Homoseksuaalisuuden esiintymistä koskevien tutkimuksien joukossa on myös merkittävästi tarkoitushakuista pseudotutkimusta, joka pyrkii, esimerkiksi poliittisten tarkoitusperien vuoksi, joko yli- tai aliarvioimaan homoseksuaalisuuden esiintymisen yleisyyttä.

Eräitä tuloksia homoseksuaalisuuden esiintymistiheydestä:

  • 37 % tutkituista yhdysvaltalaisista miehistä oli saanut jonkinasteisen orgasmin ollessaan kontaktissa toisen aikuisen miehen kanssa. Tämä tutkimustulos osoittautui yleistettävyydessään vääräksi, koska otoksessa oli n. 25% vankeja [1].
  • 13,5 % tutkituista eräässä kanadalaisista suurkaupungissa asuvista miehistä ilmoittautui homoseksuaaliksi [2].
  • 0,7 % tutkituista suomalaisista oli "homoseksuaalisesti suuntautuneita" ja 6,4 % "ainakin osaksi biseksuaalisesti suuntautuneita". Homoseksuaalisuus oli miehillä kaksi kertaa yleisempää kuin naisilla, mutta biseksuaalisuus yhtä yleistä. [3]

[muokkaa] Eläinten homoseksuaalisuus

Homoseksuaalisuutta esiintyy eläinkunnassa muidenkin kuin ihmisten keskuudessa, erityisesti sosiaalisten eläinten, kuten vesilintujen ja -nisäkkäiden, apinoiden ja ihmisapinoiden keskuudessa. Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu 1500:ssa lajissa, joista 500:sta se on hyvin dokumentoitua.[1] Georgetown Universityn professori Janet Mann on esittänyt teorian, jonka mukaan ainakin delfiinien homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi evolutiivisesti eduksi, sen minimoidessa lajinsisäisen, erityisesti urosten välisen, aggression.

  • Urospingviiniparien on dokumentoitu kestäneen eliniän, heidän rakentaneen pesiä yhdessä, ja heidän hautoneen kiveä sijaismunana. Vuonna 2004 Central Park Zoo -eläintarhassa Yhdysvalloissa, erään homoparin kivi korvattiin hedelmöityneellä munalla, jota he hautoivat ja josta kuoriutuneen poikasen pari kasvatti omanaan.[2] Myös saksalaisissa ja japanilaisissa eläintarhoissa on tavattu homoseksuaalista käytöstä pingviinien keskuudessa. Samoin Kelly Tarlton's Aquariumissa Uudessa-Seelannissa.
  • Urosten homoseksuaalisuutta esiintyy myös mm. leijonilla, Amerikan anolisliskoilla ja apinoilla (esim. Aasian lehtiapinoihin kuuluvilla hulmaaneilla).
  • Amerikanmerilokit elävät pelkkien naaraiden muodostamissa yhdyskunnissa. Lokkinaaraat käyvät keskenään läpi parittelurituaalit ja elävät kestävissä lesboliitoissa.

Kaikkien eläinten saman sukupuolen edustajien välisessä seksuaalisessa käyttäytymisessä ei kuitenkaan ole kyse luonteeltaan läheskään samanlaisesta ilmiöstä kuin ihmisten välisessä homoseksuaalisuudessa, kuten esimerkeissä:

  • Juoksuliskoilla kahden naaraan parittelu käynnistää toisen sikiönkehityksen.lähde?
  • Amerikandallinlammasten lisääntymisaikoina naaraasta taistelleista uroksista voitokkaampi raiskaa hävinneen uroksen.lähde?
  • Kun lehmälaumassa joku lehmä tulee kiimaan, saattavat muut lehmät "valeparitella" tämän kanssa. Lehmät siis nousevat eturuumiillaan toisen selän päälle, kuten sonni astuessaan.

Torstaina 12. lokakuuta 2006 Oslon yliopiston luonnonhistoriallinen museo käynnisti "Against Nature?" -nimisen näyttelyn, jossa esitellään näytekappaleiden ja kuvien avustuksella joitakin niistä eläinlajeista, joiden joukossa homoseksuaalisuutta on havaittu. Esitellyt eläimet vaihtelevat pienistä hyönteisistä kaskelotteihin.[3] Vaikkakin alussa näyttelyn vastustajat kertoivat sen järjestäjien tulevan palamaan Helvetissä, näyttely on otettu vastaan hyvin ja se on saanut osakseen suurta mielenkiintoa.[4]

[muokkaa] Homoseksuaaleihin kohdistuva vaino, syrjintä ja torjunta

Kielteinen asennoituminen homoseksuaalisuuteen ja homoseksuaaleihin vaihtelee suorasta vainosta syrjintään ja torjuntaan. Äärimmäistä homoseksuaalien halveksuntaa tai pelkoa kutsutaan homofobiaksi.

Homoseksuaaleja vainottiin muun muassa natsi-Saksassa, koska heidät katsottiin epänormaaleiksi [8]; lesboja vaino ei koskenut. Natsi-Saksa lähettikin järjestelmällisesti homoseksuaaleja sekä poliittisista syistä perusteettomastikin homoseksuaaleiksi leimattuja keskitys- ja tuhoamisleireille. Kun Saksan liittotasavalta alkoi maksaa korvauksia keskitysleirien kauhuista selvinneille, jätettiin homot näiden korvausten ulkopuolelle sillä perusteella, että heidät oli tuomittu vankeuteen laillisesti: homoseksuaalisuus oli vielä 1940-luvulla rikos useissa länsimaissa.

Malesiassa entinen varapääministeri Anwar Ibrahim on tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen ilmeisen tekaistujen homoseksuaalisuussyytösten nojalla vuonna 1998 (hän oli naimisissa). Hänet vapautettiin vuonna 2004.

Homoseksuaalisuudesta vaikeneminen on edelleen yleistä. Esimerkiksi Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli -teoksen suomennoksesta jätettiin 1980-luvulla pois kappale lesboudesta, ja Anne Frankin päiväkirjan lopusta jätettiin julkaisematta lesbovivahteita sisältänyt osa. 17. toukokuuta on Kansainvälinen homofobian vastainen päivä. Päivän tarkoituksena ei ole ainoastaan kampanjoida homojen, biseksuaalien, lesbojen ja trans-ihmisten oikeuksista, vaan myös tehdä yhteiskunnasta tietoisempi näiden vähemmistöjen olemassaolosta ja ongelmista. 17. toukokuuta 1990 Maailman terveysjärjestö poisti homoseksuaalisuuden psykologisten häiriöiden listasta ja yli vuosisadan kestänyt lääketieteen homofobia päättyi.

[muokkaa] Homoseksuaalisuus taiteessa

Mies ja poika aikovat rakastella. Attika Kreikka 530-430 eaa
Suurenna
Mies ja poika aikovat rakastella. Attika Kreikka 530-430 eaa

[muokkaa] Homoseksuaalisuus ja laki

[muokkaa] Suomessa

Suomessa homoseksuaaliset suhteet rikollistava laki astui voimaan vuonna 1894. Rangaistavuus kumottiin vuonna 1971, jota ennen lain perusteella oli tuomittu yli tuhat ihmistä pelkästään vuosina 1924-1971. Dekriminalisoinnin mukana voimaan astui kehotuskielto ja heterosuhteita korkeammat suojaikärajat. Sairausluokituksesta homoseksuaalisuus poistettiin vuonna 1981, mutta itseä häiritsevä homoseksuaalisuus on edelleen psykiatrinen diagnoosi. Vuonna 1995 rikoslakiin lisätty syrjintärikos kieltää syrjinnän elinkeinotoiminnassa ja virassa seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

Vuodesta 2002 lähtien samaa sukupuolta olevat parit ovat voineet solmia rekisteröidyn parisuhteen, joka on eräitä adoptiota ja sukunimeä koskevia seikkoja lukuun ottamatta oikeuksiltaan ja velvollisuuksiltaan identtinen avioliiton kanssa.

Homoseksuaalisuuden laillinen tilanne maailmalla. Tummansinisillä alueilla laki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien väliset avioliitot, sinisillä alueilla on mahdollista rekisteröidä parisuhde ja vaaleimmansinisillä ei kumpaakaan. Okran värisillä alueilla homoseksuaalisuudesta seuraa pitkä vankeusrangaistus, oranssinvärisillä elinkautinen ja punaisilla kuolemanrangaistus.
Suurenna
Homoseksuaalisuuden laillinen tilanne maailmalla. Tummansinisillä alueilla laki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien väliset avioliitot, sinisillä alueilla on mahdollista rekisteröidä parisuhde ja vaaleimmansinisillä ei kumpaakaan. Okran värisillä alueilla homoseksuaalisuudesta seuraa pitkä vankeusrangaistus, oranssinvärisillä elinkautinen ja punaisilla kuolemanrangaistus.

[muokkaa] Maailmalla

Homoseksuaalisuuden yleinen rangaistavuus poistettu: Ranska 1791; Belgia ja Luxemburg 1792; Alankomaat 1811; Espanja 1822; Portugali 1852; Italia 1889; Tanska 1930; Puola 1932; Sveitsi 1937-1942; Ruotsi 1944; Unkari ja Tšekkoslovakia 1961; Englanti ja Wales 1967; DDR ja Bulgaria 1968; Saksan liittotasavalta 1969; Itävalta ja Suomi 1971; Norja 1972; Slovenia; Kroatia ja Montenegro 1977; Skotlanti 1980; Pohjois-Irlanti 1982; Viro 1992; Irlanti, Venäjä ja Liettua 1993

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Homoseksuaalisuus.

[muokkaa] Lähteet

  1. A. Kinsey et al.: Sexual Behavior in the Human Male (1948)
  2. C. Bagley et al.: On the prevalence of homosexuality and bisexuality, in a random community survey of 750 men aged 18 to 27 (1998)
  3. O. Kontula et al.: Suomalainen seksi (1993)
  4. H.P. Bleuel (1973): Sex and Society in Nazi Germany. New York, Lippincott
  5. E. Calic (1982): Reinhard Heydrich: The Chilling Story of the Man Who Masterminded the Nazi Death Camps. Military Heritage Press, William Morrow
  6. K. Heiden (1944): Der Fuehrer: Hitler's Rise to Power. Boston, Houghton Mifflin
  7. H. Oosterhuis & H. Kennedy (1991): Homosexuality and Male Bonding in Pre-Nazi Germany: the youth movement, the gay movement and male bonding before Hitler's rise: original transcripts from Der Eigene, the first gay journal in the world. New York, Harrington Press
  8. E. Shaul (1982): "Homosexuality in the Third Reich." artikkeli teoksessa I. Gutman (toim.). Encyclopedia of the Holocaust. Tel Aviv, Sifria Poalim
  9. Tiede 7/2002, Erkki Kauhanen

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Jukka Lehtonen: "Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt Suomen kunnissa. Keinoja ja ideoita yhdenvertaisuuden tueksi" (Työministeriön ESR Tutkimukset ja selvitykset -sarja, 2006)