Deflaatio
Wikipedia
Deflaatio on kuluttajahintojen yleinen lasku, "rahan arvon nousu" tai rahamäärän väheneminen. Deflaatio on inflaation vastakohta. Klassisesta taloustieteestä periytyvän rahan kvantiteettiteorian mukaan deflaatio johtuu siitä, että liikkeellä oleva rahamäärä pienenee suhteessa markkinoilla tarjolla oleviin hyödykkeisiin.
Yleisen käsityksen mukaan deflaatio on kansantaloudessa yleensä häiriön merkki, koska deflaatiota esiintyy lähinnä lama-aikoina. Kulutus ja investoinnit leikkautuvat odotettessa hintojen laskevan edelleen, mikä johtaa tuotannon laskuun ja työttömyyden nousuun.
Deflaatiota voi esiintyä nousukaudellakin, mikäli liikkeellä oleva rahamäärä kasvaa hitaammin kuin hyödykkeiden reaalinen tuotanto. 1800-luvun teollisen vallankumouksen aikana mm. Suomessa ja Britanniassa oli trendinomainen deflaatio vuosikymmenien ajan. Syynä tähän oli rahajärjestelmän jäykkyys käytettäessä kultakantaa. Nousukaudella rahan kysynnän lisääntyessä sen määrää ei voitu lisätä, joilloin rahan arvo nousi. Deflaatiota ei ole juuri esiintynyt 1930-luvun suuren laman jälkeen, lukuun ottamatta Japanin ajautumista siihen 1990-luvulla.