Desmond Dekker

Wikipedia

Desmond Dekker (Desmond Aldophus Dacres, 16. heinäkuuta 194125. toukokuuta 2006) oli jamaikalainen ska- ja reggaelaulaja ja sanoittaja. Hänen tunnetuimpia hittejään ovat "007 (Shanty Town)" (1967) ja "It Mek" (1968). Ennen Bob Marleyta Desmond Dekker oli tunnetuin jamaikalainen muusikko ulkomailla ja eräs suosituimmista kotimaassaan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Varhaisnuoruus

Desmond Adolphus Dacres syntyi St. Andrewssa, Jamaikalla ja kasvoi Kingstonissa, missä hän kävi Alpha Boy's Schoolia. Hänen äitinsä sairastumisen ja kuoleman jälkeen, hän muutti isänsä luo St. Maryyn ja sitten St. Thomasiin, missä hän oli räätälin oppipoikana ennen palaamistaan Kingstoniin aloittaakseen työn hitsaajana. Työpaikallaan Desmond usein lauloi työkavereidensa yllyttäessä. 1961 hän koe-esiintyi Coxsone Doddille (Studio One) ja Duke Reidille (Treasure Isle), jotka eivät olleet vakuuttuneita hänen lahjakkuudestaan. Hän kääntyi Leslie Kongin (Beverly) levy-yhtiön puoleen, jossa hän koe-esiintyi Derrick Morganille, myöhemmin levy-yhtiön suurimmalle tähdelle.

[muokkaa] Levyuran alkuvaiheet

Morganin tuella Dekker sai sopimuksen, muttei levyttänyt ennen kuin 1963, koska Leslie Kong halusi odottaa täydellistä kappaletta, millainen "Honour Your Father and Mother" tuntui olevan.

“Honour Your Father and Mother” oli hitti, jota seurasi “Sinners Come Home” sekä “Labour for Learning,” kuin myös nimen vaihdos (Desmond Dacresista Desmond Dekkeriin). Hänen neljäs hittinsä, "King of Ska" teki hänestä erään Jamaikan suurimmista tähdistä. Tämän jälkeen Dekker otti taustaryhmäkseen neljä veljestä (Carl, Patrick, Clive ja Barry Howard), The Four Aces.

Dekker ja Howardin veljekset levyttivät useita hittejä kuten Parents, Get Up Edina, This Woman ja Mount Zion. Vuoteen 1967 asti Dekkerin sanoitukset olivat neutraaleja kunnes tuona vuonna hän oli Derrick Morganin "Tougher Than Tough" levyllä, joka oli aloittamassa trendiä jossa populäärimusiikin sanoitukset ihannoivat väkivaltaista Rude Boy -kulttuuria. Dekkerin omat sanoitukset eivät menneet äärimmäisyyksiin, toki hänen tunnetuimmassa kappaleessaan "007 (Shanty Town)" Dekker esitellään rude boy-ikonina ja hänestä tuli myös Iso-Britannian mod-skenen sankari. “007 (Shanty Town)” oli Top 15-hitti Englannissa, ja hän kierteli maata mod-lauman seuraten hänen perässään.

Dekker jatkoi samaan tyyliin, kuten “Rude Boy Train” ja “Rudie Got Soul”, samalla myös jatkaen aikaisempien uskonnollisten ja moraalisten teemojen käyttöä, kuten “It's a Shame”, “Wise Man”, “Hey Grandma”, “Unity”, “It Pays”, “Mother's Young Girl” sekä “Sabotage.” Monet tämän aikakauden hitit olivat hänen debyyttialbumiltaan, 007 (Shanty Town).

Vuonna 1968 Dekkerin "Israelites" julkaistiin, päätyen kärkikymmenikköön USA:n ja Iso-Britannian singlelistoilla. Samana vuonna julkaistiin “Beautiful and Dangerous,” “Writing on the Wall,” “Music Like Dirt”, “Bongo Girl,” sekä “Shing a Ling.” Myöhemmin samana vuonna hän oli myös mukana Beatlesin kappaleessa "Ob-La-Di, Ob-La-Da" nimellä Desmond, kappaleen päätyessä The White Albumille.

"It Mek" tuli vuonna 1969, saaden laimean tyytyväisen vastaanoton, mutta uudelleenlevytyksen jälkeen kappaleesta tuli hitti sekä Jamaikalla että Englannissa. 1969 julkastiin myös “Problems” ja “Pickney Gal”, molemmat suosittuja mutta vain rajoitetussa määrin.

[muokkaa] Uran puoliväli (1970-luku)

70-luvulla suurin osa Dekkerin ajasta meni kietueilla ja hän muutti Iso-Britanniaan jossa hän jatkoi levyttämistä. Tämän aikakauden tunnetuipia kappaleita oli “You Can Get It If You Really Want,” jonka oli kirjoittanut Jimmy Cliff. Dekker ei halunnut levyttää kappaletta, mutta suostui Leslie Kongin suostuteltua häntä. Dekkerin levytyksessä on muuten sama instrumentaalitausta kuin Jimmy Cliffin alkuperäisversiossa. Kong, jonka työnä oli ollut Cliffin ja Dekkerin taustamusiikista vastaaminen, kuoli 1971 jättäen molemmat hetkeksi ilman suuntaa ennen paluutaan musiikin pariin.

Dekker jatkoi levyttämistä ja muodosti vuonna 1974 tuotantotiimin Bruce Anthonyn kanssa. Heidän ensimmäinen hittinsä oli vuonna 1975 levytetty "Sing a Little Song", joka nousi Englannin Top Teniin. Dekker ei kuitenkaan onnistunut jatkamaan menestystään eikä ollut Iso-Britannian listoilla pitkään aikaan. Dekkerin suosio hiipui myös Jamaikalla.

1970-luvun lopulla Dekker teki sopimuksen Stiff Recordsin kanssa, punk-levy-yhtiö joka oli kytköksissä two-tone skeneen. Hän levytti albumin Black & Dekker, taustaryhmänään The Rumour. Levy koostui hänen aikaisemmista hiteistään. Ensimmäinen single oli "Israelities", jonka jälkeen tulivat "Please Don't Bend", "Many Rivers To Cross" sekä "Book of Rules". Hänen seuraava albuminsa oli Compass Point, tuottajana Robert Palmer. Vaikka levy ei myynytkään hyvin, Dekker oli silti suosittu live-esiintyjä ja kierteli The Rumourin kanssa.

[muokkaa] Musiikkiuran loppupuoli

Two-Tone skenen haihtuessa 1980-luvun alussa Dekker oli tuhalnnut koko omaisuutensa ja julistettiin konkurssiin vuonna 1984. 1980-luvun lopulla julkaistiin ainoastaan yksi livealbumi, mutta hittikappale Israelitiesin uudelleenlevytys herätti suuressa yleisössä mielenkiintoa (kappale soi aikanaan myös Maxellin mainoksen taustalla). Hän uudelleenlevytti myös muita vanhoja singlejään sekä oli mukana The Specialsin levyllä King of Kings. Hän myös teki "Israelities"-kappaleestaan remix-version reggaeartisti Apache Indianin kanssa.

[muokkaa] Kuolema

Desmond Dekker kuoli sydänkohtaukseen 25. toukokuuta 2006, kotonaan Thornton Heatissa, Englannissa.