Kansan vapautusarmeija

Wikipedia

Kansan vapautusarmeija tai Kiinan kansanarmeija (kiin. 人民解放軍 [Rénmín Jĭefàng Jūn]) on Kiinan kansantasavallan armeija, johon kuuluvat maa-, meri- ja ilmavoimat, mukaan lukien ydinasejoukot. Sen 2,8 miljoonaa sotilasta tekevät siitä maailman suurimman armeijan. Kansanarmeija perustettiin 1. elokuuta 1927 Kiinan kommunistisen puolueen sotilassiiveksi, aluksi nimellä Puna-armeija.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Hallinto

Kiinan kansantasavallan hallinnon sisällä kansanarmeija ylläpitää puoli-itsenäistä asemaa. Se ei ole vastuussa Kiinan valtioneuvostolle, vaan ennemmin kahdelle keskussotilaskomissiolle, joista toinen kuuluu valtiolle ja toinen puolueelle. Periaatteessa komissiot eivät ole ristiriidassa keskenään, sillä jäsenet ovat miltei samat. Komentoketju komissioiden yläpuolella voi olla epäselvä. Puolueen KSK on kommunistipuolueen pääsihteerin alaisuudessa, kun taas vastaavasti valtion KSK toimii Kiinan kansankongressin alaisuudessa, jolla käytännössä on hyvin vähän valtaa KSK:ssa. Ylipäätään tämä epäselvyys kansanarmeijan johdossa voi aiheuttaa sekaannusta kriisiaikoina, kuten Kulttuurivallankumouksen ja vuoden 1989 Tiananmenin aukion mielenosoitusten aikana. Jälkimmäisessä tapauksessa armeijalle annettiin ristiriitaisia käskyjä puolueen pääsihteerin Zhao Ziyangin ja valtion KSK:n puheenjohtajan Deng Xiaopingin toimesta.

Yleisenä tapana on että keskussotilaskomission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat kommunistipuolueen siviilijäseniä, mutteivät välttämättä siviilihallinnon johtajia. Jiang Zeminin ja Deng Xiaopingin tapauksissa he pysyivät puheenjohtajan virassaan luovuttuaan muista viroistaan. Muut keskussotilaskomission jäsenet ovat aktiiviupseereja.

Merkittävänä erona muihin maihin, Kiinan kansantasavallaan kansallisen puolustuksen ministeri ei päätä armeijaan liittyviä asioita ja on itse asiassa keskussotilaskomissiossa perin alhainen sotilasvirka.

[muokkaa] Historia

Kansanarmeija perustettiin 1. elokuuta 1927 Nanchangin kansannousun aikana, kun Guomindangin joukot kapinoivat Zhu Den ja Zhou Enlain alaisuudessa ensimmäisen guomindang-kommunisti-liiton päätteeksi. Heidät tunnettiin nimellä Puna-armeija. Vuosien 1934 ja 1935 aikana puna-armeija selvisi useista sitä vastaan suunnatuista sotakampanjoista ja aloittivat Pitkän marssin.

Kiinan-Japanin sodan (1937-1945) aikana puna-armeija yhdistettiin nimellisesti Kiinan armeijaan. Tänä aikana puna-armeija käytti päämääräisesti sissitaktiikoita, mutta taisteli myös useissa tavallisissa taisteluissa japanilaisia ja Guomindangia vastaan.

Kiinan-Japanin sodan päätteeksi Puna-armeija nimesi itsensä uudelleen Kiinan Kansanarmeijaksi ja voitti Guomindangin sisällissodassa.

Kansanarmeijan sotilaat marssivat Pekingissä
Suurenna
Kansanarmeijan sotilaat marssivat Pekingissä

1950-luvulla, kansanarmeija muuntui Neuvostoliiton avulla talonpoikaisarmeijasta modernimmaksi. Yksi aikaisimmista operaatioista oli Tiibetin uudelleenmiehittäminen vuonna 1950. Joulukuussa 1951 se puuttui Korean sotaan, kun kenraali Douglas MacArthurin alaisuudessa olevat YK:n joukot lähestyivät Jalu-jokea. Kiinalaisjoukot valloittivat Soulin, mutta ajan mittaan ne työnnettiin 38. pituuspiirin tuntumaan. Sota loppui seisahtumiseen vuonna 1953. Vuonna 1962 kansanarmeija päihitti Intian joukot Kiinan-Intian sodassa.

Nykyaikaisilla aseistuksella ja tietämyksellä varustetun ammattimaisen sotilasjoukon perustaminen oli viimeinen Zhou Enlain "neljästä modernisaatiosta" ja sai Deng Xiaopingin tuen. Omaksuttuaan Dengin uudistuslinjan kansanarmeija on demobilisoinut miljoonia miehiä ja naisia sitten vuoden 1978 ja esitellyt nykyaikaisia keinoja sellaisilla osa-alueilla kuin värvääminen ja miesvahvuus, strategia ja koulutus. Vuonna 1979 se otti yhteen Vietnamin kanssa.

1980-luvulla kansantasavalta kutisti armeijaansa huomattavasti vapauttaakseen voimavaroja talouskehitykseen.

Tienanmenin selkkauksen jälkeen ideologinen oikeaoppisuus elvytettiin keskeiseksi teemaksi Kiinan sotilassuhteissa. Reformit ja modernisointi ovat sittemmin palanneet kansanarmeijan päätavoitteiksi, vaikkakin asevoimien poliittinen lojaalisuus kommunistipuolueelle on jäänyt johtavaksi huolenaiheeksi. Muita poliittiseen johtoon liittyviä huolenaiheita on kansanarmeijan sekaantuminen siviilitalousaktiviteetteihin. Huoli näiden toimintojen vaikutuksesta kansanarmeijan valmiuteen on aiheuttanut poliiittisen johdon yrityksiä purkaa kansanarmeijan yritysimperiumi.

[muokkaa] Sodat, joihin Kansan vapautusarmeija on osallistunut

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kansan vapautusarmeija.