Jääkausi Suomessa

Wikipedia

  Suomi muistutti jääkaudella nykyajan Grönlantia. Kuvassa jäätikön ja tundran raja nykypäivän Grönlannissa.
Suurenna
Suomi muistutti jääkaudella nykyajan Grönlantia. Kuvassa jäätikön ja tundran raja nykypäivän Grönlannissa.
Jäätikkön reuna Grönlannissa
Suurenna
Jäätikkön reuna Grönlannissa

Jääkaudella 115 000–10000 vuotta sitten paksu jääkerros peitti suurimmillaan Pohjois- ja Keski-Euroopassa alueita ulottuen pohjoiseen Saksaan ja Pohjanmerelle asti. Vetäytyvän mannerjäätikön reuna saavutti Etelä-Suomen noin 13 000 vuotta sitten. Tuolloin vallitsi lämmin kausi, mutta ilmasto kylmeni 12 250–11 300 vuotta sitten kolmena aaltona, jolloin jään reuna vetäytyi hitaasti tai värähteli paikoillaan. Jään sulamisvesien kuljettamasta moreenista syntyivät Salpausselät. Jään sulaminen alkoi nopeutua noin 11 000 vuotta sitten 100 vuotta kestäneen toisen kylmän aallon jälkeen. Jää vetäytyi pois Suomesta viimeisimmän Veiksel-jääkauden lopulla noin 10 000 vuotta sitten ja jäätikkö katkesi kahtia Ruotsin tuntureilla ja suli loppuun noin 9 500 vuotta sitten. Metsä seurasi vetäytyvää jäätä maksimileviämisvauhdilla 100–450 m/v eli 100-450 km/1000 v.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Yleistä Suomen jääkaudesta

 Grönlannin jäätikköä.
Suurenna
Grönlannin jäätikköä.

Viime jääkausi alkoi noin 115 000 vuotta sitten jopa nykyistä lämpimämmän Eem-lämpökauden jälkeen. Jääkaudella jäätikön koko vaihteli huomattavasti. Ilmasto kylmeni kohti jääkauden loppua ja jäätiköt levittäytyivät yhä laajemmalle. Joidenkin jäätiköitymisjaksojen aikana jäätikkö saattoi laajeta vain osaan Suomea. Jääkauden ajoitukset vaihtelevat. Viime aikoina jääkauden päättymistä on tutkimuksissa aikaistettu ja alkamista siirretty myöhemmäksi. Jääkausi muokkasi Suomen maaperää. Levittäytyessään jää hioi alla olevaa kalliota mukaansa ottamien irtokivien avulla. Jäätikön liikkeet tuottivat noin 7 metrin paksuisen moreenikerroksen. Jää kuljetti mukanaan kiviä, jotka hankasivat alla olevia kallioita ja irrottivat moreenia. Jää vetäytyi hitaasti muovaten maastoa ja synnyttäen soraharjuja kuten Salpausselät. Vedestä nousi maankohoamisen seurauksena uutta maata.

[muokkaa] Vanhemmat jääkaudet Suomessa

Jäätikkö levittäytyi Suomeenkin monia kertoja ennen Veiksel-jääkautta, ehkä jo noin 870 000 vuotta sitten, tai mahdollisesti jo 2,5 miljoonaa vuotta sitten ainakin Lappiin. Suomessa on todisteita viidestä jääkaudesta. Tätä ennen oli jääkausia lyhyempiä tundrakausia. Varhaisten jäätiköitymisjaksojen aikana jäätikkö ei ilmeisesti ulottunut aivan eteläisimpään Suomeen. Viimeksi Elster- ja Saale-kausina. Saale-jääkautta vastaavat happi-isotooppivaiheet 6-8. Saale-jääkaudella oli Suomessa luultavasti jäästä vapaa interstadiaali, happi-isotooppivaihe 7. Tällöin mahdollisesti ainakin Keski-Suomi oli jäätön. Saale-kauden jälkeen vallitsi Suomessakin lämmin Eem-interglasiaali noin 130 000–120 000 vuotta sitten jolloin Suomi vapautui jäästä. Itämeri oli silloin yhteydessä Vienanmereen ja merenpinta korkeammalla – Suomea peitti osittain ns. Eem-meri. Suomessa kasvoi jaloja lehtipuita Oulun korkeudella. Suorat todisteet tästä kaudesta ovat meillä vain satunnaisia peuranluita ym. Laajoja Eem-kauden kerrostumatutkimuksia on tehty mm Saksassa ja Venäjällä.

[muokkaa] Jääkauden alkaminen Suomessa

Viimeinen Eem-interglasiaali päättyi noin 118 000 vuotta sitten hitaaseen viilenemiseen. Eteläinen Suomi oli jäästä vapaa koko happi-isotooppivaihe 5:n ajan noin 130 000–74 000 vuotta sitten. Tämä vastaa Eem-lämpökautta ja Varhais-Veikseliä. Tällöin jäätikkö levisi vain Lappiin asti. Jää ei peittänyt kuitenkaan Etelä- ja Länsi-Suomea kuin vasta noin 74 000–59 000 vuotta sitten happi-isotooppivaiheen 4 aikana, jolloin jää levisi Viron pohjoisosiin asti. Suomi sattoi olla tiettyinä kausina suurelta osin jäätön luultavasti 50 000–40 000 vuotta sitten ja ehkä noin 36 000–25 000 vuotta sitten. Jää peitti koko Suomen noin 30 000–25 000 vuotta sitten ja alkoi vetäytyä Suomesta noin 13 000 vuotta sitten.

[muokkaa] Varhais-Veikselin jäätiköityminen

Varhais-Veiksel-kaudella 115 000–74 000 vuotta sitten jää peitti Suomen vain ajoittain ja/tai osittain, ja kylminä kausina muussa Suomessa kasvoi tundraa.

Ilmasto kuivui huomattavasti joskus 116000 vuotta sitten 500 vuoden sisään, mikä liittyi viilenemiseen. Ensimmäinen Suomea koetellut jäätiköityminen oli noin 117 000–105 000 vuotta sitten vallinnut Herning-stadiaali. Tällöin jäätikkö levisi vain Länsi-Lappiin ja ehkä Pudasjärvelle asti, mutta Etelä-Suomi oli jäätön. Tundra ulottui luultavasti Etelä-Suomeen tai ehkä Puolan pohjoisrajalle ja Etelä-Norjaan asti. Tätä seurasi hyvin lämmin Brörup-interstadiaali 100 000 vuotta sitten. Lapissa kasvoi metsää ja oli 3–4 °C nykyistä viileämpää. Rederstall-jäätiköitymisen jäätikkö levisi taas Pohjois-Lappiin itään asti noin 90 000 vuotta sitten. Rederstallia seurasi lämmin Odderade-välilämpökausi 80 000 vuotta sitten, jolloin Lapissa kulki tundran ja metsän raja. Odderede oli Brörupia viileämpi.

[muokkaa] Keski-Veiksel

Grönlannin jäätikön raja.
Suurenna
Grönlannin jäätikön raja.

Keski-Veiksel merkitsi suurempaa kylmenemistä noin 74 000–59 000 vuotta sitten. Miltei koko Fennoskandia joutui jään alle, kun Schalkholz-jäätiköityminen eteni. Suurinta osaa Euroopasta peitti arotundra ja tundra. Merenpinta laski ainakin 65 m. Alun kylmän kauden jälkeen tuli lämpimämpiä kausia, jolloin Suomi vapautui ainakin osittain jäästä ja Lapissakin oli tundraa. Kuitenkin Etelä-Pohjanmaalla ollut Kauhajoki näyttää olleen koko ajan jään alla. Tälle kaudelle oli tyypillistä jään aaltoilu Suomen yli. Jäätikkö eteni hyvin voimakkaasti noin 70 000 vuotta sitten alkaen peittäen koko Suomen. Jää oli laajimmillaan noin 65 000-60 000 vuotta sitten, jolloin merenpinta laski 65–70 metriä eli noin puoleen jääkauden maksimilaskusta. Jää on saattanut poistua suurelta osalta Suomea jopa 50 000 vuotta sitten. Varmaa tämä ei ole. Keski-Veikselin eli happi-isotooppivaihe 3:n jäätiköitymishistoria tunnetaan huonosti.

Jäätikkö vetäytyi noin 60 000–56 000 vuotta sitten lämpimässä Oppstadin interstadiaalissa, jolloin lämpötila oli ehkä 5 astetta nykyistä alempana. Merenpinta oli silloin vain noin 36 metriä nykyistä alempana mikä viittaa siihen, että jäätikkö oli melko pieni. Oppstadin, (Oerelin ja Glinden interstadiaalit eivät olleet niin lämpimiä kuin Varhais-Veikselin Brörup ja Lapissa kasvoi vaivaiskoivua).

Toinen jäätiköityminen noin 55 000 vuotta sitten ei ollut yhtä laaja, jäätikkö saattoi hyvin karkeasti arvioiden ulottua Kajaaniin tai korkeintaan Kuopioon asti. Merenpinta oli noin 60 metriä nykyistä alempana.

Tundra ulottui ehkä 55 leveysasteelle eli Tanskan keskiosan korkeudelle. Seuraavan kerran jäätikkö eteni suurimpaan osaan Suomea luultavasti noin 50 000 vuotta sitten, mutta tämä kausi jäi lyhyeksi.

Tämän jälkeen tuli pienempien viilenemisten ja lämpenemisten kausi. Keski-Veikselin interstadiaalit olivat huomattavasti kylmempiä kuin Varhais-Veikselin. Suomessa oli melko kylmää koko ajan ja jäätikkö saattoi levittäytyä osaan Lappia. Tundra ulottui ainakin Tanskan ja Alankomaiden leveysasteille asti. Noin 50 000–30 000 vuotta sitten jäätikkö vuoroin supistui ja laajeni Ruotsissa ja Suomessa oli kylmää. Keski-Veikselin jäätiköitymisistä on hieman ristiriitaista tietoa. Jäätiköt laajenivat Ruotsissa 42 500 vuotta sitten ja Keski-Suomen yli peittäen suurimman osan Suomea noin 40 000 vuotta sitten Hasselo-stadiaalina. Merenpinta laski jopa 70 metriä nykystä alemmaksi. Erään arvion mukaan Suomea olisi peittänyt osittain jäätikkö 39 000–36 000 vuotta sitten ns. Hengelo-interstadiaalina. Jäätikkö olisi ulottunut Kölivuoriston suuntaisella linjalla Hanko-Iisalmi-Vienanmeren länsikärki ja muualla Pohjoismaissa Götlannin eteläkärkeen ja Öölannin eteläkärkeen niin että Skoone olisi ollut jäätön, samoin kuin Tanska ja aivan pohjoisin Norja. Suomen jäättömillä alueilla oli ehkä arotundraa (tai tundramaista arotundraa tai polaariaavikkoa). Arotundran ja havupuiden raja oli Pohjois-Ranskan leveyksillä. Italiassa kasvoi sekametsiä, samoin Etelä-Ranskassa ja Espanjassa sekä Romaniassa. Meren pinta oli 70 metriä nykyisen merenpinnan alapuolella. Jää laajeni ehkä Lappiin noin 35 000 vuotta sitten. Toisen arvion mukaan noin 37 000 vuotta sitten Pohjanmaa olisi ollut jäätön (mammutinluiden perusteella).

28 000–26 000 vuotta sitten päättyi Keski-Veiksel lyhyeen lämpökauteen. Jäätikkö oli jo alkanut kasvaa. Suomi oli ehkä ainakin eteläosaltaan jäätön vielä 27 000 vuotta sitten.

[muokkaa] Mammutteja vaelteli Suomessa Veiksel-jääkauden aikana

Noin 40 000–30 000 vuotta sitten oli Suomessa ehkä jäätöntä ja mammutteja ja peuroja. Jäätikkö värähteli Ruotsin tuntureilla 36 000–25 000 vuotta sitten. Mammutteja ja peuroja oli Suomessa ja eteläisessä Keski-Ruotsissa 31 000–22 500 vuotta sitten. Tämä liitetään Hengelo- ja Denekamp-interstadiaaleihin Keski-Veikselin suuren jäätiköitymisen jälkeen.

[muokkaa] Myöhäis-Veiksel - Jäätikkö maksimissaan

Noin 35000 vuotta sitten alkoi ankara Myöhäis-Veiksel-jäätiköityminen, jonka aikana jää eteni Suomen yli. Jään laajeneminen Suomen yli oli suunnilleen Kölivuoriston suuntaista. Suomi pysyi jäässä 10000-15000 vuotta. Suomen Perämeren rannikon Lohtajan mammutinluu on ajoitettu 24450+-385 radiohiilivuotta vanhaksi, ja Pohjois-Savossa olevan Nilsiän mammutinluu 22420+-315 radiohiilivuotta vanha, ja Helsingin 23340+-350 radiohiilivuotta sitten. Tästä voidaan tehdä joitain arvioita jään laajenemisesta Suomen yli. Ajat ovat kalibroimattomia radiohiilivuosia. Mammutit eivät liene viihtyneen aivan mannerjäätikön vieressä. Erään näkemyksen mukaan jäätikön reuna oli Suomen länsirajalla Tornionjoen seuduilla noin 30 000 vuotta sitten, alkoi kasvaa noin 100m/vuodessa ja peitti koko Suomen noin 25 000 vuotta sitten.


<

Laajimmillaan jäätikkö oli 19 000–20 000 vuotta sitten jolloin reuna jossain Kirillovin kaupungin tienoilla Venäjällä.

Jääkausi oli ankarimmillaan noin 22 000–18 000 radiohiilivuotta sitten. Jään reuna oli 1000 km päässä Kölivuoristosta. Suomea lähimmät ihmiset asuivat Valko-Venäjällä. Jäätikön keskus oli tällöin Perämerellä. Jää alkoi pian vetäytyä ilmaston lämmettyä, mutta ilmaston kylmetessä jään reuna eteni taas Pohjois-Saksassa.

[muokkaa] Jääkauden päättyminen Suomessa

 Jäätikön reunaa.
Suurenna
Jäätikön reunaa.

Jääkauden päättyminen oli varsinkin alussa hidasta, jää vetäytyi ja laajeni samoilla alueilla monia kertoja. Jää liikkui hitaasti taaksepäin jo 22000 kalenterivuotta sitten. Noin 19000 vuotta sitten jää alkoi vetäytyä hieman aikaisempaa nopeammin. Mutta noin 16500 vuotta sitten tuli hyvin kylmää ja jää eteni taas pitkälle Saksan sisämaahan. Jään reuna vetäytyi Pohjois-Saksasta viimeisen kerran noin 15200-14700 vuotta sitten. Asutus oli noin 15 000 vuotta sitten siirtynyt Tanskaan. 14700 vuotta alkoi valtava Bölling-lämpeneminen. Noin 14000 vuotta sitten jään reuna oli Etelä-Skandinaviassa, ja Pohjois-Saksassa oli ohut Baltian jääjärven alku ja Skane jäätön. Jään raja oli juuri Etelä-Ruotsin Skånessa Kristiansandissa, Bornholmin pohjoispuolella, Latviassa Talsin kaupungin lähellä ja Virossa Tarton seuduilla. Hieman pohjoisempana Etelä-Ruotsissa jää kulki juuri Värnernin eteläkärjessä Uddevallan ja Värnersborgin välillä. Norja oli jäässä rannikoita myöten. Baltian jääjärvi, joka oli jäätikön sulamisvesistä muodostunut Ttämeren suolaton edeltäjä, kävi mannerjäätikön sulaessa ja maan kohotessa monia vaiheita. Välillä Itämeri oli järvi, välillä meri.

 Jäätikön viuhkamaisia reunavirtauksia Islannin suurjäätikön Vatnäjökullin reunalla. Nämä tuovat mieleen Salpausselkien kaaret.
Suurenna
Jäätikön viuhkamaisia reunavirtauksia Islannin suurjäätikön Vatnäjökullin reunalla. Nämä tuovat mieleen Salpausselkien kaaret.

Sulavan mannerjään reuna saapui Suomen etelärannikolle noin 13 000 vuotta sitten, kun sulaminen eteni lämpimällä Alleröd-kaudella. Jään reuna vetäytyi noin 50 km Salpausselkien pohjoispuolelle Heinolan seuduilla. Pian ilmasto viileni kylmään nuorempaan dryaskauteen noin 12600 vuotta sitten. Pohjois-Eurooppa jäähtyi melko äkkiä noin 10 astetta kun jäätikön sulamisvedet patosivat Golfvirran. Noin 12 250–11 300 vuotta syntyi kaksi valtavaa pitkää soraharjua malkein paikallaan pysytttelevän jäätikön reunaan jään sulamisvesien kuljettamasta sorasta. Ensimmäiset Salpausselät syntyivät 200 vuodessa, toiset noin 500-600 vuotta myöhemmin.

Suomea lähin eteläinen ihmisasutus oli tuolloin Puolassa ja Valko-Venäjällä Swidryn kulttuurin alueella. Norjan rannikolla olivat Fosnan ja Komsan kulttuurit.

Kylmä Salpausselkien syntykausi päättyi noin 11560 vuotta sitten, ja alkoi lämmin holoseenikausi, joka oli kuitenkin alussa vielä viileä. Holoseenin alussa jäätä oli Suomessa huomattavia määriä, ja suuri osa jään alta paljastunutta maata veden alla. Viimeistään III Salpausselän synnyn aikoihin Baltian jääjärvi tyhjeni Atlanttiin Keski-Ruotsissa Vätternin itäpuolella olevan salmen kautta. Atlantilta virtasi suolaista merivettä, joka muutti aikaisemman järven Yoldiamereksi.

Kasvillisuustyyppinä oli alussa preboreaalinen tundra jolloin Suomessa kasvoi varpuja, pensaita ja koivua. Jäätikkö alkoi holoseenin alussa sulaa nopeasti pysähdellen vain muutamia kertoja paikoilleen. Tunnetuin pysähdys on Sisä-Suomen reunamuodostumat synnyttänyt preboreaalin kylmä oskillaatio 11200-11100 vuotta sitten.

Viimeistään 11 900 asutusta oli Karjalankannaksen eteläpuolella. Noin 10 800 Yoldiameren yhteys Atlanttiin katkesi maan kohoamisen takia. Syntyi Ancylusjärvi, jonka pinta nousi jäätikön sulamisvesien virratessa suureen järveen, joka peitti monia Länsi-Suomen ja Etelä-Suomen alueita. Viro oli asutettu 10 800-10 700 (tai 11 000) vuotta sitten, ja Suomeen saapui ihmisiä viimeistään 10 600 vuotta sitten. Asutus oli vakiintunut Etelä- ja keski-Suomeen 10 200–9 900 vuotta sitten. Lapissa oli asutusta 9 800–9 500 vuotta sitten. Tuolloin suuri osa Suomea oli Ancylusjärven peitossa. Käsivarren lappiin syntyi hieman 10000 vuotta sitten dyynikenttiä. Jäätikkö vetäytyi Länsi-Lapista Ruotsiin 10 000 vuotta sitten. Kälivuoristön jäätikkö katkesi Etelä-Norjan ja Pohjois-ruotsin peittäviin jäätiköihin noin 9800 vuotta sitten. Tätä tapahtumaa on monesti pidetty jääkauden päättymisenä. Pohjois-Ruotsin Lapin jäätikkö hajosi moneen osaan viimeistään 9600 kalenterivuotta sitten, ja koko jäätikkö suli noin 9500 vuotta sitten.

Noin 10 000–8 900 vuotta sitten oli kylmää, Lounais-Suomen pääasiallinen puulaji koivu ja 8 900–8 000 vuotta sitten mänty, jonka jälkeen alkoi nykyistä lämpimämpi kausi, jolloin Lounais-Suomessa kasvoi pähkinäpensasta ja jalavaa. 8 000 vuotta sitten alkoi hyvin lämmin atlanttinen lämpökausi jolloin Itämeri oli Litorinamerenä Tanskan salmien avautumisen jälkeen. Noin 2 500 vuotta sitten kuusi ja mänty palasivat pääasiallisiksi puulajeiksi. Kuusi oli alkanut levittäytyä idästä jo noin 6 000 vuotta sitten. Jääkauden sulaessa erottuivat nykyiset järvet maankohoamisen seurauksena erilleen Itämeren edeltäjästä. Näiden järvien lasku-uomat kulkivat alussa eri tavalla kuin nykyään. Esimerkiksi Saimaan laskujoki oli alussa pohjoisessa Pielaveden suunnalla.

Jään reunan paikka Lyhenne Suhteellinen paikka (km) Ajoitus (uusi systeemi) Ajoitus (vanha systeemi) Muuta
Miltei koko
Skandinavia jäässä
16000 Jää Saksassa Pommerin keskiosissa. Tanska jäätön, jään raja Ruosin ja Tanskan salmessa.
Miltei koko
Baltia jäässä
15000 Jää Götlannin keskiosissaja Etelä-Ruosin keskiosissa, jää lähtenyt Pohjois-Saksasta ja Bornholmista. Laatokka ja Ääninen jäässä.
Viron pohjoisosa
jäässä
14000 Puolet Laatokasta Jään alla. Jää Götlannin pohjoispuolella.
Viron pohjoisrannikko 13200?
Suomen etelärannikko 13000 11700
I Salpausselkä I Ss 12250-12250 10700-10900
II Salpausselkä II Ss 11600,11790-11590 10200-10400
III Salpausselkä III Ss 11400-10900 n. 10000 n 11300-11200 Yoldiameren alku.
Sisä-Suomen
reunamuodostuma
S-Sr 11000-10900
Jää linjalla
Salo-Nurmes
? ? 11500 (11200?) Jää peittää vielä suuren osan Lappia.
Pohjanmaa
jään peitossa
? ? 10800-10400? Oulujärvi ja Länsi-Lappi jään peitossa, Ancylusjärvi.
Jää vetäytyy pohjoisessa Suomen itärajalta ? ? n. 10500 9500
Pohjanlahti jäässä ? ? 10200 9300-9500 Etelä-Norjan jäätikkö irtautui erilleen 10200 vuotta sitten.
Tornionjoki jäässä 10000 8800? Jäätä vielä Länsi-Lapissa.
Jää kokonaan
sulanut
9500 Jäätikkö katkesi kahtia Keski-Ruotsin tuntureilla n. 9800 vuotta sitten, jonka jälkeen mannerjäätikön rippeet sulivat viimeistään 9300 vuotta sitten.

Ilmaston lämmetessä jopa Etelä-Norjan Jostedalsbreen-jäätikkö suli 9000 vuotta sitten pois, jäätyäkseen uudestaan vasta 6000 vuotta sitten.

Jää kokonaan
sulanut
9000-8000 Tanskan salmet avautuvat, Litorinameri ja atlanttinen lämpökausi.

[muokkaa] Maan kohoaminen jääkauden jälkeen

Viimeisimmän jääkauden jälkeen alkoi Suomessa ja Skandinaviassa maaperän kohoaminen, joka jatkuu yhä Itämerellä.

Jääkaudella noin 20 000 vuotta sitten yhtenäisen jäätikön muodostanut, jopa kolmen kilometrin paksuinen mannerjää painoi Itämeren aluetta valtavalle lommolle. Samalla se ruhjoi Itämeren päämuodot esiin. Kun jäätikkö alkoi sulaa, maankuoreen tullut lommo alkoi oieta ja maa kohota. Alussa maa kohosi nopeasi, mutta se hidastui vähitellen. Maankohoaminen jatkuu vieläkin: nopeinta se on Perämerellä, josta jääpeite suli viimeisenä. Itämeren eteläosissa maa ei enää kohoa, vaan vajoaa Tanskan salmissa.

Maan kohoaminen jatkuu yhä Suomessa, ja sen arvioidaan johtavan Perämeren eristymiseen omaksi järvekseen, kun Merenkurkku kuroutuu umpeen. Maan kohoaminen muuttaa rantaviivaa, kun merenlahtia kuroutuu järviksi ja kuivuu niityiksi, salmet madaltuvat ja saaret kasvavat kiinni toisiinsa ja mantereeseen, luotoja ja kareja kohoaa merestä. Uusi rantaviiva muotoutuu kallioperän, maaperän ja paikallisen ympäristön ominaisuuksien mukaan.

Maankohoamisnopeus vuodessa:

  • Perämeri 8–9 mm
  • Merenkurkku 7–8 mm
  • Suomenlahti 1–3 mm
  • Varsinaisen Itämeren pohjoisosa 1–3 mm

[muokkaa] Jääkauden jälkeinen ilmastokehitys

Jääkausi päättyi nykyistä lämpimämpään atlanttiseen lämpökauteen, jolloin Etelä- ja Keski-Suomessa olivat Keski-Euroopan ilmasto-olot ja monet jalopuulajit kuten saarni ja jalava kasvoivat nykyistä pohjoisempana. Huipussaan lämpökausi oli 5 000 vuotta sitten, jolloin Suomessa oli 2–3 astetta nykyistä lämpimämpää. Atlanttinen lämpökausi päättyi noin 1 800 eaa, jolloin ilmasto alkoi viiletä. Ilmasto on viilentynyt jo muutama tuhat vuotta preboreaaliseksi. Suomessa vallitseekin nykyään kylmätalvinen metsäilmasto. Ilmaston viileneminen lisäsi soistumista ja toinen merkittävä muutos oli kuusen leviäminen idästä Suomeen alkaen 5 500 vuotta vuotta sitten.

[muokkaa] Jääkauden jälkiä Suomen maastossa

Jäätikön voima maan muovaajana oli mahtava. Jäätikkö uusiutui jatkuvasti siten, että keskustasta virtasi kymmenien metrien vuosivauhtia jäätä ulospäin. Aikaisemmat kerrostumat tuhoutuivat ja hävittivät todisteita mm. jääkautta edeltävistä kivikautisista ihmisistä. Jään virtaus uursi syviä laaksoja, kuruja ja jäätikön alle muodostui moreenista pitkulaisia sorakumpareita, drumliineja. Jääkauden jättämät jäljet kuvautuvat maastossa tiettyihin ilmansuuntiin suuntautuneina muotoina. Esimerkiksi Etelä-Savossa monet syvänteet ovat jääkauden jäljiltä luoteesta kaakkoon. Syntyi myös jään reunaa vasten poikittaisia muotoja. Jääkauden muokkaus näkyy selvästi myös karttakuvassa luode-kaakko -suuntaisina rantoina, saarina jne.

Jään sulaessa muodostuu esim. jäänalaisten sulamisvirtojen suulle pitkittäissoraharjuja ja sulamissuistoja, sandureita.

Todisteita jääkausista ovat Suomessa muun muassa silokalliot, hiidenkirnut, hiidenkiukaat, siirtolohkareet, harjut jne. Jääkausi muovasi kymmeniä erityyppisiä muodostumia.

[muokkaa] Jään vetäytymiskarttojen tarkkuuksista

Eri lähteissä näkee erilaisia versioita esim. Skandinavian jääpeitteen supistumisesta. Eri menetelmillä on ajoitettu eri reunamoreenimuodostumia eri seudulla. Ajoitukset ovat ristiriitaisia ja eri lähteissä on erilaisia kuvauksia jään vetäytymisestä. Koska suurilla mannerjäätiköillä on taipumus laajeta kylminä kausina yli 100 km, ja eri jäätikön osat vetäytyvät ja supistuvat eri tahtiin (jopa alle 100 km, levyiset jääkielekkeet), on vaikeaa rakentaa puutteellisen ainaiston pohjalta täsmällistä kuvaa jään vetäytymisestä eri seuduilta.

[muokkaa] Katso myös