Isokäpylintu
Wikipedia
Isokäpylintu Elinvoimainen |
||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Isokäpylintu (Loxia pytyopsittacus) on varpuslintu, joka kuuluu peippojen heimoon.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Isokäpylintu muistuttaa todella paljon pikkukäpylintua, ero on lähinnä nokan muodossa ja koossa. Molemmat ovat "papukaijamaisia" suhteettoman suuren nokkansa ja kirkkaiden väriensä takia; isokäpylintu vielä pikkuveljeään harteikkaampi. Ala- ja ylänokan kärjet menevät ristiin, mikä on sopeutuma havupuiden siementen esiin kaivamiseen kävystä. Aikuinen uros on vartaloltaan tiilen- tai oranssinpunainen ja naaras on kellanvihreä ilman punaisia höyheniä. Nuoret yksilöt ovat harmahtavia, tummaraitaisia ennen sulkasatoa. Siivet ja pyrstö ovat kaikilla tummanharmaat.
Koko: Vähän viherpeippoa suurempi ja rotevampi. Pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen 18–20 cm, koiras on hieman kookkaampi. Siipien kärkiväli on noin 30 cm. Nokan korkeus on 12–15 mm, nokan tyvestä mitattuna. Paino 50–60 grammaa.
Ääni: Lentoääni on syvä "kup kup" ja yksi parhaita tuntomerkkejä iso- ja pikkukäpylinnun erottamiseen. Ruokailevista parvista kuuluu myös matalampaa köpöttelyä. Koiras laulaa pesäpuun lähettyvillä hiljaista, kaunista visertelyä. Laulu on selvästi vaimeampaa ja matalampaa kuin pikkukäpylinnun. Varoitusääni on itsepäinen, jankuttava, mustarastasmainen "tsuk-tsuk-tsuk...". Sitä kuulee etenkin silloin, jos närhi sattuu pesän lähelle. Poikasparvista kuuluu jatkuvaa tiititystä. Kaikki äänet ovat astetta matalampia kuin pikkukäpylinnun äänet.
Aikuisen isokäpylinnun sulkasato on kesällä heinä-syyskuussa, jolloin se vaihtaa koko höyhenpukunsa. Nuoret linnut vaihtavat kesällä pääosan ruumiinhöyhenistään, ja joskus muutamia pyrstösulkia.
[muokkaa] Levinneisyys
Levinneisyysalue on paljon pienempi kuin pikkukäpylinnulla. Siihen kuuluvat säännöllisesti vain Norja, Ruotsi, Suomi, Viro, Latvia ja Länsi-Venäjä. Skotlannissa pesii melko vastikään omaksi lajikseen erotettu skotlanninkäpylintu Loxia scotica. Linnut vaeltavat havupuiden siemensadon perässä satunnaisesti myös tämän alueen ulkopuolelle esim. Englantiin ja Tanskaan, joten yksittäisen paikan kanta vaihtelee vuodesta toiseen. Fennoskandiassa ja Baltiassa arvioidaan olevan 56 000–190 000 pesivää paria. Suomessa laji pesii koko maassa lukuun ottamatta Tunturi-Lapin havupuutonta vyöhykettä. Maassamme pesii keskimäärin 36,000 paria, vuosittaisen vaihtelun ollessa 10,000–100,000 paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Pääasiassa mäntymetsät. Hyvin tyypillinen pesimäajan ympäristö on kallioinen männikkö tai harva mäntykangas. Koska isokäpylintu suosii männynsiemeniä, se ei yleensä pesi puhtaissa kuusikoissa. Myös pesimäajan ulkopuolella laji viihtyy etupäässä mäntymetsissä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesä sijaitsee yleensä männyn latvaosassa. Tavallisesti se on oksan päällä, usein myös oksanhangassa tai rungon haarautumassa. Naaras rakentaa pesän taitavasti kuivista oksista, naavasta ja sammalista, pehmusteina karvoja ja höyheniä. Muninta alkaa hieman myöhemmin kuin pikkukäpylinnulla, johtuen juuri männyn siementen myöhäisemmästä karisemisesta. Ensimmäinen muna munitaan maaliskuussa ja munia on yleensä 4. Naaras aloittaa haudonnan heti ensimmäisen munan munittuaan, koska pakkasta voi olla 20 astetta ja paljaat munat muuten jäätyisivät. Haudonta kestää noin 15 vrk ja poikaset kuoriutuvat eri aikaan. Koiras ruokkii naarasta haudonnan aikana, ja naaras poistuu pesästä vain muutaman kerran vuorokaudessa lyhyeksi toviksi. Poikaset viipyvät pesässä suhteellisen kauan, jopa 25 vuorokautta, ja silloin ne jo lentävät melko hyvin. Emot syövät poikasten ulosteet poikasten ollessa pieniä, mutta noin 10 vuorokauden jälkeen ulosteet jäävät pesän reunoille, ja poikasten lähdettyä maailmalle ovat pesän reunat paksun ulostekerroksen peittämät.
[muokkaa] Ravinto
Käpylinnut syövät havupuiden siemeniä. Ristinokallaan ne ensin leikkaavat siementä suojaavan suomun halki ja nappaavat sitten kielellään siemenen. Isokäpylinnun suosikki on mänty mutta myös kuusen siemenet maistuvat, ja pesimisaikaan se saattaa syödä myös hiukan hyönteisiä. Pesäpoikanen saa syödäkseen noin 20 000–30 000 siementä runsaan 3-viikkoisen pesässä olonsa aikana. Emot tarjoilevat sen kuvussaan puoliksi sulaneena puurona oksentamalla poikasen avoimeen kitaan. Havupuiden siemenkadon aikana käpylinnut voivat syödä myös muuta siemenravintoa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Nethersole–Thompson, Desmond 1975: Pine Crossbills. – T & A D Poyser Ltd. Berkhamsted. ISBN 0 85661 011 9
- Hildén, Olavi 1974: Havaintoja isokäpylinnusta Loxia pytyopsittacus Kirkkonummella. - Lintumies 2.1974 s. 45-51. SLY.
- Pulliainen, Erkki, Helle, Pekka & Tunkkari, Paavo 1981: Räkättirastaan, tilhen, kottaraisen, punatulkun, taviokuurnan ja isokäpylinnun ruoansulatuskanavassa, sydämessä ja siivissä ilmenevistä sopeutumista. - Ornis Fennica 58:21-26.
- Kuvia isokäpylinnuista