Höyrysäiliöveturi
Wikipedia
Höyrysäiliöveturi on höyrykäyttöinen veturi, jolla ei ole omaa tulipesää, eli se ei tuota itse tarvitsemaansa höyryä, vaan se voidaan "ladata" isommasta höyrykoneesta. Höyrykattilan sijaan niissä oli höyrysäiliö, johon pumpattiin kuumaa vesihöyryä. Lisäksi veturi tarvitsee lämmintä (60°C) vettä.
Veturin etuna oli sen nopea liikkeellesaaminen, sillä se ei edellyttänyt höyryveturin tavoin tuntikausia kestänyttä lämmittämistä, mikäli ulkopuolista höyryä oli saatavilla. Haittana oli lyhyt toimintasäde, mutta höyrysäiliövetureita käytettiinkin etupäässä vaihtotyössä. Viimeiset höyrysäiliöveturit poistettiin käytöstä Suomessa 1970-luvulla.
Höyrysäiliöveturit olivat käyttökelpoisia etenkin varastoalueilla ja sahojen lautatarhoilla, sillä oman tulipesän puuttuessa ne eivät aiheuttaneet mainittavaa tulipalovaaraa.
Toijalan veturimuseon mukaan [1] Suomessa oli käytössä noin 15 höyrysäiliöveturia, eli ammattikielellä "pulloa". Muutama yksilö on säilynyt museoituna. Yksi museoitu kohde on entinen Äänekoski–Suolahden Rautatien veturi numero 3 (ÄSR 3), joka on sijotettuna Jokioisten Museorautatielle. Veturi on periaatteessa ajokuntoinen, mutta ulkopuolisen höyrynantolaitteen puuttumisen johdosta veturi ei ole museorautatiellä olonsa aikana liikkunut ilman vetoapua.