Eksistentialismi

Wikipedia

Eksistentialismi on mannermaisen filosofian ja kirjallisuuden suuntaus, joka korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta. Eksistentialismi vaikutti vahvasti toisen maailmansodan jälkeiseen taiteeseen ja kirjallisuuteen.

Eksistentialismin mukaan ihmisyyttä ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen on vapaa valitsemaan olemisen tapansa itse ja on toisaalta siihen myös pakotettu. Nimensä mukaisesti eksitentialismi pitää ihmisen olemassaoloa (existentia) ensisijaisena verrattuna hänen olemukseensa (essentia): ihmisen olemus on hänen olemassaolonsa eli olemuksettomuutensa. Eksistentialismin mukaan ihmisen olemassaolossa on ensisijaista kokemus yksilöllisestä, ainutlaatuisesta olemassaolosta (eksistenssistä), joka edeltää olemassaoloa esimerkiksi ryhmän jäsenenä tai biologisena olentona. Olemassaolossaan ihminen on "heitetty maailmaan". Hän on sekä täysin vapaa valitsemaan olemuksensa ja arvonsa että tähän pakotettu. Tästä ristiriidasta seuraavaa elämän peruskokemusta kutsutaan ahdistukseksi (Angst).

Eksistentialismin varhaisina edustajina voidaan pitää 1800-luvun filosofeja Søren Kierkegaardia, Arthur Schopenhaueria ja Friedrich Nietzscheä, jotka kukin kehittelivät yksilön näkökulman huomioivaa filosofiaa kritiikkinä G. W. F. Hegelin abstraktille filosofialle. Kirjailijoista erityisesti venäläisen Fjodor Dostojevskin kuvaukset uskonnollisen ja maallisen elämän merkitystä etsivistä yksilöistä ovat eksistentialismin taustalla.

1900-luvun alkupuolella ekstentialistisia teemoja kehittivät eteenpäin saksalaiset filosofit kuten Martin Heidegger ja Karl Jaspers. Heideggerin fenomenologis-hermeneuttisessa filosofiassa ajatukset ihmisen erityisestä maailmassa olemisen tavasta, ahdistuksesta ja valinnanvapaudesta olivat keskeisiä ja Heideggerin koko metafysiikan perustana. Vaikka Heidegger usein luetaan eksistentialismin merkkihahmoihin, hän itse erotti ajattelunsa Sartren eksistentialismista teoksessaan Brief über den Humanismus (1946), suom. Kirje humanismista (2000). Jaspersin näkemyksissä korostuu eksistentialismin läheisyys psykologisiin ja psykiatrisiin ongelmiin, joiden parissa Jaspers myös työskenteli. Vapauden teema on tärkeä Jaspersille, ja hän pohti esimerkiksi modernin tieteen, teknologian ja elämäntavan vaikutuksia yksilönvapaudelle, ja kritisoi vahvasti oman aikansa totalitaristisia järjestelmiä, myös Saksassa.

Eksistentialismia liikkeenä tekivät 1930-1960-luvuilla tunnetuiksi ranskalaiset kirjailija-filosofit Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir. Sartren mukaan "olemassaolo edeltää olemusta", millä hän tarkoitti sitä, että ihmisellä ei ole ennaltamäärättyä olemusta, joka määrittäisi hänen moraalinsa, tapansa tai ajattelunsa. Kukin on vapaa itse valitsemaan arvonsa ja on samalla siihen myös pakotettu. Sartren mukaan koska mitään olemusta ei ole, ihmiset määrittyvät tekojensa ja valintojensa perusteella ja sillä perusteella heitä myöskin on arvioitava. Sartre otti käyttöön Martin Heideggerin tekemän erottelun autenttiseen ja epäautenttiseen olemiseen. Sartrelle ihmisen oleminen on autenttista kun hän määrittelee itse itsensä ja tavoitteensa ja epäautenttista kun hän antaa muiden määritellä ne. Simone de Beauvoir tarkasteli eksistentialistisessa filosofiassaan olemassaoloaan naisena ja kritisoi tapaa nähdä nainen "toisena sukupuolena".

Sartre oli ateisti eikä ajatus jumalasta sopinut hänen eksistentialismiinsa, mutta filosofit kuten Karl Jaspers ja Gabriel Marcel kehittelivät Søren Kierkegaardia seuraten eksistentialismin kristillisiä muunnelmia, joissa autenttinen oleminen nähdään kristillisen elämäntavan seuraamisena.

Eksistentialismi levisi filosofiasta myös kirjallisuuteen. Kirjallisuudessa eksistentialistisia teemoja käsittelivät muun muassa Albert Camus (Sivullinen, 1941), beatnikit, Hermann Hesse (Arosusi, 1928; Demian; Katoava kesä) sekä Sartre itse (Inho, 1938). Eksistentialisminsa pääpiirteet Sartre hahmotteli esseessään L'Existentialisme est un humanisme (1946), joka on suomennettu nimellä Eksistentialismikin on humanismia (suom. 1965).

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Lehtinen, Torsti (2002). Eksistentialismi: Vapauden filosofia. Helsinki: Kirjapaja. ISBN 951-625-723-2
  • Saarinen, Esa: Sartre - Pelon, inhon ja valinnan filosofia. Fanzine Oy, 1983.
  • Saarinen, Esa: "Fenomenologia ja eksistentialismi" teoksessa Nykyajan filosofia. WSOY, 2002.


1900-luvun filosofiset koulukunnat
Analyyttinen filosofia - Looginen empirismi - Positivismi - Pragmatismi

Mannermainen filosofia - Hermeneutiikka - Fenomenologia - Eksistentialismi - Postmodernismi

Marxilainen filosofia - Frankfurtin koulukunta - Radikaalifeminismi

Tomismi - Uustomismi