HL Kuru
Wikipedia
Höyrylaiva Kuru rakennettiin 1915 liikennöimään Näsijärvellä. Vuonna 1927 Kurun kansirakennelmat uusittiin kolmikerroksiksi. Kurun pituus oli 30,48 m ja siinä oli 300 hevosvoimainen höyrykone. Sota-aikana "Kuru" oli pakko-otettuna "Satakunnan laivastossa", joka oli Venäjän merivoimien joukko-osasto Näsijärvellä.
[muokkaa] HL Kurun uppoaminen
HL Kurun uppoaminen Tampereen edustalla Näsijärvellä 7. syyskuuta 1929 on Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus. Onnettomuudessa menehtyneiden lukumääräksi on yleisimmin esitetty 138 henkeä, mutta Kurun kuntahistorian kirjoittanut Erkki Laitinen on hukkuneiden ja kadonneiden luetteloiden tarkan läpikäynnin jälkeen päätynyt siihen, että uhrien lukumäärä olisi 136.
HL Kuru lähti Mustanlahden satamasta kello 15.15 huolimatta siitä, että järveltä puhalsi voimakas tuuli, jonka voimakkuudeksi arvioitiin 8 beaufortia (17-20 m/s). Raportoitiin jopa 11½ beaufortin tuulenvoimakkuudesta. Lähtöpäätöksen teki laivan kapteeni Onni Saarinen. Kurun edellä satamasta lähti HL Ylöjärvi ja satamaan oli juuri onnellisesti saapunut HL Ruovesi. Molemmat olivat Kurua pienempiä aluksia, joten kapteeni Saarinen luotti alukseensa. Laivalla oli 150 matkustajaa ja 12 hengen miehistö.
Laiva lähti aikataulunsa mukaan kohti Kurua puskien vastatuuleen Näsijärven selällä. Alus alkoi keikkua pituussuuntaisesti voimakkaassa vasta-aallokossa, ja kun aallot alkoivat lyödä vettä kannelle, vauhtia hiljennettiin. Aluksen ehdittyä Siilinkarin luokse se joutui ristiaallokkoon, ja laivalta huomattiin kolme suurta hyökyaaltoa. Näitä silminnäkijät kuvasivat suurimmiksi koskaan näkemistään.
Kapteeni Saarinen pysäytti koneet ensimmäisen aallon iskiessa Kurun keulaan. Aalto täytti keulakannen vedellä ja painoi keulan syvemmälle. Kun toinen aalto iski, se rikkoi matkustajatilan ovet ja vesi tulvi sisään laivan runkoon. Laiva kallistui vasemmalle, ja kun vesimassat vyöryivät vasemmalle laidalle kolmannen hyökyaallon iskiessä, Kuru kääntyi sivutuuleen ja kaatui kyljelleen, jonka jälkeen laiva upposi nopeasti.
Yksi laivan kolmesta pelastusveneestä jäi kaatuvan laivan alle ja toinen irtosi itsestään. Kolmannen veneistä irrotti kapteeni Saarinen yhdessä erään matkustajan avulla. Veneet kuitenkin kaatuivat myrskyssä, ja vain kolme matkustajaa pelastui veneiden avulla.
Onnettomuuden huomasi ensimmäisenä Kurun perässä satamasta lähteneen höyrylaiva Tarjanteen kapteeni Niilo Karimaa. SS Tarjanne pelasti 13 ihmistä uppoamispaikalta. Paikalle kiiruhtivat myös hinaaja Näsijärvi, joka pelasti vedestä kolme henkeä, sekä moottorivene Suunta joka pelasti kaksi henkeä. SS Tarjanteen kapteeni Niilo Karimaa menetti pelastustöissä terveytensä.
Onnettomuuden uhrien etsinnät lopetettiin 29. syyskuuta, jolloin kateissa oli yhä 6 henkeä.
Kalevankankaan hautausmaalle Tampereella pystytettiin vuonna 1930 Kirsti Liimataisen suunnittelema Kuru-laivan haaksirikon muistomerkki. Onnettomuuden 11-vuotispäivänä vuonna 1940 paljastettiin Mustanlahden sataman tuntumassa Näsinkalliolla toinen, Yrjö Liipolan suunnittelema muistomerkki.
[muokkaa] HL Kuru nostetaan ja kunnostetaan
Kuru nostettiin uppoamisen jälkeen 3. lokakuuta ja se jatkoi liikennöintiään korjattuna ja muutettuna 14. marraskuuta. Kuru lopetti liikennöintinsä 1938. Alus muutettiin proomuksi ja sitä käytettiin tavarakuljetuksiin parisen kymmentä vuotta.
[muokkaa] Onnettomuuden syyt
Onnettomuuden aikana Kurun painopiste oli vaarallisen ylhäällä: sen kansirakennelmia oli kohotettu kysymättä suunnittelijan tai asiantuntijan neuvoa. Lisäksi laivan keulakannella ei ollut valuma-aukkoja, joista vesi olisi päässyt poistumaan.
Nämä kaksi seikkaa todettiin pääsyiksi onnettomuuteen. Kun Kuru nostettiin Näsijärven pohjasta, yläkannet purettiin ja laiva palautettiin alkuperäiseen asuunsa.