Gabriele D'Annunzio

Wikipedia

Benito Mussolini (vasemmalla) suuresti ihailemansa  Gabriele D'Annunzion kanssa.
Suurenna
Benito Mussolini (vasemmalla) suuresti ihailemansa Gabriele D'Annunzion kanssa.

Gabriele D'Annunzio (12. maaliskuuta 1863, Pescara1. maaliskuuta 1938, Gardone Riviera) oli italialainen runoilija, kirjailija ja näytelmäkirjailija.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

D'Annunzio syntyi Pescarassa varakkaan maanomistajan perheeseen, ja Pescarassa hän vietti varhaislapsuutensa, kunnes hänet lähetettiin Pratoon oppikouluun, jossa ollessaan hän julkaisi ensimmäiset runonsa kuudentoista vuoden ikäisenä. Vuonna 1881 hänet hyväksyttiin opiskelemaan Rooman yliopistoon, missä hän osallistui monien kirjallisten ryhmien, esimerkiksi Cronaca Bizantinan, toimintaan ja kirjoitti paikallisiin lehtiin artikkeleita ja kirjallisuusarvosteluja. Noina vuosina hän aloitti myös oman varsinaisen kirjallisen uransa kirjoittamalla teokset Canto Novo (1882), Terra Vergine (1882), L'Intermezzo di Rime (1883), Il Libro delle Vergini (1884) sekä suurimman osan novelleista, jotka myöhemmiin koottiin teokseksi San Pantaleone (1886). Arvostelijoista jotkut, jotka olivat aluksi tervehtineet häntä ihmelapsena, alkoivat nyt hyljeksiä hänen uutta tyyliään ja syyttivät häntä yleisen moraalin turmelemisesta. Toisaalta häntä ylistettiin Italian kirjallisuuden uudistajana ja sen elinvoiman palauttajana. Yliopistovuosiensa jälkeen D'Annunzio pestautui toimittajaksi Tribuna-sanomalehden palvelukseen, missä hän nimimerkillä "Duca Minimo" kirjoitti jotkin terävimmistä teksteistään.

Vuonna 1883 D'Annunzio meni naimisiin Maria Hardouin di Gallesen kanssa. Heille syntyi kolme poikaa, mutta liitto päättyi eroon vuonna 1891. Sittemmin D'Annunziolla oli pitkäaikainen suhde näyttelijätär Eleonora Duseen, joka esiintyi monissa D'Annunzion kirjoittamissa näytelmissä.

Rijekassa 1920 julkaistu postimerkki D'Annunziosta
Suurenna
Rijekassa 1920 julkaistu postimerkki D'Annunziosta

D'Annunzio vietti melko huimapäistä elämää, jonka seurauksena hän joutui velkoihin. Velkojiaan hän pakeni 1910 Ranskaan, jolloin myös suhde Eleonora Duseen päättyi. Ranskassa hän teki yhteistyössä säveltäjä Claude Debussyn kanssa musiikkinäytelmän Le martyre de Saint Sébastien. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua D'Annunzio palasi Italiaan, jossa hän julkisissa puheissaan kehotti Italiaa liittymään liittoutuneiden rinnalle. Hän liittyi Italian ilmavoimiin ja taisteli sodassa hävittäjälentäjänä, jossa yhteydessä hän menetti näön toisesta silmästään. Sota vahvisti hänen näkemyksiään siitä, että Italian oli omaksuttava vahvempi rooli kansainvälisessä politiikassa sodanaikaisten liittolaistensa rinnalla.

Pariisin rauhankonferenssissa 1919 esitettyjen Fiumen kaupunkia koskevien alueluovutusten suututtamana D'Annunzio kokosi 2000 miehen vahvuisen joukon, marssi heidän johdossaan Fiumeen ja vaati kaupungin liittämistä Italiaan. Kun tämä ei onnistunut, D'Annunzio julisti Fiumen itsenäiseksi valtioksi ja itsensä sen päämieheksi. Joulukuussa 1920 Italian laivaston tulitettua Fiumea hän joutui kuitenkin luopumaan kaupungin hallinnasta. Tämän episodin jälkeen D'Annunzio vetäytyi kotiinsa Garda-järvelle, jossa hän keskittyi enimmäkseen kirjoittamiseen.

D'Annunzio nimitettiin Italian kuninkaallisen Akatemian puheenjohtajaksi vuonna 1937. Hän kuoli aivohalvaukseen kotonaan 1. maaliskuuta 1938.


[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Romaaneja

  • Il piacere (1889)
  • Giovanni Episcopo (1891)
  • L'innocente (1892)
  • Il trionfo della morte (1894; suom. Kuoleman riemuvoitto)
  • Le vergini delle rocce (1895)
  • Il fuoco (1900)
  • Forse che sì forse che no (1910)

[muokkaa] Näytelmiä

  • La città morta (1899)
  • La Gioconda (1899)
  • Francesca da Rimini (1902)
  • La figlia di Iorio (1904)
  • La fiaccata sotto il moggio (1905)
  • La nave (1908)
  • Fedra (1909)

[muokkaa] Runoteoksia

  • Primo vere (1879)
  • Canto novo (1882)
  • Poema paradisiaco (1893)
  • I quattro libri delle Laudi del cielo, del mare, della terre e degli eroi (1899; kokoelma joka käsittää neljä kirjaa: Maia, Elettra, Alcyone, Merope)

[muokkaa] Novellikokoelmia

  • Terra vergine (1882)
  • Le novelle della Pescara (1884–86)
  • San Pantaleone (1886)
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Gabriele D'Annunzio.