Karsikko

Wikipedia

Karsikko on myös Joensuun kaupunginosa

Karsikko on perinteinen suomalainen vainajaa koskeva merkintä puussa, taikka metsä tai yksittäinen puu, jossa näitä merkintöjä on. Karsikkoa tehdessä voidaan puun alaoksat tai keskioksat karsia vainajan merkiksi. Usein karsikko sijaitsee asutuksen ja kalmiston välillä.

Karsikkopuuhun, joka on yleensä iso mänty, tehdään karsikko, eli vainajaa koskevia merkintöjä, esimerkiksi nimi, puumerkki ja/tai syntymä- ja kuolinajat. Karsikko tehtiin puuhun yleensä kuljetettaessa vainajaa kalmistoon, mutta toisaalta esimerkiksi jonkun suvun karsikko saattaa olla pelkästään muistomerkki. Tiettävästi tällaisia karsikkoja on edelleen käytössä.

Karsikoiden tarkoituksena on alun perin ollut vaikuttaa kuolleiden sieluihin siten, etteivät ne tulisi ihmisten ilmoille kummittelemaan. Ilmeisesti on ajateltu, että lähtiessään vaeltamaan kalmistolta takaisin asuinpaikalle sielu ymmärtää kuolleensa viimeistään nähdessään oman karsikko-merkkinsä puussa. Sittemmin karsikkoja on tehty lähinnä vainajan muistomerkiksi. Joillakin suvuilla on ollut kokonaisia sukutauluja karsikkopuussaan.

Karsikko voidaan tehdä myös eläville.[1] Kun joku ensi kerran saapuu vieraaseen taloon, niin hänelle kunnioitukseksi tehdään karsikko, jossa oksa osoittaa mistä ilmansuunnasta vieras on kotoisin. Karsikkoja tekivät myös matkatoverit toisillensa, kun saapuivat oudoille seuduille. Karsikko tehtiin männystä tai kuusesta oksia karsimalla siten, että ainoastaan latva jätetään karsimatta - joskus myös tyvipää. Keskelle puuta jätettiin käsivarsiksi kaksi oksaa, jos henkilö, jolle karsikko tehtiin, oli naimisissa. Naimattomalle jätettiin vain yksi oksa.

Vainajalle karsikko tehdään ruumista kirkolle vietäessä. Jos vainaja oli naimisissa, jätettiin kaksi oksaa käsivarsiksi metsään päin. Naimattomalle jätettiin yksi oksa tielle päin. Myöhemmin tuli tavaksi leikata mäntyyn tehtyyn pilkkaan vuosiluku tai kiinnittää mäntyyn kohon muotoinen musta lautanen, johon oli kirjoitettu vainajan nimikirjaimet ja kuolinvuosi.

[muokkaa] Lähteet

  1. Aspelin, J. R. Karsikot. – Suomen ylioppilaskunnan albumi Elias Lönnrotin kunniaksi hänen täyttäessään kahdeksankymmentä vuotta 9.4.1882. Helsinki: [Suomen ylioppilaskunta], 1882, s. 308-312.