Hirvi
Wikipedia
Hirvi | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Alalajit | ||||||||||||||||
|
Hirvi (Alces alces) on sorkkaeläin (Artiodactyla), joka kuuluu laajaan märehtijöiden alalahkoon (Ruminantia). Hirvieläimiä on 17 sukua, joissa on neljäkymmentä eri lajia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntomerkit
Hirven turkin väri on tummanharmaa ja se muuttuu hiukan ruskeammaksi kesäksi, Varsinais-Suomessa on viime aikoina tavattu myös vaaleita, melkein valkoisia hirviä. Uroksilla on suuret täysiluiset hanko- tai lapiosarvet, jotka uusiutuvat joka vuosi.
Hirvi on pohjoinen laji, ja sen ontot karvat suojaavat sitä pakkaselta. Pitkien raajojensa avulla se pystyy kulkemaan hyvin lumessa, soilla ja ryteiköissä.
Hirvi voi saavuttaa jopa 600 kg elopainon, joka vastaa suunnilleen 320 kilon teuraspainoa. Pitkät raajat ja suuri massa tekevät hirvestä erittäin vaarallisen liikenteelle. Suurin osa hirvikolareista tapahtuu ilta- ja aamuhämärässä, jolloin hirvet ovat aktiivisimmillaan.
Hirven luonteenomainen ruumiinosa on niin sanottu parta eli kello, kaulan alle sikiövaiheessa muodostuva ihopoimu, johon aikuisella kasvaa erityisen pitkiä karvoja. Uroksen parta on pidempi ja leveämpi kuin naaraalla.
[muokkaa] Elinympäristö
Hirvi elää pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Pohjoismaista Siperiaan, ja Amerikan mantereella Alaskassa, Kanadassa, Uudessa Englannissa ja pohjoisilla Kalliovuorilla. Suomessa hirvi on levinnyt tunturialueita lukuun ottamatta koko maahan. Suomen nisäkkäistä hirvi on suurin.
Hirvi elää nuorissa havu- ja sekametsissä, järven- ja joenrannoilla sekä soilla, ja ruokailualueina ovat pensoittuneet "pakettipellot". Hirvi voi asustaa suhteellisen lähellä harvaa asutusta. Hirvien elinympäristöön on ilmestynyt 1960-luvulta lähtien hirvikärpänen.
[muokkaa] Ravinto
Hirvenvasa käyttää emon maitoa aina alkusyksyyn saakka. Suuri osa hirven ajasta kuluu syömiseen. Hirven on nautittava jopa 20 kg ravintoa vuorokaudessa. Keväällä ja kesällä se syö haavan ja pajujen ym. lehtipuiden ja -pensaiden lehtiä ja versoja, mutta myös maitohorsmaa ja muita ruohovartisia kasveja. Se napsaisee versot siististi poikki tai riipii lehdet suuhunsa. Myös vesikasvit ovat hirven suosiossa.
Syksyisin hirvet tulevat usein pelloille syömään timoteita tai muuta viljeltyä heinää. Talvisaikaan hirvien ravintoa ovat mäntyjen latvasilmut, haapojen ja pajujen oksat ja latvat, jopa puun kuori. Myös monet ulkomaiset ja harvinaiset puuntaimet, kuten lehtikuuset, kelpaavat hirville. Kuusta hirvi ei syö mielellään.
Talvella, kun hirvien ravinto on tiukassa ja syvät hanget rajoittavat liikkumista, hirvet pysyttelevät usein samoilla alueilla pitkiäkin jaksoja. Tällöin tuhot puustolle, taimikolle tai varttuneemmallekin metsälle ovat usein suuret, sillä hirvillä on tapana katkaista puun latvaosa, jotta ne ylettäisivät syömään myös korkealla olevia oksia. Latvan katkaiseminen altistaa puun sienille ja aiheuttaa puuhun mutkan, joka alentaa puun arvoa. Sanotaan hirven voivan katkaista halkaisijaltaan kymmensenttisen puunkin.
[muokkaa] Lisääntyminen ja yksilönkehitys
Hirven lisääntymiskierto alkaa loppukesällä, jolloin urosten sarvikudos on kehittynyt täyteen mittaansa. Syyskuuhun osuvan kiima-ajan ollessa käsillä urokset hakeutuvat hirvilehmien seuraan ja käyvät tyypillisiä kiimatappeluita. Voittaja lähestyy lehmää ja alkututustumisen jälkeen suoritetaan parittelu.
Hirvet eivät ole yksiavioisia, vaan sonni saattaa paritella jopa kymmenenkin lehmän kanssa. Normaali tiineysaika hirvellä on noin kahdeksan kuukauttta (235 vrk). Vasominen ajoittuu pääosin toukokuulle. Hirvi synnyttää yhden tai kaksi vasaa.
[muokkaa] Hirven alalajit
- Euroopanhirvi (Alces alces alces) - Euraasia (Linné, 1758).
- Mantsurianhirvi (Alces alces cameloides) - Euraasia (Milne-Edwards, 1867).
- Siperianhirvi (Alces alces pfizenmayeri) - Euraasia (Zukowsky, 1910).
- Itäkanadanhirvi (Alces alces americanus) - Pohjois-Amerikka (Clinton, 1822).
- Länsikanadanhirvi (Alces alces andersoni) - Pohjois-Amerikka (Peterson, 1950).
- Alaskanhirvi (Alces alces gigas) - Pohjois-Amerikka (Miller, 1899).
- Shirashirvi (Alces alces shirasi) - Pohjois-Amerikka (Nelson, 1914).
- Kamtšatkanhirvi (Alces alces buturlini) - Itä-Siperia (Chernyavsky ja Zheleznov - 1982).
Luettelosta puuttuu kaukasianhirvi (Alces alces caucasicus), (N. Werestschagin, 1955), joka on kuollut sukupuuttoon.[1]
[muokkaa] Hirvien aiheuttamat vahingot
Suomen metsissä on noin 160 000 hirveä. Vuosittain sattuu liikenteessä 1 500 hirvikolaria, joissa kuolee keskimäärin noin 10 ja loukkaantuu 313 ihmistä. Onnettomuuksien vähentämiseksi yhteiskunta käyttää varoja raivaamalla tienvarsia, rakentamalla hirviaitoja ja alikulkukäytäviä.[2][3][4]
Hirvet aiheuttavat huomattavia metsävahinkoja talvehtimisalueillaan. Vahingot korvataan metsänomistajille valtion varoista hakemuksesta 250 euron ylittävältä osalta.
Vuonna 2004 hirvieläinten aiheuttamien liikennevahinkojen korvaamiseen käytettiin 374 000 euroa, maatalousvahinkojen korvaamiseen 534 000 euroa ja metsävahinkojen korvaamiseen 2 863 000 euroa[5] eli yhteensä yli 3,7 miljoonaa euroa.
[muokkaa] Riistaeläin
Hirvi on yksi Suomen tärkeistä riistaeläimistä. Sen kantaa säädellään suunnitellulla metsästyksellä. Hirven metsästys on luvallista syyskuun viimeisen lauantain ja 15. päivän joulukuuta välisenä aikana. Vuonna 2004 kaadettujen hirvien määrä oli noin 68 000. Hirven liha on maukasta, ja sille on kehitetty monia hyviä reseptejä.
[muokkaa] Lähteet
- Metsästäjäin Keskusjärjestö
- Tapiola, suuri suomalainen eräkirja