James Brown

Wikipedia

James Brown (oik. James Joe Brown jr., s. 1933, Barnwell, Etelä-Carolina) on afroamerikkalaisen populaarimusiikin parissa toimiva laulaja, yhtyejohtaja ja lauluntekijä. Häntä pidetään yhtenä populaarimusiikin keskeisimmistä kehittelijöistä 1900-luvulla. James Brown aloitti uransa 1950-luvun lopussa rhythm and blues -laulajana, josta hän siirtyi 1960-luvulla soul-musiikin kärkihahmoksi ja muokkasi soulia edelleen funkiksi. 1970-luvulla hän jatkoi funkin parissa luoden samalla pohjaa sitä seuranneelle hip hopille.

James Brown
James Brown 1960-luvulta

Sisällysluettelo

[muokkaa] Brownin ura alkaa rhythm'n'bluesilla

Brown työskenteli nuorena kengänkiillottajana. Hän onnistui musiikillisten avujensa ansioista pääsemään Little Richardin taustalaulajaksi. Brownilla oli suuri halu nousta Little Richardin tavoin suureksi tähdeksi, ja hän saikin vuonna 1956 levytettyä rhythm and blues -kappaleen nimeltä "Please, Please, Please", joka nousi R&B -singlelistalla sijalle viisi ja myi erittäin hyvin. Tämän jälkeen hittejä ei kuitenkaan meinannut syntyä. Yhdeksän epäonnistuneen singlen jälkeen Brown meinasi jo saada potkut levy-yhtiöltään, kunnes hän sai lopulta aikaan R&B-listaykköseksi nousseen balladin, "Try Me" (1958). Brown kuului jo 1960-luvun alussa R&B -musiikin keskeisiin nimiin, ja vuonna 1962 Brown teki nyttemmin erittäin arvostetuksi nousseen live-levyn nimeltä Live at the Apollo.

[muokkaa] Brown luo uutta tyyliä

Rhythm and bluesista Brown siirtyi kohta souliin. Hän oli 1960-luvun merkittävimpiä soul-artisteja ja häntä kutsutaan yhä usein soulin kummisedäksi. Tämän kauden kuuluisimpia kappaleita olivat "Out of Sight" (1964), "It's a Man's, Man's, Man's World" (1964) sekä "I Got You (I Feel Good)" (1965). Toinen vuoden 1965 suuri hitti, "Papa's got a Brand New Bag", oli rytmiltään monotonisempi, ennakoiden Brownin ja yleensä afroamerikkalaisen musiikin uutta suuntaa. Tätä linjaa vei eteenpäin vuonna 1967 levytetty single, "Cold Sweat". Brownin musiikki oli nyt etääntynyt jo kovasti aiemmasta soulista. Kappaleet muodostuivat yhden tai kahden mutkikkaan riffin ympärille, ja yhtye keskittyi basistin ja rumpalin johdolla muodostamaan mahdollisimman intensiivisen rytmin. Brown oli omaksunut uudenlaisen laulutyylin, joka koostui pitkälle huudahduksista, jotka tukivat musiikin perkussiivista painostusta. Brownin musiikki oli siis siirtymässä hyvää vauhtia kohti funkia. Live-esiintymisistään Brown teki omalaatuista show'ta, joissa hän ohjaili yhtyettään huudoilla ja esitteli yleisölle tanssiliikkeitä. Brownin lavashow't olivat yleisölle uudenlainen kokemus. Varsinkaan mustilta artisteilta ei oltu nähty ennen mitään vastaavaa. Brownin yhtyeessä soittivat tuohon aikaan monet R&B:n kärkinimet kuten trumpetisti Fred Wesley, saksofonisti Maceo Parker ja kitaristi Jimmy Nolen.

[muokkaa] 1970-luvun funk-levytykset

1960-luvun lopussa Brownin vanha taustayhtye lähti pois, ja tilalle tuli nuoria muusikoita kuten Collinsin veljekset Bootsy (basso) ja Catfish (kitara). Uuden yhtyeen kanssa vuonna 1970 levytetyt singlet "Get up I Feel like Being a Sex Machine", "Super Bad" ja "Soul Power" muodostuivat funkin ehdottomiksi klassikoiksi. 1970-luvun alkupuoliskolla Brown teki yhtyeineen vielä lukuisia hittejä ollen funk -tyylin kenties tärkein edustaja. Siinä missä muut funk -artistit tekivät useimmiten myös paljon hitaita balladeja, ei Brown poikennut juuri hikisestä ja intensiivisestä tyylistään. Brownin musiikki ennakoi myös myöhempää hip hopia, kuten voi kuulla esimerkiksi singleistä "Payback" (1974) ja "Papa don't take no mess" (1974).

Brownia oli luonnehdittu usein esimerkiksi sanoilla "the hardest working man in show business", mutta 1970-luvun puolivälin jälkeen hänen 20 vuotta kestänyt puhtinsa alkoi olla poissa, minkä hän myönsi itsekin. Vuoden 1976 Bodyheat levyn kappaleet olivat hänen kolmen tyttärensä säveltämiä. Brown sai 1970-luvun puolivälin jälkeen vielä muutamia hittejä listojen kärkikymmenikköön (esimerkiksi kuuluisa "Living in America", 1985), mutta hän ei enää säveltänyt kappaleitaan itse, vaan käytti apuvoimia. Levyjä ja kiertueita Brown on tehnyt myöhempien vuosikymmenien varrella lukuisia. Hän on noussut lehtien otsikoihin myös esimerkiksi marijuanaan hallussapidon, rahasotkujen ja ahdistelusyytösten takia.

[muokkaa] Levytyksistä

Studio-albumeilla Brown ei koskaan varsinaisesti loistanut, vaan hänen merkittävät julkaisunsa ovat singlejä tai live-levyjä. Keskeiset singlet on nykyään saatavilla esimerkiksi Startime-nimisellä neljän CD:n laatikkona sekä tupla-CD:nä nimellä JB40 - 40th Anniversary Collection.

Myöhemmin hip hopin tekijät ovat käyttäneet paljon Brownin levyistä nauhoitettuja sampleja. Epäillään että Brown olisi maailman samplatuin artisti. Brownin yhtyeen kurinalainen ja rytmikäs soitto sopii hyvin samplattavaksi.

[muokkaa] Top ten -singlet

Seuraavat James Brownin singlet nousivat kärkikymmenikköön joko R&B- tai POP-singlelistalla

  • 1956: "Please, Please, Please" (R&B #5)
  • 1959: "Try Me" (R&B #1, US #48)
  • 1960: "Think" (R&B #7, US #33)
  • 1961: "Baby, You're Right" (R&B #2, US #49)
  • 1961: "Bewildered" (R&B #8, US #40)
  • 1961: "I Don't Mind" (R&B #4, US #47)
  • 1962: "Lost Someone" (R&B #2, US #48)
  • 1962: "Night Train" (R&B #5, US #35)
  • 1963: "Every Beat of My Heart" (US #99)
  • 1963: "Prisoner of Love" (R&B #6, US #18)
  • 1965: "Papa's Got a Brand New Bag" - Part I (R&B #1, US #8)
  • 1965: "I Got You (I Feel Good)" (R&B #1, US #3)
  • 1966: "Ain't That a Groove" Pts. 1 & 2 (R&B #6, US #42)
  • 1966: "Don't Be A Drop-Out" (R&B #4, US #50)
  • 1966: "It's A Man's Man's Man's World" (R&B #1, US #8)
  • 1966: "Sweet Little Baby Boy" - Part 1 (US #8)
  • 1967: "Cold Sweat" - Part 1 (R&B #1, US #7)
  • 1967: "Let Yourself Go" (R&B #5, US #46)
  • 1968: "I Can't Stand Myself (When You Touch Me)" (R&B #4, US #28)
  • 1968: "I Got The Feelin'" (R&B #1, US #6)
  • 1968: "Licking Stick - Licking Stick" - Part 1 (R&B #2, US #14)
  • 1968: "Say it Loud - I'm Black and I'm Proud" - Part 1 (R&B #1, US #10)
  • 1968: "There Was A Time" (R&B #3, US #36)
  • 1969: "Ain't It Funky Now" (R&B #3, US #24)
  • 1969: "Give It Up Or Turnit A Loose" (R&B #1, US #15)
  • 1969: "I Don't Want Nobody To Give Me Nothing (Open Up The Door, I'll Get It Myself)" (R&B #3, US #20)
  • 1969: "Let A Man Come In And Do The Popcorn" - Part One (R&B #2, US #21)
  • 1969: "Mother Popcorn (You Got To Have A Mother For Me)" Part 1(R&B #1, US #11)
  • 1970: "Get Up (I Feel Like Being Like A) Sex Machine" (Part 1)" (R&B #2, US #15)
  • 1970: "Santa Claus Is Definitely Here To Stay" (US #7)
  • 1970: "Super Bad" - Part 1 & Part 2 (R&B #1, US #13)
  • 1971: "Escape-ism" - Part 1 (R&B #6, US #35)
  • 1971: "Get Up, Get Into It, Get Involved" - Pt. 1 (R&B #4, US #34)
  • 1971: "Hot Pants (She Got To Use What She Got To Get What She Wants)" – Part 1 (R&B #1, US #15)
  • 1971: "I'm A Greedy Man" - Part I (R&B #7, US #35)
  • 1971: "Make It Funky" - Part 1 (R&B #1, US #22)
  • 1971: "Soul Power" - Pt. 1 (R&B #3, US #29)
  • 1972: "Get On The Good Foot" - Part 1 (R&B #1, US #18)
  • 1972: "King Heroin" (R&B #6, US #40)
  • 1972: "Talking Loud And Saying Nothing" - Part I (R&B #1, US #27)
  • 1973: "Down And Out In New York City" (R&B #13, US #50)
  • 1973: "I Got A Bag Of My Own" (R&B #3)
  • 1973: "Sexy, Sexy, Sexy" (R&B #6, US #50)
  • 1974: "Funky President" (People It's Bad)" (R&B #4, US #44)
  • 1974: "My Thang" (R&B #1, US #29)
  • 1974: "Papa Don't Take No Mess" - Part I (R&B #1, US #31)
  • 1974: "Stoned To The Bone" - Part 1 (R&B #4, US #58)
  • 1974: "The Payback" - Part I (R&B #1, US #26)
  • 1976: "Get Up Offa That Thing" (R&B #4, US #45)
  • 1985: "Living in America (R&B #10, US #4)
  • 1987: "How Do You Stop" (R&B #10)
  • 1988: "I'm Real" (R&B #2)
  • 1988: "Static, Pts. 1 & 2" (with Full Force) (R&B #5)

[muokkaa] Aiheesta muualta