Ivalojoen Kultala

Wikipedia

Ivalojen Kultala on vuonna 1870 valtion rakentama rakennusryhmä Ivalojoen pohjoistörmällä Kehäpään tunturista lounaaseen, joka toimi alkujaan kullan kaivuun ja kaupan valvonnassa. Kultalan alue toimii nykyään museona ja alueella on myös majoittumismahdollisuus vaeltajille.

Ivalojoen Kultala kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin ja se on rakennussuojelukohde.

[muokkaa] Historiaa

Kultalan rakentaminen ja toiminta sijoittuu kultakuumeen keskeisimpään aikaan. 1860-luvulla Suomen senaatti oli lähettänyt retkikunnan kartoittamaan kultaesiintymiä. Senaatin lähettämä retkikunta kartoitti Lapin kultaesiintymiä kesällä 1868. Syksyllä 1868 viimeisenä kohteena oli Ivalojoki, josta löytyi retkikunnan etsimää kultaa. Parin päivän huuhtomisen jälkeen oltiin varmoja, että Lapin merkittävin kultaesiintymä oli löytynyt.

Todellinen kultaryntäys Ivalojoelle alkoi kesällä 1869, kun kaksi kokenutta kullankaivajaa huuhtoi paikalta 2 kiloa kultaa.

Kultalaa alettiin rakentamaan sen jälkeen, kun keisari Aleksanteri II hyväksyi asetuksen kullanetsinnästä. Kultala valmistui kevättalvella 1870 valtion viranomaisten tukikohdaksi, jossa viranomaiset jakoivat etsintälupia, valtauskirjoja, lunastivat kultasaaliit, valvoivat kultamaiden järjestystä, laativat tehdaspiirikarttoja. Valtion palkkalistoilla oli alkuvuosina 38 miestä, joiden lisäksi Kultalan lähellä oleva kapakka houkutteli niin tehdaspiirien omistajia kuin työmiehiäkin.

Kultalan toiminta hiljeni pikku hiljaa 1880-luvulle tultaessa, jolloin päärakennus korjattiin revontulitutkimusta varten. Seuraavina vuosikymmeninä alueen kultapalstat ja rakennuksen vuokrattiin yksityisille.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Tietoa muualla


Tämä Lappiin liittyvä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.