Aleksis Kivi
Wikipedia
Aleksis Kivi (syntyään Alexis Stenvall) (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872, Tuusula) on Suomen kansalliskirjailija. Kiveä on sanottu suomenkielisen kirjallisuuden isäksi ja häntä pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen taitavimmista suomen kielen käyttäjistä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta

Aleksis Kivi syntyi vuonna 1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä räätäli Erik Johan Stenvallin ja Anna-Kristiina Hambergin perheeseen. Perheessä oli ennestään kolme poikaa. Aleksilla oli myös sisar Agnes, joka kuoli 13-vuotiaana. Kiven isoisän isällä Juhana Stenvallilla oli ollut Palojoella sotilastorppa vuodesta 1766. Vanhimmat tunnetut esivanhemmat ovat Yrjö Blomstedtin mukaan Janakkalasta. Äidinisä Antti Hamberg eli seppänä Tuusulan Nahkelassa. Aleksis Kiven isänisä Antti Juhana Stenvall oli Välimerelle asti purjehtinut merimies. Kirjailijan oma isä Erik Stenvall oli asunut lapsuutensa Helsingissä ja käynyt siellä kouluakin. Aleksin vanhemmat osasivat myös ruotsia, ja poika hankki ruotsin taidon muutettuaan itse 11-vuotiaana Helsinkiin kouluun, mikä oli edellytys ylioppilaaksi ja edelleen papiksi lukemiselle. Kivi näyttää puhuneen eläessään enemmän ruotsia kuin suomea.lähde? Varojen puute pakotti Kiven keskeyttämään säännöllisen koulunkäynnin ja eroamaan kolmannelta luokalta 1852. Sen jälkeen hän jatkoi lukujaan yksityisesti ja pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana syksyllä 1857.
Vuosina 1821–1868 kirjoitti ylioppilaaksi vain seitsemän nurmijärveläispoikaa. Näistä seitsemästä Aleksis oli ainoa tavallisen kansan lapsi, kaikki muut olivat säätyläislapsia. Ylioppilasvuotenaan 1857 Kivi teki kirjallisuuden kannalta ratkaisevan ja historiallisen päätöksen luopua pappishaaveista ja ryhtyä suomenkieliseksi kirjailijaksi.
Yliopisto-opintojen jälkeen Kivi muutti Siuntioon, ensin vuokra-asumukseen, mutta hän löysi sittemmin hyväntekijän parikymmentä vuotta vanhemmasta Charlotta Lönnqvististä, joka antoi Kiven asua täysihoidossa käytännöllisesti katsoen vastikkeetta. Tosin kerran Kivi pelasti Lönnqvistin velkojan kynsistä hankkimalla tarpeelliset varat.
Kiven kirjallisen kehityksen alkuvaiheita leimasi romantiikka, mutta hänen varsinaiset taipumuksensa viittasivat selvästi realismiin. Aleksis Kivi – jota nimeä hän käytti kirjailijanimenä ensi kerran Kullervon käsikirjoituksen yhteydessä 1860 – ei taloudellisten syiden vuoksi voinut lähteä ulkomaille, mutta Turussa hän sentään kävi. Hänen lukeneisuutensa piiri ulottui kuitenkin koulu- ja yliopistokirjoista maailmankirjallisuuteen. Kivi luki kaikkea Heldin ja Corvinin Maailmanhistoriasta kemian analyyseja käsitteleviin teoksiin, sanomalehtiin, Stagneliuksen ja Shakespearen draamoihin, joista hän tunnetusti on saanut vaikutteita.
Kiven merkittävimmän kirjallisen tuotannon voi katsoa alkaneen Bröllopsdansen-näytelmästä ja päättyneen näytelmään Margareta. Hän sai useita palkintoja 1850- ja 1860-luvuilla: muun muassa Bröllopsdansenin suomenkielisen version tuloksena syntynyt Nummisuutarit sai vuonna 1865 – tuolloin ensimmäistä kertaa jaetun – valtionpalkinnon (palkinnosta kilpaili myös muun muassa Runeberg). Nummisuutarit on yhä esitetyin kotimainen puhenäytelmä.
Kiven merkittävin tukija oli Fredrik Cygnaeus, jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon. Cygnaeus asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen tueksi. Vuoden 1869 Lea-näytelmän esityksestä lähtien Kiven näytelmiä tutuksi tehnyt teatterinjohtaja Kaarlo Bergbom oli Kiven ystävä vuodesta 1864. Parhaaksi ystäväkseen hän on kirjeissään maininnut koulu- ja opiskelutoverinsa metsänhoitaja Robert Svanströmin.
Näyttää siltä, että monien merkittävien runojen, Kihlauksen, Nummisuutarien, Lean ja Seitsemän veljeksen kehittelylle oli vain eduksi se, että Kivi joutui kirjoittamaan niitä täysin ruotsinkielisessä ympäristössä Siuntion Fanjunkarsissa ja olemaan samalla eristyksissä ystävistään.lähde? Syynä eristäytymiseen oli varojen puute. Myös Fanjunkarsin emännän Charlotta Lönnqvistin voi liioittelematta mainita Kiven tukijaksi. Yksinäisyys oli Kivelle ajoittain raskasta, ja hän ilmaisi ikäväänsä ystäviensä pariin sekä kotipitäjään Nurmijärvelle. Myös omaa perhettään koskevan kaipuunsa Kivi on kirjoittanut teoksiinsa. Kivi ei avioitunut.
Kiven kirjailijauran voimanlähteenä ovat hämmästyttävä mielikuvitus, ihmistuntemus ja kirjallinen lahjakkuus, toisaalta teoksissa yhä uudelleen ilmenevä rakkaus ja myötätunto lähimmäisiä kohtaan – verrattoman huumorin, komiikan ja traagisuudentajun ohella. Kirjallisuushistoriallisessa ajassa ”Kiven aika” oli 1860–1870. Silloin elettiin myös jälkiromantiikan aikaa. Kuitenkin Kivi loi kokonaisen aikakauden, jossa romantiikka oli enää vain yhtenä säikeenä. Jälkiromantiikka vaikutti Kiven työn taustalla, joten suomalaisen kirjallisuuden pääpaino on Kivessä. Aleksis Kiven aikakauteen kuului myös suomalaisen teatterin synty.
Kivi on ensimmäinen omintakeinen ja väkevä runoilijapersoonallisuus suomalaisessa kirjallisuudessa. Hän myös ensimmäisenä suomalaisena proosatyylin mestarina houkutteli kielestämme esiin uusia poljennollisia ja maalauksellisia arvoja. Romantiikka ja realismi sulautuvat hyvin yhteen hänen tyylissään. Hän on ollut innoittajana ja esikuvana monelle kirjoittajapolvelle.
1870-luvulla Kivi alkoholisoitui ja joutui Lapinlahden mielisairaalaan Helsinkiin. Osasyynä Kiven lopulliseen rappioon on pidetty hänen kymmenen vuotta valmistelemansa pääteoksen, vuonna 1870 julkaistun Seitsemän veljestä -romaanin saamaa murskakritiikkiä. Erityisesti August Ahlqvist haukkui teoksen lyttyyn sanoen, ettei moista voisi kirjoittaa millään sivistyskielellä. Kivi itse sanoi, ettei hän "veljeksiä koskaan hylkää".
Kesällä 1872 Kivi muutti sairaalasta veljensä luokse Tuusulan Syvälahteen. Albert Stenvall sai Nurmijärven kunnalta neljä tynnyriä rukiita parantumattomasti sairaaksi todetun veljensä hoitamisesta. Muutaman kuukauden päästä Kivi kuoli veljensä luona 38-vuotiaana. Historiaan ovat jääneet hänen viimeisiksi väitetyt sanansa: "Minä elän!"
Parhaat Kiven näytelmät ovat kuuluneet suomalaisen teatterin ohjelmistoon. Elokuvasovituksiakin on tehty: Nummisuutareista, Seitsemästä veljeksestä, Kihlauksesta ja Kiven elämästä. Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille, muun muassa Seitsemän veljestä yli 20 kielelle. Mm. Kiven Kullervo-näytelmä on käännetty kiinaksi.[1]
Runoilijan muistoksi on perustettu Aleksis Kiven Seura 1941. Hänen syntymäkotinsa on entistetty ja järjestetty museoksi 1952. Kiven kuolinmökki on nähtävillä Tuusulassa.
Kansalliskirjailija Aleksis Kiven päivää vietetään 10. lokakuuta, joka on samalla myös suomalaisen kirjallisuuden päivä. Aleksis Kiven hauta on Tuusulan kirkon hautausmaalla.
[muokkaa] Teokset

- Näytelmiä
- Bröllopsdansen
- Lea
- Nummisuutarit
- Karkurit, (1865)
- Kihlaus, (1866)
- Olviretki Schleusingenissä, (1866)
- Yö ja Päivä, (1866)
- Kullervo
- Margareta
- Romaaneja
- Runokokoelmia
- Kanervala
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Chapman Chein (2006): Whu Jansau Luk. Näytelmä on käännetty mandariini kiinaksi sekä kantoninkiinaksi.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Aleksis Kivi Gutenberg-projektissa, Kiven teoksia elektronisessa muodossa
- Aleksis Kivi Kansallisbibliografiassa
- Nurmijärven kunnan Aleksis Kivi -sivusto
- Kansalliskirjailija Aleksi Kivi
- Etäluokio: taustatietoja Aleksis Kivestä
- Kouluportti
- Kivijalka
- Hyper Veljekset
-
- Juutinen, Juha 1985: Linnut Aleksis Kiven tuotannossa. - Lintumies 4.1985 s. 174-181. LYL.