Irakin sota
Wikipedia
Irakin sota | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa terrorismin vastaista sotaa | |||||||
|
|||||||
|
|||||||
Taistelijat | |||||||
![]() |
Halukkaiden koalitio:![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
||||||
Komentajat | |||||||
Saddam Hussein | Tommy Franks | ||||||
Vahvuudet | |||||||
375 000 | 263 000 | ||||||
Tappiot | |||||||
655 000 siviiliä (tilastollinen arvio)[1] 46863–51968 (uutislähteiden mukaan)[2] |
3 078 kuollutta koalition sotilasta, 21 572 haavoittunutta yhdysvaltalaista (9.10.2006)[3] |
Irakin sota on konflikti Irakissa, jossa kansainvälinen Yhdysvaltain ja Iso-Britannian johtama liittouma syrjäytti Saddam Husseinin hallinnon vuonna 2003. Tämän jälkeen konflikti on jatkunut lähinnä sissisotana. Eräiden arvioiden mukaan konflikti on nykyisellään myös Irakin etnisten ja uskonnollisten ryhmien välinen sisällissota.
Vuoden 2003 valloituksen ja sitä seuraavan Saddam Husseinin hallinnon kaatamisen suorittivat halukkaiden koalitio ("coalition of the willing"), jota johtivat Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta. Liittoumaan osallistui 49 maata, joista sotilasoperaatioihin 6 maata. Pohjoisessa taisteluun liittyi myös yli 50,000 Irakin kurdia.
1. toukokuuta 2003 Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti suuret taistelut päättyneiksi, minkä ymmärrettiin tarkoittavan sodan päättymistä ja miehitysvallan alkamista. Paul Bremer luovutti hallinnon Yhdysvaltain tukemalle Irakin väliaikaiselle hallitukselle 28. kesäkuuta 2003, jolloin Yhdysvaltain johtaman halukkaiden koalition suorittama miehitys muodollisesti päättyi. Yhdysvaltojen ja muiden koalitioon kuuluvien maiden sotilaita on kuitenkin edelleen maassa ja ne ovat aktiivisesti osallisina konfliktissa.
[muokkaa] Tilanne ennen sotatoimien aloittamista
Sotaa edeltävänä aikana Yhdysvallat ilmaisi YK:n turvallisuusneuvostossa pääasiallisen syyn vaatimukselleen saada mandaatti voimankäyttöön tarvittaessa olevan huoli Irakin väitetyistä joukkotuhoaseista. YK:n turvallisuusneuvosto antoi YK:n alaisen IAEA:n tehtäväksi selvittää tarkastuksin löytyykö Irakista joukkotuhoaseita. Yhdysvallat oli uhannut hyökätä Irakiin jos Irak ei noudata käskyä luopua joukkotuhoaseista. IAEA:n tarkastajat eivät löytäneet merkkejä joukkotuhoaseista, mutta joutuivat poistumaan maasta kun Yhdysvallat ilmoitti hyökkäävänsä maahan joka tapauksessa. IAEA:n asetarkastajien johtaja, ruotsalainen Hans Blix on sanonut, että asetarkastuksin olisi pystytty hyvin nopeasti varmentamaan Irakin joukkotuhoaseettomuus.
[muokkaa] Varsinaiset sotatoimet
![Saddamin patsaan kaataminen Badgadissa sai paljon mediahuomiota. Irakilaisten spontaanilta teolta näyttänyt kaataminen paljastui sittemmin järjestetyksi medianäytökseksi. [2]](../../../upload/shared/thumb/7/79/Saddamstatue.jpg/180px-Saddamstatue.jpg)
USA:n johtama koalitio aloitti maahyökkäyksen Irakiin 20. maaliskuuta 2003. Nopean etenemisen myötä koalition joukot valtasivat Basran 6. huhtikuuta ja Bagdadin 9. huhtikuuta. USA:n tukemat kurdien peshmerga-joukot valtasivat Kirkukin 10. huhtikuuta ja viimeisenä merkittävänä kaupunkina USA:n joukot miehittivät Tikritin 15. huhtikuuta.
Tiedotusministeri Muhammad Saeed al-Sahhaf antoi jatkuvasti lausuntoja joiden mukaan Irak on sodassa voitolla.
[muokkaa] Saddam Husseinin vangitseminen
13. joulukuuta 2003 Yhdysvaltain joukot nappasivat Saddam Husseinin erään maatilan piilokuopasta lähellä Tikritiä. Saddam esitettiin tämän jälkeen televisiossa risupartaisena lääkärin tutkiessa häntä. Hänet tuomittiin 2006 kuolemaan.
Koalitio on vanginnut suurimman osan Saddamin Irakin avainhenkilöistä, ja hekin ovat odottaneet oikeudenkäyntiään ja tuomitsemistaan jo pitkään.
[muokkaa] Sissisota ja etninen konflikti
Saddam Husseinin hallinnon kaatumisen jälkeen Yhdysvaltain johtaman koalition joukkoja vastaan on toiminut vastarintaliike, jonka on katsottu koostuvan useista eri ryhmistä. Vastarintaliike on jatkanut toimintaansa, sekä koalition joukkoja, että uutta Irakin hallitusta ja sen turvallisuusjokkoja vastaan.
Pohjoisen kurdialueet ovat varsin rauhallisia ja eniten vastarintaliikkeen iskuja on tehty sunnimuslimien asuttamilla alueilla Irakin keski-osissa. Koska Irakin uusi hallinto koostuu suurimmaksi osaksi shiiamuslimeista, on sota saanut myös etnisen konfliktin luonteen.
[muokkaa] Kapinoivat ryhmät
Vastarintaliikkeen on arvioitu koostuvan useista eri suuntauksista ja ryhmistä joiden tavoitteet ja toimintatavat ovat osin toisistaan poikkevia:
- Entisen Baath-hallinnon jäsenet ja Saddam Husseinin tukijat. Saddamin varapresidentin Izzat Ibrahim Al-Dourin on väitetty johtavan vastarintaliikettä. Hänen toimistaan ja olinpaikastaan on kuitenkin vain vähän luotettavaa tietoa huhtikuun 2003 jälkeen. Entisten baathistien on arveltu olevan vastarintaliikkeen parhaiten organisoitu ja aseistettu osa. Heidän joukossaan on myös entisen Irakin armeijan sotilaita ja upseereja.
- Lähinnä sunnimuslimien muodostamat islamilaiset vastarintaryhmät.
- Jordanialaisen Abu Musab al-Zarqawin johtama "Kaksoisvirran maan Al-Qaida". Tämä ryhmä toimi aiemmin nimellä "Ykseys ja pyhä sota" (Jama'at al-Tawhid wal-Jihad, voidaan kääntää myös "Monoteismi ja pyhä sota") ja sitä on syytetty lukuisista shiiamuslimeja vastaan suunnatuista tuhoisista pommi-iskuista. "Kaksoisvirran maan Al-Qaida" on käyttänyt hyökkäyksissään itsemurhapommittajia ja sen toimintaan osallistunee suhteessa eniten ulkomailta tulleita taistelijoita.
- Erilaiset kansallismieliset ryhmät
Elokuussa 2004 solmitun sopimuksen jälkeen Moqtada al-Sadrin johtama "Mahdin armeija" on toistaiseksi luopunut aseellisesta toiminnasta.
[muokkaa] Fallujan taistelut
Fallujan kaupungissa on käyty sodan tuhoisimmat taistelut huhtikuussa 2004 ja marraskuussa 2004. 31. maaliskuuta 2004 neljä amerikkalaista Blackwater-yhtiön yksityistä vartijaa surmattiin kaupungissa ja näiden ruumiit häpäistiin julkisesti. Tapaus sai suuren kansainvälisen huomion ja USA:n merijalkaväki käynnisti suuroperaation ottaakseen kaupungin haltuunsa ja tavoittaakseen surmaajat. 4. huhtikuuta - 9. huhtikuuta käydyissä taisteluissa USA:n joukkojen ja vastarintaliikkeen taistelijoiden välillä sai surmansa 40 yhdysvaltalaista sotilasta. Irakilaisia (niin vastarintataistelijoita kuin siviilejä) sai tuolloin surmansa n. 300-700 eri arvioiden mukaan. Huhtikuun taistelujen jälkeen Fallujan kaupunki jäi pitkälti islamististen vastarintataistelijoiden haltuun.
Marraskuussa 2004 USA:n joukot käynnistivät uuden suuroperaation Fallujan valtaamiseksi. Tähän hyökkäykseen osallistui myös pääosin kurdien muodostamia Irakin uuden hallinnon joukkoja. 8. marraskuuta - 16. marraskuuta 2004 käydyissä taisteluissa kuoli 92 amerikkalaista sotilasta ja 622 haavoittui. Irakin hallituksen joukot menettivät 8 kuollutta ja 43 haavoittunutta. Amerikkalaisten ilmoitusten mukaan taisteluissa sai surmansa 1200 vastarintataistelija ja 1000 vangittiin. Siviiliuhrien määrästä ei ole käytössä luotettavaa arviota. Suurin osa kaupungin n. 250 000 asukkaasta oli paennut ennen taistelujen alkua. Pääosin USA:n joukkojen massiivisissa pommituksissa arvioidaan tuhoutuneen kokonaan 15-20% Fallujan rakennuksista ja jopa puolen kärsineen vahinkoja. Taistelujen seurauksena USA:n ja Irakin hallituksen joukot saivat Fallujan hallintaansa, joskin yksittäisiä vastarintapesäkkeitä on kaupungissa tuhottu vielä joulukuun lopulla 2004. Kaupungissa on myös sittemmin tehty iskuja USA:n joukkoja vastaan. Tähän mennessä tuhoisin niistä on 23. kesäkuuta 2005 tehty autopommi-isku jossa kuoli 6 USA:n merijalkaväen sotilasta ja 13 haavoittui.
[muokkaa] Muita merkittäviä taisteluja
- Najafin taistelut (huhtikuu ja elokuu 2004) - vastakkain USA:n joukot ja Mahdin armeija
- Operaatio Swarmer (maaliskuu 2006)
[muokkaa] Kuolemat
Siviiliuhreista rekisteriä pitävä Iraq Body Count Project ilmoittaa miehityksen seurauksineen vaatineen vuoden 2006 alkuun mennessä noin 50000 siviiliuhria. Iraq Body Count Project ei laske sotilaskuolemia, ja sodassa kuolleiden irakilaissotilaiden määrästä on olemassa vain arvioita. Tähän mennessä ainoa sodan ja sen seurausten kokonaiskuolleisuudesta tehty tieteellinen arvio julkaistiin The Lancet-lehdessä 2004, jonka mukaan Irakissa oli siihen mennessä kuollut noin 100 000 henkeä. USA:n joukkojen kuolonuhrien määrä on yli 2 800:n ja yli 20 000 on loukkaantunut.
Koska "varsinaiset sotatoimet" olivat lähinnä ilmaiskuja tärkeisiin kohteisiin, niin tuona aikana kuolleiden koalition sotilaiden määrä oli varsin vähäinen. Suurin osa näistäkin menehtyi lähinnä erilaisissa onnettomuuksissa: helikopteri-, auto-, aseenkäsittely yms. Suurin osa koalition kuolinuhreista ovat tulleet kapinallisten sissi-iskuissa sen jälkeen kun vanha hallinto oli kukistettu.
Journalisteja tapettiin vuosina 2003-2005 yhteensä 60[3] (vrt. II. maailmansodassa 68 ja Vietnamin sodassa 66).
[muokkaa] Sotaan liittyvät ulkopoliittiset suhteet
Sota on hiertänyt transatlanttisia suhteita, sillä etenkin Saksa ja Ranska sekä Ranskan mukana Belgia vastustivat sotaa täysin avoimesti, jakaen näin vanhat liittolaiset kahteen erimieliseen leiriin. Suomessa pääministerin väitetyt Irak-puheet johtivat Irakgateen.
Koalition hyökkäystä Irakiin valmisteltaessa myös NATOn viides artikla joutui koetukselle. Turkki pyysi NATO-liittolaisilta NATO:n neljännen artiklan mukaisen konsultaation perusteella tukea, mikäli Turkin alueelta Irakia vastaan hyökkäystä valmisteltaessa Irak hyökkäisikin ennalta ehkäisevästi ensin.
Lähinnä Ranskan vuoksi NATO jätti turvallisuustakuun myöntämättä ja Turkki kielsi alueensa käyttämisen Irakiin hyökättäessä. Tämä sai vauhtia Yhdysvaltain pyrkimyksiin kytkeä Romania ja "varamaaksi" Bulgarian NATO:oon, joista Yhdysvallat voisi saada tukikohtia Keski-Aasian toimintaansa varten.
NATO:n lisäksi myös EU:n yhtenäisyys joutui koetukselle osan tuoreeltaan NATO:n liittyneistä EU-maista ollessa Yhdysvaltojen kannan puolella EU:n "vanhan Euroopan" kantaa vastaan. Myöhemmin molemmat osapuolet ovat pyrkineet palauttamaan välit ennalleen.
[muokkaa] Sotaan liittyvät tapahtumat
Keväällä 2004 julkisuuteen levisi kuvia irakilaisten sotavankien kaltoinkohtelusta (katso: Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali).
[muokkaa] Sodan perusteet
Yksi merkittävimmistä Yhdysvaltain julkilausumista perusteista sodalle olivat Saddam Husseinin joukkotuhoaseillaan muodostama uhka. Koalition puolustamina syinä hyökkäykselle olivat esimerkiksi Irakin toistuvat YK:n joukkotuhoaseita koskevia päätöslauselmia (erityisesti päätöslauselma 1441) vastaan niskuroiminen, Irakin todistettu rahallinen tuki palestiinalaisille itsemurhapommittajille, epäilyt yhteyksistä Al-Qaidaan, sekä humanitääriset syyt. Samankaltaista retoriikkaa on toistettu myöhemmin Irania ja Pohjois-Koreaa vastaan. Perusteita vastaan on esitetty lukuisia vastalauseita. Sodan oikeudelliset perusteet on kyseenalaistettu huomauttamalla, että mikään YK:n päätöslauselma ei antanut oikeutta voimankäyttöön ja että turvallisuusneuvoston päätöslauselmia vastaan niskuroi myös eräitä Yhdysvaltain liittolaismaita, joita Yhdysvallat tukee poliittisesti ja rahallisesti. Irakin hallinnolla ei myöskään ole milloinkaan todettu olleen merkittäviä yhteyksiä Al-Qaidaan. Humanitäärisiä syitä taas ei käytetty sodan perusteina ennen kuin sodan jälkeen kävi ilmi, ettei Irakilla todellakaan ollut joukkotuhoaseita.
Entinen presidentti Martti Ahtisaari on todennut [4]: "Tietäen, että noin miljoona ihmistä on tapettu Irakin hallinnon toimesta, minä en paljon niitä joukkotuhoaseita enää tarvitse." Lausunto vastasi erittäin läheisesti Yhdysvaltain hallituksen vuoden 2003 elokuussa esittämiä perusteita sodalle.
[muokkaa] Sotaan kohdistettua kritiikkiä
Sotaa vastustettiin Suomessa muun muassa järjestämällä Suomen itsenäisyyden historian suurimpiin kuuluvia mielenosoituksia. YK:n pääsihteerin Kofi Annanin ja YK:n asetarkastusryhmää johtaneen Hans Blixin mukaan Irakin sota on laiton. Useiden kriitikoiden mukaan öljy ja yhdysvaltalaisjoukkojen siirtäminen pois Saudi-Arabiasta olivat Irakin sodan motiiveja. Presidentti Tarja Halonen on todennut sodasta: "Oma käsitykseni on kuitenkin se, etteivät kansainvälisen oikeuden määräykset täyttyneet."
Tavallisimpia syitä sodan vastustamiseksi ovat olleet sodan inhimilliset seuraukset, sodan väitetty valtapolitiikkaan tai luonnonvarojen hallintaan liittyvä motiivi sekä sodan pelätyt negatiiviset vaikutukset kansainvälisen politiikan kenttään, terrorismin lisääntymiseen ja länsimaiden ja muslimien vastakkainasetteluun. Sodan vastustajat myönsivät yleensä Saddamin tappaneen suuret määrät ihmisiä valtakaudellaan, mutta sanoivat, että 2000-luvulla Saddam ei ole tehnyt tällaisia laajamittaisia operaatioita, jotka antaisivat aiheen sodan aloittamiseen. Sodan vastustajien mukaan rauhanomaisia keinoja Saddamin syrjäyttämiseksi tai Irakin väestön auttamiseksi ei ollut vakavissaan pohdittu tai kokeiltu. Vastustajat ovat myös sanoneet, että Saddamin hallinnon pahimmat tappamisoperaatiot omaa väestöään kohtaan tehtiin länsimaiden hiljaisella hyväksynnällä 1980-luvun loppuvuosina. Myös kauppasaarron siviiliväestölle aiheuttamat tuhoisat seuraukset sekä kurdien yllyttäminen Saddamia vastaan ja jättäminen sitten oman onnensa nojaan edellisen sodan loputtua nähtiin osoituksena siitä, ettei Irakin väestön eduista olla oikeasti kiinnostuneita.
Irakilla on mittavat maaöljyreservit. Maailmanlaajuisen öljyhuipun on arvioitu tulevaisuudessa kasvattavan myös Irakin öljyesiintymien geopoliittista merkitystä. Lähi-idän turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta suurimman hyödyn sotatoimista on saanut Israel. Se on vaatinut retoriikassaan Yhdysvaltoja jatkamaan Lähi-idän operaatioitaan hyökkäyksellä Iraniin.
Sota on aiheuttanut paljon polemiikkia ja skandaaleja. Esimerkiksi Iso-Britannian kansalaiset ovat kyseenalaistaneet pääministeri Tony Blairin innokkaan sotaan osallistumisen tarkoitusperät ja syyt.
Viihdemaailmassa mm. poplaulaja Madonna on ottanut sotaan kantaa kohualbumillaan American Life vuonna 2003. Nimikkokappaleen musiikkivideolla hän heittää kranaatin George W. Bushin syliin. Toinen Irakin sotaa näkyvästi vastustanut julkkis on elokuvaohjaaja Michael Moore, jonka sodanvastaisesta elokuvasta Fahrenheit 9/11 tuli suuri menestys.
[muokkaa] Aikajana
[muokkaa] Lisätietoa
- Iraq coalition casualties
- Iraq Body Count
- Professori Juan Colen pitämä palsta Irakin kulloisistakin tapahtumista
[muokkaa] Lähteitä
- ^ Newsweek-lehti, tammikuu 2006
- ↑ syyskuuhun 2006: "Mortality after the 2003 invasion of Iraq: a cross-sectional cluster sample survey", The Lancet, 11.9.2006[1]
- ↑ http://www.iraqbodycount.org/ 10.11.2006
- ↑ U.S. & Coalition/Casualties (CNN)