Johan Anders Jägerhorn
Wikipedia
Johan (Jan) Anders Jägerhorn af Spurila, (s. 8. huhtikuuta 1757 Helsingin pitäjä – k. 6. maaliskuuta 1825 Porvoo). Hän oli everstiluutnantti Fredrik Anders Jägerhornin ja Ulrika Sofia Brunowin vanhin poika ja eversti Fredrik Adolf Jägerhornin veli.
Jägerhorn aloitti solitasuransa 11.3.1767, jolloin hän 9 vuotiaana oli Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin vapaaehtoinen. Korpraaliksi hänet nimitettiin samassa rykmentissä 28.6.1771. Hän siirtyi sieltä Karjalan rakuunarykmenttiin kornettina 13.12.1775. Uudenmaan rakuunarykmentin luutnantiksi hänet nimitettiin 25.9.1781, ja eteni urassaan nopeasti kapteeniksi armeijassa 23.8.1782 ja sai samalla staabin adjutantin viran Suomen ylipäällikkö kreivi Possella. Hänet nimitettiin rykmentin kapteeniksi, majuriksi armeijassa ja sai kuninkaallisen yliadjutantin nimitykset 30.6.1787. Kohta lähdettyyään maanpakoon Venäjälle nimitettiin hänet venäläiseksi everstiluutnantiksi vuonna 1789.
Jägerhorn meni naimisiin Helsingissä 18.10.1783 Ulrika Sofia Blomcreutzin kanssa (Ruotsin ritarihuooneen suku nro 1703). Ulrika Sofia oli eversti Didrik Blomcreutzin ja Ulrika Sofia Nordencreutzin tytär, syntynyt 1754. Hän kuoli Lindnäsin kartanossa Mäntsälässä 1830.
Jägerhorn osallistui Suomenlinnan valloitukseen 16.8.1772 Kustaa III:n vallankaappauksen yhteydessä. Hänet kutsuttiin maaliskuussa 1777 kartoittamaan Suomea, jossa hän teki merkittävää työtä Savon ja Karjalan kartoittamisessa. Ilmeisesti hän siinä yhteydessä oppi suomen kielen. Upseerikoulutuksen hän sai Georg Magnus Sprengtportenin Brahelinnassa, missä Jägerhorn myös itse opetti. Jägerhorn nautti Sprengtportenin tavoin aluksi kuninkaan suosiosta ja sai kuninkaallisen stipendin ja kahden vuoden vapautuksen opintoihin ulkomailla 1779. Hän opiskeli samana vuonna Berliinin ja Tukholman sotilasakatemiassa.
Jägerhorn perusti kuningasmielisen La Constancen sivuloosin Suomeen 1781 nimellä Rutger Ingessonin -loosi, joka sittemin muutettiin Valhalla-seuraksi 1783-1786. Jägerhorn oli Suomenlinnassa kokoontuvan seuran ylin johtaja. Myöhemmin idealistinen Jägerhorn liittyi niin sanottuihin itsenäisyysmiehiin. (katso Jägerhorn af Spurila suvun sukuhistoria; Rutger Ingesson oli sukutarinan mukaan ensimmäinen suomalainen kantaisä 1100-luvulta.)
Jägerhorn toimitti Liikkalan nootin elokuussa 1788 ja joutui samana vuonna pakenemaan Venäjälle kuningasvastaisten tekojensa johdosta. Hänet tuomittiin 13.10.1789 poissa olevana kuolemaan ja menettämään aatelisarvonsa ja omaisuutensa.
Jägerhorn ylennettiin venäläiseksi everstiluutnantiksi 1789. Hän oleskeli ensin 1792-1793 Pariisissa, missä yritti päästä Ranskan kuninkaan suosioon, ja muutti sitten Saksaan, missä hän tapasi muita maanpaossa oleskelevia maanmiehiä. Vuosina 1794-1799 hän hoiti maaomistuksiaan Holsteinin Reinbeckissä.
Jägerhorn toimi ranskalaisena agenttina 1797 tehtävänään selvittää sotilaallinen tila suunnitteilla olevan Irlannin vapaussodan johdosta ilmeisesti päästäkseen Ranskan kuninkaan suosioon. Hän oli yhteydessä Irlannin vapaussliikkeen johtajaan lordi Edward Fitzgeraldiin. Englantilaiset saivat kuitenkin vihiä aikeista, ja Jägerhorn vangittin ja suljettiin Toweriin, missä hän lannistumattomana vietti aikaansa 1799-1801 yrittäen keksiä ikiliikkujan. Hänet vapautettiin kuitenkin pian venäläisten intressien takia; Venäjä oli Englannin liittolainen. (Katso lisää aiheesta: [1])
Jägerhorn palasi Saksaan ja onnistui saamaan kansalaisoikeudet Hampurissa, missä hän asui 1801-1808. Hän oli johdonmukaisesti kiinnostunut Suomen kohtalosta ja kirjoitti 26.2.1809 ehdotuksen uudeksi Suomen perustuslaiksi, joka perustui todellisen aristokratian luomiseen Suomessa (Memoire très-humble). Hän oleskeli Pietarissa 1808-1813. Helmikuussa 1809 Jägerhorn kehotti tsaari Aleksanteria kruunaamaan itsensä Suomen kuninkaaksi ja antamaan kuningasvahvistuksen, jossa tsaari-suuriruhtinas vannoisi ylläpitävänsä Suomen vanhat lait ja säännökset.
Jägerhorn sai aatelisoikeutensa takaisin Suomessa 1.3.1809, ja hän osallistui Porvoon maapäiville 1809, minkä jälkeen hänet valittiin Suomen ensimmäisen ritarihuonejohtokunnan jäseneksi. Jägerhorn oli Pietariin sijoitetun Suomen komission jäsen, ja ehdotti komission korvaamista suomalaisella konseljilla. Hän vaikutti näin ollen suomalaisen komitean perustamiseen 1811. Suomeen hän palasi pysyvästi vasta 1813.
Jägerhorn omisti vuodesta 1785 Backaksen kartanon Veromiehen kylässä Helsingin pitäjässä, Hinschendorfin vuodesta (1794) (kutsuttiin "Spurilaksi") Reinbeckissä Holsteinissa, Neuhofin vuodesta 1803 Lyypekin edustalla, Schafhusenin Segebergin edustalla, Näsen Pernajassa vuoteen 1816 sekä Sannäsin kartanon Porvoossa vuodet 1816-1818.
Jägerhorn kuoli halvaukseen Porvoossa 6.3.1825.
Finnish-Irish Society kiinnitti 1981 Jägerhornin muistoksi muistolaataan hänen Porvoon Jokikadulla sijaitsevan viimeisen kotinsa ulkoseinään.
[muokkaa] Lähteet
- Bruno Lesch, Jan Anders Jägerhorn - världsmedborgare, separatist och emigrant.
- Carpelan, Ättartavlor
- Suomen Ritarihuone, Jägerhorniana