Joseph John Thomson

Wikipedia

J. J. Thomson.
Suurenna
J. J. Thomson.

Sir Joseph John Thomson (myös J. J. Thomson, s. 18. joulukuuta 1856, Manchester, UK – k. 30. elokuuta 1940, Cambridge, UK) oli englantilainen fyysikko. Thomsonin saavutuksiksi katsotaan muun muassa elektronin ja isotooppien löytäminen ja massaspektrometrin keksiminen. Hänet palkittiin Nobelin fysiikanpalkinnolla 1906 elektronin löytämisestä.

Thomsonista tuli Lordi Rayleigh'n jälkeen 1884 aina vuoteen 1918 kokeellisen fysiikan Cavendish professori Cambridgen yliopistossa. Hän oli myös kunniaprofessori fysiikassa Cambridgessä ja Royal Institutionissa Lontoossa. J. J. Thomson meni naimisiin 1890 Rose Elisabeth Pagetin kanssa ja he saivat kaksi lasta, tytön ja pojan. Thomsonin poika George Paget Thomson teki myös uran fysiikassa ja hänetkin palkittiin Nobelin fysiikanpalkinnolla vuosia myöhemmin 1937. Hieman ironisesti J. J. Thomson sai Nobelin palkinnon elektronin hiukkasluonteen löytämisestä ja poika sai palkinnon elektronin aaltoluonteen löytämisestä.

Vuonna 1896 Thomson teki merkittävän keksinnön palattuaan Amerikasta luennoimasta. Hän suunnitteli kokeet, joiden perusteella osoittautui, että katodisäteet koostuvat varatuista hiukkasista elektroneista. Tulokset julkaistiin 1897. Vuonna 1906 Thomsonille myönnettiin Nobelin fysiikanpalkinto tästä merkittävästä löydöstä ja 1908 hänet ritaroitiin. Isotoopit hän havaitsi 1913 tehtyään kokeita neonkaasulla.

[muokkaa] Katso myös

  • Thomsonin sironta
  • Thomson (yksikkö)

[muokkaa] Aiheesta muualla