Da Vinci -koodi
Wikipedia
Da Vinci -koodi The Da Vinci Code |
|
Kirjailija | Dan Brown |
Kustantaja | WSOY |
Suomentaja | Ani Marttiini |
Genre | Trilleri |
Ilmestynyt | 2004 (alkuteos 2003) |
Julkaisuasu | |
Sivuja | |
Kirjasarja | |
Kansitaiteilija | |
ISBN | 951-0-29468-3 |
Da Vinci -koodi (englanninkielinen alkuteos The Da Vinci Code) on yhdysvaltalaisen Dan Brownin kirjoittama vuonna 2003 julkaistu romaani, joka rakentuu historiallisten arvoitusten ympärille. Teos on saavuttanut maailmanlaajuisesti valtavan myyntimenestyksen. Tähän mennessä se on käännetty 42 kielelle ja sitä on myyty 38,6 miljoonaa kappaletta. Kirjasta on tehty myös elokuva.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kirjan lajityyppi
Lajityypiltään Da Vinci -koodi on trilleri, jossa on myös salapoliisiromaanin aineksia. Salaliittoteoriansa osalta teos muistuttaa jossain määrin useita Robert Ludlumin teoksia, mutta siinä on myös runsaasti historiallista ja taidehistoriallista faktatietoa. Da Vinci -koodi on tyyliltään melko lähellä Umberto Econ Foucaultin heiluria, mutta on sitä toimintapainottaisempi.
Da Vinci -koodi hyödyntää juonessaan lukuisia historiallisia tapahtumia, henkilöitä ja esineitä esittäen niille kiistanalaisia tulkintoja. Esimerkiksi Jeesuksesta annetaan teoksessa toisenlainen kuva kuin kristillisessä perinteessä. Leonardo da Vincin maalaamasta Viimeinen ehtoollinen -taulusta kirja paljastaa erikoisia yksityiskohtia. Teosta on kritisoitu epävarmojen teorioiden esittämisestä todellisina – usein ottamatta huomioon sitä, että Da Vinci -koodi on kirjoitettu fiktiiviseksi romaaniksi, ei tietokirjaksi.
[muokkaa] Brownin teoriat historiantutkimuksen näkökulmasta arvioituna
Brownin väitetään plagioineen romaaninsa teorian ja muuta taustatietoa kirjasta Pyhä veri, pyhä Graal. Teoria esittää, että Magdalan Maria olisi ollut Jeesuksen vaimo ja he olisivat saaneet tyttären, josta polveutui Merovingien kuningassuku. Kirjailija itse ei pidä näitä elementtejä fiktiona. Teoriaa tuetaan kirjassa analysoimalla tunnettuja taideteoksia ja legendoja.
Legendan mukaan Magdalan Maria vei Graalin maljan Marseilleen. Koska "San Greal" eli "Pyhä Graal" muistuttaa sanaa "Sang Real", joka tarkoittaa kuninkaallista verta, kirjailija esittää että Magdalan Maria kantoi maljana kohtuaan ja siinä Jeesuksen lasta. Kriitikot ovat huomauttaneet, että tällaisella sanojen analysoinnilla löydetään salaisia merkityksiä sanasta kuin sanasta. Kirjailija pitää myös mahdottomana ajatusta siitä, että Jeesus olisi ollut naimaton. Tosin sen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa oli uskonnollisia liikkeitä, joissa toimi naimattomina pysytelleitä miehiä, kuten ilmeisesti ns. Kuolleenmeren kääröjä käyttänyt juutalaisyhteisö. Myöskään Paavali ei ilmeisesti ollut naimisissa (1. Kor. 7:8).
Brownin mukaan valtaan noussut kristinuskon haara ei hyväksynyt tällaista Jeesuksen inhimillisyyttä ja pyrki tukahduttamaan tiedon siitä. Da Vinci -koodin mukaan varhainen katolinen kirkko mm. vaati Magdalan Mariaa kutsuttavan huoraksi. Kirjassa mainitaan sensuroimattomana tietolähteenä gnostilainen Filippuksen evankeliumi, jossa Jeesus suutelee Mariaa suulle. Tosin gnostilaisessa kirjallisuudessa suudelma symboloi salaisen, pelastavan tiedon välittämistä. Eräässä toisessa gnostilaisessa evankeliumissa Jeesus suutelee veljeään Jaakobia suulle, ja Jaakob vastaanottaa ja ymmärtää pelastavan tiedon. Kirjassa pidetään gnostilaisuutta valtakirkon nitistämänä uskonnollisena liikkeenä, joka ymmärsi Jeesuksen inhimillisyyden. Tämä on sikäli kummallinen näkemys, että gnostilainen kirjallisuus piti Jeesusta puhtaasti hengellisenä, materian kahleista vapaana olentona. Gnostilaisuus piti esimerkiksi Jeesuksen kärsimyksiä ristillä näennäisinä. Gnostilaisuudessa myös pidettiin suvunjatkamista valitettavana asiana. Tämä johtui luultavasti seksuaalikielteisyydestä tai kielteisestä suhtautumisesta olemassaoloon aineellisessa maailmassa. Gnostilaisuuden asiantuntijat pitävät kirjan väitteitä usealta osin väärinä.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Brown, Dan: Da Vinci -koodi. WSOY, 2005. ISBN 951-0-29468-3.
- Dunderberg, Ismo: Jälkisanat: Dan Brownin Da Vinci -koodi ja Nag Hammadin kirjasto, teoksessa Dunderberg, Ismo; Marjanen, Antti: Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisä tekstejä, 2. täydennetty painos. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30859-5.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- The Da Vinci Hoax: Exposing the Errors in The Da Vinci Code by Carl Olson and Sandra Miesel, from Ignatius Press
- Answers In Genesis - The Da Vinci Code: Secret hidden truth? by Alex Williams
- 'Church fights Da Vinci Code novel ' by the BBC
- Article on the Da Vinci Code by Prof Witherington, from Leadership U
- 'Christianity Today' - Breaking The Da Vinci Code
- Da Vinci Code: Dan Brown and The Grail That Never Was by Professor. Norris Lacy
- The Daily Telegraph - The Da Vinci Code by journalist Christopher Howse
- The Da Vinci Code: Of Magdalene, Gnostics, the Goddess and the Grail by Editor Byron Barlowe, from Leadership U