Arno Breker

Wikipedia

Arno Breker (19. heinäkuuta 1900 - 13. helmikuuta 1991) oli saksalainen kuvanveistäjä, joka tunnetaan suosiostaan natsien valtakaudella. Breker syntyi Eberfeldissä Pohjois-Saksassa ja opiskeli kuvanveistoa Düsseldorfin taideakatemiassa. Vuonna 1927 hän muutti Pariisiin, missä hän tutustui moniin merkittäviin taidemaailman vaikuttajiin. Vuosina 1932-33 Breker oleskeli Roomassa Preussin kulttuuriministeriön hänelle myöntämän apurahan turvin, ja palasi Saksaan 1934 taiteilija Max Liebermannin neuvosta. Vaikka Breker tunnetaankin ennen muuta yhtenä natsien "hovitaiteilijoista", hän ei koskaan liittynyt natsipuolueeseen eikä saavuttanut natsijohtajien jakamatonta suosiota - esimerkiksi Alfred Rosenberg kuvaili hänen töitään "rappiotaiteeksi". Hitler kuitenkin piti Brekerin aikaansaannoksista, ja natsit työllistivät häntä runsaasti vuosina 1933-42 tilaamalla veistoksia mm. Berliinin olympialaisiin ja julkisiin rakennuksiin. Brekerin veistotyyli on uusklassista ja sellaisena yhteensopivaa natsien arkkitehtonisten ihanteiden kanssa. Tietyt yksityiskohdat hänen töissään (kuten esimerkiksi tummien ja vaaleiden sävyjen vahvat kontrastit sekä hahmojen lihasten melodramaattinen jännittyneisyys)ovat tuoneet taidehistorioitsijoiden mieleen 1500-luvun italialaisen manierismin. Breker toimi kuvataiteen professorina Berliinissä toisen maailmansodan loppuun saakka. Vaikka hänen työnsä eivät sodan tuhoista sanottavammin kärsineet, tuhosivat liittoutuneet niistä suurimman osan miehitysaikana. Vuonna 1948 Breker tuomittiin sakkoihin toiminnastaan natsien "myötäjuoksijana". Hän jatkoi työskentelemistä tuttuun uusklassiseen tyyliinsä veistäen huomattavan paljon muotokuvia, kuuluisimpiin malleihin lukeutunevat Konrad Adenauer ja Anwar Sadat. Vaikka Brekerin maine onkin vähitellen normalisoitunut (esimerkiksi hänen nimeään kantava museo avattiin Nörvenichin linnaan vuonna 1985), ovat hänen töitään esittäneet näyttelyt herättäneet ristiriitaisuuksia viime aikoihin saakka.