Formula 1 -kausi 1954
Wikipedia
Formula 1 -kausi 1954 oli kautta aikojen viides Formula 1 -kausi. Kaudella ajettiin yhdeksän MM-osakilpailua. Mestaruuden voitti Argentiinan Juan Manuel Fangio, joka ajoi Maseratillä ja sittemmin loppukaudesta Mercedeksellä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sääntöjä
- Vain viiden parhaan kilpailun tulokset laskettiin mukaan loppupisteisiin.
- Pisteitä saivat kilpailujen viisi parasta (8, 6, 4, 3, 2) ja kilpailun nopeimman kierroksen ajanut, joka sai yhden pisteen.
- Useat kuljettajat saattoivat ajaa samaa autoa, mutta tällöin pisteet jaettiin ottamatta huomioon kuinka monta kierrosta kukin kuljettaja oli ajanut.
[muokkaa] Teknisiä sääntöjä
- Vapaasti hengittävien moottorien tilavuus oli maksimissaan 2 500 m3.
- Turbomoottoreiden tilavuudeksi sallittiin maksimissaan 700 cm3.
Kustannussyistä kaksi edellistä kautta oli ajettu Formula 2 -luokan autoilla, ja Ferrarin 500-auto oli ollut täysin ylivoimainen. Nyt kuitenkin sylinteritilavuuden sallittiin nousevan 2 500 cm3.
[muokkaa] Keskeiset osallistujat
Aina alkuvaiheistaan lähtien Formula 1 –kisat ovat olleet tavallaan Italian sisäisiä kilpailija, sillä aluksi olivat kilpailuissa Alfa Romeot ja Ferrarit ja sitten Ferrarit ja Maseratit. ”Ulkomainen” kilpailu otti tuulta alleen vuonna 1954 kun odotettu ja osittain pelättykin Mercedes-Benzin osanotto kilpailuihin tuli todeksi. Italialaiset Lanciat ilmoittautuivat myös mukaan kauden kisaan.
Nämä uudet tulokkaat saivat sekaisin kuljettajamarkkinat. Kaikkien yllätykseksi hallitseva maailmanmestari Alberto Ascari ja hänen erottamaton kaverinsa Luigi Villoresi päättivät jättää Ferrari-tallin ja siirtyä Lancian ohjaimiin. Ferrari korvasi heidät José Froilán Gonzalezolla, joka palasi talliin kahden vuoden Maserati-kauden jälkeen, ja ranskalaisella Maurice Trintignant’illa. Heihin liittyivät myös Giuseppe Farina ja Mike Hawthorn.
Maserati vaikutti suurimmalta häviäjältä tässä kettinkien sinfoniassa kun se menetti Gonzálezin ja erittäin suuri menetys Maseratin tallille oli kesken kauden tapahtunut Juan Manuel Fangion menetys Mercedesille. Tämä siirto tapahtui Ranskan GP:n yhteydessä. Näin Maserati-tallin maine kahden merkittävimmän kuljettajan lähdön jälkeen jäi Onofre Marimón varaan.
Juan Manuel Fangion lisäksi Mercedes-tiimiin liittyivät insinööri-pilotti Karl Kling, veteraani Hermann Lang, sekä tulevaisuuden toivo Hans Hermann.
[muokkaa] Vuoden 1954 GP-kilpailut
Kilpailu | Päivämäärä | Paikka | Voittanut kuljettaja | Voittanut talli | Raportti |
---|---|---|---|---|---|
![]() |
17. tammikuuta | Buenos Aires | ![]() |
![]() |
Raportti |
![]() |
31. toukokuuta | Indianapolis | ![]() |
![]() |
Raportti |
![]() |
20. kesäkuuta | Spa-Francorchamps | ![]() |
![]() |
Raportti |
![]() |
4. heinäkuuta | Reims-Gueux | ![]() |
![]() |
Raportti |
![]() |
17. heinäkuuta | Silverstone | ![]() |
![]() |
Raportti |
![]() |
1. elokuuta | Nürburgring | ![]() |
![]() |
Raportti |
![]() |
22. elokuuta | Bremgarten | ![]() |
![]() |
Raportti |
![]() |
5. syyskuuta | Monza | ![]() |
![]() |
Raportti |
![]() |
24. lokakuuta | Pedralbes | ![]() |
![]() |
Raportti |
[muokkaa] MM-loppusijoitukset
Sijoitus | Kuljettaja | Maa | Auto | Pisteet |
---|---|---|---|---|
1. | Juan Manuel Fangio | ![]() |
Maserati ja Mercedes-Benz | 42 (57,14) |
2. | José Froilán González | ![]() |
Ferrari | 25,14 (26,64) |
3. | Mike Hawthorn | ![]() |
Ferrari | 24,64 |
4. | Maurice Trintignant | ![]() |
Ferrari | 17 |
5. | Karl Kling | ![]() |
Mercedes-Benz | 12 |
6. | Bill Vukovich | ![]() |
Kurtis-Offenhauser | 8 |
7. | Hans Hermann | ![]() |
Mercedes-Benz | 8 |
8. | Roberto Mieres | ![]() |
Maserati | 6 |
9. | Luigi Musso | ![]() |
Maserati | 6 |
10. | Giuseppe Farina | ![]() |
Ferrari | 6 |
11. | Jimmy Bryan | ![]() |
Kuzma-Offenhauser | 6 |
12. | Jack McGrath | ![]() |
Kurtis-Offenhauser | 5 |
13. | Stirling Moss | ![]() |
Maserati | 4,14 |
14. | Onofre Marimón | ![]() |
Maserati | 4,14 |
15. | Sergio Mantovani | ![]() |
Maserati | 4 |
16. | Robert Manzon | ![]() |
Ferrari | 4 |
17. | Prinssi Bira | ![]() |
Maserati | 3 |
18. | André Pilette | ![]() |
Gordini | 2 |
19. | Mike Nazaruk | ![]() |
Kurtis-Offenhauser | 2 |
20. | Luigi Villoresi | ![]() |
Maserati | 2 |
21. | Umberto Maglioli | ![]() |
Ferrari | 2 |
22. | Élie Bayol | ![]() |
Gordini | 2 |
23. | Troy Ruttman | ![]() |
Kurtis-Offenhauser | 1,5 |
23. | Duane Carter | ![]() |
Kurtis-Offenhauser | 1,5 |
25. | Alberto Ascari | ![]() |
Lancia | 1,14 |
26. | Jean Behra | ![]() |
Gordini | 0,14 |
HUOM! Aikakautena, jona ajanotto ei toiminut kuin sekunnin kymmenysosien tarkkuudella, ei ollut mahdollisuutta äärimmäisen tarkkaan ajanottoon. Tästä on esimerkkinä paras kierrosaika Britannian GP:ssä. Parhaan kierrosjan saavutti seitsemän kuljettajaa. He jakoivat pisteet, jokainen heistä siis sain 0.14 pistettä.
Formula 1 -kaudet |
1950 | 1951 | 1952 | 1953 | 1954 | 1955 | 1956 | 1957 | 1958 | 1959 | 1960 | 1961 | 1962 | 1963 | 1964 | 1965 | 1966 | 1967 | 1968 | 1969 | 1970 | 1971 | 1972 | 1973 | 1974 | 1975 | 1976 | 1977 | 1978 | 1979 | 1980 | 1981 | 1982 | 1983 | 1984 | 1985 | 1986 | 1987 | 1988 | 1989 | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | 2005 | 2006 | 2007 |