Dien Bien Phun taistelu
Wikipedia
Dien Bien Phun taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa ensimmäistä Indokiinan sotaa | |||||||
|
|||||||
Taistelijat | |||||||
Ranska | Vietnam | ||||||
Komentajat | |||||||
Christian de Castries | Vo Nguyen Giap | ||||||
Vahvuudet | |||||||
15 090 miestä | 37 000 miestä | ||||||
Tappiot | |||||||
2 293 kuoli, 5 193 haavoittui, 11 800 vangittiin | 7 900 kuoli, 15 000 haavoittui |

Dien Bien Phun taistelu käytiin Vietnamissa Dien Bien Phun kylän lähellä 13. maaliskuuta 1954. Vuoden 1953 loppuvuodesta ranskalaiset ja pohjois-vietnamilaiset olivat valmistautuneet rauhanneuvotteluihin pyrkien vahvistamaan asemiaan sotilaallisesti neuvotteluvoiman hankkimiseksi.
Ranskalaiset pyrkivät saamaan Ho Tši Minhin sissit tavanomaiseen taisteluun vahvistamalla asemiaan ja rakentamalla varuskunnan maljan muotoiseen jokilaaksoon, jonka pituus oli noin 15 kilometriä. Suuri osa ranskalaisjoukoista pudotettiin paikalle laskuvarjolla. Varuskunnan ympärille rakennettiin useita tulivoimaisia pesäkkeitä torjumaan hyökkäykset. Tukikohtaan rakennettiin myös kiitotie kuljetuskoneita varten, mutta pian sen käyttö osoittautui mahdottomaksi.
Maaliskuuhun 1954 mennessä kenraali Christian de Castriesin komentaman ranskalaisen varuskunnan vahvuus oli yli 13 000. Noin 70% joukoista koostui Ranskan muukalaislegioonan joukoista, Ranskan joukoissa palvelleista afrikkalaisista, ja ranskalaisten puolella taistelevista vietnamilaisista. Muukalaislegioonalaisista suuri osa oli saksalaisia, sen joukoissa oli myös suomalaisia. Ho Tsi minhin sissit ympäröivät varuskunnan ja hyökkäsivät 13. maaliskuuta 1954 sitä vastaan. Ulommat tulipesäkkeet tuhottiin ja varuskunnan pääosa joutui ympäröiviltä kukkuloilta raskaan tykistötulen kohteeksi. Ranskalaisten yllätykseksi tykit oli purettu osiin, kannettu yli-inhimillisiltä vaikuttavin ponnistuksin vuorten rinteille ja koottu uudelleen. Ranskalainen tykistökomentaja oli väittänyt varuskunnan komentajalle, että sellainen operaatio on mahdoton. Korotuskulman riittämättömyyden vuoksi hän ei kyennyt tehokkaaseen vastatuleen hyvin puolustettuja ja suojattuja vietnamilaistykkejä vastaan, vaan meni poteroonsa tehden siellä itsemurhan.
Dien Phiem Phun huoltaminen suorin ilmakuljetuksin epäonnistui, koska vietnamilaisilla oli myös ilmatorjuntatykkejä, joiden tulitukseen sotilaskuljetuskoneet joutuivat. Yhdysvaltalaiset siviililentäjät James McGovern ja Wallace Buford kuolivat ollen ensimmäiset yhdysvaltalaisuhrit Vietnamin sodassa. Pian vain laskuvarjopudotusten käyttö oli mahdollista. Koneiden oli lennettävä IT-tulen vuoksi jatkuvasti yhä korkeammalla, minkä vuoksi huoltopudotukset tulivat epätarkemmiksi päätyen usein piirittäjille. Saartorengas pieneni ja ranskalaisten tappiot kasvoivat. Puolustajien psyykkinen rasitus kasvoi muonan, veden ja unen puutteen vuoksi.
Taisteluun liittyvissä spekulaatiossa on myöhemmin väitetty, että Yhdysvalloissa oli pohdittu Dien Phiem Phun taisteluun puuttumista, joko tavallisella lentopommituksella tai ydinasetta käyttäen.
7. toukokuuta 1954 vietnamilaiset valtasivat varuskunnan ilman sanottavaa vastarintaa. Noin 2 200 ranskalaista oli kuollut ja tuhannet joutuivat sotavangeiksi. 50 000 vietnamilaisesta oli haavoittunut 15 000 ja kaatunut 8 000. Ranska oli valmis vetäytymään Vietnamista ja Yhdysvallat tuli sen sijaan. Ensimmäinen Vietnamin sota 1946-1954 Ranskan kanssa oli päättynyt.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- DienBienPhu.org (englanniksi)