Illatiivi
Wikipedia
Illatiivi eli sisätulento on sijamuoto, joka ilmaisee sisälle tulemista.
[muokkaa] Illatiivi eri kielissä
[muokkaa] Suomi
Suomessa illatiivi kuuluu käytössäoleviin paikallissijoihin. Sitä käytetään tarkoittamaan kohdetta. Illatiivimuotoisen sanan sijapääte suomessa on yksikössä -ːn (missä ː merkitsee vokaalin pidentymistä) tai -hVn (missä V merkitsee hoota edeltävän vokaalin toistoa). Esimerkkejä:
Vokaali ”vaihtuu” joskus nominatiivin i:stä normaaliin vartalovokaaliin e:
- vuosi : vuoteen
Monikossa taas:
Päätteenä on myös monissa -seen umpitavu- ja jäännöslopukeloppuisissa sanoissa:
- keskus : keskukseen : keskuksiin
Yhdessä elatiivin eli sisäeronnon ja inessiivin eli sisäolennon kanssa illatiivi on yksi sisäpaikallissijoista. Perusmerkitys on sisälle tuleminen: Tulimme huoneeseen. Illatiivilla on myös paljon muita merkityksiä. Esimerkkejä:
- Suunta: Käänny vasempaan. Ajoimme vähän matkaa pohjoiseen.
- Toiminta, johon siirrytään: Ryhdyimme töihin. Lähdimme kalaan tai kalastamaan. Juokse katsomaan.
- Asento tai olotila: Mene kyykkyyn! Hän vaipui tainnoksiin. Uhri jäi henkiin.
- Raja: Tie päättyi aitaan. Tila ulottui rantaan asti. Laskin sataan.
- Tarttuminen, kiinnittyminen: Kärpänen tarttui verkkoon. Taulu ripustettiin olohuoneen seinään.
- Alkava tunne: Ihastuin häneen heti. Olen kyllästynyt hänen puheisiinsa.
- Käyttämisen kohde: Hänen rahansa kuluivat vaatteisiin. Se olisi nyt hyvään tarpeeseen.
- Luonnehdinnan yhteydessä: kova juoksemaan, hyvä kertomaan, altis auttamaan. Hänestä ei ole mihinkään.
- Aika: Olimme siellä ainakin kymmeneen. Päivästä päivään, vuodesta vuoteen. En ole käynyt siellä moneen vuoteen. Tulit huonoon aikaan.
- Tapa: Tehdään se vanhaan malliin. He huusivat yhteen ääneen.
- Muita: Asia lyötiin lukkoon. Sain sen pilkkahintaan. Poika tulee isäänsä. Hän pani kaiken peliin. Terve mieheen!