Herakleitos

Wikipedia

Herakleitos Rafaelin maalauksessa Ateenan koulu.
Suurenna
Herakleitos Rafaelin maalauksessa Ateenan koulu.

Herakleitos (kreik. Ἡράκλειτος, noin 535475 eaa) oli kreikkalainen mystikkofilosofi ja merkittävimpiä esisokraatikkoja. Hän on ensimmäinen henkilö länsimaisen filosofian historiassa, joka on luonut kokonaisen filosofisen järjestelmän. Hänen kirjoituksensa vaikuttivat Sokrateehen ja Platoniin. Myös 1800-luvun filosofia on kiinnittänyt paljon huomiota Herakleitokseen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

Herakleitos oli kotoisin Efesoksesta, Vähä-Aasiasta. Hänen isänsä nimi oli Bloson.[1] Herakleitoksen kerrotaan polveutuneen kuninkaallisesta suvusta mutta luopuneen eduistaan voidakseen elää riippumatonta elämää.

Herakleitosta on pidetty yhtenä värikkäimmistä Sokratesta edeltäneistä filosofeista. Häntä on pidetty jopa ihmisvihaajana, sillä hänen filosofiansa oli kaikkea muuta kuin populistista. Hänen ajatteluaan sävyttää kriittinen suhtautuminen ihmisiin, ja osan elämästään hän elikin yhteiskunnasta eristäytyneenä. Luonteeltaan hän oli itsetietoinen, ja hänen sanotaan arvostelleen ankarasti sekä aikansa muita ajattelijoita että ylipäätään koko ihmiskuntaa. Hänen sanotaan halveksineen joukkoja, "liian monia", jotka viettivät unielämää heräämättä koskaan tietoiseen ajatteluun. Erityisen halveksivasti Herakleitos suhtautui uskonnollisuuden ulkokohtaisiin muotoihin.

Diogenes Laertiokselta tiedetään, että Herakleitos kirjoitti kirjan. Diogenes kertoo myös, että Herakleitos talletti kirjansa Artemiksen temppeliin, Artemesioniin, yhteen 500-luvun eaa. suurimmista temppeleistä, omistaen sen temppelille. Tämä on mahdollista, koska tuohon aikaan temppeleitä käytettiin usein arvokkaiden tavaroiden säilytykseen. Useat myöhemmät filosofit viittaavat kirjaan. Kirjan kerrotaan olleen saatavilla vielä Plutarkhoksen ja Klemens I:n aikana.[1] Kirja synnytti Herakleitoksen suuren maineen. Sukupolvi tai pari sen jälkeen "kirja sai niin suuri maineen, että se synnytti hänen filosofiansa kannattajien joukon, joita kutsuttiin herakleitoslaisiksi".[2]

Herakleitos vaikuttaa kirjoittaneen kirjoituksensa ja opettaneen lyhyinä aforismeina. Aforismien tarkoituksena oli rohkaista ajattelemaan luonnollisen lain ja järjen mukaisesti. Aikalaiset kutsuivat tavallisten ihmisten näkökulmasta mutkikkaita mietelmiä käyttänyttä Herakleitosta lempinimellä Skoteinos, "Hämärä".

Herakleitos kuvataan usein melankolisena henkilönä, ja häneen viitataan joskus "itkevänä filosofina", vastakohtana Demokritokselle, joka tunnetaan "nauravana filosofina".[3][4] Herakleitoksesta kerrotaan useita legendoja, joihin kuuluu kertomus hänen kuolemastaan sairauteen. Sen mukaan hän kylpi karjanlannassa ja hylkäsi lääkärien ohjeet. On mahdollista, että kertomukset ovat peräisin hänen katkelmiensa vertauskuvien väärästä tulkinnasta ja pyrkimyksestä koostaa kertomus näistä katkelmista.[5]

[muokkaa] Filosofia

Herakleitos (Hendrick ter Brugghen)
Suurenna
Herakleitos (Hendrick ter Brugghen)

[muokkaa] Jatkuva muutos

Kuten muidenkin esisokraatikkojan ajattelu, myös Herakleitoksen ajattelu tunnetaan vain muiden kirjailijoiden teoksissa säilyneiden katkelmien kautta. Toisin kuin muun muassa Thales, Anaksimandros ja Pythagoras, Herakleitos katsoi, ettei aineellisessa maailmassa voi olla mitään pysyvää. Siksi hän ajatteli, että muutos on todellista ja pysyväisyys vain harha. Hänelle kaikki oli liikkeessä, kuten hänen tunnetuimmassa aforismissaan "Panta rhei":

Πάντα ῥεῖ καὶ οὐδὲν μένει.
Panta rhei kai ouden menei.
"Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan."

Hänet tunnetaan myös siitä, että hän sanoi, ettei kukaan ei voi astua kahdesti samaan jokeen, sillä sen enempää astuja kuin jokikaan ei ole sama:

Ποταμοῖς τοῖς αὐτοῖς ἐμβαίνομέν τε καὶ οὐκ ἐμβαίνομεν, εἶμέν τε καὶ οὐκ εἶμεν.
Potamois tois autois embainomen te kai ouk embainomen, eimen te kai ouk eimen.
"Me sekä astumme että emme astu samoihin jokiin, olemme ja emme ole."

Nämä sanonnat tunnetaan ennen kaikkea Platonilta, joka mainitsee "panta rhein" muodossa πάντα χωρεί (panta khôrei, "kaikki liikkuu"),[6] mutta niitä ei tunneta sellaisenaan Herakleitokselta säilyneistä teksteistä.[7] Sama teema kaiken muuttuvuudesta ja pysymättömyydestä tulee esiin muun muassa buddhalaisuudessa.

Parmenides vastusti tiukasti Herakleitoksen näkemyksiä siitä, että muutos on perustavanlaatuinen kaikissa luontoa koskevissa teorioissa, ja esitti sen sijaan, että muutos on vain harha ja kaikki on perustavanlaatuisessa muuttumattomuuden tilassa. Muutoksen korostaminen johti siihen, että Herakleitos korosti myös ristiriitoja (ἀγών, agon) ja katsoi, päinvastoin kuin Homeros, että riita oli jotain joka johti muutokseen: "Sota on kaiken isä ja kuningas" ja "kaikki eläimet ajetaan laitumelle lyönnillä".

Herakleitoksen näkemys kaikkeuden luonteeseen oleellisena osana kuuluvasta satunnaisesta muutoksesta on täysi vastakohta Einsteinille, joka sanoi: "Jumala ei heitä noppaa maailmankaikkeudesta" — Herakleitos sanoi: "Aika on lapsi joka siirtää pelimerkkejä; kuninkaallinen voima on lapsen".

[muokkaa] Dialektiikka ja logos

Herakleitos oli sitä mieltä, ettei maailman alkusyynä ollut ilma, vesi tai maa, niin kuin nämä esittivät, vaan tuli. Herakleitoksen ajattelussa tuli tuhosi maailmankaikkeuden määrävälein ja synnytti sen sitten uudestaan. Näkemys muistuttaa stoalaista ajatusta maailmanpalosta:

"Tämä kaikkeus, joka on sama kaikille, ei ole kenenkään jumalan tai ihmisen tekemää, vaan se on aina ollut, on, ja tulee aina olemaan — elävä tuli, leimahtaa liekkiin säännölliseen tahtiin ja hiipuu säännölliseen tahtiin".

Herakleitosta pidetään yhtenä ensimmäisistä dialektisista filosofeista, koska hän tunnusti muutoksen yleisyyden ja kehityksen sisäisten vastakohtien kautta. Myös ajatus logoksesta on pantu Herakleitoksen nimiin, sillä hän uskoi kaiken saavan alkunsa siitä. Logos oli kaikkea muutosta hallitseva jonkinlainen järki. Herakleitos opetti myös, että vastakohdat ovat yhtä. Tällä hän tarkoitti, ettei asioita voi ymmärtää ilman niiden vastakohtia. Tummaa ei ole ilman vaaleaa, kuumaa ei ilman kylmää, oikeutta ei ilman vääryyttä jne. Todellisuutta määrittävä periaate logos ilmenee erityisesti vastakohtien kautta, joilla on kätkettyjä yhteyksiä. Esimerkiksi merivesi onn haitallista ihmisille, mutta hyödyllistä kaloille. Todellisuus on kokonaisuus, jossa muutokset yhteen suuntaan lopulta tasapainottuvat muutoksissa toiseen suuntaan. Vaikka kaiken takana on yleinen säätelevä periaate, se ilmenee jatkuvana muutoksena. Todellisuus on kuin tuli: se on liikkeessä ja muuttaa muotoaan.

Hänen ajatuksensa vastakohdista tulevat esille mm. seuraavissa katkelmissa:

"Kosmisena sääntönä, kuten päivä taipuu yölle, samoin talvi, kesä, sota, rauha, paljous, nälänhätä. Kaikki asiat muuttuvat. Tuli läpäisee mirhamipalan, kunnes yhdistyvät kappaleet kuolevat ja nousevat taas savussa, jota kutsutaan suitsukkeeksi".
"Ihmiset eivät tiedä, kuinka se mitä vedetään eri suuntiin harmonisoituu itsensä kanssa. Maailman harmoninen rakenne riippuu vastakkaisista jännitteistä, kuten jousenkaari ja lyyra".

Herakleitoslainen asioiden luonteen ja olemassaolon jatkuvan muutoksen painotus, joka ilmaistaan vastakohtien kielellä, muistuttaa jossain määrin taolaisuuden perinteitä: Tao (tai "Tie") viittaa usein aika-avaruus-jatkumoon ja ilmaistaan usein näennäisen ristiriitaisella kielellä, kuten "Tie on kuin tyhjä astia / josta voidaan silti ottaa / ilman tarvetta koskaan täyttää".

[muokkaa] Vaikutus

Herakleitos (Johannes Moreelse)
Suurenna
Herakleitos (Johannes Moreelse)

Herakleitoksen filosofiasta on tehty useita erilaisia tulkintoja erityisesti koska hänen ajatteluaan tunnetaan ainoastaan tekstikatkelmien välityksellä. Monet filosofit, kuten Platon ja Aristoteles, ovat tunnustaneet hänen merkityksensä ontologisten ongelmien esillenostamisessa. Hänen ajatuksensa "tulemisesta", jossa ontologiset vastakohdat nähdään perustavalla tavalla toisiinsa kytkeytyneenä, on herättänyt enemmän keskustelua. Herakleitos kirjoitti: "Vastakohta tuo sopusointua. Epäsovusta tulee puhtain harmonia" (frag. 98). Sekä Platon että Aristoteles olisivat olleet tästä eri mieltä. Platon katsoi, että kaikella on yksi muuttumaton olemus. Aristoteles taas oli ensimmäinen, joka muotoili ristiriidattomuuden lain formaalisti: "jostakin ei voida sanoa, että se on ja se ei ole samalla tavalla ja samaan aikaan". Näin aristoteelinen logiikka on selvä vastakohta Herakleitoksen logokselle, koska Herakleitokselle tyypilliset sanonnat "Olen koska en ole" ovat ristiriidassa ristiriidattomuuden lain kanssa.

Friedrich Nietzsche omaksui Herakleitoksen opin tulemisesta.[8] Martin Heidegger käsitteli vuosien 1943/44 luennoissaan laajalti Herakleitosta puhuessaan länsimaisen ajattelun alkuperästä sekä logiikasta (erityisesti Herakleitoksen oppia logoksesta).[9]

Karl Popper puolestaan syytti Herakleitosta siitä, että hän oli osaltaan luomassa perustaa suljetulle yhteiskunnalle. Erityisesti Popper katsoi Herakleitoksen tehneen moraalisista arvoista relativistisia, lainaten hänen sanojaan koskien vastakohtien ykseyttä: "Hyvä ja paha ovat identtisiä". Popper katsoi Herakleitoksen myös muotoilleen historisistisen opin, joka perustuu "sodan oikeutukseen ja ihmisen ylemmyyteen".[10]

[muokkaa] Viitteet

  1. 1,0 1,1 Kahn 1979, s. 1–23.
  2. Diogenes Laertios IX.1.
  3. Kenny 1998.
  4. Michel de Montaigne: Demokritoksesta ja Herakleitoksesta.
  5. Kirk 1954.
  6. Platon, Kratylos 402a.
  7. Itkonen-Kaila, selitykset teokseen Platon, Kratylos, s. 319.
  8. Nietzsche, Friedrich: The Twilight of the Idols; "Reason in Philosophy;" osa 2.
  9. Heidegger, Martin. Heraklit. Gesamtausgabe. Vol. 55. Frankfurt/Main: Vittorio Klostermann, 1979.
  10. Popper 1965.

[muokkaa] Lähdekirjallisuutta

  • Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, IX.1, s. 329-334, 567-570. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Kustannusosakeyhtiö Summa, Helsinki 2003.
  • Kahn, Charles: The Art and Thought of Heraclitus: Fragments with Translation and Commentary. Cambridge University Press, London 1979. ISBN 0-521-28645-X.
  • Kenny, Anthony: A Brief History of Western Philosophy. Blackwell Publishers, Oxford 1998. ISBN 0-631-20132-7
  • Kirk, G.S.: Heraclitus: The Cosmic Fragments. Cambridge University Press, London 1954. ISBN 0-5210-5245-9.
  • Montaigne, Michel de. "Of Democritus and Heraclitus". The Essays of Michel de Montaigne.
  • Platon: Kratylos teoksessa Teokset II. Suomennos Marja Itkonen-Kaila. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1999.
  • Popper, Karl: The Open Society and Its Enemies: Vol. 1 The Spell of Plato. Routledge Classics, London 1965.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit:

Ensyklopedia-artikkeleita:

  • Heraclitus (The Internet Encyclopedia of Philosophy) (englanniksi)

Katkelmia Herakleitokselta:

Muuta:

Antiikin filosofia
Esisokraattinen filosofia

Miletoslaiset: Thales | Anaksimandros | Anaksimenes Pythagoralaiset: Pythagoras | Alkmaion | Filolaos | Arkhytas
Efesoslaiset: Herakleitos - Elealaiset: Ksenofanes | Parmenides | Zenon Elealainen | Melissos
Pluralistit: Anaksagoras | Empedokles | Arkhelaos - Atomistit: Leukippos | Demokritos
Sofistit: Protagoras | Gorgias | Prodikos | Hippias - Muita: Ferekydes | Diogenes Apollonialainen