François Villon
Wikipedia

François de Moncorbie, myös François Villon (s. 1431 tai 1432 Pariisissa ja kadonnut 1463) oli ranskalainen runoilija keskiajan lopulla. Hän lienee ollut aikansa tunnetuin ranskalainen kirjailija. Romantikot pitivät häntä "kirottujen runoilijoiden" (poètes maudits) edeltäjänä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
[muokkaa] Tapahtumat
Ainoat nykyaikaan säilyneet Villoniin liittyvät tiedot ovat kuusi hallinnollista asiakirjaa, jotka liittyvät hänen oikeudenkäyntiinsä, sekä hänen omat kirjoituksensa. On syytä tehdä ero todellisen tiedon ja tarinoiden välillä. Hän loi pohjaa Villon-legendalle asettaessaan teoksissaan itsensä esille.
[muokkaa] Nuoruus
François syntyi isättömänä vuonna 1431 tai 1432, ja hänet luovutettiin toistaiseksi tuntemattomasta syystä ”enemmän kuin isänsä”, Saint-Benoît-le-Bétournén[1] kaniikin ja kappalaisen Guillaume Villonin kasvatettavaksi. Hänet lähetettiin opiskelemaan vapaiden tieteiden tiedekuntaan Pariisin yliopistoon, ja hänen lopullisena tavoitteenaan oli papiksi valmistuminen. Vuonna 1452 hän suoritti maisterin tutkinnon Sorbonnen yliopistossa, jossa oli tuolloinkin voimakasta liikehdintää, ja useat tutkinnon suorittaneet, joita oli liian paljon, elivät kurjuudessa ja heillä meni muutenkin huonosti. Vuosina 1451–1453 opiskelijalevottomuudet vain lisääntyivät. Yliopistossa oli yhteenottoja poliisin kanssa, ja niiden syynä oli etenkin ristiriita yliopiston ja kuninkaan välillä. Seurauksena oli luentojen peruuttaminen vuosina 1453–1455. Luentojen lopettamisen yllykkeenä oli professoreiden pitkään jatkunut lakko. Villon laiminlöi opintonsa ja lähti kohden seikkailuja. Hän käsittelee myöhemmin tätä tapahtumaa pahoitellen runossaan Testamentti (Testament):
- Mais quoy ! je fuyoië l'escolle
- Comme fait le mauvaiz enffant
- En escripvant cette parolle
- A peu que le cueur ne me fent..[2]
Siitä eteenpäin hänen elämänsä on lähes pelkästään nälän, väkivallan ja epidemioiden kiusaamaa elämää satavuotisen sodan kulisseissa.
[muokkaa] Ensimmäiset runot ja rötökset
Vuonna 1455 hän sekaantui tappelunnujakkaan ja vahingoitti pappi Philippe Sermoisea vakavasti kainaloon. Kyseessä saattoi olla kilpakosija tai rappiolla oleva toinen pappi. Villon hoidatti itseään parturilla, ja hän joutui poistumaan Pariisista. Villonin papillisen aseman sekä aiemman rikkeettömän menneisyyden tähden Sermoise antoi hänelle kuolinvuoteellaan anteeksi. Hän sai anteeksiantokirjeen tammikuussa 1456. Saman vuoden jouluyönä hän osallistui murtovarkauteen Navarran collègessa.
Villon joutui taas poistumaan Pariisista, joka oli muuttunut hänelle entistä epämiellyttävämmäksi paikaksi asua ja oleilla. Hänen ystävänsä Guy Tabarie oli ryhtynyt liian suulaaksi ja pidätettäessä vuonna 1458 ja kidutuksen uhan alaisena tunnustanut varkaudet ja syyttänyt niistä Villonia. Ennen pakoaan Villon kuitenkin kirjoitti Le Lais -runoelman vuoden 1457 ensimmäisten kuukausien aikana. Hän tarkoitti sen jäähyväislahjaksi ystävilleen ja ilmoitti siinä halunsa mennä Angersin kaupunkiin. Tämän tiedon Guy Tabarie vahvisti poliiseille ja täydensi ilmoitustaan, että Villon suunnitteli katumusmatkaa munkkisukulaisensa luokse. Siinä vaiheessa hän katoaa, eikä tiedetä pääsikö hän Angresiin, mutta se tiedetään, että hän jatkoi matkustelua Loiren laaksossa.
[muokkaa] Orléansin Kaarlen hovissa
François Villon ilmaantui esiin Bloisn kaupungissa suunnilleen joulukuussa 1457 Orléansin herttuan Kaarlen hovissa. Kaarle on itsekin runoilijana kunnostautunut ruhtinas, joka on tulevan kuningas Ludvig XII:sta isä.
[muokkaa] Wikisource
Suurin osa teksteistä löytyy Wikisourcesta Wikisource
- Ballade des contre vérités (1455 ?–1456 ?, Pariisi)
- Le Lais (1457, Pariisi)
- Épître à Marie d'Orléans (alkuvuonna 1458, Blois)
- Double ballade (alkuvuonna 1458, Blois)
- Ballade des contradictions (alkuvuonna 1458, Blois)
- Ballade franco-latine (alkuvuonna 1458, Blois)
- Ballade des proverbes (loka-marraskuu 1458, Vendôme)
- Ballade des menus propos (loka-marraskuu 1458, Vendôme)
- Épître à ses amis (kesä 1461, Meung-sur-Loire)
- Débat du cuer et du corps de Villon (kesä 1461, Meung-sur-Loire)
- Ballade contre les ennemis de la France (loppuvuosi 1461, Meung-sur-Loire)
- Requeste au prince (loppuvuosi 1461, Meung-sur-Loire)
- Le Testament (1461). Johon sisältyvät:
- Ballade des dames du temps jadis
- Ballade des seigneurs du temps jadis
- Ballade en vieux langage françois
- Les regrets de la belle Heaulmiere
- Ballade de la belle haumière aux filles de joie
- Double ballade sur le mesme propos
- Ballade pour prier Nostre Dame
- Ballade à s'amie
- Lay ou rondeau
- Ballade pour Jean Cotart
- Ballade pour Robert d'Estouteville
- Ballade des langues ennuieuses
- Les Contredits de Franc Gontier
- Ballade des femmes de Paris
- Ballade de la Grosse Margot
- Belle leçon aux enfants perdus
- Ballade de bonne doctrine
- Rondeau ou bergeronnette
- Épitaphe
- Ballade de conclusion
- Ballade de bon conseil (1462, Pariisi)
- Ballade de Fortune (1462, Pariisi)
- Ballades en jargon (1462, Pariisi)
- Ballade des pendus (loppuvuodesta 1462, Pariisi)
- Quatrain (loppuvuodesta 1462, Pariisi)
- Louanges à la cour (tammikuu 1463, Pariisi)
- Question au clerc du guichet (tammikuur 1463, Pariisi)
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Saint-Benoît-le-Bétourné oli pyhälle Baccukselle ja pyhälle Sergelle omistettu kappeli. Se oli perustettu 500-luvulla Pariisin nykyiseen viidenteen kaupunginosaan. Kappeli oli Saint-Jeacques-kadun varrella, ja se purettiin Sorbonnen nykyisen päärakennuksen tieltä.
- ↑ Mutta mitä? Karkaa koulusta. / Kuten tekee kuriton lapsi.. / Kirjoittaessani näitä sanoja, / Pelkään sydämeni sulavan. Vapaa käännös A. M.
[muokkaa] Teos
- Testamentti, suom. Veijo Meri, Otava 1983