Brasilian jalkapallomaajoukkue

Wikipedia

Brasilia
Brasilia
Lempinimi A Seleção
Liitto Brasilian jalkapalloliitto
Valmentaja Dunga
Eniten otteluita Cafu (141)
Eniten maaleja Pelé (77)
Joukkueen värit Joukkueen värit Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
 
Kotipeliasu
Joukkueen värit Joukkueen värit Joukkueen värit
Joukkueen värit
Joukkueen värit
 
Vieraspeliasu
Ensimmäinen peli
Argentiina 5 - 0 Brasilia
(Buenos Aires, Argentiina; 20. elokuuta, 1914)
Suurinumeroisin voitto
Brasilia 10 - 1 Bolivia
(São Paulo, Brasilia; 10. huhtikuuta, 1949)
Suurinumeroisin tappio
Uruguay 6 - 0 Brasilia
(Viña del Mar, Chile; 18. syyskuuta, 1920)
MM-kilpailut
Esiintymiset 18 (ensimmäiset 1930)
Paras sijoitus Maailmanmestaruus 1958, 1962, 1970,
1994 ja 2002 (5)
Copa América
Esiintymiset 31 (ensimmäiset 1916)
Paras sijoitus Mestaruus 1919, 1922, 1949,
1989, 1997, 1999, 2004

Brasilian jalkapallomaajoukkue edustaa Brasiliaa kansainvälisissä miesten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Brasilia on kautta aikain menestynein miesten jalkapallomaajoukkue. Se on saavuttanut ainoana maana viisi maailmanmestaruutta, ja se on myös ainoa joukkue, joka ei koskaan ole jäänyt MM-kisojen lopputurnauksen ulkopuolelle.

Sisällysluettelo

[muokkaa] MM-kisahistoria

Brasilia on ainoana joukkueena osallistunut jokaisiin MM-kisoihin. Se on saavuttanut MM-kisoista viisi maailmanmestaruutta, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia.

[muokkaa] Vuodet 1914-1938

Brasilian maajoukkue perustettiin vuonna 1914 ja ensimmäisessä ottelussaan se kohtasi englantilaisen seurajoukkueen Exeter Cityn, jonka se myös voitti maalein 2-0. Joukkueen varhaishistoria ei kuitenkaan ollut erityisen menestyksekästä. Osasyynä tähän olivat Brasilian jalkapalloliiton sisäiset ammattilaisurheiluun liittyneet kiistat, jotka vaikuttivat maan jalkapallon kehitykseen kielteisesti, eikä Brasilia kyennyt muodostamaan parhaita mahdollisia maajoukkueita. Oman osansa kiistaan toivat São Paulon ja Rio de Janeiron osavaltioiden liittojen väliset erimielisyydet. Maajoukkuepelaajat tulivat aina jommasta kummasta osavaltiosta. Brasilia putosi sekä 1930 että 1934 heti lohkovaiheen jälkeen. 1938 kuitenkin meni paremmin ja joukkue saavutti pronssia. Leônidas da Silva teki Puolaa vastaan käydyssä ottelussa kolme maalia pelattuaan osan ajasta ilman kenkiä.

[muokkaa] Vuoden 1950 maailmanmestaruuskisat

Vuoden 1950 MM-lopputurnaus järjestettiin Brasiliassa. Kilpailussa ei järjestetty loppuottelua, vaan pisimmälle selviytyneet neljä joukkuetta pelasivat keskenään loppusarjan. Brasilian ja Uruguayn välinen kamppailu kuitenkin muodostui maailmanmestaruuden kannalta ratkaisevaksi. Rio de Janeiron Maracanã-stadionilla ottelua seurasi 199 854 ihmistä ja Brasilialle olisi riittänyt tasapeli mestaruuteen, mutta vaikka se eräässä vaiheessa johti ottelua maalein 1-0, voitti Uruguay lopulta maalein 1-2. Ottelu tunnetaan Etelä-Amerikassa nimellä "Maracanazo".

[muokkaa] Vuoden 1954 maailmanmestaruuskisat

1954 Sveitsin MM-turnaukseen Brasilia lähti lähes täysin uudistetulla joukkueella. Joukkue vilisi sellaisia tähtipelaajia kuin Nilton Santos, Djalma Santos ja Didi, mutta putosi leikistä hävittyään väkivallan sävyttämässä puolivälieräottelussa Unkarille 2-4. Ottelussa ajettiin 76. minuutin kohdalla ulos sekä Nilton Santos että Unkarin József Bozsik, ja vielä 79. minuutin kohdalla Humberto. Jälkipelit jatkuivat vielä loppuvihellyksen jälkeen, kun Unkarin pelaaja Ferenc Puskás, joka oli joutunut loukkaannuttuaan jättämään ottelun kesken jo aikaisemmassa vaiheessa, sai pukuhuoneessa pullosta päähänsä.

[muokkaa] Vuoden 1958 maailmanmestaruuskisat

1958 Ruotsin MM-turnaukseen valmentaja Vicente Feola laati joukkueen pelaajille tiukan, 40-kohtaisen sääntöohjelman, joka muun muassa kielsi hattujen ja sateenvarjojen käytön, edustusasussa tupakoinnin ja lehdistölle kommenttien antamisen lukuun ottamatta tiettyjä ajankohtia. Ainoana joukkueena Brasilialla oli mukana myös psykologi, sillä vuoden 1950 tapahtumat raastoivat yhä eräiden pelaajien mieliä, sekä hammaslääkäri, koska monilla köyhistä oloista lähtöisin olleilla pelaajilla oli hammasongelmia. Joukkue lähetti myös tarkkailijan seuraamaan Euroopan sisäisiä karsintoja jo vuotta ennen kisojen alkua. MM-kisoissa Brasilia joutui kovaan lohkoon, jossa sen lisäksi pelasivat Englanti, Neuvostoliitto ja Itävalta. Ensimmäisessä ottelussaan joukkue voitti Itävallan 3-0 ja toisessaan pelasi Englannin kanssa maalittoman tasapelin. Turnauksen ennakkosuosikki oli hyväkuntoinen Neuvostoliitto. Brasilia lähti otteluun tavallisesta poikkeavalla kokoonpanolla. Aloitusmiehistössä pelasivat nuoret Zito, Garrincha ja Pelé. Ottelussa maalinteon aloitti Garrincha heti alkuhetkillä, ja kolmen minuutin kuluttua tästä myös Pelé onnistui maalinteossa. Lopulta ottelu myös päättyi 2-0, ja joukkue eteni puolivälieriin Walesia vastaan, jonka se voitti Pelén tekemällä maalilla. Välierässä vastaan asettui Ranska, joka kaatui 5-2, ja Brasilia eteni loppuotteluun isäntäjoukkuetta Ruotsia vastaan. Myös loppuottelun numerot olivat 5-2 Brasilian hyväksi, minkä seurauksena siitä tuli ensimmäinen joukkue, joka kykeni maailmanmestaruuteen kotimaanosansa ulkopuolella.

[muokkaa] Vuoden 1962 maailmanmestaruuskisat

Brasilia uusi maailmanmestaruutensa vuoden 1962 kisoissa Chilessä. Joukkueen tähtipelaaja oli Garrincha. Pelé loukkaantui alkulohkon toisessa ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan.

[muokkaa] Vuoden 1966 maailmanmestaruuskisat

Vuoden 1966 Englannin MM-kisoja varjostivat jälleen erimielisyydet. Kaikki Brasilian huippujoukkueet halusivat joukkueeseen mahdollisimman paljon omia pelaajiaan. Ennen turnausta valmentaja Feola joutui tekemään valinnan 46 pelaajan joukosta, josta vain 22 matkusti kisoihin. Kisoissa sallittu kova peli ei sopinut Brasilialle, joka menestyi huonoiten aikoihin jäätyään alkulohkoon.

[muokkaa] Vuoden 1970 maailmanmestaruuskisat

1970 Meksikon MM-kisoissa Brasilian joukkueessa pelasivat lukuisat sen aikaiset huippunimet, kuten Pelé, josta tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa lajin kolminkertainen maailmanmestari. Hänen "adjuntanttinaan" Jairzinhosta tuli ensimmäinen pelaaja, joka on tehnyt maalin jokaisessa MM-lopputurnausottelussa ja vielä pelannut suurimman mahdollisen määrän pelejä. Lisäksi tähtisikermään kuuluivat esimerkiksi Carlos Alberto, Tostão, Gérson ja Rivelino. Joukkue raivasi puolivälierissä tieltään Perun ja välierissä Uruguayn edeten loppuotteluun Italiaa vastaan. Italia kaatui maalein 4-1. Kolmannen maailmanmestaruutensa ansiosta Brasilia sai vanhan kiertopalkinnon Jules Rimet -pokaalin ikuisesti omakseen.

[muokkaa] Vuoden 1974 maailmanmestaruuskisat

Pelén ja muiden kirkkaimpien tähtien lopetettua maajoukkueuransa ei Brasilia ollut entisensä 1974 Saksan liittotasavallan MM-turnauksessa. Joukkue hävisi jatkosarjassa totaalista jalkapalloa pelanneelle Alankomaiden joukkueelle ja eteni pronssiotteluun, missä kuitenkin kärsi tappion Puolalle.

[muokkaa] Vuoden 1978 maailmanmestaruuskisat

1978 MM-kisat pelattiin kiistanalaisissa tunnelmissa, kun joukkue kohtasi jatkosarjassa isäntämaa Argentiinan ottelussa, joka päättyi 0-0. Sekä Argentiina että Brasilia voittivat ottelunsa lohkon muita joukkueita, Perua ja Puolaa vastaan, mutta ennen viimeistä ottelua, Argentiinan ja Perun välistä kohtaamista, Brasilian maaliero oli parempi. Ottelussa Perun argentiinalaissyntyinen maalivahti Ramón Quiroga kuitenkin päästi kuusi maalia ja Argentiina eteni paremman maalieron turvin loppuotteluun. Quirogan tilanne aiheutti suuria epäilyksiä, vaikka molemmat osapuolet ovat vakuuttaneet, ettei mitään vääryyttä tapahtunut. Brasilia jäi pronssiotteluun, missä se voitti Italian 2-1.

[muokkaa] Vuoden 1982 maailmanmestaruuskisat

1982 Espanjan MM-kisoissa Telê Santanan valmentamassa joukkueessa pelasivat muiden muassa Zico, Paolo Falcão ja Sócrates. Joukkue voitti oman alkulohkonsa ja toisella kierroksella kaatoi Argentiinan 3-1, mutta putosi turnauksesta hävittyään Italialle 2-3 Paolo Rossin tehtyä sinisten kaikki kolme maalia.

[muokkaa] Vuoden 1986 maailmanmestaruuskisat

1986 MM-kisoissa neljä vuotta vanhempi joukkue ei ollut enää entisensä. Kisat päättyivät puolivälierissä rangaistuspotkukilpailutappioon Ranskaa vastaan.

[muokkaa] Vuoden 1990 maailmanmestaruuskisat

1990 Italian MM-turnauksessa joukkuetta valmensi melko kokematon Sebastião Lazaroni. Joukkueen keulahahmo oli keskikenttämies Dunga. Kisat päättyivät jo neljännesvälierissä Diego Maradonan Argentiinaa vastaan.

[muokkaa] Vuoden 1994 maailmanmestaruuskisat

Vuoden 1994 MM-kilpailuissa Yhdysvalloissa Brasilia kykeni jälleen mestaruuteen, 24 vuoden tauon jälkeen. Joukkue voitti alkulohkonsa ja pudotuspelivaiheessa voitti Yhdysvallat, Alankomaat ja Ruotsin, ja eteni loppuotteluun Italiaa vastaan. Loppuottelussa ei tehty peliajalla yhtään maalia ja ensimmäisen kerran MM-kisahistoriassa jouduttiin turvautumaan rangaistuspotkukilpailuun mestarin ratkaisemiseksi. Brasilian mestaruus ratkesi, kun Italian Roberto Baggio veti pallon yli maalin.

[muokkaa] Vuoden 1998 maailmanmestaruuskisat

1998 Ranskan MM-kisoissa joukkuetta valmensi Mário Zagallo, joka itse oli ollut pelaajana voittamassa mestaruutta vuosina 1958 ja 1962, valmentajana 1970 ja apuvalmentajana 1994. Joukkue eteni loppuotteluun, missä vastustaja Ranska voitti kamppailun maalein 3-0.

[muokkaa] Vuoden 2002 maailmanmestaruuskisat

Vuoden 2002 MM-kisoissa Japanissa ja Etelä-Koreassa Brasilia voitti historiallisen viidennen mestaruutensa. Loppuottelussa se kohtasi toiseksi menestyneimmän MM-kisamaan Saksan, jota vastaan se ei koskaan aikaisemmin ollut pelannut MM-turnauksessa. Ottelu päättyi Brasilian 2-0-voittoon Ronaldon viimeisteltyä molemmat maalit.

[muokkaa] Vuoden 2006 maailmanmestaruuskisat

Vuoden 2006 MM-kisoissa Saksassa Brasilian pelit päättyivät puolivälierissä Ranskaa vastaan numeroin 0-1. Brasilian kaatajaksi nousi Thierry Henry, joka Zinédine Zidanen syötöstä viimeisteli Ranskan voittomaalin. Brasilian joukkueessa jo neljänsiin MM-kisoihinsa osallistunut Ronaldo teki historiaa, kun hän kisojen kolmella maalillaan nousi kautta aikain maalintekijäpörssissä ohi Gerd Müllerin yhteensä 15:llä MM-kisaosumallaan.

[muokkaa] Muut turnaukset

Maanosaliittojen Cupin Brasilia on voittanut 1997 ja 2005. Olympialaisissa se on kyennyt kahdesti hopealle (1984 ja 1988) ja kerran pronssille (1996).

[muokkaa] Arvokisat

[muokkaa] Maailmanmestaruuskilpailut

  • 1986 - Puolivälierissä
  • 1990 - 2. kierroksella
  • 1994 - Mestaruus
  • 1998 - Hopeaa
  • 2002 - Mestaruus
  • 2006 - Puolivälierissä

[muokkaa] Etelä-Amerikan mestaruuskilpailut / Copa América

  • 1916 - Pronssia
  • 1917 - Pronssia
  • 1919 - Mestaruus
  • 1920 - Pronssia
  • 1921 - Hopeaa
  • 1922 - Mestaruus
  • 1923 - 4. sija
  • 1924 - Jäi pois
  • 1925 - Hopeaa
  • 1926—1935 - Jäi pois
  • 1937 - Hopeaa
  • 1939 - Jäi pois
  • 1941 - Jäi pois
  • 1942 - Pronssia
  • 1945 - Hopeaa
  • 1946 - Hopeaa
  • 1947 - Jäi pois
  • 1949 - Jäi pois
  • 1953 - Hopeaa
  • 1955 - Jäi pois
  • 1956 - 4. sija
  • 1957 - Hopeaa
  • 1959 - Hopeaa
  • 1959 - Pronssia
  • 1963 - 4. sija
  • 1967 - Jäi pois
  • 1975 - Välierissä
  • 1979 - Välierissä
  • 1983 - Hopeaa
  • 1987 - 1. kierroksella
  • 1989 - Mestaruus
  • 1991 - Hopeaa
  • 1993 - Puolivälierissä
  • 1995 - Hopeaa
  • 1997 - Mestaruus
  • 1999 - Mestaruus
  • 2001 - Puolivälierissä
  • 2004 - Mestaruus

[muokkaa] Joukkue 2006 MM-kisoissa

Maalivahdit:

Puolustajat:

 

Keskikenttäpelaajat:

Hyökkääjät:

Valmentaja: Carlos Alberto Parreira

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Alex Bellos: Futebol: brasilialainen elämäntapa (Koala, 2002) ISBN 952-5186-41-5 (sid.)
CONMEBOLin maajoukkueet

Argentiina | Bolivia | Brasilia | Chile | Ecuador | Kolumbia | Paraguay | Peru | Uruguay | Venezuela