Erik Satie

Wikipedia

Erik Satien omakuva. Teksti alla: Suunnitelma hra Erik Satien rintakuvaksi (saman henkilön maalaama), tällä ajatuksella: "Tulin tähän maailmaan hyvin nuorena, hyvin vanhaan aikaan."
Suurenna
Erik Satien omakuva. Teksti alla: Suunnitelma hra Erik Satien rintakuvaksi (saman henkilön maalaama), tällä ajatuksella: "Tulin tähän maailmaan hyvin nuorena, hyvin vanhaan aikaan."

Erik Satie (oikealta nimeltään Éric Alfred Leslie Satie, 17. toukokuuta 1866, Honfleur – 1. heinäkuuta 1925, Pariisi) oli ranskalainen säveltäjä ja avantgardisti. Hänet tunnetaan ennen kaikkea humoristisista, kokeilevista ja perinteisiä oppeja parodioivista sävellyksistään ja kirjoituksistaan.

Satie ehti elämänsä aikana kokeilla ja yhdistellä musiikissaan paljon erilaisia tyylilajeja – usein hän oli paljonkin edellä aikaansa. Yhteistä miltei kaikille hänen sävellyksilleen on kuitenkin tietynlainen minimalismi ja naiivius. Satien tunnetuin teos on pianosarja Gymnopédies, jonka sävellettyään hän alkoi tituleerata itseään "gymnopedistiksi". Paitsi musiikistaan, Satie tunnetaan vielä nykyäänkin omalaatuisena, usein huvittavana hahmona, vuosisadan vaihteen pariisilaisen taiteilijaelämän ruumiillistumana.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Nuoruus

Éric Satie (Satie itse käytti muotoa Erik Satie signeeratessaan teoksiaan) syntyi 17. toukokuuta 1866 Honfleurissa, Normandiassa. Lapsuutensa hän vietti vuoroin Honfleurissa, vuoroin Pariisissa. Kun Satie oli 4-vuotias, perhe muutti Pariisiin. Kaksi vuotta myöhemmin äiti Jane kuoli, ja Éric lähetettiin pikkuveljensä kanssa isovanhempien luo Honfleuriin. Siellä Satie sai ensimmäiset soittotuntinsa paikalliselta urkurilta. Kun isoäiti vuonna 1878 kuoli, veljekset palasivat Pariisiin isänsä Alfredin luo, joka oli mennyt naimisiin pianonsoitonopettajan kanssa. 1880-luvun alusta lähtien Alfred alkoi julkaista salonkimusiikkia. Joukossa oli hänen omia kappaleitaan samoin kuin vaimon sävellyksiä.

Vuonna 1879 Satie pääsi Pariisin konservatorioon, jossa häntä pidettiin lahjakkaana, mutta erittäin laiskana oppilaana. Hänet passitettiin kotiin, mutta hyväksyttiin uudelleen konservatorioon vuoden 1885 lopussa. Toisella kertaa Satie ei onnistunut paljonkaan paremmin, joten hän päätti mennä armeijaan. Muutaman viikon kuluttua hän kyllästyi ja keinotteli itsensä vapaaksi hankkimalla itselleen keuhkoputkentulehduksen.

Satien synnyinkoti Honfleurissa
Suurenna
Satien synnyinkoti Honfleurissa

Satie muutti Montmartren taiteilijakukkulalle vuonna 1887. Tuolloin hän oli jo julkaissut muutamia sävellyksiä isänsä kustantamossa. Satie toimi kahvilapianistina muun muassa Chat Noirin kahvilassa ja tutustui sen taiteelliseen asiakaskuntaan. Hän kirjoitti näihin aikoihin Gymnopediansa sekä muita lyhyitä pianosävellyksiä (Ogives, Gnossiennes) ja tutustui Claude Debussyyn. 1890-luvun alussa hän liittyi ruusuristiläiseen veljeskuntaan "Ordre de la Rose-Croix Catholique, du Temple et du Graal", jota johti Joséphin Péladan. Tähän aikaan hän sävelsi esimerkiksi teokset Salut Drapeau!, Le Fils des étoiles ja Sonneries de la Rose+Croix.

Vuoteen 1892 mennessä Satie oli säveltänyt ensimmäiset kappaleet itse kehittämällään sävellysmenetelmällä (Fête donnée par des Chevaliers Normands en l'Honneur d'une jeune Demoiselle), tehnyt musiikkia erääseen ritarinäytelmään (Préludes du Nazaréen), oli julkaissut ensimmäisen valesävellyksensä (ilmoittaen ensi-illan oopperalle Le Bâtard de Tristan, jota hän ei todennäköisesti koskaan säveltänyt) ja riitaantunut Péladanin kanssa. Samana syksynä hän aloitti Uspud-baletin kirjoittamisen yhdessä Contamine de Latourin kanssa.

[muokkaa] Arcueil ja kabareemusiikki

Satie tuli tunnetuksi eriskummallisista elämäntavoistaan: hän asui muutaman neliömetrin kokoisessa kopperossa, jonka ovi ei mahtunut aukeamaan sängyn takia. Hän pukeutui aina täsmälleen samanlaiseen samettiasuun, joita hän omisti seitsemän kappaletta. Hän herätti huomiota pilapuheillaan ja arvaamattomilla tempauksillaan: hän perusti esimerkiksi oman kirkon, jonka ainoa jäsen hän oli, ja haastoi Pariisin oopperan johtajan kaksintaisteluun. Myöhemmin hän muutti Arcueil'n kaupunginosaan ja käveli joka yö Pariisin läpi, turvallisuussyistä vasara taskussaan. Samettipuvut hän korvasi mustalla knallilla.

Säveltäjä Claude Debussy oli Satien pitkäaikainen ystävä. Debussy sai Satien kanssa keskustellessaan uusia ideoita impressionismin soveltamisesta musiikkiin, Satie puolestaan Debussyltä teknistä apua muun muassa sävellystensä orkestroinnissa. Muutenkin Satie sai paljon vaikutteita kuvataiteista. Ennen kaikkea hän oli kokeilija, joka raivasi tietä uusille suuntauksille. Hän ei kuitenkaan koskaan itse jatkanut ajatustensa kehittelyä vaan jätti työn muille. Hyvä esimerkki hänen omalaatuisista sävellyksistään on pianoteos Vexations, jossa sama äärimmäisen yksinkertainen teema toistuu 840 kertaa; sen esittäminen kestää noin vuorokauden. Kun Satien sävellyksiä haukuttiin muodottomiksi, hän sävelsi päärynän muotoisia kappaleita (Trois Morceaux en forme de poire).

Satie alkoi saavuttaa mainetta vasta elämänsä loppupuolella. Hän nousi nuorten radikaalien säveltäjien esikuvaksi ja oli läheisesti tekemisissä kuuden ryhmän (Les Six) kanssa. Hän kuoli liiallisesta alkoholinkäytöstä aiheutuneeseen maksakirroosiin ja keuhkokuumeeseen 1. heinäkuuta vuonna 1925. Hänen asunnostaan, johon hän ei ollut sallinut kenenkään astua jalallaan yli kahteen vuosikymmeneen, löydettiin uskomaton sekasorto.

[muokkaa] Musiikki

Satien tuotanto voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan. Toimeentulonsa ja kahvilasoittajan työnsä vuoksi hän sävelsi paljon kabareemusiikkia. Toisaalta hän oli taiteilija, ja taidemusiikin, etenkin näyttämömusiikin osuus kasvoi hänen muutettuaan Arcueil'hin. Gymnopedioiden ohella Satien tunnetuimmat teokset ovat pianosarja Gnossiennes, sinfoninen draama Socrate sekä baletit Parade ja Relâche.

[muokkaa] Sävellyksiä

  • Quatre Ogives, 1888
  • Trois Gymnopédies, 1888
  • Gnossienne (nro 5), 1889
  • Trois Gnossiennes, 1890
  • Gnossienne (nro 4), 1891
  • Le Fils des étoiles, 1891
  • Uspud, 1892
  • Vexations, 1893
  • Messe des pauvres, 1895
  • Gnossienne (nro 6)
  • Pièces froides, 1897
  • Je te veux, 1897
  • Jack-in-the-box, 1899
  • Trois Morceaux en forme de poire, 1903
  • Le Piccadilly, 1904
  • En Habit de cheval, 1911
  • Apercus désagréables, 1912
  • Deux Préludes pour un chien, 1912
  • Préludes flasques pour un chien, 1912
  • Véritables Préludes flasques pour un chien, 1912
  • Le Piège de Méduse, 1913 ("lyyrinen komedia")
  • Descriptions automatiques, 1913
  • Embryons Desséchés, 1913
  • Sports et divertissements, 1914
  • Avant-dernières pensées, 1915
  • Parade, 1917
  • Sonatine bureaucratique, 1917
  • Musique d'ameublement, 1917
  • Socrate, 1918
  • La Belle Excentrique, 1920
  • Mercure, 1924
  • Relâche, 1924

[muokkaa] Aiheesta muualla