Ina Lange
Wikipedia
Ina Blenda Augusta Lange (14. joulukuuta 1846, Helsinki – 23. lokakuuta 1930 Kööpenhamina, Tanska), o.s. Forstén, salanimeltään Daniel Sten, oli suomalaissyntyinen pianisti, musiikkihistorioitsija ja kirjailija. Lange luetaan suomalaisiin 1880–1890-lukujen realisteihin, mutta häntä tunnetaan varsin vähän Suomessa, mahdollisesti siksi että hän loi uransa ja julkaisi useimmat teoksensa ulkomailla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Henkilöhistoria
[muokkaa] Nuoruus ja avioliitto
Ina Forstén syntyi Helsingissä joulukuussa 1846. Hänen isänsä Johan August Forstén työskenteli tullilaitoksen asessorina. Hänen äitinsä Augusta Fredrica Wilhelmina (o.s. Danielson) oli historioitsija ja poliitikko Johan Richard Danielson-Kalmarin täti. Ina Forstén sai aluksi opetusta kotiopettajalta mutta jatkoi opintojaan Julie Reyers Höhere Töchterschulen tyttökoulussa Berliinissä.
Forstén opiskeli musiikkia aluksi Berliinin konservatoriossa vuosina 1870–1871 opettejanaan Carl Tausig. Hän jatkoi opintojaan Moskovan konservatoriossa opettajinaan mm. Anton Rubinstein ja Pjotr Tsaikovski. Vuonna 1875 Forstén tutustui Tukholmassa August Strindbergiin. Strindberg mainitsee Forsténin omaelämäkerrallisissa teoksissaan, joskaan ei nimeltä.
Seuraavana vuonna Forstén meni naimisiin ruotsalaisen oopperalaulajan Algot Langen kanssa. He saivat kolme lasta. He asuivat jonkin aikaa Helsingissä, missä Algot Lange työskenteli. Vuonna 1878 Langet muuttivat Tukholmaan, kun Algot Lange pääsi Kuninkaalliseen teatteriin laulajaksi. Avioliiton solmittuaankin Ina Lange jatkoi pianistinuraansa ja esiintyi niin Keski-Euroopassa kuin Skandinaviassakin. Ruotsissa asuessaan Lange ilmeisesti kiinnostui naisasialiikkeestä, johon oli jo Suomessa tutustunut. Hän kirjoitti nimimerkillä Aino Valvojaan 1883 artikkelin "Ruotsalaisia naiskirjailijoita" siitä, miten naisiin suhtaudutaan julkisuudessa.
[muokkaa] Kirjallinen ura
1880-luvulla alkoi Langen varsinainen kirjallinen ura novellikokoelmalla Bland ödebygder och skär (’Saloseuduilla ja luodoilla’, 1884), jonka hän julkaisi salanimellä Daniel Sten kuten muunkin kaunokirjallisen tuotantonsa. Kokoelman novellit on kirjoitettu 1880–1884; kunkin perässä on kirjoitusvuosi. Kuvauksen kohteena ovat suomalainen saaristo ja maaseutu ja niiden ihmiset. Runebergiläisen idealistisen kansankuvauksen sijaan Lange esittää ihmiset varsin realistisessa ja kaunistelemattomassa valossa. Esimerkiksi novellissa ”Frost” (’Halla’) viitataan kriittisesti J. L. Runebergin runoon ”Saarijärven Paavo”.
Pian novellikokoelman jälkeen ilmestyi Langen ensimmäinen romaani ”Sämre folk” (’Huonompaa väkeä’, 1885), jota on pidetty hänen pääteoksenaan. Romaanin päähenkilönä on laulaja ja prostituoitu Nadja, joka viettelee ja käyttää hyväkseen miehiä. Nadjan luonteen pohjustuksena kuvataan myös hänen äitiään ja tämän epäonnistunutta avioliittoa. Sisältönsä ja vahvan naturalisminsa vuoksi teosta on verrattu Émile Zolan kuuluisaan Nana-teokseen. Langen romaani oli kannanotoiltaan poikkeuksellinen, koska ei ota selvästi kantaa naisen asemaan eikä esitä prostituoitua miesten uhrina. Tässä teos eroaa naisen seksuaalisuutta käsittelevistä Wendla Randelinin Den Falna ja Minna Canthin Salakari -romaaneista ja Alexandra Gripenbergin kaksinaismoralismia vastaan hyökkäävästä Kärrmark-teoksesta.
Ina Lange julkaisi Daniel Stenin nimellä vielä neljä muuta kaunokirjallista teosta: Tanskassa ilmestyneen romaanin En skaebne (’Kohtalo’, 1887), kertomuksen Med kärlek! (’Rakkaudella’, 1888), uskonnollis-eroottisia aineksia sisältävän romaanin Luba (1889) ja novellikokoelman Berättelser från Finland (’Kertomuksia Suomesta’, 1890). Ne jatkoivat realistista ja naturalistista linjaa, mitä korostaa esimerkiksi Luba-romaanin alaotsikko "En studie", kokeellisen romaanin mukainen tutkielma siitä, miten perimä vaikuttaa päähenkilöön. Esikoiskokoelmaa lukuun ottamatta Langen teoksissa on kaupungilla vahva rooli.
Lange kirjoitti myös lehtiin ja käytti Daniel Sten -nimen ohella nimimerkkejä Daniel Stern, Aino, -U, -a-dt ja -A-dt. 1880-luvun puolivälissä Åbo Tidning -lehdessä ilmestyi Langen ulkomailta kertovia kirjeitä ja ainakin yksi jatkokertomus Daniel Stenin nimellä. Vaikka miessalanimien käyttö on nähty usein piiloutumisena ja naiseuden peittämisenä, Daniel Stenin salanimen käyttäjä lienee ollut siihen aikaan jo tiedossa. Vuonna 1891 Langen nimi mainittiin julkisesti lehdessä hänen salanimensä yhteydessä. Vaikka Lange julkaisi teoksia vain ruotsiksi ja tanskaksi, hän oli osasi niiden lisäksi ainakin suomea, saksaa, ranskaa ja englantia.
[muokkaa] Kööpenhaminassa
Vuonna 1884 Ina Lange ja hänen miehensä muuttivat Kööpenhaminaan. Siellä Lange pääsi hoviin kamaripianistiksi. Hän opetti musiikkia myös kruununprinssi Fredrikin lapsille ja toimi prinssi Haraldin opettajana. Lange kävi Kööpenhaminassa ollessaan kirjeenvaihtoa serkkunsa Danielson-Kalmarin kanssa ja toimi tämän yhteyshenkilönä hovissa. Lange toi esiin mm. Suomen sananvapaus- ja venäläistämistilannetta kuningas Kristian IX:lle.
Ina ja Algot Lange erosivat vuonna 1898, ja sen jälkeen Ina Lange alkoi kiinnostua musiikin historiasta. Kiinnostuksen seurauksena hän julkaisi 1910–30-luvuilla useita musiikin historiaan ja henkilöihin liittyviä teoksia, tällä kertaa omalla nimellään. Viimeinen teos ilmestyi hänen kuolinvuonnaan 1930. Ennen kuolemaansa Ina Lange ehti saada myös kunnianosoituksen syntymämaastaan: Suomen valtion kunniamerkin.
Kuolemansa jälkeen Ina Lange jäi paljolti unohduksiin Suomessa, erityisesti kirjailijana. Osasyy lienee, että Langen teoksia julkaistiin useassa maassa: Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Toisaalta hänen teoksensa eivät aikoinaan herättäneet erityisen suurta huomiota. Arvid Mörne nosti Langen esiin tutkielmassaan vuonna 1939, mutta vasta 1980-luvulta lähtien feministinen kirjallisuudentutkimus on nostanut Ina Langen yhdeksi merkittävistä suomalaisista realisteista. Siitä huolimatta yhtään hänen teostaan ei ole toistaiseksi suomennettu.
[muokkaa] Langen teokset
[muokkaa] Omalla nimellä
- Från rokokotidens musikliv (P. A. Norstedt & Söner 1912)
- Skilda tiders musikmästare: Händel, Beethoven, Chopin, Sibelius (P. A. Norstedt & Söner 1913)
- Barberina Campanini, Fredrik den stores älskarinna (P. A. Norstedt & Söner 1915)
- Den unge Gluck (Norstedt & söner 1917)
- Gluck, Orfeus-Sangeren (Andr. Fred. Høst & Søns Forlag 1918)
- Gluck, mästaren (Norstedt & söner 1919)
- Frédéric Chopin och hans älskade (Schildt 1920)
- De store Komponister (kuusi osaa; Martins Forlag 1930)
[muokkaa] Salanimellä Daniel Sten
- Bland ödebygder och skär (Bonnier 1884)
- ”Sämre folk” (Bonnier 1885)
- En skaebne (Gyldendalske bokhandels förlag 1887)
- Med kärlek! (1888)
- Luba (Edlund 1889)
- Berättelser från Finland (Hæggström 1890)
[muokkaa] Lähteet
- Ahlgren Jensen, Lisbeth 2003: Ina Lange (1846 - 1930). KVINFO.
- Alarto, Anne, Irma Kyrki & Maija Saraste 2000: Saran sisaret: naiskirjallisuuden perinnettä Suomessa 1800-luvulta 1900-luvun alkuun.
- Biograafisia tietoja Suomen naisista eri työaloilla. 1896. Suomen Naisyhdistys, Helsinki.
- Ekelund, Erik 1969: Finland svenska litteratur 2: från Åbo brand till sekelskiftet. Södersröm & C:o Förlags Ab, Helsingfors.
- Fennica, Suomen kansallisbibliografia.
- Grönstrand, Heidi 2005: Naiskirjailija, romaani ja kirjallisuuden merkitys 1840-luvulla. SKS:n Toimituksia 1019. SKS, Helsinki.
- Helka, Helsingin yliopiston kirjastot.
- Lappalainen, Päivi 1999: Perhe, koti, kansa, isänmaa – kiista yhteiskunnan tukipylväistä. Teoksessa Rojola, Lea (toim.): Järkisjkosta vaistojen kapinaan. Suomen kirjallisuushistoria 2. SKS:n Toimituksia 724 : 2. SKS, Helsinki.
- Lappalainen, Päivi 2000: Koti, kansa ja maailman tahraava lika: näkökulmia 1880- ja 1890-luvun kirjallisuuteen. SKS, Helsinki.
- Libris, Ruotsin kansallisbibliografia.
- Nevala, Maria-Liisa 1989: Kuka oli Daniel Sten? Teoksessa Nevala, Maria-Liisa (toim.): ”Sain roolin johon en mahdu: suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja. Otava, Helsinki.
- Nevala, Maria-Liisa: Ina Lange. Kansallisbiografia.
- SKS = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ina Langen teoksia Gutenberg-projektissa, Daniel Stenin salanimellä