Aarnikotka
Wikipedia
Aarnikotka tai griippi on taruolento, jolla on kotkan pää, siivet ja jalat etujalkoina, leijonan vartalo, takajalat ja häntä ja hevosen tai aasin korvat. Joidenkin mukaan aarnikotkalla oli häntänään käärme. Aarnikotkien uskottiin vartioivan kulta-aarretta. Tarinoiden mukaan aarnikotkat repisivät kappaleiksi varkaat, jotka yrittäisivät varastaa kullan. Aarnikotkat rakensivat tarun mukaan pesänsä kullasta ja niiden munat olivat arvokkaita jalokiviä. Aarnikotkien olemassaoloa yritettiin uskotella todeksi näyttämällä ihmisille suuria luita, jotka todellisuudessa olivat hirmuliskojen luita. Aarnikotkan ja hevosen harvinaista risteytystä kutsutaan hevoskotkaksi eli hippogryfiksi. Joissain taruissa aarnikotka söi jopa norsuja. Kreikkalaisten ja roomalaisten tarustoissa aarnikotkat joutuivat puolustamaan aarteitaan yksisilmäisiä arimaspialaisia vastaan. Arimaspialaiset olivat ratsumiehiä, ja aarnikotkat oppivat pian vihaamaan hevosia. Tästä lähtien aarnikotkat ovat aina tappaneet löytämänsä hevoset. Useissa tarustoissa aarnikotkien poikaset kuitenkin kuvataan vanhempiaan hyväluontoisemmiksi. Griippien asuinalueen on oletettu ulottuneen aina Mustaltamereltä ja Egyptistä Lähi-idän kautta aina Kaukoitään asti.
[muokkaa] Historia
Muinaiset persialaiset käyttivät paljon aarnikotka-symboliikkaa patsaissa sekä arkkitehtuurissa jo 2 500 eaa. Vanhimmat aarnikotkien kuvat tunnetaan noin vuodelta 3 000 eaa. Egyptistä ja Mesopotamiasta. Keskiajalla aarnikotka esiintyi usein taruissa ja heraldiikassa. Heraldisella aarnikotkalla oli yleensä kotkan pää, eturaajat joissa kotkan kynnet, leijonan takaraajat sekä häntä. Heraldiikassa kuvattiin toisinaan vain aarnikotkan pää, joka erottui kotkan päästä korvien vuoksi. Aarnikotkia pidettiin hyvinä ja vahvoina vartijoina, joten niiden kuvia laitettiin mielellään hautoihin ja pyhiin esineisiin.