Kalatiira
Wikipedia
Kalatiira | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Kalatiira (Sterna hirundo) on mustalakkinen valkea lokkia sirompi lintu, joka on saanut nimensä ääntelystään "tii-raa".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Kalatiiran vartalo on valkea, päälaki eli kalotti musta, siivet harmahtavat. Sen pituus on 34–37 cm ja siipien kärkiväli 70–80 cm. Koivet ja nokka ovat punaiset, nokan kärki musta. Istuvan linnun siivenkärjet yltävät vain pyrstönkärjen tasalle, mikä on hyvä tuntomerkki erona lapintiiraan. Lentävän kalatiiran siivestä vain keskiosa on läpikuultava. Siiven kärjessä on tumma kiilamainen kuvio. Talvella nokka on tummanharmaa ja otsa valkea.
Nuori lintu on hieman kirjavampi kuin nuori lapintiira. Selkä on ruskehtava ja lennossa näkyy siiven yläpinnalla tummien reunojen rajaama vaalea suorakaiteen muotoinen laikku. Nuoret linnut eivät yleensä palaa Suomeen ennen aikuistumistaan 4. kalenterivuonna.
Äänet ovat kirkkaita ja kuuluvia. Tyypillinen on lennossa esitetty "tiirä-tiira...", mistä tiira on nimensäkin saanut. Varoitusääni on selvästi kaksiosainen, kireä "tiiir-räää". Soidinlennossa pari kiertelee korkealla ilmassa pitäen jatkuvaa kitinää. Soidinkäyttäytymiseen kuuluu myös se, että koiras lentelee kala nokassa naarasta houkutellen. Naaraalle koiras kalan lopulta antaa mutta yleensä maassa.
[muokkaa] Levinneisyys
Kalatiira pesii Pohjois-Amerikan ja Euraasian pohjoisosissa, ja talvehtii trooppisilla valtamerillä. Maailman populaation kooksi arvioidaan 1–4,5 miljoonaa yksilöä. Euroopassa pesii vähintään 200,000 paria. Suomessa se pesii koko maassa. Pesimäkantamme on noin 50,000 paria. Merellä se suosii sisä- ja välisaaristoa. Sisämaan järvillä se on yleensä ainoa tiiralaji, paitsi aivan pohjoisimmassa Lapissa, missä se voi pesiä yhdessä lapintiirojen kanssa. Suomalaiset kalatiirat muuttavat elo-syyskuussa Atlantin länsirannikkoa seuraten aina Etelä-Afrikkaan saakka. Ne palaavat Etelä-Suomen rannikoille huhtikuun loppupuolelta alkaen.
Vanhin suomalainen rengastettu kalatiira on ollut 25 vuotta 11 kuukautta 8 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 33-vuotias brittiläinen kalatiira.
[muokkaa] Elinympäristö
Kalatiira pesii sekä yhdyskuntina että yksittäispareina kaikkialla merenrannikoillamme ja saaristossa. Sisämaassa se pesii yleisenä järvillä sekä joillakin soilla. Lapissa harvalukuinen ja paikoittainen. Merellä laji suosii sisä- ja välisaaristoa. Kalatiirat ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä. Ennen yhdyskunnissa saattoi olla satoja pareja, nykyisin korkeintaan muutamia kymmeniä. Pesimäluodot ovat yleensä puuttomia pieniä kallioluotoja. Hakeutuu usein naurulokkiyhdyskuntiin pesimään.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesä on avoimesti kalliolla, sammalikossa tai heinikossa. Se on vaatimaton ja rakennettu heinänkorsista, levistä ym. Kalatiira munii yleensä 3 munaa, usein vain 2. Suurissa yhdyskunnissa pesien välinen etäisyys on noin metri. Tyypillinen kasvi kalatiirojen pesien läheisyydessä on katkera maksaruoho. Muninta alkaa Äitienpäivän jälkeen ja haudonta alkaa heti ensimmäisen munan ilmestyttyä pesään. Haudonta kestää noin 3 viikkoa. Poikaset liikkuvat pesän läheisyydessä ja isompina ne hakeutuvat rannan tuntumaan. Ihmisen noustessa maihin isot poikaset saattavat lähteä uimaan. Lentokykyisiksi poikaset kasvavat n. 4 viikon ikäisinä, Etelä-Suomessa heinäkuun alkupuolella. Muuttomatkalle kalatiirat lähtevät perhekunnittain heinä-elokuun aikana, myöhäisimmät lokakuussa.
[muokkaa] Ravinto
Kalatiira syö lähes yksinomaan kalaa. Tavallisimmat saaliskalat ovat piikkikaloja, neuloja, salakoita, ahvenia ja särkiä, kooltaan yleensä alle 10 cm. Kalatiira kalastaa syöksysukeltamalla, eli se syöksyy veteen ilmasta ja sukeltaa kalan nopeasti pinnan läheltä. Usein näkee tiiran lekuttelemassa ilmassa paikallaan odottamassa kalan asettumista parempaan asemaan. Tiira ei seivästä kalaa, vaan pyydystää sen nokkaansa ja nielee sen pää edellä. Poikasille emot kantavat aivan pieniä kaloja, usein kolmipiikkejä. Kalastajien heittelemät kalanperkeet se hyväksyy mielellään. Kesällä syö myös vesihyönteisiä, pyydystää myös ilmassa parveilevia hyönteisiä. Muuttomatkoilla syö myös äyriäisiä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Natura-alueet: FI0100046, FI0100065, FI0100072, FI0306006
- Bergman, Göran 1980: Single-breeding versus colonial breeding in the Caspian Tern Hydroprogne caspia, the Common Tern Sterna hirundo and the Arctic Tern Sterna paradisaea.-Ornis Fennica 57:141-152.
- Karlin, Antti 1980: Kalatiiran suopesinnästä Suomessa. - Lintumies 1.1980 s. 35-37. LYL.
- Lehtonen, Leo 1981: Kalatiiran Sterna hirundo poikasvaiheen saalistuksesta ja ravintobiologiasta Järvi-Suomessa. - Ornis Fennica 58:29-40.
- Lemmetyinen, Risto 1973: Feeding ecology of Sterna paradisaea Pontpp. and S. hirundo L., in the archipelago of southwestern Finland. - Ann. Zool. Fennici 10:507-525.
- Lemmetyinen, Risto 1976: Feeding segregation in the Arctic and Common Tern in Southern Finland. - Auk 93:636-640.
- Mikkola, K. 1980: Lapin- ja kalatiirat pyydystävät kuoriutuvia surviaissääskiä (Diptera, Chironomidae). - Ornis Fennica 57:42.
- Vilhunen, Lasse 1984: Suuri kalatiirayhdyskunta (Sterna hirundo) Savonlinnan Haukivedellä. - Lintumies 2.1984 s. 85. LYL.