Joachim Peiper
Wikipedia
Joachim Peiper (30. tammikuuta 1915, Berliini –- 13. heinäkuuta 1976, Traves, Ranska) oli saksalainen sotilas, joka palveli SS-joukoissa upseerina. Hän kuului Hitlerin henkivartiokaarti SS-Leibstandarte Adolf Hitleriin ja toimi muun muassa Heinrich Himmlerin adjutanttina. Toisen maailmansodan alettua hän halusi päästä rintamalle taistelemaan.
[muokkaa] Sota-aika
Sodan alussa Peiper johti 10. SS Leibstandarte Adolf Hitler -komppaniaa muun muassa Puolassa, Belgiassa ja Ranskassa. Vuonna 1941 hän taisteli itärintamalla muun muassa Harkovassa. Vuonna 1943 hän taisteli Italiassa, ja vuonna 1944 joulukuussa hän oli Ardennien hyökkäyksen etujoukoissa. Seuraavana vuonna hän taisteli jälleen itärintamalla Sepp Dietrichin alaisuudessa.
Peiper antautui lopulta Alpeilla amerikkalaisille joukoille. Sotilasarvoltaan hän oli SS-Obersturmbannführer.
[muokkaa] Sodan jälkeen
Sodan jälkeen Peiper miehineen oli syytteessä amerikkalaisia joukkoja vastaan kohdistuneesta sotarikoksesta, ns. Malmédyn verilöylystä: Ardennien operaation aikana 17.12.1944 Malmédyn kylän lähellä teloitettiin noin 80 amerikkalaista sotavankia. Peiper ja osa hänen miehistään tuomittiin tästä kuolemaan, mutta näitä tuomioita ei koskaan pantu täytäntöön, vaan kaikki kärsivät lopulta eripituisia vankeusrangaistuksia. Peiper vapautui jouluna 1956.
Vuonna 1957 Peiper oli töissä autotehtailla. Hän muutti myöhemmin Ranskaan Travesin alueelle perheineen. Peiperin talo poltettiin 14. heinäkuuta 1976, ja hänen ruumiinsa löytyi sen jäännöksistä silvottuna. Talon seiniin oli aiemmin ilmestynyt uhkaustekstejä, ja Peiper oli lähettänyt perheensä turvaan ilmeisesti arvaten tulevan kohtalonsa. Murhan tekijöistä ei ole varmuutta.