Haradrim

Wikipedia

Haradrim eli eteläiset (englanniksi Southrons) on fiktiivinen ihmiskansa J. R. R. Tolkienin luomassa fantasiamaailmassa Keski-Maassa.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

[muokkaa] Erityispiirteitä

Haradrim asuivat Keski-Maan eteläosassa sijaitsevassa Haradissa, jossa oli paljon aavikoita ja sademetsiä. Haradrim olivat pitkiä ihmisiä, joilla oli ruskea iho ja tummat silmät. Heillä oli kultanauhoin letitetyt mustat hiukset, ja he pukeutuivat kirkkaanpunaisiin vaatteisiin. Useimmilla oli myös paljon kullasta tehtyjä koristeita, kuten sormuksia ja korvakoru. Eteläisten sotilaat käyttivät aseinaan sapeleita, keihäitä, tikareita ja jousipyssyjä. He myös käyttivät pronssissa taottuja haarniskoja ja kypäröitä sekä pyöreitä keltamustia kilpiä. He liikkuivat jalan, hevosilla, laivoilla ja elefanttia muistuttavilla mûmakileillä. Heidän sanottiin olevan yhtä julmia kuin örkit, ja heidän tunnuksensa oli musta käärme kirkkaanpunaisella pohjalla.

Tarua sormusten herrasta toisinaan moitittu rasistiseksi teokseksi, sillä Tolkien yhdisti haradrimissa tumman ihon raakuuteen ja julmuuteen.

[muokkaa] Historia

Eteläiset luultavasti polveutuivat Morgothia palvelleista ihmisistä, jotka Beleriandin upottua pakenivat Keski-Maan eteläisimpiin osiin. Auringon Toisella Ajalla Sauron, Morgothin palvelijoista suurin, perusti valtakuntansa Mordorin maahan ja käännytti idän ja etelän ihmiset, mukaan lukien haradrimin, palvelijoikseen ja alamaisikseen. Eteläiset saivat Mustalta Ruhtinaalta paljon rikkauksia, joten he alkoivat palvomaan Sauronia jumalanaan. Haradrimin valtakunta vaurastui, mutta Haltiain ja Ihmisten Viimeinen Liitto kukisti eteläiset muiden Sauronin palvelijoiden tavoin Dagorladin taistelussa. Eteläiset heikentyivät suuresti, mutta koska Suurinta Sormusta ei tuhottu, he kykenivät jälleenrakentamaan valtakuntansa.

Kolmannen Ajan alkupuolella eteläiset hyökkäsivät Gondorin kimppuun ja surmasivat taistelussa heidän kuninkaansa Ciryandilin. Gondorin seuraava kuningas Ciryaher kuitenkin murskasi eteläisten armeijat ja otti itselleen lisänimen Hyarmendacil, "Etelänvalloittaja". Eteläiset menettivät niin paljon sotilaita, etteivät he kyenneet sotimaan Gondoria vastaan useaan vuosisataan. Vuonna 1432 Gondorissa syttyi Sukuriitana tunnettu sisällissota, jonka päätyttyä kapinalliset valloittivat Gondorin satamakaupungin Umbarin. Kapinalliset tekivät liiton eteläisten kanssa, ja heistä polveutuivat Sauronia palvelleet merirosvot.

Vuonna 1944 eteläiset tekivät liiton itäläisten ja varjaagien kanssa Gondorin lopulliseksi kukistamiseksi. Suunnitelmana oli hyökätä Mordorin molemmin puolin ja lyödä heikentynyt Gondor. He onnistuivat surmaamaan kuningas Ondoherin, mutta sotapäällikkö Eärnil tuhoisi heidän armeijansa.

Sormuksen Sodassa haradrimin sotureita saapui tuhansittain Mordoriin. Minas Morgulista marssineen armeijan kerrotaan koostuneen suurimmaksi osaksi eteläisten ratsumiehistä, ja Pelennorin kenttien taistelun aikana Rohanin kuningas Théoden surmasi Haradin kuninkaan. Haradrim olivat eteviä sotureita, mutta heidät lyötiin Pelennorin kentällä että Mustalla Portilla. Sormusten Sormus tuhottiin ja Sauron palvelijoineen kukistettiin iäksi. Gondorin uusi kuningas Elessar kuitenkin solmi rauhan eteläisten että itäläisten kanssa, ja haradrim elivät rauhassa pitkälle Auringon Neljännelle Ajalle saakka.

[muokkaa] Haradrim elokuvissa

Peter Jacksonin ohjaamassa Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa eteläiset ovat niin ikään tummaihoisia ja käyttävät punamustia vaatteita. He käyttävät aseinaan bambusta tehtyjä keihäitä ja jousipyssyjä. Elokuvissa eteläiset eivät käytä ratsuväkeä, vaan liikkuvat joko jalan tai mûmakileillä.