Induskulttuuri

Wikipedia

Induskulttuurin alue
Suurenna
Induskulttuurin alue

Induskulttuuri kukoisti nykyisessä Pakistanissa Indusjoen laaksossa noin 2600—1800 eaa.. Tämä kulttuuri rakensi suuria kaupunkeja ja kehitti oman kirjoituksen ja yhteiskunnan samaan tapaan kuin Mesopotamia ja Egypti. Koska kulttuurin kirjoitusta ei osata tulkita, on tämä sivilisaatio arvoituksellinen. Arjalaiset maahantunkeutujat tuhosivat kulttuurin noin 19001700 eaa. . Kulttuuri rakensi mm Hohenjo-Daron, Harappan ja Lothalin muinaiset kaupungit. Induskulttuuria nimitetään myös Harappa-kulttuuriksi ja induskulttuuria edeltäneitä kulttuureita esiharappalaisiksi. Induskulttuuri oli yksi suurista niin sanotuista varhaisista korkeakulttuureista. Sitä pidetään kolmanneksi vanhimpana jokilaaksojen suurista sivilisaatioista. Kulttuuri tunnetaan suurista, säännöllisesti rakennetuista kaupungeista ja sineteistä, joissa on arvoituksellista kirjoitusta. Induskulttuurin asukkaiden oletetaan olleen dravidoja, tamilien sukuisia ihmisiä, jotka ovat aikoinaan saapuneet alueelle Iranista. Jotkin induskulttuurin piirteet ovat säilyneet Intian nykyisessä uskonnossa hindulaisuudessa.

Niin sanottuja Indus-sinettejä on löydetty laajalta alueelta Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta. On luultavinta, että sumerilaisten kaukomaa Meluhha sijaitsi Intia-Pakistanissa (toinen vaihtoehto on Egypti).

Sisällysluettelo

[muokkaa] Induskulttuurin löytäminen

Nykyisen Pakistanin alueella, Mohendzo-Daron ja Harapp(a)a'n kaupunkien läheisyydessä tehtiin 1920-luvulla kaksi maailman mitassakin merkittävää arkeologista löytöä. Alueilta, jotka ovat 600 kilometrin etäisyydellä toisistaan, löydettiin merkkejä kulttuurista, joka nimettiin alueiden halki virtaavan Indus-joen (Sindhu) mukaan Indus-jokilaakson kulttuuriksi (myös Harappa(a)'n sivilisaatioksi ensimmäisen löydöspaikan mukaan). Kaivauksissa kävi ilmi, että alueilla on ollut samankaltaista, esiintymisaikaansa nähden hyvin kehittynyttä kaupunkiasutusta yli 4000 vuotta sitten. Kulttuurin kukoistuskausi ajoitettiin ajalle n. 2500–1500 eaa. Se oli neljästä varhaisimmasta urbaanista sivilisaatiosta (Intia, Egypti, Mesopotamia, Kiina) kaikkein laajimmalle levinnein ulottuessaan lännessä nykyisen Pakistanin Balutšistanin provinssista Intiaan Uttar Pradeshin osavaltioon idässä ja pohjoisessa Afganistanin eteläosista sekä Himalajan rinteiltä etelään Mumbaihin Intiaan. Historiallisen Intian olemassaolon katsotaan alkaneen juuri täältä.

[muokkaa] Induskulttuurin alueet

Induskulttuurin ydinalue ulottui melko sateisesta Punjabista laajalle alueella Kashmirista Indusjokea alaspäin kuivaan Sindiin, sekä Gujaratiin Intiaan.

Mohendo-Daron ja Harappan välimatka on noin 1000 km. Indus-asutusta oli myös eteläisen Iranin Arabienmeren rannoilla.

  1. Punjab (esimerkiksi: Harappa)
  2. Rajasthan, Haryana (esimerkiksi: Kalibangan)
  3. Bahawalpur (esimerkiksi Ganweriwala)
  4. Sind (tyypillisiä: Mohenjo-daro)
  5. Baluchistan (tyypillisiä Kulli Harappan phase)
  6. Gujarat (tyypillisiä: Dholavira, Lothal).

Neljällä ensimmäisellä alueella (1.-4.) Harappan kulttuuri on saapunut melko myöhään. Harappalaisen ajan alku näkyy eri löytöpaikoilla eri tavalla. Kot Dijissa ja Kalibanganissa havaitaan selvä hyppäys vanhemmasta myöhempään. Esimerkiksi Dholavirassa havaitaan varhaisen induskulttuurin evoluutiota. Jalilpur, Sarai Khola: ei koskaan induskulttuuria, vaan vain niin sanottua esiharappalaista.

[muokkaa] Arkkitehtuuri

Ajatus Indus-jokilaakson kulttuurin kehittyneisyydestä liittyy suurimmalta osin tämän sivilisaation kaupunkijärjestelmän kehittyneisyyteen. Rakenteeltaan nämä linnoitetut ja lukuisia eri tyyppisiä rakennuksia (viljavarastoja, kylpylöitä, hallintorakennuksia, jne.) sisältävät kaupungit oli suunniteltu ruutuasemakaavan mukaan. Talot, joista useat olivat monikerroksisia, oli rakennettu standardikokoisista poltetuista tiilistä. Useimmissa taloissa oli kaivo ja monessa uima-allas. Viemäröintijärjestelmä oli aikaansa nähden ainutlaatuisen kehittynyt. Myös todisteita meriteitse tapahtuvaan kaupankäyntiin - jonka on arvioitu suuntautuneen suurimmalta osin Mesopotamiaan - tarvittavasta infrastruktuurista on löydetty.

[muokkaa] Kieli ja uskonto

Indus-jokilaakson kulttuurin kieli on vieläkin suurelta osin mysteeri eikä sen varhaisimpia vaiheita koskaan pystyttäne selvittämään. Varmoja ollaan kuitenkin siitä, että se on nykyisten Intian dravidakielien esiaste, jonka kaikkein puhtain elävä ilmentymä on nykyäänkin puhuttava tamilin kieli.

Indus-kulttuurin uskonto on mielenkiintoisessa suhteessa nyky-Intian kulttuuriin. Indus-sivilisaatiossa palveltiin monia jumalia, ylimmäisenä äitijumalaa, mutta myös eräänlaisessa jooga-asennossa istuvaa kolmikasvoista miespuolista jumaluutta (jonka on arveltu edeltävän hindulaisuuden Shiva-jumalaa); tärkeitä fyysisiä symboleita olivat myös kiviset fallos-hahmot (-> lingam) sekä niiden naispuoliset vastineet (-> yoni). Härkää palvottiin pyhänä (-> pyhä lehmä -kultti) ja sittemmin sekä buddhalaisuudessa että hindulaisuudessa korkeasti arvostettuun asemaan kohonnutta boddhipuuta (pyhäviikunapuu) pidettiin pyhänä.

[muokkaa] Kirjoitus ja tiede

Kuva:Pashupati.gif
Induskirjoitusta täynnä oleva sinetti, joka esittää lootusasennossa istuvaa ns. pashupati-hahmoa.

Induksen kulttuurin tutkimuksen suurin yksittäinen haaste lienee kaivauksissa löydettyjen, pääosin yksisarvisen eläimen kohokuviolla koristeltujen sinettien kirjainmerkkien sisältö. Merkkejä on kaikkiaan noin 400 ja ne esiintyvät 1–17 merkin sarjoissa. Suomalaisista etenkin indologi Asko Parpola on ollut kansainvälisen tutkijakaartin kärjessä Indus-kirjoituksen selvittämisessä, mutta täydellisesti merkkien sisältöä ei pystytä ehkä koskaan selvittämään.

Indus-kirjoituksessa näkyvät kaksi Indus-sivilisaation merkittävintä piirrettä, voimakas ulkoisten muotojen - kirjoituksen lisäksi mm. mittajärjestelmän - yhdenmukaisuus, ja kaiken ulkoisen toiminnan ajan kulusta piittaamaton samankaltaisuus, pysähtyneisyys.

Tiede ja insinööritaito olivat induskulttuurissa melko pitkälle kehittyneitä. Aikaa, pituutta ja massaa mitattiin tarkasti. Tiilen mitat olivat 1:2:4. pienin pituuden yksikkö oli 1.704mm. Käytettiin 10-järjestelmää. Painon pohjayksikkö oli 28 g. Metallurgia hallittiin hyvin. Ennustettiin vuorovesiä.

[muokkaa] Kuvataide

Useimmat kaivauksissa löydetyistä esineistä ovat käyttöesineitä, mutta myös selviä taideteoksia on nostettu esiin. Osassa teoksista on kreikkalaisia vaikutteita, joissakin aiheissa esim. seemiläisiä piirteitä. Ihmishahmoja kuvaavista teoksista tunnetuin on täysin omintakeinen, pronssista veistetty, tyyliltään kepeä alastoman tanssijatytön hahmo. Intian kuvataiteen kehityksen kannalta kenties olennaisimpia löytöjä ovat erilaiset kaivertamalla, veistämällä tai maalaamalla kuvatut eläinhahmot, joiden naturalistinen ja lämmin estetiikka tuli sittemmin osaksi koko Intian kuvataidetta.

[muokkaa] Induskulttuurin historia

[muokkaa] Aikajako

Aikakausi Vaiheet ajoitus
Varhainen ruoantuotantokausi Neoliittinen/kalkoliittinen n. 7000 - 5500 eaa.
Alueellistuva kehitys Varhaisharappalainen (muutama vaihe) n. 5500 - 2600 eaa.
keskittymisen kausi Harappavaihe (induskulttuuri) n. 2600 - 1900 eaa.
Hajoamisen kausi Myöhäisharappalainen n. 1900 - 1300 eaa.
Vaihe Päiväys
1A/B Varhaisharappalainen/Ravi-vaihe n. 3300-2800 eaa.
2 Varhaisharappalainen/Kot Diji-vaihe n. 2800-2600 eaa.
3A Harappalainen n. 2600-2450 eaa.
3B Harappalainen n. 2450-2200 eaa
3C Harappalainen n. 2200-1900 eaa
4 Harappalainen/Myöhäisharappalainen siirtymä n. 1900-1700 eaa
5 Myöhäisharappalainen (Hautausmaa H) n. 1700-1300 eaa


[muokkaa] Esihistoria

Vaikka monet ovat ajatelleet induskulttuurin ilmestyneen äkkiä, kulttuuri on löytöjen mukaan kehittynyt asteittain kivikautisesta kulttuurista.

Pääpiirteittäin kehitys jaetaan kahteen vaiheeseen

  1. Ensimmäiset maatalouskylät n 7000-5000 eaa
  2. Alueellinen kehitys n. 5000-2600 eaa

Joiltakin induskulttuurin paikoilta on löydetty esiharappalainen ja varhaisharappalainen vaihe. Esim. Harappassa havaitaan esiharappalainen Ravi-kausi 3300 (3500?)— n. 2800 eaa kausi ja varhaisharappalainen Kot Diji vaihe n. 2800—2600 eaa. Linnoittaminen oli tyypillistä jo esi- ja varhaisharappalaisille keskuksille.

Kirjoitus syntyi Ravi-kaudella, jolloin väentiheys Induksen laaksossa kasvoi. Tällä kaudella eri kulttuurien samankaltaisuus kasvoi.

Nuorempi eli uusi kivikausi alkoi Belutshistanissakin 7000 eaa, saviruukut joskus 6000 eaa. Alusta lähtien taloja tehtiin mutatiilistä, ja kauppa kukoisti. Kylässä mutatiiliset pyöreät ja neliskulmaiset talot olivat sikin sokin.

Kehitystä kivikaudesta alkaen valottavat parhaiten Mehrgarhin löydöt, jotka kertovat Belutshistanin maanviljelykulttuurin kehityksestä vuodesta 7000 eaa. Mehrgahr I n 7000 eaa oli esikeraaminen, neoliittinen kulttuuri. Viljeltiin mm ohraa, kasvatettiin lampaita.

Keramiikka tuli käyttöön 5500 eaa (II). Nauta, puuvilla, tiilirakenteet, ihmisen savikuvat, lapis lazuli -kauppaa iranin kanssa.

Hieno maalattu ja kiilotettu keramiikka ilmestyi 4000 eaa:n jälkeen. Sinetit pian tämän jälkeen. Maalaamaton keramiikka noin 3600 eaa jälkeen.

Kupari otettiin käyttöön n 4800 eaa (Mehrgarh III, khalkoliittinen kausi), levisi laajalle vasta n 4000 eaa.

Noin 3500 eaa alueelle levisi esiharappalainen kulttuuri, johon liittyi lapis lazuli -kauppa. Tähän liittyvät Mehrgarhin kaudet IV-VI.

Noin 5000 asutus alkoi olla pysyvää.

N. 4500 eaa Belutshistanin kulttuuri siirtyi Induksen tasangolle ja dreija otettiin käyttöön n. 4300 eaa.

Ehkä noin 4000 induskulttuurille tyypillisiä piirteitä on runsaasti.

Belutshistanissa oli kaksi kulttuuria n. 3000:

Aluksi pohjoinen Zhobin punakeramiikkakulttuuri, mikä myöhemmin jäi etelän Quettan,Amri Nalin ja Kullin kulttuureiden alle.

Kunalissa ja Haryanissa havaitaan jo neliömäisiä sinettejä, ja painoja, mutta ilman ns. harappalaiselle ajalle tyypillisiä aiheita ja kirjoitusta. Esiharappalaiset kulttuurit olivat kukin omaleimaisina: kulttuurivaihtoa esiintyi, jokin tietty kulttuuripiirre vaihtui asteittain paikasta toiseen. Kaupunkisuunnittelun ajatus on esiintynyt Kot Dijissä jo ennen 2600 eaa. Klassisen Induskulttuurin synty tapahtui Kot Dijin, Rehman Dheri ja Banawalin kolmiossa välillä n. 2700-2600 eaa.

Induskulttuurin synty tukee ajatusta, että sivilisaatio syntyy puolikuivilla alueilla, missä tarvitaan kasteluviljelyä. Kuitenkaan se ei vahvista väitettä, että kulttuurin synty vaatisi valtavia kanavahankkeita. Suurempi merkitys ensimmäisten valtioitten synnyssä saattaa olla kasteluviljelyn mahdollistamalla väestönkasvulla.

[muokkaa] Induskulttuurin kaupungit

Mohenjo-Daron keskusta tietokone-ennallistuksena.
Suurenna
Mohenjo-Daron keskusta tietokone-ennallistuksena.

Indusvirran kaupungit tunnetaan täydellisestä suorakulmaisesta arkkitehtuuristaan. Isommat suorat kadut halkovat kaupunkeja melko ahtaisiin kortteleihin, joissa mutkittelevat ahtaat kujat. Kaupunkia hallitsee korkeammalla oleva linnoitettu palatsialue, linnavuori. Muutenkin kaupungin rakenne on monia muurien ympäröimiä kukkuloita.

Linnoitus on yleensä pitkulainen 1:2 pohjoisesta etelään ja joskus lännessä. Harappan linnoitus on 215 X 460 m, korkeus 7 m. Linnoitusten koot ovat pienemmissä paikoissa pienempiä. Linnoitukset ovat kaupunkien vanhempia osia, jotka ovat nousseet ajan mukana rauniokummuiksi, telleiksi.

Muutamissa kaupungeissa on viemäröinti. Monet kaupungit on ympäröity muureilla ja eräässä tapauksessa akropolista ympäröi vielä laajempi muurilla suojattu alue. Julkisia rakennuksia on, mm. viljavarasto ja kylpylä, jota on luultavasti käytetty rituaalisiin peseytymisiin. Kylpylä on toistaiseksi löydetty vain Mohenjo-Darosta.

Suuriin piirteisin kuuluu myös tiilitasanteita, jotka joskus ovat ympyrän muotoisia. Muurit suojasivat kaupunkeja myös tulvilta. Monet kaupungin asukkaat olivat kauppiaita ja käsityöläisiä. Mohenjo-Darossa, tyypillisessä induskulttuurin suurkaupungissa oli n. 35000-41000 asukasta. Kaupungin ala oli 250 ha eli 2.5 km². Akropoliin eli linnoituksen ala oli noin kymmenes tästä.

Pienen kaupungin ala on vain 10-100 ha ja kylän 1-10 ha.

[muokkaa] Induskulttuurin alku

Kypsän induskulttuurin kehitys oli vaatinut noin 200 vuotta. Klassisen induskulttuurin alkuun näyttää liittyvän tulipaloja eri kaupungeissa (Amri, Kalibangan), ja niiden uudelleenrakentamista. Kot Diji paloi kaksi kertaa noin 2500 eaa. Tämä viittaa valloitukseen ja ryöstämiseen. Toiset arkeologit taas epäilevät näiden palojen olleen paikallisia, satunnaisia paloja.

Uudelleenrakennetut kaupungit olivat säännöllisempiä kuin vanhat. Vanhat keramiikkatyylit jatkoivat, mutta pääasiassa keramiikka oli uutta harappalaista tyyppiä.

Samaan aikaan Egyptissä rakennettiin pyramideja ja Urissa haudattiin kuninkaita.

[muokkaa] Induskulttuurin alue

Kaikkiaan induskulttuuri peitti noin 1 250 000 km² laajuisen alan. Alueella on asunut viitisen miljoonaa ihmistä. Nykyään Indus-asutuksia tunnetaan yli 1050. Suuri osa asutuksista on muinaisen joenuoman varrella. Painopiste lienee sijainnut Etelä-Pakistanissa.

Tuohon aikaan Indusvirran sijasta kulki toinen joki Chaggra-Hakra jonka varrella oli noin 150 kaupunkia. Alueella olivat ongelmina runsaat tulvat ja kuivuus.

Tunnettuja Indus-kaupunkeja ovat mm. Harappa , Mohenjo-daro, Dholavira, Ganweriwala, Lothal ja Rakhigarhi. Indus-asutuksia oli jopa Delhissä ja Mumbaissa asti sekä Himalajalla ja Iranissa. Suurissa kaupungeissa oli yli kymmeniätuhansia asukkaita. Mohenjo-Darosta ja Harappasta on löydetty linnavuori ja Harappasta kaupungin muuria, joka on vahvistettu neliskulmaisin tornein. Linnoittaminen saattaa liittyä kulttuurin alkuvaiheisiin.

Induksen laaksossa havaitaan kolme asutuskeskittymää tai taskua. Keskusalue on Bikaner Bhawalpurin alueella, missä oli 400 paikkaa 1000 km² alueella Yazdanista Derawariin. Toinen kaupunkikeskittymä on Sirhindiä pitkin 120 km² alueella Mansasn provinssissa, Punjabissa, seitsemän kaupunkia ja yhteensä noin 30 paikkaa. Kachchhissa, eteläinen, on Sindhin ja Gujaratin välillä, noin 50 paikkaa.

Manda oli luultavimmin induslaisten kauppa-asema Himalajalla, josta saatiin puutavaraa. Gumba on taas vastaava Afganistanissa. Se välitti metallia, mineraaleja ja puuta. Amu-Darjan ja Kochajoen risteyksessä oli Shortugain siirtokunta. Mohenjo-Daroa asutettiin ehkä vain 200 vuotta.

[muokkaa] Induskulttuurin jako kahteen ryhmään

Kypsä induskulttuuri jaetaan kahteen alaryhmään: Sorath ja Sindhi. Sindhille ovat tyypillisiä poltetut tiilet, säännöllinen arkkitehtuuri, ja sylinterisinetit sekä viemärit, tarkat painot ja mitat, mustavalkeat vaatteet, metallin työstö sekä massiiviset tiilitasanteet.

Sindhiä on löydetty Gujaratista, Kutchista, Punjabista, Haryanasta ja Uttar Praheshista. Sindhiin liittyvät Mohenjo-daro, Lothal, Rangpur, Harappa, Rangpur, Desalpur, Shirkotada, Manda, Ropar(Rupar), Kalibangan ja Chanhudaro.

Sorathista taas puuttuvat sylinterisinetit, ornamentit ja tarkka arkkitehtuuri. Sorathia on Saurashtrassa, Kullissa, ja Belutsistanissa ja Gujaratissa.

[muokkaa] Harappa

Harappassa oli noin 23 500 asukasta ja sen ala oli noin 150 hehtaaria. Varhaisin kaupunki Kot Diji -vaiheessa n. 2800-2500 käsitti 25 ha.

Harappan historia jaetaan kolmeen vaiheeseen:

  • 3A (2600-2450 eaa)
  • 3B (2450-2200 eaa)
  • 3C (2200-1900 eaa)

Kaupunkia rakennettiin tuolloin jatkuvasti. Voimakas kasvu alkoi vuoden 2450 jälkeen B- ja C-vaiheissa. Kaupungissa ei havaita minkäänlaista jakoa eri alueisiin.

Talojen koot vaihtelivat yhden huoneen taloista yli kymmenen huoneen suurtaloihin. Lähes jokaisessa talossa on oma kaivo.

[muokkaa] Induskulttuurin talous ja yhteiskunta

Induskulttuurin alueen yhtenäisyys viittaa yhteen valtioon.

Induskulttuurista on väitetty seuraavaa: vähän todisteita sodista, suurista kuninkaista, suurista temppeleistä, palatseista. Kuitenkin kaupunki jakautui usein kahteen-kolmeen eriarvoiseen alueeseen. Induskulttuuri mitä ilmeisimmin laajeni laajalle alueelle sotien avulla.

Eri ammattiryhmät asuivat omissa kortteleissaan.

Kaukokauppa oli merkittävä tuottaja. Ei ole suoranaisia todisteita kuninkaista tai orjista tai sodista. Kuitenkin Indus-kaupungit olivat ainakin Akropoliin osalta linnoitettuja.

[muokkaa] Induskulttuurin tuho

Jostain syystä n. 700 vuotta vallinnut induskulttuuri alkoi nopeasti heiketä noin 1900 eaa. Ihmiset jättivät kaupunkeja sadassa vuodessa ns. myöhäisharappalaisella kaudella. Tämä on saattanut liittyä kuivuuteen ja tulviin sekä joenuoman siirtymiseen. Kaupungit kutistuivat. Asutus siirtyi maaseudulle.

Tässä vaiheesa on ollut vielä induskulttuurin keramiikkaa ja kirjoitusta. Keskushallitus ja kaukokauppa sekä suuret rakennushankkeet romahtivat. Jotkut Belutshistanin paikat paloivat näihin aikoihin.

Kaksoisvirtainmaan lähteet lakkasivat mainitsemasta Meluhhan, kauppakumppanin, jota on yleensä pidetty induskulttuurina.

On myös epäilty mahdollisesti jotain sisäistä konfliktia, kapinaa tai sisällissotaa.

Harappaankin ilmestyi Punjabissa vallitseva uurnahauta H-kulttuuri. Ihmiset alkoivat yhtäkkiä haudata kuolleitaan tuhkana uurnahautoihin. Hautakulttuuri laajeni itään. Tämä viittaa vieraitten valloittajien, arjalaisten, saapumiseen, sillä hautaustavat ovat melko pysyvä piirre kulttuurissa olosuhteista riippumatta. Myös Gandharan kulttuuri (1600-) liittyy arjalaisin.

Esimerkiksi Pirakista on löydetty uusia arjalaisia aiheita, joissa tulee esille mm. hevosen käyttö.

Kulttuurin lopullinen häviö tapahtui viimeistään n. 1500-luvulla eaa, kun arjalaisen vaellusteorian mukaan tietyt arjalaisten heimojen edustajat nykyisen Iranin ylätasangoilta hyökkäsivät Indus-joen laaksoon. Hitaasti dravidalainen ja arjalainen kulttuuri sekoittuivat ja syntyi se perusta, jonka varaan Intian valtauskonto hindulaisuus ja siihen liittyvä nykyinen intialainen kulttuuri rakentui. Induksen kansan ainutlaatuinen perintö ei kuitenkaan kokonaan hävinnyt, vaan elää yhä pääosin Etelä-Intian kielissä ja epäsuorasti siinä panoksessa, jonka dravidalainen maailmantulkinta esimerkiksi keskiajan Bhakti-runoudessa ja hartauslauluissa on hindulaiseen uskonnolliseen sisältöön antanut.


[muokkaa] Aiheesta muualla