Christer Kihlman
Wikipedia
Christer Kihlman (s. 14. kesäkuuta 1930) on suomenruotsalainen kirjailija.
Kihlman debytoi 1951 lyyrikkona, mutta siirtyi vuonna 1960 proosaan romaanillaan Se upp Salige! (Varo, autuas). Romaani sijoittuu kuvitteelliseen, sisäänlämpiävään ja nurkkakuntaiseen Lexån pikkukaupunkiin, jonka esikuvana on Kihlmanin kotikaupunki Porvoo. Den blå modern (Sininen äiti) aloitti romaanisarjan, jossa Kihlman tarkastelee vaikeita perhesiteitä. Sarja huipentui palkittuihin romaaneihin Dyre prins (Kallis prinssi) ja Gerdt Bladhs undergång (Gerdt Bladhin tuho). Kirjassaan Människan som skalv (Ihminen joka järkkyi) Kihlman esittäytyy persoonallisena mutta samalla universaalina ”tunnustusproosan” kirjoittajana.
Kihlman on 1980-lähtien julkaissut uusia teoksia entistä harvemmin. Hän on kuitenkin viime vuosina osallistunut ajoittain yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kihlman on vuodesta 1993 asunut Porvoon Diktarhemmetissä, joka on suomenruotsalaisille kirjailijoille tarkoitettu vierasasunto.
[muokkaa] Palkinnot
- Ruotsin akatemian Suomi-palkinto (1976)
- Kiitos kirjasta -mitali (1976)
- Pro Finlandia -mitali (2003)
[muokkaa] Julkaistut teokset
- 1951 - Rummen vid havet (runokokoelma)
- 1953 - Munkmonolog (runokokoelma)
- 1960 - Se upp Salige!
- 1963 - Den blå modern
- 1965 - Madeleine
- 1969 - Inblandningar, utmaningar (artikkelikokoelma)
- 1971 - Människan som skalv
- 1975 - Dyre prins
- 1980 - Alla mina söner
- 1982 - Livsdrömmen rena
- 1983 - De nakna och de saliga (yhdessä Henrik Tikkasen kanssa)
- 1986 - På drift i förlustens landskap
- 1987 - Gerdt Bladhs undergång
- 2000 - Svaret är nej!
- 2000 - Om hopplöshetens möjligheter (yhdessä Mårten Westön kanssa)