Aurinko

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee Maata lähintä tähteä. Aurinko on myös CMX-yhtyeen albumi.
Ominaisuudet
Keskietäisyys Maasta 149 597 871 km
Näennäinen kirkkaus −26,8m
Absoluuttinen kirkkaus 4,8m
Fyysiset ominaisuudet
Spektriluokka G2V
Väri-indeksi B-V 0,65
Päiväntasaajan halkaisija 1 392 000 km
109 × Maa
Säde päiväntasaajalla 696 000 km
Pinta-ala 6,09×1012 km²
Tilavuus 1,41×1027 m³
Massa 1,9891×1030 kg
333 400 × Maa
Tiheys 1,411 g/cm³
Painovoima pinnalla 274 m/s²
Mikroturbulenssi (pyörteisyys) 1,20 ± 0.05 km/s
Valovoima 3,827×1026 J/s
Kierto ja pyöriminen
Pyörähdysaika
 · päiväntasaaja
 · 30. leveysaste
 · 60. leveysaste
 · 75. leveysaste

27 vrk 6 h 36 min
28 vrk 4 h 48 min
30 vrk 19 h 12 min
31 vrk 19 h 12 min
Kiertoaika Linnunradan
keskustan ympäri
226 000 000 v
Fotosfäärin koostumus
Vety
Helium
Happi
Hiili
Rauta
Neon
Typpi
Pii
Magnesium
Rikki
73,46 %
24,85 %
0,77 %
0,29 %
0,16 %
0,12 %
0,09 %
0,07 %
0,05 %
0,04 %

Aurinko on lähin tähti Maasta katsoen. Auringon ympärille syntyneet planeetat ja muut kappaleet muodostavat aurinkokunnan. Aurinko on tyypillinen keskimassainen tähti, jolla ei ilmeisesti ole mitään poikkeuksellisia ominaisuuksia. Auringon perinteisiä suomalaisia nimiä ovat myös Päivyt ja Päivänkehrä. Pienellä alkukirjaimella kirjoitettaessa aurinko on yleisnimitys tähdelle, jonka ympäri kiertää yksi tai useampia planeettoja.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Auringon elinkaari

Aurinko syntyi noin 4,6 miljardia vuotta sitten, ja noin 5 miljardin vuoden kuluttua sen energiavarat loppuvat. Aurinko kirkastuu hitaasti, ja tämän seurauksena myös maapallo lämpenee, tosin yhtä lailla hitaasti. 900 miljoonan vuoden kuluttua Auringon ollessa 5,5 miljardin vuoden ikäinen arvioidaan maanpinnan keskilämpötilan ylittävän maan elämälle kriittisen 30 °C rajan. Miljardin vuoden kuluttua tästä, siis 1,9 miljardia vuotta nykyhetkestä, maapallon meret kuivuvat keskilämpötilan ylittäessä 100 °C. Viimeistään tällöin maa muuttuu elinkelvottomaksi ainakin nykyisenkaltaisille elämänmuodoille. Viiden miljardin vuoden kuluttua vety loppuu Auringon keskustasta ja Aurinko alkaa hitaasti laajentua ja muuttua punaiseksi. Tällöin auringosta tulee punainen jättiläinen. Tällöin Aurinko nielaisee sisemmät planeetat, eli Merkuriuksen ja Venuksen. Maapallo sulaa tulipalloksi, ja osa sen kivikehästä höyrystyy avaruuteen. Samalla Aurinko puhaltaa uloimmat kerroksensa planetaariseksi sumuksi ja keskustassa oleva tiivis ydin paljastuu ja muuttuu myöhemmin valkoiseksi kääpiöksi. Vielä silloinkin Aurinkoa kiertäneet planeetat, mukaan lukien maapallon jo tässä vaiheessa jäähtynyt ydin, kiertävät sitä ikuisessa pimeydessä ja kylmyydessä. Jäljelle jäänyt Auringon ydin jäähtyy lopulta valkoisesta kääpiöstä mustaksi kääpiöksi.

[muokkaa] Auringon ominaisuuksia

Auringon massaa, sädettä ja valovoimaa käytetään yleisesti yksikkönä muiden tähtien säteitä, massoja ja valovoimia käsiteltäessä.

[muokkaa] Auringon aktiivisuus

Auringon pinta muuttuu koko ajan. Auringon pinnan ilmiöistä tunnetuin on auringonpilkut. Muita Auringon pinnalla tapahtuvia ilmiöitä ovat flaret eli roihut, protuberanssit, granulat ja niin kutsutut auringonjäristykset, joita muun muassa ESA:n SOHO -avaruusluotain havaitsi. Aurinko myös virittää Maan lähiavaruuteen niin kutsutun avaruussään. Auringon aktiivisuuden huippukausina esiintyy niin kutsuttuja aurinkomyrskyjä. Nämä näkyvät Maassa muun muassa voimakkaina ja laaja-alaisina revontulina ja esimerkiksi Kanadan ja Yhdysvaltain itärannikon pitkien sähkön siirtolinjojen jakeluhäiriöinä.

[muokkaa] Rakenne

[muokkaa] Ydin

Aurinko saa säteilemänsä energian siten, että vety muuttuu heliumiksi auringon ytimessä tapahtuvassa lämpöydinreaktiossa. Ytimessä noin 700 miljoonaa tonnia vetyä fuusioituu 695 miljoonaksi tonniksi heliumia joka sekunti. Erityisen suhteellisuusteorian mukaisesti 5 miljoonaa tonnia vedyn sidosenergiasta muuttuu energiaksi. Tämä energia kulkee gamma- ja röntgensäteilynä kohti Auringon pintaa. Ytimen koko on vajaan kolmanneksen Auringon säteestä.

[muokkaa] Säteilyvyöhyke

Säteilyvyöhykkeessä ei tapahdu enää ydinreaktioita ja ytimestä tuleva energia siirtyy pinnalle absorboitumalla ja emittoitumalla nousten säteilyvyöhykkeen pintaa kohden, joka on noin 0,8 Auringon säteen kohdalla. Energian siirtyminen on hidasta ja ytimestä pintaan siirtyminen voi kestää kymmeniä miljoonia vuosia.

[muokkaa] Konvektiovyöhyke

Konvektiovyöhykkeessä energia siirtyy pääosin aineen virtauksen mukana pinnalle. Vyöhykkeen aine lämpenee säteilyvyöhykkeen johdosta ja virtaa kohti Auringon pintaa. Pinnalla aine jäähtyy ja vajoaa takaisin kohti Auringon ydintä. Virtaukset voi havainnoida jo pienellä kaukoputkella pinnan granuloina (huomioi kuitenkin aiheeseen liittyvät turvallisuusohjeet).

[muokkaa] Fotosfääri

Auringon fotosfäärissä energiaa emittoituu avaruuteen säteilynä kaikilla aallonpituuksilla, etenkin näkyvillä aallonpituuksilla. Fotosfäärin lämpötila on noin 6000 K ja siinä esiintyy Auringon magneettikentästä johtuvia auringonpilkkuja, jotka laskevat pintalämpötilaa huomattavasti.

[muokkaa] Auringolta suojautuminen

  • Aurinkoa ei kannata katsoa suoraan, sillä se voi vahingoittaa näkökykyä. Jopa auringonpimennyksen yhteydessä auringon suora katsominen voi helposti vahingoittaa silmiä. Aurinkoa ei kannata katsoa myöskään aurinkolasien tai sellaisen tummentavan suojan läpi, jota ei ole tarkoitettu Auringon katsomiseen. Auringonpimennystä katsottaessa tulee käyttää tähän tarkoitettua himmennintä tai hitsaajan suojalaseja.
  • Auringon voimakkaalle UV-säteilylle pitkäaikaisesti altistunut iho palaa, mikä lisää riskiä sairastua ihosyöpään. Palamisalttiutta kuvaamaan on kehitetty UV-indeksi. Myös ihon palamisherkkyys vaihtelee eri henkilöillä. Vaaleilla henkilöillä ihoa suojaavan pigmentin muodostuminen on heikompaa, jolloin on käytettävä korkeamman suojakertoimen omaavia aurinkovoiteita tai valoa läpäisemätöntä suojavaatetusta.

[muokkaa] Auringon merkitys ihmiskunnalle

Auringon fuusioreaktioiden energia on eri muodoissa ihmiskunnan huomattavin energianlähde. Ainoastaan ydinvoima ei saa alkuaan Auringosta.
Suurenna
Auringon fuusioreaktioiden energia on eri muodoissa ihmiskunnan huomattavin energianlähde. Ainoastaan ydinvoima ei saa alkuaan Auringosta.

Aurinko on maailman merkittävin energianlähde, joka yhteyttämisen kautta tuottaa melkein kaiken eliökunnan kuluttamasta energiasta. Myös ihmisten ravinnon energia on siis alun perin Auringosta. Myös suurin osa muusta ihmiskunnan kuluttamasta energiasta on peräisin Auringon fuusioreaktioista eri väylien kautta.

Aurinko on näyttävä ilmiö kaikkialla maapallolla ja se hallitsee mm. vuorokaudenaikojen vaihteluja. Siksi Auringolla on merkittävä asema eri kulttuureissa ja sitä palvotaan ja on palvottu jumalana mm. muinaisessa Egyptissä, Kreikassa, Roomassa sekä Japanissa.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Leon Golub ja Jay M. Pasachoff: Nearest Star - The Surprising Science of Our Sun, suomennettuna: Lähin tähtemme - tutkimuskohteena Aurinko, ISBN 952-5329-37-2, Ursa 2004
  • Krauss, Lawrence M. (2002): Atomi: Matka maailmankaikkeuden alusta elämän syntyyn ja siitä edelleen. (Alkuteos: Atom: An Odyssey from the Big Bang to Life on Earth...and Beyond, 2001.) Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-51-8.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Aurinko.


Aurinkokunta
Planeetat ja Kääpiöplaneetat
Kuva:Solar System XXVII.png
Aurinko · Merkurius · Venus · Maa · Mars · Ceres · Jupiter · Saturnus · Uranus · Neptunus · Pluto/Kharon · Eris
Kuut · Meteoroidit · Asteroidivyöhyke · Komeetat · Kuiperin vyöhyke · Oortin pilvi


Taivaan kirkkaimmat tähdet
Aurinko
Achernar | Acrux | Adhara | Aldebaran | Alfa Centauri | Alnilam | Altair | Antares | Arcturus | Bellatrix
Betelgeuze | Canopus | Capella | Castor | Deneb | Elnath | Fomalhaut | Gacrux | Hadar | Miaplacidus
Mimosa | Pollux | Procyon | Regulus | Rigel | Shaula | Sirius | Spica | Vega