Foxit
Wikipedia

Foxit eli ketut olivat laajaan Algonkin-kielikuntaan kuuluva intiaanikansa, joka asusteli Michiganin kaakkoisosissa ja Wisconsinissa 1600-luvulla. Heidän alkuperäisnimensä oli Meskwaki, joka tarkoitti "punaisen maan kansaa". Läpi historian he kulkivat kuitenkin foxeina, joskin ranskalaiset tunsivat heidät nimellä renards. Hyvin läheistä sukua heille olivat saukit ja kickapoot.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhaishistoria
Alun perin foxit kuten saukitkin olivat Atlantin rannikolta, josta he olivat yhdessä kulkeutuneet St.Lawrence-jokea myötäillen suurten järvien alueelle Michiganiin. Aivan oma-aloitteisesti ei matkanteko ollut alkanut, vaan sitä olivat vauhdittaneet irokeesit, joiden hyvin aseistetut sotajoukot valvoivat alueen turkiskauppaa. Michigan ei jäänyt foxeille sen enempää kuin saukeillekaan kovin pitkäaikaiseksi kotipaikaksi, sillä heidät häädettiin sieltä pois tionontatien ja attiwenraronkien toimesta.Foxit vetivät saukit perässään Wisconsiniin, jonne molemmat kansat jäivät asumaan hyvin lähelle toisiaan.
Foxit olivat hyvin sotaisia. Vaikka he joutuivatkin välillä pakenemaan viholliskansoja, niin he vastapainoksi myös hyökkäilivät muiden heimojen kyliin. Erie-järven läntisillä alueilla joutuivat siellä asuvat eriet luopumaan joistakin kylistään, kun foxit miehittivät ne vuonna 1635. Joitakin kymmeniä vuosia myöhemmin foxit joutuivat Wisconsinissa käymään monia sotia ojibwaytten ja illinoisien kanssa. Molemmat edellä mainitut olivat sotataidoiltaan hyviä ja rauhanomainen rinnakkaiselo ei kuulunut kummankaan kansan hyveisiin. Foxit selvisivät sotien rajuudesta huolimatta 1700-luvulle, mutta heidän alkuperäinen liki 10 000 henkeä käsittävä lukumääränsä oli huvennut puoleen. Lisäksi sairausepidemiat olivat tuhonneet osan kansasta.
[muokkaa] Jatkuvan sodan pyörteissä
Aivan 1700-luvun alussa ranskalaiset tekeytyivät foxien ystäviksi taivuttaen nämä asettumaan asumaan Fort Detroitin linnakkeen ympäristöön yhdessä mascoutensien kanssa. Intiaanien ja ranskalaisten välille ei kuitenkaan syntynyt sellaista ystävyyssuhdetta mitä linnakkeen komentaja odotti. Epäluulot elivät puolin jos toisinkin. Ranskalaiset alkoivat häätää foxeja ja mascoutenseja Michiganiin. Nämä osoittivat haluttomuutensa muuttaa pois. Ranskalaiset päättivät hankkia apua itselleen muilta seudun intiaaniheimoilta. Tämä onnistuikin kun joukko Ottawa- ja Potawatomi- intiaaneja siirtyi valkoihoisten puolelle. Tuhatkunta Foxia ja Mascoutensia menetti henkensä seuranneissa taisteluissa. Heistä osa poltettiin elävinä. Joitakin Foxeja pääsi pakenemaan New Yorkin puolelle ja vanha viholliskansa Irokeesit antoi heille turvapaikan. Foxit keräsivät kuitenkin rivinsä vielä uudelleen ja saivat puolelleen sukulaisheimoja, joiden avustamina he kävivät useavuotisen sodan päävastustajinaan ranskalaiset. Lopulta Foxit jäivät yksin, kun heitä auttaneet Mascoutit ja kickapoot vaihtoivat puolta siirtyen ranskalaisten palkkalistoille. Niin sotaisaa kansaa kuin Foxit olivatkin, niin selvää ylivoimaa vastaan hekään eivät halunneet taistella, vaan hakeutuivat sukulaiskansan Saukien luo. Yhdistämällä rivinsä he torjuivatkin ne hyökkäykset, joita järjestivät niin ranskalaiset kuin eri heimojen intiaanitkin. Foxit ja Saukit pitivät tästä eteenpäin yhtä ja taistelivat rinta rinnan, välillä paeten ja välillä voittaen. Sotaa käytiin niin valkoisia kuin punaisiakin vastaan ja taistelut jatkuivat pitkälle 1800-luvulle. Kun ranskalaissodat alkoivat vähetä,olivat vastassa itse Yhdysvallat.
[muokkaa] Painostuksen alla
Foxit eivät milloinkaan historian aikana omaksuneet valkoisen miehen tuomia tapoja ja kulttuuria,vaan noudattivat omia perinteitään. 1830-luvulla he hankkivat paljon hevosia ja alkoivat tehdä ratsain pitkiä metsästysretkiä kauas länteen. Samoihin aikoihin he muuttivat asumaan Des Moines-joen varrelle Iowaan yhdessä saukien kanssa. 1840-luvulla rakensi Yhdysvaltojen hallitus heille reservaation Kansasiin. Elämä reservaatissa ei tyydyttänyt foxeja. Lisäksi he riitaantuivat saukien kanssa,jotka tekivät huonoja sopimuksia amerikkalaisten kanssa. Osa foxeista palasi Iowaan ostaen sieltä hallitukselta palan maata. Ne foxit,jotka jäivät reservaatioon,sulautuivat saukeihin. Iowaan asettuneet foxit alkoivat tarmokkaasti puolustaa oikeuksiaan,sillä valtio painosti heitä luopumaan maapalastaan ja identiteetistään. Foxit säilyttivät molemmat. Kiitos tästä lankesi pitkälti heidän suurelle johtajalleen Nuorelle Karhulle (Maqui Banasha). Hän sai kansansa puolelleen ja he pystyivät vastustamaan Amerikan hallituksen suosimaa akkulturaatiota toisin kuin monet muut heimot.
[muokkaa] Kohti tätä päivää
Näin siirryttiin 1900-luvulle. Nuori Karhu muuttui vanhaksi ja kuoli vuonna 1933,mutta hän oli ehtinyt saada aikaan paljon hyvää kansansa keskuudessa. Uskonto ja riitit olivat säilyneet läpi vaikeiden vuosien. Kristinusko ei ollut juuri saanut heistä otetta sen enempää kuin peyotismikään,joka oli yleistynyt etelän intiaanien keskuudessa. Väkiluku on jatkuvassa kasvussa ja oma alkuperäinen kieli on säilynyt kotikielenä vuosisatojen ajan.
LÄHTEET: Pentti Virrankoski: "Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit" sivut 136-138.