INF-sopimus

Wikipedia

Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Neuvostoliiton päämies Mihail Gorbatšov allekirjoittivat INF-sopimuksen 1987
Suurenna
Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Neuvostoliiton päämies Mihail Gorbatšov allekirjoittivat INF-sopimuksen 1987

INF-sopimus (englanniksi Intermediate-Range Nuclear Forces Treaty, keskimatkan ydinasevoimasopimus) on sopimus, joka hävitti keskimatkan ns. euro-ohjukset Euroopasta 1987-1991. Sopimus solmittiin 8. joulukuuta 1987 ja se tuli voimaan kesäkuussa 1988. Allekirjoittajina olivat Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtajat Reagan ja Gorbatšov. Sopimus koski 500-5500 km kantavia keskimatkan ja keskipitkän matkan ohjuksia.

1970-luvun puolivälissä Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välit alkoivat viiletä. Samoihin aikoihin Neuvostoliitto alkoi sijoittaa Eurooppaan kehittyneitä eurostrategisia SS-20-ohjuksia. Kaikkiaan 2/3 SS-20:ista sijoitettiin Eurooppaan. Venäläisillä oli ollut keskimatkan ohjuksia Euroopassa jo 1950-luvun lopulla. 1979 Afganistanin kriisi alensi sodan kynnystä ja viilensi kylmää sotaa. Vuonna 1980 venäläisillä oli enemmän ydinkärkiohjuksia Euroopassa kuin lännellä, ja samana vuonna aseriisuntaneuvottelut keskeytyivät.

Euro-ohjuskriisi syntyi, kun amerikkalaiset päättivät sijoittaa omia Tomahawk-risteilyohjuksiaan ja ballistisia, tarkkoja Pershing II -ohjuksiaan vastavedoksi Neuvostoliiton Euroopassa kasvaneelle ohjusmäärälle. Iso-Britanniaan, Alankomaihin, Balgiaan, Länsi-Saksaan ja joihinkin muihin maihin syntyi Euroopan ohjusaseistamista vastustava rauhanliike. Vaaleissa hävinnyt vasemmisto tuki tätä pientä ja ärhäkkää ryhmää. Keskusta ja oikeisto eivät niin pontevasti vastustaneet Euro-ohjuksia.

Neuvottelut keskimatkan ohjusten kohtalovasta alkoivat vuonna 1980. Jo 1981 alettiin puhua kaikkien keskimatkan ohjusten hävittämisestä. Hankalat neuvottelut takkusivat, monenlaisia ehdotuksia tehtiin. Neuvostoliitto keskeytti neuvottelut vuoden 1983 lopussa. Huolimatta vastalauseista Yhdysvallat alkoi sijoittamaan ohjuksiaan vuonna 1984 Länsi-Saksaan, Italiaan ja Iso-Britanniaan. Euro-ohjusten merkitys venäläisille oli, että sodan syttyessä he tuhoaisivat ydinaseilla länsivaltojen sotilastukikohdan ja raivaisivat tietä eteneville joukoilleen. Läntisten euro-ohjusten tarkoitus olisi ollut pysäyttää venäläisten eteneminen. 1985 neuvottelut alkoivat edetä. Gorbatšovin valtaannousu muutti Neuvostoliiton politiikan ydinaseriisunnalle myönteisemmäksi ja suurvaltojen johtajat pääsivät ohjusten poistamisesta yksimielisyyteen jo syksyllä 1986.

Esimerkiksi Neuvostoliiton SS-20-ohjukset tuhottiin vuonna 1991. Sopimukseen pääsy oli mahdollista Neuvostoliiton uudistuspolitiikan takia.

Euroopassa on edelleen lyhyen kantaman taktisia ydinohjuksia, ja mannertenvälisten ohjusten uhka ei ole vieläkään täysin väistynyt Euroopan yltä.

[muokkaa] Asejärjestelmiä, jotka sopimus poisti Euroopasta

[muokkaa] INF-sopimuksen virallinen englanninkielinen nimi

  • The Treaty Between the United States of America and the Union of Soviet Socialist Republics on the Elimination of Their Intermediate-Range and Shorter-Range Missiles.

[muokkaa] Aiheesta muualla