Jousi (ase)

Wikipedia

Keskiaikainen jousiampuja.
Suurenna
Keskiaikainen jousiampuja.
Epäsymmetrinen hunnijousi, joka on tarkoitettu käytettäväksi ratsailla
Suurenna
Epäsymmetrinen hunnijousi, joka on tarkoitettu käytettäväksi ratsailla

Jousi on joustavasta kaaresta ja jänteestä koostuva ase, joka ampuu nuolia. Jousta voidaan käyttää sodankäynnissä, metsästyksessä ja urheilussa. Jousi on yksi vanhimpia ihmisen keksimiä koneita.

Eri puolilla maailmaa on aikojen saatossa käytetty erilaisia jousia. Perinteisissä jousissa kaari voi rakentua yhdestä puunkappaleesta (kuten englantilaisessa pitkäjousessa ja afrikkalaisissa ja eteläamerikkalaisissa jousissa), laminoidusta puusta (japanilaisessa ja saamelaisessa jousessa), puusta ja sen ulkopintaan liimatuista eläinten jänteistä (Pohjois-Amerikan intiaanit), tai puusta, sarvesta ja jänteistä (Aasia). Nykyaikana metsästyksessä ja urheilussa käytettävät jouset valmistetaan tavallisesti synteettisistä materiaaleista, koska ne ovat kevyitä ja ne voi optimoida joustosuhteeltaan paremmin kuin perinnejousen. Yleisin uudenaikainen jousityyppi on taljajousi.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Jousi on keksitty todennäköisesti 20 000 - 50 000 vuotta sitten, ja se on levinnyt jo varhain lähes kaikkialle maailmaan (Amerikan mantereella jousen käyttöönotto on vallitsevan näkemyksen mukaan tapahtunut suhteellisen myöhään, vasta noin tuhat vuotta sitten, ja Australian mantereella jousta ei tiettävästi ole koskaan tunnettu).

Vanhin tunnettu jousi on 14000? vuoden ikäinen ja löydetty Stellmoorista Saksasta. Se liittyy myöhäiseen Hampurin kulttuuriin, jossa metsästettiin peuroja. Holmegårdin tanskalainen jousi on myös suunnilleen yhtä vanha. Vanhimmat nuolet suunnilleen saman ikäiset nuolet ovat löydetty Lila Loshultista ja Stellmoorista. Madeleinen ja epi-Gravetten kauden pienet piikivikärjet viittaavat jousen keksimiseen jo aikaisemmin.

Jousesta muodostui eri puolilla maailmaa tärkein metsästys- ja kaukotaisteluase, ja se säilytti tämän asemansa myös Euroopassa aina tuliaseiden läpimurtoon asti 1500-luvulla. Joidenkin alkuperäiskansojen parissa jousi on vielä tänäkin päivänä käytössä päivittäisessa ravinnonhankinnassa mm. Amazonasin ja Papua-Uusi-Guinean viidakkoalueilla.

[muokkaa] Jousen kantama fysiikassa

Jousen kantaman voi laskea helposti olettaen, että jousi tekee tasaisesti työtä. Tulos on lähes oikea vaikkei ota huomioon ilmanvastusta, joka niin pienillä nopeuksilla ei suuremmin vaikuta. Seuraavat kaavat antavat enimmäiskantaman tyhjiössä:

Jousen energia = ½*vedonpalautumisvoima*vedonpituus

Lähtönopeus = sqrt(2*jousen energia/nuolen ja jänteen massa)

Teoreettinen kantama = lähtönopeus*lähtönopeus/9,81 m/s²

Jos vedonpalautusvoima mitataan kilogrammoina, jota jousi kykenee nostamaan, voima newtoneina saadaan kertomalla tämä massa putoamiskiihtyvyydellä 9,81 m/s². Näin ollen esim. hyvin kiristetty jännitteltään hiottu puujousi voi ampua 300m, jota voi pitää puujouselle huippusaavutuksena.

[muokkaa] Kilpa- eli olympiajousi

Nykyiset kilpailuissa käytettävät jouset koostuvat pääosin hiili-/lasikuidusta ja kevytmetalliseoksista, ja ne ovat moniosaisia. Jousen lavat tehdään nykyisin lähes yksinomaan hiilikuidusta. Jousten tärkeät lisävarusteet, tähtäimet ja stabilisaattorit ovat hiilikuitua ja/tai alumiinia.

Kilpanuolet jaetaan pääosin kahteen ryhmään, sisä- ja ulkonuoliin. Ulkonuolet ovat nimensä mukaisesti ulkona käytettäviä ja rakenteeltaan usein alumiinihiilikuituseosta ja erittäin ohuita. Sisänuolet ovat lähes puhtaasti alumiinia ja edellisiä paksumpia. Laadukkaat kilpa-ammuntavälineet maksavat yleensä 1500-2000€. Kilpajouset eivät kuitenkaan ole nimensä veroisesti hyviä pitkänmatkan ammuntaa, ne ovat optimoitu tarkkuusammuntaan

Kilpajousilla ammutaan värikkäistä rengaskehistä koostuvaan rengastauluun pitkiltä etäisyyksiltä. Suurin virallisissa kilpailuissa käytetty ampumaetäisyys on 90 metriä. Jousiammunta on olympialaji.

[muokkaa] Vastakaarijousi

Vastakaarijousi tarkoittaa jousta, jonka päät kaartuvat ampujasta ulospäin eivätkä ampujaan päin, kuten perinteisenmallisessa jousessa. Metsästyksessä ja harrastusammunnassa yleisesti käytetty, lasi- tai hiilikuidusta ja puusta laminoitu vastakaarijousi poikkeaa kilpajousista yleensä pienemmän pituutensa, suuremman jäykkyytensä ja vähäisempien lisävarusteidensa ansiosta.

[muokkaa] Taljajousi

1930-luvulla patentoidun taljajousen idea on siinä, että jousen virittämiseen vaadittava voima putoaa vedon kuluessa 50 - 80% huippuarvostaan jousen molempiin päihin akseloitujen taljapyörien(oikeammin epäkeskopyörien) ansiosta. Tämä mahdollistaa taljajousella ammuttaessa huomattavasti pidemmän tähtäysajan kuin saman jäykkyyden omaavalla tavallisella jousella. Taljajousessa käytettävät kilpanuolet tehdään alumiinihiilikuituseoksesta. Taljajousessa saa kansainvälisten sääntöjen mukaan olla optiikkaa sisältävä tähtäin, toisin kuin olympiajousessa. Taljajousiammunta ei ole olympialaji. Taljajousia käytetään yleisesti metsästykseen eri puolilla maailmaa, erityisesti Yhdysvalloissa, josta käytännössä kaikki metsästystaljajouset myös tulevat. Taljajousen metsästysnuolet valmistetaan tavallisesti duralumiinista tai hiilikuidusta, ja ne varustetaan erittäin terävällä leikkaavalla kärjellä.

Toisin kuin yleensä kuvitellaan, jousi on metsästysaseena kaatokyvyltään lyhyellä matkalla täysin moderniin kivääriin verrattava ase. Jousella on nykyaikana kaadettu kaikkea riistaa hirviä, karhuja ja norsuja myöten. Tarkat ampumamatkat ovat jousimetsästyksessä murto-osan kiväärimatkoista, ja näiltä lyhyiltäkin matkoilta luotettavan riistalaukauksen ampuminen vaatii jousimetsästäjältä moninkertaisesti enemmän harjoittelua ja harrastukselle omistautumista kuin tuliasein tapahtuva jahti. Useat miljoonat metsästäjät eri puolilla maailmaa ovatkin vaihtaneet luodikkonsa jouseen metsästysmuodon haasteellisuuden ja sitä kautta onnistuneesta kaadosta syntyvän suuremman tyydytyksen ansiosta. Suomessa jousimetsästys on sallittu yli 40-paunaisella jousella. Varsijousella ei saa metsästää.

[muokkaa] Uudenajan kantamajouset

Kantamajouset perustuvat kovaan jännitteeseen ja siihen, että jousto tapahtuu kokonaan jänteessä. Näin ollen lähes joustamaton puujousi antaa suuremman vastustusvoiman, jolloin kantama saattaa kasvaa jopa 500m ammuntaan. Kuitenkin langanvalinta on tärkeää uudenajan jousissa. Esim. jos veto on 20kg voimalla, kannattaa naru solmia 15kg:n voimalla, jolloin jousto alkaa. Näin ollen usein tavoitellaan sitä, että jousi joustaa vain vähäsen ja nuolelle annetaan mahdollisimman pitkä veto etenkin metsästyksessä.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Jousi (ase).