Ensiyön oikeus

Wikipedia

Ensiyön oikeus (latinaksi jus primae noctis, ranskaksi droit de cuissage) on feodaaliherran väitetty oikeus viedä alamaistensa nuorten naisten neitsyys.

Myös ranskankielistä ilmausta droit de seigneur ("herran tai isännän oikeus") käytetään englanninkielisissä yhteyksissä ensiyön oikeudesta, mutta se tarkoittaa oikeastaan koko joukkoa maanomistajan oikeuksia, mm. veronkanto- ja metsästysoikeutta.

[muokkaa] Mahdollinen selitys

Vaikka ensiyön oikeudesta on mainintoja 1500-luvun lähteissä, tutkijat eivät ole löytäneet arkistoista juuri lainkaan todisteita sellaisen oikeuden olemassaolosta keskiajalla. Eräissä feodaalijärjestelmissä oli käytäntönä culagium: naimisiinmenoa varten talonpojan oli hankittava lupa paikalliselta maanomistajalta, mihin usein liittyi maksu. Myös kirkolliset viranomaiset ovat joskus vaatineet maksun, ennen kuin aviomiehellä oli lupa olla sukupuoliyhteydessä vaimonsa kanssa. Ensiyön oikeutta kuitenkaan tuskin on ollut olemassa, ja se lienee edellä mainittuihin tapoihin perustuva erehdys.

1500-luvulla Hector Boece kertoo Skotlannin kuninkaasta Evenus III:sta, joka oli muka antanut määräyksen, että "maanomistajalle kuuluu kaikkien hänen maillaan asuvien naisten neitsyys". Legendan mukaan Skotlannin pyhä Margaret sai aikaan ensiyön oikeuden muuttamisen avioliittoveroksi. Kuningas Evenus III:a ei koskaan ollutkaan, ja Boecen kertomuksessa on paljon muutakin selvästi myyttistä aineistoa.

Ensiyön oikeudesta kertovat muutkin kuin Boece: Voltaire mainitsee sen vuonna 1762, ja se esiintyy Beaumarchais'n Figaron häissä, elokuvissa The War Lord ja Braveheart sekä Patrick O'Brianin meriaiheisissa romaaneissa. George Orwellin romaanissa Vuonna 1984 Isoveli käyttää sitä propaganda-aseena (1. osan 7. luku), ja se mainitaan myös irlantilaisen muinaissankari Cúchulainnin tarussa.

Encyclopaedia Britannican kanta on, että vaikka ensiyön oikeus on ollut olemassa joissakin alkukantaisissa yhteisöissä, se ei koskaan ollut laajalle levinnyt tapa keskiajan Euroopassa, vaan korkeintaan sitä on esiintynyt varhaiskeskiajalla joillakin Ranskan ja Italian seuduilla.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Boureau, Alain 1995. Le droit de cuissage: La fabrication d'un mythe (XIIIe - XXe siècle). Pariisi: Albin Michel. ISBN 2226076344. (Myös englanniksi, ISBN 0226067432.)