Kaappari

Wikipedia

Kaappari merkitsee yksityisesti varustettua laivaa tai sen kapteenia, jonka jokin valtio on valtuuttanut valtaamaan vihollisvaltion aluksia. Kaapparilaivat purjehtivat lupakirjan, ns. kaapparikirjan turvin. Yleensä kaappari luovutti tietyn osuuden saaliistaan sille valtiolle, jonka suojeluksessa purjehti.

Kaapparin ja merirosvon välinen raja oli usein häilyvä. Monet kuuluisat merirosvot, kuten esimerkiksi kapteeni Kidd, olivat entisiä kaappareita. Kaappaustoiminta sodankäynnin yhteydessä kiellettiin Pariisin rauhansopimuksessa 1856.

Myös Ruotsin kruunu jakoi kaapparikirjoja. Tunnetuin ruotsalainen kaappari lienee göteborgilainen Lars Gathenhielm eli "Gatanin Lasse", joka rikastui kaappauksilla suuren Pohjan sodan aikoihin.

Viimeiset tällaiset kaapparilaivat nähtiin Napoleonin sotien aikana; niitä seuranneen pitkän rauhanajan aikana sotalaivastot muuttuivat niin olennaisesti muun muassa höyrykoneiden tulon myötä, ettei esimerkiksi Krimin sodassa kaappareita enää tarvittu.

Saksalainen kaappari SMS Emden (1909)
Suurenna
Saksalainen kaappari SMS Emden (1909)

Kaappari -nimitystä käytettiin myös toisessa merkityksessä; molempien maailmansotien aikana muutamat erityisesti saksalaiset pienehköt sotalaivat kävivät itsenäistä kauppasotaa ja hajoittivat täten vastapuolen voimia.

Myöhemmin mukaan tulivat ns. apuristeilijät eli siviiliristeilijät; ne olivat valtamerikelpoisia rahti-matkustajalaivoja, joissa oli kätketty aseistus ja naamiointivarusteita. Ne esiintyivät iskujensa välissä puolueettomina kauppalaivoina, joskin niiden varsinainen tarkoitus oli harjoittaa itsenäistä sodankäyntiä vihollisen rahtiliikennettä vastaan; aina hyökkäyksen alussa puolueeton lippu vaihdettiin omaksi sotalipuksi.

Menestyneimmät tällaiset olivat saksalaiset s/s Kormoran (kapitän zur See (= kommodori) Heinrich Detmers) ja s/s Atlantis (kapitän zur See, myöh. amiraali Bernhard Rogge). Ensinmainittu upposi Intian valtamerellä kaksintaistelussa kevyen risteilijän HMAS Sydneyn kanssa, jossa molemmat tuhosivat toisensa; Atlantiksen upotti etelä-Atlantilla raskas risteilijä HMS Devonshire. Molempien kaapparien miehistöt pelastuivat, polttoainesäiliöön osuneen torpedon tuleen sytyttämä Sydney katosi jäljettömiin koko miehistöineen.

Lisäksi apuristeilijät toimivat varsinaisten sotalaivojen huoltolaivoina, kunnes taistelualusten syöksyt valtamerillä lopetettiin taistelulaiva Bismarckin upottamisen jälkeen 21. toukokuuta 1941. Viimeiset apuristeilijät hakeutuivat turvaan Japaniin.


[muokkaa] Katso myös