Ed Belfour
Wikipedia
Edward John Belfour (s. 21. huhtikuuta 1965, Carman, Manitoba, Kanada), lempinimeltään Eddie the Eagle, on kanadalainen jääkiekkomaalivahti. Hän pelaa tällä hetkellä Florida Panthersissa.
Belfour syntyi ja varttui Carmanissa, Manitobassa. Hän pelasi vuodet 1982-1985 juniorikiekkoa Winkler Flyersin rieissä Manitoba Junior Hockey Leaguessa ennen siirtymistään Pohjois-Dakotan yliopiston joukkueeseen, jonka hän johdatti NCAA:n kiekkomestaruuteen ensimmäisellä ja ainoalla yliopistokaudellaan 1986-87; Belfour valittiin kauden jälkeen WCHA:n ensimmäiseen tähdistökenttään ja NCAA:n mestaruusturnauksen tähdistökenttään. Syyskuussa 1987 hän liittyi vapaana agenttina Chicago Blackhawksin rivehin. Ensimmäisen ammattilaiskautensa hän pelasi kokonaan Chicagon silloisen farmiseuran Saginaw Hawksin riveissä IHL:ssä ja seuraavan puoliksi Saginawissa ja puoliksi Chicagossa.
Belfour aloitti kauden 1989-90 Kanadan maajoukkueessa ja kauden lopulla hänet kutsuttiin takaisin Chicagoon, jossa pelasi kevään 1990 NHL:n pudotuspeleissä, joissa Blackhawks eteni konferenssifinaaleihin, yhdeksässä ottelussa. Seuraavalla kaudella hän nousi viimein Blackhawksin ykkösmaalivahdiksi, hän pelasi 74:ssä ottelussa, Blackhawks voitti 43, ja hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa oli 2,47. Belfour ansaitsi hyvillä otteillaan Calder Memorial Trophyn liigan parhaana tulokkaana, Vezina Trophyn parhaana maalivahtina ja William M. Jennings Trophyn maalivahtina, jonka seura oli päästänyt vähiten maaleja. Lisäksi hänet valittiin NHL:n tulokkaiden tähdistökenttään sekä liigan ensimmäiseen tähdistökenttään. Belfour voitti Vezina Trophyn uudelleen vuonna 1993 ja Jennings Trophyn vuosina 1993, 1995 ja 1999 (jakoi tuolloin voiton Roman Turekin kanssa). NHL:n tähdistökenttään hänet valittiin toistamiseen vuonna 1993 ja toiseen tähdistökenttään ensimmäisen kerran vuonna 1995; NHL:n perinteisessä tähdistöottelussa Belfour on pelannut viisi kertaa.
Belfour johdatti Blackhawksin kaudella 1991-92 Stanley Cupin loppuotteluihin, joissa se hävisi Mario Lemieux'n johtamalle Pittsburgh Penguinsille suoraan neljässä ottelussa.
Kaudella 1995-96 Belfourin, joka oli ollut viisi edellistä kautta Chicagon selkeä ykkösvahti, ja seuran toisen maalivahdin Jeff Hackettin välille syntyi vahva kilpailutilanne, jonka seura ratkaisti lopulta kauppaamalla Belfourin San Jose Sharksiin kesken kauden 1996-97. Sharks-kaupassa Chicagoon siirtyivät maalivahti Chris Terreri, puolustaja Michal Sýkora ja hyökkääjä Ulf Dahlén.
Pelattuaan verrattain heikon loppukauden Sharksissa, Belfour siirtyi Dallas Starsiin vapaana agenttina heinäkuussa 1997. Belfour pelasi kaudella 1997-98 61 ottelua uransa parhaalla päästettyjen keskiarvolla 1,88. Seuraavalla kaudella hän oli johdattamassa seuraa sen historian ensimmäiseen Stanley Cupin mestaruuteen; Stars voitti ottelusarjan Buffalo Sabresia vastaan otteluvoitoin 4-2. Seura pääsi Stanley Cupin loppuotteluihin myös seuraavalla kaudella, mutta oli sillä kertaa häviävänä osapuolena New Jersey Devilsiä vastaan.
Kaudella 2000-01 Belfourin taso laski aiempiin kausiin nähden ja esiin oli myös nousemassa seuran uusi maalivahti Marty Turco, joka pelasi tilastojen valossa häntä paremmin. Belfour siirtyi lopulta kesällä 2002 Toronto Maple Leafsiin vapaana agenttina.
Siirto Torontoon merkitsi Belfourin uralla uutta nousua. Hän pelasi ensimmäisellä kaudellaan Maple Leafsissa 62 ottelua, joista seura voitti 37, hyvällä päästettyjen maalien keskiarvolla 2,26. Toronto putosi kuitenkin pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Philadelphia Flyersia vastaan. Seuraavalla kaudella Belfourin hyvä peli jatkui, huolimatta selkävaivoista; voitto-otteluja kertyi 35 59:stä ja päästettyjen maalien keskiarvoksi tuli 2,13. Leafs selviytyi keväällä 2004 pudotuspelien toiselle kierrokselle, mutta putosi jälleen ottelusarjassa Flyersia vastaan. Belfour jatkoi Leafsissa myös työsulkuvuoden jälkeisen kauden 2005-06, joka ei kuitenkaan sujunut aiempaan malliin, hänen torjuntaprosenttinsa laski ensimmäisen kerran vuosiin alle 90:n ja hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa 49:ssä ottelussa oli 3,29; Belfourin kausi päättyi lopulta ennenaikaisesti maaliskuussa 2006 selkävamman vuoksi. Kesällä 2006 Belfour siirtyi Florida Panthersiin yksivuotisella sopimuksella.
Ed Belfour on pelannut NHL:ssä tähän mennessä 905 runkosarjaottelua, joista hänelle on kertynyt yhteensä 457 voitto-ottelua, toiseksi eniten NHL-historiassa Patrick Royn jälkeen. Maansa maajoukkueeseen hän on kuulunut kolmessa kansainvälisessä suuressa turnauksessa, Kanada Cupissa 1991, Salt Laken Cityn olympiakisojen kiekkoturnauksessa 2002 ja World Cupissa 2004, ei kuitenkaan yhdessäkään turnauksessa pelaavana maalivahtina. Vuoden 2002 olympiakisoista Belfourilla on muistona olympiakultamitali.