Arvonimi
Wikipedia
Arvonimi voidaan antaa ansioituneelle henkilölle, joka on kunnostautunut hallitsijan palveluksessa tai muuten teoillaan tai sanoillaan edistänyt yhteistä hyvää. Arvonimet voivat olla perinnöllisiä, jolloin puhutaan aatelista tai henkilökohtaisia virka-aatelin arvonimiä.
Hallitsijoilla on usein kymmeniä, ellei satoja arvonimiä, jotka protokollan mukaan kirjoitetaan virallisiin asiakirjoihin aina hallitsijan nimen jälkeen. Esimerkiksi Venäjän keisarit ovat käyttäneet seuraavia arvonimiä:
Koko Venäjän, Moskovan, Kiovan, Vladimirin ja Novgorodin Keisari ja itsevaltias, Kasanin Tsaari , Astrakanin Tsaari, Siperian Tsaari, Taurian Kersonessoksen Tsaari, Pleskovan herra ja Smolenskin, Liettuan, Volhynian, Podolian ja Suomen suuriruhtinas, Viron, Liivinmaan, Kuurinmaan ja Semgallin, Samogitian, Karjalan, Tverin, Jugorian, Permian, Vjatkan, Bulgarian ja muiden maiden Herttua ; Ala-Novgorodin, Tsernigorian, Resanin, Polotskin, Rostovin, Jaroslavin, Beloserovin, Udorian, Obdorian, Kondinian, Vitebskin ja Miestielovin Herra ja Suuriruhtinas ja koko Pohjoisen Puolen Hallitsija, Iverian, Kartalinian, Georgian ja Kabardian ja Armenian provinssin Herra, Tserkessien ja Gorskin ja muiden Perintöruhtinas ja Hallitsija, Norjan perillinen, Slesvigin, Holsteinin, Stormarnin ja Ditmarsin Herttua, Oldenburgin ja Delmenhorstin Kreivi, y.m., y.m.
Vielä nykyisikin käytössä oleva puhuttelumuoto Te, on peräisin hallitsijoiden lukuisista arvonimistä jolloin haluttiin viitata laajaan arvovaltaan vaikka puhuteltiin yksittäistä henkilöä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Arvonimet Suomessa
Perinnöllisiä aatelin arvonimiä ei enää Suomessa myönnetä, mutta suvut jotka on aikaisemmin aateloitu voivat edelleen käyttää arvonimiään. Mitään asemaa aatelilla ei Suomessa eikä muualla Euroopassa enää ole lukuun ottamatta Englannin parlamenttia, jossa ylähuoneen pääreillä edelleen on hieman lainsäädäntövaltaa.
Jäänteenä aikaisemmasta arvonimikäytännöstä tasavallan presidentti voi jakaa erilaisia arvonimiä "todellisen viran niitä seuraamatta". Tämä perustuu nykyään lakiin julkisista arvonannon osoituksista (1215/1999) ja sen nojalla annettuun asetukseen arvonimistä (381/2000). Vuodesta 1918 lukien arvonimiä on myönnetty yli 12000 kertaa. Arvonimeä haetaan tasavallan presidentiltä kirjallisesti perustellulla hakemuksella. Hakijana voivat olla yksityiset henkilöt tai organisaatiot, jotka tavallisesti maksavat veron arvonimen saajan puolesta.
Suomen hallintobyrokratiassa ministeriöiden korkeita virkamiehiä kutsutaan myös neuvoksiksi ja virka-arvoon liittyy aina jokin ministeriön toimialaan liittyvä nimike, näitä ovat mm. finanssineuvos, hallitusneuvos, maatalousneuvos, teollisuusneuvos jne.
[muokkaa] Käytössä olevat suomalaiset arvonimet
Suluissa olevat summat tarkoittavat arvonimestä maksettavan veron määrää. Jälkimmäinen summa osoittaa veron määrän silloin, kun arvonimen saaja on päätoimisessa virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai kirkkoon. Muussa tapauksessa veroa maksetaan edellisen summan mukaan. Veron maksaa arvonimeä esittänyt taho, ei arvonimen saaja itse.
- ryhmä (48 400 € / 12 100 €)
- ryhmä (33 300 € / 8 300 €)
- energianeuvos
- erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri
- kauppaneuvos
- liikenneneuvos
- maanviljelysneuvos
- matkailuneuvos
- merenkulkuneuvos
- metsäneuvos
- ministeri
- teollisuusneuvos
- valtiopäiväneuvos
- viestintäneuvos
- ylipormestari
- ryhmä (24 200 € / 6 000 €)
- apteekkineuvos
- insinöörineuvos
- vakuutusneuvos
- yrittäjäneuvos
- ryhmä (19 300 € / 4 800 €)
- kaupunginjohtaja
- kaupunkineuvos
- ryhmä (16 400 € / 4 100 €)
- arkkiatri
- laamanni
- maaneuvos
- patenttineuvos
- rakennusneuvos
- ryhmä (12 000 € / 3 000 €)
- kanslianeuvos
- lehdistöneuvos
- maakuntaneuvos
- professori
- sairaalaneuvos
- ryhmä (8 700 € / 2 200 €)
- budjettineuvos
- eläinlääkintöneuvos
- eräneuvos
- hallitusneuvos
- kalastusneuvos
- kenttäpiispa
- kulttuurineuvos
- kunnallisneuvos
- liikuntaneuvos
- lääkintöneuvos
- maanmittausneuvos
- metsätalousneuvos
- museoneuvos
- poliisineuvos
- pääkonsuli
- satamaneuvos
- verotusneuvos
- ryhmä (6 200 € / 1 550 €)
- ammattikasvatusneuvos
- balettineuvos
- elokuvaneuvos
- järjestöneuvos
- kalatalousneuvos
- kamarineuvos
- kaupallinen neuvos
- kihlakunnanneuvos
- kiinteistöneuvos
- kirjastoneuvos
- kotiseutuneuvos
- kotitalousneuvos
- kotiteollisuusneuvos
- kouluneuvos
- kunnanjohtaja
- käsityöneuvos
- luotsineuvos
- lähetystöneuvos
- musiikkineuvos
- opetusneuvos
- pitäjänneuvos
- pormestari
- puutarhaneuvos
- revisioneuvos
- seurakuntaneuvos
- sosiaalineuvos
- talousneuvos
- teatterineuvos
- terveydenhuoltoneuvos
- uittoneuvos
- ryhmä (4 250 € / 1 100 €)
- yliagronomi
- yliarkkitehti
- yli-insinööri
- yli-intendentti
- ylimetsänhoitaja
- ryhmä (3 300 € / 820 €)
- konsuli
- lähetystösihteeri
- taloustirehtööri
- ylikamreeri
- ylirakennusmestari
- ryhmä (2 700 € / 680 €)
- rehtori
- varakonsuli
- ryhmä (1 100 € / 270 €)
- yliopettaja
- ryhmä (770 € / 200 €)
- ryhmä (640 € / 160 €)
- intendentti
- kamreeri
- postimestari
- rovasti
- sotakamreeri
- ryhmä (330 € / 80 €)
- ryhmä (70 € / 50 €)
- director cantus
- director musices
[muokkaa] Katso myös
- Tabel o rangah - Pietari Suuren käyttöön ottama arvotaulukko
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Valtioneuvoston kanslian sivu arvonimistä
- Seppo Aho, Aholis 2006, Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918-2005 myöntämät arvonimet, ISBN 952-9-19535-4
- FINLEX-Laki julkisen arvonannon osoituksista
- FINLEX-Tasavallan presidentin asetus arvonimistä