Ilmari Vainio

Wikipedia

Charles Edouard Ilmari Vainio (s. 19. marraskuuta 1892 - k. 1. joulukuuta 1955) oli kuvittaja, lavastaja ja Suomen varhaisimpia sarjakuvan tekijöitä. Hänen isänsä oli kasvitieteilijä ja jäkälien tutkija FT Edvard August Vainio ja äitinsä ranskalainen Maria Louise Scolastique Pérottin.[1]Ilmari Vainio kuului katoliseen kirkkoon.

Ilmari Vaino toimi tullihallituksen kamreerina, jossa tehtävässä hän matkusteli eri puolilla maata ja perusti matkoillaan Metsänkävijälippukuntia. Hän oli Suomen Metsänkävijöiden perustaja ja Suomen Partiopoikaliiton johtaja (1953-1954).[2] Muita hänen ammattejaan olivat oppikoulun opettaja (Töölön yhteiskoulun piirustuksenopettajan sijainen) ja taiteellinen avustaja teatterissa (1918-19). Taiteilijana hänellä oli debyytti Turussa vuonna 1925.

Vainion kuvittama ja kirjoittama Professori Itikaisen tutkimusretki ilmestyi WSOY:n kustantamana 1911. Se oli ensimmäinen kotimainen sarjakuvakirja. Vainio signeerasi sarjakuvansa: Il-o. Hänen sarjakuviaan julkaistiin myös lastenlehdessä Pääskynen.

[muokkaa] Lähteet

  1. Suomen kuvataiteilijat
  2. Ilmari Vainio — PartioWiki

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Bibliografia

  • Vilppu Kaukonen: Lasten maailmasta - kuvittanut Ilmari Vainio (Kirja 1912)
  • Aura Jurva: Metsäelämää, partiolaisnäytelmiä (Thompson Setonin kirjasta "Kaksi partiopoikaa" - kuvittanut Ilmari Vainio (Otava 1920)
  • Partiopoikain käsikirja (Otava 1923)
  • Partiolaisen jäsen- ja merkintäkirja (Helsinki 1923)
  • Zur Verbreitung und Biologie der Kreuzotter, Vipera berus (L.) in Finnland (Suomalainen eläin- ja kasvitieteellinen seura Vanamo 1931)
  • Sydämen avain (WSOY 1938)
  • Onnen linna (Karisto 1953)