Helsingin pitäjän kirkonkylä

Wikipedia

Helsingin pitäjän kirkonkylä
Helsinge kyrkoby
Vantaan kartta jossa Helsingin pitäjän kirkonkylä korostettuna
Kaupunginosa nro 69
Palvelualue Tikkurila
Pinta-ala  ? km²
Väestö
 - Asukkaita 101 (2004)
 - Asukastiheys  ?/km²
Postinumero(t)
Lähialueet Koivuhaka, Pakkala, Viertola

Helsingin pitäjän kirkonkylä (ruotsiksi Helsinge kyrkoby) on Vantaan kaupunginosa Keravanjoen poukamassa Tuusulanväylän itä- ja Kehä III:n eteläpuolella. Sen keskuksena on 1400-luvulla rakennettu Pyhän Laurin kivikirkko, jonka ympärillä on vanhoja asuinrakennuksia, hautausmaa sekä mylly. Kirkonkylä on yksi parhaiten säilyneistä Uudellamaalla. Asukkaita on 101 (vuonna 2004), heistä noin kolmannes ruotsinkielisiä.

Alueella sijaitsee ruotsinkielinen ala- ja yläaste sekä lukio; punaisessa puutalossa sijaitseva ala-aste on Suomen vanhin yhä käytössä oleva koulu. Kirkon vieressä on kotiseutumuseo ja Pakaritupa (Kahvila Laurentius) erilaisia tilaisuuksia varten. Alueella vietetään kesäisin Laurin elojuhlia.

[muokkaa] Historia

Vantaalle tuli ensimmäisiä pysyviä asukkaita 11001200-luvuilla, jolloin Vantaanjokea ylös vaeltaneet Ruotsista tulleet siirtolaiset löysivät mieleisensä asuinpaikan tulevan kirkonkylän kohdalta. Kirkonkylä sijaitsee paikassa, jossa lännestä tuleva Vantaanjoki ja idästä tuleva Keravanjoki yhdistyvät ja alkavat virrata etelään kohti merta. Kylän kohdalla Keravanjoessa on koski ja mylly.

Pyhän Laurin kirkko Helsingin pitäjän kirkonkylässä Vantaalla.
Suurenna
Pyhän Laurin kirkko Helsingin pitäjän kirkonkylässä Vantaalla.

Kylästä kehittyi vesi- ja maaliikenteen keskus: TurkuViipuri-maantie (Kuninkaantie) ja Hämeenlinnantie kulkivat sen kautta. Pyhän Laurin harmaakivikirkko valmistui vuonna 1460, ja muutamia vuosikymmeniä sen jälkeen kylä sai nykyisen nimensä. Kirkonkylä oli Keski-Uudenmaan suurin keskus aina Helsingin kaupungin perustamiseen saakka vuonna 1550, eikä Helsinkikään pystynyt välittömästi horjuttamaan Helsingin pitäjän kirkonkylän keskeistä asemaa alueella.

Vuonna 1865, kun Suomen uusi kunnallishallinto syntyi, muodostettiin Helsingin pitäjästä Helsingin maalaiskunta. Rautatieliikenteen alettua Helsingistä Hämeenlinnaan 1860-luvulla kirkonkylän alue jäi syrjään uudelta kulkureiteiltä, ja Helsingin maalaiskunnan uudeksi keskukseksi tuli ensin radanvarrella sijainneet Malmi ja myöhemmin Tikkurila. Tästä alkoi kirkonkylän merkityksen hiipuminen, ja se jäi syrjään Helsingin maalaiskunnan ja sittemmin Vantaan kehityksestä. Myöhemmin kylä on kärsinyt uusien teiden rakentamisesta: aikanaan sen sijainti Turku-Viipuri-maantien ja Helsinki-Hämeenlinna-maantien risteyksessä oli sille eduksi, mutta nyt se on jäänyt pahasti noiden vanhojen teiden tilalle rakennettujen Kehä III:n ja Tuusulanväylän puristuksiin. Se on silti Uudenmaan parhaiten säilyneitä kirkonkyliä.

Kylässä on kymmenen tilaa: Olofs, Grannas, Klockars, Nygrannas, Danis, Riddars I ja II, Juns, Hannusas, Nedre Rutars ja Nyknappas. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvun alkupuolelta suurimman osan ollessa 1800-luvun alkupuolelta.

Alueen puistoissa kasvaa suuria yli 100-vuotiaita saarnia, tammia, vaahteroita, jalavia ja poppeleita.