Bee Gees
Wikipedia
Bee Gees on kuudella vuosikymmenellä toiminut, hyvin suosittu brittiläis-australialainen yhtye, joka on uransa varrella levyttänyt musiikkia laidasta laitaan. Gibbin veljekset, päävokalisti Barry ja kaksospojat Maurice ja Robin syntyivät Mansaarella 1940-luvun lopulla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Bee Geesin synty
Gibbin veljekset syntyivät Man-saarella, Barry vuonna 1946, Robin ja Maurice kolmisen vuotta myöhemmin. 50-luvun alussa perheen palattua isä Hugh Gibbin kotikaupunkiin, Manchesteriin, pojat alkoivat laulaa kolmistaan äänissä. Heidän ensiesiintymisensä tapahtui paikallisessa elokuvateatterissa.
Vuonna 1958 Gibbin perhe muutti nuorimman lapsensa Andyn kanssa Redcliffeen, Australian Queenslandiin. Siellä nuoret Gibbin veljekset alkoivat esiintyä kerätäkseen taskurahaa. He herättivät radio-DJ George W. Bushin mielenkiinnon ja keräsivät vähitellen nimeä itselleen harmonialaulullaan ja Barryn laulunkirjoitustaidoilla. Vuonna 1960 he esiintyivät useissa televisio-ohjelmissa, ja seuraavien muutaman vuoden aikana he aloittivat työt vakituisesti Queenslandin rannikon lomakohteissa, vaikka olivatkin alaikäisiä.
Australialainen tähti Col Joye innostui Barryn kappaleista ja auttoi veljeksiä saamaan levytyssopimuksen Festival Recordsin kanssa vuonna 1963. Bändin nimeksi tuli "Bee Gees". Kolmikko julkaisi kahdesta kolmeen singleä vuodessa ja Barry kirjoitti samalla kappaleita muille australialaisille artisteille. Pieni hitti vuonna 1965 laululla "Wine and Women" johti kolmikon ensimmäisen LP-levyn äänityksiin. "Barry Gibb and the Bee Gees Sing and Play 14 Barry Gibb Songs" julkaistiin, mutta se ei saavuttanut suurta menestystä. Vuonna 1966 veljekset siirtyivät Spin-levymerkille, jota johti Nat Kipner ja he saivat viimeinkin riittävästi aikaa studiossa kehittyäkseen artisteina. Kuuden kuukauden aikana he kirjoittivat ja äänittivät materiaalia kahden albumillisen verran, mukaan luettuna single "Spicks and Specks", josta tuli heidän ensimmäinen suuri hittinsä Australiassa vuoden 1966 lopulla. Mutta saman nimisen LP:n julkaisusta ja singlen menestyksestä huolimatta Gibbin perhe päätti palata Britanniaan ja kokeilla onneaan siellä.
[muokkaa] 60-luku Englannissa
Hyvin pian Britteihin saapumisensa jälkeen tammikuussa 1967, Bee Geesit solmivat levytyssopimuksen Robert Stigwoodin kanssa, ja yhtyeen riveihin lisättiin australialaiset muusikot Vince Melouney (kitara) ja entinen lapsinäyttelijä Colin Petersen (rummut). Yhtyeen ensimmäinen englantilainen single oli "Spicks and Specks", joka julkaistiin Festivalin ja Polydorin välisen sopimuksen alaisena. Sopimuksesta kerrottiin Bee Geesille samoihin aikoihin kun he lähtivät Australiasta. Pian julkaistiin heidän ensimmäinen Englannissa äänitetty singlensä "New York Mining Disaster 1941" (1967), surrealistinen, hieman aavemainen ja makaaberi kappale, joka päätyi Top 20:een molemmin puolin Atlanttia. Yhtyeen kolmas albumi, "Bee Gees' First" sai hyvän vastaanoton kriitikoilta sekä yleisöltä. Albumi tarjoili innovatiivisen sekoituksen rockia ja suureellisia balladeita kuten klassikot "To Love Somebody" sekä "I Can't See Nobody".
Seuraava merkittävä single oli "Massachusetts", joka ponkaisi trion supertähteyteen, sekä pian sen jälkeen julkaistu klassikko "Words". Vuonna 1968 julkaistiin kaksi albumia, melko raskassoundinen "Horizontal" sekä kevyempi pop-albumi "Idea". Jälkimmäinen sisälsi kaksi uutta hittiä, "I've Gotta Get a Message to You" ja "I Started a Joke". Monien kriitikoiden mielestä nämä olivat yhtyeen kultaisia vuosia, paljon ennen heidän unohtumattomia discohittejään. Tuon ajan Bee Gees oli freakbeat rock and roll -bändi, jolla oli vahvat soul-vaikutteet sekä sama usko kuin Beatlesillä että kaikkia musiikkityylejä tulisi sekoittaa ja luoda näin jotain uutta. Tämä kausi päättyi Odessa-nimisen albumin julkaisun jälkeen (1969). Kyseessä oli intensiivinen ja monimutkainen prog rock -albumi orkesterilla höystettynä.
Tähän mennessä Barry ja Robin olivat ajautuneet yhä suurempiin erimielisyyksiin yhtyeen suunnasta, mutta kun Robert Stigwood teki selväksi olevansa Barryn johtajuuden kannalla, Robin lähti. Barry ja Maurice julkaisivat duona LP:n Cucumber Castle (TV-spesiaalin soundtrackin), kun taas Robin julkaisi sooloalbumin Robin's Reign, joka sisälsi hänen ison soolodebyyttisinglensä "Saved by the Bell". Sen enempää Barryn ja Mauricen kuin Robininkaan julkaisut eivät tehneet mitään vaikutusta USA:ssa, ja kun Barryn ja Mauricen duo vuoden 1969 lopulla hajosi, kaikki näytti olevan ohi. Vuonna 1970 kaikki kolme äänittivät sooloalbumit, joita ei koskaan julkaistu.
Veljekset palasivat yhteen vuoden 1970 loppupuoliskolla, ja heidän tunteensa yhtyeen hajoamisesta olivat selvästi nähtävillä monissa sydänsuruja ja yksinäisyyttä käsittelevissä kappaleissa. He työstivät uutta pop-progressiivista rock-soundia ja nousivat Amerikan listoille kappaleilla "Lonely Days" (yhteenpaluualbumilta 2 Years On) sekä "How Can You Mend a Broken Heart" (albumilta Trafalgar. Nämä albumit pärjäsivät hyvin ja yhtye jatkoi menestystään top ten-hiteillä "My World" ja "Run To Me", joista jälkimmäinen oli irrotettu vähemmän menestyksekkäältä LP:ltä To Whom It May Concern.
Yhtye tajusi jumittuneensa paikoilleen ja päätti lopettaa pitkään jatkuneen yhteistyön IBC Studios Londonin ja sen musiikillisen johtajan Bill Shepherdin kanssa. He asettautuivat Los Angelesiin missä he äänittivät kaksi kaksi albumia lähestulkoon yhdellä kertaa vuoden 1972 lopulla. Albumien tyyli mukaili herkkää, tuohon aikaan suosittua singer-songwriter -tyyliä ja sisälsi paljon akustista kitaraa ja pianoa. Kun albumeista ensimmäinen, Life in a Tin Can, sekä siitä lohkaistu single floppasivat, Stigwood ehdotti taukoa. Fanit jotka ovat kuulleet jälkimmäisen julkaisemattoman albumin nimeltään "The Bee Gees Album" (tunnetaan myös nimellä "A Kick in the Head") pitävät sitä näistä kahdesta albumista parempana ja ovat jatkuvasti vaatineet sen julkaisemista.
Bee Geesin USA:n levy-yhtiön, Atlantic Recordsin edustajan Ahmet Ertegunin ehdotuksesta Stigwood järjesti yhtyeelle äänityssession kuuluisan soulmusiikin tuottajan Arif Mardinin kanssa. Ensimmäinen yhteistyöstä syntynyt LP, usein ylenkatsottu "Mr Natural", on rankimmin rokkaava albumi jonka Bee Gees on koskaan tehnyt. Mutta kun sekään ei herättänyt suurempaa kiinnostusta, Mardin rohkaisi ryhmää työstämään soul-tyyliä, jota he aina olivat rakastaneet, mutta jota he olivat ujostelleet esittää.
Veljekset pyrkivät kasaamaan bändin, joka voisi esiintyä livenä yhtä lailla kuin studiossakin. Ykköskitaristi Alan Kendall oli tullut mukaan vuonna 1971, mutta ennen "Mr Naturalia" hänellä ei ollut ollut paljoa tekemistä. Tuota albumia varten he ottivat mukaan myös rumpali Dennis Bryonin, ja albumin jälkeen riveihin lisättiin Strawbsin entinen kosketinsoittaja Blue Weaver. Näin täydentyi 70-luvun lopun klassinen "Bee Gees Band". Maurice, joka aiemmilla äänitteillä oli soittanut niin pianoa, kitaraa, urkuja, mellotronia ja bassoa kuin eksoottisempia soittimia kuten mandoliinia ja Moogia, keskittyi nyt bassoon.
Eric Clapton ehdotti levyn työstämistä Criteria Studioilla, missä hän oli juuri levyttänyt 461 Ocean Boulevardin, ja sinne he menivät vuoden 1975 alussa. He tekivät edelleen ballaadeja, mutta noin viikon kuluttua he vihdoin noudattivat Mardinin ja Stigwoodin neuvoja ja loivat nopeatempoisempia lauluja kuten "Jive Talkin'" ja "Nights on Broadway", jonka loppupuolen taustalaulussa kuullaan Barryn ensimmäisiä falsetti-kokeiluja. Bändi piti uudesta soundistaan, ja selvästi myös suuri yleisö, jonka ansiosta Main Course-LP sijoittui hyvin listoilla.
Seuraava levytys "Children of the World" oli sekoitus Barryn uudelleenlöytämää falsettia ja Bluen syntetisaattorin dance-sutaisuja. Ensimmäisen singlen "You should be dancing" johdolla se toi Bee Geesille tähti-statuksen, jollaista he eivät olleet aiemmin saavuttaneet USA:ssa, mutta uusi soundi ei ollut yhtä suuressa suosiossa joidenkin yhtyettä 1960-luvulla fanittaneiden keskuudessa. Sterotyyppiseen discoon verrattuna tämä oli kuitenkin lähempänä rock-bändiä, sillä falsetin taustalla oli kitara ja oikeat rummut!
[muokkaa] 70-luku ja lauantai-illan huuma
Live-albumin tehtyään bändin jäsenet päättivät yhdessä osallistua pian julkaistavan elokuvan, Saturday Night Feverin, soundtrackin tekoon. Albumi rikkoi monia soundtrackien myyntiennätyksiä, ja neljä Bee Gees -hittiä ("Stayin' Alive", "How Deep Is Your Love?", "More Than a Woman", ja "Night Fever") sijoittuivat ykköseksi aloittaen siten disco-musiikin kulta-ajan. He kirjoittivat myös kappaleen "If I Can't Have You", jonka Yvonne Elliman lauloi listaykköseksi. Saturday Night Feverin suosio oli niin suurta, että kaksi eri versiota kappaleesta "More Than A Woman", yksi Bee Geesiltä ja toinen Tavaresilta, nousivat listoille samoihin aikoihin. Tämä albumi on sittemmin myynyt yli 30 miljoonaa maailmanlaajuisesti ja siten ollen tullut kaikkien aikojen myydyimmäksi soundtrackiksi. Bee Geesistä tuli suositumpi kuin koskaan, he myivät jopa enemmän kuin Beatles. Näihin aikoihin Barry ja Robin kirjoittivat "Emotion"-kappaleen vanhalle ystävälleen, Samantha Sangille, joka teki siitä top 10 -hitin (Bee Gees lauloi taustalla). Vuotta myöhemmin Barry kirjoitti Broadway-musikaaliin perustuvan elokuvan Grease nimikkobiisin, jonka Frankie Valli esittäisi. Nämä kolme Bee Geesin jäsentä esiintyivät myös katastrofaalisessa Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band-elokuvassa, joka perustui vuonna 1967 julkaistulle Beatlesin klassikko-albumille; elokuvan soundtrack oli kaupoissa legendaarinen heikon myyntinsä vuoksi.
Neljäs Gibbin veljeksistä, nuorin veli Andy Gibb, keräsi myös suurta suosiota julkaistessaan dance-albumeita. Discon suosio ja kannattavuus väheni kuitenkin vauhdilla ja 1970-luvun loppuessa suuri anti-Bee Gees -liike puhkesi musiikinkuuntelijoiden keskuudessa. Silti Bee Gees sai aikaan vielä yhden "Saturday Night Fever"ia seuranneen moninkertaista platinaa myyneen albumin, Spirits Having Flown. Se oli käännös pois disco-rytmeistä ja toi kolme Top 10 -hittiä: "Tragedy," "Too Much Heaven" (alun perin kirjoitettu John Travoltan elokuvaa "Moment By Moment" varten mutta ei kuitenkaan käytetty) ja "Love You Inside Out". Levytyssessioiden välissä bändi nauhoitti "Desire"-biisin, jossa Andy laulaa pääosuudet; single sijoittui neljänneksi Andy Gibb -julkaisuna.
Bee Geesin mahtava onni nousi ja laski disco-kuplan myötä. Vastaisku discoa vastaan syöksi suurelta osin bändin Amerikan uran laskuun; kevään 1979 jälkeen yhtye sai enää kaksi pienehköä top 40 -hittiä ja yhden top 10 -hitin vuoden 1989 comebackilla "One". Heidän kansainvälinen suosionsa kärsi kuitenkin vähemmän vahinkoa; vuosien 1987 ja 1998 välillä esimerkiksi bändi sai vielä viisi top 5 -hittiä Britanniassa.
[muokkaa] 1980- ja 90-luvut
Vuosikymmenen vaihtuessa bändin jäsenet siirtyivät sooloilun pariin. Barry julkaisi sooloprojektin nimeltä Now Voyager. Se epäonnistui yrityksessään tuottaa hittejä. Ensimmäinen single, "Shine", haihtui ilmaan. Robin yritti soolouraa How Old Are Youlla. "Juliet" ja "Another Lonely Night in New York" tuottivat kaksi hittiä Euroopassa, mutta pettymyksen Amerikassa. Robin yritti uudestaan Walls Have Eyesilla. Se oli myös pettymys. Veljekset tuottivat sitten musiikkia Barbra Streisandille, Diana Rossille ja Dionne Warwickille, jotka kaikki tekivät Bee Gees -covereita. Bändi lauloi usean biisin taustalla. Veljekset työskentelivät myös Kenny Rogersin kanssa. He kirjoittivat ja tuottivat Rogersin albumin Eyes that See in the Dark. Siltä tuli suuri hitti "Islands In The Stream" - duetto Rogersin ja Dolly Partonin välillä. Kun lasketaan yhteen kaikki nämä kappaleet, jotka oli kirjoitettu muille artisteille, Barry Gibb oli nyt kirjoittanut ja tuottanut 14 listaykköstä. Bee Gees menestyi kirjoittaessaan lauluja muille artisteille mutta niihin aikoihin heidän omat levytyksensä eivät menestyneet samalla tavalla.
The Bee Gees julkaisi comeback-albumin E.S.P. vuonna 1987. Ykköshitin "You Win Again" avulla se otettiin innolla vastaan ja nousi ykköseksi Britanniassa ja Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa se ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. 10. maaliskuuta 1988 Andy Gibb kuoli sydänvaivoihin. Bee Geesin seuraava albumi, One (1989), oli suosittu Yhdysvalloissa vihdoin ja nimikkobiisi oli hitti. Andyn muistoksi he pistivät albumille uuden laulun, "Wish You Were Here". Julkaisun jälkeen he menivät Amerikan kiertueelle. Seuraavan albumin, "High Civilization", julkaisun aikoihin, he lähtivät Euroopan kiertueelle. sen jälkeen Barry Gibb alkoi kärsiä selkäkivuista. 90-luvun alussa Barry Gibb ei ollut ainoa kovista kivuista kärsivä jäsen bändissä. Mauricella oli vakava alkoholiongelma, jonka kanssa hän oli kamppaillut vuosia, mutta lopulta selvisi vuonna 1992 Anonyymien alkoholistien avulla. Kaksi muuta asiaa tapahtui myös vuonna 1992: heidän isänsä Hugh kuoli, ja Barry sai tyttövauvan nimeltä Alexandra. Bee Gees julkaisi useita singlejä, kuten "Paying the Price of Love", joka ei menestynyt kovin hyvin. Vuonna 1993 he julkaisivat albumin nimeltä Size Isn't Everything. Vuonna 1997 ilmestyi Still Waters, joka myi tuplaplatinaa, ja uusi single "Alone", oli uusi hitti bändille.
14. marraskuuta 1997, Bee Gees esiintyi live-konsertissa Las Vegasissa nimeltä "One Night Only". Albumi One Night Only, joka julkaistiin vuotta myöhemmin, myi 5 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.
[muokkaa] Uusi vuosituhat
Vuonna 2000 he julkaisivat viimeisen albumin yhdessä, This Is Where I Came In. Albumi antoi jokaiselle mahdollisuuden kirjoittaa omalla tavallaan ja levyttää yhdessä. Esimerkiksi Mauricen panoksia olivat Beatlesien inspiroimat "Man In The Middle" ja "Walking On Air", kun taas Robin kirjoitti "Deja Vu", "Promise The Earth", ja "Embrace", ja Barry "Loose Talk Costs Lives", "Technicolour Dreams" ja "Voice In The Wilderness". Muut laulut ovat yhteistyötä laulun ja sanoitusten puolesta. Heidän viimeinen yhteinen live-esiintymisensä yhdessä oli erikoisohjelmassa A&E:llä nimeltä Live By Request. Maurice Gibb, joka oli ollut bändin instrumentaalinen johtaja viimeisten vuosien ajan, kuoli 12. tammikuuta 2003 kiertyneen suolen aiheuttamiin komplikaatioihin. Pian sen jälkeen muut veljet ilmoittivat, että he aikoivat jatkaa laulujen kirjoittamista ja esiintymistä, mutta eivät olleet varmoja käyttäisivätkö he enää nimeä "The Bee Gees".
[muokkaa] Viimeisimpiä uutisia
Tammikuussa 2005, Barry ja Robin levyttivät useiden legendaaristen rock-artistien kanssa "Grief Never Grows Old" -nimisen virallisen Tsunami-avun levyn katastrofin hätäapujärjestön hyväksi.
[muokkaa] Palkintoja ja menestystä
Bee Gees on Beatlesien, Elvis Presleyn, Michael Jacksonin ja Paul McCartneyn kanssa viiden maailman menestyneimmän levyttävän artistin joukossa myytyään yli 110 miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti. Heidän laulujaan ovat levyttäneet muun muassa Elvis Presley, Otis Redding ja uudemmat artistit kuten Steps ja Destiny's Child. Lauluja, joita Gibbin veljekset ovat kirjoittaneet mutta jotka ovat tunnetumpia muiden esittäminä ovat "If I Can't Have You" (Yvonne Elliman ja Kim Wilde), "Buried Treasure" (Kenny Rogers), "Love Me" (Yvonne Elliman), "Chain Reaction" (Diana Ross ja Steps), "Emotion" (Samantha Sang), "Guilty" (Barbra Streisand ja myöhemmin Human Nature sekä Guy Sebastian nimellä "Guilty (One In A Million) vuonna 2004), "Heartbreaker" (Dionne Warwick) ja "Islands in the Stream" (Kenny Rogers ja Dolly Parton). Wyclef Jean sämpläsi "Stayin' Alive"-hittiä rap-kappaleeseen "We Trying To Stay Alive". Take That julkaisi "How Deep is Your Love?"-kappaleen ja Steps hitin "Tragedy".
Bee Geesillä oli yhdeksän ykköshittiä Yhdysvalloissa Billboardin listoilla vuosina 1971-1979. Heidän kovin listasaavutuksensa USA:ssa tapahtui maaliskuussa 1978, kun neljä viidestä korkeimmin sijoittuneesta kappaleesta oli Gibbien kirjoittamia: omat esitykset "Night Fever" ja "Stayin' Alive" ykkösenä ja kakkosena, Samantha Sangin "Emotion" kolmosena ja Andy Gibbin "Love is Thicker Than Water" viidentenä. Tämä oli kaikkein lähinnä Beatlesien saavutusta huhtikuussa 1964, jolloin kaikki viisi korkeimmin sijoittunutta kappaletta olivat heidän esittämiään (neljä heidän itsensä kirjoittamia ja cover-versio Isley Brothersin "Twist and Shout"-kappaleesta). Vuoden 1977 viimeisestä viikosta elokuuhun 1978 Gibbien kirjoittamat kappaleet olivat ykkösenä 25 viikkona 32 viikosta, joihin kuuluu neljä peräkkäistä listaykköstä: "Stayin' Alive," "Love is Thicker Than Water," "Night Fever," ja "If I Can't Have You."
Uransa aikana Bee Gees on saanut viisi Grammya ja vuonna 1994 kaikki kolme kutsuttiin erikseen Songwriters Hall of Fameen. Vuonna 1997 bändi pääsi Rock and Roll Hall of Fameen.
Yhtye pääsi myös Vocal Group Hall of Fameen vuonna 2001. Vuonna 2002 Bee Geesin jäsenet saivat nimitykset CBE (Commander of the British Empire) Yhdistyneiden kuningaskuntien Uuden vuoden kunnialistalla. Robin ja Barry vastaanottivat palkintonsa toukokuussa 2004, Mauricen poika Adam otti palkinnot vastaan menehtyneen isänsä puolesta.
[muokkaa] Levyt
- Bee Gees 1st - 1967
- Horizontal - 1968
- Idea - 1968
- Odessa - 1969
- Best of Bee Gees - 1969
- Cucumber Castle - 1970
- 2 Years On - 1970
- Trafalgar - 1971
- To whom it may concern - 1972
- Life in a tin can - 1973
- Best of Bee Gees Volume 2 - 1973
- Mr. Natural - 1974
- Main course - 1975
- Children of the World - 1976
- Saturday Night Fever (soundtrack) - 1977
- Spirits Having Flown - 1979
- Bee Gees Greatest - 1979
- Living Eyes - 1981
- Staying Alive (soundtrack) - 1983
- E.S.P. - 1987
- One - 1989
- High Civilization - 1991
- Size isn't everything - 1993
- Still waters - 1997
- This is where I came in - 2001
- The Record - 2001
[muokkaa] Bee Gees parodian kohteena
Ollessaan uransa huipulla Bee Geesiä parodioitiin usein, toisinaan hyvin lämpimästi. Eräässä Kenny Everettin sketsissä, jossa Everett esitti sekä haastattelijaa että kaikkia kolmea Gibbin veljestä, Bee Geesit vastasivat kaikkiin kysymyksiin laulujen sanoilla. Esimerkiksi:
Haastattelija: No niin, jos mainitsisin teidän, miksi niitä kutsuisin, hampaat...
Bee Gees (laulaen): "Mass-a-chu-ssetts"
Haastattelija: Aivan, ymmärrän..."Mass-o'-chew-sets" (chew=pureskella). Se oli vitsi.
Bee Gees (laulaen): "It's a tragedy!"
Yhtyettä parodioivat muutkin. Philip Pope teki sketsin bändistä nimeltä The Hee Bee Gee Bees, jotka laulavat "Merkityksettömiä Lauluja (Hyvin Korkeilla Äänillä)". David Walliams ja Matt Lucas parodioivat Bee Geesiä vuonna 2000 televisio-ohjelmassa Rock Profile.
Jimmy Fallon ja Justin Timberlake ovat parodioineet Bee Geesiä televisio-ohjelma Saturday Night Liven sketsissä "Barry Gibb Talk Show"