Jäänmurtaja Aallokas
Wikipedia
Jäänmurtaja Aallokas (myöh. tykkivene Šeksna) | ||
---|---|---|
Alustyyppi | Jäänmurtaja (myöh. tykkivene) | |
Miehistö | 56 | |
Telakka | Sortavalan Telakka ja Konepaja Oy:n telakka | |
Vesillelasku | - | |
Käyttöönotto | - | |
Käytöstä poistuminen | Romutettiin 26. kesäkuuta 1961 | |
Mitat | ||
Uppouma | 400 tonnia | |
Pituus | 34,15 m | |
Leveys | 7,5 m | |
Syväys | 3,35 m | |
Nopeus | 11 solmua | |
Toimintasäde | 1 000 mailia 8 solmun nopeudella | |
Voimanlähde | ||
Koneisto | Höyrymoottori | |
Teho | 520 hevosvoimaa | |
Aseistus | ||
Aseistus | 2 x 75 mm
2 x 40 mm ilmatorjuntatykkiä myöhemmin 2 x 76,2 mm 1 x 20 mm ilmatorjuntatykki 2 x 12,7 mm konekivääriä 4 x 7,62 mm konekivääriä |
|
Miinat | - |
Jäänmurtaja Aallokas oli suomalainen jäänmurtaja ja Talvisodan aikana Suomen Laatokan-laivaston suurin alus. Allokas siirtyi Moskovan rauhan jälkeen Neuvostoliitolle ja se nimettiin Šeksnaksi. Alus romutettiin 26. kesäkuuta 1961.
[muokkaa] Suomen merivoimissa
Aallokas rakennettiin 1936 Sortavalan Telakka ja Konepaja Oy:n telakalla. Talvisodassa Aallokkaalla oli aseistuksenaan kaksi 75 mm:n tykkiä ja kaksi 40 mm:n ilmatorjuntatykkiä ja se oli Suomen Laatokan-laivaston suurin ja uusin alus sekä tykkiveneiden laivasto-osaston lippulaiva. Tähän osastoon kuuluivat myös tykkiveneet Aunus, Tarmo ja Vulcan. Osaston johtaja oli kapteeniluutnantti Asikainen.
14. joulukuuta 1939 ja 12. tammikuuta 1940 välillä Aallokas, Tarmo ja Vulcan suorittivat 11 retkeä Laatokalla. Retkien tarkoituksena oli tulittaa neuvostoliittolaisten maa-asemia. Aallokasta tulitettiin ensimmäisen kerran maalta sen ollessa Tarmon kanssa retkellä, mutta laukaukset jäivät lyhyiksi eivätkä saaneet aikaan tuhoa. Näillä retkillä neuvostojoukkoja kohti ammuttiin yhteensä 150 kappaletta 75 mm:n granaatteja. Tammikuun lopulla ei Laatokalla voitu käyttää kuin Aallokasta, sillä järven jääpeite oli liian vahva. 2. helmikuuta Aallokas sai vähäisiä neuvostoliittolaisten koneiden hyökkäyksessä ja muutama mieheistön jäsen loukkaantui.
Moskovan rauhansopimuksen mukaisesti Aallokas ja muuta Laatokan-laivaston alukset jätettiin Laatokalle. Aallokas liitettiin Neuvostoliiton laivaston koulutusalusten osastoon 24. elokuuta 1940.
[muokkaa] Neuvostoliiton laivastossa
Jatkosodan alettua Aallokkaalla oli aseistuksenaan kaksi 76,2 mm:n tykkiä, yksi 20 mm:n ilmatorjuntatykki, kaksi 12,7 mm:n konekivääriä ja yksi nelinkertainen 7,62 mm:n konekivääri, joten aluksesta tuli tykkivene ja se liitettiin Neuvostoliiton Laatokan-laivastoon nimellä Šeksna 3. elokuuta 1941. Elokuussa Sheksna oli muiden Laatokan-laivaston tykkiveneiden kanssa suojaamassa Hiitolan seudulla saarroksissa olevia 142. tarkka-ampujadivisioonaa ja 198. moottoridivisoonaa ja joukkojen evakointia. Sheksan kuljetti vuoden 1941 lopulla muiden Laatokan-laivaston alusten tavoin rahtia piiritettuun Leningradiin, mutta aluksen polttoaineen puute jarrutti pian kuljetuksia.
Vuonna 1942 Šeksna jatkoi kuljetuslaivana toimimista ja kuljetuslaivojen suojaamista. 28. elokuuta 1942 kuljetuslaivasto, johon Šeksna kuului jouui kahden italialaisen torpedoveneen hyökkäyksen kohteeksi, mutta hyökkäys torjuttiin Šeksnan avulla. Laiva kuului marraskuussa 1942 perustettuun erikoisosastoon, jonka ansiosta purjehduskausi kesti pitempään kuin edellisenä vuonna.
Šeksna poistettiin Laatokan-laivaston sota-alusten listalta 13. huhtikuuta 1943 ja luokiteltiin kuljetusalukseksi.
Šheksna luokiteltiin yhteysveneeksi 29. marraskuuta 1947, poistettin käytöstä 27. joulukuuta 1956, jolloin siitä tuli lämmitysvene OT-33 ja 26. kesäkuuta 1961 se poistettiin laivaston luetteloista ja romutettiin.