Eriet
Wikipedia
Erie-intiaanit olivat amerikan koillisosien intiaanikansa. He muodostivat vahvan liiton ja asustivat mukaansa nimetyn Eriejärven etelärannalla New Yorkin osavaltion alueella. Heitä asui myös nykyisen Pennsylvanian puolella ja alueet ylsivät Sanduskyyn läntiseen Ohioon. Eriet kuuluivat irokeesien kieliryhmään ja heidän murteensa oli lähellä huronien murretta. Erieiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, koska heidän kyliään ei päästy tutkimaan, mutta heitä on arveltu olleen vähintään 4 000 ja enintään 15 000 henkeä. Erieillä oli useita suuria kyliä ja he jakaantuivat moniin ryhmiin,joista on tunnettu kolme: kentaienton, rigue ja honniasonti (black mingua). Viimeksi mainitut jatkoivat itsenäisenä heimona irokeesien tuhotessa eriet 1650-luvulla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperä ja kulttuuri
Erie-kansan nimi oli lyhenne sanasta "erielhonan", joka tarkoitti pitkää häntää. Heitä kutsuttiin myös Cat-kansaksi tai nimellä "people of the panther". Nämä kissaihmiset olivat saaneet nimensä heidän maillaan liikkuvista vuoripanttereista. Ranskalaiset kutsuivat heitä pesukarhukansaksi, mutta nimitys oli harhaanjohtava johtuen ranskankielen sanasta "Chat", jonka voi kääntää niin kissaksi kuin pesukarhuksikin. Samoin kuin muutkin irokeesikansat olivat eriet maanviljelijöitä. Heidän asumuksensa olivat irokeeseille tyypillisiä pitkiä taloja ja kylät oli suojattu tukevin paaluvarustuksin. Huronien parissa useita vuosia työtä tehnyt jesuiittapappi sai heiltä tietoa eriekansasta. Informaatio on osoittautunut oikeaksi, joskin sitä on ollut niukalti. Nyttemmin on tietoa pantterikansakunnasta saatu lisää. Heidän pääkaupunkinsa Pennsylvanian alueella oli nimeltään Rigue, joka tarkoitti "pantterin paikkaa". Näyttääkin siltä, että kyseinen kissaeläin kuului merkittävänä osana eriekulttuuriin. Pantteria palvottiin, se symbolisoi heidän kansaansa ja vartioi heidän kyliään. Yleinen tapa oli rakentaa paalukylä järven tai joen rantamille, mieluiten jyrkänteiden reunoille tai muihin vastaaviin paikkoihin. Kylien pinta-ala oli noin 80 aaria ja niissä saattoi olla 50 taloa. Kylän keskelle oli kaivettu suuri kuoppa, jossa paloi ikuinen tuli. Kaiken kaikkiaan kyliä ja kaupunkeja on ollut kymmenittäin, suurin osa nykyisen Ohion seuduilla.
[muokkaa] Suhteet valkoisiin
Ensikosketus valkoiseen väestöön tapahtui vuonna 1615 lähellä Niagaranputouksia. Täällä ranskalainen Etienne Brule kohtasi ryhmän intiaaneja,jotka kuuluivat erieihin. Tämä ohimenevä lyhyt kohtaaminen jäi ainoaksi. Tämän tapaamisen jälkeen eivät eurooppalaiset onnistuneet enää erieitä tapaamaan. Susquehannockit,eräs alueen vahvoista heimoista,olivat kertoneet erieistä hollantilaisille ja ruotsalaisille,mutta koskaan nämä eivät onnistuneet tapaamaan mystistä kissakansaa,joka tuntui kadonneen maan alle. Ei ole pystytty selvittämään miksi eriet eivät halunneet suhteisiin eurooppalaisväestön kanssa.
[muokkaa] Intiaanisotia
Irokeesien kanssa erieillä oli ollut monia verisiä sotia jo kauan ennen valkoisen miehen tuloa. Koska irokeesiliitto oli hyvin vahva ja sen lonkerot ylsivät joka suuntaan olivat myös eriet joutuneet hankkimaan itselleen liittolaisia naapurikansoista. Heillä oli wenro- ja tionontatikansojen kanssa liittoutuma,joka oli kokoonpantu yksinomaan irokeesihyökkäysten pelossa. Erieillä oli sotia kuitenkin myös algonkin-kieliryhmän heimoja vastaan. Vuonna 1635 oli "tuntematon algonkinheimo" onnistunut valtaamaan joitakin eriekyliä samannimisen järven länsipuolelta. Jälkeenpäin on uskottu valtaajien olleen foxeja tai kickapoita. Saman vuosikymmenen lopulla eriet liittolaisineen lopettivat pienen wenro-heimon suojelun. Irokeesit iskivät välittömästi ja wenrot tuhottiin. Eriet jatkoivat liittoaan tionontatien kanssa koko 40-luvun. Samalla he kävivät kauppaa susquehannockien kanssa. Eriet olisivat halunneet tuliaseita,mutta kauppakumppanit eivät niitä myyneet. Irokeesinkieliset heimot mohawkit,senecat,oneidat,onondagatja cayugat olivat perustaneet suurta rauhaa ajavan irokeesiliiton,joka oli samalla maailman ensimmäinen eri kansakuntien muodostama liitto. Se lienee ollut esikuvana nykyiselle YK:lle jo senkin vuoksi,että aiemmin irokeesien liiton heimot olivat käyneet sotia keskenään. Pian kävi ilmi,että rauhan levittäminen pohjois-Amerikan mantereelle oli mahdotonta. Irokeesiliitosta tuli sotilasliitto naapurikansoja vastaan. Jos he olisivat järkeilleet asiaa pidemmälle olisi heidän kannattanut houkutella liittoonsa myös sukulaisheimot huronit,tionontatit ja neutralit, eriet ja susquehannockit. Silloin heidän voimansa olisi ollut niin suunnaton,että eurooppalaisten maahantunkeutujien joukot olisi ollut helppo ajaa mantereelta pois.
Irokeesiliiton viisi heimoa alkoivat järjestelmällisesti hävittää omia sukulaiskansojaan. He julistivat 1640-luvulla sodan Uutta-Ranskaa vastaan. käytännössä tämä merkitsi ranskalaisten tärkeimpien intiaaniliittolaisten tuhoamista. Vuosina 1647-49 he onnistuivat tuhoamaan pääosan huronien kylistä. Sama kohtalo odotti tionontati- ja neutralkyliä,jotka hävitettiin 1650-luvun taitteessa. Pian olivat jäljellä enää eriet ja susquehannockit.
[muokkaa] Pantterikansakunnan tuho
Huronien,tionontatien ja neutralien pakolaiset hakivat turvapaikkaa pantterikansakunnan kylistä. Eriet osoittivat vieraanvaraisuutensa ottaen vastaan useampia tuhansia kylänsä jättäneitä sukulaisiaan. Irokeesit vaativat erieita luovuttamaan pakolaiset heille,mutta nämä eivät suostuneet. Syykin oli selvä. Tuhannet eri kyliin majoitetut pakolaisjoukot olisivat korvaamaton apu tulevissa sodissa. Läntiset irokeesit;senecat,onondagat ja cayugat uhkasivat sotatoimilla. Pantterikansa ei säikähtänyt. Samaan aikaan aloittivat itäiset irokeesit; mohawkit ja oneidat sodan susquehannockeja vastaan eristäen samalla eriet ainoasta mahdollisesta liittolaisestaan.
Vuonna 1653 eriet päättivät tehdä hyökkäyksen irokeesien alueelle. Vaikka heillä ei ollutkaan tuliaseita,oli heillä myrkytettyjä nuolia,jotka tekivät heistä pelottavan vastustajan. He hävittivät erään senecakylän ja surmasivat joukon irokeesisotureita. Lisäksi he ottivat vangiksi erään korkea-arvoisen päällikön,joka kidutettiin hengiltä paaluun sidottuna. Tapa oli yleinen irokeesiheimojen keskuudessa. Kun tieto eriein hyökkäyksestä levisi, nousi irokeesiliiton sisällä ennenkokematon raivon hyökyaalto. Senecat,onondagat ja cayugat valjastivat 1800-päisen armeijan,jonka vahvuutena olivat hollantilaisilta kauppiailta ostetut musketit. Kesällä 1564 he piirittivät Riguen, pantterikansakunnan pääkaupunkin. Se sijaitsi Pennsylvaniassa lähellä nykyistä Erien kaupunkia. Riguessa odotti 3000 rohkeaa erie-soturia valmiina tekemään kaikkensa kansansa puolesta.
Vesiteitse tulleet irokeesit käyttivät kanootteja suojinaan,kun he rantautuivat edeten kohti Riguen paaluvarustuksia. Ylhäältä varustuksilta ammutut nuolet kilpistyivät nyt hyödyttöminä kanoottien kylkiin. Kääntämällä kanootit pystyasentoon pääsivät hyökkääjät kiipeämään niitä pitkin paaluvarustuksen päälle. Samalla kun taaempana olevat soturit suojasivat musketein kiipeileviä heimoveljiään pääsivät nämä paalutuksen yli hyökäten sisemmälle kaupunkiin. Eriet muodostivat lujan puolustuksen,mutta irokeesien etujoukot onnistuivat tunkeutumaan lävitse tuliasein voimalla. Moni heistä kaatui myrkkynuoliin, mutta lopulta verinen ja raivokas taistelu päätty hyökääjien voittoon. Helpolla eivät irokeesitkaan päässeet,sillä heidän oli pakko jäädä tuhottuun paalukylään hautaamaan vainajiaan ja hoivaamaan haavoittuneitaan. Jotkut eriet pääsivät pakoon,jotkut jäivät vangeiksi. Osa vangeista surmattiin,osa adoptoitiin senecain kyliin. Nämä olivat jälkeenpäin kehuneet ranskalaisille eriein rohkeutta ja sotataitoja. Seuraavan kahden vuoden aikana irokeesit hävittivät useita eriekyliä Pennsylvanian ja Ohion alueilla. Näissä sodissa irokeesiliiton heimot itsekin kokivat raskaita menetyksiä.
Pantterikansakunnan taru oli päättynyt. Outoa ja mystistä oli se,että eriein jättäessä kylänsä Ohiossa katosivat samaan aikaan vuoristopantterit. Asiaa ei ole pystytty mitenkään selittämään. Ranskalaiset olivat tehneet kissapedoista useita havaintoja eriein alueilla ennen sotaa. Vuoripanttereita oli liikkunut suurissa laumoissa. Pantterikansan poistuessa lyötyinä kylistään häipyivät myös heille nimensä antaneet kissaeläimet. Eriet luopuivat omasta nimestään,joka oli hautautunut heidän tuhottujen kyliensä mukana. He itse vaelsivat eri suuntiin erikokoisissa joukoissa,joko muodostaen uusia heimoja tai liittyen toisiin kansoihin. Ehkä aivan samoin tekivät vuoristopantterit.
[muokkaa] Uusia heimoja
Ranskalaiset kartantekijät yrittivät paikallistaa vuodesta 1656 eteenpäin eriein polkuja. Jälkeenpäin myös monet intiaanihistorian tutkijat ovat ottaneet pantterikansan aikaisemmat ja myöhäisemmät vaiheet tarkan seulonnan alle. Joitakin asioita on selvinnyt. Yksi varma tieto on se,että erieihin kuuluvat honniasontit,joita asui sekä Pennsylvaniassa että Ohiossa, liittyivät yhteen. Heitä on arveltu olleen liki 2000 henkeä. He muodostivat heimon,joka alkoi kulkea nimellä mustat minquat. Nimi tuli mustasta nauhasta,joka kulki rintakehän poikki. Toinen varmaksi todettu tieto oli,että osa pakenevista erieista rakensi paalukylän irokeesien maille erään suoalueen keskellä olevalle saarekkeelle. Sieltä he katosivat sekä etelään että länteen. Paikka sai myöhemmin nimekseen Fort Island. Virginian seuduilla oli loppuvuodesta 1656 havaittu irokeeseja pakeneva intiaanijoukko. Nämä pakolaiset asettuivat asumaan lähelle James riverin putouksia Richmondissa. Sinne he rakensivat suuren paalutetun kylän alkaen terrorisoida paikallista powhatan-kansaa. Nämä antoivat tunkeilijoille nimen ricahecria (vuorten takaa). Nimi oli valheellinen,mutta powhatanit luulivat aggressiivisten naapuriensa tulleen yli Appalakkien vuoriston.
Ricahecriain sotaisa käytös Virginiassa ei jäänyt huomaamatta siellä asuvilta briteiltä. He ajoivat häiritsijät pois alueelta yhdessä powhatanien kanssa. Ricahecriat vetäytyivät yhä alemmas kohti etelää osaksi englantilaisia peläten,osaksi irokeesien vuoksi,joiden hurjat hyökkäykset ylsivät yhä pidemmälle.
Vuonna 1670 ilmestyi Etelä-Carolinaan siellä ennestään tuntematon noin tuhatpäinen heimo. Heitä alettiin kutsua westoiksi. Kukaan ei tiennyt mistä he tulivat ja harva halusikaan tietää. Westot olivat pahoja. He olivat rakentaneet paalukylän ja kaikki pelkäsivät heitä. Westojen huhuttiin olevan ihmissyöjiä. He myivät orjia englantilaisille ja dominoivat muita seudun heimoja. Hieman myöhemmin Carolinaan oli ilmaantunut myös toinen vierasjoukko,jotka olivat paenneet irokeeseja pohjoisista. Nämä vieraat olivat shawneita. Heitä kutsuttiin savannaheiksi. Brittiläiset pelkäsivät westojen saavan liikaa valtaa ja halusivat heistä mahdollisemman nopeasti eroon. Siksi englantilaiset aseistivat savannahit ja usuttivat nämä tuhoamaan westojen kylän. Vuonna 1680 savannahit valtasivatkin westojen paalulinnakkeen. Osa heimosta surmattiin,osa pääsi pakoon.
Westojen alkuperää ei koskaan saatu täysin selville,mutta suurella todennäköisyydellä he olivat erieitä. paalutettu kylä puhui tämän seikan puolesta,samoin viittaukset westojen mahdolliseen kannibalismiin. Irokeesiheimojen kulttuuriin kuului jossakin määrin edellä esitetty tapa. (Irokeesiliiton mohawk-heimon nimi tarkoitti ihmissyöjiä).
Samoihin aikoihin,kun savannahit tuhosivat westot,antautui etelä-Pennsylvaniassa senecoille 800 erie-soturia,jotka olivat pakoilleet jossakin 24 vuoden ajan. Yhdessä osa senecoista ja eriet siirtyivät ohioon,jossa heitä alettiin kutsua mingoiksi. He eivät olleet samaa heimoa kuin mustat minquat,vaikka nimet muistuttivatkin toisiaan. Mingot joutuivat Ohiossa moniin sotiin valkoisten maahanmuuttajien kanssa ajautuen samalla yhä lännemmäksi. Maistaan he taistelivat shawneiden,delawarejen ja wyandotien rinnalla.
1600-luvun jälkipuoliskolla asui kaakkoisessa Virginiassa tuhatpäinen meherrin-niminen heimo,joiden on arveltu myös muodostuneen pantterikansan pakolaisista. Vaikka pieni joukko susquehannockeja liittyi meherrineihin jäi heidän historiansa lyhyehköksi. 1700-luvun lopulla heitä oli enää muutama.