Howlin' Wolf
Wikipedia
Howlin' Wolf (oik. Chester Arthur Burnett, 10. kesäkuuta West Pointissa, 1910 – 10. tammikuuta, 1976) oli amerikkalainen blues-laulaja ja lauluntekijä. Howlin' Wolf on yksi bluesin keskeisistä hahmoista, ja hän omaa yhden koko 1900-luvun populaarimusiikin tunnistettavimmista lauluäänistä. Howlin' Wolf tunnetaan nimenomaan laulajana, mutta levyillään hän soittaa usein myös huuliharppua ja toisinaan kitaraa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
[muokkaa] Varhaiset vaiheet
Howlin' Wolf oli isänsä tavoin maanviljelijä. Ollessaan 18-vuotias Howlin' Wolf tapasi Charlie Pattonin ja innostui tämän musiikista tavattomasti. Howlin' wolf oppi Pattonilta kitaransoiton alkeet ja sai häneltä myös vaikutteita karheaan laulutyyliinsä. 1930-luvulla Wolfilla oli jo sähkökitara, joka oli tuohon aikaan harvinaisuus. Hän soitti paikallisissa kapakoissa Charley Pattonilta lainattuun tyyliin. Howlin' Wolf palveli 1930-luvulla myös armeijan leivissä neljä vuotta ja jatkoi sen jälkeen elantonsa tienaamista maanviljelijänä esiintyen viikonloppuisin Arkansas'n West Memphisissä. 182cm pitkää ja 120 kiloa painavaa Howlin' Wolfia kutsuttiin aiemmin lempinimillä "Big Foot" (Isojalka) ja "Bull Cow" (Sonni), mutta taiteilijanimeksi vakiintui hänen susista kiinnostuneen isoisänsä antama nimi. Etunimi "Chester" oli annettu presidentti Chester Arthurin mukaan.
[muokkaa] Ensimmäiset levytykset
Vuonna 1948 Howlin' Wolf muodosti kuusihenkisen yhtyeen, jonka kanssa hän esiintyi paikallisessa radiossa. Wolf sai huomiota yhtyeensä kitaristin, Willie Johnsonin, myötä, koska tämä käytti tuolloin yhä harvinaista soitinta, sähkökitaraa. Joissakin Howlin' Wolfin varhaisimmista levytyksistä, kuten "Everybody's in the Mood", voi myös kuulla Willie Johnsonin soittavan kitaraansa särjetyllä soundilla, vaikka särösoundi tuli laajemmin muotiin vasta 1960-luvun puolivälissä. Howlin' Wolfin levytysura alkoi Memphisissä vuonna 1951 hänen olleessaan jo 41 vuoden ikäinen. Howlin' Wolfista tuli nopeasti paikallinen kuuluisuus. Hänellä oli samaan aikaan sopimus kolmelle eri levy-yhtiölle, mutta hän lopulta päätyi Chessin riveihin. Modern -yhtiölle levyttäessään vuosina 1951 ja 1952 hänen pianistinaan toimi Ike Turner. Kun Chess oli voittanut levy-yhtiöiden taistelun Howlin' Wolfista vuonna 1953, hän asettui asumaan Chicagoon. Howlin' Wolfin soolokitaristiksi vakiintui Chicagossa pian Hubert Sumlin.
[muokkaa] Myöhemmät ajat
Howlin' Wolf erosi useimmista muista aikansa blues-artisteista siinä, että hän teki useimmat lauluistaan itse. Kuitenkin hän levytti Chessille vuodesta 1960 alkaen myös saman yhtiön leivissä olleen kuuluisan rhythm and blues -säveltäjän, Willie Dixonin materiaalia. Howlin' Wolf teki kuuluisaksi monia Dixonin kappaleita, joita brittiläiset 1960-luvun yhtyeet myöhemmin esittivät. 1960-luvulla Howlin' Wolf teki kiertueita Euroopassa ja levytti myös valkoisten rock-tähtien kuten Eric Claptonin ja Rolling Stones -yhtyeen jäsenten kanssa. 1970-luvulle tultaessa Howlin' Wolf oli sairas mies. Hänellä oli ollut useita sydänkohtauksia ja hän kärsi keuhkoihin tulleesta vammasta, jonka hän oli saanut auto-onnettomuudessa lentäessään tuulilasin läpi. Vuonna 1976 hän menehtyi leikkauksen yhteydessä.
[muokkaa] Tunnetuimpia kappaleita
Uran alkuvuosilta
- "Moanin' at Midnight", "How Many More Years", "Howlin' Wolf Boogie", "Everybody's in the Mood", "My Baby Walked Off", "The Wolf is at Your Door"
Myöhemmiltä vuosilta
- "My Life", "Going Back Home", "My Country Sugar Mama", "Killing Floor", "Tell Me", "I Got a Little Girl", "Natchez Burning", "Smokestack Lightning"
Willie Dixonin säveltämiä kappaleita
- "I Ain't Superstitious", "Evil", "The Red Rooster", "You'll Be Mine", "Wang Dang Doodle", "Back Door Man", "Spoonful"