Brewster F2A "Buffalo"

Wikipedia

Brewster Model 239 (F2A-1)

Yhdysvaltain Brewster F2A-2
Kuvaus
Tyyppi hävittäjä
Miehistö 1
Ensilento 2. joulukuuta 1937
Palveluskäyttöön kesä-syksy 1939
Valmistaja/suunnittelija Brewster/Dayton Brown
Mitat
Pituus 8,03 m
Kärkiväli 10,67 m
Korkeus 3,66 m
Siipipinta-ala 19,4 m²
Paino
Tyhjäpaino 2 020 kg
Lastattuna 2 400 kg
Suurin lentoonlähtöpaino 2 415 kg
Voimanlähde
Moottori Wright -tähtimoottori R-1820-G5
Teho 950 hv
Suoritusarvot
Huippunopeus 478 km/h;4 750 m
Lentomatka 1 350km 390 km/h 600 ltr
Suurin korkeus 9 900 m,3 000 m/4:12 min ja 5 000 m/7:10 min
Nousunopeus 714 m/min-698 m/min;5 000 m
Siipikuorma kg/m²
Teho-paino-suhde kW/kg
Aseistus
Kuorma 1 x 30-06 (7,62 mm) ja 3 x .50 BMG (12,7 mm)

Brewster F2A "Buffalo" oli Yhdysvaltain laivaston ensimmäinen moderni tukialushävittäjä 1930-luvun lopulla. Lempinimi "Buffalo" sille annettiin Englannin kuninkaallisissa ilmavoimissa ja tällä nimellä kone eri tyyppiversioineen yleisesti tunnetaan. Hollannin kaukoidän ilmavoimat käytti koneita Brewsteriä ketterämpiä japanilaishävittäjiä vastaan vaatimattomalla menestyksellä. Suomi oli koneen merkittävin ja menestyksekkäin käyttäjä; Suomessa kone tunnettiin nimellä "Brewster" tai lempinimellä Pylly-Valtteri.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Yhdysvaltain laivasto (US Navy) alkoi 1930-luvun alussa suunnitella uuden Grumman F3F -kaksitasot korvaavan hävittäjäkoneen hankintaa. Koneen tuli olla yksitasoinen ja riittävän tehokas. Tarjouskilpailuun hyväksyttiin mm. Grumman- ja Brewster-yhtiöt. 1936 Brewster Aeronautical Corporation -yhtiö (Long Island, New York) toimitti prototyypin XF2A-1, joka lensi ensilentonsa 2. joulukuuta 1937. Sen lento-ominaisuudet osoittautuivat hyviksi, mutta suorituskyky oli vajavainen. Prototyyppi vietiin tutkittavaksi NACA:n suureen tuulitunneliin Virginian Langleyhin. Siellä suoritettujen tutkimusten ja kattavan koelento-ohjelman jälkeen prototyyppiin tehtiin muutoksia, jolloin myös suorituskyky parani olennaisesti, huippunopeus nousi nopeuteen 490 km/h 5000 metrin korkeudessa.

Kilpailu Grummanin XF4F-1:n kanssa alkoi maaliskuussa 1938 Anacostiassa. Brewster Aeronautical Corporationin voitettua tarjouskilpailun, yhtiö sai 54 koneen tilauksen 11.6.1938. Tuotantosarjan koneisiin asennettiin 940 hv:n R-1820-34-moottori. Aseistukseksi tuli yksi .30-06 kaliiperin ja yksi .50 kaliiperin konekivääri rungossa ja kahden .50 kaliiperin konekiväärin asennusvalmius siivissä. Ensimmäinen sarjakone valmistui kesällä 1939. Joulukuun puoliväliin 1939 mennessä laivastolle oli toimitettu yksitoista F2A-1:stä (tehtaan tyyppi Model 239) joista 9 konetta toimitettiin USS Saratogalle (VF-3-laivue). Loppuja sarjakoneita ei toimitettu laivastolle vaan ne myytiin Suomeen.

Brewster Aeronautical Corporationin tehtaat sijaitsivat Long Islandilla New Yorkissa ja myöhemmin myös Newarkin lentokentällä New Jerseyssä. Sodasta johtuva koneiden suuri tuotantovauhti aiheutti hallitsematonta valmistuskapasiteetin kasvua ja työvoimapulaa, jonka vuoksi jouduttiin palkaamaan epämääräistäkin työvoimaa. Tehtaalla paljastui jopa sabotaasia. Naval Aircraft Factory (Yhdysvaltain laivasto) otti 1942 lopulta Brewster Aeronautical Corporationin valvontaan yhtiön huonon johtamisen ja jatkuvien toimitusvaikeuksien takia.

Koneen eri tyypit olivat:

  • XF2A-1 prototyyppi, millä voitettiin tarjouskilpailu
  • XF2A-2 prototyyppi
  • F2A-1 (54 tilattu, 53 rakennettu, mistä 44 Suomelle tyyppimerkinnällä Model 239)
  • Model 239 (Suomeen toimitettiin 44)
  • F2A-2 (43 rakennettu)
  • F2A-3 (108 rakennettu, F2A-2:een verrattuna vahvemmin panssaroitu ja varustettu luodinkestävällä tuulilasilla)
  • Model 339B (40 rakennettu Belgiaa varten)
  • Model 339C ja 339D (Hollannille)
  • Model 339E (170 Isolle-Britannialle)
  • Model 339-23 eli F2A-3:een perustustuva 339-23 -vientiversio Hollannin Itä-Intiaan 1940. Koneilla pyrittiin torjumaan Japanin hyökkäystä Malaijilta Sumatralle ja Singaporeen)
Brewster XF2A-1 prototyyppi Yhdysvaltain laivaston kuvassa
Suurenna
Brewster XF2A-1 prototyyppi Yhdysvaltain laivaston kuvassa

XF2A-2-prototyyppiin asennettiin voimakkaampi 1200 hv:n R-1820-40, jolla nopeus kasvoi 20 mailia/h ja rasitteena tyhjämassa 191 kg:lla. Yhdysvaltain Laivasto hankki Suomeen myytyjen koneiden tilalle 43 uudenmallista F2A-2 konetta ja loput F2A-1:t modifioitiin vastaamaan F2A-2 mallia.

Yhdysvaltain Laivaston sai lisää tukialuksia sodan laajetessa. Viimeiset 108 Brewsterin F2A-3-hävittäjää tilattiin tammikuussa 1941. Tässä versiossa oli pidempi nokka, lisää panssarointia ja enemmän ammuksia. Tyhjäpaino oli 463 kg suurempi kuin alkuperäisessä koneessa, joka heikensi koneen nousu- ja liikehtimiskykyä.

Brewster tehdas ajautui toimitusvaikeuksiin suurten tilausmäärien vuoksi. Se joutui USA:n viranomaisten seurantaan myös monien epäselvyyksien takia, ammattiyhdistyksellä oli mafiakytkentöjä yms. Yhtiö otettiin valtion valvontaan keväällä 1942. Brewsterin paikan tukialuksilla otti Grumman F4F Wildcat.

Yhdysvaltalainen Brewster F2A-3
Suurenna
Yhdysvaltalainen Brewster F2A-3

Yhdysvaltain Laivastossa ei saavutettu Brewstereilla yhtään ilmavoittoa tukialuskäytössä. Koneet siirrettiin Merijalkaväen käyttöön. Amerikkalaisten Brewsterien ensimmäinen ja viimeinen merkittävä operaatio oli Midwayn taistelu, mihin osallistui 21 F2A-3:ta, joista japanilaiset ampuivat 4. kesäkuuta 1942 13 konetta alas. Midwayn taistelun jälkeen tyyppi siirrettiin harjoituskäyttöön.

Englanti hankki F2A-2 (B-339E) koneita Kaukoidässä toimiville laivueilleen. Kone sai englantilaisilta kutsumanimen Buffalo. Englantilaisten koneet tuhoutuivat ajan mittaan taisteluissa. Jäljelle jääneitä koneita toimitettiin Australiaan.

Hollannin Itä-Intian ilmavoimat sai B-339C ja B-339D-versioita käyttöönsä Jaavalle, jossa koneiden ilmavoittosuhde oli 2:1. Kun japanilaiset valtasivat alueen, loput koneet toimitettiin Australiaan.

[muokkaa] Käyttö Suomessa

[muokkaa] Talvisota

Talvisota syttyi marraskuun lopussa 1939 Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen. Tällöin Suomi pyrki hankkimaan nopeasti nykyaikaista lentokalustoa, joka oli todettu hyvin vaikeaksi jo muutamaa vuotta aiemmin. Suomen neuvotteli sopimuksen Brewster Aeronautical Corporationin kanssa F2A-1 koneiden toimittamisesta. Tehtaalla jo valmistumassa olevat F2A-1 koneet oli tarkoitettu Yhdysvaltain laivastolle. Yhdysvaltain liittovaltion lait estivät myymästä Yhdysvaltain laivastolle toimitettuja koneita. Sitkeiden neuvottelujen kautta Suomi sai hankittua 44 kpl F2A-1 mallin vientiversiota. Yhdysvaltain laivasto muutti alkuperäisen tilauksensa koskemaan kehitetympää tyyppiä F2A-2 ja tuotannossa olevat koneet vapautuivat vientiin. Suomen valtio osti F2A-1 koneet kovan kysynnän nostamaan hintaan.

Koneet toimitettiin kuljetuslaatikoihin pakattuna rahtilaivalla Norjan Stavangeriin, ja sieltä rautateitse Ruotsiin. Brewsterit koottiin SAABin lentokonetehtaalla Trollhättanissa, jossa ruotsalaiset kokosivat saksalaisia Junkers Ju 86 -pommikoneita Flygvärnetiään varten. Saksa kieltäytyi myymästä Ruotsille Heinkel He 111-pommikoneita ja ruotsalaiset olivat pettyneitä Ranskan aikaisempiin konetoimituksiin.

Saabin tehtaan silloisena johtajana toimi marsalkka Mannerheimin sisarenpoika kreivi Clas Eric Sparré (1898–1948). Ensimmäiset neljä konetta lennettiin Suomeen 1. maaliskuuta 1940.

Brewsterit eivät kuitenkaan ehtineet mukaan talvisodan taisteluihin. Vain viisi Brewsteriä ehdittiin saamaan lentokäyttöön talvisodan kolmeksi viimeiseksi viikoksi Hollolan Pyhäniemeen 22. hävittäjälentolaivueelle. Talvisodan aselepo solmittiin 13.3.1940.

[muokkaa] Jatkosota

Välirauhan aikana LeLv 24 varustettiin Brewster kalustolla. Jatkosodan alussa Brewsterit muodostivat hävittäjäkaluston rungon ennen Messerschmitt Bf 109:n hankkimista. Jatkosodan ensimmäisinä vuosina Brewsterit osoittautuivat erinomaisiksi hävittäjäkoneiksi Neuvostoliiton ilmavoimia vastaan LeLv 24:n ollessa menestyksekkäin hävittäjäyksikkö. Se saavutti Brewstereilla ennätykselliset 460 ilmavoittoa. Toukokuussa 1944 BW-kalusto luovutettiin LeLv 26:lle, joka sekin saavutti silloin jo vanhentuneella kalustollaan 17 ilmavoittoa.

[muokkaa] Lapin sota

Lapin sodassa HLeLv 26 pudotti mahdollisesti vielä kaksi saksalaista Junkers Ju 87 "Stuka" -konetta. Nämä kaksi pudotusta on kyseenalaistettu myöhemmin, koska laajoista tutkimuksista huolimatta koneiden hylkyjä ei ole löydetty. Viimeisen lennon konetyypillä Suomen ilmavoimissa suorittivat koneyksilöt BW-377 ja BW-382 14.9.1948. Taistelulentokertomus kyseisestä lennosta löytyy seuraavaan osoitteen kautta [[1]] Kyseisessä taistelukertomuksessa on eri päivämäärä ja konetunniste nro:t.

[muokkaa] Suorituskykyinen kone

Brewsterillä eniten ilmavoittoja saavuttivat kapteeni Hans Wind, joka sai Brewsterillä 39 (kaiken kaikkiaan 75) ilmavoittoa, ja lentomestari Ilmari Juutilainen, joka sai Brewsterillä 36 (kaiken kaikkiaan 96) ilmavoittoa.

Eniten ilmavoittoja keränneenä koneyksilönä on pidetty BW-393:a (Windin nimikko), jolla saavutettiin 41 ilmavoittoa. Venäjän arkistojen auettua ja ilmavoittojen ristiintarkistuksen myötä on käynyt ilmi, että BW-364:llä (Juutilaisen nimikko) on saavutettu 42 ½ ilmavoittoa.

[muokkaa] Suomalainen museokone Floridassa

Vuonna 1998 löydettiin Karjalasta BW-372 hävittäjälentokone, jonka luutnantti Lauri Pekuri pakkolaski 25. kesäkuuta 1942 palavana järveen.

Sen jälkeen konetta oli etsinyt 1990-luvun alusta alkaen ainakin kaksi amerikkalais-suomalais-venäläistä ryhmää, joiden tavoite oli toimittaa kone Yhdysvaltain laivaston museoon Pensacolaan, Floridaan.

Ilmeisesti venäläiset, amerikkalaiset tai irlantilaiset osapuolet ostivat koneen Karjalan tasavallalta 70000 dollarilla, vaikka kone on lain mukaan Venäjän federaation omaisuutta. Kone toimitettiin pian Irlantiin ja sitä yritettiin 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa myydä noin 10 miljoonan dollarin hintaan mm. Internetin kautta.

Uutisten mukaan amerikkalainen museo vaihtoi koneen kolmeen vanhaan Lockheed P-3 Orion merivalvontakoneeseen, mutta maksutapa on voinut olla muukin. Tässä kaupassa kone siirtyi Yhdysvaltain laivastolle. Se on todennäköisesti esillä Pensacolassa, Floridassa, jo kesällä 2006. Kone on ainoa säilynyt Brewster. Yhdysvaltain laivasto halusi sen museoonsa, koska se oli laivaston ensimmäinen yksitasoinen tukialushävittäjä, ja siten suuren muutoksen symboli.

BW-372:n kohtalo on herättänyt kiinnostusta myös Suomessa. Mm. puolustusministeriö, ulkoasiainministeriö ja eduskunta lausuivat kantojaan siitä, halutaanko kone Suomeen. Puolustusministeriö ei kuitenkaan ollut halukas pyytämään konetta Venäjältä Suomeen. Alasammuttuja Brewstereitä on ilmeisesti useita Suomenlahden pohjukassa ja Karjalassa, mutta niiden paikkaa ei tunneta.

Yhdysvalloissa Brewster vedettiin pian pois taistelukäytöstä hävittäjälentäjien koulukoneeksi - tästä syystä monia koneita putosi Kalifornian rantavesiin, mutta niitä ei ole joko löydetty tai merivesi on tuhonnut hylyt.

Lähde

  • Jyri Raivio, "Karjalan järvestä nostettu suomalainen Brewster jää Yhdysvaltain laivastolle", Helsingin Sanomat, 7.7.2005
  • Virtuaalilentäjien järjestämä Brewsterin tarina-tilaisuus Suomen ilmailumuseossa 4.12.2005

[muokkaa] Katso myös

  • VL Humu, Suomessa valmistettu, puusiipinen Brewster Buffalo

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Brewster F2A.