Gregory Peck

Wikipedia

Gregory Peck Cannesin elokuvajuhlilla 2000
Suurenna
Gregory Peck Cannesin elokuvajuhlilla 2000

Eldred Gregory Peck (s. 5. huhtikuuta 1916 – k. 12. kesäkuuta 2003) oli yhdysvaltalainen näyttelijä.

Peck syntyi La Jollassa, Kaliforniassa 5. huhtikuuta 1916. Peckin vanhemmat erosivat hänen ollessaan viisivuotias, ja Peckin isoäiti otti huolehtiakseen hänen kasvatuksesta. Peck lähetettiin kymmenvuotiaana Los Angelesiin katoliseen sotilaskouluun. Hän kävi San Diegon High Schoolia. Valmistuttuaan Peck meni San Diegon valtionyliopistoon, mutta lopetti opinnot vuoden päästä. Peck työskenteli lyhyen ajan öljy-yhtiön rekankuljettajana. Vuonna 1936 hän kirjautui Kalifornian yliopistoon, Berkeley'iin suorittamaan lääketieteen valmistavia opintoja. Hänen pääaineensa oli englannin kieli, ja hän souti yliopiston joukkueessa. Viimeisenä opiskeluvuotenaan Peck esiintyi yliopiston Little Theater'in viidessä näytelmässä.

Valmistuttuaan yliopistosta Peck lakkasi käyttämästä etunimeään "Eldred" ja muutti vuonna 1939 New Yorkiin opiskellakseen Neighborhood Playhousessa. Peck oli usein varaton ja nukkui toisinaan Central Parkissa. Hän työskenteli vuoden 1939 maailmannäyttelyssä sekä NBC-televisioaseman kiertokäyntioppaana. Peckin ensiesiintyminen Broadwaylla tapahtui vuonna 1942 Emlyn Williamsin "Morning Starin" pääosassa.

Peck oli vapautettu asepalveluksesta tanssiopetuksessa saamansa selkävaivan johdosta. Sota-aikana hänellä olikin useita näyttelijänrooleja.

Peckin ensimmäinen elokuva oli vuonna 1944 ilmestynyt Days of Glory. Peck asetettiin viidesti ehdolle parhaan pääosanesittäjän Oscarista, joista neljä ehdokkuutta tuli hänen elokuvauransa viitenä ensimmäisenä vuonna: elokuvista The Keys of the Kingdom (1944), The Yearling (1946), Gentleman's Agreement (1947) ja Twelve O'Clock High (1949).

Kuva:Peck_in_Mockingbird.jpg
Peck Atticus Finchinä

Peck voitti Oscarin viidennestä ehdokkuudestaan vuonna 1962, Atticus Finchin roolista Harper Leen romaaniin perustuvassa elokuvassa Kuin surmaisi satakielen (To Kill a Mockingbird). Roolihenkilö oli lamakauden asianajaja ja yksinhuoltaja. Etelävaltioiden kansalaisoikeusliikkeen kiihkeimpänä kautena vuonna 1962 julkaistun elokuvan on sanottu olleen Peckin suosikki. Vuonna 2003 Yhdysvaltain elokuvainstituutti nimesi Atticus Finchin parhaaksi elokuvasankariksi viimeisen sadan vuoden aikana. Peckin muita suosittuja elokuvia oli Loma Roomassa (Roman Holiday), jossa hän esiintyi toimittajana yhdessä Audrey Hepburnin kanssa Hepburnin voittaessa Oscarin ensimmäisestä suuresta elokuvaroolistaan.

Vuonna 1947 Peck allekirjoitti epäamerikkalaista toimintaa elokuvateollisuudessa tutkinutta komiteaa moittivan kirjeen, minkä johdosta useat Hollywoodin henkilöt joutuivat mustalle listalle. Peck vastusti Vietnamin sotaa, vaikkakin tuki Vietnamissa taistelevaa poikaansa Stepheniä. Vuonna 1972 Peck tuotti Philip Berriganin näytelmän The Trial of the Catonsville Nine elokuvaversion, joka käsitteli ryhmää siviilivastarinnasta syytettyjä Vietnamin sodan vastustajia.

1980-luvulla Peck esiintyi television minisarjassa The Blue and the Gray Abraham Lincolnin roolissa. Hän esiintyi myös tositapahtumiin perustuvassa televisioelokuvassa The Scarlet and The Black, jossa hän esitti Vatikaanissa asuvaa katolista pappia, joka salakuljetti juutalaisia ja muita pakolaisia natsien valtaamilta alueilta toisen maailmansodan aikana.

Gregory Peckillä on tähti Hollywood Walk of Famella 6100 Hollywood Bulevardilla. Vuonna 1979 hänet palkittiin ansioistaan lännenelokuvissa National Cowboy & Western Heritage Museumissa Oklahoma Cityssä, Oklahomassa.

Peck vetäytyi aktiivisesta elokuvienteosta eläkkeelle 1990-luvun alussa. Peck oli saanut Yhdysvaltain elokuvainstituutin ("American Film Institute") palkinnon elämäntyöstään (Lifetime Achievement Award) vuonna 1989. Peck oli Yhdysvaltain demokraattisen puolueen pitkäikäinen tukija. Peckin suvussa oli irlantilaisia ja katolisia armenialaisia esi-isiä. Peck opetteli armenian kieltä saatuaan tietää armenialaistaustastaan (Gregorian tai Krikorian on yleinen armenialainen nimi).

Peck perusti University College Dublin elokuvakoulun Irlantiin ja toimi lyhyen aikaa Yhdysvaltain syöpäyhdistyksen puheenjohtajana. Kuten Cary Grant ennen häntä, Peck vietti viimeiset vuotensa kiertämällä ympäri maailmaa erilaisissa tilaisuuksissa, joissa hän näytti otteita elokuvistaan, muisteli elämäänsä ja vastasi yleisön kysymyksiin.

Peck kuoli nukkuessaan 87-vuotiaana 12. kesäkuuta 2003 Los Angelesissa. Peckin muistoa jäi kunnioittamaan hänen toinen vaimonsa, Veronique Passani, heidän kaksi lastaan sekä kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Peckin vanhin poika, Jonathan, oli tehnyt itsemurhan vuonna 1975.

Gregory Peck oli naimisissa 1942–1954 suomalaissukuisen Greta Kukkosen kanssa ja häntä kutsuttiinkin lempinimellä "Suomalaisten vävypoika". Peck vieraili Suomessa tammikuussa 1953. Pariskunta sai kolme poikaa: Jonathan, Stephen ja Carey.

[muokkaa] Filmografia

  • Kunnian päivät (Days of Glory) (1944)
  • Taivasten valtakunnan avaimet (The Keys of the Kingdom) (1944)
  • The Valley of Decision (1945)
  • Noiduttu (Spellbound, 1945?) (1945)
  • Elämän kevät (The Yearling, 1946?) (1946)
  • Kaksintaistelu auringossa (Duel in the Sun) (1946)
  • The Macomber Affair (1947)
  • Hiljainen sopimus (Gentleman's Agreement) (1947)
  • The Paradine Case (1947)
  • Yellow Sky (1949)
  • The Great Sinner (1949)
  • Ilmojen kotkat (Twelve O'Clock High) (1949)
  • Ase kädessä (The Gunfighter) (1950)
  • Captain Horatio Hornblower (1951)
  • Only the Valiant (1951)
  • Screen Snapshots: Hollywood Awards (1951) (short subject)
  • David and Bathsheba (1951)
  • Pictura: An Adventure in Art (1951) (documentary) (narrator)
  • Kilimanjaron lumet (The Snows of Kilimanjaro) (1952)
  • The World in His Arms (1952)
  • Miljoonan punnan seteli (Man with a Million, 1954?) (1953)
  • Loma Roomassa (Roman Holiday) (1953)
  • Boom on Paris (1954)
  • Night People (1954)
  • Purppuratasanko (The Purple Plain) (1954)
  • The Man in the Gray Flannel Suit (1956)
  • Moby Dick (1956)
  • Designing Woman (1957)
  • The Bravados (1958)
  • Suuri maa (The Big Country) (1958) (myös tuottaja)
  • Pork Chop Hill (1959)
  • Beloved Infidel (1959)
  • Viimeisellä rannalla (On the Beach) (1959)
  • Navaronen tykit (The Guns of Navarone) (1961)
  • Cape Fear (1962)
  • Lykke og krone (1962) (dokumentti)
  • Näin valloitettiin villi länsi (How the West Was Won) (1962)
  • Kuin surmaisi satakielen ("To Kill a Mockingbird")(1962)
  • Captain Newman, M.D. (1963)
  • Behold a Pale Horse (1964)
  • Mirage (1965)
  • John F. Kennedy: Years of Lightning, Day of Drums (1966) (dokumentti) (kertoja)
  • Arabeski (Arabesque) (1966)
  • Pähkahullu Suomi (1967) (kameo-rooli)
  • The Stalking Moon (1969)
  • McKennan kulta (Mackenna's Gold) (1969)
  • The Chairman (1969)
  • Marooned - avaruuslento (Marooned) (1969)
  • Lain tällä puolella (I Walk the Line, 1970?) (1970)
  • Shoot Out (1971)
  • Billy Two Hats (1974)
  • Ennustus (The Omen) (1976)
  • McArthur - kapinallinen kenraali (MacArthur) (1977)
  • Brasilian pojat (The Boys from Brazil) (1978)
  • Merten sudet (The Sea Wolves: The Last Charge of the Calcutta Light Horse) (1980)
  • Sanford Meisner: The American Theatre's Best Kept Secret (1985) (dokumentti)
  • Directed by William Wyler (1986) (dokumentti)
  • Amazing Grace and Chuck (1987)
  • Vanha Gringo (Old Gringo) (1989)
  • Toisten rahat (Other People's Money) (1991)
  • Cape Fear (1991)
  • L'Hidato Shel Adolf Eichmann (1994) (dokumentti) (kertoja)
  • Wild Bill: Hollywood Maverick (1996) (dokumentti)
  • The Art of Norton Simon (1999) (lyhytfilmi) (kertoja)

[muokkaa] Aiheesta muualla