Eero Aarnio

Wikipedia

Eero Aarnio (s. 1932) on suomalainen huonekalusuunnittelija. Hän opiskeli vuosina 1954-1957 Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä ja perusti oman sisustussuunnitteluun ja teolliseen muotoiluun erikoistuneen toimiston vuonna 1962. Aarnio on tullut tunnetuksi 1960-luvulla lasikuidusta muotoilemistaan futuristisista tuoleista, joista varsinkin Pallotuoli herätti myös kansainvälistä huomiota. Aarnion muita lasikuidusta valmistamia tuoleja ovat esimerkiksi Pastilli, Formula ja Kupla. Aarniolle myönnettiin vuonna 2005 Suomi-palkinto. Retron tultua muotiin Aarnio on taas ajankohtaisempi kuin koskaan. Aarnion tuotteita on ollut esillä elokuvissa, muotikuvauksissa ja musiikkivideoissa. Hänen töitään on pysyvästi esillä mm. seuraavissa museoissa: Museum of Modern Art New York, the Victoria and Albert Museum Lontoo, Vitra Design Museum Weil am Rhein. Toukokuussa 2006 Aarnio esitteli Copacabana-kitaran yhteistyössä Plectra ry:n kanssa.

Mediakatsaukset, 7.11.2006 Eero Aarnio - "Ikonin uudelleensyntyminen"

Valtalehti El Mundo julkaisi sunnuntai-liitteessään 29. lokakuuta Eero Aarniota koskevan kahden sivun pituisen, värivalokuvin varustetun artikkelin otsikolla "Ikonin uudelleensyntyminen". Kirjoittaja määrittelee suomalaistaitelijan "vaatimattomaksi neroksi, joka 74-vuotiaana jatkaa aktiivista luomistyötään, joka on leimannut muotoilun maailmaa viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan".

Kirjoittaja toteaa aluksi, että "Aarnio oli muovin ja lasikuidun käytön edelläkävijä elegantin muotoilun välineinä. Aarnio teki niistä hienostuneita sisustuselementtejä silloin kun kaikki muut vielä käyttivät puuta tai muita jaloja alkuaineita. Hänen työnsä ovat sijoittuneet maailman kuuluisimpiin museoihin New Yorkissa, Lontoossa ja Amsterdamissa ja ovat kestäneet ajan kulun eräänlaisina ikuisina klassikkoina. Viime aikoina Aarnion työt ovat kokeneet uudelleensyntymisen 60-luvun muodin noustua taas suosioon. Juuri tuolloin Aarnio loi kauniimmat ja kuuluisimmat työnsä", lehti toteaa.

Muovista Aarnio sanoo haastattelussaan: "Nykyään on olemassa kokonainen ikäluokka, joka on syntynyt muovin keskuudessa. Ensimmäisen yönsä sairaalassa vauvat viettävät muovista tehdyissä kehdoissa. Muovia on joka puolella arkielämässämme, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö muovi voisi olla myös jalo aine. Päinvastoin, sen jalous piilee siinä, että se mukautuu kaikkeen ja että se on suhteellisen edullinen, jokapäiväinen ja yleismaailmallinen ylellisyys."

Lehti kuvaa yksityiskohtaisesti suomalaistaitelijan kotia ja ateljeetä ja jatkaa. "Aarniolle muotoilu merkitsee jatkuvaa uudistumista, kasvua, kokeilua. Uusimmissakin töissään hän pitää edelleen kiinni koko tuotantoaan leimanneesta leikkimielisyydestä, joka aika ajoin on jopa ilmentänyt funktionalismin väheksymistä. Hyvä esimerkki tästä on hupaisa Puppy-tuoli, josta taiteilija sanoo, että nojatuoli on vain nojatuoli, mutta istuimen ei välttämättä tarvitse olla nojatuoli, se voi yhtä hyvin olla pieni poni, jossa istutaan joko ratsastaen tai sivuuttain ajattelematta liikaa asennon mukavuutta."

Aarnion nykyisestä elämästä toimittaja toteaa lopuksi, että "taitelija viettää rauhallista elämää lähellä Helsinkiä, jonne hän jo 40 vuotta sitten päätti asettua. Menestys ei ole saanut häntä muuttamaan elämäntapojaan. Suomalaistaitelija haluaa jatkaa sitä työtä, jota on aina tehnyt ja säilyttää kosketuksensa luontoon. Han haluaa kävellä, hakata puita avotakkaa varten ja ahertaa studiossaan, joka on täynnä luonnoksia ja jonne kantautuu vain hiljaisen metsän ääni".

[muokkaa] Lähde

[muokkaa] Aiheesta muualla

Tämä henkilöstä kertova artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Muilla kielillä