Eero Huovinen

Wikipedia

Eero Huovinen (s. 27. lokakuuta 1944 Helsinki) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Helsingin hiippakunnan piispa.

Opiskeluaikanaan Huovinen toimi muun muassa avustajana Malmin seurakunnan nuorisotyössä ja uskonnon tuntiopettajana Oulunkylän yhteiskoulussa. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1970. Ennen piispaksi tuloaan Huovinen työskenteli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hän väitteli teologian tohtoriksi vuonna 1978 ja toimi viime vaiheessa dogmatiikan professorina ja tiedekunnan dekaanina. Hänen tutkimustyönsä on kohdistunut erityisesti Martti Lutherin ajatteluun ja uuteen katoliseen teologiaan. Huovisen väitöskirja Idea Christi (1978) käsitteli saksalaisen katolisen teologin Hans Küngin ajattelua. Myöhemmin hänen tutkimuskohteinaan ovat olleet muun muassa Lutherin käsitykset vanhurskauttamisesta ja kasteesta.

Huovinen valittiin piispaksi vuonna 1991. Hän on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon näkyvimmistä vaikuttajista ja yksi Suomen tunnetuimmista kirkollisen älymystön edustajista. Hän on tullut tunnetuksi yhteiskuntakriittisistä saarnoistaan muun muassa valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksissa 1990-luvun alussa. Näillä oli vaikutusta muun muassa silloisen tasavallan presidentin Mauno Koiviston suhtautumiseen kirkon ja valtion suhteeseen.

Kirkon sisäisenä vaikuttajana Huovinen on ollut konservatiivien ja liberaalien linjaristiriitoja sovitteleva. Hän ei ole ottanut kirkon sisäisiin kiistakysymyksiin selvää kantaa. Vielä professorina ollessan Huovinen kirjoitti naispappeudesta kirjan, jossa selvitettiin sekä naispappeuden puolustajien, että vastustajien mielipiteitä ilman selvää kannanilmaisua. Myöhemmin hän on muun muassa pidättynyt ottamasta kantaa homoseksuaalien asemaan kirkossa. Toisaalta Huovinen on ollut juuri kirkon valtavirran ehkä merkittävimpänä teologina naispappeuden vastustajien maalitauluna. Huovista on myös pidetty jossain määrin oikeistolaisena piispana johtuen siitä, että hän kirjoitti marraskuussa 1999 kirkolliskokouksen hyväksymän Katekismuksen, jossa painotetaan armon ohella järjestystä ja oikeutta.

Keväällä 2004 piispa Huovinen tutustui hiippakuntansa sääntömääräisiin ja julkisiin jumalanpalveluksiin kuulumattomaan jumalanpalvelukseen, jonka järjestäjänä oli naispappeutta vastustava Luther-säätiö. Ennen jumalanpalveluksen alkua jumalanpalveluksen toimittaneet papit toivoivat, että Huovinen jättäisi osallistumatta ehtoolliselle, koska sitä ei hänelle tultaisi jakamaan. Tämän jälkeen Luther-säätiötä ei ole enää päästetty Mellunkylässä sijaitsevaan kirkkoon pitämään jumalanpalveluksiaan. Kesäkuussa 2005 ehtoolliselta pidättämiseen ryhtyneet papit pidätettiin määräajaksi pappisviran toimituksesta rangaistuksena virkavirheestä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkojärjestys ei salli ehtoollisen eväämistä kirkon jäseneltä.

Piispa Eero Huovinen valittiin Suomen Vuoden puhujaksi 1995. Hän on julkaissut useita kirjoja. Huovinen on tullut tunnetuksi julkisena keskustelijana muun muassa Estonian uppoamisonnettomuuden ja tapaninpäivän 2004 hyökyaalto-onnettomuuden yhteydessä. Tsunamikatastrofin jälkeen hän puhui ihmisen neuvottomuudesta luonnon edessä.

[muokkaa] Eero Huovisen julkaisuja

  • Kirkon ykseys ja reformi, Hans Küngin herättämä ekumeeninen keskustelu (& Cantell, Salo) 1974
  • Jumalan sana - sana Jumalasta, Hans Küngin käsitys Raamatusta 1978
  • Idea Christi, Idealistinen ajattelumuoto ja kristologia Hans Küngin teologiassa, Väitöskirja 1978, saksaksi 1985
  • Nainen ja pappisvirka 1979
  • Kuolemattomuudesta osallinen, Martti Lutherin kuoleman teologian ekumeeninen perusongelma 1981
  • Elävä Dogma, Teologisia tutkielmia ja sovelluksia 1987
  • Martti Luther, Kaste ja usko, Valikoima Lutherin kirjoituksia kasteesta ja lapsen uskosta, Johdanto ja suomennos Eero Huovinen 1991
  • Fides infantium, Martti Lutherin käsitys lapsen uskosta 1991, saksaksi 1997
  • Sydämen puhetta, paimenkirja 1997
  • Pappi?, paimenkirja 2001
  • Pitkä Ilo. Joulun evankeliumi 2002
  • Toinen aurinko 2003
  • Käännä kasvosi, Herra 2005

[muokkaa] Aiheesta muualla