Kari S. Tikka
Wikipedia
Kari Sulo Tikka (21. elokuuta 1944, Lahti – 25. toukokuuta 2006, Helsinki) oli oikeustieteen tohtori, Helsingin yliopiston finanssioikeuden professori ja yksi Suomen johtavista verotuksen asiantuntijoista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura
Kari S. Tikka vaikutti pitkään oikeustieteen koulutuksessa ja koulutuksen kehittämistyössä, niin peruskoulutus- kuin jatkokoulutustasolla. Hän toimi aiemmin myös Suomen Lakimiesliiton puheenjohtajana.
Tikka oli mukana useissa lainvalmistelutyöryhmissä ja vaikutti keskeisesti suomalaisen verolainsäädännön kehitykseen. Pitkälti hänen aikaansaannoksenaan pidetään muun muassa yhtiöveron hyvitysjärjestelmää, josta luovuttiin myöhemmin koti- ja ulkomaisten osinkojen erilaisen verokohtelun tultua EU-perussopimuksen vastaiseksi.
Ennen kuolemaansa Tikka esiintyi julkisuudessa näkyvästi tasaveron kannattajana. Hän esitti, että pääomatulojen ja ansiotulojen erilainen verotus leventää taloudellista kuilua yritysten omistajien ja palkansaajien välillä.
Kari S. Tikka kirjoitti lukuisia tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja, joista tunnetuimpia ovat "Veropolitiikka" sekä "Yritysverotus I-II" (yhdessä O. Nykäsen kanssa). Hänen väitöskirjansa "Veron minimoinnista" oli aikanaan yksi Suomen myydyimmistä väitöskirjoista. Hän kuului myös Verotus-lehden toimituskuntaan.
Professori Tikka toimi myös Yliopiston Apteekin hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2001 alkaen kuolemaansa saakka.
Vapaa-aikanaan Tikka harrasti taiteen keräämistä. Hänen kokoelmissaan oli esimerkiksi Picassoa, Matissea ja Chagallia. Hän myös seurasi aktiivisesti balettia ja teatteria.
[muokkaa] Kuolema
Tikka löydettiin 28. toukokuuta 2006 kuolleena asunnostaan. Hän oli silloin 61-vuotias. Poliisitutkimuksissa selvisi, että hän oli joutunut henkirikoksen uhriksi. Surmayötä edeltävänä iltana Tikka poistui Helsingin Iso-Roobertinkadulla sijaitsevasta seksuaalivähemmistöjen suosimasta DTM-yökerhosta kahden nuoren mieshenkilön seurassa.
Helsingin poliisi pidätti 29. toukokuuta surmasta epäiltynä 19-vuotiaan venäläisen Aleksandr Ioninin ja 23-vuotiaan virolaisen Mika-Martti Zukovin. 9. kesäkuuta heidän ilmoitettiin tunnustaneen teon. He sanoivat motiivin olleen anastaa asunnosta tavaroita. Poliisin mukaan surmalla ei ollut yhteyttä Tikan ammattiin.
Kihlakunnansyytäjä Harri Ilander vaati Ioninin ja Zukovin tuomitsemista murhasta ja törkeästä ryöstöstä. Oikeuden pääkäsittely alkoi 26. syyskuuta. [1] 10. lokakuuta 2006 Helsingin käräjäoikeus hylkäsi syytteen murhasta ja tuomitsi Ioninin ja Zukovin taposta ja törkeästä ryöstöstä 11 vuodeksi vankeuteen. [2].
[muokkaa] Kirjoja
- Tikka, Kari S. (1990): Veropolitiikka. Lakimiesliiton kustannus. ISBN 951-640-494-4.
- Tikka, Kari S. ja Nykänen, Olli (1985): Yritysverotus 1. WSOY. ISBN 951-0-12664-0.
- Tikka, Kari S. ja Nykänen, Olli (1985): Yritysverotus 2. WSOY. ISBN 951-0-12657-8.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ YLE, Tikan surmasta epäillyille syytteet. 12. syyskuuta 2006. YLE. Luettu 12. syyskuuta 2006.
- ↑ YLE, Kari S. Tikan surmaajille kovat tuomiot. 10. lokakuuta 2006. YLE. Luettu 10. lokakuuta 2006.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Helsingin Sanomat 30.5.2006: Poliisi uskoo löytäneensä Kari S. Tikan surmaajan
- Helsingin Sanomat 9.6.2006: Tikan surmasta epäillyt myönsivät tekonsa
- Kauppalehti 26.5.2006 - Tikan lausunto perintöverotuksesta
- Taloussanomat 24.5.2006 Tikan lausunto verokevennyksistä
- Moniääninen Ateneum - Tikan kirjoitus
- Ilta-Sanomat 28.5.2006: Professori Kari S. Tikka on kuollut