Höyrylotja
Wikipedia
Höyrylotja oli yleensä puurunkoinen sisävesialus, jonka ulkopinta oli suojattu tervalla. Tästä tuleekin lotjille kansan suussa syntynyt lempinimi "tervahöyry", jolla alustyyppi tänä päivänäkin paremmin tunnetaan. Käytettiinpä aluksista sellaistakin nimeä kuin "pikinytky". Osa aluksista oli rautarakenteisia "kuramyllyjä". Eniten höyrylotjia liikennöi Saimaalla.
Höyrylotjia käytettiin yleisesti 1870-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Enimmillään lotjia oli liikenteessä 1920-luvulla, lähes 200. Saimaan kanavan sulkeutuminen II maailmansodan johdosta, ja sen jälkeen rauta- ja maantieverkon kehittyminen lopetti lopulta Saimaan "tervahöyryjen" käytön rahtikuljetuksissa.
Höyrylotjan tunnusomainen muoto oli käytännön sanelema. Alukset rakennettiin siten, että ne mahtuivat kulkemaan vuonna 1856 valmistuneen Saimaan kanavan läpi. Enimmäismitoiksi muodostui siten 31 x 7 metriä. Syväys oli 2.4 metriä. Lotjan keula oli tylppä.
Täysimittaisen lotjan vetoisuus oli 100–140 nettorekisteritonnia, jolla pystyttiin kuljettamaan 80-100 standarttia puutavaraa tai 600–700 pinokuutiometriä halkoja.
Lotjan höyrykone oli yleensä teholtaan noin 100 hevosvoimaa, joka riitti kehittämään noin 6 solmun matkanopeuden.
Lotjien purjehduskausi kesti keväästä aina jäiden tuloon asti. Tärkein kuormatavara oli puu. Ennen itsenäisyyttä moni lotja suuntasi Pietariin polttopuukuormineen. Itsenäistymisen jälkeen aina II maailmansotaan asti tärkein purkupaikka oli pääkaupunki Helsinki. Sodan syttymisen jälkeen lotjat jäivät Saimaan sisäiseen liikenteeseen.
[muokkaa] S/s Mikko
Tervahöyry Mikko on ainut alkuperäisessä asussa säilynyt puurunkoinen Saimaan tervahöyry. Savonlinnan konepajalla vuonna 1914 rakennettu Mikko kuuluu Savonlinnan maakuntamuseon omistamaan Suomen suurimpaan höyrylaivalaivastoon. Alus on yleisölle avoinna museon laiturissa. Ensimmäiset vuotensa tervahöyry palveli useiden eri omistajien hallinnassa Ensi nimisenä Äänisjärvellä, Syvärillä, Laatokalla ja Itämerellä. Vuosina 1938-1963 uuden nimen saanut alus kuljetti Enso-Gutzeitin puutavaraa Saimaalla. Vuonna 1970 Mikko lahjoitettiin Savonlinnan kaupungille, joka kunnosti sen museoalukseksi. Mikko on varustettu alkuperäisellä höyrykoneella ja on täysin purjehduskelpoinen. Mikko purjehtii Savonlinnan lähivesillä esimerkiksi tilausristeilyjen merkeissä.