Huntu

Wikipedia

Marokkolainen nainen hunnuttautuneena
Suurenna
Marokkolainen nainen hunnuttautuneena

Huntu on ohut ja mahdollisesti läpinäkyvä vaatekappale, liina, joka asetetaan pään tai kehon ympärille tavalla tai toisella siten, että se roikkuu alareunastaan vapaana. Hunnuttautuminen on ikivanha Lähi-idän kulttuureihin kuulunut tapa, josssa huntu liitetään naisen siveyteen ja kunnollisuuteen. Hunnulla pyritään peittämään hekumallisiksi mielletyt naisen hiukset ja estämään miesten syntisiä ajatuksia. Hunnuttautuminen kuuluu niin juutalaiseen, islamilaiseen kuin kristilliseen kulttuuriin. Ortodoksijuutalaiset naiset peittävät päänsä hunnulla tai huivilla.

Lännessä morsian voi käyttää häissään morsiushuntua, joka alun perin on symboloinut neitsyyttä. Nykyaikana hunnun käyttö liittyy enemmän romanttiseen hääsymboliikkaan. Leski on voinut käyttää suruajan suruhuntua, joka on merkinnyt sitä, että nainen on edelleen muiden miesten saavuttamattomissa, eli tavallaan uskollinen edelleen kuolleelle aviomiehelleen. Joissain kulttuureissa, joissa häät järjestetään sukulaisten toimesta, ja aviomies ei saa nähdä vaimoaan ennen häitä, on vaimo vielä häissäkin hunnutettuna. Joskus myös sulhanen on hunnutettu. Huntu riisutaan joko häätilaisuudessa tai vasta hääyönä.

Myös kristillisessä perinteessä naiset ovat usein peittäneet päänsä kodin ulkopuolella noudattaen Paavalin kehotusta "Sen sijaan jos nainen on avopäin, kun hän rukoilee tai profetoi, hän häpäisee päänsä, sillä sehän on samaa kuin hän olisi antanut ajaa hiuksensa pois" (1 Kor. 11:6). Myöhempinä aikoina pään peitteenä oli hattu tai huivi, mutta keskiajalla naiset yleisesti hunnuttautuivat. Edelleenkin huntu on säilynyt osana sekä katollisen että ortodoksisen kirkon nunnan pukua. Tämä siitäkin huolimatta, että hameen helma on saattanut lyhentyä ja puku muuten modernisoitua. Eräänlainen jäänne hunnuttautumisesta on myös esikoislestadiolaisten naisten tapa käyttää huivia kirkossa tai hengellisissä tilaisuudessa. Hunnuttautuminen on omaksuttu kristinuskoon juutalaisesta kulttuurista, jossa se oli yleistä kristinuskon syntyessä.

Monissa islamilaisissa kulttuureissa naisen täytyy käyttää kasvojen valtaosan peittävää huntua, tai ainakin hiukset peittävää huivia tai huppua aina ollessaan tilassa, jossa on vieraita miehiä. Tämä tapa ei välttämättä ole kuulunut alkuperäiseen islaminuskoon ainakaan yhtä voimakkaana ja velvoittavana kuin mitä se on nykyajan islamistisessa valtioissa. Ristiretkestä Jerusalemiin on säilynyt arabialainen kuvaus, jonka mukaan kauniiden tyttöjen täytyi käyttää huntua, koska he häpesivät. Hunnutus on omaksuttu islaminuskoon persialaisesta kulttuurista. Alun perin sitä ei sen piirissä tunnettu, mutta se levisi nopeasti persialaisen kulttuurin islamilaistumisen myötä. Koraanissa, toisin kuin Raamatussa, ei ole mainintaa hunnuista, vaan siellä ainoastaan kehotetaan naisia pukeutumaan siveellisesti. Näin ollen hunnuttautuminen on korkeintaan uskonnollista tulkintaa, ei Koraanin velvoite. Eräät islamin tulkinnat edellyttävät koko vartalon peittämistä. Kokovartalohuntua kutsutaan burkhaksi. Suomessa etenkin monet nuoremmat islaminuskoiset maahanmuuttajat ovat siirtyneet hunnun käytöstä huivin käyttöön.

Länsimaisessa orientalismissa itämainen hunnuttautuminen on mielletty osaksi haaremilaitosta ja se on lisännyt itämaisen naisen eksotiikkaa.