Ernst Kaltenbrunner
Wikipedia
SS Obergruppenführer Ernst Kaltenbrunner (4. lokakuuta 1903, Braunau, Itävalta – 16. lokakuuta 1946) oli Kansallissosialistisen Saksan turvallisuusjohtaja ja RSHA:n päällikkö.
Lakimiehen poika Kaltenbrunner syntyi ja vietti lapsuutensa Itävallassa. Hän opiskeli isänsä ammatin ja valmistui Grazin yliopistosta 1926. Sen jälkeen hän työskenteli lakimiehenä Linzissä ja Salzburgissa. Ernst Kaltenbrunner oli pitkä mies, yli kaksimetrinen.
Kaltenbrunner liittyi Kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen ja Itävallan SS-joukkoihin vuonna 1932. Hän toimi kahdeksannen SS-divisioonan Gaurednerinä (alueen puhemies) ja Rechtsberaterina (lakiasianneuvoja).
Tammikuussa 1934 Engelbert Dollfussin hallitus vangitsi Kaltenbrunnerin ja tämän puoluetovereita lyhyeksi aikaa Kaisersteinbruchin keskitysleirille. Myöhemmin hänet pidätettiin uudelleen epäiltynä Dolfussin salamurhasta. Syytteistä luovuttiin, mutta Kaltenbrunner tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi osallistumisesta salaliittoon.
Vuoden 1935 puolesta välistä Kaltenbrunner toimi Itävallan SS:n johtajana. Hän avusti Anschlussissa 1938. Hitler ylensi hänet SS Brigadeführeriksi samana päivänä kun Itävallan miehitysoperaatio oli saatettu päätökseen. 11. syyskuuta, 1938 hänestä tuli SS Gruppenführer ja huhtikuussa 1941 poliisivoimien ylipäällikkö.
30. tammikuuta 1943 hänet nimitettiin RSHA:n päälliköksi korvaamaan kesäkuussa 1942 salamurhattu Reinhard Heydrich. Tässä tehtävässä hän pysyi sodan päättymiseen asti.
Kaltebrunnerin asema vahvistui sodan loppua kohden, erityisesti Hitlerin murhayrityksen 20. heinäkuuta 1944 jälkeen. Hänen välinsä tiivistyivät Hitleriin ja kerrotaan esimerkiksi Heinrich Himmlerin pelänneen häntä. 9. joulukuuta 1944 Hitler myönsi hänelle Rautaristin ja hän sai SS Obergruppenführerin arvon.
Nürnbergin oikeudenkäynnissä hänet todettiin syylliseksi sotarikoksiin ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan ja hänet tuomittiin kuolemaan. Kaltenbrunner hirtettiin kello 1.40 16. lokakuuta 1946.