Céline Dion

Wikipedia

Céline Dion
Suurenna
Céline Dion

Céline Marie Claudette Dion klikkaa linkkiä kuuntele ääntämys? (syntynyt 30. maaliskuuta, 1968) on laulaja Québecistä, Kanadasta. Hän on saanut vaikutteita pop-, rock- ja soul-musiikista, ja on noussut vaatimattomalta pohjalta yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmin myydyimmistä naisartisteista, yli 200 miljoonan levyn myynnillä ympäri maailman.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Varhaisvaiheet ja uran alku

Celine oli nuorin 14 lapsen perheessä, joka Adhemar ja Therese Dionilla oli Charlemagnessa, pikkukaupunkissa 50 kilometriä itään Quebecin Montrealista. Tämä katolinen perhe kärsi köyhyydestä ja niukkuudesta, mutta oli täynnä rakkautta ja musiikkia ja perhe selviytyi.

Celine kehitti musiikinlahjojaan laulamalla sisaruksilleen viisivuotiaasta alkaen pienessä vanhempiensa kerhossa. Viikonloppuisin koko perhe esiintyi ja viihdytti paikallisia. 12 vuoden iässä, yhdessä äitinsä ja yhden veljensä kanssa, hän sävelsi ensimmäisen kappaleensa "Ce n'etait qu'un rêve" ("Se oli vain unta"), jonka hänen veljensä Michael lähetti René Angélille, managerille jonka nimen hän oli löytänyt Ginette Renon, suositun ranskaksi laulavan solistin, levyn takaa. Angélil liikuttui kyyneliin Celinen kauniista äänestä ja päätti heti tehdä hänestä kansainvälisen menestyksen.

Angélil kiinnitti talonsa auttaakseen Celinen uran rahoittamista ja vuonna 1981 he julkaisivat hänen ensimmäisen levynsä äidinkielellään ranskalla, "La Voix du bon Dieu" ("Jumalan ääni"), joka teki hänestä heti tähden Quebecissä tullessaan paikalliseksi #1 singleksi. Tämä tunnustus levisi pian ympäri maailman, sillä seuraavana vuonna hän voitti kultamitalin Tokion Yamaha World Song festivaaleilla, kuten myös parhaan esiintyvän muusikon palkinnon. Vuonna 1983 hänestä tuli ensimmäinen kanadalainen joka oli ikinä saanut kultalevyn Ranskassa.

[muokkaa] Kaupallinen menestys

18 vuoden iässä Celine näki Michael Jacksonin esiintyvän televisiossa, ja hän kertoi Angélille haluavansa myös olla tähti. Tämän jälkeen Celine kävi läpi muodonmuutoksen; hän leikkautti hiuksensa ja lyhennytti kulmahampaitaan, joiden takia eräs Quebeciläinen huumorilehti oli nimennyt hänet Canine Dioniksi [1]. Hänet lähetettiin myös englanninkielen kouluun parantamaan kielitaitoaan, joka myöhemmin auttoi häntä Pohjois-Amerikan markkinoilla.

Vuonna 1987 hän teki levyn Incognito, josta tuli suuri menestys ranskaa puhuvassa osassa Kanadaa. Hän nautti tähtenä olostaan, ja sai useita Felix palkintoja ja suuren levymyynnin. Sveitsiläiset lauluntekijät Atilla Şereftuğ ja Nella Martinetti olivat kiinnostuneita hänestä, ja hän valittiin edustamaan Sveitsiä vuoden 1988 Euroviisuissa, jossa hän lauloi kappaleen "Ne partez pas sans moi" ("Älä lähde ilman minua"). Voittaen tuon Dublinissa 30. huhtikuuta 1988 järjestetyn kilpailun, hänen uransa Euroopassa sai hyvän vauhdin ja hän sai tunnustusta myös muualla ympäri maailmaa, kuten Neuvostoliitossa, Lähi-idässä, Japanissa ja Australiassa.

Celinen ensimmäinen englanninkielinen levy, Unison (1990), kehitti edelleen hänen kansainvälistä kuuluisuuttaan top-5 singlellään "Where Does My Heart Beat Now". Dion sai myös ensimmäisen tunnustuksensa RIAA:lta, kun hän voitti platinaa USA:ssa. Hänen varsinainen kansainvälinen läpimurtonsa tuli kuitenkin kun hän lauloi alkumusiikin Disneyn menestyselokuvassa Kaunotar ja hirviö yhdessä Peabo Brysonin kanssa. Kappale oli USA:n listojen kärjessä viisi viikkoa ja hän sai Oscarin parhaimmasta elokuvaan tai televisioon tehdystä kappaleesta, ja Grammy-palkinnon parhaasta duo- tai ryhmälauluesiintymisestä. Pian Unison levynsä julkaisen jälkeen Celine näytteli television minisarjassa Des fleurs sur la neige ("Kukkia lumella"). Hän esitti nuorta Elisa-nimistä naista, joka eli hyvin vaikeaa, hyväksikäytettyä elämää. Celine nautti roolistaan ja on siitä lähtien ollut kiinnostunut elokuvissa näyttelemisestä.

Dionin omaa nimeä kantava levy vuonna 1992 sisälsi single-kappaleen "Kaunotar ja hirviö". Tällä levyllä oli myös neljä muuta hitiksi muodostuvaa kappaletta: "Love Can Move Mountains", "Water From The Moon", "If You Asked Me To" ja "Did You Give Enough Love". Albumi voitti kaksinkertaista platinaa USA:ssa ja kuusinkertaista platinaa Kanadassa, ja voitti hänelle myös lukuisia palkintoja, kuten Juno Awardsin ja World Music Awardsin "vuoden parhaiten myyvästä kanadalaisesta naisartistista".

Hänen kasvavan menestyksensä lisäksi myös hänen elämässään oli muutoksia, sillä Angélilista tuli hänen managerinsa lisäksi myös hänen rakastajansa. Ollen kuitenkin peloissaan yleisön mahdollisesta mielipiteestä heidän 26 vuoden ikäerostaan, suhde pidettiin salassa.

Myöhään vuonna 1993 Celine paljasti pelottomasti yleisölle ensimmäistä kertaa rakastavansa manageriaan, René Angélilia. Hänen kolmannen englanninkielisen levynsä The Colour of My Love omistusosassa hän nimesi Angélilin "rakkauden värikseen". He kihlautuivat ja menivät lopulta naimisiin joulukuussa 1994. Häitä katsottiin televisiossa ympäri Kanadaa. Pari sai pian lapsen, René-Charles Angélilin (tammikuussa 2001). Levy itse sai USA:ssa kuusinkertaista platinaa. Hittejä olivat cover-kappale Jennifer Rushin "The Power of Love", joka oli USA:n listojen kärjessä neljä viikkoa, ja "When I Fall In Love". Englannissa hän sai suurta suosiota kappaleella "Think Twice". Tämä kappale ja levy pysyivät englannin listojen kärjessä viisi peräkkäistä viikkoa, jonka jälkeen "Think Twice" oli vielä kaksi viikkoa kärjessä. Single ylitti miljoonarajan, tullen neljänneksi miljoonan myyneeksi naisartistin singleksi Englannissa.

Vuonna 1995 Dion teki kokoelman Carole Kingin kappaleita Tapestry Revisited, In My Life (kokoelma Beatlesin kappaleita tuottajan George Martinin kunniaksi).

Pitäen yllä ranskalaisia sukujuuriaan, Dion jatkoi julkaisemalla ranskankielisiä levyjään englanninkielisten levytystensä välissä. Näitä albumeja ovat Dion chante Plamondon ja Céline Dion à l'Olympia (1994), ja D'eux (tunnetaan myös nimellä The French Album) vuonna 1995.

Maaliskuussa 1996 julkaistiin huippusuosion saanut levy Falling Into You. Levyltä löytyi lukuisia hittejä, kuten ensimmäinen kappale "It's All Coming Back to Me Now", joka oli uusi versio Eric Carmenin kappaleesta "All by Myself", ja hitti "Because You Loved Me". Levy oli listojen kärjessä 11 maassa, ja voitti Grammy-palkinnon "vuoden levy" ja "paras pop-levy" 39:ssä vuosittaisessa Grammy-gaalassa. Siitä tuli hänen siihen mennessä eniten myynyt pitkäsoittonsa; se on saanut 11-kertaista platinaa USA:ssa ja myynyt noin 30 miljoonaa levyä ympäri maailman.

Sinä vuonna Dionia pyydettiin myös esiintymään Atlantan olympialaisten avajaisseremoniassa. Hän esitti kappaleen "The Power of the Dream" yhdessä säveltäjän David Fosterin ja Atlantan sinfoniaorkesterin kanssa.

Celine jatkoi Falling Into You -levyn jälkeen hänen 1997 levyllään Let's Talk About Love. Vaikka edellisen menestyksen jälkeen olikin vaikea jatkaa, Let's Talk About Love itse asiassa sai yhtä suuren suosion kuin edeltäjänsäkin. Levy taltioitiin Lontoossa, New Yorkissa ja Los Angelesissa, ja sillä oli joukko vierailevia esiintyjiä, kuten populaarimusiikin suuret vokalistit Barbra Streisand, Bee Gees, ja maailmankuulu oopperalaulaja Luciano Pavarotti, kuten myös monia kuuluisia lauluntekijöitä ja tuottajia.

'Let's Talk About Love' julkaistiin samana päivänä kuin Titanic-elokuvan (1997) soundtrack. Molemmilla levyillä oli tunnuskappale "My Heart Will Go On," jonka oli kirjoittanut James Horner ja tuottanut James Horner ja Walter Afanasieff. Aluksi Celine ei olisi halunnut levyttää "My Heart Will Go On:ia"; hänen miehensä/managerinsa ja James Hornerin piti suostutella häntä. My Heart Will Go On:ista tuli kaikkien aikojen parhaiten myynyt orkesterimusiikkia sisältävä soundtrack. Levy jatkoi menestystään voittamalla Diamond statuksen Yhdysvalloissa ja voitti Dionille lukemattoman määrän paikallisia ja kansainvälisiä palkintoja, kuten monta Juno-palkintoa, kaksi Grammya (kappale itse voitti neljä, mutta kaksi annettiin kappaleen kirjoittajille) vuonna 1999, kolme World Music Awards:ia "World’s Best selling Canadian Female Recording Artist of the Year" ansiosta, "World's Overall Best Selling Recording Artist of the Year" ja "World’s Best Selling Canadian Recording Artist of the Year". Hän sai myös lukemattomia palkintoja saavutuksistaan Euroopassa ja Aasiassa. Vuonna 1998 häntä kunnioitettiin hänen kotimaastaan; hänet nimettiin "Officer of the Order of Canada" ja "Officer of the National Order of Quebec" erinomaisesta panoksestaan nykymusiikkiin. Vuotta myöhemmin hänet nimettiin "Canadian Broadcast Hall of Fame" listalla.

Dianan kuoleman jälkeen Dion osallistui hänen muistokseen tehdylle tuplalevylle.

Uransa huipulla Dionia pyydettiin esiintymään VH1:n "Divas Live" ohjelmaan, jossa oli myös muita supertähtiä, kuten Aretha Franklin, Mariah Carey, Gloria Estefan ja Shania Twain, joka vakiinnutti hänen asemaansa yhtenä nykymusiikin suurimmista diivoista.

Jatkaen kovaa studiotyötä, Dion julkaisi lomalevyn These Are Special Times (1998), josta tuli yksi eniten myynyt levy omassa lajissaan. Listojen kärkeen päässyt "I'm Your Angel", duetto R. Kellyn kanssa, tuli tältä levyltä, kuten myös "The Prayer", joka levytettiin piirroselokuvaa Quest for Camelot varten vuonna 1998, italialaisen oopperalaulajan Andrea Bocelli:n kanssa.

Vuonna 1999, Dion julkaisi levyn All the Way...A Decade of Song. Tämä sisälsi kokoelman hänen aikaisempia hittisinglejään, kuten "Beauty And The Beast", "The Power Of Love", "Because You Loved Me", "I'm Your Angel", ja klassikon "My Heart Will Go On", kuten myös seitsemän uutta kappaletta, mm. "Thats The Way It Is", uusi versio Roberta Flack:in "The First Time Ever I Saw Your Face" kappaleesta, hänen tulkintansa Frank Sinatra:n kappaleesta "All The Way" (jonka hän omisti miehelleen), ja "Then You Look at Me" (elokuvasta Bicentennial Man, johon kappaleen olivat kirjoittaneet jälleen Horner ja Jennings). Levyyn liittyvä videoita ja live-esityksiä sisältävä DVD julkaistiin samaan aikaan. Tällä levyllä Dion kertoi yleisölle myös pitävänsä taukoa musiikkiteollisuudesta nauttiakseen perheestään.

[muokkaa] Uratauko

Dionin yksityiselämä kääntyi huonoon suuntaan kun hänen mieheltään Rene Angéllilta löydettiin kurkkusyöpä. Dion päätti antaa enemmän painoa perhe-elämälleen ja kertoi väliaikaisesta tauostaan, jotta pystyisi viettämään enemmän aikaa kotona ja hankkimaan lapsen. Uudenvuodenaattona 1999 Montrealissa Dion piti viimeisen taukoa edeltäneen esityksensä. Hedelmällisyyshoitojen jälkeen hän synnytti pojan, René-Charles Angélilin, tammikuussa 2001. Hänen poikansa kastajaiset 25. heinäkuuta lähetettiin livenä ympäri Kanadan. Hän päätti kasvattaa poikansa monikieliseksi, sillä hän suunnitteli lähettää hänet kouluun jossa hän voisi oppia englantia, ranskaa ja espanjaa.

Dionin tauon aikana julkaistiin kokoelmalevy The Collector's Series...Volume One (lokakuu 2000).

[muokkaa] Paluu

A New Day Has Come, joka julkaistiin maaliskuussa 2002, päätti hänen kahden vuoden taukonsa musiikkimaailmasta. Levy pääsi heti listaykköseksi 17 maassa ja myi yli 600 000 kopiota Yhdysvalloissa ensimmäisen viikkonsa aikana, joka oli suurin ensimmäisen viikon levymyynti sinä vuonna. Levyllä on mm. kappaleet "A New Day Has Come", "I'm Alive" (joka on myös toisessa Stuart Little elokuvassa), "The Greatest Reward", joka on muunnelma kappaleesta "L'envie d'aimer" ("Halu rakastaa"), kappale ranskalaisesta musikaalista Les dix Commandements (The Ten Commandments -elokuva), ja cover Etta Jamesin hitistä "At Last". Levy jatkoi suosiotaan ja on sen jälkeen voittanut kolminkertaista platinaa Yhdysvalloissa ja kuusinkertaista platinaa (600 000 levyä) Kanadassa, maailmanlaajuisella yli 12 miljoonan levyn myynnillään.

Musiikillisen suosionsa lisäksi Dionista on myös tullut yrittäjä. Hän kehitti oman parfyyminsa, josta tuli yksi vuoden 2003 eniten myyvistä parfyymeistä, hänellä on oma lehti Céline Dion Magazine, ja hän on myös avannut lukuisia ravintoloita Kanadassa ja Yhdysvaltain pohjoisosissa. Hänen ravintolaketjunsa nimi on Nickles.

Maaliskuun 25. 2003 hänen A New Day shownsa alkoi Las Vegasissa, ja hänen levynsä One Heart julkaistiin yhdessä singlejen kanssa, kuten "Have You Ever Been In Love", joka pysytteli 14 viikkoa Billboard Adult Contemporary listan toisella sijalla, kuten myös uusi versio Roy Orbisonin kappaleesta "I Drove All Night". Levy on IFPI:n mukaan vuoden kymmenenneksi parhaiten myynyt levy.

Dionin ranskankielinen levy 1 fille & 4 types (1 tyttö & 4 kaveria) julkaistiin lokakuussa 2003. Kuten levy S'il suffisait d'aimer, tämäkin levy kesti vain viisi-kuusi päivää taltioida, ja se on Dionin ja Jean-Jacques Goldmanin yhteistyötä. Heidät toi yhteen kolme heidän ystäväänsä, Gildas Arzel, Eric Benzi ja Jacques Veneruso, jotka olivat aikaisemmin työskennelleet hänen kanssaan levyjen S'il suffisait d'aimer ja D'eux (tunnetaan myös nimellä The French Album) kanssa. Kriitikot ovat kutsuneet sitä Dionin parhaaksi ja luonnollisimmaksi levyksi. Dion itse puhuu siitä "nautinnon albumina". Levyn ensimmäinen single, "Tout l'or des hommes", teki ennätyksen ollen lähimmäs kärkeä päässyt ranskankielinen kappale BDS-ajan National (English) CHR Audience listalla.

Vuonna 2004 Dion levytti ranskalais-quebeciläisen elokuvan Nouvelle-France tunnuskappaleen, nimeltään "Ma Nouvelle-France", jonka kirjoitti Luc Plamondon ja Patrick Doyle ja tuotti Christopher Neil. Heinäkuussa 2004, "You and I", uuden Air Canada mainoskampanjan sävelmä, pääsi Nielsen BDS:n mukaan ensimmäiseksi Kanadan "mainstream adult contemporary" kategoriassa. A New Day... Live in Las Vegas levyllä bonusraitana ollut kappale oli yksi Top 100 eniten pyydettyjä singlejä Kanadan radioasemilla 23 viikon ajan.

Jatkaen suosiotaan, Dion julkaisi ensimmäisen konseptialbuminsa Miracle lokakuussa 2004. Sen tuotti David Foster, osana Dionin ja valokuvaaja Anne Geddesin käynnistämää multimediaprojektia. Levyn teema keskittyi vauvojen ympärille, ja oli saatavilla kolmena eri versiona: "Limited Edition" CD/DVD sisälsi 60-sivuisen version Miracle-kirjasta, Miracle CD:n ja "making of the CD" DVD:n; 180-sivuisen kirjan ja Miracle CD:n sekä "making of the book" DVD:n. Tammikuussa 2005, Miracle sai platinaa USA:ssa RIAA:n mukaan.

Heinäkuun 2. 2005, Dion lähetti taltioidun esityksen kappaleestaan "Love Can Move Mountains" Ontarioon, Kanadaan, osana maailmanlaajuisia Live 8 konsertteja. Samana vuonna hän levytti kappaleen "Dance With My Father" levylle So Amazing, joka on kunnianosoitus edesmennelle Luthur Vandrossille.

Lokakuun 3. 2005, hän julkaisi levyn On Ne Change Pas, kokoelman parhaita ranskankielisiä hittejään.

Katrina-hurrikaanin jälkeen Céline Dion on kritisoinut julkisesti Bushia Irakin sotaa koskien, ja hidasta reagointia hurrikaanin uhrien auttamisessa. Yleisö on ollut hyvin yllättynyt nähdessään Céline dionin niin liikuttuneessa tilassa, kun hän on puhjennut kyyneliin keskustellessaan näistä ikävistä tapahtumista. Hän on myös luvannut lahjoittaa miljoona dollaria avustustöitä varten.

[muokkaa] Laulu

Celine Dionia on usein kehuttu lyyrisyydestään ja ilmaisuvoimaisista laulunsanoistaan. Vuonna 2003 hän oli yhdeksäs MTV:n MTV's 22 Greatest Voices in Music listalla. Cove-lehden The 100 Outstanding Pop Vocalists listalla Dion oli neljäs, edellään vain Christina Aguilera, Mariah Carey ja Michael Jackson.

[muokkaa] A New Day...Live in Las Vegas

Vuoden 2002 alussa, Dion julkisti kolmivuotisen 600 shown sopimuksen esiintyä viisi kertaa viikossa viihdespektaakkelissa A New Day, Las Vegasin Caesars Palacessa. Dion sai idean show'hun nähtyään Dragonen O:n levytystaukonsa alussa. Hän aloitti maaliskuun 25. 2003 4000 paikan areenalla, joka oli suunniteltu hänen showtaan varten. Shown on tehnyt Franco Dragone.

A New Day...Live in Las Vegas on yhdistelmä tanssia, musiikkia ja visuaalisia efektejä. Esityksessä Dion esittää kappaleitaan tanssijoitten ja erikoisefektien tahdittamana. Vaikka kriitikot eivät arvostaneetkaan showta, yleisö otti sen hyvin vastaan, ja se oli loppuunmyyty joka kerta ensi-iltansa jälkeen maaliskuussa 2003. Syyskuussa 2004 sopimusta jatkettiin vuoteen 2007 saakka. [2]

Vuoden 2005 ensimmäisellä puoliskolla Dion myi 322 000 lippua ja sai voittoa 43,9 miljoonaa dollaria, kertoo kauppalehti Pollstar. Billboard-lehti sijoitti hänen shownsa toiseksi "Mid-Year Concert Chart" listalla. 17 heinäkuuta 2005 mennessä Dion on myynyt loppuun 315 384:sta Las Vegasissa järjestettävistä showsta.

[muokkaa] Valikoitu diskografia

täydellinen luettelo sivulla Céline Dionin diskografia

[muokkaa] Englanninkieliset albumit

  • Unison  (1990)
  • Céline Dion  (1992)
  • The Colour of My Love  (1993)
  • Falling into You  (1996)
  • Let's Talk About Love  (1997)
  • These Are Special Times  (1998)
  • A New Day Has Come  (2002)
  • One Heart  (2003)
  • Miracle  (2004)

[muokkaa] Ranskankieliset albumit

  • Incognito  (1987)
  • Des mots qui sonnent/Dion chante Plamondon  (1991)
  • D'eux  (1995)
  • S'il suffisait d'aimer  (1998)
  • 1 fille & 4 types  (2003)

[muokkaa] Palkinnot ja kunnianosoitukset

  • ...

[muokkaa] Urasaavutukset

  • Céline Dion on myynyt yli 47 miljoonaa levyä Yhdysvalloissa (RIAA:n mukaan), ja 40 miljoonaa levyä Euroopassa (IFPI:n mukaan), joka tekee hänestä Euroopan parhaiten myyneen naisartistin. Maailmanlaajuisesti yli 180 miljoonan albumin ja 35 singlen myynnillään hän sijoittuu yhdeksi eniten myyneistä naisartisteista musiikin historiassa.
  • Dion on Canadan musiikkihistorian menestynein artisti.
  • 15. syyskuuta 2004, Dion sai Diamond palkinnon World Music Awards tilaisuudessa, myytyään 175 miljoonaa levyä uransa aikana. Vain yksi naisartisti, Mariah Carey, on saanut palkinnon sitä ennen. ([3])
  • Hänen arvioitu varallisuutensa on 320-400 miljoonaa dollaria (Hello magazine, 2002).
  • 1998 käntä kunnioitti kaksi hallintoa kahtena peräkkäisenä päivänä: 30. huhtikuuta hänen kotilääninsä teki hänestä "Officer of the National Order of Quebec", ja 1. toukokuuta hänestä tuli "Officer of the Order of Canada".
  • "My Heart Will Go On" on kaikkien aikojen eniten myynyt orkesterimusiikkia sisältävä soundtrack
  • The French Album on myynyt yli yhdeksän miljoonaa levyä ympäri maailman, joka tekee siitä kaikkien aikojen myydyimmän ranskankielisen levyn
  • Englannissa Dion on saanut listasuosiota: 2 kertaa #1, 13 kertaa "Top 10" ja 23 kertaa "Top 40" single. Albumilistalla 5 kertaa #1, 10 kertaa "Top 10" ja 14 kertaa "Top 40".
  • Yhdysvalloissa The Billboard Hot 100-lista on rankannut Dionin: 5 kertaa #1, 10 kertaa "Top 10" ja 24 kertaa "Top 100" single. The Billboard 200-levylistalla: 4 kertaa #1 ja 9 kertaa "Top 10".
  • Céline Dion esitti hittisinglen elokuvasta Titanic, joka on 1990-luvun toiseksi myydyin CD, ja hänen levynsä Falling into You ja Let's Talk About Love ovat molemmat kolmannella sijalla, myytyään molemmat yli 30 miljoonaa kopiota.
  • Yhdysvalloissa Céline Dionin kappale "I Drove All Night" levyltä "One Heart" käytettiin vuosina 2003-2004 Chryslerin mainoskampanjaan.

[muokkaa] Viitteet

  1. Céline Dion biografia
  2. Céline Dion

[muokkaa] Aiheesta muualla


Eurovision laulukilpailun voittajat
1950-luku Lys Assia | Corry Brokken | André Claveau | Teddy Scholten
1960-luku Jacqueline Boyer | Jean-Claude Pascal | Isabelle Aubret | Grethe & Jørgen Ingmann | Gigliola Cinquetti | France Gall | Udo Jürgens | Sandie Shaw | Massiel | Frida Boccara | Lennie Kuhr | Lulu | Salomé
1970-luku Dana | Séverine | Vicky Leandros | Anne-Marie David | ABBA | Teach-In | Brotherhood of Man | Marie Myriam | Izhar Cohen & Alphabeta | Gali Atari
1980-luku Johnny Logan | Bucks Fizz | Nicole | Corinne Hermès | Herreys | Bobbysocks | Sandra Kim | Johnny Logan | Céline Dion | Riva
1990-luku Toto Cutugno | Carola | Linda Martin | Niamh Kavanagh | Paul Harrington & Charlie McGettigan | Secret Garden | Eimear Quinn | Katrina and the Waves | Dana International | Charlotte Nilsson
2000-luku Olsen Brothers | Tanel Padar, Dave Benton & 2XL | Marie N | Sertab Erener | Ruslana | Elena Paparizou | Lordi