Jeesus

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee Jeesus Nasaretilaista, muista merkityksistä katso Jeesus (täsmennyssivu).
Stereotyyppinen mosaiikki Jeesuksesta: Khristos Pantokratôr (Kristus Kaikkivaltias), Dafne, Ateena (n. 1090–1100)
Suurenna
Stereotyyppinen mosaiikki Jeesuksesta: Khristos Pantokratôr (Kristus Kaikkivaltias), Dafne, Ateena (n. 10901100)
Osa artikkelisarjasta
Kristinusko

Historia
Jeesus Nasaretilainen
Apostolit
Apostoliset isät
Kirkkoisät
Ekumeeniset kirkolliskokoukset
Suuri skisma
Ristiretket
Uskonpuhdistus
Pietismi
Evankelikaalisuus
Karismaattisuus

Pyhä Kolminaisuus
Isä Jumala
Poika Kristus
Pyhä Henki

Kristillinen teologia
Kirkko
Jumalanpalvelus
Armo
Armolahja
Pelastus
Vuorisaarna
Kymmenen käskyä

Raamattu
Vanha testamentti
Uusi testamentti
Apokryfiset kirjat

Kristilliset kirkkokunnat
Katolinen kirkko
Ortodoksiset kirkko
Protestanttisuus

Kristilliset suuntaukset

Jeesus Nasaretilainen (82 eaa.2936 jaa.) on kristinuskon keskeinen hahmo. Teologien ja historiantutkijoiden keskuudessa on yleisesti katsottu Jeesuksen olleen ajanlaskun alun aikoina elänyt juutalainen uskonnollinen johtaja ja opettaja, joka tuomittiin Jerusalemissa noin vuoden 30 jaa. tienoilla kuolemaan ristiinnaulitsemalla. Vähemmistö tutkijoista kiistää Jeesuksen historiallisuuden. Jeesuksen merkityksestä, ominaisuuksistaan ja häneen liitettyjen kertomusten ja ihmeiden historiallisuudesta on joka tapauksessa suuria erimielisyyksiä, koska Jeesukselta ei tunneta omia kirjoituksia, ja pääasiallisen kirjallisen lähteen, Uuden testamentin evankeliumien, vanhin osa eli Markuksen evankeliumi on kirjoitettu 20-40 vuotta ja uusin osa Johanneksen evankeliumi noin 70 vuotta Jeesuksen oletetun kuolinvuoden jälkeen.

Kristinuskon mukaan Jeesus on vapahtaja, Messias ja Jumalan poika, joka sovitti ihmiskunnan synnit kuolemallaan. Muslimit ja bahá'ít puolestaan pitävät Jeesusta profeettana, juutalaiset vääränä messiaana, jotkut buddhalaiset Maitreyan olomuotona ja monet New Age -liikkeen jäsenet guruna eli opettajana. Erityisesti länsimaalaisessa ei-kristillisessä perinteessä Jeesusta pidetään usein juutalaisena rabbina, jonka ympärille myöhempi perinne alkoi kehittää jumaltarua. Myyttiteorian kannattajien mukaan Jeesus oli ainoastaan vertauskuvallinen viittaus "korkeampaan tietoon" (gnosis).

Jeesuksen nimen yhteydessä mainitaan usein Kristus, joka on peräisin kreikan sanasta Khristos ja käännös heprean sanasta Messias, voideltu eli siunattu. Tästä johdettuna Jeesuksen seuraajia alettiin kutsua hieman myöhemmin Antiokiassa kristityiksi.[1]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kertomukset Jeesuksen elämästä ja opetuksista

Jeesuksen elämän yksityiskohdista ei ole tietoa Raamatun ulkopuolelta, joten suurinta osaa Raamatun kertomuksia ei voida varmistaa sen ulkopuolisista lähteistä. Perinteisen kristillisen Jeesus-kuvan päälähde ovat neljä Uuden testamentin evankeliumia.

[muokkaa] Ajoitus

Yleisimmin Jeesuksen arvioidaan syntyneen 7 eaa.4 eaa. välillä ja kuolleen vuosien 2933 välillä, mutta myös muut ajankohdat ovat mahdollisia. Epätarkkuudet johtuvat siitä, että Jeesuksen syntymäajan laski vasta 520-luvulla munkki Dionysius Exiguus. Ajoitus perustui aikakauden tavan mukaan hallitsijoiden hallitusvuosiin ja tekoihin.

Matteuksen evankeliumi kertoo Jeesuksen syntyneen kuningas Herodeksen aikana, eli viimeistään vuonna 4 eaa. Luukkaan evankeliumi puolestaan kertoo Quiriniuksen olleen Jeesuksen syntymän aikaan Syyrian käskynhaltijana. Tämä seikka viittaa vuoteen 7 jaa. Nykyään suurin osa tutkijoista pitää vuotta 4 eaa. todennäköisimpänä vaihtoehtona. Jeesuksen kuolinaika on päätelty siitä, että Jeesuksen katsotaan aloittaneen julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana ja opettaneen puolestatoista vuodesta kolmeen vuoteen.

Jeesuksen syntymäpäivää on juhlittu ainakin 200-luvulta lähtien: aluksi juhlapäivänä oli 6. tammikuuta. Jeesuksen syntymän ajoittamiselle jouluun tai loppiaiseen on olemassa kaksi selitystä. Toisaalta juutalaisessa mytologiassa suurhenkilöiden, kuten profeettojen, kuolinpäiväksi katsottiin joko heidän hedelmöittymis- tai syntymäpäivänsä. Näin heidän elämänsä oli täydellisen ihmisen (adam kadmon) elämä. Alkukristityt tunsivat tämän myytin, ja juhlivat Jeesuksen kuolinpäivää hänen hedelmöittymispäivänään; latinalaisen kalenterin mukaan se oli vuoden 33 pääsiäinen eli 25. maaliskuuta; kreikkalaisen kalenterin mukaan puolestaan 6. huhtikuuta. Tästä (25. maaliskuuta) 9 kuukautta eteenpäin on 25. joulukuuta. Kreikkalaisen kalenterin mukaan puolestaan 9 kuukautta 6. huhtikuuta laskien on 6. tammikuuta; tätä päivää juhlitaan loppiaisena.

Toisen näkemyksen mukaan joulun ajoitus liittyy keisari Aurelianuksen 270-luvulla määräämään voittamattomalle auringolle omistettu Sol Invicti -juhlaan, joka oli 24.-25. joulukuuta. Kun tämän päivän juhlinta nopeasti tuli hyvin suosituksi (se osui jo ennestään vanhan roomalaisen Saturnalia-juhlakauden loppuun), ja valon symboliikka sopi myös hyvin kristilliseen opetukseen Kristuksesta maailman valona, vuonna 350 paavi Julius I kehotti kristittyjä juhlimaan Kristuksen syntymää samaan aikaan. Nykyään kyseisiä päiviä kutsutaan jouluksi.

[muokkaa] Syntymä

Jeesuksen syntymä (Stefan Lochner, n. 1445)
Suurenna
Jeesuksen syntymä (Stefan Lochner, n. 1445)

Jeesuksen vanhemmat olivat Uuden testamentin mukaan Joosef ja Maria. Hänen esitetään olleen kuningas Daavidin sukua joko Joosefin tai Marian puolelta, tai jopa kummankin puolelta. Juutalaisen tavan ja perimyslakien mukaan ottopoika on samassa asemassa kuin oma poika, samoin naimisissa olevaa miestä voidaan sanoa appensa pojaksi. Näin periytymisen laskeminen Daavidista ei olisi varsinaisesti kiinni Joosefin biologisesta isyydestä. Jeesuksen vanhemmista ei ole olemassa historiallisia tietoja. Matteuksen evankeliumin mukaan Joosef ei ollut Jeesuksen biologinen isä, vaan Maria oli tullut raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta ollessaan vielä neitsyt. Matteuksen mukaan Maria oli kihloissa Joosefin kanssa tullessaan raskaaksi. Johanneksen evankeliumissa sen sijaan sanotaan Jeesuksen olleen Joosefin poika Nasaretista. Luukkaan evankeliumin mukaan Maria oli kihlattu Joosef-nimiselle miehelle, kun enkeli ilmoitti Marialle, että hän tulee raskaaksi ja synnyttää pojan. Maria totesi enkelille, ettei "miehestä mitään tiedä". Enkeli vastasi, että "Pyhä Henki tulee sinun päällesi" ja siksi poikaa tullaan kutsuman "Jumalan Pojaksi". Luukkaan evankeliumi ei puhu Marian neitsyydestä tässä yhteydessä mitään.

Vaikka partenogeneesi onkin biologisesti mahdollinen mutta äärimmäisen harvinainen tapahtuma, tutkijoiden mukaan neitseellistä syntyperää saatettiin korostaa, jotta evankeliumien lukijat ja kuulijat saataisiin vakuuttumaan Jeesuksen jumalallisuudesta. Neitseestä syntymisen korostaminen oli ajalle tyypillinen tapa. Myös esimerkiksi zarathustralaisessa uskonnossa korostetaan uskonnonperustajan, profeetta Zarathustran syntymistä neitseestä. Erään esille tuodun käsityksen mukaan Jeesuksen neitseellisyys on versio Lähi-idän seudun ikiaikaisesta neitsytmyytistä, joka siirtyi kristinuskoon Vanhan testamentin Jesajan kirjan ennustukseen tehdyn käännöstulkinnan kautta: heprealaisen tekstin mukaan "nuori nainen tulee raskaaksi ja synnyttää pojan", mutta tekstin hellenistisen ajan kreikkalaisessa käännöksessä (Septuaginta) tämä on käännetty muodossa "neitsyt tulee raskaaksi...".[2]

Evankeliumit kertovat Jeesuksen perheen olleen kotoisin Nasaretista, mutta Matteuksen ja Luukkaan mukaan Jeesus itse syntyi Betlehemissä. Joidenkin tutkijoiden mukaan kristityt sijoittivat kertomuksissaan syntypaikan Betlehemiin, koska Miikan kirjan ennustuksen mukaan Israelin hallitsija tulee Betlehemistä. Luukkaan mainitsemaa verollepanoa ei ole pystytty yhdistämään muissa historiallisissa lähteissä mainittuihin verotustietoihin. Herodeksen toteuttamasta alle kaksivuotiaiden lasten surmaamisesta ei ole myöskään muita lähteitä, ja viimeisillään raskaana olevan Marian lähtö mukaan matkalle olisi kyseenalaista.

Jeesuksen lapsuudesta ja nuoruudesta on vain tarunomaisia kertomuksia. Niitä on kerrottu erityisesti myöhemmissä, 100–300-luvuille ajoitettavissa olevissa apokryfisissä ns. lapsuusevankeliumeissa.

[muokkaa] Kaste ja kiusaukset

Jeesuksen kaste (Andrea del Verrocchio)
Suurenna
Jeesuksen kaste (Andrea del Verrocchio)

Markuksen evankeliumin alku kuvaa Jeesuksen Johannes Kastajalta saamaa kastetta, josta Jeesuksen julkisen toiminnan katsotaan alkaneen. Markuksen mukaan Jeesus tuli Jordan-joelle, jossa Johannes oli saarnannut ja kastanut joukoittain ihmisiä. Matteuksen evankeliumi lisää Johanneksen kieltäytyneen aluksi Jeesuksen kastamisesta, sanoen, että hänen itsensä tulisi saada kaste Jeesukselta. Jeesus kuitenkin vaatii tulla kastetuksi, "jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon".[3] Jeesuksen saatua kasteen ja noustua vedestä, Markus ilmoittaa, että "taivaista kuului ääni: 'Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt'".[4]

Kasteen jälkeen Jeesus meni erämaahan ja paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Tänä aikana paholainen ilmestyi Jeesukselle ja houkutteli häntä paljastamaan yliluonnolliset kykynsä osoittaakseen olevansa Jumalan Poika. Jeesus torjui jokaisen kiusauksen vastaamalla lainauksella Viidennestä Mooseksen kirjasta. Kaikkiaan häntä kiusattiin kolmeen otteeseen. Saatana lähti torjuttuna ja enkelit tekivät Jeesukselle palvelusta.[5]

[muokkaa] Opettajana

Kanonisten evankeliumien mukaan Jeesus aloitti julkisen toimintansa noin 30-vuotiaana, mikä oli juutalaisessa uskossa eräänlainen täysi-ikäisyyden raja. Sen jälkeen mies oli kypsä toimimaan esimerkiksi rabbina. Aloitettuaan toimintansa Jeesus valitsi omat kaksitoista ensisijaista opetuslastaan, niin sanotut apostolit. Häntä seurasi myös paljon muita ihmisiä, jotka on myös luettu opetuslapsiksi. Heidän joukkoonsa kuului evankeliumien mukaan myös naisia, muun muassa Magdalan Maria.

Parhaimmillaan Jeesus keräsi tuhatmäärin ihmisiä ympärilleen. Hän toimi pääasiassa Galilean ja Perean alueilla, eli nykyisen Israelin ja Jordanian alueella Jordan-joen kummallakin puolella. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikaan sijoittui kolme pääsiäisjuhlaa. Tämän johdosta perinteisen näkemyksen mukaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikana on pidetty kolmea vuotta. Muiden evankeliumien antaman kuvan mukaan Jeesuksen julkinen toiminta olisi kestänyt noin puolitoista-kaksi vuotta.

Vuorisaarna (Cosimo Rosselli)
Suurenna
Vuorisaarna (Cosimo Rosselli)

Evankeliumien Jeesus saarnasi ihmisille taivasten valtakunnan tuloa, parannuksen teon tarvetta ja ehdotonta rakkautta Jumalaa ja lähimmäisiä, myös vihollisia, kohtaan, puhuen palvelemisesta, nöyryydestä, syntien anteeksiantamisesta ja Tooran hengen noudattamisesta sen kirjaimen lisäksi. Hän opetti, että lopun ajat tulisivat yllättäen ja että hänen seuraajiensa on siksi oltava aina varuillaan ja uskollisia. Tunnetuin Jeesuksen opetuksista on niin sanottu vuorisaarna, joka on kuvattu Matteuksen evankeliumissa.[6] Se sisältää Jeesuksen tunnetuimmat moraaliopetukset sekä muun muassa Isä meidän -rukouksen. Jeesuksen opetukset olivat usein vertauskuvallisia; merkittävä osa niistä kuvailee, mitä taivasten valtakunta on ja mitä se ei ole. Jeesuksen tunnetuimpia vertauksia ovat kertomus tuhlaajapojasta sekä kylväjävertaus.

Erityisesti protestanttiset kristityt katsovat Jeesuksen ydinopetusten kiteytyvän Johanneksen evankeliumin jakeeseen 3:16: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä".[7] Tätä raamatunkohtaa kutsutaan usein pienoisevankeliumiksi.

Jeesuksen kerrotaan tehneen lukuisia ihmeitä, joihin kuuluu parantamisia, riivaajien karkottamisia, viinin muuttaminen vedeksi, veden päällä käveleminen sekä henkilöiden, kuten Lasaruksen, herättämisiä kuolleista.[8] Jeesus tapasi usein yhteiskunnan hylkimiä ihmisiä, sekä mm. samarialaisia, joita juutalaiset halveksivat. Farisealaisten, joiden kanssa Jeesus asetetaan usein vastakkasin, valittaessa näistä Jeesus vastasi: "En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä".[9]

[muokkaa] Pidätys, oikeudenkäynti ja kuolema

Juudaksen suudelma (Giotto di Bondone)
Suurenna
Juudaksen suudelma (Giotto di Bondone)
Jeesus ristiinnaulittuna (Alberto Salguero)
Suurenna
Jeesus ristiinnaulittuna (Alberto Salguero)

Evankeliumit kertovat, kuinka Jeesus tuli opetuslapsineen Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Hänen saapuessaan kaupunkiin suuri joukko ihmisiä huusi: "Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!"[10]

Jerusalemissa Jeesus aiheutti häiriötä kaatamalla rahanvaihtajien pöydät temppelissä, sanoen heidän tehneen temppelistä "rosvojen luolan".[11] Myöhemmin samalla viikolla Jeesus vietti pääsiäisateriaa opetuslastensa kanssa. Sen aikana hän ennusti, että yksi opetuslapsista tulisi pettämään hänet ja että hän tulee kuolemaan pian. Tämän aterian aikana Jeesus otti leivän ja viinin ja asetti ehtoollisen sanoen: "Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne" ja "tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne".[12] Aterian jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen rukoilemaan Getsemaneen.

Evankeliumien mukaan Jeesus ärsytti toiminnallaan aikansa juutalaisia opettajia, sekä aiheutti levottomuutta myös roomalaisissa vallanpitäjissä. Tämän vuoksi hänet haluttiin vaientaa. Roomalaiset sotilaat pidättivät Jeesuksen Getsemanessa Sanhedrinin ja ylipappi Kaifaan käskystä.[13] Pidätys tapahtui yöllä, koska Jeesus oli suosittu ja viranomaiset halusivat välttää levottomuudet.[14] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesuksen petti Juudas Iskariot, yksi opetuslapsista, osoittaen Jeesuksen sotilaille suutelemalla tätä. Jotkut opetuslapset yrittivät tehdä vastarintaa sotilaille, mutta Jeesus kielsi heitä. Jeesuksen pidätyksen jälkeen opetuslapset pakenivat ja hajaantuivat.

Jeesus vietiin tuomittavaksi Sanhedrinin eteen. Ylipapit ja vanhimmat kysyivät Jeesukselta: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että minä olen".[15] Tämän vuoksi Jeesus tuomittiin jumalanpilkasta. Jeesus luovutettiin Pontius Pilatukselle syytettynä siitä, että hän väitti olevansa juutalaisten kuningas.[16][17] Pilatuksen edessä Jeesukselta kysyttiin: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Jeesus vastasi hänelle sanoen: "Sinäpä sen sanot".[18] Evankeliumien mukaan Pilatus itse tunsi, ettei Jeesus ollut syyllinen mihinkään rikokseen roomalaisia vastaan, ja koska pääsiäisenä oli evankeliumien mukaan tapana vapauttaa yksi vangeista, hän kääntyi kansan puoleen: kansa sai valita joko Jeesuksen tai Barabbaan vapautettavaksi. Väkijoukko huusi Barabbaan vapaaksi ja Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Pilatus pesi kätensä osoittaakseen, ettei ollut vastuullinen päätöksestä.[19]

Jeesus vietiin Golgatalle ristiinnaulittavaksi. Kaikkien neljän evankeliumin mukaan Jeesus kuoli myöhään iltapäivällä. Joosef Arimatialainen, varakas juutalainen joka oli Markuksen ja Luukkaan mukaan Sanhedrinin jäsen, sai Pilatukselta luvan otaa Jeesuksen ruumis ja haudata se omaan hautaansa.[20][21] Johanneksen mukaan Joosefia auttoi Nikodemos, joka esiintyy myös muualla evankeliumissa.[22] Synoptisten evankeliumien mukaan Jeesuksen kuoleman aikoihin tapahtui maanjäristys ja taivas pimentyi keskipäivästä noin kello kolmeen.

[muokkaa] Ylösnousemus ja taivaaseenastuminen

Pääartikkeli: Jeesuksen ylösnousemus

Uuden testamentin mukaan Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisestaan.[23][24][25][26][27][28] Tyhjän haudan löysivät ensimmäisenä naispuoliset opetuslapset, jotka olivat tulleet voitelemaan Jeesuksen ruumiin. Matteuksen evankeliumin mukaan enkeli ilmestyi haudalla ja ilmoitti ylösnousemuksesta. Luukkaan mukaan enkeleitä oli kaksi, Markuksen mukaan kyseessä oli valkoisiin pukeutunut nuori mies. Matteuksen evankeliumin mukaan Jeesuksen tuominneet juutalaiset syyttivät Jeesuksen opetuslapsia ruumiin varastamisesta.

Evankeliumit ja Apostolien teot kertovat Jeesuksen ilmestyneen useille ihmisille neljänäkymmenenä päivänä kuolemansa jälkeen eri paikoissa. Markuksen ja Johanneksen evankeliumien mukaan Jeesus ilmestyi ensimmäisenä Magdalan Marialle haudalla.[29] Muutamia tunteja ylösnousemuksen jälkeen Jeesus ilmestyi kahdelle matkamiehelle Emmauksen tiellä.[30] Yhteen kokoontuneille opetuslapsilleen hän ilmestyi samana iltana.

Vaikka Jeesuksen opetus oli keskittynyt juutalaisiin, ylösnoussut Jeesus antoi lähetyskäskyn: "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen [...]".[31] Jeesus lupasi tulla takaisin täyttääkseen messiaaniset ennustukset. Evankeliumien mukaan Jeesus nousi opetuslastensa silmien edessä taivaaseen neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisen jälkeen, jota vietetään nykyään helatorstaina.

Uuden testamentin näiden kokemusten seurauksena Jeesuksen opetuslapset alkoivat saarnata evankeliumia eli hyvää sanomaa Jeesuksen ylösnousemuksesta. Kristinusko opettaa, että se on saanut alkunsa tästä liikkeestä.

[muokkaa] Kristillinen usko Jeesuksesta

Suurin osa kristillisistä kirkoista hyväksyy Athanasioksen uskontunnustuksen. Sen, Raamatun ja kristillisen perimätiedon tulkintojen mukaan:

  • Jumala lähetti Jeesuksen, koska Hän rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä halua kenenkään joutuvan kadotukseen syntiensä tähden.[7]
  • Usko Jeesukseen pelastaa tuomiolta, joka tulee synnin tähden. Jeesuksen sovitustyö tekee ihmisistä Jumalan lapsia, ja he palaavat siihen tilaan, joka vallitsi ihmisessä ennen syntiinlankeemusta. Raamattu kutsuu tätä ennalleenasettamiseksi.
  • Jeesusta ei siittänyt mies, vaan hän sikisi Pyhästä Hengestä, ja syntyi Neitsyt Mariasta.
  • Jeesus on yksi kolmiyhteisen Jumalan kolmesta henkilöstä, Poika Jumala.
  • Lihaksi tullut Jeesus oli kuuliainen Isä Jumalalle; hänessä ei ollut mitään moitetta, eikä hän tehnyt syntiä.
  • Noin 30 vuoden ikäisenä Jeesus alkoi opettaa, parantaa sairaita, ruokkia nälkäisiä ja herättää kuolleita.
  • Jeesus ristiinnaulittiin Golgatalle noin vuonna 30 jaa.
  • Jeesus sovitti ristillä maailman synnit ja nousi kuolleista kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen, minkä jälkeen hän nousi taivaaseen.
  • Jeesus tulee aikojen lopussa tuomitsemaan jokaisen taivaaseen tai kadotukseen.

[muokkaa] Jeesuksen historiallisuus

Pääartikkeli: Jeesuksen historiallisuus

Uskontojen perustajahahmojen historiallisuus on usein epävarma. Myös Jeesuksen historiallisuudesta on kiistelty 1700-luvulta lähtien, jolloin kirkoista riippumaton raamatuntutkimus alkoi kehittyä, mutta yleisesti häntä pidetään historiallisena henkilönä yhtä lailla kristillisessä teologiassa, kristinuskon sisäisessä perinteessä kuin valtavirran historiantutkimuksessakin.

Kristinuskon teologiaan kuuluu Jeesuksen historiallisuuden tunnustaminen jo senkin vuoksi, että kristinuskon uskontunnustuksiin kuuluu Jeesukseen uskominen, ja tällöin Jeesuksen kiistäminen olisi ristiriitaista, vaikka periaatteessa olisi mahdollista tulkita Jeesuksen kuvaaminen eläneeksi ihmiseksi vain symboliseksi esitystavaksi. Tällöin olennaista olisi Jeesuksen opetuksien sisältö, ei se, että sille on annettu historiallisen henkilön muoto.

Historiantutkimuksessa kanta kysymykseen Jeesuksen historiallisuudesta näkyy olleen yleisesti positiivinen, mutta viime aikoina ovat kannanotot uudemmassa tutkimuksessa vaihdelleet, jolloin on painotettu sitä, että aiemmassa historiantutkimuksessa ei kysymystä ole juuri pohdittu, koska jo sen pohtimista on pidetty uskonnonvastaisena (ks. Doherty, Ellegard). Sen sijaan esiintyy suuria erimielisyyksiä kaikkien, yhtä lailla maallisten historiantutkijoiden kuin teologisesti suuntautuneiden tutkijoiden, näkemyksissä Jeesuksen merkityksestä, ominaisuuksista ja häneen liitettyjen kertomusten ja ihmeiden historiallisuudesta.

Selvää on, että pohdittaessa Jeesusta on pidettävä erillään ne näkemykset, jotka teologit esittävät pohjautuen kristinuskon sisäisiin lähteisiin (näistä tärkeimpänä tietenkin Raamattu), niistä näkemyksistä, jotka maallisten tieteenhaarojen edustajat (lähinnä historioitsijat ja sosiologit) esittävät oman lähdeaineistoksi kelpuuttamansa aineiston perusteella (jolloin Raamattu ei ole tietenkään poissuljettu lähde, vaikka sitäkin käsitystä on puollettu).

[muokkaa] Antiikin ajan lähteet

Pääasialliset Jeesusta koskevat kirjoitukset ovat evankeliumit. Jeesukselta ei tunneta omia kirjoituksia, eikä ole varmuutta siitä, missä määrin evankeliumien kuvaukset olisivat peräisin Jeesuksen tunteneilta ihmisiltä. Ei ole edes varmuutta siitä, mitä kieltä Jeesus ja hänen opetuslapsensa olisivat puhuneet. Tähän aikaan Palestiinassa puhuttiin muun muassa arameaa, hepreaa, kreikkaa ja latinaa.

Ainakin jotkut neljästä evankeliumista on arveltu kirjoitetun aikana, jolloin oli vielä elossa Jeesuksen väitetyllä elinajalla eläneitä ihmisiä. Vanhimmat evankeliumit, Markuksen evankeliumi ja Matteuksen evankeliumit, on saatettu kirjoittaa 20-40 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Johanneksen evankeliumi on evankeliumeista nuorin ja sitä on pidetty historiallisilta tiedoiltaan muita epäluotettavampana. Kuitenkin myös niin sanottujen synoptisten evankeliumien antamasta Jeesus-kuvasta on kiistelty. Toisaalta akateemiset tutkijat ovat pitäneet usein todennäköisenä, että evankeliumeihin on päätynyt paljon historiallisen Jeesuksen puhetta. Tätä asiaa on tutkinut muun muassa Jeesus-seminaari.

Myös jotkin antiikin ajoilta säilyneet Raamatun ulkopuoliset dokumentit mainitsevat joko "Jeesuksen" tai "Kristuksen": roomalaiset historioitsijat Tacitus, Suetonius, Flegonus, Celsus, Lucianius, Numenius, Galerius ja Plinius nuorempi, kreikkalaiset historioitsijat Lucianus Samosatalainen ja Claudius Galenos, syyrialaiset historioitsijat Thallus ja Mara bar Serapion sekä juutalais-roomalainen historioitsija Josephus mainitsivat Jeesuksen tai kristityt teoksissaan.

Monet näistä teoksista ovat ajan saatossa hävinneet ja ne tunnetaan vain myöhempien lainausten kautta. Yleisesti roomalaisten historioitsijoiden viittauksia Jeesukseen ei voida pitää kovin luotettavina, koska todennäköisesti ne perustuvat kansan keskuudessa liikkuneisiin huhupuheisiin ja viranomaisten suorittamiin kristittyjen kuulusteluihin. Pikemminkin ne todistavat kristittyjen kuin itse Jeesuksen olemassaolosta. Etenkin Josephuksen kohdalla on myös epäilyjä alun perin epämiellyttäväksi koetun tekstin muokkaamisesta myöhempien kristittyjen kopioijien toimesta.

Asian tiimoilta on liikkeellä myös väärää tietoa, esimerkiksi W. P. Crozierin vuonna 1928 Manchester Guardian -lehdelle kirjoittamaa romaania Pontius Pilatuksen kirjeistä Senecalle luullaan toisinaan historialliseksi lähteeksi.

[muokkaa] Jeesuksen opetuksista käytyä keskustelua

Jeesuksen opetuksen luonteeseen liittyy seikkoja, jotka ovat herättäneet runsaasti keskustelua.

[muokkaa] Saarnasiko Jeesus pikaista maailmanloppua?

Markuksen evankeliumissa Jeesuksen kerrotaan sanoneen maailmanlopusta, että "sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä." (Mark. 13:32). Joidenkin Jeesuksen muiden puheiden pohjalta on esitetty lisäksi tarkempia näkemyksiä, jonka mukaan Jeesus opetti lopun aikojen olevan hyvin lähellä (esimerkkinä kohdat "Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin nämä kaikki tapahtuvat." Matteus 24:34, Markus 13:30, Luukas 21:32 sekä "Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana." Matt 16:28). Myös alkukristityt odottivat Jeesuksen pikaista paluuta (mihin viitataan esimerkiksi joissakin Paavalin kirjeissä).

Muun muassa Albert Schweitzer kannatti näkemystä Jeesuksesta pikaisen maailmanlopun saarnaajana, mistä syystä auktoriteetit kielsivät häntä tekemästä lähetystyötä. Monet kommentaattorit ovat selittäneet Jeesuksen monien opetusten luonnetta maailmanlopun nopean tulemisen odottamisesta juontuvana. Esimerkiksi vuorisaarnan monien opetusten ehdottomuutta on pyritty ymmärtämään tästä näkökulmasta. Näkemys Jeesuksesta pikaisen maailmanlopun julistajana on luonnollisesti kiistelty. Esimerkiksi yllä lainattua Jeesuksen lausahdusta on tulkittu siten, että hän tarkoittaa "sukupolvella" edellisissä jakeissa mainittua viikunapuun sukupolvea.

[muokkaa] Jeesuksen suhtautuminen juutalaisten lakiin

Toinen keskeinen keskustelu on koskenut Jeesuksen suhdetta juutalaisten säädöksiin. Monissa Raamatun kohdissa Jeesus näyttää puolustavan Tooran lakia ("älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat" Matteus 5:17-18), kun taas toisissa kohdissa hän hyökkää lain ehdotonta noudattamista vaativia fariseuksia vastaan. Samoin Raamatusta käy ilmi, että Jeesuksen seuraajilla oli kiistaa siitä, tulisiko juutalaisten lakeja noudattaa vai ei. Monet kristityt katsovat, että Jeesus täytti lain ristinkuolemallaan, uudella liitolla, joten vanhan liiton laki ei ole enää voimassa. Monien tutkijoiden esittämä tulkinta puolestaan on, että Jeesuksen ja juutalaisten lakien vastakkainasettelua kuvaavat kohdat on kirjoitettu vasta siinä vaiheessa, kun kristinusko oli erkaantumassa juutalaisuudesta. Näin ollen historiallinen Jeesus, joka oli itse juutalainen, ei olisi vastustanut Mooseksen kirjoissa annettuja juutalaisten lakeja. Kristityt usein katsovat, että Vanhan testamentin laeista vain kymmenen käskyä ovat kristittyjä varten, koska Jeesus mainitsee nämä lait puheessaan suoraan.

Juutalaisten uskonnollisista puolueista Jeesus oli lähellä vastustamiaan fariseuksia. Hän ei kritisoinut niinkään juutalaisen lain kunnioittamista kuin sitä, että lain kirjaimen noudattamiseksi muodostettiin käytäntöjä, joiden ei katsottu ilmaisevan juutalaisen lain alkuperäistä henkeä. (fariseukset)

"Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi." (Matt. 23:2-7).

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

[muokkaa] Suomeksi

  • Laine, T. P. (2000). Kuka hän oli? Uusi näkökulma Jeesuksen elämään. Jyväskylä: Atena.
  • Räisänen, Heikki (1989): Tuhat ja yksi tulkintaa: Luova näkökulma Raamattuun. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-024-8.

[muokkaa] Englanniksi

  • Doherty, Earl (1999). The Jesus Puzzle. Ottawa: Canadian Humanist Publications. ISBN 0968601405
  • Ellegard, Alvar (1999). Jesus: One Hundred Years Before Christ. London: Century.
  • Freke, Timothy & Peter Gandy (2001). The Jesus Mysteries. Random House. ISBN 0609807986
  • Price, Robert M. (2003). The Incredible Shrinking Son of Man. Amherst, New York: Prometheus.
  • Price, Robert M. (2000). Deconstructing Jesus. Amherst, New York: Prometheus.
  • Thompson, Thomas L. (2005). The Messiah Myth. New York: Basic Books.
  • Wells, G. A. (1999). The Jesus Myth. Peru, Illinois: Open Court.

[muokkaa] Saksaksi

  • Augstein, Rudolf (1999): Jesus Menschensohn: Erweiterte und aktualisierte Neuauflage. (Erste Auflage 1972). Hamburg: Hoffmann und Campo. ISBN 3-455-11284-6.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Suomeksi

[muokkaa] Muilla kielillä