Isadora Duncan
Wikipedia
Isadora Duncan (alk. Dora Angela Duncanon, 27. toukokuuta 1878 – 14. syyskuuta 1927) oli yhdysvaltalaissyntyinen tanssija, joka oli Euroopassa suositumpi kuin kotimaassaan.
Duncan muutti Pariisiin 1900 ja asui Montparnassella osana sinne muodostumassa olevaa taiteilijayhteisöä.
Duncanin mielestä klassinen baletti kärkivahvikkeineen oli luonnotonta, ja hän kehitti oman tanssityylinsä, jota opetti suositussa tanssikoulussaan. Musiikkina hän käytti klassisen musiikin tunnettuja kappaleita, mutta ei varsinaisesti balettiin sävelletyjä, ja tämäkin oli uutta ja mullistavaa. Hänen oppilaistaan koottua ryhmää kutsuttiin nimellä Isadorables, ryhmä nuoria tyttöjä jotka jatkoivat hänen työtään. Tanssiteokset ammensivat innoitusta antiikista. Hänet tunnettiin paljain jaloin tanssimisesta ja pitkistä kaulahuiveista, joista jälkimmäinen tapa koitui hänen kohtalokseen: huivi tarttui auton puolapyörään Nizzassa ja surmasi hänet lähes välittömästi. Aiemmin häntä oli kohdannut henkilökohtainen tragedia kun auton käsijarru petti, ja se syöksyi jokeen molemmat hänen lapsensa sisällä. Lapset hukkuivat.
Duncanin taiteilijatöitä rahoittivat usein rikkaat miehet, jotka hän oli vietellyt. Hän asui hetken Neuvostoliitossa ja avioitui runoilija Sergei Jeseninin kanssa. Toinen merkittävä mies oli Singerin ompelukonetehtaan perijä Paris Singer. Modernin tanssin synty on hyvin vahvasti Duncanin ajattelun aikaansaamaa. Siihen ovat tietysti vaikuttaneet monet muutkin tärkeät henkilöt, mutta Isadora Duncan on näistä tunnetuin.
Isadora esintyi myös Helsingissä, jolloin Eino Leino kirjoitti tapauksesta upean kritiikin ja kuvauksen.
Isadoran Duncanin elämästä on tehty näytelmiä, elokuva ja kirjoitettu useita kirjoja. Hänen omaelämäkertansa on My Life.