Daavid IV
Wikipedia

Daavid IV[1] tai Daavid Rakentaja (georgiaksi: დავით აღმაშენებელი, Davit Aghmašenebeli; s. 1073, k. 24. tammikuuta 1125), oli Georgian kuningas vuosina 1089-1125 Bagrationi-suvusta. Daavid oli ehkä kaikkein menestynein Georgian hallitsija – hän onnistui ajamaan turkkilaiset maasta Didgorin taistelussa vuonna 1121 ja hänen uudistuksensa armeijassa ja hallinnosssa yhdistivät Georgian ja tekivät maasta Kaukasian alueen suurvallan. Daavid oli kirkon ystävä, ja ortodoksikirkko onkin sittemmin julistanut hänet pyhäksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Aikainen elämä
Kuningas Giorgi II:n (hallitsi 1072–1089) ainoa poika, Davit, syntyi Kutaisissa Länsi-Georgiassa vuonna 1073. Hänen lapsuutensa aika oli Georgialle vaikea. Kuningas Giorgi ei yrityksistä huolimatta pystynyt ylläpitämään maan yhtenäisyyttä: hänen kuningaskuntaansa hävittivät seldžukkiturkkilaisten hyökkäykset, sisällissodat ja maanjäristykset. Giorgi joutuikin luopumaan kruunusta vuonna 1089 16-vuotiaan poikansa hyväksi.
[muokkaa] Uudistukset
Iästään huolimatta hän osallistui aktiivisesti Georgian poliittiseen enlämään. Daavid IV ajoi tarkoituksenmukaista ja hallittua politiikkaa, Hän oli määrätietoinen aikeissaan tuoda maahan järjestys, panna niskoittelevat feodaalihallitsijat kuriin, keskittää valtionhallinto, muodostaa uudenlainen seldžukeille paremmin pärjäävä armeija ja myöhemmin hyökätä järjestelmällisesti seldžukkeja vastaan karkottaakseen heidät ensin Georgiasta ja sitten koko Kaukasiasta. Vuonna 1093 hän pidätytti voimakkaan feodaaliherran Liparit Baghvašin, joka oli Georgian kuninkaan pitkäaikainen vastustaja, ja karkotti hänet maasta (1094). Liparitin pojan Ratin kuoleman jälkeen Daavid lakkautti heidän hallitsemansa Kldekarin ruhtinaskunnan (1103).
Hän työnsi turkkilaiset hitaasti pois maasta saaden haltuunsa yhä uusia alueita, nyt kun seldžukkien täytyi kiinnittää huomionsa georgialaisten lisäksi juuri alkaneisiin ristiretkiin itäisellä Välimerellä[2]. Vuoteen 1099 mennessä Daavid IV:n valta oli kasvanut sen verran suureksi, ettei hänen tarvinnut enää maksaa turkkilaisille veroa. Hän myös kieltäytyi bysanttilaisesta panipersebastosin[3] arvonimestä, osoittaen haluavansa toimia Bysantin valtakunnan kanssa vain tasavertaisessa suhteessa. Vuonna 1103 pidettiin Ruis-Urbnisin synodi, suuri kirkollinen kokous, Ruisin ja Urbnisin luostareissa. Daavid onnistui raivaamaan tieltään häntä vastustaneet piispat ja yhdistämään kaksi virkaa: hovimiehen ja piispan, luoden näin maalle pääministerimäisen instituution. Seuraavana vuonna Daavidin kannattajat itägeorgialaisessa Kakhetin provinssissa vangitsivat paikallisen kuninkaan Aghsartan II:n (hallitsi 1102-1104), joka oli paikallinen seldžukkisulttaanin vasalli, ja yhdisti alueen muuhun Georgiaan.
[muokkaa] Sotakampanjat
Kalhetin valtauksen jälkeen vuonna 1105 Daavid voitti seldžukkijoukot Ertsukhin taistelussa, mikä auttoi häntä valtaamaan Samšvilden, Rustavin, Gišin, ja Lorrin tärkeät linnoitukset vuosien 1110 ja 1118 välillä.
Daavidille alkoi nyt kasautua ongelmia, sillä kansa oli ollut sodassa jo toistakymmentä vuotta. Lisäksi ongelmia aiheuttivat maan aateliset ja tärkeä Tbilisin kaupunki, joka oli yhä arabien hallussa. Ratkaistakseen pulmansa Daavid aloitti armeijan uudelleenorganisoinnin. Hän asutti yli 40 000 perheen kiptšakkiheimon Pohjois-Kaukasukselta Georgiaan vuosina 1118–1120. Jokaisen perheen täytyi toimittaa yksi sotilas hevosen ja aseistuksen kanssa. 40 000 miehen vahvoinen kiptšakkiarmeija oli täysin riippuvainen kuninkaasta. Kiptšakit asutettiin eri puolille Georgiaa – jotkut Šida Kartliin ja jotkut raja-alueille – ja väestö assimiloitui nopeasti georgialaisiin.
Vuonna 1120 Daavid IV siirtyi Länsi-Georgiaan ja hyökkäsi yllättäen turkkilaisten kimppuun heidän ryösteltyään georgialaisten maita. Vain pieni seldžukkijoukko pääsi pakenemaan. Tämä jälkeen Daavid lähti Širvanin alueelle ja valloitti Qabalan kaupungin. Talvella 1120–1121 georgialaisjoukot hyökkäsivät menestyksekkäästi seldžukkien asutuskeskuksia vastaan Etelä-Kaukasuksella.
12. elokuuta 1121 Daavid sai ratkaisevan voiton suuresta seldžukkiarmeijasta Didgorin taistelussa, mikä mahdollisti Tbilisin valtauksen ankaran taistelun jälkeen vuonna 1122. Nyt Tbilisistä tuli Georgian pääkaupunki ensimmäistä kertaa useisiin satoihin vuosiin.
Vuonna 1123 Daavidin armeija valtasi Dmanisin, viimeisen seldžukkitukikohdan Etelä-Georgiassa. Vuonna 1124 Daavid valtasi viimein Širvanin ja armenialaisen Anin kaupungin islamilaisilta emiireiltä, ulottaen valtakuntansa nyt Araksin altaalle. Armenialaiset ottivat Daavidin vastaan vapauttajana ja toimittivat hänen armeijalleen joitakin apujoukkoja. Tähän aikaan Daavidin arvonimeen ilmaantui osa "Vapahtajan miekka". Se on kaiverrettu Daavidin aikaiseen kuparilanttiin: "Kuninkaiden kuningas, Daavid, Yrjön poika, Vapahtajan miekka".
Daavid rakentaja kuoli 24. tammikuuta 1125, ja hänen poikansa Demetre I nousi valtaistuimelle. Daavid haudattiin Gelatin luostariin Kutaisin kaupungin lähelle.
[muokkaa] Kulttuurielämä
Daavid IV antoi runsaasti huomiota kansansa sivistämiselle. Kuningas valitsi lapsia, jotka lähetettiin Bysantin valtakuntaan opiskelemaan "jotta he oppisivat kieliä ja toisivat kotiin tekemiään käännöksiä". Monista tuli tunnettuja oppineita.
Daavidin aikaan Georgiassa oli useita kouluja, joista Gelatin luostarilla oli erikoisasema. Kuningas Daavidin historioitsijan mukaan Gelati oli "idän toinen Jerusalem, kaiken arvokkaan oppimiseen ja tiedon opettamiseen – toinen Ateena, ylittäen suuresti ensimmäisen jumalallisessa laissa, kaanon kaikille kirkollisille rikkauksille". Gelatin lisäksi oppimisen keskuksia Georgiassa oli mm. Ikalton akatemia.
[muokkaa] Avioliitot
- Rusudan, armenialainen prinsessa (erosivat vuonna 1107)
- Gurandukht, kiptšakkipäällikkö Atrakan tytär
[muokkaa] Lapset
- Demetre I
- Prinssi Vakhtang (Tsuata)
- Prinsessa Tamar, joka meni naimisiin Širvanin šaahin kanssa (Abul Muzaffar Manuchahr II)
- Prinsessa Katay (Irene), joka meni naimisiin Bysantin valtakunnan prinssin Isaakios Komnenuksen kanssa
- Prinsessa Tamar, joka meni naimisiin Ossetian prinssi Jadarosin kanssa
[muokkaa] Perintö
Daavidin hallituskausi on vaikuttanut suuresti georgialaisten omakuvaan. Maan nykyinen lippu perustuu Daavidin lippuun, ja Daavid Rakentajan ritaristo on yksi valtion myöntämistä tärkeimmistä kunniamerkeistä. Georgialaiset ovat yhä ylpeitä Daavidin suorituksista. Georgian nykyinen presidentti Mikheil Saakašvili lausui virkaanastujaispäivänään 25. tammikuuta 2004 valan Daavidin haudalla Gelatin luostarissa. Saakašvilin mukaan ele oli symbolinen, sillä Daavid toi maahan yhtenäisyyttä ja rauhaa, mitä monet Georgialaiset odottavat myös Saakašvililtä.
[muokkaa] Huomautuksia
- ^ Oikeastaan hän oli ensimmäinen yhdistyneen Georgian Daavid-nimisistä kuninkaista. Tästä näkökulmasta hänen nimensä olisi Daavid I. Perinteisesti hänet on kuitenkin tunnettu nimellä Daavid IV hänen ollessaan Bagrationi-dynastian neljäs Daavid-niminen. Jotkut georgialaiset historioitsijat kuitenkin kutsuvat häntä nimellä Daavid II, sillä hän oli toinen Daavid joka käytti titteliä "Georgialaisten kuningas" (jonka bagrationi-kunkaat ottivat käyttöön Tao-Klardžetin alueella vuonna 888).
- ^ Taistellessaan seldžukeita vastaan georgialaisten ja ristiretkeläisten välille kehittyi suhteellisen ystävällismieliset suhteet. 1200-luvun nimetön georgialainen kronikoitsija sekä Abul-Faraj mainitsevat, vaikka asiasta ei olekaan muita todisteita, että georgialainen apujoukko olisi osallistunut Jerusalemin piiritykseen vuonna 1099. Noin 300 ristiretkeläisen tiedetään myös osallistuneen Didgorin taisteluun vuonna 1121.
- ^ Bagrationi-dynastian perustettua Tao-Klardžetin ruhtinaskunnan Bysantin valtakunnan suojeluksessa vuonna 813 dynastian edustajille oli annettu erinäköisiä bysanttilaisia arvonimiä kuten kouropalates, magistros, sebastos jne. Daavid oli viimeinen bysanttilaista arvonimeä käyttänyt georgialainen monarkki.
[muokkaa] Lähteet
- Mariam Lordkipanidze: Georgia in the 11th-12th centuries, Tbilisi, 1987, pp. 80-118 (englanniksi)
- Grand Larousse Encyclopédique, 5, Pariisi 1962, pp. 452-453 (ranskaksi)
- Enciclopedia Italiana, Rooma 1950, pp. 641-643 (italiaksi)
[muokkaa] Katso myös
- Georgian kiptšakit
Edeltäjä: Giorgi II |
Georgian kuningas 1089–1125 |
Seuraaja: Demetre I |