Kaarlo Kramsu

Wikipedia

Kaarlo Kramsu (s. 22. joulukuuta 1855, Oulu – k. 28. elokuuta 1895, Kuopio) oli suomalainen runoilija ja toimittaja.

Kramsu opiskeli Helsingin yliopistossa historiaa ja suomen kieltä kuitenkaan valmistumatta. Hän oli toimittajana useissa lehdissä eri paikkakunnilla. Hän sairastui henkisesti 1891. Yksinäistä, velkoja pakoilevaa ja ajoittain ryypiskelevää runoilijaa ahdisti sairaus, paralysia. Hän kuoli Kuopion Niuvanniemen mielisairaalassa ja oli kuollessaan 39 vuoden ikäinen.

Kramsu muistetaan isänmaallisista balladeistaan ja lohduttomista tunnelmarunoistaan, jotka heijastelevat tekijänsä yksinäistä ja levotonta elämää. Hänen laajin nuijasota-aihenen runonsa on balladi Hannu Krankasta.

Eino Leino kirjoittaa Kramsun runoudesta "Suomalaisen kirjallisuuden historia" teoksessaan:

"Kaarlo Kramsun runotar on synkkäpukuinen, traagillinen impi, jonka kasvoilla syvä ja totinen elämäntuska kuvastuu. Hän on kansallisuusaatteesta innostunut, mutta sekään ei tuota hänelle täyttä lohdutusta. Hän näkee senkin traagillisessa valaistuksessa. Hän näkee historiallisen ristiriidan herran ja talonpojan, samoin yleisinhimillisen ristiriidan pikkusielujen ja suurten johtajien välillä. Hänen oma tunne-elämänsä on karu, miehekäs ja yksinkertainen. Hänen sielullinen yksinäisyytensä on ääretön ja siksi seisoo hän niin yksin myös Suomen kirjallisuudessa." [1]

[muokkaa] Tuotanto

  • Runoelmia I (1878: Oulu, omakustanne)
  • Runoelmia (1887: Porvoo, WSOY)

Lisäksi Kramsu suomensi Frederick Marryatin romaanin Merirosvo (1921)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Wikisitaateissa on kokoelma Kaarlo Kramsu -sitaatteja.

[muokkaa] Lähteitä

^  Suomalaisen Kirjallisuuden Historia, Eino Leino, (Yrjö Weilin & Kumpp. 1910)


Tämä kirjailijasta kertova artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.