Akateeminen Karjala-Seura
Wikipedia
Akateeminen Karjala-Seura oli vuosina 1922-1944 toiminut ylioppilaiden perustama yhdistys, jonka tarkoitukseksi ilmoitettiin kansallishengen lujittaminen ja maanpuolustushengen kohottaminen.
Muodollisten ylioppilasperustajien Erkki Räikkösen, Elias Simeliuksen (Simojoki) ja Reino Vähäkallion lisäksi seuran takana olivat Elmo Kaila ja useat jääkäriupseerit ja heimoaktivistit. AKS:n marssina oli Reino Hirvisepän sanoittama ja hänen veljensä Toivo Palmrothin säveltämä Me tahdomme. AKS:n lipun nauhoihin oli kätketty luoti, joka kertoman mukaan oli se sama, jolla Repolan nimismies Bobi Sivén oli surmannut itsensä . (Katso: Aunuksen retkikunta) Sivénistä tuli AKS:n marttyyri ja hänelle yritettiin luoda samankaltaista henkilökulttia kuin Saksassa Horst Wesselille. Sivén oli AKS:läisille esimerkki siitä, kuinka Karjalan asia on omaa henkeäkin tärkeämpi, kuten Sivén itsekin oli sanonut.
AKS keskittyi aluksi Itä-Karjalan pakolaisten hyväksi tehtävään työhön ja levitti ajatusta Karjalan heimon yhdistämisestä. Propagandan levittämiseen se sai valtion ja Itä-Karjalan avustamiskeskuksen taloudellista tukea. Kansallisten rajojen tavoitteleminen nähtiin tärkeäksi. Tähän liittyi kaikkien itämerensuomalaisten heimojen yhdistäminen Suomen lipun alle. Ensimmäisenä askeleena oli Itä-Karjalan liittäminen Suomeen. Uralin suomalaisheimoille vaadittiin itsenäisyyttä. AKS:n kanssa toimi limittäin Vihan Veljet -niminen venäläisvastainen salaseura. Alussa AKS:n mottona oli Työväestö on voitettava isänmaalle!, mutta luokkataistelun katsottiin häiritsevän Suur-Suomen luomisen tavoitetta.
Kielikysymyksessä seura korosti suomen kielen asemaa. Seuran äänenkannattaja oli Suomen Heimo -lehti. Vuonna 1930 seura teki aloitteen vapaaehtoisen linnoitustyön aloittamiseksi Karjalankannaksella Suomen Talkoo ja Maan Turva -yhdistysten kautta. Naisjärjestö oli Akateemisten Naisten Karjala-Seura.
Puoluepoliikassa AKS:n sisällä vaikuttivat kokoomuslaiset ja maalaisliittolaiset. Myöhemmin voimistui demokratiaa arvosteleva suuntaus, joka johti Mäntsälän kapinan 1932 jälkeen usean sadan maalaisliittolaisen seuran jäsenen eroon, mukana mm. Urho Kekkonen. Keskustalaisen siiven poistumisen jälkeen seura ajautui oikeammalle, Lapuan liikkeen jatkajaksi perustetun IKL:n kumppaniksi. Seuran toiminta huolestutti neuvostohallitusta ja lisäsi jännitettä maiden välillä.
Sotien jälkeen Ison-Britannian ja Neuvostoliiton valvontakomissio lopetti seuran, neuvostoliittolaisten toimesta, vuonna 1944 "fasistisena". Pääasiallisena syynä oli AKS:n kansallismielinen ja venäläisvastainen luonne. Seuran lähes kaikki arkistot ja aineistot piilotettiin tai hävitettiin.
Seuran jäsenten sosiaalisena verkostona ja muistojen vaalijana on sotien jälkeen toiminut epävirallinen "Kerho 22".
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Eskelinen, Heikki (2004): Me tahdoimme suureksi Suomenmaan. Akateemisen Karjala-Seuran historia I. WSOY. ISBN 951-0-225056-2.