Elämänsanalaisuus

Wikipedia

Elämänsanalaisuus voi viitata myös Elämän Sana -herätysliikkeeseen.
Kristinusko: luterilaisuus

Osa artikkelisarjasta
Lestadiolaisuus

Henkilöitä
Lapin Maria
Lars Levi Laestadius
Juhani Raattamaa

Suunnat
Esikoislestadiolaisuus
Rauhansanalaisuus
Uusheräys
Vanhoillislestadiolaisuus
Muut suunnat

Suuret seurat
Suviseurat (vl)
Opistoseurat (vl)
Juhannusseurat (el ja vl)
Suvijuhlat (rs)
Kesäseurat (uh)

Lehtiä
Päivämies (vl)
Rauhan sana (rs)
Rauhan Side (el)
Lähettäjä (uh)

Laulukirjat
Hengelliset laulut (el)
Siionin laulut (vl)
Siionin matkalaulut (rs ja uh)

Elämänsanalaisuus, joka tunnetaan myös nimellä pappissuuntaus, on vanhoillislestadiolaisuudesta irtautunut kristillinen uskonsuunta. Nimitys tulee suunnan Laestadius-seura -yhdistyksen julkaisemasta Elämän sana -lehdestä. Yhdistys lakkautettiin 2000-luvulla vähentyneen toiminnan vuoksi. Lehden levikki ylitti parhaimmillaan 2000.

Vanhoillislestadiolaisuuden sisällä oli riita 1950—1960-lukujen taitteessa. Oppierimielisyys koski tunnustuskirjojen oppikohtien tulkintaa, pakanalähetystä ja seurakuntaoppia. Riita johti muutosta haluavien, varsinkin monien pappien, eroon vanhoillislestadiolaisuudesta. Liikkeeseen liittyi 2/3 papeista, kymmenen pientä rauhanyhdistystä ja joitakin maallikkosaarnaajia. Ryhmään kuului huomattava määrä pappeja, ja siitä tuli opiltaan kirkollisempi kuin perinteisestä lestadiolaisuudesta.


Tämä lestadiolaisuutta käsittelevä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.