Atomiteoria
Wikipedia
Atomimalli tai atomiteoria on malli joka kertoo mistä kaikki aine koostuu. Teorian avulla pystytään selittämään tiettyjä ilmiöitä, kuten miksi aineella on tietty olomuoto tietyssä lämpötilassa. Nykyistä teoriaa kutsutaan Bohrin malliksi alullepanijansa Niels Bohrin mukaan. Demokritos ja Demokritoksen oppi-isä Leukippos pohtivat aineen koostumusta ja päätyivät siihen että aine koostuu atomeista ja että atomi on jakamaton. Jakamaton on kreikaksi atomos, josta sana atomi on johdettu .
[muokkaa] Atomimallin kehitys
Antiikin Kreikassa maailman ajateltiin koostuvan neljästä alkuaineesta, tulesta, vedestä, maasta ja ilmasta. Tämän ajattelumallin kehitti Empedokles ja se säilyi muuttumattomana aina keskiajalle asti. Demokritosta ja hänen opettajansa Leukkipos kehittivät uuden mallin, jonka mukaan atomit ovat jakamattomia ja niitä erottaa tyhjyys. Koska Aristoteles piti Empedoklesen mallia oikeana, Demokritoksen atomimallia ei yleissti hyväksytty.
Demokritoksen atomimalli on nykyiseen malliin verrattuna todella yksinkertaistettu sekä virheellinen. Demokritoksen mallissa aine koostuu atomista joka on jakamaton. Nykymallissa todetaan kuitenkin että atomi jakaantuu kahteen osaan; ytimeen ja elektroniverhoon. Lisäksi Demokritoksen malliissa väitetään atomien olevan erimuotoisia. Oikeassa Demokritosta voidaan pitää siinä, että atomit ovat keskenään eri kokoisia, eri massaisia sekä osaltaan siinä että atomit ovat ikuisia.
Robert Boyle oli ensimmäisiä, jotka uskalsivat vastustaa kirkkoa ja kehittää omia teorioita kirkon oppeja vastaan. Myös John Dalton ja Isaac Newton olivat mukana kehittämässä uutta atomimallia. Boylen ansiosta atomimalli sai uutta tuulta purjeisiin, sillä Demokritoksen atomimalli oli unohtua. Fyysikot eivät aluksi olleet kovinkaan kiinnostuneita koko mallista mutta kemistien keskuudessa malli sai suurta arvostusta. Kokeellisia todistuksia Demokritoksen malli sai Robert Brownin havainnoista, joka huomasi että veden pinnalla olevat pöly tai siitepöly liikkuvat siksakkiin. Ilmiötä kutsutaan Brownin liikkeeksi, jonka ilmiön perustan selvitti Albert Einstein.
Elektronin löytäjänä pidetyn Joseph Thomsonin havaintojen pohjalta huomattiin ettei Demokritoksen malli ollut täsmällinen. Elektronin ansiosta huomattiin, ettei atomi ole jakamaton, vaan koostuu pienemmistä partikkelesta. Thomsonin jälkeen atomimallin kehitys on ollut nopeaa, suurimpia vaikuttajia 1900-luvun molemmin puolin ovat olleet lisäksi James Clerk Maxwell hänen sähkömagneettisten ilmiöiden selittämisen ansiosta, Niels Bohr, Werner Heisenberg, Max Planck, Paul Dirac, Erwin Schrödinger antoivat suuren panoksen kvanttimekaniikan syntyyn.