Jorma Kurvinen
Wikipedia
Jorma Kurvinen (s. 3. kesäkuuta 1931 Oulussa – k. 19. helmikuuta 2002) oli suomalainen kirjailija. Kurvinen tunnetaan eritoten sotakirjoistaan sekä Susikoira Roi -nuortenkirjasarjastaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä ja ura
Kurvinen syntyi Oulussa vajaat kymmenen vuotta ennen talvisodan puhkeamista ja joutui todistamaan Oulun pommituksia. Nämä lapsuusmuistot ovat aivan ilmeisesti vaikuttaneet hänen tuotantoonsa. Hänen isänsä Juho Kurvinen oli metsätyönjohtaja ja äitinsä Eva Karvonen ravintoloitsija.
Marraskoskella asuessaan Jorma Kurvinen rakastui vaimonsa ohella myös Lappiin, mistä johtui innostus Lapin-matkailuun. Perheeseen kuuluu myös neljä lasta: Pentti (s. 1953), Anna-Maija (s. 1955, nyk. Kurvinen-Tikkanen), Matti (s. 1956) ja Pekka (s. 1963).
Jorma Kurvisen mielessä oli jo kouluaikana tulevaisuuden ammattina kirjoittaminen, mutta ei niinkään kirjailijan ammatti vaan lehtityö. Opiskelujen jälkeen hän työskenteli toimittajana useissa lehdissä, mm. Outsiderin lehdessä ja Nyyrikissä, päätoimittajana puoliksi omistamassaan Uusi Oulu -lehdessä sekä julkaisujohtajana Kolmiokirjassa.
Kurvinen on kirjoittanut yli 90 teosta. Hänen esikoisteoksensa oli vuonna 1958 julkaistu romaani Anna — kartanon opettajatar. Kurvinen kirjoitti oman päivätyönsä ohella vuoteen 1978 saakka, jolloin hän ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi. Kurvinen sai 1964 palkinnon nuortenromaanistaan "Kolmas palo", mikä rohkaisi häntä jatkamaan kirjoittamista.
Jorma Kurvinen oli erittäin tuottelias ja monipuolinen kirjailija. Hän kirjoitti historiallisia romaaneja, dokumenttiaineksiin perustuvia sotaromaaneja sekä erittäin suosittuja lasten- ja nuortenromaaneja, kuten Susikoira Roi -sarjan. Sarjan 20. ja viimeinen osa ilmestyi kirjailijan kuoleman jälkeen. Erityisesti on vielä mainittava salanimellä Elsa Anttila kirjoitetut viihteelliset romaanit, joita on kiitetty naisvaltaisten ammattien ja naisten keskinäisen solidaarisuuden kuvaajana. Kaiken kaikkiaan Jorma Kurvinen julkaisi 91 romaania, joiden lisäksi hän kirjoitti kirjoja historian, uskonnon ja urheilun alalta sekä näytelmiä.
[muokkaa] Teoksia
- Anna -kartanon opettajatar (1958)
- Kolmas palo (Otava 1964)
- Rekka (1966)
- Velkakirja (1968)
- Suden merkki (1972)
- Sano minua isäksi (Otava 1975)
- Susikoira Roi -sarja (Otava 1976–2002)
- Emme tienneet kun läksimme silloin... (1979)
- Se verellä maksetaan (1980)
- Kössi-Lössi rahakierteessä (Lasten Keskus 1981)
- Pako (Otava 1981)
- Katkera latu (1981)
- Turre (Otava, 1992)
- Eläköön, meillä on kerho! (Otava 1982)
- Kössi-Lössin tulikoe (Lasten Keskus 1982)
- Rapaa ja räniköitä (Otava 1982)
- Musta joki, kuolemanjoki (1982)
- Pärinäjengi vauhdissa (Otava 1983)
- Trial-kerhon tulikoe (Otava 1983)
- Noutopartio (1983)
- Viimeinen viivytys (1984)
- Tammen lehvän sissit (1985)
- Turbokesä (Otava 1986)
- Viimeiseen mieheen (Otava 1986)
- Kamu (Otava 1987)
- Ei muuta kunniaa (1987)
- Juuri kun helvetti päättyi (Otava 1988)
- Kymmenen patruunaa (1989)
- Siniviiva (Otava 1990)
- Kunniapartio (1990)
- Rolf saaristokoira (Otava 1991)
- Musta lumi (Otava 1991)
- Lakeuden miehiä (1991)
- Älä antaudu (1992)
- Erikoisosasto Z (1993)
- Korpraali Korhosen joulupöytä (1994)
- Isojärven kartanon tyttö (Otava 1995)
- Kuilu (1995)
- Takuumies (1996)
- Anna-Sofia, kartanon nuori neiti (Otava 1997)
- Ajalla vaaran, vaivan (1997)
- Sodan jumalat (1999)
- Rekku löytää kodin (Otava 2000)
- Ei toista armaampaa (2000)
[muokkaa] Palkinnot
- Nuorten Kirja ry:n palkinto, teoksesta Kolmas palo
- Valtion kirjallisuuspalkinto (1978, 1982, 1988)
- Lastenkulttuurin valtionpalkinto (1991)
- Kirjapöllö -palkinto (1993)
- Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto (2000)
- Lasten LukuVarkaus -palkinto (2002)
Viimeksi mainittua palkintoa Kurvinen olisi arvostanut erityisesti, koska palkinnonsaajan valitsevat nuoret lukijat eivätkä kriitikot. Kurvinen ei kuitenkaan ehtinyt saada tietoa ehdokkuudestaan, sillä hän menehtyi sairauskohtaukseen samana päivänä kuin palkintoehdokkaat julkistettiin.