Eero Erkko
Wikipedia
Eero Erkko (s. 18. toukokuuta 1860, Orimattila – k. 14. lokakuuta 1927, Helsinki) oli nuorsuomalainen sanomalehtimies, joka kuului Päivälehden (sittemmin Helsingin Sanomat) perustajiin. Hänestä tuli lehden päätoimittaja ja sen keskeinen omistaja. Lehti joutui lakkautetuksi viitattuaan myönteisesti Eugen Schaumanin suorittamaan Nikolai Bobrikovin murhaan 1900-luvun alussa. Maastakarkotusvuosien jälkeen (Yhdysvalloissa ja Kuubassa 1903–1905) Erkko palasi 1908 päätoimittamaan lehteä, jonka nimeksi oli vaihtunut Helsingin Sanomat.
Eero Erkko suomensi ensimmäisen Émile Zolan suomennetun teoksen Kertomuksia, joka ilmestyi 1888. Hän toimitti myös 1904 amerikansuomalaisia kuvaavan Amerikan albumin. Erkon muistelmia ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen 1929 nimellä Muistelmia Päivälehden perustamisesta.
Maanpakolaisvuosinaan Erkko mm. suunnitteli Kuuban Itaboon perustettavaa vastaavien pakolaisten siirtokuntaa ja "jääkäriliikemäistä" sotilaskoulutuskeskusta. Erkko oli nuorsuomalaisen puolueen perustajia. Hän oli puolueen kansanedustajana 1907–1918, josta merkittävän ajan puolueen puoluejohtajana. Hän oli myös hallituksessa sosiaaliministerinä 1918–1919, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1919 sekä kauppa- ja teollisuusministerinä 1919–1920.
Eero Erkko on J. H. Erkon veli, Eljas Erkon isä ja Aatos Erkon isoisä.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Seppo Zetterberg (2001). Eero Erkko. Otava. ISBN 951-1-17275-1.