Auto
Wikipedia
Auto on pyörillä liikkuva useimmiten henkilöiden kuljetukseen tarkoitettu itsenäisesti liikkuva laite. Nimi auto on lyhennys sanasta automobiili, joka koostuu kreikkalaisesta etuliitteestä άυτο-, áuto-, itse- ja latinan sanasta mobilis, liikkuva.
Suomen lain mukaan auto on henkilöiden tai tavaran kuljetukseen taikka määrättyyn erikoistehtävään valmistettu moottorikäyttöinen ajoneuvo, jossa on vähintään neljä pyörää tai telat ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on suurempi kuin 25 kilometriä tunnissa. Määritelmän ulkopuolelle jätetään yleisesti myös kevyet nelipyörät eli mopoautot, traktorit, moottorityökoneet sekä mönkijät.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Jo 1400-luvulla suunniteltiin itseliikkuvia ajoneuvoja, ja muun muassa Leonardo da Vinci pohti jousivoiman käyttöä kulkuneuvoissa. Myöhemmin Isaac Newton kehitti ajatuksen höyrypurkauksen voimalla liikkuvasta autosta. Ensimmäiset 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa syntyneet autot toimivatkin höyrykoneella, ja varhaisimmaksi autoksi mainitaan usein Nicolas Josef Cugnot'n kolmipyöräinen höyryauto vuodelta 1769. Se oli neljän kilometrin tuntinopeudella liikkuva armeijan käyttöön tarkoitettu kolmipyöräinen työkone, jonka tehtäviin kuului etenkin raskaiden tykkien vetäminen. Cugnot'n höyryautossa oli etupyörän edessä valtava boileri, jonka sisällä oleva vesi saatiin höyrystymään kuumentamalla. Höyry lisäsi painetta ja työnsi toisesta päästään eturenkaaseen kiinnitettyä mäntää ulospäin, jolloin auto nytkähti liikkeelle. Cugnot'n höyrykone oli yksitoiminen, eli höyrykone teki työtä vain yhteen suuntaan, mutta auton oma liike-energia työnsi männän takaisin. Ensimmäinen auto täytyi pysäyttää muutaman kerran tunnissa, jotta boileri saisi kerätyksi taas tarpeeksi höyrynpainetta. Seuraavana vuonna Cugnot teki toisen autonsa, joka pystyi kuljettamaan jo neljä matkustajaa. Valitettavasti hän sai kyseenalaisen kunnian kokea myös ensimmäinen moottoriajoneuvo-onnettomuus, minkä seurauksena Cugnot menetti rahoituksen keksintöihinsä.
Linjaliikenteeseen höyryautot pääsivät vasta 1832, kun Goldsworthy Guerneyn valmistamat autot alkoivat liikennöidä Gloucesterin ja Cheltenhamin välillä Isossa-Britanniassa. Rautatieliikenteen vaikuttajat vastustivat ymmärrettävästi autojen yleistymistä ja onnistuivatkin vaikeuttamaan autoliikennettä huomattavasti esimerkiksi yli kymmenen kertaa suuremmilla siltamaksuilla hevosvaunuihin verrattuna ja erityisellä punaisen lipun lailla, jonka mukaan autojen edessä tuli aina liikkua jalankulkija heiluttamassa punaista lippua vaaran merkiksi. Tämä vasta yli 30 vuotta myöhemmin kumottu laki tietenkin laski autojen nopeuksia huomattavasti ja hidasti autotekniikan kehittymistä Englannissa. Linja-autojen esi-isät olivat suosittuja ympäri maailmaa, mutta höyrykonetta käytettiin myös kevyemmissä yksityisautoissa, joiden nopeus oli keskimäärin noin 20 km/h. Etenkin Bolléen perhe kasasi vuosina 1873-1883 hyvinkin edistyksellisiä höyryautoja, joista tunnetuin on yhä kunnossa oleva La Mancelle (1878). Siinä oli ketjuveto, ohjauspyörä pystysuoran akselin päässä, lisäksi moottori oli sijoitettu eteen, vaikka suuri boileri oli viisaasti matkustamon takana.
Höyryautojen heikkoihin ominaisuuksiin kuului valtava painekattila, suuri määrä polttoainetta ja etenkin alkuvaiheessa ajoneuvon raskaus. Vaihtoehtoja höyryvoimalle kehiteltiin paljon, ja sähkö olikin ensimmäinen ratkaisu. Sähkön heikko puoli oli sata vuotta sitten sama kuin se on nykyäänkin: akkujen suuri paino ja auton lyhyt käyttösäde. Toinen vaihtoehto oli kaasun polttaminen ja siitä syntyvän energian muuttaminen mekaaniseksi liike-energiaksi. Ensimmäisen kaasulla toimivan auton kehitteli Isaac de Rivas vuonna 1804. Kaasukäyttöisen auton suurin ongelma oli kaasun varastoiminen.
![Benzin ensimmäinen polttomoottoriauto (1885)[1]](../../../upload/shared/thumb/7/71/1885Benz.jpg/220px-1885Benz.jpg)
Vasta vuonna 1885 valmistettiin ensimmäinen nykyaikaisen polttomoottorin avulla liikkuva auto, ja sen teki Karl F. Benz, kuuluisan Mercedes-Benz-konsernin perustaja. Lähes yhtä aikaa toinen saksalainen, Gottlieb Daimler, kehitteli oman versionsa polttomoottoriautosta, mutta kunnia ensimmäisestä nykyaikaisen auton esi-isästä annetaan Benzille. Daimlerin kanssa yhteistyössä toimi saksalainen Nicolaus Otto, jonka ottomoottorina tunnettu polttomoottorityyppi on nykyäänkin useimmissa henkilöautoissa käytössä, mutta Daimler kehitteli omalla tahollaan yli kolme kertaa nopeammin pyörivän moottorinsa. Hieman Benzin ja Daimlerin autojen valmistumisen jälkeen autoteollisuus alkoi ottaa huikeita askelia eteenpäin, ja etenkin ranskalaiset tulivat tunnetuksi autojen kehittymisestään, muun muassa kitkakytkin, ketjuveto ja tasauspyörästöllä varustettu vaihteisto kehitettiin näihin aikoihin. Myöhemmin ketjuveto tosin vaihtui jäykkään kardaanivetoon ja tasauspyörästö siirrettiin vaihteistosta taka-akselin keskivaiheille. 1890-luvulla myös toisenlainen moottorityyppi julkistettiin, nimittäin Rudolf Dieselin dieselmoottori, jossa käytettiin vaikeammin palavaa dieselöljyä bensiinin sijasta, eikä polttonestettä suihkutettu seoksena ilman kanssa, vaan molemmat suihkutettiin erikseen.
Polttomoottorit voidaan kehittää käymään lähes kaikilla aineilla, jotka ovat nestemäisiä ja palavia. Bensiinimoottori voi käydä bensiinin lisäksi etanolilla ja muunnettuna maakaasulla tai biokaasulla. Dieselmoottorissa voidaan käyttää kasviöljyjä, kuten rypsiä, rapsia ja sinappiöljyä.
[muokkaa] Rakenne
Rakenteellisesti auto voidaan jakaa seuraaviin osakokonaisuuksiin:
- alusta, kori tai runko (henkilöautoissa on itsekantava kori (monokokki), jolloin alusta, runko ja kori on yhdistetty)
- jousitus
- pyöräntuenta
- jouset
- iskunvaimentimet
- ohjausjärjestelmä
- moottori
- kampiakseli
- nokka-akseli
- sytytysjärjestelmä (bensiinimoottorissa)
- voimansiirto
- kytkin
- vaihteisto
- nivelakseli
- vetopyörästö
- Pyörät ja jarrut
- Sisustus, mittaristo ja lisälaitteet
- kojelauta
[muokkaa] Autojen lisälaitteet
Autoissa on nykyään monia lisälaitteita joiden tarkoituksena on parantaa autojen ajo- ja käyttömukavuutta sekä turvallisuutta. Yleisimpiä lisälaitteita ovat autoradio ja ilmastointi.
[muokkaa] Auto Suomessa
Autojen suosio alkoi kasvaa 1950-luvulla. Henkilöautojen maahantuonti oli kuitenkin säännösteltyä ja tuontiluvan varaista vuoteen 1962 asti. Autot nähtiin edistyksellisimpänä kulkumuotona 1960- ja 1970-luvulla ja Suomessakin toteutettiin silloin hyväksi katsottua autoistumisen ihannetta. Siihen aikaan maahamme rakennettiin suuri määrä uusia teitä ja henkilöautojen määrä alkoi lisääntyä. Tämä kehitys katkesi 1970-luvun öljykriisiin, jolloin joukkoliikenteen alasajo pysähtyi ja sitä alettiin suosia poliittisessa päätöksenteossa. 1990-luvulta lähtien autoistumiskehitys on taas päässyt vauhtiin. Tämä on näkynyt kaukana keskustoista sijaitsevien automarkettien rakentamisena, joukkoliikenteen matkustajakatona, kasvavana riippuvuutena autosta ja liikenneruuhkina.
[muokkaa] Polttomoottori ja ympäristövaikutukset
Suurin osa nykyisestä tieliikenteestä tapahtuu polttomoottoriautoilla, jotka saavat energiansa öljystä. Kun öljyä polttamalla tuotetaan energiaa, syntyy suurin osa aiheutuvista hiilidioksidipäästöistä varsinaisessa kulutustapahtumassa. Osuuden on arvioitu olevan suuruusluokkaa 80 % päästöistä. Loput 20 % päästöistä syntyy öljyn tuotannossa, kuljetuksessa jalostuksessa ja jakelussa. (Spadaro, 2000) Polttomoottorin terminen hyötysuhde on optimikierrosluvulla ja väännöllä noin 24 %, mutta tavallisessa käytössä hyötysuhde "tankista pyörään" on noin 10–20 %.
[muokkaa] Tilastotietoa
Maailmassa arvioitiin vuonna 2005 olleen 551 000 000 autoa.[2] Suomessa taas oli vuonna 2000:
- Henkilöautoja noin 2,12 miljoonaa
- Pakettiautoja noin 235 000
- Kuorma-autoja noin 64 000
- Linja-autoja noin 9 700
Lisäksi oli moottoripyöriä noin 88 000.
Henkilöautojen jakaumasta Tanskassa vuonna 2005 voi päätellä myös jotain Suomen tilanteesta. Suluissa tyypillisiä autotyypin edustajia.
- Pikkuautot 34,1 % (Peugeot 206, Kia Picanto, Suzuki Alto, Skoda Fabia, Toyota Aygo)
- Pienehköt perheautot 27,5 % (Peugeot 307, Skoda Octavia, Mazda 3, Ford Focus, Toyota Corolla, Volkswagen Golf)
- Keskikokoiset perheautot 19 % (Citroën C5, Ford, Mondeo, Mazda 6, Audi A4)
- Suuret perheautot 3,2 % (Audi A6, BMW 500-sarja, Volvo S/V70, Volvo S60)
- Edustustason autot 0,2 % (Jaguar XJ, Mercedes-Benz S-sarja)
- Urheiluautot 0,3 % (Mercedes SLK, Porsche 911, Ferrari 360 Modena/Spider)
- Tila-autot 12,4 % (Citroen Xsara Picasso, Opel Zafira, Hyundai Matrix, Chrysler Voyager/Grand Voyager)
- Muut 3,4 % (Suzuki Grand Vitara, VW Transporter, Fiat Ducato)
[muokkaa] Ennätyksiä
- Pienin moottori: Citroen 2CV (1948.. 1990) ja Suzuki Fronte 1967 0,36L (375cc)
- Lyhin: Peel P50 (1962) - 1340 mm (kolmipyöräinen)
- Pisin: Cadillac Fleetwood Seventy-Five (1975) - 6,426 mm
- Tehokkain: Bugatti Veyron 16.4 - 763 kW (1001 hp)
- Myydyin: Volkswagen Kupla - 21 miljoonaa (Toyota Corolla on myydyin samalla mallinimellä 32 miljoonaa autoa)
- Vähiten myyty (lukuun ottamatta erikoismalleja): Lamborghini LM002 - 301 autoa kuudessa vuodessa
[muokkaa] Lähteet
- ^ Worldwatch-instituutin Vital Signs 2005
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Autouutiset.fi Kotimaisten autosivustojen uutiset, koeajot ja muut autoartikkelit.
- www.AutoWiki.fi - Suomalainen wiki autoista