Inkerikot
Wikipedia
Inkerikot tai inkeroiset ovat Inkerin alkuperäistä itämerensuomalaista väestöä. Inkerikkojen historiallinen uskonto on ortodoksisuus (kun taas inkeriläisten on luterilaisuus). Inkeroisen kielen, joka on viimeisen vuosisadan aikana vähentynyt ratkaisevasti, puhujien lukumäärä lasketaan nykyisin vain sadoissa.
Puhtaimpia inkeroisalueita olivat Inkerissä Laukaansuu, Kaprio, Soikkola ja Hevaa Suomenlahden rannalla ja Lempaala Pohjois-Inkerissä sekä muutamat kylät entisellä Suomen puoleisella Karjalankannaksella Raudussa ja Metsäpirtissä. Etelä-Inkerissä sijaitsi vielä ns. Ylä-Laukaan inkeroisalue Oredezh-joen varrella.
Inkeroisten varhaisimmasta historiasta arvellaan, että tšuudit eli ns. muinaiskarjalaiset jakaantuivat 800-900-lukujen tietämillä nyky-karjalaisiksi ja inkerikoiksi. Ensimmäinen historiallinen maininta inkerikoista (venäjäksi izory) on vuodelta 1228. Inkeroisryhmistä erityisesti Soikkolan asukkaat ovat tiettävästi aina pitäneet itseään karjalaisina.
Inkerikkoja ei pidä sekoittaa inkeriläisiin eli inkerinsuomalaisiin, jotka ovat alueelle Ruotsin vallan aikaan siirrettyjen ja muuttaneiden savolaisten ja länsikarjalaisten (suomalaisten) kuten jääskeläisten, lappeelaisten ja äyräpääläisten jälkeläisiä.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Itämerensuomalaiset: Heimokansojen historiaa ja kohtaloita, toimittanut Mauno Jokipii vuonna 1995. ISBN 951-9362-80-0, Atena.
- Jouko Sihvon vuonna 2000 kirjoittama Inkerin kansan 60 kohtalon vuotta. ISBN 951-31-1872-X, Tammi.