Eläinten karnevaali

Wikipedia

Eläinten karnevaali (Le carnaval des animaux) on säveltäjä Camille Saint-Saënsin 14 osasta koostuva musiikkisarja pienelle orkesterille. Teoksen nimen perään on kirjoitettu "eläintieteellinen fantasia".

Eläinten Karnevaali sävellettiin vuoden 1886 helmikuussa, kun Saint-Saëns oli lomalla pienessä itävaltalaisessa kylässä. Kuten teoksen nimestä voi päätellä, on kyseessä eläimiin liittyvää ohjelmamusiikkia. Jokainen teoksen vaihe kuvaa jotain tiettyä eläintä. Saint-Saëns epäili humoristisen teoksen vahingoittavan mainettaan vakavan musiikin säveltäjänä, joten hän kielsi teoksen esitykset ensiesityksen jälkeen. Kielto ei koskenut joutsen-osiota, ja se oli tarkoitettu raukeavaksi säveltäjän kuoleman jälkeen. Saint-Saënsin kuoltua teoksesta tulikin hänen suosituimpiaan. Sitä pidetään nykyään suosittuna erityisesti lapsille sopivana klassisen musiikin teoksena.

[muokkaa] Teoksen osat

  1. Introduction et marche royale du Lion (Johdanto ja leijonan kuninkaallinen marssi) - tässä osassa kuullaan leijonan karjuntaa
  2. Poules et Coqs (Kukot ja kanat) - tässä osiossa puhaltimet kiekuvat
  3. Hémiones (animaux véloces) (Villiaasit) - erittäin nopea pianistien osuus
  4. Tortues (Kilpikonnat) - tämän osion melodia on muunnelma Jacques Offenbachin operetin,Orfeus manalassa, kuuluisasta can-canista, mutta nopeutta on hidastettu huomattavasti
  5. L'Éléphant (Norsut) - tämä melodia taas on Hector Berliozin "Dances des sylphes" kontrabassolle sovitettuna ja huomattavasti alaspäin transponoituna
  6. Kangourous (Kengurut) - tämä osio kuvaa pianoilla kenguruiden loikkimista
  7. Aquarium (Akvaario) - kaunis, puhaltimien ja pianojen osio.
  8. Personnages à longues oreilles (Pitkäkorvaiset olennot) - tämä epäsovinnainen osa kuvastaa Saint-Saënsin huumoria
  9. Le coucou au fond des bois (Käki metsän syvyydessä) - tässä osiossa klarinetti kukkuu pianojen säestäessä rauhallisesti
  10. Volière (Lintuhäkki) - puhaltimien hallitsema osio
  11. Pianistes (Pianistit) - osiossa pianistit soittavat yksitoikkoisia sormiharjoituksia (Saint-Saëns oli itsekin pianisti)
  12. Fossiles (Fossiilit) - tässä hilpeässä, ksylofoni -voittoisessa osiossa lainataan säveltäjän omaa Dance Macabrea sekä ranskalaisia kansansävelmiä
  13. Le Cygne (Joutsen) - teoksen kuuluisin osa. Sello soittaa kaunista melodiaa pianoiden säestyksellä. Tämä on tunnetuimpia sellolle tehtyjä kappaleita.
  14. Finale - Finaalissa on uusi melodia, jota kuulee nykyään kännyköiden soittoäänenä. Lisäksi useat aikaisempien osien teemoista palaavat lyhyeksi aikaa ennen lopetusta.

[muokkaa] Orkesterin kokoonpano

Nykyään teos esitetään usein suuren orkesterin voimalla, ja yleensä kellopeli korvaa harvinaisen lasiharmonikan. Teoksen kesto on kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia.

[muokkaa] Triviaa