Edwin Linkomies

Wikipedia

Edwin Johan Hildegard Linkomies, vuoteen 1928 Flinck (s. 22. joulukuuta 1894, Viipuri — k. 8. syyskuuta 1963, Helsinki) oli Helsingin yliopiston Rooman kirjallisuuden professori, rehtori ja kansleri sekä kokoomuslainen poliitikko ja pääministeri. Linkomiehen vaikutus sekä suomalaiseen tiedepolitiikkaan että valtakunnanpolitiikkaan on ollut merkittävä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Varhempi akateeminen ura

Akateemisella urallaan Linkomies oli monessa suhteessa ennätyksellinen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Rauman lyseosta jo 16-vuotiaana, hypättyään yli monta luokkaa. Helsingin yliopistossa, jossa hänen pääaineenaan oli latinan kieli, hän valmistui filosofian kandidaatiksi 19-vuotiaana ja tohtoriksi 25-vuotispäivänään vuonna 1919. Toimittuaan roomalaisen filologian dosenttina 1921-23 Linkomies nimitettiin Rooman kirjallisuuden professoriksi 29-vuotiaana.

Linkomies toimi historiallis-kielitieteellisen osaston (nyk. humanistinen tiedekunta) dekaanina 1931-32 ja yliopiston vararehtorina 1932-43. Satakuntalainen osakunta valitsi Linkomiehen 1934 inspehtorikseen, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1944.

[muokkaa] Poliittinen ura

Edwin Linkomies oli kannattanut koulupoikana Risto Rytin nuorsuomalaisia, mutta hallitusmuototaistelun yhteydessä hän liittyi monarkismia kannattaneeseen kokoomuspuolueeseen ja liukui sen oikeistosiipeen. Edwin Linkomies toimi mm. Suomalais-Saksalaisen Seuran (SSS) puheenjohtajana ja tuki myös Isänmaallista kansanliikettä (IKL). Eduskuntaan hänet valittiin 1933 ja hän istui sen varapuhemiehenä kauden 1939-43. Talvisodan loppuvaiheessa Linkomies kannatti rauhaa kovillakin ehdoilla. Välirauhan aikana hän kannatti aktiivisesti saksalaissuuntausta.

Jatkosodan vuosina Edwin Linkomiehen ja Risto Rytin välit paranivat uudelleen. Keväällä 1943 Ryti nimitti Linkomiehen pääministeriksi kokoomushallitukseen. Hän toimi pääministerinä jatkosodan aikana 5. maaliskuuta 1943 - 8. elokuuta 1944.

Sodan jälkeen Linkomies joutui 1946 muun sodanaikaisen valtiojohdon kanssa sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin ja sai viiden ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen. Hän suoritti siitä noin kolme vuotta, minkä jälkeen presidentti Paasikivi armahti hänet. Vankilavuosinaan Linkomies kirjoitti muistelmateoksen Vaikea aika, joka julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.

[muokkaa] Myöhempi akateeminen ura

Vapauduttuaan sotasyyllisyysvankeudesta 1948 Edwin Linkomies jätti politiikan ja siirtyi pysyvästi tieteen pariin. Hän palasi paitsi Rooman kirjallisuuden professorin virkaansa myös moniin muihin sotaa edeltäneisiin tehtäviinsä. Satakuntalainen osakunta valitsi hänet uudelleen inspehtorikseen 1950, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1956. Aikakauslehti Valvojan päätoimittajana hän toimi uudelleen vuodet 1955-63.

Edwin Linkomies kuoli Helsingissä syksyllä 1963, 68-vuotiaana. Kuollessaan hän oli ollut professorinvirassaan neljäkymmentä vuotta.

[muokkaa] Teoksia

  • Linkomies, Edwin (1947): Antiikin kulttuuri tutkimuksen kohteena. Helsinki: Otava.
Kokoomus Edeltäjä:
Pekka Pennanen
Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtaja
19431944
Seuraaja:
K. F. Lehtonen
Suomen lippu Suomen pääministerit
P.E. Svinhufvud | J.K. Paasikivi | L. Ingman | K. Castrén | J. Vennola | R. Erich | J. Vennola | A. K. Cajander | K. Kallio | A. K. Cajander | L. Ingman | A. Tulenheimo | K. Kallio | V. Tanner | J. Sunila | O. Mantere | K. Kallio | P.E. Svinhufvud | J. Sunila | T. Kivimäki | K. Kallio | A. K. Cajander | R. Ryti | J.W. Rangell | E. Linkomies | A. Hackzell | U. Castrén | J.K. Paasikivi | M. Pekkala | K.-A. Fagerholm | U. Kekkonen | S. Tuomioja | R. Törngren | U. Kekkonen | K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | R. von Fieandt | R. Kuuskoski | K.-A. Fagerholm | V. J. Sukselainen | M. Miettunen | A. Karjalainen | R.R. Lehto | J. Virolainen | R. Paasio | M. Koivisto | T. Aura | A. Karjalainen | T. Aura | R. Paasio | K. Sorsa | K. Liinamaa | M. Miettunen | K. Sorsa | M. Koivisto | K. Sorsa | H. Holkeri | E. Aho | P. Lipponen | A. Jäätteenmäki | M. Vanhanen
Muilla kielillä