Caligula

Wikipedia

Caligula, rintakuva
Suurenna
Caligula, rintakuva

Gaius Caesar Augustus Germanicus tai Caligula (31. elokuuta, 12 - 24. tammikuuta, 41) oli Rooman keisari 3741.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Varhaisvaiheet

Caligula syntyi roomalaisessa sotilasleirissä 31. elokuuta vuonna 12. Hänen isänsä oli suosittu sotapäällikkö Germanicus, silloisen keisari Tiberiuksen veljenpoika. Caligulan äiti taas oli Vipsania Aggrippina, jonka isä oli alhaista syntyperää oleva, mutta kyvyillään ja ansioillaan pitkälle päässyt Marcus Vipsanius Aggrippa, joka oli keisari Augustuksen todella hyvä ystävä. Caligulan perhe oli siellä missä isäkin eli Germanicuksen komentama armeijan luona. Sotaleirissä Caligula oli muille sotilaille jonkinlainen maskotti, koska hänet puettiin sotilasasuun pieniä sotilaskenkiä myöten. Hän myös sai lempinimensä näistä sotilaskengistä joita kutsuttiin nimellä caliga. Siitä muotoutui sana Caligula, eli "pikku saapas".

Vuonna 19 seitsemänvuotiaan Caligulan isä murhattiin myrkyttämällä, tämän myötä leskirouva Aggrippina lähti sotilasleiristä Roomaan, jossa oli vallankaappausta suunnittelevan Sejanuksen valta suurimmillaan. Sejanus yritti päästä Tiberiuksen vallan perijäksi ja tarkoituksena oli eliminoida ensin Tiberiuksen seuraajiksi sopivat sukulaiset, sitten Tiberius itse. Hän houkutteli Tiberiuksen vetäytymään politiikasta ja muuttamaan pois Roomasta saaden näin paljon enemmän valtaa itselleen. Parin vuoden päästä Sejanus onnistui julistamaan Caligulan äidin ja hänen kaksi elossa olevaa veljeään, Nero ja Drusus, valtion vihollisiksi ja karkottamaan heidät Roomasta. Caligulan onneksi Tiberius sai tietoonsa, että Sejanus oli tapattanut hänen veljensä Drusuksen ja aikoi kaapata Roomassa vallan itselleen. Tiberius toimi nopeasti ja teloitti Sejanuksen saman tien. Koska Caligulan äiti oli karkotettu Roomasta, hänet kasvatti isoäitinsä Livia, Augustuksen leski. Mutta vuonna 27, Caligulan täyttäessä 18 otti keisari Tiberius hänet ottopojakseen ja vei samalla asumaan hänet kanssaan Caprin saarelle. Siellä Caligula omistautui täydellisesti nuoruuden viettoon, hän pukeutui persoonallisesti, harrasti laulamista, naisia, tanssia ja teatteria. Kuusi vuotta myöhemmin hän yritti kuitenkin vakiintua ja hankkia itselleen hallinnollista kokemusta. Hän meni naimisiin Junia Claudillan kanssa ja sai kokeilla myös kvestorinvirkaa, samana vuonna hänen äitinsä ja veljensä kuolivat. Hänen yrityksensä vakiintua jäivät lyhyeksi, sillä Junia tuli pian naimisiin menon jälkeen raskaaksi, mutta kuoli lapsivuoteeseen, eikä kvestorinvirkakaan enää kiinnostanut.

[muokkaa] Nousu valtaan

Neljä vuotta hän asui vielä Tiberiuksen luona, kunnes 16. maaliskuuta vuonna 37 Tiberius kuoli oman henkivartijan avustamana (huhuttiin, että Caligula olisi myös nopeuttanut hänen kuolemaansa). Tiberiuksen testamentissa oli määrätty, että keisarin valta oli jaettava Caligulan ja Tiberius Gemelluksen, keisarin pojanpojan kanssa. Caligulalla oli kuitenkin kansa puolellaan ja hän uskalsi julistaa Tiberiuksen testamentin mitättömäksi väittäen, ettei Tiberius ollut täysissä sielun voimissaan tehdessään testamenttia. Ja niin, kaksi päivää myöhemmin senaatti julisti yksinvallan Caligulalle. Hän oli silloin 24-vuotias, aivan liian nuori ja kokematon. Tiberiuksen tarkan taloudenpidon ansiosta valtionkassassa oli 3 miljardia sesteriusta rahaa ja Caligulalla oli maailma avoinna. Ensin hän kasvatti suosiotaan heittelemällä Rooman kansalle katolta rahaa ja kerran lahjoitti jokaiseen Rooman talouteen korillisen elintarvikkeita.

Caligulan lupaava alku kesti vain puoli vuotta. Hän kuunteli senaatin neuvoja ja oli täynnä hyvää tahtoa. Hän antoi senaatille valtaa ja oli sen takia senaatin suosiossa. Osin sen takia, koska oli kokematon. Valtaan noustessaan hänellä ei ollut hallinnollista kokemusta, eikä edes sotilaallista kokemusta. Hän oli oppinut ajan myötä vain ylimielisyyttä, välinpitämättömyyttä, sekä halua nöyryyttää ja alistaa muita. Vähitellen valta nousi hänelle päähän, jopa niin pahasti että hän ryhtyi vaatimaan itselleen samanlaista kohtelua kuin mitä jumalat saavat. Hän muuttui pöyhkeäksi, vähätteli muita ja korosti oikeuttaan tehdä mitä tahansa, kenelle tahansa, olihan hän sentään jumalien kaltainen. Hän perusti Roomaan temppelin jossa hänelle saattoi uhrata, ja Jerusalemin temppelin hän muutti kokonaan omaksi palvontapaikakseen. Hän hakkautti päät kaikilta kuuluisilta jumalkuvilta, jotka hän sai käsiinsä ja korvasi ne omilla kasvonpiirteillään. Hän keskusteli luontevasti muiden jumalien kanssa. Esimerkiksi Capitoliumissa hän piti usein Jupiterin kanssa kahdenkeskisiä ja salaperäisiä neuvotteluja ja lopuksi uhkasi että tämän herruus oli pian oleva lopussa. Caligulalla oli jokin uskomaton tarve varmistaa jumalaksi pääsy jo ennen kuolemaansa, mutta hänet saattoi julistaa jumalaksi ainoastaan senaatti. Senaatilla oli taas paljon syitä olla julistamatta häntä jumalaksi ja painavin syy oli se että hän oli vielä elossa. Roomassa jumaliksi julistettiin vain ja ainoastaan kuolleita. Näin ollen hän ryhtyi korostamaan itseään jumalallisemmin, hän käytti silkkisiä naisten pukuja, sotilaskenkiä ja viittaa, jotka olivat koristeltu jalokivillä ja rannerenkailla. Joskus hänellä oli myös Aleksanteri Suuren rintahaarniska, joka oli nostettu tämän haudasta pois. Koska senaatti ei siltikään kunnioittanut häntä sen vertaa, että olisi julistanut häntä jumalaksi, niin ei hänkään kunnioittanut senaattia. Caligula vähensi senaatin valtaa, ajaessaan vaunuilla joutuivat senaattorit juoksemaan monta kilometriä hänen vaunujensa vierellä ja joistakin senaattoreista hän teki tarjoilijoitaan.

Vaikka senaatti ei hänestä pitänyt, niin kansa piti senkin edestä. Caligula järjesti kansalle paljon huvituksia: gladiaattoritaisteluja, teatteriesityksiä ja rakennutti uusia julkisia rakennuksia. Hän järjesti myös itselleen huvituksia, kuuluisin päähänpistonsa oli ehkä rakentaa silta yli Napolinlahden, lähes viisi ja puoli kilometriä pitkä kauppalaivoista rakennettu ponttonisilta. Syy tähän ei ollut välttämättä lapsellisuuden uhma, vaan Tiberiuksen aikana keisarin hoviastrologi oli nimittäin ennustanut, että Caligula voisi yhtä vähän tulla keisariksi kuin ratsastaa Napolinlahden yli. Sillan valmistuttua, hän ratsasti ylpeänä Aleksanteri Suuren rintahaarniska yllään sillan yli. Takaisin päin tullessaan hän pysähtyi keskelle siltaa ja ryhtyi ylistämään urotekojaan. Tämän jälkeen hän piti valtavat juomingit itsensä kunniaksi. Jahka ihmiset alkoivat olla tarpeeksi humalassa, Caligula käski heittää kaikki mereen. Syytä tähän hän ei kertonut. Caligula oli kuuluisa kyvystään keksiä uusia tapoja tuhlata rahaa: hän söi kullattua leipää, kylpi öljyssä, rakennutti laivoja jotka olivat noin 70 metriä pitkiä, jalokivien peitossa ja joiden kannella oli kokonaisia hedelmäpuutarhoja. Näin ollen hän sai tuhlattua Tiberiuksen keräämät 3 miljardia sesteriusta jo kauan ennen kuin Caligula oli ollut vuottakaan keisarina. Niinpä hän alkoi hankkia rahaa erilaisilla huutokaupoilla, perinnöillä, riitajutuilla. Hän nosti myös veroja ja pani verolle prostituution, Roomaan tuodut elintarvikkeet ja kuljetuspalkkiot.

Sotapäällikkönä Caligula oli todella surkea, huolimatta siitä että hän oli kasvanut sotilasleirissä. Silti hän halusi lähteä sotimaan ja viettää sen jälkeen aikansa hienoimman triumfin. Hän kokosi sotajoukon ja lähti matkaan. Itse hän ei tietenkään ratsastanut vaan häntä kannettiin kantotuolissa. Gallian asukkaiden piti lakaista tie ja kastella se vedellä ettei siitä lentelisi pölyä. Kun Caligula ja hänen sotajoukkonsa pääsivät Germanian rajalle, hän ei tavannut ketään kenen kanssa olisi taistellut, minkä vuoksi hän puetti henkivartiostossaan olevia germaaneja vihollisiksi ja otti heidät ”vangeiksi”. Hän komensi myös armeijansa taistelurintamaan Englannin kanaalin rannikolle ja käski sotajoukkonsa juosta veteen keräämään simpukankuoria. Sen jälkeen hän rakennutti majakan tämän voittonsa muistoksi. Tämän farssin jälkeen lähdettiin takaisin Roomaan suunnittelemaan triumfia. Sitä hän ei tosin tullut koskaan pitämään, koska 24. tammikuuta vuonna 41 Caligula kuoli 29-vuotiaana salaliittolaisten tikariniskuihin. Caligulan ollessa yksin käytävässä hänen kimppuunsa kävi Cassius Chaera, mies joka oli ollut aikaisemmin Germanicuksen armeijassa ja jolla oli henkilökohtaisia syitä vihata Caligulaa. Samalla tapettiin myös Caligulan vaimo Caesonia ja heidän tyttövauvansa Julia Drusilla, jonka pää murskattiin seinään. Toimeksiantajina olivat luultavasti muutamat senaatin jäsenet. Caligula ehti olla vallassa vain kolme vuotta ja kymmenen kuukautta.

[muokkaa] Jälkimaine

Caligulan sanotaan olleen mielenvikainen ja raaka despootti, ja hänestä on lukuisia tarinoita: hän nimesi hevosensa Incitatuksen senaattoriksi, hänellä oli insestinen suhde Drusilla-siskoonsa, hän järjesti orgioita palatsissaan, ja niin edelleen. Useimpien tarinoiden todenperäisyyttä on vaikea selvittää.

Syitä Caligulan käytökseen on mietitty pitkään. Kaksi tavallisinta selitystä ovat, että hän oli joko hullu tai sitten historioitsijat ovat vääristelleet tietoja hänestä, kuten monille keisareille on käynyt. Esimerkiksi hevosen nimittäminen senaattoriksi saattoi olla tapa osoittaa halveksuntaa senaattia kohtaan, ja senaattimyönteinen historiankirjoitus ei perinteisesti katsellut hyvällä senaatin asemaa pilkanneita.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Edeltäjä
Tiberius
Rooman keisari
 
Seuraaja
Claudius