J. V. Snellman
Wikipedia
Johan (Juhana) Vilhelm Snellman (s. 12. toukokuuta 1806 Tukholmassa, k. 4. heinäkuuta 1881 Kirkkonummella) oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies. Hän vaikutti merkittävästi suomen kielen asemaan ja Suomen markan käyttöönottoon. Häntä pidetään Suomen kansallisfilosofina.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Lapsuus ja opiskelu
Snellman syntyi Tukholmassa ruotsinkielisen pohjalaismerikapteenin Christian Henrik Snellmanin poikana vuonna 1806. Hänen äitinsä oli Maria Magdalena (os. Röring). Kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809, Snellmanin vanhemmat halusivat palata Ruotsista Suomeen ja muuttivat Keski-Pohjanmaalle, Kokkolaan, joka tuolloin oli merkittävä kauppa- ja merenkulkukaupunki. Kokkolassa Snellman vietti vuodet 1813-1820 veljiensä Christian Gerhardin ja Carl Augustin, sekä siskojensa Magdalenan, Marian ja Annan kanssa. Johan Vilhelmin äiti kuoli 34-vuotiaana Annan, kuudennen lapsensa, synnytykseen.
Koulua Johan Vilhelm kävi Oulussa. Kaupungissa ruotsinkielinen Snellman oppi myös suomen kielen. Hän aloitti opiskelut Turun Akatemiassa vuonna 1822. Hänen tavoitteenaan oli papin ura. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1831, kun yliopisto oli siirretty Turun palon jälkeen Helsinkiin. Snellman kirjoitti väitöskirjan Dissertatio academica absolutismum systematis Hegeliani defensura 1835 joka käsitteli Hegelin aatemaailmaa.
Opiskeluaikanaan Snellman oli läheisissä yhteyksissä joukkoon opiskelijoita, joista tuli myöhemmin merkittäviä suomalaisen kulttuurin puolestapuhujia ja kehittäjiä. He kutsuivat ryhmäänsä Lauantaiseuraksi. Seuraan kuuluivat Snellmanin lisäksi mm. J. L. Runeberg, Zacharias Topelius, Johan Jakob Nervander ja Fredrik Cygnaeus.
[muokkaa] Ura
Snellman toimi Helsingin yliopiston filosofian dosenttina vuodesta 1835 vuoteen 1839, mutta ura katkesi ristiriitoihin opetusmenetelmistä. Hän matkusti ensin Ruotsiin vuonna 1839 ja sieltä Tübingeniin Saksaan. Tällöin ilmestyivät hänen filosofiset pääteoksensa Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit ("Yritys persoonallisuuden idean spekulatiiviseksi kehittämiseksi") ja Läran om staten ("Oppi valtiosta"). Hän palasi Suomeen 1842.
[muokkaa] Kuopiossa
Vuonna 1843 vuotta Snellman nimitettiin Kuopion yläalkeiskoulun rehtoriksi, koska ei päässyt Helsinkiin töihin. Vuodesta 1844 Snellman julkaisi ruotsinkielistä Saima, sekä suomenkielistä Maamiehen Ystävä -viikkolehteä. Viranomaisten 1846 lakkauttaman Saima-lehden tilalle hän perusti lehden Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning.
18. marraskuuta 1845 Snellman meni naimisiin kuopiolaisen apteekkarin tyttären Johanna Lovisa Wennbergin (14. tammikuuta 1828 – 4. kesäkuuta 1857)[1] kanssa.
[muokkaa] Helsingissä
Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1849. Aleksanteri II:n tultua suuriruhtinaaksi 1855 hän palasi Litteraturbladin toimittajaksi. Aleksanteri II:n aikana olot muuttuivat vapaamielisemmiksi ja vuonna 1856 Snellmanille avautui Helsingin yliopiston siveysopin ja tieteiden järjestelmän professorin virka. Snellmanin solmima avioliitto päättyi vaimon kuolemaan lapsivuoteelle vuonna 1857.[2][3]
Senaattorina Snellman toimi vuosina 1863–1868. Hänet kutsuttiin 1863 valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi. Hän vaikutti ratkaisevasti siihen, että saatiin asetus suomen kielen oikeuksista. Hän saattoi päätökseen Suomen rahanuudistuksen, ja Suomi sai oman rahayksikön, markan vuonna 1865. Markan arvo oli tuolloin 1/4 ruplan arvosta.
Snellman aateloitiin vuonna 1866. Hän toimi aatelissäädyn edustajana valtiopäivillä vuosina 1867, 1872 ja 1877. Lauantaiseurasta syntyneen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimiehenä Snellman toimi vuosina 1870–1874.
[muokkaa] Työt
[muokkaa] Filosofina
Filosofiansa Snellman perusti tiukasti Hegelin idealismille, jonka pohjalle hän kehitti oman poliittisen ja yhteiskunnallisen filosofiansa. Hän puolusti hegeliläisyyttä jo latinankielisessä väitöskirjassaan Dissertatio academica absolutismum systematis Hegeliani defensura ("Akateeminen väitöskirja Hegelin järjestelmän absolutismin puolustamiseksi") ja kiinnitti samalla huomiota persoonallisuuden käsitteeseen.
Snellman syvensi ajatuksiaan teoksessa Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit, joka käsitteli Hegelin perillisten välille nousseita kiistoja. Tuohon aikaan Hegeliläisyys oli jakaantunut ns. nuorhegeliläisyyteen ja vanhahegeliläisyyteen. Teos käsitteli myös David Friedrich Straussin alullepanemaa historiallisen Jeesuksen kritiikkiä. Snellman ei torjunut Straussin väitteitä. Hän katsoi Jumalan olevan vain ihmisissä kun he ylittävät inhimilliset rajansa toimiessaan kansakunnan hyväksi.
Nämä opit löysivät konkreettisen jatkon Snellmain pääteoksessa Läran om staten, joka oli yhteiskunnallis-poliittinen sosiologiaan perustunut teos. Hän noudatti Hegelin jakoa jakaen työn ja lain perheeseen, yhteiskuntaan ja valtioon. Perhe toimii lapsien eettiseksi kasvattamiseksi ja kansallisen identiteetin siirtämiseksi tuleville sukupolville. Kansalaisyhteiskunnassa ihmiset alistuvat järjellä perusteltuun ja ymmärrettyyn asetelmaan yhteiseksi hyväksi, kun taas valtiossa he alistuvat laille toimiakseen kansakunnan itsenäisen kulttuurin hyväksi.
Kansakunnan ja kansallisen tietoisuuden käsitteet ovat Snellmanin filosofian keskiössä. Hänen mukaansa kansasta tulee kansakunta historiallisessa prosessissa, jossa kansakunnan henki, kulttuuri ja koulutus kehittyvät. Ainoastaan yksi kansa ja sen kulttuuri voivat muodostaa yhden kansallisuuden. Tämä vaatii yhtä kieltä kansallisen koulutuksen pohjaksi. Kieli ei ole ainoastaan väline ajatusten muotoilemiseksi, vaan koko kansakunnan ajattelu on sisäänrakennettuna sen yhteiseen kieleen.
[muokkaa] Sanomalehtimiehenä
Snellman halusi kohottaa Suomen kansallista tietoisuutta ja kulttuuria muun muassa julkaisemalla sanomalehtiä. Tammikuussa vuonna 1844, toimiessaan koulun rehtorina Kuopiossa, Snellman alkoi julkaista viikoittaista sanomalehteä Saimaa, joka oli ensimmäinen suomalainen poliittis-kulttuurinen lehti, jolla oli huomattavaa vaikutusta kulttuuriin. Lehti ilmestyi ruotsin kielellä ja oli suunnattu koulutetulle lukijakunnalle. Lehden sisältönä oli uutisia, kuulutuksia, runoja ja tarinoita, matkakertomuksia ja kirjallisuuskritiikkiä.
Saima sai melko laajan yleisön. Sen painos oli noin 700 kappaletta, ollen maan neljän suurimman lehden joukossa. Liberaalilla linjallaan lehti herätti kuitenkin myös Suomen venäläisen kenraalikuvernöörin Menšikovin huomion. Tämän käskystä lehden toimilupa peruttiin lopulta vuoden 1846 loppupuolella.
Ruotsinkielisen Saiman lisäksi Snellman oli mukana perustamassa suomenkielistä lehteä Maamiehen Ystävä. Hän toimi lehden julkaisijana vuosina 1843-1844. Päinvastoin kuin Saima, lehti keskittyi käytännöllisiin neuvoihin ja maanviljelijäväestön peruskoulutukseen. Lehti sai vielä suuremman lukijakunnan kuin Saima.
Välittömästi Saiman lakkauttamisen jälkeen Snellman valmistautui yhdessä ystävänsä Elias Lönnrotin kanssa julkaisemaan uutta lehteä. Toukokuusta 1847 alkoi ilmestyä kuukausittainen Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning ("Kirjallisuuslehti yleiseen kansalaiskasvatukseen"), joka sisälsi yksityiskohtaisia artikkeleita ajankohtaisista aiheista, tieteestä ja kirjallisuudesta. Litteraturblad saavutti myös merkittävän 400:n kappaleen painoksen. Snellman luopui lehden ohjauksesta vuonna 1849 muutettuaan Helsinkiin ja otti lehden johtoonsa jälleen vuonna 1855. Tällöin hän keskittyi Suomen talouden vahvistamiseen ja modernisoimiseen. Samaan aikaan lehti suuntautui myös venäläistämistä vastaan, mutta Snellman katsoi kuitenkin aina, että Suomen kansa voi saavuttaa kansakunnan roolin ainoastaan koulutuksella, ei voimalla.
[muokkaa] Valtiomiehenä

Snelmann nimitettiin senaattoriksi vuonna 1863. Hän toimi valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä ja vastasi kansallisesta budjetista. Hän kohtasi tehtävässä huomattavia vaikeuksia, sillä tuolloin oli useita katovuosia. Eräs merkittävistä saavutuksista oli Suomen taloudelle merkittävän rautatieyhteyden valmistuminen Pietariin.
Poliittis-taloudellisesti Snellmanin merkittävin saavutus oli radikaalin rahauudistuksen läpivieminen. Suomen markka oli otettu käyttöön jo vuonna 1860. Markka oli kuitenkin aluksi lähinnä nimellinen rahayksikkö, koska myös Venäjän rupla säilyi edelleen maan valuuttana sekä hopearuplina että epävakaana paperirahana. Snellmann teki paljon työtä vuodesta 1864 saadakseen venäläiset viranomaiset taipumaan asiassa. 4. marraskuuta 1865 allekirjoitettiin manifesti, jolla Suomen hopeamarkasta tuli Suomen suuriruhtinaskunnan ainoa laillinen rahayksikkö. Myös hopearuplat säilyivät käytössä, mutta paperiruplia ei tarvinnut enää hyväksyä. Suomen markka oli alistettu Suomen pankille, joka toimi Suomen hallinnon alaisuudessa. Näin Suomi oli saavuttanut rahataloudellisen itsenäisyyden.
Snellmanin toinen kauaskantoinen saavutus koski kielipolitiikkaa. Snellmanin filosofian mukaisesti Suomen kansan kehitys kansakuntana oli mahdollista ainoastaan suomen kielen kautta. Snellmanin aikana ruotsin kieli oli kuitenkin käytännössä Suomen ainoa virallisissa yhteyksissä ja kulttuurissa käytetty kieli. Senaatti osoitti vain vähän halua muuttaa tilannetta. Niinpä Snellman vetosi asiassa suoraan keisariin. Hän onnistui saamaan audienssin keisarin puheille tämän vieraillessa Hämeenlinnassa, ja 1. elokuuta 1863 keisari allekirjoitti kielisäädöksen, joka mahdollisti suomen käyttöönoton virallisissa yhteyksissä käytettynä kielenä kahdenkymmenen vuoden siirtymäajalla.
[muokkaa] Teokset
Snellmanin merkittävimmät teokset:
- Dissertatio academica absolutismum systematis Hegeliani defensura ("Akateeminen väitöskirja Hegelin järjestelmän absolutismin puolustamiseksi", Helsinki, 1835)
- Försök till framställning af logiken ("Yritys logiikan esitykseksi", Helsinki, 1837)
- Philosophisk elementarkurs ("Filosofian peruskurssi", kolme osaa, Tukholma, 1837-1840)
- Om det akademiska studium ("Akateemisesta opiskelusta", 1840)
- Det går an. En tafla ur lifvet, fortsättning (1840)
- Versuch einer speculativen Entwicklung der Idee der Persönlichkeit ("Persoonallisuuden idea", Tübingen, 1841)
- Läran om staten ("Oppi valtiosta", 1842, Tukholma)
- Tyskland. Skildringar och omdömen från en resa 1840-1841 ("Saksa, kuvauksia ja arvioita matkalta 1840-1841", Turkholma, 1842)
- De spiritus ad materiam relatione ("Hengen ja aineen suhteesta", Helsinki, 1848)
- Alexander Castrenin elämäkerta
Snellmanin teosten julkaisuja:
- Samlade arbeten I-X (1892-98)
- Kootut teokset I-Xll (1928-32)
- Samlade arbeten I 1826-1840 (1992)
- Teokset 1-4 (1982-83)
[muokkaa] Snellmanin päivä
Snellmanin päivää tai suomalaisuuden päivää vietetään 12. toukokuuta. Päivä on vakiintunut liputuspäivä.
[muokkaa] Snellmanin syntymästä 200 vuotta
Vuonna 2006 vietetään J. V. Snellmanin syntymän 200-vuotisjuhlaa. Tapahtumia on Kuopion lisäksi paljon ympäri maata.
[muokkaa] Viitteeti
- ↑ http://gamma.nic.fi/~raimom/ep/historia/henkilot/s_henk.htm#SNELLMAN,%20Johan%20Wilhelm,
- ↑ http://savonsanomat.fi/index.php?XEFTL=58d777c0494dd876e3bd8905bc64458e2&top=227&mode=static
- ↑ http://www.kuopio.fi/net.nsf/TD/040305141756002?OpenDocument
[muokkaa] Lähteitä
- Majamaa/Tiirakari, J.V. Snellman. Valtioviisas vaikuttaja, SKS, Hämeenlinna 2006, ISBN 951-746-678-1
- Pentti Virrankoski, Suomen historia, SKS, Helsinki 2001, ISBN 951-746-321-9 ja ISBN 951-746-342-1
[muokkaa] Aiheesta muualla
- J. V. Snellman 200 vuotta -sivusto
- Snellmanin kootut teokset suomeksi
- Historiallisia humanisteja: J. V. Snellman (Helsingin yliopisto)
- Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771-1890: Maamiehen Ystävä
- Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771-1890: Saima
- Oulun kaupunginkirjaston Pakkala-kirjailijatietokanta