Dies irae
Wikipedia

Dies irae (lat. vihan päivä) oli katolisen kirkon sielunmessun eli Requiemin Sequentia-jakson tunnetumpi nimitys, jonka on luultavasti kirjoittanut Tuomas Celanolainen. Teksti poistettiin requiemin kaavasta katolisen kirkon vuoden 1970 liturgisessa uudistuksessa ja sitä käytetään enää hetkipalveluksissa katolisen kirkkovuoden viimeisellä viikolla juuri ennen adventtia. Runon ensimmäinen säe on:
- Dies Irae! dies illa
- Solvet saeclum in favilla
- Teste David cum Sibylla!
eli:
- Vihan päivä, tuomion päivä
- polttaa kerran maailman tuhkaksi:
- niin ennustavat Daavid ja Sibylla.
Runon innoittajana on mahdollisesti toiminut Sefanjan kirjan 1. luvun jakeet 15 - 16: "Se päivä on vihan päivä,hädän ja ahdistuksen päivä,onnettomuuden ja hävityksen päivä,pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä,pasuunan äänen ja sotahuudon päivä. Se vyöryy varustettuja kaupunkeja vastaan, korkeita torneja vastaan."
Runo esitettiin tavallisesti laulamalla se osana Requiem-palvelusta, ja siihen on sävelletty monia melodioita. Perinteistä gregoriaanista melodiaa lainataan myös useissa sävelteoksissa, muun muassa Sergei Rahmaninovin Rhapsodia Paganinin teemaan teoksessa.
Dies irae on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa numerolla 158, nimellä Vihan päivä kauhistava! Virren on suomentanut Hemminki Maskulainen vuonna 1605 ja uudistanut August Ahlqvist vuonna 1866.