Kekkosen konstit
Wikipedia
Kekkosen konstit on kansan antama nimitys vuonna 1938 sisäministerinä toimineen Urho Kekkosen yrityksille lakkauttaa Isänmaallinen kansanliike. Nimitys juontuu aiemmin 1930-luvulla IKL:n piiristä esitetyistä syytöksistä Maalaisliiton diktatuuripyrkimyksille.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
Kekkonen oli julkaissut 1934 kirjan Demokratian itsepuolustus, jossa hän esitti demokratian saavan käyttää epädemokraattisia keinoja demokratian suojelemiseksi. Tämän jotkut näkivät kaipuuna sen kaltaiseen keskustadiktatuuriin, jota Virossa harjoitti Konstantin Päts. Syksyllä 1937 Kekkonen asetti neljän nuoren keskustajuristin (kolme maalaisliittolaista ja yksi edistyspuolueen jäsen) ryhmän etsimään juridisia perusteita tulevalle IKL:n lakkauttamiselle. Työryhmä ei kuitenkaan saanut aikaan yksimielistä lakkauttamista puoltavaa lausuntoa ja asia haudattiin toistaiseksi.
[muokkaa] Kekkosen konstit
Marraskuussa 1938 Kekkonen katsoi asian taas ajankohtaiseksi, sillä seuraavana kesänä oli tarkoitus järjestää eduskuntavaalit. Nyt Kekkonen otti asian esille hallituksen iltakoulussa ja esitteli perin pohjin lakkautusta puoltavaa materiaalia. Puuduttavan kolmen tunnin esittelyn jälkeen hallitus oli valmis valtuuttamaan Kekkosen aloittamaan lakkautustoimet.
22. marraskuuta sisäasiainministeri antoi päätöksen, jonka perusteella Valtiollinen poliisi ryhtyi toimenpiteisiin. Samana päivänä eduskunnassa heräsi kiivas väittely asiasta: tunnetut IKL:n vastustajatkin epäilivät toimien tarkoituksen- ja lainmukaisuutta. Ne kuitenkin hyväksyttiin. Valtiollinen poliisi ratsasi IKL:n ja liitännäisjärjestöjen toimistot sekä liiketoiminnan koko maassa ja takavarikoi löytämänsä paperit ja kortistot. IKL:n äänenkannattajien ilmestyminen estettiin.
Helsingin raastuvanoikeus käsitteli asiaa 29. marraskuuta ja hylkäsi valtionsyyttäjän syytteet. Turun hovioikeus vahvisti asian helmikuussa 1939 ja korkein oikeus toukokuussa.
[muokkaa] Konstien vaikutus
Vaikka lakkauttamisyritys oli epäonnistunut, sillä oli vaikutuksia IKL:n toimintaan. Suurin osa sen lehdistöstä jäi nyt riippumattomiksi. IKL:n valmistautuminen kesän eduskuntavaaleihin jäi puolitiehen ja liiketoiminnan sulkeminen aiheutti taloudellisia menetyksiä. Lainsäädäntöä lähdettiin uudistamaan, jotta hallitukselle voitaisiin tarvittaessa antaa valtuudet lakkauttaa uhkaava toiminta pelkällä hallinnollisella toimenpiteellä, mutta lain säätäminen jäi kesken talvisodan sytyttyä.
[muokkaa] Lähteet
- Uola, Mikko, Sinimusta veljeskunta, 1982 Keuruu, sivut 339-364.