Julkinen sektori

Wikipedia

Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi.
Syy: Sekava ja lähteetön
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Julkinen sektori tarkoittaa kansantalouden osaa, joka on valtion tai kuntien omistuksessa. Julkiseen sektoriin lasketaan valtion ja kuntien varsinaisen toiminnan lisäksi laajimmillaan muun muassa julkiset sosiaaliturvarahastot (esimerkiksi Kansaneläkelaitos), kuntayhtymät, liikelaitokset ja valtionyhtiöt.

Julkinen sektori rahoitetaan osittain verotuloilla. Lähes kaikkialla maailmassa julkinen sektori katsotaan parhaaksi tavaksi toteuttaa sisäinen ja ulkoinen järjestys ja turvallisuus kuten oikeuslaitos, poliisi ja armeija, yleensä myös monia muita toimia: osa koulutuksesta, terveydenhuollosta ja ympäristönsuojelusta, jopa teollisuutta, etenkin puolustusteollisuutta, tiedotus-, viihde- ja liikennetoiminta.

Julkisen sektorin koko vaihtelee valtiosta toiseen. Sosialistisissa valtiossa julkinen sektori muodosti valtaosan taloudesta. Julkisen sektorin ulkopuolista osaa taloudesta kutsutaan yksityiseksi sektoriksi tai se voidaan jakaa yrityksiin ja kotitalouksiin.

[muokkaa] Julkinen talous

Julkinen sektori vaikuttaa monin toimin kansantalouden kokonaisuuksiin kuten esimerkiksi julkinen velka, työttömyys, taloudellinen kasvu, suhdannevaihtelut ja valuuttakurssit. Useimmissa maissa yksi julkisen sektorin tehtävistä on pyrkiä ratkomaan kansantaloudellisia ongelmia sekä talouspoliittisin toimin helpottamaan esimerkiksi suhdannevaihteluihin liittyviä ongelmia. Toisaalta julkinen talous muodostaa huomattavan siivun koko kansantaloudesta ja siten on eittämättä osasyynä monien ongelmien ilmenemiseen. Tällöin tulee tarpeelliseksi punnita julkisen talouden haitallisia vaikutuksia suhteessa siitä saatuun hyötyyn.

[muokkaa] Julkisen sektorin taloudellisia työkaluja

Tulonsiirrot:

  • valtiolta kunnille ja sosiaaliturvarahastoille
  • valtiolta/kunnilta/sosiaaliturvarahastoilta yksityiselle sektorille
  • tukipalkkiot: teollisuudelle, maataloudelle
  • sosiaalivakuutusetuudet: eläkkeet, sairausvakuutuskorvaukset, ansioon sidotut työttömyyskorvaukset

Julkinen valta kerää varat tulonsiirtoihin ja hallinnoi niitä, mutta tulonsiirrot eivät ole julkista kulutusta.

Julkishyödykkeet: yhden yksilön kulutus ei vähennä muiden kulutettavissa olevaa määrää (esim. maanpuolutus tai majakka)

  • rajakustannus tarjota julkishyödykettä lisäyksilölle on nolla
  • on mahdotonta tai vaikeaa sulkea yksilöjä pois kuluttamasta julkishyödykettä

Yksityiset markkinat eivät tarjoa tarpeeksi tai ollenkaan puhtaita julkishyödykkeitä. Syitä tähän ovat hinnoittelun vaikeus sekä kuluttamisen maksun perimisen vaikeus. Tällaiset hyödykkeet on usein julkisella rahoituksella toteutettuja.

Julkishyödykkeseen liittyy ilmaiskyytiläisen, vapaamatkustajan ongelma: hyödykkeestä nauttiminen ilman, että maksaa siitä mitään

Julkishyödykkeen tuottamisen rajakustannus ei ole sama kuin julkishyödykkeestä nauttimisen (lisäyksikön) vaatima rajakustannus ("Majakoiden rakentaminen maksaa sitä enemmän, mitä useampi rakennetaan, mutta kun majakka on rakennettu, majakan ohittava laiva (yksi kpl lisää) ei maksa yhtään enempää.")

Rahankäytön lisäksi merkittävää on myös julkisen vallan harjoittama sääntely eli erilaiset kiellot esim. liiketoiminnalle, kuten liikkeiden aukioloaikojen rajoitukset, tuontikiintiöt, hintasääntely (josta pääosin on jo luovuttu kuten vuokrasääntelystä 90-luvulla), määräsääntely (esim. taksit ja apteekit) ym., joskin näistäkin ollaan osin tai kokonaan luopumassa Suomessakin. Vapailla markkinoilla hinta asettuu tasolle, jolla kysyntä ja tarjonta kohtaavat, kun taas säännelty hinta aiheuttaa pulaa (liian matala hinta kannustamaan tuottajia tai hillitsemään kuluttajia) tai ylitarjontaa (liian korkea hinta houkuttelee tuottamaan liikaa ja kuluttamaan liian vähän). Esim. työvoiman ylitarjonta aiheuttaa työttömyyttä (se on säännelty työehtosopimusten yleissitovuudella tasolle, joka ylittää monen työntekijän tuottavuuden).

[muokkaa] Katso myös