Itävallan keisari
Wikipedia
Itävallan keisari -arvonimen julisti itselleen 1804 Habsburg-suvun Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Frans II, pelätessään menettävänsä keisarintittelinsä Napoleonin valloitusten alla. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta hajosikin 1806.
Arvonimi säilyi vuoteen 1918, mutta Itävallan keisarikunnan rajat eivät koskaan vakiintuneet.
Itävalta oli ollut arkkiherttuakunta 1400-luvulta asti, mutta muilla keisarin hallitsemilla mailla oli omat instituutionsa ja historiansa. Yhtenäistämistoimenpiteitä yritettiin unkarilaisten kapinan jälkeen vuosina 1848—1859, mutta viimein Unkarille jouduttiin antamaan kuningaskunnan asema, johtaen Itävalta-Unkarin syntyyn 1867. Keisarikunta hajosi lopullisesti ensimmäisen maailmansodan lopuksi vuonna 1918, kun Itävallasta tuli tasavalta ja muut Keisarillisessa neuvostossa edustetut maat itsenäistyivät tai jaettiin naapurimaiden kesken.
Keisari | Saksaksi | Valtaan | Vallasta |
Frans I | Franz I (Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Franz II. Joseph Karl) | 11. elokuuta 1804 | 2. maaliskuuta 1835 |
Ferdinand I | Ferdinand I. Karl Leopold Joseph Franz Marcellin | 2. maaliskuuta 1835 | 2. joulukuuta 1848 |
Frans Joosef I | Franz Joseph I. | 2. joulukuuta 1848 | 21. marraskuuta 1916 |
Kaarle I | Karl I. Franz Joseph (Unkarin kuninkaana Kaarle IV) | 21. marraskuuta 1916 | 11. marraskuuta 1918 |