Fjodor Logginovitš Heiden
Wikipedia
Kreivi Fjodor Logginovitš Heiden (1821–1900) oli venäläinen jalkaväenkenraali. Hän toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1881–1898.
Heidenin 17 vuotta kestänyt virkakausi kenraalikuvernöörinä kattoi koko suuriruhtinas Aleksanteri III:n hallintokauden sekä suuriruhtinas Nikolai II:n hallintokauden neljä ensimmäistä vuotta.
Kreivi van Heyden oli isänsä, amiraali kreivi Lodewijk van Heydenin, puolelta Alankomaista lähtöisin ollutta, Napoleonin sotien aikana Eestiin asettunutta Saksalais-roomalaista valtakunnankreivillistä sukua, jonka aateliset esi-isät ovat tunnettuja 1300-luvulta alkaen, ja äitinsä (Anna Akeleyen) puolelta norjalaista sukua. Perheensä nuorin poika, hän antautui sotilasuralle, ja vaihtoi uskontonsa protestantista idän ortodokseihin.
Vuonna 1854 Heyden avioitui grafinja (kreivitär) Elisabet Nikolajevna Zubovin (21.12.1833-6.5.1894) kanssa, jonka isä, Nikolai Zubov, oli keisarillinen hovin hovimestari ja äiti kreivitär Aleksandra Raimond-Modene. Avioliitosta syntyi 7 lasta, 3 poikaa ja 4 tytärtä.
Kuten usein tavallista uuden kansallisuuden itselleen adoptoineille ei-syntyperäisille, upseeri Heyden muodostui innokkaan venäläismieliseksi.
Heiden oli näkemyksiltään slavofiili, joten hän katsoi tehtäväkseen Suomen venäläistämisen. Hän ei kuitenkaan ole saanut suomalaisten keskuudessa yhtä pahaa mainetta kuin seuraajansa Nikolai Bobrikov, sillä hänen toimintatapansa oli hienovaraisempi.
Heiden piti kielipolitiikkaa venäläistämisen tärkeimpänä välineenä. Ruotsin kieli sitoi Suomea henkisesti länteen, joten sen käyttöä oli pyrittävä vähentämään. Tähän nojaa, hollantia ja saksaa perheensä kotikielinä hallitseva Heiden pyrki tukemalla suomen kielen käyttöä valtionhallinnossa, yliopistossa ja armeijassa. Hän ei pitänyt suomen kieltä samanlaisena uhkana kuin ruotsin kieltä, sillä hänen näkemyksensä mukaan suomi oli kehittymätön kieli, ja jäisi joka tapauksessa vähitellen suuren kulttuurikieli venäjän jalkoihin. Fennomaanit eivät tienneet näistä Heidenin näkemyksistä, joten he ottivat kiitollisina vastaan kenraalikuvernööriltä tulevan arvokkaan tuen asialleen.
Kielipolitiikan lisäksi Heiden pyrki lisäämään venäläisvaikutusta suosimalla virkanimityksissä sellaisia henkilöitä, jotka olivat asuneet pitkään Venäjällä ja osasivat hyvin venäjää. Hän kiinnitti myös huomiota Suomen ja Venäjän välisten kauppasuhteiden kehittämiseen ja vaati tullimuodollisuuksia vähennettäväksi. Mitä enemmän Suomi kävisi kauppaa Venäjän kanssa, sitä enemmän se integroituisi osaksi Venäjän valtakuntaa.
Heiden oli kiinnostunut myös Suomen aseman juridisesta selkiyttämisestä. Hän halusi määritellä tarkoin sen, mitkä asiat kuuluvat Suomen päätösvaltaan ja mitkä asiat ovat Venäjän päätettävissä. Heidenin kanta asiaan oli, että jos asialla oli "yleisvaltakunnallista merkitystä", siitä piti päättää Venäjällä. Kysymys Suomen itsenäisen lainsäädäntövallan rajoista alkoi siis jo Heidenin kaudella nousta julkisuuteen, ja hänen seuraajansa Bobrikovin kaudella siitä tulikin kiihkeän keskustelun aihe.
Näkyvin Heidenin virkakauden venäläistämistoimenpide oli vuoden 1890 postimanifesti, jossa Suomen Posti määrättiin Venäjän sisäministeriön alaisuuteen. Tämän manifestin näkyvyys perustui paljolti siihen, että Suomen vaakunaleijona vaihtui postimerkeissä Venäjän kaksipäiseen kotkaan. Postimanifestia on myös pidetty jonkinlaisena alkusoittona vuonna 1899 alkaneelle sortokaudelle.
Heiden erosi virastaan vanhuuden ja sairauden vuoksi tammikuussa 1897. Uusi kenraalikuvernööri nimitettiin kuitenkin vasta vuonna 1898. Väliaikana virkaa toimitti Stepan Gontšarov.
![]() |
Edeltäjä: Nikolai Adlerberg |
Suomen kenraalikuvernööri 1881–1898 |
Seuraaja: Stepan Gontšarov (vt.), Nikolai Bobrikov |