Basso continuo

Wikipedia

Basso continuo (tai vain continuo) oli barokin ajan teosten osa, joka soi yleensä koko musiikkikappaleen ajan ja joka loi sille harmonisen pohjan. Ryhmää soittajia, jotka esittävät tämän osan nimitetään basso continuo -ryhmäksi.

Basso continuo -ryhmän kokoonpano oli yleensä esittäjien päätettävissä ja saattoi vaihdella paljonkin saatavilla olevien muusikoiden ja soittimien mukana. Yleensä ryhmään kuului yksi soitin, jolla voitiin soittaa sointuja, esimerkiksi cembalo, luuttu tai harppu. Tämän lisäksi kuului joukko bassorekisterissä soivia soittimia kuten selloja, viola da gamboja tai fagotteja.

Vaikka basso continuo oli elimellinen ja tunnusomainen osa nimenomaan barokkimusiikissa, sitä käytettiin myös myöhemmin, erityisesti hengellisissä kuoroteoksissa klassisen tyylisuunnan aikana.

[muokkaa] Katso myös