Kenotsooinen maailmankausi

Wikipedia

Ilmastonmuutokset kenotsooisella maailmankaudella.
Suurenna
Ilmastonmuutokset kenotsooisella maailmankaudella.

Kenotsooinen maailmankausi on geologinen ajanjakso, joka alkoi liitukauden lopun joukkotuhosta noin 65 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen. Maailmankaudelle on ollut tyypillistä nisäkkäiden kehitys alun pienistä päästäisen ja majavan kokoisista eläimistä kirahvin, norsun ja valaiden tapaisiksi suurnisäkkäiksi. Kaudella on ollut nykyistä suurempiakin maanisäkkäitä, esim. Baluchitherium. Nisäkkäiden evoluutio oli täydessä vauhdissa noin 5 miljoonaa vuotta liitukauden lopun joukkotuhon jälkeen.

Alussa ilmasto oli huomattavan lämmin ja alun kuivuuden jälkeen todella kostea, mutta alkoi kauden edetessä viiletä ja kuivuakin. Jaksolliset, alle miljoonan vuoden mittaiset lämpötilan vaihtelut voimistuivat kauden lopulla jääkausiksi. Ruohoa kasvavat savannit ja arot valtasivat alaa. Tämä mahdollisti esim. hevosen kehityksen. Kädelliset kehittyivät ihmisapinoiksi. Ihminen kehittyi aivan kauden lopulla.

Geologisesti kaudella tapahtui mantereiden siirtyminen nykyisille paikoilleen. Himalaja syntyi Intian laatan törmätessä Aasiaan, jolloin Intian Valtameren ja Atlantin yhdistänyt Tethysmeri hävisi.

Maailmankausi jaetaan paleogeenikauteen (paleoseeni, eoseeni, ja oligoseeni) ja neogeenikauteen (mioseeni, plioseeni, pleistoseeni ja holoseeni). Vanhemmassa jaotuksessa kausi jaetaan tertiäärin ja kvartäärin.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kenotsooisen maailmankauden evoluutio

Kenotsooisen maailmankauden alkupuolella kehittyi pienistä hyönteis- ja toukkasyöjistä nykyistä alkeellisempia kavioeläimiä, sorkkaeläimiä, jyrsijöitä, petoja, kädellisiä ja lepakoita. Näitä kutsutaan arkaaisiksi (alkukantaisiksi) nisäkkäiksi. Ne elivät yleensä metsissä. Tyypillisiä pieniä hyönteissyöjiä olivat Leptictidium-tyyppiset hieman päästäistä muistuttavat leptikidit, jotka elivät Euroopassa 75-34 miljoonaa vuotta sitten. Eoseenin merissä eli valasta muistuttava Basilosaurus. Nisäkkäiden evoluutio tuotti noin kymmenessä miljoonassa vuodessa dinosaurusten tuhon jälkeen jättiläismäisiä muotoja. Jättinisäkkäät olivat yleisiä savanneilla ja viileissä ilmastoissa. Viileässä suuri koko varastoi lämpöä, ja savannilla suuret kasvinsyöjänisäkkäät ovat puolustuskykyisempiä. Jättiläiset pedot saavat saalista helpommin. Suurikokoinen nisäkäs sietää ejoittaista ravinnon puutetta paremmin kuin pieni. Pohjois-Amerikassa ja Euraasiassa kehittyi jättiläismäistä sarvikuonoa muistuttavia brontotereesejä 50-30 miljoonaa vuotta sitten. Uintatherium oli eräs jättisarvikuono Pohjois-Amerikassa ja Itä-Aasiassa 52-36 miljoonaa vuotta sitten. Alkaallinen koiramainen Hyaenodon muistutti ehkä suden ja karhun risteytystä, ja se eli Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa 41-21 miljoonaa vuotta sitten. Koiramainen Andrewsarchus eli Mongoliassa 40-35 miljoonaa vuotta sitten. Se oli suurin koskaan maalla elänyt petonisäkäs 1,9 metriä korkea ja ehkä 500 kiloa painava, nykykissapedot vain 1-1,2 metriä korkeita ja 120-250 kiloa painavia. Indricotherium oli valtava, kirahvimainen sarvikuono joka eli 30-25 miljoonaa vuotta sitten. Sen lähisukulaisia eli Amerikassa vielä viime jääkaudella. Macranchenia eli Etelä-Amerikassa 7 miljoonaa-20000 vuotta sitten. Gigantopithecus oli jättiläismäinen Kaakkois-Aasiassa 6 miljoonaa-100000 vuotta sitten. Kylmiin jääkauden oloihin sopeutunut villasarvikuono eli Euraasiassa 500000-10000 vuotta sitten.

Suuri joukkosukupuutto pyyhki Maata eoseenin lopuilla. Samoihin aikoihin ilmasto kylmeni ja heinäkasvit ilmestyivät. Valtavat ruohotasangot levittäytyivät Maan pinnalle. Oligoseenikaudella ilmestyivät ensimmäiset nykyisen hevosen näköiset ja sukuiset eläimet, joilla oli kolme varvasta. Mioseenilla ja plioseenilla oli lyhytkärsäisiä norsueläimiä. Evoluutio tuotti ruohoaroille gaselleja ja nopeita hevosia sekä niitä takaa ajavia kissa- ja koiraeläimiä. Sapelihampaat kehittyivät moneen kertaan eri eläinlajeille. Norsueläimistä tuli suuria. Kauden lopulla kädellisten kehitys johti ihmisapinoiden, apinaihmisten ja ihmisen syntyyn.

[muokkaa] Kenotsooisen maailmankauden ilmasto

Mannerliikunnot määräsivät pitkälti ilmastoa kenotsooisella maailmankaudellakin, sillä mantereet ohjaavat Maan lämpötilaeroja tasaavien merivirtojen kulkua. Kenotsooisen maailmankauden alussa ilmasto oli hyvin lämmin ja lämpeni entisestään paleoseenikauden lopussa. Oli hyvin lämmintä ja napojen ja päiväntasaajan lämpötilojen erot nykyistä pienempiä, merien pintavedet ja varsinkin pohjavedet huomattavasti nykyistä lämpimämpiä. Ilmastoa piti lämpimänä mm. Euroopan ja Afrikan välissä kulkeva lämmin merivirta. Tämän jälkeen ilmasto alkoi viiletä. Viilenemiskehitys alkoi toden teolla oligoseenikaudella. Noin 50 miljoonaa vuotta sitten Etelämantereen vuoristot alkoivat jäätiköityä. Tällöin eteläisen Tyynenmeren pintaveden lämpötila oli 18–20 °C. Eoseenikaudella metsää kasvoi arktisilla saarilla, Huippuvuorilla ja Grinnellinmaalla. Eoseenikauden kasvit olivat Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa trooppisia ja subtrooppisia. Englannin kasvillisuus eoseenikaudella vastasi lähinnä nykyisen Malakan niemimaan kasvillisuutta. Saksan ruskohiilivyöhykkeellä kasvoi palmuja, magnolioita, viikunoita, pinjoja ja kastanjoita. Siellä oli 10–11 astetta nykyistä lämpimämpää.

Noin 40–35 miljoonaa vuotta sitten eoseenin ja oligoseenin taitteiden tienoilla Etelämanner jäähtyi voimakkasti Australian irrottua siitä mannerliikuntojen seurauksena. Samoihin aikoihin Tethysmeri, Euroopan ja Afrikan välinen Välimeren edeltäjä kapeni. Tämä kuristi maapalloa lämmittävää päiväntasaajan seutua kiertävää lämmintä merivirtaa ja käynnisti Etelämantereen ympärillä pyörivän viilentävän merivirran. 40–35 miljoonaa vuotta sitten kerrostumista päätellen Etelämentereen jäätiköt purkivat jo jäävuoria mereen. Eteläisen tyynenmeren lämpötila oli enää 10 °C, ja hieman alle 35 miljoonaa vuotta sitten merien pintaveden lämpötila laski uudestaan muutaman asteen. Tethysmeri sulkeutui 30 miljoonaa vuotta sitten. Oligoseenikaudella lauhkean ja subtrooppisen raja oli siirtymässä alueille missä oli ennen trooppista tai subtrooppista. Ilmasto viileni ja kuivui. Todellinen kylmäkone lähti käyntiin vasta kun Etelä-Amerikka ja Etelämanner irtosivat toisistaan 25 miljoonaa vuotta sitten, salmi leveni huomattavasti 20 miljoonaa vuotta sitten ja viimeistään 15 miljoonaa vuotta sitten salmi oli niin leveä, että Etelämannerta kiertävä maapalloa viilentävä merivirta pyöri täydellä teholla. Etelämentereelle syntyi suuri mannerjäätikkö itäosiin 17 miljoonaa vuotta sitten ja länsiosiin 10 miljoonaa vuotta sitten. 10 miljoonaa vuotta sitten syntyivät Etelämannerta ympäröivät merijääkentät. Näin 15–10 miljoonaa vuotta sitten alkoi suuri jäähtyminen. Mioseenikaudella 21–5 miljoonaa vuotta sitten Keski-Euroopassa oli vielä palmuja ja koralliriuttoja. Mutta samoihin aikoihin keskimioseenilla saattoi olla arktisella alueella vuoristojäätiköitä. Myöhäisellä mioseenilla kasvoi vielä jonkin aikaa palmuja Bodenjärven rannoilla Alppien pohjoispuolella. Andeilla ja Alakassa jo 10–5, muualla viimeistään 5–3 miljoonaa vuotta sitten ilmestyi ajoittaisia jäitä arktisella seudulla. Kylmät kaudet alkoivat lämpötilan pudotessa rajusti 2,75 ja suuret jääkaudet 0,97 miljoonaa vuotta sitten.

Keski-Euroopan keskilämpötiloja

  • Eoseeni 21 °C
  • Oligoseeni 18 °C
  • Mioseeni 16 °C
  • Plioseeni 14 °C
  • Nykyään 9-10 °C

Päiväntasaajan syvämeren lämpötiloja

Tyynenmeren 25 °C pintavesien lämpötilakäyrän leveysasteen kehitys.

  • 60 Mvs Paleoseeni 47° pohj lev
  • 45 Mvs Eoseeni keskiv 40° pohj lev
  • 30 Mvs Oligoseeni keskiv 28° pohj pel
  • 18 Mvs Mioseeni keskiv 22° pohj lev
  • 7 Mvs Plioseeni keskiv <10° pohj lev

[muokkaa] Kenotsooisen maailmankauden jako

Uusi jako:

Vanha jako, virallisesti ei tueta enää jakoa tertiääriin ja kvartääriin:

[muokkaa] Kenotsoisen maailmankauden tarkempi jako

Kausi Epookki Vaihe Alkoi (Mvs)
Loppui (Mvs) Muuta

(Kvartääri)
Neogeeni Holoseeni 0,01 0 (nyt) Ihmisen sivilisaatio, maanviljely, kaupungit.
Pleistoseeni Myöhäispleistoseeni 0,126 0,01143 Jääkausi
Keskipleistoseeni 0,781 0,126 Jääkausi
Varhaispleistoseeni 1,806 0,781 Jääkausi
Tertiääri Plioseeni Myöhäisplioseeni Gelasian 2,588 1,806
Piacenzian 3,6 2,588
Varhaisplioseeni Zanclian 5,332 3,6
Mioseeni Myöhäismioseeni Messinia 7,246 5,332
Tortonian 11,608 7,246
Keskimioseeni Serravallian 13,65 11,608
Langhian 15,97 13,65
Varhaismioseeni Burdigalian 20,43 15,97
Aquitanian 23,03 20,43
Paleogeeni Oligoseeni Myöhäisoligoseeni Chattian 28,4 23,03
Varhaisoligoseeni Rupelian 33,9 28,4
Eoseeni Myöhäiseoseeni Priabonian 37,2 33,9
Keskieoseeni Bartonian 40,4 37,2
Lutetian 48,6 40,4
Varhaiseoseeni Ypresian 55,8 48,6
Paleoseeni Myöhäispaleoseeni Thanetian 58,7 55,8
Keskipaleoseeni Selandian 61,7 58,7
Varhaispaleoseeni Danian 65,5 61,7