Kasakat

Wikipedia

Saporegikasakoiden kirje Turkin sulttaani Mohammmed IV:lle. Ilja Repinin maalaus 1880-1891.
Suurenna
Saporegikasakoiden kirje Turkin sulttaani Mohammmed IV:lle. Ilja Repinin maalaus 1880-1891.
Nykyaikainen kasakka Ostap Kindraczuk soittaa banduraa Poznańissa
Suurenna
Nykyaikainen kasakka Ostap Kindraczuk soittaa banduraa Poznańissa

Kasakat olivat sotilaallisesti järjestäytynyt, vaikeasti määriteltävä ihmisryhmä, jonka asuma-alue levittäytyi Dnepr-, Don- Volga- ja Ural-jokien varsille. Kasakat ovat symbolisesti tärkeä osa Venäjän historiaa ja venäläisyyttä koskevia mielikuvia. Erityisesti kasakat tunnetaan historian eri aikoina sotamiehinä, mutta nyky-Venäjälläkin elää ihmisiä, jotka kutsuvat itseään kasakoiksi ja samaistuvat historiallisiin kasakoihin.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Keitä kasakat ovat?

Kasakat ovat alkuperältään lähinnä sortoa paenneiden venäläistalonpoikien jälkeläisiä. Mahdollisesti talonpoikien pako etelään alkoi jo 1200-luvulla Kultaisen Ordan aikana ja jatkui myöhemmin Venäjän maaorjuuden kehityttyä. Myöhemmin kasakoihin liittyi pienemmissä määrin myös muita etnisiä ryhmiä, kuten tataareita ja kalmukkeja.

Koska kasakoihin saattoi lähes kuka tahansa jumalaan uskova mies liittyä, heidän etninen koostumuksensa oli kirjava, mutta se säilyi pääosin venäläisenä sulauttaen muut ryhmät ([1]). Perimätiedot, joiden mukaan kasakat olisivat esim. muinaisten skyyttien jälkeläisiä, eivät pidä paikkaansa.

[muokkaa] Kasakkajoukkoja

  • Donin kasakat (Донское)
  • Kubanin kasakat (Оренбургское)
  • Orenburgin kasakat (Оренбургское)
  • Itä-Siperian kasakat (Забайкальское)
  • Terekin kasakat (Терское)
  • Siperian kasakat (Сибирское)
  • Uralin kasakat (Уральское)
  • Astrahanin kasakat (Астраханское)
  • Semiretšjen kasakat (Семиреченское)
  • Amurin kasakat (Амурское)
  • Ussurin kasakat (Уссурийское)

Vuonna 1916 kasakoiden kokonaismäärä oli 4,4 miljoonaa.

[muokkaa] Historia

Kasakat ovat olleet tunnettuja taitavina ratsastajina ja urheina sotilaina, jonka johdosta he saivat pitää tsaarin ajan Venäjällä varsin laajan autonomian vastapalveluna ratsuväkenä toimimisesta.

Historialliset maininnat kasakoista ovat ennen 1500-lukua niukkoja. 1400-luvun lähteet esittävät kasakkayhteisön löyhänä itsenäisten sotilaallistyyppisesti järjestäytyneiden yhteisöjen liittoumana, joka oli suurelta osin autonominen paikallisista valtioista (kuten Puolasta, Moskovasta ja Krimin kaanikunnasta). 1500-luvulle tultaessa kasakat alkoivat jakautua kahteen ryhmään: ukrainalaisiin Dneprin kasakoihin, jotka kuuluivat Puola-Liettuan valtiomuodostelmaan ja Moskovan ruhtinaskuntaan kuuluneisiin venäläisiin Donin kasakoihin. Dneprin kasakoiden päämiestä on kutsuttu hetmaniksi, Donin kasakoiden taas atamaaniksi.

Kasakat olivat hyödyllisiä muodostaessaan puskurin Aasian kansoja vastaan ja saivat tämän takia erivapauksia. Vuodesta 1776 heitä palveli myös Venäjän vakinaisessa väessä. Kasakoilla oli aikanaan suuri merkitys uudisasuttajina Venäjän laajentuessa Siperiaan ja kaukoitään. 1900-luvulla kasakoilla ei enää ollut käyttöä ja vallankumouksen jälkeen heidän erivapautensa kumottiin. Stalin vainosi kasakoita ankarasti. Niinpä 20 000 kasakkaa liittyi toisessa mailmansodassa saksalaisten puolelle. Tämä tiesi lisää kostotoimia Saksan jouduttua tappiolle.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen kansallistunne on noussut jälleen kasakkayhteisössä, jotka hiljan sopivat Amurin kasakka-armeijan henkiin herättämisestä. Kasakat ovat melko näkyvästi esillä Venäjän kansallisia ja ortodoksisia arvoja korostavissa poliittisissa liikkeissä.

Nykyisin n. 100 000 ihmistä Venäjällä katsoo väestölaskennan mukaan olevansa kasakoita. Etnologit eivät kuitenkaan pidä heitä omana etnisenä ryhmänään, mikä on osaltaan haitannut kasakoiden poliittisia tavoitteita. ([2])

[muokkaa] Tunnettuja kasakoita, tosia ja taruhahmoja