Itkuvirsi
Wikipedia
Itkuvirsi on itämerensuomalaisten kansojen perinteistä itkemällä ja nyyhkyttämällä esitettyä suullista riittirunoutta. Itkuvirret ovat säilyneet ainoastaan ortodoksisten karjalaisten piirissä.
Itkuvirsi on vain kirjallisuudessa ja tutkimuksessa käytetty nimitys. Paikallisilla on omat nimityksensä eri puolilla Karjalaa. Muun muassa Vienan Karjalassa itkemistä kutsutaan äänellä itkemiseksi ja Aunuksessa luvotteluksi.
Tavallisesti itkemistä on harjoitettu hautajaisissa ja häissä. Itkuissa lauletaan tavallisesti rankoista elämänvaiheista, joita säestetään välillä nyyhkytyksillä ja tunteenpurkauksilla. Kuolleelle pyritään itkulla turvaamaan sija tuonpuoleisessa maailmassa, ja itkulla pidetään kuolleisiin myös yhteyttä.
Parhaina itkijöinä on yleisesti pidetty vanhoja mummoja, joilla katsotaan olevan tehtävään riittävä elämänkokemus. Karjalassa itkijämummoista kehittyi oma ammattikuntansa, joille maksettiin palkkaa siitä, että kävivät hautajaisissa itkemässä.
Nykyään itkeminen on myös karjalaisten parissa menettämästä merkitystään. Kuitenkin esimerkiksi evakkokarjalaiset Suomessa pitävät itkuperinnettä yllä, lähinnä oman karjalaisuutensa merkkinä. Lisäksi Suomessa on viime aikoina perustettu itkemistä varten omia seuroja ja järjestetty kursseja. Itkuvirsiä on kirjoitettu muistiin ja nauhoitettu talteen runsaasti, joten käytöstä poistuneitakin itkuvirsiä on palautettavissa eloon.
[muokkaa] Tunnettuja itkijänaisia
- Martta Kuikka (viimeisiä todellisia itkuvirsien taitajia)
- Anni Lehtonen
- Matjoi Plattonen
- Irinja Taronen