Blairin metsä
Wikipedia
![]() |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. |
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Blairin metsän kerrotaan sijaitsevan Burkittsvillessä Marylandin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Burkittsvillen kaupunki on perustettu Blairin kylän paikalle tammikuussa 1842. Metsä on noussut kulttimaineeseen, sillä kerrotaan että Blairin metsissä asustaisi "Blairin noita". The Blair Witch Cult -kirja julkaistiin vuonna 1809. Se kertoo tarinan kylästä, joka on karkotetun noidan kirouksen kourissa, mutta kirja luokitellaan kuitenkin fiktiiviseksi. Aiheesta on tehty myös vuonna 1999 elokuva, The Blair Witch Project.
[muokkaa] Elokuvan taustatarina
1700-luvulla joukko Blairin kylän lapsia kertoo Elly Kedwardin houkutelleen heidät mökkiinsä ja imeneen heistä verta. Kedward tuomitaan käräjillä syylliseksi noituuden harjoittamisesta ja hänet karkotetaan kylästä. Hänen oletetaan kuolleen Blairin metsiin, koska talvi oli erityisen kylmä. Marraskuussa 1786 keskitalveen mennessä kaikki Kewardia syyttäneet kyläläiset sekä puolet kylän lapsista katosi. Paikalliset pelkäsivät kirouksen langettamista ja vannoivat, etteivät mainitse Elly Kedward nimeä enää koskaan.
Elokuussa 1825 yksitoista silminnäkijää todistaa nähneensä kalpean naisen käden nousseen Tappy East Creek -puron kivien välistä ja vetäneen 10-vuotiaan Eileen Treaclen puroon. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetä ja kolmentoista päivän ajan puroa tukkivat öljyiset puutikut.
Maaliskuussa 1886 8-vuotias Robin Weaver ilmoitetaan kadonneeksi ja etsintäpartiot ryntäävät Burkittsvillen metsiin. Vaikka Weaver palaa turvallisesti kotiinsa, niin yksi etsintäpartio jää metsiin. Viikkoja myöhemmin heidän ruumiinsa löydetään Coffin Rock -kiven kupeesta. Ruumiiden kädet ja jalat on sidottu tiukasti yhteen ja sisälmykset on kaavittu puhtaiksi.
Vuoden 1940 marraskuun ja vuoden 1941 toukokuun välisenä aikana yhteensä seitsemän lasta katoaa jälkiä jättämättä Burkitsvillen alueelta. 25. toukokuuta 1941 vanha erakkoukko Rustin Parr marssii Burkittsvillen torille ja julistaa "saattaneensa tehtävänsä päätökseen". Poliisit vaeltavat neljän tunnin ajan synkissä metsissä ja löytävät lopulta Parrin syrjäisen kotimökin. Seitsemän rituaalisesti murhattua lasta löytyy kellarista. Ruumiit on sidottu ja sisälmykset poistettu huolellisesti. Parr todistaa yksityiskohtaisesti murhanneensa lapset, mutta väittää "vanhan naiskummituksen", joka asuu metsissä hänen talonsa ympärillä, pakottaneen hänet murhiin. Parr todetaan oikeudessa syylliseksi ja hirtetään.
[muokkaa] 1990-luvulla kadonneet opiskelijat
20. lokakuuta 1994 Montgomery Collegen opiskelijat Heather Donahue, Joshua Leonard ja Michael Williams saapuvat Burkittsvilleen ja aloittavat paikallisten haastattelun. He haluavat kuvata elokuvan Blairin noitamyytistä koulutyönään. Heather haastattelee mielisairasta Mary Brownia, joka on asunut alueella koko elämänsä. Mary väittää nähneensä Blairin noidan Tappy Creek -puron lähellä. Noita näytti puoliksi ihmiseltä, puoliksi karvaiselta petoeläimeltä. Seuraavana päivänä aikaisin aamulla Heather haastattelee kahta kalamiestä, jotka kertovat Coffin Rock -kiven sijaitsevan vain 20 minuutin kävelymatkan päästä vanhaa tukkipolkua pitkin. Opiskelijat kävelevät metsiin, eikä heitä ole nähty sen jälkeen.
Ensimmäinen katoamisilmoitus astuu voimaan 25. lokakuuta. Päivää myöhemmin Joshin auto löydetään Black Rock Road -tien varrelta. Samana päivänä Marylandin poliisilaitos käynnistää jättimäisen etsintäoperaation. Kymmenen päivän ajan sata miestä, kymmenet koirat, useat helikopterit sekä puolustusministeriön satelliitit haravoivat Blairin metsiä. Etsintäoperaatio päättyy 5. marraskuuta, sillä 33 000 työtunnin aikana ei löydetty jälkeäkään kadonneista opiskelijoista tai heidän varusteistaan. Heatherin äiti Angie Donahue aloittaa oman pikkutarkan tutkimuksensa.
19. kesäkuuta 1995 viranomaiset julistavat jutun virallisesti selvittämättömäksi. 16. lokakuuta ryhmä Marylandin yliopiston antropologian opiskelijoita löytää vanhan mökin raunioista merimieskassin, josta löytyy filmikeloja, DAT-ääninauhoja, videokasetteja, Heatherin päiväkirja ja CP-16 -mallinen videokamera. Tutkittuaan kassin sisältöä Burkittsvillen sheriffi Ron Cravens ilmoittaa, että 11 rullaa mustavalkofilmiä ja 10 Hi-8-videofilmiä kuuluvat Heather Donahuelle ja hänen ystävilleen. 15. joulukuuta osa kassin sisältämistä filmimateriaaleista paljastetaan opiskelijoiden omaisille. Angie Donahuen mukaan heille näytettiin monia epätavallisia tapahtumia, muttei mitään yhtenäistä selitystä päivien tapahtumista. Omaiset vaativat nähdä loput filmeistä ja perusteellisempaa tutkimusta.
19. helmikuuta 1996 Perheille näytetään omituisia kohtauksia, jotka ovat viranomaisten mielestä väärennöksiä. Syytöksistä tulistunut rouva Donahue kritisoi tutkimusta julkisesti ja sheriffi julistaa todistusaineiston salaiseksi. Sheriffin päätös pitää oikeudessa. Sheriffi päättää tutkimuksensa 1. maaliskuuta, kertoo todistusaineiston olevan riittämätön katoamisen selvittämiseksi ja julistaa jutun toistamiseen ratkaisemattomaksi. Sheriffin asettamat rajoitukset umpeutuvat 16. lokakuuta 1997 ja todistusaineisto luovutetaan Heather Donahuen, Joshua Leonardin ja Michael Williamsin perheille. Angie Donahue ottaa yhteyttä Haxan Filmsiin ja pyytää heitä leikkaamaan sekavasta aineistosta version, joka sitoo yhteen 20.–28.10.1994 sattuneet tapahtumat.