Ilmaston lämpeneminen
Wikipedia
Ilmaston lämpenemisellä viitataan viime vuosikymmeninä havaittuun maapallon ilmakehän ja merien keskilämpötilan kasvuun. Havaittuna muutoksena pidetään noin 0,6 ± 0.2 °C lähde?.
Ilmaston lämpenemiselle on esitetty useita malleja. Yleisesti pidetään todennäköisenä, että ihminen on aiheuttanut suurimman osan havaitusta lämenemisestä lisäämällä kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, pitoisuuksia ilmakehässä[1]. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa muutoksia merissä, jäätiköissä[2] ja ekosysteemeissä. Lisäksi se voi pahentaa kuivuutta ja tulvia sekä muuttaa merien pH-arvoa lisääntyvän hiilidioksidin määrän vuoksi[3].
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Termistöä
Ilmastonmuutos voidaan määritellä eri tavoin. IPCC:n (hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli, Intergovernmental Panel on Climate Change) määritelmän mukaan ilmastonmuutoksella viitataan mihin tahansa ilmaston muuttumiseen ajan myötä joko luonnollisten vaihteluiden tai ihmisen toiminnan seurauksena. YK:n ilmastosopimuksessa ilmastonmuutoksella tarkoitetaan suoraa tai epäsuoraa muutosta, jonka aiheuttaa ihmisen ilmakehän koostumusta muuttava toiminta. Tässä artikkelissa seurataan ensisijaisesti IPCC:n määritelmää. [4]
[muokkaa] Ilmastoon vaikuttavia tekijöitä
Ihmistoiminnan lisäksi ilmastoon vaikuttavat muutokset Maan ympäristössä ja lähiavaruudessa. Ulkoisia ilmastoon vaikuttavia tekijöitä kutsutaan usein ilmastopakotteiksi: niihin kuuluvat muun muassa Auringon säteily, Maan rata ja kasvihuonekaasujen konsentraatiot.
[muokkaa] Ilmaston sisällä tapahtuvat muutokset
Sää on kaoottinen, epälineaarinen ja dynaaminen järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että se on vain osittain ennustettavissa. Ilmasto eli sään keskiarvo on kuitenkin havaintojen valossa suhteellisen vakaa. Ilmastoon lukeutuvat keskilämpötila, sadanta, aurinkoisten päivien määrä ja lukuisat muut mitattavat suureet.
Maan ympäristössä tapahtuu kuitenkin muutoksia, jotka voivat vaikuttaa ilmastoon. Esimerkiksi jäätiköiden kasvu ja pieneneminen aiheuttavat sekä luonnollista vaihtelua että vahvistavat ulkoisia pakotteita. Toisaalta meri-ilmakehäjärjestelmän muutokset voivat aiheuttaa voimakkaita muutoksia. Merien vaikutus ilmastoon liittyy monilta osin niiden suureen lämpökapasiteettiin ja kykyyn kuljettaa energiaa. Termohaliinikierron merkitys kasvaa pitemmillä aikaväleillä. Toisaalta ilmaston tila ei ole riippuvainen yksin nykytilasta vaan siihen vaikuttavat myös edeltävät tilat, kysymys on siis hystereesi-ilmiöstä.
[muokkaa] Ilmaston ulkopuoliset muutokset
Pitkällä aikavälillä mannerlaattojen liikkeet vaikuttavat merten ja vuorten muotoihin muuttaen siten ilmastoa. Auringon aktiivisuudessa sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä tapahtuvat muutokset muuttavat ilmaston säteilypakotetta. Tietyssä mielessä Auringosta johtuvat myös Maan radassa tapahtuvat säännölliset muutokset. Nämä muutokset johtuvat Aurinkokunnan sisäisestä dynamiikasta, ja ne voidaan ennustaa hyvin.
Voimakkaat tulivuorenpurkaukset voivat vaikuttaa ilmastoon huomattavasti, koska ne lisäävät auringon säteilyä heijastavien hiukkasten määrää ilmakehässä. Suuria purkauksia tapahtuu useita kertoja vuosisadassa. Joidenkin kymmenien miljoonien vuosien välein esiintyy myös erittäin suuria (miljoonien neliökilometrien suuruisia) purkausalueita, jotka vaikuttavat ilmastoon miljoonien vuosien ajan. Kasvihuonekaasut ovat jo pitkään olleet tärkeitä ilmaston kehitykselle. Kasvihuoneilmiö on merkittävä maapallon lämpötilaa säätelevä tekijä.
[muokkaa] Ihmisen vaikutus
Ihmisen aiheuttamat eli antropogeeniset muutokset ilmastoon ovat nousseet yhä merkittävimmiksi. Tällä hetkellä näitä muutoksia aiheuttavat hiilidioksidipäästöjen merkittävä kasvu, otsonikato ja maankäyttö (muun muassa metsien hakkuut). Historiallisesti hiilidioksidin ja lämpötilan välillä on vallinnut voimakas yhteys. Tämän perusteella ja teoreettisten ilmastomallien avulla on arvioitu, että maapallon keskilämpötila nousee vuoteen 2100 mennessä usealla asteella ja jatkaa nousuaan useita vuosisatoja. Nykyinen konsensusarvio vuodelle 2100 on noin 1,5–6 astetta, mutta arvioon sisältyy huomattavaa epävarmuutta.
Hiilen eri muotojen polttaminen on nostanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nykyiseen noin 380 ppm:ään, yli 30% historiallisesta arvosta (vuoden 2004 tilanne; vuotuinen muutos on 1990-luvulla ollut noin 1,6 ppm). Koska fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy edelleen, myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa ja vieläpä nopeutuen. Kaikkien saatavissa olevien fossiilisten polttoaineiden polttamisen loppuun arvioidaan nostavan hiilidioksipitoisuuden historiallisesta arvostaan 2–3 -kertaiseksi.
Vaikka kasvihuoneilmiön perusmekanismista ei ole tieteellistä epäselvyyttä, on ilmakehä jo kemialtaan ja perusfysiikaltaan puutteellisesti tunnettu. Aerosolien ja pilvien vaikutusta ei osata arvioida tarkasti, eikä lämpenemisen vaikutusta pilvisyyteen ja hiilidioksidin vapautumiseen luonnollista lähteistä osata laskea. Tieto mahdollisista lämpenemistä nopeuttavista tai hidastavista takaisinkytkentämekanismeista on siis puutteellista. Toisaalta ilma–vesikehän dynamiikan epälineaarisuus tekee myös nopeat muutokset mahdollisiksi, ja sellaisia on historian aikana esiintynyt – nopea tarkoittaa tässä yhteydessä aikaskaalaa 10–100 vuotta.
Tulevaisuuden hiilidioksidipäästöt vaikuttavat merkittävästi lämpenemiseen, mutta ne riippuvat muun muassa fossiilisten polttoainevarantojen suuruudesta, tekniikan kehityksestä ja päästöjen rajoittamisyritysten vaikutuksista. Mitään näistä ei osata tarkasti ennakoida.
Kasvihuonekaasuja on ilmakehässä monia, mutta niistä ihmisen toiminnalla on eniten vaikutusta hiilidioksidiin. Viimeisten 55 miljoonan vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on vaihdellut luontaisesti noin 200–300 ppm:n välillä, ja viimeiset tuhat vuotta pitoisuus on ollut noin 280 ppm.lähde? Ihmiskunnan pääenergianlähde on teollistumisen alusta lähtien kuitenkin ollut kivihiilikauden metsäjäänteiden, fossiilisten polttoaineiden (öljy, kivihiili, maakaasu) esiinkaivaminen ja polttaminen.
Öljyhuippu ja sen ajankohta saattaa vaikuttaa siihen, muuttuuko ilmasto pahimpien uhkakuvien mukaan. Jos öljyä ja maakaasua ei ole tarpeeksi, kuten jotkut tutkijat esittävät [5], kasvihuonekaasupäästöt eivät voi näiden polttamisen takia saavuttaa riittävän korkeaa tasoa. Mahdollisesta kivihiilen käyttöön siirtymisestä syntyy kuitenkin suurempia hiilidioksipäästöjä saatavaa energiayksikköä kohden.
[muokkaa] Biosfäärin vaikutus
Biosfäärin eli kasvien, eläinten, sienten ja mikrobien vuodessa tuottama ja kuluttama hiilidioksidimäärä on itse asiassa monikymmenkertainen fossiilisista polttoaineista vapautuvaan verrattuna. Ihmisen hiilidioksidintuotanto on kuitenkin riittävää, jotta systeemin tasapainotila siirtyy vähitellen kohti yhä korkeampia ilman hiilidioksidipitoisuuksia. Samalla luonnollinen hiilidioksidin kiertokulku muuttuu: esimerkiksi meriin arvioidaan ihmisen tuottamasta "ylimääräisestä" hiilidioksidista päätyvän noin puoletlähde?.
Kasvillisuus menestyy pääsääntöisesti hyvin hiilidioksidipitoisessa ilmassa, koska kasvit tarvitsevat hiilidioksidia yhteyttämiseen. Toisaalta on merkkejä lämpenevien pohjoisten soiden (Siperia, Alaska, omalta pieneltä osaltaan myös Suomen Lappi) lisääntyvästä hiilidioksidin- ja metaanintuotannosta, josta saattaa muodostua tulevaisuudessa hyvinkin oleellinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohottaja. Syksyn 2004 tutkimukset asettavat kyseenalaiseksi myös kasvillisuuden rehevöitymisen nettovaikutuksen.
[muokkaa] Pakotteiden keskinäiset vuorovaikutukset
Kun jokin ilmastopakote, vaikkapa säteily, muuttaa ilmastoa, monet mekanismit voivat joko vahvistaa tai vaimentaa muutosta. Nämä ovat positiivisia ja negatiivisia takaisinsyöttöjä. Ilmastojärjestelmä on niiltä osin kuin tiedetään vakaa ja positiiviset takaisinsyötöt eivät pääsääntöisesti "pääse käsistä". Suuri syy tähän on se, että emittoitu säteily on verrannollinen lämpötilan neljänteen potenssiin, eli lämpötilan ja emittoidun säteilyn välillä on vahva negatiivinen takaisinsyöttö. Kuitenkin on olemassa myös merkittäviä positiivisia takaisinsyöttöjä. Takaisinsyöttöjä liittyy esimerkiksi jäätiköiden kasvuun ja pienenemiseen. Lisäksi merivirtojen ja ilmakehän virtausten keskinäiset vuorovaikutukset muodostavat monimutkaisia palautejärjestelmiä. Kaikkia vuorovaikutuksia ei ymmärretä vielä kovin hyvin.
[muokkaa] Tutkimus
Keskeinen tapa tutkia ilmastonmuutoksen mekanismeja, ehdotettujen toimien vaikutuksia sekä ennustettuja vaikutuksia ovat numeeriset ilmastomallit. Mallit pyritään validoimaan mahdollisimman kattavasti ennen kuin niiden pohjalta vedetään johtopäätöksiä. Toisin sanoen mallin tulee osoittaa ennustusvoimansa jo tunnettujen mittausten valossa ennen kuin siihen voidaan luottaa. Tieteellinen yhteisö katsoo, että validoitujen mallien ennusteet muodostavat kokonaisuutena uskottavan kuvan ilmaston tulevan kehityksen suunnasta, mutta ei välttämättä tämän kehityksen absoluuttisesta suuruudesta. Kaikki mallit ennustavat hiilidioksidin lisäämisen johtavan ilmaston lämpenemiseen. Kuten yllä on mainittu, IPCC on ennustanut malleihin pohjautuen keskilämpötilan nousevan seuraavan sadan vuoden aikana useita asteita. Mallien perusteella on myös voitu arvioida ihmisten osuutta näihin muutoksiin.
Nykyiset ilmastomallit vastaavat hyvin lämpötilavaihteluista viime vuosisadalla tehtyjä havaintoja. Malleihin liittyy kuitenkin useita epävarmuustekijöitä. Tärkeimpiä näistä on pilvisyyden kuvaaminen ja esimerkiksi takaisinsyöttömekanismien monimutkaisuus. Laskentakapasiteetin rajallisuus asettaa myös huomattavia esteitä pienen skaalan ilmiöiden kuvaamiselle. Näillä ilmiöillä voi olla merkittäviä vaikutuksia myös suuremman mittaskaalan tapahtumiin. Huolimatta näistä ongelmista IPCC on katsonut mallien olevan "soveliaita työkaluja tulevia ilmastoja koskevien hyödyllisten ennusteiden saamiseen".
[muokkaa] Yleistä ihmisen mahdollisesta vaikutuksesta ilmastoon
Kansainvälisen tiedeyhteisön piirissä on laaja yksimielisyys siitä, että ihmisen aiheuttamat muutokset ilmakehän koostumuksessa voivat johtaa laajoihin ilmastonmuutoksiin. Nämä muutokset voivat vaikuttaa monin tavoin maapallomme luontoon ja ihmisen elämään.[6] Tämän käsityksen tärkein lähde on IPCC, jonka julkaisema kolmas kokoomaraportti toteaa suurimman osan viimeisen puolen vuosisadan lämpenemisestä johtuvan ihmisen toiminnasta. Tämän näkemyksen ovat toistaneet lukuisat muutkin tahot. Esimerkiksi G8-maiden, Brasilian, Kiinan kansantasavallan ja Intian kansalliset tiedeakatemiat [7] ja lukuisat tieteelliset yhteisöt ovat yhtyneet IPCC:n näkemykseen [8] [9] [10].
Noin viimeisen sadan vuoden aikana maapallon ilmaston lämpötila on noussut noin 0,6 ± 0,2°C. Lämpenemisen vaikutuksia voidaan havaita yhä enenevissä määrin. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut vuoden 1800 280 ppm:stä nykyiseen 315 vuonna 1958 ja 368 ppm vuonna 2000. Myös muut kasvihuonekaasupitoisuudet ovat kasvaneet.[11]
Numeeriset ilmastomallit ovat keskeinen ilmastoa koskevien arvioiden lähde. Ne ennustavat lämpötilojen nousevan merkittävästi myös tulevaisuudessa. IPCC:n käyttämien mallien haarukka vuoteen 2100 asti on 1,4–5,8 astetta.[11] Ilmastomalleja on laadittu erilaisille päästökehityksille. Niihin liittyy lukuisia epävarmuustekijöitä, ennen muuta epävarmuustekijät, jotka liittyvät ilmaston lämpenemisen aiheuttamiin seurauksiin ja ilmastoherkkyyteen. Ilmastoherkkyydellä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon ilmasto lämpenee tietystä määrästä kasvihuonekaasuja. Ilmastomalleista on myös muita, ääripäitä edustavia malleja kuin IPCC:n käyttämät.
Paikallisten muutosten osalta ennusteet ovat epävarmempia kuin maailmanlaajuisten keskimääräisten muutosten osalta. Kuitenkin, vaikka kasvihuonekaasujen määrät ja Auringon aktiivisuus pysyvät vakioina, ilmastomallien mukaan lämpötilat nousevat seuraavan sadan vuoden kuluessa keskimäärin puolisen astetta. Vaikka tieteellinen konsensus on johtopäätösten osalta melko laajaa, on olemassa kuitenkin tiettyjä epävarmuustekijöitä koskien kasvihuonekaasujen absoluuttista vaikutusta. Näihin epävarmuustekijöihin vedoten joukko tieteilijöitä on kyseenalaistanut ehdotetut toimenpiteet. Johtuen ehdotetujen toimenpiteiden kustannuksista ja tästä kritiikistä kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisyritykset ovat kohdanneet vastarintaa.
[muokkaa] Näyttö
Ainakin lyhytaikaisesta suhteellisen nopeasta lämpenemisestä on olemassa runsaasti näyttöä. Maapallon pinnalta mitattu keskilämpötila on noussut selkeästi: vuodet 1997, 2002 ja 2003 ovat lämpimimmät mitatut (noin 130 vuotta). Jos aineistosta erottaa tilastollisesti trendejä, voi globaalin lämpötilan todeta nousseen viimeisen 30 vuoden aikana noin puoli astetta. Eurooppa on lämmennyt asteen.
Sääilmiöistä on varottava vetämästä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Säät tunnetusti vaihtelevat, mutta kaikki poikkeava ei ole ilmastonmuutoksen syytä, eivätkä nekään ilmiöt joiden syntyyn ilmastonmuutos myötävaikuttaa ole kokonaan ilmastonmuutoksen syytä. Esimerkiksi vuoden 2004 syksyllä Floridaa koetteli neljä hirmumyrskyä jo ennen myrskysesongin puoliväliä. Hurrikaaniaktiivisuudesta ei kuitenkaan voi suoraa päätä syyttää ilmastonmuutosta. Ensinnäkin merivesi voi olla poikkeuksellisen lämmintä ja muut tekijät hurrikaaneille suotuisia luonnollisistakin syistä. Toiseksi, vuosittainen hurrikaanien määrä luultavasti vaihtelee ylidispersoituneen Poisson-muuttujan tavoin, eli erittäin paljon, ilman tunnettua syytä. (Hurrikaanit eivät ole synonyymi luonnonkatastrofeille, vaan ainoastaan pieni osa näistä.)
Vuosien 1975 ja 1989 välillä koettiin 171 vakavaa hurrikaania, kun 1990 ja 2004 välillä niitä oli 269. Tämän uskotaan johtuvan merenpinnan lämpötilojen noususta, mutta varmaa näyttöä ei ole. Vuodesta 1970 merien pintalämpötila on noussut 0,5°C. Itse hurrikaanien lukumäärä ei ole noussut, mutta niiden tuhovoima on.[12] [13]
[muokkaa] Aikaisemmat ilmastonmuutokset
Keskiajalla Euroopassa on sanottu olleen lämpimiä ja kylmiä kausia (keskiajan lämmin kausi ja pieni jääkausi) Tämä ilmiö tunnetaan IPCC:n raporteissa Pohjois-Atlantin oskillaationa, ja sitä on tutkittu verraten tarkasti. [14] IPCC:n analyysin mukaan jäähtyminen oli tänä aikana alle 1°C, eikä sitä ole voitu havaita maailmanlaajuisesti. Kylmimmät kesät 1800-luvulla olivat 0,6–0,7 °C tavallista viileämpiä.
[muokkaa] Seuraukset
- Pääartikkeli: Ilmastonmuutoksen seuraukset
[muokkaa] Tieteellinen kritiikki
Jääkiekkomailalämpötilamallia on pyritty myös kyseenalaistamaan. Kanadalaiset Stephen McIntyre ja Ross McKitrick julkaisivat vuonna 2003 "Energy and Environment" lehdessä artikkelinsa, jossa he sanoivat osoittaneensa virheitä IPCC:n Mannin mallissa: malli ei ota huomioon menneitä ilmaston vaihteluita eikä se ollut toistettavissa. Ross McKitrickin mukaan Mannin ennuste ei ole parempi kuin satunnaisluvut eikä sen data osoita 1900-luvun olevan poikkeuksellinen. McIntyren ja McKitrickin artikkelista on tosin myöhemmin löydetty jopa karkeita virheitä (mm. laskelmissa oli sekoitettu asteet ja radiaanit). Ross McKitrick ja Patrick J. Michaels ovat kiistäneet virheen merkityksen päätelmille [15].
Joidenkin satelliitti- ja luotauspallomittausten mukaan lämpötila ei ole noussut, tai se on peräti laskenut, eräissä ilmakehän kerroksissa ja osissa etelämannerta. Kolme tuoretta itsenäistä Science-aikakausilehdessä julkaistua tutkimusta [16] [17] kuitenkin osoittivat, että kyseiset havainnot ovat johtuneet virheellisestä datasta ja että todellisuudessa lämpötila on noussut myös kyseisissä ilmakehän kerroksissa ja etelänavalla. Yksi mahdollinen selitys vedenpinnan laskulle on se, että lämpötila on alueella noussut ja vettä haihtuu enemmän. Päiväntasaajan maissa taas näyttää siltä, että vedenpinta olisi laskenut eikä noussut, vaikka luulisi, että sulavat jäätiköt aiheuttaisivat merenpinnan nousua.
Tanskan avaruustutkimuskeskuksen tutkija Henrik Svensmark ja hänen kollegansa ovat esittäneet teorian, jonka mukaan auringon aktiivisuuden vaihtelu aiheuttaa jatkuvaa vaihtelua maapallon lämpötilaan. Auringon aktiviteetin ollessa suurimmillaan sen magneettikenttä vähentäisi kosmista säteilyä maapallon ilmakehään, jolloin ilmakehän partikkelit ionisoituisivat vähemmän ja muodostuisi vähemmän pilviä. Syksyllä 2006 Svensmarkin tutkimusryhmä sai kokeellista näyttöä teorialleen.[18]Nykyisin käytössä olevat ilmastomallit olettavat pilvisyyden pysyneen vakiona. 1900-luvun ilmaston lämpenemisestä yli puolet olisi selitettävissä tällä ilmiöllä.[19]
[muokkaa] Muu kritiikki
Vaikka ilmastonmuutoksesta vallitsee tiedeyhteisössä laaja yksimielisyys, on vähemmistö esittänyt kritiikkiä tehtyjä johtopäätöksiä kohtaan. Kritiikki jakaantuu kolmeen luokkaa: joko koko ilmastonmuutoksen olemassaolo kiistetään, väitetään ettei se johdu ihmisen toimista tai väitetään, että ilmastonmuutoksen torjuminen tulisi liian kalliiksi tai olisi hyödytöntä, eikä siihen siksi pitäisi ruveta.
Lähinnä maallikoiden keskuudessa ilmastonmuutosteoriaa on kritisoitu muun muassa siitä, että lämpötilan mittauspisteet sijaitsevat kaupungeissa, jotka säteilevät lämpöä. Asfaltti sitoo paljon lämpöä ja nostaa lämpötilaa. Kaupungistumisen vaikutusta on kuitenkin otettu mittauksissa huomioon.
Erityisesti Yhdysvalloissa ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvien etujärjestöjen, Intelligent Designin kannattajien ja ns. kristillisen oikeiston välillä on paljon yhteistyötä. Institute on Religion and Democracy -järjestön vuotaneen muistion mukaan sen kolmanneksi tärkein prioriteetti seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten ja kristittyjen ahdingon helpottamisen jälkeen on tehdä epäuskottavaksi "liberaali lainsäädäntö, joka nojaa Kioton ilmastosopimukseen ja todistamattomiin maailmanlopun ennustuksiin". Howard Fieldstead Ahmanson, joka on myös lahjoittanut 1,5 miljoonaa dollaria Intelligent Designia edistävälle järjestölle Discovery Institutelle, on tukenut huomattavilla rahasummilla järjestöjä, jotka vastustavat Kioton ilmastosopimusta ja kritisoivat ilmastomuutostutkimusta (muun muassa Science & Environmental Policy Project). [20].
Patrick J. Michaels ja Robert Balling ovat kritisoineet IPCC:tä siitä, että sen raporttien pääkirjoittajista vain noin 33 prosenttia on ilmastotieteilijöitä, sen kirjoitukset eivät ole käyneet läpi akateemista vertaisarviointia ja että se puolustaa tutkimusten vastaisia kantoja [The Satanic Gases, 2000]. Patrick J. Michaelsin tieteellinen uskottavuus on asetettu usein kyseenalaiseksi ilmastontutkijoiden piirissä. Muun muassa Harvardin professori tohtori John Holdren mukaan "Michaels on yksi muutamista yhdysvaltalaisista ilmastonmuutosskeptikoista. Hän ei ole julkaissut juuri mitään ammatikirjallisuudessa, vaan on tunnettu taidostaan kirjoittaa kärkeviä mielipidekirjoituksia ja systemaattisesta ilmastontutkimuksen tuloksien tuomitsemisesta". Tohtori Tom Wigley, joka on toiminut muun muassa monien IPCC:n raporttien pääkirjoittajana, totesi kirjassaan The Heat is On, että "Michelsin lausunnot [ilmaston tietokonemalleista] ovat joukko virheellisiä tulkintoja ja harhaanjohtamista... Monet hänen faktuaalisiksi väitetyistä lausunnoistaan ovat virheellisiä tai vakavasti harhaanjohtavia". [21]. Michaels on saanut huomattavan osan rahoituksestaan hiili- ja energiateollisuudesta ($115 000 vuosien 1991 - 1995 välisenä aikana). [22]
[muokkaa] Julkinen keskustelu
Koska ilmastolla ja päästörajoituksilla on suuria taloudellisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikutuksia, esitetään ilmastonmuutoksen tieteellinenkin perusta usein arvovärittyneesti tai jopa propagandistisesti. Etenkin ilmastonmuutoksesta ja ilmastopolitiikasta paljon hyötyvillä tai kärsivillä poliitikoilla, virkamiehillä, tutkijoilla, aktivisteilla ja yrityksillä on kaikilla omat intressinsä ajettavanaan.
Merkittävin kritiikki ilmastonmuutoksen torjuntaa vastaan on se, että ongelman torjuminen tulisi liian kalliiksi ja vähentäisi talouskasvua. Esimerkiksi Yhdysvalloissa George W. Bushin nykyhallinto on tällä perusteella kieltäytynyt kaikista Kioton sopimuksen kaltaisista päästöjen rajoittamisyrityksistä, vaikka samalla se onkin myöntänyt ilmastonmuutoksen ongelmaksi, johon täytyy puuttua. [23]
[muokkaa] Ilmaston hallintayritykset
Päästöjä rajoittava YK:n alaisen UNFCCC:n organisoima Kioton sopimus astui voimaan 16. helmikuuta 2005. Kioton sopimus rajoittaa päästöjä joustavasti niin sanotun päästökaupan avulla. Päästökauppaan kuuluvat osana myös "hiilinielut" eli metsät ja niiden istutus sekä päästöjä vähentävät investoinnit kehitysmaissa. Kioton sopimus on kuitenkin vaikean poliittisen prosessin lopputuloksena aikaansaatu kompromissi. Sen suora lämpenemistä rajoittava merkitys nykymuodossaan lienee pieni: tavoitteet ovat vaatimattomat ja päästövähennyksiin ovat sitoutuneet ainoastaan teollisuusmaat. Kehitysmaiden jättäminen aluksi sopimuksen ulkopuolelle on kuitenkin harkittua: samalla mallilla saatiin aikaan yhden mielipiteen mukaan toistaiseksi onnistunein globaaliin ympäristösopimus, jolla rajoitetaan otsonikerrosta vaurioittavia CFC-päästöjä. Poliittisessa ja peliteoreettisessa mielessä Kioto on siis ehkäpä välttämätön ensiaskel. Kioton sopimuksen jatkoista keskusteli Montrealin ilmastokokous 2005.
Kioton sopimuksen on sanottu olleen Venäjälle edullinen, koska sen on pidettävä päästöt vuoden 1990 tasolla, josta Venäjä on taloudellisesti taantunut myöhemmin. Tämän ansiosta Venäjä saa rahaa siitä, että se ei saastuta tarpeeksi [24]. Yhdysvallat ja Kiina ovat jättäytynyneet Kioton sopimuksen ulkopuolelle. Nämä kaksi ovat maailman johtavia kasvihuonepäästöjen aiheuttajia ja näiden pois jääminen on paha takaisku sopimukselle. Myöskään Australia ei ole ratifioinut sopimusta. Australiaa koetellut kuivuus on kuitenkin muuttanut sikäläistä sisäpoliittista ilmapiiriä. [25] [26]
Yhdysvallat, Australia, Kiina, Intia ja Etelä-Korea ovat tehneet oman sopimuksensa, joka tähtää ilmastonmuutoksen rajoittamiseen teknologiaa kehittämällä. Sopimuksessa ei ole päästörajoituksia. Kriitikkojen mielestä se ei edistä ilmaston muutoksen hillitsemistä, koska päästötavoitteita ei ole asetettu. Kannattajien mielestä se edistää päästötöntä tekniikkaa, kuten muun muassa uusiutuvia energianlähteitä, ydinvoimaa, hiilidioksidin talteenottoa sekä parempaa energiatehokkuutta.
Keskitettyjen, valtiojohtoisten päästörajoitusten lisäksi CO2-päästöjä rajoitetaan myös hajautetummin. Motivaatiot näihin yrityksiin vaihtelevat: kansalais- ja tiedejärjestöt, yritykset ja poliitikot lähtevät kukin omista lähtökohdistaan. Lopputuloksena kuitenkin CO2-päästöt vähenevät. Esimerkiksi British Petroleumilla on sisäinen CO2-päästökauppajärjestelmä, Yhdysvalloissa EPA ja joukko osavaltioita on haastanut energiayhtiöitä oikeuteen, ja Kalifornia on säätänyt maailman tiukimmat päästörajoitukset autoille: uusien autojen CO2-päästöjen on vähennyttävä jopa 34 prosenttia vuoteen 2016 mennessä.lähde? Yksipuoliset päästörajoitukset nähdään helposti taloudellisesti negatiivisina, mutta energian kallistuessa tai päästölakien kiristyessä edelläkävijät saattavat olla edullisessa asemassa.
[muokkaa] Vaihtoehtoisia näkemyksiä ilmastonmuutokseen
Psykologis-sosiaalisesta näkökulmasta ilmastonmuutos on ympäristöongelmana omaa vaikeusluokkaansa. Se on ei-konkreettinen, hajuton ja mauton. Haitallisten vaikutusten nähdään helposti koskevan vain muita: kehitysmaita, köyhiä, tropiikkia, ranta-asujia, maanviljelijöitä jne. Aikaskaala on pitkä: katastrofia ei ole näköpiirissä ja ongelma voi koskea lähinnä nuoria ihmisiä, lapsiamme ja tulevia sukupolvia. Päästöjen rajoittaminen maksaa, koska hiileen pohjautuvalle energiateknologialle ei juuri nyt ole erityisen halpaa vaihtoehtoa. Lämpenemiseen uskominen vaatii uskoa tieteeseen.
Sosiaalitieteen näkökulmaan kuuluu edelleen kysymys siitä, miksi ihmiset kokevat niin vaikeana tinkiä aineellisesta elintasostaan ja siten energiankulutuksestaan. Jos teollisuusmaitten energiankulutus saataisiin laskuun, vähentyisivät tällöin kasvihuonekaasupäästöt.
[muokkaa] Lähteitä
- ↑ Consensus grows on climate change
- ↑ Arctic ice 'disappearing quickly'
- ↑ NOAA / NSF CRUISE REVEALS IMPACTS OF OCEAN ACIDIFICATION ON CHEMISTRY, BIOLOGY OF NORTH PACIFIC OCEAN
- ↑ http://www.grida.no/climate/ipcc_tar/wg1/518.htm
- ↑ http://www.newscientist.com/article.ns?id=dn4216
- ↑ Ilmatieteen laitoksen ilmastonmuutossivut
- ↑ http://www.royalsoc.ac.uk/document.asp?latest=1&id=3222
- ↑ http://www.ametsoc.org/policy/climatechangeresearch_2003.html
- ↑ http://www.agu.org/sci_soc/policy/climate_change_position.html
- ↑ http://www.geolsoc.org.uk/template.cfm?name=Global_Warming_Essay
- ↑ 11,0 11,1 Hallitustenvälinen ilmastopaneeli
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/4249138.stm
- ↑ http://www.newscientist.com/article.ns?id=dn8002
- ↑ http://www.grida.no/climate/ipcc_tar/wg1/070.htm
- ↑ http://www.uoguelph.ca/~rmckitri/research/gdptemp.html
- ↑ http://www.livescience.com/environment/050811_global_warming.html
- ↑ http://www.sci-tech-today.com/story.xhtml?story_id=37741
- ↑ http://www.spacedaily.com/reports/Exploding_Stars_Influence_Climate_Of_Earth_999.html
- ↑ http://www.sciencebits.com/CosmicRaysClimate
- ↑ New Scientist, 8 October 2005: Enemy at the gates
- ↑ http://stephenschneider.stanford.edu/Publications/PDF_Papers/HoldrenRPCClimateComments.pdf
- ↑ http://www.sourcewatch.org/index.php?title=Pat_Michaels
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/americas/4647383.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/4269921.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/3867347.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/3361991.stm
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Fred Pearce, The Last Generation, Transworld, 2006, ISBN 1-903-91987-8
- Al Gore, An Inconvenient Truth, Rodale, 2006, ISBN 1-59486-567-1
- Mark Lynas, High Tide: News from a warming world, Flamingo, 2004, ISBN 000713939X
- Esko Kuusisto - Jukka Käyhkö, Globaalimuutos, Otava, 2004, ISBN 951-1-18924-7
[muokkaa] Yleisiä tietosivuja
- Ilmatieteen laitoksen ilmastonmuutossivut. Asiantuntijoiden kirjoittamaa yleistajuista materiaalia ja muun muassa IPCC:n raporttien suomennoksia.
- Hallitustenvälinen ilmastopaneeli. Arvovaltaiset raportit v. 2001 tietämyksen mukaan. (en)
- YK:n ympäristöohjelman ilmastonmuutossivut. (en)
- Maailman ilmastontutkimusohjelma WCRP. (en)
- http://www.ilmastonmuutos.info Eri ministeriöiden ilmastonmuutoksen viestintäohjelman sivut.
- Yhdysvaltain ympäristöministeriön (EPA) ilmastonmuutossivut (en)
- Hyvä yleisesitys ilmastonmuutokset tieteellisestä pohjasta. Myös mm. ilmastonmuutostutkimuksen historiaa on käsitelty.
- Tiede-lehden (4/2004) tutkijapaneeli tulevista lyhyen ja pitkän ajan ilmastonmuutoksista
[muokkaa] Ympäristöjärjestöjen sivuja
- Ilmasto.org Tuottajina Maan ystävät ry, Kepa ry, Dodo –tulevaisuuden elävä luonto ry, Luonto-Liitto ry, TEP – Tekniikka Elämää Palvelemaan ry ja WWF.
[muokkaa] Kriittisiä sivuja
- Ylen kriittisen MOT-ohjelman käsikirjoitus vuodelta 2000