Flamenco
Wikipedia
Flamenco on Andalusiassa kehittynyt espanjalainen musiikki ja -tanssilaji. Flamencon ylläpitäjinä ja kehittäjinä andalucian mustalaiset ovat jättäneet taiteenlajiin pysyvät merkit mutta sen historialliset juuret ulottuvat maurien ja juutalaisten musiikkiperinteisiin.
Flamenco nimityksen alkuperästä ei olla yksimielisiä. Uskotaan että nimi tulee arabiankielisestä Fellahmengu-sanasta, joka tarkoittaa "paimenta ilman maata". Sana flamenco tarkoittaa kuitenkin espanjaksi myös flaamilaista. Yhteensattuman on oletettu johtuvan siitä että mustalaiset saapuivat maahan Kaarle V hallituskaudella samaan aikaan kun maahan tuli runsaasti flaamilaisia sotilaita.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Flamencon historiaa
Flamenco oli alun perin laulua ilman soitinsäestystä, mutta myöhemmin sille vakiintuivat säestyssoittimiksi flamencokitara ja lyömäsoittimia. Flamencoon toisinaan yhdistetyt kastanjetit kuuluvat itse asiassa andalusialaiseen kansantanssiperinteeseen ja niitä käytetään nykyään flamencossa harvemmin. Flamencon, ja erityisesti tanssin ja kitaran käytön huima kehitys 70-luvusta tähän päivään on luonut termin "nuevo flamenco" (uusi flamenco) erotuksena perinteiselle flamencolle tai Francon suosimalle viihteellisemmälle "turistiflamencolle". Nykyflamencon yleisimmät vaikutteet ovat musiikissa latinalaisen amerikan salsa ja rumba jonka vaikutukset kuuluivat jo 1900-luvun alun ns. "ida y vuelta" -lauluissa (suom. meno/paluu) kuten colombiana ja guajira. Myöhempiin vaikutteisiin kuuluvat jazz, pop sekä rock. Nykyflamencoa toteutetaan käytännössä lähes kaikilla mahdollisilla instrumentaatioilla eri yhteyksissä, mutta vaikka esim. alun perin perulainen rytmisoitin Cajón (laatikkorumpu) on saanutkin flamencomuusikoiden keskuudessa yleisen hyväksynnän "flamencosoittimena" se oli Paco de Lucian 70-luvun lopulla lanseeraama "tuliainen" eteläamerikan kiertueeltaan. Tanssiin on vaikuttanut viime vuosikymmeninä lähinnä nykytanssi ja baletti.
Flamencon synty ajoitetaan yleensä 1400-luvun uskonnollisiin ja etnisiin vainoihin Espanjassa, joiden seurauksena maurit, juutalaiset ja mustalaiset pakenivat vuoristoihin syvemmälle asumattomille etelän seuduille. Näistä oloista katsotaan flamencon saaneen syvimmät ja rikkaimmat piirteensä sekä kolmen kulttuurin yhdistymisen myötä kehittyneet ainutlaatuiset rytmiset ja ilmaisulliset ominaisuutensa. Kirjallisuudesta löytyvät ensimmäiset maininnat flamencosta ovat peräisin vasta 1700-luvun lopulta.
Flamencon "kultainen kausi" ajoittui 1800 ja 1900-luvun taitteeseen, jolloin andalusian kaupunkien kahviloista alkoi nousemaan suosittuja esiintyjiä jotka myös mullistivat taidetta merkittävästi. Tähän aikakauteen ajoittui myös naisten ja miesten tanssien eroavaisuuksien selkeytyminen, jotka sata vuotta myöhemmin ovat taas hyvin lähellä toisiaan. 1900-luvun alun tärkeimpiä nimiä olivat mm. laulaja Silverio Franconetti, kitaristit Sabicas ja Ramón Montoya sekä tanssija Vicente Escudero. 1900-luvun puolivälissä vaikuttanutta tanssijaa Carmen Amayaa voidaan pitää yhtenä merkittävimmistä naistanssijoista kautta aikojen.
[muokkaa] Flamencon lajit
Flamenco jakautuu yli viiteenkymmeneen eri "palo":n eli tyylilajiin. Eri tyylilajeista voi olla jopa tuhansia eri variaatioita ja lisää syntyy jatkuvasti. Laji pitää sisällään oman rytmiikkansa sekä musiikillisen että liikkeellisen ominaispiirteensä. Keskeisiä lajeja ovat mm. Toná, Siguiriyas, Bulerias, Alegrías, Soleá, Tangos, Fandangos, Tientos, Verdiales.
[muokkaa] Flamenco nykyään
Nykyflamencon keskeisimpiin vaikuttajiin voidaan lukea musiikin puolella 1960-luvulla yhteistyönsä aloittaneet kitaristi Paco de Lucia sekä laulaja Camarón de la Isla. Heidän yhteistyönsä kesti lopulta aina Camarónin viimeiseksi jääneeseen levyyn asti vuodelta 1992. Tosin Camarónin huumeiden käytön sävyttämät elintavat johtivat ajoittain parin työskentelemään tahoillaan, jättäen Paco de Lucialle aikaa toteuttaa kitaristisia seikkailujaan mm.jazzin ja flamencon fuusioilla kokeillen ja vaikuttaen syvästi koko taiteenlajin tunnettuvuuteen sekä tulevaisuuteen elävänä taiteena. Paco de Lucian apuna oli ja on lajin harrastajien keskuudessa lähes tarunomaisena pidetty tekninen osaaminen. Tanssin viimeisimpiä uudistajia ovat mm. 1990-luvulla maineensa luonut Antonio Canales ja Eva La Yerbabuena. Keskeisenä suosion luojana espanjan ulkopuolella pidetään flamenco-elokuvista tunnettua Antonio Sauraa.
[muokkaa] Flamenco Suomessa
Flamencon suosioon Suomessa on vaikuttanut laaja määrä harrastajia sekä useimpien kansainvälisesti keskeisimpien artistien sekä ryhmien tiiviit vierailut 1990-luvun alusta lähtien. Tähän on vaikuttanut erityisesti vuosittain järjestettävä Tampereen Flamencoviikko, joka on saanut myöhemmin seurakseen Helsingin Flamencofestivaalin. Suurimmassa osassa isoimpia suomalaisia kaupunkeja on flamencoyhdistys, joista vanhimpia ja isoimpia ovat Helsingin, Tampereen ja Oulun yhdistykset. Erityisesti suomalainen flamencotanssi on nostanut profiiliaan viime vuosina ja nykyään suomessa toimii useita eri tasoisia flamencotanssiryhmiä, joista merkittävimpinä mainittakoon mm. vuonna 2003 Kalevalan flamencona toteuttanut Compañía Kaari Martin sekä Canela. Kesällä 2006 suomalainen flamenco sai tunnustusta, kun Kaari ja Roni Martinin teos "Kerro minulle sade" palkittiin ensimmäisenä ulkomaisena teoksena Madridin koreografiakilpailun viisitoistavuotisessa historiassa.
[muokkaa] Kirjallisuus
- Lindroos-Helariutta-Böök-Huotari-Niinimäki: Flamenco (Like kustannus), ISBN 951-578-643-6
- Thiel-Cramér: Flamenco (Remark), ISBN 91-9712-590-3
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Flamenco-World nettilehti
- Helsingin flamencoyhdistys
- Tampereen flamencoviikko
- Tampereen flamencoyhdistys
- Oulun flamencoyhdistys
- Compañía Kaari Martinin sivut
- Canelan kotisivut