Emetofobia
Wikipedia
Emetofobia tarkoittaa kohtuutonta ja järjenvastaista oksentamisen pelkoa. Emetofobia voi ilmetä eri tavoin: henkilö voi pelätä omaa oksentamista, muiden oksentamista, oksentamista muiden nähden jolloin mukana voi olla myös sosiaalisten tilanteiden pelko, tai pelko voi liittyä pelkästään tarttuvaan oksennustautiin. Toiset pelkäävät eniten pahoinvointia, toisille oksentamiseen liittyvät äänet ovat pelottavimpia, jotkut pelkäävät kaikkea oksentamiseen liittyvää. Usein taustalla on pelko kontrollin menettämisestä tai esim. ikävät muistot lapsuuden mahataudeista tai muu traumaattinen kokemus. Aina fobian syy ei kuitenkaan ole selvillä, etenkin jos pelko on alkanut hyvin varhaisessa iässä.
Emetofobia voi puhjeta missä iässä tahansa, mutta hyvin usein pelko alkaa jo lapsuudessa, tavallisesti 6-10 vuoden iässä. Toisinaan pelko kuitenkin lievenee tai katoaa iän myötä, mutta joskus fobia jatkuu vielä aikuisiällä ja saattaa myös muuttua vaikeammaksi. Joskus pelko alkaa vasta aikuisena.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleisyys
Emetofobian yleisyyttä ei ilmeisesti ole koskaan tutkittu, mutta joidenkin tilastojen mukaan se on jopa viidenneksi yleisin fobia, ja huomattavasti yleisempi naisilla kuin miehillä. Usein emetofobiaan liittyy muitakin oireita, kuten masennusta, paniikkihäiriötä ja hygieniaan liittyviä pakko-oireita sekä syömiseen liittyviä ongelmia jolloin oireilua usein luullaan jonkinlaiseksi syömishäiriöksi. Emetofoobikko ei kuitenkaan ole huolissaan painonsa noususta kuten esim. anorektikko, vaan välttää ruokamyrkytyksen tai pahoinvoinnin pelossa tiettyjä ruoka-aineita.
[muokkaa] Oireet
Kuten muihinkin fobioihin, myös emetofobiaan liittyy voimakasta välttämiskäyttäytymistä. Emetofoobikko välttelee tilanteita ja asioita jotka voivat aiheuttaa oksentamista tai paikkoja joissa joku toinen saattaa oksentaa. Hän ei esim. uskalla käyttää alkoholia tai mennä ravintolaan jossa muut juovat, mennä huvipuistoon, matkustaa laivalla tai lentokoneella tai käyttää lääkkeitä joiden sivuvaikutuksena voi olla pahoinvointia. Bussissa tai luentosalissa hän valitsee istumapaikan läheltä ovea siltä varalta että hän alkaa voida pahoin tai joku muu oksentaa. Moni naispuolinen emetofoobikko pelkää raskauspahoinvointia eikä uskalla hankkia lapsia, tai jos hänellä on lapsia, hän pelkää jatkuvasti näiden sairastuvan mahatautiin. Usein foobikko on hyvin tarkka hygienian suhteen: pesee jatkuvasti käsiään, varoo koskemasta ruokaansa käsillään, ei uskalla syödä ulkona, pesee ja desinfioi kotiaan yms. Kaupassa hän tarkistaa huolella ruoka-aineiden päiväykset ja heittää pois ruokia jos on vähänkään epävarma niiden tuoreudesta. Emetofobiaan liittyy usein myös lähes taikauskon omaisia ajatuksia: foobikko ei esim. pysty käyttämään vaatekappaletta joka hänellä oli yllään kun hän viimeksi oksensi, tai hän esim. välttää sanomasta ääneen sanaa "oksennus" ettei vahingossa "manaisi" sitä tulemaan.
Toisinaan emetofoobikolla saattaa olla psykosomaattisia vatsavaivoja, hän usein tarkkailee vointiaan lakkaamatta ja tulkitsee kaikki vähäisetkin vatsatuntemukset mahataudiksi. Moni emetofoobikko kuitenkin oksentaa äärimmäisen harvoin; viimeisestä kerrasta saattaa olla useita vuosia, jopa vuosikymmeniä. Jotkut oppivat hallitsemaan kehoaan niin että eivät enää "osaa" oksentaa. On tapauksia joissa foobikko on yrittänyt parantua fobiastaan nauttimalla jotain oksettavaa ainetta ja saanut kovia vatsakipuja, mutta oksennus ei ole tullut. [1]
[muokkaa] Hoito
Emetofobian parantaminen voi olla vaikeaa sillä usein fobioiden hoidossa käytetään altistushoitoa jolloin foobikko joutuu vähitellen lähestymään pelkonsa kohdetta. Jos pelko kohdistuu vain toisten ihmisten oksentamiseen, foobikko voi katsella esim. kuvia tai videoita joissa muut oksentavat. Toisinaan fobia paranee vasta kun foobikko itse oksentaa, mutta joissain tapauksissa se vain pahentaa pelkoa. Potilaalta vaaditaan siis suurta motivaatiota parantua ja terapeutilla on oltava paitsi tietoa ja kokemusta, myös kärsivällisyyttä olla painostamatta foobikkoa etenemään liian nopeasti. Kognitiivista terapiaa käytetään usein fobioiden hoitoon, jotkut ovat kokeilleet myös esim. hypnoosihoitoa tai NLP-terapiaa. Rauhoittavia lääkkeitä ei yleensä suositella.