Jarno Pennanen

Wikipedia

Jarno Elisar Pennanen (8. lokakuuta 1906, Helsinki24. heinäkuuta 1969, Viljakkala) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja.

Hänen yhteenvihkimättömät vanhempansa olivat näyttelijä Aarne Orjatsalo 1883-1940 ja kirjailija Ain' Elisabet Pennanen 1881-1945. Teoksia mm. Elokuun päivä (1944) ja Jeremian murhe (1945). Ensimmäinen puoliso Irja Ester Virta, lapset Raiku (ohjaaja Raiku Kemppi, Laisa ja Lumi. Toinen puoliso runoilija Anja Vammelvuo, lapsi Jotaarkka Aleksis Vissarion Pennanen (ohjaaja).

Pennanen oli Aamulehden ja Uuden Suomen toimittaja 1920-luvulla. Radikaalin Kirjallisuuslehden päätoimittaja 1932-38 ja eri työväenjärjestöjen puhuja 1930-luvulla. Sodan aikana Suomen Sosialidemokraatin ja Helsingin Sanomien pakinoitsija, Sodan jälkeen hän oli mm. SNS-lehden päätoimittaja, Vapaan Sanan toimistuspäällikkö ja päätoimittaja, Työkansan Sanomien toimistuspäällikkö sekä Kansan Uutisten päätoimittaja ja sittemmin kirjeenvaihtaja Moskovassa. Hän oli Nürnbergin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin ainoa suomalainen selostaja. Pennanen oli eri vaiheissa Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan jäsen ja puheenjohtajakin 1967-69. Hän kuului Kirjallisuuslehden joukon v. 1936 perustaman Kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan perusvaikuttajiin. Jouduttuaan kolmannen kerran lehdistä työttömäksi Moskovan kirjeenvaihtajakauden jälkeen, Pennanen perusti Tilanne-lehden. Lehti korosti riippumatonta, sosialistista ja humanistista maailmantarkkailun asennetta ja sisälsi "kolmannen sosialistimin" aatepuhetta. Lehdellä oli merkitystä vasemmiston uudistumisessa 1960-luvulla, vaikka sitä voidaankin pitää puhtaana älymystölehtenä. Pennanen itse koki elämänsä jakaantuneen kolmia. "Se on ollut puhujan, sanomalehtimiehen ja kirjailijan. Kaikilla niillä on yhteinen julkinen tekijä -kansalaisminäni, kaikki ne ilmaisevat sitä kuitenkin eri tavalla." Pennasesta on sanottu, että hän oli mielenkiintoinen epäilijä, maailmankatsomuksellinen käännynnäinen, joka syntyi ja eli punaisen ja valkoisen Suomen ristiriidasta.

[muokkaa] Teoksia

  • Rivit (runoja, 1937)
  • Lähettämättömiä kirjeitä (1947)
  • Elokuun (runoja, 944),
  • Tomun kimallus (runoja, 1945),
  • Vesi (runoja, 1960)
  • Rivit (kootut runot, 1966),
  • Tervetuloa tervemenoa (proosaa, 1970)
  • Kulunut kultaviitta (satukokoelma, 1971)
Tämä kirjailijasta kertova artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.