Basil Liddell-Hart
Wikipedia
Sir Basil Henry Liddell-Hart (1895 - 1970) oli englantilainen upseeri ja sotatieteilijä, joka loi epäsuoran sodankäynnin käsitteen. Yhdessä salamasodan idean isän kenraali J.F.C. Fullerin kanssa he ovat merkittävimmät 20. vuosisadan brittiläiset sotateoreetikot.
Epäsuoran sodankäynnin idea on vaikuttaminen vihollisen taisteluvoiman sijasta vihollisen taistelukykyyn. Liddell-Hart taisteli ensimmäisessä maailmansodassa kapteenina, ja haavoittumisensa seurauksena jäi eläkkeelle 1927. Analysoituaan ensimmäisen maailmansodan kulutussotaa ja Sommen sekä Verdunin kaltaisten massateurastusten hirvittäviä tappioita, hän kehitti epäsuoran metodin doktriinin.
Epäsuoran metodin doktriinin takana on ajatus siitä, että jokainen voima synnyttää aina vastavoiman, jotka asettuvat tasapainoon, ja seurauksena on sodankäynnissä tällöin hidas ja tuskallinen näännytyssota. Tällöin ainoa mahdollisuus on horjuttaa tätä tasapainoa iskemällä niitä tekijöitä vastaan, joiden varassa tasapaino seisoo. Perinteinen "suora" sodankäynti kohdistuu vihollisen taisteluvoimaa eli sen elävää voimaa, kalustoa ja linnoituksia vastaan, ja sen ideana on vastustajan taisteluvoiman tuhoaminen; ensimmäisessä maailmansodassa se johti näännytyssotaan ja massateurastukseen, sillä puolustaja oli aina vahvemmilla kuin hyökkääjä. "Epäsuoran" sodankäynnin ideana on isku vihollisen sodankäyntikykyä vastaan: pyritään tuhoamisen sijaan kiertämään vihollisen taisteluvoima ja isketään niihin tekijöihin, jotka ylläpitävät taisteluvoimaa - huoltoon, energianjakeluun, polttoaineenjakeluun, kauppaan, viestiyhteyksiin sekä moraaliin. Kun vihollisen sodankäyntikyky tuhotaan, myös sen taisteluvoima luhistuu. Puhtain esimerkki epäsuorasta sodankäynnistä on Jugoslavian sota 1995, jolloin NATO pakotti pelkillä ilmasotatoimilla Jugoslavian antautumaan tuhoamalla ilmaiskuin Jugoslavian armeijan sodankäyntikyvyn ja logistiikan.
Epäsuora metodi ei ole doktriinina uusi, ja merisota on kautta aikojen perustunut juuri epäsuoralle metodille - vihollisen merikaupan ja merihuollon tuhoamiselle. Merisodan tärkein muoto on upotussota, ja varsinaiset laivastot ovat olemassa vain oman kauppamerenkulun suojaamiseksi, vihollisen kauppamerenkulun tuhoamiseksi sekä vihollisen taisteluvoimien torjumiseksi. Liddell-Hartin suurin ansio oli tuon perusperiaatteen kiteyttäminen doktriiniksi ja sen soveltaminen nykyaikaisen sodankäynnin perustaksi.
Liddell-Hartin doktriinin pohjalla oli kaksi havaintoa:
- Suorat hyökkäykset lujissa asemissa olevaa vihollista vastaan ovat tuomittuja epäonnistumaan, eikä niitä tulisi yrittää.
- Lyödäkseen vihollisensa hyökkääjän on ensin horjutettava hänet pois tasapainosta, mitä ei tehdä itse hyökkäyksellä, vaan se tulee tehdä ennen varsinaiseen hyökkäykseen ryhtymistä.
Hänen omilla sanoillaan "strategiassa pisin kiertotie on usein lyhin reitti kohteeseen; suora lähestymistapa näännyttää hyökkääjän ja lujittaa vastarintaa lyhentämällä linjoja, kun taas epäsuora lähestymistapa vaikeuttaa vihollisen voimien yhteistoimintaa". Liddell-Hartin mukaan myös sodankäynnissä taistelua ei ratkaista niinkään taistelukentällä, vaan sotapäällikköjen mielissä: taistelu on hävitty vasta, kun toinen päälliköistä aloittaa vetäytymisen. Onnistumisen salaisuus on vihollisen pitäminen epätietoisena omasta tilanteesta ja omista aikeista, ja yrittämällä jotain sellaista, mitä hän ei odota, ja mihin hän ei ole valmistautunut. Liddell-Hart ja Fuller loivat näin pohjan salamasodan doktriinille.
Hän päätyi johtopäätöksiinsä tutkimalla historian suurten strategien toimintaa, heidän voittojaan ja heidän tappioitaan. Liddell-Hartin mukaan onnistumisen salaisuutena on epäsuora metodi, ja että epäsuora metodi on toimiva doktriini myös muissa inhimillisen elämän osa-alueilla, kuten bisneksessä, ihmissuhteissa jne.
Liddell-Hart julkaisi teoriansa 1920-luvulla. Britannian armeijan vanhoilliset ylemmät upseerit suhtautuivat häneen torjuvasti, mutta hän sai innokkaan vastaanoton nuorten upseerien keskuudessa, joista monista tuli kenraaleja toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen. Paradoksaalisesti Liddell-Hartin teoksia luettiin kuitenkin kaikkein innokkaimmin Saksassa, josta tuli Britannian vihollinen toisessa maailmansodassa. Nuoret kenraalit Heinz Guderian ja Erwin Rommel kehittivät Liddell-Hartin tasapainoteoriaa vielä edelleen pitemmälle: salamasodan tavoitteena on iskeä niin nopeasti ja lujaa, ettei vihollinen kykene enää reagoimaan ja luomaan tasapainoa uudelleen, kun sitä kerran on horjutettu. Guderian on itse kertonut lukeneensa innokkaasti Liddell-Hartin sanomalehtikolumneja ja kirjoja, ja maininnut pitäneensä häntä sekä Fulleria oppi-isinään.
Taistelu Ranskasta 1940 oli Liddell-Hartin epäsuoraa sodankäyntiä parhaimmillaan. Hyökättyään Saksa ei suinkaan yrittänyt läpi vahvasti varustetusta Maginot-linjasta, vaan hyökkäsi kiertotietä Belgian ja Alankomaiden kautta, jota liittoutuneiden sodanjohto ei ollut ottanut laskelmiinsa. Näin liittoutuneiden tasapaino horjui, ja he joutuivat vetämään joukkojaan muualta pohjoisen rintamansa tueksi. Samanaikaisesti Saksan armeija tällöin vyöryi Ranskaan Ardennien metsäalueen läpi, ja Luftwaffe pommitti liittoutuneiden huoltolinjoja, ajaen liittoutuneiden logistiikan kaaokseen. Aloite oli saksalaisilla, ja liittoutuneiden tasapaino oli mennyttä. Torjuakseen Ardennien hyökkäyksen liittoutuneiden oli vedettävä joukkojaan Maginot-linjalta, jolloin Saksan armeija puhkaisi sen, ja nyt Ranskan kohtalo oli sinetöity. Ranska luhistui kuudessa viikossa.
Sotainvalidieläkkeelle jäämisensä jälkeen (1927) Liddell-Hart ryhtyi kirjailijaksi. Hän toimi aluksi sotilasanalysoijana lukuisille brittiläisille sanomalehdille. Myöhemmin hän aloitti suurten sotapäälliköiden ja kenraalien elämäkertojen julkaisemisen; hän ajatteli heidän suuruutensa taustalla olleen sen, että he tajusivat hyvän strategian perusperiaatteen. Heidän joukossaan olivat Scipio Africanus vanhempi, William T. Sherman sekä Thomas E. Lawrence. Pian toisen maailmansodan jälkeen hän haastatteli ja auditoi lukuisia korkea-arvoisia saksalaisia kenraaleja ja julkaisi heidän ajatuksensa kirjassa "German Generals Talk".
Sir Basil Liddell-Hartin henkilökohtainen arkisto on nykyisin osana Liddell Hart Centre for Military Archives:ia, King's College'ssa, Lontoossa.