Kaatuneiden muistopäivä
Wikipedia
Kaatuneiden muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina ja se on vakiintunut liputuspäivä.
Kaatuneiden muistopäivän viettäminen sai alkunsa 12. huhtikuuta 1940 pidetystä piispainkokouksesta, jossa oli ehdotettu suru- ja muistojumalanpalvelusten pitämistä talvisodan sankarivainajien muistoksi 19. toukokuuta 1940. Mannerheimin antamassa päiväkäskyssä ilmoitettiin, ettei 16. toukokuuta 1940 vietetä enää puolustusvoimain lippujuhlapäivänä, vaan 19. toukokuuta 1940 kunnioitetaan vuosina 1918 ja 1939-1940 käydyissä sodissa henkensä antaneiden muistoa. Käsky koski vain puolustusvoimia, mutta sitä noudatettiin myös puolustusvoimien ulkopuolella.
Kaatuneiden muistopäivän nimi oli vuoteen 1945 sankarivainajien muistopäivä. Päivien valtakunnallisesta viettämisestä vastasivat Aseveljien liitto yhdessä Sotainvalidien veljesliiton kanssa 1942. Aseveljien liitto lakkautettiin 1944 ja sen työn jatkajaksi perustettiin Sotaleskien Huolto -niminen järjestö, joka muutti nimensä Kaatuneiden Omaisten Liitoksi.
Vuonna 1956 Suomalaisuuden liitto julkaisi liputusoppaan, jossa mainitaan että liputtaminen puolitangossa on yleistynyt kaatuneiden muiston kunnioittamiseksi. Vuonna 1974 kaatuneiden muistopäivä merkittiin viralliseen, Helsingin yliopiston ylläpitämään kalenteriin. Siitä tuli vakiintunut liputuspäivä vuonna 1977.
Vuoteen 1994 saakka kaatuneiden muistopäivänä on liputettu siten, että osan päivästä lippu on ollut puolitangossa. Kaatuneiden muistopäivään kuuluu pääjuhla, paikallisia muistotilaisuuksia jumalanpalveluksineen ja sankarihaudoilla käynteineen.