Aakkoset
Wikipedia
Aakkoset on tietyn kielen kirjoittamiseen vakiintunut järjestetty kokoelma kirjaimia. Kirjoituksessa kirjain edustaa joko yksin tai yhdessä muiden kanssa jotakin vastaavan puhekielen äännettä tai äänneryhmää. Aakkoset on kirjaimistoa suppeampi käsite, mutta epätäsmällisessä kielenkäytössä niitä pidetään toisinaan synonyymeina. Kirjaimiston erona on, että siinä ei ole määrätty aakkosjärjestystä eikä sen kirjainvalikoima yleensä rajoitu pelkästään yhden kielen tarpeisiin. Kaikkien länsieurooppalaisten kielten aakkoset pohjautuvat latinalaiseen kirjaimistoon, kun taas monien Itä-Euroopan kielten aakkosten perustana on kyrillinen kirjaimisto. Kreikan kielessä käytetään omia kreikkalaisia kirjaimia.
[muokkaa] Suomen kielen aakkoset
Kirjoitetun suomen kielen aakkosiksi ovat vakiintuneet seuraavat 29 aakkosjärjestyksessä luetteloitua latinalaisen kirjaimiston kirjainta:
A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q, R, S, T, U, V, W, X, Y, Z, Å, Ä, Ö.
Aakkoset vastaavat suomen oikeinkirjoituksessa suhteellisen hyvin kukin tiettyä puhutun kielen äännettä. Aakkostosta kuitenkin puuttuu kirjainmerkki kotoperäisissä sanoissa esiintyvälle ŋ-äänteelle Kirjoituksessa yksi ŋ-äänne korvataan yleensä n-kirjaimella ja kaksi peräkkäistä (geminaatta) ng-kirjainyhdistelmällä (vrt. [keŋkæ] : [keŋŋæt]). Kirjaimille B, C, F, G, W, Å ja Z ei ole vastaavaa kotoperäistä äännettä puhutussa kielessä, vaan kirjaimet esiintyvät ainoastaan vierasperäisissä sanoissa ja niiden tarkoite vaihtelee. Lainasanoissa esiintyvät oikeinkirjoituksen mukaiset suhuäänteen merkit (Š ja Ž) eivät kuulu aakkosiin, vaan niitä käytetään vierasperäisten kirjoitusjärjestelmien, kuten venäjän, käännöstyössä.