Eettinen konsensusteoria

Wikipedia

Eettinen konsensusteoria on vahvasti modernistinen metaeettinen näkemys, jonka mukaan ihmisyhteisön on mahdollista kyetä idealisoidussa tilanteessa pääsemään konsensukseen moraalin luonteesta ja luomaan absoluuttinen moraali.

Konsensusteoria hylkää eettisen realismin näkemyksen moraalisista tosiasioista, jotka esiintyvät joko naturalistisina ja empiirisesti mitattavina ominaisuuksina tai intuitiolla havaittavina asiantiloina. Konsensusteorian vahva näkemys etiikkaan on, että kysymyksessä on emergentti ihmisten kanssakäymisestä kumpuava moraalisäännöstö, joka ei voi olla ihmisestä riippumaton eli objektiivinen.

Jürgen Habermas on kehittänyt universaalipragmatiikkaansa, joka pyrkii luomaan sosiaalisen teorian ja viitekehyksen, jonka mukana syntyisi idealisoidut puitteet absoluuttisen moraalin synnylle. Habermaslaisessa diskurssissa sosiaaliset ja psykologiset esteet eivät vaikuttaisi keskusteluun ja kaikki kuuntelisivat toistensa argumentteja ilman dogmaattisuutta tai ideologiansa painolastia.