Ilmari Kianto
Wikipedia

Ilmari Kianto (7. toukokuuta 1874, Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970, Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän syntyi nimellä Ilmari Calamnius, mutta muutti sukunimensä Johannes Linnankosken neuvosta Kiannoksi. Hän käytti myös salanimiä Antero Avomieli sekä Salanimi. Kirjeenvaihdossaan Kianto käytti nimestään muotoa Ilmari Iki-Kianto. Kiannon pääteoksiin luetaan Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924).
[muokkaa] Yleistä
Kianto oli ensimmäisiä suomalaisia, joka avioitui siviilimenoin, jätti lapsensa kastamatta ja erosi kirkosta, kun uskonnonvapauslaki tuli voimaan. Hän ei silti ollut ateisti vaan tolstoilaisuuden mukaisesti vannoutunut "henkilökohtaiseen uskoonsa", jossa ei ollut sijaa uskonlaitoksille. Kianto oli fennomaani, joka halusi liittää Itä-Karjalan Suomeen (mm. runo "Suomi suureksi, Viena vapaaksi..."). Hän oli mukana Vienan retkikunnassa: Itä-Karjalassa Kianto näki siveellisen suomalaisuuden alkukodin. Kianto oli kolme kertaa naimisissa (Hildur Molnberg, 1904–32, erosi; Elsa-Maria Kauppinen, 1934–1954, kuoli; Mirjami, 1956–61, kuoli), ja hän jakoi kaksitoista lastaan näiden äitien mukaan A- (kahdeksan, Hildur), B- (kaksi, rakastajatar Siviä Karppi) ja C-sarjaan (kaksi, Elsa-Maria).
Kianto oli mukana perustamassa nuorsuomalaisesta puoluetta vuonna 1905.
Kianto tuomittiin talvisodan jälkeen maanpetoksesta puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen, koska hän oli jättänyt talonsa Turjanlinnan kuistinpöydälle tyhjän sikarilaatikon, jonka kanteen hän kirjoitti venäjänkielisen viestin: "Venäläiset toverit! Kunnioittakaa sivumenolla köyhän kirjailijan kotia. Tuossa on saari autiona ynnä huvila itäänpäin muine rakennuksineen. - Olen minäkin ollut Moskovassa v. 1901-03." Tämä tulkittiin ilmoitukseksi läheisen talon miehittämättömyydestä, mikä katsottiin vakoiluksi. Hänet erotettiin maanpetturina myös useista kulttuuriseuroista. Kianto kirjoitti asiasta kirjan Omat koirat purivat. Vasta 1950-luvulla virhe myönnettiin julkisesti.
Kianto oli ollut stipendiaattina 1901–1903 Moskovassa venäjää opiskelemassa, mistä kokemuksistaan hän oli kirjoittanut kirjan Moskovan maisteri.
[muokkaa] Bibliografia
- Väärällä uralla (Ilmari Calamnius, 1896,WSOY)
- Soutajan lauluja (Ilmari Calamnius, 1897, WSOY)
- Hiljaisina hetkinä (Ilmari Calamnius, 1898, WSOY)
- Lauluja ja runoelmia (Ilmari Calamnius, 1900, WSOY)
- Margareeta; sydammen säveliä (Ilmari Calamnius, 1900, Otava)
- Lauluja ja Runoelmia (1900)
- Nuoria lauluja vanhasta säästöstä (Ilmari Calamnius, 1902 Kansan Kuvalehden Kustannusyhtiö).
- Kiannan rannoilta Kaspian poikki (1903)
- Nuoren miehen kädestä (1904)
- Sieluja kevätyössä (1905)
- Isänmaallisia runoelmia (Ilmari Calamnius-Kianto, 1906, Otava)
- Auskultantin päiväkirja (Antero Avomieli, 1907, Karisto)
- Nirvana (Ilmari Calamnius-Kianto, [1907, Otava)
- Sieluja kevät-yössä: vilahdus Moskovasta (Ilmari Calamnius-Kianto, 1907, Vihtori Kosonen)
- Pyhä viha (1908)
- Vapaauskoisen psalttari (1908)
- Kärsimys: sukupuolinen sielukuvaus nuorten elämästä (Salanimi, 1908, Kuopion uusi kirjapaino)
- Pikku Syntejä (1909, Vihtori Kosonen)
- Punainen viiva (1909, Otava)
- Pyhä viha: romaani (1909, Vihtori Kosonen)
- Kapinoitsija (1910, Kuopion uusi kirjapaino)
- Pyhä rakkaus tai pienen lapsen elämä ja kuolema (1910, Otava)
- Orjantappuroita (1911, Kansa)
- Metsäherran herjaaja (1912, Otava)
- Vapaauskoisen psalttari (1912, M. V. Vuolukka & K)
- Poro-kirja (1913, Otava)
- Talviretkiä Pohjolassa (1915 Karisto)
- Turjanlinnan satukirja: Onnille ja muille Suomen lapsille (1915 Otava)
- Vienan virroilta, Karjalan kankahilta: matkakuvauksia (1915 Otava)
- Kiertävä kirjailija: pikakuvia turneematkalta (1916, Kirja)
- Kotoisten rantojen ikuinen kohina (1916, WSOY)
- Avioliitto: tarina tuhansien joukosta (1917 Kirja)
- Vienan kansan kohtalo: heimoromaani (1917 WSOY)
- Hakkaa päälle! Sotarunoja valkoiselle armeijalle (1918 Tekijä)
- Suomi suureksi, Viena vapaaksi: sotakesän näkemyksiä (1918 Karisto)
- Vielä niitä honkia humisee ([1918 Pohjolan kustannus)
- Kolme hyvää juttua (1920 Otava)
- Vienan neitsyt: korkeaveisu Karjalalle, sotasatu Suomelle (1920 Ahjo)
- Vanha pappila (1922 Otava)
- Iloista kyytiä Rajakomendantin autossa (1924 Otto Andersin
- Ryysyrannan Jooseppi (1924)
- K.H.P.V. Kohtuullisen hutikan pyhä veljeskunta (1925 Otava)
- Suloisessa Suomessamme: pientä seikkailua Sirkka-Liisan kanssa rajaseudulla (1925 Otto Andersin)
- Hallan jääkärit: korpisatunäytelmä (1925 Otava)
- Kuhmon kulmilta: matkavälineinä postiauto-takatuuppari ja suutarin hevoset. Turistin tunnelmia raukoilta rajaseuduilta (1927 Gummerus).
- Elämän ja kuoleman kentältä: sotarunoilija Aarni Suursalon vaikutelmia vapaussodasta (1928 Otava)
- Papin poika: kirja elämästä (1928 Otava)
- Nuori runoilijamaisteri: papin poika muistelee menneitä (1931 Otava)
- Patruunan tytär: romaani Ämmän ja Kurimon rautaruukien ajoilta (1933 Otava)
- Vanha postineiti: korpiromaani (1935 Karisto)
- Vienan Karjala – Kalevalan kehto: erämaankävijän elämyksiä (1935 Otava)
- Korpikirjailijan kirot: elämyksiä (1938 Karisto)
- Moskovan maisteri: nuoren kielenopiskelijan elämyksiä tsaarivallan aikuisessa Moskovassa vv. 1901-1903 (1946 Suomen kirja)
- Poika maailman kylillä: muistelmia matkalta Puolaan ja Tsekkoslovakiaan (1946 Suomen kirja)
- Omat koirat purivat: pidätetyn päiväkirja vuodelta 1940 (1948 Fennia)
- Iki-Kianto muistelee (1954Otava)
- Mies on luotu liikkuvaksi: Iki-Kianto muistelee matkojaan (1957 Otava)