Australiankarjakoira
Wikipedia
Australiankarjakoira | |
---|---|
![]() |
|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Australia |
Määrä | Suomessa rekisteröity noin 800 [1] |
Rodun syntyaika | 1800-luku |
Alkuperäinen käyttö | paimenkoira |
Nykyinen käyttö | paimenkoira, seurakoira, palveluskoira |
Elinikä | 12-15 vuotta |
Muita nimityksiä | ACD (Australian Cattle Dog), AKK, karjis |
FCI-luokitus | Ryhmä 1 jaos 2 #287 |
Ulkonäkö | |
Paino | 18–23 kg |
Korkeus | uros 46-51 cm, narttu 43-48 cm |
Väritys | sininen ja punainen erivärisin merkein |
Australiankarjakoira on karjan paimennukseen Australiassa kehitetty keskikokoinen koirarotu. Sen jalostuksessa käytettiin useita koirarotuja sekä dingoja, jotka tuottivat karjakoiralle halutut ominaisuudet: voimakkuuden, kestävyyden, energisyyden, älykkyyden, rohkeuden ja taidon paimentaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Australiankarjakoira on ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen työkoira. Se on erittäin voimakas, energinen ja ketterä ja sopii siten hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Turkki on kaksikerroksinen: lyhyen aluskarvan päällä on tiivis, vedenpitävä päällyskarva. Karvanlähtöaika on kerran tai kaksi vuodessa. Kuono on keskipituinen ja kirsu musta. Silmät ovat tummanruskeat, keskikokoiset korvat pystyt ja terävät. Häntä on tuuhea ja roikkuu rentona, kun koira on paikoillaan ja levollinen. Jotkut kasvattajat ovat harjoittaneet hännän typistämistä, mikä ei kuitenkaan ole suotavaa. Koira tarvitsee häntäänsä tasapainon säilyttämiseen ja "peräsimenä".
Rodun perusvärit ovat sininen ja punainen. Pennut syntyvät valkoisina, väri kehittyy vasta myöhemmin. Koiran turkki koostuu valkoisista ja värillisistä karvoista, mutta myös pelkästään värillisistä karvoista koostuvia alueita voi olla päässä tai laikkuina muualla ruumiissa. Täplät ovat todennäköisesti perintöä dalmatialaiselta, jota käytettiin rodun jalostukseen, samoin pentujen valkoinen väri. Sinisellä koiralla sallitaan myös muunväriset merkit etenkin päässä, lisäksi raajoissa sekä rinnassa leukaan saakka voi olla tan-väriä (vaaleanruskeaa). Mustat merkit päässä ovat sallittuja, mutta muualla ruumiissa eivät toivottavia. Punainen australiankarjakoira on kokonaan punakirjava. Jos merkkejä on, nekin ovat punaisia.
Rodun terveystilanne on suhteellisen hyvä.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Monien muiden paimenkoirien tapaan australiankarjakoira on hyvin energinen ja aktiivinen. Lisäksi se on älykäs ja tarvitsee liikunnan lisäksi aivojumppaa. Tämän vuoksi sillä on myös korkea työmotivaatio, ja se hoitaa tehtävänsä innokkaasti. Erittäin sopivia lajeja australiankarjakoiran kanssa harrastettaviksi ovat erilaiset koiraurheilulajit kuten agility ja toko. Jatkuva samanlaisena toistuva harjoittelu voi olla koiran mielestä ikävystyttävää, ja se osaa olla itsepäinen. Tylsistyessään australiankarjakoira voi keksiä tuhoisia harrastuksia.
Rotu on luonteeltaan varovainen: vieraisiin karjakoira suhtautuu varauksella. Muiden tuttujen koirien kanssa se viihtyy hyvin ja kykenee paimentaessaan tekemään yhteistyötä. Vieraita koiria kohtaan se saattaa joskus käyttäytyä tappelunhaluisesti. Australiankarjakoira paimentaa karjaa näykkimällä niiden kintereitä, ja liiallinen paimennusinto voi aiheuttaa ongelmia kohdistuessaan esimerkiksi lapsiin. Dingolta rotu on perinyt säänkestävyyden, ja koira viihtyykin paremmin ulkoilmassa. Se myös kaivaa mielellään ja nukkuu usein mieluummin kaivamassaan pesässä kuin sisätiloissa.
[muokkaa] Alkuperä
Australiankarjakoira on jalostettu 1800-luvulla Australian karjankasvattajien tarpeisiin. Uudisasukkaiden mukanaan tuomat paimenkoirat eivät sopeutuneet Australian vaativiin olosuhteisiin, joten niitä risteytettiin mantereella villeinä elävien dingojen kanssa. Varsinaisen australiankarjakoiran kehitys alkoi, kun Thomas Hall risteytti dingon kanssa kaksi collieta. Risteytyksessä käytetyt koirat olivat blue merle -tyyppiä ja muistuttivat todennäköisesti nykyistä bordercollieta tai partacollieta.
Myöhemmin jalostuksessa käytettiin vielä bullterrierejä tuloksena vahvarakenteisempi koira. Kokeilu osoittautui myöhemmin huonoksi, mutta siitä on yhä jälkiä nykyisessä australiankarjakoirassa. Dalmatiankoira otettiin mukaan, jotta karjakoira tulisi hyvin toimeen hevosten kanssa ja kykenisi niiden kanssa yhteistyöhön. Myös muita rotuja käytettiin, esimerkiksi australiankelpietä, jota kehitettiin samaan aikaan lampaiden paimennukseen. Muiden rotujen osuus on kuitenkin kiistanalainen: australiankarjakoiraa kehitettäessä kokeiltiin paljon erilaisia yhdistelmiä, jotta rodulle saataisiin juuri oikeat ominaisuudet. Ensimmäisen rotumääritelmän kirjoitti Robert Kaleski vuonna 1902.
[muokkaa] Lähteet
- Rotumääritelmä (Suomen Australiankarjakoirat ry)
- Katherine Buetow Branson: The History of the Australian Cattle Dog (englanniksi)
- ↑ KoiraNet Jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, 17.9.2006)