Anna (Venäjä)

Wikipedia

Venäjän keisarinna Anna (1730-1740)

Venäjän keisarinna Anna Ivanovna (7. helmikuuta 169328. lokakuuta 1740) oli syntyjään Pietari Suuren vähälahjaisen velipuolen Iivana V:nnen tytär. Hän seurasi Venäjän valtaistuimella kahta lyhytaikaista hallitsijaa, Pietari Suuren leskeä Katariina I:stä ja Pietarin pojanpoikaa Pietari II:sta. Heistä jälkimmäinen oli hovin keskuudessa erittäin suosittu, mutta kuoli isorokkoon vain 15-vuotiaana.

Annan nuoruus oli menetysten ja puutteen leimaamaa. Hän meni naimisiin Kuurinmaan herttuan kanssa vuonna 1710, mutta puoliso kuoli kesken kuherruskuukauden. Sen jälkeen Anna eli lähes 20 vuotta yksinkertaisella ravinnolla kurjuudessa maassa, joka vaihtoi tuona aikana useasti omistajaa.

Annan hallituskauden alkaessa vuonna 1730 Venäjä oli taloudellisesti heikkouden tilassa. Saadut sadot olivat huonot ja Venäjän ulkomaankauppa laantui. Anna ei kuitenkaan itse ryhtynyt tarmokkaisiin toimiin tilanteen parantamiseksi, vaan uskoi valtionhoidon suosikeilleen. Keskeisin Annan avustajista oli Kuurinmaan herttuaksi Annan tuella valittu saksalaisperäinen Ernst Johan von Biron, jonka lisäksi maan ulkopolitiikasta vastasi keisarinnan varakansleri Ostermann, saksalaissukua hänkin. Kun vielä armeijan johdossa oli saksalainen marsalkka Münnich, puhuttiin “saksalaisesta puolueesta”. Termi sai Venäjällä niin negatiivisen sisällön, että Annan valtakausi tunnetaan yhä edelleen ulkomaalaisten aikana.

Keisarinna Anna, joka oli poliittisilta kyvyiltään varsin heikko ja ulkomuodoltaan vieroksuttu, pysytteli siis sivussa vallankäytöstä. Hän käytti aikaansa varsin miehisen harrastuksen parissa, sillä hän oli innokas metsästäjä. Paljon aikaa kului myös erilaisissa juhlissa, joita hän keisarinnana järjesti. Persoonana Anna oli varsin ristiriitainen, sillä hän oli toisaalta äärimmäisen saita: hänen kerrottiin jopa laskevan omenapuiden omenat, koska pelkäsi palveluskunnan pettävän häntä sadonkorjuussa. Säästäväisyyden taustalla saattoivat vaikuttaa keisarinnan nuoruudenkokemukset. Toisaalta hän saattoi käyttää suuria summia ylellisiin hankintoihinsa.

Kenties halu korvata menneisyyden kärsimyksiä aiheutti sen, että Annan hovista tuli äärimmäisen tuhlaileva. Monet hovin jäsenet joutuivat jopa luopumaan maatiloistaan kyetäkseen elämään hovissa sen loiston edellyttämällä tavalla. Annan ylellisyydenkaipuu johti lopulta siihen, että menoja ei karsittu edes maan talouden ahdingon kärjistyessä.

Annan valtakauden aikana Venäjän aikaisempi ulkopoliittinen aktiivisuus laski. Maa osallistui kyllä sotaan sekä turkkilaisia vastaan Krimillä että taisteluun Puolan vallanperimyksestä, mutta taistelut toivat vain vähän menestystä.

Saksalaisvaltaan, huonoihin oloihin ja Venäjän raskaaseen ja julmaan sotapalvelusjärjestelmään kohdistunut tyytymättömyys alkoi muuttua väkivallaksi. Kun Biron ryhmineen vielä tuotti Moskovaan suuren määrän saksalaisia virkamiehiä, alkoivat levottomuudet yhä enemmän saada väkivaltaisia piirteitä. Biron vastasi kapinointiin perustamalla “salaisen kanslian“, viraston, jonka tehtävänä oli levittää urkkijaverkko koko maahan ja vaimentaa yhä äänekkäämpi oppositio kovin keinoin. Seurannut terrori kosketti kaikkia kansanryhmiä Annan valtaannousua vastaan toimineista Venäjän vanhoista mahtisuvuista Dolgorukeista, Golitsyneistä ja Tolstoista aina maaseudun talonpoikiin, joilta vietiin viimeinenkin omaisuus valtiontalouden tasapainottamiseksi. Seurauksena oli maaseudun autioitumista ja satojen vähenemistä, koska tuhannet pakenivat saksalaisen puolueen terroritoimia.

Annan hallinnon vastakohdaksi alettiin nähdä syntyperänsä vuoksi arvostettu Elisabet, Pietari Suuren tytär, joka vietti hiljaiseloa maatilallaan Moskovan ulkopuolella. Hän ei ollut juurikaan kiinnostunut politiikasta, vaan viihtyi harrastustensa ja ystäviensä parissa. Anna oli sitä paitsi nimittänyt seuraajakseen poliittisesti kykenemättömän sisarentyttärensä Anna Leopoldovnan, jotta hänen suosimansa saksalainen puolue säilyttäisi valta-asemansa myös hänen jälkeensä. Tämä Anna synnytti vuonna 1740 pojan, myöhemmän Iivana VI:nnen, jonka hyväksi keisarinna muutti hieman ennen kuolemaansa kruununperimystä nimenomaan Bironin vaatimuksesta.

Annan omat voimat alkoivat ehtyä vuoden 1740 aikana. Iältään hän ei ollut vielä viittäkymmentäkään, mutta marraskuussa saatu sairauskohtaus osoitti hänen elämänsä liekin olevan sammumassa. Kun hän hieman myöhemmin kuoli, oli hänen kruununperijänsä Iivana vasta neljän kuukauden ikäinen.

Annan poismenon jälkeen saksalainen puolue jatkoi maan johdossa noin vuoden, kunnes Elisabet rohkaisi mielensä ja syöksi maalle niin tyypillisessä palatsivallankaappauksessa Iivanan valtaistuimelta. Tapahtuma merkitsi Annan hallituskautta leimanneen saksalaiskauden päättymistä siinä ilmenemismuodossa, jossa se oli esiintynyt. Uusi saksalaisaalto tuli kuitenkin vain vähän myöhemmin, kun Elisabet järjesteli omaa kruununperimystään.

Venäjän vaakuna Edeltäjä:
Pietari II
Venäjän keisari
17301740
Seuraaja:
Iivana VI