Jäkälä
Wikipedia
Jäkälä (Lichenes) on symbioottinen eliö, joka koostuu sienestä ja mikroskooppisista viherlevistä tai syanobakteereista. Jäkälien ulkomuoto määräytyy sieniosapuolen mukaan, jonka seurauksena ne saavat tieteellisen nimensä sienen perusteella. Yleensä sieni kuuluu kotelosieniin (Ascomycota), harvoin kantasieniin (Basidiomycota). Jäkälälajeja arvioidaan olevan noin 15 000, joista Suomessa esiintyy noin 1 500 lajia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakenne
Jäkälät ovat melko pienikokoisia, ja niillä on erikoistumaton sekovarsi. Joskus sekovarren muodostavat useat eri sieni- ja levälajit. Kasvutapansa perusteella jäkälät jaetaan rupi-, lehti- ja pensasjäkäliin, joista viimeiseen ryhmään kuuluvat myös riippuvat jäkälät, kuten naavat ja lupot. Rupijäkäliä tapaa usein kasvamasta kivien ja kallioiden täysin maaperättömillä pinnoilla, ja niiden sekovarsi saattaa kasvaa kiven sisällä. Leväosakkaiden solut sijaitsevat jäkälän tiheän uloimman kerroksen alapuolella.
Viherlevät ja syanobakteerit sisältävät viherhiukkasia, joiden avulla ne tuottavat orgaanisia ravinteita itselleen ja sieniosakkaalle auringonvalosta ja hiilidioksidista. Sieni puolestaan suojelee leviä kuivumiselta ja kuljettaa niille kasvualustastaan hankkimia mineraaleja. Jäkälät ovat siten autotrofisia eli omavaraisia ja pystyvät kasvamaan ympäristössä, jossa ei ole lainkaan muita orgaanisia aineksia. Tältä osin jäkälät muistuttavat paljon kasveja. Mikäli jäkälä sisältää myös syanobakteereja, saa se bakteereilta typpeä, jota ne pystyvät hajottamaan ilmasta.
[muokkaa] Elinympäristö
Jäkälät kasvavat maaperässä, puissa, kallioilla, kivenlohkareilla ja seinissä. Ne valtaavat usein ensimmäisenä paikat, joista maaperä puuttuu; lisäksi ne muodostavat usein ainoan kasvillisuuden äärimmäisissä olosuhteissa, kuten korkeiden vuorten huipuilla ja arktisten seutujen ikiroutaisessa maaperässä. Tyypillisesti jäkälät kasvavat melko kuivilla ja hyvinkin vähäravinteisilla paikoilla; kosteilla paikoilla ne häviävät usein kilpailun sammalille. Ne tarvitsevat myös melko paljon valoa yhteyttämistä varten. Kasvupaikan on oltava vakaa pitkällä aikavälillä, sillä jäkälät ovat hidaskasvuisia.
Monien kivillä kasvavien rupijäkälien kasvuvauhti on vain joitakin millimetrin kymmenesosia vuodessa. Niiden koosta voidaan siten päätellä, milloin kivipinta on paljastunut. Menetelmällä on tutkittu muun muassa hautakivien ja rajapyykkien ikiä. Toisaalta jäkälät ovat tärkeitä ilmanpuhtauden ilmaisijoita; esimerkiksi naavoja esiintyy vain siellä, missä ilmansaasteita on tarpeeksi vähän. Teollisuuden muututtua luontoystävällisemmäksi jo kerran kadonneet naavat ovat alkaneet palata kaupunkiympäristöön, tosin niiden uhkana on edelleen kasvavasta liikenteestä aiheutuva pöly ja pakokaasut.
[muokkaa] Lisääntyminen
Jäkälien sieniosakkaat voivat lisääntyä suvullisesti. Itiöt syntyvät kotelomaljoissa tai -pulloissa. Ne löytävät kuitenkin vain harvoin oikean leväosakkaan uuden jäkälän muodostamiseksi, minkä takia monet jäkälät suosivat suvutonta, kasvullista lisääntymistä. Tyypillinen kasvullinen lisäätymistapa on jäkälämurujen eli soredioiden leviäminen tuulen mukana. Sorediat koostuvat sienirihmastosta ja muutamista leväsoluista. Toisenlaisia leviäimiä ovat suuremmat, raskaammat ja kestävämmät kuorelliset ja tappimaiset isidiot. Myös sekovarren kappaleista voi kasvaa uusi yksilö.
[muokkaa] Luokittelu
Luettelo käsittää lähinnä Suomessa esiintyviä jäkälälahkoja, -heimoja ja -sukuja.
Ascomycota – kotelosienet
- Lecanorales – maljajäkälät
- Parmeliaceae – karpeet
- Usneaceae – naavat
- Alectoriaceae – lupot
- Lecanoraceae – kehräjäkälät
- Hymeneliaceae – kiventierat
- Lecideaceae – nystyjäkälät
- Rhizocarpaceae – karttajäkälät
- Cladoniaceae – torvijäkälät
- Cladina – poronjäkälät
- Cladonia (Cenomyce) – torvijäkälät
- Stereocaulaceae – tinajäkälät
- Umbilicariaceae – napajäkälät
- Physciaceae – laakajäkälät
- Leotiales – nastajäkälät
- Icmadophilaceae – turvejäkälät
- Peltigerales – nahkajäkälät
- Peltigeraceae – nahkajäkälät
- Lobariaceae – keuhkojäkälät
- Teloschistales – keltajäkälät
- Pertusariales – laikkajäkälät
- Caliciales – nokinuppiset
- Caliciaceae – nuppijäkälät