Hupisaarten kaupunginpuisto
Wikipedia
Hupisaarten kaupunginpuisto Oulussa Oulujoen alajuoksulla tunnetaan Valkoisten siltojen saaristona. Se käsittää useita Oulujoen etelärannan saaria Merikosken voimalaitospadon alapuolella, Myllytullin ja keskustan koillispuolella. Hupisaaret erottaa muusta kaupungista Lasaretinväylän ja Kallisenvirran muodostama vesiväylä. Pohjois-Pohjanmaan museo sijaitsee Hupisaarilla.
Hupisaariin kuuluviksi katsotaan kaikki Oulujoen kaupunginpuoleiset pikkusaaret, mutta varsinaisiksi Hupisaariksi lasketaan Kiikkusaaren ja Lasaretinsaaren väliin jäävät lukuisat pikkusaaret.
Puiston eteläpuolelta löytyy Oulun kaupungin monumentaalikeskus: tuomiokirkko, lääninhallituksen rakennukset sekä Oulun Lyseon lukio. Puiston itäpuolella oli teollisuusalue, jota pitkään hallitsi Åströmien perustama nahkatehdas, joka oli Pohjoismaiden suurin. Nykyisin entisellä teollisuusalueella ovat Oulun taidemuseo sekä Tiedekeskus Tietomaa.
Suomen Kotiseutuliitto valitsi Oulun Hupisaaret Vuoden kaupunginosaksi 2005. Kotiseutuliiton tiedote
[muokkaa] Saaret
Pohjoisin saarista on Patosillan luona oleva Lasaretinsaari, joka on saanut nimensä vanhasta lääninsairaalasta. Sittemmin siellä on sijainnut mm. Pohjan Sotilassairaala (PohSS), sekä nykyisin kuntoutus- ja konferenssitila Lasaretti. Alueen rakennuskanta on sekoitus vanhaa klassistyylistä sekä punatiilistä kertaustyylien mukaisia rakennuksia. Saarella kasvaa myös Suomen korkein lehtikuusi, mutkarunkoinen euroopanlehtikuusi.
Varsinaiset Hupisaaret käsittävät monta pientä saarta, joiden välissä on useita pieniä lampia ja matalia puroja. Valkoiset sillat ja kävelypolut muodostavat tälle alueelle kaikkein tiheimmän verkoston. Saarten Merikosken puoleisessa laidassa on edelleen nähtävissä vanhan vetomöljän jääneet: sitä pitkin tyhjät tervaveneet vedettiin ohi Merikosken kuohujen. Rantametsät ovat lähes luonnontilaisia, ja metsikössä pesii useita eri lintulajeja. Hupisaarten tämä osa on kaupunkilaisten suosima piknik-paikka.
Kiikkusaaresta löytyvät kahvio, lasten leikkikenttä, puutarha, lintulampi, ruusutarha sekä marjapensaat. Oulun yliopiston kasvitieteellisen puutarhan ajoilta on perintönä säilynyt myös rautatieomenapuiden kuja. Kiikkusaaresta johtaa kauneuspato Limasaaren pohjoispuolitse Koskikeskuksen Toivoniemeen. Kiikkusaaressa on myös jäljellä Oulun ensimmäisen päiväkodin lisärakennus, Alakööki.
Paratiisisaari on Hupisaarten rauhallisin osa, lähellä Pohjois-Pohjanmaan museota, Kiikkusaaren ja Pakolansaaren välissä. Paratiisisaarella voi nauttia runsaista istutuksista ja ihastella kapeiden polkujen varsille tehtyjä istutuksia.
Pakolansaaressa eli Ainolassa sijaitsee nykyisin Pohjois-Pohjanmaan museo. Vuonna 1826 kauppias J. Z. Franzén perusti saarelle muotopuutarhan, ja kauppaneuvos Hemming Åström jatkoi perinnettä rakennuttamalla saarelle Ainola-huvilan ja puutarhan 1880-luvun lopulla. Niiden eteläpuolella sijaitsee Oulun keskusta. Saarella on useita muistomerkkejä, useita iäkkäitä puistopuita, ja siellä kasvaa myös Oulun suurin laakeripoppeli.
Plaatansaari on vanhaa puutarha- ja puistoaluetta, jota halkovat kapeat pyörätiet. Alueella kasvaa monia harvinaisia koristepuita ja pensaita, mm. pihtoja ja poppeleita. Näistä tunnetuin on Kallisenvirran ylle kaartuva riippapoppeli.
[muokkaa] Hupisaarten historiaa
Kävelytiet ja valkoiset sillat ovat olleet Hupisaarten tunnusmerkki jo 1860-luvulta alkaen. Siitä lähtien Hupisaaret ovat olleet Oulun kaupunginpuisto – "kaupungin vihreä sydän ja Oulujoen suiston helmi".
Kaupunkilaiset viihtyivät saarilla niin hyvin, että jo seuraavalla vuosikymmenellä kirjoitettiin lehdissä saarten ruokottomuutta: siltojen sanottiin olevan hajallaan ja jalkakäytävien olevan siivottomassa kunnossa. "Vapaudensaarten hoito- ja kaunistamiskomitea" määrättiin työhön ja Tarkk'ampujapataljoona kunnosti siltoja ja raivasi saarille uusia polkuja. Saarille rakennettiin huvimaja ja paviljonki, jossa nautittiin punssia. 1880-luvun loppu oli puiston kukoistuksen aikaa.