Footbag

Wikipedia

Virkattu footbag
Suurenna
Virkattu footbag

Footbag on pieni hiekalla tai muovikuulilla täytetty pallo, jota käytetään pelivälineenä samannimisessä urheilumuodossa. Footbaglajeista suosituimpia ovat footbag freestyle ja verkkofootbag, jotka molemmat jakautuvat moniin eri kilpailumuotoihin. Näiden lisäksi footbagilla pelataan muun muassa golfia, four-squarea ja consecutivea.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Footbagia muistuttavia pallopelejä väitetään pelatun Kiinassa jo tuhansia vuosia sitten, mutta nykymuotoisen lajin historia on huomattavasti lyhyempi. Footbag syntyi vuonna 1972 Oregonissa, Yhdysvalloissa, kun jalkapalloilija John Stalberger etsi tapaa vahvistaa jalkojaan polvileikkauksen jälkeen. Hän tutustui Mike Marshalliin, joka oli opetellut potkimaan itse ompelemaansa, pientä hernepussia muistuttavaa palloa. Stalberger innostui Marshallin ideasta ja he alkoivat kutsua peliä nimellä "hacking the sack". Pian Marshall halusi esitellä lajia myös suuremmalle yleisölle, joten he rekisteröivät tavaramerkin Hacky Sack ja alkoivat markkinoida lajia ja tuotettaan. Samoihin aikoihin he lanseerasivat nimen footbag tarkoittamaan itse urheilua.

Marshall kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1975 ollessaan vasta 28-vuotias. Stalberger jatkoi lajin markkinoimista lähialueensa urheiluliikkeisiin ja kouluihin Oregonissa ja Portlandissa. Saatuaan innostuneen vastaanoton Stalberger patentoi Hacky Sackin vuonna 1979. Vuonna 1983 hän myi Hacky Sackin oikeudet Kransco-nimiselle yhtiölle, joka valmisti myös frisbee-kiekkoja. Tätä kautta Hacky Sack levisi massamarkkinoille ja laji tuli tunnetuksi ympäri maailmaa.[1]

Suomeen footbag saapui vuonna 1995, kun amerikkalaissyntyinen Justin Sexton toi lajin mukanaan Yhdysvalloista. Samana vuonna perustettiin Suomen Footbag Liitto ry (SFL), johon kuuluu nykyään yli 50 paikallisseuraa ja 3 000 pelaajaa ympäri Suomea. Ennen vuotta 1995 lajia harrastivat Suomessa lähinnä yksittäiset henkilöt, jotka olivat tutustuneet lajiin Yhdysvalloissa. Ensimmäiset footbagin maailmanmestaruuskisat pidettiin 1980 Yhdysvalloissa. Suomi osallistui ensimmäisiin MM-kisoihinsa vuonna 1996 Montrealissa, Kanadassa, ja on siitä lähtien myös saavuttanut kansainvälistä menestystä. Laji tunnettiin Suomessa jo 1980-luvulla, jolloin sitä kutsuttiin jalkapussiksi.[2]

[muokkaa] Footbag freestyle

Pääartkkeli: Footbag freestyle

Freestyle on footbagin tunnetuin ja suosituin muoto. Siinä tavoitteena on tehdä footbagilla erilaisia liikkeitä eli temppuja ja temppusarjoja yksinomaan jalkoja käyttäen. Liikkeisiin kuuluvat kierrot, kuoletukset, hypyt ja pyörähdykset vaativat kuitenkin paitsi jalkoja myös kokonaisvaltaista vartalon hallintaa ja hyvää kuntoa. Freestyle on luonteeltaan yksilölaji, mutta useimmiten sitä harrastetaan ja harjoitellaan ryhmässä eli "ringissä", ja myös parifreestylessä kilpaillaan. Vaikeuden lisäksi freestylessä arvostetaan myös temppujen näyttävyyttä, monipuolisuutta ja tyyliä.

[muokkaa] Verkkofootbag

Pääartkkeli: Verkkofootbag

Verkkofootbagia pelataan kaksin- tai nelinpelinä sulkapallokentän kaltaisella areenalla. Pelivälineenä on jonkin verran freestylebagia kovempi pallo, jota potkitaan verkon yli vastustajan puolelle rantalentopallon sääntöjä mukaillen. Pelaajilta vaaditaan hyvän venyvyyden ja koordinaatiokyvyn lisäksi annos hurjapäisyyttä, jotta hypyn kanssa jopa kahden ja puolen metrin korkeudelta tapahtuvat iskupotkut onnistuisivat. Vain omasta syötöstään voi saada pisteen, erävoittoon tarvitaan 15 pistettä ja ottelun voittoon kaksi voitettua erää.

[muokkaa] Harrastuksen aloittaminen

Footbagin peruspotkuja ovat sisäsyrjäpotku, ulkosyrjäpotku ja varvaspotku. Niiden hallinta on välttämätöntä pelasipa sitten mitä footbagin lajia tahansa. Peruspotkujen opetteleminen on helppoa ja niissä kehittyy nopeasti, mutta potkujen sujuva hallitseminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Peruspotkuista tärkein on sisäsyrjäpotku — muita potkuja käytetään usein silloin kun footbag karkaa kontrollista. Harjoittelu kannattaa aloittaa tiputtamalla footbag kädestä, potkaisemalla sitä sisäsyrjäpotkulla ylöspäin ja ottamalla pallo kiinni samalla kädellä. Kun tämä alkaa sujua molemmilla jaloilla, kädellä kiinni ottamisen voi unohtaa ja potkia vuorotellen vasemman ja oikean jalan sisäsyrjäpotkulla. Molemmilla jaloilla potkiminen on tärkeää, jotta ne kehittyvät mahdollisimman tasaisesti.

Peruspotkujen harjoittelemiseen käytetään myös niin sanottua tuhannen kosketuksen harjoitusta. Siinä pyritään yhteenlaskettuna tuhanteen kosketukseen eri potkuilla molempia jalkoja käyttäen. Footbagin tiputukset potkujen välillä eivät haittaa ja niitä tulee aluksi paljon. Tässäkin harjoituksessa on tärkeää muistaa käyttää molempia jalkoja. Vaikka harjoituskerran jälkeen kehittyy selkeästi, on suositeltavaa, että päivässä käydään läpi korkeintaan yksi tuhannen kosketuksen sarja. Kokemattomilla pelaajilla voivat jalat kipeytyä nopeasti ja tämä kannattaa ottaa huomioon aloittaessa.

Myös varustus on tärkeä osa peliä — liian raskaat vaatteet heikentävät suoritusta ja rasittavat lihaksia turhaan. Sopivat vaatteet ovat shortsit ja kevyt t-paita. Kenkien valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota kenkien sivujen ja jalkapöydän tasaisuuteen, jotta footbag kuolettuisi helpommin ja pomppaisi suoraan potkusuuntaan. Skeitti- ja tenniskengistä löytyy yleensä hyviä malleja.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Lähteet

  1. http://www.madehow.com/Volume-6/Footbag.html
  2. Guinnesin ennätystenkirja 1986