9,5 mm:n filmi
Wikipedia
9,5 mm on elokuvaukseen ja projisointiin tarkoitettu filmiformaatti, ja ensimmäinen kaitafilmiformaatti. Formaatin kehitti Pathé Frères vuonna 1922 projisointikäyttöön Pathé Baby -elokuvaprojektorille. Siitä tuli kuitenkin niin suosittu Euroopassa, että Pathé kehitti seuraavana vuonna Pathé Baby -kameran, joka käytti 9,5-millistä filmiä. Myös kameraa ostettiin paljon kotikäyttöön, ja 9,5 mm säilytti suosionsa 1960-luvulle asti, jolloin Super 8 valtasi Euroopan markkinat. Nykyään vain hyvin vähäinen määrä formaatille omistautuneita harrastelijoita kuvaa 9,5-millin filmiä.
9,5-millisen filmin kuva-ala on kutakuinkin yhtä suuri kuin sen kilpailijan 16-millisen filmin. 9,5 mm eroaa kuitenkin muista formaateista merkittävästi, koska sen siirtoreiät sijaitsevat filmin keskellä ruutujen välissä, eikä filmin laidoissa; tällöin filmiä käytetään tehokkaammin, koska hyvin vähäinen osa filmistä jää valottamatta. Esityiskopioihin liitettiin yhden millimetrin leveä magneettiääniraita. Mykille 9,5-millimetrisille esityiskopioille erikoinen piirre oli elokuvien välitekstien esittäminen: väliteksti oli filmillä vain yhdellä kuvaruudulla, jota edeltänyt ylimääräinen perforaatio viesti projektorille näyttää välitekstin ruutua kymmenen sekuntia, jonka jälkeen elokuvan esittäminen jatkui normaalisti. Tällöin säästettin jopa 159 ruutua filmiä.