Idi Amin
Wikipedia
Ugandan diktaattori (Presidentti) |
|
Syntyi | 17. toukokuuta 1928 Kampala, Uganda |
---|---|
Kuoli | 16. elokuuta 2003 Jedda, Saudi-Arabia |
Vallassa | 25. tammikuuta 1971–11. huhtikuuta 1979 |
Virallinen arvonimi | Hänen korkeutensa, elinikäinen presidentti, sotamarsalkka Al Hadji Tri. Idi Amin, VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merten kalojen herra, sekä Brittiläisen imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa |
Idi Amin (17. toukokuuta 1928? – 16. elokuuta 2003), oikealta nimeltään Idi Awo-Ongo Angoo Dada, oli Ugandan sotilasdiktaattori, joka hallitsi maata vuosina 1971–1979.
Amin muistetaan parhaiten hallintokautensa aikana harjoittamastaan kansanmurhasta, jonka aikana murhien, kidutusten ja sieppausten uhreiksi joutui arvioiden mukaan noin 300 000–500 000 ugandalaista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhainen elämä
Idi Aminin varhaisesta elämästä on hyvin vähän tarkkaa tietoa, joten esimerkiksi hänen syntymäpäiväänsä ei tiedetä tarkasti. Hänen kuitenkin uskotaan syntyneen vuosien 1923 ja 1928 välillä joko Kampalassa tai Kokobossa.
Makereren yliopiston tutkijan Fred Guweddekon tekemän tutkimuksen perusteella Idi Amin syntyi 17. toukokuuta 1928 Kampalassa. Guweddekon mukaan hänen vanhempansa olivat katolisuudesta islamiin kääntynyt kawka-heimoon kuulunut maanviljelijä Andreas Nyabire ja lugbara-heimon noitatohtori Assa Aatte. Aminin vanhemmat erosivat pian lapsensa syntymän jälkeen, ja nuori Amin kasvoi äitinsä luona. Guweddeko on väittänyt Nyabiren muuttaneen sukunimensä Amin Dadaksi, mutta eräissä muissa lähteissä "Dadan" on kerrottu olleen lempinimi, jonka Idi Amin sai sotilasuransa aikana.
Amin opiskeli lapsuudessaan Bombossa sijainneessa islamilaisessa koulussa, jossa hän tutustui Koraaniin. Sittemmin hän kääntyikin muslimiksi.
[muokkaa] Sotilasura
Vuonna 1946 Amin liittyi Ison-Britannian armeijaan, vaikkei silloin edes osannut puhua kunnolla englantia. Vuonna 1952 hän osallistui Mau Mau -liikkeen vastaiseen taisteluun Keniassa, ja myöhemmin samana vuonna hänet ylennettiin korpraaliksi. Vuonna 1953 Amin ylennettin kersantiksi, ja vuoteen 1960 mennessä hän oli jo luutnantti.
1960-luvun alkuvuosina Amin ja hänen johtamansa pataljoona osallistuivat paikallisiin karjasotiin Ugandassa ja Keniassa. Vuonna 1962 Aminin johtamat sotilaat hyökkäsivät kenialaiseen kylään ja tappoivat sen kaikki asukkaat. Brittiläisten tekemissä tutkimuksissa paljastui, että verilöylyssä menehtyneitä oli kidutettu, pahoinpidelty ja jopa haudattu elävältä. Amin selviytyi sotaoikeudelta vain muutamaa kuukautta myöhemmin tapahtuneen Ugandan itsenäistymisen ansiosta.
Armeijassa palvellessaan Amin oli paitsi etevä sotilas myös kyvykäs urheilija. Hän alkoi harrastamaan nyrkkeilyä, ja hän pitikin hallussaan Ugandan raskaansarjan mestaruutta vuosina 1951–1960. Amin oli myös hyvä uimari, ja hän voitti kerran Ugandan uimamestaruuden.
[muokkaa] Valtaannousu
Ugandan itsenäistyttyä pääministeri Milton Obote alkoi suosia kyvykkäänä sotilaana pidettyä Aminia, ja vuonna 1963 ylensi hänet kapteeniksi sekä myöhemmin samana vuonna majuriksi. Vuonna 1964 Amin ylennettiin sekä kenraaliksi että Ugandan maa- ja ilmavoimien komentajaksi. Vuonna 1966 Obote karkotti presidentti Edward Mutesan ja alkoi hallita maata diktaattorina, mutta samoihin aikoihin Amin alkoi suunnitella vallankaappausta.
Vuonna 1966 Amin perusti yksityisarmeijan, johon kuului muiden muuassa palkkasotilaita ja kakwa-heimonsa jäseniä. Hän värväsi vapaaehtoisia palvelemaan armeijassaan Ugandasta ja Sudanista. Obote aavisti entisen ystävänsä aikeet, ja hänestä ja Aminista tuli vihamiehiä. Vuoden 1969 joulukuussa Amin järjesti epäonnistuneen salamurhayrityksen Oboten surmaamiseksi. Vuonna 1970, noin kuukausi salamurhayrityksen jälkeen, vallankaappausta pelännyt Obote erotti Aminin maa- ja ilmavoimien komentajan tehtävästä ja asetti tämän kotiarestiin.
Kotiarestiin joutunut Amin ja hänelle uskolliset sotilaat kuitenkin syyttivät Oboten hallitusta muiden muuassa korruptiosta, demokratian tukahduttamisesta ja muista epäoikeudenmukaisuuksista. Amin lupasi kansalle lakkauttaa Oboten salaisen poliisin, vapauttaa poliittiset vangit ja palauttaa demokratian. Lupaustensa ansiosta Amin sai suurta suosiota ugandalaisten keskuudessa, ja vuoden 1971 tammikuussa hän kaappasi vallan Oboten ollessa Kansainyhteisön kokouksessa Singaporessa.
[muokkaa] Vallassa
Kansan keskuudessa epäsuositun ja suorastaan vihatun Oboten syrjäyttäminen teki Aminista suositun hahmon ugandalaisten keskuudessa, mutta pian hän rikkoi lupauksensa demokraattisista vaaleista lakkauttamalla parlamentin ja julistautumalla diktaattoriksi. Hän kuitenkin piti lupauksensa Oboten salaisen poliisin lakkauttamisesta ja poliittisten vankien vapauttamisesta. Hän teki ensimmäisen valtiovierailunsa Israeliin, jossa hän oli ollut sotilaskoulutuksessa Oboten valtakauden alkupuolella. Vastavallankumousta peläten Amin teloitti jokaisen Obotelle uskolliseksi osoittautuneen upseerin ja sotilaan.
Diktaattoriksi ryhdyttyään Amin alkoi kasvattamaan Ugandan armeijaa ja kaksinkertaisti henkivartiokaartinsa lukumäärän. Hän nimitti useimmat luotetuimmista sotilaistaan hallituksen virkamiehiksi. Hänellä oli tapana ostaa Neuvostoliitossa valmistettuja aseita ja kuljettaa niitä Ugandaan Kenian kautta.
Amin rikkoi nopeasti suhteensa Yhdysvaltoihin, minkä seurauksena amerikkalaiset sulkivat Ugandan suurlähetystönsä vuonna 1973. Vuonna 1975 presidentti Jimmy Carterin päätöksestä Yhdysvallat lakkasi tukemasta Ugandaa. Hän myös rikkoi suhteensa entiseen liittolaiseensa Israeliin ilmaisemalla antisemitistisiä mielipiteitään. Vuonna 1977 Yhdistynyt kuningaskunta katkaisi diplomaattisuhteet Ugandaan, jolloin Amin julisti "kukistaneensa Iso-Britannian". Uganda sai kuitenkin tukea Neuvostoliitolta ja Libyalta, jotka tukivat maata sotilaallisesti ja taloudellisesti. Amin ystävystyikin Muammar Gaddafin kanssa.
4. elokuuta 1972 Amin antoi Ugandan aasialaisväestölle käskyn poistua maasta 90 vuorokauden sisällä. Aasialaiset, joista suurin osa oli peräisin Intiasta ja Pakistanista, olivat tulleet Ugandaan maan ollessa vielä Ison-Britannian siirtomaa. He omistivat lukuisia suuryrityksiä, ja olivat Ugandan vaikutusvaltaisimpia ja vauraimpia asukkaita. Suurin osa oli heistä oli syntyperäisiä ugandalaisia. Seuraavien kuukausien sisällä lähes 50 000 aasialaista karkotettiin Ugandasta, ja heidän omaisuutensa takavarikoitiin valtiolle. Suurin osa aasialaisista päätyi Englantiin. Amin perusteli tekonsa oikeutetuksi väittämällä nähneensä enneunen, jossa itse Jumala oli käskynyt häntä suorittamaan karkotuksen.
Ugandan eri heimojen väliset ristiriidat olivat olleet jo pitkään maan ongelmana, ja Amin vei tilanteen entistä pahemmaksi järjestelmällisellä acholi- ja lango-heimojen vainoilla. Aminin vainojen kohteeksi joutui myös satojatuhansia muita ihmisiä, aina lähetyssaarnaajista pankkiireihin ja lääkäreistä poliitikkoihin. Hän suoritti valtakaudellaan lukuisia etnisiä puhdistuksia, ja lopulta vainajien ruumiita jouduttiin hävittämään heittämällä niitä Niilin krokotiilien ruuaksi. Aikanaan vainot pahenivat Aminin muuttuessa entistäkin vainoharhaisemmaksi, mutta lopulta kansanmurhan seurauksena Ugandan talous ja infrastruktuuri romahtivat.
Vuonna 1975 Amin vangitutti ugandalaisopiskelija Denis Hillsin, joka oli nimittänyt häntä "tyranniksi". Hän päätti teloittaa Hillsin, mutta brittien painostamana hän joutui perumaan kuolemantuomion ja vapauttamaan Hillsin vankilasta. Samana vuonna Amin valittiin Afrikan yhtenäisyysjärjestön puheenjohtajaksi, vaikka hän väittikin maansa rajanaapurien kuuluvan Ugandalle.
27. heinäkuuta 1976 Aminin kanssa yhteistyössä toimineet toimineet PLFP:n ja Punaisen armeijakunnan terroristit kaappasivat Tel Avivista Ateenan kautta Pariisiin matkalla olleen Air Francen lennon. Kaapattu lentokone lennätettiin Entebbeen Ugandaan. Tilanteen laukaisemiseksi israelilaiset erikoisjoukot lensivät salaa Ugandaan Kenian kautta, ja hyökkäsivät Entebben kansainväliselle lentokentälle keskiyöllä 3. heinäkuuta. Erikoisjoukkojen yllätyshyökkäys johti lentokentällä käytyyn tulitaisteluun, jossa kuoli kuusi terroristia ja 45 ugandalaista sotilasta. Israelilaiset menettivät ainoastaan yhden kommandon ja kaksi panttivankia. Menestyneen pelastusoperaation ansiosta israelilaiset vapauttivat 103 panttivankia ja tuhosivat samalla 11 Ugandan ilmavoimien hävittäjälentokonetta. Amin oli kokenut pahan nöyryytyksen. Kostoksi hän hirtätti kampalalaiseen sairaalaan tuodun panttivangin Dora Blochin. (Katso: Operaatio Entebbe.)
Amin tunnettin omalaatuisesta ja merkillisestä käyttäytymisestä; esimerkiksi hän pakotti kaikki Ugandan valkoiset asukkaat polvistumaan edessään. Hänellä oli tapana liikkua koristeellisessa kantotuolissa, jota kantamaan pakotettiin neljä englantilaista liikemiestä. Aminin myös tiedetään ihailleen Adolf Hitleriä, ja hänellä oli jopa suunnitelmia Hitleriä esittävän patsaan pystyttämisestä Kampalaan. Ennen pitkään Aminista tulikin länsimaissa pilkan kohde, ja hän oli suosittu pilapiirrosten aihe.
Amista on ollut liikkellä useita kauhukertomuksia, joiden esittämille väitteille ei ole tosin saatu luotettavia historiallisia todisteita. Hänen on muiden muuassa kerrottu harjoittaneen kannibalismia, säilyttäneen poliittisten vastustajiensa irtileikattuja päitä pakastimessa ja keittäneen kuoliaaksi vihollisiaan.
[muokkaa] Maanpaossa
Vuonna 1978 Aminin diktatuuriin kyllästyneet ugandalaiset ryhtyivät kapinoimaan. Ympäri maata järjestettiin suuria mielenosoituksia, ja ugandalaiset sissit tekivät jatkuvasti tuhoisia yllätyshyökkäyksiä armeijaa vastaan. Aminin liittolaisen Muammar Gaddafin johtama Libya veti tukensa Ugandalta.
Vuonna 1979 Amin julisti sodan Tansanialle. Ugandalaissotilaat valloittivat Pohjois-Tansanian ja tappoivat satoja maanviljelijöitä, mistä raivostuneet tansanialaiset nujersivat Aminin sotajoukot ja hyökkäsivät sissien tukemina Ugandaan. 11. lokakuuta tansanialaiset valloittivat pääkaupungin Kampalan, jolloin Amin perheineen päätti lähteä maanpakoon. Tansanialaiset asettivat Ugandan uudeksi valtionpäämieheksi Milton Oboten.
Amin pakeni aluksi Libyaan, mutta vuonna 1980 hän vetäytyi asumaan Saudi-Arabiaan. Hän olisi halunnut palata takaisin kotimaahansa, muttei saanut lupaa Ugandan hallitukselta. Useissa sanomalehtihaastatteluissa Amin kertoi, ettei hän ikinä katunut tekojaan. Hän ei myöskään ikinä joutunut oikeuden eteen huolimatta valtakautensa aikana tapahtuneesta kansanmurhasta ja muista rikoksista.
Vuoden 2003 heinäkuussa Aminin terveydentila romahti, ja hän vajosi koomaan. Häntä hoidettiin useiden viikkojen ajan yhdessä Saudi-Arabian kehittyneimmistä sairaaloista Jeddassa, mutta lääkärien yrityksistä huolimatta Idi Amin menehtyi kello 8.20 aamulla 16. elokuuta. Hänet haudattiin muutamia tunteja kuolemansa jälkeen jeddalaisella hautausmaalle. Hänelle järjestettiin vaatimattomat hautajaismenot.
[muokkaa] Tittelit
Amin otti valtakautensa aikana itselleen useita mahtipontisia arvonimiä. Hänen virallinen arvonimensä oli "Hänen korkeutensa, elinikäinen presidentti, sotamarsalkka Al Hadji Tri. Idi Amin, VC, DSO, MC, Kaikkien maan eläinten ja merten kalojen herra, sekä Brittiläisen imperiumin valloittaja Afrikassa yleisesti ja etenkin Ugandassa". Muita Aminin käyttämiä titteleitä olivat muiden muuassa "toisen maailmansodan sankari" ja "Skotlannin kuningas".
Amin myös myönsi itselleen lukemattomia kunniamerkkejä, mukaan lukien erittäin arvostetun Viktorian ristin.
[muokkaa] Populaarikulttuurissa
- Golden Globen voittanut Entebben taistelu kertoo operaatio Entebben tapahtumista. Elokuvassa Aminia esitti Yaphet Kotto.
- Barbet Schroederin ohjaama dokumenttielokuva Idi Amin Dada kertoo Aminin valtakaudesta.
- Idi Amin esiintyy komediaelokuvan Mies ja alaston ase alussa Jasser Arafatin, Muammar Gaddafin, Mihail Gorbatšovin ja Ruhollah Khomeinin kanssa suunnittelemassa terroristi-iskua Yhdysvaltoihin, mutta viisikko joutuu etsivä Frank Drebinin päihittämäksi. Elokuvassa Aminia esitti Prince Hughes.
- Sleepy Sleepersin levyllä Takaisin Karjalaan
on kappale "Idi Amin" ja muitakin viittauksia sekä kappaleissa, että levynkannessa.
- Frederik levytti vuonna 2004 vauhdikkaan kappaleen "Idi Amin".
- Helmikuussa 2006 Suomen ensi-illassa on elokuva "The Last King of Scotland", joka kertoo Idi Aminin tarinaa englantilaisen lääkärin näkökulmasta.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Edeltäjä: Milton Obote |
Ugandan presidentti 1971–1979 |
Seuraaja: Milton Obote |