Inkeroisen kieli
Wikipedia
Inkeroinen | |
Muu nimi | |
Omakielinen nimi | izhoran keeli, maakeeli |
Englanti | Ingrian, Izhorian |
Ranska | ingrien |
Tiedot | |
Alue | Inkeri |
Virallinen kieli | ei ole |
Puhujia | 302 |
Sija | ei 100 suurimman joukossa |
Kirjaimisto | |
Kielenhuolto | |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | uralilaiset kielet |
Kieliryhmät | suomalais-ugrilaiset kielet suomalais-permiläiset kielet suomalais-volgalaiset kielet itämerensuomalaiset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | - |
ISO 639-2 | fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet) |
SIL | IZH |
Ohje |
Inkeroinen on inkeroisten eli inkerikkojen puhuma itämerensuomalainen kieli, joka kuuluu uralilaiseen kielikuntaan. Inkeroisen asema itämerensuomalaisten kielten joukossa on ollut hieman kiistanalainen, se on liitetty toisinaan suomen kaakkoismurteisiin, toisinaan taas karjalan kieleen. Inkeroiselle luotiin 1930-luvulla lyhytikäinen kirjakieli Leningradin yliopiston inkeroissyntyisen dosentin Vladimir Junuksen toimesta. Nykyisin kielellä on muutamia satoja puhujia, ja se on kuolemassa. Inkerikkojen erityisongelmana on, että Pietarin metropoli perustettiin juuri heidän asuma-alueelleen Suomenlahden pohjukkaan.
[muokkaa] Kirjallisuus
[muokkaa] Aiheesta muualla
Uralilaiset kielet |
akkalansaame | aunuksenkarjala | enetsi | ersä | eteläsaame | hanti | inarinsaame | inkeroinen | juratsi | kamassi | karjala | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | komi | komipermjakki | kveeni | liivi | luulajansaame | lyydi | mansi | mari | matori | merja | metserä | meänkieli | mokša | muroma | nenetsi | nganasani | niittymari | piitimensaame | pohjoissaame | selkuppi | suomi | turjansaame | udmurtti | unkari | uumajansaame | varsinaiskarjala | vatja | vepsä | viro | võro |