Wikipedia
Isolepakko (Nyctalus noctula) edustaa ns. puulepakkoja, jotka viettävät kesäkauden miltei yksinomaan puiden onkaloissa. Se on suhteellisen yleinen ja elää laajalla alueella Euraasiassa. Isolepakon levinneisyyden pohjoisraja on suunnilleen 60° pohjoista leveyttä. Suomessa lajia on tavattu vain muutaman kerran. Sen suosimia asuispaikkoja ovat alavat maat ja ylätasangot. Se viihtyy lehti- ja sekametsissä, puistoissa ja puiden reunustamilla kaduilla. Kesäisin lepakkonaaraat muodostavat 20-60 yksilön yhteisöjä puiden onkaloihin, kun taas koiraat viettävät yksinäistä elämää. Isolepakot lähtevät saalistamaan heti auringonlaskun jälkeen. Ensin ne saalistavat korkealla lentäen ristiin rastiin ja laskeutuvat lähemmäksi maan pintaa vasta yön tullen. Talvisin sekä koiraat että naaraat talvehtivat suurina laumoina, useita satoja, jopa tuhat yksilöä yhdessä. Ne talvehtivat puunkoloissa. Lepakot saavat 2 poikasta kerran vuodessa ja niiden elinikä on korkeintaan 8 vuotta.