Euroopan ihmisoikeussopimus

Wikipedia

Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) on kansainvälinen ihmisoikeussopimus, johon ovat liittyneet useimmat Euroopan maat. Alkuperäisessä muodossaan sopimus tehtiin 4. marraskuuta, 1950 Euroopan neuvoston silloisten jäsenmaiden kesken. Sittemmin allekirjoittajia ja osapuolia on kertynyt yli 40, kun myös Itä-Euroopan maat ja itsenäistyneet entisen Neuvostoliiton tasavallat ovat liittyneet sopimukseen. Suomi liittyi sopimukseen toukokuussa 1989 ja se tuli Suomea sitovana voimaan vuotta myöhemmin.

Ihmisoikeussopimuksen jäsenmaat sitoutuvat turvaamaan lainsäädännössään ja oikeuskäytännössään sopimuksessa jokaiselle yksilölle taatut oikeudet. Velvollisuus noudattaa ihmisoikeussopimuksen määräyksiä on niin viranomaisilla kuin tuomioistuimillakin. Jos yksilö kokee oikeuksiaan loukatun, hän voi valittaa loukkauksesta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Jos ihmisoikeustuomioistuin toteaa loukkauksen tapahtuneen, se voi määrätä sopimusvaltion maksamaan loukatulle vahingonkorvausta. Valituksen edellytyksenä on kuitenkin, että loukattu on käyttänyt saatavillaan olevat kansalliset valitustiet esimerkiksi tekemällä valituksen hallinto-oikeuteen tai tekemällä rikosilmoituksen.

[muokkaa] Suojatut ihmisoikeudet

Ihmisoikeussopimuksessa ja sen lisäpöytäkirjoissa suojatut ihmisoikeudet ovat:

  • oikeus elämään (2 artikla)
  • kidutuksen kielto (3 artikla)
  • orjuuden ja pakkotyön kielto (4 artikla)
  • oikeus vapauteen ja turvallisuuteen (5 artikla)
  • oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (6 artikla)
  • kielto tuomita teosta, jota ei ole tekohetkellä säädetty rikokseksi (7 artikla)
  • oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta (8 artikla)
  • ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus (9 artikla)
  • sananvapaus (10 artikla)
  • kokoontumis- ja yhdistymisvapaus (11 artikla)
  • oikeus avioliittoon (12 artikla)
  • oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon (13 artikla)
  • syrjinnän kielto (14 artikla)
  • omaisuuden suoja (1. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
  • oikeus koulutukseen (1. lisäpöytäkirja, 2 artikla)
  • oikeus vapaisiin vaaleihin (1. lisäpöytäkirja, 3 artikla)
  • velkavankeuden kielto (4. lisäpöytäkirja, 1 artikla)
  • liikkumisvapaus (4. lisäpöytäkirja, 2 artikla)
  • kansalaisen karkottamisen kielto (4. lisäpöytäkirja, 3 artikla)
  • ulkomaalaisten joukkokarkotusten kielto (4. lisäpöytäkirja, 4 artikla)
  • kuolemanrangaistuksen kielto (13. lisäpöytäkirja).

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Lähde

  • Pellonpää, Matti: "Perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kansainvälinen valvonta". Teoksessa Pekka Hallberg – Heikki Karapuu – Martin Scheinin – Kaarlo Tuori – Veli-Pekka Viljanen: Perusoikeudet. WSOY, Helsinki 1999.


Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.