Eugene Ormandy
Wikipedia
Eugene Ormandy (18. marraskuuta 1899 – 12. maaliskuuta, 1985) oli merkittävä unkarilaissyntyinen yhdysvaltalainen kapellimestari ja viulisti.
Ormandy, jonka alkuperäinen nimi oli Jenö Blau, opiskeli synnyinkaupunkinsa Budapestin konservatoriossa. Hän muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1921 ja otti nimensä Normandia-laivasta jolla hän matkusti. Hän toimi ensin viulistina ja myöhemmin kapellimestarina Capitol Theater Orchestrassa, joka säesti mykkäelokuvia.
Ormandy nimitettiin Minneapolis Symphony Orchestran kapellimestariksi vuonna 1931 ja toimi tehtävässä vuoteen 1936 asti. Tänä aikana hän teki ensimmäiset levytyksensä RCA Victor -yhtiölle. Näihin sisältyivät Brucknerin 7. sinfonia ja Mahlerin 2. sinfonia. Esitysten korkea laatu toi hänelle mainetta poikkeuksellisena lahjakkuuttena.
Parhaiten Ormandy kuitenkin muistetaan peräti 44 vuotta kestäneestä suhteestaan Philadelphia Orchestraan jonka varakapellimestariksi hän tuli Leopold Stokowskin alaisuuteen vuonna 1936. Jo pari vuotta myöhemmin hänet nimitettiin orkesterin musiikilliseksi johtajaksi, tehtävään jota hän hoiti eläkkeelle siirtymiseensä asti vuoteen 1980.
Ormandyn kapellimestaritaidetta luonnehtii upea orkesterisointi. Hän kiinnitti huomiota varsinkin jousisektioiden legato-sointiin jousen käyttöä ja äänenmuodostusta kontrolloimalla.
Ormandy saavutti suurimmat menestyksensä myöhäisromantiikan ja 1900-luvun alkuvuosien musiikin tulkkina. Hän edisti erityisesti Sergei Rahmaninovin musiikin tunnetuksi tulemista ja johti hänen Symphonic Dances -teoksensa kantaesityksen. Ormandy myös levytti Rahmaninovin kanssa tämän Paganini-muunnelmat. Ormandy vastasi myös useiden Dmitri Sostakovitsin sinfonioiden kantaesityksistä Yhdysvalloissa.
Ormandy vieraili orkestereineen lähes kaikkialla maailmassa. Suomessa hän vieraili vuonna 1955 ja tapasi Jean Sibeliuksen.