François Villon

Wikipedia

François Villon, keskiaikainen puupiirros teoksesta Grand Testament de Maistre François Villon, 1489.
Suurenna
François Villon, keskiaikainen puupiirros teoksesta Grand Testament de Maistre François Villon, 1489.

François de Moncorbie, myös François Villon (s. 1431 tai 1432 Pariisissa ja kadonnut 1463) oli ranskalainen runoilija keskiajan lopulla. Hän lienee ollut aikansa tunnetuin ranskalainen kirjailija. Romantikot pitivät häntä "kirottujen runoilijoiden" (poètes maudits) edeltäjänä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämäkerta

[muokkaa] Tapahtumat

Ainoat nykyaikaan säilyneet Villoniin liittyvät tiedot ovat kuusi hallinnollista asiakirjaa, jotka liittyvät hänen oikeudenkäyntiinsä, sekä hänen omat kirjoituksensa. On syytä tehdä ero todellisen tiedon ja tarinoiden välillä. Hän loi pohjaa Villon-legendalle asettaessaan teoksissaan itsensä esille.

[muokkaa] Nuoruus

François syntyi isättömänä vuonna 1431 tai 1432, ja hänet luovutettiin toistaiseksi tuntemattomasta syystä ”enemmän kuin isänsä”, Saint-Benoît-le-Bétournén[1] kaniikin ja kappalaisen Guillaume Villonin kasvatettavaksi. Hänet lähetettiin opiskelemaan vapaiden tieteiden tiedekuntaan Pariisin yliopistoon, ja hänen lopullisena tavoitteenaan oli papiksi valmistuminen. Vuonna 1452 hän suoritti maisterin tutkinnon Sorbonnen yliopistossa, jossa oli tuolloinkin voimakasta liikehdintää, ja useat tutkinnon suorittaneet, joita oli liian paljon, elivät kurjuudessa ja heillä meni muutenkin huonosti. Vuosina 14511453 opiskelijalevottomuudet vain lisääntyivät. Yliopistossa oli yhteenottoja poliisin kanssa, ja niiden syynä oli etenkin ristiriita yliopiston ja kuninkaan välillä. Seurauksena oli luentojen peruuttaminen vuosina 14531455. Luentojen lopettamisen yllykkeenä oli professoreiden pitkään jatkunut lakko. Villon laiminlöi opintonsa ja lähti kohden seikkailuja. Hän käsittelee myöhemmin tätä tapahtumaa pahoitellen runossaan Testamentti (Testament):

Mais quoy ! je fuyoië l'escolle
Comme fait le mauvaiz enffant
En escripvant cette parolle
A peu que le cueur ne me fent..[2]

Siitä eteenpäin hänen elämänsä on lähes pelkästään nälän, väkivallan ja epidemioiden kiusaamaa elämää satavuotisen sodan kulisseissa.

[muokkaa] Ensimmäiset runot ja rötökset

Vuonna 1455 hän sekaantui tappelunnujakkaan ja vahingoitti pappi Philippe Sermoisea vakavasti kainaloon. Kyseessä saattoi olla kilpakosija tai rappiolla oleva toinen pappi. Villon hoidatti itseään parturilla, ja hän joutui poistumaan Pariisista. Villonin papillisen aseman sekä aiemman rikkeettömän menneisyyden tähden Sermoise antoi hänelle kuolinvuoteellaan anteeksi. Hän sai anteeksiantokirjeen tammikuussa 1456. Saman vuoden jouluyönä hän osallistui murtovarkauteen Navarran collègessa.

Villon joutui taas poistumaan Pariisista, joka oli muuttunut hänelle entistä epämiellyttävämmäksi paikaksi asua ja oleilla. Hänen ystävänsä Guy Tabarie oli ryhtynyt liian suulaaksi ja pidätettäessä vuonna 1458 ja kidutuksen uhan alaisena tunnustanut varkaudet ja syyttänyt niistä Villonia. Ennen pakoaan Villon kuitenkin kirjoitti Le Lais -runoelman vuoden 1457 ensimmäisten kuukausien aikana. Hän tarkoitti sen jäähyväislahjaksi ystävilleen ja ilmoitti siinä halunsa mennä Angersin kaupunkiin. Tämän tiedon Guy Tabarie vahvisti poliiseille ja täydensi ilmoitustaan, että Villon suunnitteli katumusmatkaa munkkisukulaisensa luokse. Siinä vaiheessa hän katoaa, eikä tiedetä pääsikö hän Angresiin, mutta se tiedetään, että hän jatkoi matkustelua Loiren laaksossa.

[muokkaa] Orléansin Kaarlen hovissa

Orléansin Kaarle (1394-1465) ottaa hoviväkensä ympäröimänä vastaan vasalliensa valat.
Suurenna
Orléansin Kaarle (1394-1465) ottaa hoviväkensä ympäröimänä vastaan vasalliensa valat.

François Villon ilmaantui esiin Bloisn kaupungissa suunnilleen joulukuussa 1457 Orléansin herttuan Kaarlen hovissa. Kaarle on itsekin runoilijana kunnostautunut ruhtinas, joka on tulevan kuningas Ludvig XII:sta isä.

[muokkaa] Wikisource

Suurin osa teksteistä löytyy Wikisourcesta Wikisource

[muokkaa] Viitteet

  1. Saint-Benoît-le-Bétourné oli pyhälle Baccukselle ja pyhälle Sergelle omistettu kappeli. Se oli perustettu 500-luvulla Pariisin nykyiseen viidenteen kaupunginosaan. Kappeli oli Saint-Jeacques-kadun varrella, ja se purettiin Sorbonnen nykyisen päärakennuksen tieltä.
  2. Mutta mitä? Karkaa koulusta. / Kuten tekee kuriton lapsi.. / Kirjoittaessani näitä sanoja, / Pelkään sydämeni sulavan. Vapaa käännös A. M.

[muokkaa] Teos

  • Testamentti, suom. Veijo Meri, Otava 1983