Hämähäkit
Wikipedia
Hämähäkit | ||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||
|
||||||||
Alalahkot | ||||||||
|
Hämähäkit (Araneae) ovat niveljalkaisiin (Arthropoda) kuuluvia hämähäkkieläimiä (Arachnida). Hämähäkkien lahkoon kuuluu 111 heimoa ja noin 35 000[1] eri hämähäkkilajia tunnetaan, mutta niitä saattaa olla jopa kaksinkertainen määrä.
Hämähäkit sekoitetaan usein hyönteisiin, vaikka ne kuuluvat hämähäkkieläimiin. Useat ihmiset kammoavat hämähäkkejä (ks. araknofobia), mutta siitä huolimatta hämähäkit ovat tärkeitä saalistajia ja biologisia torjujia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakenne ja anatomia
Hämähäkit eroavat muista hämähäkkieläimistä siten, että niiden ruumis on kaksiosainen ja jaokkeeton. Jalkoja on kahdeksan kappaletta ja varsinaista päätä ei voi erottaa eturuumiista. Hämähäkkien suu on melko yksinkertainen, se koostuu kahdesta kelikeeristä, jotka ovat myrkkyhampailla varustettuja leukaraajoja. Silmiä hämähäkeillä esiintyy parillisia määriä kahdeksaan asti. Luolahämähäkeillä ei ole silmiä lainkaan. Pienet hämähäkit hengittävät suoraan ihon läpi ja isommilla on takaruumiissa kitiinilevyistä koostuva trakeaalikeuhko sekä ilmaputkia. Hämähäkit eivät varsinaisesti suorita mitään hengitysliikkeitä. Hämähäkkien ruumiin pituus vaihtelee puolesta millistä aina 8 senttimetriin.
Hämähäkin aivot sijaitsevat hämähäkin prosomassa, eli etuosassa. Aivot sijaitsevat hämähäkeillä suun alueella. Aivojen vieressä on imumaha ja kaksi lihasta. Aivot ovat suorassa yhteydessä silmiin, myrkkyrauhaseen ja lehtikeuhkoihin. Hämähäkin takaosassa sijaitsevat mm. sydän, (naarailla) munarauhanen, lehtikeuhkot, trakea eli ilmaputki, kehruurauhaset, keskisuoli yms. Sydän on pitkä ja sangen ohut ja se sijaitsee hämähäkin selkäpuolella. Sen ja munarauhasen välissä on keskisuoli. Lehtikeuhkot ovat yhteydessä sydämeen. Kehruurauhaset sijaitsevat munarauhasten alapuolella.
[muokkaa] Silmät
Hämähäkillä on kahdeksan silmää, joista jokainen on yhteydessä aivoihin. Hämähäkki ei pysty kääntelemään päätään, minkä vuoksi sille on kehittynyt monta silmäparia. Silmät ovat järjestäytyneet yleensä kahteen tai kolmeen riviin. Silmien suojana on useita sukasia. Joillain hämähäkeillä on vain kuusi silmää [2] ja muutamilla lajeilla sitäkin vähemmän.
Hämähäkeillä on huono näkö ja parhaimmillaankin ne näkevät tarkasti vain 30 senttimetrin päähän [3]. Suuret pääsilmät paikantavat saaliin ja pienet apusilmät ovat herkkiä valolle, minkä vuoksi hämähäkki havaitsee niillä saaliin jo sangen kaukaa.
Tietyt hämähäkit (kuten Spelungula cavernicola) ovat silmättömiä. Useimmat tällaisista hämähäkeistä elävät pimeässä ja turvautuvat saalistuksessaan muihin aisteihin.
[muokkaa] Seitti ja hämähäkinverkko
Varsinaisilla hämähäkeillä on takaruumiissaan kehruurauhasia, joista ne voivat erittää ilmassa kovettuvaa seittiä. Kaikki hämähäkit tuottavat seittiä ja käyttävät sitä muniensa suojana, mutta osa kutoo niistä pyyntiverkkoja, pesiä, liitorihmoja ja paketteja saalista varten.
Jotkut hämähäkkilajit tekevät pyyntiverkoistaan epäsäännöllisen muotoisia ja toiset suppilomaisia. Vaikka hämähäkit eivät ole immuuneja oman seittinsä liimalle, ne eivät tavallisesti tartu omiin verkkoihinsa. Osa rihmoista ei ole tahmeita, ja hämähäkki kulkee varovasti astuen vain näiden kävelyseittien päälle.
Hämähäkin seitti on paksuuteensa nähden teräslankaakin vahvempaa. Kun tämä ominaisuus lisätään seitin tahmeuteen, saadaan aikaan erinomainen ansa, josta vain harva siihen eksynyt hyönteinen pääsee irti. Hämähäkin verkot ovat usein geometrisia taidonnäytteitä ja niiden tekoon on uhrattu aikaa. Hämähäkki joutuu tekemään joka päivä uuden verkon. Perinteisen hämähäkinverkon (ratasverkko) tekeminen voidaan jakaa neljään vaiheeseen:
- Hämähäkki aloittaa verkon tekemisen erittämällä kannatusseitin, josta se itse roikkuu. Hämähäkki venyttää seitin Y-muotoon. Keskustasta tulee verkon napa.
- Seuraavaksi hämähäkki laatii kehyksen. Hämähäkki kutoo kuivan kierrelangan pitämään kehystä paikoillaan.
- Hämähäkki kutoo kehän ulkoreunalta alkaen tahmean pyyntiseittinsä. Hämähäkki kääntyy useita kertoja ympäri ja vaihtaa välillä suuntaa.
- Hämähäkki viimeistelee verkkonsa ja alkaa odottaa saalista. Saaliin jäädessä kiinni verkkoon hämähäkki tuntee verkon nykäykset ja rientää paikalle.
[muokkaa] Ravinnonhankinta
Hämähäkit voivat pyydystää hyönteisiä, kaloja, pieniä nisäkkäitä ja lintuja.
Lajista riippuen hämähäkit saalistavat useilla eri tavoilla. Tavallisin näistä on pyydystysverkkojen käyttäminen. Usein hämähäkki väijyy verkon keskellä ja odottaa seittiin tarttuvaa saalista. Hämähäkillä voi olla verkon reunalla pienikokoinen pesä, joka on yhteydessä verkkoon yksittäisellä seitillä. Seitin välittämien värähdysten avulla hämähäkki saa hälytyksen saaliista. Hämähäkeillä on hyvä kyky erottaa hyönteisten aiheuttamat värähtelyt muiden syiden aiheuttamista. Kun hämähäkki havaitsee oikeanlaisia värähtelyjä se syöksyy puremaan saalista. Useimmat hämähäkit käärivät saaliinsa paketiksi.
Joillekin hämähäkeille on tavallista käyttäytyä tavallisten petoeläinten tapaan eli juosta saalin perässä ja lopulta heittäytyä sen päälle. Muita saalistuskeinoja ovat myös piiloansat (esim. kolot, joiden suuaukkoon hämähäkki asettuu väijymään saalista). Jotkin hämähäkit (kuten Atypus affnis) tekevät itselleen seittiputken. Se on eräänlainen putken muotoinen verkko, jonka sisäpuolelle hämähäkki asettuu. Saaliin lentäessä putken päälle hämähäkki keihästää sen myrkkyhampaillaan ja vetää sen ansan sisään. Hämähäkit osaavat tehdä koloihinsa myös suljettuja irtopohjia. Kun esimerkiksi juoksujalkainen ryömii tyhjältä vaikuttavaan koloon, hämähäkki syöksyy irtopohjan alta ja tappaa saaliinsa.
[muokkaa] Elintavat ja ympäristö
Hämähäkkejä tavataan lähes kaikkialla maapallolla. Ne elävät lämpimillä ja kylmillä alueilla, samoin myös korkealla vuoristossa. Suurin osa hämähäkeistä on kuitenkin maaeläimiä. Ainoastaan vesihämähäkki on sopeutunut elämään suurimman osan ajastaan vedessä. Koska hämähäkit ovat petoeläimiä, ne kokevat toiset lajikumppaninsa kilpailijoina ja suhtautuvat näihin paritteluaikoja lukuun ottamatta varsin penseästi. Eräillä trooppisilla alueilla hämähäkit kuitenkin saattavat pitää yhteisiä pyyntiverkkoja ja niillä on alkeellista työnjakoakin.
[muokkaa] Liikkuminen
Hämähäkit pystyvät liikkumaan hyvin nopeasti, mutta vain hetken aikaa [4]. Niiden hengitysjärjestelmä on hyvin tehoton, mikä saa hämähäkin läkähtymään nopeasti.
Hämähäkeillä on taito kävellä, juosta, hypätä, kiivetä ja roikkua pää alaspäin. Lihakset antavat verenpaineen kanssa raajoille voimaa. Kaikkien raajojen päässä on kaksi tai kolme terävää kynttä, joiden avulla hämähäkki pystyy tarttumaan alustaansa. Joillain verkkoja kutovilla lajeilla on myös erityisesti verkkojen kutomiseen sopiva koukkukynsi.
Liikuntatapoja:
- Hyppyhämähäkit liikkuvat hyppien esim. lehdeltä toiselle. Eräät lajit voivat hypätä jopa 40 cm.
- Rantahämähäkki (Dolomedes fimbriatus) pystyy pintajännitettä hyödyntäen liikkumaan veden pinnalla.
- Monet nuoret hämähäkit voivat heittäytyä riippumaan seittinsä varassa. Ilmavirrat saattavat kuljettaa niitä hyvinkin kauas.
- Eräillä juoksuhämähäkeillä on jaloissaan tarttumakarvat, joiden avulla ne voivat liimautua haluamiinsa pintoihin.
[muokkaa] Parittelu
Naarashämähäkit houkuttelevat koiraita luokseen erittämällä feromonia. Joka lajilla on oma feromoninsa ja se tuo juuri oikean lajin koiraan naaraan luokse. Koiraan löytäessä naaraan sen on viestitettävä, ettei se ole saalis. Muussa tapauksessa koiras tulee heti syödyksi. Koiraat saattavat antaa naaraalle ruokalahjan.
Hämähäkkien soidinviestintään kuuluu tanssia, hyrinää, rummutusta tai naaraan verkon juuri tietynlaista nykimistä. Parittelun jälkeen naaras saattaa syödä koiraan saadakseen lisäenergiaa.
[muokkaa] Muninta
Kestää noin viikko tai pari parittelusta ennen kuin naaras alkaa munia. Joillakin lajeilla aikaa voi mennä jopa kuukausia. Naaras munii kerralla yhdestä tuhanteen munaa, yleensä yöllä. Jotkin lajit naamioivat munansa näyttämään esim. kuihtuneilta lehdiltä, etteivät pedot söisi niitä. Naaras saattaa myös kantaa munia mukanaan tai valmistaa niille pesän.
Eri lajit uhraavat munakotelon tekoon eri määrän seittiä. Esimerkiksi Nephila edulis -hämähäkki kutoo munakotelonsa erikoisvahvasta seitistä. Seitti on silmukallista ja siihen sitoutuu paljon ilmaa, mikä estää munia kuivumasta. Päällimmäinen seitti muuttuu vielä vihreäksi ja naamioi munakotelon. Seitin tekeminen kuluttaa kuitenkin naaraan voimia ja siksi jotkin lajit tyytyvät paljon vähempään. Vaaksiaishämähäkki (Pholcus) käyttää munakoteloonsa tuskin lainkaan seittiä. Munia pitää löyhästi yhdessä vain muutama pieni rihma seittiä. Vaaksiaishämähäkki kantaa munia leuoissaan, eli se pystyy syömään vasta poikasten kuoriuduttua.
[muokkaa] Syntymä
Hämähäkinpoikaset kuoriutuvat muutaman päivän tai viikon kuluttua muninnasta. Poikaset joutuvat heti saalistamaan itse, ellei emo ole jättänyt niille jotain syötävää (kuten kuollutta tai halvaannutettua hyönteistä). Koiras ei koskaan huolehdi jälkeläisistään, mutta emo saattaa kantaa niitä mukanaan tai vartioida.
Hämähäkit joutuvat ennen aikuistumistaan luomaan nahansa monia kertoja uudelleen. Nahanluonti tapahtuu yksinkertaisesti; vanha kitiinikuori putoaa pois ja sen alla on uusi kuori. Ongelmallisinta on kerätä ravintoa tätä prosessia varten. Nahanluonnissa on neljä vaihetta:
- Nahkaan tulee ensimmäinen halkeama.
- Halkeama etenee takaruumista pitkin.
- Hämähäkki hivuttautuu uusine ihoineen varovasti pois vanhasta nahastaan.
- Hämähäkki venyttää uutta ihoaan pullistamalla ruumistaan.
[muokkaa] Myrkyllisyys

Yhtä heimoa lukuun ottamatta kaikilla hämähäkeillä on myrkkyrauhaset. Ne lamauttavat saaliinsa pistämällä näitä leukaraajoissa olevilla piikeillä. Myrkyn koostumus vaihtelee eri lajien välillä suuresti. Hämähäkkien myrkky on vaarallista muille niveljalkaisille, mutta selkärankaisten aineenvaihdunta on niin erilaista, että vain harvojen hämähäkkien myrkky on vaarallista ihmiselle. Tunnetuin myrkkyhämähäkki on pallohämähäkkeihin kuuluva mustaleski (Latrodectus mactans). Pelätyissä suurikokoisissa lintuhämähäkeissä on vain harvoja myrkyllisiä lajeja. Mustalesket pistävät ihmistä yleensä vain silloin, jos ne joutuvat epähuomiossa puristuksiin ihoa vasten. Ongelmallisempia myrkkyhämähäkkejä ovat aggressiiviset brasilialaiset juoksuhämähäkkejä muistuttavat Phoneutria-suvun edustajat. Myrkkyhämähäkin myrkky vaikuttaa yleensä hermostoon ja aiheuttaa halvauksia tai jopa kuoleman.
[muokkaa] Hämähäkkien vihollisia
Varsinkin pienet hämähäkit ovat joillekin eläimille loistavaa saalista, joten hämähäkkien on täytynyt keksiä keinoja puolustautua. Eräitä hämähäkkien vihollisia ovat tiepistiäiset (Pompilidae), jotka käyvät mielellään itseään isompiakin hämähäkkejä vastaan. Pistiäinen pistää hämähäkkiä halvaannuttavasti, vie sen sitten koloonsa ja munii sen ruhon päälle. Kuoriutuvat toukat käyttävät halvaantunutta hämähäkkiä elävänä ruokakomeronaan.
Myös liskot ovat hämähäkkien vihollisia. Ne murskaavat makoisat hämähäkit vahvoilla leuoillaan ja pistävät poskeensa. Myös sammakot, konnat, hiiret, apinat, päästäiset, opossumit ja pussimäyrät ovat hämähäkkien vihollisia. Linnut taas eivät uhkaa suurinta osaa hämähäkeistä, sillä nämä liikkuvat öisin lintujen levätessä.
Tunnetuista hämähäkeistä n. 20 lajia on listattu sukupuuton partaalla oleviksi [5]. Lisäksi sadat tai jopa tuhannet hämähäkkilajit ovat vaarantuneet. Sademetsien hakkuut vahingoittavat ja jopa hävittävät sukupuuttoon useita eläinlajeja, myös hämähäkkejä. Sademetsissä elää hyvin monia hämähäkkejä, joista suurinta osaa ei edes tunneta. Osa näistä lajeista on jo ehtinyt kadota ja jäljelle jääneet ovat vaarassa.
[muokkaa] Suojakeinoja
Yksi suojakeino on myrkyllisyys. Hämähäkit ovat kuitenkin kehittäneet myös muunlaisia selviytymistapoja, joita ovat esimerkiksi suojaväritys ja nopea pakeneminen. Eräs hämähäkki (Carparache aureoflava) elää Namibian aavikoilla. Tavatessaan vihollisen aukealla paikalla se kohottautuu uhkausasentoon näyttääkseen isolta ja vaaralliselta. Jos uhkaus ei toimi, hämähäkki käpertyy palloksi ja pyörii nopeasti karkuun.
[muokkaa] Suojavärit ja naamioituminen
Hämähäkit osaavat käyttää suojaväritystään niin vihollisten välttelemisessä kuin saalistuksessakin. Jotkin hämähäkit saattavat matkia lehtiä tai kukkasia, jolloin ne odottavat paikalle saapuvia pölyttäjiä ja syövät nämä. Eräs omaperäisimmistä naamioitumistavoista on matkia muurahaista (tätä tekee vain Myrmarachne plataleoides). Viholliset välttelevät muurahaisia niiden koskevien pistojen vuoksi.
[muokkaa] Erilaisia hämähäkkejä
[muokkaa] Tarantulat
Tarantulat ovat suurimpia hämähäkkejä. Suurimmat tarantulat, esimerkiksi (Theraphosa blondi), on jopa ruokalautasen kokoinen. Tarantulat asuvat enimmäkseen sademetsissä ja saalistavat maassa liikkuvia hyönteisiä.
[muokkaa] Vesihämähäkit
Vesihämähäkit rakentavat pesänsä veden alle, minne ne kuljettavat happea. Suurimmat vesihämähäkeistä saattavat saalistaa jopa sammakkoja [6]. Lähes kaikki vesihämähäkit elävät sekä veden alla että maan päällä. Vain yksi laji, Vesihämähäkki (Argyroneta aquatica), elää koko elämänsä veden alla.
Vesihämähäkki syö, munii ja parittelee veden alla.
[muokkaa] Ristihämähäkit
Ristihämähäkkeihin kuuluu noin 3000 lajia. Kaikki ristihämähäkit kutovat pyöreän verkon. Seitin säästäminen on hämähäkille hyvin tärkeää, sillä se kuluttaa siihen hyvin tärkeitä valkuaisaineita.
Vuonna 1306 Skotlannin kuningas Robert I Bruce pysähtyi lepäämään latoon. Hän oli juuri kärsinyt tappion englantilaisille. Robert I Bruce katseli ristihämähäkkiä, joka yritti kutoa verkkoaan, mutta epäonnistui siinä kerta toisensa jälkeen. Seitsemännellä yrityksellä hämähäkki onnistui. Hämähäkin sisukas esimerkki innosti hallitsijaa ja Englanti kukistui lopulta Bannockburnissa 1314.
[muokkaa] Hämähäkit mytologiassa
Kreikkalainen taru selittää hämähäkin synnyn tarinalla Arakhnesta. Tämä oli loistava kutoja ja haastoi jopa itse Pallas Athenen kutomiskilpaan. Arakhne voitti, mikä sai Pallas Athenen raivostumaan. Tämä muutti Arakhnen hämähäkiksi, jotta tämä joutuisi kutomaan ikuisesti.

[muokkaa] Hämähäkit ja ihminen
- Pääartikkeli: Araknofobia
Fobioista eli kammoista yleisimpiin lukeutuu araknofobia eli hämähäkkikammo. Pitkäraajaisille, karvaisille ja pimeissä kosteissa nurkissa lymyäville hämähäkeille ei useimmilta heru sympatiaa. Kuitenkin vain muutama hämähäkkilaji on ihmiselle vaarallinen ja osa lajeista ovat hyvin hyödyllisiä. Hämähäkit ovat biologisia torjujia niin pelloilla kuin myös puutarhoissa. Ihminen on hämähäkin suurin uhka, sillä ihmiset hävittävät sen elinympäristöjä ja keräävät harvinaisia hämähäkkejä kokoelmiensa koristuksiksi tai lemmikeiksi.
On esitetty teoria, jonka mukaan araknofobia juontaa juurensa siihen, että jotkin lajit uhkasivat aikanaan ihmisiä. Pelon ajatellaan periytyneen geeneissä nykyisille sukupolville.
Hämähäkkejä voidaan myös käyttää lääkinnässä. Euroopan ja Amerikan kansanlääkinnässä hämähäkkiä on käytetty lääkkeenä mm. malariaan, ruttoon, hammassärkyyn ja päänsärkyyn.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Hämähäkit s. 4
- ↑ Hämähäkit s. 15
- ↑ Hämähäkit s. 14
- ↑ Hämähäkit s. 12
- ↑ Hämähäkit s. 61
- ↑ Hämähäkit s. 54
- Barbara Taylor (2000): Hämähäkit. WSOY. ISBN 951-0-25561-0.