Hannes Häyrinen

Wikipedia

Hannes Häyrinen, alk. Johan Erik Högdahl, (s. 25. huhtikuuta 1914, Jyväskylä – k. 21. joulukuuta 1991, Helsinki) oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja ja teatterinjohtaja.

Hannes Häyrinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Kovaa peliä pohjolassa 1959
Suurenna
Hannes Häyrinen Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Kovaa peliä pohjolassa 1959

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ura

Hannes Häyrinen valmistui Suomen Näyttämöopistosta 1934 ja työskenteli seuraavat kolme vuotta vailla vakituista teatterikiinnitystä. Hän sai vuonna 1937 kiinnityksen Helsingin Kansanteatteriin, jossa hän työskenteli talvisodan puhkeamiseen asti. Hän teki sopimuksen Suomi-Filmin kanssa 1938, ja seuraavien kolmen vuoden aikana Hanski teki tusinan verran elokuvia, joista suurehkoissa sivuosissa elokuvissa Hätävara ja Rikas tyttö. Ensimmäinen todellinen pääosa oli vuonna 1941 Ville Salmisen ensimmäisessä ohjaustyössä Viimeinen vieras.

Siirryttyään 1942 palkkariitojen jälkeen Suomen Filmiteollisuuteen Häyrinen alkoi saada myös päärooleja, ensimmäisenä elokuvassa Nuoria ihmisiä 1943, jonka muissa päätehtävissä olivat Kyllikki Forssell ja Olavi Virta. Muita mainitsemisen arvoisia rooleja 1940-luvulta olivat roolit muun muassa elokuvissa Synnitön lankeemus, Naimisiin päiväksi ja Nuoruus sumussa.

Vuonna 1945 Häyrinen siirtyi Suomen Työväenteatteriin ja 1947 edelleen Tampereen Työväenteatteriin. 1951 Hanski otti vastaan johtajan paikan Kotkan Kaupunginteatterissa, ja toimi tässä tehtävässä vuoteen 1955 asti. Tuona ajanjaksona Häyrinen teki melko vähän elokuvia, mutta yhden parhaimmistaan, Matti Kassilan ohjaaman Radio tekee murron vuonna 1951. Elokuva sai seuraavana vuonna vielä jatko-osan Radio tulee hulluksi.

1955 Häyrinen jätti teatterinjohtajan tehtävät ja siirtyi näyttelijäksi Lahden Kaupunginteatteriin. Hän jättäytyi vapaaksi näyttelijäksi 1957. Pari vuotta Hanski sitten keskittyikin elokuviin niin näyttelijänä kuin ohjaajana kuin käsikirjoittajanakin. Näiden vuosien parasta satoa olivat roolit elokuvissa Syntipukki, Asessorin naishuolet, Paksunahka ja Kovaa peliä pohjolassa. Ensimmäinen ohjaustyö oli elokuva Iskelmäketju 1959.

Vuonna 1959 Hanski palasi takaisin teatterinäyttelijäksi Helsingin Kaupunginteatteriin, mistä hän siirtyi 1975 Suomen Kansallisteatteriin, josta jäi eläkkeelle 1981. 1960-luvun puolella elokuvaroolit olivat olleet vain sivuosia, mutta hahmot kuitenkin mieleenpainuvia kuten Aarne Tarkaksen tyhmän poliisikaksikon Ripatti (tämän aisaparia, ylikonstaapeli Koukkua näytteli Uljas Kandolin). Hanskin viimeinen elokuvarooli oli Spede-elokuvassa "Millipilleri" 1966.

Television tulon myötä Häyrinen luonnollisesti siirtyi myös tämän uuden median pariin ja esiintyi muun muassa televisiosarjassa "Kaverukset" vuosina 1961–1963. Hän myös toimi sarjan ohjaajana. Hänen kenties tunnetuin televisiosarjansa Hanski pyöri valtakunnanverkossa vuosina 1967–1973. Myös tämän sarjan hän ohjasi; hänen vaimonsa Liisa Nevalainen toimi käsikirjoittajana ja Hanskin vastanäyttelijänä.

Hannes Häyrisen harrastuksiin kuuluivat kirjallisuus ja filatelia.

[muokkaa] Filmografia

  • Syyllisiäkö? (1938)
  • Hätävara (1939)
  • Helmikuun manifesti (1939)
  • Aktivistit (1939)
  • Avoveteen (1939)
  • Rikas tyttö (1939)
  • Punahousut (1939)
  • Kyökin puolella (1940)
  • Runon kuningas ja muuttolintu (1940)
  • Anu ja Mikko (1940)
  • Poikani pääkonsuli (1940)
  • Viimeinen vieras (1941)
  • Poretta eli Keisarin uudet pisteet (1941)
  • Ryhmy ja Romppainen (1941)
  • Oi, aika vanha, kultainen...! (1942)
  • August järjestää kaiken (1942)
  • Nuoria ihmisiä (1943)
  • Hevoshuijari (1943)
  • Synnitön lankeemus (1943)
  • Suurin voitto (1944)
  • Naimisiin päiväksi (1946)
  • Nuoruus sumussa (1946)
  • Sisulla ja sydämellä (1947)
  • Kultamitalivaimo (1947)
  • Tuhottu nuoruus (1947)
  • Aaltoska orkaniseeraa (1949)
  • Kanavan laidalla (1949)
  • Kaunis Veera eli ballaadi Saimaalta (1950)
  • Radio tekee murron (1951)
  • Radio tulee hulluksi (1952)
  • Oi, muistatkos... (1954)
  • Kihlaus (1955)
  • Muuan sulhasmies (1956)
  • Syntipukki (1957)
  • Vieras mies (1957)
  • Kulkurin masurkka (1958)
  • Asessorin naishuolet (1958)
  • Paksunahka (1958)
  • Sotapojan heilat (1958)
  • Kovaa peliä Pohjolassa (1959)
  • Yks' tavallinen Virtanen (1959)
  • Patarouva (1959)
  • Iskelmäketju (1959)
  • Isaskar keturin ihmeelliset seikkailut (1960)
  • Justus järjestää kaiken (1960)
  • Kankkulan kaivolla (1960)
  • Opettajatar seikkailee (1960)
  • Tähtisumua (1961)
  • Minkkiturkki (1961)
  • Olin nahjuksen vaimo (1961)
  • Tyttö ja hattu (1961)
  • Oksat pois... (1961)
  • Pikku Pietarin piha (1961)
  • Millipilleri (1966)

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Lähdeteokset

  • Timo Martin, Pertti Niemi & Ilona Tainio: Suomen teatterit ja teatterintekijät, Tammi, 1974
  • Suomen kansallisfilmografia 2–6, VAPK, 1991