Aarne Juutilainen

Wikipedia

Aarne Edward Juutilainen (s. 18. lokakuuta 1904, Sortavala, k. 28. lokakuuta 1976, Helsinki) oli suomalainen sotilas, joka loi osaltaan talvisodan Kollaa kestää -käsitteen Kollaan taisteluissa. Upseerin numero 470.

Juutilainen tunnettiin myös lempinimellä "Marokon Kauhu" Ranskan muukalaislegioonan palkkasotilaana Marokossa viettämiensä vuosien vuoksi. Hän oli runsaasti neuvostoliittolaisia lentokoneita pudottaneen kuuluisan lentomestari Ilmari Juutilaisen veli, joka veljen kertomuksen mukaan antoi tälle Punaisen Paronin Manfred von Richthofenin muistelmat aivan nuoruudessa ja herätti tässä lentäjäksi tulemisen aikomuksen.

Aarne Juutilainen oli varusmiespalveluksessa Viipurin rykmentissä Kolmannessa polkupyöräpataljoonassa. Hänet erotettiin kadettikoulusta, minkä jälkeen lähti Ranskan muukalaislegioonaan 20. kesäkuuta 1930. Siellä hän soti koulutuksen jälkeen Ranskan puolesta Marokon siirtomaasodassa legioonan maineikkaammassa rykmentissä, JR 3:ssa, eri arabiheimoja vastaan.

Samoissa Ranskan muukalaislegioonan taistelujoukoissa ja Marokon siirtomaasodassa taisteli muun muassa legioonassa everstiluutnantiksi ylennyt Tanskan prinssi Åke.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Talvisota

Talvisodassa Juutilainen toimi luutnanttina Jalkaväkirykmentti 34:n komppanian päällikkönä ja kapteenina II/JR 34 pataljoonan komentajana muun muassa Kollaanjoen taistelussa. Juutilaisen yksikössä taisteli muun muassa talvisodan kuuluisin suomalainen tarkka-ampuja Simo Häyhä.

Tunnettu legendaarinen lause "Kollaa kestää" syntyi, kun Juutilaiselta kysyttiin, kestääkö Kollaan puolustus. "Kyllä kestää, ellei käsketä karkuun juoksemaan", kuului Juutilaisen selvä ja yksiselitteinen vastaus jääkärikenraalimajuri Woldemar Hägglundille. Yksikön henkeä kuvaa mm. tilanne 24. joulukuuta, jolloin jouluhartauden aikana vihollinen tulitti tykillä lähelle aukeaa, mutta Juutilaisen yksikkö seisoi kuuntelemassa (kuva).

JR 34:n komentaja everstiluutnantti Wilhelm Teittinen antoi seuraavan arvion Marokon Kauhusta: "Hän se opetti pojat kestämään paljaalla hangella aamusta iltaan jatkuvat tykistöryöpyt. Kauhu sai pojat pysymään kylminä idän teräsnorsujen hyökätessä kerran toisensa jälkeen, 6–8 kertaakin päivässä. Hän juoksi hyökkäyksessä itse aina ensimmäisenä, hän pani kätensä aliupseereitten hartioitten ympäri valaessaan heihin rohkeutta, ja hänen äänensä raikuminen toi turvallisuudentunteen koko Kollaan maantielohkon miehiin. Hän loi Kollaan perinteet myöhemmin tulleelle rykmentillekin, joka taisteli murtumatta maaliskuun suurtaistelun "vanhan rykmentin" siirtyessä Ulismaisten epätoivoiseen korpisotaan."

Ratsumestari Carl von Haartman kuvasi ensitapaamistaan Marokon Kauhun kanssa Kollaalla: Hänen puristaessaan kättäni ymmärsin, että tässä oli mies, johon saattaisin luottaa, oikea sotaupseeri, joka on hyvä olemassa tämäntapaisissa tilanteissa ...

-... ja vielä kerran puristin Juutilaisen kättä, ja hänen sanoessaan: "Olen iloinen, että ratsumestari tuli juuri meidän joukkoomme", ymmärsin, että hän myös tarkoitti sitä, ja tunsin luissani, että meistä tulisi hyvä ystävät.

Amerikkalainen laaja ja uusi talvisodan dokumenttifilmi ja videosarja: The Winter War of Finland and Russia: Fire and Ice asettaa kapteeni Aarne Edward Juutilaisen Kollaanjoen sotilaslinjojen suuren strategisen merkityksen takia talvisodan 1939–40 avainhenkilöiden joukkoon, ja tämä heti Mannerheimin jälkeen.

70-vuotissyntymäpäivä haastattelussa Aarne Juutilainen sanoi vuonna 1974 Ilta-Sanomille, ettei palvelu legioonassa ja Saharan autiomaassa Marokon sodassa ollut yhtään mitään verrattuna omaan talvisotaamme, joka oli äärimmäisen epäinhimillinen päivästä toiseen. Ylivoima oli ääretön. Oli vain kestettävä – tai sitten kuoltava.

Kollaalla käytiin yhdessä Karjalankannaksen kanssa talvisodan kovimmat taistelut ja pelkästään mm. maaliskuun 2. päivänä vihollisen arvioidaan ampuneet 30 000–40 000 tykistön laukausta Kollaan päälinjalle. Kollaan rintamaosalla puolustajat olivat maantien suunnassa täysin samanlaisen teräsmyrskyn alla kuin Kannaksen kuumimmilla paikoilla. Rintama kesti tuonkin paineen Kollaalla.

[muokkaa] Jatkosota

Kapteeniksi ylennetty Juutilainen toimi myöhemmin jatkosodassa myös pataljoonan ja Syvärillä erityisen taisteluosaston komentajana. Erittäin kiivaisiin taisteluihin joutunut taisteluosasto Juutilainen sai vastaansa osan Stalinin parhaasta siperialaisesta strategisesta reservistä Syvärin tuntumassa, koska Leningrad oli jäämässä valtavan suureen mottiin. Taisteluosastossa palveli myös yhtenä komppanian päällikkönä tuleva Puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinonen.

Jatkosodan ankarimpien taistelujen jälkeen Gorassa 1942 Marokon Kauhu siirrettiin JR 9:n komendantiksi. Rykmentin komendanttina hän ehti olla runsaan vuoden, kunnes siirrettiin edelleen 7. divisioonan komendantiksi. Divisioonan komendanttina hän toimi vuoden.

Sen jälkeen ennen kenttäarmeijaan paluutaan hän toimi sotavankileirin päällikkönä. Sotavangit osoittivat, kiitollisina saamastaan humaanista kohtelusta, hänelle erilaisia vaatimattomia lahjoja. Kesän 1944 torjuntataisteluihin Marokon Kauhu osallistui jälleen kerran komppanian päällikkönä Loimolan suunnassa, ja siellä hän oli myös, kun aselepo solmittiin ja astui voimaan syyskuun alussa 1944. Hän erosi Puolustusvoimista marraskuussa 1944.

[muokkaa] Kunniamerkit ja haavoittumiset

Marokon Kauhun kunniamerkit ovat Vapaudenristi 4. luokka miekkojen kera, Vapaudenristi 3. luokka miekkojen kera, Vapaudenristi 3. luokka miekkojen kera TLK. (Tammenlehvän kera), Kollaan Muistoristi. Hän haavoittui yhteensä kolme kertaa. Legioonassa hän sai Medaile Coloniale sk Maroc eli Marokon taistelujen muistomitali.

[muokkaa] Muuta

Marokon Kauhun Aarne Juutilaisen legenda elää yhä Kollaa kestää -myytissä. Varsinaisena legendana kulkee edelleen tarina, jonka mukaan Juutilainen kantoi keinutuolin etulinjaan Kollaalla ja kiikutteli siinä rauhallisesti vihollisen kranaattisateessa.

Aarne Juutilainen kirjoitti myös omat muistelmansa 1960-luvulla sotien jälkeen, mutta niitä ei uskallettu julkaista asian arkaluonteisuuden takia. Tunnettu dokumenttikirjailija ja sodan aikainen tiedustelu-upseeri Jukka L. Mäkelä kirjoitti kuitenkin tämän pohjalta legendaarisen sotilaan elämäkerran, joka julkaistiin vuonna 1969, jolloin kirjasta otettiin heti monia painoksia.

2000-luvulla Pauli Poranen lanseerasi Marokon Kauhu -näytelmän, jonka todettiin yhä käsittelevän poliittisesti arkaluontoista aihetta, sankariupseeria sodanjälkeisessä Suomessa. Pauli Porasen näytelmä kiersi toista vuotta Suomessa, ja näytelmän innostunut ja toisaalta pahastunut vastaanotto kieli siitä, että näytelmä vaikuttaa myös näkijöihinsä. Ensimmäistä kertaa tuotiin näytelmän keinoin esiin rintamaupseerin näkökulma sodanjälkeisessä Suomessa. Sodan jälkeen sankariupseeri ajettiin monien muiden veteraanien tavoin yhteiskunnan sivuraiteelle.

Näytelmän kirjoitti Seppo Porvali ja ohjasi Kimmo Lavaste. Kiertueen jälkeen Marokon Kauhun elämäkerrasta suunnitellaan vielä uutta DVD-elokuvaa. Tekijöiden mukaan toiminnasta ja tunteista ei tingitä tipan vertaa.

Jyväskylän kaupungin tilasi veteraanipäivän juhlaan 2004 marssin "Marokon Kauhu", jonka sävelsi Jukka Viitasaari.

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Kollaa Kestää 1940 Erkki Palolampi. WSOY.
  • Francon armeijasta Kollaanjoelle 1940 Carl von Haartman. Otava
  • Kenttäpappina Kollaalla 1941 Jorma Heiskanen. WSOY.
  • Parlamentin Palkeilta Kollaanjoen Kaltahille Irtolehtisiä sotavuosien 1939-40 päiväkirjasta 1942 Antti J. Rantamaa. WSOY
  • Marokon Kauhun Lähettipoika 1944 Toivo T. Kaila. WSOY.
  • Marokon Kauhu 1969 Jukka Mäkelä. WSOY.
  • Kärkijoukkona Syvärille 1970 Yrjö Keinonen. Tammi
  • Talvisodan pikkujättiläinen 1999 Jari Leskinen, Antti Juutilainen. WSOY.
  • Katkera Marssi 2001 Seppo Porvali. Gummerus
  • Minä, Marokon Kauhu 2005 Seppo Porvali. Revontuli.

[muokkaa] Aiheesta muualla