Elisabet (Itävalta)
Wikipedia
Elisabet, (saks. Elisabeth Amalie Eugenie, unkariksi Erzsébet) Baijerin herttuatar, Itävallan keisarinna ja Unkarin kuningatar (24. joulukuuta 1837–10. syyskuuta 1898) oli naimisissa Itävallan keisari Frans Joosefin kanssa vuodesta 1854. Hän oli Baijerin herttuan Maksimilian Joosefin ja prinsessa Ludovikan tytär. Häntä kutsuttiin jo nuorena nimellä Sisi (elokuvissa ja kirjoissa Sissi).
Vuosien saatossa Sissistä kasvoi aikalaisekseen huomattavan pitkä nainen. Hän oli 173 cm ja kengän numerokin oli 41. Itävallan keisarinna hänestä tuli sattumalta 16-vuotiaana. Sissin serkun Keisari Frans Joosefin oli tarkoitus avioitua Sissin isosisko Helenen kanssa, mutta hän muutti mieltään nähtyään Sissin ensimmäistä kertaa.
Avioliittoa varjosti kuitenkin Sissin täti ja anoppi arkkiherttuatar Sophie. Sissi ja Sophie olivat hyvin erilaisia ja heidän välinsä eivät koskaan lämmenneet. Sovinto saatiin aikaiseksi vasta Sophien kuolinvuoteella. Sissi koki olevansa muutenkin onneton, sillä hovielämän vaatimukset ahdistivat häntä.
Sissi synnytti yhteensä neljä lasta. Kruununprinssiä saatiin kuitenkin odotella, sillä kaksi ensimmäistä lasta olivat tyttöjä ja heistäkin ensimmäinen kuoli kaksivuotiaana. Kruununprinssi Rudolfin 1858 synnyttyä Sophie otti lastenhoidon täysin omalle vastuulleen, mikä masensi Sissiä entisestään. Vaikka Sissi tuskin tapasi poikaansa, oli Rudolfin hämärissä olosuhteissa tapahtunut itsemurha vuonna 1889 suuri järkytys hänelle ja hän pukeutui lopun elämänsä mustaan. Neljäs lapsi Marie Valerie oli Sissin lempilapsi ja hän sai tuntea kaiken äidinrakkauden josta muut olivat jääneet paitsi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäön tarkkailua
Sissi oli hyvin tarkka painostaan ja kapeasta uumastaan. Jos paino nousi vähänkin Sissi aloitti tiukan laihdutuskuurin ja lisäsi runsasta liikkumistaan entisestään. Hän kärsi nälkäödeemistä, jota sairastavat vain aliravitut. Näyttääkseen mahdollisimman hoikalta hän käytti tiukkaa korsettia ja antoi ommella puvut päälleen, jotta niistä tuli mahdollisimman tyköistuvia.
Hän oli muutenkin tarkka ulkonäöstään ja etenkin polviin asti ulottuvista runsaista hiuksistaan. Hiusten päivittäinen harjaaminen suoritettiin rituaalinomaisesti. Kampaaja oli pukeutunut täysin valkoisiin ja levitti lattialle valkoisen kankaan. Tapahtuma kesti jopa pari tuntia ja jos häneltä irtosi kampauksen aikana hiuksia hän sai raivokohtauksen. Sissin hiukset nähtiin usein taidokkailla palmikoilla ja kampauksilla. Sissi huolsi hiuksiaan pesemällä ne kolmen viikon välein raaoilla kananmunilla, joihin oli lorautettu tilkka hienointa ranskalaista konjakkia.
Vuosien alkaessa näkyä hänen ihossaan, Sissi ei enää antanut tehdä itsestään muotokuvia. Hän halusi ihmisten muistavan hänet ikuisesti nuorena.
[muokkaa] Matkustelua
Sissi tunsi tukahtuvansa Wienissä ja hän alkoikin matkustella ilman miestään. Hän rajoitti matkansa kuitenkin tuttuihin maisemiin ja eksoottisina pitämiin Välimeren maihin. Osasyy matkailuun oli Sissin masennus ja sairastelu. Parannellessaan itseään hän vietti aikaa mm. Korfussa. Matkustelu nostikin Sissin mielialaa ja hän palasi Wieniin parempivointisena.
[muokkaa] Politiikasta
Sissi kiinnostui Wieniin palattuaan hankaluuksissa olevan Unkarin tilanteesta ja vuonna 1867 hänet kruunattiinkin Unkarin kuningattareksi. Tämä oli ainoa kerta kun hän sekautui politiikkaan ja johtui osittain hänen vihastaan anoppiansa kohti, hän halusi todistaa että oli voimakkaampi kuin Sophie. Sissi kohdisti muutenkin huomionsa epäkohtiin ja tahtoi auttaa köyhimpiä ja huono-osaisimpia silloin harvoin kun oli Wienissä. Usein tämä tapahtui nimettömänä ja kaikessa hiljaisuudessa, toisin kuin muilla aristokraateilla, jotka järjestivät isoja hyväntekeväisyysjuhlia ja halusivat julkisuutta. Kansan suhtautuminen Sissiin oli ristiriitaista, silloin kun hän oli Wienissä ja näyttäytyi julkisuudessa hän oli hyvinkin pidetty kauneutensa vuoksi, mutta kun hän oli ulkomailla eikä käynyt Wienissä kuin pari kertaa vuodessa häntä syytettiin velvollisuuksiensa unohtamisesta.
[muokkaa] Tien pää
Sissi kuoli 60-vuotiaana Genevessä 10.9.1898, kun italialainen anarkisti Luigi Lucheni iski viilan hänen sydämeensä keskellä päivää. Haava oli niin pieni, että sitä ei ensin edes huomattu. Sissi itse uskoi että mies halusi varastaa hänen kellonsa ja käveli vielä pari sataa metriä laivaan jossa hän menetti tajuntansa. Keisarinnan viimeisiksi sanoiksi jäivät: "Mitä minulle tapahtui?" Sissi muistetaan uudistushaluisena ja rajoja rikkovana keisarinnana, jota kansa rakasti. Edelleen arvonimensä vangitsema keisarinna kiehtoo ihmisten mieliä.
[muokkaa] Pieniä yksityiskohtia
- Sissin lempinäytelmä oli William Shakespearen Kesäyön unelma
- Sissi runoili
- Sissin lempirunoilija oli Heinrich Heine
- Sissi sai keisarilta häälahjaksi timanttikruunun
- Sissi teetätti itselleen kylpyhuoneen, joka oli tuohon aikaan harvinaisuus jopa hoveissa
- Sissi osasi puhua saksan lisäksi unkaria, ranskaa, tšekkiä, kreikkaa ja italiaa
Sissin elämä on filmattu varsin romantisoituna versiona. Itävaltalaisen Romy Scheiderin tähdittämässä elokuva trilogiassa. Hänestä on myös tehty kirjoja ja musikaali, jota esitettiin Wienissä vuosia. Musikaalia on esitetty myös Stuttgartissa, Göteborgissa ja mm. Japanissa. Musikaalin Suomen kantaesitys oli Turun Kaupunginteatterissa syksyllä 2005 ja esitykset jatkuvat ainakin vuoden 2006 loppuun.