D'Hondtin menetelmä
Wikipedia
D’Hondtin menetelmä on suhteellisessa listavaalissa käytetty menetelmä, jolla listan saamien äänimäärien perusteella jaetaan paikat listoille. D’Hondtin menetelmä on Suomessa yleisin listavaalijärjestelmä. Se on käytössä eduskunta-, kunnallis- ja europarlamenttivaaleissa.
D’Hondtin menetelmässä puolueiden saamien paikkojen suhde on mahdollisimman lähellä äänimäärien suhdetta. Menetelmää voi pitää pieniä puolueita sortavana silloin, kun puolue jää vain hieman äänikynnyksen alle. D’Hondtin menetelmä on nimetty belgialaisen matemaatikko Victor d'Hondtin mukaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Paikkojen jakaminen
Jokaiselle listalle lasketaan vertailuluku sen saamien äänien mukaan. Vertailuluvun laskemiseen käytettävä kaava on Ä/(p+1), jossa Ä on listan saamat äänet ja p listalle jo jaetut paikat (aluksi nolla). Lista, jolla on suurin vertailuluku, saa seuraavan jaossa olevan paikan, minkä jälkeen sille lasketaan uusi vertailuku. Tämä toistetaan, kunnes kaikki paikat on jaettu.
Paikkojen jakaminen listojen sisällä on riippumaton d’Hondtin menetelmästä. Suljetuissa listoissa paikat jaetaan ehdokaslistan jättäneen ryhmän ilmoittamassa järjestyksessä, kun taas avoimessa listassa paikkojen jakautuminen perustuu ehdokkaiden saamiin äänimääriin.
[muokkaa] Esimerkki
Lista A | Lista B | Lista C | Lista D | Lista E | |
---|---|---|---|---|---|
1. paikka | 264 | 210 | 180 | 120 | 55 |
2. paikka | 132 | 210 | 180 | 120 | 55 |
3. paikka | 132 | 105 | 180 | 120 | 55 |
4. paikka | 132 | 105 | 90 | 120 | 55 |
5. paikka | 88 | 105 | 90 | 120 | 55 |
6. paikka | 88 | 105 | 90 | 60 | 55 |
7. paikka | 88 | 70 | 90 | 60 | 55 |
8. paikka | 88 | 70 | 60 | 60 | 55 |
Paikkoja | 3 | 2 | 2 | 1 | 0 |
[muokkaa] d’Hondtin suhteellisuus
D’Hondtin menetelmästä sanotaan usein, että se suosii suuria puolueita. Useiden pienien vaalipiirien maassa, kuten Suomessa, d’Hondt asettaakin kohtalaisen suuren piilevän äänikynnyksen, joka koko maan vaalitulosta arvioitaessa vääristää suhteellisuutta. Suomessa ei ole käytössä virallista äänikynnystä.
D’Hondtin menetelmä suosii suuria puolueita, koska sitä käytettäessä suhteellisuus toteutuu verrattaessa kahden puolueen paikkojen suhdetta niiden äänimäärien suhteeseen. Esimerkiksi Ruotsissa käytössä olevassa Sainte-Laguën menetelmässä suhteellisuus perustuu vain puolueen saamien äänten ja paikkojen suhteeseen.
Kun suhteellisuus perustuu puolueiden paikkojen suhteen vertaamiseen puolueiden äänimäärään suhteeseen, vältytään Sainte-Laguën ja korkeimpien jäämien vaalitavan (Hare-Niemeyer) sisältämiltä paradokseilta, joissa esimerksi enemmistön äänistä saanut puolue voi saada vähemmistön paikoista.
[muokkaa] Muunnelmia
[muokkaa] Jefferson
Jeffersonin menetelmä on yhdysvaltalainen nimi d’Hondtin menetelmälle. Paikkojen laskemiseen käytettävä kaava on erilainen, mutta tulos aina sama.
Jeffersonissa jokaisen puolueen saama paikkamäärä lasketaan kaavalla

ja pyöristämällä tulos alaspäin. Kaavassa a on puolueen saamat äänet, p on jaossa olevat paikat ja K kaikki hyväksytyt äänet. Kaavassa olevaa kerrointa, β, säädetään niin, että kaikki paikat – eikä yhtään ylimääräistä – tulevat jaetuiksi.
[muokkaa] Äänikynnys
Joissain maissa on käytössä äänikynnys, joka puolueen on ylitettävä valtakunnallisesti, jotta se saisi paikkoja, vaikka se yhdessä vaalipiirissä olisi saanut riittävästi ääniä.
Pienet listat voivat yhdistää voimiaan äänikynnyksen ylittämiseksi tai muuten asemansa parantamiseksi. Listat voivat yhdistyä joko vaaliliitoksi, vaalirenkaaksi tai yhteislistoiksi.
[muokkaa] Menetelmän levinneisyys
D’Hondtin menetelmä on Brittiläisen kansanyhteisön ulkopuolella hyvin suosittu vaalijärjestelmä. Se on käytössä mm. Suomessa, Itävallassa, Israelissa, Alankomaissa, Puolassa, Portugalissa ja Espanjassa.