Karjalaiset
Wikipedia
Karjalaiset ovat Karjalan maakuntien itämerensuomalaisia asukkaita, jotka ovat viimeistään keskiajalta lähtien muodostaneet kaksi erillistä ja alkuperältään osittain erilaista ryhmää. Suomen karjalainen heimo katsotaan osaksi suomalaista kansaa. Venäjällä asuvat karjalaiset puolestaan ovat oma erillinen kansansa. Saman nimen käyttäminen kahdesta erillisestä ihmisryhmästä aiheuttaa toistuvasti väärinkäsityksiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Karjalaisten "kahtiajako"
- Pääartikkeli: Karjalaisten historia
Karjalaiset eivät ole koskaan muodostaneet yhtenäistä kansaa tai valtiota, vaan he ovat eläneet erillisinä yksiköinä mm. Karjalankannaksella, Viipurinlahden ympäristössä, Laatokan pohjoisrannalla ja Äänisen ympäristössä. Näillä alueilla muotoutui ns. muinaiskarjalan kieli, jonka puhujia siirtyi rautakauden loppuvaiheessa ja keskiajalla myös Savoon, Vienan rannoille ja jopa Pohjanmaalle.
Karjalan asutus jakaantui keskiajalla, kun Karjala jaettiin Ruotsin ja Novgorodin ja siten katolisen ja ortodoksisen kirkon kesken. Uskonnollinen ero, kulttuuri- ja kauppayhteyksien suuntautuminen sekä muuttoliikkeet johtivat siihen, että Novgorodin puolella muinaiskarjalan kielestä kehittyi karjalan kieli, kun taas Ruotsin Karjalassa puhuttu kieli lähestyi suomea muodostuen erityiseksi suomen kielen kaakkoismurteiden ryhmäksi.
1600-luvulla Ruotsin alaisuuteen joutui sotien seurauksena ortodoksikarjalaisia, joita asui silloisen Käkisalmen läänin (mm. nykyinen Pohjois-Karjala) alueella. Tätä ortodoksiväestöä pakeni sotien ja uskonnollisen vainon vuoksi muun muassa Tverin alueelle. Heidän tilalleen tuli luterilaista väestöä, joka oli suurelta osin savolaistaustaista. Näitä Karjalan uusia asukkaitakin alettiin kutsua karjalaisiksi. Heidän perujaan Pohjois-Karjalassa puhuttu kieli liittyy yhä vieläkin savolaismurteisiin eikä eteläisemmässä Karjalassa puhuttuihin kaakkoismurteisiin.
Ruotsin ja sittemmin itsenäisen Suomen alueelle jäänyt ortodoksiväestökin suureksi osaksi suomalaistui kieleltään, poikkeuksena ns. Raja-Karjalan asukkaat. Venäjän valtaan jääneessä Itä-Karjalassa suomesta eroava karjalan kieli on sitä vastoin säilynyt näihin päiviin saakka, joskin sen puhujien määrä on 1900-luvulla romahtanut.
[muokkaa] Suomen karjalaiset
Suomen karjalaisten eli länsikarjalaisten kotiseutua oli Suomelle kuulunut Karjalan alue, jonka pääosa kuului Viipurin lääniin ja pohjoisosa Kuopion lääniin. Alueluovutusten jälkeen näistä alueista jäi Suomelle nykyisten Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan maakuntien alue. Kun Suomessa puhutaan karjalaisista, käytetään sanaa useimmiten juuri tässä merkityksessä. Tällöin karjalaisiksi kutsutaan Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan asukkaita sekä luovutetun Karjalan alueilta evakkoon lähteneitä karjalaisia.
Suomen Etelä-Karjalan maakunnassa puhuttavan kielen katsotaan edustavan suomen kaakkoismurteita, kun taas Pohjois-Karjalassa puhutaan murretutkijoiden mukaan suomen kielen savolaismurteita. Murreraja kulkee Parikkalan kunnan tienoilla. Murteesta huolimatta pohjoiskarjalaisiakin pidetään karjalaisina eikä savolaisina.
Evakkojen kaikkialle Suomeen asuttamisen vuoksi karjalaiset ovat levittäytyneet laajalle. Monilla suomalaisilla on karjalaiset juuret. Evakkokarjalaiset joutuivat kärsimään kulttuurieroihin liitytyvistä ennakkoluuloista. Vielä 1980-luvulla tiedetään evakkoja ja heidän jälkeläisiään haukutun ryssiksi lähde?. Karjalaiset ovat muita Suomen heimoja enemmän pyrkineen säilyttämään omaleimaisuutensa. Tämä on johtunut paljolti siitä, että heiltä katkaistiin yhteys omaan maahansa. Karjalan Liitto on suurin tätä edistävä karjalaisjärjestö.
[muokkaa] Karjalaisiin liittyviä stereotypioita
Karjalaisten on sanottu olevan eläväisiä, iloisia ja musikaalisia. Tämä stereotypia yleistyi 1800-luvun puolivälissä. Historiantutkija Heikki Ylikankaan mukaan karjalaisia oli aiemmin pidetty kyräilevinä ja vihamielisinä.
Kaarlo Hännisen "Kansakoulun maantieto ja kotiseutuoppi yksiopettajaisia kouluja varten" vuodelta 1929 sanoo karjalaisista seuraavaa: "Karjalainen on solakkavartaloinen ja pitempi. Silmät ovat tummemmat, tukka tavallisesti ruskea ja usein kihara. Luonteeltaan karjalainen on reipas, puhelias ja toimelias. Hänellä ei kuitenkaan ole hämäläisen sitkeyttä töissään. Se nähdään varsinkin siinä, että hänellä ei ole maanviljelykseen niin suurta halua kuin hämäläisillä. Sen sijaan tekee hän mielellään kauppaa. Karjalainen rakastaa laulua ja soittoa."
[muokkaa] Kuuluisia karjalaisia
- Martti Ahtisaari
- Kim Borg
- Gustav Hägglund
- Max Jakobson
- Toivo Kärki
- Arvi Lind
- Erkki Melartin
- Olavi Paavolainen, myös merkittävä karjalaisromantikko
- Lauri Kristian Relander
- Kaija Saariaho
- Aulis Sallinen
- Edith Södergran
- Martti Talvela
- Riitta Uosukainen
- Johannes Virolainen
Suomalaiset |
---|
Hämäläiset | Inkerinsuomalaiset | Karjalaiset | Kveenit | Pohjalaiset | Savolaiset | Meänkieliset | Varsinaissuomalaiset |
[muokkaa] Venäjän karjalaiset

Karjalaiset ovat itämerensuomalainen, pääasiassa ortodoksinen kansa, jolla on oma kieli, historia ja kansallinen kulttuuri. Näihin niin kutsutuihin itäkarjalaisiin lukeutuvat seuraavat Venäjän federaation alueella asuvat pienet väestöryhmät:
- Vienankarjalaiset Vienan Karjalassa
- Lyydiläiset
- Aunuksenkarjalaiset eli livviläiset Aunuksessa
- Tytärkarjalaiset eli saarakekarjalaiset (alun perin Karjalankannakselta)
- Tverinkarjalaiset
- Valdain, Novgorodin ja Tihvinän karjalaiset
- Inkerissä asuvat inkerikot, jotka itse identifoivat itsensä karjalaisiksi, mutta joita joskus pidetään omana erillisenä kansanaan.
Ennen vuotta 1939 karjalaisia asui myös Suomeen kuuluneella Raja-Karjalan alueella. Suomen puolella lisäksi Kainuussa, Suomussalmella itärajan läheisyydessä sijaitsee muutamia vienalaiskyliä, joissa asuu vielä joitakin vanhoja karjalankielisiä ihmisiä.
Vuonna 1989 kansallisuudeltaan karjalaisiksi ilmoittautuvia henkilöitä oli Venäjän federaatiossa 131 000. Näistä noin puolet puhui äidinkielenään karjalaa. Mahdollisesti kuitenkin luku oli kuitenkin tuolloin suurempi, koska kaikki karjalaa äidinkielenään puhuvat eivät ehkä uskaltaneet vähemmistövainot muistaessaan kertoa todellista äidinkieltään. Venäjällä myös lyydiläiset tilastoidaan karjalaisiksi. Nykyaikaan tultaessa venäjänkielisten osuus on kasvanut ja uudet sukupolvet ovat lähes poikkeuksetta venäjänkielisiä. Jos sama kehitys jatkuu, on karjalan kieli vaarassa kadota kokonaan jo lähitulevaisuudessa.
Itämerensuomalainen karjalan kieli on suomen läheisin sukulaiskieli. Vienankarjalaa on suomalaisen helppo ymmärtää, se on melkein kuin suomen itämurretta, mutta livvi eli aunus tuottaa jo vaikeuksia. Tverinkarjalaa ymmärtää enää vain paikoin. Tämä karjalan kielen monenkirjavuus ja eri murteet, jotka nykyään lasketaan usein omiksi kielikseen, onkin nähty syyksi sille, ettei karjalan kielelle ole onnistuttu luomaan yhtenäistä kirjakieltä. Osittain tämän takia karjalan kielellä ei ole myöskään virallista asemaa Karjalan tasavallassa.