Kalevala

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee kansalliseeposta. Sanan muista merkityksistä katso Kalevala (täsmennyssivu).
Kalevala, 1849
Suurenna
Kalevala, 1849

Kalevala on Suomen kansalliseepos. Se perustuu Elias Lönnrotin (1802-1884) vuodesta 1828 alkaen kokoamiin kansanrunoihin. Nämä runot ovat kalevalaista runoutta, eli ne on tehty kalevalaiseen runomittaan. Kalevalan sisältämät runot eivät ole suoraan runonlaulajien laulamassa muodossa, vaan niitä on muokattu, niiden kieliasua on yhtenäistetty ja korjailtu sekä joitakin osia runoista on siirretty toiseen paikkaan ja eri asiayhteyteen kuin alun perin muistiin merkityissä runoissa. Osan Lönnrot on runoillut itsekin muodostamaan yhtenäisiä juonikuvioita.

Kalevalan alussa on luomismyytti, jonka mukaan maailma syntyi sotkan munasta. Kalevala kuvaa muun muassa Kalevalan ja Pohjolan kansojen sekä eri päähenkilöiden välisiä kiistoja, kostoreissuja ja kosiomatkoja sekä Sammon rakentamista ja ryöstöä. Tapahtumat päättyvät kristinuskon tuloon.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Kalevalan synty

Muinaissuomalaiset eivät osanneet lukea eivätkä kirjoittaa, joten tarinat siirtyivät seuraaville sukupolville laulujen ja runojen avulla, jotka opeteltiin ulkoa. Lapset oppivat ne vanhemmiltaan tai kiertäviltä runonlaulajilta. Jotkut laulut kertoivat tositapahtumista, jotkut kuvitelluista muinaisista sankareista. Viron eeppisen runouden kokoelma, Kalevipoeg, jota myöhemmin ryhdyttiin pitämään kansalliseepoksena, on samaa sukulaiskansojen perinnettä kuin Kalevalakin. Eeppisen runouden perinne löytyy myös Venäjältä, jossa runolauluja kutsuttiin bylinoiksi, kuten myös hyvin monissa muissa maailmankolkissa.

1800-luvulla suomalaiset kiinnostuivat vanhojen kansanrunojen muistiinmerkitsemisestä. Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot kiersi Kajaanista itään olevilla Vienan Karjalan alueilla kokoamassa vanhoja runoja. Lönnrot kiersi keruumatkoilla myös nykyisessä Suomessa, lähinnä kuitenkin Itä-Suomessa. Monet muutkin keräsivät runoja, ja niitä on saatu talteen paljon. Suomen kansanrunousarkisto onkin maailman suurin.

Ennen nykyisin Kalevalana tunnettua teosta, joka ilmestyi vuonna 1849, Lönnrot julkaisi useita ns. esitöitä, jotka pohjustivat laajamittaista eeposta. Tällaisia olivat esimerkiksi Lemminkäinen (1833, 825 säettä), Väinämöinen (1833, 1867 säettä), Naimakansan virsiä (1833, 499 säettä), Runokokous Väinämöisestä (1833, 16 runoa, 5052 säettä), Kalevala taikka Vanhoja Karjalan Runoja (ns. Vanha Kalevala vuodelta 1835, 32 runoa, 12078 säettä) sekä Kanteletar (1840).

Niin sanottu Uusi Kalevala, jota useimmiten kutsutaan pelkäksi Kalevalaksi, valmistui vuonna 1849. Se sisältää 50 runoa ja 22795 säettä. Lönnrot oli kerännyt Vanhan Kalevalan aineistoon lisää ennen kaikkea Kullervo- ja Lemminkäis-runoja, lyyrillisiä runoja ja loitsuja. Uuden Kalevalan jälkeen Lönnrot julkaisi vielä kouluja varten lyhennetyn version Kalevalasta vuonna 1862, johon kuuluivat kaikki Kalevalan 50 runoa mutta säkeitä vain 9732 kappaletta.

Kalevala on käännetty useille kielille, ensimmäisinä mm. ruotsiksi (1841), ranskaksi (1845/67), saksaksi (1852), unkariksi (1871), englanniksi (1888), venäjäksi (1889) ja viroksi (1891-89).

[muokkaa] Kalevalan nimi

Kalevala on Kalevala-eepoksessa esiintyvien sankarien kotipaikan tai kotimaan nimi. Kalevalan toisintonimenä esiintyy Väinölä. Alkuperäisessä kansanrunoudessa Kalevala mainitaan vain satunnaisesti. Nämä säkeet on tallennettu vuonna 1837 Kellovaarassa:

Tuoll' on neitoset kisassa,
Kaunokaiset karkelossa.
Noilla Väinölän ahoilla,
Kalevalan kankahilla.
(SKVR:1158)

Lönnrotin päätös valita Kalevala sekä sankarien kotipaikan että koko eepoksen nimeksi ei kuitenkaan ollut satunnainen. Kaleva on mytologinen hahmo, ja varsinkin Kalevanpojat olivat tunnettuja tarinoiden muinaisia jättiläisiä niin Suomessa kuin Virossakin. Kalevanpoikien mukaan on nimetty myös Viron kansalliseepos Kalevipoeg.

[muokkaa] Kalevalan tapahtumat

Akseli Gallen-Kallela: Sammon taonta
Suurenna
Akseli Gallen-Kallela: Sammon taonta
Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus
Suurenna
Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus

Runot 1-10: Ensimmäinen Väinämöis-jakso: Maailman ja ensimmäisen ihmisen luominen; Väinämöisen ja Joukahaisen kohtaaminen; Joukahainen lupaa sisarensa Ainon käden Väinämöiselle vastineeksi elämästään; Aino hukuttautuu; Joukahainen kostaa; haavoittunut Väinämöinen päätyy Pohjolaan ja tapaa Pohjolan tyttären; Väinämöinen lupaa Pohjolan emännälle Sammon, ihmeellisen, rikkauksia tekevän myllyn, vastineeksi tämän tyttärestä; Väinämöinen loihtii Ilmarisen Pohjolaan; Sampo taotaan.

Runot 11-15: Ensimmäinen Lemminkäis-jakso: Lemminkäinen ryöstää Kyllikin ja he tekevät valan: Lemminkäinen lupaa pysyä kotona pois sodista; Lemminkäinen matkustaa Pohjolaan kosimaan Pohjolan tytärtä; teot jotka Lemminkäisen tulee suorittaa: hiihtää Hiiden hirvi, suistaa Hiiden ruuna ja ampua Tuonelan joutsen; märkähattu karjapaimen surmaa Lemminkäisen ja heittää tämän ruumiin Tuonelan virtaan; Lemminkäisen äiti herättää tämän henkiin.

Runot 16-18: Toinen Väinämöis-jakso: Väinämöinen matkustaa Tuonelaan tavatakseen Antero Vipusen ja saadakseen ohjeet veneen rakentamiseksi; Väinämöinen purjehtii Pohjolaan; Ilmarinen ja Väinämöinen kilpailevat Pohjolan tyttären kädestä.

Runot 19-25: Ilmarisen häät (ensimmäinen Ilmaris-jakso): Ilmarinen suorittaa Pohjolan tyttären avustuksella vaaditut tehtävät: kyntää kyinen pelto, suistaa Tuonen karhu ja tuoda Tuonelan hauki Tuonelan joesta; Ilmarisen ja Pohjolan tyttären häät; kertomus oluen panemisesta.

Runot 26-30: Toinen Lemminkäis-jakso: Lemminkäinen on kaunainen, koska häntä ei ole kutsuttu häihin; hän matkustaa Pohjolaan ja voittaa Pohjolan isännän kaksintaistelussa; armeija manataan kostamaan Lemminkäiselle; Lemminkäinen pakenee äitinsä neuvosta Saareen; palattuaan kotiin hän huomaa kotinsa poltetuksi; hän palaa Pohjolaan kumppaninsa Tieran kanssa kostaakseen; Pohjolan emäntä jäädyttää meret ja Lemminkäisen täytyy palata kotiin.

Runot 31–36: Kullervo-jakso: Untamo surmaa veljensä Kalervon väen, paitsi vaimon, joka synnyttää Kullervon; Untamo yrittää surmata Kullervon, mutta epäonnistuu; Kullervo myydään orjaksi Ilmariselle; Ilmarisen vaimon piinattua Kullervoa esimerkiksi leipomalla kiven leivän sisään Kullervo vannoo kostoa ja vaimo tulee surmatuksi; Kullervo pakenee ja löytää perheensä vahingoittumattomana läheltä Lappia; Kullervo viettelee neidon ja havaitsee tämän myöhemmin omaksi sisarekseen; sisar surmaa itsensä; Kullervo tuhoaa Untamolan surmaten Untamon suvun ja palattuaan kotiin huomaa kaikkien kuolleen; Kullervo surmaa itsensä.

Runot 37–38: Toinen Ilmaris-jakso: Ilmarinen takoo itselleen vaimon kullasta ja hopeasta, mutta toteaa tämän kylmäksi ja hylkää hänet; tämän jälkeen Ilmarinen ryöstää Pohjolan toisen tyttären Pohjolasta; tämä loukkaa häntä, joten hän hylkää hänet loitsien tämän lokiksi; Ilmarinen kertoo Väinämöiselle Pohjolan väen huolettomasta elämästä, jonka Sampo takaa.

Runot 39–44: Sammon ryöstö (kolmas Väinämöis-jakso): Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen purjehtivat ryöstämään Sampoa; vene jää kiinni suuren hauen harteille; Väinämöinen surmaa hauen ja sen leukaluusta tehdään ensimmäinen kantele; Väinämöinen tuudittaa kaikki Pohjolan salissa uneen laulullaan, ja Sampo ryöstetään; kurjen parkaisu herättää Pohjolan väen; Pohjolan emäntä loihtii sumun ja Iku-Turson pysäyttämään ryöstäjät; tämän jälkeen hän loihtii suuren armeijan, muuttaa itsensä kokoksi ja taistelee Sammosta; Sampo putoaa mereen.

Runot 45–49: Louhen kosto Kalevalalle: Pohjolan emäntä lähettää Kalevalan väelle tauteja ja karhun surmaamaan karjan; hän piilottaa kuun ja auringon sekä varastaa tulen Kalevalalta; Väinämöinen ja Ilmarinen palauttavat tulen ja Väinämöinen pakottaa Pohjolan emännän palauttamaan auringon ja kuun taivaalle.

Runo 50: Marjatta-jakso: Marjatta tulee raskaaksi syömästään puolukasta ja synnyttää pojan tallissa, vertautuen Neitsyt Mariaan ja Jeesukseen; hänen vanhempansa kiroavat ja hylkäävät hänet; Väinämöinen määrää pojan suolle surmattavaksi; poika alkaa puhua ja soimaa Väinämöistä, muistuttaen tätä nuoruuden synneistä; Virokannas kastaa pojan Karjalan kuninkaaksi; Väinämöinen suuttuu ja purjehtii pois, jättäen perinnöksi soiton ja kanteleen ja rukoillen kateudelta välttymistä.

[muokkaa] Kalevalan henkilöt

Katso myös: Luettelo Kalevalan henkilöistä
Akseli Gallen-Kallela: Aino-triptyykki
Suurenna
Akseli Gallen-Kallela: Aino-triptyykki

Kalevalan päähenkilö on tietäjäsankari Väinämöinen, joilla on taianomaiset laulun ja soiton lahjat. Hän on ollut osallisena jo maailman luomisessa. Hän soittaa kanteletta, joista tärkein on tehty hauen leukaluusta. Väinämöisen vaimonetsintä on yksi keskeisistä teemoista. Hän ei kuitenkaan koskaan löydä vaimoa — muun muassa yksi neidoista, Joukahaisen tytär Aino, hukuttautuu mieluummin kun nai Väinämöisen. Väinämöinen osallistuu Sammon ryöstöön Pohjolasta.

Seppo Ilmarinen on sankarillinen seppä, joka vertautuu germaanisen mytologian Weylandiin ja kreikkalaiseen Daidalokseen. Hän rakensi muun muassa taivaankannen ja Sammon. Myös hän osallistuu Sammon ryöstöön.

Louhi, Pohjolan emäntä, on šamanistinen Kalevalan viholliskansan Pohjolan matriarkka. Yhdessä vaiheessa hän siirtää auringon ja kuun paikoiltaan ja varastaa tulen Kalevalan väeltä. Hän lupaa tyttärensä Ilmariselle palkkana Sammon rakentamisesta.

Joukahainen on Väinämöisen nuori haastaja, joka lupaa sisarensa Ainon Väinämöiselle hävittyään laulukilpailun. Joukahainen yrittää kostaa Väinämöiselle surmaamalla tämän. Hänen yrityksensä epäonnistuu, mutta johtaa siihen, että Väinämöinen lupaa rakentaa Sammon Louhelle vastapalveluksena siitä, että tämä pelasti hänet.

Kullervo on kostonhaluinen ja itsetuhoinen hahmo, joka on syntynyt orjaksi ja myyty Ilmariselle. Hän raivoaa usein ja tekee lopussa itsemurhan.

Lemminkäinen on komea mutta häikäilemätön sankari. Hänen äitinsä joutuu hakemaan hänen ruumiinsa Tuonelan virralta ja palauttamaan hänet henkiin, missä toistuu Osiris-myytti. Myös Lemminkäinen on mukana röstämässä Sampoa.

[muokkaa] Kalevalan maantiede

Pääartikkeli: Kalevalan maantiede

Kalevalaisessa runoudessa esiintyy niin tunnettuja kuin myyttisiäkin paikkoja. Monet Kalevalan tapahtumat liittyvät sankarien kotimaan Väinölän eli Kalevalan maan ja kylmän ja uhkaavan Pohjolan kanssakäymiseen. Näiden välillä käydään taisteluja, mutta myös juhlitaan yhdessä häitä.

Varsinkin uhkaavan Pohjolan ja Väinölän sijainnista on useita teorioita. On esimerkiksi ajateltu, että Pohjola olisi ollut jossain Pohjanlahden perukoilla. Toisten mukaan Pohjola ei kuitenkin ainakaan alkujaan perustu mihinkään todelliseen paikkaan, vaan on perustaltaan myyttinen. Tämän käsityksen mukaan Pohjolalla olisi selitetty maailmankaikkeuden rakennetta. Vastaavasti kuin äärimmäisessä etelässä taivaankannen reunalla on kuuma Lintukoto, on äärimmäisessä pohjoisessa, maailmanpylvään juurella kylmä Pohjola. Pohjolaa on myös käytetty selittämään tautien, vihollisten, pimeyden, kylmän ja pahan alkuperää. Sankarien kotimaan taas uskovat monet sijainneen siellä, missä sankaritarinoita on laulettukin. Tämä on usein ollut kalevalaisia runoja laulaneiden runonlaulajien käsitys.

[muokkaa] Kalevalan vaikutus

Kalevalalla on ollut suuri vaikutus suomalaiseen taiteeseen erityisesti 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Se on innostanut niin kirjallisuutta, musiikkia kuin kuva- ja veistotaidettakin. Kalevalasta ovat saaneet vaikutteita mm. Aleksis Kivi, Eino Leino, Juhani Aho, Robert Kajanus, Jean Sibelius, Oskari Merikanto, Erkki Melartin, Leevi Madetoja ja ennen kaikkea Akseli Gallén-Kallela. Kalevala on inspiroinut monia kirjailijoita myös Suomen ulkopuolella, mm. J.R.R. Tolkienia.

Kalevala sisältää arvokasta tietoa suomalaisten ja karjalaisten vanhoista uskomuksista ja myyteistä. Tätä tietoa voivat hyödyntää niin tiedemiehet kuin maallikotkin. Kalevalan pohjalta on myös kehitetty pitkälle vietyjä olettamuksia ja ajatusleikkejä (esim. Timo Heikkilän tutkimukset). Kalevalaa ainakin sivuaa myös Ior Bockin teos Bockin perheen saaga, jossa esiintyy Kalevalasta tuttuja nimiä, vaikka itse tarina ei Kalevalan kanssa yhtenevä olekaan.

Kalevalaa on myös käytetty poliittisiin tarkoitusperiin. Sillä on perusteltu niin sotaisuutta (esim. Jääkärimarssi: Ja me nousemme kostona Kullervon) kuin rauhanaatettakin (esim. ihmisyydentunnustajat ja Väinämöinen-lehti). Kalevala on myös inspiroinut uuspakanoita, erityisesti 1900-luvun alun kansallisromantiikan inspiroimia Ukon uskovaisten tapaisia ryhmiä. Nykyajan uuspakanat suhtautuvat kuitenkin Kalevalaan kriittisemmin, ja tutkivat mieluummin sen taustalla olevia aitoja kansanrunoja.

[muokkaa] Kalevalan uudemmat mukaelmat

Sammon puolustus Don Rosan kovakantisen kokoelman Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita kannessa ankkamaiseen tyyliin.
Suurenna
Sammon puolustus Don Rosan kovakantisen kokoelman Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita kannessa ankkamaiseen tyyliin.

Paavo Haavikon TV-sarjanakin tunnettu teos Rauta-aika perustui löyhästi Kalevalaan. Lastenkirjailija Mauri Kunnas laati Koirien Kalevala- nimisen kirjan, jossa Kalevalan henkilöt olivat koiria. Don Rosa teki sarjakuvatarinan Sammon etsinnästä Aku Ankkaan nimellä Sammon salaisuus vuonna 1999.

Kristian Huitulan piirtämä sarjakuvakirja Kalevala julkaistiin Suomessa kaksiosaisena vuonna 2000, ja sarjakuvasovitus sisältää kaikki Kalevalan 50 runoa alkuperäisellä runomitalla. Huitulan sarjakuva-Kalevala julkaistiin myös Venäjällä 2003, ja englanninkielisenä painoksena 2005 The Kalevala Graphic Novel.

Suomalainen metallimusiikkiyhtye Amorphis äänitti vuonna 2005 ja julkaisi 2006 pitkäsoiton "Eclipse", joka kertoo Kullervon tarinan. Tulkinta tarinasta perustuu Paavo Haavikon teokseen.

Vuonna 2006 julkaistiin elokuva Jadesoturi, joka pohjautuu osittain Kalevalaan.

[muokkaa] Kalevalan innoittamia yhtyeitä

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kalevala.