Aarne Honkavaara

Wikipedia

Aarne Honkavaara (s. 7. kesäkuuta, 1924, Tampere, Suomi) on entinen jääkiekkoilija ja jääkiekkovalmentaja, Suomen jääkiekkoilun "Grand Old Man".

Ammatiltaan Honkavaara on liikunnan lehtori. Hän on myös liikuntaneuvos. Honkavaara pelasi hyökkääjänä jääkiekkoa Suomen maajoukkueessa 1946-1953. Hänen edustamat jääkiekkoseurat olivat Tampereen Ilves ja Tampereen Kisa-Veikot. Honkavaara oli myös vuonna 1979 perustamassa Suomen Jääkiekkomuseo ry:tä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Pelaajana

Hän sai ensimmäiset luistimet siskoltaan 11-vuotiaana. Hän pelasi ensimmäisen sarjaottelun 12-vuotiaana A- junioreissa Tampereen Kisa-Veikoissa vuonna 1936. Aarne harrasti nuorempana myös jalkapalloa ja yleisurheilua. Hän aloitti maalivahtina mutta pääsi pian omalle paikalleen hyökkääjäksi. Hän osallistui jatkosotaan vuosina 1942-44. Ensimmäisen varsinaisen ottelun SM-sarjassa hän pelasi Tampereen Ilveksessä HSK:ta vastaan 15. tammikuuta vuonna 1944. Honkavaara pelasi ensimmäisen maaottelun Ruotsia vastaan 25.2 1946. Honkavaara edusti Suomea 47 maaottelussa, joissa hän teki 46 maalia. Honkavaara kävi pelaamassa kaksi harjoitusottelua ensimmäisenä suomalaisena jääkekkoilijana Kanadassa 1950-luvun alussa. Tämä matka antoi hänelle uutta tietoa jääkiekosta ja hyvien harjoitusolosuhteiden merkityksestä valmennuksessa. Näitä tietoja hän käytti hyvällä menestyksellä myöhemmin valmentajana. Honkavaara loukkaantui vakavasti maaottelussa Puolaa vastaan vuonna 1953. Kun puolalaispelaaja kaatui hänen jalkansa päälle ja hänen sääriluunsa murskaantuivat, urheilu-ura jääkiekkoilijana oli ohi.

[muokkaa] Valmentajana

Hän alkoi valmentaa Tampereen Ilvestä ja saavutti valmentajana kolme Suomen mestaruutta vuosina 1957-58, 1959-60, 1971-72 ja yhden hopean 1967-68. Honkavaara toimi myös Suomen maajoukkueen valmentajana vuosina 1955-59. Honkavaara toimi maajoukkueen kakkosvalmentajana Joe Wirkkusen kanssa Squaw Walleyn olympialaisissa 1960 ja Innsbruckin olympialaisisssa 1964. Jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa kakkosvalmentajana vuosina 1963, 1965, 1966.

[muokkaa] Saavutukset

  • olympialaiset 1952
  • kahdet jääkiekon maailmanmestaruuskisat 1949 Tukholma, 1951 Pariisi
  • SM-sarjan paras maalintekijä kausina 1945-46, 1947-48 ja 1951-52
  • yhden ottelun maaliennätys yhdessä Kalle Havulinnan kanssa, kahdeksan maalia vuonna 1948
  • Eninten jääkiekon Suomen mestaruuksia yhdessä Pentti Isotalon ja Reijo Mikkolaisen kanssa: seitsemän mestaruutta

[muokkaa] Erikoispalkintoja

[muokkaa] Lähteet