Eerikinretki
Wikipedia
Eerikinretki (ruots. Eriksgata) oli vierailu eri maakuntiin, joka vasta valitun Ruotsin kuninkaan piti tehdä valintansa jälkeen. Eerikinretki-insituution merkitys oli suurimmillaan keskiajalla. Se mainitaan muun muassa vuoden 1296 Uplannin maakuntalain kuninkaankaaressa.
Ruotsin kuninkaat valittiin Moran kivellä Uplannissa. Aluksi vain Uplannin tai Sveanmaan asukkaat saivat olla mukana valitsemassa kuningasta, ja uuden kuninkaan oli käytävä eri maakunnissa vahvistamassa asemansa maakuntien laamannien luona. 1300-luvulta lähtien miltein kaikki Ruotsin maakunnat lähettivät edustajiaan Moran kivelle ja eerikinretki menetti vähitellen merkityksensä. Vuodesta 1544 eteenpäin Ruotsin kuninkaita ei valittu, vaan kuninkuudesta tuli perinnöllinen. Eerikinretkestä tuli tämän jälkeen vain symbolinen. Kaarle IX (1604–1611) oli viimeinen kuningas joka suoritti eerikinretken vanhan lain mukaan. Kustaa III elvytti eerikinretkiperinteen 1770-luvulla ulottaen retkensä myös Suomeen.
Saxo Grammaticus mainitsee mahdollisesti eerikinretken jo noin vuonna 1200, ja joskus on arveltu, että instituutio on vielä vanhempaa perua. Varmuutta tästä ei kuitenkaan ole.
[muokkaa] Keskiaikaisen eerikinretken reitti
Eerikinretki alkoi Uplannin Moran kiviltä Upsalaan kautta Södermanlandiin, josta matka jatkui Itä-Götanmaalle. Tämän jälkeen kuningas vieraili Smoolannissa ja jatkoi sieltä Länsi-Götanmaalle ja Närkeen. Viimeksi kuningas kävi Västmanlannissa.