Hitlerin kuolema

Wikipedia

Amerikkalainen lehti ilmoittaa Hitlerin kuolemasta
Suurenna
Amerikkalainen lehti ilmoittaa Hitlerin kuolemasta

Adolf Hitlerin kuolema huhtikuussa 1945 tapahtui yleisesti hyväksytyn teorian mukaan Hitlerin ampuessa itseään päähän otettuaan samanaikaisesti tappavaa syanidia. Tämän lisäksi Hitlerin kuolemasta on monia muitakin teorioita.

[muokkaa] Yleinen käsitys tapahtumien kulusta

Hitler siirtyi Führerbunkeriin Berliinissä 16. tammikuuta 1945 ja sieltä käsin hän seurasi kolmannen valtakunnan loppua liittoutuneiden lähestyessä sekä idästä että lännestä. Huhtikuun loppupuolella Puna-armeijan joukot olivat jo Berliinissä ja Hitler alkoi tehdä valmisteluja itsemurhaansa varten. Neljältä aamuyöllä 29. huhtikuuta hän viimeisteli testamenttinsa. Pian keskiyön jälkeen 30. huhtikuuta Hitler meni naimisiin Eva Braunin kanssa lyhyessä seremoniassa bunkkerin karttahuoneessa. Sen jälkeen hän saneli henkilökohtaisen ja poliittisen testamenttinsa sihteerilleen Traudl Jungelle, minkä jälkeen hän meni lepäämään noin kello neljä aamuyöllä.

Iltapäivällä Hitler piti lyhyen kokouksen Martin Bormannin kanssa, minkä jälkeen hän nautti lounasta (sen sanotaan olleen ”spagettia miedolla kastikkeella”). Tämän jälkeen Hitler ja Eva Braun jättivät henkilökohtaiset hyvästit Führerbunkerin henkilökunnalle ja muille paikalla olleille mukaan lukien Goebbelsin perhe, Bormann, sihteerit ja useat upseerit. Sen jälkeen he siirtyivät Hitlerin työhuoneeseen.

Jonkin ajan kuluttua Hitlerin palvelija Heinz Linge vierellään Bormann, avasi työhuoneen oven. Linge kertoi myöhemmin haistaneensa välittömästi palaneen mantelin tuoksun, joka oli merkki vetysyanidista. Hitlerit istuivat molemmat sohvalla, Eva vasemmalla, Adolf oikealla. Evan ruumis oli lyyhistyneenä poispäin Adolfista. Hitlerin huomattiin ampuneen itseään 7.65 mm pistoolilla, joka oli tipahtunut lattialle hänen jalkojensa viereen. Verta valui haavasta, joka hänellä oli oikeassa ohimossaan. Veri oli tehnyt suuren tahran sohvan vasempaan käsinojaan. Eva ei ollut havaittavasti haavoittunut ja Linge oletti, että hän oli myrkyttänyt itsensä.

Silminnäkijät kertoivat, että Hitlerin itsemurhan jälkeen hänen ja Eva Braunin ruumiit vietiin bunkkerin ulkopuolelle pieneen puutarhaan, jossa ne valeltiin bensiinillä, jonka jälkeen Linge ja Hitlerin henkilökohtaisen SS-henkivartiokaartin jäsenet sytyttivät ruumiit tuleen. SS-miehet ja Linge näkivät, että tuli ei tuhonnut ruumiita täydellisesti, mutta neuvostojoukkojen tykistötuli teki mahdottomaksi krematoinnin viimeistelyn. Ruumiit siirrettin puutarhassa pommin tekemään kuoppaan.

Führerbunkerin pohjapiirros
Suurenna
Führerbunkerin pohjapiirros

[muokkaa] SMERŠ löytää ruumiin

SMERŠ-yksikkö (neuvostoliittolainen vastavakoilun yksikkö 79. kivääriarmeijakunnasta), jolle oli annettu tehtäväksi paikallistaa Hitlerin ruumis, löysi nämä osittain palaneet jäännökset puutarhasta. Johtava patologi tohtori Faust Šerovski suoritti ruumiinavauksen. Käyttäen Hitlerin hammaslääkärin Hugo Blaschken tietoja, Hitler tunnistettiin hammaskarttojen avulla. Kaksi Blaschken pidätetyistä apulaisista (Fritz Echtmann ja Kaethe Hausermann) vahvistivat tietojen luotettavuuden. Ruumiinavauksessa havaittiin syanidijäämiä molemmissa ruumiissa ja viralliseksi kuolinsyyksi vahvistettiin syanidimyrkytys – ampumahaavoja ei mainittu. Neuvostoliitto julkisti havainnot 16. toukokuuta 1945, mutta sekä läntiset että neuvostoviranomaiset kyseenalaistivat ne nopeasti bunkkerista vangittujen väitettyä Hitlerin ampuneen itsensä. Marsalkka Žukov ilmoitti 9. kesäkuuta 1945, ettei Hitlerin jäännöksiä ole löydetty, ja hän saattaa olla vielä elossa.

Ruumiinavausraportissa oli mainittu osan kallosta olevan poissa. Kallon osanen löydettiin myöhemmin Führerbunkerista, ja siinä havaittiin olevan luodinreikä ja syanidijäämiä. Kallon osanen ja tunnistuksessa käytetty alaleuka lähetettiin Moskovaan arkistoitavaksi.

Arkistotietojen mukaan Hitlerien ruumiit haudattiin aluksi Magdeburgiin merkitsemättömään hautaan asfaltin alle. Vuonna 1970 rakennus oli siirtymässä Itä-Saksan hallitukselle, ja KGB:n johtaja Juri Andropov määräsi ruumiit kaivettavaksi ylös ja tuhottavaksi. 4. huhtikuuta 1970 KGB:n ryhmä poltti ruumiit ja tuhkat siroteltiin Elbeen.

[muokkaa] Ruumiinavaus, teoriat ja urbaanit legendat

Hitlerille Berliinin kukistumisen jälkeen tehty ruumiinavaus ja siitä seuranneet kaksi ristiriitaista kuolinsyytä aiheuttivat vuosien kiistelyn ja erilaisia teorioita siitä, miten Hitler kuoli vai oliko hän kenties edelleen elossa.

Nykytiedon valossa voidaan väittää, että Stalin halusi pitää Hitlerin kuoleman omana tietonaan, tarkoituksenaan käyttää epätietoisuutta Hitlerin kuolemasta poliittisena aseena kylmässä sodassa länsi-liittoutuneita vastaan. Hän ei kertonut totuutta (että ruumiit oli löydetty) edes Žukoville, joka sai kuulla Stalinin "petoksesta" vasta 1960-luvulla.

Muilla kielillä