Juudaksen kirje
Wikipedia
Juudaksen kirje on yksi Uuden testamentin kirjeistä. Sen on mahdollisesti kirjoittanut apostoli Juudas Tuomas.
[muokkaa] Historia
Kirjeen kirjoittaja sanoo olevansa "Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija, Jaakobin veli". Monet tutkijat kuitenkin epäilevät tätä. Myöskään Juudaksen tai Juudas Tuomaan nimellä kulkevan apostolin henkilöllisyydestä ei ole täyttä varmuutta.
Norman Perrin on kirjoittanut (The New Testament: An Introduction, p. 260): "Kirje on pseudonyyminen, aivan niin kuin kaikki muukin Uudessa testamentissa oleva kirjallisuus, joissa on merkkejä alkuvaiheen katolilaisuudesta". Origenes oli ensimmäinen, joka puhuu kirjeeseen muiden tahoilta kohdistuneista epäilyistä, vaikka hän ei itse epäillytkään sen aitoutta. Eusebius luokitteli sen "epäilyksenalaisiin kirjoituksiin". Vaikka kirje hyväksyttiinkin Uuden testamentin kaanoniin jo Muratorin kaanonista alkaen, myöhemmät kirjoittajat vastustivat siinä esiintyviä lainauksia apokryfeistä, joka on harvinaista Uuden testamentin kirjoissa.
Epäilykset kirjettä kohtaan heräsivät uudelleen henkiin uskonpuhdistuksen aikana. Väittely kirjeen kirjoittajasta on jatkunut siitä saakka.
1900-luvun alusta saakka Juudaksen kirje on tulkittu anonyymiksi teokseksi, joka on kirjoitettu toisen vuosisadan ensimmäisen neljänneksen aikana. Tämä perustuu siihen, että kirjeen viittaukset Vanhaan testamenttiin tulevat Septuagintasta, se lainaa sellaisia rabbiinisia teoksia kuin Eenokin kirja ja Mooseksen ilmestys, ja se näkee apostolien seuraajat myöhäisemmästä aikaperspektiivistä.
[muokkaa] Sisältö
Juudaksen kirje on lyhyt, se sisältää ainoastaan yhden luvun, jossa on 25 jaetta. Se on kirjoitettu kiertokirjeeksi, eli sitä ei ole kirjoitettu yhdelle tietylle seurakunnalle, vaan se on tarkoitettu kierrätettäväksi ja luettavaksi useissa seurakunnissa. Kirjeen muoto antaa ymmärtää, että kirjoittaja tunsi ainakin Paavalin Kirjeen efesolaisille, tai että mahdollisesti kaikki Paavalin kirjeet oli tuohon aikaan kerätty ja yleisesti luettuja seurakunnissa.
Kirjeen kreikan kieli on idiomaattista ja kultturellia. Kirje on tarkoitettu kaikille kristityille yleisesti (1:1), ja sen tarkoituksena on saattaa heidät varjeluksen alaiseksi joidenkin opettajien väärää opetusta vastaan. Toisella vuosisadalla ensiintyi muun muassa doketismia sekä gnostilaisia liikkeitä kuten markiolaisuus, manikealaisuus ja valentinolaisuus.
Kirjeen tyyli on taistelutahtoista, kiihkeää ja eteenpäin ryntäävää. Se esittää nopeaan tahtiin monia esimerkkejä pahantekijöistä ja heidän kohtaloistaan. Epäortodoksisista opettajista käytetyt nimitykset ovat Uuden testamentin vahvimpia ja myrkyllisimpiä.
Kirje muistuttaa monilta osin huomattavasti Toista Pietarin kirjettä. Se antaisi olettaa, että jommankumman kirjoittaja oli tietoinen toisesta kirjeestä. Kirjeen tyylillisistä yksityiskohdista ja siitä, että kirje on paljon lyhyempi kuin Pietarin kirje, on yleiseksi mielipiteeksi muodostunut, että Juudaksen kirje on ollut Pietarin kirjeen samanlaisten kohtien lähteenä.