Eero Haapalainen

Wikipedia

Eero Haapalainen (1880 - 1937) oli suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko, ammattiyhdistysjohtaja, punakaartien ylipäällikkö sekä kansanvaltuuskunnan ministeri.

Haapalainen oli aluksi sahatyöläinen, ja hän vaikutti lähinnä Viipurissa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi ja hänestä tuli Ylioppilaiden sosialidemokraattisen yhdistyksen YSY:n ensimmäinen puheenjohtaja vuonna 1905. Suomen ammattijärjestön perustavassa kokouksessa Tampereella 1907 hänet valittiin suurella enemmistöllä järjestön puheenjohtajaksi, vaikka jotkut pitivät häntä liian "herrasmiehenä" työväenjärjestön johtoon. SAJ:n johdossa hän pysyi vuoteen 1912 asti.

Haapalaisesta tuli tammikuussa 1918 Kullervo Mannerin johtaman Kansanvaltuuskunnan sisäasiain valtuutettu eli hän vastasi punaisessa hallinnossa sisäministeriä. Hänet nimitettiin sittemmin punakaartien ylipäälliköksi, josta toimesta hänet syrjäytettiin, ja hänen tilalleen asettui Eino Rahja.

Haapalainen kirjoitti poliittista historiaa käsittelevän teoksen Suomen työväen ensimäinen nousu.

Muilla kielillä