Hiisi

Wikipedia

Hiisi on nimitys erilaisille fiktiivisille olennoille. Suomalaisessa kulttuurissa kristinuskon tulon jälkeen hiisi on ollut paha henkiolento. Metsähiisi ja vesihiisi olivat metsässä ja vedessä asuvia hiisiä, mutta myös sairauksien nimiä. (Katso Viha (sairaus))

Sisällysluettelo

[muokkaa] Hiiden alkuperä

Alkujaan hiisi tarkoitti pyhää, esimerkiksi pyhää lehtoa. Tässä merkityksessä sanaa hiisi on käytetty ainakin Suomessa ja Virossa. Myös saamelaisten pakanallinen pyhä paikka seita saattaa olla samaa kantaa. Myös pyhästä hauta-alueesta tai helvetin kaltaisesta paikasta saatettiin puhua hiitenä. Viimeksi mainittuun saattaa osaltaan vaikuttaa muinaisgermaaninen tuonpuoleista tarkoittava sana Hizi. Etelä-Suomessa hiisi-paikannimiä (esim. Hiidenvesi) on edelleen keskittyminä myös niillä paikoin, joilla vanhastaan arvellaan asuneen lappalaisia, mm. Lohjan seudulta. Tosin hiisi-paikannimiä on muuallakin, myös Virossa (Hiidenmaa).

Kristinuskon levitessä sana sai uuden merkityksen, joka viittasi pahaan tai pakanalliseen henkiolentoon, pienikokoiseen ilkeään haltiaan tai peikkoon. Myös kristillisperäisiä nimityksiä juutas ja piru voitiin käyttää samantapaisista uskomusolennoista. Kalevalassa Väinämöinen joutui taistelemaan kolmea pahaa henkiolentoa, Lempoa, Pahaa ja Hiittä vastaan.

[muokkaa] J.R. Aspelinin teoria hiisistä lappalaisina

Arkeologi J. R. Aspelinin (1871) mukaan rannikon suomalaisten kristillistyttyä sisämaan lappalaisiksi kutsuttuja pyyntikulttuurilla eläviä pakanoita alettiin luultavasti kutsua hiisiksi kielteisessä merkityksessä. Hänen mukaansa hiiteen rinnastettavan seidan palvojat edustivat kristityille paholaista, joten heidät leimattiin pahoiksi. Myös hiisien pieni koko johtuisi siitä, että hiidet olivat sama asia kuin pienikokoisina pidetyt lappalaiset.

Kalevalassa lappalaiset on voitu yhdistää hiisi-sanaan. Noidat esimerkiksi lauloivat lapin runoja, hiien virttä vinguttivat.

[muokkaa] Hiidet muinaisina asuttajina

Hiisi on jättiläisten ja muiden taruolentojen ohella ollut tapa selittää asioita, joille ei näytä olevan luonnollista syytä. Kuka nyt toisi ison kiven keskelle metsää (hiidenkivi), poraisi kuopan kallioon (hiidenkirnu) tai kokoaisi suuria kivikasoja (hiidenkiuas).

Hiisien on uskottu asuneen ennen alueilla, joilla ihmiset nykyisin asuvat. Ihmisten levittäytyminen ja häiritsevä käyttäytyminen on kuitenkin saanut hiidet perääntymään yhä syrjäisimmille alueille. Samankaltaista on kerrottu myös jättiläisistä ja jotuneista. Jättiläiset ja hiidet on myös toisinaan rinnastettu, mutta useammin hiidet on kuitenkin arveltu pienikokoisiksi.

[muokkaa] Hiidet tarinoissa

Hiisitarinoissa hiidet kuvattiin usein pieniksi, jokseenkin ihmismäisiksi. Joskus harvemmin hiidet kuitenkin rinnastettiin myös jättiläisiin tai vuorenpeikkoihin. Hiidet kuuluivat hiiden väkeen. Hiiden väki saattoi eräiden käsitysten mukaan tarttua ihmiseen näkymättöminä olentoina tai taikavoimana ja aiheuttaa näin sairauksia. Hiisien kotipaikka oli Hiitola. Hiitola sijaitsi vaikeakulkuisessa maastossa, mahdollisimman syrjässä ihmisasutuksesta.

Hiidet kulkivat usein meluisissa kulkueissa, joissa oli paljon kulkusia, ja joku saattoi vinguttaa viulua. He saattoivat ajaa päättömillä hevosilla tai pukeilla. Hiidet saattoivat aiheuttaa halvauksen, jos heitä ei väistänyt ojaan asti tiellä, tai jos heitä kuikuili pelokkaasti taakseen. Jos taas takana olevaa hiittä katsoi suoraan ja koko vartalolla kääntyen, hiisi perääntyi.

Hiidet olivat kuitenkin myös inhimillisiä. He saattoivat puhella humoristiseenkin sävyyn ihmisille. Kerrankin, kun hiideltä tiedusteltiin, miksi hän ratsastaa pukinkäppänällä, hän sanoi joutuneensa myöhässä ratsujen jakoon. Joskus hiidet vain metelöivät aiheuttamatta muuta harmia. Eräässä tarinassa metsään nukahtanut mies kohtasi hiisiä ja esitti peloissaan nukkuvaa. Hiitten joukossa oli mustia hiisiä ja harmaa hiisi. Mustat hiidet päättivät tappaa miehen. Harmaa kuitenkin sanoi, että nukkuvaa ei saisi vahingoittaa. Niin hiidet eivät vahingoittaneet miestä.

Hiidet tappelivat joskus valtapiiriensä rajoista. Silloin he saattoivat liikutella rajapyykkeinä käyttämiään isoja kiviä tai saada lammikot kuohumaan. Aikansa tapeltuaan hiidet kuitenkin sopivat riitansa. Tässä suhteessa he muistuttivat tonttuja eli tontinhaltijoita, jotka myös kinastelivat keskenään isäntiensä maista ja omaisuuksista.

Koska hiidet olivat kastamattomia, he eivät voineet astua pyhälle eli siunatulle maalle. Esimerkiksi pellot olivat siunattuja kylvön yhteydessä. Hiisiä pakeneva saattoi pelastautua juoksemalla kynnetylle maalle. Jos ovi ei ollut siunattu nukkumaan mentäessä, saattoi hiisi tulla sisälle ja viedä jotakin.

Muilla kielillä