Jousitus

Wikipedia

Auton jousitus on elintärkeä turvallisuuden, ajo-ominaisuuksien sekä mukavuuden takaamiseksi. Jousituksen tarkoituksena on että auton jokainen pyörä pystyy seuraamaan epätasaistakin tietä ja että auton kori kulkee tasaisesti riippumatta tienpinnan laadusta. Usein kuitenkin nämä ovat yhdessä vastakohtaisia vaatimuksia joten jousituksessakin joudutaan aina tekemään kompromisseja, myös hinnankin takia.

Jousitukseen kuuluu jousien lisäksi myös iskunvaimentimet sekä itse pyöräntuennan osia kuten tukivarsia ja kallistuksenvaimentimia. Iskunvaimentimen tehtävä on lopettaa jousien aiheuttama keinuntaliike.

Pyöräntuennan tehtävänä on tukea sekä ohjata pyörää jouston aikana.

Tärkeän osan joustamisesta hoitavat myös ilmakumirenkaat. Suuret renkaat pystyvät kulkemaan tasaisemmin pienten kuoppien yli, mikä aiheuttaa jousitukselle vähemmän rasitusta. Pienemmillä pyörillä asia on toisin päin.

Lehtijousi koostuu ohuista teräksisistä "lehdistä" ja ne ovat kiinni toisissaan metallisiteillä. Kuormattuna lehtijousi on suora mutta kuormaamattomana vähän mutkalla kuten kuvassa
Suurenna
Lehtijousi koostuu ohuista teräksisistä "lehdistä" ja ne ovat kiinni toisissaan metallisiteillä. Kuormattuna lehtijousi on suora mutta kuormaamattomana vähän mutkalla kuten kuvassa
Kierrejousi on nimensä mukaisesti kierteellä ja kuormattuna se painuu kokoon
Suurenna
Kierrejousi on nimensä mukaisesti kierteellä ja kuormattuna se painuu kokoon

Jousityyppejä on erilaisia. Ennen 80-lukua hyvin yleinen oli lehtijousi, joka koostuu yhdestä tai useammasta teräsliuskasta. Myös lujitemuovisia lehtijousia on käytetty. Jousenlehdet voivat olla kiinni toisissaan metallisiteillä. Pisimmän jousenlehden päissä on silmukat jousen kiinnittämiseksi koriin. Jommassakummassa päässä lehtijousessa pitää olla myös jousenriipuke, jota tarvitaan kun jousi kuormattuna muuttuu kaarevasta suoraksi ja luonnollisesti samalla sen pituus kasvaa. Lehtijouset voivat olla autossa poikittain tai pitkittäin. Pitkittäiset lehtijouset eivät vaadi erillisiä tukivarsia ollenkaan, mutta ilman niitä lehtijousi voi voimakkaissa jarrutuksissa tai kiihdytyksissä vääntyä S-mutkalle. S-mutkalle vääntymisen pystyy estämään pitkittäistukivarsilla/varrella. Kuitenkin itse akseli pystyisi vielä liikkumaan vähän pystytasossa, ja siihen auttaa poikittaistukivarret/varsi. Lehtijousien käyttö henkilöautoissa päättyi 80-luvun alussa mutta vielä tänäkin päivänä niitä käytetään raskaammissa kulkuneuvoissa kuten linja- ja kuorma-autoissa.

Nykyään yleisin jousityyppi on kierrejousi, joka vaatii sekä poikittais- että pitkittäistuet, koska itse jouset eivät tue akselia lainkaan toisin kuin lehtijousissa. Kierrejousi on yksinkertainen kierteellä oleva jousilanka, joka painuu kokoon kuormituksen mukaan. Jousto ei kuitenkaan tapahdu jousilankaa taivuttamalla vaan kiertämällä, samalla tavoin kuin vääntöjousessa.

Kolmas teräsjousityyppi on vääntöjousi. Vääntöjouset ovat teräsliuskoja tai -tankoja, jotka toimivat kiertymällä. Vääntöjousen toinen pää on kiinnitetty akselin tukivarteen ja toinen koriin. Vääntöjousen etuna on sen vähäinen tilantarve.

Teräsjouset ovat yleisimpiä, mutta teräksen ohella joustavana materiaalina voidaan käyttää kumia ja ilma tai kaasua.

Kumijouset voivat toimia puristumalla, kiertymällä tai venymällä. Lähes kaikissa autoissa käytetään teräsjousien apuna kumikartioita, jotka vaimentavat jousituksen pohjaanlyöntiä.

Ilmajousia käytetään toisinaan teräsjousituksen apuna mm. siksi, että niiden avulla voidaan pehmentää jousituksen toimintaa ja säädellä auton jousituskorkeutta (maavaraa). Ainoa autonvalmistaja, joka on käyttänyt kaasujousia suurtuotannossa, on Citroën.

[muokkaa] Lähteet