Irak
Wikipedia
الجمهورية العراقية Al-Jumhūrīyah al-‘Irāqīyah (arabiaksi) Komara Iraqê (kurdiksi) |
|||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||
![]() |
|||||||
Valtiomuoto | tasavalta | ||||||
Presidentti Pääministeri |
Jalal Talabani Nuri al-Maliki |
||||||
Pääkaupunki | Bagdad (5 772 000 as.) |
||||||
Muita kaupunkeja | Basra (1 377 000 as.) | ||||||
Pinta-ala – josta sisävesiä |
437 072 km² (sijalla 57) 1,1 % |
||||||
Väkiluku (2002) – väestötiheys – väestönkasvu |
24 001 816 (sijalla 44) 55 / km² 2,7 % (2005) |
||||||
Viralliset kielet | arabia, kurdi | ||||||
Valuutta | dinaari (IQD) | ||||||
BKT (2004) – yhteensä – per asukas |
sijalla 71 54 400 miljoonaa – |
||||||
HDI (–) | – (sijalla –) | ||||||
Elinkeinorakenne | maatalous 13,6 %, palvelut 27,8 %, teollisuus 58,6 % BKT:sta |
||||||
Aikavyöhyke – kesäaika |
UTC+3 +4 |
||||||
Itsenäisyys – Yhdistyneestä kuningaskunnasta |
1932 |
||||||
Lyhenne Maatunnus |
IQ ajoneuvot: IRQ lentokoneet: YI |
||||||
Kansainvälinen suuntanumero |
+964 | ||||||
Motto | Allah Akhbar (Jumala on suuri) | ||||||
Kansallislaulu | Ardulfurataini Watan | ||||||
Irakin tasavalta eli Irak on tasavalta Lähi-idässä. Irakin naapurimaita ovat Saudi-Arabia, Turkki, Kuwait, Syyria, Jordania ja Iran. Väkiluku on noin 25 miljoonaa ja pinta-ala noin 430 000 neliökilometria. Irakin pääkaupunki on Bagdad, jossa asuu noin 4 958 000 ihmistä. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Mosul ja Basra. Väestö jakautuu pääosin kolmeen ryhmään kielen ja uskonnon perusteella: kaksi kolmannesta väestöstä on arabeja, loput kurdeja. Suurin osa arabeista on šiiamuslimeja, mutta sunnimuslimeja on noin kolmannes koko väestöstä. Irak on maailman tärkeimpiä öljyntuottajamaita.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Irak sijaitsee Mesopotamian vanhalla kulttuuriseudulla jossa ovat sijainneet Sumerian, Assyrian ja Babylonian sivilisaatiot. On puhuttu myös Kaksoisvirtain maasta. Sittemmin alue on kuulunut mm. Persiaan, Aleksanteri Suuren valtakuntaan ja Roomaan. Arabit tulivat sinne jo 600-luvulla, pian islamin synnyn jälkeen. Mongolit hävittivät maata 1200-luvulla ja osmanit valloittivat sen vuonna 1534. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Irak oli Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaa. Siitä muodostettiin itsenäinen kuningaskunta 1920-luvulla.
Viimeinen kuningas Feisal II syöstiin vallasta, nousi valtaan Abdul Karim Qassim. Hän pysyi johdossa helmikuuhun 1963 asti, ramadanin vallankaappaukseen Abdul Salam Arifin ja baathisti-arabinationalistien johdolla. Syksyllä syrjäytetyn kuningas Feisalin sukulainen, kenttämarsalkka Abdul Salam Arif järjesti vastavallankaappauksen. Nuoremman Arifin kuoltua helikopteriturmassa baathistit syrjäyttivät tämän veljen Abdul Rahman Arifin 1968 ja Ahmed Hassan al-Bakr nimitettiin vallankumousneuvoston johtoon ja presidentiksi. Al-Bakr nimitti serkkunsa Saddam Husseinin varapresidentiksi. Presidentin vanhetessa valta siirtyi yhä enemmän hänelle ja hän nousi virallisesti presidentiksi 1979.
Saddam Husseinin valtakaudella Irak kävi Neuvostoliiton, lännen ja useiden arabimaiden tukemana pitkällisen sodan Irania vastaan 1980-1988. Se miehitti maakunnakseen väittämänsä Kuwaitin 1990 ja joutui sen vuoksi kauppasaartoon ja lopulta ensimmäiseen Persianlahden sotaan. Sodan jälkeen YK:n talouspakotteet jatkuivat ja Irakia vaadittiin tuhoamaan joukkotuhoaseensa ja ohjuksensa. Etnisistä ryhmistä erityisesti kurdit ja suoarabit joutuivat Saddam Husseinin valtakaudella vainotuiksi.
Keväällä 2003 Yhdysvaltain johtama liittouma aloitti toisen Persianlahden sodan hyökkäämällä Irakiin tavoitteenaan joukkotuhoaseiden löytäminen ja tuhoaminen. Liittouma saavutti nopean sotilaallisen voiton ja miehitti Bagdadin, mutta joukkotuhoaseita ei löytynyt lukuun ottamatta Iranin vastaiselta rajalta löytyneitä Irakin-Iranin sodan aikaisia kemiallisia ammuksia.[1] Husseinin kukistumiseen ja vangitsemisen sekä Irakin sodan muodollisen päättymisen jälkeen Irakissa on esiintynyt paikoin voimakastakin vastarintaa miehitysjoukkoja vastaan ja laajoja levottomuuksia. Toukokuusta 2003 maata hallitsi Yhdysvaltain nimittämän siviilihallinnon johtaja L. Paul Bremer ja siirtymäkauden neuvosto. Valta siirtyi muodollisesti Iyad Allawin johtamalle väliaikaishallitukselle 28. kesäkuuta 2004, jolloin miehitys virallisesti päättyi.[2]
Maassa oli elokuussa 2006 edelleen noin 150 000 Yhdysvaltain johtaman koalition sotilasta (134 000 yhdysvaltalaista, 8000 brittiä sekä lukuisia muita kansallisuuksia.) Hyökkäykset koalition joukkoja ja Irakin uusia turvallisuusjoukkoja vastaan ovat jatkuneet kiivaina. Suurin osa väkivaltaisuuksista on kuitenkin sunni- ja šiia-arabien välisiä veritekoja. Irakin siirtyminen demokratiaan on johtanut vallan siirtymiseen sunniarabeilta šiioille. Maa on ajautunut näiden ryhmien väliseen sisällissotaa muistuttavaan tilaan erityisesti Bagdadin alueella, missä asuu paljon molempiin ryhmiin kuuluvaa väestöä.[3]
[muokkaa] Politiikka
Vuodesta 1979 vuoteen 2003 Irakia hallitsi presidentti Saddam Husseinin johtama Baath-puolue. Baath oli noussut valtaan jo 1968, mutta Hussein muutti maan diktatuuriksi. Yksikamarisen, 250-paikkaisen parlamentin jäsenet valittiin neljän vuoden välein. Vain Baath-puolueen jäsenet saivat asettua ehdokkaaksi. Keväällä 2003 alkoi Irakin sota, jossa Yhdysvaltain johtama liittouma valloitti maan muutamassa viikossa. Tällöin kenties näkyvimmäksi poliitikoksi nousi tiedotusministeri Muhammad Saeed al-Sahhaf. Huhtikuusta 2003 alkaen maa oli Yhdysvaltain johtaman liittouman joukkojen miehitysvallan alla. Hallintoa johti L. Paul Bremer. Irakilaisista koottiin väliaikainen hallintoneuvosto, jossa oli kuukausittain vaihtuvat puheenjohtajat. Neuvosto nimitti ministerit ja muut virkamiehet. 28. heinäkuuta 2004 valta luovutettiin takaisin irakilaisille, mutta Yhdysvalloilla oli edelleen sananvaltaa monissa asioissa.
Vallanluovutuksen yhteydessä väliaikaiseksi presidentiksi tuli šeikki Ghazi al-Yawer ja väliaikaiseksi pääministeriksi Iyad Allawi. Väliaikaisen perustuslain mukaan toimeenpanovaltaa johti kolmihenkinen neuvosto. Valintajärjestelmä oli rakennettu takaamaan, että kaikki Irakin kansallisuudet tulivat edustetuiksi neuvostossa. Ennen perustuslain voimaantuloa voimassaolleita lakeja ei kuitenkaan saanut muuttaa. Vaaleissa 2005 30. tammikuuta valittiin 275-jäseninen parlamentti. Suurimmmaksi ryhmäksi nousi 48 prosentin ääniosuudella Yhtynyt Irakin liitto joka koostui pääosin šiialaisista poliittisista ryhmistä (mm. SCIRI- ja Dawa-puolueet). Toiseksi tuli kurdipuolueiden (ennen kaikkea KDP ja PUK) muodostama Kurdistanin liitto joka sai 26% äänistä. Kolmanneksi suurimpana ryhmänä oli Iyad Allawin johtama "Irak-lista" joka sai 14% äänistä.
Parlamentin puhemieheksi valittiin 2. huhtikuuta sunni Hajem al-Hassanin ja varapuhemiehiksi šiia Hussain al-Shahristani ja kurdi Arif Tayfor. Parlamentti nimitti Irakin presidentiksi kurdipoliitikko Jalal Talabanin ja pääministeriksi Yhtynyttä Irakin liitoa edustavan Dawa-puolueen johtajan Ibrahim Jaafarin. Irakin perustuslaki hyväksyttiin 15. lokakuuta, 2005 pidetyssä kansanäänestyksessä. Sen mukaan Irakista tulee islamilainen, demokraattinen liittotasavalta.
15. joulukuuta 2005 järjestettiin maassa parlamenttivaalit. Hallitusneuvottelut kestivät viisi kuukautta. Irakin pääministeriksi nimitettiin 20. toukokuuta 2006 šiia Nuri al-Maliki. Hallituksen kokoaminen oli hankalaa ja aluksi jätettiin sekä sisä- että puolustusministerin paikka täyttämättä.
[muokkaa] Osat
Irakissa on 18 maakuntaa. Maakuntia ovat:
- Al Anbar
- Al Basrah
- Al Karbala
- Al Muthanna
- Al Qadisyah
- An Najaf
- Arbil
- As Sulaymaniyah
- At Ta'mim
- Babil
- Bagdad
- Dahuk
- Dhi Qar
- Diyala
- Maysan
- Ninawa
- Salah ad Din
- Wasit
[muokkaa] Maantiede
Irakissa keskilämpötila on tammikuussa kymmenen celsiusastetta, heinäkuussa peräti 34 °C. Ilmasto on kuuma ja kuiva, mutta keinokastelun avulla harjoitetaan voimaperäistä maanviljelystä Eufratin ja Tigrisin jokilaaksoissa, jotka ovat maan hedelmällisintä seutua. Tärkeimmät maataloustuotteet ovat kotimaiseen käyttöön menevä vilja, sekä taatelit joita riittää vientiinkin.
Irakin korkein huippu on maan pohjoisossa, lähellä Turkin-vastaista rajaa sijaitseva 3607 metriä korkea Zagrosvuori.
[muokkaa] Talous
Irakin talous on perustunut pitkälti öljynviennistä saataviin tuloihin.
[muokkaa] Väestö
Irakin valtakieli on arabia, pohjoisosissa puhutaan kurdia. Molemmat ovat virallisia kieliä.
Valtauskonto on islam (sunnilaisuus ja šiialaisuus ovat molemmat yleisiä), mutta maassa vallitsee uskonnonvapaus. Pieni vähemmistö (n. 3%) harjoittaa kristinuskoa. Lisäksi maassa on pieni mandealainen vähemmistö.
Noin 75-80% Irakin väestöstä on arabeja ja 15-20% lähinnä Pohjois-Irakissa asuvia kurdeja. Uskonnollisesti enemmistö arabeista on shiia-muslimeja ja enemmistö kurdeista sunneja. Shiialaiset arabit (n.60-65%) ovat enemmistönä maan eteläosissa, keskiosissa sunniarabit (n.15-25%) ja pohjoisessa kurdit (15-20%). [4]
Maassa on lukuisia pienempiä vähemmistöjä kuten kristityt assyrialaiset, turkinsukuista kieltä puhuvat turkmeenit, persialaiset, mandealaiset ja armenialaiset.
[muokkaa] Kulttuuri
[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat
[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2006/06/21/AR2006062101837.html
- ↑ http://www.un.org/News/Press/docs/2004/sc8117.doc.htm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/middle_east/4525412.stm
- ↑ https://www.cia.gov/cia/publications/factbook/geos/iz.html CIA World factbook
Lähi-idän valtiot |
Arabiemiirikunnat | Bahrain | Irak | Iran | Israel | Jemen | Jordania | Kuwait | Kypros | Libanon | Oman | Qatar | Saudi-Arabia | Syyria | Turkki |
Itsehallintoalueet |
Aasian valtiot |
Afganistan | Arabiemiirikunnat | Armenia | Azerbaidžan | Bahrain | Bangladesh | Bhutan | Brunei | Etelä-Korea | Filippiinit | Georgia | Indonesia | Intia | Irak | Iran | Israel | Itä-Timor | Japani | Jemen | Jordania | Kambodža | Kazakstan | Kiina | Kirgisia | Kuwait | Kyproksen tasavalta | Laos | Libanon | Malediivit | Malesia | Mongolia | Myanmar | Nepal | Oman | Pakistan | Pohjois-Korea | Qatar | Saudi-Arabia | Syyria | Singapore | Sri Lanka | Tadžikistan | Thaimaa | Turkki | Turkmenistan | Uzbekistan | Venäjä | Vietnam |
Epäitsenäiset ja itsehallintoalueet
Brittiläinen Intian valtameren alue | Palestiinalaishallinto | Paracelsaaret | Spratlysaaret | Tiibet | Taiwan |
![]() |
Organization of the Petroleum Exporting Countries (OPEC) |
Algeria | Indonesia | Irak | Iran | Kuwait | Libya | Nigeria | Qatar | Saudi-Arabia | Venezuela | Yhdistyneet arabiemiirikunnat |