Böömin–Määrin protektoraatti

Wikipedia

Böömin–Määrin lippu
Suurenna
Böömin–Määrin lippu
pääministeri Jaroslav Krejčí (1942–1945) pitää puhetta
Suurenna
pääministeri Jaroslav Krejčí (1942–1945) pitää puhetta

Böömin–Määrin protektoraatti (saks. Reichsprotektorat Böhmen und Mähren, tšek. Protektorát Čechy a Morava) oli Suur-Saksan valtakunnan etninen protektoraatti, joka perustettiin 15. maaliskuuta 1939 kun Saksa valtasi Tšekkoslovakian Tšekin puoleisen osan, entiset Itävallan keisarikunnan Böömin ja Määrin provinssit. Protektoraatti lakkasi olemasta toukokuussa 1945 Saksan antautuessa toisen maailmansodan lopussa.

Sudeettialueet eli rajaseudut, joissa enemmistö väestöstä oli etnisesti saksalaista, liitettiin suoraan Saksaan.

Böömi ja Määri julistettiin Saksan protektoraateiksi ja niille asetettiin valtakunnanprotektoriksi (Reichsprotektor) vapaaherra Konstantin von Neurath. Viimeinen Tšekkoslovakian presidentti Emil Hácha säilytti nimellisesti asemansa valtion presidenttinä, mutta saksalaiset ottivat haltuunsa ministeriöitä vastanneet osastot ja pieniä kontrollitoimistoja perustettiin paikallisesti. Gestapo otti hoitoonsa poliisitoimen. Juutalaiset erotettiin viroistaan ja puolueet kiellettiin.

Väestö ja teollisuus asetettiin Saksan sotaponnistelujen käyttöön ja kulutustavaroille asetettiin tiukka säännöstely.

28. lokakuuta 1939, Tšekkoslovakian itsenäisyyspäivänä, seurasi mielenosoituksia ja 15. marraskuuta niissä loukkaantuneen opiskelijan Jan Opletaln kuolema laukaisi opiskelijalevottomuuksia. Tämän jälkeen pidätettiin 1800 opiskelijaa ja opettajaa ja lukuisia poliitikkoja, kaikki yliopistot suljettiin, opiskelijajohtajat teloitettiin ja satoja lähetettiin keskitysleireille.

Talvelle 1941 komento koveni, kun Reinhard Heydrich nimitettiin valtakunnanprotektoriksi. Hänen johdollaan hallitus uudistettiin, pääministeri Alois Eliáš teloitettiin ja kaikki tšekkien kulttuurijärjestöt lakkautettiin ja juutalaisten siirto keskitysleireille järjestettiin. Heydrich salamurhattiin partisaani-iskussa 4. kesäkuuta 1942, minkä jälkeen protektoriksi tuli kenraalieversti Kurt Daluege, joka määräsi kostoksi Lidicen ja Ležákyn kylien tuhoamisen. Vuonna 1943 sotaponnisteluja kiihdytettiin ja 30000 työläistä siirrettiin työhön Saksaan ministeri Karl Hermann Frankin johdolla. Kaikki sotateollisuuteen liittymätön teollisuus kiellettiin.