Aino Ackté
Wikipedia
Aino Ackté (Pariisin-vuosiinsa saakka Achte) (23. heinäkuuta 1876, Helsinki – 8. elokuuta 1944, Vihti) oli ensimmäinen suomalainen kansainvälinen oopperatähti ja yksi suomalaisen oopperan uranuurtajia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Acktén vanhemmat olivat mezzosopraano Emmy Achte ja säveltäjä-kapellimestari Lorenz Nikolai Achte. Keväällä 1901 Aino Ackté avioitui tohtori Heikki Renvallin kanssa, ja he saivat seuraavana vuonna tyttären (Glory Leppänen). Heikki Renvall ja Aino Ackté-Renvall erosivat virallisesti vuonna 1917. Ackté avioitui vuonna 1919 Uudenmaan läänin maaherran Bruno Jalanderin (1872–1966) kanssa, ja hänen nimekseen tuli Aino Ackté-Jalander. Sopraano Aino Acktén sisar oli altto Irma Tervani.
Aino Ackté kävi Helsingin suomalaista tyttökoulua ja opiskeli musiikkia aluksi äitinsä johdolla. Vuonna 1894 hän pääsi Pariisin valtionkonservatorioon professori Edmond Duvernoyn laululuokalle ja professori Alfred Girodet'n oopperaluokalle, ja Pariisissa hän debytoikin Suuressa Oopperassa vuonna 1897. Acktén esitys Faustissa oli menestys, ja hän sai kiinnityksen Pariisiin kuudeksi vuodeksi.
Ackté oli tämän jälkeen kiinnitettynä New Yorkin Metropolitan-oopperaan ja sitten Lontoon Covent Gardeniin. Kansainvälisen uran lopetettuaan vuonna 1913 hän siirtyi Suomeen, jossa piti jäähyväisnäytäntönsä Suomalaisessa oopperassa vuonna 1920. Hänen viimeinen julkinen esiintymisensä tosin oli vasta Olavinlinnan oopperajuhlilla vuonna 1930.
Ackté perusti vuonna 1911 yhdessä Edvard Fazerin, Wäinö Solan ja Oskar Merikannon kanssa Kotimaisen Oopperan, Suomen Kansallisoopperan edeltäjän (Kotimainen Ooppera muutti nimensä vuonna 1914 Suomalaiseksi Oopperaksi ja sitten vuonna 1956 Suomen Kansallisoopperaksi.
Riitaannuttuaan oopperan henkilökunnan kanssa Ackté alkoi vuonna 1912 järjestää kansainvälisiä Olavinlinnan oopperajuhlia, joista ensimmäiset pidettiin 3. heinäkuuta, 1912. Olavinlinnan oopperajuhlat pidettiin vuosina 1912-14, 1916 ja 1930 (ks. Savonlinnan oopperajuhlat). Ackté toimi Suomalaisen oopperan johtajana vuodet 1938-1939.
Aino Acktén ystäväpiiriin kuului muun muassa Albert Edelfelt, joka maalasi hänestä kuuluisan kokovartalokuvan vuonna 1901.
Ackté kuoli haimasyöpään Vihdin Nummelassa elokuussa 1944.
Aino Acktén loisto-osia olivat Faustin Margareta, Lohengrinin Elsa, Tannhäuserin Elisabeth, Toscan nimirooli sekä Straussin Salome, Aino Acktén rakkain rooli.
[muokkaa] Teokset
- Miten suuressa maailmassa, 1907.
- Muistoja ja kuvitelmia, 1916.
- Minnen och fantasier. Käännös Bertel Gripenberg, Helsingfors 1916.
- Muistojeni kirja, 1925.
- Minnen och upplevelser, Helsingfors 1925.
- Kenraali Bruno Jalanderin muistelmia Kaukaasiasta ja Suomen murroskaudelta, 1932.
- General Bruno Jalanders minnen. Kaukasiska år och politiska kristider, Helsingfors 1932.
- Taiteeni taipaleelta, 1935.
- Juha. Kolminäytöksinen ooppera. [Libretto Juhani Ahon romaanin mukaan], 1972 ja 1986.
[muokkaa] Lähdekirjallisuutta
- Aikalaiskirja, Helsinki 1920.
- Aikalaiskirja, Helsinki 1933.
- Aikalaiskirja, Helsinki 1941.
- Suomen kansallisbiografia, osa 1, 2002 ISBN 951-746-442-8.
- L. Wennervirta: Aino Ackté – Albert Edelfelt. Eräs taiteemme episodi, Porvoo 1944.
- Glory Leppänen: Arkkipiispan perhe ja Aino Ackté, 1966.
- Outi Pakkanen: Aino Ackté. Pariisin primadonna, 1988 ISBN 951-0-14891-1.
- Pekka Suhonen: Rooli ja kohtalo, 1996 ISBN 951-1-14431-6.
- Pentti Savolainen ja Matti Vainio (toimittaneet): Aino Ackté. Elämänkaari kirjeiden valossa, 2002 ISBN 951-0-26381-8.
- Pentti Savolainen: Rakkautta Pariisin taivaan alla. Aino Acktén ja Albert Edelfeltin tarina, 2002 ISBN 951-20-6074-4.