Jean Grenier
Wikipedia
Jean Grenier oli 1600-luvun Ranskassa elänyt poika, joka tuomittiin lastentaposta ja suljettiin luostariin 14-vuotiaana. Oikeus totesi hänet mielenvikaiseksi, sillä hän väitti pystyvänsä muuttumaan sudeksi. Grenier on yksi kuuluisimpia "ihmissusia".
Jean Grenier oli köyhän työläisen poika S. Antoine de Pizonin kylästä, eikä papin poika niin kuin hän itse väitti. Kolme kuukautta ennen kohtaustaan hän oli lähtenyt kotoaan ja ollut sekalaisissa töissä eri paikoissa tai kerjännyt maantiellä. Monta kertaa hän oli ollut hoitamassa maanviljelijöiden laumoja, mutta ei ollut hoitanut tehtäviään tyydyttävästi ja hänet irtisanottiin. Kuulustelussa poika ei ollut haluton paljastamaan menneisyyttään ja kaikki hänen antamansa tiedot tarkistettiin.
[muokkaa] Oikeudenkäynti
Hän itse kertoi oikeudessa vastaavaa:
"Kun olin kymmenen tai yhdentoista vanha, naapurini Duthillaire esitteli minut metsässä asuvalle Maître de la Forêtille. Hän oli musta mies, joka merkitsi minut kynnellään ja antoi minulle sekä Duthillairelle salvaa ja suden nahan. Siitä lähtien olen juossut pitkin maata sutena."
"Marguerite Poirierin väite on tosi. Tarkoitukseni oli tappaa ja syödä hänet, mutta hän piti minut kauempana kepin avulla."
Kun pojalta kysyttiin kuolleista lapsista, jotka hän sanoi tappaneensa ja syöneensä, hän myönsi syyllisyytensä kaikkiin. Hän kertoi pääseensä sisään talooon pienessä kylässä ja löytäneensä sieltä pienen lapsen kehdostaan. Kun kukaan ei ollut suojelemassa lasta, hän otti sen kehdostaan, pakeni talosta ja söi lapsesta sen minkä jaksoi. Loput hän antoi toiselle sudelle. S. Antoine de Pizonin lähellä hän oli hyökännyt pienen lammaspaimentytön kimppuun ja syönyt hänet. Kuusi viikkoa ennen kiinnijäämistään hän oli hyökännyt taas yhden tytön kimppuun samalla alueella. Eparonissa hän olisi tappanut M. Millonin koiran ellei omistaja olisi tullut suojelemaan eläintään.
Jean sanoi, että hän kulki kylissä tappamassa lapsia mestarinsa, Maître de la Forêtin (Metsän ruhtinaan) käskystä. Ennen muuntautumistaan hän siveli iholleen salvaa ja piilotti vaatteensa puskaan.
Yleensä hän kävi kierroksillaan muutaman tunnin kerrallaan, kun kuu oli katoamassa. Usein hän myös muuntautui öisin ja vain kerran hän matkasi Duthillairen kanssa, mutta he eivät olleet surmanneet ketään silloin.
Hän syytti isäänsä avunannosta ja oman sudennahan omistuksesta. Hän myös kertoi, että oli isänsä kanssa ollut Grillanden kylässä, missä Jean tappoi hanhia paimentamassa olleen tytön. Poika kertoi äitipuolensa muuttaneen erilleen isästään kun hän oli nähnyt miehen oksentavan ulos koiran tassut ja lapsen sormia. Hänen mukaansa Metsän ruhtinas oli kieltänyt vasemman peukalonkynnen pureskelun.
Duthillaire pidätettiin ja pojan isä tuotiin oikeudenkäynnin eteen. Pojan isän ja äitipuolen antamat lausunnot pitivät monessa kohtaa paikkansa pojan kertomuksien kanssa. Kadonneiden lasten vanhempien antamat päivämäärät ja kaikki haavat, jotka hän kertoi tehneensä ja niiden tekotavat pitivät myös paikkansa Jeanin antamien tietojen kanssa.
Kysyttäessä Jean osasi tunnistaa Marguerite Poirierin viiden muun tytön joukosta ja kertoi tytön haavoista, jotka hän oli tehnyt hampaillaan. Myös hänen hyökkäyksensä pientä poikaa vastaan todistettiin, kun poikaa ja hänet pelastanutta setää kuulusteltiin.
Kun Jean tuotiin isänsä luo, hän alkoi muuttaa tarinansa tietoja ja pitkään jatkunut kuulustelu keskeytettiin. Seuraavan kerran kun isä ja poika olivat samassa oikeussalissa Jean ei vaihtanut tarinaansa juuri yhtään.
Vain yksi ihminen, Marguerite Poirier, pystyi todistamaan, että poika oli todella muuttanut muotoaan sudeksi.
[muokkaa] Tuomio
Puolustuksen puolelta oikeutta kehotettiin unohtamaan kaikki pedoksimuuntautumiset ja noituudet. Heidän pitäisi vain huomioida lapsen ikä ja mielentila. Jean todettiin niin jälkeenjääneeksi, että seitsemänvuotiaskin osaisi ajatella monimutkaisemmin. Puolustus sanoi myös , että lykantropia on vain hallusinaatioja että todellinen ruumiinmuutos tapahtui vain hullun ihmisen mielessä. Niinpä poikaa ei voisi rankaista tästä rikoksesta. Hänen moraalinen kehityksensä ja koulutuksensa olivat aivan minimaalisia.
Oikeus tuomitsi pojan Bordeaux'n luostariin vangiksi, missä hänelle opetettaisiin kristillisiä tapoja ja moraalia. Jos hän yrittäisi paeta, hänet surmattaisiin. Hänen isäänsä vastaan ei saatu todisteita ja mies vapautettiin oikeussalista syytteittä.
Heti kun poika vapautettiin luostarin alueelle hän juoksi puutarhoissa hullunlailla neljällä jalalla. Hän löysi verisen kasan kokilta ylijääneitä sisälmyksiä ja kävi niiden kimppuun syöden ne uskomattoman nopeasti.
Seitsemän vuoden luostarielämän jälkeen pojasta oli tullut hyvin ujo ja nöyristelevä eikä hän halunnut katsoa ketään kasvoihin. Hänen silmänsä olivat syvällä päässä ja rauhattomat, hampaat olivat pitkät ja hyvin ulkonevat. Jeanin kynnet olivat mustat ja joissain kohdista aivan loppuun kuluneet. Pojan mieli oli hyvin tyhjä eikä hän näyttänyt ymmärtävän mitään muuta kuin aivan yksinkertaisia asioita. Hän kuoli kahdenkymmenen vuoden iässä.