Juutalaisten autonominen alue
Wikipedia
Juutalaisten autonominen alue on Venäjän federaatioon kuuluva hallintoalue Venäjän Kaukoidän eteläosassa Aasiassa. Se rajoittuu etelässä Kiinaan, luoteessa Amurin alueeseen, pohjoisessa ja idässä Habarovskin aluepiiriin. Alueen pääkaupunki on Birobidžan, jota käytetään usein koko alueen nimenä. Alueen pinta-ala on 36 000 km².
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Maantiede
Alueen pohjoisosa on vuoristoista, etelä- ja itäosat puolestaan alankoa. Suurin joki on Amur, joka muodostaa rajan Kiinaa vastaan. Alueen pinta-alasta yli 1/3 on metsää.
[muokkaa] Väestö
Juutalaisten autonomisen alueen asukasluku on 193 653 (2003) ja väentiheys 5,4 as./km². Väkiluku on laskussa. Nimestään huolimatta alueen väestöstä vain pieni osa on juutalaisia. Vuoden 1989 väestönlaskun mukaan alueen asukkaista oli venäläisiä 83,2 %, ukrainalaisia 7,4 %, juutalaisia 4,2 %, valkovenäläisiä 1,0 % ja muita 4,2 %. Vuonna 2002 asukkaista oli venäläisiä 89,9 %, ukrainalaisia 4,4 %, juutalaisia 1,22 %, tataareja 0,63 %, valkovenäläisiä 0,62 % ja muita 3,2 %. Väestön koostumuksen muutos johtuu lähinnä juutalaisten siirtymisestä Israeliin ja ukrainalaisten takaisin Ukrainaan.
Väestö on keskittynyt Siperian radan varrelle maan pohjoisosaan. Alueen ainoa kaupunki on pääkaupunki Birobidžan (81 500 as.).
[muokkaa] Hallinto
Juutalaisten autonominen alue on osa Habarovskin aluepiiriä, mutta on myös suoraan yksi Venäjän federaation subjekti. Se on jaettu hallinnollisesti viiteen piiriin ja yhteen kaupunkiin. Paikallishallinnosta vastaa Kuvernööri ja hallituksen puheenjohtaja sekä Lakiasäätävä kokous.
[muokkaa] Talous
Alueen vuoristoinen pohjoisosa tuottaa puuta, tinaa ja rautaa. Tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus-, puunjalostus-, rakennusaine- ja elintarviketeollisuutta. Maatalous on keskittynyt Amurin ja sen lisäjokien laaksoihin, joissa viljellään viljaa ja kasvatetaan lihakarjaa. Lisäksi harjoitetaan mehiläistarhausta, metsästystä ja kalastusta.
[muokkaa] Historia
Neuvostoliiton hallitus julisti alueen Juutalaisten kansalliseksi alueeksi 1928. Se oli tarkoitettu Neuvostoliiton juutalaisille, vaikka juutalaisilla ei ollut minkäänlaista historiallista yhteyttä alueeseen. Piirikunnasta tuli autonominen alue 7. toukokuuta 1934.