Kaulushaikara
Wikipedia
Kaulushaikara | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Kaulushaikara (Botaurus stellaris) on harmaahaikaran ohella ainoa Suomessa vakituisesti pesivä haikara. Se piileksii ruovikossa, mutta soidinaikana sen pulloon puhaltamista muistuttava huuto kuuluu kauas.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pituus on 70–80 cm ja siipien kärkiväli 1–1,3 metriä.
Vanhin suomalainen rengastettu kaulushaikara on ollut 4 vuotta 9 kuukautta 18 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 11 vuotta 4 kuukautta, rengastettu Hollannissa.
[muokkaa] Levinneisyys
Kaulushaikara pesii Euroopan ja Aasian lauhkeilla alueilla. Pohjoisimmat yksilöt muuttavat vesien jäätyessä etelämmäksi. Suomessa pesii n. 250 paria etelärannikolla ja Järvi-Suomessa². Euroopan pesimäkannaksi arvioidaan 10000 - 12000 paria. Venäjällä on 10000 - 30000 ja Turkissa 30 - 500 paria.
[muokkaa] Elinympäristö
Kosteikot, jossa on järviruokokasvustoa. Sekä merenlahdissa että järvillä.
[muokkaa] Lisääntyminen
[muokkaa] Ravinto
Kaulushaikara syö sammakoita ja kaloja.
[muokkaa] Erityistä
Vuonna 2005 kaulushaikara oli BirdLife Suomen vuoden laji, jonka pesimäkannan suuruus pyrittiin selvittämään lintuharrastajien ja yleisön avulla.
[muokkaa] Aiheesta muualla
²[1]