Elektroninen sodankäynti
Wikipedia
Elektroninen sodankäynti (ELSO) (engl. Electronic Warfare, EW) on osa johtamissodankäyntiä, informaatiosodankäynnin sotilaallista sovellutusta.
Elektronista sodankäyntiä ovat kaikki ne sotilaalliset toimet, joissa hyödynnetään sähkömagneettista tai suunnattua energiaa vihollista vastaan tai sähkömagneettisen spektrin hallintaan. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi suoraan viholliseen kohdistettu sokaiseva lasersäteily tai elektronisten laitteiden ohjelmistoihin datavirheitä aiheuttavan HPM-säteilyn (High Power Microwave) käyttö.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] SIGINT on elson pohja
Elektroninen sodankäynti perustuu rauhan aikana kohdemaassa suoritettuun signaalitiedusteluun (SIGINT). Tiedustelun tavoitteita ovat kohdemaan elektronisten järjestelmien havaitseminen, seuraaminen ja näiden sodanajan käyttötarkoituksien sekä puolustus- ja suojaustoimintojen selvittäminen. Suomessa signaalitiedustelu luetaan alalajeineen (muun muassa COMINT, kuuntelutiedustelu ja ELINT, elektroninen tiedustelu) strategiseen tiedusteluun, ei elektroniseen sodankäyntiin. SIGINT luo käytännössä elson pohjan, eli elso perustuu pitkälti rauhan aikana kerättyihin signaalitiedustelun tietoihin.
[muokkaa] Elson kohteet
Elson tärkeitä kohdeluokkia ovat tiedustelussa, häirinnässä, harhautuksessa, elektronisessa tuhoamisessa ja niiltä suojautumisessa periaatteessa kaikki elektroniset järjestelmät, muun muassa:
- radiot
- radiolinkit (suurkanavaiset radiotietä käyttävät tiedonsiirtokanavat)
- tutkat maalla, merellä, ilmassa ja avaruudessa
- täsmäaseet, muun muassa ohjukset
- paikantamisjärjestelmät, kuten GPS
- tietokoneet esim. hajasäteilyn tai HPM:n kautta
- satelliitit; viestintä-, tiedustelu-, varhaisvaroitus-, sää-, tutkasatelliitit jne.
[muokkaa] Elson osa-alueet
Elektroninen sodankäynti jakautuu seuraaviin osa-alueisiin:
- ECM (Electronic Counter Measures) - Elektroniset vastatoimet: Sähkömagneettisen spektrin monipuolinen käyttö vihollisten viestinnän ja muun elektronisen toiminnan estämiseksi. Suurin osa ECM-toiminnasta on pääasiassa vihollisen yhteyksien ja muun elektronisen toiminnan häiritsemistä omilla lähetyksillä (jamming). Muita ECM- lajeja ovat elektroninen harhautus, elektroninen lamauttaminen, tutkaan hakeutuvat ohjukset ja elektroninen tuhoaminen.
- EPM (Electronic Protective Measures) - Elektroniset puolustautumistoimet: Toimet, joilla pyritään minimoimaan vihollisen ECM:n vaikutuksia omaan liikennöintiin ja muuhun elektroniseen toimintaan. Vanhempi termi EPM:lle on ECCM (Electronic Counter Counter Measuress) - Elektroniset vastatoimien vastatoimet. Aktiivisella EPM:llä viitataan itse lähetysten yhteydessä suoritettavaan vihollisen häirintää vaikeuttaviin toimiin, kuten taajuushyppelyyn tai suorahajotushajaspektritekniikka. Passiivisella EPM:llä puolestaan viitataan muihin vihollisen häirinnän estämiseen ja vaikeuttamiseen tähtääviin toimiin, joita voivat olla esimerkiksi operaattorien koulutus ECM:ää vastaan ja erityisistä taisteluviestintätaktiikoista sopiminen. Keskeisiä teknisiä EPM- toimia ovat myös:
- (automaattinen) tehon säätö
- suunta-antennit
- adaptiiviset älyantennit
- elektronisten laitteiden käyttökielto muun muassa radiohiljaisuus.
- yhteyksien lyhentäminen käyttämällä releasemia
- ESM (Electronic Support Measures) - Elektroniset tukitoimet: Kyseessä on sähkömagneettisen spektrin passiivinen käyttö, jolla pyritään muun muassa havaitsemaan ja paikantamaan elektronista toimintaa taistelukentällä. Tällaisia tietoja voidaan hyödyntää suoraan tulenkäytön ja ilmaiskujen ohjauksessa tai ECM/EPM toimien pohjatietoina muun muassa lentokoneiden ja laivojen omasuojajärjestelmissä.
ECM ja aktiivinen EPM voidaan havaita niiden aktiivisesta luonteesta johtuen. ESM:ää ja passiivista EPM:ää voidaan kuitenkin suorittaa ilman että vihollinen on tästä selvillä.
[muokkaa] Elson osa-alueiden uusista nimistä
Em. termejä on muokattu ja korvattu toisilla lyhenteillä viime aikoina seuraavasti:
- ECM = pitkälti EA, Electronic Attack (Elektroninen vaikuttaminen, ELVA)
- EPM = pitkälti EP, Electronic Protection (Elektroninen suojautuminen, ELPU)
- ESM = pitkälti ES, Electronic Support (Elektroninen tuki, ELTU)
[muokkaa] Elson historiasta
Elso on yhtä vanhaa kuin elektroninen toiminta. Lennätin oli kuuntelun ja lennätin linjojen katkomisen kohteena heti lennättimen keksimisen jälkeen muun muassa Amerikan sisällissodassa. Radioita tiedusteltiin ja häirittiin samoin lähes välittömästi niiden keksimisen jälkeen jo ennen ensimmäistä maailmansotaa muun muassa Tsushiman meritaistelussa vuonna 1905.
Toisessa maailmansodassa tutkien tiedustelu ja häirintä oli merkittävässä asemassa elsossa, samoin saksalaisten tarkkuuspommitusjärjestelmien tiedustelu ja vastatoimet.
Toisen maailmansodan jälkeisissä ydinkokeissa havaittiin EMP- vaikutus. Syntyi ensimmäinen eletronisen tuhoamisen väline. Myöhemmin elektronista tuhoamista on laajennettu HPM:llä ja suurteholaserilla.
Vietnamin sodassa ilmatorjuntaohjusten ja tutkaohjatun ilmatorjuntatykistön tiedustelu ja vastatoimet laajensivat elson kenttää ja merkitystä. Syntyi termi ilmatorjunnan lamauttaminen, SEAD (Supression of Enemy Air Defence) ja sen keskeinen uusi väline, tutkaan hakeutuva ohjus.
Täsmäaseiden tiedustelusta ja niiden vastatoimista tuli tärkeitä muun muassa merimaaliohjuksien osalta vuoden 1973 Lähi-idän sodassa, jossa israelilaiset tuhosivat useita arabien ohjusveneitä omilla ohjusveneillä ilman omia tappioita.
Vuoden 1982 Bekaan laakson taisteluissa israelilaiset tuhosivat ilmaan noin 80 syyrialaista konetta ilman omia tappioita. Voiton syynä oli monia osa-alueita yhdistävä taktiikka, jossa elso oli merkittävässä roolissa.
Uusimpaa elsoa edustaa elso avaruuteen liittyen, muun muassa GPS- toiminnan häirintänä.
Tällä hetkellä elso on kasvava osa nykyaikaisten asevoimien toimintaa.
[muokkaa] Elson merkityksestä
Elso on elektroniikan ja sähkömagneettisen spektrin vastainen ase. Ilman sen hallintaa ei nopea, radioihin perustuva nykyaikainen sodankäynti ole mahdollista. Elso on myös yhä tehokkaamman tiedustelun (AWACS, JSTARS) vastainen ase.
Tehokkaimmat nykyaikaiset aseet (ohjukset, täsmäaseet), perustuvat yhä enemmän sensoreihin, sähkömagneettisen spektrin ja elektroniikan käyttöön. Tehokas elso asettaa nämä tehokkaimmat aseet kyseenalaiseksi.
GPS- toiminta, muun muassa GPS- pohjaiset aseet ovat yhä merkittävämpi osa sodankäyntiä. Niiden vaikutusta voidaan rajoittaa elson avulla.
Elso monimutkaistaa sodankäyntiä ja aseiden suunnittelua tuomalla sodankäyntiin uuden tekijän vanhojen rinnalle.
Elson hallinta voi aiheuttaa ratkaisevan suhteellisen edun nykyaikaisella taistelukentällä kuten edellä vuosien 1973 ja 1982 osalta todettiin.
Elso on myös monella tapaa tiedon vastainen ase. Se on siis tärkeässä asemassa informaatiosodankäynnissä ja verkostokeskeisessä sodankäynnissä.
Lyhyesti: Ilman elson hallintaa nykyaikaista tavanomaista sodankäyntiä ei ole juuri mahdollista voittaa.
Monista elson sovellutuksista on tullut myös merkittäviä siviilituotteita. Esim. suorahajotushajaspektritekniikka ja taajuushyppely ovat siviilikäytössä muun muassa kännyköissä (CDMA) ja langattomissa tietokoneverkoissa.
[muokkaa] Lähteitä:
- Pääesikunnan sotatalousosaston julkisessa kirjassa "Sotatekninen arvio ja ennuste (STAE)", joka on ilmestynyt 5.10.2004 käsitellään sen toisen osan luvussa neljä elektronista sodankäyntiä otsikolla "Elektronisen sodankäynnin järjestelmät"
- Jyri Kosola & Tero Solante:"Digitaalinen taistelukenttä - Informaatioajan sotakoneen tekniikka" Maanpuolustuskorkeakoulu, Tekniikan laitos Julkaisusarja 1, n:o 13, Edita Prima 2003, toinen painos, 533 sivua
- Jyri Kosola, Janne Jokinen:"Elektroninen sodankäynti, osa 1 - taistelun viides dimensio" Maanpuolustuskorkeakoulu, Tekniikan laitos Julkaisusarja 5, n:o 2/2004, Edita Prima Oy 2004, 223 sivua
[muokkaa] Katso myös
- informaatiosodankäynti
- HAARP, tiedonsiirron tehostamiseen tähtäävä tutkimusprojekti.
- elektroninen tuhoaminen