Hermeneutiikka
Wikipedia
Hermeneutiikka (kr. hermeneutike tekhne, taito tulkita, kääntää ja selittää) on tieteenfilosofinen suuntaus, joka painottaa inhimillistä ymmärrystä (ennen kaikkea kirjoitettujen) tekstien mutta myös musiikin tai kuvataiteen tulkinnassa. Siinä sovelletaan hermeneuttista menetelmää.
Hermeneutiikka syntyi 1400-luvun humanismin myötä menetelmänä analysoida tekstejä. Varhaisen hermeneutiikan riemuvoittoihin kuuluu Laurentius Vallan vuonna 1440 osoittama niin sanottu Konstantinuksen lahjakirjoituksen epäaitous pelkästään tekstinsisäisen todistusaineiston perusteella. Näin humanistinen hermeneutiikka laajensi aikaisempaa, lähinnä Raamatun tulkintaan keskittynyttä hermeneutiikkaa.

Modernin hermeneutiikan perustajana pidetään Wilhelm Diltheytä. Hänen filosofiassaan hermeneutiikka on "eläytyvää ymmärtämistä". Se on menetelmä, joka hänen mukaansa erottaa niin sanotut hengentieteet (humanistiset tieteet) luonnontieteistä. Diltheyn hermeneutiikassa keskeistä oli järjestelmällisten ja tieteellisten tulkintojen tuottaminen sijoittamalla tutkittava teksti sen syntykontekstiin. Diltheyn mukaan hengentieteiden (saks. Geisteswissenschaften) keskeinen metodi on eläytyminen tutkimuskohteen ajatusmaailmaan ja toisaalta tukeutuminen (tutkijan omaan) sisäiseen kokemukseen. Tämä ajatus on keskeinen myös modernin historiantutkimuksen menetelmäopin kannalta. Siten diltheyläinen hermeneutiikka on edelleen ajankohtaista humanististen tieteiden menetelmäopin kannalta.
Martin Heideggerin filosofinen hermeneutiikka puolestaan siirsi painopisteen tulkinnasta eksistentiaaliseen ymmärtämiseen, jota hän piti suorempana, välittömämpänä ja siten eräällä tavalla autenttisempana tapana pikemmin olla maailmassa kuin vain tapana tietää.
Yksi hermeneutiikan ongelmista on tieteellisen ja ei-tieteellisen ymmärtämisen ongelma. "Eläytyvä ymmärtäminen" tuo yksilökohtaisuuden (subjektiivisuuden) tieteeseen, ja se ei – joidenkin näkemysten mukaan – kuulu tieteen ihanteisiin. Tämäkin kritiikki on tosin viime vuosikymmeninä kyseenalaistettu. Hermeneutiikan kriitikot huomauttavat myös, että hermeneuttisten tutkimustulosten todentamismahdollisuus on yhtä kuin nolla, eivätkä hermeneuttiset teoriat täytä mitään tieteen tunnusmerkkejä kuten falsifikaation kriteeriä. "Välitöntä kokemusta" ei voida toistaa tai todentaa. Siten hermeneuttinen tutkimus periaatteessa mahdollistaa lukuisten eri tutkimustulosten tuottamisen samasta tekstiaineistosta. Tämä kritiikki tosin on kohdistettavissa lähes kaikkeen humanistiseen tutkimukseen.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kusch, Martin (1986). Ymmärtämisen haaste. Prometheus. Oulu: Pohjoinen. ISBN 951-749-042-9