Hiukset
Wikipedia

Hiukset eli tukka on ihmisen päälaen ja takaraivon karvoitus, joka lyhentämättömänä kasvaa paljon pidemmäksi kuin mikään muu ihmisen tai muun eläinlajin karvoitus. Hiukset ovat pitkiä, ohuita ja kestäviä sarveiskuituja, jotka kasvavat päänahassa tiuhaan sijaitsevista hiustupista. Ihmisillä on keskimäärin 100 000 hiusta päässään. Hiukset kasvavat kuukaudessa 1 - 1,5 cm ja päivittäin päästä irtoaa itsestään 20-100 lepovaiheessa olevaa hiusta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hiusten tarkoitus
Alun perin ihmisten esi-isät olivat huomattavasti nykyihmistä karvaisempia, mutta on epävarmaa, miksi muun karvoituksen vähentyessä hiukset ovat säilyneet ja ehkä jopa lisääntyneet. Hiusten tarkoitus on luultavasti suojata päätä kolhuilta ja liialta auringonpaisteelta. Kylmässä ilmastossa hiukset taas suojaavat kylmältä. Eräs hiuksille annettu selitys on, että sylivauvat voisivat tarttua niihin, jotta eivät putoaisi. Seksuaalisen valinnan merkitys ihmisten ulkomuodon kehitykseen on kiistanalainen aihe; sitä on ehkä aliarvioitu. Voimakkaat hiukset ovat voineet vaikuttaa myös myönteisenä, nuoruuteen ja terveyteen viittaavana ulkonäkötekijänä, kun taas kaljuus on merkinnyt vanhuutta. Ainakin voimakkaan parran oletetaan puuttuvan naisilta osittain seksuaalisen valinnan seurauksena.
[muokkaa] Hiusten rakenne
Hiuksessa on kolme kerrosta, uloimpana käpymäinen suomukerros, sen sisällä kuitukerros ja sisimpänä ydin. Suomukerros suojaa hiusta vaurioilta, mutta sen voi tuhota esimerkiksi vaalentamalla tai kihartamalla hiuksia kemiallisin keinoin liian vahvoilla aineilla tai toistuvilla käsittelyillä. Jos suomukerros on tuhottu hiuskuidut ovat suojattomina ja sotkeutuvat sekä katkeilevat helposti.
[muokkaa] Hiusten määrä
Keskimääräisesti ihmisellä on 100 000 hiusta, joista irtoaa päivittäin 20-100 hiusta. Nämä hiukset kasvavat kuitenkin takaisin. Hiusten määrään vaikuttaa myös sen väri: vaaleahiuksisilla on keskimäärin 150 000 hiusta, mustahiuksisilla 110 000, ruskeahiuksisilla 100 000 ja punahiuksisilla 75 000.[1]
[muokkaa] Miesten hiustyylit eri kulttuurissa
Ihmiset ovat muokanneet hiuksiaan kautta aikojen. Hiuksia on leikattu ja letitetty monin tavoin. Hiustyylit ja -muodit ovat vaihdelleet hiuksettomuuden ja pitkien hiusten välillä.
Vastaavaan aikaan Israelissa pitkä tukka oli tavanomainen, vrt. esim. Raamatun tarina Simsonin voimien liittymisestä hänen hiuksiinsa. Uudessa testamentissa tosin sanotaan pitkän tukan olevan miehelle häpeäksi, mutta naiselle kunniaksi (1 Kor. 11:14).
Intiassa sikhien leikkaamattomana hyvin pitkäksi kasvava miesten tukka omaa miltei yhtä pitkän perinteen.
Antiikin Kreikassa syntyi nykypäiviin säilynyt länsimainen kauneusihanne, jossa miehillä on lyhyet hiukset, naisilla pitkät. Ihanne määrittelee myös miesten lyhyiden hiusten mallia vielä tarkemmin. Lisäksi ihanteeseen kuuluu, että miehen parta on joko ajettu tai lyhyt ja siisti. Pulisongeista ja viiksistä tuli 1800-luvulla oma osansa hiusmuotia.
Esimerkiksi kansainvaelluksen aikana germaanisten barbaariheimojen keskuudessa ovat miehet pitäneet pitkiä lettejä tai pitkää avotukkaa. Keskiajalla miesten hiukset saattoivat ulottua korvien yli, mutta ne olivat silti naisten pitkää tukkaa lyhyemmät. Keskiajalla hiuksia myös kiharrutettiin, mutta kirkko paheksui tätä. Renessanssin aikaan hiuslisäkkeet yleistyivät ja pitkästä tukasta tuli yläluokan symboli. Englannin sisällissodassa keropäiden poliittinen symboli oli nimenomaan lyhyksi leikattu tukka, asketismin merkki.
1900-luvun jälkipuolella länsimainen hiusmuoti muuttui sallivammaksi. 1950-luvun lopulla laulaja Elvis Presleyn hiustyyliä pidettiin erikoisena Yhdysvalloissa, missä miehillä oli siihen aikaan lähes poikkeuksetta hyvin lyhyt tukka (crew cut). Elvis kasvatti hiuksensa niin pitkiksi, että ne ylettyivät korvien päälle ja kampasi hiuksensa rasvalla taakse.
1960-luvun alussa Beatles -yhtyeen korviin asti ulottuvat hiukset herättivät suurta huomiota lyhyeen tukkaan tottuneille ikäpolville. Saman vuosikymmenen jälkipuoliskolla alkoivat miesten leikkaamattomat hiukset yleistyä. Pitkät hiukset liitettiin erityisesti hippi-liikkeeseen ja vapaamielisyyteen. Tämä merkitys on osittain edelleen säilynyt. Punkin mukana tuli irokeesikampaukset ja laaja väriskaala miesten hiuksiin.
Nykyäänkin suurimmalla osalla miehistä on lyhyet hiukset, mutta pitkää tukkaa ei varsinkaan nuorilla miehillä pidetä mitenkään erikoisena. Vaatimus lyhyistä hiuksista on kuitenkin säilynyt useimpien maiden armeijoiden ulkonäkösäännöksissä. Ruotsin asevoimissa pitkä tukka on sallittu 1970-luvulta alkaen. Saksan liittotasavallan armeija salli varusmiehillään jonkin aikaa pitkät hiukset 1970-luvulla. Joissakin maissa (Australia, Uusi Seelanti) miessotilailla saa olla puolipitkät hiukset, jotka eivät ylety kaulukselle asti.
1970-luvulta lähtien on Suomessakin keskusteltu aika ajoin siitä, pitäisikö armeijassa sallia miehille pitkät hiukset. Esimerkiksi puolustusministeri Elisabeth Rehn ja kansanedustaja Outi Siimes vastustivat tätä 1990- ja 2000-luvuilla, mutta jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth olisi sallinut pitkät hiukset armeijassa.lähde?
Pohjois-Koreassa pitkä tukka on kielletty miehiltä myös siviilissä.
[muokkaa] Naisten hiustyylit
Esimerkiksi faaraoiden aikana Egyptissä ylhäisön naisihanteeseen kuului kaljuus.
Naisten lyhyet hiukset ovat tulleet 1900-luvun jälkipuoliskolla vielä miesten pitkiä hiuksia tavanomaisemmiksi. Naisten hiuksien lyhyyteen ei liitetä yhtä voimakkaasti sosiaalista symboliikkaa kuin miesten pitkiin hiuksiin, mutta silti naisen pitkät hiukset nähdään selvästi perinteisenä. Nutturalle laitetut pitkät hiukset saatetaan yhdistää jopa konservatismiin. Kaljuus on naisilla edelleen varsin harvoin valittu tyyli.
[muokkaa] Hiusten perinnöllinen väri ja kiharuus
Maailmalla yleisin hiusten väri on tumma. Tummat tai tummanruskeat hiukset ovat yleisimmät myös Euroopassa. Suomessa noin puolella väestöstä on vaaleat hiukset; vaalealla tarkoitetaan tässä värejä "maantienharmaasta" keltaiseen ja valkoiseen. Viidellä prosentilla on tummat hiukset, ja lopuilla ruskeat tai vaaleanruskeat. Suomalaisten hiukset ovat vaaleimmat maailmassa.
Länsi- ja Pohjois-Euroopassa esiintyviä punaisia hiuksia on joskus pidetty noituuden merkkinä, mikä on saattanut johtua maailman punahiuksisimpiin kuuluviin irlantilaisiin kohdistuneista epäluuloista.
Hiusten kiharuus on yleisintä Afrikassa, ja vähenee asteittain muualle mentäessä. Kiharien hiusten arvellaan kehittyneen, jotta ne suojaisivat auringonpaisteelta ja antaisivat päänahan hengittää. Suorien hiusten arvellaan kehittyneen suojaamaan kylmältä, sillä pitkinä ne peittävät pään pintaa tiiviimmin. Myöhemmin aavikkoseuduille muuttaneet kansat sekä myös Väli- ja Etelä-Amerikan intiaanit ovat kuitenkin suorahiuksisia. Hius kihartuu, jos se on poikkileikkaukseltaan ovaali.
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Katso myös
- Kalju - hiukseton pää