Kaksostutkimus
Wikipedia
Kaksostutkimus on menetelmä, jolla pyritään identtisiä eli samanmunaisia sekä erimunaisia kaksosia tutkimalla selvittämään ympäristön ja perinnöllisyyden osuutta johonkin ominaisuuteen, kuten älykkyys, pituus tai paino.
Kaksostutkimuksen menetelmä perustuu siihen, että identtiset kaksoset (samanmunaiset oli monotsygoottiset) ovat perimältään eli genotyypiltään keskenään samanlaisia, kun taas ei-identtiset (erimunaiset eli ditsygoottiset) kaksoset ovat genotyypiltään yhtä erilaisia kuin sisarukset yleensäkin. Tämä mahdollistaa sen, että voidaan vertailla saman- ja erimunaisten kaksosten osapuolten eli parikkien samankaltaisuuksia. Mikäli identtiset kaksoset ovat keskenään samankaltaisempia kuin ei-identtiset, voidaan päätellä perinnöllisyydellä olevan vaikutusta asiaan. Jos taas erimunaiset ovat vain hieman erilaisia, voidaan päätellä ympäristöllä olevan jonkin verran osuutta asiaan. Mikäli ympäristöllä ei olisi asiaan vaikutusta, olisivat samanmunaiset osapuolet aina samanlaisia saman genotyypin takia.
Ympäristön osuutta tutkitaan tarkemmin, kun vertaillaan yhdessä ja erillään eläneitä identtisiä kaksosia. Tällöin jos tavallisesti alle puolivuotiaasta saakka erillään eläneet osapuolet poikkeavat toisistaan tutkittavalta ominaisuudeltaan enemmän kuin yhdessä kasvaneet, tehdään johtopäätös että ympäristö on vaikuttanut ominaisuuteen, jota tutkitaan.
Nykyaikaan tultaessa kaksostutkimuksen käyttö on viime vuosikymmeninä vähentynyt, koska niihin sisältyy monia käytännöllisiä ja teoreettisia virhelähteitä. Tavallisesti ainoa asia, joka kaksostutkimuksella on mahdollista saada selville on juuri se, onko tutkittavaan ominaisuuteen perinnöllisyydellä tai ympäristöllä vaikutusta. Niiden keskinäisen osuuden ja vuorovaikutuksen tutkimiseen vaaditaan muita menetelmiä.