Bertrand Barère de Vieuzac
Wikipedia
Bertrand Barère de Vieuzac(10. syyskuuta 1755 Tarbes - 15. tammikuuta 1841 Tarbes) oli ranskalainen vallankumousmies, alunperin toulouselainen asianajaja; vallankumouksen puhjetessa pikkuvirkamies Tarbesissa Pyreneillä.
Perustuslakia säätävän kansalliskokouksen jäsen. Perusti vallankumouksen ensimmäisen päivälehden "Point du Jour" (Päivän nousu). Konventin jäsen, taitava puhuja, joka sai liikanimen "Giljotiinin Anakreon"; tarkkaan harkitsevana juonittelijana hän pääsi keskustan johtajaksi, mikä merkitsi vaikutusvaltaista asemaa: kuningasta tuomittaessa hän oli konventin puhemies.
Siirtyi Vuoripuolueen riveihin kun puolue näytti voittavan; myötäili taitavasti kulloinkin voitolla ollutta ja käänsi takkinsa tuulen mukaan - kuitenkin niin nokkelasti ettei kukaan huomannut.
Barère mm. töhersi käytetyn kirjekuoren takapuolelle Dantonin pidätysmääräyksen, jonka sitten huomattavimmat vallankumouksen johtajat allekirjoittivat. Kuori on säilynyt Ranskan valtionarkistossa.
Barère kuului Yhteishyvän valiokuntaan ja tavallisesti esitteli sen raportit konventille; hän otti osaa Robespierren kukistamiseen ja onnistui täten säilyttämään päänsä - mutta sai karkoitustuomion terrorin johtajiin kuuluvana; häntä pidettiin mitättömänä juoksupoikana, joka ei ansainnut mestausta.
Barère onnistui pakenemaan ja pääsi osalliseksi yleisestä armahduksesta; Napoleonin noustua valtaan sai huomata olevansa epäsuosiossa.
Vuonna 1815 Barère karkoitettiin maasta kuninkaanmurhaajana ja hän sai pienehkön poliisipäällikön viran Pyreneillä. Sitä hän hoiti elämänsä viimeisen neljännesvuosisadan.
Barére oli ainoa vallankumouksen huipun tuntumassa ollut todella päätöksentekoon osaa ottanut vaikuttaja - kuninkaan kuolemaan tuominneen konventin istunnon puhemies - joka kuoli luonnollisen kuoleman omassa vuoteessaan.
Lähes kaikki muut kuolivat joko mestauslavalla, oman käden kautta tai kostomurhien uhreina, kuten Lepeletier de Saint-Fargeau tai Marat. Sairauteen menehtynyt - Aubryn mukaan juopottelulla itsensä tappanut - Mirabeau on toinen poikkeus, mutta hänhän kuolikin ennen kuin vallankumous todella pääsi vauhtiin.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Lähde: Aubry: Ranskan suuri vallankumous, osa 2