James Finlayson

Wikipedia

James Finlayson (1771-1852) oli Suomen teollisuuden isä. Hänen puolisonsa oli Margaret Finlayson.

Finlayson syntyi Glasgowissa, Skotlannissa. Uskonnoltaan hän oli syrjitty kveekari ja vaatimattomasta yhteiskunnallisesta asemasta, joten hän ei saanut korkeampaa muodollista koulutusta, mutta pätevöityi koneteknikoksi työskenneltyään jo nuorena konepajassa Glasgowissa. Hän oli työssä useissa tekstiilitehtaissa ja yhteen aikaan jopa suurehkon kehräämön johtajana.

Vuonna 1798 perustettiin Pietariin keisarilliset Aleksanterin manufaktuurilaitokset, jonne Finlayson tuli konemestariksi ja tutustui itse keisariin. Englannista modernien koneiden vienti oli ankarasti kiellettyä, joten tietotaidon vienti oli ainoa keino teollisuuden käynnistämiseksi muualla.

Vuonna 1819 Finlayson ja Englannin raamattuseuran yliasiamies tohtori John Patterson matkustivat Suomeen käynnistämään raamattujen levittämistä maassa. Samana vuonna myös keisari vieraili Tampereella. Tammerkoski havaittiin oivalliseksi voimanlähteeksi teollisuudelle.

Ennen tehtaan perustamista Finlayson kirjoitti keisarille pyytäen itselleen ja seuraajilleen uskonvapautta. Aleksanteri I suostui pyyntöön, ja kaikilla Finlaysonin työntekijöillä oli uskonnonvapaus. Saatuaan porvarioikeudet ja senaatin privilegiokirjeen Finlayson rakennutti lainan turvin Tampereelle konepajan ja valimon vuonna 1820 tuottamaan karstaus- ja kehruukoneita tekstiiliteollisuudelle. Keisari myönsi 1821 Tampereelle erivapauden tuoda raaka-aineita ja koneita ilman tullia.

Tilauksia ei kuitenkaan tullut ilman kysyntää ja vuonna 1823 Finlayson vaihtoi alaa tekstiiliteollisuuteen uuden lainan turvin. Edullisen valtion lainan vastineeksi määrättiin, että jokaisen suuriruhtinaskunnan kansalaisen oli halutessaan päästävä tutustumaan tuotantoon. Menestys alkoi vasta 1828, kun raaka-aineessa siirryttiin tuontipuuvillaan ja pian tehdas antoi töitä kymmenelle työntekijälle. Vuonna 1833 tehtaassa oli jo kuudettasataa värttinää.

Hurskaana miehenä Finlayson antoi töitä lapsille, haluten auttaa orpoja ja turvattomia. Työpäivät tuona aikana tosin venyivät kymmentuntisiksi ja usein yöhön asti.

Vuonna 1836 iäkäs Finlayson myi tehtaansa rääveliläiselle liikemiehelle Carl Samuel Nottbeckille ja hovineuvos Georg Adolf Rauchille ja toimi pari vuotta neuvonantajana ennen paluutaan kotimaahansa. Tehtaalla oli hyvä maine ja Finlayson edellytti ostajien säilyttävän hänen nimensä yhtiön nimessä. Uudeksi nimeksi tuli Finlayson & Co. Perustajan nimi on säilynyt nykypäivään saakka: yhtiön nimi on nykyään muotoa Finlayson Oy. Teollisuus laajeni, vuonna 1877 valmistui 1200 kutomakoneen sali ja siellä työskenteli neljännes Suomen teollisuustyövoimasta.

Muilla kielillä