Jakokunta (Suomen historia)
Wikipedia
Suomen historiassa jakokunta on vanha maaseudun organisaatiomuoto, joka liittyy niittyjen ja metsien yhteiskäyttöön. Jakokunnan jäsenillä on käyttöoikeus tiettyyn alueeseen. Yhdessä pitäjässä oli tyypillisesti monta jakokuntaa. Jakokuntien uskotaan syntyneen viimeistään keskiajalla. Ne saattavat jollakin tapaa palautua jo rautakaudella olemassa olleisiin nautinta-alueiden rajoihin.