Grahaminmaa

Wikipedia

Grahaminmaa on niemimaa, joka ulkonee Etelämantereen läntisestä reunasta koilliseen. Niemimaan muodostaa lähes kokonaisuudessaan jäinen ja luminen 2 000—3 000 metrin korkeuteen kohoava vuorijono, jonka korkein huippu on 4 700 metrissä. Grahaminmaan erottaa lännessä Aleksanteri I:n maasta 20—50 kilometrin levyinen salmi. Grahaminmaan löysi vuonna 1832 brittiläinen löytöretkeilijä John Biscoe. Niemimaa on nimetty James Grahamin mukaan, joka siihen aikaan tomii amiraliteetin johtajana.


Tämä Etelämantereeseen liittyvä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.