Hawker Hurricane

Wikipedia

Hawker Hurricane Mk IV
 
Hawker Hurricane Mk IIc
Tyyppi Hävittäjä
Rynnäkkö
Valmistaja Hawker Aircraft Limited
Pituus 9,81 m
Kärkiväli 12,19 m
Korkeus 3,98 m
Tyhjäpaino 2 790 kg
Suurin lentoonlähtöpaino 3 833 kg
Toimintasäde ca 1 465 km
Lakikorkeus 9 935 m
Huippunopeus 531 km/h
Moottori Rolls-Royce Merlin 24 (tai 27) V-12: 1280, 1460 tai 1620 hv
Miehistö 1
Aseistus Esim. 8kpl 7,7 mm konekivääriä siivissä (mk. 1)
tai 4 kpl 20 mm tykkejä (mk. 2)
454 kg raketteja, pommeja tai lisäpolttoainetta
Hawker Hurricane Mark IV hävittäjäpommittaja elokuussa 1945. Aseistuksena 12 kpl .303 kaliiperin browning-konekiväärejä ja 8 kpl raketteja
Suurenna
Hawker Hurricane Mark IV hävittäjäpommittaja elokuussa 1945. Aseistuksena 12 kpl .303 kaliiperin browning-konekiväärejä ja 8 kpl raketteja

Hawker Hurricane oli Britannian kuninkaallisten ilmavoimien 1930-luvun alun moderni hävittäjälentokonetyyppi. Se oli lukumääräisesti tärkein englantilaisten hävittäjälentokone Taistelussa Britanniasta 10. heinäkuuta - 31. lokakuuta 1940. Tuolloin RAFilla oli käytössään 32 Hurricane-laivuetta ja 19 Supermarine Spitfire-laivuetta. 620 Hurricane- ja Spitfire-hävittäjälentokonetta torjui 3 500 saksalaisen pommitus- ja hävittäjälentokoneen uhan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Hurricanen suunnittelu ja käyttö

Sydney Camm alkoi suunnitella Hurricanea vuonna 1934. Tällöin vielä uskottiin nopeiden pommikoneiden ratkaisevan tulevat sodat ja hävittäjien uskottiin olevan kykenemättömiä estämään nopeiden ja korkealla lentävien pommikoneiden toimintaa. Hurricane oli jo muutos tähän doktriiniin. Se korvasi RAF:in kaksitasoiset avo-ohjaamoiset hävittäjäkoneet, joissa oli kiinteä laskuteline, vuodesta 1937 alkaen.

Hurricanen ensilento tapahtui 6. marraskuuta 1935. Se oli RAF:n ensimmäinen lentokone, jonka nopeus ylitti 300 mailia tunnissa (483 km/h).

Prototyyppi ja tuontantoon mennyt Hurricane oli putkirakenteinen ja kankaalla verhottu. Siten Hurricanen rakenne muistutti ensimmäisen maailmansodan lentokoneita. Hawkerin tehtaalla ei 1930-luvulla ollut käytössä työvoimaa, joka ilman pitkää koulutusta olisi pystynyt kuorirakenteisen lentokoneen valmistukseen. Siksi kone syttyi herkästi tuleen, jos siihen osuttiin, ja se menetti ohjauskykynsä pintarakenteen tuhoutuessa. Myöhemmin lisätyt itsestään tiivistyvät polttoainesäiliöt paransivat osumien sietokykyä. Toisaalta sen moottorin jäähdytysjärjestelmä ei ollut aivan niin herkkä osumille kuin kehittyneemmät hävittäjät, kuten Spitfire ja myöhemmin käyttöön tullut Mustang. Testausvaiheessa Hurricanen kangaspäällysteiset siivet aiheuttivat ongelmia, jotka kuitenkin korjattiin. Sodan aikana siirryttiin metallisiipiseen versioon, joka teki Hurricanesta vahvemman ja helpotti sarjatuotantoa.

Yksinkertainen kangaspäällysteinen putkirakenne oli kuitenkin pääsyy, miksi kone otettiin sarjavalmistukseen vuonna 1936: silloin oli vielä epävarmaa saataisiinko kehittyneempi Supermarine Spitfire sarjatuotantoon. Spitfiren riskeinä olivat mm. kuorirakenteinen runko (engl. monocoque) ja uusi moottori, jossa havaittiin kaasuttimesta johtuvia käyntihäiriöitä jyrkissä kaarteissa ja syöksyissä, jolloin moottori saattoi sammua. Messerschmittissä oli kehittynyt polttoaineenruiskutus, johon koneen asento ei vaikuttanut. Varhaisten Hurricanejen alhaiseen huippunopeuteen vaikutti myös lapakulmaltaan kiinteä kaksilapainen puupotkuri. Torjuntahävittäjänä potkurin lapojen asetus oli tehty nopeaa nousua, eikä huippunopeutta varten. Myöhemmin potkuri vaihtui metalliseen kolmella säädettävällä lavalla varustettuun potkuriin. Säätöpotkuri painoi miltei 150 kg enemmän kuin "kiinteä" potkuri.

Hurricane-koneita valmistettiin kaikkiaan 14 000 kappaletta.

Alkuperäisen ilmapuolustusstrategian - joka sekin perustui tutkan antamaan ennakkovaroitukseen saksalaisista pommittajista niiden ollessa vielä Manner-Euroopan päällä - mukaan Hurricane-laivueiden oli tarkoitus lentää korkeammalla ja kovempaa kuin pommittajien ja iskeä niitä ohjaamoon ylhäältä. Osumistarkkuutta pyrittiin parantamaan asentamalla Hurricanen siipiin kahdeksan .303 kaliiperin Browning-konekivääriä, jota pidettiin tuohon aikaan tavattoman voimakkaana aseistuksena. Käytännössä vaakahyökkäykset olivat paras taktiikka, eikä yksi hyökkäys aina riittänyt pudotukseen pelkillä konekivääreillä. Pommikoneiden puolustautuminen oli myös ennakoitua kiivaampaa.

Hurricane oli toisen maailmansodan syttyessä suorituskyvyltään paljon Messerschmitt Bf 109:iä huonompi eikä Hurricanea alun perin tarkoitettukaan ensisijaisesti kaartotaisteluihin, joihin se jatkuvasti kuitenkin joutui. Britannian taistelun aikana Hurricanet tekivät useimmat pudotukset, koska ne ohjattiin hitaampien pommikoneiden kimppuun, nopeiden Spitfirejen taistellessa hävittäjiä vastaan. Spitfiren tuotanto saatiin nousemaan saksalaisten kiivaista pommituksista huolimatta neljään kappaleeseen vuorokaudessa - suurin ongelma oli lentäjien puute.

[muokkaa] Hurricanen käyttö Suomen ilmavoimissa

Suomeen ostettiin välirauhan aikana 12 Hawker Hurricane Mk I konetta, joista kaksi tuhoutui siirtolennolla. Tämä oli osa Englannin osin myöhästyneestä panoksesta Suomen tukemiseen talvisodassa.

Suomella oli jatkosodassa käytössä kymmenen Hurricane Mk I konetta. Konetta pidettiin jo jatkosodassa vanhentuneina, mutta ne olivat Ilmavoimien nopeimmat hävittäjät, etenkin korkeammalla, Messerschmittien saapumiseen saakka. Ne osallistuivat jatkosodan hyökkäysvaiheessa aktiivisesti taistelutoimintaan. Varaosien vähyys, niiden huono saatavuus ja Merlin-moottorin suhteellisen vaativa huoltotoiminta vaativat kuitenkin veronsa eikä Hurricaneja voitu käyttää enää myöhemmin suuremmassa määrin taistelutoiminnassa. Hurricaneja käytti tämän jälkeen hajanaisesti LLv32 ja LLv26, sekamuodossa toisten hävittäjien kanssa. Jatkosodan keskivaiheissa Hurricanet keskitettiin Helsingin puolustukseen, jossa ne lensivät torjuntalentoja venäläisiä tiedustelu- ja pommikoneita vastaan. Suomalaiset käyttivät Hurricaneja vuoteen 1944 asti.

Kaiken kaikkiaan suomalaiset Hurricanet saivat viisi ja puoli ilmavoittoa, joista pääosa jatkosodan hyökkäysvaiheessa. Viimeisen ilmavoiton koneet saivat 8.1.1942, kun HC-452 sai puolikkaan ilmavoiton I-153-koneesta.

Hurricanea toimitettiin Englannista 4 000 kappaletta Neuvostoliittoon Lend-Lease-koneiksi. Jatkosodan aikana Suomen ilmavoimat otti haltuunsa useita alasampumiaan Hurricaneja sotasaaliskoneina. Ne olivat suomalaiskoneita uudempia malleja, joihin ei ollut varaosia. Täten niitä voitiin käyttää soveltuvin osin varaosien lähteenä Mark I-koneille. Näistä yksi menetettiin lento-onnettomuudessa.

Jatkosodan puolivälissä Suomen Hurricane MK I:t varustettiin alumiinisiivin, jotka oli saatu sotasaaliiksi ja samalla koneet varustettiin myös tarvittavin mittarein yöhävittäjäkäyttöä varten.

Yksi Hawker Hurricane IIB otettiin sotasaalina vuonna 1942 ja se varustettiin 12:lla konekiväärillä. Tämä kone lensi Jatkosodassa tunnuksella HC-465.

[muokkaa] Hurricane rynnäkkötehtävissä

Pohjois-Afrikassa Hurricane osoittautui erinomaiseksi lavetiksi raskaillekin aseille. Taistelun Britanniasta loputtua suuret määrät Hurricaneja lähetettiin brittien "aavikkorottien" tueksi: kuljetuksissa olivat apuna amerikkalaisten lentotukialukset. Varustettuna 40 mm tykeillä Hurricanet hyökkäsivät Saksan ja Italian maajoukkoja vastaan ja tuhosivat erityisesti panssarivaunuja iskemällä niitä ohueen kansipanssariin. Pian saksalaiset saattoivat huomata voivansa liikkua vain öisin: tällöin miehet eivät saaneet tarpeellista unta yön viileydessä ja päivän helteissä ei ollut mahdollista nukkua. Lisäksi huoltoliikenne oli mahdotonta päivisin ja kuorma-autojen menetykset kasvoivat. Kaiken seurauksena akselivaltojen huolto heikkeni entisestään.

Panssaroimattomat, herkällä nestejäähdytysmoottorilla varustetut Hurricanet kuitenkin kärsivät raskaita tappioita rynnäkkötehtävissä.

Välimeren satamissa ja merireiteillä Maltalta toimineet Hurricanet ja muut brittien koneet vainosivat akselivaltojen huoltokuljetuksia, jotka loppuivat pian kokonaan. Samoin akselivaltojen ilmasilta Italiasta Libyaan katkesi Hurricanejen verottaessa raskaasti saksalaisten kuljetuskoneita. Ranskassa miehittäjän rautatiekuljetukset kärsivät raskaita menetyksiä raketeilla aseistettujen Hurricanejen ja muiden rynnäkkökoneiden jatkuvien hyökkäysten seurauksena; Ranskan vastarintaliike välitti tietoja rautatiekuljetusten yksityiskohdista ja niitä käytettiin tehokkaasti hyväksi.

Kaakkois-Aasian ja varsinkin Burman rintamalla Hurricanet yrittivät tukea brittien, australialaisten ja uusiseelantilaisten maavoimien taistelua määrällisesti ja laadullisesti ylivoimaisia japanilaisia joukkoja vastaan.Sodan loppuvaiheessa uusimman mallin Spitfiret kokeneine lentäjineen voittivat ilmaherruuden japanilaisten vanhentuneilta harvalukuisilta Zeroilta. Sitten Hurricane IIC-hävittäjäpommittajat (1280 hv, 4×20 mm kanuuna, 450 kg pommeja) kävivät japanilaisten huoltolinjojen kimppuun, näistä tärkeimpinä kapearaiteiset rautatiet ja alueella välttämättömät lukemattomat sillat. Hurricanet tuhosivat myös paljon japanilaisten lentokoneita kentilleen. Eversti Orde Wingaten perustamilla erikoisjoukoilla eli chindit-sisseillä oli tärkeä osuus kohteiden löytämisessä. Ilmaherruus mahdollisti myös ilmapudotusten ja Horsa-liitokoneiden käytön liittoutuneiden maavoimien huoltamiseen. Japanilaiset puolestaan jäivät vaille huoltoa ja sodan loputtua antautuneet keisarillisen armeijan sotilaat olivat pahoin nälkiintyneitä ja kärsivät sairauksista.

Toisin kuin usein kuvitellaan, Neuvostoliittoon Lend-Lease-sopimuksen nojalla toimitetut Hurricanet eivät kuitenkaan toimineet rynnäkkötehtävissä sen enempää kuin muutkaan neuvostoliittolaiset hävittäjät. Hurricaneja käytettiin itärintamalla normaalisti hävittäjinä, jotka osallistuivat rynnäköintiin tarpeen vaatiessa. Hurricanen herkästi vaurioituva moottori, heikko panssarointi ja vakiona tehoton aseistus rajoittivat koneen käyttöä maataistelutehtävissä.

[muokkaa] Hurricane merellä

Britit olivat erittäin riippuvaisia Kanadasta ja Yhdysvalloista saapuvista laivasaattueista, jotka toimittivat saarivaltakuntaan ravintoa, polttoaineita ja tietenkin varsinaista sotamateriaalia, mukaan lukien meren toisella puolella valmistettuja lentokoneita. Saksalaisten pitkän matkan meritoimintakoneet, kuten Junkers Ju 290 ja Focke-Wulf Fw 200 Condor, uhkasivat saattueiden turvallisuutta. Kuninkaallisen laivaston hävittäjät, kevyet risteilijät ja muut saattajat olivat sukellusveneiden torjuntatehtävän vuoksi täynnä syvyyspommeja, eikä pinta-aluksista ollut sodan alussa muutenkaan tehokkaaseen ilmatorjuntaan, sillä Royal Navyn HACS-ilmatorjuntatulenjohtojärjestelmä oli ratkaisevasti heikompi kuin amerikkalainen tutkaohjattu ilmatorjuntatykistö. Brittien lentotukialukset puolestaan olivat pintalaivaston suojaustehtävissä.

Hätäratkaisuna oli rahtilaivoista rakettikäyttöisiltä katapulteilta lähetettävät Hurricanet, jotka tehokkaasti ampuivat saksalaisten koneet alas tai karkottivat ne. Koska laskeutumismahdollisuutta ei ollut, piti Hurricane-pilottien hypätä laskuvarjolla ja toivoa tulevansa pelastetuksi. Itse kone jouduttiin näin uhraamaan, mutta tärkeintä oli turvata saattueiden perille pääsy. Nämä "Catapult-Armed Merchantman" -laivat merkitsivät kuitenkin "Condor-kirouksen" loppumista 1940.

Ensimmäisen kerran Hurricanella laskeuduttiin HMS Glorious -tukialuksen kannelle keväällä 1940. Vaikka HMS Glorious menetettiinkin pian, hengissä selvinneet lentäjät kertoivat laskeutumisen tukialukselle olleen helppo, ja Hurricanen heidän mielestään voivan soveltua hyvin tukialuskäyttöön. Niinpä Hurricanesta laadittiinkin laivastomalli, Sea Hurricane. Pian rakennettiin myös ensimmäiset alkeelliset saattuetukialukset, jotka olivat aluksi isoja hiililaivoja tai öljytankkereita, joiden päälle voitiin asentaa teräskansi lentokoneita varten. Varsinaisia lentotukialuksia vapautettiin pintalaivaston turvaamisesta saattueiden suojaksi vasta taistelun Atlantista päätyttyä vuonna 1941.

Hawker Sea Hurricane Mk.I Kone on maalattu 880 Squadronin (HMS Indomitable) väreihin. (2004)
Suurenna
Hawker Sea Hurricane Mk.I Kone on maalattu 880 Squadronin (HMS Indomitable) väreihin. (2004)

Varsinainen merimuunnos Hurricanesta, joka sai nimekseen Sea Hurricane, saatiin lisäämällä taittuvat siivenkärjet, vahvistamalla rungon rakenteita ja lisäämällä pysäytyskoukku. Tosin tällöin paino myös lisääntyi ja heikensi lento-ominaisuuksia. Hurricanen toimintasäde oli myös pieni lentotukialuskäyttöön, mistä johtuen hankittiin mieluummin amerikkalaisia ja alun perin tukialuskäyttöön kehitettyja Grumman F4F Wildcat-koneita, jotka britit kastoivat Martlet-nimisiksi. Kuitenkin Sea Hurricane osoittautui erinomaiseksi koneeksi, ja lukuisat Fleet Air Armin lentäjät saavuttivat sillä ilmavoittoja, tunnetuimpana aliluutnantti Richard Cork, joka ampui alas viisi saksalaista ja italialaista lentokonetta operaatio Pedestalin yhteydessä Välimerellä 11.8. 1942. Brittitukialuksilla olikin usein yksi laivue Sea Hurricaneja lähitoimintaan ja yksi laivue Fulmareita tai Martleteja kaukotoimintaan.

Suurempia meri-ilmataisteluita brittien tukialuskoneet eivät käyneet Japania vastaan, sillä kaakkois-Aasian vesille britit lähettivät tukialuksiaan vasta vuodesta 1944, kun Japanin laivasto oli jo kärsinyt ratkaisevia tappioita amerikkalaisia vastaan eikä japanilaisilla siten ollut enää vahvoja laivaston ilmavoimia.

Sea Hurricanet palvelivat Atlantilla saattuetukialuksilla sodan loppuun asti. Sen viimeisessä mallissa, Sea Hurricane Mk. IIc:ssä, oli neljä 20 mm tykkiä, joiden yhteislaukaus saattoi lävistää pintakulussa olevan sukellusveneen painerungon.

[muokkaa] Hurricanen tuotanto ja muunnokset

Tuotanto jatkui vuoteen 1944 asti, jolloin Isossa-Britanniassa oli rakennettu 13 080 Hurricanea ja 1 451 Mk X-, XI-, XII- ja XIIA-koneita oli rakennettu erilaisin aseistuksin ja Rolls-Royce moottoreiden kera Canadian Car and Foundry Co toimesta. Noin 60 prosenttia brittien lentokoneista rakennettiin Kanadassa toisen maailmansodan aikana.

[muokkaa] Hurricanen seuraajat

Hawker kehitti Hurricanen seuraajiksi kokometalliset Hawker Typhoonin ja Hawker Tempestin, joiden rakenne salli suurempien Napier-moottorien asentamisen. Tosin Napierin "lastentaudit" olivat näiden koneiden ongelmina sodan loppuun asti, eikä niitä kyetty täysin ratkaisemaan ennen toisen maailmansodan loppumista. Niiden nousussa ja laskeutumisessa menehtyi paljon jopa kokeneita lentäjiä, koska erittäin voimakkaan 24-sylinterisen koneen hallinta oli vaikeaa.

[muokkaa] Museokoneita Suomessa

Keski-Suomen ilmailumuseon Hawker Hurricane I (Suomen ilmavoimien tunnus HC-452) on ainoa Suomessa säilynyt Hurricane. Kyseinen kone kiersi näyttelyissä vuonna 2004 Suomen Ilmailumuseossa ja kesällä 2005 Kaakkois-Suomen ilmailumuseossa.

[muokkaa] Linkkejä ja lähteitä