Kalmansoiden aaveet

Wikipedia

Kalmansoiden aaveet ovat fiktiivisiä olentoja J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta-sarjassa.


Suuren Virran Anduinin putousten ja Mordorin tummien vuorten välissä oli suuri ankea räme nimeltä Kalmansuot. Nämä suot olivat kauheat ja vaaralliset ja Auringon Kolmannella Ajalla ne olivat pahaa ja aavemaista seutua. Sillä kerrotaan että Toisen Ajan lopulla Mustan Portin edustalla Dagorladin kentällä käytiin suuri taistelu. Haltiain ja Ihmisten viimeisen Liiton armeijasta kaatui monta soturia tuolle kentälle ja lukematon määrä örkkejä sai surmansa. Ja sille tasangolle haudattiin niin ihmiset kuin örkit.

Mutta Kolmannella Ajalla kosteus levittäytyi itään ja soturien haudat joutuivat suohon. Sinne syntyi suuria mustia lammikoita jotka kuhisivat iljettävää elämää. Noilla soilla asui käärmeitä ja kaikenlaisia matelijoita, mutta yksikään lintu ei laskeutunut saastuneelle lammikolle. Suonsilmissä mätänivät soturit ja haisevan liman yllä leijui aavemaisia valoja joiden kerrottiin olevan kuin palavia kynttilöitä. Niiden valossa kuolleiden kasvot erottuivat. Vedessä näkyi inhottavia örkkinaamoja ja suurien ihmisten ja uljaiden halitoiden kasvoja. Kalmansoiden aaveet näkyivät lammikossa mutta niihin ei voinut koskea. Niiden loiste kutsui kulkijaa kuin kaukainen uni ja jos matkamies joutui tuon lumon valtaan, hän asteli kauheaan lampeen ja vajosi veteen.


Tämä J. R. R. Tolkieniin ja hänen töihinsä liittyvä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.