Ilmatorjunta-alus

Wikipedia

Ilmatorjunta-alus: erityisesti lentohyökkäyksien torjuntaan varustettu sotalaiva; monet niistä olivat entisiä risteilijöitä, joiden pääaseistus oli riisuttu ja korvattu ilmatorjunta-aseilla. Erityisesti saksalaiset suosivat alustyyppiä toisen maailmansodan aikana. He muuttivat erityisesti valtaamissaan maissa haltuunsa joutuneita vanhentuneita sota- ja merenkulkuhallinnon aluksia ilmatorjunta-aluksiksi. Miehitetyssä Norjassa tähän tarkoitukseen muunnettiin myös pienehköjä jäänmurtajia, eritoten siksi että tällaiset alukset pystyivät tehokkaammin saattamaan elintärkeätä polttoainetta kuljettaneita säiliölaivoja.

Tunnetuin alustyypin edustaja lienee Kotkan satamassa elokuussa 1944 upotettu saksalainen Niobe; se oli entinen hollantilainen risteilijä Gelderland, joka oli rakennettu vuonna 1899; alus joutui saksalaisten haltuun vuonna 1940 ja muutettiin ilmatorjunta-alukseksi asentamalla kuusi 88 mm ja neljä 20 mm neloistykkiä sekä ilmatorjuntatutka.

Alusta luultiin miltei samankokoiseksi panssarilaiva Väinämöiseksi ja sitä kohtaan tehtiin suurin yksittäistä alusta vastaan tehty ilmaisku: 130 konetta (operaatio Hirmumyrsky); hyökkäyksen johtaja kapteeni Rakov sai jo toisen Neuvostoliiton sankarin kultaisen tähden.

Niobe makasi 50-luvulle asti satamassa esteenä; lopulta vuonna 1954 saksalais-puolalainen romuyhtiö Beckendorf Gebrüder romutti ja nosti aluksen jätteet.


Tämä merisodankäyntiin tai sotalaivaan liittyvä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.