Jatulintarha

Wikipedia

Ristikeskustainen (klassinen) jatulintarha
Suurenna
Ristikeskustainen (klassinen) jatulintarha
Turvelabyrintti, Dalby, Yorkshire
Suurenna
Turvelabyrintti, Dalby, Yorkshire

Jatulintarha on suomalaiseen kansanperinteeseen pohjaava nimitys eri puolilla Eurooppaa esiintyvälle kivistä kootulle labyrinttikuviolle. Muista labyrinttikuvioista poiketen jatulintarhassa ei yleensä ole umpikujia. Jatulintarhan kehien välissä kulkevaa mutkittelevaa polkua pitkin voi kävellä kuvion reunalta keskustaan.

Suuri osa Suomen jatulintarhoista, jotka poikkeuksetta sijaitsevat rannikolla tai saaristossa, lienee keskiaikaisia tai myöhäisempiä, vanhimmat ehkäpä jo esihistorialliselta ajalta. Jatulintarhojen merkitystä tai käyttötarkoitusta ei tunneta: ne ovat saattaneet liittyä johonkin rituaaliin, mutta varmaa tietoa tästä ei ole. Jatulintarhojen tekijöiksi on suomalaisessa kansanperinteessä väitetty jatuli-jättiläisiä. On myös ollut tapana "syyttää" oudon rakennelman tekijöiksi naapurikylän väkeä, omiin nimiin työtä kun ei ole otettu.

Jatulintarhoista on käytetty myös nimityksiä jättiläisen tie ja jätinpolku, Laiska-Jaakon rinki ja Pietarin leikki. Jatulintarhoja on myös kutsuttu Jerusalemiksi ja Niniveksi, sillä tarhojen läpi kulkemista on voitu pitää vertauskuvallisena matkana näihin tarunomaisiin paikkoihin. Jatulintarhoja esiintyy Suomen lisäksi Ruotsissa sekä rannikolla että sisämaassa, Viron rannikolla, Norjassa, Kuolan niemimaalla ja Vienanmeren saarilla. Muualla Pohjois-Euroopassa on käytetty nimityksiä Trelleborg, Trinneborgs slott, Trondheim ja Babylon. Ruotsinkielisiä nimiä ovat jungfrudans "neitsyttanssi", Trojaborg "troijanlinna" ja rundborg "pyöreä linna". Brittein saarilla on turpeesta rakennetuista samanlaisista labyrinttikuvioista käytetty nimitystä Troy Town ja Caerdroia, Saksassa Trojaburg.

[muokkaa] Lähteitä

  • Aspelin, J.R.: Jatulintarhat Suomen rantamailla. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja II. 1877.
  • Kraft, John: The goddess in the labyrinth. Religionsvetenskapliga skrifter. 1985
  • Niemi, Tapani: Merkilliset jatulintarhat. Tiede 2000 6/2000, s. 46-50.
  • Pietiläinen, Petteri: GIS-analyysi keskiaikaisen Etelä-Karjan jatulintarhoista. Muinaistutkija 4/1999, s. 2-17. Helsinki 1999.
  • Westerdahl, Christer: Stone maze symbols and navigation. The International Journal of Nautical Archaeology 24. 1995.


Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Harkitse myös, voisiko tämän mallineen vaihtaa johonkin kuvaavammista tynkämallineista.
Muilla kielillä