Anne Brontë
Wikipedia
Anne Brontë (17. tammikuuta 1820 – 28. toukokuuta 1849) oli englantilainen kirjailija. Hänen kaksi sisartaan Charlotte ja Emily olivat myös kirjailijoita ja runoilijoita. Kaikki kolme Brontën sisarusta saavuttivat suurta suosiota tapoja ja yhteiskuntaa kuvaavilla viktoriaanisen ajan rakkausromaaneillaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Anne Brontë syntyi Thorntonin kylässä Yorkshiressa Englannissa. Hän oli Patrick ja Maria Brontën kuudes lapsi. Anne oli vasta toisella ikävuodellaan, kun hänen äitinsä Maria kuoli syöpään pian sen jälkeen kun perhe oli muuttanut Haworthiin, missä isä toimi pappina. Anne oli lapsena astmaattinen ja herkempi sairastumaan kuin sisaruksensa. Sen takia häntä ei lähetetty lapsena sisäoppilaitokseen kuten muut sisarukset, vaan hän sai jäädä kotiin ankaran uskovaisen tätinsä Elizabeth Branwellin hoiviin. Täti opetti Annelle kodinhoitoa ja käytännön taitoja, joista olisi hyötyä hänelle tulevaisuudessa kotiopettajattaren toimessa. Toisaalta hän vaikutti herkkään tyttöön myös kiihkeällä uskonnollisella elämänkatsomuksellaan, jonka mukaan helvetin ikuinen tuli ja kadotus odottivat tuonpuolisessa elämässä suurinta osaa ihmiskuntaa, ja oli ehkä osasyyllinen Annen myöhempiin uskonnollisiin kriiseihin. Anne kärsi useaan otteeseen uskonnollisen melankolian kausista, joiden aikana hän pelkäsi kuolevansa saamatta pelastusta ja joutuvansa helvettiin.
Kun yksinäiset mutta lahjakkaat Brontën lapset leikkivät lapsuutensa mielikuvitusleikkejä, Annen läheisin ystävä oli aina Emily, ja näiden kahden yhteinen rakkaus luontoon ja eläimiin kuvastuu myös heidän myöhemmissä kirjallisissa teoksissaaan. Charlotte ja Branwell-veli keksivät yhdessä Angrian kuningaskunnan, Emily ja Anne loivat taas oman satuvaltakuntansa Gondalin, joka kiehtoi ja askarrutti heitä aikuisikään asti.
Anne oli 16-vuotias, kun hän ensi kertaa lähti kotoa Roe Headin kouluun. Charlotte toimi jo tällöin koulussa opettajana, ja Emily, joka ei viihtynyt poissa kotoa kauempaa kuin muutaman kuukauden, jätti oppilaspaikkansa Annelle. Vaikka Annekin kärsi koti-ikävästä, hän oli Roe Headissa kaksi vuotta ja sai koulutusta, jota tarvitsi kotiopettajattaren työssä.
Vuonna 1839 Anne oli lyhyen aikaa kotiopettajattarena Inghamin perheessä ja sen jälkeen samassa toimessa Robinsonien perheessä Thorpe Green Hallissa lähellä Yorkin kaupunkia vuosina 1841–1845. Samaan aikaan hänen veljensä Branwell toimi Robinsonin perheen ainoan pojan Edmundin yksityisopettajana. Huonoksi onnekseen Branwell rakastui työnantajansa vaimoon rouva Robinsoniin. Romanssilla oli ikävät seuraukset, ja molemmat Brontën sisarukset erotettiin työpaikastaan. Tämä oli kova isku Annelle, joka vaikeuksista huolimatta oli tavallaan viihtynyt uudessa elämässään kaukana Haworthin karusta pappilasta, etenkin kesälomilla, jolloin hän pääsi Robinsonin perheen seurassa Scarborough'n kaupunkiin Yorkshiren rannikolle ja sai olla rakastamansa meren rannalla.
Anne sairastui tuberkuloosiin ja eli vain muutamia kuukausia kauemmin kuin sisarensa Emily ja veljensä Branwell. Annen ollessa jo hyvin sairas Charlotte vei hänet Scarborough'oon siinä toivossa, että ilmastonvaihdos tekisi hänelle hyvää. Anne ehti viettää siellä kuitenkin vain pari päivää, ennen kuin kuoli Scarborough'in rantahotellissa. Hänet haudattiin Saint Maryn hautausmaalle.
[muokkaa] Kirjallinen tuotanto
Charlotte, Emily ja Anne julkaisivat vuonna 1846 runokokoelman nimeltä Poems salanimillä Currer, Ellis and Acton Bell. Monet Annen runot olivat aiheiltaan uskonnollisia. Kokelmaa ei myyty monta kappaletta, mutta sisarukset jatkoivat kirjallisia harrastuksiaan ja Annen ensimmäinen romaani Agnes kotiopettajatar (suomentanut Kaarina Ruohtula) ilmestyi 1847.
Agnes Grey on kotiopettajatar, joka kertoo tarinansa minä-muodossa. Hän, kuten tekijänsä Anne, on vähävaraisen papin tytär, jonka on etsittävä työtä elättääkseen itsensä. Romaani kertoo Agneksen kahdesta työpaikasta ja pohjautuu Annen omiin kokemuksiin Inghamin ja Robinsonin perheissä. Molemmat perheet kohtelevat kotiopettajatarta ylimielisen vaativasti ja tylysti. Ensimmäisen perheen pienet lapset ovat hemmoteltuja, kurittomia ja oppimattomia. Agneksen tehtävä on kasvattaa heitä, mutta ilman vanhempien tukea se on melkein mahdotonta. Perheen seitsemänvuotias poika Tom kiduttaa huvikseen pikkulintuja ja leikkelee ne lopulta palasiksi kynäveitsellä. Lempeän ja eläinrakkaan Agneksen on mahdoton sietää tätä, ja kohtaus kuvaa kotiopettajattaren vaikeutta kantaa vastuuta lastenkasvatuksesta perheessä, jolla on täysin erilainen arvomaailma kuin hänellä itsellään. Toisessa perheessä taas teini-ikäiset tyttäret ovat hemmoteltuja, tyhjänpäiväisiä ja keimailevia. Agnes tuntee joka paikassa itsensä yksinäiseksi niin fyysisesti, emotionaalisesti kuin sosiaalisestikin. Hän kävelee yksin perheen perässä kirkkoon ja istuu yksin seurassa ilman, että kukaan kiinnittää häneen huomiota. Tarinan lopussa Agnes palaa kotiin leskiäitinsä luo ja avaa yhdessä tämän kanssa pienen koulun. Monien nöyryytysten jälkeen hän löytää vaatimattoman onnen kirkkoherran apulaisen Edward Westonin vaimona. Nimi Kotiopettajattaren romaani sopisi itse asiassa paremmin Annen kuin Charlotten romaanille. Agnes Greyn kokemukset ammatista ovat tyypillisempiä kuin Jane Eyren ja tarkemmin analysoituja. Anne Brontë oli ehkä sovinnaisempi ja vähemmän omaperäinen kirjailija kuin sisarensa, mutta hänellä oli terävä huomiokyky ja taito kuvata pikkutarkasti ja totuudenmukaisesti porvarillista viktoriaanista yhteiskuntaa ja sen elämäntyyliä.
Annen toinen romaani Wildfell Hallin asukas (suomentanut Kyllikki Villa) ilmestyi 1847. Se on kertomus naisesta, joka jättää vastuuttoman alkoholistimiehensä pelastaakseen itsensä ja pienen poikansa. Kirjan sankaritar Helen Huntingdon joutuu yhteiskunnan juoruilun ja paheksunnan kohteeksi, mutta itse asiassa hän on yhtä moraalinen ja velvollisuudentuntoinen kuin Jane Eyre. Vaikka hän jättää miehensä, koska pelkää poikansa turmeltuvan moraalisesti tämän seurassa, hän palaa kuitenkin hoitamaan kuolevaa Arthur Huntingdonia, koska tuntee sen velvollisuudekseen. Anne Brontë kuvaa realistisesti ja avoimesti alkoholisoituneen ihmisen rappiota ja väkivaltaa, ja hänen huomionsa perustuvat epäilemättä omakohtaisiin kokemuksiin juopon Branwell-veljen viimeisistä vuosista. Synkästä aiheesta huolimatta romaanissa on myös ironiaa ja huumoria, joista tulee mieleen teräväkielinen Jane Austen. Tavallaan romaani oli sanomaltaan paljon aikaansa edellä, koska se kuvaa avioliiton hajoamista ja naisen oikeutta päättää itse omasta ja lastensa tulevaisuudesta. Kirjasta tuli pian myyntimenestys, mutta kriitikot pitivät sitä ”karkeana” ja sen aihetta sopimattomana "hienojen naisten" luettavaksi.
[muokkaa] Romaanit
- Agnes kotiopettajatar (Karisto 1971) (Agnes Grey) (1847)
- Wildfell Hallin asukas (Gummerus 1971) (The Tenant of Wildfell Hall) (1848)