Huumori
Wikipedia
Huumori on viestinnän muoto, jonka tarkoitus on tehdä ihmisiä iloisiksi, naurattaa ja purkaa jännitystä.
Sana "huumori" on lähtöisin antiikin Kreikasta. Antiikin lääketieteen erään teorian mukaan neljän ruumiinnesteen (huumorin) tuli olla terveellä ihmisellä tasapainossa. Ruuminnesteet olivat keltainen sappi, musta sappi, lymfa ja veri.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Huumorin käsite
Erilaisia huumorikäsityksiä on yhtä useita kuin on ihmisiäkin. Nuoret ja lapset pitävät usein slapstickistä eli pelleilystä, kun taas vanhemmat arvostavat enemmän satiiria. Huumori on kulttuurisidonnaista ja riippuu henkilön yhteisöstä. Tämä johtuu huumorin sidonnaisuudesta asiayhteyteen, jolloin jos joku ei ymmärrä yhteyttä, hän ei ymmärrä huumoriakaan. Filosofi Ludwig Wittgenstein tutki viestintää ja semiotiikkaa ja arveli selvittäneensä myös kysymyksen huumorista. Hänen kuuluisa lauseensa "Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen"(Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta) ei silti liene tarkoitettu koomiseksi, vaikka se sitä itsessään selvästi on. Oheinen presidentin kuvakaan ei ole sinällään lainkaan humoristinen, mutta tämän artikkelin kuvana siihen sisältyy komiikkaa.
Usein huumorissa hauskaa on yllätyksellisyys. Vitsit tuntuvat yleisesti seuraavan loogisen tarinan kaavaa ja ne tuntuvat tutuilta tarinoilta kuulijalle, kunnes lopussa on odottamaton käänne. Esimerkiksi:
- "Kykenenkö leikkauksen jälkeen soittamaan pianoa?", kysyi potilas lääkäriltä. "Toki", vastasi lääkäri. "Hyvä, koska ennen en ole osannut!" jatkoi mies.
Kaskut kertovat enemmän tai vähemmän todenperäisiä huvittavia asioita todellisista henkilöistä.
[muokkaa] Huumorin merkityksestä
Usein nauraminen ja huumori sekoitetaan onnellisuuteen, mikä ei vastaa koko kuvaa. Jos ihminen todella on onnellinen vaikkapa saavutettuaan jonkin suuren tavoitteen elämässään, hän ei yleensä naura. Pikemminkin nauru on jännittyneisyyden purkautumista. Vitsien tapauksessa jännitystä on luotu tarinan myötä ja ihmisten odotukset ovat kasvaneet, kunnes vitsi pääsee huipentumaansa ja energia vapautuu.
Intiasta on saanut alkunsa nauruterapia, erityinen harrastusmuoto, jossa ihmiset kokoontuvat säännöllisin välein nauramaan ilman mitään erityistä aihetta. Sanotaankin, että nauru pidentää ikää, ja myönteisellä elämänasenteella tiedetään olevan yhteys sairauksista ja koettelemuksista selviytymiseen.
Huumorilla yritetään usein rikkoa jäätä tai rentouttaa. Teoria huumorista jännityksen purkajana selittää myös esimerkiksi miksi armeijaslanginakin ilmenevä sotilashuumori on niin yleistä. Mutta muissakin alakulttuureissa, esimerkiksi perheissä ja yksittäisillä työpaikoilla saattaa olla oma klikkihuumorinsa, jota ehkä kukaan ulkopuolinen ei ymmärrä.
Huumori onkin hyväksi koettu tapa käsitellä pelkoja ja ahdistavia asioita. Vaikeissa oloissa huumori on usein tärkeä selvitymiskeino. Huumorin avulla selvitään stressaavista tilanteista ja toisaalta lujitetaan tietyn ihmisyhteisön yhteishenkeä.
Eri maissa on toisista kansoista tiettyjä stereotyyppejä, joita käytetään jatkuvana huumorin lähteenä. Skotteja pidetään saitoina, saksalaisia säntillisinä ja amerikkalaisia ylimielisinä. Suomalaisuus taas on jonkinlaista sivistymätöntä metsäläisyyttä: Esimerkiksi käy Norjan television Piirka Kellivoite.
Toisaalta tässä piilee huumorin pimeä puoli. Huumori on tehokas keino, kun pyritään vahvistamaan erilaisia ennakkoluuloja. Uskonnollisiin, etnisiin ja seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuvan halventavan pilkan ja vitsien avulla valtaväestö lujittaa omaa sisäistä yhtenäisyyttään ja samalla vastaavasti rajaa uhkaksi koetut "toiset" piirinsä ulkopuolelle.
Huumori on myös eri taiteenlajeissa vaikuttava tyylikeino. Humoristista näytelmää sanotaan komediaksi vastakohtana tragedialle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö komediassa voisi olla taustalla vankka asiasisältö. Eräät humoristit, kuten stand up -koomikot, ansaitsevat elantonsa kertomalla julkisesti vitsejä, tai, kuten pellet, esiintymällä muutoin hassunkurisesti.
Psykedeelihuumeiden käyttäjät ja henkilöt, joilla on Aspergerin syndrooma nauravat usein asioille, joita muut eivät pidä hauskoina.
[muokkaa] Nettihuumori
Internettiä on käytetty ahkerasti huumorin levityksen välineenä. Usein netissä leviävät vitsit liittyvät tietokoneisiin tai nörttikulttuuriin. Joskus netissä syntyy jokin yllättävä, satunnaisesti syntynyt ilmiö, jonka pohjalta luodaan tietokoneiden avulla lisää netissä levitettävää huumoria. Tällaisia nettihuumorin ilmiöitä ovat esimerkiksi eräästä videopelistä löytynyt kirjoitusvirhe, All your base are belong to us, videolle Tähtien Sota imitaatiotaan kuvannut Star Wars kid sekä Coca-Colan juonnin ennätystä yrittänyt Olli Hokkanen. Muita tunnettuja nettihuumorin vitsejä ja muita ilmiöitä ovat esimerkiksi Ctrl+Alt+Del, Darwinin palkinnot, Divetymonoksidi, Harmu, Lentävä spagettihirviö, Näkymätön vaaleanpunainen yksisarvinen, Oswald, Niilo Paasivirta, Paska-Ankka, Pikselinviilaajat, Pyynö ja Sosiaalisesti rajoittuneet.
[muokkaa] Huumorin lajeja
- Slapstick eli pelleily
- Satiiri on hienostuneempaa ivaa
- Ironia on katkeraa, mahdollisesti itseenkin kohdistuvaa ivaa
- Sarkasmi tarkoittaa pidemmälle vietyä suppeaa, jopa yhden lauseen huumoria tai purevaa ivaa
- Parodia on ivamukaelma, jossa jokin – yleensä hyvin tunnettu – teos tehdään naurunalaiseksi
- Musta huumori on lähellä ironiaa, se käsittelee yleensä vaikeasti keskustelussa käsiteltäviä ja nimenomaan ankeita teemoja (kuten kuolema, vitsaukset, sairaudet).
[muokkaa] Tunnettuja humoristeja
Kirjallisuus on antanut maailmalle lukuisia humoristeja, kuten Erasmus Rotterdamilainen, François Rabelais sekä Veikko Huovinen ja Sinikka Nopola.
Elokuva-alalla tunnettuja humoristeja ovat Charles Chaplin, Buster Keaton, Marxin veljekset, Harry Langdon, Oliver Hardy ja Stan Laurel, Jerry Lewis, Jacques Tati, Rowan Atkinson, Mel Brooks sekä myös televisiosta tuttu Monty Python -ryhmä. Suomalaisista tunnettuja ovat esimerkiksi Valentin Vaala ja Risto Jarva. Nykyisin suosittuja koomikkoja ovat muun muassa Jim Carrey ja Jack Black. Ja tietysti Pertti "spede" Pasanen ja Vesa-Matti Loiri.
Teatteritaiteessa tunnetaan monen muun ohella Aristofanes ja Molière sekä suomalaisista Reino Helismaa ja Ritva Valkama.
Sirkuksen puolelta tunnetaan Charlie Rivel ja Oleg Popov. Myös musiikilla, kuvataiteella on omat koomiset hahmonsa, kuten Jope Ruonansuu ja Weird Al Yankovic.
Lisäksi suosioon nousseet sarjakuva sekä televisio ja automaattinen tietojenkäsittely tuovat koko ajan lisää mahdollisuuksia huumorin luomiselle ja esittämiselle. Naiskoomikon osaa pidetään vaikeana, mutta englantilaiset TV-sarjat Todella upeeta ja Ponille kyytiä ovat siinä melkoisia tienraivaajia.