Atlantin valli
Wikipedia


Atlantin valli (saks. Atlantikwall) oli saksalaisten Toisen maailmansodan aikana rakentama linnoitettu puolustuslinja. Sen tarkoitus oli puolustaa Kolmatta valtakuntaa odotetulta Englannista tulevalta Liittoutuneiden hyökkäykseltä. Atlantin vallin rakentaminen aloitettiin vuonna 1942.
Siegfried linjan suunnitellut Fritz Todt oli pääinsinööri, joka oli valittu suunnittelemaan ja rakentamaan Atlantin vallin suurimman varustukset. Tuhansia pakkotyöläisiä käytettiin rakennettaessa pysyviä linnoituksia Hollantiin, Belgiaan ja Ranskaan. Työ edistyi kuitenkin hitaasti. Vuoden 1944 alussa Afrikassa mainetta niittänyt saksalainen sotamarsalkka Erwin Rommel sai tehtäväkseen parantaa puolustuksia Atlantin vallilla. Rommelin mielestä jo olemassa olevat linnoitukset olivat riittämättömiä ja huonosti valmistettuja. Hän alkoi välittömästi vahvistaa vanhoja ja rakentaa uusia linnoituksia. Rommel laski miljoonia uusia miinoja mereen ja rannoille. Hän pystytti panssarivaunuesteitä rannoille ja maaseudulle. Uusia bunkkereita ja suojia tykistölle rakennettiin. Rommelin tarkoitus oli pysäyttää Liittoutuneiden maihinnousu ennen kuin he saisivat vallattua pysyvää sillanpääasemaa itselleen.
Liitoutuneiden maihinnousua alkaessa saksalaiset olivat laskeneet melkein kuusi miljoonaa miinaa Pohjois-Ranskaan. Saksalaisten miinakenttiä ja asemia oli laajennettu sisämaahan ja teitä miinoitettu. Saksalaiset olivat myös pystyttäneet Liitokoneiden ja laskuvarjohyppääjien oletetuille laskeutumispaikoille maahan upotettuja tolppia, joita he kutsuivat Rommelin parsaksi (saks. Rommelspargel). Lisäksi joitain jokia oli laitettu tulvimaan.
Atlantin vallia ei koskaan saatu valmiiksi. Osa sen bunkkereista on vielä tänäkin päivänä pystyssä.