Jerusalemin piiritys (70)

Wikipedia

Tituksen riemukaaren sisällä oleva korkokuva kuvaa Jerusalemin ryöstöä
Suurenna
Tituksen riemukaaren sisällä oleva korkokuva kuvaa Jerusalemin ryöstöä

Jerusalemin piiritys vuonna 70 jaa, jonka roomalaiset toteuttivat, sai alkunsa vuosia aikaisemmin sattuneista tapahtumista. Juutalaisten kapinan johdosta roomalaisen sotapäällikön Cestius Galluksen johtamat Rooman joukot piirittivät Jerusalemin vuonna 66. Yhtäkkiä, ilman näkyvää syytä Cestius Gallus kuitenkin vetäytyi ja takaa-ajoon lähteneet juutalaiset tuottivat pakeneville roomalaisille merkittäviä tappioita. Kaupungissa asuneet kristityt pitivät roomalaisten vetäytymistä Jeesuksen ennustamana varoitusmerkkinä ja monet heistä pakenivat Pereaan.

Neljä vuotta myöhemmin, pääsiäisen aikaan vuonna 70, palasivat roomalaiset kenraali Tituksen johdolla kuitenkin takaisin entistä lukuisampana. He piirittivät kaupungin ja pystyttivät sen ympärille aidan paon estääkseen. Piirityksen vuoksi juutalaiset kärsivät niin suurta nälänhätää, että he historioitsija Josefuksen mukaan jotkut heistä söivät jopa omia lapsiaan. Kenraali Tituksen rauhantarjoukset torjuttiin kuitenkin itsepintaisesti.

Lopulta muurit murrettiin ja roomalaiset valtasivat Jerusalemin ja ryöstivät sekä polttivat sen temppelin. Mukana tuhoutuivat arvokkaat juutalaisten sukuluettelot. Koko kaupunki hajotettiin, ainoastaan Herodeksen palatsin tornit ja osa länsimuuria säästettiin. Juutalaisia tapettiin valtavat määrät; Josefuksen mukaan noin 1,1 miljoonaa, ja vankeja otettiin 97 000. Näidenkään tulevaisuus ei ollut valoisa; useimmat joutuivat orjiksi egyptiin tai taistelemaan hengestään Rooman provinssien teattereihin gladiaattoreita ja petoja vastaan. Valloitus oli ankara mutta nopea - se toteutettiin vain neljässä kuukaudessa ja 25 päivässä - eikä vähiten juutalaisten järjettömän sovittelemattomuuden vuoksi.