Dekonstruktio

Wikipedia

Dekonstruktio on koulukunta mannermaisessa filosofiassa ja kirjallisuuskritiikissä, jonka kehitti jälkistrukturalistinen filosofi Jacques Derrida. Dekonstruktio on myös kirjallisuudentutkimuksen suuntaus. Dekonstruktio on tietynlainen lukutapa tai jopa ajattelutapa, jossa pyritään erottamaan tekstin rakenne ja sen länsimainen metafyysinen merkitys. Dekonstruktiivisen lukutavan mukaan mikään kirja ei ole yksiselitteinen yhden tekijän kirjoittama ja selkeää viestiä kommunikoiva teksti, vaan pikemminkin erilainen määrä konflikteja tietyssä kulttuurissa tai maailmankuvassa. Dekonstruktoitu teksti useimmiten paljastaa useita erilaisia yhtäaikaisia näkökulmia, jotka saattavat olla tiukassa ristiriidassakin keskenään. Dekonstruktiivisen ja perinteisemmän tekstiluennan tuloksista nähdään helposti, kuinka dekonstruktiivinen analyysi paljastaa tällaisia näkökulmia, jotka useimmiten on peitetty tai jätetty huomiotta perinteisemmässä luennassa.

Useimmiten dekonstruktio keskittyy mm. binäärisiin vastakohtiin tekstissä, kuten maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen tai homouteen ja heterouteen, ja pyrkii esittämään ne yhtenäisinä ja mahdottomina erottaa. Tästä voidaan useimmiten johtaa, etteivät tällaiset kategoriat ole olemassa minkäänlaisina selkeinä absoluuttisina rajauksina.

Derridan itsensä käyttämä esimerkki on kirjan painaminen, minkä yhteydessä sivuille syntyy marginaali. Marginaalista ei pääse eroon. Tekstiä lukiessa välttämättä syntyy merkityksiä, joita alkuperäisestä tekstistä ei löydy. Jos ne kirjoittaa auki tekstin sekaan ja latoo uuden kirjan, syntyy jälleen uusi marginaali.

Intertekstuaalisuus on nykyaikaisen kirjallisen analyysin vakiotyökaluja, ja sen katsotaan juontuneen pitkälti dekonstruktiosta.

[muokkaa] Katso myös