Callinicumin taistelu

Wikipedia

Callinicumin taistelu käytiin 19. huhtikuuta vuonna 531 Itä-Rooman ja Persian joukkojen välillä. Roomalaisia johti Belisarios, joka oli yrittänyt ajaa persialaiset pakoon voitettuaan Daran taistelun. Persialaisia johti Azarethes, joka kuitenkaan ei antanut periksi. Taistelu loppui tasapeliin ja kumpikin osapuoli perääntyi taistelukentältä. Taistelu päätti Belisarioksen Persian vastaisen sotaretken ja vuonna 532 solmittiin valtakuntien välille ikuinen rauha jossa Rooma sai takaisin menettämiään alueita.

Belisarioksen armeijaan kuului 20 000 miestä. Siihen kuului myös joukko liittolaisia, 5000 arabia. Armeija eteni Eufratin rantaa myöden kohti Persian tärkeimpiä alueita. Rooman alueelta peräytyvään persialaiseen armeijaan kuului 15 000 miestä ja joukko heidän arabiliittolaisiansa. Monen päivän marssimisen jälkeen persialaiset päättivät taistella.

Ennen taistelua Roomalainen armeija järjestäytyi taas "erikoiseen" muodostelmaan. Belisarios yritti näin saada vastustajansa hämmentymään. Hän sijoitti jalkaväestä koostuvan vasemman siipensä joen rannalle ja arabit oikealle siivelleen. Keskelle tuli raskas katafraktiratsuväki. Persialaiset vuorostaan käyttivät tavanomaisempaa muodostelmaa. He jakoivat joukkonsa kahteen osaan, kummassakin ratsuväki jalkaväen takana.

Persialaiset joukot löivät roomalaisten oikean siiven ja nämä joutuivat perääntymään. Lopulta roomalaiset seisoivat joea vasten. Heidän onnistui pidätellä persialaisia samalla kun suurin osa armeijasta vetäytyi joen yli.

Muilla kielillä