Abel (Tanska)
Wikipedia
Abel (k. 1252) oli Tanskan kuninkaana vuosina 1250-1252. Hän oli kuningas Valdemar II Sejrin poika ja nousi valtaistuimelle kukistettuaan veljensä Erik VI Plovpenningin. Hän kuoli sotaretkellä friisiläisiä vastaan.
Abel syntyi luultavasti vuonna 1218 ja nimitetiin Slesvigin herttuaksi 1232. Hän avioitui vuonna 1237 Mechtilden, Holstenin kreivin tyttären, kanssa.
Kun hänen isänsä kuoli ja valtaan nousi hänen veljensä Erik, alkoi veljesten väliset vihamielisyydet. Rettelö huipentui vuonna 1246, kun Abel hyökkäsi veljeään vastaan lankojensa avustuksella. Hänen onnistui vihdoin kukistaa Erik vuonna 1250.
Erik vangittiin ja luovutettiin vihamiestensä käsiin, jotka surmasivat hänet. Abel joutui vannomaan kahdenkymmenenneljän aatelismiehen ("dobbelt tylvter-ed") kanssa, ettei hänellä ollut mitään tekemistä Erikin kuoleman kanssa, ennen kuin hänet voitiin kruunata 1. marraskuuta 1250. Epäilys veljensurmasta kuitenkin jäi, ja kansan suussa syntyi sanonta "Abel af navn, Kain af gavn" eli "Abel nimeltään, Kain ansioltaan".
Hänen lyhyt hallituskautensa osoittautui onnistuneeksi, jonka aikana vallitsi rauha ja kauppa Hansakaupunkien kanssa kasvoi.
Abel kaatui sotaretkellä friisejä vastaan 1252. Hänen seuraajakseen tuli hänen nuorempi veljensä Kristoffer I. Hänen leskensä avioitui 1261 Birger Jaarlin kanssa.
[muokkaa] Lapset
- Valdemar III k. 1257
- Erik I n. 1240-1272
- Sofia n. 1240-1284
- Abel 1252-1279
[muokkaa] Muuta
Legendan mukaan Abel kummittelee Slesvigin tuomiokirkossa. Abelin ja Erikin veljesviha on aiheena Oehlenschlägerin trgediassa Erik og Abel.
Edeltäjä: Erik VI Plovpenning |
Tanskan kuningas 1250–1252 |
Seuraaja: Kristoffer I |