Iso tammi

Wikipedia

Iso tammi on kalevalaisessa runoudessa esiintyvä jättimäinen, taivaan peittävä puu, maailmanpuu.

Kalevalassa iso tammi kasvaa maailmaan jo alkuaikana, kun maailmaa vielä muokattiin ja luotiin. Tammi peittää kuun ja auringon, ja maailmaan tulee pimeä. Puulle etsitään kaatajaa, ja joku epäonnistuu yrittäessään. Lopulta merestä tulee pieni vaskeen pukeutunut mies, joka kasvaa jättiläiseksi, ja iskee kolmella iskulla puun poikki. Taivaanvalot vapautuvat vihdoin, ja maailma on valmis. Puun taikavoimat vapautuvat ihmisten iloksi. Latvan taittaja sai iäisen taian, oksan taittaja sai iäksi onnen, ja lehvän leikkaaja sai ikuisen lemmen.

Tammen lastut ajelehtivat merellä ja päätyvät vihdoin rantaan. Hiiden piika pikkarainen, Lapin koira rautahammas tai joku muu paha olento tekee niistä noidannuolia. Tämä yksityiskohta ei ehkä ole satunnainen, se saattaa sisältää myyttisen käsityksen aseiden alkuperästä -ne syntyvät samaan aikaan ja liittyvät samoihin kulttuurin edistysaskeliin kuin monet hyvää tuottavat asiat. Noidannuolia hoidettaessa niiden synty luetaan joskus loitsuissa ison tammen kaatoon.

Tarusto kutsuu isoa tammea myös nimillä tasmatammi ja rutimoraita. Tasma on harvinainen, ilmeisesti syrjäänien kautta turkkilaisilta jo muinoin lainautunut sana, joka tarkoittaa nuoraa ja yhdyssidettä, jollainen on esimerkiksi valjaissa. Tasmatammi on ilmeisesti tarkoittanut puuta, joka yhdistää maan ja taivaan nuoran tavoin. Rutimo taas viittaa rautaan, eli puu on raudanluja.

Tammi on ollut monille suomalaisille pyhä, ja Tammen lehvien katsottiin tuottavan onnea.

Suomalaisessa mytologiassa on muitakin merkkejä maailmanpuusta. Karhunpeijaisiin liittyvä tapa nostaa karhun pääkallo puuhun on mahdollisesti ollut karhun sielun vertauskuvallinen palauttaminen maailmanpuun kautta taivaalle.