Jean M. Untinen-Auel

Wikipedia

Jean Marie Untinen-Auel (s. 18. helmikuuta 1936 Chicago Illinois Yhdysvallat), kansainväliseltä nimeltään Jean M. Auel, on suomalaista sukujuurta oleva yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kirjoittanut jääkautiseen Eurooppaan sijoittuvan esihistoriallisen romaanisarjan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Henkilöhistoria

Jean Auelin kaikki isovanhemmat ovat suomalaissiirtolaisia, mistä juontuu myös hänen tyttönimensä käyttö suomeksi käännetyissä teoksissa. Auel on ollut naimisissa Ray B. Auelin kanssa vuodesta 1954, ja heillä on viisi lasta.

Jean Auel työskenteli 1960-luvulla Tektronixilla ja eteni kanslistista luottopäälliköksi. Työn ohessa hän suoritti MBA-tutkinnon, mutta oppinnot suoritettuaan hän päättikin yrittää kirjailijan uraa. Hänen novellinsa Ayla-tytön selviämiskamppailusta neandertalinihmisten parissa laajeni kirjasarjaksi, johon parhaillaan odotetaan kuudetta osaa. Tätä Maan lapset -sarjaa on myyty yli 30 miljoonaa kappaletta ja se on käännetty 28 kielelle. Sarjan ensimmäisen osan, Luolakarhun klaani, pohjalta tehtiin myös elokuva vuonna 1986. Kirjailija itse oli kuitenkin tyytymätön elokuvan toteutukseen, jossa pääosaa esitti Darryl Hannah, ja osti itselleen takaisin sarjan muiden osien filmioikeudet eikä ole tehnyt niiden osalta sopimuksia.

Auel on saanut useita kirjallisuuspalkintoja, ja Luolakarhun klaani oli ehdolla parhaasta esikoisteoksesta jaettavan American Book Award -palkinnon saajaksi. Auel on neljän yliopiston kunniatohtori ja Mensan jäsen vuodesta 1964.

Jean Auel on vieraillut myös Suomessa, tosin lähinnä kirjojaan markkinoimassa.

[muokkaa] Yleistä teoksista

Luolakarhun klaani yllätti lukijat antamalla erittäin todenmukaisen kuvan neandertalinihmisten elämästä. Vaikka monet tulkinnat perustuivat kirjailijan omaan pohdintaan, hän oli tehnyt laajapohjaista tutkimusta arkeologian alueella. Omakohtaista kokemusta saadakseen kirjailija osallistui selviytymistaidon kurssille, jossa oppi tekemään kivikauden tapaan tulta ja työkaluja sekä elämään luonnossa talviolosuhteissa.

Kirjan menestyessä Jean Auelin mahdollisuudet tehdä tutkimusta parantuivat edelleen, ja nyt hän pystyi myös vierailemaan kirjojensa esihistoriallisilla alueilla ja yliopistoissa. Niinpä kirjasarjan edetessä monet kuvaukset luonnosta, ihmisistä ja tapahtumista pohjautuvat tieteelliseen tutkimukseen.

Sarjan tapahtumat sijoittuvat jääkauteen noin 30 000 vuotta sitten, jolloin populaatiot olivat pieniä ja elanto perustui metsästykseen ja keräilyyn. Metallia ei ollut vielä keksitty, joten työvälineet tehtiin pääosin piikivestä.

Monien Maan lapset -sarjan lukijoiden mielestä kirjailija on viimeisissä teoksissa keskittynyt ehkä liikaakin tuomaan esille antropologista aitoutta ja kasvitieteellistä tarkkuutta, mutta silti kirjasarjan jatkoa odotetaan kaikkialla maailmassa.[1]

[muokkaa] Kansat

Kaksi kulttuuria kamppailee resursseista, tilasta ja selviytymisestä: Klaani, joksi Neanderthalin ihmiset kutsuvat itseään, ja Cro-Magnonin ihmiset. Lajit eroavat toisistaan selvästi niin kulttuurisesti, yhteiskunnallisesti kuin teknisesti, mutta omaavat yhteisiäkin tekijöitä. Työkalut tehdään piikivestä, elanto tulee metsästämälla ja keräilemällä sekä tulen hallinta koetaan tärkeäksi. Lajien välillä on hyvin vähän kanssakäymistä, Klaani kutsuu Cro-Magnonin ihmisiä Muiksi ja nämä klaanilaisia latuskapäiksi matalan otsan ja taakse kaareutuvan päänosan takia.

Klaanin ihmiset ovat Muita luustoltaan raskaampia, joskin pituudeltaan lyhyempiä. Heidän sopeutumisensa muutoksiin ja uusiin asioihin on ei ole helppoa ja se ilmenee hitaana kehityksenä monissa asioissa: metsästettäessä eläimet keihästetään ja metsästysaseet, kivityökalut sekä vaatteet ovat vähemmän hienostuneimpia kuin uudella ihmislajilla. Klaanilaisten aivot ovat tulleet evoluution ääripisteeseensä, sillä ne perustuvat geneettiseen muistiin, jossa tieto siirtyy periytymällä sukupolvelta toiselle ilman pitempiaikaista opetusta ja koulutusta. Elettyään satoja tuhansia vuosia, aivokapasiteetin käyttöä on kehitetty jakamalla periytyvä tietous erikseen naisille ja miehille, jolloin elinkelpoisessa yhteisössä on oltava kumpaakin sukupuolta. Tutkimustensa perusteella Untinen-Auel on päättänyt, että Klaanin ihmiset eivät pysty puhumaan kuin yksittäisiä sanoja ja pääosa viestinnästä tapahtuu viittomalla ja kehon liikkeillä. Kanssakäyminen on hyvin hienostunutta, ihmiset kykenevät ymmärtämään toisiaan niin hyvin, että valehteleminen on käytännössä mahdotonta. Lisäksi geneettinen perimä on tehnyt mahdolliseksi sen, että paikallisen yhteisön kielen kehittymisen lisäksi Klaanin kaikki jäsenet muistavat perinteisen, pelkästään viittomiin perustuvan muinaiskielen. Tällöin lajin ei tarvitse oppia toistensa arkikieliä. Klaaniyhteisöt, luolat ovat sangen pienikokoisia, parhaimmillaan muutama kymmenen ihmistä, jolloin laskutaidon kehittymiselle ei myöskään ole ollut tarvetta.

Cro-Magnonin ihmiset ovat kirjasarjan aikoihin edistyneet työkalujen tekemisessä, metsästystavoissa sekä yhteisöjen kehityksessä Klaanikansaa pidemmälle. Yhteisöt ovat suurempia ja pystyvät tarvittaessa rakentamaan asumuksensa luonnonasuntojen puuttuessa. Lisäksi viestinnän perustuessa puheeseen, eri puolilla asuvien kansojen kielet ovat kehittyneet omiin suuntiinsa. Koska latuskapäät eivät pysty suulliseen viestintään, eivät Muut ymmärrä viittomista puheeksi, jonka vuoksi latuskapäistä yleisesti puhutaan eläiminä.

Toinen Untinen-Auelin johtopäätös on esittää lajit risteämään kykenevinä. Johtuen lajien toisistaan pitämästä etäisyydestä, puoiverisiä jälkeläisiä ei katsota hyvällä kummallakaan puolella. Klaani yleensä määrittelee tällaiset vastasyntyneet syntymävikaisiksi, joiden ei sallita elää. Muut antavat lapsen kyllä elää, mutta epämuodostuneeksi määritellyn yksilön elämän laatu on alhainen.

[muokkaa] Yhteisöt

"Klaani" on Neanderthalin ihmisiä yhdistävä määritelmä, jossa jokainen on Klaanin jäsen. Yhteisöt jakaantuvat pienempiin luolissa asuviin heimoihin, joita myös nimitetään klaaneiksi heimon johtajan nimisenä, esimerkiksi Ayla otetaan Brunin klaanin jäseneksi. Lähialueen klaanit kokoontuvat joka seitsemäs vuosi Heimojuhlaan, joista Aylan osallistumassa oli arviolta 250 henkilöä. Klaani on patriarkaalinen, jossa mies toimii klaanin johtajana, metsästäjänä, tekee työkalut ja vastaa klaanin hengellisestä johtamisesta (henkisen johtajan nimenä klaanissa on Mog-Ur). Naisen tehtävänä on tehdä ruuat, synnyttää ja hoitaa lapset, kerätä kasveja, marjoja ja polttopuita. Koska naiset vain tuntevat kasvit, parantajanainen on merkittävin naisen toimi, joka yltää arvostuksessaan melkein klaaninjohtajan tasolle.

"Maan lapset" on Cro-Magnonin ihmisiä yhdistävä määritelmä, joskin kunkin yhteisö keskittyy oman väkensä ja luolansa hyvinvointiin. Erillään asuvat yhteisöt kutsuvat itseään omaksumillaan nimillä (Zelandonit tarkoittavat "Kaakossa eläviä suuren Maaemon lapsia"), jotka voivat jakautua edelleen omiksi luolikseen tai leireiksi (Zelandonien 29. luola tai Mamutoiden Leijonan leiri). Näin Muiden nimissä on Suuren Maaemon nimi: Doni sanassa Zelandonii, Mut sanassa Mamutoi ("Mammuttia metsästävät Maaemon lapset"), Muna sanassa S'Armunai. Muiden yhteisöt ovat huomattavasti tasa-arvoisempia, joskin johtosuhteet ja tavat vaihtelevat. Esimerkiksi Mamutoileirissä on miehen ja naisen muodostama johtajapari, jotka ovat sisaruksia. Sharamudoit elävät Suuren Emon rannalla muodostaen kahden perheen yhdistelmän, jossa toinen edustaa jokikansaa (Ramudoi) ja toinen rinnekansaa (Shamudoi). Yleensä yhteisöt kokoontuvat omiin Kesäjuhliinsa, joissa muun muassa metsästetään suuremmalla joukolla ruokaa vuoden varalle, solmitaan avioliitot ja ylläpidetään yhteisön perinteitä. Yhteisöt ovat Klaanien yhteisöjä suurempia, esimerkiksi Zelandonien kesäjuhlilla oli yli 2000 ihmistä.

[muokkaa] Maan Lapset-sarja

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

[muokkaa] Luolakarhun klaani – 1981

Alkuteos The clan of the cave bear, 1980

Eletään jääkausien välisellä ajanjaksolla noin 35 000 vuotta sitten, jolloin maapallolla eli nykyihmisen lisäksi neandertalinihminen. Tästä alkaa kertomus Aylasta, joka viisivuotiaana menettää maanjäristyksessä perheensä. Tytön harhailtua päiväkausia Krimin niemimaalla, Luolakarhun Klaani löytää puolikuolleen tytön ja ottaa hänet hoitoonsa. Ayla saa kasvattiäidikseen Klaanin parantajanaisen Izan, joka tytön alkupelästyksen jälkeen saavuttaa nopeasti tytön luottamuksen ja rakkauden. Alku on hankalaa, sillä klaanikansa ei puhu nykyihmisen tapaan, vaan viestinnässä käytetään pääasiassa viittomista. Kun Ayla ei tahdo oppia "puhumaan", klaanilaiset epäilevät tytön älykkyyttä. Hiljalleen klaanin tietäjä Mog-Ur, joka on myös Aylan äidin sisarus, huomaa tytön oikean älykkyyden ja kohta viestintämurheet ovat ohi. Eniten klaanilaisia suututtaa Aylan niskurointi kauan sitten laadittuja, vanhoja hyviä sääntöjä vastaan. Kahdesti hänet tuomitaan kuolemaan, jolloin hän joutuu poistumaan klaanin luota. Normaalisti klaanin jäsen riutuu ja kuolee, mutta Aylalla on valtava elämänhalu ja suojelijanaan Suuren Luolaleijonan henki. Mog-Urille on selvinnyt, että klaani kulkee kohti tuhoaan ja Aylan kaltaisia odottaa ihmiskunnan tulevaisuus.

  • Suomennos Erkki Hakala

[muokkaa] Hevosten laakso – 1982

Alkuteos The Valley of Horses, 1982

Luolakarhun klaanista tuttu Ayla on lopullisesti tuomittu kuolemaan klaanin silmissä. Hän joutuu jättämään poikansa, Durcin, klaanin huostaan ja on päättänyt noudattaa Izan neuvoa etsiä kaltaisiaan ihmisiä. Vaellettuaan kuukausia kohti pohjoisia aroja Ayla löytää suojaisan laakson, jossa hevoslaumat laiduntavat. Hän luopuu ihmisten etsimisestä ja kesyttää sekä varsan, Heinän, että luolaleijonan, Pennun, kasvatikseen. Kun Ayla oppii elämään laaksossaan, kaksi vieraan heimon miestä, Jondalar ja Thonolan, vaeltelevat pitkin manteretta seikkailuja etsien. He ovat lähteneet Ranskan niemimaalta kohti Tonavan, Kaikkien Äitien Emon, toista päätä. He kohtaavat monia metsästäjä- ja keräilijäkansoja, oppivat uusia kieliä ja uusia tapoja, mutta myöskin vaaroja, jotka aiheuttavat lopulta Thonolanin kuoleman. Ayla pelastaa Jondalarin, oppii ensi kerran tuntemaan "Muita" ja joutuu opettelemaan puhumisen alusta. Lopulta he myös ottavat Ilon toistensa kanssa, mutta asiat eivät ole niin auvoisia.

  • Suomennos Erkki Hakala

[muokkaa] Mammutin metsästäjät – 1985

Alkuteos The Mammoth Hunters, 1985

Ayla ja Jondalar ovat lähteneet Hevosten laaksosta pienelle tutustumisretkelle ja törmäävät mammutin metsästäjiin. He hyväksyvät saamansa kutsun tulla Leijonan leiriin vierailulle ja päättävät sitten talvehtia mamutoiheimon parissa yksinäisen laakson sijasta. Leirissä Ayla näkee ihmeekseen oman toteemieläimensä, luolaleijonan, kallon. Leirissä asuu myös lapsi joka muistuttaa liikuttavasti Aylaa omasta pojastaan, jonka hän joutui jättämään klaanista lähtiessään. Aylan kauneus ja merkilliset taidot herättävät huomiota varsinkin heimon miesten keskuudessa, ja Jondalarin mustasukkaisuuden sekoittaessa heidän suhdettaan, Ayla lupautuu iloisen kuvantekijän, mustaihoisen Ranecin puolisoksi. Hän on myös löytänyt hylätyn sudenpennun, jonka hän on onnistunut kasvattamaan Leijonan leirin vastustuksesta huolimatta. Jondalarin lopulta päättäessä lähteä takaisin kotiaan kohti, Ayla ymmärtääkin valinneensa väärin ja sankariparimme päättää lähteä yhdessä kohti Jondalarin kotiluolaa.

  • Suomennos Erkki Hakala

[muokkaa] Tasangon vaeltajat –1990

Alkuteos The Plains of Passage, 1990

Ayla ja Jondalar lähtevät pitkälle vaellukselleen mantereen halki kohti Jondalarin kotiseutua. Mukanaan heillä on kaksi hevosta ja Aylan kesyttämä Susi. He kohtaavat matkallaan monia kansoja, joista osan Jondalar ja Thonolan jo kohtasivat matkallaan. Sankarimme ovat mieluisia vieraita, sillä heillä on paljon kerrottavaa kokemuksistaan. Niinpä heitä pyydetään monta kertaa jäämään paikoilleen, mutta matka jatkuu. Yllättäen Jondalar joutuu vangiksi kylään, jossa naiset ovat ottaneet kaiken vallan ja pyrkivät tulemaan toimeen ilman miehiä. Aylan onnistuu vapauttaa Jondalar eläintensä avustuksella, mutta hän laittaa oman henkensä alttiiksi yrittäessään saada asiat ratkaistua. Lähes vuoden kestänyt pitkä vaellus päättyy vaaralliseen jäätikön ylitykseen. Jondalar ja Ayla saapuvat paikkaan, jonka hän tunnistaa enneunistaan.

  • Suomennos Aulis Rantanen, Tiina Ohinmaa ja Kirsti Kattelus

[muokkaa] Luolien suojatit – 2002

Alkuteos The Shelters of Stone, 2002

Luolakarhun klaanin kasvattama Ayla on viimein saapunut rakastettunsa Jondalarin kanssa tämän kotiin, zelandonien heimon Yhdeksänteen luolaan. Yhteisö on paljon suurempi kun ne, joissa Ayla on aiemmin elänyt, ja hänellä on täysi työ oppia ymmärtää kaikkia tapoja ja sääntöjä. Raskaaksi tullut Ayla haluaa tehdä parhaansa, sillä hän on tuntenut tulleensa kotiin ja haluaa perustaa perheen Jondalarin kanssa. Suurimpien ratkaisujen eteen Ayla kuitenkin joutuu tutustuessaan zelandonien mahtaviin tietäjiin ja taianomaisiin palvontamenoihin. Aylan kokemukset klaanikansasta ja lääkekasveista myös tekee suuren vaikutuksen zelandoneihin. Kun Aylan ja Jondalarin tytär, Jonayla, syntyy on selvä, että seuraavassa kirjassa on aloitettava Aylan koulutus tietäjäksi.

  • Suomennos Ulla Selkälä ja Ilkka Äärelä


Juonipaljastukset loppuvat tähän.

[muokkaa] Suomennetut teokset

  • Hevosten laakso,1982 (The Valley of Horses)
  • Luolakarhun klaani, 1981 (The clan of the cave bear)
  • Luolien suojatit, 2002 (The Shelters of Stone)
  • Mammutin metsästäjät, 1988 (The Mammoth Hunters)
  • Mammutit – jääkauden jättiläiset, 2000 (Mammoths - giants of the ice age), kirjailija Adrian Lister, esipuhe Untinen-Auel
  • Tasangon vaeltajat, 1990 (The Plains of Passage)

[muokkaa] Lähteet

  1. ECfans.com: Keskustelut kansainvälisellä keskustelufoorumilla

[muokkaa] Aiheesta muualla