Brandenburgilaiset konsertot
Wikipedia
Brandenburgilaiset konsertot (BWV 1046 - 1051), alkuperäiseltä nimeltään Six Concerts Avec plusieurs Instruments, eli kuusi konserttoa useille soittimille, ovat kuusi Johann Sebastian Bachin säveltämää orkesteriteosta.
Bach lähetti konserttojen nuotit 24. maaliskuuta 1721 Brandenburgin varakreiville, Christian Ludwigille, hakiessaan tältä hovikapellimestarin paikkaa. Teokset ovat ilmeisesti kuitenkin sävelletty tätä aikaisemmin. Konserttojen soitinnukset eroavat toisistaan huomattavasti ja on mahdollista että Bach pyrki osoittamaan teoksilla kykynsä säveltää musiikkia mahdollisimman monille eri orkesterin kokoonpanoille. Kaiketi teoksia ei juuri esitetty, vaan ne jäivät vaativuutensa vuoksi lipastoon pölyttymään. Nykyään Brandenburgilaiset konsertot ovat Vivaldin Neljän vuodenajan ohella kaiketi pidetyimmät ja arvostetuimmat barokkiajan orkesterimusiikin teokset. Reunimmaiset konsertot, 1 ja 6, ovat jääneet hieman keskimmäisiä konserttoja 2-5 vähemmälle huomiolle.
[muokkaa] Brandenburgilainen konsertto 1 F-duuri (BWV 1046)
I. Allegro
II. Adagio
III. Allegro
IV. Menuetti ja Trio - Polonaise
Ensimmäinen konsertto eroaa muista siten, että sen lopussa on neljäs, erilaisista tansseista koostuva osuus.
[muokkaa] Brandenburgilainen konsertto 2 F-duuri (BWV 1047)
I. Allegro
II. Andante
III. Allegro assai
Johann Sebastian Bachin toinen Brandenburgilainen konsertto on sävelletty vuosien 1717 ja 1718 vaiheilla. Sävellys on kirjoitettu F-duuriin. Vaikean trumpettisoolon Bach kirjoitti varta vasten Köthenin hoviorkesterin trumpetistille Johann Ludwig Schreiberille. Bach kirjoitti konserton partituurin trumpetille, nokkahuilulle, oboelle, viuluille, alttoviuluille, selloille sekä basso continuolle.
[muokkaa] Brandenburgilainen konsertto 3 G-duuri (BWV 1048)
I. Allegro moderato - Adagio
II. Allegro
Kolmannen konserton adagiossa on vain kaksi sointua. Ei voida olla varmoja, miten ne on tarkoitus esittää, mutta useissa levytyksissä cembalo antaa soinnut ja viulu soittaa niiden pohjalta kadenssin. Toinen usein käytetty vaihtoehto on cembalon kadenssi sointujen pohjalta. Teoksen ensimmäisessä osassa on huomattavaa melodista kehittelyä.
[muokkaa] Brandenburgilainen konsertto 4 G-duuri (BWV 1049)
I. Allegro
II. Andante
III. Presto
Tämä konsertto on alun perin sävelletty nokkahuiluille, mutta usein sitä esitetään poikkihuiluilla.
[muokkaa] Brandenburgilainen konsertto 5 D-duuri (BWV 1050)
I. Allegro
II. Affettuoso
III. Allegro
Tässä konsertossa on muista poiketen pitkä cembalon soolo-osuus, jonka on nähty ennakoineen Bachin varsinaisia cembalokonserttoja.
[muokkaa] Brandenburgilainen konsertto 6 B-duuri (BWV 1051)
I. Allegro
II. Adagio ma non tanto
III. Allegro
Tämän konserton sävellysajankohta on sen viimeisestä järjestysnumerosta huolimatta arvioitu muita aikaisemmaksi.
Johann Sebastian Bachin teoksia | ![]() |
|
---|---|---|
Klaveerimusiikki: | Goldberg-muunnelmat | Das wohltemperirte Klavier | Clavier-Übung | Koraalit | |
Vokaalimusiikki: | H-mollimessu | Passiot | Oratoriot |Magnificat | Motetit | Kantaatit | |
Barokkisarjat: | Sellosarjat | Luuttumusiikki | Orkesterisarjat | Viulusarjat ja -sonaatit | |
Muut: | Die Kunst der Fuge | Musikalisches Opfer | Brandenburgilaiset konsertot | Konsertot | Urkumusiikki | |