Hopea

Wikipedia

PalladiumHopeaKadmium
Cu

Ag

Au  
 
 

Yleistä
Nimi Hopea
Tunnus Ag
Järjestysluku 47
Luokka Siirtymämetalli
Lohko d
Ryhmä 11, siirtymäalkuaine
Jakso 5
Tiheys 10,49×103 kg/m3
Kovuus 2,5 (Mohsin asteikko)
Väri Kiiltävä valkoinen
Löytövuosi Esihistoria
Atomiominaisuudet
Atomipaino 107,8682 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 165 pm
Kovalenttisäde 153 pm
Van der Waalsin säde 172 pm
Orbitaalirakenne [Kr] 4d10 5s1
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 18, 18, 1
Hapetusluvut +I
Kiderakenne pintakeskeinen kuutiollinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kiinteä
Sulamispiste 1234,93 K (961,78 °C)
Kiehumispiste 2435 K (2162 °C)
Höyrystymislämpö 258 kJ/mol
Sulamislämpö 11,28 kJ/mol
Äänen nopeus 2680 m/s 295 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus 1,93 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti 0,235 kJ/kg K
Lämmönjohtavuus (300 K) 429 W/(m×K)
Tiedot normaalipaineessa

Hopea on siirtymäalkuaineisiin kuuluva metallimainen alkuaine. Hopean kemiallinen merkki on Ag, CAS-numero 7440-22-4 ja se on jalometalli. Puhdas hopea on valkoinen, kauniisti kiiltävä metalli, joka on kultaa kovempaa, mutta kuparia pehmeämpää. Hopealla on metalleista paras sähkön- ja lämmönjohtokyky.

Hopeaa käytetään valokuvauksessa, koruissa, kolikoissa, aterimissa ja peileissä.

Yleisin hopean seos on sterling-hopea. Sterling-hopean jalometallipitoisuus on 92,5% ja seosaineena käytetään kuparia. Kuparia käytetään, koska se lujittaa metalliseosta ja halvempana aineena laskee seoksen hintaa. Sterling-hopean ominaispaino on 10,3 kg/dm3.

Valuprosessissa sulaan hopeaan liukenee ilmasta happea. Metallin jäähtyessä happi aiheuttaa rakenteessa huokoisuutta. Ilmiötä pyritään ehkäisemään sulan kaasusuojauksella ja seostamalla sulaan deoksidointiaineita. Tyypillisesti deoksidointiaineena käytetään fosforia.

Hopea yhtyy helposti rikkiin ja rikkiyhdisteisiin. Sen vuoksi hopeaseoksista valmistetut esineet tummuvat melko pian jo ilmassa, jossa on aina vähäisiä määriä haihtuvia sulfideja. Tähän reaktioon perustuu valokuvausfilmin tummuminen sitä valotettaessa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Hopea on niin sanottu muinaisalkuaine. Kullan tavoin myös hopea on ollut tunnettu jo inhimillisen kulttuurikehityksen varhaiskautena. Sen tarkkaa löytöajankohtaa ei tunneta. Arkeologisten löytöjen perusteella voidaan kuitenkin olettaa hopean löydetyn noin 5 000 vuotta sitten, siis pari tuhatta vuotta kullan jälkeen. Tähän on syynä se, että hopeaa on harvemmin vapaana luonnossa kuin kultaa. Ikivanhoja tunnettuja hopeakaivoksia ovat Salcedo ja San José Perussa. Kreikkalaisilla ja roomalaisilla oli tuhansia orjia louhimassa hopeamalmia.

[muokkaa] Hopean hinta

Historian alussa sitä pidettiin miltei yhtä arvokkaana kuin kultaa, koska se oli aluksi niin harvinaista. Myöhemmät löydökset varsinkin Amerikassa ovat olleet kuitenkin niin runsaat, että sen arvo on nykyään kultaa huomattavasti alhaisempi (n. 9-10 €/unssi, kulta n. 450-500 €/unssi). Halvempana materiaalina hopeasta voidaan tehdä näyttäviä ja isokokoisia koruja.

Hopean hinta määräytyy päivittäin maailman raaka-ainepörsseissä, joista tunnetuin ja arvovaltaisin on Lontoon metallipörssi eli LME (London Metal Exchange). Hopea, kuten muutkin jalometallit, hinnoitellaan troy unsseina.

[muokkaa] Hopeaesineiden puhdistus

Hopean puhdistukseen/kiillotukseen on saatavilla erilaisia puhdistusaineita ja -välineitä. Näitä myyvät esimerkiksi alan kultasepänliikkeet. Erilaisille hopeaesineille on olemassa omat aineensa. Mitä arvokkaammasta esineestä/kohteesta on kysymys sitä tärkeämpää on selvittää puhdistusvaihtoehdot alan asiantuntijan kanssa.

Hopeaesineitä voidaan helposti puhdistaa kotioloissa laittamalla hopeaesineet kulhoon, jossa on vettä ja ruokasuolaa (tai ruokasoodaa) sekä alumiinifoliota. Alumiini epäjalompana metallina pelkistää hopeasulfidin takaisin hopeaksi. Reaktioyhtälö on 3Ag2S + 2 Al → 6 Ag + Al2S3. Esinettä kannattaa liottaa ainakin puoli tuntia.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Merkittävät esiintymisalueet

   
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta hopea.