Keeshond
Wikipedia
Keeshond (Wolfspitz) | |
---|---|
![]() |
|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Hollanti |
Määrä | Suomessa rekisteröidään vuosittain 45 – 90 |
Rodun syntyaika | kehittynyt kivikautisesta suokoirasta ja myöhemmin esiintyneestä paaluasutuspystykorvasta |
Alkuperäinen käyttö | vahtikoira proomuilla ja maatiloilla |
Nykyinen käyttö | seurakoira, vahtikoira |
Elinikä | pitkäikäinen |
Muita nimityksiä | kessu |
FCI-luokitus | ryhmä 5 |
Ulkonäkö | |
Paino | |
Korkeus | uroksen ihannesäkäkorkeus n. 46 cm, nartun n. 43 cm |
Väritys | hopeanharmaa |
Keeshond (saksankielisissä maissa Wolfspitz, aikaisemmin hollanninpystykorva) on keskikokoinen, Hollannista kotoisin oleva pystykorvainen koirarotu. Rodun tunnusomaisin piirre on erittäin tuuhea, kaksikerroksinen turkki. Keeshond on yksi viidestä saksanpystykorvarodusta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Keeshond on terhakka keskikokoinen pystykorva, jolla on pitkä kaksinkertainen turkki, pienet pystyt korvat ja selälle kiertyvä häntä. Runko on neliömäinen, eli säkäkorkeus ja rungon pituus ovat jotakuinkin samat. Turkin väritys on hopeanharmaa. Pää ja selkä ovat tummemmat kuin raajat, kaulus ja häntä, joiden väri on vaaleamman harmaa. Keeshondin silmät ovat tummat, ja niitä reunustavat rodulle tyypilliset "silmälasit". Jalat ovat vankkaluustoiset ja kulmaukset kohtuulliset. Uroksen ihanteellinen säkäkorkeus on noin 46 cm, nartun noin 43 cm.
[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen
Keeshond on valpas, eloisa ja uskollinen omistajalleen. Rotu on erittäin oppivainen ja helppo kouluttaa. Koiran metsästysvietti on heikko tai olematon. Vieraisiin keeshond suhtautuu pidättyväisesti olematta kuitenkaan arka tai aggressiivinen, mikä tekee siitä hyvän vahtikoiran. Vaikka turkkinsa vuoksi keeshond viihtyy hyvin ulkona, se ei seurallisen luonteensa vuoksi sovellu ulkokoiraksi. Keeshondit viihtyvät perheensä kanssa, kiintyvät vahvasti omistajaansa ja ovat aina valmiita osallistumaan kaikkeen toimintaan.
Helpon koulutettavuuden ansiosta keeshond sopii hyvin seura- ja harrastuskoiraksi esimerkiksi tokoon, agilityyn ja koiranäyttelyihin. Rodusta löytyy runsaasti toko- ja agilityvalioita.
[muokkaa] Turkinhoito
Keeshondin pitkä ja tuuhea turkki ei ole aivan niin vaativa hoitaa kuin ensi näkemältä luulisi. Jos koiraa hoidetaan hyvin ja se saa riittävästi liikuntaa, turkki pysyy melko pienellä vaivalla kauniina. Koira tulee kuitenkin harjata joka viikko perusteellisesti. Pentujen turkki takkuuntuu helposti, ja se pitäisikin harjata lähes päivittäin. Keeshond pestään tarvittaessa, yleensä 1–2 kertaa vuodessa.
Suositeltavia turkinhoitovälineitä ovat teräspiikkinen harja, harva kampa, tiheä kampa, pieni karsta ja tassusakset. Sopivia harjoja saa muun muassa rotujärjestön tarvikemyynnistä. Näyttelyyn valmistauduttaessa keeshond tulee harjata perinpohjaisesti, mutta turkkia ei saa leikata, tupeerata eikä lakata. Saksia saa käyttää vain raajojen ja tassujen viimeistelyyn.
[muokkaa] Terveystilanne
Keeshond on suhteellisen terve rotu, jolla ei ole merkittäviä taipumuksia perinnöllisiin sairauksiin. Rodulla ei ole sairauksille altistavia äärimmäisiä rakenteellisia ominaisuuksia. Rodulla esiintyy jonkin verran iho-ongelmia. Keeshondit ovat yleensä pitkäikäisiä.
[muokkaa] Lähteet
- Suomen Keeshond ry.
- Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.