Antiikin Rooman tekniikka

Wikipedia

Osa artikkelisarjasta
Rooman valtakunta

Historia
200-luvun kriisi
Myöhäisantiikki

Hallinto ja politiikka
Kuninkaat | Konsulit
Keisarit | Senaatti
Oikeus

Talous

Kulttuuri
kirjallisuus | mytologia
ruoka | tekniikka

Sotahistoria
legioona

Pont du Gard Ranskassa. Roomalainen vesijohto arvioilta vuodelta 19 eaa.
Suurenna
Pont du Gard Ranskassa. Roomalainen vesijohto arvioilta vuodelta 19 eaa.

Antiikin Rooman tekniikka tuki Rooman imperiumin syntyä ja sen ylläpitämistä. Tekninen tietämys periytyi suurelta osin hellenistisestä maailmasta. Roomalaiset itse eivät olleet teknisesti erityisen luovia, vaikka poikkeuksiakin löytyi. Myöhäisantiikissa ja varhaiskeskiajalla suuri osa kerääntyneestä teknisestä tietämyksestä unohtui.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Uuden teknologian omaksuminen

[muokkaa] Ulkopuoliset vaikutteet

Roomalainen teknologia, siltä osin kun sillä ei tarkoiteta heidän käyttämäänsä kreikkalaista teknologiaa, periytyi suurelta osin etruskien sivilisaatiolta. Etruskit olivat oppineet rakentamaan holvikaaria, joita he käyttivät sekä rakennuksissa että silloissa. Etruskikaupunkien kadut olivat päällystetyt ja niissä oli viemäröinti, toisin kuin useimmissa kreikkalaiskaupungeissa.

Kreikkalaisilta roomalaiset perivät paljon. Muun muassa roomalaiset laivat perustuivat kreikkalaisille kolmisouduille. Myös sotatekniikkaa saatiin paljon, sillä hellenistisessä maailmassa Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen taukoamatta raivonneet sodat olivat johtaneet merkittävään kehitykseen tappoteknologian saralla.

[muokkaa] Hidas kehitys

Roomalainen yhteiskunta ja roomalaiset tekniikan käyttäjät olivat konservatiivisia. Uusien tekniikoiden käyttöönotto oli hidasta. Nopeinta kehitys oli ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla eaa., joilloin myös Rooman poliittinen valta Välimeren piirissä kasvoi nopeasti. Tähän mennessä kehitettiin tärkeimmät roomalaisina pidetyt teknologiat kuten betoni, vesijohdot, nostokurjet, sadonkorjuulaitteet, kupoli- ja kaarirakenteet, viini- ja öljypuristimet ja lasinpuhallus.

Betoni sai alkunsa imperiumin itäosista ja sen laajempi käyttöönotto vei yli vuosisadan. Monien muiden teknologioiden käyttö ei ikinä saavuttanut valtakunnan kaikkia kolkkia muun muassa tarvitun pääoman vähäisyyden, sosiaalisten syiden ja vanhan infrastruktuurin takia. Esimerkiksi gallien käyttämät tynnyrit eivät koskaan syrjäyttäneet amforoita säilytysastioina niiden teknisestä ylivertaisuudesta huolimatta. Tynnyrintekotaidon levitessä kävi ilmi, että sekä kadut että varastot olivat usein niille liian ahtaita. Tynnyreiden käyttö keskittyi ajan kuluessa alueille, joilla puuta oli helposti saatavilla ja kaupunkien kadut riittävän leveät tynnyrien kuljettamiseen. Tynnyrit olivat myös uutta teknologiaa, johon ei oltu valmiita investoimaan ilman näyttöä sen hyödyllisyydestä. Yleensä saatavilla oli riittävästi orjatyövoimaa amforoiden kuljetukseen kaupungeissa.

[muokkaa] Käsityö

Roomalainen yhteiskunta ei tuntenut erillistä insinööritiedettä vaan tekninen tietämys oli suurelta osin eri alojen käsityöläisten hallussa. Esimerkiksi muurarit ja maanmittarit pitivät ammattitaitonsa omana tietonaan ja sitä siirrettiin eteenpäin oppipoikajärjestelmän avulla. Armeijan palveluksessa oli pieni määrä henkilöitä, joita voitaisiin kutsua insinööreiksi. He vastasivat armeijan teknisistä tarpeista, kuten silloista. Apollodoros Damaskolainen oli ajan merkittävimpiä insinöörejä. Vain harvat kirjoittivat tietonsa muistiin. Huomattava poikkeus on Vitruvius.

Suurin osa roomalaisen tekniikan tuntemuksesta tulee arkeologisesta tutkimuksesta ja arabien säilyttämästä, latinasta käännetystä aineistosta. Myös aikalaisten matkakertomuksissa on säilynyt kuvauksia teknologiasta. Jotkin kirjoittajat kuten Plinius vanhempi ja Strabon olivat riittävän kiinnostuneita teknologiasta mainitakseen siitä kirjoituksissaan. Heidän kuvauksensa ovat kuitenkin usein lyhyitä ja epäselviä.

[muokkaa] Insinööritiede ja rakentaminen

Roomalaiset rakensivat paljon siltoja, vesijohtoja ja amfiteattereita. Myös viemäröintiin, teihin ja rakentamisen tekniikkaan yleensä kehittyi monia parannuksia. Roomalainen arkkitehtuuri oli etruskivaikutteista. Betonia valmistettiin kvartsipitoisesta kivituhkasta. Rakennuksiin, erityisesti kylpylöihin saatettiin asentaa kaksinkertaiset ikkunat lämmön karkaamisen estämiseksi.

Lasinpuhallus levisi imperiumiin Syyriasta. Leviäminen kesti noin sukupolven ajan.

[muokkaa] Koneet

Roomalaisessa maailmassa käytettiin monia työtä säästäviä koneita kuten nostokurkia, vesimyllyjä, erilaisia puristimia, viljamyllyjä, sadonkorjuukoneita, vesipumppuja ja rahtilaivoja. Useiten käytetty myllytyyppi käytti aasia käyttövoimana. Tämän tyypin etuna oli vesimyllyihin nähden se, että se ei vaatinut juoksevaa vettä. Lisäksi aasit olivat vahvempia, halvempia ja valittivat vähemmän kuin orjat, jotka käyttivät usein pieniä käsimyllyjä.

Nostokurkia käytettiin laajalti. Niillä lastattiin laivoja satamissa ja siirrettiin tavaroita rakennuksilla. Nostokurjilla voitiin nostaa useiden tonnien painoja.

[muokkaa] Tiet

Roomalaiset rakensivat teitä ennen muuta sotilastarkoituksiin. Tietä myöden roomalaisia legioonia voitiin siirtää nopeasti kauas. Teiden taloudellinen merkitys lienee ollut myös merkittävä. Kärryliikenne teillä kuitenkin kiellettiin usein, sillä tiet haluttiin säästä sotilaskäyttöön. Roomalaisen tieverkoston pituus lienee ollut laajimmillaan noin 85 000 km. Teiden varsilla oli valtion ylläpitämiä kievareita, joista sai virvokkeita. Erillinen viestinviejien hevostenvaihtojärjestelmä mahdollisti viestien kuljettamisen 800 km päivävauhtia.

Tiet rakennettiin kaivamalla kuoppa tien aiottuun kulkusuuntaan. Tämä kuoppa sitten täytettiim kivilla, soralla tai hiekalla ja lopuksi betonikerroksella. Päällimmäiseksi ladottiin monikulmaisia kivilaattoja. Vesien yli rakennettiin siltoja. Tiet kestivät tulvia ja muita ympäristön paineita. Imperiumin tuhon jälkeen teitä käytettiin edelleen jopa tuhannen vuoden ajan.

[muokkaa] Akveduktit

Pääartikkeli: akvedukti

Roomalaiset rakensivat lukuisia vesijohtoja toimittamaan vettä kaupunkeihin. Vuoriston jäätiköiden sulamisvesien virtaus pääkaupunkiin varmistettiin satojen kilometrien matkalla tasaisella kallistuksella, joka oli kaksi senttimetriä kilometrillä. Tämän vuoksi suurin osa akvedukteista sijoitettiin korkeiden kivisiltojen päälle ja joskus niissä oli useita kerroksia. Niiden osana oli myös tunneleita ja kallioleikkauksia. Rakennus- ja louhintatöissä tarvittiin tuhansia orjia ja härkien vetämiä vaunuja. Kalliota murrettiin poraamalla ja junttaamalla reikiin puuta, joka laajeni kasteltaessa. Aluksi roomalaiset muurasivat vesijohtonsa kivistä, mutta myöhemmin siirryttiin halvempien tiilien käyttöön. Varsinainen vesijohto vuorattiin betonilla tiiviiksi. Joskus kuumina kesäpäivinä aurinko lämmitti roomalaisten varhaisia akvedukteja niin voimallisesti, että niiden kaikki vesi haihtui. Ratkaisuna oli akveduktien rakentaminen riittävän suuriksi ja kattaminen kivilaatoilla.

[muokkaa] Kylpylät

Pääartikkeli: termit
Pompejin termien pohjapiirros
Suurenna
Pompejin termien pohjapiirros

Termit tai roomalainen kylpylä oli lähes jokaisessa Rooman valtakunnan kaupungista sijainnut julkinen kylpylä, jossa valtakunnan asukkaat saattoivat kylpeä, hoitaa terveyttään ja kuntoaan sekä viettää vapaa-aikaansa. Roomalaisten kylpylöiden edeltäjiä olivat kreikkalaisten julkiset kylpylät (balaneion) sekä henkisiä ja ruumiillisia harjoituksia varten rakennetut gymnasiumit. Kreikkalaiset laitokset perinteiden ja roomalaiset insinööritaiden yhdistelmästä syntyivät viimeistään ensimmäisellä vuosisadalla eaa syntyivät termit, roomalaiset kylpylät.

Kylpylöitä oli eri kokoisia. Suurimpia roomalaisia kylpylöitä olivat Rooman suuret keisarilliset termit, joista parhaiten tunnetaan hyvinsäilyneet Caracallan termit. Suurin kylpylöistä oli kuitenkin Diocletianuksen termit, jonka pinta-ala oli yli 14 hehtaaria ja johon on arvioitu mahtuneen kerrallaan peräti 3 000 kylpijää. Provinssikaupunkien kylpylät jäivät kauaksi pääkaupungin suurten termien koosta.

Kylpylöiden rakentamisen ja niissä olleiden eri lämpöisten huoneiden ja altaiden käytön edellytyksenä oli kylpylöissä käytetyn hypokaustilämmityksen kehittäminen. Huoneisiin rakennettiin tiilipylväiden kannattama ontto lattia (suspensura) ja seiniin putkistojärjestelmä (tubuli). Tällöin kylpylän seinässä olevassa tulipesässä (praefurnium) poltetun tulen palokaasut lämmittivät huoneita ja altaita lattian ja seinien kautta.

[muokkaa] Tiede

Roomalaiset kehitivät roomalaisen helmitaulun, joka oli ensimmäinen kannetta laskin. Se perustui aiempiin kreikkalaisiin laskinlevyihin. Se nopeutti huomattavasti aritmeettisia toimituksia ja sitä hyödynsivät niin veronkantajat, kauppiaat, rikkaat koululaiset kuin insinööritkin. Roomalaisen matematiikan pohjana ollut numerojärjestelmä oli johdettu etruskien numerojärjestelmästä. Se oli suhteellisen tehoton eikä sallinut yhtä monipuolisia aritmeettisia toimituksia kuin nykyinen arabialainen järjestelmä.

[muokkaa] Sotatekniikka

Roomalaisten sotilaallinen ylivoima perustui monelta osin sen käytössä olleeseen edistyneeseen tekniikkaan. Tähän lukeutuu legioonalaisten henkilökohtainen varustus että suuret piirityskoneet. Lorica segmentata oli kevyt panssarityyppi, joka koottiin levyistä. Myös hyökkäysaseissa oli monia innovaatioita. Piiritys- ja heittokoneet eivät olleet roomalainen keksintö, mutta niitä joka tapauksessa hyödynnettiin tehokkaasti.

Tämä artikkeli on käännetty vieraskielisen Wikipedian artikkelista, ja siitä puuttuvat lähdemerkinnät.
Voit auttaa Wikipediaa etsimällä sopivat lähteet.
Muilla kielillä