Juri Lotman

Wikipedia

Juri Mihhajlovitš Lotman (28. helmikuuta 1922, Petrograd28. lokakuuta 1993, Tartto) oli maailmankuulu kirjallisuustieteilijä, semiootikko, kulttuurintutkija, Tarton yliopiston professori.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Syntymä ja opiskelu

Juri Lotman syntyi Pietarilaisperäiseen vanhaan älymystöön kuuluvaan perheeseen. Hänen äitinsä oli lääkäri ja isänsä asianajaja. Lopetettuaan oppikoulun erinomaisin arvosanoin vuonna 1939 nuori Juri meni opiskelemaan Leningradin yliopiston kielitieteelliseen tiedekuntaan. Hänestä tuli venäjän ja kirjallisuuden osaston opiskelija. Vuonna 1940 Juri Lotman kutsuttiin armeijaan. 1941–1945 hän osallistui toiseen maailmansotaan.

Sodan jälkeen Juri Lotman palasi Leningradiin opiskelemaan ja aloitti tutkimuksen. Hänen ensimmäiset työnsä tutkivat 1700–1800-luvun Venäjän kirjallisuudellisuuden ja yhteiskunnallisen ajattelun historiaa. Vuonna 1950 Juri Lotman valmistui erinomaisin tuloksin, mutta stalinistisen antisemitistisen kampanjan takia hän sai vain vapaadiplomin eikä päässyt aspirantuuriin.

[muokkaa] Elämä ja tutkimukset Virossa

Vuodesta 1950 Juri Lotmanin elämä oli sidottu Viroon. Siellä hän sai vanhemman opettajan paikan Tarton opettajien opistossa, jossa hän työskenteli 1950–1956. Vuosina 1952–1954 hän oli dosenttina Venäjän kirjallisuuden oppituolin johtaja. Ensimmäisestä Tarton vuodesta elämänsa loppuun asti Juri Lotman työskenteli Tarton yliopistossa. Rinnakkain kurssien pitämisen kanssa Juri Lotman oli aktiivinen tutkija. Hän tutki Venäjän kulttuuria ja kirjallisuutta. Hän tavoitteenaan oli avata yhteiskunnallisen tietoisuuden struktuuri, löytää siitä aikakauden filosofisten, poliittisten ja esteettisten aatteiden yhtenäisyyttä ja niiden suhteita elämän taiteellisen puolen kanssa. Näistä tutkimuksista valmistui Juri Lotmanin tohtorinväitöskirja. Väitöskirjan lisäksi Juri Lotman kirjoitti vuosina 1950–1960 monta muuta kirjallisuustieteellistä tutkimusta sekä monografian.

[muokkaa] Semiootikko Juri Lotman

Juri Lotmanista tuli semiootikko 1950-luvun lopulla, kun hän tajusi, että sitä suurta kulttuurihistoriallista ja kokemuksellista materiaalia, jonka hän oli koonnut, ei voinut riittävän hyvin tutkia perinteisten menetelmien mukaan. Lotman alkoikin kiinnostua lingvistisistä ja strukturalistisista menetelmistä sekä semiotiikasta. Vuodesta 1958 lähtien hän piti yliopistossa strukturaalisen poetiikan kurssia, jossa hän ensimmäisen kerran käytti kirjallisuuden ja taiteen tutkimiseen strukturaalis-semioottista menetelmää. Uuden teorian lähtökohtat julkaistiin Lotmanin monografiassa Leksii po strukturalnoi poetike. Tämä monografia loi perustan uudelle kirjasarjalle Trudy po znakovym sistemam, joka tuli nopeasti tunnetuksi ympäri maailman. Lotmanin perustama Tartto-Moskovan semiotiikan koulukunta jatkoi venäläisen formalismin parhaita perinteitä.

[muokkaa] Juri Lotmanin panos kansainväliseen kulttuuritutkimukseen

Lotman kirjoitti vielä paljon tutkimuksia. Hänen historiallisten ja kulttuurihistoriallisten tutkimustensa keskipisteenä oli 1800–1900-luvun venäläinen kirjallisuus. Myöhemmin hän kirjoitti monta kirjaa venäläisen kulttuurin ja olotilojen historiasta. Vuonna 1992 julkaistiin viimeinen kirja, jonka Juri Lotman omin silmin näki.

Lotmanin tutkimukset semiotiikasta ja venäläisestä kirjallisuudesta ja kulttuurista tekivät hänestä kansainvälisesti tunnetun. Vuonna 1964 hänen teostensa tulkinta aloitettiin mm. Yhdysvalloissa, Englannissa, Japanissa, Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Espanjassa, Italiassa, Puolassa, Unkarissa ja Romaniassa. Lotmanin teoksista julkaistaan edelleen uusia painoksia.

[muokkaa] Katso myös

Strukturalismi