Kasuistiikka
Wikipedia
Kasuistiikka eli tapauskohtainen etiikka on yksi soveltavan etiikan muoto. Termiä käytetään usein laeista ja etiikasta keskustellessa, ja se voidaan nähdä tiukkoihin periaatteisiin perustuvan järkeilyn kritiikkinä. Tiukkoihin periaatteisiin nojautuvan etiikan perusteella voitaisiin esimerkiksi sanoa, että valehtelu on aina moraalisesti väärin, kun taas kasuisti voisi sanoa, että valehtelu voi olla tai voi olla olematta väärin, riippuen tilanteesta. Kasuisti voi esimerkiksi katsoa, että valehtelu on moraalisesti väärin annettaessa valallista todistusta oikeudessa. Toisaalta hän voi katsoa, että valehtelu on paras moraalinen valinta jos se pelastaa jonkun hengen.
Länsimaisen kasuistiikan juuret ovat jo Aristoteleen ajattelussa, mutta sen huippuvaihe ajoittuu noin vuosiin 1550–1650, jolloin jesuiitat hyödynsivät kasuistiikkaa laajalti. Blaise Pascal hyökkäsi voimakkaasti kasuistiikka vastaan.