Albania

Wikipedia

Republika e Shqipërise
 
lippu vaakuna
Kuva:LocationAlbania.png
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri
Alfred Moisiu
Sali Berisha
Pääkaupunki Tirana (376 642 as.)
41° 20' N, 19° 48' E
Muita kaupunkeja Elbasan (123 270 as.),
Durrës (116 275 as.)
Pinta-ala
 – josta sisävesiä
28 748 km² (sijalla 139)
4,7 %
Väkiluku (2003)
 – väestötiheys
 – väestönkasvu
3 582 205 (sijalla 126)
125 / km²
0,52 % (2005)
Viralliset kielet albania
Valuutta 1 lek = 100 gindarkaa (ALL)
BKT (2003)
 – yhteensä
 – per asukas
sijalla 114
15,7 miljardia USD
4 400 USD
HDI (?)  ? (sijalla ?)
Elinkeinorakenne maatalous 46,2 %,
palvelut 28,4 %,
teollisuus 25,4 % BKT:sta
Aikavyöhyke
 – kesäaika
UTC+2
?
Itsenäisyys
Ottomaanien valtakunnasta
 
28. marraskuuta 1912
Lyhenne
Maatunnus
 
AL
ajoneuvot: AL
lentokoneet: ZA
Kansainvälinen
suuntanumero
+355
Motto ei mottoa
Kansallislaulu Hymni i Flamurit (Rreth Flamurit Të Për Bashkuar)

Albanian tasavalta eli Albania (lausutaan usein myös Albaania /ˈɑlbɑːniɑ/, albaniaksi Shqiperia eli kotkien maa) on tasavaltainen valtio Balkanilla, Euroopassa. Sen rajanaapureita ovat Serbia, Montenegro, Makedonia ja Kreikka. Lännessä Albania rajoittuu Välimereen.

Albanian kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä albanialainen. Nimitys "albaani" viittaa kansallisuuteen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Nykyisen Albanian alueella asui jo antiikin aikana illyrialaisia, joista nykyiset albanialaiset polveutuvat. Illyrialaiset alistuivat Rooman valtaan ajanlaskumme alun tienoilla ja säilyivät sittemmin Itä-Rooman eli Bysantin vallan alla keskiajalle asti.

1300-luvun lopulla Ottomaanien valtakunta alkoi levittäytyä Albaniaan, mutta Albanian kansallissankari Skanderbeg yhdisti 1400-luvulla albanialaiset vastarintaan vuosiksi 14431478. Skenderbegin kuoleman jälkeen Albania joutui osaksi Ottomaanien valtakuntaa ja suurin osa väestöstä omaksui vähitellen islaminuskon.

1800-luvun lopulla albaanien toiveet itsenäistymisestä alkoivat nousta ja lopulta 1912 Ensimmäisen Balkanin sodan yhteydessä Albania itsenäistyi.

Ensimmäisen maailmansodan aikana Albania joutui sotanäyttämöksi ja sodan jälkeen Albania pyrki nojautumaan Italian suojeluun. 1928 konservatiivinen klaanipäällikkö ja pääministeri Zog I julistettiin maan kuninkaaksi. Italian vaikutusvalta maan asioihin kuitenkin jatkoi kasvuaan. Huhtikuussa 1939 Mussolinin joukot miehittivät maan ja liittivät sen osaksi Italiaa.

Toisen maailmansodan aikana kommunistiset ja nationalistiset sissit taistelivat Albaniassa italialaisia ja saksalaisia miehitysjoukkoja sekä toisiaan vastaan. Liittoutuneiden ja Titon Jugoslavian tuella kommunistit selviytyivät voittajiksi ja maa julistettiin kansantasavallaksi 1946. 1940-luvun lopulla maan johtoon nousi Enver Hoxha, jonka johdolla maa haki tukea ensin Stalinin Neuvostoliitosta ja vuodesta 1962 alkaen Kiinasta. Lopulta 70-luvun lopulla välit myös Kiinaan huononivat ja maa siirtyi tiukalle eristäytymislinjalle.

Sosialisminaikainen poliittinen vankila Girokastran linnassa
Suurenna
Sosialisminaikainen poliittinen vankila Girokastran linnassa

Hoxhan ympärille alkoi muodostua nopeasti henkilökultti ja 1960-luvulle tultaessa se oli kehittynyt pitemmälle kuin missään muussa sosialistisessa maassa, ehkä lukuun ottamatta Pohjois-Korean Kim Il-Sungia. ja Kiinan Mao Zedongia. Vuonna 1967 Durrësissa käynnistetty liike matki monia Kiinan kulttuurivallankumouksen piirteitä. Punakaartilaisiksi puettuja koululaisia kehotetiin vandalisoimaan kirkkoja ja moskeijoita. Valtio määräsi kaikki minareetit ja useat kirkot purettaviksi ja uskonnollisia kirjoja sekä kulttiesineitä tuhottiin laajasti. Erityisesti vuosien 1967 ja 1976 uskonnonvastaisissa kampanjoissa hyökkäykset järjestäytynyttä uskontoa ja uskovaisia vastaan olivat brutaaliuudeltaan ja fanaattisuudessaan vertaansa vailla missään sosialistisessa valtiossa. Imaameja, pappeja ja munkkeja sekä nunnia teloitettiin ja vangittiin laajasti.

Amnesty Internationalin uraauurtavan,vuonna 1984 julkaistun, raportin mukaan Albanian ihmisoikeustilanne oli Hoxhan aikana hyvin huono. Hallitus esti ihmisten ilmaisun-, uskonnon, liikkumisen- ja järjestäytymisvapauden, vaikka vuonna 1976 hyväksytty perustuslaki periaatteessa takasi nämä oikeudet. Vuonna 1981 Hoxha määräsi useita johtavassa asemassa olevia puoluevirkailijoita teloitettavaksi puhdistuksessa. Pääministeri Mehmet Shehun ilmoitettiin tehneen itsemurhan, mutta useiden todistajien mukaan Hoxha itse ampui Shehun puolueen politbyroon kokouksessa.

Hoxhan kuoltua 1985 ja sosialismin murruttua Itä-Euroopassa, myös Albanian hallitus taipui monipuoluevaaleihin 1991. Entisten kommunistien muodostama Sosialistinen puolue voitti ensimmäiset vaalit, mutta yleislakon ja levottomuuksien jälkeen pidetyissä uusissa vaaleissa 1992 valtaan nousi opposition Demokraattinen puolue. Jopa satojentuhansien albanialaisten menetettyä rahansa valtavassa pyramidihuijauksessa kapinointi kaatoi Demokraattisen puolueen hallituksen 1997 ja nosti Sosialistipuolueen uudelleen valtaan. Elokuun 2005 parlamenttivaaleissa valtaan nousi Demokraattipuolue.

[muokkaa] Albanian arkeologisia kohteita


[muokkaa] Alueet

Albania jakautuu 36 alueeseen eli rretheen. Alueet ryhmitellään maakuntiin, joita on 12. Pääkaupungilla on erikoisasema.

  1. Berat
  2. Bulqizë
  3. Delvinë
  4. Devoll
  5. Dibër
  6. Durrës
  7. Elbasan
  8. Fier
  9. Gjirokastër
  10. Gramsh
  11. Has
  12. Kavajë
  13. Kolonjë
  14. Korçë
  15. Krujë
  16. Kuçovë
  17. Kukës
  18. Kurbin
  1. Lezhë
  2. Librazhd
  3. Lushnjë
  4. Malësi e Madhe
  5. Mallakastër
  6. Mat
  7. Mirditë
  8. Peqin
  9. Përmet
  10. Pogradec
  11. Pukë
  12. Sarandë
  13. Shkodër
  14. Skrapar
  15. Tepelenë
  16. Tiranë
  17. Tropojë
  18. Vlorë
Albanian alueet

[muokkaa] Maantiede

Albanian kartta
Suurenna
Albanian kartta
Satelliittikuva Albaniasta kesäkuussa
Suurenna
Satelliittikuva Albaniasta kesäkuussa


[muokkaa] Väestö

Väestötiedot
vuonna 2005
Ikärakenne 0–14-vuotiaita 25,6 %
15–64-vuotiaita 65,8 %
yli 64-vuotiaita 8,6 %
Mediaani-ikä 28,52 vuotta
Väestönkasvu 0,52 %
Syntyvyys 15,08 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 5,12 / 1 000 henkilöä
Lapsikuolleisuus 21,52 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto -4,8 / 1 000 henkilöä
Eliniänodote keskiarvo: 77,24 vuotta

miehet: 74,6 vuotta
naiset: 80,15 vuotta

HIV:n levinneisyys aikuisväestössä  ? %
Lukutaitoisia 86,5 % väestöstä

Asukkaista 95 prosenttia on etnisesti albaaneja ja kolme prosenttia kreikkalaisia.

Noin seitsemänkymmentä prosenttia väestöstä on muslimeja, kaksikymmentä prosenttia ortodokseja ja kymmenen prosenttia katolisia. Luvut ovat arvioita, koska virallisia tilastoja ei ole. Kaikki kirkot ja moskeijat suljettiin vuonna 1967 ja uskonnonharjoittaminen kiellettiin aina vuoteen 1990 asti.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Albania.
Euroopan valtiot
Alankomaat | Albania | Andorra | Belgia | Bosnia ja Hertsegovina | Bulgaria | Espanja | Islanti | Irlanti | Italia | Itävalta | Kroatia | Kreikka | Latvia | Liechtenstein | Liettua | Luxemburg | Makedonia | Malta | Moldova | Monaco | Montenegro | Norja | Puola | Portugali | Ranska | Romania | Ruotsi | Saksa | San Marino | Serbia | Slovakia | Slovenia | Suomi | Sveitsi | Tanska | Tšekki | Ukraina | Unkari | Yhdistynyt kuningaskunta | Valko-Venäjä | Vatikaanivaltio | Viro

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot: Armenia | Azerbaidžan | Georgia | Kazakstan | Kypros | Turkki | Venäjä

Luettelo valtioista | Eurooppa | Euroopan neuvosto | Euroopan unioni