Ampuminen

Wikipedia

Albrecht Altdorferin maalaus Pyhän Sebastianuksen marttyyrikuolema (n. 1509-1516)
Suurenna
Albrecht Altdorferin maalaus Pyhän Sebastianuksen marttyyrikuolema (n. 1509-1516)
Meksikolainen teloitus vuodelta 1909.
Suurenna
Meksikolainen teloitus vuodelta 1909.
Yhdysvaltalaissotilaat teloittavat Dachaun keskitysleirin SS-joukkojen sotilaita leirin vapauttamisen yhteydessä 29.4.1945
Suurenna
Yhdysvaltalaissotilaat teloittavat Dachaun keskitysleirin SS-joukkojen sotilaita leirin vapauttamisen yhteydessä 29.4.1945
Sanalla ampuminen tarkoitetaan myös ampumaurheilua eli ammuntaa.

Teloittaminen ampumalla tarkoittaa tuliasein toimeenpantua kuolemanrangaistusta. Kaikki armeijat ovat käyttäneet tätä menetelmää sekä sotilasrikoksista tuomittujen teloittamiseen että kurinpitokeinona, ja monissa maissa myös siviilirikoksista tuomitut on teloitettu ampumalla. Teloituksen voi suorittaa joko usean ampujan teloitusryhmä kiväärein, yksi pyöveli pistoolilla tai revolverilla tai yksi tai usea ampuja konetuliasein, kun teloitetaan monta ihmistä samanaikaisesti.

Tuliaseiden kehittyessä ampumalla teloittaminen yleistyi. Vaivattomuutensa vuoksi se usein ohitti suosiossa hirttämisen ja mestaamisen. Jo ennen sitä roomalaiset, viikingit ja keskiajan armeijat käyttivät teloituksiin jousia tai varsijousia teloitusryhmän tapaan. Pyhä Sebastianus kuvataan nuolten lävistämänä ja paaluun sidottuna: roomalaiset teloittivat hänet ampumalla jousin. Keisari Napoleonin mielestä teloitusryhmän suorittama yhteislaukaus oli ainoa nopea ja inhimillinen teloitustapa.

Teloitusryhmäksi kutsutaan sotureita tai sotilaita, jotka käskystä tähtäävät ja ampuvat teloitettavaa kuolettavasti. Ampumateloituskäytännöt vaihtelevat maittain: useimmissa maissa kertalaukeavilla tai pulttilukkoisilla kivääreillä aseistettuja teloitusryhmän jäseniä on 6–12 yhtä ammuttavaa kohti, ja varsinaisen teloituksen jälkeen ryhmän komentaja ampuu teloitetun päähän varmistuslaukauksen pistoolilla tai kiväärillä.

Joissakin maissa ampumalla teloitettavat sidotaan paaluihin, toisissa tuoleihin. Joskus ammuttavat komennetaan seisomaan muurin eteen tai aukealle paikalle. Useimmiten teloitettavan sydämen kohdalle maalataan tai kiinnitetään merkki, johon teloitusryhmä tähtää aseensa. Teloitettava menehtyy välittömästi luotien osuman aiheuttamaan šokkiin ja voimakkaaseen verenvuotoon.

Neuvostoliitossa 1930-luvulla teloitettiin vankeja sisätiloissa ampumalla niskaan luodin asemesta kääritty, sulaan steariiniin kastettu pahvitumppi; näin ei aiheutunut kimmokkeita, ja tila oli helpompi pitää siistinä.

Joukkoteloituksissa on käytetty konekiväärejä; teloitettavat on tällöin asetettu riviin kuopan reunalle, ja tämän jälkeen ammuttu sarja pitkin riviä.

Kiinassa teloitettavan niskaan ammutaan yleensä kosketuslaukaus rynnäkkökiväärillä.

Ampumalla teloittaminen on tällä hetkellä (2006) yleisin teloitusmenetelmä. Yhdysvaltain osavaltioista sitä käytetään toissijaisena menetelmänä Utahin, Idahon ja Oklahoman osavaltioissa.

Suomessa kuolemanrangaistus lakkautettiin 1826. Se palautettiin uudelleen käyttöön 1917 Suomen itsenäistyessä. Vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä on arvioitu noin 10 000 suomalaista teloitetun ampumalla. Itsenäisessä Suomessa käytössä ollut kuolemanrangaistus, joka poistettiin vuonna 1972, suoritettiin ampumalla. Kuolemanrangaistus oli käytössä murhasta, maanpetoksesta, vakoilusta sekä eräistä sotilasrikoksista. Ampumalla teloitettiin sotilaskarkureita eli "käpykaartilaisia", kommunisteja ja muutoin isänmaanpettureiksi katsottuja tahoja. Viimeinen tällainen teloitus Suomessa pantiin täytäntöön vuonna 1944. On arvioitu, sotien aikana teloitetun yhteensä viitisensataa ihmistä, joista noin puolet vakoilusta tuomittuja. Kurinpitosyistä armeija teloitti noin 70 sotilasta.

Muilla kielillä