Emily Brontë

Wikipedia

Emily Brontë, Branwell-veljen maalaama muotokuva
Suurenna
Emily Brontë, Branwell-veljen maalaama muotokuva

Emily Jane Brontë (30. heinäkuuta, 181819. joulukuuta, 1848) oli englantilainen kirjailija, yksi kolmesta Brontën kuuluisasta kirjailijasisaresta. Vuonna 1847 ilmestynyt Humiseva harju jäi Emily Brontën ainoaksi romaaniksi, mutta se riitti viemään hänen nimensä maailmankirjallisuuden historiaan.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämä

Brontën sisarukset Patrick Branwell Brontën (n. 1834) maalaamana. Vasemmalta: Anne, Emily ja  Charlotte. Branwell maalasi itsensä Emilyn ja  Charlotten väliin, mutta poisti myöhemmin itsensä maalauksesta
Suurenna
Brontën sisarukset Patrick Branwell Brontën (n. 1834) maalaamana. Vasemmalta: Anne, Emily ja Charlotte. Branwell maalasi itsensä Emilyn ja Charlotten väliin, mutta poisti myöhemmin itsensä maalauksesta

Emily Brontësta puhuttaessa on väistämättä viitattava myös hänen sisaruksiinsa, sillä heidän elämänsä sekä perheenjäseninä että kirjailijoina liittyivät tiiviisti yhteen. Emily Brontë syntyi Thorntonissa, Yorkshiressa, missä hänen isänsä toimi pappina. Hän oli viides Patrick Brontën ja Maria Branwell Brontën kuudesta lapsesta. Vuonna 1821 Maria Branwell kuoli syöpään ja kuusi lasta jäi isän ja ankaran uskonnollisen tädin huollettaviksi.

Vuosina 1824–25 Emily lähetettiin Charlotten, Marian ja Elizabethin kanssa sisäoppilaitokseen. Koulun epäterveelliset olosuhteet, huono hygienia ja niukka ruoka aiheuttivat kahden vanhemman tyttären, Marian ja Elizabethin, sairastumisen ja kuoleman vuoden sisällä. Nuoremmat tyttäret haettiin heti kotiin, ja isä Patrick opetti itse tämän jälkeen kolmea tytärtään Charlottea, Emilyä ja Annea sekä poikaansa Branwellia. Haworthin pappilassa karujen nummien keskellä yksinäisten, äidittömien lasten parasta viihdettä olivat mielikuvitusleikit. Niin pian kuin he oppivat kirjoittamaan, lapset alkoivat täyttää pieniä vihkojaan omatekoisilla ja itse kuvittamillaan kertomuksilla. Isän kirjahylly tarjosi paljon luettavaa, ja sisarukset tunsivat jo nuoresta Shakespearen, Miltonin, Byronin ja Scottin teokset.

Vuonna 1835 Emily yritettiin lähettää uudelleen kouluun Roe Headiin, jossa Charlotte oli alussa oppilaana ja myöhemmin opettajanakin, mutta hän palasi jo parin kuukauden kuluttua kotiin sairaana koti-ikävästä. Hän yritti myös pariin otteeseen toimia kotiopettajattarena mutta piti työtä orjuuttavana, ja niinpä myös nämä yritykset loppuivat lyhyeen. Emily ei ollut luonteeltaan seurallinen vaan pikemminkin eristäytyvä. Hän oli onnellisin kotonaan ja rakasti yksinäisiä kävelyretkiä koiransa kanssa nummella. Sisarensa Charlotten mukaan Emilyssä oli aina jotain salaperäistä ja selittämätöntä. Hänellä ei ollut sisartensa lisäksi yhtäkään läheistä ystävää, ja hän oli kiinnostunut mystiikasta. Vuonna 1842 Emily matkusti yhdessä Charlotten kanssa Brysseliin oppiakseen kieliä, mutta Emily palasi jo samana vuonna Haworthin, missä vietti loput elämänsä vuodet.

Viimeiset vuotensa Emily hoiti alkoholisoitunutta veljeään Branwelliä ja kuoli keuhkotautiin vilustuttuaan tämän hautajaisissa. Ironisesti Humisevan harjun ilmestymisen jälkeen jotkut epäilijät väittivät, että kirjan on kirjoittanut Branwell, koska kukaan niin rajoitetuissa ympyröissä elänyt naimaton naishenkilö ei olisi voinut keksiä niin intohimoista tarinaa.

[muokkaa] Kirjallinen tuotanto

Brontën sisarukset julkaisivat yhdessä ensimmäisen yhteisen runokokoelmansa, jonka he kirjoittivat salanimillä Currer, Ellis, ja Acton Bell, Kokoelma julkaistiin vuonna 1846, kun Emily oli 28-vuotias. Sitä myytiin vain muutama kappale, mutta Emilyn runot saivat jonkin verran huomiota osakseen. Runoissa on viittauksia mystisiin elämyksiin kuten ”hurmaantuneeseen tuskaan” ja ”jumalalliseen ahdistukseen”, ja niissä on samaa salaperäistä tunnelmaa, joka myöhemmin esiintyy Humisevassa harjussa. Tämän jälkeen Emily ryhtyi kirjoittamaan proosaa, ja vuonna 1847 julkaistiin Humiseva harju, sekin Ellis Bellin salanimellä. Romaanista ei tullut heti menestystä kuten Charlotten Kotiopettajattaren romaanista. Ne, jotka lukivat sen, kauhistelivat sen henkilöiden karkeaa käytöstä ja pitivät sitä hienostumattomana ja epämoraalisena.

Tänään Humisevaa harjua pidetään Englannin kirjallisuuden suurena klassikkona. Se on monitahoinen ja väkevä rakkausromaani, jonka tapahtumat liikkuvat Yorkshiren jylhillä nummiseuduilla. Se kertoo kohtalonomaisen tarinan tuhoavista ihmissuhteista ja rakkaudesta, joka ei saanut vastakaikua.

Tarina alkaa, kun lumimyrskyssä eksynyt muukalainen Lockwood osuu Humisevan harjun ovelle. Pimeää ja synkkää tilaa asuttaa salaperäinen Heathcliff – yksipuolisen rakkauden kiduttama mies, joka on menettänyt elämänhalunsa. Myrskyn raivotessa uupunut matkamies kuuntelee lumoutuneena entisen tallipoika Heathcliffin, orvon, viheliäisen löytölapsen, surullista tarinaa rakkaudestaan villiin Catherineen, jonka intohimoinen vastarakkaus jäi traagisesti toteutumatta. Cathy ja Heathcliff eivät voi saada toisiaan mutta eivät voi olla erossakaan. Cathy tekee mielestään järkevän valinnan avioitumalla naapurikartanoon, seurapiiriherrasmies Lintonin kanssa. Heathcliffiä tämä teko loukkaa sisintä myöten, ja hänen elämänsä sisällöksi muodostuu sadistinen kosto ja tuho.

Humiseva harju on niitä kirjoja, joita ei ole helppo lyhyesti selostaa, mutta kerran luettuna se jättää jälkeensä oman selittämättömän tunnelmansa. Se, mikä tekee Humisevan harjun niin voimakkaaksi ja unohtamattomaksi lukuelämykseksi, on etupäässä Emily Brontën kieli ja kerronta. Hän käyttää vertauskuvinaan rakkaustarinassa luonnonvoimia, salamaa ja tulta, ikuisia kallioita, kanervakankaita ja alakuloisia mäntyjä. Hän kuvaa melkein sairaalloisen kiihkeitä sielunliikkeitä, jotka ikään kuin sulautuvat yhteen luonnon kanssa. Tunteen väkevyydessä ja tummassa runollisuudessa se voittaa kaikki muiden Brontën sisarten saavutukset.

[muokkaa] Humisevan harjun elokuvaversiot

Humisevasta harjusta on tehty kymmeniä elokuvaversioita ja dramatisointeja. Lawrence Olivier teki ensiesiintymisensä Hollywoodissa vuoden 1939 elokuvassa Humiseva harju. Hän esitti Heathcliffiä, ja elokuvan käsikirjoitus oli kirjailija Aldous Huxleyn. Elokuvan tulkinta oli liikuttava, ja se voitti useita arvostettuja palkintoja. Luis Bunuel teki kirjasta oman meksikolaisen versionsa Abismos de pasion vuonna 1954. Uudemmista elokuvaversioista mainittavimpia on vuoden 1992 Humiseva harju, jossa Juliette Binoche ja Ralph Fiennes esittävät Cathyä ja Heathcliffiä. Elokuva on filmattu Yorkshiren nummilla ja ne antavat aitoa tunnelmaa. Vuonna 1998 David Skynner ohjasi TV-version kirjasta, ja sitä on kiitelty kaikkein tarkemmin alkuteosta noudattavaksi filmiversioksi.

[muokkaa] Aiheesta muualla