Etelänmerikarhu

Wikipedia

Etelänmerikarhu

Etelänmerikarhun alalajin afrikanmerikarhun (Arctocephalus pusillus pusillus) edustajia.
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Korvahylkeet Otariidae
Suku: Arctocephalus
Laji: pusillus
Alalajit
  • Afrikanmerikarhu (Arctocephalus pusillus pusillus)
  • Tasmanianmerikarhu (Arctocephalus pusillus doriferus)

Etelänmerikarhu (Arctocephalus pusillus) on eteläisellä pallonpuoliskolla elävä korvahylje, joka jaetaan kahteen alalajiin: afrikanmerikarhu (Arctocephalus pusillus pusillus) elää Namibian ja eteläisen Afrikan rannikolla kun taas tasmanianmerikarhu (Arctocephalus pusillus doriferus) pysyttelee Bassin salmessa Tasmanian ja Australian välissä.

Tohtori Ilkka Koiviston vetämä nisäkkäiden nimityöryhmä on ehdottanut etelänmerikarhun nimen muuttamista etelänkarhuhylkeeksi lajitiedon tarkentamiseksi. Nimen muuttamisesta päätetään keväällä 2007.[1]

Urokset kasvavat 250 cm pitkiksi, naaraat 180-senttisiksi.

Etelänmerikarhu on vedessä peloton ja ystävällisen oloinen eläin, joka usein hakeutuu sukeltajien seuraan. Maissa ne ovat kömpelömpiä ja arempia ja pakenevat ihmisen lähestyessä.

1900-luvun alussa laji oli lähellä sukupuuttoa. Populaatio on palautunut, ja nykyisin Afrikan rannikolla lasketaan elävän noin puolitoista miljoonaa etelänmerikarhua. Niitä metsästetään, mutta vain nuorten yksilöiden metsästys on sallittua. Metsästys on lopetettu Australiassa vuonna 1923. Kanta on kohonnut noin 50 000 yksilöön.

Levinneisyys, tummansininen: lisääntyvät yhteiskunnat, vaalensininen: ei-lisääntyviä yksilöitä
Suurenna
Levinneisyys, tummansininen: lisääntyvät yhteiskunnat, vaalensininen: ei-lisääntyviä yksilöitä

[muokkaa] Lähteet

  1. Kivipelto, Arja: Hiiri, rattu, hekko, puikkija.... Helsingin Sanomat (2006) 12.12.2006: D1, julkaistu 12.12.2006.