Agatha Christie
Wikipedia
Agatha Mary Clarissa Christie (o. s. Miller) (15. syyskuuta 1890 Torquay Englanti – 12. tammikuuta 1976, Wallingford Berkshire) oli englantilainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti dekkareistaan. Hänen tuotantoonsa kuuluvat sellaiset salapoliisikirjallisuuden klassikot kuin Kymmenen pientä neekeripoikaa (suomennos ilmestyi ensin nimellä Eikä yksikään pelastunut), Idän pikajunan arvoitus ja Kuolema Niilillä.
"Murhamammaksi" ja "Rikosten kuningattareksi" kutsuttu Christie on William Shakespearen jälkeen kaikkien aikojen myydyin kirjailija. Christien kirjoja on myyty vuodesta 1920 lähtien yli sata miljoonaa kappaletta, ja vain Raamattua on käännetty useammalle kielelle kuin hänen kirjojaan. Christien näytelmää Hiirenloukkua (The Mousetrap) on esitetty Lontoon West Endissä vuodesta 1952 asti; se on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti esitetty näytelmä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
Agatha Christie eli monin tavoin eristäytyneenä ulkomaailmasta. Hän oli ujo lapsi ja sai yksityisopetusta Millerien sukutalossa Ashfordissa. Hän piti kovasti lukemisesta, laulamisesta, kirjoittamisesta, pianon soittamisesta, tanssimisesta ja tenniksestä. Kun Christie oli 11-vuotias, hänen isänsä kuoli. Omaelämäkerrassaan hän kertoo, että sen jälkeen hänen äitinsä alkoi saada sydänkohtauksia, jotka alkoivat ilman minkäänlaisia ennakko-oireita, eikä lääkärien rohdoista ollut apua. Nuori Christie joutui ensimmäisen kerran elämässään kokemaan, miltä tuntuu olla hädissään toisen ihmisen puolesta. ”Usein yöllä heräsin, sydämeni löi kiivaasti ja olin vakuuttunut siitä, että äiti oli kuollut”, hän kertoo. ”Saatoin nousta vuoteesta, hiipiä käytävään, polvistua äidin makuuhuoneen oven taakse, painaa korvani saranaan koettaen erottaa äidin hengityksen.” Christien äiti kuoli keuhkoputkentulehdukseen 72-vuotiaana 1928, mikä oli Agatha Christielle ikävä vuosi myös avioliiton kannalta.
24-vuotias Agatha Miller meni naimisiin jouluaattona 1914 kuninkaallisten ilmavoimien everstin Archibald Christien kanssa. Heille syntyi tytär Rosalind 1919. Ensimmäisen maailmansodan aikana Agatha Christie työskenteli sairaanhoitajana ja apteekkiapulaisena. Tänä aikana karttui hänen tietämyksensä myrkyistä, ja tätä tietoa hän myöhemmin hyödynsi kirjallisessa työssään: yleisin murhatapa hänen kirjoissaan on myrkyttäminen, ja niissä esiintyy runsaasti eksoottisia ja harvinaisia myrkkyjä.
Christien ensimmäinen romaani Stylesin tapaus (The Mysterious Affair at Styles) ilmestyi 1920. Se on klassinen arvoitusdekkari, kuten miltei koko kirjailijan tuotanto. Jo siinä esiintyi belgialainen salapoliisi Hercule Poirot, joka oli mukana 33 romaanissa ja kymmenissä novelleissa. Christien toinen suosittu salapoliisihahmo, St. Mary Meadin pikkukylässä asustava ikäneito Jane Marple, näyttäytyi ensi kerran 1930 romaanissa Murha maalaiskylässä (Murder at the Vicarage). Myös hän esiintyi yli kymmenessä romaanissa ja useassa novellissa. Christie oli 1920-luvulla perustamassa kuuluisaa salapoliisikirjailijoiden kerhoa Detection Clubin mm. Dorothy L. Sayersin ja G. K. Chestertonin kanssa.
Agatha Christien ensimmäinen myyntimenestys, Roger Ackroydin murha (The Murder of Roger Ackroyd), ilmestyi 1926. Kirja sai omaperäisen ja ennennäkemättömän loppuratkaisunsa ansiosta runsaasti huomiota, mutta sitä myös kritisoitiin lukijoiden huijaamisesta ja salapoliisikirjallisuuden "reilun pelin" sääntöjen rikkomisesta. Christie yritettiin erottaa Detection Clubista, mutta hän säilytti siellä paikkansa kerhon puheenjohtajan Dorothy L. Sayersin ansiosta.
Samaan vuoteen Roger Acroydin murhan kanssa osui myös Christien kuuluisa katoamistemppu, joka sai runsaasti huomiota brittilehdistössä. Christie katosi selittämättömästi yhdeksitoista päiväksi, ja hänen autonsa löydettiin hylättynä hiekkakuoppaan. Hänet löydettiin lopulta hotellista Harrogatesta Pohjois-Englannista, ja hän selitti kärsineensä hermoromahduksesta ja muistinmenetyksestä äitinsä sairauden ja aviomiehensä uskottomuuden vuoksi. Koskaan ei selvinnyt, oliko kyseessä oikea muistinmenetys vai mainostemppu. Joka tapauksessa aika oli Christielle raskasta: hänen äitinsä kuoli 1928 keuhkoputkentulehdukseen ja hänen aviomiehensä otti eron samana vuonna rakastuttuaan toiseen naiseen.
1930 Agatha Christie tapasi arkeologisilla kaivauksilla Lähi-idässä arkeologi Max Mallowanin (1904–1978), joka oli häntä 14 vuotta nuorempi. 40-vuotias Christie ja 26-vuotias Mallowan vihittiin samana vuonna Edinburghissa, ja avioliitto kesti Christien kuolemaan asti. Max Mallowan aateloitiin arkeologisista ansioistaan 1960, Agatha Christie ansoistaan kirjailijana 11 vuotta myöhemmin 1971. Christie seurasi miestään tämän kaivauksilla, ja sai niistä aiheita kirjoihinsa: romaanissa Murha Mesopotamiassa (Murder in Mesopotamia, 1936) Hercule Poirot tutkii murhia arkeologisella kaivauksella, romaani Kaikki päättyy kuolemaan (Death Comes as the End, 1944) on faaraoiden ajan Egyptiin sijoittuva salapoliisitarina.
Yli puoli vuosisataa kestäneen uransa aikana Agatha Christieltä ilmestyi vähintään kirja vuodessa, 1930-luvun työteliäimpinä vuosina parhaimmillaan neljä kirjaa vuodessa. Kaikkiaan hän kirjoitti 87 romaania ja novellikokoelmaa, omaelämäkerran Vanha hyvä aikani (An Autobiography, 1977), yhden lasten satukirjan, runokirjan sekä teoksen arkeologisista kaivauksista joissa hän oli puolisonsa kanssa. Hänen tuotantoonsa kuuluu myös dekkarinäytelmiä, kuten kuuluisa Hiirenloukku (1952). Lisäksi Christie kirjoitti salanimellä Mary Westmacott kuusi rakkausromaania, joista ei tullut kuitenkaan suurempaa menestystä.
Viimeinen Christien kirjoittama romaani oli Kohtalon portti (The Postern of Fate, 1973), jonka ilmestyessä hän oli 83-vuotias. Vielä tämän jälkeen Christieltä ilmestyi kaksi romaania, jotka hän oli kirjoittanut jo Toisen maailmansodan aikana mutta sulkenut pankkiholviin yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Näissä kirjoissa hän päätti kahden kuuluisimman etsivänsä, Hercule Poirotin ja neiti Marplen urat. Esirippu – Poirotin viimeinen juttu (The Curtain – Poirot's Last Case) ilmestyi 1976, Neiti Marplen viimeinen juttu (Sleeping Murder) vasta Christien kuoleman jälkeen 1977.
Dame Agatha Christie, Lady Mallowan, kuoli kotonaan 86 vuoden ikäisenä tammikuussa 1976.
[muokkaa] Kirjallinen tyyli
Agatha Christien teoksia pidetään perinteisen salapoliisiromaanin, niin sanotun "whodunit" -dekkarin, klassisimpina edustajina. Hän piti tiukasti kiinni "reilusta pelistä" lukijoita kohtaan ja huolehti siitä, että lukijalle annettiin kaikki arvoituksen ratkaisuun tarvittavat johtolangat, niin että tämä pystyi (ainakin periaatteessa) selvittämään rikoksen jo ennen kirjan etsivää. Hän ei myöskään hyväksynyt yliluonnollisia selityksiä. Teosten rikokset sijoittuvat tavallisesti yläluokan piiriin, ja niiden ratkaisijana toimii huippuälykäs yksityisetsivä, kuten Hercule Poirot, tai taitava harrastelija, kuten neiti Marple, joka ratkaisee murhan poliisin nenän edessä. Kirjallisuuskriitikot ovat kehuneet Christien taitoja monimutkaisten ja taitavien juonien sommittelijana, mutta arvostelleet hänen teoksiaan klassisen dekkarikirjallisuuden helmasynneistä: yksiulotteisista henkilöhahmoista, mekaanisesta kerronnasta ja yhteiskunnallisesta eskapismista.
Pitkän kirjailijanuransa aikana Christie kuitenkin teki ajoittaisia kokeiluja, joissa hän rikkoi klassista dekkarikaavaa ja omia periaatteitaan. Tunnetuin esimerkki tästä on Roger Acroydin murha, jota salapoliisikirjallisuuden puritanistit arvostelivat lukijan tahallisesta harhaanjohtamisesta, vaikka kirjassa periaatteessa annetaankin kaikki tarpeelliset johtolangat. Christie teki myös poikkeamia psykologisen ja yliluonnollisen rikostarinan alueelle novellikokoelmassa Kuoleman koira (The Hound of Death, 1933) ja romaaneissa Ikiyö (Endless Night, 1967) ja Eipä aikaakaan niin voi kauhistus (By the Pricking of my Thumbs, 1968).
Christie on myös tunnettu runojen ja lastenlorujen käyttämisestä kirjoissaan. Esimerkiksi kirjassa Salaperäiset rukiinjyvät (A Pocket Full of Rye, 1953) tehdään sarja murhia, jotka pohjautuvat Hanhiemon loruun, ja kirjoissa Viisi pientä possua (Five Little Pigs, 1943), Kymmenen pientä neekeripoikaa (Ten Little Niger, 1939), Mabellen kahdet kasvot (One, Two, Buckle My Shoe, 1940) sekä Neiti Lemon erehtyy (Hickory Dickory Dock , 1955) lastenloru on oleellinen osa juonta. Myös monien kirjojen nimet ovat varsinkin myöhempinä vuosikymmeninä peräisin englantilaisesta runoudesta: The Mirror Crack'd From Side to Side (suom. Tuijottava katse, 1962) Tennysonilta, Endless Night (suom. Ikiyö, 1967) William Blakelta ja By the Pricking of my Thumbs (suom. Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, 1968) Shakespearelta.
[muokkaa] Teokset
- The Mysterious Affair at Styles (1920 suom. Stylesin tapaus, WSOY 1970)
- The Secret Adversary (1922, suom. Salainen vastustaja, WSOY 1974)
- Murder on the Links (1923, suom. Golfkentän murha, Otava 1943)
- The Man in the Brown Suit (1924, suom. Ruskeapukuinen mies, WSOY 1985)
- Poirot Investigates (1924, novellikokoelma, suom. Poirotin varhaiset jutut, WSOY 1982)
- The Secret of Chimneys (1925, suom. Rakkauskirjeiden salaisuus, Nide Oy 1948)
- The Murder of Roger Ackroyd (1926, suom. Odottamaton ratkaisu, Satakunnan kirjateollisuus Oy 1927, Kello 9.10, Otava 1929, Roger Ackroydin murha, WSOY 1959)
- The Big Four (1927, suom. Neljä suurta, WSOY 1978)
- The Mystery of the Blue Train (1928, suom. Sininen juna, Otava 1940)
- The Seven Dials Mystery (1929, suom. Seitsemän kellon salaisuus, WSOY 1952)
- Partners in Crime (1929, novellikokoelma, suom. Rikos yhdistää, WSOY 1986)
- Murder at the Vicarage (1930, suom. Murha maalaiskylässä, WSOY 1954)
- The Mysterious Mr. Quin (1930, novellikokoelma, suom. Herra Quin esittäytyy, WSOY 1988)
- The Sittaford Mystery (1931, suom. Kuolema lähettää viestin, WSOY 1989)
- Peril at End House (1932, suom. Vaarallinen talo, WSOY 1936)
- The Thirteen Problems (1932, novellikokoelma, suom. Kolmetoista, WSOY 1983)
- Lord Edgware Dies, (1933, suom. Lordin kuolema, WSOY 1953)
- The Hound of Death (1933, novellikokoelma, suom. Kuoleman koira, WSOY 1978)
- Why Didn’t They Ask Evans? (1934, suom. Askel tyhjyyteen, WSOY 1953)
- Murder on the Orient Express (1934, suom. Idän pikajunan arvoitus, WSOY 1937)
- The Listerdale Mystery (1934, novellikokoelma, suom. Listerdalen arvoitus, WSOY 1980)
- Parker Pyne Investigates (1934, novellikokoelma, suom. Parker Pyne tietää kaiken, WSOY 1982)
- The A.B.C. Murders (1935, suom. Aikataulukon arvoitus, WSOY 1938)
- Death in the Clouds (1935, suom. Lentävä kuolema, WSOY 1937)
- Three-Act Tragedy (1935, suom. Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä, WSOY 1960)
- Cards on the Table (1936, suom. Kortit pöydällä, WSOY 1939)
- Murder in Mesopotamia (1936, suom. Murha Mesopotamiassa, WSOY 1957)
- Death on the Nile (1937, suom. Kuolema Niilillä, Otava 1940)
- Dumb Witness (1937, suom. Mykkä todistaja, WSOY 1953)
- Murder in the Mews (1937, novellikokoelma, suom. Särkyneen peilin arvoitus, WSOY 1977)
- Appointment with Death (1938, suom. Hänet täytyy tappaa, WSOY 1971)
- Hercule Poirot’s Christmas (1938, suom. Simeon Leen testamentti, WSOY 1953)
- Regatta Mystery and Other Stories (1939, novellikokoelma)
- Ten Little Niggers (1939, suom. Eikä yksikään pelastunut, WSOY 1940, Kymmenen pientä neekeripoikaa 1968, Eikä yksikään pelastunut 2004)
- Murder Is Easy (1939, suom. Neiti Pinkertonin salaisuus, WSOY 1958)
- One, Two, Buckle My Shoe (1940, suom. Mabellen kahdet kasvot, WSOY 1961)
- Sad Cypress (1940, suom. Teetä kolmelle, WSOY 1974)
- Evil under the Sun (1941, suom. Varjossa auringon alla, WSOY 1962)
- N or M? (1941, suom. Salomonin tuomio, WSOY 1988)
- The Body in the Library (1942, suom. Ruumis kirjastossa, WSOY 1972)
- The Moving Finger (1943, suom. Syyttävä sormi, WSOY 1972)
- Five Little Pigs (1943, suom. Viisi pientä porsasta, Kolmiokerho 1948, Viisi pientä possua, WSOY 1971)
- Towards Zero (1944, suom. Kohti nollapistettä, WSOY 1975)
- Sparkling Cyanide (1945, suom. Helmeilevä kuolema, WSOY 1959)
- Death Comes as the End (1945, suom. Kaikki päättyy kuolemaan, WSOY 1974)
- Come, Tell Me How You Live (1946, elämää arkeologisilla kaivauksilla Lähi-idässä)
- The Hollow (1946, suom. Kohtalokas viikonloppu, WSOY 1959)
- The Labours of Hercules (1947, novellikokoelma, suom. Herkuleen urotyöt, WSOY 1971)
- Taken at the Flood (1948, suom. Vuoksi ja luode, WSOY 1973)
- The Witness for the Prosecution and Other Stories (1948, novellikokoelma)
- Three Blind Mice and other stories (1948, vain USA:ssa, novellikokoelma, suom. Hiirenloukku, WSOY 1977)
- The Crooked House (1949, suom. Murhaaja kujeilee, Nide Oy 1951, Väärän vänkyrä talo, WSOY 1977)
- A Murder Is Announced (1950, suom. Kuolema ilmoittaa lehdessä, WSOY 1950)
- They Came to Baghdad (1951, suom. He tulivat Bagdadiin, WSOY 1987)
- The Under Dog and Other Stories (1951, novellikokoelma)
- They Do It with Mirrors (1952, suom. Neiti Marplea ei petetä, WSOY 1969)
- Mrs. McGinty’s Dead (1952, suom. Rouva McGinty on kuollut, WSOY 1973)
- After the Funeral (1953, suom. Hautajaisten jälkeen, WSOY 1956)
- A Pocket Full of Rye (1953, suom. Salaperäiset rukiinjyvät, WSOY 1956)
- Destination Unknown (1954, suom. Määränpää tuntematon, WSOY 1986)
- Hickory Dickory Dock (1955, suom. Neiti Lemon erehtyy, WSOY 1957)
- Dead Man’s Folly (1956, suom. Kuolleen miehen huvimaja, WSOY 1975)
- 4.50 from Paddington (1957, suom. Paddingtonista 16.50, WSOY 1968)
- Ordeal by Innocence (1958, suom. Syyttömyyden taakka, WSOY 1976)
- Cat among the Pigeons (1959, suom. Kissa kyyhkyslakassa, WSOY 1960)
- The Adventure of the Christmas Pudding (1960, novellikokoelma, suom. Seikkaileva jälkiruoka, WSOY 1984)
- The Pale Horse (1961, suom. Totuus Hallavan hevosen majatalosta, WSOY 1962)
- Double Sin and Other Stories (1961, novellikokoelma)
- The Mirror Crack’d from Side to Side (1962, suom. Tuijottava katse, WSOY 1965)
- The Clocks (1963, suom. Kellot, WSOY 1964)
- A Caribbean Mystery (1964, suom. Lomahotellin murhat, WSOY 1965)
- At Bertram’s Hotel (1965, suom. Bertramin hotellissa, WSOY 1967)
- Star over Bethlehem and other stories (1965, satuja ja tarinoita lapsille)
- The Third Girl (1966, suom. Kolmas tyttö, WSOY 1970)
- Endless Night (1967, suom. Ikiyö, WSOY 1969)
- By the Pricking of my Thumbs (1968, suom. Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, WSOY 1975)
- Halloween Party (1969, suom. Kurpitsajuhla, WSOY 1970)
- Passenger to Frankfurt (1970, suom. Salaperäinen matkustaja, WSOY 1971)
- The Golden Ball and Other Stories (1971, novellikokoelma)
- Nemesis (1971, suom. Neiti Marple koston jumalattarena, WSOY 1972)
- Elephants Can Remember (1972, suom. Norsun muisti, WSOY 1973)
- Poems Vol. 1 (1973, runoja)
- Postern of Fate (1973, suom. Kohtalon portti, WSOY 1983)
- Poirot’s Early Cases (1974, novellikokoelma, suom. Poirotin lyhyet jutut, WSOY 1976)
- Curtain: Poirot’s Last Case (1975, suom. Esirippu. Poirotin viimeinen juttu, WSOY 1976)
- Sleeping Murder (1976, suom. Neiti Marplen viimeinen juttu, WSOY 1977)
- An Autobiography (1977, omaelämäkerta, suom. Vanha hyvä aikani, WSOY 1977)
- Miss Marple's Final Cases and Two Other Stories (1979, novellikokoelma)
- Problem at Pollensa Bay (1992, novellikokoelma)
- The Harlequin Tea Set (1997, novellikokoelma)
- While the Light Lasts and Other Stories (1997, novellikokoelma, suom. Kirstun arvoitus, WSOY 2000)
- The nightmare (1951, painajainen)
Salanimellä Mary Westmacott:
- Giant’s Bread (1930, suom. Kaksi rakkautta, WSOY 1976)
- Unfinished Portrait (1934, suom. Kuin muuttolintu, WSOY 1976)
- Absent in the Spring (1944, suom. Yksinäinen kevät, WSOY 1975)
- The Rose and the Yewtree (1948, suom. Ruusun aika, WSOY 1976)
- A Doughter’s a Doughter (1952, suom. Tyttären tarina, WSOY 1976)
- The Burden (1956, suom. Rakkauden kevyt taakka, WSOY 1975)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Suomenkielistä kirjallisuutta
- Agathan vuosisata. 100 vuotta Agatha Christien syntymästä, Suomen dekkariseuran julkaisuja, toim. Risto Raitio, 1990.