Antiikin Kreikka

Wikipedia

Akropolis, Ateena
Suurenna
Akropolis, Ateena
Kreikan historia
Arkaainen aika
Minolainen aika
Mykeneläinen aika
Kreikan pimeät vuosisadat
Antiikin Kreikka
Arkaainen aika
Klassinen aika
Hellenistinen aika
Roomalainen Kreikka
Bysantin valtakunta
Osmanien Kreikka
Moderni Kreikka

Antiikin Kreikka on termi, jolla kuvataan antiikin kulttuurin muinaiskreikkaa puhuneita alueita. Se ei rajoitu nykyisen Kreikan valtion alueisiin, vaan siihen sisältyvät myös alueet, joille helleeninen kulttuuri antiikin aikana levittäytyi. Näihin alueisiin lukeutuvat Kypros, osa Turkista, Sisilia, Etelä-Italia ja kreikkalaiset siirtokunnat ympäri Välimerta.

Antiikin Kreikan historia jaetaan yleensä arkaaiseen aikaan (n. 700 eaa.–480 eaa.), klassiseen aikaan (480 eaa.–330 eaa.) ja hellenistiseen aikaan (330 eaa.–27 eaa.). Antiikin hellenistinen kulttuuri jatkui tämän jälkeen Rooman vallan alaisuudessa, samalla leviten yhä laajempien ihmisryhmien ulottuville. Kulttuurin ja etenkin kreikan kielen elinvoimaisuudesta kertoo Bysantin kreikankielisyys puoli vuosituhatta myöhemmin.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Arkaainen aika

Kreikka kehitti jo pronssikaudella kirjoitustaitoisen korkeakulttuurin. Ensimmäinen alueen luotettavasti kreikkalaiseksi tunnistettu kulttuuri oli mykeneläinen kulttuuri. Se syntyi noin 1700 eaa. ja nousi suurimpaan kukoistukseensa noin 400 vuotta myöhemmin. Kulttuuri romahti vuoden 1100 eaa. paikkeilla. Jo sitä ennen Kreetalla oli vaikuttanut minolainen korkeakulttuuri, jonka kieli ei ilmeisesti ollut kreikkalainen.

Rautakauden alussa noin vuonna 1100 eaa. Kreikka joutui eristetyksi ja taantui sivistyksellisesti. Tästä seurasi kaksisataa vuotta kestänyt levoton aikakausi, jota on perinteisesti kutsuttu pimeiksi vuosisadoiksi. Kreikkaan tunkeutui uusia indoeurooppalaisia heimoja (doorilaisten vaellus), ja näin muodostui vähitellen historiallisesti tunnettu Kreikan kansa.

Näiden vuosisatojen aikana kehittyi kaupunkivaltioksi kutsuttu poliittinen järjestelmä, joka nousi hallitsevaksi Kreikassa. Kehityksen etunenään astuivat merkittävimpinä kaupunkivaltioina Efesos, Miletos, Theba, Argos, Ateena ja Sparta.

Tänä aikana alkoi myös kreikkalaisten ympäri Välimerta ja Mustaamerta ulottunut asutustoiminta. Itärannikon ja Vähä-Aasian kaupungit alkoivat harjoittaa merikauppaa, ja perustivat noin vuodesta 750 eaa. siirtokuntia pitkin Euroopan etelärannikkoa Mustaltamereltä Marseillen seuduille saakka, varsinkin Sisiliaan ja Etelä-Italiaan (Suur-Kreikka). Tytärkaupungit veivät emämaahan viljaa ja ostivat sieltä kulttuurituotteita, joita – kuten kreikkalaista sivistystä yleensä – ne levittivät laajalle. Siirtyminen maataloudesta kauppaan aiheutti sisäisiä taisteluita. Useissa kaupungeissa se vei tyrannivaltaan.

Ateenassa, yhtyneen Attikan pääkaupungissa, alemman kansan tyytymättömyys oikeudelliseen mielivaltaan ja taloudelliseen ahdinkoonsa aiheutti kirjoitettujen lakien säätämisen (katso Drakon, Solon). Noin vuosina 560510 eaa. Ateena – joka muiden valtioiden tavoin oli aikoinaan ollut kuningaskunta, mutta sitten karkottanut kuninkaansa – oli tyrannien hallitsema (katso Peisistratos, Hipparkhos, Hippias). Heidän kukistuttuaan Ateenasta tuli kansanvaltainen tasavalta, jossa tosin arkontit ja areiopagi edelleen säilytettiin rajoitetuin valtuuksin, mutta jossa kansa kansankokouksen kautta sai entistä suuremman sananvallan. Vapaudelle vaaralliset kansalaiset saatettiin äänestyksellä karkottaa maanpakoon (katso ostrakismi).

[muokkaa] Klassinen aika

Klassista aikaa on pidetty kreikkalaisen kulttuurin kultakautena. Sen on katsottu alkavan persialaissodista n. vuonna 480 eaa. ja päättyvän hellenistinen aikaan jonka katsotaan alkaneen Aleksanteri Suuren kuolemaan vuonna 323 eaa.

Aikakautta kuvaa kilpailevien kaupunkivaltioiden Ateenan ja Spartan kilpailu hegemoniasta, Ateenan nousu merimahdiksi ja demokratian alkeismuotojen kehitys Ateenassa. Aikakautena eli myös useita kuuluisia valtiomiehiä, puhujia, sotilaita, historioitsijoita, runoilijoita, näytelmäkirjailijoita ja filosofeja. Mainetta saavuttivat esimerkiksi poliitikot ja sotilaat Themistokles, Aristeides, Perikles. Ajanjakson kuuluisimpia filosofeja olivat Sokrates, Platon ja Aristoteles. Kuuluisia kirjailijoita olivat runoilija Simonides sekä näytelmäkirjailijat Euripides ja Sofokles. Klassinen ajan tapahtumia kuvasivat historioitsijat Herodotos ja Thukydides.

[muokkaa] Persialaissodat

Spartalaista sotilasta kuvaava patsas. Esittää luultavasti Leonidasta Thermopylain taistelussa.
Suurenna
Spartalaista sotilasta kuvaava patsas. Esittää luultavasti Leonidasta Thermopylain taistelussa.
Pääartikkeli: Persialaissodat

500-luvulla eaa Sparta oli noussut Kreikan tärkeimmäksi valtioksi. Se oli jo 600-luvulla eaa alistanut läheisen Messenian valtaansa ja tehnyt messenialaisista helooteiksi kutsutun orjaluokan. 500-luvulla Sparta alisti myös Arkadian valtaansa ja kukisti Argoksen joka oli sen suurin vastustaja Peloponnesoksen niemimaalla. Sparta solmi Peloponnesoksen kaupunkien kanssa liittoja, joista aikanaan muodostui niin sanottu Peloponnesolaisliitto. Sparta oli liiton kiistaton johtaja ja se saattoi hallita heikompia liittolaisiaan.

500-luvulla eaa. oli Persia alistanut valtaansa Vähän-Aasian kreikkalaiset kaupungit. Nämä tekivät vuonna 500 eaa. kapinan, jonka persialaiset kukistivat, mutta joka aloitti persialaissodat (500-449 eaa). Kostaakseen kapinallisia auttaneille Ateenalle ja Eretrialle Persian kuningas Dareios I Suuri lähetti laivaston Kreikan vesille. Se laski sotajoukon maihin Attikassa, mutta Miltiadeksen johtamat ateenalaiset voittivat sen Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa.

Vuonna 480 eaa. Kserkses I toi Aigeianmeren ympäri armeijan, jonka tarkoituksena oli kostaa kreikkalaisille Dareioksen kärsimä tappio ja liittää Kreikka Persian valtakuntaan. Kserkseen armeijaa vastaan taistellessaan Thermopylain solassa Spartan kuningas Leonidas kärsi sankarikuoleman. Persialaiset hävittivät Ateenan kostoksi siitä että kreikkalaiset olivat polttaneet Sardiksen Joonian kapinana aikana. Salamiin taistelussa persialainen laivasto voitettiin perin pohjin (480), ja seuraavana vuonna vuorostaan maa-armeija Plataiain taistelussa sekä laivasto Mykalen niemen kohdalla. Persialaiset karkotettiin kokonaan Aigeianmereltä.

[muokkaa] Peloponnesolaissota

Pääartikkeli: Peloponnesolaissota

Voittojen hedelmät tulivat etupäässä Ateenan hyväksi, jota Themistokles, Aristeides ja myöhemmin Perikles johtivat. Sodan jälkeen Ateenasta tuli Persialaisia vastaan perustetun 200 kaupunkia käsittävän Deloksen meriliiton päävaltio. Pian Ateena alkoi käyttämään johtavaa asemaansa hyväkseen ja liitosta muodostui Ateenan imperiumi.

Spartan ja Ateenan kilpailu Kreikan hegemoniasta eli ylivallasta aiheutti aluksi pienemmän, niin sanotun "ensimmäisen" peloponnesolaissodan jota käytiin jaksoittain vuosina 460 eaa - 445 eaa. Sota loppui rauhansopimukseen joka ei miellyttänyt kumpaakaan osapuolta. Sota kaupunkien välillä puhkesi uudelleen vuonna 431 eaa. Peloponnesolaissota oli historioitsija Thukydideen mukaan suurempi ja merkittävämpi kuin mikään aikaisempi sota jota Kreikassa oli käyty. Sota jatkui aina Ateenan tappioon vuonna 404 eaa. Ateenan oli luovutettava Attikan ulkopuolella olevat alueensa, purettava satamakaupunkiinsa Pireukseen johtavat muurit ja luovutettava laivastonsa.

[muokkaa] Korintin sota ja Theban hegemonia

Pääartikkeli: Korintin sota, Theban hegemonia

Perikleen aikana laajennettua kansanvaltaa kohtasi sodan jälkeen Ateenassa lyhytaikainen taantumus: kolmenkymmenen tyrannin kausi. Sparta oli peloponnesolaissodan jälkeen taas päässyt Kreikan johtoasemaan, mutta sen liittolaiset alkoivat pian huolestumaan sen mielivaltaisesta käytöksestä niitä kohtaan. Pian Spartan entiset liittolaiset Theba ja Korintti liittoutuivat Ateenan kanssa Spartaa vastaan. Niin sanottu Korintin sota loppui Antalkidaan rauhaan jonka takaajaksi tuli Persian kuningas. Rauhansopimuksen ehtojen mukaan Vähän-Aasian kreikkalaiset kaupungit menetettiin uudelleen Persialle. Spartalta hegemonian peri lyhyeksi ajaksi Theba Epameinondaan ja Pelopidaan johdolla. Theban hegemonian aikana Sparta kärsi nöyryyttäviä tappioita joiden jälkeen thebalaiset vapauttivat Messenian Spartan vallasta. Epameinondaan johdolla perustettiin myös Megalopolis Arkadian uudeksi pääkaupungiksi eräänlaiseksi lukoksi Spartan vallalle.

[muokkaa] Makedonian hegemonia

Theba aloitti vuonna 356 eaa niin sanotun kolmannen pyhän sodan Fokista vastaan. Vuonna 353 eaa thebalaiset pyysivät Makedonian kuninkaan Filippos II:n auttamaan heitä sodassa. Filippos oli laajentanut Makedonian valtakuntaa ja kouluttanut armeijaansa siitä lähtien kun hän oli päässyt Makedonian kuninkaaksi vuonna 360 eaa. Nyt hän sai sopivan tilaisuuden sekaantua Kreikan kaupunkivaltioiden riitoihin. Filippos liitti valtakuntaansa Thessalian ja Traakian. Vuonna 338 eaa Filippos kukisti Ateenan ja Theban Khaironeian taistelussa. Tämän jälkeen hän perusti niin sanotun Korintin liiton johon kuuluivat kaikki Kreikan kaupunkivaltiot Spartaa lukuun ottamatta.

[muokkaa] Hellenistinen ja Rooman vallan aika

Filippoksen kuoleman jälkeen vuonna 337 eaa Makedonian kuninkaaksi tuli hänen poikansa Aleksanteri, jonka johdolla makedonialaiset ja kreikkalaiset hyökkäsivät Persian valtakuntaa vastaan. Vuosia kestäneen sotaretken aikana Aleksanteri valloitti koko Persian valtakunnan ja jatkoi valloituksiaan aina Intiaan asti. Kun hän kuoli Babylonissa 10. kesäkuuta 323 eaa jätti hän jälkeensä valtaisan valtakunnan.

Aleksanteri valloitusten myötä alkoi hellenistiseksi ajaksi kutsuttu aika. Valloitetuille alueille perustettiin kreikkalaisia siirtokuntia, joiden ansiosta kreikkalainen kulttuuri levisi aina Keski-Aasiaan ja Intiaan asti. Perinteisessä historiankäsityksessä hellenististä aikaa on pidetty jonkinlaisena rappiokautena, vaikka esimerkiksi luonnontiede nousi tänä aikakautena ennennäkemättömälle tasolle Aleksandriassa. Hellenistinen aika päättyi roomalaisvalloituksiin.

Aleksanteri Suuren valtakunta hajosi hänen seuraajiensa eli diadokien aikana pienempiin osiin. Tärkeimpiä hellenistisiä valtioita olivat Seleukidien Persia ja Ptolemaiosten Egypti.

Roomalaisten voitettua makedonialaiset vuonna 197 eaa. (katso makedonialaissodat) he alkoivat puuttua Kreikan asioihin ja kukistivat vastarintaan nousseen Akhaian liiton vuonna 146 eaa. Kreikka menetti nyt kaiken itsenäisyytensä ja liitettiin lopullisesti vuonna 27 eaa. Akhaia (lat. Achaea) -nimisenä provinssina Rooman valtakuntaan.

[muokkaa] Katso myös

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kreikka.