Divisioona
Wikipedia
Sotilasyksiköt |
Armeijaryhmä |
Armeija |
Armeijakunta |
Divisioona |
Prikaati |
Rykmentti |
Pataljoona |
Komppania |
Joukkue |
Ryhmä |
Partio |
Divisioona (lyh. D tai Div) on sotilasyksikkö, jonka vahvuus on yleensä 10 000–15 000 henkeä ja komentajana kenraalimajuri tai vastaavan arvoinen upseeri. Useimmissa armeijoissa divisioona koostuu rykmenteistä tai prikaateista. Divisioonat puolestaan muodostavat armeijakunnan.
Sotatoimiyhtymän muodostaminen divisioonasta perustui ennen klassiseen kolmijakoon. Kolme taistelevaa komppaniaa muodosti tukevine ja huoltavine yksiköineen pataljoonan. Kolme taistelevaa pataljoonaa tukevine ja huoltavine joukkoyksiköineen muodosti rykmentin tai prikaatin. Kolme taistelevaa rykmenttiä tai prikaatia tukevine ja huoltavine joukkoyksikköineen muodosti divisioonan.
Prikaati taas perustuu sotatoimiyhtymänä siihen, että neljä taistelevaa komppaniaa tukevine ja huoltavine yksiköineen muodostaa pataljoonan ja neljä taistelevaa pataljoonaa tukevine yksikköineen muodostaa prikaatin.
Klassinen kolmijako on palaamassa länsimaissa joihinkin raskaasti aseistettuihin moottoroituihin yksiköihin nelijaon rinnalle.
Toisen maailmansodan aikana jalkaväkidivisioonan määrävahvuus vaihteli. Se oli 5 000–18 000 maasta, ajankohdasta ja käyttötarkoituksesta riippuen.
[muokkaa] Suomalaiset divisioonat
Suomessa divisioona oli perinteisessä jaossa pienin sotatoimiyhtymä. Se koostui yleensä kolmesta jalkaväkirykmentistä, jotka puolestaan koostuivat kolmesta pataljoonasta. Divisionaan komentajana toimi yleensä kenraalimajurin tai everstin arvoinen upseeri. Rykmenttiä komensi eversti tai everstiluutnantti. Nykyisessä suomalaisessa organisaatiossa suurin kiinteä yksikkö on prikaati.
Talvisodassa Suomen armeijassa oli kaikkiaan 12 divisioonaa, jatkosodan alussa kenttäarmeijaan perustettiin 16 divisioonaa.
Talvisodan aikana divisioona koostui kolmesta jalkaväkirykmentistä (JR), tykistörykmentistä, kevyestä osastosta, kahdesta pioneerikomppaniasta sekä muista esim. viestijoukoista. Numerointi noudatti seuraavaa kaavaa: 13.Divisioona sisälsi JR 39:n, JR 38:n ja JR 37:n (divisioonan numero x3 suurin numero ja loput siitä alaspäin yhden portaissa), tykistörykmentin 13 ja kevytosaston 13 (divisioonan numero) sekä pioneerikomppaniat 26 ja 25 (divisioonan numero x2 ja yksi porras alaspäin).
Jatkosodassa esimerkiksi rauhan ajan prikaati (kantajoukko) 7 muuttui JR7:ksi ja muut divisioonan rykmentit olivat (kantajoukko+21) JR 28 sekä JR 49. Edellä mainitut rykmentit muodostivat 2. divisioonan. Myöhemmin yksi rykmentti supistettiin pataljoonaksi jolloin esim. 2.D:ssä olivat JR7 ja JR 49 + yksi pataljoona.
Suomessa ei nykyään ole divisioonia rauhan tai sodan ajan kokoonpanossa, vaan suurin käytössä oleva kiinteärakenteinen yksikkö on prikaati, joista tunnetuimmat lienevät Parolan panssariprikaati, Porin prikaati, Karjalan prikaati ja Kainuun prikaati, joka on prikaateista suurin. Sodan ajan prikaatit toimivat joko sotilasläänien tai armeijakuntien alaisuudessa.