Heteka

Wikipedia

Heteka on teräksinen joustinsänky. Sana "heteka" on alun perin ollut tuotemerkki ja lyhenne sänkytyypin alkuperäisen valmistajan Helsingin Teräshuonekalutehdas Oy:n nimestä, mutta on myöhemmin muuttunut yleisnimeksi.

Helsingin Teräshuonekalutehdas esitteli ensimmäiset heteka-sängyt vuonna 1932. Hetekaan kuuluu kaksi sisäkkäistä sänkyä, joista toisen voi vetää esiin toisen alta. Sängyissä on teräsputkikehikko ja metalliverkkopohja, lisäksi sisemmässä on usein alla pienet pyörät. Hetekaa markkinoitiin luteenkarkottajana, koska vanhoissa puusängyissä viihtyneet lutikat ja syöpäläiset eivät kyenneet pesimään metallirunkoisessa vuoteessa.

Heteka nautti suurta suosiota 1930-luvulta 1950-luvulle asti. Sitä valmistettiin kaikkiaan kaksi miljoonaa kappaletta ennen kuin Helsingin Teräshuonekalutehdas lakkautettiin 1964, ja lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa oli heteka. Pienemmissä kodeissa, joissa ei ollut erillistä makuuhuonetta, heteka toimi tavallisesti päivisin sohvana ja levitettiin iltaisin parisängyksi. Hetekalla oli kuitenkin myös haittapuolensa: vaikka sitä markkinoitiin "varmasti äänettömänä", se narisi etenkin vanhuuttaan äänekkäästi. Myös metalliverkkopohja venyi pitkän nukkumisen seurauksena pussille ja menetti muotonsa. Selkälääkärit arvostelivat pilalle maattuja hetekoita ja neuvoivat korjaamaan ne vanerilevyllä.

Heteka on jättänyt jälkensä suomalaiseen populaarikulttuuriin. Sille on omistettu useampia iskelmä- ja popkappaleita: Veikko Lavin Serenadi hetekalle (1978) ja Kunto Korlinin Vanha heteka (1992); mukaan voitaneen laskea myös Ilona-yhtyeen (termiä hiukan väärin käyttävä) Rottinkihetekka (1987). Ennen saappaanheiton ja eukonkannon aikaa humorististen suomalaisten urheilulajien kirjoon kuului myös hetekantyöntö (tarkemmin ottaen hetekan sisemmän sängyn, jossa oli pyörät).


[muokkaa] Katso myös


Tämä sisustukseen liittyvä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.