John Franklin

Wikipedia

John Franklin
Suurenna
John Franklin

Sir John Franklin (15. huhtikuuta 1786 - 11. kesäkuuta 1847) oli englantilainen napaseuturetkeilijä ja merikapteeni. Hän teki vuosina 1819-27 kaksi matkaa Pohjois-Amerikan pohjoisrannikolle kartoittaen laajoja alueita. Vuonna 1845 hän lähti kolmannelle retkelle etsimään luoteisväylää, mutta tuhoutui retkikuntineen.

Franklin syntyi Spilsbyssä, Lincolnshiressa yhtenä kauppiasperheen 12 lapsesta. Yhdestä hänen siskostaan tuli runoilija Emily Tennysonin puoliso. Franklin halusi luoda uran merellä perheensä alussa vastustaessa tätä. 14-vuotiaana hänen isänsä järjesti hänet kuninkaallisen laivaston HMS Polyphemukselle.

Franklin osallistui Napoleonin sotiin, Kööpenhaminan laivastotaisteluun vuonna 1801 ja Trafalgarin taisteluun vuonna 1805. Näiden taistelujen välisenä aikana hän kartoitti sukulaisensa (setä tai eno) Matthew Flindersin alaisuudessa Australian rannikkoa.

Ensimmäisen retkensä napaseuduille hän teki vuonna 1818 luutnanttina John Rossin alaisuudessa. Kanadan Luoteisterritorioihin Coppermine-joen varrelle vuosina 1819-1824 tekemällään tutkimusretkellä Franklin menetti 11 retkikuntansa 20 miehestä. Suurin osa heistä kuoli nälkään, mutta ainakin yksi murha tapahtui ja myös ihmissyönnistä puhuttiin. Retkikunta joutui syömään jäkälää ja he yrittivät jopa syödä nahkasaappaitaan. Franklinille annettiin lempinimi "mies joka yritti syödä saappaansa". Myöhempi Mackenzie-joelle suoritettu retki oli paremmin varustettu ja menestyksekkäämpi.

Vuonna 1828 Yrjö IV löi hänet ritariksi. Vuosina 1836 - 1843 hän toimi Tasmanian kuvernöörinä.

Franklinille tuli luoteisväylän löytämisestä pakkomielle. Saatuaan rahoituksen kuntoon (Britannian Amiraliteetilta), hän lähti kolmannelle retkelleen 128-miehisen retkikunnan matkassa toukokuussa 1845 kahdella laivalla (HMS Erebus ja HMS Terror).

Retkikunnan katoaminen herätti ihmisten kiinnostuksen ja useita pelastusretkiä järjestettiin. Retkikunnan etsimisessä menehtyi useampia ihmisiä kuin retkikuntaan kuului. Moni etsijöistä etsi itse asiassa kuitenkin pohjoisnapaa. Vuosina 1850, 1854 ja 1859 löydettiin retkikunnan jäänteitä. Näiden ja paikallisten inuitien kertomusten perusteella voitiin päätellä, että retkikunnan laivat olivat juuttuneet kahdeksi talveksi jäähän ja useita retkikunnan jäseniä oli kuollut. Eloonjääneet pyrkivät Back-joelle (Thlewechodyeth) Kanadan Nunavutin alueella. Keripukki oli todennäköisin retkikunnan jäsenten kuolinsyy. Retkikunnan tuhoon saattoi vaikuttaa myös huonon sään, myrkyttyneen ruoan (ruokamyrkytys tai lyijymyrkytys), huonon terveyden ja puutteellisen suunnittelun yhteisvaikutus.

[muokkaa] Aiheesta muualla


Tämä artikkeli perustuu Pienen tietosanakirjan (1925–1928) sisältöön. Pienen tietosanakirjan tekijänoikeudellinen tilanne on tulkinnanvarainen. Sieltä ei tule tuoda uutta aineistoa Wikipediaan. Voit auttaa Wikipediaa korvaamalla Pienen tietosanakirjan aineiston uudella.