Efesoksen kirkolliskokous

Wikipedia

Efesoksen kirkolliskokous pidettiin Efesoksessa, nykyisen Turkin alueella vuonna 431. Kyseessä oli kolmas ekumeeninen kirkolliskokous eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi" tunnustetun kirkon piispojen kirkolliskokous.

Kirkolliskokouksen kutsui koolle Rooman keisari Theodosius II. Puheenjohtajana oli Kyrillos Aleksandrialainen. Koolla oli lähes 200 kirkkoisää, lähinnä itäisiltä alueilta. Rooman piispan eli paavi Celestinus I:n edustajina oli kolme legaattia.

Kokouksen tarkoitus oli käsitellä kristologista eli Kristuksen olemusta käsittelevää kiistaa, jonka nestorialaiset olivat saaneet aikaan. Konstantinopolin arkkipiispa Nestorios korosti Kristuksen inhimillistä luontoa jumalallisen edelle. Katolinen (=yleinen) kirkko piti kiinni Nikean kirkolliskokouksen vuoden 325 kannasta, jonka mukaan Kristus ja Isä Jumala ovat samaa olemusta (kreik. homoousios), ja tuomitsi nestoriolaisuuden harhaoppisena. Kokous vahvisti, että Kristuksella on kaksi luontoa (Jumala ja ihminen) yhdessä persoonassa.

Päätöksestä seurasi samalla, että Neitsyt Maria oli Jumalansynnyttäjä. Marian kunnioitus lisääntyi ja hänet tunnustettiin Efesoksessa Jumalan äidiksi. Mariaa sai rukoilla ja hänelle sai omistaa kirkkoja. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Efesos oli ollut antiikin maailmassa naispuolisen Artemis-jumalattaren palvonnan keskus. Efesoksen Artemiin temppeli oli yksi antiikin "seitsemästä ihmeestä". Artemis oli luonnon ja metsästyksen jumalatar.

Itäisissä sääntökokoelmissa on tälle kirkolliskokoukselle merkitty kahdeksan kanonia eli sääntöä ja yhdeksäntenä kirkolliskokouksen lähetyskirje Pamfylian paikalliselle kirkolliskokoukselle.

Rooman paavi Leo I esitti luultavasti Efesoksessa opin apostoli Pietarin ja hänen seuraajiensa, paavien, mystisestä yhteydestä.

Efesoksen kirkolliskokous paljasti jälleen kerran patriarkaattien välisen kilpailun sekä Aleksandrian ja Antiokian koulukuntien erot.

[muokkaa] Katso myös