Allosteerinen säätely
Wikipedia
Biokemiassa allosteerinen säätely tarkoittaa entsyymin tai proteiinin säätelyä siten, että spesifinen efektorimolekyylin sitoutuu proteiinin allosteeriseen kohtaan (joka tarjoittaa jotain muuta kohtaa kuin proteiiniin aktiivinen kohta). Efektoreja, jotka lisäävät proteiinin aktiivisuutta, kutsutaan allosteerisiksi aktivaattoreiksi. Proteiinin aktiivisuutta alentavia efektoreja kutsutaan allosteerisiksi inhibiittoreiksi. Termi allosteerinen tulee Kreikka sanasta allos, "toinen" ja steerinen, "muoto", joka viittaa säätelykohtaan joka on muu kuin proteiinin aktiivinen kohta. Allosteerinen säätely on hyvä esimerkki takaisinkytkentä -säätelystä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Allosteerisen säätelyn muodot
Suurin osa allosteerisistä vaikutuksista voidaan selittää MWC mallilla (kehittäjät Monod, Wyman ja Changeux) tai jaksottaisella mallilla (kehittäjät Koshland, Nemethy ja Filmer). Molemmat mallit sanovat että entsyymin alayksiköt esiintyvät yhdessä tai kahdessa konformaatiossa, jännittyneessä (T) tai vapautuneessa (R) ja että vapautuneet alayksiköt sitoutuvat substraattiin paremmin kuin jännittyneet. Nämä kaksi mallia eroavat toisistaan eniten sen suhteen, kuinka ne olettavat alayksikköjen interaktoivan ja millaisissa suhteissa alayksiköt esintyvät entsyymissä.
[muokkaa] MWC malli
MWC mallia, jota usein kutsutaan myös symmetriamalliksi, selittää että entsyymin alayksiköt ovat kiinni siten että niiden konformaatiomuutokset vaikuttavat kaikkiin muihinkin alayksiköihin. Näin kaikkien alayksiköiden on esiinnyttävä samassa konformaatiossa.
[muokkaa] Jaksottainen malli
Jaksottainen malli ennustaa, että että alayksiköt ovat kytköksissä siten, että konformaatiomuutos indusoi saman muutoksen muihin. Näin alayksiköiden ei tarvitse välttämättä olla samassa konformaatiossa. Jaksottainen malli on tiivistettävissä seuraaviin neljään kohtaan:
- alayksiköiden ei tarvitse olla samassa konformaatiossa
- substraattimolekyylit sitoutuvat induced-fit mallilla
- konformaatiomuutokset eivät vaikuta kaikkin alayksiköihin
- substraatin sitoutuminen lisää substraattiaffiniteettiä viereisiin alayksiköihin
[muokkaa] Allosteerinen aktivaatio
Allosteerinen aktivaatio, kuten happimolekyylinen sitoutuminen hemoglobiiniiin, tapahtuu kun yhden ligandin sitoutuminen alayksikköön lisää sitoutumista substraatin ja muiden sitoutumiskohdan välillä. Hemoglobiinin tapauksessa happi on sekä substraatti että efektori. Allosteerinen, tai "muu" kohta on sitoutuvan alayksikön aktiivinen kohta.
[muokkaa] Katso myös
- entsyymikinetiikka