Joosef (Jaakobin poika)
Wikipedia

Joosef oli Jaakobin toiseksi nuorin poika ja Egyptin suurvisiiri.
Joosefin vanhemmat veljet myivät hänet 17-vuotiaana orjaksi Egyptiin, missä hän joutui Potifarin, faraon henkivartioston päällikön, orjaksi. Joosef palveli Potifaria hyvin, mutta Potifarin vaimo syytti häntä aviorikoksesta. Potifar uskoi vaimonsa valheita ja toimitti Joosefin vankilaan.
Vankilassa Joosef selitti faraon ylimmäisen juomanlaskijan ja faraon ylimmäisen leipurin unet. Ylimmäinen juomanlaskija sai palata työhönsä. Ylimmäinen leipuri hirtettiin kolme päivän kuluttua.
Useita vuosia myöhemmin ylimmäinen juomanlaskija tuli maininneeksi faraolle Joosefista, joka selitti unia. Joosef käskettiin selittämään faraon unen, ja hän selitti sen ennustavan seitsemää hyvää ja viljavaa vuotta ja seitsemää nälkävuotta. Kiitollisuuden osoituksena farao valitsi Joosefin Egyptin suurvisiiriksi.
Katovuodet koskivat myös Kanaanin maata. Jaakob lähetti poikansa ostamaan viljaa Egyptistä ja he saapuivat Joosefin luo. Joosef syytti heitä vakoojiksi ja vangitutti heidät, mutta kolmen päivän kuluttua hän kutsui veljet luokseen.
Joosef valitsi Simeonin panttivangiksi ja antoi muiden veljien palata kotimaahansa. Joosef käski tuoda nuorimman veljen Benjaminin Egyptiin. Veljekset palasivat Egyptiin Benjamin mukanaan ja Joosef kyseli heidän asioistaan, mutta ei paljastanut henkilöllisyytään. Heidän lähtiessään takaisin Benjaminin säkistä löydettiin kätketty hopeamalja, ja siksi heitä syytettiin varkaudesta. Joosef kysyi Jaakobin voinnista ja kutsui tämän perheineen Egyptiin. Jaakob asettui asumaan Egyptiin, Goosenin maakuntaan. Joosefilla oli kaksi poikaa, Efraim ja Manasse.
[muokkaa] Joosef-kertomuksen alkuperä
Ei tiedetä varmasti, oliko Vanhan testamentin Joosef historiallinen henkilö. On arveltu, että Joosefin ja hänen veljiensä nimet olivat todellisuudessa Kaanaan heimojen nimiä ja Raamatun tarina kertoo vertauskuvallisesti näiden heimojen asettumisesta Egyptiin.
Joosef-kertomuksen esikuvana lienee toiminut noin vuonna 1250 e.Kr. kirjoitettu satu nimeltä Kertomus kahdesta veljestä. Satu kertoo kahdesta veljestä, Anubiksesta ja Batasta, joista viimeksi mainittu asui veljensä ja hänen vaimonsa luona ja teki kaikki työt heidän puolestaan. Kertomuksessa Anubiksen vaimo käyttäytyy aivan niin kuin Potifarin vaimo - hän yrittää vietellä Batan ja epäonnistuttuaan tässä valehtelee veljelleen.
Nimi "Potifar" juontuu egyptinkielisestä nimestä Padi-peraa, "faraon lahja".