Kansainvälinen

Wikipedia

Kansainvälisen sanat kaiverrettuna punaisten muistomerkkiin.
Suurenna
Kansainvälisen sanat kaiverrettuna punaisten muistomerkkiin.

Kansainvälinen on kuuluisin kommunistis-anarkistinen työväen laulu ja yksi maailman tunnetuimmista lauluista. Alkuperäiset ranskalaiset sanat kirjoitti Eugène Pottier (1816–1887) vuonna 1871 ja sävelmän Pierre Degeyter (1848–1932) vuonna 1888. Se käännettiin useille kielille. Venäläinen versio oli Neuvostoliiton kansallislauluna vuoteen 1944, jolloin sen korvasi Neuvostoliiton hymni.

Suomeksi laulun käänsivät kuuluisa suomalainen kommunisti Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki 1905 ja siitä tuli työväenluokan keskuudessa tunnettu hyvin nopeasti. Suomeksi kappaleen on levyttänyt ainakin 70-luvun poliittisessa laululiikkeessä mukana ollut Kom-teatteri. Heidän yksi kuuluisa albuminsa on nimetty kappaleen mukaan.

[muokkaa] Kansainvälinen suomeksi

KANSAINVÄLINEN
1. Työn orjat, sorron yöstä nouskaa,
maan ääriin kuuluu kutsumus.
Nyt ryskyin murtuu pakkovalta,
tää on viime ponnistus.
Pohja vanhan järjestelmän horjuu.
Orjajoukko taistohon!
Alas lyökää koko vanha maailma,
ja valta teidän silloin on!
Tää on viimeinen taisto,
rintamaamme yhtykää!
niin huomispäivänä kansat
on veljet keskenään!
2. Ei muuta johtajaa, ei luojaa
kuin kansa kaikkivaltias.
Se yhteisonnen säätää, suojaa,
se on turva tarmokas.
Eestä leivän, hengen, kunniamme
yössä sorron, turmion,
kukin painakaamme palkeitamme,
kun käymme työhön, taistohon.
3. Lait pettää, hallitukset sortaa,
verot köyhälistön verta juo,
ja köyhän ihmisoikeuskin
ompi tyhjä lause tuo.
Pois jo kansat holhouksen alta.
Veljeyden sääntö on:
kellä velvoitusta, sillä valtaa
ja oikeutta olkohon.
4. On kurjan kurjat kunniassaan
raharuhtinaat nuo röyhkeät.
Ei koskaan tee ne itse työtä,
vaan ne työtä ryöstävät.
Varat kansan hankkimat on menneet
kaikki konnain kukkaroon.
Pois kansa velkansa jo vaatii,
nyt ryöstösaalis tuotakoon.
5. Meit valhein ruokkii tyrannit
mut rauha meille koittakoon.
Nyt lakko tehdään armeijoissa,
aseet pois pantakoon.
Ja jos aikovat nuo kannibaalit
sankareita meistä taas,
niin tietäkööt he, että luodit
silloin kenraalimme saa.
6. Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
työkansa joukko nälkäinen!
Maa meidän on ja olla täytyy,
vaan ei laiskain lurjusten.
Nälkä meill’ on aina vieraanamme,
vaan kuin korpit haaskoiltaan
me kerran kaikki karkoitamme,
ja päivä pääsee paistamaan.
Sanat: Eugène Pottier (1871)
Musiikki: Pierre Degeyter (1888)
Käännös: Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki (1905)

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla