Junaliikennejuopumus

Wikipedia

Junaliikennejuopumus, jota joskus kutsutaan myös raideliikennejuopukseksi, on Suomen rikoslaissa määritelty liikennerikos. Junaliikennejuopumuksesta tuomitaan rikoslain 23:7 §:n mukaan se, joka kuljettaa junaa tai toimii muussa junaturvallisuuteen olennaisesti vaikuttavassa tehtävässä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus tehtävän aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea tai että hänellä tällöin on vähintään 0,22 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa tai että hänen kykynsä tehtävän vaatimiin suorituksiin on huonontunut. Rangaistus on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta.

Rikoslain 23:12 §:n mukaan junalla tarkoitetaan veturia tai veturin ja vaunujen muodostamaa kokonaisuutta sekä muuta konevoimalla kulkevaa raidekulkuneuvoa (moottorivaunu, metrojuna, ratatyökone) lukuun ottamatta raitiovaunua.

Nykyisin suomalaiset rautatieoperaattorit käyttävät lisäksi täydellistä nollatoleranssia, mikä merkitsee, ettei junan kuljettamista sallita alkoholin vaikutuksen alaisena lainkaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli veturinkuljettaja tai muu liikenteen hoitoon tai ohjaukseen liittyvä henkilö (esim. junasuorittaja) työskentelee tai aikoo ryhtyä työskentelemään ollessaan vähäisimmässäkään määrin alkoholin vaikutuksen alainen (vaikka rikoslaissa määritellyt alkoholipitoisuusrajat alittuisivatkin), hänen pätevyytensä junaliikenteen turvallisuustehtäviin mitätöidään, ja hänet saatetaan erottaa liikennöitsijän palveluksesta.