Kaarle IV (Ranska)
Wikipedia
Kaarle IV Kaunis (ransk. Charles IV le Bel, n. 1294 – 1. helmikuuta 1328) oli viidestoista ja viimeinen ns. suoraan Kapetingi-dynastiaan kuulunut Ranskan kuningas, joka hallitsi vuosina 1322-1328. Hän oli myös Navarran kuningas nimellä Kaarle I, hän oli ennen valtaa tuloaan Marchen kreivi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
Hän oli vanhempiensa Ranskan kuninkaan Filip IV Hyvän sekä Ranskan ja Navarran kuningattaren Jeanne I:n kolmas poika ja kaikkiaan neljäs lapsi. Hänellä oli vain hyvin pienet teoreettiset mahdollisuudet kohta kuninkaaksi koska niin moni oli vallanperimyksessä ennen häntä.
Kuitenkin Kaarle VI Kaunis voideltiin kuninkaaksi 11. helmikuuta 1322 hänen veljensä Filip V Pitkän jälkeen. Hän lisäsi Ranskan kuninkaan tittelin myös Navarran kuninkaan tittelin, vaikka toisaalla Ludvig X:n tytär oli virallisesti jo aiemmin saanut Navarran kuningaskunnan haltuunsa nimellä Johanna II.
[muokkaa] Hallituskausi
Hänen hallituskautenansa oli suuria huolia valtion kassassa, joka ammotti tyhjyyttään. Pääsyynä tyhjenemiseen olivat edellisten hallitsijoiden aikaiset vääränkäytökset. Kuitenkin koko Kaarlen hallitusajan valtiontalouden ongelmat olisit ongelmista keskeisimpiä. Rahan arvon muuttaminen, verot kauppatavaroille, lisäveron, joka tehtiin paavin suostumuksella ja jonka syynä oli ristiretkelle (1323) lähteminen, italialaisten omaisuuden takavarikointi sekä kunnallisten vapauskirjeiden myöntäminen olivat osa yrityksiä parantaa talouden tilannetta.
Kuitenkin lähes perinteiseen tapaava sai myös Kaarle IV osakseen flaamien kapinan vuonna 1323. Melko pitkään jatkunut kapinointi päättyi Arqesin rauhaan vuonna 1326. Koska Englannin kuningas Edvard II Plantagenêt oli kieltäytynyt vannomasta uskollisuudenvalaan Kaarlelle, niin tämä vuonna 1324 ilmoitti takavarikoivansa kyseisen alueen eli Guyennen. Takavarikoinnin toimitti Kaarlen setä Valoisin Charles, kuningas Filip IV Kauniin veli. Tämän takavarikoinnin jälkeen alue oli rauhatonta ja Lounais-Ranskassa sodat ja rauhanneuvottelut seurasivat toisiaan.
Samaan aikaan vuonna 1324 Kaarle IV suoritti laajan kiertomatkan Guyennen alueen läheisyydessä Languedocin alueella. Matka oli suuri menestys ja kuninkaalliset juhlat seurasivat toistaan. Tämä matka teki hänestä hyvin populaarin alueella. Kuitenkin hänen veljiensä tavoin piti jatkaa ja tukea uudistuksia, jotka aatelisto ja papisto oli häneltä edellyttänyt ennen valtaa tulemista.
Vuonna 1327 päätti Kaarle IV Kaunis käyttää hyväkseen englantilaisten heikkoutta, olihan kuningas Edvard II kuollut erikoisissa olosuhteissa. Näin Kaarle IV tarjosi erinomaisen julmaa ja ankaraa rauhaa: 50 000 markka korvausta sotakuluista ja 60 000 puntaa vahinkojen korvausta sekä alueen miehittäminen siihen saakka kunnes koko summa olisi maksettu.
[muokkaa] Uudistukset
Kaarle IV oli siis edeltäjäveljiensä tavoin lupautunut moniin uudistuksiin, joista kirkolliset ja malliset ruhtinaat olivat vaatineet.
- Hänen hallitusaikanaan luotiin oikeudellisten ja taloudellisten virkojen ilmaisjärjestelmä, ei enää tarvinnut maksaa virasta, joski se oli vielä sidoksissa yhteiskuntaluokan jäsenyyteen.
- Tilintarkastusviranomiaset, parlamentti, anomusosasto, oikeusviranomaiset ja Châtelt alistettiin entistä tiukempaan valvontaan.
Mutta uudistajien toimet eivät kuitenkaan onnistuneet vähentämään byrokratiaa, aika Pariisin porvareiden ja maakunnan herrojen sekä ennen kaikkea italialaisten kauppakomppanioiden vierailuja syvällä valtakunnan kirstussa.
[muokkaa] Avioliitot ja perhe
Kaarle IV Kaunis oli naimisissa kolmesti:
- 1308 Kaarle avioitui Blanche de Bourgognen kanssa. Vaimon sortuminen aviorikokseen aiheutti avioliiton purkautumisen vuonna 1322. Tällöin syyksi ei ilmoitettu aviorikosta vaan liian läheinen sukulaisuus aviopuolisoiden kesken. Avioliitosta syntyi tytär Jeanne de La Marche (1315–1321).
- Toisen vaimonsa Marie de Luxembourgin kanssa Kaarle avioitui vuonna 1322. Marie oli oli Luxembougin kreivin Henrik VII:n ja Marguerite de Brabant'n tytär. Marie kuoli lapsivuoteeseen vuonna 1324, joten avioliitto jäi hyvin lyhytaikaiseksi. Avioliitosta syntyi yksi synnytykseen kuollut poika, Louis.
- Kaarlen viimeinen vaimo oli Jeanne d'Evereux. Avioliitto solmittiin 5. heinäkuuta 1325 ja siitä syntyivät lapset Jeanne (1326–1327), Marie (1327–1341) ja Blanche (1. huhtikuuta 1328 – 8. helmikuuta, joka 1345) syntyi isänsä kuoleman jälkeen, ns. postuumina.
[muokkaa] Kuolema
Kaarle IV:n kuolema vain 33-vuotiaana jätti koko valtakunnan epävarmuuden tilaan. Kuningatar Jeanne oli viimeisillään raskaana, ja hän synnytti 1. huhtikuuta 1328. Oli järjestettävä sijaishallitsija, ja Pariisiin kokoontuneet valtakunnan paronit valitsivat edesmenneen serkun Charles de Valoisin pojan Filip de Valoisin.
Kaarle IV haudattiin perinteisen menoin Saint Denis'n luostarin basilikaan, jossa hänen edeltäjänsäkin lepäävät. Louvren kokoelmassa on säilynyt Kaarle IV Kauniin ja Jeanne d'Evreux'in hautamuistomerkki.
[muokkaa] Kuka hallitsee Ranskaa?
Olipa kysymyksessä sitten temppeliherrojen suurmestarin Jacques de Molayn suorittama Filip IV:n kiroaminen tai vain tavallisten yhteensattumien summa, niin Kaarle IV:n kauniin jälkeen esille tuli kysymys: Kuka Ranskaa hallitsee? Tämä kysymys askarrutti yhteiskuntaa jo ennen kuin Jeanne d’Evreux oli synnyttänyt tyttären edesmenneelle kuninkaalle. Hallitsijan kruunusta kilpailivat (tummennettuina):
Philippe III le Hardi †1285 _____________________|________________________ | | Isabelle d'Aragon †1271 Marie de Brabant †1322 ____________|______________________ _____|________ | | | | Philippe IV le Bel †1314 Charles de Valois †1328 Marguerite Louis d'Évreux †1319 __________|_____________________ | †1318 | | | | | | | Louis X Philippe V Isabelle Charles IV Philippe de Philippe III †1316 †1322 | †1328 Valois de Navarre __|_____ | | | | Jeanne Jean I Edvard III †1316
- Evreux'n kreivi Philippe, joka oli myös Navarran kuningas. Hän oli Filip III Rohkean pojanpoika ja siten Filip IV oli hänen setänsä, ja kuollut Kaarle IV hänen serkkunsa. Philippe oli avioitunut serkkunsa Ludvig X:n tyttären Jeannen kanssa ja saanut avioliiton myötä Navarran kuninkaan tittelin. Jeanne oli aikoinaan syrjäytetty Ranskan vallanperimyksestä syynä epäily hänen mahdollisesta syntymisestään avioliiton tuotoksena, olihan hänen äitinsä ollut osallisena myös ns. Neslen tornin tapahtumiin. 1360-luvulla käyttöön otettu Saalilainen laki kuitenkin poisti lopullisesti Philippe Evreux'n mahdollisuudet vallanperimykseen.
- Englannin kuningas Edvard III oli Edvard II:n ja Ranskan Isabellen poika. Isalbelle oli itse Filip IV Kauniin tytär. Edvard III perusteli vaatimuksiaan sillä, että hän oli edesmenneen kuninkaan läheisin miespuolinen sukulainen, tosin äitinsä Isabellen kautta. Ranskan paronit osoittivat melkoista patriotismia, sillä he kieltäytyivät valitsemasta englantilaista hallitsijaa, vaikka koko Englannin aristokratia oli kielellisesti ja kultturellisesti ranskalaista. Sitä se oli ollut jo Vilhelm Valloittajan ajoista lähtien.
- Philippe Valoisin kreivi, joka oli Filip III pojan Valoisin kreivin Charlesin vanhin lapsi ja edesmenneiden kuninkaiden serkku. Seuraten isänsä jalanjälkiä Philippe oli merkittävien läänitysruhtinaiden johtaja ja tietenkin Ranskan pääri. Hän oli nimetty heti Kaarle IV kuoleman jälkeen sijaishallitsijaksi ja omasi täten etulyöntiaseman kilpailussa Ranskan kruunusta.
Kaarle IV:een päättyy ns. suoran Kapetingien dynastian historia. Hän on siis sukunsa viimeinen. Valta siirtyi hänen serkulleen, josta tuli kuningas Filip VI. Samalla hän sai kuolemallaan aikaiseksi lopullisen syyn satavuotiselle sodalle, joka tosin juontaa alkunsa jo paljon varhaisemmista vaiheista.
[muokkaa] Lähteet
- Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
- Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
- Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
- Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.
Edeltäjä: Filip V Pitkä |
Ranskan kuningas 1322–1328 |
Seuraaja: Filip VI |