Kaarle Rohkea

Wikipedia

Burgundin herttuat
Kapetingi-dynastia
(Valois-haara)

Filip II Rohkea
Lapset
   Juhana II
   Antoine
Juhana I Peloton
Lapset
   Flip III Hyvä
Filip III Hyvä
Lapset
   Kaarle I Rohkea
Kaarle I Rohkea
Lapset
   Maria I
Maria I

Kaarle Rohkea (10. marraskuuta 14335. tammikuuta 1477, ransk. Charles le Téméraire) oli Burgundin herttua vuosina 14671477. Hän seurasi herttuana isäänsä Filip II Hyvää.

Lisänimi Hurja (Téméraire) liitettiin Kaarlen henkilöön romantiikan aikakaudella, mutta hänen omat aikalaisensa määrittelivät häntä lisänimillä Suuri Leijona (Grand Lion), Sotaisa (Guerrier), Työteliäs (Travaillant), Kauhea (Terrible) tai Rohkea (Hardi). Kaarle Rohkea oli järjestyksessä toisen Kapetingi-suvun burgundilaisen haaran ruhtinas ja Ranskan kuninkaan Juhana II:n jälkeläinen neljännessä polvessa.

Kaarle Rohkea oli Burgundin Marian (14571482 isä, joka isänsä kuoltua 1477 siirsi Burgundin herttuakunnan Itävallan Habsburg-suvulle avioiduttuaan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Maximilian I (14591519) kanssa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämäkerta

[muokkaa] Tausta ja perheet

Kaarle, Burgundian herttua, Peter Paul Rubensin postuumi muotokuva.
Suurenna
Kaarle, Burgundian herttua, Peter Paul Rubensin postuumi muotokuva.

Kaarle syntyi 10. marraskuuta 1433 Dijonissa Burgundin herttuoiden palatsissa. Hän oli Burgundin herttuan Filip III Hyvän (13961467 kolmas poika ja ainoa lapsi, jonka tämä sai kolmannen puolisonsa Portugalin Isabellen (13971471 kanssa. Isabelle oli Portugalin kuninkaan Juhana I:n ainoa lapsi ja kuului isänsä kautta myös Kapetingi-sukuun. Filip II Hyvän vanhemmat pojat olivat kuolleet hyvin nuorina.

Kaarle kasvatettiin Alankomaiden Burgundissä (vastaa alueeltaan nykyisiä Benelux-maita). Alue kuului Burgundin herttuan valtapiiriin kuten myös Aroitsin kreivikunta ja Franche Comté. Myös Kaarlen varhain kuolleet veljet oli lähetetty samalla alueelle kasvattettaviksi:

  • Clèvesin herttua Jean I (Clèvesin herttuakunta sijaitsi nykyisessä Saksassa)
  • Antoine (14301432) Charolaisin herra Châlon sur Saonen kreivikunnassa
  • Joseph (14321432) Charolaisin herra Châlon sur Saonen kreivikunnassa
  • Catherine avioitui Gueldreen herttuan Arnold de Gueldre kanssa.

Kaarle Rohkea oli saanut erinomaisen kasvatuksen, hän oli älykäs ja hänellä oli poliittista kyvykkyyttä. Hän on kuitenkin tullut tunnetuksi väkivaltaisen ja impulsiivisen luonteensa tähden. Hän käytti mieluiten voimaa ja sotaa saadakseen tavoitteensa toteutettua.

Ollessaan vasta 19-vuotias Charolais’in kreivi (Saône-et-Loire–departementti Burgundissa) Kaarle kukisti 1452 väkivaltaisesti flaamien kansannousun Burgundin Alankomaissa.

[muokkaa] Charolais'in kreivi

Kaarle Rohkea kantaa Kultaisen Taljan kunniamerkkiä
Suurenna
Kaarle Rohkea kantaa Kultaisen Taljan kunniamerkkiä

Kaarle Rohkea pyrki laajentamaan alueitaan ja saavuttamaan itsenäisyyden suhteessa Ranskan kuninkaisiin. Hän kieltäytyi alistumasta kuningas Ludvig XI:ta suvereniteettiin ja julisti tälle sodan, jossa pyrki liittoutumaan mahdollisimman vahvojen liittolaisten kanssa vähentääkseen lääninherransa valtaa. Hän yritti elvyttää Satavuotisen sodan taisteluja Ranskan ja Englannin välillä liittoutumalla Englannin kuninkaan Edvard IV:n kanssa Ludvig XI vastaan. Tämä tavoite ei toteutunut, sillä Picquignyn sopimus solmittiin 29. elokuuta 1475 Ranskan Ludvig XI:ta ja Englannin Edvard IV:n välillä. Sopimus lopetti viimein Satavuotisen sodan.[1].

Kaarle Rohkea perusti ja johti voimakasta Yleisen hyvän liittoa (Ligue du Bien public) kuningas Ludvig XI:tä vastaan[2]. Kaarlella on kuitenkin menestystä kapinoinnissaan. Hän saavutti Ludvig XIN joukoista murskaavan voiton Pariisin etäläpuolella Montlhéryssä vuonna 1465- Lisäksi hän piiritti Pariisia ja pakotti Ludvig XI:n allakirjoittamaan Saint-Maur-des-Fossésin sekä Conflansin sopimukset, jossa hän sai takaisin itselleen Picardien ja Boulogne-sur-Merin kaupungin.

[muokkaa] Burgundin herttua

Kaarle Rohkea taisteluhaarnaiskassa Burgundin herttuoiden palatsin museossa olevassa muotokuvassa
Suurenna
Kaarle Rohkea taisteluhaarnaiskassa Burgundin herttuoiden palatsin museossa olevassa muotokuvassa

Kaarlesta tuli Burgundin herttua 15. kesäkuuta 1467 34-vuotiaana kun hänen isänsä Filip III oli kuollut. Hän perusti välittömästi vahvan burgundilaisen armeijan, joka pääosin koostui eri puolilta Eurooppaa kotoisin olevista palkkasotureista. Kaarlen tavoitteena oli Reinin vasemman puolen eli läntisen rannan Elsassin, Lothringenin, Champagnen, Luxemburgin, nykyisen Belgian sekä alueella olevien saksalaisten alueiden valloittaminen. Näin olisivat tulleet Burgundin herttuakunnan perinteisen alueet liitettyä yhteen Burgundin Alankomaiden kanssa, ja olisi syntynyt laaja Burgundin itsenäinen valtio, jonka kuningas olisi ollut Kaarle Rohkea. Näin Kaarle jatkoi isänsä Filip III:n politiikkaa[3].

Kaarlen johtamat Burgundin joukot murskasivat 25. elokuuta 1466 Dinant’n kapinan ja hän salli kaupungin ryöstämisen ja hävityksen. Hävityksen tarkoituksena oli panna piste hänen serkkunsa Louis de Bourbonin, Liègen arkkipiispa-ruhtinaan karkotukselle läänityksiltään. Sen oli tarkoitus merkitä myös loppua Liègen ruhtinaskunnan itsenäisyydelle. Kaarle Rohkean isän kuoltua ja hänen saatuaan herttuakunnan hallintaansa 15. kesäkuuta 1467, aloittivat liègeläiset uudelleen kapinointinsa, mutta Kaarle voitti heidät Saint-Trondin taistelussa ja otti Liègen alueen haltuunsa.

Itävallan herttua Sigismund von Habsburg tarjosi apuaan Kaarlelle vuonna 1469, sillä hän myi (panttasi) Elsassissa olevat alueensa sekä Saksasaa Badenin kreivikunnassa sijainneen Brisgaun alueen Kaarlelle, joka näin saattoi kuroa umpeen kahta hänen valtakuntansa erillista osaa, Brugundin ja Alankomaiden Burgundin.

Kaarle Rohkea, Burgundin herttua
Suurenna
Kaarle Rohkea, Burgundin herttua

Kaarle Rohkea koki itsensä suvereeniksi hallitsijaksi Jumalan armosta, eikä jättänyt käyttämättä ainuttakaan tilaisuutta vähätellä ja nöyryyttää Ranskan kuningasta Ludvig XI:ta. Kaarle Rohkea oli ollut nuorena hyvissä väleissä Ranskan kruununprinssin eli dauphinin kanssa tämän ollessa maanpaossa Burgundissa, mutta myöhemmin Kaarlesta tuli Ludvig XI:n vastaisten kapinoiden johtohahmo ja tämän perivihollinen. Hän nöyryytti kuningastaan Peronnessa tapahtuneessa tapaamisessa, jossa vuonna 1468 solmittiin sopimus, jonka myötä Champagnen ja Brien maakunnat joutuivat burgundilaisten hallintaan. Koko Kaarlen hallitusaikaa leimasi jatkuva sotatila hänen ja Ludvig XI:n välillä. Kuitenkin kuningas oli itse yllyttänyt alueiden asukkaita kapinoimaan ja hän antoi niille tukensa. Kaarlen koko hallitusaika oli siis yhtä kapinaa Ludvig XI vastaan ja hän koetti saada yhteistyöhän kanssaan Saksalaisen keisarikunnan hallitsijat Albert II:n ja Fredrik II:n sekä Englannin kuninkaan Edvard IV:n. Tämän lisäksi hän pyrki kasvattamaan jo ennestään laajoja alueita eritoten sveitsiläisten ja lothringeniläisten kustannuksella.

Sotilaana Kaarle Rohkea koki kaksi karvasta tappiota ennen lopullista tuhoutumistaan. Näistä ensimmäinen tapahtui Beauvaisinn kaupungin edustalla vuonna 1472, kun hän taisteli Jeanne Hachettea[4] vastaan. Toinen tapahtui kun Kaarle neuvotteli keisari Frederik III:n kanssa ja tämä pakotti hänet lopettamaan pienen reininmaalaisen Nessin kaupungin piirityksen.

Elsass myöskin kapinoin Kaarlea vastaan, eritoten syynä oli herttuan edustajan, bailli von Hagenbachin huono hallinto ja hänen kieltäytymisensä myymästä aluetta takaisin Sigusmundille samasta hinnasta kuin hän oli itse maksanut. Etelässä berniläiset saivat tukea Sveitsin valaliittolaisilta, jotka toimivat Savoin herttuatarta Yolandea vastaan ja valloittivat Vaud’in alueen linnakkeita. Kun Kaarle on saanut vasallien ja liittolaistensa valituksia alueen tilanteesta ja lähti kapinallisia vastaan suunnattuun sotaan. Hätiköidessään Kaarlelle tapahtui uuseita taktisia virheitä ja eritoten hän ylitti sveitsiläisten solidaarisuuden rajan. Näin Kaarle voitettiin Grandsonissa ja Moratässa, joissa hänen armeijansa tuhottiin vuonna 1476. Tällöin Ludvig XI oleili Lyonissa.

[muokkaa] Nancy ja kuolema

Vuonna 1477 Kaarle oli koonnut uuden armeijan ja hänen sotajoukkonsa ryöstelivät Lothringeniä ja asettuivat piirittämään Nancyn kaupunkia. Kaarle Rohkea kohtasi kuoleman 5. tammikuuta ja mitä todennäköisimmin ritariostoon kuuluvan Tour du Mont’in linnanherran Saint-Dien kädestä. Eräs Kaarlen kenraaleista, napolilainen Kondottieeri Campobasson kreivi, joka oli joutunut Kaarlen vihanpurkauksen kohteeksi muutamaa päivää aiemmin, petti hänet ja siirtyi Kaarlen vihollisten puolelle. Burgundin armeija vetäytyi kohden Bouxières-aux-Damesin kaupunkia, jotta se olisi päässyt Metzin kaupunkiin. Siellä Campobasso miehineen odotti kostaakseen. Kaarle oletti, että ritari oli pysynyt hänelle uskollisena ja että tämä miehineen varmisti vapaan kulun joen ylittävällä sillalla, jonka ylistykseen burgundilaiset kiiruhtivat. Kuitenkin Campobasso ja hänen takanaan olevat sveitsiläiset aloittivat pakenijoiden metsästyksen. Ja eräs Nancyn kasarmeista poistuneista joukoista saattoi lippuun burgundilaisten joukkojen hävityksen.

Kolme päivää taistelun jälkeen Kaarle Rohkean ruumis löydettiin ja se oli osittain susien syömä. Löytöpaikka oli Saint-Jeanin lammen rannalla, paikalla jossa sijaitsi Burgundin risti[5] Nancyssa. Kaarlen hevonen Moreau oli taistelussa kaatunut hänen vierelleen. Nykyisin paikalla on Lothringenin herttua René II:n muistoksi pystytetty monumentti. Ruumista ei jätetty löytäsijallaan, vaan sen kuljetettiin Georges Marqueix’n luokse. Tätä rakennusta ei kuitenkaan ole olemassa, mutta rakennuksen paialla on mustasta ja valkoisesta marmorista tehty Lothringenin risti[6], johon on kaiverrettu yksinkertaisesti vain vuosiluku 1477. Kuollut Kaarle Rohkea haudattiin ensiksi Saint-Georgesin kollegiaalikirkkoon Nancyssa – kirkkoa ei enää nykyisin ole olemassa – ja sittemmin se kuljetettiin Bruggeen vuonna 1550.

[muokkaa] Perintö

Burgundin viimeisen hertuan, Kaarle Rohkean kuoltua vuonna 1477 Ranskan kuningas Ludvig XI saattoi todeta päässeensä eroon itsepäisestä vasallistaan ja vahvasta kilpailijastaan. Kuningas saattoi näin palauttaa Ranskan valtioyhteyteen vanhan Saalilaisen lain mukaisesti Ranskan vallan alle kuulunet maat: Burgundin herttuakunnan, Champagnen, Picardien ja Artois’in kreivikunnat. Palautus ei koskenut Franche-Comtén kreivikuntaa, joka kuului Saksalaisen keisarikunnan maihin.

Herttuatar Maria pakeni Ranskasta ja avioitui samana vuonna, 20 vuoden ikäisenä, Saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Maximilien I von Habsburgin (14591519) kanssa. Marie vei avioliittoon Alankomaiden Burgundin (nykyiset Beneluxmaat) sekä keisarikuntaan kuuluneet muut Burgundin osat, joista keskeinen oli Franche-Comté eli Burgundin kreivikunta, jonka Ludvig XIV valloitti Itävallan Habsburgeilta Ranskalle 201 vuotta myöhemmin vuonna 1678.

Kaarle Rohkean perintö aiheutti useita taisteluja Ranskan kuninkaiden sekä Espanjan ja Itävallan Habsburg-sukuisten hallitsijoiden välille useiden sukupolvien ajan.

[muokkaa] Avioliitot

  • Ensimmäisen avioliittonsa Kaarle solmi 19. toukokuuta 1454 Bloissa Ranskan Katariinan (14281446 kanssa. Kaarlen puoliso oli tällöin vain 12-vuotias. Hän kuoli kuuden vuoden kuluttua jo 18-vuotiaana. Katariina oli Ranskan kuninkaan Kaarle VII:n ja Marie Anjoulaisen tytär.
  • Toisen kerran Kaarle avioitui 30. lokakuuta 1454 Lillessä Bourbonin Isabellen (14371465 kanssa. Isabelle oli Bourbonin herttua Kaarle I. Kaarle Rohkea ei halunnut itse tätä liittoa, vaan halusi avioitua Yorkin Annen kanssa. Kuitenkin hänen isänsä Filip III muistutti Arrasin sopimuksen edellyttävän avioliittoa Ranskan kuningashuoneen prinsessan kanssa. Tästä avioliitosta syntyi tuleva Burgundin herttuatar Maria, joka vuonna 1477 avioitui Keisari Maximilien I:n kanssa.
  • Kolmannen kerran Kaarle avioitui 3. heinäkuuta 1468 Demmessa Yorkin Margueriten (14461503 kanssa. Tämä oli Kolmannen Yorkin herttuan Richardin tytär ja Englannin kuninkaan Edvard IV, Englannin Rikhard III:n, Clarencen herttuan ja Ruthlandin kreivin Edmondin sisar. Avioliitosta ei ole tunnettuja jälkeläisiä..

[muokkaa] Tittelit

Kaarle Rohkealla oli lukuisten läänitystensä myötä myös lukuisia titteleitä. Kaikki oheiset titteli ovat ajalta 1467 – 1477, ellei toisin mainita.

  • Artois’n kreivi
  • Boulognen kreivi
  • Burgundin kreivi
  • Charolais’n kreivi
  • Flanderin kreivi
  • Hainaut’n kreivi
  • Hollannin kreivi
  • Mâconin kreivi
  • Namurin kreivi
  • Saint-Polin kreivi
  • Zélandin kreivi
  • Zutphen kreivi (1472-1477)
  • Burgundin herttua
  • Brabantin herttua
  • Gueldren herttua (1472-1477)
  • Limbourgin herttua
  • Luxemburgin herttua

[muokkaa] Muut hänen vaikutusvaltansa alla olleet alueet

Kaarlen hallintavaltaa kuului myös alueita, joiden myötä ei tullut vastaavaa tittelia. Näitä alueita olivat:

  • Liègen ryhtinaskunta
  • Clèvesin ruhtinakunta
  • Rethelin kreivikunta
  • Neversin kreivikunta
  • Kolme hiippakuntaa (Metz, Toul et Verdun)
  • Barom herttuakunta
  • Lothringenin herttuakunta
  • Montbéliardin kreivikunta
  • Baaselin hiippakunta
  • Ylä-Elsassin maakreivikunta
  • Sundgaun alue
  • Brisgau alue
  • Bouillonin herttuakunta
  • Utrechtin hiippakunta
  • Picardie

[muokkaa] Viitteet

  1. Edvard lupasi palata takaisin Englantiin 75.000 kultakruunun kertakorvausta ja 50.000 kultakuurinen vuotuista eläkettä vastaan
  2. Yleisen hyvän liittoa (Ligue du Bien public) Oli aristokratian Ludvig XI:sta politiikkaa vastaan kohdistama kapina, koska kuningas halusi rikkoa aristokratian itsenäisyyden. Kapinaliikkeen johtajana oli Kaarle Rohkea ja se laantui vuonna 1465.
  3. Katso esimerkiksi Paul Bonenfant; Du meurtre de Montereau au Traité de Troyes. Academie royale de Belgique, Mémoires, LII, 1958. Teoksessa C. A. J. Armstrong; England, France and Burgundy in the Fifteenth Century, on useita englanninkielisiä artikkeleita, joissa on mainiosti tuotu esille aiheeseen liittyvää lähdemateriaalia ja tutkimuskirjallisuutta. Katso myös: Bonenfant, P., Philippe le Bon, Bruxelles, 1944, sekä Vaughan. R., Philip the Good: The Apogee of Burgundy, Londres, 1970.
  4. Jeanne Laisné (s 24. marraskuuta 1454), joka tunnettaan nimella Jeanne Hachette on tunnuskuvallinen hahmo, joka taisteli Kaarle Rohkeaa vastaan vuonna 1472] Beauvais’n kaupungin edustalla. Tarinan mukaan hän olisi kirveen kanssa puolustanut kaupungin muurin yrittävien burgundilaisia sotilaita vastaan. Näin 80.000 sotilaan joukko torjuttiin melkoisesti uhrautuvien naisten ansiosta ja Kaarlen sotaretki syvemmälle Ranskaan keskeytettiin.
  5. Burgundin risti tarkoittaa Pyhän Andreaksen ristiä, joka on sininen vinoristi valkoisella pohjalla. Aikanaan risti omaksuttiin 1700-luvulla Venäjän laivaston tunnukseksi ja sieltä se on eri vaiheissa siirtynyt hieman muotoaan muuttaen Suomen lipun ristiksi.
  6. Lothringenin ristissä on pystypylvään lisäksi kaksi poikkipuuta, joista ylempi on merkittävästä lyhempi. Risti on tullut tunnetuksi Vapaan Ranskan symbolina toisessa maailmansodassa ja sen jälkiselvittelyissä.

[muokkaa] Lähteet

  • Bonenfant, P. ; Philippe le Bon, Brussel, 1944, II painos
  • Vaughan, R.: Philip the Good: The Apogee of Burgundy, Lontoo, 1970.
  • Soisson. Jean-Pierre, Charles le Téméraire, Pariisi, 1997



Edeltäjä:
Filip Hyvä
Burgundin herttua
 
Seuraaja:
Maria
Edeltäjä:
Filip Hyvä
Flanderin kreivi
 
Seuraaja:
Maria


Tämä Ranskaan liittyvä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.