Henry Cavendish

Wikipedia

Henry Cavendish (10. lokakuuta 1731 - February 24. helmikuuta 1810) oli britannialainen tiedemies.

Henry Cavendish
Henry Cavendish

Toisen Devonshiren herttuan lapsenlapsi Cavendish kävi Cambridgen yliopistoa vuodesta 1749 vuoteen 1753. Hän jätti yliopiston ennen valmistumista ja perimänsä suuren omaisuuden turvin jatkoi tieteellisiä tutkimuksiaan. Suurin osa niistä julkaistiin vasta hänen kuoleman jälkeen.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Vedyn löytäminen

Cavendishia pidetään vedyn keksijänä, sillä hän kuvaili "herkästi syttyvän ilman" vuoden 1766 julkaisussaan "On Factitious Airs". Antoine Lavoisier myöhemmin toisti Cavendishin kokeen ja antoi alkuaineelle nimeksi vety.

[muokkaa] Maan punnitseminen

Cavendish suoritti yhden ensimmäisistä tarkoista Maan massan mittauksista. Käyttämässään menetelmässä hän ensin mittasi kahden lyijypalllon välisen gravitaatiovoiman. Tästä voimasta hän laski sitten Newtonin gravitaatiovakion, jonka avulla hän sitten laski Maan massan. Hänen tuloksensa säilyi hyväksyttynä stardardina ain 1900-luvulle saakka. Nykyisestä parhaasta arviosta 5,97&times10^24 kg hänen tuloksensa poikkeeaa noin yhden prosentin.

[muokkaa] Muita tutkimuksia

Cavendish selvitti tarkan ilmakehän koostumuksen. 79.167% on "tulehtunutta" ilmaa (nykyisin typpeä + argonia) ja 20.8333% on "eitulehtunutta" ilmaa ( nykyisin tunnettuna 20.95% happea). Hän havaitsi myös, että 1/120 on jotain kolmatta kaasua. William Ramsay and John Strutt vahvistivat sen olevan argonia 100 vuotta myöhemmin.

[muokkaa] Henkilökohtainen elämä

Cavendish oli hiljainen sekä syrjään vetäytyvä ja häntä pidettiin jotakuinkin eriskummallisena. Hän ei muodostanut läheisiä henkilökohtaisia suhteita perheensä ulkopuolisiin. Erään tiedon mukaan hän lisäytti takaportaat taloonsa välttääkseen kohtaamasta taloudenhoitajaansa, koska hän erityisesti ujosteli naisia. Hänen luonteestaan tiedetyn perusteella on epäilty, että hän olisi saattanut kärsiä Aspergerin syndroomasta, mutta hän saattoi myös olla vain sairaalloisen ujo.

Epäsosiaalisuutensa ja salailevan käytöksensä vuoksi hän vältti töidensä julkaisemista ja suurta osaa hänen löydöksistään ei kerrottu edes tutkijatovereille. Vasta 1800-luvun lopulla Cavendishin kuoleman jälkeen James Clerk Maxwell kävi hänen paperinsa läpi. Maxwell havaitsi, että Cavendish oli tutkinut ja ennakoinut monia asioita, joista kunnia oli jo ehditty antaa jollekin muulle. Esimerkkejä Cavendishin löydöistä ja ennakoinneista ovat Richterin mittasuhteiden laki, Ohmin laki, Daltonin osapainelaki, sähköisen johtavuuden periaatteet ja Charlesin kaasulaki.

Cavendish jätti suuren kuolinpesän, joka oli tarkoitettu Cambridgen yliopiston Cavendish laboratoriolle.