Kaarle Krohn
Wikipedia
Kaarle Leopold Krohn (10. toukokuuta 1863, Helsinki – 19. kesäkuuta 1933, Sammatti) oli kielitieteilijä, kansanrunouden tutkija ja Helsingin yliopiston suomalaisen ja vertailevan kansanrunoustutkimuksen professori.
Kaarle Krohn tuli tunnetuksi suomalaisen kansanrunoustieteellisen metodin, ns. historiallis-maantieteellisen metodin, kehittäjänä. Metodilla pyritään selvittämään runon, myytin, legendan tai sadun varhaisvaiheita, kulkeutumista ja muuntumista. Metodi perustui saman runon tai sadun eri toisintojen vertailuun. Analysoimalla toisintojen maantieteellistä levinneisyyttä Krohn pyrki rekonstruoimaan runon eri aikoina esiintyneet versiot todennäköistä alkuversiota myöten.
Metodin kehitti alun perin Kaarle Krohnin isä, Helsingin yliopiston kielitieteen professori Julius Krohn (1835–1888). Kaarle Krohn jatkoi isänsä työtä ja teki metodista kansainvälisesti tunnetun. Sitä kutsutaan nykyään paitsi maantieteellis-historialliseksi metodiksi, myös suomalaiseksi tutkimusmenetelmäksi (The Finnish Research Method). Metodia pidetään folkloristiikan ensimmmäisenä tieteellisenä menetelmänä.
Tutkimuksillaan Kaarle Krohn on mm. varmistanut käsityksiä Kalevalan runojen alkuperästä. Krohn otti myös kantaa Kalevalan Sammon alkuperään ja asettui aluksi tukemaan isänsä käsitystä, jonka mukaan Sampo oli aurinko. Myöhemmin hän tarkisti kantaansa ja päätyi 1920-luvulla tukemaan teoriaa Sammosta elämänpuu-myytin ilmentymänä.
[muokkaa] Teoksia
- Tutkimuksia suomalaisten kansansatujen alalta (1887)
- Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus (1894)
- Kantelettaren tutkimuksia (1900)
- Kalevalan runojen historia (1903–1910)
- Suomalaisten runojen uskonto (1914–1915)
- Kalevalan kysymyksiä (1918)