GSM
Wikipedia
GSM (lyhenne sanoista Groupe Spécial Mobile tai Global System for Mobile Communications) on joukko standardeja, joita käytetään maailmanlaajuisesti matkapuhelinviestintään.
GSM:n puheenpakkaus on ollut myös suosittu Internetin yli lähetettävän puheen pakkausmenetelmänä.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] GSM-päätelaitteet
GSM verkon päätelaitteet ovat tavallisesti matkapuhelimia. Vuoden 2004 alussa maailmassa oli yli miljardi GSM-standardin mukaista puhelinta. Puhelinten markkinajohtajana on ollut perinteisesti suomalainen Nokia, mutta viime aikoina ovat jalansijaa saaneet myös saksalainen Siemens (jonka matkapuhelintoiminnot myytiin Taiwanilaiselle BenQ:lle v.2005 aikana), yhdysvaltalainen Motorola puhuttelevalla muotoilullaan (Razr ja Rokr), japanilais-ruotsalainen Sony Ericsson selkeällä segmentoinnilla ja eteläkorealainen Samsung kaikenlaisilla kokeilevilla puhelinmalleilla ja LG tekemällä operaattoreille heidän toivomustensa mukaisia puhelimia. Muita matkapuhelinvalmistajia ovat japanilainen Sharp, ranskalainen Alcatel, suomalainen Benefon ja hollantilainen Philips, joka ei enää itse tee puhelimia, mutta Kaukoidässä puhelimia myydään heidän lisenssillään.
[muokkaa] SIM-kortti
Yksi GSM-järjestelmän parhaista ideoista oli tilaajan tunnistuksen erottaminen puhelimesta erilliselle kortille (SIM). Tämän ansiosta GSM-verkon käyttäjät voivat vaihtaa hyvin helposti puhelinta tai operaattoria. Jos oma puhelinliittymä ei toimi ulkomaanmatkalla tai sitä ei halua käyttää, on helppoa hankkia tilapäinen pre-paid-liittymä. Joihinkin puhelimiin voi myös asentaa kaksi SIM-korttia, jolloin puhelinta voi käyttää kahden eri tilaajan laskuun. SIM-kortille voidaan lisätä myös muita toimintoja, kuten mobiiliraha.
SIM-kortin tärkein toiminne on yhteydenoton suojaus. SIM-kortti sisältää operaattorin salaiset avaimet, jotka operaattori yhteydenoton alkaessa tarkistaa, ja auktorisoi oikeilla avaimilla toimivan puhelimen soiton verkossaan. SIM-kortti on käytännössä estänyt liittymien luvattomat käyttöönotot, joita tapahtui vielä NMT-puhelimien aikana, kun rikolliset ohjelmoivat NMT-puhelimiaan uudelleen.
[muokkaa] GSM-verkot
GSM-verkkoja valmistavat Ericsson, Nokia, Siemens, Lucent, Nortel, Motorola, Alcatel ja Huawei.
[muokkaa] Verkkovierailu
GSM on maailman yleisin matkapuhelinstandardi. Standardin ansiosta GSM:n käyttäjät voivat käyttää omaa puhelintaan likimain jokaisessa maailman maassa. Kaikki GSM-puhelimet eivät kuitenkaan toimi jokaisessa verkossa, sillä verkko voi toimia useilla eri taajuusalueilla (450, 750, 800, 850, 900, 1800, 1900 MHz). Nykyään (2005) kaikissa merkittävissä GSM-verkoissa (1800 tai 1900 MHz) toimivat kolmitaajuuspuhelimet (900, 1800, 1900 MHz tai 850, 1800, 1900 MHz) ovat melko tavallisia. Vaikka verkkovierailu (engl. roaming) teknisesti onnistuisikin, muiden kuin hätäpuhelujen soittaminen edellyttää että käyttäjän operaattori ja ulkomainen verkko-operaattori ovat tehneet verkkovierailusopimuksen.
[muokkaa] GSM-verkkojen laajennuksia
- WAP, matkapuhelinten hypertekstipalvelu
- HSCSD, piirikytkentäinen tiedonsiirto
- GPRS, pakettikytkentäinen tiedonsiirto
- EDGE, 2.5G, nopea tiedonsiirto
- UMTS, GSM:ää seuraava matkapuhelinstandardi
- 3G, GSM:ää seuraava matkapuhelinsukupolvi
[muokkaa] GSM-verkot Suomessa
GSM-verkkojen rakentaminen Suomeen alkoi 1990-luvun taitteessa. Telecom Finland (nyk. TeliaSonera) rakensi verkkonsa lukuisilla pienitehoisilla tukiasemilla. Finnet-ryhmän omistuksessa ollut Radiolinja sen sijaan asensi harvempaan suuritehoisia tukiasemia. Soneran verkossa käytetään uudempaa äänenkoodaustapaa kuin Radiolinjalla.
Kun Helsingin puhelinyhtiö (HPY) irtautui Finnet-ryhmästä, se kaappasi Radiolinjan pääosakkaana itselleen. Yhtiö valloitti myös muutaman muun entisen Finnet-yhtiön, kuten Tampereen puhelin Oy:n (TPO) (Vanha nimi jäi suojaamatta, joten nyt Tampereen alueella toimii jälleen Finnetin alaisena saman niminen yhtiö.) Myöhemmin kaikki uuteen konserniin kuuluneet yhtiöt fuusioitiin lopullisesti toisiinsa, ja koko yhtiö käyttää nimeä Elisa Oyj.
Radiolinjan siirryttyä yksin Elisan hallintaan alkoi Finnet-ryhmä rakentaa omaa verkkoaan. Tässä verkossa toimivien, Finnet-ryhmän omien palvelujen, sekä nykyisin myös mobiiliverkon markkinoinnissa käytetään DNA-tuotenimeä.
Vuoden 2001 aikana lisättiin Suomessa käytettäviin matkapuhelinverkkoihin tietoliikennettä varten GPRS-pakettiradiopalvelu. Sen avulla parannettiin matkapuhelinten WAP- ja Internet-palveluiden toimivuutta.
[muokkaa] Muut matkapuhelinjärjestelmät
GSM-järjestelmien merkittävin kilpailija 2G-puhelimissa on CDMA. CDMA-puhelimet eivät tyypillisesti toimi GSM-verkossa tai toisinpäin. Nykyisin myös 3G-puhelinjärjestelmät (WCDMA eli UMTS ja CDMA2000) ovat yleistymässä. WCDMA-puhelin toimii tyypillisesti myös GSM-verkossa. Japani on merkittävin alue, jossa on omat, muusta maailmasta poikkeavat matkapuhelinjärjestelmät: NTT DoCoMo:n iMode ja Vodafone KK:n WCDMA - siellä ei ole GSM-verkkoja lainkaan.