Eurooppalaisten alkuperä

Wikipedia

Artikkelissa esitellään lyhyesti arkeologian ja geenitutkimuksen käsityksiä Alppien pohjoispuolisen Euroopan asuttamisesta paleoliittisella kivikaudella, noin vuodesta 36 000 eaa. lähtien.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Nykyihminen Eurooppaan

Euroopan vanhimmat nykyihmiseen (homo sapiens sapiens) liittyvät löydöt ovat noin vuodelta 35 000 eaa. Löytöpaikan mukaan tämä ihmispopulaatio on nimetty Cro-Magnonin ihmiseksi. Euroopassa oli tuolloin Veiksel-jääkauden lämmin välivaihe eli Hengelo-interstadiaali, jolloin Suomenkin alueella eli fossiililöydöistä päätellen mammutteja [1] ja mahdollisesti Cro-Magnonin ihminen. Aurignacin kulttuuri liittyi laajalti Euroopassa liikkuneisiin metsästäjäyhteisöihin noin vuosina 36 000 eaa - 30 000 eaa.

Aikaisempi neandertalinihminen eli Euroopassa noin vuosina 135 000 eaa – 28 000 eaa. Neandertalinihminen ja Cro-Magnonin ihminen ovat siten asuttaneet Eurooppaa yhtäaikaisesti 6 000 - 7 000 vuoden ajan. Neandertalinihminen kuoli sukupuuttoon jääkauden maksimin alkaessa.

Cromagnoninihmisen migraatio tai muutto Eurooppaan on tapahtunut kahdessa vaiheessa. Ensin muodostui Aurignacin kultturi, jotra seurasi Gravetten kulttuurin migraatio noin 30 000 - 22 000 eaa. Tämä kulttuuri oli levinnyt Lounais-Ranskasta Uralin länsipuolelle (H.-P. Schultz). Kulttuurien toimeentulosysteeminä olivat pääasiassa suurriistan metsästys, kalastus ja keräily. Näiden kulttuurien tunneituimmat "muistomerkit" ovat luolataidetta. Tunnettuja kohteita ovat esimerkiksi Lascaux ja Altamira Pyreneillä, mutta myös Ural-vuoriston alueelta on löydetty samanaikaisia luola- tai kalliomaalauksia. Gravette-vaiheen kulttuureja oli myös Kostenkin kulttuuri 29 000 - 22 000 eaa Volga- ja Okajokien alkulähteillä. Kostenkinin kylästä on löydetty "venus-aiheisia" pienoisveistoksia, jotka on tehty mammutin luusta [2] .

[muokkaa] Jääkauden maksimivaihe 18 000 eaa (LGM 22 000 - 17 000 eaa)

Jääkausi oli laajimmillaan LGM:n eli jääkauden maksimin aikoihin noin vuosina 22 000 - 17 000 eaa (katso myös Jääkausi Alpeilla). Merenpinta oli tällöin n. 150 metriä nykyistä alempana. Aurignac- ja Gravette-kulttuurien pohjoisten alueiden ihmiset siirtyivät leviävän jään edetessä tundra-alueiden eteläisille reunoille ns. refugeihin. Näitä olivat Ukrainan ja Iberian refugit. Pyreneiden alueen arkeologisen kulttuurin nimi on Solutrèn kulttuuri, joka vallitsi noin 22 000 - 16 000 eaa. Ukrainan alueella eli Kostenkin kulttuuri noin 22 000 - 12 500 eaa.

[muokkaa] Euroopan alkuperäväestöjen asuma-alueet

Suurriistaa oli jääkauden jälkeisillä tundra-aroilla riittävästi. Mammutin tarvitsemaa tundraruohoa kasvoi laajalla alueella Uralilta Biskajanlahdelle. Tätä muinaista Euroopan laajan alueen kasvillisuusvyöhykettä on kutsuttu mammuttiaroksi. Mammutti kuoli sukupuuttoon noin vuonna 11 000 eaa. Euroopassa, Aasiassa se hävisi Wrangelin saarelta vasta vuoden 7 000 eaa tienoilla).

Ukrainan alueella ollut Kostenkin kulttuuri eli suurriistan metsästyksellä. Pohjois-Puolaan ilmestynyt Swidryn kulttuuri oli Gravetten kulttuuria jatkava suurriistan pyyntikulttuuri, jonka edustajat liikkuivat Länsi- ja Itä-Euroopan alueilla. Kostenkin ja Hampurin kulttuurien väestön "perimä" on siirtynyt pohjoisemmaksi. Sen on todettu jatkuneen Swidryn ja Post-Swidryn kulttuureissa Puolan alueella. Näiden kulttuurien suoraa jatkumoa ovat Kundan kulttuuri ja myös 5 000 eaa alkaen kampakeraamikan alueet Euroopassa Weikseliltä Uralille. Kundan ja ehkä Swidrynkin kulttuuria on joskus otaksuttu kieleltään suomalais-ugrilaisiksi. [3]. Myös professori Kalevi Wiikin teorian mukaan kieli olisi ollut uralilainen eli edustanut varhaista suomalais-ugrilaisen kielen kantamuotoa. Teoria ei ole kuitenkaan saavuttanut kielitieteilijöiden yleistä kannatusta.

Iberian niemimaan ja Ranskan alueella valltsi Madeleinen kulttuuri 16 000 - 10 000 eaa. Arkeologisesti on varmaa, että Madeleinen kulttuurin koilliset ryhmät olivat peuran metsästäjiä [4]. Myös myöhempien Brommen ja Ahrensburgin kulttuurien (noin 11 000 - 9 500 eaa) populaatioiden pääelinkeinona oli peuran metsästys. Komsan kulttuuri on ilmestynyt Pohjois-Norjaan noin 9 300 eaa. .

Mannerjalustat olivat jääkauden maksimin jälkeen vielä kuivaa asuttavaa aluetta. Hampurin-Brommen arkeologinen kultuuri ulottui vielä noin 11 500 eaa Tanskasta Britteinsaarille kuivan Pohjanmeren yli. Pohjanmeren pohja oli mahdollisesti kuivaa maata aina nuoremman dryas (YD) -tundrakauden loppuun saakka.

Jääkauden loppuvaiheessa toimentulosysteemi muuttui. Ilmatilan lämmetessä nopeasti holoseeni/Flanderi-kauden alkaessa ja metsän kasvaessa suurriista pieneni. Nyt esiintyi hirven, karhun, hylkeen jne. metsästystä sekä kalastusta ja keräilyä (maailman vanhin kalaverkko noin vuodelta 8 300 eaa. on löydetty Karjalankannaksen Antreasta).

[muokkaa] Pohjois-Euroopan asuttaminen

Jään väistyessä ja Euroopan asuttavien alueiden laajentuessa metsästäjäväestöä siirtyi Ahrensburgin ja Swidryn ja Kundan kulttuureissa pohjoiseen Fennoskandiaan.

Suomen vanhimmat löydöt noin vuodelta 8 700 eaa. on tehty Lahden Ristolan ja Orimattilan alueilta. Monet arkeologit esittävät, että Suomen asutuksen juuret olisivat jatkuvuusteorian mukaan peräisin Kundan kulttuurista ja siten Euroopan metsästäjäväestöiltä. [5]: Osa tutkijoista katsoo, että kivikaudelta ei ole havaittavissa huomattavaa väestösiirtymää muualta kuin Kundan kulttuurista, joten tämä populaatio muodostaisi Suomen väestön peruselementin.

Mesoliittisen kivikauden jälkeen Euroopan pohjoisosissa noin vuosina 5 200 - 2 000 eaa. eli kampakeraaminen kulttuuri. Tämä kulttuurialue on levinnyt Puolan ja Veikselin alueelta Uralille ja Fennoskandiaan. Jotkut kielitieteilijät ja arkeologit olettavat, että tyypillisen kampakeramiikan (Ka II) esiintymisalue vastaa suurin piirtein varhaiskantasuomea puhuneen väestön asuinaluetta. [6] ja [2].

Nuorakeraamisen eli vasarakirveskulttuurin n. 3 200 - 2 350 eaa. aikana Suomeen kenties muutti euripidista väestöä lähinnä Baltiasta. Määrän on arvioitu olleen muutamia satoja tai ehkä tuhatkunta yksilöä. Maahanmuuttajat ovat saattaneet olla kantasuomen puhujia, jotka toivat indoeurooppalaisia ja balttilaisia lainasanoja tullessaan. Toisen ja perinteisemmän teorian mukaan he olivat jonkin indoeurooppalaisen tai balttilaisen kielen puhujia.[7]. Oletetun migraation tai kulttuurivaikutuksen johdosta suomalais-ugrilainen kieli alkoi muuntua lounaisrannikolla kantasuomeksi, kun taas vähemmälle nuorakeraamiselle vaikutukselle altistuneessa sisämaassa kieli alkoi kehittyä kantalapiksi. Pronssikaudella yhteydet länteen ja skandinaavinen siirtolaisuus eriyttivät yhä "suomalais"- ja "lappalais-" väestöjä toisistaan ja toivat suomen kieleen germaanisia lainoja. [8]

Etelä-Ruotsin (Skåne ja Halland) alueelle metsästäjiä muutti väliaikaisesti jo noin vuonna 11.000 eaa nuoremman dryas-kauden jälkeen. Muualla Ruotsin alueella jääkausi päättyi n. 1000 vuotta myöhemmin kuin Suomessa. Keski-Ruotsi oli veden alla Itämeren ns. Yoldiameri- ja Ancylusjärvi-vaiheiden aikana. Norlannin alue oli asuttavaa vasta mannerjään sulamisen ja Baltian jääjärven jälkeen. Vanhimmat Norlannin Byskeälvenin arkeologiset löydöt ovat ajalta 7 000 eaa. Metsästäjiä muutti Ruotsiin etelästä sekä Suomen ja Venäjän alueilta. Kyseessä lienee niiden ihmisten sekoitus, jotka ovat asuneet Euroopassa jo jääkauden maksimin aikoihin. Mitä kieltä ensimmäiset tulokkaat ovat puhuneet jäänee arvoitukseksi. Kyse saattoi olla uralilaisesta kielestä. Tästä asiasta on esitetty monia ristiriitaisia teorioita. [9]

Euroopan Alppien pohjoispuolisten vaaleaihoisten väestöjen europidinen perimä on lähtöisin myöhäispaleoliittisten metsästäjäväestöjen perimästä. Geneetikkojen (mm. Svante Pääbo, Luigi Cavalli-Sforza) tutkimukset osoittavat, että Aurignac/Gravette-kulttuurit muodostaneen väestön osuus eurooppalaisten perimästä on 75%. Myöhemmät muutot/migraatiot ovat olleet merkitykseltään vähäisempiä.

[muokkaa] Neoliittinen vallankumous 5 500 eaa. alkaen

Maanviljely saapui eteläiseen Eurooppaan noin vuosina 6 000 - 5 500 eaa. Maanviljelyskulttuurin vaikutus ulottui ensiksi Mustanmeren ja Alppien väliselle alueelle, josta se levisi Alppien pohjoispuolisille alueille. Metsästäjäväestö siirtyi maanviljelyyn, kun suurriista oli vähentynyt.

Uutta geneettistä migraatiota (muuttoa) Eurooppaan tapahtui noin vuosina 5 000 - 3 000 eaa. Muuttaneen väestön lukumääräksi on todettu n. 20 % metsästäjäväestön määrästä (S. Pääbo, L. Cavalli-Sforza).

Maanviljelykulttuurin ja indoeurooppalaisen kielen leviämisen yhteys on kiistelty kysymys. Colin Renfrew uskoo maanviljelykulttuurin ja indoeurooppalaisen kielen saapumisen Anatoliasta Eurooppaan (tarkemmin sanottuna Kreikkaan) tapahtuneen yhtä aikaa eli noin vuosina 6 000 - 6 500 eaa. [10]. Toisen, Marija Gimbutasin esittämän teorian mukaan indoeurooppalaista kantakieltä puhuttiin Mustanmeren tienoilla n. 4000 eaa., ja se levisi hevosen kesyttämisen ja myöhemmin vaunujen keksimisen kautta. Muitakin teorioita on esitetty, eikä mikään tulkinta ole vielä saavuttanut yleistä hyväksyntää.

Metsästäjäväestöjen asuma-alueet siirtyvät pohjoisemmaksi, mistä on esimerkkinä Erteböllen kulttuuri noin vuosina 5 300 eaa - 3 950 eaa.

Metsästäjäväestöt ovat aloittaneet maanviljelyn kaskiviljelynä muodostaen ns. nauhakeraamisen kulttuurin Keski-Eurooppaan.

Maanviljelyväestön kieleksi on esitetty indoeurooppalaisia kieliä. Metsästäjäväestön toimeentulosysteemin vaihdokseen on mahdollisesti liittynyt myös kielenvaihtoa noin vuosista 5 000 - 4 000 eaa alkaen. Dokumentoituja esimerkkejä tällaisista kielenvaihdoksista löytyy runsaasti myöhemmästä historiasta. Esimerkiksi Pohjois-Venäjän suomalais-ugrilaisista väestöistä huomattava määrä on vaihtanut puhumansa kielen slaavilaiseksi viimeisimmän 1 000 vuoden aikana.

Euroopan väestötilannetta muokkasi seuraavaksi kansainvaellusaika, jonka käynnistäjäksi mainitaan hunnien hyökkäys Aasiasta Eurooppaan n. 375 jaa. Hunnien jälkeen germaanit siirtyivät uusille alueille. Itä-Euroopassa slaavit työntyivät suhteellisen harvaan asutuille alueille.

Väestöjen alkuperäinen perimä ei merkittävästi muutu. Siksi myös sellaiset käsitteet kuin germaani ja slaavi ovat ennen kaikkea kielitieteellisiä abstraktioita, eivätkä määrittele väestön geneettistä perimää (katso viite [6]).

Myöhemmät migraatiot Eurooppaan ovat olleet geneettiseltä merkitykseltään vähäisiä. Niiden vaikutus eurooppalaisten perimään perimään on noin 5 %. Näitä muuttajaryhmiä ovat olleet esimerkiksi kimmerialaiset, skyytit, sarmaatit, hunnit, mongolit, turkkilaiset sekä viimeisinä indoeurooppalaiskielisistä muuttajista romanit 1 300 - 1 600 -luvuilla jaa.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähdeaineisto

  1. http://www.fmnh.helsinki.fi/mammutit/tietoa/suomi.htm
  2. Heikki Kirkinen 2004, Venäjän historia s. 20 - 21
  3. Jouko Vahtola 2003 Suomen historia s. 10
  4. H.-P. Schulz Muinaistutkija-lehden numerossa 4/1998, s. 31
  5. Jouko Vahtola Suomen historia s. 10. ja Muinaistutkija lehti 4/1998 s. 27, Tvärminne 2½ symposium Hans-Peter Schulz
  6. http://www.nba.fi/fi/skm_opetus_esihist_kivik5
  7. prof. Jouko Vahtola Suomen historia s. 10 - 14; Hans-Peter Schulz, Carpelan, Nunez et al. Muinaistutkija-lehdessä 4/1998, s. 27 ja 35
  8. http://www.nba.fi/fi/skm_opetus_esihist_tulost_0
  9. Herman Lindqvist 2003, Ruotsin historia s. 12-13
  10. http://www.furl.net/item.jsp?id=2642518