Kaarlo Hänninen

Wikipedia

Kaarlo Hänninen (31. lokakuuta 1876, Kuusamo - 25. maaliskuuta 1939, Helsinki) oli suomalainen kirjailija, tutkija ja kansanedustaja. Hänen vanhempansa Erland Törmänen ja Susanna Eliaksentytär Käkelä kuuluivat molemmat vauraisiin talonpoikaissukuihin.

Kaarlo oli perheensä ainoa lapsi, joka laitettiin kouluun. Hän kävi koulunsa Kuusamon kirkonkylän yksityisessä kansakoulussa ollen luokkansa parhaimpia oppilaita. Myöhemmin Hänninen opiskeli opettajaksi Jyväskylän seminaarissa vuosina 1897-1899 ja 1900 hän sai ensimmäisen opettajan virkansa Kemistä.

Hänninen tutustui tulevaan vaimoonsa opiskelumatkallansa ja avioliitto solmittiin 1902. Perheeseen syntyi yhteensä seitsemän lasta ja Hänninen muutti perheineen Helsinkiin. He palasivat Kemiin vuonna 1910 ja Hänninen palkattiin tuntiopettajaksi Kemin yhteiskouluun. Hän ei kuitenkaan viihtynyt virassaan kuin vuoteen 1913 asti. Sen jälkeen hänestä tuli Helsingin suomalaisen jatko-opiston maantieteen lehtori, jonka virassa hän toimi 1920 asti.

Kaarlo Hänninen valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi vuonna 1924. Hänen tärkeimmäksi poliittiseksi kysymykseksi nousi Oulu-Kuusamo-rautatie, josta hän kirjoitti kahdessa kirjassaan. Hänninen ajoi Koillismaan alueen maatalousväestön elinolosuhteiden parantamista ja hänen ansiostaan markkinointitukea alettiin maksaa sipulinviljelystä. Kuusamoa varten säädettiin vuosina 1932-1934 oma pientilojen asutuslaki, jolloin pientilat voitiin lunastaa itsenäisiksi tiloiksi. Hännisen aloitteesta vuonna 1935 säädettiin Kuusamoa ja Posiota varten velkojen vakauttamislaki, jossa valtio takasi kohtuullisen velkamäärän velkaantuneille tiloille.

Useimmat Hännisen kirjoittamat teokset kertoivat Kuusamosta. Häneltä ilmestyi yhteensä 30 teosta, joista puolet olivat joko kaunokirjallisia teoksia ja puolet tutkimus- tai oppikirjoja. Hännisen viimeinen kirja ilmestyi 1936 ja kuollessaan 1939 hänen kirjoituspöytänsä laatikosta löytyi kahteen teokseen keskeneräisiä konsepteja.

Kaarlo Hänninen sai sydänkohtauksen noustessaan eduskunnan rappuja 25. maaliskuuta 1939 ja tieto hänen kuolemastaan tuli järkytyksenä kuusamolaisille. Kuusamon kunta kustansi hautajaiset ja hautakiven.

[muokkaa] Teoksia

[muokkaa] Kaunokirjallinen tuotanto

  • Kiveliön karkurit (1923)
  • Jäämeren sankarit (1923)
  • Suomen samoilijat I (1926)
  • Kaksi karkulaista (1927)
  • Suomen samoilijat II (1928)
  • Eläinten olympialaiset ja muita eläinsatuja (1929)
  • Karhun kosto (1929)
  • Arjak, heimonsa viimeinen (1930)
  • Suomen samoilijat III (1930)
  • Kuningas Äyräpää (1931)
  • Bobi eli eläinten valtakunta (1932)
  • Nuori sissipäällikkö (1933)
  • Aslak Jaur (1934)
  • Kolme partiopoikaa Lapin erämaassa (1936)

[muokkaa] Lähteet