Kastepiste
Wikipedia
Kastepiste (kastepistelämpötila) on se lämpötila, jossa vesihöyryä sisältävän kaasun suhteellinen kosteus on 100 %. Tällöin kaasu (esim. ilma) on vesihöyryn kyllästämää, eikä haihtuminen ole enää mahdollista. Luonnossa lämpötilan laskeminen kastepisteeseen ja sen alle näkyy mm. pilvien ja pintasumujen muodostumisena, jolloin ilmassa oleva vesihöyry tiivistyy jäähtymisen seurauksena pilvipisaroiksi.
Suhteellinen kosteus riippuu vesihöyryn absoluuttisesta määrästä jossakin tilavuudessa (eli absoluuttisesta kosteudesta, yksikkö on esim. g/m³) sekä lämpötilasta. Se voidaan lausua myös vallitsevan vesihöyryn paineen ja samaa lämpötilaa vastaavan vesihöyryn kyllästyspaineen suhteena. Lämpötilan laskiessa suhteellinen kosteus nousee ja vastaavasti lämpötilan noustessa suhteellinen kosteus laskee, vaikka vesihöyryn absoluuttinen määrä ei muuttuisikaan. Jos lämpötilaa lasketaan kastepisteeseen saakka, on suhteellinen kosteus 100 %. Jos lämpötilaa lasketaan edelleen, osa vesihöyrystä tiivistyy nesteeksi, koska ilman suhteellinen kosteus ei voi nousta luonnon epäpuhtaissa olosuhteissa yli 100 prosentin. Täysin kuivan ilman suhteellinen kosteus on 0 %.
Kannattaa huomata, että kastepiste ja suhteellinen kosteus ovat vesihöyryn aiheuttamia ilmiöitä ja riippumattomia siitä, mihin vesihöyry on sekoittunut. Ilmiöt säilyisivät samoina, jos vesihöyry sekoitettaisiin esimerkiksi ilmaan, typpeen, hiilidioksidiin tai pelkään tyhjiöön. Arkielämässä suhteellisella kosteudella tarkoitetaan yleensä ilman suhteellista kosteutta.