Dahurianlehtikuusi
Wikipedia
Dahurianlehtikuusi | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Dahurianlehtikuusi (Larix gmelinii) on lehtikuusi, joka kasvaa pääosin Itä-Siperiassa, Mongoliassa ja Pohjois-Koreassa. Suomessa dahurianlehtikuusta esiintyy viljeltynä Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta rannikolla se viihtyy pohjoisempanakin.
Viljelypuut ovat usein kasvilajien välimuotoja. Dahurianlehtikuusi on ilmastollisesti kestävä, hyväkasvuinen ja teknillisesti laadukas puu ja kesävihanta. Dahurianlehtikuusi on kotoisin Siperiasta, ja sen siellä muodostamat metsät ovat maailman pohjoisimpia metsiä. Se kykenee selviämään jopa 70 asteen pakkasista.
Lehdet ovat tasasoukkia, neulasmaisia, ohuita ja pehmeitä. Kävyt ovat vaaleanruskeita, 1–4 cm:n pituisia. Käpysuomut, joita on noin 15–40, ovat tylppä- tai lanttokärkisiä, usein vinoneliömäisiä. Peitinsuomut näkyvät tyvipuoliskossa. Puun pituuskasvu alkaa pitkähaaroista.
Dahurianlehtikuusi on yksikotinen kasvi, ja sen kukat ovat yksineuvoisia. Puun runko on nuorella iällä mutkainen ja lenko. Vanhemmiten se suoristuu, mutta ei kokonaan.
Nuoren puun latvus on kartiomainen, vanhalla lakkapäinen ja hyvin vanhalla vino. Dahurianlehtikuusi muodostaa runkovesoja. Puun valontarve on erittäin suuri.