Anton Hansen Tammsaare

Wikipedia

A. H. Tammsaaren patsas Tallinnassa
Suurenna
A. H. Tammsaaren patsas Tallinnassa

Anton Hansen Tammsaare (synt. Anton Hansen, 30. tammikuuta 1878 - 1. maaliskuuta 1940) oli virolainen kirjailija. Hänen viisiosaista teostaan ”Totuus ja oikeus” (”Tõde ja õigus” 1926-1933) pidetään Viron kirjallisuuden parhaana teoksena. Viron 25 kruunun setelissä on Tammsaaren kuva.


[muokkaa] Elämäkerta

A.H. Tammsaare syntyi Järvamaalla Albun kunnassa. Hänen perheensä oli köyhä, mutta Anton pääsi kuitenkin opiskelemaan oikeustiedettä Tarton yliopistoon.Vuonna 1903 hän työskenteli "Teataja"-lehden toimittajana aloittaen näin kirjallisen uransa.Opiskeluaikoinaan tutustui "Noor-Eesti" rymään ja kirjoitti joitakin opiskeluelämää kuvaavia novelleja, jotka herättivät jonkin verran huomiota. Hänen opiskelunsa katkesivat tuberkuloosiin vuonna 1911. Hän vietti vuoden Kaukasuksella parantolassa ja sitä seuraavat kuusi vuotta veljensä maatilalla Koitjärvellä, jossa hän luki Cervantesia, Shakespeareä ja Homerosta.

Vuonna 1919 A.H. Tammsaare muutti Tallinnaan ja avioitui.Vuonna 1922 voidaan katsoa alkavan Tammsaaren varsinaisen luomiskauden.Sinä vuonna ilmestyi hänen maaseudusta kertova romaaninsa "Korpiojan isäntä". Vuonna 1926 ilmestyi ensimmäinen osa hänen suuresta "Totuus ja oikeus" romaanistaan. Sen on suomentanut Juhani Salokannel nimellä "Maan lupaus" ja se ilmestyi suomeksi vuonna 2002. Kirja herätti huomiota ja Tammsaarta kutsuttiin esiintymään eri tilaisuuksissa ja vierailemaan Suomessa, mutta hän kieltäytyi niistä kaikista vedoten heikkoon terveyteensä. 1928 hänellä oli "Totuus ja oikeus" romaanin toinen osa kirjoitettavana ja hän täytti 50-vuotta. Hänen kunniakseen järjestettiin suuri juhlatilaisuus Estonia-teatteriin, mutta päivänsankari ei koskaan saapunut juhliinsa. Niinä kesinä, joina hän kirjoitti kirjojaan hän lähetti perheensä Narva-Joesuun kylpylöihin ja keskittyi täydellisesti kirjallisiin töihinsä tai rahatilanteen niin pakottaessa, kävi palkkatöissä.

"Totuus ja oikeus"-romaanin toinen osa ilmestyi vuonna 1929,samana vuonna kuin ilmestyi hänen virontamansa Dostojevskin "Rikos ja rangaistus". Se on ilmestynyt vuonna 2004 nimellä "Koulutie" ja sen suomensi Juhani Salokannel. Seuraava osa "Elämä ja rakkaus" ilmestyi vuonna 1934 ja viimeinen osa "Rakastin saksalaista" vuonna 1935. Ensimmäinen osa sijoittuu maaseudulle, toinen kouluun ja kaksi viimeistä osaa kaupunkiin. Tämän jälkeen Tammsaare uudistui; seuraavaksi ilmestyi näytelmä "Kuninkaalla on kylmä" vuonna 1936. Viimeinen teos, romaani "Hornanperän uusi Paholainen" ilmestyi 1939. Sekä näytelmä "Kuninkaalla on kylmä" että viimeinen romaani antoivat ymmärtää, että Tamsaare oli löytänyt uuden tyylin kirjoittaa.Ne tulkitsivat ja ajankohtaistivat ikivanhoja myyttejä; näytelmä raamatun, romaani kansanperinteen aiheista. Uusi luomiskausi päättyi, kun kirjailija kuoli kotonaan työpöytänsä ääreen ensimmäinen maaliskuuta 1940.

Tammsaare oli laajalti lukenut mies ja hyvin selvillä aikansa aatteista. Hän suhtautui kriittisesti kirkkoon ja oli siivilivihkimisen edelläkävijöitä kotimaassaan. Lisäksi hän pilkkaa armotta kaikenlaista tärkeilyä ja asioiden paisuttelua. Tammsaaren maailmankuva saattaa monista tuntua synkähköltä- hän on kuitenkin halunnut näyttää teoksissaan, että ihminen on aina suhteessa johonkin itseään suurempaan, luontoon tai historiaan.

[muokkaa] Kirjallinen tuotanto

Erityisesti "Totuus ja oikeus" romaanisarjansa ansiosta Anton Hansen Tammsaare on saavuttanut Viron kansalliskirjailijan aseman. Se on virolaisten perusteksti jonka tapahtumat ja henkilöt on tunnettava. Tammsaare itse kuvaili, että "Totuuden ja oikeuden" ensimmäinen osa kuvaa ihmisen kamppailua maan, toinen osa Jumalan, kolmas osa yhteiskunnan, neljäs oman itsen ja elämänonnen hankinnan kanssa, viides ja viimeinen alistumista. Tammsaare tähdensi, että romaanisarja yrittää tavoittaa ihmiskunnan yleisen kehitystarinan.

"Totuus ja oikeus" ja sen ensimmäinen osa, "Maan lupaus" alkaa 1870-luvulla. Mäen Andres on juuri ostanut Vargamäen tilan ja saapuu sinne vaimoineen. Maatila on vielä täysin raivaamaton ja kaikki on aloitettava aivan alusta; suo ojitettava, pellot raivattava ja rakennukset rakennettava alusta alkaen. Näin teos on samankaltainen kuin Väinö Linnan "Täällä pohjantähden alla." Taustalla on tilanne, jossa virolaiset on juuri vapautettu maaorjuudesta ja tilojen ostaminen on tullut mahdolliseksi. Yritteliäisyys ja raivaajahenki elävät nousukauttaan.Samoin sivistyneistö aloittaa kansallisen herättämisen ja kansalaisaktivismia alkaa esiintyä jo syrjäkylissäkin.

Työ uudistilalla on ankaraa ja melko ilotonta raatamista. Viljelijän työ on luonnon kiertokulun noudattamista, mutta vähitellen Anders kartuttaa omaisuuttaan. Mäen Anders on vakava ja totinen mies, mutta naapurinaan hänellä on iloisempi supliikkimies Orun Pearu, jonka kanssa tulee väkisinkin riitaa. Sekä Mäen Anders että Orun Pearu ovat niitä hahmoja, joihin Virossa tavataan verrata julkisuuden henkilöitä.

Virolaisen korvenraivaajan elämästä suomalainen lukija löytää paljon tuttua, kuten vihamielisen ja kitsaan luonnon. Arkielämään liittyy kuitenkin suomalaiselle vieraita piirteitä muun muassa rakennuskulttuurista ja siitä, että kylän keskuksena on olutkrouvi. Suomalaista Koskelan Jussia ei voinut kuvitella istumassa kapakassa. Andres ja Orun Pearu puivat riitansa pitäjänoikeudessa, ei käräjillä.

"Maan lupauksen" rakenne kuljettaa aikaa välillä pitkin hyppäyksin, välillä pysähdytään tuokiokuviin.Sävyiltään se on välillä kansankomediaa, välillä ollaan jylhän synkissä sävyissä. Toisinaan kuvataan luontoa runollisesti ja kerran kuvataan julmaa eläinrääkkäystä. Teokseen on vaikuttanut Raamatun Vanha Testamentti. Alussa on paratiisimainen tila, johon ihmiset saapuvat. Viattomuus särkyy ja ihmiset kokevat syyllisyyttä. Orun Pearu on kiusaaja, Mari tutkii hyvän ja pahan tiedon puuta,Mökin- Madis on profeetta, jonka suusta kuulee totuuden.Linnut ja käärme saavat osansa huomiosta.Andres sulkeutuu lukemaan Raamatustaan kertomusta hurskaasta Jobista. Andreksen elämä täyttyy kivien raivaamisella, suon ojittamisella ja peltojen viljelyllä, hän haluaa työlleen siunauksen. Lopussa Andreksen poika Indrek lähtee kaupunkiin opiskelemaan. Hän on myös teoksen seuraavan osan päähenkilö.

Teoksen tapahtumapaikan,Vargamäen, esikuva oli Tammsaaren oma lapsuuskoti Albussa. Paikka on nykyään museona.

"Totuuden ja oikeuden toinen osa "Koulutie" sijoittuu rehtori Mauruksen lukioon,Tarttoon. Teoksen päähenkilönä on edellisen osan päähenkilön, Mäen Andreksen poika, Indrek.Teoksen muut henkilöt ovat koululaisia, opettajia ja kaupungin muita asukkaita.Osa sen henkilöistä on hyvin erikoisia, osa traagisia. Koulupoikien kepposissa lentää hiki ja veri. Koulussa opiskellaan venäjäksi ja myös osa oppilaista on peräisin Venäjältä.Rehtori Maurus on alkujaan pappi, mutta Baltian saksalainen aateli on estänyt häneltä pappisviran saamisen kansallismielisyyden takia. Niinpä Maurus on ryhtynyt koulunpitäjäksi. Kirjan tapahtumat osuvat 1890-luvun jälkipuolelle.Koulun interiöörit ja ihmiset esitellään nopean luonnosmaiseti, mutta sen henkinen ympäristö kuvataan tarkasti. Omia näkemyksiään Tammsaare esittelee välillä hassujen oppilaiden, juoppojen venäläisten tai koviakokeneiden Baltian saksalaisten puheissa.Muutenkaan henkilöt eivät ole mitenkään siloteltuja;henkilöt ovat resuisia ja istuvat kapakassa vodkaryyppyjen ja suolakurkkujen parissa. Terävimmin hän kuitenkin suomii virolaisten omia kansallisia pyrintöjä.

Teoksesta käy ilmi Tammsaaren kirkonvastainen asenne.Hänen mielestään kirkko oli pölyttynyt ja jäykistynyt organisaatio.Uskonnon sijasta Indrek taistelee itsensänsä Jumalan kanssa ja aivan lopussa,Indrekille tapahtuu todellinen ihme.

Teoksen taustalla näkyy 1890-luvun Viro. Maassa eletään orastaneen kansallisen nousun sijasta venäläistämiskautta. Tartto tunnetaan nimellä Jurjev.Maaseudulla ponnistellaan irti feodaalisuudesta ja takapajuisuudesta,kaupungeissa väitellään loputtomasti Euroopan aatesuuntauksista, perustetaan tehtaita ja elinolot paranevat.Kuitenkin siinä kuvataan vielä sääty-yhteiskuntaa:Indrekin koulun naapurissa käsityöläismestarin leski vajoaa pyykkäriksi.

Kirjailija käsittelee teoksessa myös saksalaistumista.Jos 1800-luvun Virossa halusi nousta yhteiskunnassa, piti ottaa saksalainen nimi ja opetella saksan kieli. Tämä näkyy Indrekin ihastuksen, Ramilda-neidin hahmossa. Saksalaistuneista virolaisista käytettiin nimeä "kadakasaks", katajasaksalainen. He ärsyttivät ja askarruttivat kirjailijaa.

Virossa yleinen kouluromaanin laajityyppi puuttuu suomalaisesta kirjallisuudesta lähes täysin. "Koulutiellä"-teoksen lukion esikuvana oli tarttolainen Treffnerin lukio, jota Tammsaare kävi 1898-1903. Lukio näytteli merkittävää osaa Viron kansallisessa heräämisessä.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Salokannel, J.: Pentinkulmalta Vargamäelle. Artikkeli Anton Hansen Tammsaaren romaanin Totuus ja oikeus I:"Maan lupaus",lopussa.

Internet:

http://www.einst./ee./literary/spring97/04ahtamm.htm

http://www.linnamuuseum.ee/tammsaare/

Tämä kirjailijasta kertova artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Muilla kielillä