Imatrankoski
Wikipedia
Imatrankoski on Imatralla sijaitseva Euroopan suurin koski, joka syntyi n. 4000–5000 vuotta sitten Saimaan vesimassojen murtautuessa Salpausselän läpi. Salpausselkä muodosti kauan tehokkaan esteen veden laskeutumiselle Laatokkaan, mutta maan kohoaminen lännempänä sai veden purkautumaan kaakkoon. Kosken hurjasta voimasta kertovat lukuisat hiidenkirnut ja muut kovertumat. Koski pauhasi vuolaana kesät talvet ja sen vakaa vesimäärä kautta vuoden takasi ajankohdasta riippumatta vaikuttavan näyn. Tulvilta se ei kuitenkaan välttynyt. Suurin tulva sattui vuodelle 1899, jolloin kosken kautta virtasi 1160 m³ vettä sekunnissa, normaaliin verrattuna reilusti kaksinkertainen määrä.
Imatrankoski on maamme vanhin matkailunähtävyys, jota on käyty ihastelemassa jo 1700-luvulla. Vuonna 1772 jopa Venäjän keisarinna Katariina II seurueineen kävi ihmettelemässä kosken voimaa. 1800-luvun lopulla se oli Eiffel-tornin lisäksi suuri nähtävyys koko Euroopassa ja kosken kuohuja saavuttiin katselemaan kaukaa ulkomailta saakka. 1800-luvun puolivälissä kosken ympärille perustettiin Suomen vanhin luonnonpuisto, Kruununpuisto. Koskea ihailemaan tulleiden turistien määrä kasvoi entisestään vuonna 1903 valmistuneen linnamaisen Valtionhotellin ansiosta. Kivinen hotelli rakennettiin kahden palaneen puuhotellin tilalle ja se pystyi vastaamaan entistä paremmin vaativien turistien tarpeisiin.
Imatrankosken vesivoimalaitoksen valmistuttua vuonna 1929 koski padottiin. Sen jälkeen vettä on juoksutettu vain näytösluontoisesti. Koskinäytöksiä on vuodessa satakunta. Näytös kestää noin 20 minuuttia ja sen aikana vettä virtaa 600 m³/s.