Julkinen oikeusapu

Wikipedia

Julkinen oikeusapu tarkoittaa yhteiskunnan toimesta tapahtuvaa oikeudellisen neuvonnan ja oikeudellisen avustamisen antamista sitä tarvitseville henkilöille. Suomessa oikeusapua antavat valtion oikeusaputoimistot sekä yksityiset asianajo- ja lakiasiaintoimistot.

Julkinen oikeusapu on Suomessa järjestetty vuodesta 2002 oikeusapulain nojalla. Se korvasi aiemmat erilliset lait maksuttomasta oikeudenkäynnistä ja yleisestä oikeusavusta.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Oikeusavun myöntämisen periaatteet

[muokkaa] Oikeusavun hakeminen

Oikeusapua haetaan oikeusaputoimistolta, joka myös päättää avun myöntämisestä. Käytännössä tuomioistuinasioissa voi kääntyä suoraan sen asianajotoimiston tai lakiasiaintoimiston puoleen, jonka palveluita haluaa käyttää. Oikeusaputoimistot toivovat, että oikeusapuhakemukset täytetään ohjatusti itse valitun avustajan kanssa, joka hoitaa hakemuksen oikeusaputoimiston ratkaistavaksi.

Muissa kuin tuomioistuinasioissa (esim. asiakirjan laatiminen, perunkirjoitus, perinnönjako) oikeusapua saa vain oikeusaputoimistosta.

Oikeusavun saaminen on sidottu hakijan tuloihin ja varallisuuteen. Ne lasketaan käytettävissä olevien varojen mukaan. Käytettävissä olevissa varoissa otetaan huomioon hakijan ja hänen avio- tai avopuolisonsa kuukausittaiset tulot, välttämättömät menot, varallisuus ja elatusvelvollisuus. Yksin asuva henkilö saa maksutonta oikeusapua, mikäli hänen käytettävissä olevat tulonsa ovat enintään 550 euroa. Avio- tai avoliitossa vastaava määrä on 550 euroa puolisoa kohti. Tätä suuremmat tulot omaavat maksavat oikeusavusta omavastuun joka kasvaa tulojen mukaan. Oikeusapuun ei ole oikeutettu henkilö jonka käytettävissä olevat tulot ovat yli 1400 euroa (puolisoilla 1200 euroa) kuukaudessa.

On siis huomattava, että puolison tulot voivat johtaa siihen, ettei oikeusapua myönnetä. Näin siitä huolimatta, että hakijan puolisolla ei ole velvollisuutta osallistua asian hoitamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

Oikeusapu ei kata miltään osin vastapuolelle maksettavaa kulukorvausta. Eli oikeusapua saavalla on kuluriski siltä osin, että hän häviää asiansa ja joutuu korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.

[muokkaa] Suhde oikeusturvavakuutukseen

Oikeusapua ei anneta jos hakijalla on asian käsittelyn kattava oikeusturvavakuutus. Hakijan on selvitettävä omalta vakuutusyhtiöltään vakuutuksen kattavuus. Oikeusapua myönnetään vain niiltä osin kuin vakuutus ei korvaa oikeudenkäyntikuluja tai asiamiehen palkkiota.

[muokkaa] Suhde julkiseen puolustajaan

Julkinen oikeusapu on toissijainen suhteessa vakavissa rikoksista epäillylle määrättävästä julkisesta puolustajasta. Julkinen puolustaja ja hänen toimivaltansa määräytyy rikosasioiden oikeudenkäymislain 2 luvun mukaisesti.

[muokkaa] Rikoksen uhrin oikeus avustajaan

Tuomioistuin voi määrätä asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan tämän tuloista riippumatta esitutkintaa varten ja, silloin kun asianomistajalla on vaatimuksia virallisen syyttäjän ajamassa asiassa, oikeudenkäyntiä varten:

1) seksuaalirikosta koskevassa asiassa, jollei sitä erityisestä syystä pidetä tarpeettomana;

2) väkivaltarikosasiassa, jos sitä asianomistajan ja rikoksesta epäillyn välinen suhde huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna; sekä

3) henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvaa rikosta koskevassa asiassa, jos sitä rikoksen vakavuus, asianomistajan henkilökohtaiset olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä perusteltuna.

[muokkaa] Oikeusavun käyttäminen

Oikeusapua myönnetään yksityishenkilöille riita-, rikos- tai hallintolainkäyttöön liittyvissä asioissa. Oikeusapua myönnetään sekä tuomioistuimessa käsiteltäviin asioihin että muuhun oikeudelliseen neuvontaan. Oikeusapua ei myönnetä jos asia on vähäinen tai selkeä. Oikeusapua ei saa esimerkiksi avioeron kaltaisiin hakemusasioihin tai verotusta koskeviin asioihin.

Tuomioistuinasioissa hakija saa valita, käyttääkö hän asiamiehenään oikeusaputoimistossa työskentelevää julkista oikeusavustajaa vaiko muuta asianajajaa tai lakimiestä. Muissa kuin tuomioistuinasioissa asiamiehenä on käytettävä julkista oikeusavustajaa.

Vuonna 2003 oikeusapua haettiin noin 53.000 asiassa. Näistä noin 50 % oli perhe- ja perintöoikeuteen liittyviä asioita. Rikosasioita sekä muita siviilioikeudellisia asioita oli molempia noin 17 % asioista.

[muokkaa] Julkinen oikeusapu muualla

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artiklan mukaan valtiolla on rikosasioissa velvollisuus antaa rikoksesta syytetylle oikeusapua, jos syytetty ei itse pysty maksamaan saamastaan oikeusavusta ja oikeudenmukaisuus näin vaatii. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä tällaisiksi syiksi on katsottu oikeusavun tarve, vähävaraisuus ja oikeudenmukaisuus. Siviili- tai hallinto-oikeudenkäynneistä ei ole olemassa vastaavia säädöksiä.

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa on voimassa ihmisoikeussopimuksen vähimmäistason täyttävä oikeusapujärjestelmä. Suomea vastaava järjestelmä on voimassa mm. kaikissa Pohjoismaissa, Saksassa ja Ranskassa.

[muokkaa] Lähteet

Antti Jokela (2002): Oikeudenkäynti.II. Talentum. ISBN 952-14-0356-X.

Oikeusavun ja oikeusturvavakuutuksen yhteensovittamistyöryhmä (2002): Oikeusavun käsikirja, oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2002:4. Edita. ISBN 952-466-067-9.

Juha Lappalainen ym (2003): Prosessioikeus (sivut 671-677). WSOY. ISBN 951-670-086-1.

Marjukka Litmala, Kari Alasaari (2005): Köyhäinavusta kansalaisoikeudeksi? Oikeusapu-uudistuksen seurantaprojektin osaraportti. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 211. OPTL. ISBN 951-704-304-X.

[muokkaa] Aiheesta muualla