George Foreman
Wikipedia
George Foreman | |
Tiedot | |
---|---|
Oikea nimi | George Edward Foreman |
Lempinimi | "Big George" |
Painoluokka | raskassarja |
Maa | Yhdysvallat |
Syntymäaika | 10. tammikuuta 1949 |
Syntymäpaikka | Marshall, Texas |
Kätisyys | oikeakätinen |
Ammattilaistilastot | |
Ottelut | 81 |
Voitot | 76 |
Tyrmäysvoitot | 68 |
Tappiot | 5 |
Ratkaisemattomat | 0 |
Ei tuomiota / mitätöity | 0 |
George Edward Foreman (s. 10. tammikuuta 1949) on yhdysvaltalainen nyrkkeilijä, olympiavoittaja 1968 Meksikon kisoista ja ammattilaisten kaksinkertainen raskaan sarjan maailmanmestari. Hän on vanhin ammattilaisten mestaruuden voittanut nyrkkeilijä. Foreman ei kehässä taidolla loistanut, mutta iskuvoimaa löytyi senkin edestä. Tästä on todisteena 68 tyrmäysvoittoa 72 ottelussa. Foremanin ensimmäinen mestaruuskausi oli vuosina 1973-1974. Hän tuli mestariksi tyrmäämällä 22. tammikuuta 1973 Joe Frazierin ja puolusti sitä kahdesti tyrmäämällä Jose Romanin ja Ken Nortonin. Foreman menetti mestaruutensa Muhammad Alille 30. lokakuuta 1974 Zairessa käydyssä ottelussa. Ali noudatti ottelussa ns. rope-a-dope-taktiikkaa, eli antoi Foreman hyökätä vapaasti eikä lyönyt itse takaisin. Foreman moukaroikin Alia kehäköysiä vasten 7 erää ja väsytti itsensä täysin. Foreman luuli, että Ali ei pysty vastarintaan, mutta Ali oli ainoastaan teeskennellyt ja kun 8. erä alkoi Ali pudotti Foremanin kanveesiin nopeilla iskusarjoilla. Ottelu oli aikansa suurimpia urheilutapahtumia ja siitä tehty dokumenttielokuva When We Were Kings voitti Oscarin ja Norman Mailer kirjoitti ottelusta kirjan The Fight. Foremanille tappio oli henkisesti erittäin raskas ja hän lopetti nyrkkeilyn sen jälkeen, mutta ei lopullisesti.
Foreman päätti palata kehään vuonna 1987 oltuaan eläkkeellä 13 vuotta. Paluu onnistui yllättävän hyvin, sillä kahdessa vuodessa Foreman kukisti 23 vastustajaa, joista tyrmäsi 22. Vuonna 1991 Foreman haastoi hallitsevan WBC-, WBA- ja IBF-liittojen maailmanmestarin Evander Holyfieldin, mutta kärsi tappion. Foreman sai uuden mahdollisuuden tulla maailmanmestariksi vuonna 1993, kun hän ottelu avoinna olleesta WBO-liiton maailmanmestaruudesta Tommy Morrisonia vastaan, mutta hävisi. 1994, hän otteli WBA:n ja IBF:n mestaruudesta, kun silloinen mestaria Micheal Moorer hyväksyi hänet haastajaksi. Tällä kertaa Foreman myös onnistui. Hänen oikea suoransa tiputti Moorerin kanveesiin 10. erässä ja Moorer myös pysyi kanveesilla. Foreman oli tullut toisen kerran maailmanmestariksi 45-vuotiaana ja 20 vuotta ensimmäisen mestaruutensa jälkeen. Hän kuitenkin menetti WBA:n mestaruutensa melkein välittömästi, koska kieltäytyi ottelemasta haastaja Tony Tuckeria vastaan. IBF:n titteliä hän puolusti menestyksekkäästi saksalaista Euroopan mestaria Axel Schultzia vastaan ja voitti samalla avoinna olleen WBU:n mestaruuden, mutta menetti IBF:n mestaruutensa kieltäydyttyään uusintaottelusta. WBU-titteliä hän puolusti menestyksellä Crawford Grimsleytä ja Lou Savareseia vastaan, mutta kärsi seuraavassa Ottelun jälkeen Foreman lopetti uransa, mutta on vihjaillut vielä uudesta paluusta. 90-luvun lopulla Foremanin suuruus nyrkkeilijänä tunnustettiin, kun hänet valittiin nyrkkeilyn Hall of Fameen.
Nyrkkeilyuran jälkeen Foreman on tehnyt miljoonaomaisuuden kehittämillään grillituotteilla ja kirjoittamillaan dieettioppailla. Hänellä on 10 lasta, 5 poikaa ja 5 tyttöä, vaimonsa Joanin kanssa. Kaikkien viiden pojan nimi on George Edward Foreman. Eräs hänen tyttäristään, Freeda Foreman, on myös nyrkkeillyt.