Kaanon (kristinusko)
Wikipedia
Kaanon, kreikan sanasta kanon (kanwvn), jonka merkityksiä ovat:
- suora keppi tai ruoko, jota käytettiin mittapuuna esimerkiksi puusepän töissä tai olympialaisissa urheilijoiden hyppyjen mittaamiseen; tai jota käytettiin siten, että siihen kiinnitettiin jokin, joka oli määrä sen avulla pitää suorana
- tarkasti määritetty tila, jonka rajat jotka olivat henkilön tai muun entiteetin vaikutusvallan rajoina
- mikä tahansa standardi ja perustava laki koskien niin oikeudenkäyttöä kuin jokapäiväistä elämää
Nykykäytössä kaanon tarkoittaa tavallisesti ohjeellisiksi ja sitoviksi ymmärrettyjen kirjoitusten kokoelmaa, usein juuri Raamattuun hyväksyttyjen kirjojen kokoelmaa.
Alkukirkko nimitti kaanoniksi niitä kirjoituksia, joiden auktoriteetti ja pyhyys tunnustettiin. Nämä kirjat hyväksyttiin osaksi (kristillistä) Raamattua. Ulkopuolelle jäi suuri määrä evankeliumikirjoituksia (ks. Tuomaan evankeliumi) ja muita kirjoituksia. Näitä kirjoituksia alettiin nimittää apokryfisiksi kirjoituksiksi. Katolinen ja ortodoksinen kulttuuri nimittää joitakin kirjoja deuterokanonisiksi (esikanonisiksi) erotukseksi apokryfisistä kirjoista. Protestanttisessa perinteessä — siis myös luterilaisessa perinteessä — nämä kirjat luokitellaan apokryfisiksi.
Erityisesti Suomen ortodoksinen kirkko käyttää sanaa 'kanoni' yleisemmässä merkityksessä viittaamaan kirkollisen lain järjestykseen, etiikkaan ja tapoihin liittyviin sääntöihin, jotka ovat muotoutuneet lähinnä yleisten ja paikallisten kirkolliskokousten päätöksinä tai kirkkoisien ohjeina. Kanoniksi kutsutaan myös erästä ortodoksisen hymnologian muotoa.