Absoluuttinen musiikki
Wikipedia
Absoluuttinen musiikki on puhdasta soitinmusiikkia, joka ei pyri esittämään mitään musiikin ulkopuolista asiaa tai käsitettä. Käsite syntyi romantiikan aikakaudella ja se keskeisiä muotoilijoita oli wieniläinen musiikkikriitikko Eduard Hanslick. Hanslick esitti, että musiikki on autonominen taide, joka ei pysty esittämään yksilöityjä tunteita, eikä sävellyksen arvo määräydy sen tunnevaikutuksen perusteella. Absoluuttinen musiikin käsite syntyi osoittain Richard Wagnerin yhtenäistaideteos-teoriaa vastaan esitetystä kritiikistä. Absoluuttisen musiikin vastakohta on ohjelmamusiikki