Bảo Đại
Wikipedia
![]() |
Tämän artikkelin tai osion kieliasua on pyydetty parannettavaksi. |
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Bảo Đại (1913–1997), tunnettiin myös nimillä Nguyễn Phúc Thiển ja Vĩnh Thụy, syntyi prinssi Nguyễn Vĩnh Thụyna Huessa, silloisessa Vietnamin pääkaupunkissa. Hänen isänsä oli keisari Khải Định. Bảo Đại oli Vietnamin viimeinen keisari. Hän opiskeli Pariisissa politiikan tutkimusta Institut d'Etudes Politiques de Paris'ssa, minkä jälkeen hän nousi keisariksi vuonna 1925 isänsä kuoltua. Hän oli Ranskan alamainen, sillä Vietnam oli tuohon aikaan osa Ranskan Indokiinaa. 1900-luvulla Bảo Đạita pidettiinkin ranskalaisten nukkehallitsijana.
[muokkaa] Elämäkerta
20. maaliskuuta 1934 Bảo Đại nai Jeanne Marie-Thérèse (Mariette) Nguyen Huu-Hao Thi Lanin (1914-1963), joka otti nimekseen Hoang Hau Nam Phuong. Nam Phuong ja Bảo Đại saivat 5 lasta: kruununprinssi Bao Long (s. 4. tammikuuta 1936), Phuong Mai (s. 1. elokuuta, 1937), Phuong Lien (s. 3. marraskuuta, 1938), Phuong Dung (s. 5. helmikuuta, 1942) ja Bảo Thang (s. 9. joulukuuta, 1943).
Bảo Đạilla oli Nam Phuongin lisäksi neljä muuta vaimoa, joista kolmen kanssa hän oli naimisissa jo ennen kuin avioitui Nam Phuongin kanssa:
- Phu Anh, serkku, avioituivat vuonna 1935,
- Hoang, kiinalainen, avioituivat vuonna 1946 (saivat yhden tyttären)
- Bui Mong Diep avioituivat vuonna 1955 (kaksi lasta)
- Monique Baudot, ranskalainen, avioituivat 1972.
Vuonna 1940 (toisen maailmansodan aikana) Saksa miehitti Ranskan ja Japani Indokiinan. Ranskan Indokiinaa hallitsivat japanilaiset, jotka saivat ohjeita Vichyn hallitukselta. Japanilaiset lupasivat olla puuttumatta keisarillisen perheen asioihin, mutta vuonna 1945 he suosittelivat Bảo Đạita julistamaan maan itsenäiseksi Ranskasta.
Japanilaisilla oli vietnamilainen kruunun vaatia Cuong De, mutta hänestä ei koskaan tullut keisaria, koska Japani antautui liittoutuneille elokuussa 1945. Kommunistinen Việt Minh otti vallan Ho Tši Minh’n johdolla. Ho Tši Minh vaati keisaria luopumaan kruunusta 25. elokuuta 1945. Kun vietnamilaiset rupesivat väkivaltaisuuksiin toisiaan vastaan, Bảo Đại lähti maasta ja asettui asumaan Hongkongiin ja Kiinaan. Ranskalaiset tarjosivat hänelle valtionpäämiehen asemaa vuonna 1949, mutta Bảo Đại kieltäytyi.
Bảo Đại palasi Ranskaan, eikä piitannut maansa poliittisesta tilanteesta. Ranskan siirtomaa-armeijan ja Việt Minhin ottaessa yhteen Dien Bien Phun taistelussa Vietnamista tuli kommunistinen.
Yhdysvallat hermostui, kun Ho Tši Mingh’n kommunistit nousivat valtaan maan pohjoisosassa ja saivat tukensa Kiinalta ja Neuvostoliitolta. Samaan aikaan etelässä, Ranska muodosti hallituksen, joka oli Bảo Đạin hallitsema ja joka sai tukensa USA:lta, Isolta-Britannialta ja YK:lta.
Vuonna 1954 rauhansopimus solmittiin Ranskan ja Viet Minhin välillä. Tällä sopimuksella Vietnam jaettiin kahtia Pohjois-Vietnamiksi ja Etelä-Vietnamiksi. Bảo Đại muutti Pariisiin, mutta jäi kuitenkin Etelä-Vietnamin valtionpäämieheksi. Vietnamin pääministeriksi nousi nationalistinen Ngo Dinh Diem. Vuonna 1955 Diem järjesti kansanäänestyksen, jossa tasavaltalaiset voittivat, ja Bảo Đại menetti valtansa. Bảo Đại jäi asumaan Pariisiin.
Bảo Đại matkusti vuonna 1981 Yhdysvaltoihin, missä hän tapasi vietnamilaisia pakolaisia. Maanpakovuosiensa aikana Bảo Đại oli aktiivinen vietnamilaisten maanpakolaisten kanssa ja yritti saada demokratiaa Vietnamiin. Bảo Đại kuoli sotilassairaalassa Pariisissa vuonna 1997, ja hänet on haudattu Cimetière de Passy'n hautausmaalle. Bảo Đạin kuoleman jälkeen hänen pojastaan Bao Longista tuli Nguyễn dynastian päämies.