Kansainvälinen
Wikipedia
Kansainvälinen on kuuluisin kommunistis-anarkistinen työväen laulu ja yksi maailman tunnetuimmista lauluista. Alkuperäiset ranskalaiset sanat kirjoitti Eugène Pottier (1816–1887) vuonna 1871 ja sävelmän Pierre Degeyter (1848–1932) vuonna 1888. Se käännettiin useille kielille. Venäläinen versio oli Neuvostoliiton kansallislauluna vuoteen 1944, jolloin sen korvasi Neuvostoliiton hymni.
Suomeksi laulun käänsivät kuuluisa suomalainen kommunisti Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki 1905 ja siitä tuli työväenluokan keskuudessa tunnettu hyvin nopeasti. Suomeksi kappaleen on levyttänyt ainakin 70-luvun poliittisessa laululiikkeessä mukana ollut Kom-teatteri. Heidän yksi kuuluisa albuminsa on nimetty kappaleen mukaan.
[muokkaa] Kansainvälinen suomeksi
- KANSAINVÄLINEN
- 1. Työn orjat, sorron yöstä nouskaa,
- maan ääriin kuuluu kutsumus.
- Nyt ryskyin murtuu pakkovalta,
- tää on viime ponnistus.
- Pohja vanhan järjestelmän horjuu.
- Orjajoukko taistohon!
- Alas lyökää koko vanha maailma,
- ja valta teidän silloin on!
-
- Tää on viimeinen taisto,
- rintamaamme yhtykää!
- niin huomispäivänä kansat
- on veljet keskenään!
- 2. Ei muuta johtajaa, ei luojaa
- kuin kansa kaikkivaltias.
- Se yhteisonnen säätää, suojaa,
- se on turva tarmokas.
- Eestä leivän, hengen, kunniamme
- yössä sorron, turmion,
- kukin painakaamme palkeitamme,
- kun käymme työhön, taistohon.
- 3. Lait pettää, hallitukset sortaa,
- verot köyhälistön verta juo,
- ja köyhän ihmisoikeuskin
- ompi tyhjä lause tuo.
- Pois jo kansat holhouksen alta.
- Veljeyden sääntö on:
- kellä velvoitusta, sillä valtaa
- ja oikeutta olkohon.
- 4. On kurjan kurjat kunniassaan
- raharuhtinaat nuo röyhkeät.
- Ei koskaan tee ne itse työtä,
- vaan ne työtä ryöstävät.
- Varat kansan hankkimat on menneet
- kaikki konnain kukkaroon.
- Pois kansa velkansa jo vaatii,
- nyt ryöstösaalis tuotakoon.
- 5. Meit valhein ruokkii tyrannit
- mut rauha meille koittakoon.
- Nyt lakko tehdään armeijoissa,
- aseet pois pantakoon.
- Ja jos aikovat nuo kannibaalit
- sankareita meistä taas,
- niin tietäkööt he, että luodit
- silloin kenraalimme saa.
- 6. Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
- työkansa joukko nälkäinen!
- Maa meidän on ja olla täytyy,
- vaan ei laiskain lurjusten.
- Nälkä meill’ on aina vieraanamme,
- vaan kuin korpit haaskoiltaan
- me kerran kaikki karkoitamme,
- ja päivä pääsee paistamaan.
- Sanat: Eugène Pottier (1871)
- Musiikki: Pierre Degeyter (1888)
- Käännös: Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola ja Sulo Wuolijoki (1905)