Ele Alenius

Wikipedia

VTT Ele Allan Alenius (s. 5. kesäkuuta 1925, Tampere) on eläkkeellä oleva suomalainen poliitikko.

Ele Alenius aloitti työnsä Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) pääsihteerinä 1965, mitä ennen hän oli panostanut akateemiseen uraan. Hänet valittiin vuonna 1965 Sosialistisen opiskelijaliiton (SOL) ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Tampereella syntynyt Alenius valittiin eduskuntaan vuonna 1966 Helsingistä ja hän sai muodostetussa kansanrintama-hallituksessa II valtiovarainministerin paikan. Vuonna 1967 Alenius valittiin SKDL:n puheenjohtajaksi. Hän jatkoi ministerinä vuoteen 1970. Alenius jäi vuonna 1977 pois eduskunnasta siirtyessään Suomen pankin johtokuntaan ja kaksi vuotta myöhemmin jätti puoluejohtajan tehtävät. Hän jäi eläkkeelle 1992.

Alenius oli sosialisti eikä kommunisti, vaikka Suomen kommunistisella puolueella (SKP) SKDL:ssa olikin hallitseva asema. Alenius pyrki vähentämään SKP:n roolia ja johti 1970-luvulla SKDL:n sosialistien järjestöä. Aleniuksen johdolla SKDL tuomitsi SKP:n tavoin Neuvostoliiton suorittaman Tšekkoslovakian miehityksen 1968. Esimerkiksi Aleniuksen teos Sosialistiseen Suomeen (Kirjayhtymä 1969) edusti sosialismia, joka teki pesäeron tiukkaan marxilaiseen oikeaoppisuuteen. Alenius vaati rauhanomaista ja parlamentaarista siirtymistä sosialistiseen yhteiskuntaan. Hän korosti raskaan teollisuuden merkitystä tulevaisuuden talouselämässä ja vaati tämän asteittaista sosialisointia sekä valtioyhtiöjohtoista teollistamispolitiikkaa. Alenius piti pieniä ja keskisuuria yrityksiä taloudellisesti toisarvoisina ja uskoi niiden voivan jatkaa toimintaansa yksityisomisteisina myös sosialistisessa järjestelmässä. Hän korosti, että sosialismiin tulee siirtyä vain Suomen kansan niin todella tahtoessa. Alenius esitti jopa, että sosialistisesta yhteiskuntajärjestelmästä voitaisiin kansan niin tahtoessa luopua. Haastattelussa vuonna 2004 hän kertoi taistelleensa koko Suomen itsenäisyyden puolesta korostaen varsinkin asian mentaalista puolta.[1]

Alenius joutui monesti neuvostoliittolaisten ja SKP:n opposition (ks. taistolaisuus) kritiikin kohteeksi. Häntä pidettiin yhtenä pahimmista neuvostovastaisista ja reformistisista henkilöistä kansandemokraattisen liikkeen johtopaikoilla. Vuonna 1990 Alenius ei suostunut liittymään Vasemmistoliittoon, koska sinne otettiin myös entiset oppositiolaiset eikä ole katunut päätöstään.[2] Hän saa silti Kansan uutisissa palstatilaa aina tarvittaessa ja on viime vuosina kehitellyt "planetarismiksi" kutsumaansa filosofiaa.[3]

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Viitteet

  1. Kai hirvasnoro: Ele Aleniuksen haastattelu. Vasemmiston yhteistyö ratkaisee suuren linjan. Kansan Uutiset Viikkolehti 29.10.2004. linkki
  2. Kai Hirvasnoro: Ele Aleniuksen haastattelu. Vasemmiston yhteistyö ratkaisee suuren linjan. Kansan Uutiset Viikkolehti 29.10.2004. linkki
  3. Ele Alenius planetarismista puoluevaltuuston kokouksessa (2.4.2005) linkki
Edeltäjä:
Kusti Kulo
SKDL:n puheenjohtaja
19671979
Seuraaja:
Kalevi Kivistö