Joseph von Eichendorff
Wikipedia
Vapaaherra Joseph von Eichendorff (s. 10. maaliskuuta 1788, Ratibor, Ylä-Sleesia; k. 26. marraskuuta 1857, Neisse (Nysa)) oli saksalaisen romantiikan runoilija ja kirjailija.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Eichendorffin isä oli preussilainen upseeri ja vapaaherra. Josephilla ja hänen veljellään Wilhelmillä oli oma kotiopettaja. Joseph luki lapsena seikkailuromaaneja, ritariromaaneja ja antiikin taruja ja teki 12-vuotiaana ensimmäiset kirjalliset yritelmänsä sekä päiväkirjamerkintänsä.
Eichendorff opiskeli oikeustiedettä Hallessa, Heidelbergissä, Berliinissä ja Wienissä. Berliinissä hän loi kontaktit Fichteen, Arnimiin, Brentanoon ja Kleistiin. Vuosina 1813-1815 hän osallistui Saksan vapaussotiin Napoleonin joukkoja vastaan. Vuodesta 1816 lähtien Eichendorff oli Preussin valtion palveluksessa erilaisissa korkeissa viroissa, ja hänen uransa huipentui vuonna 1841 nimitykseen salaiseen hallitusneuvostoon. Vuonna 1844 hän jättäytyi eläkkeelle.
[muokkaa] Tuotanto
Eichendorffin teoksille on ominaista luonnonläheisyys ja optimismi. Tyhjäntoimittajan elämästä kertoo suorastaan naiivista nuoresta miehestä, joka työnteon sijasta lähtee musisoiden kiertämään maata ja saa tyydytyksen rakkaudesta, joka on aluksi onneton. Eichendorffin teokset ovat uskonnollisia romantiikan ajan hengessä. Eichendorffilla on taipumusta panteistiseen jumalakäsitykseen, jonka juuret kuitenkin ovat kristinuskossa.
[muokkaa] Teokset
- Tyhjäntoimittajan elämästä (suom. Antero Manninen, runot O. Manninen). Porvoo: WSOY, 1950. (Alkuteos: Aus dem Leben eines Taugenichts)