Ensimmäinen maailmansota
Wikipedia
Ensimmäinen maailmansota | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
|||||||||||
|
|||||||||||
Taistelijat | |||||||||||
Keskusvallat: Saksa Bulgaria Itävalta-Unkari Ottomaanien valtakunta |
Ympärysvallat: Yhdistynyt kuningaskunta Ranska Venäjä Yhdysvallat Italia Kreikka Romania Serbia |
Ensimmäinen maailmansota oli ympäri maailmaa ulottunut sota vuosina 1914–1918, jota käytiin enimmäkseen Euroopassa. Se oli tuhoisa ja historiallisesti erittäin merkittävä sota, joka vaatii miljoonia kuolonuhreja.
Sota käytiin vuosina 1914–1918 Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa liitossa olleiden keskusvaltojen ja ympärysvaltojen kuten Ison-Britannian, Ranskan ja Venäjän välillä. Yhdysvallat liittyi sotaan vasta sodan lopulla tukemaan suoraan ympärysvaltoja. Suurimmat taistelut käytiin Euroopassa, mutta sota levisi myös muualle maailmaan, Lähi-itään, Afrikkaan, Atlantille ja Tyynellemerelle. Länsirintamalla Saksan ja Ranskan välillä sota oli pitkään asemasotaa; alun nopean etenemisen jälkeen sota muuttui näännytyssodaksi, jossa käytiin valtavia, tuloksettomia, suuret miestappiot aiheuttaneita taisteluja mm. Verdunissa ja Sommessa. Sodassa kuoli arviolta 8,5 miljoonaa sotilasta noin 6000 sotilaan päivävauhtia, ja se aiheutti valtavat taloudelliset tappiot. Saksa menestyi hyvin itärintamalla Venäjää vastaan ja Venäjän huono sotamenestys osaltaan johti Venäjän keisarikunnan romahtamiseen ja Neuvosto-Venäjän syntyyn. Saksan sukellusveneet upottivat ympärysvaltojen kauppalaivoja Atlantilla.
Suursotaa osattiin aavistaa etukäteen, sillä käynnissä oli valtava kilpavarustelu mm. Saksan ja Englannin välillä. Monet valtiot lähtivät sotaan, koska ne uskoivat sen hyödyttävän heitä ja kestävän vain lyhyen ajan. Sodan käynnisti liittolaissuhteisiin perustuva ketjureaktio. Alun perin oli kyse paikallisesta kriisistä Itävalta-Unkarin ja Serbian välillä. Serbialaisen salaseuran toimeenpaneman Itävalta-Unkarin kruununprinssin Frans Ferdinandin murhan jälkeen Itävalta-Unkari asetti Serbialle ehtoja, joihin Serbia ei voinut myöntyä.
Itävalta-Unkarin ja Serbian välille syntyneessä selkkauksessa Venäjä asettui Serbian puolelle ja Saksa Itävalta-Unkarin puolelle Venäjää vastaan. Yhä uusia maita kytkeytyi sotaan mukaan. Lopulta sotaan oli liittynyt ennennäkemätön määrä maita, kattaen yli puolet maailman alueista. Englanti ja Ranska osallistuivat sotaan, kun Saksa halusi kukistaa Ranskan ennen hyökkäystään Venäjälle. Diplomaattisista neuvotteluista ei ollut apua laajenevan selkkauksen selvittämiseksi eikä esimerkiksi Saksan esittäessä rauhanneuvotteluja 1916 siihen suostuttu.[1] Sota jäyti pitkittyessään varsinkin keskusvaltojen taloutta. Se päättyi 11. marraskuuta 1918 keskusvaltojen häviöön ja Saksa julistettiin yksin sotaan syylliseksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sodan syyt
Sodan taustatekijät ja varsinaiset syyt ovat monimutkaiset ja yhä jokseenkin epäselvät, vaikka sodan alun tapahtumahistoria tunnetaankin kohtuullisesti. Sotaan johtaneina syinä on nimetty muun muassa:
- Kiihkeä ja sovitteluun kykenemätön kansallismielisyys
- Ratkaisematta jääneet aiemmat kiistat
- Liittoumien tuottama automatiikka
- Mutkikas ja sirpaleinen hallitsemistapa
- Viiveet ja väärinymmärrykset diplomaattisissa suhteissa
- Edeltäneiden vuosikymmenten kilpavarustelu
- Sotilaallisten suunnitelmien jäykkyys
- Kilpailu siirtomaista
- Taloudellinen kilpailu
Euroopassa oli vallinnut pitkä rauha vuosien 1870–1871 Ranskan–Preussin sodan jälkeen. Laajaa suurvaltojen välistä sotaa osattiin pelätä etukäteen, koska sellainen oli nähty Euroopassa aiemmin, Napoleonin aikana.
1900-luvun alussa Euroopassa poliittista tilannetta hallitsivat kaksi suurvaltaryhmittymää. Vuonna 1882 oli perustettu Saksan, Italian ja Itävalta-Unkarin välinen kolmiliitto ja vuonna 1892 Ranskan ja Venäjän välinen ystävyysliitto. Yhdistynyt kuningaskunta liittyi myöhemmin kahdenkeskisillä sopimuksilla liittoon Ranskan ja Venäjän kanssa, synnyttäen kolmisopimuksen.
Sotaintoinen nationalismi kukoisti Ranskassa, Saksassa ja Englannissakin.
Saksalla ja Ranskalla oli ollut erimielisyyksiä raja-alueistaan jo Kaarle Suuren valtakunnan hajoamisen jälkeisistä ajoista lähtien. Ranska halusi saada takaisin kiistellyt Elsassin (Alsace) ja Lothringenin (Lorraine) maakunnat, jotka oli pääosin 1600-luvulla valloitettu Ranskan yhteyteen, mutta menetetty vuonna 1870 Saksaa vastaan käydyssä sodassa. Eräässä vaiheessa 1800-luvun lopulla sota olikin syttyä uudestaan Saksan ja Ranskan välille.
Venäjällä ja Itävalta-Unkarilla oli kiistoja Balkanin maista. Balkanilla asui paljon slaaveja, minkä vuoksi Venäjä, jossa panslavismi oli voimissaan, tunsi sympatiaa aluetta kohtaan. Venäjä halusi myös valvontaansa Välimeren merireittejä. Samaan aikaan Saksan taloudellinen vahvistuminen ja erityisesti voimakas laivaston laajentaminen suututti brittejä ja ajoi heidät varustelukilpaan Saksan kanssa. Britit pitivät laivastoaan maailman vahvimpana ja halusivat jopa eräässä vaiheessa pitää laivastonsa yhtä suurena kuin kaksi seuraavaksi suurinta laivastoa yhteensä. Saksa halusi brittien kanssa kilpaillakseen rakentaa jättilaivaston, ja varustelukilvan edettyä nopeaa vauhtia britit ehdottivatkin vuonna 1912 Saksalle sen jäädyttämistä.
Välttääkseen yhtäaikaisen taistelun kahdella rintamalla Saksa kehitti Schlieffen-suunnitelman, joka perustui toisen vihollisen, Ranskan nopeaan kukistamiseen ennen hyökkäyksen aloittamista Venäjälle. Venäjän uskottiin saavansa joukkonsa liikkeelle niin hitaasti, että Ranska ehdittäisiin voittaa ennen sitä. Saksa halusi laajeta Euroopassa, ja uskoi voittavansa sodan. Britit taas pelkäsivät Saksan laajenemista. Saksan keisari Vilhelm II kertoi vuonna 1913 Itävallassa, että ei enää vastustanut suursotaa. Bismarckin luja, mutta sovittelevampi politiikka oli ollut ohi hänen jouduttuaan eroamaan kanslerin tehtävästä vuonna 1890.
[muokkaa] Sarajevon laukaukset
- Pääartikkeli:Sarajevon laukaukset
Ensimmäinen maailmansota lähti käyntiin ketjureaktiona, jonka pani alulle Itävallan kruununprinssin Franz Ferdinandin ja hänen vaimonsa Sofian murha Sarajevossa, Bosniassa. Itävalta-Unkarin serbit halusivat liittyä Serbiaan, ja toteuttivat tätä pyrkimystä poliittisen murhan avulla. Kruununprinssin saattueeseen heitettiin ensin pommi, mutta se ei haavoittanut Ferdinandia. Muutama tunti myöhemmin nuori mies nimeltään Gavrilo Princip ampui sotaharjoitusta seuraamaan tullutta kruununprinssiä ja hänen puolisoaan. Molemmat kuolivat pian laukausten jälkeen.
Kruununprinssin murha oli järkyttävä tragedia. Koska Itävalta-Unkari halusi palauttaa arvovaltaansa Balkanin alueella, se antoi Serbialle jyrkkäsävyisen vaatimuksen viivyteltyään ensin melko pitkän aikaa. Itävalta-Unkari uhkasi Serbiaa sodalla lähettämällä Itävallalle listan kymmenestä vaatimuksesta, joihin kuului mm. kaikkien Serbiasta johdettujen Itävalta-Unkaria vastaan toimineiden terrorijärjestöjen lakkauttaminen. Serbia myöntyi pitkälle suostuen yhdeksään kymmenestä vaatimuksesta, mutta ei halunnut, että Itävalta-Unkari ulottaisi poliisitutkimuksensa Serbian alueelle. Tämä uhkasi Serbian mielestä maan itsemääräämisoikeutta. Lopulta Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle 28. heinäkuuta 1914.
Venäjä pyrki lisäämään vaikutusvaltaansa Balkanilla, ja tuki sen takia slaavilaista Serbiaa sodassa Itävalta-Unkaria vastaan. Saksa puolestaan tuki Itävalta-Unkaria Venäjää vastaan. Venäjä pani joukkonsa liikkeelle suunnitelmansa mukaisesti Itävaltaa, mutta myös Saksaa vastaan, koska maan kuljetusjärjestelmä ei sallinut osittaista liikekannallepanoa. "Balkanin ruutitynnyri" sanotaan räjähtäneen kipinästä. Saksa tulkitsi Venäjän liikekannallepanon uhaksi itselleen ja päätti aloittaa sodan Venäjää vastaan.
Mutta ennen kuin Saksa uskalsi lähettää joukkojaan Venäjälle, sen olisi eliminoitava vihollisensa Ranska. Saksassa epäiltiin Saksan-Venäjän sodan syttyessä Ranskan käyttävän tilaisuutta hyväkseen ja hyökkäävän Saksaan. Kun Ranskalta ei saatu kysyttäessä vakuutusta, ettei se puuttuisi Balkanin tapahtumiin, Saksa päätti hyökätä Ranskaan. Jotta hyökkäys Ranskaan onnistuisi, oli kierrettävä vahvasti linnoitettu Saksan-Ranskan raja ja hyökättävä Belgian kautta. Tämä antoi Iso-Britannialle muodollisen syyn liittyä sotaan Ranskan puolelle, vaikka todellinen syy oli halu pysäyttää Saksan laajeneminen Euroopassa, sillä se saattaisi lopulta uhata brittejäkin. Näin alussa vain paikalliseen Itävallan-Serbian sotaan joutui mukaan yhä enemmän valtioita.
Vuonna 1914 oli aikaisempien vuosien pahin sotainnostus näyttänyt hiipuneen. Useimmat sotilasasiantuntijat olivat sitä mieltä, että sota jää lyhyeksi, korkeintaan kolmen kuukauden mittaiseksi, jolloin kustannukset ja miestappiot jäisivät vähäisiksi. Tämän takia moni maa uskalsi lähteä sotaan mukaan.
[muokkaa] Sodan kulku
Venäjä oli pannut joukkonsa liikkeelle uhatakseen Itävaltaa, joka aikoi hyökätä Serbiaan. Saksa julisti sodan Venäjää vastaan 1. elokuuta 1914 sen jälkeen, kun Venäjä oli aloittanut joukkojen liikekannallepanon. Sodanjulistuksia sinkoili tiuhaan tahtiin seuraavina päivinä, ja 5. elokuuta oli suuri osa sotijoista jo sodassa mukana. Saksa halusi murskata Venäjän armeijan ennen kuin se oli ehtinyt koota voimansa ja julisti Venäjälle sodan. Samalla Ranska aloitti liikekannallepanon ja Saksa julisti sodan myös Ranskaa vastaan. Tämän jälkeen saksalaiset joukot valtasivat Belgian ja Luxemburgin ja etenivät niiden läpi Pohjois-Ranskaan. Tällä tapaa saksalaiset kiersivät Schlieffenin suunnitelman mukaisesti Ranskan itärajalleen rakentamat linnoitukset. Belgian valtaus antoi Isolle-Britannialle, joka oli yksi Belgian puolueettomuuden taanneista valtioista, muodollisen syyn julistaa sota Saksaa vastaan. Sen jälkeen kaikki Ison-Britannian siirtomaat ja dominiot tulivat emämaansa rinnalle. Iso-Britannia lähetti vapaaehtoisia, värvättyjä joukkoja Ranskan länsirintamalle. Itärintamalla Saksa kukisti Erich Ludendorffin johdolla etenevät heikosti toimivat venäläiset nykyisen Puolan alueella taitavasti mm. Tannenbergin ja Masurian järvien suurissa taisteluissa 1914–1915, ja Ludendorffista ja hänen esimiehestään Hindenburgista tuli kansallissankareita. "Venäläisten höyryjyrä" pysähtyi myös Itävallassa. Galitsiaan edenneet Itävalta-Unkarin joukot ajettiin alueelle vuonna 1915 jolloin saksalaiset valtasivat vuoden edetessä koko Puolan silloisen alueen. Venäläiset miehittäjät kohtelivat kaltoin miehittämäänsä maata ja mm. vainosivat juutalaisia.
Japani liittyi Iso-Britannian ja Ranskan rinnalle elokuussa 1914. Japanilla oli taka-ajatuksena valtansa laajentaminen Kaukoidässä, ja Japanin sotatoimet rajoittuivatkin Saksan Tyynellä Valtamerellä hankkimien siirtomaiden valtaamiseen. Ottomaanien valtakunta ja Bulgaria liittyivät Saksan puolelle lokakuussa 1914. Bulgaria oli menettänyt alueita Serbialle maiden välisessä sodassa 1912, ja halusi nyt kostaa. Itävallan hyökkäys Serbiaa vastaan sodan alussa epäonnistui, mutta Bulgariasta voitiin avata toinen rintama Serbiaa vastaan.
Kaikissa sotaa käyvissä maissa oli sekä sodan kannattajia että vastustajia. Jotkut sodan kannattajat uskoivat nopeaan voittoon. Lehdistö loi sen kuvan, että sodan kannatus olisi ollut laajaa. Monet, nimenomaan sosialistit ja älymystön jäsenet, pitivät sotaa suurena onnettomuutena. Yleisen mielipiteen enemmistö lienee ollut sodan vastainen. Kuitenkin esim. Saksassa moni sosialisti äänesti sodan puolesta. Saksalaiset surmasivat Belgiassa siviilejä mm. kostoksi belgialaisten sissitoiminnasta Saksaa vastaan. Ranskalaiset pysäyttivät saksalaisten etenemisen Marnejoen lähellä, koska saksalaisten hyökkääjien kärsimättömyyden takia rintamalinjaan oli syntynyt valtava aukko. Talvella 1914 kaikki osapuolet joutuivat toteamaan, että tavoiteltua nopeaa ratkaisua ei oltu saavutettu. Mutta esim. sotaa ajanut Saksan yleisesikunnan päällikkö von Moltke ei ollut nopeaan ratkaisuun uskonutkaan. Sota muuttui uuvutussodaksi, jossa pyrittiin vastustajan voimien kuluttamiseen ja raaka-aineiden saannin rajoittamiseen. Saksan ja Ranskan välinen länsirintama juuttui vuosiksi paikoilleen, ja käytiin valtavia kuukausia kestäviä taisteluja, jotka vaativat satojen tuhansien sotilaiden hengen. Kuuluisia ovat mm. Sommen, Verdunin ja Passchendaelen taistelut. Verdunissa Saksa halusi vuodattaa Ranskan armeijan veren kuiviin, mutta kärsi myös itse valtavat tappiot. Näissä valtavissa taisteluissa sodan realiteetteja tajuamattomat kenraalit pistivät joukkonsa hyökkäämään kohti vihollisen konekivääri- ja tykkitulta, ja rintama siirtyi korkeintaan muutamia satoja metrejä. Tämä johtikin lopulta laajaan kapinointiin Ranskan armeijassa. Ensimmäisen maailmansodan huolto, lääkintä, ja viestitys sekä taistelutaktiikka olivat kehittymättömiä, mikä tuotti suuret tappiot. Länsirintamalla eräissä paikoissa oli ajoittain niin liejuista, että miehiä hukkui liejuisiin kranaattikuoppiin. Lieju pysäytti esim. Passchendaelen suurhyökkäyksen etenemisen vuonna 1917.
Italia pysytteli alkuun puolueettomana, sillä Saksa ja Itävalta eivät ilmoittaneet liittolaiselleen etukäteen sotaan ryhtymisestä kolmiliittosopimuksen edellyttämällä tavalla. Iso-Britannian ja Ranskan luvattua Italialle Itävallan italiankieliset alueet, liittyi se sotaan toukokuussa 1915. Rintama pysyi Italiassa pitkään suunnilleen paikoillaan. 1915 britit yrittivät avata uuden rintaman Anatoliaan, ja käytiin Gallipolin taistelu. Uuden rintaman avaamisessa kuitenkin epäonnistuttiin. Menestystä sodassa Ottomaanien valtakuntaa vastaan alettiin saavuttaa vasta vuonna 1917.
Portugali, Romania ja Kreikka liittyivät Saksaa vastaan 1916. Romanian osalta tämä johti katastrofiin, kun suurin osa maan alueesta miehitettiin nopeasti. Yhdysvallat liittyi Saksan vastaiseen rintamaan vasta 6. huhtikuuta 1917, ja niinpä amerikkalaisia joukkoja alkoi saapua Ranskaan, missä heitä nousi maihin 26. kesäkuuta 1917.
Yhdysvaltain liittymiseen vaikutti osaltaan Saksan helmikuussa 1917 aloittama rajoittamaton sukellusvenesota, eli ympärysvaltojen satamiin pyrkivien rahti- ja matkustajalaivojen upottaminen varoituksetta. Yhdysvallat oli myös saanut selville, että Saksa oli tunnustellut etukäteen Meksikon halukkuutta hyökätä Yhdysvaltoihin (kts. Zimmermann-sähke), ja luvannut Meksikolle tästä hyvästä Teksasin, Arizonan ja New Mexicon osavaltiot. Monet Latinalaisen Amerikan valtiot seurasivat Yhdysvaltain esimerkkiä ja julistivat Saksalle sodan, mutta eivät osallistuneet varsinaisiin sotatoimiin.
Kansallisuusaatetta käytettiin molemmin puolin vastustajan heikentämiseksi. Saksa ja Itävalta lupasivat perustaa itsenäisen Puolan Venäjän kustannuksella, jolloin he pystyivät muodostamaan puolalaisista sotavangeista joukko-osastoja. Samaan tapaan Venäjä ja länsivallat kannustivat Itävallan slaavien, italialaisten ja romanialaisten kansallistunnetta. Kokonaisia tšekkiläisiä joukko-osastoja loikkasikin Venäjän puolelle, missä niistä ja sotavangeista muodostettiin Tšekkiläinen legioona. Englanti, Ranska ja Venäjä tunnustivat sen itsenäiseksi valtioksi. Venäjän armeija oli joskus vuonna 1917 hajoamistilassa, venäläiset sotilaat ryöstelivät omaa maataan. Venäjällä sota johti kahteen vallankumoukseen vuonna 1917, ensin tsaarinvastaiseen Helmikuun vallankumoukseen ja sitten kommunistiseen Lokakuun vallankumoukseen. Toisen vallankumouksen jälkeen Venäjä irrottautui sodasta Brest-Litovskin rauhansopimuksella, jossa se luovutti Saksalle Baltian maat, Puolan ja Ukrainan.
Vuoden 1918 alussa Saksa onnistui mm. uuden sotilastaktiikan ja itärintamalta vapautuneiden joukkojen ansiosta etenemään länsirintamalla tykinkantaman päähän Pariisista, mutta ympärysvaltain vastahyökkäykset ajoivat Saksan armeijan sotaväsymyksen tilaan. Ympärysvalloilla oli mm. panssariase. Saksalaisia alkoi antautua ympärysvalloille, ja lopulta 11. marraskuuta 1918 Saksa päätti vetäytyä sodasta ja ensimmäinen maailmansota päättyi.
Ensimmäisen maailmansodan on sanottu olleen sota, joka käytiin 1900-luvun tekniikalla, mutta 1800-luvun taktiikoilla. Alkeellinen sotataktiikka ja jossain määrin kehittynyt sotatekniikka juututtivat joukot länsirintamalla asemasotaan. Suuria joukkoja hyökkäsi konekiväärien ja tykistön tuleen, mutta koska ei ollut panssaria suojana, joukot kuolivat, haavoittuivat tai pakenivat.
Erään arvion mukaan sotilaita kuoli yhteensä 8,5 miljoonaa. Sodan aikana käytettiin laajalti joitakin uusia aseita, kuten lentokoneita, sukellusveneitä ja taistelukaasuja. Panssarivaunu kehitettiin sodan kestäessä ja siitä oli ympärysvalloille hyötyä piikkilankojen ja juoksuhautojen ylittämisessä, vaikka ensimmäisen maailmansodan panssarivaunut olivat nykyajan vaunuihin verrattuna alkeellisia. Panssareiden todellinen läpimurto jäi toiseen maailmansotaan.
[muokkaa] Sodan seuraukset
Ennen toista maailmansotaa ensimmäistä maailmansotaa kutsuttiin myös "sodaksi joka lopetti kaikki sodat". Mutta oikeammin voidaan sanoa, että ensimmäinen maailmansota oli toisen maailmansodan siemen. Hävitty sota johti Saksassa talouden romahdukseen ja inflaatioon ja yleisesti epäoikeutettuna pidetty rauhansopimus aiheutti tyytymättömyyttä, jotka osaltaan myöhemmin johtivat natsien valtaannousuun. Venäjän huono sotamenestys johti osaltaan Lokakuun vallankumoukseen ja Keisarillisen Venäjän loppuun, veriseen sisällissotaan ja lopulta Neuvostoliiton syntyyn. Suomen irtoaminen Venäjästä liittyi vallankumoukseen. Lenin lupasi Suomelle itsenäisyyden.
Uuvutussodan suunnattomat tappiot ja korkeat kustannukset rasittivat Euroopan taloutta. Ennen sotaa Ranska ja Iso-Britannia olivat "maailman pankkiireita" joilla oli enemmän saatavia muualta maailmasta kuin velkoja, ja Yhdysvallat kuului velallisiin. Sotakustannukset johtivat siihen, että Länsi-Euroopan suurvalloista tuli velallisia, vieläpä niin pahasti velkaantuneita, että ilman Saksalle määrättyjä valtavia sotakorvauksia ne eivät olisi kyenneet suoriutumaan veloistaan. Neuvostoliitto kieltäytyi maksamasta Keisarillisen Venäjän velkoja. Maailmantalouden painopiste siirtyi sodan jälkeen Yhdysvaltoihin.
[muokkaa] Versailles'n rauha
Sodan päätyttyä Pariisissa kokoontuivat voittajavaltojen johtajat neuvottelemaan rauhanehdoista. Rauhansopimuksia kutsuttiin nimellä Versailles'n sopimus. Venäjää ei kutsuttu eikä hävinneillä keskusvalloilla ollut äänivaltaa. Käytännössä suurimman osan päätöksistä tekivät neljän suurinta voittajavaltiota (Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia ja Italia).
- Voittajavaltioiden sanelema
- Saksan "häpeärauha"
- Tuomittiin yksin sotasyylliseksi
- Riisuttiin aseista; sai pitää vain 100 000 sotilaan armeijan (Reichswehr), tiukat aserajoitukset.
- Ei sukellusveneitä, taistelulentokoneita, panssarivaunuja tai asevelvollisuutta.
- Valtavat sotakorvaukset
- Menetti siirtomaansa
Kansainliiton säännöt sisältyivät rauhansopimuksiin.
[muokkaa] Aluemuutokset sodan jälkeen
- Ns. reunavaltiot Viro, Latvia, Liettua ja Puola irrotettiin Venäjästä. (Suomen itsenäisyysjulistuksen Venäjä oli hyväksynyt jo aiemmin.)
- Itävalta-Unkari hajosi
- Itävaltaan ja Unkariin
- Kokonaan uutena syntyi Tšekkoslovakia
- Serbiasta, Montenegrosta ja Itävalta-Unkariin kuuluneista slaavilaisalueista muodostui Jugoslavia
- Etelä-Tiroli ja Istria liitettiin Italiaan
- Transilvania liitettiin Romaniaan
- Galitsia liitettiin Puolaan
- Itävaltaan ja Unkariin
- Ottomaanien valtakunta hajosi Turkiksi ja sen alueet Lähi-idässä päätyivät Iso-Britannian ja Ranskan valvontaan.
- Saksa menetti siirtomaansa, luovutti Elsass-Lothringenin alueen Ranskalle ja Reininmaa demilitarisoitiin. Tanska sai Pohjois-Slesvigin, Liettua Memelin alueen ja Puolalle ns. Puolan käytävä ja osia Sleesiasta. Danzigista (nykyinen Gdansk) tehtiin itsenäinen kaupunkivaltio.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Sotanäyttämöt
- Länsirintama
- Itärintama
- Afrikan ja Tyynenmeren taistelut
- Atlantin taistelut
- Balkanin taistelut
- Italian rintama
- Lähi-idän taistelut
[muokkaa] Suuret taistelut
Sotatoimialueet | Tapahtumat (1914–1916) | Tapahtumat (1916–1918) | Sodan osapuolet | Muuta: |
Ennen sotaa: Sodan aikana: Sodan jälkeen:
|
[muokkaa] Aiheesta muualla
- A Guide to World War I Materials at the Library of Congress
- Chronology World War I World History Database
- A multimedia history of World War One
- The War to End All Wars on BBC
- “The Heritage of the Great War” with numerous pictures (many in color!)
- Royal Engineers Museum The Royal Engineers and the First World War
- GenealogyBuff.com — World War I Casualty Reports for the U.S. Army 1918
- The British Army in the Great War
- The French Army in the Great War
- World War I — Wars And Battles
- Fighting the Hun in the Great War
- Encyclopedia of the First World War
- Trenches on the Web
- Online World War I Records & Indexes
- World War I Document Archive
- The Medical Front WWI
- World War I Naval Combat
- Wanted! 500 000 Canadians for WWI — Illustrated Historical Essay
- Memoirs of the Great War — A personal account in diary format of one man’s experiences throughout the Great War
- War diaries of TF Littler A personal account, war postcards and propaganda comic postcards
- Casualties of the First World War
- Dardanelles Report 1915
- Mediatheque Autochromes — French site with many color photographs from WWI
- The World War I Years — NVR’s Film & Discussion Series in Public Libraries
- WWW-VL: Military History: The Great War 1914-1918
- WWI links
- Chailey 1914-1918 - A Sussex community's response to the First World War
- canadiansoldiers.com
- World War I Poster Collection hosted by the Universtity of North Texas Libraries' Digital Collections
- German submarine industries WWI
- Documents of World War One
- First World War in the News
[muokkaa] Lähteet