Andrea de Cesaris
Wikipedia
Italialainen Andrea de Cesaris (31. toukokuuta 1959-) jäi historiaan ajettuaan urallaan kaikkien aikojen viidenneksi eniten GP:kisoja (208), keskeytettyään urallaan ennätykselliset 135 kisaa sekä ajamalla eniten kisoja kautta aikojen voittamatta itse kilpailua.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] F1-uran startti
Cesaris debytoi itsensä vuonna 1980 lähes kilpailukyvyttömällä Alfa Romeolla Kanadan GP:n kahdeksanteen ruutuun. Ensimmäinen kisa kyllä päättyi moottorin hajottua jo kahdeksannella kierroksella, mutta de Cesaris osallistui jo kauden seuraavaan kisaan Itä-USA:n GP:seen. Kilpailu ei ollut yhtä hieno kuin Kanadassa, sillä Cesaris lähti ruudusta 10. ja kisa päättyi jo kolmannella kierroksella, mutta siitä huolimatta nuori italialainen pääsi seuraavaksi kaudeksi vuoden 1974 valmistajien maailmanmestaruuden voittaneeseen McLaren-talliin.
[muokkaa] 1980-luku
Cesariksen yhden kauden kestänyt McLaren ura oli katastrofi. Vaikka italialainen avasi pistetilinsä jo kauden neljännessä kilpailussa ajettuaan kuudenneksi, sai hän kokoon vain yhden pisteen tallikaverinsa John Watsonin 27 vastaan. Cesariksen huonon pistesaaliin takia kenties McLaren jäi tallien MM-pisteissä vasta kuudenneksi. Saatuaan potkut tallista, Cesaris palasi Alfa Romeolle. Paluuvuosi 1982 oli upea. Cesaris ajoi uransa ensimmäisen (ja uran ainoan) paalupaikkansa Länsi-Yhdysvaltojen GP:ssä ja ensimmäisen palkintopallisijansa Monacon GP:ssä samana vuonna, mutta siitä huolimatta pisteitä kertyi vain viisi kappaletta. Seuraava kausi 1983 oli vielä parempi kuin edellinen: Cesaris ajoi uransa ainoan nopeimman kierroksen Belgian GP:ssä ja keräsi kaikkiaan 15 pistettä, jotka riittivät sarjan kymmenenteen tilaan.
Kaudelle 1984, Cesaris siirtyi Ligierille, jolla oli käytössään kunnolliset Renaultin moottorit. Ligierillä menestystä ei kuitenkaan kovin paljoa, sillä pisteitä kumpanakin vuonna kertyi vain yhteensä kuusi kappaletta.
Kaudella 1986 Cesaris ajoi Minardin ratissa jääden täysin ilman pisteitä, minkä kaikki olisivat arvanneet. Cesaris lähti Minardilta kaudeksi 1987 Brabhamille, jolla hän ajoi uransa neljännen palkintokorokepaikan (kaudella 1983 hän ajoi niitä kaksi (kakkostilat Etelä-Afrikassa ja Saksassa)) Belgiassa, jossa hän oli kolmas. Kisasta hankitut neljä pistettä jäivät kauden ainoiksi ja tuloksen takia hän joutui lähtemään tallista.
1988 Cesaris istui Rial-tallin ratissa ja metsästi kolme pistettä. Kausina 1989-90 hän ajoi Dallara-autoa, jolla hän saavutti uransa viimeisen palkintokorokesijan.
[muokkaa] 1990-luku ja viimeiset vuodet Formula ykkösissä
Kun vuosi 1991 koitti, ajoi Cesaris Jordania, tuloksena yhdeksän pistettä. Seuraavalla kaudella Jordan vaihtui Tyrrelliä, jonka ensimmäisellä kaudella hän saavutti kahdeksan MM-pistettä, seuraavalla kaudella ei pisteitä herunut. Viimeisen vuotensa 1994 Cesaris ajoi jälleen Jordanilla, tuuraten alkukaudella Eddie Irvinea, joka oli saanut parin kilpailun kiellon avauskisassa Brasiliassa aiheuttamastaan 4 auton kolarista. Karl Wendlingerin loukkaannuttua Monacon GP:n harjoituksissa tuli Cesaris korvaaman häntä Sauberille, saavuttaen pari pistettä. Onnettomuusherkkänä kuljettajana hän sai lempinimen de Crasheris. Saipa ajaa yhden kisan tallikaverinaan muuan Michael Schumacher (Belgian GP 1991). Loppukaudesta 1994 Cesaris sai luovuttaa paikkansa Sauberilla Benettonin kylmästi pois potkimalle JJ Lehdolle, ja tähän loppui hänen värikäs uransa F1:ssä.
[muokkaa] Andrea de Cesariksen saavutukset ja tilastot F1:ssä
- 208 GP:tä vuosina 1980-94 (Alfa Romeo, McLaren, Ligier, Rial, Dallara, Minardi, Jordan, Tyrrel, Sauber ja Brabham)
- 5 kertaa palkintokorokkeella (1 kerta 1982, 2 kertaa 1983, 1 kerta 1987, 1 kerta 1989,)
- 1 paalupaikka (Länsi-USA 1982)
- 1 nopein kierros (Belgia 1983)
- 59 MM-pistettä
- 135 (tai 149) keskeytystä (lajin kaikkien aikojen ennätys!)
- 22 peräkkäistä keskeytystä