Harviala
Wikipedia
Harviala on eräs Janakkalan kylistä, joka aikaisemmin kuului lopetettuun Vanajan kuntaan. Harviala on myös kartano, jonka nimi on tullut kylän nimestä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Etymologiasta
Harviala, josta käytetään paikallisessa murteessa myös nimitystä Harvijala, esiintyy ensimmäisen kerran muodossa Harwiala vuonna 1425. Asiakirjoissa esiintyvät myös kirjoitusasut Harvela, Harvila ja Harvala. Lisäksi ovat olleet käytössä esimerkiksi muoto Morthen j Hareasist (1464) sekä muodot Harfuila (1477) ja Harffwela (1490). Nimen pohjana on ehkä sana Harvia(inen), esimerkiksi Oleff Harffwia (455) Lempäälässä, Mor(ten) Haruia 1571 Lahdenpohjan neljänneksessä Satakunnassa.
Tämän Harvialan nimen puitteissa voidaan koota eräänlainen nimipesue, johon kuuluvat: Harvia, Harviala, Harviainen, Harvio, Harva, Harvi[la], Harvo, Harvola, Harvonen sekä esimerkiksi Vanajassa Harvoilanmäki, Harwoila 1766 (Mäskälässä). Tämä nimipesue on Suomen nimistössä melko yleinen. Epäselvää kuitenkin on, miten se voitaisiin yhdistää harva-sanaan ja tämän erilaisiin johdanteisiin, joita esimerkiksi on harviainen eli harvinainen.
[muokkaa] Kartanon historia
Harviala on hyvin vanha, ainakin jo rautakaudelta peräisin oleva kylä. Perimätiedon mukaan kylän paikalle syntyi kartano ruotsinvallan aikana. Kartanon ensimmäinen omistaja olisi näin ollut jaarli Birgerin poika Pentti, joka myöhemmin toimi Lindköpingin piispana. Harviala oli Vanajan pitäjän suurin yhtenäinen rallisomistus. Kartano periytyy siis jo keskiajalta, jolloin se oli mm. Kurki-suvun omistuksessa. Näin se kilpailee Laukon kartanon kanssa Kurki-suvun synnyinsijana.
Harvialan lääni (vertaa Jokioisten lääni), kuten tilakokonaisuutta yleisesti kutsuttiin, jaettiin neljään osaan 1400-luvun lopulla. Lepaan sukuinen valtaneuvos Björn Klasson omisti vuonna 1527 neljäsosan Harvialasta, Äikäälän ja maita myös Janakkalan Kiialasta. Björn oli yksi Klas Hanssonin perillisistä. Näitä maitansa hän laajensi ostamalla sisarusten osuuksia Harvialasta. Vuonna 1530 hän osti lisäksi Yläneen ja Höitilän talot. Tämän suureksi muodostuneen Harvialan läänin lisäksi hän omista alueita myös muualla Hämeessä, Uudellamaalla sekä Varsinais-Suomessa. Vuonna 1555 Björnin maaomaisuus oli Hämeen mahtavin ja koko Suomen viidenneksi suurin.
Myöhemmin kartanolle on ollut tyypillistä kuulua korkeilla ruotsalaisille aatelissuville, jotka eivät ole asuneet itse kartanossa. Kartanon mailta on erotettu mm. Äikäälän tila, josta on muodostunut Vanajanlinna.
Aikojen kuluessa on Harvialaan yhdistetty 23 säteri-, rälssi- ja verotilaa, yhteensä 27 manttaalia. Viime vuosina on siitä myyty 57 torppaa, joiden pinta-ala on 1 939 ha, itsenäisiksi taloiksi, mutta Harvialan torpat on liitetty kartanon maihin. Kartanon pinta-ala oli vielä 1930-luvulla 10 914,8 ha; josta puutarhaa 12, peltoa 430, laidunta 129,58, metsämaata 9 815,26 ja joutomaata 527,96 ha.
[muokkaa] Kartanon omistajat
Harvialan kantatila on entinen rälssisäteri, johon on yhdistetty Niemenpään yksinäinen (ainoa talo kylässä) rälssisäteri, joka oli keskiaikainen asumiseen tarkoitettu kartano. Se on vuodesta 1600 lähtien kuulunut samalle omistajalle Harvialan kanssa, joka on todennäköisesti ollut päätila. Niemenpää on nykyisen tulkinnan mukaan Laukon asemesta todettu vanhemman Kurki-suvun kantatilaksi.
Harvialan kartanon lampuotitiloina ovat ainakin 1600-luvulta lähtien olleet Höitilän, Kirrin, Sillanpään ja Syvänojan yksinäiset rälssitilat.
Syrjäntaan yksinäinen rälssitila ostettiin rälssiksi vuonna 1639. Tämän lisäksi Koljalan koko kylä kuului kartanoon. Kylä käsitti 1600-luvulla 13 tilaa, joista 3 oli vanhaa rälssiä ja 10 ostettiin rälssiksi vuonna 1624. Näin kymmenestä tilasta reduktion yhteydessä peruttiin kolme ja näin syntyivät Hakkolan ratsutila sekä Lintulan ja Raivolan perintötilat, jotka uudelleen yhdistettiin kartanoon 1850-luvulla.
Kartanon omistajista saamme seuraavan luettelon:
- Niklis Koike (Kurki), valtaneuvos –1426
- Henrik Svärd, valtaneuvos 1425–ennen 1440, oli edellisen veljenpoika
- edellisen leski omaa sukua Diekn –1486
- Hans Pedersson (Lepaan sukua) tuomari ja edellisen vävy
- Klas Hansson, tuomari, kuollut ennen 1523
- Björn Klasson, valtaneuvos, kuollut 1551
- Karin Stiernsköld, edellisen leski, kuollut 1584
- Mats Larsson Kruus, vouti ja valtaneuvos, kuoli 1606, edellisen vävy
- Jesper Mattsson Kruus, valtionvarainhoitaja, kuoli 1622, edellisen poika
- Brita De la Gardie, kuollut 1645, edellisen leski
- Lars Kruus af Gudhem, eversti, kuollut 1656, edellisen poika
- Agneta Horn af Björneborg, kreivitär, kuoli 1672, edellisen leski
- Fabian Wrede, kamarikollegion presidentti, kuoli 1712, edellisen vävy
- edellisen perilliset 1730
- Magnus Julius De la Gardie, kreivi ja valtaneuvos 1731–1741, edellisen tyttären vävy
- edellisen perilliset 1741–1757
- Fredrik Axel von Fersen, kreivi ja valtaneuvos 1758–1794
- edellisen perilliset 1794–1797
- Knut von Troil, vapaaherra ja salaneuvos 1798–1815
- Otto Joakim Brusin, majuri 1816–1817
- Fredrika Wilhelmina Brusin 1817–1841, edellisen leski
- Vilhelm Granlund, professori 1841–1854, edellisen toinen aviopuoliso
- O. A. Brusin, Kunnallisneuvos. Tilasta muodosti v. 1908 osakeyhtiö, joka otti kartanon huostaansa.
- V. 1913 myytiin yhtiön osakkeet Rosenlew suvun jäsenille. Yhtiön johtokunnan puheenjohtajana on tri W. Rosenlew, kartanon isännöitsijänä oli agr. B. Schildt ja metsätalouden johtajana oli metsänhoitaja, fil. maist. L. Runeberg.
[muokkaa] Lempäälän Harviala
Myös Lempäälässä on tilan nimenä Harviala. Tila sijaitsee Miemolan kylässä. Mielenkiintoisesti Harvialan kartanoa vastapäätä Vanajanveden toisella puolen sijaitsee Miemalan kylä. Aiemmin tilaa ovat omistaneet Stenhagen, Kerkkonen ja Härkönen -suvut. Tila on kohtuullisen pieni, sillä se on vain alle 100 hehtaarin suuruinen.
Oma mielenkiintonsa on nimien Harviala ja Miemala kulkeutuminen ja eritoten kulkeutumisen suunta. Tämä ratkaisi paljon ongelmia Hämeen alueen asutuksen yleisen tulosuunnan suhteen.
[muokkaa] Lähteet
- Viljo Nissilä; Suurvanajan nimistöä. Vanajan historia I, Arvi A. karisto, Hömmeenlinna, 1976. ISBN: 951-95296-2-4.
- Raili Rytkönen: Vanajan historia II. Vanajan ja Hämeenlinnan maaseurakunnan historia uuden ajan alusta kunnallishallinnon alkuun 1868. Gummerus, Hämeenlinna, 1992. ISBN: 952-9509-03-0.