Ensimmäinen Marokon kriisi
Wikipedia
Ensimmäinen Marokon kriisi tai Tangerin kriisi, oli huomattava kansainvälinen kriisi joka tapahtui Marokossa vuosina 1905 – 1906. Kriisi alkoi 31. maaliskuuta vuonna 1905 kun Saksan keisari Vilhelm II vieraili Tangerin kaupungissa Pohjois-Marokossa. Keisari tuki Marokon itsenäisyyttä ja vastusti ranskalaisten vaikutusta Marokossa. Ranskalla oli vaikutusvaltaa Marokossa. Britannian ja Espanja olivat solmineet sopimuksen Entente cordialen vuonna 1904.
Algecirasin konferenssissa (16. tammikuuta – 7. huhtikuuta 1906) kolmetoista valtion edustajat rupesivat selvittämään kriisiä. Itävalta-Unkari tuki Saksaa, Britannia, Venäjä, Italia, Espanja, USA tuki Ranskaa. 7. huhtikuuta vuonna 1906 Saksa ja Ranska sopivat , että molemmat maat saavat vapaasti harjoittaa kauppaa Marokon kanssa ja sallivat ulkomaalaisten pankkien ja yritysten tulon Marokkoon. Marokkoon perustettiin samassa yhteydessä espanjalaisten ja ranskalaisten upseerien johtamat poliisivoimat. Algecirasissa tehty sopimus takasi Marokon itsenäisyyden. Algecirasin sopimus ei taanut rauhaa Marokossa. Vuonna 1911 saksalainen sotalaiva SMS Panther tuli Agadirin kaupungin lähistölle ja saksalaisia sotilaita lähettiin kaupunkiin. Tämä laukaisi Toisen Marokon kriisin, joka oli avain ensimmäisen maailmansodan syttymiseen.