Johan Jakob Nervander

Wikipedia

J. J. Nervander
Suurenna
J. J. Nervander

Johan Jakob Nervander (s. 23. helmikuuta 1805, Uusikaupunki – k. 15. maaliskuuta 1848) oli suomalainen runoilija, fyysikko ja meteorologi. Nervander oli suomalaisen meteorologisen mittaus- ja havaintotoiminnan alkuunpanija. Hänen vuonna 1844 aloittamistaan magneettisista mittauksista käynnistynyt niin sanottu Helsingin havaintosarja on maailmanlaajuisestikin harvinainen ja nykyisessä tiedeyhteisössä arvostettu.

Nervander tunnettiin 1820-luvulla tunnevoimaisena ja mielikuvituksekkaana runoilijana. Hänen väitöskirjansa aiheena oli sähkövirran voimakkuus. Hänestä tuli Helsingin yliopiston fysiikan dosentti ja 1832 fysiikan ja matematiikan apulaisprofessori. Vuodesta 1838 hän toimi fysiikan professorina ja uuden Helsingin yliopiston magneettisen observatorion (nykyinen Ilmatieteen laitos) johtajana.

Nervander vietti stipendin turvin ulkomailla kolme vuotta (18331836) ja sai virikkeen magneettisen observatorion perustamiseksi Helsinkiin. Hän saavutti kansainvälistä julkisuutta esittelemällä Pariisin tiedeakatemiassa uuden galvanometrin, jota silloin kutsuttiin tangenttibussoliksi.

Nervander tutki sähköön ja magnetismiin liittyviä ilmiöitä sekä mm. Auringon pyörähdysajan ja auringonpilkkujen vaikutusta säätilaan.

1830-luvun alussa Nervander vaikutti myös Lauantaiseuran johtohahmona. Nervander oli myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Suomen Tiedeseuran perustajajäseniä.

J. V. Snellman kuului Nervanderin läheisiin ystäviin, ja hän kirjoitti esipuheen vuonna 1850 julkaistuun kirjaan Skrifter af Johan Jakob Nervander, johon oli koottu Nervanderin kaunokirjalliset teokset.

Johan Jakob Nervanderin poika oli kirjailija ja taidehistoroitsija Emil Nervander.

Helsingin Yliopistonmuseoon tulee joulukuussa 2006 näyttely nimeltä "J.J. Nervander - runoilija ja tiedemies".

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: