Anneli Saaristo
Wikipedia
Anneli Saaristo (s. 15. helmikuuta 1949, Jokioinen) on televisiossa, teatterissa ja elokuvissa esiintynyt laulaja ja näyttelijä. Laulajana Saaristo tunnetaan artistina, joka ei suostu levyttämään kaupallista trendimusiikkia, vaan hän on aina pitänyt oman linjan vaativien laulelmien tulkitsijana.
[muokkaa] Biografia
Anneli Saaristo osallistui 1970-luvun alussa moniin eri iskelmälaulukilpailuihin. Saaristo esiintyi koko vuosikymmenen ajan tanssiorkesterin solistina ja teki muutamia levytyksiä, jotka olivat kuitenkin enimmäkseen uusia versioita päivän tunnetuista iskelmistä. Saariston omaleimainen tyyli oli kuitenkin jo tuolloin esillä, eikä häntä mielletty perinteisen iskelmälaulajan rooliin. Keväällä 1978 Saaristo kilpaili Suomen euroviisukarsinnoissa Eero Tiikasalon sävelmällä Sinun kanssasi, sinua ilman, josta tuli Annelin ensimmäinen hitti. Heti perään hän sai toisen menestysiskelmän, kun hän levytti oman versionsa samoissa karsinnoissa, alun perin Lea Lavenin esittämänä, kilpailleesta sävelmästä Aamulla rakkaani näin.
Annelin ensimmäinen pitkäsoitto Aina aika rakkauden ilmestyi vuonna 1980. Pieni levy-yhtiö ja omaleimainen musiikki johtivat kuitenkin siihen, että levystä tuli kaupallisesti floppi. Vuonna 1982 Anneli osallistui Syksyn Sävel -kilpailuun laululla Tyhjät sanat ja vuonna 1984 jälleen euroviisukarsintoihin laululla Sä liian paljon vaadit. Molemmista lauluista tuli hittejä, ja siten myös Annelin seuraavat albumit menestyivät esikois-LP:tä paremmin.
Syksyllä 1988 Anneli sai lehdistön tunnustuspalkinnon Syksyn Sävelessä laulullaan Taivaspaikka. Vuonna 1989 Anneli esitti euroviisukarsinnoissa laulut Oi äiti maa ja La dolce vita. Ensinmainittu sijoittui pronssille ja jälkimmäinen voitti. Lausannen Eurovision laulukilpailussa La dolce vita sijoittui suomalaisittain erittäin hienolle 7. sijalle, joka on edelleen suomenkielisen laulun paras sijoitus koskaan laulukilpailun historiassa. Viisumenestyksen myötä Anneli saavutti uransa toistaiseksi ainoan kultalevyn LP:stä La dolce vita. Saaristo on saanut uransa aikana muitakin kansainvälisiä tunnuspalkintoja. Vuonna 1983 Saaristo valittiin Knokken festivaaleilla parhaaksi naissolistiksi. Vuonna 1985 hän sai pääpalkinnon Rostockin kansainvälisessä laulukilpailussa Menschen und Meer ja vuonna 1987 vuorossa oli toinen palkinto Dresdenissä järjestetyssä kilpailussa.
Annelin muita menestyshittejä ovat olleet mm. Viimeinen känni, Evakon laulu, Päättyneet juhlat, Appelsiinipuita aavikkoon ja Kypsän naisen blues. Omien soololevytysten lisäksi Anneli on mm. esiintynyt Monna Kamun ja Liisa Tavin kanssa projektissa Miten enkeleitä vietellään, jossa naiset tulkitsivat Bertolt Brechtin runoja. 2000-luvulla Saaristo on ollut mukana Rakkauden kiertokulku -konserteissa Eija Kantolan ja Marjorien kanssa.
Laulajan työn ohella Saaristo on toiminut myös näyttelijänä mm. Turun kaupunginteatterissa. Vuonna 2005 hän näytteli Timo Koivusalon Kaksipäisen kotkan varjossa -elokuvassa.
[muokkaa] Diskografia
Omat pitkäsoitot
- Aina aika rakkauden (1980)
- Elän hetkessä (1984)
- Näin jäätiin henkiin (1985)
- Tuuli, laivat ja laulu (1987)
- La dolce vita (1989)
- Appelsiinipuita aavikkoon (1992)
- Kypsän naisen blues (1995)
- Helminauha (1999)
- Kaksi sielua (2004)
Muita levyjä
- Lauluja (1982) Matti Rag Paanasen sävellyksiä
- Miten enkeleitä vietellään (1989) Monna Kamun ja Liisa Tavin kanssa
- Federico Garcia Lorca (1998) Matti Rag Paanasen, Kalle Fältin ja Jenni Paanasen kanssa
- Rakkauden kiertokulku (2001) Eija Kantolan ja Marjorien kanssa
Kokoelmia
- Anneli Saariston parhaat (1989)
- Lauluja rakastamisen vaikeudesta (1995)
- 20 suosikkia - Evakon laulu (1996)