Karjalaisten laulu
Wikipedia
Karjalaisten laulu on karjalaisten maakuntalaulu, jota lauletaan paljon karjalaisten pitäjäjuhlissa. Laulun on säveltänyt ja sanoittanut P. J. Hannikainen. Hannikainen muokkasi laulua 18 vuoden ajan ja teki siitä kymmeniä eri versioita. Laulusta lauletaan yleensä ensimmäinen, neljäs ja viimeinen säkeistö. Toinen karjalaisten paljon laulama laulu on Karjalan kunnailla.
Maaherra Pirjo Ala-Kapee ehdotti heinäkuussa 2004 laulun sanoja muutettavaksi. Hän piti sanoja "kurja Karjalamme" Karjalaa väheksyvänä. Karjalaiset kävivät keskustelua muun muassa Karjala-lehdessä eivätkä lämmenneet muutokselle. Muun muassa Markku Laukkanen kirjoitti, että kurjuus tarkoittaa tässä sodan runtelemaa Karjalaa.
[muokkaa] Karjalaisten laulu
- 1. Suloisessa Suomessamme
- oisko maata armaampaa,
- kuin on kaunis Karjalamme,
- laulun laaja kotimaa!
- :,: Lauluna sen kosket kuohuu,
- järven aallot loiskuaa,
- säveleitä salot huokuu,
- ikihongat humajaa. :,:
- 2. Perintönä laulun juuret
- meill' on entisajoilta,
- jolloin kaikki toimet suuret
- laulun tehtiin mahdilla,
- jolloin meidän kankahilla
- taitomiehet askaroi,
- nuotioilla nokisilla
- ongelmoita askaroi.
- 3. Yli Suomenniemen vielä
- maine kuulu kulkevi,
- kuinka Väinön kannel siellä
- koko luonnon lumosi;
- kuinka Seppo taitoniekka
- Sammon kirjokannen loi,
- tahi Kaukomielen miekka
- sota-innoin salamoi.
- 4. Ei oo meillä rikkautta
- eikä maamme viljavaa,
- vaan on laulun runsautta,
- kylvämättä kasvavaa;
- :,: sit' ei pane Idän halla
- eikä Pohjan pakkaset,
- se ei sorru sortamalla,
- sitä ei lyö rakehet. :,:
- 5. Kyll' on kansa Karjalankin
- monet kovat kokenut,
- väkivallan raaimmankin
- iskut tuimat tuntenut;
- kestänyt on sodan pauhut,
- sorrot vuosisatojen,
- sodan pauhut, vainon kauhut,
- kolkot vuodet katojen.
- 6. Mutta meiltä laulun mahti
- mennyt maan ei rakohon,
- säveleiden sorja tahti
- viel ei vierryt pakohon.
- Josko murhe mieltä painaa
- tahi riemu kohottaa,
- laulu,soitto, meiltä aina
- yhtä herkäst' irtoaa.
- 7. Konsa vaino Suomeamme
- kovin kourin koittelee,
- silloin kurja Karjalamme
- Suomen surut soittelee.
- :,: Ja kun onnen päivän koitto
- Suomellen taas sarastaa,
- silloin riemun suuri soitto
- Karjalasta kajahtaa! :,: