Hydratsiini

Wikipedia

Ominaisuudet
HydratsiiniHydratsiiniHydratsiini
Yleistä
Nimi Hydratsiini
Muita nimiä Diamidi, diamiini
CAS-numero 302-01-2
Kaava N2H4
Väri ja olomuoto Väritön neste
Fysikaaliset
Atomimassa 32
Sulamispiste 274 K (1 °C)
Kiehumispiste 387 K (114 °C)
Leimahduspiste 311 K (38 °C)
Tiheys 20 °C 1,01 g/cm3
Liukoisuus hyvin liukeneva
Termodynamiikkaa
Entalpia ΔfH0kaasu 95,35 kJ/mol
Entalpia ΔfH0neste 50,63 kJ/mol
Entalpia ΔfH0kiinteä 37,63 kJ/mol
Entalpia S0kaasu, 1 bar 238,66 J/mol·K
S0neste, 1 bar 121,52 J/mol·K
Turvallisuus
Nieleminen Äärimmäisen myrkyllinen
Hengittäminen Hyvin vaarallinen
Ihokosketus Polttaa ihon, imeytyy verenkiertoon
LD50 eli tappavuus noin 25mg/kg

Hydratsiini (diamidi tai diamiini) on mm. rakettien polttoaineena käytetty neste, jonka kemiallinen koostumus on N2H4. Hydratsiinin vesiliuosta, joka sisältää 37 - 64 painoprosenttia hydratsiinia nimitetään hydratsiinihydraatiksi. Hydratsiinin 64 painoprosenttista vesiliuosta kutsutaan myös 100 % hydratsiinihydraatiksi. Hydratsiinin vesiliuokseksi erotuksena edellisistä kutsutaan ainetta, joka veden lisäksi sisältää enintään 37 painoprosenttia hydratsiinia. Hydratsiinin ominaisuuksiin, kuten esimerkiksi tiheys, sulamislämpö, kiehumispiste ja leimahduspiste, vaikuttaa olennaisesti aineen vesipitoisuus. Oheisessa taulukossa esitetty 100 % hydratsiinin ominaisuudet.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Käyttö

Hydratsiinin pääkäyttö on lannotteiden tuotannossa ja esim. elastaanikuitujen tuotannossa. Sitä käytetään metallien pinnoituksessa (nikkelöinti) ja muovien valmistuksessa (polyuretaanin valmistus) sekä lääkkeiden valmistuksessa ja valokuvien kehityksessä. Hydratsiinia käytetään myös juomaveden puhdistuksessa ja eräissä räjähdysaineissa.

Toisen maailmansodan lopulla Saksa käytti hydratsiinia Messerschmitt Me 163-rakettihävittäjän polttoaineena metanolin kanssa nimellä B-Stoff. Sen jälkeen yhdistettä on käytetty kantorakettien ja avaruusalusten rakettimoottorien ajoaineena.

Hydratsiinia on käytetty myös varhaisissa polttokennoissa.

[muokkaa] Valmistus

Hydratsiinia valmistetaan vuonna 1907 keksityllä Olin Raschig-prosessilla natriumhypokloriitista NaClO (sodium hypochlorite) ja ammoniakista NH3. Emil Fischer havatsi luonnossa ensi kerran hydratsiinia vuonna 1875.

[muokkaa] Variaatioita

Hydratsiinista on kehitetty epäsymmetrinen dimetyylihydtratsiini UDMH (1,1-dimetyylihydratsiini) ja symmetrinen dimetyylihydratsiini eli 1,2-dimetyylihydratsiini.

[muokkaa] Aiheesta muualla