Herpes simplex
Wikipedia
![]() |
Tämän artikkelin määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. |
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Herpes simplex viruksen infektion aiheuttaja on herpes simplex virus (HHV-1 = HSV-1, HHV-2 = HSV-2). Suu-, huuli- ja ihoinfektiot ovat tavallisesti HSV-1:n aiheuttamia. Genitaaliherpes on tavallisesti HSV-2:n aiheuttama. Huuli- ja genitaaliherpes voivat kuitenkin olla myös toisinpäin.
N. 85 % aikuisväestöstä on HSV-1 kantajia, noin puolella on jossain elämänsä vaiheessa uusiutuva infektio. HSV-2 vasta-aineita on 25 % aikuisväestöstä[1]. Sekä primaari- että sekundaari-infektiot ovat tartuttavia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Primaarinen herpes-infektio
Primaarinen HSV infektio syntyy, kun virus tunkeutuu elimistöön esim. limakalvossa tai ihossa olevasta vauriokohdasta. Tapahtuu yleensä lapsuudessa, nykyään nähdään nuorilla aikuisillakin. Valtaosalla tartunnan saaneista primaarinen herpes-infektio on täysin oireeton, oireellinen n. 10%:lla. Immuunipuutos altistaa infektiolle. Oireellisena herpes simplex aiheuttaa erittäin kivuliaan, rakkulaisen suutulehduksen (suunlimakalvon rokko), johon liittyy usein myös nk. herpeettinen gingiviitti (= gingivostomatiitti). Lisäksi nähdään lymfadenopatia, korkea kuume ja huonovointisuus, rakkuloita (2-3mm) ympäri suuta, varsinkin kielen selässä ja kovassa suulaessa. Voi olla myös huulissa ja huulta ympäröivässä ihossa, nk. satelliittirakkulat. Rakkulat puhkeavat helposti. Taudin kesto vaihtelee viikosta kahteen. Potilailla, joilla immuniteetissä häiriöitä, herpes voi aiheuttaa vakavan, laajalle levinneen infektion, joka hoidetaan tarvittaessa systeemisellä asikloviirilla. Yleensä diagnoosi tehdään kliinisen kuvan perusteella, vasta-aineet todettavissa veressä 2-3 viikkoa oireiden alkamisesta.
[muokkaa] Sekundaarinen herpes-infektio
Primaari-infektion jälkeen virus jää sensorisen hermon (trigeminus) ganglioon. Sekundaarinen herpes-infektio on viruksen reaktivaatio. Virus siirtyy gangliosta takaisin iholle aksonien avulla. Tietyt tekijät altistavat reaktivaatiolle. Tavallisin paikka huuli (yskänrokko), mutta voi olla nenässä tai leuan iholla. Myös intraoraalisesti (sekundaarinen herpeettinen stomatiitti). Ensioireet ovat polttelu, kihelmöinti, erytema, sitten syntyy useita pieniä rakkuloita, jotka laajentuvat, fuusioituvat ja puhkeavat ja rupeutuvat. Sekundaarinen herpes-infektio paranee itsestään n. 10 päivässä. Diagnoosi tehdään kliinisen kuvan perusteella. Jos näyte otetaan, se on tavallisimmin sivelynäyte rakkulan sisällöstä. Histopatologinen kuva on identtinen primaarileesion kanssa.
[muokkaa] Hoito
- Sekä primaarinen että sekundaarinen herpes-infektio ei yleensä vaadi hoitoa.
- Limakalvomuutosten hoito on yleensä oireen mukaista (puuduttavat salvat jne.)
- Iholle paikallinen asykloviiri tai pencicloviiri (Zovirax R ja Vectavir R ). Voidetta sivellään 5 kertaa päivässä 5 vuorokauden ajan. Hoito aloitetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen rakkuloiden puhkeamista.
- Vaikeissa tapauksissa systeemiset viruslääkkeet, kuten asikloviiri ja valasikloviiri
[muokkaa] Lähteet
- Meurman JH, Murtomaa H, Le Bell Y, Autti H. Therapia Odontologica. Hammaslääketieteen käsikirja. Academica-Kustannus Oy 2002. Kappale: Suulääketiede. [1]