II/37 (talvisota)
Wikipedia
II/JR 37 eli Jalkaväkirykmentti 37:n toinen pataljoona perustettiin Mikkelissä YH:n yhteydessä 14.10.1939 alkaen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varustaminen
Perustettaessa pyrittiin saavuttamaan määrävahvuudet, mutta varsinkin kaluston osalta jäätiin määrävahvuus saavuttamatta.
[muokkaa] Yksiköt
Pataljoonaan kuuluviksi perustettiin seuraavat yksiköt (suluissa määrävahvuus ja miehistön pääasiallinen asuinkunta [mikäli tiedossa]):
- Esikunta E/II/JR 37(komentaja + 6 henkilöä)
- Esikuntakomppania Esik.K/JR 37 (118 henkilöä)
- 4.Komppania/JR 37 (191 henkilöä, Pieksämäki)
- 5.Komppania/JR 37 (191 henkilöä, Jäppilä)
- 6.Komppania/JR 37 (191 henkilöä, Virtasalmi)
- 2.Konekiväärikomppania/JR 37 (154 henkilöä, Pieksämäki - Jäppilä)
[muokkaa] Komentaja(t)
Komentaja(t): kapteeni I. Tuominen
[muokkaa] Keskittäminen
Pataljoona keskitettiin muun JR 37:n mukana tulevalle toiminta-alueelleen Laatokan Karjalaan Suistamon alueelle 21.-22.10.1939 välisenä aikana.
[muokkaa] Talvisota alkaa 30.11.1939
Marraskuun viimeisen päivän ja 1.-2.12.1939 ajan II/JR 37 oli Ala-Uuksun alueella rykmenttinsä reservinä ja samalla varmistamassa Uuksujoen - linjaa.
[muokkaa] II/JR 37:n taistelut
[muokkaa] Taistelut joulukuussa 1939
2.-3.12. yöllä II/JR 37 sai käskyn siirtyä lähemmäksi silloista rintamalinjaa (joka oli tuolloin Tulemajoella) ja siirtyi Uusikylän alueelle. 3.12. aikana erinäisten sekaannusten johdosta suomalaiset joukot alkoivat vetäytyä Tulemajoki-linjalta ilman todellista vihollisen painostusta. 13. Divisioonan esikunnan käskystä mainittu linja yritettiin palauttaa omien haltuun.
Tähän liittyen II/JR 37 sai määräyksen 3.12. iltapäivällä edetä metsien kautta Tulemajoelle ja estää viholliselta sen ylitys. II/JR 37 sai tulikasteensa iltapäivällä mainittuna päivänä kykenemättä kuitenkaan estämään puna-armeijaa ylittämästä Tulemajokea. Pataljoona aloitti vetäytymisen kohti Uuksunjoki-linjaa (joka oli IV Armeijakunnan pääpuolustuslinja).
5.12.1939 Vihollinen saavutti Uuksujoen-linjan, jossa mm. II/JR 37 kävi taisteluita 8.12. asti, jolloin linjasta jouduttiin luopumaan vihollisen painostuksen vuoksi.
Viivytystaistelut jatkuivat tästä länttä kohden II/JR 37:n ollessa mukana taisteluissa koko ajan.
10.12. luovuttiin Pitkärannasta ja seuraavana päivänä luovuttiin Koirinoja-Koivuselkä - linjasta. Tämän jälkeen II/JR 37 siirtyi Kitilän-Ruokojärven väliselle alueelle.
12.12.1939 puna-armeijan joukot saavuttivat mainitun linjan johon II/JR 37 oli ryhmittynyt puolustukseen n. 7 km leveälle lohkolleen (osana ns. Rantalohkoa, jonka puolustuksesta vastasi alueen joukoista muodostettu Ryhmä Oinas). 13.Divisioonan esikunta oli määrännyt pataljoonan tukipatteristoksi II/KTR 13:n, jonka tulituen turvin pataljoona pysäytti vihollisen hyökkäyksen asemaan. IV Armeijakunnan joukot tekivät 12.-14.12. ja 16.-19.12. välisenä aikana kaksi epäonnistunutta vastahyökkäystä pohjoisempana.
II/JR 37:n loppuunväsyneet joukot saivat pidettyä aseman 19.12. asti, jolloin puna-armeija sai sisäänmurron Hippolanjärven alueella. Vastahyökkäyksen suorittaminen jäi muille joukoille II/JR 37:n siirtyessä lepoon ns. Rantalohkon reserviksi.
IV Armeijakunnan jatkaessa vastahyökkäyksiensä sarjaa pohjoisempana siirrettiin II/JR 37 Rantalohkolta Ryhmä Oinaan pohjoisosaan lähelle Ruhtinaanmäkeä 28.12.1939.
31.12.1939 II/JR 37 hyökkäsi Ruhtinaanmäen-Juttuselän alueella edeten kuitenkin vain n. 200 metriä lähtöasemistaan.
[muokkaa] Taistelut tammikuussa 1940
Hyökkäyksen suuntaa muutettiin hieman ns. Metsäkukkulaa kohden, jonne II/JR 37 hyökkäsi kolmasti seuraavina päivinä saaden metsäkukkulan haltuunsa 3.1.1940. Ns. Metsakukkulan valtaus liittyi Ryhmä Oinaan operaatioon, jossa Ruhtinaanmäen alueelle edenneen vihollisen selustayhteyksiä katkottiin ja se pakotettiin hiljalleen perääntymään ja motittautumaan (oman Armeijakuntansa määräyksestä siirtymään puolustukseen odottelemaan apujoukkoja)ns. Kitilän suurmotiksi.
6.-8.1.1940 välisen ajan II/JR 37 oli Kitilän suurmottiin saarretun puna-armeijan 168.Divisioonan pohjoissivustalla yrittäen edetä kohti etelää siinä kuitenkaan onnistumatta.
8.1.1940 II/JR 37 siirrettiin Armeijakunnan reserviksi Hepolammin alueelle. Taistelutoiminta oli hyvin vähäistä alueella.
18.1.1940 II/JR 37 siirrettiin Tst.Os.Lohikäärmeen huoltotielle III/JR 39:n avuksi. Vihollinen pyrki katkaisemaan mainitun huoltotien.
20.1.1940 II/JR 37 siirtyi taistelemaan 12.Divisioonan aluelle aivan sen länsiosaan muodostuneiden kahden motin (Lavajärvi ja Saarijärvi) joukkojen kanssa. Mainittuna päivänä II/JR 37 hyökkäsi metsien kautta kiertäen vihollisen JR 97:n joukkojen kimppuun Lavajärven kannaksella. Vihollisjoukot vetäytyivät Lavajärven kylässä olleeseen mottiin. II/JR 37 jäi lepoon alueelle varmistaen kuitenkin samanaikaisesti mainittuja motteja.
29.1.1940 alkaen 5./JR 37 osallistui Puna-armeijan 4., 5., ja 6.Hiihtopataljoonan suorittamien mottien avustusyritysten torjuntaan mottialueen eteläpuolella. Kyseiset hiihtopataljoonat edustivat puna-armeijan tuolloisia valiojoukkoja. Viimeiset taistelut ko. joukkoja vastaan käytiin 5. ja 6.2.1940 välisenä yönä.
[muokkaa] Taistelut helmikuussa 1940
Helmikuun alussa II/JR 37 osallistui jo aiemmin mainittujen mottien varmistukseen. Lavajärven motti oli tosin vain muutaman II/JR 37 joukkueen varmistama. Vielä 3.2.1940 joitain hiihto-osastoja pääsi mottiin ilman tappioita.
7.-8.2.1940 välisenä yönä yrittivät Lavajärvelle saarretut vihollisjoukot murtautua motista. 4./JR 38 pystyi kuitenkin torjumaan ko. yritykset.
14.2.1940 komppanian verran vihollisjoukkoja pakeni motista, jotka II/JR 37:n hiihto-osastot löivät ne noin 2 kilometriä Lavajärven-kylästä olevan metsämökin maastossa.
15.2.1940 aamuna loputkin motitetut joukot pakenivat etelää kohden kahden panssarivaunun tukemina.
19.2.1940 II/JR 37 sai tehtäväkseen Saarijärven motin tuhoamisen.
21.2.1940 suoritettu hyökkäys johti mainitun motin valtaukseen.
Seuraava viikko kului mm. mottien sotasaaliin keräämiseen ja lepoon.
27.2.1940 II/JR 37 sai määräyksen siirtyä Koirinojan pysäkin - Kelivaaran alueelle Kitilän suurmotin vartiointitehtävään.
[muokkaa] Taistelut maaliskuussa 1940
1.3.1940 II/JR 37 saapui edellä mainitulle alueelle (liitettiin samalla alkuperäisen rykmenttinsä perustamaan Taisteluosasto Oinakseen) ja suoritti siellä motin vartiointia ilman merkittäviä taisteluita aina rauhan tuloon saakka 13.3.1940.