Kalsiumkarbonaatti
Wikipedia
Kalsiumkarbonaatti | |
---|---|
CAS-numero | 471-34-1 |
![]() |
|
Molekyylikaava | CaCO3 |
Moolimassa | 100,1 g/mol |
Ulkomuoto | valkoinen jauhe |
Sulamispiste | 825 °C (1098 K) |
Kiehumispiste | hajoaa |
Tiheys | 2,8 g/cm3 |
Liukoisuus veteen | ei liukene |
Kalsiumkarbonaatti (CaCO3) tunnetaan myös nimillä kalkkikivi, liitu sekä marmori. Sillä on useita muotoja, mutta yleisimmin se tunnetaan valkeanharmaata jauheena tai suurina kirkkaina kiteinä, joita molempia käytetään lähtöaineena muita kalsiumin suoloja valmistettaessa. Kalsiumkarbonaatti on pehmeää ja täten helposti käsiteltävissä, mutta liukenee varsin huonosti veteen. Kalsiumkarbonaatin moolimassa on 100,1 g/mol, sulamispiste 825 °C (hajoaa), tiheys 2,8 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3) ja CAS-numero 471-34-1.
[muokkaa] Käyttökohteita
Kalsiumkarbonaatin eräs muoto, marmori on kiinteää, lujaa, pienenpienten kiteiden muodostamaa massaa. Käyttötarkoituksesta riippuen marmorin puhtaus vaihtelee. Kuvanveistäjien käyttämä marmori on hyvin hienojakoista ja kirkkaan valkoista. Vastaavasti taasen rakennusten ulkopäällystyksiin käytetään enemmän värillisiä sekä kuviollisia marmorilaattoja.
Entistä hienojakoisempaa kalsiumkarbonaattia löydetään taululiiduista, joihin se on yleensä sekoitettuna saven kera.
Maataloudessa kalsiumkarbonaattia käytetään paljon maaperän happamuuden säätelyyn eli kalkituksessa. Tarkkaan tietyille kasveille säädelty maan pH parantaa satoa siinä määrin, että kalsiumkarbonaatin käyttö on kannattavaa.