Isorotta
Wikipedia
Isorotta | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Isorotta eli rotta (Rattus norvegicus) on pieni, kaikkiruokainen ja nopeasti lisääntyvä jyrsijä. Isorotta on toista Suomessa esiintyvää rottalajia, mustarottaa suurikokoisempi ja yleisempi. Lemmikkeinä pidettävät kesyrotat on kesytetty isorotasta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Isorotta on tullut Eurooppaan Aasiasta 1700-luvun alussa. Isorottaa esiintyy kaikkialla Pohjolassa, kuitenkin pohjoisessa levinneisyys rajoittuu isompiin asutuskeskuksiin ja satamakaupunkeihin. Isorottaa ei tavata laajemmilla erämaaseuduilla. Parhaiten laji on menestynyt Keski- ja Pohjois-Euroopassa, jonka se on asuttanut lähes kokonaan. Välimeren alueella se on harvinainen, siellä yleisempänä on mustarotta.
[muokkaa] Tuntomerkit
Ruumis 11–29 senttiä, häntä 8,5–23 senttiä. Paino voi olla jopa 600 grammaa. Ruskehtava turkki, vaaleampi vatsa. Suomuinen häntä, joka on ruumista lyhempi.
[muokkaa] Ravinto
Isorotta ei elä pitkään ilman vettä, jota se tarvitsee 15–30 ml/vrk. Päivittäinen ravinnontarve on noin 10 % painosta. Muuten isorotta on erittäin sopeutuvainen ravintonsa suhteen. Isorotan ruokavalio vaihtelee sen mukaan mitä on tarjolla. Pääosa ravinnosta on kasvispohjaista eli viljaa ja siemeniä. Ne voivat kuitenkin syödä myös linnunmunia ja poikasia sekä pieniä nisäkkäitä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Poikueessa on poikasia yhden ja viidentoista välillä. Sukukypsyyden isorotta saavuttaa 3–4 kk:n iässä. Tähän kuitenkin vaikuttaa populaatiotiheys ja ravinnonsaanti. Ravinnon vähyys ja populaation tiukkuus pienentävät syntyvyyttä. Isorottanaaras on kiimassa noin 3–4 päivän välein. Kantoaika on noin 24 päivää. Lisääntymistehokkuutta lisää se,että naaras voi paritella heti synnytyksen jälkeen.
Pohjolassa isorotta ei yleensä lisäänny talvella, jolloin kannasta saattaa tuhoutua jopa 90 %. Sisätiloissa rotat voivat kuitenkin lisääntyä ympäri vuoden.
[muokkaa] Elintavat
Isorotta on epäluuloinen entuudestaan tuntematonta kohtaan. Tämä on mahdollistanut lajin runsaan leviämisen ja elinvoimaisuuden. Isorotta erottaa pienetkin makuerot. Elintilaa laajentavat tai kaatopaikalla elävät rotat eivät ole niin nirsoja kuin yhteisöissä elävät.
Toinen tyypillinen isorotan piirre on sosiaalisuus. Suuret rottayhteisöt jakaantuvat klaaneihin, jossa on yksi tai useampia perheryhmiä. Ryhmässä on täysikasvuinen uros ja yksi tai useampia naaraita poikasineen. Jokaisella ryhmällä on oma reviirinsä, jota puolustetaan muilta. Klaanin sisällä on vakiintunut arvojärjestys. Klaani kaivaa yhdessä maanalaisen luolaston, jossa on pesä- ja varastokammioita, sekä lukuisia yhdys- ja pakokäytäviä. Ne pitävät myös yhdessä huolta pesänsä siisteydestä. Rottayhteisön ja reviirin koko riippuu saatavilla olevan ravinnon määrästä. Kun yhteisön koko kasvaa, niin pesäluolastokin laajenee. Pesän ulkopuolella rotilla on polkuja, jotka merkitään virtsalla ja urosten rauhaseritteellä. Rotat käyttävät polkuja reviirinsä tarkkailuun, ne johtavat myös ruokapaikoille ja turvapaikkoihin. Pesälle palaava rotta ja sinne tuotava ruoka tarkastetaan. Lajitoverit nuuhkivat palaavaa rottaa ja lähtevät merkattua polkua seuraten hakemaan itsekin syötävää, mikäli haistavat jotain.
[muokkaa] Lisätietoa
Isorotta on syrjäyttänyt mustarotan, joka hävisi Suomesta 1900-luvun alkupuolella. Isorotta on eräs tunnetuimpia ja vihatuimpia tuhoeläimiä. Se saattaa levittää myös sairauksia kuten salmonellaa tai Weilin tautia. Isorotan hampaat ovat niin vahvat että se voi syödä tiensä läpi sementin, lyijyn, muovin ja muiden materiaalien. Se voi aiheuttaa suuria vahinkoja rakennuksille ja tuottaa oikosulkuja,sähkökatkoksia ja tulipaloja pureksimalla sähköjohtoja. Isorotta tuhoaa vuosittain suuret määrät viljaa syömällä ja etenkin ulosteillaan. Isorottia käytetään usein koe-eläiminä tieteellisissä ja teollisuuden kokeissa. Oppimiskykynsä ansiosta sitä on myös laajalti hyödynnetty käyttäytymistieteellisissä tutkimuksissa.