Def Leppard

Wikipedia

Def Leppard
The Def Leppard Logo
Toiminnassa 1977
Kotipaikka Iso-Britannia
Laulukieli englanti
Tyylilaji Hard rock
heavy metal
Levy-yhtiö Universal Music Group
Jäsenet Joe Elliot
Rick Savage
Rick Allen
Phil Collen
Vivian Campbell

Def Leppard (perustettu 1977) on brittiläinen rockyhtye. Sen nimi on peräisin korvatonta leopardia esittävästä Joe Elliotin piirroksesta ("Deaf Leopard"). Lisäksi nimi muistutti Led Zeppeliniä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

[muokkaa] 1977–1982

Rick Savage (basso), Pete Willis (kitara) ja Tony Kenning (rummut) perustivat Sheffieldissä vuonna 1977 yhtyeen nimeltä "Atomic Mass". Joe Elliot haki yhtyeestä kitaristin paikkaa, mutta päätyi laulajaksi. Pian Steve Clark liittyi mukaan toiseksi kitaristiksi. Tony Kenning erotettiin, ja hänen tilalleen otettiin Frank Noon. Yhtye äänitti EP:n Getcha Rocks Off ja Frank Noon vaihdettiin 15-vuotiaseen Rick Alleniin vuonna 1978.

Debyyttialbumi On Through The Night julkaistiin 1980 ja se herätti AC/DC -tuottajan Mutt Langen huomion. Hän tuotti bändin toisen levyn High'N'Dry (1981), joka menestyikin edeltäjäänsä paremmin.

Vuonna 1982 kitaristi Pete Willis erotettiin liiallisen alkoholinkäytön takia ja tilalle valittiin Girl-yhtyeestä tuttu Phil Collen.

[muokkaa] 1983–1990

Vuoden 1983 Pyromania-albumi oli Def Leppardin läpimurtolevy.
Suurenna
Vuoden 1983 Pyromania-albumi oli Def Leppardin läpimurtolevy.

Yhtyeen kolmannesta levystä Pyromania (1983) alkoi suosio kasvaa. Albumista julkaistut singlet "Photograph", "Foolin'" ja "Rock Ages" nostivat albumin myynnin vuoden aikana 6 miljoonaan kappaleeseen. Yhtye aloitti maaliskuussa Yhdysvaltojen kiertueen, joka päättyi saman vuoden syyskuussa. Yhtye oli suosittu Yhdysvalloissa, mutta kotimaassa Britanniassa suosio oli vähäistä, mikä haittasi yhtyettä.

Seuraavan levyn teko aloitettiin Mutt Langen kanssa, mutta hän joutui vetäytymään hankkeesta muiden kiireidensä takia. Yhtye jatkoi levyn tekoa tuottaja Jim Steinmanin kanssa, mutta Steinman erotettiin pian musiikillisten erimielisyyksien takia. Työtä jatkettiin Nigel Greenin johdolla.

Uudenvuodenaattona 1984 rumpali Rick Allenin käsi vaurioitui auto-onnettomuudessa niin, että se jouduttiin amputoimaan. Levyn tekoa jatkettiin, ja Allen opetteli soittamaan uudelleen käyttämällä vasenta jalkaansa korvaamaan vasemman kätensä aiemmin soittamia ääniä. Hän käyttää erikoisvalmisteista rumpusettiä, joka koostui aikanaan kokonaan sähkörummuista ja pedaaleista. Nykyään hänen settinsä on sekoitus akustisia ja elektronisia rumpuja ja pedaaleilla soitettavia samplattyja ääniä.

Def Leppardin ensimmäinen esiintyminen yksikätisen Rick Allenin kanssa vuonna 1986 oli Monsters of Rock-festivaaleilla Doningtonissa Britanniassa.

Vuoden 1987 Hysterian myynti oli aluksi hidasta, mutta myöhemmin siitä tuli menestys.
Suurenna
Vuoden 1987 Hysterian myynti oli aluksi hidasta, mutta myöhemmin siitä tuli menestys.

Allenin onnettomuus viivästytti levyn tekoa niin paljon, että yhtye painatti t-paitoja tekstillä Don't ask vastaukseksi levyn julkaisuajankohdasta esitettyihin kysymyksiin. Mutt Lange palasi tuottajaksi, ja neljäs levy, Hysteria ilmestyi viimein elokuussa 1987. Aluksi levy myi hitaasti. Vasta neljäs single "Pour Some Sugar On Me" sai menestystä, ja albumin myynti vauhdittui. Levyltä lohkaistiin yhteensä 6 Top 10 -listalle noussutta singleä. Myös Women menestyi hyvin (Yhdysvaltojen listalla 80.).

Yhtye teki suuren Hysteria maailmankiertueen, joka kesti 15 kuukautta. Vaikka yhtyeet Bon Jovi ja Guns n' Roses saivat 1980-luvun loppupuolella enemmän näkyvyyttä, Def Leppardin albumeita myytiin kuitenkin Yhdysvalloissa enemmän kuin muiden sen ajan rockyhtyeiden levyjä.

[muokkaa] 1990–2006

Hysteria-kiertueen päätyttyä yhtyeen toinen kitaristi Steve Clark ajautui entistä pahemmin alkoholi- ja huumekierteeseen. Hän kuoli alkoholin, mielialalääkkeiden ja särkylääkkeiden yliannostukseen tammikuun alussa 1991. Työn alla ollut Adrenalize-levy tehtiin valmiiksi, ja Phil Collen soitti kaikki levyn kitarat lukuun ottamatta kappaleen "Tonight" akustista osuutta, jonka soitti Rick Savage.

Kiertuetta varten Def Leppard tarvitsi toisen kitaristin, ja pian Vivian Campbell liittyi yhtyeeseen. Ennen Leppardia Campbell oli soittanut mm. Diossa ja Whitesnakessa. Kiertueen jälkeen Def Leppard päätti julkaista harvinaisuuksista ja singlejen B-puolista kootun "Retro Active" -levyn. Yhtenä syynä levyn tekoon oli myös Campbellin totuttaminen Def Leppardin omalaatuiseen äänitystyyliin.

Retro Activen jälkeen julkaistiin kokoelma Vault, joka myi erittäin hyvin. Levyltä julkaistu single "When Love And Hate Collide" on yhtyeen suurin menestyskappale kotimaassa Britanniassa.

Grunge valtasi alaa musiikkimaailmassa, ja Def Leppardkin muutti tavaramerkiksi muodostunutta soundiaan seuraavalle levylle. Aiempia levyjä karheampi Slang julkaistiin vuonna 1996, mutta se epäonnistui.

Vuoden 1999 levy Euphoria esitteli juurilleen palanneen Leppardin, ja single "Promises" menestyi huomattavasti edellisten vuosien singlejä paremmin.

Def Leppardin kymmenes albumi X julkaistiin 2002. Popimpaan soundiin suuntautunut levy otettiin ihailijoiden keskuudessa vastaan ristiriitaisin tuntein. "X" on tähän mennessä huonoimmin myynyt Def Leppard -levy.

Yhtyeen levyjä on myyty yli 40 miljoona ympäri maailman. Menestyksiä Pyromania ja Hysteria on myyty pelkästään Yhdysvalloissa yli 10 miljoonaa.

2006 yhtye julkaisi 1970-luvun rock-klassikoista kootun coveralbumin Yeah!.

[muokkaa] Jäsenet

  • Joe Elliot, laulu (1978-)
  • Phil Collen, kitara, taustalaulu (1982-)
  • Vivian Campbell, kitara, taustalaulu (1992-)
  • Rick Savage, basso, taustalaulu (1977-)
  • Rick Allen, rummut (1978-)

[muokkaa] Entiset jäsenet

[muokkaa] Albumit

[muokkaa] Kokoelmat

  • Vault: Def Leppard's Greatest Hits (1980-1995) (1995)
  • The Best Of Def Leppard (2004)
  • Rock of Ages: The Definitive Collection (2005) Julkaistu vain USA:ssa

[muokkaa] Singlet

  • High 'N' Dry  (Let It Go ja Bringin' On The Heartbreak 1981)
  • Pyromania  (Action! Not Words, Billy's Got A Gun, Comin' Under Fire, Foolin', Photograph, Rock of Ages ja Too Late for Love 1983)
  • Hysteria  (Animal, Hysteria ja Women 1987; Armageddon It, Love Bites ja Pour Some Sugar On Me 1988; Rocket 1989))
  • Adrenalize  (Have You Ever Needed Someone So Bad, Let's Get Rocked, Make Love Like A Man ja Stand Up (Kick Love Into Motion) 1992; Tonight 1993)
  • Retro Active  (Desert Song, Miss You in a Heartbeat ja Two Steps Behind 1993)
  • Slang  (Work It Out 1996)
  • Euphoria  (Paper Sun ja Promises 1999; Day After Day 2000)
  • X  (Four Letter Word ja Now 2002)

[muokkaa] Aiheesta muualla