Haldanen dilemma

Wikipedia

Haldanen dilemma (engl: Haldane's Dilemma), myös Haldanen ongelma on evoluution hitauteen liittyvä ongelma, jonka evoluutiogeneetikko J. B. S Haldane esitti vuonna 1957 julkaisussaan "The Cost of Natural Selection". Siinä Haldane laski, että uudet geenit vakiintuvat luonnonvalinnan vaikutuksesta vasta satojen sukupolven jälkeen populaatioihin, joiden jäsenten lukumäärä ei muutu mitenkään. Haldanen laskelmien mukaan evoluutio vaatisi tämän vuoksi uskottua enemmän aikaa.

Ensimmäinen jonka tiedetään käyttäneen termiä Haldanen dilemma oli paleontologi Leigh Van Valen tutkimuksessaan "Haldane's Dilemma, Evolutionary Rates, and Heterosis", jonka hän kirjoitti vuonna 1963. Hän korosti että yhden uuden alleelin vallitsevaksi päätyminen vaatisi korkeaa määrää kuolemia, eli suurta valintaa. Ja koska jokainen geenin samanaikainen leviäminen nostaa tätä rajaa, asettaa suuri määrä vaihdunnassa olevia geenejä suuria vaatimuksia alkupopulaation koolle sekä lisääntymisnopeudelle, jotta se voisi kestää vaaditun valintapaineen.

Nykyisin Haldanen dilemma on käytössä lähinnä evoluutiota vastustavien piirissä.

[muokkaa] Dilemman sisältö

Haldane esitti että on vaikeaa samanaikaisesti valita useaa haluttua ominaisuutta samanaikaisesti, koska halutut geenit eivät välttämättä esiinny yhdessä, jolloin karjankasvattaja joutuu hyväksymään myös sellaisia yksilöitä, joilla on epätoivottuja ominaisuuksia. Haldanen mukaan sama ongelma koski luonnonvalintaakin: Ominaisuus joka on hyvä jonakin aikana saattaa olla haitallinen toisena aikana, jolloin samanaikainen optimisointi myös luonnossa vaikeutuisi.

Haldanen mukaan tämä ei ollut ongelma nopeammin lisääntyvillä lajeilla, joilla sukupolven väli oli lyhyt, vaan koski ainoastaan hitaasti lisääntyviä lajeja, joilla alleelin vallitsevaksi tuleminen vaatisi paljon aikaa.

Muilla kielillä