Aro
Wikipedia

Aro eli steppi on luonnonvaraisen heinä- ja ruohokasvillisuuden ja joskus myös pensaiden peittämä verrattain kuiva ja puuton alue. Tunnettuja ovat Venäjän sisäosien arot, Argentiinan pampa ja Amerikan preeria. Aroja tavataan usein lauhkealla ja subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä ja ne ovat usein tasankoja, joskus myös vuoristoissa, joilla ei kuivuuden vuoksi vilja menesty. Keväisin arotkin kukkivat, kun sipuli- ja mukulakasvit puhkeavat kukkaan lyhyen sadekauden aikana.
Arot ryhmitellään usein vallitsevan kasvillisuuden mukaan ruoho-, heinä- ja pensasaroihin. Suola-aro ja aavikkoaro ovat aavikon ja aron välimuotoja. Pensasaro eli puoliaavikko on usein aavikoiden reunamaita. Aro voi esimerkiksi taitamattoman viljelyn ja kuivuuden yhteisvaikutuksesta aavikoitua nopeasti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ilmasto
Aroilmasto on mannerilmasto: kesät ovat suhteellisen kuivat ja kuumat, talvet taas tuulisia ja kylmiä. Aroilmaston tyyppi on Köppenin ilmastoluokituksessa BS. Aroilmasto on kuiva ilmasto, joka erotetaan metsästä ja aavikosta kuivuusrajojen perusteella. Kuivuusraja riippuu haihtumisesta, joka riippuu lämpötilasta. Jos subtrooppisen aavikon sademäärä on noin 250 millimetriä, aron sademäärä on 250-500 millimetriä. Aron ja aavikon raja saadaan kaavasta R = 160 + 9*T, jossa R on aron ja aavikon sademääräraja (mm) ja T vuoden keskilämpötila (°C). Monia muita kuivuusrajojen laskukaavoja on kehitelty, joissa sademääräkynnys riippuu siitä, kuinka paljon sadetta tulee nimenomaan lämpiminä kuukausina eli lämpimänä vuosipuoliskona (huhti-syyskuu pohjoisella, loka-maaliskuu eteläisellä pallonpuoliskolla).
Aroilmaston kuivuusraja (sademääräraja, jonka alapuolella T lämpötilainen ilmasto on aroa tai aavikkoa).
R=20*T+C
C=280, jos sateesta yli 30 % tulee lämpimänä vuosipuoliskona, C=140, jos lämpimänä vuosipuoliskona tulee 30-70 % sateesta, ja C=0 jos sateesta tulee alle 30 % lämpimänä vuosipuoliskona. Aroilmaston alempi kuivuusraja on R/2 eli jos sademäärä on puolet R:stä tai alle, on kyse aavikosta, jos sademäärä yli R, on kyse metsästä. Metsän ja aavikon välissä on aro (BS), eli voidaan merkitä, että R/2<BS<R.
[muokkaa] Maaperä ja kasvillisuus
Aromaannos on kosteilla aroilla viljavaa mustamultaa (tsernotseemi, tšernotsem) ja kuivemmilla lyhytruohoisemmilla aroilla kastanjanruskeaa aromaannosta. On myös kolmannen tyyppistä kostean aron maannosta, jota on lähellä metsänrajaa. Niittyaro on kostein arolaji. Pitkäheinäinen aro on kosteampaa kuin lyhytheinäinen. Pensasaro on kuiva aron ja aavikon välimuoto, puoliaavikko, jollainen on myös suola-aro.
Aroilla kasvaa monivuotisia heiniä ja maahan ravintoa varastoivia kasveja, sipuleita ja juurakoita. Rehevilläkin niittyaroilla juurissa on 80-85 % biomassasta ja puoliaavikoita lähestyvillä kuivilla aroilla yli 90 %. Suuri osa kasvien biomassasta vaihtuu joka vuosi. Keski-Argentiinan pampalla kasvaa nykyään monia eurooppalaisia heiniä ja ruohoja, mutta tämäkin alue on laajalti viljelty. On myös kylmää, kuivaa aromaista kasvillisuutta, joka on lähinnä tundraa tai vuoristokasvillisuutta.
[muokkaa] Arot maailmassa
Maailmalla laajoja aroalueita on Unkarista Etelä-Venäjän ja Siperian kautta aina Tyynellemerelle asti. Muita suuria aroalueita ovat Pohjois-Amerikan preeriat ja Etelä-Amerikan pampat. Pampan itäosa on yksi Argentiinan vehreimpiä alueita. Amerikan preeriakin jakautuu kuivuutensa puolesta kosteampaan läntiseen ja kuivempaan itäiseen aroon. Aasiassa on laaja aroalue, steppi, Unkarista Mantšuriaan. Tällä arolla on monin paikoin hienojakoista lössiä. Ukrainassa on mustan mullan eli tsernotsemin alue. Etelä-Afrikassa on veldi ja Australiassa ja Uudessa-Seelannissa downs. Puoliaavikkoa on esim. Kaspianmerestä itään. Vuoristojen ruohoisia aroalueita ovat Andien Puna (punja) ja Keski-Aasian vuoristojen Pamir. Trooppisten alueiden savannit muistuttavat joskus aroja.
[muokkaa] Katso myös
Kasvillisuusvyöhykkeet |
---|
Aavikko | Aro | Havumetsä | Lehtimetsä | Nahkealehtinen kasvillisuus | Sademetsä | Savanni | Tundra | Vuoristokasvillisuus |