Château-Gaillard

Wikipedia

Näköala Ghâteau-Gaillardin linnoitukselle.
Suurenna
Näköala Ghâteau-Gaillardin linnoitukselle.

Château-Gaillard on nykyisin raunioina oleva keskiaikainen linnoitus, joka sjaitsee Les Andelysin kaupungin lähellä Euren departementissa, Normandian maakunnassa Ranskassa. Rauniot ovat siis Seine-joen alajuoksulla, 95 kilometriä luoteeseen Pariisi]sta ja 40 kilometriä Rouenista. Samalla ne muodostavat palasen Ranskan historiaa sekoittaen yhteen Rikhard Leijonamielen, kirotut kuninkaat ja 800 vuotta tapahtumia tuolla Seinen rannalla.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Normandia 1100-luvun lopulla

Linnoitus nähtynä Seineltä. Asuinosa vasemmalla, vartiotorni oikealla.
Suurenna
Linnoitus nähtynä Seineltä. Asuinosa vasemmalla, vartiotorni oikealla.

Englannin kuningas Rikhard I Leijonamieli, joka oli myös Normandian herttua ja nuoruudessaan Ranskan kuninkaan Filip II Augustuksen ystävä ja liittolainen, peri kruunun isältään Henrik II:ltä Englannin valtaistuimen ja siihen kuuluvat Ranskassa olevat läänitykset. Tämän jälkeen hän lähti kolmannelle ristiretkelle yhdessä Filip II:n kanssa. Tämän jälkeen heidän suhteensa katkesivat. Palattuaan takaisin ristiretkeltä Rikhard alkoi palauttamaan menetettyjä asemiään itäisissä läänityksissään, etitoten Normandian herttuakunnan itäosissa. Voitettuaan Ranskan kuninkaan joukot Vendômessa, hän käytti hyväkseen paavin vaatimaa välirauhaa ja toteutti projektinsa valtavasta linnoituksesta. Linnoituksen työt alkoivat vuonna 1196 ja päättyivät jo seuraavana vuonna.

[muokkaa] Suunnaton linnoitusrakennelma

Vartiotorni ja ulkomuuri tasangolta nähtynä
Suurenna
Vartiotorni ja ulkomuuri tasangolta nähtynä

Rikhard Leijonamielen puolustusrakennelmien kokonaisuus oli paljon laajempi ja merkittävämpi kuin se kokonaisuus, jonka me vielä tänään voimme nähdä raunioina. Puolustusjärjestelmän tarkoituksena oli mahdollistaa totaalinen Seinen sulkeminen liikenteeltä. Tasangolla olivat esimuurien kokonaisuus sekä vallihautojen ympäröimillä töyräillä esilinnakkeet. Joen rannassa olevassa soistuneessa laaksossa, kahden Andelysin linnoitetun kylän välisen maaston mitainen ympäristövallitus ja lopulta itse joessa, jossa oli linnoitettu saare sekä paksujen kettienkien muodostama esterakennelma, joka pystyi estämään kaiken liikenteen joella. Kaiken tämän keskellä kohosi juhlavana ja läpitunkemattomana tarkkailupisteenä itse Château-Galliasdin linnake. Linnoitusjärjestelmän tehtävänä oli Seinen liikenteen valvonta sekä Normandian herttuakunnan pääkaupungin Rouenin suojelu.

Linnoutuksen rakentaminen kalliolle kesti vajaat kaksi vuotta ja vuonna 1198 työt olivat valmiit. Linnoituksen arkkitehtuuri on saanut vaikutteita syyrialaisista linnoituksista, joihin Rikhard Leijonamieli tutustui tekemänsä ristiretken aikana. Arkkitehtuuri oli omana aikanaan erittäin modernia ja varmaan toimi esikuvana monille vastaavilel rakennelmilel kaikkialla Euroopassa, jopa Suomeen rakennetulle Olavinlinnalle. Linnoituksen pyöreät ja kulmattomat muurit estivät ammusten suoran kosketuksen varisinaisiin sisämuureihin ja Vartiotornissa ole perus- ja esimuuri, joka suojeli hyökkäyksiltä varsinaista vartitornia.

Aikauden aseiden kantaman lyhyyden tähden linnaketta ei rakennettu korkeammalle kukkulalla. Rikhard rakensi eritoten puolustusjärjestelmän Cléryn kummulle, jonka sijainti muutoin oli hänen tarkoituksiinsa erinomaisen sopiva. Linnoituksessa oli kolme 120 metrin (20 metriä Seinen pinnan alapuolelle) syvyistä kaivoa, jotka oli kaivettu kalkkiveen. Lisäksi sen perustaan oli louhittu lukuisia kelalreita tarvitatville elintarvikkeille. Näin linnoitus oli tarkoitettu kestämään myös pitkäaikaista piiritystä ja oli maineeltaan pitkälti valloittamaton.

[muokkaa] Château-Gaillardin piiritys

Vartiotornin Seinen puoleinen muuri.
Suurenna
Vartiotornin Seinen puoleinen muuri.

Rikkhard Leijonamielen kuoltua huhtikusussa 1199 tuli kuninkaaksi hänen nuorempi veljensä Juhana Maaton, josta tuli myös Normandian herttua. Juuhana solmi ranskan kanssa ns. Goulet'm rauhan 22. toukokuuta 1200. Rauha kuitenkin päättyi vuonna 1202 ja Ranskan Filip II hyökkäsi Normandiaan ja 6 000 sotilaan avulla hän piiritti Château gaillardin linnoituksen 10. elokuuta vuonna 1203. Sen jälkeen kun hän oli saanut haltuunsa saarella olevan linnoituksen ja esilinnaoitusjärjestelmän, niin päätti ryhtyä taivuttamaan itse linnoitukseen siirtyneitä sotilaita ja muita asukkaita.

Linnoituksesta turvapaikan saanet läheisen kylän vanhukset, naiset ja lapset poistettiin linnoituksesta joulukuussa. Linnoitus kesti kuitenkin urhollisesti hyökkääjien piirtyksen ja linnoituksen useat tulipalot ja vasta kun kolme neljsosaa sotilaista oli menehtnyt nälkään linnoituksen päällikkö Roger de Lascy suostui antautumaan.

Linnoituksessa oleva armeija antautui 6. maaliskuuta vuonna 1204. Näin Filip II sai vapaan tien päättä voitokaasti NOrmandian valloituksensa. Hän otti maakunnan kuninkaan suoraan hallintaan kesäkuussa 1204.

[muokkaa] Linnoituksen kohtalo

[muokkaa] Kirotut kuninkaat

Linnanpiha
Suurenna
Linnanpiha

Château-Gaillardista tulle mielenkiintoinen historiallinen toimija 1300-luvun alun Ranskassa. Kuningas Filip IV Kaunis lopetti temppeliherrojen ritarikunnan ja sai itsensä ja poikiensa osaksi kirjouksen. Tämän kirjouksen ja historiallisesti tapahtuneen Suoran Kapetinki-dynastin päättymisen myötä näitä neljää kuningasta kutsutaan "kirotuiksi kuninkaiksi" (ransk. les roi maudit).

Historiassa on lukuisia tarinoita, joiden todenton vuosisatoja myöhemmin tarkistaa. Erään tallaisen tarinan mukaan Château-Gaillardin linnoituksen vartiotornin juurella, pohjoisella puolella, olevat portaat johtavat suureen maanalaiseen selliin, jossa olisi pidetty vangittuna Filip IV Kauniin miniää Burgundin Margueritea, joka oli aviorikoksesta syytetty Ludvig X Itsepäisen puoliso. Marguerite Bourgogne toki suljettiin linnoitukseen 18. kesäkuuta 1314 ja hänet kuristettiin hevosten vetämänä 15. elokuuta 1315 ja hänen ruumiinsa vietiin seuraavana yönä Vernon fransiskaanien hautausmaalle. Tämän ns. Neslen tornin skandaalin seurauksena myös toinen Filip IV Kauniin miniä, Kaarle IV Kauniin puoliso Blanche, oli sujettuna Château-Gailalrdin linnoitukseen, mutta hän sai kuitenkin luvan vetäytyä loppuelämäkseen luostariin. Filip V Pitkän puoliso Jeanne, oli myös aikansa suljettuna Dourdanin linnoituksen, mutta hänet vapautettiin ja hän olikin ainoa näistä kolmesta Filip IV Kauniin miniästä, josta tuli kuningatar vuonna 1316.

[muokkaa] Satavuotinen sota

Sisäänkäynti esilinnaan, joka suojelee vartiotornia.
Suurenna
Sisäänkäynti esilinnaan, joka suojelee vartiotornia.

Seuraava kuuluisa linnan asukas on satavuotisen sodan aikana mm. Navarran kuningas Kaarle Paha, Ludvig X Itsepäisen tyttären Navarran kuningattaren Johannan poika, on linnoituksessa vankina Ranskan kuninkaan Juhana II Hyvän määräyksestä. Kaarle kuitenkin pakenee sieltä 9. marraskuuta 1357.

Tämän pikäkestoisen konfliktin aikana linna joutuu useiden piiritysten kohteeksi. Vuonna 1417 se jouttu englantilaisilla kuudentoista kuuakuden piirityksen jälkeen, koska viimeinenkin köysi kaivosta tarvittavan veden nostamiseksi katkeaa. ]]Jeanne d'Arc]]in asetoveri La Hire hyökkää linnoitusta vastaan ja valtaa sen vuonna 1429, mutta jo seuraavana vuonna se palautuu takaisin englantilaisille. Vuonna 1449 Kaarle VII Voittoisan joukot valtaavat linnakkeen ranskalle satavuotisen sodan ollessa päättymisvaiheessa.

[muokkaa] Nykyaika

Tultaessa uudelle ajalle, niin tapahtuu linnoituksen viimeinen piiritys Navarran kuninkaan Henrikin, tulevan Ranskan kuninkaan Henrik I:n toimesta. Tämän jälkeen kuninkaalloisella määräyksellä linnoitus määrätään tuhottavaksi ja muurit alas revittäviksi sekä rauniot annettaviksi paikalisilel luostareille. Alarepiminen keskeytetään vuonna 1611, mutta ne alkavat ja jatkuvat uudelleen kardinaali Richelieun määryksestä.

Vuonna 1852 Château-Gaillardin linnoitus luokitellaan valtion toimesta historialliseksi monumentiksi ja sen suojeleminen aloitetaan. Nykyisin linnoitus on suosittu turistikohde ja sinne on rakennettu entisöityjä ja suojaisia tiloja matkailutarkoituksiin.