Ihmisen toiminta

Wikipedia

Ihmisen toiminta on monenlaisen selittämisen kohteena. Selittämisen tavat vaihtelevat logiikkaan ja positivismiin pohjautuvista normatiivisista malleista aina historiallis-sosiaalis-geneettisiin idiograafisiin selityksiin.

Perustavanlaatuisin ihmisen toimintaa selittävien ideoiden jako on kausaalisiin ja teleologisiin selityksiin perustuva.

Selittäminen on vaikeaa, koska ihmisaivot ovat yhä suurimmaksi osaksi täysi mysteeri nykytieteelle. Selittämistä voidaan tehdä individualistisesti tai kollektivistisesti. Psykologia tutkii yksilön toimintaa, kun taloustiede tutkii lähinnä ryhmiä. Sosiologia keskittyy molempiin.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Positivistinen selitys

Georg Henrik von Wright toi ihmisten toiminnan selittämisen muodollisen logiikan piiriin. Hän lähti syllogistisesta näkökulmasta ja hänen mukaansa ihmisten toiminta oli perusteltavissa apriorisesti haetun tavoitteen perusteella, eikä toiminnan ja lopputuloksen välille tarvita kausaalista lakia. Esimerkiksi:

  1. Pekka halusi satuttaa varista
  2. Pekka uskoi, että heittämällä kiven hän voi satuttaa varista
  3. Siispä Pekka heitti kivellä varista

Prakseologia on Ludwig von Misesin ja muun Itävaltalaisen taloustieteen ja sosiologian käyttämä malli, joka pyrkii selittämään ihmisten toimintaa taloustieteiden pohjana. Se lähtee pienestä määrästä uskottavia oletuksia ja pyrkii selittämään ihmisen toimintaa tarpeidensa tyydyttäjänä. Sen mukaan psykologinen tarkkailu on aivan liian epäluotettava tapa tutkia ihmisten toimintaa, koska objektiivinen jatkuva tarkkailu ei pragmaattisesti ole mahdollista, ja tarkkailu vaikuttaa ihmisten toimintaan. Myöskään historiallisia lainalaisuuksia tutkiva lähestymistapa ei heidän mielestään täytä tieteellisen luotettavuuden tunnusmerkkejä.

Saksalaisen taloustiede puolestaan uskoi historisistinen lähestymistavan hedelmällisyyteen. Ihmisten toimintaa kyetään heidän mielestään luotettavasti jopa ennustamaan pelkästään historiallisia lainalaisuuksia tutkimalla. Itävaltalaisen ja saksalaisen taloustieteen koulukuntien välillä käytiinkin tutkimustavoista kova ideologinen kamppailu, methodenstreit.

Sosiologia lähti alun perin Auguste Comten kynästä hyvin positivistisena ilmiönä. Emile Durkheim jatkoi saman tiukan normin mukaan, hänen mielestään yhteisöllisiä tosiasioita tuli kohdella kuin luonnontieteellisiäkin.

[muokkaa] Tulkitseva selitys

Työ on ehkä ihmisen elämässä vallitsevin osa-alue, ja sitä on pidetty etenkin tulkitsevassa filosofisessa perinteessä myös pitkälle ihmistä itseään määräävänä tekijänä. Engels käy kirjoituksessaan Työn osuus apinan muuttumisessa ihmiseksi läpi sitä evolutiivista kulkua, joka on johtanut nykyaikaisen ihmisen mielen, tietoisuuden ja käsitteistön syntymiseen. Hänen mukaansa työllä on siinä suuri osa, ja täten myös ihmisen tietoisuus on sosiaalisesti ja historiallisesti määräytynyt. Lev Vygotski on tutkinut työkaluja ja niiden yhteyttä semiotiikkaan.

Jo antiikissa Sokrates piti jokaisen kaupungistuneen yhteiskunnan perusominaisuutena työnjakoa, jossa jokainen etsii työn, jota muut arvostavat eniten.

Arthur Schopenhauer on kirjoittanut paljon ihmisen riippuvaisuudesta vietteihinsä nähden. Hänen mielestään ihminen ei ole todella vapaa niin kauan, kuin hän on biologisten tarpeidensa orja. Schopenhauer näki tässä pessimistisen elämänfilosofiansa kulmakiven. Hänen mukaansa ihminen voi vapautua ainoastaan esteettisellä kontemplaatiolla tai pidättäytymällä hummailusta ja alistautumalla askeettiseen elämään. Nietzsche jatkoi samoilla linjoilla.

[muokkaa] Psykologia

Psykologia on yrittänyt tulkita yksittäisten ihmisten toimintaa koko olemassaolonsa ajan. Psykologiset mallit kuvaavat usein kohtalaisen tarkasti ihmisen toimintaa henkisellä tasolla, mutta psykologisessakin selittämisessä on omat ongelmansa. Kuten taloustieteissä, ei psykologiassakaan voida järjestää tieteellisiä eristettyjä kokeita. Tällaisissa kokeissa ihmiseen kohdistuva tarkkailu usein saa hänet toimimaan eri tavoilla kuin yleensä. Ihmisen pään sisälle on mahdotonta nähdä.

Arkipäivän psykologisessa selittämisessä tehdään usein monenlaisia virheitä. Fundamental attribution error on perustavanlaatuisin psykologisen selittämisen virhe, jossa ympäristön ominaisuuksia pakotetaan henkilön ominaisuuksiksi.

Monimutkaisemmat mallit saivat lyhyen ajan sisällä väistyä behaviorismin tieltä, joka pyrki tiivistämään ihmisen toiminnan yksinkertaiseen ärsyke-vaste-järjestelmään. Ikävä kyllä behaviorismi oli aivan liian yksinkertainen kuvatakseen luotettavasti ihmisten toimintaa, koska samoista ärsykkeistä tuntui eri kerroilla tulevan erilaisia vasteita. Kyynikot väittivät jopa, että behaviorismi ei osaa selittää tyhjentävästi kuin silmän räpytysvasteen.

Myöhemmin ärsyke-vaste-mallista on siirrytty ärsyke-eliö-vaste-malliin, jossa henkilön sisäiset mentaaliset tilat otetaan huomioon. Ne ovat määräävä tekijä ärsykkeisiin vastaamisessa.

[muokkaa] Moraali

Stoalaisen luonnonoikeusopin mukaan ihmiset toimivat luontaisesti moraalisia. Heidän mielestään moraali on määräävä tekijä jo ihmisen toiminnan lähteenä, eikä niinkään deontologisena, tekoa tehtäessä huomioitavana sääntönä tai teleologisena kohteena. Sokrates oli sitä mieltä, että valistunut ihminen toimii pakostikin moraalinsa mukaan, pahoja asioita tekevät ainoastaan valistumattomat. Nietzsche tuli päinvastaisiin tuloksiin ja arveli, että ylhäältä annettu herramoraali ja kristinusko olivat hyödyttömiä ja haitallisia historiallisen alistamisen välineitä. Marx oli kristinuskosta samaa mieltä.

Jos moraali nähdään kulttuurievoluution tuotteena, on luontaista, että ihmisillä on moraalinvastaisia vaistoja, mutta heidän kannattaisi silti totella vallitsevaa kulttuurikäsitystä. Järki ja intuitio ovat yhtä lailla evoluution tuloksia, eivätkä mitenkään sadan tuhannen vuoden ihmisten toiminnan tuloksena luomaa kulttuuria ylivertaisempia. Vallitsevaa sosiaalista verkostoa ja yhteiskunnan hienoja rakenteita ei voi mitenkään kukaan ymmärtää, eikä niitä täten tulisi suunnitella uudestaan.

Myös Karl Popper tuli samankaltaisiin tuloksiin, ja uskoi että jokainen utooppisesti uudistettu ja uudestaan suunniteltu yhteiskunta perustui väkivallalle eikä mitenkään voisi kestää. Hänen mielestään vähittäinen, demokraattinen uudistaminen oli ainoa tapa rakentaa väkivallaton, avoin yhteiskunta.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Muilla kielillä