Keinokastelu

Wikipedia

Keinokastelu eli kasteluviljely on maan viljelyä siten, että esim joesta tai järvestä ohjataan vettä ja lietettäkin kasveille. Tämä mahdollistaa viljelyn kuivilla seuduilla, joilla ei sada riittävästi viljelyä varten. Keinokastelun historiallinen merkitys on se, että se vaati pysyvää asutusta ja mahdollisti kaupunkien synnyn, sillä kastelemalla saa 2-3 hyvää satoa vuodessa, jos tekee työtä riittävästi. Kaupunkien synty johti muinaisessa Mesopotamiassa sivilisaation syntyyn.


[muokkaa] Varhaista keinokastelukulttuureja

  • Sawwan