Keräkurmitsa
Wikipedia
Keräkurmitsa | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Keräkurmitsa (Charadrius morinellus) on pienikokoinen kahlaajalintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Keräkurmitsan rinta ja kylki ovat kuparinruskeita, selkäpuoli suklaanruskea. Leuan alla on selvä valkea nauha, alaperä on valkoinen. Mahanalus on musta. Jalat ovat keltaiset ja lyhyt nokka musta. Pituus on 20–26 senttimetriä, siipien kärkiväli 45–65 senttimetriä ja paino 85–140 grammaa.
Vanhin suomalainen rengastettu keräkurmitsa on ollut 8 vuotta ja 15 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen, vähintään 11 vuoden ja 10 kuukauden ikäinen yksilö.
[muokkaa] Levinneisyys
Keräkurmitsa pesii tuntureilla Pohjois-Norjasta Itä-Siperiaan ulottuvalla vyöhykkeellä sekä vuoristoalueilla kuten Alpeilla ja Skotlannin ylämaalla. Muualla Suomessa sitä tavataan muuttomatkoillaan. Suomessa pesii tuntureilla noin 2000 paria. Euroopassa pesimäkanta on 18 000 – 40 000 paria. Talvehtii Pohjois-Afrikassa Marokosta Iraniin.
[muokkaa] Elinympäristö
Pesimäaikana keräkurmitsat pysyvät avotuntureissa, muuttomatkoillaan ne viihtyvät ruohikkoisilla mailla kuten niityillä, laitumilla ja viljapelloilla, talvehtimisalueet ovat arolla.
[muokkaa] Lisääntyminen
Keräkurmitsa tekee pesänsä painanteeseen paljaalle maalle, ja munii siihen 3 munaa. Kumpikin puoliso hautoo noin 3½ viikkoa, koiras aktiivisemmin. Poikaset ovat pesäpakoisia. Koiras yksin huolehtii niistä, ja ne ovat lentokykyisiä 4 viikon ikäisinä.
Hautovaa keräkurmitsaa on vaikeata havaita, sillä sen suojaväritys on tehokas ja pakoetäisyys minimaalinen: Se lähtee pakoon usein vasta jalan alta. Hautovaa lintua on usein mahdollista jopa kosketella sen siitä erityisesti häiriintymättä.
[muokkaa] Ravinto
Keräkurmitsat syövät hyönteisiä ja pieniä selkärangattomia.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Wilkie, A. O. M. 1981: Keräkurmitsan hautomisrytmistä ja käyttäytymisestä Norjassa. – Ornis Fennica 58:11–20.