Huuto
Wikipedia
Huuto (norj. Skrik, alun perin Epätoivo) on norjalaisen ekspressionistisen taidemaalarin Edvard Munchin maalaus. Sitä pidetään hänen merkittävimpänä teoksenaan, ja se onkin kuuluisin norjalainen maalaus. Se symbolisoi eksistentiaalista ahdistusta. Taustalla on Oslon kaupunki, verenpunainen taivas ja kävelykatu, jota usein luullaan sillaksi kaiteen vuoksi, jolla huutava mies seisoo. Tapansa mukaan Munch maalasi useita versioita Huudosta, yhteensä neljä, joista tunnetuimmat ovat Munch-museossa ja Kansallisgalleriassa.
Munch kirjoitti:
- "Kävelin polkua pitkin kahden ystävän kanssa – – aurinko oli laskemassa – – yhtäkkiä taivas muuttui verenpunaiseksi – – pysähdyin, tuntien itseni uupuneeksi, ja nojasin aitaan – – sinimustan vuonon ja kaupungin yllä oli verta ja tulisia kieliä – – ystäväni jatkoivat kävelyään, ja minä seisoin siinä, vapisten ahdistuksesta – – ja tunsin loputtoman huudon kulkevan läpi luonnon."
Tutkijoiden mukaan Munchin kuvailema tilanne saattoi tapahtua talvella 1883–1884, jolloin Krakataun tulivuorenpurkauksesta syntyneet tuhkapilvet saivat auringonlaskut näyttämään poikkeuksellisen punaisilta aina Euroopassa saakka. Maalauksessa esiintyvä hahmo on saattanut saada innoituksensa perulaisesta muumiosta [1], jonka Munch oli aiemmin nähnyt Pariisissa eräässä näyttelyssä.
[muokkaa] Tauluvarkaudet
Kansallisgallerian Huuto varastettiin 12. helmikuuta 1994, mutta saatiin takaisin saman vuoden toukokuussa. Munch-museon Huuto puolestaan varastettiin 22. elokuuta 2004 ja samalla varastettiin toinen Munchin maalaus Madonna.
Norjalainen uutislehti Dagbladet kertoi 28. huhtikuuta 2005, että kyseinen maalaus on Munchin Madonnan ohella tuhottu polttamalla. 31. elokuuta 2006 Norjan poliisi kuitenkin ilmoitti löytäneensä maalaukset "odotettua paremmassa kunnossa" [2].