Hippiäinen
Wikipedia
Hippiäinen Elinvoimainen |
||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Hippiäinen (Regulus regulus)
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntomerkit
Hippiäinen on Suomen ja koko Euroopan pienikokoisin lintu, pituuden ollessa vain n. 9 cm ja painon 4-7 g. Havumetsien pyöreä, touhukas pallero on yläpuolelta vaaleanruskea ja alapuolelta vaaleanharmaa. Päälaella kulkee mustareunainen pitkittäisjuova, joka koiraalla on oranssi ja naaraalla keltainen. Pyrstö on lyhyt ja siivellä on valkea siipijuova, jonka takana on musta täplä.
Kuusimetsiköstä kantautuva hippiäisen laulunsäe on veivaava, kirkas, peräkkäin toistuva ja hyvin korkea. Vanhempien ihmisten onkin vaikea kuulla hippiäistä. Kutsuääni on korkeaa sirinää.
Vanhin suomalainen rengastettu hippiäinen on ollut 3 vuotta 8 kuukautta vanha. Euroopan vanhin oli brittiläinen 5 vuoden 1 kuukauden ikäinen hippiäinen.
[muokkaa] Levinneisyys
Eurooppa ja osa Aasiaa. Hippiäinen pesii koko maassa yleisenä havumetsissä aina Metsä-Lappiin saakka. Suomen pesimäkanta on suuruusluokaltaan 0,5-1,3 miljoonaa paria. Euroopassa pesii 9-12 miljoonaa hippiäisparia, painopisteen ollessa pohjoisessa.
Hippiäinen on osittaismuuttaja. Syys-lokakuussa pääosa hippiäisistämme muuttaa Keski-Eurooppaan ja palaa sieltä maalis-huhtikuussa.
[muokkaa] Elintavat
Osa hippiäisistä muuttaa Keski-Eurooppaan talvehtimaan ja palaa sieltä huhtikuussa. Lähes puolet hippiäisistä jää kuitenkin talvehtimaan Suomeen, ja ankarat pakkastalvet saattavat johtaa koko talvehtijakannan menehtymiseen. Suomen pakkasiin jääminen kuitenkin hyödyttää talvehtijoita: ne saavat vallatuksi parhaat pesimäpaikat ennen muuttajia. Kylminä talviöinä hippiäinen voi pudottaa ruumiinlämpöään kymmenen astetta, mutta silti ero ulkoilmalämpötilaan voi olla jopa 50-70 astetta. Energian saamiseksi tulipalopakkasilla hippiäisen täytyy löytää n. 3 grammaa ravintoa päivässä. Talvella hippiäiset lyöttäytyvät tiaisparvien matkaan.
Alati levottomana puustossa liikkuvaa hippiäistä on vaikea saada näkyviin. Mikäli se onnistuu, on tunnistaminen helppoa: vihreänharmaa, rauhattomana alituiseen korkeasti visertelevä pikkulintu ei pysy hetkeäkään aloillaan vaan pyrähtelee jatkuvasti oksalta toiselle. Hippiäinen on aito kuusimetsän laji, mutta muuttomatkoilla sitä saattaa tavata muunkinlaisissa ympäristöissä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Hippiäiset tekevät taidokkaan pallomaisen pesänsä kuusenoksan alapuolelle rakentaen sen hämähäkinseiteistä, sammalista ja jäkälistä. Toukokuussa naaras munii 8-12 munaa ja hautoo niitä 15-17 vuorokautta. Molemmat emot ruokkivat poikasia pesässä 17-22 vuorokautta. Pesän ulkopuolella ruokkiminen tapahtuu koiraan toimesta naaraan hautoessa jo toista pesyettä.
[muokkaa] Ravinto
Hyönteiset, toukat, kotilot, hämähäkit.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Aalatalo, Rauno 1981: Interspecific competition in tits Parus spp. and the Goldcrest Regulus regulus: foraging shifts in multispecific flocks. - Oikos 37:335-344.
- Haftorn, S. 1982: Hippiäisemojen osallistumisesta poikasten hoitoon. - Ornis Fennica 59: 123-133.
- Hildén, Olavi 1982: Hippiäisen talviekologia ja osittaismuutto Suomessa. - Ornis Fennica 59:99-119.
- Järvinen, Antero 1982: Hippiäisen Regulus regulus pohjoisuusennätyksistä. - Lintumies 1.1982 s. 39-40. LYL.
- Lagerström, Martti 1979: Hippiäisten yöpyminen lumionkalossa. - Ornis Fennica 56:170-172.
- Palmgren, Pontus 1932: Zur Biologie von Regulus r. regulus (L.) und Parus atricapillus borealis Selys. Eine vergleichend-ökologische Untersuchung. - Acta Zool. Fenn. 14:1-113.
- Palmgren, Pontus 1936: Uber den Massenwechsel bei Regulus r. regulus (L.). - Ornis Fennica 13:153-159.
- Saurola, Pertti 1978: Arvokkaat hippiäislöydöt. - Lintumies 4.1978 s. 121-126. LYL.