Jacques Bénigne Bossuet

Wikipedia

Bossuet Hyacinthe Rigaudin maalaamana
Suurenna
Bossuet Hyacinthe Rigaudin maalaamana

Jacques Bénigne Bossuet (27. joulukuuta 1627, Dijon12. huhtikuuta 1704, Pariisi) oli ranskalainen kirkonmies, saarnaaja ja kirjailija.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämäkerta

[muokkaa] Alkuperä ja vaiheet

Boussuet syntyi perheeseen, joka oli palvellut hallitsijaa erilaisissa tehtävissä. Hän kävi koulunsa Dijonin jesuiittojen koulussa ja viidentoista ikäisenä hän tuli Pariisiin päättääkseen siellä koulunsa. Koulussa, Navarran collegessa, hänen eräs opettajansa oli maisteri Nicolas Cornet, joka oli tunnettu teologi ja jensenismin vastustaja. Vuonna 1652 hänet hyväksyttiin tutkinnoista, kun hän oli kokenut useita julkisia testejä, jotka kiinnittivät häneen yleistä huomiota ja hänen sai osakseen myös ruhtinas Ludvig II Bourbon-Condén (Grand Condé) ystävyyden. Sen jälkeen kun hän oli suorittanut pappistutkinnon ja saanut tohtorinhattunsa, Bossuet lähti Pariisista Metziin, jonne hänen isänsä oli nimitetty alueparlamentin neuvonantajaksi ja hän itse sai nimityksen kaniikiksi.

[muokkaa] Saarnat

Jacques Bénigne Bossuet
Suurenna
Jacques Bénigne Bossuet

Bossuet kutsuttiin usein Pariisiin ja hän sai arvostusta ja yleistä arvonantoa saarnoistaan ja pyhimysten muistoksi pitämistään ylistyspuheista. Hän saarnasi eräänä adventtina ja paastonaikana kuningataräidin ja kuninkaan läsnä ollessa. Hän onnistui hyvin myös protestanttien käännyttämisessä takaisin katolisen kirkon helmaan, käännynnäisistä on mainittava mm. kenraali T. Dangeau ja Mademoiselle de Duras. Helpottaakseen kääntymistä katolilaisuuteen hän kirjoitti teoksen: Exposition de la doctrine de l'Eglise.

Useimmat näistä improvisoidusti pidetyistä saarnoista ovat kadonneet. Hänellä oli tapana meditoida mielessään aihetta muutama tunti ennen saarnatuoliin nousemista, merkitä paperille jotain avainsanoja, joitain kirkkoisien sanontoja joita hän käytti saarnapolkunsa maamerkkeinä. Joskus hän saneli pitkiä osia saarnastaan, mutta sitten hän ajautui hetken inspiraation valtaan sekä kuulijoissaan heränneeseen vaikutelmaan.

[muokkaa] Comdomin piista

Kun Charles-Maurice Le Tellier nimitettiin 21. syyskuuta 1670 Reimsin arkkipiispa-herttuaksi, niin paavin suostumuksella siunattiin Jacques Bénigne Bossuet Condomin (Gersin departementissa) piispaksi. Tämä tapahtui Pontoisen fransiskaanikirkossa.

[muokkaa] Hautajaispuheet

Vuonna 1670 ja vielä seuraavanakin vuonna, hän piti hautajaispuheita, joissa hän toi esille elegantilla tavalla inhimillisen suuruuden mitättömyyden. Hän piti hautajaispuheet mm. Ranskan Henriettelle, joka oli myös Englannin kuningatar ja kuningas Kaarle I:n puoliso, sekä Anne Itävaltalaiselle, kuningas Ludvig XIII puolisolle.

Hautajaispuheita ei ole olemassa kuin kuusi kappaletta. Ne ovat todellisia eleganssin puhetaidon mestariteoksia, joilla ei ole esikuvaa edes antiikissa. Bossuet ei ole käyttänyt puheita valmistellessaan toisten henkilöiden sanontoja tai ilmaisuja. Hän on tehnyt itse oman työnsä, hän on tehnyt juuri niin kuin hänellä oli tapana ajatella ja kuten hänellä oli tapana tuntea. Hänen omaansa ovat niin sanonnat, käänteet, liikkeet, rakenteet ja harmonia.

[muokkaa] Dauphinin opettaja

Bossuetista tuli kruununperillisen, Ranskan Ludvigin, Ludvig XIV:n ja Marie-Theresian pojan, opettaja. Vuonna 1681 hän kirjoitti teoksen Discours sur l'histoire universelle, jossa hän, esitettyään aluksi lyhyen yhteenvedon tapahtumista, pohtii Jumalan tahtoa kirkkonsa suhteen. Kuten Voltaire sanoi, voi vain ihmetellä, miten hän majesteetillisesti kuvaa tapoja, hallituksia, suurten valtakuntien kasvua ja tuhoa ja nämä yhdellä nopealla energisellä katsauksella. Kruunperillisen käyttöön hän kirjoitti myös teoksen Traité de la connaissance de Dieu et de soi-même, jossa hän noudattelee yleisesti René Descartesin doktriineja ja näin hän on yhtä syvällinen filosofi kuin kirjailijakin.

[muokkaa] Kirjailija

Hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi vuonna 1671. Hän istui tuolilla numero 37, joka oli aiemmin kuulunut Damiel Hay de Chastelet’lle. Lisäksi hän oli jäsenenä vuonna 1627 perustetussa ja hyvin vaikutusvaltaisessa salaseurassa La Compagnie du Saint-Sacrement.

[muokkaa] Meaux’n piispa

Vuonna 1681, kun kruunuperijän kasvatustehtävä oli päättynyt, Bassuet nimitetiin Meaux’n piispaksi ja tämän jälkeen hän keskittyi huolehtimaan hiippakunnastaan, saarnasi säännöllisesti sekä taisteli katolisena teologina protestantteja vastaan. Hän kirjoitti kuuluisan Meaux’n katekismuksen (Catéchisme de Meaux) vuonna 1687 ja valmisti hiippakuntansa uskovaisille teokset Méditations sur l'Evangile sekä Elévations sur les Mystères.

[muokkaa] Saarnaaja

Bossuetlla oli suuri rooli saarnaajana ja puhujana, mutta myös Ranskan papiston säätykokouksen johtajana.

Vuoden 1682 papiston säätykokouksessa tapahtuneessa kuninkaan ja paavin välien rikkoutumisessa Bossuet toimi tekijänä julistukselle galligaanisen kirkon vapaudesta. Tämä rajoitti paavin valtaa Ranskan kirkossa. Nämä vuoden 1682 neljä artiklaa määrittelivät suhteen valtioon ja ovat myöhemminkin olleet kiivaan keskustelun kohteina. Paavi reagoi tekstiin — hän poltti sen.

Bossuet kuoli Pariisissa 12. huhtikuuta 1704 virtsakivien aiheuttamaan sairauteen.

[muokkaa] Julkaisuja

  • Exposition de la doctrine de l'Eglise.
  • Discours sur l'Histoire universelle (1681) Tekstinä netissä: [1]
  • Histoire des variations des Églises protestantes (1688)
  • Défense de la Tradition et des saints Pères (1693)
  • Maximes et réflexions sur la comédie (1694)
  • La Politique tirée de l'Écriture sainte (postuumi) (1709)
  • Traité de la connaissance de Dieu et de soi-même (postuumi) (1741)
  • Sermons (postuumi) (1772)
  • Oraison funèbre de Henriette-Marie de France

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Victor Vaillant, Etudes sur les sermons de Bossuet, 1851
  • Thérèse Goyet, L'Humanisme de Bossuet, le goût de Bossuet, 1965