Armas Äikiä

Wikipedia

Armas Äikiä (14. maaliskuuta 1904 Vpl Pyhäjärvi - 20. marraskuuta 1965 Helsinki) oli suomalainen runoilija, kirjailija, toimittaja ja poliitikko. Äikiä kuului Suomen kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon 1930-luvun lopusta alkaen.

Äikiä työskenteli 1920-luvulla monissa vasemmistotyöväen lehdissä. Päätoimittaja hän oli lehdissä Liekki, Itä- ja Länsi ja Työväenjärjestöjen Tiedonantaja. Vuodet 1927–1928 ja 1930–1935 Äikiä vietti vangittuna, kiellettyyn poliittiseen toimintaan osallistumisesta tuomittuna.

Äikiä siirtyi vapauduttuaan 1935 Neuvostoliittoon, jossa hän työskenteli aluksi Suomen kommunistisen nuorisoliiton (SKNL) palveluksessa.[1] Äikiä opiskeli (nimellä Pavel/Paul Hirn) Moskovan kansainvälisessä Lenin-koulussa, jonka lakkauttamisen yhteydessä 1938 hänet siirrettiin Kominternin palvelukseen.[2] Äikiästä tuli Kommunistisen nuorisointernationaalin Suomen-asioiden esittelijä. Otto Wille Kuusisen johtamassa Terijoen hallituksessa (1939–1940) Äikiä toimi maatalousministerinä. Vuosina 1942–1944 hän toimitti Kominternin suomenkielisiä radiolähetyksiä Arkangelissa ja Leningradissa.[1]

Äikiästä tuli Karjalan kirjailijaliiton puheenjohtaja 1940 ja Karjalais-Suomalaisen Sosialistisen Neuvostotasavallan Korkeimman Neuvoston taideasiain hallinnon päällikkö 11. heinäkuuta 1940. Äikiä laati sanat tasavaltansa valtiohymniin.[3]

Äikiä palasi vuonna 1947 Suomeen,[4] mutta hän ei saanut takaisin kansalaisuuttaan. Äikiä työskenteli (työviisumilla) toimittajana vaikutusvaltaisella paikalla Demokraattisen lehtimiespalvelun (DLP) johdossa. Vuonna 1952 Äikiä ajautui konfliktiin SKDL:n Vapaan Sanan päätoimittaja Raoul Palmgrenin kanssa. Palmgren piti DLP:n toimittamaa materiaalia julkaisukelvottomana ja sen johtajan (nimellä Viljo Veijo julkaisemia) romaaneja taiteelliselta arvoltaan vähäisinä. Äikiä voitti kiistan, sillä Palmgren jätti marraskuun lopussa eroanomuksensa SKP:lle, ja SKDL:n liittotoimikunta vapautti hänet päätoimittajan tehtävistä 15. joulukuuta.[5]

Äikiä oli tärkeä taustavaikuttaja SKP:ssa, mutta häntä ei Neuvostoliiton kansalaisena valittu puolueen virallisesti elinten jäseneksi. Veli-Pekka Leppänen on kutsunut Äikiää SKP:n "politbyroon ulkojäseneksi".[6]

[muokkaa] Viitteet

  1. 1,0 1,1 Kallis toveri Stalin (Toim. Lebedeva, Rentola, Saarela) (Edita 2002), s. 512.
  2. Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi (SKS 2006), s. 338–339, 350.
  3. Karjalan-Suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavallan valtiohymni (www.heninen.net) linkki
  4. Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi (SKS 2006), s. 372, 404.
  5. Kalevi Haikara: Isänmaan vasen laita (Otava 1975), s.102–111.
  6. Veli-Pekka Leppänen: Kivääri vai äänestyslippu (Edita 1999), s. 42.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Muilla kielillä