Kalevalainen runous

Wikipedia

Kalevalainen runous perustuu kalevalaiseen runomittaan eli kalevalamittaan. Kalevalaista runoutta esiintyy itämerensuomalaisten kansojen keskuudessa. Kalevalainen runous on syntynyt viimeistään rautakaudella, ja monet sen aiheista kertovat juuri rautakautisesta ympäristöstä. Mukana on myös vanhempia, šamanistisia aiheita jopa kivikaudelta, sekä uudempia, kristillisen ajan aiheita.

Hyvämuistisia runonlaulajia arvostettiin yhteisöissä. Jamasen veljekset Uhtualta.
Suurenna
Hyvämuistisia runonlaulajia arvostettiin yhteisöissä. Jamasen veljekset Uhtualta.

Vanha kalevalainen runous säilyi vuosisatoja muistinvaraisena. Uudet sukupolvet oppivat vanhat runot kuunnellessaan niitä, jotka osasivat laulaa runoja ulkoa. Tätä varten oli olemassa useita laulutapoja, sillä loitsuja lukuun ottamatta runot esitettiin yleensä laulaen, ei lausuen. Laulua säestettiin toisinaan kanteleella.

Myöhemmin Elias Lönnrot sekä useat muut keräsivät ja kirjoittivat kalevalaista runoutta talteen suuret määrät. Suurin osa näistä runoista, noin 100 000 eri runotekstiä, on koottuna Suomen Kansan Vanhat Runot-teokseen. Kalevalaisista kansanrunoista koottu Suomen kansalliseepos, Kalevala, sisältää vain pienen siivun kaikesta talteen kootusta kalevalamittaisesta runoudesta.

Kalevalainen runous kertoo niin arjesta, ihmissuhteista, myyteistä, kuin historiallisista tapahtumistakin. Kalevalamittaan on tehty myös loitsuja ja rukouksia. Kalevalamittaisilla lauluilla on myös toivotettu tervetulleeksi tai lähetetty matkaan, tai valmistettu jotakuta uuteen vaiheeseen elämässä. Esimerkiksi sulhasta ja morsianta on valmistettu häihin ja uuteen elämään avioelämästä kertovilla lauluilla. Kuolleiden vuoksi on laulettu itkuvirsiä. Surkeaa elämäntilannetta, kuten köyhyyttä, naimattomuutta tai huonoa aviopuolisoa, on voitu valittaa surumielisillä lauluilla. Toisaalta on laulettu myös onnesta.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Nykyajan kalevalainen runous

Muistinvaraisen säilyttämisen perinne on nykyisin lähes katkennut. Uusi kalevalamittainen runous on kirjoitettua ja kansanrunoista poiketen yksittäisten henkilöiden tekemää. Henkilökohtainen luovuus on korvannut hyvän muistin ja alkuperäisyyden kalevalaisen runouden korkeana arvona. Uuden kalevalaisen runouden tunnetuin luoja on Eino Leino. Kalevalamittaista runoutta tehdään nykypäivänäkin, ja sen aihemahdollisuudet ovat rajattomat. Myös nuoret suomalaiset harrastavat kalevalamittaista runoutta.

Kalevalaisen runouden ja kalevalamitan nykykäyttöä edistämään pyrkiviä yhdistyksiä ovat mm. Kalevalaisen Runokielen Seura ja Vienan Karjalan Ystävät ry.

[muokkaa] Myyttiset kertomukset

Tärkeä osa kalevalaista runoutta ovat myyttiset kertomukset. Kalevala on koottu pääasiassa myyttisistä kertomuksista, mutta mukana on myös loitsuja ja esimerkiksi häärunoutta. Eri myyttisiä aiheita on tunnettu lukuisia (katso myös:luettelo kalevalaisen runouden myyttiaiheista). Levinneisyytensä ja suosionsa perusteella tärkeimpiä myyttejä lienevät olleet kertomukset maailman synnystä ja Sammosta. Sampotarusto liittyy ihmeelliseen Sampo-esineeseen ja sankarien maan ja Pohjolan välisiin suhteisiin.

[muokkaa] Myyttisten kertomusten päähenkilöitä

[muokkaa] Väinämöinen

Pääartikkeli:Väinämöinen

Monissa tarinoissa seikkailee Väinämöinen, voimakas velho ja runonlaulaja. Väinämöinen osallistui maailman syntyyn, ja on tehnyt lukuisia ihmetekoja. Väinämöinen oli merkittävä hahmo muinaissuomalaisille. Sankarin lisäksi hän oli jumalolento, jota palvottiin.

[muokkaa] Ilmarinen

Pääartikkeli: Ilmarinen

Ilmarinen oli seppä ja ihmetekoihin kykenevä sankari, joka usein liittyi samoihin taruihin kuin Väinämöinen. Myös ilmarinen oli läsnä maailman luomisessa, hän muun muassa takoi taivaankannen. Myöhemmin Ilmarinen takoi monia esineitä, kuten Sammon. Ilmarinen lienee alkujaan ollut taivaanjumala.

[muokkaa] Pohjolan emäntä

Pääartikkeli: Louhi

Pohjolaan liittyvissä tarinoissa on lähes aina mukana Pohjolan emäntä, jonka eräs nimitys on Louhi. Pohjolan emäntä on lähes aina paha tai saita, ruma vanhus. Pohjolan emäntä on kuitenkin mahtava taikomaan. Hän voi hallita säätä ja muuttua Kokko-linnuksi.

[muokkaa] Lemminkäinen

Pääartikkeli: Lemminkäinen

Lemminkäinen oli tunnettu sodankävijä ja naistenmies.

[muokkaa] Muut henkilöit

Runot käsittelivät myös useita muita henkilöitä. Katso: Luettelo Kalevalan henkilöistä

[muokkaa] Kalevalaisen runouden maantiede

Vuokkiniemi oli eräs alueista, joilta saatiin talteen runsaasti runoutta. 1800-luvun tunnelmaa on vielä jäljellä
Suurenna
Vuokkiniemi oli eräs alueista, joilta saatiin talteen runsaasti runoutta. 1800-luvun tunnelmaa on vielä jäljellä
Pääartikkeli:Kalevalan maantiede

Kalevalaisessa runoudessa esiintyy niin tunnettuja kuin myyttisiäkin paikkoja. Varsinkin uhkaavan Pohjolan ja sankarien maan Väinölän sijainnista on useita teorioita. On esimerkiksi ajateltu, että pohjola olisi ollut jossain Pohjanlahden perukoilla. Toisten mukaan Pohjola ei kuitenkin perustu mihinkään todelliseen paikkaan, vaan on kokonaan mytologinen. Tämän käsityksen mukaan Pohjolalla olisi selitetty maailmankaikkeuden rakennetta. Vastaavasti kuin äärimmäisessä etelässä taivaankannen reunalla on kuuma Lintukoto, on äärimmäisessä pohjoisessa, maailmanpylvään juurella kylmä Pohjola. Pohjolaa on myös käytetty selittämään tautien, vihollisten, pimeyden, kylmän ja pahan alkuperää. Sankarien kotimaan taas uskovat monet sijainneen siellä, missä sankaritarinoita on laulettukin. Tämä on usein ollut oikeiden runonlaulajien käsitys.

[muokkaa] Loitsut

Pääartikkeli:Loitsut

Suurin osa suomalaisista loitsuista oli kalevalamittaisia. Loitsuissa kerrottiin usein loitsinnan kohteen syntykertomus.

[muokkaa] Esimerkkejä kansanrunoista

Seuraavassa on suorasanaisesti kuvattu eräiden merkittävimpien kansanrunouden tuntemien kertomusten pääkohtia. Huomaa, että kyseessä eivät ole Kalevalan versiot, vaan alkuperäiset kansanrunot.

[muokkaa] Kertomus Sammosta lähde?

Akseli Gallen-Kallela: Sammon taonta.
Suurenna
Akseli Gallen-Kallela: Sammon taonta.

Ilmatar, joka oli neitsyt, tulee tuulen ja veden aiheuttamana raskaaksi ja "veden emoksi". Raskaus kestää kolmekymmentä kesää ja on hyvin tuskallinen eikä lapsi, Väinämöinen, ota syntyäkseen.

Kotka, jonka nimi oli Kokko, teki pesänsä ja muni "veden emon" povelle. Tuuli vieritti kuitenkin linnun munan veteen. Hauki sieppasi sen. Kokko ja hauki taistelivat munasta. Kun Kokko sai munan hauen vatsasta, munan alapuoli oli muuttunut rautaiseksi maaemäksi, yläpuoli vaskiseksi taivaaksi, ruskuainen auringoksi, valkuainen kuuksi ja kuoren sirut tähdiksi taivaalle.

Lopulta Väinämöinen, "tietäjä iänikuinen", syntyy. Hän nousee puuttomalle mantereelle ja kutsuu Sampsa Pellervoisen luomaan mantereelle kasvuston, suot, kukkulat ja yms.

Maailman valmistuttua hänestä tulee viisas tietäjä ja laulaja. Hän meni pajaan ja takoi rautahevosen, jolla hän ratsasti merellä. Joukahainen, lappalainen joka kadehti ja vihasi Väinämöistä koska tämä oli häntä viisaampi, ampui häntä jousipyssyllä. Väinämöinen sortui mereen ja ajelehti siellä kuusi vuotta ja seitsemän kesää.

Lopulta Kokko eli kotka kuljetti Väinämöisen Pohjolaan. Pohjolan emäntä lupasi toimittaa miehen kotiseudulleen, jos hän takoisi Sammon. Väinämöinen lupasi lähettää Ilmarisen takomaan Sampoa, jos hän pääsisi kotiinsa.

Pohjolan emäntä toimitti Väinämöisen kotiinsa. Väinämöinen kertoi Ilmariselle, että Pohjolassa on kaunis tyttö, jonka Ilmarinen saa omakseen, jos hän takoo Sammon.

Ilmarinen ei ollut halukas lähtemään. Väinämöinen sanoi, että kuusen latvassa on kultarinta näätä. Ilmarinen läksi sitä noutamaan. Silloin mahtava tietäjä Väinämöinen nosti tuulen, joka lennätti Ilmarisen Pohjolaan. Ilmarinen takoi Sammon ja yritti saada Pohjolan tyttären vaimokseen. Sitten hän palasi yksin kotiin.

Hän kertoi Väinämöiselle, että nyt Pohjolassa eletään hyvin. Sampo jauhaa syötäviä, myötäviä sekä kotipitoja.

[muokkaa] Sammon ryöstö

Väinämöinen ja Ilmarinen päättivät matkustaa Pohjolaan ja ryöstää Sammon. Kolmanneksi he ottivat Vesiliito-nimisen miehen mukaan.

Kun he saapuivat Pohjolaan Väinämöinen soitti kanteletta niin, että koko Pohjolan väki nukkui. Sitten hän meni käärmeeksi muuttuneena lukkojen läpi syvälle vuoren sisään, jonne Sampo oli kätketty. Sampo irrotettiin, vietiin veneeseen ja lähdettiin kotimatkalle.

Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus.
Suurenna
Akseli Gallen-Kallela: Sammon puolustus.

Ilmarinen kysyi Väinämöiseltä, miksi tämä ei laula. Väinämöinen sanoi, että jos hän laulaisi, Pohjolan väki heräisi. Lopulta Väinämöinen kuitenkin lauloi ja Pohjolan väki heräsi. Pohjolan emäntä lähti ajamaan Väinämöistä takaa.

[muokkaa] Taistelu Sammosta

Väinämöinen taikoi mereen saaren, johon Pohjolan vene pysähtyi. Silloin Pohjolan emäntä miehineen lähti lentämään Kokko-linnun selässä. Lintu otti Sammon, ja Väinämöinen miehineen käytti miekkaa. Eri runonlaulajilla on kertomukseen erilainen loppu, mutta joka tapauksessa suurin osa Sampoa tuhoutuu taistelussa. Ihmisille jää kansi tai murusia, jotka ovat nekin hyödyllisiä.

[muokkaa] Aiheesta muualla