Eino Luukkanen

Wikipedia

Eino Luukkanen
Suurenna
Eino Luukkanen

Eino Antero Luukkanen (4. kesäkuuta 1909, Jaakkima9. huhtikuuta 1964, Jyväskylä) oli suomalainen Mannerheim-ristin ritari ja hävittäjä-ässä toisessa maailmansodassa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Sotilaslentäjäksi 1930-luvun alussa

16. toukokuuta 1933 hän valmistui Munkkiniemessä sijainneesta Kadettikoulusta vänrikiksi.

Hän aloitti uransa Ensimmäisessä Erillisessä Merilentolaivueessa Viipurissa. Vesikoneet toimivat Tervaniemen eli Neitsytniemen lentoasemalta ja Suur-Merijoessa sijaitsevalta Lentoasema 5:ltä. Nuorten lentoupseerien koulutuksen painotus oli tähystämisessä.

1935 hän sai luutnanttina siirrot Uttiin, joka oli maakoneiden ja hävittäjälentokoneiden keskus. Lentokoneena oli tuolloin moderni Bristol Bulldog -hävittäjä.

[muokkaa] Talvisota

1939 Luukkanen oli yksi suhteellisen harvoista hävittäjälentäjistä, jotka harjoittelivat tulevaa sotaa varten konekiväärikameralla varustetuila Fokker -hävittäjillä. Harjoitteella löydettiin oikea tekniikka venäläisten pommikoneiden alasampumiseen.

7. lokakuuta YH alkoi myös Hävittäjälentolaivue 24:ssä, jota komensi E.Magnusson. Luukkanen oli 3. lentueen päällikkö. Hänen käytössään ja vastuullaan oli kahdeksan Fokker D.XXI -hävittäjää. 11. lokakuuta 1940 laivue siirtyi Immolaan.

Luukkanen sai ensimmäisen ilmavoiton sodan toisena päivänä. Hän sai vihollisen pommikoneeseen 187 osumaa ammuttuaan kaikki Fokkerin panokset. Vain siipi oli huonosti panssaroitu ja sytytti polttoaintankit - tämä tieto levitettiin kaikille. FR-104 tuhoutui oman it:n tulessa 18. joulukuuta.

Sodan lopussa Luukkanen haki Trollhättanista Brewster Buffalo -hävittäjiä.

[muokkaa] Jatkosota

Sota alkoi 25. kesäkuuta 1941 klo 6:15 Neuvostoliiton pommikoneiden hyökkäyksellä. Tätä ennen Saksa oli pommittanut Neuvostoliiton tukikohtaa Hangossa Saksasta tai Puolasta lähteneillä pommikoneilla.

Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 127 18. kesäkuuta 1943.

Tuohon aikaan hänet äkillisesti siirrettiin tiedustelulaivueen komentajaksi, jossa tehtävässä hän lensi Polikarpov I-153 Tsaikka -koneilla. Oliko tämä korkeampien tahojen pyrkimys saada hänet lopettamaan lentäminen ja vakiintuminen johtajaksi? Vai rangaistus? Tai johtamiskoulutusta? Toisaalta hävittäjälentäjien komentaminen esim. pommituslentäjiksi oli "normaalia" Suomen ilmavoimissa jatkosodan aikana.

Kun hävittäjälentolaivue 34:n komentaja kuoli lento-onnettomuudessa, Luukkanen pääsi Messerschmitt Bf 109 -lentueen lentäväksi komentajaksi. Mersulla hänet ammuttiin alas tähystyspallon pudotuskeikalla ja hän teki onnekkaan pakkolaskun suurella nopeudella umpimetsään.

Hän lensi sodassa eniten taistelulentoja, yhteensä 441. Hän ampui myös jatkosodan viimeisen viholliskoneen alas. 56 ilmavoittoa.

[muokkaa] Sotien jälkeen

Luukkanen toimi Lentorykmentti 2:n komentajana vuosina 1948–1951. Hän joutui jättämään ilmavoimat, kun häntä syytettiin tietojen luovuttamisesta ruotsalaisille.

[muokkaa] Lähteet

Muilla kielillä