Alankomaiden kuningas

Wikipedia

Ensimmäinen Alankomaiden kuningas oli vuosina 18061810 hallinnut Ranskan keisarin Napoleon I:n veli Ludvig Bonaparte, jonka Alankomaat vallannut Napoleon asetti luomansa Hollannin kuningaskunnan nukkevaltion hallitsijaksi. Nykyinen monarkia perustettiin Wienin kongressissa 1815 osana Napoleonin kukistumisen jälkeistä Euroopan uudelleenjärjestelyä. Tuolloin Alankomaille kuuluivat myös nykyiset Belgia ja Luxemburg. Belgia itsenäistyi 1830. Vilhelm III:n kuoltua hallitsijaksi tuli hänen tyttärensä Vilhelmiina, mutta Luxemburgin laki ei sallinut naispuolista hallitsijaa, joten Luxemburgin hallitsijaksi tuli Aadolf, Nassaun entinen herttua.

Alankomaiden hallitsijoilla on ollut tapana luopua kruunustaan myöhemmällä iällä. Vilhelm I luopui kruunusta poikansa Vilhelmin hyväksi, Vilhelmiina tyttärensä Julianan hyväksi ja Juliana tyttärensä Beatrixin hyväksi. Nykyinen halltsija Beatrix on ilmoittanut, ettei aio vähään aikaan erota antaakseen pojalleen Willem-Alexanderille ja hänen vaimolleen prinsessa Máximalle aikaa olla pienten lastensa ja toistensa kanssa.

Vilhelm I 18151840 Belgia itsenäistyi hänen kaudellaan; luopui kruunusta, kuoli 1843
Vilhelm II 18401849
Vilhelm III 1849-1890 Viimeinen alankomaalainen Luxemburgin suurherttua
(Emma) 18901898 Tyttärensä Vilhelmiinan holhoojahallitsija
Vilhelmiina 18901948 luopui kruunusta, kuoli 1962
Juliana 19481980 luopui kruunusta, kuoli 2004
Beatrix 1980

[muokkaa] Aiheesta muualla