Breitenfeltin ensimmäinen taistelu (1631)

Wikipedia

Breitenfeldin taistelu käytiin vuonna 17. syyskuuta 1631 Ruotsin ja Saksin sekä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan välillä. Se oli protestanttien ensimmäinen suuri voitto Kolmikymmenvuotisen sodan aikana. Ruotsalaisia johti Kustaa II Adolf, sakseja Juhana Yrjö I ja katolisia Albrecht von Wallenstein.

[muokkaa] Taktiikat

Syynä protestanttien voittoon oli Kustaa II Adolfin uudistettu armeija. Hän oli muuttanut jalkaväkeä, ratsuväkeä ja tykistöä. Jalkaväen ja tykistö reformeihin vaikutti Hollannin malli ja Louis de Geer, kun taas ratsuväkitaktiikoihinsa hän otti oppi Venäjää ja Puolaa vastaan aiemmin samalla vuosisadalla käydyistä sodista. Jacob de La Gardie (joka sai liikanimen Laiska-Jaakko), Ruotsi-Suomen joukkojen päällikkö Idän retkellä oli aiemmin palvellut Hollannissa, Maurice of Nassaun alaisuudessa, mutta hänen vaikutuksestaan Ruotsi-Suomen taktisiin uudistuksiin ei tiedetä.

Protestanttien jalkaväki oli sijoitettu kuuden miehen syvyiseen linjaan, kun taas keisarin jalkaväki oli ajan sävelen mukaisessa neliömuodostelmassa (niin kutsuttu Tercio-muodostelma Espanjalaisten Tercioiden mukaan). Kustaa Adolf oli myös harjoittanut jalkaväkeä sulkeiskentällä Hollannin tapaan enemmän ja määrätietoisemmin kuin vastustaja. Tämän ansiosta linjaa sijoitettu jalkaväki ampui suuremmalla tulinopeudella ja vaikutuksella vihollisen neliömäisessä muodostelmassa olevia yksiköitä joiden oma tulivaikutus oli heikko. Tykistöstä oli tehty kevyempää sekä tulinopeuden että käsinliikuteltavuuden parantamiseksi ja Ruotsi-Suomen tykistö onnistuikin ampumaan huomattavasti suuremmalla tulinopeudella kuin katoliset joukot. Näiden reformien lisäksi Kustaa Adolf otti uudelleen käyttöön rajun ratsuväkirynnäkön, jolla oli musertava vaikutus sodan kuluessa vihollisen neliömäisissä muodostelmissa taistelleeseen jalkaväkeen, sen jälkeen kun ensin Ruotsi-Suomen jalkaväki ja tykistö oli "valmistellut" nämä muodostelmat huomattavan tehokkaalla tulella.

[muokkaa] Taistelun kulku

Oheisen kuvan mukaisesti Ruotsi-Suomen joukon olivat sijoittuneet pohjoisemmaksi ja keisarilliset heitä vastapäätä. Saksilaiset sotilaat olivat Kustaa Adolfin vasemmalla siivellä.

Katolisten ratsuväki teki rynnäkköjä Kustaa Adolfin oikeaa siipeä vastaan rähinöiden reservissä olleen, todennäköisesti suomalaisen hakkapeliittaosaston kanssa, saamatta aikaan läpimurtoa. Oikealla siivellä Saksilaisten ratsuväen tekemä rynnäkkö kilpistyi vihollisen puolustukseen ja saksit ajettiin pakoon sekä heidän tykistönsä vallattiin ja käännettiin kohti protestantteja. Paetessaan saksilaiset vielä varmuuden vuoksi ryöstivät Ruotsi-Suomen leirin.

Kustaa Adolf ei kuitenkaan suostunut antamaan periksi vaan liikkui etulinjassa rohkaisten omia miehiä. Tuon ajan taistelussa shokki ja moraali näytteli vieläkin tärkeämpää osaa kuin tänä päivänä ja kuninkaan persoonalla oli suuri vaikutus Ruotsi-Suomen jalkaväkeen.

Päivän vanhetessa aurinko kääntyi niin että se osoitti katolisten silmiin, ja sanotaan että tätä hetkeä Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa II Adolf oli odottanut. Hän johti henkilökohtaisesti rynnäkköä jolla katolisten ratsuväki ja jalkaväki erotettiin toisistaan ja protestanttien reservissä ollut melko käyttämätön, levännyt ratsuväki ajoi vihollisen ratsuväen lopulta pakosalle. Saksien tykit saatiin samoilla hetkillä vallattua takaisin ja katoliset oli lyöty.

[muokkaa] Lähteet

  • Parker, Geoffrey. The Thirty Years War. New York: Military Heritage Press, 1988.
  • Wedgwood, C.V. The Thirty Years War. The Great Brittain, New Haven: Yale University Press, 1939.
  • Parker, Geoffrey edit. The Cambridge History of Warfare. New York: The Cambridge University Press, 2005.


Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.