Askelonin taistelu

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1099 taistelua. Toisesta Askelonin taistelusta, joka käytiin 1153, katso Askelonin taistelu (1153).
Askelonin taistelu
Osa Ensimmäinen ristiretkiä
Päivämäärä: 12. elokuuta 1099
Paikka: Askalon
Lopputulos: Ristiretkiläisten voitto
Taistelijat
Ristiretkiläiset Fatimidit
Komentajat
Godefroy de Bouillon Malik al-Afdal
Vahvuudet
Mahdollisesti 10 000 miestä Mahdollisesti 50 000 miestä
Tappiot
 ? Mahdollisesti 10 000–12 000

Askelonin taistelu käytiin elokuun 12. vuonna 1099 ja sitä pidetään ensimmäisen ristiretken viimeisenä tapahtumana.

[muokkaa] Tausta

Ristiretkeläiset olivat neuvotelleet Egyptin fatimeiden kanssa marssiessaan Jerusalemiin, mutta molempia osapuolia miellyttävää ratkaisua ei löydetty. Fatimid olivat valmiita luovuttamaan Syyrian mutta eivät Palestiinaa. Ristiretkeläiset eivät voineet hyväksyä tätä, sillä heidän tähtäimessään oli Jerusalemin Pyhän haudan kirkko. Pitkän saarron jälkeen kaupungin olivat valloittaneet fatimid heinäkuun 15. vuonna 1099 ja heti voiton jälkeen ristiretkeläiset kuulivat, että egyptiläiset olivat matkalla saartamaan heidän kaupunkiaan.

Retkeläiset toimivat nopeasti. Bouillonin Godfrey nimitettiin Pyhän haudan suojelijaksi heinäkuun 22. ja Chocquesin Arnulf, Jerusalemin patriarkka, löysi palan Jeesuksen rististä elokuun 4. Fatimid-lähettiläitä saapui paikalle käskemään ristiretkeläisiä pois Jerusalemista, mutta heidän käskyihinsä ei kiinnitetty mitään huomiota. Elokuun 10. Godfrey johti loput ristiretkeläisensä Jerusalemista kohti Askelonia. Flanderin kreivi Robert ja Arnulf menivät Godfreyn mukaan, mutta Toulousen kreivi Raymond ja Normandian herttua Robert jäivät pyhään kaupungiin joko jonkin riidan vuoksi tai koska he halusivat mieluummin kuulla egyptiläisten toimista vakoilijoiltaan. Kun egyptiläisten tulo oli varmistettu jäljelle jääneet Raymond ja Robert lähtivät myös liikkeelle. Ramlan lähellä he tapasivat Tancredin ja Godfreyn veljen Baudouin, joka oli lähtenyt valloittamaan Nabluksen kaupunkia. Armeijan etupäässä Arnulf kantoi ristin pyhäinjäännöstä samalla kun Aguilerin Raymond kantoi Pyhää keihästä, joka oli löydetty Antiokiasta edellisenä vuotena.

[muokkaa] Taistelu

Fatimideja johti visiiri al-Afdal Shanhanshah, jonka käskytyksen alla oli noin 50,000 sotilasta (mahdollinen määrä voi myös olla 20-30,000 tai paisuteltu 200,000). Hänen armeijansa koostui turkkilaisista, arabeista, persialaisista, armenialaisista, kurdeista ja etiopialaisista. Al-Afdal aikoi saartaa ristiretkeläiset Jerusalemissa, vaikka ei tuonut mukanaan yhtään saartoon tarvittavia välineitä. Mukanaan hänellä kuitenkin oli laivasto, joka asettui Askelonin sataman lähelle. Ristiretkeläisten tarkkaa määrää ei tiedetä mutta Aguilersin Raymondin mukaan ritareita oli 1200 ja jalkaväkeä 9000. Suurin arvio on 20,000 miestä, mutta tämä on mahdotonta ristiretken tässä vaiheessa.

Fatimid leiriytyivät al-Majdalin tasangolle lähelle Askelonia aikeenaan jatkaa siitä Jerusalmiin tietämättömänä siitä, että ristiretkeläiset olivat jo liikkeellä häntä vastaan. Elokuun 11. retkeläiset löysivät fatimeiden härkiä, lampaita, kameleita ja vuohia laiduntamassa kaupungin ulkopuolella. Aikaisemmin saatujen vankien mukaan eläimet olivat sitä varten, että ristiretkeläiset hajaantuisivat varastelemaan niitä. Ilmeisesti al-Afdal ei todella tiennyt retkeläisten jo saapuneen paikalle eikä osannut odottaa heitä. Seuraavana aamuna eläimet marssivat kristittyjen joukoissa saaden armeijan näyttämään suuremmalta kuin se olikaan.

Kahdennentoista päivän aamuna vakoilijat saivat selville fatimidien leirin sijainnin ja armeija lähti liikkeelle sitä vastaan. Marssin aikana ristiretkeläiset oli järjestetty yhdeksään divisioonaan: Godfrey johti vasenta puolta, Raymond oikeaa ja Tancred, Baudouin, Normandian Robert ja Bearnin Gaston johtivat keskustaa. Keskiryhmä jaettiin myöhemmin kahteen divisioonaan ja kaikkien ryhmien edessä käveli divisioona jalkamiehiä. Tätä järjestystä käytettiin myös Askelonin ulkopuolella tapahtuneessa taistelussa. Useiden lähteiden mukaan (niin muslimeiden kuin kristittyjenkin) fatimid yllätettiin aivan valmistautumattomina ja taistelu oli varsin lyhyt. Armeijoiden jousimiehet taistelivat ensin kunnes ensimmäiset sotilaat pystyivät lähitaisteluun. Etiopialaiset hyökkäsivät ristiretkeläisten linjojen keskustaan ja fatimid pystyivät ohittamaan retkeläiset ja hyökkäämään takaa. Hetken oltiin pulassa kunnes Godfrey saapui paikalle pelastamaan heidät. Ylivoimasta huolimatta al-Afdalin armeija ei kuitenkaan ollut läheskään niin vahva ja vaarallinen kuin turkkilaisten joukot, jotka ristiretkeläiset olivat tavanneet aikaisemmin. Taistelu oli ohi ennen kuin fatimid pystyivät liittämään raskaamman ratsuväen joukkoihinsa. Al-Afdal joukkoineen pakeni takaisin Askeloniin. Raymond ajoi jotkut joukot mereen ja toiset kiipesivät puihin, mistä heidät ammuttiin alas. Osa sotureista murskaantui hätäisessä perääntymisessä takaisin kaupunkiin. Ristiretkeläisten menetyksiä ei tiedetä, mutta egyptiläisiä kuoli noin 10-12,000.

[muokkaa] Seuraukset

Ristiretkeläiset viettivät yön hylätyssä leirissä aikomuksenaan hyökätä uudestaan, mutta aamulla he saivat kuulla että fatimid olivat perääntymässä takaisin Egyptiin laivoilla. Joukot ryöstivät leiristä niin paljon kuin pystyivät ja polttivat loput. Armeija palasi Jerusalemiin elokuun 13. ja suuren juhlinnan jälkeen Raymond ja Godfrey ottivat Askelonin nimiinsä. Kun linnoitus kuuli kiistasta se kieltäytyi antautumasta. Taisteluiden jälkeen jäljelle jääneet ristiretkeläiset palasivat takaisin Eurooppaan, heidän pyhiinvaellusvalansa täytettyinä. Jerusalemiin jäi ehkä vain muutama sata ritaria vuoden loppuun mennessä, mutta lisää ristiretkeläisiä saapui ensimmäisen retken onnistumisen innostamana.

Askelon jäi fatimidien johdon alle ja se linnoitettiin pian uudestaan. Siitä tuli vuosittaisten, Jerusalemin kuningaskuntaa vastaan järjestettyjen hyökkäysten päämaja ja siellä taisteltiin lukuisia kertoja kunnes viimein vuonna 1153 se vihdoin valloitettiin ristiretkeläisten toimesta.