Karjalaisten historia

Wikipedia

Katso myös: Karjalan historia

Sisällysluettelo

[muokkaa] Karjalaisten esihistorialliset juuret

Karjalaiset pohjautuvat Kannaksen, Saimaan ja Laatokan seutujen varhaismetallikautiseen väestöön, joka sittemmin sai vaikutteita Varsinais-Suomesta, Hämeestä ja Suomenlahden eteläpuolelta. Muinais-Karjala puhkeaa kukoistukseen ristiretkiajalla ja samalla alueella voimistuu muinaisvenäläinen kulttuurinen ja poliittinen vaikutus. Karjalaiset jakautuivat sukuryhmiin eli eräänlaisiin klaaneihin, joiden pohjalta syntyivät aikanaan Novgorodin hallinnassa silloiset aluehallinnon yksiköt, pogostat, jotka Ruotsin vallassa kulkivat kihlakuntien nimellä. Tunnetuin näistä sukuryhmistä ovat Keski-Kannaksella asuneet äyrämöiset eli Äyräpään kihlakunnan kanta-asukkaat. Venäläiset kronikat ja tuohikirjeet mainitsevat usein sikäläisten karjalaisten viisi sukua "Karjalan lasten l. poikain viisi sukua".

[muokkaa] Karjalan asutus jakautuu keskiajalla

Ristiretkiajalla Muinais-Karjala kuului Novgorodin kauppatasavallan vaikutuspiiriin. Ruotsi alkoi myös lujittaa vaikutustaan idässä ja valloitti Länsi-Karjalaa 1200-luvun lopulla ja rakensi Viipurin linnan v. 1293.

Karjalan kahtiajako vahvistettiin Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa v. 1323, jolloin kolme pogostaa Äyräpää, Jääski ja Savilahti siirtyi Ruotsin hallintaan. Osa läntisistä pogostoista lienee siirtynyt Ruotsin valtaan jo aikaisemmin. Länsipuolelle rajaa jääneet karjalaiset kastettiin katoliseen uskoon. Karjalan puoliskot alkoivat tästä pitäen kehittyä eri suuntiin. Keskiajan mittaan uskonnollinen, kielellinen ja kulttuurinen vastakohtaisuus syveni ja rajakahakat ja hävitysretket yleistyivät.

[muokkaa] Ruotsi valloittaa lisää Karjalan alueita

Vuonna 1595 Täyssinän rauhassa jäi Pähkinäsaaren rauhan aikaisen rajan pohjoispuolen asutus jäi Ruotsin puolelle ja savolainen ja länsikarjalainen vaikutus kielessä alkoi näkyä. Ajan hengen mukaisesti kaikkien piti tunnustaa samaa uskontoa ja ortodoksiseen (kreikkalaiskatoliseen) karjalaisväestöön kohdistettiin ankaria sortotoimia. Tällöin voimistui muuttoliike Venäjälle rauhallisempiin oloihin. Stolbovan rauhasta (1617) seurasi voimakas savolaisten ja länsikarjalaisten muuttoliike alueelle. Käkisalmen Karjalasta muodostui alue, jossa asui lomittain ja sekaisin kantaväestöä ja tulokkaita.

Ruptuurisodassa v. 1656-57 Venäjä hyökkäsi Inkerinmaalle ja Karjalaan tavoitteenaan valloittaa menetetyt alueet takaisin. Monin paikoin kantaväestö liittyi hyökkääjiin ja aloitti sodan uudisasukkaita vastaan. Venäjä kuitenkin hävisi sodan ja kantaväestön valtasi paniikki ja monin paikoin se pakeni kokonaisuudessaan Venäjälle. Missä se muodosti muun muassa tverin-, tihvinän- ja novgorodin- eli valdainkarjalaisten ja djorzhan- eli zubtsovinkarjalaisten ryhmät.

[muokkaa] Sotien vaikutus Karjalan asutukseen

Osa pakolaisista asettui nykyisille karjalaisalueille Venäjän Karjalassa. Heidän tilalleen tuli lisää länsikarjalais- ja savolaisasutusta varsinkin Pohjois-Karjalaan. Suomen Etelä-Karjalan maakunnassa puhuttavan kielen katsotaan edustavan suomen kaakkoismurteita, kun taas Pohjois-Karjalassa puhutaan murretutkijoiden mukaan suomen kielen savolaismurteita. Murreraja kulkee Luumäeltä ja Savitaipaleelta Parikkalan kunnan tienoille. Murteesta huolimatta pohjoiskarjalaisiakin pidetään karjalaisina eikä savolaisina, osa pohjoiskarjalaisista mieltää kuitenkin itsensä mieluummin itäsuomalaisiksi.

Muutamin paikoin kantaväestöä jäi saarekkeiksi tulokkaiden keskelle ja esimerkiksi Lempaalassa ja Raudussa he muodostivat merkittäviä ja omaleimaisia väestöryhmiä, joihin kuului muun muassa runonlaulaja Larin Paraske. Läntisin keskiaikaisesta Käkisalmen Karjalasta polveutuva vähemmistöryhmä löytyy Parikkalasta. Suomessa ns. Laatokan Karjalan väestö jäi lähes kokonaan paikalleen. Nykyisessä Suomen Pohjois-Karjalassakin kantaväestön jälkeläisten osuus on muutamin paikoin merkittävä, yleensä maakunta edustaa kuitenkin Täyssinän rauhan jälkeistä uudisasutualuetta. Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolella ja Inkerinmaalla asui ruptuurisodan jälkeen etnisesti hyvin kirjavaa väestöä aina II maailmansotaan ja Neuvostoliitossa suoritettuihin etnisiin puhdistuksiin asti. Suomen lähialueilla puhutulla karjalan kielellä sekä suomen savolais- ja kaakkoismurteilla on monia yhteisiä piirteitä, joita ei esiinny suomen läntisissä murteissa.

Evakkojen kaikkialle Suomeen asuttamisen vuoksi karjalaiset ovat levittäytyneet laajalle. Monilla suomalaisilla on karjalaiset juuret. Evakkokarjalaiset joutuivat kärsimään kulttuurieroihin liittyvistä ennakkoluuloista. Vielä 1980-luvulla tiedetään evakkoja ja heidän jälkeläisiään haukutun ryssiksi. Karjalaiset ovat muita Suomen heimoja enemmän pyrkineet säilyttämään omaleimaisuutensa. Tämä on johtunut paljolti siitä, että heiltä katkaistiin yhteys omaan maahansa. Karjalan Liitto on suurin tätä edistävä karjalaisjärjestö.