Ilmari Honkanen
Wikipedia
Ilmari Honkanen (s. 25. joulukuuta 1909 Loimaa - k. 8. lokakuuta 1987 Naantali) oli kaukopartiomies ja Mannerheim-ristin ritari n:o 50. Sodan jälkeen Honkanen toimi Vakuutusyhtiö Sammossa, viimeksi apulaisjohtajana, josta toimesta jäi eläkkeelle 1969.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruusvuodet: urheilua, opiskelua ja järjestötoimintaa
Ilmari Honkanen valmistui ylioppilaaksi vuonna 1930. Opinahjona oli Turun suomalainen yhteiskoulu. Yliopisto-opintoihin sisältyi ensin luonnontieteitä ja myöhemmin ekonomin tutkintoon vuonna 1935 johtaneet opinnot kauppakorkeakoulussa.
Urheilulajeista Honkasta kiinnostivat jääkiekko ja pesäpallo. Molemmat johtivat myös luottamustoimiin: hän kuului sekä Suomen pesäpalloliiton että Suomen jääkiekkoliiton johtokuntiin.[1]
[muokkaa] Hallintotehtävistä kaukopartioon
Talvisodan aikana Honkanen palveli Helsingissä materiaalitoimiston päällikkönä ollessaan sotilasarvoltaan alikersantti ja siirtyi sieltä jalkaväen koulutuskeskukseen.
Honkanen ei ollut asevelvollisena päässyt reserviupseerikouluun. Hän hakeutui vapaaehtoisena reserviupseerikoulun ns. sotakurssille n:o 1. Tullessaan lomautetuksi toukokuussa 1940 hän oli sotilasarvoltaan vänrikki. Myös Päämajan tiedusteluosaston Kajaanin alatoimistoon eli myöhempään Osasto Marttinaan Honkanen meni vapaaehtoisena ja osallistui välirauhan aikana järjestettyyn sissikoulutukseen.[2]
[muokkaa] Ritari
Ilmari Honkanen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi päivämäärällä 27. helmikuuta 1942. Päätöksen perusteluissa kerrotaan mm. seuraavista partiomatkoista:
- 19. heinäkuuta 1941 - 25. elokuuta 1941 Uhtuan suunnalla
- 6. lokakuuta 1941 - 23. lokakuuta 1941 Rukajärven suunnalla
- 4. joulukuuta 1941 - 7. joulukuuta 1941 Muurmannin radalla
- 16. tammikuuta 1942 - 22. tammikuuta 1942 Puutoisten suunnalla Äänisjärven itäpuolella
Viimeksi mainittu matka johti arvokkaan vangin sieppaukseen. Kuulustelutietojen pohjalta voitiin suunnitella Petrovski Jamin huoltokeskuksen tuhoamisretki, jota Honkanen johti. Ritarinimityksen perusteluissa mainitaan tuolloin meneillään olleesta matkasta: "Tällä hetkellä Honkanen on 100-miehisen hävityspartion johtajana vihollisen selustassa."[3]
[muokkaa] Sodan jälkeen
Honkanen kotiutettiin reservin kapteenina 12. marraskuuta 1944. Viimeiseksi jääneellä partiomatkallaan hän sairastui vakavasti ja hänet noudettiin Suomeen huoltolennolla.[4] Tammikuussa 1945 Honkanen aloitti siviilityöt konttoripäällikkönä vakuutusyhtiö Sammossa Turussa.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Honkanen, Ilmari (Eero Marttinen, toim.) (2003): Venäjällä on väljää: Marskin kaukopartioritarin sota hänen omien kirjeidensä valossa. WSOY: Helsinki. ISBN 951-0-28345-2.
- Marttinen, Eero & Tikkanen, Jorma (2002): Olimme Päämajan kaukopartiomiehiä : osasto Marttinan miehet kertovat. Helsinki : WSOY. ISBN 951-0-27035-0.
- Tikkanen, Pentti H. (1995): Marskin kaukopartioritarit : Kaukopartiopataljoonan eli Erillisen Pataljoona 4:n Mannerheim-ristin ritarit. Hämeenlinna: Karisto. ISBN 951-23-3482-8.