Eerik Knuutinpoika
Wikipedia
Eerik Knuutinpoika (n. 1180 – 19. huhtikuuta 1216) oli Ruotsin kuningas vuosina 1208–1216. Hän oli Knuut Eerikinpojan ja tämän tuntemattoman vaimon poika.
Isänsä kuollessa vuonna 1195 Eerik ja hänen veljensä olivat vasta lapsia ja Ruotsin kuninkaaksi valittiin Sverker Kaarlenpoika. Pojat saivat asua kuninkaallisessa hovissa, kunnes vuonna 1203 hänen veljensä ja perheensä alkoivat vaatia kruunua takaisin omalle suvulleen. Sverker ei kuitenkaan tähän myöntynyt, ja Erik pakeni veljineen Norjaan.
Vuonna 1205 veljekset palasivat Ruotsiin norjalaisten joukkojen tukemana ja taistelivat kuningasta vastaan Älgaråsin taistelussa vuonna. He kuitenkin hävisivät, ja kolme Eerikin veljistä menehtyi taistelussa.
Vuonna 1208 Eerik palasi jälleen Ruotsiin, ja tällä kertaa hän löi Sverkerin Lenan taistelussa. Eerikistä tehtiin virallinen kuningas, ja hän oli ensimmäinen Ruotsin kuningas, joka kruunattiin. Sverker yritti saada kruunun valtaansa vielä vuonna 1210, mutta hänet kukistettiin ja surmattiin Gestirlenin taistelussa.
Eerik avioitui Tanskan prinsessan, Valdemar Suuren tyttären, Rikissan kanssa. Avioliitolla yritettiin luoda diplomaattisia suhteita Tanskaan, joka oli perinteisesti kannattanut Sverker-sukua Norjan kannattaessa Eerikin sukua. Avioliitosta syntyi useita tyttäriä, mutta vain yksi poika, joka syntyi isänsä kuoleman jälkeen ja oli tuleva kuningas Eerik Eerikinpoika.
Eerik kuoli äkillisesti kuumeeseen vuonna 1216 Näsin linnassa Visingsö-saarella. Hänet haudattiin Varnhemin luostariin.
Edeltäjä Sverker Kaarlenpoika |
Ruotsin kuningas 1208–1216 |
Seuraaja Juhana Sverkerinpoika |