Akkusatiivi

Wikipedia

Sijamuodot
Abessiivi Ablatiivi
Absolutiivi Adessiivi
Adverbiaali Akkusatiivi
Allatiivi Benefaktiivi
Datiivi Delatiivi
Distributiivi Eksessiivi
Ekvatiivi Elatiivi
Ergatiivi Essiivi
Finaali Formaali
Genetiivi Illatiivi
Inessiivi Instruktiivi
Instrumentaali Kausaali
Kausatiivi Komitatiivi
Komparatiivi Latiivi
Lokatiivi Modaali
Multiplikatiivi Nominatiivi
Oppositiivi Partitiivi
Prepositionaali Prolatiivi
Separatiivi Situatiivi
Sosiatiivi Sublatiivi
Superessiivi Superlatiivi
Temporaali Temporaalinen
distributiivi
Terminatiivi Translatiivi
Vokatiivi
Muokkaa

Akkusatiivi on ns. akkusatiivikielissä tekemisen kohteen (objektin) sija, ts. se vastaa kysymyksiin "kenet", "minkä".

[muokkaa] Akkusatiivi eri kielissä

Suomen kielessä (kuten yleensäkin itämerensuomalaisissa kielissä) objektin sijavaihtoehtoja on useita, ja niillä ilmaistaan kokonais- ja osaobjektin vastakohtaa (osaobjektin sijana on aina partitiivi). Suomalaisessa kielioppiperinteessä "akkusatiiviksi" on nimitetty kaikkia kokonaisobjektin muotoja: sekä vanhaa uralilaista akkusatiivia, joka kielihistoriallisista syistä on nykyään yksikössä täysin genetiivin kaltainen (alkuperäinen m-tunnus on muuttunut n:ksi, kuten muutkin sanojen lopussa olleet m-äänteet), että objektin sijana toimivaa nominatiivia. On siis puhuttu "genetiiviakkusatiivista" ja "nominatiiviakkusatiivista".

Esimerkkejä:

  • Ostin eilen auton.
  • Osta auto!
  • Auto varastettiin yöllä.
  • Autot noudettiin varikolta.

Toinen periaate, jota noudattaa esim. Auli Hakulisen ym. Iso suomen kielioppi (2004), on käyttää akkusatiivi-nimitystä ainoastaan persoonapronominien sekä kuka/ken-pronominin akkusatiivimuodoista (minut, sinut, teidät, kenet jne.): vain nämä muodot erottuvat genetiivi- ja nominatiivimuodoista.

Saksan kielessä akkusatiivi eroaa nominatiivista vain maskuliinisukuisilla sanoilla – feminiinien ja neutrien akkusatiivi on aina nominatiivin kaltainen. Akkusatiivi muodostetaan käyttämällä artikkelien akkusatiivimuotoja einen, den (maskuliini); ein, das (neutri) ja eine, die (feminiini). Esimerkkejä:

  • der Hund — koira (nominatiivi)
  • den Hund — koiran (akkusatiivi)

Venäjän kielessä muista sijoista poikkeava akkusatiivi on vain feminiineillä ja niilläkin vain yksikössä. Kaikki muut akkusatiivimuodot ovat nominatiivin kaltaisia lukuun ottamatta elollisia maskuliineja, joilla akkusatiivi on genetiivin kaltainen niin yksikössä kuin monikossakin. Esimerkkejä:

  • кошка — kissa (nominatiivi)
  • кошку — kissan (akkusatiivi)
  • врач — lääkäri (nominatiivi)
  • врача — lääkärin (akkusatiivi)

Esperantossa akkusatiivi muodostetaan aina päätteellä -n. Objektin lisäksi se voi ilmaista muun muassa liikkeen suuntaa, mittaa ja aikaa. Esimerkkejä:

  • Mi legis kvar bonajn librojn (’Luin neljä hyvää kirjaa’)
  • Kial la kato ne manĝas tiun nigran birdon? (’Miksi kissa ei syö tuota mustaa lintua?’)
  • Vi vidas min (’Näet minut’)
  • Mi iras lernejen (’Menen kouluun’)
  • Li serĉis ŝin du tagojn (’Hän etsi häntä kaksi päivää’)
  • Mi vekiĝas ĉiun tagon je la deka (’Herään joka aamu kymmeneltä’)
  • La ĉemizo kostas du dek eŭrojn (’Paita maksaa kaksikymmentä euroa’)