Coulombin laki

Wikipedia

Ranskalainen Charles Augustin de Coulomb (1736–1806) tutki sähköisesti varattujen kappaleiden vuorovaikutusta, eli niiden välisiä voimia. Tutkimustensa perusteella hän havaitsi lainalaisuuden, jota nykyään kutsutaan Coulombin laiksi:

Hiukkasen toiseen hiukkaseen kohdistama sähköinen voima on verrannollinen hiukkasten varausten tuloon ja kääntäen verrannollinen niiden välisen etäisyyden neliöön.

Matemaattisesti skalaarimuotoinen Coulombin laki muotoillaan:

\mathbf{F} = k \frac{|q_1 q_2|}{r^2}. k on Coulombin vakio (k =  \frac {1} {4 \pi \epsilon_0}= 8{,}98755 \cdot 10^9 Nm²/C²).

Missä ε0 on tyhjiön permittiivisyys ja q1, q2 kummankin hiukkasen sähkövaraus.

Coulombin lain mukaisen voiman F (Coulombin voiman) suunta on saman kuin varaukset yhdistävän suoran suunta. Samanmerkkiset varaukset hylkivät toisiaan ja erimerkkiset vetävät toisiaan puoleensa.

[muokkaa] Katso myös

Sähkökenttä

[muokkaa] Lähteet

  1. S. Hassi, J. Hatakka, H. Saarikko, J. Valjakka (1998): Lukion fysiikka: Sähkö ja magnetismi 1, 1. painos. WSOY. ISBN ?.
  2. Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry. (2000): MAOL-taulukot, 1.-2. uudistettu painos. Otava. ISBN ?.
  3. H. D. Young, R. A. Freedman (2003): University Physics with Modern Physics, 11th ed.. Addison Wesley. ISBN ?.