Chinchilla
Wikipedia
Chinchilla | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
- On myös kissaväritys ja kanirotuja, joita kutsutaan chinchillaksi. Nämä eivät kuulu Chinchillae -heimoon.
Chinchilla (Chinchilla lanigera) on Etelä-Amerikan Andeilta kotoisin oleva eloisa, älykäs ja utelias jyrsijä, joita nykyisin pidetään lemmikkejä ja käytetään myös turkisten tuottamiseen. Chinchillat painavat 400-1000 grammaa. Ne elävät 10-15 vuotta, hyvässä hoidossa jopa yli kaksikymmentä vuotiaaksi. Luonnollisessa ympäristössään chinchillat elävät kallioilla. Niiden ruokavalio koostuu kasveista, hedelmistä, siemenistä ja pienistä hyönteisistä. Luontaisia vihollisia ovat haukat, haisunäädät ja kissaeläimet.
Chinchilla on yksiavioisia ja elävät pareittain. Toisaalta lemmikkinä samaa sukupuolta olevat voivat elää sopuisasti yhdessä ja uroksella voi olla useampikin naaras. Naaraschinchillat ovat uroksia suurempia ja ne voivat synnyttää mihin vuodenaikaan tahansa. Chinchilla tulee sukukypsäksi 5-12 kk:n ikäisenä. Naaraan aikaisin astutusikä on 10 kk:ta mutta on suotavaa odottaa 12 kk:n ikään. Kiima-aika on 30-50 päivän välein. Niiden kantoaika on 111 päivää, mikä on pitkä aika jyrsijöille. Poikasia syntyy yleensä 1-3 kerralla ja ne syntyvät täysin karvaisina ja aukaisevat silmänsä pian syntymän jälkeen. Poikasten syntymäpaino on 30-60 grammaa.
Chinchillan turkki on maailman pehmeintä - kolmekymmentä kertaa pehmeämpää kuin ihmisen hius. Yhdestä karvatupesta kasvaa n. viisikymmentä karvaa (vrt. ihmisellä yksi karva yhdestä karvatupesta), joten yhdellä neliösenttimetrillä kasvaa n. 20 000 karvaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Chinchilla lemmikkinä
Chinchillat ovat luonnostaan arkoja, eivätkä ne yleisesti viihdy sylissä, mutta toiset kesyyntyvät rauhallisella ja kärsivällisellä käsittelyllä luottavaisiksi lemmikeiksi, jotka nauttivat silittelystä tai unista sylissä. Käsittele chinchillaa aina rauhallisesti ja hellästi, mutta varmasti. Jokainen löytää parhaan tavan käsitellä omaa chinchillaansa, kunhan vain pitää mielessä sen, että edetään chinchillan ehdoin. Chinchillaa käsitellään pitämällä eläin toisella kädellä ja toisella kädellä aivan hännän tyvestä kiinni.
Chinchilla on hämäräeläin, joka torkkuu päivisin ja vilkastuu alkuillasta. Tällöin on myös otollisinta aikaa seurustella sen kanssa, joten sille tulisi antaa nukkumisrauha päivisin. Uroksen ja naaraan välillä ei ole luonne-eroja, mutta toisaalta jokaisella yksilöllä on oma persoonansa. Chinchillat nauttivat kiipeilemisestä, ahtaista paikoista, kuten putkista, laatikoista tai vaikkapa peitosta, johon voi kaivautua.
Chinchillan uloste on kuivia pieniä papanoita. Se virtsaa yleensä häkkiinsä, ellei tunne olevansa uhattuna. Koska chinchilla tarvitsee liikuntaa muiden eläinten tapaan, tulee sen antaa juosta vapaana päivittäin. Toiset pitävät häkin ovea aina auki, jolloin eläin saa itse päättää koska liikkuu huoneessa/ huoneistossa. Tällöin tulee kuitenkin varmistaa eläimen turvallisuus (esim. ulko-ovet kiinni ja myrkylliset kasvit pois).
[muokkaa] Chinchillan hoito
Chinchilla on erittäin hajuton eläin eikä sen virtsa haise. Chinchillan häkki on tilava. Pohjapinta-alan on oltava vähintään 0,4 m² (esim. 80 cm x 50 cm) ja korkeus ainakin 80 senttiä. Mitä suurempi, sen parempi. Häkin turvallisuus on kuitenkin taattava. Häkissä pitäisi olla hyllytasoja ja pesäkoppi. Häkki tulee sijoittaa vedottomaan paikkaan, johon aurinko ei pääse paistamaan. Patterin viereen ei häkkiä myöskään saa sijoittaa. Koska chinchillat eivät hikoile, lämpötilan tulee olla aina alle 26 Celsiusta.
Chinchillalla tulee olla tarjolla laadukasta chinchillapellettiä esim. Altromin, Teurlings tai Bunny (ei siemensekotteita!), heinää ja raikasta vettä. Tuoreesta ruoasta lemmikkichinchillan vatsa menee sekaisin joten sitä ei saa antaa! Chinchillan hampaat kasvavat koko sen elämän ajan, joten sillä pitää olla siporex-pala tai puun oksia, joissa ei ole kemikaaleja. Herkkupaloina voi antaa kerran pari viikossa rusinoita tai kuivattua porkkanaa/omenaa. Hieman useammin voi antaa pienen palan näkkileipää.
Chinchilla hoitaa turkkiaan pyörimällä laadukkaassa chinchillahiekassa esim. Wittemolen tai Carrera. Hiekka poistaa turkista rasvan ja lian. Hiekka pitää turkin myös ilmavana. Chinchillaa ei saa pestä vedellä eikä kynsiä leikata. Turkkia voi kammata, mikäli niin haluaa (ei tarpeellista). Tähän käy koiran/kissan tiheäpiikkinen kampa, jota vedetään varovasti vastakarvaan hännästä nenänpäätä kohti. Myös karstaa voi käyttää. Kammata saa enintään kerran kuussa (suositeltava väli kuitenkin 3-4 kk), muuten turkki ohenee huomattavasti.
[muokkaa] Ääntely
Chinchillalla on paljon erilaisia ääniä, jotka ilmaisevat eläimen persoonallista tilaa. Pehmeä kujerrus tarkoittaa tyytyväisyyttä ja leikkisyyttä. Toisinaan ne narskuttavat hampaitaan syömisen jälkeen ja aivastavat, jos vaikkapa kylpyhiekkaa on mennyt nenään. Kun eläin tuntee olevansa uhattuna se päästää korkean, voimakkaan haukahduksen, kuten orava. Joskus chinchilla päästää äänekkään sarjan hevosen hirnuntaa muistuttavan äänen, joka varoittaa muita vaarasta. Ne käyttävät lähes aina tätä äännähdystä, kun ne ovat hermostuneita, kun ne näkevät pahaa unta tai ne ovat yksinäisiä.
[muokkaa] Sairaudet
Chinchillan tavallisimpia sairauksia ovat hammasviat, ruoansulatuselimistön sairaudet, ihon ja turkin sairaudet, silmätulehdukset sekä loukkaantumiset. Hoidosta saa lisätietoa esimerkiksi chinchillafoorumista.