Digitaalikamera

Wikipedia

Digitaalikamera on kamera, joka tallentaa kuvattavan kohteen digitaalisesti joko valoherkän CCD tai CMOS-kennon näkemänä. Digitaalikamera eroaa tavallisista filmikameroista sisäisen rakenteensa puolesta. Tavallinen kamera tallentaa kuvat filmille, digitaalinen kamera tallentaa kuvat muistikortille.

Ensimmäiset digitaalikamerat tulivat markkinoille 1990-luvun puolivälissä.

Canon Digital IXUS 430, suosittudigitaalitaskukamera eli digipokkari.
Suurenna
Canon Digital IXUS 430, suosittu
digitaalitaskukamera eli digipokkari.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Canon G3 on hieman Ixusta monipuolisempi Canonin digikompakti.
Suurenna
Canon G3 on hieman Ixusta monipuolisempi Canonin digikompakti.

Ensimmäinen oikea digitaalikamera, joka tallensi kuvan digitaalisessa muodossa, oli Fuji DS-1P vuodelta 1988. Siinä oli 16MB sisäinen muistikortti ja se käytti paristoja tiedon pitämiseen muistissa. Kameraa ei valmistettu kaupallisesti. Ensimmäinen kaupallisesti saatavilla oleva digitaalikamera oli Kodak DCS-100 vuonna 1991. Siinä oli 1,3 megapikselin kenno ja se maksoi 13,000 dollaria. Tästä alkoi lähes loputon virta ammattilaisille tarkoitettuja digitaalisia järjestelmäkameroita Kodakilta. Ne perustuivat osaltaan tavallisiin filmikäyttöisiin järjestelmäkameroihin, usein Nikonin valmistamiin.

Digitaaliformaattiin siirtymistä helpotti JPEG- ja MPEG-standardien kehittyminen 1988, joka mahdollisti kuvan ja videon pakkaamisen huomattavasti alkuperäistä pienempään tilaan, kuvanlaadun kuitenkaan merkittävästi kärsimättä. Ensimmäinen kuluttajille suunnattu kamera LCD-näytöllä oli Casio QV-10 vuodelta 1995, ja ensimmäinen joka käytti CompactFlash -tallennustekniikkaa oli Kodak DC-25 vuonna 1996.

Ensimmäiset kuluttajille suunnatut digitaalikamerat olivat hyvin matalan resoluution malleja; ensimmäisen megapikselin (miljoona pikseliä) raja rikottiin vuonna 1997. Ensimmäinen kuluttajakamera, jolla pystyi tallentamaan videopätkiä, saattoi olla Ricoh RDC-1 vuonna 1995.

1999 esiteltiin Nikon D1, 2.74 megapikselin kamera, joka oli ensimmäinen suuren valmistajan kehittämä aito digitaalinen järjestelmäkamera. Sen hinta markkinoille tullessa oli alle 6000 dollaria, mikä oli monen ammattilaisen budjettiin kohtuullinen hinta, ottaen huomioon aikaisemmat hinnat tämän tason kameroista. Tämä kamera myös käytti Nikonin F-mount -objektiiveja, joka salli monen filmikuvaajan käyttää samoja objektiiveja, joita he jo omistivat.

2003 Canon esitteli harrastajakuvaajille suunnatun 300D-mallin (tunnetaan myös Digital Rebel -nimellä Yhdysvalloissa), jossa oli 6 megapikselin kenno. Se oli ensimmäinen digitaalinen järjestelmäkamera alle 1000 dollarin hintaluokassa.

[muokkaa] Digitaalinen valokuvaus

Pääartikkeli: Digitaalinen valokuvaus

Digitaalikameroiden myynti on Suomessa ylittänyt filmikameroiden myynnin. Digitaalikameralla kuvaaminen mahdollistaa kokonaan uusia työtapoja ja harrastusmahdollisuuksia. Digitaalikameralla kuvaamiseen liittyy kannustavia seikkoja:

  • kuvien ottaminen ei maksa käytännössä mitään, kun alkuinvestoinnit on tehty
  • kuvan onnistumista voi arvioida välittömästi, jos kamerassa on näyttö (yleensä LCD)
  • epäonnistuneen kuvan voi poistaa muistikortilta ennen seuraavan kuvan ottamista
  • kuvat voidaan esittää televisiossa, tietokoneella ja dataprojektorilla
  • onnistuneet kuvat voi tulostaa itse tulostimella, uusimmissa kameroissa jopa ilman tietokonetta
  • kuvatiedostot voi viedä valokuvaliikkeeseen vedostettavaksi perinteiselle valokuvapaperille digitaalisella valotuksella
  • kuva voidaan siirtää helposti tietokoneelle, jossa sitä voidaan muokata käyttötarkoituksen mukaan
  • kuvia voi kopioida ja jakaa rajattomasti digitaalisessa muodossa, laatu säilyy samanlaisena kopiosta toiseen
  • kuvankäsittelyyn ei liity haitallisia ja vaikeasti hävitettäviä kemikaaleja
  • kuvat löytyvät nopeasti tietokoneelta, kuvaan liittyvät tiedot ovat heti näkyvillä
  • kuvien jakaminen on nopeaa Internetin avulla

Toisaalta hyvän digitaalikameran hinnalla saa jo erittäin hyvän perinteisen järjestelmäkameran. Nopean kehityksen ansiosta hintakuilu tosin kaventuu jatkuvasti. Digitaalikamera, joka maksoi 1998 1200 €, on vuonna 2004 enää 200 € hintainen. Lisäksi perinteisessä kamerassa etuna on, että paristot kestävät pitempään ja sitä on mekaanisesti yksinkertaisempaa käyttää ääriolosuhteissa. Digitaalikameroissa käytetäänkin runsaasti akkuja.

Lisäksi digitaalikamera vaatii tietokoneen, jotta sen ominaisuuksia voi täysipainoisesti hyödyntää. Tietokoneen muutenkin omistavalle se ei ole ongelma, mutta ihmiselle joka ei tietokonetta ennestään omista sen hankkiminen lisää digitaalisen valokuvauksen aloittamisen hintaa merkittävästi.

Tietokoneen avulla digitaalisia kuvia voi muokata, tulostaa sekä siirtää sähköisessä muodossa paikasta toiseen, esimerkiksi lähettää sähköpostilla tai Internetin välityksellä ystäville.

Digitaalikameroiden yleistymistä seuraa myös "kuvasaasteen" ongelma. Kuvia otetaan, talletetaan ja välitetään valtavan paljon entistä enemmän. Tällöin on mahdollista, että käsitykset valokuvan laadusta ja merkityksistä hämärtyvät kuvien paljouden alla. Samoin käsitys kameran tai kuvan laadusta saattaa jäädä teknisten yksityiskohtien alle.

[muokkaa] Digitaalinen valokuva

Digitaalisia valokuvia otetaan digitaalikameralla, digitaalisella järjestelmäkameralla tai digitaaliperällä. Digitaalisella tallentamisella tarkoitetaan valokuvan, dian, värinegatiivin, mustavalkofilmin ja painetun kuvan tallentamista taso-, dia- tai rumpuskannerilla kuvatiedostoksi. Siten digitaalisen kuvan voi tehdä myös filmikameran kuvasta. Tallennetun kuvatiedoston pienintä osaa - kuvaelementtiä - kutsutaan pikseliksi. Kuvatiedoston pikselien määrä lasketaan kertomalla leveyspikselien määrä korkeuspikselien määrällä. Muita kuvatiedoston - digitaalisen valokuvan - osatekijöitä ovat mm. väritila, tasot, kanavat, värisyvyys, sävyjakauma, valkotasapaino, kirkkaus, kontrasti, värikylläisyys, kuvasuhde, tarkkuus, tiedosto- ja tulostuskoko.

[muokkaa] Digitaalikamera kuvatuotannossa

Digitaalikamera on tietokoneella toteutettavassa kuvatuotannossa syöttölaite. Kameraa säädetään sen mukaan, mitä kohteesta halutaan tallentaa. Tallennettua kuvatiedostoa muokataan, säädetään ja käsitellään kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvankäsittelytapa määräytyy aineisto- ja laatuvaatimusten pohjalta. Ne vaihtelevat kuvan arkistointi-, esittämis- ja jakelutavan mukaan.

[muokkaa] Digitaalikameran toimintaperiaate

Digitaalikamerat mittaavat ja tallentavat kuvattavasta kohteesta heijastuvien valonsäteiden kirkkaus- ja värieroja. Digitaalikamerassa on valoherkkä kenno, johon objektiivi kokoaa valonsäteet. Kenno koostuu pienistä piidiodisoluista eli pikseleistä. Digitaalikamera mittaa pikseliin osuvan valonsäteen kirkkauden synnyttämän sähköisen varauksen ja tallentaa varauksen binäärisinä arvoina muistikortille. Kamera laskee kullekin pikselille väriarvot pikselin päälle ryhmitellyistä RGB -värisuotimista. Kuvatiedosto tallentuu muistikortille pikselimatriisina, kuvaushetkellä valitun kuvasuhteen ja pikselimäärän mukaisesti. On huomattava, että digitaalikameran pikselimääräksi ilmoitetaan kennon kaikkien kuvapisteiden lukumäärä, vaikka jokainen niistä rekisteröi vain yhden värin. Siten 4 miljoonan pikselin kamerassa on 2 milj. vihreää pikseliä ja 1 milj. punaista ja 1 milj. sinistä pikseliä. Lopullisessa kuvassa näiden neljän miljoonan pikselin värit lasketaan (interpoloidaan) naapuripisteistä mitatuista arvoista. On myös kuvakennoja, jotka havaitsevat jokaisen kuvapikselin kaikki kolme värikomponenttia.

[muokkaa] Digitaalikameran ja kuvan laatu

Satunnaiselle lomakuvaajalle kelpaava kamera on helppokäyttöinen, käynnistyy nopeasti, kuva-alue on helppo rajata ja kuvan saa laukaisinta painamalla. Digitaalikameran käyttöliittymään kohdistuvat odotukset täyttyvät, kun käyttöohjeita ei tarvitse lukea ja kameran käyttö tuntuu heti tutulta.

Digitaalikameratestien mittaus- ja arviointiperusteet painottavat vaihtelevasti kuvanlaatua, kameran käsiteltävyyttä, toimintanopeutta, säädettävyyttä, automatiikkojen toimintaa, hintaa jne. Hyvä digitaalikamera menestyy testeissä valitun testimenetelmän puitteissa.

Pikselimäärällä ei ole varsinaisesti merkitystä kuvan laadun kannalta, vaan kertoo vain kuvan koon. Kahden megapikselin kamera tuottaa hyvälaatuisia kymppikuvan (10 x 15 cm) kokoisia kuvia. Kuvia voidaan myös jonkin verran suurentaa ilman laadun nähtävää häviämistä. Kuvan laatu riippuu hyvin paljon muista tekijöistä. Esimerkiksi laadukkaampi 3 megapikselin kamera pystyy huomattavasti parempaan A4-tulosteeseen kuin halpa 8 megapikselin kamera. Digitaalisen ja mekaanisen zoomin ero on siinä, että digitaalinen zoomi valitsee kuvasta pienemmän alueen ja suurentaa sitä ohjelmallisesti, kun mekaaninen zoomi käyttää kuvan suurentamiseen optiikkaa kuvan laadun pysyessä samana.

Laatu voidaan todeta lopullisessa kuvassa silmämääräisesti ja varmistaa mittauksin. Laadunvalvonnan välineet ja tavoitearvot ovat tuotantoketjukohtaisia. Ne vaihtelevat kuvan valmistustavan ja käyttötarkoituksen mukaan.

[muokkaa] Järjestelmäkamera ja kompaktikamera

Canon EOS 350D, digitaalinen järjestelmäkamera.
Suurenna
Canon EOS 350D, digitaalinen järjestelmäkamera.

Digitaalikamerat voidaan jakaa, samoin kuin filmiä käyttävät kamerat, karkeasti kahteen eri luokkaan: järjestelmäkameroihin ja kompakteihin kameroihin. Järjestelmäkameralle, on tyypillistä vaihdettava objektiivi, objektiivin kautta tapahtuva tähystys ja suuri kuvakenno. Kompaktikamera sisältää yleensä kiinteän zoom-objektiivin, erillisen optisen tai sähköisen etsimen, ja pienen kennon. Järjestelmäkameran etuina ovat parempi kuvan laatu, toimintojen nopeus ja monipuolisuus. Kompaktin kameran etuja ovat pienikokoisuus, keveys, helppokäyttöisyys ja hinta.

Suuremman ja korkealaatuisemman kennon ansiosta digitaalisessa järjestelmäkamerassa voidaan käyttää ISO-lukuja jotka ovat yli 800 kohinan silti häiritsemättä kuvia, kun taas kompaktissa kamerassa kohina on yleensä selvästi nähtävissä jo ISO-luvuilla 400.

[muokkaa] Digitaalikameran osat

[muokkaa] Valoherkkä kenno

Digitaalikamerassa on valoherkkä CMOS- tai CCD-kenno. Valoherkät kennot ovat suorituskyvyltään ja toimintatavaltaan erilaisia. Kenno koostuu pienistä valoherkistä kuvapisteistä, joita nimitetään pikseleiksi. Kuvapisteiden määrä ilmaistaan miljoonina pisteinä eli megapikseleinä. Tavallisen kuluttajan kannalta riittävään laatuun päästään digitaalikameroilla, joissa on kaksi megapikseliä tai enemmän. Harrastajaluokan kameroissa on yleensä viidestä kahdeksaan megapikseliä. Ammattikäyttöön tarkoitetuissa kameroissa on yleensä kuudesta kolmeentoista megapikseliä.

Kuvanlaatuun vaikuttaa kuvapisteiden määrän lisäksi myös kennon fyysinen koko. Kuluttajakameroissa kenno on erittäin pieni, esimerkiksi kuvassa olevassa Canonin pokkarimallissa kenno on 7,2 mm x 5,3 mm eli alle 5 % kinofilmiruudun koosta. Harrastajaluokan kameroissa kenno on yleensä 40 % 35 mm filmiruudun koosta. Ammattilaiskameroissa käytetään yleensä kennoja jotka ovat kooltaan 70 % tai 100 % 35 mm filmiruudun koosta. Fyysisesti suurempikokoisella kennolla valoa saadaan jokaiselle kuvapisteelle enemmän. Kennolta saatavaa signaalia tarvitsee vahvistaa vähemmän ja saavutetaan parempi signaali/kohina-suhde. Kohinasta johtuva kuvan rakeisuus on tällöin pienempi verrattuna megapikselimäärältään samankokoiseen mutta fyysisesti pienempään kennoon.

[muokkaa] Optiikka

Kennon lisäksi toinen merkittävästi kuvanlaatuun vaikuttava tekijä on digitaalikamerassa käytetty optiikka. Viime aikoina on kameroissa yleistynyt zoom-objektiivi, joka helpottaa kuvan rajaamista. Suurennoskertoimet ovat yleensä luokkaa 3–12.

[muokkaa] Polttovälikerroin

Digitaalisissa järjestelmäkameroissa voidaan usein käyttää saman valmistajan filmikameroille tarkoitettuja objektiiveja. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon digitaalikameran kennon fyysisen koon vaikutus objektiivin polttoväliin, sillä objektiivit on suunniteltu käytettäväksi 35 mm filmiruudun kanssa.

Huolimatta siitä, että objektiivi olisi tarkoitettu käytettäväksi vain digitaalijärjestelmän kanssa, objektiivien polttoväli ilmoitetaan yhteensopivuuden vuoksi niin kuin se olisi täyskokoisen kennon tai 35 mm filmin kameran objektiivi. Esimerkiksi Canon EF -objektiivit käyvät digitaalikameroihin, joihin myydään EF-S -objektiiveja, mutta pienikennoisille digitaalijärjestelmälle tarkoitetut EF-S -objektiivit eivät käy tavallisiin 35 mm:n järjestelmäperiin. EF-S-linssien kiinnittäminen filmiperällisiin kameranrunkoihin on estetty lisäämällä objektiiviin muovinen renkaanmuotoinen kohouma, mikä ottaisi kameran peiliin kiinni. Joissain modauksissa Canon EOS 350D:n mukana tulevaa 17-35 mm f:/3.5 -ohjektiivista on sahattu kohouma irti objektiivin sovittamiseksi filmiperäisiin EOS-kameraan. Menetelmä ei ole valmistajan hyväksymä eikä suosittelema ja sisältää riskejä.

Kennokoon erojen aiheuttama vaikutus ilmaistaan polttovälikertoimella.

Käytettäessa kennoa, jonka koko vastaa 40 % 35 mm filmiruudun koosta polttovälikerroin on 1,6 (=1/\sqrt{0.4}) Tällöin objektiivi tuottaa samanlaisen kuvan kuin filmikamera, jonka objektiivin polttoväli on 1,6-kertainen; esimerkiksi 50 mm objektiivi tuottaa digikuvan, joka on samanlainen kuin on 80 mm:n objektiivin kuva kinofilmillä. Jotta saataisiin käyttöön sama kuvakulma kuin 50 mm polttovälillä, tulee käyttää objektiivia jonka polttoväli on n. 31 mm (= 50 mm / 1,6).

Kooltaan 70 % 35 mm filmiruudusta olevalle kennolle polttovälikerroin on 1,2. Tällöin 50 mm objektiivi toimii kuten 60 mm objektiivi kinokamerassa.

[muokkaa] Kuvien tallennus

[muokkaa] Kuvatiedostot

Digikameralla voi tallentaa kuvia pakkaamattomana tai pakattuna. Yleensä digitaalikameroiden kuvatiedostot ovat pakattuja JPEG-kuvia. JPEG-pakkaus pienentää kuvan tiedostokokoa, minkä ansioista pakattuja kuvia mahtuu muistikortille enemmän kuin pakkaamattomia. Toisaalta JPEG-pakkauksen yhteydessä väritarkkuus vähenee. Kuvasta tulee epäterävämpi ja vaaleilla alueilla näkyy artefakteja. Kuvan jälkikäsittely vaikeutuu. Tavalliselle kameranomistajalle näillä kuvatiedostossa näkyvillä muutoksilla ei yleensä ole merkitystä.

Useat harrastajaluokan ja lähes kaikki ammattilaiskäyttöön tarkoitetut kamerat mahdollistavat kuvan tallentamisen pakkaamattomana. Pakkaamaton kuvatiedosto on yleensä RAW- tai TIFF-tiedostomuodossa.

RAW-tiedostomuoto on ns. digitaalinen negatiivi, joka sisältää kaiken digitaalikameran kennon tallentaman informaation. RAW-kuvalle voidaan jälkeenpäin tehdä sellaisia säätöjä, jotka muita tiedostomuotoja käytettäessä tehdään kuvanottohetkellä. Tällaisia säätöjä ovat esimerkiksi kuvan valkotasapainon eli värilämpötilan, värisyvyyden ja valotuksen kompensoinnin määrittäminen.

RAW -kuvatiedosto ei ole sellaisenaan käyttökelpoinen, vaan se täytyy alustavien säätöjen jälkeen muuntaa käyttöä ja muokkausta varten joksikin muuksi, esim. TIFF- tai JPEG-kuvatiedostoksi.

Eri valmistajien omat RAW-formaatit eivät ole keskenään yhteensopivia eikä niitä usein voida avata kuin valmistajan omilla ohjelmistoilla.

Digitaalijärjestelmäkameroiden mukana voi tulla RAW-tiedostomuodon muokkausohjelma, mutta myös yleisiä RAW-muunnosohjelmia on saatavilla, kuten Pixmantecin RawShooter, mistä on olemassa myös maksuton versio. [1]

RAW-muunnosohjelmissa RAW-tiedoston muuntamisessa voidaan käyttää kameratyypille erikseen sovitettuja asetuksia tai automaattista asetusta.

RAW-tiedostomuotojen kameramerkkikohtaisesta runsaudesta johtuen kuvankäsittelyohjelmistoja valmistava Adobe on esitellyt oman RAW-formaattinsa Digital Negative (DNG) toivoen digitaalikameravalmistajien ryhtyvän tukemaan sitä.

Valmistajat kuitenkin pysyvät omissa standardeissaan kyetäkseen kilpailutilanteessa kehittämään niitä toisistaan riippumatta. Kuvakennolle tulevan valon määrittämisessä bittimuotoon tiedostoksi on eroja.

[muokkaa] Tallennusmediat

Kuvat tallentuvat yleensä erilliselle muistikortille, joskin on olemassa myös kameroita, joissa on pienehkö sisäinen muisti. Uusinta uutta ovat kuvat suoraan esimerkiksi DVD-levylle tallentava kamera, jonka Sony julkisti vähän aikaa sitten, mutta se käyttää ainoastaan Sonyn valmistamia DVD-levyjä.

[muokkaa] Muistikorttityypit

64 MB:n CompactFlash-muistikortti eri puolilta kuvattuna.
Suurenna
64 MB:n CompactFlash-muistikortti eri puolilta kuvattuna.

Muistikortteja on käytössä monia eri tyyppejä, muun muassa CompactFlash (CF), MicroDrive (MD), Secure Digital (SD), Secure Digitalin kanssa yhteensopiva MultiMediaCard (MMC), Sonyn oma Memory Stick ja siitä paranneltu Memory Stick Pro sekä Olympuksen ja Fujin vuonna 2002 lanseeraama xD-Picture Card.

Useimmat muistikortit perustuvat FLASH-muistiin. Poikkeuksena on IBM:n kehittämä MicroDrive, joka on CompactFlash-korttia ulkoisesti muistuttava erittäin pienikokoinen kiintolevy. MicroDrive-kortilla saadaan käyttöön suuri tallennuskapasiteetti (yhdestä gigatavusta ylöspäin) edullisemmin kuin tavanomaisia muistikortteja käyttämällä. MicroDriven haittapuolia FLASH-muistiin perustuviin kortteihin verrattuna ovat tallennuksen suhteellinen hitaus, suurempi virrankulutus sekä mekaanisista osista johtuva huono iskunkestävyys.

Kortteja on muistikapasiteetiltaan eri kokoisia, tyypillisesti koot vaihtelevat välillä 32 MB–4 GB. Usein uuden kameran mukana tulee pieni (esimerkiksi 32 MB) kortti, johon mahtuu vain yhdestä pariinkymmeneen kuvaa käytetystä resoluutiosta ja pakkauksen tasosta riippuen. 2006 käytetään kameroissa yleisesti jo 512 MB:n tai 1.0 GB:n kortteja.

[muokkaa] Digitaalikamerasta löytyviä toimintoja

[muokkaa] Video ja ääni

Jotkin digitaalikameramallit mahdollistavat myös videokuvan tallentamisen. Tämän lisäksi joillain malleilla pystytään tallentamaan ääntä.

[muokkaa] Kuvatiedostojen siirtäminen

[muokkaa] Muistikortinlukija

Kuvat voidaan siirtää muistikortilta tietokoneelle käyttämällä kameran USB- tai FireWire-liitäntää. Useimmissa kameroissa on suhteellisen hidas USB 1.1 -liitäntä, jolloin suuren kuvamäärän siirtäminen kestää varsin kauan. Tällöin voidaan muistikortti irrottaa kamerasta ja käyttää erillistä muistikortinlukijaa, joka on varustettu nopeammalla USB 2.0 tai FireWire-liitännällä. Muistikortinlukija on käytännöllinen myös silloin, kun kuvia pitää siirtää tietokoneelle useilta muistikorteilta.

Useimmat aivan edullisimmatkin muistikortinlukijat osaavat lukea useita eri tyyppisiä muistikortteja, jolloin voidaan siirtää kuvia tietokoneelle sellaisiltakin korteilta joita oma kamera ei tue.

[muokkaa] WLAN

Uusimmissa ammattilaistason huippukameroissa voidaan kuvat siirtää automaattisesti heti kuvan ottamisen jälkeen langattoman WLAN-verkon kautta tietokoneelle. Tällöin muistikortti toimii välimuistina ja suhteellisen pientäkin muistikorttia käyttämällä voidaan ottaa lähes rajaton määrä kuvia. Langattoman siirron etuna on myös se, että kuvat saadaan käyttöön välittömästi eikä tarvitse odottaa niiden purkamista muistikortilta. WLANin haittapuolena on se, että WLAN ei määrittele mitään korkean tason protokollia kuvansiirtoon, mistä seuraa se, että tietokoneella pitää olla käynnissä erityinen palvelinohjelma kuvien vastaanottamiseen, ja tämä ohjelma saattaa olla tietoturvariski.

[muokkaa] Bluetooth

WLANia hitaampi tapa siirtää tietoa on Bluetooth, mikä on joissain kameramatkapuhelimissa. Bluetooth määrittelee btOBEX-tiedostonsiirtoprotokollan sekä sisältää laitteiden välisen tietoturvamekanismin, joten sillä voidaan siirtää kuvia laitteiden välillä melko kätevästi ja tietoturvallisesti ilman ylimääärisiä ohjelmia.

[muokkaa] Virtalähde

Digitaalikameroissa käytetään kahdentyyppisiä akkuja: NiMH ja Li-ion. Näistä kahdesta paremmin Suomen olosuhteisiin sopiva on Li-ion-akku, koska se kestää paremmin pakkasta. Useissa kameroissa voi myös käyttää tavallisia paristoja virtalähteenä. Ladattavien paristojen käyttö on kuitenkin ehdottomasti suositeltavaa paitsi ympäristö- myös kustannussyistä, sillä objektiivin liikuttaminen (zoom) ja erityisesti salama kuluttavat paljon energiaa. Joihinkin kameroihin voi liittää myös verkkovirta-adapterin eli pienen muuntajan.

[muokkaa] Liitännät

Digitaalikamerassa on yleensä USB- tai FireWire-liitäntä, joiden kautta kuvat voidaan siirtää tietokoneelle ja kameran toimintoja mahdollisesti voidaan ohjata tietokoneelta. Kamerassa on lisäksi usein liitännät ulkoiselle virtalähteelle, jolloin kameraa voidaan käyttää ilman akkua sekä komposiittivideokaapelille, jonka avulla kameran näytön esittämä kuva saadaan siirrettyä esimerkiksi televisioon.

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Yleistä

[muokkaa] Arvosteluja ja tietolähteitä


Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta digitaalikamera.