F6F Hellcat
Wikipedia
Grumman F6F Hellcat | |||||
---|---|---|---|---|---|
![]() Yhdysvaltain F6F Hellcat |
|||||
Kuvaus | |||||
Tyyppi | hävittäjä | ||||
Miehistö | 1 | ||||
Ensilento | 26. kesäkuuta 1942 | ||||
Palveluskäyttöön | 1943 | ||||
Valmistaja/suunnittelija | Grumman | ||||
Mitat | |||||
Pituus | 10,24 m | ||||
Kärkiväli | 13,06 m | ||||
Korkeus | 3,99 m | ||||
Siipipinta-ala | 102 m² | ||||
Paino | |||||
Tyhjäpaino | 4 190 kg | ||||
Lastattuna | 5 714 kg | ||||
Suurin lentoonlähtöpaino | 6 990 kg | ||||
Voimanlähde | |||||
Moottori | Pratt & Whitney R-2800-10W Double Wasp-tähtimoottori | ||||
Teho | 1,492 kW | ||||
Suoritusarvot | |||||
Huippunopeus | 612 km/h | ||||
Toimintasäde | 1 521km | ||||
Lakikorkeus | 11 369 m | ||||
Nousunopeus | 1067 m/min | ||||
Siipikuorma | kg/m² | ||||
Teho-paino-suhde | kW/kg | ||||
Aseistus | |||||
Kuorma | 6 x 12,7 mm Browning konekivääri, 3 x 450 kg pommi, Tiny Tim-raketteja |
Hävittäjälentokone Grumman F6F Hellcat oli aluksi F4F Wildcatin parannettu versio, josta tuli kokonaan uusi malli, jossa ei ollut yhteisiä osia edeltäjänsä kanssa. Hellcat ja Vought F4U Corsair olivat Yhdysvaltain laivaston pääasialliset tukialushävittäjät toisen maailmansodan loppupuoliskon ajan, syyskuusta 1943 alkaen. Kaikkiaan rakennettiin 12 272 konetta. Hellcat vedettiin palveluksesta pian sodan päätyttyä.
[muokkaa] Kehitystyö
F4F Wildcatin seuraajana F6F:hen oli tarkoitus asentaa 1 700 hv:n Wright R-2600 Cyclone -moottori, mutta taistelukokemusten mukaan parempi suorituskyky oli tarpeen, ja moottoriksi tuli 2 000 hv (1 500 kW) Pratt & Whitney R-2800 Double Wasp.
Sopimus XF6F-1-prototyypistä allekirjoitettiin 30. kesäkuuta 1941. Ensimmäinen Cyclone-moottoria käyttävä malli lensi 26. kesäkuuta 1942 ja ensimmäinen Double Wasp -moottoria käyttävä 30. heinäkuuta 1942. Ensimmäinen sarjatuotantokone lensi 3. lokakuuta 1942. Malli VF-9 otettiin operatiiviseen käyttään USS Essexillä maaliskuussa 1943.
[muokkaa] Tekniikka
Kuten Wildcat, Hellcat oli rakenteeltaan yksinkertainen kone, joka oli suunniteltu valmistuksen helppoutta silmällä pitäen ja kestämään raskaitakin vaurioita pystyen silti palaamaan tukialukselle. Lentäjän suojaksi asennettiin 96 kg panssaria ja luodinkestävä tuulilasi ja panssarointia moottorin öljykammion ja öljynjäähdyttimen ympärille. Itsetiivistyvät polttoainetankit vähensivät tuleen syttymisen vaaraa.
Vaikka Hellcat muistutti Wildcatia, se ei ollut vain sen suurempi versio. Hellcatissa oli viimein hydraulisesti nouseva, leveämpi laskuteline, kun se Wildcatissa oli pitänyt nostaa käsikäyttöisesti. Hellcat oli ala- eikä keskitaso, ja siipi oli pinta-alaltaan suurin toisen maailmansodan hävittäjässä käytetty (102 m²).
Aseistus oli sama 6×Browning .50 (12,7 mm) konekivääriä, joihin oli 400 ammusta kuhunkin, kuin Grummanin Wildcateissa. Myöhemmät koneet saivat kolme ripustinta 450 kg pommeja varten.
Viimeinen Hellcat valmistui marraskuussa 1945, jolloin kokonaismääräksi tuli 12 272, joista 11 000 oli rakennettu kahden vuoden aikana.
[muokkaa] Taistelukäyttö
Ensimmäistä kertaa Hellcat osallistui taisteluun japanilaisia vastaan 1. syyskuuta 1943, kun USS Independencen (CVL-22) koneet ampuivat alas vesitason. Pian tämän jälkeen, 23. marraskuuta, Hellcatit ampuivat alas 30 Zeroa Tarawan yllä, yhden koneen menetyksillä. 11. marraskuuta Rabaulin yllä, Hellcatit saivat 100 ilmavoittoa muutaman koneen menetyksillä.
Vuoden 1943 lopusta lähtien Hellcatit olivat mukana lähes jokaisessa taistelussa japanilaisia koneita vastaan, ja voittivat lähes aina. Kokonaissuhteeksi tuli 19 voittoa yhtä menetettyä konetta vastaan. Näillä lukemilla Hellcatista tuli eniten yhdysvaltalaisia ässiä tuottanut kone, 306 lentäjää kohosi ässiksi, kun P-51 Mustang lentäjistä tuli 275 ässää. F6F:n käyttö Tyynellämerellä käänsi voimatasapainon nopeasti Yhdysvalloille. F6F tuotti 75% kaikista Yhdysvaltain merivoimien ilmavoitoista Tyynellämerellä.
Tutkalla varustetut Hellcat-yöhävittäjät tulivat palvelukseen alkuvuodesta 1944.
Brittien Fleet Air Armille toimitettiin Lend-Lease-lain nojalla 1 263 konetta. Se sai aluksi niment Gannet, mutta nimi muutettiin 1944 Hellcatiksi yksinkertaisuuden vuoksi, jolloin F6F-3 sai nimen Hellcat F.I, F6F-5 nimen Hellcat F.II ja F6F-5N nimen NF.II. Koneet taistelivat Norjassa, Välimerellä ja Kaukoidässä. Sodan jälkeen ne korvattiin brittiläisillä koneilla.
Ranskan Aéronavale käytti myös Hellcatejä Indokiinassa. Argentiinan ja Uruguayn laivastot käyttivät niitä 1960-luvun alkuun asti.