Akvamariini

Wikipedia

Akvamariini on yksi pidetyimmistä jalokivistä. Se kuuluu smaragdin ja beryllin tavoin berylliryhmään. Sen Mohsin kovuus on 7,5–8 ja sen ominaispaino on 2,67-2,71. Akvamariinin väri vaihtelee vaaleansinisestä tummansiniseen ja sinivihreään. Kiven värin aiheuttaa rauta. Vihertävillä akvamariineilla on tapana haalistua auringonvalossa. Akvamariineja löydetään pegmatiiteista ja jokisorista. Akvamariini muodostaa usein suuria, pylväsmäisiä kiteitä, joissa saattaa olla naarmuja kiven haurauden vuoksi. Lukuisien sulkeumien takia akvamariineissa esiintyy joskus kissansilmäilmiö tai tähti-ilmiö.

Hiomaton akvamariini
Suurenna
Hiomaton akvamariini
Suurenna

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Latinan kielestä tuleva nimi tarkoittaa merivettä. Ensimmäistä kertaa akvamariinin nimeä käytti Boetius De Boodt vuonna 1604. Historian aikana akvamariinia on käytetty kruununkalleuksissa, silmälasien linsseissä ja jopa ehtoollisastioiden ikkunoina. Useilla akvamariinikiteillä on oma historiansa ja nimensä. Ennen uskottiin, että akvamariini on ystävällisyyden ja oikeudenmukaisuuden kivi. Se oli myös merenkulkijoiden onnenkivi.

[muokkaa] Esiintyminen

Akvamariinia esiintyy kaikilla mantereilla. Tärkein esiintymä on Brasilian Minas Gerais, jossa akvamariinin emäkivinä ovat pegmatiitit ja karkearakeiset graniitit. Suurin löydetty akvamariini löytyi vuonna 1910 Minais Geraisissa. Kide painoi 110,5 kg, oli 49 cm pitkä ja sen halkaisija oli 42 cm. Kiveä esiintyy myös mm. Burmassa, Madagaskarilla, Irlannissa, Norjassa, Namibiassa ja Kiinassa. Kuuluisat Uralin esiintymät ovat jo louhittu loppuun.

[muokkaa] Muistettavaa

Akvamariinia hiottaessa pyritään leikkaamaan kivi paksulti kiven hennon värin vuoksi. Sinistä väriä voidaan voimistaa lämpökäsittelyllä. Akvamariinin voi sekoittaa topaasiin, safiiriin ja spinelliin. Aidossa, jalokiveksi kelpaavassa akvamariinissa ei ole harmaata tai violettia värisävyä. Myös sen kiilto on voimakkaampi kuin edellä mainituissa kivissä. Markkinoilla voi esiintyä myös synteettistä akvamariinia, joka on itse asiassa sinistä synteettistä spinelliä.

[muokkaa] Lähteet

  1. Hankin, Rosie: Rocks, Crystals, Minerals. Knickerbocker (1998). ISBN 1-57715-063-5.
  2. Dud´a, Rudolf& Rejl, Luboš: Jalokivien maailma. WSOY (1998). ISBN 951-0-22706-4.
  3. Darling, Peter: Crystals. Chartwell Books, Inc. (1998). ISBN 0-7858-0945-7.
  4. Schumann, Walter: Jalokivet ja korukivet. Otava (1996). ISBN 951-1-10837-9.
Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta akvamariini.