American Idol
Wikipedia
American Idol American Idol |
|
![]() |
|
American Idolin logo | |
Tyyli | Tosi-tv |
Kestoaika | Vaihtelee |
Tekijä | Simon Fuller |
Pääosissa | Ryan Seacrest Paula Abdul Simon Cowell Randy Jackson |
Alkuperämaa | Yhdysvallat |
Verkko | FOX |
Esitetty | 11. kesäkuuta 2002 – jatkuu edelleen |
Jaksoja | 25 (1. kausi) 40 (2. kausi) 44 (3. kausi) 43 (4. kausi) 38 (5. kausi) 00 (6. kausi) |
IMDb |
American Idol (aiemmalta nimeltään American Idol: The Search for a Superstar) on yhdysvaltalainen laulajien kykyjenetsintä- ja televisio-ohjelma, joka perustuu brittiläiseen formaattiin Pop Idol. Ohjelman kehitti Simon Fuller, joka muistetaan muun muassa Spice Girlsin ja S Club 7:n managerina. Ohjelmassa on kolme tuomaria, Simon Cowell, Randy Jackson ja Paula Abdul, jotka seulovat kymmenien tuhansien joukosta mielestään lahjakkaimmat ja kiinnostavimmat laulajat.
Yhdysvalloissa ohjelmaa esitetään FOX-televisiokanavalla, ja ohjelma on maan katsotuimpia. Sen juontajana toimii Ryan Seacrest, tosin ensimmäisellä kaudella hänen kanssaan juonsi Brian Dunkleman. Yksi jakso kestää yleensä 1–2 tuntia.
American Idolia on toistaiseksi tehty viisi tuotantokautta. Ohjelmaa seuraa keskimäärin yli 30 miljoonaa katsojaa ja katsojaluvut ovat nousseet joka tuotantokaudella. Kuudennen tuotantokauden koelaulut järjestettiin elo-syyskuussa 2006 Yhdysvalloissa, ja ensimmäisten jaksojen oletetaan alkavan tammikuussa 2007. Fox on sopinut ainakin kolmesta uudesta tuotantokaudesta, kuudes mukaan lukien, ja jos minimivaatimukset katsojalukujen suhteen täyttyvät, tulee niitä vielä kaksi lisää. Simon Cowell on näillä näkymin mukana tuomaroimassa ainakin yhdeksännen kauden loppuun asti. [1]
Formaatin suomalaisversio on Idols.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ohjelman tuomarit
- Simon Cowell on Pop Idolissakin mukana ollut "ilkeä tuomari", joka tunnetaan suorapuheisesta kritiikistään. Hän esimerkiksi sanoi alkukarsinnoissa "ei" kakkoskaudella toiseksi sijoittuneelle Clay Aikenille ja viitoskauden voittajalle Taylor Hicksille.
- Paula Abdul edustaa "sympaattisen tuomarin roolia" raadissa.
- Randy Jackson on musiikkituottaja ja basisti, joka on soittanut muun muassa Jean-Luc Pontyn ja Journeyn kanssa, sekä toiminut sessiomuusikkona useissa amerikkalaisyhtyeissä.
[muokkaa] Vierailevat tuomarit
Neljännellä kaudella koelauluihin otettiin mukaan vierailevia tuomareita. Heitä olivat muun muassa Gene Simmons, LL Cool J, Kenny Loggins ja Brandy.
[muokkaa] Eteneminen ohjelmassa
[muokkaa] Koelaulut
Kunkin tuotantokauden alussa käydään koelaulut, joissa tuomarit ja mahdollinen vieraileva tuomari arvioivat tuhansia koelaulajia ympäri Yhdysvaltoja. Hollywoodiin pääsee keskimäärin 20-40 laulajaa paikkakuntaa kohden. Koelaulut pidetään yleensä suurissa kokoontumistiloissa, joihin kaikki halukkaat mahtuvat jonottamaan. Kauden aikana arvioidaan keskimäärin hieman alle 100 000 koelaulajaa ja kaikkina aikoina kokelaita on ollut lähes puoli miljoonaa. Kaikki eivät kuitenkaan pääse tuomareiden eteen, sillä alustava raati valitsee tuhansien kokelaiden keskuudesta vain osan laulutaidon tai yleisen mielenkiinnon perusteella ja vain näillä valituilla on mahdollisuus päästä televisioon. Sitten tuottajat valitsevat joukosta mielestään sopivat esiintyjät. Esiintyessään tuomareille he joutuvat laulamaan ilman säestystä. Koelauluja järjestetään joka kaudella noin seitsemässä osavaltiossa, joissa osallistujamäärä vaihtelee välillä 5 000 – 20 000. Hollywoodiin valitaan yhteensä vajaa 200 koelaulajaa.
Koelauluosuus on yksi suosituimpia osioita kilpailussa. Siinä keskitytään heikoimpiin esityksiin ja esittäjiin, jotka eivät ilmeisesti ole tietoisia heikosta potentiaalistaan. Alustava raati on valinnut nämä kilpailijat negatiivisessa mielessä, mikä tarkoittaa yleensä vähäistä tai olematonta laulutaitoa ja suurta uskoa omiin kykyihin. Heikot esitykset saavat usein kovaa kritiikkiä, erityisesti Simon Cowellilta. Kilpailijat eivät kuitenkaan yleensä usko häntä ja poistuvat paikalta vakuutellen muille paikalla oleville sekä tv-kameroille olevansa parempia laulajia. Yleensä tuomarit osoittavat negatiivisen mielipiteensä tukahduttamalla nauruaan. Joistakin huonoista laulajista on tullut jopa niin sanottuja "Amerikan legendoja", kuten kolmannen kauden koelaulaja William Hungista, joka huvitti tuomareita esittämällä Ricky Martinin kappaleen "She Bangs", mutta sai hylkäyksestä huolimatta myöhemmin levytyssopimuksen.
Muita epäonnistuneita kokelaita, joita on muisteltu ohjelmassa myöhemmin, ovat olleet Paula Abdulia kovin sanoin kritisoinut Rhonetta Johnsson ja koelaulutilaisuudessa hämminkiä aiheuttanut Leroy Wells.
Kilpailijoiden tulee olla Yhdysvaltain kansalaisia, vapaita työskentelemään kokopäiväisesti sekä iältään 16–28-vuotiaita. Yläikäraja nostettiin nykyiseen 28 ikävuoteen neljännellä kaudella koska kilpailuun haluttiin tuomarien silloisten kommenttien mukaan kypsyyttä ja monipuolisuutta. Alkuvuodesta 2003 50-vuotias professori Drew Cummings teki valituksen ikäsyrjinnästä tasa-arvoisten työmahdollisuuksien komissioon, koska häntä ei otettu jatkoon iän perusteella. Juttua ei kuitenkaan otettu käsittelyyn. Kilpailijoiden tulee tuoda mukanaan voimassa oleva todiste syntymäajasta ja kansalaisuudesta, kuten syntymätodistus, ajokortti tai passi ja alle 18-vuotiaiden mukana tulee olla vanhempi tai huoltaja. Kaikkien koelaulajien pitää käydä americanidol.com:ssa tulostamassa kaavake, joka heidän tulee täyttää, jotta he saavat esiintyä tuomareille. Väärää tietoa antaneet hylätään.
Kilpailuun ei hyväksytä levytyssopimuksen omaavia henkilöitä, ensimmäisen kauden top 30:een sijoittuneita, toisen ja kolmannen kauden top 32:een sijoittuneita, neljännen kauden 44 parhaan joukkoon sijoittuneita, FOXin kanssa millään tavalla tekemisissä olevia eikä kolmen vuoden sisällä rikostaustaa omaavia henkilöitä. Vaikka kyseinen henkilö olisikin hyväksyttävä kilpailija, hän ei silti välttämättä pääse laulamaan tai näyttäytymään tv:ssä, sillä ohjelma-aikaa on rajoitetusti kaupunkia kohden.
[muokkaa] Hollywood-viikko

Hollywood-viikolla tarkoitetaan viisi päivää kestävää koelauluista seuraavaa osuutta, jossa noin 200 kilpailijaa laulaa erilaisissa koitoksissa. Ensimmäisenä ja toisena päivänä he laulavat yhden kappaleen 12 laulun listasta mikrofoniin taustamusiikin kanssa ja paikalla ovat puolet laulajista sekä vakituiset tuomarit. Loput kilpailijoista ovat retkellä Hollywoodissa, mutta osia vaihdetaan seuraavana päivänä. Seitsemän kilpailijan esiinnyttyä heidät laitetaan riviin lavalle ja jaetaan etu- ja takariviin, joista toinen rivi lähtee kotiin.
Seuraava päivä on ryhmäpäivä, joka on jokaisella kaudella tuottanut ongelmia, sillä kilpailijoiden tulee valmistella esitys 3–4 hengen ryhmissä yhteistyönä, mikä ei ole aina sujunut mutkattomasti. Useimmiten osa ryhmästä jatkaa ja osa putoaa, tosin koko ryhmä voidaan päästää jatkoon tai hylätä. Neljäntenä päivänä jokainen laulaa 95 kappaleen listasta valitsemansa laulun ilman säestystä ja tuomarit jakavat heidät kaikkien laulettua neljään huoneeseen. Kausilla 1–4 kaksi huonetta hylättiin ja kaksi päästettiin jatkoon, mutta viidennellä kaudella kolme huonetta jatkoi ja yksi hylättiin. Viidentenä päivänä tuomarit katsovat nauhoja ja pudottavat noin 48:stä jäljelle jääneestä kilpailijasta puolet ennen semifinaaleja. Jotkut pitävät American Idolin Hollywood-viikkoa yhtenä rankimmista, sillä monet ovat romahtaneet ja jotkut ovat lopettaneet kilpailunsa sen aikana.
[muokkaa] Semifinaalit
Hollywoodista selvinneet etenevät semifinaaleihin. Heitä oli ensimmäisellä kaudella 30, toisella ja kolmannella kaudella 32 ja neljännellä ja viidennellä kaudella 24. Ensimmäisellä kaudella 30 semifinalistia jaettiin kolmeen kymmenen kilpailijan ryhmään, joista jokaisesta kolme eniten ääniä saanutta pääsivät jatkoon. Kymmenes finalisti valittiin villi kortti -jaksossa, jossa viisi aiemmin pudotettua mutta tuomareiden mielestä uuden mahdollisuuden ansaitsevaa kilpailijaa pistettiin äänestykseen. Kausilla kaksi ja kolme 32 semifinalistia jaettiin neljään kahdeksan kilpailijan ryhmään, joista aina kaksi eniten ääniä saanutta pääsi finaaleihin. Lisäksi jokainen tuomari valitsi yhden pudotetun kilpailijan mukaan ja kahdestoista finalisti valittiin yleisöäänestyksellä villi kortti -jaksossa. Toisen kauden kakkonen Clay Aiken oli yleisön valinta. Kaudella neljä oli mukana 12 miestä ja naista. Tämän käytännön mukaan miehet ja naiset laulavat eri päivinä. Jokainen laulaa valitsemansa laulun ja saa kuulla tuomareiden mielipiteet suorituksesta. He eivät kuitenkaan voi enää tässä vaiheessa vaikuttaa kilpailun kulkuun muuten kuin kommenttiensa avulla. Mielipiteet vaihtelevat tiukasta kritiikistä ylistyksiin. Esimerkiksi viitoskaudella mukana ollut Stevie Scott sai Simon Cowellilta kritiikkiä hänen sanojensa mukaan tylsästä esityksestä. Saman kauden kolmosen Elliott Yaminin erästä semifinaaliesitystä pidettiin niin hyvänä, että Simon kehui Elliottin parhaaksi mieslaulajaksi koko kilpailun historiassa. Semifinaaleissa on orkesteri ja taustalaulajat säestämässä laulua. Musiikkivieraita käy satunnaisesti ohjelman semifinaaleissa. Esimerkiksi viitoskaudella semifinaaleihin tuli neljännen tuotantokauden voittaja Carrie Underwood ja seuraavassa semifinaalissa toiseksi samalla kaudella sijoittunut Bo Bice.
Esitysten jälkeen katsojilla on kaksi tuntia aikaa omalla aikavyöhykkeellään äänestää suosikkiaan soittamalla ilmaiseen puhelinnumeroon. Jokaista kilpailijaa voi äänestää niin monta kertaa kuin haluaa, kunhan se tehdään oikealla aikavyöhykkeellä, joka on yhteydessä puhelimen suuntanumeroon. Muussa tapauksessa ääni hylätään. Seuraavan päivän tuloslähetyksessä pudotetaan kaksi vähiten ääniä saanutta miestä ja naista, kunnes jäljellä on kuusi kummankin sukupuolen edustajaa eli Top 12.
Semifinalistien, ja joissakin tapauksissa myös muiden, taustat tutkitaan ja heidät voidaan hylätä esimerkiksi rikosrekisterin vuoksi. Useita finalisteja on hylätty heidän menneisyydestään löytyneiden asioiden vuoksi. Semifinalistit joutuvat myös huumetesteihin, jotta kilpailun imagolle haitallisilta huumeskandaaleilta vältyttäisiin.
Kilpailijat allekirjoittavat sopimuksen, joka antaa tuottajille luvan käyttää kaikkea heistä kuvattua materiaalia, vaikka se olisi kilpailijasta nöyryyttävää. He myös lupaavat hyväksyä kaikki heidän yksityiselämästään paljastetut asiat, olivat ne totta tai ei.[2]
[muokkaa] Finaalit
Finaaleissa ollaan viimeiset 11 viikkoa, jolloin jokainen laulaja laulaa isolla lavalla. Ensimmäisellä viikolla käytännöksi on muodostunut Stevie Wonderin laulujen esittäminen ja hän myös itse opastaa kilpailijoita joillakin kausilla. Monelle on ollut suuri asia saada tavata hänet ja viitoskaudella mukana ollut Elliott Yamin puhkesi kyyneliin heti hänet nähtyään. Useimmille viikolle on oma musiikkiteema, jonka edustaja yleensä opastaa heitä. Musiikkityylejä ja esittäjäteemoja on ollut useita, kuten Bee Geesin, Elvis Presleyn, Queenin ja Elton Johnin kappaleet. Jokainen laulaa yhden kappaleen, ja tuomarit arvioivat suorituksen esityksen jälkeen. Kaikkien esitettyä kappaleensa annetaan muutama tunti äänestysaikaa, jolloin suosikkiaan saa äänestää. Seuraavan päivän tuloslähetyksessä mainitaan kolme vähiten ääniä saanutta, joista kahden ilmoitetaan lopulta olevan turvassa ja yksi joutuu lähtemään. Ennen lähtöään pudotettu kilpailija saa laulaa vielä kerran esittämänsä kappaleen lavalla, mikäli ohjelma-aikaa on riittävästi.
Myöhemmässä vaiheessa lauletaan kaksi kappaletta, koska esittäjiä on vähemmän ja aikaa enemmän. Tällöin molemmat suoritukset arvioidaan esitysten jälkeen. Kun enää kolme on jäljellä, laulaa jokainen kolme kappaletta, joista yksi on tuomarien valitsema, yksi omavalintainen ja yksi levytuottaja Clive Davisin valitsema. Toisella kaudella yksi kappale tosin valittiin arpomalla Clive Davisin valinnan sijaan. Kun jäljellä on enää kaksi kilpailijaa, järjestetään finaali Kodak-teatterissa noin 3400 katsojan edessä, jolloin kumpikin finalisti laulaa ensimmäisenä päivänä kolme kappaletta. Tuomarit arvioivat kaikki esitykset käytännön mukaisesti. Seuraavana päivänä on pidennetty tuloslähetys, jossa tulosten lisäksi nähdään yllätysvieraita. Paikalla ovat kaikki 12 finalistia, jotka esiintyvät useita kertoja, muun muassa musiikkivieraiden kanssa ja yhdessä. Viidennellä kaudella juontaja Ryan Seacrect alkoi jakaa negatiivisia palkintoja esimerkiksi parhaille nais- ja miesesiintyjille ja parhaalle imitaattorille. Ryan Seacrest kertoo ohjelman lopuksi, kenestä tulee uusi American Idol ja voittajan selvittyä paperia alkaa sataa ja voittaja laulaa häntä varten tehdyn debyyttisinglen.
[muokkaa] Idolin jälkeinen mainonta
Finaalista pudonneet kilpailijat esiintyvät pudotusta seuranneella viikolla lehtihaastatteluissa ja keskusteluohjelmissa kertomassa kokemuksistaan ohjelmassa. Voittaja ja toiseksi sijoittunut tekevät samat asiat kauden päätyttyä. Viimeisen jakson jälkeen julkaistaan finalistien kokoelma-albumi sekä voittajan ja toiseksi tulleen single. Kokoelman julkaisee RCA ja singlet julkaistaan sillä RCA:n osastolla, jolle kilpailija tekee sopimuksen. Kokoelmalla on yksi cover-kappale jokaiselta finalistilta, ja ne valitaan sillä perusteella mitä pidetään heidän parhaana esityksenään. Kyseisiä kappaleita ei julkaista radiosoittoon, mutta niitä voi ladata maksullisesti Internetistä.
Saman vuoden kesällä, yleensä heinäkuusta syyskuuhun, kymmenen finalistia kiertää manner-Yhdysvaltoja ja joskus osia Kanadasta yhteensä yli 40 kaupungissa. He esiintyvät yleensä loppuunmyydyillä ja tunnetuilla areenoilla.
Myöhään syksyllä tai alkutalvesta julkaistaan kilpailijoiden debyyttialbumeja Sony BMG:n alaisena.
[muokkaa] Tuotantokaudet
[muokkaa] Ensimmäinen tuotantokausi
- Pääartikkeli: American Idol (1. kausi)
American Idol debytoi vähin äänin kesäohjelmana FOX-kanavalla vuonna 2002 sen jälkeen kun useat muut kanavat olivat hylänneet sen. Ohjelmaa juonsivat Ryan Seacrest ja Brian Dunkleman, joista Brian Dunkleman jätti American Idolin kyseisen tuotantokauden jälkeen. Koelaulut pidettiin New Yorkissa, Los Angelesissa, Chicagossa, Dallasissa, Miamissa, Atlantassa ja Seattlessa. Kausi alkoi 11. kesäkuuta 2002 ja suosio kasvoi vähitellen, kun keskustelu mielenkiintoisista kilpailijoista ja suorasanaisesta brittituomarista, Simon Cowellista, kiihtyi. Finaalia seurasikin lopulta arviolta 22 miljoonaa tv-katsojaa syyskuussa 2002. Finaalikaksikko Kodak-teatterissa oli Kelly Clarkson ja Justin Guarini, joista Kelly Clarkson vei voiton 58 prosentin äänimäärällään. Suosion vuoksi seuraava kausi aikaistettiin alkavaksi heti tammikuussa 2003, jolloin jaksoja tuli lisää, budjetti kasvoi ja mainosaika kallistui.
Kelly Clarkson teki sopimuksen American Idolin 19 Managementin kanssa yhteistyössä olevalle RCA-levy-yhtiölle. Heti finaalin jälkeen Kelly julkaisi kaksi singleä, joista tunnetumpi A Moment Like This debytoi Billboard-listalla sijalla 52, mutta teki historian suurimman nousun ja rikkoi Beatlesien ennätyksen mennessään kärkeen seuraavalla viikolla. Laulu oli jo levytetty valmiiksi, jotta voittajalle olisi saatu maksimaalinen mediahuomio ja se alkoi soida radioasemilla heti finaalia seuranneena päivänä. Kelly esiintyi monissa viihdeohjelmissa ja hänen videonsa alkoivat pyöriä MTV:n Total Request Live -ohjelmassa. Häneltä on tullut kaksi albumia, Thankful ja Breakaway, joista jälkimmäinen toi hänelle kaksi Grammy-palkintoa ja kansainvälistä suosiota.
Kolmanneksi sijoittui Nikki McKibbin ja neljänneksi Tamyra Gray. Amerikkalaiselle yleisölle oli yllätys, kun eräs suurimmista voittajasuosikeista, Tamyra Grey, jäi finaalin ulkopuolelle. Tämä oli ensimmäinen vuosi, jolloin toiseksi sijoittunut ei julkaissut singleä finaalin jälkeen.
[muokkaa] Toinen tuotantokausi
Toisen tuotantokauden finalistit (2003) | |
Ruben Studdard | Voittaja |
Clay Aiken | 21. toukokuuta |
Kimberley Locke | 14. toukokuuta |
Joshua Gracin | 7. toukokuuta |
Trenyce | 30. huhtikuuta |
Carmen Rasmusen | 23. huhtikuuta |
Kimberly Caldwell | 16. huhtikuuta |
Rickey Smith | 9. huhtikuuta |
Corey Clark | 2. huhtikuuta (hylättiin) |
Julia DeMato | 26. maaliskuuta |
Charles Grigsby | 19. maaliskuuta |
Vanessa Olivarez | 12. maaliskuuta |
- Pääartikkeli: American Idol (2. kausi)
Kausi alkoi 19. tammikuuta 2003 ja koelaulut järjestettiin New Yorkissa, Los Angelesissa, Miamissa, Detroitissa, Atlantassa, Nashvillessä sekä Austinissa. Koelauluissa oli mukana muun muassa tuomariston negatiivisella tavalla hämmästyttänyt Keith Beukelaer. Finaalissa Kodak-teatterissa 20. toukokuuta 2003 olivat Ruben Studdard ja Clay Aiken. Toinen kausi oli ainoa kausi, jossa finaali oli miesten välinen ja se oli kaikista kausista tiukin, sillä yli 24 miljoonasta annetusta äänestä Aiken hävisi Studdardille noin 130 000 äänellä.[3] Voittaja Ruben Studdardin esikoisalbumi oli nimeltään Soulful.
Rubenin seuraava albumi julkaistaan 26. syyskuuta, 2006. Kimberley Locke on myös saanut radiosoittoa American Idolin jälkeen debyyttialbumillaan One Love. Neljänneksi sijoittunut Joshua Gracin on nauttinut suurta suosiota kantri-artistina tehtyään sopimuksen Lyric Street Recordsin kanssa. Hänen ensimmäiseltä albumiltaan nousi kolme hittiä, muun muassa listaykkönen "Nothing to Lose".
Tällä tuotantokaudella hylättiin yksi kilpailija, Corey Clark. Hänet hylättiin ohjelmasta, koska hän ei ollut kertonut rikosrekisteristään. Lisäksi hän väitti, että hänellä olisi ollut suhde tuomari Paula Abdulin kanssa. Hän myös väitti saaneensa sen seurauksena erityiskohtelua ohjelmassa. Abdul todettiin myöhemmin syyttömäksi. Myös Frenchie Davis hylättiin ja poistettiin kilpailusta, kun Internetistä löytyi kuvia hänestä yläosattomissa. Hän ei tosin ehtinyt finaaleihin saakka.
[muokkaa] Kolmas tuotantokausi
Kolmannen tuotantokauden finalistit (2004) | |
Fantasia Barrino | Voittaja |
Diana DeGarmo | 26. toukokuuta |
Jasmine Trias | 19. toukokuuta |
LaToya London | 12. toukokuuta |
George Huff | 5. toukokuuta |
John Stevens | 28. huhtikuuta |
Jennifer Hudson | 21. huhtikuuta |
Jon Peter Lewis | 14. huhtikuuta |
Camile Velasco | 7. huhtikuuta |
Amy Adams | 31. maaliskuuta |
Matthew Rogers | 24. maaliskuuta |
Leah LaBelle | 17. maaliskuuta |
- Pääartikkeli: American Idol (3. kausi)
Kausi alkoi 19. tammikuuta 2004 ja koelaulut järjestettiin New Yorkissa, Los Angelesissa, San Franciscossa, Houstonissa, Atlantassa ja Honolulussa. Kyseisellä kaudella oli mukana "Amerikan legenda" William Hung, joka hämmästytti omaperäisellä tanssillaan koko tuomariston. Hänen osuutensa ohjelmassa huomioitiin kuitenkin Koch Entertainment Recordsin taholta, joka antoi hänelle 25 000 dollarin levytyssopimuksen.[4]
Kiistanalaisuutta ilmeni kilpailun oikeudenmukaisuudesta, kun Jasmine Trias sai kolmannen sijan Latoya Londonin sijasta Simon Cowellin negatiivisista kommenteista huolimatta. Jasmine julkaisi myöhemmin CD:n ja sai faneja Havaijilta, mistä hän oli itsekin kotoisin, sekä Filippiineiltä, Singaporesta, Guamilta ja muista Kaakkois-Aasian valtioista. Kolmas kausi näytettiin myös Australiassa kanavalla Network Ten muutaman päivän viiveellä.
Kodak-teatterissa järjestetyssä finaalissa mukana olivat Fantasia Barrino ja Diana DeGarmo. Voittajaksi selviytyi Fantasia Barrino 51 prosentin äänimäärällä eli 1,3 miljoonalla äänellä. Kaikkiaan ääniä tuli 65 miljoonaa, mikä on suurin äänimäärä koko ohjelman historiassa.[5] Fantasia Barrinon esikoisalbumi oli nimeltään Free Yourself. Hän julkaisi ensimmäisen singlensä kesäkuussa 2004 RCA:lla. Se sisälsi kappaleet "I Believe", jonka osittain kirjoitti entinen Idol-kilpailija Tamyra Gray ja jonka Fantasia lauloi finaalissa, Aretha Franklinin hitti "Chain of Fools" ja hänen versionsa kappaleesta "Summertime". Single nousi ykköseksi Billboard Hot 100 -listalla, mikä oli ensimmäinen kerta, kun artisti ylti kyseiseen saavutukseen ensimmäisellä singlellään. Myyntilistalla single pysyi kärjessä 11 viikkoa, mikä oli pidempään kuin kenelläkään muulla Idol-kilpailijalla. "I Believe" oli vuoden myydyin single USA:ssa ja CRIA myönsi sille platinaa.
Fantasia on myös ottanut osaa kirjoitus- ja näyttelemisprojekteihin: hän on julkaissut muistelmansa Life is Not a Fairy Tale sekä osallistunut omaan elämäänsä perustuvan tv-elokuvan tekemiseen. Häntä myös harkittiin Effie Whiten rooliin elokuvaan Dreamgirls mutta roolin sai kanssakilpailija Jennifer Hudson.[6] Hän esiintyi myös Simpsoneissa nuorempana versiona itsestään sekä Luther Vandrossin tribuutti-CD:llä vuosi kilpailun jälkeen.
[muokkaa] Neljäs tuotantokausi
- Pääartikkeli: American Idol (4. kausi)
Neljännen tuotantokauden finalistit (2005) | |
Carrie Underwood | Voittaja |
Bo Bice | 25. toukokuuta |
Vonzell Solomon | 18. toukokuuta |
Anthony Fedorov | 11. toukokuuta |
Scott Savol | 4. toukokuuta |
Constantine Maroulis | 27. huhtikuuta |
Anwar Robinson | 20. huhtikuuta |
Nadia Turner | 13. huhtikuuta |
Nikko Smith | 6. huhtikuuta |
Jessica Sierra | 30. maaliskuuta |
Mikalah Gordon | 24. maaliskuuta |
Lindsey Cardinale | 16. maaliskuuta |
Ryan Seacrest juonsi neljännelläkin kaudella ja samat tuomarit, Simon Cowell, Randy Jackson ja Paula Abdul, olivat mukana. Kausi alkoi 18. tammikuuta 2005 ja koelaulut järjestettiin Washingtonissa, St. Louisissa, Missourissa, New Orleansissa, Louisianassa, Las Vegasissa, Nevadassa, Clevelandissa, Ohiossa, Orlandossa, Floridassa sekä San Franciscossa, Kaliforniassa. Kilpailijoiden tuli olla 16–28-vuotiaita 4. elokuuta 2004 eli syntymäpäivän piti olla välillä 5. elokuuta, 1975 ja 4. elokuuta, 1988.[7] Tästä uudesta säännöstä hyötyneitä olivat muun muassa Constantine Maroulis (s. 17. syyskuuta) sekä Bo Bice (s. 1. marraskuuta), jota tuomarit sanoivat finaalilähetyksissä yhdeksi kilpailun kokeneimmista.
Tällä kaudella sääntöjä muokattiin myös kilpailun loppuosassa: valittiin 24 semifinalistia, joista 12 oli miespuolisia ja 12 vastaavasti naispuolisia, jotka kilpailivat omissa ryhmissään. Joka viikko kummastakin ryhmästä putosi kaksi kunnes jäljellä oli 12 finalistia.
Mario Vazquez, joka oli alun perin 12 finalistin joukossa, lähti kilpailusta 11. maaliskuuta, vain päiviä ennen finaalien alkua vedoten henkilökohtaisiin syihin. Edellisellä viikolla pudonnut Nikko Smith tuli hänen tilalleen.
Kodak-teatterissa pidettävässä finaalissa mukana olivat Carrie Underwood ja Bo Bice, joista voittajaksi selviytyi Carrie Underwood. Hän oli ensimmäinen voittaja Kelly Clarksonin jälkeen, joka ei ollut kertaakaan kolmen vähiten ääniä saaneen joukossa. Carrien ensimmäinen single "Inside Your Heaven" julkaistiin 14. kesäkuuta 2005 ja se nousi ykköseksi Billboard Hot 100 -listalla. Esikoisalbumi Some Hearts nousi listakakkoseksi marraskuussa 2005 ja myi triplaplatinaa.
[muokkaa] Viides tuotantokausi
Viidennen tuotantokauden finalistit (2006) | |
Taylor Hicks | Voittaja |
Katharine McPhee | 24. toukokuuta |
Elliott Yamin | 17. toukokuuta |
Chris Daughtry | 10. toukokuuta |
Paris Bennett | 3. toukokuuta |
Kellie Pickler | 26. huhtikuuta |
Ace Young | 19. huhtikuuta |
Bucky Covington | 12. huhtikuuta |
Mandisa | 5. huhtikuuta |
Lisa Tucker | 29. maaliskuuta |
Kevin Covais | 22. maaliskuuta |
Melissa McGhee | 15. maaliskuuta |
- Pääartikkeli: American Idol (5. kausi)
Kausi alkoi 17. tammikuuta 2006 ja tuomareina toimivat edelleen Simon Cowell, Paula Abdul ja Randy Jackson. Koelaulut pidettiin Chicagossa, Denverissä, Greensborossa, San Franciscossa, Las Vegasissa, Austinissa ja Massachusettsissa. Memphisin koelaulut peruttiin Hurrikaani Katrinan vuoksi. Säännöt olivat samat kuin 4. kaudella: kilpailijoiden tuli olla 16–28-vuotiaita 15. elokuuta 2005 eli syntymäpäivien tuli sijoittua välille 16. elokuuta 1976 ja 15. elokuuta 1989. [8] [9]
Kodak-teatterin finaalissa 24. toukokuuta olivat Taylor Hicks ja Katharine McPhee, joista finaalin voitti Taylor Hicks. Hän oli toinen voittaja Alabaman Birminghamista ja neljäs finalisti, jolla on läheisiä suhteita kaupunkiin. Toiseksi viimeisessä finaalissa putosi Elliott Yamin yhdessä kilpailun tiukimmista pudotuksista – jokainen kilpailija sai yli 33 prosenttia äänistä. Kilpailun voittaneen Taylor Hickin esikoisalbumi oli nimeltään Do I Make You Proud.
Vaikka tällä kaudella oli vähemmän kiistanalaisuuksia edellisiin kausiin verrattuna, jonkin verran ongelmia ilmeni. Brittenumin kaksoset, jotka kävivät yhdessä koelauluissa Chicagossa, aiheuttivat pientä sekaannusta, kun Derrell ilmoitti lähtevänsä kilpailusta luultuaan veljensä lähteneen Simonin kommenttien takia. Huomattuaan virheensä Derrell anoi tuomareilta pääsyä takaisin, ja he antoivat veljeksille lopulta uuden mahdollisuuden. Brittenumit hylättiin kuitenkin tammikuussa 2006, koska heidät pidätettiin aiemmasta rikoksesta.
[muokkaa] Kuudes tuotantokausi
- Pääartikkeli: American Idol (6. kausi)
Kuudes tuotantokausi alkaa tammikuussa 2007.
[muokkaa] Tuotemainonta
American Idol on tunnettu sen sponsoreiden mainostamisesta ohjelman aikana. Koska se on Yhdysvaltojen katsotuin ohjelma, 30 sekunnin mainos maksaa noin 705 000 $.[10] Coca-Cola on pääsponsori USA:ssa, ja kaikki tuomarit, juontajat ja kilpailijat nähdään juomassa virvokkeita Coca-Cola-mukeista. Juontaja Ryan Seacrest ja kilpailijat myös kokoontuvat esitysten välissä Coca-Cola Red Room -tilaan, joka vastaa perinteistä lämpiötä. Britannian ITV-kanavalla näytetyissä lähetyksissä Coca-Cola-logo on sumennettu. Keskiviikon tuloslähetyksen jälkeen kilpailijat kokoontuvat punaiseen Coca-Cola-huoneeseen keskustelemaan seuraavan viikon teemasta, ja tämä materiaali näytetään seuraavan tiistain lähetyksen alussa. Cingular Wireless mahdollistaa äänestyksen ja yhtiön puhelimilla äänestävät maksavat vähemmän. Kellogg ja Pop-Tarts -yhtiöt ovat myös kaksi suurta sponsoria, varsinkin kauden päättävällä kiertueella. Ford saa myös mittavaa mainontaa: kilpailijat esiintyvät Ford-mainoksissa, jotka näytetään tuloslähetyksissä ja neljännen ja viidennen kauden finaalikaksikot voittivat Ford Mustangit. American Idolin logo myös muistuttaa Fordin logoa, sillä molemmissa on tekstiä kursiivissa sinisellä soikean muotoisella taustalla. Kilpailijat pukevat välillä päälleen Old Navyn vaatteita esityksiä varten ja stylisti Steven Cojocaru on vieraillut aikaisemmilla kausilla auttamassa kilpailijoita valitsemaan kyseisen vaateyrityksen vaatteista sopivimmat. Clairoln hiustuotteet sponsoroivat myös ohjelmaa ja kilpailijat saavat yleensä niiden avulla uuden hiustyylin toisen tai kolmannen Top 12 -jakson jälkeen.
[muokkaa] Kiistanalaisuus
- American Idolia on syytetty voittajien uran täydellisestä hallinnasta. Entinen juontaja Brian Dunkleman sanoi ohjelman "omistavan" voittajat, sillä he tekevät levytyssopimuksia vain Idolin tuottajien levy-yhtiöiden kanssa ja antavat niihin liittyvien toimistojen ohjata uraansa.
- Entinen kilpailija Corey Clark kertoi toimittajille huhtikuussa 2005 olleensa salasuhteessa tuomari Paula Abdulin kanssa, mikä johti ohjelman sisäiseen tutkintaan.[11] Abdul todettiin myöhemmin syyttömäksi.
- Fantasia Barrino lisäsi esikoisalbumilleen laulun "Baby Mama", joka kertoi yksinhuoltajuudesta. Se sai paljon kritiikkiä osakseen, sillä sen katsottiin edustavan huonoja perhe-arvoja.
- Vuoden 2004 kaudesta alkaen American Idolin tuottajat ovat taistelleet palveluita kuten DialIdol.com, Worldsentiment.com ja VotefortheWorst.com vastaan. DialIdol ja Worldsentiment pyrkivät ennustamaan tuloksia muun muassa tutkimalla puhelinsignaaleja. VotefortheWorst taas kehottaa katsojia äänestämään kilpailijaa, jonka mahdollisuudet päästä jatkoon ovat sivun mukaan heikoimmat. Se otti kunnian muun muassa neljännen kauden kilpailijan Scott Savolin pääsystä viiden parhaan joukkoon.[12]
- Edellä mainitut palvelut syntyivät fanien turhautumisesta siihen, että ohjelmassa harvoin kerrotaan, paljonko ääniä kilpailijat ovat saaneet. NBC:n mukaan lukujen paljastaminen voisi kuitenkin olla ohjelmalle kohtalokasta: jos katsojat tietäisivät jonkun kilpailijan olevan ylivoimaisesti johdossa, monet saattaisivat lopettaa ohjelman katsomisen ja äänestämisen kokonaan, kun he ymmärtävät ettei heidän suosikkinsa voi voittaa. Äänestysprosentit kuitenkin paljastetaan, jos siitä on ohjelmalle hyötyä. Esimerkiksi viidennellä kaudella kävi niin, että kaikki kolme kilpailijaa saivat yli 33 % äänistä, minkä vuoksi katsojien uskottiin äänestävän entistä aktiivisemmin seuraavalla viikolla.[13]
- Entinen kausien 2 ja 5 kilpailija Daniel James 'DJ' Boyd pidätettiin epäiltynä seksuaalisesta kanssakäymisestä alaikäisten kanssa Utahin osavaltiossa. Epäilyjen mukaan hän olisi myös tarjonnut heille alkoholia ja kuvannut tapahtumia.[14]
[muokkaa] USA:n katsojaluvut
Nämä ovat kausittaiset ja keskimääräiset American Idolin katsojaluvut, FOX-kanavalla.
Huom: Kaikilla yhdysvaltalaisilla kanavilla tv-kausi alkaa syyskuun lopulla ja päättyy toukokuun lopulla.
Kausi | Ensiesitys | Päätös | TV-kausi | Aika | Sija | Katsojia (miljoonissa) |
||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Päivämäärä | Katsojia (miljoonissa) |
Päivämäärä | Katsojia (miljoonissa) |
|||||
1[15] | 11. kesäkuuta, 2002 | 9,90 | Esitykset: 3. syyskuuta, 2002 | 18,69 | 2001–2002 | Tiistai 21:00 (esitykset) |
? | 12,50 |
Kauden päätös: 4. syyskuuta, 2002 | 22,77 | Keskiviikko 21:30 (tulokset) |
? | 13,50 | ||||
2[16] | 21. tammikuuta, 2003 | 26,50 | Esitykset: 20. toukokuuta, 2003 | 25,67 | 2002–2003 | Tiistai 20:00 (esitykset) |
#5 | 21,50 |
Kauden päätös: 21. toukokuuta, 2003 | 34,24 | Keskiviikko 20:30 (tulokset) |
#3 | 21,90 | ||||
3[17] | 19. tammikuuta, 2004 | 28,56 | Esitykset: 25. toukokuuta, 2004 | 25,13 | 2003–2004 | Tiistai 20:00 (esitykset) |
#2 | 25,73 |
Kauden päätös: 26. toukokuuta, 2004 | 28,84 | Keskiviikko 20:30 (tulokset) |
#3 | 24,31 | ||||
4[18] | 18. tammikuuta, 2005 | 33,58 | Esitykset: 24. toukokuuta, 2005 | 28,05 | 2004–2005 | Tiistai 20:00 (esitykset) |
#1 | 27,32 |
Kauden päätös: 25. toukokuuta, 2005 | 30,27 | Keskiviikko 21:00 (tulokset) |
#3 | 26,07 | ||||
5[19] | 17. tammikuuta, 2006 | 35,53 | Esitykset: 23. toukokuuta, 2006 | 31,78 | 2005–2006 | Tiistai 20:00 (esitykset) |
#1 | 31,17 |
Kauden päätös: 24. toukokuuta, 2006 | 36,38 | Keskiviikko 21:00 (tulokset) |
#2 | 30,16 |
Koska American Idolia näytettiin kesällä 2002, sillä ei ole sijoitusta tv-kaudelle 2001–02. Jos se olisi pyörinyt virallisella tv-kaudella 2001–02, keskiviikon tuloslähetys olisi sijoittunut sijalle 25 ja tiistain esitykset sijalle 30 olettaen, että sillä olisi ollut samat katsojaluvut kuin kesällä.
American Idol on yksi menestyneimpiä tv-ohjelmia, sillä se kasvatti katsojalukujaan viidennellä kaudella. Katsojatilastojen mukaan 24. toukokuuta, 2006 keskimäärin 42,94 miljoonaa katsojaa[20] seurasi viidennen kauden voittajan julkistamista viimeisen puolen tunnin aikana.
American Idolia mainostetaan perheohjelmana ja sitä seuraa suuri yleisö, joka ei rajoitu vain muutamaan ihmisryhmään.
[muokkaa] Idol muualla maailmassa
- Pääartikkeli: Idols (TV-formaatti)
- American Idolia lähetetään yli 100 maahan Yhdysvaltojen ulkopuolella, joista monilla on myös oma Idol-ohjelmansa. Se ei kuitenkaan tule suorana vaan useiden päivien tai viikkojen viiveellä, Suomessa viive on noin 10 päivää. Kanadassa lähetys on kuitenkin suora.
- American Idolissa äänestäminen rajoitetaan Yhdysvaltain kansalaisille ja myös osallistujien tulee olla maan kansalaisia.
- Joulukuussa 2003 järjestettiin kertaluontoinen World Idol -ohjelma, jossa eri maiden voittajista valittiin suosikki Euroviisu-tyylisellä äänestyksellä. 11 kilpailijasta voittajaksi selviytyi Norjan Kurt Nilsen ja Amerikan Kelly Clarkson sijoittui toiseksi.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Yleiset lähteet
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Fox re-signs 'American Idol' and judge Simon Cowell for at least three more seasons (englanniksi). 29. marraskuuta, 2005. realityworld.com. Luettu 2. joulukuuta, 2006.
- ↑ American Idol Season 6 - Personal Release (englanniksi). FOX. Luettu 2. joulukuuta, 2006.
- ↑ FOX correction: Ruben Studdard won 'American Idol' by about 130,000 votes, not by 1,335 or 13,000 (englanniksi). 22. toukokuuta, 2003. realitytvworld.com. Luettu 2. joulukuuta, 2006.
- ↑ William Hung gets $25,000 record iffer (englanniksi). 20. helmikuuta, 2004. Reality Blurred. Luettu 2. joulukuuta, 2006.
- ↑ Fantasia Barrino bests Diana DeGarmo by 1.3 million votes to win 'American Idol 3' (englanniksi). 27. toukokuuta, 2004. realitytvworld.com. Luettu 2. joulukuuta, 2006.
- ↑ Jennifer's 'Dream' role (englanniksi). 15. marraskuuta, 2005. Daily News. Luettu 2. joulukuuta, 2006.
- ↑ 3. kauden säännöt [1](englanniksi)
- ↑ 4. kauden säännöt[2](englanniksi)
- ↑ [3](englanniksi)
- ↑ 30-second American Idol 5 commercial sells for a record-breaking $705,000 (englanniksi). 13. syyskuuta, 2005. Reality Blurred. Luettu 2. joulukuuta, 2006.
- ↑ "Ex-‘Idol’ contestant claims Abdul affair" 28. huhtikuuta, 2005 [4](englanniksi)
- ↑ The VoteForTheWorst.com Hall of Fame! (englanniksi). votefortheworst. Luettu 2. joulukuuta, 2006.
- ↑ Lack of ‘Idol’ vote information frustrates fans (englanniksi). 23. toukokuuta, 2006. Microsoft. Luettu 2. joulukuuta, 2006.
- ↑ Former 'American Idol' Contestant Charged With Child Pornography (englanniksi). 13. heinäkuuta, 2006. BandPulse.Com. Luettu 2. joulukuuta, 2006.
- ↑ "ABC's 'Dancing With The Stars' finale hits summer highs not seen since 'Idol'" [5](englanniksi)
- ↑ "Television networks face reality check" [6](englanniksi)
- ↑ "Viewership numbers of primetime programs during the 2003–04 television season" [7](englanniksi)
- ↑ "Viewership numbers of primetime programs during the 2004–05 television season" [8](englanniksi)
- ↑ "Viewership numbers of primetime programs during the 2005–06 television season" [9](englanniksi)
- ↑ Mediaweek: The Programming Insider (25. toukokuuta, 2006) [10](englanniksi)
American Idol |
---|
Juontajat ja tuomarit |
Ryan Seacrest | Randy Jackson | Paula Abdul | Simon Cowell | Brian Dunkleman |
Voittajat |
Kelly Clarkson | Ruben Studdard | Fantasia Barrino | Carrie Underwood | Taylor Hicks |
Kaudet |
1. kausi | 2. kausi | 3. kausi | 4. kausi | 5. kausi | 6. kausi | |