Argon

Wikipedia

KlooriArgonKalium
Ne

Ar

Kr  
 
 

Yleistä
Nimi Argon
Tunnus Ar
Järjestysluku 18
Luokka Epämetalli
Lohko p
Ryhmä 18, jalokaasu
Jakso 3
Tiheys 0,001784×103 kg/m3
Väri Väritön
Löytövuosi, löytäjä 1894, Sir William Ramsay, Lordi Rayleigh
Atomiominaisuudet
Atomipaino 39,948 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) 71 (71) pm
Kovalenttisäde 97 pm
Van der Waalsin säde 188 pm
Orbitaalirakenne [Ne] 3s2 3p6
Elektroneja elektronikuorilla 2, 8, 8
Hapetusluvut 0
Kiderakenne pintakeskinen kuutiollinen (FCC)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto Kaasu
Sulamispiste 83,80 K (−189,35 °C)
Kiehumispiste 87,30 K (−185,85 °C)
Moolitilavuus 22,56×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö 6,43 kJ/mol
Sulamislämpö 1,18 kJ/mol
Äänen nopeus 323 m/s kaasuna, 300 K:ssa
Muuta
Ominaislämpökapasiteetti 0,520 kJ/kg K
Lämmönjohtavuus (300 K) 0,01772 W/(m×K)
Tiedot normaalipaineessa

Argon on järjestysluvultaan 18. alkuaine ja kuuluu jalokaasuihin. Argonin CAS-numero on 7440-37-1. Sitä on noin 0,94 prosenttia ilmakehästämme. Argon on väritön, hajuton ja mauton kaasu. Kuten muitakin jalokaasuja, argonia pidettiin pitkään reagoimattomana. Kuitenkin viime vuosina ensimmäiset tunnetut argon-yhdisteet maailmassa on tuotettu ja analysoitu Helsingin yliopiston kemian laitoksella fysikaalisen kemian laboratoriossa.

Argonia erotetaan ilmakehästä tislaamalla: kun ilmaa jäähdytetään, eri ainesosat nesteytyvät eri lämpötiloissa. Argon on yleisin jalokaasu joten sitä käytetään, kun tarvitaan reagoimatonta kaasua. Yleisin käyttötapa on hehkulamppujen täytekaasuna. Joitakin reaktiivisia metalleja kuten titaania hitsattaessa tarvitaan argonia suojakaasuna. Argonkaasua johdetaan suurella paineella sulan metallin ympärille, jottei metalli hapettuisi ilman hapen vaikutuksesta.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla


Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.