Jugoslavia
Wikipedia
Социјалистичка федеративна република Југославија Socijalistička federativna republika Jugoslavija Socialistična federativna republika Jugoslavija |
|||||
---|---|---|---|---|---|
|
|||||
Motto: | |||||
![]() |
|||||
Viralliset kielet | makedonia, serbokroatia, sloveeni | ||||
Pääkaupunki | Belgrad |
||||
Suurin kaupunki | Belgrad (1 700 000 as.) | ||||
Pinta-ala | 255 804 km² (1991) | ||||
Väkiluku (1991) – yhteensä – väestötiheys |
20 522 972 80,2 / km² |
||||
Valuutta | Jugoslavian dinaari = 100 paraa (YUD ) |
||||
Olemassa | 1918–1991 | ||||
Kansallislaulu | |||||
Internet-verkkotunnus | .yu |
||||
Jugoslavian liittovaltio eli Jugoslavia oli 1918 perustettu valtio Balkanilla, joka kattoi alkujaan suunnilleen nykyisen Serbian, Montenegron, Makedonian, Bosnia ja Hertsegovinan, Kroatian sekä Slovenian valtioiden alueen. Valtion nimi tarkoittaa eteläslaavien valtakuntaa.
Jugoslavia oli toisilleen etnistä ja kielellistä sukua olevien, mutta selkeästi erillisten kansallisuuksien keräelmä. Lukumääräisesti valtaosa asujaimistosta käytti serbokroatian kieltä, joka oli pääkielenä Kroatiassa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertsegovinassa, mutta valitettavasti sen käyttäjät jakautuivat uskonnon perusteella, pääleireinä ortodoksit ja katoliset (jotka katsoivat itsensä eri kansallisuuksiksi käytännössä yhteisestä kielestä huolimatta).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jugoslavian kuningaskunta
Jugoslavian kuningaskunta perustettin 1918 ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ympärysvaltojen puolella taistelleeseen Serbian kuningaskuntaan yhdistettiin Montenegro ja Itävalta-Unkariin kuuluneet Vojvodina, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina ja Slovenia. Jugoslavian nimi olikin aluksi (1918–1929) Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta. Sisäisten kansallisuuskahinoiden takia Jugoslavia muodostui tuolloin käytännössä diktatuuriksi. Saksa ja Italia miehittivät Jugoslavian 1941.
[muokkaa] Jugoslavian kuninkaat
- Pietari I 1. joulukuuta 1918 – 16. elokuuta 1921. Sijaishallitsija prinssi Aleksandar hallitsi kuninkaan puolesta.
- Aleksanteri I 16. elokuuta 1921 – 9. lokakuuta 1934, salamurhattiin Marseillessa.
- Sijaishallitus, johtajanaan prinssi Pavle Karađorđević 9. lokakuuta 1934 – 27. maaliskuuta 1941
- Pietari II 27. maaliskuuta 1941 – 29. marraskuuta 1945, maanpaossa 13./14. huhtikuuta 1941
[muokkaa] Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta
Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta syntyi toisen maailmansodan jälkeen Josip Broz Titon johtamien kommunistipartisaanien ajettua pois saksalaiset sekä voitettua kroaattinationalistiset Ustaša-joukot ja serbinationalistiset četnikit. Jugoslavian demokraattinen liitto julistettiin perustetuksi 29. marraskuuta 1943 Jajcessa. Ensimmäinen presidentti oli Ivan Ribal ja pääministeri Tito. Maasta tuli 1945 Jugoslavian kansantasavaltojen liitto ja 7. huhtikuuta 1963 Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta.
[muokkaa] Välirikko Neuvostoliiton kanssa
Titon Jugoslavia harjoitti aluksi lännen vastaista politiikkaa ja tuki mm. Kreikan sisällissodan kommunistipuolta. Jugoslavia kieltäytyi myös hyväksymästä Pariisin rauhaa Italian osalta Triesten kysymyksen vuoksi. Sodan jälkeen toimeenpantiin maauudistus, ei kuitenkaan Neuvostoliiton mallista kollektivisointia, vaan hallitus tuki pienviljelijäluokkaa korosti sen merkitystä teollisuustyöläisten rinnalla ja kustannuksellakin.
Neuvostoliiton ja Jugoslavian välillä ilmeni erimielisyyksiä jo vuoden 1947 alussa. Vuonna 1947 perustetun kommunistipuolueiden yhteistyöelimen Kominformin päämaja sijoitettiin Belgradiin, mahdollisesti Jugoslavian pitämiseksi silmällä. Kesäkuussa 1948 maa kuitenkin erotettiin Kominformista ja Kominform syytti Titoa sosialismin pettämisestä. Kominform tulkitsi maan maauudistuksen marxismi-leninismin vastaiseksi virheeksi. Tärkeimpänä syynä välien rikkoutumiseen lienevät kuitenkin Titon ja Stalinin keskiset erimielisyydet.
Tito pyrki sovittelemaan välejä ja väitti Kominformin syytöksiä vääriksi ja korosti Jugoslavian kuuliaisuutta Neuvostoliitolle. Sovitteluyritykset jatkuivat noin vuoden ajan ja Jugoslavia esiintyi kiinteässä yhteistyössä muiden itäblokin maiden kanssa. Neuvostoliitossa toivottiin talouspakotteiden johtavan Titon kannatuksen heikkenemiseen, mitä ei tapahtunut. Sen sijaan Tito korosti Neuvostoliiton kanssa käydyn kaupan epäoikeudenmukaisuuksia ja onnistui nostattamaan isänmaallista mielialaa.
Maan taloudellinen tilanne heikkeni kun kauppa itäblokin kanssa katkesi ja sen oli nopeasti haettava muita kumppaneita. Vuonna 1949 Jugoslavia solmi Italian kanssa 47 miljoonan dollarin kauppasopimuksen ja sai lainoja mm. Amerikan vienti- ja tuontipankilta, Kansainväliseltä valuuttarahastolta ja jälleenrakennuspankilta.
Jugoslavian oli myös varustettava armeijaansa kansainvälisen tilanteen kiristyttyä Korean sodan myötä. Marraskuussa 1951 se allekirjoitti sopimuksen Yhdysvaltain kanssa sotilaallisesta avusta ja 1954 mennessä se vastaanotti 200 miljoonan dollarin arvosta apua. Atlantin liittoon Jugoslavia ei kuitenkaan liittynyt. Helmikuussa 1953 se sen sijaan solmi Ankaran sopimuksen Kreikan ja Turkin kanssa, jota täydennettiin seuraavana vuonna Balkanin sopimuksella.[1]
Vuonna 1953 Tito valittiin presidentiksi ja nimettiin elinikäiseksi presidentiksi 1963. Jugoslavia, päinvastoin kuin useimmat muut Euroopan sosialistiset maat, pysyi erossa Neuvostoliiton vaikutusvallasta, eikä kuulunut Varsovan liittoon.
Kommunismin aatteen avulla Titon ajan keskushallitus onnistui pidättämään kansallisuuskiistoja roihahtamasta, mitä autettiin osavaltioiden pitkälle menevällä autonomisuudella – mutta pinnan alla kansallisuusongelmat kytivät. Titon kuoleman 1980 jälkeen ja sosialistiblokin sorruttua 1990-luvun alussa enää mikään ei pitänyt niitä kurissa. Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta hajosi Slovenian, Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan ja Makedonian itsenäistyessä eron ja joissakin tapauksissa sotien kautta (esimerkiksi Sarajevon piiritys).
[muokkaa] Jugoslavian väestön koostumus 1921–1981
Jugoslavian kansallinen koostumus (lähde: unkaril. aikakauslehti História 2–3 / 1991)
kansallisuus | 1921 | 1948 | 1953 | 1961 | 1971 | 1981 |
---|---|---|---|---|---|---|
serbi | 8.911.509 74,7 % |
6.547.117 41,5 % |
7.065.923 41,7 % |
7.806.152 42,1 % |
8.143.246 39,7 % |
8.140.507 36,6 % |
kroaatti | yhdessä serbien kanssa |
3.784.353 24,0 % |
3.975.550 23,5 % |
4.293.809 23,1 % |
4.526.782 22,1 % |
4.428.043 19,8 % |
muslimi | - | 808.921 5,1 % |
998.698 5,9 % |
972.960 5,2 % |
1.729.932 8,4 % |
1.999.890 8,9 % |
makedonialainen | - | 810.126 5,1 % |
893.247 5,3 % |
1.045.516 5,6 % |
1.194.784 5,8 % |
1.341.598 6,0 % |
montenegro- lainen |
- | 425.703 2,7 % |
466.093 2,8 % |
513.832 2,8 % |
508.843 2,5 % |
579.043 2,6 % |
sloveeni | 1.019.997 8,5 % |
1.415.432 9,0 % |
1.487.100 8,8 % |
1.589.211 8,6 % |
1.678.032 8,2 % |
1.753.571 7,8 % |
albaani | 439.657 3,8 % |
750.431 4,8 % |
754.245 4,5 % |
914.733 4,9 % |
1.309.523 6,4 % |
1.730.878 7,7 % |
saksalainen | 505.790 4,2 % |
55.337 0,4 % |
60.536 0,4 % |
20.015 0,1 % |
12.785 0,0 % |
8.712 0,0 % |
unkarilainen | 467.658 3,9 % |
496.492 3,2 % |
502.175 3,0 % |
504.369 2,7 % |
477.374 2,3 % |
426.867 1,9 % |
romanialainen | 231.068 1,9 % |
64.095 0,4 % |
60.364 0,4 % |
60.862 0,3 % |
58.570 0,3 % |
54.955 0,2 % |
turkkilainen | 150.322 1,3 % |
97.954 0,6 % |
259.535 1,5 % |
182.964 1,0 % |
127.920 0,6 % |
101.291 0,5 % |
slovakki | 115.322 1,3 % |
83.626 0,5 % |
84.999 0,5 % |
86.433 0,5 % |
83.656 0,4 % |
80.334 0,4 % |
tšekki | yhdessä slovakkien kanssa |
39.015 0,2 % |
34.517 0,2 % |
30.331 0,2 % |
24.620 0,1 % |
19.624 0,1 % |
jugoslaavi | - | - | - | 317.124 1,7 % |
273.077 1,3 % |
1.219.024 5,4 % |
romani (mustalainen) |
- | 72.736 0,5 % |
84.713 0,5 % |
31.674 0,2 % |
78.485 0,4 % |
168.197 0,7 % |
muut | 143.384 1,2 % |
320.760 2,0 % |
208.608 1,2 % |
179.306 1,0 % |
295.343 1,4 % |
375.051 1,7 % |
yhteensä | 11.984.910 | 15.772.098 | 16.936.573 | 18.549.291 | 20.522.972 | 22.427.585 |
[muokkaa] Jugoslavian liittotasavalta
Vuodesta 1992 jäljelle jääneet Jugoslavian osavaltiot Serbia ja Montenegro muodostivat valtion nimellä Jugoslavian liittotasavalta. Jugoslavian nimi muutettiin 2003 Serbia ja Montenegroksi.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Toim. Jaakko Itälä, Kylmän rauhan maailma. Kuvaus maailmantapahtumista. 1945--1958. Gummerus 1959. s. 97--99.