John Wayne Gacy

Wikipedia

John Wayne Gacy (17. maaliskuuta 1942 - 10. toukokuuta 1994) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja. Hänet tuomittiin vuosina 1972-1978 tapahtuneista 33 miehen raiskauksista ja murhista. Häntä kutsuttiin "tappajaklovniksi", koska hän viihdytti lapsia useissa juhlissa pelleksi pukeutuneena.

[muokkaa] Elämä

Gacy syntyi ja varttui Chicagossa, Illinoisin osavaltiossa. Hän työskenteli hetken Las Vegasissa, mutta palasi sitten kotiosavaltioonsa. Hän kävi kauppakoulua ja aloitti uran kenkäkauppiaana Illinoisin Springfieldissä. Vuonna 1964 hän meni naimisiin ja muutti Iowaan, jossa hän hoiti vaimonsa perheen omistamaa Kentucky Fried Chicken -ravintolaa.

Perheidylli ei kestänyt kauaa. Toukokuussa 1968 Gacy tuomittiin 10 vuodeksi vankilaan teinipojan kanssa harjoitetusta sodomiasta. Vaimo otti avioeron. Gacy kiisti homoseksuaalisuutensa koko elämänsä ajan ja painotti olevansa biseksuaali.

1971 hän pääsi ehdonalaiseen ja palasi Chicagoon, jossa hän työskenteli rakennusalalla. 1975 hän osti Norwood Parkista talon, jossa hän asui leskeksi jääneen äitinsä kanssa. Gacy perusti oman firman ja meni naimisiin naisen kanssa, jonka oli tuntenut high schoolista asti. Vaimo muutti kahden lapsensa kanssa asumaan Gacyn kanssa, ja äiti muutti pois. Gacystä tuli tunnettu paikallinen liikemies. Näihin aikoihin Gacy tappoi ensimmäisen uhrinsa; nuoren teinipojan, jonka hän oli löytänyt bussipysäkiltä. Avioliitto hajosi, ja vaimo otti eron vuoden 1976 puolivälissä. Gacy aloitti kaksoiselämän vapauduttuaan perhevelvoitteista: päivisin hän oli lähiön arvostettu jäsen, öisin hänestä tuli saalistaja ja murhaaja.

Kukaan ei epäillyt mitään ennen vuoden 1978 loppua. Tällöin poliisi tutki teini-ikäisen Robert Piestin katoamista, joka oli viimeksi nähty Gacyn seurassa. Etsivä Joseph Kozenczak tutki talon ja löysi joukon raskauttavia todisteita, jotka yhdistivän Gacyn muihin katoamisiin. Joulukuussa 1978 Gacy meni poliisin luo ja tunnusti. Hän sanoi tappaneensa ensimmäisen kerran tammikuussa 1972. Yhteensä hän tunnusti 33 murhaa, ja näytti 28 ruumiin sijainnin – hän oli haudannut ne oman talonsa alle. Loput viisi hän sanoi heittäneensä Des Plaines -jokeen. Suurin osa uhreista oli nuoria miespuolisia prostituoituja. Osa uhreista oli teinipoikia, jotka Gacy oli ottanut yhtiöönsä töihin. Ruumiita löytyi joulukuusta 1978 aina huhtikuuhun 1979 asti, jolloin viimeisen uhrin ruumis löydettiin Illinois Riveristä.

[muokkaa] Oikeudenkäynti

Gacyn oikeudenkäynti alkoi 6. helmikuuta 1980 Chicagossa. Hän vetosi mielisairaudesta johtuvaan syyntakeettomuuteen, mutta vetoomusta ei hyväksytty. 13. maaliskuuta hänet todettiin syylliseksi ja tuomittiin kuolemaan. Hänet teloitettiin myrkkyruiskeella Illinoisin vankilassa 10. toukokuuta 1994. Hänen teloituksestaan syntyi pieni mediasirkus, ja vankilan ympärille kerääntyi suuria väkijoukkoja. Kauppiaat myivät t-paitoja ja muuta Gacy-aiheista rihkamaa, ja väkijoukko puhkesi hurraahuutoihin, kun ilmoitus Gacyn kuolemasta saapui.

Gacy ei ilmeisesti ilmaissut katumusta. Hän totesi viimeisissä sanoissaan, ettei hänen tappamisensa toisi ketään takaisin.

Hänen teloituksensa ei sujunut ongelmitta. Tappavassa ruiskeessa käytetyt kemikaalit oli sekoitettu siten, että ne jähmettyivät ja näin ollen Gacyn kuolema pitkittyi. Illinois otti sittemmin käyttöön toisentyyppisen tappavan ruiskeen. Tapausta ei tutkittu, koska Gacya vihattiin yleisesti. On jopa spekuloitu, että viranomaiset tärvelivät teloituksen tarkoituksella, jotta hän kärsisi pidempään.

Teloituksen jälkeen Gacyn aivot poistettiin. Ne ovat tällä hetkellä tri Helen Morrisonin hallussa, joka haastatteli Gacya ja muita sarjamurhaajia toivossa, että hän löytäisi yhdistäviä persoonallisuustekijöitä.

[muokkaa] Kirjallisuutta (englanniksi)

  • The Man Who Killed Boys, Clifford L. Linedecker, 1980, pehmeäkantinen, 250 sivua, ISBN 0312952287.