Kerguelen

Wikipedia

Kerguelen
Îles Kerguelen
Basic data
Hallinnollinen status: alue
Maa: Ranskan eteläiset ja Antarktiset maat
Pääkaupunki: Port-aux-Français
Väestö: n. 100, kesäisin: 200
Sijainti: Eteläinen Intian Valtameri
Pinta-ala: 7 215 km²
Rantaviiva: 2.800 km
Korkein paikka: Mont Ross (1 850 m)
Pisin vuono: Baie de Recques (21 km)
Suurin järvi: Lac Marville (25 km²)
Suurin saari: Île Kerguelen / Grande Terre (6 675 km²)
Suurin jäätikkö: Cook-Gletscher / Calotte Glaciaire Cook (500 km²)
Löydetty: 12 February 1772, Yves Joseph de Kerguelen de Trémarec
Sivusto: www.taaf.fr
Orthographinen projektio, Kerguelenin saaristo keskellä
Suurenna
Orthographinen projektio, Kerguelenin saaristo keskellä
Port Aux Français
Suurenna
Port Aux Français
Cook Glacier
Suurenna
Cook Glacier

Kerguelen-saaret tai Kerguelenin saaristo (ranskaksi: Îles Kerguelen tai Archipel de Kerguelen eli virallisesti Archipel des Kerguelen tai Archipel Kerguelen) on ryhmä saaria. Kerguelenin saaristo sijaintsee subantarktisella eteläisellä Intian valtamerellä. Alue on osa Ranskan eteläisistä ja antarktisista Territorioista (Terres Australes et Antarctiques Françaises (TAAF)), joihin kuuluvat myös Adeliemaa Antarktisella, Crozét'n saaristo ja pienet Amsterdamin ja St.Paul'n saaret.

Pääsaaren Grande Terren pinta-ala on 6 675 km2 ja sitä ympäröi noin 300 saarta ja luotoa, joista yhteensä 7 215 km2:n laajuinen saaristo muodostuu. Ilmasto on viileä (vuoden keskilämpötila 4–6 °C) ja sateinen, räntää, vettä tai lunta sataa 300 päivänä vuodessa. Lunta voi sataa merenpinnan tasolla myös kesäisin, mutta meri on alueella aina jäätön. Eteläisen jäämeren länsituulet puhaltavat saarilla keskimäärin 30,5 m/s:n vauhdilla (puuskissa jopa 55 m/s), merenkäynti on siten tavallisesti voimakasta (12–15-metriset aallot ovat tavanomaisia). Rukoushuone saarella on nimetty Notre Dame de Vents'ksi (vapaasti suomennettuna Tuultemme Kuningatar).

Pääsaari on idästä länteen 150 km pitkä ja pohjoisesta etelään 120 km. Korkein huippu on Mont Ross, saaren länsipuolella, sen huipun korkeus merenpinnasta on 1850 m. Sitä peittää Cookin jäätikkö. Saaressa on monia niemiä ja niemimaita. Saaren rantaviiva on mutkikas, vuonoja on paljon, ja yksikään kohta maalla ei ole 20 kilometriä kauempana merestä. Muutenkin saarten maasto on jyrkkäpiirteistä, tasaisimmat alueet löytyvät pääsaaren itäpäästä, jossa myös suurin rakennuskeskittymä, Port-aux-Francais sijaitsee. Saaret ovat vulkaanisperäisiä, mutta saarten tulivuorten aktiivisuus on nykyään vähäistä tai olematonta. Vakituisia asukkaita saarilla ei ole.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Saaret löysi vuoden 1772 helmikuussa Yves-Joseph de Kerguelen-Trémarec. Kerguelen teki kaksi kuninkaan rahoittamaa tutkimusmatkaa Eteläisen Intian Valtameren alueelle etsiessään mannerta joka "tasapainottaisi" pohjoisen suuria mantereita.

Ensimmäisellä matkalla hänen laivansa joutuivat eroon toisistaan. Kerguelen palasi Mauritiukselle korjauksia varten ja kapteeni de Boiguehenneuc rantautui saarelle Gros-Ventre -aluksellaan, ja liitti sen muodollisesti kuningas Louis XV:n maihin. Rantautumisen paikan nimi on Gros-Ventre Cove (en:cove = fi: poukama, turvapaikka).

Toisella Kerguelenin johtamalla matkalla yksi hänen laivoistaan, l'Oiseau, kapteeninaan de Rochegude, onnistui rantautumaan saarelle tammikuun kuudentena, 1773. Koska Kerguelen oli ensimmäisen matkansa jälkeen Ranskan kuninkaalle kuvaillut saaria metsäisiksi, asutuiksi ja luonnonvaroiltaan rikkaiksi, joutui hän vankilaan totuuden tultua kuninkaan tietoon. Kuningas kuoli seuraavana vuonna isorokkoon. Kerguelen vapautettiin Ranskan vallankumouksen jälkeen v. 1789, hän toimi Brestin sataman johtajana kuolemaansa asti vuoteen 1797. Kapteeni Kerguelen ei koskaan kävellyt nimeään kantavilla saarilla.

Kun James Cook purjehti saarten ohi muutamaa vuotta myöhemmin (v. 1776), hän kutsui pääsaarta "Desolation Island"ksi (Lohduton saari). Monissa englannin kielisissä kartoissa saaresta on käytetty tätä nimeä.

Saarella ei voinut asua vaiktuisesti, joten seuraavan sadan vuoden aikana siellä kävivät ainoastaan valaanpyytäjät ja eksyneet merenkulkijat. Useat alukset ovat haaksirikkoutuneet saarilla. Turkishylkeet kuolivat sukupuuttoon saarilta 1800-luvulla ja merinorsut 1900-luvun alussa.

Ranskan viranomaiset kävivät saarilla seuraavaksi vuonna 1893. Vuonna 1908 Boissièren veljekset yrittivät aloittaa saarella lampaiden kasvatuksen, mutta yritys päättyi nopeasti. Tämän jälkeen saarella oli lyhyen aikaa valaanpyyntiasema, ja saarelle yritettiin jäädä asumaan vakituisesti. Tämä yritys epäonnistui.

Kerguelenin saarten rannikot kartoitettiin v. 1908-1909 ja saarten sisäosat v. 1913-1914, saarten ensimmäinen täydellinen kartta julkaistiin vuonna 1922. Geologisia tutkimuksia saarilla tehtiin 1928-1931. Vuosien 1931 -1940 välillä saarilla kävi kaksi tutkimusretkikuntaa.

Toisen maailmansodan aikana Kerguelen oli autiona. Saksalainen apuristeilijä 'Atlantis' valitsi saaren täydennys- ja huoltopaikaksi vuoden vaihteessa 1940-41. Alus koki siellä ensimmäisen miestappionsa joulupäivänä v. 1940, kun merimies putosi maalatessaan savupiippua. Hänet haudattiin saarelle, "eteläisimpään Saksan sotilaan hautaan".

[muokkaa] Nykyaika

Suurenna

Toisen maailmansodan jälkeen Ranska velvoitettiin miehittämään Kerguelen pysyvästi, jotta se pysyisi Ranskan hallinnassa. Vuodesta 1963 saarella on toiminut tutkimusasema Port-aux-Français, jolta lähetetään tutkimusraketteja (Arcas, Dragon ja Eridan) avaruuteen, sekä tarkkaillaan niiden toimintaa. Ympärivuotinen miehitetty sääasema on toiminut vuodesta 1951, ja geofysiikan tutkimusasema vuodesta 1957. Port-aux-Français'ssä sijaitsevat tutkimusasemien ja e.m. kappelin lisäksi baari, voimistelusali, sairaala, elokuvateatteri ja kirjasto. Kerguelenilla on ajoittain ollut myös kaivostoimintaa, Guanoa on kaivettu lannoitteeksi. Marion Dufresne, maailman suurin merentutkimusalus, käy säännöllisesti Kerguelenilla vaihtamassa asemien miehistöä sekä tuomassa ruoka- ja muita tarpeita tutkimushenkilökunnalle (50-100 henkilöä).

[muokkaa] Kasvisto ja eläimistö

kergueleninkaali
Suurenna
kergueleninkaali

Saaret ovat kokonaan antarktista tundraa ja jäätiköitä, joten kasvilajistoon kuuluu lähinnä jäkäliä, sammalia ja tussokheinää (Poa cookii). Merkittävänä saarten kasvilajina voidaan pitää villikaalin näihin oloihin sopeutunutta sukulaista, jonka pahanhajuisessa öljyssä on tavallista enemmän C-vitamiinia. Saarilla käyneet valaanpyytäjät ja purjehtijat ovat syöneet tätä lajia välttääkseen keripukin.

Hylkeet ovat palanneet saarille, mutta enimmän osan eläimistöstä muodostavat linnut, liitäjät, albatrossit ja pingviinit, saarella pesii yhteensä 30 lintulajia. Kerguelenilla elää myös oma tiiralajinsa, kerguelenintiira, joka on lapintiiran lähisukulainen.

Vesieläimistö on runsasta, Kerguelenin lähivesillä tapahtuu kumpuamista, jossa sekoittuvat ravinneköyhät troopiset vedet ja länsituulten virran ravinteikkaat vedet. Alueella tapahtuu myös laitonta kalastusta.

Pääsaarelle on istutettu kaniineja. Saarella elää myös laivakissoista alkunsa saanut kissapopulaatio, joka selviytyy kaniineilla ja paikallisilla linnuilla ja niiden poikasilla, kuten laivojen mukana saarille alun perin tulleet rotat. Saarella elää myös villiintyneitä poroja ja lampaita

[muokkaa] Paikkoja saarella

  • Anse Betsy (entinen geomagneettinen asema)
  • Armor (Base Armor)
  • Baie de l'Observatoire (entinen geomagneettinen asema)
  • Cabane Port-Raymond (tutkimusleiri)
  • Cap Ratmanoff (geomagneettinen asema)
  • La Montjoie (tutkimusleiri)
  • Molloy (Pointe Molloy) (entinen amerikkalainen observatorio)
  • Port Bizet (seismografiasema)
  • Port Christmas (entinen geomagneettinen asema)
  • Port Couvreux (entinen valaanpyyntiasema, entinen kokeelinen lammasfarmi, geomagneettinen asema)
  • Port Curieuse (satama)
  • Port Douzième (maja, geomagneettinen asema)
  • Port Jeanne d'Arc (entinen valaanpyyntiasema, entinen geomagneettinen asema)


[muokkaa] Katso myös

  • Ranskan hallinto
  • Ranskan hallinnoimat saaret
  • Sub-antarktiset saaret

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kerguelen.