Johanniittain ritarikunta

Wikipedia

Johanniittojen risti
Suurenna
Johanniittojen risti

Johanniittain ritarikunta (Pyhän Johanneksen hospitaalin sääntökunta Jerusalemissa) syntyi vuonna 1080 perustetun hospitaalin eli sairaalan pohjalta, kun ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin 1099. Valloituksen jälkeen hospitaali sai merkittäviä maalahjoituksia sekä valloitetuilta alueilta että läntisestä Euroopasta. Ritarikunta alkoi toimia myös temppeliherrojen kaltaisena aseellisena taistelujärjestönä, joka osallistui ristiretkiin ja myöhemmin sotiin turkkilaisia vastaan itäisellä Välimerellä.

Toiminta hospitaalissa sairaiden hyväksi muodosti alkuun ritarikunnan toiminnan ytimen. Hospitaali saattoi ottaa hoitoonsa 2 000 potilasta ja sillä oli jopa oma synnytysosastonsa yksittäisine vuoteineen ja vastasyntyneille varattuine kehtoineen. Sairaanhoidollisen toiminnan ohella sääntökuntaan syntyi pian myös sotilaalliseen toimintaan keskittynyt haara. Tähän johti ilmeisesti sekä aatelissyntyisten liittyminen johanniittaihin että temppeliherrain vaikutus. Sotilaallinen toiminta oli jatkossa merkittävää Jerusalemin kuningaskunnan kannalta. Vuonna 1133 paavi Paschalis II tunnusti ritarikunnan itsenäiseksi organisaatioksi; sääntökunnaksi se hyväksyttiin varsinaisesti vasta 1154.

Vuonna 1206 pidetyssä yleiskapitulissa annetut statuutit (säädökset) antavat kuvan täysin muodostuneesta ritarikunnasta, jolle hospitaalitoiminta muodosti vain toissijaisen osan toiminnasta. Vuodesta 1230 alkaen ritariveljien asema olikin pappisveljiä merkittävämpi. Vuonna 1262 päätettiin, että Johanniittain johdossa voi toimia vain ritari, eikä enää pappi. Käytännössä myös muut korkeimmat virat oli varattu ritareille.

Maltan Ritarikunnan lippu
Suurenna
Maltan Ritarikunnan lippu
Maltan Ritarikunnan vaakuna
Suurenna
Maltan Ritarikunnan vaakuna

Vuosisatojen kuluessa Johanniittain Ritarikunta on joutunut siirtämään pääpaikkaansa useasti. Sääntökunnan toiminnan keskus oli vuoteen 1187 saakka Jerusalemissa, vuosina 1191-1291 Akkossa. Palestiinan valloituksen jälkeen Johanniitat siirtyivät Limassoliin Kyprokselle 1291. Vuonna 1306 Johanniitat valloittivat Rodoksen, jonne päämaja siirtyi 1309. Kun turkkilaiset valloittivat saaren 1522, Johanniitat siirtyivät edelleen Maltalle 1530, joka toimi Johanniittain keskuksena aina vuoteen 1798. Napoleonin vallattua Maltan, ritarikunta perustettiin uudestaan Roomaan vuonna 1834. Tätä katolista ritarikuntaa kutsutaan Maltan Ritarikunnaksi (Sovereign Military Order of Malta eli SMOM) ja sitä pidetään alkuperäisen Johanniittain ritarikunnan lähimpänä seuraajana.

Maltan ritarikunta on suvereeni, valtion kaltainen kansainvälisoikeudellinen toimija ilman omaa valtiollista aluettaan. Tällainen suverenineetti on kuitenkin kiistanalainen käsite, eikä esimerkiksi Suomi ole tunnustanut ritarikunnan itsenäisyyttä. Maltan ritarikunnan hallussa on ekstraterritoriaalialueet Roomassa sekä Maltalla. Nykyään sillä on noin 10 000 jäsentä, omat autojen rekisterikilvet ja postimerkit.

Johanniittain Ritarikunta oli alun perin katolinen, mutta reformaation aikana 1500-luvulla saksankielinen Balley Brandenburg des Ritterlichen Ordens Sankt Johannis vom Spital zu Jerusalem kääntyi protestanttiseksi. Myös englanninkieliset ritarit kääntyivät anglikaaneiksi. Suomen Johanniittain Ritarikunta on evankelisluterilainen. Ritarikunnat harjoittavat yhä nykyisin laajalti kristilliseen laupeudentyöhön perustuvaa sairaanhoito- ja hyväntekeväisyystyötä lähimmäisten auttamiseksi.


[muokkaa] Ritarikunnan suurmestarit

[muokkaa] Aiheesta muualla