Itävallan keisari

Wikipedia

Itävallan keisari -arvonimen julisti itselleen 1804 Habsburg-suvun Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Frans II, pelätessään menettävänsä keisarintittelinsä Napoleonin valloitusten alla. Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta hajosikin 1806.

Arvonimi säilyi vuoteen 1918, mutta Itävallan keisarikunnan rajat eivät koskaan vakiintuneet.

Itävalta oli ollut arkkiherttuakunta 1400-luvulta asti, mutta muilla keisarin hallitsemilla mailla oli omat instituutionsa ja historiansa. Yhtenäistämistoimenpiteitä yritettiin unkarilaisten kapinan jälkeen vuosina 18481859, mutta viimein Unkarille jouduttiin antamaan kuningaskunnan asema, johtaen Itävalta-Unkarin syntyyn 1867. Keisarikunta hajosi lopullisesti ensimmäisen maailmansodan lopuksi vuonna 1918, kun Itävallasta tuli tasavalta ja muut Keisarillisessa neuvostossa edustetut maat itsenäistyivät tai jaettiin naapurimaiden kesken.

Itävallan keisarit 1804—1918
Keisari Saksaksi Valtaan Vallasta
Frans I Franz I (Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Franz II. Joseph Karl) 11. elokuuta 1804 2. maaliskuuta 1835
Ferdinand I Ferdinand I. Karl Leopold Joseph Franz Marcellin 2. maaliskuuta 1835 2. joulukuuta 1848
Frans Joosef I Franz Joseph I. 2. joulukuuta 1848 21. marraskuuta 1916
Kaarle I Karl I. Franz Joseph (Unkarin kuninkaana Kaarle IV) 21. marraskuuta 1916 11. marraskuuta 1918