Ben Renvall

Wikipedia

Tämän artikkelin ulkoasu ja tyyli kaipaavat korjausta.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.


Tancred Benjamin (Ben) Renvall (s. 3. huhtikuuta 1903, Suomusjärvi – k. 9. huhtikuuta 1979, Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä.

Renvallin isä oli pastori Tancred Teodor Renvall (1876-1905) ja äiti Elli Victoria o.s. Blomqvist (1880-1972). Heille syntyi viisi lasta, Torsten Teuvo (1898–1918), Tancred Isaac Ithiel (1900–45), Tancred Uuno Uolevi (1901–73), Tancred Benjamin eli Ben (1903–79) sekä Ester Elli Maria (1904–). Äiti opiskeli, jäätyään 25-vuotiaana leskeksi, Salossa kätilön ammatin.

Renvallin ensimmäinen avioliitto oli 1933–1943 kuvanveistäjä Essi o.s. Lähteen kanssa. Toinen avioliitto oli taidemaalari Pirkko os. Lanton kanssa 1954–1979.

Kunniamerkit:

  • Pro Finlandia (1953)
  • Cavaliere al Merito della Republica Italiana (Rooma, 8.9.1960)

Renvall sai taiteilijaeläkkeen 1961.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Luottamustehtäviä

  • Suomen Taideakatemian edustajiston hallituksen jäsen 1940–41 ja 57–63, museojaoston jäsen 1940–41, koulujaoston jäsen 1957–63 ja edustajiston jäsen 1953–56
  • Suomen Kuvanveistäjäliiton johtokunta eri vuosina, ensimmäinen johtokunta ja varapuheenjohtaja 1948, kunniajäsen
  • Helsingin Taidehallin Säätiön hallitus 1957–
  • Pohjoismaisen Taiteilijaliiton (PTL) Suomen osaston hallitus 1959–6?
  • Suomen Taiteilijaseuran johtokunta eri vuosina
  • Suomen Taideyhdistyksen hallitus
  • Valtion taideteostoimikunnan jäsen 1960–
  • Helsingin Taidehallin hallituksen jäsen
  • Venetsian biennaalin Suomen osaston komissaarina 1960 ja 1962
  • Helsingin Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja perustajajäsen 1967

[muokkaa] Töitä kokoelmissa

  • Suomessa: Ateneumin, Amos Andersonin, Hämeenlinnan, Turun, Lahden, Sara Hildénin ja Tampereen taidemuseoissa. Lisäksi Kokkolan kaupungin, Salon kaupungin, Ahvenanmaan taideyhdistyksen, Helsingin kaupungin, Helsingin kaupungin Bäcksbackan, Kordelinin ja Helanderin säätiöiden, Serlachiuksen, Stenmanin, Suomen Työväen Säästöpankin (STS), Osuuspankkien Keskusosakepankin (OKO), Suomen Yhdyspankin (nykyinen Nordea) ja Kansallis-Osake-Pankin (nykyinen Nordea) kokoelmissa.
  • Ulkomailla: Ruotsin Tukholman Moderna museet ja Nationalmuseum; Malmö Museum sekä Prins Eugens samling. Italiassa Certaldon kaupungin kokoelmassa.

[muokkaa] Matkat Italiaan

1935, 1937–38, samalla matkalla Ranskaan, Saksaan ja Skandinaviaan, 1951, 1954, 1955 (Italian valtion stipendiaattina), 1956, myös Ranskaan, 1958, 1959, 1960 (Venetsian biennaalin Suomen osaston komissaari), 1962 (Venetsian biennaalin komissaari toistamiseen), 20.4.1967 – kesäkuun loppu 1967, mm. Faenza ja Certaldo

[muokkaa] Historiikki

[muokkaa] 1920-luku

  • 1920-luvun alussa Ben Renvall vuoli ensimmäiset pienet puuveistokset, henkilö- ja kasvoaiheiset kävelykepin päät suokoivun kimpaleista.
  • 1927–32 Renvall kävi Helsingin Taideyhdistyksen piirustuskoulun. Renvall aloitti terrakottaveistosten valun ja polton. Hän toimi samalla vuodesta 1927 seitsemän vuoden aikana kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen ateljeessa apulaisena vuoteen 1934. Ensiksi Hirvensalossa suurentamassa Tampereen siltafiguuria Eränkävijä, sitten NMKY:n talossa sijaitsevassa työhuoneessa Veronkantajaa ja Aaltosen uudessa Kulosaaren ateljeessa Kauppiasta ja Suomen neitoa.
  • 1929 alkaen Renvall teki myös keramiikkaveistoksia. Aloitettuaan polttamisen Aaltosen kanssa, Elsa Eleniuksen opastuksella, hän osti oman keramiikkauunin.

[muokkaa] 1930-luku

  • 1930 töitä ensi kerran näytteillä.
  • 1932 osallistui Taidehallin 40-vuotisnäyttelyyn.
  • 1933 avioon kuvanveistäjä Essi os. Lähteen kanssa.
  • 1934 matka kuriiripostin kuljettajana Moskovaan ja Leningradiin. Samalla tutustui paikallisiin museoihin.
  • 1937-38 matka Italiaan ja Ranskaan puolisonsa Essi Renvallin kanssa.
  • 1938 Näyttely Hörhammerin galleriassa Helsingissä.

[muokkaa] 1940-luku

  • Talvisodan aikana toimi radistina ulkosaarilla. Jatkosodan Hangon lohkolla, loppuvaiheessa radistina Viipurinlahden Vilaniemessä.*
  • 1941–53 toimi kuvanveiston opettajana Suomen Taideakatemian koulussa.
  • 1941 oppi vaihtokauppana kuvanveistäjä Mikko Hovilta pronssivalun vahamenetelmän. Renvall opasti Hoville vastaavasti keramiikkavalun työvaiheet. Kulosaaren sankarihautapatsas. Näyttely Turussa.
  • 1944 saamallaan Leo ja Regina Wainsteinin säätiön stipendillä osti Lontoosta keramiikkalasituksia. Näitä käytti mm. myöhemmin patentoimassaan uuskeramiikkamenetelmässä.
  • 1945 näyttely Taiteilijain Salongissa Helsingissä. Teoksia esillä myös Tukholmassa, Göteborgissa ja Malmössä.
  • 1946 näyttely Malmön museossa Ruotsissa.
  • 1946–48 hoidettavana keuhkotautiparantolassa. Leo ja Regina Wainsteinin Säätiöltä apuraha keramiikkalasitusten ostoon Englannista.
  • 1949 näyttely Turussa.
  • 1950 keramiikkaveistosten näyttely Hörhammerin galleriassa Helsingissä.
  • 1951 opintomatka Italiaan ja Ranskaan.
  • 1952 Kisakylästä ateljee-asunto yhdessä taidemaalari Pirkko Lanton kanssa.
  • 1953 näyttely Tukholmassa.
  • 1954 näyttely Galleria del Navigliossa Milanossa. Avioliitto taidemaalari Pirkko os. Lanton kanssa.
  • 1955 työskenteli Italian valtion stipendiaattina Milanossa ja oli Roomassa järjestämässä pohjoismaiden taiteen näyttelyä. Puoliso Pirkko os. Lantto mukana. Muutto taiteilijataloon Oulunkylään.
  • 1956 Matka Italiaan ja Ranskaan.
  • 1957 näyttely Tampereella.
  • 1958 Venetsian biennaali. Institutum Romanum Finlandiae -säätiön stipendi. Puoliso Pirkko oli mukana Venetsiassa.
  • 1959 opintomatka Italiaan. Kehitti siellä kipsin muotoilumenetelmää. Sittemmin teki suurimman osan töistään kyseistä menetelmää käyttäen. Muutto Lallukan taiteilijakotiin, mistä kuvanveistäjän ateljee ja asunto.

[muokkaa] 1960-luku

  • 1960 Venetsian biennaalin Suomen osaston komissaari. Puoliso Pirkko mukana Venetsiassa. Italian suurlähettiläs Roberto Ducci luovutti 8.9.1960 Cavaliere dell’Ordine Al Merito della Republica Italiana -ritarikunnan ritarimerkin tunnustukseksi toiminnasta Italian kulttuurin ja taiteen hyväksi.
  • 1961 Lauri Seppä -patsas Salossa. Alkoi kehitellä uuskeramiikan tekotapaa. Lunastus Sibelius-monumenttikilpailussa.
  • 1962 Venetsian biennaalin Suomen osaston komissaari toistamiseen.
  • 1963 retrospektiivinen näyttely Tampereen taidemuseossa.
  • 1966 patentoi menetelmän muovailtavien kappaleiden valmistamiseksi.
  • 1967 Helsingin taiteilijaseuran ensimmäinen puheenjohtaja. Matka Italiaan kutsuttuna osallistumaan Faenzan taidekeramiikan kilpailunäyttelyyn (XXV Concorso internazionale della ceramica d.arte, 25.6-10.9.67). Yksi työ Certaldossa Boccaccio-näyttelyssä.

[muokkaa] 1970-luku

  • 1971 laaja näyttely Husan Taidesalongissa Tampereella.
  • 1972 osallistui suomalaista taidetta esittelevään näyttelyyn Romaniassa.
  • 1973 osallistui pienoisveistosten biennaaliin Budapestissa Unkarissa. Retrospektiivinen näyttely Ina Collianderin kanssa Taidehallissa Helsingissä.
  • 1975 pronssireliefi presidentti Urho Kekkosesta jäänmurtaja Urhoon.
  • 1977 retrospektiivinen näyttely Söderlångvikissa Dragsfjärdissä. Suomen taideyhdistyksen apuraha.
  • 1978 Stina Nicolasen säätiön ja Suomen kulttuurirahaston apurahat. Näyttely Lapinlahdella.