Kalukukkaro
Wikipedia

Kalukukkaro on lierimäinen tai pussia muistuttava vaatekappale, joka laitetaan miesten housujen haarojen eteen peittämään sukuelimet. Se kiinnitettiin housuihin nauhoilla, napeilla tai muilla menetelmillä. Kalukukkaro oli tärkeä vaatekappale Euroopassa 1400- ja 1500-luvuilla.
[muokkaa] Historia
Alun perin kalukukkaro liittyi yleisimmän näkemyksen säädyllisyyteen liittyviin käytäntöihin, joskin myös muita teorioita on esitetty. Miesten housut olivat yleensä hyvin peiteltyjä lahkeista, mutta avoimia haarojen kohdalta, jolloin sukuelimet roikkuivat dublettien (joka on eräänlainen takki) alla. Muodin vaihtuessa dubletit lyhenivät entisestään ja kalukukkaro keksittiin haarojen peittämiseksi.
Myöhemmin kalukukkarot alettiin muotoilla sukuelimiä korostaviksi ja lopulta niistä tehtiin topattuja ja huomiota herättävän muotoisia. Kalukukkaroiden koon kasvaessa niissä alettiin kuljettaa myös muita tavaroita kuten nuuskaa ja kolikoita. Englannissa kuningatar Elisabeth I:n valtakauden jälkimmäisellä puoliskolla kalukukkarot ja dubletit yhdistyivät "peascod"-nimiseksi dubletiksi, ja vanha kalukukkaro meni pois muodista.
1500-luvun sotavarustukset seurasivat muodissa siviiliasusteita, ja joksikin aikaa panssaroiduista kalukukkaroista tuli tärkeä osa parhaita haarniskoja. Tällaisia haarniskoja on säilynyt nykyajalle vain muutamia.
Renessanssiajan kuuluisa humoristi François Rabelais kirjoitti esseen "Kalukukkaron tarpeellisuudesta", jossa hän ivaili vaatekappaleen ja sen käyttäjien kustannuksella.
[muokkaa] Kalukukkaro nykyajan kulttuurissa
Kalukukkaroita käytetään vain harvoin nykyään, mutta niitä käytetään joskus erilaisissa näytöksissä ja esimerkiksi live-roolipelaamisen yhteydessä. Kalukukkaroa ovat käyttäneet esiintyessään esimerkiksi Jethro Tull -yhtyeen johtohahmo, Ian Anderson, Cameo -yhtyeen laulaja Larry Blackmon sekä laulaja Tom Jones. Kalukukkaro on esiintynyt TV-ohjelmissa Musta kyy ja Babylon 5 sekä kirjassa ja elokuvassa Kellopeliappelsiini.