Alzheimerin tauti
Wikipedia
Alzheimerin tauti tai vanhuudentylsistyminen on dementiasairaus, joka johtuu aivoaineenvaihdunnan häiriöistä. Beta-amyloidi on eräs taudin aineenvaihduntahäiriöön liittyvistä valkuaisaineista. Tauti rappeuttaa ihmisen henkiset kyvyt, ja sen näkyvät oireet voivat kestää kaksikymmentäkin vuotta.
Ensimmäinen sairaustapaus kuvattiin lääketieteelle vuonna 1906. Sen teki saksalainen psykiatri Alois Alzheimer, ja hänen mukaansa sairaus on myös saanut nimensä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sairauden eteneminen
Alzheimerin taudin eteneminen voidaan jakaa neljään vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe on varhainen, seuraava lievä, kolmas keskivaikea ja neljäs vaikea tai syvä Alzheimer. Sairauden eteneminen vaiheesta toiseen on hyvin yksilöllistä; potilasta saattavat vaivata muistihäiriöt jo ennen diagnoosia.
[muokkaa] Lievän Alzheimerin vaihe
Alussa sairauden merkkejä on vaikea erottaa normaalista, jokaiselle sattuvasta asioiden unohtelusta. Henkilö, joka on sairastunut Alzheimeriin alkaa kuitenkin unohdella asioitaan entistä useammin. Uusien asioiden oppiminen vaikeutuu, ja potilas saattaa helposti eksyä uudessa ympäristössä, esimerkiksi lomamatkoilla. Hänen voi olla vaikea löytää sanoja kuvaillakseen jotain. Työelämässä toimiminen vaikeutuu. Uudet ihmiset ja tilanteet kuormittavat sairastunutta tavanomaista enemmän. Henkilö voi olla masentunut ja vetäytyvä. Hän saattaa itse huomata, että jotain on vialla. Sitä hän yrittää peittää muun muassa tarkkailemalla keskustelukumppaneitaan varmistaakseen, että puhuu samasta asiasta. Uusista asioista puhuttaessa hän saattaa kommentoida keskustelua sanomalla: "Noin minäkin olen lukenut/ kuullut." Tavaroiden hukkaaminen saattaa aiheuttaa vainoharhaisuutta tai aggressiivisuutta. Potilas selviytyy vielä kotona, jos saa monimutkaisempiin kotitöihin apua.
[muokkaa] Keskivaikean Alzheimerin vaihe
Keskivaikean Alzheimerin vaiheen aikana tapahtuu monia muutoksia, jotka heikentävät itsenäistä selviytymistä. Tässä vaiheessa monet muuttavat hoitokotiin. Potilaan paikantaju häviää, ja hän eksyy myös tutussa ympäristössä. Apua tarvitaan pukeutumisessa, ja aamulla saattaa vaatteiden löytäminen olla vaikeaa. Potilas oireilee laihtumalla, vaikka söisikin hyvin. Lisäksi hänellä on erilaisia harhaluuloja, ja vuorokausirytmi alkaa järkkyä. Jos muita sairauksia ei ole, ovat potilaan ruumiillinen kunto ja liikuntakyky hyvät. Potilas ei enää tunne olevansa sairas. Usein hän elää onnellisena omassa maailmassaan, ja on julmaa yrittää siirtää häntä "todelliseen" maailmaan. Tässä vaiheessa on syytä tehdä edunvalvontajärjestelyitä, sillä potilas ei ole enää oikeustoimikelpoinen. Kotona asuminen on mahdollista ainoastaan jatkuvan silmälläpidon alaisena. Vaihe kestää yleensä noin 2-4 vuotta, joskin yksilölliset poikkeamat ovat mahdollisia.
[muokkaa] Syvän Alzheimerin vaihe
Syvän Alzheimerin vaihe on sairauden lopullinen vaihe. Omaisille se on henkisesti raskasta aikaa. Potilas on jatkuvan laitoshoidon tarpeessa, sillä hän tarvitsee apua kaikissa jokapäiväisen elämän toiminnoissa. Hygieniasta on huolehdittava, sillä virtsan ja ulosteen pidättämisen kyky on hävinnyt. Potilasta on syötettävä, nielemiskyky säilyy pitkään. Potilas ei tunnista läheisiään eikä ylipäänsä muitakaan ihmisiä. Hän ei ymmärrä puhetta, ja puheen tuotto on lähinnä sanojen ja äänteiden toistamista. Minkäänlaista paikan ja ajan tajua ei ole. Keho jäykistyy, minkä tuloksena kävelykyky heikkenee ja häviää. Joillakin esiintyy epileptisiä kohtauksia ja lihasten nykimistä ja kouristeluja. Joillakin potilailla esiintyy näköharhoja: hoitaja saattaa olla potilaan äiti, puoliso, isä ja huoneessa saattaa olla kissa jne. Vaihe kestää keskimäärin noin 1-5 vuotta, mutta yksilölliset poikkeamat ovat mahdollisia. Kuoleman saattaa aiheuttaa influenssa tai keuhkokuume (kuten Yhdysvaltain entisen presidentin, Ronald Reaganin tapauksessa).
[muokkaa] Sairauden ennaltaehkäisy ja hoito
Alzheimerin sairautta ei voi parantaa. Sen hoito on kuitenkin kehittynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana, ja oireita voidaan hidastaa ja potilaan oloa helpottaa. Hoidon tavoitteina on potilaan toimintakyvyn ylläpitäminen, turvallisen kotona asumisen mahdollistaminen, elämänlaadun parantaminen sekä hänen läheistensä jaksamisen tukeminen. Hoidon perusteena on hyvän perushoidon antaminen. Siihen kuuluvat riitävä ja monipuolinen ravinto, liikunta, ulkoilu sekä hygieniasta huolehtiminen (wc:ssä käymisestä sekä peseytymisestä muistuttaminen sekä avustaminen). Potilas tarvitsee myös virikkeitä, tomivaa ystäväpiiriä ja läheisiä ihmisiä. Kotona pitää tehdä järjestelyitä, jotka vähentävät tapaturmia, kuten turvalieden ja korotettujen tuolien hankkiminen sekä kynnysten poistaminen.
Alzheimerin tauti on ensimmäinen dementiasairaus, johon on kehitetty myös lääkehoitoa. Lääkehoito hidastaa sairauden etenemistä ja pitää yllä potilaan toimintakykyä. Mitä varhaisemmassa vaiheessa sairaus todetaan, sitä varhaisemmassa vaiheessa voidaan aloittaa lääkehoito, ja näin parannetaan potilaan elämänlaatua. Lääkehoito helpottaa erityisesti omaishoitajien taakkaa. Lääkitys tehostaa hermosolujen välistä viestintää parantaen näin älyllistä suorituskykyä. Lääkkeitä käytetään erityisesti lievän ja keskivaikean Alzheimerin taudin vaiheessa. Ne viivästyttävät myös käytöshäiriöiden syntyä. Varhain aloitetun lääkehoidon uskotaan antavan vuoden enemmän aikaa kotona asumiseen. Ensimmäinen lääke tuli markkinoille vuonna 1997.
Alzheimerlääkitys on kallista. Jos haluaa, että Kansaneläkelaitos (KELA) korvaa potilaan lääkityksen, sitä varten on hankittava B-1 lausunto. Alzheimerpotilaalle sen kirjoittaa neurologi, geriatri tai psykogeriatri. Jos korvaushakemus hyväksytään, niin potilas kustantaa lääkityksestään puolet ja KELA toisen puolen. Hyväksymispäätös ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Korvauspäätöksiä ei ole aina tehty laitoshoidossa oleville, mutta käytännössä on tapahtunut muutoksia. Korvaus koskee vain lievää tai keskivaikeaa alzheimeria sairastavia potilaita.
Alzheimerin tauti on voimakkaasti perinnöllinen, eli varmana riskitekijänä tautiin sairastumiseen voidaan pitää alzheimer-potilaita lähisuvussa. Myös korkea ikä ja downin syndrooma ovat tutkitusti varmoja taudin riskitekijöitä. Todennäköisinä riskitekijöinä pidetään kallovammaa, matalaa koulutustasoa ja aiemmin sairastettua depressiota. Mahdolllisia riskitekijöitä ovat lisäksi ympäristömyrkyt ja keski-iän korkea verenpaine, seerumin suuri kolesterolipitoisuus ja heikentynyt glukoosinsieto.
Alzheimerin tautiin on olemassa lääkehoitoja, joilla oireita voidaan lievittää. Kantasolututkimus on antanut toiveita Alzheimerin taudin parantamisesta lääketieteellisten sovellusten kehittämisen kautta. Myös E-vitamiinilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia Alzheimerin taudin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.[1] [2]D-vitamiinin puute saattaa lisätä riskiä sairastua Alzheimerin tautiin.[3]
Näiden vitamiinien ja muiden antioksidanttien on todettu sitovan niin sanottuja vapaita radikaaleja, joilla on mahdollisesti merkitystä taudin synnyssä.[4]. Antioksidantteja ja tulehduskipulääkkeitä pidetäänkin mahdollisesti alzheimerin taudilta suojaavina tekijöinä. Alzheimerin taudin ehkäisyssä on oleellista myös suojata pää vammoilta, aivojen käyttämien kaikissa ikävaiheissa ja terveet elämäntavat kuten monipuolinen ruoka ja liikunta. [5]
Joidenkin tutkimustulosten mukaan tetrahydrokannabinoli (kannabiksen vaikuttava aine) saattaa vähentää riskiä sairastua Alzheimerin tautiin sekä hidastaa puhjenneen taudin etenemistä. The Scripps Research Instituten tutkijat pitävät mahdollisena, että löydös voi johtaa uusiin Alzheimerin taudin hoitomuotoihin tulevaisuudessa. [6]
[muokkaa] Esiintyvyys
Sairaus, jota Alois Alzheimer piti "mielenkiintoisena poikkeustapauksena", on väestön ikääntymisen myötä tullut entistä yleisemmäksi. Pelkästään Suomessa arvioidaan olevan noin 7 000 työikäistä Alzheimer-potilasta. 65-67 vuotiaista suomalaisista 2% sairastaa tätä sairautta, ja yli 85-vuotiaista noin 35 prosenttia. Vuosittain Suomessa todetaan noin 12 000 uutta tapausta. Kehittyneissä teollisuusmaissa sairaudesta on tulossa uusi kansantauti.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Alzheimerin taudin lääkehoidosta
- ↑ Tabet N, Birks J, Grimley Evans J. Vitamin E for Alzheimer`s disease. Cochrane Review. CD002854. In: The Cochrane Library, Issue 4, 2004.
- ↑ Rutz HP: Alzheimer's disease and angiogenesis. Lancet 2003
- ↑ Fatty Acid Oxidation
- ↑ Duodecim
- ↑ Scrippsin tutkimuslaitos, syksy 2006