Anaksagoras
Wikipedia
Anaksagoras (kreik. Ἀναξαγόρας, n. 500 — 428 eaa.) oli eräs antiikin kreikan esisokraattisista filosofeista, hänet luetaan kuuluvaksi ns. joonialaisen luonnonfilosofian haaraan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Anaksagoras oli kotoisin Klazomenaista. Siellä hänellä oli jonkin verran sekä omaisuutta että poliittista toimintaa, mutta hän luopui niistä, koska pelkäsi niiden vaikeuttavan hänen harjoittamaansa totuuden etsintää. Kun häneltä kysyttiin, eikö hän välitä isänmaastaan, hän vastasi: "Minähän välitän isänmaastani kovasti", ja osoitti taivasta. Augustinuksen mukaan Anaksagoras oli Anaksimeneen oppilas ja Arkhelaoksen opettaja. On myös olemassa epäuskottavampi teoria, että hän olisi opiskellut Klazomenailaisen Hermotimoksen, muinaisen ihmeidentekijän, oppilaana.
Varhaisessa miehuusiässä Anaksagoras muutti Ateenaan, josta oli nopeasti tulossa kreikkalaisen kulttuurin keskus. Hänen on sanottu asuneen siellä 30 vuotta. Perikleen kerrotaan ihailleen häntä, ja runoilija Euripides sai häneltä kiinnostuksen tieteeseen ja inhimillisyyteen. Oletettavasti myös Sokrates on ollut hänen oppilaidensa joukossa.
Anaksagorasta arvostettiin, koska hän oli etevä astronomiassa ja matematiikassa, mutta yhtä lailla koska hän oli kaikessa askeettisuudessaan arvokas hahmo, eikä hänellä legendojen mukaan ollut mitään heikkouksia. Anaksagoras oli se henkilö, joka toi filosofian ja tieteellisen uteliaisuuden hengen Jooniasta Ateenaan.
Pidemmän päälle aikakaudelle ominaisen polyteismin kyllästämä yhteiskunta ei voinut suvaita hänen uskomuksiaan. Esimerkiksi Perikleen viholliset käyttivät rahvaan taikauskoisuutta hyväkseen, ja saivat heidät usutettua hänen kimppuunsa ystävänsä ajatusten vuoksi. Lopulta Anaksagoras pidätettiin syytettynä uskonnon vakiintuneiden oppien vastustamisesta, joidenkin lähteiden mukaan häntä syytettiin jopa persialaismielisyydestä, joka oli rikos monissa kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa. Perikles sai käyttää kaikki puhujanlahjansa saadakseen ystävänsä vapaaksi. Silti Anaksagoras ajettiin pois Ateenasta, ja hän vetäytyi Lampsakokseen (n. 434/433 eaa.), jossa hän kuoli vuonna 428 eaa koko kaupungin arvostamana henkilönä.
[muokkaa] Kosmologia
Anaksagoraan mukaan maailman oli luonut jonkinlainen jumaluus (jota hän kutsuu Järjeksi, kreikaksi nous) äärettömästä ainemassasta. Tämä massa on tavallaan ollut olemassa alusta asti, ja sillä tavalla kaikki on ollut olemassa jo alussa. Alun perin eri kappaleet kuitenkin olivat olemassa mittaamattoman pieninä osasina, loputtomina lukumäärältään, ja sekoitettuna eri tavalla tässä kaoottisessa ainemassassa. Nämä osaset muodostivat siemenet (spermata) tai pienoiskuvat kaikista kappaleista, joita myöhemmin tuli olemaan, mutta ensin ne piti erottaa massasta ennen kuin ne saattoivat saada nimen ja luonteen.
Tämän luokittelun, jossa siis kaikki samanlaiset kappaleet erotettiin eroon erilaisista, suoritti Järki. Tämä erityinen Järki oli yhtä rajoittamaton kuin kaoottinen alkumassa, mutta puhdas ja riippumaton (mounos ef eoutou) tästä massasta ja kaikkialla samanlainen, päinvastoin kuin Herakleitoksen opettama Äly. Järki sisälsi kaiken tiedon ja voiman, ja hallitsee kaikkea elämää. Näin se on kaiken liikkeen alku, ja liike sen ensimmäinen olomuoto.
Järki suoritti erottelun laittamalla kaiken nopeaan pyörimisliikkeeseen. Osaset eivät kuitenkaan erottuneet toisistaan täydellisesti, vaan kaikki sisältää hieman kaikkea. Kappaleiden luokittelun määrittelee se "siemen", joka on kappaleessa vallitsevana. Aristoteles syyttää Anaksagorasta siitä, että tämä ei tee selvää eroa Järjen ja psyyken välille. Sokrates taas huomauttaa, että tämä Järki on vain deus ex machina, jolle hän ei suostu antamaan sellaisia ominaisuuksia kuin suunnittelu ja tieto.
Anaksagoras selitti myös tarkemmin niitä eri vaiheita, joiden kautta alkuperäinen kaaos muuttui kosmoksen nykyiseksi järjestykseksi. Kaaoksen rikkoi ensimmäisenä jako kylmään sumuun ja lämpimään eetteriin. Kun kylmä lisääntyi, syntyi vesi, maa ja kivet. Elämän siemenet, jotka edelleen leijuivat ilmassa, tulivat alas sateiden mukana ja näin saivat alkunsa kasvit. Eläimet, mukaan lukien ihmiset, syntyivät lämpimästä ja kosteasta savimaasta.
Anaksagoras ajatteli, että jos asiat ovat näin, aistien antamaa tietoa ei voida pitää kovin suuressa arvossa. Näin Anaksagoras päätti olla luottamatta aisteihin, ja laittoi suuremman arvon asioiden mietiskelyn tuottamille johtopäätöksille. Hän esimerkiksi ajatteli, että lumessa täytyy olla yhtä lailla mustaa kuin valkoistakin, eihän se muuten voisi sulaessaan muuttua tummaksi vedeksi.
Anaksagoraan taivaankappaleita koskevat havainnot saivat hänet muodostamaan uudenlaisia teorioita maailmankaikkeutta hallitsevista laeista, ja sai hänet törmäyskurssille yleisten uskomusten kanssa. Hän yritti, eikä täysin ilman menestystä, muodostaa tieteelliset selitykset taivaankappaleiden pimennyksille, meteoreille, sateenkaarille sekä auringolle. Taivaankappaleet olivat hänen mielestään hehkuvaa massaa, jotka ovat repeytynyt maasta ja syttyneet nopean pyörimisen vuoksi. Auringosta hän arvioi, että sen koko on suurempi kuin Peloponnesoksen. Kuussa hän arvioi olevan asutusta, ja lisäksi harjuja ja rotkoja.
Anaksagoras sai aikaan käännekohdan filosofian historiassa. Hänen mukanaan filosofinen spekulointi lähti leviämään Kreikan reunaosista ja asettui Ateenaan. Hän loi pohjan teorialle atomeista omalla teoriallaan kaiken alkuna olevista pienistä osasista, ja painottamalla alkusynnyn mekaanista prosessia. Ensimmäisenä sanaa atomos, jakamaton, käytti kuitenkin myöhemmin Demokritos. Toisaalta painottaessaan järjestyksen tulevan järjen seurauksena hän loi teorian, jonka mukaan luonto on suunnittelun seurausta. Tämä ajattelu siirtyi Aristoteleelle, jolle ajatus merkitsi ikään kuin selkeän ajattelun aamunkoittoa levottomien unien jälkeen. Aristoteleelta ajattelu siirtyi hänen kommentaattoreilleen, ja Averroëksen vaikutuksesta nämä asiat tulivat laajalti tunnettuiksi ja yleisen spekuloinnin kohteeksi.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Diogenes Laertios: Anaksagoraan elämäkerta (englanniksi)
- Diogenes Laertios: Anaksagoraan elämäkerta (kreikaksi)
[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi
- Anaksagoras: Fragmentit, Ok Jyväs-Ainola, 2000.
Antiikin filosofia |
Esisokraattinen filosofia |
Miletoslaiset: Thales | Anaksimandros | Anaksimenes Pythagoralaiset: Pythagoras | Alkmaion | Filolaos | Arkhytas |