BMX-pyöräily

Wikipedia

Hyppy BMX-pyörällä rampissa
Suurenna
Hyppy BMX-pyörällä rampissa
BMX-kisat. Vuoden 2005 European BMX Championshipsin ensimmäinen kierros pidettiin Sainte Maximessa Ranskassa 23. huhtikuuta 2005.
Suurenna
BMX-kisat. Vuoden 2005 European BMX Championshipsin ensimmäinen kierros pidettiin Sainte Maximessa Ranskassa 23. huhtikuuta 2005.

BMX-pyöräily (lyhenne englannin kielen sanoista Bicycle Motocross) on yksi pyöräilyn muodoista, jossa ajetaan varta vasten suunnitelluilla 20-tuumaisilla polkupyörillä. Pienestä koostaan huolimatta BMX ei ole lasten- tai sirkuspyörä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] BMX:n historia

BMX sai alkunsa 1960-luvulla Kaliforniassa, seuraten motocross-buumia. Palms Parkissa nuoriso-ohjaajana toiminut motocross-kuski Ron Mackler rakensi paikallisten nuorten kanssa puistoon hiekasta pieniä motocross-ratoja jäljittelevän radan pyörille. Ensimmäiset kisat Palms Parkissa pidettiin vuonna 1969, mikä keräsi nuoria ympäri Kaliforniaa kisaamaan.

Myös monet nuoret motocross-kuskit rupesivat harjoittelemaan radalla ajoa polkupyörillä, ja niin 1970 syntyi toinen rata, Bum's Park. Nimi tuli radan ympäristössä elävistä asunnottomista. Bum's Parkin käyttäjät alkoivat myös pyörittää virallisia kisoja radalla ja sitä varten heidän piti perustaa virallinen yhditys, nimeltä BUMS, eli the Bicycle United Motocross Society.

Termin BMX keksijä on hieman epävarma, ensimmäisiä ratoja ja kisoja kun kutsuttiin pedal crossiksi. Ron Mackler käytti lyhennettä BMX selittäessään lajia lehdistölle. Yleisesti BMX-nimen keksijänä pidetään kuitenkin Bicycle Motocross News:in julkaisijaa, Elaine Holtia.

Vuonna 1971 kuvattiin motocross-dokumentti nimeltä "On Any Sunday". Videossa oli erittäin kattava osuus BMX:stä. Videon myötä monet nuoret ympäri Amerikkaa kiinnostuivat lajista.

1974 Kaliforniaan oli syntynyt jo kahdeksan rataa. Samana vuonna Yamaha käynnisti Yamaha Gold Cup:in, mikä keräsi yli kuusitoista tuhatta katsojaa Los Angelesin Coliseumissa pidettäviin finaaleihin.

Ernie Alexander perusti ensimmäisen BMX-lajiliiton 1973 nimellä the National Bicycle Association (NBA) Kaliforniaan. Tätä seurasivat vuoden päästä George Esserin the National Bicycle League (NBL) Floridassa ja 1977 the American Bicycle Association (ABA) Arizonassa. BUMS vuorostaan hävisi hiljalleen samoin kuin NBL.

Lajiliitot ja Yamaha Gold Cup todistivat, että uusi laji oli tullut jäädäkseen.

Tähän mennessä BMX oli pelkästään radalla kilpailua, mutta pikkuhiljaa kisoissa huonommin menestyneet nuoret alkoivat viihdyttää toisiaan kisojen aikana erilaisella temppuilulla. Tästä alkoi kehittymään BMX:n freestyle.

[muokkaa] BMX-pyörä

1960- ja 1970-luvuilla ei vielä ollut olemassa BMX-pyöriä tai -teollisuutta. Useimmat ajoivat ratoja Schwinn Stingray:llä ja muilla saman tyyppillisillä pyörillä Huffy:ltä, Murray:lta ja Sears:lta. Yleensä niissä oli korkea tanko ja kuviodut renkaat, mutta etenkin alkuaikoina radoilla näkyi kaikenlaisia pyöriä. Monet nuoret muokkasit pyöriensä runkoja ja jotkut jopa ajoivat lyhyemmillä ja matalemmilla tyttöjen pyörien rungoilla, sillä niitä oli helpompi hallita radalla.

On Any Sunday -elokuvadokumentin jälkeen myös useat yritykset kiinnostuivat BMX:stä ja alkoivat kehittää ja tuottaa erilaisia varusteita ja välineitä uuteen lajiin. Merkittävin kehitysaskel tapahtui vuonna 1973 kun uusi polkupyöräyritys, Redline, toi markkinoilla kromimolybdeeniteräksestä (cromo, chrome-molybdenium) valmistettulla rungolla ja haarukalla varustettuja BMX-pyöriä. Redlinen rungot valmisti motocross-valmistaja Linn Kaster. Niissä oli korkeampi keskiö, vahvemmat runkoputket, pienempi istuin, käsijarru ja motocross-tanko.

BMX-pyörät kehittyvät jatkuvasti ja ovat hakeneet erilaisia muotoja ja virityksiä tähän päivään asti, ja kehitys jatkuu edelleen.

Nykyään BMX-pyörät valmistetaan pääasiallisesti cromosta, teräksestä tai alumiinista. Myös titaanirunkoja on olemassa, mutta titaanin hinta ja kestävyys BMX-käytössä on käytännössä lopettanut titaanirunkojen tuotannon. BMX-pyörät ovat täysjäykkiä, eli niissä ei käytetä mitään jousituksia. Pyörän materiaalit ja kestävyys vaihtelevat myös ajotyylistä riippuen.

Oletuksena BMX-pyörässä on 20-tuumaiset renkaat, timantin muotoinen tuplakolmio-runko, korkea BMX-tanko (6-8" korkea), lyhyt kannatin (noin 50mm) ja vaihteettomuus. Runkojen koko ilmoitetaan yleensä aina tuumissa ja se mitataan rungon yläputken päistä, joka on yleensä 19-21" pitkä. Normaaleihin pyöriin verrattuna BMX-pyörissä on erittäin jyrkän kulmat ja lyhyt takahaarukka. Etenkin freestyle-pyörissä on todella jyrkkä ohjauskulma, 74-75 astetta, jopa 76-asteisia on olemassa.

BMX-tyypistä riippuen pyörässä on yhdestä kahteen jarrua, tai ei ollenkaan. BMX-pyörissä ei ole jalkajarruja, ja yleensä jarrut ovat U-jarrut. U-jarrut ovat muihin vaijerijarruihin verrattuna teholtaan huonot, minkä takia jarrukahvat, -vaijerit ja -palat ovat erittäin tärkeässä osassa jarrujen toiminnan kannalta. Kuitenkin suurimmassa osassa on vanteen pintakäsittely, ja yleensä BMX-pyörän vanteet ovatkin kromattuja. Halvemissa pyörissä käytetään anodisoituja tai jopa maalattuja vanteita.

BMX on tullut kuuluisaksi myös Gyrosta. Gyro mahdollistaa tangon pyörittämisen loputtomasti, ilman, että vaijerit menevät solmuun. Gyro on yksinkertainen laakeroitu levy, johon jarruvaijerit päättyvät.

Akselit ovat 10 mm ja 14 mm paksuisia, freestylessä yleensä 14 mm ainakin takana. Vanteissa pinnoja on yleensä 36 - 48 kappaletta. Haarukka on 1 1/8".

BMX-pyörien paino vaihtelee erittäin paljon, pelkästään muoti ja ajotyyli vaikuttaa hyvin paljon pyörän painoon osien muodossa. Keskiarvo tällä hetkellä on noin 14 kg, mutta nykysuuntauksen mukaan pyörän tulee ollat erittäin kevyt, 10-12 kg.

BMX-pyörä
Suurenna
BMX-pyörä

[muokkaa] BMX nykypäivänä

Nykyisin BMX jakautuu viiteen eri alalajiin, joista neljä on freestyle-lajeja:

[muokkaa] Racing

Racing on alkuperäinen BMX:n muoto. Racing-radat ovat kopioita motocross-radoista, mutta pyörille sopivammassa pienemmässä kaavassa. Näillä radoilla ajetaan aikaa ja toisia kilpailijoita vastaan.

[muokkaa] Freestyle-lajit

[muokkaa] Dirtti

Dirtti (dirt), trailssi (trails), on lähimpänä lajin alkuperäistä muotoa eli crossiajoa, joskin koko idea on täysin eri. Dirtti tarkoittaa yleensä muutamaa hyppyriä, kun taas trails-nimitys viittaa useisiin hyppyreihin ja mutkiin. Dirtillä on tarkoitus mm. hypätä hyppyreistä ja tehdä välillä suurehkoja temppuja.

[muokkaa] Parkit

Kaarissa, ditseissä, hyppyreissä, reileissä, ledgeissä, kurbeissa jne. tapahtuvaa ajoa. Tunnusomaista park- tai halliajolle on kova vauhti ja "isot" temput. Suomen yksi suositummista "parkeista", sijaitsee Helsingin Savelassa. Suomen parhaimmistoon kuuluvat Mikko Lehto, ja Arto Heikurinen.

[muokkaa] Ramppi

Ramppi koostuu kahdesta vastakkain olevasta kaaresta ja niiden väliin jäävästä "flätistä". Yleisin muoto rampeista on miniramppi, mutta jos rampin kaarissa on pystysuoraa, vertikaalista, heittoa, on kyseessä verttiramppi. Niin mini- kuin verttirampeissa voi tehdä ilma-, lippi- ja hyllytemppuja. Rampeista on myös tehty monia mielikuvituksellisia versioita jotka ovat mm. ramppi jonka takana on toinen ramppi ja ramppi jonka toinen sivu on korkeampi kuin toinen.

[muokkaa] Street

Streettiä ajetaan nimensä mukaisesti kadulla. Temput ovat enimmäkseen samoja kuin esim. parkissa, mutta ympäristönä toimii kaupunkien arkkitehtuuri ja mielikuvitus.

[muokkaa] Flätti

Flätti tarkoittaa tasaisella maalla pyörällä tasapainottelua ja pyörän kordinaatiota sisältävien temppujen suorittamista.

Suomalaiset ovat menestyneet erityisesti flätissä, sillä helsinkiläinen Martti Kuoppa on siinä tämän hetken johtonimiä.

[muokkaa] Katso myös

Mat Hoffman

[muokkaa] Aiheesta muualla