Huonokuuloisuus
Wikipedia
Huonokuuloisuus on kuuroutta lievempi kuuloelimen vamma. Alenema johtuu yleensä korvan rakenteellisesta tai hermostollisesta viasta ulkokorvassa, sisäkorvassa, tai välikorvassa. Huonokuuloisille on apuvälineitä, joilla parannetaan kommunikaatiokykyä, mm. kuulolaitteet ja induktiosilmukat. Huonokuuloiset käyttävät kommunikoinnissa pääsääntöisesti puhetta. Vaikeasti huonokuuloiset saattavat käyttää apunaan myös viittomakieltä tai tukiviittomia.
Kuulovamman vaikeusasteluokitus kuulokynnysten keskiarvon perusteella EU:n asiantuntijatyöryhmän (1996) mukaan:
- Lievä kuulovamma 20-40 desibeliä
- Keskivaikea kuulovamma 40-70 dB
- Vaikea kuulovamma 70-95 dB
- Erittäin vaikea kuulovamma 95 dB tai enemmän
Kuulovammojen asteen luokituksessa käytetään usein puheäänialueelta (500, 1000, 2000 ja 4000 kHz) mitattujen kuulokynnysten keskiarvoa paremmin kuulevassa korvassa. Mikäli tämä keskiarvo on alle 20 dB, katsotaan kuulon olevan normaali.