Ekorakentaminen

Wikipedia

Tämän artikkelin ulkoasu ja tyyli kaipaavat korjausta.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.


Ekorakentaminen tai ekologinen rakentaminen tarkoittaa rakentamista energiaa ja luontoa säästäen. Ekotalossa asuminen rasittaa luontoa minimaalisesti. Ekotalossa on normaaliin taloon verrattuna huomattavasti parempi lämmöneristys, energiataloudelliset ja ekologiset lämmitysratkaisut, alhaisempi vedenkulutus, terveellisempi huoneilma. Ekotalo on rakennettu luonnonmukaisista rakennusmateriaaleista, joista iso osa on uusiutuvista luonnonmateriaaleista ja kierrätettyjä. Ekotalon jätteenkäsittely tulee olla mahdollisimman tehokasta ja ekotalon asukas pyrkii jo valinnoissaan minimoimaan jätteen syntymisen. Talon sijaintiin ja ympäristötekijöihin on myös kiinnitettävä huomiota. Puhdas ja lämmin huoneilma, pienet sähkö- ja lämmityskulut ovat ekotalossa huippua.

Tähän saakka ekologista rakentamista on ollut vain erilaisissa koetaloissa ja joidenkin harvojen ”luonnon ystävien” omakotitaloissa, mutta ekorakentamisesta voisi hyvinkin tulla malli kaikelle rakentamiselle. Talot pitäisi suunnitella kestämään vähintään 100 vuotta ja jopa 200 vuotta, kuten vanhat hirsi- ja kivitalot ovat kestäneetkin. Huonoja esimerkkejä rakentamisesta ovat 1960- ja 1970-lukujen elementtitalot, joiden käyttöiäksi laskettiin vain n. 30 vuotta. Nyt näitä elementtitaloja koitetaan kunnostaa, jotta ne kestäisivät edes toiset 30 vuotta.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ympäristö

Yksi tärkeitä asioista ekotalossa on talon rakentamisen ja käytön aikana ympäristölle tulevien rasitusten minimoiminen. Rakentaessa talo pitää sovittaa luontoon eikä päinvastoin. Ekologisen talon tieltä ei räjäytetä eikä raivata uusiutumattomia luonnonmuodostumia, kuten kalliota, eikä puita kaadeta turhaan. Kun talon elinkaari joskus päättyy niin talon paikka jatkaa elämäänsä ilman pysyviä vaurioita.

Talon käytön aikana tulevia ympäristörasitteita voi vähentää matalalla energiankulutuksella, hyvällä jätehuollolla ja vesien puhdistuksella. Talon sijainnilla on merkitystä, ettei päivittäinen matkustaminen esimerkiksi töihin autolla olisi liian pitkä. Siksi talon pitäisi olla riittävän lähellä työpaikkaa ja kauppoja.

[muokkaa] Rakennusmateriaalit

Yksi ekotalon tekijöistä on mahdollisimman vähän luontoa rasittavat rakennusmateriaalit, kuten puu, kivi, savi ja olki.Ekotalossa käytetään pitkäaikaisia materiaaleja, jottei sitä tarvitse korjata usein. Materiaalit ovat sellaisia, joiden tuottaminen tai hävittäminen ei vaaranna luontoa. Jokaisen talon käyttöaika päättyy joskus, ja silloin talon materiaaleista tulisi päästä eroon haitatta. Pahimpia materiaaleja ovat muovit ja muut uusiutumattomista luonnonvaroista tehdyt materiaalit, sillä niiden tuottaminen ja hävittäminen rasittaa luontoa.

[muokkaa] Eristys

Ekotalossa tärkein energian säästö tulee lämmityskulujen vähentämisestä. Pientalon lämmitysenergia karkaa tavanomaisimmin yläpohjan, alapohjan, seinien, ikkunoiden, ovien, ilmanvaihdon ja lämpimän käyttöveden mukana ”harakoille”.

Nykytalojen eristystaso on parantunut sitten viime vuosikymmenien, mutta vielä on paranneltavaa. Hyvällä eristyksellä on mahdollista saada talosta sellainen ettei sitä tarvitse lämmittää muuten kuin keskitalven paukkupakkasilla.

Eristeiden kuuluisi olla hengittävät, mutta samalla tiiviit, eli höyrysulkuna ei saisi käyttää muovia. Muovin käyttö lisää home- ja lahoamisriskiä sekä sen valmistus rasittaa luontoa. Lisäksi hengittävät rakenteet tasaavat ilman kosteuden vaihteluja, ja pitävät huoneilman hyvänä.

[muokkaa] Seinät, ylä- ja alapohja

Seinien, ylä- ja alapohjan erityksissä kannatta ottaa huomioon eristepaksuudet, materiaalit ja hengittävyys. Eristevillaa tulisi olla seinissä 30-50 cm, yläpohjassa 50-70 cm ja alapohjassa 30-50 cm tapauskohtaisesti.

[muokkaa] Ikkunat ja ovet

Ikkunoista ja ovista karkaa huomattava määrä lämpö hukkaan, ellei niiden eristävyyteen kiinnitetä huomiota. Lisäksi suurin osa ikkunoista pitäisi suunnata etelään, jotta lämpöhäviöt ovat pienemmät ja saadaan auringon energiaa hyödynnettyä.

Markkinoilla on runsaasti erilaisia matalaenergia-ikkunoita. Käytettävissä ovat tavalliset ikkunalasit, selektiivilasit, umpiolasit ja niin sanotut superikkunat. Selektiivilasissa on pinnassa ohut metallikalvo jonka ansiosta lasi heijastaa lämpösäteilyä takaisin sisätilaan. Umpiolasirakenteissa kahden tai kolmen selektiivilasin välit täytetään argon- tai kryptonkaasulla. Tällaisten ikkunoiden lämmöneristävyys on 2-4 kertaa paremmat kuin normaalien kaksoislasisten. Selektiivilasi ei kelpaa kierrätykseen. Superikkunoiden lämmöneristävyys on huippuluokkaa. Niissä on lasien lisäksi kiinnitetty karmien lämmöneristävyyteen erityistä huomiota. Ikkunoita ostaessa kannattaa ottaa huomioon myös karmien materiaalit. Puiset ikkunankarmit ovat ympäristön kannalta parhaat.

Talon ulko-ovien olisi hyvä olla hyvin lämpöä eristävät. Paras vaihtoehto lienee puuovi, jossa sisällä eristeet. Talossa olisi myös hyvä olla eteinen, sillä se estää ulko-ovea käytettäessä talon lämmön karkaamista.

[muokkaa] Vesi- ja routaeristys

Vesi- ja routaeristyksen valinnoissa kannatta ottaa huomioon ympäristö. Routaeristeenä ympäristöystävällisin vaihtoehto lienee kevytsora. Polyuretaani- ja styroksilevyjen valmistus kuluttaa paljon energiaa ja niiden tuotannossa syntyy ympäristölle haitallisia päästöjä. Lisäksi niitä ei voida uudestaan hyötykäyttää eikä hävittää. Myös muovin käyttöä pitäisi välttää.

[muokkaa] Ilmanvaihto

Puhdas ja raikas huoneilma on tärkeä asia. Talon ilman pitäisi vaihtua riittävän usein, jotta asuminen olisi terveellistä ja mukavaa eikä rakenteet mätäne. Ilmanvaihdossa karkaa yleensä melko paljon lämpöä, jopa kolmannes. Siksi kannattaa käyttä koneellisessa ilmastoinnissa lämmön talteenottolaitettta, missä tuloilma lämmitetään poistoilmalla. Näin saadaan lämpöhäviöt huomattavasti pienemmiksi.

[muokkaa] Aurinkoenergia

Aurinkoenergia on energiaa puhtaimmillaan. Se on saasteetonta, äänetöntä ja ehtymätöntä. Sen teho on kirkkaana päivänä noin yksi kilowatti neliömetrillä. Aurinkoenergiaa voi hyödyntää kahdella tavalla, joko passiivisesti tai aktiivisesti.Passiivinen aurinkoenergia tarkoittaa että auringon säteilyenergiaa käytetään hyväksi lähinnä talo ikkunoiden asettelun avulla. Rakennuksen pitäisi avautua etelään ilman varjostavia esteitä.

Etelään suunnattujen hyvin lämpöeristettyjen ikkunoiden kautta taloon saadaan aurinkoenergiaa, joka lämmittää massiivisia rakenteita, jotka sitten luovuttavat lämpöä vähitellen huoneilmaan. Ylilämpenemistä estetään verhoilla, kaihtimilla tai vaikkapa lehtipuilla. Lehtipuut varjostavat kesällä ja talvella lehtien pudottua päästää valon läpi.

Aktiivinen aurinkoenergian käyttö tarkoittaa sitä että käytetään aurinkokeräimiä tai paneeleita. Aurinkokeräimissä auringon säteilyenergia johdetaan nesteeseen, joka vaikka lämmittää lämminvesivaraajaa. Näin saadaan lämmintä vettä käyttövedeksi tai talon lämmitykseen. Kesäisin on mahdollista, että kaikki lämmin vesi tuotetaan auringon avulla, eikä tarvita lainkaan sähköä sen lämmittämiseen. Näin saadaan vuotuista säästöä lämmityskuluihin. Aurinkokeräimet on mahdollista liittää osaksi vesikattorakennetta.

Aurinkopaneeleissa säteily muutetaan suoraan sähköksi. Näiden paneeleiden käyttö on vähäistä niiden huonon hyötysuhteen ja hinnan takia.

[muokkaa] Lämmitys

Yli puolet omakotitalon energiankulutuksesta kuluu lämmitykseen, siksi lämmitysenergian vähentämiseen, eristyksen parantamisen lisäksi, kannattaa kiinnittää rakennusvaiheessa erityistä huomiota. Lämmitystarpeen vähentämiseen on monta keinoa, joista tärkeimmät ovat eristys, talon sijainti sekä maan ja auringon lämmön hyödyntäminen.

Lämmitysmuodon valinnalla on suuri merkitys luonnon kannalta. Sähkölämmitys on sikäli huono, että sähkön tuottaminen rasittaa luontoa. Lisäksi sähkö on melko kallista, ja todennäköisesti se tulee kallistumaan tulevaisuudessa. Uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö lämmityksessä on myös luonnon kannalta huono ratkaisu. Parasta olisi valita luonnon ja kulujen kannalta edullinen lämmitysmuoto, kuten aurinko- tai maalämpö, puu- tai pellettilämmitys.

[muokkaa] Puulämmitys

Puulämmitys on hyvä ja helppo ratkaisu. Se on paikallista ja uusiutuvaa. Sen polttamisesta vapautuu teoriassa yhtä paljon hiilidioksidipäästöjä, kuin se metsässä lahotessaan vapauttaisi tai saman määrän mitä puu kasvaessa sitoo ilmasta.

[muokkaa] Pellettilämmitys

Puupellettilämmitys on nopeasti suosioon tullut lämmitysmuoto. Se on helppoa, siistiä ja ympäristöystävällistä. Kotimaiset puupelletit tuottavat lämmitysenergiaa kaksi tai kolme kertaa edullisemmin kuin sähkölämmitys, ja ero tulee todennäköisesti vielä kasvamaan huimasti pellettien kysynnän kasvaessa ja tekniikan kehittyessä.

Puupelletit ovat kutterinlastusta tai sahanpurusta puristettuja ”nappuloita”. Pellettien käyttö ei saastuta, ja niiden hinta on vakaa. Nykyaikaiset pellettitakat, -polttimet ja -kattilat sopivat hyvin omakotitaloon vaikka vesikiertoisen lämmityksen järjestämiseksi.

[muokkaa] Maalämpöpumppu

Maalämpöpumpuissa käytetään hyödyksi maan lämpöä jota on runsaasti varastoitunut maaperään, vesistöihin ja kallioon. Maalämpö on saasteetonta, ehtymätöntä ja paikallista.

Maalämpöpumppu toimii sähköllä, ja sen hyötysuhde on noin kolminkertainen verrattuna ostettuun sähköön. Maalämpöpumpuissa on teoriassa kyse kylmäaineen höyrystymisestä ja nesteytymissetä lämmönvaihtimessa, jolloin tapahtuu lämmön siirtymistä. Tunnetuin lämpöpumppu-periaatetta käyttävä laite lienee jääkaappi.

[muokkaa] Ilmalämpöpumppu

Ilmalämpöpumpun toimintaperiaate on lähinnä sama kuin maalämpöpumpussa. Ulkolämpötilan ollessa nollissa laite tuottaa lämpö kolme kertaa enemmän kuin mitä siihen syötetään. Ilmalämpöpumppu toimii samalla ilmastointilaitteena, ilman puhdistajana ja kesähelteellä se viilentää.

[muokkaa] Energian kulutus ja säästäminen

Yksi ekotalon tärkeimpiä tekijöitä on matala sähkön ja muiden luontoa rasittavien energiamuotojen kulutus. Maakaasua ja öljyä ei pitäisi lainkaan käyttää. Myös sähkön käyttö rasittaa luontoa, sillä suuri osa sähköstä tuotetaan uusiutumattomista luonnonvaroista ja voimaloiden piipuista tulee valtavia määriä hiilidioksidia ja muita luonnon ekosysteemin kannalta haitallisia aineita.

Talon sijainnilla on iso vaikutus energiankulutukseen. Rakennuttaessa taloa pitää ottaa huomioon se että talo saa aurinkoa, ja ettei se altistu kylmille tuulille. Ihanteellinen sijoittelu olisi se että talon eteläpuoli olisi riittävän avoin, jotta aurinko lämmittäisi. Talon pohjoispuoli tulisi olla suojassa kylmiltä tuulilta.

Uusia kodinkoneita hankittaessa kannattaa ottaa huomioon laitteiden sähkönkulutus. Käyttäessä sähkölaitteita joiden sähkönkulutus on pieni verrattuna normaaleihin laitteisiin, niin säästää luontoa ja rahaa. Lisäksi pitää ottaa huomioon se ettei pidä sähkölaitteita turhaan päällä.

On viisainta vähentää talon lämmitystarvetta hyvällä eristyksellä. Tarvittaessa käytetään puu- ja pellettilämmitystä, jotka ovat uusiutuvia ja paikallisia energian lähteitä. Lisälämmönlähteenä käytetään suoraa tai epäsuoraa auringon energiaa, maalämpöä ja miksei tuulienergiaakin. Ekotalossa energian ja veden kulutus putoaa 40-80 prosenttia tavanomaiseen omakotitaloon verrattuna. Sillä säästää jo roimasti ympäristöä ja rahaa. Ekotalo maksaa lisäeristeensä, energiapihit laitteensa ja muut lisäsijoitukset takaisin parissa vuodessa. Poisjäävät lämmityslaitteet maksavat ison osan eristykseen käytetyistä summista.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Internetsivut

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Erja Heino ja Pirjo Sundholm: Ekotalon rakennusaineet.
  • Rakennan ekotalon puusta
  • Asko Ahtiainen: Ekologinen puutalo : Kokemuksia rakentamisesta ja asumisesta.
  • Pekka Leppänen: Säästävä pientalo.
  • Pekka Rytilä: Terve talo: Ekologinen ja terveellinen rakentaminen 1 & 2.

[muokkaa] Katso myös