Da Vinci -koodi

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee kirjaa. Kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta katso Da Vinci -koodi (elokuva).
Da Vinci -koodi
The Da Vinci Code
Kirjailija Dan Brown
Kustantaja WSOY
Suomentaja Ani Marttiini
Genre Trilleri
Ilmestynyt 2004 (alkuteos 2003)
Julkaisuasu
Sivuja
Kirjasarja
Kansitaiteilija
ISBN 951-0-29468-3

Da Vinci -koodi (englanninkielinen alkuteos The Da Vinci Code) on yhdysvaltalaisen Dan Brownin kirjoittama vuonna 2003 julkaistu romaani, joka rakentuu historiallisten arvoitusten ympärille. Teos on saavuttanut maailmanlaajuisesti valtavan myyntimenestyksen. Tähän mennessä se on käännetty 42 kielelle ja sitä on myyty 38,6 miljoonaa kappaletta. Kirjasta on tehty myös elokuva.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kirjan lajityyppi

Lajityypiltään Da Vinci -koodi on trilleri, jossa on myös salapoliisiromaanin aineksia. Salaliittoteoriansa osalta teos muistuttaa jossain määrin useita Robert Ludlumin teoksia, mutta siinä on myös runsaasti historiallista ja taidehistoriallista faktatietoa. Da Vinci -koodi on tyyliltään melko lähellä Umberto Econ Foucaultin heiluria, mutta on sitä toimintapainottaisempi.

Da Vinci -koodi hyödyntää juonessaan lukuisia historiallisia tapahtumia, henkilöitä ja esineitä esittäen niille kiistanalaisia tulkintoja. Esimerkiksi Jeesuksesta annetaan teoksessa toisenlainen kuva kuin kristillisessä perinteessä. Leonardo da Vincin maalaamasta Viimeinen ehtoollinen -taulusta kirja paljastaa erikoisia yksityiskohtia. Teosta on kritisoitu epävarmojen teorioiden esittämisestä todellisina – usein ottamatta huomioon sitä, että Da Vinci -koodi on kirjoitettu fiktiiviseksi romaaniksi, ei tietokirjaksi.

[muokkaa] Brownin teoriat historiantutkimuksen näkökulmasta arvioituna

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Brownin väitetään plagioineen romaaninsa teorian ja muuta taustatietoa kirjasta Pyhä veri, pyhä Graal. Teoria esittää, että Magdalan Maria olisi ollut Jeesuksen vaimo ja he olisivat saaneet tyttären, josta polveutui Merovingien kuningassuku. Kirjailija itse ei pidä näitä elementtejä fiktiona. Teoriaa tuetaan kirjassa analysoimalla tunnettuja taideteoksia ja legendoja.

Legendan mukaan Magdalan Maria vei Graalin maljan Marseilleen. Koska "San Greal" eli "Pyhä Graal" muistuttaa sanaa "Sang Real", joka tarkoittaa kuninkaallista verta, kirjailija esittää että Magdalan Maria kantoi maljana kohtuaan ja siinä Jeesuksen lasta. Kriitikot ovat huomauttaneet, että tällaisella sanojen analysoinnilla löydetään salaisia merkityksiä sanasta kuin sanasta. Kirjailija pitää myös mahdottomana ajatusta siitä, että Jeesus olisi ollut naimaton. Tosin sen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa oli uskonnollisia liikkeitä, joissa toimi naimattomina pysytelleitä miehiä, kuten ilmeisesti ns. Kuolleenmeren kääröjä käyttänyt juutalaisyhteisö. Myöskään Paavali ei ilmeisesti ollut naimisissa (1. Kor. 7:8).

Brownin mukaan valtaan noussut kristinuskon haara ei hyväksynyt tällaista Jeesuksen inhimillisyyttä ja pyrki tukahduttamaan tiedon siitä. Da Vinci -koodin mukaan varhainen katolinen kirkko mm. vaati Magdalan Mariaa kutsuttavan huoraksi. Kirjassa mainitaan sensuroimattomana tietolähteenä gnostilainen Filippuksen evankeliumi, jossa Jeesus suutelee Mariaa suulle. Tosin gnostilaisessa kirjallisuudessa suudelma symboloi salaisen, pelastavan tiedon välittämistä. Eräässä toisessa gnostilaisessa evankeliumissa Jeesus suutelee veljeään Jaakobia suulle, ja Jaakob vastaanottaa ja ymmärtää pelastavan tiedon. Kirjassa pidetään gnostilaisuutta valtakirkon nitistämänä uskonnollisena liikkeenä, joka ymmärsi Jeesuksen inhimillisyyden. Tämä on sikäli kummallinen näkemys, että gnostilainen kirjallisuus piti Jeesusta puhtaasti hengellisenä, materian kahleista vapaana olentona. Gnostilaisuus piti esimerkiksi Jeesuksen kärsimyksiä ristillä näennäisinä. Gnostilaisuudessa myös pidettiin suvunjatkamista valitettavana asiana. Tämä johtui luultavasti seksuaalikielteisyydestä tai kielteisestä suhtautumisesta olemassaoloon aineellisessa maailmassa. Gnostilaisuuden asiantuntijat pitävät kirjan väitteitä usealta osin väärinä.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Kirjallisuutta

  • Brown, Dan: Da Vinci -koodi. WSOY, 2005. ISBN 951-0-29468-3.
  • Dunderberg, Ismo: Jälkisanat: Dan Brownin Da Vinci -koodi ja Nag Hammadin kirjasto, teoksessa Dunderberg, Ismo; Marjanen, Antti: Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisä tekstejä, 2. täydennetty painos. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30859-5.

[muokkaa] Aiheesta muualla