Antiikin Kreikan kulttuuri

Wikipedia

Hefaistoksen temppeli, Ateena
Suurenna
Hefaistoksen temppeli, Ateena

Antiikin Kreikan kulttuurilla on ollut suuri vaikutus Euroopan historiassa. Antiikin Kreikkaa kutsutaan usein länsimaisen sivistyksen kehdoksi.

Kreikan kulttuuri on kehittynyt tuhansien vuosien aikana, saaden alkunsa antiikin Kreikan arkaaiselta ajalta. Myöhemmin se vaikutti suuresti Rooman, Bysantin ja Ottomaanien valtakuntien kulttuuriin, sekä sai osaltaan vaikutteita näiltä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Kirjallisuus

Antiikin Kreikan kirjallisuuden alkuajat ja klassillinen kirjallisuuskausi kestivät noin vuoteen 300 eaa. Tuohon aikaan kirjallisuudessa oli hallitsevana eepillinen runous, jota edustivat muun muassa Homeros ja Hesiodos. Merkittävimmät teokset olivat Homeroksen Ilias ja Odysseia, joihin koko myöhempi kreikkalainen kulttuuri ja mytologia suurelta osin perustuivat.

Kreikkalainen lyriikka sai alkunsa elegioista, jota edustivat muun muassa Tyrtaios ja Theognis, ja jambirunoudella, jota edustivat Arkhilokos ja Simonides. Se jakautui monodiseen (yhden laulettavaan) tunnelmalauluun ja khoroksen yksiäänisesti laulamaan ja tanssimaan kuorolyriikkaan. Edellisen maineikkaimmat edustajat ovat Alkaios, Sapfo ja Anakreon, jälkimmäisen Alkman, Simonides ja Pindaros.

Draamakirjallisuus sai alkunsa 500-luvulla. Tragedian suuret nimet ovat Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, komedian Aristofanes.

Proosakirjallisuuden merkittävimmät edustajat ovat eläinsatujen kirjoittaja Aisopos, filosofit Anaksimandros, Herakleitos, Platon ja Aristoteles, historiankirjoittajat Herodotos, Thukydides ja Ksenofon, lääketieteilijä Hippokrates sekä puhujat Isokrates, Demosthenes ja Aiskhines.

Hellenistinen eli aleksandrialainen kirjallisuuskausi oli noin vuosina 300-30 eaa. Tällöin Aleksandria oli Ateenan sijasta tärkeimpänä sivistyskeskuksena. Tuon ajan kreikkalainen kirjallisuus oli etupäässä Kreikan suuruuden ajan jälkisatoa. Huomattavimmat kirjailijat olivat runoilijat Apollonios Rhodios, Theokritos ja Kallimakhos, historioitsija Polybios, polyhistori Eratosthenes, geometrian perustaja Eukleides ja tieteellisen mekaniikan perustaja Arkhimedes sekä eräät filosofit ja filologit.

Rooman vallan aikakauden kreikkalaisessa kirjallisuudessa (30 eaa—529 jaa) kaunokirjallisuuden merkitys oli vähäinen. Tuon ajan kirjallisuutta edustivat muun muassa Lukianos ja Heliodoros. Aikakauden historiankirjoittajista huomattavimmat ovat Plutarkhos, Arrianos, Josefus ja Cassius Dio, filosofeista Marcus Aurelius (joka oli roomalainen, mutta kirjoitti kreikaksi) ja Plotinos, tähtitieteilijöistä Ptolemaios ja lääkäreistä Galenos.

[muokkaa] Musiikki

Kreikkalainen musiikki on tullut tunnetuksi etupäässä musiikin teoriaa käsittelevien teosten kautta. Itse sävellyksistä on vain harvoja löydetty, ja niistäkin enimmät ovat peräisin verraten myöhäiseltä ajalta.

Kreikkalainen musiikki oli pääasiallisesti vokaalimusiikkia, ja sen taiteellinen arvo oli ennen kaikkea sävelten ja sanojen sekä niihin liittyvien ruumiinliikkeiden keskinäisessä sopusoinnussa sekä tämän sopusoinnun pohjalla kehittyneessä rytmin monipuolisuudessa ja eheydessä. Muissa suhteissa musiikki oli melko alkeellista, kuten soinnutukseen ja soitinnukseen nähden. Moniäänisyyttä ei tunnettu, paitsi oktaaveissa laulamista ja soittamista. Arvellaan kuitenkin, että säestävillä soittimilla on silloin tällöin lisätty tilapäisiä korusäveliä varsinaisten laulun sävelten lomiin.

Soittimina kithara ja aulos olivat yleisimmät ja arvostetuimmat. Metodiikassa ilmeni samantapaisia ominaisuuksia kuin keskiajan yksiäänisissä laulusävellyksissä ja useiden Euroopan nykyisten kansojen kansansävelmissä.

[muokkaa] Taide

Kreikan rakennustaide oli korkealla tasolla jo esihistoriallisella ajalla, kuten Troijan, Kreetan, Tirynsin ja Mykenen valtavat linnan- ja palatsinrauniot toiselta tuhatluvulta eaa. osoittavat. Samoin taideteollisuus oli korkeatasoista.

Varsinainen kreikkalainen taide jakautuu kolmeen ajanjaksoon: arkaaiseen, ns. doorilaisten vaelluksesta persialaissotiin (1100-500 eaa.), klassilliseen (500-338 eaa) ja hellenistiseen makedonialaisesta valloituksesta roomalaisten valloitukseen tai keisarikauteen (338-146 tai 30 eaa.).

[muokkaa] Rakennustaide

Kreikkalaisen rakennustaiteen luonteenomaisin tuote on temppeli. Ne rakennettiin kivipengermälle suorakaiteen muotoisiksi. Temppeleiden keskiosassa on suurehko pyhäkkö (cella), jossa on jumalankuva ja jommassa kummassa tai molemmissa päissä avoin eteishalli. Pylväitä saattoi olla temppelin etu- tai myös takaseinällä tai ympäri koko rakennuksen. Niiden tehtävänä oli tukea kattoa. Päätykolmiot ja friisit oli kaunistettu veistoksilla.

Temppeleissä oli kolme tyyliä, doorilainen, joonialainen ja korinttilainen.

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kreikan rakennustaide.

Kuuluisia rakennuksia ovat Paestumin temppeli, Olympian Zeuksen temppeli, Parthenon (doorilaisia), Erekhtheion ja Niken temppeli Ateenassa, Pergamonin temppeli ja Zeuksen alttari, Halikarnassoksen mausoleumi (joonialaisia), Lysikrateen muistomerkki (korinttilainen), sekä eräät teatterit, kuten Ateenan Dionysoksen teatteri.

[muokkaa] Kuvanveisto

Praksiteleen Hermes
Suurenna
Praksiteleen Hermes

Kuvanveisto tuli kreikkalaissa taiteessa käänteentekeväksi sen johdosta, että se ottaa alastoman ihmisruumiin kuvaamisen päätehtäväkseen. Taiteilijat eivät pyrkineet yksilölliseen näköisyyteen, vaan esittivät ihannetyyppejä, kuvasivat he sitten ihmisiä tai jumalia.

Arkaisen kauden veistokset, useat Apollonin nimellä tunnetut miesten kuvat, olivat aluksi jäykkiä ja tiukasti frontaliteettiasennossa, mutta myöhemmät veistokset olivat jo melkoisesti vapaampia.

Persialaissotien jälkeen sekä rakennustaiteen että kuvanveiston alalla vallitsi vilkas toiminta. Myronin, Feidiaan ja Polykleitoksen teoksia aateloi suurpiirteinen ylevyys. Seuraavan vuosisadan kuvanveistäjät Skopas, Praksiteles ja Lysippos esittivät teoksissaan yksilöllisempää kauneutta.

Varsinkin hellenistisenä aikana taide joutui palvelemaan ruhtinaiden kauneudenhalua ja koristamaan uusia kaupunkeja, kuten Aleksandriaa, Kodosta ja Pergamonia. Ylevyyden ja hillityn kauneuden sijalle astuvat intohimoisuus ja raju voima.

Esimerkkeinä tuon ajan veistoksista voidaan mainita Borghesen taistelija (katso Agasias), Laokoon, Rodoksen kolossi, Farnesen härkä, sekä niin sanotut galliveistokset Kuoleva galli ja Vaimonsa ja itsensä surmaava galli, joihin aiheet on saatu galatialaisten noin vuonna 200 eaa Vähään-Aasiaan tekemästä sotaretkestä.

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kreikan kuvanveisto.

Attikalainen koulu säilyi muodoltaan loistavana, mutta tuli yleensä aistilliseksi ja imeläksi.

[muokkaa] Maalaustaide

Knossoslainen härkä
Suurenna
Knossoslainen härkä

Maalaustaiteen asema on ollut Kreikassa huomattava, mutta vaasimaalauksia lukuun ottamatta tiedot siitä ovat niukat. Ensimmäinen huomattavampi mestari on Polygnotos, muita ovat Zeuksis ja varsinkin Apelles.

[muokkaa] Katso myös