Isokirjopeippi

Wikipedia

Isokirjopeippi

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Lamiales
Heimo: Huulikukkaiskasvit Lamiaceae
Suku: Solenostemon
Laji: scutellarioides

Isokirjopeippi (Solenostemon scutellarioides, syn. Coleus blumei, Coleushybridus”, Coleus pumilus), jota kutsutaan myös nimellä värinokkonen, on helppohoitoinen ja myrkytön koristekasvi.

[muokkaa] Kasvin historiaa

Isokirjopeippi on jo vanha koristekasvi Suomessakin. Varsinkin jugendkaudella, vuosina 1890–1915 Suomen rahvas kasvatti sitä maaseudulla huonekasvina.

[muokkaa] Tuntomerkit

Ominaista kasville ovat kirkasväriset lehdet, yleensä punaiseen ja lilaan vivahtavat sävyt. Alun perin kasvi on trooppinen rikkakasvi. Nimensä se on saanut nokkosta muistuttavasta ulkonäöstään.

[muokkaa] Hoito ja kasvatus

Isokirjapeippi menestyy ikkunalaudalla, parvekkeella ja amppelissa sekä valoisalla paikalla ulkona. Kasvin voi idättää siemenestä, itämisaika on 2–3 viikkoa 20 °C:ssa. Kylvö tehdään yleensä tammi-kesäkuussa. Kasvi lisääntyy helposti myös pistokkaasta, ja juurruttaminen on helppoa. Kasvia tulisi nyppiä n. 5 viikon välein ja myös leikata, jolloin haaroittuminen on runsaampaa. Kukkimaan kasvia ei kannata päästää, sillä kukat vievät värikkyyden lehdistä. Värikkyyttä heikentää myös liian typpipitoinen lannoitus. Kasvia ei pidä päästää kuivumaan; se viihtyy valoisassa paikassa. Mullan tulisi olla hieman hapanta. Isokirjopeippi kasvaa noin 30 cm:n korkuiseksi. Sen normaali elinikä on muutama vuosi.

Kasvin lehdillä on pureskeltuna nautittuna psykoaktiivisia vaikutuksia.

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta värinokkonen.