Basilika (kirkko)
Wikipedia
Basilika on suorakulmion muotoinen, kolmi- tai useampilaivainen kirkkorakennus, jossa keskilaiva on muita laivoja korkeampi, niin että valo pääsee sisään sen yläosan ikkunoista. Basilika eroaa siten hallikirkosta, jossa kaikki laivat ovat samankorkuiset.
Basilikatyyppi on peräisin antiikin Kreikan ja Rooman arkkitehtuurista. Ensimmäiset basilikat rakennettiin 100-luvulla eaa.
Vanhimman tunnetun basilikan, Basilica Porcian, rakennutti Roomaan 184 eaa. Marcus Porcius Cato. Rakennuksia käytettiin kauppaan ja oikeudenkäynteihin. Yhden kuuluisimmista basilikoista rakensi Maxentius ja viimeisteli Konstantinus 313. Jo Augustuksen aikoihin basilikaa pidettiin oleellisena osana kaupungiksi itseään kutsuvaa asutuskeskusta.
Kolmannelta vuosisadalta alkaen kristityt rakensivat basilikatyyppisiä rakennuksia kulttipaikoikseen. Pakanatemppeleissä rituaalit suoritettiin usein ulkona, joten niitä ei voitu käyttää mallina. Kristityissä kirkoissa on basilikan päässä puolipyöreä alttarikomero, jossa pappi seisoo korokkeella. Kirkot saivat vaikutteita etenkin keisaribasilikoista, joissa ei harrastettu kaupankäyntiä.

Basilikalla tarkoitetaan Italiassa myös erityisen arvoaseman omaavaa kirkkorakennusta sen muodosta riippumatta, esim. Basilica di San Marco.