Gootti
Wikipedia

Gootit (engl. The Goths) ovat nykyaikainen musiikkiin ja pukeutumiseen liittyvä alakulttuuri. Alakulttuurin juuret ovat 1970-luvun Isossa-Britanniassa. Lopullisesti goottikulttuuri muotoutui seuraavan vuosikymmenen alussa, jolloin goottirockista tuli oma musiikkityylinsä. Tuolloin kyseisen musiikin ihailijoita alettiin yleisesti kutsua gooteiksi. Nimitys viittaa englannin sanaan "Gothic" kauhu- ja kuolemaromantiikan merkityksessä.
Gootteihin liitetään ennen kaikkea eräänlaiseen "hautausmaaestetiikkaan" perustuva, huomiota herättävä pukeutumistyyli. Goottikulttuurilla ei juurikaan ole poliittisia tai yhteiskunnallisia päämääriä: kyse on esteettisestä liikkeestä, tyylikultista ja populaarimusiikin ympärille rakentuneesta vapaa-ajankulttuurista. On myös olemassa goottiestetiikkaan perustuvia romaaneja, sarjakuvia ja elokuvia. Näiden aihepiirit liittyvät usein kauhuun ja fantasiaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Goottipukeutuminen
Gootin väitetään stereotyyppisesti pukeutuvan vain mustaan tai vähintään hyvin tummiin väreihin, kuten viininpunaiseen tai tummansiniseen ja että näitä tummia värejä käytetään miltei aina mustan kanssa. Todellisuudessa gootit käyttävät hyvin laajaa väriskaalaa pukeutumisessaan ja joillakin musta on vain sivuroolissa. Yleisimmät voimakkaat värit lienevät kirkkaanvihreä, vaaleanpunainen, punainen ja violetti. Myös kokonaan valkoiset asut ovat gooteilla aivan mahdollisia. Mikä tahansa kaupasta ostettu musta tai punainen tai punamusta paita ei kuitenkaan tee ihmisestä goottia, vaan usein gootit ostavat vaatteitaan goottivaateliikkeistä, joita on suurimmissa kaupungeissa tai jos taitoa löytyy, valmistavat vaatteensa itse. Suomessa tunnetuin goottivaatteiden myyjä on helsinkiläinen liike Morticia.
Alkuaikoinaan 1980-luvulla goottityyli erosi vielä huomattavasti nykyisestä. Tuolloisessa muodossaan tyyli oli sekoitus punkia ja nykyistä goottityyliä. 1990-luvulla siihen alkoi sekoittua mukaan viktoriaaninen pukeutumistyyli, jota monet naispuoliset gootit käyttävät yhä.
Viktoriaaniseen tyyliin kuuluvat elegantit iltapuvut ja korsetit, väreinä usein musta ja lisänä erilaiset tummat värisävyt kuten viininpunainen. 2000-lukua kohden eri tyylisuuntausten kirjo kasvoi jo hurjiin mittoihin.
[muokkaa] Goottiehostus
Yleensä ajatellaan, että gootin "riisuessa maskinsa", eli pesevänsä kasvonsa meikeistään, ei hän ole enää gootti. Gootti on kuitenkin gootti meikittäkin. Miehillä ei ole ehdoton ehostuspakko, mutta ei miesten meikkaaminen ole kiellettyäkään. Miespuolinen gootti saattaa esim. käyttää valkoista puuteria. Naisilla on yleensä ainakin tummat silmät ja tummanpunaiset huulet.
Jotkut gootit myös nyppivät kulmakarvansa hyvin ohueksi ja käyttävät ehostuksessa tummaa kulmakynää. Rajuimmat gootit nyppivät kaikki kulmakarvansa pois ja ehostaessa piirtävät mustalla nestemäisellä rajauskynällä, eli eyelinerilla, kulmansa. Kulmien nyppiminen ei ole pakko goottityylissä, vaan jokainen voi kehitellä itsellensä sopivan tyylin.
Jotkut gootit taas eivät meikkaa ollenkaan, vaikka meikkaaminen kuuluu jossain määrin goottien identifioimiseen.
[muokkaa] Goottikulttuurin sisäiset alaryhmät
Gootti-ilmiöllä on useita niin tyylillisiä kuin musiikillisiakin ala-ja sivuryhmiä, kuten "Deathrock", "Cyber", "Neofolk", "Industrial", "Post-punk" ja "Fetish". Japanista peräisin olevalla "Gothic Lolitalla" on tyylinä täysin erilainen lähtökohta: siihen ei esimerkiksi liity musiikki alkuunkaan niin selkeästi kuin länsimaiseen goottiuteen. Gothic Lolita -tyylissä vaatetus on etusijalla, elämäntyyli - jos sellainen on - tulee vasta toisena.
Alakulttuurin sisältö on nykyisin muuttunut niin kirjavaksi, etteivät goottityylin edustajat oikein itsekään osaa sanoa, mikä tekee ihmisestä gootin. Toisten mielestä gootit eivät koskaan hymyile, toisten mielestä oikea gootti juo vain punaviiniä ja kolmannen mielestä gootilla tulee olla paljon lävistyksiä. Silti oikeaa tapaa tulla gootiksi ei ole määritelty.
Internetistä löytyy kuitenkin sivuja, joissa tosiaan painottavat, että gootti ei välttämättä ole apaattinen, vaan että hän osaa nauraa itsellensä. Tietty itseironia siis kuulusi myös goottien käyttäytymiseen. Internetistä löytyy myös sivuja jossa sanotaan, että yksi tapa varmistaa, onko kaveri gootti, on kysyä sitä itse henkilöltä. Gootti nimittäin ei myönnä olevansa gootti, vaan väistää kysymyksen tai vastaa kieltävästi. Näin gootit saavat pitää salaperäisyytensä. Gootiksi haluava pitää seurata muita tyylillensä uskollisia gootteja ja kehitellä itsellensä sopivan raju tyyli.
[muokkaa] Sanan etymologia
Gootti-alakulttuuriin yhteys muinaiseen goottien kansaan on pelkästään välillinen ja kielenkäytöllinen. Renessanssin ajan italialaistaiteilijat, jotka katsoivat olevansa roomalaisten seuraajia ja pitivät Roomaa hävittänyttä germaanikansaa gootteja hävityksen ja barbarian synonyyminä, alkoivat kutsua halveksimaansa vanhaa taidetyyliä goottilaiseksi. Sana vakiintui ja neutralisoitui gotiikan taidekauden nimeksi. 1700-1800-lukujen vaihteen englantilaiset kauhuromantikot sijoittivat tarinansa usein "goottilaisiin" linnoihin tms., mistä johtuen suuntausta alettiin kutsua goottilaiseksi kauhuromantiikaksi. Niinpä 1980-luvun kauhuromantiikkaa hyödyntänyttä rocksuuntausta alettiin nimittää goottirockiksi.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Baddeley, Gavin: Goth chic - johdatus pimeän puolen estetiikkaan (Like 2005). ISBN 952-471-503-1