Joosef II
Wikipedia

Joosef II (13. maaliskuuta 1741 – 20. helmikuuta 1790) oli Pyhä Rooman keisari vuodesta 1765. Hän oli keisarinna Maria Teresian ja keisari Frans I:n vanhin poika. Hän oli yksi valistuneista itsevaltiasta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus ja kasvatus
Joosef syntyi kesken Itävallan perimyssodan. Hänen äitinsä Maria Teresia hallitsi Habsburgien perimysmaita ja vaikka Fransista tuli hänen hallituskumppaninsa ja keisari 1765 Frans I:n kuoleman jälkeen, hänellä ei ollut poliittista vaikutusvaltaa.
Maria Teresia antoi määräyksen, ettei Joosefin tarvinnut kuunnella opetusta, jollein hän itse halunnut, joten hänen koulutuksensa jäi heikoksi. Eniten vaikutteita hän sai Voltairelta ja ensyklopedisteiltä. Joosefista tuli vasta jälleenperustetun valtioneuvoston (Staatsrath) jäsen. Valistuneena hallitsijana hän oli myönteinen uskonnonvapauden suhteen, valmis vapauttamaan maaorjat ja poistamaan tieteen ja kaupan rajoitukset.
[muokkaa] Avioliitot
Joosef nai 1760 Isabella Parmalaisen. Hänestä tuli keisari Fransin kuoleman jälkeen 1765, jolloin Maria Teresia teki pojastaan kanssahallitsijansa. Joosef ja Isabella saivat tyttären, jolle annettiin nimi Maria Theresa isoäitinsä mukaan, mutta lapsi kuoli nuorena. Isabellan kuoleman 27. marraskuuta 1763 jälkeen Joosef järjestettiin naimisiin Baijerin elektorin Kaarle Albertin tyttären Josephan kanssa. Toisesta avioliitosta tuli erityisen epäonnistunut. He eivät saaneet lapsia.
[muokkaa] Hallituskausi
[muokkaa] Äidin kanssahallitsijana 1765–1780
Kanssahallitsijana Joosef osallistui ensimmäiseen Puolan jakoon 1772 ja Baijerin sotaan 1778–1779 vaaliruhtinas Maksimillian Joosefin kuoleman 1777 jälkeen, mutta keisarinnalla oli aina viimeinen sanansa sanottavana. Joosef uhkasi jopa erota kun äiti ei suostunut hänen hankkeisiinsa uskonnonvapaudesta. Joosefilla oli myös aikaa matkustella, ja hän tapasi Frederik Suuren Neissessa 1769 ja 1770, samana vuonna sisarensa Marie-Antoinetten Ranskassa ja Katariina Suuren 1780.
[muokkaa] Yksin vallassa 1780–1790
Maria Teresian kuoltua 1780, Joosef II hallitsi yksin kuolemaansa 1790 asti. Päästyään yksin valtaan hän otti heti ohjat ja toteutti maaorjien vapautuksen, laajensi koulutusta, alisti kirkon valtiolle, toteutti rajoitetun uskonnonvapauden ja määräsi saksan kielen käyttöön kaikkialla. Kuten muutkin valistusmonarkit, Joosef suosi taiteita. Hänet tunnettiin "musiikkikuninkaana" ja hän ohjasi Itävallan kulttuurin kohti saksalaisuutta. Hän tilasi Mozartilta saksankielisen oopperan Die Entführung aus dem Serail.
Joosefin papistonvastaisuus ja vapaamieliset uudistukset saivat paavi Pius VI:n tekemään vierailun heinäkuussa 1782. Joosef vakuutti olevansa kunnollinen katolilainen, muttei muuttanut toimintaansa. Puuttuminen vanhoihin tapoihin alkoi aiheuttaa levottomuutta hänen valtakunnassaan. Ulkopoliikassaan Joosef ärsytti jokaista naapuriaan tasapuolisesti. Hän halusi eroon sopimuksesta, joka kielsi hänen alankomaalaisia alamaisiaan purjehtimasta Scheldtia. Kun Ranska vastusti häntä, hän alkoi juonia Venäjän kanssa Turkin ja Venetsian jakamisesta. Tästäkin hänen piti luopua erityisesti Ranskan vastustuksen vuoksi. Tämän jälkeen Joosef alkoi jälleen havitella Baijeria, tällä kertaa vaihtamalla se Itävallan Alankomaihin. Tämä johti Preussin kuninkaan johtaman Fürstenbundin muodostamiseen Itävaltaa vastaan.
[muokkaa] Epäonninen Turkin sotaretki ja hallituskauden loppu
Viimein Joosef liittyi Venäjän kanssa tuhotakseen Turkin. Sota alkoi epäonnistuneelle yllätyshyökkäyksellä Belgradin valtaamiseksi ja jatkui epäonnisella vuoden 1788 sotaretkellä. Joosef kulki armeijansa mukana, muttei onnistunut sodanjohdossa. Sotaretken heikoin hetki oli Karansebesin taistelu, jossa Itävallan armeija pakeni kuviteltuja turkkilaisia. Marraskuussa 1788 Joosef palasi Wieniin terveytensä menettäneenä ja oli kuolemankielissä vuoden 1789. Armeijan keskitys itään johti kapinaan Belgiassa. Myös Unkarissa aateli oli kapinan partaalla ja talonpojat järjestivät levottomuuksia. Joosef jätettiin yksin, eikä edes hänen ministerinsä Kaunitz suostunut tapaamaan häntä kahteen vuoteen. Hänen veljensä Leopold pysyi Firenzessä vaikka Joosef pyysi puoli vuotta ennen kuolemaansa häntä tulemaan Wieniin. Joosef peruutti kaikki uudistuksensa 30. tammikuuta 1790 ja kuoli 20. helmikuuta. Hänet haudattiin keisarilliseen hautaan numero 42 Wienissä.
Edeltäjä: Maria Teresia |
Unkarin kuningas 1780–1790 |
Seuraaja: Leopold II |
Böömin kuningas 1780–1790 |
||
Itävallan arkkiherttua 1780–1790 |
||
Edeltäjä: Frans I |
Pyhä Rooman keisari 1765–1790 Kanssahallitsija: Maria Teresia vuoteen 1780 asti |