Alsnön sääntö

Wikipedia

 Alsnön sääntö (nyk. Adelsö) 1279/80 loi Ruotsin valtakuntaan, jonka osa Suomi eli itäinen maakuntakin tuolloin oli, rälssin, josta nousi aatelissääty.

Maunu Ladonlukko (k. 1290, kuninkaana 1275-1290, antoi Alsnön herrainpäivillä 1279/80 asetuksen (Alsnö stadga), jolla hän sitoi kuningaskuntansa ylimykset kuninkaaseen palvelussuhteella.

Asetuksessa kuningas lupasi ylimysten hänelle ja valtakunnalle suorittamaa ratsupalvelusta vastaan näille verovapauden. Aiemmin tästä vapaudesta olivat nauttineet vain kuninkaan omaan seurueeseen kuuluneet asemiehet.

Asetuksen jälkeen kuninkaan seurueen asemiehet ja valtakunnan ylimykset alkoivat sulautua omaksi erilliseksi ryhmäkseen, ns. maalliseksi rälssiksi (frälse), josta myöhemmin kehittyi oma säätynsä. Maallisen rälssin sisällä erotettin aluksi kaksi ryhmää. Korkampiarvoisia olivat ritarit. Lisäksi rälssiin kuului myös asemiehet ja soinit (sven).

Alussa arvot olivat suoraan sidoksissa palveluksiin kuninkaalle ja valtakunnalle, ne eivät siis olleet perinnöllisiä. Mikäli verovapauden saavuttanut maallisen rälssin jäsen ei enää kyennyt suoriutumaan vaaditusta asepalveluksesta hän myös menetti asemansa. Rälssistä muodostui myöhemmin perinnöllinen aateli.

[muokkaa] Katso myös

Muilla kielillä