Kaupunginojan puistovyöhyke
Wikipedia
Plaanaojan (oululaisittain Laanaoja) eli Kaupunginojan puistovyöhyke halkaisee diagonaalisesti Oulun keskustan ruutukaava-alueen. Puistovyöhyke sai nykyisen muotonsa C.L.Engelin ja J.A.Ehrenströmin laatimassa asemakaavassa. Kaava laadittiin vain kaksi vuotta Oulun palon 1822 jälkeen. Ojanvarresta haluttiin suoja-alue tulipaloja vastaan. Rakennetuiksi puistoiksi alueita alettiin muuttaa vasta 1860-luvulla, siihen asti alueet olivat lähinnä heinäpeltoina eli plaaneina, joilta kaupunki myi huutokaupaupalla heinän kaupunkilaisille.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pokkisenpuisto
Plaanaoja laskee Oulujoen suistoalueeseen Pokkisenpuiston kohdalla. Ojan suulla on sijainnut Oulun vanha satama, joka siirrettiin kuitenkin Toppilansalmeen jo 1700-luvulla. Alue oli ensimmäisiä puistoiksi rakennettuja alueita puistovyöhykkeellä. Alueen suunnittelu aloitettiin jo 1850-luvulla.
Pokkisenpuistossa on Oskari Jauhiaisen veistos Kalasääski ja lohi, joka on Oulun ensimmäinen suihkulähdeveistos. Veistos paljastettiin vuonna 1960.
Puiston läpi kulkee suosittu ulkoilureitti kauppatorin alueelta Hupisaarille. Plaanaojan ylittävän sillan kohdalla on pieni vesiputous.
[muokkaa] Madetojan puisto
Plaanaojaa ylävirtaan mentäessä tullaan Madetojan puistoon. Puisto sijaitsee vanhan kaupungintalon eli nykyisen Nuoriso- ja kulttuurikeskus NUKUn vieressä. Puisto jää kahden vilkkaasti liikennöidyn kadun, Aleksanterikadun ja Torikadun väliin. Puistoon pystytettiin Aarre Aaltosen tekemä säveltäjä Leevi Madetojan patsas vuonna 1962. Madetojan puistoksi alue nimettiin vuonna 1965.
[muokkaa] Hallituspuisto
Hallituspuistoksi sanotaan nykyisen kaupungintalon korttelin puistoalueita. Vuonna 2005 puistosta erotettiin kuitenkin osa uudeksi Maria Silvfanin puistoksi.
[muokkaa] Maria Silfvanin puisto
Osa Hallituspuistoa – tarkemmin kaupungintalon ja Torikadun välinen puistoalue – nimettiin Maria Silfvanin puistoksi 30. elokuuta 2005 Oulussa pitkään vaikuttaneen Suomen ensimmäisen tunnetun ammattinäyttelijättären kunniaksi. Samana päivänä paljastettiin puistossa kuvanveistäjä Sanna Koiviston patsas Ajan kulku.
[muokkaa] Snellmanin puisto
Snellmanin puisto katkaisee Hallituskadun Isokadun ja Kirkkokadun välillä. Puistoon on sijoitettu kaksi ulkoveistosta: Jussi Mäntysen Kurjet vuodelta 1947 ja Martti Aihan Mediator vuodelta 1999. Mediator on huomiota herättävä oranssi vanhaa rautatiesiltaa muistuttava 27 metriä pitkä teräsveistos, joka kulkee kaupunginojan yli.
[muokkaa] Otto Karhin puisto
Otto Karhin puisto on Oulun ensimmäinen nimetty puisto. Nimi oli kylläkin aluksi Appelgrenin puisto. Vuonna 1907 puiston nimi muutettiin Palokunnanpuistoksi ja tuosta nimestä on peräisin nykyisinkin yleisesti käytössä oleva Letkunpuisto -nimitys. Otto Karhin puistoksi tämä Oulun varsinainen keskuspuisto nimettiin vuonna 1956.
[muokkaa] Vaaran puisto
Vaaran puisto ja Kaupunginoja kulkevat Pakkahuoneenkadulta Saaristonkadulle Uusikadun itäpuolta. Puisto tekee Uusikadusta ikään kuin puistokadun tuolla muutaman korttelin matkalla. Puistoon on sijoitettu Oskari Jauhiaisen veistämä Teuvo Pakkalan muistopatsas (1973). Pakkalan tunnetuimmat teokset kertovat juuri Vaaran puistosta rautatieasemalle ulottuvasta alueesta "Kakaravaarasta".
[muokkaa] Lyötynpuisto
Kaupunginoja muodostaa Lyötynpuistoon laskiessaan pienen suvannon. Suvannon rannalle on sijoitettu Jaakko Pernun pajusta tekemä ympäristöveistos Päivänvarjo (2001). Puistossa on myös Viljo Savikurjen veistos Pohjan neito (1967). Patsasta on joskus kutsuttu Oulun Havis Amandaksi, koska aikaisemmin ylioppilaat lakittivat neidon vappuisin. Lyötynpuistoa on viime vuosina huomattavasti kunnostettu.
[muokkaa] Karjasillanpuisto
Karjasillanpuisto on Engelin ja Ehrenströmin suunnitteleman puistovyöhykkeen viimeinen puisto kaupunginojaa ylävirtaan mentäessä. Kaupunginoja alittaa rautatien ja tulee Karjasillan kaupunginosaan, missä se laajenee suvannoksi. Keskellä tuota suvantoa on Martti Tarvaisen veistos Siivet (1965), jossa on kuvattu kolmen joutsenen lentoonlähtö.
[muokkaa] Kaupunginoja
Kaupunginoja eli Plaanaoja–Hiirosenoja on pieni jokiuoma, joka saa alkunsa Oulujoesta Heikkilänkankaan ja Iinatin kaupunginosien väliseltä alueelta. Ojauoma erkanee Oulujoesta Heikkilänsuvannossa, johon on rakennettu pato voimalaitoksen vesialtaan pinnankorkeuden säilyttämiseksi. Kaupunginoja muodostaa padon alapuolella pienen vesialtaan, jonka eteläpäässä on toinen pato. Juurusoja laskee Kaupunginojaan noin kilometrin Heikkilänsuvannon padon alapuolella.