Eerik Verikirves
Wikipedia
Eerik Verikirves (Erik I Haraldsson, 895–954) oli Norjan kuningas 930–933. Eerik asui pitkään maanpaossa Skotlannissa. Sieltä palattuaan hän murhasi useita veljiään raivaten näin tiensä kuninkaaksi. Hän lienee saanut liikanimensä "Verikirves" juuri näistä surmista. Eerik hallitsi Norjaa iäkkään isänsä Harald Kaunotukan kanssahallitsijana. Valta oli kuitenkin käytännössä yksin Eerikin käsissä Haraldin viimeisinä vuosina.
Eerik hallitsi julman yksinvaltiaan tavoin, mikä nostatti ylimystön vastustamaan häntä. Eerikin nuorempi veli Haakon palasi Englannista saatuaan tiedon isänsä kuolemasta ja saavutti pian ylimystön luottamuksen. Haakon valittiin uudeksi kuninkaaksi. Eerik yritti pitää kruunun itsellään, mutta joutui vetytymään Orkneysaarille. Eerik oli jonkin aikaa Northumbrian hallitsijana, jossa hän kuoli 954.
[muokkaa] Puoliso
- Gunnhild Ossursdotter
[muokkaa] Lapset
- Guttorm Eiriksson
- Harald Harmaaturkki (Eiriksson)
- Ragnfrød Eiriksson
- Ragnhild Eiriksdotter
- Erling Eiriksson
- Gudrød Eiriksson
- Sigurd Sleva (Eiriksson)
- Ragnvald Eiriksson
Edeltäjä: Harald Kaunotukka |
Norjan kuningas |
Seuraaja: Haakon Hyvä |