Gerbiili

Wikipedia

Mongolian gerbiili

Elinvoimainen


Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Heimo: Muridae
Alaheimo: Gerbillinae
Suku: Meriones
Laji: unguiculatus

Gerbiili tai mongolianhyppymyyrä (Meriones unguiculatus) on pieni jyrsijä, joka soveltuu lemmikiksi ja helppohoitoisuutensa ansiosta ne ovat hyviä ensilemmikkejä. Gerbiilit elävät 3–5 vuotta.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Gerbiilit lemmikkeinä

Pienellä totuttelulla gerbiilin saa viihtymään sylissä.

Gerbiilejä on helpoin pitää terraariossa, koska niistä purut eivät pääse leviämään huoneistoon. Duna on liian matala gerbiilien kaivamiseen, ja gerbiilit jyrsivät sen rikki. Tavallisessa jyrsijähäkissä gerbiilien pienet jalat voivat jäädä hyvin helposti kiinni kaltereihin ja katketa. Gerbiilit myös purevat kaltereita ja siitä syntyy melkoista meteliä ja myös gerdiilien suuhun voi tulla haavoja. Kaltereita jyrsiessä niiden kuonosta voi lähteä karvaa ja kuono voi kulua jopa verille saakka. Lisäksi häkkiin saa harvoin tarpeeksi paljon purua gerbiilien kaiveltavaksi. Gerbiilien häkkiin ei kannata laittaa hiekkaa sillä niiden kuono ja silmät voivat ruhjoutua kun gerbiili temmeltää hiekan seassa.

Gerbiilit syövät lemmikkieläinliikkeistä saatavia valmiita jyrsijöiden ruokasekoituksia, jotka sisältävät mm. auringonkukansiemeniä, johanneksenleipäpuuta, porkkanaa, herneitä ja kauraa. Erityisesti gerbiilit pitävät auringonkukansiemenistä ja pähkinöistä, joita rasvaisuutensa vuoksi ei saa kuitenkaan antaa liikaa. Vaihtoehtona siemenseoksille ovat eläinkaupoista saatavat pelletit, jotka ovat puristeruokaa joka sisältää kaiken gerbiilin tarvitseman ravinnon, mutta silti useimmat yksilöt kuitenkaan eivät syö pelkästään niitä.

Gerbiilit tarvitsevat ruokasekoituksen lisäksi vihanneksia, hedelmiä, marjoja ynnä muuta sellaista, kuten esimerkiksi salaattia. Mitään suolaista, kovin rasvaista tai mausteista niille ei kuitenkaan saa antaa. Gerbiilit tarvitsevat myös eläinvalkuaista, jota ne saavat keitetyn kananmunan valkuaisesta, jauhomadoista joita saa eläinkaupasta tai sokerittomasta- ja rasvattomasta jugurtista. Anna jugurttia silloin tällöin, pari kertaa viikossa.

Gerbiilit ovat laumaeläimiä, joten niitä ei ikinä saisi pitää yksin. Kannattaa hankkia samasta poikueesta vähintään kaksi urosta (voivat tapella) tai kaksi naarasta. Yli kuuden lauman pitämistä ei suositella tappeluiden välttämiseksi. Jos ostat uroksen ja naaraan, ne alkavat pian saada poikasia ja lopulta naaras saattaa kuolla synnytyksen rasituksiin. Ota kuitenkin huomioon, että urokset ovat naaraita vilkkaampia.

Kun hankit gerbiilejä ne ovat usein melko pieniä ja vilkkaita. Ne hyppivät ulos käsien pienimmistäkin raoista. Noin vuodessa niistä kasvaa aikuis-kokoisia, tosin kasvu on jo hidasta puolen vuoden jälkeen. Kun gerbiili täyttää 2,5 vuotta se alkaa selvästi vanheta. Niiden vilkkaus vähenee huomattavasti. Noin 3,5-vuotias vanhus alkaa olla jo selvästi raihnaisessa kunnossa, mutta hyvällä hoidolla se saatta vielä nähdä 5-vuotispäivänsä tai sitten ei.

Terraariossa tulee olla tarpeeksi materiaalia puuhailuun ja nakerteluun. Tähän käyvät hyvin esimerkiksi vessapaperirullat, puu ja pahvilaatikot. Gerbiilit tarvitsevat myös leposijaansa varten rakennusmateriaalia (esim. talous- tai vessapaperia).

[muokkaa] Gerbiilien päivärytmi ja jaloitteleminen

Musta gerbiili
Suurenna
Musta gerbiili

Gerbiilit nukkuvat ja valvovat noin neljän tunnin jaksoissa. Öisin toimii sama järjestely, jolloin terraariosta kantautuva rapina ja rouskutus saattaa herättää sinut, jos terraario on samassa huoneessa. Gerbiileitä ei saa pitää pelkästään häkkieläimenä. Niiden olisi ehdottomasti päästävä ainakin kerran viikossa vähintään puoleksi tunniksi pois terraariosta lattialle jaloittelemaan. Voit myös tehdä niille oman jaloitteluaitauksen, jos sinulla ei ole mahdollisuutta päästää niitä lattialle. Kuukauden kuluttua hankinnasta niiden täytyisi päästä ensimmäistä kertaa ulos häkistä, mutta jos ne eivät ole vielä kesyyntyneet, kesytä niitä, mutta älä päästä vielä lattialle. Juoksupyörää gerbiileille ei saa hankkia, koska häntä voi jäädä juoksupyörän pinnojen väliin. Juoksupyöräkään ei kuitenkaan korvaisi niiden liikunnantarvetta. Tee huoneesta, jossa gerbiilit jaloittelevat, turvallinen tukkimalla kaikki pienet rakoset pesusienillä tm. ja nosta sähköjohdot ylös. Laskeudu gerbiilien tasolle, jotta ne eivät pelkäisi sinua. Kun ne ovat mielestäsi jaloitelleet tarpeeksi, nosta ne takaisin terraarioon. Älä kuitenkaan jahtaa niitä, jotta ne eivät pelästy sinua! Voit houkutella ne esimerkiksi pahviputkeen, ja nostaa takaisin terraarioon.

[muokkaa] Gerbiilille tarvikkeet

Ensimmäiseksi gerbiileille tarvitaan terraario. Terraarion mittojen tulee olla vähintöään 70x40x50 cm (pituus x leveys x korkeus), mutta eläinsuojeluyhdistyksen antamat minimimitat ovat 40x30x30 cm. Todellisuudessa terraarion tulisi olla reilusti suurempi, sillä liian isoa terraariota ei ole. Terraarioksi sopii esimerkiksi vanha vettäpitämätön akvaario, joita voi saada edullisestikin kyselemällä. Sen lisäksi gerbiileille tulee hankkia juomapullo ja ruokakuppi (samassa terraariossa asuvat juovat samasta pullosta), kuljetusboksi, kaikenlaisia virikkeitä (puhtaat oksat, pahvilaatikot jne, tutustu eläinkaupan valikoimiin) ja nakerrettavaa, sekä tietysti pesäkopin, jossa ne voivat olla omassa rauhassaan. Muistathan, että gerbiileille ei saa antaa mitään muovista, sillä gerbiili mielellään jyrsii kaiken, ja voi vahingossa niellä muovinpalan ja saada siitä hengenvaarallisen suolitukoksen. Puruja terraarion pohjalla tulisi olla ainakin 10 cm, sillä gerbiilit ovat innokkaita kaivureita, ja kuopivat puruja mielellään. Tunneleiden kaivamiseen gerbiilit tarvitsevat mielellään jopa 15–25 cm purua, mutta mahdollisuudet riippuvat terraarion korkeudesta. Gerbiilit tarvitsevat myös chinchillanhiekkaa kylpyjä varten. Vedellä gerbiiliä ei saa pestä, ellei se ole erityisen likainen. Anna hiekkakylpy niille pari kertaa viikossa. Voit laittaa hiekkaa kuljetusboksiin tai karkkilaatikkoon ja nostaa gerbiilit kylpemään sinne. Samaa hiekkaa voit käyttää puolikin vuotta, kunhan sen siivilöi usein ja ottaa siitä ylimääräiset roskat ja kakat pois.

[muokkaa] Terraarion sijoitus ja kun gerbiili tulee taloon

Gebiilien terraario sijoitetaan kuivaan ja vedottomaan paikkaan, jossa ei ole paljon voimakkaita ääniä ja uusia hajuja. Älä laita terraariota television viereen, sillä siitä eläimet stressaantuvat, mutta älä myöskään aivan viimeisimpään nurkkaan, sillä gerbiilit ovat uteliaita ja seurailevat mielellään perheenjäsenten touhuja. Terraario ei myöskään saa olla liian matalalla, sillä kaikkea ylhäältä tulevaa gerbiilit vaistomaisesti juoksevat pakoon.

Kun gerbiilit tulevat taloon, terraarion tulee olla valmiiksi sisustettu. Juttele niille hiljaisesti omalla äänelläsi, jotta ne tottuisivat siihen. Aluksi gerbiilit luultavasti vain kyhjöttävät piilossa, mutta parin minuutin kuluttua uteliaisuus voittaa pelon, ja ne lähtevät tutkimaan terraariota. Anna niiden pari-kolme päivää olla rauhassa terraariossa, vaihda vain vesi ja ruoka, kahden päivän välein. Sen jälkeen voit ruveta pikkuhiljaa kesyttämään, tarjoilemalla niille vaikka salaattia. Gerbiilin ensimmäinen luottamuksenosoitus onkin se, kun se huolii kädestäsi makupalan. Muista, että gerbiilin kunnollinen kesyyntyminen voi vaatia paljonkin aikaa, ja toivoa ei kannata menettää ensimmäisten päivien aikana. Täytyy vain kärsivällisesti monta kertaa päivässä laittaa käsi terraarioon ja antaa gerbiileiden haistella rauhassa kättä. Vähitellen gerbiilit tottuvat käsiin ja kärsivällisyytesi palkitaan. Tähän voi kuitenkin mennä jopa useita kuukausia, joten kärsivällisyyttä tarvitaan. Voit myös jälkeenpäin laittaa ruokaa purujen alle nimittäin gerbiilit tykkää etsiä ruokaansa. Joten ruokakuppia ei tarvita enää n. 6 kk jälkeen.

[muokkaa] Poikaset

Gerbiili saa poikasia kerrallaan n. 4–8. Gerbiiliemon kantoaika on noin 25 päivää. Poikaset ovat syntyessään karvattomia ja sokeita. Niihin ei saa koskea ensimmäisen viikon aikana. Kun poikaset ovat viikon iässä, voit koskea poikasiin kunhan olet ensin hieronut kättäsi puruihin. Poikasille alkaa ilmestymään karvaa 9 päivän iässä. 2-viikkoisina gerbiilin poikaset alkavat jo maistelemaan kiinteää ruokaa, silloin niiden silmät ovat vielä kiinni. Poikasten silmät aukeavat 3 viikon iässä, silloin poikasilla on myös kirppuikä eli ne hyppivät ympäriinsä. Poikasille vaarallisin aika on 3 vk:a silloin ne voivat sairastua ns. naksutautiin. Eli kurkussa oleva limaa tukkii hengitystiet ja poikasen hengittäessä kuuluu naksahtava ääni. Tätä voi yrittää ehkäistä antamalla kahden viikon iässä kostutettuja salaatinlehtiä sekä undulaateille tarkoitettuja siemeniä. Poikaset ovat luovutusiässä 6 viikon ikäisinä ja silloin ne pitäisi myös jaotella sukupuolen mukaan.Poikaset ovat karvattomia ja sokeita.

[muokkaa] Aiheesta muualla

  • Suomen Gerbiiliyhdistyksen kotisivut: SGY