Angola

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee Afrikan valtiota. Angola on myös kaupunki Indianassa sekä kaupunki New Yorkin osavaltiossa.
República de Angola
 
lippu vaakuna
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri
José Eduardo dos Santos
Fernando da Piedade Dias dos Santos
Pääkaupunki Luanda (4 500 000 as. 2004)
8° 50' S, 13° 20' E
Muita kaupunkeja Lubango (800 000 as.)
Pinta-ala
 – josta sisävesiä
1 246 700 km² (sijalla 22)
ei merkittävästi
Väkiluku (2004)
 – väestötiheys
 – väestönkasvu
10 978 552 (sijalla 71)
8,6 / km²
1,9 % (2005)
Viralliset kielet portugali
Valuutta Kwanza (AOA)
BKT (2003)
 – yhteensä
 – per asukas
sijalla 83
31 364 miljoonaa USD
2 319 USD
HDI (2002) 0,381 (sijalla 166)
Elinkeinorakenne maatalous 8 %,
palvelut 25 %,
teollisuus 67 % BKT:sta
Aikavyöhyke
 – kesäaika
UTC+1
?
Itsenäisyys
Portugalista
 
11. marraskuuta 1975
Lyhenne
Maatunnus
 
AO
ajoneuvot: ANG
lentokoneet: D2
Kansainvälinen
suuntanumero
+244
Motto Virtus Unita Fortior (Yhtenäisyys antaa voimaa)
Kansallislaulu Angola Avante


Angolan tasavalta eli Angola on valtio eteläisessä Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Namibia, Kongon tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta ja Sambia.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Nykyisen Angolan alueen varhaisimmat asukkaat olivat khoisaneita. Myöhemmin sen asuttivat bantukansat. Vuonna 1483 portugalilaiset saapuivat Angolan alueelle, jossa siihen aikaan sijaitsivat Kongon kuningaskunta, Ndongo ja Lunda. 1500-luvun kuluessa portugalilaiset ottivat hallintaansa Luandan ja Benguelan kaupungit sekä suurimman osan rannikkoa. Ndongon kuninkaan kanssa liittoutuneet hollantilaiset valtasivat alueet vuosina 1641-1648. Portugalilaiset palasivat 1648 ja käynnistivät pitkän sodan, joka päättyi sekä Ndongon että Kongon kuningaskuntien valloitukseen vuoteen 1671 mennessä. Portugalilaiset vakiinnuttivat asemansa sisämaassa vasta 1900-luvun alussa.

Vuonna 1961 Angolan itsenäisyysliike käynnisti sissisodan Portugalin valtaa vastaan. Itsenäisyysliike koostui kolmesta ryhmästä: Angolan kansallinen vapautusrintama (FNLA), Kansanliike Angolan vapauttamiseksi (MPLA) ja Angolan täydellisen itsenäisyyden liitto (UNITA). FNLA oli näistä länsimielisin ja hyvissä väleissä Zairen diktaattorin Mobutu Sese Sekon kanssa, kun taas MPLA oli marxilainen ja itäblokin tukema. UNITA oli alun perin lähinnä maolainen. Myös liikkeiden kannatusalueet vaihtelivat. UNITA sai kannatusta lähinnä ovimbundujen, FNLA bakongojen ja MPLA kimbundujen ja mestitsien keskuudessa.

Neilikkavallankumouksen jälkeen vuonna 1974 Portugalin uusi hallitus aloitti vetäytymisen Angolasta. Valtataistelu eri itsenäisyysliikkeiden välillä kärjistyi nopeasti sisällissodaksi, johon myös ulkovallat sekaantuivat. Sisällissodan voittajaksi selviytyi MPLA, jonka johdolla Angola itsenäistyi 11. marraskuuta 1975. Ensimmäiseksi presidentiksi nousi Agostinho Neto, jota seurasi vuonna 1979 José Eduardo dos Santos. UNITA jatkoi kuitenkin taistelua Etelä-Afrikan ja Yhdysvaltain tuella, kuubalaisten joukkojen tukiessa Angolan hallitusta vuoteen 1989 asti. Sisällissota pyrittiin lopettamaan rauhansopimuksilla vuosina 1991 ja 1994, mutta kummallakin kerralla taistelut käynnistyivät uudestaan. Vuonna 1992 pidettiin ensimmäiset monipuoluevaalit. Uusi rauhanprosessi käynnistyi UNITA:n johtajan Jonas Savimbin kuoltua taistelussa 22. helmikuuta 2002, ja se on kestänyt ainakin toistaiseksi.

UNITA on lakkauttanut aseistetun siipensä ja ottanut tärkeimmän oppositiopuolueen osan. Vaikka maan poliittinen tilanne alkaa hiljalleen palata normaaliksi, presidentti José Eduardo dos Santos ei ole toistaiseksi sallinut demokraattisten kehityksen jatkumista. Angolalla on lukuisia vakavia ongelmia: humanitäärinen kriisi (joka johtuu pitkittyneestä sisällissodasta), maa on täynnä purkamattomia miinakenttiä ja Cabindan pohjoisosassa on itsenäisyydestä taistelevia joukkoja.

[muokkaa] Politiikka

Angola on hallitusmuodoltaan tasavalta. Vuonna 1992 se muutettiin MPLA:n johtamasta yksipuoluejärjestelmästä monipuolueiseksi.

Angolan presidentti valitaan kansanvaaleilla viideksi vuodeksi kerrallaan. Pääministerin nimittää presidentti. Tämänhetkinen presidentti on José Eduardo dos Santos ja pääministeri Fernando da Piedade Dias dos Santos.

220-jäseninen kansalliskokous valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan.

[muokkaa] Maantiede

Angolan kartta
Suurenna
Angolan kartta
Angolan satelliittikuva
Suurenna
Angolan satelliittikuva


Angola sijaitsee eteläisen Atlantin valtameren rannikolla. Sen naapurimaat ovat Namibia, Kongon tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta ja Sambia. Muusta Angolasta erillään sijaitsee Cabindan eksklaavi. Angolalla on maarajaa yhteensä 5 198 kilometriä. Rantaviivaa on 1 600 kilometriä. Maan korkein kohta on Morro de Moco, joka kohoaa 2 620 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolella.

Angolassa vallitsee trooppinen ilmasto. Vuoden keskilämpötila on lähes aina yli 20 °C.

[muokkaa] Maakunnat

Angola jakaantuu 18 maakuntaan.

  1. Bengo
  2. Benguela
  3. Bié
  4. Cabinda
  5. Cuando Cubango
  6. Cuanza Norte
  7. Cuanza Sul
  8. Cunene
  9. Huambo
  10. Huila
  11. Luanda
  12. Lunda Norte
  13. Lunda Sul
  14. Malanje
  15. Moxico
  16. Namibe
  17. Uige
  18. Zaire
Angolan maakuntakartta.
Suurenna
Angolan maakuntakartta.

[muokkaa] Talous

Angolan talous on epäjärjestyksessä neljännesvuosisadan kestäneen lähes jatkuvan sotatilan jäljiltä. Runsaista luonnonrikkauksista huolimatta bruttokansantuote on maailman matalimpia. Maatalous tuo elannon 85%:lle maan kansalaisista. Öljyteollisuus on tärkeä maan taloudelle luoden n. 45% maan bruttokansantuotteesta ja käsittää 90% sen viennistä.

[muokkaa] Väestöjakauma

Angolan kolme tärkeintä etnistä ryhmää ovat ovimbundut (37% väestöstä), kimbundut (25% väestöstä), ja kongot (13% väestöstä). Muita ryhmiä ovat mm. chokwet (lundat), ganguelat, nhaneca-humbet, ovambot, hererot, ja xindungat. Eurooppalaisperäisiä (lähinnä portugalilaisia) on n. 1% väestöstä ja eurooppalaisten ja afrikkalaisten sekoittumisen tuloksena syntyneitä mestiçoja n. 2%. Uskonnollisesti hieman yli puolet angolalaisista on kristittyjä (katolisia 38%, protestantteja 15%), loput taas ovat perinteisen animismin harjoittajia.

[muokkaa] Kulttuuri

Angolalaisia kirjailijoita ovat muun muassa José Eduardo Agualusa, Alda Lara ja José Luandino Vieira. Myös maan entinen presidentti Agostinho Neto kirjoitti useita runoja.

Angolassa suosittuja musiikin tyylilajeja ovat muun muassa angolalainen merengue, kilapanda ja semba. Länsimainen populaarimusiikki on vaikuttanut angolalaiseen nykymusiikkiin. Tunnetuimpiin nykymusiikin artisteihin kuuluu muun muassa Bonga.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

[muokkaa] Turismi


Afrikan valtiot
Pohjois-Afrikka : Algeria · Egypti · Libya · Marokko · Mauritania · Sudan · Tunisia ·
Kiistanalaiset alueet: Länsi-Sahara
Länsi-Afrikka : Benin · Burkina Faso · Gabon · Gambia · Ghana · Guinea · Guinea-Bissau · Kamerun · Kap Verde · Kongon tasavalta · Liberia · Mali · Norsunluurannikko · Niger · Nigeria · Päiväntasaajan Guinea · São Tomé ja Príncipe · Senegal · Sierra Leone · Togo
Keski-Afrikka : Burundi · Keski-Afrikan tasavalta · Kongon demokraattinen tasavalta · Ruanda · Tšad
Itä-Afrikka : Djibouti · Eritrea · Etiopia · Kenia · Seychellit · Somalia · Tansania · Uganda  Kiistanalaiset alueet: Puntmaa · Somalimaa
Etelä-Afrikka : Angola · Botswana · Etelä-Afrikan tasavalta · Komorit · Lesotho · Madagaskar · Malawi · Mauritius · Mosambik · Namibia · Swazimaa · Sambia · Zimbabwe 
Epäitsenäiset alueet: Mayotte · Réunion · Saint Helena



Portugalinkielisten maiden yhteisö
Angola | Brasilia | Guinea-Bissau | Itä-Timor | Kap Verde | Mosambik | Portugali | São Tomé ja Príncipe