Intifada

Wikipedia

Intifada on palestiinalaisten kansannousu Israelin miehitystä vastaan. Ensimmäinen kansannousu oli vuosina 19871993 ja toinen alkoi syyskuussa 2000.

[muokkaa] Ensimmäinen intifada

Ensimmäinen intifada alkoi kun palestiinalaiset surmasivat 6. joulukuuta 1987 ostoksilla Gazassa olleen israelilaisen. Neljä palestiinalaista kuoli 9. joulukuuta 1987 Jabalyassa auto-onnettomuudessa, jossa toisena osapuolena oli israelilainen kuorma-auto. Palestiinalaiset lähtivät osoittamaan mieltä, ja seuranneissa mellakoissa kuoli israelilaisen sotilaan luodista yksi palestiinalainen. Israelin armeija vastasi väkivallalla: ensimmäisten 31 kuukauden aikana sai surmansa 670 siviiliä ja tuhansia haavoittui. Palestiinalaiset puolestaan olivat surmanneet 11 israelilaista sotilasta.[1]. Ensimmäisen intifadan yhteenotoissa kuoli yhteensä noin 1 400 palestiinalaista ja noin 270 israelilaista siviiliä ja 150 israelilaista sotilasta.[2] Kansannousu jatkui aina vuoteen 1993. Työväenpuolueen voitettua vuoden 1992 vaalit Jitzhak Rabin aloitti neuvottelut PLO:n kanssa rauhan aikaansaamiseksi, ja vuonna 1993 osapuolet allekirjoittivat Oslon sopimuksen. Myös nimellä Oslo I tunnetussa sopimuksessa Israel ja PLO tunnustivat toisensa. Se merkitsi mahdollisuutta ratkaista Israelin ja palestiinalaisten välisen Palestiinan peruskonfliktin.

[muokkaa] Toinen intifada

Toinen intifada eli Al-Aqsan intifada alkoi syyskuussa 2000. Yhteenotoissa on toisen intifadan aikana kuollut 1 116 israelilaista [3]ja 4 066 palestiinalaista [4]. Usein esitetään, että toinen intifada alkoi Ariel Sharonin vierailtua Al-Aqsan moskeijassa ja että vierailu olisi tulkittu provokaatioksi. Useissa lähteissä kuitenkin viitataan muihin syihin, kuten esimerkiksi Israelin poliisivoimien provokatiiviseen käytökseen (Sharon ei kirjaimellisesti itse käynyt Al-Aqsan moskeijassa). Israelissa uskotaan yleisesti palestiinalaisjohdon aloittaneen kansannousun tietoisesti painostaakseen Israelia väkivallan avulla.[5] Monet tutkijat ovat toisaalta arvelleet toisen intifadan tulleen Jasser Arafatille ikävänä yllätyksenä.

Palestiinalaiset terroristit ovat hyökänneet israelilaisia siviilejä kohtaan tekemällä itsemurhapommi-iskuja julkisilla paikoilla, kuten ravintoloissa ja julkisissa kulkuvälineissä. Israel on vastannut terrori-iskuihin ja pyrkinyt valvomaan tarkemmin raja-alueita. Hamasilla, islamilaisella jihadilla ja Fatahilla on varastossa aseita, joita valmistetaan asepajoissa Hebronin, Nablusin ja Ramallahin kaupungeissa. Euroopan Unioni, Yhdysvallat, Israel, Kiina, Venäjä ja YK vaatineet palestiinalaishallintoa puuttumaan terrorismiin alueellaan.[6]

[muokkaa] Lähteet

  1. The Israeli Army and the Intifada
  2. Fatalities in the first Intifada
  3. Israelin ulkoministeriö
  4. Palestine Red Crescent Society
  5. Ulkopolitiikka 1/2006, s. 11
  6. EU Position on the Middle East Peace Process: EU urges it to show determination in the fight against extremist violence and to confront individuals and groups conducting and planning terrorist attacks.