Kaasukammio

Wikipedia

Kaasukammio on suljettu tila, jossa ihmisiä tai eläimiä tapetaan myrkkykaasulla. Kaasua johdetaan kammioon ulkopuolelta, tai sitä synnytetään kammiossa kemiallisten reaktioiden avulla. Tavallisesti kaasukammioilla viitataan joko natsi-Saksassa käytettyyn menetelmään, jolla murhattiin holokaustin aikana juutalaisia, vähemmistöjä ja sotavankeja, tai Yhdysvalloissa käytettävään rikollisten teloitusmenetelmään.

[muokkaa] Kaasukammio Yhdysvalloissa

Kaasukammio luotiin vaihtoehdoksi sähkötuoliteloituksille, jotka olivat alkuaikoinaan joskus epäonnistuneet kammottavin seurauksin. Arizona, Kalifornia, Colorado, Maryland, Missouri, Mississippi, Pohjois-Carolina, Nevada, New Mexico, Oregon ja Wyoming ovat historiansa aikana käyttäneet kaasukammiota. Ennen teloitusta kammion tiiviys testataan paineilmalla. Ikkunoita peittävät verhot avataan teloituksen ajaksi. Kuolemaantuomittu kiinnitetään vahvoilla nahkaremmeillä kammion keskellä sijaitsevaan tuoliin. Tuolin alla on rikkihapolla täytetty astia, jonka yläpuolella koukussa roikkuu kangaspussissa puolen kilon verran natriumsyanidikiteitä. Tuomittua kehotetaan pidättämään hengitystään teloituksen alkamishetkeen asti, jolloin hän hengittäisi mahdollisimman paljon kaasua kerralla. Ensimmäinen kaasukammioteloitus suoritettiin Nevadassa vuonna 1924, jolloin teloitettiin murhasta tuomittu kiinalainen gangsteri Gee Jon.

Teloituksen alkaessa pussi pudotetaan happoastiaan, jossa alkaa muodostua syaanivetykaasua. Teloitettavan hengittäessä kaasua tajuttomuus seuraa teoriassa välittömästi. Varsinainen kuoleminen kestää kuitenkin yleensä viidestä kymmeneen minuuttia. Usein teloitettava näyttää tajuttomuudestaan huolimatta saavan voimakkaita oksennusreaktioita, ja lihasten kouristukset ovat murtaneet jopa luita. Teloitettavan rintaan on kiinnitetty stetoskooppi, ja vartija toteaa vangin kuolleen, kun sykettä ei enää kuulu. Teloituksen jälkeen kammio tuuletetaan, ja suojapuvuin sekä kaasunaamarein varustetut vartijat puhdistavat teloitetun ruumiin, jotta siitä ei haihtuisi tappavaa syanidikaasua. Ruumis kääritään paksuun kankaaseen, joka on käsitelty syanidia neutraloivalla kemikaalilla.

Yleensä kaasukammiota pidetään humaanina ja tuskattomana teloitustapana. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Vuonna 1960 Kaliforniassa teloitettu Caryl Chessman lupasi nyökätä päätään, jos hän tuntisi kipua. Hänen kerrotaan nyökyttäneen päätään useiden minuuttien ajan. Todistajien mukaan Robert Alton Harrisin teloituksessa 1991 (Kalifornia) "ensin oli nähtävissä äärimmäistä kauhua, kipua ja hengenahdistusta. Hänen silmänsä muljahtelivat, ja hänen ihonsa väri muuttui violetiksi, ja hän kuoli kuolaten". Eräs toinen tuomittu, Jimmy Lee Gray (Mississippi), hakkasi päätään 11 minuutin ajan kaasukammion seinään menettääkseen tajuntansa. Todistaja kertoi eräästä kolmannesta tuomitusta, Donald Hardingista (Arizona 1992): "Näin Hardingin kärsivän rajuja kouristuksia 57 sekunnin ajan. Sen jälkeen kouristukset jatkuivat epäsäännöllisinä. Ne kestivät 6 min 37 s. Hänen päänsä vaipui nytkähdellen. Mitä ilmeisimmin mies kärsi. Tämä oli väkivaltainen kuolema; siitä ei ole epäilystäkään. Tapahtuma oli todella ruma. Eläimetkin lopetetaan inhimillisemmin. Tämä ei ollut siisti eikä yksinkertainen kuolema." Toinen todistaja lausui samasta teloituksesta: "Hardingin kuolema oli äärimmäisen raju. Hän kärsi ankaraa tuskaa kuollessaan. Kuulin hänen kakovan ja valittavan. Näin hänen ruumiinsa muuttuvan väriltään ensin punaiseksi ja sitten violetiksi."

Yhdysvaltain toistaiseksi viimeinen kaasukammioteloitus pantiin täytäntöön Arizonassa vuonna 1999, jolloin Saksan kansalainen Walter LeGrand teloitettiin. Jo vuonna 1996 Kalifornian korkein oikeus oli todennut, että kaasukammioteloitus on perustuslain mainitsema julma ja epätavallinen rangaistus (cruel and unusual punishment), ja se kiellettiin. "On vaikeaa kuvitella ainoatakaan muuta teloitustapaa, joka olisi yhtä hidas, julma, tuskallinen sekä todistajille vaarallinen", totesi tuomari Harry Pregerson. Kaasukammiosta onkin luovuttu liki kaikissa osavaltioissa, ja se on toissijaisena teloitusmenetelmänä käytössä vain viidessä osavaltiossa.

[muokkaa] Auschwitzin kaasukammiot

Kaasukammio Auschwitzin keskitysleirissä.
Suurenna
Kaasukammio Auschwitzin keskitysleirissä.

Auschwitzin ensimmäisessä keskitysleirissä uhrit vietiin riisuttuina kaasukammioon, jossa kuolema seurasi 15–20 minuutissa.[1] Uhreille väitettiin, että heidät viedään suihkuhuoneeseen pestäväksi, ja heille jopa jaettiin saippuanpalat hämäykseksi. Auschwitzissa vankien tappamiseen käytettiin vetysyanidia, jota oli kidemäisessä hyönteismyrkyssä Zyklon B:ssä. Kiinteää Zyklon B:tä sisältävät kanisterit pudotettiin kaasukammioihin kattoluukuista, ja vetysyanidi kaasuuntui tappaviksi pitoisuuksiksi. Luukkujen alle asennettiin teräshäkit, jotta kaasukammioon suljetut vangit eivät voisi sulkea kanistereita. Uhrit kiipeilivät toistensa päälle yrittäessään hengittää raitista ilmaa katonrajasta, sillä ilmaa painavampi kaasu painui alemmas kammion lattiaan. Toisinaan kaikki kaasutetut eivät kuolleet, ja heidät surmattiin ampumalla päähän.[2]

Auschwitzin keskitysleiri I, krematorio I, uuni.
Suurenna
Auschwitzin keskitysleiri I, krematorio I, uuni.

Rakennuksessa oli kolme uunia, joissa pystyttiin polttamaan 2–3 ruumista kerrallaan, päivässä yhteensä noin 350 ruumista. Uunit valmisti saksalainen perheyritys Topf & Söhne. Sodan jälkeen neuvostoupseerit pidättivät ja tuomitsivat ne Topf & Söhnen insinöörit ja työntekijät, jotka olivat päävastuussa krematorioiden ja kaasukammioiden valmistuksesta. Ludwig Topf, toinen yrityksen omistajista, teki itsemurhan. Hänen veljensä Ernst-Wolfgang Topf siirtyi Wiesbadeniin Saksaan ja perusti siellä 1951 yrityksen uudelleen, mutta sen toiminta kesti vain 12 vuotta. Itä-Saksan Erfurtissa, missä yritys alun perin perustettiin, se jatkoi toimintaansa eri nimillä. Krematorioliike siirrettiin Zwickaun kaupunkiin. Vuonna 1994 yritys teki konkurssin.

KL Auschwitz II:ssa eli Birkenaussa kaasukammioissa yhdellä Zyklon B -kaasutuksella saatettiin tappaa 2 000 ihmistä kerrallaan. Vangit kuolivat kaasuun yleensä 15 minuutissa. Sen jälkeen ruumiit poltettiin, mitä varten alueella oli neljä krematoriota. Krematorioiden täytyttyä ruumiita ryhdyttiin polttamaan ulkosalla. Tänä päivänä kahden krematorion ja kaasukammioiden rauniot ovat nähtävissä junaraiteen päässä: SS-joukot tuhosivat ne räjäyttämällä yrittäessään peittää tuhotyön jäljet.

Zyklon B:tä käytettiin myös Belzecissä; Majdanekissä käytettiin hiilimonoksidia. Treblinkan ja Sobiborin keskitysleirien kaasukammioissa käytettiin dieselmoottorin pakokaasua ja Chelmnoissa tarkoitukseen rakennettuja kaasutusautoja, joissa bensiinimoottorin pakokaasu johdettiin umpinaiseen henkilötilaan.

[muokkaa] Lähteet

  1. Holocaust Encycloperia:AUSCHWITZ
  2. PBS:The Killing Evolution