Harhauttaminen

Wikipedia

Harhauttaminen on vaikuttamista kohteen toimintaan toimittamalla sille väärää tietoa. Harhauttamisella johdetaan vastustajan päättäjiä harhaan tai suojataan omaa kapasiteettia. Harhauttaminen on sotilaallisesti johtamissodankäynnin osatekijä.

Harhauttamisen asetettu tavoite on saattaa vastustajan päättäjät tekemään päätöksiä, jotka auttavat omien tavoitteiden saavuttamista. Ideaalisesti harhauttaminen aiheuttaa epävarmuutta vastustajan päätöksentekoon.

Harhauttamisen keinoja ovat omien harhauttavien aikomusten, kapasiteettien ja asetelmien tekeminen. Avainasioita harhauttamisessa ovat:

  • sillä on oltava tavoite, joka tukee omaa toimintaa
  • kohteena olevalla (vastustajan komentajalla) on oltava valtuudet tehdä haluttu päätös
  • harhauttamisen perusteet on oltava jo etukäteen kohteen tietopääomaa. Harhauttaminen perustuu siis kohteen hyvään tuntemiseen, suureen määrään tietoa.
  • sitä on pystyttävä tukemaan käskyluonnoksella
  • on oltava keinot todentaa harhautuksen tehokkuus sen edetessä.

Harhauttaminen on erityisen käyttökelpoista sellaisessa toiminnassa, jota ei voida salata. Kyseisen toiminnan tarkoituksesta voidaan antaa harhauttava kuva. Mm. Lähi-idän sota 1973 ja Bekaan taistelut Israelin ja Syyrian välillä vuonna 1982 alkoivat vasta useiden harhautusryhmittymisten jälkeen rajalle. Kuva jota pyrittiin antamaan oli, että kyse on tavanomaista vuosittaisesta harjoituksesta rajalla.

Harhauttaminen käyttää hyväksi kohteen olevaa tietoa ja asenteita. On vaikea muuttaa suurta joukkoa tietoa, on tehokkaampaa tehostaa olevia käsityksiä ja käyttää niitä hyväksi omassa toiminnassa. Tämä on myös psykologisen sodankäynnin avainasioita.

Kiinalaisen strategin Sun Tzun mukaan kaikki sodankäynti perustuu harhauttamiseen. Harhauttaminen oli merkittävässä asemassa mm. Normandian maihinnousussa kesällä 1944. Ronald Reaganin SDI-projektia (Strategic Defense Initiative) pidetään myös harhauttamisoperaationa.

[muokkaa] Katso myös