Eläke

Wikipedia

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se käsittelee aihetta lähinnä Suomen näkökulmasta.

Eläke on henkilön saamaa tuloa työuran jälkeen. Suomen eläketurva muodostuu työeläkkeestä sekä sitä täydentävästä kansaneläkkeestä. Työeläkkeen tehtävänä on turvata kohtuullinen elintaso ja kansaneläkkeen tehtävänä on turvata vähimmäiseläke vanhuuden, työkyvyttömyyden ja työttömyyden varalta. Työeläkejärjestelmä jakautuu useiden eri eläkelakien piiriin mm. julkisenhallinnon-, yrittäjä- ja erityisryhmien eläkkeisiin.

Työeläkejärjestelmä yhtenäistyy huomattavasti vuoden 2007 alussa, jolloin osa laeista (TEL eli työntekijäin eläkelaki, LEL eli lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki ja TaEL eli taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelaki) yhdistyvät TyEL:ksi eli työntekijän eläkelaiksi. Kaikki julkisen hallinnon lait kuten valtion eläkelaki (VEL; jatkossa VaEL), kunnallinen eläkelaki (KuEL) ja ev.lut kirkon eläkelaki (KiEL) sekä osa erityisalojen laeista säilyvät eríllisinä. Eläkejärjestelmiä on jo aiemmin yhtenäistetty, jolloin julkishallinnon eläkkeet lähentyivät huomattavasti yksityiselämän eläkkeitä. Eläkkeensaajia oli vuonna 2002 yhteensä 1 317 3001, joista vanhuuseläkkeellä 889 600, työttömyyseläkkeellä 57 600, työkyvyttömyyseläkkeellä 267 200, osa-aikaeläkkeellä 39 500, erityiseläkkeillä 37 700 sekä perhe-eläkkeellä 284 700.

Työeläkkeet rahoitetaan työnantajien ja vakuutettujen maksamilla vakuutusmaksuilla. Työeläkkeet ovat pääosin talousarvion ulkopuolella lukuun ottamatta valtion eläkkeitä. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla valtio osallistuu merimieseläkkeiden, yrittäjäeläkkeiden ja maatalousyrittäjäeläkkeiden rahoitukseen. Kansaneläkkeet, joiden osuus on noin neljännes kokonaiseläkemenoista rahoitetaan pääasiassa työnantajan vakuutusmaksuilla sekä valtion varoista.

Työssä pysymisen, työkyvyn ja työllistymisen edistämiseksi sekä työeläkelakien yhdistämiseksi ja selkeyttämiseksi eläkejärjestelmää uudistettiin vuoden 2005 alussa. Uudistuksen myötä työttömyyseläkkeestä ja yksilöllisestä varhaiseläkkeestä luovutaan vähitellen. Työttömyyseläkkeen voivat saada enää henkilöt, jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1950. Yksilöllisen varhaiseläkkeen voi saada enää alle 63-vuotias vuonna 1943 syntynyt henkilö. Vanhuuseläkkeen alkamisajankohtaa muutettiin siten, että vanhuuseläkkeelle voi jäädä 63—68-vuotiaana ja varhennetulle vanhuuseläkkeelle 62-vuotiaana. Myös työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja nousi 65 ikävuodesta 68 vuoteen. Työkyvyttömyyseläkkeen edellytyksissä huomioidaan työkyvyttömyyden ammatillista luonnetta ikääntyvillä ja pitkän työuran omaavilla henkilöillä. Osa-aikaeläkkeen ehtoja muutettiin. Lisäksi ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä on tehostettu ja parannettu kuntoutujan toimeentuloturvaa. Eläkeuudistuksen myötä eläkettä alkoi karttua aiemman 23 ikävuoden sijaan jo 18-vuotiaana tehdystä työstä. Samalla eläkemaksua alettiin pidättää vasta 18-vuotiaan palkasta, kun aiemmin maksua maksoivat jo 14 vuotta täyttäneet.

Vuoden 2005 alusta alkaen työeläkettä on alkanut karttua myös tutkintoa suorittaville opiskelijoille ja omia alle 3-vuotiaita lapsiaan hoitaville vanhemmille.

[muokkaa] Katso myös