Elävältä hautautuminen

Wikipedia

Elävältä hautautuminen (teloitusmenetelmänä elävältä hautaaminen) tarkoittaa elossa olevan ihmisen tai eläimen hautautumista maan alle. Hautautuminen voi johtua tahattomasta onnettomuudesta tai inhimillisestä vahingosta jossa henkilön on luultu jo kuolleen. Elävänä hautaamista voidaan käyttää myös kidutus- tai teloituskeinona.

Elävänä haudattu ajautuu tajuttomaan tilaan 2–4 minuutissa ja kuolee hapen puutteeseen 5–15 minuutissa. Joskus onnettomuuksissa hautuneet ovat jääneet ilmataskuun ja selvinneet elossa joitain päiviä, mahdollisesti jopa yli viikon.

Venäjällä haudattiin elävältä 1600–1700-luvuilla miehensä tappaneita naisia. Viimeisin tunnettu tapaus on vuodelta 1740.

Joitain ihmisiä on haudattu elävältä hetkeksi vapaaehtoisesti. Useimmiten he ovat vain halunneet tällä todistaa omaa kyvykkyyttään selvitä hengenvaarallisesta tempusta.