F4F Wildcat

Wikipedia

Grumman F4F Wildcat

Grumman F4F-4 Wildcat
Kuvaus
Tyyppi hävittäjä
Miehistö 1
Ensilento 2. syyskuuta 1937
Palveluskäyttöön 1940
Valmistaja/suunnittelija Grumman
Mitat
Pituus 8,8 m
Kärkiväli 11,6 m
Korkeus 2,8 m
Siipipinta-ala 24,2 m²
Paino
Tyhjäpaino 2 610 kg
Lastattuna kg
Suurin lentoonlähtöpaino 3 610 kg
Voimanlähde
Moottori Pratt & Whitney R-1830-86-tähtimoottori
Teho 895 kW
Suoritusarvot
Huippunopeus 515 km/h
Toimisäde 1 240 km
Suurin korkeus 12 000 m
Nousunopeus 594 m/min
Siipikuorma kg/m²
Teho-paino-suhde kW/kg
Aseistus
Kuorma 6 x 12,7 mm Browning konekivääri, 2 x 45 kg pommi

Grumman F4F Wildcat oli Yhdysvaltain laivaston toisen maailmansodan ensimmäisen puolitoista vuotta käyttämä tukialushävittäjä. General Motorsin valmistama parannettu malli oli palveluksessa sodan loppuun asti saattuetukialuksilla, joilla uudempia, suurempia ja raskaampia hävittäjiä ei voinut käyttää. Kaikkiaan konetta rakennettiin 7 251 kappaletta.

Wildcatin päävastustaja Tyynenmeren sodassa, Mitsubishi A6M Reisen (Zero), oli suorituskykyisempi kuin Wildcat, joka puolestaan kesti suurempia vaurioita ja oli raskaammin aseistettu. Liittoutuneiden hävittäjistä ainoastaan Wildcat pärjäsi Zerolle suhteellisen tasaväkisesti.

Alkuperäinen Grumman F4F-1 oli kaksitaso, joka hävisi kilpailijoilleen ja suunniteltiin uudelleen yksitasoksi. Se ei ollut vieläkään kilpailukykyinen Brewster F2A Buffalon kanssa, joka voitti laivaston tarjouskilpailun. Pratt & Whitney Twin Wasp -moottorilla varustettu F4F-3, viimein kelpasi laivastolle. Myös Ranska tilasi koneita Wright Cyclone -moottoreilla, jotka sitten päätyivät Royal Navyn laivaston ilmavoimille Ranskan antautumisen jälkeen. Britanniassa kone tunnettiin aluksi nimellä Martlet I. F4F-3A sai nimen Marlet III(B), FM-1 nimen Marlet V ja FM-2 nimen Martlet VI. Nimi Wildcat oli kuitenkin laajasti käytössä. Ensimmäisen ilmavoiton F4F:llä saavutti aliluutnantti Eric Brown syksyllä 1941 saattuetukialus HMS Audacityltä ampuessaan alas Focke-Wulf Fw 200 Condor -pommikoneen.

Eniten käytetty malli F4F-4 tuli käyttöön 1942. Se oli aseistettu kuudella konekiväärillä ja varustettu taittuvilla siivillä, jotka mahdollistivat enemmän koneita tukialuksille. Kaikissa Wildcatin malleissa oli käsin veivillä laskettava laskuteline, joka teki laskeutumisonnettomuudet vaarallisen yleisiksi.

Grummanin tuotanto lopetettiin 1943 uudemman F6F Hellcatin hyväksi, mutta General Motors jatkoi koneiden valmistamista Yhdysvaltain laivastolle ja Fleet Air Armille. Aluksi mallina oli identtinen FM-1, mutta pian valmistukseen tuli Grummanin F4F-8 -prototyyppiin perustunut FM-2, jossa oli tehokkaampi moottori ja pidempi sivuvakain väännön kompensoimiseksi.

Eniten ilmavoittoja Wildcatilla on kerännyt majuri (myöhemmin kenraalimajuri) Joseph Foss, 26 kpl. Ensimmäinen US Navyn hävittäjä-ässä, kapteeniluutnantti Edward "Butch" O'Hare, saavutti voittonsa Wildcatilla ampuen viisi japanilaispommittajaa alas yhdellä lennolla. Saburo Sakain kuvaus kaksintaistelustaan, Julian "Pug" Southerlandin (5 ilmavoittoa) kanssa 14. elokuuta 1942 Guadalcanalin yläpuolella on yksi toisen maailmansodan parhaimmin dokumentoituja ilmataistelukuvauksia.

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta F4F Wildcat.