Hyvä tilintarkastustapa

Wikipedia

Sisällysluettelo

[muokkaa] Käsitteen taustaa

Hyvä tilintarkastustapa on kaikkia tilintarkastajia sitova yleinen normi, joka riippuu ensisijaisesti tilintarkastajien keskuudessa kulloinkin vallitsevasta käsityksestä. "Hyvä" ja "tapa" ovat keskeisiä filosofis-eettisiä käsitteitä. Eräs tilintarkastusta määrittävä käytäntö on liikemiesmoraali. Tämä kytkeytyy usein länsimaisessa kulttuuriperinnössä uskontoon. Moraalipohjan alkujuuret ovat lähtöisin kristillis-juutalaisesta etiikasta. Niinpä länsimaiset liikkeenjohtajat ovat etsineet Raamatusta niitä normeja, joihin he ovat pyrkineet käyttäytymistään sovittamaan. Ongelmaksi on muodostunut se, että talouselämä 2.000 vuotta sitten oli olennaisesti erilaista kuin tänä päivänä. Vaikka tilintarkastusta on saattanut esiintyä jo antiikin kulttuureissa, tilintarkastuksen historia rajoittuu nykyisessä muodossaan runsaaseen sataan vuoteen. Raamattuun ei ole kirjattu ainakaan riittävästi tilannekohtaisia ohjeita liikemiesnormeista. Myöskin sanktionormit ovat muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Eettiset käsitykset muuttuvat ajan ja olosuhteiden myötä. Aikaisemmin etiikka yhdistyi teologiaan, mutta nykyisin sitä pidetään filosofian tieteenhaarana. Sen tarkoituksena on selvittää ihmisen tekojen ja tekemättä jättämisen hyväksyttävyyttä tai moitittavuutta.

[muokkaa] Käsitteen sisältö

Hyvä tapa on yläkäsite. Hyvä tilintarkastustapa ja hyvä tilintarkastajatapa on sen alakäsitteitä, jolloin ne ovat keskenään rinnasteisia. Hyvä tilintarkastustapa kuvaa sitä normistoa, jonka noudattamista voidaan jokaiselta tilintarkastajalta kohtuudella odottaa. On mahdollista määritellä myös, että hyvä tilintarkastustapa on sitä mikä on hyvä käytäntö tilintarkastajien keskuudessa. Käsitettä ei ole ainakaan suomalaisessa lainsäädännössä täsmennetty vaan sen täsmentäminen on jätetty tilintarkastajien ammatillisten yhteenliittymien tehtäväksi. Hyvä tilintarkastustapa kuvaa asianmukaisesti ja yleisesti hyväksyttävällä tasolla suoritetun tilintarkastuksen laajuutta ja toteutustapaa. Noudattamalla hyvää tilintarkastustapaa tilintarkastaja välttää työnsä moitittavuuden ja siitä mahdollisesti johtuvan vahingonkorvausvelvollisuuden. Tapaa voidaan pitää velvoittavana yleissääntönä. Hyvä tilintarkastustapa on siinä mielessä kytketty lainsäädäntöön, että toisen valtion lainsäädännön piirissä se voi olla jotain muuta kuin Suomessa.

[muokkaa] Tilintarkastaja ja hyvä tilintarkastustapa

Tilintarkastajan edellytetään toimivan huolellisesti. Tilintarkastajalta voitaneen odottaa, että hän toimisi niin kuin tilintarkastaja keskimäärin alalla toimii. Tarkennettuna ilmaistuna tilintarkastajalta ei voida edellyttää aina alan taitavimman henkilön työsuoritusta. Hyvä tilintarkastustapa kuvaa sitä, miten tilintarkastajan tulisi tarkastus suorittaa, jotta huolellisuusvelvoite tulisi täytetyksi. Hyvän tilintarkastustavan noudattaminen velvoittaa kaikkia tilintarkastajia, sekä auktorisoituja että maallikkotilintarkastajia. Tähän sisältyy ristiriita, miten maallikkotilintarkastajan työ voi olla riittävän laadukasta, kun laadunvalvonnan karaisemat auktorisoidutkin tilintarkastajat saattavat syyllistyä tarkastuksiin, jotka eivät täytä hyvän tilintarkastustavan laatukriteereitä.

[muokkaa] Hyvän tilintarkastustavan osa-alueita

Sisältönsä hyvä tilintarkastustapa saa ainakin seuraavista tavoista:

  1. hyvä tilintarkastustapa kirjanpidon ja tilinpäätöksen sekä hallinnon tarkastuksessa
  2. hyvä tilintarkastajatapa
  3. hyvä tilintarkastustapa tilintarkastajan suorittaessa muuta toimintaa, joka laissa tai asetuksessa on säädetty tilintarkastajan tehtäväksi ja
  4. hyvä tilintarkastustapa tilintarkastajan tässä ominaisuudessa suorittamassa muussa toiminnassa.

[muokkaa] Tilintarkastuksen tavoite

Tilintarkastuksen tavoite on Suomessa määritelty hyvän kirjanpitotavan avulla: "Tilintarkastajan tulee tarkastuksensa avulla muodostaa perusteltu käsitys siitä, onko tilinpäätös laadittu voimassa olevien säännösten mukaisesti.” Tarkastuksessa pyritään - lain säännökset ja hyvä kirjanpitotapa huomioon ottaen - toteamaan, että

  1. tuloslaskelma on laadittu kirjanpitolain mukaan;
  2. taseessa esitetyt varat ja velat ovat olemassa ja on oikein arvostettu, yhtiö omistaa mainitut varat ja sillä on taseessa mainitut velat;
  3. tuloslaskelman ja taseen tiedot perustuvat yhtiön kirjanpitoon;
  4. tilinpäätöksessä on esitetty lain ja hyvän kirjanpitotavan edellyttämät tiedot.

Hyvän tilintarkastustavan sisältö keskittyy varmistamaan tilinpäätösinformaation oikeellisuuden. Oikeellisuudella tarkoitetaan ensisijaisesti sisältöä ja vasta toissijaisesti muotoa. Mikäli tarkastettavassa asiassa on ongelmia, panostus tulee kohdistaa ongelman selvittelyyn. Kuitenkin tilintarkastuskäytäntö näyttää Suomessa olevan sellainen, ettei kaikkia asioita tarkasteta tasapanoksella joka tilikaudella. Riittävää on, että kohde käydään läpi 3-5 vuoden välein. Hyvän tilintarkastustavan kriteerit näyttävät siis toteutuvan tilintarkastuskohteiden vuosivuorotteluakin käytettäessä. Kaikkia tilintarkastuksen osa-alueita ei ole mahdollista tarkastaa syvällisesti ensimmäisenä tarkastuskautena, vaan tämä on tehtävä useamman vuoden kuluessa. Kaikkien osa-alueiden syvällinen tarkastaminen itse asiassa vaatii edellä mainitut 3-5 vuotta.

[muokkaa] Tilintarkastuksen ja kirjanpidon välinen suhde

Monet pyrkivät ajattelemaan, että tilintarkastus olisi kirjanpidon (informointilaskelmien) alaryhmittely. Itse asiassa sellaisena sitä ei kuitenkaan ole aiheellista tarkastella. Tilintarkastus on tekemisissä kirjanpidon kanssa eli tilintarkastajien tulee opetella ensin kirjanpito, mutta tämä ei tarkoita sitä, että tilintarkastus olisi kirjanpidon osa. Kirjanpidon tehtävänä on vähentää suuresta massasta informaatiota olennainen hallittavissa olevaan ja ymmärrettävissä olevaan annokseen. Tämä ei ole tilintarkastuksen tehtävä. Tilintarkastuksen juuret eivät ole laskentatoimessa, jota se tarkastelee, vaan logiikassa, mihin se nojaa menetelmissään.

[muokkaa] Hyvän tilintarkastustavan kehitys

Hyvä tilintarkastustapa on elävä käsite. Hyvä tilintarkastustapa muotoutuu tilintarkastajan toimintaa määrittelevän lainsäädännön pohjalta pääasiassa käytännön tilintarkastustyössä. Tapa kehittyy ajan kuluessa taloudellisten ja yhteiskunnallisten käsitysten muuttuessa. Käsitteen nykyisessä merkityksessä sitä ei itsenäisen Suomen syntyhetkinä ollut - toisaalta voidaan kokemusperäisesti väittää, että eettistä säännöstöä ei ole mahdollista laatia milloinkaan täydelliseksi ja kaikkia käytännön tilanteita kattaviksi. Suomessa tilintarkastuksen tarkoitus oli alun perin toisaalta ehkäistä väärinkäytösten ja huolimattomuuden esiintymistä johdon ja henkilökunnan toiminnassa ja toisaalta mahdollisten väärinkäytösten ja huolimattomuuksien paljastaminen. Vain tilintarkastuksella voitiin antaa omistajille riittävä turva johdon väärinkäytösten varalta.

[muokkaa] Lähde

  • Satopää Rauno (2003): Suomalainen hyvä tilintarkastustapa pienyritysten tarkastuksissa : odotukset, sääntely, käytäntö, Turun kauppakorkeakoulu, Porin yksikkö. ISBN 951-564-141-1