Frank Rijkaard

Wikipedia

Frank Rijkaard.  Kuvaa käytetään Wikipediassa kuvan tekijänoikeuksien omistajan (soccer-europe.com) luvalla.
Suurenna
Frank Rijkaard. Kuvaa käytetään Wikipediassa kuvan tekijänoikeuksien omistajan (soccer-europe.com) luvalla.

Franklin Edmundo Rijkaard (s. 30. syyskuuta 1962, Amsterdam) on alankomaalainen entinen jalkapalloilija, joka toimii nykyään jalkapallovalmentajana. Hän pelasi peliurallaan puolustajana sekä keskikenttäpelaajana.

Rijkaard debytoi ammattilaisena Ajax Amsterdamin joukkueessa kaudella 1980-81 onnistuen maalinteossa heti ensimmäisessä ottelussaan. Hän pelasi ensimmäisenä kautenaan yhteensä 24:ssa ottelussa tehden neljä maalia. Seuraavina kahtena kautena Rijkaard oli voittamassa Ajaxissa Hollannin mestaruutta, kuten myös kaudella 1984-85. Vuonna 1987 Rijkaard riitautui valmentaja Johan Cruijffin kanssa ja halusi siirtoa pois Ajaxista. Rijkaard teki sopimuksen portugalilaisen Sporting Lissabonin kanssa, muttei voinut pelata joukkueessa otteluakaan, sillä siirtoraja oli jo ehtinyt umpeutua. Rijkaard lainattiin välittömästi espanjalaiseen Real Zaragozaan, jossa pelasi loppukauden. Syksyllä 1988 hän siirtyi italialaiseen suurseuraan AC Milaniin.

Viisi kautta Milanissa nostivat Rijkaardin ns. suurten pelaajien joukkoon. Yhdessä maanmiestensä Ruud Gullitin ja Marco van Bastenin kanssa Rijkaard oli voittamassa kahta Euroopan Cupin mestaruutta (Mestarien liigan edeltäjä) ja kahta Italian mestaruutta. Lopulta, menestyksekkäiden Italian vuosien jälkeen, Rijkaard palasi uransa kahdeksi viimeiseksi kaudeksi Ajaxiin. Hän oli uransa päätteeksi voittamassa Ajaxissa kahta Hollannin mestaruutta. Rijkaard lopetti uransa keväällä 1995 Ajaxin voitettua Mestarien liigan loppuottelussa AC Milanin luvuin 1-0.

Maajoukkuedebyyttinsä Rijkaard teki vuonna 1981. Hollannin voittaessa Euroopan mestaruuden vuonna 1988, Rijkaard pelasi keskuspuolustajana yhdessä Ronald Koemanin kanssa. Rijkaard pelasi yhteensä 73 maaottelua tehden 10 maalia. Hän pelasi vuoden 1988 EM-kisojen lisäksi myös vuosien 1990 ja 1994 maailmanmestaruuskisoissa sekä vuoden 1992 euroopanmestaruuskisoissa. Hänen viimeinen maaottelunsa oli tappiollinen ottelu lopulta mestaruuden voittanutta Brasiliaa vastaan vuoden 1994 MM-kisojen puolivälierissä. Rijkaard muistetaan maajoukkueuraltaan myös yhdestä ikävästä episodista, joka ei liity varsinaisesti itse pelitapahtumiin. Vuoden 1990 MM-kisoissa hän sylkäisi saksalaista Rudi Völleriä suoraan kasvoille raivostuttuaan tämän "filmaamisesta". Tilanne johti lopulta kummankin pelaajan ulosajoon.

Rijkaard aloitti päävalmentajauransa suoraan huipulta, sillä hän pääsi vuonna 1998 Hollannin maajoukkueen päävalmentajaksi toimittuaan sitä ennen vuoden maajoukkueen apuvalmentajana. Hollanti menestyikin Rijkaardin valmennuksessa hyvin edeten vuoden 2000 EM-kisoissa, joiden toisena isäntämaana Hollanti toimi, välieriin saakka. Monen yllätykseksi Rijkaard kuitenkin erosi maajoukkueen johdosta välittömästi Italialle kärsityn välierätappion jälkeen. Rijkaard alkoi maajoukkuepestinsä jälkeen valmentaa vuonna 2001 Sparta Rotterdamia. Seura kuitenkin putosi Eredivisiestä kauden jälkeen, ensimmäistä kertaa historiassaan, ja Rijkaard sai lähtöpassit.

Tällä hetkellä Rijkaard valmentaa espanjalaista FC Barcelonaa. Hän valmensi joukkueen toisella kaudellaan (2004-05) Espanjan mestaruuteen ja uusi tempun heti seuraavalla kaudella. Vuonna 2006 hän oli johdattamassa Barçaa myös Mestarien liigan voittoon; seura voitti loppuottelun Arsenalia maalein 2-1. Ennen Rijkaardia Euroopan Cupin/Mestarien liigan voittoon sekä pelaajana että valmentajana olivat pystyneet Miguel Muñoz, Giovanni Trapattoni, Carlo Ancelotti ja Johan Cruijff.

Toinen jalkapallolegenda, Pelé, nimesi Rijkaardin 125:n parhaan elossa olevan jalkapalloilijan joukkoon listallaan maaliskuussa 2004.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Saavutukset

[muokkaa] Pelaajana

[muokkaa] Valmentajana

[muokkaa] Aiheesta muualla