Daigo-ji
Wikipedia
Daigo-ji (jap. 醍醐寺) on buddhalainen temppeli Japanissa, Kiotossa, Fushimi-kun alueella Daigon kaupunginosassa. Temppelin perusti munkki Shōbō vuonna 874,[1] ja vuonna 907 siitä tuli keisarillinen temppeli (chokugan-ji).[2] Keisari Daigo otti nimensä temppeliltä ja laajensi sitä. Temppelissä on Kioton vanhin rakennus, vuonna 951 rakennettu pagoda, joka on myös yksi vanhimmista lajissaan koko Japanissa.[1]
Daigo-ji vahingoittui pahasti Ōnin-sotien aikana 1400-luvun puolivälin jälkeen. 1500-luvun lopussa Toyotomi Hideyoshi kuitenkin aloitti temppelin kunnostuksen, ja hänen kädenjälkensä on näkyvissä erityisesti Sambō-inin alatemppelissä.[2]
[muokkaa] Temppeli
Daigo-ji jakautuu alempaan (shimo) ja ylempään (kamo) temppeliin, sekä Sambō-iniin. Alempi ja suurempi alue sijaitsee yhdessä Sambō-inin kanssa vuoren juurella, ja ylempi, pienempi alue viereisellä huipulla.
Sambō-in on perustettu vuonna 1158, mutta sen nykyinen muoto on peräisin Hideyoshin vuonna 1598 tekemästä uudelleenrakennuksesta.[2] Se jakautuu useaan eri rakennukseen puutarhan ympärille. Muun temppelin ilmapiirin ollessa uskonnollisempi, Hideyoshi suunnitteli Sambō-inin maallisempia harrastuksia, kuten teeseremoniaa ja hanamia, varten.[3]
Alemman temppelin päähalli (Kon-dō) on Kamakura-kaudelta, ja se on siirretty paikalle Hideyoshia vastaan kapinoineesta Negoro-deran temppelistä Kiistä.[2] Näkyvin rakennus alemmalla alueella on kuitenkin viisikerroksinen pagoda 900-luvulta. Ylemmälle temppelille on alle tunnin kävelymatka. Kamo Daigossa on mm. vuonna 1434 rakennettu šintolainen pyhäkkö Seiryū Gongen-gū, Kannonin halli Juntei-dō, joka kuuluu Kansain alueen 33 temppelin pyhiinvaellukseen, ja vuonna 1121 rakennettu Yakushi-dō. Temppelin korkeimmalla sijaitsevat rakennukset ovat neljänsadan metrin korkeudessa kohoavat, vuonna 1608 uudelleenrakennetut Nyorin-dō ja Kaisan-dō.[3]
Daigo-ji on otettu yhdessä Kioton muiden kulttuuriaarteiden kanssa Unescon maailmanperintöluetteloon.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Chris Rowthorn (2005): Kyoto City Guide. Lonely Planet Publications. ISBN 1-74104-085-X.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 June Kinoshita, Nicholas Palevsky (1998): Gateway to Japan. Kodansha. ISBN 0-7700-2018-X.
- ↑ 3,0 3,1 Judith Clancy (1997): Exploring Kyoto. Weatherhill. ISBN 0-8348-0383-6.