Gagaku
Wikipedia
Gagaku on japanilaista perinnemusiikkia, jota on esitetty keisarillisessa hovissa useiden vuosisatojen ajan. Se syntyi japanilaisen uskonnollisen musiikin pohjalta, mutta sai paljon vaikutteita korealaisesta ja kiinalaisesta musiikista Nara-kaudella (710–794).
Kamakura-kausi oli sotilasvallan aikaa ja gagakua soitettiin ylimystön kodeissa mutta ei niinkään hovissa. Nykyinen tyyli kehitty Edo-kaudella. Nykyisin gagaku-yhtyeessä on kolme puhallinsoitinta, kolme lyömäsoitinta ja yhdestä kolmeen kielisoitinta.
Gagaku on 1900-luvulta lähtien inspiroinut myös useita länsimaisen taidemusiikin säveltäjiä, kuten Henry Cowellia (Ongaku, 1957), Alan Hovhanessia (useissa teoksissa), Olivier Messiaenia (Sept haïkaï, 1962), Lou Harrisonia (Pacifika Rondo, 1963) ja Benjamin Britteniä (Curlew River, 1964).