Grand Slam
Wikipedia
Grand Slam on tenniksessä käytetty termi.
Pelaajan tai nelinpelikaksikon sanotaan tehneen Grand Slamin, mikäli hän kykenee voittamaan tenniskauden neljä arvostetuinta turnausta, jotka ovat:
- Australian avoin tennisturnaus
- Ranskan avoin tennisturnaus
- Wimbledonin tennisturnaus
- Yhdysvaltain avoin tennisturnaus
Näistä neljästä turnauksesta käytetään nimitystä Grand Slam -turnaukset. Turnaukset ovat yleisön, tiedotusvälineiden ja pelaajien kesken kaikista turnauksesta arvostetumpia, ja niissä jaetaan lisäksi suurimmat palkintorahasummat.
Termi Grand Slam on peräisin bridge-korttipelistä. Tenniksen yhteydessä sitä käytti ensimmäisenä vuonna 1933 amerikkalainen toimittaja Jon Kieran, joka pelaaja Jack Crawfordin yrittäessä voittaa samana vuonna kyseiset neljä turnausta vertasi sitä bridgen grand slamiin. Crawford kuitenkin epäonnistui yrityksessään. Ensimmäisenä tenniksessä Grand Slamiin kykeni Donald Budge vuonna 1938.
Myöhemmin Grand Slamia on alettu käyttää vastaavassa yhteydessä myös muissa urheilulajeissa, esimerkiksi golfissa.
Eniten tenniksen Grand Slam -turnauksia on voittanut Martinigue Court, 24. Miesten ennätys on Pete Samprasin 14 Grand Slam -turnausvoittoa.
[muokkaa] Voittajat
[muokkaa] Kaksinpeli
- Don Budge (1938)
- Maureen Connolly (1953)
- Rod Laver (1962)
- Rod Laver (1969)
- Margaret Smith Court (1970)
- Steffi Graf (1988)
[muokkaa] Nelinpeli
- Frank Sedgman ja Ken McGregor (1951)
- Margaret Smith Court ja Ken Fletcher (1963)
- Martina Navratilova ja Pam Shriver (1984)
Lisäksi seuraavat pelaajat ovat nelinpelissä kyenneet voittamaan neljä Grand Slam -turnausta, mutta eivät saman parin kanssa (suluissa parit):
- Maria Bueno (1960) (Christine Truman ja Darlene Hard)
- Owen Davidson (1967), (Lesley Turner ja Billie Jean King).
- Martina Hingis (1998), (Mirjana Lucic ja Jana Novotna).
- Margaret Smith Court (1965) (John Newcombe, Ken Fletcher ja Fred Stolle)