Isokirjopeippi
Wikipedia
Isokirjopeippi | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Isokirjopeippi (Solenostemon scutellarioides, syn. Coleus blumei, Coleus ”hybridus”, Coleus pumilus), jota kutsutaan myös nimellä värinokkonen, on helppohoitoinen ja myrkytön koristekasvi.
[muokkaa] Kasvin historiaa
Isokirjopeippi on jo vanha koristekasvi Suomessakin. Varsinkin jugendkaudella, vuosina 1890–1915 Suomen rahvas kasvatti sitä maaseudulla huonekasvina.
[muokkaa] Tuntomerkit
Ominaista kasville ovat kirkasväriset lehdet, yleensä punaiseen ja lilaan vivahtavat sävyt. Alun perin kasvi on trooppinen rikkakasvi. Nimensä se on saanut nokkosta muistuttavasta ulkonäöstään.
[muokkaa] Hoito ja kasvatus
Isokirjapeippi menestyy ikkunalaudalla, parvekkeella ja amppelissa sekä valoisalla paikalla ulkona. Kasvin voi idättää siemenestä, itämisaika on 2–3 viikkoa 20 °C:ssa. Kylvö tehdään yleensä tammi-kesäkuussa. Kasvi lisääntyy helposti myös pistokkaasta, ja juurruttaminen on helppoa. Kasvia tulisi nyppiä n. 5 viikon välein ja myös leikata, jolloin haaroittuminen on runsaampaa. Kukkimaan kasvia ei kannata päästää, sillä kukat vievät värikkyyden lehdistä. Värikkyyttä heikentää myös liian typpipitoinen lannoitus. Kasvia ei pidä päästää kuivumaan; se viihtyy valoisassa paikassa. Mullan tulisi olla hieman hapanta. Isokirjopeippi kasvaa noin 30 cm:n korkuiseksi. Sen normaali elinikä on muutama vuosi.
Kasvin lehdillä on pureskeltuna nautittuna psykoaktiivisia vaikutuksia.