Gabriel Rein

Wikipedia

Gabriel Rein (20. joulukuuta 180024. kesäkuuta 1867) oli historiantutkija, kanslianeuvos ja Helsingin yliopiston rehtori.

Rein tuli historian dosentiksi 1825. Hän oli Helsingin yliopiston historian professori 1834-1861, sekä rehtori yhteensä neljä kertaa vuosien 1848-1858 aikana. Hän kuului myös Suomen ensimmäisiin tilastotieteilijöihin.

Gabriel Rein oli erityisesti keskiajan ja karjalaisten historian tutkija. Hän tutki myös katolisen kirkon asemaa Suomessa. Suomen historiaan vakiintunut aikakausijako on professori Reinin kehittämä. Tässä hänen mallissaan ns. taitevuosina olivat 1. ristiretki 1156, Pähkinäsaaren rauha 1323, kuningas Kustaa Vaasan valtaannousu 1521, kuningas Kaarle XI:n kuolema 1697 sekä Suomen autonomian ajan alku 1809.

Vuosina 1870-71 ilmestynyt Gabriel Reinin luentokäsikirjoituksista koottu Suomen historia on ensimmäinen merkittävä tämänniminen teos.

Gabriel Rein kuului Lauantaiseuraan ja oli perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa, jonka esimiehenä hän toimi 1841-53 sekä 1863-67. Hän oli myös aatelissäädyn valtiopäiväedustajana vuosina 1863 ja 1867.

Gabriel Reinin poika oli filosofian professori, Helsingin yliopiston rehtori ja vt. sijaiskansleri Thiodolf Rein (s.1838, k.1919)

Puoliso vuodesta 1829 oli Sedig Edla Ekbom (k. 1849)