Jättiläissaukko

Wikipedia

Jättiläissaukko

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Näätäeläimet Mustelidae
Suku: Pteronura
Laji: brasiliensis

Jättiläissaukko (Pteronura brasiliensis) on Etelä-Amerikassa elävä saukko laji. Tämä uhanalainen eläin on maailman on paitsi maailman suurin saukkolaji, myös maailman suurin näätäeläin.


Sisällysluettelo

[muokkaa] Koko ja Ulkonäkö

Jättiläissaukon pituus on 90-160 cm ja häntä 70-80 cm ja painoa jopa 30 kiloa joten se on saukoista ylivoimaisesti kookkain. Jättiläissaukon pää on aika litteä ja leveä, kuono on lyhyt. Pienet pyöreät korvat sijatsevat melko alhaalla pään sivuilla. pitkä latuska häntä. Pitkiä varpaita yhdistää uimaräpylät joilla se pystyy myös hyvin pitämään saalista. Turkin väri vaihtelee kellertävän ruskeasta suklaanruskeaan. leuka, kurkku ja rinta ovat vaaleat tai kermanväriset, kaulan kuviointi on yksilöllinen.kuvio saatta olla myös joskus laikukas. Karva on samettimainen ja lyhyt. Virtaviivainen ruumis tekee siitä nopean uimarin.


[muokkaa] Levinneisyys

jättiläissaukkoa tavataan Amazoniassa, Orinoco-joen ja Rio La Plata-jokien ympäristössä Etelä-Amerikassa. Levinneisyyden eteläraja kulkee paraguayssa ja etelä-brasiliassa. Saukkoja tavataan pohjoisessa aina surinamiin ja guyanaan.

Levinneisyys
Suurenna
Levinneisyys

[muokkaa] Elinympäristö

Jättiläissaukot suosivat hitaasti virtaavia jokia ja amazoniassa se elää myös järvissä ja soilla. Sen elinalueella on usein tulvia ja elelee myös tulvametsissä. Jättiläissaukon elinehto on runsas kalainen elinalue.


[muokkaa] Elintavat

jättiläissaukko elää muutaman yksilön perheryhminä joita johtaa uros naaras ja niiden jälkeläiset. Jättiläissaukot ovat hyvin sosiaalisia toisin kuin muut saukot. Ne saalistavat yhdessä ja aiemmat poikaset auttavat vanhempiaan uusien poikasten hoidossa siihen asti kunnes ne lähtevät noin 2 vuotiaina perustamaan omaa perhettä, kun se on löytänyt kumppanin tai joskus huolittu toiseen laumaan jonka johtaja on kuollut se elää koko ikänsä samankumppanin kanssa ellei se kuole. Saukkolauma pitää yhteyttä toisiinsa kimakoin kiljahduksin äänin joita se päästää erityisesti kun ne lähtevät kalastamaan,kuin susilauma, siitä johtuu osittain myös paikallisten antama nimi "Lobo del Rio" ("jokisusi"). Lauma saalistaa hyvin tehokkaasti yhteistyössä esim. niin että yksi saukko ajaa kalat muiden luokse. Kalastaessaan se käyttää yllätys taktiikkaa: se käy kalan kimppuun sellaisesta kulmasta, josta saalis ei sitä pysty näkemään. Apuna on myös herkät tuntokarvat jotka auttavat saalin paikannusta sameassa vedessä. Jättiläissaukko liikkuu päivisin ja viettää suurimman osan ajastaan vedessä, mutta oleskelee usein maallakun päivittäinen neljän kilon kalakiintiö on täynnä, esim kaatuneen puun päällä paistattelemassa päivää. Innokkaimmin ne kalastavatkin aamulla ja illalla. Saalista jaetaan vain perheen pienimmille. Yöksi saukot menevät nukkumaan kaivamaansa koloon joita on useita niiden n. 20 neliökilometrin suuruisella reviirillä, niissä on suuri käytäväverkko. Saukot merkitsevät reviirinsä yhteisessä käymälässä jonka ne ovat puhdistaneet kasvillisuudesta ja sen haju ulottuu pitkän matkan päähän ja pitää muut sauot loitolla. Ne myös hierovat toistensa eritteitä toisiinsa. Aikuisella jättiläissaukolla ei ole luontaisia vihollisia vaan usein tappaa ja syö kaimaaneja ja anakondia, vain poikasia uhkaavat jaguaarit, kaimaanit ja anakondat.

[muokkaa] lisääntyminen

Jättiläissaukkonaaras saa kerralla yleensä 2-3 poikasta 65-70 vrk kantoajan jälkeen, jotka viettävät ensimmäiset elinviikot pesäluolassaan. Poikaset ovat alkuun riippuvaisia vanhemmistaan ja ovat varsin avuttomia, tosin pedot uskaltavat harvoin mennä saukon pesään. Poikaset totutetaan veteen heti kun ne ovat tulleet pesästä ja vartioivat tarkasti petojen varalta niiden muodostamassa turvarenkaassa. Vuoden ikäiset jättiläissaukot ovat jo lähes täysin oppineita ja pystyvät jo kalastamaan. Kahden vuoden iässä ne tulevat sukukypsiksi.


[muokkaa] Ravinto

Jättiläissaukot syövät etupäässä kalaa mutta ruokalistalle päätyy myös nilviäisiä, äyriäisiä, matelijoita, lintuja (etenkin munia ja poikasia) ja pikkunisäkkäitä.


[muokkaa] Uhat

Jättiläissaukko on melko harvinainen ja kannaksi arvioidaan noin 5000 yksilöä. Lajia uhkasi ennen turkismetsästys, mutta rauhoituksen jälkeenkin sitä ovat uhanneet salametsästäjät ja se kärsii häirinnästä saastumisesta ja elinalueiden tuhoutumisesta. Jättiläissaukko elää monessa kansallispuistossa ja muussa suojelualueessa, joten se ei ole välittömässä vaarassa. Jättiläissaukko on ollut uhanalaisten lajien luettelossa vuodesta 1999.