Espanjanvesikoira
Wikipedia
Espanjanvesikoira | |
---|---|
![]() |
|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Espanja |
Määrä | |
Rodun syntyaika | |
Alkuperäinen käyttö | |
Nykyinen käyttö | paimen-, seura- ja metsästyskoira |
Elinikä | |
Muita nimityksiä | perro |
FCI-luokitus | ryhmä 8 |
Ulkonäkö | |
Paino | |
Korkeus | urokset 44–50 cm, nartut 40–46 cm |
Väritys |
Espanjanvesikoira on keskikokoinen, kiharakarvainen paimenkoira, joka toimii myös vedestä ja maalta noutavana metsästyskoirana. Espanjassa rotu on perinteisesti ollut kalastajien ja merimiesten apuri. Rodun lempinimi "perro" tulee espanjankielisestä nimestä Perro de Agua Espanol. FCI hyväksyi rodun vuonna 1985, vaikka espanjanvesikoiran tyyppisiä koiria onkin ollut Pyreneitten niemimaalla useamman vuosisadan ajan. Rodun alkuperästä on useita erilaisia teorioita. Suomeen ensimmäiset perrot tulivat vuonna 1992, ja rodun suosio on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Vuoden 2006 loppuun mennessä on rekisteröity yli tuhat koiraa.
Suomessa rotu on lähinnä seura- ja harrastuskoirana. Monipuolisena työkoirana espanjanvesikoira sopii moneen harrastukseen. Koiranäyttelyt, agility ja TOKO lienevät suosituimpia, vaikka rodulla on myös palveluskoiraoikeudet. Rotua edustaa Spanieliliitto, joten espanjanvesikoirilla on oikeus osallistua spanielien taipumuskokeisiin.
Espanjanvesikoira on korkeuttaan hieman pidempi koira, urosten säkäkorkeus on 44–50 cm ja narttujen 40–46 cm. Korkeintaan 2 cm:n vaihtelut ovat sallittuja kummallekin sukupuolelle, mikäli mittasuhteet ovat oikeat. Karva on vettä hylkivää, aina kiharaa ja voi muodostaa pitkänä nyörejä. Karva ajetaan alas yleensä 1–2 kertaa vuodessa. Esteettinen muotoilu on näyttelykoirilta kielletty. Väreissä kaikki muut ovat sallittuja, paitsi "dalmatialaispilkutus", albiino ja tan-merkit.