Argumentointi väkivallalla

Wikipedia

Argumentum ad baculum (lat. "argumentti kepillä") tai argumentum ad baculinum on argumentaatiovirhe, jossa argumentointi perustuu tunteisiin, tässä tapauksessa pelkoon, ja argumenttina käytetään väkivaltaa tai sen uhkaa. Tämän argumentin yleinen kaava on seuraava:

  1. Esitetään A
  2. A:lla on takanaan suurempi väkivaltapotentiaali kuin vastaväite B:llä
  3. Väite A on siksi tosi ja väite B epätosi
Minä olen oikeassa. Jos et usko, vedän sinua turpaan.

Myös Otto von Bismarck, "rautakansleri", käytti tätä argumenttia puhuessaan Saksan yhdistymisestä:

Ajan suuria kysymyksiä ei ratkaista kokouksilla, puheilla ja päätöksillä, vaan verellä ja raudalla

Argumentti esiintyy usein kätketyssä muodossa (vrt. Kummisetä-elokuvan "tarjous, josta ei voi kieltäytyä"):

Jos et vanno sotilasvalaa, joudut vankilaan tai siviilipalvelukseen. No niin, nyt kun olet vannonut sotilasvalan, sinulla on moraalinen ja juridinen velvollisuus puolustaa isänmaamme koskemattomuutta, sen laillista yhteiskuntajärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa.

Pakon edessä, rangaistuksen uhalla tehty sopimus ei kuitenkaan voi olla moraalisesti tai juridisesti velvoittava.

Sinun olisi parempi uskoa Jumalaan. Jos et usko, Jumala rankaisee sinua ja joudut helvettiin.

Tämä Pascalin vedonlyönnin vaihtoehtoinen esitystapa on myös argumentum ad baculum.

Argumentum ad baculum voi esiintyä myös eettisessä argumentoinnissa muodossa

  1. Jos henkilö X ei hyväksy väitettä A, niin B
  2. B on uhka henkilölle X
  3. X:n tulisi hyväksyä A välttyäkseen B:ltä

Esimerkki tästä on:

Aion mennä armeijaan. Jos en käy armeijaa, en ehkä koskaan saa hyvää työpaikkaa, sillä työnantajat eivät katso hyvällä silmällä armeijaa käymättömiä poikia.