Intiaanien alkuperä

Wikipedia

Tämän artikkelin tai osion kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.


Perinteinen teoria intiaanien alkuperästä on, että Amerikkaan saapuneet paleointiaanit ylittivät noin 15 000 vuotta sitten jääkauden aikaisen vesienlaskun takia kuivan Beringinsalmen maakannaksen Siperiasta Alaskaan. Yhdysvaltain alueelle he saapuivat Kanadan mannerjäätikköön syntyneen jäättömän käytävän kautta ehkä jo 13 500 vuotta sitten. Toinen reitti kulki Alaskan jääkauden päättyessä jäästä vapautunutta rannikkoa pitkin, ennen jääkäytävän avautumista.

Toisen teorian mukaan intiaanit purjehtivat Itä-Aasiasta pitkin Alaskan rannikkoa tai Tyynenmeren yli. Ajatus suurten merien ylittämisestä kivikautisilla kanooteilla tai puuveneillä kuulostaa kuitenkin melko mahdottomalta. On myös väitetty, että Australian alkuasukkaiden esi-isien kaltaisia ihmisiä olisi saapunut Amerikkaan jo 60 000–50 000 vuotta sitten eli ennen intiaaneja, joihin nämä alkuperäiset amerikkalaiset olisivat myöhemmin sulautuneet. Mitään teorioista ei ole vielä kyetty varmuudella todistamaan oikeaksi.

Amerikassa on tehty hyvin vanhoja löytöjä, jotka saattavat viitata siihen, että siellä olisi asunut ihmisiä jo 50 000–13 500 vuotta sitten, mutta löydöt ovat hyvin kiistanalaisia. Ne ovat työkalun näköisiä kiviä, joissa on hiiltä. Kivi voi kuitenkin olla luonnon muokkaama ja puuhiili syntynyt salaman sytyttämästä tulipalosta. Ihmisen luita tuolta ajalta ei ole löydetty.

Amerikka näyttää olleen asumaton viime jääkauden huippukaudella noin 20 000 vuotta sitten, ja vanhimmat tunnetut Amerikan asukkaat olivat Clovis-kulttuurin mammutinmetsästäjiä noin 13 500–12 000 vuotta sitten. Etelä-Amerikan eteläkärjessä oli asukkaita 11 000 vuotta sitten.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Paleointiaanien geneettinen sukulaisuus

Amerikan alkuasukkaiden on katsottu saapuneen kolmena aaltona: intiaanit, na-dene-ryhmä (Kanadan alueen intiaaneja) ja inuitit eli eskimot. Eräiden geenitutkimusten mukaan ensimmäinen muuttoaalto tuli 11 000, na-dene 9 000 ja inuitit 5 600–2 900 vuotta sitten. Monien kielianalyysien mukaan eskimot ja aleutit olisivat eronneet toisistaan 4000 vuotta sitten. Na-dene erosi muista kielistä lingvististen tutkimusten mukaan ehkä 4 700–5 000 vuotta sitten, ehkä jo 9 000 vuotta sitten.

Intiaanit saattavat olla ainujen, Kamtshatkan, Sahalinin ja Japanin pohjoissaaren Hokkaidon alkuasukkaiden, sukulaisia. Ainuissa on japanilaisten ja europidien piirteitä. Intiaanien hampaiden rakenteen ("sinodonttisuus") perusteella on esitetty teorioita sukulaisuudesta. Samanlaisia hampaita on Turkestanin asukkailla, joillakin saamelaisilla, kaakkoisaasialaisilla ja Tyynenmeren saarten kansoilla ja siperialaisilla kansoilla. Mitokondrioista päätellen intiaanien geenistö voi olla peräisin Siperiasta, Mongoliasta tai Tiibetistä. Arvellaan, että intiaaneilla ja mongoleilla olisi yhteinen esi-isä ja että intiaanit olisivat kehittyneet "esimongoleista".

Muita nykykansoja, joilla saattaa olla yhteisiä geenejä intiaanien kanssa:

  • yukaghirit
  • inuitit eli eskimot
  • aleutit
  • koniagit
  • kamchadalit
  • tsuktshit
  • korjakit

Geenitutkimusten mukaan Amerikan intiaanien geenipohja perustuisi vain 70 ihmisen geeneihin. Mitokondrio-DNA antaa muuttoajankohdaksi 40 000–11 000 vuotta sitten. Intiaanien veriryhmä on yleensä Rhesus-positiivinen nollaveri. Nollaveri on alkuperäinen veriryhmä, jota nuorempi A-veriryhmä syntyi 25 000–15 000 vuotta sitten ja eskimoilla yleinen, intiaaneilla olematon B-veriryhmä 15 000–10 000 vuotta sitten. Rhesus-positiivinen tekijä on ehkä syntynyt joskus välillä 20 000–15 000 vuotta sitten niin, että Amerikkaan muuttanut heimo on ehtinyt siepata sen. Kromosomi- ja mitokondrio-DNA-tutkimusten mukaan Amerikka olisi asutettu 18 000–13 000 vuotta sitten. Amerikasta on löydetty melko vähän hyvin vanhoja luurankoja, nekin yleensä satunnaisia.

Hyvin vanha luurankolöytö, Yhdysvalloista löydetty ehkä 9 000–400 vuoden ikäinen Kennewickin ihminen kytkeytyy Kaakkois-Aasiaan tai pohjoiseen Itä-Aasiaan. Etelä-Amerikan sirpaleinen, vajavainen "Luzia"-luuranko on iältään 11 000 vuotta.

[muokkaa] Amerikan asutuksen maantieteestä ja aikataulusta

Kivikauden asutus levisi jääkaudella myöhäispaleoliittisella ajalla Itä-Siperiassa, jonne syntyi monia kulttuureja. Luoteisimmassa Siperiassa asuttiin ruhkeimpien arvioiden mukaan ehkä jo 24 000, viimeistään 15 000 vuotta sitten.

Luoteista Itä-Aasiaa ja Alaskaa yhdistävän Beringin salmen leveys on vain 55 km, ja se on helpohko ylittää veneellä. Mutta jääkauden aikana merenpinta laski 100–200 metriä ja Beringin salmen kohdalle syntyi maasilta, Beringia. Maasilta oli olemassa noin 50 000–40 000 ja 25 000–14 000 vuotta sitten. Samoihin aikoihin kuin Beringia oli kuiva, Kanadaa peitti suuri jääkenttä, joka sulki pääsyn etelään noin 28 000–13 000 vuotta sitten.

Beringiassakin saatettiin asua jo 24 000 vuotta sitten, mutta merenpohjaa ei ole tutkittu asian tarkistamiseksi. Vasta noin 24 000 kalenterivuotta sitten ihminen kykeni asumaan 60. leveysasteen pohjoispuolella Koillis-Aasiassa. Noin 24 000-21 000 vuotta sitten, jääkauden kylmimpänä aikana, ihmiset hylkäsivät Euroopan ja Aasian kylmimmät alueet. Arkeologinen todistusaineisto ei tue asumista Beringiassa ennen ajanjaksoa 18 000-15 000 vuotta sitten, vahvat todisteet ovat vasta ajalta 14 000-13 000 kalenterivuotta sitten eli lämpimältä ajalta. Kun jääkausi saavutti huippunsa, pohjoiseen Siperiaan liittyvä asutus hävisi. Arvellaan Jakutian vuorten jäätiköiden sulkeneen pääsyn Pohjois-Siperiaan.

Ihmisen uskotaan ylittäneen Beringin salmen vasta 25 000–14 000 vuotta sitten, ehkä 17 000 vuotta sitten sen jälkeen kun ilmasto alkoi jo hieman lauhtua jääkauden ankarimman vaiheen mentyä ohi.

Noin 15 000 vuotta sitten Beringinsalmen maakannas alkoi kaveta merkittävästi, ja 14 000 vuotta sitten Alaska erosi Itä-Aasiasta. Noin 13 500 vuotta sitten mammutit hävisivät Alaskasta

Viimeistään 13 000 vuotta sitten Kanadan päällä ollut valtava jäätikkö jakautui jään sulaessa kahteen osaan, ja syntynyttä Kordillieerien jääkäytävää pitkin pääsi etelään. Mammuttien tiedetään vaeltaneen kuivin jaloin Amerikkaan ennen viime jääkauden ankarinta vaihetta, joka oli 21 000–18 000 vuotta sitten. Jääkäytävä oli ollut auki ennen jääkauden huippukautta 67 000–24 000 vuotta sitten.

Toinen mahdollinen muuttoreitti pitkin Alaskan rannikkoa etelään avautui nykytutkimusten mukaan jo ennen Kordillieerien jääkäytävää. Beringinsalmessa ollut Beringian kannas jäi veden alle 15 000–13 000 vuotta sitten jään sulaessa nopeasti Bölling-Alerödkaudella.

[muokkaa] Alaskan ja Itä-Siperian jääkauden lopun asutus

Tiedot jääkauden aikaisesta asutuksesta Itä-Siperiassa ja Alaskassa ovat niukat. Alaskasta Bluefish-luolasta on löydetty 15 000 vuotta vanhoja todisteita ihmisestä, samoin Diringistä Jakutiasta. Alaskasta Dry Creekistä, Meadista ja Swan Pointista on löydetty 11 000–12 000 vuotta vanhoja esineitä. Nenana-laakson Dry Creekissä on ensimmäiset vahvat todisteet ihmisestä Alaskassa noin 11 100 vuotta sitten.

Dry Creekissä, joka oli ensimmäinen kerrostunut paikka Alaskassa, ei vanhemmissa kerrostumissa ole mikroliittejä. Dry Creek kuuluu niin sanottuun Nenana-kompeksiin, ja ensimmäiset työkalut on löydetty kerrostumasta "komponentti 1". Työkaluissa on kaksipuolisia piikiviteriä ja leikkureita ja säletyökaluja.

Komponentti 2 on peräisin ajalta 10 700 vuotta sitten. Se sisältää mikroliittejä ja muuta esineistöä, jotka liittyvät myöhempään Denalin kompleksiin.


Siperian Kamtšatkan niemimaan Uški-järveltä on löydetty nuolenkärkiä, jotka ovat 11 500 vuoden (noin 13 400 v) ikäisiä. Ne muistuttavat Alaskan ruotokärkiä ajalta noin 11 000 vuotta sitten eikä niitä ole tunnustettu nuolenkärjiksi. Melko varmaa on, että Länsi-Beringiassa asui ihmisiä 14 000–12 000 vuotta sitten.

[muokkaa] Ensimmäiset Amerikan metsästäjät

Clovisin keihäänkärkiä, joita käytettiin mammutinmetsästyksessä.
Suurenna
Clovisin keihäänkärkiä, joita käytettiin mammutinmetsästyksessä.

Laurentiden ja Kordillieerien jääkilpien sulaessa 13 000–12 000 vuotta sitten avautui Kordillieerien jääkäytävä.


Ensimmäiset Amerikan mantereen asukkaat olivat myöhäiskivikautisia metsästäjiä, paleointiaaneja.


Amerikan ensimmäinen intiaanikulttuuri, Clovisin mammutinmetsästyskulttuuri, levisi Amerikan alueella äkillisesti laajoille alueille noin 13 500–12 500 vuotta sitten. Piikivisillä keihäillä metsästettiin mammutteja ja mastodontteja. Clovisin ihmisiltä jäi terämäisiä uurtimia ja kaapimia ja muuta myöhäispaleoliittisen Euroopan esineistöä.

Etelä-Amerikan kärjessä oli ihmisiä viimeistään 11 000 vuotta sitten. Kun ilmasto muuttui ja mammutit hävisivät, Folsom ja muut Pohjois-Amerikan varhaisen kivikauden biisoninmetsästyskulttuurit kehittyivät Clovisista 11 000–10 000 vuotta sitten. Noin 10 000–7 000 vuotta sitten alkoi arkaainen kausi, jolloin vuosituhansien kuluessa alkoi maanviljely ja syntyi kiinteää kyläasutusta.

Eräät löydöt viittavat siihen, että Amerikassa olisi ollut ihmisiä hyvin varhain, mutta todisteet eivät ole pitäviä. Ennen Clovista vallinneesta esi-Clovis-kulttuurista kiistellään, eikä yli 13 500 vuotta vanhoista löydöistä ole tieteellistä yksimielisyyttä. Moni seikka viittaa siihen, että Amerikka asutettiin vasta jääkauden ankarimman vaiheen päätyttyä.

[muokkaa] Varhaisimmat Pohjois-Amerikan kulttuurit

Paleoliittinen, Paleointiaanit:

  • Esi-Clovis: jopa jo 50 000–15 000 vuotta sitten, joitain kiistanalaisia löytöjä
      • Taima-Taima, Pedra Furada jne.
  • Clovis-kulttuuri: 13 500–12 500 vuotta sitten, varhaisin intiaanikulttuuri
    • Läntinen Clovis
      • 13 500–12 500 eli 11400–10800 radiohiilivuotta sitten.
    • Itäinen Clovis hieman myöhemmin eräässä paikassa noin 10 920 radiohiilivuotta sitten, kutsutaan nimillä
      • Ohio, Cumberland tai Suwannee, keihäänkärki hieman kalanpyrstömäinen
  • Plainview-kulttuuri 12 000–7 500
    • Samoihin aikoihin Goshen 11 100–10 300 radiohiilivuotta sitten
  • Folsom-kulttuuri ja Midland
    • 12 900–11 160 eli 10 900–10 000 radiohiilivuotta sitten
  • Plano-kulttuurit 11 500–9 000 vuotta sitten
  • Arkaainen kausi

[muokkaa] Sluiceway-traditio Alaskassa

Sluiceway-traditio Alaskassa 13300-11400 vuotta sitten (10000-11000 radiohiilivuotta sitten) saattaa olla kytköksissä varhaisten paleointiaanien Clovis-kulttuuriin. Sluiceway-kärjet ovat 2-puolisesti iskettyjä, muodoltaan pitkiä soikioita, hieman samaan tapaan kuin Solutrén kärjet, mutta niiden kärjet ovat tylppiä eivätkä erityisen taitavasti työstettyjä. Keski-Alaskan Nenanan kärjet olivat esim. litteitä, 2-puolisesti iskettyjä pisaranmuotoisia.

[muokkaa] Etelä-Amerikan varhaiset metsästyskulttuurit

Etelä-Amerikka asutettiin viimeistään 11 000 radiohiilivuotta sitten. Tulimaan, Tierra del Fuegon, löydöt ajoittuvat aikaan 11 000-10 500 radiohiilivuotta sitten. Puuhiiltä, joka voi olla ihmisen luomaa, alkaa esiintyä yhä enemmän Amazonissa noin 10 800 radiohiilivuotta, eli 12 800 kalibroitua vuotta sitten, ja myös Keski-Amerikassa ja Etelä-Chilessä 11 000 radiohiilivuotta sitten.

Alueen ensimmäinen kulttuuri oli Las Vegas -kulttuuri. Etelä-Amerikassakin alkoi alueen omaleimaisen kulttuurin kehitys. Ecuadorin rannikon Santa Elenan niemimaan Las Vegas (n. 10 800 – 7 250 radiohiilivuotta sitten) jakautui kahteen vaiheeseen, varhainen Las Vegas 11 000-9 000 radiohiilivuotta, ja myöhäinen 9 000-7 500 radiohiilivuotta sitten. Myöhäinen Las Vegas vastaa jo Tehuacánin laakson El Riego-Coxcaltan-vaihetta maissin puutarhaviljelyineen. Noin 10 450-10 200 radiohiilivuotta sitten käytettiin Keski- ja Etelä-Amerikassa keihäissä pohjoisamerikkalaisen Folsomin kärjestä poikkeavaa "kalanpyrstökärkeä"; tällöin eli vielä sittemmin sukupuuttoon kuolleita suuria eläimiä. Kalanpyrstötraditioon liittyvät mm. Intihuasi ja Patagonian Magellanin Fellinin luolan (Fells Caven) löydöt ajalta 11 000-10 000 vuotta sitten.

Chilen Monte Verde oli asuttu 12 500–11 500 vuotta sitten. Amazoniassa Pedra Pintadassa oli asutusta ehkä jo 11 000 radiohiilivuotta sitten Clovisin aikoihin.

[muokkaa] Eskimokulttuuri, vaihe I

Eskimokulttuurin ensimmäinen vaihe on hyvin vanha, Clovisin aikalainen.

[muokkaa] Teoria Atlantin ylittämisestä jääkaudella

On väitetty, että eurooppalaiset olisivat noin 18 000 vuotta sitten saapuneet Amerikkaan purjehtimalla pitkin mannerjään reunaa. Väitettä tukee se, että paleointiaanien Clovisin tyyppiset keihäänkärjet muistuttavat Solutrén kulttuurin kärkiä (Ylä-Solutrén vaiheen noin 18 000 vuotta sitten).

Myös kilpailevan käsityksen mukaan maahanmuutto Beringin salmen kautta tapahtui ja sillä oli merkittävä vaikutus alkuamerikkalaisten kehitykselle, mutta enää sitä ei pidetä ensimmäisenä. Pohjois-Amerikasta on löytynyt kalloja, jotka ovat vanhempia kuin tämä oletettu aasialaisten maahanmuutto. Eräät niiden piirteet viittaavat Eurooppaan ja osa niiden piirteistä on nykyisille kansoille suhteellisen vieraita. Vieraus nykykansoille ei sinänsä ole outoa, sillä nykyisen kaltaiset ihmistyypit eivät ole olleet olemassa nykyisenlaisina vielä tuohon aikaan.

Ovatko Amerikan vanhimmat asukkaat sitten tulleet jo aikaisemmin Aasiasta ja tuoneet sieltä nämä nykyaasialaisille vieraat piirteet? Tämä on periaatteessa mahdollista, sillä Aasian väestö muistutti ennen mongolidisen ihmistyypin kehittymistä nykyistä enemmän eurooppalaista. Tällaisesta paleoaasialaisesta, nykyaasialaisiin verrattuna hiukan enemmän eurooppalaista muistuttavasta väestöstä on useita viitteitä Aasiassa, mm. pohjoisen Japanin eristäytyneet ainut. Beringinsalmen maakannas on ollut olemassa mahdollisesti tuhansia vuosia, noin 24 000–9 000 eaa. Sitä kautta on voinut tulla useita muuttoaaltoja.

Nykyisiltä Pohjois-Amerikan intiaaniheimoilta on kuitenkin löydetty eurooppalaista tai eurooppalaisen kaltaista perimää, jonka alkuperä on tuntematon. On poissuljettu mahdollisuus, että perimä olisi siirtomaa-ajan perua. Löydetyt Eurooppaan viittaavat piirteet geenistössä ovat voineet tulla vain väestöltä, jolla on kapea geenipohja ja vähän vaihtelua. Tällainen voisi olla peräisin jääkauden aikaisesta muutamien henkilöiden muutosta yli Atlantin. Nämä harvat muuttajat olisivat olleet yksi perustajaväestöistä, mikä selittäisi geenipohjan yksipuolisuuden.

Myös Pohjois-Amerikan heimojen ulkonäössä on ei-aasialaisia piirteitä, mm. pitkä kyömynenä on melko yleinen preerian kansoilla. Olisivatko Amerikan alkuasukkaat saaneet geenilisän tai jopa perustajaväestön Euroopasta? Viikinkien lyhytikäinen tukikohta Newfoundlandissa tuskin kertoo laajasta geenien vaihdosta.

Reittinä on voinut myös olla laajentuneen napajäätikön reuna tai nykyinen merenpohja. Silloinhan vesi oli erittäin matalalla; mm. Britanniaan pääsi kävellen manner-Euroopasta.

[muokkaa] Eteläamerikkalaisten suhde Tyynenmeren kansoihin

Etelä-Amerikan vanhimmat tunnetut luurangot viittaavat Tyynenmeren kansoihin kuten samoalaisiin, polynesialaisiin ja melanesialaisiin. Myös geenitutkimus on löytänyt Etelä-Amerikan intiaaneilta Tyynenmeren kansojen kanssa yhtäläistä geenistöä. Samalta ajalta on myös eteläamerikkalaisia kalliomaalauksia, joissa kaksi eriväristä ihmistyyppiä kohtaa sotaisasti. Maalaukset tukevat luurankojen ja geenien pohjalta tehtyä päätelmää tyynenmerisestä alkukansasta Etelä-Amerikassa. Tyynenmeren kansat olivat tummaihoisia, pohjoisesta peräisin olevat taas heihin verrattuna suhteellisen vaaleaihoisia.

Eteläisimmän Etelä-Amerikan karusta ja syrjäisestä Tulimaasta tunnetaan heimo, joka on ihonväriltään erityisen tumma. Tätä heimoa pidetään viimeisenä Etelä-Amerikan ensimmäisen muuttoaallon edustajana, joka on selvinnyt vuosituhannet syrjäisellä kotiseudullaan.

[muokkaa] Katso myös


[muokkaa] Aiheesta muualla

Muilla kielillä