Greenpeace
Wikipedia
Greenpeace on Kanadassa vuonna 1971 perustettu kansainvälinen ympäristöjärjestö. Kipinän sen perustamiselle antoi Yhdysvaltain Alaskassa tekemät ydinkokeet. Järjestö tunnetaan myös taistelustaan valaanpyyntiä vastaan. 1980-luvulla järjestö kasvoi voimakkaasti ja käänsi huomiotaan uusiin ongelmakohtiin, mm. pohjatroolaukseen, ilmastonmuutokseen ja geenimanipulaatioon. Greenpeacen keskeiset arvot ovat toimintavalmius, väkivallattomuus ja riippumattomuus.

Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ensimmäiset vuodet
1970 kanadalaiset ja yhdysvaltalaiset rauhanaktivistit perustivat Vancouverissa Don't make a wave -komitean, jonka nimi keksittiin Yhdysvaltain ydinkoetta vastustaneissa protesteissa käytetystä iskulauseesta. Komitea kokoontui ensi kertaa tavoitteenaan estää Yhdysvaltojen toinen maanalainen ydinkoe Amchitkan saarella Alaskassa. Yhden perustajajäsenen, Bill Darnellin aivoitukseksi on laskettu sanojen green ja peace yhdistäminen ja täten järjestön tulevan nimen keksiminen.
Syyskuussa 1971 ryhmä vuokrasi kalastusalus Phyllis Cormackin, nimesi sen uudelleen Greenpeaceksi ja nostivat purjeet, kohteenaan Amchitkan saari ja tarkoituksenaan häiritä suunniteltua toista ydinkoetta. Yhdysvaltain rannikkovartioston alus Confidence pysäytti Phyllis Cormackin ja pakotti sen palaamaan satamaan. Kuitenkin, ennen paluuta Confidencen miehistö kapteeninsa tietämättä ehti välittää aktivisteille viestin, julistaen mitä te teette, on koko ihmiskunnan hyväksi. Palatessaan miehistö sai tietää, että kaikissa suurimmissa kanadalaisissa kaupungeissa oli ollut mielenosoituksia ja että Yhdysvallat oli lykännyt toisen ydinkokeen tekemistä marraskuulle. Vaikkakin myöhemmät yritykset purjehtia uudella aluksella testialueelle epäonnistuivat, Amchitkassa ei enää tehty ydinkokeita.
Toukokuun neljäntena 1972 vielä lastenkengissään potkiva ympäristöjärjestö muutti nimensä Don't make a wave-komiteasta virallisesti Greenpeaceksi'.
[muokkaa] 70-luvun jatko
[muokkaa] Mururoan atolli
Vastaperustettu Greenpeace pisti verkot vesille löytääkseen kapteenin auttamaan heitä projektissaan vastustaa Ranskan hallituksen ydinkokeita Mururoan atollilla Ranskan Polynesiassa. Avuksi ilmoittautui David McTaggart, Uudessa-Seelannissa asuva yksityisyrittäjä ja Kanadan kansalainen. Entinen huippusulkapalloilija oli myynyt liiketoimintansa ja muuttanut eteläiselle Tyynellemerelle vakavan räjähdyksen haavoitettua vakavasti yhtä hänen työntekijäänsä hiihtokeskuksessaan. McTaggart ei voinut sulattaa rakastamansa Tyynenmeren alueiden sulkemista häneltä ja niinpä hän tarjosi alustaan Vegaa vastustamaan ranskalaisten pyrkimyksiä.
Vuonna 1973 McTaggart luotsasi Vegansa kielletylle alueella Mururoan ympäristössä, jonka seurauksena Ranskan laivasto moukaroi häntä aluksillaan. Hän toisti mielenilmauksensa seuraavana vuonna ja tällä kertaa ranskalaiset nousivat Vegaan ja pahoinpitelivät McTaggartin. Myöhemmin Ranskan laivasto julkaisi lavastettuja kuvia McTaggartista syömässä päivällistä laivastoupseerien kanssa, antaen ymmärtää välien olleen ystävällismieliset. Miehistön jäsen Anne-Marie Horne kuitenkin oli ottanut kuvia pahoinpitelystä ja näiden kuvien päästyä julkisuuteen tapahtumat asettuivat toisenlaiseen valoon.
Ranska suostui keskeyttämään ydinkokeet ilmakehässä, mutta siirsikin ne maan alle. Greenpeace jatkoi kampanjoimista Tyynenmeren kokeita vastaan kunnes Ranska lopetti kokeet vuonna 1995.
[muokkaa] Pelastakaa valaat
Pelastakaa valaat, Save the Whales, oli kampanja joka alkoi ensin erilliskampanjana nimeltä Project Ahab, koska osa Greenpeacen johdosta ei halunnut laajentaa toimintaa muualle kuin ydinaseiden vastustamiseen. Tätä mieltä olleen Irwin Stowen kuoleman jälkeen 1975 Phyllis Cormack lähti Vancouverista kohtaamaan neuvostoliittolaiset valaanpyytäjät Kalifornian rannikolla. Mielenosoittajat lähtivät kumiveneillä valaiden ja harppuunamiesten väliin, ja kuva-aineisto levisi maailman medioissa.
[muokkaa] Rainbow Warrior
Vuonna 1978 Greenpeace laski vesille 40-metrisen entisen kalastusaluksen nimeltä Rainbow Warrior, sateenkaaritaistelija.
Alusta käytettiin ensimmäisenä häiritsemässä valaanpyyntiä Islannin vesillä, ja myöhemmin sillä oli näkyvä osa useissa Greenpeacen kampanjoissa 1978-1985.
Ranskan hallitus määräsi Rainbow Warriorin upotettavaksi pommeilla 1985 Aucklandissa.
[muokkaa] Hallinto ja rahoitus
Greenpeace Internationalin päämaja on Amsterdamissa, Hollannissa ja siihen yhteydessä olevat alajärjestöt toimivat 41 maassa ympäri maailmaa. Greenpeace saa rahoituksensa yksityisiltä lahjoittajilta ja säätiöiltä. Hallituksilta tai yrityksiltä järjestö ei ota vastaan rahoitusta. Vuonna 2004 lähes 3 miljoonaa jäsentä lahjoitti Greenpeacelle yhteensä 165 miljoonaa euroa. Tästä rahasta suurin osa tulee kuukausilahjoituksina yksityishenkilöiltä Euroopasta, jossa se onkin ollut menestyksekkäämpi kuin alkulähteillään Pohjois-Amerikassa. Greenpeacen jäsenistö on eritelty tukijäseniin ja äänestäviin jäseniin eli vuosikokoukseen nimitettyihin jäseniin. Vuosikokouksessa valitaan myös uudet äänestävät jäsenet.
Greenpeacen aluekonttoreita ovat Alankomaat, Argentiina, Australia-Tyynimeri (Australia, Fidzi, Papua Uusi-Guinea, Tyynimeri), Belgia, Brasilia, Chile, Espanja, Intia, Iso-Britannia, Italia, Japani, Kanada, Keski- ja Itä-Eurooppa (Itävalta), Kiina, Kreikka, Luxembourg, Välimeri (Israel, Kypros, Libanon, Malta, Tunisia, Turkki), Meksiko, pohjoismaat [1] (Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska), Ranska, Saksa, Kaakkois-Aasia (Filippiinit, Indonesia, Thaimaa), Sveitsi, Tsekki, Uusi-Seelanti, Venäjä ja Yhdysvallat. [2]
[muokkaa] Toiminta-alueet
Greenpeacen nykyisiin toiminta-alueisiin kuuluvat
- Ilmastonmuutoksen hidastaminen [3]
- Ympäristömyrkyt [4]
- Ydinvoima [5]
- Meret [6]
- Metsät [7]
- Geenimuuntelu [8]
Suurimpana saavutuksenaan Greenpeace pitää sitä, että se on yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa nostanut ympäristökysymykset osaksi poliittista keskustelua, ja lisännyt sekä suuren yleisön että päättäjien tietoisuutta ympäristöuhkista.
[muokkaa] Greenpeace Suomessa ja Pohjolassa
Greenpeace tuli Suomeen vuonna 1989. Marraskuussa 1997 Suomen toimiston toiminta lopetettiin. Syynä oli se että jäsenmäärä oli hienokseltaan laskussa eikä toimintaa pystytty pitämään omavaraisena [9]
Tämän jälkeen Ruotsin, Tanskan ja Norjan kansalliset toimistot yhdistettiin Suomen toimistoon, näin syntyi Greenpeace Pohjola. Pohjoismaiden Greenpeacella on toimistot maidensa pääkaupungeissa ja sen 100 000 tukijäsentä lahjoittavat vuosittain noin 5,5 miljoonaa euroa. Suomessa jäseniä on noin 13000 (tieto vuodelta 2003). Pääkonttori sijaitsee Tukholmassa.
[muokkaa] Greenpeace-kritiikkiä
Greenpeace on kohdannut koko toimintahistoriansa ajan kritiikkiä eri maiden hallituksilta ja teollisuudelta, sekä joissain tapauksissa myös muilta ympäristöjärjestöiltä ja alkuperäiskansoilta. Järjestön toimintatavat ovat herättäneet mielipiteitä sekä puolesta että vastaan.
Tunnetuimpia Greenpeace-kriitikkoja ovat islantilainen Magnus Gudmundsson sekä aiemmin Greenpeacen johdossa toiminut Patrick Moore.
Suomessa erimielisyys Lapin valtion metsien hakkuista on kiristänyt alueen asukkaiden keskinäiset välit äärimmilleen. On esitetty mielipiteitä että Greenpeace käyttää hyväkseen paikallisten ihmisten vanhoja riitoja saadakseen asian esille kansainvälisillä foorumeilla. "Ihmiset ovat aika lailla etääntyneet sellaisista peruselinkeinoista kuin metsätalous. Siksi Greenpeacen kaltaisten konfliktiteollisuutta harjoittavien yritysten on helppo julkisuuden avulla vaikuttaa kansalaisiin, joiden silmät todellisuuteen tulisi aukaista. Suomessa ollaan aivan liian kilttejä ja Greenpeace käyttääkin sitä ja demokratiaamme moraalittomasti hyväkseen", entinen rallikuski ja Ranskaa edustava europarlamentaarikko Ari Vatanen on kritisoinut.[10]
Viime vuosikymmennellä Suomessa herätti ihmetystä Greenpeacen Itävaltaan viemä puunkanto, joka oli varastettu Metsähallituksen mailta Ilomantsista. Silloisen Greenpeacen metsävastaavien johdolla viety kanto, jota esiteltiin Keski-Eurooppalaiselle medialle, oli heidän mukaansa suomalaisesta aarniometsästä hakattu puunkanto. Metsähallituksen mukaan puu oli kaatunut myrskyssä tielle eikä ollut aarniometsästä peräisin.[11]
Greenpeace julkaisi syyskuussa 2006 raportin puun tuonnista Venäjän Karjalasta Suomeen. Tietyiltä alueilta tuodun puun väitettiin olevan peräisin laittomista hakkuista, koska ympäristöselvityksiä ei oltu tehty. Suomalaisten metsäyhtiöiden mukaan nämä väittämät ovat tulkinnanvaraisia, sillä Karjalan viranomaiset eivät vaadi ympäristöselvityksiä. Yhtiöt sanoivat epäilleensä raportin luotettavuutta, koska järjestön antamat koordinaatit johtivat yhdellä leimikolla paikalle, jossa hakkuita ei oltu edes tehty. Raportissa mainituilla muilla alueilla tehdyt hakkuut ovat sekä FSC:n auditoijien (8.11.2006) että Stora Enson mukaan luvanvaraisesti tehtyjä ja siten laillisia. [12], [13]