Fetaalialkoholisyndrooma

Wikipedia

Fetaalialkoholisyndrooma (FAS) kuuluu luokkaan fetaalialkoholispektrin häiriöt, jotka ovat äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön aiheuttama sikiön keskushermoston ja osin muidenkin elinten ja elinryhmien vakavia ja pysyviä toimintahäiriöitä. FAS:ia lievempi samaan kategoriaan kuuluvva muoto FAE fetaalialkoholiefekti. Raskaudenaikainen alkoholialtistus on yksi suurimpia kehitysvammaisuuden aiheuttajia länsimaissa.


Sisällysluettelo

[muokkaa] Ilmiön diagnostiikka, muodot, esiintyvyys ja hoito

Raskaudenaikainen alkoholialtistus voi aiheuttaa erityisesti keskushermostoon pysyvän toimintahäiriön, jonka vaikeusaste riippuu alkoholialtistuksen määrästä, altistuskertojen huippupitoisuuksista sekä altistuksen kestosta suhteessa raskauden kestoon. Myös sillä missä sikiönkehityksen vaiheessa altistus tapahtuu on merkitystä erityisesti oirekuvan kannalta.[1] Keskushermoston toimintahäiriö vaihtelee kehitysvammaisuudesta lieviin oppimisvaikeuksiin, joista merkittävimmät ovat tarkkaavaisuushäiriö ja matemaattiset erityisvaikeudet. Lapsilla on myös taipumusta käytöshäiriöihin, joiden syntyyn myötävaikuttavat epävakaat elämänolosuhteet.

Suomessa alkoholi on suuri teratogeeni, eli aine joka aiheuttaa eniten sikiövaurioita. Anne Koposen tutkimusainestossa Helsingin sosiaaliviraston asiakkaina vuoden 2002 alussa olleista 0-16-vuotiaista lapsista yli puolella oli FAS-diagnoosi, neljänneksellä FAE-diagnoosi ja viidesosaa ei oltu diagnosoitu. Huumeille altistuneista lapsista suuri osa oli altistunut joko amfetamiinille tai kannabikselle, pienempi osa muille huumeille kuten heroiinille. Alkoholille altistuneista lapsista osa oli oli kehitysvammaisia tai heikkolahjaisia. Huumealtistuneet lapset olivat osin lievemmin vammautuneita. Molempien ryhmien lapset kärsivät kuitenkin tyypillisesti kielen, puheen, tarkkaavuuden, keskittymiskyvyn ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmista.[2]

Alkoholin vaikutukset sikiöön olisivat toisaalta täysin ennalta ehkäistävissä. Maassamme syntyy vuositain n. 600-650 sikiöaikana alkoholille altistunutta lasta. Tutkimusten perusteella voidaan karkeasti arvioida, että raskaana olevista naisista ainakin 3–5 % ja korkeimpien arvioiden mukaan kuusi prosenttia käyttää alkoholia yli riskirajan (yli 10 alkoholiannosta viikossa tai yli 5 annosta päivässä).[3][4][4][2] Tämän perusteella on arvioitu, että vuosittain 3600 – 6000 sikiötä on vaarassa vaurioitua päihteiden takia. Halmesmäen mukaan esimerkiksi Helsingin Naistenklinikan äitiyspoliklinikalla, jossa on toiminut vuodesta 1983 hal-poliklinikka, on hoidettu noin 1 500:aa raskaana olevaa huumeita, alkoholia tai lääkkeitä väärinkäyttävää päihdeäitiä. Osa heistä on asioinut poliklinikalla useammankin raskauden aikana, mutta Halmesmäen mukaan vain harvoin ongelmat ovat vuosien varrella vähentyneet.[1] Suurella osalla lievemmin vammautuneista ja vaurioituneista lapsista vauriot eivät näy päälle päin, vaan alkoholin vaikutus ilmenee esimerkiksi erilaisina oppimis- ja tarkkaavaisuushäiriöinä. Vuosittain syntyy noin 230 lasta, joiden oireet ovat niin selvät, että he saavat joko FAS- tai FAE-diagnoosin. (FAS= fetaalialkoholisyndrooma, FAE= fetaalialkoholiefekti). FAS on diagnooseista vaikea-asteisin. Siihen liittyy mm. hidas kasvu, keskushermoston häiriöitä sekä tunnistettavia ulkonäköpiirteitä. Suomessa syntyy vuosittain n. 80 FAS-lasta ja 150 FAE:n kriteerit täyttävää lasta.[3][4][2]Viime aikoina on myös ehdotettu FAS:n tilalle tuottamuksellisuuden kuvaamiseen termiä "fetal alcohol abuse syndrome FAAS[5] kuvaamaan sitä että vakava lapsen kehitysvamma on sikiön kemiallisen pahoinpitelyn seurausta.

[muokkaa] Diagnostiset kriteerit

Yhdysvaltojen Fetal Alcohol Study Group of the Research Society on Alcoholism asetti vuonna 1980 minimikriteerit FAS:lle jotka ovat edelleen voimassa Seuraavassa nämä FAS:in kriteerit Rosettin (1980)[6] mukaan:

  • Sikiöaikainen ja/tai syntymänjälkeinen kasvuviive (Kasvun viivästymä prenataalivaiheessa ennen syntymää tai sen jälkeen postnataalivaiheessa, sikiön tai lapsen pituus, paino tai päänympärys alle 10 persentiilin raskauden kestoon korjattuna.)
  • Keskushermoston toimintahäiriö – neurologinen poikkeavuus, kehitysviive tai älyllinen heikkolahjaisuus
  • Tyypillinen kasvojen kasvuhäiriö, vähintään kaksi seuraavista:
  • a) pienipäisyys (mikrokefalia eli päänympärys alle kolme persentiiliä)
  • b) pienisilmäisyys (mikro-oftalmia tai lyhyt luomirako)
  • c) nenä-huulivako puuttuu, ohut ylähuuli ja/tai matala yläleuka (huonosti kehittynyt filtrum, ohut ylähuuli tai maksillahypoplasia)
  • Jos lapsi ei täytä kaikkia kriteereitä, käytetään diagnoosia FAE

[muokkaa] Fetaalialkoholisyndrooma (FAS)

[muokkaa] Fetaalialkoholiefekti (FAE)

[muokkaa] Millainen alkoholinkäyttö vaurioittaa sikiötä?

Alkoholin sikiölle vaarallisuutta arvioitaessa merkittävimmiksi osatekijöiksi on katsottu alkoholialtistuksen kesto, alkoholialtistuksen määrä vuorokautta tai viikkoa kohti, alkoholin huippupitoisuudet veressä sekä mahdolliset muut sen syntyyn myötävaikuttavat tekijät.

Elinten muodostumisen kannalta tärkein raskauden vaihe ovat viikot 2–8. Ongelmallisin vaihe on raskauden ensimmäisten 2–10 viikon aikana, aikana jolloin raskautta ei ole aina vielä tiedostettu. Tämän organogeneesin aikana epämuodostumien syntymisen riski kasvaa äidin käyttämän alkoholimäärän suuretessa, ja vaara lisääntyy huomattavasti, kun äiti nauttii yli viisi alkoholiannosta päivässä.[3] Rakenteelliset epämuodostumat syntyvät alkuraskauden aikana, mutta aivot kehittyvät koko raskauden ajan. Runsas juominen aiheuttaa muun muassa magneettikuvauksessa näkyviä aivorakenteen epämuodostumia. FAS-lapsella voi olla vakava, pysyvä aivovaurio.[1] Vaikka huumeiden teratogeenisuudesta on vähemmän näyttöä, on näyttöä huumealtistukseen liittyvistä sikiön kasvun hidastumisen vaaroista sekä merkittävistä keskushermoston vaurioitumisriskeistä. Myös vauvan vieroitus huumeriippuvuudesta on hänelle usein hyvin tuskallista.[7]

Myöhemmässä raskauden vaiheessa alkoholin nauttimistavalla on todennäköisesti runsaasti merkitystä. Seattlen pitkittäistutkimuksessa on todettu oppimisvaikeuksia esiintyvän enemmän niillä lapsilla, joiden äitien alkoholinkäyttö raskauden aikana oli humalahakuista. Tutkimukset alkoholin suurkuluttajien ryhmissä ovat osoittaneet, että lapsen pysyvän kasvuhäiriön sekä keskushermostovaurion vaikeus riippuu äidin juomisen kestosta suhteessa raskauden kestoon. Jokainen päivä ilman alkoholia parantaa sikiön ennustetta.[3]

Turvallisuusrajojen asettamista raskaudenaikaiselle alkoholinkäytölle on vaikea, ellei mahdoton antaa. Todennäköisesti raja on noin 1–1.5 alkoholiannosta päivässä, mutta tässäkin on yksilöllisiä eroja. Turvallisuusrajan löytämistä vaikeuttaa paitsi objektiivisten juomatietojen puuttuminen myös se, että lievempiä kognitiivisia toimintahäiriöitä, jotka aiheuttavat suoriutumisen heikkoutta vasta kouluiässä on vaikea mitata.

[muokkaa] Alkoholi ja muut päihteet

Suomessakin on yhä lisääntyvässä määrin raskaana olevia sekakäyttäjiä, äitejä jotka käyttävät alkoholia ja lääkkeitä tai huumeita samanaikaisesti. Näihin kaikkiin liittyy sikiön keskushermoston vaurioitumisen riski. Lapsen myöhempi ennuste on riippuvainen eri aineiden aiheuttaman altistuksen määrästä. Näyttää kuitenkin siltä, että alkoholin sikiötä vaurioittava (teratogeeninen) vaikutus on suurin.

[muokkaa] Lapsen oireet ja niiden vaikutus elämään

Fetaalialkoholikirjon tilat aiheuttavat eriasteisia kognitiivisen suoriutumiskyvyn, sopeutumisen sekä käyttäytymisen häiriöitä. Vaikutukset ulottuvat usein hyvin voimakkaina myös tunne-elämän alueelle. Tyypillinen oire on esimerkiksi impulssikontrollin häiriö. FAS-lapsista esimerkiksi jopa 80 %:lla todetaan viivästynyt kielellinen kehitys. Oirekirjon kognitiiviset häiriöt vaihtelevat kehitysvammaisuudesta oppimisen erityisvaikeuksiin. Oirekuva muuttuu lapsen kasvaessa, ja siihen vaikuttavat jopa ratkaisevan paljon muut lapsen kehitykseen vaikuttavat riskitekijät, kuten varhainen vuorovaikutus lapsen kanssa, lapsen kiintymyssuhteitten laatu, lapsen hoidon laiminlyöminen, usein FAS/FAE lapsen elämään kuuluvat huostaanotot ja toistuvat sijoitukset.[3]

Erityinen ongelma lapsen kannalta on se, että päihteitä käyttävä äiti harvoin kykenee usein hyvinkin vaikeahoitoisen lapsen kannalta riittävän hyvään vuorovaikutukseen ja vanhemmuuteen. Lapsi on usein huono syömään, unirytmi on häiriöaltista ja hän on vaikeasti lohdutettavissa. Kun näin vaativa vauva yhdistetään äidin päihderiippuvuuteen, varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat ja kiintymyssuhteen ongelmat ovat jopa tyypillisiä. Usein itsekin impulssikontrollin häiriöihin altis äiti ja vaikeahoitoinen FAS/FAE-lapsi on riskialtis yhdistelmä lapsen kannalta. Useimmat heistä ovatkin sijoitettuna jo ennen kouluikää. Päihteitä käyttäville äideilleen useimmiten yksinhuoltoon jääneiden lasten elämään liittyy tyypillisesti vakavaa heitteillejättöä, lapsen tarpeisiin vastaamattomuuden ongelmia sekä hyvin usin erityyppistä lapsen kaltoinkohtelua. Lapsen kannalta tämäntyyppinen ympäristö edelleen heikentää hänen mahdollisuuksiaan kehittyä normaalisti ja kompensoida vammojensa aiheuttamia puutteita omien kehityspotentiaaliensa puitteissa. Varsin harvoin myöskään puhutaan siitä "FAS-lapsen noidankehästä", että eräät alkoholin voimakkaasti vaurioittamat FAS-lapset ovat niin vaikeasti hoidettavia, ja esimerkiksi vauvavaiheen itkuisuus ja hoivaan vastaamattomuus voi altistaa siihen, että heitä sijoitetaan jopa useaan paikkaan peräjälkeen vaikeahoitoisuudesta johtuen. Myös tämä heikentää heidän ennustettaan. Parhaiten näyttävät eräiden tutkimusten näkökulmasta myöhemmin pärjäävän lapset jotka on sijoitettu jo ennen varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteitten kannalta kriittistä kuuden kuukauden ikää[8][9] ja joiden elämässä turvalliset kiintymyssuhteet ovat jatkuneet tähän samaan sijoitusympäristön lapselle läheisiin siitä lähtien katkeamatta.[3]

FAS/FAE-lapsilla on tyypillisesti käyttäytymisvaikeuksia, yli puolella vaikeita ja yli kolmanneksella kohtalaisia. Tyypillisimmin nämä esiintyvät yleisenä levottomuutena, impulsiivisuutena, tarkkaamattomuutena, sosiaalisen osaamisen, kuten kontaktinoton ja sosiaalisten suhteiden ylläpidon vaikeuksina. Eräissä pitkittäisseurannoissa on todettu, että psyykkinen oirekuva on hyvin pysyvä, mutta muuttuu oireiltaan iän myötä. Yli puolella lapsista todetaan useimmiten eriasteisia psyykkisen kehityksen häiriötä, kuten emotionaalisia vaikeuksia, sosiaalisen osaamisen ja kanssakäymisen vaikeuksia sekä erilaisia autismin kaltaisia kaavamaisuuksia, usein esiintyy myös univaikeuksia.[3]

Kouluiässä erityyppiset keskittymiskyvyn ja tarkkaavaisuuden häiriöt ovat hyvin tyypillisiä. Tarkkavaisuushäiriö onkin kaikkien FAS/FAE-lasten jopa tunnusomaisin piirre. Se on samantyyppinen kuin lapsilla, joilla on tarkkaavaisuushäiriö ilman alkoholialtistusta. FAS/FAE-lapsilla kognitiivisen suorituskyvyn ja usein matalamman ÄO:n aikaansaamat ongelmat pahentavat tilannetta. Tarkkaavaisuushäiriö ei häviä myöskään iän myötä. Tarkkaavaisuushäiriöt, impulssikontrollin häiriöt ja sosiaalisen osaamisen vaikeudet vaikeuttaa usein jo päiväkodissa toimimista ja erityisesti vaikeiksi koettujen tehtävien suorittamista. Myös koulussa opettajat ovat todenneet, että tarkkaavaisuushäiriö näyttää olevan suurin koulutyötä haittaava erityisvaikeus. Koulun vaikeutuessa erityisesti matematiikka sekä hyvää auditiivista muistia tai keskittymiskykyä vaativat aineet tuottavat usein ylivoimaisia vaikeuksia.[3]

[muokkaa] Alkoholisikiövaurioiden ehkäisy, puuttuminen ja raskaana olevien hoito

[muokkaa] Päihteet ja raskaudenehkäisy

Voimassa oleva käypä hoito -suositus[10][11] päihteitä, tosin lähinnä huumeita käyttävien osalta, toteaa, että hedelmällisyysikäiset naiset on syytä ohjata ajoissa ehkäisyneuvontaan. Jos raskaus on kuitenkin jo alkanut, on potilaan kanssa syytä keskustella äitiysneuvolassa mahdollisesta raskaudenkeskeytyksestä, koska huumeiden käyttö aiheuttaa riskin sikiölle ja lapsen hoitaminen voi olla äidille ylivoimainen tehtävä ja että jo odottavalle äidille kerrotaan myös hoitomahdollisuuksista ja ensikotien toiminnasta.

[muokkaa] Raskaana oleva päihteidenkäyttäjä

Maassamme on aika ajoin keskusteltu siitä, tulisiko lastensuojelulaki ulottaa koskemaan myös syntymätöntä lasta. Tämän perusteella esimerkiksi sikiön kemiallinen pahoinpitely nähtäisiin laittomana tilanteena johon voitaisiin puuttua myös ilman päihteitä käyttävän äidin tahtoa. Tällä hetkellä äidin sikiövauriota aiheuttavaa päihteidenkäyttöä ei ole uletettu tahdonvastaisen hoidon indikaatioksi tai kriminalisoitu kuten esimerkiksi Norjassa. Päihteitä käyttäville äideille ja osin perheille on tarjolla eri tyyppisiä palveluja. Näissä on havaittu, että alkoholisteista noin kaksi kolmesta pystyy vähentämään tai lopettamaan juomistaan merkittävästi osallistuessaan hoitoon, jossa yhdistyvät raskauden seuranta, jatkuva terveyskasvatus ja psykososiaalinen tuki. Loput jatkavat usein vuosia jatkuvaa juomistaan. Juominen on saattanut alkaa 10–15-vuotiaana ja jatkua parikymmentä vuotta. Pahimmillaan tällaisissa tilanteissa syntyy alkoholin vaurioittamia FAS-lapsia. Narkomaaninaiset ovat keskimäärin 25-vuotiaita eli hiukan nuorempia kuin alkoholisoituneet synnyttäjät. Raitistuminen ei ole tavallista heidänkään piirissään. Äitiyspoliklinikalla toteutettu korvaushoito voi parantaa ennustetta, koska tutkimukset osoittavat, että korvaushoidossa olevan narkomaanin raskaus sujuu paremmin ja lapsi syntyy paremmassa kunnossa kuin kadulta huumeensa ostavan äidin. [1] Hoitoon hakeutuminen on kuitenkin usein varsin vähäistä. Esimerkiksi Ensi- ja tuvakotien liiton odottaville päihdeäideille tarkoitettuihin yksiköihin on hakeutunut varsin vähän päihteitä käyttäviä naisia.

[muokkaa] FAS/FAE lasten kuntoutus js hoito

Alkoholivaurioista kärsivien lasten elämään liittyy tyypillisesti paljon ongelmia ja myös kärsimystä. Lapsen ennustetta voidaan kuitenkin parantaa huomattavasti tehokkaalla kuntoutuksella ja lapsen tukitoimilla.

[muokkaa] Keskustelua FAS/FAE-ongelmasta ja sen käsittelystä

On keskusteltu siitä, alkoholin vaikutukset sikiöön olisivat täysin ennalta ehkäistävissä. Aika ajoin maassamme onkin keskusteltu siitä, että juomisen lopettaminen pelastaisi lapsen tulevaisuuden, mutta naisen subjektiivinen oikeus juoda läpi raskauden on Suomessa niin vahva, että se ylittää lapsen oikeuden syntyä terveenä.[1][2]

Esimerkiksi Norjassa raskaana oleva päihdeongelmainen nainen voidaan ottaa vastentahtoisesti hoitoon, mikäli se katsotaan välttämättömäksi. Tulokset ovat olleet hyviä. Lapset syntyvät paremmassa kunnossa ja normaalipainoisempina, ja osa äideistä pääsee kuiville pysyvästi tai pitkäksi ajaksi.

Autti-Rämö onkin todennut (Autti-Rämö, I., Päihteet ja raskaus – syylliset ja syytön. Suomen lääkärilehti, 2001. 56(10): p. 1099.), että:[7]

"Lapsi yrittää ymmärtää, miksi hän on tällainen – mitä hän on tehnyt väärin – mutta yksi asia on varma: lapsi on ongelmiinsa syytön. Mutta onko syyllinen sittenkään vain äiti, joka käytti hyväkseen yhteiskuntamme vapautta ja joi koko raskauden ajan ottamatta vastuuta tulevasta elämästä. Vai onko osasyyllinen yhteiskuntamme, joka yksilönvapauden nimessä sallii odottavan äidin käyttää päihteitä, odottaa että äiti osoittautuu riittämättömäksi vanhemmuuteen ennen lapsen kasvua turvaavia toimenpiteitä ja olettaa sijaisvanhempien pystyvän lapsen kasvattamiseen ilman lapsen yksilöllisten, kehitystä tukevien toimien järjestämistä?"

Myös lastensuojelulaissa lapsella on "oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun". Tästä näkökulmasta on varsin ongelmallista se, että Suomessa lakia potilaan oikeuksista kuvataan muun muassa tulkitun niin, että äidillä on subjektiivinen oikeus yrittää elää vastasyntyneen kanssa, vaikka kaikki hänen edelliset lapsensa olisi otettu huostaan ja kuvitellen että äiti on voinut muuttua.[1][2]

Pahimmillaan on keskusteltu siitä, että Lastensuojelulakia tulkitaan niin aikuiskeskeisesti, että esim sosiaalityöntekijä tai aikuispsykiatri voi kirjata, ettei lapsia voi ottaa huostaan, koska "se huonontaisi äidin psyykettä ratkaisevasti".[1][2]

On todettu, että lapsen edun toteuttaminen vaatisi määrätietoisempia toimia kuin Suomessa tällä hetkellä käytetään. Moni päihdeäiti onkin todennut, että olisi joutunut aiemmin seinää vasten, jos lapsen huostaanotto olisi tapahtunut nopeammin. He ovat jopa itse todenneet, että addiktoitunutta ihmistä ei pysäytä uhkailu "seuraavasta kerrasta". Lisäksi päihdeperheiden ongelmat jatkuvat usein vielä sukupolvesta toiseen. On myös esitetty, että ainoita tehokkaita keinoja katkaista kierre olisi vastasyntyneen tai pienen lapsen välitön huostaanotto, kunnes äiti tai isä on saanut oman elämänsä pysyvämmin hallintaan. Sen jälkeen huostaanotto tulisi voida purkaa, mikäli se yhä olisi lapsen edun mukaista.[1][2]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

  • Apua nopeasti -osaan on linkitetty kriisi- ja neuvontapuhelinten, turvakotien ja nuorten turvatalojen, A-klinikoiden, ja muiden auttamispaikkojen yhteystiedot.

[muokkaa] Lähteet ja kirjallisutta

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 1,7 Halmesmäki, E., "Päihdeäitien lapset tarvitsevat suojelua" [Vieraskynä], Helsingin Sanomat. 30.10. 2005: Helsinki.[1]
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 Koponen, A., Lastensuojelulaki ei toteudu päihdeäitien lapsilla: Väliaikaisilla huostaanotoilla pompotellaan lasta. 2006, Kehitysvammaliitto KoTu: Helsinki. [2]
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 3,6 3,7 Autti-Rämö, I., Sikiöaikaisen alkoholialtistuksen kognitiiviset vaikutukset [Katsaus]. Duodecim, 1997. 113: p. 308–314.
  4. 4,0 4,1 4,2 Koponen, A.M., Sikiöaikana päihteille altistuneiden lasten kasvuympäristö ja kehitys [Väitöskirja, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalipsykologian laitos]. 2006, Helsinki: Kehitysvammaliiton tutkimusyksikkö Kotu (Kirjapaino Keili Oy).[3]
  5. Abel, E.L., Fetal Alcohol Abuse Syndrome. 1998, New York, London: Plenum Press.
  6. Rosett, H.L., A clinical perspective of the fetal alcohol syndrome. Alcoholism: Clinical and Experimental Research, 1980. 4: p. 119–122.
  7. 7,0 7,1 Autti-Rämö, I., Päihteet ja raskaus – syylliset ja syytön. Suomen lääkärilehti, 2001. 56(10): p. 1099.
  8. Siegel, D.J., Toward an interpersonal neurobiology of the developing mind: Attachment relationships, »mindsight» and neural integration. Infant Mental Health Journal, 2001. 22: p. 67–94.
  9. Kalland, M., Menetyksen läsnäolo vuorovaikutuksessa: varhainen adoptio ja sen hoito, in Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. 2003, WSOY: Helsinki.
  10. Huumeongelmaisen hoito [Käypä hoito 23.1.2006] [4]
  11. Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä, Alkoholiongelmaisen hoito [Käypä hoito -suositus]. Duodecim, 2005. 121(7): p. 788–803.[5]
  • A-klinikkasäätiö, Vauvani parhaaksi: Alkoholi on haitaksi. 1999, Helsinki: A-klinikkasäätiö.
  • Ahlström, S., Alkoholi osana naisen elämänkaarta. Tiimi, 2005. 3-4/2005.
  • Airinto M., Alkupaukku
  • Autti-Rämö, I., Päihteet ja raskaus – syylliset ja syytön. Suomen lääkärilehti, 2001. 56(10): p. 1099.
  • Halmesmäki, E., Alkoholin suurkuluttajan ja narkomaanin tunnistaminen ja hoito äitiysneuvolassa ja synnytyssairaalassa. 1999, Helsinki: STAKES.
  • Halmesmäki E: Alcohol counselling of 85 pregnant problem drinkers: effect on drinking and fetal outcome. Br J Obstet Gynecol, 1988 95: 243–247.
  • Halmesmäki, E. and I. Autti-Rämö, Fetaalialkoholisyndrooma: Voidaanko lapsen ennustetta parantaa? [Katsaus]. Duodecim, 2005. 121: p. 54–61.
  • Mauriala, A., Jalostuuko tukipuhe teoiksi? Seminaarissa perättiin apua FAS-lapsille, päihdeäideille ja sijaisperheille. Tiimi, 1999. 3-4/1999.
  • Hein, R., P. Mäkelä, and P. Ruuth, Alkoholihaitoista yhä useampi lankeaa naisille: Naisten alkoholikuolemat ovat kuusinkertaistuneet sinä aikana, kun miesten alkoholikuolemat ovat kaksinkertaistuneet. Yhä useampi päihdehoitoa tarvitseva on nainen. Seurauksia näkyy myös perheissä. Dialogi, 2005. 15(4/2005)(4).
  • Holmila, M., Pelko ja häpeä on alkoholistiperheen lapsen arkea. Dialogi, 2005. 8/2005(8): p. 36.
  • Itkonen, H., FAS - kumpi voittaa, äidinrakkaus vai viinanhimo? [Esitetty: , Juontaja: Helena Itkonen Vieraana: Sirpa Tarkamo, Riitta Tarvainen ja Eine Uusitalo. Kuva: Antero Tenhunen, ]. 2004, TV2. p. 13.07.2004.
  • Karlsson, M., Alkoholin kulutus hallitsee yhä enemmän myös naisten elämää [Naisten nurjat puolet], in Dialogi. 2005. p. 34–35.
  • Mauriala, A., Vain joka neljäs päihdeäiti tunnistetaan äitiyshuollossa [Nuorisoasematyö 30 vuotta -teemanumero]. Tiimi, 2000. 2/2000.
  • Peltoniemi, T. and T. Tammi, Telematic drug & alcohol prevention: Guidelines and experiences from Prevnet Euro. A-Clinic Foundation report series no. 33, ISSN 1239-1360. 1999, Helsinki: A-Clinic Foundation & European Community.
  • Peltoniemi, T., Miten auttaa päihdeäitejä? Tiimi, 2001. 2/2001.
  • Saksa, M., Älä tule raskaaksi: Alkoholistiäidit saavat vuosittain 800 vammaista lasta, joiden hoito maksaa satoja miljoonia euroja. Nyt huumeita käyttäville naisille ehdotetaan palkkiota, jotta he suostuisivat ehkäisyyn. Suomen Kuvalehti, 2004. 15-16/2004: p. 38–39.
  • Stratton, K., C. Howe, and F.C. Battaglia, Fetal Alcohol Syndrome: Diagnosis, Epidemiology, Prevention, and Treatment. Committee to Study Fetal Alcohol Syndrome, Institute of Medicine. 1996. 230.
  • Taipale, S. and A. Ollila, Päihdepoliklinikan vauvaperheyksikkö teki neuvolakyselyn Pirkanmaalla. Esikko, 2004. 22(4/2004): p. 16–17.
  • Toimitus, FAS-lapset sijaisperheessä yleensä jo ennen kouluikää. Suomen lääkärilehti, 2002. 5 7(4 8): p. 4906.
  • Niemi, M. and K. Väänänen, Ihmisyksilön kehitysbiologia. 1993, Helsinki: Duodecim (Gummerus). 144.