Euro
Wikipedia
Euro (valuuttatunnus EUR tai €) on Euroopan unionin yhteinen valuutta, joka on tällä hetkellä käytössä kaikissa EU:hun ennen vuotta 2004 liittyneissä maissa lukuun ottamatta Isoa-Britanniaa, Ruotsia ja Tanskaa, jotka käyttävät yhä omia kansallisia valuuttojaan.
Yksi euro vastaa 5,94573 Suomen markkaa (eli 1 markka vastaa 0,1681879 euroa). Euron sadasosa on nimeltään sentti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Euron syntyhetki ja kansainvälinen asema
Eurokolikot ja -setelit otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2002. Virallinen raha eurosta tuli jo kuitenkin 1. tammikuuta 1999, jolloin sitä alettiin käyttää tilivaluuttana. Euron edeltäjä oli ECU.
Euro on kelluva valuutta, eli sen kurssi suhteessa maailman muihin valtavaluuttoihin määräytyy kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla (katso tarkemmin: Valuuttajärjestelmä). Euroopan keskuspankki harjoittaa jäsenmaista riippumatonta rahapolitiikkaa ja määrää peruskoron, joka on sama kaikissa euromaissa. Korkotaso vaikuttaa rahan hintaan eli lainojen kustannuksiin markkinoilla, ja sitä kautta sillä on vaikutusta myös euron arvoon suhteessa muihin valuuttoihin.
[muokkaa] Eurojen käyttöalue
- Pääartikkeli: Euroalue
[muokkaa] Euroja käyttävät maat
Euroja käytetään kaikissa ennen vuotta 2004 EU:hun liittyneissä jäsenmaissa, paitsi Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Lisäksi euroja käytetään neljässä EU:n ulkopuolisessa kääpiövaltiossa eli Vatikaanissa, San Marinossa, Monacossa ja Andorrassa sekä Montenegrossa ja YK:n hallitsemassa Kosovossa..
Euromaat ovat siten
- Saksa
- Italia
- Suomi
- Portugali
- Espanja
- Alankomaat
- Luxemburg
- Belgia
- Itävalta
- Ranska
- Kreikka
- Irlanti
- 1.1.2007 alkaen Slovenia
Lisäksi euroa käytetään eräissä muissa EU:n ulkopuolisissa maissa, katso tarkemmin Euroalue. Tämä käyttö, jota on kutsuttu euroistumiseksi, on vastaavan tyyppistä kuin eräissä muissa maissa tapahtunut niin sanottu dollarisoituminen (katso dollari) eli maan oma-aloitteinen päätös lopettaa oman valuuttansa käyttö ja alkaa käyttää sen sijaan dollaria.
[muokkaa] Euroopan unionin maat, jotka eivät käytä euroja
EU:hun 1.5.2004 liittyneistä maista ei vuoden 2006 loppuun mennessä yksikään ole käyttänyt euroa virallisena valuuttanaan, vaan vanhoja kansallisia valuuttojaan. Nämä kymmenen maata ovat Viro, Latvia, Liettua, Puola, Tšekki, Slovakia, Unkari, Slovenia, Malta ja Kypros. Näistä ensimmäisenä Slovenia kuitenkin vaihtaa euroon 1.1.2007 alkaen ja Malta 1.1.2008. Muissa kahdeksassa maassa rahan vaihtaminen euroksi on vielä määrittelemättömässä tulevaisuudessa, koska maiden talous ei täytä vaatimuksia, jotka ovat euron käyttöönoton edellytyksinä (ks. lähentymiskriteerit ja Maastrichtin sopimus). Viro ja Liettua suunnittelivat alun perin ottavansa euron käyttöön jo parhaimmillaan niinkin aikaisin kuin vuoden 2006 lopulla tai vuoden 2007 alusta, mutta ne joutuvat lykkäämään rahan vaihtoa ainakin vuoden 2008 alkuun mm. liian korkean inflaationsa vuoksi.
1.1.2007 EU:hun liittyy kaksi maata lisää, Romania ja Bulgaria. Nämäkään eivät ala käyttää euroa heti liityttyään, vaan niillä on mahdollisuus vaihtoon teoriassakin aikaisintaan kahden vuoden kuluttua (ns. ERM II -aika), käytännössä sitäkin myöhemmin.
Ruotsi. Ruotsissa pidettiin 2003 kansanäänestys kruunujen vaihtamisesta euroihin. 55,9 % vastusti ehdotusta ja 42,0 % kannatti. Toisin kuin Iso-Britannia ja Tanska Ruotsi liittyi mukaan EU:hun ERM II:n ollessa voimassa, mikä periaatteessa velvoittaisi sen vaihtamaan yhteisvaluuttaan. Ruotsi onkin pyytänyt EU:lta, että se saisi säilyttää oman valuuttansa.
Ruotsissa keskustelu euroista on paikoin hyvin kiivasta ja ulkoministeri Anna Lindhin puukotus saattoi osin johtua hänen näkyvästä kampanjoinnistaan eurojen käyttöönoton puolesta.
Iso-Britannia. Ison-Britannian euroskeptikkojen mukaan yhteisvaluutta lähentää liikaa mahdollisuutta syntyä valtiota muistuttava EU, joka alkaisi pian muistuttaa Yhdysvaltoja. Euroskeptikkojen mukaan euron myötä Ison-Britannian ekonomia kärsisi, jos sen pitäisi kehittyä eurojen tahtiin. Euroskeptikkojen mukaan Iso-Britannia voi punnan aikana määrätä itse kehittymisnopeitensa. Toisin kuin Ruotsi, Iso-Britannia on ollut EU:n jäsen jo ennen ERM II:tä, joten se ei ole millään tavalla sitoutunut ottamaan euroja käyttöön.
Tanska. Tanska on Ison-Britannian ja Ruotsin lisäksi ainoa ennen vuotta 2004 EU:hun liittynyt maa, joka ei käytä euroja. Ison-Britannian tapaan se oli jäsen ennen ERM II:tä, eikä siis sekään ole sitoutunut euron käyttöönottamiseen. Vuoden 2000 kansanäänestyksessä 53,2 % vastusti liittymistä yhteisvaluuttaan.
[muokkaa] Euron merkitseminen
Euron kansainvälinen kolmikirjaiminen tunnus (ISO-standardin mukaan) on EUR, jota käytetään pääasiassa kansainvälisessä rahaliikenteessä. Lisäksi on olemassa erityinen euro-symboli €, jota käytetään muun muassa hintamerkinnöissä. Jos symboli ei ole käytettävissä, euron lyhenteenä käytetään joskus e-kirjainta.

Jos euron symbolia käytetään, se kirjoitetaan suomen kielessä aina rahamäärän perään välilyönnillä erotettuna: 10 €. Mahdollinen taivutuspääte liitetään symboliin kaksoispisteellä: "Sain tingittyä hinnan 10 €:oon." Usein yksinkertaisinta ja luontevinta on kuitenkin välttää symbolia ja kirjoittaa rahayksikön nimi sellaisenaan: "Sain tingittyä hinnan 10 euroon."
Euron symboli on mukana Unicode-merkkijärjestelmässä, ja sen esittämiseksi voi käyttää myös niin sanottua Latin 9 -merkistöä, joka on Latin 1:stä eurokelpoiseksi muokattu versio. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että sen paremmin Unicode- kuin Latin 9 -merkistö ei ole käytössä kaikissa tietokoneissa eivätkä ne €-symbolin osalta ole keskenäänkään yhteensopivia, joten esimerkiksi sähköpostiviestiin kirjoitettu euron symboli saattaa vastaanottajalle näyttää joltain ihan muulta.
Sentin virallinen lyhenne suomen kielessä on snt. Sen rinnalla saatetaan käyttää myös muissa kielissä yleistä lyhennettä c, jota on kuitenkin arvosteltu siksi, että se voi sekaantua euron symboliin: useimmissa fonteissa € näyttää lähinnä C-kirjaimelta, jonka poikki on vedetty kaksi vaakaviivaa, ja toisinaan poikkiviivat ovat niin huomaamattomia, että erityisesti heikkonäköisten ihmisten voi olla vaikea erottaa, mistä merkistä on kyse. Yleensä sentinkin lyhentämistä on viisainta välttää, ja senttihinnat kannattaa merkitä euron kymmenyksinä: 0,70 €.
[muokkaa] Setelit
Päätös euroseteleiden ulkomuodosta tehtiin joulukuussa 1996. Toisin kuin kansallisissa rahoissa, euroseteleissä ei ole kansallisia tunnisteita, vaan niissä korostetaan sitä, mikä eurooppalaisille on yhteistä. Pääasiasiallisena kuvituksena ovat eri aikakausien ja tyylisuuntien ikkunat ja sillat, jotka kuvastavat avautumista kohti muita ihmisiä ja yhteyksiä heihin. Setelit ovat suuruudeltaan 5, 10, 20, 50, 100, 200 ja 500 euroa ja niiden koko vaihtelee siten, että pieniarvoiset setelit ovat pienimpiä ja koko suurenee mitä suurempiarvoinen seteli on kyseessä.
Liikkellelaskevan kansallisen keskuspankin symboli on setelin sarjanumeron ensimmäinen kirjain:
- X Saksa
- Z Belgia
- Y Kreikka
- V Espanja
- U Ranska
- T Irlanti
- S ltalia
- P Hollanti
- N Itävalta
- M Portugali
- L Suomi
Seteleitä painetaan eri EU-maiden setelipainoissa. Ennen käteiseurojen käyttöönottoa 1.1.2002 useimmissa painoissa painettiin kaikkia setelien nimellisarvoja, koska käyttöönottoa varten seteleitä tarvittiin valtava määrä. Nykyisin vuosittain tarvitaan paljon pienempiä määriä uusia seteleitä (korvaamaan käytössä loppuun kuluneita seteleitä tai lisäämään liikkeellä olevan setelirahan kokonaismäärää), ja sen vuoksi kussakin setelipainossa painetaan vain yhtä tai muutamaa nimellisarvoa, esimerkiksi vain 20 euron seteleitä. Setelien etupuolella näkyy pienenä tekstinä painopaikan kuusimerkkinen koodi, mutta sen sijainti vaihtelee eriarvoisissa seteleissä. Esimerkiksi 20 euron setelissä koodi on vasemmanpuoleisimman EU-tähden sisällä. Suomessa sijaitsevan setelipaino Setecin painamissa seteleissä koodin ensimmäinen merkki on D. Setec ei tosin nykyään enää paina seteleitä, vaan kaikki Suomessa liikkeelle laskettavat käyttämättömät setelit ovat joko vanhaa varastoa Setecin taannoin painamasta määrästä tai ulkomailla painettuja.
Euroseteleissä on suuri määrä ns. turvatekijöitä, joiden tarkoituksena on vaikeuttaa seteleiden väärentämistä. Tutuimpia näistä ovat mm. vesileima, hologramminauha tai -kuvake ja varmuuslanka setelipaperin sisällä. Vähemmän tunnettuja ovat mm. setelin ultravioletti- ja infrapunavalossa näkyvät ominaisuudet, magneettiset ominaisuudet, mikrokokoiset tekstit sekä monet muut, joiden havaitseminen vaatii erikoisvälineitä ja joista useita ei ole edes julkistettu yleisölle. Mitä pidempään setelit ovat käytössä, sitä paremmiksi kehittyvät niiden väärennystekniikat ja väärentäjien taidot. Sen vuoksi kaikki maailman valtiot joutuvat uusimaan setelisarjansa muutaman vuoden välein ja lisäämään seteleihin uusia turvatekijöitä. Myös Euroopan keskuspankilla on jo suunnitteilla uusi eurosetelistö nykyisen ensimmäisen sarjan tilalle, mutta toisen sarjan setelimallistoa ja käyttöönottoajankohtaa ei ole vielä julkistettu.
[muokkaa] Kolikot
[muokkaa] Tavalliset käyttökolikot
Kolikkojen nimellisarvot ovat 2 euroa, 1 euro ja 50, 20, 10, 5 ja 2 senttiä sekä 1 sentti.
Eurokolikoissa käytetyt materiaalit ovat:
- 1, 2 ja 5 senttiä: kuparipinnoitettu teräs
- 10, 20 ja 50 senttiä: Nordic Gold
- 1 euro: rengas alumiinipronssia, keskusta kuparinikkeliä ja nikkeliä
- 2 euroa: rengas kuparinikkeliä, keskusta alumiinipronssia ja nikkeliä
Kolikkojen arvopuoli on yhteinen kaikissa jäsenmaissa. Arvopuolella on rahan nimellisarvo sekä kartta-aihe, joka 1, 2 ja 5 sentin kolikoissa esittää Eurooppaa osana maapalloa ja suuremmissa kolikoissa EU:n viittätoista ns. vanhaa jäsenmaata.
1.5.2004 tapahtuneen EU:n laajentumisen vuoksi kartta-aihe on 10 sentin ja sitä suuremmissa kolikoissa kuitenkin jo vanhentunut ja tulee myöhemmin entisestään jäämään jälkeen todellisesta EU:n kartasta, kun EU laajentuu lisää. Siksi on tehty päätös korvata tulevissa, 10 sentin ja sitä suuremmissa kolikoissa pelkkiä EU-maita esittävä kartta koko maantieteellistä Eurooppaa esittävällä kartalla. Alle 10 sentin kolikoihin muutosta ei tarvita. Kun uusi kuva-aihe tulee käyttöön vuoden 2007 alusta, vanhoja kolikoita ei kuitenkaan vedetä pois käytöstä, vaan ne säilyttävät arvonsa ja niiden käyttö maksuliikenteessä jatkuu.
Toisen puolen eli ns. kansallisen puolen aiheen päättää kukin kansallinen keskuspankki. Kansallisella puolella on kuitenkin aina oltava EU:n 12 tähteä sekä kolikon lyöntivuosi (poikkeuksena käteiseuron käyttöönottoa edeltänyt 3 vuoden siirtymäaika, jolloin kolikoihin sai lyödä joko lyöntivuoden tai käyttöönottovuoden 2002). Uusimpien päätösten mukaan ainakin euroalueeseen tulevaisuudessa liittyvien uusien jäsenmaiden kolikoissa on kansallisella puolella oltava myös valtion nimi tai sen lyhenne. Joidenkin nykyistenkin jäsenmaiden kolikoissa valtion nimi on jo ilmaistu, esim. España tai RF (République Française), mutta tämä on pohjautunut vapaaehtoisuuteen. Lisäksi kansallisella puolella ei tule toistaa rahan arvoa ja nimeä; tähän kuitenkin sallitaan poikkeus, jos maassa on käytössä eri kirjainmerkistö, esimerkkinä Kreikka nykyisine kolikoineen. Nykyisistä kolikoista kreikkalaisten lisäksi ainoastaan itävaltalaisissa on ollut arvomerkinnät myös kansallisella puolella.
Eurojen kansalliset puolet ovat:
- Alankomaat Kaikkien kolikkojen kuva-aiheena on kuningatar Beatrixin profiili ja sanat Beatrix, Koningin der Nederlanden, eli Beatrix, Alankomaiden kuningatar.

- Espanja Yhden ja kahden euron kolikoissa on kuningas Juan Carlos I. Pienemmissä kolikoissa on Miguel de Cervantesin kuva. Viiden sentin ja pienempien kolikoiden kuva-aiheena on Santiago de Compostelan katedraali.
- Italia Kaikkien kolikkojen kuva-aiheet ovat erilaisia: kahden euron kolikossa on Rafaelin tekemä Dante Alighierin muotokuva, yhden euron kolikossa on Leonardo da Vincin piirros ihmisen ruumiinosien suhteesta toisiinsa – Vitruvianuksen ihminen, puolen euron kolikossa on keisari Marcus Aurelius ratsastamassa, kahdenkymmenen sentin kolikossa esiintyy Umberto Boccionin suunnittelema veistos, kymmenen sentin kolikossa on yksityiskohta teoksesta Venuksen syntymä, viiden sentin kolikossa esiintyy amfiteatteri Colosseum, kahden sentin kolikossa näkyy Mole Antonelliana, vuonna 1863 suunniteltu kupoli ja yhden sentin kolikossa näkyy Castel del Monten linna.
- Itävalta Kahden euron kolikossa rauhannainen Bertha von Suttner, yhden euron kolikossa Wolfgang Amadeus Mozart, 50 sentin kolikossa kuva-aiheena toimii Wienin nykytaiteen museo, kahdenkymmenen sentin kolikossa näkyy Belvederen barokkilinna, kymmenen sentin kolikossa on Pyhän Tapanin katedraali, viiden sentin kolikossa on alppiesikko, kahden sentin kuva-aihe on alppitähti ja yhden sentin kolikossa näkyy katkeronkukka.
- Irlanti Irlannissa päädyttiin siihen tulokseen, että kaikkien kolikkojen kuva-aiheeksi valittiin iiriläisharppu.
- Kreikka Kahden euron kolikossa esiintyy 200-luvulta peräisin oleva yksityiskohta mosaiikista, yhden euron kolikossa näkyy neljän drakman kolikko ennen ajanlaskumme alkua (kuva-aiheena pöllö), puolen euron kolikossa saamme ihailla Eleftherios Venizelosin (s. 1864 – k. 1936) kuvaa, kahdenkymmenen sentin kolikossa esiintyy vuosina 1776-1831 elänyt Ioannis Capodistrias, kymmenen sentin kolikossa näkyy Rigas Velestinlis-Fereos (1757–1798), viiden sentin kolikossa näkyy kreikkalainen säiliöalus, kahden sentin kolikossa on purjelaivatyyppi korvetti ja yhden sentin kolikossa kuva-aiheena toimii ateenalainen kolmisoutu -sota-alus.
- Luxemburg Kaikissa kuvissa esiintyy ruhtinas Henri ja teksti Lëtzebuerg, joka on Luxemburg maan omalla kielellä.
- Monaco ei kuulu EU:hun, mutta käyttää silti euroja. Rahat lyödään Ranskan kiintiöstä. Monacon kahden euron kolikossa on edesmennyt ruhtinas Rainier III, yhden euron kolikossa Rainier III ja Monacon nykyinen ruhtinas Albert II, 50 sentin kolikossa kuva-aiheena on ruhtinaan sinetti, samoin kahdenkymmenen ja kymmenen sentin kolikoissa, ja viiden, yhden ja kahden sentin kolikoissa on Monacon vaakuna.
- Portugali Kahden ja yhden euron kolikoissa esiintyy portugalilaisia linnoja ja vaakunoita, 10, 20 ja 50 sentin kolikkoiden keskellä on kuninkaan vuodelta 1142 oleva sinetti, pienemmissä kolikoissa on vuoden 1134 sinetti ja sana Portugal.
- Ranska Kahdessa suurimmassa kolikossa on taitelija Joaquim Jimenezin suunnittelema elämää symboloiva puu. Pienemmissä kolikoissa (10 snt, 20 snt ja 50 snt) esiintyy tunnettu Kylväjä-aihe, jota on käytetty ennenkin esim. frangeissa. Pienimpiä kolikkoja koristaa Fabienne Courtiaden Marianne.

- San Marino Vaikkei San Marino kuulukaan EU:hun, se käyttää silti euroja. Kolikot lyödään Italian kiintiöstä. Kahden euron kolikossa näkyy maan hallintorakennus Palazzo Pubblico, yhden euron kolikossa maan virallinen vaakuna, 50 sentin kolikossa esiintyy kolme linnoitustornia, kahdenkymmenen sentin kolikkoa koristaa Pyhän Marinuksen - San Marinon perustajan - kuva, kymmenen sentin kolikossa esiintyy sanmarinolainen Basilica del Santo -kirkko, viiden sentin kolikossa näkyy il Montale -torni, kahden euron kolikossa on taiteilija Stefano Gallettin veistos ja yhden sentin kolikkoa komistaa la Guaita -torni.
- Suomi Suomalaisissa eurokolikoissa on vain kolme aihetta: Kahden euron kolikossa on hillan marjoja ja lehtiä (kuva-aihetta tosin kuvataan jopa virallisessa määritelmässä virheellisesti lakan kukaksi), yhden euron kolikossa lentävät joutsenet ja pienemmissä kolikoissa on perinteinen vaakunaleijona.
- Vatikaani ei San Marinon ja Monacon tavoin kuulu Euroopan unioniin, mutta käyttää silti euroja. Kolikot lyödään Italian kiintiöstä. Vatikaanin kolikkojen kuva-aiheena on istuva paavi. Edellisen paavin kuoleman jälkeen, ennen nykyisen paavin valintaa, on lyöty vaakunalla varustettuja sede vacante -kolikkoja.
[muokkaa] Kahden euron erikoiskolikot

Useissa euromaissa on julkaistu kansallisia kahden euron erikoiskolikoita, jotka ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Jokaisella euromaalla on oikeus laskea liikkeelle yksi aiheeltaan uusi erikoiskolikko vuodessa. Niiden yhteinen arvopuoli on samanlainen kuin kaikissa kahden euron kolikoissa, mutta kansallisen puolen aihe poikkeaa tavanomaisesta. Suomessa tällaisia erikoiskolikoita on julkaistu tähän mennessä kolme:
- Vuonna 2004 ensimmäinen juhlisti EU:n laajenemista kymmenellä uudella jäsenmaalla.
- Vuonna 2005 toinen (Pala palalta) juhlisti 60-vuotiasta YK:ta ja Suomen 50-vuotista jäsenyyttä järjestössä.
- Vuonna 2006 kolmas kunnioitti 100-vuotista yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta Suomessa.
Muissa euromaissa kahden euron erikoiskolikoiden aiheina on ollut mm. erilaisia tapahtumia ja henkilöitä. Saksassa on monien vuosien päähän ulottuva ohjelma, jonka mukaan joka vuosi julkaistaan yhtä Saksan osavaltiota kuvaava erikoiskolikko.
Maaliskuussa 2007 euromaat julkaisevat yhteisen kahden euron erikoiskolikon, joka juhlistaa 50-vuotiasta Rooman sopimusta. Kaikkien maiden kolikossa on kansallisella puolella yhteinen kuvio, mutta mint mark ja tekstin kieli ja maan nimi ovat maakohtaisia.
Nämä erikoiskolikot liikkuvat yleisessä maksuliikenteessäkin, mutta suurin osa niistä päätyy ennemmin tai myöhemmin keräilijöiden kokoelmiin.
Tiedot kansallisista erikoiskaksieuroisista julkaistaan Euroopan komission verkkolehdessä.
[muokkaa] Juhlarahat
Lisäksi jokaisella euromaalla on kansallinen juhlarahaohjelma. Juhlarahat ovat euroarvoisia, mutta ne ovat laillisia maksuvälineitä vain liikkeellelaskumaissaan. Juhlarahan nimellisarvo ei saa olla mikään tavallisten käyttökolikoiden nimellisarvoista. Juhlarahojen myyntihinta on kuitenkin yleensä korkeampi kuin niiden nimellisarvo, ja sen vuoksi ne eivät käytännössä liiku maksuliikenteessä, vaan päätyvät suoraan keräilijöille.
[muokkaa] Pienkolikoiden käyttö
Suomessa päätettiin alusta alkaen olla käyttämättä yhden ja kahden sentin kolikoita. Syynä on pikkukolikoiden epäkäytännöllisyys käteisellä maksettaessa. Tähän oli Suomessa totuttu jo markka-ajan viimeisinä vuosina, jolloin pienin käytetty kolikko oli kymmenpenninen.
Syyskuussa 2004 myös Hollannissa luovuttiin kahdesta pienimmästä kolikosta, koska niiden käyttö on liian kallista. Laskelmien mukaan jokaisen yksisenttisen käsittelystä aiheutuu neljän sentin kulut.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Euroopan keskuspankki (englanniksi)
- Rahapaja Oy
- Rahapaja Moneta
- Setec
- EuroBillTracker (ks. EuroBillTracker)
- Diagrammit seteleiden jakautumisesta maailmalla