Intiansarvikuono
Wikipedia
Intiansarvikuono | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() Poikanen, uros ja naaras |
||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Intiansarvikuono (Rhinoceros unicornis).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Intiansarvikuonon nahka on väriltään harmaanruskea ja jopa 2 cm paksu. Sekä uros- että naarassarvikuonolle kasvaa sarvi, joka voi olla runsaan 50 cm pituinen.
Pituus: 368-380 cm
Hännänpituus: 70-80 cm
Paino: Uros: 2200 kg Naaras: 1600 kg
[muokkaa] Levinneisyys
Intiansarvikuonon kanta on muutaman pienen populaation varassa Koillis-Intian, Bhutanin ja Nepalin rajoilla. Lajin alkuperäinen levinneisyysalue ulottui koko Intian niemimaan pohjoisosan poikki.
[muokkaa] Ravinto
Intiansarvikuonon ravinto koostuu pääosin tasankojen kookkaista ruohoista. Sadekaudella nämä kasvit saattavat kasvaa jopa 8 metriä korkeiksi. Ne tarjoavatkin sarvikuonoille samalla sekä miltei ehtymättömän ravintolähteen että erinomaisen suojan.
[muokkaa] Sukupuutto uhkana
Vielä 1600-luvulla intiansarvikuono eli yleisenä Luoteis-Intiassa ja Pakistanissa. Maanviljelyksen leviäminen osoittautui sille kohtalokkaaksi. Sitä myös metsästettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa yleisesti huvin vuoksi. Viranomaiset kannustivat tappamaan sarvikuonoja teeviljelysten suojelemiseksi.
Vain muutamia hajanaisia ryhmiä oli säilynyt 1900-luvun alussa, ja suurimmassakin laumassa liikkui vain 12 eläintä. Intiansarvikuono suojeltiin lailla aivan viime hetkellä. Kanta on kohentunut, mutta laji on yhä uhanalainen. Mieleistä elinympäristöä katoaa, ja sarvien takia lajia tapetaan yhä laittomasti. Luonnossa elää noin 2000 ja vankeudessa 134 yksilöä.