Alueellinen puolustusjärjestelmä
Wikipedia
Alueellinen puolustusjärjestelmä on Suomen ja eräiden muiden maiden valitsema sotilaallisen maanpuolustuksen perusratkaisu, jossa korostetaan maan puolustamista alueen syvyydessä vihollista kuluttaen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Puolustusjärjestelmän rakenne
[muokkaa] Alueelliset joukot
Suomen alueellisessa puolustusjärjestelmässä sodan ajan puolustusvoimat jakautuvat kahteen luonteeltaan erilaiseen osaan: alueellisiin joukkoihin ja yleisjoukkoihin. Alueelliset joukot ovat jalkaväkiprikaateja, erillisiä komppanioita, vartiokomppanioita ja -pataljoonia sekä torjuntapataljoonia, jotka perustetaan kunkin alueen reserviläisistä. Niiden tehtävänä on kaikissa olosuhteissa toimia omalla alueellaan torjuen vihollisen maahanlaskuja ja erikoisjoukkotoimintaa. Mikäli alueelliset joukot joutuvat voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi, ne viivyttävät ja kuluttavat vihollista väistyen tämän tieltä pyrkien välttämään tuhoutumisen. Tämän jälkeen ne siirtyvät sissitoimintaan häiriten vihollisen huoltoyhteyksiä. Tällä hetkellä (2006) perustamisvaiheessa olevat maakuntajoukot tulevat muodostamaan alueellisten joukkojen vahvimman osan.
[muokkaa] Yleisjoukot
Yleisjoukot koostuvat jääkäriprikaateista, erillisistä pataljoonista ja mekanisoiduista taisteluosastoista sekä meri- ja ilmavoimista. Näiden yksiköiden, jotka perustetaan kriisin varhaisessa vaiheessa, tehtävänä on suojata liikekannallepano sekä estää ja torjua strateginen isku. Rannikoilla maihinnousuyritykset torjutaan käyttäen hyväksi saaristoa. Varsinaisessa kriisissä ne siirretään painopistealueille, jossa ne alueellisten joukkojen tukemina torjuvat vihollisen hyökkäyksen alueen syvyydessä. Tämän jälkeen ne tuhoavat vastahyökkäyksellä vihollisen, jonka taistelukyky on heikentynyt pitkällisten taisteluiden ja huoltoyhteyksien pitenemisen ja häirinnän seurauksena. Yleisjoukkoja käytetään siis taistelujen ratkaisuun niin strategisella tasolla koko valtakunnan mittakaavassa, kuin myös taktisissa painopisteissä.
Yleisjoukot toimivat kolmen operatiivisen sotilasläänin alaisuudessa (vuodesta 2008, 2006 maanpuolustusalueiden alaisuudessa)). Tämä tekee johtamisjärjestelmän lamauttamisesta hankalaa, sillä joukot voivat toimia, vaikka pääesikunta onnistuttaisiinkin lamauttamaan.
[muokkaa] Järjestelmän muutos
Suomen puolustusvoimien supistamisen seurauksena alueellinen puolustusjärjestelmä on muuttunut. Vaikka perusdoktriini on pysynyt samana, uhkakuvamallit ja joukkorakenne ovat muuttuneet. Aiemmin Puolustusvoimat varautui pääasiallisesti torjumaan laajamittaista hyökkäystä maan alistamiseksi, mutta nykyään tämän uhkakuvamallin rinnalle on noussut strateginen isku valtakunnan ydinalueen Helsingin lamauttamiseksi. Samalla joukkorakennetta on kehitetty. Kylmän sodan loppuvuosina Puolustusvoimien sodan ajan vahvuus oli yli 700 000 miestä, mutta suurin osa joukoista olisi jouduttu varustamaan toisen maailmansodan aikaisella aseistuksella. Nyt sodan ajan vahvuus on 350 000 miestä, mutta kaikille joukoille kyetään takaamaan varsin hyvä perusvarustuksen taso. Jokaiselle taistelijalle riittää rynnäkkökivääri ja kaikki joukot voidaan varustaa panssarintorjunta-aseistuksella. Yleisjoukoille kyetään jakamaan jopa kaikkein ajanmukaisinta materiaalia.
[muokkaa] Valmiuden kohottaminen
Valmiuden kohottaminen tapahtuu alueellisessa puolustusjärjestelmässä joustavasti ja suhteellisen huomaamattomasti[1]. Valmiuden kohottamisen alkuvaiheissa ilma- ja meripuolustuksen johtokeskusten henkilöstöä lisätään ja hävittäjätorjunnan valmiutta kohotetaan. Samalla meripuolustuksen ohjusyksiköt kohottavat valmiuttaan ja hajaantuvat toiminta-alueilleen. Miinanlaskuun valmistaudutaan[2]. Maavoimissa varustaudutaan yksiköiden perustamiseen ja kohotetaan varuskuntien vartiointia. Nämä toimenpiteet voidaan tehdä aloittamatta liikekannallepanoa. Jokaisella yksiköllä on oikeus kohottaa valmiutensa itsenäisesti tilanteen vaatimusten mukaiseksi, mikäli yhteydet ylempään johtoportaaseen ovat katkenneet. Varsinainen liikekannallepano alkaa tärkeimpien esikuntien ja yksiköiden kertausharjoituksilla, joissa luodaan sodanajan yleisjoukkojen runko. Jos tarve vaatii, valmiutta kohotetaan perustamalla tarvittavassa laajuudessa muut yksiköt. Tämä on kuitenkin erittäin kallista ja vaatii valmiuslain ja puolustustilalain käyttöön ottoa, minkä vuoksi kynnys täyteen liikekannallepanoon on korkea. [3]
[muokkaa] Katso myös
- Suomen Puolustusvoimat
- Varusmiespalvelus
- Maanpuolustus
- Maakuntajoukot
- Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
- Puolustustilalaki
- Valmiuslaki
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko v. 2004
- Tietoja Suomen kokonaismaanpuolustuksesta. Kappale 5. Sotilaallinen maanpuolustus
- Turvallisuuspoliittinen katsaus. Kadettikunta ry.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko 2004, kohta 5.1.2
- ↑ Kielo 2006 harjoitus puolustusvoimien sivuilla: Miinojen lastausta
- ↑ Tietoja Suomen kokonaismaanpuolustuksesta 2006, kappale 5.2