Henrik Gabriel Porthan
Wikipedia
Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjastonhoitaja, fennofiili ja Suomen 1700-luvun humanistisen kulttuurin merkittävin hahmo.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus
H. G. Porthan oli sukujuuriltaan karjalainen. Hänen isänsä puolelta suku johti viipurilaiseen kauppiaaseen Kustaa Purtaseen, jonka poika oli päässyt pappisuralle ja vaihtanut nimensä asianmukaisesti hienommaksi Porthaniksi. Isä toimi kirkkoherrana Viitasaarella, jossa Henrik Gabriel syntyi 1739. Isä tuli mielisairaaksi Henrik Gabrielin ollessa viiden, ja tämä päätyi enonsa, Kruunupyyn kirkkoherra Gustaf (Kustaa) Jusleniuksen huollettavaksi. Gustaf Juslenius oli ensimmäisen fennofiilin Daniel Jusleniuksen poika, jolta Porthan sai vaikutteita kansallisiin harrastuksiinsa. Toinen Porthanin suomalais-isänmaallisuuteen vaikuttanut hahmo oli piispa C. F. Mennander. Porthanin ajattelun ohjenuorana olivat kuitenkin ennen muuta valistusfilosofian empiiriset ja rationaaliset menetelmät.
[muokkaa] Ura
15-vuotiaana Porthan aloitti opiskelut Turussa ja valmistui maisteriksi vuonna 1760. Tämän jälkeen Porthan toimi palkattomana kaunopuheisuuden dosenttina ja yksityisopettajana. Vuonna 1770 Porthan perusti yhdessä serkkunsa P. Jusleenin ja C. F. Fredenheimin kanssa Aurora-seuran. Seuraan liittyi Porthanin nimenomaisesta pyynnöstä mm. Kokkolan silloinen kirkkoherra Anders Chydenius, piispa Karl Fredrik Mennander ja muita merkkihenkilöitä.
Kirjeessään Anders Chydeniukselle 6. lokakuuta 1770 Porthan hahmotteli seuran aikeita ja pyrkimyksiä seuraavasti:
- Täällä Turussa on perustettu seura, jonka tarkoituksena on vaalia ja levittää keskuuteemme ennen kaikkea kaunokirjallisuuden harrastusta. Seura on myös pättänyt maanmiestensä luettavaksi julkaista viikkolehteä, joka tulee sisältämään sekä uutisia Turusta ja muilta Suomen paikkakunnilta että kirjoituksia maan historiasta, maantieteestä, kielestä jne. Samaten siihen tulee kuvauksia kaikensäätyisten huomattavien maanmiestemme elämästä, tietoja Suomen koulujen tilasta, lyhyitä selostuksia ja tietoa taloudellisista asioista, katsauksia maan ja kaupunkien elinoloihin ja liikenteeseen ym... Seura ei voi saavuttaa päämääriään, elleivät sitä tue eri puolilla Suomea asuvat taitavat ja kunnioitettavat henkilöt. Sen vuoksi on päätetty ottaa joukko poissa olevia jäseniä. Tällöin on seuran piirissä erikoisesti muistettu herra Kirkkoherran tunnetusti laajat tiedot ja isänmaallinen ajatustapa.
Osana toimintaansa seura alkoi näin melko koruttomasti julkaista Suomen ensimmäistä sanomalehteä, Tidningar Utgifne af et Sällskap i Åbo, vuonna 1771. Lehti perustettiin alun pitäen edellä mainittujen sisältöjen ohella myös yleisen tieteellisen ja akateemisen sivistyksen laajempaa julkaisemista varten. Lehti ilmestyi 1771-78 ja 1782-85 jatkuen tämän jälkeen "Åbo Tidningar" -nimisenä. Kirjoitustensa monipuolisuuden ja laadukkaan tason johdosta lehden merkittävyys oli oloissamme ainutlaatuinen. Lehden sivuilla esiintyivät kirjoittajina itsensä Porthanin lisäksi mm. Calonius, J. Tengström ja Franzén.
Vuonna 1772 Porthan nimitettiin Turun yliopiston kirjastonhoitajaksi. Hän kartutti yliopiston kirjavarastoa etenkin vanhoilla suomalaisilla teoksilla, mikä merkitsi Suomen kansalliskirjaston alkua. Vuonna 1777 Porthan nimitettiin kaunopuheisuuden professoriksi. Hänen luentonsa olivat tavattoman suosittuja, ja hän herätti oppilaissaan suurta ihailua. Paitsi Cicerosta ja Horatiuksesta, luennoi hän kosolti myös muista aiheista: Grotiuksen ja edelleen Pufendorfin kehittämästä luonnonoikeudellisesta filosofiasta, oppihistoriasta, jopa arkkitehtuurista.
Porthan matkusteli paljon Suomessa, ja vuonna 1779 hän teki matkan Saksaan tavaten sikäläisiä oppineita.
Porthan oli hyvin kiinnostunut Suomen kansallisesta menneisyydestä. Hän oli omaksunut metodisesti uuden tavan käyttää lähteitä kriittisesti. Siksi hän tyrmäsikin monet aiemmat teoriat epätieteellisinä, esimerkiksi näkemykset suomen ja heprean sukulaisuudesta. Porthan tutki suomalaista kansanrunoutta ja historiallisia kysymyksiä, kuten Paavali Juusteinin piispainkronikkaa ja pirkkalaisia. Porthania on sanottukin "Suomen historian isäksi". Tämän uuden, empiirisellä pohjalla alkaneen kansallisen tutkimustyön seurauksena alkoivat väitöskirjat nyt, romantiikan ajan kynnyksellä, käsitellä oman maan historiaa, kansanperinnettä, kansanrunoutta ja suomen kieltä. Asiastaan varman Porthanin mukaan suomen kieli oli ilmaisuun täysin valmis kieli, jonka tulisi olla maassamme ainoa oikea äidinkieli.lähde? Tämän viljelyksen eteen olisi vain ryhdyttävä tekemään työtä.
Porthanin merkityksen vuoksi aikakautta on sanottu Porthanin ajaksi. Hänen perintönsä vaikutus 1800-luvun alun kansallisen kulttuurin nousussa (esim. Turun romantiikka) on suuri.
[muokkaa] Tuotanto
Vuosina 1766 - 1778 Porthanilta oli ilmestynyt viidessä osassa De Poesi Fennica (Tutkimus suomalaisesta runoudesta), joka perustui hänen lukuisilla keräys- ja tutkimusmatkoillaan muistiinmerkitsemiinsä kansanrunoesityksiin sekä hänen tietoihinsa mm. antiikin runoudesta. Porthanin kyseinen tutkimus oli uraauurtava myös uudenaikaisen metodinsa vuoksi. Runonäytteitä esittämällä hän selvitteli ja eritteli kansanrunoutemme muotoja ja lainalaisuuksia. Teoksessa onnistuttiin juuri tällä tavoin ensimmäisen kerran selittämään mm. kalevalainen runomitta.
Vuonna 1779 tekemällään ulkomaanmatkalla Porthan tutustui Saksan tieteelliseen elämään ja uusiin eurooppalaisiin hengenvirtauksiin. Kohdistaessaan huomionsa tämän jälkeen uudelleen oman maansa ja kansansa sivistyshistoriaan Porthan teki useammallakin eri alalla perustavanlaatuista tieteellistä esityötä. Hän selvitti muinaissuomalaisten alkuperää, tutki suomalaisten muinaisia uskomuksia (De superstitione veterum Fennorum theoretica et practica, 1782), suomalaisten loitsutaitoa (De fama magiae Fennis butae, 1789), suomalais-ugrilaisia kieliä, sananlaskuja, murteita ym. Porthanin pääteoksena on pidetty vuosina 1784-1800 ilmestynyttä laajaa, 56-osaista selvitystä Paavali Juusteinin piispainkronikasta (M. Pauli Juusten Chronicon Episcoporum Finlandensium). Aikaisemmilla teoksillaan hän oli luonut kuvan suomalaisten sivistyksen tilasta pakanuuden ajan lopulla; tällä teoksella joka sisälsi alkuteosta monin verroin laajemmat selitysosiot Porthan valotti onnistuneesti myös Suomen keskiaikaa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kari Tarkiainen, "Porthan, Henrik Gabriel (1739-1804) Kansallisbiografiassa