Agathon Meurman
Wikipedia
Agathon Meurman, ”Kangasalan Karhu” (9. lokakuuta 1826 Kangasala – 17. tammikuuta 1909 Helsinki), oli kunnallisneuvos, poliitikko, suomalaisuusmies, sanomalehti- ja tietokirjailija ja aikansa huomattavimpia yhteiskunnallisia vaikuttajia. Hän on myös suomalaisen tietosanakirjan isä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Agathon Meurmanin suku- ja koulutustausta ei ole aivan tyypillisen suomalaisen talonpojan tausta. Meurman syntyi Liuksialan kartanon poikana, ja hänen äitinsä oli kuuluisa suomalaisen kirjallisuusmiehen Adolf Ivar Arwidssonin sisar. Koulunsa Meurman kävi pääsääntöisesti Pietarissa, mutta valmistui ylioppilaaksi 1844 professori Aminoffin koulusta. Ylioppilastutkinnon jälkeinen koulutus jäi kuitenkin häneltä kesken, sillä hän keskeytti opintonsa niin Helsingin yliopistossa kuin Mustialan maanviljelyskoulussakin. Muistona koulunkäynnistä Meurmanilla oli talonpoikaiseen rahvaaseen verrattuna erinomainen laaja ja hyvä kielitaito.
Meurmanin suurin elämäntyö, jonka ympärille hänen kaikki muu kirjallinen ja yheiskunnallinen toimintansa nivoutuu, oli Liuksialan kartanon saattaminen toimivaksi suurtilaksi. Talon isännyyttä hän alkoi hoitaa 1849 isänsä kuoltua. Hänen aikanaan Liuksialasta tulikin hyvin hoidettu maatila, jossa noudatettiin säästäväisyyttä ja kehiteltiin uusia maatalouden tuotantomenetelmiä.
[muokkaa] Poliittinen vaikuttaja
Kotitilaansa viljellessä Meurman alkoi kirjoitella sanomalehtiin. Kannanotoissaan hän oli vankkumaton suomenmielinen ja terävällä ja iskevällä tyylillään hän herätti melko suppean suomalaisen lehtien lukijakunnan mielenkiinnon. Enoltaan A. I. Arwidssonilta hän sai myös vaikutteet tämän poliittisen näkemyksensä muodostamiseksi. Toinen merkittävä hänen poliittiseen ajatteluunsa vaikuttanut henkilö oli Yrjö Koskinen (Myöh. Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen), johon hän oli tutustunut sukulaisvierailullaan Hämeenkyrössä. Yhdessä Yrjö Koskisen kanssa hänestä tuli suomalaisen puoleen johtohahmo aina vuodesta 1863 lähtien.
Omassa elinympäristössään Meurman osallistui innokkaasti ja antautuen kunnalliseen toimintaan. Tämä puolestaan oli itsestään selvä askel kohden valtakunnan politiikkaa ja valtiopäiviä. Valtiopäiville hän osallistui 1872–1900, aikana jona kansanedustuslaitoksemme kehitti toimintamuotojaan, jotka osittain jatkuvat vielä tänäänkin.
Meurman oli jäsenenä talonpoikaissäädyssä ja kohosi säätynsä vaikutusvaltaisimmaksi jäseneksi. Usein Meurmanin mielipide tuli koko säädyn yhteiseksi mielipiteeksi, joka sitten esiteltiin eteenpäin. Vain harvat, esim. Juhana Idänpään-Heikkilä, uskalsivat nousta vastustamaan Kangasalan karhun näkemyksiä. Usein vastustajia kohtasi tyly tappio, ensin säädyn sisällä ja todennäköisesti myös seuraavissa valtiopäivämiesvaaleissa.
Agathon Meurman kuitenkin edusti yhteiskunnallisesti melko konservatiivista näkemystä ja sen tähden loppuvaiheissa puolueen nuorempi ja ns. radikaalimpi siipi nousi jossain määrin häntä vastaan. Riita kosketti ensisijaisesti kieliasiaa, jossa Kangasalan Karhu oli sovinnollisempi ja taipuisampi kompromisseihin kuin nuoret kieliradikaalit.
[muokkaa] Kirjoittaja
Kirjoittajana Agathon Meurman oli monipuolinen. Hänen tuotantonsa käsittää tekstejä lehtiartikkeleista tietosanakirjaan. Aluksi Meurman kirjoitti lehtikirjoituksensa ruotsiksi, mutta Yrjö Koskisen vaikutuksesta hän vuonna 1863 vaihtoi kirjoituskielensä suomeksi. Artikkeleita ilmestyi lähes kaikissa tuona aikana ilmestyneissä ruotsin- ja suomenkielisissä lehdissä.
Meurman oli taitava kirjoittaja myös suomeksi ja hänen muistelmansa kuin historialliset tutkielmansakin ovat mielenkiintoista luettavaa vielä tänäänkin. Samoin hänen kielensä on pysynyt hyvin elävänä ja lukukelpoisena. Eritoten 1800-luvun loppu oli Meurmanilla tuotteliasta kirjoittamisen aikaa. Myös Meurmanin teoksissa käsitellyt aiheet olivat monipuolisia, muistelmista sanakirjoihin. Suuressa osassa hänen kirjoituksiaan onkin oman koetun ja eletyn poliittisen elämän muistelua ja dokumentointia, näin esim. suuret nälkävuodet ja suomen kielen uuden aseman historialliset piirteet tulevat aikalaiskirjoittajan mukaisina esille.
Kirjojen tekemisen lisäksi Meurman myös arvosteli kirjallisuutta ja täten hän joutui ristiriitaan mm. Minna Canthin ja muiden hänen kaltaisten "naturalistien" kanssa. Tämä osaltaan kuvaa Meurmanin konservatiivisuutta, sillä olivathan hänen omat kirjansa tiukasti kiinni yhteiskunnallisissa tapahtumissa ja muutoksissa, joissa hän itsekin oli ollut mukana.
[muokkaa] Meurmanin tietosanakirja
Hämäläiset talonpojat tai talonpoikaislähtöiset sivistynet, ovat saaneet aikaan merkittäviä ja joskus jopa hätkähdyttäviä ilmiöitä, vaikkapa Kustaa Paturin runon ranskannokset 1843. Vuosina 1883–1890 ilmestyi erillisvihkosina Sanakirja yleiseen sivistykseen kuuluvia tietoja warten. Kirjoittajana oli valtiopäivämies jne. Agathon Meurman.
On yllättävää ja harvinaista, että maaseudulla asuva talonpoika, joskin kunnallisneuvos ja kohtuullisen koulusivistyksen saanut, toteuttaa niin vaativan kirjallisen hankkeen kuin tietosanakirja on. Lisäksi kirjoituskielellä ei juuri ollut esikuvia seurattavaksi. Tällaiseen tehtävään kuitenkin Agathon Meuraman ryhtyi, vaikkakin hieman peloissaan, sillä olihan hän kurja oikolukija, kuten hän muistelmissaan toteaa. Kaiken taustalla on kiivas suomenmielisyyden aate ja halu rakentaa kieltä myös kaikin kirjallisin keinoin. Maan virallisen pääkielen, ruotsin, kannattajat vaativatkin juuri erilaisia näyttöjä suomen kielen sopivuudesta sivistyksen ja hallinnon tarpeisiin.
Kun Meurmanin kirja ilmestyi, oli käsite tietosanakirja vielä tuntematon kielessämme; siksi kirja onkin sanakirja. Meurmanin alkuperäinen ajatus vain pienestä sivistysanakirjasta paisui kustantajan yllytyksestä. Työn tuloksena syntyi kuitenkin 948-sivuinen teos, jossa on noin 12 000 hakusanaa. Sanakirja kokonaisuudessaan ei ollut kirjoittajansa omaa ideointia, sillä perusvalikoima on kopioitu kaksiosaisesta saksankielisestä teoksesta Meyers Handlexikon des allgemeinen Wissens. Meurman itse lisäsi sanastoon mm. sellaisia sanoja kuin sähkö, kaasu ja suomalaisia henkilö- ja paikannimiä.
Kaikilla tietosanakirjoilla on yhteinen taipumus vanheta tiedoiltaan ajan kuluessa. Näin on käynyt Meurmaninkin sanakirjalle. Useat sanat herättävät yli sata vuotta myöhemmin lukijassa hilpeyttä, mutta myös hiljaista kunnioitusta kirjoittajansa laajan yleistietämyksen tähden. Nykyinen lukija pystyykin helposti osoittamaan Meurmanin sanakirjasta virheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja lukuisia puutteita, mutta se on silti luonut vankan perinteen suomalaiselle tietosanakirjalle, joka on osittain siirtynyt painetulta paperilta sähköiseksi bittikartaksi.
[muokkaa] Teoksia
- Ranskalais-suomalainen sanakirja 1877,
- Veroista Suomessa 1878,
- Maatilojen yleiset rasitukset 1880,
- Suomi ennen ja nyt 1890,
- Nälkävuodet 1860-luvulla 1892,
- Kuinka suomenkieli pääsi viralliseksi 1893,
- Venäläis-suomalainen sanakirja 1895,
- Muistelmat 1909.