Aarre Simonen

Wikipedia

Aarre Simonen (s. 18. marraskuuta 1913 Helsinki, k. 3. helmikuuta 1977 Helsinki) oli alun perin oikeistososiaalidemokraatti, joka ministerinä ollessaan hajotutti lakon Arabian tehtaalla 1949 ja sai tästä lisänimen "Sapeli-Simonen", koska lehtikuvassa ratsupoliisin piiska näytti sapelilta.

[muokkaa] Poliittinen liikkuvuus

Nousi Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi v. 1957 ja varapääjohtajaksi v.1972.

Kesän 1958 eduskuntavaalien jälkeen SDP:stä irtautui ns. skogilainen (ryhmän johtajan Emil Skogin mukaan) vähemmistöryhmä, joka halusi puolueen tekevän läheisempää yhteistyötä SKDL:n kanssa. Myös Simosen mukaan simonisteina tunnettu oppositioryhmä perusti ensin oman eduskuntaryhmän, ja sittemmin 1960-luvulla TPSL:n. Simonen oli tämän "vasemmistososialidemokraattien" puolueen keskeinen johtohenkilö ja toimi puolueen puheenjohtajana vuodet 1964-1970.

Simonen tuomittiin niin kutsutussa Kätilöopiston jutussa Valtakunnanoikeudessa rangaistukseen ministerinä tehdystä virkarikoksesta. Myöhemmin Simonen nimitettiin oikeusministeriksi, jolloin oikeisto-oppositio sai aiheen tehdä ilkeän välikysymyksen. Välikysymyksen mukaan Simonen täytti perustuslaissa ministereiltä vaadituista ominaisuuksista: syntyperäinen Suomen kansalainen, rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu, vain kansalaisuutta koskevan kriteerin.

Vaikutti myös monissa ministeriviroissa:

  • 1948-1950 Sisäasiainministeri
  • 1949-1950 2. kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
  • 1954-1956 Kauppa- ja teollisuusministeri
  • 1954 vastaava oikeusministeri
  • 1956-1957 valtiovarainministeri
  • 1957 ministeri valtioneuvoston kansliassa (myös pääministerin sijainen)
  • 1966-1970 oikeusministeri
Euroseteleitä Edeltäjä:
Penna Tervo
Suomen valtiovarainministeri
1956-1957
Seuraaja:
Nils Meinander