Fuuga

Wikipedia

J.S. Bachin kolmiäänisen fuugan (BWV 847) alku
Suurenna
J.S. Bachin kolmiäänisen fuugan (BWV 847) alku

Fuuga (lat. fuga,fugere eli pako, paeta) on perinteisesti kontrapunktia käyttäen sävelletty musiikkikappale tai kappaleen osa, joka koostuu useasta itsenäisestä äänestä. Fuugan aloittaa yhdellä äänellä esitetty teema, jonka jälkeen toinen ääni toistaa tämän teeman alkuperäisen äänen säestäessä kontrapunktisesti. Tämän jälkeen loput äänet tulevat mukaan yksitellen samaan tapaan. Myöhemmin teema esiintyy fuugassa eri äänissä eri transpositioissa, jolloin sen ilmenemismuoto voi olla alkuperäisestä poikkeava.

Tunnetuimmat fuugat sävelsi Johann Sebastian Bach. Muun muassa hänen säveltämänsä Das wohltemperierte Klavierin molemmat osat koostuvat 24 preludista ja fuugasta. Bachin Die Kunst der Fuge (fuugan taito) on puolestaan hänen polyfonisen työskentelynsä huipentuma ja koostuu neljästätoista fuugasta ja neljästä kaanonista, joista kaikki ovat erittäin hienovaraisesti ja monimutkaisesti sävellettyjä.

Klassismin aikaan fuugamuotoa käytettiin vielä jonkin verran. Mozartin Requiemin Kyrie-osassa voi kuulla esimerkin kaksoisfuugasta, fuugasta, jossa on kaksi teemaa (kyseisessä kappaleessa nämä teemat aloittavat peräkkäin). Myös esim. Haydnin jousikvartettojen ja Beethovenin pianosonaattien osissa on fuugia. Romantiikan aikaisissa sävellyksissä fuugia on melko vähän. Sen sijaan eräät 1900-luvun musiikin säveltäjät käyttivät fuugamuotoa runsaasti: Béla Bartók, Paul Hindemith ja Dmitri Šostakovitš (esim. 24 preludia ja fuugaa sekä 15. jousikvarteton alku) sävelsivät useisiin kappaleisiinsa fuugia.


Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.