Genetiivi
Wikipedia
Genetiivi eli omanto on sijamuoto, joka ilmaisee omistajaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Genetiivi eri kielissä
Genetiivi on hyvin yleinen sijamuoto eri kielissä. Perusmerkityksen ohella sillä on yleensä useita eri käyttötarkoituksia.
[muokkaa] Suomi
Suomessa genetiivin pääte on yksikössä -n ja monikossa -in, -en, -den, -ten tai -tten. Monikossa erotetaan ns. 1. ja 2. genetiivi. Monikon 1. genetiivin päätteet liittyvät monikon vartaloon (pieni-en, kaloj-en) ja monikon 2. genetiivin päätteet yksikön vartaloon (pata-in, hammas-ten). Muutamat monikon päätteet ovat usein vapaassa vaihtelussa, ja eri murrealueilla suositaan eri päätteitä.
Esimerkkejä:
- omena : omenan : omenain ~ omenien ~ omenojen ~ omenoiden: omenoitten
- lapsi : lapsen : lasten ~ lapsien
- hammas : hampaan : hampaiden ~ hampaitten ~ hammasten
- kala : kalan : kalojen ~ kalain.
Suomessa genetiivi ilmaisee hyvin monia eri asioita, joita tärkeimpiä ovat
- omistaja (possessiivinen genetiivi)
- Minun koirani on aikamoinen temppuilija.
- toiminnan suorittaja (subjektiivinen genetiivi)
- Kirpun purema haava on usein kiusallinen.
- toiminnan esine (objektiivinen genetiivi)
- Silmien hierominen ei ole järkevää sipuleita leikattaessa.
- kokija, hyötyjä, velvoitettu tms. (datiivinen genetiivi)
- Hiki laiskan syödessänsä.
Itämerensuomalaisten kielten alkuperäinen akkusatiivi on yksikössä äännehistoriallisista syistä muuttunut täysin genetiivin kaltaiseksi (esim. ostan auton). Tällainen toiminnan kohdetta ilmaiseva genetiivin näköinen muoto voidaan nykykielen kannalta kuvata genetiiviksi, tai sitten voidaan, kuten suomalaisessa kielioppitraditiossa pitkään, puhua erillisestä genetiiviakkusatiivista.
Suomenkielisiä sanoja, joiden genetiivimuoto on sama kuin sanan nominatiivi: seitsemän, kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen.
[muokkaa] Viro
Virossa genetiivillä ei enää ole varsinaista päätettä yksikössä, vaan sija muodostetaan loppuvokaalin tai vartalomuutosten avulla. Monikossa pääte on -de tai -te.
Esimerkkejä:
- pesa : pesa ’pesän’ pesade ’pesien’
- õpetaja : õpetaja ’opettajan’ : õpetajate ’opettajien’
- laps : lapse 'lapsen' : laste 'lasten'
- üldine : üldise 'yleisen' : üldiste 'yleisten'
- tähtis : tähtsa 'tärkeän' : tähtsate 'tärkeiden'.
[muokkaa] Englanti
Englannissa ei katsota olevan enää genetiiviä lainkaan, mutta genetiiviä vastaava sijamuodon kaltainen ilmiö on sanan loppuun lisättävä heittomerkki (’) ja pääte -s. Myös prepositiolla of saadaan aikaan genetiiviä vastaava rakenne.
Esimerkkejä:
- Anne : Anne’s ’Annen’
- Jack : Jack’s ’Jackin’
- Delius : Delius’ ~ Delius's 'Deliusin'
- boy : boy's 'pojan' : boys’ 'poikien'.
[muokkaa] Saksa
Saksassa genetiivin käyttö puhekielessä on harvinaistumassa, mutta kirjakielessä sijamuoto elää yhä voimakkaana. Puhekielessä genetiivi korvataan yleensä prepositiolla von. Genetiivimuotoinen sana tulee vasta pääsanan jälkeen.
Maskuliini- ja neutrisukuiset sanat:
- der Wagen des Vaters 'isän auto'
- die Farbe des Hauses 'talon väri'
Feminiinisukuiset ja monikkomuotoiset sanat:
- die Jacke der Frau 'naisen takki'
- die Kleider der Kinder 'lasten vaatteet'.
Kaikki etunimet saavat genetiivissä päätteen -s.
- Monikas Buch 'Monikan kirja'
- Uwes Haus 'Uwen talo'.
[muokkaa] Ruotsi
Ruotsin kielessä genetiivi muodostetaan yleensä s-päätteellä. Persoonapronomineilla on epäsäännölliset omistusmuodot paitsi persoonapronominilla han, jonka genetiivi muodostetaan säännöllisesti s-päätteellä.
Esimerkkejä:
- pojke : pojkarnas 'poikien'
- hus : husets 'talon'
- han : hans 'hänen'.