Eric Laxmann
Wikipedia
Eric Laxmann (myös kirjoitusmuodoissa Erik Laxman, Ericus Laxman ja Erich Lachsmann) (1737-1796) oli savonlinnalaissyntyinen tutkimusmatkailija, akateemikko ja pappi, joka teki pääasiallisen elämäntyönsä Siperiassa.
Laxmann raportoi ensimmäisenä yhdestä suomensukuisesta kansasta Uralin takana, Baikalin kuumista lähteistä sekä Viljuin timanttikentistä. Vielä 2000-luvullakin toimii Irkutskissa Laxmannin perustama mineraloginen museo, jossa on muun muassa hänen löytämäänsä lazuria. Hän julkaisi matkoiltaan myös uskontotieteellistä aineistoa. Kasvitieteilijänä hän osallistui muun muassa Linnén kuuluisan tieteellisen luokittelun kehittämiseen ja vei perunanviljelyn Siperiaan. Ruotsi-Suomessa aloitettu raparperin viljelykin on lähinnä Laxmannin ansiota. Eläintieteessä hän muun muassa aloitti Venäjän hyönteistieteellisen julkaisutoiminnan ja keräsi fossiileja. Hänen fysiikan ja kemian ansioihinsa kuuluu elohopean jäätymispisteen löytäminen, lasinvalmistuksen merkittävä kehittäminen ja maailman ensimmäisten mittaripohjaisten sääraporttien julkaisu. Hän myös hoiti Venäjän ja Japanin välisiä valtiollisia suhteita. Laxman ei kuitenkaan unohtanut synnyinseutujaan. Kirjeenvaihdosta suomalaisten kollegoiden ja muiden ystävien välillä on jäänyt paljon dokumentteja.