Almirante Irízar
Wikipedia
Almirante Irízar | |
Aluksen laji | Jäänmurtaja/matkustajalaiva |
Tunnuskirjaimet | LOAI |
Numerotunnus | Q.5 |
Rakennustelakka | Wärtsilän Hietalahden telakka, Helsinki |
Rakennusnumero | 420 |
Tilattu | 17. joulukuuta 1975 |
Kölinlasku | 4. heinäkuuta 1977 |
Vesillelasku | 3. helmikuuta 1978 |
Luovutus | 15. joulukuuta 1978 |
Saapui Argentiinaan | 23. maaliskuuta 1979 |
Suurin pituus | 119,30 m (ilman hinaushaarukkaa) |
Perpendikkelipituus | 113,40 m |
Suurin leveys | 25,2 m |
Mallattu leveys | 25,00 m |
Suurin syväys | 9,50 m |
Bruttovetoisuus | 10 065 |
Kantavuus | 4 600 |
Uppouma | 14 900 t |
Nopeus | 17 solmua (31,5 km/h) |
Kotisatama | Apostadero Naval Buenos Aires (Buenos Airesin laivastotukikohta) |
Almirante Irízar on Argentiinan valtion jäänmurtaja, joka kehitettiin maan Etelämantereella olevien tutkimusasemien huoltoa varten. Murtajan nimi esiintyy myös muodossa ARA Almirante Irízar, jossa ARA tarkoittaa alusta käyttävää Argentiinan laivastoa (espanjaksi Armada de la República Argentina).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Laiva
Jäänmurtajaksi laiva on poikkeuksellinen siksi, että se pystyi kuljettamaan 130 henkisen miehistön lisäksi noin 100 matkustajaa ja melkoisesti lastia. Nykyisin murtajalla on miehistöä 135 henkeä ja se voi kuljettaa 45 matkustajaa. Paitsi että laiva pystyy murtamaan metrin paksuista kiintojäätä ja läpäisemään syöksyillä kuusimetrisiä ahtojäitä, sen suunnittelussa oli vaatimuksena että se pystyy talvehtimaan Etelämantereella 210 henkilöä kyydissään.
Murtaja on nimetty vara-amiraali Julián Irízarin mukaan. Hän komensi vuonna 1903 luutnanttina korvetti ARA Uruguay'ta, joka pelasti Etelämantereelle jääneen professori Otto Nordenskjöldin tieteellisen retkikunnan. Argentiinan antarktisen tutkimuslaitoksen tilaaman laivan kastoi kontra-amiraali Jorge Fragan puoliso señora Maria Celia Villanueva de Fraga.
Almirante Irízar korvasi valmistuttuaan edellisen argentiinalaismurtajan ARA General San Martinin. Falklandin sodan aikana vuonna 1982 alus toimi sairaalalaivana ja sodan jälkeen se kuljetti sotavankeja ja haavoittuneita takaisin kotimaahan.
Murtaja on kuljettanut tutkijoiden lisäksi myös turisteja retkillä Patagoniaan ja Etelämantereelle. Vuonna 2002 alus sai paljon julkisuutta, kun se pystyi toimittamaan ruokaa ja lääkkeitä jäiden vankina olevaan Magdalena Oldendorff -laivaan. Almirante Irízarkaan ei kyennyt vapauttamaan laivaa jäiden kahleista, vaan sen piti jäädä odottamaan jäiden sulamista.
[muokkaa] Koneisto
Murtajan pääkoneistona on neljä Vaasassa valmistettua 8-sylinteristä Wärtsilä - S.E.M.T. Pielstick 8PC 2,5 L keskinopeaa dieselmoottoria, joiden sylinterien halkaisija on 400 mm ja iskun pituus 460 mm. Koko ajan samaan suuntaan pyörivät moottorit on kytketty suoraan generaattoreihin, joiden tuottamalla tasavirralla pyöritetään kahta AEG:n potkurimoottoria, jotka puolestaan pyörittävät laivan kahta peräpotkuria. Dieselmoottorien kokonaisteho on 14,3 megawattia ja laivan akseliteho 11,9 MW.
Apukoneina laivassa on neljä Wärtsilä 624 TS -dieseliä kytkettynä AEG:n generaattoreihin. Aputehon suuruus on 4 x 660 kW eli 2,6 MW. Koska murtaja joutuu kulkemaan pitkiä matkoja avomerellä, on siinä uloskäännettävät AEG/Denny Brown -evävakaimet vähentämässä merenkäynnin aiheuttamaa keinuntaa. Jäissäkulkua varten aluksessa on Wärtsilän ilmapuhallusjärjestelmä. Lastin, veneiden ja helikopterien siirtoihin on käytettävissä kaksi 16 tonnin Wärtsilä-nosturia. Toisten laivojen avustamista varten laivassa on 60 tonnin hinausvintturi.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kuva http://www.flickr.com/photos/emaringolo/149605767/
- Englanniksi http://www.irizar.org/indexe.html
[muokkaa] Lähteet
- Jane's fighting ships
- Lloyd's register of shipping. Register of ships
- Mikko Niini: Uudet tilaukset luovat optimismia telakoilla. Navigator 1979:2 s. 6–18
- Jäänmurtaja Etelänavalle. Suomen Merenkulku 1979:2 s. 26–27
- Helsingin Sanomat 4.2.1978 s. 22 ja 16.12.1978 s. 28