Grigori Rasputin
Wikipedia
Grigori Jefimovitš Rasputin (venäjäksi Григо´рий Ефи´мович Распу´тин) (s. 10. tammikuuta 1869? — k. 16. joulukuuta 1916) oli venäläinen mystikko, profeetta ja parantaja. Häntä on usein nimitetty munkiksi, mutta sitä hän ei varsinaisesti ollut. Hänet tunnettiin erityisesti haukkumanimellä "Hullu munkki". Rasputinilla oli erittäin merkittävä rooli Venäjän keisarikunnan loppuaikoina tsaari Nikolai II:n hovissa. Nykyisin häntä pidetään yhtenä aikansa salaperäisimmistä henkilöistä. Hän on yhä Venäjällä hyvin kiistelty hahmo.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhainen elämä
Rasputin syntyi talonpojan perheeseen siperialaisessa pikkukylässä Tura-joen rannalla. Hänen syntymäpäiväkseen on ilmoitettu eräissä lähteissä 10. tammikuuta 1869. Joka tapauksessa Rasputin syntyi vuosien 1863—1873 välisenä aikana. Hän vietti lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljon vapaa-aikaansa paikallisessa luostarissa. Noin vuonna 1893 Rasputin meni naimisiin naapurikylästä Dubrovista kotoisin olevan talonpoikaistytön Praskovia Fedorovnan kanssa, joka oli miestään kaksi vuotta vanhempi. He saivat viisi lasta, joista vanhin, poika, kuoli puolen vuoden ikäisenä.Muut lapset olivat Dmitri (1895), Mihail (1897), Matrjona (tunnettu Maria Rasputina) (n.1898) ja Varvara (1900). Rasputinin suku elää yhä Maria-tyttären kautta. Hänen jälkeläisiään elää Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
[muokkaa] Nikolai II:n hovissa
Vuonna 1901 Rasputin lähti kotiseudultaan ja ryhtyi vaeltamaan Venäjällä. Vuonna 1903 hän saapui Pietariin.Hänen maineensa profeettana ja ihmeparantajana oli kiirinyt sinne jo hänen edellään. Vuonna 1904 Rasputin kuuli tarinoita, joiden mukaan keisari Nikolai II:n vastasyntynyt poika ja kruununperijä Aleksei Nikolajevitsh Romanov sairasti perinnöllistä verenvuototautia, hemofiliaa. Tämä vaikea, tuohon aikaan yleensä kuolemaan johtavan harvinainen perinnöllinen sairaus oli siirtynyt pojalle keisarinna Aleksandra Fedorovnalta, entiseltä saksalaiselta Hessen- Darmstadtin prinsessalta, joka Iso-Britannian kuningattaren Victorian tyttärentyttärenä oli yksi niistä onnerttomista kuninkaallisista äideistä, jotka 1800- ja 1900-luvuilla välittivät tämän taudin Euroopan hallitsijasukuja rasittamaan.
Aleksein syntymän aikoihin (sairaus paljastui pojan ensimmäisen elinvuoden aikana) keisarinna Aleksandran lähipiiriin kuului kaksi hyvin erikoista naista, nimittäin hänen miehensä tsaari Nikolain serkkujen vaimot, suuriruhtinattaret Miliza ja Anastasia.Näistä kahdesta varsinkin Miliza oli tavattoman kiinnostunut uskonnollisesta mystiikasta ja okkultismista, mikä oli yleensäkin kaikkialla muodissa tuohon aikaan.Paljolti vahvistaakseen omaa asemaansa hovissa Miliza, joka oli luonnollisesti myös kuullut Rasputinista, päätti saattaa yhteen tämän ja niin ikään uskonnollisesta mystiikasta suuresti innostuneen keisarinna Aleksandran, jonka Miliza tiesi tietenkin myös etsivän epätoivoisesti apua sairaalle pojalleen.Koululääketiede ei noihin aikoihin tuntenut mitään keinoa verenvuototaudin kaltaisesta sairaudesta kärsivän auttamiseksi.
Rasputin tapasi keisariparin todennäköisesti marraskuun 1. päivänä vuonna 1905.Kerrotaan, että jo tuon ensimmäisen tapaamisen aikana Rasputin ensi kerran pysäytti verenvuotokohtauksen, jonka kourissa pieni kruununperijä jälleen kerran kärsi hirvittäviä tuskia.Tapaus synnytti pojan kummassakin vanhemmassa, eritoten keisarinnassa, voimakkaan kiitollisuuden ja luottamuksen tunteen erikoislaatuista siperialaista kohtaan, olihan tämä parantanut paitsi heidän poikansa, myös maailman mahtavimman valtakunnan perillisen.
Johtuen ennen muuta merkillisistä parantajankyvyistään - joiden olemassaolon tunnustivat sekä Rasputinin ystävät että hänen vihollisensa - Rasputin sai nopeasti erittäin voimakkaanvaikutusvallan tsaaripariin, varsinkin tsaarittareen. Hänen huono historiallinen maineensa perustuukin osittain - ehkä merkittävässäkin määrin - niihin uskomattomiin huhuihin ja juoruihin, joita ennen kaikkea kateellinen aatelisto pian alkoi levittää hänestä ja tsaariperheestä, väittäen - ja monet vilpittömästi uskoen - että tsaaritar oli Rasputinin rakastajatar. Rasputin onkin jäänyt historiaan ennen kaikkea häpeämättömänä naistenmiehenä, juoppona ja kieroutuneena poliittisena pelurina, joskin uusimmat tutkimukset (mm. venäläinen kirjailija ja historiantutkija Edvard Radzinski) ovat luodanneet höänen persoonallisuuttaan objektiivisemmin.Ehkä voimakkaimmin Rasputinin yleensä varsin kielteiseen julkisuuskuvaan vaikuttivat hänen lukuisat naissuhteensa, jotka erityisesti tuona äärimmäisen seksuaalikielteisenä aikana herättivät huomattavaa pahennusta. Rasputinin väitettiin kuuluneen erittäin halveksittuun ja ankarasti vainottuun kerettiläiseen väläiseen uskonlahkoon, joka tunnetaan nimellä hlystit. Hlystien uskonfilosofia perustui osittain kristinoppiin, osittain - suurimmaksi osaksi - se juonsi epämääräisesti juurensa pakanuuden aikojen Venäjän uskomuksista ja rituaaleista. Hlystiläisyyden keskeinen ajatus oli uskomus, että synninteko sitä seuraavan katumuksen kautta jalostaa ihmisen sielua ja tuon hänet lähemmäksi Jumalaa. On erittäin mahdollista, että Rasputin nuoruudessaan kierrellessään laajoilla vaelluksillaan Siperian
syrjäisissä luostareissa oli päätynyt tekemisiin tämän opin harjoittajien kanssa, jotka viettivät jumalanpalveluksiaan yöllisillä orgiolla salaisissa paikoissa. Varsinaisesti Rasputin ei nähtävästi kuitenkaan myöhemmässä elämässään ollut tekemisissä hlystiläisyyden kanssa, mutta sen käsitykset vaikuttivat ilmeisesti voimakkaasti hänen omaan uskonfilosofiaansa. Mitä taas tulee hänen legendoihin hänen hillittömästi juopottelustaan, nuorena miehenä Rasputin oli kotiseudullaan tunnettu hurjastelevista elämäntavoistaan, joihin kuuluivat niin juominen kuin naisseikkailutkin. Koettuaan omien sanojensa mukaan 28- vuotiaana hengellisen herätyksen ja luopui alkoholista - joskaan ei suinkaan naissuhteista - pitkäksi aikaa, mutta sortui uudestaan viimeisinä vuosinaan samaan aikaan, kun hänen toimintansa hovissa alkoivat synnyttää vakavia paineita ja muodostua hänelle hengenvaarallisiksi.
Rasputinin Venäjän poliittisella näyttämöllä esittämä rooli oli erikoinen.Kuten edellä todettu, häntä on usein syytetty ankarasti hovijuonitteluista ja avoimesta puuttumisesta maan hallintoon heikon ja tahdottoman tsaari Nikolain kustannuksella, mitä yhdistettynä hänen huonoon maineenseensa on pidetty yhtenä merkittävimmistä syistä keisarillisen Venäjän romahdukseen helmi-/maaliskuussa 1917. Tämä väite onkin huomattavassa määrin täysin oikea. Se tosiseikka, että sen enempää hovilla ja hallitsevilla piireillä kuin Venäjän tavallisella kansallakaan ei ollut selkeää käsitystä Rasputinin eritoten keisarinnaan kohdistuvan suunnattoman vaikutusvallan todellisesta luonteesta. Täytyy muistaa, että kaiken alkuna ja juurena - syynä siihen, miksi Rasputin ylipäänsä oli päätynyt palatsiin - oli kruununperijä Aleksei Nikolajevitshin sairaus. Tsaaritar Aleksandra, joka rakasti syvästää ainoaa poikaansa ja vallanperijää, ripustautui Rasputiniin ennen muuta uskosta, että tämä oli ainoa ihminen maailmassa, joka kykeni auttamaan Alekseita. Keisarinna oli varma siitä, että oli yksinomaan Rasputinin ansiota, että poika oli edelleen hengissä. Ja toinen, tähän liittyvä ja erittäin huomionarvoinen seikka: tsaariperhe pyrki huolellisesti kätkemään poikansa tilan kaikilta tahoilta, uskoen, että jos hovi tai varsinkin kansa saisi tietää, että maan tuleva hallitsija oli vaikeasti parantumattomasti sairas ja että tämän henki oli jatkuvasti hiuskarvan varassa, se merkitsisi entistä enemmän paineita hallitsijasuvun auktoriteettia ja käytännössä yksinvaltaista tsaarinhallintoa kohtaan. Toisin sanoen he uskoivat, että jos kruununperijän sairaus paljastuisi, se mahdollisesti olisi viimeinen naula tsarismin arkkuun; sen jälkeen dynastia ja keisarillinen hallintojärjestelmä kaatuisi ja he menettäisivät valtansa. Niinpä koko suunnattomassa valtakunnassa oli vain muutama ihminen, joilla oli ylipäänsä minkäänlaista käsitystä kruununperijän tilasta, saati sitten sairauden perimmäisestä luonteesta. Tämän vuoksi myöskään Rasputinin parantajan roolia ei voitu ymmärtää oikein, koska äärettömän harvat tosiasiassa yleensä tiesivät siitä mitään. Lisäksi Rasputin onnistui taitavasti kätkemään tsaariperheeltä yksityiselämänsä - joka muuten oli varsin julkista - pahennusta herättävät yksityiskohdat - joskin niitä on usein suuresti liioiteltu. Muut ihmiset taas eivät tienneet, ettei tsaariperhe ollut tietoinen " hullun munkin todellisesta luonteesta", vaan he uskoivat, että tsaariperhe hnyväksyi Rasputinin lähipiiriinsä juuri sellaisena, jollaiselta hän palatsin ulkopuolella monille vaikutti - rietastelevana, humalaisena naistenviettelijänä. Tämä tosiseikka taas rasitti raskaasti tsaariperheen omaa mainetta, etenkin kun tähän kaikkeen liitetään vielä se tosiasia, joka erityisesti aikalaisille tuntui kaikkein tyrmistyttävimmältä: Rasputinin valtava poliittinen vaikutusvalta.Häntä väitettiin oman aikansa Venäjän, ja, johtuen
valtakunnan massiivisesta koosta, itse asiassa koko maailman vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi.
Itse asiassa tämäkin tosiasia on luonteeltaan melko erikolislaatuinen. Mm. tutkija Edvard Radzinski käsittelee kysymystä laajalti teoksessaan Rasputin (suom. Kari Klemelä, Werner-Söderström OY Juva, v. 2000). Hänen teoksensa tuo esille seuraavanlaisen, vasta 1990- luvulla Neuvostoliiton rfomahtamisen jälkeen avautuneeseen todistusaineistoon pohjaavan johtopäätöksen: Rasputin ei ollut peluri puhtaasti siinä mielessä missä erilaiset suuresti mustamaalaustaan suuresti liioittelevat juorut ja legendat hänet yleensä ovat sittäneet. Toisin sanoen, hän ei alun alkaen käyttänyt hovissa saavuttamaansa asemaa ja erityisesti tsaarittaren luottamusta hyväkseen voidakseen toimia politiikassa "ikään kuin tsaarin sijaisena erottaen jä nimittäen ministereitä ja korkeita virkamiehiä silkasta vallanhimosta omien mieltymystensä mukaisesti". Grigori Rasputin ei ollut - hänen historiallinen roolinsa ei ollut olla - arabialaisten tarinoiden kieroileva, manipulatiivinen suurvisiiri. Se oli paljon omalaatuisempi.
Kaiken lähtökohtana oli itseasiassa keisarinna Aleksandran oma persoonallisuus. Kuusivuotiaana äidistään orvoksi jäänyt ja Iso-Britannian hovissa isoäitinsä kuningatar Victorian kasvatusvallan alla varttunut tsaaritar oli erittäin voimakastahtoinen ja ujon ja pidättyväisen ulkokuorensa alla hyvin kiivas ja kiihkeäluon teinen nainen. Lisäksi hän oli hyvin vallanhimoinen. Aleksandra taisteli paljon miestään kiivaammin levottomana vuonna 1905 esitettyjä tsaarinvallan kaventamisvaatimuksia vastaan eikä koskaan antanut anteeksi silloiselle pääministeri Sergei Wittelle, joka käytännössä pakotti keisari Nikolain allekirjoittamaan mm. tähän liittyviä poliittisia uudistuksia koskevan marraskuun manifestin.
Aleksandralle, joka pääasiassa Aleksein vuoksi oli valmis sulkemaan silmänsä kaikilta syytöksiltä, joita Rasputinia vastan toistuvasti esitettiin, Rasputinia kohtaan osoitettu myötämielisyys merkitsi häntä itseään - Venäjän keisarinnaa - kohtaan osoitettua myötämielisyyttä. Tsaaritar Aleksandra ei koskaan ollut ollut suosittu hovissa tai muuallakaan Venäjällä. Ensinnäkin hän oli syntyperältään saksalainen, eikä tuolloisella Venäjällä suhtauduttu saksalaisiin suopeasti.Toiseksi häntä pidettiin kylmänä, kopeana ja ylimielisenä naisena, mikä johtui paljolti hänen ujoudestaan - erityisesti nuorena Aleksandra todella kärsi huomattavasta ujoudesta, mikä tuntuu yllättävän ristiriitaiselta suhteutettuna hänen muuhun luonteeseensa. Rasputinin tulo hoviin muodostui nopeasti viimeiseksi niitiksi keisarinnan omalle maineelle. Sokeassa uskossaan Rasputiniin keisarinna alkoi hyväksyä lähipiiriinsä vain sellaisia ihmisiä, jotka olivat Rasputinille suosiollisia. Kysymys oli siis eräässä mielessä hänen omasta narsismistaan ja vallanhalustaan. Suunnlleen vuodesta 1912 eteenpäin - Edvard Radzinskin mukaan ("Rasputin", 2000) tsaaritar alkoi oman vaikutusvaltansa nojalla valvoa, että korkeimpiin virkoihin otettiin Rasputiniin myötämielisesti suhtautuvia henkilöitä. Myöhempinä vuosina Rasputin, joka vaistosi oman henkensä olevan vaarassa hovissa (johtuen hänen maineestaan, jonka useimmat hallitseviin piireihin kuuluvat katsoivat vahingoittavan tsaarinhallintoa niin, että hänen poislähettämisensä tai suorastaan surmaamisensa oli monien toiveena ja tavoitteena) pyrki turvaamaan selustaansa keisarinnan avustuksella, toisin sanoen tuomalla tälle ikään kuin omana ajatuksenaan esiin idean koko virkamieskoneiston puhdistamisesta Rasputininvastaisesta rintamasta. Hän alkoi vaivihkaa esittää tsaarittarelle henkilöitä, jotka sopisivat parhaiten siihen ja siihen virkaan. Aleksandra, joka tietysti itse haaveili myös Rasputinille - toisin sanoen hänelle itselleen - kuuliaisesta hallituksesta, alkoi ihastuneena toteuttaa omalaatuisen ystävänsä ehdotuksia. Ensimmäisen maailmansodan aikana Rasputin ja keisarinna todellisuudessa johtivat maan hallintoa sen jälkeen, kun Aleksandra oli saanut savustettua armeijan ylipäällikön tehtävästä miehensä serkun, suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitshin. Syynä erimielisyyksiin oli suuriruhtinaan kielteinen suhtautuminen Rasputiniin - ja sitä kautta keisarinnaan. Kun ylipäällikkö joutui pois tehtävästään, tarvittiin tietenkin uusi tilalle. Sen paikan otti velvollisuudentuntoinen keisari Nikolai itse. Vaihto oli todellisuudessa keisarinna Aleksandran ideoima. Sen kautta hän saisi Rasputinin kanssa vapaat kädet ministerien ja keisarikunnan hallinnon suhteen. Osittain näistä toimista syntyneista katastrofaalisista sekaannuksista ja Rasputinin (toisinsanoen keisarinnan ja sitä kautta Romanovien dynastian) vastaisista paineista oli seurauksena Venäjän vallankumous.
A ikaa myöten sivistymättömänä moukkana pidetty Rasputin muodostui hyvin epäsuosituksi hahmoksi kansan keskuudessa, ja hänen vankkumaton suosionsa hovissa lisäsi kansan epäluottamusta hallitsijaparia kohtaan. Kansalaiset paheksuivat Rasputinin juopotteluja ja irstailuja. Rasputinilla oli hyvien suhteittensa ansiosta ilmeisesti mahdollisuus jopa erottaa ja nimittää ministereitä. Aatelisto taasen ei voinut sietää hänen suurta vaikutusvaltaansa Nikolai II:n hovissa. Pian levisi huhuja, joiden mukaan Rasputin olikin keisarinna Aleksandran rakastaja.Hänellä väitettiin olevan suhde myös Anna Vyrubovaan, vaikka Vyrabova itse myöhemmin kiisti tämän.
[muokkaa] Salamurha
Rasputin yritettiin surmata ensimmäisen kerran jo vuonna 1914. Vaikuttimet ovat kuitenkin hämärän peitossa ja ne saattoivat olla yksityisluonteisia. Tuolloin hän kuitenkin joutui joksikin aikaa toipumaan vammoistaan. On esitetty arvio, että hän olisi terveenä saattanut estää Venäjän liittymisen ensimmäiseen maailmansotaan.lähde?
Vuonna 1916 joukko vaikutusvaltaisia venäläisiä aatelisia — joihin kuului muiden muuassa tsaarin serkku Dmitri Pavlovitš Romanov — muodosti salaliiton Rasputinin murhaamiseksi. Ruhtinas Feliks Jusupovin johtamina salaliittolaiset kutsuivat Rasputinin luokseen ja tappoivat hänet. Murhatapahtumista ei ole tarkkaa tietoa, mutta tarinan mukaan salaliittolaiset olivat laittaneet syanidia leivoksiin. Rasputin ei heidän epäonnekseen tykännyt mistään makeasta, joten suunnitelma epäonnistui. Viinissäkin oli nelinkertaisesti tappava annos syanidia, mutta Rasputin vain jatkoi juomista ja juhlimista. Lopulta eräs salaliittolainen suuttui ja ampui Rasputinia. Tämä ei kuitenkaan vielä kuollut, joten hänet raahattiin Neva-joen rantaan ja pahoinpideltiin ja kuristettiin. Salaliittolaiset pyrkivät hävittämään ruumiin heittämällä sen hyiseen Nevaan.
Rasputinin ruumis löytyi kolme päivää myöhemmin kellumassa joen pinnalla. Hänen viralliseksi kuolinsyykseen ilmoitettiin hukkuminen. Hänen ruumiinsa haudattiin pietarilaiselle hautausmaalle keisarinna Aleksandran käskystä. Vuonna 1917 helmikuun vallankumouksen aikoihin kolme mellakoivaa työläistä kaivoi ruumiin haudastaan ja poltti sen tuhkaksi läheisessä metsikössä.
[muokkaa] Rasputin populaarikulttuurissa
- Boney M:n hitiksi nousseessa diskokappaleessa Rasputin kerrotaan romantisoidusti Rasputinin ja keisarinnan oletetusta suhteesta. Suomeksi kappaleen on esittänyt Mona Carita.
- Rasputin on sarjakuvapiirtäjien suosima hahmo: sekä Hugo Prattin Corto Maltese -sarjassa että Benoît Sokalin Ankardo-sarjassa esiintyy usein sivuhahmo nimeltä Rasputin.
- Rasputin on Hellboy-sarjakuvaan pohjautuvan elokuvan pääroisto. Siinä häntä esitti Karel Roden.
- Rasputin on kutakuinkin pääroistona myös Fox-yhtiön neuvostovastaisessa piirroselokuvassa Anastasia, jossa noituuksia harjoittava, pahoilaisen kanssa tekemisissä oleva Rasputin esitetään syypäänä lokakuun vallankumouokseen, joka nähdään täten olevan lähtöisin paholaisesta. Rasputin esitetään elokuvassa Nosferatun ja zombien eräänlaisena risteytyksenä.
- Muita Rasputinia elokuvissa esittäneitä näyttelijöitä ovat myös muiden muuassa Alan Rickman, Tom Baker ja Christopher Lee.
- Rasputinilla on merkittävä rooli tietokonepelissä Shadow Hearts 2.
[muokkaa] Triviaa
- Rasputinin väitetään ennustaneen lokakuun vallankumouksen.
- Rasputinin säilöttyä siitintä säilytetään pietarilaisessa museossa.
- Sleepy Sleepers julkaisi the Mopot Show -levyllään Boney M:n Rasputin-kappaletta mukailevan hitin "Rapsutin".