Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Wikipedia

Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö (aikaisemmin myös maanis-depressiivisyys) on nimensä mukaisesti mielialahäiriö, jonka vallitseva ominaisuus on maanisen ja masentuneen eli depressiivisen vaiheen vuorottelu. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ICD-10:n mukainen luokituskoodi on F31.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Mitä kaksisuuntainen mielialahäiriö on?

Kaksisuuntaisella mielialahäiriöllä eli bipolaarihäiriöllä tarkoitetaan sairautta, jota aikaisemmin kutsuttiin maanis-depressiivisyydeksi. Aiemmin ajateltiin, että potilaan mieliala vaihtelee aina kahden ääripään, poikkeavan kiihtymyksen eli manian ja äärimmäisen epätoivon eli depression välillä. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on löydetty kuitenkin useampia ilmenemismuotoja: Joillakin potilailla mieliala vaihtelee voimakkaasti manian ja depression välillä. Toisilla maaniset jaksot ovat lievempiä, niin sanottuja hypomaanisia jaksoja. Joillakin sairaus ilmenee puolestaan sekamuotoisena häiriönä, jossa potilas on yhtäaikaisesti sekä maaninen että masentunut.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tavallista masennusta harvinaisempi sairaus: klassista maanis-depressiivisyyttä sairastaa noin prosentti väestöstä. Laajemmin ajateltuna kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa noin viisi prosenttia väestöstä. Arvioidaan, että vain puolet sairastuneista tunnistetaan ja hoidetaan asianmukaisesti.

Kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle on ominaista mielialan säätelyjärjestelmien epäkunto. Sairaus alkaa tavallisimmin varhaisessa aikuisiässä. Se on psykiatrisista sairauksista jopa skitsofreniaa perinnöllisempi. Nykyteorian mukaan potilaalla on jo perimässä alttius sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Raskauden tai syntymän aikana tapahtuu asioita, jotka muuttavat aivojen toimintaa ja reaktiomuotoa tietyllä tavalla. Nuoruus- tai aikuisiällä varsinaisesti sairauden laukaisevana tekijänä voi olla esimerkiksi aivojen vamma ja yleensä jokin kuormittava stressitilanne.

Suurin osa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuvista kärsii ensin tavallisesta masennuksesta. Useat saavat aluksi myös jonkin ahdistusoireen, esimerkiksi paniikkihäiriön. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi voidaan asettaa, kun havaitaan ensimmäinen maaninen tai hypomaaninen jakso. Useimmiten ensimmäinen selkeä merkki manian alkamisesta on unen tarpeen väheneminen.

Noin kolmasosalla potilaista on jatkuvaa vaihtelua manian ja depression välillä. Kun ääripäästä toiseen mennään erityisen nopeasti, puhutaan sairauden nopeasti vaihtelevasta muodosta. Toisaalta varsinkin sairauden alkuvaiheessa voi mennä parikin vuotta ilman mielialan vaihteluita. Kun hoito on asianmukaista ja lääkitys kunnossa, niin monet potilaat elävät täysin ilman vaihtelujaksoja.

[muokkaa] Neljä erilaista mielialamuutosta

[muokkaa] Maaninen vaihe

Tuntomerkkejä mm.:

  • Epätavallisen innostunut, euforinen (=epäluonnollisen iloinen, hilpeä, haltioitunut) tai ärtyisä mielentila (tai potilas vaikuttaa sellaiselta läheistensä mielestä).
  • Ajattelemattomien tekojen tekeminen yhtäkkiä.
  • Vähäinen unentarve suuresta tarmokkuudesta huolimatta.
  • Puhuminen on niin nopeaa, että toiset eivät kykene sitä seuraamaan.
  • Ajatuksenriento.
  • Keskittymisvaikeus, jonka vuoksi puheen aiheet vaihtelevat monta kertaa muutaman minuutin aikana.
  • Liioiteltu voiman, suuruuden ja tärkeyden tunne.
  • Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista esimerkiksi liian runsas rahankäyttö, sopimaton seksuaalinen aktiivisuus, järjettömiin liikeinvestointeihin ryhtyminen.

Manian aikana saattaa esiintyä myös psykoottisia oireita kuten hallusinaatioita (kuulo- tai näköharhoja) tai harhakuvitelmia (luja uskominen asioihin, jotka eivät ole totta).

[muokkaa] Hypomaaninen jakso (hypomania)

Hypomania on manian lievempi muoto, jossa on samanlaisia, mutta vähemmän vaikeita oireita ja vähemmän toimintakyvyn heikkenemistä kuin maniassa. Hypomaanisessa jaksossa mieliala voi olla korkealla ja potilas tuntea itsensä tavallista paremmaksi ja pystyvämmäksi kuin tavallisesti. Hypomaniaan pääsemiseksi potilas voi jopa lopettaa lääkityksensä. Riskit ovat suuret: sairaus voi kehittyä maniaksi tai romahtaa masennukseen.

[muokkaa] Depressiivinen vaihe

Masentuneen vaiheen tuntomerkit ovat vastaavia kuin depressio:

  • voimakas surullisuuden, alakuloisuuden ja masentuneisuuden tunne tai mielenkiinnon menettäminen asioihin, joista normaalisti nauttii
  • unettomuus tai lisääntynyt unen tarve
  • ruokahaluttomuus tai lisääntynyt ruokahalu
  • keskittymisvaikeudet ja päätösten teon vaikeus
  • hidastuneisuuden tunne tai niin voimakas levottomuus, ettei pysty istumaan paikallaan
  • arvottomuuden tai syyllisyyden tunne ja heikko itsetunto
  • energian puute tai jatkuva väsymyksen tunne
  • kuoleman tai itsemurhan ajatukset

Vaikeisiin depressioihin saattaa liittyä myös aistiharhoja tai harha-ajatuksia.

[muokkaa] Sekamuotoinen jakso

Kenties kaikkein lamauttavimpia sairauden vaiheita ovat ne, joihin kuuluu sekä manian että depression oireita, samanaikaisesti tai useaan kertaan saman päivän aikana vaihdellen. Potilas on kiihkeä tai levoton niin kuin maanisessa vaiheessa, mutta samalla myös ärtyisä ja masentunut, sen sijaan, että tuntisi olevansa "maailman huipulla". Erityisesti sekamuotoiseen jaksoon kuuluu kohonnut suisidaalisuus ja itsemurhariski.

[muokkaa] Tyypin I ja II kaksisuuntainen mielialahäiriö

[muokkaa] Tyyppi I

Tyypin I bipolaarihäiriössä esiintyy vakavien masennusjaksojen ohella joko maanisia tai sekamuotoisia jaksoja ja tyypin II häiriössä toistuvia hypomaanisia ja masennusjaksoja. Häiriötä on aiemmin nimitetty maanis-depressiiviseksi psykoosiksi. Tämä nimitys on osin harhaanjohtava, koska sairauteen ei välttämättä liity psykoottisia oireita ja se voi myös muodostua toistuvista sekamuotoisista jaksoista.

[muokkaa] Tyyppi II

Tyypin II kaksisuuntainen mielialahäiriö on huonommin tunnettu kuin varsinainen maanis-depressiivisyys (tyypin I bipolaarihäiriö). Sitä luonnehtii vakavien masennusjaksojen ja hypomaanisten jaksojen vaihtelu, ja kliinistä kuvaa hallitsevat yleensä toistuvat masennusjaksot ja mielialan labiilius. Tyypin II bipolaarihäiriö jää helposti tunnistamatta, koska potilaat yleensä hakeutuvat hoitoon vain masennusvaiheissa eivätkä itsekään aina miellä hypomanioita sairauteen liittyviksi.

[muokkaa] Lääkehoito

Lääkehoidon tärkeimmät lääkeryhmät kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa ovat mielialaa tasoittavat lääkkeet ja masennuslääkkeet. Myös muunlaista lääkitystä saatetaan tarvita unettomuuteen, ahdistuneisuuteen, levottomuuteen ja psykoottisiin oireisiin.

[muokkaa] Litium

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkehoito rakentui aiemmin keskeisesti litiumin varaan, joka sekä rauhoittaa akuuttia maniajaksoa että estää ennakolta mania- ja depressiovaiheiden puhkeamista. Litiumin teho akuutissa maniassa on hyvin osoitettu. Litium soveltuu edelleen varsinkin akuutin, euforisen manian, mutta myös bipolaaridepression hoitoon.

[muokkaa] Antiepileptit

Antiepilepteistä käyttökelpoisimmat ovat divalproaatti ja lamotrigiini. Karbamatsepiinin käyttö on jäänyt toissijaiseksi. Divalproaatti tehoaa litiumia laaja-alaisemmin eri tyyppisiin manioihin ja soveltuu myös estohoitoon. Lamotrigiinin etu on teho bipolaaridepressiossa ja estohoidossa. Hitaan aloituksen takia se ei sovellu akuuttiin maniaan. Kliininen käyttö annoksineen on vastaavaa kuin epilepsian hoidossa.

[muokkaa] Antipsykootit

Vanhat, epäspesifistä lamaa aiheuttaneet antipsykootit eli neuroleptit eivät sovellu käytettäviksi. Uusista antipsykooteista eniten on käytössä olantsapiini ja risperidoni, jatkossa myös ketiapiini ja aripipratsolikin.

[muokkaa] Masennuslääkkeet

Vaikka kaksisuuntaisen mielialahäiriön depressiovaiheen lääkehoidossa voidaan osin soveltaa samoja periaatteita kuin yksisuuntaisen masennusjakson hoidossa, joudutaan tiettyjä erityispiirteitä ottamaan huomioon. Depressiolääkityksen aikana arviolta 10-25 %:lla potilaista masennus kääntyy maniaksi. Siksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaville suositellaakin yleisesti masennuslääkitystä käytettäväksi ainoastaan yhdessä mielialan tasoittajan kanssa. Serotoniiniselektiivisiin masennuslääkkeisiin on liitetty pienempi vaara depression kääntymisestä maniaksi kuin trisyklisiin masennuslääkkeisiin, joten serotoniiniselektiivisiä masennuslääkkeitä pidetäänkin nykyisin bipolaaridepression ensisijaislääkkeinä. Fluoksetiinin pitkä puoliintumisaika voi kuitenkin olla ongelma, mikäli potilaan tila vaihtuu maniaksi. Masennuslääkitys lopetetaan nopeammin kuin yksisuuntaisessa depressiossa. Tämä voidaan yleensä tehdä 6-12 viikon hoidon jälkeen.

[muokkaa] Perinnöllisyys

Runoilija Byronin (17881824) myrskyisään elämään kuuluivat toistuvat mielialavaihtelut. Hänen omien kirjoitustensa ja aikalaisten merkintöjen perusteella on varsin varmaa, että hän sairasti maanis-depressiivistä tautia. Byronin molemmilla vanhemmilla esiintyi vastaavanlaisia mielialan muutoksia. Byronin isoenoa kutsuttiin hulluksi lordi Byroniksi, ja isoisä oli tunnettu väkivaltaisesta luonteestaan. Äidinisä oli melankolinen ja teki sittemmin itsemurhan. Myös äidin toinen lähisukulainen päätyi itsemurhaan. Byron itse puhuikin sukunsa ylle langenneesta kirouksesta.

Maanis-depressiivistä eli kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli bipolaarihäiriötä sairastavien lähisukulaisilla riski sairastua samaan häiriöön on lisääntynyt. Tämä on osoitettu vakuuttavasti lukuisissa perhetutkimuksissa viimeisten 20 vuoden aikana. Häiriön esiintyvyys koko väestössä vaihtelee 0,8–1,2 %, mutta sitä sairastavien ensimmäisen asteen sukulaisilla esiintyvyys on ollut 3,9 %:sta jopa 14,5 %:iin.

On kartoitettu sukuja, jossa jokaisella sukupolvella esiintyy joko depressiivisyyttä tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta on paljon myös esimerkkejä, jossa sairauden esiintymät ovat yksittäistapauksia. Nykyään ajatellaan, että alttius häiriölle on perinnöllistä, mutta olosuhteiden on laukaistava se. Tällaisen laukaisevana tekijänä voi toimia vaikkapa stressi tai muu paine. Sairastumiselta suojelee muun muassa säännöllinen elämänrytmi: riittävä uni ja ravinto sekä harrastukset.

Kuuluisia henkilöitä, joiden perintötekijät viittaavat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön: Hans Christian Andersen, Johann Wolfgang von Goethe, Nikolai Gogol, Graham Greene, Hermann Hesse, Emile Zola, Honoré de Balzac, William Faulkner, Maksim Gorki, Ernest Hemingway, Henrik Ibsen, Lordi Byron, August Strindberg, Leo Tolstoi, Ivan Turgenev, Tennessee Williams, Virginia Woolf, Samuel Clemens (Mark Twain), Charles Dickens, Mika Waltari, Timo K. Mukka, Vincent van Gogh, Michelangelo, William Blake, Agatha Christie, Victor Hugo, Jack London, Albert Camus, Francisco de Goya, Franz Kafka, John Stuart Mill, Boris Pasternak, Dante Rossetti, F. Scott Fitzgerald, Georg Friedrich Händel, Gustav Holst, Gustav Mahler, Gioacchino Rossini, Wolfgang Amadeus Mozart, Ludvig van Beethoven, Dmitri Šostakovitš, Charlie Parker, Ray Charles, John Lennon, Cary Grant, Marilyn Monroe, Marlon Brando, Laurence Olivier, Martin Luther, Imelda Marcos, Florence Nightingale, Napoleon Bonaparte, Winston Churchill, Englannin kuningatar Elizabeth I, Englannin kuningas Yrjö III, Benito Mussolini, prinsessa Diana, Sigmund Freud, Isaac Newton, Platon (Aristoteleen mukaan), Charles Darwin, Thomas Edison, John Kenneth Galbraith, sekä USA:n presidentit Calvin Coolidge, Andrew Jackson, Thomas Jefferson, Abraham Lincoln, Richard Nixon, Theodore Roosevelt, George Washington. Lisäksi on joukko elossa olevia taiteilijoita, poliitikkoja ja kuuluisuuksia, jotka on tästä jätetty pois.

Professori Kay R. Jamisonin tutkimus "Touched With Fire" viittaa vakuuttavasti siihen, että taiteilijat ja kirjailijat ovat kärsineet keskimääräistä enemmän kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä (joko sen maanisessa tai hypomaanisessa muodossa) ja tämä on merkittävästi edistänyt heidän lahjakkauutensa käyttöä.

Noin 15-20 % kaksisuuntaisesta mielialahäiriötä sairastavista yrittää joskus itsemurhaa (bipolaruniversity.com).

Lähteet kuuluisista henkilöistä: professori Kay R. Jamison Touched With Fire, s.236-237,(Simon& Schuster, tammikuu 1993), Mood Dissordes Assiociation of Manitoba: What Do All These Famous People Have in Common? (poster), elokuu 1999, Joy Ikelman: People of the 20th Century Who Had Depressions or Manic Deppression (http\\www.frii.com.\~parrot\dead.html.)