Kaija Saariaho

Wikipedia

Kaija Saariaho (o.s. Laakkonen, s. Helsingissä 14. lokakuuta 1952) on eräs maineikkaimmista suomalaisista nykysäveltäjistä. Saariaho on opiskellut säveltämistä Suomessa, Saksassa ja Ranskassa. Hän on asunut Pariisissa vuodesta 1982 lähtien.

Vuonna 2003 Saariaho voitti maailman suurimman sävellyspalkinnon, Grawemeyer-palkinnon, oopperallaan Kaukainen rakkaus. Hän on voittanut myös vuonna 2000 Pohjoismaisen musiikkipalkinnon.

Saariahon musiikkia ovat tilanneet muun muassa New Yorkin ja Lontoon filharmonikot, BBC ja Suomen kansallisooppera. Saariaho käyttää useissa teoksissaan elektronisesti tuotettuja tai muokattuja ääniä perinteisten instrumenttien rinnalla.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Korvat auki -yhdistys

Saariaho opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Paavo Heinisen johdolla vuosina 19761981. Sen jälkeen Saariaho on opiskellut muun muuassa Freiburgissa Saksassa Brian Ferneyhough'n ja Klaus Huberin johdolla (sävellysdiplomi vuonna 1983) sekä IRCAM-instituutissa Ranskassa.

Saariaho kuuluu niin sanottuun suomalaisten modernistien kolmanteen sukupolveen ja Saariahon opiskeluaikana eurooppalaisen modernismin äärimuoto sarjallisuus oli vaihtunut jo postmodernismiin. Saariaho oli opiskelijaystäviensä kanssa perustamassa Korvat auki -yhdistystä, jonka tarkoitus oli tehdä tunnetuksi ja kehittää tätä nykymusiikkia Suomessa. Yhdistyksen jäseniin kuuluivat Saariahon lisäksi muun muassa Magnus Lindberg, Jouni Kaipainen ja Esa-Pekka Salonen. Saariaho toimi yhdistyksen puheenjohtajana 1970-1980-lukujen taitteessa.

Eurooppalaisen modernismin keulakuvan Pierre Boulezin, joka ilmoitti 1950-luvulla iskulauseekseen ”Polttakaa oopperatalot!”, tavoin myös Korvat auki -yhdistyksen piirissä esiintyi kärkästä arvostelua oopperalaitosta kohtaan, jota pidettiin luutuneena ja vanhanaikaisena taidemuotona. Yhdistyksen piirissä syntyi alun perin halventavaksi tarkoitettu ilmaus ”karvalakkiooppera”, jolla viitattiin Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset ja Aulis Sallisen Punainen viiva -oopperoiden perinteiseen sävelkieleen ja aihevalintoihin. Saariaho ilmoitti vuonna 1982 Synkooppi-lehden haastattelussa, ettei koskaan tule säveltämään oopperaa tai sinfoniaa. Näistä sinfonia on Saariaholla edelleen säveltämättä.

[muokkaa] Oopperat

Saariahon ensimmäinen ooppera Kaukainen rakkaus kantaesitettiin Salzburgissa Itävallassa vuonna 2000. New York Times kuvaili teosta ”runolliseksi mestariteokseksi”, ja saksalainen Die Zeit-lehti käsitteli oopperaa kokonaisen sivun verran. Vuonna 2003 säveltäjä voitti oopperallaan Grawemeyer-palkinnon, joka on suuruudeltaan 200 000 Yhdysvaltain dollaria. Ooppera sai Suomen ensi-iltansa 16. syyskuuta 2004 Suomen Kansallisoopperassa. Saariahon toinen ooppera Adriana Mater kantaesitettiin Pariisissa maaliskuussa 2006.

[muokkaa] Tyyli ja teokset

Saariaho on säveltänyt suurimuotoisia teoksia sinfoniaorkesterille, kuten kaksiosainen teoksen Du cristal...a la fumée sekä BBC:n tilauksesta tehdyn viulukonserton Graal theatre, jonka kantaesittivät kapellimestari Esa-Pekka Salonen ja viulisti Gidon Kremer.

Saariahon teoksien nimissä esiintyy paljon luonnonilmiöitä, kuten Lichtbogen (Revontulet) tai Ciel étoile (Tähtitaivas).

Vuonna 1982 Saariaho osallistui IRCAM:ssa järjestetylle tietokonemusiikin kurssille, ja siitä lähtien tietokoneilla ja elektronisella musiikilla on ollut merkittävä asema Saariahon tuotannossa, esimerkiksi teoksissa Lonh (1996) sopraanolle ja elektroniikalle ja Six Japanese Gardens lyömäsoittimille ja elektroniikalle.

Saariahon atonaalinen musiikki on perustunut säveltäjän koko tuotannon ajan pääsääntöisesti musiikin tekstuuriin ja sointiväriin. Erityisen keskeistä on ollut soivan äänen ja hälyn välinen jännite, jota säveltäjä on käyttänyt samalla tavalla kuin konsonanssin ja dissonanssin vaihtelua käytetään tonaalisessa musiikissa. Melodia on ollut säveltäjän työssä toisarvoista, vaikka Kaukainen rakkaus -oopperan myötä myös melodisia piirteitä on alkanut ilmetä.

Oratorio Simonen kärsimys (La Passion de Simone) kantaesitettiin Wienissä marraskuussa 2006. Sen ohjasi Peter Sellars. Kapellimestarina toimi Susanna Mälkki.

[muokkaa] Teoksia

[muokkaa] Baletit ja oopperat

[muokkaa] Orkesteriteokset

  • Verblendungen (1982–1984)
  • Du cristal...à la fumée, (1990)
  • Song for Betty (2001)
  • Orion (2002)

[muokkaa] Kamarimusiikki

  • Aurora, (1979)
  • Im Traume, (1980)
  • Lichtbogen, (1985-86)
  • Mirrors, (1997)
  • Neiges, (1998)
  • Cendres, (1998)
  • Ciel étoilé, (1999)

[muokkaa] Oratoriot

  • _Simonen kärsimys, 2006 (La Passion de Simone)

[muokkaa] Levytyksiä

  • Nymphea - Du Cristal - ...a la fumée. - Kronos-kvartetti, Esa-Pekka Salonen, Los Angelesin filharmonikot; Anssi Karttunen, sello; Petri Alanko, huilu (Ondine, 1993)
  • Maa - Ballet music in seven scenes. (Ondine, 1992)
  • Lichtbogen – Io – Verblendungen – Stilleben.- Jukka-Pekka Saraste, Avanti!-kamariorkesteri (Finlandia, 1999)
  • Private Gardens: Lonh – Pres – Noanoa – Six Japanese Gardens. Dawn Upshaw, Anssi Karttunen, Camilla Hoitenga, Florent Jodelet (Ondine, 1997)
  • From the Grammar of Dreams.- Avanti!, Hannu Lintu; Anu Komsi, sopraano (Ondine, 2000)
  • Château de l'âme.- Esa-Pekka Salonen; BBC:n sinfoniaorkesteri, Gidon Kremer (viulu); Dawn Upshaw (sopraano), Radion sinfoniaorkesteri; Anssi Karttunen (sello), Avanti!-kamariorkesteri (Sony, 2001)

[muokkaa] Aiheesta muualla