Gootit

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee muinaista kansaa. Gooteiksi kutsutaan myös erään nykyaikaisen alakulttuurin edustajia.

Gootit olivat itägermaanista kieltä puhunut ihmisryhmä, joka asui ajanlaskun alkuvuosisatoina Veiksel-joen suulla. Goottien esiintymistä antiikin ajan kirjallisissa lähteissä voidaan seurata 100-luvulta 500-luvulle. On kuitenkin kyseenalaista, paljonko 500-luvun gooteilla oli yhteistä 400 vuotta aikaisemmin eläneiden goottien kanssa. Gootit eivät välttämättä olleet mikään yhtenäinen etninen ryhmä, vaan kokoelma erilaisia keskenään liittoutuneita väestöaineksia. Goottien joukossa saattoi germaanien ohella olla slaavilaista, iraanista, roomalaista jne. alkuperää olevia ryhmiä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Goottien historia

[muokkaa] Gootit ilmaantuvat Mustanmeren pohjoispuolelle

Varmuudella ei tiedetä, miksi gootteja tai ainakin kansan nimeä käyttäneitä ihmisryhmiä siirtyi 100- ja 200-luvuilla Mustanmeren pohjoispuolelle. Sieltä käsin he kuitenkin ryöstelivät Kreikan, Traakian ja Vähän-Aasian rannikoita. Roomalaiset löivät gootit Naissuksen taistelussa vuonna 269. Keisari Aurelianus luovutti Daakian visigooteille 200-luvun lopulla.

[muokkaa] Ostrogootit ja visigootit

Gootit jakautuivat kahteen pääryhmään. Yksi ryhmä kutsui itseään nimellä ostrogothi. Toinen ryhmä käytti nimeä vesi. Kun roomalainen historioitsija Cassiodorus kirjoitti goottien historian noin vuonna 550, hän antoi näille nimille uuden ulottuvuuden, jota niillä ei ennen ollut. Ostrogootit hän tulkitsi itägooteiksi ja vesi nimestä tuli visigootit eli länsigootit. Koska ostrogootit tällöin asustivat Italiassa ja visigootit nykyisessä Espanjassa, nimet jäivät käyttöön. Nykyisin yritetään kuitenkin välttää näitä vääriksi tulkittuja nimiä.

[muokkaa] Visigoottien valtakunta

Visigootit tulivat vuonna 375 Tonavan pohjoispuolelta Moesiaan, hävittivät Alarik I:n aikana (395410) Traakiaa, Makedoniaa ja Kreikkaa sekä voittivat roomalaiset vuonna 410. Visigootit siirtyivät Alarikin kuoltua Etelä-Galliaan ja Iberian niemimaalle, perustivat sinne ns. Tolosan valtakunnan ja kääntyivät areiolaisuudesta katolilaisuuteen. Galliassa visigoottien valtakunta kukistui 500-luvun alussa frankkien hyökkäykseen. Pyreneiden eteläpuolella visigoottien valtakunta säilyi ja kukoisti, kunnes muslimit valloittivat sen vuonna 711. Tämän jälkeen visigootit sulautuivat alueen muihin asukkaisiin.

[muokkaa] Ostrogoottien valtakunta

Ostrogootit perustivat 300-luvun puolivälissä laajan valtakunnan Mustanmeren pohjoispuolelle. He joutuivat 300-luvun lopulla hunnien valtaan, mutta vapauduttuaan siitä vuonna 453 he asettuivat Pannoniaan ja alistuivat roomalaisten herruuteen. Teoderik Suuren johdolla he vaelsivat Italiaan 488 ja perustivat sinne valtakunnan, joka Teoderikin kuoleman jälkeen 526 alkoi heikentyä. Bysantti kukisti ostrogootit 553 ja kansan rippeet sulautuivat Italian väestöön. Krimillä gootin kielen murretta uskotaan puhutun vielä 1700-luvulla.

[muokkaa] Nationalismi ja teoriat goottien alkuperästä

500-luvulla roomalainen Cassiodorus, jonka kirjoittama goottien historia tunnetaan vain Jordaneen laatiman tiivistelmän muodossa, väitti goottien alkukodin sijainneen Skandinaviassa. Goottien nimi oli luontevaa yhdistää Göötanmaan maakuntanimeen Etelä-Ruotsissa, ja niinpä jo keskiajalla syntyi ajatus, jonka mukaan gootit olivat alkuperältään "ruotsalaisia" ja göötalaiset heidän heimoveljiään. 1400-luvulla alkoi Ruotsissa syntyä ajattelutapa, jonka mukaan goottien muinaiset valloitukset ja uroteot olivat ruotsalaisille suuri kansallisen ylpeyden aihe. Kukoistuskautensa tämä paisutteleva ja mielikuvituksellinen "gööttiläinen" eli "götisistinen" historiankirjoitus eli 1600-luvulla, joka oli Ruotsin suurvalta-aikaa.

Vielä 1940-luvulla ruotsalainen arkeologi Eric Oxenstierna yritti osoittaa, että goottien alkukoti sijaitsi Länsi-Göötanmaalla. Sieltä gootit olisivat roomalaisen rautakauden kuluessa siirtyneet Veikselin suuseudulle, jonne roomalainen Tacitus sijoittaa heidät Germania-teoksessaan 100-luvulla jaa.

Nykyisin ajatusta laajamittaisesta goottien vaelluksesta Ruotsista Itämeren etelärannikolle ei enää pidetä uskottavana. Veikselin suuseutujen ja Ruotsin välillä vallitsi toki tiiviit yhteydet. Onkin arveltu, että jonkin pienen Ruotsista lähteneen soturijoukon siirtyminen Veikselille olisi voinut antaa aiheen myöhemmille taruille goottien alkukodista. Toisen teorian mukaan Cassiodorus halusi yksinkertaisesti antaa gooteille mahdollisimman dramaattisen ja eksoottisen historian, ja tästä syystä sijoitti heidän alkukotinsa pohjoisimpaan maahan, jonka antiikin maantiede tunsi.

Goottien muisto vaikutti voimakkaasti myös saksalaiseen kansallistunteeseen ja pangermanistiseen ajatteluun. Molemmissa maailmansodissa saksalaisten tunkeutumista Itä-Eurooppaan perusteltiin myös sillä, että nämä alueet olivat muinaista goottien maata. Adolf Hitler suunnitteli Mustanmeren nimeämistä Theodericshafeniksi eli "Teoderikin mereksi" tunnetun goottien kuninkaan mukaan.

Toisen maailmansodan jälkeen eräät puolalaiset arkeologit yrittivät todistella, että gootteihin yhdistetty Veikselin suuseutujen roomalaisaikainen kulttuuri (ns. Wielbarkin kulttuuri) olisikin ollut slaavilainen. Käsitys ei kuitenkaan saanut yleistä kannatusta. Sittemmin kansalliset intohimot goottikysymyksen ympärillä ovat laantuneet. Gootteihin kohdistuva tutkimus on nykyisin vilkasta, monitieteellistä ja kansainvälistä.