Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue
Wikipedia
Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue (ESP) (engl. Party of European Socialists (PES), esp. Partido socialista europeo (PSE), ital. Partito socialista europeo (PSE), ransk. Parti socialiste européen (PSE), saks. Sozialdemokratische Partei Europas (SPE)) on europuolue, joka kokoaa yhteen Euroopan unionin jäsenmaiden sosiaalidemokraattiset, sosialistiset ja työväenpuolueet. Puolueen muodostama europarlamenttiryhmä on Euroopan parlamentin toiseksi suurin (vaalit 2004), se on myös keskeisin oppositiossa oleva puolue Euroopan parlamentissa. Puolue kuuluu traditionaaliseen reformeja kannattavaan vasemmistoon ja siksi vihreät ovat sen luonnollisia yhteistyökumppaneita. Eurooppalaisen tradition mukaisesti puolue voisi osallistua tilanteen mukaan joko keskustan tai oikeiston puolueiden kanssa enemmistön muodostamiseen. Kuitenkin puolue pysyy hyvin varauksellisena Euroopan vasemmiston ja ex-kommunistien suhteen. ESP on myös jäsenenä Sosialistisessa internationaalissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Eurooppalainen sosiaalidemokratia
[muokkaa] ESP Euroopassa
Puolueen nykyinen puheenjohtaja on Poul Nyrup Rasmussen joka edustaa tanskalaisia sosiaalidemokraatteja. Puoleen jäsenet ovat läsnä kaikissa keskeisissä eurooppalaisissa instituutioissa; Euroopan parlamentissa, Komissiossa, Euroopan unionin neuvostossa, Eurooppaneuvostossa ja Alueiden neuvostossa.
Keski-Euroopan viidentoista maan puolueet olivat ennen vuotta 2004 ESP:n liitännäisjäseniä ja viisi muuta oli tarkkailijajäseniä. Nyt nämä viisitoista ovat tulleet maansa liittymisen myötä, vuonna 2004, täysjäseniksi ja viisi tarkkailijajäsentä ovat tulleet liitännäisjäseniksi.
ESP on jäsenenä Sosialistisessa internationaalissa. Sillä on myös oma nuorisojärjestönsä (ECOSY), kuten myös oma naisorganisaationsa. Puolue on myötä vaikuttanut Edistyksellisen globaalin foorumin muodostamista.
[muokkaa] Ohjelma
Vuoden 2004 vaalien jälkeen ESP kookoontui 26. marraskuuta ja 27. marraskuuta Madridissa valmistelemaan ohjelmaansa: «Kehittyvä Eurooppa».
[muokkaa] Tavoitteet 2007
- Julkisten investointia lisääminen vuodesta 2004 vuoteen 2007 mennessä 0,3 % vuosittain Euroopan BKT:stä;
- Harmonisoida yhtiöverotus;
[muokkaa] Tavoitteet 2013
- Euron tulee olla ainoa käytettävä rahayksikkö euroalueen instituutioissa;
- Kaksinkertaistaa Euroopan tieteellisen tutkimuksen budjetti;
- Nostaa Erasmus-ohjelmaan osallistuvien opiskelijoiden vuotuinen määrä 120 000 noin 390 000;
- Tulee luoda Euroopan investointiohjelma vuosiksi 2007–2013;
- Solidaarisuusbudjetti kaikkein köyhimpien alueiden hyväksi korotetaan 0,46 % BKT:stä;
- Uudistettava työaikoja käsittelevä direktiivi;
- Luodaan direktiivi julkisten palveluiden alueella periaatteella: tasa-arvoinen saatavuus, laatu ja rahoitus;
- Maatalousavun tulee olla myös ympäristön huomioiva;
- Nostaa uusiutuvien energiamuotojen käyttöaste 6 %:sta vähintään 12 %:iin vuoteen 2010 mennessä.
[muokkaa] Tavoitteet 2017
- Huomioida liikenteen ja rakentamisen aikaansaamat saasteet;
- Toteuttaa Kioton sopimus;
- Rakentaan suuri infrastruktuurien rakemmusophjelma;
- Luoda Euroopan yhteinen rajavartiosto;
- Määrätä Eurooppalainen kiintiö laittomalla maantulolle;
- Unionin tulee liittyä Euroopan Ihmisoikeussopimukseen;
- Suojella yksilöiden tietoja taistelussa terrorismia vastaan.
[muokkaa] Sosialistinen liike Euroopassa
Puolueet, joilla on täydet jäsenoikeudet | |
---|---|
![]() |
Sozialdemokratische Partei Deutschlands (SPD) |
![]() |
Sozialdemokratische Partei Österreichs (SPÖ) |
![]() |
Vallonia : Parti socialiste (PS) Flanderi : Socialistische Partij-Anders (sp.a) |
![]() |
Κινήμα Σοσιαλδημοκρατών ΕΔΕΚ (KS EDEK) (Kinima Sosialdimokraton) |
![]() |
Socialdemokratiet (A) |
![]() |
Partido Socialista Obrero Español (PSOE) |
![]() |
Sotsiaaldemokraatlik Erakond (SDE) |
![]() |
Suomen sosialidemokraattinen puolue (SDP) |
![]() |
Parti Socialiste (PS) |
![]() |
Panellinio Sosialistiko Kinima (PASOK) |
![]() |
Magyar Szocialista Párt (MSZP) |
![]() |
The Labour Party |
![]() |
Democratici di Sinistra (Ds) Socialisti Democratici Italiani (Sdi) |
![]() |
Latvijas Socialdemokratiska Strandnieku Partija (LSSP) |
![]() |
Lietuvos Socialdemokratu Partija (LSP) |
![]() |
Parti ouvrier socialiste luxembourgeois (LSAP) |
![]() |
Partit Laburista (MLP) |
![]() |
Det norske Arbeiderparti (DnA) |
![]() |
Partij van de Arbeid (PvdA) |
![]() |
Sojusz Lewicy Demokratycznej (SLD) Unia Pracy (UP) |
![]() |
Partido socialista (PS) |
![]() |
Britannia : Labour Party (Lab) Pohjois-Irlanti : Social Democratic and Labour Party (SDLP) |
![]() |
Sociálnodemokratická strana Slovenska (SDSS) Strana demokratickej ľavice (SDĽ) |
![]() |
Zdruzena Lista Socialnih Demokratov (ZLSD) |
![]() |
Socialdemokratiska arbetareparti (SAP) |
![]() |
Česká strana sociálně demokratická (ČSSD) |
Euroopassa on ollut sosialistisia-, sosiaalidemokraattiasia- tai työväenpuolueita aina 1800-luvun puolivälistä alkaen. Nillä on aina ollut läheistä yhteistyötä keskenään. Näin on ollut jo virallisestikin yli sata vuotta, silla ensimmäinen Sosialistisen internationaalin (tosi-asiassa täysin eurooppalainen) kokous pidettiin Haagissa elokuussa vuonna 1904.
Kun jotkut maat ovat olleet totalitaaristen hallitusten orjuuttamia, niin kansainväliset suhteet eri maiden välillä ovat mahdollistaneet sosialistisen solidaarisuuden toimivan. Näin mm. Ranskan vasemmisto avusti espanjalaisia salaisesti heidän sisällissotansa aikana tai ruotsalaiset sosiaalidemokraatit vastaanottivat saksalaisia ja itävaltalaisia, jota taistelivat natsismia vastaan. Ranskan sosialistit avustivat esim. Espanjan, Portugalin ja Kreikan veljespuolueiden uudelleenorganisointia 60- ja 70-luvuilla.
Sosiaalidemokraatit kokevat Euroopan jonain muuna kuin pelkkänä laajana markkina-alueena, jolla ei ole mitään sääntöjä tai säätelyä. Jo pitkään työväenliikkeen ja sosiaalidemokratian kansainvälisyys on johdattanut eurooppalaisen vasemmiston muodostamaan hallituksia, jotka ovat käytännössä dominoineet Euroopan poliittista karttaa jo pitkälti yli puoli vuosisataa. Tämä dominanssi näkyy selvimmin hyvinvointivaltiona.
Euroopan vasemmiston erityispiirre on eittämättä erilaisuus. Isossa-Britanniassa työläisten ammattiliitot ovat luoneet puolueen edustamaan itseään. Saksassa ja yleensä Skandinaviassa sosiaalidemokraattiset puolueet ovat luoneet laaja rakenteellisen kokonaisuuden, jonka avulla ne ovat puolustaneet työläisten oikeuksia yhteiskunnassa. Ranskassa ja Välimeren maissa sosialisteilla ja ammattiliitoilla taas ei ole ollut koskaan kovin voimakkaita keskinäisiä siteitä.
Itäisessä Euroopassa nykyiset puolueet ovat joko aiempien, toista maailmansotaa edeltäneiden sosiaalidemokraattisten puolueiden perillisiä tai sitten stalinistisen neuvostoajan puolueiden perillisiä. Todellisuudessa se demokraattinen perinne, jonka nähtiin ilmaisevan itseään Berliinissä, Puolassa, Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa vuosien 1948 ja 1981 välisenä aikana oli saanut vaikutteensa 1800-luvun jälkipuoliskon dynaamisesta työväenliikkeestä. Useasti Euroopan itäisissä osissa sosialistiset ja sosiaalidemokraattiset puolueet ovat selvästi erillisiä. Näin sosialistiset puolueet, toisen maailmansodan jälkeen, yhdistyivät kommunististen puolueiden kanssa, kun sitä vastoin sosiaalidemokraattiset puolueet joutuivat toimimaan maan alla. Tämä maltillisen vasemmiston erottautuminen meni hyvinkin pitkälle, sillä esimerkiksi Unkarissa sosiaalidemokraattista puoluetta kutsutaan ”liberaaliksi vasemmistoksi” (SzDSz).
[muokkaa] Historiikki
[muokkaa] 1957–1992: Euroopan yhteisön sosialistipuolueiden liitto
ESP:n edeltäjän, Sosialistipuolueiden liiton puheenjohtajana toimi saksalainen Wilhelm Dröscher. Ranskalla oli kuitenkin erittäin huomattava asema liiton sisällä. Perustamisestaan lähtien liito työskenteli yhteisen ohjelman rakentamiseksi, tämän sopimuksen tarkoituksena oli olla sosialistipuolueiden yhteisenä perustana vuoden 1979 eurovaaleihin mentäessä. Ranskalainen Michel Rocard laati mm. ohjelman taloudellisen osa.
Sosialistit taistelivat 80-luvulla thatcherismia vastaan. Ilmiö oli kehittynyt Isossa-Britanniassa ja sillä oli vaikutuksia muissakin maissa. Aika kuitenkin kului ja sopeutumattomuus ja tyytymättömyys toimintaan, jonka puitteina oli vain eräänlainen koordinointi, tuli ilmi. Vasemmiston voitto Eurooppa-vaaleissa sai aikaan Euroopan parlamentin ensimmäisen poliittisen ryhmän muotoutumisen.
Vuosina 1989–1990 kehitys kiihdytti vauhtiaan ja sosialistit halusivat olla kehityksessä mukana. Berliinin muurin sortuminen, Saksan yhdistyminen, neuvostoblokin mureneminen, joka poisti totalitaarisen hallinnon Keski- ja Itä-Euroopasta johdattivat sosialistit katsomaan kauaksi eteenpäin. Euroopan yhtenäisyyden lujittaminen, joka ei ollut vielä kuin taloudellista, tuli keskeiseksi tavoitteeksi.
[muokkaa] 1997–2005: Konflikteja ja näköaloja
Kuitenkin Euroopan sosialistit ovat tänään enemmän hajallaan kuin koskaan ennen historiassaan. Näin on ollut jo 90-luvulta alkaen. Eurooppalaisen sosiaalidemokratian suuntautumisen vaihtoehdot ovat kristallisoituneet kahdessa keskeisessä vaikuttajassa Tony Blairissä ja Lionel Jospinissä. Blair on puolustanut Gerhard Schröderin kanssa politiikan avaamista ns. kolmannen vaihtoehdolle [The third way, Der Neue Mittel) ja Jospin on taistellut huomattavasti klassisemman sosialismin puolesta, joka on puolustanut valtion rooli ja eritoten julkisten palveluiden ylläpistämistä ja eritoten poliittista ja sosiaalista Eurooppaa.
Linjajako tuli esille selvästi vuoden 1999 eurovaaleissa, kun ESP:n yhteisen ohjelmajulistuksen hyväksymisestä huolimatta Englannin ja Saksan johtajat julkaisivat muutamaa viikkoa aiemmin ohjelmajulistuksen nimeltä ”Uusi keskusta”. Tässä nokittelussa Ranska turvautuu pääsääntöisesti Etelä-Euroopan maihin sekä Belgian sosialistien tukeen, kun britit ja saksalaiset ovat turvautuneet erityisesti kommunismin ikeestä vapautuneisiin maihin.
Brysselissä pidetyssä vuoden 2004 ESP:n puoluekokouksessa oli ensimmäisen kerran järjestön historiassa kaksi ehdokasta. Tanskalainen Poul Nyrup Rasmussen oli ranskalaisten taktinen kandidaattiehdokas ja ranskalaiset toivoivat ESP:n olevan todellinen eurooppalaisen puolue, joka olisi etulinjassa ajamassa eurooppalaista integraatiota. Italialainen Giuliano Amato oli ns. virallinen ehdokas, joka oli saanut vetäytyvän puheenjohtajan, brittien Robin Cookin, tuen. Häntä tukivat keskeisesti sekä Englannin työväenpuolue että Saksan SPD. Lopullisessa äänestyksessä Poul Nyrup Rasmussen voitti äänestyksen yhden äänen erolla.
Tänään ESP on 28 jäsenjärjeston yhteisö, jotka edustavat 25 Unionin jäsenmaata, mukana on myös Norja. Ajankohtainen ongelma ja jäsenten mielipiteitä jakaa mm. kysymys Euroopan unionin perustuslaista. Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestykset ja ”ei”-äänten voitto niissä molemmissa, ovat antaneet ns. euroskeptikoille lisää voimia, ja näin on erityisesti vasemmiston piirissä.
Kuitenkin kuilu ”keskustasosialismin”, joka hyväksyy taloudellisen liberalismin eli ns. sosiaaliliberalismin ja perinteisemmän vasemmistolaisen sosialismin, on vain jatkuvasti laajentunut. Esimerkiksi Saksassa johtava sosiaalidemokraatti ja historioitsija Oscar Lafontaine erosi puolueesta ja nykyisin hän yrittää koota uutta puoluetta, joka olisi SPD:stä vasemmalle ja kannattaisi ns. perinteisiä vasemmistolaisia arvoja.
[muokkaa] ESP liitännäisjäsenet
- Bulgaria: Партия Български социалдемократи (ПБС) / Partija Balgarski Socialdemokrati (PBS)
- Kroatia: Socijaldemokratska Partija Hrvatske (SDP)
- Makedonia: Социјалдемократски Сојуз на Македонија (СДСМ) / Socijaldemokratski Sojuz na Makedonija (SDSM)
- Sveitsi: Sozialdemokratische Partei der Schweiz (SP) / Parti socialiste suisse (PS)
- Turkki: Cumhuriyet Halk Partisi (CHP)
[muokkaa] ESP tarkkailijajäsenet
- Andorra: Partit Socialdemòcrata (PS)
- Islanti: Samfylkingin (S)
- Israel: העבודה / Avoda
- Israel: מרצ-יחד / Meretz-Jahhad
- San Marino: Partito dei Socialisti e dei Democratici (PSD)