Kaarle (Valois)

Wikipedia

Ranskan monarkia
Kapeting-dynastia
(suorat kapetingit)

Hugo Capet
Lapset
   Robert II Hurskas
Robert II Hurskas
Lapset
   Henrik I
   Robert I, Burgundin
   herttua
Henrik I
Lapset
   Filip I
   Hugo Magnus,
   Vermandoisin kreivi
Filip I
Lapset
   Ludvig VI
Ludvig VI Paksu
Lapset
   Ludvig VII
   Robert I, Dreux'n kreivi
Ludvig VII Nuori
Lapset
   Marie, Champagnen
   krevitär
   Alix de France
   Marguerite de France
   Adèle, Vexin kreivitär
   Filip II
   (Filip Augustus)
   Agnes de France
Filip II Augustus
Lapset
   Ludvig VIII
Ludvig VIII Leijona
Lapset
   Ludvig IX Pyhä
   Robert I, Artoisin kreivi
   Alphonse, Toulousen ja
   Poitoun kreivi
   Pyhä Ranskan Isabel
   Anjoun ja Sisilian Kaarle I
Ludvig IX Pyhä
Lapset
   Filip III Rohkea
   Robert, Clermontin kreivi
   Ranskan Agnes
Filip III Rohkea
Lapset
   Filip IV Kaunis
   Kaarle, Valoisin kreivi
   Louis, Evreuxin kreivi
   Marguerite de France,
   Englannin kuningatar
Filip IV Kaunis
Lapset
   Ludvig X Itsepäinen
   Filip V Pitkä
   Isabella de France
   Englannin kuningatar
   Kaarle IV Kaunis
Ludvig X Itsepäinen
Lapset
   Johanna II
   Navarran kuningatar
   Juhana I Postuumi
Juhana I Postuumi
Filip Pitkä V
Kaarle IV Kaunis


Kaarle (Valois), 127016. joulukuuta 1325, oli nimellisesti Aragonian kuningas ja Konstantinopolin keisari, mutta todellisuudessa Valois’n (1286-1325), Alençon’n, Chartres’n, Anjoun (1290-1325) ja Mainen (1290-1325) kreivi.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Elämakerta

Valois’n Kaarle oli Ranskan kuninkaan Filip III Rohkea ja Aragonian Isabellan poika. Älykkyydeltään vain kohtalainen, mutta suunnattoman kunnianhimoinen ja melkoisen pyrkyri, Valois’n Kaarle yritti keräillä ruhtinaskuntia. Joita hän olisikin tarvinnut, kun tunnettiin melko ylellisstä ja tuhlaavaisesta elämäntyylistään. Hänellä olivat pohjana Valois’n ja Alençon’in kreivikunnat, apanaasi jonka hän oli sanut isältään. Vanhempi veli Filip IV Kaunis, joka oli suuresti kärsinyt heidän isänsä uudesta avioitumisesta, tuki kaikin tavoin veljeään Kaarlea. Hänen tukensa, niin yleisesti arvioidaan, ylitti hänen ainoan täysveljensä kyvyt laajalti. Näin Filip IV Kaunis määräsi hänet johtamaan valtuuskuntaa Tournai’n rauhanneuvotteluihin, jossa oli tarkoitus neuvotella flaamien kanssa. Neuvottelujen aikana hän kuitenkin riitautui kuninkaan neuvonantajan Enguerrand de Marignyn kanssa, joka kyvyiltään huomattavasti ylitti Kaarlen. Kuninkaan veli ei ikinä unohtanut noloa tilannetta ja niin hän oli Marignyn verivihollinen kuninkaan kuoleman jälkeen.

[muokkaa] Valtakuntaa etsimässä

Avioliittonsa kautta Kaarle tuli Anjoun’n, Maine’n ja Perchen kreiviksi. Hän nai Napolin Kaarle II:n vanhimman tyttären. Hän tavoitteli eräässä vaiheessa sen nojalla Sisiliankin kruunua. Toisen avioliittonsa hän solmi Konstantinopolin viimeisen latinalaisen keisarin Baudouin II:n pojantyttären ja perillisen Katariinan kanssa, joten hänellä oli vaatimus tähänkin kruunuun. Pariskunta käytti itsestään ylväästi nimitystä Konstantinopolin keisari ja keisarinna, eläessään Ranskassa. Kohtalon ironiaa on, että Kaarle oli kuninkaan ja kuningattaren poika, sisarenpoika, vävy, veli, lanko ja setä (Ranskan, Navarran, Englannin, Aragonian, Sisilian ja Napolin), ja aikaa myöten hänestä, kuolemansa jälkeen tosin, tuli myös kuninkaan isä.

Kaarle unelmoi varmaankin enemmästä ja paremmasta, ja siksi hän riensi koko ikänsä kuninkaankruunujen perässä, jollaista todellista hän ei koskaan saanut. Vuonna 1280 paavi tunnusti hänet Aragonian kuninkaaksi, joskin Pyhän Istuimen vasallina, enonsa Pietari III:n sijaan jonka paavi oli julistanut kirkonkiroukseen. Tämä olisi ollut ikään kuin hänen äitivainajansa perintöä. Näin hän kilpaili samasta kruunusta enonsa Pedron kanssa, joka Sisilian saaren valloituksellaan oli päätynyt paavin viholliseksi. Kaarle avioitui Anjoun Margueriten kanssa, sillä hänellä oli tarkoituksenaan vahvistaa asemiaan Sisiliassa ja tässä tavoitteessaan hän saa tukea paavilta. Aragoniaan vastaan tehdystä ristiretkestä, jota jopa hänen veljensä, tuleva kuningas Filip IV Kaunis vastusti, hän uskoi saavansa kuninkaan kruunun. Kuitenkin hän joutui pettymään pahasti, aragonialaiset kun eivät suostuneetkaan syrjäyttämään enoa paavin vaatimuksista ja kirouksista huolimatta, sillä Kaarle sai todeta saavuttaneensa vain kardinaalin hatulla suoritetun kruunauksen vuonna 1285. Tämän seurauksena häntä myöhemmin kutsuttiin ”hattukuninkaaksi”. Hän ei koskaan käyttänyt tilaisuutta varten valmistuttamaansa kuninkaallista sinettiä ja myöhemmin hän luopui koko aragonialaisesta tittelistä.

Samaan aikaan Kaarle haaveili keisarin kruunusta ja avioitui vuonna 1301 Catherine de Courtenayn kanssa, tämä kun oli nimellinen latinalaisen Konstantinopolin keisarin tittelin haltija ja keisari Baudouin II Porfyrogennetosin pojantytär. Mutta hänen oli vakuutettava paavi, ja siksi hän suoritti sotilaallisen retken Italiaan, missä hän riensi avustamaan appeaan Anjoun Kaarle II:sta omaa aragonialaista serkkuaan Sisilian saaren kuningasta Fredrik III:a vastaan. Paavi nimesi hänet vikaarikseen, mutta Kaarle onnistui sekaantumaan liian syvälle Italia monimutkaiseen poliittiseen elämään voidakseen enää menestyä siellä. Seurauksena oli että hänen maineensa Ranskassakin kärsi tapahtumista erinomaisen rajusti vuosi 1301.1302.

Kaarle innostui jälleen uudesta kruunusta kun keisari Albert Habsburgilainen kuoli vuonna 1308. Kaarlen veli Filip IV rohkaisi häntä asettumaan ehdolle, koska ei halunnut ottaa itse sitä riskiä että ei olisi tullut valituksi. Filip IV ajatteli, että oma sätkynukke olisi keisarin kruunun kantajan Ranskan kannalta erinomaisen myönteinen asia. Kaarlen ehdokkuus ei tuottanut tulosta ja Luxemburgilainen kreivi Henrik VII valittiin Roomalaisten keisariksi. Kuitenkin Kaarle jatkoi haaveilemista Courtenay’llle kuuluvasta itäisen keisarikunnan kruunusta.

[muokkaa] Sotilas

Valois’n Kaarlen suurin ja keskeisin ansio oli olla erittäin hyvä sotilas ja sotapäällikkö. Hän johti tehokkaasti joukkoja Flanderissa vuonna 1297. Filip IV teki hivenen äkkinäisen johtopäätöksen, että hänen veljensä Kaarle voisi johtaa joukkoja Italian retkellä, jossa vastassa oli Sisilian Fredrik. Tapahtumat päättyivät Caltabellottan rauhaan vuonna 1302.

Kaarle myötävaikutti, valloittamalla useita kaupunkeja, Ranskan ja Englannin välisen rauhan aikaansaamiseen, joka solmittiin neuvotteluilla Ranskan kuninkaan Filip IV:n ja heidän sisarensa Isabellan, Englannin kuningattaren toimesta.

Veljenpoikansa Kuningas Ludvig X:n ennenaikainen kuolema 1316 sai Kaarlen tavoittelemaan merkittävää poliittista roolia, mutta hän ei voinut estää veljenpoikaansa Poitiersin Filipiä saamasta tehtäväkseen sijaishallitusta. Pienen odottamisen jälkeen Filipistä tulikin kuningas Filip V. Tämän kuoleman yhteydessä vuonna 1324 ei kukaan uskonut Valoisin kreivin mahdollisuuksiin saada kruunu.

Vuonna 1324, vuotta ennen kuolemaansa, hän johti menestyksekkäästi viimeisen veljenpoikansa Ranskan kuningas Kaarle IV Kauniin joukkoja, joiden tarkoituksena oli valloittaa Englannin kuninkaan Edvard II:n hallussa olevat alueet Guyennessä (etelä-Ranskassa), ja Flanderi.

Kaarle Valois'n vanhempi vaakuna vuodelta 1299
Suurenna
Kaarle Valois'n vanhempi vaakuna vuodelta 1299

[muokkaa] Avioliitot ja lapset

Valois’n Kaarle oli naimisissa kolme kertaa:

1) Valois’n Kaarle avioitui 16. elokuuta 1290 Corbeil’ssa Anjoun ja Mainen kreivittären Margueriten (1273 † 1299), kanssa. tämä Napolin kuninkaan Kaarle II :n ja Unkarin Marian tytär. Avioliitosta syntyivät lapset:
  • Isabelle (1292 † 1309), avioitui vuonna 1297 Bretagnen herttuan Jean III :n (1286 † 1341) kanssa,
  • Philippe (1293 † 1350), Valois’m kreivi, josta tuli Ranskan kuningas nimellä Filip VI ja joka perusti Valois-dynastian,
  • Jeanne (1294 † 1342), avioitui vuonna 1305 Hainaut’n kreivin Guillaume I d'Avesnes’n (1286 † 1337) kanssa,
  • Marguerite (1295 † 1342), avioitui vuonna 1310 Blois’n kreivin Guy de Châtillon († 1342) kanssa,
  • Charles II (1297 † 1346), Alençon’in kreivi,
  • Catherine (1299 † 1300)
2) Vuonna 1302 hän avioitui Saint-Cloud’issa Konstantinopolin nimellisen keisarinnan Catherine de Courtenay’n (1274 † 1307) kanssa. Tästä avioliitosta syntyivät lapset:
  • Jean (1302 † 1308)
  • Catherine (1303 † 1346), Konstantinopolin nimellinen keisarinna, avioitui Taranton ja Akaian ruhtinaan Philippe 1 de Tarenten (1278 † 1332) kanssa,
  • Jeanne (1304 † 1363), Avioitui vuonna 1318 Beaumont-le-Roger’, kreivin Robert III d'Artois (1278 † 1342) kanssa,
  • Isabelle (1306 † 1349), Fontevrault’, luostarin abbedissa,
3) Vuonna 1308 hän avioitui Poitiers’ssa Mahaut de Saint-Pol (1293 † 1358), Saint-Pol’in kreivin Guy III de Châtillon, tyttären kanssa. Avioliitosta olivat lapset :
  • Marie (1309-1328), avioitui 1324 Napolin kuningaskunnan perillisen Kalabrian herttuan Charles’in (1298 † 1328) kanssa,
  • Isabelle (1313-1383), avioitui 1336 Bourbon’in herttua Pierre I :n (1311 † 1356) kanssa,
  • Blanche (1317-1348), avioitui 1328 Saksan keisarin Kaarle IV:n (1316 † 1378) kanssa,
  • Louis (1318-1328), Chartres’in kreivi.

[muokkaa] Kuolema

Kaarle kuoli 16. joulukuuta 1325 Nogent le Roissa. Hän jätti jälkeensä pojan, josta oli tuleva Ranskan kuningas Filip VI ja joka perusti Valois-dynastian. Kulunut sanonta kuuluukin, että Valois’n Kaarle oli kuninkaan poika, kuninkaan veli, kuninkaan setä, kuninkaan isä, mutta ei koskaan kuningas.

[muokkaa] Lähteet

  • Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
  • Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
  • Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
  • Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.