Aleksandr Lurija
Wikipedia
Aleksandr Romanovitš Lurija (ven. Александр Романович Лурия, s. 1902 – k. 1977) oli neuvostoliittolainen tiedemies, yksi kulttuurihistoriallisen psykologian perustajista.
Lurija syntyi Kazanissa. Hän opiskeli paikallisessa yliopistossa ja perusti opintoaikanaan Kazanin psykoanalyyttisen yhdistyksen. Hän sai viran Moskovasta ja tapasi Lev Vygotskin, jolla oli Lurijaan suuri vaikutus.
1930-luvulla Lurija retkeili Keski-Aasiassa tutkien muun muassa havaitsemista, muistia ja ongelmanratkaisua sekä kaksosia. Vuosikymmenen lopulla Lurija siirtyi lääketieteelliseen kouluun (osaksi paetakseen Stalinin vainoja), erikoistui afasian tutkimukseen ja keskittyi kielen ja ajattelun välisen yhteyden tutkimiseen. Toisen maailmansodan alku nosti arvoonsa Lurijan laajat tiedot ja kokemuksen ajattelun alueella. Työskennellessään hallituksen hyväksi Lurija saattoi tutkia lukuisia aivovauriopotilaita.
Sodan jälkeen Lurija jatkoi tutkimustyötään. Antisemitistisen leimahduksen vuoksi hänet erotettiin psykologisesta instituutista. Lurija tutki kehitysvammaisia lapsia ja palasi instituuttiin 1950-luvun lopulla työskennellen siellä kuolemaansa saakka.
[muokkaa] Kirjallisuus
- Luria, A.R. (1976) The Working Brain. An Introduction to Neuropsychology. Harmondsworth, Penguin
- Lurija, A.R. (1979) Psykologia ja psyykkisen toiminnan kehityshistoria. Alkuteos 1975. Suomennos Klaus Helkama. Helsinki, Kansankulttuuri
- Lurija, A.R. (1986) Elettyä ja ajateltua. Tieteellinen omaelämäkerta. Käännösliite Psykologia-lehden numeroissa 2-6 vuonna 1986 ja numerossa 1 vuonna 1987.
- Lurija, A.R. (1996) Suurmuistaja ja Mies jonka maailma pirstoutui. Suomentanut Mika Koivisto. Helsinki, Gaudeamus