Kaarle XIII
Wikipedia
Kaarle XIII (1748–1818), oli Ruotsin kuningas vuodesta 1809 ja Norjan (Norjassa Kaarle II) vuodesta 1814.
Kaarle XIII oli kuningas Aadolf Fredrikin ja Preussin Louisa Ulrican toinen poika. Hän syntyi Tukholmassa 7. lokakuuta 1748. Hän nai serkkunsa Hedwig Elizabeth Charlotten, Holstein-Gottorpin sukua (1759–1818) 7. heinäkuuta 1774, mutta molemmat heidän lapsensa kuolivat nuorina.
Vuonna 1772 hän oli mukana veljensä Kustaa III:n vallankumouksellisessa salaliittossa. Venäjän sodan syttyessä 1788 hän palveli laivaston amiraalina, muun muassa Suursaaren 7. kesäkuuta 1788 ja Ahvenanmaan 27. heinäkuuta 1789 taisteluissa. Ahvenanmaallakin hän olisi saavuttanut voiton ilman amiraali Liljehornin huolimattomuutta.
Kustaa III:n kuollessa Kaarle, nyt Södermanlandin herttua, toimi valtiohoitajana vuoteen 1796, todellinen hallitsija oli kuitenkin suvaitsematon ja kostonhaluinen paroni Gustaf Adolf Reuterholm. Näitä neljää vuotta pitetään Ruotsin historian kurjimpina ja alentavimpina.
Kustaa IV Aadolfin noustessa valtaan marraskuussa 1796, herttua jäi politiikasta sivuun aina 13. maaliskuuta 1809 saakka, jolloin Kustaa Aadolfin syrjäyttäneet nimittivät hänet valtionhoitajaksi ja lopulta Riksdag äänesti hänet kuninkaaksi.
Kaarle XIII oli kuitenkin jo vanhuudenheikko, ja Jean-Baptist Bernadotte otti hallituksen johtoonsa heti saavuttuaan Ruotsiin 1810. Ruotsin ja Norjan liitossa 1814 Kaarle XIII kruunattiin myös Norjan Kaarle II:ksi (Carl II). Hallittuaan kahdeksan vuotta vain nimellisenä kuninkaana, Kaarle XIII kuoli 5. helmikuuta 1818.
Edeltäjä: Kustaa IV Aadolf |
Luettelo Ruotsin kuninkaista | Seuraaja: Kaarle XIV Juhana |
Edeltäjä: Fredrik VI |
Luettelo Norjan kuninkaista |