Jalkapallo

Wikipedia

Jalkapallo - tässä klassisimmassa värityksessään.
Suurenna
Jalkapallo - tässä klassisimmassa värityksessään.

Jalkapallo on pallopeli, jossa kaksi 11-henkistä joukkuetta pyrkii tekemään enemmän maaleja kuin vastustaja. Se on maailman suosituin urheilulaji.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Pelin luonne

Naisten UEFA Cupin vuoden 2005 loppuottelu käynnissä.
Suurenna
Naisten UEFA Cupin vuoden 2005 loppuottelu käynnissä.

Jalkapallo-ottelussa kaksi 11 pelaajan muodostamaa joukkuetta pyrkii saamaan pallonmuotoisen pelivälineen, jalkapallon, vastustajan maalikehikon sisäpuolelle. Kahdesta 45 minuuttia kestävästä puoliajasta koostuvassa ottelussa enemmän maaleja tehnyt joukkue on voittaja. Jalkapallon olennainen piirre on, että palloon ei saa pelin ollessa käynnissä koskea käsillä (maalivahtia lukuun ottamatta ja sivurajaheittoa suoritettaessa tai pelin ollessa poikki), vaan millä tahansa muulla ruumiinosalla. Pääasiassa pallon liikutteluun käytetään jalkoja, mutta usein myös esimerkiksi päätä.

Tyypillisesti peliväline pyritään saamaan vastustajan maaliin rakentamalla tilanteita, jossa on mahdollista ohittaa maalivahti. Tavallisesti jalkapalloa joko kuljetetaan potkimalla sitä eteenpäin tai joukkuetovereille syöttämällä joko maata pitkin tai ilmassa. Maalit tehdään tavallisesti potkaisemalla pallo kohti maalia siten, että maalivahti ei kykene sitä torjumaan. Vastapuolen miehet tavallisesti pyrkivät ottamaan pallon oman joukkueensa haltuun syötönkatkoilla, pallonriistoilla ja taklaamalla palloa kuljettavaa pelaajaa sekä sijoittumalla siten että vastapuolen miesten on vaikea syöttää palloa tai laukaista.

Jalkapallossa peli on koko ajan käynnissä paitsi jos pallo menee kentän rajojen ulkopuolelle tai tuomari viheltää pilliin katkaistaakseen pelin esimerkiksi sääntörikkomuksen takia. Pelikelloa ei pysäytetä pelikatkojen ajaksi.

Jalkapallo-ottelut käydään jalkapallon sääntöjen puitteissa.

[muokkaa] Historia

Nykyinen jalkapallopeli on lähtöisin Englannista. Samantapaisia pelejä on jo aiemmin pelattu muun muassa Song-dynastian Kiinassa, Etelä-Amerikan intiaanien parissa sekä Euroopassa keskiajalla monin paikoin (erityisesti muistetaan Italiassa Firenzessä 1400-luvulla pelattu peli, jossa järjestetään otteluita edelleen).

Jalkapallon säännöt perustuvat 1800-luvun puolivälissä laadittuihin määräyksiin, joilla pyrittiin yhdenmukaistamaan eri puolilla Englantia kouluissa pelattuja jalkapalloa muistuttavia pelejä. Ensimmäiset nykyisenkaltaiset säännöt jalkapallolle laadittiin Trinity Collegessa, Cambridgessä vuonna 1848 kokouksessa jossa olivat koolla edustajat Etonista, Harrowista, Rugbysta, Winchesteristä ja Shewsburystä. Kokouksessa laaditut säännöt eivät kuitenkaan tulleet heti käyttöön koko maassa, vaan jalkapalloa pelattiin yhä myös monin erilaisin vaihtoehtoisin säännöin, merkittävimpänä Sheffield FC.

Vuonna 1863 perustettiin Englannin jalkapalloliitto, Football Association (FA). Saman vuoden aikana pidettiin vielä viisi muuta kokousta, joissa muotoiltiin ensimmäiset jalkapallon viralliset säännöt. Viimeisessä kokouksessa Blackheathin edustaja ilmoitti seuransa eroavan FA:sta, koska säännöistä oli pudotettu pois kaksi pykälää: jalkapallon kuljettaminen kädessä kiellettin, samoin kuin vastustajan sääreen potkiminen, kamppaaminen ja kiinnipitäminen. Tämän seurauksena jalkapallo ja rugby lähtivät lajeina ratkaisevasti eri teille: osa seuroista perusti vuonna 1871 Rugby Football Unionin. 11 FA:n jäljelle jäänyttä joukkuetta ratifioivat jalkapallon 14 alkuperäistä sääntöä, vaikkakin kiista Sheffieldin kanssa jatkui vielä 1870-luvulle.

Nykyisin jalkapallon säännöt eli jalkapallon lait määrittää International Football Association Board (IFAB). Sen perustivat vuonna 1882 FA, Skotlannin jalkapalloliitto (Scottish Football Association), Walesin jalkapalloliitto (Football Association of Wales) sekä Irlannin jalkapalloliitto (Irish Football Association). Vuonna 1904 perustettiin Pariisissa kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA (Fédération Internationale de Football Association), joka sitoutui noudattamaan IFAB:n sääntöjä. Jalkapallon kasvavan suosion seurauksena myös IFAB:n pääsi edustajia myös FIFA:sta vuonna 1913. Nykyään IFAB:n hallituksessa istuu neljän brittiläisen jalkapalloliiton edustajat sekä neljä FIFA:n edustajaa.

[muokkaa] Säännöt

[muokkaa] Jalkapallon säännöt yleisesti

Keltainen kortti
Suurenna
Keltainen kortti

Nykyään jalkapallon viralliset säännöt koostuvat 17 säännöstä. Samojen sääntöjen on suunniteltu sopivan jalkapallon kaikille tasoille, vaikkakin esim. kansallisella tasolla nuorten, ikämiesten, naisten jne. sarjoihin on tehty joitakin muutoksia. Säännöt löytyvät suomen kielellä kokonaisuudessaan Palloliiton sivuilta.

[muokkaa] Joukkueet ja pelaajat

Maalivahti on joukkueen ainoa pelaaja, joka saa koskea palloon käsillään.
Suurenna
Maalivahti on joukkueen ainoa pelaaja, joka saa koskea palloon käsillään.

Jalkapallojoukkueesta kentällä saa olla kerrallaan korkeintaan yksitoista pelaajaa, lukuun ottamatta vaihtomiehiä. Kentällä olevista pelaajista yksi on maalivahti. Kilpailusäännöt määrittelevät pelaajien minimimäärän, jolla ottelua on vielä mahdollista jatkaa. Ison kentän peleissä peli keskeytetetään mikäli toinen joukkue joutuu neljän (4) pelaajan kentältä poistoon. Tällöin pelaajia on enää seitsemän jäljellä, jolloin toinen joukkue tuomitaan voittamaan kyseinen peli. Ottelun saa aloittaa yhdeksällä (9) pelaajalla, jos jostain syystä pelaajia puuttuu.

Kuka tahansa pelaaja saa koskea kädellään palloon sivurajaheitossa, mutta muulloin vain maalivahti.

Lisäksi joukkueeseen kuuluu vaihtopelaajia, joita voidaan vaihtaa kentälle esimerkiksi pelaajan loukkaantuessa, väsyessä tai pelitaktisista syistä. Tavallisimmin vaihtoja on kolme, ellei toisin sovita. Kentältä pois vaihdettu pelaaja ei saa enää palata kentälle samassa ottelussa.

Pelaajien varusteisiin kuuluvat paita, lyhyet pelishortsit, sukat, säärisuojat ja kengät. Pelaajat eivät saa käyttää mitään esineitä kuten rannekelloja tai koruja, paitsi sileäpintaista vihkisormusta. Sääntö on tehty pelaajien turvallisuuden hyväksi.

Alle 12-vuotiaat pelaavat pienemmillä kentillä, pallo on pienempi, peliaikaa on vähemmän ja pelaajia on vähemmän kentällä.

[muokkaa] Toimitsijat

Jalkapallo-ottelua johtaa erotuomari, jolla on sääntöjen 5. kohdan mukaan täysi toimivalta soveltaa sääntöjä siinä ottelussa, johon hänet on määrätty. Erotuomarin ottelussa tekemät ratkaisut ovat lopullisia. Erotuomarin apuna on kaksi avustavaa erotuomaria sivurajoilla. Monissa suuremman luokan otteluissa on lisäksi neljäs kentän ulkopuolella toimiva erotuomari, jonka tehtäviin kuuluu mm. teknisten alueiden ja vaihtojen valvonta. Jos erotuomari ei kykene jatkamaan ottelua, hänet korvaa joko avustava erotuomari tai neljäs erotuomari, sen mukaan miten on ennalta määrätty.

[muokkaa] Jalkapallokenttä

Jalkapallokentän mitat.
Suurenna
Jalkapallokentän mitat.

Jalkapallokenttää rajoittavat sivuilla sivurajat ja päädyissä pääty- eli maalirajat. Kentän molemmissa päädyissä päätyrajan keskellä sijaitsee maali, jonka edessä on maalialue (5,5 m) ja rangaistusalue (16,5 m). 11 metrin päässä maalista on rangaistuspotkupiste. Kentän alustana on tavallisesti erityisesti korkeampitasoisissa otteluissa lyhyeksi leikattu ruoho, mutta myös hiekka on yleinen pelialusta alemmilla sarjatasoilla. Viime aikoina on yleistynyt keinotekoisen nurmimaton käyttö pelialustana, sellainen on muun muassa Finnair Stadiumilla.

Kansainvälisissä aikuisten otteluissa kentän tulee olla 100-110 metriä pitkä ja 64-75 metriä leveä. Muissa otteluissa vaatimukset ovat vapaammat: pituus 90-120 metriä ja leveys 45-90 metriä. Kentän tulee olla pitempi pituus- kuin leveyssuunnassa. Pelikenttä merkitään rajoin, jotka kuuluvat alueeseen, jota ne rajoittavat. Rajat saavat olla korkeintaan 12 cm leveitä.

Pelikenttä jaetaan kahteen kenttäpuoliskoon, jotka erottaa toisistaan keskiviiva. Keskiviivan puolivälissä on keskipiste, jota ympäröivän keskiympyrän säde on 9,15 metriä.

Maalit sijaitsevat kummankin päätyrajan keskikohdassa. Maalikehikko koostuu kahdesta pystypylväästä, joista kumpikin on yhtä etäällä kentän kulmissa sijaitsevista kulmalipuista. Pystytolppien välillä on vaakasuora poikkipalkki. Etäisyys poikkipalkista maahan on 2,44 m (8 jalkaa) ja maalipylväiden välinen etäisyys toisistaan 7,32 m (8 jaardia).

Pelikentän jokaisessa kulmassa on vähintään 1,5 metriä korkea kulmalipputanko, jossa on kulmalippu. Samanlaiset liput ovat yleensä myös kentän keskirajan kohdalla molemmin puolin pelikenttää metrin päässä sivurajasta.

[muokkaa] Peliaika

Jalkapallo-ottelu kestää kaksi 45 minuutin pituista puoliaikaa, joiden välissä on korkeintaan 15 minuutin mittainen tauko. Ottelun pelikatkojen, kuten maalien, vaihtojen tai muiden viivytysten, mukaan erotuomari voi antaa lisäaikaa, eli pidentää peliaikaa muutamalla minuutilla.

[muokkaa] Pelikatkot

Kumpikin puoliaika alkaa kentän keskipisteestä suoritetusta aloitus- eli alkupotkusta, jonka aikana kummankin joukkueen pelaajien tulee sijaita omalla kenttäpuoliskollaan. Samaten joukkueen, joka ei suorita aloituspotkua, kaikkien pelaajien tulee olla keskiympyrän (säde 9,15 m) ulkopuolella, kunnes aloituspotku on suoritettu. Aloituspotku suoritetaan myös aina hyväksytyn maalin jälkeen sekä tarvittaessa jatkoajan puoliaikojen alussa. Aloituspotkun jälkeen pallo on pelissä, kunnes se menee maaliin, ylittää jonkun pelialueen rajoista tai peli muuten katkaistaan erotuomarin toimesta.

Pelin keskeytyksen jälkeen se voidaan aloittaa uudestaan kahdeksalla eri tavalla:

  • Alkupotku (Sääntö 8)
  • Rajaheitto: kun pallo on kokonaan ylittänyt sivurajan, viimeksi palloon koskeneen pelaajan vastajoukkue heittää kohdasta, jossa pallo ylitti rajan (Sääntö 15)
  • Maalipotku: kun pallo on ylittänyt päätyrajan hyökkäävän joukkueen pelaajasta, puolustavan joukkueen pelaaja potkaisee pallon rangaistusalueen ulkopuolelle (Sääntö 16)
  • Kulmapotku: kun pallo on ylittänyt päätyrajan puolustavan joukkueen pelaajasta, potkaisee hyökkäävän joukkueen pelaaja pallon päätyrajan ylityskohtaa lähemmältä kulmalipulta (Sääntö 17)
  • Epäsuora vapaapotku: tuomitaan sellaisista virheistä, kuten sopimaton käytös tai maalivahdin käsiin syötetty pallo, maalin hyväksyntä edellyttää, että palloa on koskenut potkun suorittajan lisäksi joku muu pelaaja (Sääntö 13)
  • Suora vapaapotku: tuomitaan rikotulle joukkueelle rangaistusalueen ulkopuolella tapahtuneista rikkomuksista, pallo voi mennä suoraan maaliin hyväksytysti, vastapuolen pelaajien on oltava väh. 9,15 metrin päässä pallosta (Sääntö 13)
  • Rangaistuspotku: tuomitaan puolustavan joukkueen omalla rangaistusalueella tekemistä rikkeistä, potkaistaan 11 metrin päässä maalista sijaitsevalta rangaistuspotkupisteeltä. Rangaistuspotkua suoritettaessa vain potkaiseva pelaaja, maalivahti ja erotuomari saavat olla rangaistusalueen sisäpuolella. (Sääntö 14)
  • Erotuomaripallo: peli aloitetaan erotuomaripallolla, kun tuomari on katkaissut pelin jostakin muusta syystä (esim. pelaajan vakava loukkaantuminen, pallon puhkeaminen tai jokin muu syy, jota ei säännöissä ole mainittu), erotuomari pudottaa pallon kenttään vyötärön korkeudelta (Sääntö 8)

[muokkaa] Maantieteellinen sijoittuminen

Jalkapalloa pelataan ammattimaisesti jokaisella mantereella ja se on ykköslaji useimmissa Euroopan, latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Aasian maissa. Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa seuraavat jalkapalloa paikan päällä erityisillä jalkapallostadioneilla, ja vielä suurempi ihmismäärä seuraa otteluita television välityksellä.

Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n keväällä 2001 julkaistun tutkimuksen mukaan enemmän kuin 240 miljoona ihmistä yli 200 maassa pelaa jalkapalloa. Jalkapallon yksinkertaiset säännöt sekä muun muassa erikoisvälineiden vähäisyydestä johtuva harrastamisen helppous tekevät siitä erityisen suositun lajin. Englantilaislähtöisen lajin leviämiseen eri puolille maailmaa on epäilemättä vaikuttanut 1900-luvun voimakas brittivaikutus ympäri maailmaa. Laji on levinnyt enemmänkin brittien kansainvälisen kaupan ja merenkulun kuin Brittiläisen imperiumin kautta; monilla brittiläiseen imperiumiin kuuluneilla alueilla, kuten Intiassa ja Etelä-Afrikassa, ovat muut brittilajit (kuten rugby ja kriketti) perinteisesti olleet jalkapalloa suositumpia, kun taas jalkapallon asema on ollut erityisen vahva monilla sellaisilla Manner-Euroopan ja Etelä-Amerikan alueilla, jotka eivät koskaan kuuluneet imperiumiin. Eri puolilla maailmaa, erityisesti Euroopassa, latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa jalkapallo herättää suuria tunteita ja sillä on olennainen merkitys lajin ystävien elämässä ja ihmisten erilaisissa yhteisöissä.

[muokkaa] Soccer

Jalkapallolla on ollut perinteisesti vaikeuksia juurtua Yhdysvaltoihin. Siellä peli on tunnettu nimellä soccer, kun "jalkapallon" nimi on varattu maan toiselle kansallispelille, rugbyyn perustuvalle amerikkalaiselle jalkapallolle. Eurooppalaislähtöistä jalkapalloa koetettin toden teolla tuoda Amerikkaan ensimmäisen kerran 1970-luvulla, jolloin Pelén vetoavulla aloitettiin jalkapallon ammattilaisliiga. Soccer-versioon tehtiin amerikkalaista yleisöä ajatellen eräitä muutoksia kantapeliin verrattuna: pelikello pysäytettiin katkojen ajaksi ja paitsio määriteltiin erillisen paitsiolinjan avulla. Sittemmin myös Yhdysvalloissa on siirrytty käyttämään tavallisia jalkapallon sääntöjä.

[muokkaa] Kilpailut

[muokkaa] Kansainväliset kilpailut

[muokkaa] Maajoukkuekilpailut

Merkittävin kansainvälinen jalkapallokilpailu on jalkapallon maailmanmestaruuskisat, jotka FIFA järjestää neljän vuoden välein. Kilpailua edeltävät alueelliset alkukarsinnat, joiden parhaat pääsevät varsinaiseen lopputurnaukseen. Nykyään lopputurnaukseen osallistuu 32 maata kerrallaan, vuoteen 1998 asti 24, ja vuoteen 1978 asti 16 muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Miesten MM-jalkapallon lopputurnaus järjestetään Etelä-Afrikassa 11.6.-11.7.2010.[1]

Jalkapallossa on myös kilpailtu olympialaisissa vuodesta 1900, poikkeuksena Los Angelesin kisat 1932. Alun perin olympialaisten maajoukkueisiin pääsivät vain amatöörit, mutta vuoden 1984 kisoista alkaen myös ammattilaisten osallistuminen on sallittu, kuitenkin tietyin rajoituksin. Olympialaisten jalkapallomaajoukkueen ikärajoitus on 23 vuotta, joskin vanhempia pelaajia sallitaan nykyisten sääntöjen mukaan kolme joukkuetta kohden.

[muokkaa] Alueelliset kilpailut
Maanosien FIFA:n alaiset jalkapallojärjestöt. Vuoden 2006 alussa Australia siirtyi Oseanian liitosta (OFC) Aasian liittoon (AFC).
Suurenna
Maanosien FIFA:n alaiset jalkapallojärjestöt. Vuoden 2006 alussa Australia siirtyi Oseanian liitosta (OFC) Aasian liittoon (AFC).

[muokkaa] Seurajoukkuekilpailut

Merkittävin seurajoukkueiden välinen kilpailu on eurooppalainen Mestarien liiga, joka on vuosina 1955-1992 pelatun vuosittaisen Euroopan cupin jatkaja. Euroopan kakkoskilpailu on UEFA Cup, joka on lähinnä Mestarien liigan ulkopuolelle jääneille joukkueille. Etelä-Amerikassa pelataan Copa Libertadores -kilpailua ja Aasiassa Asian Champions League -kilpailua. 2000-luvulla on ryhdytty järjestämään myös seurajoukkueiden MM-turnauksia, ensimmäisen kerran vuonna 2000. Tätä ennenkin Euroopan ja Etelä-Amerikan mestariseurat ovat kohdanneet epävirallisessa MM-ottelussa, joka on kantanut muun muassa pääsponsorinsa, japanilaisen autovalmistajan nimeä.

[muokkaa] Kansalliset kilpailut

[muokkaa] Jalkapallosarjoja

Kovatasoisimpina jalkapallosarjoina pidetään yleisesti ottaen Englannin Valioliigaa, Italian Serie A:ta, Espanjan La Ligaa ja Saksan Bundesliigaa. Myös Ranskan Ligue 1 ja Hollannin Eredivisie ovat tasokkaita sarjoja. Rahan myötä myös Venäjän liiga on nostanut tasoaan ja saanut houkuteltua pelaajia myös muualta Euroopasta ja Etelä-Amerikasta.

Raha onkin tärkeä asia nykypäivän jalkapallossa. Siitä osoituksena on Euroopan Mestarien liiga, jossa liikkuvat isot summat kiitos televisiointisopimusten. Sen voittaminen onkin huippuseuroille yhtä tärkeää kuin omankin sarjan voitto - ehkä tärkeämpääkin.

Toisaalta tasokasta jalkapalloa pelataan Euroopan ulkopuolellakin esimerkiksi Brasiliassa ja Argentiinassa. Näiden sarjojen vertaaminen eurooppalaisiin on vaikeata, sillä eurooppalaiset ja eteläamerikkalaiset joukkueet kohtaavat harvakseltaan.

Suomessa maan korkein sarjataso on Veikkausliiga. Tätä seuraavat Ykkönen ja Kakkonen.

[muokkaa] Jalkapallocupeja

Voittaja jatkaa -periaatteella pelattavien cup-kilpailujen "äiti" on Englannin FA Cup. Se on maan sarjaakin vanhempi kilpailu, ja monien mielestä myös tätä arvostettavampi tapahtuma. Sittemmin cupeja on ryhdytty pelaamaan kaikissa merkittävissä palloilumaissa. Niille ovat tunnusomaisia eri sarjatasoja edustavien joukkueiden kohtaamiset ja yllätykselliset tulokset.

[muokkaa] Jalkapalloa ympäri maailman

Maa Kansallinen pääsarja Kansallinen cup Maajoukkue
Alankomaat Eredivisie Gatorade Cup Alankomaat
Argentiina 1. divisioona Copa Argentina Argentiina
Australia National Soccer League
Australian Premier League
Australia
Belgia Eerste Klasse Beker van België Belgia
Brasilia Campeonato Brasileiro Copa do Brasil Brasilia
Englanti Valioliiga FA Cup Englanti
Espanja La Liga Copa del Rey Espanja
Italia Serie A Italian Cup Italia
Japani J. League The Emperor's Cup Japani
Kiina Kiinan Superliiga Kiina
Kreikka A´Ethniki Kupello Ellados Kreikka
Norja Tippeligaen Norjan Cup Norja
Portugali SuperLiga Taça de Portugal Portugali
Ranska Ligue 1 Coupe de France Ranska
Ruotsi Allsvenskan Ruotsin Cup Ruotsi
Saksa Bundesliiga DFB Pokal Saksa
Skotlanti Valioliiga Skotlannin Cup Skotlanti
Suomi Veikkausliiga Suomen Cup Suomi
Tanska Tanskan Superliiga Tanska
Turkki Turkin Superliiga Turkki
Venäjä Valioliiga Venäjä
Viro Meistriliiga Viron Cup Viro
Yhdysvallat Major League Soccer Lamar Hunt U.S. Open Cup Yhdysvallat

[muokkaa] Jalkapallostadioneja

Santiago Bernabéu -stadion Madridissa, Espanjassa.
Suurenna
Santiago Bernabéu -stadion Madridissa, Espanjassa.

Maailman suurimmat jalkapallostadionit sijaitsevat Latinalaisessa Amerikassa. Rio de Janeirossa sijaitsee Maracanã-stadion, jonka yleisöennätys on arviolta 200 000 katsojaa. Yleisöennätys syntyi vuoden 1950 MM-turnauksen finaaliottelussa Uruguay - Brasilia. Toinen merkittävä stadion Latinalaisessa Amerikassa on Méxicossa oleva Estadio Azteca, jossa on pelattu vuosien 1970 ja 1986 MM-loppuottelut.

Etelä- ja Länsi-Euroopan suurin stadion on Barcelonan Camp Nou, jonka kapasiteetti on 98 600. Camp Nou on FC Barcelonan kotistadion. Muita mainitsemisen arvoisia jalkapallostadioneita Etelä- ja Länsi-Euroopassa ovat esimerkiksi Wembley Lontoossa, Real Madridin kotistadion Santiago Bernabéu, Milanon San Siro, jonka jakavat paikalliset AC Milan ja Inter sekä Dortmundin Signal Iduna Park, jonka katsojakapasiteetti on yli 80 000.

Suomen suurin yksinomaan jalkapalloon tarkoitettu stadion on Helsingin Finnair Stadium, jolle mahtuu vajaa 11 000 katsojaa. Muita merkittäviä jalkapallostadioneita Suomessa ovat Turun Veritas Stadion, Vantaan Pohjola Stadion, Kotkan Arto Tolsa Areena ja Kuopion Magnum Areena. Maan suurin areena on toki kuitenkin Helsingin Olympiastadion, jolla Suomen jalkapallomaajoukkuekin useimmiten pelaa kotiottelunsa.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Franklin Foer: Jalkapallon maailmanselitys: hutera teoria globalisaatiosta (Like/Suomen rauhanpuolustajat, 2005)
  • Eduardo Galeano: Jalkapallo valossa ja varjossa (Nemo 2000)
  • Nick Hornby: Hornankattila (WSOY 2000)
  • Simon Kuper: Matka pallon ympäri (Nemo 2000)
  • Jalkapallon pikkujättiläinen (WSOY 2003)
  • 11 & pallo: jalkapallo elämässä, elämä jalkapallossa (Kirjayhtymä 1997) (mm. Claes Andersson, Kari Hotakainen, Kjell Westö ja Ilkka Niiniluoto]

[muokkaa] Lehtiä

  • World Soccer maailman ehkä arvostetuin jalkapallolehti
  • Goal merkittävä lajijulkaisu
  • Futari Suomen Palloliiton jäsenlehti

[muokkaa] Viitteet

  1. Sanomalehti Kaleva 7.6.2006. s. 21.