Kaartinkaupunki
Wikipedia
|
|||
Helsingin alueellinen jako | |||
Kaupunginosa nro | 03 | ||
Suurpiiri | Eteläinen suurpiiri | ||
Pinta-ala | 0,33 km² | ||
Väestö | |||
- Väkiluku | 881 (1.1.2005) | ||
- Väestötiheys | 2670/km² | ||
Postinumerot | 00130 | ||
Osa-alueet | - | ||
Lähialueet | Kruununhaka, Kluuvi, Kamppi, Punavuori, Ullanlinna, Katajanokka |
Kaartinkaupunki (ruots. Gardesstaden) on Helsingin eteläisessä kantakaupungissa sijaitseva kaupunginosa. Sen asemakaava vahvistettiin vuonna 1812, mutta kaupunginosan nimi siitä tuli vasta 1959. Se on Helsingin 3. kaupunginosa, joka kuuluu Ullanlinnan peruspiiriin ja Eteläiseen suurpiiriin. Kaartinkaupunki on saanut nimensä Kasarmitorin vierellä sijaitsevan Kaartinkasarmin mukaan. Kasarmin vanhin osa valmistui 1822. Se rakennettiin alun perin Helsingin opetuspataljoonan, Suomen kaartin alkumuodon, asunnoksi.
Kaupunginosan maapinta-ala on 0,33 neliökilometriä. Vuoden 2005 alussa siellä oli 881 asukasta ja vuoden 2003 lopussa 11 001 työpaikkaa.
Kaupunginosan raja kulkee yleensä kadun jommankumman reunan kohdalla. Suunnilleen se noudattaa seuraavaa reittiä:
- Yrjönkatu –––> Uudenmaankatu –––> Erottajankatu –––> Mannerheimintie –––> Pohjoisesplanadi –––> Katajanokan kanavan kohdalla raja kääntyy etelään. –––> Eteläsataman vesialueen keskellä se kääntyy Makasiiniterminaalin pohjoispuolitse terminaalin pysäköintialueen yli kohti Eteläranta neljää. –––> Etelärannan itäreunan suuntaisena se kulkee etelään. Saksalaisten sotilaiden muistomerkki sijaitsee selvästi Kruununhaan puolella. –––> Saksalaisen kirkon eteläpuolelta puistoa pitkin –––> Fabianinkatu –––> Kaartinkuja –––> Kasarmikatu –––> Punanotkonkatu –––> Yrjönkatu.
Kaupunginosan rajan tarkan paikan voi katsoa kartasta, esimerkiksi Helsingin kiinteistökartasta.
[muokkaa] Nähtävyyksiä
- Kauppatorin alueen täyttö ja laiturien rakentaminen tapahtui vuodesta 1813 eteenpäin. Elintarvikkeiden torikauppa siirrettiin Senaatintorilta nykyisen Havis Amandan -patsaan kohdalle vuonna 1818. Kiveyksensä tori sai vuosina 1830–1835.
- Kolera-allas on kauppatorin vieressä sijaitsevan satama-altaan nimi. Se on tuotteitaan myyvien kalastajien ja turisteja kuljettavien alusten suosiossa. Sen sivuitse kulki ennen Katajanokalle vievä rautatie. Satamaradasta on muistona kiskotusta sekä talvella jalankulkijoiden käytössä oleva kääntösilta. Rautatie oli käytössä vuosina 1894–1980.
- Esplanadin puistoalueen tasoitus alkoi vuonna 1818. Puiston vanhimman osan niin sanotun Kappeliesplanadin rakentaminen alkoi 1824. Nykyiseen laajuuteensa puisto voitiin tehdä vasta Kluuvinlahden täyttämisen jälkeen.
- Smolnan eli valtioneuvoston juhlahuoneiston on piirtänyt Carl Ludvig Engel. Se valmistui 1824 osoitteeseen Eteläesplanadi 6 ja oli pitkään kenraalikuvernöörien virka-asuntona.
- Esplanadikappelin suunnitteli arkkitehti Axel Hampus Dahlström. Vuonna 1867 avattu rakennus toimii edelleen ravintolana.
- Kauppahalli on vuodelta 1889 ja yhä elintarvikkeiden myyntipaikkana.
- Ruotsalainen Teatteri eli Svenska Teatern valmistui osoitteeseen Pohjoisesplanadi 2 vanhan teatterirakennuksen paikalle vuonna 1866. Rakennuksen nykyinen ulkoasu on peräisin vuodelta 1936.
- Erottajan pelastusaseman vanhimmat osat ovat vuodelta 1891 osoitteessa Korkeavuorenkatu 26. Samassa rakennuksessa toimii myös palomuseo. Talon kivijalassa on muistolaatta, jossa lukee: "Tässä kalliosuojassa olleesta johtokeskuksesta johdettiin Helsingin alueen ilmapuolustusta vuosina 1943–1944".
- Rikhardinkadun kirjaston talo on vuodelta 1881.
- Päivälehden museo sijaitsee Ludviginkadulla.
- Suomen rakennustaiteen museon käytössä oleva talo valmistui 1899 osoitteeseen Kasarmikatu 24.
- Designmuseon talo Korkeavuorenkatu 23:ssa on vuodelta 1895.
- Saksalainen kirkko osoitteessa Unioninkatu 1 on peräisin vuodelta 1864.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Kaija Ollila – Kirsti Toppari: Puhvelista Punatulkkuun. Helsingin vanhoja kortteleita, Helsinki 1975, ISBN 951-9133-58-5.
- Henrik Lilius: Esplanadi 1800-luvulla, 1984, ISBN 87-85176-20-6.
- Elämää kaupungissa. Memoria 12, Helsinki 1998, ISBN 951-718-147-7.
- Riitta Mäkinen: Yksi talo, tuhat tarinaa. Agronomitalon historia 1901–2001, Helsinki 2001, ISBN 951-96301-4-7.
- Seija Sartti et al.: Eteläranta 10, 2002, ISBN 952-91-4919-0.