Boleslaus I Rohkea
Wikipedia
Boleslaus I Rohkea (puolaksi Bolesław I Chrobry) ( syntyi 967 ja kuoli 17. kesäkuuta 1025) . Hän oli Puolan herttuana vuodesta 992 vuoteen 1000, jonka jälkeen hän sai Puolan kuninkaan arvonimen. Lisäksi hän oli Böömin herttua vuosina 1003-1004. Boleslauksen isä oli Puolan herttua Mieszko I ja äiti Böömin Herttuan Boleslavin ja Biagotan tytär Dubrawka. Boleslauksen isä oli yhdistänyt Oder- ja Burg-jokien välisellä alueella asuneet slaaviheimot yhteen Puolan herttuakunnaksi. Mieszkos I kuoltua 992 Boleslaus nousi isänsä jälkeen Puolan herttuaksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Avioliittopolitiikka
Jo ennen nousuaan herttuaksi oli Boleslaw mukana valtapolitiikassa avioliitojensa avulla. Ensimmäiseksi aviopuolisoksi pojalleen Mieszko I hankki Meißenin maakreivin Rikgagin tyttären. Avioliiton tarkoituksena oli laajentaa Puolaa Meißeniin, mutta Böömin Boleslav II ei pitänyt Puolan intressien laajenemisesta Meißeniin. Tällöin Boleslav II pyysi tukea Bayerin herttualta Henrik II Toraisalta. Boleslaus purki avioliittonsa liittoutuakseen Unkarin kanssa uuden avioliiton avulla, mutta Unkarista ei ollut juurikaan apua Böömiä vastaan, joten tämäkin avioliitto päättyi nopeasti vuonna 987. Seuraavaksi Boleslaus avioitui sorbiaatelistoon kuuluneen Dobromirin tyttären Emnildan kanssa. Avioliiton avulla Ostmarkin elbenslaavit tulivat tiiviimmin Puolan yhteyteen.
[muokkaa] Valtaannousu
Heti isänsä Mieszko I kuoleman jälkeen Boleslaus karkotti äitipuolensa Odan ja tämän alaikäiset lapset entiseen kotimaahansa Saksiin. Boleslaus tahtoi näin turvata oman vallanperimyksensä. Heti noustuaan herttuaksi, alkoi Boleslaus laajentaa valtakuntaansa taistelemalla pakanallisia luitzeneita vastaan, kuten hänen isänsä oli tehnyt yhdessä Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Otto III kanssa. Näin Boleslaus lisäsi vaikutusvaltaansa Elbenslaavien keskuudessa Böömin vaikutusvallan laskiessa. Apuna Boleslauksella oli Meißenin maakreivi Ekkehard, joka oli hänen äitinsä Dubrawkan poika tämän edellisestä avioliitostaan.

Boleslaus oli aktiivinen myös kirkollisissa asioissa. Hän siirsi vuonna 997 murhatun lähetyspiispa Adalbert Prahalaisen maalliset jäännökst Gneseen, jonna hän suunnitteli myös piispanistuimen perustamista. Vuonna 1000 keisari Otto III teki pyhinvaellusmatkan Gneseen. Puolalaiset historioitsijat pitävät keisarin käynnin tarkoituksena sitä, että hän olisi nostanut Boleslauksen kuninkaaksi. Boleslauksen kruunajaiset on kuitenkin järjestetty vuonna 1025. Keisarin vierailu joka tapauksessa nosti puolalaisen ruhtinaan arvoa. Hän pystyi mm. kuninkaan lailla asettamaan piispan virkaansa.
[muokkaa] Sodat keisari Henrik II:sta vastaan
Keisari Otto III kuoltua 1002 Meißenin maakreivi Ekkehard havitteli Saksan kuninkaan kruunua, mutta tuli murhatuksi. Sukulaisuuteen vedoten Boleslaus yritti liittää Meißenin valtapiiriinsä raja-alueena.
Kesäkuussa 1002 tapasi Boleslaus Saksan uuden kuninkaan Henrik II Merseburgissa, jossa he neuvottelivat Meißenin tulevaisuudesta. Neuvottelupaikan läheisyydessä puolalaiset joutuivat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, jonka syytä ei tiedetä, mutta josta Boleslaus syytti keisari Henrik II. Hallitsijoitten väliset suhteet olivat nyt kuitenkin lopullisesti vaurioituneet.
Muutaman viikon kuluttua Meißenin Ekkehardin poika, kreivi Hermann avioitui Boleslauksen tyttären Reglindisin kanssa. Vähän tämän jälkeen yritti Boleslaus sada Böömin vallantavoittelijan Vladivojin liittymään keisarin vastaiseen liittoutumaan, mutta turhaan. Maaliskuussa 1003 Boleslaus otti itse vallan käsiinsä Böömissä.
Nyt Boleslauksen valatakunta alkoi olla keisari Henrik II Pyhän mielestä vaarallisen laaja, ulottuen Böömistä Meißenin kautta Itämerelle ja vieläpä Tanksan katsottiin kuuluvan Boleslauksen valtapiiriin avioliiton kautta. Boleslauksen äidin Dubrawkan sisar Świętosława oli avioitunut Tanskan kuninkaan Sven Kaksiparran kanssa, joka tunnettiin keisari Henrik II Pyhän vastustajana. Henrik II yritti ratkaista Böömin ongelman tarjoamalla sitä läänityksenä Boleslaukselle, jolloin Boleslaus tunnustaisi keisasin alueen ylimmäksi hallitsijaksi, mutta Boleslaus ei tähän suostunut.
Tämän seurauksena Henrik II liittoutui pakanallisen lutizeenien kanssa aloittaen sodan Boleslauksea vastaan. Kamppailu keskittyi Böömiin, Prahan seudulle, jossa Boleslaus ei saanut aatelisilta eikä prahalaisilta juurikaan kannatusta. Henrik sai puolelleen Böömin laillisen vallanperijän Jaromirin. Sota eteni vuonna 1005 Puolan alueelle. Molemmat osapuolet olivat samanvahvuisia, joten sodankäynnissä ei suuria voittoja tullut kummallekaan osapuolelle, joten vuonna 1005 saatiin aikaan rauha. Keisari Henrik II irtisanoi rauhan vuonna 1007, jonka seurauksena Boleslaus hyökkäsi Magdeburgiin tuhoten sen pahasti. Henrik II vastasi tähän tekemällä sotaretken Puolaa vastaan vuonna 1010 ilman sen kummempaa menestystä. Merseburgissa solmittiin 1013 rauha. Boleslaus vastaanotti valtakunnan läänityksenä keisarilta Lausitzin ja Milzenerland. Tämän lisäksi hänen poikansa Mieszko II, hänen seuraajansa Puolan kuninkaana, meni avioliittoon keisari Otto III sisarentyttären Lothringenin Richezan kanssa. Henrik II ja sopivat myös keskinäisestä sotilaallisesta avusta. Vielä samana vuonna Henrik II lähetti sotajoukon Boleslauksen avuksi tämän lähtiessä sotaretkelle Kiovaa vastaan. Tämä retki oli kuitenkin sotilaallisesti tulokseton. Henrik II olisi nyt puolestaan tarvinnut tukea Italiaan suuntautuneelle sotaretkelleen, mutta Boleslaus ei lähettänyt keisarin avuksi sotilaitaan, mikä kiristi hallitsijoitten välejä suuresti. Henrikin II onnistui saada Boleslauksen poika, vallanperijä Mieszko II vangiksi. Välittäjien avulla hän pääsi pääsi vapaaksi.
Hallitijoitten välinen kädenvääntö jatkui vuonna 1015, jolloin Boleslaus lähti jälleen Kiovaan tukemaan poikapuolensa Swjatopolk I valtapyrkimyksiä. Henrik II puolestaan tuli mukaan tukemalla Jaroslav Viisasta. Kesällä 1017 Henrik II lähti joukkoineen Puolaan piirittämään Sleesiassa sijainnutta Nimptschin linnaa. Kiovan Jaroslaw Viisas hyökkäsi Puolaan idästä kukistaen puolalaiset. Kruununperillinen Mieszko joutui pakenemaan Böömiin. Rauha solmittiin 1018 Bautzenissa. Rauhansopimuksen sisältö on kuitenkin jäänyt hämärän peittoon. Boleslaus teki myöhemmin uuden, menestyksekkään sotaretken Kiovaan.
[muokkaa] Viimeiset vuodet ja merkitys
Keisari Henrik II kuoltua 1024 paavin lähettiläs tuli kruunaamaan Boleslauksen vuonna 1025 kuninkaaksi. Hän oli saavuttanut Itä-Euroopan mahtavimman hallitsijan aseman. Boleslaus oli innokas kristinuskon levittäjä puolalaisten keskuuteen. Taitavana kirkkopoliitikkona hän sai Puolan kirkon irrotetuksi Magdeburgin arkkipiispan alaisuudesta. Tosin vielä vuonna 1130 Magdeburgin arkkipiispa Norbert von Xanten yritti saada Puolan kirkkoa alaisuuteen. Boleslaus loi Puolasta suurvallan, jonka hänen poikansa Mieszko II kuitenkin nopeasti romutti.