Feissaus

Wikipedia

Feissaus tarkoittaa kansalaisjärjestöjen tapaa hankkia jäseniä ja tukijoita kasvokkain (engl. face-to-face, F2F tai direct dialog campaign, DDC) tapahtuvien tapaamisten avulla. Tyypillisesti tätä jäsenhankintaa harrastetaan kesäaikaan vilkasliikenteisillä paikoilla, kuten yliopistokaupungeissa ja festivaaleilla. Idea on alun perin tullut Greenpeaceltä Itävallasta, jonka hyvän toimivuuden myötä se aloitettiin Suomessa 2001. F2F-työtä valvoo Suomessa Etelä-Suomen lääninhallitus.

Feissarit ovat pääasiassa nuoria opiskelijoita, jotka saavat työstään tunti- ja/tai provissipalkkaa. Osa järjestöistä kouluttaa itse feissaajansa (esim. Amnesty International, Greenpeace, Unicef ja Suomen luontoliitto) ja osa käyttää ulkopuolista varainhankintayritystä [1], kuten WWF, SPR ja Kirkon Ulkomaanapu.

Feissari kulkevat tiimeinä julkisilla ja vilkasliikenteisillä alueilla pukeutuneena edustamansa järjestön väreihin. Hänen tarkoitus on pysäyttää ihmisiä keskustelua varten, jonka kuluessa hän esittelee edustamaansa järjestöä ja pyrkii vakuuttamaan kuuntelijan lahjoittamaan vapaavalintaisen summan kuukausilahjoituksena.

Monelle järjestölle tämä työ on vakiintunut parhaaksi varainhankintakeinoksi. Esim. reilun kuukauden kokeilujakson aikana SPR sai n. 2000 valtakirjaa toiminnallaan viidessä kaupungissa. Amnestyn 1,5 miljoonan euron vuosibudjetista 80 prosenttia on kuukausilahjoituksista kertyvää rahaa. F2F:n kautta mukaan tulleet ovat olleet vahvasti sitoutuneita lahjoitukseen; esim. Greenpeacellä vain n. 10 – 15 prosenttia lahjoittajista lopettaa tukemisensa.

[muokkaa] Kritiikki

Tämä varainhankintatapa on herättänyt närkästystä, sillä useat ihmiset eivät pidä siitä, että heitä häiritään kaduilla, mutta kuitenkin yleinen mielipide F2F:ää kohtaan niin lehdistössä kuin kaduilla työntekijöiden mukaan on ollut positiivinen. Suuri yleisö on ymmärtänyt, että tarkoituksena ei ole ärsyttää ihmisiä, vaan päinvastoin herättää ajatuksia ja kerätä tukea hyväntekeväisyyteen. Valitettavasti monien järjestöjen tehdessä samaa työtä voi feissareita kerääntyä tietyillä alueilla kiusaksi asti. Tämä on johtanut esimerkiksi Kööpenhaminassa eri järjestöillä tiukkaan yhteistyöhön, jotta samoilla alueilla ei olisi liikaa varainhankkijoita.

Toinen kritiikki koskee F2F:n kustannuksia. Vaikka F2F:n on kaikkein kustannustehokkain tapa hankkia lahjoituksia, on myös seuraavanlaisia kommentteja esitetty: "aiomme investoida katukampanjoinnilla ansaitsemiamme rahoja siten, että katukerääjien määrää lisätään ja jalkaudutaan uusille alueille", toteaa Ritka Heino Amnestystä [2].

[muokkaa] Tietoa muualla