Etelänukonkorento
Wikipedia
Etelänukonkorento | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Etelänukonkorento (Aeshna mixta) on yksi Euroopan yleisimpiä ukonkorentoja, Suomessa vähälukuinen syksyinen muuttovieras etelästä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja tunnistaminen
Koko: 56-65mm Päälentokausi: Euroopassa kesäkuusta joulukuuhun, Suomessa elo-lokakuu, päälentokausi elo-syyskuu. Etelänukonkorento on ukonkorennoksi pienikokoinen; kooltaan se on samaa luokkaa kuin karvaukonkorento ja pohjanukonkorento, eli selvästi yleistä siniukonkorentoa pienempi. Muodoltaan se on muita ukonkorentoja lyhytruumiisempi ja töpäkämpi, lennon ollessa usein selvästi ylösalas heittelehtivää. Otsa on vaaleampi kuin muilla ukonkorennoilla, olkajuovat ovat hyvin lyhyet ja kapeat. Keskiruumiin sivuilla on leveät vaaleat raidat, jotka ovat koiraalla keltaiset ja naaraalla vaaleankellertävät. Koiraan takaruumis on musta selkein sinisin kirjailuin, ja takaruumiin etuosan sivut ovat laajalti siniset. Paras ja varmin tuntomerkki on kuitenkin takaruumiin 2. jaokkeen selkeä keltainen T- tai naulakuvio, jota reunustaa musta. Toisen jaokkeen alareuna on sininen. Samankaltainen T-kuvio on vain naaras-kirjoukonkorennolla, joka kuitenkin eroaa etelänukonkorennosta mm. leveiden olkajuovien ja suuremman koonsa avulla. Perälisäkkeet ovat pitkät.
Naaras on kuten koiras, mutta väritys on ruskea ja ne kuviot, jotka koiraalla ovat sinisiä, ovat naaraalla keltaisia. Naaraan yleisväritys on hailakka, takaruumiin etuosan ja keskiruumiin sivujen ollessa hyvin vaaleat.
[muokkaa] Elinympäristö
Lähes kaikenlaiset seisovat makeat vedet, joissa runsas kasvillisuus. Suomessa havaitaan useimmiten rannikon tuntumassa, tällöin usein saarissa, merenlahdilla, rannikon niemillä, kaupunkien puistoissa, puutarhoissa jne., usein kaukana vedestä.
[muokkaa] Esiintyminen
Etelänukonkorento löydetiin Suomesta ensimmäisen kerran Porvoosta syksyllä 2002. Tämän jälkeen on lajin havaittu olevan melko tavallinen vieras etelärannikolla elo-syyskuussa, ja 2006 havaittiin useita kymmeniä yksilöitä. Lajin esiintyminen meillä lienee toistaiseksi lähinnä Baltian harhailijoiden varassa, [1] sillä lisääntymistä ei ole toistaiseksi todistettu. Etelänukonkorentojen syksyiset vaellukset osuvat yksiin etelänpuoleisten tuulien kanssa. Vuoden 2006 voimakas vaellus selittynee osin Keski-Euroopan ja Baltian hyvin voimakkaalla vaelluksella.
Euroopassa laji on levittäytynyt kovaa vauhtia kohti pohjoista ja on esim. Britannian eteläosissa syksyisin tavallisin ukonkorentolaji.
[muokkaa] Lähteet
- Dijkstra, K-D: Field Guide to the Dragonflies of Britain and Europe, 2006
- Powell, D: A Guide to the Dragonflies of Great Britain, 1999
- Askew, R.R: The Dragonflies of Europe, 2004
- Karjalainen, S: Suomen Sudenkorennot, 2002
- Hämäläinen, M: Sahlbergia 8:49-54
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Hämäläinen, M.: Etelänukonkorennon Aeshna mixta vaellukset Suomeen 2002-2003, Sahlbergia 8: 49-54, 2003