Havaitseminen
Wikipedia
Havaitseminen on aistien havaintomaailmasta tuottaman tiedon vastaanottamista, järjestelyä ja tulkintaa. Kognitiotiede tutkii havaitsemista pohjaten työnsä toisaalta psykologiaan, toisaalta filosofiaan.
Ihmisellä on viisi aistia, näköaisti, kuuloaisti, hajuaisti, makuaisti ja tuntoaisti. Kuudennesta aistista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä telepatiaa tai muuta paranormaalia, jota ei tieteellisesti ole todennettu.
Immanuel Kant luonnehtii omaa epistemologista näkemystään havaitsemisesta kirjassaan Puhtaan järjen kritiikki. Hän esittää teoriansa skeemoista, joka on hämmästyttävästi vielä nykyneurologiankin tietojen mukaista. Nykyisissä kognitiotieteissäkin käytetään vielä jonkin verran Kantilaista käsitteistöä.
Hänen mukaansa aistiaines, joka aivoihimme välittyy, on kohtalaisen raakaa. Aivot poimivat sieltä tiettyjä muotoja ja tiettyjä rakenteita, joita se sovittaa yhteen skeemojen kanssa. Kaksi pitkää korvaa, pyöreä kuono ja paljon karvaa yhdistetään jänikseen, kun taas neljä rengasta ja valot yhdistetään autoon. Aivot ovat täynnä tällaisia skeemoja, eli rakennekuvauksia, joita aivot jatkuvasti sovittavat havaintoaineksen päälle jäsentääkseen sitä.
Skeemoja on toisaalta laveampia, kuten yleisiä esineitä erottelevia skeemoja sekä tarkempia yksityiskohtiin liitettäviä skeemoja, kuten naamojen skeemat tai sanojen skeemat. Tämän takia kirjoitusvirheitä on niin vaikea huomata ja sanoissa ei oikeastaan juuri muulla ole väliä, kuin ensimmäisellä ja viimeisellä kirjaimella ja yleisesti samankaltaisella muodolla.
Skeemat toimivat myös muissa aisteissa. Tällainen malli selittää, esimerkiksi minkä takia suomalainen erottaa kansainvälisessä ravintolassa monikielisestä puheensorinasta juuri suomenkielisen puheen. Aivot poimivat automaattisesti ja tiedostamatta kuulluista äänistä tuttuja rakenteita, ja erityisen tutut rakenteet nousevat esille erityisen hyvin.
BBC-televisiokanavalla esitetään Brainstorm-nimistä tv-sarjaa, jossa tutkitaan aivoja ja niiden osuutta havaitsemisessa. Eräässä sarjan jaksossa esiteltiin onnettomuuksissa aivovamman saaneita. Eräältä mieheltä oli aivovaurion seurauksena kadonnut kasvoja erotteleva skeemajärjestelmä, eikä hän yksinkertaisesti tunnistanut edes omia kasvojaan valokuvasta. Toisella miehellä vamma oli pahempi, eikä hän kyennyt tunnistamaan minkäänlaisia esineitä. Hän oli yksinkertaisesti opetellut ulkoa, että "jos se on iso, sininen ja ylhäällä, se on taivas".
Immanuel Kantin mukaan ihminen havaitsee kahdella tasolla. Aikainen näköjärjestelmä järjestää kolmiulotteisen jäykkyysoletuksen ja pysyvän esineen skeeman avulla havaintoaineksen spatiaalisiin kolmiulotteisiin esineisiin. Myöhäinen näköjärjestelmä on lingvistinen ja käsitteellinen ja siellä aivomme antavat nimen sekä merkityksen eri esineille. David Marrin neuropsykologiset havainnot ihmisen näköjärjestelmästä ovat antaneet täysin samankaltaista tietoa.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Enqvist, Kari (1998). Olemisen porteilla. Porvoo: Helsinki: Juva: WSOY. (2.–3. p. 1999. – 4. painos 2004.) ISBN 951-0-22915-6