Avaruuskävely

Wikipedia

Avaruuskävelyllä tarkoitetaan avaruusaluksen ulkopuolella ihmisen suorittamaa tehtävää. Avaruuskävelyn suorittava astronautti liikkuu pienten RCS-rakettien avulla asteittain itsensä ympäri tai lineaarisesti. Rakettien ansiosta astronautin ei tarvitse pitää kiinni aluksesta vaan voi leijua sen vieressä molemmat kädet vapaina työtä varten.

Suurin osa avaruuskävelyistä suoritetaan avaruussukkulasta kansainvälisen avaruusaseman lähistöllä. Avaruuskävelyiden aikana yleensä huolletaan satelliittia tai avaruusasemaa. Jos astronautti joutuu liian kauas sukkulasta, sukkula voidaan ohjata helposti astronautin luokse, ja jopa poimia robottikäsivarrella (jos astronautti ei voi esimerkiksi tajuttomuuden takia itse telakoitua).

Avaruuskävely voidaan suorittaa myös planeetan tai kuun pinnalla, kuten Apollo-ohjelmassa.

Astronautti Edward White Yhdysvaltain ensimmäisellä avaruuskävelyllä 3. kesäkuuta 1965 Gemini 4-avaruuslennolla
Suurenna
Astronautti Edward White Yhdysvaltain ensimmäisellä avaruuskävelyllä 3. kesäkuuta 1965 Gemini 4-avaruuslennolla


[muokkaa] Merkittäviä avaruuskävelyjä

  • Ensimmäisen avaruuskävelyn ilman vaijeria teki Bruce McCandless II 7. helmikuuta 1984 Challenger-lennon STS-41-B aikana. Samaan avaruuskävelyyn osallistui myös Robert L. Stewart. Avaruuskävely kesti 5 tuntia 55 minuuttia.
  • Ensimmäinen naisavaruuskävelijä oli Svetlana Savitskaja 25. kesäkuuta 1984 Saljut 7-avaruusasemalta.
  • Ensimmäinen amerikkalainen naisastronautti avaruuskävelyllä oli Kathryn D. Sullivan 11.lokakuuta 1984 Challenger-lennolla STS-41-G.
  • Ensimmäisen avaruuskävelyn sukkulan korjaamiseksi kesken lennon suoritti Steve Robinson 3. elokuuta 2005, STS-114-lennolla. Robinson lähetettiin poistamaan kaksi irtonaista lämpökilven tiivistettä, joiden arveltiin voivan vahingoittaa sukkulaa sen palatessa ilmakehään. Robinson poisti onnistuneesti tiivisteen sukkulan ollessa telakoituna Kansainväliseen avaruusasemaan.
  • Pisimmän avaruuskävelyn, 8 tuntia 56 minuuttia on tehnyt Susan J. Helms.

[muokkaa] Avaruuskävelyyn liittyviä riskejä

Avaruuskävely on vaarallinen tapahtuma monesta eri syystä. Pääasiallinen vaara on törmäys avaruusromukappaleen kanssa. Ratanopeus 300 km maanpinnan yläpuolella (tyypillinen korkeus avaruussukkulalennolla) on 7,7 km/s. Tämä vastaa kymmenkertaista luodin nopeutta, joten pienellä hiukkasella, joka massa on vain sadasosa luodin massasta, on luotia vastaava liike-energia. Tällainen kappale on esimerkiksi maalilastu tai hiekanjyvänen. Jokainen avaruuslento synnyttää lisää avaruusromua, joten tämä vaara suurentuu jatkuvasti.

Toinen syy avaruuskävelyjen vaarallisuuteen on se, että avaruudessa vallitsevia olosuhteita on vaikea simuloida ennen avaruuslentoa. Avaruuskävelyitä ei yleensä käytetä rutiinitehtäviin niiden vaarallisuuden takia. Avaruuskävelyt suunnitellaan yleensä myöhäisessä vaiheessa esim. yllättävien ongelmien ilmetessä.

Muita vaaroja ovat avaruuskävelijän joutuminen eroon aluksestaan tai avaruuspuvun puhkeaminen, joka johtaa puvun paineen alenemiseen, josta voi seurata hapenpuute ja kuolema, mikäli avaruuskävelijää ei saada riittävän nopeasti paineistettuun alukseen.

Yksi astronautti on kokenut avaruuspuvun puhkeamisen. Sukkulalennon STS-37 aikana pieni sauva puhkaisi avaruuspuvun hansikkaan yhden astronauteista ollessa avaruuskävelyllä. Astronautin nimeä ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta se oli joko Jerry L. Ross tai Jay Apt. Tässä tapauksessa kuitenkin puvun puhkaissut esine, joka haavoitti myös astronautin kättä, ei irronnut reiästä, eikä näin ollen aiheuttanut merkittävää paineen alenemista. Itse asiassa puvun puhkeamista ei edes huomattu ennen kuin astronautit olivat palanneet avaruussukkulaan.

Aleksei Leonovin historiallinen avaruuskävely ei sujunut ongelmitta, vaikka ongelmista vaiettiin tapahtuman aikaan. Leonovin avaruuspuvun kerrotaan olleen ylipaineistettu, ja se piti tyhjentää nopeasti, jotta kosmonautti saattoi palata ilmalukkoon. Koska Leonovin hengitysilma oli Maan ilmakehän ilman kaltaista seosta, veren happikuplat aiheuttivat sukeltajantaudin, jota normaalisti esiintyy syvänmerensukeltajilla, jotka palaavat pintaan liian nopeasti.

Vuoteen 2006 mennessä ei ole tapahtunut yhtään vakavaa avaruuskävelyonnettomuutta, eikä yksikään astronautti tai kosmonautti ole koskaan kuollut avaruuskävelyn aikana. Tästä huolimatta avaruuskävelyllä kehitellään turvallisempia vaihtoehtoja, kuten kauko-ohjattavia robotteja.

[muokkaa] Katso myös