Kasaarit

Wikipedia

Kasaarit olivat turkinsukuinen puolipaimentolaiskansa, joka hallitsi 700-900-luvuilla suuria osia Ukrainaa, Etelä-Venäjää, Kaukasiaa ja Kazakstania. Juutalaisuudesta tuli kasaarien valtakunnan virallinen uskonto 700- ja 800-lukujen vaihteessa. Kasaarien valtakunnan on sanottu olleen Euraasian läntisten aroseutujen voimakkain valtio ennen Tshingis-kaanin aikaa.

Ensimmäinen merkittävä historiallinen maininta kasaareista on 620-luvulta jolloin kasaarit auttoivat Bysantin keisari Herakleiosta sodassa persialaisia vastaan. 600- ja 700-luvuilla kasaarit taistelivat arabeja vastaan kaksi sotaa ja pysäyttivät näiden etenemisen Kaukasukselle.

Kasaarivaltakunta kukoistuskaudellaan n. vuonna 820. Vaaleansininen alue valtakunnan varsinainen alue, tummansinisellä merkitty vaikutusalue. Valkoisella merkityt nimet kasaarien vasalliheimoja.
Kasaarivaltakunta kukoistuskaudellaan n. vuonna 820. Vaaleansininen alue valtakunnan varsinainen alue, tummansinisellä merkitty vaikutusalue. Valkoisella merkityt nimet kasaarien vasalliheimoja.

Itil nykyisen Astrahanin lähellä oli kasaarien valtakunnan pääkaupunki. Volgan alajuoksu ja Ksapianmeren puoleinen Pohjois-Kaukasus oli kasaarivaltakunnnan ydinaluetta. Lakiensa, suvaitsevaisuutensa ja kansainvälisyytensä ansiosta kasaarit muodostivat tärkeimmän taloudellisen yhteyden Itämeren alueen ja Bagdadin ympärille keskittyneen muslimi-imperiumin välillä. 700–800-luvuilla monet itäslaaviheimot maksoivat veroja kasaareille. Heidän vaikutusvaltansa alkoi vähetä kuin varjagisoturi Oleg siirtyi Novgorodista etelään, karkotti kasaarit Kiovasta ja perusti Kiovan Rusin noin vuonna 880. Kasaarien vaikutusvalta väheni edelleen 900-luvulla slaavien ja turkinsukuisten paimentolaisten invaasion myötä.

Kiovan suuriruhtinas Svjatoslav tuhosi valtakunnan vuonna 967. Tämä kuitenkin aiheutti sen, että petšenegit pääsivät tunkeutumaan Venäjälle.

[muokkaa] Kasaarit ja juutalaisuus

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.


Mm. turkkilaisia šamaaniuskontoja harjoittaneiden kasaarien yläluokka kääntyi juutalaisuuteen 700-luvulla ja 800-luvun alussa, mahdollisesti jopa kansan enemmistö. Bysanttilaislähteiden mukaan koko kaanikunnan väestö oli 800-luvulla juutalaista. Juutalaiset hautaustavat levisivät koko kansan piiriin. Syiksi on esitetty alueen vaikutusvaltaisia juutalaiskauppiaita, uskonnollisia pohdiskeluja sekä halua tulla toimeen voimistuvien kristinuskon ja islamin kanssa "neutraalina osapuolena". Bysanttilaislähteet kertovat, että syy juutalaisuuden omaksumiseen oli halu olla neutraali kristittyjen bysanttilaisten ja islamilaisten arabien konfliktissa.

Islamilaisissa maissa usein väitetään itäisten eli aškenasijuutalaisten olevan kasaareja ja siis peräisin muualta kuin Israelin alueelta. Tämä ilmeisesti ei pidä paikkaansa. Kasaarit katosivat historiasta vuoden 1100 paikkeilla, ja viimeinen maininta heistä on Carpinilta 1240-luvulla. Aškenasien Y-DNA osoittaa, että heidän isälinjansa tulevat Lähi-idästä. Mitokondrio-DNA:sta päätellen äitilinjat ovat katkenneet, ts. kussakin linjassa joku esi-isistä on ottanut ei-juutalaisen vaimon. Yli tuhannessa vuodessa kuitenkin juutalaisten keskuudessa on eri juutalaisryhmien keskuudessa solmittu paljon seka-avioliittoja, ja näin alkuperäinen Lähi-idän geneettinen aines on sekoittunut muualta tulleeseen geenipooliin. Koska juutalainen syntyperä lasketaan äidin puolelta, mutta koska myös juutalaismiehet harvoin menevät muiden kuin juutalaisnaisten kanssa naimisiin, on mahdollista että suuri määrä äidinpuoleisesta mitokondrio-DNA:sta tulee kasaareilta.


Tämä historiaa käsittelevä artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.