Berliinin S-Bahn

Wikipedia

Berliinin S-Bahn
Karte S-Bahn Berlin
Liikennöintialue Verkehrsverbund Berlin-Brandenburg (VBB)
Linjoja 16
Verkon pituus 331 km
Asemia 155
Työntekijöitä 3 814
Kalusto BR 480, BR 481/482, BR 485/885
Virransyöttö 750 V virtakisko, jota kosketaan alhaalta (vertaa Helsingin metro)
S-Bahnin logo

Berliinin S-Bahn on raskas kaupunkirautatie, joka on erillään muusta rautatieverkosta. Se on Saksan vanhin. Se muodostaa yhdessä U-Bahnin kanssa Berliinin joukkoliikenteen tukirangan. Järjestelmällä on paljon yhtäläisyyksiä Helsingin metron kanssa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Linjat

Nykyisin Berliinissä on 16 S-Bahn-linjaa ja 155 asemaa. Verkon pituus on 331 kilometriä.

Linjatunnuksen ensimmäinen numero kertoo reitin pääpiirteistä (esimerkiksi 4 tarkoittaa Ringbahnia) ja toinen numero haaroittumisesta pääreitiltä.

Linja Reitti Asemia Käytetettävät rataosuudet
S1 Potsdam Hauptbahnhof ↔ Oranienburg 37 Wannseebahn, Nord-Süd-Tunnel, Nordbahn
S2 Blankenfelde ↔ Bernau 28 Dresdener Bahn, Nord-Süd-Tunnel, Stettiner Bahn
S26 Teltow Stadt ↔ Potsdamer Platz 11 Anhalter Bahn
S3 Ostbahnhof ↔ Erkner 13 Schlesische Bahn
S41 Gesundbrunnen – Papestraße – Gesundbrunnen 27 Ringbahn (myötäpäivään)
S42 Gesundbrunnen – Papestraße – Gesundbrunnen 27 Ringbahn (vastapäivään)
S45 Schönefeld ↔ Gesundbrunnen 26 Güteraußenring, Görlitzer Bahn, Ringbahn
S46 Königs Wusterhausen ↔ Gesundbrunnen 28 Görlitzer Bahn, Ringbahn
S47 Spindlersfeld ↔ Gesundbrunnen 23 Görlitzer Bahn, Ringbahn
S5 Westkreuz ↔ Strausberg Nord 30 Stadtbahn, Ostbahn
S7 Wannsee ↔ Ahrensfelde 26 Wetzlarer Bahn, Stadtbahn, Wriezener Bahn
S75 Spandau ↔ Wartenberg 27 Spandauer Vorortbahn, Stadtbahn, Außenring
S8 Zeuthen ↔ Hennigsdorf 26 Görlitzer Bahn, Ringbahn, Kremmener Bahn
S85 Grünau ↔ Waidmannslust 20 Görlitzer Bahn, Ringbahn, Nordbahn
S86 Nordbahnhof ↔ Birkenwerder 12 Stettiner Bahn, Außenring
S9 Schönefeld ↔ Spandau 28/29 Güteraußenring, Görlitzer Bahn, Stadtbahn, Spandauer Vorortbahn

[muokkaa] Historia

Ensimmäinen sähkökäyttöinen S-Bahn-juna
Suurenna
Ensimmäinen sähkökäyttöinen S-Bahn-juna

S-Bahn avattiin vuonna 1924. Se syntyi, kun höyryjunin liikennöity paikallisjunaverkosto muutettiin virtakiskolliseksi.. Linjasto oli lähinnä maan päällä, mutta myös tunneliosuuksia oli jo tuolloin..

Postdamer Plazin asema
Suurenna
Postdamer Plazin asema

Deutsche Reichsbahn toimi verkon liikennöijänä aluksi. Paikallisliikenneverkko saatiin sähköistettyä vuoteen 1929 mennessä, ja ajatukset kääntyivät uuteen projektiin: tunneli yhdistämään pohjoiset ja eteläiset verkot. Nord-Süd-Tunnelina nykyisin tunnettu väylä rakennettiin Natsien toimesta ja avattiin kahdessa osassa. Ensin avattiin reitti pohjoisesta Unter den Lindenille. Tämä avautui ajoissa Berliinin olympialaisia varten vuonna 1936. Loput yhteydestä Potsdamer Platzin kautta avattiin toisen maailmansodan alun jälkeen lokakuussa 1939.

Sota sulki useita S-Bahnin osuuksia. 2. toukokuuta 1945 perääntyvät SS-joukot täyttivät Nord-Süd-Tunnelin vedellä. Uhrien määrää ei tiedetä, mutta jopa 200 ihmisen arvellaan menehtyneen, koska tunnelia käytettiin väestönsuojana ja sotasairaalana. Liikenne palasi tunneliin vuonna 1947.

Berliinin jaon jälkeen liittoutuneet päättivät Deutsche Reichsbahnin (DR), joka oli Itä-Saksan rautatieyhtiö, liikennöivän S-Bahnia Berliinin kaikilla sektoreilla.

Idän ja lännen suhteiden kylmetessä kylmän sodan alkaessa S-Bahn joutui välikappaleeksi. Junia liikennöitiin yhä kaikilla alueilla, mutta Itä-Saksan rajoilla suoritettiin maahantulotarkastukset. Vuodesta 1958 osa junista kulki pysähtymättä Länsi-Berliinin läpi, jottei tarkastuksia tarvittaisi. Tästä lähtien Itä-Saksa kielsi valtion työntekijöitä matkustamasta S-Bahnilla Länsi-Berliinin alueella.

13. elokuuta 1961 Berliinin muuri jakoi kaupungin, ja samalla joukkoliikenneverkon, kahtia. Friedrichstraßesta tuli pääteasema molempien puolien liikenteelle. Asema jaettiin kahteen alueeseen. Länsi-berliiniläiset saivat vaihtaa S-Bahn linjoilta toisille ja U-Bahnille ilman rajatarkastusta, vaikka asema sijaitsikin Itä-Berliinissä. DDR pyöritti asemalla liikettä, josta Länsi-Berliinin asukkaat saattoivat ostaa länttä halvemmalla ylellisyystuotteita. Friedrichstraßen asemasta tuli tärkein rajanylityspaikka joukkoliikenteellä lännestä itään matkustaneille. Nord-Süd-Tunnel oli vain lännen käytössä. Suhteellisen lyhyt Itä-Berliinissä sijainnut rataosuus ajettiin pysähtymättä. Myös Ringbahnilla linjat katkaistiin: pohjoisessa lännen linjat päättyvät Gesundbrunneniin ja itäiset Schönhauser Alleelle; kaakossa läntiset linjat päättyivät Sonnenalleelle ja Köllnische Heidelle, kun itäiset päättyivät Treptower Parkiin sekä Baumschulenwegille.

Länsi-berliiniläiset boikotoivat S-Bahnia, koska se oli Itä-Saksan liikennöimä ja matkalipun ostaminen nähtiin kommunismin tukemisena. Parin päivän sisällä muurin pystyttämisestä BVG ryhtyi liikennöimään bussilinjoja, jotka kulkivat S-Bahn ratojen varsia ja tarjosivat vaihtoehtoisen matkustustavan. Vuosia laskeneen matkustajamäärän sekä länsi-berliiniläisten työntekijöiden ja itä-berliiniläisten työnantajien välisten erimielisyyksien johdosta lähes koko S-Bahn suljettiin lännessä lakon jälkeen syyskuussa 1980. Stadtbahnilla Westkreuzilta Friedrichstraßelle ja Nord-Süd-Tunnelissa Frohnaun, Friedrichstraßen, Lichtenraden ja Wannseen välillä liikennöitiin yhä 20 minuutin vuorovälillä.

Idässä S-Bahn kasvoi ja siitä tuli joukkoliikenneverkon tukiranka, koska suurin osa U-Bahn verkosta oli lännessä.

9. tammikuuta 1984 BVG ryhtyi liikennöimään S-Bahnia Länsi-Berliinissä. Yhtä linjaa liikennöitiin Stadtbahnilla ja kahta Nord-Süd-Tunnelissa. Saksojen yhdistämisen jälkeen S-Bahnin parantamisen eteen on nähty paljon vaivaa. S-Bahn asetettiin kansallisen rautatieyhtiön hoitoon koko Berliinissä. Ringbahn saatiin takaisin käyttöön vuonna 2002.

[muokkaa] Sähköistys

Listassa on ensimmäisen lähdön päiväys ja rataosuus.

[muokkaa] Kalusto

Baureihe 475 -juna joulukoristein
Suurenna
Baureihe 475 -juna joulukoristein
Baureihe 477
Suurenna
Baureihe 477
Baureihe 480
Suurenna
Baureihe 480
Bauhreihe 481
Suurenna
Bauhreihe 481
481-sarjan sisätiloja
Suurenna
481-sarjan sisätiloja
Baureihe 485
Suurenna
Baureihe 485
Panoramajuna
Suurenna
Panoramajuna

[muokkaa] Baureihe ET 168

Nämä Oranieburg-malleina tunnetut junat olivat liikenteessä vuodesta 1925 vuoteen 1962. Niillä oli 460 kW tehoa ja 80 km/h huippunopeus.

[muokkaa] Baureihe ET 169

Bernau-malleina tunnetut junat otettiin käyttöön vuonna 1924. Ne olivat 67,4 metriä pitkiä. Tehoa junassa oli 416kW; huippunopeus oli 70 km/h. Istuimet olivat 2+2 asetelmassa. Junat poistuivat liikenteestä vuonna 1962.

[muokkaa] Baureihe ET 170.0

Näitä 37,34 metriä pitkiä 70,4 tonnisia yksiköitä rakennettiin kaksi kappaletta. 560 kW teholla nämä 112 istumapaikkaa omanneet yksilöt ylsivät 90 km/h huippunopeuteen. Junat olivat liikenteessä vuodesta 1959 vuoteen 1970. Ne romutettiin vuonna 1974.

[muokkaa] Baureihe 475

Vuosina 1928-1933 rakennettiin kahta eri tyyppiä olevia 475-junia. Stadtbahn-mallit olivat nidottuja ja Wannseebahn-mallit hitsattuja. Yksikön pituus oli 35 460 mm ja tyhjäpaino 65,5 tonnia; istumapaikkoja oli. 80 km/h huippunopeus saavutettiin 440 kW teholla. Junat vedettiin liikenteestä vuonna 1997.

[muokkaa] Baureihe 476

Nämä junat olivat modernisoituja Baureihe 475 -junia. Niiden käyttö lopetettiin vuonna 2000.

[muokkaa] Baureihe 477

Vuosina 1938-1944 rakennettiin näitä 35 460 mm pitkiä 67,4 tonnia painavia yksiköitä. 110 istumapaikkaa omaava yksikkö pääsi 80 km/h vauhtiin 440 kW:n teholla. Nämä junat poistuivat käytöstä vuonna 2003.

[muokkaa] Baureihe 480

Vuodesta 1986 lähtien näitä junia on tehty yhteensä 85 yksikköä. Vaunuparin pituus on 36,8 metriä ja paino 60 tonnia. Vaunussa on 46 istuma- ja 100 seisomapaikkaa. Jokaisessa vaunussa on neljä 90 kW moottoria. Huippunopeus on 100 km/h. Nämä junat ovat yhä liikenteessä.

[muokkaa] Baureihe 481

Nämä junat ovat S-Bahnin moderneimpia. Yksiköitä on yhteensä 500. Jokaisessa 37 metriä pitkässä 59 tonnia painavassa yksikössä on 94 istuinta ja 200 seisomapaikkaa. Yksikön kuusi 100 kW:n moottoria riittävät 100 km/h huippunopeuteen. Helsingin metron 200-sarjan junat ovat näiden junien suurennettuja versioita.

[muokkaa] Baureihe 485

Nämä Itä-Saksasta periytyneitä yksiköitä rakennettiin vuodesta 1987 alkaen kaikkiaan 166 kappaletta. 36,2 metriset, 60 tonniset, yksiköt omaavat 100 istumapaikka ja 253 seisomapaikkaa. Neljä 150 kW:n moottoria antaa junalle huippunopeudeksi 90 km/h.

[muokkaa] Panoramajuna

Entisestä 477-sarjan junasta on muokattu suuri-ikkunainen näköalajuna.

[muokkaa] Onnettomuudet

S-Bahnilla ei ole tapahtunut ainuttakaan kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Tosin esimerkiksi junan ulkopuollella roikkuneita ja sieltä putoamalla tai johonkin osumalla kuolleita ei lasketa onnettomuuksiksi.

24. syyskuuta 1989 viideltä aamulla 477-sarjan juna ajoi päätepuskimen läpi ja tömäsi Bernaun asemarakennukseen.

Iltaruuhkassa 11. helmikuuta 2000 vaunu 480 053 paloi täysin Yorckstraßen asemalla. Valvomo oli havainnut savua, ja juna oli evakuoitu. Juna oli juuri jättänyt Nord-Süd-Tunnelin taakseen, kun palo syttyi. Palon syyksi paljastui rikkinäinen 750 voltin kaapeli, johon junan virroitin oli osunut.

10. elokuuta 2004 480-sarjan juna paloi maanalaisella Anhalter Bahnhofilla täysin. Vain henkilökunnan nopea toiminta esti katastrofin. Asema kärsi vakavia vaurioita.

[muokkaa] Katso myös

Commons
Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Berliinin S-Bahn.

[muokkaa] Aiheesta muualla