Antti Isotalo (jääkäri)
Wikipedia
Antti Isotalo (1895 Alahärmä - 17. maaliskuuta 1964 Seinäjoki), kuuluisan puukkojunkkarin Antti Isotalon pojanpoika, oli alahärmäläinen jääkäri ja heimosoturi. Oman ilmoituksensa mukaan hän oli puoluekannaltaan "puolueeton antikommunisti".
Antti Isotalo sai kotitilansa isännyyden vuonna 1908, kun hänen isänsä Juha kuoli puukotettuna. Isotalo lähti lokakuussa 1915 Ruotsin kautta jääkäriksi Saksaan ja saapui Lockstedtin koulutusjoukon ensimmäiseen komppaniaan eli Jääkäripataljoona 27:ään 20. lokakuuta. Kuukauden kuluttua hänet käskettiin takaisin Suomeen värväämään lisää jääkäreitä. Hän saapui väärennetyn passin turvin kotiseudulleen ja aloitti toiminnan heti. Isotalo saattoi esiintyä julkisestikin nuorisoseuran järjestämissä tilaisuuksissa rohkaisemassa lähtemään Saksaan.
Isotalo värväsi kymmeniä miehiä jääkäreiksi puolen vuoden aikana kunnes siirtyi Ruotsiin poliisien pidätysyrityksen jälkeen ja siitä edelleen Saksaan heinäkuun lopulla 1916. Isotalo osallistui Latvian taisteluihin muiden jääkärien mukana ja palasi sieltä Suomeen. Epäonnistuneen tehtävän jälkeen hän siirtyi parin viikon päästä Ruotsiin ja vuoden 1917 tammikuussa oli joutua pidätetyksi. Isotalo palasi pataljoonaan, osallistui sabotaasi- ja sissikoulutukseen Polangenissa ja palasi Suomeen helmikuussa 1918. Pataljoonassa hän saavutti Hilfsgruppenführerin (ryhmän varajohtaja) sotilasarvon.
Jääkäripataljoonan vannoessa sotilasvalansa Trinitatis-kirkossa Libaussa 13. helmikuuta 1918 Isotalo oli pataljoonan lippualiupseeri.
Sisällissodassa Isotalo oli joukkueenjohtajana ja haavoittui Tampereen taisteluissa vasempaan reiteensä.
Lokakuussa 1918 Isotalo erosi armeijasta. Hän alkoi viljellä maatilaansa ja oli Alahärmän suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Isotalo ei voinut vammansa vuoksi osallistua Vienan retkeen ja oli jo menossa Viron vapaussotaan mutta alkoikin värvätä väkeä Aunuksen retkelle. Aunuksessa hän toimi komppanian vahvuisen joukkonsa johtajana. Isotalo osallistui vielä Itä-Karjalan kansannousuun heimosotureista kootun joukon johtajana 1921-22.
Sotien välisenä aikana Isotalo kävi Australiassa kirvesmiehenä 1924-1927, meni naimisiin ja sai kolme poikaa ja tyttären. Hän oli pankinjohtajana ja Alkon tehtävissä. Isotalo osallistui Lapuan liikkeen ja IKL:n toimintaan ja oli mukana Mäntsälän kapinassa pohjalaisjoukkonsa johtajana.
Talvisotaan Isotalo ei osallistunut vatsahaavan vuoksi paitsi sodan aikana Seinäjoen varuskunnan komendanttina ja sen lopulla toimi hetken aikaa Kannaksella jääkäritoverinsa ja ystävänsä Matti Laurilan rykmentin esikunnassa. Jatkosodassa hän taisteli luutnanttina Itä-Karjalassa ja kotiutettiin iän perusteella kesäkuussa 1942.
Toisen maailmansodan jälkeen Isotalo oli Alkon paikallisjohtajana 1945-1958. Antti Isotalo kuoli Seinäjoella 17. maaliskuuta 1964.
Kuten isoisänsä myös pojanpoika on päässyt laulun aiheeksi: Kuularuiskulaulussa lauletaan: "Tuli Isontalon Antti, Härmästä päin / kera joukkojen rynnistäväin."
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Niinistö, Jussi (1998): Suomalaisia soturikohtaloita. Helsinki : Suomalaisuuden liitto. ISBN 951-96348-5-1.
- Vahtola, Jouko (2003): Nuorukaisten sota : Suomen sotaretki Aunukseen 1919. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-14850-8.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Antti Isotalo Suomalaisuuden liiton sivuilla.