Fuusiojazz

Wikipedia

Miles Davisin vuonna 1969 levytetty tupla-albumi, Bitches Brew, on fuusiojazzin kulmakiviä.
Suurenna
Miles Davisin vuonna 1969 levytetty tupla-albumi, Bitches Brew, on fuusiojazzin kulmakiviä.
Herbie Hancockin Headhunters (1973) on jazz-funk -tyylin tunnetuin albumi
Suurenna
Herbie Hancockin Headhunters (1973) on jazz-funk -tyylin tunnetuin albumi
 Return to Forever siirtyi lattarijazzista avaruus-rockiin levyllä Hymn of the Seventh Galaxy (1973)
Suurenna
Return to Forever siirtyi lattarijazzista avaruus-rockiin levyllä Hymn of the Seventh Galaxy (1973)
Mahavishnu Orchestran debyyttilevy, The Inner Mounting Flame (1971)
Suurenna
Mahavishnu Orchestran debyyttilevy, The Inner Mounting Flame (1971)

Fuusiojazz (tai lyhyemmin fuusio) on 1960-luvulla syntynyt musiikin suuntaus, joka yhdistää elementtejä jazzista, pop-musiikin eri suuntauksista, kuten rockista, sekä usein myös eri maiden etnisestä musiikista.

Sisällysluettelo

Fuusion monipuolinen traditio

Fuusio ei ole varsinaisesti musiikintyyli, koska se tarkoittaa periaatteessa mitä tahansa musiikkia, jossa jazz-muusikot yhdistävät jazzin ja jonkun pop-musiikin tai etnisen musiikin tyylin piirteitä keskenään. Voidaan erikseen puhua esimerkiksi "jazz-rockista", "jazz-funkista" tai "world-fusionista". Fuusio on siis ennemminkin musiikillinen traditio tai lähestymistapa kuin yksittäinen tyylisuuntaus. Tyypillistä fuusiolle ovat melkein aina jazzille ominaiset pitkät, improvisoidut soolot. Sanaa "fuusiojazz" voidaan käyttää, kun halutaan painottaa fuusion yhteyttä jazz-traditioon. Loppuliite "jazz" tiputetaan usein pois silloin, jos on kyse musiikista, joka ei kuulosta juuri perinteiseltä jazzilta ollenkaan.

Fuusio syntyy 1960-luvulla

1960-luvulla monet jazz-muusikot alkoivat yhdistellä jazzia ja tuon ajan pop-musiikkia. Fuusiojazz -tyylin alkuaikojen tärkeimpänä innovaattorina pidetään Miles Davisia, jonka keskeiset fuusiolevyt olivat vuonna 1969 levytetyt In a Silent Way ja Bitches Brew. Davis ei ollut ensimmäinen, joka levytti jazzia ja poppia yhdistelevää musiikkia, mutta hänen levyillään oli suuri vaikutus. Monet näillä levyillä soittaneista muusikoista olivat fuusiojazzin merkittävimpiä kehittäjiä 1970-luvulla ja perustivat omat fuusio-yhtyeensä. Pianisti Chick Corea perusti Return to Forever -yhtyeen, joka levytti ensin latinalaisvaikutteista fuusiota ja myöhemmin jazz-rockia. Joe Zawinul taas perusti Wayne Shorterin kanssa monipuolisia fuusiolevyjä tehneen Weather Report -yhtyeen. Kitaristi John McLaughlin perusti psykedeelissävyistä jazz-rockia levyttäneen Mahavishnu Orchestran. Miles Davisin yhtyeestä jo aiemmin eronneet rumpali Tony Williams ja pianisti Herbie Hancock olivat myös keskeisiä nimiä fuusiossa. Hancock jatkoi ensin kokeellisen fuusion linjalla ja siirtyi myöhemmin jazz-funkkiin. Tony Williamsin levyt ovat vahvasti rock -vaikutteisia.

Muita fuusion edustajia

Muista fuusion parissa työskennelleistä muusikoista merkittävimpiä on kitaristi Pat Metheny, joka julkaisi debyyttilevynsä 1976. Hän on jatkanut työtä fuusion parissa yhtyeellään Pat Metheny Group. 1970-luvulla tulivat fuusion kautta tunnetuiksi myös basistit Stanley Clarke ja Jaco Pastorius, jotka olivat tuolloin sähköbasson vaikutusvaltaisimpia taitajia. Edellä mainittujen John McLaughlinin ja Pat Methenyn ohella Larry Coryell, Al Di Meola ja Allan Holdsworth olivat fuusiota levyttäneitä merkittäviä sähkökitaristeja, jotka nousivat pinnalle 1970-luvulla. Fuusiossa kuultiin toisinaan myös viulua. Merkittävimpiin jazz-viulisteihin kuuluva Jean-Luc Ponty on tehnyt 1970-luvulta alkaen monia fuusiolevyjä. Merkittävien fuusiorumpaleiden joukkoon lukeutuvat Tony Williamsin lisäksi Mahavishnu Orchestrassa tunnetuksi tullut Billy Cobham, Return to Foreverin Lenny White, sekä monien artistien kanssa yhteistyötä tehnyt Alphonso Mouzon. 1980-luvulla tunnetuiksi tulleita fuusion perinteen jatkajia ovat esimerkiksi Chick Corean kanssa työskennelleet rumpali Dave Weckl sekä basisti John Patitucci. Arvostetuimpiin 1980-luvulla pinnalle nousseisiin fuusiokitaristeihin kuuluvat esimerkiksi John Scofield, Scott Henderson, Kazumi Watanabe sekä Mike Stern. Oma lukunsa on ollut banjoa soittava Bela Fleck, jonka Fleckstones -nimisessä yhtyeessä soitti myös basisti Victor Wooten. Basisti Jonas Hellborg soitti Mahavishnu Orchestran 1980-luvun kokoonpanoissa. Arvostetuimmat fuusiomusiikin tekijät ovat yleensä jazz-tradition edustajia. Poikkeuksena tästä on esimerkiksi monipuolinen säveltäjä ja kitaristi, Frank Zappa, joka on julkaissut muutamia merkittäviä jazz-rock -levyjä. Toisena esimerkkinä voidaan mainita niin ikään jazz-rockin parissa työskennellyt kitaristi Jeff Beck. Suomessa fuusion keskeinen vaikuttaja on ollut saksofonisti Eero Koivistoinen.

Musiikillisia kiistoja

Perinteisen jazzin ystävät eivät usein mieltyneet fuusiolevyihin, vaan pitivät näiden tekijöitä jazz-tradition pettureina. Nämä kiistat jatkuvat tavallaan edelleen. Monet akustisen jazzin suosijat ovat sitä mieltä, että Miles Davis lähti aikanaan väärään suuntaan. 1970-luvun lopulla pop-musiikki muuttui kaupallisemmaksi, kun esimerkiksi diskon suosio kasvoi ja progressiivisen rockin suosio haihtui. Fuusioon tämä kaupallinen käänne vaikutti vahvistamalla "smooth jazziksi" kutsuttua tyyliä, jota voidaan luonnehtia lähinnä kevyeksi jazz -vaikutteiseksi instrumentaalimusiikiksi. Tätä suuntausta edustivat esimerkiksi Bob James ja David Sanborn. Smooth jazz on usein ristiriitaisia tunteita herättävä tyyli myös fuusion ystävien keskuudessa.

Fuusiosta ei tullut jazzin uutta valtavirtaa, vaan useat keskeisistä nuorista jazz-muusikoista on pitäytynyt bebop -vaikutteisessa akustisessa jazzissa. Fuusio on kuitenkin jatkanut olemassaoloaan, ja saanut lukuisia uusia merkittäviä edustajia 1970-luvun jälkeenkin. 1970-luvulla tyypilliset rohkeat vaikutteet avant-garde jazzista ja psykedeelisestä rockista ovat poistuneet, ja nykyään tehtävä fuusio on enimmäkseen hillitympää jazz-rockia tai jazz-funkia.

Keskeisimpiä fuusiolevyjä

(Luokitukset ovat suuntaa antavia, mutta antavat jonkinlaista kuvaa fuusion kentästä. Huomaa, että samat artistit vaihtavat tyyliään usein, mikä näkyy listassa)

Avant-gardemaista, varhaista fuusiota

Jazz-rock fuusiota

Jazz-funk

  • Herbie Hancock - Fat Albert Rotunda (1969), Headhunters (1973), Thrust (1974)
  • The Brecker Brothers - Brecker Bros (1975)

Lattari/espanja -vaikutteista fuusiota

World fusion

  • Weather Report - Mysterious Traveller (1974), Tale Spinnin' (1975), Black Market (1976)
  • Oregon - Music of Another Present Era (1972), Roots in the Sky (1979)

Katso myös