Bruce McLaren
Wikipedia
![]() |
|
Formula 1 -ura | |
Kansalaisuus | Uusi-Seelanti |
---|---|
Aktiivivuodet | ? |
Talli(t) | Cooper, McLaren |
Kilpailuja | 101 |
Maailmanmestaruuksia | - |
Voittoja | 4 |
Palkintoisijoja | 25 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 3 |
Ensimmäinen kilpailu | ? |
Ensimmäinen voitto | Yhdysvaltain GP 1959 |
Viimeinen voitto | Belgian GP 1968 |
Viimeinen kilpailu | ? |
Bruce Leslie McLaren (s. 30. elokuuta 1937 - k. 2. kesäkuuta 1970) oli uusiseelantilainen Formula 1 -kuljettaja ja McLaren-tallin perustaja.
Bruce McLaren pääsi Uuden-Seelannin autourheilupiireiltä saamansa stipendin avulla ajamaan Eurooppaan Formula 2 -kisoja vuonna 1958 näytettyään kykynsä Formula 2 -luokassa kotimaassaan. Vuoden kuluttua Cooper-talli otti McLarenin F2-kilpatallinsa kuljettajaksi, ja vuoden lopulla hän pääsi ajamaan tallin F1-autoa ja kiitti luotamuksesta ja voitti kauden 1959 Yhdysvaltain päätösosakilpailun 22-vuotiaana. McLarenista tuli näin kaikkien aikojen nuorin GP-voittaja ja piti ennätystä hallussaan 44 vuotta ennen kuin espanjalainen Fernando Alonso voitti vuoden 2003 Unkarin GP:n.
Kaudella 1960 McLaren voitti yhden osakilpailun ja pokkasi kauden päätteeksi MM-hopeaa tallikaverinsa Jack Brabhamin voitettua toisen perättäisen maailmanmestaruutensa. Seuraavilla kausilla Cooper ei enää ollut yhtä ylivoimainen auto kuin 1950-luvun lopulla, mutta silti McLaren onnistui voittamaan kauden 1962 Monacon GP-kilpailun. Tämän jälkeen McLaren pyysi Charlie Cooperilta autoa, jotta hän olisi voinut osallistua talvella ajettavaan TasMan-sarjaan, mutta Cooper kieltäytyi, ja McLaren perusti oman tallin ja voitti TasMan-sarjan näytöstyyliin. McLarenin ei tarvinnut odottaa tallinsa ensimmäistä voittoa kauan, sillä jo syksyllä 1968 McLaren voitti omaa nimeä kantavalla autollaan Belgian GP:n. Voitto jäi Bruce McLarenin viimeiseksi. Päätettyään jo lopettaa kilpa-autoilijan uransa ja keskittyä kasvavalle liiketoiminnalleen McLaren kuoli testatessaan tallinsa CanAm-autoa Goodwoodin radalla kesäkuussa 1970.