Kansalliskirjasto

Wikipedia

Kansalliskirjaston päärakennus. C. L. Engel, 1840.
Suurenna
Kansalliskirjaston päärakennus. C. L. Engel, 1840.

Kansalliskirjasto (1. elokuuta 2006 asti Helsingin yliopiston kirjasto) on Suomen kansalliskirjasto ja osa Helsingin yliopiston kirjastolaitosta, johon kuuluu useita muitakin kirjastoja. Helsingin yliopistolle tuottamiensa palveluiden lisäksi se vastaa kansalliskirjastona suomalaisen julkaistun kulttuuriperinnön säilyttämisestä. Kirjasto toimii samalla tieteellisten kirjastojen yhteisenä palvelu- ja kehittämisyksikkönä, joka huolehtii myös kirjastoalan kotimaisen ja kansainvälisen yhteistyön edistämisestä.

Kirjaston päärakennus sijaitsee Helsingin yliopiston päärakennuksen pohjoispuolella Helsingin Senaatintorin kulmassa. Kirjastolla on lähes kattava kokoelma Suomessa julkaistua ja muuta Suomeen liittyvää kirjallisuutta (Fennica-kokoelma) ja laaja kokoelma muutakin humanististen tieteenalojen kirjallisuutta. Kirjastoon kuuluu useita erikoiskokoelmia ja -kirjastoja (mm. Slaavilainen kirjasto, Amerikka-kirjasto ja musiikkikirjasto). Vuonna 2005 kirjaston kokoelmiin kuului yhteensä yli 2,9 miljoonaa kirjaa ja kausijulkaisua, 616 600 mikrofilmirullaa ja filmikorttia sekä noin 2,9 miljoonaa yksikköä muuta aineistoa. Pääosa kirjaston kirjoista on luetteloitu Helsingin yliopiston ylläpitämien kirjastojen yhteiseen Helka-tietokantaan, minkä lisäksi kansalliskokoelman aineistoja löytyy Fennica- ja Viola-tietokannoista.

Vapaakappalelain (420/1980) mukaan painotuotteiden sekä ääni- ja kuvatallenteiden valmistajien on toimitettava Kansalliskirjastolle vapaakappaleet (eli ilmaiset kappaleet) kaikista valmistamistaan painotuotteista sekä ääni- ja kuvatallenteista.[1] Vapaakappalelain ansiosta kirjastolla on periaatteessa kattava kokoelma Suomessa painettuja kirjoja, lehtiä ja pienpainatteita vuodesta 1828 alkaen sekä kaikki Suomessa valmistetut ääni- ja kuvatallenteet vuodesta 1980. Vapaakappaleoikeuden laajentamista myös verkkojulkaisuihin ja muihin elektronisiin aineistoihin on suunniteltu pitkään, mutta uuden vapaakappalelain valmistuminen on lykkääntynyt 2000-luvulla useaan otteeseen.

Tieteellisten kirjastojen palvelu- ja kehittämisyksikkönä Kansalliskirjasto vastaa mm. yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kirjastotietokantojen teknisestä ylläpidosta. Lisäksi kirjasto ylläpitää itse useita kansallisia tietokantoja, joista tärkeimmät ovat Suomen kansallisbibliografia Fennica, kansallisdiskografia Viola, yliopistokirjastojen yhteistietokanta Linda ja kansallinen artikkelitietokanta Arto. Fennica ja Viola ovat käytettävissä vapaasti, Linda ja Arto toimivat sen sijaan ainakin toistaiseksi lisenssitulojen varassa. Kirjastossa toimiva Kansallinen elektroninen kirjasto FinELib huolehtii keskitetysti elektronisten aineistojen hankinnasta yliopistoille, ammattikorkeakouluille, tutkimuslaitoksille ja yleisille kirjastoille. Lisäksi kirjaston Mikkelissä sijaitseva mikrokuvaus- ja konservointilaitos toimii kansallisena digitointikeskuksena, jonka tuottamista palveluista tunnetuin on vuosien 1771–1890 suomalaisia sanomalehtiä sisältävä Historiallinen sanomalehtikirjasto.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Helsingin yliopiston kirjaston kokoelman alkuna pidetään Turun kimnaasin noin 20 niteen kirjakokoelmaa, joka siirtyi Kuninkaalliselle Turun akatemialle tämän perustamisen yhteydessä vuonna 1640. Kirjasto sai 1640-luvulla merkittäviä kirjalahjoituksia, jotka olivat peräisin kolmikymmenvuotisen sodan ryöstösaaliista. Kirjastonhoitaja Axel Kempen vuonna 1655 julkaisemassa kirjastoluettelossa oli listattu jo pitkälti toista tuhatta teosta. Vuonna 1707 Ruotsin kuninkaallinen kansliakollegio määräsi, että kaikkien maan kirjapainojen oli luovutettava yksi kappale kaikkia painamiaan teoksia maan yliopistoille, joihin myös Turun akatemia kuului. 1700-luvun kuluessa kokoelma alkoi muutenkin kasvaa, ja 1800-luvun alussa kirjaston kokoelmaan kuului noin 30 000 nidettä.

Autonomian aikana kirjaston vapaakappaleoikeus laajeni, sillä vuodesta 1820 lähtien tuli Suomen lisäksi myös koko Venäjän valtakunnan kirjapainojen luovuttaa vapaakappaleet Turun akatemialle. Vuotta ennen yliopiston siirtymistä Helsinkiin, 4. syyskuuta 1827 syttynyt tulipalo tuhosi kuitenkin kirjaston kokoelmat lähes täydellisesti: vain noin 800 lainassa ollutta nidettä säästyi tulelta. Kokoelmien kerääminen jouduttiin aloittamaan siis lähes alusta. Lukuisien kirjalahjoitusten ja kirjaston omien hankintojen tuloksena kokoelma kasvoi yli 300 000 niteeseen itsenäisyyden alkuun mennessä.

Carl Ludvig Engelin suunnittelema Helsingin yliopiston kirjaston päärakennus valmistui vuonna 1845. Kirjastorakennuksen lisärakennus, Rotunda, valmistui vuonna 1906. 1950-luvulla kirjastorakennuksen läheisyyteen louhittiin maanalaisia kokoelmatiloja, joita on sittemmin merkittävästi laajennettu. Vuonna 1998 kirjasto laajeni lisäksi samassa korttelissa sijaitsevaan Fabiania-rakennukseen, johon se yhdistettiin maanalaisella tunnelilla.

Helsingin yliopiston kirjaston rooli Suomen kansalliskirjastona on vahvistunut vähitellen. Etenkin vuonna 1972 perustetun bibliografisen osaston ja vuonna 1993 kirjastoon liitetyn, aiemmin suoraan opetusministeriön alaisuudessa toimineen tieteellisten kirjastojen atk-yksikön myötä siitä on kehittynyt suomalaisten tieteellisten kirjastojen yhteinen palveluorganisaatio. Vuonna 1998 kirjastossa aloitti toimintansa myös Kansallinen elektroninen kirjasto FinELib, ja vuonna 1990 perustetusta Mikkelin mikrokuvaus- ja konservointilaitoksesta on vuosituhannen vaihteesta lähtien pyritty luomaan kansallista digitointikeskusta.

Helsingin yliopiston kirjaston nimi vaihtui Kansalliskirjastoksi 1. elokuuta 2006. Tällöin astui voimaan Laki kansalliskirjastosta, joka laajensi kirjaston toimialaa.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. Vapaakappalelaki 12.6.1980/420

[muokkaa] Aiheesta muualla