Inkeroisen kieli

Wikipedia

Inkeroinen
Muu nimi
Omakielinen nimi izhoran keeli, maakeeli
Englanti Ingrian, Izhorian
Ranska ingrien
Tiedot
Alue Inkeri
Virallinen kieli ei ole
Puhujia 302
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto
Kielenhuolto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta uralilaiset kielet
Kieliryhmät suomalais-ugrilaiset kielet
suomalais-permiläiset kielet
suomalais-volgalaiset kielet
itämerensuomalaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 -
ISO 639-2 fiu (muut suomalais-ugrilaiset kielet)
SIL IZH
Ohje

Inkeroinen on inkeroisten eli inkerikkojen puhuma itämerensuomalainen kieli, joka kuuluu uralilaiseen kielikuntaan. Inkeroisen asema itämerensuomalaisten kielten joukossa on ollut hieman kiistanalainen, se on liitetty toisinaan suomen kaakkoismurteisiin, toisinaan taas karjalan kieleen. Inkeroiselle luotiin 1930-luvulla lyhytikäinen kirjakieli Leningradin yliopiston inkeroissyntyisen dosentin Vladimir Junuksen toimesta. Nykyisin kielellä on muutamia satoja puhujia, ja se on kuolemassa. Inkerikkojen erityisongelmana on, että Pietarin metropoli perustettiin juuri heidän asuma-alueelleen Suomenlahden pohjukkaan.

[muokkaa] Kirjallisuus

  • Laanest, Arvo: Isuri keele ajalooline foneetika ja morfoloogia, Tallinna, 1986.

[muokkaa] Aiheesta muualla


Uralilaiset kielet
akkalansaame | aunuksenkarjala | enetsi | ersä | eteläsaame | hanti | inarinsaame | inkeroinen | juratsi | kamassi | karjala | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | komi | komipermjakki | kveeni | liivi | luulajansaame | lyydi | mansi | mari | matori | merja | metserä | meänkieli | mokša | muroma | nenetsi | nganasani | niittymari | piitimensaame | pohjoissaame | selkuppi | suomi | turjansaame | udmurtti | unkari | uumajansaame | varsinaiskarjala | vatja | vepsä | viro | võro
Muilla kielillä