Aleksandr Puškin
Wikipedia
Aleksandr Sergeevitš Puškin (ven. Алекса́ндр Серге́евич Пу́шкин kuuntele ääntämys?, 6. kesäkuuta (26.5.) 1799–10. helmikuuta (29.1.) 1837) on monien mielestä suurin venäläinen runoilija ja venäläisen kirjallisuuden kultakauden synnyttäjä.
Puškin syntyi Moskovassa. Hänen isoisoisänsä oli afrikkalainen orja, Ibrahim Petrovitš Gannibal, joka tuotiin Etiopiasta vuonna 1701 Konstantinopoliin, josta Venäjän Turkin suurlähettiläs Savva Raguzinsky adoptoi hänet vuonna 1704.
Puškinin tuotanto on varsin monipuolista: kuuluisimpien romaanien, Jevgeni Onegin, Patarouva ja Kapteenin tytär, lisäksi Puškin on kirjoittanut tragedian (Boris Godunov), näytelmiä ja satuja. Hänen ehkä kuuluisin satunsa on Satu tsaari Saltanista, hänen pojastansa mainehikkaasta ja mahtavasta urhosta ruhtinas Guidonista ja ihanasta prinsessa Joutsenesta.
Puškin pyrki vieraista vaikutteista vapaaseen runokieleen hyläten pseudoklassismin ja ylitunteellisen esiromantiikan. Tilalle hän toi satiirisen teräviä säkeitä tsarismia ja muita auktoriteetteja vastaan (Vapaus, 1817). Poliittisten mielipiteidensä vuoksi Puškin karkotettiin toukokuussa 1820 Pietarista Etelä-Venäjälle. Hän sai palata Nikolai I:n astuttua valtaan. Hän kuoli haavoituttuaan kuolettavasti kaksintaistelussa, johon oli haastanut vaimonsa salaisen rakastajan.